Lataa tulostettava versio, 2232 kt - Evira
26.08.2013 • Views
Share Embed Flag

Lataa tulostettava versio, 2232 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 2232 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 2232 kt - Evira

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
evira.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

Omenat voi<br />

nauttia kuorineen<br />

<strong>Evira</strong>n laboratorioselvitys<br />

valmis<br />

3•2008<br />

Orgaaniset tinat<br />

kertyvät kaloihin

2 • 3 / 2 0 0 8<br />

JULKAISIJA:<br />

Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />

puh. 020 772 003<br />

www.evira.fi<br />

PÄÄTOIMITTAJA<br />

Jaana Husu-Kallio<br />

TOIMITUS<br />

Minna Nurro<br />

minna.nurro@pp.inet.fi<br />

TOIMITUSNEUVOSTO:<br />

Jaana Husu-Kallio<br />

Marja Laeslehto<br />

Jorma Hirn<br />

Tuula Honkanen-Buzalski<br />

Maria Teirikko<br />

Sirpa Lotsari<br />

Päivi Ronni<br />

Pia Vikman-Roslin<br />

Mirja Kallio<br />

TAITTO JA PAINO<br />

Kirjapaino Uusimaa/Studio, Porvoo 2008<br />

TILAUKSET JA<br />

OSOITTEENMUUTOKSET<br />

puh. (03) 225 1941<br />

fax (03) 225 1955<br />

sähköposti:<br />

asiakaspalvelu.kaari@laserma.fi<br />

TILAUSHINTA<br />

vuosikerta 20 euroa<br />

irtonumerot 5 euroa<br />

7. vuosikerta<br />

Lehti ilmestyy<br />

neljä kertaa vuodessa<br />

ISSN 1796-9182 (painettu)<br />

ISSN 1796-9190 (verkkolehti)<br />

Kannen kuva: Anniina Kivilahti<br />

sisällys | 3/2008<br />

4 Pääkirjoitus<br />

Fun<strong>kt</strong>ionaalinen allianssi<br />

5 Bluetongue-taudin seuranta tehostuu<br />

Märehtijöiden bluetongue-tautia tavattiin syksyllä Ruotsissa asti. Suomi<br />

tehostaa taudin seurantaa.<br />

6 ALKUPALAT<br />

- Eläinpatologisia tutkimuksia keskitetään<br />

- Terveystodistus reissaavalle lemmikille<br />

- Japanilaiset tutustuivat luomuvalvontaan<br />

- Kuluttajakomissaari vieraili <strong>Evira</strong>ssa<br />

10 <strong>Evira</strong> selvitti laboratorioiden tilanteen<br />

13 Valtio kaavailee laboratoriouudistusta<br />

14 Ranavirusten levinneisyys kartoitetaan<br />

<strong>Evira</strong> on mukana EU:n tutkimushankkeessa,<br />

jossa selvitetään sammakkoeläinten ja<br />

kalojen ranavirusten levinneisyyttä.<br />

16 Viljan Fusarium-toksiinit tutkittiin<br />

18 Ruoan gm-valvonnassa ei yllätyksiä<br />

Anniina Kivilahti<br />

Anniina Kivilahti<br />

20 Sinikka Turunen EFSA:n<br />

johtokuntaan<br />

Suomen Kuluttajaliiton pääsihteeri<br />

on jo toinen suomalainen, joka on<br />

valittu EFSA:n johtokuntaan.<br />

Veikko Somerpuro

22 Se<strong>kt</strong>oritutkimus leikkausten edessä<br />

24 Uusi asetus karsii kasvinsuojeluaineita<br />

EU-asetus tiukentaa kasvinsuojelun käytäntöjä entisestään. Kasvisten jäämät ovat<br />

tähän astikin olleet sallituissa rajoissa.<br />

28 Sivutuoteasetus ja rehuvalvonta<br />

Sivutuoteasetus määrittelee eläimistä saatavien sivutuotteiden<br />

turvallisen rehukäytön.<br />

30 PROFIILI:<br />

pääsihteeri Marja Innanen<br />

32 Bart Kiewiet vieraili Loimaalla<br />

EU:n kasvilajikeviraston CPVO:n johtaja Bart Kiewiet tutustui <strong>Evira</strong>n<br />

Loimaan siementarkastusyksikköön ruohonjuuritasoa myöten.<br />

35 Lihateollisuus käyttänyt punariisiä<br />

Anniina Kivilahti<br />

36 Kulunut keramiikka pois pöydästä<br />

Vanhoista keramiikka-astioista ja alumiinikattiloista<br />

voi irrota haitallisia<br />

yhdisteitä.<br />

38 OT-yhdisteet luultua pysyvämpiä<br />

40 <strong>Evira</strong> valvoo lannoitevalmisteita<br />

42 Farmari oli vilinää ja vilskettä<br />

Lahden Farmari-messuilla kävi 70 000<br />

ihmistä. Yksi yleisömagneeteista oli<br />

Late-lammas.<br />

44 KOLUMNI: professori emerita Mirja Salkinoja-Salonen<br />

45 Uusia julkaisuja, kalenteri<br />

46 Ledare: Fun<strong>kt</strong>ionell allians<br />

Anniina Kivilahti<br />

47 <strong>Evira</strong>s laboratorieutredning 2008 är färdig<br />

Anniina Kivilahti<br />

Anniina Kivilahti<br />

Tapio Tuomela<br />

3 / 2 0 0 8 • 3

4 • 3 / 2 0 0 8<br />

■<br />

pääkirjOitus<br />

Fun<strong>kt</strong>ionaalinen allianssi<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimusta ja sen kehittämistä on viime vuosina<br />

pohdittu lukuisissa selvityksissä. Professori Jorma Rantanen<br />

kuvasi elokuussa valmistunutta toimeksiantoaan<br />

näiden selvitysten selvitykseksi. Raportin 30 suositusta<br />

kattavat ehdotuksia laajoista, kansallisista tutkimussuunnitelmista<br />

eri se<strong>kt</strong>oritutkimusalojen rahoituksen varmistamiseen.<br />

Laitoksista saadut kommentit raportin ehdotuksista ovat<br />

olleet pääsääntöisesti myönteisiä. Esimerkiksi laitosten toimintamäärärahojen<br />

ulkopuolisella rahoituksella katettavan henkilöstön<br />

jättämistä tuottavuusohjelman supistusvaatimusten<br />

ulkopuolelle kannattavat kaikki. Näin olen minäkin tehnyt<br />

<strong>Evira</strong>n nimissä.<br />

***<br />

Yhtenä kantavana voimana ja tulevaisuuden kehittämiskohteena<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuksen osalta on eri laitosten välinen yhteistyö.<br />

MMM:n hallinnonalalla tätä edesauttamaan on kehitteillä<br />

suunnitelma ProLuonnonvarat-yhtymästä. Sen tavoitteena on<br />

kattaa MMM:n omien se<strong>kt</strong>oritutkimuslaitosten lisäksi myös muut<br />

luonnonvarojen tutkimusta tekevät valtion organisaatiot.<br />

Kyse ei ole uusista, suurista rakenteellisista ratkaisuista tai<br />

muutoksista, vaan yhtymän tarkoituksena on kehittää yhteistyötä<br />

sekä kansallisten että kansainvälisten tutkimusohjelmien<br />

osalta ja toisaalta parantaa eri tuki- ja muiden tutkimushankkeita<br />

edesauttavien palvelujen laatua ja saatavuutta.<br />

<strong>Evira</strong>n kaltaiselle hyvin monipuolista asiantuntijuutta ja osaamista<br />

edellyttävälle virastolle, jossa tutkimukseen käytettävät resurssit<br />

ovat sangen rajalliset, yhteistyö muihin tutkimuslaitoksiin<br />

ja yliopistoihin on välttämätöntä. Selvitysmies Rantasen raportti<br />

vahvistaa käsitykseni tämän yhteistyön toimivuudesta.<br />

***<br />

Kuluvan vuoden aikana olemme käynnistäneet <strong>Evira</strong>n johdolla<br />

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen EFSA:n kanssa<br />

ns. Focal Point -toiminnan. Sen tehtävänä on osaltaan pyrkiä<br />

varmistamaan, että Euroopan tasolla lainsäädännön pohjana<br />

olevissa tieteellisissä lausunnoissa näkyy myös suomalainen<br />

osaaminen.<br />

Samalla pyrimme edesauttamaan eri asiantuntijoiden verkostoitumista<br />

ja osaamista mahdollisimman tehokkaasti myös eri<br />

valvontatehtäviä kehittääksemme. Yhtenä hyvänä esimerkkinä<br />

tästä on elintarvikkeiden kemiallisia turvallisuusarviointeja<br />

varten perustettu asiantuntijaverkosto. Ensimmäisiä lausuntoja<br />

odotellaan vielä tämän syksyn aikana.<br />

Tieteellisen tutkimuksen rinnalla ja sitä tukien on yhteistoiminta<br />

välttämätöntä myös laboratoriotyössä. Tälläkin tehtäväalueella<br />

hallinnonalamme on ollut edelläkävijä. Kesällä 2007<br />

perustetun virtuaalisen osaamiskeskuksen Virlabin toiminnassa<br />

korostuu pyrkimys eri laitosten toimintaperiaatteiden ja<br />

-käytäntöjen yhtenäistämiseksi, ja hyvin konkreettisesti myös<br />

laboratorioiden erikoislaitteiden yhteiskäyttö ja hankintojen<br />

suunnittelu.<br />

Myös sen toiminnassa korostuu yhteistyö yli hallinnonalan<br />

rajojen.<br />

Anniina Kivilahti<br />

***<br />

Selvitysmies Rantanen käytti mielestäni sangen ajan henkeen<br />

sopivaa termiä yhteistyölle: fun<strong>kt</strong>ionaalinen allianssi. Olen<br />

hänen kanssaan täysin samaa mieltä, että 2000-luvulla myös<br />

valtion hallinnossa ja sen organisaatioissa on pyrittävä toiminnallisesti<br />

joustaviin, luontevaa yhteistoimintaa edesauttaviin<br />

ratkaisuihin. Uskon vahvasti niiden osoittautuvan myös kustannusvaikutuksiltaan<br />

tehokkaimmiksi.<br />

Kaikki me olemme oppineet löytämään edut ja haitat ”keppi<br />

tai porkkana” -menetelmistä. Yhteistyön lisäämisen varmistamiseksi<br />

on kansallisesti tarkasteltuna ehdottomasti parempi<br />

korostaa ”porkkanaa”.<br />

Mielestäni sekä <strong>Evira</strong>n, koko hallinnonalamme että kansallisen<br />

tason se<strong>kt</strong>oritutkimuksessa on valtavasti vahvuuksia,<br />

joista yhteiskuntamme saa varmasti eniten irti edesauttamalla<br />

luontevaa, tuottavaa fun<strong>kt</strong>ionaalista allianssia.<br />

Samanlaiseen yhteistyön voimaan uskon myös erilaisia viranomaistehtäviä<br />

tekevien osalta. Paikallis-, alue- ja keskushallinnon<br />

muutosten keskellä on itsestään selvää, että saamme<br />

kaikki vaativat, EU-ajan lainsäädännön edellyttämät työt tehtyä<br />

käytettävissä olevilla taloudellisilla resursseilla vain selkeällä,<br />

yhdessä hyvin suunnitellulla työnjaolla ja yhteistyöllä.<br />

JAANA HUSU-KALLIO<br />

pääjohtaja, <strong>Evira</strong>

Märehtijöiden bluetongue-taudin<br />

seurantaa tehostetaan Suomessa<br />

ensi vuonna. Polttiaisten levittämä<br />

tauti ilmaantui Keski-Eurooppaan<br />

kaksi vuotta sitten, ja Ruotsi raportoi<br />

siitä tänä syksynä. Suomessa<br />

tautia ei toistaiseksi ole tavattu.<br />

Märehtijöiden bluetongue- eli sinikielitauti yllätti keskieurooppalaiset<br />

karjankasvattajat ja eläinlääkärit<br />

syksyllä 2006. Euroopassa aiemmin vain Välimeren<br />

alueella esiintynyttä tautia todettiin ensin Hollannissa,<br />

ja pian myös Belgiassa, Saksassa ja Ranskassa.<br />

Oireita esiintyi myös naudoilla, mikä oli aivan uutta. Bluetongue<br />

on ollut ensisijaisesti lampaiden tauti. Vuonna 2007 tauti<br />

levisi Isoon-Britanniaan, Tshekkiin ja Tanskaan.<br />

Lauhkeilla alueilla bluetonguen taudinpurkauksissa on voimakas<br />

vuodenaikaisvaihtelu: tapauksia esiintyy eniten syksyllä.<br />

Tämän syksyn ensimmäinen tautitapaus raportoitiin elokuun<br />

alussa Hollannissa, ja myöhemmin taudista ovat ilmoittaneet<br />

myös Luxemburg, Ranska, Tanska, Saksa, Unkari, Ruotsi, Tshekki,<br />

Belgia ja Iso-Britannia.<br />

Vasta-aineita tutkitaan maidosta<br />

Suomessa ei ole todettu bluetongue-tautia. Sen vasta-aineita on<br />

tutkittu teurastamoilla emolehmäkarjojen teuraista otetuista verinäytteistä<br />

ja Suomeen tuotujen nautojen verinäytteistä.<br />

Eläinlääkäri Ulla Rikula <strong>Evira</strong>sta kertoo, että ensi vuonna<br />

bluetongue-viruksen vasta-aineita tutkitaan myös lypsykarjatilojen<br />

tankkimaidosta.<br />

– Seurannassa tutkitaan satunnaisotannalla valitut kymmenen<br />

prosenttia lypsykarjatiloista. Lapin ja Oulun läänit jäävät seurannan<br />

ulkopuolelle, koska taudin todennäköisyyttä pidetään siellä<br />

pienempänä, Rikula toteaa.<br />

Vasta-ainemenetelmän lisäksi <strong>Evira</strong>ssa on PCR-menetelmät<br />

viruksen tunnistamiseksi ja tyypittämiseksi.<br />

rokottaminen olisi suururakka<br />

Ensimmäiset Keski-Euroopan bluetongue-virusta vastaan kehitetyt<br />

rokotteet tulivat käyttöön alkukesästä. Rokotukset on aloitettu ainakin<br />

Englannissa ja Tanskassa, ja syyskuussa myös Ruotsissa.<br />

Myös <strong>Evira</strong> on laatinut rokotussuunnitelman taudin varalta.<br />

Rikula toteaa kuitenkin, että rokotuksiin ryhdytään vasta, jos<br />

bluetongue leviää Suomeen eikä sitä muilla keinoin saada hallintaan.<br />

– Maassa on lähes miljoona nautaa ja noin 100 000 lammasta:<br />

naudat pitäisi rokottaa bluetongueta vastaan kaksi kertaa 3–4 viikon<br />

välein ja lampaat kerran. Ja tehosterokotteita olisi annettava<br />

vuoden välein, hän selventää.<br />

MINNA NUrrO | teksti<br />

ANNIINA KIVILAHTI | kuva<br />

Bluetongueseuranta<br />

tehostuu<br />

Bluetongue-taudin vasta-aineita ryhdytään<br />

ensi vuonna tutkimaan lypsykarjatilojen<br />

tankkimaidosta.<br />

Hyvän eläintautitilanteen<br />

takia Suomessa<br />

ei ole tarvittu märehtijöiden<br />

laajoja rokotuksia.<br />

Viruksen alkuperä<br />

tuntematon<br />

Keski-Euroopan epidemian aiheuttajaksi<br />

on määritetty bluetongue-viruksen<br />

serotyyppi 8, eli BTV-8.<br />

Sitä esiintyy Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-<br />

Amerikassa, mutta Euroopan alueella se on uusi.<br />

– Toisin kuin viruksen muut serotyypit, tämä aiheuttaa oireita<br />

myös naudoissa, ja tarttuu tiineellä eläimellä myös sikiöön.<br />

Bluetongue-tautia on Välimeren alueella levittänyt perinteisesti<br />

Culicoides imicola -polttiainen, mutta sitä ei esiinny ainakaan<br />

vielä Keski-Euroopassa, Ulla Rikula taustoittaa.<br />

BTV-8:n tuloreittiä Eurooppaan ei tunneta. Sitä eniten muistuttava<br />

virus on eristetty Nigeriassa vuonna 1982. Virus on saattanut<br />

saapua Eurooppaan esimerkiksi tartunnan saaneiden märehtijöiden<br />

tuonnin välityksellä tai tartunnan saaneiden polttiaisten<br />

kulkeuduttua maanosaan hevoskuljetusten tai eksoottisten kasvien<br />

mukana.<br />

Olipa uuden serotyypin alkuperä mikä tahansa, taudin leviämistä<br />

kesällä 2006 vauhditti poikkeuksellisen lämmin sää ja se,<br />

että useat polttiaislajit näyttävät kelpaavan viruksen välittäjiksi.<br />

EFSA:n kokoaman raportin mukaan BTV-8 aiheutti Euroopassa<br />

elokuun 2006 ja maaliskuun 2008 välisenä aikana yhteensä 42 000<br />

tautitapausta. Tartunnan saaneista nautakarjoista 2,8 prosenttia<br />

ja lammaskatraista noin viidennes menetti sen takia yhden tai<br />

useamman eläimen.<br />

3 / 2 0 0 8 • 5

Anniina Kivilahti<br />

■<br />

alkupalat<br />

luomu kiinnosti japanilaisvieraita<br />

■ <strong>Evira</strong>ssa vieraili elokuun puolivälissä 22<br />

japanilaista korkea-arvoista vierasta. <strong>Evira</strong>n<br />

valvontaosastolaiset Maria Teirikon johdolla<br />

esittelivät vieraille <strong>Evira</strong>a, Suomen elintarvike-<br />

ja luomuvalvontaa sekä kertoivat ruokamyrkytyksistä.<br />

Vierailijaryhmän vetäjänä toimi senaattori<br />

Marutei Tsurunen, joka on syntyään suo-<br />

malainen Martti Turunen Pohjois-Karjalasta.<br />

Hän lähti vuonna 1967 lähetyssaarnaajaksi<br />

Japaniin, ja on vuodesta 2002 lähtien ollut<br />

Japanin parlamentin ylähuoneen jäsen.<br />

Japanin luomutuotantoa edistävä luomulaki,<br />

jota Tsurunen on ollut valmistelemassa,<br />

hyväksyttiin parlamentissa yksimielisesti<br />

vuonna 2006. Tsurunen on perustanut Ja-<br />

panin parlamenttiin luomuryhmän, jossa on<br />

jäsenenä 170 senaattoria.<br />

Japanilaiset vieraat esittivät eviralaisille<br />

a<strong>kt</strong>iivisesti kysymyksiä muun muassa jäljitettävyydestä,<br />

äidinmaidonkorvikkeiden turvallisuudesta<br />

sekä luomuvalvonnan kustannuksista<br />

ja luomutuotteiden omavaraisuudesta.<br />

– Auli Suojanen/<strong>Evira</strong><br />

Japanilaisvieraat poseerasivat mielellään valokuvaajalle. Kuvassa keskellä senaattori Marutei Tsurunen, hänen takanaan yksikönjohtaja Kyösti<br />

Siponen <strong>Evira</strong>sta.<br />

Eksoottisissa tuliaisissa on riskinsä<br />

■ Euroopan unionin jäsenmaat muistuttavat 10.–<br />

16.11.2008 vietettävällä Euroopan eläinlääkintäviikolla<br />

matkustajille näiden mukanaan tuomien tuliaisten<br />

riskeistä. Kampanjalla kiinnitetään huomiota EU:n<br />

ulkopuolelta tulevien matkailijoiden laittomasti tuomien<br />

elintarvikkeiden riskeihin.<br />

Suomessa <strong>Evira</strong> ja Tullilaitos<br />

osallistuvat<br />

Rodeo/Eric Isselee<br />

6 • 3 / 2 0 0 8<br />

kampanjaan, jossa kiinnitetään huomiota myös<br />

vaaroihin, joita matkustajien mukanaan tuomat ja<br />

salakuljettamat lemmikit aiheuttavat.<br />

Tullilaitos jakaa EU:n komission tuottamaa tiedotusmateriaalia,<br />

jota on kotimaisten kielten ohella<br />

tuotettu englanniksi ja venäjäksi. Aineiston avainasia<br />

on tähdentää matkailijoille, miksi elintarvikkeiden<br />

tuonnille on olemassa säännöksiä: jotta ehkäistään<br />

eläintautien tuontia EU:hun. Samalla muistutetaan<br />

muun laittoman toiminnan seurauksista, eli vaikutuksista<br />

ihmisten ja eläinten terveyteen, laittomasti<br />

tuotujen tuotteiden hävittämisestä,<br />

matkan viivästymisestä ja mahdollisista sakoista<br />

tai syytteestä.<br />

lisätietoja:<br />

Tarja Lehtonen, puh. 020 77 24219<br />

kaari-lehden<br />

toimitus<br />

loppuu<br />

■ Kaari-lehti ei ilmesty enää<br />

vuonna 2009. <strong>Evira</strong> painottaa<br />

jatkossa enemmän sähköistä<br />

viestintää ja kehittää<br />

internetsivujaan. Lehden<br />

viimeinen numero ilmestyy<br />

joulukuussa 2008.

<strong>Evira</strong>n patologisiin tutkimuksiin alueellisia muutoksia<br />

<strong>Evira</strong> keskittää 1.11.2008 alkaen eri eläinlajien<br />

patologiset tutkimukset kunkin eläinlajin sairauksiin<br />

ja terveydenhuoltoon erikoistuneisiin<br />

yksiköihin.<br />

Helsingin ja Kuopion toimipaikoissa toimii<br />

useampi eri yksikkö. Suurin toimipaikkakohtainen<br />

muutos koskee harraste-eläimiä. Koirien,<br />

kissojen sekä muiden lemmikkieläinten<br />

patologiset ja parasitologiset tutkimukset<br />

keskitetään Helsinkiin. Toinen muutos koskee<br />

Oulun toimipaikkaa, joka keskittyy luonnonvaraisten<br />

eläinten ja porojen tutkimuksiin.<br />

Näytteet patologiseen tutkimukseen tulee<br />

lähettää suoraan niitä tutkiviin toimipisteisiin.<br />

Yli 50 kg painavat tuotantoeläimet voi edelleen<br />

toimittaa lähimpään toimipaikkaan.<br />

Lisää tietoa <strong>Evira</strong>n tutkimuksista ja lähetelomakkeet<br />

ovat <strong>Evira</strong>n nettisivuilla www.<br />

evira.fi.<br />

kuluttaja-asioiden<br />

komissaari vieraili<br />

<strong>Evira</strong>ssa<br />

■ Kuluttaja-asioiden komissaari Meglena<br />

Kuneva vieraili elokuussa Suomessa ja<br />

samalla <strong>Evira</strong>ssa keskustelemassa pääjohtaja<br />

Jaana Husu-Kallion kanssa. Komissaaria<br />

kiinnosti uuden viraston toiminta ja<br />

elintarvikevalvonnan työnjako sekä vastuut<br />

eri toimijoiden kesken. Hän oli myös erityisen<br />

kiinnostunut koulutuksesta, jota<br />

<strong>Evira</strong> järjestää valvoville viranomaisille ja<br />

elinkeinolle.<br />

Yksikönjohtaja Ulla Poutiainen-Lindfors<br />

<strong>Evira</strong>sta kertoi komissaari Kunevalle ympäristöterveydenhuollon<br />

työnjaosta ja yhteistyöstä<br />

eri viranomaisten kesken. Komissaari<br />

tapasi vierailullaan myös helsinkiläisiä<br />

yleisötapahtumassa. – Mirja Kallio/<strong>Evira</strong><br />

Pääjohtaja Jaana Husu-Kallio toivotti<br />

kuluttaja-asioiden komissaari Meglena<br />

Kunevan lämpimästi tervetulleeksi <strong>Evira</strong>an.<br />

Vierailulla olivat mukana myös yksikönpäällikkö<br />

Maija Laurila kuluttaja- ja<br />

terveysasioiden pääosastolta, apulaiskabinettipäällikkö<br />

Kristian Hedberg, Euroopan<br />

komission Suomen edustuston päällikkö<br />

Eikka Kosonen sekä kabinetin jäsen Jivka<br />

Staneva.<br />

Eläinlaji Tutkimuspaikka<br />

nauta, lammas ja muut märehtijät Kuopio, Seinäjoki, Helsinki<br />

sika Helsinki, Seinäjoki, Kuopio<br />

siipikarja Helsinki, Seinäjoki<br />

hevonen, poni Helsinki, Kuopio, Oulu, Seinäjoki<br />

kissa, koira ja muut lemmikki-eläimet Helsinki<br />

eksoottiset eläintarhaeläimet Helsinki<br />

luonnonvaraiset eläimet (myös tarhatut) Oulu<br />

tarhatut turkiseläimet Seinäjoki, Kuopio<br />

poro Oulu<br />

rapu (myös luonnonvaraiset) Kuopio<br />

kala (myös luonnonvaraiset) Helsinki, Kuopio, Oulu<br />

Eri eläinlajien patologiset ja parasitologiset tutkimukset <strong>Evira</strong>n toimipaikoissa 1.11.2008 alkaen.<br />

Lihavoituna toimipaikka, jonne näytteet pyydetään ensisijaisesti toimittamaan. Yli 50 kg<br />

painavat tuotantoeläimet voidaan lähettää myös Oulun toimipaikkaan.<br />

Mirja Kallio<br />

3 / 2 0 0 8 • 7

8 • 3 / 2 0 0 8<br />

■<br />

alkupalat<br />

tacit – hiljainen tieto<br />

■ Jokaisessa organisaatiossa on olemassa<br />

elintärkeää tietoa, jota ei hyödynnetä<br />

kunnolla. Hiljaisen tiedon olemassaoloa ei<br />

aina tunneta tai sen arvoa jopa vähätellään.<br />

Totta onkin, että kaikki hiljainen tieto ei aina<br />

ole hyväksi, kuten esim. vanhentuneet toimintatavat,<br />

joiden kierrättäminen on hyvä<br />

katkaista.<br />

Tietoasiantuntijoiden piirissä tietämyksen<br />

hallinta, knowledge management, on<br />

itsestään selvyys. Siinä on kyse organisaatiossa<br />

olevan ja sinne hankittavan tiedon,<br />

tietämyksen ja osaamisen systemaattisesta<br />

kehittämisestä ja hallinnasta. Suurin osa<br />

tiedosta, jota organisaatio tarvitsee tehtäviensä<br />

menestykselliseen hoitamiseen,<br />

löytyy omasta organisaatiosta.<br />

Tietämyksen hallinta koostuu eri osaalueista.<br />

Yksi alue on tacit – hiljainen tieto.<br />

Se on itsestään selvä osa ammattitaitoa,<br />

joka syntyy kokemuksen, ammattitaidon<br />

kehittymisen, luontaisen osaamisen tai<br />

hyvän oppimisen kautta.<br />

Se on taitoa, jota osaaja itse ei osaa<br />

enää sanoiksi pukea. Tiedämme enemmän<br />

kuin osaamme kertoa.<br />

Näkymätöntä osaamista<br />

Hiljainen tieto on sidottu kiinteästi ihmisten<br />

toimintaan, menettelytapoihin, rutiineihin,<br />

ihanteisiin, arvoihin ja tunteisiin. Se on<br />

vuosien varrella kertynyttä näkymätöntä<br />

osaamista.<br />

Mitä paremmaksi jossakin tulee, sitä<br />

enemmän osaaminen siirtyy hiljaiseksi<br />

osaamiseksi.<br />

Hiljaista tietoa on paljon myös organisaatioiden<br />

toimintaa ohjaavissa arvoissa.<br />

Hiljainen tieto myös menetetään herkimmin:<br />

se lähtee organisaatiosta työntekijöiden<br />

poistuessa palveluksesta. Hiljaisen<br />

tiedon arvo tunnustetaan tyypillisesti vasta,<br />

kun se on menetetty. Arvostettaessa<br />

hiljaista tietoa, arvostetaan sekä käytännön<br />

taitoja että osaltaan myös intuitiota, ”pelisilmää”,<br />

asioiden hoidossa.<br />

Hiljaisen tiedon siirtäminen seuraavalle<br />

sukupolvelle on tärkeää organisaation toimintojen<br />

sujuvalle jatkumiselle. Mentorointi,<br />

eli ohjaus ja tuki, jota osaava, kokenut<br />

henkilö antaa nuoremmalle kollegalle lie<br />

parhaimpia keinoja ylläpitää kunkin organisaation<br />

tietämystä. – Eija Tammisalpa/<br />

<strong>Evira</strong><br />

raija karalle tunnustusta<br />

■ Valtion ravitsemusneuvottelukunnan (VRN)<br />

pääsihteeri Raija Kara sai syyskuussa tunnustuspalkinnon<br />

oikeaoppisen ravitsemuksen<br />

edestä tekemästään työstä. Heinon Tukku<br />

Oy:n juhlarahasto halusi tunnustuspalkinnollaan<br />

nostaa esille ravitsemuksen merkityksen<br />

osana ruokakulttuuria ja kansanterveyttä.<br />

Tunnustuksen perusteluissa todettiin, että<br />

Raija Kara on näköalapaikalla seurannut suomalaisen<br />

ravitsemuksen tilaa ja osallistunut<br />

ravitsemussuositusten suunnitteluun ja toteuttamiseen.<br />

Juhlarahaston neuvottelukunta<br />

haluaa korostaa erityisesti VRN:n toimia hyvän<br />

kouluruokailun edistämiseksi.<br />

■ Sain arvioitavaksi mielenkiintoisen uuden<br />

suomenkielisen loisopin, eli parasitologian kirjan.<br />

Takakannen mukaan kirja esittelee tiiviisti<br />

ja yleistajuisesti loisopin keskeiset termit ja<br />

peruskäsitteet, ja soveltaa niitä luonnonvaraisten<br />

eläinten tutkimukseen. Tällaiselle kirjalle on<br />

varmasti käyttöä esimerkiksi eläinlääkäreillä.<br />

Kirjan kirjoittaja Juha Laakkonen on ekologian<br />

ja evoluutiobiologian dosentti Helsingin<br />

yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksella.<br />

Päätyökseen hän on eläinlääketieteellisen<br />

anatomian lehtori. Laakkonen tuntee aiheensa,<br />

ja sen huomaa kirjasta.<br />

Kirjan kiinnostavimmat kappaleet käsittelevät<br />

loisten vaikutusta isäntäyksilöön sekä isäntäpopulaatioihin<br />

ja -yhteisöihin. Eläinlääkärinä<br />

erehdyn usein ajattelemaan loisia pelkästään<br />

haitallisina taudinaiheuttajina, jolloin saattaa<br />

unohtua se, että loisen elämäntyön tarkoitus<br />

ei yleensä ole haitanteko, vaan omien geenien<br />

säilymisen turvaaminen. Joissakin tapauksissa<br />

se onnistuu parhaiten heikentämällä väli-isäntäeläintä<br />

niin, että pääisäntä saa sen syödäkseen.<br />

Usein isännän etu on kuitenkin myös loisen etu,<br />

ja isännän kuolema tappaa madonkin.<br />

Kirja antaa erinomaisen muistutuksen siitä,<br />

että eliökunnassa yleisin elämäntapa, loisiminen,<br />

ei ole ”paha” eikä loisongelma johdu matolääkekemikaalien<br />

puutteesta. Eläinlääkärinä<br />

olen tarvittaessa kuitenkin isäntäeläimen ja sen<br />

omistajan puolella.<br />

Kirjassa on yllättävän paljon pikkuvirheitä,<br />

joista ei ole syytä epäillä kirjoittajan asiantuntemuksen<br />

puutetta, koska loisten nimien virheellisten<br />

kirjoitusasujen lisäksi esiintyy virheitä<br />

esimerkiksi subje<strong>kt</strong>in ja predikaatin yksikön ja<br />

monikon käytössä. Virheiden johdosta kirjan<br />

Kara on työuransa aikana toiminut myös<br />

muissa ravitsemukseen liittyvissä tehtävissä,<br />

esimerkiksi Margariinitiedotuksen ja Pro Kala<br />

ry:n toiminnanjohtajana.<br />

Lisäksi Heinon Tukun juhlarahasto jakoi<br />

apurahat toimittaja-ruokakirjailija Christer<br />

Lindgrenin ”Suomi Kiehuu! Uusi ruoka<br />

2010+” -proje<strong>kt</strong>ille sekä Helsingin yliopiston<br />

tukirahastolle, joka tähtää ruokakulttuurin<br />

lahjoitusprofessuurin perustamiseen. Heinon<br />

Tukku Oy on yli satavuotias perheyritys, joka<br />

harjoittaa päivittäistavaroiden tukkukauppaa ja<br />

maahantuontia jo neljännessä polvessa.<br />

loisopin uusi kirja avartaa näkökulmaa<br />

käyttöarvo käsikirjana heikkenee, eikä lukijan<br />

kannata uskoa esimerkiksi, että kettukapin<br />

aiheuttaja on noin viiden millimetrin pituinen<br />

punkki, tai että Sheatherin kelluntamenetelmässä<br />

(flotaatio) käytetään kyllästettyä<br />

sokeriliuosta.<br />

Kokonaisuudessaan kirja on luonnonharrastelijalle<br />

ja -ammattilaisellekin erittäin<br />

kiehtovaa ja hyödyllistä luettavaa. Se auttaa<br />

oivaltamaan loiselämän rikkauden kaikissa<br />

ekosysteemeissä merkittävänä osana<br />

luonnon monimuotoisuutta. Toinen painos<br />

kannattaa kuitenkin oikolukea huolellisesti.<br />

– Antti Oksanen/<strong>Evira</strong><br />

Juha Laakkonen: Ekologinen parasitologia.<br />

Nisäkkäiden ja loisten vuorovaikutussuhteet.<br />

Gaudeamus, Helsinki 2008. 188 sivua.

uokaa & rakkautta -<br />

kampanja taas<br />

vauhdissa<br />

■ Viime vuonna menestykseksi noussut<br />

Ruokaa & Rakkautta -kampanja on taas<br />

käynnissä.<br />

Kampanjan tavoitteena on lisätä peruskoulun<br />

7.–9.-luokkalaisten kiinnostusta terveellistä<br />

ruokaa kohtaan ja kohottaa ruoan<br />

arvostusta. Samalla parannetaan tietämystä<br />

suomalaisesta elintarvikealasta ja ruokakulttuurista.<br />

Kampanja tarjoaa proje<strong>kt</strong>ityöideoita, joita<br />

kouluissa voi soveltaa eri oppiaineissa. Oppilaat<br />

voivat esimerkiksi toimia päivän ruokatoimittajana,<br />

parantaa hygieniaosaamistaan<br />

pelin avulla tai loihtia Suomen parhaan jauhelihapihviaterian.<br />

Kouluilla on mahdollisuus hyödyntää proje<strong>kt</strong>ien<br />

toteutuksessa eri alojen asiantuntijoita<br />

kutsumalla heitä kertomaan työstään ja<br />

antamaan vinkkejä tehtävien toteutukseen.<br />

Tv:stä tuttu kokki Jyrki Sukula vierailee<br />

kymmenessä parhaan jauhelihapihviateriaehdotuksen<br />

tuottaneessa koulussa.<br />

Kampanja huipentuu 7. marraskuuta Elma<br />

Helsingin maaseutumessuilla järjestettävään<br />

tapahtumaan, jossa palkitaan parhaat proje<strong>kt</strong>it.<br />

Ruokaa & Rakkautta -kampanjaa koordinoi<br />

Finfood.<br />

lisätietoja: Johanna Häkkinen, Finfood,<br />

puh. (09) 6155 4517<br />

Mtt täytti 110 vuotta<br />

■ Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus<br />

MTT juhlisti 110-vuotista taivaltaan elokuussa<br />

juhlaseminaarilla Jokioisilla. MTT:n tarina<br />

alkoi, kun Vantaan Tikkurilaan perustettiin<br />

vuonna 1898 silloisen hallitsijan tsaari Nikolai<br />

II julistuksella Maanviljelys-taloudellinen koelaitos.<br />

Valtiovallan tervehdyksen juhlaan toi maa-<br />

ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila.<br />

Hän korosti tutkimuksen ja maaseudun kehittämisen<br />

olevan MTT:n ominta työsarkaa.<br />

<strong>Evira</strong>n pääjohtaja Jaana Husu-Kallio puhui<br />

juhlassa suomalaisen elintarvikeketjun<br />

tekemästä järjestelmällisestä laatutyöstä.<br />

– Tieteellinen tutkimus ja sen tuomat uudet<br />

tulokset ovat välttämättömiä elintarviketurvallisuuden<br />

ja tuotteiden laadun parantamiseksi,<br />

hän totesi.<br />

■<br />

MitEN ON?<br />

Eläinten tuonti edellyttää yleensä, että eläimiä<br />

seuraa lähettävän maan virkaeläinlääkärin<br />

myöntämä terveystodistus, jolla varmistetaan<br />

tuontiehtojen täyttyminen ja eläinten<br />

jäljitettävyys tuonnin yhteydessä.<br />

Tuontivaatimukset ovat eläinlajikohtaiset<br />

ja vaihtelevat tuontimaittain johtuen<br />

eri maiden erilaisesta eläintautitilanteesta.<br />

Eläintautiepidemioiden puhjetessa tuontivaatimukset<br />

saattavat muuttua hyvinkin<br />

nopeasti tai tuonti voi kokonaan estyä.<br />

Tuontivaatimukset ja varsinkin tuontitarkastukset<br />

ovat erilaiset silloin, kun tuodaan<br />

toisesta EU-jäsenmaasta ja Norjasta (=sisämarkkinakauppa)<br />

kuin jos tuonti tapahtuu<br />

EU:n ulkopuolisesta maasta (ns. kolmannesta<br />

maasta).<br />

Mistä saan tietoa, kun olen matkustamassa<br />

ulkomaille ja haluan ottaa kissani mukaan?<br />

Matkustettaessa lemmikkikissan kanssa<br />

EU-maiden välillä on noudatettava ns. lemmikkieläinasetusta,<br />

jossa säädetään niistä<br />

vaatimuksista, jotka lemmikkieläinten on<br />

täytettävä niiden kanssa matkustettaessa.<br />

<strong>Evira</strong>n internetsivuilla on erikseen ohjeet<br />

kissojen, koirien ja frettien terveysvaatimuksista<br />

liikuttaessa EU-maiden välillä.<br />

Matkustettaessa EU:n ulkopuolelle vientivaatimukset<br />

kuuluvat aina kohdemaan<br />

lainsäädännön piiriin. Tällöin tietoa vientiä<br />

koskevista vaatimuksista saa kohdemaan lähetystöstä<br />

tai eläinlääkintäviranomaisilta.<br />

Matkustettaessa ulkomaille lemmikkieläimen<br />

kanssa on myös muistettava selvittää<br />

etukäteen, mitkä ovat vaatimukset lemmikkieläimen<br />

paluulle takaisin Suomeen.<br />

Haluaisin tilata koiran australiasta. Minkälaisia<br />

toimenpiteitä tämä aiheuttaa, kun koira tulee<br />

lentorahtina suomeen?<br />

EU:n ulkopuolisista maista tuotaville eläi-<br />

Plugi/Terho Henriksson<br />

mille on suoritettava eläinlääkinnällinen rajatarkastus<br />

muutamia poikkeuksia lukuun<br />

ottamatta.<br />

Kolmansista maista kaupallisiin tarkoituksiin<br />

tuotavan eläimen tuojan on otettava yhteyttä<br />

hyvissä ajoin ennen tuontia eläinlääkinnälliseen<br />

rajatarkastukseen tuontiehtojen<br />

täyttymisen varmistamiseksi. Eläinlääkinnällisen<br />

rajatarkastuksen sähköpostiosoite on<br />

lentoasema@evira.fi.<br />

Myös tuontiasiakirjat on faksattava numeroihin<br />

+ 358 9 818 3905 ja + 358 20 77<br />

24336 asiakirjojen oikeellisuuden varmistamiseksi.<br />

Kaupallisiin tarkoituksiin lasketaan ne<br />

tuonnit, kun lemmikkejä on kuusi tai enemmän<br />

tai ne tuodaan myytäviksi tai ne tuodaan<br />

maahan ilman saattajaa.<br />

Lemmikeillä tarkoitetaan tässä seuraavia<br />

lajeja: koirat, kissat, hillerit ja fretit, selkärangattomat<br />

(lukuun ottamatta mehiläisiä ja<br />

äyriäisiä), trooppiset koristekalat, sammakkoeläimet,<br />

matelijat, jyrsijät ja kesyt kanit.<br />

Lisäksi tässä tarkoitettu yhteydenotto on<br />

aina erityisen aiheellinen kaikkien muiden<br />

eläinten kuin oheisessa listassa lemmikiksi<br />

lueteltujen eläinten osalta.<br />

Elävien eläinten tuojat ja viejät voivat<br />

kysyä lisäohjeita <strong>Evira</strong>sta eläinten terveys<br />

ja hyvinvointi -yksiköstä sähköpostitse osoitteella<br />

ehyt@evira.fi.<br />

Lisäksi eläinten terveys ja hyvinvointi -yksikön<br />

neuvontapuhelimessa 020 690 991<br />

vastataan lemmikkieläinten tuontivaatimuksiin<br />

liittyviin kysymyksiin kaikkien maiden<br />

osalta sekä muiden eläinten osalta EUmaiden<br />

tuonneista. Numerossa palvellaan<br />

arkisin klo 9.00–11.00.<br />

3 / 2 0 0 8 • 9

10 • 3 / 2 0 0 8<br />

MAIJA HATAKKA, elintarviketurvallisuuden toimintakokonaisuuden johtaja, <strong>Evira</strong><br />

<strong>Evira</strong>n laboratorioselvitys<br />

2008 valmistunut<br />

<strong>Evira</strong>ssa on laadittu selvitys elintarvike-,<br />

rehu-, lannoitevalmiste-,<br />

talousvesi- ja uimavesianalytiikkaan<br />

sekä asumisterveyteen ja<br />

kansalliseen salmonellavalvontaohjelmaan<br />

liittyvien laboratoriopalvelujen<br />

nykytilasta ja saatavuudesta<br />

Suomessa. Selvityksessä<br />

tarkastellaan erityisesti ympäristöterveydenhuollon<br />

se<strong>kt</strong>orin<br />

tarvitsemia laboratoriopalveluja.<br />

Selvitys korostaa kunnan ja<br />

valtion vastuuta näiden laboratoriopalvelujen<br />

saatavuudesta, ja<br />

sisältää useita ehdotuksia toiminnan<br />

kehittämiseksi.<br />

Laboratorioselvitys tehtiin yhteistyössä<br />

Sosiaali- ja terveydenhuollon<br />

tuotevalvontakeskuksen<br />

(STTV) ja Suomen Kuntaliiton<br />

kanssa.<br />

<strong>Evira</strong>n laboratorioselvitys 2008 on jatkoa<br />

vuonna 2006 julkaistulle Jari Tuomisen<br />

ja Lasse Karjalaisen ympäristöterveydenhuollon<br />

laboratorioita koskevalle<br />

selvitykselle. Tässä uudessa selvityksessä<br />

tarkastellaan yksityiskohtaisemmin laboratorioverkon<br />

nykytilaa sekä analyysikohtaisesti<br />

laboratoriopalvelujen tarvetta ja<br />

saatavuutta Suomessa.<br />

Laboratorioita käsitellään paitsi eri säädöksiin<br />

pohjautuvien hyväksymisten perusteella<br />

myös ympäristöterveydenhuollon<br />

se<strong>kt</strong>orin tarvitsemien laboratoriopalvelujen<br />

kannalta. Ympäristöterveydenhuollon<br />

laboratorioiksi luetaan tässä selvityksessä<br />

sellaiset laboratoriot, jotka tekevät paikallisille<br />

ympäristöterveydenhuollon yksiköille<br />

sekä elintarvikevalvontaan että<br />

terveydensuojelun valvontaan liittyvää<br />

viranomaisnäytteiden analytiikkaa.<br />

Hyväksyntä<br />

Laboratorioiden<br />

lukumäärä<br />

Elintarvikelaki 86<br />

Terveydensuojelulaki 47<br />

Salmonellavalvontaohjelma 39<br />

Lannoitevalmistelaki ja sivutuoteasetus 13<br />

Rehujen salmonellatutkimukset 7<br />

laboratorioverkon nykytila<br />

<strong>Evira</strong>n hyväksyttyjen laboratorioiden rekisterissä<br />

oli yhteensä 103 laboratoriota<br />

(tammikuu 2008). Laboratorioita oli hyväksytty<br />

eniten elintarvikelain nojalla, 86<br />

kpl (83 prosenttia). Terveydensuojelulain<br />

nojalla hyväksyttyjä laboratorioita oli 47<br />

kpl (46 prosenttia).<br />

Useimmilla <strong>Evira</strong>n rekisterin laboratorioilla<br />

oli useita eri säädöksiin perustuvia<br />

hyväksyntöjä. Useissa elintarvikelain nojalla<br />

hyväksytyissä laboratorioissa tehtiin<br />

myös terveydensuojelulain edellyttämiä<br />

vesitutkimuksia. Eri säädösten nojalla hyväksyttyjen<br />

laboratorioiden lukumäärät on<br />

esitetty taulukossa 1.<br />

Elintarvikelain nojalla voidaan hyväksyä<br />

kolmen tyyppisiä laboratorioita: viranomaisnäytteitä<br />

tutkimaan hyväksytyt<br />

laboratoriot, hyväksytyt omavalvontalaboratoriot<br />

ja lihantarkastuslaboratoriot.<br />

Viranomaisnäytteiden ja omavalvontanäytteiden<br />

testausta varten Suomessa on<br />

saatavissa runsaasti laboratoriopalveluja<br />

(Kuva 1). Ympäristöterveydenhuollon<br />

Taulukko 1.<br />

Eri säädösten nojalla<br />

hyväksytyt laboratoriot.

Säädökset<br />

laboratorioiden (33) sijainti on esitetty<br />

kuvassa 2. Näillä laboratorioilla on suuri<br />

merkitys paikallisten viranomaisten ja<br />

toimijoiden tarvitsemien elintarvike- ja<br />

terveydensuojelulain valvontaan liittyvien<br />

laboratoriopalvelujen tuottajina. Näistä<br />

laboratorioista 21 on kunnallista ja 12<br />

yksityistä laboratoriota.<br />

laboratoriopalvelujen tarve<br />

Selvityksessä arvioitiin eri säädösten perusteella<br />

tarvittavia vuosittaisia analyysimääriä<br />

(Taulukko 2). Elintarvikelain ja<br />

terveydensuojelulain osalta arvio perustui<br />

paikallisille ympäristöterveydenhuollon viranomaisille<br />

suunnattuun kyselyyn, jossa<br />

pyydettiin ilmoittamaan sekä viranomaisen<br />

että alueen toimijoiden tarvitsemat<br />

analyysit ja niiden määrät.<br />

Arvion perusteella voidaan todeta, että<br />

säädöksiin pohjautuva analyysitarve on<br />

vähäinen (yhteensä noin 730 000 analyysiä)<br />

laboratoriopalvelujen tarjontaan<br />

nähden.<br />

Terveydensuojelulain mukaisten vesitutkimusten<br />

osalta analytiikan tarve tulee<br />

suoraan lainsäädännöstä, joka määrittelee<br />

tutkittavat parametrit ja näytteenottotiheydet.<br />

Elintarvikevalvonnan tutkimusten<br />

osalta lainsäädännössä (Komission asetus<br />

(EY) 2073/2005) asetetaan ainoastaan<br />

mikrobiologisia vaatimuksia tietyille<br />

elintarvike-mikrobi -yhdistelmille. Näytteenottotiheyttä<br />

ei muutamaa poikkeusta<br />

lukuun ottamatta ole määritelty tässä<br />

lainsäädännössä.<br />

Kemiallisen analytiikan tarve elintarvikkeista<br />

oli viranomaisten käsityksen<br />

mukaan vähäistä sekä viranomais- että<br />

omavalvonnassa (8 000 kpl/vuosi). Eniten<br />

oli tarvetta suola- ja rasvapitoisuusmäärityksille.<br />

Elintarvikealan yrityksille suunnatun<br />

Analyysien lukumäärä<br />

Mikrobiologiset Kemialliset Aistinvaraiset<br />

Elintarvikelaki* 220 000 8 000 4 000<br />

Rehulaki 10 000<br />

Salmonellavalvontaohjelma 40 000<br />

Terveydensuojelulaki** 105 000 210 000 130 000<br />

Yhteensä 375 000 218 000 134 000<br />

*Viranomais- ja omavalvonta-analyysit valvontaviranomaisille suunnatun kyselyn perusteella<br />

**Viranomaisanalyysit<br />

Elintarvikelain nojalla<br />

viranomaisnäytteitä tutkimaan<br />

hyväksytyt laboratoriot (47)<br />

hyväksytyt omavalvontalaboratoriot<br />

(23)<br />

Jomala<br />

Vaasa<br />

Haapavesi<br />

Toholampi<br />

Kokkola<br />

Pietarsaari<br />

Kaustinen<br />

Nurmo<br />

Seinäjoki<br />

Jalasjärvi<br />

Kauhajoki<br />

Raahe<br />

Rovaniemi<br />

Oulu<br />

Jyväskylä<br />

Taulukko 2.<br />

Eri säädösten perusteella<br />

tehtävien analyysien<br />

arvioitu vuosittainen<br />

valtakunnallinen tarve.<br />

Kajaani<br />

Lapinlahti<br />

Kuopio<br />

Suonenjoki<br />

Kuusamo<br />

Hyvinkää<br />

Rajamäki<br />

Porvoo<br />

Espoo<br />

Helsinki<br />

Sipoo<br />

Pori Vammala<br />

Kangasala<br />

Mikkeli<br />

Rauma<br />

Tampere<br />

Huittinen<br />

Imatra<br />

Hämeenlinna<br />

Eura<br />

Säkylä<br />

Jokioinen<br />

Lappeenranta<br />

Lahti<br />

Janakkala Kuusankoski<br />

Forssa<br />

Turku Karkkila<br />

Riihimäki<br />

Lapinjärvi<br />

Paimio<br />

Kaarina Vantaa<br />

Kotka<br />

Lohja<br />

Tammisaari<br />

Joensuu<br />

Lähde: <strong>Evira</strong>n hyväksyttyjen laboratorioiden rekisteri (tammikuu 2008)<br />

Kuva 1. Elintarvikelain nojalla hyväksytyt laboratoriot.<br />

Lähde: <strong>Evira</strong>n hyväksyttyjen laboratorioiden rekisteri 2008.<br />

Kitee<br />

3 / 2 0 0 8 • 11

Ympäristöterveydenhuollon<br />

laboratoriot (33)<br />

kyselyn tulokset puolestaan osoittivat,<br />

että kemiallista analytiikkaa tarvitaan<br />

omavalvonnan yhteydessä huomattavasti<br />

enemmän kuin mitä viranomaiset<br />

edellyttävät omavalvontasuunnitelmiin<br />

sisällytettäväksi.<br />

laboratoriopalvelujen saatavuus<br />

Ympäristöterveydenhuollon laboratorioverkostossa<br />

on tapahtunut kymmenen<br />

viime vuoden aikana merkittäviä muutoksia.<br />

Kuntalaboratorioiden määrä on<br />

vähentynyt noin kolmanneksella (21 kpl,<br />

tammikuu 2008) ja tilalle on tullut yk-<br />

12 • 3 / 2 0 0 8<br />

Jomala<br />

Vaasa<br />

Kokkola<br />

Pietarsaari<br />

Kauhajoki<br />

Seinäjoki<br />

Pori<br />

Tampere<br />

Vammala<br />

Mikkeli<br />

Rauma<br />

Hämeenlinna<br />

Imatra<br />

Lahti<br />

Riihimäki<br />

Hyvinkää<br />

Lappeenranta<br />

Kuusankoski<br />

Turku Karkkila<br />

Porvoo<br />

Lohja Helsinki<br />

Kotka<br />

Tammisaari<br />

Raahe<br />

Oulu<br />

Rovaniemi<br />

Haapavesi<br />

Jyväskylä<br />

Kajaani<br />

Kuopio<br />

Joensuu<br />

Lähde: <strong>Evira</strong>n hyväksyttyjen laboratorioiden rekisteri (tammikuu 2008)<br />

Kuva 2. Ympäristöterveydenhuollon laboratoriot (33 kpl).<br />

Lähde: <strong>Evira</strong>n hyväksyttyjen laboratorioiden rekisteri 2008.<br />

sityisiä laboratorioita (12 kpl). Edelleen<br />

laboratorioita on runsaasti palvelujen kysyntään<br />

nähden.<br />

Ympäristöterveydenhuollon laboratorioverkoston<br />

perustan muodostavat pienet,<br />

melko suppeaa analytiikkaa tekevät<br />

laboratoriot, jotka sijaitsevat kohtuullisen<br />

matkan päässä valvontayksiköistä. Näytteiden<br />

kuljetukset niihin voidaan pääsääntöisesti<br />

järjestää kansainvälisten standardien<br />

ja suositusten sallimissa puitteissa.<br />

Näiden laboratorioiden tulisi kuitenkin<br />

rakentaa perusanalyysivalikoimansa siten,<br />

että se palvelisi valvontaviranomaisia<br />

myös epidemiatilanteissa. Laajempaa ja<br />

vaativampaa mikrobiologista ja kemiallista<br />

analytiikkaa tekevät laboratoriot täydentävät<br />

hyvin tätä laboratorioverkostoa.<br />

Kemiallisen analytiikan kysyntä on niin<br />

vähäistä, että se voitaisiin keskittää muutamaan<br />

suureen ympäristöterveydenhuollon<br />

laboratorioon. Salmonellavalvontaohjelman<br />

samoin kuin rehu- ja lannoite- ja<br />

sivutuoteasetuksen näytteiden tutkimista<br />

varten on tarjolla riittävästi analyysipalveluja.<br />

Erityisanalytiikkaa on saatavissa<br />

<strong>Evira</strong>sta ja muista asiantuntijalaitoksista.<br />

selvityksen ehdotukset<br />

Selvityksessä esitetään useita ehdotuksia<br />

laboratoriotoimintojen järjestämiseksi.<br />

Eräs keskeinen ehdotus on luopuminen<br />

laboratorioiden hyväksymismenettelystä<br />

niissä tapauksissa, joissa yhteisölainsäädäntö<br />

ei sitä edellytä.<br />

Laboratorioille, jotka analysoivat virallisen<br />

elintarvikevalvonnan yhteydessä<br />

otettuja näytteitä, ehdotetaan vähimmäisvaatimusta<br />

mikrobiologisen perusanalyysivalikoiman<br />

suhteen, jotta testaukset<br />

voidaan käynnistää nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti<br />

epidemiatilanteissa.<br />

Tämä vaatimus ei koskisi selvityksessä<br />

käsiteltyjä asiantuntijalaboratorioita eikä<br />

lihantarkastuslaboratorioita.<br />

Kunnan ja valtion vastuuta ympäristöterveydenhuollon<br />

laboratoriopalvelujen<br />

saatavuudesta korostetaan. Selvityksessä<br />

ehdotetaan, että kunnat ja valtio seuraavat<br />

laboratorioverkossa tapahtuvia muutoksia<br />

ja huolehtivat siitä, että peruslaboratoriopalveluja<br />

on saatavissa kohtuullisella<br />

etäisyydellä valvontayksiköistä.<br />

Lisäksi korostetaan, että muuttuneessa<br />

laboratoriokentässä, jossa toimii sekä kunnallisia<br />

että yksityisiä laboratorioita, on<br />

otettava huomioon kilpailulainsäädännön<br />

vaikutukset.<br />

<strong>Evira</strong>n laboratorioselvitys 2008. <strong>Evira</strong>n<br />

julkaisuja 6/2008.

Valtiovarainministeriö tilasi viime<br />

keväänä konsulttiyhtiö Bearing<br />

Pointilta selvityksen valtion laboratorioissa<br />

tehtävän ympäristöanalytiikan<br />

tehostamismahdollisuuksista.<br />

Selvitys koskee myös <strong>Evira</strong>n kemian ja<br />

toksikologian tutkimusyksikköä.<br />

Kesäkuussa valmistuneessa raportissa<br />

konsulttiyhtiö esittää, että se<strong>kt</strong>oritutkimuslaitosten<br />

fysiikan ja kemian laboratorioiden<br />

hallinto ja johto yhdistettäisiin palvelukeskuskonseptin<br />

mukaisesti valtion keskuslaboratorioksi.<br />

Sen sijaan käytännön laboratoriotoiminnot<br />

säilyisivät entisellään.<br />

<strong>Evira</strong>n lisäksi selvityksen piiriin lukeutuu<br />

laboratorioita seuraavista organisaatioista:<br />

SYKE ja alueelliset ympäristökeskukset, Ilmatieteen<br />

laitos, Merentutkimuslaitos, Metla,<br />

MTT, KTL sekä Tullilaboratorio, Mikes<br />

ja Rikoslaboratorio.<br />

Haussa mittavia skaalaetuja<br />

Selvityksen mukaan laboratorioiden<br />

hallinnon yhdistäminen tuo merkittäviä<br />

skaalaetuja: nykykustannuksia on mahdollista<br />

alentaa 25 prosenttia muun muassa<br />

tehostamalla tilojen ja laitteiden käyttöä<br />

ja supistamalla henkilötyövuosia. Lisäksi<br />

selvitys esittää, että osa laboratorioiden<br />

työtehtävistä ulkoistetaan.<br />

Selvityksessä ehdotetaan, että uusi organisaatio<br />

aloittaisi toimintansa vuoden<br />

2009 alussa.<br />

Apulaisosastopäällikkö Heikki Joustie<br />

valtiovarainministeriöstä kertoo, että asia<br />

on tarkoitus saattaa poliittiseen käsittelyyn<br />

syksyn aikana.<br />

– Tavoitteena on päättää, mikä ministeriö<br />

ottaa vastuun jos ja kun päädytään<br />

toimintojen kokoamiseen. Käsittely tapah-<br />

tunee tuottavuusasioiden hallituskäsittelyn<br />

yhteydessä syksyn aikana, hän sanoo.<br />

selvitys kohtasi kovaa kritiikkiä<br />

Konsulttiselvitys sai työtä opastaneessa<br />

ohjausryhmässä kriittisen vastaanoton.<br />

Ohjausryhmään kuulunut osastopäällikkö<br />

Matti Aho maa- ja metsätalousministeriöstä<br />

arvioi, että mittakaavaetujen saavuttamiseksi<br />

on turha perustaa uutta organisaatiota.<br />

– Selvityksen lähtökohtana on ajatus,<br />

että laboratorioissa tehtäisiin paljon rutiinianalytiikkaa.<br />

Näin ei ole: se<strong>kt</strong>oritutkimuslaitosten<br />

toiminnan pääsisältö ei ole<br />

rutiinianalytiikkaa, jota voitaisiin tuottaa<br />

tutkimuksesta irrallaan. Myöskään referenssilaboratoriotoiminnan<br />

luonnetta ei selvityksessä<br />

ole ymmärretty, Aho korostaa.<br />

Hän huomauttaa, että valtion laboratoriotoiminnan<br />

uudelleenjärjestely on<br />

epätarkoituksenmukaista tarkastelematta<br />

samaan aikaan myös biologista ja bioteknistä<br />

analytiikkaa.<br />

Ahon mielestä kustannussäästöjä saadaan<br />

aikaan riittävästi tiivistämällä kemian<br />

ja fysiikan laboratorioiden yhteistyötä.<br />

– Laboratorioiden kustannuslaskenta on<br />

tehtävä yhtenäisellä tavalla, jotta tarvittaessa<br />

voidaan siirtää analytiikkaa tehokkaim-<br />

MINNA NUrrO | teksti<br />

ANNIINA KIVILAHTI | kuva<br />

Valtio miettii kemian ja fysiikan<br />

laboratorioiden organisointia<br />

Konsulttiselvitys suosittelee valtion<br />

ympäristöanalytiikan laboratorioiden<br />

hallinnon yhdistämistä<br />

uudeksi organisaatioksi. Valtiovarainministeriön<br />

tilaama selvitys<br />

on saanut kriittisen vastaanoton<br />

kentällä.<br />

Laboratorioiden hallinnon yhdistämisellä tavoitellaan 25 prosentin kustannussäästöjä.<br />

piin yksiköihin. Tätä varten laboratorioiden<br />

informaatiojärjestelmien on oltava yhteensopivia,<br />

hän esittää.<br />

”säästötavoite ylimitoitettu”<br />

Johtaja Kimmo Peltonen <strong>Evira</strong>n kemian ja<br />

toksikologian tutkimusyksiköstä muistuttaa,<br />

että maa- ja metsätalousministeriön<br />

hallinnonalalla laboratorioiden yhteistyön<br />

tiivistäminen alkoi jo viime vuonna virtuaalisen<br />

osaamiskeskus Virlabin alla.<br />

Peltonen pitää konsulttiselvityksessä<br />

esitettyä 25 prosentin säästötavoitetta ylimitoitettuna.<br />

– Virlab tuottaa 12–15 prosentin säästön,<br />

ja sekin on kova tavoite. Lisäksi Virlabin<br />

ja ympäristöministeriön hallinnonalan laboratorioverkon<br />

yhteistyötä on päätetty<br />

kehittää, hän sanoo.<br />

Peltonen huomauttaa, että kansainväliset<br />

laboratorioketjut tekevät vain taloudellisesti<br />

kannattavia analyysejä, kun taas EU:n<br />

monet valvontaohjelmat edellyttävät tiettyjä<br />

analyysejä kustannuksista huolimatta.<br />

– Lisäksi parhaillaan mietitään valtion<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuslaitosten uudistamista. En<br />

ymmärrä, miksi laboratoriot pitäisi irrottaa<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuksen kehittämisestä, hän<br />

toteaa.<br />

3 / 2 0 0 8 • 13

MINNA NUrrO | teksti<br />

ANNIINA KIVILAHTI | kuva<br />

Ranavirusten arvoitusta ratkotaan<br />

<strong>Evira</strong> on mukana EU-tutkimushankkeessa,<br />

jossa selvitetään<br />

sammakkoeläinten ja kalojen<br />

ranavirusten levinneisyyttä. Tavoitteena<br />

on saada selville, pystyykö<br />

virus tarttumaan yli lajirajojen.<br />

Osana tutkimusta kerättiin viime<br />

kesänä yleisöhavaintoja sammakkojen<br />

kuolleisuudesta.<br />

Ranavirus on sammakkoeläinten<br />

ja kalojen virus. Virus ei tartu<br />

ihmisiin eikä muihin eläimiin,<br />

mutta leviää kansainvälisen kaupan<br />

myötä nopeasti, kuten monet muutkin<br />

tarttuvat eläintaudit.<br />

Ranavirusta esiintyy kaloissa ja sammakkoeläimissä<br />

kaikilla mantereilla. Se on<br />

aiheuttanut sammakoiden ja kalojen laajaa<br />

kuolleisuutta muun muassa Australiassa,<br />

Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Esimerkiksi<br />

14 • 3 / 2 0 0 8<br />

Australiassa EHN-ranavirus on tuottanut<br />

suuria taloudellisia tappioita ahventen ja<br />

kirjolohien kasvattajille.<br />

Euroopassa ranavirusta on löytynyt sammakkoeläimistä<br />

Isosta-Britanniasta, Italiasta<br />

ja Kroatiasta. Saksassa se on tappanut<br />

kasvatettuja monneja, ja Italiassa lopettanut<br />

piikkimonnin tuotannon käytännössä<br />

kokonaan.<br />

tarttuuko virus lajista toiseen?<br />

Erikoistutkija Hannele Tapiovaara <strong>Evira</strong>sta<br />

kertoo, että ranavirusta on löydetty kaloista<br />

myös Suomessa. Ensimmäisen kerran<br />

sitä todettiin vuonna 1995 luonnonravinnolla<br />

ruokituista kuhanpoikasista parissa<br />

eri lammikkokasvattamossa. Virus löytyi<br />

rutiininomaisten siirtoistutustutkimusten<br />

yhteydessä.<br />

– Ranavirus oli tuolloin meille tuntematon,<br />

joten se määritettiin yhteistyössä<br />

tanskalaisen referenssilaboratorion kanssa,<br />

Tapiovaara sanoo.<br />

Toisen kerran ranavirusta löytyi kaloista<br />

vuonna 2002, kun sitä todettiin Saksasta<br />

Suomeen tuoduissa monneissa.<br />

EU:n tutkimushankkeessa selvitetään<br />

ranaviruksen levinneisyyttä Euroopassa ja<br />

sen taudinaiheuttamiskykyä. Tavoitteena<br />

on saada selville, kuinka suuri uhka ranavirus<br />

on sammakoille ja kaloille, sekä<br />

pystyykö virus tarttumaan lajista toiseen,<br />

kuten sammakoista kaloihin.<br />

– Esimerkiksi suomalaiskuhissa viime<br />

vuosikymmenellä tavatun ranaviruksen<br />

epäiltiin jo silloin tarttuneen sammakoista,<br />

huomauttaa Tapiovaara.<br />

<strong>Evira</strong> kehittää erotusdiagnostiikka<br />

Suomen lisäksi EU:n tutkimushankkeessa<br />

on mukana tutkimusryhmät Saksasta, Italiasta,<br />

Isosta-Britanniasta sekä Tanskasta ja<br />

Tshekistä. EU:n hanke alkoi vuonna 2005,<br />

ja se on tarkoitus saada päätökseen ensi<br />

vuoden alkupuolella.<br />

<strong>Evira</strong>n tehtävänä hankkeessa on ke-

hittää menetelmiä ranavirusten perimän<br />

tutkimiseen. Sitä varten <strong>Evira</strong>ssa tutkitaan<br />

eri puolilta maailmaa eristettyjä ranaviruksia<br />

– myös vaarallisimmat kannat, jotka<br />

ovat aiheuttaneet kalakuolemia Italiassa,<br />

Saksassa ja Australiassa.<br />

Tavoitteena on saada selville, kuinka<br />

läheistä sukua eri puolilta maailmaa<br />

eristetyt ranavirukset ovat toisilleen, vai<br />

ovatko ne kaikki itse asiassa sama virus<br />

vain vähäisin variaatioin.<br />

– Tutkija Riikka Holopainen kehittää<br />

<strong>Evira</strong>ssa ranavirusten erotusdiagnostiikkaa<br />

molekyylibiologisin menetelmin, Tapiovaara<br />

mainitsee.<br />

Tutkimushankkeen muissa maissa tehdään<br />

kalojen ja sammakkojen infe<strong>kt</strong>iokokeita,<br />

jotta saadaan selville eri viruskantojen<br />

taudinaiheuttamiskyky. Infe<strong>kt</strong>oimiskokeiden<br />

tulokset eivät ole vielä valmiit.<br />

arvoituksellinen tuhoamiskone<br />

Erikoistutkija Tapiovaara pitää ranavirustutkimusta<br />

tieteellisesti erityisen mielenkiintoisena,<br />

koska viruksesta on olemassa<br />

vasta vähän perustutkimusta. Ranaviruksen<br />

tiedetään aiheuttavan kuolleisuutta<br />

erityisesti nuorissa kala- ja sammakkoyksilöissä,<br />

vanhat yksilöt puolestaan toimivat<br />

viruksen kantajina.<br />

Ranavirukset kuuluvat iridovirusten<br />

heimoon, ne ovat suurikokoisia DNAviruksia.<br />

Iridoviruksia tavataan kalojen<br />

ja sammakkoeläinten lisäksi vain matelijoilla<br />

ja hyönteisillä. Tapiovaara paljastaa<br />

suurten ja arvoituksellisten iridovirusten<br />

olevan ”lempiviruksiaan”.<br />

– Ne ovat varsinaisia tuhoamiskoneita,<br />

sillä niissä on geenejä koodaavia alueita<br />

paljon enemmän kuin RNA-viruksissa.<br />

Niiden toiminta todennäköisesti muuttaa<br />

isäntäsolun aineenvaihduntaa monin eri<br />

tavoin. Toisaalta taudinaiheuttamiskyky<br />

voi olla kiinni ihan pienestä muutoksesta<br />

viruksen perimässä, hän selvittää.<br />

suomessa ei havaintoja viruksesta<br />

Kuluneen kesän aikana <strong>Evira</strong> keräsi yleisöltä<br />

havaintoja ja näytteitä kuolleista<br />

sammakoista ranaviruksen levinneisyyden<br />

kartoittamiseksi. Kuolleisuushavaintoja<br />

kerättiin samaan aikaan myös muissa<br />

tutkimukseen osallistuvissa maissa.<br />

Havaintojen saamiseksi <strong>Evira</strong> on tehnyt<br />

yhteistyötä Luonnontieteellisen keskusmuseon<br />

kanssa. Museo informoi keväällä<br />

tutkimuksesta laajaa avustajaverkostoaan,<br />

Sammakoita tavataan koko Suomessa.<br />

Sammakkoeläimet ovat amfibeja, eli sekä<br />

maalla että vedessä asustavia eläimiä.<br />

johon kuuluu mm. linturengastajia sekä<br />

muita a<strong>kt</strong>iivisesti luonnossa liikkuvia henkilöitä.<br />

Se tiedotti tutkimuksesta myös internetsivuillaan,<br />

ja konsultoi tarvittaessa<br />

<strong>Evira</strong>a esimerkiksi sammakkojen lajin<br />

määrittämisessä.<br />

Suomessa kuolleisuushavaintoja kertyi<br />

vain muutama, eikä niissä todettu mitään<br />

ranavirustautiin viittaavaa. Niin ikään <strong>Evira</strong>an<br />

tutkittaviksi toimitetuista sammakois-<br />

suomessa viisi lajia<br />

Suomessa elää viisi lajia sammakkoeläimiä:<br />

pyrstöttömiin sammakoihin lukeutuvat<br />

tavallinen sammakko, viitasammakko<br />

ja rupikonna sekä salamanterieläimiin<br />

kuuluvat vesilisko ja rupilisko. Kaikki sammakkoeläimet<br />

sekä niiden kutu ja toukat<br />

eli nuijapäät ovat rauhoitettuja.<br />

Tavallista sammakkoa tavataan koko<br />

maassa, ja viitasammakko ja rupikonna<br />

elävät Metsä-Lapin korkeudella asti.<br />

Enimmäkseen vedessä ja kosteissa ympäristöissä<br />

asustavat vesilisko ja rupilisko<br />

ovat harvinaisempia: vesilisko esiintyy<br />

Pietarsaari-Iisalmi-linjan eteläpuolella, ja<br />

rupiliskoa on tavattu vain Ahvenanmaalla<br />

ja maan kaakkoisosissa.<br />

Dosentti Juhani Terhivuo Luonnontieteellisestä<br />

keskusmuseosta kertoo,<br />

että 1930-luvulla Helsingin Vanhankaupunginlahdella<br />

ja Porvoossa asusteli<br />

myös muualta tuotuja mölysammakkoja.<br />

Mölysammakko sai nimensä siitä, että se<br />

pitää ääntä jatkuvasti, kun muut sammakkolajit<br />

kurnuttavat lähinnä kutuaikaan.<br />

Äänekkäät mölysammakot hävisivät<br />

sammakon vuosi 2008<br />

ta ei todettu ranavirusta viruseristys- eikä<br />

PCR-menetelmällä.<br />

Hannele Tapiovaara toteaa, että kuolleisuushavaintojen<br />

vähäinen määrä tukee<br />

sitä olettamusta, että tautia ei ainakaan<br />

laajamittaisesti esiinny Suomessa tänä<br />

vuonna.<br />

Havaintojen keruu jatkui syyskuun<br />

loppuun asti.<br />

1950-luvulla, kun sekä niiden asuinalueet<br />

Porvoonjoen suussa että Vantaanjoki saastuivat.<br />

Asutuksen lisääntyminen etenkin<br />

eteläisessä Suomessa on harventanut<br />

myös kotoperäisten sammakkoeläinten<br />

kantoja, sillä rakentamisen myötä sammakoille<br />

soveliaat elinympäristöt katoavat.<br />

– Sammakko tarvitsee kutupaikakseen<br />

lammikon, ruoanhankintaa varten myös<br />

maata sekä talvehtimista varten sopivan<br />

alueen. Rakentaminen voi hävittää osan<br />

tarvittavaa elinympäristöä, Terhivuo tarkentaa.<br />

Suomalaiset sammakkokannat eivät<br />

maankäytön muutosten takia kuitenkaan<br />

ole vaarassa kadota kokonaan. Terhivuo<br />

huomauttaa, että esimerkiksi Suur-Helsingissäkin<br />

on alueita, joilla sammakko ja<br />

viitasammakko pystyvät lisääntymään.<br />

Sammakko on lisääntymisikäinen<br />

3–4-vuotiaana, ja elää 5–10-vuotiaaksi.<br />

Terhivuo kertoo, että maatalojen suojaisassa<br />

pihapiirissä asustaneiden rupikonnien<br />

tiedetään eläneen jopa kymmeniä<br />

vuosia.<br />

Eläintarhojen ja akvaarioiden kansainvälinen yhteistyöjärjestö AZA on nimennyt vuoden<br />

2008 sammakon vuodeksi. Nimikkovuoden tavoitteena on kiinnittää huomio<br />

siihen, että maailman noin 6 000 sammakkoeläinlajista kolmasosa tai jopa puolet on<br />

vaarassa hävitä kokonaan.<br />

Sammakkoeläinten kantojen vähenemiseen on monia syitä, esimerkiksi sopivien<br />

elinympäristöjen väheneminen, ilmaston muuttuminen, UV-säteily, saasteet ja hyönteismyrkyt.<br />

Vakava uhka on myös tarttuva chytridiomykoosi-loissieni, joka on levinnyt<br />

Afrikasta ympäri maailmaa.<br />

AZA on organisoinut sammakkoeläinten suojelutyötä varten Amphibian Ark -hankkeen,<br />

jossa myös Korkeasaari on mukana. Eläintarhat ovat ottaneet tavoitteekseen<br />

antaa mahdollisimman monelle uhanalaiselle sammakkolajille turvapaikan.<br />

www.yearofthefrog.org<br />

www.amphibianark.org<br />

www.korkeasaari.fi<br />

3 / 2 0 0 8 • 15

ULLA KArLSTröM, ylitarkastaja, tuoteturvallisuusyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

ANJA HALLIKAINEN, tutkimusprofessori, riskinarviointiyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Viljan Fusarium-toksiinien<br />

valvonta vuonna 2007<br />

<strong>Evira</strong> toteutti vuonna 2007 kotimaisen<br />

viljan ja viljatuotteiden<br />

Fusarium-toksiinien valvontaproje<strong>kt</strong>in.<br />

Hometoksiineja löytyi kohtuullisesti,<br />

mutta yhtään määräystenvastaisuutta<br />

ei havaittu.<br />

16 • 3 / 2 0 0 8<br />

Plugi/Janina Jaakkola<br />

Valvontaproje<strong>kt</strong>in taustalla oli uudistunut<br />

hometoksiinilainsäädäntö. Tutkimuksen<br />

avulla pyrittiin kartoittamaan sekä raakaviljan<br />

että jauhojen hometoksiinipitoisuuksia<br />

myllyillä ja mallastamoilla. Lisäksi tutkittiin<br />

markkinoilla olevia viljavalmisteita.<br />

Proje<strong>kt</strong>ia koordinoivat <strong>Evira</strong>n lisäksi lääninhallitukset.<br />

Kunnalliset valvontaviranomaiset ja <strong>Evira</strong>n<br />

näytteenottajat keräsivät näytteet (78 kpl), jotka<br />

analysoitiin Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksessa<br />

(MTT). Ainuttakaan määräistenvastaisuutta<br />

ei löydetty, ja havaitut pitoisuudet jäivät<br />

suhteellisen pieniksi.<br />

uudistus helpottaa valvontaa<br />

Fusarium-sienet, eli punahomeet ovat pohjoisilla<br />

leveyksillä yksi tärkeimpiä toksiineja muodostavia<br />

sienilajeja. Ne aiheuttavat viljoilla tyvitautia ja punahometta<br />

tähkiin.<br />

Suomessa viljojen hometoksiineja on tutkittu<br />

pääasiallisesti vuodesta 1999 lähtien maa- ja metsätalousministeriön<br />

rahoittamassa ”Viljan turvallisuus”<br />

-seurantaproje<strong>kt</strong>issa. Ennen vuotta 2006 ei valvonnalla<br />

ole kuitenkaan ollut käytössä raja-arvoja, joihin<br />

valvontatoimenpiteitä olisi voinut perustaa.<br />

Hometoksiinilainsäädäntöä uudistettiin EU:ssa<br />

vuonna 2006 (<strong>kt</strong>s. infolaatikko), ja syksyn 2007<br />

aikana kerättiin ensimmäiset valvontanäytteet kotimaisesta<br />

viljasta ja viljavalmisteista. Näytteiksi<br />

kerättiin vuosien 2006 ja 2007 viljaa.<br />

Haitallisia terveydelle<br />

Punahomeet tuottavat sekä ihmisen että eläimen terveydelle<br />

haitallisia homemyrkkyjä, eli toksiineja.<br />

Elintarvikealan tiedekomitea on määrittänyt ihmiselle<br />

Fusarium-toksiineille siedettävät päivittäiset<br />

enimmäismäärät, jotka ovat deoksivalenolille (DON)<br />

1,0 µg/kg bw/vrk, T-2- ja HT-2-toksiinien summalle<br />

0,06 µg/kg bw/vrk, tsearalenonille (ZEA) 0,2 µg/kg<br />

bw/vrk sekä nivalenolille (NIV) 0,7 µg/kg bw/vrk.<br />

Kg bw/vrk tarkoittaa ihmisen painokiloa kohden<br />

sallittua enimmäismäärää vuorokaudessa.<br />

Fusarium-toksiinien aiheuttamat akuutit myrkytykset<br />

ovat harvinaisia, mutta pitkäkestoinen altistuminen<br />

on haitallista, eikä toksiinien vaikutuksia<br />

ihmisellä vielä tunneta tarkkaan. Eläinkokeissa on<br />

kuitenkin havaittu kerta-annostuksella DON-toksiinin<br />

aiheuttavan ruokahaluttomuutta sekä oksentelua.<br />

Lisäksi pitkäkestoisen altistumisen seurauksena<br />

on havaittu eläimillä vähentynyttä kasvua.

Tuote kpl<br />

Posit.<br />

Taulukko 1. Analysoitujen viljanäytteiden<br />

tulokset. Positiivisten näytteiden lukumäärä,<br />

keskiarvo löytyneistä pitoisuuksista ja tulosten<br />

vaihteluväli. Kaikki positiiviset tulokset,<br />

jotka jäivät määritysrajan alapuolelle, on<br />

laskettu keskiarvoon mukaan 25 µg/kg pitoisuuksina.<br />

Näytteistä ei löydetty määräystenvastaisuuksia.<br />

HT-2- ja T-2-toksiineilla on alhainen<br />

siedettävä päivittäinen enimmäismäärä.<br />

Näiden haittavaikutuksia ovat pitkäkestoisen<br />

altistuksen seurauksena alentunut<br />

vastustuskyky sekä akuutit myrkytysoireet<br />

kuten pahoinvointi, oksentelu ja vatsakivut.<br />

Syöpävaarallisiksi näitä toksiineja ei<br />

ole luokiteltu.<br />

läänit koordinoivat näytteenottoa<br />

Valvontaohjelmassa kerättiin yhteensä<br />

78 viljanäytettä, joista 68 oli myllyistä ja<br />

mallastamoista kerättyjä raakavilja- (39),<br />

jauho- (27), mallas- (1) ja suurimonäytteitä<br />

(1). Lisäksi kymmenen kaurasuurimonäytettä<br />

kerättiin pääkaupunkiseudun<br />

kaupoista.<br />

Lääninhallituksilla oli keskeinen rooli<br />

näytteiden kohdentamisessa. Etelä-Suomen,<br />

Länsi-Suomen ja Oulun lääninhallitukset<br />

valitsivat alueensa näytteenottopaikat.<br />

Itä-Suomen alueelta kerättiin näytteet<br />

suoraan <strong>Evira</strong>n koordinoimana.<br />

Kunnalliset valvontaviranomaiset keräsivät<br />

näytteet ja lähettivät ne MTT:lle Jokioisiin<br />

tutkittavaksi. Samalla tarkistettiin<br />

toimijoiden omavalvontasuunnitelmien<br />

vierasainevalvontaa koskevat kohdat.<br />

Hometoksiineja kohtuullisesti<br />

Kaikista näytteistä analysoitiin tärkeimmät<br />

hometoksiinit: deoksinivalenoli (DON),<br />

diasetoksiskirpenoli (DAS), 3-asetyylideoksinivalenoli<br />

(3-AcDON), fusarenon<br />

X (F-X ), nivalenoli (NIV), HT-2-toksiini<br />

%<br />

KA<br />

DON 3-AcDON NIV T-2 HT-2<br />

µg/kg vaihteluväli<br />

Posit.<br />

%<br />

KA<br />

µg/kg vaihteluväli<br />

Posit.<br />

(HT-2), T-2-toksiini (T-2) ja15-asetyylideoksinivalenoli<br />

(15-AcDON). Osasta<br />

näytteitä analysoitiin myös tsearalenoni<br />

(ZEA).<br />

Lähes kaikki analysoidut viljanäytteet<br />

sisälsivät deoksinivalenolia (DON): 87<br />

% tuloksista oli positiivisia. Havaitut pitoisuudet<br />

olivat kuitenkin pieniä, ja yli<br />

puolet tuloksista jäi alle analyyttisen määritysrajan<br />

(

Elintarvikkeista ei löytynyt muuntogeenistä<br />

ainesta yli merkintärajan<br />

Muuntogeenisten (gm) elintarvikkeiden<br />

valvonnassa ei löytynyt<br />

viime vuonna gm-ainesta<br />

yli merkintärajan. Vuonna 2009<br />

elintarvikkeiden gm-valvontaan<br />

keskitytään valtakunnallisessa<br />

hankkeessa. Muuntogeenisen<br />

aineksen esiintymistä Suomen<br />

markkinoilla on kartoitettu jo kymmenen<br />

vuoden ajan.<br />

<strong>Evira</strong> ohjaa muuntogeenisten elintarvikkeiden<br />

valvonnassa paikallista<br />

valvontaa muun muassa<br />

valvontaohjein ja -lomakkein<br />

sekä koulutuksen avulla. Kuntien valvontaviranomaiset<br />

valvovat elintarvikealan<br />

toimijoiden gm-ainesosia sisältävien elintarvikkeiden<br />

omavalvonnan toimivuutta ja<br />

opastavat toimijoita.<br />

Tämän lisäksi <strong>Evira</strong> kartoittaa vuosittain<br />

muuntogeenisten ainesten esiintymistä<br />

markkinoilla olevissa elintarvikkeissa ja<br />

niiden raaka-aineissa. Valvontaproje<strong>kt</strong>ien<br />

avulla pyritään saamaan tietoa siitä, noudatetaanko<br />

geeniteknisesti muunneltua soijaa<br />

tai maissia sisältävien elintarvikkeiden ainesosien<br />

merkinnöissä lainsäädäntöä.<br />

Jos elintarvikkeet sisältävät yli 0,9 %<br />

gm-soijaa tai -maissia, tuotteiden pakkausmerkintöihin<br />

tulee tehdä merkintä ”muuntogeeninen”<br />

tai ”sisältää muuntogeenistä<br />

soijaa/maissia”.<br />

Viime vuosina on otettu näytteitä myös<br />

riisivalmisteista, koska esille on tullut tapauksia,<br />

joissa elintarvikeketjuun on päässyt<br />

EU:ssa hyväksymättömiä riisilajeja. EU:ssa<br />

hyväksymättömän muuntogeenisen aineksen<br />

esiintyminen markkinoilla olevissa<br />

elintarvikkeissa johtaa tuotteiden poistamiseen<br />

markkinoilta.<br />

18 • 3 / 2 0 0 8<br />

EMMA PIKKArAINEN, ylitarkastaja, tuoteturvallisuusyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Näytteitä eri tuoteryhmistä<br />

Vuonna 2007 näytteitä otettiin 29 eri<br />

elintarvikkeesta. Niihin kuului erilaisia<br />

soijavalmisteita, muun muassa juomia ja<br />

vanukkaita (10 näytettä), luomusoija- ja<br />

maissijauhoja (5), urheilijoille suunnattuja<br />

proteiinipatukoita ja -jauheita (4) sekä riisiä<br />

ja riisivalmisteita (10).<br />

<strong>Evira</strong>n näytteenottajat ottivat osan näytteistä,<br />

osaan pyydettiin näytteenottoapua<br />

Tullilaboratoriolta. Luomutarkastajat ottivat<br />

näytteet luonnonmukaisista elintarvikkeista.<br />

Tullilaboratorio analysoi näytteet.<br />

Valvontaa kohdennettiin näihin tuoteryhmiin<br />

osittain aiempien vuosien tulos-<br />

Anniina Kivilahti<br />

ten perusteella. Vuonna 2006 markkinoilta<br />

löydettiin hyväksymättömiä gm-riisejä Yhdysvalloista<br />

peräisin olevista pitkäjyväisistä<br />

riiseistä ja kiinalaisista riisivalmisteista.<br />

Myös urheiluvalmisteista on löydetty jäämiä<br />

muuntogeenisestä aineksesta ilman<br />

että siitä olisi ollut lainsäädännön edellyttämiä<br />

pakkausmerkintöjä.<br />

Lisäksi haluttiin päivitettyä tietoa muuntogeenisyyden<br />

esiintymisestä markkinoilla<br />

olevissa soijavalmisteissa. Luomuelintarvikkeiden<br />

muuntogeenisyyttä valvotaan<br />

vuosittain.<br />

Näytteet pääosin säädösten mukaisia<br />

Geeniteknisesti muunneltua soijaa oli<br />

11 näytteessä, mutta pakkausmerkinnät<br />

edellyttävään rajaan ei yltänyt yksikään<br />

näyte.<br />

Yhden soijaa sisältävän urheiluvalmisteen<br />

osalta lähetettiin valvontapyyntö toimijan<br />

kotikunnan viranomaiselle. Tuotetta<br />

markkinoitiin pakkauksessa gmo-vapaaksi,<br />

mutta tuotteesta löytyi pieni pitoisuus<br />

muuntogeenistä ainesta (0,15 %). Tämä<br />

katsottiin harhaanjohtavaksi markkinoinniksi.<br />

Luomunäytteet olivat määräysten mukaisia.<br />

Hyväksymätöntä gm-riisiä ei näytteistä<br />

löydetty.<br />

kymmenen vuotta kartoitusta<br />

Vuosi 2008 on kymmenes vuosi, kun <strong>Evira</strong>ssa<br />

(ja sitä ennen Elintarvikevirastossa)<br />

tutkitaan gm-aineksen esiintyvyyttä Suomessa<br />

markkinoitavissa elintarvikkeissa.<br />

Tuloksia on esitetty taulukossa 1.<br />

Ensimmäisenä tutkimusvuonna 1999<br />

gmo-pitoisuutta ei vielä määritetty, merkintäraja<br />

1 % astui voimaan vasta seuraavana<br />

vuonna. Vuodesta 2004 alkaen merkintäraja<br />

on ollut 0,9 %.<br />

Merkitsemättömiä tuotteita, joista on<br />

löytynyt merkintärajan ylityksiä, on paria

Vuosi Näytemäärä GMO todettu GMO-pitoisuus<br />

yli merkintärajan*<br />

vuotta lukuun ottamatta ollut yleensä vain<br />

muutama prosentti näytteistä.<br />

Vuonna 2004 tutkittiin aamiaisvalmisteita,<br />

luomuelintarvikkeita ja kuntosaleilta ostettuja<br />

elintarvikkeita. Tällöin kuntosaleilta<br />

ostetuista 11 proteiinivalmisteesta (20 %<br />

näytteistä) löytyi gmo-ainesosaa yli merkintärajan.<br />

Myös seuraavana vuonna löydettiin<br />

neljästä urheiluvalmisteesta (11 % näytteistä)<br />

gmo-soijaa yli merkintärajan.<br />

Vuonna 2006 erityistä valvontaproje<strong>kt</strong>ia<br />

ei toteutettu, vaan selvitettiin markkinoille<br />

päässeisiin hyväksymättömiin riiseihin liittyviä<br />

valvontatapauksia ja otettiin näytteitä<br />

asian selvittämiseksi.<br />

Tänä vuonna on jatkettu luomuelintarvikkeiden,<br />

urheiluvalmisteiden sekä riisien<br />

ja riisivalmisteiden kartoitusta. Soijavalmisteiden<br />

valvontaa kohdennetaan markkinoilla<br />

oleviin tofuvalmisteisiin.<br />

Ensi vuonna valtakunnallinen hanke<br />

Valtakunnallisessa elintarvikevalvontaohjelmassa<br />

vuosille 2009–2010 yksi ensi vuoden<br />

hankkeista koskee muuntogeenisyyden<br />

valvontaa.<br />

Tavoitteena on selvittää, miten hyvin<br />

elintarvikealan toimijoiden omavalvonnassa<br />

otetaan huomioon muuntogeenisten<br />

ainesten valvonta, onko se riittävää ja<br />

täyttääkö se gm-elintarvikkeita koskevien<br />

asetusten vaatimukset.<br />

Hankkeen avulla pyritään kehittämään,<br />

yhtenäistämään ja vakiinnuttamaan muuntogeenisten<br />

elintarvikeraaka-aineiden ja<br />

valmiiden tuotteiden omavalvonnan valvontaa<br />

koko maassa. Apuna tässä on<br />

<strong>Evira</strong>n gmo-valvontatyöryhmän laatima<br />

Tutkitut elintarvikkeet<br />

1999 10 2 Ei kvantitoitu Soijaa ja maissia sisältävät elintarvikkeet<br />

2000 46 16 1 Soijaa ja maissia sisältävät elintarvikkeet<br />

2001 61 12 1 Soijapohjaiset einekset, soijamaito- ja tofutuotteet ja soijaa ja maissia<br />

sisältävät luomuelintarvikkeet<br />

2002 193 54 10 Soijaa ja maissia sisältävät elintarvikkeet (EU:n koordinoima valvontaohjelma)<br />

ja soijaa sisältävät luomuelintarvikkeet<br />

2003 35 15 0 Maissia ja soijaa sisältävät elintarvikkeet, niiden raaka-aineet,<br />

luomusoijaraaka-aineet<br />

2004 55 25 11 Maissia ja soijaa sisältävät elintarvikkeet (erityisruokavaliovalmisteet,<br />

aamiaisvalmisteet), luomuelintarvikkeet<br />

2005 37 25 4 Soija- tai maissipohjaiset raaka-aineet, urheiluvalmisteet, luomuraaka-aineet<br />

2006 20 7 0 Amerikkalainen pitkäjyväinen riisi ja kiinalaiset riisivalmisteet<br />

2007 29 11 0 Maissia ja soijaa sisältävät elintarvikkeet, riisi ja riisivalmisteet, luomuelintarvikkeet,<br />

urheiluvalmisteet<br />

*Merkintäraja oli huhtikuusta 2000 alkaen 1 % ja laski vuonna 2004 0,9 %:iin.<br />

valvontalomake. Hankkeeseen osallistuvat<br />

<strong>Evira</strong>n lisäksi kunnalliset elintarvikevalvontaviranomaiset<br />

ja tulli.<br />

Taulukko 1. <strong>Evira</strong>n<br />

gmo-valvontatuloksia<br />

vuosilta<br />

1999–2007.<br />

Muuntogeenisten rehujen valvonnasta ja<br />

vuoden 2007 valvontatuloksista on julkaistu<br />

artikkeli Kaari-lehdessä 2/2008.<br />

Anniina Kivilahti<br />

3 / 2 0 0 8 • 19

MINNA NUrrO | teksti<br />

VEIKKO SOMErPUrO | kuvat<br />

Kuluttajaliiton pääsihteeri EFSA:n johtokuntaan<br />

”Elintarvikeasioiden merkitys<br />

on lisääntynyt”<br />

Suomen Kuluttajaliitto ry:n pääsihteeri<br />

Sinikka Turunen osallistuu<br />

tänä syksynä ensimmäiseen<br />

kokoukseensa EFSA:n johtokunnan<br />

uutena jäsenenä. Turunen on<br />

nähnyt aitiopaikalta elintarvikeasioiden<br />

painoarvon kasvun yhteiskunnassa.<br />

20 • 3 / 2 0 0 8<br />

Erilaiset elintarvikekriisit nostivat<br />

ruoan 1990-luvulla aivan uudella<br />

tavalla eurooppalaisten kuluttajien<br />

tietoisuuteen. Suomessa<br />

surkeimmilta skandaaleilta on vältytty,<br />

mutta ruoasta on tullut myös Kuluttajaliitolle<br />

keskeinen aihealue.<br />

– Terveysväitteet, pakkausmerkinnät,<br />

lisäainekysymykset ja ruokaan liittyvät eettiset<br />

kysymykset sekä lapsiin kohdistuva<br />

elintarvikemarkkinointi; aiheista ei ole<br />

pulaa, pinnalle nousee aina uusia kysymyksiä<br />

kuten viime aikoina nanoteknologian<br />

tulo ruokaan. Myös ravitsemusasiat<br />

ja liikalihavuusongelma ovat tärkeitä,<br />

ja maailmanlaajuisesti puhuttavat ruoan<br />

saatavuus ja hinta, luettelee pääsihteeri<br />

Sinikka Turunen.<br />

Juuri elintarvikeasioiden merkityksen<br />

lisääntyminen nyky-yhteiskunnassa sai hänet<br />

hakemaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen<br />

EFSA:n johtokunnan<br />

nelivuotista pestiä.<br />

Sinikka Turunen on työskennellyt Kuluttajaliitossa<br />

vuodesta 1981 lähtien, liiton<br />

pääsihteeri hänestä tuli vuonna 1997. Koulutukseltaan<br />

Turunen on valtiotieteiden<br />

maisteri.<br />

Sinikka Turunen tuo kuluttajanäkökulmaa<br />

EFSA:n johtokuntaan. Elintarvikeasiat<br />

ovat tulleet tutuiksi Kuluttajaliiton<br />

pääsihteerille, sillä liiton suurimmat<br />

hankkeet ovat viime vuosina liittyneet<br />

elintarvikkeisiin.

Porvoosta syntyisin oleva nainen tuli<br />

alun perin Helsingin yliopistoon opiskelemaan<br />

ranskaa ja musiikkitiedettä, mutta<br />

aviomiehen opiskelema valtiotiede tuntui<br />

lopulta kiinnostavammalta. Musiikki ja ranskan<br />

kieli jäivät rakkaiksi harrastuksiksi.<br />

jo toinen suomalainen<br />

EFSA:n johtokunnassa on yhteensä 14 jäsentä.<br />

Heidät valitaan luottamustehtävään<br />

elintarvikese<strong>kt</strong>orin eri osapuolten edustajina.<br />

Jäsenmailla ei siis ole mandaatteja johtokuntaan.<br />

Sinikka Turunen on luottamuselimessä<br />

kuitenkin jo toinen suomalainen,<br />

sillä johtaja Pirkko Raunemaa entisestä Elintarvikevirastosta<br />

istui EFSA:n johtokunnassa<br />

vuosina 2002–2008.<br />

– Olemme tavanneet Raunemaan kanssa<br />

”vahdinvaihdon” merkeissä, Turunen<br />

tunnustaa.<br />

EFSA:n johtokunnan tehtävänä on valvoa,<br />

että virasto toimii tehokkaasti. Käytännössä<br />

työ on organisaation budjetin,<br />

keskeisten strategioiden ja suunnitelmien<br />

laatimista sekä tiedekomiteoiden ja -lautakuntien<br />

nimittämistä.<br />

tavoitteena hyvä yhteistyö<br />

Sinikka Turunen odottaa EFSA-kaudeltaan<br />

hyvää yhteistyötä sekä johtokunnan sisällä<br />

että eri jäsenmaiden kansallisten viranomaisten<br />

kanssa.<br />

– Suomessa kuluttajajärjestöt ja viranomaiset<br />

ovat tehneet pitkään hedelmällistä<br />

yhteistyötä. Toivon, että voin viedä sitä<br />

mallia myös EFSA:n työhön, hän miettii.<br />

Turusen ensimmäinen EFSA-kokous on<br />

lokakuussa Pariisissa, johon Ranskan elintarvikevirasto<br />

Afssa on kutsunut uudistuneen<br />

johtokunnan seminaarivieraakseen.<br />

– Olisi ihan kiva ajatus, jos <strong>Evira</strong> kutsuisi<br />

johtokunnan pitämään jonkun kokouksen<br />

Suomessa, Turunen heittää.<br />

kuluttajat haluavat luottaa<br />

Turusen mielestä elintarviketurvallisuus on<br />

Suomessa hyvällä tasolla. Muualla Euroopassa<br />

ongelmia näyttää esiintyvän enemmän,<br />

kuten esimerkiksi kuluneen kesän<br />

Italian juustoskandaali osoitti.<br />

– Mielenkiintoista on, että eri maissa<br />

kuluttajat kuitenkin haluavat luottaa oman<br />

maansa elintarviketurvallisuuteen. Ihmisillä<br />

on vahva usko siihen, että tilanne on hyvä,<br />

Turunen huomauttaa.<br />

– Toisaalta eurooppalaiset kuluttajajärjestöt<br />

ovat todella kriittisiä, jos luottamus<br />

on menetetty, ja sanovat sen myös ääneen.<br />

Suomessa ei olla yhtä kriittisiä, siihen ei ole<br />

ollut tarvetta, hän jatkaa.<br />

Turunen arvioi, että suomalaiskuluttajilla<br />

on ehkä vähän liiankin pitkä pinna: siihen<br />

tyydytään mitä saadaan. Hänen mielestään<br />

vaativa kuluttaja olisi myös yrityksille paras<br />

asiakas, jota kannattaisi kuunnella nykyistä<br />

herkemmällä korvalla.<br />

Elämä ennen yksinkertaisempaa<br />

Ruokaan liittyvät kysymykset askarruttivat<br />

kuluttajia jo lähes 30 vuotta sitten, joskin<br />

niiden luonne oli hieman toinen kuin tänään.<br />

– Elintarvikkeista suurin osa oli kotimaisia,<br />

ja pakkausmerkinnät olivat yksinkertaisia.<br />

Kuluttajaliitto järjesti esimerkiksi<br />

kotitalous- ja ravitsemusneuvontaa, Turunen<br />

muistelee.<br />

Hän toteaa, että teknologian kehittyminen<br />

on tehnyt kuluttajana toimimisesta aiempaa<br />

vaikeampaa kaikilla elämänalueilla.<br />

Nykyään kuluttajan on osattava ennakoida<br />

ja kyseenalaistaa sekä oltava myös juridisesti<br />

valveutunut.<br />

– Erilaisten sopimusten tekeminen ja selvyyden<br />

saaminen siitä, mihin sitoutuu, on<br />

nykyään hyvin vaikeaa: omien oikeuksien<br />

osaamista tarvitaan esimerkiksi asumista,<br />

vuokralaisen asemaa tai netissä asiointia<br />

koskevissa asioissa, Turunen havainnollistaa.<br />

Velkakierre yllätti kuluttajat<br />

Suuri mullistus 1980-luvun suomalaiskuluttajan<br />

elämässä oli rahamarkkinoiden<br />

vapautuminen, jonka seurauksena lainaa<br />

alettiin markkinoida ilman kunnollisia<br />

vakuuksia. Kasinotalouden surullisenkuuluisat<br />

seuraukset havaittiin nopeasti Kuluttajaliitossa.<br />

– Helsingin sosiaalivirastosta otettiin<br />

meihin yhteyttä ja pyydettiin apua, kun<br />

heille alkoi tulla asiakkaiksi hyvätuloisia<br />

ihmisiä, jotka olivat vakavissa velkakierteissä.<br />

Kuluttajaliitto kartoitti tilannetta, ja<br />

aloitimme velkaneuvonnan ensimmäisten<br />

tahojen joukossa vuonna 1987, Turunen<br />

kertoo.<br />

Sittemmin velkaneuvonta on siirtynyt<br />

kuntien vastuulle. Kotitalouksien viime<br />

vuosina ottamat suuret asuntolainat saavat<br />

Kuluttajaliiton pääsihteerin mietteliääksi:<br />

hän näkee merkkejä siitä, että taloudellinen<br />

kestokyky on monessa kodissa jälleen<br />

ylitetty.<br />

– Näimme jo kaksi vuosikymmentä sitten<br />

aika ankaran kuvan siitä, miten elämäntilanteen<br />

odottamaton muutos keikautti<br />

velallisten tai takaajien talouden aivan tolaltaan,<br />

Turunen sanoo.<br />

Vapaa-aika lataa jaksamaan<br />

EFSA:n johtokunnan jäsenyys kiidättää<br />

Sinikka Turusta seuraavien neljän vuoden<br />

aikana muutaman kuukauden välein<br />

Parmaan tai johonkin muuhun eurooppalaiskaupunkiin.<br />

Kuluttajaliiton pääsihteeri<br />

tuumaa, että vastuullinen tehtävä edellyttää<br />

muiden töiden delegointia.<br />

– Kuluttajaliitossa on nyt onneksi hyvä<br />

henkilöstötilanne, kun olemme eduskunnan<br />

myöntämän lisärahoituksen turvin pystyneet<br />

rekrytoimaan taloon nuorta, osaavaa<br />

ja innokasta väkeä: ei tarvitse itse olla niin<br />

kiinni jokaisessa proje<strong>kt</strong>issa, hän iloitsee.<br />

Jaksamista uusien haasteiden parissa<br />

varmistaa se, että Turunen osaa pitää kiinni<br />

myös vapaa-ajastaan. Kotona aika kuluu<br />

muun muassa kirjojen parissa.<br />

– Viime vuosina olen ottanut tietoisesti<br />

enemmän aikaa lukemiselle. Monta vuotta<br />

meni niin, että luin lähes pelkästään työpapereita,<br />

ja se alkoi tuntua vähän puisevalta,<br />

hän tunnustaa.<br />

Sunnuntaisin Sinikka Turunen tekee<br />

pitkiä kävelyjä Helsinginniemen ympäri<br />

yhdessä miehensä kanssa. Myös radionkuuntelu<br />

on pariskunnan yhteinen harrastus.<br />

– Me oikein asetumme kuuntelemaan<br />

radiota, kuten tehtiin ennen televisiota.<br />

Radiosta tulee todella hienosti toimitettuja<br />

ohjelmia ja hyviä konsertteja, hän kehuu.<br />

Vauhtia elämään tuo myös 4-vuotias<br />

tyttärentytär, jota isovanhemmat hoitavat<br />

säännöllisesti.<br />

– On mukavaa, kun on taas päässyt<br />

satujen maailmaan, Sinikka Turunen hymyilee.<br />

3 / 2 0 0 8 • 21

Se<strong>kt</strong>oritutkimuksesta leikataan vielä 500 henkilötyövuotta<br />

Hallinnonalat tiivistävät<br />

tutkimusyhteistyötä<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimuslaitokset odottavat<br />

vuoden loppuun mennessä<br />

valtioneuvoston lausuntoa tutkimuskentän<br />

rakenneuudistuksesta<br />

ja siitä, miten uusin leikkaus, eli<br />

500 henkilötyövuoden vähennys<br />

toteutetaan.<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimuksen neuvottelukunta<br />

elää jaostoineen kiireistä aikaa.<br />

Neuvottelukunnan on määrä antaa<br />

syksyn aikana selonteko se<strong>kt</strong>oritutkimuskentästä.<br />

Katsausta odottaa opetusministeriön<br />

työryhmä, joka neuvottelee<br />

uusista säästöistä ministeriöiden kanssa<br />

ja luovuttaa sitten mietintönsä valtioneuvostolle.<br />

Valtion se<strong>kt</strong>oritutkimusta on selvitelty<br />

viime vuosina useamman työryhmän ja<br />

selvitysmiehen voimin, ja valtioneuvosto<br />

on periaatepäätöksissään korostanut<br />

tutkimuksen tehostamistarpeita. Osa hallinnonaloista<br />

on jo lähtenyt sisäisiin uudistuksiin.<br />

Pontimena on ollut myös valtion tuottavuusohjelma,<br />

joka edellyttää tuhannen<br />

henkilötyövuoden säästöjä vuoteen 2011<br />

mennessä.<br />

– Viime vuodenvaihteessa kehittämistyöhön<br />

tuli uutena asiana se, että talouspoliittinen<br />

ministeriövaliokunta päätti<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimukseen kohdentuvista 500<br />

henkilötyövuoden lisäleikkauksista vuoteen<br />

2015 mennessä, kertoo se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

neuvottelukunnan pääsihteeri Sari<br />

Löytökorpi.<br />

Leikkauksilla haetaan vauhtia se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

rakenneuudistukselle. Uudistuksen<br />

yksi osanen on viime vuonna opetusministeriöön<br />

asetettu se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

neuvottelukunta, jossa ovat edustettuina<br />

kaikki ministeriöt. Lisäksi siinä on ulkopuo-<br />

22 • 3 / 2 0 0 8<br />

lisia jäseniä ja asiantuntijoita yhteiskunnan<br />

ja tutkimuksen eri alueilta.<br />

– Tärkein tehtävämme on koordinoida<br />

poikkihallinnollista se<strong>kt</strong>oritutkimusta<br />

ja huolehtia tiedonvälityksestä hallinnonalojen<br />

välillä. Tavoite on lisätä monitieteellisyyttä.<br />

lakien vaikutuksista<br />

tarvitaan tutkimusta<br />

– Hallinnonalojen tutkimuksesta ovat<br />

puuttuneet yhteiset rakenteet ja yhteinen<br />

rahoitus. Lisäksi 12 hallinnonalasta vain<br />

kahdeksalla on tutkimuslaitoksia, sanoo<br />

Löytökorpi.<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimuksen kenttä on epätasapainossa<br />

esimerkiksi siten, että jokin tärkeä<br />

tutkimusalue on aliedustettuna, kun toisella<br />

alueella on päällekkäistä tutkimusta.<br />

Selvitysmies Jorma Rantasen tuoreen<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuksen raportin mukaan liian<br />

vähän tutkitaan uusien lakien ja politiikan<br />

toimenpiteiden vaikuttavuutta sekä ennalta<br />

että jälkeenpäin. Esimerkiksi Oikeuspoliittisella<br />

tutkimuslaitoksella ei ole riittäviä<br />

resursseja.<br />

Päällekkäisyyksiä löytyy esimerkiksi<br />

maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalta,<br />

jonka useat tutkimuslaitokset tekevät<br />

taloustutkimusta. Ministeriön omankin<br />

selvityksen mukaan taloustutkimuksen<br />

yhteistyötä voidaan tiivistää.<br />

kansanterveyslaitos<br />

ja stakes yhdistyvät<br />

Sari Löytökorpi ei vielä osaa sanoa, miten<br />

500 henkilötyövuoden leikkaukset tehdään<br />

ja mitä kaikkea se<strong>kt</strong>oritutkimuksen kentän<br />

rakennemuutokset lopullisesti pitävät<br />

sisällään.<br />

Selvitysmies Rantasen esitys kaikkien<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuslaitosten muuttamisesta<br />

tilivirastoista julkisoikeudellisiksi valtionapulaitoksiksi<br />

on herättänyt Löytökorven<br />

mukaan neuvottelukunnassa erilaisia mielipiteitä.<br />

PÄIVI HAAVISTO | teksti<br />

ANITA POLKUTIE | kuva<br />

Rantasen ehdotus siirtää Kuluttajatutkimuskeskus<br />

(KTK) työ- ja elinkeinoministeriöstä<br />

sosiaali- ja terveysministeriöön on<br />

yllättänyt puolestaan työministerin, joka<br />

katsoo, että KTK:n toiminta sopii hyvin<br />

työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteisiin.<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimuksen budjettirahoitusta<br />

on jo aiempien päätösten perusteella<br />

leikattu ja monet laitokset ovat tehneet<br />

sisäisiä rakenneuudistuksia.<br />

Yhdistymisistäkin on sovittu: sosiaali- ja<br />

terveysministeriön hallinnonalalla yhdistetään<br />

Kansanterveyslaitosta ja Stakesia.<br />

Niistä syntyy vuoden 2009 alussa uusi<br />

sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämislaitos.<br />

Samalla perustutkimus siirtyy<br />

yliopistoihin.<br />

Vireillä on myös Merentutkimuslaitoksen<br />

jakaminen Suomen ympäristökeskuksen<br />

ja Ilmatieteen laitoksen välillä.<br />

Yhteenliittymät<br />

hyvin alkuun<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimusta on uudistettu konsortioyhteistyöllä,<br />

jota esitti professori Yrjö<br />

Neuvon johtama se<strong>kt</strong>oritutkimustyöryhmä<br />

mietinnössään 2007.<br />

– Tuottajayhteenliittymät ovat lähteneet<br />

mukavasti liikkeelle. Niitä on sovellettu<br />

esiselvityksissä, joiden pohjalta on tarkoitus<br />

käynnistää laajempia tutkimusohjelmia,<br />

kertoo Löytökorpi.<br />

Toimintaperiaate on se, että ministeriöt<br />

pohtivat yhdessä tutkimustarpeet, se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

neuvottelukunta julistaa hyväksymänsä<br />

hankkeet haettaviksi, ja sen<br />

jälkeen tutkijat tekevät niistä monitieteellisiä<br />

tarjouksia.<br />

Esimerkiksi ilmastonmuutoksen hillitsemis-<br />

ja sopeutumistoimista on meneillään<br />

esiselvitys. Tutkimuskonsortiossa on<br />

mukana vajaat 20 laitosta ja sitä johtaa<br />

Ilmatieteen laitos.<br />

Yhteishankkeiden rahoitus tulee eri hallinnonaloilta.<br />

Lisäksi ne rahoittavat entiseen<br />

tapaan omaa tutkimustaan.

– Budjettirahoitusta leikataan pieni<br />

prosenttimäärä vuosittain eikä varsinaista<br />

lisärahaa ole luvassa, Löytökorpi sanoo.<br />

Valtion tuottavuusohjelman säästöt kuitenkin<br />

ohjataan 2015 takaisin se<strong>kt</strong>oritutkimukseen<br />

ja innovaatioyliopistolle.<br />

Yhteistyö sopii hyvin<br />

<strong>Evira</strong>n toimintamalliin<br />

<strong>Evira</strong>n tutkimusjohtaja Liisa Sihvonen pitää<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuslaitosten kehittämistä ja yhteistyön<br />

lisäämistä myönteisenä.<br />

–Tutkimusyhteistyö on kuulunut toimintaamme<br />

tähänkin asti, mutta kyllä sitä<br />

mielellään lisätään, hän toteaa.<br />

<strong>Evira</strong>lla on pitkät perinteet yhteistyöstä<br />

ulkomaisten tutkimuslaitosten kanssa.<br />

Suomessa tutkimuksen pääkumppanit ovat<br />

Helsingin, Kuopion ja Oulun yliopistot.<br />

Myös Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen<br />

sekä Riista- ja kalatalouden<br />

tutkimuslaitoksen kanssa on paljon<br />

yhteistoimintaa.<br />

Eläintautitutkimusta ei<br />

suomessa tee moni taho<br />

Sihvosen mukaan kotimainen hankeyhteistyö<br />

onnistuu hyvin elintarviketutkimuksen<br />

ja mikrobiologian<br />

puolella.<br />

– Sen sijaan eläintautitutkimukseen, erityisesti<br />

tarttuvien eläintautien tutkimukseen,<br />

on Suomesta vaikea löytää useita<br />

yhteistyökumppaneita, koska sitä tekee<br />

<strong>Evira</strong>n lisäksi vain Helsingin yliopiston<br />

eläinlääketieteellinen tiedekunta, hän huomauttaa.<br />

– Tällaisia tutkimusalueita varten tarvitaan<br />

ministeriöiltä myös hankeyhteenliittymistä<br />

eli konsortioista riippumatonta<br />

rahaa, Sihvonen sanoo.<br />

Saman asian mainitsi selvitysmies Rantanen<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimuksen selvitysraportissaan<br />

elokuussa 2008.<br />

Sari Löytökorpi ei lähde arvailemaan<br />

muutosten vaikutuksia <strong>Evira</strong>an.<br />

– Perustutkimus siirretään yliopistoihin,<br />

mutta esimerkiksi <strong>Evira</strong>an tämä ei vaikuta,<br />

koska virastolla ei ole perustutkimusta.<br />

Tutkimuksen osuus on muutenkin pieni<br />

viraston muihin tehtäviin – valvontaan<br />

ja viranomaistoimintaan – nähden, hän<br />

summaa.<br />

se<strong>kt</strong>oritutkimus<br />

antaa eväitä<br />

päätöksentekoon<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimus tuottaa tietoa, jota<br />

valtionhallinnon eri lohkot käyttävät<br />

tehdessään päätöksiä ja ohjatessaan<br />

yhteiskunnan kehitystä.<br />

Yhteiskunnan ja ilmiöiden monimutkaistuessa<br />

tutkimustiedon tarve<br />

on entisestään kasvanut: samasta<br />

asiasta tarvitaan monen tieteenalan<br />

ja monen mittakaavan tietoa; ilmastonmuutos<br />

on tästä yksi esimerkki.<br />

Valtioneuvosto on nimennyt periaatepäätöksessään<br />

2007 se<strong>kt</strong>oritutkimuksen<br />

keskeiseksi poliittisen päätöksenteon<br />

välineeksi.<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimuslaitoksia on tällä<br />

hetkellä kaikkiaan 20. Ne toimivat eri<br />

ministeriöiden alaisuudessa.<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimuksen selvitysraportti. Professori Jorma Rantanen.<br />

Se<strong>kt</strong>oritutkimuksen neuvottelukunta 1-2008.<br />

www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Tiede/setu/<br />

liitteet/se<strong>kt</strong>oritutkimus_loppuraportti.pdf<br />

3 / 2 0 0 8 • 23

24 • 3 / 2 0 0 8

MINNA NUrrO | teksti<br />

ANNIINA KIVILAHTI | kuvat<br />

Uusi jäämäasetus lisää kuluttajien turvallisuutta<br />

Kasvikset voi<br />

syödä kuorineen<br />

Kasvikset voi syödä kuorineen<br />

ilman huolta liian suurista kasvinsuojeluaineiden<br />

jäämistä, sillä<br />

valvontatulosten mukaan jäämät<br />

ovat valtaosin määräysten mukaisella<br />

tasolla. Syyskuussa kokonaisuudessaan<br />

voimaan tullut uusi<br />

jäämäasetus lisää kuluttajien turvallisuutta<br />

tiukentamalla kasvinsuojeluaineiden<br />

hyväksyntää sekä<br />

yhtenäistämällä jäämien sallittuja<br />

enimmäismääriä ja valvontaa<br />

EU:ssa.<br />

Kasvisten syömistä kuorineen<br />

puoltaa se, että ihmisen ravitsemuksen<br />

kannalta tärkeät ravintoaineet<br />

sijaitsevat usein juuri<br />

kasvin kuoressa.<br />

Jokainen voi toki halutessaan kuoria hedelmänsä<br />

ja vihanneksensa, mutta kasvinsuojeluaineiden<br />

jäämävalvonnan perusteella<br />

siihen ei ole tarvetta. Koko 2000-luvun ajan<br />

määräystenvastaisia jäämäpitoisuuksia on<br />

löytynyt vain muutamasta prosentista tutkittuja<br />

näytteitä.<br />

Sen sijaan kasvisten peseminen ennen niiden<br />

nauttimista on tärkeää mikrobiologisten<br />

epäpuhtauksien takia. Kaikkia kemiallisia<br />

jäämiä peseminen ei kuitenkaan poista.<br />

asetus kiristi määräyksiä<br />

Syyskuussa voimaan tullut EU:n uusi jäämäasetus<br />

kiristi kasvinsuojeluaineiden hyväksymistä<br />

koskevia määräyksiä. Ylitarkastaja Ulla<br />

Karlström <strong>Evira</strong>sta toteaa, että uusi asetus<br />

Omenaa ei tarvitse kuoria ennen syömistä,<br />

mutta hedelmän pesu on aina tarpeen.<br />

▲<br />

▲ Syyskuussa voimaan tullut uusi asetus yh-<br />

tenäistää jäämävalvontaa EU:ssa.<br />

parantaa kuluttajien turvallisuutta.<br />

– Asetuksessa listataan kasvikohtaisesti<br />

suurimmat sallitut jäämäpitoisuudet, eli ns.<br />

MRL-arvot (maximum residue level). Asetus<br />

myös yhtenäistää raja-arvoja koko Euroopassa,<br />

sillä aiemmin käytössä on ollut erilaisia<br />

kansallisia enimmäismääriä, Karlström<br />

kertoo.<br />

Lisäksi EU:n jäämämonitorointiohjelmaan<br />

osallistumisesta tulee pakollista joka jäsenmaassa,<br />

kun aiemmin on riittänyt pelkästään<br />

kansallisen valvontaohjelman toteuttaminen.<br />

Jos tehoaineelle ei ole määritelty kasvikohtaista<br />

MRL-arvoa, sovelletaan arvoa 0,01<br />

mg/kg. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että<br />

tuote on määräysten vastainen, jos kyseinen<br />

aine edes havaitaan analyysissä. Karlström<br />

tarkentaa, että rajaa sovelletaan muun muassa<br />

sellaisiin tehoaineisiin, joiden käyttö tietyissä<br />

tuotteissa ei ole sallittua, eikä näin ollen<br />

hyväksyttyä MRL-arvoa ole määritelty.<br />

riskinarviointi karsi tehoaineita<br />

Asetuksen taustalla on EU:ssa vuonna 1993<br />

käynnistetty ohjelma, jossa on laadittu perus-<br />

3 / 2 0 0 8 • 25<br />

▲

teellinen riskinarviointi kasvinsuojeluvalmisteissa<br />

käytetyistä noin tuhannesta tehoaineesta,<br />

myös mikrobeista ja viruksista.<br />

Arviointi kattaa tehoaineiden fysikaaliset,<br />

kemialliset ja toksikologiset ominaisuudet,<br />

hajoamistuotteet, kuluttajariskinarvioinnin,<br />

työntekijäaltistuksen sekä aineiden ympäristövaikutukset<br />

ja kulkeutumisen luonnossa.<br />

Ohjelman ensimmäinen vaihe päättyy<br />

tänä vuonna.<br />

EU:n riskinarviointiohjelma on huomattavasti<br />

supistanut hyväksyttyjen tehoaineiden<br />

lukumäärää.<br />

Arviointityöhön osallistunut erikoistutkija<br />

Juha Laakso <strong>Evira</strong>sta kertoo, että hyväksyttyjen<br />

tehoaineiden luetteloon, eli ns.<br />

positiivilistalle on otettu vain ne aineet,<br />

joilla riskinarvioinnin perusteella ja hyvän<br />

maatalouskäytännön mukaan käytettynä ei<br />

odoteta olevan haitallisia vaikutuksia.<br />

– Arviointiohjelman alkaessa EU:n markkinoilla<br />

oli yli 900 tehoainetta, ja nyt niiden<br />

määrä positiivilistalla on vähän yli 400.<br />

Jotkut yritykset ovat itse vetäneet aineita<br />

pois markkinoilta, ja osaa aineista ei riskinarvioinnin<br />

perusteella ole enää hyväksytty<br />

listalle, kertoo Laakso.<br />

Suomessa hyväksytyt valmisteet sisältävät<br />

yhtä tai kahta tehoainetta, kaikkiaan<br />

Suomessa kasvinsuojeluun käytetään<br />

yhteensä noin 180 eri tehoainetta.<br />

26 • 3 / 2 0 0 8<br />

tehoaineita on meillä käytössä noin 180.<br />

sadot saattavat kärsiä<br />

Kasvinsuojeluaineiden valikoiman kaventumisella<br />

on myös haittapuolensa.<br />

Ylitarkastaja Reijo Vanhanen <strong>Evira</strong>sta<br />

epäilee, että sadot saattavat pienentyä,<br />

kun tuholaisten, rikkojen ja kasvitautien<br />

torjuntaan on käytettävissä aiempaa vähemmän<br />

aineita.<br />

– Kaikki hedelmät ja vihannekset<br />

tarvitsevat kasvinsuojelua. Hedelmien<br />

paha tauti on esimerkiksi omenarupi, ja<br />

tuhoojia hedelmäpuupunkki ja pihlajanmarjakoi.<br />

Vihanneskasveja uhkaavat esimerkiksi<br />

kirpat, kirvat ja kempit vähän<br />

kasvista riippuen. Kasvava ongelma on<br />

myös rikkakasviaineiden puute monilla<br />

vihanneksilla, Vanhanen taustoittaa.<br />

Vanhanen arvioi, että kasvinsuojelun<br />

tarve lisääntyy entisestään ilmastonmuutoksen<br />

etenemisen myötä, kun kasvitaudit<br />

ja tuholaiset selviävät leudoista talvista<br />

aiempaa paremmin.<br />

– Lisäksi pienen valikoiman takia kasveilla<br />

joudutaan käyttämään jatkuvasti samaa<br />

ainetta, mikä lisää tuhoojakantojen<br />

resistenssiongelmaa, hän lisää.<br />

Vanhasen mukaan tehoaineiden väheneminen<br />

haittaa Suomea enemmän kuin<br />

isompia maita, sillä valmistajat eivät hae<br />

kansallisia valmistelupia kalliine testauk-<br />

sineen pieniä markkinoita varten. Lisäksi<br />

Suomessa vaaditaan tiukat ympäristöselvitykset<br />

aineiden vaikutuksista pohjoisissa<br />

oloissa.<br />

Aivan toivoton tilanne ei viljelijän kannalta<br />

kuitenkaan ole, sillä kasvinsuojelun<br />

tarpeisiin kehitetään kiivaasti biologisia<br />

torjuntamenetelmiä.<br />

– Tuhoojien luontaisia vihollisia etsitään,<br />

ja esimerkiksi kasvien sienitauteja<br />

vastaan voivat auttaa toiset sienet, Vanhanen<br />

havainnollistaa.<br />

Yhteisvaikutusten arviointi alkamassa<br />

Kasvinsuojelussa käytettävien tehoaineiden<br />

riskinarviointi on tähän asti tehty tarkastelemalla<br />

yhtä tehoainetta kerrallaan.<br />

EU:ssa on nyt käynnistymässä useita tehoaineiden<br />

yhteisvaikutuksia käsitteleviä<br />

tutkimuksia.<br />

Juha Laakso kertoo, että myös Suomessa<br />

on kaavailtu riskinarviointihanketta,<br />

jossa tarkasteltaisiin eri tehoaineiden mahdollisia<br />

synergistisiä vaikutuksia.<br />

– Ideaalitapauksessa tehoaine häviää<br />

kokonaan käyttökohteessaan, mikä on<br />

käytännössä kuitenkin harvinaista. Toisinaan<br />

tehoaineet voivat muuttua ominaisuuksiltaan<br />

alkuperäistä haitallisemmaksi,<br />

hän selvittää.<br />

Riskinarvioinnista tekee erityisen<br />

haasteellista se, että kemiallisia muutok-

sia tapahtuu niin kasveissa, maaperässä,<br />

tuotantoeläimissä kuin rehujen ja elintarvikkeiden<br />

valmistusprosesseissa. Pitkäaikaisvaikutusten<br />

arvioimiseksi altistustaso<br />

olisi tunnettava hyvin myös eri tehoaineille<br />

yhteisten hajoamistuotteiden osalta, mitä<br />

aiemmin ei ole selvitetty.<br />

– Tähänastiset tutkimustulokset viittaavat<br />

siihen, että pitkäaikaisaltistus ei aiheuta ongelmia,<br />

Ulla Karlström huomauttaa.<br />

kaksi tuhatta näytettä vuodessa<br />

Suomessa kasvinsuojeluaineiden jäämiä<br />

EU:n riskinarviointiohjelma on vähentänyt<br />

kasvinsuojeluvalmisteissa käytettävien tehoaineiden<br />

lukumäärää.<br />

on valvottu tehokkaasti tähänkin asti. Sekä<br />

maahantuoduista että kotimaisista kasviksista<br />

otetaan vuosittain yhteensä noin 2 000<br />

näytettä, jotka tutkitaan 250 eri tehoaineen<br />

varalta.<br />

<strong>Evira</strong>n vastuulla on kotimaisten kasvisten<br />

jäämävalvonta, ja Tullilaboratorio valvoo<br />

muista EU-maista sekä kolmansista maista<br />

tuotavia kasviksia.<br />

Lisäksi Helsingin kaupunki on tutkinut<br />

MetropoliLabissa vuosittain noin 150 näytettä<br />

pääkaupungin alueella myynnissä olevista<br />

kasviksista. Viime vuosina myös Sosiaali-<br />

ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus<br />

STTV on tutkituttanut muutamia kymmeniä<br />

alkoholijuomanäytteitä.<br />

Myös monet kasvisten maahantuojat<br />

ja markkinoijat teettävät jäämätutkimuksia<br />

osana omavalvontaansa.<br />

suunnitelma ohjaa valvontaa<br />

Sekä <strong>Evira</strong>n, Tullilaboratorion, Helsingin<br />

kaupungin että STTV:n jäämävalvonta pe-<br />

rustuu vuosittaiseen suunnitelmaan, joka<br />

toteutetaan osin satunnaisotantana ja<br />

osin epäilysten perusteella kohdistettuna<br />

valvontana. Valvonta painottuu suomalaisten<br />

ruokavalion kannalta keskeisiin<br />

tuotteisiin, ja osa tuotteista määräytyy<br />

EU:n koordinoidun valvontaohjelman<br />

mukaan.<br />

Tutkimuspäällikkö Kalevi Siivinen Tullilaboratoriosta<br />

lisää, että valvontasuunnitelmaa<br />

voidaan myös muuttaa, jos viranomaiset<br />

huomaavat joissain tuotteissa ongelmia<br />

tai EU:n RASFF-hälytysjärjestelmän<br />

kautta tulee tietoa muiden jäsenmaiden<br />

havainnoista.<br />

– Valvonta on joka tapauksessa pistokoeluontoista.<br />

Maahantuotavista eristä<br />

tarkastetaan noin viisi prosenttia, joten<br />

sokeita kohtia ei saa jäädä, hän tuumaa.<br />

Siivinen toteaa, että uuden jäämäasetuksen<br />

myötä analyysejä voidaan tehdä<br />

myös aineista, joilla aiemmin ei ole ollut<br />

määriteltyjä raja-arvoja.<br />

– Käytäntö tiukkenee tältä osin, joten<br />

jatkossa tulee enemmän tapauksia,<br />

joissa tavara ei täytä EU-määräyksiä, hän<br />

arvioi.<br />

Ongelmakohdat tiedossa<br />

Toistuvia määräystenvastaisuuksia on viime<br />

vuosina todettu etenkin Thaimaasta<br />

tuoduissa vihanneksissa ja hedelmissä.<br />

Siivinen kertoo, että asia on havaittu<br />

myös muissa EU-maissa.<br />

– Jostain syystä tuotanto on Thaimaassa<br />

huonossa kontrollissa: ehkä tieto EUlainsäädännön<br />

vaatimuksista ei tahdo<br />

mennä perille siksi, että siellä on paljon<br />

pieniä toimijoita, hän pohtii.<br />

Thaimaasta Suomeen tuotavat kasviserät<br />

ovat kuitenkin pieniä, ja niiden<br />

aiheuttama kokonaisaltistus vähäinen.<br />

Kotimaisista kasviksista toistuvia määräystenvastaisuuksia<br />

ei ole havaittu, mutta<br />

sallittuja määriä jäämiä löytyy useimmiten<br />

omenasta ja mansikasta. Esimerkiksi viime<br />

vuonna niistä otetuista näytteistä noin<br />

70 prosenttia sisälsi MRL-rajat alittavan<br />

määrän jäämiä.<br />

– Pieniä jäämäpitoisuuksia löytyy<br />

usein, koska mansikan ja omenan tuotannossa<br />

on käytettävä kasvinsuojeluaineita,<br />

Ulla Karlström selventää.<br />

kotimaisista valtaosa ilman jäämiä<br />

<strong>Evira</strong>n koordinoimassa kotimaisten kasvisten kasvinsuojeluaineiden jäämävalvonnassa<br />

tutkittiin viime vuonna yhteensä 246 näytettä. Niistä täysin jäämättömiä oli<br />

60 prosenttia, ja 40 prosenttia sisälsi pieniä pitoisuuksia jäämiä.<br />

Tutkituista tuotteista elintarvikemääräysten vastaisia oli alle prosentti: kahdessa<br />

omenanäytteessä oli MRL-rajan ylittävä määrä tuhohyönteisten torjunnassa sallittua<br />

dimetoaattia ja sen hajoamistuotetta ometoaattia.<br />

Lisäksi kolmessa mansikkanäytteessä todettiin hyvin pieniä jäämiä tuhohyönteisten<br />

torjuntaan käytetyistä endosulfaanista ja kinometionaatista, joita ei ole rekisteröity<br />

Suomessa käyttöön. Niiden jäämät eivät kuitenkaan ylittäneet enimmäismääriä. Tällaisia<br />

kasvinsuojelulain rikkomuksia <strong>Evira</strong> selvittää yhdessä TE-keskusten kanssa.<br />

Valvonnassa tutkittiin myös muita marjoja kuten vadelmaa sekä tomaattia, keräkaalia,<br />

purjoa, lehtisalaattia, ruista ja kauraa sekä luomuviljaa. Lisäksi näytteitä<br />

otettiin sipseistä ja ranskanperunoista. Näissä tuotteissa ei todettu määräystenvastaisuuksia.<br />

tuonti sallituissa rajoissa<br />

Tullilaboratorio tutki kasvinsuojeluaineiden jäämiä viime vuonna yhteensä 1 651 maahantuodusta<br />

elintarvike-erästä. Jäämiä löytyi yhteensä 56 prosentista näytteitä, ja<br />

liian korkeita tai kiellettyjä jäämiä oli 3,9 prosentissa näytteitä.<br />

Tutkituista eristä kaksi kolmasosaa oli hedelmiä, marjoja ja vihanneksia. Lisäksi tutkittiin<br />

viljaa sekä pähkinöitä, mausteita, teetä, mehuja ja prosessoituja elintarvikkeita.<br />

Tuoreista hedelmistä 84 prosenttia ja vihanneksista 60 prosenttia sisälsi jäämiä.<br />

Lukumääräisesti eniten määräystenvastaisia eriä löytyi paprikoista (8 näytettä),<br />

omenoista (7), lehtisalaatista (5) ja tillistä (5). Paprikoista todettiin jäämiä tuhohyönteisten<br />

torjunnassa käytetystä isofenfossi-metyylistä, joka ei ole EU:ssa sallittu tehoaine.<br />

3 / 2 0 0 8 • 27

28 • 3 / 2 0 0 8<br />

SINIKKA MArMO, jaostopäällikkö, maatalouskemian yksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Eläimistä saatavat sivutuotteet<br />

rehuvalvonnan näkökulmasta<br />

Elintarvikeketju tuottaa eläimistä<br />

saatavia sivutuotteita, joiden kaikkien<br />

hävittäminen ei ole realistinen<br />

vaihtoehto, sillä se johtaisi<br />

suuriin kustannuksiin ja mahdollisiin<br />

ympäristöriskeihin. Sen sijaan<br />

on järkevää, että laajaa valikoimaa<br />

eläimistä saatavia sivutuotteita<br />

voidaan käyttää turvallisesti eri<br />

tavoin.<br />

Eläimistä saatavista sivutuotteista<br />

säädetään sivutuoteasetuksessa<br />

ja sen alaisissa asetuksissa. Tätä<br />

asetusta muiden kuin ihmisravinnoksi<br />

tarkoitettujen eläimistä saatavien<br />

sivutuotteiden terveyssäännöistä on sovellettu<br />

1. päivästä toukokuuta 2003.<br />

Vuosien 2004 ja 2005 aikana komission<br />

elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto<br />

suoritti tarkastuskierroksen kaikissa 25<br />

jäsenvaltiossa arvioidakseen, miten hyvin<br />

sivutuoteasetusta noudatetaan. Tämän tuloksena<br />

komissio totesi kertomuksessaan,<br />

että kaikille jäsenvaltioille ja toimijoille<br />

on ollut haasteellista noudattaa asetuksen<br />

säännöksiä, ja että asetuksen soveltamisala<br />

on epäselvä.<br />

Lisäksi eläimistä saatavien sivutuotteiden<br />

luokittelu ei aina ole suhteessa niihin<br />

sisältyvään riskiin.<br />

Anniina Kivilahti

jaottelu kolmeen luokkaan<br />

Eläimistä saatavat sivutuotteet jaetaan kolmeen<br />

eri luokkaan.<br />

Karkeasti jaotellen luokan 1 sivutuotteet<br />

pitävät sisällään TSE-riskiainesta sisältävän<br />

materiaalin, tarttuvan taudin kantajana<br />

mahdollisesti toimivan materiaalin<br />

sekä kansainvälisestä liikenteestä peräisin<br />

olevan ruokajätteen.<br />

Luokan 2 ainekseen kuuluvat sellaiset,<br />

muut kuin luokkaan 1 kuuluvat eläimet,<br />

joita ei ole teurastettu ihmisravinnoksi.<br />

Luokkaan 2 kuuluu myös lanta ja ruoansulatuskanavan<br />

sisältö.<br />

Luokkaan 3 kuuluva aines koostuu<br />

pääasiassa teuraseläinten osista, jotka on<br />

todettu ihmisravinnoksi kelpaaviksi, mutta<br />

joita ei ole kaupallisista syistä tarkoitettu<br />

ihmisravinnoksi tai osat, jotka on todettu<br />

ihmisravinnoksi kelpaamattomiksi, mutta<br />

joissa ei ole merkkiä tarttuvista taudeista.<br />

Jos luokan 2 ja 3 eläinperäistä ainesta<br />

sekoitetaan, lopullinen luokka on silloin<br />

suuremman riskin omaava eli luokka 2.<br />

Esimerkiksi ihmisravinnoksi kelpaavan<br />

lehmän jalka on luokkaa 3, mutta jos se<br />

on lantainen, se kuuluu luokkaan 2, koska<br />

lanta on luokan 2 ainesta.<br />

Vastaavasti kuollut kettu kuuluu luokkaan<br />

2, jos se on tarhattu. Jos kyseessä<br />

on villi kettu, se ei kuulu luokittelun eikä<br />

sivutuoteasetuksen piiriin, mutta jos villissä<br />

tai tarhatussa ketussa on rabies, ne<br />

molemmat kuuluvat luokkaan 1. Ketun<br />

turkki sen sijaan kuuluu luokkaan 3.<br />

rehukäyttö tarkoin rajattu<br />

Eri luokkiin kuuluvat ainekset pidetään,<br />

kuljetetaan ja käsitellään erikseen sitä varten<br />

hyväksytyissä laitoksissa.<br />

Luokan 2 ja 3 ainesta voidaan käyttää<br />

turkiseläinten ja tarhakoirien rehuna<br />

edellyttäen, että aines on rehukelpoista<br />

rehulainsäädännön mukaisesti.<br />

Lisäksi luokan 3 ainesta voidaan käyttää<br />

käsitellyn eläinvalkuaisen ja muun rehuaineen<br />

tuotantoon. Tällaisia rehuaineita<br />

ovat kalajauho, höyhenjauho ja luusta saadut<br />

di- ja trikalsiumfosfaatit, joita voidaan<br />

Sivutuoteasetusta sovelletaan<br />

esimerkiksi kalaa käsittelevissä<br />

laitoksissa.<br />

käyttää tuotantoeläinten rehuna tietyin<br />

TSE-asetuksen antamin rajoituksin.<br />

Luokan 3 ainesta voidaan käyttää käsiteltynä<br />

myös lemmikkieläinten rehuna.<br />

Sivutuoteasetus määrittelee vielä erikseen,<br />

mitkä ovat ne luokan 3 ainekset, joita<br />

voidaan käyttää raakana myytävään lemmikkieläinten<br />

rehuun.<br />

Kaikkien rehualan toimijoiden, siis<br />

myös eläimistä saatavista sivutuotteista<br />

rehua valmistavien, tulee rekisteröityä<br />

rehuhygienia-asetuksen mukaisesti <strong>Evira</strong>an.<br />

Jäljitettävyyden varmistamiseksi rehua<br />

tulee hankkia vain rekisteröidyltä/<br />

hyväksytyltä toimijalta.<br />

kymmeniä laitoksia valvotaan<br />

Suomessa toimii 14 rehusekoittamoa ja<br />

teurastamojen yhteydessä 16 sivutuoteosastoa<br />

eli sivutuoteasetuksen mukaista<br />

keräyskeskusta, jotka valmistavat rehua<br />

turkiseläimille. Keräyskeskukset toimittavat<br />

pääosin hapottamalla käsitellyt sivutuotteet<br />

rehusekoittamoille rehun raakaaineeksi.<br />

Näiden lisäksi Suomessa toimii 13 lemmikkieläinten<br />

rehuja valmistavaa laitosta,<br />

jotka käyttävät kotimaisia, elintarvikekelpoisesta<br />

aineksesta peräisin olevia sivutuotteita<br />

rehun valmistukseen. Ne myyvät<br />

suuren osan tuotteistaan joko raakapakasteina<br />

tai kylmäsäilytystä vaativina makkaroina.<br />

Lisäksi Suomessa toimii neljä eläimistä<br />

saatavien sivutuotteiden käsittelylaitosta.<br />

Luokan 1 laitoksia on yksi ja aikaisemmista<br />

kahdesta luokan 2 laitoksesta<br />

toinen on muuttanut toimintansa luokan<br />

3 käsittelylaitokseksi tämän vuoden heinäkuussa.<br />

Toinen luokan 3 laitos käsittelee<br />

eläinrasvaa. Rasvan käsittelylaitosta<br />

lukuun ottamatta edellä mainitut laitokset<br />

tuottavat lopputuotteena luokan 1, 2 tai 3<br />

lihaluujauhoa, joista luokan 1 lihaluujauho<br />

hävitetään polttamalla ja luokan 2 sekä<br />

3 lihaluujauho käytetään turkiseläinten<br />

rehuna sekä osittain myös lannoitevalmisteena<br />

tietyin rajoituksin.<br />

Muut <strong>Evira</strong>n hyväksymät ja valvomat<br />

laitokset löytyvät <strong>Evira</strong>n internetsivuilta.<br />

tanskassa keskitetympää<br />

Pohjoismaissa Suomen lisäksi Tanskassa<br />

turkiselinkeinolla on merkittävä asema.<br />

Suomessa tuotetaan rehua vain puolet<br />

Tanskan 600 miljoonan kilon määrästä,<br />

vaikka Tanskassa kasvatetaan pääasiassa<br />

minkkiä, jonka tarvitsema rehumäärä<br />

on kettuun verrattuna huomattavasti<br />

pienempi.<br />

Tanskassa rehun tuotanto on paljon<br />

keskittyneempää, keräyskeskuksia on vain<br />

kaksi. Lisäksi märehtijäperäiset sivutuotteet<br />

käytetään pääasiassa lemmikkieläinrehujen<br />

raaka-aineena, samoin siipikarjan<br />

ja sian teurassivutuotteista ”parhaimmat<br />

palat” päätyvät lemmikkieläinruokateollisuuteen.<br />

uusi asetus tulossa – mikä muuttuu?<br />

Uusi asetus tulee muodostumaan kahdesta<br />

eri asetuksesta; sivutuoteasetuksesta, joka<br />

sisältää keskeiset periaatteet sekä erillisestä<br />

toimeenpanoasetuksesta.<br />

Komission laatima toimeenpanoasetuksen<br />

luonnos ilmestyi elokuu lopussa. Varsinainen<br />

sivutuoteasetus sisältää voimassa<br />

olevan sivutuoteasetuksen artiklatason ja<br />

toimeenpanoasetus liitteet.<br />

Uuden asetuksen tarkoituksena on<br />

selventää sivutuotteen elinkaaressa olevaa<br />

päätepistettä eli sitä hetkeä, jolloin<br />

asetuksen vaatimukset eivät enää koske<br />

eläimistä saatavaa sivutuotetta valmistusketjussa.<br />

Valvonnan osalta uusi asetus antaa<br />

mahdollisuuden riskiperusteisempaan<br />

valvontatapaan, joka mahdollistaa viranomaisresurssien<br />

paremman kohdentamisen.<br />

Asetusehdotus myös huomioi muusta<br />

lainsäädännöstä tulevat rekisteröinti- ja<br />

hyväksyntätarpeet ja poistaa eri lainsäädäntöjen<br />

päällekkäiset rekisteröinti- ja<br />

hyväksyntämenettelyt.<br />

Käytännössä tämä voisi tarkoittaa hyväksyntävelvoitteen<br />

poistumista niiltä<br />

laitoksilta, jotka rekisteröidään rehuhygienia-asetuksen<br />

mukaisesti. Voimassa<br />

olevan rehuhygienia-asetuksen mukaan<br />

hyväksyntä perustuu tällä hetkellä tiettyjen<br />

lisäaineiden valmistukseen, käyttöön<br />

ja jakeluun, eikä sinällään sisällä vaatimuksia<br />

eläimistä saatavien sivutuotteiden<br />

käsittelylle.<br />

Asetusehdotuksessa edellytetään Traces-järjestelmän<br />

käyttöönottoa luokkaan<br />

1 ja 2 kuuluvien ainesten osalta, renderöinnistä<br />

peräisin olevien johdettujen tuotteiden<br />

osalta sekä luokkaan 3 kuuluvan<br />

eläinvalkuaisen osalta jäljitettävyyden ja<br />

jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten<br />

yhteistyön varmistamiseksi.<br />

3 / 2 0 0 8 • 29

SArI TIIrO | teksti<br />

ANNIINA KIVILAHTI | kuva<br />

Arvon ruokamme ansaitsee<br />

Pääsihteeri Marja Innanen kiteyttää<br />

hallituksen ruokaohjelman<br />

pääsanoman: syö ruokaa, joka on<br />

tunnistettavaa ja kysy, mistä ruoka<br />

tulee ja mitä se sisältää. Ruoasta<br />

nauttimisen ilo ja mielihyvä<br />

tulevatkin sitten kaupan päälle.<br />

Marja Innanen aikoo juosta<br />

tänä syksynä New Yorkissa<br />

elämänsä ensimmäisen<br />

maratonin.<br />

– Pidän haasteista, hän sanoo ja hymyilee<br />

leveästi.<br />

Niin hänen täytyykin pitää, sillä toisenlaisella<br />

asenteella suomalaisen ruoan edistämisohjelman<br />

pääsihteerin työtä saattaisi<br />

olla tuskaisaa tehdä. Voiko nimittäin olla<br />

epäsuotuisampaa suhdannetta hallituksen<br />

ruokaohjelmalle kuin nyt, kun ruoan<br />

hinta on noussut ja otsikot muistuttavat<br />

lihavuudesta, diabeteksesta, globaalista<br />

ruokapulasta, ravintoketjun pituudesta<br />

ja ekologisesta jalanjäljestä? Kuka enää<br />

uskaltaa nauttia syömisestä?<br />

– Nyt eletään aikaa, jossa ruokaan liittyvät<br />

nautinnot tuntuvat olevan melkeinpä<br />

kiellettyjä. Minun neuvoni on, että syö<br />

vähemmän mutta parempaa, Innanen<br />

toteaa.<br />

Hän lisää, että vaikka ruoan hinta onkin<br />

noussut, sen osuus suomalaisen kotitalouden<br />

kokonaismenoista on edelleen noin<br />

13 prosenttia. Kolikolla on myös toinen<br />

puoli: me heitämme ruokaa roskiin paljon,<br />

vuodessa noin 60 kiloa/henkilö.<br />

Ruoka on Innasen mielestä arvovalinta.<br />

– Millaisia valintoja kuluttaja tekisi,<br />

jos hän tietäisi paremmin, mitä kaikkea<br />

hän ruokansa eteen on tehty ja mitkä<br />

vaikutukset hänen valinnallaan on koko<br />

elintarvikeketjuun ja kansantalouteen,<br />

esimerkiksi työllisyyteen?<br />

– Eikä yhtään enempää maksa se, että<br />

katetaan pöytä kauniisti, istutaan lautasen<br />

30 • 3 / 2 0 0 8<br />

Ruokaohjelman pääsihteeri Marja Innanen oppi arvostamaan suomalaista ruokaa ja sen<br />

raaka-aineita jo lapsena, viettäessään kesiä isovanhempiensa maatilalla ja marjametsissä.

Hallituksen ruokaohjelma<br />

- ykköstavoite on nostaa suomalaisen<br />

ruoan arvostusta<br />

- toteuttajia ovat ruokaan eri näkökulmista<br />

kytkeytyvät ministeriöt (MMM,<br />

UM, OPM, STM, TEM, YM ja VM) sekä<br />

ruoka-alan elinkeino- ja edistämisorganisaatiot<br />

- tavoitteiden määrittelystä, sisällöstä,<br />

toteutuksesta ja resursoinnista vastaa<br />

ohjelmalle asetettu 16-jäseninen<br />

ohjausryhmä, jonka puheenjohtaja on<br />

ääressä rauhassa ja nautitaan ateriasta,<br />

jonka ainekset ovat tunnistettavia, olipa<br />

ruoka sitten itse tehty tai valmiina<br />

kaupasta ostettu.<br />

Ole intohimoinen<br />

Suomalaisen ruoan edistämisohjelman<br />

ensisijaisena tavoitteena on nostaa<br />

suomalaisen ruoan ja sen tuottajien ja<br />

tekijöiden arvostusta. Hallitus haluaa,<br />

että olisimme ylpeitä suomalaisesta ruokakulttuurista<br />

ja tuntisimme intohimoa<br />

hyvää ruokaa kohtaan.<br />

Ohjelman muita tavoitteita ovat luomu-<br />

ja lähiruoan edistäminen, laadun<br />

kehittäminen, ravitsemuskäyttäytymisen<br />

ohjaaminen ja suomalaisen elintarvikealan<br />

kansainvälistäminen.<br />

Ohjelma kokoaa yhteen jo olemassa<br />

olevia toimintoja ja kehittämishankkeita,<br />

ja välttää luomasta päällekkäisiä rakenteita.<br />

uskalla ostaa hyvää<br />

Ruokaohjelma pyrkii vaikuttamaan erityisesti<br />

päättäjiin, ammattikeittiöiden<br />

henkilöstöön sekä lapsiin ja nuoriin.<br />

Ohjelman käytännön toimenpiteitä hiotaan<br />

tämän syksyn aikana, mutta jo nyt<br />

tiedetään, että kuntavaalien alla ruokaohjelma<br />

kehottaa ehdokkaita ottamaan<br />

kantaa ruokapalveluihin: äänestäjien<br />

pitäisi saada tietää, kuka ehdokkaista<br />

ymmärtää ruoalla olevan monia merkityksiä<br />

ja uskaltaa nostaa ruoan keskusteluaiheeksi<br />

kunnassa.<br />

– Haluamme saada kuntapäättäjät<br />

lausumaan ääneen, pitävätkö he ruokaa<br />

investointina tulevaisuuteen vai pakollisena<br />

kuluna. Laadun on mentävä hinnan<br />

edelle, ja tuoreen, sesongin mukaisen,<br />

lyhyen toimitusketjun ja ravitsemuksellisesti<br />

oikeaoppisen ruoan tarjoaminen on<br />

mahdollista, jos kilpailutukset osataan<br />

tehdä oikein, Innanen toteaa.<br />

<strong>Evira</strong>n pääjohtaja Jaana Husu-Kallio ja<br />

varapuheenjohtaja Olvi Oyj:n brändi- ja<br />

viestintäjohtaja Olli Heikkilä<br />

- pääsihteeri Marja Innanen vastaa ohjelman<br />

käytännön toteutuksesta ohjaus-<br />

ja johtoryhmän suuntaviivojen<br />

mukaisesti<br />

- ohjausryhmän toimikausi kestää hallituskauden<br />

loppuun, eli kevääseen 2011<br />

Ruokaohjelma tukee muun muassa<br />

EkoCentrian lähikeittiöhanketta, jossa julkisen<br />

se<strong>kt</strong>orin ammattikeittiöhenkilöstöä<br />

opastetaan kädestä pitäen tuoreiden ja<br />

lyhyen toimitusketjun elintarvikkeiden<br />

hankintaan.<br />

Ruoan hankinnan ja valmistuksen ammattilaiset<br />

sekä julkisella että yksityisellä<br />

se<strong>kt</strong>orilla ovat ratkaisevassa roolissa myös<br />

siksi, että ulkona syöminen yleistyy. Nyt<br />

kolmasosa aterioista syödään kodin ulkopuolella,<br />

ja suunta on nouseva.<br />

Opasta lasta<br />

Ruokaohjelma aikoo ”iskeä” myös lapsiin<br />

ja nuoriin. Kahden lapsen äitinä Marja Innanen<br />

pohtii, miten ruokaa voi arvostaa,<br />

jos ei ole käsitystä siitä, mistä se tulee ja<br />

ketkä kaikki ovat sitä tekemässä.<br />

– Lapset täytyy tutustuttaa uudelleen<br />

ruokaketjuun. Heidän pitää päästä ajamaan<br />

tra<strong>kt</strong>orilla, kylvämään salaattia ja<br />

tekemään itse ruokaa!<br />

– Päävastuu on vanhemmilla, mutta<br />

koulun rooli on tärkeä. Ruokaohjelma<br />

pyrkii vaikuttamaan opetussuunnitelmiin<br />

ja oppisisältöihin. Yksi iso askel olisi<br />

aloittaa kotitalouden opiskelu jo alakoulussa<br />

eikä vasta seitsemännellä luokalla,<br />

mikä on nykyisin jo mahdollista mutta<br />

harvassa kunnassa toteutettu. Sitran ja<br />

useiden muiden tahojen yhteishankkeessa<br />

ajetaan kouluihin myös hygieniapassin<br />

suorittamisen mahdollisuutta. Ja miksi ei<br />

voisi olla kouluja, jotka ovat erikoistuneet<br />

nimenomaan ruokakulttuuriin?<br />

Pienempiä askelia ovat koulujen<br />

kokkikerhot ja opetukseen integroitavat<br />

makukoulut, joista on jo hyviä kokemuksia.<br />

Eikä merta edemmäs tarvitse kalaan<br />

lähteä:<br />

– Koulun ruokatunnit ovat mitä luontevimpia<br />

tilaisuuksia ruokakulttuurikasvatukseen.<br />

aidosti asiansa<br />

takana<br />

Marja Innanen valittiin hallituksen käynnistämän<br />

suomalaisen ruoan edistämisohjelman<br />

pääsihteeriksi viime keväänä. Sitä<br />

ennen hän työskenteli maa- ja metsätalousministeriön<br />

alaisen Laatuketjun koordinaattorina<br />

ja on nyt tuosta tehtävästä<br />

virkavapaalla.<br />

Innanen kasvoi pikkukaupungissa,<br />

opiskeli Kuopiossa soveltavaa eläintiedettä<br />

ja ympäristöhygieniaa, teki gradunsa<br />

ravuista ja meni valmistuttuaan 1990-luvun<br />

puolivälissä töihin ensin Suomen<br />

ympäristökeskukseen ja sitten WWF:ään<br />

(Maailman luonnonsäätiöön), joka oli maailmanparantajaksi<br />

tunnustautuvalle hieno<br />

kokemus.<br />

Hän kertoo miettineensä, voiko ruokaohjelman<br />

pääsihteerin työtä tehdä, jos ei<br />

ole omakohtaista kosketusta elintarviketuotantoon.<br />

Pohdinnan tulos oli, että niin<br />

maailma, elintarvikeketju kuin kuluttajakin<br />

ovat muuttuneet: ruokaan liittyy nykyisin<br />

niin monia erilaisia arvoja, odotuksia ja<br />

tunteita, että myös hänen osaamisellaan<br />

on annettavaa.<br />

Olennaisinta kuitenkin lienee, että Innanen<br />

on erittäin sitoutunut tehtäväänsä.<br />

Motivaatio kumpuaa lapsuuden kesistä ja<br />

viikonlopuista.<br />

– Vietin kaikki lomat isovanhempien<br />

maatilalla ja marjametsissä Elimäellä. Toinen<br />

isoäitini, karjalaismummo, puolestaan<br />

opetti minut arvostamaan ruoanlaitossa<br />

aitoja raaka-aineita. Ruoka on minulle tärkeä<br />

asia.<br />

suotuisa ilmapiiri<br />

Ruokaohjelman pääsihteerin pesti kestää<br />

hallituskauden loppuun, ja paljon pitäisi<br />

siihen mennessä saada sysätyksi<br />

liikkeelle.<br />

Odotukset eivät pääsihteeriä kuitenkaan<br />

hirvitä, päinvastoin, varsinkin kun lähtökohdat<br />

suomalaisen ruoan edistämiselle<br />

ovat hänen mielestään otolliset.<br />

– Tämä on Suomessa ensimmäinen<br />

kerta, kun ruoka kokonaisuudessaan on<br />

mainittu hallitusohjelmassa. Tahtotila ohjelman<br />

takana on vahva niin eri ministeriöissä<br />

kuin ohjausryhmässä ja asiantuntijaverkostossakin.<br />

Tällaisessa ilmapiirissä<br />

on hyvä tehdä töitä.<br />

– Sitä paitsi haasteidenhan pitääkin olla<br />

isoja, oikeastaan mahdottomia.<br />

3 / 2 0 0 8 • 31

EU:n kasvilajikeviraston johtaja vieraili Suomessa<br />

Loimaa etenee EU:n kasvilajikekuvaus<br />

EU:n kasvilajikeviraston johtaja<br />

Bart Kiewiet kohtasi <strong>Evira</strong>n Loimaan<br />

siementarkastusyksikössä<br />

pätevän ja innostuneen henkilöstön<br />

sekä upeat tilat. Automatkoilla<br />

johtaja näki omin silmin suomalaisia<br />

erityisoloja, kuten pienet<br />

peltolohkot.<br />

32 • 3 / 2 0 0 8<br />

Johtaja Bart Kiewiet EU:n kasvilajikevirastosta,<br />

eli CPVO:sta (Community<br />

Plant Variety Office) vieraili elokuussa<br />

Suomessa <strong>Evira</strong>n kutsumana. Vierailun<br />

toivotaan edistäneen Suomen suunnitelmia<br />

solmia CPVO:n kanssa sopimus<br />

lajikekuvausten tekemisestä Suomessa.<br />

Kiewietin jälkeen tekninen asiantuntija<br />

tutustui <strong>Evira</strong>n Loimaan siementarkastus-<br />

yksikön teknisiin edellytyksiin. Päätöksen<br />

tekee CPVO:n hallintoneuvosto.<br />

Myönteinen vaikutelma<br />

Loimaalla esiteltiin kasvilajiketestaus koekenttineen<br />

ja siementarkastuksen vaiheet.<br />

Loimaa on noin 60 työntekijällään <strong>Evira</strong>n<br />

suurin alueellinen toimipiste. Ensi kertaa<br />

Suomessa vieraillut Kiewiet kertoi saa-

HANNU KASKINEN | teksti<br />

TAPIO TUOMELA | kuvat<br />

ten tekijänä<br />

neensa hyvin myönteisen vaikutelman.<br />

– Loimaalla on työstään innostunut ja<br />

pätevä henkilöstö. He esittelivät mieluusti<br />

toimintaansa ja upeita toimitilojaan, Kiewiet<br />

kiitteli.<br />

<strong>Evira</strong>n kasvintuotannon toimintakokonaisuuden<br />

johtaja Matti Puolimatka<br />

päätteli, että vieras ei puhunut pelkästä<br />

kohteliaisuudesta. Vierailu siis onnistui<br />

myös <strong>Evira</strong>n kannalta.<br />

Loimaan rakennus on valmistunut<br />

vuonna 1992. Sen suurista ikkunoista<br />

näkee tutkimusruudut 19 hehtaarin pelloilla.<br />

Puolimatka kehaisi, että Loimaan<br />

yksikkö on maailmassa yksi harvoista,<br />

joka on suunniteltu nimenomaan siementarkastuksen<br />

käyttöön. Loimaalla siemennäytteet<br />

liikutetaan sujuvasti laboratoriosta<br />

toiseen.<br />

Henkilöstön ja toimitilojen lisäksi vieras<br />

tutustui Suomen viljelyoloihin.<br />

– Bart oppi, että oloihimme soveltuvat<br />

lajikkeet eivät juuri menesty muualla, eivätkä<br />

Suomen markkinat kiinnosta kansainvälisesti,<br />

kiteytti CPVO:n 28-jäsenisessä<br />

hallintokomiteassa istuva Puolimatka.<br />

CpVO myöntää Eu-suojaukset<br />

Puolimatka totesi, että varsinkaan nykyisillä<br />

viljan hinnoilla suomalainen kotieläintuotanto<br />

ei voisi toimia tuontirehun<br />

varassa, vaan sen on perustuttava omaan<br />

kasvintuotantoon.<br />

– Tämä taas vaatii Suomen oloihin<br />

sopeutuvia kasvilajikkeita. Suomessahan<br />

on lyhyempi kasvukausi ja vaihtelevampi<br />

päivänpituus kuin etelämpänä Euroopassa,<br />

hän pohjusti.<br />

Suomalaisia jalostajia ja lajikkeiden<br />

maahantuojia turvaa kasvinjalostajanoikeus.<br />

Sitä haetaan kunkin maan viranomaiselta<br />

erikseen. Suomessa kasvinjalostajanoikeuksia<br />

hallinnoi <strong>Evira</strong>.<br />

Vaihtoehtoisesti jalostaja voi hakea<br />

suojausta kaikkiin Euroopan unionin 27<br />

maahan. EU-suojauksen myöntää CPVO.<br />

Suojaus on voimassa 25 vuotta, mutta<br />

perunalla, viiniköynnöksillä ja puilla 30<br />

vuotta.<br />

CPVO rahoittaa 13 miljoonan euron<br />

vuosibudjettinsa täysin asiakkailtaan keräämillä<br />

lajikkeiden rekisteröintimaksuilla.<br />

Viime vuonna virasto käsitteli lähes 3 000<br />

suojaushakemusta.<br />

Suojaus motivoi jalostajia, kun suojatun<br />

lajikkeen käytöstä saa kerätä tekijänoikeusmaksuja.<br />

Näin varmistetaan, että entistä<br />

satoisampien tai muuten parempien lajikkeiden<br />

jalostus kannattaa taloudellisesti.<br />

kasvinjalostus kansainvälistymässä<br />

Tähän asti suomalaiset jalostajat ovat keskittyneet<br />

lähes täysin kotimaahan.<br />

Ylitarkastajat Kaarina Paavilainen ja Sami<br />

Markkanen sekä yksikönjohtaja Hanna Kortemaa<br />

esittelivät <strong>Evira</strong>n siementarkastusyksikön<br />

koepeltoja Loimaalla CPVO:n johtaja<br />

Bart Kiewietille.<br />

Sami Markkanen ja Hanna Kortemaa selvittivät<br />

Bart Kiewietille apilalajikkeen ominaisuuksia.<br />

– Kasvinjalostus on kuitenkin kansainvälistymässä,<br />

joten kenties jalostajien<br />

kannattaa suuntautua myös Suomen<br />

lähialueille. Silloin kannattaisi hankkia<br />

EU-suojaus, Puolimatka ennakoi.<br />

Bart Kiewiet totesi ennen Loimaan<br />

vierailua Helsingissä järjestetyssä seminaarissa,<br />

että pienelle jalostajalle riittää<br />

kansallinen suojaus, jos tarkoitus on tuottaa<br />

lajike vain pienelle alueelle.<br />

Tulppaanien ja ruusujen suuri tuottaja<br />

Hollanti on EU:ssa ylivoimainen kasvilajikkeiden<br />

suojaaja. Sillä on toistakymmentätuhatta<br />

suojausta. Hollanti, Saksa,<br />

Ranska ja Iso-Britannia edustavat yli neljää<br />

viidesosaa kaikista suojauksista.<br />

loimaalla 50 lajikkeen vuosivauhti<br />

Kasvinjalostajien parhaat lajikkeet päätyvät<br />

siementuotantoon, sitten viljelyyn<br />

ja lopulta pellolta pöytään. Lajiketestaus<br />

työllistää Loimaalla viisi henkilöä vakinaisesti<br />

ja kesäisin lisäksi viisi työntekijää.<br />

– Työ on paljolti käsityötä, ja laatu<br />

maksaa, ylitarkastaja Kaarina Paavilainen<br />

huomautti.<br />

Ennen markkinoille laskemista maa- ja<br />

metsätalousministeriön alainen kasvilajikelautakunta<br />

on hyväksynyt lajikkeen<br />

lajikeluetteloon tai sille on haettu <strong>Evira</strong>lta<br />

kasvinjalostajanoikeus. Nämä edellyttävät<br />

DUS-testausta (distinct, uniform, stable).<br />

<strong>Evira</strong> testaa vuosittain puolisensataa lajiketta,<br />

lähinnä kauraa, ohraa, ruista, rypsiä<br />

ja rehunurmikasveja.<br />

3 / 2 0 0 8 • 33<br />

▲

Loimaan yksikönjohtaja Hanna Kortemaa<br />

esitteli vieraalle muun muassa ohran<br />

DUS -testausta. Testissä ehdokaslajiketta<br />

verrataan verrannelajikkeisiin ja tutkitaan<br />

ehdokkaan erottuvuus, kasvuston yhtenäisyys<br />

ja ominaisuuksien pysyvyys.<br />

Nyt oli tarjolla 13 ehdokasta uudeksi<br />

ohralajikkeeksi. Samalla ruudukolla oli<br />

kymmenkertainen määrä saman kasvuvyöhykkeen<br />

verrokkia Suomesta, Ruotsista,<br />

Norjasta, Virosta ja Islannista.<br />

Ylitarkastaja Sami Markkanen on erikoistunut<br />

ristipölytteisiin kasveihin. Hän<br />

kertoi, että lajikkeeksi ehdotetun kasvijalosteen<br />

itsenäisyyden ratkaisevat tilastolliset<br />

menetelmät.<br />

Markkanen sanoi testin minimiajaksi<br />

kaksi vuotta, mutta joskus tarvitaan kolmaskin<br />

vuosi, jotta kasvin erottuvuus lajitovereista<br />

selviää.<br />

Sama henkilö havainnoi tietyt ominaisuudet<br />

vuodesta toiseen. Näin vähennetään<br />

havaitsijasta riippuvaa vaihtelua. Bart<br />

Kiewiet havainnoi Nord-apilalajikkeen<br />

muita apiloita vaalealehtisemmäksi. Markkanen<br />

selvitti, että apilatkin ovat yksilöitä,<br />

joten vaihtelua esiintyy. Apilan vihreän<br />

värin sävy havainnoidaan myös toisena<br />

vuonna.<br />

autoilemalla suomi haltuun<br />

CPVO:n pääkonttori sijaitsee Ranskan Angersissä,<br />

kolmensadan kilometrin päässä<br />

Pariisista. Bart Kiewiet on Matti Puolimatkan<br />

lailla tottunut liikkumaan pääkaupungin<br />

ja alueellisten toimipaikkojen välillä.<br />

Kun Puolimatka toimi vieraan kuskina<br />

Helsingin, Loimaan, Turun ja Jokioisten<br />

Laborantti Heli Saario-Poikulainen, laboratoriojohtaja<br />

Sinikka Köylijärvi ja ylitarkastaja<br />

Ritva Vallivaara-Pasto kuvasivat siementarkastuksen<br />

vaiheet Bart Kiewietille.<br />

34 • 3 / 2 0 0 8<br />

Viholaiset on<br />

syytä tuntea. Bart<br />

Kiewiet tarkkaili<br />

siementarkastusyksikön<br />

lasimaljaan<br />

säilöttyä lentonokea.<br />

välillä, hän pystyi esittelemään Suomen<br />

pienten peltolohkojen kasvustoja.<br />

– Bart sanoi nyt ymmärtävänsä Suomen<br />

olot paremmin, vaikka oli epäillyt kansallisen<br />

suojauksen tarvetta. Hän myönsi<br />

oman kasvinjalostuksen ja -suojauksen<br />

meille tärkeäksi. Bart oivalsi, että suomalaista<br />

kevätohraa ei vielä kysytä muualla<br />

Euroopassa. Saksalainen tai ranskalainen<br />

lajike taas soveltuu koko Keski-Eurooppaan,<br />

Puolimatka sanaili.<br />

ruoan kysyntä patistaa jalostajia<br />

Ruoan hinnan maailmanlaajuinen nousu<br />

johtuu paljolti kehitysmaiden kulutuksen<br />

kasvusta. Sääolot tietysti aina vaikuttavat<br />

maatalouteen.<br />

– Kasvinjalostajat yrittävät vastata markkinoiden<br />

tarpeisiin, joten säänkestävyyttä<br />

odotetaan. Tulevaisuuden hyötykasvien<br />

viljelyssä korostuvat myös tauteja ja tuholaisia<br />

vastaan suunnatut ominaisuudet,<br />

sillä torjunta-aineet ovat kalliita, Bart Kiewiet<br />

selvensi.<br />

Myös yhä suuremmat sadot ja parempi<br />

ravintosisältö ovat tärkeitä jalostustavoitteita.<br />

Ilmastonmuutos ja kasvien käyttö<br />

bioenergian raaka-aineeksi haastavat niin<br />

ikään kasvinjalostajia.<br />

Länsimaissa kasvinjalostajien on lisäksi<br />

vastattava vaativien kuluttajien toiveisiin:<br />

esimerkiksi leikkokukkien värisävyjen on<br />

noudatettava muotia.<br />

”Gm-kasvit yleistyvät 5-10 vuodessa”<br />

Kiewiet kertoi, että CPVO suojelee kaikkia<br />

lajikkeita, myös geneettisesti muunneltuja.<br />

CPVO on suojannut yli 21 000 lajiketta,<br />

niistä vain noin 50 on gm-kasveja. Kasvilajikkeita<br />

ei voi patentoida, mutta geenejä ja<br />

geneettisen muuntelun menetelmiä voi.<br />

– Euroopassa poliittinen ilmasto ei suosi<br />

gm-lajikkeita, vaan niiden käytölle on<br />

lukuisia rajoituksia, Kiewiet huomautti.<br />

Hän arvioi, että gm-kasvit yleistyvät<br />

ehkä viidessä, mutta viimeistään kymmenessä<br />

vuodessa. Vastarinta hälvenee<br />

hiljalleen, kun ruokapula nostaa ruoan<br />

hintaa.<br />

– Kun nähdään, että geenimuuntelu on<br />

tehokkainta tuotantoa eikä tuotteilla ole<br />

terveysriskejä, ne yleistyvät. Yhdysvalloissa,<br />

Argentiinassa ja Brasiliassa viljellään<br />

miljoonilla hehtaareilla gm-lajikkeita, eikä<br />

siellä kukaan ole kuollut niiden käyttöön,<br />

Kiewiet tyynnytteli.

Huhtikuussa 2008 elintarvikkeiden<br />

ja rehujen nopean hälytysjärjestelmän,<br />

eli RASFF-järjestelmän<br />

kautta tuli tieto, että<br />

Suomeen oli tuotu fermentoitua punariisiä<br />

elintarviketeollisuuden väriaineeksi. Asiaa<br />

selviteltäessä paljastui, että monet lisäainealan<br />

yritykset olivat tuoneet tätä väriä<br />

Suomeen.<br />

Punariisiä oli myyty enimmäkseen lihateollisuudelle,<br />

ja käytetty lähinnä erilaisissa<br />

makkaroissa ja pihvivalmisteissa. Oletettavaa<br />

on, että väriä on käytetty jo useiden<br />

vuosien ajan.<br />

Puna riisistä käytetään myös useita muita<br />

nimiä kuten fermentoitu riisi, Monascus,<br />

Angkak, beni-koji, red koji rice, Red Yeast<br />

Rice ja Red Yeast. Elintarvikkeiden pakkauksissa<br />

se on ilmoitettu myös riisitärkkelyksenä,<br />

fermentoituna tärkkelyksenä,<br />

riisiproteiinihydrolysaattina ja kasviuutteena.<br />

Ei hyväksytty väriksi Euroopassa<br />

Euroopassa elintarvikkeiden värjäämiseen<br />

saa käyttää vain niitä värejä, jotka on tähän<br />

tarkoitukseen hyväksytty, ja vastaavasti<br />

kaikkien muiden aineiden käyttö on kielletty.<br />

Tällä hetkellä hyväksyttyjä värejä on<br />

kaikkiaan 45.<br />

Euroopan komission Pysyvä elintarvikekomitea<br />

keskusteli punariisistä vuonna<br />

1998 ja totesi sen olevan elintarvikeväri.<br />

Sille ei kuitenkaan ole sen jälkeen haettu<br />

hyväksyntää elintarvikevärinä, eikä se ole<br />

hyväksyttyjen värien luettelossa, joten sen<br />

käyttö elintarvik keissa on kielletty.<br />

punariisin käyttö on lopetettava<br />

<strong>Evira</strong> lähetti kesäkuussa paikallisille valvontaviranomaisille<br />

punariisiä koskevan<br />

TAINA rAUTIO, ylitarkastaja, tuoteturvallisuusyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Punariisi ei sovi elintarvikeväriksi<br />

Viime keväänä kävi ilmi, että makkaroiden<br />

ja lihavalmisteiden värjäämiseen<br />

on Suomessakin käytetty<br />

punariisiä, joka ei ole EU:n elintarvikeväriksi<br />

hyväksymä aine.<br />

turvallisuudesta ei tietoa<br />

Rodeo/Tero Sivula<br />

Punariisiä on käytetty muun muassa erilaisten<br />

makkaroiden värjäämiseen.<br />

Punariisiä käytetään Itä-Aasiassa ja Kiinassa elintarvikkeiden värjäämiseen<br />

ja perintei sessä kiinalaisessa yrttilääkinnässä. Sitä saadaan<br />

fermentoimalla riisiä Monascus-lajiin kuuluvalla homeella.<br />

Homeen kasvaessa riisinjyvät värjäytyvät kaut taaltaan punaisiksi.<br />

Ne kuivataan ja jauhetaan, ja näin saadaan voimakkaan<br />

punaista jauhetta.<br />

Riisiä homeen avulla fermentoitaessa syntyy monia eri yhdis-<br />

valvontakirjeen. Siinä valvojia pyydettiin<br />

varmistamaan, että lisäaineita myyvät yritykset<br />

eivät enää toimita punariisiä elintarviketeollisuudelle<br />

ja että teollisuudessa<br />

ei enää käytetä punariisiä elintarvikkeiden<br />

valmistuksessa.<br />

Valvojia pyydettiin myös antamaan valvontaohje<br />

tiedoksi alueensa elintarvikevalmistajille.<br />

Valvontaohjeessa todettiin, että ne valmiit<br />

elintarvikkeet, joissa oli käytetty punariisiä<br />

ja jotka jo olivat markkinoilla, voitiin<br />

myydä loppuun. Perusteluna oli se, että oli<br />

syytä olettaa, että vuonna 1998 tehty punariisin<br />

luokittelua koskeva päätös ei ole ollut<br />

yleisesti kaikkien yritysten tiedossa.<br />

Jos kuitenkin vielä todetaan, että punariisiä<br />

käytetään yhä elin tarvikkeiden värjäämisessä,<br />

yritysten on välittö mäs ti poistettava<br />

nämä tuotteet myynnistä yleisen elintarvike<br />

asetuksen (EY) 178/2002 19 artiklan<br />

mukaisesti.<br />

lisäainevalvontaa on tehostettava<br />

Tämä tapaus paljasti, että erityisesti lihateollisuudessa<br />

lisäainevalvonta on viime<br />

vuosina ollut ilmeisen vähäistä, eikä yrityksissä<br />

ole kiinnitetty lisäainemääräyksiin<br />

riittävää huomiota.<br />

Yhden punariisivalmisteen spesifikaatiossa<br />

todettiin selvästi, että se ei ole Euroopan<br />

unionissa hyväksytty väriaine.<br />

On erikoista, että väriä silti käytettiin.<br />

Eikö aineen spesifikaatiota ollut yrityksessä<br />

luettu? Sekä laitosten omavalvonnassa että<br />

viranomaisvalvonnassa on tässä ilmeisen<br />

terästäytymisen paikka.<br />

teitä, joiden koostumus ja määrä voi vaihdella käytetystä homeesta<br />

ja kasvatusolosuhteista riippuen. Punariisiä värinä käyttäneiltä<br />

yrityksiltä saaduissa spesifikaatiossa ei yhdessäkään ollut tietoa<br />

värin sisältämistä yhdisteistä ja niiden määristä.<br />

Koska punariisi ei ole käynyt läpi lisäaineilta vaadittavaa hyväksymismenettelyä,<br />

käytettyjen punariisivalmisteiden turvallisuudesta<br />

on mahdotonta esittää arviota.<br />

3 / 2 0 0 8 • 35

Vanhoista keramiikka-astioista ja<br />

alumiinikattiloista saattaa liueta<br />

ruokaan ja juomaan terveydelle<br />

haitallisia yhdisteitä. <strong>Evira</strong> suosittelee<br />

välttämään kulahtaneiden<br />

vanhojen astioiden käyttöä<br />

päivittäisessä ruoanlaitossa.<br />

Myös matkamuistoiksi hankitut<br />

kannut ja kipot on syytä pitää vain<br />

koriste-esineinä.<br />

Ylitarkastaja Pirkko Kostamo <strong>Evira</strong>sta<br />

toteaa, että vanhat astiat<br />

saattavat olla arvaamattomien<br />

kontaminaatioiden lähde. Osa<br />

astioista liukenevista haitallista aineista<br />

tunnetaan, mutta lisäksi astioista voi irrota<br />

myös tuntemattomia yhdisteitä.<br />

Halkeilleista ja pinnoitukseltaan haalistuneista<br />

vanhoista keramiikka-astioista,<br />

36 • 3 / 2 0 0 8<br />

esimerkiksi lautasista ja kupeista, saattaa<br />

irrota koristemaalissa ja lasitteessa käytettyä<br />

lyijyä ja kadmiumia. Vanhat alumiiniset<br />

kattilat, esimerkiksi mehumaijat, saattavat<br />

maustaa happamat ruoat ja juomat<br />

alumiinilla.<br />

– Keraamisten astioiden valmistuksessa<br />

on ennen käytetty nykyistä<br />

enemmän lyijyä ja kadmiumia, eivätkä<br />

valmistustekniikka ja laadunvarmistus<br />

ole välttämättä olleet kovin tarkkaan säädeltyjä.<br />

Kostamo taustoittaa.<br />

Vanhojen alumiinisten kattiloiden ja<br />

mehustimien, eli ”mehumaijojen” pinnalle<br />

puolestaan muodostuu tummaa alumiinioksidia,<br />

jonka hapan neste liuottaa<br />

irti. Happamia ruokia, esimerkiksi<br />

marjamehua, -kiisseliä tai -puuroa,<br />

ei siksi pidä valmistaa alumiiniastiassa.<br />

jätä kolho<br />

astia hyllyyn<br />

Kaikki vanhat keraamiset astiat<br />

eivät toki ole raskasmetallien<br />

lähteitä. Yhdisteiden irtoamiseen<br />

vaikuttaa muun muassa keramiikan<br />

polttolämpötila sekä pinnoitteiden<br />

koostumus. Esimerkiksi keltaisen<br />

ja okran värisävyissä on käytetty<br />

kadmiumia.<br />

Kostamo neuvoo jättämään vanhan<br />

keramiikka-astian hyllylle, jos se on kolhon<br />

näköinen: lasitus haalistunut, maaliaines<br />

kulunut, pinta säröinen tai kolhiintunut.<br />

Myös ulkomailta matkamuistoiksi hankittujen<br />

koristeellisten astioiden käyttöä<br />

elintarvikkeiden säilytyksessä ja valmistuksessa<br />

kannattaa välttää. Kostamo<br />

kertoo, että esimerkiksi Ruotsissa esiintyi<br />

joitain vuosia sitten lyijymyrkytyksiä,<br />

joiden syyksi jäljitettiin matkamuistoksi<br />

tuotu viinikarahvi.<br />

– Alumiinikattiloita ei enää nykyään ole<br />

markkinoilla, mutta kesämökkien kätköis-<br />

MINNA NUrrO | teksti<br />

ANNIINA KIVILAHTI | kuvat<br />

Vanhoista astioista voi<br />

irrota haitallisia aineita<br />

tä niitä saattaa löytyä. Uusissa mehustimissa<br />

marjojen kanssa kosketuksiin joutuvat<br />

osat ovat nykyään ruostumatonta terästä,<br />

ja siten turvallisia käyttää, hän toteaa.<br />

Valmistaja vastaa turvallisuudesta<br />

EU on määritellyt astioista elintarvikkeisiin<br />

siirtyvälle lyijylle ja kadmiumille<br />

suurimmat sallitut enimmäismäärät. Lautasen<br />

mallisilla astioilla se on lyijylle 0,8<br />

mg/dm² ja kadmiumille 0,07 mg/dm², ja<br />

mukeilla ja kulhoilla lyijylle 4,0 mg/l ja<br />

kadmiumille 0,3 mg/l.<br />

Lyijyn siirtymistä astioista elintarvikkeisiin<br />

on tutkittu 1970-, 1980- ja 1990-luvuilla,<br />

ja siirtymisen on todettu vähentyneen<br />

vuosikymmenestä toiseen. Ylitarkastaja<br />

Kostamo toteaa, että vanhojen astioiden<br />

poistuminen käytöstä on vähentänyt väestön<br />

altistusta.<br />

Vastuu raskasmetallien siirtymisen<br />

tutkimisesta on astioiden valmistajilla ja<br />

maahantuojilla.<br />

Keramiikka-alan yrityksiä hän opas-

taa laatimaan laadunhallintajärjestelmän,<br />

jolla hallitaan<br />

turvallisuuden kannalta<br />

keskeiset valmistusprosessin<br />

vaiheet. Niitä ovat raaka-aineiden<br />

valinta, vakioidut<br />

tuotanto-olosuhteet ja<br />

etenkin polttolämpötila.<br />

– Määräyksiä tiukennettiin<br />

keväällä 2007.<br />

Ruoka-astialähetyksiin on<br />

nyt liitettävä raskasmetallien<br />

siirtymisen tutkimisesta<br />

kertova vaatimustenmukaisuustodistus,<br />

Kostamo<br />

sanoo.<br />

Keraamisten astioiden valmistuksen<br />

ja maahantuonnin valvonta on osa tavanomaista<br />

elintarvikevalvontaa. Suomalaisia yrityksiä valvovat<br />

kunnalliset elintarvikeviranomaiset, joita <strong>Evira</strong> ohjaa. Tulli<br />

valvoo pistokoeluontoisesti ja riskiperusteisesti astioiden<br />

maahantuontia.<br />

– Tullilaboratoriolla on maahantuonnin valvonnassa<br />

monen vuosikymmenen aikana kertynyt hyvä asiantuntemus,<br />

toteaa Kostamo.<br />

Epäilyttävät ”innomenetelmät”<br />

Haitallisia aineita saattaa siirtyä ruokaan myös ruoanvalmistuksessa<br />

käytettävien ns. innomenetelmien myötä.<br />

Esimerkiksi viime keväänä<br />

eräässä ruokalehdessä esiteltiin<br />

uusi kekseliäs tapa maustaa grillattu<br />

broileri oluella laittamalla<br />

rei´itetty oluttölkki linnun vatsaonteloon<br />

ennen grillausta.<br />

Reseptin laatineelle innokokille<br />

ei tainnut tulla mieleen,<br />

että samalla broileri maustuu<br />

oluttölkin painatusten rasvaliukoisilla<br />

väriaineilla ja<br />

lakoilla.<br />

– Ruoanlaitossa kannattaa<br />

käyttää vain sellaisia astioita ja<br />

välineitä, jotka on tehty tätä<br />

tarkoitusta varten. Astian tai<br />

pakkauksen turvallisuus määritellään<br />

aina suhteessa käyttöolosuhteisiin,<br />

Kostamo muistuttaa.<br />

EFsa arvioi alumiinia saatavan liikaa<br />

EFSA:n mukaan huomattava osa eurooppalaisista saa liikaa alumiinia<br />

elintarvikkeiden ja niiden konta<strong>kt</strong>imateriaalien välityksellä.<br />

Viime kesänä valmistuneen turvallisuusarvioinnin perusteella EFSA<br />

alensi alumiinin ns. TWI-arvon yhteen milligrammaan alumiinia per<br />

henkilön painokilo. Lyhenne TWI tulee sanoista Tolerable Weekly Intake,<br />

siedettävä viikkosaanti.<br />

EFSA:n asiantuntijat arvioivat alumiinin kokonaissaantia elintarvikkeista<br />

Hollannissa, Ranskassa, Isossa-Britanniassa ja Ruotsissa<br />

tehtyjen tutkimusten avulla. Aikuisten keskimääräinen viikkosaanti<br />

vaihteli 0,2–1,5 mg/ painokilo. Lapsilla ja nuorilla maksimisaanti oli<br />

0,7–2,3 mg/painokilo.<br />

alumiinipitoisuus vaihtelee<br />

Elintarvikkeiden sisältämä alumiini on peräisin luonnosta, alumiinia<br />

sisältävistä lisäaineista sekä elintarvikkeen kanssa kosketuksissa olevista<br />

materiaaleista, kuten kattiloista, pannuista ja alumiinifoliosta.<br />

Yksittäisten elintarvikkeiden alumiinipitoisuus vaihtelee huomattavasti.<br />

Ruokavaliossa alumiinin saantiin vaikuttavat eniten viljat ja<br />

viljatuotteet, vihannekset, juomat sekä jotkut soijapohjaiset äidinmaidonkorvikkeet.<br />

Sen sijaan juomavesi ei ole merkittävä alumiinin lähde. Erilaiset<br />

lääkkeet ja alumiiniyhdisteitä sisältävät kuluttajatuotteet voivat lisätä<br />

alumiinin saantia.<br />

Haitallista hermostolle<br />

Eri eläintutkimuksissa on havaittu, että ruokavalion sisältämät alumiiniyhdisteet<br />

ovat haitallisia kiveksille sekä sikiölle ja sen hermoston<br />

kehitykselle. Alumiini on haitallista myös aikuisen hermostolle.<br />

Alumiinilla epäillään olevan yhteyttä Alzheimerin tautiin ja muihin<br />

ihmisten hermostoa rappeuttaviin sairauksiin. Ruokavalion sisältämän<br />

alumiinin ei kuitenkaan katsota aiheuttavan riskiä sairastua Alzheimerin<br />

tautiin.<br />

3 / 2 0 0 8 • 37

Laivojen pohjamaalien orgaaniset<br />

tinayhdisteet ovat luultua pysyvämpiä<br />

Laivojen pohjamaaleissa käytetyt<br />

orgaaniset tinayhdisteet (OT) ovat<br />

osoittautuneet pysyvämmiksi<br />

kuin on kuviteltu. <strong>Evira</strong> on tutkinut<br />

kotimaisten kalojen ja tuontimerenelävien<br />

OT-pitoisuuksia.<br />

EU on kieltänyt orgaanisten<br />

tinayhdisteiden käytön laivojen<br />

pohjamaaleissa tämän vuoden<br />

alusta lähtien.<br />

38 • 3 / 2 0 0 8<br />

ANJA HALLIKAINEN, tutkimusprofessori, dosentti, riskinarviointiyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Orgaanisista tinayhdisteistä ei<br />

olla oltu kovin huolestuneita,<br />

koska niiden on ajateltu<br />

hajoavan ja häviävän luonnossa.<br />

Mutta tutkimukset ovat osoittaneet,<br />

että orgaanisten tinojen puoliintumisaika<br />

on paljon pitempi kuin on osattu kuvitella:<br />

ei joitakin vuosia, vaan vuosikymmeniä ja<br />

tulevaisuus näyttää, ehkä vuosisatoja.<br />

Tänä vuonna elokuussa pidetyssä<br />

Dioksiini2008 -symposiumissa, jossa aiheena<br />

olivat pysyvät orgaaniset eli POPyhdisteet,<br />

oli jo esitelmiä orgaanisista<br />

tinayhdisteistä. Orgaaniset tinayhdisteet<br />

kuuluvat useiden ympäristösopimusten<br />

ja -ohjelmien prioriteettilistoille.<br />

kiellettiin pohjamaaleissa<br />

EU:ssa on kielletty vuoden 2008 alusta<br />

orgaanisten tinayhdisteiden käyttö laivo-<br />

Plugi/Kuisma Kiviharju

jen pohjamaaleissa. Kielto koskee kaikkia<br />

EU:n lipun alla purjehtivia laivoja ja<br />

veneitä. Tätä asetusta (782/2003) edelsi<br />

monenasteisia päätöksiä ja suosituksia<br />

aina vuodesta 1991 lähtien.<br />

Sen lisäksi, että näitä biosidejä käytetään<br />

estämään laivojen pohjien kasvustoa,<br />

niitä käytetään mitä erilaisimmissa tarkoituksissa.<br />

OT-yhdisteitä käytetään myös<br />

PVC-muoveissa ja tekstiileissä, ja niitä on<br />

käytetty muun muassa kalankasvattamoilla,<br />

vaneri- ja puukuitulevyjen valmistuksessa,<br />

lahonsuoja-aineena, pakkausmateriaaleissa<br />

sekä torjunta-aineina.<br />

<strong>Evira</strong>n Ot-kalat-hanke<br />

Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong>ssa on<br />

pystytty varautumaan uuteen lainsäädäntöön<br />

ja tuleviin haasteisiin orgaanisten tinayhdisteiden<br />

OT-kalat -hankkeessa, joka<br />

alkoi vuonna 2005 Vuosaaren sataman<br />

ja Turun alueen ruoppausten yhteydessä<br />

ilmenneiden ongelmien takia.<br />

Tähän asti on tutkittu kotimaista järvi-<br />

ja merikalaa, sedimenttiä ja saastuneiden<br />

satama- ja teollisuusalueiden vesiä yhteistyössä<br />

Kansanterveyslaitoksen, Riista- ja<br />

kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Suomen<br />

ympäristökeskuksen kanssa. Tänä vuonna<br />

hanke on jatkunut tuontimerenelävien<br />

tutkimuksella.<br />

Suunnitteilla on tutkia myös eri kalalajien<br />

maksojen orgaanisia tinayhdisteitä,<br />

koska eri kalat keräävät niitä eri<br />

määriä samoilta, yhtä saastuneilta alueilta.<br />

Tärkeimmillä orgaanisilla tinayhdisteillä,<br />

TBT:llä (tributyylitinalla) ja TPhT:llä (trifenyylitinalla)<br />

on suuret pitoisuusvaihtelut<br />

sedimenteissä, kaloissa ja eri kalalajien<br />

välillä. Syytä tähän ei tunneta. Myrkkyjen<br />

päästölähteitä ei myöskään tarkkaan<br />

tunneta. Myös elintarvikkeiden pakkausmateriaaleja<br />

tutkitaan.<br />

Tutkimuksen tarkoituksena on saada<br />

vastauksia kalan kuluttajien esittämiin<br />

kysymyksiin: Mitä terveydellistä haittaa<br />

orgaanisista tinayhdisteistä on? Voiko kalaa<br />

syödä? Pitääkö vähentää kalan syöntiä?<br />

Mitä kalaa voi syödä? Voiko kalaa antaa<br />

lapsille? Mitkä kalastusalueet ovat saastuneita?<br />

Miten kauas saastuneesta satamasta<br />

tai teollisuusalueelta pitää mennä, jotta<br />

kala on puhdasta?<br />

Tutkimuksella on merkitystä myös<br />

ympäristönsuojelun kannalta, esimerkiksi<br />

päätettäessä satamien ruoppauksista ja<br />

läjittämisistä.<br />

tutkittavat yhdisteet<br />

Tärkeimmät orgaaniset tinayhdisteet tutkimushankkeessa<br />

ovat TBT ja TPhT, koska<br />

niitä esiintyy eniten kaloissa. Lisäksi kiinnostavat<br />

niiden hajoamistuotteet, erityisesti<br />

DBT (dibutyylitina). Lisäksi mukana on<br />

DOT (dio<strong>kt</strong>yylitina), jota ei ole laivojen<br />

pohjamaaleissa.<br />

Edellä mainituista neljästä yhdisteestä<br />

on Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen<br />

EFSA:n yhteinen riskinarviointi<br />

vuodelta 2004.<br />

Tributyylitina on neljäarvoisen tinan<br />

johdannainen. Oksidimuodossa se on<br />

hapettava yhdiste, joka hajoaa valon ja<br />

lämmön vaikutuksesta. Sen veteen liukenemiseen<br />

vaikuttavat pH ja lämpötila.<br />

Merivedessä TBT on ainakin kolmessa eri<br />

muodossa, hydroksidina, kloridina ja karbonaattina.<br />

Trifenyylitina on neljäarvoisen<br />

tinan trifenyylijohdannainen.<br />

Kyseiset yhdisteet voivat esiintyä eri<br />

muodoissa klorideina, hydroksideina ja<br />

asetaatteina, jotka liukenevat veteen eri<br />

tavoilla.<br />

Yhdisteiden terveysvaikutukset<br />

Koe-eläintutkimuksissa on todettu TBT:n<br />

ja TPhT:n kertyvän koe-eläinten maksaan<br />

ja munuaisiin, myös pernaan, rasvaan ja<br />

aivoihin. Elimistöstä erittyminen kestää<br />

useita viikkoja ja vaihtelee eri eläinlajeilla,<br />

myös kaloilla.<br />

Terveysvaikutusten kannalta on merkittävää,<br />

että nämä yhdisteet ovat kertyviä ja<br />

siten niiden vaikutusajat elimistöön pitkiä.<br />

EFSA on riskinarvioinnissaan käyttänyt<br />

tutkimustietona immunotoksisia vaikutuksia,<br />

ja asettanut TBT:n, DBT:n, TPhT:n ja<br />

DOT:n siedettäväksi summapitoisuudeksi<br />

0,25 µg/kg henkilön paino/vrk, jonka<br />

määrän voi päivittäin saada elimistöön<br />

ilman haittavaikutuksia.<br />

Immunotoksisten vaikutusten lisäksi<br />

nämä yhdisteet ovat ainakin "hormonihäirikköjä"<br />

mereneläville erittäin alhaisilla<br />

veden OT-pitoisuuksilla. Jo 1 ng/l vettä<br />

saa aikaan maskulinisoitumista useilla<br />

lajeilla.<br />

tutkimusraportti tänä vuonna<br />

OT-kalat-hankkeessa RKTL:n keräämät<br />

kalanäytteet edustivat lähes kaikkia Suomen<br />

tärkeimpiä kalastusalueita ja -vesiä.<br />

Kaikki tärkeimmät kotimaiset kalat olivat<br />

tutkimuksessa mukana.<br />

Ahven toimi tärkeimpänä ympäristöin-<br />

dikaattorina. Ahvenen keskiarvopitoisuus<br />

(N=141) eri alueilta kertoo pitoisuusvaihteluista<br />

ja samalla osoittaa selviä eroja<br />

saastumisessa. Ahven näyttää keräävän<br />

myrkkyä sitä enemmän, mitä suurempi<br />

ja vanhempi kala on kyseessä.<br />

Järvialueisiin verrattuna meressä pitoisuudet<br />

ovat noin kymmenen kertaa<br />

korkeammat. Saastuneita alueita löytyi<br />

yllättäen sellaisistakin paikoista, joista sitä<br />

ei osattu odottaa: esimerkiksi Helsingin<br />

Vanhankaupunginlahdelta, mistä tiedotettiin<br />

jo kesällä 2007. Kyseinen virkistysalue<br />

on kaikkein selvimmin saastunut alue.<br />

Saastuneet alueet pystytään erottamaan<br />

järvialueiltakin, vaikka analysoidut OTpitoisuudet<br />

ovat eri suuruusluokkaa kuin<br />

merialueilla. Kalojen saastuminen vähenee,<br />

kun siirrytään saastuneelta alueelta<br />

ulkosaaristoon.<br />

Valvonnan haasteet?<br />

Toistaiseksi noudatamme <strong>Evira</strong>n poikkeuksia<br />

yleisiin kalansyöntisuosituksiin<br />

vuodelta 2004. Ne löytyvät internetsivulta<br />

www.evira.fi.<br />

Ensi vuonna arvioidaan orgaanisten<br />

tinayhdisteiden saantia, kun on tutkittu<br />

myös tuontikalat. Silloin voidaan ottaa<br />

kantaa, tarvitaanko uusia riskinhallintatoimenpiteitä.<br />

Saastelähteiden jäljittäminen puhuttaa<br />

todennäköisesti tulevaisuudessa.<br />

Missä määrin Itämeressä liikennöivissä<br />

laivoissa on käytetty ja käytetään edelleen<br />

orgaanisia tinayhdisteitä sisältäviä<br />

pohjamaaleja? Täsmällistä tietoa asiasta<br />

on vaikea saada.<br />

Myös pienvenesatamien pohjasedimenteissä<br />

on kohonneita TBT-pitoisuuksia,<br />

vaikka käyttö pienveneissä on loppunut<br />

1990-luvun alussa.<br />

EU:n määräysten mukaan käyttökieltoa<br />

tulisi valvoa. Olisi mielenkiintoista<br />

tietää, valvotaanko sitä EU-maissa, sillä<br />

ongelma on Euroopan ja koko maailman<br />

laajuinen. Valvonnan tarpeista ja vastuista<br />

tulisi keskustella.<br />

3 / 2 0 0 8 • 39

Lannoitevalmisteiden oikea käyttö<br />

edesauttaa maatalousmaan, vesistöjen<br />

ja pohjaveden säilymistä<br />

erinomaisena. Viljelymaan kasvukunnosta<br />

huolehtii lopulta viljelijä itse.<br />

Kotimaiset lannoitteet ovat olleet laadukkaita<br />

ja viljelijät ovat pystyneet luottamaan<br />

markkinoille saatettujen tuotteiden<br />

turvallisuuteen. Lannoitevalmisteiden korkea<br />

hinta houkuttelee käyttämään halvempia<br />

ja vaihtoehtoisia lannoitevalmisteita<br />

tavanomaisten rinnalla.<br />

Markkinoille pyrkii runsaasti erilaisia<br />

teollisuuden sivutuotteita, joiden ravinnepitoisuudet<br />

saattavat olla pienempiä ja laatu<br />

heikompi kuin tavanomaisten lannoitteiden.<br />

Toisaalta osallistumalla sivutuotteiden<br />

kierrätykseen ja hyödyntämällä jätteitä,<br />

joiden toinen loppusijoitusvaihtoehto olisi<br />

kaatopaikka, viljelijä säästää raaka-aineita<br />

ja energiavaroja.<br />

<strong>Evira</strong>n internetsivuilla pidetään yllä listaa<br />

lannoitevalmistealan toimijoista, jotka<br />

ovat antaneet luvan julkaista yrityksensä<br />

tiedot. <strong>Evira</strong>n sivuilla julkaistaan myös<br />

puolivuosittain raportti valvontatuloksista.<br />

Sivustolta löytyy lisäksi ajantasainen<br />

lista markkinointi- ja maahantuontikiellon<br />

saaneista tuotteista.<br />

40 • 3 / 2 0 0 8<br />

MIrVA LEVONMÄKI, ylitarkastaja, maatalouskemian yksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Miten lannoitevalmistelainsäädäntö<br />

koskettaa alkutuotantoa?<br />

Turvallinen kasvintuotanto alkaa<br />

hyvälaatuisista lannoitevalmisteista.<br />

Lainsäädäntö määrittelee<br />

laatuvaatimukset tarkkaan. <strong>Evira</strong><br />

valvoo lannoitevalmisteiden<br />

kotimaista valmistusta, tuontia,<br />

markkinoilla olevia tuotteita sekä<br />

käyttöä.<br />

laki säätelee lannoitteiden käyttöä<br />

Nykyinen lainsäädäntö säätelee kasviravinteista<br />

fosforin, typen ja seleenin käyttöä.<br />

Maa- ja puutarhataloudessa liukoisen<br />

fosforin määrä saa olla korkeintaan 400<br />

kiloa hehtaarille enintään viiden vuoden<br />

käyttöjaksona annettuna (MMMa 12/07).<br />

Nitraatin osalta on noudatettava valtioneuvoston<br />

asetuksen (931/2000) lannoitteiden<br />

käytölle esitettyjä vaatimuksia.<br />

Näillä levitysrajoitteilla pyritään estämään<br />

vesistöjen rehevöitymistä.<br />

Seleenin käytölle ei ole asetettu hehtaarikohtaista<br />

enimmäismäärää, mutta seleeniä<br />

sisältävien lannoitteiden käyttäjien on<br />

tarvittaessa pystyttävä osoittamaan lohkokirjanpidosta<br />

ne lohkot, joille seleenipitoista<br />

lannoitetta on levitetty. Seleenin käytön<br />

seuranta perustuu alhaiseen saantisuositukseen.<br />

Tämä välttämätön hivenravinne<br />

on suurina pitoisuuksina myrkyllinen kotieläimille<br />

ja ihmisille.<br />

tarkkaa kirjanpitoa edellytetään<br />

Ravinteiden lisäksi viljelijän tulee seurata<br />

asetuksen mukaan maatalousmaan kadmiumkertymää.<br />

Neljän vuoden käyttöjakson<br />

aikana kadmiumin hehtaarikohtainen<br />

kertymä ei saa ylittää kuutta grammaa.<br />

Vuositasolla tämä tarkoittaa 1,5 grammaa<br />

per hehtaari.<br />

Seuranta on yksinkertaista, eikä se<br />

juuri aiheuta viljelijöille lisätyötä. Ympäristötukea<br />

saavat viljelijät ovat jo vuosia<br />

kirjanneet ylös käyttämiensä lannoitevalmisteiden<br />

määrät. Tämän tiedon avulla<br />

levitetyn kadmiumin määrän pystyy laskemaan<br />

samaan tapaan kuin käytettyjen<br />

ravinteiden määrät.<br />

Viljelijän on myös pidettävä lohkokirjanpitoa<br />

käytetyistä eläinperäisistä sivutuotteista,<br />

kuten lihaluujauhoa sisältävien<br />

lannoitteiden ja biojätepohjaisten maanparannusaineiden<br />

käytöstä.<br />

EY-asetuksen N:o 181/2006 mukaan<br />

kirjanpitoon on merkittävä levitettyjen lannoitteiden<br />

ja maanparannusaineiden määrät,<br />

päivämäärät ja paikat, jonne niitä on<br />

levitetty. Kirjanpidosta tulee löytyä myös<br />

päivämäärät, jolloin karja saa laiduntaa<br />

mailla tai jolloin maahan kylvetään rehukasvia.<br />

Käsitellyillä lohkoilla laiduntaminen<br />

ja rehun kerääminen on kielletty 21<br />

vuorokautta levittämisen jälkeen.<br />

Lannoitevalmisteiden oikeaa käyttöä<br />

helpottavat kaikilla tuotteilla olevat lakisääteiset<br />

tuoteselosteet. Kunkin markkinoille<br />

saatettavan ja maahan tuotavan lannoitevalmistetyypin<br />

(epäorgaaniset lannoitteet,<br />

orgaaniset lannoitteet, kalkitusaineet,<br />

maanparannusaineet, mikrobivalmisteet ja<br />

kasvualustat) pakollisista tuoteselostemerkinnöistä<br />

on säädetty maa- ja metsätalousministeriön<br />

asetuksessa (12/07).<br />

lantaa voi käyttää omalla tilalla<br />

Lainsäädännön edellyttämä ilmoitusvelvollisuus<br />

ei koske karjatiloja, jotka käyttävät<br />

lantaa omalla tilallaan sellaisenaan tai käsiteltynä<br />

(MMMa 13/07). Myöskään sopimukseen<br />

pohjautuvat käsittelemättömän ja<br />

käsitellyn lannan luovutukset eivät kuulu<br />

lannoitelainsäädännön piiriin.<br />

Tilalla voi myös kalkkistabiloida, termofiilisesti<br />

mädättää, kompostoida tai termisesti<br />

kuivata saostuskaivo- ja jätevesilietettä<br />

sekä kuivakäymäläjätteitä, jos jätteet<br />

ovat peräisin omalta tilalta eikä toiminta<br />

tarvitse ympäristönsuojelulaissa (86/2000)<br />

tarkoitettua ympäristölupaa. Lopputuote<br />

on tässä tapauksessa käytettävä omalla<br />

tilalla.<br />

Tilalta voidaan myös luovuttaa käsittelemätöntä<br />

lantaa, saostuskaivo- ja jä-

Lannoitevalmisteiden oikea käyttö auttaa säilyttämään maan sadontuottokyvyn.<br />

tevesilietettä tai muuta orgaanista jätettä<br />

käsiteltäväksi toiminnanharjoittajalle, jolla<br />

on ympäristönsuojelulain mukainen<br />

ympäristölupa.<br />

Kun tilalla käsitellään eläinperäisiä<br />

jätteitä, kuten teurasjätteitä, toiminta<br />

edellyttää lannoitevalmistelain mukaisen<br />

ilmoitusvelvollisuuden täyttämistä ja laitoshyväksyntää.<br />

Käsittelyn tulee täyttää<br />

sivutuoteasetuksen (EY) N:o 1774/2002<br />

vaatimukset.<br />

tuonnista ilmoitettava ennakkoon<br />

Lannoitevalmisteita maahantuova tai sisämarkkinakauppaa<br />

harjoittava viljelijä<br />

luokitellaan toiminnanharjoittajaksi, jonka<br />

tulee ilmoittautua <strong>Evira</strong>n lannoitevalmistevalvonnan<br />

asiakkaaksi. Viljelijän<br />

tulee myös ilmoittaa Suomeen tuotavat<br />

lannoitevalmiste-erät ennakkoon <strong>Evira</strong>an,<br />

eli tehtävä ns. ennakkoilmoitus.<br />

Omaan käyttöön lannoitevalmisteita<br />

tuovan viljelijän tulee varmistaa käyttämiensä<br />

lannoitevalmisteiden laatu, ja dokumentit<br />

on pystyttävä esittämään tilalle<br />

tehtävän tarkastuksen yhteydessä. Viljeli-<br />

jän on perusteltua varmistaa hankkimansa<br />

lannoitevalmisteen ravinnepitoisuudet.<br />

Luultua alhaisemmat ravinnepitoisuudet<br />

saattavat pienentää satoa tai aiheuttaa ravinteiden<br />

epätasapainoa, joka näkyy kasvuston<br />

laadussa.<br />

Eläinperäisiä lannoitevalmisteita voi tuoda<br />

Suomeen vain, jos ne on valmistettu<br />

sivutuoteasetuksen (EY) N:o 1774/2002<br />

mukaisesti hyväksytystä laitoksesta. Lisäksi<br />

tuojan tulee ilmoittautua <strong>Evira</strong>n terveys- ja<br />

hyvinvointiyksikön ylläpitämään rekisteriin.<br />

Lannoitevalmisteeksi ei saa tuoda luokkaan<br />

2 kuuluvaa ainesta lukuun ottamatta sivutuoteasetuksen<br />

mukaisesti käsiteltyä lantaa<br />

ja lantatuotteita.<br />

tuonnin täytettävä vaatimukset<br />

Osassa EU-maita sallitaan Suomea korkeampia<br />

haitallisten metallien pitoisuuksia<br />

lannoitevalmisteissa, joten valmistusmaan<br />

lainsäädännön mukaiset lannoitevalmisteet<br />

eivät välttämättä täytä Suomen lainsäädännön<br />

vaatimuksia.<br />

Kolmansissa maissa vaatimukset ja<br />

rajoituskäytännöt ovat usein vielä kirja-<br />

Plugi/Matti Siivonen<br />

vampia. Tuotavan lannoitevalmisteen on<br />

täytettävä joko Suomen kansallisen lainsäädännön<br />

vaatimukset tai EY-lannoitteiden<br />

tapauksessa EY-asetuksen N:o 2003/2003<br />

vaatimukset. EY-lannoitteilla tarkoitetaan<br />

epäorgaanisia lannoitteita, jotka löytyvät<br />

EY-asetuksen lannoitetyyppien luettelosta.<br />

EY-lannoitteet tunnistaa parhaiten tuoteselosteen<br />

pakollisesta ”EY-LANNOITE”merkinnästä.<br />

Runsastyppisten ammoniumnitraattivalmisteiden<br />

osalta viljelijältä vaaditaan samat<br />

dokumentit kuin muiltakin lannoitevalmisteita<br />

Suomeen tuovilta toiminnanharjoittajilta.<br />

Viljelijän on toimitettava <strong>Evira</strong>an<br />

räjähtämättömyystodistus viisi arkipäivää<br />

ennen lannoitevalmiste-erän saapumista<br />

raja-asemalle. Räjähtämättömyystodistus<br />

saa olla korkeintaan puoli vuotta vanha<br />

ja todistus tulee olla luotettavan laboratorion<br />

laatima.<br />

Lisätietoja lannoitevalmisteiden valmistukseen,<br />

tuontiin ja käyttöön liittyvistä säädöksistä<br />

löytyy <strong>Evira</strong>n internetsivuilta.<br />

3 / 2 0 0 8 • 41

MIrJA KALLIO | teksti<br />

ANNIINA KIVILAHTI | kuvat<br />

Farmari-messuilla Lahdessa vilskettä<br />

Heinä-elokuun vaihteessa järjestetyillä<br />

Farmari-messuilla<br />

Lahdessa vieraili 70 000 kävijää.<br />

Hieman jäätiin messujen tavoitteesta,<br />

joka oli 80 000.<br />

Vieraiden joukossa oli mm. tasavallan<br />

presidentti Tarja Halonen puolisoineen,<br />

pääministeri Matti Vanhanen sekä ministerit<br />

Sirkka-Liisa Anttila, Jyrki Katainen,<br />

Paula Lehtomäki ja Mauri Pekkarinen.<br />

<strong>Evira</strong> oli mukana messuilla yhdessä<br />

Luonnonvarat-yhteisön osastolla. Luonnonvarat<br />

on maa- ja metsätalousministeriön<br />

hallinnonalan virastoista ja laitoksista<br />

koostuva verkosto, jossa on mukana<br />

muun muassa Maa- ja elintarviketalouden<br />

42 • 3 / 2 0 0 8<br />

tutkimuskeskus MTT, Riista- ja kalatalouden<br />

tutkimuslaitos RKTL, Maanmittauslaitos<br />

ja TE-keskukset.<br />

Osastolla olivat mukana Maanmittauslaitos,<br />

Laatuketju, Maaseutuvirasto,<br />

Lahden TE-keskus ja Maaseutu-ohjelma.<br />

Lisäksi käytössä oli ulko-osasto,<br />

jossa oli kalankäsittelynäytöksiä ja<br />

grillausta.<br />

<strong>Evira</strong>n osastolla oli esillä elintarviketurvallisuus,<br />

eläinten hyvinvointi ja<br />

kasvinterveys.<br />

Hannele Loppela<br />

Maa- ja metsätalousministeri<br />

Sirkka-Liisa<br />

Anttila grillasi<br />

avajaispäivänä<br />

Luonnonvarojen<br />

osastolla.<br />

Jaana Husu-Kallio<br />

grillaamassa<br />

Luonnonvarojen<br />

ulko-osastolla.<br />

Mukana Meeri<br />

Ylinampa Laatuketjusta,<br />

MTK:n<br />

ruokakulttuuriasiamies<br />

Jaakko<br />

Nuutila sekä<br />

maa- ja metsätalousministeriönviestintäpäällikkö<br />

Pekka Väisänen.

Sveitsiläinen tuomari arvioimassa kerran poikineiden lehmien kauneuskisassa.<br />

Myös jogurttimainoksen<br />

mies<br />

nähtiin ratsastamassa<br />

messuilla.<br />

Mirja Kallio<br />

Mirja Kallio<br />

RELA-sistersin Rehurap oli messupäivän<br />

huima piristys. Siskot pääsivät myös Lahden<br />

radioon antamaan näytteen rapin<br />

esityksestä.<br />

Maatilan omistajia Hannu Witka Pitkäjärveltä<br />

tiedustelee <strong>Evira</strong>n osastolla ylitarkastaja Marja<br />

Suonpäältä kasvinsuojeluaiheiden hävittämisestä.<br />

Kämmenniemeltä tulleet Anita Huhtanen ja Nancy Debrah keskustelivat <strong>Evira</strong>n korteista<br />

tarkastaja Satu Meririnteen kanssa.<br />

3 / 2 0 0 8 • 43

■ k O l u M N i<br />

Tilastot osoittavat, että mikrobien valtaamissa rakennuksissa,<br />

eli ”hometaloissa” sairastellaan enemmän<br />

kuin muualla, mutta mitään yhtenäistä ”hometalotautia”<br />

ei ole osoitettavissa. Mikrobeja epäillään<br />

aiheuttajiksi. Sisäilman sieni-itiöiden ja ba<strong>kt</strong>eerien pitoisuuksien<br />

ja sairastuvuuden väliltä ei ole löytynyt yhteyttä.<br />

Rakennuksen onnistuneen saneerauksen on osoitettu alentaneen<br />

ilman mikrobipitoisuuksia, mutta se ei aina ole poistanut<br />

tai edes vähentänyt sairastelua. Toisaalta hyvinkin ”homeisissa”<br />

rakennuksissa on saatettu pysyä terveinä. Kun terveyshaitan<br />

aiheuttajia ei tunneta, eikä altistustasoa siis voida määrällisesti<br />

mitata, ei tietoon perustuvaa toimintaohjetta voi antaa.<br />

Näihin johtopäätöksiin tuli laaja asiantuntijaseminaari, jonka<br />

raportit on koottu Suomen Lääkärilehden 70-sivuiseen Majvik<br />

II -nume roon (2007).<br />

***<br />

Hometalojen kanssa ollaan samassa tilanteessa kuin tartuntatautien<br />

suhteen 1800-luvun jälkipuoliskolla. Epäiltiin kuun<br />

vaihetta, kosmista ”miasmaa”, kunnes mikrobiologian pioneerit<br />

Louis Pasteur, Robert Koch ja Emil von Behring tarttuivat asiaan<br />

kokeellisen luonnontieteen menetelmin.<br />

Selvisi, että jotkut, mutta eivät kaikki mikrobit aiheuttavat<br />

sairautta, ja kukin mikrobi aiheuttaa sairautta sille ominaisella<br />

tavalla, usein tuottamansa myrkyn (toksiinin) välityksellä:<br />

Bacillus cereus on muuten sama ba<strong>kt</strong>eeri kuin Bacillus<br />

anthracis, pernaruton aiheuttaja, mutta B. anthracis on jostain<br />

poiminut myrkkyä tuottavan geeniryppään; Corynebacterium<br />

diphtheriae -kannoista vain ne, joilla on toksiinia koodittavat<br />

geenit, aiheuttavat kurkkumätää. Sama koskee monia muita<br />

sairauksien aiheuttajia.<br />

Toinen tapa aiheuttaa sairautta on invasiivisuus: elimistöön<br />

päästyään mikrobi lisääntyy tuhoten kudoksia. Esim. Streptococcus<br />

pyogenes tekee näin. Invasiivista sairautta aiheuttavat<br />

mikrobit tunnetaan kaikki. Yhtäkään niistä ei ole ”hometaloissa”.<br />

Jos olisi, ne olisi jo löydetty.<br />

***<br />

Myrkkyaine siis? Kosteusvauriorakennusten mikrobeja on tutkittu<br />

sekä perinteisesti viljellen laboratoriossa että tutkimalla näistä<br />

eristettyä DNA:ta PCR- ja kloonausmenetelmin. Mikrobilajia,<br />

jonka läsnäolo kytkeytyisi sairasteluun, ei ole löytynyt.<br />

Toksiineja tuottavia mikrobikantoja on löytynyt rakennuksista,<br />

joissa sairastetaan, esimerkiksi homeet Stachybotrys chartarum<br />

(trikotekeenejä), Trichoderma harzianum (peptaiboleja),<br />

Acremonium exuviarum (peptaiboleja) ja ba<strong>kt</strong>eerit Streptomyces<br />

griseus ja Str. anulatus (valinomysiini), Bacillus cereus<br />

(kereulidi), B.amyloliquefaciens (amylosiini, peptidi).<br />

44 • 3 / 2 0 0 8<br />

MIrJA SALKINOJA-SALONEN, professori emerita, Helsingin yliopisto<br />

Kun rakennus sairastaa<br />

Pirjo Mailammi<br />

Nämä toksiinit ovat solumyrkkyjä, jotka tuhoavat kaikkia<br />

niille altistuvia soluja. Suurin osa mikrobeista tuottaa muita bioa<strong>kt</strong>iivisia<br />

aineita kuin solumyrkkyjä: gram-negatiiviset ba<strong>kt</strong>eerit<br />

endotoksiinia (LPS), sienet ja osa ba<strong>kt</strong>eereista beta-glukaaneja.<br />

Vereen tai keuhkoihin ruiskutettuna nämä ovat immuunirea<strong>kt</strong>iivisia.<br />

Syötyinä ne eivät ole myrkyllisiä, itse asiassa syömme<br />

niitä jogurtissa, juustoissa, hapankaalissa, leivinhiivassa, juureen<br />

tehdyssä leivässä ja kasviksissa.<br />

***<br />

Rakennusten myrkyntuottajien ei ole havaittu infe<strong>kt</strong>oivan ihmistä.<br />

Miten siis myrkky voisi joutua rakennuksesta ihmiseen?<br />

Kaikille löydetyille myrkyille yhteinen piirre on rasvaliukoisuus.<br />

Farmakokineettisesti tämä merkitsee sitä, että iho ja limakalvot<br />

eivät suojaa, vaan myrkyt imeytyvät kosketuksessa.<br />

Kosketusaltistusta on vaikea kvantitoida: miten mitata ihoon<br />

imeytynyt myrkkymäärä? Ihminen hengittää 10m 3 ilmaa per<br />

työpäivä, 20 m 3 / 24 h. Rasvaliukoisten isojen molekyylien<br />

mittaaminen aerosolista on haasteellista: ne tarttuvat pintoihin,<br />

myös mittalaitteiden. Kaupallista keräystekniikkaa ei ole.<br />

Prototyyppilaitteella ensimmäiset aerosolikeräykset hometaloista<br />

ovat onnistuneet ja toksiineja löytynyt. Niin että tunnelin<br />

päässä näkyy valoa.<br />

Kaari-lehden kolumnistit vastaavat omista mielipiteistään.

■<br />

u u D E t<br />

julkaisut<br />

<strong>Evira</strong>n kasvinsuojeluyksikön valvontaraportti 2007.<br />

<strong>Evira</strong>n luonnonmukaisen tuotannon valvontaraportti<br />

vuodelta 2007.<br />

tillsynsstrategi för livsmedelssäkerhetsverket <strong>Evira</strong>s<br />

verksamhetsområde 2007–2013.<br />

Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma 2009–<br />

2010.<br />

Eläinten terveys- ja hyvinvointivalvontaohjelma EHO<br />

2009.<br />

Crayfish disease diagnostics – towards a Nordic<br />

standard. <strong>Evira</strong> publications 2/2008.<br />

kasvinsuojeluaineet 2008. <strong>Evira</strong>n julkaisuja<br />

3/2008.<br />

Eläinlääkärit 2008. <strong>Evira</strong>n julkaisuja 4/2008.<br />

rehu- ja lannoitevalvonnan analyysitulokset 2/2007.<br />

<strong>Evira</strong>n julkaisuja 5/2008.<br />

<strong>Evira</strong>n laboratorioselvitys 2008. <strong>Evira</strong>n julkaisuja<br />

6/2008.<br />

Julkaisuja voi tilata sähköpostitse tilaukset@evira.<br />

fi sekä puhelimitse 020 77 25104 ja faksilla 020<br />

77 24350. Julkaisuja voi myös tilata ja ladata pdftiedostoina<br />

<strong>Evira</strong>n internetsivuilta osoitteessa<br />

www.evira.fi > Tilauspalvelu.<br />

Etelänjauhiaisia joulutähdillä<br />

Joulutähtiviljelmiltä on tänä syksynä löytynyt<br />

etelänjauhiaisia poikkeuksellisen varhain,<br />

noin kolme viikkoa edellisvuosia aikaisemmin.<br />

Vaarallista kasvintuhoojaa tavattiin <strong>Evira</strong>n<br />

ja TE-keskusten alkusyksystä tekemissä<br />

tarkastuksissa 38 puutarhalta. Lisäksi<br />

etelänjauhiaisia on todettu joulutähden taimituotannossa<br />

sekä markkinavalvonnan ja<br />

tuontitarkastusten yhteydessä.<br />

Etelänjauhiaisesiintymien varhainen<br />

löytymisajankohta viittaa tavanomaista runsaampaan<br />

saastuntaan joulutähden maahantuodussa<br />

taimiaineistossa. Joulutähden pistokkaita<br />

tuodaan jatkokasvatukseen kesästä<br />

lähtien.<br />

<strong>Evira</strong> publications 2/2008<br />

Crayfish disease diagnostics - towards a<br />

Nordic standard<br />

Nordic workshop 7.2. - 8.2.2007<br />

Kuopio, Finland<br />

<strong>Evira</strong>n julkaisuja 6/2008<br />

<strong>Evira</strong>n laboratorioselvitys 2008<br />

Tarkastusten ja torjunnan tavoitteena on<br />

estää pysyvien esiintymien muodostuminen<br />

tuotantopaikoille. Etelänjauhiainen ei aiheuta<br />

haittaa valmiiden joulutähtien ostajille, sillä<br />

tuhoojat hävitetään ennen kuin kasvit myydään<br />

kuluttajille.<br />

Vaarallinen kasvintuhooja<br />

Etelänjauhiainen on kasvinterveyslain mukainen<br />

vaarallinen kasvintuhooja, jota on Suomessa<br />

tavattu erityisesti joulutähdillä. Muita<br />

isäntäkasveja ovat muun muassa kurkku ja<br />

tomaatti sekä monet kasvihuoneessa viljeltävät<br />

koristekasvit.<br />

Kyseistä tuhoojaa ei saisi esiintyä lainkaan<br />

Suomeen tuotavassa taimiaineistossa. Se on<br />

■<br />

kalENtEri<br />

Ympäristöterveydenhuollon alueelliset koulutuspäivät,<br />

Itä-Suomen lääni 8.–9.10. Joensuu;<br />

Etelä- ja Länsi-Suomen läänit 12.–13.11. Hämeenlinna;<br />

ruotsinkielinen 13.11. Hämeenlinna.<br />

Kuntien terveystarkastajille ja terveysvalvonnan<br />

johtajille suunnattua koulutusta.<br />

ajankohtaista laboratoriorintamalla, 9.–10.10.<br />

Etelä-Suomen lääninhallitus, Pasila.<br />

Paikallislaboratorioiden henkilökunnalle<br />

tarkoitettu ajankohtaisia asioita käsittelevä<br />

seminaari.<br />

Koulutuksen järjestävät <strong>Evira</strong>, Finas ja<br />

STTV.<br />

Eläinlääkäripäivät, 29.–31.10. Helsingin Messukeskus.<br />

Alan suurimpaan vuosittaiseen<br />

koulutustapahtumaan odotetaan yli tuhatta<br />

osallistujaa. Lisätietoja: www.sell.fi/elainlaakariliitto/elainlaakaripaivat<br />

ElMa Helsingin Maaseutumessut, 7.–9.11.<br />

Helsingin Messukeskus. Tämän päivän maaseutu<br />

esittäytyy tuotteineen ja palveluineen.<br />

Lisätietoja: www.finnexpo.fi/elma<br />

lihan aistinvarainen laadunarviointi, 12.11.<br />

Helsinki. Aistinvaraista arviointia tekeville<br />

paikallisille elintarvikelaboratorioille ja valvontaviranomaisille<br />

tarkoitettua koulutusta.<br />

Elintarvikevalvonnan päivät 2009, 28.–<br />

29.1.2009 Lahti. Kuntien ja läänien elintarvikevalvontaviranomaisten<br />

vuosittainen<br />

koulutustapahtuma.<br />

noin 1,5 millimeterin mittainen hyönteinen,<br />

joka imee ravintoa kasvien lehdistä. Imentävioituksen<br />

lisäksi se voi levittää kasviviruksia.<br />

Tuhooja ei esiinny Suomessa pysyvästi.<br />

Etelänjauhiaisesiintymien määrä on viime<br />

vuosina ollut kasvussa. Vuosina 2006–2007<br />

esiintymiä todettiin 50 kumpanakin vuonna,<br />

mikä on reilusti enemmän kuin tätä aikaisempina<br />

vuosina.<br />

Näyttää siltä, että joulutähden tuotannossa<br />

tulee olemaan runsaasti etelänjauhiaistapauksia<br />

tänä vuonna.<br />

lisätietoja:<br />

Raija Valtonen, <strong>Evira</strong>, puh. 020 77 25040<br />

3 / 2 0 0 8 • 45

46 • 3 / 2 0 0 8<br />

■<br />

lEDarE<br />

Fun<strong>kt</strong>ionell allians<br />

Se<strong>kt</strong>orforskning och utveckling av den har under de<br />

senaste åren begrundats i många utredningar. Professor<br />

Jorma Rantanen beskrev sitt uppdrag, som slutfördes i<br />

augusti, som en utredning av dessa utredningar. Rapportens<br />

30 rekommendationer omfattar förslag till vittgående<br />

landsomfattande forskningsplaner för att trygga finansieringen<br />

av se<strong>kt</strong>orforskningsområdena.<br />

Institutionernas kommentarer om rapportens förslag har<br />

i huvudsak varit positiva. Alla stöder till exempel tanken att<br />

den personal som omfattas av finansiering utanför institutionernas<br />

verksamhetsanslag ska lämnas utanför produ<strong>kt</strong>ivitetsprogrammets<br />

nedskärningskrav. Det har jag också gjort i<br />

<strong>Evira</strong>s namn.<br />

***<br />

En bärande kraft och ett utvecklingsobje<strong>kt</strong> för framtiden i fråga<br />

om se<strong>kt</strong>orforskning är samarbetet mellan olika institutioner.<br />

Inom JSM:s förvaltningsområde planeras nu en sammanslutning,<br />

ProLuonnonvarat, för att främja detta. Målet är att det<br />

ska omfatta förutom JSM:s egna se<strong>kt</strong>orforskningsinstitutioner<br />

också andra statliga organisationer som bedriver forskning<br />

om naturresurser.<br />

Det är inte fråga om nya, stora, stru<strong>kt</strong>urella lösningar eller<br />

förändringar utan sammanslutningen är avsedd att främja samarbetet<br />

inom både nationella och internationella forskningsprogram<br />

samt förbättra kvaliteten och tillgången på tjänster som<br />

främjar olika stödproje<strong>kt</strong> och andras forskningsproje<strong>kt</strong>.<br />

För ett ämbetsverk som li<strong>kt</strong> <strong>Evira</strong> kräver verkligt mångsidig<br />

sakkunskap och kompetens och där resurserna för forskning<br />

är synnerligen begränsade är det absolut nödvändigt att samarbeta<br />

med andra forskningsinstitutioner och med universiteten.<br />

Utredningsman Rantanens rapport stärker min uppfattning om<br />

att det här samarbetet fungerar.<br />

***<br />

Under det gångna året har vi under ledning av <strong>Evira</strong> tillsammans<br />

med Europeiska myndigheten för livsmedelssäkerhet<br />

EFSA startat s.k. Focal Point-verksamhet. Dess uppgift är att<br />

försöka säkerställa att även finländs<strong>kt</strong> kunnande syns på europeisk<br />

nivå i de vetenskapliga utlåtanden som utgör grund<br />

för lagstiftningen.<br />

Samtidigt vill vi så effe<strong>kt</strong>ivt som möjligt främja nätverksbildning<br />

mellan olika experter och utveckling av deras kompetens<br />

också för att vi ska kunna utveckla olika tillsynsuppgifter. Ett<br />

gott exempel på detta är det expertnätverk som har bildats<br />

med tanke på kemiska säkerhetsbedömningar av livsmedel.<br />

De första utlåtandena väntas under den här hösten.<br />

Jämsides med vetenskaplig forskning och stöd till den är<br />

samarbete absolut nödvändigt också i laboratoriearbetet. Även<br />

på det här uppgiftsområdet har vårt förvaltningsområde varit<br />

en föregångare.<br />

Sommaren 2007 bildades det virtuella kompetenscentret<br />

Virlab, som arbetar för att förenhetliga olika institutioners<br />

verksamhetsprinciper och praxis och även mycket konkret<br />

för att laboratoriernas specialutrustning ska kunna användas<br />

Anniina Kivilahti<br />

gemensamt och att anskaffningar ska planeras noggrant. Även<br />

det innebär att samarbetet över olika förvaltningsområdens<br />

gränser blir allt vi<strong>kt</strong>igare.<br />

***<br />

Utredningsman Rantanen använde en term som jag tycker<br />

beskriver tidens anda inom samarbetet mycket bra: fun<strong>kt</strong>ionell<br />

allians. Jag håller helt med honom om att man på 2000-talet<br />

också i statsförvaltningen och dess organisationer måste gå in<br />

för fun<strong>kt</strong>ionellt flexibla lösningar som främjar naturligt samarbete.<br />

Jag är övertygad om att de kommer att visa sig vara de<br />

mest effe<strong>kt</strong>iva också när det gäller kostnader.<br />

Vi har alla lärt oss att hitta fördelar och nackdelar med<br />

hjälp av ”käpp och morot”. För att säkerställa att samarbetet<br />

ökar är det från nationell synpun<strong>kt</strong> absolut bättre att betona<br />

”moroten”.<br />

Jag anser att se<strong>kt</strong>orforskningen vid både <strong>Evira</strong>, hela vårt<br />

förvaltningsområde och på nationell nivå har enorma styrkor,<br />

som samhället säkert bäst kan utnyttja genom att främja en<br />

naturlig, produ<strong>kt</strong>iv fun<strong>kt</strong>ionell allians.<br />

Jag tror också på styrkan i ett motsvarande samarbete bland<br />

dem som sköter olika myndighetsuppgifter. Under pågående<br />

förändringar på lokal, regional och central förvaltningsnivå är<br />

det självklart att vi klarar av vårt krävande arbete enligt det<br />

som förutsätts i EU-tidens lagstiftning inom ramen för de ekonomiska<br />

resurser vi har till vårt förfogande bara genom tydlig<br />

och välplanerad arbetsfördelning och effe<strong>kt</strong>ivt samarbete.<br />

JAANA HUSU-KALLIO<br />

generaldire<strong>kt</strong>ör, <strong>Evira</strong>

I<br />

<strong>Evira</strong>s laboratorieutredning granskas<br />

laboratorietjänsterna i anslutning till<br />

livsmedels-, foder-, gödselfabrikats-,<br />

hushållsvatten- och badvattenanalytik<br />

samt sund boendemiljö och det nationella<br />

salmonellakontrollprogrammet i Finland.<br />

Utredningen gjordes i samarbete med<br />

Social- och hälsovårdens produ<strong>kt</strong>tillsynscentral<br />

och Finlands Kommunförbund.<br />

MAIJA HATAKKA, dire<strong>kt</strong>ör för verksamhetshelheten livsmedelssäkerhet, <strong>Evira</strong><br />

<strong>Evira</strong>s laboratorieutredning<br />

2008 är färdig<br />

laboratorienätets nuvarande tillstånd<br />

I <strong>Evira</strong>s register över godkända laboratorier<br />

fanns sammanlagt 103 laboratorier (januari<br />

2008). Laboratorierna hade godkänts mest<br />

med stöd av livsmedelslagen, 86 st (83 procent).<br />

Antalet laboratorier som godkänts<br />

med stöd av hälsoskyddslagen var 47 st<br />

(46 procent).<br />

De flesta laboratorierna i <strong>Evira</strong>s register<br />

hade flera godkännanden baserade på olika<br />

bestämmelser. Vid de flesta laboratorierna<br />

som godkänts med stöd av livsmedelslagen<br />

gjordes också vattenundersökningar som<br />

krävs i hälsoskyddslagen.<br />

Med stöd av livsmedelslagen kan laboratorier<br />

av tre typer godkännas: laboratorier<br />

som godkänts för att undersöka myndighetsprover,<br />

laboratorier för egenkontroll<br />

och köttbesi<strong>kt</strong>ningslaboratorier.<br />

För testning av myndighets- och egenkontrollprover<br />

finns det ett rikligt utbud av<br />

laboratorietjänster i Finland. Laboratorierna<br />

inom miljöhälsovården är av stor betydelse<br />

som producenter av sådana tjänster som<br />

de lokala myndigheterna och a<strong>kt</strong>örerna<br />

behöver.<br />

Behovet av laboratorietjänster<br />

I utredningen bedömdes de årliga analysmängder<br />

som behövs utgående från olika<br />

bestämmelser. Beträffande livsmedelslagen<br />

och hälsoskyddslagen är uppskattningen<br />

baserad på en enkät ri<strong>kt</strong>ad till de lokala<br />

myndigheterna inom miljöhälsovård.<br />

Utgående från uppskattningen kan man<br />

konstatera att det analysbehov som är baserat<br />

på bestämmelser är litet (sammanlagt<br />

cirka 730 000 analyser) i förhållande till<br />

utbudet på laboratorietjänster<br />

När det gäller vattenundersökningar enligt<br />

hälsoskyddslagen bestäms analytikbehovet<br />

dire<strong>kt</strong> av lagstiftningen, som anger<br />

de parametrar som ska undersökas och<br />

provtagningsfrekvenserna. I fråga om undersökningar<br />

inom livsmedelstillsyn ställer<br />

lagstiftningen (Kommissionens förordning<br />

(EG) 2073/2005) endast mikrobiologiska<br />

krav på vissa livsmedels-mikrob-kombinationer.<br />

Provtagningsfrekvensen är med<br />

några undantag inte fastslagen i den här<br />

lagstiftningen.<br />

Behovet av kemisk analytik av livsmedel<br />

var enligt myndigheternas uppfattning<br />

ringa vid både myndighetstillsyn och<br />

egenkontroll (8 000 st/år). Mest behövdes<br />

bestämningar av salt- och fetthalt.<br />

Resultaten av den enkät som var ri<strong>kt</strong>ad<br />

till företag i livsmedelsbranschen visade<br />

att kemisk analytik behövs betydligt mer<br />

i samband med egenkontroll än vad myndigheterna<br />

kräver att planerna för egenkontroll<br />

ska innehålla.<br />

tillgång på laboratorietjänster<br />

I laboratorienätverket inom miljöhälsovård<br />

har det skett stora förändringar under de 10<br />

senaste åren. Antalet kommunala laboratorier<br />

har minskat med ungefär en tredjedel<br />

(21 st, januari 2008) och i stället har antalet<br />

privata laboratorier ökat (12 st). Det finns<br />

fortfarande rikligt med laboratorier i förhållande<br />

till efterfrågan på tjänster.<br />

Laboratorienätverkets bas inom miljöhälsovård<br />

består av små laboratorier, som<br />

gör ganska begränsade analyser och som<br />

finns inom skäligt avstånd från tillsynsenheterna.<br />

Transport av prover till dem kan<br />

i regel ordnas inom de ramar som internationella<br />

standarder tillåter.<br />

De här laboratorierna borde bygga upp<br />

sitt utbud av basanalytik så att det betjänar<br />

tillsynsmyndigheterna också i fall av en<br />

epidemi. De laboratorier som utför mera<br />

omfattande och krävande mikrobiologisk<br />

och kemisk analytik utgör ett gott komplement<br />

till det här nätverket.<br />

Efterfrågan på kemisk analytik är så<br />

liten att den kunde koncentreras till några<br />

stora laboratorier inom miljöhälsovård. För<br />

undersökning av prover inom salmonellakontrollprogrammet<br />

samt prover enligt foder-,<br />

gödsel- och biprodu<strong>kt</strong>sförordningen<br />

finns det ett tillräckligt utbud av analystjänster.<br />

Specialanalytik fås vid <strong>Evira</strong> och<br />

andra expertinrättningar.<br />

utredningens förslag<br />

Utredningen innehåller flera förslag om<br />

hur laboratoriefun<strong>kt</strong>ionerna kan ordnas.<br />

Ett vi<strong>kt</strong>igt förslag är att man ska avstå från<br />

förfarandet med godkännande av laboratorier<br />

i de fall där gemenskapslagstiftningen<br />

inte kräver det.<br />

För laboratorier som analyserar prover<br />

som tagits i samband med officiell<br />

livsmedelstillsyn föreslås ett minimikrav i<br />

fråga om mikrobiologis<strong>kt</strong> utbud av grundanalyser<br />

för att tester ska kunna startas<br />

snabbt i fall av en epidemi. Det här kravet<br />

skulle inte gälla de expertlaboratorier som<br />

behandlats i utredningen och inte heller<br />

köttbesi<strong>kt</strong>ningslaboratorier.<br />

Kommunens och statens ansvar för<br />

tillgången på laboratorietjänster inom<br />

miljöhälsovården betonas. I utredningen<br />

föreslås att kommunerna och staten ska<br />

följa upp förändringar i laboratorienätet<br />

och se till att grundlaboratorietjänster finns<br />

tillgängliga inom skäligt avstånd från tillsynsenheterna.<br />

Dessutom framhålls att konkurrenslagstiftningens<br />

inverkan ska bea<strong>kt</strong>as på<br />

laboratoriefältet.<br />

3 / 2 0 0 8 • 47

Eläinten hyvinvoinnista<br />

uusia esitteitä<br />

<strong>Evira</strong> on uudistanut kanojen, nautojen sekä koirien ja kissojen hyvinvointia<br />

koskevat esitteet suomeksi ja ruotsiksi.<br />

Esitteisiin on koottu eläinten pitoa ja hyvinvointia koskeva keskeinen<br />

eläinsuojelulainsäädäntö. Säädösten lisäksi esitteisiin on koottu<br />

eläintenpitoa koskevia suosituksia.<br />

Esitteitä voi tilata <strong>Evira</strong>sta maksutta.<br />

Toimituskuluja ei peritä, jos ne ovat alle viisi euroa.<br />

tilaukset voi tehdä<br />

sähköpostitse osoitteeseen tilaukset@evira.fi,<br />

puhelimitse numerosta 020 77 25104 ja 0400 378 710 tai<br />

internetin kautta osoitteesta www.evira.fi > Tilauspalvelut > Esitteet<br />

Tavoitteena<br />

terve ja hyvinvoiva<br />

kana<br />

Tavoitteena<br />

terve ja hyvinvoiva<br />

nauta<br />

Tavoitteena<br />

terve ja hyvinvoiva<br />

koira ja kissa

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!