Lataa tulostettava versio, 3124 kt - Evira

Eviran julkaisuja 6/2008 

Eviran laboratorioselvitys 2008

Eviran laboratorioselvitys 

2008

Kiitokset 

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus 

ja Suomen Kuntaliitto esittävät parhaimmat kiitokset kaikille, jotka vastasivat tämän 

laboratorioselvityksen yhteydessä tehtyihin kyselyihin. Kiitämme vastanneita ympäristöterveydenhuollon 

valvontayksiköitä, elintarvikealan yrityksiä ja laboratorioita arvokkaista 

tiedoista. 

Evira kiittää hyvästä yhteistyöstä Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskusta 

ja Suomen kuntaliittoa. Yhteistyö mahdollisti koko ympäristöterveydenhuollon sektorin 

tarvitsemien laboratoriopalveluiden tarpeen, tarjonnan ja saatavuuden selvittämisen.

Kuvailulehti 

Eviran laboratorioselvitys 2008 

Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 

Julkaisun nimi Eviran laboratorioselvitys 2008 

Tekijät Hatakka Maija (Evira), Hartikainen Tarja (Suomen Kuntaliitto), 

Rapala Jarkko (STTV) 

Tiivistelmä Elintarviketurvallisuusvirasto Evira teki laboratorioselvityksen yhteistyössä 

Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen (STTV) ja Suomen 

Kuntaliiton kanssa. Selvityksessä tarkastellaan erityisesti ympäristöterveydenhuollon 

laboratorioverkon nykytilaa sekä analyysipalvelujen tarvetta ja 

saatavuutta Suomessa. 

Laboratorioverkosto koostui 21 kunnallisesta ja 12 yksityisestä laboratoriosta 

tammikuussa 2008. Laboratorioverkoston perustan muodostivat pienet, 

suppeaa elintarvikkeiden sekä talous- ja uimaveden mikrobiologista 

analytiikkaa tekevät kunnalliset laboratoriot, jotka sijaitsivat kohtuullisen 

matkan päässä valvontayksiköistä. Vaativampaa mikrobiologista ja kemiallista 

analytiikkaa tehtiin suurissa kunnallisissa ja yksityisissä laboratorioissa. 

Kyselyt valvontaviranomaisille ja laboratorioille osoittivat, että laboratoriopalvelujen 

kysyntä oli nykyiseen tarjontaan nähden vähäistä ja että 

tavallisimpien analyysien osalta esiintyi ylitarjontaa. 

Selvityksessä esitetään useita ehdotuksia laboratoriotoimintojen järjestämiseksi 

valtakunnallisesti. Elintarvikevalvonnan viranomaisnäytteitä tutkiville 

paikallislaboratorioille esitetään tietyn perusanalyysivalikoiman ylläpitoa, 

jotta testaukset voidaan käynnistää nopeasti ja tarkoituksenmukaisesti 

epidemiatilanteissa. 

Julkaisuaika Syyskuu 2008 

Asiasanat Elintarvikelaboratorio, ympäristöterveydenhuollon laboratorio, Eviran laboratoriorekisteri, 

hyväksytty laboratorio 

Julkaisusarjan 

nimi ja numero Eviran julkaisuja 6/2008 

Sivuja 70 

Kieli Suomi 

Luottamuksellisuus Julkinen 

Julkaisija Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 

Julkaisun kustantaja Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 

ISSN 1797-299X 

ISBN 978-952-225-015-5 (pdf)


Beskrivning 

Utgivare Livsmedelssäkerhetsverket Evira 

Publikationens titel Eviras laboratorieutfrågning 2008 

Författare Hatakka Maija (Evira), Hartikainen Tarja (Finlands Kommunförbund), 

Rapala Jarkko (STTV) 

Resumé Livsmedelssäkerhetsverket Evira gjorde en laboratorieutfrågning i 

samarbete med Social- och hälsovårdens produkttillsynscentral (STTV) 

och Finlands Kommunförbund. I utfrågningen ville man särskilt granska 

miljöhälsovårdslaboratoriernas nuläge och behovet av och tillgången på 

analystjänster i Finland. 

Laboratorienätverket bestod av 21 kommunala och 12 privata 

laboratorier i januari 2008. Grunden för laboratorienätverket utgjorde 

små kommunala laboratorier som utför begränsad analys av livsmedel 

och hushålls- och badvatten och som ligger på ett skäligt avstånd från 

tillsynsenheterna. Mer krävande mikrobiologiska ocjh kemiska analyser 

utfördes vid stora kommunala och privata laboratorier. Utfrågningen 

till tillsynsmyndigheterna och laboratorierna visade att efterfrågan på 

laboratorietjänster var blygsam i förhållande till det nuvarande utbudet 

och att överutbud förekom i fråga om de vanligaste analyserna. 

I utfrågningen framförs fl era förslag till hur laboratorieverksamheten 

kunde ordnas på riksnivå. För lokala laboratorier som analyserar 

livsmedelsprover från myndigheterna föreslås upprätthållande av ett visst 

grundläggande analysurval så att testningar snabbt och ändamålsenligt 

kan inledas i epidemisituationer. 

Utgivningsdatum September 2008 

Referensord Livsmedelslaboratorium, miljöhälsovårdslaboratorium, Eviras 

laboratorieregister, godkänt laboratoriums 

Publikationsseriens 

namn och nummer Eviras publikationer 6/2008 

Antal sidor 70 

Språk Finska 

Konfi dentialitet Offentlig handling 

Utgivare Livsmedelssäkerhetsverket Evira 

Förläggare Livsmedelssäkerhetsverket Evira 

ISSN 1797-299X 

ISBN 978-952-225-015-5 (pdf)

Description 


Publisher Finnish Food Safety Authority Evira 

Title Evira’s laboratory survey 2008 

Authors Hatakka Maija (Evira), Hartikainen Tarja (Association of Finnish Local and 

Regional Authorities), Rapala Jarkko (STTV) 

Abstract Finnish Food Safety Authority Evira conducted the laboratory survey in 

collaboration with the National Product Control Agency for Welfare and 

Health (STTV) and the Association of Finnish Local and Regional Authorities. 

The survey particularly focuses on the current status of the network 

of environmental health laboratories as well as on the need for and 

availability of analytical services in Finland. 

The network of the laboratories consisted of 21 municipal and 12 

private laboratories in January 2008. The foundation of the laboratory 

network consists of small municipal laboratories that carry out concise 

microbiological analyses on foodstuffs as well as on potable water and 

swimming water. These laboratories are located at reasonable distances 

from the control units. More demanding microbiological and chemical 

analyses were carried out by large municipal laboratories and private 

laboratories. Enquiries addressed to the control authorities and the 

laboratories showed that the demand for laboratory services is low in 

comparison with the existing supply, and there is oversupply of the most 

common analyses. 

The survey presents several proposals for the organisation of laboratory 

activies on national level. Local laboratories that analyse samples 

submitted by food control authorities are recommended to maintain a 

certain selection of basic analyses to facilitate swift and purposeful testing 

activities in the event of epidemics. 

Publication date September 2008 

Keywords Food laboratory, environmental health laboratory, Evira’s register of 

laboratories, approved laborator 

Name and number of 

publication Evira publications 6/2008 

Pages 70 

Language Finnish 

Confi dentiality Public 



ISSN 1797-299X 

978-952-225-015-5 (pdf)


Sisällysluettelo 

LUETTELO KUVISTA JA TAULUKOISTA ..................................................................................7 

LYHENTEET ........................................................................................................................9 

1 JOHDANTO ...................................................................................................................10 

2 TUOMISEN JA KARJALAISEN SELVITYS 2006 ................................................................11 

3 EVIRAN LABORATORIOSELVITYS 2008 .........................................................................12 

3.1 Toimeksianto ..............................................................................................12 

3.2 Selvityksen toteututs .................................................................................12 

4 TOIMINTAKENTÄN MUUTOKSET ..................................................................................14 

4.1 Muutokset ympäristöterveydenhuollon laboratoriokentässä ................ 14 

4.2 Muutokset ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä .................. 16 

4.3 Muutoksia markkinoilla ............................................................................ 16 

4.4 Viranomaisten vastuu ............................................................................... 17 

5 EVIRAN LABORATORIOSELVITYKSEN TULOKSET ......................................................... 18 

5.1 Laboratorioverkon nykytila ...................................................................... 18 

5.1.1 Eviran laboratoriorekisteri........................................................... 18 

5.2 Kyselyiden tulokset ................................................................................... 22 

5.2.1 Kysely paikallisille ympäristöterveydenhuollon yksiköille 

alueentoimijoiden ja viranomaisten tarvitsemista 

laboratoriopalveluista ................................................................. 22 

5.2.2 Kysely suurille elintarvikealan yrityksille omavalvontaan 

liittyvistä analyysitarpeista ......................................................... 25 

5.2.3 Kysely Eviran rekisterissä oleville hyväksytyille 

laboratorioille .............................................................................. 26 

6 ASIANTUNTIJALABORATORIOT ................................................................................... 29 

6.1 Evira ............................................................................................................29 

6.1.1 Laboratoriotoiminnan sisältö ja laajuus ..................................... 29 

6.1.2 Vertailulaboratoriotoiminta ........................................................ 31 

6.1.3 Laboratoriotoiminnan laatujärjestelmät .................................... 32 

6.1.4 MMM:n hallinnonalan tutkimuslaitosten yhteinen 

laboratorio-osaamiskeskus,Virlab............................................... 32 

6.2 Tullilaboratorio .......................................................................................... 32 

6.3 Kansanterveyslaitos .................................................................................. 32 

6.4 Työterveyslaitos ........................................................................................ 33 

6.5 Helsingin yliopisto .................................................................................... 33 

6.6 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus .......................................... 33 

7 MUITA SELVITYKSIÄ ................................................................................................. 34


8 LABORATORIOPALVELUJEN TARVE JA SAATAVUUS .................................................. 35 

8.1 Laboratoriopalvelujen tarve ................................................................... 35 

8.2 Laboratoriopalvelujen saatavuus ........................................................... 36 

8.3 Erityisanalytiikan saatavuus ................................................................... 38 

8.4 Erityistilanteet ja poikkeusolot ............................................................... 39 

8.5 Yhteenveto laboratoriopalvelujen saatavuudesta ................................ 40 

9 LABORATORIOIDEN HYVÄKSYMISMENETTELYN TARPEELLISUUS .............................. 41 

10 EHDOTUKSET LABORATORIOTOIMINTOJEN JÄRJESTÄMISEKSI SUOMESSA ................ 42 

LIITTEET ......................................................................................................................... 45

8 


Luettelo kuvista ja taulukoista 


Kuva 1. Kunnallisten ja yksityisten laboratorioiden lukumäärät vuosina 

1990-2008. 

Kuva 2. Ympäristöterveydenhuollon laboratoriot vuonna 2008. 

Taulukko 1. Eri säädösten nojalla hyväksytyt laboratoriot. 

Taulukko 2. Elintarvikelain nojalla hyväksytyt laboratoriot. 

Taulukko 3. Viranomais- ja omavalvonta-analyysien arvioitu vuosittainen valta- 

kunnallinen tarve. 

Taulukko 4. Ympäristöterveydenhuollon laboratorioiden, jotka tekevät elintarvi- 

ke-, rehu-, lannoitevalmisteanalytiikkaa, trikiinitestauksia ja salmo 

nellavalvontaohjelman näytteitä, määrät vuonna 2007 ja 2012. 

Taulukko 5. Terveydensuojelulain mukaisia analyysejä tekevien laboratorioiden 

määrät vuonna 2007 ja 2012. 

Taulukko 6. Eri säädösten perusteella tehtävien analyysien arvioitu vuosittainen 

valtakunnallinen tarve. 

Liite 3 

Laboratorioverkon nykytila 

Kuva 1. Elintarvikelain nojalla viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyt la- 

boratoriot. 

Kuva 2. Hyväksytyt lihantarkastuslaboratoriot. 

Kuva 3. Laboratoriot, jotka hyväksytty tekemään rehujen salmonella-analyy- 

sejä. 

Kuva 4. Salmonellavalvontaohjelmaan hyväksytyt laboratoriot. 

Kuva 5. Terveydensuojelulain nojalla hyväksytyt laboratoriot.

Kysely 1 


Taulukko 1. Viranomaisvalvonnan mikrobiologiset analyysit, omavalvonnan toi- 

mivuuden todentaminen (elintarvikevalvonta). 

Taulukko 2. Viranomaisvalvonnan mikrobiologiset analyysit, projektit 

(elintarvikevalvonta). 

Taulukko 3. Omavalvonnan mikrobiologiset analyysit (elintarvikevalvonta). 

Taulukko 4. Viranomaisvalvonnan ja omavalvonnan kemialliset analyysit 


Taulukko 5. Talousvedestä tehdyt analyysit vuonna 2006 (EU-laitoksilta saadut 

tiedot eivät perustu laboratorioselvityksen kyselyyn, vaan ne on 

saatu Kansanterveyslaitoksen tilastoista). 

Taulukko 6. Uimavesistä tehdyt analyysit vuonna 2006 (EU-rantojen tiedot 

eivät perustu laboratorioselvityksen kyselyyn, vaan ne on saatu 

Kansanterveyslaitoksen tilastoista). 

Taulukko 7. Uima-allasvesistä tehdyt analyysit ja asumisterveyteen liittyneet tut- 

kimukset vuonna 2006. 

Kysely 2 

Taulukko 8. Omavalvonnan mikrobiologiset analyysit, suuret elintarvikealan yri- 

tykset (n=16). 

Taulukko 9. Omavalvonnan kemialliset analyysit, suuret elintarvikealan yritykset 

(n=16). 

9

10 


Lyhenteet 

CRL Community Reference Laboratory, yhteisön vertailulaboratorio 

EN Eurooppalainen standardi 

EVIRA Elintarviketurvallisuusvirasto 

FINAS Finnish Accreditation Service, Suomen kansallinen akkreditointipalvelu 

htv henkilötyövuosi 

IEC International Electrotechnical Commission, kansainvälinen sähköalan 

standardisointiorganisaatio 

ISO International Organization for Standardization, kansainvälinen standardisointiorganisaatio 

Metla Metsäntutkimuslaitos 

KTM Kauppa- ja teollisuusministeriö 

MMM Maa- ja metsätalousministeriö 

MTT Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 

OIE World Organisation for Animal Health, Maailman eläintautijärjestö 

RKTL Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus 

STM Sosiaali- ja terveysministeriö 

STTV Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus 

VM Valtiovarainministeriö 

YM Ympäristöministeriö

1 Johdanto 


Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran laboratorioselvityksessä käsitellään Suomen laboratorioverkostoa, 

jossa tehdään valvontaviranomaisille ja toimijoille elintarvike-, 

rehu-, lannoitevalmiste-, talousvesi- ja uimavesianalytiikkaa sekä asumisterveyteen 

ja kansalliseen salmonellavalvontaohjelmaan liittyvää analytiikkaa. Laboratorioita, 

jotka tarjoavat paikallisille ympäristöterveydenhuollon yksiköille sekä elintarvikevalvontaan 

että terveydensuojelun valvontaan liittyvää viranomaisnäytteiden analytiikkaa, 

käsitellään tässä selvityksessä ympäristöterveydenhuollon laboratorioina. Selvityksessä 

kuvataan myös Eviran oman ja muiden alan asiantuntijalaboratorioiden 

toimintaa ja erityisanalytiikan saatavuutta niistä. 

Laboratoriopalvelujen saatavuudesta on huolehdittava, jotta lainsäädännön velvoitteet 

voidaan täyttää. Yhteisölainsäädännön mukaan toimivaltaisen viranomaisen on 

nimettävä ne laboratoriot, jotka saavat suorittaa virallisen elintarvike- ja rehuvalvonnan 

yhteydessä otettujen näytteiden analyysin. Kansallinen lainsäädäntömme 

edellyttää yhteisölainsäädäntöä tiukempaa laboratorioiden hyväksymismenettelyä. 

Kunnan valvontaviranomaisen tulee ympäristöterveydenhuollon valvontasuunnitelmassaan 

osoittaa, mihin Eviran hyväksymiin laboratorioihin elintarvikelain ja terveydensuojelulain 

mukainen valvonta tukeutuu. 

Selvityksen tarkoituksena oli kartoittaa laboratoriopalvelujen tämän hetkinen tarve 

ja saatavuus sekä ehdottaa, miten analyysipalvelujen saatavuus voidaan turvata nopeasti 

muuttuvassa laboratoriokentässä. Eviran selvitys 2008 on jatkoa Tuomisen ja 

Karjalaisen ympäristöterveydenhuollon laboratorioita koskeneelle selvitykselle vuonna 

2006 1 . 

1 Tuominen J. ja Karjalainen L.: Laboratorioselvitys (2006) 

11

12 


2 Tuomisen ja Karjalaisen selvitys 2006 

Valtioneuvoston periaatepäätöksessä elintarvikevalvonnan kehittämisestä (2003) todettiin, 

että ”Paikallisella ja alueellisella tasolla toimivien elintarvike- ja ympäristölaboratorioiden 

yhteistoiminnan tehostamisesta laaditaan erillinen selvitys Suomen 

Kuntaliiton kanssa”. Hankkeen toteutuksesta vastasi Elintarviketeollisuusliiton ja ministeriöiden 

(STM, KTM, MMM, YM, VM) sekä Suomen Kuntaliiton edustajista koottu 

seurantaryhmä sekä laaja joukko eri sidosryhmistä koottuja asiantuntijoita. Laboratoriohankkeen 

toteuttajiksi valittiin Jari Tuominen (FT, laboratorionjohtaja) ja Lasse Karjalainen 

(FK, konsultti). 

Maaliskuussa 2006 julkaistu selvitys keskittyi kuntien omistamiin 38 laboratorioon. 

Kuntalaboratorioiden ongelmina nähtiin liian pienet yksikkökoot, markkinaehtoisten 

palvelujen tarjoaminen verovaroin tuetuin hinnoin sekä hallinnon näkökulmasta 

tehoton toiminta. Perinteisen kuntalaboratorion toimintatavan nähtiin kiristyvässä 

markkinatilanteessa tulleen tiensä päähän. 

Selvitysmiehet esittivät kunnan päättäjille tilanteen selkeyttämiseksi kolmea vaihtoehtoa: 

1. 

2. 

3. 

Laboratorio jää palvelemaan oman kunnan tarpeita ns. in-house -laboratoriona 

Laboratorio muutetaan osakeyhtiöksi tai liitetään jo toimivaan osakeyhtiöön 

Laboratorio myydään tai lopetetaan

3 Eviran laboratorioselvitys 2008 

3.1 Toimeksianto 


Vuosina 2006 ja 2007 moni kuntalaboratorio lopetti toimintansa. Sen seurauksena 

käynnistyi keskustelu ympäristöterveydenhuollon analyysipalvelujen saatavuudesta 

Suomessa, vaikka markkinoille oli jo tullut yksityisiä laboratoriopalvelujen tarjoajia. 

Paikalliset valvontaviranomaiset kokivat näytteiden kuljettamisen tai lähettämisen 

entistä kauempana sijaitsevaan laboratorioon hankalaksi. Edelleen, monien laboratorioiden 

karsiessa analyysivalikoimiaan kustannustehokkuuden vaatimusten sanelemina, 

nousi esiin huoli ns. kannattamattomien ja harvoin tilattujen, mutta välttämättömien 

analyysien saatavuudesta. Toimivan paikallislaboratorioverkon säilyminen 

kohtuullisella etäisyydellä valvontayksiköistä koettiin välttämättömäksi paitsi normaalitilanteissa, 

erityisesti elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvittämisessä. 

MMM:n toimialalla nähtiin tärkeäksi tehdä yksityiskohtainen selvitys, jonka pohjalta 

laboratoriopalvelujen turvaaminen voidaan suunnitella valtakunnallisesti. Ministeriön 

ja Eviran välinen tulossopimus vuodelle 2007 edellytti asian selvittämistä seuraavasti: 

Selvitetään koko Eviran toimialan laboratorioverkon nykytila ja tehdään ehdotus laboratoriotoimintojen 

tarkoituksenmukaisesta järjestämisestä huomioiden koko hallinnonalan 

laboratoriotoiminnan kehittämistarpeet. 

3.2 Selvityksen toteutus 

Evira käynnisti tulossopimuksen mukaisen laboratorioselvityksen toukokuussa 2007. 

Tässä yhteydessä katsottiin tarkoituksenmukaiseksi tarkastella myös ympäristöterveydenhuollon 

laboratoriopalvelujen tarvetta ja saatavuutta. Tehtävän laajentumisen 

vuoksi selvitys päätettiin tehdä Eviran, Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen 

(STTV) ja Suomen Kuntaliiton yhteistyönä. 

Kuluttajaviraston ohjaama tuoteturvallisuusvalvonta on myös osa ympäristöterveydenhuoltoa. 

Kuluttajavirasto ei osallistunut selvitykseen, koska kuntien tekemässä 

tuoteturvallisuusvalvonnassa ei yleensä tarvita laboratoriopalveluita. Kuluttajavirasto 

teettää tuoteturvallisuusvalvontaan liittyvät tutkimukset akkreditoiduissa laboratorioissa, 

jotka eivät pääsääntöisesti ole paikallisia ympäristöterveydenhuollon laborato- 

13

14 


rioita. Tuoteturvallisuuslainsäädäntöön ei myöskään sisälly laboratorioiden hyväksymismenettelyä 

toisin kuin elintarvike- ja terveydensuojelulainsäädäntöön. 

Laboratorioverkon nykytila 

Nykytilan selvittäminen perustui Eviran ylläpitämään laboratoriorekisteriin tammikuulta 

2008. Rekisteriin on merkitty eri säädösten nojalla laboratorioille myönnetyt 

hyväksynnät. 

Viranomaisille, toimijoille ja laboratorioille suunnatut kyselyt 

Seuraavat kyselyt lähetettiin kesällä 2007: 

1. 

2. 

3. 

Paikallisille ympäristöterveydenhuollon yksiköille alueen toimijoiden ja viranomaisten 

tarvitsemista laboratoriopalveluista 

Suurille elintarvikealan yrityksille omavalvontaan liittyvistä analyysitarpeista 

Eviran rekisterissä kesällä 2007 olleille laboratorioille niiden nykyisistä analyysivalmiuksista 

sekä tulevaisuudensuunnitelmista 5 ja 10 vuoden tähtäimellä 

Laboratoriokäynnit 

Useiden laboratorioiden tilanteeseen tutustuttiin tarkemmin laboratoriokäynneillä. 

Eviran ja muiden asiantuntijalaboratorioiden toiminta 

Selvityksessä tarkastellaan myös Eviran, Kansanterveyslaitoksen, Työterveyslaitoksen, 

Tullilaboratorion, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen ja Helsingin 

yliopiston suorittamaa erityisanalytiikkaa siltä osin kuin se liittyy tähän laboratorioselvitykseen.

4 Toimintakentän muutokset 


4.1 Muutokset ympäristöterveydenhuollon laboratoriokentässä 

Kunnalliset laboratoriot 

Suomessa elintarvikevalvontaan liittyvät rutiinitutkimukset on tehty perinteisesti kuntien 

omistamissa laboratorioissa. Monet niistä perustettiin aikoinaan palvelemaan 

maidontarkastuksen analytiikkatarpeita. Ensimmäiset maidontarkastamot perustettiin 

Suomeen jo 1900-luvun alussa. Vuosien saatossa useiden maidontarkastamoiden 

toiminta laajeni paikallisen elintarvikevalvonnan tarvitsemiin laboratoriopalveluihin. 

Uusia kunnallisia elintarvike- ja vesilaboratorioita perustettiin Suomeen 1970-1980luvuilla. 

80-luvun lopussa laboratorioita oli noin 60 kpl. Niiden analyysivalikoimien 

kehittämistä ohjasivat pitkälti paikallisten ympäristöterveydenhuollon yksiköiden 

sekä alueen toimijoiden tarpeet elintarvike-, talousvesi-, uimavesi- ja uima-allasvesivalvonnassa 

sekä asumisterveyden valvonnassa. Kunnalliset laboratoriot muodostivat 

tällöin valtakunnallisesti kattavan ympäristöterveydenhuollon laboratorioverkoston. 

Ne toimivat läheisessä yhteistyössä alueensa valvontayksiköiden kanssa, ja näin 

laboratoriohenkilöstön asiantuntemusta voitiin hyödyntää laajalti myös valvonnassa. 

Analyysipalveluja myytiin oman kunnan viranomaisten lisäksi myös toimijoille ja 

muiden kuntien viranomaisille. 

1990-luvulla laatujärjestelmien rakentaminen ja akkreditointi sekä niiden ylläpidosta 

aiheutuneet lisääntyneet vaatimukset ja kustannukset olivat eräänä syynä kunnallisten 

laboratorioiden määrän nopeaan vähentymiseen. 

Vuoden 2006 selvityksen mukaan kuntalaboratorioita oli 38. Sen jälkeen kunnallinen 

laboratorioverkosto on edelleen harventunut siten, että tammikuussa 2008 Eviran 

hyväksyttyjen laboratorioiden rekisterissä oli 21 kuntalaboratoriota (Kuva 1). 

(Lapuan kaupungin elintarviketutkimuslaitos ja Loviisanseudun elintarvikelaboratorio 

eivät sisälly enää tähän lukuun, koska niitä koskevat päätökset yhdistymisistä on 

tehty.) 

Viisi kuntalaboratoriota (Kouvola, Mikkeli, Savonlinna, Kuopio ja Joensuu) ovat lopettaneet 

toimintansa kuntalaboratorioina ja liittyneet perustettuihin osakeyhtiöihin. 

Näitä on perustettu yhdessä vesiensuojeluyhdistysten, alueellisten ympäristökeskusten 

(valtio) ja yksityisten laboratorioiden kanssa. Lohjan laboratorio on yhdistynyt vesiensuojeluyhdistyksen 

laboratorioon. 

15

16 


Muutostahti on ollut erittäin nopea pelkästään tämän selvityksen aikana toukokuusta 

2007 kesäkuuhun 2008. Lahden yritys- ja tiedepuiston tutkimuslaboratorio yhdistyi 

Ramboll Finlandin laboratorion kassa. Salon ja Forssan laboratoriot lopettivat toimintansa. 

Helsingin ja Vantaan laboratoriot yhdistyivät kunnalliseksi liikelaitokseksi 2 

(MetropoliLab). KCL metsäteollisuuden tutkimus- ja palveluyhtiö osti Ewica laboratoriot 

Oy:n, Kotkan laboratorio myytiin ALS Finland Oy:lle. Kokkolan laboratorio myytiin 

Maintpartner Oy Laboratorio- ja ympäristöpalveluille, Raahen laboratorio Labtium 

Oy:lle (valtion omistama). Päätökset Lapuan laboratorion yhdistymisestä Seinäjoen 

laboratorion kanssa ja Loviisan laboratorion yhdistymisestä Porvoon kanssa on tehty. 

Yksityiset laboratoriot 

Merkittävä muutos toimintakentässä viimeisten 10 vuoden aikana on ollut yksityisten 

laboratorioiden tulo Suomen markkinoille. Muutos on samansuuntainen kuin muissa 

Pohjoismaissa, mutta Suomessa muutos on tapahtunut huomattavasti hitaammin. 

Seurauksena on ollut kilpailun kiristyminen laboratorioiden välillä, sillä ympäristöterveydenhuollon 

laboratoriopalvelujen kysyntä ei ole kasvanut. Yksityisiä laboratorioita, 

jotka tarjoavat ympäristöterveydenhuollon sektorille analyysipalveluja, oli Eviran 

rekisterin mukaan (tammikuu 2008) 12 kpl (Kuva 1). Osa niistä kuuluu suuriin kansainvälisiin 

ketjuihin, joiden etuna on konsernin sisäinen laaja analyysivalikoima sekä 

elintarvike- ja terveydensuojelusektorin että eri teollisuuden alojen tarpeisiin. Mikäli 

tarvittavaa analyysivalmiutta ei löydy Suomessa sijaitsevasta laboratoriosta, voidaan 

näyte lähettää analysoitavaksi ketjun muuhun toimipisteeseen. Tämä menettely on 

tosin mahdollista pääsääntöisesti vain kemiallisen analytiikan osalta. 

Laboratorioiden lukumäärä 

70 

60 

50 

40 

30 

20 

10 

0 

Ympäristöterveydenhuollon laboratoriot 

1990 1996 1999 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 

Vuosi 

Kunnalliset 

Yksityiset 

Kuva 1. Kunnallisten ja yksityisten ympäristöterveydenhuollon laboratorioiden lukumäärät vuosina 1990-2008. 

2 Raulos P. ja Ahonen S.: Helsingin ympäristölaboratorion ja Vantaan kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorion 

yhteistyöselvitys (20.6.2005)


4.2 Muutokset ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä 

Ympäristöterveydenhuollon viranomaistoimintaa ollaan kokoamassa suurempiin alueellisiin 

yhteistoimintayksiköihin, joissa tulee olla riittävästi valvontahenkilöstöä (10 

htv). Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan kunnan tulee tehdä päätös yhteistoimintayksikköön 

liittymisestä 1.6.2009 mennessä ja yhteistoimintayksikön olisi 

aloitettava toimintansa viimeistään vuoden 2013 alusta. Yhteistoiminta-alueiden 

muodostumisen myötä laboratoriopalvelujen hankinta viranomaisnäytteiden osalta 

tulee jatkossa keskittymään entistä suurempiin yksiköihin.Mikäli viranomaisella 

ei ole käytössä omaa in-house -laboratoriota, tulee viranomaisen hankintalain mukaan 

kilpailuttaa laboratoriopalvelujen tarjoajia. Kunta vastaa näytteiden analysoinnin 

kustannuksista epidemia- ja epidemiaepäilytapauksissa ja toiminnanharjoittaja 

vastaa kunnan valvontasuunnitelman mukaisten viranomaisnäytteiden analysointikustannuksista. 

Viranomaisen tekemän kilpailutuksen tavoitteena on turvata toiminnanharjoittajalle 

kokonaisedulliset analyysit. Substanssilainsäädännön osalta tulee 

vaatimus, että viranomaisnäytteet on tutkittava viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä 

laboratoriossa tai kansallisessa vertailulaboratoriossa. Palveluiden hankinnassa 

tulee useimmissa tapauksissa sovellettavaksi hankintalain (348/2007) 5§ 6 

kohta; palveluja koskeva käyttöoikeussopimus, jossa palvelujen vastikkeena on joko 

oikeus hyödyntää palvelua tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä (Liite 2). 

4.3 Muutoksia markkinoilla 

Suomen EU-jäsenyys on vaikuttanut olennaisesti kuntien toimintaympäristöön ja siten 

sekä kunnallisten laboratorioiden että valvontaviranomaisten toimintaan. EU:n 

kilpailulainsäädännön vaikutus alkaa näkyä myös kuntakentällä ja sen seurauksena 

markkinoilla tapahtuvalle kuntien toiminnalle haetaan pelisääntöjä. Kuntalaboratorioiden 

kilpaileminen vapailla markkinoilla verovaroin tuetuin hinnoin on herättänyt 

paljon arvostelua. Tämän vuoksi Kilpailuvirasto pyysi Länsi-Suomen lääninhallitusta 

selvittämään alueensa elintarvike- ja ympäristölaboratorioiden kilpailutilannetta. 

Vuonna 2005 julkaistussa selvityksessä 3 nostettiin esiin kuntalaboratorioiden palveluiden 

alihinnoittelu ja kustannuslaskennan puute. 

Käytännössä kaikki kunnan laboratoriot myyvät palvelujaan myös ulkopuolisille, mikä 

johtaa siihen, että kuntalaboratorioilla ei ole sidosyksikköasemaa ja kunta joutuu kilpailuttamaan 

laboratoriopalvelujen hankinnan hankintalain mukaisesti. Kuntalaboratorion 

palvelut tulisi nykyisen lainsäädännön perusteella hinnoitella siten, että suoritteen 

hinta kattaa sen tuotantokustannukset. Kustannuslaskentaa tarvitaan avuksi 

myös siinä vaiheessa, kun kunnassa pohditaan sitä, tuotetaanko laboratoriopalvelut 

omassa yksikössä vai hankitaanko ne ulkopuolelta. 

Pääsääntönä voitaneen pitää, ettei kuntien tule kilpailla palveluntarjonnasta aktiivisesti 

elinkeinonharjoittajina vapailla markkinoilla yksityisten kanssa. Yksityisten palveluntarjoajien 

määrän lisääntyessä kunnan itse tuottamien palvelujen määrä tulee 

vähenemään, koska laboratoriopalvelujen kysyntä ei ole lisääntynyt - pikemminkin 

3 Karakorpi M. ja Kourusuo P.: Elintarvike- ja ympäristölaboratorioiden kilpailutilanne Länsi-Suomen läänissä 

(12.10.2005) 

17

18 


päinvastoin. Liitteessä 2 tarkastellaan yksityiskohtaisemmin kunnan ympäristöterveydenhuollon 

laboratoriopalvelujen tuotantoa ja hankintaa. 

4.4. Viranomaisten vastuu 

Viranomaisilla (valtio ja kunnat) on viime kädessä vastuu markkinoiden häiriöttömästä 

pitkäjänteisestä toiminnasta, johon eivät saa vaikuttaa konkurssit, omistajanvaihdokset, 

yksityisen laboratoriotoiminnan lopettaminen tai haluttomuus suorittaa hitaita 

ja kalliita analyysejä, jotka voivat kiireellisyydellään sivuuttaa jonkin taloudellisesti 

kannattavamman käynnissä olevan työn. Yksityisten yritysten taloudellinen vastuu ei 

riitä turvaamaan tärkeitä yhteiskunnallisia arvoja. Kuntaliiton vuonna 2000 antaman 

lausunnon 4 mukaan julkisyhteisöillä on järjestämisvastuunsa ohella viime kädessä taloudellinen 

vastuu ja myös perustuslaissa asetettu virkavastuu. 

Koska kunnallinen laboratorioverkosto harvenee yhä, on valtion syytä seurata valtakunnallisesti 

laboratorioverkostoa ja ryhtyä yhdessä kuntien kanssa aktiivisiin toimenpiteisiin 

niillä seuduilla, joilla laboratorioverkostoon näyttää syntyvän aukkoja. 

Aukot syntyvät harvaan asutuille alueille, missä kysyntä on vähäistä, välimatkat pitkiä 

eikä palvelua voida ylläpitää kustannustehokkaasti. Myös kunnan edellytykset 

palvelun tuottajana voivat olla heikot. 

4 Suomen kuntaliiton lausunto (111/90/2000): Laboratorioalan kilpailutilanne

5 Eviran laboratorioselvityksen 

tulokset 

5.1 Laboratorioverkon nykytila 

5.1.1 Eviran laboratoriorekisteri 


Evira pitää yllä rekisteriä elintarvikelain (23/2006), terveydensuojelulain (763/1994), 

lannoitevalmistelain (539/2006) ja sivutuoteasetuksen (1774/2002) nojalla hyväksytyistä 

laboratorioista. Rekisteriin kuuluvat myös laboratoriot, jotka on hyväksytty 

tutkimaan kansallisen salmonellavalvontaohjelman mukaisia näytteitä sekä salmonellan 

analysointiin kasviperäisistä tuontirehuista hyväksytyt laboratoriot (määräaikainen 

hyväksyntä 31.12.2008 saakka). Rehulaki (86/2008) tuli voimaan 1.3.2008. 

Myös se edellyttää hyväksyntää viranomaisvalvonnan tutkimuksia tekeviltä laboratorioilta. 

Kaikki edellä mainittuihin lakeihin ja säädöksiin perustuvat laboratorioiden hyväksyntähakemukset 

osoitetaan Eviralle, jolloin useimpia Eviran toimialaan sekä ympäristöterveydenhuollon 

kokonaisuuteen liittyviä tutkimusoikeuksia voidaan hakea yhdestä 

paikasta. Eri lakeihin ja säädöksiin perustuvat hyväksytyille laboratorioille asetetut 

vaatimukset on esitetty liitteessä 1. 

Vastustettavien eläintautien tutkimukset tehdään salmonellaa lukuun ottamatta Evirassa. 

Evira on siis ainoa toimija Suomessa tällä sektorilla. Maa- ja metsätalousministeriön 

eläintautilakityöryhmässä mietitään parhaillaan ei-lakisääteisesti vastustettavien 

eläintautien (esim. mastiitti) diagnostisten tutkimusten järjestämistä sekä Eviran 

tehtäviä näiden eläintautien vertailulaboratoriona. 

Hyväksytyt laboratoriot 

Eviran laboratoriorekisterissä oli yhteensä 103 laboratoriota (tammikuu 2008). Laboratorioita 

on hyväksytty eniten elintarvikelain nojalla 86 kpl (83 %). Terveydensuojelulain 

nojalla hyväksyttyjä laboratorioita oli 47 kpl (46 %). Eri säädösten nojalla hyväksyttyjen 

laboratorioiden lukumäärät on esitetty taulukossa 1 ja liitteen 3 kartoissa. 

Lapuan kaupungin elintarviketutkimuslaitos ja Loviisanseudun elintarviketutkimuslaboratorio 

eivät sisälly rekisterin lukuihin, koska niiden osalta oli tehty päätökset yhdistymisistä 

toisiin laboratorioihin. 

19

20 


Useimmilla Eviran rekisterin laboratorioilla oli useita eri säädöksiin perustuvia hyväksyntöjä. 

Monissa elintarvikelain nojalla hyväksytyissä laboratorioissa tehtiin myös 

terveydensuojelulain mukaisia tutkimuksia. Kaikilla salmonellavalvontaohjelman 

näytteitä tutkivilla laboratorioilla oli myös elintarvikelain mukainen hyväksyntä. Lannoitevalmistelain 

ja sivutuoteasetuksen nojalla hyväksyttyjä laboratorioita oli 13 kpl, 

joista 11 oli hyväksytty myös elintarvikelain nojalla. Rehujen salmonellatutkimuksia 

tehtiin yhtä poikkeusta lukuun ottamatta elintarvikelain nojalla hyväksytyissä laboratorioissa. 

Yleisin laboratorioiden hyväksyntää koskeva yhdistelmä oli elintarvikelain 

mukaiset viranomaistutkimukset, salmonellavalvontaohjelman tutkimukset ja terveydensuojelulain 

mukaiset talousvesi-, uimavesi- ja uima-allasvesitutkimukset. 

Taulukko 1. Eri säädösten nojalla hyväksytyt laboratoriot. 

Hyväksyntä Laboratorioiden lukumäärä 

Elintarvikelaki 86 

Terveydensuojelulaki 47 

Salmonellavalvontaohjelma 39 

Lannoitevalmistelaki ja sivutuoteasetus 13 

Rehujen salmonellatutkimukset 7 

Elintarvikelain nojalla hyväksytyt laboratoriot 

Elintarvikelain nojalla on mahdollisuus hakea kolmea eritasoista hyväksyntää seuraavasti: 

viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytty laboratorio, hyväksytty omavalvontalaboratorio 

ja hyväksytty lihantarkastuslaboratorio (Taulukko 2). 

Taulukko 2. Elintarvikelain nojalla hyväksytyt laboratoriot. 

Hyväksyntä elintarvikelain nojalla Laboratorioiden lukumäärä 

Viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyt laboratoriot 47 

Hyväksytyt omavalvontalaboratoriot 23 

Hyväksytyt lihantarkastuslaboratoriot 33* 

*Näistä 16 on hyväksytty myös joko viranomaisnäytteitä tutkiviksi laboratorioiksi tai omavalvontalaboratorioiksi 

Viranomaisnäytteitä tutkimaan oli hyväksytty 47 laboratoriota. Näistä 4 oli valtion 

omistamaa, 21 kuntien omistamia ja 22 yksityistä laboratoriota. Valtion omistamista 

laboratorioista elintarvikelain mukaisia viranomaisnäytteitä oli hyväksytty tekemään 

Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osaston kemian laboratorio, Maa- 

ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen peruskoostumus- ja kromatografi aryhmän 

laboratorio, Tullilaboratorio ja Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen elintarvikkeiden 

biotekniikka. Yksityisten laboratorioiden joukossa oli muutamia elintarviketeollisuuden 

omavalvontalaboratorioita, jotka olivat akkreditoituja ja sillä perusteella lainsäädännön 

mahdollistamia viranomaislaboratorioita sekä Alko Oy:n kaksi alkoholintarkastuslaboratoriota 

ja yksi vesiensuojeluyhdistyksen laboratorio.


Hyväksytyt omavalvontalaboratoriot (23) olivat Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen 

biotekniikka- ja elintarviketutkimusta lukuun ottamatta elintarviketeollisuuden 

laboratorioita. Suomessa on lisäksi joukko omavalvontalaboratorioiksi 

luokiteltavia maitoalan laitosten laboratorioita, jotka tekevät raakamaidon mikrobilääkejäämätestausta. 

Näiden pienten laboratorioiden osalta hyväksyntä on ongelmallista, 

sillä niitä koskee myös lainsäädännön omavalvontalaboratorioille asettamat 

vaatimukset. 

Lihantarkastustutkimuksia tekeviä laboratorioita oli 33. Niistä noin puolet toimi teurastamojen 

ja pienteurastamojen lihantarkastuslaboratorioina ja puolet oli viranomaisnäytteitä 

tutkimaan hyväksyttyjä laboratorioita tai omavalvontalaboratorioita. 

Lihantarkastuslaboratorioiden hyväksyntämenettely on vielä kesken. Lihantarkastukseen 

kuuluvia trikiinitutkimuksia tehtiin 23 laboratoriossa, joista 5 oli viranomaislaboratorioita, 

9 teurastamon ja 9 pienteurastamon yhteydessä toimivaa lihantarkastuslaboratoriota. 

Terveydensuojelulain nojalla hyväksytyt laboratoriot 

Terveydensuojelulain nojalla oli Eviran laboratoriorekisteriin hyväksytty 47 laboratoriota. 

Näistä 21 oli kuntalaboratorioita. Terveydensuojelulain mukaisten vesianalyysien 

osalta 14 kuntalaboratoriota teki sekä talousvesi-, uimavesi- että uima-allasvesitutkimuksia, 

4 talousvesi- ja uimavesitutkimuksia ja 4 pelkästään talousvesitutkimuksia. 

Asumisterveystutkimuksia teki 10 kunnallista laboratoriota. 

Yksityisiä laboratorioita oli rekisteriin hyväksytty 22. Niistä 3 oli vesiensuojeluyhdistysten 

laboratorioita, jotka kaikki tekivät talousvesi-, uimavesi- ja uima-allasvesitutkimuksia. 

Lopuista yksityisistä laboratorioista 9 teki ainoastaan vesianalytiikkaa. Vain 

1 vesiensuojeluyhdistyksen ja 3 muuta yksityistä laboratoriota tekivät asumisterveystutkimuksia. 

Valtion laboratorioista oli rekisteriin hyväksytty 2 alueellisten ympäristökeskusten laboratoriota, 

jotka tekivät ainoastaan talousvesitutkimuksia. Lisäksi rekisterissä oli 2 

yliopiston laboratoriota, joista Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus teki 

ainoastaan kemiallisia talousvesitutkimuksia ja Turun yliopiston aerobiologian yksikkö 

mikrobiologisia asumisterveystutkimuksia. 


Laboratorioita, jotka oli hyväksytty elintarvikelain ja terveydensuojelulain nojalla 

tutkimaan viranomaisnäytteitä (ympäristöterveydenhuollon laboratoriot), oli 33 kpl 

(Kuva 2). Niistä 21 oli kunnallisia laboratorioita ja 12 yksityisiä. Suurin osa näistä laboratorioista 

keskittyi elintarvike-, talousvesi- ja uimavesivalvonnassa tarvittavaan suppeaan 

mikrobiologiseen perusanalytiikkaan. Joukossa oli muutama laboratorio, joilla 

oli laaja analyysivalikoima sekä mikrobiologisessa että kemiallisessa elintarvike-, talousvesi- 

ja uimavesianalytiikassa samoin kuin osaamista asumisterveyteen liittyvässä 

mikrobianalytiikassa. 

Monet ympäristöterveydenhuollon laboratorioista tekivät myös salmonellavalvontaohjelman 

tutkimuksia, lihantarkastukseen liittyviä tutkimuksia ja elintarvikelain mukaisia 

omavalvontatutkimuksia, lannoitevalmistelain ja sivutuoteasetuksen mukaisia 

tutkimuksia sekä rehujen salmonellatutkimuksia. 

21

22 


Ympäristöterveydenhuollon 

laboratoriot (33) 

Jomala 

Vaasa 

Kokkola 

Pietarsaari 

Kauhajoki 

Seinäjoki 

Pori 

Tampere 

Vammala 

Mikkeli 

Rauma 

Hämeenlinna 

Imatra 

Lahti 

Riihimäki 

Hyvinkää 

Lappeenranta 

Kuusankoski 

Turku Karkkila 

Porvoo 

Lohja Helsinki 

Kotka 

Tammisaari 

Raahe 

Oulu 

Rovaniemi 

Haapavesi 

Jyväskylä 

Kajaani 

Kuopio 

Joensuu 

Lähde: Eviran hyväksyttyjen laboratorioiden rekisteri (tammikuu 2008) 

Kuva 2. Ympäristöterveydenhuollon laboratoriot vuonna 2008.

5.2 Kyselyiden tulokset 


5.2.1 Kysely paikallisille ympäristöterveydenhuollon yksiköille alueen toimijoiden 

ja viran-omaisten tarvitsemista laboratoriopalveluista 

Kysely lähetettiin kesällä 2007 lääninhallitusten kautta paikallisille ympäristöterveydenhuollon 

yksiköille, joita oli silloin 205. Kyselyyn vastasi 72 yksikköä (35 %). Vastaukset 

jakaantuivat eri läänien alueella seuraavasti: 

Etelä-Suomi 22/50 (44 %) 

Länsi-Suomi 41/91 (45 %) 

Itä-Suomi 3/32 (9 %) 

Oulu 4/13 (31 %) 

Lappi 2/19 (10 %) 

Valvontaviranomaisten vastausaktiivisuus oli suurin Etelä- ja Länsi-Suomen lääneissä, 

missä laboratoriopalveluita on edelleen saatavissa lähellä valvontayksiköitä. Niissä 

lääneissä, missä laboratorioita on harvemmassa, vastauksia saatiin vain muutamilta 

valvontayksiköiltä. Useimmat vastanneista yksiköistä (70/72) sijaitsivat alle 100 

km:n päässä lähimmästä laboratoriosta. Lapin läänin alueella välimatkat olivat tätä 

pidempiä. Seuraavassa esitetään yhteenveto kyselyjen tuloksista. Yksityiskohtaiset 

tulokset esitetään liitteessä 3. 

Arviot koko maan vuotuisesta tarpeesta on tehty elintarvikelain osalta kertomalla kyselyssä 

saatujen analyysien määrät kahdella. Terveydensuojelulain mukaisten analyysien 

vuosittainen tarve koko maassa on saatu kertomalla selvityksen luvut 1,5:llä, 

koska osa selvityksen luvuista perustuu todellisiin vuosittaisiin analyysien määriin 

(EU:n komissiolle raportoitavat isot talousvettä toimittavat laitokset ja isot uimarannat, 

joiden analyysien määrä saatiin selvitykseen Kansanterveyslaitoksen tilastoista). 

Toisaalta selvityksessä ei kysytty eikä ole arvioitu talousvettä toimittavien laitosten 

eikä uimahallien ja kylpylöiden terveydensuojelulain mukaisten käyttötarkkailunäytteiden 

analyysimääriä, toisin kuin vastaavien elintarvikelain mukaisten omavalvontanäytteiden 

osalta. 

Elintarvikevalvonta 

Vastanneista yksiköistä 35 % ilmoitti vastausten perustuvan vuoden 2007 näytteenotto- 

ja tutkimussuunnitelmaan, hieman yli puolet (57 %) arvioituun analyysitarpeeseen 

ja loput yksiköt (8 %) perustivat vastauksensa sekä suunnitelmaan että arvioon 

tai eivät merkinneet kumpaakaan vaihtoehtoa. Muutamat yksiköt ilmoittivat, etteivät 

elintarviketeollisuuden omavalvontalaboratorioissa tutkitut näytteet sisältyneet kyselyn 

omavalvontanäytteisiin. Sen vuoksi eräiden suurten tuotantolaitosten omavalvonta-analyysejä 

puuttuu tämän kyselyn vastauksista. 

Mikrobiologiset analyysit 

Analyysimäärien jakautumista tarkasteltiin erikseen elintarvikehuoneistotyypeittäin 

(tuotanto-laitos, muu elintarvikehuoneisto, ensisaapuminen). Samoin tarkasteltiin 

erikseen elintarvike- ja tuotantoympäristönäytteiden lukumääriä (Liite 3). 

23

24 


Kyselyn vastausten perusteella omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan mikrobiologisten 

analyysien tarve oli yhteensä noin 110 000 kpl/vuosi. Niistä noin 70 000 

(64 %) oli omavalvonnan ja noin 40 000 (36 %) viranomaisvalvonnan analyysejä. 

Suurin osa viranomaisvalvonnan analyyseistä (67 %) kohdistui omavalvonnan toimivuuden 

toteamiseen, loput 33 % projektinäytteiden tutkimiseen. 

Omavalvonnassa ja viranomaisvalvonnassa tutkittiin eniten aerobisia mikro-organismeja 

(noin 37 000), Enterobacteriaceae (noin 14 000), homeita ja hiivoja (noin 

11 000), koagulaasipositiivisia stafylokokkeja (noin 9 500), E. colia (noin 9 000), 

B. cereusta (noin 7 000) ja salmonellaa (noin 6 000). 

Kemialliset analyysit 

Kyselyn vastausten perusteella omavalvonnan ja viranomaisvalvonnan kemiallisten 

analyysien vuotuinen tarve oli yhteensä noin 4 000 kpl/vuosi. Niistä noin 2 300 

(58 %) oli omavalvonnan ja noin 1 700 (42 %) viranomaisvalvonnan analyysejä. Kemiallisista 

analyyseistä tehtiin eniten suolapitoisuusmäärityksiä (noin 1 700), joista 

omavalvonnan osuus oli 70 %. Seuraavaksi eniten kysyntää oli rasvapitoisuusmäärityksillä 

(noin 400), joista 60 % kohdistui viranomaisvalvontaan. Seuraavaksi eniten 

tutkittiin rasvojen, erityisesti uppopaistorasvojen laatua (noin 300). Suurin osa näistä 

analyyseistä oli viranomaisten teettämiä tutkimuksia. Muiden kemiallisten analyysien 

määrät olivat vähäisiä. 

Aistinvaraiset tutkimukset 

Kyselyn vastausten perusteella aistinvaraisten, koulutetun raadin suorittamien tutkimusten 

tarve oli yhteensä noin 2 000 kpl. Niistä yli puolet (65 %) oli viranomaistutkimuksia. 

Lähes puolet aistinvaraisista tutkimuksista kohdistui maito-, liha- ja kalatuotteisiin 

(42 %) ja loput muihin erittelemättömiin elintarvikkeisiin. 

Arvio elintarvikevalvonnan viranomais- ja omavalvonta-analyysien vuosittaisesta valtakunnallisesta 

tarpeesta esitetään taulukossa 3. 

Taulukko 3. Viranomais- ja omavalvonta-analyysien arvioitu vuosittainen valtakunnallinen tarve. 

Analyysit Viranomaisanalyysit Omavalvonta-analyysit Yhteensä 

kpl % kpl % kpl 

Mikrobiologiset 80 000 36 140 000 64 220 000 

Kemialliset 3 400 42 4 600 58 8 000 

Aistinvaraiset 2 600 65 1 400 35 4 000 

Vastauksia muihin kysymyksiin 

Kyselyn vastausten perusteella 88 % vastanneista ympäristöterveydenhuollon yksiköistä 

oli edellyttänyt välttämättömien omavalvontanäytteiden ottoa tuotantolaitoksista, 

64 % ammattikeittiöistä ja 53 % muista elintarvikehuoneistoista. Vastanneista 

yksiköistä 61 % oli sitä mieltä, että omavalvontanäytteitä tulee lisätä. Viranomais-


tutkimusten lisäämistä kannatti 39 %. Monista vastauksista kävi ilmi yleisenä toteamuksena, 

että nykyisin näytteitä otetaan liian vähän. Lisäksi painotettiin, että omavalvontasuunnitelmiin 

kirjatut näytteenotot toteutuivat huonosti toimijoiden osalta. 

Edelleen todettiin, että omavalvontanäytteenotto on vasta muotoutumassa ja että 

mikrobikriteeriasetusta (EY N:o 2073/2005) ei ole vielä toimeenpantu. Monet valvontayksiköt 

pitivät tarpeellisena, että keskusviranomainen antaa ohjeita näytteenoton 

ja analyysien suuntaamisesta sekä näytteenottotiheyksistä. Ohjeita toivottiin 

sekä omavalvonnan että viranomaisvalvonnan näytteenotosta ja näytteistä tehtävistä 

analyyseistä. Lisäksi pidettiin tärkeänä, että kyselyn tuloksia hyödynnetään Eviran 

laatiessa valtakunnallisia ohjeita näytteenottoon. Ohjeistuksen puuttuminen on johtanut 

siihen, että käytännöt eri kunnissa vaihtelevat kohtuuttoman paljon. Sen seurauksena 

toimijoiden kohtelu eri valvontayksiköissä ei ole ollut tasapuolista. 

Yksiköt ilmoittivat vastauksissaan ruokamyrkytysepäilyjen vuoksi tutkittujen näytteiden 

määräksi noin 1 000 näytettä vuonna 2006. Se tarkoittaa keskimäärin 5-6 analyysiä 

näytettä kohden. 

Kaikki vastanneet ympäristöterveydenhuollon yksiköt käyttivät pääsääntöisesti lähellä 

sijaitsevaa ympäristöterveydenhuollon laboratoriota. Etelä-Suomessa ja Pohjanmaalla, 

missä laboratorioita on melko lähekkäin, viranomaisilla oli valinnanvaraa ja 

laboratorioilla vastaavasti keskinäistä kilpailua. Yleisimmin erityisanalytiikka tilattiin 

Evirasta ja muista asiantuntijalaboratorioista sekä suurista ympäristöterveydenhuollon 

paikallisista laboratorioista. 

Poikkeusoloissa ja erityistilanteissa puolet ympäristöterveydenhuollon yksiköistä ilmoitti 

tukeutuvansa samaan laboratorioon kuin tavanomaisissa tutkimuksissa. Puolet 

yksiköistä ilmoitti tukeutuvansa myös muihin laboratorioihin, kuten Evira, Tullilaboratorio, 

Kansanterveyslaitos, Säteilyturvakeskus, Helsingin yliopisto sekä eräät ympäristöterveydenhuollon 

paikalliset laboratoriot. 

Terveydensuojelulain mukainen valvonta 

Terveydensuojelulain mukaisista tutkimuksista ympäristöterveydenhuollon yksiköiltä 

kysyttiin vuonna 2006 tehtyjen viranomaisvalvonnan analyysien määriä. Euroopan 

yhteisön komissiolle raportoitavien talousvettä toimittavien laitosten (yli 1 000 m 3 

talousvettä vuorokaudessa toimittavat laitokset) sekä uimarantojen (yli 100 kävijää 

vuorokaudessa) analyysimäärät saatiin Kansanterveyslaitoksen tilastoista. Talousvettä 

toimittavien laitosten sekä uimahallien ja kylpylöiden käyttötarkkailunäytteiden 

analyysit eivät sisälly lukuihin. 

Mikrobiologisia analyysejä tehtiin vuonna 2006 yhteensä noin 69 000. Näistä 42 % 

tehtiin talousvedestä, 28 % uima-allasvedestä, 20 % uimarantojen uimavesistä ja 

10 % asumisterveystutkimusten yhteydessä. Mikrobiologinen analytiikka keskittyi lähes 

yksinomaan perusanalytiikaksi luokiteltaviksi oleviin määrityksiin: bakteerien kokonaispesäkelukuun 

tai indikaattorimikrobien (koliformiset bakteerit, suolistoperäiset 

indikaattorimikrobit, Clostridium perfringens) määrityksiin. 

25

26 


Kemiallisia analyysejä tehtiin yhteensä noin 140 000. Kemiallisista analyyseistä noin 

70 % kohdistui talousveteen, 24 % uima-allasveteen ja 5 % uimarantojen uimavesiin. 

Vain noin puoli prosenttia kemiallisista analyyseistä liittyi asumisterveystutkimuksiin. 

Aistinvaraisia laboratoriotutkimuksia (talousveden haju ja maku) tehtiin noin 8 800. 

Karkeasti arvioituna koko maan vuosittainen terveydensuojelulain mukaisten viranomaisvalvonnan 

analyysien tarve olisi siten mikrobiologisten analyysien osalta noin 

105 000 kpl, kemiallisten analyysien osalta noin 210 000 kpl ja aistinvaraisten tutkimusten 

osalta noin 13 000 kpl. Analyyseistä 205 000 kohdistuisi talousveteen, 80 

000 uima-allasveteen, 30 000 uimarantojen uimavesiin ja 12 000 asumisterveyteen. 

Vesianalyyseistä yli 97 % oli ennalta suunniteltua, päinvastoin kuin asumisterveystutkimukset, 

jotka perustuivat täysin epäilyilmoituksiin. Vesianalytiikan suunnitelmallisuus 

ja ennakoitavuus johtuu pääasiassa siitä, että näytemäärät ja määritettävät 

muuttujat samoin kuin käytettävät menetelmät on määritetty lainsäädännössä tarkasti. 

5.2.2 Kysely suurille elintarvikealan yrityksille omavalvontaan liittyvistä analyysitarpeista 

Kysely lähetettiin 33 yritykselle. Kyselyyn saatiin 17 vastausta (sisältää kahden konsernin 

3 eri toimipaikan vastaukset) seuraavilta elintarviketeollisuuden sektoreilta: 

maidonjalostus, lihanjalostus, myllytuotteiden, leipomotuotteiden, valmisruokien ja 

ravintorasvojen valmistus sekä paahtimo- ja panimoala. Kyselyn vastaukset kattoivat 

puolet yrityksistä, joihin kysely lähetettiin. Seuraavassa esitetään yhteenveto niiden 

16 yrityksen analyyseistä, joista saatiin analyysikohtaiset tiedot. Yksityiskohtaiset tulokset 

on esitetty liitteessä 3. 

Mikrobiologisia analyysejä teetettiin noin 100 000 kpl vuodessa. Seuraavia analyysejä 

tehtiin eniten: aerobisia mikro-organismit (noin 43 000), salmonella (noin 

25 000), E. coli (noin 8 500), L. monocytogenes (noin 7 000), koagulaasipositiiviset 

stafylokokit (noin 4 500) ja Enterobacteriaceae (noin 4 000). Tuotantoympäristönäytteistä 

analysoitiin pääasiassa aerobisia mikro-organismeja, salmonellaa ja 

L. monocytogenesta. Puolet vastanneista käytti mikrobiologiseen analytiikkaan omaa 

laboratoriota. Kaikki laboratoriot oli hyväksytty elintarvikelain mukaisesti. 

Kysyttyjä kemiallisia analyysejä teetettiin vuodessa hieman yli 20 000 kpl. Niistä 

merkittävä osa oli suolapitoisuuden määrityksiä (noin 8 000). Seuraavaksi eniten tehtiin 

pestisiditutkimuksia (noin 4 000) ja rasvapitoisuustutkimuksia (noin 3 700). Ravintoarvotutkimukset 

tehtiin pääsääntöisesti yrityksen omassa laboratoriossa. Muut 

kemialliset tutkimukset teetettiin yleensä Tullilaboratoriossa, Evirassa, kolmessa yksityisessä 

ja yhdessä suuressa kunnallisessa laboratoriossa. Dioksiini-, mykotoksiini- ja 

PAH-tutkimuksia teetettiin jonkin verran ulkomailla yksityisissä laboratorioissa.

5.2.3 Kysely Eviran rekisterissä oleville hyväksytyille laboratorioille 


Kysely lähetettiin 83 laboratoriolle, jotka oli hyväksytty elintarvikelain tai terveydensuojelulain 

nojalla tai tekemään salmonellavalvontaohjelman mukaisia tutkimuksia. 

Laboratorioista 58 (70 %) vastasi kyselyyn. Vastanneet laboratoriot jakautuivat seuraavasti: 

• 

• 

• 

• 

32 ympäristöterveydenhuollon laboratoriota 

− 23 kuntien omistamaa laboratoriota 

− 9 yksityistä laboratoriota 

17 elintarvikealan yritysten laboratoriota 

6 valtion omistamaa laboratoriota 

− 4 hyväksytty tekemään elintarvikelain mukaisia viranomaistutkimuksia 

− 1 hyväksytty tekemään talousvesitutkimuksia 

− 1 hyväksytty tekemään mikrobiologisia sisäilmatutkimuksia 

3 yksityistä laboratoriota 

− 

hyväksytty tekemään talousvesitutkimuksia 

Seuraavassa tarkastellaan erikseen ympäristöterveydenhuollon laboratorioita ja elintarvikealan 

yritysten omia laboratorioita. Lisäksi terveydensuojelun osalta tarkastellaan 

sellaisia laboratorioita, jotka tekevät pelkästään terveydensuojelulain mukaisia 

tutkimuksia. Laboratorioiden tulevaisuudensuunnitelmia on käsitelty vain 5 vuoden 

tähtäimellä, sillä tilannetta on monien vastausten perusteella lähes mahdoton ennustaa 

10 vuoden tähtäimellä. 


Elintarvikeanalytiikkaa ja salmonellavalvontaohjelman tutkimuksia tekevien ympäristöterveydenhuollon 

laboratorioiden lukumäärän tiedetään vähentyvän vuoteen 

2012 mennessä samoin kuin talous- ja uimavesianalytiikkaa tekevien laboratorioiden 

(Taulukot 4 ja 5), mikä johtuu ennen kaikkea kunnallisten laboratorioiden määrän vähenemisestä. 

Vastanneista 23 kunnallisesta laboratoriosta 4 ilmoitti lopettavansa toimintansa 

vuosina 2007-2008. 

Vertailtaessa analytiikan saatavuutta vuosina 2007 ja 2012 voidaan todeta, että vuonna 

2012 elintarvikkeiden mikrobiologista analytiikkaa tekee 4 laboratoriota vähemmän, 

kemiallista analytiikkaa 3 laboratoriota vähemmän ja aistivaraista 2 vähemmän. 

Rehujen ja lannoitevalmisteiden mikrobiologista analytiikkaa tekevien laboratorioiden 

määrä vähenee hieman, mutta kemiallista analytiikkaa tekevien laboratorioiden 

määrä pysyy ennallaan. Trikiinitutkimuksia aiotaan sen sijaan tehdä kahdeksassa laboratoriossa 

nykyisen viiden sijasta. 

27

28 


Taulukko 4. Ympäristöterveydenhuollon laboratorioiden, jotka tekevät elintarvike-, rehu-, lannoitevalmisteanalytiikkaa, 

trikiinitestauksia ja salmonellavalvontaohjelman näytteitä, määrät vuonna 

2007 ja 2012. 

Analyysit Laboratoriot (32 vastannutta)* 

2007 2012 

Elintarvikkeet Mikrobiologinen 32 28 

Kemiallinen 24 21 

Aistinvarainen 24 22 

Rehut Mikrobiologinen 20 19 


Lannoitevalmisteet Mikrobiologinen 12 10 


Trikiini 5 8 

Salmonellavalvontaohjelma Uloste 29 24 

Lihamurska 24 23 

*23 kunnallista ja 9 yksityistä laboratoriota 

Suurin osa laboratorioista, jotka ilmoittivat tekevänsä mikrobiologista/kemiallista/ 

aistinvaraista analytiikkaa myös vuonna 2012, ilmoitti säilyttävänsä elintarvikkeisiin, 

rehuihin ja lannoitevalmisteisiin liittyvän analyysivalikoimansa vuoden 2007 tasolla. 

Sen lisäksi eräät laboratoriot ilmoittivat laajentavansa ja eräät supistavansa analyysivalikoimiaan. 

Elintarvikkeiden mikrobiologista analytiikkaa suunnitteli laajentavansa 

7 ja supistavansa 3 laboratoriota ja kemiallista analytiikka suunnitteli laajentavansa 

6 laboratoriota ja supistavansa 3 laboratoriota. Rehujen mikrobiologista analytiikkaa 

laajennetaan viidessä laboratoriossa ja kemiallista kahdessa laboratoriossa. Lannoitevalmisteiden 

mikrobiologista analytiikkaa laajennetaan neljässä laboratoriossa ja 

kemiallista kolmessa laboratoriossa. Yksikään rehuja lannoitevalmisteita tutkiva laboratorio 

ei suunnitellut supistavansa analyysivalikoimaansa. 

Vastauksista käy kuitenkin ilmi, että analyysivalikoiman suunnitteluun vaikuttaa ennen 

kaikkea säädösten kehitys. Osa laboratorioista ilmoitti karsivansa kannattamattomia 

analyysejä. Muutamissa vastauksissa todettiin, että markkinoilla on ylitarjontaa 

analytiikasta, mikä vaikeuttaa laboratorion toimintaa taloudellisesti. Muutama laboratorio 

ilmoitti laajentavansa toimintaansa mahdollisesti myös ulkomaisten asiakkaiden 

tarpeisiin ja muutaman laboratorion suunnitelmissa on kasvaa merkittävästi eri 

toimialoilla. Monista kuntien omistamien laboratorioiden vastauksista käy ilmi epävarmuus 

tulevaisuudesta. 

Ympäristöterveydenhuollon laboratorioiden lisäksi elintarvike-, rehuja lannoitevalmisteanalytiikkaa 

tehdään valtion omistamissa laboratorioissa, joita käsitellään tässä 

selvityksessä erityisanalytiikkaa tekevinä asiantuntijalaboratorioina (kohta 6). 

Talous- ja uimavesitutkimukset arveli lopettavansa 5 kuntalaboratoriota. Uimavesien 

kemiallinen analytiikka vähenee myös uuden lainsäädännön myötä, sillä uimavedestä 

ei enää uimakaudesta 2008 lähtien tarvitse tehdä kemiallisia määrityksiä. Kyselyn


tuloksista (Taulukko 5) näkyy, että tämä ei kyselyyn vastattaessa ollut vielä selkeästi 

laboratorioiden tiedossa. Uima-allasvesitutkimuksia tekevien laboratorioiden määrä 

vähenee neljällä nykyisestä 30:stä 27:ään, koska 4 kuntalaboratoriota arvelee lopettavansa 

toiminnan ja 1 yksityinen suunnittelee ottavansa uima-allasvesianalyysit 

valikoimaansa. Asumisterveystutkimusten osalta kemiallisia analyysejä tekevien laboratorioiden 

määrä pysyy samana, mutta mikrobiologisia määrityksiä tekevien laboratorioiden 

määrä vähenee yhdellä. 

Taulukko 5. Terveydensuojelulain mukaisia analyysejä tekevien laboratorioiden määrät vuonna 

2007 ja 2012. 

Analyysit Kuntalaboratoriot 

(23 vastannutta) 

Yksityiset 

(11 vastannutta) * 

2007 2012 2007 2012 

Talousvesi, mikrobiologiset analyysit 23 18 11 11 

Talousvesi, kemialliset analyysit 21 16 11 11 

Uimavesi, mikrobiologiset analyysit 22 17 11 11 

Uimavesi, kemialliset analyysit 20 16 11 11 

Uima-allasvesi, mikrobiologiset analyysit 

21 17 9 10 

Uima-allasvesi, kemialliset analyysit 21 17 9 10 

Asumisterveys, mikrobiologiset analyysit 

15 14 7 7 

Asumisterveys, kemialliset analyysit 7 6 3 4 

*6 yksityistä ympäristöterveydenhuollon ja 5 muuta laboratoriota 

Elintarviketeollisuuden laboratoriot 

Vastausten perusteella (17 vastannutta) ei ole odotettavissa suuria muutoksia. Suurin 

osa laboratorioista ilmoitti jatkavansa vuonna 2012 ja pitävänsä analyysivalikoimansa 

vuoden 2007 tasossa. Lisäksi 2 laboratoriota ilmoitti laajentavansa mikrobiologista, 

5 kemiallista ja 5 aistinvaraista elintarvikeanalytiikkaa. 

29

30 


6 Asiantuntijalaboratoriot 

Asiantuntijalaboratorioina käsitellään tässä selvityksessä Eviran, Kansanterveyslaitoksen, 

Työterveyslaitoksen, Tullilaboratorion, Helsingin yliopiston ja Maa- ja elintarviketalouden 

tutkimuskeskuksen laboratoriotoimintaa siltä osin kuin se liittyy erityisanalytiikan 

saatavuuteen tämän selvityksen eri sektoreilla. 

6.1 Evira 

6.1.1 Laboratoriotoiminnan sisältö ja laajuus 

Laboratoriotoiminta on sijoitettu Eviran tutkimus- ja analytiikkaosaston kahdeksaan 

yksikköön. Laboratoriotoimintaa on Helsingissä, Kuopiossa, Seinäjoella, Lappeenrannassa, 

Loimaalla ja Oulussa. Kaikkien tutkimusyksiköiden tehtävänä on myös tehdä 

tieteellistä tutkimusta ja raportointia omalla alallaan. Alla olevasta organisaatiokaaviosta 

käy selville yksiköiden toiminta-alue. 

Tutkimus- ja analytiikkaosasto 

Eläintautibakteriologian 

tutkimusyksikkö 

Eläintautivirologian 


Kala- ja riistaterveyden 


Kasvianalytiikan 

yksikkö 

Osastonjohtaja 

Kemian ja toksikologian 


Mikrobiologian 


Patologian 


Tuotantoeläinterveyden 

tutkimusyksikkö


Kemian ja toksikologian tutkimusyksikön tehtävänä on elintarvikkeiden, rehujen ja 

lannoitevalmisteiden laatuun ja turvallisuuteen liittyvät analyysit. Elintarvikkeista ja 

eläimistä otetuista näytteistä tutkitaan vieraita aineita (hormonit, lääkeaineet, ympäristömyrkyt). 

Lisäksi tutkimusyksikkö tekee aistinvaraista analytiikkaa. Tutkimusyksikkö 

vastaa Suomen vierasainevalvontaohjelman analytiikan toteuttamisesta. Rehuista 

ja lannoitevalmisteista tehdään koostumusanalyyseja ja haitallisia aineita. Analyysejä 

tehdään vuosittain noin 25 000 kpl. 

Mikrobiologian tutkimusyksikön tehtäviin kuuluvat elintarvike-, rehuja lannoitemikrobiologiaan 

liittyvät turvallisuustutkimukset sekä eri zoonoosiohjelmiin, mikrobiologiseen 

jäämäanalytiikkaan ja mikrobilääkeresistenssin seurantaan liittyvät 

tutkimukset. Lisäksi rehuista tehdään vieraaseen eläinperäiseen proteiiniin liittyvät 

TSE-valvonnan analyysit. Rehu- ja lannoitevalmisteisiin liittyviä analyysejä tehdään 

vuosittain 11 000 kpl, zoonoosiohjelmiin liittyvää analytiikkaa 4 000 kpl, resistenssinseurantaohjelmissa 

16 000 analyysiä sekä mikrobiologisia jäämäanalyysejä 500 kpl. 

Eläintautibakteriologian tutkimusyksikön tehtävänä on eläintauteihin liittyvä bakteriologinen 

diagnostiikka ja eläintautiseurantaohjelmien bakteerien aiheuttamien 

eläintautien serologinen diagnostiikka. Yksikön toimintaa on Kuopiossa, Helsingissä, 

Seinäjoella ja Oulussa. Eläintautidiagnostiikkaa tehdään vuosittain 10 000 kpl, 

serologisia määrityksiä 30 000. Lisäksi tehdään eläinten tuonti- ja vientitutkimuksia 

1 000kpl. 

Eläintautivirologian tutkimusyksikkö tekee eläinten virustauteihin liittyvä diagnostiikkaa 

sekä vastaa prionitautidiagnostiikasta. Yksikkö vastaa myös Eviran koe-eläintoiminnasta, 

eläinrokotteiden erävalvonnasta ja tähän liittyvästä ja rokotetestauksesta 

sekä rokoteasiantuntemuksesta. Vuosittain tehdään eläinten virustautiseurantaan 

liittyviä analyyseja noin 150 000 ja viruseristystutkimuksia noin 10 000. Prionitauteihin 

liittyviä analyyseja tehdään 120 000 vuodessa, joista noin puolet tehdään Kuopion 

ja Seinäjoen toimipisteissä. 

Patologian tutkimusyksikön tehtävänä on koordinoida Eviran patologista analytiikkaa 

sekä tehdä kuolinsyytutkimuksia ja loistutkimuksia. Ruumiinavaustutkimuksia tehdään 

Evirassa (Helsinki, Kuopio, Seinäjoki ja Oulu) 5 500 kpl vuodessa. 

Tuotantoeläintenterveyden laboratoriotoiminta keskittyy lähinnä sikojen ja siipikarjan, 

turkiseläinten ja nautojen ruumiinavaustutkimuksiin ja niihin liittyviin bakteriologisiin 

tutkimuksiin. Yksikön toimintaa on Seinäjoella, Helsingissä ja Kuopiossa. 

Kala- ja riistaterveyden tutkimusyksikön tehtävänä on tehdä kalojen, luonnonvaraisten 

eläinten ja porojen tutkimukset. Kalojen tutkimuksia tehdään Oulussa, Helsingissä 

ja Kuopiossa. Kalatutkimuksia tehdään Evirassa vuosittain noin 20 000 kpl ja luonnonvaraisia 

eläimiä tutkitaan 7 000 kpl vuodessa. 

Kasvianalytiikkayksikön tehtävänä on siementen ja viljan laatuun liittyvät analyysit, 

siemenperunan ja kylvösiementen kasvitauteihin liittyvät analyysit, eri kasvintuhooja-analyysit 

sekä lannoitevalmisteiden turvallisuuteen, laatuun ja ympäristövaikutusten 

arviointiin liittyvät analyysit. Kasvianalytiikkaa tehdään Helsingissä, Loimaalla ja 

Lappeenrannassa. Siementutkimuksiä tehdään vuosittain 27 000 kpl, viljan laatutut- 

31

32 


kimuksia 20 000 kpl, siementen kasvitautianalyysejä 4 500 kpl ja kasvintuhooja-analyysejä 

15 000 kpl. 

6.1.2 Vertailulaboratoriotoiminta 

Elintarviketurvallisuuden ja eläinten terveyden alueella vertailulaboratoriotoiminta 

sisältää: 

• MMM:n nimeämät kansalliset vertailulaboratoriot, jotka toimivat yhteistyössä yhteisön 

vertailulaboratorion (CRL) kanssa, 

• Kansallisen lainsäädännön edellyttämät eläintauti- ja elintarviketurvallisuustutkimukset, 

• Eviran toiminnan muiden laboratorioiden vertailulaboratoriona (myös nk. johtavana 

laboratoriona), 

• OIE:n tautilistalla esiintyvien eläintautien diagnostisen laboratoriotoiminnan, 

• Kasvilaboratoriotoiminnan alueella vertailulaboratoriotoiminnalla tarkoitetaan 

− toimimista vertailulaboratoriona omalla alalla (virallista kansallista vertailulaboratoriota 

ei ole nimetty) 

− vertailulaboratorioiden tehtäväksi on katsottava myös sellainen erityisanalytiikka, 

jota ei ole muualla Suomessa tarjolla 

− kansallisten vertailutestien järjestämistä vilja-alan laboratorioille viljan käyttölaatuanalyyseissä 

− alan toimijoiden kouluttamista 

Laki Elintarviketurvallisuusvirastosta (25/2006, 2 §) määrittelee vertailulaboratoriotoiminnan 

yhdeksi laitoksen keskeiseksi tehtäväksi. Vertailulaboratoriotoimintaa ohjaa 

toisaalta EU-lainsäädäntö ja toisaalta toiminnan perusta löytyy kotimaisesta lainsäädännöstä. 

Elintarvikelain (23/2006) 37 §:n mukaan MMM nimeää toimialansa kansalliset vertailulaboratoriot 

ja määrää tehtävät. 

Evira toimii eläintautilain (55/1980) 7§ mukaan johtavana laitoksena lain täytäntöönpanoon 

kuuluvien tutkimustehtävien suorittamisessa. Eläintaudilla tarkoitetaan 

sellaista sairautta tai tartuntaa, joka suoraan tai välillisesti voi siirtyä eläimestä toiseen 

eläimeen tai ihmiseen. Näin Evira on kaikkien eläintautien suhteen johtava 

diagnostinen laitos Suomessa. Lain mukaan edellä mainittuja tehtäviä voivat suorittaa 

muutkin laitokset. 

• 

• 

• 

• 

Helposti leviäviä eläintauteja saa diagnosoida ja tutkia vain Evirassa. 

Vaarallisia eläintauteja saa diagnosoida vain Evirassa. Analytiikka muualla on 

mahdollista Eviran luvalla. 

Valvottavia eläintauteja (vain salmonella) saa diagnosoida Eviran luvalla. Analytiikasta 

on tehtävä ilmoitus Eviralle. 

Muita eläintauteja koskevat yleiset vaatimukset toiminnan, henkilökunnan ja 

menetelmien suhteen. 

Vertailulaboratorioiden tehtäväksi voidaan katsoa myös sellainen erityisanalytiikka, 

jota ei ole muualla Suomessa tarjolla sekä tautien ja taudinaiheuttajien ominaisuuksien 

karakterisointiin sekä epidemiologiaan liittyvät vaativammat tutkimukset.

6.1.3 Laboratoriotoiminnan laatujärjestelmät 


Evira noudattaa toiminnassaan SFS-EN ISO/IEC 17025 standardin sekä ISTA-standardin 

vaatimukset täyttävää toimintajärjestelmää. Eviran laboratorioilla on FINAS-akkreditointipalvelun 

myöntämä akkreditointipäätös T014. Siementarkastuksen laboratorio- 

ja näytteenottotoiminta on akkreditoitu ISTA-standardin mukaan. Lisäksi Eviralla on 

GLP-hyväksyntä. 

6.1.4 MMM:n hallinnonalan tutkimuslaitosten yhteinen laboratorioosaamiskeskus, 

Virlab 

MMM:n hallinnonalalle on perustettu laboratorioiden virtuaalinen osaamiskeskus, 

Virlab, jonka toimintaan osallistuvat Evira, Metsäntutkimuslaitos (Metla), Maa- ja 

elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) ja Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskus 

(RKTL). Virlabin tavoitteena on vahvistaa yhteiset toimintaperiaatteet ja -käytännöt, 

tietojärjestelmät ja läpinäkyvyys, jotka mahdollistavat kustannustehokkaan toiminnan. 

Hankintatoimi hoidetaan kustannustehokkaasti ja laboratorion erikoislaitteet 

ovat yhteiskäytössä. Tavoitteena on, että hallinnonalan laboratoriotoiminnassa henkilöstön 

liikkuvuus on vapaata ja laaja-alaista osaamista tuetaan. 

6.2 Tullilaboratorio 

Tullilaboratorio tarjoaa laajat elintarvikkeiden ja kulutustavaroiden laadun määrittämiseen 

tarvittavat testauspalvelut. Keskeisiä elintarvikevalvontaan liittyviä tutkimusalueita 

ovat kasvinsuojeluaineiden jäämät, lisäaineet, mykotoksiinit, vierasaineet 

(akryyliamidi, furaani, 3-MCPD, raskasmetallit, PAH-yhdisteet). Muita keskeisiä tutkimusalueita 

ovat elintarvikkeiden koostumusselvitykset, GMO-tutkimukset, vitamiinimääritykset, 

säteilytyksen osoittaminen ja pakkausmerkintätarkastukset. 

6.3 Kansanterveyslaitos 

Kansanterveyslaitoksen ympäristöterveyden osasto toimii valtakunnallisena asiantuntijayksikkönä 

ympäristön kemiallisten, biologisten ja fysikaalisten haittatekijöiden 

aiheuttamien terveysriskien arvioinnissa. Tutkimuksen lisäksi ympäristömikrobiologian 

laboratoriossa tehdään asumisterveyteen liittyviä mikrobiologisia analyysejä 

rakennusmateriaaleista sekä pinta- ja ilmanäytteistä. Ympäristöterveyden osaston 

vesitutkimuksen tavoitteena on veden mikrobiologisten ja kemiallisten haittojen 

ennaltaehkäisy ja torjunta. Vesivälitteisten epidemioiden selvitystyössä osasto antaa 

asiantuntija-apua. Epidemiaa epäiltäessä tai vesiongelmaa selvitettäessä ympäristömikrobiologian 

laboratoriossa tehdään sekä patogeenien että indikaattoribakteerien 

analyysejä. 

Toksikologian laboratorio tutkii talousveden kemiallisten epäpuhtauksien haitallisia 

vaikutuksia. Kemikaaleihin liittyvä tutkimus on keskitetty muutamaan harvaan tärkeänä 

pidettyyn kemikaaliryhmään, kuten kalan ja saastuneiden maiden dioksiinit 

ja PCB-yhdisteet, pohjaveden uraani ja arseeni sekä juomaveden syöpävaaralliseksi 

epäillyt aineet. 

33

34 


6.4 Työterveyslaitos 

Työterveyslaitos tarjoaa asiakkailleen muun asiantuntija-avun lisäksi mikrobiologisia 

ja kemiallisia analyysipalveluja sisäilmaongelmissa. Ympäristömikrobiologian laboratorio 

on erikoistunut työympäristössä esiintyvän biologisen altistumisen arviointiin. 

Laboratorion palveluun kuuluvat mm. home- ja bakteerianalyysit materiaali-, 

pöly-, ilma-, pinta- ja nestenäytteistä sekä sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden 

(VOC) analyysit. 

Laitos suorittaa työpaikoilla tai muuten työympäristössä esiintyvien terveydellisten 

vaarojen ja haittojen ehkäisemiseen ja poistamiseen liittyvää selvitys-, mittaus- ja 

palvelutoimintaa. 

6.5 Helsingin yliopisto 

Elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden selvitystyössä tarvittavaa erityisanalytiikkaa 

on tarjolla hyvin rajoitetusti. Norovirusanalytiikan ja alkueläinten (Giardia ja 

Cryptosporidium) tunnistamisen osalta näytteet tutkitaan Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen 

tiedekunnan elintarvike- ja ympäristöhygienian laitoksella. Viranomaisten 

tarvitseman analytiikan saatavuudesta ei ole toistaiseksi tehty erillistä sopimusta, 

vaan näytteiden tutkiminen tapahtuu tutkimustyön ohella. 

6.6 Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus 

Tutkimuskeskuksen peruskoostumus- ja kromatografi aryhmän laboratorio tekee mm. 

seuraavaa erityisanalytiikkaa: raskasmetallit, vitamiinit, trikotekeenit, tsearalenoni ja 

PAH-määritykset.

7 Muita selvityksiä 


Selvitysmies Timo Hirvi suosittelee selvitysmiesraportissaan Kemiallisen analytiikan 

tuottamisen tehostaminen (30.11.2007) 5 valtion tutkimuslaitosten ympäristöön kohdistuvan 

kemiallisen tutkimustoiminnan kokoamista toimialueittain toimiviksi laboratoriokeskuksiksi. 

Keskukset eivät pääsääntöisesti tuottaisi palveluita valtionhallinnon 

ulkopuolisille asiakkaille. Valtion laboratorioiden uudelleen järjestelyjen yhteydessä 

tulisi arvioida, mitkä analytiikan alueet ovat kansallisesti välttämättömiä. Selvitysmiehen 

suositukset koskevat Eviran selvitykseen liittyviä valtionhallinnon asiantuntijalaboratorioita, 

joissa tehdään kemiallista ympäristöanalytiikkaa. 

Valtiovarainministeriö on perustanut em. selvitysmiehen raporttiin perustuen hankkeen 

valtion kemiallisen ympäristöanalytiikan kokoamiseksi erilliseen palvelukeskukseen. 

Toimeksianto koskee ympäristöministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, 

maa- ja metsätalousministeriön sekä liikenne- ja viestintäministeriön alaista toimintaa. 

(Tiedote 17.4.2008). Valtiovarainministeriön toimeksiannosta on tehty kysely 

valtionhallinnon piirissä toimiville laboratorioille 25.4.2008 tarkoituksena kerätä informaatiota 

valtionhallinnon laboratorioiden toiminnan nykytilasta vaihtoehtojen arvioinnin 

ja taloudellisen selvityksen tueksi. 

5 Hirvi T.: Kemiallisen analytiikan tuottamisen tehostaminen, selvitysmiesraportti (30.11.2007) 

35

36 


8 Laboratoriopalvelujen tarve ja 

saatavuus 

8.1 Laboratoriopalvelujen tarve 

Selvityksen perusteella valtaosa paikallisviranomaisten sekä toimijoiden tarvitsemista 

tutkimuksista oli mikrobiologista elintarvikkeisiin, talousvesiin, uima-allasvesiin ja 

uimavesiin liittyvää analytiikkaa. Kemiallinen analytiikka oli keskittynyt pääasiassa 

talousvesiin ja uima-allasvesiin. Taulukossa 6 esitetään arvio analyysien vuosittaisesta 

valtakunnallisesta tarpeesta. 

Taulukko 6. Eri säädösten perusteella tehtävien analyysien arvioitu vuosittainen valtakunnallinen 

tarve. 

Säädökset Analyysien lukumäärä 

Mikrobiologiset Kemialliset Aistinvaraiset 

Elintarvikelaki* 220 000 8 000 4 000 

Rehulaki 9 000 

Salmonellavalvontaohjelma 

40 000 

Terveydensuojelulaki** 105 000 210 000 130 000 

Yhteensä 374 000 218 000 134 000 

*Viranomais- ja omavalvonta-analyysit 

**Viranomaisanalyysit 

Arvion perusteella voidaan todeta, että säädöksiin pohjautuva analyysitarve ei ole 

kovin suuri (yhteensä noin 730 000 analyysiä) laboratorioiden määrään suhteutettuna. 

Elintarvikelain edellyttämän analytiikan tarve näyttäisi kuitenkin elintarvikealan 

yrityksille suunnatun kyselyn perusteella olevan huomattavasti suurempi. Tätä tukee 

myös se seikka, että kyselyn 1. vastauksiin ei joidenkin valvontayksiköiden osalta sisältynyt 

sellaisia elintarviketeollisuuden omavalvontatutkimuksia, jotka tehtiin teollisuuden 

omavalvontalaboratorioissa. Ruokamyrkytysepäilyjen vuoksi tehdyt analyysit 

eivät sisälly arvioihin. Näiden analyysien tarpeeksi voidaan arvioida kyselyn 1. vastausten 

perusteella noin 10 000 kpl/vuosi. Elintarvikkeiden kemiallisen analytiikan tarve 

oli selvityksen perusteella vähäistä.


Terveydensuojelulain mukaisten vesitutkimusten osalta analytiikan tarve tulee suoraan 

lainsäädännöstä, joka määrittelee tutkittavat parametrit ja näytteenottotiheydet. 

Elintarviketutkimusten osalta lainsäädännössä asetetaan mikrobiologisia vaatimuksia 

tietyille elintarvikeryhmille tiettyjen mikrobien suhteen. Toimijoiden on 

otettava nämä vaatimukset huomioon mm. näytteenoton ja testausten suunnittelussa. 

Näytteenottotiheyksiä on lainsäädännössä asetettu vain ruhoille, jauhelihalle, 

raakalihavalmisteille ja mekaanisesti erotetulle lihalle. 

Elintarvikevalvontaan liittyvästä näytteenotosta ja näytteistä tehtävistä analyyseistä 

sekä näytteenottotiheyksistä laaditaan valtakunnallisia ohjeita. Niissä tullaan tarkastelemaan 

sekä mikrobiologista että kemiallista testaustarvetta riskiperusteisesti sekä 

uuden lainsäädännön toimeenpanon ohjeistamiseksi. 

Evira vastaa eläimistä saatavien elintarvikkeiden kansallisen vierasainevalvonnan 

suunnittelusta ja toteutuksesta sekä muista erityistä asiantuntemusta vaativista 

näytteenotto- ja analyysisuunnitelmista. Näytteet tutkitaan pääsääntöisesti Evirassa 

ja muissa valtion laboratorioissa. Näitä analyysejä ei ole sisällytetty tähän selvitykseen. 

8.2 Laboratoriopalvelujen saatavuus 

Selvityksen perusteella voidaan todeta, että Suomessa on edelleen kattava ja joillakin 

alueilla jopa liian tiheä ympäristöterveydenhuollon laboratorioverkko. Edelliseen, 

vuonna 2006, julkaistuun selvitykseen nähden laboratorioverkko on muuttunut 

merkittävästi: kunnallisten laboratorioiden määrä on vähentynyt huomattavasti 

(38:sta 21:een) ja tilalle on tullut yksityisiä toimijoita, joita oli tammikuussa 2008 

12 kpl. Yhteensä ympäristöterveydenhuollon laboratorioiden määrä oli vuoden 2008 

alussa 33. 

Mikrobiologiseen perusanalytiikkaan suuntautuneen laboratorioverkoston säilyminen 

Suomessa on tärkeää siten, että näitä palveluja on saatavilla kohtuullisella etäisyydellä 

valvontayksiköistä (100-200 km). Tällainen laboratorioverkosto on tarpeen, jotta 

mikrobiologisten määritysten aloittaminen ei viivästy näytteiden pitkien kuljetusmatkojen/aikojen 

vuoksi. On kuitenkin tärkeää, että kaikilla mikrobiologista analytiikkaa 

tekevillä laboratorioilla on käytössään riittävän laaja perusanalyysivalikoima, jotta 

ne voivat palvella tehokkaasti valvontayksiköitä. Erityisesti ruokamyrkytysepidemioiden 

primääritutkimuksia varten tarvitaan tavanomaiset patogeenit kattava analyysivalikoima, 

jotta tutkimukset voidaan käynnistää tarkoituksenmukaisesti ja nopeasti. 

Tämä ei kaikin osin toteudu nykyisessä laboratorioverkostossa, sillä harvoin tarvittavia, 

vaikkakin tarpeellisia analyysejä, on karsittu kustannusten vähentämiseksi. 

Monet suuret sekä kunnalliset että yksityiset ympäristöterveydenhuollon laboratoriot 

ylläpitävät laajempaa ja vaativampaa analyysivalikoimaa kuin suppeaan mikrobiologiseen 

analytiikkaan suuntautuneet laboratoriot. Tämä koskee sekä mikrobiologista 

että kemiallista elintarvike-, talousvesi- ja uimavesi- ja uima-allasvesianalytiikkaa, 

samoin kuin osaamista asumisterveyteen liittyvässä mikrobianalytiikassa. Ympäristöterveydenhuoltoyksiköille 

suunnatun kyselyn mukaan elintarvikkeiden kemiallisen 

analytiikan kysyntä oli erittäin vähäistä. Muutama suuri (3-5) ympäristöterveyden- 

37

38 


huollon laboratoriota pystyisi tyydyttämään koko maan ympäristöterveydenhuoltoon 

liittyvän kemiallisen analytiikan kysynnän tarpeen. Kemialliset näytteet tulisikin keskittää 

muutamaan laboratorioon, jotta analyysit voitaisiin tuottaa kustannustehokkaasti 

ja laadukkaasti. Näytteiden kuljetusajat eivät yleensä muodosta ongelmaa kemiallisen 

analytiikan osalta. 

Kilpailu ympäristöterveydenhuollon analyysejä suorittavien laboratorioiden välillä on 

kiristynyt ja useilla laboratorioilla näyttäisi olevan kapasiteettia entistä suurempiin 

näytemääriin. Etelä- ja Länsi-Suomessa laboratorioita on nykyiseen kysyntään nähden 

liian paljon. Tällöin on vaikea rakentaa kustannustehokasta, kestävällä pohjalla 

olevaa toimintaa erityisesti pienissä yksiköissä. Lapin läänissä, jossa on vain 1 ympäristöterveydenhuollon 

laboratorio, kysyntä ei välttämättä riitä taloudellisesti kestävään 

toimintaan. Mikäli tämän laboratorion toiminta loppuisi kokonaan alueella, 

mikrobiologisen elintarvike- ja vesianalytiikan saatavuus vaikeutuisi pitkien kuljetusmatkojen 

vuoksi. Jo nykyisin kuljetusmatkat Lapin laboratorioon ovat useita satoja 

kilometrejä, jopa yli 500 kilometriä. Tutkimusten aloittaminen laboratoriossa on kuitenkin 

pääsääntöisesti pystytty järjestämään siten, että näytteenoton ja tutkimusten 

aloittamisen välinen aika ei ylitä suosituksia. Jos laboratoriopalvelut loppuvat, on ilmeistä, 

ettei näihin suosituksiin enää päästä. Muualla Suomessa näytteiden kuljetuksiin 

liittyvät ongelmat ovat ratkaistavissa lyhyempien matkojen ja kehittyneiden kuljetuspalvelujen 

ansiosta. 

Elintarvikealan yritysten laboratorioissa ja paikallisissa ympäristöterveydenhuollon 

laboratorioissa on paljon päällekkäistä toimintaa erityisesti mikrobiologisen analytiikan 

osalta. Samoin ympäristöhallinnon laboratorioissa tehdään paljon etenkin vesianalytiikkaa, 

jolla on runsaasti päällekkäisyyttä ympäristöterveydenhuollon laboratorioanalytiikan 

kanssa. 

Salmonellavalvontaohjelman mukaisia näytteitä varten analyysipalveluja on saatavissa 

riittävästi hyväksytyistä elintarvikelaboratorioista. 

Säteilyturvakeskus on tehnyt sopimuksia kuntien ympäristöterveydenhuoltoyksiköiden 

kanssa elintarvikkeiden radioaktiivisten aineiden pitoisuuksien seurannasta, jossa 

käytetään Säteilyturvakeskuksen mittareita. Mittareita on sijoitettu 40 paikkaan 

Suomessa, pääsääntöisesti paikallisiin ympäristöterveydenhuollon laboratorioihin, 

mutta laboratorion puuttuessa muihin sijoituspaikkoihin. Sopimukseen kuuluu, että 

Säteilyturvakeskuksen toimittamia standardinäytteitä mitataan säännöllisesti ja tuloksista 

raportoidaan Säteilyturvakeskukselle. Seurantamittauksia on saatavissa hyvin 

ympäristöterveydenhuollon laboratorioista. 

Lihantarkastukseen liittyvää trikiinianalytiikkaa valmistaudutaan siirtämään pienteurastamojen 

laboratorioista viranomaislaboratorioihin, mikäli yhteisölainsäädännön 

vaatimukset laboratorioiden osalta kiristyvät 1.1.2010. Jo nyt viisi viranomaislaboratoriota 

tekee trikiinitutkimuksia. Selvityksen perusteella analyysipalveluja on saatavissa 

riittävästi. 

Lannoitevalmisteita koskevia mikrobiologisia ja kemiallisia analyysejä on saatavissa 

Eviran lisäksi monista ympäristöterveydenhuollon laboratorioista riittävästi. Lisäksi 

monet yksityiset laboratoriot tekevät ravinteita koskevaa analytiikkaa tuoteselosteen


laatimista varten. Tiettyjä erityisanalyysejä, kuten biologisten maanparannusaineiden 

ja kasvualustojen kypsyys- ja toksisuus analytiikkaa ei juuri ole saatavissa Eviran 

ulkopuolelta. 

Lannoitevalmistevalvonnan kaikki viranomaisnäytteet on analysoitu tähän asti Eviran 

laboratorioissa. Lannoitevalmistevalvonnalla on mahdollisuus lannoitevalmistelain 

mukaisesti kuitenkin käyttää esim. haitallisten aineiden analyysien osalta muita 

laboratorioita viranomaisvalvonnassa edellyttäen, että Evira on ne hyväksynyt. Muutama 

laboratorio on hakenut ko. hyväksyntää viranomaislaboratorioksi, mutta hyväksyntämenettely 

on vielä kesken, joten tältä osin ei ole tiedossa, kuinka kattavasti hyväksyttävät 

laboratoriot jatkossa vastaavat valvonnan analyysitarpeisiin. 

Lannoitevalmistealan toimijat käyttävät omassa laadunvarmistuksessaan (omavalvonnassa) 

monia eri laboratorioita. Näiltä laboratorioilta ei edellytetä hyväksyntää. 

Rehuja koskevia mikrobiologisia ja kemiallisia analyysejä on saatavilla monissa ympäristöterveydenhuollon 

laboratorioissa. Isot näytemäärät ja vastausten kiireellisyys 

mm. salmonellan osalta asettavat ajoittain haasteita isoillekin laboratorioille. 

8.3 Erityisanalytiikan saatavuus 

Evira: Elintarvikkeiden ja tuotantoympäristönäytteiden mikrobiologiset jatkotutkimukset 

ja muu erityisanalytiikka, hormonit, lääkeaineet ja ympäristömyrkyt elintarvikkeista 

ja eläimistä, eläimistä saatavien elintarvikkeiden vierasainevalvontaohjelman 

analytiikka. 

Tullilaboratorio: Kasvinsuojeluaineiden jäämät, lisäaineet, mykotoksiinit, vierasaineet 

(akryyliamidi, furaani, 3-MCPD, raskasmetallit, PAH-yhdisteet), elintarvikkeiden 

koostumusselvitykset, GMO-tutkimukset, vitamiinimääritykset, säteilytyksen osoittaminen 

ja pakkausmerkintätarkastukset. 

Kansanterveyslaitos: Kalan, rehujen ja saastuneiden maiden dioksiinit ja PCB-yhdisteet, 

pohjaveden uraani ja arseeni, asumisterveyteen liittyvät tutkimukset, vesiepidemioiden 

selvittämiseen liittyvät tutkimukset. 

Työterveyslaitos: Sisäilmatutkimukset (mikrobiologiset analyysit, haihtuvat orgaaniset 

yhdisteet). 

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen tiedekunnan elintarvike- ja ympäristöhygienian 

laitos: norovirus (elintarvikkeet, vesi, pinnat), Giardia ja Cryptosporidium 

(elintarvikkeet, vesi), Clostridium botulinum (elintarvikkeet). 

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus, peruskoostumus- ja kromatografi 

aryhmän laboratorio: raskasmetallit, vitamiinit, trikotekeenit, tsearalenoni ja PAHmääritykset. 

39

40 


8.4 Erityistilanteet ja poikkeusolot 

Eviran on eri säädöksiin perustuen laadittava valtakunnallinen suunnitelma varautumisesta 

erityistilanteisiin koskien helposti leviäviä eläintauteja, kasvintuhoojia, rehuja 

ja elintarvikkeita. Terveydensuojelulaissa 763/1994 ja elintarvikelaissa 23/2006 

on velvoite kuntien valvontaviranomaisille (ympäristöterveydenhuollon viranomaiset) 

huolehtia varautumisesta erityistilanteisiin ja siitä on laadittava suunnitelma. 

Valtioneuvoston päätös Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia 

(23.11.2006) 6 antaa suuntaviivat siihen, millaiset valmiudet Eviralla tulee olla 

normaaliolojen häiriötilanteita ja poikkeusoloja varten. STTV:n tehtävänä on laatia 

suunnitelma talousveden laadun turvaamiseksi onnettomuuksissa ja muissa vastaavissa 

erityistilanteissa. Suunnitelmaan sisältyy Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen 

turvaamisen strategian mukainen varautuminen talousveden käyttökelvottomuuteen 

laajalla alueella. Erityistilanteisiin varautumisen yhteydessä selvitetään myös 

erittäin harvinaisten analyysien (esimerkiksi risiini, saksitoksiini, Bacillus anthracis) 

laboratoriopalvelujen saatavuus. 

Biologisten uhkien osaamiskeskus on STM:n, puolustusvoimien ja Kansanterveyslaitoksen 

yhteinen keskus, joka koordinoi osaltaan vaarallisten mikrobien hallintaan 

liittyvää tutkimustyötä, asiantuntijaohjausta ja koulutustyötä. Eviran Zoonoosikeskus 

toimii yhteistyössä osaamiskeskuksen kanssa erityistilanteissa ja poikkeusoloissa. 

Evira on ainut toimija Suomessa, joka tekee tarttuvien vaarallisten sekä vastustettavien 

eläintautien diagnostiikkaa. Tämä koskee sekä normaalioloja että erityistilanteita 

ja poikkeusoloja. Elintarviketurvallisuuteen liittyvä erityisdiagnostiikka sekä kasvintuotantoon 

ja kasvinterveyteen liittyvä diagnostiikka kuuluvat Eviran toimialaan erityistilanteissa 

ja poikkeusoloissa. 

Elintarviketurvallisuuteen liittyvä mikrobiologinen perusanalytiikka (tavanomaiset 

ruokamyrkytyspatogeenit) kuuluu paikallisille viranomaistutkimuksia tekemään hyväksytyille 

laboratorioille. 

Vakavien kemiallisten uhkien osaamiskeskuksen toimintaa on käynnistetty vakavien 

kemiallisten uhkatilanteiden varalle Suomessa. Toiminta tapahtuu yhteistyöverkostossa, 

jossa Evira ja STTV ovat mukana. 

Kuntien tulee omissa ympäristöterveydenhuoltoa koskevissa valmiussuunnitelmissaan 

varautua esimerkiksi elintarvike- ja vesivälitteisten epidemioiden ja radioaktiivisen 

laskeuman tutkimiseen elintarvikkeista ja talousvedestä. Laboratorioiden, 

jotka tekevät elintarvike- ja terveydensuojelulain mukaisia viranomaistutkimuksia, 

on myös kannettava vastuunsa erityistilanteista. Sen vuoksi kuntien valvontaviranomaisten 

ja laboratorioiden välillä tehtäviin sopimuksiin tulee sisällyttää varautuminen 

erityistilanteisiin. Sopimuksesta tulee käydä ilmi mm., millä ehdoilla kiireelliset 

tutkimukset tehdään virka-aikana ja sen ulkopuolella sekä valmiusvarastointi perusanalytiikassa 

tarvittavien aineiden ja tarvikkeiden osalta. 

6 Valtioneuvoston päätös: Yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisen strategia (23.11.2006)


Säteilytilanteiden varalta on elintarvikkeiden radioaktiivisuusmittauksiin valmius 

ympäristöterveydenhuollon laboratorioissa. Tiheän verkoston myötä mittauksia on 

saatavilla hyvin koko maassa. 

8.5 Yhteenveto laboratoriopalvelujen saatavuudesta 

Ympäristöterveydenhuollon laboratorioverkoston perustan muodostavat pienet melko 

suppeaa analytiikkaa tekevät laboratoriot, jotka sijaitsevat kohtuullisen matkan 

päässä valvontayksiköistä. Näytteiden kuljetukset niihin voidaan pääsääntöisesti järjestää 

kansainvälisten standardien ja suositusten sallimissa puitteissa. Näiden laboratorioiden 

tulisi kuitenkin rakentaa perusanalyysivalikoimansa siten, että se palvelisi 

valvontaviranomaisia myös epidemiatilanteissa. Laajempaa ja vaativampaa mikrobiologista 

ja kemiallista analytiikkaa tekevät laboratoriot täydentävät hyvin tätä laboratorioverkostoa. 

Kemiallisen elintarvikeanalytiikan kysyntä on niin vähäistä, että 

se voitaisiin keskittää muutamaan suureen ympäristöterveydenhuollon laboratorioon. 

Salmonellavalvontaohjelman samoin kuin rehuja lannoitevalmistenäytteiden 

tutkimista varten on tarjolla riittävästi analyysipalveluja ympäristöterveydenhuollon 

laboratorioissa. Erityisanalytiikkaa on saatavissa Evirasta ja muista asiantuntijalaitoksista. 

Kuntien tulee ottaa huomioon sopimuksissaan laboratorioiden kanssa varautuminen 

erityistilanteisiin. 

41

42 


9 Laboratorioiden hyväksymismenettelyn 

tarpeellisuus 

Laboratorioilla on eri säädösten perusteella erilaisia hyväksyntöjä, mikä tekee hyväksymismenettelyistä 

hyvin kirjavat. Hyväksymismenettely on työläs prosessi samoin 

kuin rekisterin tietojen jatkuva päivittäminen. Yhteisölainsäädäntö ei edellytä virallisen 

elintarvike- ja rehuvalvonnan näytteitä tutkivien laboratorioiden hyväksymistä, 

vaan kevyempää laboratorioiden nimeämismenettelyä. Esimerkiksi Ruotsissa tämä 

on ratkaistu siten, että paikallinen valvontaviranomainen nimeää laboratorion/laboratoriot 

valvonta-asetuksen asettamien vaatimusten mukaisesti ja pitää listaa nimeämistään 

laboratorioista. Yhteisölainsäädäntö ei aseta vaatimuksia omavalvontalaboratorioille 


Eviran laboratorioiden keskeisenä tehtävänä on vertailulaboratoriotoiminta, johon 

kuuluu tärkeänä osana kansallisten laboratorioiden vertailumittausten tulosten seuranta 

ja laboratorioiden ohjaus. Tätä toimintaa varten Eviralla on jo käytössään Finasin 

suorittamien pätevyyden arviointien tulokset. Sen vuoksi Evira katsoo, että laboratorioiden 

hyväksyntä ja rekisterin ylläpito eivät tuo lisäarvoa toiminnalle. Kansallisessa 

elintarvikelainsäädännössä olisi kuitenkin tarpeen säilyttää vaatimukset omavalvontatutkimuksia 

tekeville laboratorioille. Lisäksi virallisen elintarvikevalvonnan näytteitä 

tutkiville laboratorioille olisi tarpeen asettaa perusanalyysivalikoimaa koskeva vähimmäisvaatimus. 

Vähimmäisvaatimuksista voitaisiin säätää laissa tai Evira voitaisiin 

valtuuttaa antamaan perusanalyysivalikoimaa koskevia tarkempia määräyksiä. Vaatimus 

perusanalyysivalikoimasta on tarpeen, jotta tutkimukset erityisesti epidemiatilanteissa 

voidaan käynnistää nopeasti riittävän laajalla analyysivalikoimalla (Ruokamyrkytysepidemioiden 

selvitysopas 7 ). 

7 Rahkio M., Korkeala H., Siitonen A., Hatakka M., Niemi V-M. ja Pakkala P.: Ruokamyrkytysepidemioiden selvitysopas 

(julkaisija Elintarvike- ja terveyslehti, 2000)

10 Ehdotukset laboratoriotoimintojen 

järjestämiseksi Suomessa 

1. 

2. 


Ehdotetaan, että luovutaan laboratorioiden hyväksymismenettelystä, mikäli 

Euroopan yhteisön lainsäädäntö ei sitä edellytä. Käytännössä tämä tarkoittaisi 

elintarvike-, rehuja terveydensuojelulain osalta siirtymistä hallinnollisesti 

kevyempään nimeämismenettelyyn ja luopumista menetelmärekisterin ylläpitämisestä. 

Lannoitevalmistelain ja sivutuoteasetuksen osalta laboratorioiden 

hyväksyminen perustuu suoraan yhteisölainsäädäntöön. Näissä tapauksissa hyväksymismenettelyn 

osalta tulee tarkastella hallinnollisesti oikea taso keskus-, 

alue- ja paikallisviranomaisten kesken. 

Ehdotetut muutokset vaativat lainsäädännön muuttamista. 

Ehdotetaan, että laboratorion, joka suorittaa virallisen elintarvikevalvonnan yhteydessä 

otettujen näytteiden analysointia, tulee yhteisölainsäädännön vaatimusten 

lisäksi täyttää vähimmäisvaatimus koskien perusanalyysivalikoimaa. 

Vähimmäisvaatimus ei koskisi tässä selvityksessä käsiteltyjä asiantuntijalaboratorioita 

(kohta 6) eikä lihantarkastuslaboratorioita. 

Perusanalyysivalikoima 

• 

• 

Indikaattorit 

− Aerobiset mikro-organismit 

− Escherichia coli 

− Enterobacteriaceae 

− pH 

− Vesiaktiivisuus 

Patogeeniset bakteerit 

− Koagulaasi-positiiviset stafylokokit / Staphylococcus aureus 

− Bacillus cereus ja muut basillukset 

− Clostridium perfringens 

− Campylobacter jejuni / coli 

− Listeria monocytogenes kvalitatiivisesti ja kvantitatiivisesti 

− 

Salmonella 

Ehdotetut muutokset vaativat lainsäädännön muuttamista. 

43

44 


3. 

4. 

5. 

6. 

7. 

8. 

Valmistaudutaan siihen, että trikiinitutkimukset tehdään akkreditoiduissa laboratorioissa 

1.1.2010 lähtien EY-säädösten edellyttämällä tavalla. 

Evira keskittyy kansalliseen vertailulaboratoriotoimintaan, joka on Eviran keskeinen 

tehtävä. Evira luopuu erityisesti sellaisista analyysipalveluista, joita on saatavissa 

muista laboratorioista eikä ryhdy itse kilpailemaan muiden laboratorioiden 

kanssa. Vertailulaboratoriona Eviran tulee ohjata muiden kansallisten laboratorioiden 

toimintaa. Lisäksi tulee selvittää, tarvitaanko kansallista elintarvikelain mukaista 

vertailulaboratoriotoimintaa laajemmin kuin mitä yhteisön vertailulaborarioverkosto 

valvonta-asetuksen mukaan edellyttää. 

Selvitetään, tarvitaanko terveydensuojelulain mukaisia vesi- ja asumisterveystutkimuksia 

varten kansallista vertailulaboratoriota. 

Ehdotetaan, että kunnat tekevät sopimuksen sen laboratorion kanssa, johon ne 

ympäristöterveydenhuoltoa koskevassa valvonnassaan pääsääntöisesti tukeutuvat. 

Sopimuksessa tulee määritellä normaalitilanteiden toiminta ja laboratorion 

varautuminen erityistilanteisiin (esim. valmiusvarastot, kiireelliset tutkimukset 

virka-aikana ja sen ulkopuolella). 

Laboratoriotoiminta on muuttunut pääsääntöisesti itsenäiseksi valvonnasta riippumattomaksi 

toiminnaksi, jossa on otettava huomioon kilpailulainsäädännön 

vaikutus. 

Viranomaisilla (valtio ja kunnat) on viime kädessä vastuu ympäristöterveydenhuollon 

sektorin tarvitsemien laboratoriopalveluiden saatavuudesta. Saatavuuteen 

eivät saa vaikuttaa konkurssit, omistajanvaihdokset eikä yksityisen tai kunnallisen 

laboratoriotoiminnan lopettaminen. Pelkästään yksityisten yritysten 

taloudellinen vastuu ei välttämättä riitä turvaamaan tärkeitä yhteiskunnallisia arvoja 

ympäristöterveydenhuollon sektorilla. 

Kuntien omistamien laboratorioiden hinnoittelun on perustuttava kustannusvastaavuuteen, 

mikäli palvelua myydään muille kuin oman kunnan viranomaisille. 

Jos toimintaa halutaan tukea verovaroin, laboratorio voi tuottaa palveluja ainoastaan 

omistajakunnan viranomaisille (in-house -laboratorio). 

Kuntien ja valtion tulee huolehtia siitä, että ympäristöterveydenhuoltoon liittyviä 

peruslaboratoriopalveluja on saatavilla kohtuullisella etäisyydellä valvontayksiköistä. 

Valtion tulee seurata laboratoriopalvelujen saatavuutta valtakunnallisesti 

ja ryhtyä yhdessä kuntien kanssa aktiivisiin toimenpiteisiin niillä seuduilla, joilla 

laboratorioverkostoon näyttää syntyvän aukkoja. Tällaisilla alueilla valtion tulee 

käynnistää neuvottelut ko. kuntien kanssa laboratoriopalvelujen turvaamisesta. 

Ehdotetaan, että Säteilyturvakeskus sijoittaa elintarvikkeiden radioaktiivisuusmittaukseen 

käytettävät mittarit paikallisiin ympäristöterveydenhuollon laboratorioihin 

ja tekee sopimuksen kuntien sijasta pääsääntöisesti laboratorioiden kanssa. 

Suomessa on edelleen kattava paikallinen ympäristöterveydenhuollon laboratorioverkosto. 

Nämä laboratoriot noudattavat toiminnassaan kansainvälisiä laatuvaatimuksia. 

Elintarvikkeiden radioaktiivisuusmittaukset soveltuvat hyvin tähän

9. 

10. 


toimintaan edellyttäen, että laboratorio varautuu myös säteilytilanteissa mittausten 

suorittamiseen 

Yhteistyömahdollisuuksia elintarviketeollisuuden omavalvontalaboratorioiden ja 

elintarvikelain mukaisten viranomaislaboratorioiden välillä tulee kehittää päällekkäisten 

toimintojen karsimiseksi ja kustannustehokkaiden palvelujen tuottamiseksi. 

Ehdotetaan, että paikalliset ympäristöterveydenhuollon laboratoriot kehittävät 

näytteenotto- ja näytteenhakupalveluita. Tämä helpottaisi sekä laboratoriotyön 

suunnittelua että toimijoiden ja viranomaisten työtä. 

11. 

Eviran tulee antaa valtakunnalliset ohjeet sekä toimijoille että valvontaviranomaisille 

elintarvikelain edellyttämästä näytteenotosta ja näytteistä tehtävistä 

analyyseistä, jotta näytteenotto olisi entistä suunnitelmallisempaa, yhdenmukaisempaa 

sekä riskiperusteista koko maassa. 

45

46 


Hyväksytyille laboratorioille asetetut vaatimukset 

Elintarvikelain mukaiset tutkimukset 

Liite 1 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004 virallisesta valvonnasta 

(valvonta-asetus) edellyttää, että toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä 

laboratoriot, jotka saavat suorittaa virallisen valvonnan yhteydessä otettujen näytteiden 

analyysin. Viranomainen voi hyväksyä vain laboratorion, joka toimii ja joka 

arvioidaan ja akkreditoidaan EN ISO/IEC 17025 standardin mukaisesti. Tällaisen laboratorion 

on esitettävä akkreditoitavaksi keskeisimmät viralliseen valvontaan käyttämänsä 

menetelmät. Komission asetus (EY) N:o 2076/2005 sallii kuitenkin poikkeuksen 

akkreditointivaatimuksesta 31.12.2009 saakka, siten että virallisen valvonnan 

tutkimuksia voidaan tehdä laboratoriossa, joka on käynnistänyt akkreditointiin tähtäävän 

prosessin. 

Suomen kansallinen lainsäädäntö asettaa lisävelvoitteita elintarvikelain 13.1.2006/23 

mukaisia näytteitä tutkiville laboratorioille. Näiden laboratorioiden on haettava Eviran 

hyväksyntä. Hyväksyttävällä laboratoriolla täytyy olla kirjallinen laatujärjestelmä, 

laboratorion on oltava teknisesti pätevä ja sen tulee pystyä tuottamaan luotettavia 

tuloksia. Henkilökunnalla on oltava tehtävän edellyttämä koulutus ja pätevyys. 

Lihantarkastustutkimuksia suorittaville laboratorioille on kansallisen lainsäädännön 

perusteella luotu kevyempi arviointijärjestelmä kuin muille viranomaistutkimuksia 

tekeville laboratorioille. Laboratorion hyväksymisen edellytyksenä on, että Eviran hyväksymä 

toimielin on arvioinnissaan todennut laboratorion täyttävän hyväksyttävän 

laboratorion yleiset vaatimukset. Pätevyyden arviointi tapahtuu vähintään kolmen 

vuoden välein. Akkreditointivaatimus tulee kuitenkin koskemaan myös lihantarkastuslaboratorioita 

1.1.2010 lähtien. 

Yhteisölainsäädäntö ei aseta vaatimuksia omavalvontalaboratorioille. Kansallisessa 

lainsäädännössämme edellytetään laboratorioilta, jotka tekevät elintarviketurvallisuuden 

kannalta välttämättömiä omavalvontatutkimuksia laboratorion pätevyyden 

arviointia myös standardia EN ISO/IEC 17025 vastaan. Kuitenkin arviointimenettely 

on kevyempi kuin akkreditoitavilla laboratorioilla ja tapahtuu vähintään kolmen vuoden 

välein. 

Alkutuotantoasetuksen 134/2006 6 luvun 16 §:n edellyttämät tutkimukset kasteluun, 

jäähdyttämiseen ja puhdistamiseen käytettävän veden laadusta 

Näytteet on tutkittava elintarvikelain mukaan hyväksytyssä omavalvontalaboratoriossa, 

viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä laboratoriossa tai kansallisessa 

vertailulaboratoriossa. 

Salmonellavalvontaohjelman mukaiset tutkimukset 

Kansallisessa salmonellavalvontaohjelmassa tutkitaan tuotantoympäristö- ja tuotantoeläinnäytteitä 

(=elävä eläin) sekä teurastamo- ja leikkaamonäytteitä. Valvontaohjelma 

koskee siipikarjaa, sikoja, nautoja sekä näistä saatavaa lihaa ja kananmunia.


Salmonellavalvontaohjelman mukaiset teurastamo- ja leikkaamonäytteet (MMMa 

20/EEO/2001) ovat osa laitosten omavalvontaa. Nämä tutkimukset tulee tehdä laboratoriossa, 

joka on Eviran elintarvikelain nojalla hyväksymä omavalvontalaboratorio 

tai viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytty laboratorio. 

Salmonellavalvontaohjelman mukaisia eläinnäytteitä (MMMa 1148/2006, MMMp 

23/EEO/95) tutkiva laboratorio tarvitsee Eviran luvan valvottaviin eläintautitutkimuksiin 

(EELAn päätös dnro 697/3/99). Luvan saamiseksi laboratorion tulee olla FINASakkreditointipalvelun 

standardin EN ISO/IEC 17025 mukaisesti arvioima tai akkreditoima 

laboratorio. Lupa valvottaviin eläintautitutkimuksiin on voimassa kolme vuotta. 

Kun EU-asetuksen (882/2004) akkreditointivaatimus astuu voimaan 1.1.2010, tulee 

salmonellavalvontaohjelmaan kuuluvat mahdolliset viranomaisen ottamat näytteet 

tutkia akkreditoidussa laboratoriossa. 

Rehulain mukaiset tutkimukset 

Uusi rehulaki (86/2008) tuli voimaan 1.3.2008. Sen mukaisesti valvonnan otattamat 

näytteet on tutkittava viranomaisnäytteitä tutkimaan hyväksytyssä laboratoriossa tai 

kansallisessa vertailulaboratoriossa. Yksi rehujen valvonta-alueista on lisäainevalvonta. 

Ravitsemuksellisten lisäaineiden osalta Evira on tällä hetkellä nimetty kansalliseksi 

vertailulaboratorioksi. 

Uuden rehulain mukaisesti Evira jatkossa hyväksyy laboratorioita tutkimaan viranomaisnäytteitä 

hakemuksesta. Uudessa rehulaissa on huomioitu valvonta-asetuksen 

882/2004 asettamat vaatimukset. Tämä edellyttää, että laboratorio toimii ja akkreditoidaan 

standardin EN ISO/IEC 17025 mukaisesti. Siten hyväksyttävällä laboratoriolla 

tulee olla kirjallinen laadunvarmistusjärjestelmä, laboratorion tulee olla teknisesti 

pätevä, ja sen tulee pystyä tuottamaan luotettavia tuloksia. Laboratorion henkilökunnalla 

tulee olla tehtävän edellyttämä koulutus ja pätevyys. Lisäksi hyväksytyn laboratorion 

tulee pyynnöstä toimittaa Eviralle yhteenveto suorittamistaan tutkimuksista ja 

niiden tuloksista rehujen virallista valvontaa koskien. 

Rehuhygienia-asetus (EY) N:o 183/2005 määrittelee, että rehuyrityksillä on osana 

niiden laadunvarmistusjärjestelmää oltava käytettävissään laboratorio, jossa on 

asianmukainen henkilöstö ja laitteisto. Rehualan toimijan laadunvarmistus sisältää 

näytteenoton ja analysoinnin prosessoiduista aineista lopputuotteeseen asti. 

Lannoitevalmistelain mukaiset tutkimukset 

Lannoitevalmistevalvontaan ja sivutuoteasetuksessa (EY:n asetus 1774/2002) edellytettyyn 

lannoitevalmisteita valmistavien laitosten omavalvontaan liittyvät analyysit 

voidaan tehdä lannoitevalmistelain (539/2006) mukaan Eviran hyväksymässä laboratoriossa. 

Laki edellyttää, että hyväksyttävän laboratorion on oltava pätevä tekemään 

lannoitevalmisteista analyysit EY:n lainsäädännön mukaisin menetelmin (EY: 

n asetus 2003/2003 epäorgaanisista lannoitteista) tai, jos EY:n lainsäädäntöä ei ole, 

kansainvälisin hyväksytyin standardimenetelmin (EN tai ISO), tai näidenkin puuttuessa 

yhtä pätevin lannoitevalmisteiden analysointiin tarkoitetuin menetelmin. 

47

48 


Alemmin kansallisin säädöksin (MMMa 13/2007) asetetaan viranomaisnäytteitä 

analysoimaan hyväksytylle laboratoriolle sekä sivutuoteasetuksen mukaan hyväksyttäville 

omavalvontalaboratorioille vaatimukset. Hyväksyntää hakevan laboratorion 

tulee pyytää FINAS-akreditointipalvelulta pätevyydestään lausunto, jossa arvioidaan, 

että ko. laboratorio täyttää standardin EN ISO/IEC 17025 vaatimukset sekä edellisessä 

kappaleessa mainitut lainsäädännön asettamat vaatimukset pätevyydestä analysoida 

lannoitevalmisteet säädetyin menetelmin. 

Eviran tulee hyväksyä FINAS:in lausunnon perusteella vaatimukset täyttävä laboratorio 

ja ylläpitää hyväksytyistä laboratorioista julkista listaa, esimerkiksi verkkosivuillaan. 

Lannoitevalmistelain mukaan hyväksyntä voidaan antaa määräajaksi ja laboratoriolle 

voidaan hyväksynnän yhteydessä antaa sen toimintaa koskevia vaatimuksia, kuten 

esimerkiksi näytteestä todettaessa salmonella, on kanta lähetettävä tyypitettäväksi 

Eviran ohjeiden mukaisesti. 

Terveydensuojelulain mukaiset tutkimukset 

Terveydensuojelulain nojalla tehdään valvontatutkimuksia talousvesi-, uimavesi- ja 

uima-allasvesistä sekä asuntojen terveydellisistä olosuhteista. Terveydensuojelulain 

mukaan viranomaisille tarkoitetut tutkimukset tulee tehdä Eviran hyväksymässä laboratoriossa. 

Tutkimuksia tekevän laboratorion on pystyttävä osoittamaan tekemiensä 

määritysten luotettavuus, ja sillä on oltava tutkimuksen suorittamiseen tarvittava 

asiantuntemus ja tekniset valmiudet. Ennen laboratorioin hyväksymistä Evira pyytää 

laboratorion käyttämistä menetelmistä lausunnon Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskukselta 

ja Kansanterveyslaitokselta. Mikäli laboratorio tekee radioaktiivisuusmittauksia, 

lausunto pyydetään myös Säteilyturvakeskukselta. 

Talousvesitutkimukset 

Euroopan neuvoston direktiivi 98/83/EY ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta 

(juomavesidirektiivi) edellyttää jäsenvaltioita varmistamaan, että kaikilla talousveden 

valvontatutkimuksiin liittyviä näytteitä analysoivilla laboratorioilla on analyyttinen 

laadunvalvontajärjestelmä, jonka ajoittain tarkastaa laboratorion ulkopuolinen, 

toimivaltaisen viranomaisen tähän tarkoitukseen hyväksymä henkilö. Mikrobiologisille 

muuttujille on direktiivissä säädetty standardimenetelmät, joilla tutkimukset on 

tehtävä. Kemiallisille määritysmenetelmille on puolestaan säädetty suoritusarvovaatimus: 

käytettävän menetelmän oikeellisuuden, täsmällisyyden ja toteamisrajan on 

täytettävä muuttujittain asetetut suoritusarvot. 

Juomavesidirektiivin vaatimuksia sovelletaan Suomessa veteen, jota toimitetaan talousvetenä 

käytettäväksi vähintään 10 m 3 päivässä taikka vähintään 50 henkilön tarpeisiin. 

Sitä sovelletaan myös veteen, jota käytetään elintarvikealan yrityksissä ihmisten 

käyttöön tarkoitettujen tuotteiden tai aineiden valmistukseen, jalostukseen, 

säilytykseen ja markkinoille saattamiseen. Lisäksi direktiiviä sovelletaan veteen, jota 

jaetaan talousvetenä käytettäväksi osana julkista tai kaupallista toimintaa.


Kansallisessa lainsäädännössä direktiivin laboratorioille asettama vaatimus on otettu 

huomioon siten, että laboratorioilta edellytetään standardin EN ISO/IEC 17025 mukaista 

akkreditointia. Laboratorion on esitettävä akkreditoitavaksi kaikki menetelmät, 

joita se viranomaisille tarkoitetuissa tutkimuksissaan käyttää, lukuun ottamatta sellaisille 

muuttujille tarkoitettuja menetelmiä, joille ei ole säädetty enimmäis- tai vähimmäismäärää 

taikka muuta numeerista arvoa. Kemiallisille määritysmenetelmille 

on asetettu direktiiviä tiukemmat vaatimukset: menetelmien on oltava SFS-EN-standardien 

tai niiden puuttuessa ISO-standardien mukaisia, taikka sellaisia, jotka määritystarkkuudeltaan 

ja luotettavuudeltaan vastaavat vähintään näitä menetelmiä. 

Osalle mikrobiologisista määrityksistä on voitu ottaa käyttöön direktiivistä poiketen 

vaihtoehtoinen standardimenetelmä, koska direktiivissä säädetty menetelmä ei sovellu 

desinfi oimattomille vesille, jota Suomessa käytetään enemmän kuin muualla 

Euroopassa. 

Muut kuin juomavesidirektiivin mukaiset talousveden valvontatutkimukset voidaan 

tehdä laboratoriossa, joka on arvioitu standardin EN ISO/IEC 17025 vaatimuksiin nähden. 

Laboratorio voi käyttää joko standardin mukaisia menetelmiä tai sellaisia menetelmiä, 

jotka määritystarkkuudeltaan ja luotettavuudeltaan vastaavat standardimenetelmiä. 

Akkreditoinnin sijaan menetelmille riittää arviointimenettely. Laboratorion 

pätevyyden ja menetelmien arviointi on tehtävä vähintään kolmen vuoden välein. 

Uimavesitutkimukset 

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/7/EY uimaveden laadun hallinnasta 

sovelletaan uimakaudesta 2008 lähtien. Uuden direktiivin myötä uimavesien 

valvontatutkimuksissa määritetään vain kahden mikrobiologisen muuttujan, E. coli 

–bakteerin ja suolistoperäisten enterokokkien, esiintymistiheyksiä. Direktiivissä ei 

säädetä käytettävistä laboratorioista, sen sijaan siinä luetellaan hyväksytyt standardimenetelmät, 

joilla tutkimukset voi tehdä. E. coli –bakteerin määrittämiseksi Suomessa 

on hyväksytty yksi vaihtoehtoinen menetelmä, koska direktiivin säätämistä 

kahdesta menetelmästä toinen ei sovellu desinfi oimattomien vesien tutkimiseen ja 

toisen herkkyys ei sovellu puhtaille vesille eikä sitä ole aiemmin ollut Suomen laboratorioissa 

käytössä. Vaihtoehtoisen menetelmän hyväksyminen kansallisesti perustuu 

tutkimukseen, jossa osoitettiin menetelmän antavan yhdenmukaisia tuloksia direktiivissä 

säädettyjen menetelmien kanssa. 

Terveydensuojelulain perusteella uimavesitutkimukset on tehtävä Eviran hyväksymässä 

arvioidussa laboratoriossa arvioiduilla menetelmillä. 

Uima-allasvesitutkimukset 

Yleisessä uimalassa, uimahallissa, kylpylässä, vesipuistossa, virkistys-, kuntoutus-, 

ja hierontalaitoksessa ja muissa vastaavissa laitoksissa käytettävän veden valvontatutkimuksista 

on säädetty kansallisesti terveydensuojelulain nojalla annetussa sosiaali- 

ja terveysministeriön asetuksessa. Tällaiset tutkimukset on tehtävä Eviran hyväksymässä 

arvioidussa laboratoriossa arvioiduilla menetelmillä. Menetelmien on 

määritystarkkuudeltaan ja luotettavuudeltaan vastattava SFS-EN-, SFS- tai ISO-standardien 

mukaisia menetelmiä. 

49

50 


Asumisterveystutkimukset 

Asuntojen terveydellisiin olosuhteisiin liittyvät viranomaisille tarkoitetut tutkimukset 

on tehtävä sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemissa Asumisterveysohjeessa ja 

Asumisterveysoppaassa mainituin menetelmin. Menetelmien samoin kuin laboratorion 

on oltava Eviran hyväksymä ja vähintään kolmen vuoden välein arvioitu. 

Käyttötarkkailu 

Talousvettä toimittavissa laitoksissa sekä uimahalleissa ja kylpylöissä tehdään valvontatutkimusten 

lisäksi käyttötarkkailua. Käyttötarkkailu voidaan tehdä missä tahansa 

laboratoriossa soveltuvilla menetelmillä. Laboratorion ei tarvitse olla akkreditoitu 

tai arvioitu eikä Eviran hyväksymä.


Liite 2 

Kunnan ympäristöterveydenhuollon laboratoriopalvelujen tuotanto 

ja hankinta 

Kunnan/yhteistoiminta-alueiden tulee päättää tuotetaanko ympäristöterveydenhuollon 

viranomaisvalvonnan tarvitsemat palvelut itse omassa organisaatiossa tai sen sidosyksikössä 

vai ostetaanko ne ulkopuolelta. Päätöksen tueksi on syytä tehdä, kustannuslaskentavertailu 

eri vaihtoehdoista. 

Kunnan oma laboratoriopalveluiden tuotanto 

Kunnalla on katsottu perinteisesti olevan oikeus toimialansa puitteissa harjoittaa jossain 

määrin myös liiketoimintaa. Toisaalta kunnan tulee harjoittaa toimintaansa sillä 

tavoin ja sellaisessa oikeudellisessa muodossa, että toiminta ei vääristä kilpailua 

avoimilla markkinoilla. 

Kunnalla on aina mahdollisuus valita, kuinka se tuottaa lakisääteiset tai yleiseen toimialaan 

kuuluvat, kunnan hoitaakseen ottamat palvelut. Kunta voi hoitaa palvelut 

itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai ostaa palvelut markkinoilta. Mikäli kunnan 

toiminta suuntautuu markkinoille, tilanne on kuitenkin toinen. Toimintatapa on valittava 

siten, ettei toiminta aiheuta kilpailun vääristymiä. Kunnan oma palvelutuotanto 

voidaan katsoa perustelluksi erityisesti silloin, jos muita palveluntuottajia ei ole osoitettavissa, 

esim. Pohjois-Suomessa. 

Kuntalakiin on tullut uusi 10a §, joka mahdollistaa kuntayhtymän tai kunnan liikelaitoksen. 

Liikelaitos on osa kunnan organisaatiota ja hankintalainsäädäntöä ei voimassa 

olevan lainsäädännön mukaan sovelleta kunnan ja sen organisaatioon kuuluvan 

yksikön välisiin sopimuksiin. Koska kyse ei ole sidosyksikköasemasta, sitä ei myöskään 

voi menettää ulospäin suuntautuvan myynnin perusteella. Yhteisön kilpailuoikeudessa 

liikelaitosmuodossa harjoitettavaan liiketoimintaan on suhtauduttu kriittisesti 

(esim. komission tieliikelaitosta koskeva päätös K (2007) 6073), joten myös 

kunnallisten liikelaitosten liiketoimintaan (eli ulospäin suuntautuvaan myyntiin) on 

syytä suhtautua pidättyvästi. Mikäli toiminta suuntautuu kuntasektorin ulkopuolelle 

eli palveluja myydään esimerkiksi yksityisille yrityksille, on mahdollista, että toimintaa 

arvioidaan liiketoimintana. Lähtökohtaisesti liiketoiminta on syytä siirtää esimerkiksi 

osakeyhtiön hoidettavaksi. 

Kunta voi olla osakkaana laboratoriossa, jossa on myös muita omistajatahoja ja varmistaa 

näin samalla laboratoriopalvelujen saatavuutta alueellaan. Osakeyhtiömuotoiset 

laboratoriot ovat yksityisoikeudellisia ja toimivat markkinoilla täysin liiketaloudellisten 

periaatteiden mukaisesti. 

Kunnan laboratoriopalvelujen hinnoittelu 

Laboratorioiden tulisi ehdottomasti selkeyttää kustannuslaskentaa ja hinnoitella palvelunsa 

omakustannusperusteisesti. Kuntaliitosta on tulossa julkaisu ”Kustannuslaskentaopas 

kunnille ja kuntayhtymille”, jossa selvitetään kunnan kustannuslaskennan 

periaatteet. Opas kertoo mitä kustannuksia huomioidaan määritettäessä palvelun 

tuotantokustannuksia. 

51

52 


Kuntalaboratorioiden palvelujen alihinnoittelun aiheuttama ongelma markkinoilla 

nostetaan esille selvityksessä ”Elintarvike- ja ympäristölaboratorioiden kilpailutilanne 

Länsi-Suomen läänissä” (2005). Yhtenä ratkaisumahdollisuutena nähdään elintarvikelaboratorioiden 

toiminnan markkinaehtoistaminen, kunnan laboratorioiden yhtiöittäminen 

ja liikelaitostaminen. Kunnallisissa liikelaitoksissa tavoitteena on, että 

toiminnan tulot kattavat aiheutuneet menot. Myös kunnallisena liikelaitoksena toimivan 

laboratorion palveluiden ulosmyyntiin on syytä suhtautua varauksella. Kuntaliitossa 

on valmisteltu kuntien käyttöön arviointikriteerit, joiden avulla kunnat voivat 

itse arvioida liikelaitostensa toiminnan kilpailuneutraliteetin näkökulmasta Kuntaliiton 

yleiskirje 22/80/2008, Kunnallisten liikelaitosten asema markkinoilla – kriteereitä 

kuntien oman arvioinnin tueksi). 

Laboratoriopalveluiden hankinta 

Valtion ja kuntien viranomaisten sekä muiden hankintayksiköiden on kilpailutettava 

kansallisen kynnysarvon (15 000 euroa) ylittävät hankinnat. Hankintaa ei saa keinotekoisesti 

pilkkoa pienempiin osiin ja ennakoitu arvo tulee laskea koko sopimuskaudelta. 

Kunnan yleisiä hankintaohjeita sovelletaan kaikkiin, myös kynnysarvot alittaviin 

kunnan hankintoihin. Käytännössä yleisten hankintaohjeiden merkitys korostuu 

erityisesti hankintalain ulkopuolelle jäävien pienten hankintojen toteuttamisessa hyvän 

hallinnon periaatteiden mukaisesti (A. Oksanen, Kuntien yleiset hankintaohjeet, 

2007). 

Hankinta suoritetaan pääsääntöisesti avointa tai rajoitettua menettelyä käyttäen saatuihin 

tarjouksiin perustuen. Neuvottelumenettelyä ja suorahankintaa ilman tarjouskilpailua 

käytetään silloin, kun tavanomainen kilpailuttaminen ei ole hankkeen erityinen 

laatu tai vähäisyys huomioon ottaen perusteltua esimerkiksi kilpailuttamisesta 

johtuvien kustannusten tai siihen kuluvan ajan johdosta. 

Hankinta ilman kilpailuttamista (suora hankinta) 

Hankinta ilman kilpailua eli suora hankinta on hankintalaissa mainittujen perusteiden 

lisäksi mahdollista kansallisen kynnysarvon alittavissa hankinnoissa, jos hankinnan 

arvo on vähäinen tai kilpailuttaminen on muutoin epätarkoituksenmukaista. Hankinnan 

vähäisyys on arvioitava hankintayksikön hankintavolyymien ja hankintojen luonteen 

pohjalta. Suora hankinta on mahdollista esimerkiksi silloin, jos tarjouskilpailussa 

mahdollisesti saavutettavat paremmat hinta- tai muut ehdot eivät ilmeisesti ylitä kilpailun 

järjestämisestä aiheutuvia kustannuksia eli ns. transaktiokustannuksia. Suora 

hankinta on mahdollista myös silloin, kun tavaran tai palvelun laatu ja hintataso ovat 

tiedossa, tai kun hankittavaa tavaraa ei ole muualta saatavissa tai kysymyksessä on 

poikkeuksellisen kiireinen hankinta. 

Suorassa hankinnassa hankintayksikkö suorittaa tilauksen ilman tarjouspyyntöä tai 

tekee hankintapäätöksen tarjouskilpailua järjestämättä vain yhdeltä toimittajalta 

pyydetyn tarjouksen perusteella. 

Palveluhankinnoissa kilpailuttamisen tarve on arvioitava tapauskohtaisesti. Yksittäisissä 

sosiaali-, terveys- ja koulutuspalveluiden hankinnoissa hankinta voidaan suorittaa 

tarvittaessa ilman kilpailua, jos kilpailuttaminen on epätarkoituksenmukaista.


Muissa palveluhankinnoissa alle 5 000 euron suuruisia palveluhankintoja voidaan pitää 

sellaisina, joissa kilpailuttaminen ei ole yleensä tarkoituksenmukaista. 

Kunnan valvontaviranomainen voi hankkia palveluja kilpailuttamatta kunnan liikelaitokselta 

tai sidosyksiköltä (in-house). Hankintalain 10 §:n mukaan sidosyksiköllä 

tarkoitetaan hankintayksiköstä muodollisesti erillistä ja päätöksenteon kannalta itsenäistä 

yksikköä, jota hankintayksikkö yksin tai yhdessä muiden hankintayksiköiden 

kanssa valvoo samalla tavalla kuin se valvoo omia toimipaikkojaan. Sidosyksiköksi 

hyväksyminen edellyttää lisäksi, että yksikkö harjoittaa pääosaa toiminnastaan niiden 

hankintayksiköiden kanssa, joiden määräysvallassa se on. Yhteistoiminta-alueilla 

sidosyksikön määritteleminen on tulkinnanvaraista. Mikäli isäntäkunnalla tai 

kuntayhtymällä on laboratorio saman toimielimen alaisuudessa, joka toimii ympäristöterveydenhuollon 

yhteisenä viranomaisena, laboratorio katsotaan sellaiseksi sidosyksiköksi, 

jolta voidaan tehdä hankintoja kilpailuttamatta. Sidosyksikkö käsite on 

erityisen tulkinnanvarainen isäntäkuntamallissa, jos laboratorio ei ole yhteisen toimielimen 

alainen tai laboratorio on yhden jäsenkunnan alainen. 

Suurin osa nykyisistä kuntien omistamista laboratorioista on kuitenkin menettänyt 

sidosyksikköasemansa (in-house -asemansa), koska ne myyvät palvelujaan muille 

kuin oman kunnan viranomaisille. Myös omavalvontanäytteiden analysointi lasketaan 

todennäköisesti myynniksi ulkopuolisille. Suora hankinta eli hankinta ilman kilpailua 

sidosyksiköltä on kiellettyä, jos sidosyksikön toiminta ei kohdistu pääasiallisesti 

omistajiin. Suoran hankinnan edellytykset poistuvat, jos sidosyksikkö harjoittaa 

vähäistä suuremman määrän toiminnastaan muiden kuin omistajiensa kanssa. Pääosaksi 

toiminnasta ei oikeuskäytännön mukaan riitä enemmistö toiminnan määrästä, 

vaikka lain sanamuoto näyttäisi sen mahdollistavan. Toiminnan pääosa tarkoittaa 

käytännössä toiminnan laadusta ja alan markkinoista riippuen 80 – 100 % sidosyksikön 

toiminnan volyymistä. 

Hallinto-organisaation sisäisissä hankinnoissa (kunnallinen tai kuntayhtymän liikelaitos) 

ei ole kilpailuttamisvelvollisuutta. Näissäkin hankinnoissa voidaan kuitenkin soveltuvin 

osin noudattaa hankintaohjeita, jos hankintayksikössä sovelletaan ns. tilaaja-tuottaja- 

järjestelmää. 

Hankinnat kilpailuttaen 

Mikäli kunnalla ei ole laboratoriopalvelujen tuotantoa omassa organisaatiossa tai sidosyksikköä, 

kunnan valvontaviranomaisten tulee hyvän hallinnon periaatteiden 

mukaisesti noudattaa kuntien yleisiä hankintaohjeita. Ympäristöterveydenhuollon 

valvontayksiköiden tulisi hankinnoissaan tukeutua organisaatiossa oleviin hankintayksiköihin, 

joissa hankintaprosessi tunnetaan perusteellisesti. Tarjouspyyntömalleja 

ja lisää tietoa hankinnoista löytyy esim. sivustolta www.hankinnat.fi . 

Kunnan tai yhteistoiminta-alueen tarvitsemien laboratoriopalvelujen hankinnassa tulee 

kunnan yleisten hankintaohjeiden perusteella useimmissa tapauksissa sovellettavaksi 

hankintalain (348/2007) 5 § 6 kohta; palveluja koskeva käyttöoikeussopimus, 

jossa palvelujen vastikkeena on joko oikeus hyödyntää palvelua tai tällainen oikeus 

ja maksu yhdessä. Tällöin kunnalla on ”oikeus hyödyntää laboratorion palvelua” viranomaisnäytteiden 

analysointiin, jolloin suunnitelman mukaan otettujen näytteiden 

53

54 


analysoinnin maksaa toiminnanharjoittaja. Kunnalla on oikeus hyödyntää palvelua 

myös epidemiaselvityksen yhteydessä otettujen näytteiden analysointiin, jolloin analysoinnin 

kustannuksista vastaa kunta. 

Palvelun laatu määritellään lähtökohtaisesti tarjouspyynnössä ja sen teknisissä liitteissä. 

Laboratoriopalveluiden tuottajalla tulee olla Eviran hyväksyntä viranomaisnäytteiden 

analysointiin. Tarjouspyynnössä tulee pohtia ja tuoda esiin mahdollisimman monipuolisesti 

palvelun tuottajan valintaan vaikuttavat tekijät. Huomioitavia seikkoja 

ovat esim. tarjottava analyysivalikoima, laboratorion mahdollisuus järjestää näytteiden 

kuljettaminen (kuljetusajan pituus), analyysien saatavuus poikkeuksellisissa tilanteissa 

ja kiireellisissä tapauksissa, mahdollisesti myös virka-ajan ulkopuolella. 

Hankinta suoritetaan pääsääntöisesti käyttämällä avointa tai rajoitettua menettelyä 

käyttäen saatuihin tarjouksiin perustuen. Avoimessa menettelyssä hankinnasta ilmoitetaan 

julkisesti hankintayksikön parhaaksi katsomalla tavalla. Sähköinen ilmoittaminen 

HILMAssa www.hankintailmoitukset.fi on ilmaista ja siellä tehty ilmoitus täyttää 

avoimuuden vaatimukset. Ilmoituksen perusteella kaikilla halukkailla toimijoilla 

on mahdollisuus pyytää tarjouspyyntöasiakirjat ja tehdä tarjous. Avointa menettelyä 

käytetään erityisesti silloin, kun hankitaan selkeästi määriteltäviä tuotteita tai palveluita 

ja kun kysymyksessä on hankinta, joka voidaan ratkaista vain hinnan perusteella. 

Rajoitetussa menettelyssä tarjouksia pyydetään määrätyltä joukolta toimittajia, jotka 

arvioidaan luotettaviksi ja toimituskykyisiksi suorittamaan aiottu hankinta tai muu 

tehtävä. Myös rajoitettu menettely alkaa HILMA:aan tehtävällä ilmoituksella. Osallistumishakemuksen 

tehneistä tarjoajista valitaan ilmoitettu määrä tarjoajia, joille 

tarjouspyyntö lähetetään. Mahdollisimman tasapuolisen kilpailutilanteen luomiseksi 

tarjouspyyntö lähetetään riittävän monelle yritykselle. Suositeltavana määränä pienissä 

hankinnoissa voidaan pitää vähintään kolmea toimittajaa. 

Rajoitettua menettelyä käytetään erityisesti silloin, kun huomiota on kiinnitettävä 

ehdokkaiden soveltuvuuteen ja kun toimittajan valinta suoritetaan tarjousten kokonaistaloudellisuuden 

perusteella. 

Tarjoajien kanssa voidaan avoimessa ja rajoitetussa hankintamenettelyssä kansalliset 

kynnysarvot alittavissa hankinnoissa tarvittaessa käydä neuvotteluja, joiden tarkoituksena 

on vain selventää tai täsmentää tarjousten sisältöä tai tilaajan vaatimuksia. 

Tarjoajien tasapuolinen kohtelu ei kuitenkaan saa vaarantua. Neuvottelun käyminen 

yksinomaan tarjoushinnan tarkistamiseksi (ns. tinkimiskierros) on kiellettyä. Tässä 

tarkoitettu neuvottelu on erotettava erityisestä neuvottelumenettelystä. 

Hankinnassa on käytettävä hyväksi olemassa olevat kilpailuolosuhteet (Hankintalaki 

2 §). Tarjouksista tulee hyväksyä se, joka on kokonaistaloudellisesti edullisin tai hinnaltaan 

halvin sen mukaan kuin tarjouspyynnössä on esitetty. Hankinnoissa on noudatettava 

hankinnan suuruudesta riippumatta avoimuuden, tasapuolisuuden ja syrjimättömyyden 

periaatteita. Tarjoajaehdokkaita ja tarjouksentekijöitä on kohdeltava 

sekä saatuja tarjouksia on käsiteltävä näiden periaatteiden mukaisesti hankintaprosessin 

eri vaiheissa.

Eviran laboratorioselvityksen tuloksia 

1. Laboratorioverkon nykytila - kartat 

Elintarvikelain nojalla 

viranomaisnäytteitä tutkimaan 

hyväksytyt laboratoriot (47) 

hyväksytyt omavalvontalaboratoriot 

(23) 

Jomala 

Vaasa 

Haapavesi 

Toholampi 

Kokkola 

Pietarsaari 

Kaustinen 

Nurmo 

Seinäjoki 

Jalasjärvi 

Kauhajoki 

Raahe 

Rovaniemi 

Oulu 

Jyväskylä 

Kajaani 

Lapinlahti 

Kuopio 

Suonenjoki 

Hyvinkää 

Rajamäki 

Porvoo 

Espoo 

Helsinki 

Pori Vammala 

Kangasala 

Mikkeli 

Rauma 

Tampere 

Huittinen 

Hämeenlinna 

Eura 

Säkylä 

Jokioinen 

Lahti 

Forssa Janakkala Kuusankoski 

Turku Karkkila 

Riihimäki 

Lapinjärvi 

Paimio 

Kaarina Vantaa 

Kotka 

Lohja 

Sipoo 

Tammisaari 

Imatra 

Lappeenranta 


Kuusamo 

Joensuu 

Kitee 

Liite 3 


Kuva 1. Elintarvikelain nojalla viranomaisnäytteitä ja omavalvontanäytteitä tutkimaan hyväksytyt laboratoriot. 

55

56 


Lihantarkastuslaboratoriot 

teurastamon yhteydessä 

toimivat laboratoriot (14) 

pienteurastamon yhteydessä 

toimivat laboratoriot (8) 

ympäristöterveydenhuollon 


trikiinitutkimuksia tekevät 


Rauma 

Isokyrö 

Nurmo 

Kauhajoki 

Ulvila Lavia 

Kankaanpää 

Paimio 

Turku 

Kokkola 

Pietarsaari 

Vammala 

Urjala 

Forssa 

Mellilä 

Himanka 

Kemi 

Oulu 

Jyväskylä 

Kiuruvesi 

Elimäki 

Iisalmi 

Kajaani 

Kuopio 

Outokumpu 

Joensuu 

Lappeenranta 

Parikkala 


Kuva 2. Hyväksytyt lihantarkastuslaboratoriot.

Laboratoriot, jotka on 

hyväksytty tekemään 

rehujen salmonellaanalyysejä 

(7) 

Rauma 

Vaasa 

Turku 

Kokkola 

Tampere 

Karkkila 

Helsinki 



Kuva 3. Laboratoriot, jotka hyväksytty tekemään rehujen salmonella-analyysejä. 

57

58 


Salmonellavalvontaohjelmaan 

hyväksytyt laboratoriot 

(39) 

Jomala 

Kokkola 

Pietarsaari 

Nurmo 

Seinäjoki 

Kauhajoki 

Raahe 

Oulu 

Rovaniemi 

Haapavesi 

Jyväskylä 

Kajaani 

Kuopio 

Outokumpu 

Pori 

Rauma 

Tampere 

Kangasala 

Vammala 

Mikkeli 

Eura 

Turku 

Hämeenlinna 

Imatra 

Lahti 

Lappeenranta 

Forssa 

Kuusankoski 

Riihimäki 

Hyvinkää 

Karkkila 

Kotka 

Porvoo 

Lohja Helsinki 


Kuva 4. Salmonellavalvontaohjelmaan hyväksytyt laboratoriot.

Terveydensuojelulain nojalla 

hyväksytyt laboratoriot (47) 

Jomala 

Vaasa 

Kokkola 

Pietarsaari 

Kaustinen 

Seinäjoki 

Ilmajoki 

Kauhajoki 

Pori 

Tampere (3) 

Vammala 

Mikkeli 

Rauma 

Turku (3) 

Hämeenlinna 

Lahti 

Hollola Kuusankoski 

Riihimäki 

Hyvinkää 

Karkkila 

Kotka 

Porvoo 

Lohja Helsinki (2) 

Imatra 

Lappeenranta (2) 

Tammisaari 

Raahe 

Rovaniemi (2) 

Oulu (2) 

Haapavesi 

Jyväskylä (2) 

Kajaani (2) 

Kuopio (2) 


Joensuu 


Kuva 5. Terveydensuojelulain nojalla hyväksytyt laboratoriot. 

59

60 


2. Kyselyiden tuloksia 

2.1 Kysely paikallisille ympäristöterveydenhuollon yksiköille alueen toimijoiden 

ja viranomaisten tarvitsemista laboratoriopalveluista (kysely 1) 

2.1.1 Elintarvikevalvonta 

Taulukko 1. Viranomaisvalvonnan mikrobiologiset analyysit, omavalvonnan toimivuuden 

todentaminen. 

Mikrobiologiset 

analyysit 

Analyysien määrä 

elintarvikkeista 

Analyysien 

määrä tuotantoympäristöstä 

Yhteensä 

TL EH ESP TL EH ESP 

Aerobiset mikro-organismit 861 3 258 111 456 2 036 20 6 742 

Bacillus cereus 242 2 469 2 0 2 0 2 715 

Clostridium perfringens 45 265 10 0 0 0 320 

EHEC 26 0 9 1 0 0 36 

Enterobacteriaceae 735 1 362 15 38 554 0 2 704 

Enterobacter sakazakii 0 0 0 0 0 0 0 

Escherichia coli 470 2 564 123 5 1 0 3 163 

Homeet ja hiivat 250 1 899 0 18 903 0 3 070 

Kampylobakteeri 

Koagulaasipositiiviset stafylo- 

35 104 30 0 5 0 174 

kokit/S. aureus 582 2 855 52 35 2 0 3 526 

Listeria monocytogenes 674 564 70 669 86 10 2 073 

Muut listeriat 55 114 0 48 0 0 217 

Maitohappobakteerit 62 26 30 0 0 0 118 

Salmonella 416 466 258 306 2 10 1458 

Stafylokokkienterotoksiinit 

Vibriot (esim. V. parahaemo- 

0 5 0 0 5 0 10 

lyticus) 0 0 0 0 0 0 0 

Yersinia enterocolitica 42 41 31 0 5 0 119 

Yersinia pseudotuberculosis 10 15 27 0 1 0 53 

Norovirus 

Antibioottijäämätutkimus 

0 6 0 0 0 0 6 

(maito) 69 1 0 0 0 0 70 

Yhteensä 4 574 16 014 768 1 576 3 602 40 26 574 

TL tuotantolaitos 

EH elintarvikehuoneisto, muu kuin tuotantolaitos 

ESP ensisaapuminen 

Lisäksi määritettiin esim. koliformisia, fekaalisia koliformisia, sulfi ittia pelkistäviä klostrideja.

Taulukko 2. Viranomaisvalvonnan mikrobiologiset analyysit, projektit. 


analyysit 




tuotantoympäristöstä 


Yhteensä 


Aerobiset mikro-organismit 807 1 609 78 197 426 0 3 117 

Bacillus cereus 280 802 0 20 30 0 1 132 

Clostridium perfringens 33 90 0 0 10 0 133 

EHEC 16 236 10 0 0 0 262 

Enterobacteriaceae 626 984 28 154 15 0 1 807 


Escherichia coli 29 1 044 96 4 128 0 1 301 

Homeet ja hiivat 30 406 0 0 110 0 546 


Koagulaasipositiiviset stafylokokit/ 

43 124 0 0 71 0 238 

S. aureus 618 1 040 28 0 78 0 1 764 

Listeria monocytogenes 237 478 54 159 117 0 1 045 



Salmonella 135 638 79 6 0 0 858 


Vibriot (esim. V. parahaemolyti- 

0 4 0 0 0 0 4 

cus) 4 0 0 0 0 0 4 



Norovirus 0 0 0 0 0 0 0 

Antibioottijäämätutkimus (maito) 0 8 0 0 0 0 8 

Yhteensä 2 948 8 091 433 544 985 0 13 001 

TL tuotantolaitos 

EH elintarvikehuoneisto, muu kuin tuotantolaitos 

ESP ensisaapuminen 

Lisäksi määritettiin esim. koliformisia, fekaalisia koliformisia, sulfi ittia pelkistäviä klostrideja. 

61

62 


Taulukko 3. Omavalvonnan mikrobiologiset analyysit. 


analyysit 




tuotantoympäristöstä Yhteensä 


Aerobiset mikro-organismit 14 449 5 104 304 2 125 5 612 20 27 614 

Bacillus cereus 916 2 253 7 0 0 0 3 176 

Clostridium perfringens 158 1 092 4 19 0 0 1 273 

EHEC 0 5 7 0 0 0 12 

Enterobacteriaceae 5 305 3 051 89 173 581 0 9 199 


Escherichia coli 2 232 2 185 219 36 62 0 4 734 

Homeet ja hiivat 4 766 1 479 73 212 508 0 7 038 



5 15 40 0 0 0 60 

S. aureus 1 960 2 291 57 0 0 0 4 308 

Listeria monocytogenes 2 145 325 242 1 987 380 5 5 084 



Salmonella 1 700 441 567 813 280 6 3 807 


Vibriot (esim. V. parahaemolyti- 

10 0 0 0 0 0 10 

cus) 0 0 0 0 0 0 0 



Norovirus 0 0 0 0 0 0 0 

Antibioottijäämätutkimus (maito) 2 814 0 0 0 0 0 2 814 

Yhteensä 37 204 18 339 1 661 5 411 7 423 31 70 069

Taulukko 4. Viranomaisvalvonnan ja omavalvonnan kemialliset analyysit. 


Viranomaisvalvonnan 

Omavalvonnan 


Alkuaineet, määritys 

analyysien määrä analyysien määrä Yhteensä 

Arseeni 0 5 5 

Elohopea 43 2 45 

Kadmium 88 13 101 

Kalsium 2 5 7 

Kromi 19 5 24 

Kupari 24 5 29 

Lyijy 30 11 41 

Magnesium 2 5 7 

Mangaani 0 0 0 

Natrium 18 5 23 

Nikkeli 19 0 19 

Seleeni 0 5 5 

Sinkki 

Ravintoarvotutkimukset, määritys 

5 5 10 

Kuiva-aine 1 66 67 

Vesi 0 74 74 

Rasva 264 175 439 

Tuhka 0 102 102 

Proteiini 16 79 95 

Heraproteiini 0 2 2 

Kokonaisproteiini 29 46 75 

Suola (NaCl) 514 1 210 1 724 

Laktoosi 24 82 106 

Fosfori 0 11 11 

Kalsium 0 7 7 

63

64 


Viranomaisvalvonnan 

Omavalvonnan 


Vitamiinitutkimukset, määritys 

analyysien määrä analyysien määrä Yhteensä 

A-vitamiini 0 15 15 

β-karoteeni 0 15 15 

β-apo-karoteeni 0 15 15 

Tiamiini 0 15 15 

E-vitamiini 0 15 15 

D-vitamiini 1 50 51 

Astaksantiini 0 10 10 

Kantaksantiini 

Lisäaineet, määritys 

0 10 10 

Nitraatti/nitriitti 20 47 67 

Natamysiini 0 12 12 

Sorbiinihappo 1 24 25 

Bentsoehappo 0 22 22 

Keinotekoiset makeutusaineet 

Muita määrityksiä, määritys 

0 15 15 

Akryyliamidi 0 10 10 

Biogeeniset amiinit 27 16 43 

Dioksiini ja PCB 3 4 7 

Eläinlajimääritys 83 2 85 

Furaani 0 0 0 

Histamiini 28 36 64 

Mykotoksiinit 0 0 0 

PAH-tutkimukset 12 10 22 

Pestisidit 20 35 55 

Simpukkamyrkyt 

Muita kemiallisia analyysejä 

0 0 0 

Rasvan laatututkimukset 287 54 341 

Radioaktiivisuus 50 0 50 

Kuitu 100 10 110 

Yhteensä 1 730 2 362 4 092

2.1.2 Terveydensuojelulain mukainen valvonta 


Taulukko 5. Talousvedestä tehdyt analyysit vuonna 2006 (EU-laitoksilta saadut tiedot eivät perustu 

laboratorioselvityksen kyselyyn, vaa ne on saatu Kansanterveyslaitoksen tilastoista). 

EU-laitokset 

Muut 461/2000 

mukaiset 

laitokset 

401/2001 

mukaiset 

laitokset 

Yksityiset 

kaivot 


Escherichia coli 5 604 3 587 1 068 543 

Enterokokit 741 763 437 309 

Clostridium perfringens 1 750 517 

Koliformiset bakteerit 5 901 2 961 1 086 501 

Pesäkkeiden lukumäärä 1 493 1 866 

Muut mikrobiologiset analyysit 


44 4 

yhteensä 15 489 9 738 2 591 1 357 


1,2-dikloorietaani 197 58 1 

Akryyliamidi 1 4 16 

Alumiini 1 283 452 48 16 

Ammonium 4 810 2 773 391 72 

Antimoni 164 90 2 

Arseeni 469 231 43 29 

Bentseeni 191 78 1 

Bentso(a)pyreeni 128 86 

Boori 174 95 1 

Bromaatti 96 18 

Elohopea 470 252 23 

Epikloorihydriini 0 21 

Fluoridi 558 392 210 226 

Haju ja maku 5 217 2 568 805 226 

Hapettuvuus 667 628 515 149 

Kadmium 442 264 22 

Kloorifenolit yhteensä 130 85 3 

Kloridi 667 501 273 56 

Kromi 482 267 26 1 

Kupari 504 314 60 28 

Lyijy 482 265 25 7 

Mangaani 4 856 2 054 629 289 

Natrium 486 311 

Nikkeli 495 312 24 

Nitraatti 616 575 473 311 

Nitriitti 2 255 554 443 254 

Orgaanisen hiilen kokonaismäärä 211 395 

pH 5 307 2 658 835 279 

Polysykliset aromaattiset hiilivedyt 161 88 2 1 

65

66 


Muut 461/2000 401/2001 

mukaiset mukaiset Yksityiset 

EU-laitokset laitokset laitokset kaivot 

Rauta 5 065 2 081 708 321 

Sameus 5 200 2 104 572 99 

Seleeni 182 77 1 2 

Sulfaatti 617 417 66 4 

Syanidit 129 76 1 

Sähkönjohtavuus 4 918 2 125 365 142 

Tetra- ja trikloorieteeni 237 62 2 4 

Torjunta-aineet (analyysit) 168 101 10 

Torjunta-aineet (tehoaineet) 9 703 ei tietoa ei tietoa ei tietoa 

Trihalometaanit 197 66 2 

Vinyylikloridi 89 15 

Väri 5 138 2 121 572 163 

Muut kemialliset määritykset 804 

Kemialliset analyysit yhteensä 63 162 26 438 7 144 2 705 

Säteilymittaukset (radon) ei tietoa 16 40 70


Taulukko 6. Uimavesistä tehdyt analyysit vuonna 2006 (EU-rantojen tiedot eivät perustu laboratorioselvityksen 

kyselyyn, vaan ne on saatu Kansanterveyslaitoksen tilastoista). 

EU-uimarannat Muut uimarannat 


Koliformiset bakteerit 2 028 1 229 

Fekaaliset koliformiset bakteerit 2 030 2 589 

Fekaaliset streptokokit 2 032 2 859 

Escherichia coli 363 

Salmonella 20 105 

Syanobakteerit, lajintunnistus 148 

Mikrobiologiset analyysit yhteensä 6 110 7 293 


A-klorofylli 1 18 

Ammoniumtyppi 166 599 

Fosfori 13 336 

Hapen kyllästysaste 90 247 

Kaliumpermanganaattiluku 13 553 

Kiintoaine 1 359 

pH 1 984 1 993 

Sameus 192 331 

Typpi 13 3 

Väriluku 13 356 

Syanobakteeritoksiinit 11 

Sähkönjohtokyky 110 

Muita 19 

Kemialliset analyysit yhteensä 2 486 4 935 

67

68 


Taulukko 7. Uima-allasvesistä tehdyt analyysit ja asumisterveyteen liittyneet tutkimukset vuonna 

2006. 

UIMA-ALLASVEDET 


Heterotrofi nen pesäkeluku 22C 6 390 

Heterotrofi nen pesäkeluku 36C 6 428 

Suolistoperäiset enterokokit 5 

Koliformiset bakteerit 2 

Pseudomonas aeruginosa 6 453 

Staphylococcus aureus 39 

Mikrobiologiset analyysit yhteensä 19 317 


Aktiivinen kokonaiskloori 336 

Kloroformi 2 

Kaliumpermanganaattiluku 3 238 

Nitraatti 636 

pH 6 400 

Sameus 6 313 

Sidottu kloori 6 402 

TOC 2 

Trihalometaanit 428 

Urea 3 129 

Vapaa kloori 6 404 

Muita 4 

Kemialliset analyysit yhteensä 33 294 

ASUMISTERVEYSTUTKIMUKSET 


Sisäilma, sienet 2 356 

Sisäilma, bakteerit 1 939 

Materiaalinäytteet, sienet 482 

Materiaalinäytteet, bakteerit 947 

Pintanäytteet, sienet 553 

Pintanäytteet, bakteerit 436 

Aerobiset mikro-organismit 224 

Homeet ja hiivat 100 

Pseudomonas aeruginosa 63 

Sädesienet 39 

Teippinäytteet, mikroskopointi 16 

Pintojen puhtausnäytteet 8 

Mikrobiologiset analyysit yhteensä 7 163 

Muut analyysit 

Haihtuvat orgaaniset yhdisteet 286 

Sisäilman hiukkaset 175 

Ammoniakki 32 

Formaldehydi 15 

Radon 125 

Muita analyysejä 132 

Muut analyysit yhteensä 765


2.2 Kysely suurille elintarvikealan yrityksille omavalvontaan liittyvistä analyysitarpeista 

(kysely 2) 

Taulukko 8. Omavalvonnan mikrobiologiset analyysit, suuret elintarvikealan yritykset (n=16). 


Tuotanto- 


Elintarvike ympäristö Yhteensä 

Aerobiset mikro-organismit 17 769 24 800 42 569 

Bacillus cereus 1 282 180 1 462 

Clostridium perfringens 1 554 0 1 554 

EHEC 164 0 164 

Enterobacteriaceae 3 452 710 4 162 

Enterobacter sakazakii 0 0 0 

Escherichia coli 8 484 48 8 532 

Homeet ja hiivat 2 659 580 3 239 



200 0 200 

S. aureus 4 563 0 4 563 

Listeria monocytogenes 1 478 5 609 7 087 

Muut listeriat 300 540 840 

Maitohappobakteerit 1 020 0 1 020 

Salmonella 16 488 8 585 25 073 

Stafylokokkienterotoksiinit 0 0 0 

Vibriot (esim. V. parahaemolyticus) 0 0 0 

Yersinia enterocolitica 0 0 0 

Yersinia pseudotuberculosis 0 0 0 

Norovirus 0 0 0 

Yhteensä 59 413 41 052 100 465 

Lisäksi tutkitaan laitosten vesinäytteitä sekä desinfektiojäämiä pinnoilta. 

69

70 


Taulukko 9. Omavalvonnan kemialliset analyysit, suuret elintarvikealan yritykset (n=16). 

Kemialliset 

analyysit 

Alkuaineet, määritys 

Analyysien 

määrä 

Arseeni 185 

Elohopea 185 

Kadmium 203 

Kalsium 15 

Kromi 40 

Kupari 47 

Lyijy 203 

Magnesium 7 

Mangaani 70 

Natrium 31 

Nikkeli 16 

Seleeni 0 

Sinkki 

Ravintoarvotutkimukset, määritys 

57 

Kuiva-aine 435 

Vesi 752 

Rasva 3 695 

Tuhka 265 

Proteiini 750 

Heraproteiini 0 

Kokonaisproteiini 0 

Suola (NaCl) 7 892 

Laktoosi 570 

Fosfori 2 

Kalsium 160 

Kemialliset 

analyysit 

Vitamiinitutkimukset, määritys 

Analyysien 

määrä 

A-vitamiini 50 

β-karoteeni 3 

β-apo-karoteeni 0 

Tiamiini 0 

E-vitamiini 18 

D-vitamiini 10 

Astaksantiini 0 

Kantaksantiini 

Lisäaineet, määritys 

0 

Nitraatti/nitriitti 176 

Natamysiini 0 

Sorbiinihappo 0 

Bentsoehappo 0 

Keinotekoiset makeutusaineet 

Muita määrityksiä, määritys 

0 

Akryyliamidi 35 

Biogeeniset amiinit 0 

Dioksiini ja PCB 25 

Eläinlajimääritys 10 

Furaani 5 

Histamiini 0 

Mykotoksiinit 415 

PAH-tutkimukset 45 

Pestisidit 3 935 

Simpukkamyrkyt 0 

Yhteensä 20 307 

Lisäksi tehdään mm. seuraavia määrityksiä: pH, keittokoe, trikiini, radioaktiivisuus, vesiaktiivisuus, bentseeni, 

kofeiini

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira 

Mustialankatu 3, 00790 Helsinki 

Puhelin 020 77 2003 • Faksi 020 77 24350 

www.evira.fi 

Eviran julkaisuja 6/2008 

ISSN 9797-299X 

ISBN 978-952-225-015-5 (pdf) 

Kannen kuva: Plugi Oy

Lataa tulostettava versio, 3124 kt - Evira

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?