Lataa tulostettava versio, 2351 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 2351 kt - Evira Lataa tulostettava versio, 2351 kt - Evira

26.08.2013 Views

AULI SUOJANEN | yksikön johtaja, Elintarvikevirasto TYTTI ITKONEN | ylitarkastaja, Elintarvikevirasto Omavalvonta uusissa perussäädöksissä – eräitä näkökohtia Uusissa perussäädöksissä elintarvikelaissa (23/2006) ja EU:n yleisessä elintarvikeasetuksessa (178/2002/EY) vastuu tuotteiden turvallisuudesta ja omavalvonta on säädetty pakolliseksi kaikille elintarvike- ja rehualan toimijoille. Vaatimus koskee myös alkutuotannon toimijoita. Uudet säädökset eivät tee eroa olosuhteiden tai tuotteiden omavalvonnan välille. Elintarvikelain mukaan (19 § 1 mom.) elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Elintarvikealan toimijan on tunnettava elintarvikkeeseen ja sen käsittelyyn liittyvät terveysvaarat sekä elintarviketurvallisuuden ja muiden elintarvikelain toisen luvun mukaisten vaatimusten kannalta kriittiset kohdat toiminnassaan. EU:n yleisen elintarvikeasetuksen (178/2002/EY) 17 artiklassa todetaan, että kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun vaiheissa toimivien elintarvike- ja rehualan toimijoiden on vastuullaan olevissa toiminnoissa huolehdittava siitä, että elintarvikkeet tai rehut täyttävät niiden toiminnan kannalta asiaankuuluvat elintarvikelainsäädännön vaatimukset ja varmistettava, että kyseiset vaatimukset täyttyvät. Yleisessä elintarvikehygienia-asetuksessa (852/2004/EY, 3-5 artiklat) on esitetty hygieniavaatimukset ja HACCP -periaatteisiin perustuvat menettelyt, jotka elintarvikealan toimijoiden on otettava huomioon toiminnassaan. Omavalvontasuunnitelmat ja hyväksyminen Tarkempia säännöksiä omavalvontasuunnitelman laatimisesta annetaan elintarvikelaissa. 4 Lakiliite Kaari 2 / 2 0 0 6 Lain 20 §:n mukaan elintarvikealan toimijan, oheisessa taulukossa näkyviä poikkeuksia lukuun ottamatta, on laadittava kirjallinen suunnitelma omavalvonnasta (omavalvontasuunnitelma). Suunnitelmassa tulee kuvata lain 19 §:ssä tarkoitetut kriittiset kohdat ja niihin liittyvien riskien hallinta. On huomattava, että lain 19 §:ssä mainitaan paitsi elintarviketurvallisuuden kannalta kriittiset kohdat myös muut lain 2 luvun mukaisten vaatimusten kannalta kriittiset kohdat. Tällaisia elintarvikkeita koskevia vaatimuksia ovat muun muassa mikrobiologinen laatu, torjunta-aineet, kontaminantit, koostumus, elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvat tarvikkeet ja materiaalit (kontaktimateriaalit), tuotekohtaiset vaatimukset ja ravitsemuksellinen täydentäminen sekä tuotteista annettavat tiedot. Pääsääntö on, että elintarvikealan toimijan tulee tehdä omavalvontasuunnitelma ja elintarvikehuoneiston hyväksyvä viranomainen hyväksyy myös omavalvontasuunnitelman. Poikkeuksen tekevät alkutuotantopaikat ja elintarvikelain 13 pykälässä mainitut toimijat. Tällaiset toimijat harjoittavat pääasiassa pienimuotoista toimintaa alkutuotantopaikoilla ja kotitalouksien yhteydessä. Myös toimijoilla, jotka eivät valmista, varastoi, pidä kaupan tai kuljeta elintarvikkeita, tulee olla omavalvontasuunnitelma. Tällaisia Huoneisto / toimija Omavalvontasuunnitelma Alkutuotantopaikka Kirjallista suunnitelmaa ei edellytetä (ETL 20 §) Hyväksyttävä elintarvikehuoneisto tai ensisaapumistoimija Elintarvikehuoneisto, josta tehdään ilmoitus (ETL 13 § 2 mom.) Kirjallinen suunnitelma on oltava (ETL 20 §). Kirjallinen suunnitelma on oltava (ETL 20 §). toimijoita ovat mm. eräät maahantuojat ja agentit, joilla on vain toimisto, mutta tuotteet varastoidaan suoraan muiden omistamiin tiloihin (ETL 15 § 1 mom.). Omavalvontasuunnitelman hyväksyminen voi tapahtua myöhemmin kuin huoneiston hyväksyminen ja toiminnan voi aloittaa ennen omavalvontasuunnitelman hyväksymistä. Eriaikaisuudesta huolimatta tulee päätökset kuitenkin katsoa yhdeksi suoritteeksi elintarvikelain 71 §:n mukaista maksua määrättäessä. Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia materiaaleja ja tarvikkeita valmistavilla ja maahantuovilla toimijoilla on omavalvontavelvoite kontaktimateriaaliasetuksen (1935/2004/EY, 3 art.) nojalla. Tarkemmat säädökset kontaktimateriaalien omavalvonnasta ovat tekeillä. Omavalvonnan näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma Elintarvikealan toimijan tulee tarvittaessa liittää omavalvontasuunnitelmaan näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma sekä tieto laboratorioista, joissa omavalvonnassa otettavat näytteet tutkitaan (ETL 20 § 2 mom.). Omavalvontasuunnitelman hyväksymisen yhteydessä valvontaviranomainen määrää elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi välttämättömät omavalvontaan kuuluvat tutkimukset (21 § 3 mom.). Tällaiset tutkimukset on tehtävä hy- Omavalvontasuunnitelman hyväksyminen Ei hyväksyntää Elintarvikehuoneiston hyväksyvä viranomainen hyväksyy suunnitelman (ETL 21 §) Ei hyväksyntää (ETL 21§ 2 mom.) Taulukko 1. Omavalvontavaatimukset ja omavalvontasuunnitelmien hyväksyminen (ETL = elintarvikelaki 23/2006)

väksytyssä laboratoriossa (ETL 39 §). On huomattava, että viranomainen ei voi edellyttää omavalvontasuunnitelmaan sisällytettäväksi mitä tahansa tutkimuksia, vaan ainoastaan elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi välttämättömiä tutkimuksia. Elintarvikelain perustelujen mukaan kyseessä olisivat sellaiset näytteet, joilla on merkitystä kriittisten hallintapisteiden seurannan ja elintarvikkeen vaatimustenmukaisuuden kannalta. Tutkimukset eivät rajaudu vain laissa määrättyihin tutkimuksiin vaan elintarvikealan toimijan on harkittava, mitkä elintarviketurvallisuuden kannalta välttämättömät tutkimukset ovat tarpeen kriittisten kohtien ja tuotteiden vaatimustenmukaisuuden hallitsemiseksi. TYTTI ITKONEN | ylitarkastaja, Elintarvikevirasto Muutoksia uusien elintarvikesäädösten keskeisimmissä määritelmissä Vanhassa elintarvikelaissa oli määritelty elintarvikevalvonnan peruskäsitteet, kuten elintarvike, elintarvikemääräykset, elintarvikevalvonta, elintarvikelaitos, elinkeinonharjoittaja. Uudet perussäädökset toivat muutoksia näihin määritelmiin, ja vastaavansisältöisten määritelmien löytämiseksi on nyt luettava rinnakkain elintarvikelakia, yleistä elintarvikeasetusta ja valvonta-asetusta sekä hygienia-asetuksia. Valvontaviranomaisten ja toimijoiden avuksi on Elintarvikeviraston toimesta laadittu kaksi määritelmäkoostetta: - kooste, jossa on esitetty kuudesta alempana mainitusta perussäädöksestä löytyvät määritelmät aakkosjärjestyksessä; eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksesta, joka sisältää paljon erityismääritelmiä, on kuitenkin poimittu vain joitakin luonteeltaan yleisiä määritelmiä - kooste, jossa näiden kuuden perussäädöksen määritelmät on esitetty säädöksittäin Toimenpiteet jos omavalvonta ei toimi Omavalvontasuunnitelman hyväksyminen on uusi keino jäntevöittää omavalvonnan valvontaa. Jos elintarvikealan toimijalla ei ole toimivaa omavalvontaa, viranomainen voi ottaa valvonnassa käyttöön elintarvikelain hallinnolliset pakkokeinopykälät, riippumatta siitä, onko omavalvontasuunnitelma hyväksytettävä viranomaisella tai ei. Jos elintarvikelain 53 pykälän mukaisella kehotuksella ei saada tarvittavia korjauksia omavalvontaan, valvontaviranomainen voi määrätä 55 pykälän perusteella omavalvontaa muutettavaksi viranomaisen määräämässä ajassa. Tarvittaessa käytössä on myös ankarammat pakkokeinot ja rangaistustoimenpiteet. aakkosjärjestyksessä. Yllämainitut perussäädökset ovat: yleinen elintarvikeasetus 178/2002/EY, valvonta-asetus 882/2004/EY, elintarvikelaki 23/2006, yleinen hygienia-asetus 852/2004/EY, eläimistä saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus 853/2004/EY ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus 854/2004/EY. Määritelmien vertaamista pyritään helpottamaan Uusien määritelmien vertaamisen helpottamiseksi vanhoihin vastaavansisältöisiin määritelmiin on koosteissa esitetty myös kumotut määritelmät, mikäli ne löytyivät vanhasta elintarvikelaista (361/1995), terveydensuojelulaista (763/1994), laista eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta (1195/1996), asetuksesta eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta (1336/1996) ja MMM:n päätöksestä eläimistä satavien elintarvikkeiden valvonnasta ensisaapumispaikoissa (879/1997). Alemmanasteisista säädöksistä määritelmiä ei ole poimittu. Uusia määritelmiä on uusissa säädöksissä useita, eikä kaikkia käsitteitä ole aiemmin määritelty vanhassa lainsäädännössä. Vastaavasti kaikkia aiemmin määriteltyjä käsitteitä ei löydy uusista säädöksistä. Omavalvontaa koskevat tarkemmat säädökset Omavalvontasuunnitelman yksityiskohtaisemmasta sisällöstä ja omavalvontaan liittyvästä kirjanpidosta antavat tarkempia säädöksiä maa- ja metsätalousministeriö ja kauppa- ja teollisuusministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Tarkempia säädöksiä elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi välttämättömistä omavalvontaan kuuluvista tutkimuksista annetaan valtioneuvoston asetuksella. Ministeriöiden antamista ja valmisteilla olevista säädöksistä on annettu lisätietoa edellisellä aukeamalla. Edellä mainitut määritelmäkoosteet löytyvät osoitteesta www.elintarvikevirasto. fi /elintarvikevalvonta, Uudet perussäädökset -sivustolta. Yhteensä noin 150 määritelmästä käsitellään alla joitakin peruskäsitteitä. Valvontaa ja sen suorittamista koskevista käsitteistä Elintarvikevalvonta-käsite esiintyy edelleen elintarvikelaissa: - määritelmässä painotetaan ohjauksen ja neuvonnan osuutta - valvontatoimenpiteiden kohteina mainitaan nyt erikseen elintarvikkeesta annettavat tiedot, käsittelyolosuhteet ja elintarvikealan toimijan toiminta. Virallinen valvonta on uusi käsite, joka esiintyy sekä yleisessä että eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetuksessa. Se tarkoittaa kaikenlaisia toimivaltaisen viranomaisen tai yhteisön suorittamia valvontatoimia, joilla todetaan, noudatetaanko rehu- ja elintarvikelainsäädäntöä ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia sääntöjä. Virallisessa valvonnassa käytetään asianmukaisia valvontamenetelmiä ja -tekniikoita, joita on lukuisia (tämä sinänsä on uusi käsite, joka korvaa aiemman käsitteen valvontatoi- Lakiliite Kaari 2 / 2 0 0 6 5

väksytyssä laboratoriossa (ETL 39 §).<br />

On huomattava, että viranomainen ei voi<br />

edellyttää omavalvontasuunnitelmaan sisällytettäväksi<br />

mitä tahansa tutkimuksia, vaan<br />

ainoastaan elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi<br />

välttämättömiä tutkimuksia. Elintarvikelain<br />

perustelujen mukaan kyseessä olisivat<br />

sellaiset näytteet, joilla on merkitystä kriittisten<br />

hallintapisteiden seurannan ja elintarvikkeen<br />

vaatimustenmukaisuuden kannalta.<br />

Tutkimukset eivät rajaudu vain laissa määrättyihin<br />

tutkimuksiin vaan elintarvikealan toimijan<br />

on harkittava, mitkä elintarviketurvallisuuden<br />

kannalta välttämättömät tutkimukset<br />

ovat tarpeen kriittisten kohtien ja tuotteiden<br />

vaatimustenmukaisuuden hallitsemiseksi.<br />

TYTTI ITKONEN | ylitarkastaja, Elintarvikevirasto<br />

Muutoksia uusien elintarvikesäädösten<br />

keskeisimmissä määritelmissä<br />

Vanhassa elintarvikelaissa oli<br />

määritelty elintarvikevalvonnan<br />

peruskäsitteet, kuten elintarvike,<br />

elintarvikemääräykset, elintarvikevalvonta,<br />

elintarvikelaitos,<br />

elinkeinonharjoittaja. Uudet<br />

perussäädökset toivat muutoksia<br />

näihin määritelmiin, ja vastaavansisältöisten<br />

määritelmien löytämiseksi<br />

on nyt luettava rinnakkain<br />

elintarvikelakia, yleistä elintarvikeasetusta<br />

ja valvonta-asetusta<br />

sekä hygienia-asetuksia.<br />

Valvontaviranomaisten ja toimijoiden avuksi<br />

on Elintarvikeviraston toimesta laadittu kaksi<br />

määritelmäkoostetta:<br />

- kooste, jossa on esitetty kuudesta alempana<br />

mainitusta perussäädöksestä löytyvät<br />

määritelmät aakkosjärjestyksessä; eläimistä<br />

saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksesta,<br />

joka sisältää paljon erityismääritelmiä,<br />

on kuitenkin poimittu vain joitakin luonteeltaan<br />

yleisiä määritelmiä<br />

- kooste, jossa näiden kuuden perussäädöksen<br />

määritelmät on esitetty säädöksittäin<br />

Toimenpiteet jos omavalvonta ei toimi<br />

Omavalvontasuunnitelman hyväksyminen<br />

on uusi keino jäntevöittää omavalvonnan<br />

valvontaa. Jos elintarvikealan toimijalla ei ole<br />

toimivaa omavalvontaa, viranomainen voi ottaa<br />

valvonnassa käyttöön elintarvikelain hallinnolliset<br />

pakkokeinopykälät, riippumatta siitä,<br />

onko omavalvontasuunnitelma hyväksytettävä<br />

viranomaisella tai ei.<br />

Jos elintarvikelain 53 pykälän mukaisella kehotuksella<br />

ei saada tarvittavia korjauksia omavalvontaan,<br />

valvontaviranomainen voi määrätä<br />

55 pykälän perusteella omavalvontaa muutettavaksi<br />

viranomaisen määräämässä ajassa.<br />

Tarvittaessa käytössä on myös ankarammat<br />

pakkokeinot ja rangaistustoimenpiteet.<br />

aakkosjärjestyksessä.<br />

Yllämainitut perussäädökset ovat: yleinen<br />

elintarvikeasetus 178/2002/EY, valvonta-asetus<br />

882/2004/EY, elintarvikelaki 23/2006, yleinen<br />

hygienia-asetus 852/2004/EY, eläimistä<br />

saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus<br />

853/2004/EY ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden<br />

valvonta-asetus 854/2004/EY.<br />

Määritelmien vertaamista<br />

pyritään helpottamaan<br />

Uusien määritelmien vertaamisen helpottamiseksi<br />

vanhoihin vastaavansisältöisiin<br />

määritelmiin on koosteissa esitetty myös<br />

kumotut määritelmät, mikäli ne löytyivät<br />

vanhasta elintarvikelaista (361/1995), terveydensuojelulaista<br />

(763/1994), laista eläimistä<br />

saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta<br />

(1195/1996), asetuksesta eläimistä saatavien<br />

elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta<br />

(1336/1996) ja MMM:n päätöksestä eläimistä<br />

satavien elintarvikkeiden valvonnasta ensisaapumispaikoissa<br />

(879/1997). Alemmanasteisista<br />

säädöksistä määritelmiä ei ole poimittu.<br />

Uusia määritelmiä on uusissa säädöksissä<br />

useita, eikä kaikkia käsitteitä ole aiemmin<br />

määritelty vanhassa lainsäädännössä. Vastaavasti<br />

kaikkia aiemmin määriteltyjä käsitteitä ei<br />

löydy uusista säädöksistä.<br />

Omavalvontaa koskevat<br />

tarkemmat säädökset<br />

Omavalvontasuunnitelman yksityiskohtaisemmasta<br />

sisällöstä ja omavalvontaan liittyvästä<br />

kirjanpidosta antavat tarkempia säädöksiä<br />

maa- ja metsätalousministeriö ja kauppa- ja<br />

teollisuusministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö.<br />

Tarkempia säädöksiä elintarviketurvallisuuden<br />

varmistamiseksi välttämättömistä<br />

omavalvontaan kuuluvista tutkimuksista annetaan<br />

valtioneuvoston asetuksella.<br />

Ministeriöiden antamista ja valmisteilla<br />

olevista säädöksistä on annettu lisätietoa<br />

edellisellä aukeamalla.<br />

Edellä mainitut määritelmäkoosteet löytyvät<br />

osoitteesta www.elintarvikevirasto.<br />

fi /elintarvikevalvonta, Uudet perussäädökset<br />

-sivustolta.<br />

Yhteensä noin 150 määritelmästä käsitellään<br />

alla joitakin peruskäsitteitä.<br />

Valvontaa ja sen suorittamista<br />

koskevista käsitteistä<br />

Elintarvikevalvonta-käsite esiintyy edelleen<br />

elintarvikelaissa:<br />

- määritelmässä painotetaan ohjauksen ja<br />

neuvonnan osuutta<br />

- valvontatoimenpiteiden kohteina mainitaan<br />

nyt erikseen elintarvikkeesta annettavat<br />

tiedot, käsittelyolosuhteet ja elintarvikealan<br />

toimijan toiminta.<br />

Virallinen valvonta on uusi käsite, joka<br />

esiintyy sekä yleisessä että eläimistä saatavien<br />

elintarvikkeiden valvonta-asetuksessa.<br />

Se tarkoittaa kaikenlaisia toimivaltaisen viranomaisen<br />

tai yhteisön suorittamia valvontatoimia,<br />

joilla todetaan, noudatetaanko rehu- ja<br />

elintarvikelainsäädäntöä ja eläinten terveyttä<br />

ja hyvinvointia koskevia sääntöjä.<br />

Virallisessa valvonnassa käytetään asianmukaisia<br />

valvontamenetelmiä ja -tekniikoita,<br />

joita on lukuisia (tämä sinänsä on uusi käsite,<br />

joka korvaa aiemman käsitteen valvontatoi-<br />

Lakiliite Kaari 2 / 2 0 0 6 5

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!