Lataa tulostettava versio, 2351 kt - Evira
26.08.2013 • Views
Share Embed Flag

Lataa tulostettava versio, 2351 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 2351 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 2351 kt - Evira

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
evira.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

Tuholaisjahdissa<br />

ruusutarhalla<br />

Täsmällistä tietoa<br />

lintuinfl uenssasta<br />

<strong>Evira</strong> aloittaa<br />

toukokuussa

JULKAISIJAT<br />

Elintarvikevirasto EVI<br />

puh. (09) 393 1500<br />

Eläinlääkintä- ja<br />

elintarviketutkimuslaitos EELA<br />

puh. (09) 393 101<br />

Kasvintuotannon<br />

tarkastuskeskus KTTK<br />

puh. 020 77 2003<br />

www.elintarvikevirasto.fi<br />

www.eela.fi<br />

www.<strong>kt</strong>tk.fi<br />

PÄÄTOIMITTAJAT<br />

(vast.) Marja Pohjanpalo, EVI<br />

Sirpa Lotsari, EELA<br />

Ben Rydman, KTTK<br />

TOIMITUS<br />

Kati Leppälahti<br />

kati.leppalahti@tarina.inet.fi<br />

Minna Nurro<br />

minna.nurro@pp.inet.fi<br />

TOIMITUSNEUVOSTO<br />

Ylijohtaja<br />

Esko Uusi-Rauva, EVI<br />

Ylijohtaja<br />

Tuula Honkanen-Buzalski, EELA<br />

Ylijohtaja<br />

Maria Teirikko, KTTK<br />

Tiedottaja<br />

Sirpa Lotsari, EELA<br />

Viestintäpäällikkö<br />

Marja Pohjanpalo, EVI<br />

Informaatiojohtaja<br />

Ben Rydman, KTTK<br />

TAITTO<br />

Uusimaa Oy/Studio<br />

PAINO<br />

Uusimaa Oy, Porvoo<br />

TILAUKSET JA<br />

OSOITTEENMUUTOKSET<br />

puh. (03) 225 1941<br />

fax (03) 225 1955<br />

sähköposti:<br />

asiakaspalvelu.kaari@laserma.fi<br />

TILAUSHINTA<br />

vuosikerta 22 euroa<br />

irtonumerot 6 euroa<br />

5.vuosikerta<br />

Lehti ilmestyy<br />

kuusi kertaa vuodessa<br />

ISSN 1458-7041<br />

Kannen kuva:<br />

Antero Aaltonen<br />

SISÄLLYS 2/2006<br />

4 Tietoa<br />

lintuinfl uenssasta<br />

8 ALKUPALAT<br />

- EELA menestyi arvioinnissa<br />

- Torjunta-ainejäämiä marjoissa<br />

- Valmissalaatit laadukkaita<br />

- Terveysväitteet selvitetään<br />

10 <strong>Evira</strong> on lähtökuopissaan<br />

13 Talvilinnut tarkkailussa<br />

14 Mäntyankeroista<br />

vastaan valmiina<br />

16 Luupin kanssa<br />

puutarhassa<br />

19 Kalaterveyttä edistetään<br />

Suomessa ja lähialueilla<br />

20 Patogeenien viranomaistutkimukset<br />

2004<br />

22 Suomalainen juusto 150 v.<br />

25 PROFIILI<br />

Aulikki Hulmi<br />

26 Tohtoriksi työn ohella<br />

28 Kasvinsuojeluaineiden<br />

off-label -hyväksyminen<br />

30 Uusia julkaisuja,<br />

uusissa tehtävissä,<br />

kalenteri<br />

31 KOLUMNI<br />

Auli Suojanen<br />

yksikönjohtaja, EVI<br />

2 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

• sivu 4<br />

• sivu 16<br />

• sivu 19<br />

• sivu 22<br />

• sivu 25<br />

Kuvaliiteri: Asko Hämäläinen<br />

Perttu Koski Kati Leppälahti<br />

Mari Hanhiniemi, EELA<br />

Sini Saares

PÄÄKIRJOITUS<br />

Kevätmuutto<br />

L<br />

intujen kevätmuutto on puhututtanut laajoja<br />

kansalaispiirejä enemmän kuin koskaan.<br />

Tavallisesti kiikareineen merenrannoilla tähyävät<br />

kansalaiset ovat linnuista kiinnostuneita<br />

luonnossa kulkijoita. Nyt kevätmuuttoa tarkkailee<br />

ehkä kauempaa mutta yhtä tarkkasilmäisinä muutkin<br />

kansalaiset. Monet odottavat, milloin meiltä löytyy<br />

ensimmäinen lintuinfl uenssa-tapaus muuttolinnuista ja<br />

mitä sitten tapahtuu. Viesti on vähän ristiriitainenkin<br />

kansalaisen näkökulmasta. Toisaalta kerrotaan massiivisista<br />

varautumistoimista ja toisaalta vakuutetaan, että<br />

lintuinfl uenssa tuskin pääsee suomalaiseen siipikarjaan.<br />

Kansallislintumme, suomalaiselle ruoallekin hahmonsa<br />

lainannut joutsen, on erityistarkkailussa.<br />

Eläinten terveys on noussut valtakunnan ykköspuheenaiheeksi<br />

ja pysynyt sellaisena jo muutamia<br />

kuukausia. Eläinten terveyden kanssa työtä tekevät<br />

tahot ovat olleet varsin monipuolisesti esillä, meillä<br />

on ollut ainutlaatuinen tilaisuus kertoa elintarviketurvallisuusasioista<br />

laajemminkin. Eläinten terveyden<br />

ja elintarvikkeiden turvallisuuden yhteys on entistä<br />

selvempi lehtiä lukevalle ja televisiota seuraavalle<br />

kansalaiselle.<br />

Päivälehdissäkin on esitetty H5N1-lintuinfl uenssan<br />

epidemiologinen kulku alkaen Kaakkois-Aasiasta,<br />

sieltä edeten lähinnä Mongolian kautta Vähä-aasiaan<br />

ja Eurooppaan ja Afrikkaan. Epidemioiden jäljittäminen<br />

on perustunut erittäin kehittyneisiin virologisiin<br />

menetelmiin. Viruksen perimäaineen tutkiminen ns.<br />

sekvenointitekniikoilla ovat mahdollistaneet epide-<br />

miologiset selvitykset ja hienojen karttojen tekemisen.<br />

Samoin yhteys ihmisten tartuntoihin on voitu kiistattomasti<br />

osoittaa. Maailmanlaajuisten epidemioiden<br />

selvittäminen vaatii tutkimukselta yhteistyötä, yhteisiä<br />

menetelmiä, kansainvälistä vertailulaboratoriotoimintaa<br />

jne. Kotimaista valppauttamme olemme jo käytännössä<br />

harjoitelleet muutamissa lintukuolemiin liittyneissä<br />

epäilytapauksissa.<br />

Uutta on myös tiedonkulun nopeutuminen ja muuttuminen.<br />

Muuttunut tiedonvälitys vaikuttaa myös tieteelliseen<br />

tutkimukseen. Uudet tulokset julkaistaan<br />

usein korkeatasoisten tiedelehtien internet-<strong>versio</strong>issa.<br />

Välillä liikkeellä on myös tietoa, jota ei voidakaan<br />

varmistaa tai tieto osoittautuu vääräksi. Asiantuntijoilta<br />

vaaditaan ihan uusia medialukuvalmiuksia ja kykyä<br />

kertoa tutkimuksesta ja sen tuloksistaan laajoille piireille.<br />

Se, miten hyvin olemme onnistuneet välittämään<br />

oikeaa ja käyttökelpoista lintuinfl uenssaan liittyvää<br />

tietoa, tulee testatuksi lähikuukausina.<br />

Lintujen kevät- ja syysmuuton väliin ajoittuu uuden<br />

<strong>Evira</strong>n synty ja Helsingin toimintojen muuttaminen<br />

Viikkiin uuteen toimitaloon. Uusi elintarviketurvallisuusvirasto<br />

pyrkii palvelemaan asiakkaitaan entistä<br />

paremmin ja tehokkaammin. Seuraavan Kaari-lehden<br />

julkaiseekin jo <strong>Evira</strong>.<br />

TUULA HONKANEN-BUZALSKI<br />

Ylijohtaja<br />

Eläinlääkintä- ja elintarviketutkimuslaitos<br />

pellolta pöytään 2 / 2 0 0 6 3<br />

Kati Koivikko

Kysymyksiä ja vastauksia<br />

lintuinfl uenssasta<br />

On todennäköistä, että Euroopassa<br />

tavattu lintuinfl uenssavirus<br />

H5N1 kulkeutuu myös<br />

Suomeen lintujen kevätmuuton<br />

yhteydessä. Oheen on koottu<br />

yleisimpiä kysymyksiä ihmisiä<br />

askarruttavasta taudista sekä<br />

asiantuntijoiden vastauksia<br />

niihin.<br />

Lintuinfl uenssaa koskeviin<br />

kysymyksiin vastataan maa-<br />

ja metsätalousministeriön ja<br />

sosiaali- ja terveysministeriön<br />

ilmaisessa puhelinpalvelussa<br />

numerossa 0800 022 77.<br />

Se toimii arkisin klo 10–18.<br />

Tietoa on tarjolla myös<br />

viranomaisten verkkosivuilla<br />

osoitteissa www.mmm.fi ,<br />

www.stm.fi , www.elintarvikevirasto.fi<br />

, www.eela.fi<br />

ja www.<strong>kt</strong>l.fi .<br />

Tietoa löytyy 1.5. lähtien myös<br />

osoitteesta www.evira.fi .<br />

4 2 / 2 0 0 6<br />

Onko siipikarjanlihan ja kananmunien<br />

syöminen turvallista?<br />

– Siipikarjanlihaa ja kananmunia voi<br />

syödä turvallisin mielin, sillä luonnonlinnuista<br />

löytyvä virus ei vaikuta siipikarjatuotteiden<br />

turvallisuuteen. Lintuinfl<br />

uenssaa ei ole todettu suomalaisessa<br />

siipikarjassa, eikä taudin tiedetä missään<br />

tarttuneen elintarvikkeiden välityksellä.<br />

Siipikarjanlihan kuumentamista läpikypsäksi<br />

suositellaan aina salmonellariskin<br />

takia.<br />

Voiko lintuinfl uenssa tarttua raa´asta<br />

kananmunasta?<br />

– Lintuinfl uenssavirus H5N1:n on sairailla<br />

linnuilla todettu siirtyvän kananmunaan,<br />

mutta ihmiset eivät ole saaneet<br />

tartuntaa kananmunista. Maissa, joissa<br />

H5N1-tautia esiintyy siipikarjassa, voi<br />

virusta esiintyä munan kuoressa. Näissä<br />

maissa ei suositella käytettäväksi raakoja<br />

tai huonosti kypsennettyjä kananmunia<br />

ravinnoksi.<br />

Ulkomailla raakojen kananmunien syöntiä<br />

on syytä välttää salmonellariskin takia.<br />

Miten lintuinfl uenssan esiintymistä<br />

seurataan Suomessa?<br />

– Lintuinfl uenssan esiintymistä kartoite-<br />

pellolta pöytään<br />

taan vuosittain. Esimerkiksi viime vuonna<br />

EELA tutki 2 486 siipikarjan verinäytettä<br />

ja 392 luonnonlintujen ulostenäytettä<br />

lintuinfl uenssan varalta, eikä H5N1:tä<br />

havaittu. Tänä vuonna tutkitaan noin 400<br />

luonnonlinnun näytteet ja yhtä paljon<br />

siipikarjan näytteitä kuin viime vuonna.<br />

Pyrkimyksenä on kohdistaa näytteenotto<br />

kriittisille alueille, joita ovat H5N1-viruksen<br />

esiintymisalueilta saapuvien muuttolintujen<br />

levähdyspaikat.<br />

Myös Suomeen tuotava siipikarja ja<br />

lemmikkilinnut tutkitaan EELAssa.<br />

Miten Suomessa ehkäistään lintuinfl<br />

uenssan pääsyä siipikarjaan?<br />

– Tautisuojaa pidetään ensisijaisena<br />

torjuntamenetelmänä. Maa- ja metsätalousministeriö<br />

on kieltänyt ns. riskialueilla<br />

siipikarjan pitämisen ulkona toukokuun<br />

loppuun asti. Erittäin tärkeää on<br />

säilyttää siipikarjan rehut ja kuivikkeet<br />

niin, että ne ovat suojassa luonnonlinnuilta.<br />

EU:n alueella noudatetaan rokottamattomuuspolitiikkaa<br />

eräitä poikkeuksia<br />

lukuun ottamatta, sillä rokottamattomassa<br />

populaatiossa tauti havaitaan nopeasti ja<br />

vastustustoimenpiteisiin voidaan ryhtyä<br />

ripeästi.

Kuvaliiteri/Asko Hämäläinen<br />

Lintuinfl uenssan torjunnan kannalta on<br />

keskeistä estää luonnonlintujen pääsy kosketuksiin<br />

siipikarjan kanssa.<br />

▼<br />

Voiko lintuinfl uenssa tarttua lemmikkieläimiin?<br />

– Lintuinfl uenssavirus H5N1 tarttuu nykymuodossaan<br />

huonosti nisäkkäisiin. Sen<br />

on kuitenkin todettu tarttuneen kissoihin.<br />

Kokeellisesti on voitu osoittaa tartunnan<br />

leviävän kissasta toiseen, mutta kissasta<br />

ihmiseen sitä ei tiedetä tapahtuneen.<br />

On järkevää pitää lemmikkieläimet<br />

erossa luonnonlinnuista.<br />

Miten pitää toimia, jos on käsitellyt<br />

luonnonlintujen sulkia tai ulosteita?<br />

– Linnun ulosteiden ja sulkien käsittelyn<br />

jälkeen on yleensäkin syytä pestä<br />

kädet vedellä ja saippualla, sillä luonnonlinnut<br />

kantavat usein mm. salmonellaa.<br />

Voivatko kärpäset ja muut hyönteiset<br />

levittää lintuinfl uenssaa?<br />

– Eivät.<br />

Mitä pitää tehdä, jos löytää runsaasti<br />

kuolleita luonnonlintuja?<br />

– Jos havaitsee luonnonlintujen joukkokuoleman,<br />

on syytä ottaa yhteyttä lähimpään<br />

virkaeläinlääkäriin. Joukkokuolemana<br />

voidaan pitää esimerkiksi yli viittä<br />

kuollutta joutsenta tai yli kymmentä muuta<br />

kuollutta lintua. Virkaeläinlääkäreiden<br />

yhteystiedot löytyvät puhelinluettelosta<br />

kuntien ja läänien kohdalta.<br />

Yksittäisten kuolleiden tai sairaiden<br />

luonnonlintujen tutkimista ei nykytilanteessa<br />

pidetä tarpeellisena.<br />

Pitääkö lintuinfl uenssariski ottaa huomioon<br />

sorsastettaessa?<br />

– Nykytilanne ei anna aihetta muuttaa<br />

vakiintuneita sorsastuskäytäntöjä. Lintuyksilöitä,<br />

joilla on vakavaan sairauteen<br />

viittaavia oireita, on syytä käsitellä hansikkaat<br />

kädessä ja toimittaa tutkittavaksi<br />

EELAn Oulun alueyksikköön.<br />

Voiko lintuinfl uenssa tarttua ihmiseen?<br />

– Nykymuodossaan lintuinfl uenssavirus<br />

H5N1 tarttuu ihmiseen erittäin huonosti.<br />

H5N1-infe<strong>kt</strong>ioon sairastuneet tai kuolleet<br />

ihmiset ovat saaneet tartunnan käsiteltyään<br />

lintuinfl uenssaan sairastunutta tai<br />

kuollutta siipikarjaa tai sen eritteitä. Tie-<br />

dossa ei ole yhtään tapausta, jossa ihminen<br />

olisi saanut lintuinfl uenssatartunnan<br />

luonnonlinnuista.<br />

Voiko lintuinfl uenssa tarttua ihmisestä<br />

toiseen?<br />

– Tarttuakseen ihmisestä toiseen H5N1viruksen<br />

pitäisi muuntua toisenlaiseksi.<br />

Terveysviranomaiset ympäri maailmaa varautuvat<br />

siihen, että niin ehkä tapahtuu,<br />

jolloin lintuinfl uenssasta tulisi maailmanlaajuinen<br />

epidemia eli pandemia.<br />

Onko lintuinfl uenssaan lääkettä?<br />

– Lintuinfl uenssan hoitoon voidaan<br />

käyttää tavalliseen infl uenssaan käytettävää<br />

Tamifl u-nimistä lääkettä. Se on reseptilääke,<br />

joka lievittää tavallisen kausiinfl<br />

uenssan oireita. Suomi on hankkinut<br />

varastoon 1,3 miljoonaa annosta Tamifl uta.<br />

Kaikki sairastuneet eivät tarvitse lääkettä,<br />

Kylmä alkukevät viivästytti<br />

muuttolintujen paluuta<br />

Pitkäksi venähtänyt talvi viivästytti tänä<br />

vuonna lintujen kevätmuuttoa. Yleensä<br />

muuttolintuja alkaa saapua Suomeen<br />

jo maaliskuun alkupuolella, mutta tänä<br />

vuonna pakkanen piti mittarit varsin talvisissa<br />

lukemissa pitkälle maaliskuun<br />

lopulle, ja linnut odottivat säiden lämpenemistä<br />

leudommissa maisemissa.<br />

Kevätmuuton a<strong>kt</strong>iivisimpaan aikaan<br />

huhti-toukokuussa taivaalla on siis sitäkin<br />

enemmän tungosta. Helsingin yliopiston<br />

rengastustoimiston johtaja Jari<br />

Valkama toteaa, että Suomessa pesii<br />

arviolta 50 miljoonaa lintuparia, joista<br />

suurin osa on muuttolintuja. Muuttolintulajeja<br />

on pitkälti toistasataa.<br />

– Valtaosa Suomeen saapuvista<br />

muuttolinnuista talvehtii eri puolilla läntistä<br />

Eurooppaa, esimerkiksi Saksassa,<br />

Ranskassa ja Espanjassa, ja jonkin verran<br />

myös Kreikassa ja Italiassa. Hyönteissyöjiä<br />

talvehtii Afrikassa, esimerkiksi<br />

haarapääsky ja kalatiira eteläisessä Afrikassa<br />

saakka, Valkama selvittää.<br />

Vesilinnuista pääosa talvehtii Tanskan<br />

ympäristössä, osa hieman kauempana<br />

kuten Hollannissa ja Ranskassa. Sen sijaan<br />

idästä tulee Suomeen hyvin vähän<br />

muuttolintuja, ja lintuinfl uenssan syntysi-<br />

pellolta pöytään<br />

joten sitä riittäisi tarvitseville.<br />

Onko tautia vastaan rokotetta?<br />

– Suomi on sopinut hankkivansa ns.<br />

mallirokotetta H5N1-virusta vastaan. Sitä<br />

annetaan koko väestölle, jos virus muuttuu<br />

ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Mallirokotteen<br />

uskotaan lieventävän taudin oireita<br />

ja mahdollisesti ehkäisevän tartuntoja.<br />

Lopullinen täsmärokote voidaan kehittää<br />

vasta viruksen muututtua.<br />

Lisätietoa lintuinfl uenssasta:<br />

Taina Niskanen, EVI, puh. (09) 393 1554,<br />

Liisa Sihvonen, EELA, puh. (09) 393 1856<br />

ja Christine Ek-Kommonen, EELA, puh.<br />

(09) 393 1925. Heidät tavoittaa 1.5. jälkeen<br />

<strong>Evira</strong>n keskuksen kautta,<br />

puh. 020 77 2003.<br />

joilta Kiinasta ja Kaakkois-Aasiasta lentää<br />

vain muutamia yksilöitä.<br />

Rengastajat virusjahdissa<br />

Lintuharrastajat ja rengastajat ovat<br />

keskeisessä roolissa tämänkeväisessä<br />

lintuinfl uenssavirusjahdissa, kun paluumuuton<br />

yhteydessä tutkitaan mahdollisimman<br />

suuri määrä lintuja viruksen<br />

varalta.<br />

– Mielenkiintoinen kysymys on, kantavatko<br />

ulkoisesti terveet linnut virusta,<br />

Valkama huomauttaa.<br />

Hän kertoo, että rengastajia ohjeistettiin<br />

jo viime syksynä kiinnittämään<br />

erityistä huomiota hygieniaan ja käsien<br />

pesuun lintujen käsittelyn yhteydessä.<br />

– Suomeen ei ole kaavailtu rengastusrajoituksia,<br />

eikä niitä ole tiedossa<br />

muissakaan maissa. Varsinaista lintuinfl<br />

uenssariskiä enemmän minua huolestuttaa<br />

se, että tavalliset kansalaiset<br />

saattavat lintutaudin varjolla syyllistyä<br />

ylilyönteihin, Valkama pohtii.<br />

– Minna Nurro<br />

Lisätietoja lintujen kevätmuutosta:<br />

Jari Valkama, HY:n rengastustoimisto,<br />

puh. (09) 1914 4344<br />

1 / 2 0 0 6 5

ALKUPALAT<br />

<strong>Evira</strong> laittaa<br />

yhteystiedot uusiksi<br />

■ Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong>n aloittaessa<br />

vappuna muuttuvat puhelin- ja sähköpostiyhteystiedot<br />

virastojen virkamiehille.<br />

<strong>Evira</strong>n vaihteen numero on 02077 2003 ja<br />

sähköpostit muotoa etunimi.sukunimi@evira.<br />

fi .<br />

Viraston internet-sivut löytyvät osoitteesta<br />

www.evira.fi .<br />

Myöhemmin kesällä uuden viraston<br />

väki pääsee muuttamaan Viikin tiedepuistoon<br />

osoitteeseen Mustialankatu 3, 00710<br />

HELSINKI.<br />

Bio- ja eko-sanat<br />

varataan luomulle<br />

■ Luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavia<br />

bio-, eko-, luomu- ja muita vastaavia<br />

ilmaisuja ei saa käyttää tavanomaisesti tuotettujen<br />

elintarvikkeiden tavaramerkeissä<br />

ensi heinäkuun alun jälkeen. Elintarvikkeen<br />

pakkausmerkinnöissä, mainosmateriaalissa<br />

tai kaupallisissa asiakirjoissa saa olla viittauksia<br />

luonnonmukaiseen tuotantotapaan<br />

vain, jos kyseessä on todellinen luomutuote.<br />

EU:n luomuasetuksessa annettu kuuden<br />

vuoden siirtymäaika luonnonmukaiseen<br />

tuotantotapaan viittaavien bio-, eko-, luomu-<br />

tai muun vastaavan ilmaisun sisältävien<br />

tavaramerkkien käytölle tavanomaisten<br />

elintarvikkeiden yhteydessä päättyy heinäkuun<br />

1. päivänä. Siirtymäaika annettiin, jotta<br />

tavaramerkkien käyttäjät ehtivät mukauttaa<br />

toimintansa muuttuneisiin määräyksiin.<br />

InformAll-tietokanta<br />

kertoo allergeeneista<br />

■ EU:n rahoittama InformAll-proje<strong>kt</strong>i on<br />

avannut nettiin englanninkielisen tietokannan<br />

ruoka-aineissa esiintyvistä allergeeneista.<br />

Tietokantaan on koottu viitetietoja<br />

jo yli 70 ruoka-ainetta koskevista kliinisistä<br />

allergiatutkimuksista sekä runsaasti biokemiallista<br />

tietoa niiden sisältämistä allergeeneista.<br />

Allergiatutkimuksen asiantuntijoiden<br />

yhteistyössä keräämää ruoka-aineiden listaa<br />

on tarkoitus täydentää tulevaisuudessa. InformAll-tietokanta<br />

sijaitsee netissä osoitteessa<br />

http://foodallergens.ifr.ac.uk/<br />

Suomessa valmistetaan naudoille<br />

yli 700 miljoonaa kiloa<br />

rehuseoksia vuodessa.<br />

■ Useita vuosia kestänyt lievä kasvutrendi<br />

jatkui tuotantoeläinten rehuseosten valmistuksessa<br />

myös vuonna 2005. Rehujen<br />

valmistusmäärä kasvoi vajaalla kolmella prosentilla<br />

vuoteen 2004 verrattuna. Kotimaan<br />

markkinoille rehuseoksia tehtiin yhteensä<br />

1470 miljoonaa kiloa.<br />

Nautakarjan rehuseosten osuus maatilarehuista<br />

oli lähes puolet eli 704 miljoonaa<br />

kiloa. Määrä kasvoi edellisestä vuodesta<br />

lähes 36 miljoonaa kiloa eli 5,3 prosenttia.<br />

Sianrehujen valmistusmäärä kasvoi neljällä<br />

prosentilla ja kokonaismäärä kipusi 359 mil-<br />

EELA menestyi SA:n arvioinnissa<br />

■ EELA osallistui Suomen Akatemian elintarviketutkimuksen<br />

kansainväliseen arviointiin,<br />

jonka tulokset julkistettiin 17.3. Säätytalossa<br />

pidetyssä seminaarissa. Elintarviketutkimuksen<br />

taso arvioitiin Suomessa<br />

hyväksi. Kuuden hengen kansainvälinen<br />

arviointipaneeli antoi erityismaininnan korkeatasoiselle<br />

ravitsemustutkimukselle ja<br />

elintarviketurvallisuus arvioitiin poikkeuksellisen<br />

korkeaksi.<br />

Elintarviketutkimus jaettiin arvioinnissa<br />

kolmeen kokonaisuuteen elintarvikkeiden<br />

bioprosessointi ja teknologia, elintarviketurvallisuus,<br />

-mikrobiologia ja -diagnostiikka<br />

sekä ravitsemus- ja kuluttajatutkimus.<br />

Arviointiin osallistui yhteensä 23 tutkimusyksikköä<br />

12 organisaatiosta. Tutkimustoiminta<br />

arvioitiin ajanjaksolla 2000–2004.<br />

Jokainen osallistuja sai yksikkökohtaisen<br />

arvioinnin. EELAn arvioinnissa tode-<br />

6 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

Tuotantoeläinrehujen valmistus lisääntyi<br />

joonaan kiloon.<br />

Siipikarjanrehujen valmistusmäärä puolestaan<br />

pieneni yhdeksällä miljoonalla kilolla.<br />

Kokonaismäärä oli 297 kiloa.<br />

Notkahdusta tuli turkiseläinrehuissa, kun<br />

taas suhteellisesti suurin kasvu oli poronrehuissa,<br />

joiden valmistus lisääntyi neljänneksellä.<br />

Lemmikkieläinten rehuja kotimaassa valmistettiin<br />

seitsemän miljoonaa kiloa. Tiedot<br />

perustuvat valmistajien KTTK:lle antamiin<br />

ilmoituksiin valmistusmääristä.<br />

taan julkaisumäärän olevan korkea, mikä<br />

kuvaa myös ulospäin suuntautumista.<br />

Huomionarvoisena pidettiin tarkastelujaksolla<br />

valmistunutta kuutta väitöskirjatutkimusta.<br />

Julkaisujen ns. impact-arvoja pidettiin<br />

hyvinä ja osin korkeina, minkä tason<br />

arvioitiin olevan erittäin hyvä verrattuna<br />

kansainvälisiin alan tutkimuslaitoksiin.<br />

EELAn toiminnan intera<strong>kt</strong>iivisuutta<br />

tutkimusmaailmaan ja yhteiskuntaan arvioitiin<br />

ja sen todettiin vastaavan yhteiskunnan<br />

ja teollisuuden tarpeita. Arviossa<br />

korostettiin elintarviketurvallisuuden merkitystä<br />

ja EELAn tekemää riskiviestintää.<br />

– Tuula Honkanen-Buzalski<br />

Food Sciences and Related research in<br />

Finland 2000-2004. Suomen Akatemian<br />

julkaisuja 2/2006. www.aka.fi → Tietoja<br />

Akatemiasta → Julkaisut<br />

Kati Leppälahti

Kalaterveyttä<br />

jo vuodesta 1969<br />

■ EELAn Kalaterveyspäivä järjestettiin tänä<br />

vuonna maaliskuussa Gastro-messujen yhteydessä<br />

Helsingin messukeskuksessa. Järjestyksessä<br />

38. kertaa pidetty jokavuotinen<br />

koulutus- ja informaatiopäivä keräsi paikalle<br />

noin 70 alan asiantuntijaa.<br />

Kalaterveyspäivän aikana EELAn eläinlääkärit<br />

ja maa- ja metsätalousministeriön sekä<br />

Åbo Akademin edustajat kertoivat kalaterveyden<br />

ajankohtaisista asioista. Vuoden 2005<br />

tautitilannetta tarkasteltiin EELAn tekemien<br />

tutkimusten pohjalta. Tautitilanteessa esillä<br />

oli viime vuonna mm. VHS-tauti (tarttuva verenvuotoseptikemia)<br />

ja siihen liittyvät ongelmat.<br />

Kalanviljelyssä on edistystä tapahtunut<br />

erityisesti siian kassikasvatuksessa, jossa on<br />

edelleen mahdollisuuksia voimakkaaseen<br />

kasvuun. Siinäkin tosin on samoja tautiuhkia<br />

kuin kirjolohen kasvatuksessa.<br />

Kalaterveyspalvelujen sopimussisältö on<br />

vuodesta 1969 lähtien muuttunut kolmasti.<br />

Ratkaiseva muutos tapahtui vuonna 1992,<br />

jolloin kalanviljelylaitokset luokiteltiin niiden<br />

tuotantotavan ja -volyymin perusteella eri<br />

luokkiin. Seuraavassa muutoksessa vuonna<br />

2000 terveystarkkailun nimi muutettiin<br />

▼<br />

Torjunta-ainejäämiä marjoissa ja aamiaisviljavalmisteissa<br />

■ Marjoista ja aamiaisviljavalmisteista löytyi<br />

viime vuonna useiden torjunta-aineiden pieniä<br />

jäämiä, mutta sallittujen enimmäismäärien<br />

ylityksiä ei todettu. Tutkitut näytteet olivat<br />

määräystenmukaisia, paitsi yksi mansikkanäyte,<br />

jossa oli jäämiä Suomessa kielletystä<br />

vinklotsoliinista.<br />

Elintarvikevirasto tutkitutti Tullilaboratoriossa<br />

torjunta-aineiden jäämiä 116 kasviperäisestä<br />

elintarvikkeesta. Näytteet otettiin<br />

pakkaamoilta, myyntipaikoilta ja suoraan<br />

maatiloilta.<br />

Sirpa Lotsari, EELA<br />

Kalaterveyspäivän jälkeen EELAn eläinlääkärit Satu Viljamaa-Dirks (vas.), Pia Vennerström ja<br />

Teresa Skrzypczak tutustuivat Gastro-messujen muuhun tarjontaan.<br />

terveyspalveluksi. Vuoden 2003 sopimuksen<br />

uusimisen taustalla oli kalojen ba<strong>kt</strong>eeriperäisen<br />

munuaistaudin (BKD) vastustamiseksi<br />

laadittu asetus.<br />

Sopimus uusitaan seuraavan kerran, kun<br />

EELA yhdistyy Elintarviketurvallisuusvirastoon<br />

(<strong>Evira</strong>). Myös EU:n kalatautidire<strong>kt</strong>iivi<br />

uudistuu, ja sen uskotaan saavan hyväksymisensä<br />

Suomen puheenjohtajuuskaudella<br />

Mansikoissa usein jäämiä<br />

Kotimaisia mansikoita, musta- ja punaherukoita<br />

sekä vadelmaa tutkittiin yhteensä<br />

22 näytettä. Torjunta-ainejäämiä löytyi 15<br />

mansikkanäytteestä, yhteensä kymmentä<br />

eri ainetta. Yleisin oli 13 näytteestä löytynyt,<br />

harmaahomeen torjunnassa käytettyä tolyylifl<br />

uanidi. Seitsemästä mansikkanäytteestä<br />

löytyi enemmän kuin yksi torjunta-ainejäämä,<br />

enimmillään kuuden eri aineen jäämiä.<br />

Kahdesta herukkanäytteestä löytyi pieniä<br />

määriä tolyylifl uanidia, mutta vadelmanäytteestä<br />

jäämiä ei löytynyt.<br />

pellolta pöytään<br />

syksyllä 2006. Uusi dire<strong>kt</strong>iivi merkitsee suurta<br />

haastetta koko kalojen terveydenhuollolle<br />

ja -tarkkailulle. – Eija Rimaila-Pärnänen ja<br />

Sirpa Lotsari, EELA<br />

Kalaterveyspäivän luennot on koottu sekä<br />

suomeksi että ruotsiksi EELAn julkaisusarjassa<br />

ilmestyneeseen julkaisuun Kalaterveyspäivä<br />

2006.<br />

Mysleistä ja muista aamiaisviljavalmisteista<br />

tutkittiin 40 näytettä, joista 32 sisälsi<br />

torjunta-ainejäämiä. Aineita oli kymmenen.<br />

Enimmillään yhdestä näytteestä löytyi kuuden<br />

eri aineen jäämiä. Yleisin oli viljoille ja<br />

hedelmäpuille kasvunsääteenä käytettävä<br />

klormekvatti, jonka jäämiä löytyi 80 prosentista<br />

näytteitä.<br />

Torjunta-ainejäämiä tutkittiin myös kotimaisista<br />

kurkuista, pavuista, pinaatista, perunasta<br />

ja porkkanasta sekä lastenruoista ja<br />

eräistä luomukasviksista. Näistä näytteistä<br />

jäämiä ei löytynyt.<br />

2 / 2 0 0 6 7<br />

EVI:n kuva-arkisto

ALKUPALAT<br />

Terveysväitteet<br />

syyniin<br />

■ Elintarvikkeiden markkinoinnissa<br />

käytetyt terveysväitteet ja niiden tutkimusnäyttö<br />

joutuvat viranomaisten<br />

selvityksen kohteeksi kulunvana vuonna.<br />

Selvityksessä kootaan kansallinen<br />

luettelo käytössä olevista hyväksyttävistä<br />

väitteistä.<br />

Väitteitä ja niiden taustalla olevaa<br />

näyttöä selvitetään Elintarvikeviraston<br />

kotisivulta löytyvällä kyselyllä.<br />

Terveysväitteitä käyttävien yrityksen<br />

kannattaa vastata kyselyyn. Mikäli<br />

EU:ssa parlamentin toisessa käsittelyssä<br />

on ravitsemus- ja terveysväiteasetus<br />

hyväksytään, voi unionimaissa<br />

jatkossa käyttää vain komission<br />

rekisteriin kirjattuja väitteitä.<br />

Asetusehdotus edellyttää, että jäsenmaat<br />

toimittavat asetuksen voimaan<br />

tuloa seuraavan vuoden aikana<br />

komissioon luettelon yleisesti<br />

hyväksytyistä ja keskivertokuluttajan<br />

ymmärtämistä terveysväitteistä.<br />

Suomessa erilaisia terveysväitteitä<br />

käytetään markkinoinnissa runsaasti,<br />

mutta meillä ei ole kansallista luetteloa<br />

yleisesti hyväksyttävistä ja keskivertokuluttajan<br />

ymmärtämistä väitteistä.<br />

Tietoa elintarvikkeiden markkinoinnissa<br />

käytetyistä terveysväitteistä ja<br />

niiden taustalla olevasta tutkimusnäytöstä<br />

kerätään netissä olevalla<br />

lomakkeella. Tietoa hankkeesta ja<br />

linkki lomakkeeseen löytyy Elintarvikeviraston<br />

kotisivuilta osoitteesta<br />

http://www.elintarvikevirasto.fi /yrittajalle/g6633.html<br />

ja toukokuun alusta<br />

alkaen Elintarviketurvallisuusvirasto<br />

<strong>Evira</strong>n kotisivuilta (www.evira.fi ) elintarvikkeet-osiosta.<br />

Lomake on täytettävä<br />

15.7.2006 mennessä.<br />

Lomakkeen voivat täyttää kaikki<br />

halukkaat, muun muassa markkinoilla<br />

toimivat elintarvikealan yritykset, raaka-ainetoimittajat,<br />

asiantuntijat, potilasjärjestöjen<br />

edustajat ja viranomaiset.<br />

Väitteitä käyttävien yritysten kannattaa<br />

vastata kyselyyn, koska asetusehdotuksen<br />

mukaan jatkossa voi käyttää<br />

vain EU:n tulevaan rekisteriin hyväksyttyjä<br />

väitteitä.<br />

Valmissalaatit ovat hyvälaatuisia<br />

■ Elintarvikevirasto selvitti viime vuonna<br />

valmissalaattien turvallisuutta ja laatua, ja<br />

totesi salaattien mikrobiologisen ja aistinvaraisen<br />

laadun keskimäärin hyväksi tai erinomaiseksi.<br />

Proje<strong>kt</strong>issa tutkittiin Listeria monocytogeneksen<br />

esiintymistä eläinperäisiä tuotteita ja<br />

raakoja vihanneksia sisältävissä, valmiiksi pakatuissa<br />

salaateissa. Kaikista näytteistä tutkittiin<br />

myös Escherichia coli, Staphylococcus<br />

aureus ja arvioitiin aistinvarainen laatu.<br />

Näytteitä tutkittiin yhteensä 116 kappaletta.<br />

Tutkituista salaateista 30 prosenttia oli<br />

kaupan ja 70 prosenttia teollisuuden pakkaamia.<br />

Salaattien aistinvaraisen laatu oli keskimäärin<br />

hyvä tai erinomainen hajun sekä<br />

ulkonäön suhteen. Maun perusteella suurin<br />

osa näytteistä luokiteltiin tyydyttäväksi tai<br />

hyväksi. Yksi näyte arvioitiin aistinvaraisesti<br />

hylätyksi ja kaksi näytettä ulkonäön suhteen<br />

huonoksi tai välttäväksi.<br />

8 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

Minna Nurro<br />

■ Ihmeellisen tehokkaana laihdutuspillerinä<br />

räikeästi markkinoitu Trimbia osoittautui<br />

Elintarvikeviraston teettämissä ja Tullilaboratorion<br />

tekemissä tutkimuksissa täydeksi<br />

humpuukiksi.<br />

Tutkimustulosten perusteella valmiste<br />

sisältää 37 % leivinjauhetta (natriumkarbonaatti),<br />

35 % sorbitolia (makeutusaine),<br />

6 % sitruunahappoa (happamuudensäätöaine)<br />

ja 2 % piidioksidia (paakkuuntumisenestoaine).<br />

Eli 80 % valmisteen koostumuksesta<br />

on tavallisia elintarvikkeissa<br />

käytettyjä aineita, joilla ei ole fysiologisia<br />

S. aureus -pitoisuus oli lievästi kohonnut<br />

yhdessä feta- ja yhdessä broilersalaatissa. E.<br />

coli -pitoisuus oli kohonnut yhteensä yhdeksässä<br />

feta-, katkarapu- ja kebabsalaatissa.<br />

L. monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eeria todettiin<br />

vain yhdessä fetasalaatissa. Ba<strong>kt</strong>eeripitoisuus<br />

oli pieni (5 pmy/g) eikä se ylittänyt<br />

lainsäädännön raja-arvoa, joka on sellaisenaan<br />

syötäville elintarvikkeille 100 pmy/g.<br />

Samassa näytteessä S. aureus sekä E. coli<br />

-pitoisuudet olivat kohonneet ja aistinvarainen<br />

laatu oli huono. Löydöksen johdosta<br />

kyseisen valmistajan tuotantotilat puhdistettiin<br />

perusteellisesti ja salaattien myyntiaikaa<br />

lyhennettiin.<br />

Tuotteiden säilytyslämpötilat myymälöissä<br />

olivat riittävän alhaisia (keskiarvo 5,4 ºC).<br />

Säilytyslämpötila oli yli 10 ºC yhdeksässä<br />

näytteessä. – Mari Raahenmaa ja Taina Niskanen,<br />

EVI<br />

Ihmepilleri oli humpuukia vaikutuksia. 20 % Trimbian koostumukses-<br />

ta on muita valmistusaineita, kuten pakkausmerkinnöissä<br />

mainittua sitruunaa, melonia,<br />

pomeranssia, pomeloa, lakritsijuurta<br />

ja intialaista garcinia cambogia -hedelmää.<br />

Tuotteen markkinointimateriaalissa mainittua<br />

uutta molekyyliä trimbiaa ei löydy mistään<br />

kemian alan tietokannoista. Myöskään<br />

Tullilaboratorion massaspe<strong>kt</strong>rometrisissä<br />

tutkimuksissa ei todettu tuntemattomia<br />

yhdisteitä, jotka saattaisivat olla trimbiamolekyylejä.

Porokokous Kehä III:n tuntumassa<br />

■ Pohjoismainen poronhoidon tutkimuselin<br />

NOR (Nordisk organ for reindriftsforskning)<br />

piti juhlakokouksen maaliskuun 20.-22. päivinä<br />

Tikkurilassa. Kyseessä oli NOR:n 14.<br />

tutkimuskonferenssi, joka samalla juhlisti järjestön<br />

25-vuotista taivalta. Perustajista ainoa<br />

vielä a<strong>kt</strong>iivisesti mukana oleva on RKTL:n<br />

erikoistutkija, dosentti Mauri Nieminen, joka<br />

on järjestön nykyinen puheenjohtaja.<br />

Esityksistä erityisesti jäi mieleen Knut<br />

Røed Norjan eläinlääkärikorkeakoulusta,<br />

joka kertoi poron ja peuran genetiikasta,<br />

minkä aiheen tutkimiseen hän oli soveltanut<br />

mm. uusimpia DNA-tekniikoita, joiden<br />

avulla poronhoidon historiakin kirkastuu<br />

vähittäin.<br />

EELAn Oulun alueyksikön johtaja Antti<br />

Oksanen hahmotteli poron sairauden ja terveyden<br />

kehitystä suhteessa porotalouden<br />

ja ympäröivän yhteiskunnan muutoksiin.<br />

Hän esitteli Oulussa suunniteltua pohjoismaista<br />

porojen hyvinvointivaltiomallia, joka<br />

vastaisi nyky-yhteiskunnan eläinten hyvinvoinnille<br />

asettamiin vaatimuksiin. Malli on<br />

yksinkertainen ja tarkoitus on, että se on<br />

myös halpa. Tutkimuksen avulla ja porojen<br />

terveydentilan järjestelmällisellä seurannalla<br />

annetaan mahdollisuus estää eläinten tarpeeton<br />

kärsimys esimerkiksi nälkiintymisen<br />

tai sairauden johdosta.<br />

Porojen terveydestä ja hyvinvoinnista<br />

■ Kaari-lehdestä tehtiin viime syksynä ensimmäistä<br />

kertaa lukijatutkimus, jonka tavoitteena<br />

oli selvittää, mitä mieltä lehden<br />

lukijat ovat lehden sisällöstä, ulkoasusta<br />

ja painetun lehden tarpeellisuudesta. Vastauksissa<br />

Kaarta kuvaaviksi adje<strong>kt</strong>iiveiksi<br />

mainittiin useimmin ajankohtainen (97 %),<br />

hyvin toimitettu (96 %), informatiivinen (95<br />

%) ja helppolukuinen (95 %).<br />

Ulkoasuun liittyviin väittämiin vastattiin<br />

erittäin positiivisesti. Valtaosa vastaajista oli<br />

sitä mieltä, että lehden kuvitus täydentää<br />

tekstejä, lehti on helppolukuinen, selkeä<br />

rakenteeltaan ja taitoltaan, ja houkuttelee<br />

lukemaan.<br />

Lukijatutkimus tehtiin numeron 4/2005<br />

yhteydessä internet-pohjaisena webropolkyselynä<br />

sekä lehden yhteydessä olleena<br />

kyselylomakkeena. Vastaajia oli yhteensä<br />

344.<br />

Kaari-lehti on ilmestynyt vuodesta 2002<br />

huolehtiminen on kaikissa Pohjoismaissa<br />

tärkeätä. Kiinnostus eläinten terveyteen ei<br />

ole järjestössä mikään uusi asia. Vähänkin<br />

rahoituksen löytäminen terveydenhuoltotyöhön<br />

saattaa kuitenkin olla elinkeinon<br />

heikon taloustilanteen vuoksi hankalaa.<br />

– Sauli Laaksonen, EELA<br />

Norjan porosaamelaiset Aslak J. Eira<br />

Kautokeinosta (vas.) ja John Henrik Eira<br />

Karasjoelta katselevat Kuusamon poroteurastamossa<br />

kuvattua Setaria tundra –vatsakalvontulehdusvideota.<br />

”Tämmöistä emme<br />

ole vielä koskaan nähneet – onneksi!”<br />

Lukijatutkimus:<br />

Kaari on ajankohtainen ja helppolukuinen<br />

▼<br />

alkaen EVI:n, EELAn ja KTTK:n yhteistyönä.<br />

Lehden painosmäärä on 6 000.<br />

Monipuolinen vastaajajoukko<br />

Vastaajien taustatietojen perusteella voidaan<br />

olettaa, että kohderyhmä oli melko<br />

monipuolinen ja sisälsi kaikkien mukana<br />

olevien organisaatioiden asiakkaita. Vastaajakunta<br />

painottui valvontatyön ammattiryhmään<br />

(58,2 %) ja naisia oli vastaajista<br />

73,5 %. Yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkinnon<br />

suorittaneita oli vastaajajoukosta<br />

65 %.<br />

Säännöllisesti luettavina alan aikakauslehtinä<br />

mainittiin eniten Kaari (96 %) sekä<br />

Elintarvike ja Terveys (55 %). Muita paljon<br />

luettuja alan lehtiä olivat Eläinlääkärilehti<br />

(23 %), Luonnonvara (20 %) ja Kehittyvä<br />

Elintarvike (19 %).<br />

Lehden lukutottumuksista kysyttäessä<br />

suurin osa (57 %) lukee lehdestä muuta-<br />

pellolta pöytään<br />

Sauli Laaksonen<br />

MITEN ON?<br />

Onko aspartaami turvallinen lisäaine?<br />

Aspartaami (E951) on erittäin vähän energiaa<br />

sisältävä keinotekoinen makeutusaine,<br />

joka koostuu kahdesta elimistössä<br />

tavallisesti esiintyvästä aminohaposta,<br />

asparagiinihaposta ja fenyylialaniinista.<br />

Aminohapot ovat orgaanisia yhdisteitä,<br />

jotka ovat proteiinien rakennusaineita.<br />

Aspartaami on 100–200 kertaa makeampi<br />

kuin tavallinen sokeri. Se ei kestä<br />

kuumentamista.<br />

Lisäaineiden käytöstä elintarvikkeiden<br />

valmistuksessa on tarkat määräykset<br />

elintarvikelainsäädännössä. Aineiden<br />

turvallisuus arvioidaan kansainvälisissä<br />

riippumattomissa asiantuntijaryhmissä,<br />

joita ovat FAO/WHO:n alainen asiantuntijakomitea<br />

JECFA ja EU:ssa EFSA. Ennen<br />

hyväksyntää lisäaineet testataan erityyppisin<br />

kokein, joissa selvitetään aineiden<br />

myrkyllisiä vaikutuksia ja syöpävaarallisuutta.<br />

Turvallisuutta arvioidaan myös<br />

saantitutkimusten avulla.<br />

Viime vuonna valmistui Italiassa toteutettu<br />

aspartaamin karsinogeenisuutta<br />

koskeva tutkimus. EFSA on saanut tutkimuksen<br />

tarkat tulokset ja arvioi niiden<br />

perusteella, onko aspartaamin turvallisuusarviota<br />

syytä muuttaa. Arviointityö<br />

vie 3–5 kuukautta. Toistaiseksi EFSA ei<br />

ole tiedottanut asiasta.<br />

Aspartaamin käyttöä koskevat säännöt:<br />

KTM asetus elintarvikkeissa ja alkoholijuomissa<br />

käytettävistä makeutusaineista<br />

117/2005 www.fi nlex.fi /fi /laki/alkup/2005/20050117<br />

man kiinnostavan artikkelin. Suosituin aihealue<br />

lehden jutuista on elintarvikevalvonta (76 %).<br />

Yleisiä artikkeleja ja pikku-uutisia lukee 64 %,<br />

eläinlääkintään ja eläinten terveyteen liittyviä<br />

artikkeleja 46 % ja alkutuotannon artikkeleja<br />

41 %.<br />

Vapaissa kommenteissa tuli paljon positiivista<br />

palautetta, mutta myös negatiivista.<br />

Lehden toimitusneuvosto on käsitellyt lukijatutkimuksen<br />

tuloksia ja tehnyt jonkin verran<br />

linjanvetoja lehden tulevaisuuden suhteen.<br />

Lehteä päätettiin jatkaa samalla sabluunalla<br />

vuoden 2006 ajan. – Mirja Kallio<br />

2 / 2 0 0 6 9

KATI LEPPÄLAHTI | t eksti<br />

on lähtöruudussa<br />

Parin viikon kuluttua Elintarviketurvallisuusvirasto,<br />

<strong>Evira</strong>, aloittaa työnsä<br />

pellolta pöytään -elintarviketurvallisuusviranomaisena.<br />

Pitkään valmisteltu<br />

proje<strong>kt</strong>i huipentuu kesällä,<br />

kun yli 500 ammattilaista<br />

muuttaa saman katon alle<br />

Viikkiin.<br />

Elintarviketurvallisuusvirasto aloittaa<br />

toimintansa vappuna, mutta<br />

vasta juhannusviikolla eviralaiset<br />

pääsevät muuttamaan Viikkiin uuteen<br />

virastotaloon.<br />

10 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

Jari Härkönen<br />

lintarvikeviraston ylijohtaja Jor-<br />

E<br />

ma Hirn on ollut omasta työstään<br />

virkavapaalla ja vetänyt päätoimisesti<br />

<strong>Evira</strong>-proje<strong>kt</strong>ia viime<br />

vuoden alusta lähtien maa- ja metsätalousministeriön<br />

neuvottelevana virkamiehenä.<br />

Maaliskuun lopulla organisaation sorvaaminen<br />

on hänen mukaansa kohtuullisessa<br />

vaiheessa.<br />

– Palikat ovat tyydyttävästi järjestyksessä,<br />

hän sanoo. – On kuitenkin selvää,<br />

että tällaisessa muutostilanteessa, kun organisaatio<br />

syntyy pari kuukautta ennen<br />

kuin henkilökunta pääsee muuttamaan<br />

yhteisiin tiloihin, ei kaikki voi pelata täydellisesti<br />

alusta lähtien.<br />

Hirn pyytää sekä henkilökunnalta että<br />

asiakkailta ja yhteistyökumppaneilta hieman<br />

ymmärrystä ja pitkämielisyyttä viraston<br />

alkutaipaleelle.<br />

Seitsemänsadan asiantuntijan <strong>Evira</strong>organisaatio<br />

kootaan neljästä eri yhteisöstä;<br />

Elintarvikevirastosta, Eläinlääkintä-<br />

ja elintarviketutkimuslaitos EELAsta,<br />

Kasvintuotannon tarkastuskeskuksesta ja<br />

maa- ja metsätalousministeriön elintarvike-<br />

ja terveysosaston toimeenpanotehtävistä.<br />

Myös maa- ja metsätalousministeriön<br />

Tietopalvelukeskuksesta tulee muutamia<br />

tietohallintoasiantuntijoita <strong>Evira</strong>an.<br />

Kolmen viraston tehtävät on kerätty<br />

ja keskitetty <strong>Evira</strong>ssa. Käytännössä miltei<br />

kaikki tutkimus- ja laboratoriotoiminta on<br />

keskitetty omalle eläintauti- ja elintarviketutkimusosastolleen.<br />

Jonkin verran sitä jää<br />

maataloustuotannon valvontaosastolle.<br />

– Entistä EVIä on myllätty sisältä. Ministeriön<br />

toimeenpanotehtävät on sijoitettu<br />

elintarvike- ja eläinlääkintävalvontaosastolle.<br />

Hallinto-osasto puolestaan on kerätty<br />

virastoista yhteen yksikköön.<br />

Eurooppalaista ajattelua<br />

Vappuna starttaavan viraston toimiala<br />

kattaa koko elintarvikeketjua koskevan<br />

valvonnan. Pellolta pöytään -ajattelua toteuttavia<br />

kollegavirastoja on EU-maissa

jo useita. – Pellolta pöytään -organisoituminen<br />

alkoi EU:ssa BSE-kriisin myötä,<br />

Hirn kertoo.<br />

Tuolloin jäsenmaissa todettiin, että tiivis<br />

valvonta ja tutkimus elintarvikeketjussa<br />

ovat ainoat aseet mittavia ruokakriisejä<br />

vastaan. Komissioon syntyi Sanco, terveys-<br />

ja kuluttaja-asioista huolehtiva pääosasto<br />

ja jäsenmaat alkoivat organisoida elintarviketurvallisuuttaan<br />

uusiksi.<br />

Pellolta pöytään -ajattelu on viraston<br />

koostamisessa viety Hirnin mukaan pisimmälle<br />

Itävallassa, jonka elintarviketurvallisuusvirastoon<br />

on kerätty viranomaiset<br />

todella laajalta se<strong>kt</strong>orilta. Itävallan AGE-<br />

Siin on niputettu meikäläisiä vastaavien<br />

viranomaisten lisäksi vielä sikäläinen Kansanterveyslaitos.<br />

– Joissain maissa, esimerkiksi Isossa-<br />

Britanniassa, elintarviketurvallisuusvirastot<br />

ovat ministeriöistä riippumattomia. Ne on<br />

haluttu irrottaa poliittisesta päätöksenteosta<br />

kokonaan, Hirn kertoo.<br />

Suomessa <strong>Evira</strong>n ulkopuolelle jää<br />

muutamia pieniä kokonaisuuksia. Tuotevalvontakeskuksessa<br />

hoidetaan jatkossakin<br />

talousvettä koskevat viranomaistyöt.<br />

Hirnin mukaan myös Tullilaboratorion<br />

tutkimustoiminta on läheistä sukua <strong>Evira</strong>n<br />

laboratoriotoiminnalle.<br />

Kolmen ministeriön ohjauksessa<br />

Suomen Elintarviketurvallisuusvirasto toimii<br />

kolmen ministeriön tulosohjauksessa.<br />

Maa- ja metsätalousministeriön lisäksi viraston<br />

tulostavoitteita asettavat sosiaali- ja<br />

terveysministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriö.<br />

Nämä kolme ministeriötä<br />

ovat tähän asti olleet Elintarvikeviraston<br />

tulosohjauksen ruorissa.<br />

Valtioneuvoston <strong>Evira</strong>a koskevassa asetuksessa<br />

on kolmen ministeriön <strong>Evira</strong>-työrukkaseksi<br />

määritelty Elintarviketurvallisuuden<br />

yhteistyöryhmä, joka valmistelee<br />

tulostavoitteet vuosittain.<br />

– Uudessa systeemissa STM ja KTM<br />

neuvottelevat tulostavoitteiden sisällöstä,<br />

mutta sopimuksen allekirjoittaminen on<br />

delegoitu MMM:lle, Hirn toteaa.<br />

Yhden luukun palvelua<br />

<strong>Evira</strong>n organisaatio käsittää kaksi valvontaosastoa,<br />

tutkimusosaston ja hallinto-osaston<br />

sekä kaksi erillistä yksikköä:<br />

riskinarvioinnin ja viestinnän. Nämä kaksi<br />

ovat suoraan pääjohtajan alaisuudessa.<br />

Pääjohtajan ohjauksessa on lisäksi viraston<br />

sisäinen tarkastus, laadunvarmistus,<br />

prosessit ja zoonoosikeskus.<br />

Kahdeksan ilmoittautui pääjohtajaksi<br />

<strong>Evira</strong>n pääjohtajakandidaatteja ilmaantui maaliskuun puolivälin määräaikaan mennessä<br />

kahdeksan.<br />

Valmiutensa tehtävään ilmoittivat Euroopan komission terveys- ja kuluttajaasioiden<br />

pääosaston apulaispääjohtaja Jaana Husu-Kallio, <strong>Evira</strong>-proje<strong>kt</strong>ia vetänyt<br />

neuvotteleva virkamies Jorma Hirn, EELAn ylijohtaja Tuula Honkanen-Buzalski,<br />

maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston osastopäällikkö<br />

Matti Aho, EELAn professori Kimmo Peltonen, Mittatekniikan keskuksen johtaja<br />

Timo Hirvi, Ruokakeskon tuotetutkimuspäällikkö Matti Kalervo sekä fi losofi an<br />

tohtori Tarja Kemppainen Kankaanpään kuntoutuskeskuksesta.<br />

Nimitys valmistellaan maa- ja metsätalousministeriössä ja siitä päättää valtioneuvosto,<br />

todennäköisesti huhtikuun aikana.<br />

pellolta pöytään 2 / 2 0 0 6 11

Organisaatio on vuosien valmistelutyön<br />

tulos, jossa virastot ovat olleet itse<br />

vahvassa roolissa. Lopulliseen muotoonsa<br />

<strong>Evira</strong>n organisaatio muokattiin maa- ja<br />

metsätalousministeriön kansliapäällikön<br />

kanssa käydyissä neuvotteluissa.<br />

Kolmen viraston toiminta ei ole siirtynyt<br />

sinällään suoraan kolmelle osastolle,<br />

vaan tehtäväjakoja on myllätty. – Muutokset<br />

ovat merkittäviä, mutta toki ne olisi<br />

voinut vieläkin radikaalimmin toteuttaa.<br />

Tämä ratkaisu on kuitenkin yhteisesti sovittu,<br />

Hirn korostaa.<br />

Hänen mukaansa <strong>Evira</strong> tarjoaa aidosti<br />

yhden luukun palvelua elintarviketurvallisuuteen<br />

liittyvissä asioissa, kun samasta<br />

organisaatiosta saa koko elintarviketuotantoketjun<br />

palvelua.<br />

<strong>Evira</strong><br />

pähkinänkuoressa<br />

<strong>Evira</strong>ssa työskentelee yli 700 asiantuntijaa,<br />

joista noin 500 sijoittuu Viikkiin Helsinkiin<br />

Henkilötyövuosia 753<br />

Vuosibudjetti noin 50 miljoonaa euroa<br />

<strong>Evira</strong> varmistaa valvonnalla, tutkimuksella<br />

ja riskinarvioinnilla elintarvikkeiden ja maa-<br />

ja metsätalouden tuotantopanosten turvallisuutta<br />

ja laatua, kasvinterveyttä sekä eläinten<br />

terveyttä ja hyvinvointia tavoitteenaan luoda<br />

edellytykset ihmisten ja eläinten terveyden<br />

ja ympäristön suojelemiselle, maa-, metsä-<br />

ja elintarviketaloudelle ja korkealle kuluttajaturvalle.<br />

Tähän asti esimerkiksi lihantarkastustoimintaa<br />

tekevien tarkastuseläinlääkäreiden<br />

ja –teknikoiden työllä on ollut useita<br />

ohjaajia: eläintautipuolta ovat ohjannet<br />

ministeriö ja lääninhallitukset, lihantarkastuksen<br />

hygieniaa puolestaan EVI. Uudessa<br />

tilanteessa kaikki lihantarkastuksen ohjaus<br />

hoituu <strong>Evira</strong>n kautta.<br />

Pikkuasioiden ruletti<br />

Kuukautta ennen <strong>Evira</strong>n starttia Hirnillä on<br />

työpöydällään pikkuasioiden sillisalaatti.<br />

– Hämmästyttävän paljon näitä pikkuasioita<br />

on. Esimerkiksi tietojärjestelmät,<br />

kaikki erilaiset sopimukset ja niiden siirrot<br />

uudelle virastolle menevät uusiksi ja<br />

vaativat oman työstämisensä. Lista jatkuu<br />

ihmisten sijoitteluilla, kilpailutuksilla, erilaisten<br />

koneiden ja laitteiden valinnoilla<br />

ja niin edelleen, Hirn<br />

huokaa.<br />

Suuria periaatteellisiakin<br />

asioita on<br />

hoidettavana. <strong>Evira</strong>an<br />

neljästä eri organisaatiosta<br />

tulevilla työntekijöillä<br />

on kaikkiaan<br />

seitsemän erilaista<br />

palkkaussysteemiä.<br />

Yksin kannustinjärjestelmiä<br />

on neljä erilaista,<br />

joka virastolla<br />

omansa ja ministeriön<br />

väellä vielä erilainen<br />

maksuperuste.<br />

– Uuden viraston<br />

myötä käynnistyy yh-<br />

12 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

Jari Härkönen<br />

teisen palkkauspolitiikan luominen, Hirn<br />

lupaa.<br />

Johtovirat pannaan hakuun<br />

Hirn toteaa toivoneensa, että uuden viraston<br />

aloittaessa olisi henkilökunta jo<br />

vakiviroissaan. Näin ei kuitenkaan ole,<br />

sillä <strong>Evira</strong>-lakia jouduttiin odottamaan<br />

puoli vuotta toivottua pitempään, eikä<br />

käytännön henkilöstöasioihin päästy ajoissa<br />

käsiksi. Viime juhannukseksi odotettu<br />

laki hyväksyttiin eduskunnassa tammikuussa,<br />

asetus helmikuussa ja parhaillaan<br />

<strong>Evira</strong>n työjärjestys on lausuntokierroksella<br />

organisaatioiden sisällä.<br />

<strong>Evira</strong>n huhtikuussa valittavalle pääjohtajalle<br />

tulee suhteellisen suuri toimivalta.<br />

Esimerkiksi organisaatiouudistukset ovat<br />

yksin pääjohtajan peukalon alla. Pääjohtaja<br />

myös nimittää <strong>Evira</strong>n osastonjohtajat<br />

ja suoraan omat alaisensa.<br />

– Kaikkien osastojen johtajanvirat<br />

tullaan panemaan auki ja hakuun, Hirn<br />

kertoo.<br />

Hän toteaa, että mutkikkuuteensa nähden<br />

<strong>Evira</strong>-prosessi on edennyt mukavasti,<br />

virastojen kesken hyvässä hengessä<br />

ja yhteistyössä. Alkuaikojen ongelmiin<br />

on kuitenkin syytä varautua joustavalla<br />

asenteella sekä talon sisällä että sen ulkopuolella.<br />

– Pahimmassa tapauksessa meillä on<br />

uuden viraston aloittaessa lintuinfl uenssa<br />

täysillä päällä. Kaikki lintuinfl uenssasta<br />

vastaavat viranomaisethan tulevat <strong>Evira</strong>n<br />

palvelukseen, joten haastetta riittää toukokuun<br />

alkuun, Hirn sanoo.

MARJA ISOMURSU | eläinlääkäri, EELA<br />

Talvilintujen taudit tarkkailuun<br />

Talvisin käy monilla pihoilla<br />

kuhina, kun pakkasessa sinnittelevät<br />

linnut etsivät lintulaudoilta<br />

energiapitoista ravintoa.<br />

Kova talvi näännyttää kuitenkin<br />

aina osan talvehtivista varpuslinnuista.<br />

Joskus sairaita tai<br />

kuolleita lintuja näkyy lintulaudoillakin,<br />

mikä aiheuttaa huolta<br />

ruokkijoissa ja kyselyjä eläinlääkäreille.<br />

R<br />

uokintapaikkojen lintujen tautitilanteen<br />

selvittämiseksi EELA<br />

aloitti syksyllä 2005 yhteistyön<br />

Luonnontieteellisen keskusmuseon<br />

kanssa. Keskusmuseo on jo vuodesta<br />

1989 alkaen kerännyt tietoja eri lintulajien<br />

runsaudesta talvisilla ruokintapaikoilla.<br />

Seurantaan osallistuu vuosittain eri puolilla<br />

maata noin 250 ruokintapaikkaa, joilla<br />

lokakuun alusta huhtikuun loppuun<br />

havainnoidaan lintuja ja niiden määriä<br />

erityisen havainnointilomakkeen avulla.<br />

Tänä talvena havainnoitsijoita on pyydetty<br />

täyttämään myös poikkeushavaintolomake,<br />

jolle kerätään tiedot sairaista ja<br />

kuolleista linnuista. Kuolleena löydetyt<br />

linnut pyydetään lähettämään EELAan<br />

kuolinsyytutkimukseen. Seurannalla pyritään<br />

saamaan kuva lintukantojen pitkäaikaisvaihteluista,<br />

lintujen sairauksista ja<br />

kuolleisuuden syistä sekä eri lintutautien<br />

levinneisyydestä.<br />

Englannissa on sattumoisin alkanut<br />

vuonna 2005 samankaltainen lintulaskentaverkostoon<br />

liittyvä proje<strong>kt</strong>i, puutarhalintujen<br />

terveyttä seuraava Garden Bird<br />

Health initiative. Proje<strong>kt</strong>in tiedonkeruu<br />

tapahtuu meikäläisestä systeemistä poiketen<br />

palvelevan puhelinnumeron kautta, johon<br />

ihmiset voivat ilmoittaa havaintojaan<br />

sairaista tai kuolleista linnuista. Mukana<br />

proje<strong>kt</strong>issa on useita yliopistoja, lintutieteellisiä<br />

yhdistyksiä ja tutkimuslaitoksia.<br />

Erityistarkkailussa salmonella<br />

Yleisimmin pikkulintujen talvikuolleisuutta<br />

Tuomo Hurme/Luonnonkuva-arkisto<br />

Talviruokinnassa olevia lintuja seurataan EELAn hankkeessa.<br />

on aiheuttanut EELAn aineistojen mukaan<br />

salmonelloosi, eli Salmonella Typhimurium<br />

-serotyypin aiheuttama yleisinfe<strong>kt</strong>io.<br />

Salmonella on erityistarkkailussa myös<br />

talvilintujen seurannassa. Lintulaskijoita<br />

on kehotettu ottamaan ruokintapaikalta<br />

kauden alussa ja lopussa ulostenäytteitä,<br />

jotka tutkitaan salmonellan varalta.<br />

Lintujen salmonelloosia esiintyy yleisesti<br />

ympäri maailmaa, myös Pohjoismaissa.<br />

Ruotsissa pikkulintujen salmonelloosi<br />

yleistyi voimakkaasti 1960-luvulla, kun lintujen<br />

talviruokinta tuli suosituksi. Norjassa<br />

tutkittiin lintulautojen tauteja tehostetusti<br />

muutama vuosi sitten.<br />

Kuolleina löydettyjen varpuslintujen<br />

selvästi yleisin kuolinsyy oli salmonelloosi.<br />

Kuten Suomessakin, yleisimmin tautiin<br />

oli kuollut punatulkkuja, vihervarpusia,<br />

urpiaisia ja viherpeippoja. Taudinpurkaukset<br />

keskittyvät kevättalveen, jolloin<br />

lintulaudoilla ulosteperäisten ba<strong>kt</strong>eerien<br />

tartuntapaine on suurimmillaan ja lintujen<br />

kunto heikoimmillaan.<br />

Elävistä pikkulinnuista otettujen ulostenäytteiden<br />

perusteella on todettu, että<br />

pieni osa terveistä linnuista kantaa sal-<br />

monellaba<strong>kt</strong>eereja suolessaan, ja voi näin<br />

levittää tartuntaa. Salmonella voi säilyä<br />

ruokintapaikalla ruokintalaitteissa, ruoantähteissä<br />

ja maaperässä, joten epidemian<br />

ilmetessä saattaa olla viisasta vaihtaa lintulaudan<br />

paikkaa.<br />

Linnut joutuvat lintulaudoilla toistensa<br />

kanssa epätavallisen läheisiin kosketuksiin,<br />

mikä voi edistää monien muidenkin<br />

tautien kuin salmonellan leviämistä.<br />

Meilläkin tavataan avipoxvirusta, joka<br />

aiheuttaa linnun ihoon hankalia patteja.<br />

Virus voi levitä pienten naarmujen ja nokkaisujen,<br />

mutta myös ruokintalaitteiden<br />

kautta.<br />

Tautien tunnistaminen ja tieto niiden<br />

levinneisyydestä auttavat ruokintapaikkojen<br />

lintutautien ennaltaehkäisyssä.<br />

Koska osa taudeista voi olla<br />

zoonoottisia eli eläinten ja ihmisten<br />

välillä tarttuvia, luonnonlintujen tautiseuranta<br />

on tärkeää myös ihmisten<br />

ja kotieläinten terveydelle.<br />

pellolta pöytään 2 / 2 0 0 6 13

JYRKI TOMMINEN | ylitarkastaja, KTTK<br />

Kriisisuunnitelma<br />

mäntyankeroisen<br />

varalle päivitettiin<br />

M<br />

äntyankeroista koskeva kriisivalmiussuunnitelma<br />

laadittiin<br />

ensimmäisen kerran vuonna<br />

2002 maa- ja metsätalousministeriön<br />

johtamana yhteistyössä KTTK:n,<br />

MTK:n sekä Metsäteollisuus ry:n kanssa.<br />

Suunnitelman päivitetty <strong>versio</strong> on ilmestynyt<br />

äskettäin.<br />

Kriisivalmiussuunnitelman avulla varaudutaan<br />

mäntyankeroisen mahdolliseen<br />

löytymiseen tuontipuusta tai maamme<br />

havupuumetsistä. Valmiussuunnitelma<br />

nopeuttaa ankeroisen hävittämiseksi ja<br />

leviämisen ehkäisemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin<br />

ryhtymistä. Suunnitelmassa<br />

on huomioitu onnistuneen torjuntakampanjan<br />

perusedellytykset. Näihin kuuluvat<br />

muun muassa kattava, ripeä ja avoin<br />

yhteistyö ja tiedotus kasvinsuojeluviranomaisten,<br />

metsäteollisuuden sekä metsänomistajien<br />

kanssa ja välillä. Euroopassa<br />

mäntyankeroista tavataan ainoastaan Portugalissa.<br />

Portugalin kokemukset toimivat<br />

hyvänä esimerkkipohjana kriisivalmiussuunnitelmaa<br />

laadittaessa.<br />

Suunnitelmassa käsitellään mäntyankeroista<br />

koskeva, erityisesti Portugalin<br />

tilanteeseen liittyvä EU- lainsäädäntö.<br />

Komission päätös (2001/218/EY) säätelee<br />

yksityiskohtaisesti, minkä kaltaisin toimenpitein<br />

ankeroisen leviämistä laajemmalle<br />

Portugalissa pyritään estämään. Toisaalta<br />

päätöksen sisällön toimeenpanemisen yksi<br />

tärkeä tavoite on päästä mäntyankeroisesta<br />

kokonaan eroon. Mikäli mäntyankeroista<br />

löytyisi maastamme, sama lainsäädäntö<br />

tulisi myös koskemaan Suomea.<br />

Leviämisvaara suurin<br />

pakkausmateriaalissa<br />

Mäntyankeroinen voi levitä maahamme<br />

useaa eri tietä.<br />

Suurimmat<br />

riskit liittyvät<br />

puutavaraan<br />

tai havupuiseenpakkausmateriaaliin,<br />

joka on peräisin<br />

maasta,<br />

jossa ankeroista tiedetään esiintyvän. Ankeroista<br />

saattaa löytyä myös muusta kuin<br />

mäntyankeroismaasta peräisin olevasta<br />

puutavarasta tai pakkausmateriaalista,<br />

esimerkkinä venäläistä alkuperää oleva<br />

puu, joskin tämä vaihtoehto on epätodennäköisempi.<br />

Suunnitelmassa analysoidaan myös<br />

mäntyankeroisen mahdollinen löytyminen<br />

omista metsistämme ja sen seuraukset.<br />

Kriisiin varautumisen keskeisenä ajatuksena<br />

on ennakoida vaadittavat viranomaistoimenpiteet<br />

sekä metsäteollisuuden ja<br />

metsänomistajien roolit torjuntatyössä<br />

tapauskohtaisesti riippuen siitä, mistä<br />

ankeroista löydetään.<br />

Mäntyankeroisen löytymisen todennäköisyys<br />

on tilastojenkin valossa suurin<br />

mäntyankeroismaasta peräisin olevasta<br />

havupuisesta pakkausmateriaalista. Esimerkiksi<br />

neljän vuoden tarkastusajanjakson<br />

(2000 – 2004) aikana maamme<br />

kasvinsuojeluviranomaiset löysivät mäntyankeroismaista<br />

peräisin olevista pakkauspuista<br />

eläviä mäntyankeroisia 33 erästä,<br />

kun tarkastettujen erien kokonaismäärä<br />

oli 1069.<br />

Saastuneiden erien alkuperämaina olivat<br />

USA (27), Kanada (3), Japani (2) ja<br />

Kiina (1).<br />

Mäntyankeroisen uskotaan päässeen<br />

Portugalin metsiin mäntyankeroismaasta<br />

pellolta pöytään<br />

Vaarallisen kasvintuhoojan,<br />

mäntyankeroisen, Suomeen<br />

leviämisen varalle on laadittu<br />

ajantasaistettu kriisivalmiussuunnitelma.<br />

Portugalilainen mäntyankeroiskoiras.<br />

peräisin olevasta pakkausmateriaalista.<br />

Mäntyankeroistarkastuksia<br />

Venäjän havupuulle<br />

Mäntyankeroismaista ei raakapuuta tai sahatavaraa<br />

käytännöllisesti katsoen tuoda<br />

Suomeen lainkaan tiukoista EU:n käsittelyvaatimuksista<br />

johtuen. Sen sijaan puun<br />

tuonti Venäjältä on viime vuosina entisestään<br />

vilkastunut ja on nykyään noin 7-8<br />

miljoonaa kuutiota vuositasolla.<br />

Venäjällä ei mäntyankeroista tiedetä<br />

esiintyvän. Viranomaiset tekevät kuitenkin<br />

varmuustoimenpiteenä Venäjältä<br />

tuotavaa havupuutavaraa mäntyankeroistarkastuksia<br />

muun muassa siksi, että<br />

ankeroista esiintyy Venäjän naapurimaissa<br />

Kaukoidässä.<br />

Suomen kasvinsuojeluviranomaiset<br />

ovat analysoineet venäläisestä tuontihavupuusta<br />

otettuja mäntyankeroisnäytteitä jo<br />

vuodesta 1984 lähtien. Vuoden 2004 loppuun<br />

mennessä näytteitä oli karttunut yli<br />

5000. Mäntyankeroista ei ole löytynyt.<br />

Vuodesta 2000 lähtien jokainen EU:n<br />

jäsenmaa on ollut velvoitettu kartoittamaan<br />

mäntyankeroisen esiintymistä omissa<br />

havumetsissään. Vuosina 2000-2005<br />

kasvinsuojeluviranomaiset Suomessa ovat<br />

tarkastaneet yhteensä 2265 kotimaisista<br />

puista peräisin olevaa näytettä ankeroista<br />

löytämättä.<br />

Jyrki Tomminen

Mikäli<br />

mäntyankeroinen<br />

leviäisi<br />

suomalaismetsiin,<br />

toimisivat<br />

kotimaiset<br />

tukkijäärät<br />

sen ve<strong>kt</strong>oreina.<br />

Jyrki Tomminen<br />

Kriisivalmius tarkkaan mietitty<br />

Kriisivalmiussuunnitelmassa on pyritty<br />

etukäteen jakamaan vastuualueet ja tehtävänkuvat<br />

viranomaisten ja muiden asianosaisten<br />

tahojen kanssa, mikäli ankeroista<br />

löydetään Suomesta.<br />

Pakkausmateriaalista ankeroista löydettäessä<br />

kasvinsuojeluviranomaiset määräävät<br />

saastuneen erän hävitettäväksi. Viranomaiset<br />

myös informoivat lähettäjämaan<br />

viranomaisia asiasta. Pakkausmateriaalin<br />

tulee olla tuhoojavapaata alkuperämaasta<br />

lähtiessään. Uuden, jo voimassa olevan<br />

ISPM 15 -pakkausmateriaalistandardin tarkoituksena<br />

on varmistaa pakkauspuun<br />

puhtaus ennen käyttöönottoa.<br />

Mikäli ankeroista löydetään Venäjältä<br />

tuodusta puutavarasta, puuntuonti joutuu<br />

vaikeuksiin tuontirajoitusten ja niihin liittyvien<br />

torjuntakäsittelyvaatimusten vuoksi.<br />

Todennäköisesti tuonti kustannussyistä<br />

loppuu tyystin. Vaihtoehtoisesti Venäjälle<br />

voitaisiin muodostaa tuhoojavapaita alueita,<br />

mistä puuta saisi tuoda lievemmin<br />

rajoituksin. Tämän toteutuminen vaatisi<br />

kuitenkin aikaa vieviä ja työmäärältään<br />

suuria maansisäisiä ankeroisen levinneisyyttä<br />

selvittäviä kartoituksia.<br />

Mäntyankeroisen löytyminen omista<br />

metsistämme tulisi aiheuttamaan merkittäviä<br />

taloudellisia ja ympäristöesteettisiä<br />

menetyksiä valtiolle, metsäteollisuudelle<br />

sekä metsänomistajille. Tilannetta hoidettaisiin<br />

Portugalin mallin mukaisesti. Havupuutavaran<br />

kuljettaminen maan sisällä<br />

sekä maasta ulos tulisi olemaan lainsäädännöllä<br />

tarkoin kontrolloitua. Saastuneet<br />

tai saastuneiksi epäillyt puut kaadetaan ja<br />

hävitetään. Portugalissa vuosittaiset ankeroisen<br />

hävitys- ja torjuntakulut valtion<br />

budjetista nousevat lähes kahteen miljoonaan<br />

euroon. Tämä summa on kuitenkin<br />

vasta murto-osa ankeroisesiintymien aikaansaamista<br />

kokonaiskustannuksista.<br />

Kriisivalmiussuunnitelma tulee tarpeeseen,<br />

jos mäntyankeroista joskus löytyy<br />

Venäjältä tuotavasta puutavarasta tai omista<br />

metsistämme. Jos suunnitelma joudutaan<br />

jonain päivänä ottamaan käyttöön,<br />

vahinko on kuitenkin jo tapahtunut.<br />

Sekä taloudelliset että ekologiset seuraamukset<br />

tulevat olemaan valtavat. Sen<br />

vuoksi kasvinsuojeluviranomaisten ennaltaehkäisevä<br />

tarkastustoiminta yhteistyössä<br />

tullin, rajavartiolaitoksen, metsäteollisuuden<br />

ja metsänomistajien kanssa on ensiarvoisen<br />

tärkeää.<br />

Tarkastustoiminnasta koituvat kustannukset<br />

ovat mitättömiä, jos verrataan<br />

niitä mäntyankeroisen löytymisestä joko<br />

tuontipuusta tai metsistämme aiheutuviin<br />

kustannuksiin.<br />

Mikä on<br />

mäntyankeroinen?<br />

Mäntyankeroinen on kooltaan alle millimetrin<br />

mittainen sukkulamato, joka<br />

on tappanut mäntymetsiä Japanissa ja<br />

Kiinassa laajoilla alueilla. Sitä tavataan<br />

myös Taiwanissa, Koreassa, USA:ssa,<br />

Kanadassa, Meksikossa ja Portugalissa.<br />

Ankeroinen elää isäntäpuun sisällä käyttäen<br />

ravinnoksi mm. pihkatiehyiden epiteelisoluja.<br />

Puun vesitalous romahtaa ja<br />

sen seurauksena puu kuivuu pystyyn.<br />

Mäntyankeroinen siirtyy puusta<br />

toiseen kovakuoriaisiin kuuluvien tukkijäärien<br />

avulla, mutta valtiosta toiseen<br />

ja mantereelta toiselle se on levinnyt ja<br />

näyttää edelleen leviävän kansainvälisen<br />

puukaupan sekä puisten pakkausmateriaalien<br />

liikuttelun seurauksena. Japani sai<br />

viime vuosisadan alussa mäntyankeroisesta<br />

uuden ja todella tuhoisan metsätuholaisen<br />

Pohjois-Amerikasta peräisin<br />

olevasta havupuutavarasta. Viimeisin<br />

karvas muistutus maailmanlaajuisen<br />

kaupan mukanaan tuomista kasvinterveydellisesti<br />

negatiivisista vaikutuksista<br />

oli mäntyankeroislöydös Portugalin mäntymetsistä<br />

vuonna 1999.<br />

pellolta pöytään 2 / 2 0 0 6 15

Kevättalvi on kasvihuonetarkastusten kiireistä aikaa.<br />

K A T I L E P P Ä L A H T I | t e k s t i j a k u v a t<br />

Ruusu & luuppi<br />

16 1 / 2 0 0 6<br />

Tarkastaja Marko Pirinen tarttuu vaaleanpunaista ruukkuruusua<br />

tyvestä, kääntää pehkon kyljelleen ja ravistelee<br />

lehtiä hansikoidulla kädellään hetken. Valkoiselle paperille<br />

putoaa kuivia lehtiä ja hiukan multaa. Tarkastaja etsii, vaan<br />

ei soisi löytävänsä vaarallisia kasvintuhoojia suloisten<br />

ruusujen lehdiltä ja varsista.<br />

Pirjo Roponen ja Marko Pirinen<br />

käyvät sesonkiaikaan kahden<br />

viikon välein mäntsäläläisellä<br />

ruukkuruusuja kasvattavalla<br />

kasvihuoneella tekemässä kasvinterveystarkastuksia.<br />

pellolta pöytään<br />

–E<br />

telänjauhiainen, miinaajakärpänen,<br />

ripsiäinen…,<br />

luettelevat tarkastajat Pirjo<br />

Roponen ja Marko Pirinen<br />

pahimpia kasvintuhoojia. Juuri näiden<br />

vuoksi he jälleen tänään ovat saapuneet<br />

mäntsäläläiselle kasvihuoneelle tarkastamaan<br />

ulkomailta tulleita pistokkaita ja<br />

taimia.<br />

Kevättalvi on kasvihuonetarkastusten<br />

sesonkiaikaa Kasvintuotannon tarkastuskeskuksen<br />

tarkastajille. Roponen ja Pirinen<br />

käyvät ruukkuruusuja ja ryhmäkasveja<br />

kasvattavan Finnplant Oy:n tuotantotiloissa<br />

keskimäärin kahden viikon välein.<br />

– Meille tulee taimia ja pistokkaita etupäässä<br />

Israelista, Keniasta, Hollannista ja<br />

Tanskasta, kertoo Tiina Laine Finnplantilta.<br />

Tarkastajat käyvät ensimmäisen kerran<br />

syynäämässä Israelista ja Keniasta tulevat<br />

kasvit jo Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

EU:n sisältä tulevilla kasveilla on passi, eli<br />

alkuperätieto jokaisessa erässä.<br />

EU:n sisältä tuleville kasveille ei tehdä<br />

tällaista rajatarkastusta, vaan ne kulkevat<br />

maasta toiseen kasvipassiensa kanssa.<br />

Kärpänen liimautuu kelta-ansaan<br />

Pirisen jatkaessa ruusujen ravistelua paperiarkille<br />

siirtyy Roponen kasvihuoneen<br />

katosta roikkuvan kelta-ansan luo. Ansa<br />

ei ole paljon kärpäspaperia kummempi<br />

viritys, mutta se on tehokas apu kasvintuhoojien<br />

saalistamisessa.<br />

Ruusuntaimien yläpuolella roikkuvaan<br />

ansaan on liimautunut paljon mustia pisteitä,<br />

jotka Roponen tarkistaa kymmenkertaisesti<br />

suurentavan luupin avulla.<br />

– Miinaajakärpäsellä on keltainen täplä<br />

niskassa, selostaa Roponen silmä luupissa<br />

kiinni.<br />

Karanteenikasvintuhoojia ei onneksi<br />

löydy, vaan kaikki liimapaperiin päätyneet<br />

kärpäset vaikuttavat olevan tavallisia liejukärpäsiä.<br />

Kelta-ansa kuitenkin lähetetään<br />

varmuuden vuoksi KTTK:n laboratorioon<br />

tarkastettavaksi.<br />

Kasvitauti leviäisi nopeasti<br />

Valkoisessa suojahaalarissa ja lakissa tulee<br />

nopeasti kuuma kosteannihkeässä kasvihuoneessa.<br />

Tarkastajiin lämpimät olot<br />

eivät tunnu vaikuttavan, vaan he käyvät<br />

nopeasti ja väsymättä läpi kasvipenkkejä.<br />

Finnplantin tuotantopäällikkö Vesa<br />

Niissalo pysähtyy vaihtamaan muutaman<br />

sanan.<br />

– Karanteenikasvintuhoojan löytyminen<br />

laittaisi meillä systeemit aika sekaisin, sillä<br />

se pysäyttäisi tavaran liikkumisen, Niissalo<br />

sanoo ja samaan hengenvetoon kehuu<br />

viranomaisten kanssa tehtävää yhteistyötä.<br />

– Tarkastukset ovat kaikkien etu.<br />

Niissalon toiveena olisi saada tarkas-<br />

Uppistakeikkaa.<br />

Ruusu nurin ja ravistus<br />

paperille – näin<br />

tarkistetaan, lymyääkö<br />

ruusunlehdillä<br />

kasvintuhoojia.<br />

Laikullinen lehti voi olla merkki<br />

vakavasta kasvitaudista.<br />

tajat kasvihuoneelle aina heti kun uusi<br />

tuontierä on saapunut. – Jos jossain erässä<br />

on tuholainen, niin näissä oloissa se leviää<br />

todella nopeasti, hän sanoo ja pyöräyttää<br />

kättään kosteassa ilmassa.<br />

Lehden nukka voi piilottaa tuholaisen<br />

Pirjo Roponen siirtyy pistokkaiden pariin<br />

tutkimaan kasvien lehtiä. Hän kääntelee<br />

pieniä vihreitä lehtiä ja syynää tarkasti<br />

sekä ylä- että alapuolet. Lehtien alapinnoilta<br />

voi löytyä esimerkiksi jauhiaisten<br />

koteloita.<br />

– Lehtien läikät taas voivat kertoa<br />

mahdollisista ba<strong>kt</strong>eeri- tai virustaudeista,<br />

Roponen valaisee.<br />

Hän poimii pari epäilyttävän näköistä<br />

lehteä muovipusseihin, kirjoittaa tiedot<br />

päälle ja pudottaa koriin. Lehtien läikät<br />

analysoidaan tarkemmin laboratoriossa.<br />

Tarkastaja on moniosaaja<br />

Roponen ja Pirinen ovat kasvintarkastajina<br />

moniosaajia. Kasvihuoneiden lisäksi he<br />

tekevät tarkastuksia myös taimitarhoilla,<br />

valvovat kasvisten laatua, tekevät muun<br />

muassa tulipolte- ja muita tautikartoituksia,<br />

torjunta-ainetarkastuksia, puutavaratarkastuksia<br />

ja tuonti- sekä vientitarkastuksia.<br />

– Eri vuodenaikoina on eri hommat,<br />

sanovat tarkastajat tyytyväisinä.<br />

Työn mielekkyydestä ei ole epäselvyyt-<br />

pellolta pöytään 2 / 2 0 0 6 17

Kelta-ansan tarkistus ja takaisin paikalleen viritys. Ansan liimaan jää kiinni hyönteisiä ja<br />

laboratoriossa tutkitaan, ovatko ne vaarattomia liejukärpäsiä, vai löytyykö joukosta ikävämpiäkin<br />

siipiveikkoja.<br />

tä: uusien kasvintuhoojien pääsy Suomen<br />

pellolta pöytään -ketjuun pitää estää.<br />

– Uusia tuholaisia pitäisi torjua mittavasti<br />

ja siitä tulisi lisäkustannuksia sekä<br />

tuotannon laatu heikkenisi. Riski siitä,<br />

että tuholainen siirtyy kasvihuoneelta<br />

vihannestuotantoon on todellinen ja se<br />

vaarantaisi kotimaisen ruoantuotannon<br />

puhtautta, Pirinen ja Roponen toteavat.<br />

Vesipullot korissa hölskyen he jatkavat<br />

tarkastuskierrostaan. Ulkona paukkuu<br />

kevättalven pakkanen, mutta trooppisen<br />

lämpimässä kasvihuoneessa siitä ei tarvitse<br />

välittää.<br />

18 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

Näitä tarkastajat<br />

etsivät kasvihuoneesta<br />

Miinaajakärpäset<br />

Floridankärpäsen ja krysanteemin suonimiinaajakärpäsen<br />

toukat vioittavat miinaamalla<br />

esimerkiksi mykerökukkaisten<br />

koristekasvien sekä monien vihanneskasvien<br />

lehtiä. Liriomyza-suvun miinaajakärpäset<br />

tunnistaa selässä olevasta<br />

keltaisesta pisteestä. Ne lisääntyvät voimakkaasti<br />

kasvihuoneolosuhteissa.<br />

Miinaajakärpäset leviävät kasvien mukana.<br />

Floridankärpänen ja krysanteemin<br />

suonimiinaajakärpänen ovat karanteenituhoojia,<br />

joita havaittaessa tai epäiltäessä<br />

on otettava yhteyttä kasvinsuojeluviranomaisiin.<br />

Etelänjauhiainen<br />

Etelänjauhiainen vioittaa monia kasvihuoneessa<br />

viljeltäviä koriste- ja vihanneskasveja<br />

imemällä ravintoa lehtien solukosta.<br />

Samalla se levittää kasviviruksia. Etelänjauhiaiset<br />

elävät lehtien alapinnoilla. Ne<br />

ovat rakenteeltaan ansarijauhiaisia hennompia<br />

ja väriltään kellertäviä. Etelänjauhiaiset<br />

leviävät kasvien mukana.<br />

Suomeen tuotava kasvihuonekasvien<br />

taimiaineisto on suurelta osin peräisin<br />

alueilta, joissa etelänjauhiainen on yleinen.<br />

Myös maahan tuodut leikkokukat<br />

ja ruukkukasvit ovat mahdollisia etelänjauhiaisen<br />

levittäjiä. Etelänjauhiainen on<br />

karanteenituhooja, jota havaittaessa tai<br />

epäiltäessä on otettava yhteyttä kasvinsuojeluviranomaisiin.<br />

Suomessa etelänjauhiaista<br />

on todettu satunnaisesti, ja<br />

esiintymät on torjuttu.<br />

Palmuripsiäinen<br />

Palmuripsiäinen vioittaa imennällään monia<br />

kasvihuoneessa viljeltäviä koriste- ja<br />

vihanneskasveja. Sen imentä aiheuttaa<br />

hopean- ja pronssinvärisyyttä lehdissä<br />

sekä epämuodostumia. Lisäksi se levittää<br />

esimerkiksi tomaatin pronssilaikkuvirusta.<br />

Kasveissa suojaisiin paikkoihin piiloutuva<br />

palmuripsiäinen on vaikea havaita.<br />

Se leviää kasvien mukana.<br />

Palmuripsiäinen on karanteenituhooja,<br />

jota havaittaessa tai epäiltäessä on otettava<br />

yhteyttä kasvinsuojeluviranomaisiin.<br />

Suomeen palmuripsiäisiä on tullut muutamia<br />

kertoja leikko-orkidean mukana.<br />

Lähde: www.<strong>kt</strong>tk.fi

PERTTU KOSKI<br />

erikoistutkija,<br />

EELA<br />

Yhteisiä vesistöjä, yhteisiä intressejä<br />

Luoteis-Venäjän kalankasvatus<br />

on nousussa, etenkin<br />

Karjalassa. Koska alueen oma<br />

poikastuotanto ei ole riittävää,<br />

joudutaan kasvatuksen lähtömateriaalia<br />

tuomaan muualta,<br />

muun muassa Suomesta.<br />

T<br />

ilanteen hallituksi kehittämiseksi<br />

on Suomen ja Venäjän<br />

välillä toteutettu vuodesta 2005<br />

lähtien yhteistyöhanketta ”Luoteis-Venäjän<br />

kalanviljelyn kehittäminen”.<br />

Suomessa hanketta vetää Riista- ja kalatalouden<br />

tutkimuslaitos (RKTL), mutta vastuu<br />

sen kalaterveysosasta on EELAlla.<br />

Meneillään oleva hanke on jatkoa on<br />

vuosina 2001-2004 toteutetulle Leningradin<br />

aluetta koskeneelle hankkeelle. Nyt<br />

Venäjältä ovat mukana Leningradin alueen<br />

lisäksi Karjalan Tasavalta ja Murmanskin<br />

alue. Hanke toteutetaan pääosin maa- ja<br />

metsätalousministeriön lähialueyhteistyövaroin.<br />

Elävää kalaa Suomesta Venäjälle<br />

Luoteis-Venäjän oma poikastuotanto on<br />

alkutekijöissään, mikä aiheuttaa tarpeen<br />

tuoda kasvatusmateriaalia alueen ulkopuolelta.<br />

Elävän kalan siirtoihin liittyy aina<br />

merkittäviä tautiriskejä, joiden hallinta<br />

edellyttää toimivaa kalatautidiagnostiikkaa,<br />

säännöstöä ja valvontaa.<br />

Toisin kuin klassisten kotieläinten kasvatusyksiköt,<br />

kalanviljelylaitokset eivät ole<br />

eristyksissä ympäristöstään, vaan taudinaiheuttajia<br />

siirtyy helposti laitoksilta ympäristön<br />

kaloihin ja päinvastoin. Hankalan<br />

mikrobin tai loisen häätäminen jälkikäteen<br />

pois kokonaiselta vesistöalueelta on lisäksi<br />

hyvin vaikeaa, kuten esimerkiksi<br />

Gyrodactylus salaris -lohiloisen historia<br />

Norjassa on osoittanut. Ennaltaehkäisyn<br />

merkitys on kalanviljelyn tautivastustuksessa<br />

erityisen korostunut.<br />

Samankaltaiset kasvatusympäristöt<br />

Suomessa ja Luoteis-Venäjällä tarjoavat<br />

hyvän pohjan kalatautien vastustukseen<br />

keskittyvälle yhteistyölle. Runsas elävän<br />

kalan vienti Suomesta Luoteis-Venäjälle<br />

korostaa pitkäjänteisen toiminnan tarvetta.<br />

Jos nopeiden voittojen toivossa viedään<br />

huonoa materiaalia ja tartuntatauteja<br />

naapuriin, vaarantuvat pitkän tähtäyksen<br />

taloudelliset yhteistyömahdollisuudet.<br />

Suomen omien vesistöjen kalaterveyden<br />

kannalta ei myöskään ole samantekevää,<br />

tapahtuuko kalanviljelyn kehitys Luoteis-<br />

Venäjällä kestävällä pohjalla vai suuria<br />

tautiriskejä ottaen.<br />

Kalaterveysopas venäläisille<br />

Proje<strong>kt</strong>issa on venäläistä laboratoriohenkilöstöä<br />

koulutettu ba<strong>kt</strong>eriologiassa<br />

EELAn Kuopion tutkimusyksikössä ja<br />

virologisessa laboratoriodiagnostiikassa<br />

Helsingissä. EELAn tekemä venäjänkielinen<br />

opas, joka liittyy kalanviljelylaitosten<br />

tarkastamiseen ja tautitutkimuksia varten<br />

otettavien näytteiden ottamiseen, valmistuu<br />

tänä keväänä.<br />

Oppaan soveltamiseksi paikallisiin olosuhteisiin<br />

on saatu asiantuntevaa apua<br />

Murmanskin alueen valvontaviraston,<br />

Rosselkhoznadzorin, kalatautiosaston<br />

johtajalta Natalija Kalininalta, Vladimirinstituutin<br />

professorilta Sergej Rybakovilta<br />

sekä Leningradin alueen maatalouskomitean<br />

kalatalouden kehittämisosaston<br />

pääasiantuntijalta Nikolai Popovilta.<br />

Ensimmäinen kaikkia hankkeen alueita<br />

koskeva seminaari, jossa kalatautiasiat olivat<br />

keskeisesti esillä, oli viime joulukuussa<br />

Murmanskissa. Seminaarit on tarkoitettu<br />

sekä kalanviljelijöille, viranomaisille että<br />

eläinlääkäreille ja tutkijoille.<br />

Venäjältä oli kymmeniä osanottajia,<br />

joille suomalaiset valottivat muun muassa<br />

kalojen rokotuskäytäntöä Suomessa,<br />

maamme kalatautitilannetta sekä EU:n<br />

kalatautidire<strong>kt</strong>iivejä. Suomalaiset kuulivat<br />

varsin eksoottisiakin asioita, esimerkiksi<br />

kuningasravun viljelykokemuksia Kuolan<br />

niemimaalla. Proje<strong>kt</strong>in jatko näyttää valoisalta,<br />

mutta vaatii tarmokasta paneutumista<br />

sekä suomalaisilta että venäläisiltä.<br />

▼<br />

Venäläisiä eläinlääkäreitä opiskelemassa kalaba<strong>kt</strong>eriologiaa EELAn Kuopion tutkimusyksikössä<br />

vuonna 2004.<br />

pellolta pöytään 2 / 2 0 0 6 19<br />

Satu Viljamaa-Dirks/EELA

TAINA NISKANEN | ylitarkastaja, EVI<br />

PIRKKO TUOMINEN | tutkija, EELA<br />

Ruokamyrkytysba<strong>kt</strong>eerien<br />

viranomaistutkimukset<br />

EELA ja Elintarvikevirasto ovat keränneet vuodesta 1998 lähtien tietoja<br />

hyväksyttyjen elintarvikelaboratorioiden tekemistä patogeenisten<br />

ba<strong>kt</strong>eerien viranomaistutkimuksista. Tutkimukset ovat kaikkien patogeenien<br />

kohdalla painottuneet lihaan ja kalaan sekä niistä valmistettuihin<br />

tuotteisiin. Myös useimmat positiiviset löydöt kohdistuvat näihin<br />

tuoteryhmiin.<br />

V<br />

uonna 2004 kyselyyn vastasi<br />

34 elintarvikelaboratoriota.<br />

Näytteet on otettu osana jatkuvaa<br />

viranomaisvalvontaa,<br />

mutta toisinaan niihin sisältyy myös<br />

ruokamyrkytyksistä tai muista tartunnan<br />

epäilyyn johtaneista syistä aiheutunutta<br />

näytteenottoa.<br />

Tietoja vaarojen esiintymisestä eri elintarvikeryhmissä<br />

tarvitaan mm. elintarvikevalvonnan<br />

kehittämiseksi riskinarviointiin<br />

▼<br />

Kuva 1. Patogeenisten ba<strong>kt</strong>eerien viranomaistutkimukset<br />

ja positiivisten näytteiden osuus v. 1998–<br />

2004. Vuonna 2003 tehtyjen tutkimusten tulokset<br />

eivät olleet käytettävissä tätä kirjoitettaessa.<br />

pohjautuvaksi.<br />

Salmonellaa löytyi vain vähän<br />

Viranomaisnäytteistä tehtiin vuonna 2004<br />

laboratorioiden ilmoituksen mukaan yhteensä<br />

3 170 salmonellatutkimusta. Suurin<br />

osa salmonellatutkimuksista kohdennettiin<br />

lihaan ja lihavalmisteisiin. Ryhmän näytteistä<br />

60 prosenttia otettiin teollisuudessa. Vähittäismyynnissä<br />

tutkittiin eniten jauhelihaa<br />

(28 %) ja tuoretta siipikarjanlihaa (13 %).<br />

Patogeenit<br />

20 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

Teollisuudessa näytteenotto kohdistui tasaisemmin<br />

eri eläinlajeihin, eniten (26 %)<br />

tutkittiin kuitenkin sellaisenaan syötäviä<br />

lihavalmisteita.<br />

Salmonellaa todettiin yhdeksässä<br />

näytteessä eli 0,3 prosentissa tutkittuja<br />

näytteitä. Eniten positiivisia löydöksiä<br />

todettiin lihan ja lihavalmisteiden ryhmässä.<br />

Kaikki positiiviset näytteet olivat<br />

raa’asta siipikarjanlihasta teollisuudessa<br />

otettuja näytteitä. Koko lihavalmisteiden<br />

ryhmässä salmonellapositiivisten näytteiden<br />

osuudeksi teollisuudessa muodostui<br />

kaksi prosenttia.<br />

Salmonella todettiin myös yhdessä teollisuudessa<br />

otetussa yrtti- ja mausteryhmän<br />

näytteessä. Vähittäismyynnistä otetuissa<br />

näytteissä ei todettu salmonellaa, vaikka<br />

kaikki elintarvikeryhmät olivat edustettuina<br />

ja erityisesti raa’asta siipikarjanlihasta<br />

tutkittiin enemmän näytteitä kuin<br />

teollisuudessa.<br />

Kampyloba<strong>kt</strong>eeria<br />

tuoreessa siipikarjanlihassa<br />

Kampyloba<strong>kt</strong>eeritutkimuksia tehtiin 585<br />

näytteestä, joista positiivisiksi osoittautui<br />

43 eli 7,4 prosenttia näytteistä. Suurin<br />

osa tutkimuksista kohdistettiin lihaan ja<br />

lihavalmisteisiin. Ryhmän näytteistä lähes<br />

80 prosenttia otettiin vähittäismyynnissä.<br />

Teollisuudessa näytteenotosta suurin osa<br />

(45 %) kohdistui maitoon ja maitovalmisteisiin.<br />

Lihaan ja lihatuotteisiin kohdistuvasta<br />

näytteenotosta yli puolet kuului EU-valvontaproje<strong>kt</strong>iin,<br />

jossa kartoitettiin kampyloba<strong>kt</strong>eerin<br />

esiintymistä siipikarjanlihassa<br />

(kana, broileri, kalkkuna) vähittäismyynnissä<br />

ja tuotannossa. Näytteitä otettiin<br />

tasaisesti vuoden aikana. Proje<strong>kt</strong>issa<br />

tutkituista, vähittäismyynnissä otetuista<br />

siipikarjanlihanäytteistä 20 prosentissa<br />

todettiin kampyloba<strong>kt</strong>eereja.<br />

Liha ja lihavalmisteiden ryhmä oli ainoa<br />

ryhmä, jossa kampyloba<strong>kt</strong>eereja todettiin.<br />

Teollisuudessa tutkituista tuoreista siipi-

▼<br />

Taulukko 1. Patogeenien tutkimukset ja esiintyminen eri elintarvikeryhmissä vuonna 2004. Koti- ja ulkomaisia tuotteita ei eroteltu toisistaan.<br />

karjanlihanäytteistä kampyloba<strong>kt</strong>eeria todettiin<br />

11 prosentissa ja vähittäiskaupassa<br />

myytävässä tuoreessa siipikarjanlihassa<br />

14 prosentissa. Vähittäismyynnissä kampyloba<strong>kt</strong>eeripositiivisia<br />

näytteitä todettiin<br />

myös jauhelihassa (17 %) ja lihavalmisteissa<br />

(24 %). Koko liha ja lihavalmisteiden<br />

ryhmässä kampyloba<strong>kt</strong>eeripositiivisten<br />

näytteiden osuudeksi vähittäismyynnissä<br />

muodostui 14 prosenttia.<br />

E. coli O157:aa ei todettu<br />

E. coli O157 -tutkimuksia tehtiin yhteensä<br />

56. Tutkimuksista merkittävin osa kohdistettiin<br />

vähittäismyynnissä olleeseen lihaan<br />

ja lihavalmisteisiin (84 %). Kaikki tutkitut<br />

näytteet olivat negatiivisia E. coli O157:n<br />

suhteen.<br />

Listeriaa kalavalmisteissa<br />

Kvalitatiivisia L. monocytogenes -tutkimuksia<br />

raportoitiin viime vuonna 3 411<br />

ja ba<strong>kt</strong>eeria todettiin yhteensä 168 eli 4,9<br />

prosentissa näytteitä. Positiivisista näytteistä<br />

78 prosenttia kuului ryhmään kala<br />

ja kalavalmisteet. Kalanäytteissä listeriaa<br />

todettiin vähittäismyynnistä otetuissa näytteissä<br />

useammin (15 %) kuin teollisuuden<br />

näytteissä (5 %).<br />

Kalaan ja kalavalmisteisiin kohdistuvasta<br />

näytteenotosta yli puolet kuului kansalliseen<br />

valvontaproje<strong>kt</strong>iin, jossa kartoitettiin<br />

L. monocytogeneksen esiintymistä<br />

vähittäismyynnissä olevissa kaloissa (tuore,<br />

graavi ja kylmäsavustettu) ja mädissä.<br />

Proje<strong>kt</strong>issa tutkituista 596 kalanäytteestä<br />

16 prosentissa todettiin L. monocytogenestä<br />

ja 14 näytteessä ba<strong>kt</strong>eerien määrä<br />

Salmonella Kampyloba<strong>kt</strong>eeri E.coli O157<br />

ylitti 100 pmy/g.<br />

Teollisuudessa näytteenottoa kohdennettiin<br />

eniten maitoon ja maitovalmisteisiin.<br />

Ryhmän näytteenottoa lisäsi kansallinen<br />

valvontaproje<strong>kt</strong>i, jossa tutkittiin<br />

listeriaa pehmeissä juustoissa ja EU-proje<strong>kt</strong>i,<br />

jossa tutkittiin listeriaa raakamaitojuustoissa.<br />

Maidon ja maitovalmisteiden<br />

ryhmässä positiivisia löydöksiä ei todettu<br />

teollisuudessa ja vähittäismyynnissä ainoastaan<br />

yksi näyte oli positiivinen.<br />

Listeriatutkimuksia kohdennettiin runsaasti<br />

myös lihaan ja lihavalmisteisiin,<br />

teollisuudessa lähes yhtä paljon kuin kalaan<br />

ja kalavalmisteisiin. Tutkimukset kohdistuivat<br />

erityisesti sellaisenaan syötäviin<br />

lihavalmisteisiin ja tuoreeseen naudan- ja<br />

sianlihaan. L. monocytogenestä todettiin<br />

19 prosentissa tuoreliha- ja raakalihavalmistenäytteistä.<br />

Sellaisenaan syötävissä lihavalmisteissa<br />

todettiin kuusi positiivista<br />

näytettä. Niistä kaksi oli otettu teollisuudesta<br />

ja neljä vähittäismyynnistä.<br />

L. monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eerin kvantitatiivisten<br />

tutkimusten määrä oli 470.<br />

Tutkimuksia kohdistettiin eniten kalaan<br />

ja kalavalmisteisiin sekä lihaan ja lihavalmisteisiin.<br />

Teollisuudessa kvantitatiivista<br />

määritystä tehtiin eniten sellaisenaan syötävistä<br />

lihavalmisteista sekä savustetuista<br />

ja suolatuista kalavalmisteista, kun taas<br />

vähittäismyynnin puolella tutkittiin eniten<br />

savustettuja ja suolattuja kalavalmisteita ja<br />

seuraavaksi jauhelihaa.<br />

Salmonellatutkimuksia<br />

syytä lisätä kasvisryhmässä<br />

Salmonellaa on esiintynyt vuosittain 0,2–0,7<br />

Listeria monocytogenes<br />

Kvalitatiivinen Kvantitatiivinen<br />

ELINTARVIKE Kpl Posit. % Kpl Posit. % Kpl Posit. % Kpl Posit. % Kpl Posit. %<br />

1. Maito- ja maitovalmisteet 887 0 116 3 0 862 1 0,1 7 0<br />

2. Eräät ravintorasvat ja öljyt 10 0 0 0 0 18 0 0 0<br />

3. Liha ja lihavalmist.riist.siipikar. 1254 8 0,6 324 43 13,3 53 0 506 29 5,7 155 2 1,3<br />

4. Muna ja munavalmisteet 10 0 0 0 0 1 0 0 0<br />

5. Kala ja kalavalmisteet 72 0 8 0 0 1124 124 11,0 196 24 12,2<br />

6. Vilja- ja leipomovalmisteet 24 0 0 0 0 68 0 0 0<br />

7. Hedelmät ja ja vihannekset<br />

ja niistä tehdyt valmisteet<br />

268 0 106 0 0 387 6 1,6 53 0<br />

8. Pähkinät ja pähkinätuotteet ja naksut 1 0 0 0 0 0 0 0 0<br />

9. Valmisruuat 132 0 23 0 0 175 4 2,3 37 0<br />

10. Keitot, liemet ja kastikkeet 56 0 5 0 0 19 0 12 0<br />

11. Jäätelöt ja jälkiruoat 264 0 0 0 0 123 1 0,8 5 0<br />

12. Yrtit ja mausteet 110 1 0,9 1 0 0 1 0 1 0<br />

13. Mehut, juomat,kivennäisvesi,<br />

pakattu vesi<br />

1 0 0 0 0 0 0 0 0<br />

14. Makeiset, hunaja ja sokeri 6 0 0 0 0 0 0 0 0<br />

15. Kaakao ja kaakaovalmisteet, kahvi ja tee 0 0 0 0 0 0 0 0 0<br />

16. Erittelemättömät tuotteet 75 0 2 0 0 127 3 2,4 4 0<br />

Tutkimuksia yhteensä 3170 9 0,3 585 43 7,4 56 0 0,0 3411 168 4,9 470 26 5,5<br />

prosentissa tutkittuja elintarvikkeita. Eniten<br />

salmonellapositiivisia löydöksiä on<br />

tehty lihan ja lihavalmisteiden ryhmään<br />

kuuluvista näytteistä, pääasiassa siipikarjanlihasta.<br />

Muista elintarvikeryhmistä<br />

salmonellalöydökset ovat olleet yksittäisiä.<br />

Tullilaboratorion viimeaikaiset salmonellalöydökset<br />

erityisesti tuoreista vihanneksista<br />

ja yrteistä sekä kasvisryhmästä<br />

aiheutuneiden ruokamyrkytysten määrän<br />

kasvu viittaavat siihen, että tämän ryhmän<br />

tuotteiden tutkimiseen tulisi kiinnittää lisää<br />

huomiota.<br />

Vuoden 2004 tutkimukset osoittivat,<br />

että kalavalmisteissa listeriaa esiintyi huomattavasti<br />

enemmän vähittäismyynnistä<br />

kuin teollisuudesta otetuissa näytteissä.<br />

Aikaisempina vuosina listeriaa on osoitettu<br />

teollisuuden näytteistä useammin kuin<br />

markkinoilla olevista tuotteista.<br />

Kerättyjen tulosten perusteella ei voida<br />

suoraan antaa arviota salmonellan, listerian,<br />

kampyloba<strong>kt</strong>eerien ja E. coli O157:n<br />

esiintyvyydestä koko maan tasolla eri<br />

elintarvikkeissa, koska näytteenotto on<br />

suunnattu kunkin paikallisviranomaisen<br />

tarpeiden mukaisesti. Tulokset kertovat<br />

kuitenkin, mihin elintarvikkeisiin ja millä<br />

laajuudella kunnalliset valvontaviranomaiset<br />

ovat patogeenitutkimuksia suunnanneet.<br />

Niiden perusteella voidaan myös<br />

seurata elintarvikkeita ja tuotantoprosessien<br />

kohtia, joissa todetaan patogeenisia<br />

ba<strong>kt</strong>eereja. Luettelo antaa tietoa näytteenottoa,<br />

riskinhallintatoimenpiteitä sekä tutkimusproje<strong>kt</strong>ien<br />

suuntaamista varten.<br />

pellolta pöytään 2 / 2 0 0 6 21

Valio Oy<br />

MINNA NURRO | t eksti<br />

Vuonna 1934 Helsingissä Kappelissa järjestetyssä juustonäyttelyssä ihailtiin suuria emmentaltahkoja.<br />

Suomalainen juusto täyttää 150 vuotta<br />

Ensin oli emmental<br />

S<br />

uomen ensimmäinen juustomestari<br />

oli sveitsiläinen Rudolf<br />

Klossner, joka tuli käynnistämään<br />

juustomeijeriä Sippolan<br />

hoviin Kymenlaaksoon 1856. Klossner<br />

keitti ensimmäiset suomalaismaidosta<br />

valmistetut emmentalit avotulen päällä<br />

kartanon pihalla kasvavan männyn oksaan<br />

ripustetussa kattilassa, koska ei malttanut<br />

odottaa meijerin valmistumista.<br />

Talonpoikaisjuustoja oli toki valmistettu<br />

Suomessa jo aiemminkin. Eteläisen<br />

Suomen talonpojat maksoivat osan veroistaan<br />

papistolle ja valtiolle juustoina<br />

niinkin varhain kuin 1200-luvulla.<br />

Ruotsalainen historiankirjoittaja Olaus<br />

Magnus totesi vuonna 1555 ilmestyneessä<br />

teoksessaan Suomen olevan tunnettu<br />

maukkaista juustoistaan, jotka olivat jopa<br />

parempia kuin ruotsalaiset. 1600-luvulla<br />

talonpoikaisjuustoja vietiinkin Ruotsiin<br />

huomattavia määriä.<br />

Sveitsiläiset toivat taidon<br />

Teollinen juustonvalmistus lähti Suomessa<br />

käyntiin vauhdilla Klossnerin saapumisen<br />

jälkeen, sillä tämän menestyksen<br />

innoittamana maahan saapui seuraavien<br />

vuosikymmenten aikana useita hänen kollegoitaan<br />

Sveitsistä. Ensimmäiset suoma-<br />

22 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

Teollisen juustonvalmistuksen katsotaan alkaneen<br />

Suomessa vuonna 1856, kun Sippolan<br />

hovin kartanossa ryhdyttiin valmistamaan emmentalia<br />

sveitsiläisen juustomestarin johdolla.<br />

Sippolan juustot olivat herrojen herkkua, ja<br />

niitä vietiin myös Pietarin markkinoille. Nykyään<br />

suomalaisten juustonkulutus on noussut<br />

lähelle eurooppalaista kärkeä, mutta emmental<br />

on yhä elintarvikevientimme ykköstuote.<br />

laiset juustomestarit kävivät hankkimassa<br />

taitonsa sveitsiläisten opissa.<br />

Juustoseura ry:n hallituksen jäsen ja<br />

Juustosäätiön asiamies Sakari Juurus kertoo,<br />

että 1860–1920-luvuilla Suomeen<br />

tuli noin 150 sveitsiläistä juustomestaria.<br />

Heidän lisäkseen Suomi kiinnosti saksalaisia,<br />

tanskalaisia ja virolaisia juustonvalmistajia.<br />

Ulkomaisia juustomestareita houkutteli<br />

työn arvostuksen ja hyvän palkkauksen<br />

lisäksi se, että suomalaisjuustoa saattoi<br />

viedä tullitta Venäjän keisarikunnan muihin<br />

osiin, lähinnä Pietarin ja Moskovan<br />

markkinoille. Suomalainen emmental oli

siis historiansa alusta lähtien merkittävä<br />

vientituote.<br />

Meijereitä nousi tiuhaan<br />

Jo 1850-luvulla rakennettiin Sippolan<br />

lisäksi ainakin viisi kartanomeijeriä, ja<br />

seuraavilla vuosikymmenillä niitä nousi<br />

30 lisää. Kartanomeijereiden lukumäärä<br />

oli suurimmillaan 1914–15, jolloin niitä<br />

toimi toistasataa. Suurin osa juustoloista<br />

sijaitsi Etelä- ja Länsi-Suomessa.<br />

Suomen Juustonvalmistajain Yhdistyksen<br />

sihteeri ja Valion kehityspäällikkö<br />

Tapani Kivelä arvioi syyksi juustonvalmistuksen<br />

nopeaan lisääntymiseen<br />

1800-luvun lopulla sen, että jo tuolloin oli<br />

kannattavampaa jalostaa maito juustoksi<br />

kuin myydä sellaisenaan, ja emmentalin<br />

valmistus näytti onnistuvan hyvin täkäläisellä<br />

raaka-aineella.<br />

1900-luvun alussa myös osuusmeijereiden<br />

toiminta tuli mahdolliseksi, mutta<br />

valmistus säilyi pääasiassa yksityisessä omistuksessa<br />

1920-luvulle saakka. Juustomeijereiden<br />

lukumäärä Suomessa kasvoi 1930luvulle<br />

asti, jolloin niitä oli lähes 200.<br />

Tuloksellista tutkimusta<br />

Juustojen valmistusmäärät vaihtelivat<br />

1900-luvun alkupuolella paljon sotien<br />

takia. Tuotanto lisääntyi vuoteen 1914<br />

asti, jolloin se oli lähes 2,5 miljoonaa<br />

kiloa, mutta sisällissota romahdutti valmistuksen.<br />

Suomen itsenäisyyden alkuvuosina<br />

juuston valmistusmäärä lähti jälleen<br />

nousuun, kunnes vuonna 1926 tuli takapakkia.<br />

- Tuolloin lähes puolet emmentaljuustoloista<br />

joutui lopettamaan toimintansa<br />

juuston huonon laadun vuoksi. Ilmeisesti<br />

kesä oli sateinen, ja lehmien rehuun pääsi<br />

muodostumaan runsaasti itiöitä, jotka<br />

aiheuttivat juustoissa liiallista kaasunmuodostusta,<br />

Sakari Juurus selvittää.<br />

Emmentalin laatuongelmat kiihdyttivät<br />

tutkimusta, joka oli virinnyt jo Valion<br />

laboratorion aloitettua toimintansa<br />

vuonna 1917. Ns. puhdasviljelmät otettiin<br />

juustomeijereissä käyttöön 1922, ja saman<br />

vuosikymmenen lopussa lanseerattiin<br />

A.I. Virtasen kehittämä AIV-rehun, jonka<br />

avulla juustoja pilaava rehujen itiönmuodostus<br />

saatiin hallintaan jo tuotantoketjun<br />

alkupäässä.<br />

Teollisessa mittakaavassa valmistettujen<br />

juustojen valikoima kasvoi pikkuhiljaa<br />

1900-luvun alkupuolella. Edamin tuotanto<br />

alkoi 1920-luvulla, ja samalla vuosikym-<br />

menellä ryhdyttiin valmistamaan myös<br />

kermajuustoja. 1930-luvulla vuorossa<br />

olivat mm. sinihomejuusto, tuorejuustot<br />

sekä sulatejuustot. Rahkan ja raejuuston<br />

tuotanto alkoi vasta 1960-luvulla.<br />

Voiko emmental olla harkko?<br />

Toiseen maailmansotaan mennessä juustojen<br />

valmistusmäärä kasvoi yli 11 miljoonaan<br />

kiloon vuodessa. Sodan jälkeen<br />

valmistus lähti uuteen, nykyaikaan asti<br />

jatkuneeseen nousuun. 2000-luvulla Suomen<br />

juustontuotanto on vakiintunut noin<br />

sataan miljoonaan kiloon vuodessa.<br />

Emmentalin valmistusteknologia säilyi<br />

melko käsityövaltaisena 1950-luvulle saakka,<br />

jolloin otettiin käyttöön esimerkiksi<br />

kattilakohtaiset sähkömoottorit juuston<br />

hämmentämisessä. Sata kiloa painavien<br />

emmentaltahkojen käsittely oli kuitenkin<br />

edelleen raskasta työtä, ja lisäksi pyöreät<br />

tahkot veivät paljon tilaa kuljetuksessa.<br />

Valio ryhtyikin 1960-luvun lopulla valmistamaan<br />

suorakulmaisia, noin 40 kilon<br />

painoisia emmentalharkkoja, jotka kypsytettiin<br />

kalvon sisällä.<br />

Harkkoemmentalia ei kaikkialla niin<br />

vaan hyväksytty emmentaliksi.<br />

– Saksan Liittotasavallassa käytiin vuosikausia<br />

oikeutta 1960-luvun lopulla siitä,<br />

onko harkkoemmental emmentaljuustoa<br />

vai vain nelikulmainen, kova juusto. Lopulta<br />

se tunnustettiin emmentaliksi. Suomen<br />

viimeiset tahkoemmentalit valmistettiin<br />

2001 Lammin osuusmeijerissä, Sakari<br />

Juurus kertoo.<br />

Tietotekniikka tuli juustoloihinkin<br />

1980-luvulla, ja eri työvaiheiden ohjaus<br />

ja valvonta siirrettiin keskitettyyn tietokonejärjestelmään.<br />

Nykyään juustoloiden<br />

Viranomaiset valvoivat<br />

vientijuustojen laatua<br />

valmistusprosessit ovat automaattisesti<br />

ohjattuja.<br />

Tuotanto on keskittynyt<br />

Samalla kun juustojen valmistusmäärä on<br />

toisen maailmansodan jälkeen lisääntynyt,<br />

on meijerien lukumäärä vähentynyt<br />

tuotannon keskittyessä yhä suurempiin<br />

yksiköihin. Vielä 1950-luvulla Suomessa<br />

toimi yli sata juustomeijeriä, mutta viime<br />

vuonna vain 25. Samalla juustonvalmistuksen<br />

maantieteellinen painopiste on siirtynyt<br />

Keski- ja Itä-Suomeen karjatalouden<br />

supistuttua maan eteläosissa.<br />

Nykyään Suomen suurin juustomeijeri<br />

on Valion Lapinlahden juustola, joka<br />

vastaa peräti neljäsosasta koko maan<br />

tuotannosta.<br />

Uutta lukua suomalaisessa juustohistoriassa<br />

edustavat 1990-luvulta lähtien<br />

Suomeen perustetut pienjuustolat, jotka<br />

käyttävät alle 0,5 miljoonaa kiloa maitoa<br />

vuodessa. Niitä toimii tällä hetkellä yli 60.<br />

Pienjuustoloiden valikoimista löytyy<br />

hyvinkin laadukkaita erikoistuotteita kuten<br />

kittijuustoja. Huomattava osa pienjuustoloista<br />

on erikoistunut kutunmaidosta<br />

valmistettaviin juustoihin.<br />

Vienti vetää yhä<br />

Hieman yleistäen voi sanoa, että 1980-luvulle<br />

asti noin puolet Suomen juustontuotannosta<br />

meni vientiin, ja nykyään vienti<br />

vetää lähes kolmanneksen tuotannosta.<br />

Emmental on säilyttänyt mahtiasemansa<br />

suomalaisena vientijuustona.<br />

- Vientiartikkeliksi pohdittiin jossain<br />

Valtion Vointarkastuslaitos aloitti juustojen virallisen laatutarkastuksen vuonna<br />

1925. Laatuarvostelun suoritti aluksi kolmihenkinen lautakunta, jonka jäsenistä<br />

kaksi oli Vointarkastuslaitoksesta ja yksi vientiliikkeestä. Ykkösluokkaan<br />

yltäneet juustot leimattiin tarkastuslaitoksen laatumerkillä.<br />

Viranomaisvalvonnan organisaatiot muuttuivat vuosikymmenien kuluessa.<br />

1990-luvulla juustojen laatuluokituksesta tuli osa EELAn työtä, kunnes EUjäsenyys<br />

teki siitä osan yritysten omavalvontaa. Vähittäiskaupassa valvonnasta<br />

vastaa nykyään Elintarvikevirasto. EELA organisoi edelleen juustojen<br />

laadunarvioinnin koulutusta.<br />

pellolta pöytään 2 / 2 0 0 6 23<br />

Mari Hanhiniemi, EELA

vaiheessa myös cheddaria, mutta sitä valmistetaan<br />

maailmalla paljon ja laitokset<br />

ovat suuria. Emmentalin tarjonta on ollut<br />

vähäisempää, ja markkinat ovat säilyneet<br />

paremmin, Tapani Kivelä kertoo.<br />

Emmental säilyi myös kotimaan markkinoilla<br />

suosituimpana juustona 1960-luvulle<br />

asti, minkä jälkeen edam kiri sen<br />

edelle. Vuosisadan loppupuolella edam<br />

menetti asemiaan muille kypsytetyille<br />

juustoille, esimerkiksi kermajuustoille ja<br />

polar-tyyppisille juustoille.<br />

Kulutus kasvanut ja keventynyt<br />

Määrällisesti suomalaisten juustonkulutus<br />

on lisääntynyt huimasti. Kun vuonna 1910<br />

juusto oli vielä ylellisyystuote, ja sen vuotuinen<br />

kulutus vain 0,5 kiloa per henkilö,<br />

niin nykyään syömme juustoja vuodessa<br />

18,3 kiloa per henkilö. Juustonkulutuksessa<br />

Suomi sijoittuukin jo lähes Euroopan<br />

kärkikastiin.<br />

- Viime vuosikymmeninä tapahtunut<br />

kulutuksen kasvu on perustunut juuston<br />

käytön lisääntymiseen ruoanvalmistuksessa,<br />

toteaa Tapani Kivelä.<br />

Keskeinen muutos on myös tuontijuustojen<br />

kulutuksen nopea kasvu Suomen<br />

EU-jäsenyyden myötä. Ennen vuotta 1995<br />

tuontijuustojen osuus oli vain noin kolme<br />

prosenttia juustonkulutuksesta, mutta<br />

vuonna 1996 jo yli 12 prosenttia ja viime<br />

vuonna lähes 30 prosenttia.<br />

Merkittävin suomalaisten nykyistä<br />

juustonkulutusta kuvaava piirre lienee<br />

kuitenkin kevytjuustojen valtava suosio.<br />

Kevytjuustojen osuus on jo lähes puolet<br />

kokonaiskulutuksesta.<br />

- Suomessa syödään enemmän vähärasvaisia<br />

juustoja kuin missään muualla<br />

maailmassa, Kivelä huomauttaa.<br />

Lähde: Suomen juustoteollisuuden kehitys<br />

1856–2006. Bengt Wallén, 2005.<br />

Sarja Juusto Valmistaja<br />

Edam- ja emmentaltyyppiset juustot Ingman Edam 23 % Juusto Kaira Oy<br />

Murukoloiset juustot Ålands Special 50+ Ålands Centralandelslag<br />

Homejuustot Kolatun Verneri Valkohomejuusto Kolatun Vuohijuustola<br />

Kittijuustot Juustoportin Vuohen Gruyére Juustoportti Oy<br />

Erikoisjuustot Kuminajuusto Kosken Kotijuusto<br />

Fetatyyppiset juustot Feta kuutio Valio Oy, Äänekoski<br />

Kevytjuustot Polar 15 Valio Oy, Joensuu<br />

Cheddar-tyyppiset juustot Kolatun Kuttucheddar Waldemar Kolatun Vuohijuustola<br />

Maustamattomat tuorejuustot Ingman Perinteinen Tuorejuusto Halkivahan Meijeri Oy<br />

Maustetut tuorejuustot Musta Pekka Valio Oy, Kaitsor<br />

Paistetut ja keitetyt tuorejuustot Tukkijätkä Kosken Kotijuusto<br />

Sulatejuustot Valio Oltermanni Pehmeästi Levittyvä Valio Oy, Vantaa<br />

Juustonkaltaiset valmisteet Julius Kyrönmaan Juustomestarit Oy<br />

Juustojen valtakunnallisen laatukilpailun voittajat 2006.<br />

24 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

Kolatun vuohijuustolan Janne Tolvi esittelee voittoisaa Waldemaria.<br />

Pienjuustolat menestyivät laatukilpailussa<br />

Valtakunnallisessa juustokilpailussa palkittiin tänä vuonna Suomen parhaana kypsytettyä<br />

juustona Kolatun vuohijuustolan kuttucheddar Waldemar ja Suomen parhaana<br />

tuorejuustona Kosken Kotijuuston Tukkijätkä.<br />

Suomen Juustonvalmistajain Yhdistys, Suomen Pienjuustolayhdistys, Juustonvalmistajain<br />

Säätiö ja Juustoseura järjestävät laatukilpailun joka toinen vuosi. Asiantuntijaraati<br />

käyttää arvioinnissa kaikkia aistejaan ja tarkastelee juustojen maun, hajun ja<br />

rakenteen lisäksi kilpailijoiden ulkoista ja sisäistä kauneutta. Raadin puheenjohtajina<br />

toimivat EELAn ja Elintarvikeviraston edustajat.<br />

Mari Hanhiniemi, EELA

PROFIILI<br />

KATI LEPPÄLAHTI | t eksti<br />

EU-puheenjohtajakaudella<br />

nostetaan vodka pöydälle<br />

M<br />

aa- ja metsätalousministeriössä<br />

EU-puheenjohtajuuskauden<br />

asioita koordinoiva Aulikki<br />

Hulmi toteaa, että Suomen<br />

kannalta yksi ensi syksyn mielenkiintoisimpia<br />

asioita on Itämeren ympärysmaita<br />

kiinnostava kysymys vodkan hyväksytyistä<br />

raaka-aineista.<br />

– Suomi ja monet muut vodkan tuottajamaat<br />

katsovat, että vodkankin pitäisi<br />

saada raaka-aineita ja valmistusmenetelmiä<br />

koskeva suoja EU:ssa. Useilla vastaavilla<br />

tuotteilla se on. Alkuperäsuojattuna<br />

vodka-nimeä ei voisi käyttää muusta kuin<br />

perinteisin tavoin ja aineksin tehdystä juomasta,<br />

Hulmi sanoo.<br />

Nähtäväksi jää, kuumentaako vodka<br />

tunteita puheenjohtajuuskaudella. Muut<br />

keskeiset maatalouspäätökset eivät ole<br />

erityisen lähellä suomalaista maataloutta.<br />

Pöydällä ovat muun muassa viinin,<br />

banaanin sekä hedelmien ja vihannesten<br />

markkinajärjestelmien uudistukset.<br />

Hulmin mukaan Suomi jatkaa metsäasioiden<br />

esiintuomista puheenjohtajakaudellaankin.<br />

Neuvottelupöytään tulee EU:n<br />

metsästrategiaan liittyvä toimintasuunnitelma,<br />

jota Suomi tahtoo edistää.<br />

Yhteistä EU-asiaa…<br />

Suomelle puolivuotinen puheenjohtajuuskausi<br />

on toinen EU-jäsenyyden aikana.<br />

Ensimmäisestä, vuoden 1999 puheenjohtajuudesta,<br />

Suomi sai laajalti kiitosta. – On<br />

leimallisesti suomalainen tapa, että annetut<br />

tehtävät ja asiat hoidetaan tunnollisesti<br />

ja kunnolla, Hulmi summaa.<br />

Puheenjohtajuuden aikana Suomi<br />

käytännössä johtaa EU-politiikkaa. Puheenjohtajamaan<br />

velvollisuus on ensisijaisesti<br />

hoitaa vireillä olevia yhteisiä asioita<br />

eteenpäin.<br />

– Tietenkin puheenjohtaja voi suunnata<br />

ponnistelujaan vähän enemmän omien<br />

intressiensä kannalta tärkeään asiaan. Eri<br />

jäsenvaltioilla on hiukan erilaiset käsitykset<br />

siitä, mikä tässä on hyväksyttävää ”kotiinpäin<br />

vetämistä”. Suomi kuuluu niiden<br />

maiden joukkoon, jotka korostavat EU:n<br />

yhteistä asiaa ja etua, Hulmi summaa EUpolitiikan<br />

kiemurauria.<br />

…ja hiukan omaakin<br />

Markkinoinnillisesti puheenjohtajuus on<br />

oivallinen mahdollisuus tehdä pientä,<br />

syrjäistä jäsenmaata tunnetuksi laajassa<br />

unionissa. EU-kokouksiin saapuu tuhansia<br />

edustajia, joiden käsitystä Suomen olosuhteista<br />

ja näkökulmista päästään laventamaan<br />

kokousten oheisohjelmissa.<br />

Maatalousministerit kokoustavat syyskuun<br />

lopulla Oulussa ja tutustuvat samalla<br />

keskivertoon suomalaistilaan. – Syksyllä<br />

havainnollistuu hyvin kasvukautemme<br />

lyhyys, Hulmi sanoo.<br />

Vierailukohteet on valittu kieli keskellä<br />

suuta: ei liian suureellista, mutta<br />

ei haeta sääliäkään, joka voisi kääntyä<br />

itseään vastaan. – Mielikuvien syntyyn<br />

vaikuttaa niin hirveän moni asia, Aulikki<br />

Hulmi huokaa. – Tavoitteemme<br />

on, että kokonaisuudesta saadaan<br />

tasapainoinen.<br />

Maatalousministerien ja -virkamiesten<br />

lisäksi syksyllä Suomeen<br />

kokoontuu myös Euroopan Elintar-<br />

Aulikki Hulmi<br />

koordinoi maa-<br />

ja metsätalousministeriössäEU-puheenjohtajuuskauden<br />

tapahtumia.<br />

Heinäkuussa käynnistyvällä Suomen<br />

EU-puheenjohtajakaudella<br />

ei ole toistaiseksi tiedossa suuria<br />

Suomea koskevia maatalouspoliittisia<br />

kiistoja. Ellei sitten innostuta<br />

vääntämään kättä vodkan<br />

määritelmästä.<br />

viketurvallisuusviraston EFSAn johtokunta<br />

sekä neuvoa antava komitea.<br />

Hulmin mukaan suomalaisten tavoite<br />

on saada paitsi mainetta puheenjohtajuuden<br />

hyvästä hoitamisesta, myös tehdä<br />

Suomea taas pykälän verran tunnetummaksi<br />

– ainakin EU-piireissä. – Yllättävän<br />

huonosti Suomea unionissa yhäkin<br />

tunnetaan, sanoo ennen MMM-pestiä<br />

valtioneuvoston kanslian<br />

EU-sihteeristössä työskennellyt<br />

Hulmi.<br />

pellolta pöytään 4 / 2 0 0 5 25<br />

Sini Saares

Mari Hanhiniemi<br />

M I N N A N U R R O | t e k s t i j a k u v a<br />

Tutkimuslaitos tarvitsee lisää tohtoreita<br />

EELA on ryhtynyt kannustamaan henkilöstöään väitöstyön pariin<br />

Tohtoriksi työn ohessa -nimetyn ohjelman avulla. Tavoitteena on, että<br />

vuonna 2013 puolet tulevan <strong>Evira</strong>n tutkimustyötä tekevistä akateemisista<br />

olisi tohtorintutkinnon suorittaneita. Hiljattain EELAssa tehdyn<br />

kyselyn mukaan väitöskirjaa pakertavat kaipaavat eniten mahdollisuutta<br />

keskittyä kirjoittamiseen myös työajalla.<br />

26 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

T<br />

ällä hetkellä noin neljännes EE-<br />

LAn akateemisesta henkilöstöstä<br />

on tohtorintutkinnon suorittaneita.<br />

Ylijohtaja Tuula Honkanen-Buzalski<br />

uskoo, että EELAn tutkimusstrategiaan<br />

kirjattu tavoite tohtoreiden<br />

osuuden tuplaamisesta on realistinen.<br />

– Tavoite saavutetaan, kun aloitetut<br />

väitöstyöt valmistuvat. Tuoreen kyselytutkimuksen<br />

mukaan jatko-opiskelijoina<br />

on tällä hetkellä 14 eelalaista, ja yhdeksän<br />

on jo selvästi samalla uralla, Honkanen-<br />

Buzalski laskee.<br />

Hän mukaansa EELA tarvitsee lisää tohtorintutkinnon<br />

suorittaneita, koska tutkimuslaitoksessa<br />

on oltava asiantuntijoita,<br />

jotka ymmärtävät syvällisesti tutkimusta<br />

ja osaavat sekä hankkia että luoda uutta<br />

tieteellistä tietoa monimutkaisten ongelmien<br />

ratkaisemiseksi. Tohtorin tutkintoa<br />

tarvitaan myös, kun haetaan ulkopuolista<br />

tutkimusrahoitusta esimerkiksi Suomen<br />

Akatemialta.<br />

– Valmiiden tohtoreiden rekrytointi ei<br />

ole ratkaisu, koska monella EELAn erikoisalalla<br />

ei ole olemassa senioritutkijoita,<br />

joita voisi rekrytoida. Tohtoreiden osuuden<br />

lisääminen täytyy siksi tapahtua myös<br />

oman väen koulutuksen kautta, Honkanen-Buzalski<br />

huomauttaa.<br />

EELA on jo muutaman vuoden ajan<br />

kannustanut akateemista henkilöstöään<br />

väitöskirjan pariin, ja viime vuosina onkin<br />

väitellyt kaksi eelalaista vuodessa.<br />

Tutkimuslaitos sai tästä kiitosta Suomen<br />

Akatemian hiljattain tekemässä arvioin-<br />

Anna-Liisa Myllyniemi väitteli eläinlääketieteen<br />

tohtoriksi toissavuonna. Hänen<br />

mielestään väitöskirjaa työn ohessa tekevä<br />

tarvitsee ainakin ajoittain mahdollisuuden<br />

keskittyä täysin tutkimukseen. – Virkatehtävien<br />

puristuksessa on vaikea olla luova,<br />

Myllyniemi toteaa.

nissa, kuten myös tieteellisten julkaisujen<br />

määrästä ja tasosta.<br />

Oma motivaatio oltava korkea<br />

Honkanen-Buzalski muistuttaa, että EELA<br />

tarjoaa väitöskirjatyön tekijöille mielekkäitä<br />

tutkimusaiheita, hyvin koulutetun<br />

laboratoriohenkilökunnan ja laajan tutkimusaineiston,<br />

jota ei tarvitse erikseen<br />

kerätä.<br />

– Pyrimme myös tukemaan väittelijöitä<br />

erilaisilla järjestelyillä, esimerkiksi antamalla<br />

virkavapaata tai takaamalla ajoittain<br />

kirjoitusrauhan. Väittelijöillä on oltava<br />

oma into väitöstyön tekemiseen ja heidän<br />

on myös itse hankittava a<strong>kt</strong>iivisesti ulkopuolista<br />

rahoitusta, hän painottaa.<br />

Väittelijän omaa motivaatiota korostaa<br />

myös EELAn kemian tutkimusyksikön johtaja<br />

Kimmo Peltonen, joka on sekä ohjannut<br />

että opponoinut väitöskirjoja.<br />

– Lähtökohta on se, että väittelijän on<br />

laitettava tavoitteen saavuttamiseen myös<br />

omaa aikaa. Virkatyön ohella väitöskirjan<br />

tekeminen on haasteellista, etenkin kun<br />

aikuisiällä väittelevällä on usein myös<br />

perhettä, hän toteaa.<br />

Peltosen mielestä esimiehen kannustus<br />

ja kiinnostus väitöstyötä kohtaan ovat ehdottoman<br />

tarpeen, jotta väittelijä pääsee<br />

vaikeidenkin paikkojen yli. Myös ohjaajalta<br />

vaaditaan varttuneiden väittelijöiden<br />

suhteen hieman toisenlaista otetta kuin<br />

alle kolmekymppisten kanssa.<br />

– EELAn väittelijät ovat usein asiantuntijoita<br />

omalla alallaan, mutta eivät välttämättä<br />

tieteellisen tutkimuksen teossa ja<br />

metodiikassa. Se besserwisser-energia on<br />

käännettävä hyödyksi, hän pohtii.<br />

Tutkimus vaatii keskittymistä<br />

EELAssa talvella tehdyn kyselyn mukaan<br />

väitöskirjaa työn ohessa tekevät eelalaiset<br />

pitävät virkavapaan ottamista ja ulkopuolista<br />

rahoitusta lähes välttämättömänä,<br />

jotta tutkimukseen pystyy keskittymään<br />

kunnolla. Väittelijät kaipaavat myös sitä,<br />

että kirjoitusrauha pystyttäisiin takaamaan<br />

jossain määrin virkatyön ohessakin.<br />

Toiveena on niin ikään kollegoiden<br />

ja esimiesten myönteinen suhtautuminen<br />

väitöstyön tekemiseen.<br />

Eläinlääkäri Varpu Hirvelä-Koski sovittamassa tohtorinhattua viimesyksyistä väitöstilaisuuttaan<br />

varten.<br />

Eläinlääkäri Varpu Hirvelä-Koski EELAn<br />

Oulun alueyksiköstä väitteli viime syksynä<br />

kahden kalatautiba<strong>kt</strong>eerin diagnostiikasta<br />

ja epidemiologiasta. Hän oli virkavapaalla<br />

yli vuoden ja teki väitöstyötään apurahan<br />

turvin.<br />

– Ne olivat ehdoton edellytys työn<br />

etenemiselle, sillä uuden luominen vaatii<br />

kokopäiväistä paneutumista ja hyvän<br />

artikkelin kirjoittaminen vie paljon aikaa,<br />

Hirvelä-Koski sanoo.<br />

Hän viimeisteli väitöskirjansa virkatyön<br />

ohessa, ja olisi kaivannut myös siinä vaiheessa<br />

jotain työjärjestelyjä, jotta olisi voinut<br />

keskittyä tutkimukseen paremmin.<br />

– Esimerkiksi EELAn sisällä voisi olla<br />

kiertävä tutkijanvirka, joka antaisi väittelijöille<br />

mahdollisuuden irrottautua vaikka<br />

kahdeksi kuukaudeksi vain tieteellisten<br />

artikkelien kirjoittamiseen, Hirvelä-Koski<br />

ideoi.<br />

Etätyö antaa kirjoitusrauhan<br />

Myös eläinlääkäri Anna-Liisa Myllyniemi<br />

EELAn ba<strong>kt</strong>eriologian tutkimusyksiköstä<br />

Helsingistä korostaa kirjoitusajan ja työrauhan<br />

tärkeyttä.<br />

Hän väitteli syksyllä 2004 lihan an-<br />

tibioottijäämistä, ja oli väitöstyön takia<br />

virkavapaalla muutamia vuosia, mutta loppuvaihe<br />

oli tehtävä pääosin työn ohessa.<br />

Hyväksi käytännöksi osoittautuvat etätyöpäivät<br />

ja säätiörahoituksen mahdollistamat<br />

lyhyet virkavapaat, jolloin saattoi keskittyä<br />

kirjoittamaan rauhassa kotona.<br />

– Koko väitöskirjatyön tekeminen virkatyön<br />

ohessa ei monelle EELAn tutkijalle<br />

ole mahdollista. Aikaa ei yksinkertaisesti<br />

jää, ja lisäksi liiallinen kiire tappaa luovuuden,<br />

Myllyniemi toteaa.<br />

Hän huomauttaa, että väitöskirjatyö<br />

saattaa käydä liian raskaaksi, jos sitä tekee<br />

pitkään tavallisen työn ohessa ja käyttää<br />

siihen kaiken liikenevän vapaa-aikansa.<br />

Sekä Myllyniemi että Hirvelä-Koski toteavat,<br />

että tohtorinhatun hankkimiseen<br />

on oltava vahva henkilökohtainen motivaatio,<br />

mutta myös jonkinlainen taloudellinen<br />

kannustin lämmittäisi mieltä. Se<br />

voisi olla esimerkiksi palkkausjärjestelmään<br />

leivottu korotus.<br />

– Tai tieteellisistä julkaisuista annettava<br />

kertaluontoinen bonus, ehdottaa Varpu<br />

Hirvelä-Koski.<br />

pellolta pöytään 2 / 2 0 0 6 27<br />

Perttu Koski

REIJO VANHANEN<br />

ylitarkastaja<br />

KTTK<br />

Off-label – virallisesti hyväksytty,<br />

käyttö omalla vastuulla<br />

Kasvinsuojeluaineen off-label -hyväksymisellä tarkoitetaan markkinoilla<br />

olevan aineen käytön laajentamista sellaisiin kohteisiin, joihin rekisteröinnin<br />

haltija ei ole hyväksymistä hakenut.<br />

E<br />

U:n off-label -säännösten tarkoituksena<br />

on parantaa kasvinsuojeluaineiden<br />

valikoimaa<br />

pienissä käyttökohteissa, joihin<br />

rekisteröinnin haltija ei syystä tai toisesta<br />

ole hyväksymistä halunnut hakea.<br />

Off-label -hyväksyminen on ollut käytössä<br />

Englannissa jo yli kymmenen vuotta.<br />

Nykyisin tällaiset hyväksynnät ovat yleisiä<br />

myös Ruotsissa ja Tanskassa. Suomessa<br />

ensimmäiset hakemukset jätettiin ja<br />

käyttöalan laajennukset myönnettiin vasta<br />

viime vuonna, vaikka käytäntö on ollut<br />

mahdollista EU:n jäsenyytemme alusta<br />

lähtien.<br />

Off-label -hyväksymisestä säädetään<br />

kasvinsuojeluainedire<strong>kt</strong>iivin (91/414/ETY)<br />

9 artiklan 1 kohdassa. Meillä vastaavat<br />

säädökset on kirjattu torjunta-ainelain<br />

(1204/1994) 4 d §:n 3 momenttiin ja torjunta-aineasetuksen<br />

(792/1995) 12 §:ään.<br />

Lupa yleisen edun mukaiseen<br />

ja vähäiseen käyttöön<br />

Kasvinsuojeluaineen käyttöalan laajennusta<br />

muuhun kuin rekisteröityyn tarkoitukseen<br />

voivat hakea maatalouden<br />

alalla toimivat viralliset tai tieteelliset tutkimuslaitokset,<br />

maatalouden ammatilliset<br />

järjestöt tai ammattikäyttäjät.<br />

Jäsenvaltiolla on velvollisuus myöntää<br />

käyttötarkoituksen laajennus silloin, kun<br />

se on yleisen edun mukaista, ja suunniteltu<br />

käyttö on laajuudeltaan vähäistä.<br />

Hakijan tulee toimittaa käytön laajentamista<br />

perustelevat asiakirjat ja tiedot,<br />

joiden perusteella voidaan arvioida val-<br />

misteen tehokkuus ja käyttökelpoisuus<br />

haettuihin uusiin käyttökohteisiin. Ennen<br />

käytön laajentamispäätöstä torjunta-ainelautakunnan<br />

tulee kuulla rekisteröinnin<br />

haltijaa, mutta lautakunta ei ole päätöksessään<br />

sidottu tämän mielipiteeseen.<br />

Hakemuksesta ei peritä maksua, ja käytön<br />

laajennus on voimassa saman ajan<br />

kuin valmisteen hyväksymispäätös.<br />

EU:n dire<strong>kt</strong>iivissä tai Suomen lainsäädännössä<br />

ei ole tarkemmin määritelty,<br />

milloin käyttö katsotaan laajuudeltaan vähäiseksi.<br />

Kasvihuonekasvit ja suurin osa<br />

avomaan viljelykasveistammekin voitaneen<br />

luokitella pieniksi käyttökohteiksi.<br />

Kysymykseen voi tulla myös harvoin tavattavan<br />

tai vain suppealla alueella esiintyvän<br />

kasvintuhoojan torjunta suurialaisilla<br />

viljelykasveilla.<br />

Hakemukseen tarvitaan<br />

myös jäämätiedot<br />

Suurimmaksi esteeksi elintarvikkeina käytettäville<br />

kasveille haettaville valmisteille<br />

muodostunee jäämätietojen toimittaminen,<br />

ellei niitä ole rekisteröinnin haltijalta<br />

saatavissa.<br />

Osa kasvinsuojeluaineiden markkinoijista<br />

on myötämielisiä off-label -laajennuksille<br />

ja antaa hakijan käyttöön hallussaan<br />

olevat tutkimukset. Toiset taas suhtautuvat<br />

asiaan penseästi eivätkä auta hakijaa millään<br />

tavoin.<br />

Jos laajennuksen hakija joutuu itse<br />

hankkimaan tarvittavat selvitykset, jo yhdellä<br />

kasvilla tehtävien jäämämääritysten<br />

hinta saattaa nousta tuhansiin euroihin<br />

28 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

puhumattakaan siitä, että joudutaan teettämään<br />

jäämien enimmäispitoisuusrajojen<br />

asettamiseksi vaadittavat tutkimukset.<br />

Taloudellinen riski siirtyy käyttäjälle<br />

Rekisteröinnin haltijoiden haluttomuuteen<br />

hakea hyväksymistä pieniin käyttökohteisiin<br />

on monia syitä. Niitä ovat hakemuksiin<br />

liittyvien tehokkuus- ja käyttökelpoisuustutkimusten,<br />

työntekijän altistumisselvitysten<br />

sekä mahdollisten jäämämääritysten ja<br />

ympäristövaikutusten tutkimisen vaatima<br />

työpanos ja kustannukset.<br />

Tärkeimmäksi syyksi on kuitenkin<br />

ilmoitettu vastuukysymys. Monivuotisia<br />

käyttötutkimuksia ei ole taloudellisesti<br />

mahdollista järjestää lukuisilla kasvilajeilla<br />

ja -lajikkeilla, jotta pystyttäisiin ennakoimaan<br />

torjunta-aineen käyttäytyminen<br />

erilaisissa olosuhteissa. Kasvuston vioittumisesta<br />

tai heikosta tehosta vaadittavat<br />

korvaukset saattavat nousta monikymmenkertaisiksi<br />

valmisteen liikevaihtoon<br />

verrattuna.<br />

Off-label -käytännöllä pyritään vähentämään<br />

pieniin käyttötarkoituksiin soveltuvien<br />

valmisteiden markkinoille tulon<br />

esteitä jättämällä käyttökelpoisuuden selvittämisen<br />

kustannukset ja käytöstä seuraavat<br />

taloudelliset riskit tuotteen käyttäjälle.<br />

Valmisteen käyttäjille tai kuluttajille<br />

ei off-label -käytöstä aiheudu turvallisuusriskiä,<br />

sillä terveys- ja ympäristövaikutusten<br />

arviointi tehdään samalla tavoin kuin<br />

varsinaista rekisteröintiä haettaessa.<br />

Koelupamenettely avuksi<br />

tehokkuuden selvittämiseen<br />

Tehokkuuden ja käyttökelpoisuuden<br />

osoittamiseen voidaan koetulosten ohella<br />

käyttää muiden jäsenmaiden varsinaisia<br />

rekisteröintipäätöksiä tai off-label -hy-

väksymisiä. Jos tietoja ei muualta löydy,<br />

koelupamenettelyä kannattaa käyttää hyödyksi<br />

tehokkuuden ja muiden käyttöön<br />

liittyvien asioiden selvittämiseksi.<br />

Ohjeet koelupien hakemisesta löytyvät<br />

KTTK:n Internet-sivuilta. Toistaiseksi<br />

kolmen valmisteen käyttöaluetta on laajennettu<br />

muun kuin rekisteröinnin haltijan<br />

anomuksesta. Oheiseen taulukkoon on<br />

merkitty näiden valmisteiden rekisteröidyt<br />

käyttötarkoitukset ja off-label -laajennukset.<br />

Off-label -käyttöohjeet annetaan joko<br />

lisäämällä ohjeet myyntipäällyksen tekstiin<br />

tai erillisillä tiedotteilla. Ohje on tavallaan<br />

kaksijakoinen. Se sisältää viranomaismääräyksiä<br />

mm. suojautumisesta, varoajoista<br />

ja ympäristöhaittojen ehkäisemisestä.<br />

Muu käyttöohje perustuu laajennuksen<br />

hakijan tietämykseen valmisteen ominaisuuksista.<br />

Vaikka hakijana olisi yksittäinen viljelijä,<br />

hyväksymisen jälkeen oikeus käyttää<br />

valmistetta ohjeen mukaisesti on kaikilla<br />

muillakin samoja kasveja viljelevillä. Koska<br />

tehokkuudesta ja muusta käyttökelpoisuudesta<br />

ei vaadita yhtä perusteellisia<br />

tutkimuksia kuin alkuperäisessä hyväksymisessä,<br />

vastuu puutteellisesta tehosta<br />

tai vioituksista johtuvista menetyksistä jää<br />

valmisteen käyttäjälle. Samalla tavoin kuin<br />

varsinainen myyntipäällyksen teksti myös<br />

off-label -käyttöohje on käyttäjää sitova.<br />

KTTK:n Internet-sivujen ajankohtaista-palstalta<br />

löytyy luettelo valmisteista,<br />

Pentikäinen<br />

joille off-label - hyväksyntä on myönnetty<br />

ja myyntipäällys torjunta-ainerekisteristä<br />

valmisteen tiedot -kohdasta. Kuvaliiteri/Soili<br />

Valmiste Rekisteröity käyttötarkoitus Off-label -käyttökohteet<br />

Amistar Härmän ja ruostetautien torjuntaan kaikilla viljalajeilla<br />

sekä ruskolaikun, syysvehnänharmaalaikkutaudin ja<br />

vehnänlehtilaikkutaudin torjuntaan syys- ja kevätvehnällä,<br />

verkkolaikun ja rengaslaikun torjuntaan ohralla, kauranlehtilaikun<br />

torjuntaan kauralla sekä rengaslaikun<br />

torjuntaan rukiilla<br />

Tilt 250 EC Viljojen sienitautien, golfkenttien nurmikon laikkutautien,<br />

havupuiden taimitarhojen männynversosurman ja<br />

talvituhosienien torjuntaan sekä Ramularia-sienen<br />

torjuntaan sokerijuurikkaalla<br />

Previcur N Pythium-juuristotautien torjuntaan kasvihuonekurkulla<br />

ja leväsienten torjuntaan koristekasveilla<br />

Toistaiseksi kolmen valmisteen käyttöaluetta on laajennettu muun kuin rekisteröinnin haltijan anomuksesta.<br />

Kasvihuonetuotannossa härmän ja lehtihomeen torjuntaan<br />

kurkulla, avomaankurkulla ja kesäkurpitsalla, harmaahomeen,<br />

härmän, tomaattiruton ja -syövän torjuntaan tomaatilla ja<br />

munakoisolla, härmän torjuntaan paprikalla ja koristekasvien<br />

sienitautien torjuntaan sekä taimistotuotannossa ruosteen<br />

ja härmän torjuntaan<br />

Koristekasvien sienitautien torjuntaan kasvihuoneessa ja<br />

avomaalla sekä taimistotuotannossa avomaalla<br />

Juuristo- ja tyvitautien torjuntaan sekä lehtihomeiden<br />

torjuntaan avomaankurkulla, kesäkurpitsalla, kurpitsalla,<br />

melonilla, paprikalla, salaatilla, tomaatilla ja yrteillä,<br />

kukka-, kerä-, parsa- ja ruusukaalilla, sellerillä, retiisillä ja<br />

purjolla<br />

pellolta pöytään 2 / 2 0 0 6 29

UUSIA<br />

JULKAISUJA<br />

EVI:<br />

Terveysväiteproje<strong>kt</strong>i 2004<br />

Elintarvikeviraston julkaisuja 1/2006<br />

Sirpa Sarlio-Lähteenkorva, Emma Pikkarainen,<br />

Eeva Fieandt<br />

KTTK:<br />

Kriisivalmiussunnitelma - Mäntyankeroinen.<br />

Julkaisu sisältää suunnitelman toimenpiteistä<br />

mäntyankeroisen löytymisen<br />

varalle. Mäntyankeroinen on karanteenituhooja.<br />

Julkaisun voi tulostaa pdf-<strong>versio</strong>na Internetistä<br />

osoitteesta www.<strong>kt</strong>tk.fi –julkaisut.<br />

KALENTERI<br />

■ Elintarvikekuljetukset ja ATP-sopimuksen<br />

velvoitteet, Nurmo, 4.5.2006, lisätietoja:<br />

Mikko Maunu/EVI, puh. (09) 393 1548.<br />

■ Elintarvikepäivä 2006 Helsingin Messukeskuksessa<br />

9.5.2006<br />

UUSISSA<br />

TEHTÄVISSÄ<br />

EVI:<br />

■ Tradenomi Meri-Tuulia Pitkänen on nimitetty<br />

hallintosuunnittelijaksi EVI:n palveluyksikköön<br />

22.2.2006 lähtien. Hänen tehtäviinsä<br />

kuuluvat talousarvion suunnittelu, talouden<br />

tarkastus, seuranta ja raportointi sekä henkilöstöhallinto<br />

ja muut hallintoon liittyvät<br />

tehtävät.<br />

■ FK Mari Laihonen on nimitetty elintarvikeylitarkastajaksi<br />

EVI:n maito- ja munahygienian<br />

yksikön Turun toimipisteeseen 1.3.2006 lähtien.<br />

Hänen tehtäviinsä kuuluvat Turun toimipisteen<br />

johtaminen ja munahygienia.<br />

■ MMM Pirjo Korpela on nimitetty elintarvikeylitarkastajaksi<br />

EVI:n maito- ja munahygienian<br />

yksikköön 1.3.2006 lähtien. Hänen<br />

tehtäviinsä kuuluvat maitohygienia, sivutuote-<br />

ja CAP-asiat.<br />

■ ELL Taina Niskanen on nimitetty ylitarkastajaksi<br />

EVI:n terveydensuojelun yksikköön<br />

1.3.2006 lähtien. Hänen tehtäviinsä kuuluvat<br />

ruokamyrkytysseuranta sekä elintarvikkeissa<br />

ja tuotantoympäristössä esiintyvien mikrobiologisten<br />

vaarojen seurannan suunnittelu,<br />

ohjaus ja toteutus sekä elintarvikemikrobiologisten<br />

menetelmien seuranta ja elintarvikevalvonnan<br />

ohjeistus.<br />

■ MMM Pirkko Liisa Niemi on nimitetty ylitarkastajaksi<br />

EVI:n terveydensuojelun yksikköön<br />

1.3.2006 lähtien. Hänen tehtäviinsä<br />

kuuluvat sivutuoteasetuksen soveltamiseen<br />

liittyvät asiantuntijatehtävät, lääninhallitusten<br />

suorittamien paikallisen elintarvikevalvonnan<br />

vaatimustenmukaisuuden arviointien<br />

ohjeistaminen, seuraaminen ja raporttien<br />

yhdenmukaistaminen sekä toimiminen varahenkilönä<br />

RASFF-järjestelmässä.<br />

■ MMM Kyösti Siponen on nimitetty EVI:n<br />

maito- ja munahygienian yksikön johtajaksi<br />

on 1.3.2006 lähtien.<br />

30 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään<br />

■ Varatuomari Hanna Brotherus on nimitetty<br />

lakimieheksi EVI:n palveluyksikköön<br />

16.3.2006 lähtien, Brotherus aloittaa kuitenkin<br />

vasta 1.8.2006. Hänen tehtäviinsä<br />

kuuluvat elintarvikkeita ja elintarvikehuoneistoja<br />

koskevan hygienialainsäädännön ja<br />

ohjeistuksen kehittämiseen, soveltamiseen<br />

sekä neuvontaan ja ohjaukseen liittyvät juridiset<br />

tehtävät.<br />

■ MMM, PD Pirkko Kostamo on nimitetty ylitarkastajaksi<br />

EVI:n tuotevalvonnan yksikköön<br />

1.4.2006 lähtien. Hänen päätehtävänään on<br />

pakkausmateriaalien ja muiden elintarvikkeiden<br />

kanssa kosketukseen joutuvien tarvikkeiden<br />

ja materiaalien valvonnan suunnittelu,<br />

ohjaus ja kehittäminen.<br />

■ MMM Tytti Itkonen on nimitetty ylitarkastajaksi<br />

EVI:n tuotevalvonnan yksikköön<br />

1.4.2006 lähtien. Hänen päätehtävänään<br />

on pakkausmerkintöjen, tuotekohtaisten<br />

säädösten valvonta sekä tuotteita koskevan<br />

omavalvonnan suunnittelu, ohjaus ja<br />

kehittäminen.<br />

Elintarvikeviraston henkilöstön tavoittaa 1.5. asti<br />

EVI:n keskuksen kautta, puh. (09) 393 1500, ja<br />

EVI:n sähköpostiosoitteet ovat muotoa etunimi.<br />

sukunimi@elintarvikevirasto.fi . Elintarviketurvallisuusvirasto<br />

aloittaa 1.5., minkä jälkeen keskuksen<br />

numero on 020 77 2003 ja henkilöstön<br />

sähköpostiosoitteet muuttuvat muotoon etunimi.<br />

sukunimi@evira.fi .<br />

KTTK:<br />

■ KTM Henrika Wikström on nimitetty kehittämisasiantuntijaksi<br />

KTTK:n hallintoyksikköön<br />

15.3.2006 alkaen. Hänen tehtäviinsä kuuluvat<br />

organisaation ja henkilöstön kehittämiseen<br />

liittyvät tehtävät. Wikströmin tavoittaa<br />

numerosta 020 77 25011 ja sähköpostilla 1.5<br />

asti henrika.wikstrom@<strong>kt</strong>tk.fi ja 1.5. lähtien<br />

henrika.wikstrom@evira.fi .

KOLUMNI<br />

Kaari-lehden kolumnistit vastaavat omista mielipiteistään.<br />

AULI SUOJANEN | MMT, yksikönjohtaja, Elintarvikevirasto<br />

Olosuhde- ja tuotevalvonta tarpeen<br />

elintarvikeketjun kaikissa kohdissa<br />

H<br />

uonosta raaka-aineesta ei voi<br />

syntyä kelvollista tavaraa. Jos<br />

tuotantoeläimet sairastavat, kalassa<br />

on ympäristömyrkkyjä,<br />

vilja homeista ja kasvikset huonolaatuista,<br />

asiaa ei voi korjata kuumennuksella,<br />

lisäaineilla, kauniilla kääreillä tai terveysväitteillä.<br />

Ei ole elintarvikealan toimijankaan etu<br />

tuottaa huonolaatuista tavaraa, jota ei voi<br />

toimittaa elintarvikekäyttöön tai josta saa<br />

huonon hinnan. On luonnollista, että heti<br />

elintarvikeketjun alusta lähtien tuottajalla<br />

ja valvojalla on sama toive: laadukas ja<br />

turvallinen tuote.<br />

Hyvillä tuotanto- ja toimintatavoilla<br />

ehkäistään ongelmien syntyä. Uudet lait<br />

edellyttävät, että kaikkiin vaaratekijöihin,<br />

joihin elintarvikealan toimija pystyy<br />

vaikuttamaan, tulee kiinnittää huomiota<br />

omavalvonnassa. Viranomaisen vastuulla<br />

on arvioida omavalvonnan toimivuutta<br />

ja vaatia korjauksia, jos omavalvonta ei<br />

ole riittävää.<br />

***<br />

Ympäristömyrkyt kuten kalojen dioksiinit<br />

ja organotinayhdisteet ovat yksi elintarvikeraaka-aineita<br />

pilaava tekijä. Oletettavaa<br />

on, että muitakin ongelmia tulee esiin,<br />

kun tutkimus etenee. Liian pitkään on<br />

vesistöihin laskettu teollisuuden, laivojen,<br />

maatalouden ja yhdyskuntien päästöjä.<br />

Oman vaaratekijänsä muodostavat radioa<strong>kt</strong>iiviset<br />

laskeumat.<br />

Ympäristöongelmien osalta kyse on<br />

jaetusta vastuusta, ja ratkaisujen on löydyttävä<br />

ympäristöpolitiikasta yli maiden<br />

rajojen. Tavoitteena on, että Suomelle<br />

tärkeät luonnontuotteet kala, marjat ja<br />

sienet olisivat turvallisia käyttää ruoaksi.<br />

Tutkimusta on tehtävä ja kuluttajille on<br />

avoimesti kerrottava näiden tuotteiden<br />

haitat ja hyödyt ja annettava ohjeita turvallisesta<br />

käytöstä.<br />

***<br />

Ei kuitenkaan riitä, että elintarvikkeiden<br />

raaka-aineet ovat kunnossa ja niiden<br />

alkuperä ja tuotantotavat tiedossa. Mikrobiologiset<br />

vaarat uhkaavat ketjun monessa<br />

vaiheessa. Kemiallisia haitta-aineita<br />

syntyy, jos valmistusmenetelmät eivät ole<br />

kohdallaan. Allergisoivat aineet saattavat<br />

siirtyä tuotteisiin huolimattoman käsittelyn<br />

vuoksi tai valmistus- ja lisäaineiden annostelu<br />

voi mennä pieleen. Joskus tuote<br />

joutuu väärään pakkaukseen, saumaus<br />

pettää tai prosessissa tuotteisiin joutuu<br />

vieraita esineitä. Kuljetusten, varastoinnin,<br />

myynnin ja tarjoilun aikana lämpötiloilla<br />

on suuri merkitys.<br />

Elintarvikealan toimijat hallitsevat näitä<br />

uhkia omavalvonnallaan, mittaamalla<br />

lämpötiloja, tekemällä vastaanotto- ja prosessitarkastuksia<br />

sekä seuraamalla raakaaineiden<br />

ja valmistuvien elintarvikkeiden<br />

laatua. Toimija varautuu mahdollisiin takaisinvetoihin<br />

tallettamalla toimittaja- ja<br />

asiakastietoja mahdollisia jäljitettävyystilanteita<br />

varten.<br />

***<br />

Petoksetkaan eivät ole kadonneet elintarvikekaupasta,<br />

mistä kertoo esimerkiksi<br />

kiellettyjen Sudan-värien laajamittainen<br />

käyttö chili- ja curryjauheissa. Liuottimiin<br />

ja kengänkiillotusaineisiin tarkoitetun syöpävaarallisen<br />

värin lisäyksellä mausteista<br />

saatiin halutun värisiä ja hyvä hinta. Toinen<br />

esimerkki voidaan ottaa läheltä: joka<br />

vuosi ensimmäisten mansikoiden aikaan<br />

todetaan tapauksia, joissa muualta tuotuja<br />

marjoja väitetään kotimaisiksi. Hintaero<br />

houkuttaa petokseen.<br />

Pakkausmerkintöjen tarkoituksena<br />

on, että kuluttaja saa niistä tarvittavat<br />

tiedot valintaansa varten. Suureksi<br />

ongelmaksi on muodostunut<br />

se, että merkinnät ovat niin pienellä<br />

tekstillä, ettei niistä saa selvää, ja terveydelle<br />

tärkeät tiedot voivat jäädä<br />

huomaamatta. Toinen ongelma on<br />

kiellettyjen lääkeväitteiden käyttö<br />

elintarvikkeiden markkinoinnissa.<br />

Helpon rahan toivossa myydään tuotteita,<br />

joiden väitetyistä vaikutuksista ei ole<br />

mitään näyttöä.<br />

***<br />

Elintarvikkeiden turvallisuuden varmistamiseksi<br />

ja kuluttajien harhaanjohtamisen<br />

estämiseksi olosuhde- ja tuotevalvontaa<br />

siis tarvitaan koko ketjun läpi tuotantopanoksista<br />

aina internet-markkinointiin<br />

asti.<br />

Vaikka raaka-aineet lähtisivät tuottajilta<br />

erinomaisina, ei voida tuudittautua siihen,<br />

ettei virheitä tai tahallisia petoksia tehtäisi<br />

myöhemmin. Lisäksi markkinoillamme<br />

on suuri määrä maan rajojen ulkopuolelta<br />

tuotuja elintarvikkeita, joiden ketjun<br />

alkupää on muiden maiden toimijoiden<br />

ja valvojien vastuulla. Tullilaitoksella ja<br />

eläinlääkinnällisellä rajatarkastuksella on<br />

näiden tuotteiden kotimaisessa valvonnassa<br />

merkittävä rooli, ja maahantuojalla omavalvontavastuu.<br />

pellolta pöytään 2/ 2 0 0 6 31<br />

Pirjo Mailammi

Antero Aaltonen<br />

Tarkkaa tietoa viranomaisilta<br />

❖ ❖ ❖<br />

Tilaa Kaari-lehti numerosta<br />

(03) 225 1941<br />

6 numeroa/vuosi, 22 euroa,<br />

irtonumerot 6 euroa<br />

Kaari 3/06 ilmestyy 16.6.2006<br />

32 2 / 2 0 0 6 pellolta pöytään

Elintarvikevalvonnan<br />

LAKILIITE<br />

EVI:n kuva-arkisto / Kaj Lindqist Minna Nurro

LAKILIITTEEN<br />

SISÄLTÖ<br />

SIVU 2 .....................................<br />

Kirsi Hannula, Elintarvikevirasto:<br />

Uuden elintarvikelain nojalla annetut<br />

ja valmisteltavat KTM:n ja STM:n asetukset<br />

SIVU 3 .....................................<br />

Veli-Mikko Niemi, maa- ja metsätalousministeriö:<br />

Uuden elintarvikelain<br />

nojalla annetut ja valmisteltavat asetukset<br />

maa- ja metsätalousministeriössä<br />

SIVU 4 .....................................<br />

Auli Suojanen ja Tytti Itkonen, Elintarvikevirasto:<br />

Omavalvonta uusissa<br />

perussäädöksissä – eräitä näkökohtia<br />

SIVU 5 .....................................<br />

Tytti Itkonen, Elintarvikevirasto:<br />

Muutoksia uusien elintarvikesäädösten<br />

keskeisimmissä määritelmissä<br />

SIVU 6 .....................................<br />

Ulla Poutiainen-Lindfors, Elintarvikevirasto<br />

ja Jari Keinänen, sosiaali-<br />

ja terveysministeriö:<br />

Valvovien viranomaisten valvontaohjelmat,<br />

-suunnitelmat ja -maksut<br />

SIVU 8 .....................................<br />

Elintarvike- ja rehualan toimijoiden keskeiset<br />

velvoitteet<br />

2 Lakiliite Kaari 2 / 2 0 0 6<br />

KIRSI HANNULA | lakimies, Elintarvikevirasto<br />

Uuden elintarvikelain<br />

nojalla annetut ja<br />

valmisteltavat KTM:n<br />

ja STM:n asetukset<br />

Kauppa- ja teollisuusministeriössä ei ole<br />

tarkoitus lähiaikoina valmistella uusia asetuksia<br />

maaliskuussa voimaan tulleen elintarvikelain<br />

nojalla.<br />

Huhtikuussa 2006 annettavalla valtioneuvoston<br />

asetuksella elintarvikevalvonnasta<br />

kumotaan seuraavat säädökset:<br />

- valtioneuvoston päätös valtion elintarviketutkimuslaitoksista<br />

(347/1959),<br />

- näytteenottoasetus (385/1983),<br />

- asetus yhteistyöstä Euroopan yhteisöjen<br />

komission kanssa elintarvikkeita koskevissa<br />

kysymyksissä (801/1994) ja<br />

- kauppa- ja teollisuusministeriön päätös<br />

elintarvikevalvonnan järjestämisestä<br />

(710/1996).<br />

Lisäksi kauppa- ja teollisuusministeriö<br />

kumoaa seuraavat säädökset lähiaikoina:<br />

- asetus etikasta (476/1965),<br />

- asetus omenoista (527/1969),<br />

- Elinkeinohallituksen päätös lastenruokien<br />

mikrobiologisista laatuvaatimuksista<br />

(1023/1984),<br />

- kauppa- ja teollisuusministeriön päätös<br />

eräiden sillivalmisteiden kauppatavan mukaisista<br />

nimistä (295/1988),<br />

- asetus kalasta ja kalavalmisteista<br />

(108/1993),<br />

- kauppa- ja teollisuusministeriön päätös<br />

elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvasta<br />

paperista ja kartongista (143/1993),<br />

- kauppa- ja teollisuusministeriön päätös<br />

eräiden lastenruokien täydentämisestä A- ja<br />

D-vitamiinilla (1013/1994).<br />

Myös juustoasetuksen (315/1977) ja lihasta<br />

ja lihatuotteista annetun kauppa- ja<br />

teollisuusministeriön päätöksen (138/1996)<br />

kumoamista harkitaan.<br />

Asetus helposti pilaantuvien elintarvikkeiden<br />

kansainvälisiä kuljetuksia ja tällaisissa<br />

kuljetuksissa käytettävää erityiskalustoa koskevan<br />

sopimuksen valvonnasta (859/1990)<br />

kumotaan siinä vaiheessa, kun sosiaali- ja<br />

terveysministeriö antaa vastaavasta asiasta<br />

tarkemmat säännökset.<br />

Sosiaali- ja terveysministeriössä on<br />

suunnitelmissa oheisessa listassa mainitut<br />

asetukset:<br />

- asetus vähittäiskaupan elintarvikehygieniasta<br />

- asetus elintarvikkeiden kuljetusolosuhteista<br />

- asetus suurten yleisötilaisuuksien hygieniasta<br />

- asetus hygieniaosaamisesta<br />

- asetus ruokamyrkytysten ja vesiepidemioiden<br />

selvittämisestä ja ilmoituksista<br />

- valtioneuvoston asetus kansallisen zoonoosikeskuksen<br />

perustamisesta<br />

- valtioneuvoston asetus valvontaohjelmista<br />

ja -suunnitelmista.<br />

Valvontasuunnitelmia ja hygieniaosaamista<br />

koskeva asetus on jo aika pitkälläkin,<br />

joidenkin osalta työ on alkamassa ja joidenkin<br />

osalta se alkaa vasta syksyllä.

VELI-MIKKO NIEMI | yksikönpäällikkö, maa- ja metsätalousministeriö<br />

Uuden elintarvikelain nojalla<br />

annetut ja valmisteltavat asetukset<br />

maa- ja metsätalousministeriössä<br />

1. Maa- ja metsätalousministeriön<br />

asetus (MMMA) 118/2006 ensisaapumistoiminnasta.<br />

Annettu 7.2.2006,<br />

voimaan 1.3.2006. Asetuksessa säädetään<br />

ensisaapumistoimijan ilmoitus-<br />

ja omavalvontavelvoitteesta ja<br />

muista vaatimuksista, viranomaisvalvonnasta<br />

sekä EY:n hygieniapaketin<br />

mukaisten salmonellaerityistakuiden<br />

toimeenpanosta.<br />

2. MMMA 134/2006 alkutuotannolle<br />

elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi<br />

asetettavista vaatimuksista.<br />

Annettu 16.2.2006, voimaan 1.3.2006.<br />

Asetus säätää tarkemmin alkutuotantopaikasta<br />

tehtävästä ilmoituksesta,<br />

alkutuotannolta edellytettävästä<br />

omavalvonnasta ja kirjanpidosta,<br />

elävien eläinten ns. ketjuinformaatiosta<br />

sekä alkutuotannossa käytettävän<br />

veden laadun tutkimisesta.<br />

Asetuksen liitteessä on lisäksi maidontuotantotiloja,<br />

kalastusaluksia<br />

sekä vesiviljelylaitoksia koskevia<br />

yksityiskohtaisia vaatimuksia. Asetuksen<br />

säännökset täydentävät EY:n<br />

hygieniapaketin säännöksiä. Maidontuotantotilojen<br />

ja kalastusalusten hygieniavaatimuksista<br />

annetut MMMA:<br />

t on kumottu 1.3.2006 alkaen asetuksella<br />

2/EEO/2006.<br />

3. Valtioneuvoston asetus (VNA)<br />

elintarvikevalvonnasta. Annetaan huhtikuussa<br />

2006. Asetuksella säädetään<br />

elintarvikehuoneiston hyväksymishakemuksen<br />

sisällöstä sekä sen tekotavasta,<br />

elintarvikehuoneiston hyväksymispäätöksen<br />

sisällöstä, valvontaviranomaisen<br />

ilmoitusvelvollisuudesta,<br />

eräiden elintarvikevalvonnan tehtäviä<br />

hoitavien viranhaltijoiden kelpoisuusehdoista,<br />

elintarvikelain 42 ja 76 §:n<br />

voimaantulosta sekä eräiden elintarvikelain<br />

nojalla kumottavien säädösten<br />

nojalla annettujen säädösten kumoamisesta<br />

osittain tai kokonaan.<br />

4. MMMA eläimistä saatavia elintarvikkeita<br />

ennen vähittäismyyntiä<br />

käsittelevistä elintarvikehuoneistoista.<br />

Asetus annetaan toukokuussa<br />

2006. Asetus koskee lähinnä kumotun<br />

hygienialain tarkoittamia laitoksia.<br />

Asetuksessa säädetään laitosten<br />

rakenteellisista ja toiminnallisista<br />

vaatimuksista, eläimistä saatavien<br />

elintarvikkeiden mukana tarvittavista<br />

asiakirjoista ja elintarvikkeita koskevista<br />

merkinnöistä, elintarvikealan<br />

toimijoiden omavalvontasuunnitelmasta<br />

ja siihen liittyvästä kirjanpidosta,<br />

elintarvikkeita käsittelevälle henkilöstölle<br />

asetettavista hygieenisistä<br />

vaatimuksista ja eläimistä saatavien<br />

elintarvikkeiden käsittelystä. Asetuksen<br />

säännökset täydentävät EY:n hygieniapaketin<br />

säännöksiä. Asetuksella<br />

kumotaan suuri osa hygienialain nojalla<br />

annetuista tuoteryhmäkohtaisista<br />

asetuksista.<br />

5. MMMA lihantarkastuksesta ja<br />

teurastushygieniasta. Asetus annetaan<br />

toukokuussa 2006. Asetuksessa<br />

säädetään lihantarkastusmenettelyistä,<br />

asiakirjoista sekä teurastushygieniasta.<br />

6. VNA ympäristöterveydenhuollon<br />

tutkimuksia tekevistä laboratorioista.<br />

Asetus annetaan vuoden 2006 aikana.<br />

Asetus perustuu elintarvikelain<br />

lisäksi mm. terveydensuojelulakiin.<br />

Asetuksessa tarkennetaan laboratorioiden<br />

vaatimuksia mm. pätevyyden<br />

arvioinnin ja laatujärjestelmien osalta<br />

sekä säädetään laboratorion ilmoitusvelvollisuudesta.<br />

Lausunnolla olevat maa- ja metsätalousministeriössä<br />

valmistellut<br />

asetusluonnokset ovat nähtävillä<br />

osoitteessa http://www.mmm.fi /el/<br />

laki/lausuntopyynnot/index.html<br />

Lakiliite Kaari 2 / 2 0 0 6 3

AULI SUOJANEN | yksikön johtaja, Elintarvikevirasto<br />

TYTTI ITKONEN | ylitarkastaja, Elintarvikevirasto<br />

Omavalvonta uusissa perussäädöksissä<br />

– eräitä näkökohtia<br />

Uusissa perussäädöksissä elintarvikelaissa<br />

(23/2006) ja EU:n<br />

yleisessä elintarvikeasetuksessa<br />

(178/2002/EY) vastuu tuotteiden<br />

turvallisuudesta ja omavalvonta<br />

on säädetty pakolliseksi kaikille<br />

elintarvike- ja rehualan toimijoille.<br />

Vaatimus koskee myös<br />

alkutuotannon toimijoita. Uudet<br />

säädökset eivät tee eroa olosuhteiden<br />

tai tuotteiden omavalvonnan<br />

välille.<br />

Elintarvikelain mukaan (19 § 1 mom.)<br />

elintarvikealan toimijalla on oltava riittävät ja<br />

oikeat tiedot tuottamastaan, jalostamastaan<br />

ja jakelemastaan elintarvikkeesta. Elintarvikealan<br />

toimijan on tunnettava elintarvikkeeseen<br />

ja sen käsittelyyn liittyvät terveysvaarat sekä<br />

elintarviketurvallisuuden ja muiden elintarvikelain<br />

toisen luvun mukaisten vaatimusten<br />

kannalta kriittiset kohdat toiminnassaan.<br />

EU:n yleisen elintarvikeasetuksen<br />

(178/2002/EY) 17 artiklassa todetaan, että<br />

kaikissa tuotannon, jalostuksen ja jakelun<br />

vaiheissa toimivien elintarvike- ja rehualan<br />

toimijoiden on vastuullaan olevissa toiminnoissa<br />

huolehdittava siitä, että elintarvikkeet<br />

tai rehut täyttävät niiden toiminnan kannalta<br />

asiaankuuluvat elintarvikelainsäädännön<br />

vaatimukset ja varmistettava, että kyseiset<br />

vaatimukset täyttyvät.<br />

Yleisessä elintarvikehygienia-asetuksessa<br />

(852/2004/EY, 3-5 artiklat) on esitetty hygieniavaatimukset<br />

ja HACCP -periaatteisiin perustuvat<br />

menettelyt, jotka elintarvikealan toimijoiden<br />

on otettava huomioon toiminnassaan.<br />

Omavalvontasuunnitelmat<br />

ja hyväksyminen<br />

Tarkempia säännöksiä omavalvontasuunnitelman<br />

laatimisesta annetaan elintarvikelaissa.<br />

4 Lakiliite Kaari 2 / 2 0 0 6<br />

Lain 20 §:n mukaan elintarvikealan toimijan,<br />

oheisessa taulukossa näkyviä poikkeuksia<br />

lukuun ottamatta, on laadittava kirjallinen<br />

suunnitelma omavalvonnasta (omavalvontasuunnitelma).<br />

Suunnitelmassa tulee kuvata<br />

lain 19 §:ssä tarkoitetut kriittiset kohdat ja<br />

niihin liittyvien riskien hallinta.<br />

On huomattava, että lain 19 §:ssä mainitaan<br />

paitsi elintarviketurvallisuuden kannalta<br />

kriittiset kohdat myös muut lain 2 luvun mukaisten<br />

vaatimusten kannalta kriittiset kohdat.<br />

Tällaisia elintarvikkeita koskevia vaatimuksia<br />

ovat muun muassa mikrobiologinen laatu,<br />

torjunta-aineet, kontaminantit, koostumus,<br />

elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvat<br />

tarvikkeet ja materiaalit (konta<strong>kt</strong>imateriaalit),<br />

tuotekohtaiset vaatimukset ja ravitsemuksellinen<br />

täydentäminen sekä tuotteista annettavat<br />

tiedot.<br />

Pääsääntö on, että elintarvikealan toimijan<br />

tulee tehdä omavalvontasuunnitelma ja elintarvikehuoneiston<br />

hyväksyvä viranomainen<br />

hyväksyy myös omavalvontasuunnitelman.<br />

Poikkeuksen tekevät alkutuotantopaikat ja<br />

elintarvikelain 13 pykälässä mainitut toimijat.<br />

Tällaiset toimijat harjoittavat pääasiassa pienimuotoista<br />

toimintaa alkutuotantopaikoilla ja<br />

kotitalouksien yhteydessä.<br />

Myös toimijoilla, jotka eivät valmista, varastoi,<br />

pidä kaupan tai kuljeta elintarvikkeita,<br />

tulee olla omavalvontasuunnitelma. Tällaisia<br />

Huoneisto / toimija Omavalvontasuunnitelma<br />

Alkutuotantopaikka Kirjallista suunnitelmaa ei edellytetä<br />

(ETL 20 §)<br />

Hyväksyttävä elintarvikehuoneisto<br />

tai ensisaapumistoimija<br />

Elintarvikehuoneisto,<br />

josta tehdään ilmoitus<br />

(ETL 13 § 2 mom.)<br />

Kirjallinen suunnitelma on oltava<br />

(ETL 20 §).<br />

Kirjallinen suunnitelma on oltava<br />

(ETL 20 §).<br />

toimijoita ovat mm. eräät maahantuojat ja<br />

agentit, joilla on vain toimisto, mutta tuotteet<br />

varastoidaan suoraan muiden omistamiin tiloihin<br />

(ETL 15 § 1 mom.).<br />

Omavalvontasuunnitelman hyväksyminen<br />

voi tapahtua myöhemmin kuin huoneiston hyväksyminen<br />

ja toiminnan voi aloittaa ennen<br />

omavalvontasuunnitelman hyväksymistä. Eriaikaisuudesta<br />

huolimatta tulee päätökset kuitenkin<br />

katsoa yhdeksi suoritteeksi elintarvikelain<br />

71 §:n mukaista maksua määrättäessä.<br />

Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen<br />

joutuvia materiaaleja ja tarvikkeita valmistavilla<br />

ja maahantuovilla toimijoilla on omavalvontavelvoite<br />

konta<strong>kt</strong>imateriaaliasetuksen<br />

(1935/2004/EY, 3 art.) nojalla. Tarkemmat<br />

säädökset konta<strong>kt</strong>imateriaalien omavalvonnasta<br />

ovat tekeillä.<br />

Omavalvonnan näytteenotto-<br />

ja tutkimussuunnitelma<br />

Elintarvikealan toimijan tulee tarvittaessa<br />

liittää omavalvontasuunnitelmaan näytteenotto-<br />

ja tutkimussuunnitelma sekä tieto laboratorioista,<br />

joissa omavalvonnassa otettavat<br />

näytteet tutkitaan (ETL 20 § 2 mom.). Omavalvontasuunnitelman<br />

hyväksymisen yhteydessä<br />

valvontaviranomainen määrää elintarviketurvallisuuden<br />

varmistamiseksi välttämättömät<br />

omavalvontaan kuuluvat tutkimukset (21 § 3<br />

mom.). Tällaiset tutkimukset on tehtävä hy-<br />

Omavalvontasuunnitelman<br />

hyväksyminen<br />

Ei hyväksyntää<br />

Elintarvikehuoneiston hyväksyvä viranomainen<br />

hyväksyy suunnitelman<br />

(ETL 21 §)<br />

Ei hyväksyntää<br />

(ETL 21§ 2 mom.)<br />

Taulukko 1. Omavalvontavaatimukset ja omavalvontasuunnitelmien hyväksyminen<br />

(ETL = elintarvikelaki 23/2006)

väksytyssä laboratoriossa (ETL 39 §).<br />

On huomattava, että viranomainen ei voi<br />

edellyttää omavalvontasuunnitelmaan sisällytettäväksi<br />

mitä tahansa tutkimuksia, vaan<br />

ainoastaan elintarviketurvallisuuden varmistamiseksi<br />

välttämättömiä tutkimuksia. Elintarvikelain<br />

perustelujen mukaan kyseessä olisivat<br />

sellaiset näytteet, joilla on merkitystä kriittisten<br />

hallintapisteiden seurannan ja elintarvikkeen<br />

vaatimustenmukaisuuden kannalta.<br />

Tutkimukset eivät rajaudu vain laissa määrättyihin<br />

tutkimuksiin vaan elintarvikealan toimijan<br />

on harkittava, mitkä elintarviketurvallisuuden<br />

kannalta välttämättömät tutkimukset<br />

ovat tarpeen kriittisten kohtien ja tuotteiden<br />

vaatimustenmukaisuuden hallitsemiseksi.<br />

TYTTI ITKONEN | ylitarkastaja, Elintarvikevirasto<br />

Muutoksia uusien elintarvikesäädösten<br />

keskeisimmissä määritelmissä<br />

Vanhassa elintarvikelaissa oli<br />

määritelty elintarvikevalvonnan<br />

peruskäsitteet, kuten elintarvike,<br />

elintarvikemääräykset, elintarvikevalvonta,<br />

elintarvikelaitos,<br />

elinkeinonharjoittaja. Uudet<br />

perussäädökset toivat muutoksia<br />

näihin määritelmiin, ja vastaavansisältöisten<br />

määritelmien löytämiseksi<br />

on nyt luettava rinnakkain<br />

elintarvikelakia, yleistä elintarvikeasetusta<br />

ja valvonta-asetusta<br />

sekä hygienia-asetuksia.<br />

Valvontaviranomaisten ja toimijoiden avuksi<br />

on Elintarvikeviraston toimesta laadittu kaksi<br />

määritelmäkoostetta:<br />

- kooste, jossa on esitetty kuudesta alempana<br />

mainitusta perussäädöksestä löytyvät<br />

määritelmät aakkosjärjestyksessä; eläimistä<br />

saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetuksesta,<br />

joka sisältää paljon erityismääritelmiä,<br />

on kuitenkin poimittu vain joitakin luonteeltaan<br />

yleisiä määritelmiä<br />

- kooste, jossa näiden kuuden perussäädöksen<br />

määritelmät on esitetty säädöksittäin<br />

Toimenpiteet jos omavalvonta ei toimi<br />

Omavalvontasuunnitelman hyväksyminen<br />

on uusi keino jäntevöittää omavalvonnan<br />

valvontaa. Jos elintarvikealan toimijalla ei ole<br />

toimivaa omavalvontaa, viranomainen voi ottaa<br />

valvonnassa käyttöön elintarvikelain hallinnolliset<br />

pakkokeinopykälät, riippumatta siitä,<br />

onko omavalvontasuunnitelma hyväksytettävä<br />

viranomaisella tai ei.<br />

Jos elintarvikelain 53 pykälän mukaisella kehotuksella<br />

ei saada tarvittavia korjauksia omavalvontaan,<br />

valvontaviranomainen voi määrätä<br />

55 pykälän perusteella omavalvontaa muutettavaksi<br />

viranomaisen määräämässä ajassa.<br />

Tarvittaessa käytössä on myös ankarammat<br />

pakkokeinot ja rangaistustoimenpiteet.<br />

aakkosjärjestyksessä.<br />

Yllämainitut perussäädökset ovat: yleinen<br />

elintarvikeasetus 178/2002/EY, valvonta-asetus<br />

882/2004/EY, elintarvikelaki 23/2006, yleinen<br />

hygienia-asetus 852/2004/EY, eläimistä<br />

saatavien elintarvikkeiden hygienia-asetus<br />

853/2004/EY ja eläimistä saatavien elintarvikkeiden<br />

valvonta-asetus 854/2004/EY.<br />

Määritelmien vertaamista<br />

pyritään helpottamaan<br />

Uusien määritelmien vertaamisen helpottamiseksi<br />

vanhoihin vastaavansisältöisiin<br />

määritelmiin on koosteissa esitetty myös<br />

kumotut määritelmät, mikäli ne löytyivät<br />

vanhasta elintarvikelaista (361/1995), terveydensuojelulaista<br />

(763/1994), laista eläimistä<br />

saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta<br />

(1195/1996), asetuksesta eläimistä saatavien<br />

elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta<br />

(1336/1996) ja MMM:n päätöksestä eläimistä<br />

satavien elintarvikkeiden valvonnasta ensisaapumispaikoissa<br />

(879/1997). Alemmanasteisista<br />

säädöksistä määritelmiä ei ole poimittu.<br />

Uusia määritelmiä on uusissa säädöksissä<br />

useita, eikä kaikkia käsitteitä ole aiemmin<br />

määritelty vanhassa lainsäädännössä. Vastaavasti<br />

kaikkia aiemmin määriteltyjä käsitteitä ei<br />

löydy uusista säädöksistä.<br />

Omavalvontaa koskevat<br />

tarkemmat säädökset<br />

Omavalvontasuunnitelman yksityiskohtaisemmasta<br />

sisällöstä ja omavalvontaan liittyvästä<br />

kirjanpidosta antavat tarkempia säädöksiä<br />

maa- ja metsätalousministeriö ja kauppa- ja<br />

teollisuusministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö.<br />

Tarkempia säädöksiä elintarviketurvallisuuden<br />

varmistamiseksi välttämättömistä<br />

omavalvontaan kuuluvista tutkimuksista annetaan<br />

valtioneuvoston asetuksella.<br />

Ministeriöiden antamista ja valmisteilla<br />

olevista säädöksistä on annettu lisätietoa<br />

edellisellä aukeamalla.<br />

Edellä mainitut määritelmäkoosteet löytyvät<br />

osoitteesta www.elintarvikevirasto.<br />

fi /elintarvikevalvonta, Uudet perussäädökset<br />

-sivustolta.<br />

Yhteensä noin 150 määritelmästä käsitellään<br />

alla joitakin peruskäsitteitä.<br />

Valvontaa ja sen suorittamista<br />

koskevista käsitteistä<br />

Elintarvikevalvonta-käsite esiintyy edelleen<br />

elintarvikelaissa:<br />

- määritelmässä painotetaan ohjauksen ja<br />

neuvonnan osuutta<br />

- valvontatoimenpiteiden kohteina mainitaan<br />

nyt erikseen elintarvikkeesta annettavat<br />

tiedot, käsittelyolosuhteet ja elintarvikealan<br />

toimijan toiminta.<br />

Virallinen valvonta on uusi käsite, joka<br />

esiintyy sekä yleisessä että eläimistä saatavien<br />

elintarvikkeiden valvonta-asetuksessa.<br />

Se tarkoittaa kaikenlaisia toimivaltaisen viranomaisen<br />

tai yhteisön suorittamia valvontatoimia,<br />

joilla todetaan, noudatetaanko rehu- ja<br />

elintarvikelainsäädäntöä ja eläinten terveyttä<br />

ja hyvinvointia koskevia sääntöjä.<br />

Virallisessa valvonnassa käytetään asianmukaisia<br />

valvontamenetelmiä ja -tekniikoita,<br />

joita on lukuisia (tämä sinänsä on uusi käsite,<br />

joka korvaa aiemman käsitteen valvontatoi-<br />

Lakiliite Kaari 2 / 2 0 0 6 5

menpide):<br />

- tarkastus; yleiskäsite; minkä tahansa<br />

elintarvikkeita koskevan näkökohdan tutkiminen,<br />

jolla todetaan, täyttääkö kyseinen<br />

näkökohta lainsäädännön vaatimukset<br />

- fyysinen tarkastus; itse elintarvikkeelle<br />

tehtävä tarkastus, johon voi sisältyä kuljetusvälineitä,<br />

pakkauksia, merkintää ja lämpötilaa<br />

koskevia tarkastuksia, näytteenottoa ja laboratoriotutkimuksia<br />

- tarkkailu; yrityksen/toimijan/toiminnan<br />

huolellinen havainnointi (silmälläpito)<br />

- seuranta (monitorointi); suunnitellun<br />

havainto- t. mittausjakson toteuttaminen<br />

- toiminnan tarkastaminen (auditointi);<br />

vastaavatko toiminta ja sen tulokset suunniteltuja<br />

järjestelyjä, onko nämä järjestelyt<br />

toteutettu tehokkaasti ja ovatko ne sopivia<br />

tavoitteiden saavuttamisen kannalta<br />

- toteaminen (verifi ointi), todentaminen;<br />

vaatimusten täyttymisen selvittäminen<br />

obje<strong>kt</strong>iivisen todistusaineiston avulla<br />

- asiakirjojen tarkastus<br />

- tunnistustarkastus; asiakirjan ja erän<br />

vastaavuus<br />

- näytteenotto ja analysointi.<br />

Näiden määritelmien lisäksi valvonta-asetuksessa<br />

kuvataan varsin seikkaperäisesti<br />

(10 art.), mitä viralliseen valvontaan kuuluu.<br />

Jaottelu on varsin mielenkiintoinen.<br />

Lainsäädännön yleisistä vaatimuksista<br />

Käsitettä elintarvikkeen turvallisuus ei löydy<br />

varsinaisista määritelmäpykälistä, vaan se on<br />

etsittävä asetustekstistä (yleinen elintarvikeasetus,<br />

14 art.) Tekstin sisältö vastaa pitkälti<br />

aiemmin määriteltyä käsitettä ihmisravinnoksi<br />

ULLA POUTIAINEN-LINDFORS | ylitarkastaja, Elintarvikevirasto<br />

JARI KEINÄNEN | ylitarkastaja, sosiaali- ja terveysministeriö<br />

Valvovien viranomaisten valvontaohjelmat,<br />

-suunnitelmat ja -maksut<br />

Elintarvikelain yksi merkittävä uudistus on<br />

valvonnan suunnitelmallisuuden ja maksullisuuden<br />

laajentaminen. Kukin valvontaviranomainen<br />

laatii omasta toiminnastaan<br />

6 Lakiliite Kaari 2 / 2 0 0 6<br />

sopimaton elintarvike. Elintarviketta ei pidetä<br />

turvallisena, jos se on joko terveydelle haitallinen<br />

tai ihmisravinnoksi soveltumaton.<br />

Terveydelle haitallisuutta arvioitaessa on otettava<br />

huomioon<br />

- elintarvikkeen käyttöolosuhteet<br />

- kuluttajalle annetut tiedot<br />

- vaikutukset perimään<br />

- kasautuvat toksiset vaikutukset<br />

- tiettyjen kuluttajaryhmien terveydelliset<br />

erityisherkkyydet.<br />

Ihmisravinnoksi soveltuvuutta arvioitaessa<br />

on otettava huomioon, onko elintarvike<br />

kelpaamaton aiottuun käyttötarkoitukseen<br />

saastumisen, pilaantumisen, mätänemisen<br />

tai laadun heikentymisen vuoksi.<br />

Valvottava toimija ja toiminnot<br />

Elintarvikealan toimija on uusi käsite, joka<br />

korvaa aiemmat käsitteet elinkeinonharjoittaja<br />

ja toiminnanharjoittaja. Toisin kuin ennen, jo<br />

määritelmässä korostuu toimijan vastuu siitä,<br />

että lainsäädännön vaatimukset täyttyvät toiminnassa:<br />

toimija on henkilö, joka on vastuussa<br />

elintarvikelainsäädännön vaatimusten noudattamisen<br />

varmistamisesta valvonnassaan<br />

olevassa elintarvikeyrityksessä.<br />

Elintarvikeyritys on uusi käsite; yritys,<br />

joka toteuttaa mitä tahansa toimia, jotka<br />

liittyvät mihin tahansa elintarvikkeiden tuotannon,<br />

jalostuksen tai jakelun vaiheeseen.<br />

Elintarvikealan toimijoita ovat mm. maatilat,<br />

elintarvikkeita valmistavat yritykset, maahantuontiyritykset<br />

sekä elintarvikkeiden tukku- tai<br />

vähittäismyyntiä harjoittavat toimijat.<br />

Uusi on myös eläimistä saatavien elintarvikkeiden<br />

hygienia-asetuksessa esiintyvä<br />

suunnitelman ja ottaa siinä huomioon valtakunnallisen<br />

valvontaohjelman. Tähän suunnitelmaan<br />

sisältyvistä valvontatoimenpiteistä<br />

peritään toimijalta taksan mukainen maksu.<br />

käsite tukkukauppa; elintarvikealan yritys,<br />

johon sisältyy useita erillisiä yksiköitä, joilla<br />

on yhteiset laitokset ja osastot, joissa elintarvikkeita<br />

myydään elintarvikealan toimijoille.<br />

Laitos puolestaan on yleisessä hygienia-asetuksessa<br />

esiintyvä käsite; kaikki elintarvikeyrityksen<br />

yksiköt.<br />

Tuotanto-, jalostus- ja jakeluvaiheet on<br />

uusi yleiskäsite, joka kattaa kaikki vaiheet elintarvikkeen<br />

alkutuotannosta aina lopulliselle<br />

kuluttajalle toimittamiseen saakka. Se kattaa<br />

myös tuonnin, viennin ja kauttakuljetuksen.<br />

Aiempia käsitteitä valmistus, kaupanpito, tarjoilu<br />

ja käsittely ei enää määritellä.<br />

Markkinoille saattaminen on myös uusi<br />

käsite, joka tarkoittaa elintarvikkeen hallussapitämistä<br />

myyntiä varten, sisältäen myytäväksi<br />

tai muuten luovutettavaksi tarjoamisen,<br />

sekä myynnin, jakelun ja muut siirtämisen<br />

muodot.<br />

Muita toimintokäsitteitä ovat muu luovutus,<br />

tuonti, yhteisön alueelle saattaminen<br />

ja tilapäinen elintarvikkeiden myynti.<br />

Valvottavat kohteet<br />

Elintarvikehuoneisto on edelleen yleiskäsite,<br />

joka kattaa aiemmat elintarvikehuoneistot,<br />

laitokset ja suurtaloudet.<br />

Vähittäiskauppa (vähittäismyynti) on<br />

uusi käsite, joka on elintarvikkeiden käsittelyä<br />

ja/tai jalostusta, säilytystä myyntipaikassa ja<br />

jakelua lopulliselle kuluttajalle. Vähittäiskauppaan<br />

kuuluvat myymälät, ravintolat ja suurkeittiöt,<br />

kioskit, torikauppa sekä niitä palvelevat<br />

tukkuliikkeet ja jakelukeskukset.<br />

Valvontasuunnitelma laaditaan ottaen huomioon<br />

valvottavan kohteen riskitekijät, jolloin<br />

toimija voi esimerkiksi toimivalla omavalvonnallaan<br />

vaikuttaa valvonnasta perittävien

maksujen suuruuteen.<br />

Valtakunnallinen<br />

elintarvikevalvontaohjelma<br />

Elintarvikevirasto laatii elintarvikelain 47 §:n<br />

mukaan valtakunnallisen elintarvikevalvontaohjelman.<br />

Vastaava valvontaohjelma on<br />

laadittu aikaisemminkin. Uuden lain mukaan<br />

valvontaohjelma on osa ympäristöterveydenhuollon<br />

valtakunnallista valvontaohjelmaa ja<br />

valvonta-asetuksen (EY) 882/2004 mukaista<br />

koko tuotantoketjun kattavaa kansallista valvontasuunnitelmaa.<br />

Valvontaohjelman tulee sisältää vähintään<br />

seuraavat tiedot:<br />

1) tarkastusten sisällön yleinen määrittely;<br />

2) perusteet, joiden mukaan erityyppisten<br />

valvontakohteiden riskit arvioidaan ja kohteiden<br />

tarkastustiheys määrätään;<br />

3) näytteenoton tarpeen arviointi;<br />

4) 48 §:ssä tarkoitettujen valvontasuunnitelmien<br />

toteutumisen arviointia koskevat<br />

menetelmät; sekä<br />

5) valvontaohjelman toteutumisen arvioinnissa<br />

käytettävät menetelmät.<br />

Valvontaohjelmassa voi vähimmäissisällön<br />

lisäksi olla muita valvonnan kannalta merkittäviä<br />

osa-alueita, joita elintarvikelain perustelumuistion<br />

mukaan voivat olla ohjeet viestinnän<br />

suunnitteluun, voimavarojen arviointiin sekä<br />

esityksiä valtion tai kuntien toimeenpanemiksi<br />

tarkoitetuista markkinavalvontaproje<strong>kt</strong>eista.<br />

Tarkempia säännöksiä valtakunnallisen valvontaohjelman<br />

sisällöstä ja laatimisesta annetaan<br />

valtioneuvoston asetuksella keväällä 2006.<br />

Valvontaohjelma voi lain mukaan olla monivuotinen,<br />

mutta ainakin alkuvaiheessa se<br />

laaditaan yksivuotisena. Valvontaohjelma<br />

laaditaan elintarvikelain mukaisen valvonnan<br />

ohjaamiseksi ja yhteensovittamiseksi. Tavoitteena<br />

on sisällyttää siihen ohjeet paikallisen<br />

valvonnan järjestämisestä ja vuosikohtaisesti<br />

päätettävistä valvontahankkeista.<br />

Elintarvikevirasto valmistelee yhteistyössä<br />

Kuluttajaviraston (KUV) ja Sosiaali- ja terveydenhuollon<br />

tuotevalvontakeskuksen (STTV)<br />

kanssa ympäristöterveydenhuollon yhteistä<br />

valvontaohjelmaa. KUV:n ja STTV:n ohjaamille<br />

ympäristöterveydenhuollon osa-alueiden<br />

valvontaohjelmille annetaan lainsäädännössä<br />

samanlaiset vaatimukset kuin elintarvikelaissa<br />

elintarvikevalvontaohjelmalle. Yhteisen<br />

valvontaohjelman on tarkoitus vahvistaa ja<br />

yhtenäistää koko ympäristöterveydenhuollon<br />

ohjausta. Yhteisen valvontaohjelman on<br />

tarkoitus valmistua syksyllä 2006.<br />

Elintarvikevalvontaohjelma on em. ohjel-<br />

man lisäksi osa monivuotista kansallista valvontaohjelmaa,<br />

jonka laatiminen aloitetaan<br />

kevään aikana yhteistyössä eri elintarvike- ja<br />

rehuvalvonnan osapuolien kesken.<br />

Kunnan elintarvikevalvontasuunnitelmat<br />

Elintarvikelain 48 §:n mukaan kunnan tulee<br />

laatia säännöllistä valvontaa koskeva kunnan<br />

elintarvikevalvontasuunnitelma siten, että valvonta<br />

on yleisten valvontaa koskevien vaatimusten<br />

mukaista, ehkäisee terveysvaaroja<br />

ja suojaa kuluttajia taloudellisilta tappioilta.<br />

Järjestelmän tavoitteena on varmistaa, että<br />

se osa valvonnasta, joka voidaan etukäteen<br />

suunnitella (arviolta noin 50 %), olisi nykyistä<br />

paremmin suunniteltua. Valvontasuunnitelmaan<br />

perustuen kunnan elintarvikevalvontaviranomainen<br />

pystyy paremmin priorisoimaan<br />

tehtäviään eli keskittymään ensisijaisesti<br />

niiden toimintojen valvontaan, jotka ovat ihmisten<br />

terveyden kannalta riskialttiita. Koska<br />

valvonta olisi suunniteltua, toiminnanharjoittajat<br />

saisivat entistä parempaa palvelua. Valvonnasta<br />

tulee aiempaa läpinäkyvämpää, sillä<br />

valvontasuunnitelmasta toiminnanharjoittaja<br />

saa tietää etukäteen toimintaansa kohdistuvan<br />

valvonnan määrän ja sisällön.<br />

Lain 48 §:n mukaan valvontasuunnitelman<br />

tulee sisältää vähintään tarkastuksen sisällön<br />

määrittelyn, valvontakohteiden tarkastustiheyden,<br />

kunnan toimesta tapahtuvan näytteenoton<br />

ja tutkimukset, valvontasuunnitelman<br />

toteutumisen arvioinnin sekä ne laboratoriot,<br />

joihin valvonta tukeutuu. Jotta kuntien<br />

valvontasuunnitelmat olisivat perusteiltaan<br />

yhdenmukaisia koko Suomessa, tulee kunnan<br />

valvontasuunnitelmassa ottaa lain 48 §:n mukaan<br />

huomioon edellä mainittu valtakunnallinen<br />

valvontaohjelma. Valvontasuunnitelma<br />

voi sisältää myös muita laissa määrittelemättömiä,<br />

valvonnan kannalta merkittäviä osioita.<br />

Näitä voivat olla esimerkiksi yksittäiset valvontaproje<strong>kt</strong>it,<br />

erityistilanteisiin varautuminen,<br />

tiedotus-, koulutus- ja viestintäsuunnitelmat<br />

sekä voimavarojen arviointi.<br />

Tarkempia säännöksiä kunnan valvontasuunnitelman<br />

sisällöstä ja laatimisesta annetaan<br />

valtioneuvoston asetuksella keväällä<br />

2006. Elintarvikelain siirtymäsäännöksen<br />

mukaan kunnalla tulee olla 48 §:ssä tarkoitettu<br />

elintarvikevalvontasuunnitelma 1.1.2007<br />

mennessä.<br />

Valvontamaksut<br />

Elintarvikelain 70 - 72 §:ssä säädetään valvontaviranomaisen<br />

suoritteistaan perimistä<br />

maksuista. Lain 70 §:n mukaan valtion viranomaisen<br />

tulee periä valvonnasta maksu, jollei<br />

valtion maksuperustelaissa (150/1992) muuta<br />

säädetä. Maksun suuruutta määrättäessä tulee<br />

ottaa huomioon, mitä masuperustelaissa<br />

säädetään. Tarkempia säännöksiä valtion viranomaisten<br />

maksujen suuruuden määräämisestä<br />

annetaan valtioneuvoston asetuksella.<br />

Kunnan suoritteistaan perimistä maksuista<br />

säädetään lain 71 §:ssä. Yhdenmukaisesti<br />

kumotun elintarvikelainsäädännön kanssa<br />

kunnan on edelleen perittävä maksu elintarvikehuoneistojen<br />

ja niiden omavalvontasuunnitelmien<br />

hyväksymisestä sekä kolmansiin<br />

maihin eläimistä saatavia elintarvikkeita<br />

vievien elintarvikehuoneistojen tavallista kattavammasta<br />

valvonnasta. Elintarvikelain voimaan<br />

tultua kunnan on perittävä toiminnanharjoittajalta<br />

hyväksymänsä taksan mukainen<br />

maksu myös edellä mainittuun kunnan valvontasuunnitelmaan<br />

sisältyvästä tarkastuksesta,<br />

näytteenotosta ja tutkimuksesta sekä elintarvikemääräysten<br />

noudattamatta jättämisen aiheuttamasta<br />

lisävalvonnasta.<br />

Maksullisuuden laajentamisen yhtenä<br />

tavoitteena on kunnan elintarvikevalvontaviranomaisten<br />

resurssien kohentaminen.<br />

Elintarvikevalvonta on tänä päivänä kuitenkin<br />

enemmän elintarvikealan toimijoiden<br />

ohjausta ja neuvontaa kuin ’valvontaa’. Hyvin<br />

laaditulla valvontasuunnitelmalla ja toimivalla<br />

laatujärjestelmällä pyritään varmistamaan se,<br />

että valvonnan laatu paranee, mikä on merkittävää<br />

erityisesti elintarvikealan toimijoille.<br />

Näillä toimenpiteillä varmistetaan, että toimijat<br />

saavat myös parempaa palvelua ja vastinetta<br />

valvontamaksuilleen. Tarkoitus on, että valvontakohteen<br />

toiminnan täyttäessä vaatimukset,<br />

viranomainen voi vähentää valvontaa, mikä<br />

puolestaan alentaa toiminnanharjoittajan kustannuksia.<br />

Valvontamaksut pyritään pitämään<br />

myös kohtuullisina, mistä syystä lain 71 §:ssä<br />

säädetään siitä, että maksut eivät saa ylittää<br />

suoritteesta aiheutuneita kustannuksia.<br />

Lain 72 §:n mukaan maksut voidaan periä<br />

ilman tuomiota siinä järjestyksessä kuin verojen<br />

ja maksujen perimisestä ulosottotoimin<br />

annetussa laissa (367/1961) säädetään.<br />

Kunta voi aloittaa maksujen perimisen<br />

kunnan valvontasuunnitelmaan kuuluvasta<br />

valvonnasta sen hyväksyttyä 48 §:ssä<br />

säädetyn valvontasuunnitelman ja 71 §:n 1<br />

momentin mukaisen kunnan maksutaksan.<br />

Kuntaliitto valmistelee yleiskirjeen ympäristöterveydenhuollon<br />

taksojen laatimiseen liittyen<br />

kevään 2006 aikana.<br />

Lakiliite Kaari 2 / 2 0 0 6 7

Uudet perussäädökset Elintarvikeviraston internet-sivuilla<br />

Elintarvikeviraston internet-sivuille on koottu uudet, elintarvikkeita ja elintarvikevalvontaa koskevat perussäädökset.<br />

Sivuilta löytyy esimerkiksi elintarvikelaki, EY:n yleinen elintarvikeasetus, EY:n valvonta-asetus, EY:n yleinen<br />

hygienia-asetus ja EY:n hygieniapaketin säädöksiä ja niihin liittyviä kansallisia säädöksiä, ohjeita ja tulkintoja.<br />

Kysymyksiä ja vastauksia -osioon kootaan Elintarvikeviraston vastauksia uusien säädöksien aiheuttamiin kysymyksiin.<br />

Sivustoa täydennetään sitä mukaa, kun ohjeita tai muuta aineistoa laaditaan tai uusia säädöksiä tulee voimaan.<br />

Perussäädökset-sivusto: www.elintarvikevirasto.fi > Elintarvikevalvonta > Uudet perussäädökset<br />

8 Lakiliite Kaari 2 / 2 0 0 6

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!