Lataa tulostettava versio, 2174 kt - Evira
Lataa tulostettava versio, 2174 kt - Evira
Lataa tulostettava versio, 2174 kt - Evira
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Salmonellavalvonta<br />
tuottaa tulosta<br />
Tervetuloa<br />
muuttolinnut<br />
Zoonoosiseuranta<br />
keskitetään
• 1 / 2 0 0 7<br />
JULKAISIJA:<br />
Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
puh. 020 772 003<br />
www.evira.fi<br />
PÄÄTOIMITTAJA<br />
Jaana Husu-Kallio<br />
TOIMITUS<br />
Kati Leppälahti<br />
kati.leppalahti@tarina.inet.fi<br />
Minna Nurro<br />
minna.nurro@pp.inet.fi<br />
TOIMITUSNEUVOSTO:<br />
Jaana Husu-Kallio<br />
Marja Laeslehto<br />
Jorma Hirn<br />
Tuula Honkanen-Buzalski<br />
Maria Teirikko<br />
Sirpa Lotsari<br />
Päivi Ronni<br />
Pia Vikman-Roslin<br />
Mirja Kallio<br />
TAITTO JA PAINO<br />
Kirjapaino Uusimaa/Studio, Porvoo<br />
TILAUKSET JA<br />
OSOITTEENMUUTOKSET<br />
puh. (03) 225 1941<br />
fax (03) 225 1955<br />
sähköposti:<br />
asiakaspalvelu.kaari@laserma.fi<br />
TILAUSHINTA<br />
vuosikerta 20 euroa<br />
irtonumerot 5 euroa<br />
6.vuosikerta<br />
Lehti ilmestyy<br />
neljä kertaa vuodessa<br />
ISSN 1458-7041<br />
Kannen kuva: Lehtikuva/Markku Ulander<br />
s i s ä l l y s | 1 / 0 0 7<br />
4 Pääkirjoitus<br />
Valmiuksia moneen<br />
5 Lintuinfluenssaan on varauduttu<br />
– Viruksia on aina ollut, eikä lintuja<br />
voi syyllistää taudin levittämisestä,<br />
sillä vastuussa siipikarjan<br />
suojaamisessa on ihminen itse,<br />
muistuttaa <strong>Evira</strong>n pääjohtaja Jaana<br />
Husu-Kallio.<br />
6 ALKUPALAT<br />
- Testaa, tunnetko <strong>Evira</strong>n tehtäväkenttää<br />
- Kaupalle omavalvonnan tietopankki nettiin<br />
- <strong>Evira</strong> testaa valkohäntäkauriita CWD:n varalta<br />
- Opettaja tutustui viraston arkeen<br />
10 Hyvää vointia tuotantoeläimille<br />
Kuluttajien tietoisuutta tuotantoeläinten<br />
hyvinvoinnista on lisättävä, vaaditaan<br />
uudessa tuotantoeläinten hyvinvointistrategiassa.<br />
12 Poroeläinlääkäri tuntee<br />
hirvieläinten loiset<br />
Sauli Laaksosen mielestä poroja<br />
kiusaavat uudet loiset<br />
ovat suuri haaste porojen<br />
terveydenhuollolle.<br />
5 Plugi<br />
10<br />
Plugi<br />
Pasi Määttälä
15 Zoonoosiseuranta keskitetään asiantuntijaelimeen<br />
16 Kalakasvattamoilla esiintyy melko usein listeriaa<br />
18 Valvonta puree salmonellaan<br />
Suomen kansallinen salmonellavalvontaohjelma on karkottanut<br />
salmonellan lähes täysin eläinperäisistä elintarvikkeista.<br />
24 Broilerintuottaja pysyy joka hetki valppaana<br />
27 Siipikarjan salmonellavalvontaa uudistettiin<br />
28 Profiili<br />
Annikka Marniemi, Kuluttajaliitto ry<br />
30 Kasvinsuojeluainelaki uudistui<br />
31 Parempia porkkanoita luvassa<br />
Laajassa yhteistutkimuksessa kehitetään uusia keinoja porkkanoiden<br />
laadunhallintaan.<br />
32 Tietoa sivutuotteista<br />
35 Kolumni<br />
Johtaja Eila Kilpiö, Kuluttajatutkimuskeskus<br />
36 Laboratorioiden hyväksymisjärjestelmästä uusi asetus<br />
39 Hygram ® 2.0 valmiina käyttöön<br />
40 <strong>Evira</strong> kouluttaa viljan interventiotarkastajat<br />
Tarkastajan on tunnettava viljan interventioprosessin<br />
koko byrokratia sekä käytännön laadunmääritykset.<br />
42 Uusi strategia yhtenäistää<br />
koko elintarvikeketjun valvontaa<br />
45 Uusia julkaisuja, uusissa tehtävissä, kalenteri<br />
46 Ledare: Mångsidig beredskap<br />
47 Salmonellakontrollprogrammet<br />
har lyckats väl i sitt mål<br />
42<br />
18 Kati<br />
40<br />
31 Hanna<br />
Kirkkopelto<br />
Karikko<br />
Valio/Jutta Kuure Riika Klemola
■<br />
p ä ä k i r j o i T u S<br />
• 1 / 2 0 0 7<br />
Valmiuksia moneen<br />
Euroopan yhteisön lainsäädäntö edellyttää Suomelta<br />
kansallisia valmiussuunnitelmia monien helposti<br />
leviävien eläintautien osalta. Vaikka viime ja kuluvana<br />
vuonna työtä on tehty ja julkista keskustelua<br />
on käyty etenkin lintuinfluenssan tiimoilta, edellytetään<br />
vastaavia valmiuksia muiltakin tuotantosuunnilta, eikä niitäkään<br />
ole unohdettu. Kyseisiä valmiuksia ei kuitenkaan<br />
ole luotu tai ylläpidetä Brysselin tai sieltä meitä velvoittavien<br />
määräysten vuoksi. Ne on luotu suojaamaan omia<br />
eläimiämme, tuotantoamme ja taudin aiheuttajasta riippuen<br />
myös kansalaisiamme. Näitä valmiuksia on hiottu jo ennen<br />
Suomen EU-jäsenyyttä. Viime vuodet ovat edellyttäneet<br />
myös valmiuksien tehostamista ja tarkempaa suunnittelua<br />
monelta osin.<br />
•••<br />
Mielestäni yksi suurimpia etuja – ja eroja – kansallisessa<br />
toiminnassamme muihin maihin verrattuna on ennaltaehkäisevien<br />
toimenpiteiden kokonaisvaltaisuus. Tuottajan tai<br />
eläinten kannalta valmiuksien on toimittava uhkaan kuin<br />
uhkaan. Ennaltaehkäisevät toimenpiteet onkin Suomessa<br />
mietitty kokonaisvaltaisesti vaikkapa siipikarjatilalla salmonellasta<br />
lintuinfluenssaan tai lypsykarjatilalla salmonellan<br />
Ben Rydman<br />
vastustuksesta eri virustautien tilalle pääsyn estämiseen.<br />
Tämä koskee niin eläinten kuin rehujen hankintaa, vierailijoita,<br />
suojavaatetusta tai kulkureittejä. Kokemukseni mukaan<br />
missään muualla maailmassa ei salmonellan vastustamiseen<br />
liittyviä toimenpiteitä hyödynnetä tai edes mielletä keinoksi<br />
varautua estämään myös kaikkein helpoimmin leviävien<br />
virustautien pääsyä tilalle.<br />
•••<br />
Salmonellavastustus koetaan vielä turhan usein ”vain lisäkustannuksia<br />
aiheuttavaksi elintarvikehygieeniseksi toimeksi<br />
Pohjoismaissa”. Meillä Suomessa on osoitettu, että<br />
salmonelloosin ja muiden zoonoosien vastustustyö, eläinten<br />
kokonaisvaltainen terveydenhuolto ja tarttuvien eläintautien<br />
vastustus ovat kokonaispaketti, jonka hoitoon osallistuvat<br />
vastuullisesti kaikki tuottajista elinkeinoon ja viranomaisiin.<br />
Ilman tätä yhteistoiminnan mallia Suomi ei olisi sekä maailman<br />
salmonellapuhtain että helposti leviävistä eläinten<br />
virustaudeista vapain maa.<br />
•••<br />
Vaikka tarttuvat eläintaudit ovatkin olleet eniten otsikoissa<br />
Euroopassa, vastaavaa valmiutta tarvitaan myös kasvitautien<br />
ja – tuholaisten torjunnassa. Samat pelisäännöt pätevät<br />
sielläkin: paras pitää aiheuttajat maan rajojen ulkopuolella<br />
yhteisvoimin. Kansallista valmiussuunnittelua on tehty silläkin<br />
saralla. Hyviä esimerkkejä ovat suunnitelmat mäntyankeroisen<br />
ja tulipoltteen varalta. Pelkällä viranomaistoiminnalla<br />
ei kasvinterveyttäkään Suomessa turvata. Vain viljelijöiden,<br />
taimiaineiston tuojien ja valvovien viranomaisten luottamuksellisella<br />
yhteistyöllä pystymme säilyttämään poikkeuksellisen<br />
hyvän tilanteen Suomessa jatkossakin.<br />
•••<br />
Käytännön valmiuksia tarvitaan alue-, paikallis- ja toimijatasolla.<br />
Eivätkä vaatimukset rajoitu vain kasvi- tai kotieläintiloille,<br />
vaan vastaavia valmiuksia tarvitaan ja niihin<br />
on panostettu paljon elintarvikeketjun eri vaiheissa. Kaikille<br />
käytännön työtä tekeville on tänään itsestään selvää, että<br />
aina halvinta on ennaltaehkäisy. Inhimillisen tai teknisen<br />
virheen tapahduttua on jokaisen lisäksi välttämätöntä tietää,<br />
mitä tehdään, kuka tekee ja miten asiasta viestitään muille.<br />
HACCP ja riskinarviointi ovat tämän päivän käytännön työkaluja<br />
niin rehu- kuin elintarviketuotannossakin. Kansallinen<br />
elintarvikeketjumme on valmiudessa.<br />
JAANA HUSU-KALLIO<br />
pääjohtaja, <strong>Evira</strong>
Muuttolinnut ovat<br />
tervetulleita Suomen<br />
kesään. <strong>Evira</strong> ja koko<br />
elintarvikeketju pyrkii<br />
varmistamaan, ettei tauti<br />
leviä luonnonlinnuista<br />
siipikarjaan.<br />
Lintujen kevätmuutto tuo Pohjolaan<br />
taas sankat parvet luonnonvaraisia<br />
lintuja, joiden mukana<br />
lintuinfluenssakin saattaa päätyä<br />
Suomen kamaralle.<br />
<strong>Evira</strong>n pääjohtaja Jaana Husu-Kallion<br />
mukaan on hyvin mahdollista,<br />
että lintuinfluenssaa todetaan<br />
kevään kuluessa Suomestakin.<br />
– Lintuinfluenssa yksittäisissä vesilinnuissa<br />
ja lintuinfluenssaepidemia tuotantoeläimissä<br />
ovat aivan eri asioita eikä<br />
yksittäisten sairastuneiden luonnonvaraisten<br />
lintujen löytyminen muuta Suomen<br />
tilannetta millään lailla. Vahvuutenamme<br />
on korkea valmius kaikkiin eläintauteihin,<br />
myös siltä varalta, että lintuinfluenssatartunta<br />
todettaisiin siipikarjassa.<br />
Helmikuussa pidetyssä <strong>Evira</strong>n lintuinfluenssaseminaarissa<br />
Husu-Kallio muistutti,<br />
että viruksia on aina ollut eikä lintuja<br />
voi syyllistää taudin levittämisestä, kun<br />
vastuussa siipikarjan suojaamisessa on ihminen<br />
itse.<br />
– <strong>Evira</strong>n ja koko elintarvikeketjun yhteinen<br />
tehtävä on varmistaa se, ettei tauti leviä<br />
luonnonvaraisesta linnusta siipikarjaan.<br />
Asetus pitää siipikarjan keväällä sisällä<br />
Suomalainen siipikarja täytyy pitää visusti<br />
erossa mahdollisista konta<strong>kt</strong>eista luonnonvaraisiin<br />
lintuihin. Näin määrää maa- ja<br />
metsätalousministeriön maaliskuun alussa<br />
Lintuinfluenssan torjuntaan<br />
on selvät sävelet Suomessa<br />
voimaan astunut asetus, jolla pyritään estämään<br />
lintuinfluenssan leviäminen luonnonvaraisista<br />
linnuista siipikarjaan.<br />
Asetuksessa määrätään siipikarja suojattavaksi<br />
konta<strong>kt</strong>eilta luonnonvaraisiin lintuihin<br />
kevätmuuton aikana maaliskuun alusta<br />
toukokuun loppuun. Erityisiä riskialueita<br />
ei asetuksessa ole määritelty, vaan asetus<br />
on voimassa koko maassa.<br />
<strong>Evira</strong> tutkii viruksen esiintymistä<br />
Kuluvana vuonna korkeapatogeenista<br />
H5N1 -lintuinfluenssaa on esiintynyt siipikarjassa<br />
Euroopan unionin alueella Unkarissa<br />
ja Isossa Britanniassa. Erikoiseläinlääkäri<br />
Christine Ek-Kommosen mukaan<br />
Isosta Britanniasta ja Unkarista löydetyt<br />
virukset ovat lähes identtisiä.<br />
– Virus on voinut siirtyä kasvatettavaan<br />
siipikarjaan siipikarjan tai siitä saatavien<br />
tuotteiden tai luonnonvaraisten lintujen<br />
välityksellä.<br />
<strong>Evira</strong> tutkii influenssa A -viruksen vasta-aineiden<br />
esiintymistä siipikarjassa ja<br />
viruksen esiintymistä luonnonvaraisissa<br />
linnuissa seurantatutkimuksin. Vuonna<br />
2006 tutkittiin siipikarjasta lintuinfluenssa<br />
A -viruksen vasta-aineet 1986 linnulta. Kah-<br />
della hanhikasvattamolla todettiin H5- vasta-aineita,<br />
mutta lintuinfluenssaviruksia ei<br />
hanhista eristetty. Kaikki muut siipikarjan<br />
verinäytteet 2006 olivat kielteisiä H5- tai<br />
H7- vasta-aineiden suhteen. Luonnonvaraisia<br />
lintuja tutkittiin 535, joista 194 oli<br />
löydetty kuolleena ja kaikki näytteet olivat<br />
kielteisiä lintuinfluenssa A tyyppien H5 ja<br />
H7 varalta.<br />
Tietoa verkosta<br />
Plugi<br />
Jatkuvasti päivittyvää lintuinfluenssatietoa<br />
verkossa:<br />
WHO: http://www.who.int/csr/disease/<br />
avian_influenza/en/<br />
OIE: http://www.oie.int/downld/<br />
AVIAN%20INFLUENZA/A_AI-Asia.htm<br />
KTL: http://www.<strong>kt</strong>l.fi/portal/suomi/osiot/tietoa_terveydesta/terveys_ja_sairaudet/infe<strong>kt</strong>iotaudit/lintuinfluenssa/<br />
EVIRA: http://www.evira.fi/lintuinfluenssa/<br />
1 / 2 0 0 7 •
■ A L k u p A L A T<br />
kauppa sai<br />
omavalvonnan<br />
tietopankin nettiin<br />
■ Päivittäistavarakauppa ry (PTY) on avannut<br />
jäsenyrityksilleen internetiin tietopankin omavalvontaa<br />
varten. Moni kaupparyhmä on jo<br />
aloittanut omien järjestelmiensä kytkemisen<br />
PTY:n tietopankkiin. Tämän vuoden kuluessa<br />
sen arvioidaan olevan käytössä yli 3 000 myymälässä.<br />
Myymälät tekevät omavalvontakirjaukset<br />
sähköiseen tietokantaan ja seuraavat omavalvontaansa<br />
internetin kautta. Järjestelmästä<br />
voidaan muodostaa raportteja, jotka kertovat<br />
kokonaiskuvan esimerkiksi myymälän lämpötilanhallinnasta<br />
tai asiakaspalautteiden käsittelystä.<br />
Tietopankkiin voidaan kytkeä myös kaupparyhmäkohtaisia<br />
sähköisiä järjestelmiä.<br />
Omavalvonnan tietopankki tehtiin yhteistyössä<br />
<strong>Evira</strong>n ja kuntien terveysvalvontaviranomaisten<br />
kanssa. Hanke oli osa elintarviketalouden<br />
kansallista laatustrategiaa. Kaupan omavalvonnan<br />
tietopankki on tarkoitus avata myös<br />
viranomaiskäyttöön tämän vuoden aikana.<br />
Lisätietoja:<br />
Anna Savisalo, PTY, puh. 040 562 8969<br />
ruokakauppa<br />
entistä kauempana<br />
■ Ruokakauppaan on entistä pidempi matka<br />
erityisesti haja-asutusalueilla. Uusia kauppoja<br />
on syntynyt ennen kaikkea suurien ja nopeasti<br />
kasvavien kaupunkiseutujen keskuskuntiin,<br />
kertoo Kuluttajatutkimuskeskuksen helmikuussa<br />
julkistettu tutkimus.<br />
Vuosien 2003–2005 aikana uusia päivittäistavarakauppoja<br />
syntyi koko maassa noin<br />
kolmesataa. Samaan aikaan lähes kaksisataa<br />
kauppaa lopetti toimintansa. Uudet myymälät<br />
olivat suurelta osin liikennemyymälöitä, joita<br />
syntyi etenkin Etelä- ja Länsi-Suomen kaupunkeihin<br />
ja teiden varsille.<br />
Päivittäistavarakauppojen määrä väheni<br />
maaseutumaisissa kunnissa suhteellisesti<br />
enemmän kuin väestö. Kauppojen määrä pieneni<br />
etenkin Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin läänien<br />
haja-asutusalueilla. Kaupattomilla alueilla<br />
asuvien kokonaismäärä kasvoi tutkimusajanjakson<br />
aikana noin viidellätoista prosentilla.<br />
Lisätietoja:<br />
Hannu Kytö, KTK, puh. (09) 7726 7766<br />
• 1 / 2 0 0 7<br />
TSE-kartoituksessa tutkitaan 600 valkohäntäkaurista.<br />
Valkohäntäkauriin TSE-kartoitus meneillään<br />
■ <strong>Evira</strong>ssa on meneillään valkohäntäkauriin<br />
eli valkohäntäpeuran TSE-kartoitus. Viime<br />
syksynä alkaneessa kartoituksessa on tarkoitus<br />
tutkia yhteensä 600 valkohäntäkauriin<br />
(-peuran) päätä hirvieläinten näivetystaudin<br />
eli CWD:n varalta. Tauti kuuluu ihmisillä ja<br />
eläimillä esiintyviin TSE-ryhmän tauteihin,<br />
joista tunnetuin on nautojen BSE.<br />
Kartoituksen taustalla on Euroopan komission<br />
lainsäädäntö, joka edellyttää kaikkia<br />
jäsenmaita testaamaan yli 18 kuukautta<br />
vanhoja hirvieläimiä. Suomessa tutkitaan valkohäntäkauriita,<br />
koska Yhdysvalloissa CWDtautia<br />
esiintyy runsaasti tarhatuilla kauriilla.<br />
Lisäksi Suomen valkohäntäkaurispopulaatio<br />
on eurooppalaisittain ainutlaatuinen: amerikansuomalaiset<br />
toivat eläimiä Suomeen<br />
vuonna 1935, eikä lajia tavata muualla Euroopassa.<br />
Valkohäntäkauriita on Suomessa nykyään<br />
noin 40 000. TSE-kartoituksen näytteet kerätään<br />
onnettomuuksiin joutuneilta yksilöiltä<br />
yhteistyössä poliisin ja metsästäjien kanssa.<br />
Kartoituksessa tutkitaan myös muita<br />
hirvieläimiä, jotka löydetään kuolleina tai<br />
hylätään lihantarkastuksessa kuihtumisen<br />
takia.<br />
Näytteiden keräämisestä vastaa <strong>Evira</strong>n<br />
Oulun tutkimusyksikkö, ja prionitutkimukset<br />
tehdään <strong>Evira</strong>n virologian tutkimusyksikössä<br />
Helsingissä. Valkohäntäkauriiden TSEkartoitus<br />
valmistuu tämän vuoden loppuun<br />
mennessä.<br />
Lisätietoja:<br />
Sauli Laaksonen, <strong>Evira</strong>, puh. 050 469 1471<br />
Plugi/Arto Niemeläinen
kuluttajahuijauksia vastaan<br />
taistellaan verkostona<br />
■ Kuluttajiin kohdistuvat huijaukset ovat<br />
yleistyneet ja tätä vastaan Kuluttajavirasto<br />
on lähtenyt taistelemaan perustamalla<br />
yhteistyöverkoston.<br />
Esimerkiksi verkkokauppaa koskevat<br />
valitukset ovat kasvaneet vuosien 2004<br />
ja 2005 välillä eConsumer.govin tilastojen<br />
mukaan 55 prosenttia ja Euroopan<br />
Kuluttajakeskusten saamat valitukset 74<br />
prosenttia. Myös vuoden 2006 alkupuolen<br />
tilastot viittaavat kasvun jatkuvan.<br />
Suomalaisia kuluttajia houkutellaan<br />
Internetin ja roskapostin välityksellä<br />
muun muassa luovuttamaan luottokorttitunnuksiaan<br />
vääriin käsiin, sijoittamaan<br />
rahaa arvottomiin osakkeisiin<br />
ja ostamaan teholtaan kyseenalaisia<br />
ihmetuotteita. Yksittäisillä viranomaisilla<br />
on kuitenkin rajalliset mahdollisuudet<br />
pysyä erilaisten huijausmenetelmien<br />
perässä ja tiedottaa niistä kuluttajille.<br />
Kuluttajaviraston perustaman verkoston<br />
tarkoituksena on tehostaa huijausten<br />
kanssa työskentelevien tahojen keski-<br />
opas lampaanlihan tuottajille<br />
■ Pro Agria Pirkanmaa julkaisi viime vuoden<br />
lopulla lampaanlihan tuotantoketjun osapuolille<br />
suunnatun oppaan, jonka tavoitteena on<br />
tiivistää alan yhteistyötä. Hyvä tapa toimia<br />
lammasketjussa -opas kertoo tutkitut ja hy-<br />
näistä tiedonvaihtoa ja yhteistyötä. Verkoston<br />
avulla toimijat saavat myös kokonaiskuvan<br />
ongelmien laajuudesta ja pystyvät varoittamaan<br />
kuluttajia ajoissa uusista ilmiöistä.<br />
Verkostoon kuuluvat Kuluttajaviraston lisäksi<br />
Elintarviketuvallisuusvirasto, Euroopan Kuluttajakeskus,<br />
Finanssialan Keskusliitto, Keskusrikospoliisi,<br />
Kuluttajat-Konsumenterna ry, Lääkelaitos,<br />
Rahoitustarkastus, Sisäasiainministeriön Poliisiosaston<br />
Arpajais- ja asehallintoyksikkö, Suomen<br />
Kuluttajaliitto, Tietosuojavaltuutetun toimisto,<br />
Vakuutusvalvontavirasto ja Viestintävirasto. Mukana<br />
ovat myös Luottokunta ja Suomen Posti,<br />
koska niillä on keskeinen rooli sähköisen kaupan<br />
maksunvälittäjänä ja tuotteiden kuljettajana.<br />
Suomalaisen yhteistyöfoorumin esikuvana on<br />
kansainvälinen markkinointia valvovien viranomaisten<br />
verkosto ICPEN (International Consumer<br />
Protection and Enforcement Network),<br />
johon kuuluu yli 30 maata.<br />
Lisätietoja:<br />
Anja Peltonen, Kuluttajavirasto,<br />
puh. (09) 7726 7804<br />
viksi koetut työtavat koko ketjussa. Oppaan<br />
toivotaan motivoivan lammastalouden eri<br />
toimijoita tuotantoketjun eri osa-alueiden<br />
hallintaan.<br />
Kotimainen tuotanto kattaa alle 30 prosenttia<br />
lampaanlihan kulutuksesta Suomessa:<br />
ongelmana on lihan kysynnän keskittyminen<br />
pääsiäiseen. Lammastalouden haasteena<br />
on kysynnän tasaaminen, tuotteiden<br />
jatkojalostus sekä markkinointi.<br />
Lampurit ovatkin viimeisten kymmenen<br />
vuoden aikana etsineet uusia toimintamalleja<br />
tuotantosuunnan jatkuvuuden takaamiseksi.<br />
Esimerkiksi tilateurastamot, suoramyynti<br />
sekä lihan ja muiden lammastuotteiden pienimuotoinen<br />
jatkojalostus ovat lisääntyneet.<br />
Hyvä tapa toimia lammasketjussa -opas<br />
on laadittu alan yhteistyönä, ja sen työstämisen<br />
rahoitti maa- ja metsätalousministeriön<br />
elintarviketalouden laatustrategia. Opasta<br />
saa tilata Pro Agria Pirkanmaasta, puh.<br />
020 747 2800.<br />
■<br />
T o T T A<br />
V A i<br />
T A r u A ?<br />
kysymykset:<br />
1.Useimmat ruokamyrkytyksiä aiheuttavat<br />
mikrobit tuhoutuvat ruoan lämpötilan noustessa<br />
yli 75 Celsius -asteen.<br />
2. Kasvatettu kala sisältää vähän ympäristömyrkkyä,<br />
koska kalan rehua valvotaan.<br />
3. Mitä suurempi E-koodi lisäaineella on sitä<br />
suurempi riski, että se saattaa aiheuttaa yliherkkyyttä.<br />
4. Elintarvikkeiden pakkauksiin tulee tehdä<br />
merkinnät ainoastaan suomen kielellä.<br />
5. Karhunlihassa voi esiintyä trikiini-nimisiä<br />
loismatoja.<br />
6. Luonnonmukaisessa viljelyssä keinotekoisten<br />
lannoitteiden käyttö on kielletty, mutta<br />
torjunta-aineiden käyttö on sallittu.<br />
7. Lohikalojen rehuun lisätään punaista väriainetta<br />
kalan värin voimistamiseksi.<br />
8. <strong>Evira</strong>n lannoitevalvonta vastaa lannoitevalmisteiden<br />
laadusta.<br />
9. Tuoreiden hedelmien ja vihannesten pakkausmerkinnöistä<br />
on suositeltavaa ilmetä,<br />
missä maassa tuote on viljelty.<br />
10. <strong>Evira</strong>n tehtäviin kuuluu leivän leipominen.<br />
Vastaukset:<br />
1. Totta. Useimmat ruokamyrkytyksiä aiheuttavat<br />
mikrobit eivät siedä yli 75 Celsius–asteen<br />
lämpötilaa. Ba<strong>kt</strong>eeri-itiöt sietävät huomattavasti<br />
korkeampia lämpötiloja.<br />
2. Totta<br />
3. Tarua. E-koodi on järjestysnumero.<br />
4. Tarua, pakkausmerkinnät tulee tehdä aina<br />
sekä suomeksi että ruotsiksi.<br />
5. Totta<br />
6. Tarua, luonnonmukaisessa viljelyssä keinotekoisten<br />
lannoitteiden sekä torjunta-aineiden<br />
käyttö on kielletty.<br />
7. Totta. Villit lohet saavat väriaineita levästä<br />
ja äyriäisistä, mutta viljeltyjä kaloja ruokitaan<br />
rehuilla, joihin on lisätty pieniä määriä luontaisenkaltaisia,<br />
mutta synteettisesti valmistettuja<br />
väriaineita esim. astaksantiini.<br />
8. Tarua. Toimija (maahantuoja, valmistaja)<br />
vastaa tuotteidensa laadusta ja vaatimustenmukaisuudesta.<br />
Mahdolliset reklamaatiot on<br />
kohdistettava ensisijaisesti toimijalle.<br />
9. Tarua. Alkuperämaan ilmoittaminen on pakollista.<br />
Merkintävaatimukset koskevat tuoreena<br />
kaupan olevia tuotteita pakkaamisesta<br />
vähittäismyyntiin.<br />
10. Totta. <strong>Evira</strong>n Viljantarkastusyksikkö määrittää<br />
virallisiin lajikekokeisiin kuuluvien kevät- ja<br />
syysvehnälajikkeiden leivontalaatua.<br />
1 / 2 0 0 7 • 7
■ A L k u p A L A T<br />
• 1 / 2 0 0 7<br />
Sulka hattuun<br />
siipikarjalle!<br />
■ Helmikuussa alkanut Sulka hattuun siipikarjalle!<br />
-tiedotuskampanja muistuttaa, että<br />
siipikarjanliha on laadukasta ja jäljitettävää, ja<br />
sen tuotantoa valvotaan. Kampanjan tavoitteena<br />
on vahvistaa kuluttajien luottamusta<br />
siipikarjanlihaan ja korostaa, että kansallisen<br />
laatujärjestelmän mukaisesti tuotettu siipikarjanliha<br />
on laadukasta ja turvallista.<br />
Sulka hattuun siipikarjalle! -kampanja on<br />
suunnattu lähinnä kuluttajille ja ruoka-alan<br />
ammattilaisille. Kolmivuotinen hanke näkyy<br />
muun muassa lehti-ilmoituksina sekä tietoiskuina<br />
henkilöstöravintoloissa.<br />
Kampanjan toteuttamisesta vastaa Finfood<br />
– Suomen Ruokatieto ry ja käytännön<br />
toteutus on Mainostoimisto Adsek Oy:n<br />
käsialaa. Hankkeen kokonaisbudjetti on<br />
800 000 euroa, josta EU rahoittaa puolet,<br />
Suomen valtio 20 prosenttia ja Finfood loput.<br />
Kampanja jakaa puolueetonta ja kattavaa<br />
tietoa kansallisesta laatujärjestelmästä, sen<br />
sisällöstä ja tarkastuksista koko tuotantoketjussa,<br />
salmonellavalvontaohjelmasta, tautiriskien<br />
hallintaohjelmasta sekä eläinten terveydenhuollon<br />
mukaisista toimenpiteistä.<br />
Finfoodin tiedotuspäällikkö Riitta Stirkkinen<br />
muistuttaa, että 1.3. alkanut siipikarjan<br />
ulkonapitokielto ei aiheuta lisätoimia<br />
broilerin- ja kalkkunanlihan tuottajille, sillä<br />
kaikki sopimustilat noudattavat kansallista<br />
laatujärjestelmää ja lihalinnut kasvatetaan<br />
ympäri vuoden sisällä kasvattamoissa, vapaina<br />
kasvattamon lattialla. Ne elävät tarkoin<br />
ulkopuolisilta suojattuna, ja tuotanto on tarkkaan<br />
valvottua ja suunniteltua.<br />
Lisätietoja:<br />
Riitta Stirkkinen, Finfood,<br />
puh. (09) 6155 4527<br />
Neuvottelupöydässä S.V.Zakharov, E.A.Nepoklonov, tulkki, Jaana Husu-Kallio ja Kyösti Siponen.<br />
Vientitodistuksista neuvoteltiin<br />
hyvässä hengessä<br />
■ Venäjän Federaation eläinlääkintä- ja kasvinterveyslaitoksella<br />
Moskovassa käytiin<br />
hyvässä hengessä viime joulukuun lopulla<br />
virallinen neuvottelu uusista Venäjän vientitodistuksista.<br />
Neuvottelun yhteydessä<br />
luovutettiin <strong>Evira</strong>n painattamat todistusten<br />
mallikappaleet, kaikkiaan 18 erilaista todistusta,<br />
varajohtaja E.A. Nepoklonoville.<br />
- Kyösti Siponen<br />
Tiede ei aina hetkauta ruokauskomuksia<br />
■ Helsingin yliopistossa viime elokuussa tarkastettu<br />
Marieke Saherin psykologian väitöskirja<br />
analysoi ruokaan ja terveyteen liittyvää<br />
arkiajattelua. Väitöstutkimuksen mukaan arkiajattelu<br />
voi olla niin voimakasta, ettei sen<br />
kumoaminen asiantuntijoiden rationaalisin<br />
perustein aina onnistu.<br />
Saherin mukaan ihmisten arkiajattelu ja<br />
uskomukset osuvat usein yhteen asiantuntijoiden<br />
näkemysten kanssa. Joskus arkiajattelulla<br />
päädytään kuitenkin päinvastaiseen kantaan<br />
kuin tieteellisellä ajattelulla, eikä arkista<br />
kantaa välttämättä hetkauta rationaalinen<br />
vasta-argumentti.<br />
Saherin kyselytutkimuksessa tarkasteltiin<br />
neljää tällaista arkiuskomusta: ”olet mitä<br />
syöt” -ajattelu, asenteet luomu- ja geenimanipuloituun<br />
(GM) ruokaan ja vaihtoehtolääkintään<br />
uskominen.<br />
Ensimmäisessä tutkimuksessa todettiin,<br />
että ihmiset tekevät toisistaan päätelmiä<br />
pelkän ruokavalion perusteella: terveellisesti<br />
ruokailevia pidettiin muun muassa kurinalaisempina,<br />
mutta myös epämiellyttävämpinä<br />
kuin muita. Tutkimus ei kuitenkaan vastaa<br />
kysymykseen, oliko kyseessä taikauskoinen<br />
ajattelu, jossa ruoan katsotaan ikään kuin<br />
saastuttavan persoonallisuuden, vai normaali<br />
arkiajattelu.<br />
Luomu- ja GM-ruokaan liittyvät asenteet<br />
sen sijaan ovat Saherin mukaan lievästi yhteydessä<br />
taikauskoisuuteen siten, että taikauskoiset<br />
suhtautuivat muita kielteisemmin<br />
geenimanipuloituun ruokaan ja myönteisemmin<br />
luomuruokaan. Voimakkaimmin yhteydessä<br />
taikauskoisuuteen oli vaihtoehtolääkinnän<br />
tehoon uskominen - mitä enemmän<br />
vastaajat uskoivat vaihtoehtolääkintään, sitä<br />
enemmän he uskoivat myös sellaisiin paranormaaleihin<br />
ilmiöihin kuten astrologiaan tai<br />
telepatiaan.<br />
Niin vaihtolääkintään kuin paranormaaleihin<br />
ilmiöihinkin uskomiseen liittyy valmius<br />
ylittää mielessään biologian, fysiikan ja psykologian<br />
välisiä rajoja ja soveltaa yhden tieteenalan<br />
käsitteitä toiseen. Saherin mukaan<br />
rationaalisella tiedolla ei ole lainkaan yhteyttä<br />
näihin uskomuksiin.<br />
Kyösti Siponen
Juha Kärkkäinen<br />
opettaja otti tuntumaa <strong>Evira</strong>an<br />
■ Laaja-alaisuus sai luonnontieteiden opettajan<br />
Markku Perttilän hakeutumaan omasta<br />
opetustoimestaan töihin <strong>Evira</strong>an kahdeksi<br />
kuukaudeksi. <strong>Evira</strong>ssa Perttilä tutustui muun<br />
muassa viljantarkastusyksikköön, kemian ja<br />
toksikologian yksikköön sekä aistinvaraiseen<br />
arviointiin.<br />
Perttilän mukaan <strong>Evira</strong> on laaja-alainen<br />
osaamiskeskus, johon on ollut mielenkiintoista<br />
tutustua. Työhön tutustumisen lisäksi<br />
hänen tavoitteenaan oli luoda verkostoja ja<br />
tuoda esille opetukseen kuuluvaan nuorten<br />
näyttökokeeseen liittyviä asioita.<br />
Perttilä opettaa luonnontieteellisiä aineita<br />
Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa Kä-<br />
pylässä. Opetuksesta laboratoriotyön osuus<br />
on noin kaksi kolmasosaa. Suuren osan ajasta<br />
häntä työllistää myös opintojen ohjaus.<br />
Perttilän työskentely <strong>Evira</strong>ssa oli osa<br />
ESR-rahoitteista OpeTyö-proje<strong>kt</strong>ia. Proje<strong>kt</strong>in<br />
tarkoituksena on opettajien työelämätuntemuksen<br />
päivittäminen. Opettaja tutustuu<br />
yrityksen toimintaan ja osallistuu työtehtäviin.<br />
Kokemusten perusteella oppilaitoksen<br />
opetusta ja nuorten näyttöä kehitetään työelämän<br />
tarpeiden mukaisesti. Työjaksonsa<br />
aikana opettajat pitävät sähköistä päiväkirjaa,<br />
jotka julkaistaan Helsingin tekniikan alan oppilaitoksen<br />
www-sivuilla www.heltech.edu.<br />
hel.fi. – Juha Kärkkäinen<br />
Ympäristöterveydenhuoltoa tiivistetään<br />
■ Kuntien ympäristöterveydenhuolto kootaan<br />
vuoden 2012 loppuun mennessä 50 -<br />
85 yhteistoiminta-alueeseen. Vuoden 2007<br />
alkuun mennessä valvontayksiköiden määrä<br />
oli 205. Vapaaehtoista vähennystä on tapahtunut<br />
vähemmän kuin syksyllä 2003 annettu<br />
periaatepäätös edellyttää. Runsaat kolme<br />
vuotta sitten ympäristöterveydenhuollon<br />
yksiköitä oli Suomessa 270 kappaletta.<br />
Valtioneuvosto päätti maaliskuun alussa,<br />
että kuntien pitää osana kunta- ja palvelurakenneuudistusta<br />
antaa valtioneuvostolle elokuun<br />
loppuun mennessä selvitys muun muassa<br />
siitä, miten ympäristöterveydenhuolto<br />
aiotaan järjestää. Valtioneuvostolla on oikeus<br />
vuoden 2009 heinäkuusta alkaen tarvittaessa<br />
päättää yksittäisen kunnan kuulumisesta<br />
yhteistoiminta-alueeseen, jos kunta ei itse<br />
tällaista päätöstä ole tehnyt.<br />
Valtioneuvoston päätösoikeus edellyttää<br />
lainmuutosta. Uusia ympäristöterveyden-<br />
huollon yksiköitä muodostettaessa otetaan<br />
ensisijassa huomioon perusterveydenhuollon<br />
yhteistoiminta-alueet. Ympäristöterveydenhuollon<br />
yksikön vähimmäiskoko<br />
määritellään käytettävän henkilöresurssin<br />
mukaan, jonka tulisi olla vähintään 10 - 15<br />
henkilötyövuotta.<br />
Periaatepäätöksessä korostetaan sitä,<br />
että koko ympäristöterveydenhuollon tulee<br />
olla saman toimintayksikön vastuulla.<br />
Ympäristöterveydenhuolto kattaa elintarvikevalvonnan<br />
lisäksi eläinlääkintähuoltolain,<br />
kemikaalilain, kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten<br />
turvallisuudesta annetun lain,<br />
terveydensuojelulain ja tupakkalain mukaista<br />
valvontaa.<br />
Lisätietoja:<br />
Matti Aho, puh. (09) 160 53380 ja Joanna<br />
Kurki, puh. (09) 160 52435, maa- ja metsätalousministeriö<br />
Plugi/Antti Karppinen<br />
M i T E N o N ?<br />
Saako lemmikkieläinten rehuihin käyttää mitä<br />
tahansa raaka-aineita?<br />
Rehulainsäädäntö sallii lemmikkieläinten<br />
rehujen tuoteselosteissa koostumuksen<br />
ilmoittamisen rehuaineiden ryhmäniminä,<br />
mutta silti käytettyjen raaka-aineiden pitää<br />
olla EU:ssa sallittuja rehuaineita ja hyväksyttyjä<br />
rehun lisäaineita. Eläinperäisen aineksen<br />
tulee olla peräisin ihmisravinnoksi<br />
kelpaavista eläimistä ja käsitelty tietyssä<br />
lämpötilassa ja paineessa eläintautien leviämisen<br />
estämiseksi.<br />
Millä kielellä lemmikkien rehujen tuoteselostemerkinnät<br />
pitää tehdä?<br />
Suomessa myynnissä olevien rehujen tuoteselosteet<br />
on laadittava sekä suomeksi<br />
että ruotsiksi. Niiden on oltava selvästi<br />
näkyvillä ja helposti luettavissa eivätkä ne<br />
saa johtaa ostajaa harhaan. Kuten rehun<br />
laadusta muutenkin, myös tuoteselostemerkintöjen<br />
oikeellisuudesta vastaa rehun<br />
valmistaja tai markkinoija.<br />
Lisätäänkö lemmikkien rehuihin tuhkaa?<br />
Rehuihin ei lisätä tuhkaa, vaan ravintoainekoostumuksessa<br />
ilmoitetut arvot<br />
kuvaavat rehun raaka-aineiden yhteensä<br />
sisältämien pääravintoaineiden eli valkuaisen,<br />
rasvan, kuidun ja kivennäisaineksen<br />
eli tuhkan/hehkutusjäännöksen määrää.<br />
Ne saadaan selville analysoimalla rehu<br />
laboratoriossa.<br />
1 / 2 0 0 7 •
plugi117101.jpg (kuva: Plugi), pääjuttu + taulukko<br />
<br />
Tuotantoeläinten hyvinvoinnille laadittiin kansalliset tavoitteet<br />
Kuluttajien tietoisuutta eläinten<br />
hyvinvoinnista halutaan lisätä<br />
Kaupan tiskillä tuotteita valikoivalla<br />
kuluttajalla ei ole vielä<br />
riittävästi tietoa tuotantoeläinten<br />
olosuhteista ja hyvinvoinnista.<br />
Tuotantoeläinten hyvinvointiasioita<br />
pohtinut työryhmä haluaisi<br />
lisätä kuluttajien tietoisuutta tällä<br />
saralla.<br />
10 • 1 / 2 0 0 7<br />
– Usein sanotaan, että ihmiset eivät<br />
ole valmiita maksamaan eläinten hyvinvoinnista<br />
eläinperäisissä tuotteissa. Mutta<br />
ihmiset eivät välttämättä pysty erottamaan<br />
kaupassa, miksi maksaisivat enemmän<br />
yhdestä tuotteesta kuin toisesta, sanoo<br />
hyvinvointityöryhmän sihteerinä työskennellyt<br />
eläinlääkintötarkastaja Sari Salminen<br />
<strong>Evira</strong>sta.<br />
Hän toteaa, että esimerkiksi kananmunien<br />
alkuperä- ja tuotantotapatiedot<br />
ovat munissa olevien koodien myötä jo<br />
nyt kuluttajien ulottuvilla kaupan hyllyllä.<br />
– Eri asia on sitten, miten tämä asia on<br />
tietoisuuteen mennyt.<br />
Tietoisuuden lisääminen halutaan tehdä<br />
kytkemällä tuotantoeläinten hyvinvointi<br />
osaksi kansallista elintarviketalouden<br />
laatustrategiaa.<br />
Plugi<br />
K A T I L E P P Ä L A H T I | t e k s t i<br />
Tuotantoeläinten hyvinvointistrategian<br />
tavoitteena on,<br />
että tuotantoeläinten hyvinvoinnista<br />
tulee kuluttajalle<br />
yhtä tärkeä laatuvaatimus<br />
kuin esimerkiksi elintarvikkeiden<br />
puhtaudesta.<br />
Viime syksynä julkistetussa tuotantoeläinten<br />
hyvinvointistrategiassa linjataan<br />
yleiset tuotantoeläinten hyvinvoinnin<br />
tavoitteet ja esitetään käytännön toimia,<br />
joilla hyvinvointia voidaan edistää.<br />
koko ketju<br />
mukaan talkoisiin<br />
Työryhmä pitää strategian tavoitteena sitä,<br />
että tuotantoeläinten hyvinvoinnista tulee<br />
kuluttajalle yhtä tärkeä laatuvaatimus kuin<br />
esimerkiksi elintarvikkeiden puhtaudesta.<br />
Kytköksellä laatustrategiaan voitaisiin<br />
parantaa eläinten hyvinvointia ja samalla<br />
edistää kotimaisten tuotteiden menekkiä,<br />
työryhmä toteaa.<br />
Sari Salminen painottaa, että koko elintarvikeketju<br />
olisi mukava saada eläinten<br />
hyvinvointitalkoisiin mukaan.
Työryhmän ehdotus Käytännön toimet<br />
Tuotantoeläinten hyvinvointi kytketään kansalliseen elintarviketalouden<br />
laatustrategiaan, mikä edesauttaa kuluttajien tietoisuuden<br />
lisääntymistä.<br />
Suomi toimii Euroopan yhteisössä ja kansainvälisissä yhteyksissä<br />
eläinten hyvinvointia edistävällä tavalla, joka kuitenkin samalla<br />
mahdollistaa eläintuotannon taloudelliset toimintaedellytykset.<br />
Eläinten hyvinvointia edistäviä tukimuotoja kehitetään MMM:ssä valmistelussa, mahdollisesti vuodesta 2008 lähtien<br />
kotieläintilalla mahdollisuus valita eläinten hyvinvointituki sioille<br />
ja naudoille.<br />
Eläinten hyvinvoinnin ja siihen liittyvien tuotantovaikutusten tutkimuksen<br />
edellytykset turvataan.<br />
Perustetaan eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunta, jonka tarkoituksena<br />
on ottaa kantaa eläinten hyvinvointiin liittyviin ajankohtaisiin<br />
kysymyksiin sekä toimia alan eri toimijoiden luottamusta<br />
ja yhteistyötä lisäävänä ja ylläpitävänä elimenä.<br />
Tuottajia ja hoitajia koulutetaan siten, että he tuntevat eläinten<br />
hyvinvoinnin perusteet ja osaavat soveltaa tietojaan käytännössä.<br />
Koulutuksessa huomioidaan myös muuttuvat tuotantomuodot.<br />
Eläinten terveydenhuoltojärjestelmää kehitetään ja laajennetaan<br />
siten, että sen avulla voidaan dokumentoida ja parantaa eläinten<br />
hyvinvointia.<br />
Eläintilojen ilmastointi- ja ruokintalaitteiden ja muun teknologian<br />
toimivuudelle, asentamiselle ja käyttöönotto-opastukselle luodaan<br />
Suomen olosuhteisiin soveltuvat laatuvaatimukset.<br />
Kuluttajan tietoisuuden lisääminen ei<br />
käy yhdessä yössä, joten Salmisen mukaan<br />
tarvitaan laajaa yhteistyöpohjaa asioiden<br />
eteenpäin viemisessä. Pakkausmerkintöjen<br />
peruslukutaito olisi jo askel eteenpäin.<br />
Eläinten hyvinvointiin<br />
ehdotetaan tukimuotoja<br />
Strategian mukaan eläinsuojelulainsäädäntöä<br />
ja sen valvontaa on kehitettävä.<br />
Suomen tulee toimia Euroopan yhteisössä<br />
ja muissa kansainvälisissä yhteyksissä<br />
siten, että toiminta sekä edistää eläinten<br />
hyvinvointia että turvaa eläintuotannon<br />
taloudelliset toimintaedellytykset.<br />
Tukia ehdotetaan suunnattaviksi sellaisiin<br />
tuotantotapoihin, jotka ylittävät<br />
eläinsuojelulainsäädännön vähimmäisvaatimukset.<br />
Tässä on jo päästy käytännössä-<br />
Ministeriö päättää, perustaako se tällaisen neuvottelukunnan.<br />
Eläinten terveydenhuoltojärjestelmät ovat Suomessa hyvällä alulla<br />
ja niitä kehitetään jatkuvasti.<br />
Laatuvaatimuksista on menossa proje<strong>kt</strong>i<br />
kin eteenpäin. Salmisen mukaan maa- ja<br />
metsätalousministeriössä valmistellaan<br />
vuodelle 2008 hyvinvointitukia naudoille<br />
ja sioille.<br />
Työryhmä korostaa myös, että tulevaisuudessa<br />
on edistettävä sellaisia tukimuotoja,<br />
jotka kannustavat tuottajia ottamaan<br />
huomioon eläinten hyvinvoinnin jo tuotantoeläintiloja<br />
rakennettaessa.<br />
Merkityksellisenä asiana työryhmä<br />
mainitsee tuottajien ja eläinten hoitajien<br />
koulutustarpeen. Eläinten kanssa työskentelevien<br />
pitäisi tuntea eläinten hyvinvoinnin<br />
perusteet ja osata hyödyntää tietoaan<br />
käytännössä. Koulutuksessa on otettava<br />
huomioon myös muuttuvat tuotantomuodot<br />
ja uuden teknologian käyttöönotto.<br />
Lisäksi eläinten terveydenhuoltojärjestelmää<br />
on kehitettävä siten, että sen avulla<br />
saadaan dokumentoitua tietoa eläinten<br />
hyvinvoinnista.<br />
Yhteiskunnallisen eettisen keskustelun<br />
lisäämiseksi työryhmä ehdottaa perustettavaksi<br />
eläinten pidon ja eläinten<br />
hyvinvoinnin asiantuntijoista muodostuva<br />
eläinten hyvinvoinnin neuvottelukunnan.<br />
Sen tehtävänä on ottaa kantaa ajankohtaisiin<br />
eläinten hyvinvointiin liittyviin kysymyksiin<br />
sekä lisätä eri toimijoiden välistä<br />
yhteistyötä ja luottamusta.<br />
Tuotantoeläinten hyvinvointistrategian<br />
työryhmäraportti löytyy maa- ja metsätalousministeriön<br />
verkkosivuilta osoitteesta<br />
www.mmm.fi.<br />
1 / 2 0 0 7 • 11
Sauli Laaksonen tutkii trooppisia<br />
loisia Lapissa<br />
Erämaa veti pohjoiseen<br />
porojen<br />
parantajaksi<br />
1 • 1 / 2 0 0 7<br />
Sauli Laaksonen harrastaa<br />
metsästystä ja metsästyskoirien<br />
kasvatusta. Luottamustoimet<br />
alan järjestöissä ovat auttaneet<br />
hirvieläinten näytteiden keruussa.<br />
– Suomalaiset metsästäjät<br />
ovat kiinnostuneita eläinten terveydestä,<br />
Laaksonen kiittää.<br />
Pasi Määttälä
Metsästys- ja kalastusmaastot houkuttelivat Sauli Laaksosen<br />
aikoinaan Etelä-Suomesta kunnaneläinlääkäriksi<br />
Kuusamoon. Viime vuodet hän on vetänyt poron terveydenhuoltohanketta<br />
<strong>Evira</strong>ssa: istunut tuntikausia haavi kädessä<br />
hyönteisten syöttinä ja koonnut maan rajojen yli ulottuvan<br />
tutkimusyhteistyöverkoston.<br />
Poroeläinlääkäri Sauli Laaksonen<br />
on innoissaan. Hän löysi<br />
joulukuussa porolta aiemmin<br />
tuntemattoman loisen, joka<br />
majailee myös muiden hirvieläinten verisuonistoissa.<br />
Työnimellä <strong>Evira</strong>filaria kutsutun sukkulamadon<br />
tunnistus on meneillään yhteistyössä<br />
Helsingin yliopiston kanssa.<br />
Loinen saattaa olla syypää hirvieläimillä<br />
havaittuihin outoihin oireisiin, esimerkiksi<br />
pakonomaiseen kehän kiertämiseen.<br />
– Kyseessä saattaa olla aivan uusi<br />
Filarioidea-yläheimon suku. Se aiheuttaa<br />
selviä patologisia muutoksia poron<br />
verisuonistoon, ja seuraukset riippuvat<br />
siitä, missä kohtaa eläintä loinen sattuu<br />
olemaan, Laaksonen selvittää.<br />
Uuden loisen alkuperäiseksi isäntäeläimeksi<br />
epäillään valkohäntäkaurista eli<br />
-peuraa. Sukkulamadon tiedetään levinneen<br />
viime vuosina hirvieläimiin Ylä-Lappia<br />
myöten jonkin hyönteisen välittämänä<br />
– mutta minkä, sitä tutkijat eivät vielä osaa<br />
sanoa. Epäilyt kohdistuvat paarmoihin, ja<br />
niinpä Laaksonen suuntaa jälleen ensi kesänä<br />
avustajineen eläviksi ötökkäsyöteiksi<br />
porojen laidunmaille.<br />
ilmastonmuutos tuo uusia kiusoja<br />
Joulukuussa löytynyt sukkulamato ei ole<br />
ensimmäinen poroilla tavattu uusi loinen.<br />
Vuonna 2003 poroja koetteli laaja vatsakalvontulehdusepidemia,<br />
jonka syyksi<br />
paljastui Setaria tundra -sukkulamato. Sen<br />
alkuperäinen isäntäeläin lienee metsäkauris,<br />
ja poroihin se on levinnyt hyttysen<br />
välittämänä.<br />
Kumpikin uusi kiusa näyttää olevan<br />
lähtöisin paljon Suomea leudommilta leveysasteilta.<br />
– On kiinnostavaa, miksi trooppiset<br />
loiset ovat levinneet pohjoisempaan. Katseet<br />
kohdistuvat ilmastonmuutokseen:<br />
lämpeneminen on luonut uusien loisten<br />
elämäkaarta suosivat olosuhteet, Laaksonen<br />
pohtii.<br />
Hän epäilee pilke silmäkulmassa hyönteisten<br />
olevan kohta niin täynnä sukkulamatojen<br />
toukkia, että hyönteisten hyvinvoinnin<br />
turvaaminen edellyttäisi niille<br />
omaa terveydenhuoltoa.<br />
koira ohjasi ammatinvalintaa<br />
<strong>Evira</strong>n poroeläinlääkäri on niitä ihmisiä,<br />
jotka valitsivat jo varhain elämäntehtävänsä.<br />
Keravalaisperheen vesan kiinnostusta<br />
eläimiä kohtaan ruokki pienestä pitäen se,<br />
että koti sijaitsi Sirkus Sariolan tukikohdan<br />
naapurissa, ja aidan takana eleli kaiken<br />
maailman eksoottisia otuksia. Tietoisen<br />
päätöksen eläinlääkäriksi ryhtymisestä<br />
poika teki kuitenkin tuiki tavallisen suomalaiskoiran<br />
inspiroimana.<br />
– Kiltti kulkukoira oli saanut haavan<br />
käpäläänsä, ja minä yritin puhdistaa sitä<br />
kolinalla eli kölninvedellä, Laaksonen<br />
muistelee.<br />
Piski kauhistui kolinakäsittelyä ja pinkaisi<br />
välittömästi pakoon, ja Sauli päätti<br />
opetella parempia konsteja eläinten hoitamiseen.<br />
Tuleva ammatti oli sillä selvä.<br />
Eläinlääketieteellisestä valmistumisensa<br />
jälkeen Laaksonen lähti kunnaneläinlääkäriksi<br />
Kuusamoon, sillä pohjoisen erämaaluonto<br />
oli aina viehättänyt metsästyksestä<br />
ja kalastuksesta innostunutta miestä. Kaupungin<br />
leivissä vierähti yli pari vuosikymmentä,<br />
välillä Laaksonen toimi Kuusamon<br />
ympäristöjohtajana ja hoiti Oulun läänin<br />
läänineläinlääkärin viransijaisuutta.<br />
– Kunnan ja valtion palveluksessa sai<br />
kokonaisnäkemyksen eläinlääkintähuollon<br />
toiminnasta, hän tiivistää.<br />
Loiset houkuttelivat tutkijaksi<br />
Vuonna 2003 Sauli Laaksonen siirtyi vetämään<br />
porojen terveydenhuoltoproje<strong>kt</strong>ia<br />
silloisen EELAn Oulun alueyksikköön.<br />
Hän oli tehnyt aiemminkin paljon yhteistyötä<br />
eelalaisten kanssa, esimerkiksi Kuusamosta<br />
löytyneen hirviekinokokki-loisen<br />
kartoituksen yhteydessä.<br />
M I N N A N U r r O | t e k s t i<br />
Lopullinen sysäys ryhtyä tutkijaksi oli<br />
Setaria tundra -sukkulamadon aiheuttama<br />
porojen vatsakalvontulehdusepidemia.<br />
Sen myötä Laaksonen totesi, että hirvieläinten<br />
terveyteen vaikuttavista tekijöistä<br />
tarvitaan lisää tutkimusta. Kun EELAn<br />
Oulun alueyksikön johtaja Antti Oksanen<br />
vielä innosti miestä tieteellisen tutkimuksen<br />
pariin, oli päätös tehty.<br />
Laaksonen sanoo, että perinteinen terveydenhuolto<br />
ei sovellu poroille, koska<br />
ne elävät aivan eri olosuhteissa kuin muut<br />
tuotantoeläimet.<br />
– Ympäristön lisäksi porojen elämä<br />
poikkeaa muista tuotantoeläimistä myös<br />
siinä suhteessa, että ne ovat tiiviissä vuorovaikutuksessa<br />
luonnonvaraisten hirvieläinten<br />
kanssa: niillä on yhteiset taudit<br />
ja loiset. Poroista on vasta vähän eläinlääkinnällistä<br />
tietoa, ja niitä on tähän asti<br />
hoidettu kuin pientä lehmää ja kokemuspohjalta,<br />
hän perustelee.<br />
Hyönteisvälitteisistä sukkulamadoista<br />
poroeläinlääkäri on kiinnostunut niin paljon,<br />
että tekee aiheesta väitöstutkimusta.<br />
Aina kun hankkeensa johtamiselta joutaa.<br />
Hankkeella laaja tehtäväkenttä<br />
Poron terveydenhuoltohankkeen päätehtävä<br />
on tuottaa tutkittua tietoa eläinten<br />
terveyden ja hyvinvoinnin turvaamiseksi<br />
myös muuttuvassa ympäristössä sekä<br />
poroista saatavien tuotteiden laadun varmistamiseksi.<br />
Jos kemiallista lääkitystä tai<br />
käsittelyjä käytetään, niille on oltava hyvät<br />
perusteet.<br />
Laaksonen kertoo, että hankkeen aluksi<br />
määriteltiin poron terveyden mittarit ja<br />
laadittiin lomake, jonka tarkastuseläinlääkärit<br />
täyttävät poroteurastusten yhteydessä.<br />
Näin kerättävien tietojen perusteella<br />
tutkimusta suunnataan tarpeen mukaan.<br />
– Hankkeen tähänastisesta menestyksestä<br />
lankeaa suuri kiitos poronhoitoalueen<br />
nuorekkaalle ja innostuneelle eläinlääkärikunnalle,<br />
Laaksonen sanoo.<br />
1 / 2 0 0 7 • 13
Sukkulamatojen lisäksi hankkeessa tutkitaan<br />
mm. kurmun ja hirviekinokokin<br />
esiintyvyyttä hirvieläimillä. Tänä vuonna<br />
tehdään myös hirvieläinten TSE-kartoitus,<br />
selvitetään Listeria monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eerin<br />
vaikutuksia ja tutkitaan dioksiinin<br />
kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksia<br />
niissä. Kahdessa yhteistyöhankkeessa<br />
tutkitaan hirvikärpäsen vaikutusta poroihin.<br />
Poroeläinlääkäri pitää terveydenhuoltotyön<br />
tulevaisuuden suurimpana haasteena<br />
hyönteisvälitteisten sukkulamatojen<br />
ohella Suomessa uusien virustautien<br />
kuten Bluetongue- ja West Nile -virusten<br />
vastustamista.<br />
– Uusilla virustaudeilla voi olla huomattavia<br />
vaikutuksia tuotantoeläinten ja<br />
ihmisten hyvinvointiin. Tärkeää on tautien<br />
aikainen havaitseminen, hän korostaa.<br />
poroilla on monta roolia<br />
Suomessa on vain 1 200 päätoimista poronhoitajaa<br />
ja poronlihaa tuotetaan noin<br />
2,5 miljoonaa kiloa vuodessa. Muiden<br />
hirvieläinten syksyisen jahdin saalis ylittää<br />
poronlihan tuotantomäärän moninkertaisesti.<br />
Laaksonen kuitenkin muistuttaa, että<br />
porotaloudessa ei ole kyse pelkästään<br />
elintarviketuotannosta, vaan porot ovat<br />
myös keskeinen osa saamelaiskulttuuria<br />
ja tärkeä imagotekijä Lapin matkailuelinkeinolle.<br />
– Tämä näkyy myös poron terveydenhuoltohankkeen<br />
rahoituksessa: olemme<br />
saaneet tukea tavanomaisten tutkimusrahoituskanavien<br />
lisäksi mm. Finnairilta,<br />
useilta säätiöiltä ja lääketeollisuudelta, hän<br />
huomauttaa.<br />
Yhteistyötä tropiikkiin asti<br />
Poron terveydenhuoltohankkeessa tehdään<br />
tiivistä kansainvälistä yhteistyötä<br />
poronhoitoalueen muiden maiden tut-<br />
1 • 1 / 2 0 0 7<br />
Tutkija keräämässä näytteitä.<br />
kijoiden ja viranomaisten kanssa. Laaksosella<br />
on siitä pitkä kokemus jo ajalta<br />
ennen omaa tutkijanuraa, sillä hän oli<br />
järjestämässä vuonna 1999 Inarissa pidettyä<br />
ensimmäistä Barentsin alueen<br />
eläinlääkintäviranomaisten ja tutkijoiden<br />
yhteistyökokousta.<br />
Viime vuonna poron terveydenhuoltohanke<br />
laati Uumajan yliopiston kanssa<br />
Interreg-rahoitushakemuksen terveydenhuollon<br />
yhteispohjoismaista kehittämistä<br />
varten: tavoitteena on yhdistää tietojenkeruu<br />
eri maissa. Suomessa luotu porojen<br />
terveysseuranta on jo otettu käyttöön<br />
Ruotsissa ja osassa Norjan poroteurastamoja,<br />
ja sitä ollaan pystyttämässä myös<br />
Murmanskin alueella.<br />
– Kansainvälinen yhteistyö on pakon<br />
sanelemaa voimavarojen yhdistämistä.<br />
Esimerkiksi venäläisten kanssa on tehty<br />
paljon pilottiyhteistyötä, ja norjalaiset<br />
osaavat hyvin virus- ja vasta-ainetutkimukset,<br />
Laaksonen kuvailee.<br />
Loistutkimuksissa yhteistyökumppaneita<br />
on etsitty rajanaapureita kauempaa:<br />
Kanadasta, Yhdysvalloista ja Taiwanista<br />
sekä trooppisista maista, joissa on tutkittu<br />
paljon malariaa. Laaksonen toteaa, että<br />
Suomessa on tehty hyvin vähän hyönteisve<strong>kt</strong>oritutkimusta,<br />
ja malariamaista on<br />
haettu epidemiologista hyönteisoppia.<br />
Milla Solismaa<br />
koiria, korista ja vanhaa hirttä<br />
Vaikka Sauli Laaksosen työpaikka sijaitseekin<br />
nykyään Oulussa, ovat perhe ja<br />
koti yhä Kuusamossa. Neljästä lapsesta<br />
ovat kolme poikaa jo maailmalla, kotona<br />
asustaa vielä yksi tytär.<br />
Laaksosten perheeseen kuuluu myös<br />
muutama koira: jackrussellinterrieri, suomenpystykorva<br />
sekä neljä karjalankarhukoiraa,<br />
joiden kasvatus ja jalostus on isännän<br />
pitkäaikainen harrastus. Poroeläinlääkärin<br />
sydäntä lähellä ovat erityisesti rodun<br />
töpöhäntäiset edustajat.<br />
– Karjalankarhukoira on vanha suomalainen<br />
rotu, ja sen säilyttäminen terveenä<br />
on haasteellista. Lähtökohta oli hankala,<br />
sillä koiria saatiin pelastettua Karjalasta<br />
sodan jaloista vain vähän, hän kertoo.<br />
Laaksonen toimii myös Suomen pystykorvajärjestön<br />
jalostustoimikunnan asiantuntijajäsenenä.<br />
Muiksi harrastuksikseen mies mainitsee<br />
ikämieskoripallon pelaamisen sekä<br />
kuusamolaisessa Ikikoriksessa että Oulun<br />
Tönköissä sentterinä.<br />
– Sentterin rooli vastaa hiukan orkesterin<br />
basistia: iso, hidas ja ottaa kolhut<br />
vastaan, hän kuvailee.<br />
Koirien ja koriksen lisäksi Sauli Laaksonen<br />
on hurahtanut vanhoihin hirsirakennuksiin.<br />
Perheen kotitalo on vuodelta<br />
1830, mutta vielä vanhempia rakennuksia<br />
löytyy mökiltä, jonne on kerätty noin 20<br />
vanhaa hirsirakennusta eri puolilta Lappia<br />
ja Koillismaata. Joukossa on mm. Kuusamon<br />
vanhin ja samalla ainoa säilynyt<br />
savupirtti.<br />
Porotalous on paitsi elintarviketuotantoa myös<br />
tärkeä osa saamelaiskulttuuria ja Lapin mat-<br />
Laaksonen<br />
kailuimagoa. Sauli
Zoonoosikeskus rakentaa<br />
tautitorjunnan yhteistyötä<br />
Elintarviketurvallisuusviraston<br />
ja Kansanterveyslaitoksen yhteistyönä<br />
perustettava zoonoosikeskus<br />
tähtää eläimistä ihmisiin<br />
tarttuvien tautien torjunnan ja<br />
seurannan tehostamiseen.<br />
Yksikönjohtaja Riitta Maijala <strong>Evira</strong>sta<br />
toteaa, että zoonoosikeskuksen<br />
tehtävät on määritelty<br />
valtioneuvoston joulukuussa<br />
antamassa asetuksessa. Parhaillaan on<br />
menossa johtajan valinta kevään aikana<br />
toimintansa käynnistävälle zoonoosikeskukselle.<br />
– Zoonoosien seuranta- ja torjuntatyötähän<br />
tehdään meillä koko ajan, mutta<br />
keskus tulee toimimaan yhteistyöelimenä,<br />
joka koordinoi zoonoosien torjuntatyötä<br />
maa- ja metsätalousministeriön sekä sosiaali-<br />
ja terveysministeriön toimialoilla,<br />
Maijala sanoo.<br />
Työ kattaa väestön, elintarvikkeet,<br />
eläimet ja rehut. Keskuksen tehtäviin<br />
kuuluu muun muassa zoonoositilanteen<br />
seuranta ja siitä tiedottaminen sekä valvonta-<br />
ja seurantaohjelmien ja tutkimusten<br />
suunnittelu. Keskus ohjaa Suomessa<br />
ruokamyrkytysepidemioiden ja muiden<br />
zoonooseihin liittyvien terveysvaaratilanteiden<br />
selvitystä.<br />
Verkostomainen työtapa<br />
Tuleva zoonoosikeskus on rakenteeltaan<br />
verkostomainen. Keskuksen tehtäviä<br />
hoitaa Elintarviketurvallisuusviraston<br />
ja Kansanterveyslaitoksen eri yksiköihin<br />
sijoitettu henkilöstö.<br />
Riitta Maijalan mukaan parhaillaan on<br />
menossa yhteistyön rakentaminen. Kahden<br />
viraston välinen yhteistyöelin ei ole<br />
aivan uutta suomalaisessa hallinnossa.<br />
Zoonoosikeskuksen kaltainen viranomaistyökalu<br />
on Biouhkien osaamiskeskus, joka<br />
on Kansanterveyslaitoksen ja Puolustusvoimien<br />
biouhkiin varautumista ja niiden<br />
hallintaa koordinoiva elin.<br />
Alkuvaiheessa zoonoosikeskuksen pal-<br />
Suomen hyvä<br />
zoonoositilanne<br />
halutaan turvata<br />
tehostamalla zoonoosien<br />
torjuntaa<br />
ja seurantaa.<br />
veluksessa toimii asiantuntijoita noin 20<br />
henkilötyövuoden verran. Keskusta varten<br />
perustetaan päätoiminen johtajan virka, joka<br />
sijoitetaan Elintarviketurvallisuusvirastoon.<br />
Zoonoosit ovat kansanterveydellisesti ja<br />
-taloudellisesti merkittävä tartuntatautiryhmä.<br />
Ne voivat tarttua eläimistä ihmiseen<br />
suoraan tai välillisesti esimerkiksi elintarvikkeiden,<br />
talousveden tai ympäristön<br />
kautta.<br />
Kansainvälisesti verrattuna Suomen<br />
zoonoositilanne on erittäin hyvä.<br />
K A T I L E P P Ä L A H T I | t e k s t i<br />
Eläimestä ihmiseen<br />
■ Zoonoosilla tarkoitetaan selkärankaisesta<br />
eläimestä ihmiseen (ja päinvastoin)<br />
tarttuvaa tautia. Zoonoosi-käsite<br />
on vakiintunut tarkoittamaan määrättyjä<br />
tauteja, jotka yleisesti ja helposti voivat<br />
levitä eläimestä ihmiseen joko suoraan<br />
tai välillisesti.<br />
Zoonoosien aiheuttajina voivat olla<br />
virukset, ba<strong>kt</strong>eerit, sienet ja loiset.<br />
Suomessa tärkeimpiä elintarvikevälitteisiä<br />
zoonoosien aiheuttajia<br />
ovat salmonella, kampyloba<strong>kt</strong>eeri ja<br />
yersinia-ba<strong>kt</strong>eerit. Suoraan eläimistä<br />
tarttuvia zoonooseja ovat esimerkiksi<br />
myyräkuume, borrelioosi ja rabies.<br />
1 / 2 0 0 7 • 1<br />
Plugi/Juha Tuomi
M I N N A N U r r O | t e k s t i<br />
Hanna Miettisen väitöstutkimuksen mukaan riskialtteimmat kalatuotteet Listeria monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eerin suhteen ovat graavikala, kylmäsavukala<br />
sekä tuore mäti. Miettinen tarkasteli tutkimuksessaan viljeltyjen kalojen tuotantoketjua.<br />
Lähes joka kymmenes raakakirjolohi<br />
kantaa Listeria monocytogenes<br />
-ba<strong>kt</strong>eeria<br />
Listeria monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eeria<br />
on keskimäärin yhdeksässä<br />
prosentissa suomalaisia raakaaine-kirjolohia,<br />
selviää FT Hanna<br />
Miettisen viime vuonna valmistuneesta<br />
väitöstutkimuksesta. Yksi<br />
keino estää ba<strong>kt</strong>eerin leviämistä<br />
kalatuotantoketjussa on kidusten<br />
poisto, sillä se pesii lähes yksinomaan<br />
kalan kiduksissa.<br />
1 • 1 / 2 0 0 7<br />
Ihmisille vaarallisen L. monocytogens<br />
-ba<strong>kt</strong>eerin esiintyminen viljellyissä<br />
kaloissa vaihtelee huomattavasti<br />
kasvattamosta toiseen.<br />
VTT:llä tutkijana työskentelevä Hanna<br />
Miettinen tarkasteli väitöstyötään varten<br />
18 erää kirjolohia, jotka olivat peräisin<br />
16 suomalaisesta kalankasvattamosta. L.<br />
monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eeria löytyi viidestä<br />
erästä. Monien kasvattamojen kaloissa sitä<br />
ei ollut lainkaan, kun taas jollain kasvattamolla<br />
sitä oli peräti 75 prosentissa<br />
kaloja.<br />
– L. monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eerin esiintymisessä<br />
on suuria vaihteluja. On tyypillistä,<br />
että jos sitä on kaloissa, sitä on sitten<br />
suuressa osassa kaloja, Miettinen sanoo.<br />
Lisäksi hän havaitsi tutkimuksessaan,<br />
että L. monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eeria sisältäneistä<br />
kirjolohista 96 prosentilla sitä<br />
esiintyi pelkästään kalojen kiduksissa.<br />
Nahassa ja sisäelimissä ba<strong>kt</strong>eeria oli vain<br />
satunnaisesti.<br />
– Kidusten poistoon tai eristämiseen<br />
olisi jatkossa kiinnitettävä huomiota saastumisen<br />
leviämisen estämiseksi, Miettinen<br />
toteaa.<br />
Syytä ba<strong>kt</strong>eerin viihtymiseen juuri<br />
kalan kiduksissa ei tunneta. Suomessa<br />
ei ole tapana poistaa kiduksia kaloista<br />
kasvattamolla, sillä kalojen filerointi on<br />
helpompaa, jos kidukset ovat tallella. Li-<br />
Kuvaliiteri/Helena Tuomaala
säksi kalan tuoreus näkyy parhaiten sen<br />
silmistä ja kiduksista.<br />
Sateinen sää lisää esiintymistä<br />
Tutkimuksessa kävi ilmi, että listerian<br />
esiintymiseen kalankasvattamolla vaikuttavat<br />
monet tekijät. L. monocytogenes<br />
-ba<strong>kt</strong>eeri on yleinen maaperäba<strong>kt</strong>eeri, ja<br />
kasvattamoille se tulee pääasiallisesti läheisten<br />
joki- ja purovesien sekä muiden<br />
ympäristön valumavesien mukana.<br />
Erityisesti vuodenaika ja sää vaikuttavat<br />
siihen, esiintyykö L. monocytogenes<br />
-ba<strong>kt</strong>eeria kasvattamolla vai ei: sateinen<br />
sää lisää sen todennäköisyyttä.<br />
– Tutkin yhtä kasvattamoa 2,5 vuoden<br />
ajan, ja sen ympäristönäytteistä L. monocytogenes<br />
-ba<strong>kt</strong>eeria löytyi lähes koko ajan,<br />
mutta kaloissa sitä havaittiin vain kaksi<br />
kertaa. Jos vedessä on L. monocytogenes<br />
-ba<strong>kt</strong>eeria, sitä ei vielä välttämättä ole<br />
kaloissa. Ba<strong>kt</strong>eeria pitää ilmeisesti olla<br />
vedessä melko runsaasti, jotta se tarttuu<br />
kaloihin, Miettinen selventää.<br />
Lisäksi hän havaitsi, että vaikka ba<strong>kt</strong>eeria<br />
oli kalankasvattamolla paljonkin,<br />
se hävisi sieltä aivan itsestään ajan kuluessa.<br />
Laitteet puhdistettava huolella<br />
Miettinen tutki listerian esiintymistä myös<br />
23 kalanjalostamolla, ja löysi L. monocytogenes<br />
-ba<strong>kt</strong>eeria joka kolmannesta<br />
jalostamosta ainakin satunnaisesti myös<br />
puhdistetuilta pinnoilta. Laitosten keinot<br />
pitää ba<strong>kt</strong>eeri kurissa ovat lähinnä hyvien<br />
tuotantotapojen noudattaminen ja hyvä<br />
hygienia.<br />
– Jalostamoissa listeria pesiytyy tyypillisesti<br />
hankalasti puhdistettaviin laitteistoihin.<br />
Koneet pitäisi siksi aina välillä<br />
purkaa osiin ja puhdistaa todella hyvin,<br />
Miettinen huomauttaa.<br />
Ba<strong>kt</strong>eeria myös tuotteissa<br />
Jonkin Listeria-lajin löytyminen kalanjalostamon<br />
tuotantopinnoilta lisäsi todennäköisyyttä,<br />
että sitä löytyi myös yrityksen<br />
tuotteista. Miettisen tutkimien jalostamo-<br />
jen kalavalmistuotteissa L. monocytogenes<br />
-ba<strong>kt</strong>eeria todettiin 0–20 prosentissa eri<br />
tuoteryhmiä.<br />
Vaihtelu eri yritysten välillä oli jälleen<br />
suurta: joidenkin yritysten tuotteissa ba<strong>kt</strong>eeria<br />
ei ollut yhtään, jonkun toisen yrityksen<br />
usea tuote oli sen saastuttama.<br />
Riskialtteimmat tuotteet olivat graavikala<br />
ja kylmäsavukala, joissa L. monocytogenes<br />
-ba<strong>kt</strong>eeria oli vastaavasti 20 prosentissa<br />
ja 17 prosentissa tutkittuja tuotteita.<br />
Raakakaloissa ba<strong>kt</strong>eeria oli 11 prosentissa<br />
ja lämminsavukalassa kahdeksassa prosentissa<br />
tuotteita.<br />
Mäti kannattaisi pastöroida<br />
Miettinen tutki myös 141 erää vähittäiskaupassa<br />
myynnissä ollutta kirjolohen, siian ja<br />
muikun mätiä: niistä viidestä prosentista<br />
löytyi L. monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eeria.<br />
Ba<strong>kt</strong>eeri oli huomattavasti yleisempää<br />
tuoreena ostetussa mädissä kuin pakastettuna<br />
tai pakasteesta sulatettuna ostetussa<br />
mädissä: tuoreista mädeistä 18 prosenttia<br />
sisälsi L. monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eeria, pakaste-<br />
tai sulatetuista mädeistä vain yksi<br />
prosentti.<br />
Lisäksi Miettinen havaitsi, että mädin<br />
Listerioosiin sairastuu<br />
muutama kymmenen<br />
pastörointi kymmenen minuutin ajan 62<br />
tai 65 ºC:ssa tuhosi L. monocytogenes -<br />
ba<strong>kt</strong>eerit.<br />
– Ulkomailla tietyt mätituotteet pastöroidaan,<br />
mutta Suomessa ei juurikaan,<br />
hän sanoo.<br />
Yhteistyöllä paras tulos<br />
Miettisen mielestä kalankasvattamot ja<br />
-jalostamot voivat vaikuttaa käytännöillään<br />
suuresti siihen, onko valmiissa kalatuotteissa<br />
listeriaa vai ei. Kalankasvattamot<br />
voisivat seurata ba<strong>kt</strong>eerin esiintymistä vedessä<br />
ja kalassa säännöllisesti ja etenkin<br />
sateisina jaksoina, jolloin listeriasaastutuksen<br />
riski raaka-ainekaloissa on korkeimmillaan.<br />
Jalostamoilla kalan oikea käsittely<br />
vähentää ba<strong>kt</strong>eerin pääsyä kalanlihaan.<br />
Paras tulos saavutettaisiin yhteistyöllä,<br />
jos kasvattamolla seurattaisiin raaka-ainekalojen<br />
tilannetta ja informoitaisiin siitä<br />
jalostamoa.<br />
– L. monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eeria havaittaessa<br />
voitaisiin sopia esimerkiksi siitä, että<br />
kyseisen erän kaloilta otetaan päät pois<br />
jo kasvattamolla, tai että erästä ei valmisteta<br />
kylmäsavu- tai graavikalaa, Miettinen<br />
konkretisoi.<br />
L. monocytogenes -ba<strong>kt</strong>eeri on viimeisten kymmenen vuoden aikana aiheuttanut<br />
vuosittain 18–53 suomalaisen sairastumisen listerioosiin. Ba<strong>kt</strong>eeri tarttuu<br />
yleensä elintarvikkeiden välityksellä. Sen itämisaika vaihtelee paljon ja saattaa<br />
olla hyvin pitkäkin, mikä vaikeuttaa tartuntalähteen jäljittämistä.<br />
Riskiryhmiin kuuluvat odottavat äidit ja vastasyntyneet, vanhukset sekä henkilöt,<br />
joiden vastustuskyky jostain syystä on heikentynyt. Terveelle aikuiselle<br />
elintarvikkeen korkea L. monocytogenes -pitoisuus voi aiheuttaa tavanomaiset<br />
ruokamyrkytysoireet.<br />
Suomessa todettiin 1990-luvun lopulla kalasta aiheutunut listeriaepidemia, jolloin<br />
viisi henkilöä sairastui syötyään ba<strong>kt</strong>eerin saastuttamaa kylmäsavulohta.<br />
1 / 2 0 0 7 • 17
Laboratoriomestari Irja Hiekkamäki <strong>Evira</strong>n Kuopion tutkimusyksiköstä tekee salmonellan<br />
serotyypitystä. Hiekkamäki seuraa, muodostuuko näytteeseen sakkaa.<br />
Kansallinen valvontaohjelma kannattaa<br />
Salmonella on<br />
pidetty hyvin kurissa<br />
Suomessa on toteutettu kansallista salmonellavalvontaohjelmaa<br />
vuodesta 1995 lähtien. Koko elintarvikeketjun<br />
yhteistyöhön perustuva ohjelma on onnistunut hyvin<br />
tavoitteessaan: salmonellan esiintyminen tuotantoeläimissä<br />
ja niistä saatavissa elintarvikkeissa on Suomessa<br />
prosentin kymmenesosien luokkaa.<br />
Tällä vuosikymmenellä salmonelloosiin on sairastunut<br />
noin 2 500 suomalaista vuosittain. Suurin osa tartunnoista<br />
on saatu ulkomailla, ja kotimaista alkuperää on<br />
ollut alle viidesosa tapauksista.<br />
1 • 1 / 2 0 0 7<br />
<strong>Evira</strong>n pääjohtaja Jaana Husu-Kallio<br />
kertoo, että EU-jäsenyyden<br />
kynnyksellä salmonellan vastustaminen<br />
koettiin tärkeäksi,<br />
sillä Suomessa oli tuolloin tehty jo parin<br />
vuosikymmenen ajan määrätietoista työtä<br />
taudin torjumiseksi.<br />
– Suomalaiskuluttajia haluttiin suojata<br />
salmonellalta tehokkaammin kuin mitä<br />
EU:n zoonoosidire<strong>kt</strong>iivi mahdollisti, hän<br />
muistelee.<br />
Hyvän salmonellatilanteen perusteella
M I N N A N U r r O | t e k s t i<br />
M A r K O H A P P O | k u v a t<br />
K A T r I K I r K K O P E L T O | p i i r r o k s e t<br />
EU myönsi sekä Suomelle että Ruotsille<br />
ns. lisävakuudet salmonellan varalta: se<br />
tarkoittaa oikeutta vaatia salmonellattomuutta<br />
myös maahan tuotavalta tuoreelta<br />
lihalta, kananmunilta ja siipikarjaparvilta.<br />
Kansallinen valvontaohjelma oli edellytys<br />
lisävakuuksien saannille. Ohjelma<br />
koskee siipikarjaa, sikoja ja nautoja sekä<br />
niistä saatavaa lihaa ja kananmunia.<br />
Tuotantovaiheen salmonellavalvonta<br />
on vieläkin harvinaista Euroopan unionissa:<br />
vain Suomella ja Ruotsilla on näin<br />
laajalti alkutuotantoon pureutuvat kansalliset<br />
ohjelmat. Muissa unionimaissa salmonellan<br />
torjunta painottuu yhä selvityksiin<br />
ja kuluttajatason toimintaan.<br />
ketjun yhteistyö tuo tulosta<br />
Salmonellavalvontaohjelman kymmenen<br />
ensimmäisen vuoden aikana 1995–2004<br />
Suomessa tutkittiin yhteensä 340 351 näytettä.<br />
Salmonellapositiivisia niistä oli 683<br />
kappaletta: siipikarjan näytteistä 0,4 prosenttia,<br />
nautojen näytteistä 0,2 prosenttia<br />
ja sikojen näytteistä 0,1 prosenttia.<br />
Valvontaohjelman vuosikustannukset<br />
ovat yli miljoona euroa. Siitä valtaosan<br />
maksavat alkutuotanto ja elintarviketeollisuus,<br />
valtion osuus on parin prosentin<br />
luokkaa.<br />
Siipikarjatiloilla suurimman osan salmonellanäytteistä<br />
ottavat tuottajat itse,<br />
minkä lisäksi vastaavat eläinlääkärit ottavat<br />
valvontakäynneillään ns. viralliset<br />
näytteet. Teurastamoissa ja lihanleikkaamoissa<br />
näytteenotto tapahtuu kunkin paikan<br />
tarkastuseläinlääkärin johdolla.<br />
Kaikkia kerättyjä näytteitä on analysoinut<br />
noin 50 laboratoriota eri puolilla<br />
Suomea. Valvontaohjelman toteutusta ja<br />
tuloksia koskevia tietoja kokoavat laboratoriot,<br />
kunnaneläinlääkärit, läänineläinlääkärit<br />
sekä kansallisella tasolla lopulta<br />
<strong>Evira</strong>.<br />
Husu-Kallio korostaakin koko elintarvikeketjun<br />
yhteistyön tärkeyttä salmonellan<br />
vastaisessa taistelussa.<br />
– Salmonellan esiintymistä ei saada<br />
painettua Suomen lukuihin pelkillä viran-<br />
omaismääräyksillä, vaan siihen on tarvittu<br />
myös tuottajia, Eläintautien torjuntayhdistystä<br />
ja elintarvikeketjun muita toimijoita,<br />
hän toteaa.<br />
Tuhansia näytteitä vuosittain<br />
Salmonellavalvontaohjelma seuraa tarkimmin<br />
siipikarjantuotantoa. Jokaisesta broileri-,<br />
kalkkuna- ja kanaparvesta otetaan<br />
tuotantotiloilla ja hautomoissa useita ulostenäytteitä<br />
tuotantokauden aikana. Lisäksi<br />
siipikarjanlihaa tutkitaan säännöllisesti<br />
lihanleikkaamoissa.<br />
Ylitarkastaja Mika Varjonen <strong>Evira</strong>sta<br />
kertoo, että kanaloissa otetaan vuosittain<br />
noin 2 000 salmonellanäytettä, joista positiivisiksi<br />
on viime vuosina osoittautunut<br />
0–1 näytettä. Hän muistuttaa, että kanaloiden<br />
valvonnan takia kananmunista ei enää<br />
tarvitse ottaa näytteitä.<br />
– Lihasiipikarjan tuotantopolvesta otetaan<br />
nykyään noin 4 000 näytettä vuosittain,<br />
ja positiivisia on alle yksi prosentti.<br />
Salmonellan esiintyvyys lihasiipikarjassa<br />
on vähentynyt koko 2000-luvun ajan, hän<br />
sanoo.<br />
Nautojen ja sikojen salmonellavalvonta<br />
painottuu teurastamoihin ja lihanleikkaamoihin.<br />
Näytteitä otetaan myös tiloilla, jos<br />
eläimillä epäillään tartuntaa. Naudoista<br />
otetaan vuosittain noin 9 000 näytettä,<br />
ja tällä vuosikymmenellä salmonellaa on<br />
löytynyt vuosittain alle kymmenestä nautakarjasta.<br />
Emakoista ja lihasioista otetaan<br />
noin 15 000 näytettä, joista positiivisia<br />
on noin 0,1–0,15 prosenttia.<br />
Elintarvikkeille omat proje<strong>kt</strong>it<br />
Vähittäismyynnissä olevat elintarvikkeet<br />
eivät kuulu kansallisen salmonellavalvontaohjelman<br />
piiriin, mutta<br />
niitä tutkitaan erillisissä proje<strong>kt</strong>eissa<br />
sekä osana kunnallista elintarvikevalvontaa.<br />
Vuosina 1995–2004 tutkittiin proje<strong>kt</strong>iluonteisesti<br />
yhteensä yli 2 000 vähittäismyynnissä<br />
ollutta tuotetta, ja salmonellaa<br />
todettiin vain viidestä siipikarjanlihanäytteestä.<br />
Kunnallinen elintarvikevalvonta<br />
ottaa lisäksi vuosittain yli 3 000 näytettä,<br />
Punainen on sele<strong>kt</strong>iivinen<br />
XLD-eritysmalja ja sininen<br />
MSRV-rikastusmalja.<br />
1 / 2 0 0 7 • 1
ja salmonellaa löytyy yleensä alle<br />
prosentista. Lihasta ja lihavalmisteista<br />
todetaan salmonellaa vuosittain,<br />
muista tuoteryhmistä harvemmin<br />
tai ei lainkaan.<br />
Vähittäismyynnistä otetuissa<br />
näytteissä on mukana yleensä<br />
myös tuontielintarvikkeita.<br />
– <strong>Evira</strong>n riskinarviointiyksikön<br />
tutkimusten mukaan valvontaohjelma<br />
suojaa kuluttajia merkittävästi<br />
etenkin broilerinlihan ja kananmunien<br />
välityksellä tarttuvalta salmonellalta,<br />
Varjonen tiivistää.<br />
0 • 1 / 2 0 0 7<br />
kansallinen salmonellavalvonta vuonna 00<br />
Naudat<br />
Näytteitä Positiivisia Positiivisia %<br />
imusolmukenäytteet 3003 3 0,09<br />
pintasivelynäytteet 3218 1 0,03<br />
lihanäytteet 2370 0 0<br />
yhteensä 8591 4 0,05<br />
Siat<br />
Tartunnat vähentyneet<br />
Kansanterveyslaitoksen tartuntatautirekisterin<br />
mukaan salmonellaan<br />
on 2000-luvulla sairastunut<br />
vuosittain noin 2 500 suomalaista.<br />
Tartunnoista suurin osa on peräisin<br />
ulkomailta, ja kotimaista alkuperää<br />
on alle 500 tapausta vuosittain.<br />
Tutkimusprofessori Anja Siitonen<br />
KTL:stä sanoo, että kotimaiset<br />
tartunnat ovat vähentyneet, sillä vielä<br />
vuonna 1995 niitä oli yli tuhat tapausta.<br />
– Näyttää siltä, että kansallinen salmonellavalvontaohjelma<br />
on purrut, hän<br />
toteaa.<br />
Salmonella voidaan jakaa noin 2 500<br />
imusolmukenäytteet 6433 12 0,19<br />
pintasivelynäytteet 6609 3 0,05<br />
lihanäytteet 3226 0 0<br />
yhteensä 16268 15 0,09<br />
Siipikarja<br />
munantuotanto 2397 2 0,08<br />
lihasiipikarja 9348 5 0,05<br />
yhteensä 11745 7 0,06<br />
Kansallisen salmonellavalvontaohjelman näytemäärät ja tulokset vuodelta 2005. Näiden näytteiden lisäksi<br />
otetaan pienehkö määrä muitakin ohjelmaan sisältyviä näytteitä esimerkiksi epäiltäessä tilalla<br />
salmonellatartuntaa. Lähde: <strong>Evira</strong>.<br />
eri serotyyppiin. Siitonen kertoo, että kotimaisissa<br />
tartunnoissa todetut viisi yleisintä<br />
serotyyppiä vaihtelevat paljon vuosittain,<br />
mutta kaksi yleisintä ovat tavallisesti aina<br />
samat.<br />
– Perinteinen kotimainen serotyyppi on<br />
Näkemyksiä valvontaohjelmasta<br />
Johtaja Seppo Heiskanen, Elintarvike-<br />
teollisuusliitto:<br />
”Suomen tilanne salmonellan suhteen<br />
oli hyvä jo vuonna 1995, ja koko elintarvikeketju<br />
oli sitä mieltä, että sitä ei saa horjuttaa.<br />
Salmonellavalvontaohjelman kustannukset<br />
teollisuudelle ovat arviolta 1–1,2 miljoonaa<br />
euroa vuodessa, mutta kuluttajien luottamuksen<br />
menetyksen hintaa olisi vaikea<br />
arvioida. Valvontaohjelma on ollut menestys<br />
ja sitä tulee jatkaa sillä edellytyksellä,<br />
että tuontituotteilta voidaan vaatia samaa<br />
tiukkaa tasoa.”<br />
Kotieläinasiamies Vuokko Puurula, MTK:<br />
”Salmonellan vastustaminen on ruohonjuuritason<br />
työtä, jota tuottajat tekevät tiloilla<br />
päivittäin. Yhteistyö on jatkossakin keskeisen<br />
tärkeää salmonellavalvontaohjelman toteuttamisessa.<br />
Valvontakäynteihin voitaisiin<br />
S. Typhimurium, ja toiseksi eniten kotimaisia<br />
tautitapauksia aiheuttaa S. Enteritidis.<br />
Faagityypin perusteella voi kuitenkin tulkita,<br />
että S. Enteritidis -kantojen aiheuttamat<br />
kotimaiset tartunnat saattavat olla peräisin<br />
tuontielintarvikkeista, hän arvelee.<br />
ehkä yhdistää jotain muitakin eläinten terveyttä<br />
edistäviä asioita? Tuottajat miettivät<br />
myös sitä, miten hieno ohjelma voidaan<br />
säilyttää hintakilpailun pyörteissä.”<br />
Elintarvikeasiantuntija Annikka Marniemi,<br />
Kuluttajaliitto:<br />
”Kuluttajille salmonellavalvontaohjelma<br />
on näkymätön, ja ehkä hyvä niin, koska se<br />
tulee näkyväksi vain, jos ilmenee ongelmia.<br />
Salmonellalle altistumien tulisi kuitenkin<br />
tiedostaa ja kuluttajien omaa vastuuta korostaa,<br />
sillä elintarvikkeiden oikea käsittely<br />
ja säilytys ovat tärkeitä – mutta kuluttajilta<br />
puuttuu tietoa niistä. Kotimaisia tautitartuntoja<br />
voitaisiin ehkä ehkäistä hygieenisemmillä<br />
ruoanvalmistustavoilla.”
Laborantti Riikka Luukkanen ja eläinlääkäri Henry Kuronen <strong>Evira</strong>n Kuopion tutkimusyksiköstä tarkastelevat salmonellakantojen PFGE-kuvaa.<br />
Salmonellan saneeraus vaatii salapoliisin vainua<br />
■ Hämeenkyrössä todettiin 2000-luvun<br />
alussa Salmonella Typhimurium -tartuntoja<br />
muutamalla lypsykarjatilalla. Salmonellan<br />
saneerausurakkaa vetänyt kunnaneläinlääkäri<br />
Kimmo Lampinen kertoo, että naudat<br />
puhdistuivat ba<strong>kt</strong>eerista nopeasti itsestään,<br />
mutta vaikeinta oli estää kontaminaation<br />
uusiutuminen ruokintakäytäntöjen kautta.<br />
Eläimet erittävät ba<strong>kt</strong>eeria ulosteeseen, ja<br />
jos sitä pääsee rehuun tai juomaveteen, tartuntakierre<br />
jatkuu.<br />
– Vanhoja navettoja ei ole suunniteltu<br />
ristikontaminaation estämistä silmälläpitäen.<br />
Eläinlääkärin on osattava kaivaa keskusteluissa<br />
tilanväen kanssa esiin kaikki ne<br />
kohdat, joissa niin voi päästä käymään, hän<br />
sanoo.<br />
Hämeenkyrön salmonellatapaukset löytyivät<br />
kliinisen epäilyn perusteella: muutama<br />
nauta kustakin karjasta oli kuumeisia ja ripuloivia.<br />
Tiloille annettiin rajoittavat määräykset,<br />
joiden aikana niiltä ei saanut siirtää eläviä<br />
eläimiä. Maitoa sai viedä meijeriin, sillä lehmä<br />
ei eritä ba<strong>kt</strong>eeria maitoon, ja hygieenisesti<br />
lypsettäessä maidon saastumisen riski<br />
on olematon.<br />
Teurastamot sen sijaan eivät käytännössä<br />
huolineet eläimiä salmonellan saastuttamasta<br />
karjasta, vaikka periaatteessa se on sallittua.<br />
Lampinen huomauttaa, että kuukausia<br />
kestäneen saneerauksen aikana lehmien<br />
normaali poisto karjoista oli ongelmallista.<br />
Tartunnan lähde jäi mysteeriksi<br />
Kaikki tilojen käyttämät rehut ja juomavesi<br />
tutkittiin salmonellan varalta. Myös eläinten<br />
tuonnit ja lähtötilojen tilanteet selvitettiin.<br />
Salmonellatartunnan alkuperä jäi Hämeenkyrössä<br />
kuitenkin mysteeriksi.<br />
Ihmisten liikkumista tartuntanavetoissa<br />
rajoitettiin, ja sisään pääsi vain tilan omissa<br />
suojavaatetuksissa. Lisäksi varmistettiin,<br />
että luonnoneläinten ja esimerkiksi kissojen<br />
pääsy navettatiloihin oli estetty.<br />
Jokaisesta yli vuoden vanhasta naudasta<br />
otettiin ulostenäyte kuukauden välein, sitä<br />
nuoremmista eläimistä otettiin ryhmänäytteet.<br />
Lampinen toteaa koruttomasti, että<br />
”paskanäytteitä sai saneerausaikana kerätä<br />
kauhean kasan”. Erään tilan puhdistuminen<br />
kesti lähes puoli vuotta.<br />
Rajoittavat määräykset kultakin tilalta purettiin<br />
vasta sitten, kun karjan kaikki näytteet<br />
oli todettu salmonellattomiksi kaksi kertaa<br />
peräkkäin.<br />
– Uusien tartuntojen seuraaminen oli<br />
hyvä indikaattori sille, toimivatko keinot,<br />
Lampinen huomauttaa.<br />
Kunnaneläinlääkäri ja tilanväki juhlistivat<br />
tuloksekkaan urakan päättymistä yhteisillä<br />
kakkukahveilla.<br />
1 / 2 0 0 7 • 1
Salmonella voi hyvin Euroopassa<br />
■ Vuonna 2005 salmonellainfe<strong>kt</strong>io tilastoitiin<br />
yli 176 000 eurooppalaisella, kertoo<br />
EFSA:n viime vuoden lopulla julkaisema<br />
zoonoosiraportti. Kärjessä olivat Saksa yli<br />
52 000 tautitapauksella ja Tšekki lähes<br />
33 000 tapauksella. Yli 10 000 tautitapausta<br />
raportoivat myös Iso-Britannia, Puola ja<br />
Slovakia.<br />
EU:n jäsenmaat valvovat salmonellan<br />
esiintymistä tuotantoeläimissä ja elintarvikkeissa<br />
eri tavoin, ja otannat, tutkimusmenetelmät<br />
ja raportointi vaihtelevat suuresti<br />
maittain. Parhaillaan tuotantoeläinten<br />
salmonellavalvontaa yhtenäistetään EU:n<br />
tasolla.<br />
Siipikarjan salmonellatilannetta tutkitaan<br />
useimmissa jäsenmaissa. Ne maat, jotka<br />
tutkivat siipikarjaa vuonna 2005, raportoivat<br />
salmonellapositiivisia parvia olleen<br />
munintakanoilla 0–13 prosenttia ja broilereilla<br />
0–18 prosenttia. Sen sijaan kaikissa<br />
EU-maissa yhdenmukaisesti toteutetussa<br />
• 1 / 2 0 0 7<br />
munintakanojen salmonellakartoituksessa<br />
ba<strong>kt</strong>eeria löytyi joissain jäsenmaissa jopa<br />
lähes 80 prosentista parvia.<br />
Sikojen salmonellanäytteistä raportoi<br />
vain seitsemän maata: positiivisia näytteitä<br />
oli 0–60 prosenttia tutkituista. Nautakarjaa<br />
tutkineet maat ilmoittivat todenneensa salmonellaa<br />
0–7 prosentissa näytteistä.<br />
Eri elintarvikkeista salmonellaa todettiin<br />
eniten tuoreessa siipikarjanlihassa ja sianlihassa.<br />
Lähes kaikki tuoretta siipikarjanlihaa<br />
tutkineet maat raportoivat positiivisia<br />
löydöksiä, joiden osuus oli 0–18 prosenttia<br />
näytteistä. Sianlihasta salmonellaa löytyi<br />
harvemmista näytteistä, mutta korkeimmillaan<br />
positiivisten näytteiden osuus nousi<br />
sianlihallakin 18 prosenttiin (Puola).<br />
Kananmunista salmonellaa todettiin<br />
0–6 prosentissa näytteitä, ja naudanlihan<br />
näytteissä osuus jäi yleensä alle kahteen<br />
prosenttiin.<br />
Lähde: www.efsa.europa.eu<br />
Lattiaparvista otettuja<br />
tossunäytteitä<br />
esirikastusliemessä.<br />
puhtaita rehuja<br />
■ Rehujen salmonellatilannetta on valvottu<br />
Suomessa yli 40 vuoden ajan. <strong>Evira</strong><br />
valvoo sekä rehuaineita että rehunvalmistusta<br />
suunnitelmallisesti ottamalla<br />
markkinoilta, maahantuontipaikoilta ja rehutehtaista<br />
näytteitä sekä tarkastamalla<br />
toimijoiden omavalvontaa. Näytteenotto-<br />
ja analyysitiheys määritellään kunkin rehuvalmisteen<br />
arvioidun salmonellariskin<br />
perusteella.<br />
Salmonellaa löytyy suomalaisten rehutehtaiden<br />
prosesseista ja tuotteista<br />
harvoin, sillä teollisuus on kehittänyt<br />
omavalvontansa tehokkaaksi. Vuosina<br />
1995–2004 salmonellapositiivisia oli kotimaisesta<br />
valmistuksesta ja rehuaineista<br />
otetuista näytteistä keskimäärin 0,2 prosenttia<br />
ja tuotantoeläinten rehuseosnäytteistä<br />
0,1 prosenttia.<br />
Tuontirehunäytteistä salmonellaa<br />
löytyi kasviperäisistä rehuaineista keskimäärin<br />
0,8 prosenttia ja eläinperäisistä<br />
0,6 prosenttia. Suomeen tuoduissa kasviperäisissä<br />
raaka-aineissa trendi on ollut<br />
kasvava, mutta viranomaisen ja toimijoiden<br />
ennaltaehkäisevällä ja tehokkaalla<br />
toiminnalla salmonellat on eliminoitu<br />
käsittelemällä saastuneet erät ennen<br />
rehutehtaisiin vientiä.
Onko salmonelloosi luultua<br />
salakavalampi?<br />
Kansanterveyslaitos ja <strong>Evira</strong> ovat<br />
aloittaneet laajan tutkimuksen,<br />
jossa selvitetään ihmisten salmonellainfe<strong>kt</strong>ioidenpitkäaikaisvaikutuksia<br />
ja kotimaisten tartuntojen<br />
alkuperää. Taustalla on näyttöä<br />
siitä, että salmonelloosilla voi olla<br />
luultua vakavampia seurauksia.<br />
Salmonellan aiheuttamaa vatsatautia<br />
pidetään kiusallisena mutta sinänsä<br />
melko vaarattomana sairautena.<br />
Tanskassa hiljattain tehty tutkimus<br />
antaa kuitenkin viitteitä siitä, että salmonella<br />
ei ehkä olekaan niin harmiton kuin<br />
tähän asti on kuviteltu.<br />
– Tanskalaiset tutkijat havaitsivat, että<br />
zoonoottisen infe<strong>kt</strong>ion sairastaminen aiheuttaa<br />
yli kolminkertaisen ylikuolleisuuden<br />
vuoden sisällä suolistotulehduksesta,<br />
taustoittaa tutkimusprofessori Anja Siitonen<br />
KTL:stä.<br />
Suomessa ryhdytään nyt selvittämään,<br />
esiintyykö täällä vastaavaa ilmiötä. KTL:n<br />
tarkoituksena on tutkia eri terveysrekisterien<br />
avulla kaikki KTL:n ylläpitämään<br />
valtakunnalliseen tartuntatautirekisteriin ilmoitetut<br />
suolistoinfe<strong>kt</strong>iotapaukset vuosilta<br />
1995–2005, noin 80 000 tapauksen tiedot.<br />
Työ alkaa tämän vuoden aikana, kunhan<br />
kaikki tarvittavat luvat on saatu.<br />
Tartunnan lähde jäljitetään<br />
Tutkimuksessa kartoitetaan myös hyvin<br />
tarkkaan kotimaisten salmonellatartuntojen<br />
alkuperää.<br />
Tänä vuonna salmonellaan sairastuvat<br />
ihmiset, joiden epäillään saaneen tartunnan<br />
Suomessa, saavat KTL:n infe<strong>kt</strong>ioepidemiologian<br />
osastolta vastattavakseen<br />
laajan, lähes sata kohtaa sisältävän kyselylomakkeen.<br />
Se lähetetään jokaista tapausta<br />
Salmonella Infantis -ba<strong>kt</strong>eerin<br />
aiheuttamien salmonelloosien<br />
määrä on vähentynyt 1990-luvulta<br />
lähtien.<br />
kohden myös kolmelle verrokille eli salmonellaan<br />
sairastumattomalle henkilölle, jotka<br />
iän, sukupuolen ja asuinpaikan perusteella<br />
muistuttavat potilasta.<br />
Lisäksi salmonellatartunnan saaneiden<br />
henkilöiden ba<strong>kt</strong>eerinäytteistä selvitetään<br />
salmonellan serotyyppi sekä Typhimurium-<br />
ja Enteritidis-serotyypeistä faagityyppi.<br />
Salmonellakannat analysoidaan myös<br />
molekyyligeneettisiä menetelmiä käyttäen.<br />
Tyypitys tehdään KTL:n suolistoba<strong>kt</strong>eerilaboratoriossa<br />
ja <strong>Evira</strong>n Kuopion tutkimusyksikössä.<br />
Tutkimuksen lopuksi <strong>Evira</strong>n riskinarviointiyksikkö<br />
selvittää kyselyjen ja ba<strong>kt</strong>eerityypitysten<br />
perusteella, miten riskinarviointia<br />
voidaan salmonellan osalta tarkentaa.<br />
Syklin syyt selville<br />
Professori Siitonen kertoo, että kotimaisilla<br />
salmonellatartunnoilla esiintyy tietty vuodenaikaissykli:<br />
tartunnat lisääntyvät selvästi<br />
kesä-heinäkuussa. Sykli on erittäin selvä<br />
Salmonella Typhimurium FT1 -faagityypillä,<br />
mutta sitä esiintyy myös muilla kotimaisilla<br />
serotyypeillä.<br />
– Johtuisiko sykli siitä, että kesällä ihmiset<br />
grillaavat paljon ja käyvät mökeillä, jolloin<br />
elintarvikkeiden säilytyksestä ei huolehdita<br />
niin tarkkaan, Siitonen miettii.<br />
Tutkimuksen toivotaan tuovan valoa<br />
sekä salmonellasyklin syihin että siihen,<br />
M I N N A N U r r O | t e k s t i<br />
T E r O T S c H O K K I N E N | k u v a<br />
onko osa kotimaisiksi kirjatuista tartunnoista<br />
peräisin jostain tuontielintarvikkeesta.<br />
Tutkimuksen kokonaisbudjetti on noin<br />
puoli miljoonaa euroa, ja sitä rahoittavat<br />
Suomen Akatemia sekä maa- ja metsätalousministeriö.<br />
Rahoitus on saatu kolmeksi<br />
vuodeksi.<br />
Torju salmonella<br />
keittiössä<br />
■ Pese kädet aina ennen ruoanvalmistuksen<br />
aloittamista.<br />
■ Kuumenna liha kypsäksi asti.<br />
■ Raakaa ja kypsää lihaa ei saa käsitellä<br />
samoilla välineillä.<br />
■ Pese kädet, astiat ja työvälineet<br />
aina, kun siirryt käsittelemään toista<br />
tuotetta.<br />
■ Pese kasvikset huolellisesti ennen<br />
käyttöä.<br />
1 / 2 0 0 7 • 3
K A T I L E P P Ä L A H T I | t e k s t i<br />
M E r J A O J A L A | k u v a t<br />
Eila Rönnillä on 20 vuoden kokemus broilerintuottamisesta.<br />
Broilerintuottajalta<br />
vaaditaan tarkkuutta<br />
Kaksikymmentä vuotta broilereita<br />
tuottaneen tilan emäntä on<br />
ehtinyt nähdä monta vaihetta<br />
hygieniavalvonnassa. Yksi asia on<br />
säilynyt läpi vuosien: tarkkuus.<br />
• 1 / 2 0 0 7<br />
Pälkäneläisen Rönnvikin tilan<br />
emäntä, Eila Rönni istuu viinitilan<br />
hirsiseinäisessä kahviossa<br />
edessään avoin mappi. Ohikulkijoille<br />
Rönnvik näyttäytyy ennen kaikkea<br />
kesäisenä keitaana viinimyymälöineen,<br />
kahviloineen sekä juhla- ja kokoustiloineen.<br />
Mäenrinteen toiselta puolelta löytyy<br />
kuitenkin tilan pääelinkeino. Siellä seisoo<br />
kolme broilerinkasvatushallia, joissa<br />
on tilaa 85 000 linnun kasvattamiseen.<br />
Perinteisestä suomalaistilasta on kahdessa<br />
vuosikymmenessä kasvanut moderni<br />
monialainen maaseutuyritys.<br />
Eila ja Jouni Rönni jättivät entiset ammattinsa<br />
ja palasivat kaupungista maalle<br />
Jounin kotitilalle Pälkäneen Laitikkalan<br />
kylään vuonna 1983. Pariskunta päätti,<br />
että erikoistumisen tielle on lähdettävä. He<br />
aloittivat heti herukantuotannon ja jonkin<br />
aikaa harjoitettiin myös avomaan vihannesviljelyä,<br />
lähinnä kaalintuotantoa.<br />
Rönnit aloittivat broilerintuotannon<br />
Saarioisille vuonna 1987. Ensimmäiseen<br />
kasvattamoon tuli 15 000 kasvatuspaikkaa,<br />
mistä elinkeino pikku hiljaa laajeni<br />
nykymittoihinsa.<br />
Viinitilallisiksi Rönnit päätyivät luontevasti,<br />
kun herukanviljelijöiden ajatukset<br />
kääntyivät raaka-aineen jatkojalostukseen.<br />
Jouni osallistui vuosina 1993-94 Suomen<br />
ensimmäiselle tilaviinikurssille Muuruvedellä.
Näytteitä on aina otettu<br />
Eila Rönni pinnistää muistiaan miettiessään,<br />
millä kaikilla tavoin salmonellavalvontaa<br />
on kahden vuosikymmenen aikana<br />
tehty. – Vuosilukuja en pysty muistamaan,<br />
mutta sen uskallan sanoa, että aina on<br />
salmonellanäytteitä otettu, emäntä naurahtaa.<br />
Alkuaikoina Saarioisten laboratorioista<br />
tuli aina laborantti pumpulipuikkoineen<br />
ottamaan kasvattamotiloista näytteitä.<br />
Rönni muistelee, että reilusti yli kymmenen<br />
vuotta sitten kasvattajat ryhtyivät itse<br />
ottamaan näytteitä tiloistaan.<br />
– Jo tuolloin käytettiin tossuja, joiden<br />
pohjasta saatiin lantanäytteet. Systeemi<br />
oli kylläkin erilainen kuin tämä uusi tossunäytteiden<br />
ottotapa.<br />
Jossain vaiheessa tossunäytteistä luovuttiin<br />
ja kasvattajat ryhtyivät keräämään<br />
lantanäytteitä pussiin laboratorioon lähetettäväksi.<br />
Tämän vuoden alusta näytteenotto<br />
uudistui jälleen. Nyt jokaisesta kasvatuserästä<br />
otetaan jälleen tossunpohjiin<br />
lantanäytteet.<br />
”pelkästään positiivista”<br />
Broilerintuottajan arki on tarkkaa hygienian<br />
kanssa pelaamista. Suhtautuminen<br />
salmonellavalvontaan ja yleisemminkin<br />
hygieniavalvontaan on tunnollista ja<br />
myönteistä.<br />
– Tuottajan näkökulmasta valvonta on<br />
pelkästään positiivista, Eila Rönni toteaa.<br />
– On ilman muuta selvää, että tuotannon<br />
säilyminen puhtaana on meidän kaikkien<br />
etu. Ja jos jotain jossain tuotantovaiheessa<br />
löytyykin, niin valvonnalla taataan, että<br />
lautaselle päätyvä ruoka on puhdasta.<br />
Rönnvikissä tuotetaan noin 600 000<br />
kiloa broilerinlihaa vuodessa. Yhtenä<br />
teurastuspäivänä Saarioisten Sahalahden<br />
teurastamo käsittelee noin 45 000 kiloa<br />
Rönnvikin broileria.<br />
– Meillä Suomessa niin tuotantotilojen<br />
kuin teurastamoidenkin koot ovat kasvusta<br />
huolimatta kuitenkin vielä pieniä<br />
Keski-Eurooppaan verrattuna.<br />
Rönni muistuttaa, että yhdestä broilerista<br />
ehditään ottaa todella monta kertaa<br />
salmonellanäyte sen lyhyenä elinaikana.<br />
– Näytteitä otetaan emokanalassa, hau-<br />
Kasvattamoon meneminen merkitsee aina<br />
haalari- ja kenkäsuojasulkeisia.<br />
Salmonellanäytteiden ottamista<br />
varten Eila Rönnillä<br />
on sinisten suojatossujen<br />
alla useampia kerroksia<br />
valkoisia näytteenkeruutossuja.<br />
tomossa, kasvattamossa<br />
ja teurastamossa, eli todella<br />
monta kertaa.<br />
Varovaisuus kannattaa<br />
Eila Rönni nousee kahvion pöydästä,<br />
nappaa näytteenotto-ohjeen kainaloonsa<br />
ja lähtee rivakasti kävelemään broilerihalleja<br />
kohti. Hallin ovella käydään<br />
neuvottelu siitä, kuinka monen vieraan<br />
on tarpeen tulla sisälle.<br />
Sovitaan, että kuvaaja sonnustautuu<br />
suojavarusteisiin ja pääsee kuvaamaan<br />
niin, että jalat pysyvät eteistilan puolella,<br />
mutta kameraa saa ojentaa hiukan<br />
hallin puolelle.<br />
1 / 2 0 0 7 •
Turvallisuusmääräykset ovat lintuinfluenssan<br />
uhan alla kiristyneet entisestään.<br />
Jään suosiolla ulkopuolelle piirtelemään<br />
hankeen kuvia, sillä ajatuskaan mahdollisesta<br />
vaarallisten pöpöjen kuskaamisesta<br />
28 000 linnun yksikköön ei houkuttele.<br />
Näytteenottoaika<br />
ennalta määrätty<br />
Eteisessä Rönni pukee ylleen haalarit,<br />
saappaat, kertakäyttöpäähineen ja -hansikkaat.<br />
Saappaiden päälle hän asettelee<br />
näytösluontoisesti valkoiset näytteenottotossut<br />
ja niiden suojaksi siniset muovitossut.<br />
– Näytettä otettaessa päällimmäiset<br />
tossut riisutaan ja hallia kävellään se<strong>kt</strong>oreittain<br />
päästä päähän. Aina ovipäädyssä<br />
riisutaan yksi kerros tossuja ja laitetaan<br />
näytepussiin, emäntä kertoo ennen kuin<br />
katoaa aulan ovesta sisemmälle halliin.<br />
Tänään ei vielä ole näytteiden ottamisen<br />
aika, sillä kasvattamoon tulleet<br />
broilerit ovat vielä untuvikkoja. Tositoimiin<br />
valkoisten tossujensa kanssa emäntä<br />
ryhtyy parin viikon päästä, jolloin linnut<br />
ovat jo kasvaneet.<br />
– Salmonellanäytteet otetaan tiettynä,<br />
ennalta määrättynä päivänä ja ne toimitetaan<br />
Saarioisten laboratorioon samana<br />
päivänä ennen puoltapäivää, Rönni selittää.<br />
Hieman ansaittua ylpeyttä äänessään<br />
hän toteaa, että Suomessa on tehty kaikki<br />
mahdollinen, jotta siipikarja säilyisi terveenä.<br />
– Mutta on tietysti olemassa sellaisiakin,<br />
esimerkiksi ilman mukana leviäviä<br />
tauteja, joille parhaatkaan varotoimet eivät<br />
mahda mitään. Meillä hyvänä puolena<br />
on se, että tässä lähellä ei ole muita siipikarjatiloja,<br />
joten tautien leviäminen on<br />
epätodennäköisempää.<br />
Lintuinfluenssasta lisää huolta<br />
Viime keväänä alkanut lintuinfluenssauhka<br />
aiheutti konkreettisia toimia suomalaisilla<br />
siipikarjatiloilla. Rönnvikissäkin kasvattamorakennusten<br />
ilmastointihormit verhoiltiin<br />
verkoilla ja hormien päälle asennettiin<br />
huput estämään lintujen laskeutumista<br />
hormien reunoille levähtämään.<br />
– Hieman huput estävät ilmastoinnin<br />
tehokasta toimintaa, mutta näin on pois-<br />
• 1 / 2 0 0 7<br />
Kustakin kasvatuserästä<br />
otetaan salmonellanäyte<br />
kerran. Rönnvikin<br />
tilan linnut ovat vielä<br />
untuvikkoja, joten<br />
näytteenoton aika ei<br />
ole vielä.<br />
– Tuottajan näkökulmasta<br />
salmonellavalvonta on<br />
puhtaasti positiivinen<br />
asia, Eila Rönni toteaa.<br />
tettu se pienikin riski, että jotain elollista<br />
pääsisi kasvattamotiloihin, Eila Rönni<br />
toteaa.<br />
Hän huomauttaa, että varotoimet ovat<br />
olleet tiukat jo aiemminkin. 20 vuoden aikana<br />
ei ole kertaakaan käynyt niin, että<br />
luonnonlintuja olisi päässyt kasvattamotiloihin<br />
sinä aikana kun niissä on broilereita<br />
kasvamassa.
Uusi asetus astui voimaan tämän<br />
vuoden alussa, mutta<br />
joissain kohdin uusiin käytäntöihin<br />
siirtymisessä sovelletaan<br />
siirtymäaikaa.<br />
Siipikarjatilallisen on uusien määräysten<br />
mukaan pidettävä entistä tarkemmin<br />
kirjaa tilan parvista. Tehdyt salmonellatutkimukset<br />
sekä niiden tulokset on kyettävä<br />
yhdistämään oikeaan parveen. Myös tilalla<br />
vuoden aikana olleiden parvien lukumäärä<br />
on ilmoitettava viranomaisille.<br />
Kunnaneläinlääkärin valvontakäynnit<br />
hautomoissa harvenevat kahdeksan viikon<br />
syklistä 16 viikkoon. Emokanalassa hänen<br />
pitää sen sijaan käydä vähintään kahdesti<br />
vuodessa aiemman yhden käynnin sijaan.<br />
Kanalassa valvojan on käytävä näytteenotossa<br />
yhden kerran vuoden aikana, kun<br />
aiempi tiheysmääritelmä oli ”kerran tuotantokauden<br />
aikana”.<br />
Lattiakanalan näytteet<br />
kerätään nyt tossuilla<br />
Uusi ohjelma muuttaa hieman näytteenoton<br />
ajankohtia eri siipikarjalajeilla. Suu-<br />
MIKA VArJONEN<br />
ylitarkastaja, elintarvikehygieniayksikkö, <strong>Evira</strong><br />
Siipikarjan salmonellavalvonta on nyt<br />
entistäkin tehokkaampaa<br />
Maa- ja metsätalousministeriö<br />
antoi vähän ennen viime joulua<br />
asetuksen, jolla parannetaan<br />
entisestään kanojen, broilereiden<br />
ja kalkkunoiden salmonellavalvontaa.<br />
Muutosten ansiosta tartunnat<br />
löytyvät nyt entistä herkemmin.<br />
Lisäksi valvonta on muotoutumassa<br />
EU-maiden kesken<br />
vertailukelpoisemmaksi yhtenäisempien<br />
säädösten vuoksi.<br />
rimmat käytännön muutokset koskevat<br />
kuitenkin itse näytettä ja sen analysointia.<br />
Erikseen poimittavat ulostenäytteet<br />
otetaan vain häkkikasvatusparvilta (ja<br />
kerroslattiakanaloissa, joissa uloste kerääntyy<br />
ritilöiden alle). Näissä näytemäärä<br />
kasvaa entisestä 60 grammasta 2 x 150<br />
grammaan.<br />
Lattiakanaloissa otetaan nyt tossunäytteet.<br />
Tässä uudessa menetelmässä näytteenottaja<br />
kävelee tilan lattialla, jolloin<br />
kengän päälle vedettyyn ja kostutettuun<br />
sideharsoon tai putkilosukkaan tarttuu<br />
pehkua ja ulostetta. Tarvittava tossumäärä<br />
on kaksi tai viisi tutkittavasta parvesta<br />
riippuen.<br />
Munivien kanojen kohdalla uutena<br />
näytteenottotapana tulee mukaan vuoden<br />
2008 alusta pölynäyte. Hautomonäytteenä<br />
käy entisenlainen pohjapaperinäyte sekä<br />
nyt myös munankuoret. Yhteisnäytteitä<br />
lähetetään nyt pääsääntöisesti kaksi, kun<br />
aiemmin lähetettiin lihasiipikarjasta kuusi<br />
ja munintakanoista yksi yhteisnäyte.<br />
Uusien toimintatapojen kanssa on siirtymäaika<br />
käytössä siten, että vuonna 2006<br />
aloittaneiden parvien kanssa voidaan toimia<br />
vanhan ohjelman mukaisesti parven<br />
loppuun asti, lukuun ottamatta munivia<br />
emoparvia.<br />
Laboratorioon uusi,<br />
herkempi menetelmä<br />
Laboratoriotutkimuksissa on muuttunut<br />
vaadittava menetelmä. Uusi, herkempi<br />
tutkimustapa tunnetaan lyhenteellä ISO<br />
MSRV -menetelmä, ja se on otettava käyttöön<br />
viimeistään 1.9.2007 alkaen.<br />
Menetelmään liittyvää tietoa ja koulutusta<br />
on annettu asianomaisille laboratorioille<br />
jo viime syksystä lähtien, ja<br />
kokemukset ovat olleet myönteisiä.<br />
Mika Varjonen<br />
kaikki siipikarjatilat<br />
mukaan valvontaan<br />
Kattavampi ja tarkempi valvonta merkitsee<br />
myös uusien tilojen mukaantuloa. Vuoden<br />
2008 alusta salmonellavalvontaohjelma<br />
tulee koskemaan myös niitä tiloja, joista<br />
myydään siipikarjanlihaa tai kananmunia<br />
suoraan kuluttajille tai jotka sijaitsevat<br />
EU:n munien kaupanpitoasetuksen määrittelemällä<br />
poikkeusalueella.<br />
Tarkempia tietoja muutoksista on toimitettu<br />
salmonellavalvontaohjelmassa<br />
mukana oleville toimijoille postitse maaliskuun<br />
alussa.<br />
Lattiakanaloiden tossunäytteet voi kerätä<br />
esimerkiksi kostutetulla sideharsolla, jota on<br />
kääritty kengän päälle.<br />
1 / 2 0 0 7 • 7
■ p r o F i i L i<br />
Aiemmin Unileverillä sekä Maito<br />
ja Terveys ry:ssä työskennellyt<br />
Annikka Marniemi on muutaman<br />
kuukauden ajan perehtynyt<br />
laajaan työkenttäänsä kuluttajien edusnaisena.<br />
– Työ on paljon antoisampaa ja<br />
haasteellisempaa kuin osasin ajatellakaan,<br />
hän toteaa.<br />
Kuluttajaliitossa hän astui suuriin saappaisiin,<br />
loppuvuonna eläkkeelle lähteneen<br />
Riitta Tainion seuraajaksi. Marniemi kertoo<br />
olevansa tyytyväinen, että Tainio jätti hänelle<br />
tilaa muodostaa oma käsityksensä<br />
työstään.<br />
– Riitta totesi, ettei kerro kaikesta mahdollisesta,<br />
jotta voin itse tehdä siten kuin<br />
parhaaksi näen ja koen. Monta kertaa olen<br />
ajatellut, että paljon jäi sanomatta, mutta<br />
hyvä niin, toteaa itsenäisestä työstään<br />
nauttiva Marniemi.<br />
Hänen mukaansa Tainion luoma verkosto<br />
tarjonnut vahvan pohjan lähteä ponnistamaan<br />
työhön kuluttajien äänenä. – Ja<br />
vastaanotto on ollut hieno.<br />
kuluttajien terveyden<br />
edistäminen tavoitteena<br />
Kuluttajaliitolla on menossa ”Kuluttajat<br />
elintarvikeviidakossa” -proje<strong>kt</strong>i, jonka<br />
tavoitteena on terveyden edistäminen<br />
pakkausmerkintöjen paremman lukutai-<br />
• 1 / 2 0 0 7<br />
K A T I L E P P Ä L A H T I | t e k s t i<br />
P I r J O M A I L A M M I | k u v a<br />
Kuluttajan äänenä<br />
elintarvikeviidakossa<br />
Elintarviketieteen maisteri Annikka<br />
Marniemi, 33, on aloittanut<br />
työnsä Suomen Kuluttajaliiton<br />
elintarvikeasiantuntijana. Hänen<br />
ensimmäinen proje<strong>kt</strong>insa<br />
on edistää pakkausmerkintöjen<br />
lukutaitoa – ja lobata selkeämpien<br />
merkintöjen puolesta.<br />
don kautta. Proje<strong>kt</strong>i jatkuu vuoden 2009<br />
loppuun asti.<br />
– Tavoite on, että kuluttajat oppisivat<br />
tekemään parempia valintoja, vertailemaan<br />
elintarvikkeiden ravintosisältöjä.<br />
Kampanjan kohteena ovat erityisesti<br />
nuoret miehet ja lapsiperheet. Marniemi<br />
kertoo, että kampanja tulee näkyväksi ensi<br />
syksynä. Parhaillaan hän etsii kampanjaan<br />
yhteistyökumppaneita.<br />
Marniemi toteaa, että kuluttajanäkökulmasta<br />
pakkausmerkinnöissä on parantamisen<br />
varaa.<br />
– Joissakin tuotteissa ravintosisältö on<br />
merkitty hyvin, joissain taas ihan surkeasti.<br />
Tavoitteemme on selkiyttää merkintöjä ja<br />
tämä mielessä lähestymme elintarviketeollisuuden<br />
yrityksiä.<br />
Yhteistä näkemystä<br />
merkinnöistä etsitään<br />
Annikka Marniemi on mukana useissa<br />
työryhmissä ja elimissä, joissa keskustellaan<br />
siitä, millainen olisi hyvä pakkausmerkintä.<br />
– Tulee viemään aikaa, että saadaan<br />
merkinnöistä yhteinen näkemys, sillä asia<br />
on aika monimutkainen.<br />
EU:ssa laaditaan parhaillaan pakkausmerkintäsäädöstä,<br />
joten kansainvälinen<br />
näkökulma pitää myös kotimaisissa keskusteluissa<br />
ottaa huomioon. Marniemi<br />
puhuu erityisesti valmisruokapakkausten<br />
merkintöjen selkeyttämisen puolesta.<br />
Hänestä on tärkeää, että valmisruokiin<br />
saataisiin annoskoon mukaiset merkinnät<br />
energia-, rasva-, kuitu- ja suolamääristä.<br />
– Jos ravintosisältö on esimerkiksi 350<br />
gramman valmisruokapakkauksissa merkitty<br />
vain sataa grammaa kohti, ei kukaan<br />
lähde sitä kaupan hyllyn vierellä<br />
seisoessaan kertomaan 3,5:llä saadakseen<br />
annoksen tiedot selville. Sellainen on liian<br />
vaikea lähtökohta.<br />
Marniemi toivoo, että yritykset itse<br />
kurkkaisivat pakkauksiinsa ja arvioisivat,<br />
ovatko merkinnät selkeitä. Ongelmana<br />
hänen mukaansa on, että pakkaukseen ei<br />
kuitenkaan mahdu paljoa tekstiä riittävän<br />
suurella kirjasinkoolla.<br />
– En usko, että yritysten kannalta on<br />
niinkään viitsimisestä kyse, vaan monesti<br />
pakkausmerkinnöissä on ihan teknisiä<br />
ongelmia.<br />
Itse elintarvikeasiantuntija tutkii erityisesti<br />
uusien tuotteiden merkinnät tarkkaan.<br />
Nopeastikin kaupassa käydessään<br />
hän vilkaisee usein elintarvikkeen oleellisimmat<br />
merkinnät, kuten juustosta rasvaprosentin,<br />
leivästä suolan ja jugurteista<br />
sokerin määrä.<br />
– Äskettäin huomasin valmisruokarivistöstä<br />
sellaisen tuotteen, jossa merkinnät<br />
olivat selkeät ja hyvät. Sellainen ilahduttaa,<br />
ja tällaiset tuotteet erottuvat.<br />
Kuluttajalla lopullinen<br />
vastuu valinnoistaan<br />
Marniemi toteaa, että kuluttajien kouluttamisella<br />
on rajansa. – Ei voida ajatella,<br />
että onnistuisimme kouluttamaan kaikki<br />
kuluttajat niin, että he osaisivat arvioida<br />
pakkausmerkinnöistä oleelliset tiedot.<br />
Hänen mielestään esimerkiksi Sydänmerkki<br />
on hyvä apu terveellisempiä vaihtoehtoja<br />
etsivälle kuluttajalle, vaikkei se<br />
kaikkia tuoteryhmiä koskekaan. – Toisaalta<br />
jos tuotteissa on kymmenen erilaista<br />
merkkiä, niin sekin sekoittaa kuluttajaa.<br />
Kuluttajien edusnainen korostaa kuluttajan<br />
omaa vastuuta valinnoistaan, mutta<br />
toteaa, että valitsemista on pystyttävä<br />
helpottamaan.<br />
– Kaupassa on yleensä kiire, joten<br />
valinnan pitäisi olla helppoa. Mielestäni<br />
paremmat pakkausmerkinnät olisivat<br />
yksi keino vaikuttaa elintasosairauksiin<br />
ja lihomisen ehkäisemiseen.
Annikka Marniemi tutkii pakkausmerkintöjä työnsä puolesta ja myös omasta kiinnostuksestaan.<br />
Laatutyötä ei voi<br />
liikaa korostaa<br />
Suomalaisen elintarvikkeen takana olevan<br />
vahvan laatutyön esiin tuominen on<br />
lähellä Annikka Marniemen sydäntä. Hän<br />
toteaa, että kotimaassa ruoan turvallisuutta<br />
ja laatua valvotaan kaikissa vaiheissa<br />
huolellisesti. Työ vain on suurimmaksi<br />
osaksi kuluttajille näkymätöntä.<br />
– Ihmiset ajattelevat, että suomalainen<br />
ruoka on turvallista. Meidän on vahvistettava<br />
tietoisuutta siitä, että turvallisuuden<br />
taustalla on todella paljon työtä. Laatutyö<br />
on ruoan turvallisuustakuu.<br />
Myös ruoan maku on tärkeä peruste<br />
valinnalle. – Sinänsähän tässä on haasteellinen<br />
kokonaisuus, jos suomalaisen ruoan<br />
pitäisi olla hyvää, halpaa ja maailman<br />
laadukkainta, hän naurahtaa.<br />
pyrkimys laajaan<br />
ymmärrykseen<br />
Edeltäjänsä Riitta Tainion tavoin Marniemikin<br />
kokee olevansa kuin pieni yksityisyrittäjä<br />
liitossa, jossa työskentelee ainoana<br />
elintarvikeasiantuntijana. Hän kertoo<br />
olevansa työssään täynnä intoa ja uusia<br />
ideoita. – Tietenkin täytyy yrittää pitää<br />
jalat maassa, hän toteaa.<br />
Ravitsemustieteen nuori nainen aikoinaan<br />
valitsi opintoalakseen siskonsa<br />
vinkistä. Myös oma kilpauimaritausta loi<br />
luonnollisen kiinnostuksen ravitsemustieteeseen.<br />
– Ravitsemustiede on laaja<br />
tieteenala, joka ulottuu molekyylitasolta<br />
monipuoliseen neuvontatyöhön ja siihen<br />
väliin mahtuu paljon.<br />
Koulutuksensa ja työkokemuksensa<br />
kautta hän on sisäistänyt pellolta pöy-<br />
tään -ajattelun.<br />
– Pidän haasteena, että voisin edes<br />
jonkin verran ymmärtää eri tahoja tällä<br />
alalla. Tässä työssä ei voi keskittyä vain<br />
yhteen asiaan, vaan kuluttajan edustajana<br />
on pyrittävä laajaan ymmärrykseen.<br />
Leikki-ikäisten lasten äiti ei enää tuijota<br />
kilometrikaupalla uima-altaan kaakeleita,<br />
mutta liikkuu kuitenkin a<strong>kt</strong>iivisesti<br />
edelleen. – Ja pulikointi lasten kanssa on<br />
tietenkin mukavaa.<br />
Perheelle tärkeä henkireikä on mökkielämä<br />
ulkosaaristossa, jonne Marniemet<br />
matkaavat veneellään aina kun säät sen<br />
sallivat.<br />
1 / 2 0 0 7 •
<strong>Evira</strong>lla keskeinen rooli<br />
hyväksymisessä<br />
Valmisteiden terveysvaikutukset arvioidaan<br />
<strong>Evira</strong>n pyynnöstä Sosiaali- ja terveydenhuollon<br />
tuotevalvontakeskuksessa ja<br />
ympäristövaikutukset Suomen ympäristö-<br />
Uuden keskuksessa. <strong>Evira</strong>n lain riskinarviointiyksikkö<br />
tavoitteena on kas-<br />
voi arvioida vintuotannossa valmisteiden terveys- käytettävien ja ymvalmisteidenhyväksymisjärjestelmänyksinkertaistaminen<br />
päätöksenteon nopeuttamiseksi sekä<br />
valvonnan tehostaminen. Kasvinsuojeluaineiden<br />
arviointi- ja hyväksymisperusteet<br />
pysyvät muuttumattomina.<br />
Tutkimusvaatimukset ja tarkastusmenettelyssä<br />
noudatettavat yhdenmukaiset<br />
arviointi- ja hyväksymisperiaatteet perustuvat<br />
EY:n kasvinsuojeluainedire<strong>kt</strong>iiviin,<br />
eikä niihin ole tullut muutoksia.<br />
Kasvinsuojeluaineiden riskinarviointi ja<br />
riskinhallinta on uudessa järjestelmässä<br />
erotettu toisistaan.<br />
Yksityiskohtaisemmat kasvinsuojeluaineita<br />
koskevat säännökset tullaan antamaan<br />
parhaillaan valmisteltavilla maa- ja<br />
metsätalousministeriön asetuksilla.<br />
30 • 1 / 2 0 0 7<br />
rEIJO VANHANEN<br />
ylitarkastaja, kasvinsuojeluainejaosto, <strong>Evira</strong><br />
Kasvinsuojeluainesäädökset uudistuivat<br />
Laki kasvinsuojeluaineista tuli voimaan vuoden alussa. Laki keskittää<br />
kasvinsuojeluaineiden hyväksymisestä päättämisen <strong>Evira</strong>lle.<br />
<strong>Evira</strong> tarkastaa kasvinsuojeluaineiden<br />
hakemukset ja päättää,<br />
mitkä tarkastukset valmisteella<br />
tehdään ja mitkä lausunnot hakemuksesta<br />
pyydetään. <strong>Evira</strong>ssa tarkastetaan<br />
valmisteiden kemialliset ja fysikaaliset<br />
ominaisuudet, määritetään käytöstä aiheutuvat<br />
jäämät sekä arvioidaan biologinen<br />
tehokkuus ja käyttökelpoisuus. Turvalliseksi<br />
katsottavan jäämätason arviointiin<br />
liittyy uutena <strong>Evira</strong>lle säädettynä tehtävänä<br />
tilapäisten jäämien enimmäismäärien asettaminen<br />
tehoaineelle, mikäli raja-arvoja ei<br />
ole vielä yhteisötasolla olemassa.<br />
päristöriskit silloin, kun tehoaine on hyväksytty<br />
dire<strong>kt</strong>iivin ns. positiiviluetteloon,<br />
ja valmiste on hyväksytty EU:n jäsenvaltiossa,<br />
jossa on vastaavat maatalous- ja<br />
ympäristöolot kuin Suomessa.<br />
<strong>Evira</strong> voi tehdä riskinarvioinnin myös<br />
silloin, kun valmisteen koostumus on lähes<br />
samanlainen kuin Suomessa jo hyväksytyllä<br />
valmisteella.<br />
Tarkastusten ja lausuntojen valmistuttua<br />
<strong>Evira</strong> päättää kasvinsuojeluaineen<br />
hyväksymisestä. Hyväksyminen annetaan<br />
enintään kymmeneksi vuodeksi, ja se voidaan<br />
hakemuksesta uudistaa. Hyväksymättömien<br />
kasvinsuojeluaineiden käyttö<br />
on sallittua vain tutkimus- ja kehitystarkoituksiin,<br />
mikäli <strong>Evira</strong> on myöntänyt<br />
niihin luvan.<br />
Valvonta tehostuu<br />
Kumotun torjunta-ainelain nojalla ei<br />
ollut mahdollista puuttua vähäisiin torjunta-ainerikkomuksiin,<br />
jotka kuitenkin<br />
Plugi/Janne Koivuniemi<br />
käytännössä muodostavat valtaosan valvonnassa<br />
havaituista rikkomuksista. Valvontaviranomaisia,<br />
tarkastusoikeuksia ja<br />
virka-apua koskevat säännökset selkeyttävät<br />
viranomaisten työnjakoa. <strong>Evira</strong> toimii<br />
lain päävastuullisena täytäntöönpano- ja<br />
valvontaviranomaisena.<br />
Käytännön valvontatehtävät ovat jatkossakin<br />
työvoima- ja elinkeinokeskusten<br />
tarkastajien vastuulla. Lisäksi on tarvittaessa<br />
mahdollista myöntää valtuutus tilapäisille<br />
tarkastajille. Kasvinsuojeluaineiden<br />
maahantuonnin valvonta on säädetty tullilaitoksen<br />
tehtäväksi.<br />
Kasvinsuojeluaineet, joiden hyväksyminen<br />
on peruutettu tai muuten lakannut,<br />
kuuluvat jätelain piiriin. Jos tarkastaja<br />
havaitsee tilalla tällaisia aineita, hänen<br />
tulee ilmoittaa niistä kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle.<br />
<strong>Evira</strong> käynnistää<br />
kuluvan vuoden aikana yhteistyön jäteviranomaisten<br />
ja viljelijäjärjestöjen kanssa<br />
käyttökelvottomien kasvinsuojeluaine-erien<br />
hävittämiseksi.<br />
<strong>Evira</strong>lla on mahdollisuus antaa määräyksiä<br />
toiminnanharjoittajalle toiminnassa<br />
todettujen puutteiden korjaamiseksi. Ihmisille,<br />
eläimille tai ympäristölle vaaraa aiheuttavissa<br />
tapauksissa voidaan esimerkiksi<br />
kasvinsuojeluaineen tai korjaamattoman<br />
sadon käyttö kieltää. Hyväksymätön kasvinsuojeluaine<br />
ja sillä käsitelty viljelykasvi<br />
saatetaan määrätä hävitettäväksi ainetta<br />
käyttäneen kustannuksella. <strong>Evira</strong>lla on<br />
myös mahdollisuus tehostaa epäkohdan<br />
korjaamisvelvoitetta uhkasakolla tai teettämisuhalla.<br />
Henkilön, joka ammattitoimintaansa<br />
liittyen käyttää kasvinsuojeluaineita, tulee<br />
pitää kirjaa käytetyistä aineista ja niiden<br />
määristä. Kotipihoilla tai -puutarhoissa<br />
käytettäviä kasvinsuojeluaineita kirjanpitovelvollisuus<br />
ei kuitenkaan koske.
M I N N A N U r r O | t e k s t i<br />
Hyvästi pahoille<br />
porkkanoille<br />
Porkkana on suomalaisten suosikkivihannes,<br />
mutta matkalla pellolta<br />
pöytään se voi altistua ikäville<br />
laatuvirheille. Tutkimushankkeessa<br />
etsitään keinoja vähentää<br />
porkkanoiden varastohävikkiä ja<br />
kohentaa kuluttajalaatua.<br />
Suomalaiset syövät porkkanoita<br />
vuosittain keskimäärin kahdeksan<br />
kiloa per henkilö. Porkkanaa<br />
viljellään Suomessa noin 1 600<br />
hehtaarilla, ja vuotuinen sato on noin 59<br />
miljoonaa kiloa. Varastohävikki on kuitenkin<br />
melkoinen: lähes kolmasosa varastoidusta<br />
porkkanasta joudutaan hävittämään<br />
kasvitautien tai muiden laatuongelmien<br />
takia.<br />
<strong>Evira</strong>, Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus<br />
(MTT) sekä Kuluttajatutkimuskeskus<br />
aloittivat vuonna 2005 yhteisen<br />
hankkeen, joka pureutuu kotimaisen<br />
porkkanaketjun keskeisiin laaturiskeihin.<br />
Kevääseen 2008 jatkuvassa tutkimuksessa<br />
on mukana myös noin 20 hämäläistä ja<br />
varsinaissuomalaista porkkananviljelijää<br />
sekä kaupan keskusliikkeet.<br />
Tutkimushankkeen koordinaattori,<br />
tutkija Petri Vanhala MTT:stä toteaa, että<br />
porkkanaerien laatu kaupassa vaihtelee<br />
paljon.<br />
– Jos porkkanat ovat viipyneet ketjussa<br />
pitkään, niissä piilevät kasvitaudit<br />
aiheuttavat säilyvyys- ja makuongelmia.<br />
Porkkanoiden väärä käsittely voi aiheuttaa<br />
myös parfymoitumista, jolloin porkkanassa<br />
tuntuu saippuan hajua ja makua, hän<br />
selvittää.<br />
patogeenit pois varastoista<br />
Harvinainen mutta ikävä ongelma ovat<br />
porkkanoiden aiheuttamat ruokamyrkytykset.<br />
Niitä on koettu esimerkiksi vuosina<br />
2006, 2004 ja 2003, kun Yersinia pseudotuberculosis<br />
levisi porkkanan välityksellä.<br />
Hanna Kairikko<br />
Piilevät kasvitaudit kuten harmaa- ja pahkahome verottavat lähes kolmasosan varastoiduista<br />
porkkanoista.<br />
Vanhala kertoo, että yleensä ruokamyrkytystapaukset<br />
ajoittuvat varastokauden<br />
loppuun, kun varastoon päässeet ba<strong>kt</strong>eerit<br />
ovat lisääntyneet siellä. Porkkanoiden<br />
kuorinta ja raastaminen saattavat jopa<br />
edistää patogeenien lisääntymistä, varsinkin<br />
jos käsiteltyjä porkkanoita säilytetään<br />
pitkään ennen tarjoilua.<br />
– Yksi mahdollinen ba<strong>kt</strong>eerien leviämisreitti<br />
ovat jyrsijät, joten niitä ei pidä<br />
päästää porkkanavarastoihin. Toinen tärkeä<br />
tekijä on toimiva kylmäketju varastosta<br />
kuorimoon ja suurkeittiöön, Vanhala<br />
painottaa.<br />
kasvitaudit kuriin<br />
Kotimainen porkkana tuppaa loppumaan<br />
kesken kevättä, koska kasvitaudit kuten<br />
mustamätä, harmaahome ja pahkahome<br />
verottavat varastoja rajusti. Vanhala huomauttaa,<br />
että osa varastotauteihin vaikuttavista<br />
tekijöitä on tiedossa, osaa vasta<br />
tutkitaan.<br />
– Viljelykierto on tärkeää kasvitautien<br />
ehkäisyssä, sillä esimerkiksi mustamätä<br />
voi säilyä maassa useita vuosia. Suuri<br />
merkitys on myös porkkanoiden alkujäähdytyksellä:<br />
noston jälkeen ne pitäisi<br />
jäähdyttää nopeasti varastointilämpötilaan<br />
eli +0,5–+1 ºC:een, hän listaa.<br />
Vanhala kertoo, että MTT:ssä on kehitetty<br />
kasvitautien ennakointimenetelmä.<br />
Siinä vastanostetusta porkkanaerästä otetaan<br />
noin 20 kiloa porkkanoita, ja niitä<br />
säilytetään kuusi viikkoa +10 ºC:ssa. Sen<br />
jälkeen nähdään, mitkä erät ovat niin terveitä,<br />
että niitä kannattaa säilyttää kevät-<br />
talveen asti.<br />
Pellolla porkkanan ongelmallisin vihollinen<br />
on porkkanakemppi, jonka jäljiltä<br />
kasvin lehdet ovat persiljamaiset ja juuri<br />
jää lyhyeksi ja karvaiseksi. MTT:ssä kehitetään<br />
keinoja kempin torjunnan ajoittamiseksi<br />
täsmälleen oikein, jolloin myös<br />
torjunta-ainejäämien riski vähenee.<br />
Vanhala, P. (toim.) Vihannesten kuluttajalaadun<br />
parantaminen – esimerkkinä<br />
porkkana. MTT:n selvityksiä 134.<br />
Monta hyvää<br />
syytä syödä<br />
■ Suomalaiset syövät porkkanoita,<br />
koska ne ovat terveellisiä, edullisia,<br />
hyvin saatavilla ympäri vuoden, monikäyttöisiä<br />
ja helppoja. Näin ihmiset<br />
perustelivat porkkanansyöntiä Kuluttajatutkimuskeskuksenryhmäkeskusteluissa.<br />
Tyypillinen tapa syödä porkkanaa<br />
on napostella sitä sellaisenaan, minkä<br />
lisäksi lapsiperheet ja ikäihmiset käyttävät<br />
sitä monipuolisesti ruoanlaitossa.<br />
Kuluttajien mielestä porkkana on<br />
hyvä, kun se on makea ja mehukas.<br />
Tutkimuksessa selvisi myös, että kuluttajat<br />
pitävät kotimaisten porkkanoiden<br />
laatua yleisesti ottaen hyvänä.<br />
1 / 2 0 0 7 • 31
Marraskuussa 2006 järjestetty<br />
seminaari keräsi kokoon<br />
suuren joukon sivutuoteasetuksen<br />
kanssa painivia<br />
eläinlääkäreitä ja muita viranomaisia kunnista,<br />
lääneistä, maa- ja metsätalousministeriöstä<br />
sekä <strong>Evira</strong>n eri yksiköistä.<br />
Päivä alkoi <strong>Evira</strong>n eläinten terveys ja<br />
hyvinvointiyksikön johtajan Riitta Maijalan<br />
avauspuheenvuorolla. Hän totesi puheessaan,<br />
että kyseessä ei tietystikään ole uusi<br />
asia; eläinten raatoja ja teurassivutuotteita<br />
on ollut ihmisten riesana maailman<br />
sivu.<br />
Eläinlääkintötarkastaja Kirsti Huovinen<br />
toi kuulijoille maa- ja metsätalousministeriön<br />
terveiset ja kertoi esityksensä aikana<br />
sivutuoteasetuksen tulevista kokonaisuudistuksista.<br />
Asetus valmisteltiin aikoinaan<br />
kovalla kiireellä pitkälti nautojen BSEtaudin<br />
seurauksena ja hätäisesti valmistellun<br />
asetuksen toimeenpano osoittautui<br />
vaikeaksi jo alusta alkaen.<br />
Nyt komissio valmistelee asetuksen<br />
kokonaisuudistusta, jonka tarkoituksena<br />
on selkiyttää asetuksen soveltamisalaa ja<br />
3 • 1 / 2 0 0 7<br />
TAINA KUTILA, eläinlääkäri, rehu- ja lannoitevalvontayksikkö, <strong>Evira</strong><br />
Seminaari jakoi tuhdisti tietoa<br />
sivutuoteasetuksesta<br />
Sivutuoteasetus on osin hankalasti<br />
käytäntöön sovellettavissa,<br />
ja usealla se<strong>kt</strong>orilla kaivataan<br />
siitä tarkempaa ohjeistusta.<br />
Kunnaneläinlääkäreille ja muille<br />
viranomaisille järjestettiin viime<br />
vuoden lopulla seminaari, jossa<br />
asetusta käsiteltiin mahdollisimman<br />
käytännönläheisesti.<br />
poistaa kohtuuttoman tiukat vaatimukset<br />
sellaisten tuotteiden osalta, joihin ei liity<br />
eläintautivaaraa. Uudistuksella on myös<br />
tarkoitus selkiyttää rajanvetoa sivutuoteasetuksen<br />
ja mm. jätelainsäädännön<br />
välillä. Lisäksi tavoitteena on poistaa EUlainsäädännön<br />
päällekkäisyyttä, siten ettei<br />
toimijoilta vaadita kaksoishyväksyntää<br />
kahden eri säädöksen nojalla.<br />
Liikennevalot eri riskiluokille<br />
Tämän jälkeen siirryttiin sivutuotteiden<br />
luokitteluun ja hävitysmenetelmiin, joista<br />
luennoi eläinlääkäri Taina Kutila <strong>Evira</strong>n<br />
rehu- ja lannoitevalvontayksiköstä.<br />
Eri sivutuoteluokkien muistinvirkistäjänä<br />
käytettiin ns. liikennevalomallia,<br />
jossa punainen valo kuvaa vaarallisimpaan<br />
riskiryhmään kuuluvia luokan 1 sivutuotteita,<br />
oranssi luokan 2 ja vihreä luokan 3<br />
sivutuotteita. Luokituksen jälkeen päästiin<br />
eri luokkien käyttö- ja hävitysmahdollisuuksiin<br />
tapausesimerkein höystettynä.<br />
Hautaaminen kirvoitti keskustelua<br />
Seuraavana esiintyi eläinlääkintötarkastaja<br />
Taina Heimonen-Kauppi <strong>Evira</strong>n eläinten<br />
terveys ja hyvinvointiyksiköstä. Hänen aiheenaan<br />
oli ”Sivutuotteiden hautaaminen<br />
ja haaskakäyttö”. Aiheesta oli kyselty jo<br />
ennen seminaaria ja se kirvoitti vilkasta<br />
keskustelua seminaarin aikana.<br />
Länsi-Suomen ympäristökeskuksen<br />
ylitarkastaja Marketta Kujalalla oli oma<br />
sanasensa sanottavana haaskoista ja raatojen<br />
hautaamisesta, koska myös ympäristöviranomaisilla<br />
on kosketuspintaa niiden<br />
valvontaan.<br />
Seuraava esitys olikin Kujalan pitämä,<br />
ja esityksen aikana pureuduttiin sivutuoteasetuksen<br />
huomioimiseen ympäristö-<br />
lupapäätöksessä. Ympäristökeskukset ja<br />
muut ympäristölupaviranomaiset myöntävät<br />
lupia myös kunnan- ja läänineläinlääkäreiden<br />
valvomille laitoksille, kuten<br />
turkistarhoille, rehusekoittamoille, tilateurastamoille<br />
ja lihanleikkaamoille.<br />
Luennon päätavoitteena oli saada yleisö<br />
ymmärtämään perusasioita ympäristövalvonnasta<br />
ja toisaalta tiivistää sivutuotteita<br />
valvovien ja ympäristölainsäädännön<br />
pohjalta toimivien viranomaisten<br />
yhteistyötä.<br />
”pipo kireelle ja menoksi”<br />
Ylitarkastaja Merja Torniainen <strong>Evira</strong>n<br />
rehu- ja lannoitevalvontayksiköstä luennoi<br />
aiheesta ”Sivutuotteesta lannoitevalmisteeksi”.<br />
Hänen esityksestään kävi selville,<br />
että orgaanisia lannoitevalmisteita voidaan<br />
valmistaa <strong>Evira</strong>n hyväksymissä biokaasu-<br />
tai kompostointilaitoksissa.<br />
Eläimistä saatavista sivutuotteista lannoitevalmisteita<br />
valmistavien laitosten on<br />
täytettävä sivutuoteasetuksen edellyttämät<br />
toimintaympäristöä, käsittelyä ja valmistusprosessia<br />
sekä lopputuotteen hygieenistä<br />
laatua ja omavalvonnan toteuttamista<br />
koskevat vaatimukset. Lisäksi lopputuotteen<br />
on täytettävä lannoitevalmisteelta<br />
vaadittavat ominaisuudet. Valvonnalla<br />
varmistetaan, että markkinoille saatettavat<br />
lannoitevalmisteet ovat turvallisia<br />
käyttää.<br />
Vilkkaan keskustelun ja lounaan jälkeen<br />
jatkettiin laitostarkastusosiolla,<br />
josta ensimmäisen luennon aiheena oli<br />
”Kunnaneläinlääkärille kuuluvien sivutuotelaitosten<br />
hyväksymisprosessi laitostyypeittäin”.<br />
Läänineläinlääkäri Kirsi<br />
Sario Etelä-Suomen lääninhallituksesta<br />
ei pettänyt tälläkään kertaa luentojensa
Anita Polkutie<br />
tason suhteen.<br />
Seuraavassa luennossaan hän käsitteli<br />
jo hyväksyttyjen laitosten jatkovalvontaa.<br />
Kunnaneläinlääkäri valvoo kunnassaan<br />
kahden tyyppisiä laitoksia, eli niitä jotka<br />
on itse hyväksynyt ja toisaalta paikallisella<br />
tasolla niitä, jotka lääninhallitus tai <strong>Evira</strong><br />
on hyväksynyt.<br />
Kunnaneläinlääkärin tehtävänä on toimeenpanoasetuksen<br />
(MMMa 850/2005)<br />
mukaisesti valvoa teknisten tuotteiden<br />
varastointilaitoksia, tilarehustamoita, teknisiä<br />
laitoksia sekä tilojen pieniä ja suuria<br />
polttolaitoksia. Kirsin neuvo oli, että eikun<br />
pipo kireelle ja menoksi.<br />
paneeli pohti käytännön ongelmia<br />
Iltapäiväkahvien jälkeen jatkettiin paneelikeskustelulla<br />
sivutuoteasetuksen käytännön<br />
ongelmista ja pyrittiin vastaamaan<br />
ennakkoon esitettyihin kysymyksiin. Panelisteina<br />
toimivat Kirsti Huovinen, Kirsi<br />
Sario, läänineläinlääkäri Pirjo-Riitta Korpinen<br />
Länsi-Suomen lääninhallituksesta sekä<br />
<strong>Evira</strong>n eri yksiköiden edustajat eläinten<br />
terveys ja hyvinvointiyksiköstä sekä maito-,<br />
muna- ja rehupuolelta.<br />
Paneelin lopuksi katsottiin parin kal-<br />
von avulla tapausesimerkki valvonnan<br />
pakkokeinoista. Aihe on nykyisen lainsäädännön<br />
nojalla hankala ja aiheuttaa<br />
paljon työtä paikallisella tasolla. Mitään<br />
erityisen selkeää ohjeistusta siihen ei ole<br />
keskushallinnon tasolta helppoa antaa.<br />
Neuvoa voi kuitenkin aina kysyä esimerkiksi<br />
<strong>Evira</strong>n juristeilta Tiina Lapveteläiseltä<br />
tai Mia Ekmanilta.<br />
Seminaari arvioitiin antoisaksi<br />
Seminaarin palaute oli hyvää ja päivää<br />
pidettiin onnistuneena, vaikkakaan kaikkiin<br />
esitettyihin kysymyksiin ei löydetty<br />
vastausta. Erityisesti osallistujille jaettu materiaali<br />
ja päivän yleisarvosana saivat erinomaisen<br />
hyvät arviot. Myös luennoitsijoita<br />
kiiteltiin ja tyytyväisyyttä herätti heidän<br />
pysymisensä luentojensa aiheissa.<br />
Arviointilomakkeen perusteella päivän<br />
parasta antia olivat mm. runsas keskustelu<br />
ja tilaisuus mieltä askarruttavien kysymysten<br />
esittämiseen, runsas osanotto,<br />
yleiskuva monilta alueilta ja seminaarin<br />
monipuolisuus, tapausesimerkit sekä asetuksen<br />
selkeyttäminen luennoilla.<br />
Parannettavaakin löytyisi esimerkiksi<br />
siinä, että tällä hetkellä toiminta on eri<br />
Eri riskiluokkiin kuuluvia<br />
sivutuotteita havainnollistettiin<br />
seminaarissa<br />
liikennevalomallilla.<br />
Täydelliset listat eri sivutuotteiden<br />
luokituksesta<br />
löytyvät mm. <strong>Evira</strong>n nettisivuilta.<br />
näkökohdista erilaista ja toisaalta kaivattiin<br />
lisää konkreettisia ohjeita ja selkeätä<br />
selvitystä eri viranomaisten vastuista ja<br />
tehtävistä, asioiden koetaan olevan edelleen<br />
enemmän tai vähemmän levällään.<br />
Uudelle seminaarillekin koettiin olevan<br />
tarvetta viimeistään siinä vaiheessa, kun<br />
sivutuoteasetuksen kokonaisuudistukset<br />
tulevat voimaan. Lisäksi osin hyvinkin<br />
vaikeaa asiaa ja omaksuttavaa oli päivän<br />
aikana paljon ja valvonnan eri toimijoiden<br />
yhdistäminen koetaan tärkeäksi.<br />
Seminaarissa jaettu materiaali ja luennoitsijoiden<br />
esitykset löytyvät <strong>Evira</strong>n<br />
nettisivuilta www.evira.fi valikosta palveluhakemisto,<br />
kohdasta asiakokonaisuudet.<br />
Sivuilla on myös useita sivutuoteasetuksen<br />
soveltamisoppaita ja tiedotteita viranomaistenkin<br />
valvonnan apuvälineiksi.<br />
Artikkelin kirjoittaja toimi sivutuoteseminaarin<br />
pääjärjestelijänä. Seminaarin<br />
valmistelussa olivat mukana myös Länsi-<br />
Suomen läänineläinlääkärit Riitta Armfelt<br />
ja Pirjo-Riitta Korpinen, Riihimäen<br />
kaupungineläinlääkäri Hanna Kukkola<br />
sekä useat <strong>Evira</strong>n yksiköt.<br />
1 / 2 0 0 7 • 33
3 • 1 / 2 0 0 7
■ k o L u M N i<br />
EILA KILPIö<br />
johtaja, Kuluttajatutkimuskeskus<br />
Ruokapolitiikkaa arkeen ja juhlaan<br />
<strong>Evira</strong>n pääjohtaja Jaana Husu-<br />
Kallio arvioi Kaari-lehden viime<br />
numerossa Eduskunnan<br />
hyväksymän elintarviketurvallisuusselonteon<br />
merkitystä. Selonteko on<br />
mittava kuvaus nykyisen kansallisen turvallisuusjärjestelmän<br />
uskottavuudesta ja<br />
toimivuudesta. Samalla sen pohjalta on<br />
arvioitavissa, mitä elintarviketurvallisuuden<br />
ylläpito ja parantaminen vielä vaatii.<br />
Toimenpiteet pyritään ulottamaan koko<br />
elintarvikeketjuun.<br />
Kuluttajatutkimuksen näkökulmasta<br />
haluaisin kiinnittää huomiota kuluttajien<br />
tärkeään rooliin arjen ja juhlan toimijoina.<br />
Ymmärtävätkö kuluttajat, mitä heidän<br />
eteensä tehdään koko elintarvikeketjun<br />
turvallisuustyössä? Entä tiedämmekö riittävästi,<br />
mitä tietotaitoa meiltä edellytetään,<br />
jotta mittavat asiantuntijapanostukset vaikuttaisivat<br />
omassa ruokapöydässämme?<br />
Mistä tietoa saa?<br />
Meille arjen sankareille ruoka on enemmän<br />
kuin elintarvikkeiden kulutusta tai<br />
toisten tekemiä päätöksiä. Syöminen on<br />
aina ja kaikkialla ihmisten perustarve,<br />
mutta myös suuri innoituksen lähde ja<br />
nautinto. Miten tämä seikka näkyy asiantuntijapuheessamme,<br />
joka painottuu turvallisuusasioihin<br />
sekä ravintoaineiden<br />
saantiin ja ruokariskeihin?<br />
***<br />
Olen toki aivan samaa mieltä siitä, että<br />
kansainvälistyvässä tilanteessa elintarviketurvallisuus<br />
on aina varmistettava. Myös<br />
kansalaisten ja kuluttajien rooli a<strong>kt</strong>iivisena<br />
toimijana kasvaa. Suomessa on moniin<br />
muihin maihin verrattuna säilynyt vankka<br />
luottamus viranomaistiedottamiseen.<br />
Uskon, että kriisien uhatessa viestinnän<br />
toimintavarmuus <strong>Evira</strong>nkin johdolla toteutuu.<br />
Ruokapöydissä esille tulleet kysymykset<br />
eivät kuitenkaan koske yhtä ainoaa viranomaista.<br />
Ei tarvitse kuin vilkaista viranomaisten<br />
nykyisiä nettisivuja todetakseen,<br />
millaiseen mustaan aukkoon avuton tai<br />
utelias etsijä saattaa joutua. Viestintämme<br />
ei todellakaan ole asiakaslähtöistä, jos asiakkaiksi<br />
lasketaan myös kuluttajat.<br />
Arjen sankarien mielessä pyörivät<br />
konkreettiset kysymykset saattavat olla<br />
asiantuntijoiden mielestä kummallisia,<br />
mutta niihinkin tulisi jostain löytyä asiallinen<br />
vastaus. Usein kysymykset sivuavat<br />
eri toimijoiden välistä harmaata vyöhykettä,<br />
johon kellään ei ole valmista vastausta,<br />
vaikka puhelua siirreltäisiin viranomaiselta<br />
toiselle.<br />
***<br />
Omasta puolestani toivoisin, että kaikenlainen<br />
nuorten uusavuttomuudestaan puhuminen<br />
lopetettaisiin välittömästi. Neuvottomuutta<br />
synnyttävät uudet tilanteet<br />
ja kokemukset, eivät uudet sukupolvet.<br />
Ruokamarkkinat ja elinympäristömme on<br />
muuttunut isoäitien ajoista hyvin nopeasti.<br />
Elintarvikevälitteisten sairauksien torjuntaa<br />
ja tutkimusta tehostamaan käynnistetään<br />
maassamme erityinen zoonoosikeskus.<br />
Sen toimiala kuvaa hyvin niitä erityisongelmia,<br />
joita avautuvilla markkinoilla<br />
jatkuvasti syntyy mainitsemalleni harmaalle<br />
vyöhykkeelle, tässä tapauksessa <strong>Evira</strong>n<br />
ja Kansanterveyslaitoksen välimaastoon.<br />
Oletan, että toimintaansa käynnistelevä<br />
keskus saa vastaanottaa jälleen kuluttajien<br />
omituisia kysymyksiä.<br />
***<br />
Mainitsen omasta hullunkurisesta perheestäni<br />
kaksi esimerkkiä tiedontarpeesta, johon<br />
oletan uuden keskuksen tuotteistavan<br />
kuluttajille vastauksia.<br />
Äitini sai salmonellatartunnan 1970luvun<br />
lopulla. Tieto järkytti syvästi Sarparannan<br />
mummun, joka hädissään soitteli<br />
terveyskeskukseen, pitääkö nyt lasten<br />
perheitä kieltää tulemasta kesälomille,<br />
voidaanko suunnitellut sukujuhlat pitää<br />
ja vieraita kutsua. Ei tullut vastausta mistään<br />
tuutista. Otimme maalaisjärjen<br />
käyttöömme, eikä kesälomista, juhlista tai<br />
muista suunnitelmista luovuttu.<br />
Toinen, yhä akuutti ongelma syntyi<br />
omaan perheeseeni, kun poikani yli vuoden<br />
kestäneet vatsaongelmat paikallistettiin<br />
eheciksi. Neuvonpidot lääkärin kanssa<br />
ovat painottuneet enemmän taudin tartuntalähteiden<br />
kartoittamiseen kuin vaivojen<br />
hoitoon. Jos potilaan edellisen vuoden<br />
matkustuslistalle mahtuvat niin Stavanger,<br />
Varsova, Tallinna, Pariisi, Milano, Rooma,<br />
Osaka, Kioto, Nara sekä viimeksi Beninin<br />
Villa Karo, lienee toivotonta etsiä tartunnan<br />
alkulähteitä. Arkielämä tuottaa monia<br />
kysymyksiä, joihin ei ole toistaiseksi löytynyt<br />
vastausta.<br />
***<br />
Jaana Husu-Kallion tapaan jään vielä kaipaamaan<br />
uudenlaista rohkaisevaa ruokapoliittista<br />
keskustelua, joka tuottaa sitä<br />
kuuluisaa sosiaalista pääomaakin. Ruokapuheemme<br />
kääntyvät silloin riskeistä<br />
huolimatta kansallista itsetuntoa ja kulttuuria<br />
kohottaviksi, nautintoa, perheiden<br />
ja ystävien yhdessäoloa vahvistaviksi elementeiksi.<br />
Anna-Maija Raittilan koskettavassa runossa<br />
Arkiateria hyvästä ateriasta kiitolliset<br />
ihmiset viipyvät vielä hetken ruokapöydän<br />
ääressä toistensa<br />
kohtaamisesta<br />
iloiten.<br />
1 / 2 0 0 7 • 3<br />
Eija Niiranen, KTK
Laboratorioasetus tuli<br />
voimaan vuoden alussa<br />
3 • 1 / 2 0 0 7<br />
Viranomaistutkimukset / TsL<br />
STMa 461/2000 valvontatutkimukset Muut<br />
akkreditointi<br />
SFS-EN 17025<br />
SFS-EN 17011<br />
arviointi<br />
SFS-EN 17025<br />
SFS-EN 17011 tmv .<br />
Viranomaistutkimukset / EtL Omavalvontatutkimukset/ EtL<br />
Eräät lihantarkastustutkimukset<br />
arviointi EtL:n kriteerejä vastaan<br />
<strong>Evira</strong>n hyväksymä arviointielin<br />
Elintarvikelaki ja terveydensuojelulaki<br />
edellyttävät, että laissa tarkemmin<br />
määritellyt tutkimukset<br />
tehdään <strong>Evira</strong>n hyväksymässä<br />
laboratoriossa. Yhteistä ovat myös yleiset<br />
laboratorion hyväksymisen edellytykset ja<br />
valtuutus tarkempien säännösten antamiseen<br />
asetuksella.<br />
Kolmen ministeriön yhteistyönä valmisteltu<br />
valtioneuvoston asetus elintarvikelain<br />
ja terveydensuojelulain nojalla tutkimuksia<br />
tekevistä laboratorioista kertoo tarkemmin<br />
laboratorioiden laatujärjestelmästä ja<br />
pätevyyden osoittamisesta, laboratorion<br />
tutkimusmenetelmistä, tulosten ilmoittamisesta,<br />
sekä niistä tiedoista, joita laboratorion<br />
on toimitettava toimeksiantajalle,<br />
viranomaiselle ja vertailulaboratoriolle.<br />
Vaatimukset säädöksissä tarkoitettujen<br />
tietojen ja yhteenvetojen toimittamisesta<br />
ovat välttämättömiä elintarviketurvallisuuden<br />
varmistamisen ja tehokkaan valvonnan<br />
kannalta, vaikkakin aiheuttavat vaivaa<br />
ja kustannuksia laboratorioille. <strong>Evira</strong>lle<br />
asetuksessa jätetty harkintavalta hyväksyä<br />
laboratorio ja arviointielin asettaa <strong>Evira</strong>lle<br />
haasteita, samoin terveysvaaran ja sovel-<br />
tamisalaan kuuluvien omavalvontatutkimusten<br />
tarkempi määrittely.<br />
Asetus vastaa niitä johtopäätöksiä ja<br />
yhdenmukaistamistavoitteita, joita ympäristöterveydenhuollon<br />
laboratorioihin<br />
kohdistuvia vaatimuksia pohtineet työryhmät<br />
aikanaan esittivät.<br />
Asetuksen soveltamisalasta<br />
Asetusteksti on jatkumoa elintarvike- ja<br />
terveydensuojelulaeissa kuvatulle laboratorioiden<br />
hyväksymisjärjestelmälle pätevyysvaatimuksineen.<br />
Vaikka vaatimukset<br />
näissä laeissa ovat lähestyneet toisiaan, ne<br />
eivät ole identtisiä.<br />
Tämä tekee laboratorioasetuksesta<br />
jossain määrin teknisesti vaikeaselkoisen.<br />
On hahmotettava, että osa pykälistä<br />
koskee vain elintarvikelain tarkoittamia<br />
laboratorioita ja että saman pykälän peräkkäisiin<br />
momentteihin on kirjoitettu omat<br />
vaatimuksensa ensin elintarvike-, sitten<br />
terveydensuojelulain nojalla.<br />
Asetus koskee ensinnäkin laboratorioita,<br />
jotka tekevät viranomaistutkimuksia.<br />
Näytteet on silloin ottanut viranomainen<br />
tai hänen valtuuttamansa taho elintarvi-<br />
JOANNA KUrKI<br />
eläinlääkintötarkastaja, maa- ja metsätalousministeriö,<br />
elintarvike- ja terveysosasto<br />
Tammikuun alussa voimaan tullut<br />
valtioneuvoston laboratorioasetus<br />
on jatkumoa elintarvike- ja<br />
terveydensuojelulaeissa kuvatulle<br />
laboratorioiden hyväksymisjärjestelmälle<br />
pätevyysvaatimuksineen.<br />
kelain tai terveydensuojelulain mukaista<br />
virallista valvontaa varten.<br />
Asetusta sovelletaan myös eräisiin<br />
elintarvikelain nojalla tehtäviin omavalvontatutkimuksiin.<br />
Kun toimija esittää<br />
omavalvontasuunnitelmansa hyväksyttäväksi,<br />
viranomaisen tehtävä on tarkistaa<br />
tutkimussuunnitelman riittävyys ja että<br />
elintarviketurvallisuuden kannalta välttämättömät<br />
tutkimukset tehdään hyväksytyssä<br />
laboratoriossa. Asetuksen 17 §:<br />
ssä annetaan elintarvikelain 21 ja 39 §:iä<br />
täydentävä ohjenuora sille, mitä omavalvontatutkimuksia<br />
tarkoitetaan.<br />
Mitä uutta?<br />
Jäljempänä verrataan nykyhetken vaatimuksia<br />
niihin, jotka olivat voimassa ennen<br />
uuden elintarvikelain voimaantuloa<br />
(1.3.2006).<br />
1) Aikaisemmin akkreditointi koski<br />
elintarvikelain nojalla tehtäviä viranomaistutkimuksia,<br />
hygienialain nojalla<br />
tehtäviä kansalliseen vierasainevalvontaohjelmaan<br />
kuuluvia tutkimuksia ja<br />
terveydensuojelulain nojalla tehtäviä<br />
asetuksen 461/2000 mukaisia talousveden<br />
valvontatutkimuksia viranomaisille.<br />
Akkreditointivaatimus on nyt laajentunut<br />
koskemaan kaikkia elintarvikelain<br />
nojalla tehtäviä viranomaistutkimuksia,<br />
siis entisten lisäksi vanhan hygienialain<br />
mukaisia viranomaistutkimuksia.<br />
Arviointi akkreditointia varten on tehtävä<br />
ISO-standardia 17025 vastaan ja<br />
akkreditointielimen toimesta, kuten<br />
ennenkin. Arviointi tapahtuu kansainvälisen<br />
käytännön mukaan 1-1,5 vuoden<br />
välein ja sen tuloksena annetaan<br />
akkreditointipäätös.<br />
2) Vaatimus pätevyyden arvioinnista koski<br />
aikaisemmin hygienialain nojalla tehtäviä<br />
viranomaistutkimuksia sekä hygienialain<br />
nojalla tehtäviä, säädösten<br />
edellyttämiä omavalvontatutkimuksia.<br />
Tämä vaatimus ei siis enää koske elin
tarvikelain mukaisia viranomaistutkimuksia<br />
(ks. kohta 1), mutta on sen<br />
sijaan levinnyt koskemaan<br />
- terveydensuojelulain nojalla tehtäviä<br />
viranomaistutkimuksia (paitsi asetuksen<br />
461/2000 mukaisia talousveden valvontatutkimuksia,<br />
ks. kohta 1); ja<br />
- niitä elintarvikelain nojalla tehtäviä<br />
omavalvontatutkimuksia, joita säädökset<br />
edellyttävät toimijan tekevän tai<br />
jotka muuten katsotaan asetuksen 17<br />
§:n mukaisiksi.<br />
Arvioinnin maksimiväli on muuttunut<br />
viidestä vuodesta kolmeksi ja sen tuloksena<br />
arviointielin antaa lausunnon.<br />
Nyt, kuten pääsääntöisesti ennenkin, arviointi<br />
on tehtävä ISO-standardia 17025<br />
vastaan. Aiemmin poikkeuksena olivat<br />
ne hygienialain mukaiset tutkimukset,<br />
jotka lueteltiin asetuksen 957/2002 liitteessä.<br />
Ne tuli arvioida <strong>Evira</strong>n asettamia<br />
kriteerejä vastaan. Nyt poikkeuksia ei<br />
ole.<br />
3) Sekä akkreditointi- että muun arviointielimen<br />
on annettava <strong>Evira</strong>lle näyttöä<br />
pätevyydestään. Akkreditointielimellä<br />
ei ole muuta vaihtoehtoa kuin toimia<br />
ISO-standardin 17011 mukaisesti, minkä<br />
se osoittaa kuulumalla kansainvälisiin<br />
monenkeskeisiin tunnustamissopimuksiin.<br />
Muun arviointielimen (joka<br />
Laboratorion laatujärjestelmä ( §)<br />
- näytteenottotapahtuma ja näytteen käsittely<br />
vaikuttavat tutkimustulokseen<br />
- laboratorion esim. annettava kirjallisia ohjeita<br />
ja näytteenottovälineitä asiakkaille<br />
- laboratorion oltava perillä säädösten asettamista<br />
velvollisuuksistaan ja asiakkaidensa<br />
tarpeista<br />
Akkreditointia varten esitettävät menetelmät<br />
( §)<br />
- käsite ’laboratorion pätevyysalue’ on säädöksistä<br />
poistunut<br />
- laboratorion ei tarvitse esittää akkreditoitavaksi<br />
jokaista elintarvikelain mukaisissa<br />
viranomaistutkimuksissa käytettävää menetelmää,<br />
vaan vähintään ne, jotka laboratorion<br />
toiminnassa ovat keskeisiä<br />
- harkinnassa siitä, mikä on keskeistä,<br />
määräävät <strong>Evira</strong>n ohjeet ja kansainväliset<br />
akkreditointikäytännöt, sillä EU:n elintarvikesäädöksissä<br />
ei tästä asiasta ole selkeää<br />
vaatimusta<br />
- kun taas on kysymys STM:n asetuksen<br />
Tomi Leporinne<br />
Uusitun laboratorioasetuksen myötä <strong>Evira</strong> pyytää asetuksessa tarkoitettuja laboratorioita<br />
päivittämään yhteystietonsa sekä akkreditoinnin tai arvioinnin piirissä olevat menetelmänsä.<br />
Kuva Tampereelta Lantmännen Analycen-laboratoriosta.<br />
tekee edellä kohdassa 2 tarkoitettua<br />
arviointia) pätevyysvaatimus on kirjoitettu<br />
aikaisempaa väljemmin: sen toiminnan<br />
ohjenuorana on oltava sama<br />
ISO-standardi 17011, mutta menettelyjen<br />
ei kirjaimellisesti eikä kaikilta<br />
yksityiskohdiltaan edellytetä olevan<br />
standardin mukaisia.<br />
4) <strong>Evira</strong>lle on lainsäädäntöön kirjoitettu<br />
mahdollisuus (ilman määräaikaa) hy-<br />
461/2000 mukaisista talousveden valvontatutkimuksista,<br />
akkreditoitava on kaikki ne<br />
menetelmät, joille on STM:n asetuksessa<br />
säädetty enimmäismäärä (esim. fluoridi<br />
1,5 mg/l), vähimmäismäärä tai muu numeerinen<br />
arvo (esim. tavoitetaso pH:lle<br />
6.5-9).<br />
- akkreditointi voi koskea yksittäisiä menetelmiä<br />
tai menetelmäryhmiä (esim.’torjuntaainejäämät<br />
kaasukromatografisella menetelmällä<br />
elintarvikkeista’)<br />
käytettävät menetelmät ( §)<br />
- laboratorion on ensisijaisesti käytettävä<br />
lainsäädännön mukaisia menetelmiä, tavoitteena<br />
jälleen asiakkaan palvelu<br />
- kv. tunnustettuihin menetelmäkokoelmiin<br />
kuuluvat ainakin ISO- ja EN-standardit<br />
sekä NMKL:n menetelmät<br />
- kansallisesti tunnustettuihin menetelmäkokoelmiin<br />
kuuluvat mm. SFS-standardit ja<br />
sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohje<br />
(STM, Oppaita 2003:1, Helsinki<br />
2003)<br />
väksyä kohdassa 2 tarkoitettu laboratorio,<br />
vaikka se ei annetun lausunnon<br />
mukaan täyttäisikään kaikkia standardin<br />
17025 vaatimuksia. Tätä mahdollisuutta<br />
voisi käyttää perustellusta syystä esim.<br />
tilanteessa, jossa laboratorion tutkimusvalikoima<br />
on suppea ja tutkimukset<br />
ovat verrattain yksinkertaisia taikka jossa<br />
esim. tarvittavia vertailututkimuksia<br />
ei ole kohtuudella saatavilla.<br />
Poikkeaminen standardin vaatimuksesta<br />
Tulosten ilmoittaminen ( §)<br />
- antaessaan tutkimustuloksen laboratorion<br />
on käytettävä samoja yksiköitä, joita<br />
tutkimuksia koskevissa mahdollisissa säädöksissä<br />
käytetään<br />
Valvonnan ja vertailulaboratorion tarpeet<br />
(11, 1 §)<br />
- <strong>Evira</strong> tarvitsee tietoja tutkimusmenetelmistä,<br />
mittausalueesta, tarkkuudesta ja<br />
mittausepävarmuudesta sekä vertailututkimuksiin<br />
osallistumisesta ja niissä menestymisestä<br />
- kantojen ja näytteiden mukana vertailulaboratorioon<br />
lähetettävä perusteelliset<br />
tunnistetiedot <strong>Evira</strong>n kantakokoelmaa ja<br />
kansallista tartuntatautitilanteen seurantaa<br />
varten<br />
- vaatimukset koskevat yhtä hyvin viranomais-<br />
kuin omavalvontatutkimuksia<br />
- laboratoriotutkimuksen toimeksiantaja<br />
teettää ruokamyrkytystutkimuksen niin<br />
pitkälle kuin katsoo tarpeelliseksi ja vastaa<br />
tutkimuskustannuksista<br />
1 / 2 0 0 7 • 37
ei saa vaarantaa tutkimustulosten luotettavuutta.<br />
Esim. <strong>Evira</strong> voisi yksittäistapauksissa<br />
sallia sen, ettei ulkoisia vertailututkimuksia<br />
ole tehty, jos laboratorio<br />
riittävin sisäisin laadunvarmistusmenettelyin<br />
ja auditoinnein osoittaa tulostensa<br />
luotettavuuden.<br />
<strong>Evira</strong> voisi tässä tapauksessa pyytää<br />
laboratoriolta selvitystä siitä, mitkä teki-<br />
Asetus tuo muutoksia laboratorioille<br />
<strong>Evira</strong>n tehtävänä on hyväksyä kaikki ne<br />
laboratoriot, joita laboratorioasetus koskee<br />
ja jotka täyttävät asetetut vaatimukset.<br />
<strong>Evira</strong>n aikaisemmat hyväksymiset ja entisen<br />
EV:n tai EVIn antamat hyväksynnät<br />
muuttuvat automaattisesti uuden asetuksen<br />
mukaiseksi <strong>Evira</strong>-hyväksynnäksi.<br />
<strong>Evira</strong> kuitenkin pyytää näitä laboratorioita<br />
päivittämään yhteystietonsa sekä<br />
akkreditoinnin tai arvioinnin piirissä ole-<br />
Laboratoriotyyppi Mitä pitää tehdä? Missä ajassa<br />
Entisen elintarvikelain nojalla hyväksytty laboratorio Päivittää <strong>Evira</strong>ssa olevat tietonsa ja pätevyysalueensa<br />
(= akkreditoinnin piirissä olevat menetelmät)<br />
Entisen hygienialain nojalla hyväksytty laboratorio Hakea akkreditointia menetelmille, joilla suoritetaan viranomaistutkimuksia<br />
ja päivittää <strong>Evira</strong>ssa olevat tietonsa<br />
ja pätevyysalueensa (= akkreditoinnin piirissä olevat<br />
menetelmät)<br />
Talousveden valvontatutkimuksia viranomaisille tekevä<br />
laboratorio<br />
Ns. omavalvontalaboratorio (Säädösten mukaisia ja omavalvontasuunnitelmassa<br />
olevia, viranomaisten vaatimia<br />
tutkimuksia tekevä laboratorio)<br />
Hyväksytty lihantarkastuslaboratorio, jossa tehdään pH-,<br />
trikiini- ja keittokoetutkimuksia<br />
Salmonellavalvontaohjelmassa mukana olevat laboratoriot<br />
Laboratorion tulee olla arvioitu (= salmonellavalvonta-ohjelman<br />
viranomaisnäytteet ovat osa omavalvontaa)<br />
Muut terveydensuojelulain tarkoittamia tutkimuksia kuin<br />
talousveden valvontatutkimukset (esim. uima-allasvedet,<br />
sisäilmatutkimukset jne) tekevät laboratoriot<br />
3 • 1 / 2 0 0 7<br />
jät puoltavat laboratorion hyväksymistä<br />
puutteineen ja miten laboratorio huolehtii<br />
tutkimusten luotettavuudesta.<br />
Lisäksi, olipa kysymys arvioidusta<br />
tai akkreditoidusta laboratoriosta, <strong>Evira</strong><br />
voi tarvittaessa, kuten ennenkin, asettaa<br />
elintarvikelain mukaisia tutkimuksia tekevälle<br />
laboratoriolle määräajan, jonka<br />
kuluessa toiminta on korjattava lainsää-<br />
HArrIET WALLIN<br />
erikoissuunnittelija, elintarvikevalvonnan ja eläinlääkinnän ohjausyksikkö, <strong>Evira</strong><br />
vat menetelmänsä.<br />
Laboratorioilta, jotka tekevät talousveden<br />
valvontatutkimuksia viranomaisille<br />
vaaditaan akkredointia, kuten ennenkin.<br />
Nämä laboratoriot rekisteröitiin aiemmin<br />
EVIssä, mutta ne eivät olleet hyväksynnän<br />
piirissä. Uusi asetus vaatii <strong>Evira</strong>n hyväksymistä<br />
ja näiden laboratorioiden tulisi<br />
siis hakea <strong>Evira</strong>n hyväksymistä. Hyväksymisprosessiin<br />
kuuluu lausuntokierros,<br />
Hakemus- ja muutosilmoituslomakkeet löytyvät osoitteesta www.evira.fi/laboratorioille.<br />
Hakea <strong>Evira</strong>lta hyväksymistä ja päivittää <strong>Evira</strong>ssa olevat<br />
tietonsa ja pätevyysalueensa (= akkreditoinnin piirissä<br />
olevat menetelmät)<br />
Hakea pätevältä elimeltä arviointia ja kun arviointilausunto<br />
on saatu, hakea hyväksyntää <strong>Evira</strong>lta<br />
Huolehtia, että laboratorio on <strong>Evira</strong>n tai <strong>Evira</strong>n asettaman<br />
arviointielimen arvioinnin piirissä<br />
Hakea pätevältä elimeltä arviointia ja kun arviointilausunto<br />
on saatu, hakea hyväksyntää <strong>Evira</strong>lta<br />
Hakea pätevältä elimeltä arviointia ja kun arviointilausunto<br />
on saatu, hakea hyväksyntää <strong>Evira</strong>lta<br />
dännön vaatimuksia vastaavaksi. Peruste<br />
asettaa elintarvikelain 38 §:n 5 momentin<br />
mukainen määräaika voisivat olla esim.<br />
määräaikaisarvioinnin myöhästyminen,<br />
arviointielimen pätevyyden osoittamisprosessin<br />
keskeneräisyys tai se seikka,<br />
ettei laboratoriolle ylipäänsä ole saatavilla<br />
arviointia.<br />
kun <strong>Evira</strong> pyytää hakemuksista lausuntoja<br />
STTV:ltä, KTL:ltä ja/tai STUKilta riippuen<br />
hakevan laboratorion pätevyysalueesta.<br />
<strong>Evira</strong>n rekisterissä oleva laboratorio,<br />
joka tekee talousveden valvontatutmimuksia<br />
viranomaisille, voi toimia vanhan<br />
rekisterin puitteissa kuten ennenkin,<br />
kunhan laboratorio käynnistää hakemusprosessin<br />
mahdollisimman pian.<br />
Mahdollisimman pian<br />
Mahdollisimman pian<br />
Hyväksymishakemusprosessi<br />
käynnistettävä<br />
mahdollisimman pian<br />
31.12.2007 mennessä<br />
Mahdollisimman pian<br />
Mahdollisimman pian<br />
Mahdollisimman pian
Hygramin uusi <strong>versio</strong> valmistunut<br />
Hygieniariskien arviointimalli<br />
Hygramista ® on valmistunut uusi<br />
<strong>versio</strong> 2.0, jonka kehitystyössä<br />
on kiinnitetty huomiota erityisesti<br />
ohjelman käyttäjäystävällisyyteen<br />
ja nopeuteen helpottamaan sen<br />
hyödyntämistä jokapäiväisessä<br />
käytössä.<br />
Arvioitavien vaarojen kuvauksiin<br />
on lisätty tietoa viruksista, kemiallisista<br />
ja fysikaalisista vaaroista.<br />
Jäljitettävyys on omana<br />
osionaan ja HACCP-osioon voidaan kirjata<br />
kriittiset kohdat rajoineen ja korjaavine<br />
toimenpiteineen.<br />
Uuden <strong>versio</strong>n kehitystyö on tehty <strong>Evira</strong>n<br />
Riskinarviointiyksikössä ja VTT:ssä.<br />
Apuväline elintarvikeyrityksille<br />
Hygram ® -malli on tarkoitettu elintarvikealan<br />
yritysten käytössä olevien elintarviketurvallisuusjärjestelmien<br />
arviointiin,<br />
kehittämiseen ja dokumentointiin. Se on<br />
apuväline, jolla voidaan arvioida yritysten<br />
tuotelinjojen ja tuotteiden hygieniariskejä.<br />
Ohjelmaa voidaan käyttää apuna myös<br />
laatujärjestelmien seurannassa ja kehittämisessä<br />
sekä hygieniakoulutuksessa.<br />
Hygram ® -mallia on tähän saakka käytetty<br />
tuotantolaitosten ja ammattikeittiöiden<br />
riskinarvioinnissa. Vastaavan tyyppistä<br />
arviointimallia on kuitenkin kaivattu<br />
myös laitoksesta lähtevän valmiin tuotteen<br />
elinkaaren arviointiin, jotta yritykset voisivat<br />
paremmin arvioida tuotteen koko<br />
elinkaareen sisältyviä riskejä.<br />
Hygram ® -mallin uusi <strong>versio</strong> 2.0 antaa<br />
mahdollisuudet hyödyntää mallia myös<br />
elintarvikemyymälöiden ja suurtalouksien<br />
riskien kartoittamisessa ja arvioinnissa.<br />
Myymälöille ja suurtalouksille on kehitetty<br />
omat moduulit. Hygram ® -malli on<br />
tarkoitettu yleiseen käyttöön ja sen voi<br />
vapaasti ladata sekä VTT:n että <strong>Evira</strong>n<br />
internet-sivuilta.<br />
uudistetun ohjelman käyttö helppoa<br />
Uudistetussa <strong>versio</strong>ssa on erityisesti kiinnitetty<br />
huomiota ohjelman käyttöominaisuuksiin<br />
ja toimivuuteen. Hygram ®<br />
2.0 -ohjelma on rakennettu Visual Basic<br />
-ohjelmalle, jolloin käyttäminen on nopeampaa<br />
ja helpompaa kuin edellisessä<br />
excel-pohjaisessa <strong>versio</strong>ssa. Koska ohjelman<br />
jakelua laajennetaan, siitä on nyt<br />
olemassa kaksi kieli<strong>versio</strong>ta: suomen- ja<br />
englanninkielinen.<br />
Ohjelman käyttö on yksinkertaista. Sen<br />
rakenne muodostuu valinnaisista osioista,<br />
joihin käyttäjä syöttää arvioinnin kannalta<br />
tarpeelliseksi katsomansa tiedot yrityksestä<br />
ja arvioitavasta tuotteesta, tuotelinjasta<br />
(eli tuotanto-/valmistus-/käsittelylinjasta)<br />
tai toimintaympäristöstä (”alkutiedot”-osioon).<br />
Tiedot täytetään osioon vain toiminnan<br />
kannalta tarpeellisessa laajuudessa.<br />
Arvioitavan tuotteen valmistuksen vuokaavio<br />
puretaan halutulla tarkkuudella<br />
(”tuotantovaiheet”-osioon).<br />
riskinarviointia hygienia-<br />
ja vaaramoduuleissa<br />
Varsinainen tuotteen, tuotelinjan tai toimintaympäristön<br />
riskinarviointi tehdään<br />
vuokaavion mukaisesti vaiheittain halutuissa<br />
”hygienia”- ja/tai ”vaaramoduuleissa”.<br />
Riskin suuruus arvioidaan vaaran<br />
esiintymisen todennäköisyytenä ja vaikutuksena<br />
lopputuotteeseen.<br />
”Hygieniamoduuleissa” arvioidaan toimintaympäristön<br />
osatekijöihin sisältyviä<br />
elintarvikehygieenisiä riskejä. ”Vaaramoduuleissa”<br />
arvioidaan ihmisen terveydelle<br />
LIISA SUNILA-ELOSUO<br />
MIKKO TUOMINEN<br />
PIrKKO TUOMINEN | <strong>Evira</strong><br />
KAArINA AArNISALO<br />
LAUrA rAASKA | VTT<br />
haittaa aiheuttavien mikrobien, kemiallisten<br />
ja fysikaalisten tekijöiden aiheuttamia<br />
riskejä tuotteen eri vaiheissa. Käyttäjä valitsee<br />
tarvitsemansa moduulit ja/tai soveltaa<br />
tai luo niitä omiin tarpeisiinsa.<br />
”Tietopankissa” kuvataan yhteensä<br />
14 ruokamyrkytysba<strong>kt</strong>eerin ja homeen<br />
aiheuttamia terveydellisiä haittoja ja olosuhdevaatimuksia,<br />
mitä voidaan käyttää<br />
hyväksi arviointia tehtäessä. Uudessa<br />
ohjelma<strong>versio</strong>ssa tietopankissa on tietoa<br />
myös viruksista (norovirus) sekä kemiallisista<br />
ja fysikaalisista vaaroista.<br />
Arviointia varten valitaan haluttu arviointiasteikko.<br />
Kullekin tuotantovaiheelle<br />
annetaan sellainen numeerinen arvo, joka<br />
parhaiten vastaa omaa käsitystä vaaran<br />
todennäköisyydestä ja vaikuttavuudesta.<br />
Tulokset eli riskien suuruus esitetään sekä<br />
todennäköisyys-vaikuttavuus –taulukkona<br />
että havainnollisina kuvaajina.<br />
Hygram ® -malli on <strong>Evira</strong>n Riskinarviointiyksikön,HY/Eläinlääketieteellisen<br />
tiedekunnan Elintarvike- ja ympäristöhygienian<br />
laitoksen ja VTT:n<br />
yhteistyössä elintarviketeollisuuden<br />
kanssa kehittämä hygieniariskien arviointimalli.<br />
1 / 2 0 0 7 • 3
Viljan vartijoiden koulupenkki<br />
Viljan interventiotoiminta on osa<br />
EU:n tukijärjestelmää. Sen tavoitteena<br />
on vakauttaa viljan<br />
hintatasoa ja tarjota viljelijöille<br />
mahdollisuus sadon markkinointiin. Viljaa<br />
ostetaan interventiovarastoihin hallinnollisella<br />
hinnalla ja myydään tarjouskilpailun<br />
perusteella.<br />
Suomessa interventioviljan laatua valvoo<br />
<strong>Evira</strong>n viljantarkastusyksikkö. Apuna<br />
valvonnassa toimivat TE-keskusten viljan<br />
interventiovalvontaan koulutetut tarkastajat.<br />
Alkukoulutus tosi toimissa<br />
Perusta interventiotarkastajien toiminnalle<br />
luodaan viljantarkastusyksikön<br />
järjestämässä alkukoulutuksessa. Ennen<br />
alkukoulutusta uudet tarkastajat tutustuvat<br />
interventiosäädöksiin ja -ohjeisiin<br />
ja käyvät kokeneen tarkastajan mukana<br />
tutustumassa toimintaan varastolla.<br />
Varsinainen alkukoulutus tapahtuu aina<br />
vastaanoton tai luovutuksen yhteydessä<br />
viljan interventiovarastolla: kumpaankin<br />
vaaditaan erillinen koulutus. Asiat konk-<br />
0 • 1 / 2 0 0 7<br />
Viljan interventiotarkastajan<br />
monipuolisiin tehtäviin kuuluvat<br />
interventioviljan vastanoton ja<br />
luovutuksen valvonta. Tarkastajien<br />
kouluttamisesta vastaa <strong>Evira</strong>n<br />
viljantarkastusyksikkö. Alkukoulutuksessa<br />
hankittua tietoa täydennetään<br />
vuosittaisissa koulutustilaisuuksissa.<br />
retisoituvat ja jäävät paremmin mieleen,<br />
kun ne samalla yhdistyvät käytännön<br />
toimintaan.<br />
Koulutuksessa käydään läpi tarkastajan<br />
toiminta aina myynti/ostoilmoituksen saapumisesta<br />
tarvittavien asiakirjojen lähettämiseen<br />
asti. Myös tarvittavat laadunmääritysanalyysit<br />
opetetaan tässä yhteydessä.<br />
Koulutuksen päätteeksi järjestetään<br />
tentti, joka kartoittaa oleellisten tietojen<br />
ja taitojen hallintaa. Tentin hyväksyttävän<br />
suorituksen jälkeen kokelas on valmis<br />
toimimaan viljan interventiotarkastajana.<br />
JUHA KÄrKKÄINEN<br />
ylitarkastaja,<br />
viljantarkastusyksikkö, <strong>Evira</strong><br />
Mirja Kartio<br />
Jukka Lantta ja Stig-Göran<br />
Hampus Kaakkois-Suomen<br />
TE-keskuksesta opettelivat<br />
viime vuonna järjestetyssä<br />
koulutustilaisuudessa<br />
vehnän rikkapitoisuuden<br />
määritystä.<br />
kertaus on opintojen äiti<br />
Vuosikoulutuksessa käsitellään ajankohtaisia<br />
aiheita kuten esimerkiksi muuttuneita<br />
säännöksiä tai käytäntöjä. Sen järjestävät<br />
maa- ja metsätalousministeriön interventioyksikkö<br />
ja <strong>Evira</strong>n viljantarkastusyksikkö.<br />
Vuosikoulutukseen osallistuminen ei<br />
ole pakollista, mutta interventiotehtäviä<br />
tekevät tarkastajat ovat osallistuneet a<strong>kt</strong>iivisesti<br />
koulutukseen.<br />
Viime vuonna vuosikoulutus järjestettiin<br />
marraskuun alussa <strong>Evira</strong>ssa, ja siinä<br />
keskityttiin viljan luovutuksen kuvioihin.<br />
Kaudella 2005–2006 otettiin Suomessa<br />
vastaan ennätysmäärä interventioviljaa.<br />
Ennusteet Euroopan heikosta viljasadosta<br />
lisäsivät kiinnostusta interventioviljaa<br />
kohtaan myös sisämarkkinoilla. Odotettavissa<br />
olikin runsaasti työtä luovutusten<br />
parissa.<br />
Marraskuun koulutuksessa olivat mukana<br />
myös varastonpitäjien edustajat.<br />
Tavoitteena oli parantaa tarkastajien ja<br />
varastojen yhteistyötä lisäämällä varastonpitäjien<br />
tietoisuutta tarkastajien tehtävistä<br />
vastaanoton ja luovutuksen yhteydessä.
Harjoitus pitää taidot terässä<br />
Vuosikoulutuksen yhteyteen on pyritty<br />
yhdistämään käytännön harjoittelua viljan<br />
laadunmäärityksen menetelmistä. Tarkastajat<br />
määrittävät vastaanotettavasta interventioviljasta<br />
kosteuden, hehtolitrapainon<br />
ja rikkapitoisuuden sekä vehnällä lisäksi<br />
valkuaisen ja sakoluvun.<br />
Viime koulutukseen oli toivottu erityisesti<br />
vehnän rikkapitoisuuden kertaamista.<br />
Yleensä juuri rikkapitoisuuden määrittäminen<br />
on kiinnostanut eniten tarkastajia.<br />
Kyselyissä käytännön harjoittelua on usein<br />
pidetty koulutuspäivän parhaana antina.<br />
Parhaina asioina vuosikoulutuksessa<br />
on pidetty aiheiden ajankohtaisuutta sekä<br />
käytyä keskustelua. Keskusteluissa voi<br />
tulla esille uusia näkökulmia ja kehittämisehdotuksia.<br />
Myös palautetta tehdystä<br />
työstä on pidetty arvokkaana antina.<br />
Vaikka koulutuksen laatuun ja määrään<br />
ollaankin tyytyväisiä, on ohjeistuksessa<br />
yhä kehittämisen varaa. Vuosien kuluessa<br />
ohjeet ovat kuitenkin tulleet selkeämmiksi,<br />
mutta työtä on vielä jäljellä. Myös viestintään<br />
tulisi kiinnittää jatkossa enemmän<br />
huomiota.<br />
Auditointi varmistaa menettelyn<br />
Viljantarkastusyksikkö pyrkii auditoimaan<br />
interventiotarkastajia vuosittain niin, että<br />
kaikki tarkastajat auditoitaisiin kerran<br />
viidessä vuodessa. Käytännössä tähän ei<br />
aivan päästä, koska viljan luovutusta tai<br />
vastaanottoa ei ole kaikilla alueilla joka<br />
vuosi.<br />
Auditoinnit tapahtuvat aina todellisessa<br />
vastaanotto- tai luovutustilanteessa. Kaikki<br />
viljantarkastusyksikön tarkastajat suorittavat<br />
auditointeja, mutta sama <strong>Evira</strong>n tarkastaja<br />
ei kuitenkaan voi sekä kouluttaa että<br />
auditoida samaa TE-keskustarkastajaa.<br />
Auditointien tarkoituksena ei ole vain<br />
valvoa toiminnan oikeellisuutta vaan<br />
toimia opetustilanteena, jossa voidaan<br />
yhdessä katsoa oikeat menettelytavat.<br />
Auditoinnit ovat saaneet erittäin hyvän<br />
vastaanoton tarkastajien keskuudessa.<br />
Vuonna 2005 järjestetyssä kyselyssä 83<br />
prosenttia vastanneista koki auditoinnit<br />
hyödyllisinä ja toimintaa ohjaavina.<br />
Matkalaiset totesivat<br />
siilon sisältä siistiksi.<br />
Oikealla näkyy siilonpäällisiä<br />
kuljettimia.<br />
Keilan varastoalue<br />
sijaitsee lähellä<br />
Tallinnaa.<br />
Viron systeemi tuli tutuksi<br />
Ei kai matkaa ole peruttu? Kysymys leijaili<br />
monen interventiotarkastajan ja varastonpitäjän<br />
mielessä marraskuisen myrskytuulen<br />
raivotessa koulutuspäivän aamuna.<br />
Viime vuonna <strong>Evira</strong>ssa järjestettyyn viljan<br />
interventiotarkastajien vuosikoulutukseen<br />
oli yhdistetty tutustuminen Viron interventiotoimintaan.<br />
Pika-alusten perutut lähdöt<br />
kuitenkin uhkasivat matkan toteutumista.<br />
Matkahetken lähestyessä tuuli puhalsi<br />
yhä myrskyisästi ja pika-alukset pysyttelivät<br />
sataman suojissa. Onneksi paikkamme oli<br />
kuitenkin ystävällisen varustamon toimesta<br />
vaihdettu isoon laivaan ja pääsimme turvallisesti<br />
Tallinnaan.<br />
Virossa kohteenamme oli Tallinnan lähellä<br />
sijaitseva Keilan varasto. Saavuimme varastolle<br />
kreivin aikaan, sillä käynnissä olivat<br />
juuri interventioviljan viimeiset luovutukset.<br />
Paikalliset tarkastajat kertoivat virolaisista<br />
käytännöistä viljan luovutuksessa, minkä<br />
Hannu Koponen<br />
Hannu Koponen<br />
jälkeen tutustuimme varastoon.<br />
Ulospäin varasto vaikutti hieman kuluneelta<br />
eikä vaikutelmaa parantunut se, ettei<br />
hissi suostunut toimimaan yrittäessämme<br />
päästä siilojen päälle. Portaiden nousu on<br />
hyvää kuntoilua ja matkalla oli hauska ihailla<br />
maisemia. Ulkoisesta rapistumisesta huolimatta<br />
varasto oli erittäin siisti ja myös siiloja<br />
oli kunnostettu.<br />
Matkalaiset olivat erittäin tyytyväisiä<br />
matkan antiin. Päällimmäisiksi asioiksi nousivat<br />
paikallisiin olosuhteisiin tutustumisen<br />
lisäksi tutustuminen toisiin tarkastajiin sekä<br />
varastojen, <strong>Evira</strong>n ja ministeriön edustajiin.<br />
Lisäksi matkan aikana pääsi keskustelemaan<br />
pienemmissä ryhmissä mieltä polttavista<br />
asioista ja vaihtamaan kokemuksia<br />
ja mielipiteitä. Myös vapaamuotoisempaa<br />
ohjelmaa sisältäville koulutustilaisuuksille<br />
onkin ainakin tämän kokemuksen perusteella<br />
tarvetta.<br />
1 / 2 0 0 7 • 1
M I N N A N U r r O | t e k s t i<br />
<strong>Evira</strong>n valvontastrategian tavoitteena<br />
on varmistaa elintarvikeketjun<br />
valvonnan laatu ja toimivuus<br />
keskushallinnosta alue- ja<br />
paikallistasolle. Erityisesti halutaan varmistaa<br />
valvonnan yhtenäisyys, tasapuolisuus<br />
ja samantasoiset palvelut koko maassa,<br />
sekä tehostaa valvontaa.<br />
Strategian laatiminen kytkeytyy koko<br />
<strong>Evira</strong>n strategiatyöhön, jota on tehty a<strong>kt</strong>iivisesti<br />
marraskuusta lähtien. Valvontastrategia<br />
valmistuu toukokuun loppuun<br />
mennessä.<br />
Valvontastrategiaa valmistelevan yhteistyöryhmän<br />
puheenjohtaja, osastonjohtaja<br />
Maria Teirikko <strong>Evira</strong>sta kuvailee työtä<br />
haastavaksi, mutta huomauttaa, että <strong>Evira</strong>n<br />
perustaminen antaa mahdollisuuden tarkastella<br />
valvontaa kokonaisuutena.<br />
– Tavoitteisiin pääseminen vaatii strategisten<br />
linjausten rohkeata uudelleenarviointia<br />
ja tarkistamista, suunnitelmallisuuden<br />
vahvistamista ja yksittäisten valvontaprosessien<br />
kehittämistä. Valvonta<br />
halutaan selkeästi riskinarviointiin perus-<br />
• 1 / 2 0 0 7<br />
Plugi/Sini Yrjänä <strong>Evira</strong>n arkisto/Pirjo Mailammi) Marko Happo<br />
Elintarvikevalvonta alkaa jo maatilalta. Harjoittelija Minna Lehtinen määrittää kauran kuoripitoisuutta<br />
NIR-laitteella.<br />
Elintarvikeketjun<br />
valvontaa yhtenäistetään<br />
ja tehostetaan<br />
tuvaksi, yhtenäiseksi ja tehokkaammaksi,<br />
ja valvonnan organisointia ja työnjakoa<br />
halutaan kehittää. Ohjausta, ohjeistusta ja<br />
menettelytapoja halutaan yhdenmukaistaa<br />
ja valvontasuunnitelmien konkreettisuutta<br />
lisätä, hän listaa.<br />
Myös <strong>Evira</strong>n alueellisten toimipisteiden<br />
tehtäviä ja palveluja on tarkoitus kehittää<br />
suunnitelmallisesti.<br />
jatkossa koko ketju mukaan työhön<br />
Valvontastrategiaa laativan yhteistyöryhmän<br />
apuna toimii tässä vaiheessa 12<br />
alatyöryhmää. Ne miettivät substanssiprosessien<br />
kehittämistä kokonaisuuksina,<br />
esimerkiksi luomu-, gmo-, viljaketju- tai<br />
vierasainevalvontaa, tai tarkastelevat valvontaprosesseja<br />
horisontaalisesti, esimerkiksi<br />
tuonnin, viennin ja sisämarkkinoiden<br />
valvontaa, omavalvontaa, valvonnan ohjausta<br />
ja toiminnan auditointia.<br />
Teirikko toteaa, että aluksi strategiatyö<br />
on pitkälti <strong>Evira</strong>n sisäinen rutistus, mutta<br />
työhön on tarkoitus osallistaa jatkossa<br />
koko valvontaketju. Sen rinnalla mietitään<br />
Tutkimusapulainen Hannu Torssonen<br />
valmistelee salmonellanäytteiden<br />
PCR-analyysiä.<br />
<strong>Evira</strong> laatii tämän kevään aikana<br />
valvontastrategian, jonka tavoitteena<br />
on yhtenäistää ja tehostaa<br />
koko elintarvikeketjun valvontaa<br />
pellolta pöytään. <strong>Evira</strong>n tehtäväalueen<br />
kaikki valvonta kirjataan<br />
uusien EU-vaatimusten mukaisesti<br />
monivuotiseen kansalliseen<br />
valvontasuunnitelmaan (MANCP),<br />
jonka työnimi <strong>Evira</strong>ssa on VASU.<br />
koko ajan myös yhteistyön tiivistämistä<br />
ja työnjakoja elintarvikeketjun muiden<br />
toimijoiden kanssa.<br />
– Esimerkiksi yhteistyö neuvonnan<br />
kanssa on tarkoitus ottaa uudelleen keskusteltavaksi,<br />
hän havainnollistaa.<br />
MANCp valvonnan katoksi<br />
<strong>Evira</strong>n valvontastrategiaan kytkeytyy<br />
Euroopan komission edellyttämä, uusi<br />
monivuotinen kansallinen MANCP-valvontasuunnitelma,<br />
jonka työnimi <strong>Evira</strong>ssa<br />
on VASU. Toukokuussa valmistuvaan<br />
ensimmäiseen monivuotiseen valvontasuunnitelmaan<br />
kootaan kaikki <strong>Evira</strong>n<br />
tehtäväalueen valvonta.<br />
Monivuotinen valvontasuunnitelma<br />
koostuu koko tuotantoketjun valvonnan<br />
kuvailevasta ja strategiset linjaukset sisältävästä<br />
yleisestä osiosta sekä vuosittain<br />
päivitettävistä osioista, jotka sisältävät eri<br />
tehtäväalueiden yksityiskohtaiset valvontaohjelmat<br />
tai -suunnitelmat.<br />
Osastonjohtaja Jorm Hirn <strong>Evira</strong>sta kertoo,<br />
että monivuotisen valvontasuunni-
Valion Riihimäen meijerissä<br />
valmistetaan mm. jogurttia.<br />
Valio/Jutta Kuure Minna Nurro <strong>Evira</strong>n arkisto/Pirjo Mailammi)<br />
telman ohella <strong>Evira</strong> laatii tai on mukana<br />
neljän muun valvontaohjelman tai -suunnitelman<br />
teossa. Ne ovat <strong>Evira</strong>n elintarvikevalvontasuunnitelma,valtakunnallinen<br />
elintarvikevalvontaohjelma (EVO),<br />
eläintauti- ja hyvinvointivalvontaohjelma<br />
(EHO) sekä ympäristöterveydenhuollon<br />
keskusviranomaisten yhteinen valtakunnallinen<br />
valvontaohjelma (YMPPI).<br />
<strong>Evira</strong>n elintarvikevalvontasuunnitelma<br />
koskee <strong>Evira</strong>n itsensä toteuttamaa valvontaa,<br />
esimerkiksi lihantarkastusta ja<br />
eläinlääkinnällistä rajatarkastusta. Valvontaohjelmat<br />
puolestaan ohjaavat läänejä ja<br />
kuntia valvonnan toteuttamisessa.<br />
Hirn huomauttaa, että yksi valvonnan<br />
Lämpötilojen tarkkailu on keskeinen<br />
osa kaupan omavalvontaa.<br />
Monivuotinen valvontasuunnitelma<br />
Monivuotinen kansallinen valvontasuunnitelma<br />
on Euroopan komission asetuksessa<br />
882/2004 edellyttämä valvontaohjelma,<br />
jonka tavoitteena on saada EU-maat<br />
kuvaamaan aukoton valvontaketju pellolta<br />
pöytään.<br />
Laatupäällikkö Pirjo Neuvo <strong>Evira</strong>sta<br />
kertoo, että monivuotinen valvontasuunnitelma<br />
sisältää sekä rehujen, eläinten terveyden<br />
ja hyvinvoinnin, elintarvikkeiden että<br />
kasvinterveyden valvonnan ja kattaa koko<br />
elintarvikeketjun valvonnan organisaation.<br />
Ohjelmassa on osoitettava viranomaisten<br />
yhteistyön tehokas organisointi, kerrottava,<br />
miten toimivaltaiset viranomaiset nimitetään<br />
ja määriteltävä näiden tehtävät sekä kuvatta-<br />
Kotkalainen terveystarkastaja Merja Lumme tutkailee heviosastoa.<br />
yhteistyöryhmän alatyöryhmistä miettii,<br />
miten eri valvontaohjelmien mahdolliset<br />
päällekkäisyydet saadaan poistettua.<br />
– Seuraava askel on aikaistaa valvontaohjelmien<br />
suunnittelua niin, että ne ovat<br />
jatkossa valmiita touko-kesäkuussa, jotta<br />
kunnat ja läänit voivat käyttää niitä seuraavan<br />
vuoden valvonnan suunnittelussa,<br />
hän sanoo.<br />
Viidakkoa raivataan jatkossa<br />
Hirn myöntää, että viiden eri valvontaohjelman<br />
ja -suunnitelman laatimista samassa<br />
virastossa on hieman vaikea ymmärtää.<br />
Jatkossa valvontaohjelmien viidakkoa onkin<br />
tarkoitus selkiyttää.<br />
va viranomaisten välinen yhteistyö.<br />
– On aikamoinen haaste sisällyttää siihen<br />
kaikki nykyiset valvontaohjelmat ja -suunnitelmat,<br />
Neuvo toteaa.<br />
Jäsenvaltiot määrittelevät itse omat valvonnan<br />
strategiset painopisteensä ja laativat<br />
riskiperustaiset toteutussuunnitelmat.<br />
Myös erityistilanteiden varalta on oltava<br />
suunnitelmat, ja ammattitaidon ylläpitämiseksi<br />
omat koulutussuunnitelmansa.<br />
– Suunnitelmien ja valvonnan dokumentointi<br />
on tärkeää: komissio katsoo, että mitä<br />
ei ole kirjattu, sitä ei ole tehty, Neuvo huomauttaa.<br />
Valvonnan tehokkuutta arvioidaan valtakunnallisen<br />
auditointiohjelman avulla. Neu-<br />
– Tulevaisuudessa EVO, EHO ja <strong>Evira</strong>n<br />
elintarvikevalvontasuunnitelma lähestyvät<br />
monivuotista valvontasuunnitelmaa. Oma<br />
visioni on, että ne kaikki tullaan upottamaan<br />
yhteen paperiin, Hirn miettii.<br />
Hän toteaa, että yhteistyökumppanien<br />
kannalta on tärkeää, että ohjelmat ja<br />
suunnitelmat konkretisoituvat jotenkin ja<br />
antavat käytännön ohjeita.<br />
– Monivuotisen valvontasuunnitelman<br />
etu on, että siinä kuvataan kokonaistilanne.<br />
Se auttaa selvästi yhteistyössä, myös<br />
ulkomaisten yhteistyökumppanien suuntaan,<br />
Hirn korostaa.<br />
vo kertoo, että <strong>Evira</strong>ssa toimivan valvonnan<br />
yhteistyöryhmän ohjaukseen on vuoden<br />
alussa asetettu työryhmä auditointiohjelman<br />
valmistelemiseksi.<br />
Monivuotisen valvontasuunnitelman<br />
toteutuksesta ja valvonnan toimivuudesta<br />
laaditaan vuosittain raportti komissiolle. Kutakin<br />
vuotta koskeva raportti on toimitettava<br />
komissiolle seuraavan vuoden kesäkuun<br />
loppuun mennessä.<br />
1 / 2 0 0 7 • 3
Viranomaisten yhteinen YMppi<br />
<strong>Evira</strong>n, Kuluttajaviraston ja STTV:n yhteinen<br />
ympäristöterveydenhuollon valtakunnallinen<br />
valvontaohjelma eli YMPPI on<br />
laadittu ensimmäistä kertaa tälle vuodelle.<br />
Tulosaluejohtaja Maria Närhinen Mikkelin<br />
ammattikorkeakoulusta kertoo, että YMPPI<br />
nivoo yhteen se<strong>kt</strong>orikohtaiset valvontaohjelmat<br />
– Se koordinoi keskusviranomaisten<br />
työtä ja yhtenäistää toimialakohtaisten<br />
ohjelmien keskeisiä periaatteita, kieltä ja<br />
aikataulua, Närhinen tiivistää.<br />
Hän korostaa, että YMPPI-ohjelman<br />
tavoitteena on helpottaa kuntien työtä ja<br />
auttaa niitä ottamaan huomioon kaikki ympäristöterveydenhuollon<br />
osa-alueet omissa<br />
valvontasuunnitelmissaan.<br />
YMPPI sisältää yhteiset periaatteet<br />
ympäristöterveydenhuollon tarkastusten<br />
sisällölle ja niihin käytettävälle ajalle, valvontakohdetyyppien<br />
riskinarvioinnille, riskiluokitukselle<br />
ja tarkastustiheydelle sekä<br />
näytteenotolle ja valvontaproje<strong>kt</strong>ien ohjaukselle.<br />
Lisäksi ohjelmaan on kirjattu kunnan<br />
valvontasuunnitelman toteutumisen<br />
arviointi- ja raportointiohjeet.<br />
Kunnat laativat omat ympäristöterveyden<br />
valvontasuunnitelmansa, joissa on<br />
otettava huomioon sekä YMPPI-ohjelma<br />
että toimialakohtaiset valvontaohjelmat<br />
siten kuin paikalliset olosuhteet ja elinkei-<br />
<strong>Evira</strong> työstää EVo:n<br />
<strong>Evira</strong> laatii vuosittain elintarvikelain mukaisen<br />
valtakunnallisen elintarvikevalvontaohjelman<br />
eli EVO:n. Elintarvikeylitarkastaja<br />
Eija Läikkö <strong>Evira</strong>sta toteaa, että EVO:n tavoitteena<br />
on kehittää elintarvikevalvontaa<br />
tehokkaaksi, tasapuoliseksi ja laadukkaaksi.<br />
Valvonnan päämäärä on varmistaa elintarvikealan<br />
toimijoiden toiminnan ja käsittelemien<br />
elintarvikkeiden vaatimustenmukaisuus,<br />
turvallisuus ja laatu pellolta pöytään.<br />
EVO on osa YMPPI- ja MANCP-ohjelmia,<br />
ja sen tehtävänä on ohjata kuntien, STTV:n,<br />
Tullin, lääninhallitusten, Puolustusvoimien ja<br />
rajaeläinlääkäreiden sekä <strong>Evira</strong>n oman elintarvikevalvontasuunnitelman<br />
laatimista.<br />
– EVO toimii apuvälineenä suunnitelmien<br />
laadinnassa ja resurssien oikeassa<br />
kohdistamisessa, Läikkö kuvailee.<br />
Hän huomauttaa, että elintarvikevalvonta<br />
on maksullista, ja asiakkaan on saatava<br />
rahoilleen vastinetta. Valvontaa on lisäksi<br />
suhteutettava riskeihin, joita on arvioitava<br />
• 1 / 2 0 0 7<br />
norakenne edellyttävät.<br />
Kunnan valvontasuunnitelmassa on<br />
määriteltävä tarkastuksen sisältö ja siihen<br />
käytettävä keskimääräinen aika, valvontakohteiden<br />
tarkastustiheys sekä näytteiden<br />
ottaminen ja tutkiminen. Valvontasuunnitelman<br />
hyväksyy monijäseninen toimielin,<br />
ja sen toteutuminen on lopuksi niin ikään<br />
arvioitava monijäsenisessä toimielimessä.<br />
Selvitys toteutumisesta on toimitettava<br />
lääninhallitukselle seuraavan vuoden maaliskuun<br />
loppuun mennessä.<br />
– Vuoden 2007 YMPPI-ohjelmassa<br />
keskusviranomaiset ottavat kantaa myös<br />
henkilöstön riittävyyteen ja pätevyyteen,<br />
laatutyöhön ja -järjestelmiin, erityistilanteisiin<br />
varautumiseen ja viestintään sekä<br />
valvonnan maksullisuuteen ja aikatauluihin,<br />
Närhinen listaa.<br />
Hän muistuttaa myös, että kunnan valvontasuunnitelmaan<br />
sisältyvästä tarkastuksesta,<br />
näytteenotosta ja tutkimisesta<br />
on perittävä maksu valvontakohteelta.<br />
– Jatkossa YMPPI tehdään monivuotisena,<br />
tavoitteena on yhteinen aikataulu toimialakohtaisten<br />
valvontaohjelmien kanssa.<br />
Kuntien on laadittava omat ympäristöterveyden<br />
valvontasuunnitelmansa vuodelle<br />
2008 tämän vuoden loppuun mennessä,<br />
Närhinen toteaa.<br />
myös toimijatasolla.<br />
– On haasteellista laatia ohje, joka pätee<br />
Hangosta Utsjoelle ja kaikenlaisiin toimijoihin,<br />
Läikkö myöntää.<br />
Käytettäviä valvontamenetelmiä ovat<br />
esimerkiksi tarkastus, näytteenotto, neuvonta<br />
ja ohjaus, haastattelu, neuvottelu ja<br />
mittaus sekä tarvittaessa kehotus, määräys<br />
tai kielto. Menetelmät ja niiden määrä<br />
valitaan kohteen riskitekijöiden arvioinnin<br />
perusteella.<br />
– Tarkastuksen tarkoitus on epäkohtien<br />
havaitseminen ja niiden korjaamisen<br />
toteaminen. Tarkastusten ja näytteenoton<br />
ohella käytetään pehmeitä menetelmiä, kuten<br />
neuvontaa, viestintää ja ohjausta. Jos<br />
epäkohtia ei näillä menetelmillä saada korjatuksi,<br />
siirrytään käyttämään kovia keinoja,<br />
joita ovat esimerkiksi kehotus, määräys ja<br />
kielto. Pakkotoimet saattavat meillä olla jossain<br />
määrin alikäytettyjä, Läikkö sanoo.<br />
<strong>Evira</strong> laatii myös<br />
EHo:n<br />
<strong>Evira</strong>ssa on laadittu tälle vuodelle ensimmäistä<br />
kertaa myös eläintauti- ja<br />
hyvinvointivalvontaohjelma eli EHO. Ensimmäinen<br />
EHO on luonteeltaan yleisluontoinen<br />
ja kuvaileva, mutta jatkossa<br />
sitä on tarkoitus kehittää yksityiskohtaisemmaksi.<br />
Eläinlääkintöylitarkastaja Sirpa Kiviruusu<br />
<strong>Evira</strong>sta kertoo, että ohjelman<br />
tavoitteena on tehdä näkyväksi eläinten<br />
terveyden ja hyvinvoinnin valvontajärjestelmiä<br />
sekä parantaa valvonnan suunnitelmallisuutta<br />
ja laatua.<br />
– Valvontaohjelmassa kuvataan valvontaviranomaiset<br />
ja heidän keskeiset<br />
tehtävänsä, valvonnan toteuttamisen<br />
käytännöt sekä toiminta ja seuraamukset<br />
niissä tapauksissa, jos esimerkiksi<br />
jollain tilalla epäillään eläintautilainsäädännön<br />
tai eläinten hyvinvointia koskevan<br />
lainsäädännön rikkomusta. Lisäksi ohjelmassa<br />
tarkastellaan valvontahenkilöstön<br />
koulutusta, hän listaa.<br />
EHO on kaksiosainen. Kiviruusu kertoo,<br />
että ensimmäinen osa käsittelee<br />
valvonnan järjestämistä kahdeksalla eri<br />
osa-alueella: eläinten terveys, lääkintä<br />
sekä merkitseminen ja rekisteröinti,<br />
EU:n sisämarkkinakauppa sekä tuonti ja<br />
vienti, eläinlääkinnällinen rajatarkastus,<br />
eläimistä saatavien sivutuotteiden valvonta<br />
ja eläinten hyvinvointi.<br />
– Toinen osa käsittelee vuoden 2007<br />
valvontahankkeita, joita ovat siipikarjan<br />
salmonellavalvonta, eläinkuljettajalupien<br />
uusiminen, turkiseläinten lopetuksen valvonta,<br />
tuotantoeläinten lääkekirjanpidon<br />
ja lääkkeiden käytön valvonta, sisämarkkinakauppa,<br />
sivutuoteasetuksen mukaiset<br />
laitoshyväksynnät sekä mahdollisesti<br />
myös bluetongue-taudin kartoitus ja seuranta<br />
Suomessa, Kiviruusu listaa.<br />
Valvontaohjelmien esittelyt perustuvat<br />
elintarvikevalvonnan koulutuspäivillä<br />
Tampereella 23.1.2007 pidettyihin esitelmiin.
■<br />
u u D E T<br />
j u L k A i S u T<br />
riskinarviointi naudan virusripulin (BVD) leviä-<br />
misestä Suomeen pohjois-Amerikasta tuota-<br />
van sperman välityksellä. <strong>Evira</strong>n tutkimuksia<br />
2/2006<br />
SALMONELLAVALVONTA JA<br />
SALMONELLAN ESIINTYMINEN<br />
1995 - 2004<br />
Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
Salmonellavalvonta ja salmonellan esiintyminen<br />
1 – 00 . <strong>Evira</strong>n julkaisuja 3/2006.<br />
Ympäristöterveydenhuollon yhteinen valtakunnallinen<br />
valvontaohjelma 007. <strong>Evira</strong>, Kuluttajavirasto,<br />
STTV. <strong>Evira</strong>n julkaisuja 5/2006.<br />
Gemensamt riksomfattande tillsynsprogram för<br />
miljö- och hälsoskydd 007. <strong>Evira</strong>, Konsumentverket,<br />
STTV. <strong>Evira</strong>s publikationer 5/2006<br />
VAROSUUNNITELMA<br />
Tulipolte<br />
Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />
Kasvinsuojeluyksikkö<br />
rehu- ja lannoitevalvonnan analyysitulokset<br />
1/ 00 . <strong>Evira</strong>n julkaisuja 14/2006.<br />
Varosuunnitelma, Tulipolte. <strong>Evira</strong>n julkaisuja<br />
16/2006.<br />
Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma 007.<br />
<strong>Evira</strong>n julkaisuja 2/2007.<br />
Eläintauti- ja hyvinvointivalvontaohjelma EHo<br />
007. <strong>Evira</strong>n julkaisuja 6/2007.<br />
Tilauksen voi tehdä <strong>Evira</strong>n internet-sivuilta,<br />
sähköpostilla: tilaukset@evira.fi, puhelimitse<br />
020 77 25104 tai 020 77 24062 tai faksilla<br />
020 77 24350.<br />
Julkaisuja 3/2006<br />
<strong>Evira</strong>n julkaisuja 16/2006<br />
Minna Nurro<br />
■ Ajankohtaista tarttuvista taudeista<br />
Järjestäjä: <strong>Evira</strong><br />
10.5. Etelä-Suomen lääninhallituksen auditorio,<br />
os. Ratapihantie 9, 00520 Helsinki<br />
Kohderyhmä: eläinlääkärit<br />
Hinta: maksuton<br />
Lisätietoja: Eläinlääkintöylitarkastaja Sirpa<br />
Kiviruusu, p. 020 77 24216, sirpa.kiviruusu@evira.fi<br />
■ Lääkepäivä<br />
Järjestäjä: <strong>Evira</strong><br />
11.5. Etelä-Suomen lääninhallituksen auditorio,<br />
os. Ratapihantie 9, 00520 Helsinki<br />
Kohderyhmä: eläinlääkärit<br />
Hinta: maksuton<br />
Lisätietoja: Eläinlääkintötarkastaja Katariina<br />
Kivilahti-Mäntylä, p. 020 77 24224, katariina.<br />
kivilahti@evira.fi<br />
■ Terveystarkastajien valtakunnalliset koulutuspäivät<br />
Järjestäjä: Ympäristö- ja terveysalan tekniset<br />
ry ja Ympäristö ja terveys –lehti yhteistyössä<br />
STM, STTV, <strong>Evira</strong> ja KUV<br />
15.–16.5. Kokkolan kaupungintalo<br />
Kohderyhmä: Terveystarkastajat, terveysvalvonnan<br />
johtajat, eläinlääkärit<br />
Hinta: Maksullinen<br />
Lisätietoja: Marja Pulli, p. 0500 269 353,<br />
marja.pulli@kannus.fi<br />
■<br />
k A L E N T E r i<br />
■ Tarkastuseläinlääkäreiden koulutuspäivät<br />
Järjestäjä: <strong>Evira</strong><br />
15.-16.5. Forssa<br />
Kohderyhmä: tarkastuseläinlääkärit ja läänineläinlääkärit<br />
Vastuuhenkilö: Leena Oivanen, p. 020 77<br />
24272, leena.oivanen@evira.fi<br />
■ <strong>Evira</strong>n ja lääninhallitusten neuvottelupäivät<br />
Järjestäjä: <strong>Evira</strong><br />
23.–24.5. Rantasipi Aulanko, Hämeenlinna<br />
Kohderyhmä: Lääninhallitusten elintarvikevalvonnasta<br />
vastaavat virkamiehet<br />
Vastuuhenkilö: Raili Laaninen, p. 020 77<br />
24305, raili.laaninen@evira.fi<br />
■<br />
u u S i S S A<br />
T E H T ä V i S S ä<br />
Talousyksikön yksikönjohtajaksi on nimitetty<br />
1.3.2007 lukien KTM Matti Hyytinen.<br />
1 / 2 0 0 7 •
■ L E D A r E<br />
Mångsidig beredskap<br />
Euroepiska gemenskapernas lagstiftning förutsätter<br />
att Finland har nationella beredskapsplaner för<br />
många djursjukdomar som lätt kan spridas. Fastän<br />
mycket arbete har gjorts under fjolåret och i år och<br />
offentliga diskussioner har förts, speciellt om fågelinfluensan,<br />
krävs motsvarande beredskap också för andra produ<strong>kt</strong>ionsinri<strong>kt</strong>ningar,<br />
och de har inte heller glömts bort. Den här<br />
beredskapen har dock inte skapats och upprätthålls inte heller<br />
bara på grund av bestämmelser från Bryssel som ålägger<br />
oss olika skyldigheter. Den har skapats för att skydda våra<br />
egna djur, vår produ<strong>kt</strong>ion och, beroende på sjukdomsorsak,<br />
också för att skydda vår befolkning. Den här beredskapen<br />
slipades redan innan Finland blev EU-medlem. Under de<br />
senaste åren har det också krävts effe<strong>kt</strong>iverad beredskap<br />
och noggrannare planering i många avseenden.<br />
En av de största fördelarna – och skillnaderna – i vår<br />
nationella verksamhet jämfört med andra länder är vårt<br />
helhetsbetonade sätt att vidta förebyggande åtgärder. Med<br />
tanke på både producenterna och djuren måste beredskapen<br />
fungera vid alla former av hot. De förebyggande åtgärderna<br />
i Finland är därför väl genomtän<strong>kt</strong>a och övergripande, till<br />
• 1 / 2 0 0 7<br />
exempel för att förhindra spridning av allt från salmonella<br />
till fågelinfluensa till gårdar med fjäderfä eller allt från<br />
salmonella till virussjukdomar till mjölkgårdar. Åtgärderna<br />
gäller anskaffning av både djur och foder, men också besökare,<br />
skyddskläder och de vägar man går in i djurstallarna.<br />
Enligt min erfarenhet finns det ingen annan plats i<br />
världen där åtgärder för att förhindra salmonella utnyttjas<br />
eller ens uppfattas som ett sätt att skapa beredskap för att<br />
också förhindra att de mest smittsamma virussjukdomarna<br />
tar sig in på gårdarna.<br />
Arbetet mot salmonella upplevs fortfarande alltför ofta<br />
som ”en livsmedelshygienisk åtgärd som bara orsakar extra<br />
kostnader i de nordiska länderna”. Här i Finland har<br />
vi påvisat att arbetet mot salmonellos och andra zoonoser,<br />
helhetsbetonad hälsovård för djur och arbetet mot<br />
smittsamma djursjukdomar är ett helhetspaket, som alla<br />
ansvarskännande parter deltar i, från producenter till näringar<br />
och myndigheter. Utan den här samarbetsmodellen<br />
skulle Finland inte vara världens renaste land i fråga om<br />
salmonella eller det land som är mest fritt från smittsamma<br />
virussjukdomar hos djur.<br />
Fastän smittsamma djursjukdomar har synts mest i rubrikerna<br />
i Europa behövs motsvarande beredskap också i bekämpningen<br />
av växtsjukdomar och växtskadegörare. Samma<br />
spelregler gäller också där: det är bäst att vi gemensamt ser<br />
till att allt som orsakar sjukdomar och skador hålls utanför<br />
landets gränser. Nationell beredskapsplanering är något<br />
som vi har satsat på också på den fronten. Goda exempel<br />
är planerna för bekämpning av tallvedsnematod och päronpest.<br />
Men växternas sundhet i Finland kan inte tryggas bara<br />
genom myndighetsåtgärder. Endast genom förtroendefullt<br />
samarbete mellan dem som importerar plantmaterial och<br />
tillsynsmyndigheterna lyckas vi också i framtiden bibehålla<br />
den sällsynt goda situation som vi har i Finland.<br />
Pra<strong>kt</strong>isk beredskap behövs på regional och lokal nivå<br />
samt hos de enskilda a<strong>kt</strong>örerna. Kraven är inte begränsade<br />
bara till växtodlings- och husdjursgårdar, utan motsvarande<br />
beredskap behövs också i olika skeden av livsmedelskedjan,<br />
där stora satsningar redan har gjorts. Alla som i pra<strong>kt</strong>iken<br />
har att göra med de här frågorna inser numera att det är en<br />
självklarhet att förebyggande arbete alltid är den billigaste<br />
lösningen. Om ett mänskligt eller teknis<strong>kt</strong> fel uppstår måste<br />
var och en dessutom känna till vad man skall göra, vem<br />
som skall göra det och hur man skall informera andra om<br />
det som inträffat. HACCP och riskbedömning är dagens<br />
pra<strong>kt</strong>iska redskap i både foder- och livsmedelsprodu<strong>kt</strong>ionen.<br />
Vår nationella livsmedelskedja står beredd.<br />
JAANA HUSU-KALLIO<br />
Generaldire<strong>kt</strong>ören<br />
Livsmedelssäkerhetsverket
M I N N A N U r r O | t e x t<br />
T E r O T S c H O K K I N E N | f o t o<br />
Kontrollprogrammet har hållit<br />
salmonellan väl i styr<br />
I Finland har verkställts ett nationellt<br />
salmonellakontrollprogram<br />
allt sedan år 1995. Programmet<br />
har lyckats väl i sitt mål: förekomsten<br />
av salmonella bland produ<strong>kt</strong>ionsdjur<br />
och livsmedel som<br />
härstammar från sådana djur är<br />
i Finland av storleken en tiondedels<br />
procent.<br />
<strong>Evira</strong>s generaldire<strong>kt</strong>ör Jaana Husu-<br />
Kallio berättar, att det inför EUmedlemskapet<br />
ansågs vi<strong>kt</strong>igt att<br />
bekämpa salmonella, eftersom<br />
man i Finland då redan i ett tjugotal år<br />
gjort målmedvetet arbete för att bekämpa<br />
sjukdomen.<br />
– Man ville skydda de finländska konsumenterna<br />
mot salmonella effe<strong>kt</strong>ivare<br />
än vad EU:s zoonosdire<strong>kt</strong>iv möjliggjorde,<br />
erinrar hon sig.<br />
Eftersom salmonellaläget hos oss var<br />
så gott beviljade EU såväl Finland som<br />
Sverige s.k. tilläggsgarantier med tanke<br />
på salmonella: det innebär rätt att kräva<br />
salmonellafrihet också av importerat färs<strong>kt</strong><br />
kött, hönsägg och fjäderfäflockar.<br />
Ett nationellt kontrollprogram var en<br />
förutsättning för dessa tilläggsgarantier.<br />
Programmet gäller fjäderfä, svin och nötdjur<br />
och kött och ägg från sådana.<br />
Samarbete över hela<br />
kedjan ger resultat<br />
Under de tio första åren av salmonellaprogrammet<br />
1995–2004 undersö<strong>kt</strong>es i<br />
Finland sammanlagt 340 351 prov. Av dem<br />
var 683 positiva med tanke på salmonella:<br />
0,4 procent av fjäderfäproven, 0,2 procent<br />
av nötdjursproven och 0,1 procent<br />
av svinproven.<br />
De årliga kostnaderna för salmonellaprogrammet<br />
överstiger en miljon euro.<br />
För huvuddelen av den summan står primärprodu<strong>kt</strong>ionen<br />
och livsmedelsindustrin,<br />
statens andel är ett par procent.<br />
Husu-Kallio understryker hur vi<strong>kt</strong>igt ett<br />
samarbete över hela livsmedelskedjan är<br />
i kampen mot salmonella.<br />
– Förekomsten av salmonella kan inte<br />
pressas så liten som i Finland enbart med<br />
myndighetsbestämmelser, utan det kräver<br />
också insatser av producenterna, föreningen<br />
för bekämpning av djursjukdomar<br />
och andra a<strong>kt</strong>örer i livsmedelskedjan,<br />
konstaterar hon.<br />
Tusentals prov årligen<br />
Salmonellakontrollprogrammet följer noggrannast<br />
upp fjäderfäprodu<strong>kt</strong>ionen. Av<br />
varje kyckling-, kalkon- och hönflock tas<br />
på gårdarna och i kläckerierna flera avföringsprov<br />
under produ<strong>kt</strong>ionsperioden.<br />
Fjäderfäkött undersöks också regelbundet<br />
i köttstyckningsanläggningarna.<br />
Överinspe<strong>kt</strong>ör Mika Varjonen på <strong>Evira</strong><br />
berättar att det på hönsgårdarna årligen<br />
tas cirka 2 000 salmonellaprov, av vilka<br />
0–1 på senare år visat sig vara positiva.<br />
– Av produ<strong>kt</strong>ionsledet av sla<strong>kt</strong>fjäderfä<br />
tas numera cirka 4 000 prov per år och<br />
av dem är mindre än 1 procent positiva.<br />
Förekomsten av salmonella bland sla<strong>kt</strong>fjäderfä<br />
har minskat under hela 2000-talet,<br />
säger han.<br />
I salmonellakontrollen över nötdjur<br />
och svin läggs tyngdpun<strong>kt</strong>en på sla<strong>kt</strong>erierna<br />
och köttstyckningsanläggningarna.<br />
Av nötdjur tas årligen cirka 9 000 prov och<br />
detta årtionde har salmonella årligen påträffats<br />
hos färre än tio nötdjur. Av suggor<br />
och sla<strong>kt</strong>svin tas cirka 15 000 prov och av<br />
dem är cirka 0,1–0,15 procent positiva.<br />
Egna proje<strong>kt</strong> för livsmedel<br />
Livsmedel i detaljhandeln omfattas inte av<br />
det nationella salmonellakontrollprogrammet,<br />
men de undersöks inom ramen för<br />
separata proje<strong>kt</strong> och som en del av den<br />
kommunala livsmedelstillsynen.<br />
Åren 1995–2004 undersö<strong>kt</strong>es proje<strong>kt</strong>artat<br />
sammanlagt över 2 000 produ<strong>kt</strong>er i<br />
detaljhandeln och salmonella påträffades<br />
i endast fem prov av fjäderfäkött. Den<br />
kommunala livsmedelstillsynen tar dessutom<br />
årligen över 3 000 prov och vanligen<br />
påträffas salmonella i under en procent av<br />
proven. I kött och köttprodu<strong>kt</strong>er påträffas<br />
årligen salmonella, i andra produ<strong>kt</strong>grupper<br />
mera sällan eller inte alls.<br />
I proven som tas i detaljhandeln ingår<br />
vanligen också importerade livsmedel.<br />
infe<strong>kt</strong>ionerna<br />
minskat<br />
Enligt Folkhälsoinstitutetsregister<br />
över smittsamma<br />
sjukdomar har cirka<br />
2 500 finländare på 2000-talet<br />
drabbats av salmonella årligen. Huvuddelen<br />
av infe<strong>kt</strong>ionerna härstammar från<br />
utlandet och infe<strong>kt</strong>ionerna av inhems<strong>kt</strong><br />
ursprung är årligen under 500 fall.<br />
Enligt forskningsprofessor Anja Siitonen<br />
på Folkhälsoinstitutet har de inhemska<br />
infe<strong>kt</strong>ionerna minskat. Ännu år 1995<br />
var fallen nämligen över tusen.<br />
– Det ser ut som om det nationella salmonellakontrollprogrammet<br />
haft önskad<br />
effe<strong>kt</strong>, konstaterar hon.<br />
I år har Folkhälsoinstitutet och <strong>Evira</strong><br />
inlett en omfattande undersökning, i vilken<br />
man utreder långtidseffe<strong>kt</strong>erna av<br />
salmonellainfe<strong>kt</strong>ioner hos människan<br />
och ursprunget för de inhemska infe<strong>kt</strong>ionerna.<br />
även fodren rena<br />
<strong>Evira</strong> utövar också tillsyn över fodermedel<br />
och foderframställning med tanke<br />
på salmonella genom att ta prover på<br />
marknaden, på importplatser och i foderfabriker<br />
och genom att kontrollera<br />
egenkontrollen hos företagarna.<br />
Åren 1995–2004 var i genomsnitt<br />
0,2 procent av de prov som tagits av<br />
inhemsk tillverkning och inhemska fodermedel<br />
och 0,1 procent av de prov<br />
som tagits av foderblandningar för<br />
produ<strong>kt</strong>ionsdjur salmonellapositiva.<br />
I de prov som tagits av importerade<br />
foder påträffades salmonella i genomsnitt<br />
i 0,8 procent av de vegetabiliska<br />
fodermedlen och 0,6 procent av de<br />
animaliska fodermedlen.<br />
1 / 2 0 0 7 • 7
• 1 / 2 0 0 7<br />
Marjo Koivumäki, J.M.G. Studio<br />
Valvonta varmistaa ruoan turvallisuutta<br />
✤✤✤<br />
Tilaa Kaari-lehti numerosta (03) 225 1941<br />
4 numeroa/vuosi, 20 euroa,<br />
irtonumero 5 euroa<br />
Kaari 2/2007 ilmestyy 7.6.2007
Change language