Lataa tulostettava versio, 3206 kt - Evira
26.08.2013 • Views
Share Embed Flag

Lataa tulostettava versio, 3206 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 3206 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 3206 kt - Evira

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
evira.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

Eläinten kloonaus<br />

kehittyy ja puhuttaa<br />

2•2008<br />

Oma kasvinjalostus<br />

on kansallinen etu<br />

Nanohiukkasten<br />

tiet tutkimatta

2 • 2 / 2 0 0 8<br />

JULKAISIJA:<br />

Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />

puh. 020 772 003<br />

www.evira.fi<br />

PÄÄTOIMITTAJA<br />

Jaana Husu-Kallio<br />

TOIMITUS<br />

Minna Nurro<br />

minna.nurro@pp.inet.fi<br />

TOIMITUSNEUVOSTO:<br />

Jaana Husu-Kallio<br />

Marja Laeslehto<br />

Jorma Hirn<br />

Tuula Honkanen-Buzalski<br />

Maria Teirikko<br />

Sirpa Lotsari<br />

Päivi Ronni<br />

Pia Vikman-Roslin<br />

Mirja Kallio<br />

TAITTO JA PAINO<br />

Kirjapaino Uusimaa/Studio, Porvoo 2008<br />

TILAUKSET JA<br />

OSOITTEENMUUTOKSET<br />

puh. (03) 225 1941<br />

fax (03) 225 1955<br />

sähköposti:<br />

asiakaspalvelu.kaari@laserma.fi<br />

TILAUSHINTA<br />

vuosikerta 20 euroa<br />

irtonumerot 5 euroa<br />

7. vuosikerta<br />

Lehti ilmestyy<br />

neljä kertaa vuodessa<br />

ISSN 1796-9182 (painettu)<br />

ISSN 1796-9190 (verkkolehti)<br />

Kannen kuva: Tapio Tuomela<br />

sisällys | 2/2008<br />

4 Pääkirjoitus<br />

Onko edessä elintarvikekriisi?<br />

5 Ensisaapumisvalvonnan uusi aika alkoi<br />

6 ALKUPALAT<br />

- Maito ja Terveys täytti 50 vuotta<br />

- Viime vuonna tehtiin yli 40 takaisinvetoa<br />

- Riskinarviointiin asiantuntijaverkosto<br />

- Pakkausmerkintäkampanja ensi vuonna<br />

10 Nanoteknologia on jo arkea<br />

Nanohiukkasten käyttösovelluksia<br />

kehitetään myös elintarvikese<strong>kt</strong>orille<br />

samalla kun niiden terveysvaikutuksia<br />

selvitetään.<br />

14 Rehujen gm-valvonnan tulokset<br />

16 Kloonaus tulossa<br />

eläinjalostukseen<br />

Euroopan komissio seuraa<br />

kloonaustekniikan kehittymistä<br />

ja miettii sen käytön<br />

edellytyksiä eläinjalostuksessa.<br />

19 <strong>Evira</strong> on nyt EFSA:n Focal Point<br />

Veikko Somerpuro<br />

Rodeo.fi/Eric Isselee<br />

Maito ja Terveys ry<br />

Tarja Brola<br />

20 PROFIILI: erikoistutkija<br />

Kirsi-Maria Liukkonen<br />

<strong>Evira</strong>n riskinarviointiyksikössä<br />

työskentelevä kemisti arvostaa<br />

työtään.

22 Eettisiä kulutusohjeita puhelimitse<br />

23 Kulutuksen historia yksiin kansiin<br />

24 <strong>Evira</strong> hoitaa kasvinjalostajanoikeusasiat<br />

Kasvinjalostajanoikeus on tekijänoikeus, jonka jalostaja<br />

voi hakea kehittämälleen uudelle kasvilajikkeelle.<br />

28 <strong>Evira</strong>lla on tyytyväisiä asiakkaita<br />

30 Kouluruokailu sai suositukset<br />

Uudet suositukset korostavat kouluruokailun merkitystä<br />

oppilaiden hyvinvoinnille.<br />

31 Lähiruoka-messut herättelevät päättäjiä<br />

<strong>Evira</strong> esitteli luomua ja hygieniaosaamista<br />

ensimmäistä kertaa järjestetyillä Lähiruokamessuilla<br />

Tampereella.<br />

Minna Nurro<br />

40 Hävitä vanhat kasvinsuojeluaineet oikein<br />

<strong>Evira</strong>n kampanja muistuttaa, että vanhentuneet kasvinsuojeluaineet<br />

kuuluvat ongelmajätekeräykseen.<br />

42 <strong>Evira</strong> valvoo biokaasulaitoksia<br />

44 Lannoitetuhkan laatua selvitettiin<br />

45 Uusia julkaisuja, uusissa tehtävissä, kalenteri<br />

46 Ledare: Står vi inför en livsmedelskris?<br />

47 Ny djurförädlingsteknik – kloning<br />

32 Ruoalle luodaan kansallinen laatujärjestelmä<br />

33 KOLUMNI: maa- ja metsätalousministeri<br />

Sirkka-Liisa Anttila<br />

34 Salmonellat tyypitetään molekyyligeneettisesti<br />

36 Konferenssi pohti elintarvikehuijauksia<br />

Tapio Tuomela<br />

39 Viranomaiset verkostoituivat huijareita vastaan<br />

Maria Munsterhjelm<br />

Minna Nurro<br />

4 / 2 0 0 7 • 3

4 • 2 / 2 0 0 8<br />

■<br />

pääkirjOitus<br />

Onko edessä elintarvikekriisi?<br />

Meillä Euroopassa elintarvikekriisistä puhuttaessa<br />

on aina viime kuukausiin asti viitattu noin vuosikymmen<br />

sitten kuluttajien luottamusta horjuttaneisiin<br />

BSE-taudista ja dioksiinisaastumisesta<br />

alkaneisiin elintarviketurvallisuuteen liittyviin ongelmiin.<br />

Ne aiheuttivat valtaisan mediamylläkän poliittisine seuraamuksineen<br />

kansallisesti monissa maissa sekä Euroopan<br />

yhteisön tasolla. Ruoan turvallisuudesta ja sen takaamisesta<br />

puhuttiin useissa maissa enemmän kuin koskaan ennen.<br />

Lainsäätäjillä ja valvontaviranomaisilla oli monessa suhteessa<br />

näytön paikka osoittaakseen kuluttajille, että tuotetut elintarvikkeet<br />

ovat varmasti turvallisia.<br />

Näillä kriiseillä oli vaikutuksensa myös elintarvikkeiden<br />

vientiin monen ostajamaan rajoitettua eurooppalaisten sisämarkkinoiden<br />

tuotteita. Selvimmin se kohdistui hullun<br />

lehmän taudin vuoksi naudanlihaan. Ruokaturvallisuutta<br />

käytettiin – ja käytetään edelleen – myös kauppapolitiikan<br />

välikappaleena.<br />

***<br />

Viime viikkojen uutisointi ruokakriisistä on herättänyt aivan<br />

uusia kysymyksiä, jotka ovat sodan jälkeisille sukupolville<br />

yllättäviä ja häkellyttäviä. Tuskin kovin moni eurooppalainen<br />

kuluttaja olisi uskonut, että 2000-luvun ensi vuosikymmenellä<br />

ruokaan liittyvä keskeisin kysymys on: riittääkö sitä<br />

kaikille?<br />

Riisin, vehnän ja monien muiden elintarvikkeiden suuri<br />

hinnannousu on johtanut viennin rajoituksiin ja jopa väkivaltaisiin<br />

levottomuuksiin. Voimakkaimpia rea<strong>kt</strong>iot ovat toki<br />

olleet köyhimmissä maissa, mutta pelko elintarvikekriisin<br />

syvenemisestä ja laajenemisesta on maailmanlaajuinen.<br />

Riisi- ja vehnävarastot ovat ennätyksellisen pieniä. Kehittyneissä<br />

maissa, joissa vasta keskusteltiin kuluttajien vieraantumisesta<br />

ruoantuotannosta, on ryhdytty jopa hamstraamaan<br />

näitä peruselintarvikkeita. Aterian yhteydessä keskustellaan<br />

eri puolilla maailmaa vilkkaasti, onko järkevää tuottaa ruoan<br />

raaka-aineista etanolia autojen polttoaineeksi, jos sitä ei riitä<br />

ihmisten ruokkimiseksi.<br />

Myös tulevat satoennusteet kiinnostavat aivan eri tavalla<br />

kuin ennen. Enää ne eivät ole vain viljelijän oman tarkastelun<br />

kohteena, vaan ulottuvat sijoittajista tavalliseen<br />

kuluttajaan.<br />

***<br />

Elintarvikkeiden hinnannousu houkuttelee valitettavasti myös<br />

keinottelijoita ja melko varmasti myös välinpitämättömästi<br />

elintarviketurvallisuuteen suhtautuvia toimijoita markkinoille.<br />

Meillä Suomessa viimeisin haastattelututkimus helmikuulta<br />

vahvistaa käsitystä kuluttajien luottamuksesta ruokamme<br />

turvallisuuteen. Kaksi kolmasosaa suomalaisista pitää kotimaista<br />

ruokaa maailman puhtaimpana.<br />

Koko elintarviketuotantoketju on haasteen edessä yllä-<br />

pitääkseen tätä mainetta ruoan kallistuessa ja sen raakaaineiden<br />

saatavuudesta kilpailtaessa.<br />

Koko Euroopan yhteisön alueella on pidettävä huoli, että<br />

elintarvikekriisin uhasta huolimatta ruoan turvallisuudesta<br />

ei tingitä ja sen merkitystä kansalaisten terveyden kannalta<br />

korostetaan myös maailmankauppaa pyörittävien päättäjien<br />

neuvottelupöydissä.<br />

***<br />

Pääministeri Vanhasen II hallituksen ohjelmaan on kirjattu<br />

suomalaisen ruoan edistämisohjelma kansallisine tavoitteineen.<br />

Ohjelman pääsihteerin, Marja Innasen, valinnan myötä<br />

se on alkukesästä pääsemässä täyteen vauhtiin.<br />

Koska elintarviketuotantoketjussa ja sen toimijoiden kesken<br />

on tehty paljon jo vuosien ajan, on tälle perustalle hyvä<br />

rakentaa eikä kaikkea suinkaan tarvitse aloittaa alusta. Kyse<br />

on enemmänkin kansallisten tavoitteiden selkeämmästä kirjaamisesta<br />

ja seurannasta sekä erilaisten hankkeiden yhteisestä<br />

hyödyntämisestä keskinäisen kilpailun sijaan.<br />

Entistä saumattomampi yhteistyö sekä vastuu ja ylpeys<br />

omasta työstä ovat vankka pohja myös aiempaa haasteellisemmassa<br />

kansainvälisessä toimintaympäristössä. Uskon<br />

vahvasti meidän onnistuvan tässä työssä ja omalta osaltamme<br />

edesauttavan selviytymistä uhkaavista kriiseistä suomalaisten<br />

kuluttajien parhaaksi.<br />

JAANA HUSU-KALLIO<br />

pääjohtaja, <strong>Evira</strong><br />

Visa Kallio

BrITTA WIANdEr, ylitarkastaja, tuonti- ja markkinavalvontayksikkö, <strong>Evira</strong><br />

<strong>Evira</strong> vastaa nyt ensisaapumisvalvonnasta<br />

<strong>Evira</strong> on vastannut vapusta lähtien<br />

eläimistä saatavien elintarvikkeiden<br />

ensisaapumisvalvonnasta.<br />

Valvonnan käytännön toteuttamisesta<br />

on sovittu kuntien kanssa.<br />

<strong>Evira</strong> vastaa elintarvikelain<br />

(23/2006) ja sen nojalla elintarvikevalvonnasta<br />

annetun valtioneuvoston<br />

asetuksen (321/2006,<br />

muutos 1242/2007) mukaan 1.5.2008 alkaen<br />

eläimistä saatavien elintarvikkeiden ensisaapumisvalvonnasta<br />

valtakunnallisesti.<br />

Ensisaapumisvalvonnan piiriin kuuluvat<br />

kaikki toisista EU-jäsenmaista, Norjasta,<br />

Liechtensteinistä, Andorrasta ja Färsaarilta<br />

Suomeen tuotavat eläimistä saatavat elintarvikkeet.<br />

Myös Islannista tuotavat kalastustuotteet<br />

kuuluvat ensisaapumisvalvonnan<br />

piiriin.<br />

Valvojille laadittu uudet ohjeet<br />

<strong>Evira</strong> järjestää 1.5.2008 alkaen ensisaapumisvalvonnan<br />

ensisijaisesti siten, että <strong>Evira</strong><br />

tekee kuntien kanssa sopimukset, joilla<br />

kunnat sitoutuvat huolehtimaan ensisaapumisvalvonnasta<br />

yhden tai useamman<br />

kunnan alueella.<br />

Ensisaapumisvalvonta yhtenäistyy entisestään,<br />

sillä valvontaa tehdään kaikissa<br />

kunnissa samojen valvontaperiaatteiden<br />

mukaisesti. <strong>Evira</strong> määrittelee ensisaapumistoimintaan<br />

kohdistuvien tarkastusten<br />

sisällön.<br />

<strong>Evira</strong> on laatinut valvojille uudet ohjeet<br />

ja tarkastuksessa käytettävän tarkastuspöytäkirjalomakkeen.Tarkastuspöytäkirja<br />

täytetään tarkastuksen yhteydessä.<br />

Lomakkeen käyttö helpottaa tarkastusten<br />

suorittamista ja varmistaa, että tarkastukset<br />

tehdään valtakunnallisesti samalla tavalla.<br />

<strong>Evira</strong> määrittelee tarkastuskohteet ja niihin<br />

kohdistuvien tarkastusten lukumäärät.<br />

<strong>Evira</strong> järjestää koulutusta<br />

<strong>Evira</strong> on sopimuksen mukaisesti jo jär-<br />

jestänyt ja järjestää jatkossakin<br />

koulutusta niille valvojille, jotka<br />

kunnissa suorittavat ensisaapumisvalvontaa.<br />

Ensisaapumistoimintaan kohdistuvaan<br />

tarkastukseen kuuluu:<br />

- toimijan omavalvontasuunnitelman<br />

(ensisaapumistoimintaa<br />

koskeva osio) ja sen toimivuuden<br />

tarkastaminen,<br />

- ensisaapumispaikassa olevien<br />

vastaanotettujen elintarvikeerien<br />

ja niihin liittyvien asiakirjojen<br />

tarkastus,<br />

- ensisaapumispaikasta jo eteenpäin<br />

lähetettyjen elintarvikeerien<br />

asiakirjojen tarkastus ja<br />

- näytteenotto tutkimuksia varten.<br />

Jos ensisaapumistoimija ei vastaanota<br />

eläimistä saatavia elintarvikkeita, vaan välittää<br />

niitä, hänen toimintaansa kohdistuu<br />

asiakirjatarkastus.<br />

keskeiset muutokset toimijoille<br />

Ensisaapumistoimija tekee ilmoituksen ensisaapumistoiminnan<br />

aloittamisesta, olennaisesta<br />

muuttamisesta ja lopettamisesta<br />

<strong>Evira</strong>an. Toimija ei enää tee ilmoituksia<br />

kunnan elintarvikevalvontaviranomaiselle.<br />

Kunnan valvoja voi kuitenkin pyytää ensisaapumistoimijalta<br />

eräkohtaisia ilmoituksia,<br />

jos näkee sen tarpeelliseksi valvonnan<br />

kannalta.<br />

Eläimistä saatavien elintarvikelajien<br />

luokittelu on muuttunut aiempaa tarkemmaksi.<br />

Muutoksella parannetaan Suomeen<br />

ensisaapumispaikkojen kautta toimitettavien<br />

eläimistä saatavien elintarvikkeiden<br />

seurantaa ja tilastointia.<br />

Ensisaapumistoimija tekee kuukausittaisen<br />

yhteenvetoilmoituksen vastaanottamistaan<br />

eläimistä saatavista elintarvikkeista<br />

<strong>Evira</strong>an. Toimija ei enää tee eräkohtaisia<br />

eikä kuukausittaisia yhteenvetoilmoituksia<br />

kunnan valvojalle, ellei valvoja erikseen<br />

pyydä toimijalta eräkohtaisia ilmoituksia<br />

Kuvaliiteri/ Hannu Ala-Hakkola<br />

Myös islantilainen silli kuuluu ensisaapumisvalvonnan piiriin.<br />

riskinarviointiin perustuen.<br />

Toimija tekee yhteenvetoilmoituksen<br />

kaikista vastaanottamistaan eläimistä saatavista<br />

elintarvikkeista ilmoituskuukautta seuraavan<br />

kuukauden 15. päivään mennessä.<br />

Ilmoitus on tehtävä myös niiltä kuukausilta,<br />

joiden aikana toimija ei ole vastaanottanut<br />

eläimistä saatavia elintarvikkeita.<br />

Asetus määrittää maksullisuuden<br />

Ensisaapumisvalvonta muuttui toimijalle<br />

maksulliseksi 1.5.2008 lähtien. Maksuperustelain<br />

nojalla annetussa maa- ja metsätalousministeriön<br />

asetuksessa 266/2008<br />

<strong>Evira</strong>n maksullisista suoritteista säädetään,<br />

että toimijan maksettavaksi tuleva tarkastusmaksu<br />

määräytyy tarkastukseen käytettävän<br />

ajan mukaan ja on 130 € alkavalta<br />

tunnilta.<br />

<strong>Evira</strong> järjestää ensisaapumistoimijoille<br />

suunnattua koulutusta eri puolilla Suomea.<br />

Lisätietoa koulutustilaisuuksista löytyy <strong>Evira</strong>n<br />

internet-sivuilta www.evira.fi, kohdasta<br />

Tapahtumat.<br />

Lisäksi <strong>Evira</strong> tiedottaa ensisaapumistoimijoille<br />

suojapäätöksistä sekä muista<br />

ajankohtaisista asioista.<br />

2 / 2 0 0 8 • 5

6 • 2 / 2 0 0 8<br />

■<br />

AlkupAlAt<br />

Viime vuonna 44 takaisinvetoa<br />

■ Vuonna 2007 <strong>Evira</strong>lle ilmoitettiin<br />

44 elintarvikkeiden takaisinvetoa,<br />

mikä on samaa<br />

luokkaa kuin edellisvuosina.<br />

Mikrobiologisen laadun<br />

vuoksi tehtiin vähemmän<br />

takaisinvetoja kuin<br />

aikaisemmin, sen<br />

sijaan elintarvikekonta<strong>kt</strong>imateriaalien<br />

virheiden<br />

vuoksi tehtyjen takaisinvetojen<br />

määrä<br />

lisääntyi.<br />

Kahdeksassa tapauksessa<br />

takaisinveto koski<br />

ravintolisiä. Kerran kyse Minna Nurro<br />

oli tosiasiallisesti lääkkeestä, ja<br />

joissakin tapauksissa ravintolisät sisälsivät<br />

liikaa vierasaineita tai kiellettyä<br />

säteilytettyä ainesosaa. Erään ravintolisän<br />

ainesosana oli uuselintarviketta, jonka<br />

turvallisuutta ei ole varmistettu, ja kahden<br />

erän takaisinveto perustui terveysvaikutusepäilyihin.<br />

Allergisoivien ainesosien vuoksi tehtiin<br />

kahdeksan takaisinvetoa. Ilmoittamatta oli<br />

jätetty mm. juomien sulfiitti ja leipomovalmisteiden<br />

pähkinä. Eräissä tuotteissa<br />

allergisoivien aineiden merkinnät olivat<br />

virheellisiä.<br />

Neljän maahantuodun paprikaerän ja kah-<br />

den kotimaisen omenaerän torjunta-ainejäämien<br />

määrät ylittivät raja-arvot<br />

ja ne poistettiin markkinoilta. Kaksi<br />

riisierää sisälsi hyväksymätöntä<br />

GM-riisiä, ja yhden riisin mikrobiologinen<br />

laatu oli huono.<br />

konta<strong>kt</strong>imateriaaleissa ongelmia<br />

Mikrobiologisen vaaran vuoksi vedettiin<br />

pois markkinoilta vihannestölkit,<br />

joiden saumauksessa<br />

oli havaittu puutteita ja leivät,<br />

joiden valmistuksessa epäiltiin<br />

käytetyn saastunutta vettä.<br />

Neljä savustinta ja kolme tuotetta,<br />

joiden pakkausmateriaalit aiheuttivat<br />

terveysvaaran, poistettiin markkinoilta.<br />

Savustimissa käytetyt maalit hajosivat<br />

kuumennettaessa haitallisiksi orgaanisiksi<br />

yhdisteiksi. Eräästä mukierästä liukeni liikaa<br />

kadmiumia ja toisesta lyijyä, ja erään tuotteen<br />

metallikannen muovitiivisteestä siirtyi<br />

elintarvikkeeseen ftalaattia.<br />

Lasinsirpaleiden tai metallinpalojen<br />

vuoksi vedettiin pois yhteensä kolme tuotetta.<br />

Kuusi lajia ruokakermoja vedettiin pois<br />

markkinoilta niiden sisältämän dioksiinin<br />

vuoksi.<br />

lisätietoja:<br />

Auli Suojanen, <strong>Evira</strong>,<br />

puh. 050 386 8434<br />

FlEp Forum ensimmäistä kertaa suomessa<br />

Ben Rydman<br />

Heikki keski-Orvolasta<br />

kunniaterveystarkastaja<br />

■ Suomen ensimmäiseksikunniaterveystarkastajaksi<br />

on nimetty<br />

Heikki Kes ki-Orvola<br />

Savonlinnasta. Kes ki-<br />

Orvola palkittiin poikkeuk<br />

selli sen an siokkaas<br />

ta terveystarkasta<br />

ja urasta ja elämäntyöstä.<br />

Valinnan te ki vät<br />

Ympäristö ja Terveys<br />

-lehti sekä terveystar-<br />

Tapio Välikylä kastajien järjestö Ympäristö-<br />

ja terveysalan<br />

tekniset ry.<br />

Heikki Keski-Orvola on toiminut terveystarkastajana<br />

Savonlinnan seudulla vuodesta<br />

1967. Hän suoritti ensimmäisten joukossa<br />

kunnallisen terveystarkastajan virkaan pätevöittäneen<br />

terveystarkastajatutkinnon vuonna<br />

1967 ja valmistui ensimmäiseltä terveysteknikkokurssilta<br />

Mikkelin Teknillisestä Oppilaitoksesta<br />

vuonna 1973.<br />

Pitkän työuransa aikana Heikki Keski-Orvola<br />

on ollut keskeisesti vaikuttamassa alan<br />

järjestö- ja kustannustoiminnan käynnistämiseen<br />

ja kehittämiseen. Keski-Orvola jää eläkkeelle<br />

tänä kesänä Itä-Savon Sairaanhoitopiiri<br />

Sosterin terveystarkastajan virasta.<br />

■ <strong>Evira</strong> isännöi 12.–13. toukokuuta Euroopan elintarvikevalvontaviranomaisten<br />

yhteistyöjärjestön FLEP:n (Food<br />

Law Enforcement Practitioners) yleiskokousta, eli FLEP<br />

Forumia. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun yleiskokous<br />

pidettiin Suomessa.<br />

Forumin keskeisenä aiheena oli EU:n hygieniapaketti.<br />

Kokouksessa keskusteltiin myös mikrobiologisista kriteereistä,<br />

valvontamaksuista, käytännön riskinarvioinnista ja<br />

siihen perustuvasta tarkastusfrekvenssistä sekä valvonnan<br />

tuloksellisuuden mittareista.<br />

FLEP tarjoaa elintarvikevalvontaviranomaisille keskustelufoorumin<br />

tietojen ja kokemusten vaihtoa varten. Sen<br />

yleiskokouksia järjestetään noin yhdeksän kuukauden välein.<br />

FLEP sai alkunsa Roomassa vuonna 1989 pidetyn<br />

EEC:n elintarvikesymposiumin aloitteesta. Hollanti kutsui<br />

eri maiden edustajat koolle FLEP:n perustamiskokoukseen<br />

lokakuussa 1990. Suomi on ollut mukana alusta alkaen.<br />

Helsingissä pidetty FLEP:n yleiskokous oli järjestyksessä<br />

jo 27. Forum. – Pekka Pakkala/<strong>Evira</strong>

pakkaus puhuu<br />

-kampanja ensi vuonna<br />

■ Vuonna 2009 toteutetaan pakkausmerkintäkampanja,<br />

jonka tavoitteena on järjestöjen,<br />

viranomaisen ja toimijoiden yhteistyöllä<br />

- innostaa ja opastaa kuluttajia lukemaan ja<br />

hyödyntämään elintarvikkeiden pakkausmerkintöjä,<br />

- rohkaista kuluttajia antamaan palautetta puutteellisista<br />

merkinnöistä oikealle viranomaiselle,<br />

- kerätä palautetta ja aloitteita pakkausmerkintöjen<br />

esilletuomisesta ja muutostarpeista, ja<br />

esittää ne edelleen vastuutaholle.<br />

Kampanjasta vastaavat <strong>Evira</strong>, Finlands svenska<br />

Marthaförbund rf, Kuluttajat-Konsumenterna<br />

ry, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus ry, Marttaliitto<br />

ry ja Suomen Kuluttajaliitto ry. Muita viranomaisia,<br />

toimijoita ja yhdistyksiä osallistuu<br />

vuoden aikana järjestettäviin tapahtumiin.<br />

Kampanjan suunnittelu etenee kampanjan<br />

ulkoisen ilmeen suunnittelulla ja pakkausmerkintöjä<br />

käsittelevän kuluttaja-, toimija- ja koulutusaineiston<br />

laadinnalla vuonna 2008. Ennen<br />

kampanjaa tehdään myös kuluttajatutkimus<br />

pakkausmerkintöjen tarpeellisuudesta, käytöstä<br />

ja ymmärtämisestä. Kampanjan vaikuttavuutta<br />

mitataan uudella kyselyllä kampanjan<br />

loputtua.<br />

Kampanja avataan vuoden 2009 alussa ja se<br />

jatkuu koko vuoden niin, että eri pakkausmerkintäaiheita<br />

tuodaan esille pitkin vuotta. Aihealueiksi<br />

on kaavailtu muun muassa päiväysmerkintöjä,<br />

terveellisiä valintoja, koostumusta, alkuperää ja<br />

tuotantotapaa, muuntogeenisyyttä, eri-ikäisille<br />

tärkeitä merkintöjä sekä ruotsinkielisiä merkintöjä.<br />

Mukana ovat myös lemmikkieläinten ruokien<br />

merkinnät. – Auli Suojanen/<strong>Evira</strong><br />

Vuoden eläinlääkärit ovat eläinsuojelun ammattilaisia<br />

■ Suomen Eläinlääkäriliitto on valinnut vuoden 2008 eläinlääkäreiksi<br />

Aila Rauatmaan ja Tuija Saaren. Heidät palkittiin eläinsuojelun ja<br />

eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi tehdystä työstä.<br />

Aila Rauatmaa työskentelee hyvinvointieläinlääkärinä Kainuun<br />

maakunta -kuntayhtymässä kahdeksan kunnan alueella. Hän näkee<br />

työssään kaksi ääripäätä: tuotanto- ja lemmikkieläinten eläinsuojelutarkastukset<br />

sekä tuotantoeläinten terveydenhuollon.<br />

Rauatmaa tekee vuodessa noin 130 tarkastuskäyntiä, joista<br />

osa perustuu eläinten laiminlyöntiepäilyihin, osa on säännöllisiä<br />

vuosittaisia tarkastuksia ja osa tuotantoeläinten vuosittain tehtäviä<br />

tarkastuksia, joissa tarkastettavat tilat arvotaan.<br />

Tuija Saari työskentelee Helsingin kaupungin eläinsuojelueläinlääkärinä<br />

vastuualueenaan eläinsuojelutarkastukset. Hän kohtaa<br />

puoli vuosisataa maitovalistusta<br />

■ Maito ja Terveys ry juhli toukokuussa<br />

50-vuotista taivaltaan.<br />

Toiminta alkoi 1958 valtion, kuntien,<br />

meijerien ja Unicefin rahoituksen turvin.<br />

Tuohon aikaan maidon irtomyynnistä oltiin<br />

vasta siirtymässä pakatun maidon, piimän<br />

ja kerman myyntiin. Yhdistyksen ensimmäisiä<br />

tehtäviä olikin lisätä pullomaidon<br />

jakelua kouluissa, saada uusia aikuisryhmiä<br />

maidon käyttäjiksi sekä edistää kodeissa<br />

maidon hygieenistä käsittelyä.<br />

Alusta asti toiminnan punaisena lankana<br />

on ollut kertoa maidosta osana hyvää<br />

ravitsemusta. Yhdistyksen ensimmäinen<br />

lehtinen oli nimeltään ”Tiesittekö tämän<br />

maidosta?”. Se on edelleen yhdistyksen<br />

valikoimassa nimellä ”Maitotietoa”, ja siitä<br />

ilmestyi viime syksynä 13. uudistettu<br />

<strong>versio</strong>.<br />

Valistustyötä on koko ajan tehty yhteistyössä<br />

eri järjestöjen sekä opetuksen,<br />

tiedotuksen, ruoan ja ravitsemuksen ammattilaisten<br />

kanssa.<br />

lisätietoja: www.maitojaterveys.fi<br />

Maito ja Terveys ry<br />

työssään enimmäkseen lemmikkieläimiä, ja niiden voinnin kannalta<br />

kurjimman otoksen: eläinten huostaanottoluvut ovatkin merkittävän<br />

suuria Helsingissä.<br />

Saari näkee työssään myös runsaasti ihmisten pahoinvointia<br />

sekä kyvyttömyyttä ajatella eläinten hyvinvointia. Hän tekee vuosittain<br />

noin 200 tarkastuskäyntiä. Niistä suurin osa perustuu eläinten<br />

laiminlyöntiepäilyihin ja osa on säännöllisiä vuosittaisia tarkastuksia.<br />

Tarkastuksia tehdään myös tilapäisiin eläintapahtumiin.<br />

Palkitut eläinlääkärit työskentelevät paikallistasolla kunnassa ja<br />

toimivat lähellä yksittäisiä eläimen omistajia. Heidän toimenkuvansa<br />

ovat ainutlaatuisia, koska yleensä eläinlääkärit tekevät eläinsuojelutyötä<br />

vain pienenä osana omaa toimenkuvaansa.<br />

2 / 2 0 0 8 • 7

8 • 2 / 2 0 0 8<br />

■<br />

AlkupAlAt<br />

riskinarviointiin perusteilla asiantuntijaverkosto<br />

■ <strong>Evira</strong> on perustamassa kansallista asiantuntijaverkostoa<br />

elintarvikkeiden kemiallisia<br />

turvallisuusarviointeja varten. Mukaan kutsutaan<br />

asiantuntijoita yliopistoista, tutkimuslaitoksista<br />

ja muista alan keskeisistä tahoista.<br />

Riskiperusteisen valvonnan tueksi joudutaan<br />

usein arvioimaan elintarvikkeiden<br />

ainesosina käytettyjen tai elintarvikkeisiin joutuneiden<br />

kemiallisten aineiden turvallisuutta.<br />

Tuoreita esimerkkejä arviointitarpeista ovat<br />

mm. guarkumin dioksiinikontaminaatio ja ka-<br />

<strong>Evira</strong> kesän<br />

Farmari-messuilla<br />

■ <strong>Evira</strong> on tänä kesänä mukana Farmarimessuilla<br />

Luonnonvarat-yhteisön osastolla.<br />

Luonnonvarat-yhteisö on maa- ja metsätalousministeriön<br />

hallinnonalan virastoista ja<br />

laitoksista koostuva epävirallinen organisaatio,<br />

jossa on mukana mm. Maa- ja elintarviketalouden<br />

tutkimuskeskus MTT, Riista- ja<br />

kalatalouden tutkimuslaitos RKTL, Maanmittauslaitos<br />

ja TE-keskukset.<br />

Farmari-messut järjestetään tänä vuonna<br />

31.7.–3.8. Lahden Urheilu- ja messukeskuksen<br />

alueella. Näyttelyn teemat ovat: Maatila<br />

kasvuyrityksenä, Yrittäjän hyvinvointi, Kestävä<br />

energiatalous ja Iloa ruuasta!<br />

<strong>Evira</strong>lle on varattuna 25 m² tila Luonnonvarat-osastolla,<br />

joka sijaitsee B-hallissa juhlalavan<br />

vieressä. Osastolla on mukana myös<br />

Maanmittauslaitos, Laatuketju, Maaseutuvirasto,<br />

Lahden TE-keskus ja Maaseutu-ohjelma.<br />

Lisäksi käytössä on ulko-osasto, jossa<br />

on kalankäsittelynäytöksiä.<br />

<strong>Evira</strong>n osastolla on esillä elintarviketurvallisuus,<br />

eläinten hyvinvointi ja kasvinterveys.<br />

Lahden rautatieasemalta on maksuton bussikuljetus<br />

messualueelle. Henkilöautolla saapuville<br />

on kahdeksan maksullista pysäköintialuetta,<br />

joilta on maksuton kuljetus messuille.<br />

– Mirja Kallio<br />

lisätietoja: www.farmari.net<br />

nelin sisältämä kumariini. Koska kemiallisten<br />

aineiden ja selvitettävien tapausten kirjo on<br />

laaja, <strong>Evira</strong> kutsuu viranomaisten avuksi alan<br />

parhaita kansallisia asiantuntijoita.<br />

Verkoston kautta kootaan asiantuntijaryhmä,<br />

joka arvioi elintarvikkeissa olevien<br />

kemiallisten aineiden turvallisuutta. Verkosto<br />

voi myös tuoda esiin alaan liittyviä uusia<br />

uhkia ja tutkimustarpeita. Verkoston jäsenten<br />

toivotaan toimivan yhteyshenkilöinä muihin<br />

edustamansa tahon asiantuntijoihin ja siten<br />

Mikrobiologian standardisoijat<br />

kokoontuivat <strong>Evira</strong>ssa<br />

■ Noin 60 elintarvikealan mikrobiologian<br />

standardisoinnin asiantuntijaa ympäri<br />

maailmaa kokoontui <strong>Evira</strong>ssa Helsingissä<br />

toukokuun alkupuolella. <strong>Evira</strong>, Suomen<br />

Standardisoimisliitto SFS ry ja Tullilaboratorio<br />

järjestivät tuolloin kansainvälisen standardisoimisjärjestö<br />

ISO:n ja vastaavan eurooppalaisen<br />

järjestön CEN:in elintarvikealan<br />

mikrobiologiaa käsittelevien alakomiteoiden<br />

kokoukset.<br />

Elintarvikkeiden mikrobiologisen turvallisuuden<br />

ylläpito Euroopassa perustuu<br />

merkittävässä määrin ISO:n ja CEN:in menetelmästandardien<br />

käyttöön. Esimerkiksi<br />

EY-lainsäädäntö edellyttää ensisijaisesti niitä<br />

virallisissa tutkimuksissa.<br />

Useimmat standardit tehdään yhteistyössä<br />

molemmissa järjestöissä. ISO:n mikrobiologia-ryhmä<br />

on tuottanut tähän mennessä 56<br />

elintarvikemikrobiologian laboratoriomene-<br />

laajentavan verkoston osaamiskenttää.<br />

Verkostosta rakennetaan mahdollisimman<br />

joustava ja pääosin virtuaalisesti toimiva. Jos<br />

arviointia ei tehdä virkatyönä, siitä maksetaan<br />

erillinen palkkio. Summa sovitaan tapauskohtaisesti<br />

arvioinnin laajuudesta riippuen.<br />

lisätietoja: Kirsi-Helena Liukkonen, <strong>Evira</strong>,<br />

puh. 020 77 24029<br />

telmiä koskevaa standardia ja muuta julkaisua.<br />

Niistä 30 on vahvistettu myös CEN:in<br />

julkaisuiksi, ja kaikki yhteiset standardit ovat<br />

voimassa siten EU:n ja ETA:n alueella identtisinä<br />

kansallisina standardeina.<br />

Menetelmien toimivuus varmistetaan laboratorioiden<br />

välisissä vertailututkimuksissa,<br />

joiden avulla myös taataan vertailukelpoisten<br />

tulosten saaminen eri laboratorioiden<br />

välillä.<br />

Suomi on ollut mukana ISO:n mikrobiologia-alakomitean<br />

työssä yli 20 vuotta. Elintarvikealan<br />

mikrobiologian standardisoinnin<br />

kansallista seurantaa hoitavat tällä hetkellä<br />

<strong>Evira</strong>n yhteydessä toimiva elintarvikelaboratoriotoimikunta<br />

ja SFS.<br />

lisätietoja:<br />

Tuula Pirhonen, <strong>Evira</strong>, puh. 020 77 24478<br />

Mirja Kallio<br />

Elintarvikealan mikrobiologian standardeja mietittiin toukokuussa <strong>Evira</strong>ssa kansainvälisin<br />

voimin.

Lehtonen<br />

Penikkatauti voi olla vakava<br />

varsinkin nuorilla koirilla. Rodeo.fi/Ossi<br />

penikkatautirokotteiden teho vaihtelee suuresti<br />

■ Penikkatautirokotteiden antama suoja<br />

vaihtelee suuresti etenkin alle 2-vuotiailla<br />

koirilla. Eläinlääkärinä <strong>Evira</strong>ssa työskentelevä<br />

Ulla Rikula havaitsi väitöstutkimuksessaan,<br />

että rokotteet voidaan jakaa puutteellisen ja<br />

hyvän suojan antaviin.<br />

Rikula selvitti väitöstutkimuksessaan koiran<br />

ja minkin penikkatautirokotteiden kykyä<br />

muodostaa taudilta suojaavia vasta-aineita<br />

rokotetuissa eläimissä. Sekä koirilla että turkiseläimillä<br />

havaittiin merkittäviä eroja yksilöiden<br />

saamassa suojassa ja niiden eläinten<br />

osuuksissa, joille ryhmässä muodostui suoja<br />

rokotuksen seurauksena.<br />

Viidellä eri penikkatautirokotteella saavutettua<br />

suojaa mitattiin myös yli 4 600 rokotetusta<br />

koirasta eri puolilla maata. Merkittävimmät<br />

erot olivat alle 2-vuotiailla koirilla. Suojan<br />

taso ei riippunut koiran sukupuolesta, mutta<br />

eri rotujen välillä tuli ilmi jonkin verran eroja.<br />

laumaimmuniteetti ratkaisee<br />

Penikkatauti äityi Suomessa epidemiaksi<br />

vuosina 1994–1995. Lähes neljä viidestä<br />

1990-luvun alkupuolella myydystä penikka-<br />

Orgaaniset myrkyt kertyvät itämereen<br />

■ Haitalliset orgaaniset yhdisteet kertyvät<br />

Itämeren meriympäristöön, havaitsi ylitarkastajana<br />

<strong>Evira</strong>ssa työskentelevä Anna-Liisa Pikkarainen<br />

väitöstutkimuksessaan. Pikkarainen selvitti<br />

Merentutkimuslaitoksessa tekemässään<br />

tutkimuksessa PCB-, DDT- ja PAH-yhdisteiden<br />

pitoisuuksia ja niiden aiheuttamia biologisia vaikutuksia<br />

Itämeressä.<br />

Vaikka PCB- ja DDT-yhdisteiden käyttö on<br />

ollut kiellettyä vuosikymmenten ajan, niitä on<br />

edelleen osoitettavissa Itämeren sedimentissä,<br />

silakoissa ja merenpohjalla elävissä simpukoissa.<br />

Itämeren laivaliikenteen voimakas kasvu<br />

puolestaan heijastuu pohjasedimentin PAH-pitoisuuksina.<br />

Kattegatia lukuun ottamatta PAHyhdisteiden<br />

pitoisuudet ovat tasolla, jonka on<br />

arvioitu aiheuttavan kaloilla lisääntynyttä maksasairausriskiä,<br />

lisääntymisen heikentymistä ja<br />

mahdollisesti vaikuttavan kalojen kasvuun.<br />

tauti-rokoteannoksesta oli sellaisia, joilla saavutettu<br />

suoja todettiin väitöstutkimuksessa<br />

riittämättömäksi.<br />

Koirien laumaimmuniteetti, eli riittävällä<br />

rokotesuojalla varustettujen koirien osuus<br />

kaikista rokotetuista, laski koko 1990-luvun<br />

alkupuolen ajan; tätä pidettiin keskeisenä<br />

syynä penikkatautiepidemian syntymiseen.<br />

Taudin esiintymisessä oli aluekohtaisia eroja,<br />

jotka näyttivät olevan yhteydessä alueella<br />

käytettyjen rokotteiden tehoon.<br />

Nykyisin käytettävillä penikkatautirokotteilla<br />

laumaimmuniteetti pysyy todennäköisesti<br />

riittävän korkeana ja tauti kurissa, jos yhdeksän<br />

koiraa kymmenestä on asianmukaisesti<br />

rokotettu.<br />

Vuosina 1996–2007 penikkatautia on todettu<br />

0–8 tapausta vuosittain. Lähes kaikki<br />

tapaukset ovat olleet kytköksissä koirien<br />

tuontiin.<br />

Ulla Rikulan väitöstutkimus ”Canine distemper<br />

in Finland – vaccination and epidemiology”<br />

tarkastettiin 29.2.2008 Helsingin<br />

yliopistossa.<br />

Pikkarainen kehitti biologisten vaikutusten<br />

tutkimusta varten herkät nestekromatografiaan<br />

perustuvat analyysimenetelmät PAH-metaboliittien<br />

määrittämiseksi kalan sappinesteestä ja<br />

kalan maksan entsyymia<strong>kt</strong>iivisuuden määrittämiseksi.<br />

Näiden nk. biomarkkerimenetelmien<br />

avulla voitiin arvioida kalojen altistumista PAHyhdisteille.<br />

Suomenlahdelta kerättyjen ahventen maksan<br />

EROD-a<strong>kt</strong>iivisuustasojen arvioitiin olleen<br />

lähellä tausta-arvoja. Ahventen sappinesteessä<br />

todettiin PAH-yhdisteen, pyreenin, aineenvaihduntatuote.<br />

Tämä osoitti, että ahvenet olivat<br />

altistuneet pyreenille.<br />

Anna-Liisa Pikkaraisen analyyttisen kemian<br />

alaan kuuluva väitöskirja ”Organic contaminants<br />

- occurrence and biological effects in the<br />

Baltic Sea” tarkastettiin 11.4.2008 Helsingin<br />

yliopistossa.<br />

■<br />

MitEN ON?<br />

suolan, tarkemmin sanottuna natriumin saantia<br />

olisi hyvä vähentää. pääosan natriumista saamme<br />

ruokasuolasta, eli natriumkloridista.<br />

Viime vuonna voimaan astunut EU:n ravitsemus-<br />

ja terveysväittämäasetus poisti<br />

käytännössä mahdollisuuden merkitä elintarvikkeita<br />

vähäsuolaisiksi. Vähäsuolainenväittämän<br />

suolaraja on niin alhainen, että<br />

mikään teollinen elintarvike ei täytä ehtoa.<br />

Mistä tietää, mikä tuote on suolan suhteen<br />

parempi vaihtoehto?<br />

Suolan määrä on merkitty kaikissa suolan<br />

saannin kannalta keskeisissä elintarvikkeissa.<br />

Parasta on opetella lukemaan tuoteselosteita<br />

ja vertailemaan eri tuotteiden<br />

suolapitoisuuksia.<br />

Tuotteeseen voidaan yhä merkitä ”vähennetty<br />

suolaa” tai ”vähemmän suolaa”,<br />

jos sen suolapitoisuus on vähintään 25 %<br />

alhaisempi kuin vastaavan muun tuotteen.<br />

Suomessa vertailu tehdään runsassuolaisuuden<br />

alarajaan, joka on määritelty kullekin<br />

tuoteryhmälle pakkausmerkintäasetuksessa.<br />

Myös Sydänmerkki auttaa tekemään<br />

vähempisuolaisia valintoja.<br />

Ovatko erikoissuolat, kuten sormisuolat parempi<br />

vaihtoehto?<br />

Ei, koska nekin ovat sataprosenttista suolaa<br />

eivätkä sisällä jodia. Lisäksi niitä saatetaan<br />

ripotella ruokaan tavallista suolaa runsaammin<br />

ja useammin.<br />

Millä suolaa voi korvata, jotta ruokaan saisi<br />

makua?<br />

Erilaiset tuoreet tai kuivatut yrtit ja yrttisekoitukset<br />

sekä pippurit ja muut mausteet<br />

antavat ruokaan mukavasti makua. Markkinoilla<br />

on nykyään paljon uudenlaisia maustesekoituksia,<br />

joissa ei ole suolaa. Lisäksi<br />

kasvisten ja hedelmien monipuolinen käyttö<br />

antaa ruoalle makua.<br />

Suolan mausta pitäville voi suositella<br />

mineraalisuoloja, joissa osa natriumista on<br />

korvattu muilla kivennäisaineilla.<br />

Voiko tuotteen natriumpitoisuudesta arvioida<br />

sen suolapitoisuutta?<br />

Tuotteen natriumpitoisuus suolaksi laskettuna<br />

saadaan selville, kun kerrotaan natriumpitoisuus<br />

2,5:llä. Esimerkiksi 500 mg<br />

natriumia/100 g tuotetta vastaa 1,25 %<br />

suolaa.<br />

2 / 2 0 0 8 • 9

10 • 2 / 2 0 0 8

MINNA NUrrO | teksti<br />

TArJA BrOLA | kuvat<br />

EFSA:lta odotetaan riskinarvioinnin ohjeistusta<br />

Nanohiukkasten<br />

terveysvaikutuksia<br />

aletaan kartoittaa<br />

Nanoteknologia ei ole tulevaisuutta,<br />

vaan jo tätä päivää.<br />

Uutta teknologiaa hyödynnetään<br />

esimerkiksi ele<strong>kt</strong>roniikka-, kosmetiikka-,<br />

tekstiili- ja lääketeollisuudessa.<br />

Ainakin Yhdysvalloissa<br />

nanoteknologiaa käytetään myös<br />

elintarvikkeiden lisäaineiden ja<br />

ravintolisien valmistuksessa.<br />

Nanohiukkasten mahdollisten<br />

terveysriskien tutkimus on vasta<br />

alkamassa. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen<br />

EFSA<br />

työstää parhaillaan ohjeistusta<br />

nanoteknologialla kehitettyjen<br />

elintarvike- ja rehusovellusten<br />

riskinarvioinnin pohjaksi.<br />

Nanoteknologialla tarkoitetaan<br />

teknologiaa, joka hyödyntää<br />

hyvin pienikokoisia ainehitusia.<br />

Nanohiukkasten kokoluokka<br />

on sata nanometriä tai sen alle.<br />

Nanometri on millimetrin miljoonasosa.<br />

Luonnossa esiintyy runsaasti nanomittakaavan<br />

hiukkasia. Niitä syntyy esimerkiksi<br />

hiilen palaessa, ja myös monet virukset<br />

ovat kooltaan nanosuuruusluokkaa. Lisäksi<br />

useat ympäristön alkuainehiukkaset<br />

ja molekyylit voivat höyrystyä tai tiivistyä<br />

nanomittakaavan hiukkasiksi.<br />

Ilmassa on siis jatkuvasti nanokokoluokan<br />

taustahiukkasia. Myös synteettisiä<br />

nanohiukkasia sisältäviä tuotteita esimerkiksi<br />

sukkia, tuulipukuja, aurinkorasvoja<br />

ja ikkunalasia on jo saatavilla Suomessakin.<br />

Varsinaista nanoruokaa sen sijaan on<br />

kaupan hyllyiltä täällä vielä turha hakea<br />

– ainakaan tietoisesti.<br />

EFsA miettii riskinarviointia<br />

Euroopan komissio seuraa nanoteknologian<br />

kehitystä tiiviisti vuosille 2005–2009<br />

laaditun nanotieteiden ja -teknologioiden<br />

toimintasuunnitelman puitteissa, ja on<br />

kiinnittänyt huomiota myös elintarviketurvallisuuteen.<br />

Komission pyynnöstä EFSA valmistelee<br />

parhaillaan tieteellistä lausuntoa riskinarvioinnin<br />

erityistarpeista elintarvike- ja<br />

rehuteollisuuden nanoteknologisissa sovelluksissa.<br />

Lausunto on tarkoitus julkaista<br />

kesäkuun puolivälissä.<br />

EFSA:n lausunnossa kartoitetaan elintarvike-<br />

ja rehuse<strong>kt</strong>orin näköpiirissä olevien<br />

nanoteknologian sovellusten mahdollisia<br />

turvallisuusriskejä. Lisäksi lausunnon<br />

on määrä sisältää ohjeet riskinarvioinnin<br />

tekemiseksi nanoteknologisille sovelluksille.<br />

Elintarvikkeista ei tiedetä<br />

Nanoteknologian avulla valmistettu elintarvike<br />

kuuluu EU:ssa uuselintarvikeasetuksen<br />

mukaisen ennakkotarkastuksen<br />

piiriin, jos nanomuotoisen ainesosan<br />

voidaan olettaa muuttavan tuotteen ominaisuuksia.<br />

Kaupallinen neuvos Leena ▲<br />

teknologian<br />

kehittämistä<br />

tuetaan<br />

Nanoteknologian tutkimukseen satsataan<br />

reippaasti. Tekesin FinNanoteknologiaohjelma<br />

vuosille 2005–2009<br />

rahoittaa alan tutkimusta yhteensä 70<br />

miljoonalla eurolla, josta Tekesin osuus<br />

on noin 47 miljoonaa. Tekes arvioi,<br />

että Suomessa toimii tällä hetkellä<br />

noin 150–200 nanoteknologian alan<br />

yritystä.<br />

Suomen Akatemian nanotieteen tutkimusohjelman<br />

2007–2010 budjetti on<br />

puolestaan noin 9,5 miljoonaa euroa.<br />

Lisäksi Akatemia rahoittaa nanotieteen<br />

tutkimusta vapaista määrärahoista, esimerkiksi<br />

viime vuonna 9,6 miljoonalla<br />

eurolla.<br />

Euroopan unioni rahoittaa tutkimuksen<br />

7. puiteohjelman kautta nanoteknologian<br />

tutkimusta yhteensä 3,5<br />

miljardilla eurolla.<br />

2 / 2 0 0 8 • 11

Mannonen maa- ja metsätalousministeriöstä<br />

kertoo, että tällaisissa tapauksissa<br />

markkinointiluvan saaminen edellyttää<br />

turvallisuusarvion laatimista.<br />

– Uuselintarvikelupa tarvitaan, jos uusi<br />

valmistustekniikka aiheuttaa tuotteeseen<br />

uusia ravitsemuksellisia, terveydellisiä<br />

tai aineenvaihduntaan vaikuttavia ominaisuuksia,<br />

Mannonen tarkentaa.<br />

Hän sanoo, että yhtään nanoteknologialla<br />

valmistetun tuotteen lupahakemusta<br />

ei ole jätetty Suomen uuselintarvikelautakunnalle.<br />

Niitä ei ole käsittelyssä myöskään<br />

muualla Euroopassa.<br />

Tietoa ei ole siitä, onko EU:n markkinoilla<br />

olevien elintarvikkeiden lisäaineiden<br />

valmistuksessa hyödynnetty synteettisiä<br />

nanohiukkasia. EU:n lisäainelainsäädäntö<br />

ei ole tähän asti edellyttänyt erityistä<br />

pohdintaa lisäaineen hiukkaskoosta, jos<br />

se muuten vastaa lisäaineelle määriteltyjä<br />

spesifikaatteja.<br />

Mannonen toteaa, että tilanne muuttuu<br />

lähitulevaisuudessa, kun EU:n lisäainelainsäädännön<br />

uudistus tulee voimaan.<br />

Siinä on kirjattu vaatimus uudesta turvallisuusarviosta<br />

myös siinä tapauksessa, jos<br />

lisäaineen partikkelikoko muuttuu.<br />

Yhdysvalloissa nanohiukkasia sisältäviä<br />

elintarvikkeiden lisäaineita ja ravintolisiä<br />

on jo kaupan, ja niitä kehitetään lisää<br />

jatkuvasti.<br />

pakkaussovellukset ensin<br />

Nanosovellukset ovat tulossa myös elintarvikkeiden<br />

pakkausmateriaaleihin.<br />

Suomessa nanohiukkasten käyttömahdollisuuksia<br />

pakkauskartongissa tutkii<br />

metsäteollisuuden omistama tutkimusyhtiö<br />

KCL. Tohtori Assi Weber KCL:stä<br />

korostaa, että turvallisuusnäkökohta<br />

on oleellinen osa tutkimusyhtiön<br />

nanopartikkeleihin liittyviä proje<strong>kt</strong>eja.<br />

– KCL:ssä seurataan a<strong>kt</strong>iivisesti,<br />

mitä maailmalla sillä rintamalla tapahtuu,<br />

Weber huomauttaa.<br />

Professori Atte von Wright<br />

Kuopion yliopiston soveltavan<br />

biotekniikan laitokselta arvioi,<br />

että ensimmäiset elintarvikepakkausten<br />

nanosovellukset ovat<br />

Suomessakin markkinoilla viiden<br />

vuoden sisällä. Elintarvikkeiden<br />

nanosovellusten kehittämisessä menee<br />

hänen mukaansa vielä paljon kauemman<br />

aikaa.<br />

– Elintarvikepakkauksissa nanohiukkasten<br />

avulla voidaan hillitä vaikkapa<br />

pilaajaba<strong>kt</strong>eerien kasvua: antimikrobisia<br />

12 • 2 / 2 0 0 8<br />

Mikä nano?<br />

Synteettiset nanohiukkaset muodostuvat joko yhdestä tai useammasta alkuaineesta.<br />

Niiden käyttökelpoisuus erilaisiin tuotesovelluksiin perustuu usein siihen, että hiukkasten<br />

pinta-ala on suuri niiden kokoon nähden.<br />

Lisäksi aineella saattaa nanomittakaavassa olla erilaisia ominaisuuksia kuin perusolomuodossaan.<br />

Esimerkiksi normaalisti keltainen kulta on yhden nanometrin hiukkasena<br />

esiintyessään sinistä ja kolmen nanometrin hiukkaskoossa punaista.<br />

Synteettiset nanohiukkaset jaetaan neljään ryhmään:<br />

1. Hiilestä rakennetaan onttoja palloja, eli fullereenia, sekä onttoja nanoputkia. Fullereenia<br />

ja nanoputkia käytetään esimerkiksi pinnoitteissa ja ele<strong>kt</strong>roniikkateollisuudessa.<br />

2. Metallista muodostuvat nanohiukkaset ovat yleensä hopeaa, kultaa ja metallien oksideja.<br />

Ryhmään kuuluvat myös ns. kvanttipisteet, jotka ovat tiiviitä puolijohdekiteitä.<br />

Kvanttipisteitä käytetään myös värjäyssovelluksissa, sillä niiden optiset ominaisuudet<br />

muuttuvat hiukkaskoon muuttuessa.<br />

3. Dendrimeerit ovat nanokokoisia polymeerejä, jotka rakentuvat haaroittuvista yksiköistä.<br />

Niiden pinnalla on lukuisa joukko haarojen päitä, joita voidaan käyttää tiettyihin<br />

kemiallisiin rea<strong>kt</strong>ioihin. Dendrimeerejä voidaan käyttää katalysaattoreina ja<br />

lääkeaineiden kuljettamisessa.<br />

4. Nanokomposiitit ovat erilaisten nanopartikkeleiden tai niiden ja kookkaampien materiaalien<br />

yhdistelmiä. Ne vaikuttavat mm. rakenteen mekaanisiin sekä lämpö- ja<br />

suojausominaisuuksiin. Niitä voidaan käyttää esimerkiksi auton osissa, pakkaustarvikkeissa<br />

ja urheiluvälineissä.<br />

Lähde: Suomalainen, Susanna ja Hakkarainen, Tero: Nanoteknologia ja ympäristönsuojelu.<br />

Ympäristöministeriön raportteja 11/2008

ominaisuuksia on esimerkiksi hopeananopartikkelilla.<br />

Nanohiukkaset voivat<br />

toimia myös pakkauksen olosuhteiden<br />

indikaattorina ja kertoa, jos kylmäketju<br />

on katkennut, hän selvittää.<br />

Professori von Wrightin mukaan elintarvikepakkausten<br />

nanosovelluksilla on<br />

turvallisuuden kannalta kaksi aspe<strong>kt</strong>ia:<br />

itse nanopartikkelin on oltava turvallinen,<br />

ja lisäksi niiden kemikaalien, joihin partikkeli<br />

liitetään, on oltava turvallisia.<br />

– Aineiden pitää olla sellaisia, että ne<br />

hajoavat ihmisen ruoansulatuselimistössä,<br />

hän korostaa.<br />

Nanohiukkasen tiet tutkimatta<br />

<strong>Evira</strong>n kemian ja toksikologian tutkimusyksikön<br />

johtaja, professori Kimmo Peltonen<br />

toteaa, että nanoteknologialla on<br />

suuri potentiaali lisätä ihmisten hyvinvointia.<br />

Hän pitää kuitenkin ongelmallisena<br />

sitä, että teknologia on otettu innokkaasti<br />

käyttöön monilla tuotannonaloilla ilman<br />

että sen mahdollisia haittavaikutuksia on<br />

juuri selvitetty.<br />

– Ongelmia voi aiheutua siitä, että<br />

nano partikkelit pystyvät ehkä tunkeutumaan<br />

kehon suojamekanismien läpi, esimerkiksi<br />

aivoja suojaavan veri-aivoesteen<br />

läpi. Toinen mahdollinen haittavaikutusmekanismi<br />

voi syntyä, jos nanohiukkaset<br />

osallistuvat happiradikaalien tuottamiseen<br />

elimistössä ja aiheuttavat tulehdusrea<strong>kt</strong>ioita,<br />

Peltonen selvittää.<br />

Hän osallistui keväällä toksikologien<br />

kansainvälisen järjestön American Society<br />

of Toxicologyn konferenssiin, jossa raportoitiin<br />

myös nanotoksikologian tuoreita<br />

tutkimustuloksia. Peltonen mainitsee tutkimuksen,<br />

jossa rotille oli syötetty nanopartikkeleita<br />

sillä seurauksella, että hiukkaset<br />

olivat lähteneet ruoansulatuskanavasta<br />

kiertämään lymfajärjestelmään.<br />

Toksikologisen tutkimuksen näkökulmasta<br />

nanopartikkelit ovat hyvin haastavia<br />

kohteita, sillä ne ovat erittäin hankalasti<br />

mitattavissa. Ne myös vaativat aivan erilaista<br />

analytiikkaa kuin mihin kemiassa<br />

on perinteisesti totuttu.<br />

Peltosen mielestä Suomessa olisi aiheellista<br />

laittaa pystyyn kansallinen poikkitieteellinen<br />

nanotoksikologian tutkimusohjelma<br />

nanopartikkelien terveysvaikutusten<br />

selvittämiseksi.<br />

tulli pysäytti nanotuotteen<br />

Yksi nanoteknologialla valmistettu elintarvike<br />

on jo jäänyt Suomessa tullin haaviin.<br />

Tulli pysäytti talvella Yhdysvalloista<br />

tuodun ravintolisän, jonka pakkauksessa<br />

mainittiin, että tuotteen valmistuksessa<br />

oli käytetty nanoteknologiaa: C-vitamiini<br />

oli sijoitettu pienten rasvakapseleiden<br />

sisään.<br />

Ravintolisälle ei kuitenkaan oltu haettu<br />

uuselintarvikehyväksyntää.<br />

– Viranomaiset tulkitsivat, että ravintolisä<br />

tarvitsee turvallisuusarvioinnin, eikä sitä<br />

siksi päästetty EU:n markkinoille, Leena<br />

työterveyslaitos havaitsi haittavaikutuksia<br />

Työterveyslaitoksen tutkimusten mukaan<br />

hiilinanoputkilla ja nanomittakaavan titaanidioksidilla<br />

näyttää hengitettynä olevan<br />

lievästi genotoksisia, eli perimää vaurioittavia<br />

vaikutuksia.<br />

– Ne aiheuttavat keuhkotulehduksia<br />

ja pysyviä keuhkovaurioita, tarkentaa<br />

professori Kai Savolainen Työterveyslaitokselta.<br />

Nanomuotoista titaanidioksidia käytetään<br />

muun muassa kosmetiikassa ja autonrenkaiden<br />

pinnoitteissa, hiilinanoputkia<br />

esimerkiksi ele<strong>kt</strong>roniikassa, betoniteollisuudessa<br />

ja urheiluvälineissä.<br />

Savolainen arvelee, että nanohiukkasia<br />

on käytännössä myös markkinoilla olevissa<br />

elintarvikkeissa, koska nanoteknologiaa<br />

sovelletaan jo paljon lisäaineiden valmistuksessa.<br />

Esimerkiksi titaanidioksidi on<br />

elintarvikkeiden lisäaine E171, jota käytetään<br />

valkoisen värin aikaansaamiseen<br />

tuotteessa.<br />

Monitieteistä tutkimusta<br />

Työterveyslaitos on tutkinut synteettisten<br />

nanopartikkelien terveysvaikutuksia vuodesta<br />

2005 lähtien inhalaatioaltistuksena<br />

koe-eläimillä ja soluviljelmissä. Laitos on<br />

saanut nanotutkimuksiin ulkopuolista<br />

rahoitusta yhteensä noin 3,5 miljoonan<br />

euron verran, mm. EU:sta ja Suomen<br />

Akatemialta.<br />

– Meillä on VTT:n valmistama pieni<br />

rea<strong>kt</strong>ori, joka tuottaa raaka-aineista nanohiukkasia<br />

koe-eläinten altistuskammion<br />

vieressä. Nanopartikkelien pitoisuuksia ja<br />

pinta-alaa seurataan koko ajan, Savolainen<br />

kertoo.<br />

Hän painottaa, että nanohiukkasten<br />

terveysvaikutusten tutkiminen vaatii monitieteisen<br />

tiimin: porukassa on oltava<br />

sekä materiaalitieteiden, aerosolifysiikan,<br />

Mannonen perustelee.<br />

Hän huomauttaa, että Yhdysvalloissa<br />

lainsäädäntö on erilainen, eikä nanoelintarvikkeiden<br />

markkinointiin tarvita erillisiä<br />

lupia. Yhdysvalloissa tuotteiden turvallisuutta<br />

varmistetaan ns. toimijan vakavalla<br />

vastuulla: yritys saattaa joutua maksamaan<br />

tuotteensa mahdollisista terveyshaitoista<br />

todella suuria korvauksia.<br />

insinööritieteiden, toksikologian että genetiikan<br />

osaajia. Työterveyslaitoksen yhteistyökumppaneina<br />

on ollut mm. VTT ja<br />

Kuopion yliopisto.<br />

kaikki eivät haitallisia<br />

Työterveyslaitoksen tuorein nanohanke<br />

on EU:n tutkimuksen 7. puiteohjelmasta<br />

rahoitettava Nanodevice. Siinä kehitetään<br />

helppokäyttöisiä ja kannettavia monitoreja<br />

nanopartikkelien mittaamiseen työpaikoilta.<br />

Hankkeessa on 26 tutkimuskumppania<br />

useista EU-maista ja sen kokonaisbudjetti<br />

on noin 15 miljoonaa euroa.<br />

Nanodevice-hankkeessa laaditaan<br />

myös arvioita siitä, mistä nanohiukkasia<br />

voi päästä työpaikan ilmaan ja mitä niistä<br />

olisi syytä tutkia tarkemmin.<br />

– Tutkimukset on kohdistettava niihin<br />

hiukkasiin, joiden voidaan epäillä aiheuttavan<br />

haittoja terveydelle: nanohiukkasia<br />

on erilaisia, eivätkä kaikki ole vaarallisia.<br />

Se on sama asia kuin perinteisissä kemiallisissa<br />

aineissa – kaikki ymmärtävät esimerkiksi<br />

liuotinaineen ja vaikkapa sokerin<br />

eron: molemmat ovat kemiallisia aineita,<br />

mutta liuotinaine on usein myrkyllinen,<br />

sokeri taas ei, Savolainen korostaa.<br />

Hän toteaa, että nykyään ei ole olemassa<br />

menetelmiä, joilla voisi erottaa nanokokoluokan<br />

taustahiukkaset teollisesti<br />

tuotetuista synteettisistä nanohiukkasista.<br />

Tämä tekee haastavaksi tutkia työperäistä<br />

altistumista nanohiukkasille.<br />

2 / 2 0 0 8 • 13

14 • 2 / 2 0 0 8<br />

TIINA O’TOOLE, ylitarkastaja, maatalouskemian yksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Muuntogeenisten rehujen valvonta<br />

Suomessa ja valvontatulokset 2007<br />

Vuoden 2007 rehuvalvonnassa<br />

löydettiin neljä rehua, jotka olivat<br />

gm-lainsäädännön vastaisia.<br />

Rehualan toimijoiden on tämän<br />

vuoden alusta lähtien pitänyt<br />

ilmoittaa <strong>Evira</strong>an tiedot maahantuoduista<br />

tuotantoeläinten muuntogeenisistä<br />

rehuista tilastointia<br />

varten.<br />

<strong>Evira</strong>n rehuvalvonnan tehtäviin<br />

kuuluu kotimaassa valmistettavien<br />

ja markkinoitavien rehujen<br />

valvonta. Rehujen muuntogeenisiä<br />

(gm) aineksia valvotaan vuosittaisen<br />

valvontasuunnitelman mukaisesti.<br />

Valvonnan piiriin kuuluvat kaikki kotimaiset<br />

rehunvalmistajat, välittäjät, jakelijat<br />

ja varastoijat, eli koko ”rehuketju”. Näytteitä<br />

otetaan rehutehtailta, rehujen tuonnin<br />

yhteydessä ja markkinavalvontana kauppaliikkeistä.<br />

Näytteitä ottavat <strong>Evira</strong>n kouluttamat<br />

ja valtuuttamat tarkastajat.<br />

Euroopan yhteisössä saa markkinoida<br />

vain EU:ssa hyväksyttyjä muuntogeenisiä<br />

elintarvikkeita ja rehuja. Myös muuntogeenisen<br />

kasvin viljelyyn tarvitaan hyväksyntä.<br />

Tällä hetkellä esim. muuntogeenisiä maisseja,<br />

joita saa käyttää rehuna, on EU:ssa<br />

hyväksytty 12 kappaletta.<br />

Lainsäädännön mukaan rehut on aina<br />

merkittävä, kun muuntogeenisen aineksen<br />

pitoisuus rehussa ylittää 0,9 prosenttia.<br />

Tärkeää on, että rehun ostaja saa tiedon<br />

muuntogeenisyydestä, jotta hänellä on valinnan<br />

mahdollisuus eri rehujen välillä.<br />

Poikkeuksen merkintäsääntöön tekevät<br />

muuntogeenisten mikrobien tuottamat ent-<br />

syymit ja vitamiinit, joiden käytöstä ei tällä<br />

hetkellä tarvitse ilmoittaa.<br />

Neljä näytettä säädösten vastaisia<br />

Viime vuonna rehuista otettiin yhteensä 24<br />

näytettä muuntogeenisen aineksen tutkimista<br />

varten. Näytteistä neljä, eli 17 prosenttia<br />

oli säädösten vastaisia (Kuva 1).<br />

Näistä kolme oli maahantuotuja kissanruokia,<br />

joista löytyi EU:ssa hyväksymätöntä<br />

muuntogeenistä maissia. Tämän vuoksi<br />

kissanruoat vedettiin takaisin markkinoilta.<br />

Plugi/Annakaisa Ojanen<br />

EU on hyväksynyt rehukäyttöön 12 muuntogeenistä<br />

maissilajiketta.<br />

Lisäksi yksi kotimainen naudanrehu sisälsi<br />

merkintärajan ylittävän pitoisuuden muuntogeenistä<br />

soijaa.<br />

Jotta kyseinen rehu olisi täyttänyt lainsäädännön<br />

vaatimukset, olisi se pitänyt<br />

merkitä muuntogeenistä soijaa sisältäväk-

33%<br />

17%<br />

8%<br />

si. Terveysvaaraa rehuun ei liittynyt. Kissanruoista<br />

löytynyt hyväksymätön muuntogeeninen<br />

maissi hyväksyttiin EU:ssa<br />

myöhemmin syksyllä ja nyt sen käyttö on<br />

sallittua edellyttäen, että rehu on merkitty<br />

asianmukaisesti.<br />

Gm-rehun tuonnista ilmoitettava<br />

Vuoden 2008 alusta lähtien toimijoiden on<br />

pitänyt ilmoittaa rehuvalvonnalle tiedot<br />

Suomeen tuoduista tuotantoeläinten muuntogeenisistä<br />

rehuista. Ilmoituksista saamme<br />

koottua tilastotietoa mm. muuntogeenisten<br />

rehujen määristä.<br />

Tämänhetkisen tilaston mukaan Suomeen<br />

on tuotu noin 2 500 tonnia muuntogeenistä<br />

rehua vuoden 2008 aikana.<br />

Pääosa tästä määrästä on muuntogeenistä<br />

soijarouhetta. Vuonna 2007 Suomeen tuotiin<br />

soijarouhetta yhteensä 133 000 tonnia,<br />

joten muuntogeenisen rehun osuus tästä<br />

kokonaismäärästä on vielä vähäinen.<br />

kotimaista valvontaa kehitetään<br />

<strong>Evira</strong>ssa valvontaa kehitetään jatkuvasti.<br />

Gm-valvonnassakin on a<strong>kt</strong>iivinen yhteistyöryhmä,<br />

joka pureutuu käytännön valvontaproblematiikkaan<br />

ja kehittää valvontaan<br />

uusia työkaluja.<br />

Kehitystyötä tehdään laatimalla uusia<br />

ohjeita sekä valvontaviranomaisille että toimijoille,<br />

ja kouluttamalla näytteitä ottavia<br />

tarkastajia. Yhteistyöryhmä suunnittelee<br />

myös yhtenäistä ja tehokasta tiedotusta<br />

koskien <strong>Evira</strong>n eri valvontase<strong>kt</strong>oreita,<br />

muuntogeenisiä rehuja, elintarvikkeita ja<br />

siemeniä.<br />

Muuntogeenisten rehujen valvonta<br />

perustuu EU-asetuksiin. Muuntogeeniset<br />

rehut on pitänyt merkitä nyt neljän vuoden<br />

ajan ja yhtä kauan olemme valvoneet<br />

rehujen gm-merkintöjä ja jäljitettävyyttä.<br />

Uuden lainsäädännön soveltamisen alkutaipaleella<br />

tulee esiin monta kysymystä<br />

ja haastetta. Valvonnassa me viranomaiset<br />

peräämme toimijan vastuuta, mutta samalla<br />

42%<br />

Ei todettu<br />

0,1 %<br />

>0,1%

Uusi eläinjalostustekniikka<br />

Siitä on jo yli kymmenen vuotta,<br />

kun kloonattu lammas Dolly<br />

syntyi ja aiheutti suuren mediakohun.<br />

Tänään tekniikkaa käytetään<br />

moniin eri tarkoituksiin kuten biolääketieteessä,<br />

eläinjalostuksen<br />

edistämiseen ja elintarvikkeiden<br />

laadun parantamiseen, uhattujen<br />

eläinlajien säilyttämiseen sekä<br />

jopa lemmikki- ja urheilueläinten<br />

kloonaukseen.<br />

Eläinten kloonaus on prosessi,<br />

jolla tuotetaan geneettisesti<br />

identtinen kopio alkuperäisestä<br />

eläimestä. Kasvimaailmassa kloonausta<br />

tapahtuu koko ajan, kun jaetaan<br />

perunamukuloita tai lisätään huonekasvi<br />

leikatusta lehdestä. Eläintuotannossa vasta<br />

soluteknologian kehittyminen avasi uusia<br />

mahdollisuuksia.<br />

Kyse on somaattisten solujen tumansiirtotekniikasta<br />

(somatic cell nuclear transfer,<br />

SCNT). Mikro-inje<strong>kt</strong>iotekniikalla siirretään<br />

kloonattavan eläimen solun tuma munasoluun,<br />

josta alkuperäinen tuma on poistettu.<br />

Kun jakautuva solu sijoitetaan alkiona<br />

sijaisemon kohtuun, normaalin raskauden<br />

kuluessa kehittyy uusi eläin.<br />

Klooni on geneettisesti identtinen, mutta<br />

voi erota alkuperäisestä eläimestä fenotyypiltään<br />

geenien erilaisen ilmentymisen<br />

takia. Kloonattujen jalostuseläinten jälkeläiset,<br />

jotka menisivät elintarviketuotantoon,<br />

lisääntyvät tavanomaisella tavalla.<br />

16 • 2 / 2 0 0 8<br />

PÄIVI MANNErKOrPI, vt. jaostopäällikkö, terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosasto, Euroopan komissio<br />

sovelluksia myös eläinjalostuksessa<br />

Tekniikan pääsovellukset ovat biolääketieteessä,<br />

jossa kehitetään eläinmalleja ihmisten<br />

ja eläinten sairauksille, uusia hoitomuotoja<br />

biorea<strong>kt</strong>oreiden avulla tai suoritetaan<br />

ksenotransplantaatiota, eli elinten siirtoa<br />

lajilta toiselle.<br />

Lisäksi kloonausta voidaan käyttää<br />

geenitekniikalla muunnettujen eläinten<br />

lisäämiseen.<br />

Tekniikka on vielä kallis ja sen tehokkuus<br />

alhainen, mutta sillä lienee tulevaisuutta<br />

myös eläinjalostuksessa, koska se<br />

mahdollistaa yksittäisten valioluokan eläinten<br />

lisäämisen jalostustarkoituksessa. Siten<br />

maitoa tai lihaa näiden eläinten jälkeläisistä<br />

voi tulevaisuudessa olla EU:n markkinoilla.<br />

Samoin kansainvälisessä kaupassa tulee<br />

tarjolle spermaa ja alkioita, jotka ovat peräisin<br />

kloonatuista eläimistä.<br />

Tekniikan rooli luonnon monimuotoisuuden<br />

turvaajana on vähemmän kiistelty<br />

kuin edellä mainitut sovellukset. Eläinten<br />

kudoksia voitaisiin säästää eräänlaiseksi<br />

geenipooliksi tulevaisuuden tarpeita varten,<br />

kuten esimerkiksi uhanalaisten eläinten<br />

säilyttäminen tai tuotantopopulaatioiden<br />

arvokkaiden geenien talteenotto.<br />

EFsA suhtautuu myönteisesti<br />

Kloonaustutkimuksen prioriteetit ovat liittyneet<br />

pääasiassa perustutkimukseen ja<br />

tekniikan kehittämiseen (onnistumisen<br />

todennäköisyys 5–30 prosenttia). Kun<br />

menetelmä kehittyy enemmän, tutkimusta<br />

tarvitaan myös tekniikan vaikutuksista<br />

eläinjalostukseen, eläinten hyvinvointiin<br />

ja tuotantoon EU:ssa.<br />

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen<br />

EFSA julkisti tammikuussa yleistä<br />

konsultaatiota varten luonnoksensa tieteelliseksi<br />

lausunnoksi eläinten kloonauksen<br />

(SCNT) vaikutuksista elintarviketurvallisuuteen,<br />

eläinten terveyteen ja hyvinvointiin<br />

sekä ympäristöön. EFSA viimeistelee<br />

lausuntonsa kesän aikana.<br />

Vaikka kuolleisuutta ja sairauksia esiintyy<br />

kloonatuissa eläimissä merkittävästi<br />

enemmän kuin tavanomaisesti tuotetuissa<br />

eläimissä, EFSA:n lausuntoluonnoksen<br />

mukaan terveet kloonit ja niiden jälkeläiset<br />

osoittavat, että tekniikkaa voidaan käyttää<br />

menestyksellisesti naudoilla ja sioilla. Kun<br />

tekniikka paranee, sairaiden eläinten määrä<br />

todennäköisesti laskee.<br />

Mitä tulee elintarviketurvallisuuteen,<br />

on hyvin epätodennäköistä, että terveistä<br />

kloonatuista eläimistä ja tavanomaisesti<br />

tuotetuista eläimistä saatujen elintarvikkeiden<br />

välillä olisi mitään eroa. EFSA ei<br />

katso ympäristövaikutuksia olevan, mutta<br />

toteaa samalla saatavilla olevan vain rajallista<br />

tietoa.<br />

EFSA tunnustaa, että kloonaustekniikka<br />

(SCNT) on suhteellisen uusi teknologia ja<br />

saatavilla oleva tiedon määrä on rajallinen.<br />

Kehittyvää tekniikkaa on seurattava.<br />

Etiikkatyöryhmää arveluttaa<br />

Komissio pyysi viime vuoden helmikuussa<br />

Euroopan etiikkatyöryhmää (European<br />

Group of Ethics, EGE) antamaan lausunnon<br />

elintarvikkeiden tuotannossa käytettävän<br />

eläinten kloonauksen etiikasta. Lausunnossaan<br />

tämän vuoden tammikuussa työryhmä<br />

toteaa, että sijaisemojen ja eläinkloonien

– kloonaus<br />

kärsimykset ja terveysongelmat huomioon<br />

ottaen elintarvikkeiden tuottamiseksi käytettävä<br />

eläinten kloonaus on eettisesti arveluttavaa.<br />

Jos joskus jatkossa eurooppalaisille<br />

markkinoille saatetaan kloonatuista eläimistä<br />

peräisin olevia elintarvikkeita, EGE<br />

suosittelee, että koko joukko vaatimuksia<br />

täytettäisiin.<br />

Työryhmä ehdottaa esimerkiksi seurantatutkimusta<br />

elintarviketurvallisuudesta sekä<br />

pitkäaikaistutkimusta klooneista ja niiden<br />

jälkeläisistä sekä käytännesääntöjä eläinten<br />

hyvinvoinnista ja terveydestä. Lisäksi yksittäinen<br />

eläin pitäisi tarvittaessa olla tunnistettavissa<br />

(jäljitettävyys).<br />

Koskien monimuotoisuutta ja lajien säilymistä<br />

EU:n pitäisi rahoittaa hankkeita, joilla<br />

pyritään säilyttämään jalostettuja lajeja Euroopassa<br />

ja edistämään kestävää maataloutta.<br />

Kuluttajien asenteista ja mielikuvista olisi<br />

suoritettava Eurobarometri-tutkimus.<br />

Mitä tulee pakkausmerkintöihin, EGE<br />

on tietoinen jälkeläisistä saatavien tuotteiden<br />

merkintöihin liittyvistä teknisistä<br />

vaikeuksista, mutta suosittaa kuitenkin,<br />

että komissio toimii asiassa aloitteellisesti<br />

ja laatii kohdennettuja menettelyjä ennen<br />

tällaisten elintarvikkeiden saattamista EU:n<br />

markkinoille.<br />

Lopuksi työryhmän mukaan tarvittaisiin<br />

lisää perustutkimusta erityisesti elintarviketurvallisuudesta<br />

ja eläinten<br />

hyvinvoinnista, eettisistä,<br />

oikeudellisista ja yhteiskunnallisista<br />

vaikutuksista<br />

sekä kuluttajien asenteista ja<br />

mielikuvista.<br />

Rodeo.fi/Eric Isselee<br />

lainsäädäntö kattaa uudet tekniikat<br />

EU:ssa ei ole erityistä lainsäädäntöä<br />

eläinten kloonauksesta, mutta yhteisön<br />

eläinjalostusta, eläinten hyvinvointia ja<br />

terveyttä sekä elintarviketurvallisuutta<br />

koskeva lainsäädäntö kattaa yleisellä tasolla<br />

myös uudet tekniikat kuten eläinten<br />

kloonauksen (SCNT).<br />

Eläinjalostusta koskevan yhteisölainsäädännön<br />

määräykset sääntelevät<br />

sperman ja alkioiden markkinointia ja<br />

tuontia riippumatta niiden tuotantotekniikasta.<br />

Relevantit eläinten hyvinvoinnin<br />

näkökohdat sisältyvät tuotantoeläinten<br />

suojelua koskevaan eurooppalaiseen<br />

yleissopimukseen sekä neuvoston<br />

Dire<strong>kt</strong>iiviin 98/58/EY tuotantoeläinten<br />

suojelusta.<br />

Dire<strong>kt</strong>iivin mukaan ei ole<br />

sallittua harjoittaa luonnollista<br />

tai keinotekoista jalostusta tai<br />

käyttää jalostusmenetelmää,<br />

joka aiheuttaa tai voi<br />

aiheuttaa kärsimystä<br />

tai vahinkoa eläimelle.<br />

▲<br />

2 / 2 0 0 8 • 17

Rodeo.fi/Eric Isselee<br />

18 • 2 / 2 0 0 8<br />

Uuselintarvikeasetuksella 258/97/<br />

EY luotiin horisontaalinen lähestymistapa<br />

uusien tekniikoiden – aikanaan<br />

esim. geenitekniikka – turvallisuuden<br />

arvioimiselle elintarviketuotannossa.<br />

Asetus säätää riskinarvioinnista, hyväksynnästä,<br />

merkinnöistä ja käyttöehdoista.<br />

Se koskisi klooneista saatuja<br />

elintarvikkeita, mutta ei kloonien<br />

jälkeläisistä saatuja elintarvikkeita,<br />

koska jälkeläiset ovat syntyneet tavanomaisella<br />

tavalla.<br />

kloonaus kiinnostaa kaikkialla<br />

Eläinten kloonausa<strong>kt</strong>iviteeteistä raportoidaan<br />

yhä enemmän Euroopan ulkopuolella.<br />

Eri eläinlajien kloonaus ja käytetty<br />

tekniikka edistyvät erityisesti USA:ssa,<br />

Australiassa, Uudessa Seelannissa ja useissa<br />

Aasian maissa mukaan lukien Japani,<br />

Etelä-Korea ja Kiina.<br />

Kansainvälinen eläintautijärjestö<br />

OIE uudistaa parhaillaan koodiansa<br />

maaeläimistä. Siihen<br />

sisällytetään uutena osiona<br />

ohjeistus eläinten terveysriskeistä<br />

käytettäessä<br />

kloonausta (SCNT)<br />

tuotantoeläimillä ja<br />

hevosilla.<br />

USA:ssa elintarvike-<br />

ja lääkeviranomainen<br />

(Food and Drug Administration,<br />

FDA) pyysi<br />

vuonna 2001 tuottajia<br />

ja tutkijoita pidättäytymään<br />

päästämästä<br />

klooneista ja niiden<br />

jälkeläisistä saatuja<br />

elintarvikkeita elintarvikeketjuun,<br />

kun<br />

ilmeni, että tekniikasta<br />

voisi syntyä yritystoimintaa.<br />

FDA arvioi mahdolliset<br />

riskit elintarviketurvallisuudelle<br />

ja<br />

eläinten terveydelle,<br />

ja viimeisteli riskinarviointinsa<br />

laajasti<br />

konsultoiden tämän vuoden<br />

tammikuussa. Lopullinen<br />

johtopäätös on, että naudan,<br />

sian ja vuohen klooneista tai niiden jälkeläisistä<br />

peräisin oleva liha ja maito ovat<br />

yhtä turvallisia kuin ruoka, jota syömme<br />

päivittäin.<br />

Tämän jälkeen USA:n maatalousministeriö<br />

USDA pyysi se<strong>kt</strong>orilta lisäharkintaaikaa<br />

vastatakseen asiaan liittyviin kysymyksiin<br />

ja huolenaiheisiin sekä selvittääkseen<br />

tilannetta USA:n kauppakumppanien<br />

kanssa.<br />

Nyt tarvitaan julkista keskustelua<br />

Ottaen huomioon geenitekniikasta ja<br />

kuluttajien asenteista saadut opetukset<br />

on tärkeää edistää julkista keskustelua<br />

ja kuluttajien tiedon ja ymmärtämisen<br />

tasoa. Tutkijoiden tulisi selvittää, miksi<br />

tekniikka on tärkeä, miksi sitä käytetään<br />

ja ennen kaikkea: mitä hyötyä siitä on<br />

kuluttajille.<br />

Lisäksi tämä keskustelu on tärkeää<br />

tulevaisuuden yhteiskunnallisille valinnoille<br />

ja päätöksille eläinten tuotannosta<br />

ja käytöstä.<br />

Eläinten kloonauksella on vaikutusta<br />

useisiin politiikka-alueisiin kuten elintarvikeketjun<br />

turvallisuus, maatalous, ympäristö<br />

sekä sisäinen ja ulkoinen kauppa.<br />

USA:n ”vihreän valon” jälkeen globaalissa<br />

kaupassa tulee tarjolle klooneista peräisin<br />

olevaa spermaa ja alkioita.<br />

Komissio seuraa kehitystä ja selvittää,<br />

onko tarvetta erityisiin riskinhallintatoimenpiteisiin.<br />

EFSA:n lopullisen lausunnon<br />

valmistuttua komission tarkoituksena on<br />

järjestää laaja julkinen konsultaatio EFSA:n<br />

ja EGE:n lausunnoista.<br />

Komissio on myös kiinnostunut kuluttajien<br />

asenteista ja kuluttajien haluaman<br />

tiedon määrästä. Siksi valmistellaan parhaillaan<br />

Eurobarometri-kyselyä, jonka<br />

tulokset valmistunevat tämän vuoden<br />

loppupuoliskolla.

Focal Point -sopimus tiivistää<br />

yhteistyötä EFSA:n kanssa<br />

<strong>Evira</strong> ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen<br />

EFSA<br />

allekirjoittivat viime joulukuussa<br />

Focal Point -sopimuksen. Focal<br />

Point- toiminnan tarkoitus on<br />

tiivistää yhteistyötä suomalaisten<br />

asiantuntijaorganisaatioiden ja<br />

EFSA:n välillä. <strong>Evira</strong>n tehtävä on<br />

koordinoida tätä työtä.<br />

Suomen Focal Point -yhteyshenkilö<br />

EFSA:an on <strong>Evira</strong>n pääjohtaja Jaana<br />

Husu-Kallio. Pääjohtajan apuna toimivat<br />

varajäsenenä yksikönjohtaja<br />

Kirsti Savela ja tutkija Kirsi-Maarit Siekkinen<br />

<strong>Evira</strong>n riskinarviointiyksiköstä.<br />

Siekkinen on työskennellyt Focal Point<br />

-koordinaattorina huhtikuun alusta alkaen.<br />

– Yksi Focal Point -keskuksen keskeisimpiä<br />

tehtäviä on koota kansallinen asiantuntijaverkosto,<br />

jonka avulla pyritään takaamaan<br />

suomalaisen asiantuntemuksen näkyminen<br />

EFSA:n tiedepaneeleissa ja työryhmissä. Suomessa<br />

tehtyjen riskinarviointien ja riskiprofiilien<br />

kokoaminen ja välittäminen EFSA:n<br />

ja muiden jäsenmaiden tietoon on myös<br />

tärkeä osa verkoston toimintaa, Siekkinen<br />

kertoo.<br />

Verkostoon kuuluminen takaa myös<br />

tiedon kulkeutumisen toiseen suuntaan.<br />

EFSA:ssa ja muissa EU:n jäsenmaissa tehdyt<br />

riskinarvioinnit voidaan verkoston avulla<br />

kohdistaa tiedoksi oikeille asiantuntijoille<br />

Suomessa. Tämä helpottaa asiantuntijoiden<br />

omaa tiedonhankintaa ja estää työn päällekkäisyyksiä<br />

koko EU:n alueella.<br />

Asiantuntijaverkostoa<br />

kootaan parhaillaan<br />

Focal Point -toiminnan aloitusseminaari järjestettiin<br />

<strong>Evira</strong>ssa huhtikuun loppupuolella.<br />

Seminaariin osallistui asiantuntijoita yhteensä<br />

14 eri organisaatiosta, ja toukokuun alkuun<br />

mennessä kymmenen oli jo ilmoittautunut<br />

mukaan verkostoon.<br />

– Juuri nyt kokoamme<br />

yhteystietoja organisaatioidenyhteyshenkilöistä,<br />

joiden toivotaan<br />

avustavan löytämään oman<br />

organisaationsa asiantuntijat mukaan<br />

Suomen verkostoon. Mukaan<br />

voi ilmoittautua edelleen, vaikkei seminaariin<br />

olisi päässytkään, Siekkinen jatkaa.<br />

tiedottamista EFsA:n<br />

lausunnoista tehostettu<br />

Myös EFSA:sta tulevan tiedon välittäminen<br />

kansalaisille on toiminnan perusajatus. EFSA<br />

tuottaa tieteellisiä lausuntoja ja antaa suosituksia<br />

aiheista, jotka saattavat vaikuttaa<br />

suoraan tai välillisesti elintarviketarjonnan<br />

turvallisuuteen – mukaan luettuina eläinten<br />

terveyteen ja hyvinvointiin sekä kasvien<br />

terveyteen liittyvät aiheet.<br />

<strong>Evira</strong>n internetsivuilla on kevään aikana<br />

julkaistu useita EFSA:an liittyviä uutisia. Niiden<br />

tarkoituksena on välittää kansalaisille<br />

tietoa EFSA:n lausunnoista ja suosituksista<br />

tai kutsua kansalaiset ilmaisemaan mielipiteensä<br />

EFSA:n luonnosvaiheessa olevista<br />

lausunnoista.<br />

Monissa tapauksissa uutisissa kerrotaan<br />

myös, mikä merkitys lausunnolla on Suomen<br />

elintarviketurvallisuudelle.<br />

EFSA on tähän mennessä solminut Focal<br />

Point -yhteistyösopimuksen 22 maan<br />

kanssa. Sopimukset jäljellä olevien maiden<br />

kanssa on tarkoitus allekirjoittaa kuluvan<br />

kesän aikana.<br />

PIA VIKMAN-rOSLIN | teksti ja kuva<br />

– Focal Point -keskuksen keskeinen tehtävä<br />

on koota kansallinen asiantuntijaverkosto,<br />

jonka avulla pyritään takaamaan suomalaisen<br />

asiantuntemuksen näkyminen EFSA:n<br />

tiedepaneeleissa ja työryhmissä, kertoo tutkija<br />

Kirsi-Maarit Siekkinen <strong>Evira</strong>sta.<br />

lisätietoa EFsA:sta:<br />

www.efsa.europa.eu<br />

lisätietoa Focal point<br />

-toiminnasta:<br />

www.evira.fi/portal/fi/evira/organisaatio/focal_point-toiminta<br />

www.efsa.europa.eu/EFSA/Partners-<br />

Networks/efsa_locale-1178620753812_<br />

National_Focal_Points.htm<br />

2 / 2 0 0 8 • 19

SArI TIIrO | teksti<br />

VEIKKO SOMErPUrO | kuva<br />

Työssä on tärkeintä mielekkyys<br />

Kirsi-Helena Liukkonen tutkii ja<br />

arvioi <strong>Evira</strong>ssa elintarvikkeiden<br />

kemiallisia riskejä. Se on hänestä<br />

mielekästä, mielenkiintoista ja<br />

tärkeää työtä. Energiaa elämään<br />

antavat perhe ja liikunta.<br />

Koulussa Kirsi-Helena Liukkonen<br />

piti fysiikasta, kemiasta<br />

ja matematiikasta, ja kun kotikunnan<br />

Nastolan lukiossa<br />

sattui kohdalle innostava kemianopettaja,<br />

uravalinta oli selvä: kemiaa sen olla<br />

pitää.<br />

Opiskellessaan Teknillisessä korkeakoulussa<br />

hän aikoi ensin suuntautua lääkekemiaan.<br />

Sitten mieli muuttui, ja valinta<br />

kohdistui soveltavaan biokemiaan.<br />

Valmistuttuaan hän työskenteli TKK:ssa<br />

tutkijana ja väitteli tekniikan tohtoriksi.<br />

Ensimmäinen lapsi syntyi väitöstyön aikana,<br />

ja seuraavina vuosina perhe kasvoi<br />

vielä kahdella uudella jäsenellä.<br />

Kun kuopus oli yhden ikäinen, Liukkonen<br />

aloitti työt VTT:ssä, jossa hän muun<br />

muassa veti kasvimateriaalien bioprosessointiin<br />

erikoistunutta tiimiä. Pakko kysyä:<br />

miten perhe-elämän ja työn yhteensovittaminen<br />

sujui?<br />

– Mies on ollut aina mukana, ja myös<br />

lasten isovanhemmat tulivat mielellään<br />

avuksi. Olen aina ollut perhekeskeinen<br />

ja arvioinut työelämän haasteita myös sitä<br />

kautta, mitä ne merkitsevät lasten kannalta.<br />

Työssä taas sen mielekkyys on aina<br />

ollut minulle tärkeintä.<br />

Nyt lapset ovat teini-iässä. Äidinkin elämässä<br />

on tapahtunut muutosta: työpaikka<br />

vaihtui Otaniemestä Viikkiin pari vuotta<br />

sitten, juuri samoihin aikoihin, kun <strong>Evira</strong>n<br />

uusi toimitalo valmistui.<br />

20 • 2 / 2 0 0 8<br />

puolueetonta tarkastelua<br />

<strong>Evira</strong>n riskinarviointityö keskittyy tuottamaan<br />

uutta tietoa eläin- ja kasvitautien<br />

sekä elintarvikkeiden turvallisuus- ja<br />

talousvaikutusten arvioimiseksi. Riskinarviointiyksikössä<br />

työskentelee noin 20<br />

eviralaista.<br />

Liukkonen työskentelee erikoistutkijana<br />

elintarvikkeiden kemiallisessa<br />

riskinarvioinnissa. Siinä tunnistetaan ja<br />

kuvataan elintarvikkeessa tai elintarvi-<br />

keketjussa esiintyvän kemiallisen aineen<br />

aiheuttama vaara, arvioidaan altistus ja<br />

kuvataan riski.<br />

– Tarkoitus on puolueettomasti tarkastella,<br />

onko jostain elintarvikkeessa<br />

olevasta kemiallisesta yhdisteestä haittaa<br />

ihmiselle vai ei, ja mikä on jonkin<br />

aineen turvallinen altistustaso. Riskejä<br />

arvioitaessa keskeisessä asemassa ovat<br />

tuotteen koostumus, kemiallisen aineen<br />

pitoisuustiedot, ruoankäyttötiedot, haital-

lisen aineen vaikutukset ihmiseen sekä<br />

annos-vastesuhde.<br />

Riskinarvioinnin kohteena olevia yhdisteitä<br />

on monenlaisia: ne voivat olla<br />

elintarvikkeissa luonnostaan, ne voivat<br />

olla lisättyjä tai ne ovat elintarvikkeisiin<br />

joutuneita haitallisia vierasaineita.<br />

tietoa päätöksenteon pohjaksi<br />

Parhaillaan Liukkonen koordinoi proje<strong>kt</strong>ia,<br />

joka keskittyy lasten A-vitamiinin<br />

saantiin maksatuotteiden välityksellä.<br />

Valmistumassa on myös pohjoismainen<br />

riskinarviointi lasten ja nuorten kofeiinin<br />

saannista.<br />

Molemmat riskinarvioinnit tuottavat<br />

tietoa riskinhallinnan tarpeisiin. Riskinarvioinnilla<br />

saatua tietoa voidaan käyttää<br />

muun muassa lainsäädännön, ohjeistusten<br />

ja suositusten valmistelussa tarvittavaan<br />

pitkäjänteiseen päätöksentekoon.<br />

Aina riskinarviointi ei kuitenkaan anna<br />

aihetta toimenpiteisiin.<br />

– Riskinarviointi on riskinhallinnasta<br />

riippumatonta. Arvioinnin johtopäätös voi<br />

olla sekin, ettei mitään saantisuositusta ole<br />

tarpeen antaa tai että tarvitaan lisätutkimusta,<br />

Liukkonen valottaa.<br />

Lapsiin ja nuoriin kohdistuvien kemiallisten<br />

riskien arviointia ja hallintaa<br />

hankaloittaa se, että heistä ei ole käytettävissä<br />

yhtä kattavia ruoankäyttötietoja<br />

kuin aikuisista.<br />

– Tämä on yksi tulevaisuuden haasteistamme.<br />

Lapset ovat riskiryhmä, ja jotta<br />

pystyisimme arvioimaan kemiallisia riskejä<br />

entistä paremmin, tarvitsisimme nykyistä<br />

tarkempaa tietoa siitä, mitä he syövät ja<br />

juovat, ja kuinka paljon.<br />

uusi verkosto nopeaan arviointiin<br />

Suuri osa Liukkosen ja hänen kollegoidensa<br />

työstä liittyy pitkäkestoisiin riskinarviointihankkeisiin<br />

kuten edellä mainitut<br />

maksan A-vitamiini- ja kofeiiniarvioinnit.<br />

Eteen tulee aika ajoin myös tilanteita, joissa<br />

tarvitaan nopeita turvallisuusarviointeja.<br />

Tällaisia olivat esimerkiksi viime vuonna<br />

esiin tulleet guarkumin dioksiinikontaminaatio<br />

ja kanelin suurehko kumariinipitoisuus.<br />

<strong>Evira</strong> onkin perustamassa Suomeen kemiallisia<br />

ad hoc -turvallisuusarviointeja<br />

varten verkostoa, jonka kautta eri organisaatioissa<br />

oleva asiantuntijatieto saadaan<br />

kerätyksi nopeasti yhteen. Liukkonen on<br />

koordinoinut asiantuntijaverkoston kokoamista.<br />

Verkoston toiminnan on määrä käynnistyä<br />

kesälomakauden jälkeen.<br />

tärkeää työtä<br />

Elintarvikkeiden kemiallisia riskejä arvi-<br />

Erikoistutkija Kirsi-Helena Liukkonen selvittää<br />

<strong>Evira</strong>n riskinarviointiyksikössä elintarvikeketjussa<br />

piileviä kemiallisia vaaroja. Hän<br />

kokee työnsä tärkeäksi ja arvostaa myös<br />

sitä, että aikaa jää perheellekin.<br />

oiva erikoistutkija ei keiku nuorten toiveammattien<br />

kärjessä, ja voisi veikata,<br />

että harvalla aikuisellakaan on riskinarvioinnista<br />

kovin jäsentynyttä käsitystä. Jos<br />

taas gallupeissa meiltä kysyttäisiin, onko<br />

elintarvikkeiden turvallisuuden valvominen<br />

tärkeää, vastaisimme voittopuolisesti<br />

kyllä.<br />

Niin vastaisi Kirsi-Helena Liukkonenkin,<br />

ja se on myös ykkössyy siihen, että<br />

hän tuli <strong>Evira</strong>an töihin.<br />

– Koen tekeväni <strong>Evira</strong>n riskinarviointiyksikössä<br />

erittäin tärkeää työtä.<br />

Viranomaisorganisaation plussapuolia<br />

on sekin, että tutkija voi suurelta osin<br />

keskittyä täydesti työhönsä sen sijaan,<br />

että valtaosa työajasta kuluisi rahoituksen<br />

hankintaan.<br />

Haasteet taas ovat samanlaisia kuin<br />

monella muullakin asiantuntijalla: Miten<br />

viestiä ymmärrettävästi elintarvikkeiden<br />

turvallisuudesta ja riskeistä? Ja niin, että<br />

uutiskynnys ylittyisi muulloinkin kuin vain<br />

silloin, kun riski on toteutunut?<br />

Siksi tuntuukin hyvältä, kun viesti<br />

menee perille. Esimerkiksi silloin, kun<br />

aviomies palaa kurssilta, jossa oli käsitelty<br />

maailman turvallisuusuhkia laajasti: ”Nyt<br />

ymmärrän, miten arvokasta työtä te siellä<br />

<strong>Evira</strong>ssa teette!” Tai kun 16-vuotias esikoinen<br />

pohdiskelee ääneen, että kemian<br />

opiskelu voisi olla hänen juttunsa.<br />

Omaa näkökulmaansa tutkijaäiti laajentaa<br />

opiskelemalla kansanterveystieteen<br />

perusopintoja avoimessa yliopistossa.<br />

liikkuva nainen<br />

Vapaa-aikanaan Liukkonen liikkuu: pyöräilee,<br />

juoksee, jumppaa, laskettelee. Tänä<br />

kesänä lajien kirjo saattaa entisestään laajentua;<br />

perheen miehet ovat golfanneet<br />

jo vuosia, ja nyt myös äiti ja tyttäret ovat<br />

ottamassa ensi askelia viheriöillä.<br />

– Kasvoin maatilalla Nastolassa. Siellä<br />

oli luonnollista, että liikutaan.<br />

Tilaa jatkaa veli, mutta siskollekin paikka<br />

on tärkeä. Liukkosten perhe on rakentanut<br />

tilan maille mökin, jossa käydään<br />

ympäri vuoden. Murkkuikäisten intoa<br />

maaseudun rauhaan on lisännyt mökille<br />

hankittu internetyhteys. Bonusta koko<br />

perheelle tarjoaa myös lähellä sijaitseva<br />

Vierumäen urheiluopisto.<br />

2 / 2 0 0 8 • 21

MINNA NUrrO | teksti<br />

Puhelinpalvelu neuvoo<br />

eettiseen kuluttamiseen<br />

Suomen Kuluttajaliitto avasi tammikuun<br />

lopulla eettisen kuluttamisen<br />

puhelinneuvonnan. Uuden<br />

palvelun tavoitteena on tarjota<br />

kuluttajille tutkittua tietoa eettisten<br />

valintojen pohjaksi.<br />

Kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia<br />

hankkimiensa tuotteiden<br />

ja palvelujen eettisistä<br />

aspe<strong>kt</strong>eista. Asioihin perehtyminen<br />

ei kuitenkaan ole aina helppoa,<br />

vaikka tietoyhteiskunnassa elämmekin:<br />

tarvittava informaatio on monesti hajallaan<br />

eri tahoilla, se saattaa olla vaikeaselkois-<br />

Rodeo.fi/Andres Rodriguez<br />

22 • 2 / 2 0 0 8<br />

ta, ja etenkin netissä sen ongelmana on<br />

uskottavuus.<br />

Proje<strong>kt</strong>ipäällikkö Juha Beurling Suomen<br />

Kuluttajaliitosta kertoo, että eettisen kuluttamisen<br />

puhelinneuvonnan tarkoituksena<br />

on tarjota soittajille mahdollisimman<br />

varmaa tietoa kootusti ja ymmärrettävässä<br />

muodossa.<br />

Puhelinneuvontaan voi soittaa ympäri<br />

vuorokauden, ja jättää kysymyksensä sekä<br />

yhteystietonsa vastaajaan. Beurling ottaa<br />

kulloisestakin aiheesta selvää ja vastuksen<br />

löydettyään soittaa kysyjälle takaisin.<br />

– Minä en toki ole kaikkien alojen<br />

asiantuntija, vaan enemmänkin tiedonhakija.<br />

Meillä on hyvät yhteydet suomalaiseen<br />

tutkimukseen, yhteistyökumppaneita<br />

ovat esimerkiksi MTT, VTT ja Motiva, hän<br />

tarkentaa.<br />

Beurlingin tietojen mukaan eettisen<br />

kuluttamisen puhelinneuvontaa vastaavaa<br />

palvelua ei ole olemassa ainakaan<br />

muissa Pohjoismaissa.<br />

Eettisin kissanhiekka on Hesari<br />

Ensimmäisten toimintakuukausien<br />

aikana eettisen kuluttamisen puhelinneuvontaan<br />

on tullut vaihtelevasti<br />

puheluja. Beurling toteaa, että julkisuudessa<br />

esillä olevat asiat saattavat<br />

näkyä puhelujen lisääntymisenä.<br />

– Monet haluavat keskustella eettisestä<br />

kuluttamisesta ja kaipaavat tietoa sellaisessa<br />

muodossa, että voivat soveltaa sitä<br />

omaan elämäänsä. Usein soittajaa pitää<br />

myös pyytää tarkentamaan, mitä hän tarkoittaa<br />

eettisellä: se voi olla esimerkiksi<br />

sosiaalista vastuuta tai ympäristövaikutuksia,<br />

hän huomauttaa.<br />

Soittajia ovat askarruttaneet kysymykset<br />

esimerkiksi siitä, mikä on<br />

energiatehokkain energiansäästölamppu<br />

tai vähäpäästöisin auto. Tuotekohtaista<br />

informaatiota ei yleensä ole luvassa,<br />

paitsi jos aiheesta sattuu olemaan<br />

saatavilla riippumattoman tahon tekemä<br />

vertailu.<br />

Eräs soittaja halusi tietää, mikä on<br />

eettisin kissanhiekka. Tutkimustietoa aiheesta<br />

ei löytynyt, joten Beurling mietti,<br />

löytyisikö taloudesta jo valmiiksi jotain,<br />

mitä voisi hyödyntää kissanlaatikolla. Ja<br />

löytyihän sitä: Hesari.<br />

– Kissa kuulemma hyväksyi pieniksi<br />

paloiksi revityn sanomalehden, Beurling<br />

mainitsee.<br />

ruoasta kysytty vasta vähän<br />

Elintarvikkeiden eettisyydestä on puhelinpalveluun<br />

tullut kevään aikana melko<br />

vähän kysymyksiä. Beurling muistelee<br />

hankkineensa soittajille tietoa naudanlihantuotannon<br />

ympäristövaikutuksista ja<br />

luomumerkin kriteereistä.<br />

Eräs soittaja halusi selvittää kotimaisen<br />

ja espanjalaisen tomaatin sosiaalista ulottuvuutta,<br />

jolla hän tarkoitti ensisijaisesti<br />

työntekijöiden oloja.<br />

– Espanjassa tomaattiviljelmillä saatetaan<br />

käyttää lähes orjatyövoimana laittomia<br />

afrikkalaisia siirtolaisia, joten kotimainen<br />

tomaatti osoittautui sosiaalisesta<br />

näkökulmasta eettisemmin tuotetuksi,<br />

Beurling selvittää.<br />

palvelua tehdään nyt tunnetuksi<br />

Eettisen kuluttamisen proje<strong>kt</strong>ipäällikkö<br />

käy pyydettäessä myös pitämässä luentoja<br />

eettisestä kuluttamisesta. Beurling kertoo,<br />

että luentoja on pyydetty etenkin ikäihmisten<br />

tilaisuuksiin.<br />

Eettisen kuluttamisen puhelinneuvontaa<br />

ryhdyttiin loppukeväästä tekemään<br />

tunnetuksi mainoskampanjalla. Esitteitä<br />

jaetaan kesän aikana esimerkiksi nuorison<br />

suosimissa roc<strong>kt</strong>apahtumissa.<br />

Suomen Kuluttajaliiton eettisen kuluttamisen<br />

puhelinpalvelun numero on<br />

(09) 458 7396. Kysymyksiä voi jättää myös<br />

sähköpostitse osoitteeseen eettinenvalinta@<br />

kuluttajaliitto.fi tai etsiä tietoa omatoimisesti<br />

Kuluttajaliiton ylläpitämiltä nettisivuilta<br />

osoitteessa www.eettinenvalinta.fi.

Kulutuksen pitkä kaari<br />

Suomalaista kulutusta on tutkittu<br />

jo vuosisadan ajan. OECD-maiden<br />

vertailussa olemme yhä kohtuukuluttajia,<br />

vaikka nykysuomalainen<br />

kuluttaakin kymmenen<br />

kertaa enemmän kuin esivanhempamme<br />

sata vuotta sitten.<br />

Suomalaisella tilastollisella kulutustutkimuksella<br />

on 100-vuotismerkkivuosi, minkä juhlistamiseksi<br />

on julkaistu teos ”Kulutuksen pitkä<br />

kaari. Niukkuudesta yksilöllisiin<br />

valintoihin”. Kokoelmajulkaisu julkistettiin<br />

huhtikuussa pidetyssä seminaarissa,<br />

jonka järjestivät Kuluttajatutkimuskeskus,<br />

Tilastokeskus ja Valtion taloudellinen tutkimuskeskus.<br />

Kirja antaa laaja-alaisen kuvan suomalaisen<br />

kulutusyhteiskunnan muotoutumisesta<br />

pitkällä aikavälillä, siinä avataan<br />

kulutukseen liittyvää keskustelua<br />

sekä tulevaisuuden näkymiä. Kulutusta<br />

tarkastellaan yhteiskunnallisena ilmiönä<br />

ja arkielämän käytäntönä.<br />

Kirjan artikkeleissa pohditaan yhteiskunnan<br />

rakenteellisten ja yksilöllisten tekijöiden<br />

merkitystä kulutuksen muotoutumisessa.<br />

Kirjassa otetaan kantaa myös<br />

kulutuksen eettisiin kysymyksiin ja kulutuskritiikin<br />

muotoihin.<br />

kulutus edelleen maltillista<br />

Suomalaisten kulutus on edelleen maltillista,<br />

vaikka kulutus onkin kymmenkertaistunut<br />

sadassa vuodessa.<br />

Suomalaisten kulutus asukasta kohden oli seitsemän prosenttia<br />

OECD-maiden keskiarvoa pienempää maiden vertailussa vuodelta<br />

2005. Ruotsissa ja Tanskassa kulutettiin noin kymmenen<br />

prosenttia ja Norjassa jopa noin neljänneksen enemmän kuin<br />

meillä. Runsainta kulutus oli Yhdysvalloissa.<br />

Usean vuosikymmenen aikana totuttiin siihen, että suomalaisten<br />

kulutusmahdollisuudet paranivat ja eri väestöryhmien<br />

väliset kulutuserot tasoittuivat. Tässä tapahtui kuitenkin muutos<br />

1990-luvun puolivälin jälkeen. Kulutuserot eri tulo- ja sosiaaliryhmiin<br />

kuuluvien välillä ovat kasvaneet.<br />

Köyhyyden ja pienituloisuuden kuva on tarkentunut asumiskustannusten<br />

alueellisen vaihtelun seurauksena. Korkeat asumiskustannukset<br />

kaupungeissa ovat tasoittaneet maaseudun ja<br />

kaupunkien välisiä eroja.<br />

Minna Nurro<br />

Tytti Jauhiainen<br />

MArJA LAESLEHTO | teksti<br />

Jäätelö oli vielä 1960-luvulla melko<br />

harvinaista herkkua. Myös yltäkylläisen<br />

2000-luvun lapset osaavat arvostaa<br />

sitä.<br />

uusien palveluiden kysyntä kasvaa<br />

Kulutuksen muotoutumiseen pitkälle<br />

tulevaisuuteen tulevat vaikuttamaan<br />

esimerkiksi väestön ikääntyminen<br />

sekä yhden ja kahden hengen kotitalouksien<br />

yleistyminen. Näiden seurauksena<br />

erityisesti julkisten ja yksityisten<br />

palveluiden – myös aivan uudenlaisten<br />

– tarve lisääntyy.<br />

Kulutuksen yksilöllistyminen on selkeästi<br />

lisääntymässä, mistä osoituksena<br />

ovat esimerkiksi kulutustavaramarkkinoille<br />

ilmaantuneet henkilökohtaiset<br />

tieto- ja viestintätekniikan laitteet. Samoin<br />

ruokailutavat ja elintarvikkeita<br />

koskevat ostopäätökset ovat yhä<br />

eriytyneempiä.<br />

Tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi<br />

lapsiperheitä ei voida tarkastella<br />

yhtenäisenä väestöryhmänä, vaan<br />

perheen välillä ja yhden perheen<br />

sisältäkin voi löytyä monenlaisia<br />

kulutustapoja.<br />

tietoa tarjolla aiempaa enemmän<br />

Kirjassa tarkastellaan myös sitä, miten<br />

tieto- ja viestintäteknologian kehittyminen on laajentanut<br />

kuluttajien keskinäistä tiedonvaihtoa sekä muokannut kuluttajien<br />

ja tuottajien välistä suhdetta aikaisempaa vuorovaikutteisemmaksi.<br />

Kuluttamiseen liittyy myös eettisiä kysymyksiä. Kulutusvalinnat<br />

muokkaavat monella tapaa yhteiskuntaa ja ympäristöä. Kuluttajat<br />

vaikuttavat omilla toimillaan yhteiseen hyvinvointiin.<br />

Kulutukseen liittyvät ristiriidat edellyttävätkin päättäjien, kuluttajien<br />

ja tuottajien välisen keskustelukulttuurin kehittämistä<br />

sekä kulutusta koskevan tietopohjan laajentamista ja monipuolistamista.<br />

Kulutuksen pitkä kaari. Niukkuudesta yksilöllisiin valintoihin.<br />

Ahlqvist Kirsti, Raijas Anu, Perrels Adriaan, Simpura Jussi<br />

ja Uusitalo Liisa (toim.) Gaudeamus Helsinki University Press /<br />

Palmenia, Helsinki 2008.<br />

2 / 2 0 0 8 • 23

MINNA NUrrO | teksti<br />

TAPIO TUOMELA | kuvat<br />

Tekijänoikeus varmistaa jalostuksen jatkumisen<br />

Kasvinjalostajanoikeusasiat<br />

siirrettiin <strong>Evira</strong>an<br />

24 • 2 / 2 0 0 8

Kasvinjalostajanoikeusasiat siirrettiin<br />

vuodenvaihteessa maa- ja<br />

metsätalousministeriöstä <strong>Evira</strong>an.<br />

Kasvinjalostajanoikeus on tekijänoikeus,<br />

jonka jalostaja tai tämän<br />

edustaja voi hakea kehittämälleen<br />

lajikkeelle. Se mahdollistaa rojaltien<br />

keräämisen lajikkeen käytöstä,<br />

ja varmistaa näin jalostustyön<br />

taloudellista kannattavuutta.<br />

Kasvinjalostajanoikeusasioita ja<br />

kansallisia suojaushakemuksia<br />

käsitteli maa- ja metsätalousministeriössäkasvinjalostajanoikeustoimisto,<br />

joka työllisti puolipäiväisen,<br />

johtajan nimekkeellä olleen henkilön.<br />

Maatalousneuvos Kirsi Heinonen MMM:stä<br />

kertoo, että johtajan jäätyä eläkkeelle<br />

viime vuonna todettiin, että näin pientä<br />

erillistä toimistoa ei ole enää järkevää<br />

ylläpitää.<br />

– Kasvinjalostajanoikeuteen liittyviä<br />

asioita hoidetaan <strong>Evira</strong>ssa muutenkin,<br />

joten oli varsin johdonmukaista siirtää<br />

kaikki kokonaisuuteen kuuluvat asiat <strong>Evira</strong>an,<br />

hän perustelee.<br />

Kansallisen suojauksen myöntää hakemuksen<br />

perusteella maa- ja metsätalousministeriön<br />

asettama kasvilajikelautakunta,<br />

kuten tähänkin asti.<br />

laaja tehtäväkokonaisuus<br />

Prosessijohtaja Matti Puolimatka <strong>Evira</strong>sta<br />

toteaa, että kasvinjalostajanoikeusasioiden<br />

tehtäväkokonaisuus on laaja ja monipuolinen.<br />

Kansallisten lajikesuojaushakemusten<br />

käsittely edellyttää syvällistä asiakokonai-<br />

Kevätviljan lisäystä kasvihuoneella.<br />

Syysvehnää nypitään kaksoishaploidituotantoa<br />

varten.<br />

suuden tuntemusta, ja lisäksi tehtävään<br />

liittyy alan kehityksen seuraaminen ja tiedotus<br />

sekä osallistuminen kansainvälisiin<br />

kokouksiin.<br />

– Kuluneen kevään ajan kasvinjalostajanoikeusasiat<br />

on hoidettu <strong>Evira</strong>ssa<br />

hajautetusti, mutta tarkoitus on jatkossa<br />

keskittää asiat yhdelle henkilölle. Tehtävää<br />

varten perustetaan oma virka, Puolimatka<br />

sanoo.<br />

Tulevaisuudessa kasvinjalostajanoikeuksien<br />

hoitamiseen on odotettavissa<br />

uusia haasteita, kun muuntogeeniset (GM)<br />

lajikkeet yleistyvät myös EU:ssa.<br />

– GM-lajikkeet tuovat asiaan uuden<br />

ulottuvuuden, sillä vaikka kasvilajikkeita<br />

ei voi patentoida, niin geenejä voidaan.<br />

GM-lajikkeita ei ehkä lyhyellä aikavälillä<br />

vielä viljellä Suomessa, mutta niitä voidaan<br />

kehittää täällä, Puolimatka selventää.<br />

uutuusarvo, Dus ja nimi<br />

Kasvinjalostajanoikeuden voi saada uuden<br />

lajikkeen kehittänyt kasvinjalostaja tai<br />

maahantuoja. Suojaus on vapaaehtoinen,<br />

mutta käytännössä jalostajat hakevat sen<br />

kaikille kaupallisesti merkittäville uusille<br />

kasvilajikkeilleen. Lajikkeelle hankittu<br />

suojaus on voimassa 25 vuotta, paitsi perunoille,<br />

puuntaimille ja viiniköynnöksille<br />

30 vuotta.<br />

Ylitarkastaja Kaarina Paavilainen <strong>Evira</strong>sta<br />

kertoo, että kasvinjalostajanoikeutta<br />

voi hakea lajikkeelle, joka on kyseisen<br />

maan markkinoilla todistettavasti uusi ja<br />

DUS-testissä todettu omaksi, erilliseksi<br />

lajikkeekseen. Hakemuksessa uusi lajike<br />

on myös nimettävä.<br />

– Uutta lajiketta ei esimerkiksi saa<br />

nimetä liian lähelle jo olemassa olevaa<br />

rekisteröityä nimeä, eikä nimi saa olla<br />

törkeä tai harhaanjohtava, Paavilainen<br />

tarkentaa.<br />

Kasvinjalostaja voi hakea suojausta<br />

lajikkeelleen joko maakohtaisesti, jolloin<br />

hakemuksen käsittelee kyseisen maan toimivaltainen<br />

viranomainen, tai koko EU:n<br />

alueelle, jolloin hakemuksen käsittelee<br />

EU:n kasvilajikevirasto CPVO.<br />

Matti Puolimatka huomauttaa, että<br />

kansainvälisesti tarkasteltuna maakohtaisten<br />

suojausten määrä on viime vuosina<br />

vähentynyt ja EU-suojausten määrä<br />

lisääntynyt. Suomessa EU-suojaukset ovat<br />

erittäin vähäisiä.<br />

testi todentaa lajikkeen<br />

<strong>Evira</strong> tekee myös uudelta lajikkeelta vaadittavan<br />

DUS-testin. Siinä uutta lajiketta<br />

2 / 2 0 0 8 • 25<br />

▲

Kasvihuoneella kasvaneiden ohrien tähkiä leikataan puintia varten. Puidut siemenet kylvetään<br />

keväällä kenttäkokeisiin.<br />

verrataan muihin lajikkeisiin ja tutkitaan,<br />

onko se niistä erottuva (distinct), kasvustoltaan<br />

yhtenäinen (uniform) ja ominaisuuksiltaan<br />

pysyvä (stable).<br />

<strong>Evira</strong> testaa kauraa, ohraa, vehnää, ruista<br />

ja rypsiä sekä useita rehunurmikasveja.<br />

Rapsin DUS-testaukset tehdään nykyään<br />

kustannussyistä Ruotsissa ja herneen testaukset<br />

Virossa, sillä niiden testauksia oli<br />

vain muutamia vuodessa.<br />

– DUS-testin tekeminen kestää vähintään<br />

kaksi kasvukautta. Vuodessa testaamme<br />

noin 40–50 uutta lajiketta, eniten<br />

ohraa ja timoteitä, Kaarina Paavilainen<br />

selvittää.<br />

Jos DUS-testi osoittaa kyseessä olevan<br />

aidon uuden lajikkeen, siitä laaditaan tarkka<br />

lajikekuvaus.<br />

<strong>Evira</strong>ssa on parhaillaan menossa prosessi,<br />

jonka tavoitteena on saada CPVO:lta<br />

hyväksyntä tehdä DUS-testejä myös sen<br />

toimeksiannosta. EU:n kasvilajikeviraston<br />

edustajat tulevat tänä kesänä tarkastamaan<br />

<strong>Evira</strong>n testauksentekoa.<br />

suojaus kannusti jalostustyötä<br />

Laki kasvinjalostajanoikeudesta tuli Suo-<br />

26 • 2 / 2 0 0 8<br />

messa voimaan vasta niinkin myöhään<br />

kuin 1992. Matti Puolimatka arvioi, että<br />

sitä ennen kasvinjalostajanoikeuksille ei<br />

ehkä nähty niin suurta tarvetta.<br />

– Yksi syy kasvinjalostajanoikeuksien<br />

varmistamiseen lienee ollut Suomenkin<br />

siemenmarkkinoiden kansainvälistyminen<br />

ja siementen tuonnin lisääntyminen: ulkomaiset<br />

lajikkeenomistajat alkoivat entistä<br />

enemmän vaatia sitä, että Suomen tulee<br />

saattaa voimaan jalostajanoikeuslaki, jotta<br />

tänne voi tuoda uusia lajikkeita, Puolimatka<br />

pohtii.<br />

Hän toteaa, että laki on rohkaissut jalostustyöhön.<br />

Lain merkitys on siinä, että<br />

se antaa kasvinjalostajalle tai lajikkeen<br />

maahantuojalle oikeuden kerätä rojalteja<br />

lajikkeen käytöstä.<br />

Käytännössä sertifioidun siemenen<br />

myyntihinnasta osa menee lajikkeen jalostajalle.<br />

Jos viljelijä käyttää kylvösiemenenä<br />

oman tilan sadosta peräisin olevaa siementä,<br />

sen käytöstä maksetaan hehtaarikohtainen<br />

TOS-maksu lajikkeen jalostajalle.<br />

Kasvinjalostajanoikeutta koskevan lain<br />

säätäminen oli edellytys sille, että Suomi<br />

hyväksyttiin vuonna 1993 kansainvälisen<br />

Eu:n<br />

kasvilajikevirasto<br />

CpVO<br />

Euroopan unionin kasvilajikevirasto CPVO<br />

(Community Plant Variety Office) perustettiin<br />

vuonna 1995, ja se sijaitsee Angersissa<br />

Ranskassa. Viraston tehtävänä on<br />

myöntää kasvinjalostajanoikeuksia koko<br />

EU:n alueelle. Esimerkiksi viime vuonna<br />

CPVO:lta haettiin suojausta lähes 3 000<br />

kasvilajikkeelle.<br />

CPVO työllistää noin 20 henkeä, ja sen<br />

toiminta rahoitetaan jalostajanoikeuksien<br />

rekisteröintimaksuilla. Viraston toimintaa<br />

valvoo hallintoneuvosto, jossa on edustaja<br />

jokaisesta EU-jäsenmaasta.<br />

Kaiken kaikkiaan CPVO:lle on tullut<br />

sen olemassaolon aikana yli 30 000<br />

suojaushakemusta. Näistä 80 prosenttia<br />

on peräisin EU-maista, ja viidennes<br />

EU:n ulkopuolelta. Hakemuksista noin 60<br />

prosenttia koskee koristekasveja, noin 20<br />

prosenttia maatalouskasveja ja loput hedelmiä<br />

ja vihanneksia.<br />

Lisätietoja: www.cpvo.fr

Kevätrypsiä kasvihuoneella.<br />

kasvinjalostajanoikeusjärjestön UPOV:n jäseneksi. Genevessä päämajaansa<br />

pitävä UPOV harmonisoi alan kansainvälisiä oikeuskäytäntöjä<br />

ja määrittelee mm. lajikekuvausten sisällön.<br />

Oma jalostus kansallinen etu<br />

Suomalainen elintarviketalous nojaa vahvasti varta vasten Suomen<br />

oloihin jalostettuihin viljelylajikkeisiin. Maapallon pohjoiskolkalla<br />

ei mikä tahansa kasvilajike menesty: lyhyt mutta erittäin valoisa<br />

kesä sekä pitkä ja kylmähkö talvi vaativat kasveilta tiettyjä ominaisuuksia,<br />

joita leudommilla leveysasteilla ei tarvita.<br />

Jonkin verran kasvilajikekauppaa käydään samoilla leveysasteilla<br />

sijaitsevien maiden kanssa: Norjan, Ruotsin, Venäjän, Viron<br />

ja Kanadan. Puolimatka korostaa, että oma kasvinjalostus on kansallinen<br />

etu.<br />

– Suomi on maailman pohjoisin maataloutta harjoittava maa:<br />

millään muulla maalla ei ole intressiä kehittää meille soveltuvia<br />

lajikkeita. Uusien lajikkeiden kehittäminen vaatii juuri meidän<br />

olojemme tuntemusta, hän painottaa.<br />

Skenaarioiden mukaan ilmastonmuutos pidentää tulevaisuudessa<br />

kasvukautta Suomen korkeudella, ja toisaalta leudontuvat talvet<br />

altistavat kasvit entistä enemmän taudeille ja tuholaisille. Puolimatka<br />

arvioi, että kasvinjalostuksen merkitys ei ilmastonmuutoksen<br />

myötä ainakaan vähene.<br />

Artikkelin kuvat on otettu Boreal Kasvinjalostus Oy:llä Jokioisilla.<br />

Boreal toivoo<br />

valvonnan tehostuvan<br />

Suomen merkittävin kasvinjalostaja ja uusien lajikkeiden<br />

rekisteröijä on peltokasvilajikkeita kehittävä Boreal Kasvinjalostus<br />

Oy. Yhtiön toimitusjohtaja Markku Äijälä odottaa<br />

kasvinjalostajanoikeusasioiden hoituvan entiseen malliin<br />

myös <strong>Evira</strong>ssa.<br />

– <strong>Evira</strong> on tähän asti tehnyt DUS-testaukset ja siementen<br />

sertifioinnin, ja yhteistyö viraston kanssa on toiminut<br />

hyvin. Asiakkaana vähän tietysti mietityttää, nousevatko<br />

kansallisen lajikesuojauksen kustannukset kohtuuttomasti,<br />

jos tehtävän hoitoon perustetaan kokopäivätoiminen virka,<br />

hän pohtii.<br />

Äijälä toivoo, että kasvinjalostajanoikeusasioiden siirto<br />

<strong>Evira</strong>an tehostaa osaltaan myös siemenkaupan valvontaa<br />

ja viranomaisten välistä tiedonkulkua. Lain mukaan vain<br />

sertifioitua siementä saa myydä kylvösiemeneksi, mutta<br />

laitonta kauppaa lienee runsaasti, koska sertifioidun siemenen<br />

käyttöaste Suomessa on vain 30 prosenttia.<br />

– Siemenkauppalain ja kasvinjalostajanoikeuden rikkomukset<br />

menevät yleensä käsi kädessä. Valvonta kohdistuu<br />

nyt vain rekisteröityihin toimijoihin, kun sitä pitäisi saada<br />

enemmän sinne pimeälle puolelle, Äijälä toteaa.<br />

Hän lisää, että GM-lajikkeiden kehittämisen myötä kasvinjalostajanoikeuksia<br />

hoitavien viranomaisten on oltava<br />

hereillä myös patentointikysymysten suhteen.<br />

kymmenen lajiketta vuodessa<br />

Boreal tuo markkinoille noin kymmenen uutta kasvilajiketta<br />

vuosittain. Uusille lajikkeille on tähän asti haettu kansallinen<br />

suojaus Suomessa, ja vientilajikkeiden osalta myös<br />

kohdemaassa kunkin maan kansallisen lainsäädännön<br />

mukaan.<br />

– EU-suojaus oli ennen huomattavasti kalliimpi kuin<br />

kansallinen suojaus, mutta CPVO on laskenut hintojaan,<br />

ja EU-suojaus on tullut aiempaa kilpailukykyisemmäksi,<br />

Äijälä huomauttaa.<br />

Uuden kasvilajikkeen jalostaminen risteytyksestä siementuotannon<br />

alkuun kestää esimerkiksi kevätviljoilla nykyään<br />

noin kymmenen vuotta. Aikaa on saatu lyhennettyä<br />

vuosilla uusien bioteknisten menetelmien ansiosta.<br />

Kasvinjalostuksen ykköstavoite edelleen on aiempaa<br />

satoisammat viljelylajikkeet. Muita jalostettavia tuotantoominaisuuksia<br />

ovat mm. aikaisuus, korren lujuus ja taudinkestävyys.<br />

Äijälä kertoo, että laatuominaisuuksien jalostuksessa<br />

tehdään paljon yhteistyötä viljateollisuuden kanssa,<br />

jotta uusista lajikkeista saadaan toivotunlaista raaka-ainetta<br />

teollisuuden prosesseihin.<br />

Myös ilmastonmuutos tuo jalostajille omat haasteensa,<br />

jotka jo tiedostetaan: tulevaisuudessa Suomessa tarvitaan<br />

nykyistä myöhäisempiä lajikkeita, jotka kestävät kevätkuivuutta<br />

sekä kasvavaa tautipainetta.<br />

2 / 2 0 0 8 • 27

<strong>Evira</strong> teetti Taloustutkimus Oy:llä<br />

ensimmäisen asiakastyytyväisyystutkimuksensatammi-helmikuussa<br />

2008. Tavoitteena oli<br />

selvittää asiakastyytyväisyyden nykytaso<br />

sekä kartoittaa ne palvelut ja palvelujen<br />

osa-alueet, joita tulisi kehittää.<br />

Tutkimuksessa selvitettiin erikseen laboratoriotoiminnan,<br />

valvonnan, valvonnan<br />

ohjauksen, tarkastuksen sekä viestinnän<br />

ja tiedottamisen asiakastyytyväisyyttä. Lisäksi<br />

arvioitiin <strong>Evira</strong>n imagoa asiakkaiden<br />

keskuudessa.<br />

Internet- ja kirjekyselynä toteutettuun<br />

tutkimukseen poimittiin <strong>Evira</strong>n asiakasrekistereistä<br />

kaikkia elintarvikeketjun<br />

toimijoita edustava 7 715 asiakkaan otos,<br />

joista tutkimukseen vastasi yhteensä<br />

1 213 toimijaa. Vastausprosentiksi muodostui<br />

yhteensä 16.<br />

Internetin kautta vastanneiden osalta<br />

vastausa<strong>kt</strong>iivisuus oli keskimääräistä<br />

korkeampi eli 21 prosenttia. Vaikka vastausa<strong>kt</strong>iivisuus<br />

jäi asiakastutkimuksissa<br />

tyypillisen noin 30 prosentin alle, voidaan<br />

vastaajien absoluuttisen määrän perusteella<br />

tuloksia pitää kuitenkin riittävän<br />

luotettavina.<br />

Taloustutkimuksen tutkijat saivat lisäksi<br />

lukuisia yhteydenottoja sellaisilta kyselyn<br />

saaneilta, jotka omasta mielestään eivät<br />

28 • 2 / 2 0 0 8<br />

PEKKA VEIJONAHO, suunnittelija, henkilöstöyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Asiakkaiden tyytyväisyys<br />

<strong>Evira</strong>an on hyvällä tasolla<br />

<strong>Evira</strong> kartoitti talvella asiakkaidensa<br />

tyytyväisyyttä toimintaansa.<br />

Kokonaistyytyväisyys osoittautui<br />

hyväksi, mutta kehittämiskohteitakin<br />

löytyi. Esimerkiksi palvelumaksujen<br />

perusteita ei ymmärretä,<br />

ja koulutusta kaivataan lähemmäs<br />

arkea.<br />

<strong>Evira</strong>n asiakkaita ovat esimerkiksi teurastamot.<br />

olleet <strong>Evira</strong>n asiakkaita. <strong>Evira</strong>n asiakasrekistereitä<br />

onkin tarpeen päivittää.<br />

Asiakkaat tyytyväisiä palveluihin<br />

Tutkimustulosten mukaan asiakkaiden<br />

kokonaistyytyväisyys <strong>Evira</strong>n palveluihin<br />

on hyvällä tasolla.<br />

Asiakkaiden kokonaistyytyväisyyttä<br />

mittaavassa ns. CSI-indeksissä täysin, hyvin<br />

ja melko tyytyväisten osuus kaikista<br />

vastaajista on 80 prosenttia. Tämä ylittää<br />

Taloustutkimuksen asiakastutkimuksissaan<br />

käyttämän, kansainväliseen malliin<br />

Anniina Kivilahti<br />

perustuvan Corporate 360° CUSTOMER<br />

-konseptin vähimmäistavoitetason 75<br />

prosenttia.<br />

Myös erikseen tutkittujen palvelujen<br />

kokonaistyytyväisyys oli hyvää tasoa, sillä<br />

laboratoriotoiminnassa vastaava luku oli<br />

84 prosenttia, valvonnassa, valvonnan ohjauksessa<br />

ja tarkastuksessa 81 prosenttia<br />

sekä viestinnässä ja tiedottamisessa 75<br />

prosenttia.<br />

Käytetty arviointiasteikko on 7-portainen<br />

vaihtoehtojen ollessa täysin tyytyväisestä<br />

täysin tyytymättömään.

strategisia vahvuuksia löytyi<br />

<strong>Evira</strong>n palvelujen vahvuuksia ja heikkouksia<br />

tutkittiin tilastollisesti ns. portfolioanalyysillä,<br />

joka perustuu asiakkaiden<br />

palveluja ja niiden sisäisiä osatekijöitä<br />

kohtaan kokemaan tyytyväisyyteen sekä<br />

eri palvelujen ja niiden osatekijöiden merkitykseen<br />

asiakkaiden kokonaistyytyväisyyden<br />

muodostumisessa.<br />

Analyysin perusteella <strong>Evira</strong>n palveluista<br />

löytyi lukuisia strategisia vahvuuksia<br />

sekä valvonnan että laboratoriotoiminnan<br />

osalta. <strong>Evira</strong>n palveluista ei toisaalta<br />

tullut esiin yhtään strategista heikkoutta,<br />

jota olisi suuri tarve välittömästi parantaa.<br />

Palvelujen osa-alueiden tarkastelu paljasti<br />

kuitenkin kehittämistarpeita.<br />

laboratoriot osaavat asiansa<br />

Laboratoriotoiminnassa tutkittiin erikseen<br />

asiakaspalvelua, näytteenottoa ja tutkimustoimintaa<br />

sekä maksuja ja laskutusperusteita.<br />

Asiakassuhdetta ajatellen on tärkeää,<br />

että asiakaspalvelu sekä näytteenotto ja<br />

tutkimustoiminta palvelukokonaisuuksina<br />

nousivat esiin vahvuustekijöinä. Kehittämiskohteiksi<br />

analyysi nosti palvelumaksut<br />

ja laskutusperusteet, minkä vahvisti<br />

vastaajien vapaassa palautteessa antama<br />

hintakritiikki.<br />

Asiakasviestintää palvelumaksujen<br />

muodostumisesta ja laskutusperusteista<br />

kannattaa tulosten perusteella lisätä. Vapaasta<br />

palautteesta ja palvelujen osa-alueiden<br />

tarkastelusta näkyi myös asiakkaiden<br />

kokema tarve parantaa henkilökunnan<br />

tavoitettavuutta ja nopeuttaa tutkimusvastausten<br />

toimittamista.<br />

Valvonta neuvoo ja palvelee<br />

Valvonnasta, valvonnan ohjauksesta ja<br />

tarkastustoiminnasta tutkittiin erikseen<br />

asiakaspalvelua, neuvontaa ja ohjeita,<br />

koulutusta, päätösten laatua, maksuja ja<br />

laskutusperusteita sekä tarkastus- tai valvontatilannetta<br />

asiakkaan kokemana.<br />

Portfolioanalyysin perusteella palveluvahvuuksia<br />

ovat tässäkin asiakassuhteen<br />

kannalta tärkeimmät eli asiakaspalvelu,<br />

neuvonta ja ohjeet, päätösten laatu sekä<br />

tarkastus- tai valvontatilanne asiakkaan<br />

kokemana.<br />

<strong>Evira</strong>n asiakkaiden<br />

asiointitarve vaihtelee<br />

paljon. Puolet<br />

asiakastyytyväisyyskyselynvastaajista<br />

ilmoitti asioivansa<br />

<strong>Evira</strong>n kanssa<br />

vuosittain tai<br />

jopa harvemmin.<br />

Vajaa kolmannes<br />

asioi kuukausittain<br />

ja viidennes viikoittain<br />

tai useamminkin.<br />

Asiakkaiden kokonaistyytyväisyys<br />

<strong>Evira</strong>n toimintaan<br />

on hyvällä tasolla.<br />

Täysin, hyvin ja<br />

melko tyytyväisten<br />

vastaajien osuus<br />

on 80 %, mikä ylittäätutkimuskonseptin<br />

tavoitetason<br />

75 %.<br />

Kehittämiskohteiksi nousivat palvelumaksut<br />

ja laskutusperusteet sekä lisäksi<br />

koulutus. Avovastauksissa maksut saivat<br />

kritiikkiä ja koulutuksen toivottiin tulevan<br />

lähemmäksi arjen työtilanteita.<br />

<strong>Evira</strong>n viestinnästä ja tiedottamisesta<br />

vastaajat arvioivat internet-sivujen tiedon<br />

riittävyyttä, tiedotteitta ja esitteitä, tiedottamista<br />

palveluista ja tuotteista, asiakastapahtumia<br />

sekä Kaari-lehteä. Viestinnän<br />

vahvuuksiksi osoittautuivat mainituista<br />

kaikki muut paitsi asiakastapahtumat ja<br />

Kaari-lehti, jotka portfolioanalyysin perusteella<br />

luokitellaan kehittämiskohteiksi.<br />

luotettava ja asiantunteva<br />

<strong>Evira</strong>n imagoa vastaajat arvioivat ottamalla<br />

kantaa <strong>Evira</strong>n arvoja kuvaaviin väittämiin.<br />

Imago osoittautui asiakkaiden keskuudessa<br />

hyväksi, sillä 5-portaisella asteikolla<br />

vastausten keskiarvoksi tuli 4,2.<br />

Rehellisyys, asiantuntevuus ja luotettavuus<br />

ovat määritteitä, jotka suurin osa<br />

vastanneista on valmis liittämään <strong>Evira</strong>an.<br />

Palvelun riittävä nopeus, palveluiden oikea<br />

hinta ja asiakkaiden tarpeiden tunteminen<br />

puolestaan keräsivät eniten ”ei<br />

samaa mieltä” -vastauksia.<br />

<strong>Evira</strong>ssa tutkimuksen esiin nostamat<br />

kehittämistarpeet on otettu työn alle. Asiakaspalvelujen<br />

kehittämistä valmisteleva<br />

asiakaspalvelujen yhteistyöryhmä (ASA)<br />

on tehnyt suunnitelman muun muassa<br />

valvonnan koulutusta, asiakasmaksuja ja<br />

laskutusperusteita sekä asiakaspalvelujen<br />

nopeutta ja asiantuntijoiden tavoitettavuutta<br />

koskevista kehittämistoimenpiteistä.<br />

Asiakkaiden palvelutarpeiden tuntemus<br />

ja vuorovaikutteinen toimintatapa<br />

ovat <strong>Evira</strong>lle tärkeitä. Siksi erityinen asiakasfoorumitoiminta<br />

on alkamassa vielä<br />

tänä vuonna.<br />

Seuraava asiakastyytyväisyystutkimus<br />

on suunniteltu tehtäväksi kahden vuoden<br />

päästä 2010. Silloin nähdään, miten<br />

hyvin <strong>Evira</strong> on kehittämistoimissaan onnistunut.<br />

2 / 2 0 0 8 • 29

Hyvä kouluruoka virittää aivot oppimaan<br />

Ravitsemusneuvottelukunta<br />

täydensi kansallisia ravitsemussuosituksia<br />

huhtikuussa kouluruokailusuosituksilla.<br />

Niiden<br />

tarkoituksena on antaa suuntaviivat<br />

kuntapäättäjille, koulujen<br />

ruokahuollosta vastaaville sekä<br />

kouluille kouluaikaisen ruokailun<br />

järjestämiseksi.<br />

Valtion ravitsemusneuvottelukunta<br />

pitää erittäin huolestuttavana,<br />

että viimeaikaisten<br />

tutkimusten mukaan varsinkaan<br />

yläkoululaiset eivät syö kouluateriaa<br />

lainkaan tai syövät sen vain osittain.<br />

Sen sijaan monet syövät koulussa usein<br />

epäterveellisiä välipaloja.<br />

Tämä kehitys tulisi saada pysähtymään<br />

ja se onkin suuri haaste koko kouluyhteisölle.<br />

Kouluruokailuun panostaminen on<br />

kannattavaa investointia tulevaisuuteen<br />

ja tuo säästöjä myöhemmin. Kouluruokailulla<br />

on suuri kansanterveydellinen merkitys,<br />

ja siksi myös Kansanterveyslaitoksen<br />

30 • 2 / 2 0 0 8<br />

rAIJA KArA, pääsihteeri, Valtion ravitsemusneuvottelukunta<br />

pääjohtaja Pekka Puska sekä Opetushallituksen<br />

pääjohtaja Timo Lankinen vetoavat<br />

suosituksen saatesanoissa, että sen periaatteet<br />

otettaisiin huomioon kouluruokailuun<br />

liittyviä päätöksiä tehtäessä.<br />

kouluruokailu on osa opetusta<br />

Kouluruokailu on osa koulujen normitettua,<br />

opetussuunnitelman mukaista tavoitteellista<br />

opetusta ja myös osa koulun<br />

Minna Nurro<br />

virallista oppilashuoltoa.<br />

Kouluateria kattaa noin kolmanneksen<br />

koululaisen päivittäisestä ravinnosta.<br />

Kouluaikaisen ruokailun tarkoituksena<br />

on edistää oppilaan hyvinvointia sekä tervettä<br />

kasvua ja kehitystä. Hyvin suunniteltu<br />

ja rytmitetty kouluruokailu ja ateriat,<br />

jotka oppilaat myös säännöllisesti syövät,<br />

ylläpitävät oppilaan työvireyttä koulupäivän<br />

aikana ja vähentävät levottomuutta<br />

oppitunneilla.<br />

ravitseva ja viihtyisä ateriahetki<br />

Uusissa suosituksissa painotetaan kodin<br />

ja koulun eri henkilöstöryhmien välistä<br />

yhteistyötä, jotta kouluruokailun merkitys<br />

oppilaan hyvinvoinnille ymmärrettäisiin<br />

ja sitä pyrittäisiin tukemaan kaikilla tahoilla.<br />

Kouluruokailun käytännön järjestämiseen<br />

annetuissa ohjeissa painotetaan<br />

ruokailun oikeaa ajoittamista, rauhallista<br />

ja viihtyisää ruokailuympäristöä, terveellisiä<br />

välipaloja ja aterioiden hyvää ravintosisältöä.<br />

Suosituksessa käsitellään melko laajasti<br />

aterioiden koostumusta ja ruoka-aineiden<br />

valintaa. Aterioiden annostelun opastamiseen<br />

tulisi käyttää lautasmallin mukaista<br />

malliateriaa.<br />

Kouluaterian ravitsemuksellisen laadun<br />

seuranta on tärkeää ja suosituksessa annetaan<br />

myös siihen tarvittavia työkaluja. Ravitsemukselliset<br />

tekijät tulisi olla mukana<br />

kriteereinä jo silloin, kun kouluruokailun<br />

hankintoja kilpailutetaan kunnassa.<br />

kouluruokaa tarjottu jo 60 vuotta<br />

Suomessa on tarjottu lakisääteinen, maksuton<br />

kouluruokailu kaikille oppivelvollisuuskoulujen<br />

oppilaille jo vuodesta 1948.<br />

Nykyiset, vuodelta 1998<br />

Kouluruoka<br />

maistuu hyvin<br />

tamperelaisen<br />

Raholan kouluntokaluokkalaisille.<br />

olevat koululait turvaavat<br />

edelleen maksuttoman<br />

kouluaterian, jonka<br />

on peruskoulussa oltava<br />

tarkoituksenmukaisesti<br />

järjestetty ja ohjattu sekä<br />

täysipainoinen.<br />

Tarkempia ohjeita<br />

kouluruoan sisällöstä tai käytännön järjestämisestä<br />

ei laeissa ole. Kouluruokailun<br />

järjestäminen on kunnan ja koulun<br />

vastuulla.<br />

Valtion ravitsemusneuvottelukunta<br />

pitää tärkeänä, että uudet kouluruokailusuositukset<br />

otetaan käyttöön kaikissa<br />

kunnissa niin kouluruokailun rahoituksesta<br />

päätettäessä kuin kouluruokailun suunnittelussa<br />

ja käytännön toteutuksessa<br />

Kouluruokailusuositukset löytyvät suomen-<br />

ja ruotsinkielisinä VRN:n internetsivuiltawww.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta

Toukokuun puolivälissä Tampereella<br />

pidetyssä Lähiruoka 2008<br />

-messutapahtumassa korostettiin<br />

omavaraisuuden tärkeyttä<br />

ja maisteltiin pienten elintarvikeyritysten<br />

tuotteita. Myös <strong>Evira</strong> oli messuilla mukana<br />

omalla osastolla kertomassa etenkin<br />

luomusta ja hygieniaosaamisesta.<br />

Ensimmäistä kertaa järjestettyjen messujen<br />

tavoitteena oli herätellä hankinnoista<br />

vastaavia päättäjiä suosimaan lähellä tuotettuja<br />

raaka-aineita.<br />

Messuilla jaettiin myös Vuoden 2008 Lähiruokateko<br />

-palkinto, jonka sai Lähiruokaviikkojen<br />

hankepäällikkö Irma Kärkkäinen.<br />

Tunnustuksella haluttiin palkita hänen jo<br />

vuosikausia lähiruoan hyväksi tekemänsä<br />

sinnikäs työ. Iloisesti yllättynyt Kärkkäinen<br />

laskikin toimineensa lähiruoan parissa jo<br />

44 vuoden ajan.<br />

Kansanedustaja Kimmo Tiilikainen totesi<br />

messujen avauspuheenvuorossa, että<br />

ruoka on globaalisti yhä selvemmin niukkuushyödyke.<br />

Väestönkasvu ja kulutustottumusten<br />

muutokset kehittyvissä<br />

maissa ovat johtaneet siihen, että<br />

maailman ruokavarastot ovat pysyvästi<br />

pienentyneet.<br />

– Globaalit uhkakuvat korostavat<br />

lähiruoan merkitystä huoltovarmuuden<br />

näkökulmasta. Jokaisen<br />

maan olisi pystyttävä ruokkimaan<br />

kansalaisensa oloissa kuin<br />

oloissa, Tiilikainen muistutti.<br />

MTK:n ruokakulttuuriasiamies<br />

Jaakko Nuutila ylisti lähiruoan aistinvaraisia<br />

ominaisuuksia. Sekä keittiömestarit<br />

että kotikokit arvostavat raaka-aineiden<br />

aitoutta ja lisäaineettomuutta.<br />

– Mitä vähemmän välikäsiä on ruoan<br />

ketjussa pellolta pöytään, sen parempana<br />

säilyy sen aistittava laatu. Lyhyt toimitusketju<br />

pitää myös hinnan kohtuullisena,<br />

Nuutila korosti.<br />

Lähiruoka-messuilla oli yhteensä 26<br />

näytteilleasettajaa. Messut toteutettiin laitevalmistajien<br />

laajemman Elintarviketeollisuus<br />

2008 -tapahtuman yhteydessä Tampereen<br />

Messu- ja Urheilukeskuksessa.<br />

Lähiruokaviikkojen hankepäällikkö Irma<br />

Kärkkäinen yllättyi iloisesti Vuoden 2008<br />

Lähiruokateko -palkinnosta.<br />

Meeri Ylinampa tarjoili poronlihamaistiaisiaPaliskuntain<br />

yhdistyksen osastolla.<br />

Ylinampa kehui messuyleisöä<br />

asiantuntevaksi ja kiinnostuneeksi.<br />

Munkkimiehet<br />

Oy:n Harri Gröhn<br />

esitteli tamperelaisleipomon<br />

tuotteita<br />

venäläisvieraille.<br />

nostetta<br />

Päivi Körmöläinen tuli <strong>Evira</strong>n osastolle kysymään<br />

lisäaineista. Tietoa etsivät Hannele<br />

Loppela, Maarit Haverinen ja Katriina Jauhiainen.<br />

"Ilimajoen flikat" Katja Koivisto ja<br />

Marja Pahankala maistattivat yleisöllä<br />

Ilmajoen Osuusmeijerin juustoja.<br />

2 / 2 0 0 8 • 31

MINNA NUrrO | teksti<br />

Elintarvikkeille laaditaan<br />

kansallista laatujärjestelmää<br />

Suomalaisille elintarvikkeille ollaan<br />

kehittämässä koko tuotantoketjun<br />

kattavaa laatujärjestelmää. Tänä<br />

vuonna alkaneessa hankkeessa<br />

rakennetaan järjestelmän sisältöä ja<br />

kriteerejä, joiden pohjalle olisi mahdollista<br />

rakentaa tulevaisuudessa<br />

laatumerkki.<br />

Kansallinen laatujärjestelmän tavoitteena<br />

on kohdentaa kuluttajaviestintää<br />

ja edesauttaa elintarvikkeiden<br />

pellolta pöytään -laatuketjun<br />

konkretisointia kuluttajille.<br />

Laatujärjestelmä-hankkeen vastuullinen<br />

johtaja, erikoistutkija Sari Forsman-Hugg Maa-<br />

ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksesta<br />

(MTT) korostaa, että kotimaiset raaka-aineet<br />

ovat kuluttajille tärkeä valintaperuste, mutta<br />

tulevaisuudessa pelkkä kotimaisuus itseisarvona<br />

ei riitä.<br />

– Laatuketjun todentamisella halutaan kertoa<br />

kuluttajille, mitä kaikkea Suomessa tehdään<br />

ruoan laadun eteen, sekä tuotteiden että<br />

toiminnan laadun osalta, hän taustoittaa.<br />

Monissa EU-maissa on jo vuosia ollut omat<br />

kansalliset laatumerkkinsä ja -järjestelmänsä,<br />

esimerkiksi Isossa-Britanniassa ”The Red<br />

Tractor” ja Ruotsissa tietyissä tuoteryhmissä<br />

”Svensk Sigill”.<br />

Hajanainen tieto yhteen<br />

Laatujärjestelmän kehittämishankkeen suuri<br />

urakka on koota eri tuotantose<strong>kt</strong>oreilla ja<br />

toimijoilla oleva laatutieto ja kriteerit yhteen.<br />

Suomalaisen elintarviketuotannon vahvuudet<br />

on tarkoitus saada kiteytettyä muutamiin<br />

asioihin.<br />

Lisäksi hankkeessa kartoitetaan myös ku-<br />

Laatujärjestelmän ja laatumerkin avulla<br />

halutaan kertoa kuluttajille, mitä kaikkea<br />

Suomessa tehdään ruoan laadun eteen.<br />

32 • 2 / 2 0 0 8<br />

luttajien näkemyksiä ja tiedontarpeita sekä<br />

kiinnostusta elintarvikkeiden laatuketjuun.<br />

Suomen laatujärjestelmä-hankkeessa tehdään<br />

yhteistyötä niin ketjun toimijoiden, sidosryhmien<br />

edustajien kuin tutkijoiden ja<br />

asiantuntijoiden kanssa. Työtä rahoittaa maa-<br />

ja metsätalousministeriö. Hankkeen ohjausryhmässä<br />

on edustettuna koko elintarvikeketju.<br />

Vaatii alalta sitoutumista<br />

Laatujärjestelmä-hanke päättyy vuonna 2010.<br />

Forsman-Hugg huomauttaa, että alan yrityksille<br />

asia on sen verran iso, että yhdellä hankkeella<br />

sitä ei pystytä viemään läpi.<br />

– Nyt katsotaan, onko elintarvikkeiden kansalliselle<br />

laatujärjestelmälle ja -merkille yhteistä<br />

tahtoa. Prosessin aikana toivottavasti tehdään<br />

myös päätöksiä sen suhteen, lähdetäänkö laatumerkkiä<br />

käytännössä viemään eteenpäin,<br />

hän toteaa.<br />

Laatujärjestelmän ja -merkin tulevaisuus<br />

riippuu siitä, ovatko elintarvikealan toimijat<br />

valmiita sitoutumaan siihen. Hankkeen haasteena<br />

on kirkastaa myös elintarvikeketjun<br />

toimijoille, mitä lisäarvoa laatujärjestelmästä<br />

ja -merkistä voi niille olla.<br />

– Kansallinen laatumerkki voi edistää yrityksen<br />

kilpailukykyä, jos sen avulla saadaan<br />

markkinoitua tuotantoketjun vahvuuksia ja sitä<br />

kautta luotua lisäarvoa kuluttajille. Laatujärjestelmä<br />

ja -merkki voisivat olla myös business<br />

to business -se<strong>kt</strong>orilla kriteerinä esimerkiksi<br />

suurkeittiöiden julkisissa hankinnoissa, Forsman-Hugg<br />

hahmottelee.<br />

Plugi/Jukka Salmi<br />

Esiselvitys<br />

maidosta ja<br />

broilerista<br />

Elintarvikkeiden laatujärjestelmän<br />

rakennustyö alkoi jo viime<br />

vuonna esiselvityksellä, jossa<br />

kartoitettiin merkin käytön tarpeita<br />

ja edellytyksiä maidon- ja<br />

broilerintuotantoketjuissa. Tuotantose<strong>kt</strong>oreille<br />

muovattiin laatukriteerejä<br />

ja selvitettiin, mitä<br />

kaikkea laadun eteen tehdään<br />

yli lainsäädännön vaatimustason.<br />

– Esiselvityksessä kiinnitettiin<br />

huomiota tuotteiden ja<br />

toiminnan laatuun, ja mukana<br />

oli myös ympäristö- ja sosiaalisen<br />

vastuun näkökulmat kuten<br />

eettisyys ja eläinten hyvinvointi,<br />

Sari Forsman-Hugg selvittää.<br />

Maidon- ja broilerintuotannon<br />

laatumerkin kriteeristön<br />

pohjaksi otettiin esiselvityksessä<br />

hyvät tuotantotavat, ja<br />

niiden lisäksi koottiin asioita,<br />

jotka nähdään vahvuuksina<br />

nimenomaan suomalaisissa<br />

tuotantoketjuissa.<br />

Forsman-Hugg toteaa, että<br />

jo esiselvityksessä mietittiin<br />

muun muassa elintarvikeketjun<br />

ympäristökysymyksiä ja teollisuuden<br />

sitoutumista henkilöstön<br />

koulutukseen.<br />

– Maito- ja broilerise<strong>kt</strong>orillekin<br />

on nyt olemassa vasta luonnokset,<br />

jotka tulevat jatkohankkeessa<br />

elämään. Kansallisen<br />

laatujärjestelmän sisältöä lähdetään<br />

rakentamaan puhtaalta<br />

pöydältä, hän korostaa.

■ k O l u M N i<br />

Vanhasen II hallitus käynnisti viime syksynä suomalaisen<br />

ruoan edistämisohjelman. Maa- ja metsätalousministeriön<br />

johdolla toteutettavan ohjelman<br />

tavoitteena on ensisijaisesti nostaa suomalaisen<br />

ruoan arvostusta.<br />

Arvostuksen kohottamisen kohderyhmänä ovat suomalaiset<br />

kuluttajat, etenkin kasvavat lapset ja nuoret sekä ruokavalintoja<br />

tekevät päättäjät. Myös ruokaketjun eri toimijoiden<br />

arvostus pyritään saamaan kohdalleen. Hieman kärjistäen<br />

voi sanoa, että tällä hetkellä arvostusta ruokaketjun ammattilaisista<br />

nauttivat lähinnä huippukokit.<br />

Jotta osaavia ammattilaisia riittäisi ruokaketjun joka lenkkiin<br />

myös tulevaisuudessa, on ruokaketjun imagon nosto<br />

erittäin ajankohtaista.<br />

***<br />

Ruokaohjelma käynnistyi otolliseen aikaan. Ruokaa, sen<br />

alkuperää ja tuotantotapoja kohtaan koetaan tällä hetkellä<br />

suurta kiinnostusta. Tältä pohjalta on hyvät lähtökohdat<br />

käydä keskustelua mm. lähiruoasta ja sen saatavuudesta.<br />

Toinen ajankohtainen aihe, johon ruokaohjelmassa pureudutaan,<br />

on luomutuotanto.<br />

Luomuruoan ottaminen osaksi ruokaohjelmaa on perusteltua<br />

monesta eri syystä. Luomutuotteet löytävät tiensä<br />

kuluttajien ostoskärryihin vasta, kun valinnanmahdollisuudet<br />

kaupan hyllyillä ovat todelliset. Tänä päivänä ne eivät sitä<br />

vielä valitettavasti ole.<br />

Ammattikeittiöissä luomu- ja lähiruoan käytön lisääminen<br />

vaatii monen eri toimijan yhteistä sitoutumista. Avaintoimijoita<br />

ovat esimerkiksi kunnat, jotka luovat perustan lähi- ja<br />

luomuruoan käytölle jo elinkeinostrategiassaan. Ruokaohjelma<br />

pyrkii osaltaan tukemaan luomutuotteiden käytön<br />

lisäämistä, nostamaan niiden jalostusastetta sekä tekemään<br />

luomusta omanlaisensa ”reilun kaupan tuotteen”.<br />

***<br />

Arvostuksen lisäämisen ja luomu- ja lähiruoan edistämisen<br />

ohella ruokaohjelman tavoitteita ovat suomalaisen ruoan<br />

viennin edistäminen, laadun kehittäminen sekä ravitsemuskäyttäytymisen<br />

ohjaaminen.<br />

Ohjelman yksi ydinajatuksista on, että ruoka on nähtävä<br />

investointina tulevaisuuteen, lasten ja nuorten terveyteen,<br />

fyysiseen ja henkiseen hyvinvointiin sekä sosiaaliseen hyvinvointiin.<br />

Ohjelmassa ruoka laventuu käsitteeksi ruokakulttuuri,<br />

joka pitää sisällään paitsi sen mitä syömme myös<br />

sen miten syömme.<br />

***<br />

Ruokaohjelma on ensimmäinen laatuaan siinä mielessä, että<br />

sen toteutukseen osallistuu kuusi eri ministeriötä (MMM,<br />

OPM, STM, TEM, YM, VM). Eri ministeriöiden ruokaohjelmaan<br />

kanavoimat varat täydentävät valtion sille varaamaa<br />

starttirahaa. Mukana ohjelman toteutuksessa ovat myös alan<br />

SIrKKA-LIISA ANTTILA, maa- ja metsätalousministeri<br />

Suomalaisen ruoan edistämisohjelma etenee<br />

Pekka Väisänen/MMM<br />

erilaiset elinkeino- ja kehittämisorganisaatiot.<br />

Ohjelma itsessään muodostaa sateenvarjohankkeen meneillään<br />

oleville ruoan edistämistoimille. Yhteys rakentuu<br />

muun muassa Terveyden edistämisen politiikkaohjelmaan,<br />

Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelmaan (ERA) sekä Kestävät<br />

julkiset hankinnat -toimintaohjelmaan (KeHa).<br />

Ruokaohjelman pääsihteeriksi valittiin huhtikuun alussa<br />

FM Marja Innanen. Ohjelmalle on kevään aikana nimitetty<br />

ohjausryhmä, jonka puheenjohtajana toimii <strong>Evira</strong>n pääjohtaja<br />

Jaana Husu-Kallio. Ohjausryhmässä on mukana myös<br />

käytännön toimijoita, jotka ovat omalla työllään tekemässä<br />

suomalaista ruokakulttuuria.<br />

***<br />

Ruokaohjelmaa toteutetaan koko hallituskauden ajan. Parhaimmillaan<br />

ohjelmasta kehkeytyy kuitenkin prosessi, joka<br />

jää elämään myös sen päätyttyä. Ohjelman anti voi näkyä<br />

esimerkiksi ruokaketjun uusina käytäntöinä, koulujen ja<br />

päiväkotien uusina ruokakasvatusmalleina sekä suurkeittiöiden<br />

pyrkimyksinä laadukkaiden, tuoreiden ja lähellä<br />

tuotettujen raaka-aineiden käyttöön.<br />

2 / 2 0 0 8 • 33

Genotyypitystietoa käytetään<br />

elintarvikeketjussa salmonellatartuntojenpitkäaikaisseurannassa,<br />

jossa etusijalla<br />

ovat kotoperäiset tuotantoeläinten tartunnat.<br />

Tyypityksellä varmistetaan myös<br />

tartuntalähde ruokamyrkytystapauksissa,<br />

eläinten salmonellatartunnoissa sekä rehu-<br />

tai elintarviketeollisuuden tuotantoketjun<br />

saastumisissa.<br />

Osa tilaustutkimuksista koskee labo-<br />

34 • 2 / 2 0 0 8<br />

SINIKKA PELKONEN, tutkimusyksikönjohtaja, eläintautiba<strong>kt</strong>eriologian tutkimusyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Salmonellojen molekyyligeneettinen<br />

tyypitys – tieteestä arkipäivän rutiiniksi<br />

<strong>Evira</strong> tyypittää nykyisin molekyyligeneettisesti<br />

lähes kaikki elintarvikeketjusta<br />

eristetyt salmonellakannat.<br />

Tulos tallennetaan sähköiseen<br />

kirjastoon kantaprofiileina,<br />

joita voidaan verrata esimerkiksi<br />

Kansanterveyslaitoksen saamiin<br />

profiileihin ihmisten salmonellatapauksista.<br />

Ba<strong>kt</strong>eerikantojen<br />

erottelu toisistaan luo perustan<br />

tartuntojen epidemiologiselle<br />

tutkimukselle.<br />

Viitausten lukumäärä<br />

600<br />

500<br />

400<br />

300<br />

200<br />

Viittausten lukumäärä<br />

100<br />

0<br />

ratorioiden ristikontaminaatioepäilyjä,<br />

joissa näytteen epäillään saastuneen vertailukannasta<br />

tai toisesta samanaikaisesti<br />

tutkittavasta näytteestä.<br />

Molekyyligeneettisen tyypityksen kuuluminen<br />

tämän päivän arkeen on monivaiheisen<br />

kansainvälisen kehityksen<br />

tulos. Siihen osallistui tutkimustyössään<br />

myös tuore eläinlääketieteen tohtori Nanna<br />

Lindqvist, kun hän tutki nautakarjassa<br />

yleisimmin esiintyviä Salmonella-tartuntoja.<br />

Väitöskirjaan hän kokosi PubMedtietokannasta<br />

tieteellisissä julkaisuissa<br />

käytetyt tyypitysmenetelmät (Taulukko<br />

1 ja Kuva 1). Tilaston avulla voidaan<br />

tarkastella menetelmien kehittymistä ja<br />

yleisyyttä sekä standardoinnin vaikutusta<br />

menetelmävalintaan.<br />

Molekyylibiologian edistys<br />

siirtyi salmonellatyypitykseen<br />

Molekyylimenetelmät ilmestyivät salmonellojen<br />

epidemiologiseen tutkimukseen<br />

1980-luvulla plasmidianalyyseinä. Myös<br />

<strong>Evira</strong>n edeltäjä-organisaation EELAn<br />

Kuopion aluelaboratorion ba<strong>kt</strong>eerien<br />

molekyyligeneettinen tutkimus käynnis-<br />

1980-84 1985-89 1990-94 1995-99 2000-04 2005-07<br />

Aikakausi<br />

tyi vuonna 1989 salmonellojen plasmidianalyysillä.<br />

Suuri harppaus otettiin 1990-luvulla,<br />

jolloin parempien DNA-menetelmien ansiosta<br />

geneettisen analyysin kohteeksi tuli<br />

ba<strong>kt</strong>eerin kromosomi.<br />

Aluksi käytettiin työläitä hybridisaatiomenetelmiä,<br />

joista ribotyypitys ja IS200tyypitys<br />

olivat suosittuja lukumääräisesti<br />

ja aikoinaan myös parhaita salmonellan<br />

tyypitysmenetelmiä. Niillä tyypitettiin<br />

myös suomalaisia Infantis- ja Typhimurium-kantoja.<br />

Samoihin aikoihin alettiin myös kokeilla<br />

pulssikenttägeeliele<strong>kt</strong>roforeesin (PFGE)<br />

soveltuvuutta salmonellalle. PFGE-tulokset<br />

olivat erinomaisia, ja siitä tulikin yleisin<br />

tieteellisissä julkaisuissa käytetty menetelmä.<br />

tieteellisen tutkimuksen tavoitteena<br />

oli yhä erottelevampi menetelmä<br />

Entistä erottelevampien, nopeampien tai<br />

halvempien menetelmien kehitys jatkui<br />

maailmalla. Tämä johtui osin siitä, että<br />

kunkin salmonellaserotyypin jako alatyyppeihin<br />

onnistui parhaiten juuri sille rää-<br />

VNTR<br />

MLVA<br />

MLST<br />

IS200-PCR<br />

AFLP<br />

PCR-RFLP<br />

REP-PCR<br />

ERIC-PCR<br />

AP-PCR<br />

RAPD-PCR<br />

PFGE<br />

IS200-tyypitys<br />

Ribotyypitys<br />

Plasmidi-RFLP<br />

Plasmidiprofiili<br />

Kuva 1. Molekyylityypitysmenetelmien<br />

käyttö<br />

tieteellisissä julkaisuissa<br />

viiden vuoden jaksoissa<br />

1980–2004 sekä<br />

2005–13.3.2007.<br />

(Lähde ja menetelmien<br />

lyhenteet <strong>kt</strong>s. Taulukko 1.)

Taulukko 1. Salmonellatyypitysmenetelmien<br />

kehittyminen ja<br />

yleisyys tieteellisten<br />

julkaisujen mukaan.<br />

Julkaisut haettu<br />

PubMed-tietokannasta<br />

(www.ncbi.nlm.nih.<br />

gov/sites/entrez)<br />

haulla ”methods and<br />

salmonella”, ajalta<br />

1950–13.3.2007.<br />

Ensimmäinen julkaisuvuosi<br />

tarkoittaa vuotta,<br />

jolloin menetelmää<br />

käytettiin ensimmäistä<br />

kertaa salmonellan<br />

tyypittämiseen, ja<br />

lukumäärä salmonellajulkaisujenkokonaismäärä.<br />

tälöidyllä menetelmällä, ja usein tarvittiin<br />

monta menetelmää lähisukuisten ba<strong>kt</strong>eerikantojen<br />

erottamiseksi toisistaan.<br />

Erityisesti kehitettiin nopeita PCRmenetelmiä.<br />

Ne saattoivat soveltua yksittäisten<br />

tautiryppäiden tutkimiseen, mutta<br />

osoittautuivat epäluotettaviksi tartuntojen<br />

pitkäaikaisseurannassa. Toisaalta kehitettiin<br />

hienostunutta AFLP-menetelmää,<br />

joka erotteli jotkin salmonellat PFGE:tä<br />

paremmin.<br />

Tutkimusryhmät pystyivät selvittämään<br />

tutkimiaan epidemioita mallikkaasti, mutta<br />

kansainvälinen vertailu ei ollut mahdollista<br />

laboratoriokohtaisten menetelmien<br />

vuoksi.<br />

standardointi on kansainvälisen<br />

epidemiaseurannan edellytys<br />

Tyypitystiedon kasvaessa opittiin, ettei<br />

mahdollisimman suuri erottelukyky kantojen<br />

välillä olekaan aina tarpeen ja toivottua,<br />

ja eri menetelmät soveltuvat eri<br />

tarkoituksiin. Jotta tyypitystuloksia pystyttäisiin<br />

vertailemaan laboratorioiden välillä<br />

ja siten seuraamaan tartuntoja kansallisesti<br />

ja kansainvälisesti, olisi harmonisoitava ja<br />

standardoitava yksi menetelmä.<br />

Ennen kuin salmonellatutkijat ehtivät<br />

sopimaan harmonisonnista, syntyi USA:ssa<br />

paine standardisoida PFGE-tyypitys EHEC<br />

O157:H7 -epidemioiden selvityksiin, ja<br />

standardi saatiin 1997.<br />

Samalla perustettiin USA:n yhteistyöverkosto<br />

PulseNet (www.cdc.gov/pulsenet/)<br />

PFGE-profiilien sähköistä vertailua varten.<br />

Tyypitysmenetelmä 1. julkaisuvuosi lkm<br />

Fenotyypitys Faagityypitys * 1950 893<br />

Biotyypitys 1956 67<br />

Antibiogrammi 1977 110<br />

Multilokusentsyymiele<strong>kt</strong>roforeesi 1988 32<br />

Molekyylityypitys Plasmidiprofilili 1982 225<br />

Plasmidi-RFLP 1982 100<br />

IS200-tyypitys 1991 61<br />

Ribotyypitys 1993 146<br />

Pulssikenttägeeliele<strong>kt</strong>roforeesi, PFGE 1994 607<br />

AP-PCR (Arbitrary primed PCR) 1995 7<br />

RAPD (Random amplified polymorphic DNA) 1996 51<br />

ERIC-PCR (Enterobacterial repetitive intergenic consensus PCR) 1996 13<br />

REP-PCR (Repetitive extragenic palindromic PCR) 1996 22<br />

spv-PCR 1997 4<br />

PCR-RFLP 1997 22<br />

AFLP (Amplified fragment length polymorphism) 1998 12<br />

IS200-PCR 2000 1<br />

MLST (Multilocus sequence typing) 2002 10<br />

VNTR (Variable number of tandem repeats) 2003 7<br />

MLVA (Multiple-locus variable-number tandem-repeats analysis) 2004 5<br />

* Salmonella Typhimurium -faagityypitys kehitettiin 1943.<br />

Sittemmin PulseNet on kehittynyt ja laajentunut<br />

maantieteellisesti (Euroopassa<br />

PulseNet Europe) sekä mikrobiologisesti<br />

seitsemään taudinaiheuttajaan, sisältäen<br />

salmonellan.<br />

Vaikka kansainvälinen ja kansallinen<br />

epidemiaseuranta perustuu PFGE-menetelmään,<br />

tarvitaan yhä edelleen täydentäviä<br />

menetelmiä esimerkiksi homogeenisten<br />

kotoperäisten tartuntojen seurannassa tai<br />

joidenkin tautiryppäiden selvittämiseksi.<br />

Plasmidit eivät ole menettäneet merkitystään,<br />

sillä jollekin kannalle se saattaa<br />

olla paras tunnusmerkki. Erityisesti<br />

kotoperäisissä tartunnoissa mikrobit ovat<br />

geneettisesti hyvin samanlaisia, jolloin ainut<br />

erotteleva tekijä lyhytaikaisessa epidemiassa<br />

voi olla plasmidi.<br />

Tämä todettiin Suomessa Salmonella<br />

Infantis-epidemiassa vuonna 1995, jolloin<br />

nautakarjaan levisi rehusta salmonellatartunta.<br />

Rehun Infantis-kanta erottui vain<br />

sille ominaisen plasmidin avulla muista<br />

kotoperäisistä Infantis-kannoista, jotka<br />

PFGE-analyysissä olivat hyvin samanlaisia.<br />

seuraavaan standardimenetelmään<br />

täsmällisempää tietoa<br />

Huolimatta standardoinnin hillitsevästä<br />

vaikutuksesta menetelmien kehittämiseen,<br />

jatkuu tutkimustyö kohti eksa<strong>kt</strong>impaa<br />

menetelmää. Kantojen tunnustiedoiksi<br />

sähköisiin tietokantoihin halutaan täsmällisempää<br />

DNA-sekvenssiin perustuvaa tietoa<br />

kuin PFGE:n antamia DNA-profiileja,<br />

”sormenjälkikuvioita”.<br />

Uusista menetelmistä lupaavina pidetään<br />

MLVA- ja MLST-menetelmiä. <strong>Evira</strong>ssa<br />

MLVA-menetelmää on käytetty kotimaisen<br />

Typhimurium FT 1 -tartunnan tyypitykseen<br />

hyvin tuloksin.<br />

Pelkkä genotyypitys ja tietojen taltiointi<br />

ei riitä ajantasaiseen epidemiaseurantaan,<br />

vaan tietoja on pystyttävä hyödyntämään<br />

tehokkaasti. Tyypitystietojen ajantasaisen<br />

vertailun kehittäminen epidemioiden tunnistamiseksi<br />

on yhtenä kohteena Suomen<br />

Akatemian rahoittamassa Kansanterveyslaitoksen<br />

ja <strong>Evira</strong>n yhteishankkeessa.<br />

Nanna Lindqvistin väitöskirja ”Molecular<br />

characterization of endemic salmonella<br />

infections in cattle” tarkastettiin Helsingin<br />

yliopistossa 18.4.2008. Tutkimuksessa kuvailtiin<br />

nautakarjassa yleisimmin esiintyviä<br />

Salmonella Infantis-, Salmonella Agona- ja<br />

Salmonella Typhimurium faagityyppi 1-tartuntoja.<br />

Tutkimusaineisto ulottuu 1980-luvulta<br />

aina tähän päivään saakka. Väitöskirjatyössä<br />

sovellettiin DNA-perusteisia<br />

tutkimusmenetelmiä ja määriteltiin tartuntojen<br />

seurantaan ja jäljittämiseen parhaiten<br />

soveltuvat menetelmät.<br />

Väitöskirjan voi ostaa <strong>Evira</strong>sta painettuna<br />

<strong>versio</strong>na tai ladata pdf-<strong>versio</strong>n osoitteesta<br />

www.evira.fi -> Tilauspalvelu -> Tutkimukset<br />

-> <strong>Evira</strong>n tutkimuksia 2008.<br />

2 / 2 0 0 8 • 35

36 • 2 / 2 0 0 8<br />

ANNIKA NUrTTILA, ylitarkastaja, tuoteturvallisuusyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Elintarvikepetoksia puitiin<br />

kansainvälisessä konferenssissa<br />

Elintarvikehuijausten ja -petosten<br />

vastaiseen työhön on monessa<br />

maassa herätty vasta isojen<br />

elintarvikeskandaalien myötä.<br />

Huijausten ja petosten valvontaa<br />

ei välttämättä priorisoida, koska<br />

ne eivät yleensä aiheuta kuluttajalle<br />

terveysvaaraa, vaan lähinnä<br />

taloudellisia menetyksiä. Myös<br />

niiden valvonta vaatii uudenlaisia<br />

menetelmiä.<br />

Birminghamissa Englannissa pidettiin<br />

tammikuun lopussa aihetta<br />

käsittelevä konferenssi, johon<br />

osallistui noin 60 viranomaista eri<br />

puolilta Eurooppaa.<br />

JOHN FUrzEr/FSA | kuvat<br />

Ian Reynolds avasi konferenssin.<br />

Konferenssin tavoitteena oli<br />

edistää elintarvikehuijausten<br />

ja -petosten vastaista työtä<br />

Euroopassa. Sen järjestivät<br />

Ison-Britannian Elintarvikevirasto (FSA)<br />

yhdessä Euroopan elintarvikevalvontaviranomaisten<br />

yhteistyöjärjestön (FLEP)<br />

kanssa.<br />

Konferenssin avasi FSA:n johtokunnan<br />

varapuheenjohtaja Ian Reynolds.<br />

Hän määritteli elintarvikepetokset siten,<br />

että kyseessä on tarkoituksellinen virheellisen<br />

tai esimerkiksi koostumukseltaan<br />

väärennetyn elintarvikkeen tuominen<br />

markkinoille tarkoituksena taloudellisen<br />

edun saavuttaminen. Esimerkkeinä hän<br />

mainitsi ihmisravinnoksi kelpaamattomien<br />

elintarvikkeiden palauttamisen elintarvikeketjuun<br />

tai tarkoitukselliset virheelliset<br />

pakkausmerkinnät.<br />

Hän kertoi myös vuonna 2006 avatusta<br />

FSA:n elintarvikepetostietokannasta, joka<br />

on ensisijaisesti tarkoitettu paikallisten val-<br />

vontaviranomaisten työn tueksi. Reynolds<br />

korosti viranomaisten ja elintarviketeollisuuden<br />

ja -kaupan yhteistyötä petosten<br />

ehkäisyssä.<br />

Huijaukset ylikansallinen ilmiö<br />

Sergio Tirrò Italian karabinieerien petosten<br />

vastaisesta yksiköstä (N.A.S.) kertoi elintarvikepetosten<br />

vastaisesta työstä Italiassa.<br />

Poliisiviranomaisena yksiköllä on käytettävissään<br />

tehokkaat valvontamenetelmät<br />

ja laajat toimivaltuudet.<br />

Tirrò kertoi, että esimerkiksi viime<br />

vuoden aikana yksikkö teki yli 60 000<br />

tarkastusta, pidätti 240 henkilöä ja takavarikoi<br />

elintarvikkeita 1,1 miljoonan euron<br />

arvosta.<br />

Tirrò totesi, että elintarvikehuijaukset ja<br />

-petokset ovat ylikansallinen ilmiö ja siten<br />

kansainvälinen yhteistyö on äärimmäisen<br />

tärkeää. Hän pohdiskeli myös RASFFjärjestelmän<br />

mahdollisuuksia elintarvikepetoksia<br />

koskevassa tiedonvaihdossa.

Sergio Tirrò korosti kansainvälisen yhteistyön<br />

tärkeyttä.<br />

Olisiko järjestelmää mahdollista laajentaa<br />

käsittämään terveysvaaran ohella myös<br />

tapaukset, joissa on kyse kuluttajan harhaanjohtamisesta?<br />

Colin Houston FSA:n elintarviketuonnin<br />

yksiköstä kertoi, että elintarvikepetosten<br />

vastaista työtä ovat Englannissa vauhdittaneet<br />

erilaiset elintarvikeskandaalit.<br />

Esimerkiksi vuonna 2003 paljastui, että<br />

450 000 kg ihmisravinnoksi kelpaamatonta<br />

siipikarjanlihaa oli kierrätetty takaisin<br />

elintarvikeketjuun.<br />

Vuonna 2006 perustettu FSA:n työryhmä<br />

”Food Fraud Task Force” vastaa elintarvikehuijausten<br />

ja -petosten vastaisesta<br />

työstä. Houston kertoi lisäksi, että FSA:n<br />

elintarvikkeiden aitousohjelman puitteissa<br />

on kehitetty a<strong>kt</strong>iivisesti esimerkiksi DNApohjaisia<br />

tutkimusmenetelmiä mm. kalalajien,<br />

hedelmämehujen, riisin ja eksoottisten<br />

lihalajien aitouden tutkimiseen.<br />

uudet tutkimusmenetelmät tarpeen<br />

Raymond Ellardt Irlannin elintarviketurvallisuusvirastosta<br />

(FSAI) totesi esityksessään,<br />

että elintarvikehuijausten ja<br />

-petosten tutkiminen edellyttää uudenlaisia<br />

tutkimus- ja valvontamenetelmiä.<br />

Tutkimukset ovat monimutkaisia ja aikaa<br />

vieviä, eikä viranomaisilla ole riittävästi<br />

osaamista ”tavanomaisten” huijausten<br />

kuten pakkausmerkintäväärennösten ja<br />

Raymond Ellardt peräänkuulutti uudenlaisia tutkimus- ja valvontamenetelmiä.<br />

Colin Houston kertoi, että FSA:ssa on oma<br />

työryhmä elintarvikehuijausten vastaiseen<br />

työhön.<br />

jäljitettävyysvirheiden valvontaan.<br />

FSAI on toteuttanut pakkausmerkintä-<br />

ja jäljitettävyysauditoinnin, jonka tuloksena<br />

paljastui mm. Brasiliasta peräisin<br />

olevia, mutta irlantilaisiksi merkittyjä<br />

naudanlihatuotteita sekä luonnonloheksi<br />

merkittyä viljeltyä lohta. Auditoinnissa todettiin<br />

myös monessa laitoksessa puutteita<br />

sekä jäljitettävyyden että takaisinvetojen<br />

järjestelyissä ja dokumentoinnissa.<br />

Freija van Duijne Hollannin elintarviketurvallisuusvirastosta<br />

kertoi tutkimushankkeesta,<br />

jonka tavoitteena oli tunnistaa<br />

elintarvikehuijareiden toimintamalleja.<br />

Hankkeessa havaittiin mm. tuotteesta<br />

annetun harhaanjohtavia tietoja, jotta<br />

säädösten vastaisia ja/tai ihmisravinnoksi<br />

soveltumattomia elintarvikkeita voitiin<br />

saattaa myyntiin sekä virallisen valvonnan<br />

välttelyä ilmoittamalla tuote väärään tuotekategoriaan<br />

kuuluvaksi.<br />

Hankkeessa todettiin myös, että elintarvikehuijausten<br />

ja -petosten tutkimista jopa<br />

vältellään, koska viranomaisilla ei ole kokemusta<br />

eikä osaamista. Tutkimushanke<br />

tuotti elintarvikehuijausten ja -petosten riskiproje<strong>kt</strong>in<br />

vuosille 2008–2011. Tavoitteena<br />

on mm. tuottaa riskikuvauksia, joiden<br />

perusteella elintarvikepetoksia voitaisiin<br />

helpommin epäillä ja tunnistaa.<br />

Huijarit tuntevat heikot lenkit<br />

Georg Schreiber Saksan Kuluttajasuoja- ja<br />

elintarviketurvallisuusvirastosta kuvasi vakuuttavasti<br />

The Rotten Meat Scandal -tapausta<br />

esimerkkinä käyttäen, miten huijarit<br />

käyttävät hyväkseen pitkää ja monimut-<br />

2 / 2 0 0 8 • 37<br />

▲

kaista elintarvikeketjua. Saksassa välitön<br />

terveysriski on aiemmin ollut miltei ainoa<br />

valvonnan peruste. Petoksiin ja huijauksiin,<br />

joista ei aiheudu terveysriskiä, ei juuri<br />

ole panostettu. Em. elintarvikeskandaali<br />

oli niin mittava, että asenne ja myös kansallinen<br />

lainsäädäntö on tässä suhteessa<br />

muuttumassa.<br />

Schreiberin mukaan rikkomukset ovat<br />

tulosta mahdollisuuksista, taloudellisista<br />

houkutuksista sekä puutteellisista proa<strong>kt</strong>iivisista<br />

toimista. Hän korosti myös valvojien<br />

riippumattomuutta sekä rangaistusten<br />

läpinäkyvyyttä ja yhdenmukaisuutta.<br />

Schreiber painotti myös varhaisten tunnusmerkkien<br />

havaitsemista (mm. yrityksen<br />

taloudellinen tila, kuluttajavalitukset).<br />

Roseline Lecourt Ranskan kilpailuviranomaisen<br />

kuluttaja-asioista ja petoksen<br />

vastaisesta työstä vastaavasta yksiköstä<br />

kertoi, että Ranskassa on pitkä perinne<br />

elintarvikepetosten vastaisessa työssä. Jo<br />

1905 asiasta säädettiin ja vuonna 1993<br />

säädös saatettiin osaksi kuluttajalainsäädäntöä.<br />

Lecourt totesi, että salakuljettajat ja huijarit<br />

käyttävät hyväkseen EU:n sujuvaa tavaroiden<br />

vapaata kulkua yhteisön sisällä.<br />

Hänen mielestään EU:n pitäisi muuttaa<br />

asennettaan elintarvikepetoksiin – huijattu<br />

ei ole myrkytetty -asenne ei enää toimi.<br />

Hän huomautti lisäksi, että usein petoksista<br />

aiheutuvat terveysriskit todetaan vasta<br />

pitkän ajan kuluttua.<br />

38 • 2 / 2 0 0 8<br />

Roseline Lecourt totesi, että<br />

elintarvikehuijarit käyttävät<br />

hyväkseen tavaroiden<br />

vapaata liikkuvuutta EU:n<br />

sisämarkkinoilla.<br />

Valvonnan on<br />

verkostoiduttava<br />

Henriette Mynster Tanskan<br />

Eläinlääkintä- ja elintarviketurvallisuusvirastonerityisyksiköstä<br />

(The Food Inspectors<br />

Flying Squad) kertoi yksikön<br />

toiminnasta. Tanskassa<br />

yksikkö hoitaa kaikki isot<br />

elintarvikepetostapaukset<br />

keskitetysti. Vuodesta 2006<br />

toiminut yksikkö sai alkunsa,<br />

kun toimittajat muutama<br />

vuosi sitten paljastivat systemaattisen<br />

lihapetossarjan<br />

Tanskassa. Yksikkö saa<br />

tietonsa mahdollisista elintarvikepetosepäilyistä<br />

niin<br />

valvontaviranomaisilta kuin kuluttajilta,<br />

lehdistöltä, yritysten työntekijöiltä sekä<br />

omalla tiedonhankinnalla.<br />

Vuoden 2007 aikana erikoisyksikkö takavarikoi<br />

162 tonnia ruokaa, ja sakkoja<br />

annettiin 175 000 euron edestä. Lisäksi<br />

poliisille ilmoitettuihin tapauksiin esitettiin<br />

225 000 euron edestä sakkoja/takavarikkoja.<br />

Belgian Elintarviketurvallisuusviraston<br />

Walter Gills esitteli ”petoskolmion”, joka<br />

kuvaa petos- ja huijausalttiutta tai riskiä.<br />

Henriette Mynster kertoi Tanskaan perustetusta<br />

erikoisyksiköstä.<br />

Elintarvikehuijarit toimivat verkostoissa –<br />

siksi myös valvojien on verkostoiduttava<br />

laajasti. Tietojen keräämisessä keskeisiä<br />

kysymyksiä ovat mitä, kuka, koska, missä<br />

ja miksi.<br />

petosindeksi ennakoi huijauksia<br />

Marc Wills Euroopan petostentorjuntavirastosta<br />

(OLAF) totesi, että keskeiset elintarvikepetokset<br />

liittyvät seuraaviin asioihin:<br />

virheellinen tuotekuvaus, alkuperän<br />

kuvaus tai rahallisen arvon kuvaus sekä<br />

transito- eli kauttakulkuliikenteestä pois<br />

vetäminen. Viraston keskeisiä tehtäviä on<br />

informaation kerääminen ja analysoiminen.<br />

Yhteistyö eri viranomaisten kesken<br />

on a<strong>kt</strong>iivista.<br />

Chris de Bouter Hollannin maatalous-,<br />

luonnonvara- ja elintarvikeministeriön<br />

rikostutkimusosastolta kertoi mielenkiintoisesta<br />

tutkimuksesta ”Fraud in Sight”.<br />

Hankkeessa on luotu ns. petosindeksi,<br />

jolla pyritään ennustamaan petosten<br />

todennäköisyyttä. Keskeisiksi ennustaviksi<br />

tekijöiksi havaittiin erityisesti yrityskulttuuri,<br />

jossa säädösten noudattamista<br />

ei pidetä tärkeänä, yrityksen toimintaan<br />

osallistuvien entisten huijarien lukumäärä<br />

sekä yritystoiminnan epävakaus ja kriisiaste.<br />

Lisäksi de Bouter totesi, että perinteiset<br />

menetelmät, kuten rikollisten saattaminen<br />

syytteeseen, ovat tehokkaita.<br />

Elintarvikevalvojien tulisi olla nykyistä<br />

selvästi proa<strong>kt</strong>iivisempia.<br />

kansainvälinen yhteistyö alkuun<br />

Johtaja David Statham FSA:sta totesi<br />

konferenssin päätteeksi sen olleen erittäin<br />

onnistunut lähtölaukaus elintarvikehuijausten<br />

ja -petosten vastaisessa<br />

kansainvälisessä yhteistyössä. Keskeiset<br />

näkökulmat hän tiivisti viiteen C:hen:<br />

communication, coordination, cooperation<br />

(FLEP), colleagues, crime.<br />

Konferenssiin osallistuneiden yhteisenä<br />

näkemyksenä Statham totesi, että<br />

kuluttajan harhaanjohtaminen ja pettäminen<br />

sekä taloudellisen menetyksen<br />

aiheuttaminen kuluttajalle tulisi nostaa<br />

elintarvikevalvonnassa nykyistä keskeisempään<br />

asemaan.

PÄIVI HAAVISTO | teksti<br />

ANITA POLKUTIE | kuva<br />

Huijari vaanii verkossa rahojasi<br />

Jos on menettänyt rahojaan verkkohuijareille,<br />

häpeily on tarpeetonta.<br />

Kuluttajavirasto kehottaa<br />

kertomaan viranomaisille, sillä<br />

mitä nopeammin tieto leviää, sitä<br />

nopeammin huiputuksesta pystytään<br />

varoittamaan muita.<br />

Kuluttajaviraston internet-sivuilta<br />

(www.kuluttajavirasto.<br />

fi) löytyy tietopaketti yleisistä<br />

verkkohuijausmuodoista ja niiden<br />

hälytysmerkeistä. Samalla kerrotaan,<br />

mihin viranomaiseen missäkin huiputustapauksessa<br />

kannattaa ottaa yhteyttä.<br />

Tietoa tarvitaan, sillä huijauskeinot ovat<br />

viime vuosina monipuolistuneet: mukana<br />

on luottokortti- ja henkilötietojen kalastelua,<br />

verkkokauppahuijausta, sijoitushuijauksia,<br />

pyramidihuijausta, tekaistuja<br />

avunpyyntöjä, yllättäviä lotto- ja arpajaisvoittoja,<br />

ihmetuotteita, lomaklubihuijauksia,<br />

haittaohjelmia ja tietomurtoja.<br />

Yhteistyöverkosto lisää tiedonkulkua<br />

Viranomaisten toiminnan tehostamiseksi<br />

Kuluttajavirasto käynnisti jo vuosi sitten<br />

huijausten vastaisen yhteistyöverkoston.<br />

Verkosto on lisännyt viranomaisten<br />

keskinäistä tiedonvaihtoa. Eri tahot saavat<br />

näin kokonaiskuvan ongelmien laajuudesta<br />

ja pystyvät varoittamaan kuluttajia<br />

nopeasti uusista ilmiöistä.<br />

Verkostoon kuuluvat Kuluttajaviraston<br />

lisäksi <strong>Evira</strong>, Euroopan Kuluttajakeskus,<br />

Finanssialan Keskusliitto, Keskusrikospoliisi,<br />

Kuluttajat-Konsumenterna ry, Lääkelaitos,<br />

Rahoitustarkastus, sisäasiainministeriön<br />

arpajais- ja asehallintoyksikkö,<br />

Suomen Kuluttajaliitto, Tietosuojavaltuutetun<br />

toimisto, Vakuutusvalvontavirasto ja<br />

Viestintävirasto. Mukana ovat myös Luottokunta<br />

ja Suomen Posti, koska niillä on<br />

keskeinen rooli sähköisen kaupan maksunvälittäjänä<br />

ja tuotteiden kuljettajana.<br />

<strong>Evira</strong>lla esite humpuukista<br />

− <strong>Evira</strong>n toimialalla huijaukset ovat lähin-<br />

nä elintarvikkeiden markkinointiin liittyvää<br />

mainontaa, jossa luvataan liikoja,<br />

kertoo ylitarkastaja Sari Sippola <strong>Evira</strong>sta.<br />

Silloin puhutaan useimmiten ravintolisistä<br />

tai laihdutustuotteista. Joskus havaitaan<br />

myös koostumukseen liittyvää<br />

huijausta. Esimerkiksi pari vuotta sitten<br />

<strong>Evira</strong> tutkitutti Trimbia-nimiset laihdutuspillerit,<br />

joiden mainostettiin pudottavan<br />

painoa kaksi kiloa per nautittu tabletti.<br />

Niin voimallisia ainesosia ei löytynyt, vaan<br />

pillerit oli tehty pääosin leivinjauheesta ja<br />

makeutusaineesta.<br />

<strong>Evira</strong>lla on oma ”Onkohan tämä humpuukia”<br />

-esite, jossa käydään läpi elintarvikkeiden<br />

markkinoinnissa esiintyneitä<br />

pötyväittämiä.<br />

− Siinä ohjaamme ottamaan ensimmäiseksi<br />

yhteyttä oman kunnan terveystarkastajaan<br />

tai kuluttajaneuvojaan, Sippola<br />

sanoo.<br />

liian hyvä tuskin on totta<br />

Kuluttajavirasto muistuttaa, että useimmiten<br />

paras tapa suojautua huijauksilta on<br />

terveen järjen käyttö. Jos jokin kuulostaa<br />

liian hyvältä ollakseen totta, siihen kannattaa<br />

suhtautua epäillen.<br />

Toinen perussääntö on, että omia luottamuksellisia<br />

tietoja ei pidä jakaa kevyesti.<br />

Esimerkiksi luottokorttiyhtiöt tai pankit<br />

eivät koskaan kysy asiakkailtaan puhelimitse<br />

tai sähköpostitse verkkopankkitunnuksia,<br />

kortin numeroa, korttitunnuksia<br />

tai tilinumeroita.<br />

Tuntemattomasta yrityksestä kannattaa<br />

aina etsiä taustatietoja ja miettiä esimerkiksi,<br />

riittääkö yhteystiedoksi pelkkä postilokero-osoite.<br />

Sijoittamista harkitsevat voivat<br />

tarkistaa Rahoitustarkastuksen varoituslistan<br />

epäilyttävistä palveluntarjoajista. Lisää<br />

hyviä vinkkejä löytyy Kuluttajaviraston<br />

verkkosivuilta.<br />

Huijarit ovat yleensä ammattilaisia, joilla<br />

on kytköksiä kansainväliseen talousrikollisuuteen.<br />

Jos on tullut huijatuksi tai<br />

havainnut huijausyrityksen, siitä kannattaa<br />

kertoa viranomaisille, jotta huijauskierre<br />

saadaan katkaistua. Tiedon välittäminen<br />

on vaivatonta, sillä Kuluttajaviraston sivustoilta<br />

löytyy sitä varten valmis lomake<br />

sekä ohjeita.<br />

2 / 2 0 0 8 • 39

IITTA rUUSKA | teksti<br />

MArIA MUNSTErHJELM | kuvat<br />

Vanhat kasvinsuojeluaineet<br />

ovat ongelmajätettä<br />

Vanhentuneet kasvinsuojeluaineet<br />

ovat ongelmajätettä, jota<br />

ei saa varastoida pitkään kotona<br />

eikä hävittää kotitalousjätteiden<br />

mukana. <strong>Evira</strong>n tiedotuskampanja<br />

muistuttaa vanhentuneiden valmisteiden<br />

oikeasta käsittelystä.<br />

Ylitarkastaja Reijo Vanhasen mukaan<br />

maatilojen varastoihin<br />

jääneet vanhentuneet kasvinsuojeluaineet<br />

voivat aiheuttaa<br />

vaaraa sekä ihmisille että ympäristölle. Esimerkiksi<br />

eräiden perunaruton torjuntaan<br />

käytettävien aineiden hajoamistuote on<br />

todettu syöpävaaralliseksi.<br />

Nestemäisten valmisteiden koostumus<br />

voi muuttua, kun liuotin haihtuu avatusta<br />

pakkauksesta.<br />

– Kun tehoaineen pitoisuus valmisteessa<br />

kasvaa, siitä voi aiheutua kasveihin jäämiä,<br />

vaikka käyttömäärä olisikin periaatteessa<br />

oikea, Vanhanen selvittää.<br />

40 • 2 / 2 0 0 8<br />

Hän toteaa, että ympäristöongelmia aiheuttaisi<br />

myös huolimattomasti varastoitujen<br />

torjunta-aineiden pääsy maaperään ja<br />

sitä kautta vesistöön tai pohjaveteen.<br />

rekisteri löytyy verkosta<br />

Jokainen voi itse tarkastaa kasvinsuojeluainerekisteristä,<br />

ovatko omassa varastossa<br />

olevat valmisteet luvallisia. Rekisteri on<br />

<strong>Evira</strong>n internetsivuilla sähköisenä tietokantana,<br />

josta voi hakea tietoja valmisteen tai<br />

tehoaineen nimellä.<br />

Jos käytettävissä ei ole internet-yhteyttä,<br />

maatalouskauppiaat auttavat tietojen tarkistamisessa.<br />

– Rekisterissä on lueteltu aineet, joita<br />

saa myydä ja käyttää Suomessa. Lisäksi<br />

tiedotamme verkkosivujemme Ajankohtaista-palstalla<br />

rekisteröintien muutoksista,<br />

Vanhanen sanoo.<br />

EU ylläpitää kasvinsuojeluaineiden<br />

tehoaineista positiivilistaa, joka otetaan<br />

huomioon myös <strong>Evira</strong>n hyväksymismenettelyssä.<br />

<strong>Evira</strong> päättää kasvinsuojeluaineiden<br />

hyväksymisestä ja käyttötarkoituksesta<br />

valmistekohtaisesti, rekisteröinti on aina<br />

määräaikainen.<br />

Torjunta-aine poistuu rekisteristä usein<br />

siitä syystä, että markkinoille on tullut vastaava<br />

kehittyneempi tuote. Myös uudet<br />

käyttökohteet tai muutokset ympäristörajoituksissa<br />

aiheuttavat sen, että valmisteen<br />

hyväksymispäätös on käsiteltävä<br />

uudelleen.<br />

Vanhasen mukaan käyttökielto ei tavallisesti<br />

astu voimaan välittömästi hyväksymisajan<br />

päätyttyä.<br />

– Jos rekisteristä poistetusta aineesta<br />

ei ole terveydelle tai ympäristölle<br />

vaaraa, sen käyttö sallitaan esimerkiksi<br />

seuraavan vuoden loppuun, jotta viljelijät<br />

ehtivät käyttää varastossa olevat<br />

valmisteensa.<br />

Merkittävä ja pakattava huolella<br />

Rekisteristä poistetut valmisteet tulee<br />

toimittaa kunnan ongelmajätekeräykseen<br />

alkuperäispakkauksessaan. Huonokuntoiset<br />

pakkaukset on suljettava<br />

tiiviisti, esimerkiksi kannelliseen<br />

muoviastiaan. Pakkauksen päältä on<br />

selvittävä, mitä ainetta se sisältää.

Jos aineesta ei ole varmaa tietoa,<br />

kirjoitetaan pakkaukseen teksti<br />

”Myrkyllistä kasvinsuojeluainetta.<br />

Koostumus tuntematon”. Lisäksi raskasmetalleja,<br />

esimerkiksi elohopeaa<br />

tai kuparia sisältävät valmisteet on<br />

merkittävä erikseen.<br />

Ongelmajätteiden keräyksen toteutus<br />

vaihtelee paikkakunnittain,<br />

pysyvien vastaanottopisteiden lisäksi<br />

jätelaitokset järjestävät kiertäviä<br />

keräyksiä.<br />

– Kunnan ympäristöviranomaisilta<br />

voi tiedustella lähintä keräyspistettä.<br />

Samassa yhteydessä kannattaa lajitella<br />

keräykseen myös muut ongelmajätteet,<br />

kuten akut ja maalit, Reijo Vanhanen<br />

neuvoo.<br />

kampanja jakaa tietoa laajasti<br />

Euroopan komissio on kiinnittänyt erityistä<br />

huomiota rekisteristä poistettujen<br />

kasvinsuojeluaineiden hävittämiseen.<br />

Maatiloilla kasvinsuojeluainelain toteutumista<br />

valvovat TE-keskusten tarkastajat<br />

tukivalvontojen yhteydessä.<br />

– Tiloilla jää vanhentumaan erityisesti<br />

tuholaisten ja kasvitautien torjunta-aineita,<br />

sillä niitä ei peltoviljelyssä tarvita joka<br />

vuosi. Rikkakasviruiskutuksia sen sijaan<br />

tehdään joka kasvukausi, joten herbisidejä<br />

ei yleensä jää käyttämättä, Vanhanen<br />

erittelee.<br />

Viljelijöiden ja maatalouskauppiaiden<br />

kannattaa tarkistaa kemikaalivarastonsa<br />

vuosittain, ettei kiellettyjä aineita pääse<br />

vahingossakaan käyttöön ja luontoon.<br />

– <strong>Evira</strong>n kampanjalla pyritään saamaan<br />

Sähköinen kasvinsuojeluainerekisteri<br />

on käytettävissä <strong>Evira</strong>n nettisivuilla<br />

osoitteessa www.evira.fi.<br />

Lisätietoja voi kysyä Reijo Vanhaselta,<br />

puh. 020 772 5182, reijo.vanhanen@evira.fi<br />

ja Eija-Leena Hynniseltä,<br />

puh. 020 772 5180, eija-leena.hynninen@evira.fi.<br />

Lisätietoja kasvinsuojeluaineiden<br />

käytöstä saa myös <strong>Evira</strong>n sähköpostipalvelusta<br />

lähettämällä viestin osoitteeseen<br />

kasvinsuojeluaineet@evira.fi.<br />

maatilojen kasvinsuojeluainevarastot mahdollisimman<br />

hyvään kuntoon, Vanhanen<br />

sanoo.<br />

<strong>Evira</strong> laati keväällä kasvinsuojeluaineiden<br />

hävittämisestä esitteen, jota jakavat<br />

kasvinsuojeluaineiden markkinoijat, TEkeskukset<br />

ja ProAgria. Myös jätehuoltoala<br />

ja kaupan järjestöt ovat mukana kampanjassa.<br />

Samassa laajuudessa kampanjaa ei<br />

todennäköisesti toisteta tulevina vuosina.<br />

2 / 2 0 0 8 • 41

HANNU KASKINEN | teksti<br />

MErJA TOrNIAINEN | kuvat<br />

<strong>Evira</strong>lle kuuluu<br />

biokaasulaitosten hyväksyntä<br />

Biokaasulaitosten määrän odotetaan<br />

kasvavan suuresti. <strong>Evira</strong><br />

hyväksyy ja valvoo Suomen biokaasulaitoksialannoitevalmistelain<br />

ja sivutuoteasetuksen perusteella.<br />

Laitoksilta toivotaan hyviä<br />

ratkaisuja sille biomassalle, joka<br />

jää raaka-aineen kaasutuksesta<br />

hyödyntämättä.<br />

Vuonna 2006 muutetussa sivutuoteasetuksessa<br />

määritellään<br />

biokaasulaitoksen eläinperäisten<br />

raaka-aineiden käsittely ja<br />

lopputuotteen hygienia. Laitokset voidaan<br />

hyväksyä myös kansallisesti, jos niissä käytetään<br />

eläinperäisistä raaka-aineista vain<br />

lantaa ja ruokajätettä.<br />

<strong>Evira</strong>n verkkosivuilla olevalla hyväksyttyjen<br />

laitosten listalla on tällä hetkellä kaksi<br />

sivutuoteasetuksen mukaan hyväksyttyä<br />

biokaasulaitosta: Biovakka Vehmaalla ja<br />

kansallisin kriteerein hyväksytty Salon jätevedenpuhdistamo.<br />

Hyväksyntäprosessi on<br />

vireillä Ilmajoen Lakeuden Etapilla, Vaasan<br />

Stormossenilla ja Köyliön Satakierrolla.<br />

Kaikkien lannoitevalmisteiden, myös<br />

biokaasulaitosten mädätysjäännösten, on<br />

täytettävä lannoitevalmistelaissa asetetut<br />

vaatimukset.<br />

Omaa maatilakäyttöä ei ilmoiteta<br />

Ylitarkastaja Arja Vuorinen <strong>Evira</strong>sta kiteyttää,<br />

että <strong>Evira</strong> valvoo biokaasulaitoksia,<br />

joiden tuote kelpaa lannoitevalmisteeksi.<br />

Sen sijaan <strong>Evira</strong> ei valvo niitä mädätyslaitoksia,<br />

joiden lopputuote päätyy esimerkiksi<br />

polttoon tai kaatopaikalle.<br />

Maa- ja metsätalousministeriön asetus<br />

vuodelta 2007 rajaa ilmoitusvelvollisuuden<br />

ulkopuolelle myös biokaasuttajat, jotka käsittelevät<br />

omaan käyttöön maatilalla syntyvää<br />

lantaa ja kasvijätettä tai mädättävät<br />

termofiilisesti (55–65 °C) asumisjätevesilietteensä.<br />

– Jos esimerkiksi maatilamädättämö<br />

42 • 2 / 2 0 0 8<br />

myy tuotettaan tai käsittelee tilan ulkopuolisia<br />

jätteitä, asia kuuluu <strong>Evira</strong>lle. Rekisteriimme<br />

on ilmoittauduttava aina, kun<br />

tilan biokaasulaitoksella käsitellään ruoka-,<br />

teuras- tai puhdistamojätettä tai teollisuuslietettä,<br />

Vuorinen täsmentää.<br />

Kasviperäiset jätteet soveltuvat erityisen<br />

hyvin biokaasun tuotantoon, koska niissä<br />

on vähän typpeä ja paljon tärkkelystä sekä<br />

sokereita.<br />

Laitosten raaka-aineeksi sen sijaan on<br />

tarjolla runsaasti eläinperäistä biojätettä ja<br />

sianlantaa, joissa on paljon ammoniumtyppeä<br />

ja rikkiä, mutta vähän hiiltä.<br />

<strong>Evira</strong>n hyväksyjärooli tutuksi<br />

Lannoitevalmistelain mukaan biokaasutuslaitoksen<br />

pitää ilmoittautua <strong>Evira</strong>n ylläpitämään<br />

rekisteriin ja hakea laitoshyväksyntää.<br />

Usein toimija lähettää ilmoituksen ja<br />

hakemuksen samassa kirjekuoressa.<br />

Vuorinen arvelee, että kaikki toimijat<br />

eivät tunne lakisääteisiä velvollisuuksia.<br />

Tänä vuonna <strong>Evira</strong> tehostaakin hyväksymismenettelystä<br />

tiedottamista.<br />

– Meitä saa kutsua! Pienryhmät mieluummin<br />

kutsumme <strong>Evira</strong>an. Neuvomme<br />

myös sähköpostitse ja puhelimitse, Vuorinen<br />

vinkkaa.<br />

Vaasassa sijaitseva Stormossenin MBT-laitos<br />

tuottaa biokaasua ja humusmultaa keittiöjätteestä.<br />

Kuvassa laitoksen vastaanottamaa<br />

keittiöjätettä, joka ohjataan mekaaniseen<br />

lajitteluun.<br />

Hän kehaisee, että ympäristöviranomaisten<br />

kanssa yhteistyö kompostointi-<br />

ja biokaasuasioissa on sujunut hyvin<br />

vuodesta 2003. Siitä alkaen <strong>Evira</strong> ja ympäristöviranomaiset<br />

ovat järjestäneet yhteisiä<br />

koulutustilaisuuksia.<br />

– Hallitus hyväksyi kuluvan vuoden<br />

huhtikuussa valtakunnallisen jätesuunnitelman.<br />

Ympäristöviranomaiset kirjasivat<br />

tähän tärkeään paperiin, että kompostointi-<br />

ja biokaasulaitosten lupakäsittelyssä tehdään<br />

yhteistyötä <strong>Evira</strong>n kanssa, Vuorinen<br />

iloitsee.<br />

Hyötysuhteen pitäisi nousta<br />

<strong>Evira</strong> valvoo mädätettä, joka jää raakaaineesta,<br />

kun kaasu on otettu talteen. Biokaasulaitoksen<br />

hyötysuhde arvioidaan vain<br />

10–30-prosenttiseksi. Siis jopa 90 prosenttia<br />

raaka-aineesta jää hyödyntämättä. Laitokset<br />

ovat näin pikemmin jätteenkäsittelijöitä<br />

kuin energiantuottajia.<br />

<strong>Evira</strong> luonnollisesti toivoo biokaasu-

laitosten teknologian kehittyvän ja hyötysuhteen<br />

kasvavan. Valtaosaa kaasutuksen<br />

ylijäämästä näet ei voi käyttää esimerkiksi<br />

lannoitteena.<br />

– Mitä isompi laitos, sitä vaativampi<br />

mädätysprosessi. Uusi teknologia on itse<br />

opeteltava. Onneksi laitoksista löytyy yhä<br />

intoa ja kehittämishalukkuutta, Arja Vuorinen<br />

miettii.<br />

Hän luottaa siihen, että teknologiakehittäjät<br />

löytävät hyviä ja edullisia ratkaisuja.<br />

– Ihminen on pystynyt lentämään avaruuteen,<br />

joten kaipa ihminen oppii jätteensäkin<br />

hoitamaan, Vuorinen tiivistää.<br />

tuotteistamiseen vauhtia!<br />

– Kun on innostuttu tuottamaan biokaasuja,<br />

mädätteen tuotteistaminen on<br />

tahtonut unohtua. Jos sitä ei ole otettu<br />

investointisuunnitelmissa huomioon, laitoksen<br />

kannattavuus voi häilyä. Jos joutuu<br />

ottamaan porttimaksuja, ja saa huonosti<br />

biokaasua tuottavia jätejakeita, tuotteistaminen<br />

vaikeutuu, ja kierre syvenee. Ympäristöviranomaiset<br />

taas pyrkivät vähentämään<br />

kaatopaikalle vientiä, Vuorinen<br />

pohtii.<br />

Hän kannustaa ennakkoluulottomuuteen.<br />

Tuotteen ei välttämättä tarvitse sopia<br />

peltoon ja viherrakentamiseen, vaan vaikkapa<br />

kissanhiekaksi.<br />

Vuorinen on kompostoinnin asiantuntija<br />

sekä biologian ja maaperäekologian opettaja.<br />

Näistä tehtävistään hän on oppinut,<br />

että mitä enemmän erilaisia toimijoita on<br />

yhdessä, sitä paremmin yhteisö toimii.<br />

– Tarvitaan isoja ja pieniä laitoksia ja<br />

niiltä erilaisia tuotteita. Näin löytyvät ekologiset<br />

lokerot, joilla vastata kysyntään.<br />

Vuorinen uskoo, että valtion lupaamat<br />

investointituet ja syöttötariffimaksut helpottavat<br />

biokaasulaitosten kehitystä. Hän<br />

toivoo, että lainsäädäntö ei lannista toimijoita,<br />

vaan vahvistaa turvallisten tuotteiden<br />

saantia.<br />

▲<br />

▲<br />

Mädätysjäännöksen<br />

aumakompostointikenttä.<br />

Valmiin biokaasun<br />

varasto.<br />

Valtio lisää tukiaan<br />

Neuvotteleva virkamies Birgitta Vainio-<br />

Mattila maa- ja metsätalousministeriöstä<br />

kertoo, että hallitus selvittää maatilakokoluokkaa<br />

suurempien lantaa ja biomassaa<br />

käsittelevien biokaasulaitosten tarpeen ja<br />

investointimahdollisuudet.<br />

Maaseudun bioenergian tuotantoa ja<br />

käyttöä edistää jo Manner-Suomen maaseudun<br />

kehittämisohjelma 2007–2013.<br />

Ohjelma lupaa maatiloille uusiutuvan<br />

energian investointitukea, kun maatila<br />

tuottaa energiaa omaan käyttöön biopohjaisista<br />

raaka-aineista. Ohjelma myöntää<br />

bioenergian yritystukia toimintaansa monipuolistavalle<br />

maatilalle, jos tila myy pääosan<br />

tuottamastaan energiasta.<br />

Valtion vuoden 2008 talousarviossa<br />

on osoitettu uusi viiden miljoonan euron<br />

avustus bioenergiantuotantoon. MMM<br />

järjesti toukokuussa biokaasuhankkeiden<br />

aiehaun. Sillä kootaan tietoa suunnitteilla<br />

olevista biokaasulaitoksista. Varsinainen<br />

haku järjestettäneen syksyllä.<br />

Uusi avustus on suunnattu erityisesti<br />

alueille, joilla on runsaasti kotieläimiä.<br />

Aluksi avustus on tarkoitettu maatilakokoluokkaa<br />

suurempien biokaasulaitosten<br />

investointeihin ja niiden selvityshankkeisiin.<br />

Näillä näkymin avustus voi kattaa hyväksytyistä<br />

kustannuksista 40 prosenttia.<br />

Uutta tutkimustietoa soveltavissa pilottihankkeissa<br />

tukea voi saada jopa 60 prosenttia.<br />

Työ- ja elinkeinoministeriössä on valmisteilla<br />

biokaasulla tuotetun sähkön<br />

syöttötariffijärjestelmä. Myös tämä tuki<br />

lisännee maaseudulla pienten biokaasulaitosten<br />

määrää.<br />

lannalla lämpenevät<br />

näkymät<br />

Suomessa syntyy biologista käsittelyä vaativaa<br />

eloperäistä jätettä noin 23 miljoonaa<br />

tonnia vuodessa. Siitä 93 prosenttia on<br />

maatalouden lantaa. Loppu on jätevedenpuhdistamojen<br />

ja elintarviketeollisuuden<br />

lietettä sekä biojätettä.<br />

Mädättämöt ja kaatopaikat tuottivat biokaasua<br />

vuonna 2005 noin 146 miljoonaa<br />

kuutiota. Siitä tuotettiin lämpöenergiaa 400<br />

gigawattituntia (miljoonaa kilowattituntia) ja<br />

sähköenergiaa 50 GWh.<br />

Teoriassa lannasta ja lietteistä voisi<br />

saada biosähköä 900 GWh. Biojakeista voi<br />

teknisesti hyödyntää sähkön tuottamiseen<br />

300 GWh (2,1 %).<br />

isoille ja pienille tarvetta<br />

Isoissa yksiköissä voi helpoimmin käsitellä<br />

puhdistamolietettä ja lantaa sekä jälkikompostoida<br />

liete aumassa. Kustannuksia<br />

säästetään, jos laitokselle ei oteta hygienisointia<br />

vaativia eläin- ja kasviperäisiä lietteitä,<br />

vaan keskitytään biokaasun ja sähkön<br />

tuotantoon. Lopputuotteella maisemoidaan<br />

esimerkiksi kaatopaikka.<br />

Suomeen tarvitaan yksi tai kaksi käsittelylaitosta<br />

hankalasti käsiteltäville eläinperäisille<br />

sivutuotteille, joihin kuuluvat kaupan<br />

ruokajäte ja elintarviketeollisuuden eläinperäiset<br />

sivutuotteet. Nämä kannattanee<br />

kerätä laajalta alueelta ja käsitellä erillään<br />

suurista lietemääristä.<br />

Uusia laitoksia ei kannata rakentaa<br />

kilpailemaan samoista jätteistä ja markkinoista<br />

jo toimivien laitosten kanssa. Myös<br />

nykyisten laitosten laajentamista voi harkita,<br />

jos raaka-ainetta riittää, eivätkä kuljetusmatkat<br />

ylitä 50 kilometriä.<br />

Suunniteltu sähköntuotannon tukeminen<br />

parantaa etenkin pienten laitosten<br />

kannattavuutta. Myös keskittyminen liikennepolttoaineen<br />

tuottamiseen lienee<br />

tuottoisaa.<br />

Vakioidut laitosratkaisut olisivat omiaan<br />

pitämään investointi- ja käyttökustannukset<br />

pieninä. Todennäköisesti ne helpottaisivat<br />

myös laitosten lupamenettelyjä.<br />

Lähde: Pöyry Environment Oy (2007):<br />

Yhdyskuntien ja haja-asutuksen jätevesilietteiden,<br />

eloperäisten jätteiden ja lannan<br />

hyötykäyttö. Rahoittaja maa- ja metsätalousministeriö.<br />

2 / 2 0 0 8 • 43

Puhtaan puun, turpeen ja peltobiomassojen<br />

tuhkaa voidaan<br />

käyttää lannoitevalmisteena<br />

tyyppinimellä pelto- tai metsätuhka<br />

(MMMa 12/2007). Peltotuhka on<br />

laadultaan parempaa kuin metsätuhka,<br />

koska peltotuhkan tulee sisältää enemmän<br />

ravinteita ja sen haitallisten metallien<br />

pitoisuuksien tulee olla metsätuhkaa<br />

alhaisempia.<br />

Tuhkaa käytetään pääasiassa sen neutraloivan<br />

vaikutuksen vuoksi. Tuhkan<br />

neutraloiva kyky on usein suuri ja se nostaa<br />

pH:ta erittäin nopeasti. Tämän vuoksi<br />

pelto- ja metsätuhkan tuoteselosteissa on<br />

ilmoitettava neutraloiva kyky.<br />

Tuoteselosteessa on ilmoitettava myös<br />

fosforin ja kaliumin pitoisuudet sekä haitallisista<br />

metalleista arseenin, lyijyn, elohopean,<br />

kromin, kuparin, nikkelin, sinkin ja<br />

kadmiumin pitoisuudet. Tuhkalannoitusta<br />

käytettäessä on muistettava, että tuhkat<br />

eivät sisällä typpeä.<br />

Tuhkaa voidaan käyttää raaka-aineena<br />

myös esimerkiksi erilaisissa multa- ja kompostituotteissa.<br />

Raaka-ainetuhkan tulee<br />

täyttää peltotuhkan laatuvaatimukset.<br />

laki määrittelee laatuvaatimukset<br />

Suomessa tuhkan käyttö lannoitteena<br />

on turvallista, koska tuhkan laatuvaatimuksista<br />

on säädetty lainsäädännössä ja<br />

tuhkalannoitteiden laatua valvotaan säännöllisesti.<br />

Kierrätyksen edistämiseksi tuhkan laatuvaatimuksista<br />

on osittain tingitty muihin<br />

lannoitevalmisteisiin verrattuna. Muilla<br />

lannoitevalmisteilla kadmiumin enimmäispitoisuus<br />

on 1,5 mg/kg, kun peltotuhkalla<br />

vastaava raja-arvo on 2,5 ja metsätuhkalla<br />

jopa 17,5 mg/kg.<br />

Muista lannoitevalmisteista vain teräs-<br />

44 • 2 / 2 0 0 8<br />

MIrVA LEVONMÄKI, ylitarkastaja, maatalouskemian yksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Lannoitetuhkan laatua valvotaan tehostetusti<br />

<strong>Evira</strong> valvoo lannoitevalmisteena<br />

käytettävän tuhkan laatua. Viime<br />

vuonna tehty selvitys osoitti,<br />

että osassa valmisteita on liikaa<br />

arseenia.<br />

kuonalle on myönnetty<br />

erityisvapauksia. Teräskuona<br />

saa sisältää 2 000<br />

mg/kg kromia, kun rajaarvo<br />

muilla lannoitevalmisteilla on 300<br />

mg/kg.<br />

Lannoitevalmisteeksi tuhkaa toimittavan<br />

toiminnanharjoittajan pitää kuulua<br />

<strong>Evira</strong>n ylläpitämään toimijaluetteloon, ja<br />

tuotteilla on oltava ajantasainen, enintään<br />

vuoden vanha tuoteseloste. Toimija on<br />

myös velvollinen laatimaan toiminnastaan<br />

omavalvontasuunnitelman sekä noudattamaan<br />

ja tarvittaessa myös raportoimaan<br />

omavalvontatuloksia ja -havaintoja valvovalle<br />

viranomaiselle.<br />

Tuhkaa käytetään lannoitteena<br />

sen neutraloivan vaikutuksen<br />

vuoksi.<br />

selvitys kartoitti tuhkan laatua<br />

<strong>Evira</strong> aloitti vuonna 2007 lannoitevalmisteena<br />

käytettävien tuhkien laatua<br />

selvittävän proje<strong>kt</strong>in. Sen tarkoituksena<br />

on tehostaa hyvälaatuisten tuhkien päätymistä<br />

kierrätykseen ja siten vähentää<br />

kaatopaikoille joutuvien tuhkamassojen<br />

määrää.<br />

Selvitystulosten uskotaan myös parantavan<br />

tuhkan mainetta ympäristöystävällisenä<br />

lannoitevalmisteena.<br />

Kyselytutkimus tehtiin 374 voimalaitokselle,<br />

joista 44 prosenttia ilmoitti luovuttavansa<br />

tuhkaa lannoitevalmistekäyttöön.<br />

Näistä tarkastus ja näytteenotto tehtiin 40<br />

prosentille. Tuhkista analysoitiin<br />

haitallisten metallien pitoisuudet.<br />

Orgaanisia haitta-aineita<br />

ei tutkittu vuonna 2007.<br />

kadmium ei suurin ongelma<br />

Toisin kuin oletettiin, suurin osa tuhkan<br />

markkinoille saattamisen tai käytön kieltoon<br />

johtaneista syistä ei aiheutunut kadmiumista.<br />

Suurimmaksi ongelmaksi paljastui arseeni,<br />

jota tuh ka näyt teistä löytyi pahimmillaan<br />

350 mg/kg, kun lainsäädännössä raja-arvoksi<br />

on asetettu 25 mg/kg peltotuhkalle<br />

ja 30 mg/kg metsätuhkalle.<br />

Raja-arvon reilu ylitys todettiin myös<br />

lyijyllä, jota yhdessä tuhkanäytteessä<br />

oli 1 500 mg/kg, raja-arvon ollessa<br />

100 mg/kg peltotuhkassa ja 150 mg/kg<br />

metsätuhkassa.<br />

Analyysitulosten perusteella kaikkiaan<br />

12 tuhkan käyttö lannoitevalmisteena kiellettiin<br />

liian korkeiden haitallisten metallien<br />

pitoisuuksien vuoksi. Näistä kuudella<br />

oli useampi kuin yhden raja-arvon ylitys.<br />

Kaksi kiellettiin soveltumattomien raakaaineiden<br />

vuoksi.<br />

Lannoitevalmisteeksi soveltumattomista<br />

tuhkaeristä osa kelpaa maanrakentamiseen,<br />

mutta useimmiten erät päätyvät<br />

kaatopaikalle.<br />

Tuhkatoimijoiden tehostettua valvontaa<br />

jatketaan myös vuonna 2008.<br />

Erkki Oksanen/Metla

■<br />

u u D E t<br />

julkAisut<br />

<strong>Evira</strong>n toimialan valvontastrategia<br />

2007–2013.<br />

Molecular characterization of endemic salmonella<br />

infections in cattle. Nanna Lindqvist.<br />

<strong>Evira</strong> Research Reports 3/2008<br />

Erityistutkintoaineisto. <strong>Evira</strong>n julkaisuja<br />

1/2008.<br />

<strong>Evira</strong> Research Reports 3/2008<br />

Nanna Lindqvist<br />

Molecular characterization of endemic salmonella<br />

infections in cattle<br />

Julkaisuja voi tilata sähköpostilla osoitteesta tilaukset@evira.fi sekä puhelimitse 020 77<br />

25104 ja faksilla 020 77 24350. Julkaisuja voi myös tilata ja ladata pdf-tiedostoina <strong>Evira</strong>n<br />

internetsivuilta osoitteessa www.evira.fi > Tilauspalvelu.<br />

Suomalaisen ruoan edistämisohjelman<br />

pääsihteeriksi Marja Innanen<br />

Hallituksen suomalaisen ruoan edistämisohjelman<br />

pääsihteeriksi on valittu FM<br />

Marja Innanen. Hän on toiminut aiemmin<br />

Kansallisen elintarviketalouden laatustrategian<br />

eli Laatuketjun koordinaattorina maa- ja<br />

metsätalousministeriössä.<br />

Pääsihteerin määräaikainen virkasuhde<br />

kestää hallituskauden loppuun 30.4.2011.<br />

Pääsihteerin virkaan oli 33 hakijaa.<br />

Suomalaisen ruoan edistämisohjelma<br />

kokoaa kaikki ruokaan liittyvät ministeriöt<br />

toimimaan suomalaisen ruoan puolesta.<br />

Maa- ja metsätalousministeriön käynnistämän<br />

ohjelman tavoitteena on ensisijaisesti<br />

nostaa suomalaisen ruoan arvostusta.<br />

Muut ohjelman osa-alueet ovat luomu- ja<br />

lähiruoan edistäminen, laadun kehittäminen,<br />

ravitsemuskäyttäytymisen ohjaaminen<br />

sekä suomalaisen elintarvikealan kansainvälistäminen.<br />

Suomalaisen ruoan edistämisohjelman<br />

ohjausryhmä vastaa ohjelman sisällöstä, toteutuksesta,<br />

tavoitteiden määrittelystä sekä<br />

resursoinnista. Ohjausryhmän puheenjohtajaksi<br />

on kutsuttu pääjohtaja Jaana Husu-<br />

Kallio <strong>Evira</strong>sta, ja varapuheenjohtajana toimii<br />

brändi- ja viestintäjohtaja Olli Heikkilä<br />

Olvi Oyj:stä.<br />

Ohjausryhmän muut jäsenet ovat:<br />

pirjo Välinoro, lähetystöneuvos,<br />

ulkoasiainministeriö<br />

kati suihkonen, budjettineuvos,<br />

valtiovarainministeriö<br />

Armi Mikkola, opetusneuvos,<br />

opetusministeriö<br />

Hannele koivunen, neuvotteleva virkamies,<br />

opetusministeriö<br />

kristian tammivuori, hallitusneuvos, työ- ja<br />

elinkeinoministeriö<br />

sirpa sarlio-lähteenkorva, neuvotteleva<br />

virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö<br />

taina Nikula, ylitarkastaja,<br />

ympäristöministeriö<br />

Heidi Hautala, kansanedustaja<br />

timo könttä, kauppias, K-supermarket<br />

Bettina lindfors, maanviljelijä, tiedottaja<br />

Veijo Meriläinen, johtaja, Valio Oy<br />

Hanna partanen, ravitsemusterapeutti,<br />

Nutrifilia Oy<br />

jari korhonen, palvelujohtaja, Juankosken<br />

kaupunki<br />

Henri Hyppönen, luova johtaja, Trainers´<br />

House Oyj<br />

■<br />

kAlENtEri<br />

OkrA-maatalousnäyttely, 4.–6.7. Oripää. Lisätietoja:<br />

www.okra2008.fi<br />

Farmari 2008, 31.7.–3.8. Lahti. Lisätietoja:<br />

www.farmari.net<br />

lepaa 08, 14.–16.8. Hattula. Lisätietoja:<br />

www.lepaa.fi<br />

Miten selvitän elintarvike- ja vesivälitteistä epidemiaa?<br />

-täydennyskoulutuskurssi, 1.–5.9.<br />

Tuusula. Lisätietoja: www.evira.fi/portal/fi/<br />

evira/tapahtumat<br />

NkVet symposium 2008, 8.–9.9. Helsinki.<br />

Parasite infections of domestic animals in<br />

the Nordic countries - emerging threats and<br />

challenges. Lisätietoja: www.fennovet.fi<br />

turvallisuus- ja puolustusmessut, 26.–28.9.<br />

Lahti. Lisätietoja: www.lahdenmessut.fi/<br />

tupu2008<br />

■<br />

uusissA<br />

tEHtäVissä<br />

VTM Ben rydman on nimitetty yksikönjohtajaksi<br />

<strong>Evira</strong>n virastopalveluun 1.5.2008<br />

alkaen.<br />

kolme kerrosta sikoja<br />

Maa- ja metsätalousministeriö kertoi huhtikuussa,<br />

että jatkossa sikoja kuljetetaan<br />

uudessa, kolmikerroksisessa ajoneuvossa,<br />

joka täyttää uudistuneen eläinkuljetuslainsäädännön<br />

vaatimukset. Kolmikerroksisesta<br />

ajoneuvosta saatiin myönteisiä kokemuksia<br />

noin vuoden koekäytön aikana.<br />

Uutta eläinkuljetusajoneuvoa vertailtiin<br />

vanhaan kaksikerroksiseen malliin videoimalla<br />

sikojen käyttäytymistä aina lastauksen<br />

alusta purkuun. Tulosten mukaan<br />

kolmikerroskori oli sekä toimiva että ilmanvaihdoltaan<br />

tehokas. Myös sikojen luontainen<br />

ryhmäkäyttäytyminen tuli voimakkaasti<br />

esiin kolmikerrosperävaunussa.<br />

Kolmikerroksiseen kuormatilaan mahtuu<br />

noin neljännes enemmän eläimiä kuin kaksikerroksiseen.<br />

Uusi ajoneuvo tehostaa siis<br />

myös kuljetuksia.<br />

2 / 2 0 0 8 • 45

46 • 2 / 2 0 0 8<br />

■<br />

lEDArE<br />

Står vi inför en livsmedelskris?<br />

När man här i Europa har talat om en livsmedelskris<br />

har man fram till för några månader sedan alltid<br />

hänvisat till de problem inom livsmedelssäkerheten<br />

som började för ungefär ett decennium<br />

sedan, då konsumenternas förtroende svi<strong>kt</strong>ade på grund av<br />

BSE och dioxinförorening.<br />

De orsakade en enorm mediekarusell med politiska följder<br />

i många länder samt på EU-nivå. Matens säkerhet och<br />

hur den kan tryggas diskuterades i många länder mer än<br />

någonsin tidigare. Lagstiftarna och tillsynsmyndigheterna<br />

blev på många sätt tvungna att bevisa för konsumenterna att<br />

de livsmedel som produceras säkert är trygga.<br />

De här kriserna påverkade också exporten av livsmedel,<br />

då många köparländer begränsade handeln på den europeiska<br />

inre marknaden. Tydligast drabbades handeln med<br />

nötkött på grund av galna kosjukan. Matens säkerhet användes<br />

– och används fortfarande – också som ett redskap<br />

i handelspolitiken.<br />

***<br />

De senaste veckornas nyheter om en livsmedelskris har<br />

väc<strong>kt</strong> helt nya frågor, som är överraskande och förbryllande<br />

för efterkrigsgenerationerna. Det är knappast särskilt många<br />

europeiska konsumenter som hade kunnat tro att den vi<strong>kt</strong>igaste<br />

frågan när det gäller mat under det första decenniet<br />

på 2000-talet skulle bli: räcker maten till alla?<br />

Den stora prisuppgången på ris, vete och många andra<br />

livsmedel har lett till exportbegränsningar och till och med<br />

våldsamma oroligheter. Rea<strong>kt</strong>ionerna har förstås varit kraftigast<br />

i fattiga länder, men rädslan för att livsmedelskrisen ska<br />

fördjupas och växa är global.<br />

Ris- och vetelagren är rekordsmå. I i-länderna, där man<br />

nyligen pratade om att konsumenterna har blivit främmande<br />

för matprodu<strong>kt</strong>ionen, har man nu till och med börjat hamstra<br />

dessa baslivsmedel. Vid middagsborden på många håll i<br />

världen förs livliga diskussioner om det är vettigt att använda<br />

matråvaror för tillverkning av etanol som ska användas som<br />

bilbränsle, om maten inte räcker till för att mätta alla människor.<br />

Skördeprognoserna intresserar också på ett helt annat sätt<br />

än förut. Numera är det inte bara jordbrukarna som följer med<br />

prognoserna utan allt från placerare till vanliga konsumenter<br />

är intresserade.<br />

***<br />

Prisuppgången på livsmedel gör tyvärr att också spekulanter<br />

och ganska säkert också a<strong>kt</strong>örer med en nonchalant inställning<br />

till livsmedelssäkerhet lockas till marknaden.<br />

Den senaste intervjuundersökningen här i Finland stärker<br />

uppfattningen om att konsumenterna litar på att vår mat är<br />

säker. Två tredjedelar av finländarna anser att inhemsk mat<br />

är världens renaste.<br />

Hela livsmedelskedjan står inför en utmaning att bibehålla<br />

det här ry<strong>kt</strong>et då maten blir dyrare och konkurrensen om<br />

råvarorna ökar.<br />

Inom hela EU är det vi<strong>kt</strong>igt att se till att man trots hotet<br />

om en livsmedelskris inte prutar på matens säkerhet och att<br />

matens betydelse för befolkningens hälsa ska betonas, också<br />

vid förhandlingsborden bland de beslutsfattare som driver<br />

världshandeln.<br />

***<br />

Statsminister Vanhanens andra regering har i sitt regeringsprogram<br />

skrivit in ett program att främja finländsk mat samt<br />

nationella mål för detta. Efter att Marja Innanen valts till<br />

generalsekreterare för programmet kommer det att ta fart<br />

på försommaren.<br />

Eftersom det har gjorts mycket i livsmedelsprodu<strong>kt</strong>ionskedjan<br />

och bland dess a<strong>kt</strong>örer i många års tid är det här en<br />

god grund att bygga på, och man behöver inte börja med allt<br />

helt från början. Det är mera fråga om att klarare notera de<br />

nationella målen och följa upp dem samt att gemensamt utnyttja<br />

olika proje<strong>kt</strong> i stället för att konkurrera sinsemellan.<br />

Smidigare samarbete samt ansvar och stolthet över det egna<br />

arbetet är en stabil grund också i en ännu mera utmanande<br />

internationell verksamhetsmiljö. Jag är övertygad om att vi<br />

kommer att lyckas i det här arbetet och att vi medverkar till<br />

att hotande kriser kan övervinnas för de finländska konsumenternas<br />

bästa.<br />

JAANA HUSU-KALLIO<br />

generaldire<strong>kt</strong>ör, <strong>Evira</strong><br />

Visa Kallio

Kloning av djur är en process<br />

som ger en genetis<strong>kt</strong> identisk<br />

kopia av det ursprungliga djuret.<br />

Till sin fenotyp kan klonen<br />

ändå skilja sig från det ursprungliga djuret<br />

till följd av att generna yppar sig på olika<br />

sätt. Avkomman till klonade avelsdjur förökar<br />

sig på vanligt sätt.<br />

Huvudtillämpningarna för tekniken<br />

kommer att finnas inom biomedicinen, där<br />

man tar fram djurmodeller för sjukdomar<br />

hos människor och djur och nya behandlingsformer<br />

eller utför transplantationer av<br />

organ från en djurart till en annan. Kloning<br />

kan också utnyttjas för förökning av djur<br />

som modifierats med genteknik.<br />

Tekniken är än så länge dyr och effe<strong>kt</strong>en<br />

svag, men den torde ha en framtid<br />

också inom djuraveln, eftersom den möjliggör<br />

förökning av enskilda elitdjur för<br />

avelsändamål.<br />

Mjölk eller kött från avkommor till sådana<br />

djur kan således i framtiden finnas<br />

på marknaden i EU. I den internationella<br />

handeln kommer likaså att finnas sperma<br />

och embryon som härstammar från klonade<br />

djur.<br />

EFsA förhåller sig positivt<br />

EFSA publicerade i januari för allmän<br />

konsultation ett utkast till vetenskapligt<br />

utlåtande om djurkloningens konsekvenser<br />

med tanke på livsmedelssäkerheten,<br />

djurens hälsa och välmående och miljön.<br />

EFSA finslipar sitt utlåtande under sommarens<br />

lopp.<br />

Även om dödligheten och sjukdomsfrekvensen<br />

är betydligt högre bland klonade<br />

PÄIVI MANNErKOrPI, t.f. se<strong>kt</strong>ionschef, politikområdet hälsa och konsumentskydd, Europeiska kommissionen<br />

Ny djurförädlingsteknik – kloning<br />

Dolly, det klonade fåret, föddes<br />

för över tio år sedan och<br />

orsakade då stor uppståndelse<br />

i massmedierna. I dag utnyttjas<br />

tekniken för många olika ändamål<br />

såsom inom biomedicinen, för<br />

främjande av djuraveln och för<br />

höjande av livsmedlens kvalitet.<br />

djur än bland konventionellt producerade<br />

djur, visar friska kloner och avkommor till<br />

sådana enligt EFSA:s utkast till utlåtande att<br />

tekniken med framgång kan utnyttjas bland<br />

nötdjur och svin. Då tekniken förbättras<br />

kommer antalet insjuknade djur sannoli<strong>kt</strong><br />

att minska.<br />

Vad livsmedelssäkerheten beträffar är<br />

det mycket osannoli<strong>kt</strong> att det skulle förekomma<br />

någon skillnad mellan livsmedel<br />

erhållna av friska klonade djur och livsmedel<br />

erhållna av konventionellt producerade<br />

djur.<br />

Etikrådet tveksamt<br />

Kommissionen bad i fjol Europeiska etikrådet<br />

(European Group of Ethics, EGE)<br />

komma med sitt utlåtande om etiken i kloning<br />

av djur som används för produ<strong>kt</strong>ion<br />

av livsmedel. I sitt utlåtande i januari i år<br />

konstaterar rådet att kloning av djur som<br />

skall användas för produ<strong>kt</strong>ion av livsmedel<br />

kan anses etis<strong>kt</strong> betänksamt om man bea<strong>kt</strong>ar<br />

surrogathonornas och djurklonernas<br />

lidanden.<br />

Om livsmedel som härstammar från<br />

klonade djur i framtiden släpps ut på den<br />

europeiska marknaden, rekommenderar<br />

EGE att en hel del krav skall uppfyllas.<br />

Etikrådet föreslår till exempel uppföljande<br />

undersökningar av livsmedelssäkerheten<br />

och långtidsundersökningar av<br />

kloner och avkommorna till kloner och<br />

vissa tillämpningsregler gällande djurens<br />

välmående och hälsa. Varje enskilt djur<br />

borde dessutom vid behov kunna identifieras.<br />

lagstiftningen omfattar ny teknik<br />

EU har ingen särskild lagstiftning om kloning<br />

av djur, men gemenskapens lagstiftning<br />

om djuravel, djurens välmående och<br />

hälsa och livsmedelssäkerheten omfattar<br />

på allmän nivå också ny teknik såsom<br />

kloning av djur.<br />

Relevanta synpun<strong>kt</strong>er på djurens välmående<br />

ingår i den europeiska konventionen<br />

om skydd av produ<strong>kt</strong>ionsdjur och rådets<br />

dire<strong>kt</strong>iv 98/58/EG om skydd av djur inom<br />

animalieprodu<strong>kt</strong>ionen. Enligt det är det<br />

inte tillåtet att idka naturlig eller konstgjord<br />

avel eller utnyttja avelsmetoder som<br />

utsätter eller kan utsätta djuret för lidande<br />

eller skada.<br />

Med förordningen 258/97/EG om nya<br />

livsmedel skapades ett horisontalt sätt att<br />

närma sig utvärderingen av säkerheten<br />

hos ny teknik i livsmedelsprodu<strong>kt</strong>ionen.<br />

Förordningen som reglerar riskvärdering,<br />

godkännande, påskrifter och användningsvillkor<br />

skulle gälla livsmedel erhållna<br />

från kloner, men inte livsmedel erhållna<br />

från avkommor till kloner,<br />

eftersom de kommit till på konventionellt<br />

sätt.<br />

Offentlig debatt krävs<br />

Nu är det vi<strong>kt</strong>igt att främja en offentlig<br />

debatt om kloning och nivån<br />

på konsumenternas kunskaper<br />

och förståelse i frågor som gäller<br />

kloning. Forskarna borde utreda<br />

varför tekniken är vi<strong>kt</strong>ig, varför den<br />

utnyttjas och framförallt vilken nytta<br />

den ger konsumenterna.<br />

Kommissionen följer upp utvecklingen<br />

och utreder om det föreligger<br />

behov av särskilda riskhanteringsåtgärder.<br />

Efter att EFSA kommit med<br />

sitt slutliga utlåtande ämnar kommissionen<br />

arrangera en bred offentlig<br />

konsultation om EFSA:s och<br />

EGE:s utlåtanden.<br />

Kommissionen är också<br />

intresserad av konsumenternas<br />

inställningar och<br />

mängden information<br />

som konsumenterna<br />

önskar.<br />

Därför bereds som<br />

bäst en Eurobarometerenkät<br />

och<br />

resultaten av<br />

den torde<br />

vara klara<br />

senare i år.<br />

Rodeo.fi/Eric Isselee<br />

2 / 2 0 0 8 • 47

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!