Lataa tulostettava versio, 2235 kt - Evira
26.08.2013 • Views
Share Embed Flag

Lataa tulostettava versio, 2235 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 2235 kt - Evira

Lataa tulostettava versio, 2235 kt - Evira

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
evira.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

START NOW

BSE-tutkimusten<br />

määrä vähenee<br />

Valvonta takaa<br />

luomun aitouden<br />

4•2008<br />

<strong>Evira</strong> kuuntelee<br />

kuntien toiveita

2 • 4 / 2 0 0 8<br />

JULKAISIJA:<br />

Elintarviketurvallisuusvirasto <strong>Evira</strong><br />

puh. 020 772 003<br />

www.evira.fi<br />

PÄÄTOIMITTAJA<br />

Jaana Husu-Kallio<br />

TOIMITUS<br />

Minna Nurro<br />

minna.nurro@pp.inet.fi<br />

TOIMITUSNEUVOSTO:<br />

Jaana Husu-Kallio<br />

Marja Laeslehto<br />

Jorma Hirn<br />

Tuula Honkanen-Buzalski<br />

Maria Teirikko<br />

Sirpa Lotsari<br />

Päivi Ronni<br />

Pia Vikman-Roslin<br />

Mirja Kallio<br />

TAITTO JA PAINO<br />

Kirjapaino Uusimaa/Studio, Porvoo 2008<br />

7. vuosikerta<br />

Kaari-lehden ilmestyminen päättyy<br />

tähän numeroon<br />

ISSN 1796-9182 (painettu)<br />

ISSN 1796-9190 (verkkolehti)<br />

Kannen kuva: Anniina Kivilahti<br />

sisällys | 4/2008<br />

4 Pääkirjoitus<br />

Kaaren pää<br />

5 BSE-testausta<br />

supistetaan<br />

Nautojen BSE-tutkimuksia<br />

tehdään Suomessa<br />

ensi vuodesta lähtien yli<br />

kolmannes vähemmän<br />

kuin tähän asti.<br />

6 ALKUPALAT<br />

- Vet Week muistutti eläinten tuontimääräyksistä<br />

- <strong>Evira</strong> piti ensimmäisen asiakasfoorumin<br />

- Kofeiini voi olla haitallista nuorille<br />

- Pakkausmerkintäkampanja alkaa tammikuussa<br />

10 Uusi luomuasetus voimaan v. 2009<br />

12 Luomubisnes lisääntyy<br />

Luomutuotanto- ja -kulutus ovat<br />

Suomessa kasvussa. <strong>Evira</strong> ohjeistaa<br />

luomuvalvontaa koko tuotantoketjun<br />

pituudelta. Valvottavana<br />

on yli 4 200 toimijaa.<br />

16 Visioita <strong>Evira</strong>n tulevaisuudesta<br />

18 Perunalla pärjää pitkään<br />

Suomessa viljellään ruokaperunaa yli<br />

22 000 hehtaarilla. <strong>Evira</strong> valvoo erinomaisen<br />

ravintokasvin siementuotantoa<br />

ja kasvinterveyttä<br />

21 Viljasadon laatu vaihtelee<br />

22 <strong>Evira</strong>n internetsivut uudistuvat<br />

Pirjo Mailammi<br />

Anniina Kivilahti<br />

Minna Nurro

24 Laatutyö auttaa kehittämään toimintaa<br />

26 Luomutarkastaja vieraili leipomossa<br />

<strong>Evira</strong>n luomutarkastaja kävi Fazerin Lahden leipomossa<br />

katsastamassa luomuleivän valmistuksen.<br />

29 Luomuvalvojat kokoustivat Lapissa<br />

32 Mitä kunnissa odotetaan <strong>Evira</strong>lta?<br />

35 Konta<strong>kt</strong>imateriaalit ja hyvä tuotantotapa<br />

36 Profiili: keittiömestari Jaakko Kolmonen<br />

Kokki Kolmonen ei epäröi käyttää sanan säilää kotimaisten raaka-aineiden ja suomalaisen<br />

ruokakulttuurin puolesta.<br />

38 Sertifioituun siemeneen<br />

voi luottaa<br />

40 Useita zoonooseja<br />

seurataan a<strong>kt</strong>iivisesti<br />

Zoonooseja tunnetaan yli 200.<br />

Niistä merkittävimpien leviämistä<br />

torjutaan a<strong>kt</strong>iivisella seurannalla.<br />

42 <strong>Evira</strong> tekee tieteellistä<br />

tutkimusta<br />

<strong>Evira</strong>n tieteellinen tutkimus<br />

keskittyy eläinten terveyteen<br />

ja hyvinvointiin sekä elintarviketurvallisuuteen.<br />

44 KOLUMNI: kansanedustaja, emeritusprofessori Erkki Pulliainen<br />

45 Uusia julkaisuja, uusissa tehtävissä, kalenteri<br />

46 Ledare: Ett kapitel avslutas<br />

Anniina Kivilahti<br />

47 Tillsyn garanterar ä<strong>kt</strong>a ekologisk kvalitet<br />

4 / 2 0 0 8 • 3<br />

Anniina Kivilahti Veikko Somerpuro<br />

Anniina Kivilahti

4 • 4 / 2 0 0 8<br />

■<br />

pääkirjoituS<br />

Kaaren pää<br />

Useimmille meistä lienee tuttu tarina aarteesta, joka<br />

löytyy sateenkaaren päästä. Valitettavasti se on<br />

ainakin oman kokemukseni mukaan yhtä saavuttamaton<br />

kuin se sateenkaaren pääkin. Sen sijaan<br />

oman lehtemme <strong>Evira</strong>n Kaaren pää on nyt tässä.<br />

Muistan oikein hyvin, kuinka silloisissa ministeriön tiloissa<br />

Kluuvikadulla päätettiin yhdessä kolmen viraston ylijohtajan<br />

kanssa tehostaa yhteistyötä myös viestinnän kautta ja perustettiin<br />

Kaari. Se on ilmestynyt vuodesta 2002, ja sen kaikki 38 numeroa<br />

ovat olleet tuhteja lukupaketteja ”pellolta pöytään”.<br />

***<br />

Tämän hetken moninaisten asiakkaidemme tiedontarpeeseen<br />

vastaaminen ja siihen liittyvä viestintä ovat entistä haasteellisempia.<br />

Kaaren seuraavaa lehteä varten pohtimamme jutut<br />

ovat usein jo ”vanhoja” lehden ilmestyessä sekä asiakkaitamme<br />

että itseämme ajatellen.<br />

Olemme juuri siksi päätyneet keskittymään sähköiseen<br />

viestintään ja sen kehittämiseen koko laajalla toimialallamme.<br />

Ajankohtaisuutisia olemme <strong>Evira</strong>n ensimmäisten kahden<br />

toimintavuoden aikana julkaisseet käytännössä joka viikko,<br />

usein monia samalla viikolla. Kolmen viime vuoden aikana<br />

niitä on ollut reilusti yli 400.<br />

Internet on <strong>Evira</strong>lle tärkeä viestintä- ja palvelukanava.<br />

<strong>Evira</strong>.fi-sivustolla on kuluneen vuoden aikana käynyt runsaat<br />

600 000 asiakasta, jotka ovat etsineet tietoa ja ajankohtaisuutisia<br />

runsaat miljoona kertaa. Panostamme jatkossakin internetsivujemme<br />

ajan tasalla pitämiseen sekä luettavuuteen ja<br />

informatiivisuuteen.<br />

Ensimmäisessä käyttäjätutkimuksessa saimme hyvää palautetta<br />

sivuistamme. Esitettyihin kehittämistarpeisiin olemme<br />

paneutuneet huolella ja toteuttaneet osan niistä hyvin nopeasti.<br />

Toimintamme laaja-alaisuudesta ja moninaisista asiakasryhmistä<br />

johtuen eräänä haasteena on kehittää sivustomme rakennetta ja<br />

sisältöjä niin, että asiakkaamme löytäisi juuri itseään palvelevan<br />

tiedon mahdollisimman nopeasti ja helposti.<br />

Asiantuntijamme kirjoittavat myös ahkerasti lukuisiin ammatti-<br />

ja erikoisalojen lehtiin niin kuin tähänkin asti.<br />

***<br />

Paitsi omasta myös asiakaskuntamme mielestä Kaaren tehtävä<br />

on täytetty. Se edesauttoi omalta osaltaan yhtenäistämään<br />

<strong>Evira</strong>n erilaista asiantuntijuutta ja teki monen artikkelin kautta<br />

laajaa toimintakenttäämme uusille lukijoille tutuksi.<br />

Haluan kiittää kaikkia Kaareen näiden vuosien aikana kirjoittaneita,<br />

sekä viestinnän ammattilaisia että sujuvateksti-<br />

siä asiantuntijoitamme. Oman kiitoksensa ansaitsevat myös<br />

hyvin monipuolisesti mielipiteensä esiin tuoneet kolumnien<br />

kirjoittajat.<br />

***<br />

Vaikka sieltä sateenkaaren päästä ei sitä aarretta löydykään,<br />

niin oman kaaremme molemmista päistä aivan varmasti. <strong>Evira</strong>n<br />

edeltäjävirastot; KTTK, EELA ja EVI ovat kukin huolehtineet<br />

merkittävästä yhteiskunnallisesta tehtävästä, joka on huipentunut<br />

yhteen hiileen puhaltavaksi, suomalaisten kuluttajien eteen<br />

monipuolista, vaativaa työtä tekeväksi virastoksi, <strong>Evira</strong>ksi, joka<br />

tunnetaan jo sangen hyvin.<br />

Varsinainen aarre löytyy kuitenkin viraston ympäriltä, teistä<br />

Kaaren lukijoista eli hyvistä yhteistyökumppaneistamme. Kansallinen<br />

vahvuutemme on sujuva ja rakentava keskusteluyhteys<br />

meille suomalaisille parhaan ratkaisun löytämiseksi nopeasti<br />

muuttuvassa toimintakentässämme ja -ympäristössä.<br />

Lämpimät kiitokset näistä hyvistä vuosista ja tervetuloa<br />

vierailemaan ahkerasti www.evira.fi-sivuille. Työ jatkuu.<br />

JAANA HUSU-KALLIO<br />

pääjohtaja, <strong>Evira</strong><br />

Visa Kallio

Euroopan komissio on nostanut<br />

BSE-taudin varalta tutkittavien<br />

nautojen alaikärajan 48 kuukauteen,<br />

mikä vähentää vuosittain<br />

testattavien eläinten määrää. Tähän asti<br />

BSE-tutkimus on täytynyt tehdä kaikille<br />

yli 30 kuukauden ikäisille teurasnaudoille<br />

sekä yli 24 kuukautta vanhoille hätäteurastettaville,<br />

itsestään kuolleille tai lopetetuille<br />

eläimille.<br />

Ikärajan noston taustalla on EFSA:n<br />

riskinarviointi, jonka mukaan testattavien<br />

nautojen alaikärajan nosto voi johtaa korkeintaan<br />

yhden BSE-tapauksen havaitsematta<br />

jäämiseen vuodessa.<br />

Testauksen alaikärajan nosto ei koske<br />

ns. uusia EU-jäsenmaita, jotka ovat liittyneet<br />

unioniin vuonna 2004 tai sen jälkeen.<br />

Näin siksi, että uusissa jäsenmaissa BSE:n<br />

torjuntatoimet eivät ole olleet voimassa<br />

yhtä pitkään kuin vanhoissa jäsenmaissa.<br />

tautia testattu kattavasti<br />

Pahiten BES-tauti on piinannut Isoa-Britanniaa,<br />

jossa sitä on raportoitu vuosien<br />

varrella yhteensä yli 184 000 tapausta. Irlannissa<br />

tapauksia on ollut toista tuhatta, ja<br />

satoja tapauksia on raportoitu Ranskassa,<br />

Espanjassa, Portugalissa ja Saksassa.<br />

Suomessa tautia on todettu vain yhdellä<br />

naudalla vuonna 2001.<br />

Nautojen BSE-tilannetta on EU:ssa seurattu<br />

kattavilla testauskäytännöillä. Tärkein<br />

käytössä oleva BSE:n torjuntatoimi on<br />

eläinperäisen materiaalin eli lihaluujauhon<br />

käyttökielto märehtijöiden rehussa.<br />

Kuluttajien turvallisuuden kannalta keskeisintä<br />

on teurasnaudoista peräisin olevan<br />

ns. riskimateriaalin poistaminen elintarvikeketjusta<br />

ja tämän materiaalin hävittäminen.<br />

Riskimateriaaliksi määritellään muun<br />

muassa aivokudos ja selkäydin.<br />

torjuntatoimet purevat<br />

<strong>Evira</strong>n virologian tutkimusyksikön johtaja<br />

Liisa Kaartinen toteaa, että järjestelmällisten<br />

MINNA NUrrO | teksti<br />

PIrJO MAILAMMI | kuva<br />

Nautojen BSE-testausta vähennetään<br />

Naudoille tehtävien BSE-testien<br />

määrää vähennetään ensi vuoden<br />

alusta lähtien Suomessa ja muissa<br />

vanhoissa EU-jäsenmaissa.<br />

Suomessa testataan jatkossa<br />

noin 75 000 nautaa vuodessa,<br />

kun tähän asti tutkimuksia on<br />

tehty vuosittain noin 120 000.<br />

BSE-testien määrä Suomessa vähenee ensi<br />

vuonna yli kolmasosalla.<br />

toimien ansiosta BSE-tautitilanne EU:ssa<br />

on kohentunut huomattavasti tällä vuosikymmenellä.<br />

– Etenkin Isossa-Britanniassa tilanne on<br />

parantunut todella paljon viime vuosina,<br />

tautitapauksia on ollut enää hyvin vähän,<br />

hän huomauttaa.<br />

Komission tilastojen mukaan BSE-tautia<br />

tavattiin viime vuonna yhteensä 173 naudalta<br />

koko unionissa. Tämän vuoden kesäkuun<br />

loppuun mennessä tautia oli raportoitu<br />

koko EU:ssa yhteensä 48 tapausta.<br />

ketään ei irtisanota<br />

Suomessa <strong>Evira</strong> tekee BSE-tutkimuksia<br />

sekä Helsingissä että Seinäjoen ja Kuopion<br />

alueellisissa toimipaikoissa. Testauksen<br />

kustannukset maksaa pääosin valtio. Tutkimusten<br />

määrän vähentäminen yli kolmasosalla<br />

merkitsee satojen tuhansien eurojen<br />

säästöä vuosittain.<br />

BSE-tutkimusten supistaminen aiheuttaa<br />

<strong>Evira</strong>ssa henkilöstövähennyksiä. Kaartinen<br />

kertoo, että muutamia virkoja lakkautetaan,<br />

mutta irtisanomisia ei tule, vaan henkilöstön<br />

väheneminen hoituu ns. luonnollisen<br />

poistuman kautta.<br />

4 / 2 0 0 8 • 5

6 • 4 / 2 0 0 8<br />

■<br />

alkupalat<br />

pienten elintarvikeyritysten laatutuotteet esiin<br />

■ Syyskuun lopussa avatulta aitoja<br />

Aitojamakuja.fi-sivustolta voi<br />

hakea tietoa eri puolella Suo- makuja<br />

mea sijaitsevista elintarvikealan<br />

pienyrityksistä ja niiden<br />

tuotteista. Maakunnallisuuden<br />

lisäksi hakuperusteena<br />

voi käyttää yrityksen toimialaa tarkennuksineen.<br />

Suomessa on noin 3 000 elintarvikealan<br />

yritystä, joista 90 prosenttia on alle 20 henkeä<br />

työllistäviä. Toiminnan ja tuotteiden hyvä<br />

laatu, tuoreus ja yrityksen osaaminen, asiakkaiden<br />

palvelu ja tarkka kuuntelu muodostavat<br />

vankan yritystoiminnan pohjan.<br />

www.aitojamakuja.fi<br />

Elintarvikealan pienyrityksiä ja niiden tuotteita<br />

ei kuitenkaan tunneta vielä riittävän hyvin.<br />

Kuluttajat eivät löydä tuotteita, kauppa ja<br />

ammattikeittiöt eivät tunne yrityksiä.<br />

Internet kasvattaa asemaansa tieto- ja<br />

informaatiokanavana. Panostaessaan verkkonäkyvyyteen<br />

yritys voi parantaa asemaansa<br />

markkinoilla. Kotisivujen käyttö meneki-<br />

Eu:n eläinlääkintäviikkoa kampanjoitiin marraskuussa<br />

■ EU:n eläinlääkintäviikkoa vietettiin kaikkialla<br />

Euroopassa marraskuun toisella viikolla.<br />

Suomessa eläinlääkintäviikon toteuttivat<br />

<strong>Evira</strong> ja Tulli. Viikon aikana kampanjoitiin<br />

näkyvästi Helsinki-Vantaan lentokentällä ja<br />

itärajan rajanylityspaikoilla.<br />

Tärkeimpänä tavoitteena oli muistuttaa<br />

matkustajia elävien eläinten ja eläimistä<br />

saatavien elintarvikkeiden tuontisäädösten<br />

tärkeydestä. Kampanjassa keskityttiin niihin<br />

vaatimuksiin, joita tuonnille on asetettu silloin,<br />

kun saavutaan EU:n ulkopuolelta unionin<br />

alueelle.<br />

Lehdistötilaisuuden rinnalla näkyvin kampanjointitapa<br />

on jalkautuminen lentomatkustajien<br />

joukkoon Helsinki-Vantaalla. <strong>Evira</strong>lla ja<br />

Tullilla oli lentokentällä kaksi materiaalinjakopistettä,<br />

joista jaettiin a<strong>kt</strong>iivisesti tietoa EU:n<br />

ulkopuolelle matkustaville ja sieltä palaaville<br />

matkustajille.<br />

Tullin jalkautujissa oli mukana myös varsinaisia<br />

sydäntenmurskaajia – huumekoirat<br />

Mitro, Jokke ja Laki.<br />

Materiaali komissiolta<br />

Komissio koordinoi kampanjaa, ja oli valmistellut<br />

kampanjamateriaalin. Jaettava materiaali<br />

oli täysin yhdenmukainen kaikkialla ja se<br />

oli tuotettu kaikilla EU:n kielillä. Suomessa<br />

materiaalia jaettiin suomeksi, ruotsiksi, eng-<br />

Tullin Mitro-koira hurmasi niin toimittajat, kuvaajat<br />

kuin eviralaiset. Kahdeksan kuukauden<br />

ikäisestä Mitrosta tulee isona huumekoira.<br />

lanniksi ja venäjäksi.<br />

Lentokenttien ja rajanylityspaikkojen lisäksi<br />

materiaalia oli jaossa muun muassa<br />

Helsingin yliopistollisessa eläinsairaalassa.<br />

Kampanjaa varten on tehty myös video, jota<br />

näytettiin evira.fi -sivustolla sekä lentokentän<br />

TV-monitoreissa.<br />

Komissio oli valmistellut kampanjalle<br />

myös omat internetsivut, jotka on käännetty<br />

kaikille EU:n kielille. Sivustolta osoitteesta<br />

nedistämiseen on yrityksissä<br />

lisääntynyt ja noin 60 prosenttia<br />

elintarvikealan pienyrityksistä<br />

käyttää kotisivuja kertoakseen<br />

tuotteistaan.<br />

Aitojamakuja.fi-sivusto on<br />

luotu osana Maaseutupolitiikan<br />

yhteistyöryhmän Ruoka-Suomi-teemaryhmän<br />

työtä. Yritystietojen alueellisesta<br />

keräämisestä ja tallentamisesta sivustolle<br />

vastaavat Ruoka-Suomi-teemaryhmän alueelliset<br />

jäsenet.<br />

lisätietoja: www.aitojamakuja.fi<br />

www.one-health.eu löytyy paitsi tietoa kampanjasta<br />

myös linkit kampanjamateriaaliin ja<br />

-videoon.<br />

Ensi vuonna uudestaan<br />

EU:n eläinlääkintäviikkoa vietettiin tänä vuonna<br />

ensimmäistä kertaa. Komission koordinoimasta<br />

teemaviikosta on tarkoitus tehdä<br />

jokavuotinen perinne.<br />

– Pia Vikman-Roslin/<strong>Evira</strong><br />

Mirja Kallio

Elintarvikevalvontatiedot puhuttivat<br />

■ <strong>Evira</strong>n ensimmäinen asiakasfoorumi järjestettiin lokakuun alkupuolella. Aiheena oli<br />

Kuti2-proje<strong>kt</strong>i eli elintarvikevalvontatietojen keruu tulevaisuudessa valtakunnalliseen<br />

keskitettyyn järjestelmään. Viikkiin oli saapunut noin 40 edustajaa kunnista, lääneistä<br />

ja muista virastoista sekä ohjelmatoimittajilta.<br />

Kuntien elintarvikevalvonnan tiedonkeruun kehittämisessä on edetty siten, että<br />

<strong>Evira</strong>n tarvitsemia valvontatietoja määritellään parhaillaan. Foorumi olikin oivallinen<br />

tapa saada esimerkiksi kuntien näkemyksiä selville.<br />

Päällimmäisenä esiin tuli kysymys valvontatietojen tasosta ja yksityiskohtaisuudesta.<br />

Lisäksi mietitytti valvontatietojen tallentamisen vaatima työaika sekä tarpeeksi<br />

yksiselitteisten ohjeiden saanti.<br />

Foorumissa tuli esille myös monia tiedonkeruuta koskevia yleisiä kysymyksiä, joihin<br />

on vastattu foorumista laaditussa muistiossa. Se löytyy <strong>Evira</strong>n internetsivuilta hakusanalla<br />

kuti. Samassa yhteydessä on muutakin tietoa Kuti-proje<strong>kt</strong>ista.<br />

– Saila Suominen/<strong>Evira</strong><br />

Neljän hengen pienryhmissä vaihdettiin näkemyksiä tietojärjestelmän mahdollisista vaikutuksista<br />

omaan työhön.<br />

Fusarium-altistus siedettävää<br />

■ <strong>Evira</strong>ssa tehdyn riskinarvioinnin mukaan<br />

suomalaisten altistuminen viljojen luontaisesti<br />

sisältämille Fusarium-homemyrkyille<br />

on pääosin siedettävissä rajoissa. Homemyrkyt<br />

heikentävät ihmisten immuunijärjestelmää.<br />

Kaura osoittautui suomalaisista viljoista<br />

herkimmäksi hometoksiineille. Suurin osa<br />

hometoksiineista häviää kuitenkin raakaviljan<br />

kuorinnassa. Tästä syystä kuluttajalle<br />

myytävät viljavalmisteet ovat turvallisia<br />

nauttia.<br />

Mikäli kauraa nautitaan kuorimattomana,<br />

saattaa suurkuluttajilla teoriassa ylittyä<br />

Marja Laeslehto<br />

T-2- ja HT-2-toksiinien siedettävä päivittäinen<br />

enimmäismäärä. Tällaisia kuorimattomia<br />

tuotteita ei kuitenkaan ole kaupallisesti<br />

saatavilla.<br />

<strong>Evira</strong> valvoo viljoille asetettuja Fusariumtoksiinien<br />

pitoisuuksia jatkuvasti. Lisäksi<br />

toimijoilta edellytetään omavalvontaa, jotta<br />

lähtöraaka-aine on laadukasta ja määräystenmukaista<br />

vaihtelevista tuotantoolosuhteista<br />

riippumatta. Omavalvontaa<br />

tulisi kohdentaa erityisesti kauraan ja kauravalmisteihin,<br />

joissa esiintyy suurimmat<br />

pitoisuudet deoksinivalenolia sekä T-2- ja<br />

HT-2-toksiineja.<br />

Näistä tunnistaa luomun<br />

aurinkomerkki, eli ”Luomu –<br />

valvottua tuotantoa” -merkki,<br />

on maa- ja metsätalousministeriön<br />

hallinnoima merkki.<br />

Sillä merkitty tuote on tuotettu<br />

EU:n luomuasetuksen ehtoja<br />

noudattaen ja sen tuotantoa, valmistusta<br />

ja etiketöintiä valvoo suomalainen viranomainen.<br />

Aurinkomerkin käyttöoikeuden myöntää ja sitä<br />

valvoo <strong>Evira</strong>. Myös Suomen ulkopuolelta tuotu<br />

luomutuote voi saada aurinkomerkin.<br />

lisätietoja: www.finfood.fi/luomu ja www.evira.fi<br />

leppäkerttumerkki on Luomuliiton<br />

myöntämä laatumerkki,<br />

jonka käyttöoikeus perustuu<br />

yrityskohtaiseen laatujärjestelmään<br />

(esimerkiksi ISO 9001<br />

tai vastaava). Merkin käyttäjän<br />

on kuuluttava sekä Luomuliittoon että EU:n luomuasetuksen<br />

mukaiseen valvontajärjestelmään.<br />

Leppäkerttumerkki myönnetään vain suomalaista<br />

alkuperää oleville luomutuotteille.<br />

lisätietoja: www.luomu-liitto.fi<br />

Demeter-merkin myöntää ja<br />

sen käyttöä valvoo Suomessa<br />

Biodynaaminen yhdistys.<br />

Merkkiä saa käyttää tuotteessa,<br />

jonka ainesosista 90 prosenttia on tuotettu<br />

EU:n luomuasetuksen mukaisesti ja yhdistyksen<br />

tuotantoehtojen mukaan. Suomessa kaikki biodynaamiset<br />

tilat kuuluvat <strong>Evira</strong>n luomuvalvontaan.<br />

lisätietoja: www.biodyn.fi<br />

Eu:n tähkämerkkiä saa käyttää<br />

tuotteissa, jotka on tuotettu<br />

EU:n luomuasetuksen mukaisesti.<br />

Tähkämerkin käyttäjän<br />

on kuuluttava jonkin EU-maan<br />

kansalliseen valvontajärjestelmään.<br />

Tähkämerkillä merkitty tuote<br />

voi olla peräisin myös EU:n ulkopuolelta.<br />

lisätietoja: http://ec.europa.eu/agriculture/organic<br />

kraV on samannimisen ruotsalaisen<br />

luomujärjestön<br />

merkki. Järjestö valvoo<br />

luomutuotantoa Ruotsissa.<br />

KRAV-merkki voidaan<br />

myöntää myös muualla kuin Ruotsissa tuotetuille<br />

luomutuotteille.<br />

lisätietoja: www.krav.se<br />

4 / 2 0 0 8 • 7

8 • 4 / 2 0 0 8<br />

■<br />

alkupalat<br />

jo pieni määrä kofeiinia voi olla haitallista nuorille<br />

■ Yli 50 mg kofeiinia<br />

päivässä säännöllisesti<br />

nautittuna voi<br />

olla haitallista lapsille<br />

ja nuorille. Määrä<br />

ylittyy, jos nauttii esimerkiksi<br />

tölkillisen<br />

energiajuomaa, puoli<br />

litraa kolajuomaa tai<br />

kupin kahvia.<br />

<strong>Evira</strong> osallistui<br />

hankkeeseen, jossa<br />

arvioitiin lasten<br />

ja nuorten kofeiinialtistustaPohjoismaissa.Tutkimusten<br />

mukaan 50 kiloa<br />

painavalla nuorella<br />

yli 50 mg kofeiinin<br />

päivittäinen annos<br />

Koirat, Koirat, kissat kissat ja fretit fretit<br />

– tuonti tuonti Suomeen Suomeen EU:sta EU:sta ja sen ulkopuolelta<br />

ulkopuolelta<br />

lemmikkien<br />

tuontiesite uusittu<br />

■ <strong>Evira</strong> on uudistanut koirien, kissojen ja<br />

frettien tuontiesitteen. Esite on tarkoitettu<br />

tietopaketiksi kaikille lemmikkien kanssa<br />

matkustaville. Esite on saatavissa suomen-,<br />

ruotsin-, englannin- ja venäjänkielisenä.<br />

Esitettä voi tilata <strong>Evira</strong>sta maksutta.<br />

Postikulut peritään tilaajalta, paitsi jos ne<br />

jäävät alle viiden euron. Tilauksen voi tehdä<br />

internetin kautta osoitteesta www.evira.fi/<br />

portal/fi/evira/tilauspalvelu/. Tilaamisohjeet<br />

ja tiedustelut sähköpostilla osoitteeseen tilaukset@evira.fi<br />

tai puh. 020 77 25104 ja<br />

0400 378 710.<br />

säännöllisesti nautittuna voi aiheuttaa kofeiiniriippuvuutta,<br />

joka on merkki kofeiininsietokyvyn<br />

lisääntymisestä. Ahdistuneisuutta<br />

ja jännittyneisyyttä havaitaan yli 125 mg<br />

päivittäisillä annoksilla.<br />

Kevyemmillä henkilöillä haittavaikutuksia<br />

esiintyy jo pienemmillä kofeiinimäärillä. Alttiudessa<br />

kofeiinin haittavaikutuksille näyttäisi<br />

olevan yksilökohtaisia eroja.<br />

Viisi prosenttia saa yli 50 mg<br />

Tutkimuksessa tarkastelluista<br />

suomalaisnuorista noin viisi prosenttia<br />

joi kahvia ja kolajuomia<br />

päivittäin sellaisia määriä, joilla<br />

voi esiintyä kofeiininsietokyvyn<br />

lisääntymistä.<br />

Kulutustiedot saatiin Sydän-<br />

ja verisuonitautien riskitekijöiden<br />

interventio -proje<strong>kt</strong>ista, ja<br />

■ Miksi ja miten elintarvikkeiden<br />

pakkausmerkintöjä olisi syytä<br />

lukea? Näihin ja moniin<br />

muihin kysymyksiin vastataan<br />

vuoden 2009<br />

kestävässä Tuoreet<br />

Kasvot – Pakkausmerkinnät<br />

valokeilassa<br />

-kampanjassa, jonka<br />

toteuttavat yhteistyössä<br />

viranomaiset, järjestöt<br />

ja elintarvikeala.<br />

Kampanjassa avataan valmiiksi<br />

pakattujen elintarvikkeiden<br />

parasta ennen ja viimeinen käyttöpäivä<br />

-merkintöjen erot sekä paneudutaan lukuisiin<br />

muihin kuluttajaa varten tehtyihin pakkausmerkintöihin.<br />

Myös lemmikkieläinten<br />

ravintoa sisältävien pakkausten merkinnät<br />

otetaan tarkasteltavaksi.<br />

Kampanjan tavoitteena on opastaa kuluttajia<br />

antamaan palautetta puutteellisista<br />

merkinnöistä oikealle viranomaiselle.<br />

teemat vaihtuvat kuukausittain<br />

Kampanja käynnistyy 22. tammikuuta 2009<br />

avajaistilaisuudella Helsingissä. Tilaisuudessa<br />

julkistetaan <strong>Evira</strong>n uusi esite ”7 syytä<br />

ne oli kerätty 14–15-vuotiailta nuorilta vuosina<br />

2004–2006.<br />

Kun lasketaan yhteen nuoren kofeiininsaanti<br />

kahvista, kola- ja energiajuomista,<br />

suklaasta ja muista lähteistä, todellinen<br />

altistus on todennäköisesti huomattavasti<br />

suurempaa.<br />

Kaikissa Pohjoismaissa noin joka toisella<br />

4–6-vuotiaista lapsista kolajuomista tuleva<br />

kofeiinialtistus jää alle tason, joka ei aiheuta<br />

havaittavaa vaikutusta. Noin kymmenellä<br />

prosentilla eniten kolajuomia<br />

nauttivia lapsia käyttö ylittää tason,<br />

jolla kofeiininsietokyky voi<br />

lisääntyä.<br />

lisätietoja: Kirsi-Helena Liukkonen,<br />

<strong>Evira</strong>, puh. 040 822 5629<br />

Rodeo/Tuomas Marttila<br />

pakkausmerkinnät valokeilassa vuonna 2009<br />

tutustua pakkausmerkintöihin” ja<br />

pakkausmerkintöjen lukemista<br />

selvittävän kyselytutkimuksen<br />

tulokset.<br />

Vuoden aikana järjestöillä<br />

on paikallisia<br />

yleisötilaisuuksia eri<br />

paikkakunnilla. Vuoden<br />

lopussa toistetaan kyselytutkimus,<br />

jotta saadaan<br />

tietoa kampanjan<br />

tehosta.<br />

Kampanjan teemat vaihtuvat<br />

kuukausittain. Ne esitellään<br />

kampanjan tammikuussa avattavilla internetsivuilla.<br />

Sivuilla on pakkausmerkintätietoa, kilpailuja<br />

sekä kampanjan tapahtumakalenteri.<br />

Lisätietoa kampanjasta löytyy myös <strong>Evira</strong>n<br />

internetsivuilta<br />

Kampanjan toteuttavat <strong>Evira</strong>, Finlands<br />

svenska Marthaförbund r.f., Kuluttajat – Konsumenterna<br />

ry, Maa- ja kotitalousnaisten Keskus<br />

ry, Marttaliitto ry ja Suomen Kuluttajaliitto<br />

ry. Kampanjaan osallistuu myös muita tahoja.<br />

– Katriina Jauhiainen/<strong>Evira</strong><br />

lisätietoja:<br />

Annika Nurttila, <strong>Evira</strong>, puh. 020 77 24290

uokapuhetta järkiruoan<br />

kehittäjiltä<br />

■”Järkiruoka on herkullista ja terveellistä ruokaa,<br />

jonka tiedät tuovan hyvän olon”. Näin määriteltiin<br />

järkiruoka Sitran käynnistämässä Elintarvike- ja<br />

ravitsemusohjelmassa vuonna 2005. Ruoka ja<br />

ruokakulttuuri ovat nyt puheenaiheena aivan eri<br />

tavalla kuin ohjelman alkaessa.<br />

”Järkiruokailijoita” ovat ihmiset, jotka haluavat<br />

tietää mitä syövät, luonnehditaan.<br />

Edustava otos suomalaisen yhteiskunnan eri<br />

alojen vaikuttajista on ilmaissut oman käsityksensä<br />

järkiruoasta ja ruokakulttuurista viestinnän asiantuntija<br />

Seija Kurunmäen toimittamassa kirjassa<br />

”Järkipuheita ruoasta”, joka on ohjelmahankkeen<br />

erilainen loppuraportti. Näkemyksensä lisäksi jokainen<br />

kirjaan kirjoittaneista vaikuttajista, joista yksi<br />

on <strong>Evira</strong>n pääjohtaja Jaana Husu-Kallio, on antanut<br />

yhden itselleen tärkeän ruokareseptinsä ja kertonut<br />

valintansa perusteista.<br />

Sitran Elintarvike- ja ravitsemusohjelma loppuu<br />

2008 lopussa. Kolmivuotisen ohjelman tarkoituksena<br />

oli tehdä Suomesta kilpailukykyinen<br />

terveellisen ravitsemuksen edelläkävijä yhdessä<br />

alan toimijoiden kanssa. Tavoitteena oli kehittää terveyttä<br />

edistäviä konsepteja ja tukea elintarvikealan<br />

pk-se<strong>kt</strong>orin kansainvälistymistä<br />

Hankkeissa pontimena oli yhteistyö. Tuloksia<br />

saatiin keliakiaosaamisen alueella ja pk-se<strong>kt</strong>orin<br />

Venäjän viennin kehittämisessä. Marja-alalla vaikutukset<br />

näkyvät uusina terveysvaikutteisina tuotteina.<br />

Löydettiin myös keinoja, joilla lasten terveyttä<br />

ja ravitsemusta voidaan parantaa.<br />

Ohjelman päätteeksi tehtiin skenaariot siitä,<br />

miten ilmastonmuutoksen arvellaan vaikuttavan<br />

ruokaketjuumme vuoteen 2030 mennessä. Ohjelmakausi<br />

päättyy ruokamuutoksen alkuun.<br />

– Marja Laeslehto/<strong>Evira</strong><br />

Seija Kurunmäki: Järkipuheita ruoasta. SITRA,<br />

Edita 2008.<br />

■<br />

MitEN oN?<br />

Moni haluaa tuoda ulkomailta matkamuistoksi<br />

leikko- ja ruukkuorkideoita. Ikävien yllätysten<br />

välttämiseksi kannattaa etukäteen selvittää,<br />

mitä kasveja Suomeen saa tuoda ja millä ehdoin.<br />

Kasvien vientiä ja tuontia säätelee vienti- ja<br />

tuontimaan lainsäädäntö. Suomen kansallinen<br />

lainsäädäntö pohjaa EU-tason säädöksiin.<br />

Euroopan unionin alueelta orkideoiden tuonnille<br />

ei ole asetettu varsinaisia tuontirajoituksia<br />

eikä niillä tarvitse olla kasvinterveystodistusta.<br />

Orkideoissa ei kuitenkaan saa olla vaarallisiksi<br />

luokiteltuja kasvien tuholaisia tai kasvitauteja.<br />

Mitä rajoituksia on Eu:n ulkopuolisesta<br />

Euroopasta tuotaville orkideoille?<br />

Plugi/Barbro Wickström<br />

Matkustaja saa tuoda tuliaisina leikko-orkideoita<br />

Euroopan alueelta EU:n ulkopuolisista maista ilman rajoituksia. Ruukkuorkideoiden<br />

tuontimäärää on kuitenkin rajoitettu siten, että omaan käyttöön saa tuoda viisi sisätiloissa<br />

kasvatettavaa ruukkuorkideaa ja toiset viisi ulos istutettaviksi. Suurempia orkideamääriä<br />

tuotaessa kasveilla on oltava terveystodistus.<br />

tarvitaanko Euroopan ulkopuolelta tuotaessa ruukkuorkideoille<br />

kasvinterveystodistus?<br />

Kyllä, kasvintuhoojariskin vuoksi ruukkuorkideoilla on aina oltava kasvinterveystodistus<br />

Euroopan ulkopuolelta tuotaessa.<br />

Merkittävin orkideoiden mukana kulkeutuva ja vaaralliseksi luokiteltu kasvintuhooja<br />

on palmuripsiäinen. Sitä ei esiinny Euroopan alueella, mutta se on yleinen mm. Itä-<br />

Aasiassa ja Väli-Amerikassa.<br />

Myös orkideoiden mukana tulevalla orgaanisella maa-aineksella on oltava terveystodistus.<br />

Epäorgaaniselta maa-ainekselta kuten kivivillalta ei todistusta kuitenkaan vaadita.<br />

Leikko-orkideoita saa tuoda enintään 20 kpl omaan käyttöönsä ilman todistusta.<br />

Mikä on kasvinterveystodistus?<br />

Useimmilla Euroopan unioniin kuulumattomista maista tuotavilla kasveilla pitää olla lähtömaan<br />

kasvinsuojeluviranomaisen myöntämä kansainvälinen kasvinterveystodistus.<br />

Terveystodistus (Phytosanitary certificate) on maksullinen asiakirja, jolla todistetaan<br />

kasvien olevan puhtaita kasvitaudeista ja tuholaisista. Terveystodistuksen myöntää<br />

lähtömaan viranomainen tietyt ehdot täyttävälle kasvierälle. Terveystodistusta vaativat<br />

kasvit myös tarkastetaan, kun ne tuodaan Suomeen.<br />

Ennen maahantuontia kannattaa selvittää myös, mitä orkideoita koskevia CITESvaatimuksia<br />

on. CITES-vaatimuksilla (Convention on international trade in endangered<br />

species of wild flora and fauna) suojellaan uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Suomessa<br />

CITES-asioista vastaa Suomen ympäristökeskus.<br />

onko tuontitarkastus tilattava etukäteen?<br />

Kyllä. Mikäli tuliaisorkidean maahantuomiseksi vaaditaan kasvinterveystodistus, kasvit<br />

täytyy tarkastaa Suomeen saavuttaessa. Matkustajan on tilattava tämä maksullinen<br />

kasvintarkastus etukäteen.<br />

Kasvintarkastuksen voi tilata <strong>Evira</strong>n kautta puhelinnumerosta 020 77 25125, arkisin<br />

8-16.15.<br />

lisätietoja:<br />

www.evira.fi -> kasvintuotanto ja rehut -> kasvintarkastus<br />

www.tulli.fi<br />

www.ymparisto.fi<br />

4 / 2 0 0 8 • 9

EEVA-LIISA TASKINEN, ylitarkastaja, tuonti- ja markkinavalvontayksikkö, <strong>Evira</strong><br />

JUHA KÄrKKÄINEN, ylitarkastaja, tuonti- ja markkinavalvontayksikkö, <strong>Evira</strong><br />

TUULI PULKKINEN, ylitarkastaja, tuonti- ja markkinavalvontayksikkö, <strong>Evira</strong><br />

TIINA O’TOOLE, ylitarkastaja, maatalouskemian yksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Luomuasetus uudistuu<br />

EU:n uusi luomuasetus tulee<br />

voimaan vuoden 2009 alkaessa.<br />

Suuria muutoksia luomutuotannon<br />

ehtoihin ja valvontaan ei ole<br />

tulossa, vaan uudistus lähinnä<br />

tarkentaa ja selkiyttää käytäntöjä.<br />

EU:n ensimmäinen luonnonmukaista<br />

viljelyä koskeva neuvoston<br />

asetus 2092/91 astui voimaan<br />

1992 asettaen perussäännöt kasvien<br />

viljelylle, elintarvikkeiden jalostukselle<br />

ja niiden tarkastuksille.<br />

Vuosi vuodelta asetukseen tehtiin lisäyksiä<br />

ja sen näkökulmaa laajennettiin. Sen<br />

seurauksena luomuasetuksen määräykset<br />

olivat kattavia, mutta huonosti jäsenneltyjä<br />

ja vaikeaselkoisia. Tästä syystä päätettiin<br />

laatia uusi luomuasetus, neuvoston asetus<br />

(EY) N:o 834/2007.<br />

Uuden luomuasetuksen soveltamiseksi<br />

komissio antoi asetuksen 889/2008, jossa<br />

määritellään erityiset yksityiskohtaiset<br />

säännöt luonnonmukaista tuotantoa,<br />

10 • 4 / 2 0 0 8<br />

merkintöjä ja valvontaa varten. Myös EU:n<br />

ulkopuolelta tuotaville luonnonmukaisesti<br />

tuotetuille tuotteille annetaan oma toimeenpanoasetuksensa.<br />

Uusia asetuksia<br />

sovelletaan 1.1.2009 lähtien.<br />

Luomuvalvonnan osalta asetukset edellyttävät<br />

riskianalyysin käyttöä valvonnan<br />

fokusoinnissa.<br />

kasvintuotannon muutokset pieniä<br />

Luonnonmukaisessa kasvintuotannossa<br />

muutokset koskevat lähinnä eri tuotantopanosten<br />

käyttöä.<br />

Lannoitteiden ja maanparannusaineiden,<br />

kasvinsuojeluaineiden sekä puhdistus- ja<br />

desinfiointiaineiden käyttö on säädeltyä.<br />

Toimija voi käyttää vain komission ase-<br />

tuksen liitteissä lueteltuja tuotantopanoksia.<br />

Uusien asetusten myötä muiden kuin<br />

näihin ryhmiin kuuluvien kasvintuotannon<br />

tuotantopanosten käyttö vapautuu.<br />

Asetuksen myötä lainsäädännön piiriin<br />

tulevat myös kasvintuotannossa käytettävät<br />

puhdistus- ja desinfiointiaineet. Toistaiseksi<br />

EU-tasoista listaa sallituista aineista ei kuitenkaan<br />

ole vaan käyttöä ohjaavat kansalliset<br />

säädökset.<br />

Myös kirjanpitovaatimukset ovat täsmentyneet.<br />

Kirjanpidosta on käytävä ilmi<br />

ainakin lannoitteiden, kasvinsuojeluaineiden<br />

ja muiden ostopanosten käyttö sekä<br />

sadon määrä ja korjuuaika. Lannoitteista<br />

ja kasvinsuojeluaineista on kirjattava myös<br />

käytön perusteet.

Anniina Kivilahti<br />

Eläintuotannon lupahaku helpottuu<br />

Luomueläintuotannon kannalta merkittävimmät<br />

uudistukset ovat lupien lukumäärän<br />

väheneminen, rakennuksia koskevien<br />

siirtymäkauden poikkeuksien jatkaminen<br />

ja uusi käytäntö koskien eläimille suoritettavia<br />

toimenpiteitä.<br />

Luomueläintuotannon ohjeistus mehiläishoitoa<br />

myöten on hyvin seikkaperäinen.<br />

Se sisältää monia poikkeuksia, joihin<br />

toimijat ovat tähän mennessä hakeneet<br />

lupaa TE-keskuksista. Jatkossa moni näistä<br />

luvista huomioidaan ohjeistuksessa ja lupia<br />

karsitaan nykyisestä. Monet poistuvista<br />

luvista ovat ns. automaattilupia, jotka on<br />

myönnetty aina haettaessa.<br />

Lainsäädäntötyö Suomessa on tätä artikkelia<br />

kirjoitettaessa vielä hieman kesken,<br />

joten lopullinen kanta rakennuksia<br />

koskevista siirtymäkauden poikkeuksista<br />

valmistuu myöhemmin. Vanhoja rakennuksia<br />

koskevia siirtymäajan poikkeuksia<br />

jatkettaneen vuoden 2013 loppuun. Jatkossa<br />

poikkeuksia hyödyntäviltä toimijoilta<br />

tullaan edellyttämään kahta maksullista<br />

tarkastusta/vuosi. Nautojen kytkeminen<br />

on kuitenkin jatkossakin mahdollista pienillä<br />

tiloilla.<br />

Eläinten hyvinvointiin luomutuotannon<br />

säädökset ottavat selkeän kannan.<br />

Jatkossa eläimille suoritettavien toimenpiteiden,<br />

kuten nupoutuksen ja kastraation<br />

yhteydessä vaaditaan joko anestesiaa tai<br />

kivunlievitystä tai molempia. Poikkeuksena<br />

ovat porsaat, jotka voidaan kastroida<br />

vuoden 2011 loppuun saakka ilman edellä<br />

mainittuja apuja.<br />

pakkausmerkintöjä selkiytetään<br />

Luomuelintarvikkeiden ja -rehujen osalta<br />

asetukset selkiyttävät erityisesti muuntogeenisiä<br />

organismeja koskevia sääntöjä ja<br />

luonnonmukaiseen tuotantotapaan viittaavien<br />

ilmaisujen käyttöä.<br />

Vanha luomuasetus on mahdollistanut,<br />

että tuote on voitu myydä luonnonmukaisena,<br />

vaikka muuntogeenisten organismien<br />

(gmo) satunnainen esiintyminen on<br />

ylittänyt gmo-elintarvikkeista ja -rehuista<br />

Kasvintuotannossa luomuasetuksen<br />

muutokset koskevat lähinnä eri tuotantopanosten<br />

käyttöä.<br />

uusia ja uudistuvia nettisivustoja<br />

Euroopan komissio on tänä vuonna julkaissut erityisesti kuluttajille suunnatun internetsivuston<br />

”Luomu. Hyvää luonnolle, hyvää sinulle” osoitteessa ec.europa.eu/agriculture/organic.<br />

Sivuston tavoitteena on lisätä luomutietoutta Euroopan unionissa.<br />

Komissio pitää yllä myös OFIS-tietojärjestelmään (Organic Farming Information<br />

System) liittyvää julkista sivustoa, josta luomualan toimijat voivat tarvittaessa käydä<br />

katsomassa, mitä tuonti- ja ainesosalupia jäsenvaltiot ovat myöntäneet. Sivuilta löytyvät<br />

myös valvonnasta vastaavien tarkastusviranomaisten ja -laitosten tiedot. OFIS:in<br />

julkinen sivusto on osoitteessa ec.europa.eu/agriculture/ofis_public.<br />

Myös <strong>Evira</strong> uudistaa internet-sivujaan. <strong>Evira</strong>n sivustoilla tällä hetkellä hajanaisesti<br />

olevat luomu-alkutuotannon, -rehujen ja -elintarvikkeiden sivut yhdistetään ja rakenne<br />

uudistetaan. Näin toimijat ja kuluttajat löytävät kaikki luomuun liittyvät asiat samasta<br />

osoitteesta.<br />

annetussa asetuksessa 1829/2003 säädetyn<br />

enimmäisrajan 0,9 prosenttia.<br />

Jatkossa gmo:iden käyttö on edelleen<br />

kiellettyä, mutta tämän lisäksi, mikäli yhteisön<br />

säännökset edellyttävät, että rehun<br />

tai elintarvikkeen merkinnässä on oltava<br />

maininta gmo:ista, ilmaisua ”luonnonmukainen”<br />

tai sen johdoksia tai lyhenteitä ei<br />

saa käyttää. Gmo-merkittyjä elintarvikkeita<br />

ja rehuja ei siis saa kutsua luomutuotteiksi<br />

gmo-käyttökiellon vuoksi.<br />

ainesosaluettelot tarkentuvat<br />

Luomuelintarvikkeiden osalta niin vanhan<br />

kuin uuden luomuasetuksen mukaan ainoastaan<br />

sellaiset elintarvikkeet, joiden<br />

maatalousperäisten ainesosien painosta<br />

vähintään 95 prosenttia on luonnonmukaisesti<br />

tuotettuja, voidaan luokitella myyntinimityksessä<br />

luonnonmukaisiksi.<br />

Kesäkuun lopussa 2010 päättyvän<br />

siirtymäkauden jälkeen nk. 70 prosentin<br />

säännöstä luovutaan kokonaan. Tämä<br />

mahdollistaa sen, että vähäisetkin määrät<br />

luomuvalmistusaineita on mahdollista<br />

ilmoittaa ainesosaluettelossa.<br />

Uutta asetuksessa ovat merkintäsäännökset<br />

sellaisille elintarvikkeille, joiden<br />

pääasiallisena ainesosana on metsästyksestä<br />

tai kalastuksesta saatu tuote, ja jonka<br />

kaikki muut maatalousperäiset ainesosat<br />

ovat luonnonmukaisia. Tällöin ainesosaluettelossa<br />

käytettävien ilmaisujen lisäksi<br />

myös samassa visuaalisessa kentässä kuin<br />

myyntinimitys voidaan käyttää ilmaisua<br />

”luonnonmukainen”.<br />

koko rehuketju luomuvalvontaan<br />

Uudessa luomuasetuksessa koko rehuketjun<br />

maahantuojia ja valmistajia myöten<br />

on kuuluttava luomurehujen valvontaan.<br />

Valvontajärjestelmässä on tällä hetkellä<br />

pääasiassa öljykasvien puristajia ja rahtimylläreitä.<br />

Uudistus ei tuo merkittäviä muutoksia<br />

luomurehujen valvontajärjestelmään.<br />

Vaikka uusi luomulainsäädäntö korostaa<br />

riskiperusteista valvontaa, on rehujen<br />

valvontaan jätetty vaatimus vuosittaisista<br />

tuotantotarkastuksista. Vastapainoksi<br />

luomurehua saa edelleen valmistaa tiukin<br />

ehdoin samoissa tiloissa ja laitteilla kuin<br />

muuta rehua.<br />

Uutena lisänä luomurehujen valvontaan<br />

tulevat lemmikkieläinten rehut.<br />

Käytännössä niiden valmistajat joutuvat<br />

odottamaan, kunnes komission standardi<br />

lemmikkien luomurehujen vaatimuksista<br />

julkaistaan. <strong>Evira</strong> seuraa tilannetta ja tiedottaa<br />

asiasta.<br />

Luonnonmukaisessa tuotannossa mm.<br />

eläin- ja kivennäisperäisten rehuaineiden<br />

sekä rehun lisäaineiden käyttö on säänneltyä.<br />

Sallitut tuotantopanokset on lueteltu<br />

komission luomuasetuksen liitteissä.<br />

Lammastiloja kiinnostanut ternimaidon<br />

hankinta toiselta luomutilalta ei ole sallittua<br />

eläintautiriskin takia. Märehtijöiden<br />

ruokinnassa sallitaan edelleen A- D- ja<br />

E-vitamiinien käyttö, mikä on Suomen<br />

tuotanto-olosuhteissa tärkeää.<br />

4 / 2 0 0 8 • 11

12 • 4 / 2 0 0 8<br />

Valvonta<br />

takaa<br />

aidon<br />

luomun<br />

Luonnonmukaisen tuotannon<br />

valvonta on Suomessa valtion<br />

vastuulla, mikä on Euroopassa<br />

harvinainen käytäntö. Maamme<br />

noin sadalla luomutarkastajalla on<br />

syynättävänä yhteensä yli 4 200<br />

toimijaa.

MINNA NUrrO | teksti<br />

ANNIINA KIVILAHTI | kuvat<br />

Luonnonmukaisen tuotannon valvonta on<br />

Suomessa ollut valtiollista vuodesta 1994<br />

lähtien, jolloin luomun asema tuotantotapana<br />

”virallistettiin” säätämällä sen ehdoista<br />

lailla. Siihen asti luomutuotannon ehdoista<br />

ja niiden valvonnasta vastasi Luomuliitto.<br />

Luomuvalvonta on valtiollista myös Tanskassa<br />

ja Espanjassa, mutta useimmissa muissa<br />

Euroopan maissa se on edelleen yksityisten organisaatioiden<br />

tehtävänä. Esimerkiksi Ruotsissa<br />

luomutuotantoa ja -tuotteita valvoo ja sertifioi<br />

neljä eri organisaatiota.<br />

Ylitarkastaja Beata Meinander <strong>Evira</strong>sta kertoo,<br />

että Suomessa katsottiin valtiollisen valvonnan<br />

olevan paras vaihtoehto, koska valvottavia luomumaatiloja<br />

ja elintarvikeyrityksiä oli 1990-luvun<br />

puolivälissä vain noin tuhat.<br />

– Yksityisen valvontaorganisaation olisi ollut<br />

vaikea saada toimintaa kannattavaksi, kun maa<br />

on laaja ja asiakkaat harvassa. Valtion piti varmistaa,<br />

että jokin elin sertifioisi luomutuotantoa,<br />

selvittää Meinander.<br />

Lisäksi valtiollistamisen katsottiin ylläpitävän<br />

kuluttajien luottamusta luomutuotteisiin, Suomessa<br />

ja muissa Pohjoismaissa kun luotetaan<br />

viranomaisiin.<br />

Suomalainen erikoisuus on myös se, että<br />

meillä luomuvalvonta on sidottu vahvasti maatalouden<br />

ympäristötuen erityistukeen. Jos viljelijä<br />

haluaa saada ns. luomutukea, hänen on kuuluttava<br />

valvontajärjestelmään.<br />

<strong>Evira</strong> ohjeistaa luomuvalvontaa<br />

EU-maissa luomutuotanto perustuu EU:n luomuasetukseen,<br />

joka uudistuu vuoden 2009 alussa<br />

(<strong>kt</strong>s. artikkeli s. 10–11). Meinander toteaa, että<br />

luomuvalvontajärjestelmään asetus ei tuo muutoksia.<br />

<strong>Evira</strong> ohjeistaa luomutuotannon valvontaa<br />

Suomessa ja osin myös tekee sitä itse elintarvikkeiden<br />

osalta. <strong>Evira</strong> valvoo myös luomurehuja<br />

ja -siemenpakkaamoja osana tavanomaista<br />

valvontaansa, sillä näillä se<strong>kt</strong>oreilla toimijoita<br />

on vain muutamia. Lisäksi <strong>Evira</strong> myöntää luvat<br />

markkinoida maahantuotavia luomutuotteita<br />

luomuna.<br />

Luomutuontia valvoo käytännössä Tulli, ja<br />

luomualkoholijuomien valvonta on Sosiaali- ja<br />

terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksen tehtävä.<br />

Viime vuonna luomuviljoja viljeltiin Suomessa<br />

yhteensä 39 000 hehtaarilla.<br />

Jokainen luomumaatila tarkastetaan kerran vuodessa.<br />

Luomumaatilojen valvontaa organisoi<br />

paikallisesti TE-keskus. Käytännön<br />

tarkastustyötä tekee yhteensä noin<br />

sata valtuutettua tarkastajaa. Jokainen<br />

luomutila tarkastetaan kerran vuodessa,<br />

ja viidennes luomukotieläintiloista<br />

Minna Nurro<br />

Tamperelainen Helena Hytönen valitsee<br />

ostoskoriinsa luomutuotteita aina<br />

kun se on mahdollista.<br />

– Luomuruoka ei sisällä torjuntaaineita,<br />

ja luomuviljely pitää maan<br />

paremmassa kunnossa kuin tehotuotanto,<br />

hän perustelee.<br />

Hytönen kehuu tiettyjen luomutuotteiden<br />

olevan myös paremman<br />

makuisia kuin tavanomaisesti tuotetut:<br />

esimerkiksi luomuporkkanan ja -mausteiden<br />

maku päihittää tavanomaisen<br />

tuotannon. Hän toteaa, että kaikissa<br />

tuotteissa makueroa ei tosin ole havaittavissa.<br />

Hytönen on kasvissyöjä, ja hankkii<br />

lähes koko ruokavalionsa luomuna.<br />

kahdesti vuodessa sisäruokintakauden<br />

olosuhteiden varmistamiseksi.<br />

tilamäärä laskenut, koko kasvanut<br />

Vuonna 2007 luomuvalvonnan piirin<br />

kuului 3 831 maatilaa, joista kotieläin-<br />

Tamperelainen Helena<br />

Hytönen arvostaa luomussaympäristöystävällisyyttä<br />

ja hyvää makua.<br />

lähes kaikki luomuna<br />

Hän valmistaa ruoan useimmiten<br />

itse perusraaka-aineista lähtien. Päivittäiset<br />

perustuotteet löytyvät tavallisista<br />

ruokakaupoista, ja esimerkiksi<br />

luomumausteita saa parista erikoisliikkeestä.<br />

– Nykyään luomua on hyvin saatavilla,<br />

mutta 20 vuotta sitten piti mennä<br />

erikoiskauppoihin. Tietysti tarjontaa<br />

saisi olla enemmänkin kotimaisena, ja<br />

esimerkiksi luomukurkkua on vaikea<br />

löytää, hän pohtii.<br />

Hytösen mielestä luomutuotteet<br />

eivät ole kalliita. Ei hän tosin ruokaa<br />

tuhlaakaan heittämällä sitä pois, vaan<br />

hankkii syötävää vain menekin mukaan.<br />

4 / 2 0 0 8 • 13<br />

•<br />

▲

tiloja oli 483. Keskimääräinen tilakoko oli<br />

38,5 hehtaaria. Luomurehujen valmistajia<br />

ja maahantuojia oli valvonnan piirissä 12,<br />

ja elintarvikkeiden valmistajia 381.<br />

Luomumaataloustuotannon kehitys on<br />

viime vuosina noudattanut maatalouden<br />

yleistä rakennekehitystä: luomutilojen<br />

määrä on vähentynyt, mutta keskimääräinen<br />

peltoala kasvanut. Esimerkiksi<br />

vuonna 2003 luomutiloja oli yli tuhat<br />

enemmän kuin nykyään, mutta niiden<br />

keskimääräinen peltoala viisi hehtaaria<br />

nykyistä vähemmän.<br />

– Nyt tilanne voi jälleen muuttua, kun lannoitteiden<br />

ja maatalouden muiden tuotantopanosten<br />

hinta on noussut. Luomuviljely<br />

voi olla taloudellisesti kiinnostavampaa,<br />

Meinander pohtii.<br />

Valvonta turhan tiukkaa?<br />

Viime vuonna luomupellon ja luomuun<br />

siirtymävaiheessa olevan pellon yhteenlaskettu<br />

pinta-ala oli 150 000 hehtaaria,<br />

mikä on 6,6 prosenttia Suomen koko<br />

peltoalasta. Ylitarkastaja Juho Iivanainen<br />

Pohjois-Savon TE-keskuksesta kertoo, että<br />

luomukasvintuotanto painottuu nurmeen,<br />

sillä luonnonmukainen viljely sopii hyvin<br />

nurmiviljelyyn.<br />

Suomen luomutiloista noin kolmasosa<br />

ei markkinoi luomutuotantoaan tilan<br />

ulkopuolelle, vaan käyttää sen oman<br />

tavanomaisesti tuotetun karjan rehuksi.<br />

Iivanainen huomauttaa, että luomutuen<br />

ehtojen takia näitäkin tiloja pitää käydä<br />

14 • 4 / 2 0 0 8<br />

Luomusiat saavat<br />

▲<br />

•<br />

•<br />

▲<br />

Kotimaisesta luomuvalkuaisrehusta<br />

on tänä vuonna<br />

ollut pulaa.<br />

toteuttaa luontaista<br />

käytöstään<br />

ulkokarsinoissa.<br />

Vanhoissa tuotantorakennuksissa<br />

niitä voidaan<br />

tosin pitää sisätiloissa<br />

vuoteen<br />

2010 asti.<br />

valvomassa kerran vuodessa. Päätös on<br />

tehty kansallisesti.<br />

– Tässä on ihan turhaa byrokratiaa,<br />

joka turhauttaa sekä luomutarkastajia että<br />

tilallisia. Miksi viljelijä joutuu maksamaan<br />

jokavuotisen luomutarkastusmaksun, jos<br />

ei markkinoi tuotantoaan luomuna, Iivanainen<br />

kritisoi.<br />

Oikeansuuntaisena myönnytyksenä<br />

hän pitää sitä, että luomua markkinoimattomia<br />

tiloja ei tarvitse tarkastaa kiireisimpään<br />

kesäaikaan. Esimerkiksi Pohjois-<br />

Hallinto kaipaa palautetta<br />

Luomuviljelijöiden ja -hallinnon välille on<br />

kehitetty systemaattinen asiakaspalautejärjestelmä<br />

Itä-Suomessa. Ylitarkastaja Juho<br />

Iivanainen Pohjois-Savon TE-keskuksesta<br />

teki sähköisen järjestelmän opinnäytetyönään<br />

Savonia Ammattikorkeakoulussa.<br />

Tavoitteena oli kehittää luomuvalvontaa<br />

asiakaslähtöisesti, <strong>Evira</strong>n lanseeraamien<br />

arvojen mukaisesti.<br />

– Kaikki luukut olisi oltava auki palautteen<br />

saamiseksi. Viljelijöillä on ajatuksia<br />

luomuvalvonnan parantamisesta, mutta<br />

jotenkin he pelkäävät tuoda niitä julki, Iivanainen<br />

sanoo.<br />

Hän teki viime kesänä pilottikyselyn Itä-<br />

Suomen alueen luomutuottajille. Viljelijöitä<br />

Savon TE-keskuksen alueella 60 prosenttia<br />

luomukasvintuotantotiloista tarkastetaan<br />

kesällä, ja loput syksyisin ja keväisin.<br />

Kasvintuotantotilan luomutarkastuksessa<br />

käydään läpi luomusuunnitelma ja<br />

varmistetaan, että luomun kriteerit täyttyvät<br />

muun muassa viljelykierron, kasvinsuojelun,<br />

rinnakkaisviljelyn ja varastoinnin<br />

suhteen. Luomutuottajalta vaaditaan<br />

tarkkaa kirjanpitoa esimerkiksi käytetyistä<br />

siemenistä sekä ostetuista tarvikkeista ja<br />

myydyistä tuotteista.<br />

lähestyttiin ensin tarkastajan mukanaan<br />

tuomalla kirjeellä, jossa kerrottiin kyselyn<br />

nettilinkistä. Vastausprosentti jäi melko pieneksi,<br />

joten seuraavaksi Iivanainen lähetti<br />

viljelijöille sähköpostiviestin asiasta.<br />

– Sähköposti koettiin henkilökohtaisemmaksi,<br />

ja vastausprosentti nousi. Sähköinen<br />

palautejärjestelmä on hyvä myös<br />

siksi, että sen kautta tiedot saadaan helposti<br />

analysoitavaan muotoon, Iivanainen<br />

toteaa.<br />

Palautteessa viljelijät toivoivat muun<br />

muassa sähköisen asioinnin ja tiedottamisen<br />

lisäämistä sekä enemmän tietoa<br />

valvonnan tuloksista ja tukipuolen sudenkuopista.

kotieläintuotanto nousussa<br />

Luomukotieläintilojen määrä laski vuosituhannen<br />

alussa, mutta aivan viime vuosina<br />

suunta on kääntynyt. Ylitarkastaja<br />

Tuuli Pulkkinen <strong>Evira</strong>sta kertoo, että tänä<br />

vuonna niiden määrä nousee ensimmäistä<br />

kertaa yli 500:n.<br />

Suurin tuotannonala on naudanliha,<br />

sillä etenkin emolehmätuotanto on lisääntynyt<br />

reippaasti. Suuri osa luomunaudanlihasta<br />

myydään kuitenkin kuluttajalle tavanomaisena,<br />

ja luomuna sitä markkinoi<br />

vain muutama pieni lihanjalostaja.<br />

– Isojen teurastamojen liharotuisista<br />

eläimistä maksama pihvilisä kilpailee<br />

luomulisän kanssa. Uskon, että luomukotieläintuottajia<br />

tulisi aika nopeasti lisää,<br />

jos markkinat avautuisivat kunnolla.<br />

Potentiaalisia ovat ne tuottajat, joilla on<br />

jo pellot luomulla, mutta eläimet vielä<br />

tavanomaisessa tuotannossa, Pulkkinen<br />

pohtii.<br />

Luomukotieläintilan tuotantotarkastuksessa<br />

katsotaan esimerkiksi eläinten<br />

alkuperää, eläinsuojan tiloja, rehustusta<br />

sekä eläinlääkkeiden käyttöä. Periaatteessa<br />

kaikilla luomueläimillä on oltava myös<br />

ulkoilumahdollisuus, tosin vanhoissa tuotantorakennuksissa<br />

kasvatettavia luomusikoja<br />

voidaan pitää sisätiloissa vuoteen<br />

2010 asti.<br />

luomu ei houkuttele huijareita<br />

Luomuehtojen rikkomukset Suomessa<br />

ovat vähäisiä. Viime vuonna annettiin<br />

erilaisia huomautuksia 22,9 prosentille<br />

luomutuottajista ja markkinointikiellon<br />

sai 5,9 prosenttia. Valvontajärjestelmästä<br />

erotettiin kolme tilaa, eli 0,1 prosenttia<br />

luomutuottajista.<br />

Eniten huomautuksia annettiin viljelykierrosta,<br />

kirjanpidon puutteista ja<br />

tavanomaisen lisäysaineiston käytöstä.<br />

Markkinointikieltoja tuli eniten rinnakkaisviljelyn<br />

takia.<br />

Luomuelintarvikkeiden valvonnassa<br />

puolestaan todettiin noin 40 prosentilla<br />

yrityksistä puutteita omavalvonnassa ja<br />

kirjanpidossa.<br />

– Tahallisia suuria ongelmia ei esiinny,<br />

ja valvonta on tiukkaa. Luomu ei<br />

houkuttele huijareita, Beata Meinander<br />

tiivistää.<br />

luomukulutus lievässä kasvussa<br />

Luomutuotteiden osuus Suomen elintarvikemarkkinoista<br />

oli AC Nielsenin kuluttajapaneelin<br />

mukaan viime vuonna 0,9<br />

prosenttia.<br />

Markkinaosuus vaihteli suuresti tuoteryhmittäin:<br />

esimerkiksi kananmunissa<br />

se oli 7,6 prosenttia, mutta hedelmissä,<br />

maidossa ja tuoreissa leipomotuotteissa<br />

noin prosentin luokkaa. Eniten luomun kokonaismarkkinaosuutta<br />

toi alas tuore liha<br />

ja lihavalmisteet, joissa markkinaosuus oli<br />

vain 0,3 prosenttia.<br />

Luomun suunta on kuitenkin ollut<br />

nouseva parin viime vuoden ajan. Finfood<br />

Luomun yksikön johtaja Sampsa<br />

Heinonen ennustaa tälle vuodelle 20–30<br />

prosentin kasvua.<br />

– Luomumarkkinoiden kehittämisstrategian<br />

tavoite on, että vuoteen 2015 mennessä<br />

luomun markkinaosuus Suomessa<br />

olisi kuusi prosenttia ja elintarvikeviennistä<br />

kymmenen prosenttia. Jos kotieläintuotteita<br />

olisi tarjolla nykyistä enemmän,<br />

tavoite saavutettaisiin jo aiemmin, hän<br />

arvioi.<br />

Eurooppa syö enemmän<br />

Kansainvälisesti tarkasteltuna luomulla<br />

on Suomessa vähäinen markkinaosuus.<br />

Esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa<br />

se on 4–5 prosentin luokkaa.<br />

Heinonen näkee tähän monia syitä.<br />

Yksi on simppelisti se, että tarjontaa ei<br />

juuri ole, sillä suuret kauppaketjut supistivat<br />

luomuvalikoimaansa 2000-luvun<br />

alussa.<br />

– Lisäksi suomalaiset ovat poikkeuksellisen<br />

hintaherkkiä, ruoka ei saisi maksaa<br />

paljoa. Myös tavanomaiset elintarvikkeet<br />

mielletään Suomessa puhtaiksi, koska<br />

kemikaaleja käytetään ruoantuotannossa<br />

muuta Eurooppaa vähemmän, Heinonen<br />

analysoi.<br />

Sianliha vaikein pala<br />

Finfood Luomun johdolla on laadittu tuotantosuunta-<br />

ja markkinakanavakohtaiset<br />

toimintasuunnitelmat, joiden avulla<br />

pyritään nostamaan luomutarjontaa ja<br />

-kysyntää sekä vähittäiskaupoissa, ammattikeittiöissä<br />

että viennissä.<br />

Heinonen toteaa, että esimerkiksi luomumaidon<br />

ja -naudanlihan tuotantoa on<br />

mahdollista lisätä melko nopeasti, koska<br />

monilla karjatiloilla pellot ovat jo luomutuotannossa.<br />

– Sen sijaan luomuvihannestuotantoon<br />

pitäisi saada lisää ammattiviljelijöitä. Myös<br />

luomusianlihantuotannon kasvattaminen<br />

on vaikeaa, sillä se on kannattavaa vain<br />

isoissa yksiköissä, ja vaatii siten isoa viljaalaa<br />

tai hyvää yhteistyötä viljantuottajien<br />

kanssa, hän selvittää.<br />

Myös luomuelintarvikkeiden kuten luomukahvin valmistuksen valvonta on <strong>Evira</strong>n vastuulla.<br />

4 / 2 0 0 8 • 15

TAINA AALTONEN, johtaja, <strong>Evira</strong><br />

MAIJA HATAKKA, johtaja, <strong>Evira</strong><br />

MATTI PUOLIMATKA, johtaja, <strong>Evira</strong><br />

Miten <strong>Evira</strong> kehittyy?<br />

Visioita toiminnan tulevaisuudesta<br />

Tehtävien lisääntyminen tekijöiden<br />

vähentyessä haastaa <strong>Evira</strong>n<br />

virittämään toimintaprosessinsa<br />

tehokkaiksi. Nykyisestä alkutuotannon<br />

tuotantopanosten,<br />

raaka-aineiden ja elintarvikkeiden<br />

turvallisuudesta sekä eläinten<br />

terveydestä ja hyvinvoinnista ei<br />

kuitenkaan tingitä jatkossakaan.<br />

Valvonnassa ja tutkimuksessa<br />

nousee väistämättä esiin seuraavat<br />

kysymykset: mitä valvotaan<br />

ja tutkitaan, miten valvotaan<br />

ja tutkitaan ja mitä osaamista tarvitaan<br />

työssä onnistumiseksi. Vastaukset näihin<br />

kysymyksiin ohjaavat <strong>Evira</strong>n toimintaa tulevaisuudessa.<br />

toimintaympäristön<br />

muutokset tunnettava<br />

<strong>Evira</strong>n tulevan toiminnan suunnittelu edellyttää<br />

ymmärrystä koko elintarvikeketjun<br />

toimintaympäristön tilasta ja sen muutoksista.<br />

Elintarvikeketjun sekä eläinten terveyden<br />

ja hyvinvoinnin valvonnan haasteet<br />

kasvavat samaa tahtia kuin kansainvälinen<br />

kaupankäynti ja matkustaminen lisääntyvät.<br />

Samanaikaisesti kun riskit kasvavat,<br />

valvonnan resursseja nipistää ennen kaikkea<br />

valtion tuottavuusohjelma ja kuntien<br />

pitkään jatkunut elintarvikevalvonnan resurssipula.<br />

Tilannetta hämmentää lisää valtion-,<br />

alue- ja paikallistasolla käynnissä olevat<br />

suuret organisaatiomuutokset. Ilmastonmuutoksella<br />

saattaa olla omat yllättävät<br />

seurauksensa.<br />

16 • 4 / 2 0 0 8<br />

alkutuotanto ja kasvinterveys<br />

markkinatalouden myllerryksessä<br />

Maataloustuotantoa ohjaavat nyt markkinat,<br />

ja maatalouspolitiikan rooli on varmistaa<br />

tuotannon ja tuotteiden turvallisuus<br />

kuluttajien ja ympäristön kannalta.<br />

Maataloustuotteiden ja ostopanosten<br />

hintavaihtelut ovat muuttuneet nopeiksi.<br />

Tuottajien kannalta nopeat muutokset<br />

voivat uhata tuotannon kannattavuutta,<br />

varsinkin, jos tuottajahinnat laskevat mutta<br />

tuotantopanosten hinnat pysyvät korkealla.<br />

Mielenkiinto halvempien tuotantopanosten<br />

hankintaan kasvaa, mikä lisää riskiä myös<br />

alkuperältään arveluttavien tuotteiden päätymiseen<br />

markkinoille.<br />

Kasvinterveydessä kansainvälisen kaupan<br />

ja tavaroiden kuljetusten lisääntyminen<br />

sekä pitkällä aikavälillä myös ilmastonmuutos<br />

aiheuttavat tuholaispaineen kasvua.<br />

Eläinten terveyteen ja<br />

hyvinvointiin liittyvät uhat<br />

Tehokkuutta haetaan myös eläintuotannossa.<br />

Karjatilojen määrä laskee jatkuvasti,<br />

mutta jäljelle jäävien tilojen eläinmäärät<br />

ovat reippaassa kasvussa. Uusia tuotantomuotoja<br />

haetaan ja tilat pyrkivät erikoistumaan<br />

vain tiettyyn kasvatusvaiheeseen,<br />

jolloin eläinaines on hankittava muualta.<br />

Uuden eläinaineksen hankinta on kuitenkin<br />

suurin riskitekijä tarttuvien eläintautien<br />

leviämisessä. Ellei riskinhallinta toimi,<br />

voivat taudit jäädä vähentämään tilan tulosta<br />

pitkäksi aikaa.<br />

Eläinten hyvinvoinnin kannalta tilan<br />

eläinmäärä on merkittävä tekijä erityisesti<br />

silloin, kun eläimiä ei syystä tai toisesta saada<br />

ketjussa eteenpäin ja eläimet ruuhkautuvat<br />

tiloille tai tilan resurssit eivät muuten<br />

riitä suuren eläinmäärän hoitamiseen. Myös<br />

kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia<br />

niistä olosuhteista, joissa eläimiä kasvate-<br />

taan. Tilanahtaus vaikeuttaa myös tilahygieniaa<br />

ja saattaa johtaa piilevien tarttuvien<br />

tautien puhkeamiseen tilalla.<br />

Eläintautitilanne Suomessa on onneksi<br />

vielä erinomainen, mutta jos markkinavoimien<br />

eläintuotantoa ohjaava vaikutus<br />

entisestään kasvaa, tilanne voi muuttua.<br />

Muualla Euroopassa eläintautiepidemioiden<br />

kanssa on jo painittu aivan eri mittakaavassa<br />

kuin meillä, koska etusijalla on<br />

ollut vapaa sisämarkkinakauppa.<br />

Oman uhkakuvansa muodostavat ilmaston<br />

lämpenemisen seurauksena tai muista<br />

syistä Eurooppaan leviävät uudet eläintaudit.<br />

Tuottajien ja eläinlääkäreiden valppaus<br />

tautien varhaiseksi havaitsemiseksi on<br />

tällöin keskeisellä sijalla.<br />

Uusia keinoja elintarviketurvallisuuden,<br />

eläinten hyvinvoinnin ja eläintuotannon<br />

kannattavuuden varmistamiseksi haetaan<br />

myös maailmanlaajuisesti. Euroopan komissio<br />

on lanseerannut eläintautistrategian<br />

”Mieluummin ennaltaehkäisy kuin hoito”<br />

vuosille 2007–2013 ja Maailman eläintautijärjestö<br />

(OIE) yhdessä muiden yhteistyötahojen<br />

kanssa (FAO, WHO, EU, UNICEF,<br />

Maailmanpankki) globaalin strategian (One<br />

world - one health), jossa tarttuvien tautien<br />

tehokkaalla vastustamisella pyritään turvaamaan<br />

elintarviketuotannon edellytykset eri<br />

puolilla maapalloa.<br />

kansainvälisen<br />

elintarvikekaupan uhat<br />

Elintarvikekaupan yhä lisääntyvä kansainvälistyminen<br />

luo uusia uhkia myös Suomen<br />

elintarviketurvallisuudelle. Viimeaikaiset<br />

kriisit, kuten dioksiini italialaisissa juustoissa,<br />

melamiini kiinalaisissa tuotteissa,<br />

Tanskan salmonellaepidemia, jossa sairastui<br />

yli 1 000 henkilöä, ja Kanadan vakava<br />

listeriaepidemia lihatuotteiden välityksellä,<br />

edellyttävät <strong>Evira</strong>lta jatkuvaa tilanteen seu-

Anita Polkutie<br />

rantaa ja tarvittaessa nopeita toimenpiteitä.<br />

Kun maailmalla on kriisi, on<br />

kuluttajien ja median ensimmäinen<br />

kysymys, onko tuotteita tullut myös<br />

Suomeen. Melamiinitapaus on hyvä<br />

esimerkki siitä, että osasimme toimia.<br />

Koko ketju, <strong>Evira</strong>n laboratorio ja Tullilaboratorio,<br />

ja valvonnan eri tasot keskushallinnosta<br />

paikallistasolle selvittivät<br />

tilanteen tehokkaasti ja nopeasti.<br />

Mitä <strong>Evira</strong> ohjaa ja valvoo?<br />

Valvonta perustuu aina lainsäädäntöön.<br />

Toimintaympäristön muuttuva<br />

tilanne haastaa viranomaiset väistämättä<br />

arvioimaan nykyisen voimassa olevan sääntelyn<br />

tarkoituksenmukaisuutta sekä EU:n että<br />

kansallisella tasolla.<br />

Keskeisiä työkaluja sääntelyä koskevassa<br />

päätöksenteossa ovat tieteellinen riskinarviointi<br />

ja kustannus-hyötylaskelmat. Säädösten<br />

yksinkertaistamista pitää uskaltaa miettiä<br />

siellä, missä siihen on mahdollisuus.<br />

Tämä ei tarkoita turvatason heikentämistä,<br />

vaan mahdollisuutta valita kulloiseenkin<br />

tilanteeseen tarkoituksenmukaisimmat<br />

keinot.<br />

Toisaalta on tärkeää varmistaa<br />

riittävän yksityiskohtainen sääntely<br />

sellaisilla alueilla, joissa sen avulla voidaan<br />

ehkäistä merkittäviä terveydellisiä<br />

vaaroja tai elinkeinolle aiheutuvia taloudellisia<br />

vahinkoja. Myös valvonnan<br />

tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta<br />

tulee huolehtia.<br />

Riskiperusteisuus valvonnan suunnittelussa<br />

ja kohdentamisessa lisääntyy.<br />

Valvonnan pitää osua oikeaan aikaan<br />

oikeaan paikkaan. Valvonnan resursseja<br />

suunnataan ennalta arvioitujen riskien<br />

perusteella.<br />

Oleellinen asia on selvittää, onko<br />

resursseja tällä hetkellä kiinni liikaa<br />

sellaisissa toiminnoissa, joiden turvataso<br />

on jo hyvä tai se voidaan saavuttaa<br />

vähemmälläkin panostuksella.<br />

Vai onko niin, että turvatasoa<br />

ei voida säilyttää<br />

nykyisellään edes resursseja<br />

lisäämällä, vaan keinoja<br />

on syytä tarkistaa?<br />

Toisaalta on tärkeää<br />

miettiä, onko alueita,<br />

joissa valvontaa on liian<br />

vähän ja joihin satsaamalla<br />

turvariskejä voitaisiin poistaa<br />

tai vähentää.<br />

Miten <strong>Evira</strong> ohjaa ja valvoo?<br />

<strong>Evira</strong> vastaa elintarvikevalvonnan onnistumisesta valvomalla<br />

itse sekä ohjaamalla muita valvontaviranomaisia, kuten<br />

lääninhallituksia, TE-keskuksia ja kuntia. Ottaessaan enemmän<br />

valvonnan ohjaajan roolia <strong>Evira</strong>n tehtävissä korostuvat<br />

valvontaprosessien jatkuva kehittäminen ja valvonnan toimivuuden<br />

seuraaminen ja varmistaminen.<br />

Keskeinen ohjaustyökalu on elintarvikeketjun monivuotinen<br />

kansallinen valvontasuunnitelma, johon on koottu koko<br />

valvontaketjun toiminta. Valvonnan toimivuus varmistetaan<br />

koko ketjun kattavalla auditointijärjestelmällä, joka nostaa<br />

esiin mahdolliset heikkoudet järjestelmässä sekä tuottaa toimintaa<br />

parantavia kehittämisideoita.<br />

Viestinnän merkitys kasvaa myös koko ajan, sillä ruoka,<br />

siihen liittyvät kriisit sekä ympäristö ovat jokaista kuluttajaa<br />

kiinnostavia aiheita ja myös valvontatulokset kiinnostavat<br />

entistä enemmän.<br />

Elintarvikevalvonnan alueella <strong>Evira</strong>n suuri lyhyen aikavälin<br />

haaste on valvonnan ohjeistaminen siten, että se on<br />

riskiperusteista ja mahdollisimman yhdenmukaista koko<br />

maassa. Päätökset kuntien ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden<br />

muodostamisesta on tehtävä 1.6.2009<br />

mennessä ja toiminta alkaa viimeistään vuonna 2013. Valvonnan<br />

perusohjeistuksen, kuten valvonnan laatujärjestelmän,<br />

valvontakohdeluokittelun ja tarkastuksia varten laadittavien<br />

mallilomakkeiden tulee olla pian valmiina, jotta yhteistoiminta-alueille<br />

saadaan luotua yhteiset pelisäännöt niiden<br />

aloittaessa toimintansa.<br />

Ohjeiden lisäksi tarvitaan myös runsaasti koulutusta ja<br />

auditointeja. Seuraavat viisi vuotta, jolloin yhteistoimintaalueet<br />

lopullisesti muodostetaan, on oikea ajankohta satsata<br />

paikallisvalvonnan kehittämiseen ja yhtenäistämiseen.<br />

Viranomaisvalvonnan lisäksi elinkeinon ja viranomaisten<br />

yhdessä toteuttamalla vapaaehtoisuuteen perustuvalla kansallisella<br />

eläinten terveydenhuoltojärjestelmällä on jatkossa<br />

yhä suurempi merkitys varmistettaessa alkutuotannon turvallisuutta.<br />

Järjestelmän tavoitteena on parantaa eläinten terveyttä ja<br />

hyvinvointia sekä vähentää lääkkeiden käyttöä tiloilla terveys-<br />

ja tuotantoseurannan avulla, vaikuttamalla tilan olosuhteisiin<br />

ja muuhun eläintenpitoon sekä huolehtimalla poikkeamatilanteiden<br />

hallinnasta yhdessä sovittujen pelisääntöjen avulla.<br />

osaamiseen sijoitetaan<br />

Toimintaympäristön tilan arviointia ja sen merkitystä valvonnalle,<br />

prosessien tehokkuuden jatkuvaa parantamista ja<br />

valvontaketjun osapuolien sujuvan yhteistyön varmistamista<br />

ei voida tehdä ilman monipuolista osaamista.<br />

Osaamisen johtaminen nouseekin yhdeksi <strong>Evira</strong>n tärkeimmistä<br />

menestystekijöistä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että<br />

pidemmän aikavälin osaamistarpeet määritetään toiminnan<br />

tarpeista ja viedään sieltä vuosittaisiin koulutussuunnitelmiin<br />

ja edelleen henkilökohtaisiin kehittymissuunnitelmiin.<br />

<strong>Evira</strong> satsaa vahvasti henkilökunnan kouluttamiseen, mikä<br />

on tärkeä tekijä kilpailtaessa pätevistä asiantuntijoista työmarkkinoilla.<br />

4 / 2 0 0 8 • 17

PÄIVI HAAVISTO | teksti<br />

Perunan tie tunnetaan<br />

Lautasella höyryävän perunan<br />

kantaisät, terveys ja kasvuseutu<br />

tunnetaan; vierasaineetkin on<br />

kartoitettu. Myös kuluttaja voi<br />

parantaa perunan laatua.<br />

Peruna on mehukas kasvi, joka<br />

on monenlaisten kasvintuhoojien<br />

mieleen. Itse mukula on<br />

herkkä valolle, kolhuille ja lämpötilan<br />

vaihteluille. Siksi laki edellyttää<br />

tarkkaa valvontaa pellolta varastoon ja<br />

kauppaan.<br />

<strong>Evira</strong> vastaa siemenperunan virallisista<br />

tarkastuksista ja hoitaa ruokaperunanviljelyn<br />

lakisääteiset kasvinterveystarkastukset.<br />

<strong>Evira</strong> ohjaa myös kuntien elintarvikevalvontaa<br />

ja sitä kautta perunan kaupan<br />

pitoa. Lisäksi viraston tutkijat ovat selvittäneet<br />

perunalajien luontaiset toksiinit ja<br />

vierasaineet.<br />

18 • 4 / 2 0 0 8<br />

Kuluttajakin voi vaikuttaa perunan laatuun.<br />

Hän saa vielä parempaa perunaa,<br />

jos antaa palautetta kauppiaalle ja vaatii<br />

eri lajikkeiden käyttötarkoituksesta enemmän<br />

tietoa.<br />

C-vitamiinia ja kaliumia<br />

Hiilihydraattipitoisen ja runsaasti energiaa<br />

sisältävän mukulakasvin ravintosisällössä<br />

ei ole moittimista. Useita vitamiineja ja<br />

kivennäisaineita perunassa on enemmän<br />

kuin samassa energia-annoksessa vehnämakaronia<br />

tai valkoista riisiä.<br />

– Sota-aikoina on pysytty hengissä lähes<br />

pelkällä perunalla, sanoo tutkijapro-<br />

Peruna on hyvää ja monipuolista ravintoa.<br />

Siinä on runsaasti kuitua, mutta<br />

vain vähän rasvaa. Se on myös hyvä<br />

C-vitamiinin, foolihapon, B-vitamiinin<br />

ja kaliumin lähde.<br />

Anniina Kivilahti<br />

fessori Anja Hallikainen <strong>Evira</strong>sta.<br />

Erityisesti C-vitamiinin, foolihapon, Bvitamiinin<br />

ja kaliumin määrissä peruna<br />

voittaa kilpailijat. Kalium ja C-vitamiini<br />

säilyvät parhaiten, jos perunan kypsentää<br />

höyryttämällä.<br />

Kuitupitoisuus on runsas, ja rasvaa perunassa<br />

on erittäin vähän.

oikea varastointi tärkeää<br />

Perunalla on muiden kasvisten tavoin<br />

luontaisia toksiineja – glykoalkaloideja,<br />

solaniinia ja kakoniinia – eli myrkkyjä,<br />

joilla se puolustautuu vihollisia vastaan.<br />

Pieninä pitoisuuksina toksiinit toimivat<br />

myös perunan aromeina.<br />

Vihertyneisyys tai itäminen on merkki<br />

siitä, että perunan toksiinipitoisuus on<br />

noussut eikä sitä pidä käyttää ravinnoksi.<br />

Myös perunan kolhiintuminen lisää myrkkyaineita<br />

ruhjeen kohdalle. Hyvin pienet<br />

varhaisperunat sisältävät niitä runsaasti,<br />

koska toksiinit kerääntyvät kuoren alle ja<br />

pienen perunan kuoripinta-ala on suhteellisen<br />

iso osa kokonaismassasta.<br />

Perunamukulan saama valo lisää toksiineja<br />

ja vihertymistä, ja lämpö käynnistää<br />

itämisen. Siksi perunan oikea varastointi<br />

on tärkeää: se on pidettävä valolta suojattuna<br />

ja +4:ssä tai +5 asteessa.<br />

pitoisuudet vaihtelevat<br />

– Perunan glykoalkaloidipitoisuudet vaihtelevat<br />

lajikkeiden ja jopa lajike-erien kesken,<br />

kertoo Hallikainen.<br />

Sama vaihtelu pätee nitraatteihin, joita<br />

kasveihin kertyy esimerkiksi liiasta typpilannoituksesta.<br />

<strong>Evira</strong>n perunatutkimuksessa<br />

vuosituhannen vaihteessa havaittiin,<br />

että esimerkiksi punertavasta Rosamundasta<br />

glykoalkaloideja tai nitraatteja ei<br />

löytynyt juuri lainkaan.<br />

Vain hyvin harvat muistakaan lajikkeista<br />

ylittivät glykoalkaloidien enimmäispitoisuuden,<br />

200 milligrammaa kilossa.<br />

– Jalostuksessa pieni toksiinipitoisuus<br />

pitäisi olla yksi tavoitteista, Hallikainen<br />

sanoo.<br />

Aikuinen onnistuu harvoin saamaan<br />

perunan toksiineista vatsanväänteitä tai<br />

muita myrkytysoireita. Sitä varten esimerkiksi<br />

50-kiloinen ihminen joutuisi nauttimaan<br />

0,5–1,5 kiloa perunaa lähes kerralla.<br />

Aivan pienille lapsille perunat voi kuoria<br />

ennen keittämistä, jolloin toksiineista poistuu<br />

suurin osa.<br />

Siemenperunan viljelystarkastuksessa<br />

varmistetaan lajikepuhtaus.<br />

Kukan poikkeava väri paljastaa<br />

heti vieraan lajikkeen.<br />

peruna Suomessa<br />

- tuoreperunan kulutus henkeä kohti 62<br />

kg vuodessa (Ruotsissa 84 kg)<br />

- perunajalosteiden kulutus henkeä kohti<br />

8 kg vuodessa<br />

- kokonaisviljelyala 32 000 hehtaaria,<br />

siitä tärkkelysperunaa lähes 8 000 ha<br />

ja siemenperunaa 1 230 ha<br />

- viljellyimmät ruokaperunalajikkeet Van<br />

Gogh (26 %), Nicola, Asterix, Victoria,<br />

Rikea ja Matilda<br />

- tuonti ja vienti vaihtelevat vuosittain<br />

markkinatilanteen mukaan, vuonna<br />

2007 molempien määrät olivat noin<br />

10 milj. kg<br />

Mitään hälyttävää tutkimus ei löytänyt<br />

perunan vierasainemääristäkään. Kotimaisten<br />

perunoiden nitraattipitoisuudet<br />

olivat tuontiperunoita selvästi pienemmät.<br />

Enimmäispitoisuutta ei ole toistaiseksi<br />

säädetty.<br />

Ulkomaisten perunoiden lyijypitoisuudet<br />

olivat keskimäärin samoja kuin<br />

kotimaisten perunoiden, mutta kadmiumpitoisuudet<br />

olivat kotimaisiin verrattuna<br />

suuremmat.<br />

Mausta kaivataan tietoa<br />

Anja Hallikainen puhuu perunasta mielellään<br />

myös kulinaristina. Tuoreperunan<br />

kauppaajille tulee viestiä:<br />

– Mielestäni perunan käyttötarkoitus,<br />

maku ja aromi voitaisiin määritellä yhtä<br />

tarkkaan kuin viinin. Sellaista tietoa kuluttaja<br />

tarvitsisi.<br />

Hallikainen näkee, että oikea perunalajike<br />

kruunaa laadukkaan aterian. Perunan<br />

pitää olla rakenteeltaan miellyttävää, kooltaan<br />

tasaista ja maultaan hyvää.<br />

– Ateriointiin pitäisi panostaa ja tehdä<br />

perunasta brändi. Koulu- ja työmaaruokaloissa<br />

ei auttaisi tarjota sekalajikkeita.<br />

Hän toteaa, että edes karkein luon-<br />

nekuvaus eli perunan vapaaehtoinen<br />

väriluokittelu ei ole mennyt läpi kaikissa<br />

kauppaketjuissa. Luokittelu helpottaa<br />

valintaa: kiinteä perunalaatu merkitään<br />

vihreällä, jauhoinen punaisella ja yleisperuna<br />

keltaisella värillä.<br />

laatuluokan pitää näkyä<br />

Ruokaperuna-asetus vaatii pakkaukseen<br />

tiedot laatuluokasta, lajikkeesta, lajitteluvälistä,<br />

painosta ja pakkaajasta. Lisäksi<br />

siinä on oltava pakkauspäivä tai vähimmäissäilyvyysaika<br />

sekä säilytysohje.<br />

– Irtoperunasta ei tarvitse kertoa tuottajaa,<br />

mutta alkuperämaa on mainittava,<br />

mikäli peruna on tuotu ulkomailta, kertoo<br />

ylitarkastaja Tytti Itkonen <strong>Evira</strong>n tuoteturvallisuusyksiköstä.<br />

Myytävän ruokaperunan on oltava lajikepuhdasta<br />

ja ruokaperunaksi tarkoitettua.<br />

Ruokaperunoiden kuuluu olla terveitä,<br />

eheitä ja kiinteitä, eikä niissä saa olla<br />

vierasta hajua eikä makua.<br />

Ruokaperunat luokitellaan ykkös- ja<br />

kakkosluokkaan. Laadultaan kelpaamattomia<br />

ovat esimerkiksi syvältä vihertyneet<br />

tai pakkasen vioittamat perunat.<br />

Kuntien terveystarkastajat huolehtivat<br />

käytännössä paikallisesta valvonnasta.<br />

Lääninhallitus ohjaa valvontaa alueellaan<br />

ja <strong>Evira</strong> valtakunnallisesti.<br />

rengasmätää ja ankeroista<br />

Perunantuotannossa on paljon taloudellisia<br />

tappioita aiheuttavia kasvintuhoojia,<br />

joskaan yleisimmät eivät ole vaarallisimpien<br />

listalla.<br />

Hävitettäviin perunan kasvintuhoojiin<br />

Suomessa kuuluvat muun muassa tumma<br />

rengasmätä ja koloradonkuoriainen. Tummaa<br />

rengasmätää meillä ei ole havaittu<br />

eikä koloradonkuoriaistakaan pysyvästi.<br />

Torjuttavia perunantuhoojia ovat vaalea<br />

rengasmätä, peruna-ankeroiset ja perunasyöpä.<br />

– Lakisääteisillä kartoituksilla testataan<br />

vuosittain muutama prosentti viljelyksistä.<br />

Ankerois- ja rengasmätäkartoituksia<br />

tehdään noin 250 tilalla vuodessa, kertoo<br />

Hanna Kortemaa<br />

4 / 2 0 0 8 • 19<br />

•<br />

▲

Hanna Kortemaa<br />

ylitarkastaja Atro Virtanen <strong>Evira</strong>n kasvinterveysyksiköstä.<br />

Korkealuokkaisen siemenperunan High<br />

Grade -alueella Pohjois-Pohjanmaalla ja<br />

sen puskurialueilla tuhoojakartoituksia<br />

tehdään tiheämmällä otannalla. HG on<br />

EU:n myöntämä erityisstatus korkealaatuisen<br />

siemenperunan tuotantoalueille. Siellä<br />

kasvinterveysyksiköllä on oma tarkastaja,<br />

muualla tarkastuksia tekevät TE-keskusten<br />

tarkastajat ja valtuutetut tarkastajat.<br />

Ilmavirtausten mukana kulkeutuvaa<br />

koloradonkuoriaista valvotaan tarkasti.<br />

Viime kesänä kuoriaisia ei havaittu.<br />

tuontierät tarkastetaan<br />

Virtanen kertoo, että <strong>Evira</strong> huolehtii myös<br />

EU:sta tulevien kanta- ja käyttösiementen<br />

markkinavalvonnasta.<br />

– Rengasmätä ja ankeroiset testataan<br />

tulevista eristä lähes 100-prosenttisesti.<br />

Tuontia EU:n ulkopuolelta Suomeen ei<br />

juuri ole.<br />

Myös ruokaperunaa tulee markkinatilanteesta<br />

riippuen ja pääasiasiassa EUalueelta.<br />

Valvonta on samantyyppistä,<br />

joskaan otanta ei ole yhtä tiheä kuin siemenpuolella.<br />

Siemenellä tarkka valvonta<br />

<strong>Evira</strong>n siementarkastusyksikkö vastaa siemenperunan<br />

virallisista tarkastuksista. Siemenviljelyn<br />

valvonta on tarkempaa kuin<br />

ruokaperunanviljelyn kohdalla.<br />

– Monivaiheiseen ketjuun kuuluvat<br />

viljelystarkastus, laboratoriotestit ja varastotarkastus.<br />

20 • 4 / 2 0 0 8<br />

tulevaisuuden ruoka<br />

YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestö<br />

FAO on julistanut vuoden 2008 kansainväliseksi<br />

perunan vuodeksi.<br />

Andeilla 8 000 vuotta viljelty ja ympäri<br />

maailmaa levinnyt peruna nähdään myös<br />

tulevaisuuden elintarvikkeena, joka voisi<br />

torjua nälänhätää kehitysmaissa. Sen<br />

kasvatus sopii alueille, joilla on vähän<br />

viljelymaata ja paljon työvoimaa. Se tarjoaa<br />

enemmän ravintoa nopeammin ja<br />

vaikeammissa sääoloissa kuin vehnä,<br />

riisi tai maissi.<br />

Näin olemme koko vuoden tiiviissä<br />

yhteistyössä kaikkien noin sadan siemenperunaviljelijän<br />

kanssa, kuvailee <strong>Evira</strong>n<br />

siementarkastusyksikön johtaja Hanna<br />

Kortemaa.<br />

Siemenperunasta 80 prosenttia viljellään<br />

Pohjois-Pohjanmaan High Grade<br />

-alueella. Laatu- ja tuotantovaatimukset<br />

ovat tiukemmat kuin muussa siemenperunatuotannossa.<br />

Varastot tutkitaan<br />

Siementarkastusyksiköllä on kaksi omaa<br />

tarkastajaa HG-alueella. Muualla tarkastuksia<br />

tekevät <strong>Evira</strong>n valtuuttamat ja kouluttamat<br />

Pro Agrian neuvojat.<br />

Viljelytarkastuksilla tarkastaja kävelee<br />

pellon läpi, seuraa lajikepuhtautta ja kat-<br />

Tarkastaja Matti Jokela<br />

ottaa varastotarkastusnäytettäsiemenperunapakkaamolla.<br />

soo, että viljelykierrosta on huolehdittu.<br />

Näytteiden perusteella selvitetään, että<br />

alueella ei ole ankeroisia, rengasmätää<br />

tai virustauteja.<br />

– Vaikeasti torjuttavia kasvintuhoojia<br />

ei käytännössä esiinny. Muitakin tauteja<br />

on vain kohtuullisesti; niissä tapauksissa<br />

siemen hylätään tai laatuluokkaa lasketaan,<br />

Kortemaa sanoo.<br />

– Tarkastamme myös pakkaamistilat ja<br />

-ammattitaidon ja annamme pakkausluvan.<br />

Varastotarkastuksissa jokaisesta erästä<br />

otetaan näytteet ja tarkastaja tutkii myös<br />

muuten, onko märkämätää, perunarupea<br />

tai muita kasvitauteja, onko kolhuja ja<br />

kokoluokka oikea.<br />

Sertifiointi takaa puhtauden<br />

Kun kaikki tarkastukset ja näyteanalyysit<br />

on käyty läpi ja hyväksytty, siemenperunasäkkiin<br />

kiinnitetään vakuustodistus.<br />

Siitä ostaja näkee, että säkissä on puhdasta,<br />

<strong>Evira</strong>n hyväksymää ja tarkastamaa<br />

siementä. Viljelijä saa sertifiointipäätöksen<br />

ja sen myötä markkinointiluvan.<br />

Sertifioimatonta siementä ei saisi myydä<br />

lainkaan. <strong>Evira</strong> tekee markkinavalvontaa<br />

valvontasuunnitelman mukaan.<br />

– Valitettavasti tarkastamatontakin siementä<br />

kaupitellaan esimerkiksi toreilla.<br />

Ostaja ottaa siinä kovan riskin, sillä jos<br />

kasvitauti leviää, myyjällä ei ole mitään<br />

korvausvelvollisuutta, Kortemaa toteaa.

Sateinen ja kylmä kasvukausi hidasti<br />

viljojen tuleentumista ja puinteja.<br />

Viljat puitiin selvästi tavanomaista<br />

myöhemmin ja puintikosteudet<br />

olivat korkeita. Syyskuun alkupuolella alkanut<br />

poutajakso tuli viime hetkellä viljasadon<br />

laadun pelastamiseksi.<br />

Tiken ennakkosatoarvion mukaan viljasadon<br />

määrä on jäämässä 3,97 miljardiin<br />

kiloon, kun se vuonna 2007 oli 4,14 miljardia<br />

kiloa.<br />

leipäviljan laatu vaihtelevaa<br />

Myöhäisestä korjuuajasta huolimatta on kevätvehnän<br />

keskimääräinen sakoluku 239.<br />

Myllyvehnän laatuvaatimuksen täyttää sakoluvun<br />

(≥180) osalta lähes 85 prosenttia<br />

tutkituista kevätvehnänäytteistä.<br />

Syysvehnänäytteistä lähes 60 prosenttia<br />

ja kevätvehnänäytteistä vajaa 40 prosenttia<br />

on myllykelpoista (hehtolitrapaino ≥78 kg,<br />

sakoluku ≥180 ja valkuaispitoisuus ≥11,5<br />

%).<br />

Mikäli kevätvehnän valkuaispitoisuuden<br />

vähimmäisvaatimuksena käytetään<br />

12,5 prosenttia, on tutkituista näytteistä<br />

enää viidennes myllykelpoista. Se on selvästi<br />

kolmea edellistä vuotta vähemmän.<br />

Syysvehnän laatu on lähes viimevuotisella<br />

tasolla.<br />

Valkuaispitoisuudeltaan alle 12,5 prosenttia<br />

on lähes puolet kevätvehnänäytteistä.<br />

Keskimääräinen kostea sitko (25,2 %)<br />

on kevätvehnällä viime vuotta pienempi<br />

ja proteiinin laatu heikompi, mikä näkyy<br />

matalampina zeleny-lukuina. Keskimää-<br />

ELINA SIEVILÄINEN, erikoistutkija, kasvianalytiikan yksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Viljasadon laatu vaihtelee paljon<br />

<strong>Evira</strong>n toteuttaman viljasadon<br />

laatuseurannan perusteella syksyn<br />

2008 sadon keskimääräiset<br />

valkuaispitoisuudet ovat alhaisia.<br />

Mallasohran laatuvaatimukset<br />

täyttäviä näytteitä on ennätyksellisen<br />

paljon.<br />

Anniina Kivilahti<br />

Kauranäytteen jyväkokoa eli surkastuneiden<br />

jyvien määrää määritetään seulomalla.<br />

räistä korkeammat valkuaispitoisuudet on<br />

Varsinais-Suomessa, Hämeessä ja Etelä-<br />

Pohjanmaalla.<br />

rukiin laatu heikko<br />

Rukiin laatu on tänä vuonna heikko matalan<br />

sakoluvun takia. Rukiin keskimääräinen<br />

sakoluku on 94, mikä on 2000-luvun<br />

alhaisin.<br />

Tutkituista ruisnäytteistä vain viidennes<br />

on sakoluvultaan yli 120. Lajikkeista<br />

Amilon keskimääräinen sakoluku on 162,<br />

joka on huomattavasti korkeampi kuin<br />

Riihellä (69), Juusolla (83) ja Elvillä (70).<br />

Rukiin keskimääräinen hehtolitrapaino on<br />

76,7 kiloa.<br />

Mallasohran laatu hyvä<br />

Mallasohranäytteistä lähes 80 prosenttia<br />

täyttää mallasohran laatuvaatimukset (lajittelu<br />

>2,5 mm seulalla ≥85 %, valkuaispitoisuus<br />

<strong>Evira</strong>.fi tarjoaa paljon tietoa. Siinä<br />

sen vahvuus, ja siitä myös nousevat<br />

sivuston suurimmat kehitystarpeet.<br />

Jo pääosioiden nimet<br />

kertovat, kuinka laaja-alaista asiantuntijatietoa<br />

sivusto tarjoaa: Elintarvikkeet, Eläimet<br />

ja terveys, Eläintauti- ja elintarviketutkimus<br />

sekä Kasvintuotanto ja rehut.<br />

jokaiselle jotain, ei kaikille kaikkea<br />

Laaja toimintamme sisältää myös laajan<br />

viuhkan asiakas-, yhteistyö- ja sidosryhmiä.<br />

<strong>Evira</strong>ssa määritellään parhaillaan asiakaspalvelua,<br />

muun muassa eri osastojen<br />

ja yksiköiden ulkoisten yhteyksien koko<br />

kuvaa. Se puolestaan heijastuu sivuston<br />

kehittämiseen, sillä sen eri osioilla on ainakin<br />

osittain eri kohderyhmiä.<br />

Resurssimme eivät mahdollista, että voisimme<br />

tarjota kaikille kaikkea, netissäkään.<br />

<strong>Evira</strong>.fi:n kehittämistä varten meidän täytyy<br />

asemoida erilaiset asiakasryhmät selkeästi.<br />

Meidän on osattava kohdentaa verkkosisällöt<br />

niitä eniten tarvitseville ja käyttäville<br />

ryhmille.<br />

kriisit kasvattavat tiedon tarvetta<br />

Viime vuodet ovat olleet elintarvikeuhkien<br />

sävyttämiä. Ne ovat nostaneet kansalaisten<br />

tiedontarvetta.<br />

22 • 4 / 2 0 0 8<br />

SIrPA LOTSArI, verkkopäätoimittaja, viestintäyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

<strong>Evira</strong>.fi seuraavalle kierrokselle:<br />

Selkeyttä, saavutettavuutta<br />

ja puhuttelevuutta<br />

<strong>Evira</strong>n internetsivusto <strong>Evira</strong>.fi on<br />

kahdessa ja puolessa vuodessa<br />

kypsynyt vaiheeseen, jossa on<br />

hyvä tarkistaa kurssi. Ensi vuonna<br />

keskitymme sisältöjen selkeyteen,<br />

selailtavuuteen ja konkreettisuuteen<br />

sekä tarkennamme<br />

sivuston rakennetta.<br />

<strong>Evira</strong> toimii suurimmaksi<br />

osaksi erilaisia<br />

ammattilais- ja viranomaisasiakkaita<br />

ohjaten<br />

ja neuvoen. Erityisesti<br />

netissä pyrimme kuitenkin<br />

palvelemaan kansalaisia<br />

mahdollisimman<br />

hyvin, olemaan läsnä<br />

suomalaisten arjessa.<br />

Haluamme toteuttaakansalaisnäkökulmaa<br />

verkossa niin, että<br />

<strong>Evira</strong>.fi olisi paikka, josta<br />

suomalaiset löytäisivät<br />

tarvitsemansa elintarviketurvallisuustiedon<br />

helposti ja selkeässä<br />

muodossa.<br />

asiakkaita kuunnellen<br />

Internetsivuston kehittäminen<br />

edellyttää asiakkaiden<br />

tuntemisen<br />

lisäksi heidän kuuntelemistaan<br />

eli palautteen<br />

a<strong>kt</strong>iivista keräämistä ja<br />

hyödyntämistä.<br />

Tänä vuonna sivustoamme<br />

on käyttänyt<br />

runsaat 600 000 asiakasta.<br />

He ovat etsineet<br />

tietoa runsaat miljoona kertaa sekä<br />

varsinaisilta sisältösivuilta että ajankohtaisuutisista.<br />

Etsityimmät tiedot<br />

liittyvät hygieniaosaamiseen, ns. hygieniapassiin,<br />

eläinten tuontiin, vientiin,<br />

terveyteen ja hyvinvointiin sekä<br />

erilaisiin elintarvikekysymyksiin.<br />

Olemme tutkineet kahden ja puolen<br />

vuoden aikana käyttäjiemme mielipiteitä sivustostamme<br />

kahdesti, viimeksi vajaa vuosi<br />

Plugi/Tuomas Marttila<br />

Plugi/Sini Yrjänä<br />

sitten. Molemmat tutkimukset toteutti Adage<br />

Oy. Tulokset kertovat, että asiakkaamme<br />

ovat pääosin tyytyväisiä sivuihimme.<br />

Kehityskohteitakin kyllä löytyy.

JMG Studio<br />

Eniten hankaluutta asiakkaillemme<br />

aiheuttavat lomakkeiden ja tietystä asiasta<br />

vastaavan asiantuntijan löytäminen.<br />

<strong>Evira</strong>.fi-si vus ton parhaana puolena asiakkaamme<br />

pitävät laajaa ja luotettavaa tietosisältöä,<br />

toimialan ajankohtaistietoja sekä<br />

selkeää rakennetta ja helppokäyttöisyyttä.<br />

Ensi vuoden aikana tarkistamme kuitenkin<br />

myös ne. Tavoitteemme on <strong>Evira</strong>.fi, joka<br />

ohjaa asiakkaan mahdollisimman nopeasti<br />

tarvitsemansa tiedon luo.<br />

Haasteena 24/7<br />

Internet on siitä armelias viestintä- ja palvelukanava,<br />

että yhden ison deadlinen sijasta<br />

verkkosivuja voi kehittää pikkuhiljaa.<br />

Samalla se merkitsee kuitenkin jatkuvaa<br />

deadlinea sisällöntuotannolle.<br />

Kun tieto on saatavilla ympäri vuorokauden<br />

ja kautta vuoden eli 24/7, sen<br />

myös odotetaan olevan ajantasaista. Siinä<br />

haaste sisällöntuottajille, jotka <strong>Evira</strong>ssa<br />

ovat usein maamme parhaita asiantuntijoita<br />

omilla alueillaan.<br />

Netin sisällöntuotanto ei välttämättä<br />

ole virkamiehen pitkän työlistan kärjessä,<br />

vaikka viestinnässä usein niin toivoisimme.<br />

<strong>Evira</strong>ssakin työtä tehdään yhä kiristyvin<br />

voimavaroin. Sen tähden organisoimme<br />

vuonna 2009 myös sisällöntuotannon<br />

niin, että päivitetty ja uusi tieto löytyisi<br />

<strong>Evira</strong>.fi:stä yhä nopeammin. Ja yhä selkeämmässä<br />

muodossa.<br />

kansalaisen oikeus<br />

oikeaan tietoon<br />

Huhujen ja viihteellistyneen<br />

mediaympäristön keskellä tiedon<br />

luotettavuudella on suuri<br />

arvo. Tässä on julkishallinnon organisaatioiden<br />

”markkinarako” ja haaste,<br />

sillä lööpit tavoittavat lähes koko kansan,<br />

viranomaisten viestintä ei välttämättä. Ja<br />

kansalaisilla kuitenkin on jo perustuslaissakin<br />

määritelty oikeus oikean tiedon<br />

saantiin.<br />

Netissä vaikeutena on usein luotettavan<br />

tiedon löydettävyys. Se, että asiantuntijatieto<br />

”on siellä netissä”, ei tarkoita,<br />

että se välttämättä sieltä löytyisi. Vaikka<br />

luotettavaa tietoa ei voi pakkosyöttää<br />

kenellekään, ja jokaisella on myös oma<br />

vastuu oikean tiedon hankkimisessa, on<br />

tiedontuottajan velvollisuus varmistaa,<br />

että omalta sivustolta tieto myös löytyy<br />

helposti.<br />

Pärjätäkseen viihteen keskellä viranomaisten<br />

tulee puhua ihmisille ”ihmisten<br />

kielellä”, ymmärrettävästi ja konkreettisesti.<br />

Tiedon liittäminen oikeaan asiayhteyteen<br />

ja laajempaan<br />

kokonaisuuteen on<br />

olennaista. Yksittäinen<br />

tieto on avattava vastaamalla<br />

kysymyksiin<br />

”mitä se merkitsee,<br />

mitä minun tulee ottaa<br />

huomioon”. Tässä meillä<br />

<strong>Evira</strong>ssakin on vielä<br />

tekemistä.<br />

kapulakielestä<br />

konkretiaan<br />

Selkeän, ymmärrettävän<br />

ja konkreettisen tekstin<br />

Plugi<br />

Saat halutessasi <strong>Evira</strong>n<br />

ajankohtaisuutiset<br />

ja lehdistötiedotteet<br />

suoraan omaan sähköpostiisi.<br />

Tilaaminen onnistuu<br />

verkossa esimerkiksi<br />

seuraavaa kautta:<br />

www.<strong>Evira</strong>.fi -> <strong>Evira</strong><br />

-> Palveluhakemisto -><br />

Tiedotetilaukset.<br />

kirjoittamisen esteistä suurin on kiire. Lisäksi<br />

<strong>Evira</strong>n asiantuntijat kirjoittavat usein<br />

monimutkaisista asioista, jotka pohjaavat<br />

EU- tai kotimaiseen lainsäädäntöön tai<br />

monisyisiin tutkimustuloksiin.<br />

Haasteena on kirjoittaa kiireessä monimutkaisista<br />

aiheista selkeällä yleiskielellä.<br />

Ammatti- ja muita erikoistermejä saa ja<br />

usein pitääkin käyttää, mutta ne on aina<br />

avattava yleiskielelle, upotettava keskelle<br />

tuttuja termejä ja sanoja.<br />

<strong>Evira</strong> toimii riskejä sisältävällä ja kriisialttiilla<br />

toimialalla. Suuri osa <strong>Evira</strong>n viestintää<br />

onkin itse asiassa riskiviestintää.<br />

Meidän tulee kyetä kertomaan selkeästi ja<br />

ymmärrettävästi tieteelliseen tutkimukseen<br />

perustuvia arvioita esimerkiksi elintarvikkeiden<br />

mahdollisista riskeistä, riskittömästä<br />

käytöstä sekä muista, usein voimakkaitakin<br />

tunteita herättävistä seikoista.<br />

Tavoitteena on, että suomalaiset voivat<br />

saamansa luotettavan tiedon pohjalta<br />

tehdä jokapäiväisessä elämässään perusteltuja<br />

valintoja ja päätöksiä, vaikkapa<br />

ruokakaupan hyllyjen äärellä.<br />

Selkeä ja konkreettinen verkkoviestintä<br />

ei ole tärkeää vain silloin, kun se on suunnattu<br />

yksityishenkilöille. Suuri osa <strong>Evira</strong>.fisisällöstä<br />

on tarkoitettu ohjaamaan ja neuvomaan<br />

eri tahoja toimimaan säädösten ja<br />

ohjeiden mukaisesti. Näitä asiakasryhmiä<br />

ovat muun muassa maanviljelijät, eläinten<br />

omistajat, sekä kaupan ja teollisuuden<br />

edustajat. Myös näille ammattilaisryhmille<br />

suunnatun verkkosisällön tulee olla selkeää,<br />

ymmärrettävää ja mahdollisimman<br />

yksiselitteistä.<br />

kertakävijöistä kanta-asiakkaisiin<br />

<strong>Evira</strong>.fi-sivustoamme hyödynnetään eri<br />

tahtiin. Lähes puolet tuoreimman tutkimuksemme<br />

vastaajista käy <strong>Evira</strong>.fi:ssä<br />

vähintään kerran viikossa, puolet kuukausittain<br />

tai harvemmin. Tässä meille<br />

lisähaaste, koska sisältöä tulisi olla sekä<br />

harvoin käyville että ”kantaasiakkaille”<br />

eli päivittäin sivus-<br />

toa käyttäville henkilöille.<br />

Tällä hetkellä mietimmekin,<br />

miten voisimme tarjota asiakkaillemme<br />

luotettavaa tietoa<br />

yhä tehokkaammin sekä yhä<br />

a<strong>kt</strong>ivoivammassa ja puhuttelevammassa<br />

muodossa.<br />

Otamme vinkkejä vastaan.<br />

Niitä ja muuta palautetta sivustostamme<br />

voi lähettää osoitteessa<br />

www.<strong>Evira</strong>.fi -> <strong>Evira</strong><br />

-> Palaute.<br />

4 / 2 0 0 8 • 23

PIrJO NEUVO, laatupäällikkö, hallintopalveluosasto, <strong>Evira</strong><br />

Valvonnan laatu<br />

kehittämisen kehällä<br />

Laatutyö antaa hyvät työkalut<br />

<strong>Evira</strong>n toiminnan virtaviivaistamiseen<br />

ja valvonnan laadun kehittämiseen.<br />

Jatkuvan parantamisen<br />

ajatus on ilmaistu niin sanotussa<br />

Demingin laatuympyrässä: suunnittele,<br />

toteuta, arvioi ja paranna.<br />

24 • 4 / 2 0 0 8<br />

<strong>Evira</strong>n laboratorioissa on erittäin<br />

vahva laatuosaaminen. Valvonnan<br />

osalta järjestelmällinen laatuajattelu<br />

on nuorempaa perua<br />

ja sillä on laboratoriotoiminnasta poikkeava<br />

tavoitteensa.<br />

Valvonnan laatuajattelun perusteet<br />

on kirjattu EY:n valvonta-asetukseen<br />

882/2004 1 . Valvonta-asetus koskee rehujen,<br />

elintarvikkeiden sekä eläinten terveyden<br />

ja hyvinvoinnin sekä joiltain osin<br />

kasvien terveyden valvontaa. Asetuksen<br />

periaatteet sisältävät ISO 9000 -sarjan stan-<br />

dardien laatuajattelun mukaiset peruselementit,<br />

joita ovat jatkuvan parantamisen<br />

periaate ja dokumentaatio.<br />

Jatkuva parantaminen turvaa sen,<br />

että valvonta vastaa yhä paremmin<br />

säädöksissä esitettyihin vaatimuksiin<br />

ja että se on suunnitelmallista, tasapuolista,<br />

läpinäkyvää ja jäljitettävää.<br />

Suomessa valvonnan toteutuksen johtamis-,<br />

ohjaus- ja suunnitteluvastuu on<br />

eri substanssilaeissa määritelty <strong>Evira</strong>lle<br />

ja toteutusvastuu joko <strong>Evira</strong>lle tai muille<br />

viranomaisille.<br />

Anita Polkutie

Suunnittelussa pitkät perinteet<br />

Demingin laatuympyrän ensimmäistä osaa,<br />

suunnittelua, on <strong>Evira</strong>ssa perinteisesti toteutettu<br />

laatimalla valvontaohjelmia muita<br />

viranomaisia varten sekä valvontasuunnitelmia<br />

omaa toimintaa ja osittain myös<br />

TE-keskuksia varten.<br />

Valvonta-asetuksessa edellytetään, että<br />

jäsenvaltio laatii yhden yhtenäisen monivuotisen<br />

kansallisen valvontasuunnitelman.<br />

Vuosille 2007–2011 laadittu ensimmäinen<br />

valvontasuunnitelma, lyhenteeltään VASU,<br />

hyväksyttiin 31.5.2007. VASU-asiakirjassa<br />

on kuvattu muun muassa valvonnan valtakunnalliset<br />

strategiset tavoitteet sekä<br />

valvontaviranomaiset, heidän tehtävänsä<br />

sekä keskinäiset suhteensa. Ensimmäisen<br />

kerran koko valvontaketju on koottu yhteen<br />

asiakirjaan.<br />

VASU-asiakirja kattaa koko <strong>Evira</strong>n toimialan<br />

valvonnan, joka on laajempi kokonaisuus<br />

kuin valvonta-asetus edellyttää.<br />

Valvonta-asetuksen piiriin ei kuulu muun<br />

muassa kasvinsuojeluaineiden, lannoitevalmisteiden<br />

eikä siementen valvonta.<br />

<strong>Evira</strong>ssa haluttiin heti hyödyntää koko<br />

organisaatiossa ne edut, joita valvontaasetus<br />

tarjoaa, eikä haluttu jättää mitään<br />

osa-aluetta ”huonompaan” asemaan.<br />

VASU-asiakirjan laadintatyö opetti meille<br />

paljon ja selkiinnytti toimintaa, mikä luultavasti<br />

on ollut lainlaatijan tarkoituskin.<br />

Ensimmäisen <strong>versio</strong>n laadinnan yhteydessä<br />

tunnistimme monia parantamiskohteita<br />

sekä toiminnassa että toiminnan jäsentämisessä.<br />

toteutus painottuu dokumentaatioon<br />

Valvonnan toteutuksen osalta laatuajattelun<br />

painopiste on dokumentaatiossa.<br />

Ohjeistuksen kehittäminen onkin vuoden<br />

2008 toiminnan kehittämisen painopisteitä<br />

<strong>Evira</strong>ssa. Tehtäväkenttä on erittäin laaja,<br />

siinä on vielä paljon perustyötä tehtävänä<br />

ja jatkossakin se vaatii jatkuvaa ylläpitoa<br />

ja kehittämistä.<br />

Heti perustamisen jälkeen <strong>Evira</strong>an laadittiin<br />

ohjejärjestelmä. Eri ohjetyyppien<br />

luokittelun ja velvoittavuuden selkiinnyttämiseen<br />

meni melkoisesti aikaa, varsinkin<br />

kun samalla yhtenäistettiin eri virastoista<br />

periytyneitä käytäntöjä ja termejä. Ohjeiston<br />

avulla on mahdollista selkiinnyttää<br />

käytäntöjä, varmistaa yhtenevät valvontakäytännöt<br />

ja toimijoiden tasapuolinen<br />

kohtelu eri puolilla maata.<br />

<strong>Evira</strong>n sisäisessä toimintakäsikirjassa<br />

kuvataan <strong>Evira</strong>n oma toiminta. Toimintakäsikirjan<br />

valvonnan osuuden on tarkoitus<br />

valmistua vielä tänä vuonna. Valvonnan kuvaus<br />

rakentuu prosesseille. <strong>Evira</strong>n valvon-<br />

nan pääprosesseiksi on määritelty ohjaus-,<br />

tarkastus- ja hyväksyntäprosessit.<br />

Prosessien tarkempi kuvaustyö on<br />

aloitettu ja jatkuu vielä ensi vuonna. Ohjeistuksen<br />

ohella dokumentaatioon liittyy<br />

myös toiminnan tulosten kirjaaminen ja<br />

raportointi.<br />

itsearviointi uusi toimintatapa<br />

Valvonta-asetus edellyttää komissiolle vuosittain<br />

toimitettavaa arviointiraporttia, jossa<br />

arvioidaan edellisen vuoden valvontaa kokonaisuudessaan.<br />

Raportti tulee toimittaa<br />

komissiolle seuraavan vuoden kesäkuun<br />

loppuun mennessä.<br />

Tämä on aivan uudenlainen toimintatapa,<br />

jossa edellytetään nimenomaan oman<br />

toiminnan arviointia Demingin laatuympyrän<br />

mukaisesti. Valvontatuloksia tulee<br />

arvioida suhteessa asetettuihin tavoitteisiin<br />

Maailman suurin<br />

ongelma olisi voitu<br />

ratkaista silloin, kun se<br />

oli vielä pieni.<br />

– lao-tse (noin 600 ekr.)<br />

eli valvontastrategiaan sekä ohjelmissa ja<br />

suunnitelmissa asetettuihin tavoitteisiin.<br />

Tänä vuonna laadittu ensimmäinen<br />

raportti koski vuoden 2007 tuloksia. Ensimmäisen<br />

raportin sisällön suunnittelu,<br />

ohjeistuksen laatiminen ja toteutus oli hyvin<br />

haasteellinen tehtävä.<br />

Useimmat eviralaiset olivat aluksi melkoisen<br />

hukassa yrittäessään arvioida omaa<br />

toimintaansa ja kuulimme usein kysymyksen:<br />

mitä minun oikeasti pitäisi tehdä?<br />

Tehtävä koettiin kuitenkin palkitsevaksi,<br />

kun arvioinnin idea oivallettiin. Oli kiinnostavaa<br />

nähdä vuoden työ koottuna ja<br />

arvioida, mikä meni hyvin ja missä voi<br />

tehdä toisin.<br />

Raportointityö ja sen kehittäminen jatkuu.<br />

auditointeja opetellaan<br />

Itsearvioinnin ohella valvonta-asetuksessa<br />

edellytetään tehtäväksi auditointeja, joiden<br />

avulla saa ulkopuolista palautetta omasta<br />

toiminnastaan. <strong>Evira</strong>ssa laadittiin tänä<br />

vuonna auditointistrategia ja -ohjeiston<br />

laatiminen on käynnissä. Lisäksi laadittiin<br />

monivuotinen kansallinen auditointisuunnitelma<br />

vuosille 2008–2011 sekä osasto- ja<br />

yksikkökohtaiset suunnitelmat.<br />

Auditointien toteuttamista opiskeltiin<br />

koulutuksessa ja käytännön auditoinneilla.<br />

Auditoinnit ovat useimmille meistä vielä<br />

uusi asia ja niiden suunnitelmallista hyödyntämistä<br />

aloitellaan.<br />

Yksinkertaisimmillaan auditoinnissa tarkastetaan,<br />

toimitaanko sovittujen periaatteiden<br />

mukaisesti. Auditointien tekeminen<br />

ilman asianmukaista dokumentaatiota on<br />

käytännössä erittäin vaikeaa ja tulokseksi<br />

saadaan vain dokumentaation kehittämisvaatimus.<br />

Vaativimmillaan auditoinnissa<br />

selvitetään, tehdäänkö oikeita asioita oikein<br />

eli toteuttaako valvontajärjestelmä sille<br />

asetetut strategiset tulostavoitteet.<br />

Komission Elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston<br />

(FVO) tekemät missiot ovat<br />

myös erittäin tärkeä kehittämisen väline.<br />

Niiden avulla saadaan riippumaton arviointi<br />

toiminnasta. Sekä sisäiset auditoinnit<br />

että ulkoiset arvioinnit ovat osa valvonnan<br />

tuloksellisuuden arviointia ja niiden avulla<br />

on mahdollista selvittää kehittämiskohteita,<br />

joiden havaitseminen voi muuten olla<br />

vaikeaa tai mahdotonta.<br />

tavoitteena toiminnan parantaminen<br />

Demingin laatuympyrän viimeinen kohta<br />

on toiminnan parantaminen. Edellä esitetystä<br />

suunnitelmallisesta toiminnan arvioinnista<br />

on käytännön hyötyä vain, jos<br />

toimintaa muutetaan ja parannetaan havaintojen<br />

mukaan. Yksittäisten auditointien<br />

ja havaittujen poikkeamien korjaustoimenpiteiden<br />

ohella on tärkeää arvioida toiminnan<br />

kehittämistarvetta laajemminkin.<br />

Tänä vuonna pidettiin ensimmäinen<br />

valvonnan johdon katselmus. Merkittävimmät<br />

parannustarpeet aikataulutuksineen<br />

kirjattiin komissiolle toimitettuun valvontaraporttiin.<br />

Näin hyödynnettiin suunnitelmallisesti<br />

vuoden aikana hankittua tietoa.<br />

Havaittujen puutteiden korjaamismenettelyissä<br />

meillä on vielä kehitettävää.<br />

Niukkenevien resurssien ja lisääntyvien<br />

tehtävien tilanteessa laatutyö antaa erittäin<br />

hyvät työkalut toiminnan virtaviivaistamiseen.<br />

Vaikka valvonta-asetus ei edellyttäisikään<br />

meiltä laatutoimintaa, niin asetuksessa<br />

esitetty suunnitelmallinen tapa toimia<br />

olisi kuitenkin erinomainen toimintamalli<br />

tilanteessa, jossa eri toimintakulttuureja<br />

pitää yhdistää ja saada organisaatiomuutos<br />

toimivaksi arjeksi.<br />

1 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)<br />

N:o 882/2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön<br />

sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien<br />

sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta<br />

valvonnasta<br />

4 / 2 0 0 8 • 25

MINNA NUrrO | teksti<br />

ANNIINA KIVILAHTI | kuvat<br />

Leipomolla puhtaat jauhot pussissa<br />

Luomutarkastaja katsastaa<br />

prosessin ja paperit<br />

<strong>Evira</strong>n luomutarkastaja vieraili<br />

lokakuussa Fazerin Lahden<br />

leipomossa katsomassa, miten<br />

luomuleivän valmistus sujuu. Tuotantotiloissa<br />

tehdyn kierroksen<br />

jälkeen käytiin läpi pino erilaisia<br />

asiakirjoja. Pientä huomautettavaa<br />

löytyi vain leipäpakkauksessa<br />

olevan luomumerkin väristä.<br />

26 • 4 / 2 0 0 8<br />

Leipomoon ei astella sisään muina<br />

miehinä, vaan ylle tarvitaan asianmukainen<br />

suojavarustus. Luomutarkastaja<br />

Sirpa Hakkarainen <strong>Evira</strong>sta<br />

vetää tottuneesti päälleen valkoisen<br />

suojatakin, paperitossut ja -myssyn. Vielä<br />

huolellinen käsien pesu, ja Fazer Leipomoiden<br />

Lahden leipomon tuotantotilojen<br />

ovi aukeaa tarkastajalle.<br />

Fazerin Lahden leipomossa valmistetaan<br />

ruisleipää ja pullapitkoja. Leipomon<br />

luomutuote on Oululaisen Luomu Jälki-<br />

uunileipä, jota valmistetaan koko maan<br />

markkinoille joka arkipäivä.<br />

Fazerin Lahden leipomo on kuulunut<br />

luomuvalvontarekisteriin vuodesta 1996<br />

lähtien. Sirpa Hakkarainen kertoo, että tällä<br />

hetkellä Suomessa on yli 400 luomuelintarvikkeita<br />

valmistavaa yritystä. Jokaiseen<br />

niistä tehdään vuosittain tuotantotarkastus,<br />

jossa varmistetaan, että tuote täyttää EU:n<br />

luomuasetuksen vaatimukset.<br />

– Luomutuotteita valmistavien yritysten<br />

lukumäärä on tänä vuonna ollut kasvus-

sa. Uudet luomuyritykset ovat aiempaa<br />

suurempia ja tuotanto ammattimaista,<br />

kuvailee Hakkarainen.<br />

raaka-aineet pidetään erillään<br />

Valtavassa leipomohallissa leijuu uunituoreen<br />

leivän herkullinen tuoksu.<br />

Luomutarkastajan oppaina kierroksella<br />

kulkevat osastoesimiehet Teuvo Huhtala<br />

ja Petteri Pussinen sekä laatuasiantuntija<br />

Leena Virtanen. He kertovat, että luomuruisjauho<br />

tulee leipomoon viereisestä<br />

Fazerin myllystä putkia pitkin. Sekä myllyssä<br />

että leipomossa on luomujauhoille<br />

omat siilonsa.<br />

Luomujälkiuunileivät leivotaan aamuyöstä,<br />

joten päiväsaikaan vieraileva tarkastaja<br />

ei näe reaaliaikaista luomuleivontaprosessia,<br />

mutta tarkastusta se ei haittaa.<br />

Kierroksen aluksi leipomon väki näyttää<br />

Sirpa Hakkaraiselle säiliön, jossa on luomuraski,<br />

eli hapanleivän valmistuksessa<br />

käytettävä taikinajuuri.<br />

– Luomujauhoja menee raskiin hieman<br />

enemmän kuin mitä luomuleipiin tarvitaan,<br />

koska tarkalleen oikeaa määrää raskia<br />

on vaikea tehdä. Yli jäävä luomuraski<br />

käytetään tavanomaisten leipien tekemiseen,<br />

selvittää laatuasiantuntija Virtanen.<br />

Seuraavaksi on vuorossa nesteannosteluasema,<br />

joka näyttää monimutkaiselta<br />

putkihässäkältä. Se mittaa leipätaikinaan<br />

kaikki nestemäiset raaka-aineet, luomujälkiuunileivän<br />

tapauksessa hiivakerman<br />

ja veden.<br />

▲<br />

▲<br />

Fazer Leipomoiden Lahden<br />

leipomossa valmistuu päivittäin<br />

ruisleipää ja pullaa.<br />

Osastoesimiehet Petteri Pussinen ja Teuvo<br />

Huhtala sekä laatuasiantuntija Leena<br />

Virtanen kertovat tarkastaja Sirpa Hakkaraiselle,<br />

että osa luomuraskista käytetään<br />

tavanomaisen leivän juuren tekoon.<br />

Tarkastajalle esitellään leipomon<br />

valvontakeskuksessa leivontaprosessin<br />

automaatiota.<br />

– Mistä hiivakerma tulee? tarkastaja<br />

Hakkarainen kysyy.<br />

– Suomen Hiivalta, ja meillä on todistus<br />

siitä, että se ei ole muuntogeenistä, vastaa<br />

leipomon väki.<br />

Oikea vastus, tarkastaja on tyytyväinen.<br />

leipurit näyttöpäätteen ääressä<br />

Seuraava etappi on taikinasekoitin, pitkä<br />

kuljetinhihna, joka matelee hitaasti<br />

eteenpäin ja vie leipätaikinaa mukanaan.<br />

Osastoesimies Huhtala kertoo, että taikina<br />

lepää hihnalla tekeytymässä, jotta siihen<br />

muodostuu oikea aromi.<br />

– Luomuleivän valmistuksen alkaessa<br />

alkutaikina heitetään pois, ja kone siivotaan<br />

näin tavanomaisesta raaka-aineesta,<br />

sanoo laatuasiantuntija Virtanen.<br />

Tekeydyttyään taikina päätyy kanttiekspertille,<br />

joka muodostaa taikinasta<br />

tasaisen maton ja leikkaa siitä muotilla<br />

oikean muotoiset leivät. Ne lähtevät kuljetinhihnaa<br />

pitkin nostatuskaappiin lähes<br />

tunniksi, minkä jälkeen hihna siirtää ne<br />

kiertoarinauuniin paistumaan.<br />

Pitkä paisto-aika ja mieto lämpö antavat<br />

jälkiuunileivälle sen tyypillisen maun.<br />

Valmiit leivät pakataan pusseihin automaattisesti<br />

pakkauskoneella.<br />

Tässä vaiheessa Hakkarainen ohjataan<br />

tietokonein varustettuun valvontakeskukseen.<br />

Nykyajan leipurit eivät vaivaa kädet<br />

taikinassa, vaan tarkkailevat näyttöpäätteiltä<br />

leivontaprosessin etenemistä leipomon<br />

eri linjoilla.<br />

Osastoesimies Huhtala esittelee Luomu<br />

Jälkiuunileivän prosessia näytöltä Hakkaraiselle.<br />

– Tietokone valitsee automaattisesti<br />

luomuleipään tarvittavat raaka-aineet<br />

alkaen siitä, että jauhot tulevat oikeasta<br />

siilosta. Järjestelmä on luotettava, eikä<br />

jauhojen sekaantumisvaaraa ole, Huhtala<br />

vakuuttaa.<br />

robotti kerää valmiit leivät<br />

Leipomokierroksen viimeinen kohde on<br />

lähettämö: Fazerin Lahden leipomossa<br />

sekin on täysin automatisoitu. Robotti<br />

4 / 2 0 0 8 • 27<br />

▲

kerää koordinaattien perusteella jokaisen<br />

asiakkaan tilaamat tuotteet ja siirtää ne<br />

lähettämön toiseen päähän odottamaan<br />

kuljetusta.<br />

Luomujälkiuunileipien laatikon luona<br />

Sirpa Hakkarainen pyytää nähdäkseen<br />

lähetyslistan. Se löytyy nopeasti, ja Hakkarainen<br />

silmäilee sitä hyväksyvästi.<br />

– Lähetyslistan tärkeimmät tiedot ovat<br />

lähettäjän, kuljettajan ja vastaanottajan<br />

tiedot sekä kuljetuksessa olleet luomutuotteet<br />

eriteltyinä, hän toteaa.<br />

Vihreä saisi olla kirkkaampi<br />

Kierroksen lopuksi Hakkarainen tarkastaa<br />

Oululaisen Luomu Jälkiuunileivän pussin<br />

pakkausmerkinnät. Luomuruisjauho on<br />

mainittu ainesosaluettelossa, kuten pitääkin,<br />

samoin pussista löytyy valvontaviranomaisen<br />

eli <strong>Evira</strong>n luomuvalvonnan<br />

tunnus FI-B.<br />

28 • 4 / 2 0 0 8<br />

Pussissa on myös kansallinen luomutunnus,<br />

aurinkomerkki, mutta ei EU:n luomutunnusta,<br />

tähkää. Kumpikin merkki on<br />

vapaaehtoinen. Aurinkomerkin vihreän<br />

sävy kiinnittää tarkastajan huomion.<br />

– Tämän pitäisi olla vähän kirkkaampi<br />

vihreä, värin voisi tarkistaa seuraavan<br />

kerran kun tilaatte uusia pusseja, hän<br />

sanoo.<br />

– Viedään asiaa eteenpäin markkinointiin,<br />

lupaa laatuasiantuntija Virtanen.<br />

Sirpa Hakkarainen kertoo, että EU:ssa<br />

on valmisteilla uusi luomutunnus, josta<br />

tulee vuonna 2010 pakollinen koko<br />

unionissa. Myös kansallisten valvontaviranomaisten<br />

tunnusnumeroita ollaan<br />

uudistamassa.<br />

papereista selviää paljon<br />

Leipomokierroksen jälkeen luomutarkastaja<br />

ryhtyy paperisotaan. Hakkarainen to-<br />

teaa, että luomuketjun jokaisen toimijan<br />

on kuuluttava valvontaan ja tiedettävä,<br />

mistä raaka-aineet tulevat ja mihin valmiit<br />

tuotteet menevät.<br />

– Luomu tuo tuotteelle lisäarvoa, mutta<br />

sitä ei voi todeta aistinvaraisesti. Siksi<br />

tarkastus perustuu hyvin pitkälti asiakirjoihin,<br />

hän perustelee.<br />

Laatuasiantuntija Virtanen tuo tarkastajalle<br />

siistin kansion, joka<br />

sisältää tarvittavat doku-<br />

Sirpa Hakkarainen mentit. Hakkarainen katsoo<br />

tarkastaa luomu- läpi luomujälkiuunileivän<br />

jälkiuunileivän reseptin ja toteaa sen täyt-<br />

pussin pakkaustävän luomuvaatimukset.<br />

merkinnät.<br />

– Tämänhetkisten ehtojen<br />

mukaan luomutuotteen<br />

maatalousperäisistä ainesosista 95<br />

prosenttia on oltava luomutuotettuja, ja<br />

loput sellaisia, jotka ilmoitetaan erikseen<br />

luomuasetuksessa tai muuten on annettu<br />

lupa niiden käyttöön. Esimerkiksi luomuruisleivässä<br />

ruisjauhon on oltava sataprosenttista<br />

luomua, hän selvittää.<br />

Hakkarainen tutkii tarkkaan myös<br />

kirjanpitoa, josta selviää<br />

vastaanotettujen luomu-<br />

raaka-aineiden ja eteenpäin<br />

myytyjen luomutuotteiden<br />

taseet.<br />

Luomujauhoista hän<br />

haluaa nähdä eräkohtaiset<br />

paperit ja varmistaa,<br />

että myllyn lähetteiden ja<br />

leipomon vastanottopapereiden<br />

päivämäärät ja kilot<br />

täsmäävät. Tarkastaja lukee<br />

läpi myös luomuleivän leivonnan<br />

omavalvontasuunnitelman.<br />

Tuotantokierroksen<br />

jälkeen on<br />

vuorossa papereiden<br />

tarkastus.<br />

Pussinen ja Virtanen<br />

varmistavat,<br />

että Hakkaraisella<br />

on käytettävissään<br />

kaikki tarvittavat<br />

asiakirjat.<br />

Vilunkia hyvin harvoin<br />

Lopuksi Hakkarainen katsoo omista papereistaan<br />

luomuaurinkomerkin värikoodin<br />

ja Leena Virtanen kirjaa sen ylös. Hakkarainen<br />

toteaa, että luomumerkeissä esiintyy<br />

usein pieniä värivirheitä, ja arvelee sen<br />

johtuvan painatuksen ongelmista.<br />

Mitään muuta huomautettavaa luomutarkastajalla<br />

ei ole: Fazer Leipomoiden<br />

Lahden leipomolla on todistetusti puhtaat<br />

luomujauhot pussissa. Hakkarainen rastii<br />

tarkastuspöytäkirjan valmiiksi, ja lupaa<br />

lähettää tarkastuksesta tehtävän päätöksen<br />

postissa Lahteen.<br />

– Luomuelintarvikevalmistajien tarkastuksissa<br />

tulee harvoin vastaan vilunkia tai<br />

mitään sellaista, että tuotteen luomustatusta<br />

pitäisi epäillä. Yleensä puutteet ovat<br />

lieviä ja ne korjataan pyydettäessä.

Isäntämaana Suomi oli luomuviranomaisten<br />

Nordic-Baltic Meetingissä<br />

vahvasti edustettuna: mukana oli<br />

yhteensä 12 luomuasioiden kanssa<br />

työskentelevää henkilöä <strong>Evira</strong>sta, TE-keskuksista,<br />

maa- ja metsätalousministeriöstä<br />

sekä Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskuksesta.<br />

Halusimme esitellä Suomen ylpeydenaiheen,<br />

Euroopan suurimman sertifioidun<br />

luomukeruualueen, joten kokouspaikaksi<br />

valittiin vieraidenkin toivomuksesta Lappi.<br />

Kokous alkoi iltapäivällä perinteisesti<br />

eri maiden luomu-uutisilla, kun jokainen<br />

maa kertoi kuulumisistaan ja markkinatilanteestaan.<br />

Yleinen trendi näyttää olevan,<br />

että luomutilojen määrät sekä tilakoot ovat<br />

kasvussa. Uusia tuotteita tulee markkinoille<br />

joka vuosi. Luomu on myötätuulessa.<br />

Ennen illallista kokousväki tutustui pienimuotoiseen<br />

näyttelyyn, jossa paikalliset<br />

yrittäjät saivat esitellä ja myydä omia tuotteitaan.<br />

Näyttely toteutettiin yhteistyössä<br />

Lapin 4H-piirin ja Rovaniemen Kehitys<br />

Oy:n koordinaattorin Risto Saukkoriipin<br />

kanssa.<br />

JAANA ELO, tarkastaja, tuonti- ja markkinavalvontayksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Pohjoismaiden ja Baltian luomuvalvojat<br />

kokoontuivat Lapissa<br />

Syyskuussa kokoontui Pohtimolammen<br />

rannalle Lappiin yli 40<br />

luomuvalvojaa ja -viranomaista eri<br />

puolilta Pohjoismaita ja Baltiaa.<br />

Kyseessä oli jokasyksyinen tapaaminen,<br />

jonka järjestelyvastuu oli<br />

tällä kertaa Suomella. Mukana oli<br />

edustajia alueen kaikista maista,<br />

vain Islannin ja Liettuan edustajat<br />

joutuivat perumaan tulonsa.<br />

Suurkeittiöille kaivataan<br />

yhtenäisiä luomusääntöjä<br />

Toinen kokouspäivä oli koottu kolmesta<br />

sessiosta: suurkeittiöiden asema luomurevision<br />

jälkeen, eläinten hyvinvointi ja<br />

luomurehun riittävyys sekä viranomaistoimija-yhteistyö.<br />

Luomuasetus muuttuu 1.1.2009. Revision<br />

työstämisvaiheessa suurin osa jäsenmaista<br />

toivoi ja odotti, että suurkeittiöt tulisivat<br />

lainsäädännön piiriin omilla säädöksillä,<br />

mutta ainakin toistaiseksi ne jätettiin pois.<br />

Session puheenjohtajamaa Tanska esitteli<br />

omaa tulevaa kansallista lainsäädäntöä, jossa<br />

keittiö voi siirtyä vähitellen kokonaan<br />

luomukeittiöksi.<br />

Toinen esitys tuli Norjalta, jossa suurkeittiöiden<br />

asemaa on käsitelty sosiaalis-<br />

Kristiina Seppälä Kaakkois-Suomen TE-keskuksesta,<br />

Gerald Altena Norjasta, Beata Meinander<br />

<strong>Evira</strong>sta ja Ane Frost Forde Tanskasta<br />

keskustelivat vilkkaasti ruokailun lomassa.<br />

taloudellisesta näkökulmasta analysoimalla<br />

hyödyn suhdetta kustannuksiin. Norjan<br />

esitys oli todella mielenkiintoinen ja uusi<br />

tapa lähestyä luomua. Se herätti myös paljon<br />

keskustelua.<br />

Tilanne suurkeittiöiden suhteen eri<br />

maissa on hyvin erilainen: Baltian maista<br />

Virolla on yksi valvonnassa oleva luomuravintola<br />

ja Latvialla viisi, mutta molemmat<br />

maat harkitsevat kansallista lainsäädäntöä.<br />

Ruotsissa on yksityiset KRAV-standardit.<br />

Suomi on päättänyt, ettei meille tule<br />

4 / 2 0 0 8 • 29<br />

▲

kansallista lainsäädäntöä suurkeittiöille,<br />

koska tämä se<strong>kt</strong>ori tulee uudelleen lainsäädäntökäsittelyyn<br />

muutaman vuoden<br />

kuluttua.<br />

Paine toimijoilta ja kuluttajilta on kova<br />

– yhteiset pelisäännöt tarvitaan koko SKse<strong>kt</strong>orille.<br />

Tästä kokouksen osallistujat<br />

olivat yhtä mieltä. Sovimme tiivistävämme<br />

entisestään yhteistyötä eri maiden välillä<br />

näitä sääntöjä laadittaessa.<br />

Eläinten hyvinvointi ja<br />

luomurehut puhuttivat<br />

Päivän toisessa sessiossa Norja esitteli<br />

eläinten hyvinvointiin liittyvää proje<strong>kt</strong>ia,<br />

jossa Suomea lukuun ottamatta ovat<br />

olleet mukana kaikki Pohjoismaat sekä<br />

Baltian maat. Proje<strong>kt</strong>in tarkoituksena on<br />

ollut kehittää yhteistyössä toimintatapoja<br />

eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi ja<br />

saattamiseksi samalle tasolle.<br />

Kehittämiskohteet vaihtelivat<br />

maittain. Esimerkiksi<br />

Liettuassa haluttiin parantaa<br />

hevosten hyvinvointia, ja<br />

huomio kiinnitettiin tallien<br />

kuntoon.<br />

Viiden vuoden tehokas<br />

yhteistyö ja säännölliset<br />

tapaamiset ovat<br />

myös tuottaneet tulosta.<br />

Tarkastajille on saatu yhtenäiset<br />

tarkastuslistat ja<br />

kriteerit, joiden mukaan on<br />

helpompi toimia. Työ jatkuu<br />

edelleen, eläinten hyvinvoinnin toivotaan<br />

pysyvän a<strong>kt</strong>iivisena aiheena tulevissakin<br />

Pohjoismaiden ja Baltian maiden<br />

luomuvirkamiesten tapaamisissa.<br />

Session toisessa osiossa kannettiin yhteistä<br />

huolta luomurehujen ja valkuaisen<br />

riittävyydestä. Kaikki maat painivat saman<br />

ongelman kanssa. Asiaan ei kuitenkaan<br />

saada parannusta ellei valkuaisen tuotantoa<br />

lisätä – asian puolesta kampanjointi<br />

siis jatkukoon.<br />

Viranomaisten ja toimijoiden<br />

yhteistyötä pidetään tärkeänä<br />

Päivän viimeinen sessio koski viranomaistoimija-yhteistyötä.<br />

Polttavat kysymykset<br />

olivat ”onko mikään koskaan tarpeeksi”<br />

ja ”kuinka pitää tasapaino eri intressien<br />

välillä”.<br />

Esityksiä kuultiin kolme: Norja, Tanska<br />

ja Suomi. Eri maiden tavat poikkeavat<br />

vähän toisistaan. Yhteistyön tärkeys on<br />

kuitenkin kaikille erittäin tärkeä asia.<br />

Mielenkiintoisin ajatus kuultiin Norjalta,<br />

jossa on tänä syksynä aloittanut ns.<br />

yhteistyöpaneeli. Siinä ovat edustettuina<br />

30 • 4 / 2 0 0 8<br />

Norjan luomuvalvontajärjestö Debio, luomuviljelijöitä<br />

sekä eläinten hyvinvointia ja<br />

viljelyneuvojia edustavat järjestöt, kaksi<br />

luomuviljelyn ja valmistuksen tutkimuslaitosta<br />

sekä luomupiirien edustajia.<br />

Norjan elintarvikevirasto on vastuussa<br />

paneelin työskentelystä ja sitä valvoo maatalousministeriö.<br />

Varsin kattavan paneelin<br />

tehtävänä on työstää ja pohtia lainsäädännöllisiä<br />

asioita. Ensimmäinen paneelin<br />

kokous oli syyskuun lopussa.<br />

Yritysvierailuilla tutustuttiin<br />

luomukeruualan toimintaan<br />

Viimeinen päivä oli varattu yritysvierailuille.<br />

Aiempina vuosina kokouksen yhteydessä<br />

on käyty luomumaatiloilla, tällä<br />

kertaa vierailut koottiin luomukeruutuotteiden<br />

ympärille.<br />

Valkea poro<br />

lumosi matkalaiset.<br />

Pitkospuita<br />

pitkin suon<br />

yli – aamukävelylläluomumetsässä<br />

edessä Ginta<br />

Dzerkale Latviasta<br />

ja Eve<br />

Ader Virosta,<br />

takana ensimmäisenä<br />

Robert Landberg<br />

Lind<br />

Tanskasta.<br />

Aamu alkoi kävelyretkellä Pohtimolammen<br />

ympäri, joka on otollista seutua<br />

kaikenlaisille marjoille. Mustikoista oli<br />

jäljellä enää varpuja ja suomuuraimesta<br />

lehtiä, mutta puolukkaa ja karpaloita oli<br />

runsaasti. Kauniina alkanut ruska lumosi<br />

kokousväen ja marjojen maku viehätti.<br />

Ajoimme linja-autolla Kemijärven kautta<br />

Savukoskelle. Matkan aikana tapasimme<br />

useita poroja, ja niitä oli pakko pysähtyä<br />

kuvaamaan – ihmeellinen kotieläin, joka<br />

elää ja kulkee vapaasti.<br />

Savukoskella tutustuimme Korvatunturin<br />

Maan Osuuskuntaan, joka ostaa vuosittain<br />

luomumarjoja ja valmistaa niistä<br />

luomumehuja, -hilloja ja -kastikkeita.<br />

Yrityksen vetäjä Pirjo Wessman esitteli<br />

luomutuotteiden valmistusprosessia sekä<br />

keruutuotteiden ostotoimintoja. Kokous-

väki kyseli a<strong>kt</strong>iivisesti keruukartoista ja<br />

-alueista, poimijoista ja heidän kouluttamisestaan.<br />

Toimintatavat vakuuttivat<br />

kuulijansa.<br />

Osuuskunnalla oli samoissa tiloissa<br />

oma myymälä, josta saimme ostaa tuliaisia<br />

kotiin: ihania luomumarjatuotteita, erilaisia<br />

poronlihavalmisteita sekä käsitöitä<br />

poronsarvista ja lampaanvillasta.<br />

Lounasta söimme kuuluisassa Samperin<br />

Savotassa Kemijoen pauhatessa ulkopuolella.<br />

Sodankylän torilla seurattiin<br />

luomupuolukan vastaanottoa<br />

Matka jatkui Sodankylän torille. Paikalla<br />

toimii yksi Lapin suurimmista luomukeruutuotteiden<br />

ostopisteistä. Ostajia oli<br />

paikalla kaksi, meitä kiinnostivat luomumarjat.<br />

Leo Tossavainen Lapin 4H-piiristä vastaa<br />

torilla luomukeruutuotteiden ostoista<br />

ja tekee työtä alihankkijana Riitan Herkulle.<br />

Alihankkijana he vastaavat kaikesta<br />

ostopisteen kirjanpidosta.<br />

Saimme seurata ihan oikeita tilanteita,<br />

joissa poimijat toivat luomupuolukoita<br />

vaa’alle. Jokaisesta erästä täytettiin tiedot<br />

vastaanottolomakkeisiin ja poimijat vahvistivat<br />

allekirjoituksellaan keränneensä<br />

marjat hyväksytyiltä alueilta.<br />

Paluumatkalla teimme nopean pysähdyksen<br />

Santa Parkiin – vieraiden piti saada<br />

lähettää kortti kotiin ihan oikean joulupukin<br />

postitoimiston leimalla.<br />

Väki oli tyytyväistä<br />

kokouksen antiin<br />

Kolmannen päivän päätteeksi oli loppupalaverin<br />

vuoro. Kokousväki oli todella<br />

tyytyväinen päivien antiin: esitykset olivat<br />

loistavia, keskustelut mielenkiintoisia ja<br />

uusia näkökulmia avaavia.<br />

Myös Lappi ja Pohtimolampi paikkana<br />

oli loistovalinta. Kaunis luonto ja oma rauha<br />

mahdollistivat tiiviin ja tehokkaan työskentelyn.<br />

Jälleen kerran todistimme, että<br />

”Need to meet”, ei vain ”Nice to meet”.<br />

▲<br />

▲<br />

Kokousväki seurasi<br />

tarkkaavaisesti esitystä.<br />

Ihanan punaiset luomupuolukat<br />

päätyivät virolaisen Riina<br />

Stepanovin pussiin.<br />

▲<br />

Luomutuliaisia hankittiin<br />

Korvatunturin Maan Osuuskunnan<br />

puodista.<br />

Ensi vuonna luomuväki kokoontuu<br />

Latviassa.<br />

Lämmin kiitos kaikille kollegoille ja yhteistyökumppaneille<br />

työpanoksesta kokouksen<br />

onnistumiseksi!<br />

4 / 2 0 0 8 • 31

MArIA TEIrIKKO, osastonjohtaja, <strong>Evira</strong><br />

AULI SUOJANEN, neuvotteleva virkamies, <strong>Evira</strong><br />

Kuntakierroksilla kuultua ja<br />

keskusteltua<br />

Vuoden 2008 aikana eviralaiset<br />

ovat tehneet 18 kuntakäyntiä eri<br />

puolille Suomea tavoitteena saada<br />

tietoa kuntien ajankohtaisista<br />

asioista, työtilanteesta ja kuntaviranomaisten<br />

elintarvikevalvontaa<br />

koskevista toiveista. Samalla on<br />

käyty läpi elintarvikeketjun viranomaisten<br />

yhteisiä ajankohtaisia<br />

asioita. Tässä artikkelissa käsitellään<br />

näiden kuntakäyntien antia.<br />

32 • 4 / 2 0 0 8<br />

Kunnalliset valvontaviranomaiset<br />

odottavat <strong>Evira</strong>lta apua työtaakkaansa.<br />

Sen sijaan että jokaisessa<br />

kunnassa pohdiskeltaisiin erikseen kohdekohtaista<br />

riskinarviointimenetelmää,<br />

alkutuotannon valvontalomakkeita tai<br />

omavalvonnan näytteenottotarpeita, <strong>Evira</strong>n<br />

tulisi laatia käytäntöön sopivia valvonnan<br />

työkaluja: malliasiakirjoja, ohjeita, napakoita<br />

muistilistoja ja toimintavarmoja san<strong>kt</strong>ioohjeita<br />

vakaviin rikkomustapauksiin.<br />

<strong>Evira</strong>n ja myös lääninhallitusten odotetaan<br />

antavan koulutusta, järjestävän<br />

pienimuotoisia työtapaamisia konkreettisista<br />

valvonta-asioista ja kehittävän uusia<br />

sähköisiä menettelyjä viranomaisten<br />

keskinäiseen vuorovaikutukseen. Huoli<br />

on myös elintarvikevalvonnan arvostuksesta.<br />

Monet kuntaviranomaiset olivat tyytyväisiä,<br />

kun saivat kuulla, että <strong>Evira</strong> on<br />

aloittanut useiden toiveiden kohteina<br />

olevien asioiden valmistelun.<br />

Pirkko Kostamo

Elintarvikevalvonta kaipaa<br />

”profiilin nostamista”<br />

<strong>Evira</strong>lta odotetaan rohkeita toimia elintarvikevalvonnan<br />

imagon kohottamiseksi.<br />

Osassa kuntia arvostuksen tai luottamushenkilöiden<br />

kiinnostuksen puute näkyvät<br />

voimavaroja jaettaessa ja pätevän henkilöstön<br />

saatavuudessa. Terveystarkastajat<br />

hakeutuvat yhä useammin muodissa olevaan<br />

ympäristönsuojeluun elintarvikevalvonnan<br />

sijasta.<br />

Esitettyä toivetta voidaan lähestyä<br />

miettimällä, mitä koko valvontaketjussa<br />

voidaan asian hyväksi tehdä. <strong>Evira</strong> voisi<br />

etsiä uusia tapoja viestiä elintarviketurvallisuuden<br />

ja -valvonnan tarpeellisuudesta,<br />

esimerkiksi palkita parhaita kunnallisia<br />

valvontayksiköitä tai teettää tutkimuksen<br />

siitä, kuinka kalliiksi erilaiset ruoan aiheuttamat<br />

sairastumiset ja ruokaskandaalit<br />

maksavat, jos valvonta ei toimi.<br />

Mutta myös kuntaviranomaisten tulisi<br />

tehdä työtä arvostuksensa lisäämiseksi<br />

esimerkiksi esittelemällä omaa työtään<br />

kunnallisille päätöksentekijöille ja viestimällä<br />

työn tuloksista kuntalaisille. Jos<br />

kuntalaiset arvostavat elintarvikevalvontaa,<br />

niin poliitikotkin ovat myötämielisiä<br />

voimavaratarpeille.<br />

Mutta aivan ensimmäiseksi kuntalaisten<br />

on tiedettävä, mitä oman kunnan elintarvikevalvonta<br />

tekee kuntalaisten hyväksi<br />

ja miten lähiviranomaisen tavoittaa, jos<br />

on kysyttävää tai halua valittaa elintarvikkeesta.<br />

Henkilöstövajaus ja useat isännät<br />

kuormittavat monia kuntia<br />

Monissa kunnissa on ympäristöterveydenhuollossa<br />

ja elintarvikevalvonnassa<br />

henkilöstövajausta. Yhtenä syynä tähän<br />

on se, että ympäristöterveydenhuollolle<br />

on useiden vuosikymmenien ajan sälytetty<br />

uusia tehtäviä voimavaroja juuri lisäämättä,<br />

pikemminkin päinvastoin.<br />

Selkeä ongelma on se, että voimavarat<br />

ja tehtävät tulevat hallinnossa eri teitä.<br />

Lisäksi tehtävien antajia on useita, ja he<br />

ovat vasta viime vuosina päässeet keskustelemaan<br />

siitä, miten vähimmillään<br />

puolikkaan terveystarkastajan aika ohjelmoidaan<br />

tupakkatuotteiden, leikkikentti-<br />

Kemijärvellä keskusteltiin muun muassa<br />

valvonnan laatuasioista ja tutustuttiin<br />

yksikön tiedostoihin. Kuvassa <strong>Evira</strong>n Auli<br />

Suojanen, Maija Hatakka ja Maria Teirikko<br />

sekä Kemijärven kunnasta Jyrki Mäkelä,<br />

Marjatta Rantala ja koneen ääressä<br />

en, hometalojen, alkutuotannon, pakkausmateriaalien,<br />

elintarvikkeiden tai niiden<br />

sivutuotteiden valvontaan.<br />

Tehtävien antajilta kaivataan realismia:<br />

monia uusia lakipaketteja on tullut valvottavaksi<br />

ja ohjeistus on osittain jäljessä.<br />

Kunnissa on jouduttu priorisoimaan töitä<br />

rankalla kädellä valvonnan kattavuuden<br />

ja tason kustannuksellakin.<br />

Kun valvonta tuli maksulliseksi, kertyvillä<br />

varoilla toivottiin saatavan lisävoimavaroja<br />

elintarvikevalvontaan. Joissakin<br />

kunnissa maksullisuuteen ei ole vieläkään<br />

päästy, koska maksutaksaa ei ole<br />

valmisteltu tai suunnitelmallista valvontaa<br />

ei voida henkilövajauksen vuoksi tehdä.<br />

Kaikki aika menee akuuttien asioiden<br />

hoitamiseen.<br />

Jotkut yksiköt ovat kuitenkin onnistuneet<br />

saamaan lisävoimia valvontamaksujen<br />

avulla, mutta useimmissa kunnissa tulot<br />

eivät ohjaudu elintarvikevalvontaan.<br />

Valvontaketjun työnjakoa<br />

on mietittävä uusiksi<br />

Kunnalliselle ympäristöterveydenhuollolle<br />

annetuista tehtävistä osa sopii hyvin<br />

paikallistasolle, osa on liian suuri pala<br />

pienelle valvontayksikölle. Hyviä esimerkkejä<br />

jälkimmäisestä ovat suuri erityiselintarvikkeita<br />

valtakunnallisesti ja vientiin<br />

valmistava toimija tai elintarvikepakkauksia<br />

valmistava kartonkitehdas, jolloin<br />

hallittavan erityslainsäädännön laajuus on<br />

melkoinen.<br />

Ongelmaan odotetaan tulevan apua,<br />

kun suuremmissa kuntayksiköissä on<br />

mahdollisuus erikoistua.<br />

Joskus suurikin kuntayksikkö voi olla<br />

liian pieni. Silloin tulisi miettiä sitä, voisivatko<br />

kunnat ostaa joidenkin kohteiden<br />

valvontapalveluja toiselta kunnalta tai<br />

huolehtisivatko valvonnasta valmisteilla<br />

olevat uudet alueorganisaatiot tai <strong>Evira</strong>.<br />

Keskustelussa esitettiin, että erikoistumista<br />

vaativia tehtäviä tulisi keskittää<br />

maassa niin, että valvonnan tietotaso ja<br />

laatu säilyy. Valvojalla tulisi olla riittävästi<br />

valvontakohteita, jotta vertailu on mahdollista<br />

ja kosketus säädöksiin ja annettuihin<br />

ohjeisiin säilyy.<br />

Työnjakoon kuuluu myös kysymys<br />

siitä, mitä <strong>Evira</strong>n rooliin kuuluu: pääpaino<br />

on toki elintarvikevalvonnan suunnittelussa,<br />

ohjauksessa ja kehittämisessä.<br />

Päällimmäiset pyynnöt koskivat ohjeiden<br />

ja työkalujen valmistelua kuntien työn<br />

helpottamiseksi ja koulutuksen tarjoamista<br />

eri puolella Suomea sekä tietojen vaihdon<br />

helpottamista. Toiveena oli, että jokaisen<br />

kuntayksikön ei tarvitsisi ”keksiä pyörää”<br />

uudestaan.<br />

Erityisesti esille tulivat kohdekohtaiseen<br />

riskinarviointiin, alkutuotannon valvontaan<br />

ja omavalvonnan näytteenottoon<br />

sopivat työkalut. Varsinkin pohjoisessa<br />

keskusteltiin myös sähköisten välineiden<br />

ja menettelyjen käyttöönotosta koulutuksessa,<br />

että matkoihin ja tiedonvaihtoon ei<br />

menisi niin paljon aikaa ja varoja.<br />

Näytteenotto ja tutkimukset,<br />

unohdetut valvontavoimavarat<br />

Sitä mukaa kun kunnallisia elintarvikelaboratorioita<br />

on yksityistetty, näytteenotto<br />

ja analysointi valvonnan keinona ovat<br />

vähentyneet. Elintarvikelaki edellyttää,<br />

että omavalvontasuunnitelmaan liitetään<br />

tarvittaessa näytteenotto- ja tutkimussuunnitelma,<br />

mutta usein se puuttuu eivätkä<br />

kunnan viranomaiset osaa sitä aina vaatia<br />

eivätkä tiedä, mitä pitäisi tutkia.<br />

Vaikka valvontaa voidaan kotimaassa<br />

tehdä tarkastuksin valvontakohteessa,<br />

kaikki seikat eivät selviä ilman tutkimuksia.<br />

Tämä koskee niin mikrobiologista,<br />

kemiallista kuin fysikaalistakin turvallisuutta.<br />

Ruokamyrkytykset, vaaralliset määrät<br />

vieraita aineita, merkitsemättömät allergeenit<br />

tai häiriöt lisäaineiden tai vitamiinien<br />

määrissä osoittavat, että analyysit<br />

valvonnan keinona ovat tarpeen. Näytteenotto<br />

suunnataan elintarvikeketjun<br />

analysoitaviin riskeihin. Osa toimijoista<br />

on omavalvontasuunnitelman osana<br />

pystynyt ne jo määrittämään tai oppinut<br />

sisällyttämään nämä asiat omavalvontaan<br />

”kantapään kautta”.<br />

Näytteenotossa ja analysoinnissakin on<br />

tärkeää, että maahantuojia ja kotimaan<br />

valmistajia kohdellaan yhdenvertaisesti,<br />

samoin kuin elintarvikealan toimijoita eri<br />

puolilla Suomea.<br />

toimijoiden omavalvonta on tärkeä<br />

osa turvallisuuden varmistamista<br />

Valvonnan kohdentamista ja kehittämistä<br />

varten meillä tulee olla tietoa sekä maahantuotujen<br />

että kotimaisten elintarvikkeiden<br />

mikrobiologisesta laadusta, vierasainepitoisuuksista,<br />

lisäainesäädösten<br />

noudattamisesta tai koostumuksen paikkansapitävyydestä.<br />

Osaan näistä kertyy<br />

tietoa <strong>Evira</strong>n valvontaohjelmissa, mutta<br />

suuriakin aukkoja on.<br />

Nykytilanteessa kuntavalvonnassa ei<br />

juuri riitä voimavaroja valvoa elintarvikkeiden<br />

koostumusta ja turvallisuutta. Siksi<br />

on tärkeää, että ne ovat mukana ainakin<br />

toimijoiden omavalvonnassa. Tätä osoittaa<br />

muun muassa se, että useimmiten tiedot<br />

Elina Kostamovaara. ▲<br />

4 / 2 0 0 8 • 33

terveydelle vaarallisten kotimaisten elintarvikkeiden<br />

takaisinvetotarpeista tulevat<br />

esiin toimijan omavalvonnassa.<br />

<strong>Evira</strong> on parhaillaan laatimassa ohjetta<br />

omavalvontaan ja viranomaisvalvontaan<br />

liittyvästä näytteenotosta. Ohjeessa tullaan<br />

aluksi keskittymään mikrobiologisten<br />

normien valvontaan. Myöhemmin ohjetta<br />

laajennetaan koskemaan kemiallisia ja fysikaalisia<br />

riskejä.<br />

raportointi yksinkertaiseksi<br />

ja sähköiset keinot käyttöön<br />

Kunnat ovat vuosien mittaan usein esittäneet<br />

tuskastumisensa valtion eri viranomaisten<br />

pyytämiin raportteihin. Nyt lisätiedon<br />

tarvitsijana on myös EU:n komissio<br />

EU-säädöksiin perustuen.<br />

Esimerkiksi EU:n rehu- ja elintarvikealan<br />

valvonta-asetus (882/2004) edellytti<br />

viime keväänä nopeaa Suomen elintarvikeketjun<br />

kansallisen valvontasuunnitelman<br />

2007–2011 mukaista raportointia,<br />

joka tuli aikaisemman raportoinnin päälle<br />

ja väliin.<br />

Kaikki kunnat odottavat helpotusta ja<br />

synkronointia valvontasuunnitelmien laatimisessa<br />

sekä valvontatietojen raportoinnissa.<br />

Sähköiseen tiedonsiirtoon toivotaan<br />

päästävän pian.<br />

Uusia sähköisiä menettelyjä kaivataan<br />

myös tietojen vaihtoon ja vuoropuheluun<br />

valvontaketjun viranomaisten kesken.<br />

Kuluttajaviraston viranomais-ekstranet<br />

otettiin usein malliksi siitä, kuinka hyvin<br />

34 • 4 / 2 0 0 8<br />

valvovan viranomaisen tarvitsema tieto<br />

löytyy.<br />

<strong>Evira</strong>ssa ekstranetin työstäminen onkin<br />

aloitettu ja siihen aiotaan sisällyttää<br />

myös intera<strong>kt</strong>iivisia keskustelupalstoja ja<br />

mahdollisuutta kommentoida valmisteilla<br />

olevia asiakirjoja. Kuntien toivomusten<br />

mukaisesti <strong>Evira</strong> myös kehittää internetiään<br />

ja asiakaspalveluaan.<br />

pakkokeinojen käyttöön tarvitaan<br />

ohjeita ja yhtenäistä linjaa<br />

Suomessa neuvontaa pidetään perinteisesti<br />

parhaana ja oikeana toimijoiden ohjauskeinona.<br />

Kuitenkin joskus kunnissa<br />

tuskastutaan siihen, että mitkään neuvot<br />

eivät riitä. Toimijat jättävät vuosi vuodelta<br />

lupaamansa korjaukset tekemättä.<br />

Eri kunnissa on kehittynyt vähitellen<br />

omat tapansa vetää raja neuvonnan ja<br />

pakkokeinojen välille. Jossain kunnassa<br />

toimijaa ”neuvotaan neuvomasta päästyä”,<br />

kun taas toisessa kunnassa käytetään jo<br />

tehokkaasti elintarvikelain mahdollistamia<br />

san<strong>kt</strong>ioita. Tämä ei tietenkään ole reilua<br />

toimijoille, joita näin ollen kohdellaan eri<br />

tavoin riippuen paikkakunnasta. Toinen<br />

verrokkiryhmä ovat maahantuojat, jotka<br />

eivät saa tuotteitaan ensimmäistäkään<br />

kertaa maahan, jos virhe havaitaan eikä<br />

epäkohtaa voida korjata.<br />

Yhtenäisen linjan luomiseksi pakkokeinojen<br />

käytössä on paljon tekemistä.<br />

Linjanvetoon on pyritty muun muassa<br />

takaisinveto-ohjeiden liitteenä olevilla<br />

Pirkko Kostamo<br />

Pienessä Posion kunnassa<br />

ponnistellaan<br />

eteenpäin puolikkaalla<br />

terveystarkastajan viralla<br />

ja tehdään työtä viran<br />

kokopäiväistämiseksi.<br />

Kuvassa Saara Kuusela,<br />

Päivi Klemola ja Tuija<br />

Hukkanen.<br />

ohjeilla, jotka koskevat esimerkiksi ilmoittamattomia<br />

allergeeneja tai hyväksymättömiä<br />

muuntogeenisiä ainesosia.<br />

Lisää ohjeita ja linjanvetoja tarvitaan muun<br />

muassa mikrobi-, vierasaine-, lisäaine- ja<br />

pakkausmerkintävirheiden pakkokeinojen<br />

osalta.<br />

Olisi hyvä, jos virheen vakavuus ja siitä<br />

johtuvat toimenpideraamit olisivat etukäteen<br />

sekä toimijoiden että viranomaisten<br />

tiedossa, vaikka yksityiskohdat tuleekin<br />

tapauskohtaisesti ottaa huomioon yksittäistä<br />

toimenpidettä harkittaessa.<br />

Oikeudellisten asioiden selkeyttämiseksi<br />

hallinnollisten pakkokeinojen käytöstä<br />

on <strong>Evira</strong>lta tulossa ohjeet vuoden<br />

loppuun mennessä.<br />

<strong>Evira</strong>laisten toivotaan<br />

olevan helposti tavoitettavissa<br />

Eri kunnissa puhuttiin monista muistakin<br />

asioista.<br />

Valvonnan laadusta käytiin mielenkiintoista<br />

keskustelua. Laitosten uudelleenhyväksyminen,<br />

alkutuotannon tarkastukset,<br />

omavalvonnan edistäminen ja kuntiakin<br />

työllistävät EU-missiot puhuttivat. Keskeisempiä<br />

säädöksiä ja ohjeita toivottiin<br />

toimijoiden ymmärtämällä kielellä muun<br />

muassa venäjäksi ja turkiksi.<br />

Monen toive oli, että eviralaiset olisivat<br />

paremmin tavoitettavissa.

Kaikki elintarvikkeet tulevat tavalla<br />

tai toisella kosketukseen<br />

erilaisten materiaalien ja tarvikkeiden<br />

kanssa.<br />

Valmiin elintarvikkeen ja sen laadun hyväksi<br />

tehty työ menee hukkaan, jos tuote<br />

viime vaiheessa pakataan materiaaliin, josta<br />

siirtyy siihen terveydelle haitallisia aineita.<br />

Tämän vuoksi toimijoiden on tärkeää<br />

varmistua konta<strong>kt</strong>imateriaalien turvallisuudesta.<br />

Turvallisuusvaatimukset on asetettu<br />

monissa EU-säädöksissä. Tuotantoketjussa<br />

materiaalivalmistajan vastuulla on saattaa<br />

markkinoille vain turvallisia ja vaatimustenmukaisia<br />

materiaaleja. Toimijat välittävät<br />

nämä tiedot toisilleen käyttämällä vaatimustenmukaisuus-ilmoituksia.<br />

Elintarvikevalmistajalla tai -pakkaajalla<br />

on vastuu materiaalin oikeasta käytöstä.<br />

Välineitä GMp:n toteutukseen<br />

Konta<strong>kt</strong>imateriaalien valmistajia ja markkinoijia<br />

koskeva hyvien tuotantotapojen<br />

velvoite (ns. GMP-asetus) astui voimaan<br />

1.8.2008. Se merkitsee lakisääteistä omavalvontavelvoitetta<br />

materiaalien valmistajille ja<br />

markkinoijille.<br />

Konkreettisiksi soveltamisohjeiksi käyvät<br />

hyvin standardi SFS-EN 15593 elintarvikepakkausten<br />

tuotantohygienian hallinnasta<br />

sekä kaksi Pohjoismaiden ministeriöneuvoston<br />

TemaNord-julkaisua 1 .<br />

Konta<strong>kt</strong>imateriaalialan vaatimusten to-<br />

PIrKKO KOSTAMO, ylitarkastaja, tuoteturvallisuusyksikkö, <strong>Evira</strong><br />

Hyvät tuotantotavat varmistavat<br />

konta<strong>kt</strong>imateriaalin turvallisuutta<br />

Elintarvikkeen kanssa kosketukseen<br />

joutuvien konta<strong>kt</strong>imateriaalien<br />

valmistuksessa on noudatettava<br />

hyviä tuotantotapoja (GMP).<br />

<strong>Evira</strong> tarkasti syksyllä 2008<br />

yhdessä kuntien valvontaviranomaisten<br />

kanssa hyvien tuotantotapojen<br />

toteutumista konta<strong>kt</strong>imateriaalialan<br />

yrityksissä.<br />

teutumisen valvonnassa noudatetaan<br />

elintarvikelakia. Näin ollen<br />

konta<strong>kt</strong>imateriaalialan valvontaviranomaiset,<br />

näiden toimivaltuudet<br />

ja -velvoitteet sekä hallinnolliset<br />

toimenpiteet ovat samat kuin<br />

elintarvikese<strong>kt</strong>orilla.<br />

Lähtökohta valvonnalle on,<br />

että kohteet ovat tiedossa, minkä<br />

johdosta konta<strong>kt</strong>imateriaalikohteet<br />

ja niiden valvontatiedot<br />

rekisteröidään uuteen elintarvikevalvonnankuntatietojärjestelmään.<br />

Pekka Rissanen<br />

pioneeriluonteinen<br />

valvontaproje<strong>kt</strong>i<br />

Parin viime vuoden aikana on<br />

tullut voimaan monta merkittävää<br />

turvallisuutta parantavaa säädöstä,<br />

minkä vuoksi <strong>Evira</strong> on tänä<br />

vuonna lisännyt valvojien koulutusta<br />

ja toimijoiden neuvontaa.<br />

Vaatimustenmukaisuuden kokonaisuuden<br />

hahmottaminen ja hallitseminen konta<strong>kt</strong>imateriaalien<br />

alalla on erityisen haasteellinen<br />

tehtävä. Ylitarkastaja Merja Virtanen<br />

on syksyn aikana tehnyt pioneeriluonteista<br />

proje<strong>kt</strong>ityötä tarkastaessaan konta<strong>kt</strong>imateriaalien<br />

valmistusta yhdessä kuntien valvontaviranomaisten<br />

kanssa eri puolilla maata.<br />

Proje<strong>kt</strong>in tavoitteena on:<br />

- levittää konta<strong>kt</strong>imateriaalien vaatimustenmukaisuuteen<br />

liittyvää tietoa,<br />

- ohjata ja kouluttaa sekä valvojia että yrityksiä,<br />

- herättää yritykset tiedostamaan oma vastuunsa,<br />

- hankkia tietoa kuntien valvontamenettelyistä<br />

konta<strong>kt</strong>imateriaalialalla ja<br />

- yhtenäistää valvontaa.<br />

ohjaus otettu hyvin vastaan<br />

Sekä yrityksen omavalvontasuunnitelman<br />

sisällön (hyviä tuotantotapoja koskeva laadunhallintajärjestelmä)<br />

että omavalvonnan<br />

Quality Manager Kielo Härmälä (kuvassa keskellä) Stora<br />

Enson Imatran tehtailta esitteli marraskuussa tehtaan<br />

tuotantoprosessia ylitarkastaja Merja Virtaselle <strong>Evira</strong>sta ja<br />

terveystarkastaja Tiina Päätalolle Imatran kaupungilta.<br />

toteutuksen arviointia varten laadittiin tarkastuslomake<br />

edellä mainitun ohjeistuksen<br />

pohjalta. Tarkastusten sujuvuuden varmistamiseksi<br />

pyrittiin yritysten omavalvontasuunnitelmat<br />

saamaan etukäteen tarkasteltaviksi.<br />

Valvontaviranomaiset ovat toivottaneet<br />

uusimuotoisen ohjauksen tervetulleeksi. Yritykset<br />

ovat suhtautuneet valvontakäynteihin<br />

pääosin myönteisesti. Proje<strong>kt</strong>issa käytettyjen<br />

menettelyjen toivotaan yhtenäistävän<br />

konta<strong>kt</strong>imateriaalialan toimijoiden valvontaa<br />

koko Suomen alueella.<br />

Tähän mennessä tehdyt tarkastukset ovat<br />

osoittaneet, että hyviä tuotantotapoja ja niihin<br />

liittyviä menettelyjä koskeva tietotaito<br />

on yrityksissä hyvin eritasoista. Proje<strong>kt</strong>in<br />

tuloksia esitellään <strong>Evira</strong>n seminaarissa ensi<br />

vuoden alussa.<br />

1 TemaNord 2008:517 ja ANP 2008:709 Food Contact Materials,<br />

In-house Documentation and Traceability, Nordic<br />

check list to industry and trade ja TemaNord 2008:515<br />

Report: Paper and Board Food Contact Materials<br />

4 / 2 0 0 8 • 35

SArI TIIrO | teksti<br />

VEIKKO SOMErPUrO | kuvat<br />

Jaakko Kulta<br />

36 • 4 / 2 0 0 8<br />

Kokki Kolmosen kanssa hengästyy:<br />

tuhansien puheiden,<br />

satojen tv-ohjelmien ja kymmenien<br />

kirjojen mies ehtii yhden<br />

aamiaisen aikana todistaa, että<br />

lähiruoka on parasta ja isoäiti<br />

oikeassa. Suomalaiselle ruokakulttuurille<br />

hän on kullanarvoinen.<br />

Jo ansioluetteloa lukiessa tuntuu<br />

henki loppuvan, ja meno vain<br />

kiihtyy, kun päästään keskustelemaan<br />

aamiaispöytään. (Tarjolla on<br />

muun muassa porkkanapaloja, lohi-<br />

ja kinkkuleikevoileipiä ja veriohukaisia<br />

sekä palan painikkeeksi puolukkamehua.)<br />

Jaakko ”Kokki” Kolmosella on sana<br />

hallussaan ja varmat mielipiteet.<br />

– Meillä on nyt Suomen historian<br />

lihavimmat, allergisimmat ja sairaimmat<br />

lapset, puhumattakaan aikuisista.<br />

Syömme ruokaa, jota emme tunne ja<br />

josta meillä ei ole tietoa. Suomalaiset<br />

eivät ole oppineet lukemaan tuoteselosteita.<br />

Mutta on opetusneuvos Kolmosella<br />

esittää raikkaan kuuloisia ratkaisujakin.<br />

– Terveystieto, kotitalous ja liikunta<br />

pitää saada kouluissa uuteen arvoon.<br />

Miksi näitä tunteja ei voitaisi vetää englanniksi!<br />

Tai seudun omalla murteella.<br />

kotimaista sen olla pitää<br />

Palataan ruokaan ja sen alkuperään.<br />

– Suomessa ja Ruotsissa on maailman<br />

puhtaimmat maaperät ja vesistöt.<br />

Täällä tuotettu ruoka on puhdasta, kos-<br />

Jaakko Kolmonen purskuttelee suussaan<br />

kotimaista kylmäpuristettua rypsiöljyä,<br />

kehuu sen makua ja ravintoarvoa. – Lukekaa<br />

tuoteselosteet! Eräs koulupoika ihmetteli<br />

avokadotahnan etikettiä lukiessaan,<br />

miksi siinä on 1,5 prosenttia avokadoa,<br />

saman verran suolaa ja loppu jotain aivan<br />

muuta.

– Huonot taloudelliset ajat tekevät<br />

ruokakulttuurillemme hyvää. Kun<br />

ihminen ryhtyy ajattelemaan, mihin<br />

rahansa laittaa, hän siirtyy aivan kuin<br />

huomaamattaan terveellisempään<br />

ruokaan, Kolmonen sanoo.<br />

ka paskan ja lannan ero lannoituksessa<br />

on meillä oikein ymmärretty. Keski-Euroopan<br />

apulannat ovat tulleet Aasiasta tai<br />

Marokosta, meidän apulantamme tulee<br />

Siilinjärveltä.<br />

– Viralliset puheet alkavat aina niin,<br />

että EU:ssa elintarviketuotannon tila on<br />

hyvä. Tällaista ei saisi ääneen sanoa, mutta<br />

sanonpa kuitenkin: maaperä Keski- ja<br />

Etelä-Euroopassa on saastunutta. Esimerkiksi<br />

durumvehnäpastaa ei saisi syöttää<br />

lapsille kuin ani harvoin.<br />

Vakuudeksi hän näyttää toimittamaansa<br />

keittokirjaa (2007), joka kertoo, että<br />

Rooman lentokenttä sijaitsee keskellä<br />

durumvehnäpeltoja.<br />

Jos on tähän mennessä kuunnellut<br />

lähiruoan ylistäjiä terveen kriittisesti, alkaa<br />

epäillä itseään viimeistään nyt, kun<br />

Jaakko Kolmonen lorauttaa tilkan kotimaista<br />

kylmäpuristettua rypsiöljyä kahvikuppiin,<br />

hörppää ja purskuttaa posket<br />

pullollaan.<br />

– Hyvää on. Ja mukana omegat 3 ja 6<br />

sekä E-vitamiini. Terveellisempää, puhtaampaa<br />

ja maukkaampaa kuin oliiviöljy,<br />

usko pois!<br />

Evakkoreestä tv-kasvoksi<br />

Kolmonen mielellään kärjistää ja provosoi<br />

– ja tempaa mukaansa. Eipä ihme, että<br />

hänen puheensa suomalaisen ruokakulttuurin<br />

vaalimisen tärkeydestä on vakuuttanut<br />

suomalaiset ylimpiä päättäjiä myöten.<br />

Hallituksen iltakoulukin tuli tutuksi, kun<br />

pääministeri kutsui Suomen Keittiömestarien<br />

liiton esittelemään näkemyksiään.<br />

Intohimoista asennetta ruokaan selittänee<br />

ainakin osaksi miehen karjalaistausta.<br />

Evakkoreessä Juankoskella syntyneen,<br />

maamojen rinnoista ravintonsa imeneen<br />

poikalapsen tie vei monen maakunnan<br />

kautta kokkioppilaaksi Jyväshoviin, sieltä<br />

pian ravintolakoulu Perhoon Helsinkiin ja<br />

sitten ravintola- ja hotellikeittiöiden kautta<br />

Vaasan Höyrymylly Osakeyhtiöön suurtalousasiakkaiden<br />

neuvojaksi.<br />

Se olikin Kolmosen viimeinen työpaikka<br />

palkansaajana; vuodesta 1972 hän on<br />

toiminut freelance-keittiömestarina, toimittajana<br />

ja tietokirjailijana.<br />

Koko kansan julkkikseksi Jaakko Kolmonen<br />

ponnahti 1970-luvun alussa, kun<br />

hän yhdessä kollegansa Veijo Vanamon<br />

kanssa alkoi vetää Patakakkonen-ohjel-<br />

maa televisiossa. Ohjelma jatkui yli 25<br />

vuotta. Sen jälkeen Jaakkoa ja Veijoa on<br />

kysytty mukaan ohjelmaformaatteihin,<br />

mutta miehet ovat kieltäytyneet.<br />

– Nykyisin raha sanelee tv-ohjelmien<br />

sisältöä. Ruokaohjelmissa ei pitäisi käyttää<br />

sponsoroituja ulkomaisia raaka-aineita<br />

vaan suosia kotimaista, terveellistä lähiruokaa,<br />

Kolmonen toteaa.<br />

Nuorissa on tulevaisuus<br />

Perheen Jaakko Kolmonen perusti Varsinais-Suomesta<br />

kotoisin olevan maatalon<br />

tyttären kanssa, jolla myös on ruoka-alan<br />

koulutus. Kokki Kolmonen -brändin rakentamisessa<br />

pätee vanha totuus, että jokaisen<br />

menestyneen miehen takana on<br />

nainen; ilman puolison tiedonhankinta- ja<br />

organisointikykyjä uraa tekevä mies olisi<br />

useimmiten ollut väärässä paikassa väärään<br />

aikaan. Itä ja länsi ovat kohdanneet<br />

antoisasti myös perheen ruokapöydässä.<br />

Kolmosten kolmesta lapsesta yksi, Petri<br />

Kolmonen, on ruoan ammattilainen ja<br />

kauppias. Lastenlasten ammatinvalinnoista<br />

ei vielä tiedä, mutta nuoret ovat Jaakon<br />

sydäntä lähellä: hän on opastanut Suolaa<br />

ja pippuria -ohjelman nuoria kokkeja, laa-<br />

tinut keittokirjan yhdessä nuorten kanssa<br />

ja ollut koulun kulinaarikerhon päivällisvieraana<br />

isoisän roolissa.<br />

– Kokkikerhot ovat mainioita ruokakulttuurin<br />

edistäjiä. Hygieniapasseja ei<br />

niihin osallistuvilta nuorilta pidä vaatia,<br />

Kolmonen linjaa.<br />

isoäitien keittotaito kunniaan<br />

Monenmoista tunnustusta ja arvostusta<br />

saanut, reseptien Lönnrotiksikin tituleerattu<br />

Kolmonen katsoo, että suurin ansio<br />

kuuluu muille: kaikille niille ihanille<br />

ihmisille, joiden kanssa hän on saanut<br />

työtään tehdä.<br />

Ja on yksi ryhmä, joka ansaitsisi erityisen<br />

tunnustuksen.<br />

– Ennen kuin poistun täältä maan<br />

päältä, toivoisin näkeväni, että isoäitien<br />

taidot nostetaan kunniaan. Isoäidit olivat<br />

kemistejä, fyysikoita, ravitsemuksen asiantuntijoita.<br />

He tekivät ruokaa siltä pohjalta,<br />

että sairauksilta vältyttäisiin. Monet yhdistelmät<br />

ovat isoäitien keksimiä, ja niistä<br />

nykyopiskelijat nyt väittelevät.<br />

Lisää Kokki Kolmosen tietoiskuja osoitteessa<br />

www.kokkikolmonen.com.<br />

jaakko kolmonen<br />

- mukana yli 700 ravintoaiheisen tv-ohjelman teossa<br />

- toimittanut noin 40 kirjaa<br />

- valtion tiedonjulkistamispalkinto 1988<br />

- stipendejä jakava nimikkorahasto Alfred Kordelinin säätiön yhteyteen 1991<br />

- Suomen tietokirjailijat ry:n tunnustuspalkinto 1994<br />

- Liikesivistysrahaston Heinon Tukku Oy:n tunnustuspalkinto suomalaisen ruokakulttuurin<br />

eteen tehdystä työstä 2004<br />

- opetusneuvoksen arvonimi 2007<br />

4 / 2 0 0 8 • 37

HANNU KASKINEN | teksti<br />

KrISTIINA KANErVA | kuvat<br />

Sertifioitu siemen takaa satonäkymät<br />

Sertifioitu eli <strong>Evira</strong>n siementarkastusyksikön<br />

hyväksymä siemen<br />

on oikeaa lajiketta, itää hyvin eikä<br />

siinä ole kasvitauteja tai rikkakasveja.<br />

Tärkeintä on siemenen<br />

hyvälaatuisuus.<br />

<strong>Evira</strong>n siementarkastusyksikkö<br />

Loimaalla tuottaa hyvälaatuista<br />

siementä pelloille ja puutarhoihin.<br />

Yksikölle kuuluvat kylvösiementuotannon<br />

virallinen tarkastus ja<br />

valvonta. Kaiken Suomessa markkinoi-<br />

38 • 4 / 2 0 0 8<br />

tavan kylvösiemenen tulee olla sertifioitua.<br />

Sertifiointi tarkoittaa koko tarkastusprosessia,<br />

joka alkaa kesän viljelystarkastuksissa<br />

pelloilla ja kenttäkoetarkastuksissa<br />

Loimaan koekentillä sekä jatkuu<br />

näytteenotoilla ja laboratorioanalyyseilla.<br />

Kun kaikki nämä vaiheet ovat kunnossa,<br />

<strong>Evira</strong> tekee sertifiointipäätöksen eli antaa<br />

luvan markkinoida siementä.<br />

Kaikki tarkastusvaiheet ovat työllistäviä.<br />

Viljelystarkastuksessa tarkastaja kävelee<br />

kaikki pellot läpi. Loimaalla kenttäkoetarkastusalaa<br />

on kuutisen hehtaaria<br />

ja tuhansia peltoruutuja. Sisätiloissa<br />

käydään suurennuslasilla läpi siementen<br />

yksityiskohtia. Siemensertifiointi työllistää<br />

Loimaalla noin 40 henkilöä.<br />

Vasta kolmannes sertifioidaan<br />

<strong>Evira</strong> tähtää siihen, että kaikki siemen olisi<br />

sertifioitua. Onnistuminen on toistaiseksi<br />

keskimäärin 30-prosenttista. Esimerkiksi<br />

rypsillä, nurmikasveilla ja perunalla osuus<br />

on tätä korkeampi.<br />

Valtaosa Suomessa käytetystä siemenestä<br />

on niin sanotusti tilan omaa<br />

siementä, omassa kuivurissa lajiteltua.<br />

Yksikönjohtaja Hanna Kortemaa <strong>Evira</strong>n<br />

siementarkastusyksiköstä toteaa, että sertifioidun<br />

tai oman siemenen käyttö on<br />

viljelijän valinta.<br />

– Viljelijä valitsee, millaista satoa ja laatua<br />

hakee sekä millaisia tuotantopanoksia<br />

siihen käyttää. Ammattitaitoiset viljelijät<br />

käyttävät sertifioitua siementä ja saavat<br />

laadukasta satoa, hän katsoo.<br />

Kortemaa toivoo, että viljelijä varmistaisi<br />

myös oman tilan siemenen laadun.<br />

Runsaasti kasvitautia sisältävää siementä<br />

ei pidä käyttää.<br />

– Viljelijän kannattaa miettiä hinta myös<br />

omalle työlleen. Hyvälaatuisen siemenen<br />

valmistaminen on käsityötä ja vie runsaasti<br />

aikaa. Jos viljelijä teettää laboratoriotestit,<br />

tilan oman siemenen käyttö ei tule juuri<br />

halvemmaksi kuin sertifioidun siemenen<br />

ostaminen, hän päättelee.<br />

Kortemaa uskoo, että maatilojen kasvun<br />

myötä viljelijöillä ei ole aikaa puuhastella<br />

oman siemenen kanssa. Näin sertifioidun<br />

siemenen käyttö kasvanee.<br />

Hukkakaura ja taudit pois pellolta<br />

Varsinkaan hukkakauran siemenet eivät<br />

saa levitä. Hukkakaura on viljojen ja nurmikasvien<br />

pahin ongelma. Erillinen hukkakauralaki<br />

velvoittaa jokaisen viljelijän<br />

torjumaan hukkakaurat pelloltaan.<br />

Joihinkin siemenperunan tauteihin<br />

suhtaudutaan yhtä vakavasti. Vaarallisia<br />

kasvintuhoojia, kuten peruna-ankeroista ja<br />

rengasmätää, vastustetaan erityislailla.<br />

Johanna Liinaharja-Poutanen tutkii<br />

siementen itävyyttä.

Taija Rantanen ja Sanna<br />

Uusitalo tarkastavat kasvuston<br />

yhtenäisyyttä.<br />

Perunansiemen ja perunan virukset<br />

testataan kasvianalytiikkayksikön laboratoriossa.<br />

Sertifioinnin vähimmäisvaatimukset<br />

tulevat EU:sta. Hukkakaurasta ja<br />

siemenlevintäisistä taudeista Suomella on<br />

tiukemmat vaatimukset kuin EU:lla.<br />

– Hukkakauran ja tautien lisäksi lajikesekaannukset<br />

ovat sertifioimattoman<br />

siemenen isoja riskejä. Vaikkapa mallastamossa<br />

ohran puhtaus on ensiarvoista.<br />

Hyvän siemenen käyttäytymisen tietää,<br />

mutta sekalainen ohra voi sekoittaa tuotannon,<br />

Hanna Kortemaa täydentää.<br />

Esimerkiksi kuluneen kesän jälkeen<br />

homeet alentanevat itävyyttä, jolloin siemenen<br />

peittaamisen tärkeys korostuu.<br />

Kortemaa suosittaa ajoissa selvittämään,<br />

onko ensi vuonna käytössä hyvälaatuista<br />

siementä.<br />

– Ison siemenpakkaamon kemialliseen<br />

käsittelyyn voi luottaa. Siemenkauppalaissa<br />

on jopa poikkeuksellisen tiukka<br />

lainsäädäntö ostajan hyväksi. Myyjä on<br />

korvausvelvollinen, jos siemenestä paljastuu<br />

jokin puute tai virhe, Kortemaa<br />

toteaa.<br />

Hän tietää tapauksen, jolloin ulkomailta<br />

hankitusta porkkanansiemenestä aiheutui<br />

puutarhaviljelijälle pahoja taloudellisia ongelmia.<br />

Tällöin siemenen myyjä Suomessa<br />

joutui vastaamaan vahingoista. Tarkastamattomasta<br />

siemenestä ei voi valittaa.<br />

Viljelystarkastuksesta näytteenottoon<br />

Markkinoille tulevasta lajikkeesta on<br />

laadittu lajikekuvaus. Tämä lajikeaitous<br />

katsotaan viljelys- ja kenttäkoetarkastuksissa.<br />

Ylitarkastaja Leena Pietilä selvittää, että<br />

siemenliike tai -pakkaamo tekee viljelystarkastuspyynnön<br />

<strong>Evira</strong>an 22. toukokuuta<br />

mennessä. Tiedot pyynnöstä siirretään<br />

pöytäkirjaan, joka lähetetään toimeksiantona<br />

tarkastajalle.<br />

Tarkastajat ovat joko eviralaisia tai<br />

<strong>Evira</strong>n kouluttamia. <strong>Evira</strong> ostaa pääosan<br />

viljelystarkastuksista maaseutukeskusten<br />

neuvojilta ja yksityisiltä tarkastajilta. Lisäksi<br />

siemenliikkeillä on <strong>Evira</strong>n hyväksymiä<br />

tarkastajia ja näytteenottajia.<br />

Viljelystarkastajia on ympäri maan noin<br />

80 ja näytteenottajia 70. Tarkastuksia tehdään<br />

noin 2 600 vuodessa.<br />

Hyväksytyn viljelystarkastuksen jälkeen<br />

näytteenottaja ottaa siemenerästä virallisen<br />

näytteen laboratoriotutkimuksia varten.<br />

Näyte otetaan kansainvälisen siementar-<br />

kastusjärjestön ISTA:n (International Seed<br />

Testing Association) sääntöjen mukaan.<br />

Sinetöity näyte toimitetaan kasvianalytiikan<br />

siemenlaboratorioon näytteenottopöytäkirjan<br />

kanssa.<br />

Verranteet kenttäkoetarkastuksessa<br />

Ylitarkastaja Sami Markkanen kertoo, että<br />

Loimaalla tehdään kenttäkoetarkastukset<br />

kaikille kantasiemenluokille. Samoille<br />

kauppaerille tehdään myös viljelystarkastus.<br />

Siementarkastusyksikössä on verrannenäyte<br />

kaikista markkinoilla olevista<br />

lajikkeista. Kenttäkoetarkastuksessa siemenerää<br />

verrataan verrannenäytteeseen.<br />

– OECD edellyttää, että kenttäkoeruuduista<br />

tehdään havaintoja läpi kasvukauden.<br />

Näin näkee kehityseroja. Jos kasvi<br />

alkaa esimerkiksi kukkia selvästi muita<br />

aiemmin, se merkitään ja sitä seurataan,<br />

Markkanen konkretisoi.<br />

Loimaalla on asiantuntija vehnälle,<br />

ohralle, kauralle ja ristipölytteisille kasveille.<br />

Lajikeaitous sallii siemenluokittain tietyn<br />

määrän poikkeavia yksilöitä. Jos raja<br />

ylittyy, lajike joko hylätään tai siemenluokkaa<br />

alennetaan.<br />

labran kiirehuippu maaliskuussa<br />

Loimaalla toimiva kasvianalytiikkayksikön<br />

siemenjaosto vastaa kylvösiemenen virallisista<br />

laboratorioanalyyseista. Analyysit<br />

määräytyvät siemenkauppa-asetuksista.<br />

Sertifiointijaosto vertaa tutkimustodistuksen<br />

laboratoriotuloksia laatuvaatimuksiin<br />

sekä tekee tulosten ja muiden erätietojen<br />

perusteella hyväksymis- tai hylkäyspäätöksen.<br />

– Kasvitaudeista olennaisia ovat siemenlevintäiset<br />

taudit, jotka voi torjua vain<br />

peittauksella. Viljojen nokitaudit ja ohran<br />

viirutauti ovat taudeista tavallisimpia.<br />

Niihin eivät kasvustoruiskutukset tehoa,<br />

erikoistutkija Sinikka Köylijärvi sanoo.<br />

Sertifiointia varten tarkastettavat siemenet<br />

ovat etusijalla. Sesonkiaikana maalishuhtikuussa<br />

muut näytteet joutuvat joskus<br />

odottamaan päivän pari. Köylijärvi<br />

toivookin, että näytteitä tulisi tasaisesti<br />

koko tarkastuskautena.<br />

– Mitä epävarmempi on tilan oman<br />

siemenen laatu, sitä useammin ostetaan<br />

laboratoriotarkastus <strong>Evira</strong>lta. Hankalina<br />

vuosina työmme lisääntyvät, hän toteaa.<br />

Vakuustodistus päättää prosessin<br />

Euroopassa säädettiin jo 1966, että viljojen<br />

itävyydeksi vaaditaan vähintään 85<br />

prosenttia. ISTA taas antaa analyysimenetelmät<br />

esimerkiksi puhtaan siemenen<br />

tulkitsemiseksi.<br />

– Kun viljelystarkastus-, kenttäkoe- ja<br />

laboratoriotiedot ovat koossa, voidaan<br />

tehdä sertifiointipäätös. Valtaosa vuosittaisista<br />

8 500 päätöksestä on selviä tapauksia,<br />

ylitarkastaja Ritva Vallivaara-Pasto<br />

kiteyttää.<br />

Sertifioidun siemenen tunnistaa pakkauksen<br />

virallisesta vakuustodistuksesta.<br />

Siitä ilmenevät siemenerän perustiedot,<br />

kuten laji, lajike, itävyys, tuhannen siemenen<br />

paino ja puhtaus.<br />

– Ostajan kannalta vakuustodistuksessa<br />

tärkeää on myös jäljitettävyys. Kauppaerän<br />

numero on yksilöivä. Siitä <strong>Evira</strong>n<br />

siementarkastusyksikkö pystyy selvittämään<br />

viljelyksen, jolla siemen on tuotettu,<br />

siemenen polveutumisen ja tuotantotavan,<br />

Vallivaara-Pasto täydentää.<br />

Lisätietoja: www.evira.fi ->Kasvintuotanto<br />

ja rehut ->Siemenet<br />

4 / 2 0 0 8 • 39

Ihmisten ja eläinten välillä siirtyviin<br />

taudinaiheuttajiin eli zoonooseihin<br />

kuuluu mm. ba<strong>kt</strong>eereita, viruksia,<br />

loisia ja sieniä. Zoonoosit voivat<br />

tarttua suoraan tai välillisesti eläimen ja<br />

ihmisen välillä. Välillinen tartunta voi tapahtua<br />

esimerkiksi elintarvikkeiden tai<br />

veden välityksellä.<br />

Monet merkittävimmistä ihmisten tartuntataudeista<br />

maailmassa ovat zoonooseja.<br />

Niistä osa aiheuttaa melko lieviä sairastumisia,<br />

mutta eräät, kuten raivotauti, johtavat<br />

kuolemaan. Ruokamyrkytysten aiheuttajina<br />

zoonoosien merkitys on huomattava.<br />

Zoonooseja tunnetaan yli 200 ja uusia<br />

tunnistetaan ajoittain. On siis selvää, että<br />

emme voi kattavasti seurata zoonooseja,<br />

ja lieneekö se edes tarpeen.<br />

Sattuma voi paljastaa taudin<br />

Käsityksemme zoonoositilanteesta riippuu<br />

pitkälle tavasta, jolla zoonoosien esiintyvyyttä<br />

seurataan. Yksinkertaistettuna<br />

seuranta tarkoittaa, että otetaan näytteitä,<br />

analysoidaan ne ja kootaan tulokset arvioitavaksi.<br />

Seuranta voidaan jakaa toteutustavan<br />

mukaan karkeasti a<strong>kt</strong>iiviseen ja<br />

satunnaiseen seurantaan.<br />

Q-kuumetta tutkitaan Suomessa lähinnä<br />

40 • 4 / 2 0 0 8<br />

SAArA rAULO, Zoonoosikeskuksen johtaja, <strong>Evira</strong><br />

Mitä tiedämme Suomen<br />

zoonoositilanteesta?<br />

Kesällä 2008 Suomesta löytyi<br />

ensi kertaa viitteitä Q-kuumeen<br />

aiheuttajasta, Yersinia-ba<strong>kt</strong>eerin<br />

todettiin aiheuttaneen ruokamyrkytysepidemian<br />

kotimaisen<br />

porkkanan välityksellä ja lemmikkikyyhkysistä<br />

löydettiin psittakoosia.<br />

Mitä tiedämme kotieläinten<br />

ja elintarvikkeiden zoonoositilanteesta<br />

Suomessa?<br />

myytäessä nautoja ulkomaille. Tämä on<br />

hyvä esimerkki satunnaisesti seurattavasta<br />

zoonoosista.<br />

Q-kuumeanalyysien määrä on vaihdellut<br />

vuosittain vientivilkkauden mukaan.<br />

Analyysitulosten pidempiaikainen seuranta<br />

ei ole ennen viime kesää antanut viitteitä<br />

Q-kuumeen aiheuttajan olemassaolosta<br />

Suomessa. Onko kotieläinten zoonoositilanne<br />

siis muuttunut?<br />

Kuten Q-kuume-esimerkki osoittaa, satunnainen<br />

seurantapa antaa vain karkean<br />

viitteen taudinaiheuttajan esiintyvyydestä,<br />

koska näyteotantaa ei ole ennalta suunniteltu<br />

ja näytteenottoon ryhdytään pääsääntöisesti<br />

muun syyn perusteella. Q-kuumeen<br />

aiheuttaja on voinut esiintyä maassamme jo<br />

pidempään: viimeisin kattavampi tutkimus<br />

kun on vuodelta 1952. Silloin viitteitä Qkuumeesta<br />

ei löydetty.<br />

Samaan tapaan satunnaisen seurannan<br />

avulla saamme ajoittain viitteitä myös muista<br />

zoonooseista, kuten esimerkiksi psittakoosista<br />

ja toksoplasmasta.<br />

a<strong>kt</strong>iivinen seuranta järjestelmällistä<br />

A<strong>kt</strong>iivinen seurantatapa poikkeaa satunnaisesta<br />

olennaisesti siinä, että näyteotanta,<br />

näytteenotto ja tutkimustapa on tarkasti<br />

ennalta sovittu. Lisäksi näytteiden määrä<br />

sovitetaan sellaiseksi, että riittävällä tarkkuudella<br />

saadaan arvio taudinaiheuttajan<br />

esiintymästä kohderyhmässä.<br />

A<strong>kt</strong>iiviseen tapaan meillä seurattavia<br />

zoonoseja on useita.<br />

Salmonellaa aiempaa vähemmän<br />

Kuluvalla vuosikymmenellä salmonellaa on<br />

esiintynyt tuotantoeläimillä selvästi vähemmän<br />

kuin 1990-luvulla. Vuonna 1995 salmonellaa<br />

esiintyi 0,8 prosentilla tutkituista<br />

teurasnaudoista ja 0,3 prosentilla tutkituista<br />

teurassioista. Viime vuosina vastaava tulos<br />

on ollut korkeintaan tai alle 0,2 prosenttia<br />

teurastettaville naudoilla ja sioilla.<br />

Muutos salmonellan esiintyvyydessä<br />

siipikarjassa on vieläkin huomattavampi.<br />

Vuonna 1995 salmonellaa esiintyi 3,15<br />

prosentilla tutkituista teurasparvista. Vuodesta<br />

2002 lähtien esiintyvyys tutkituissa<br />

teurasparvissa on ollut enää korkeintaan<br />

0,5 prosenttia.<br />

Salmonellaa on seurattu a<strong>kt</strong>iivisesti<br />

myös EU:n laajuisesti. Vuosina 2006–07<br />

toteutetussa kartoituksessa salmonellan<br />

esiintyvyyden teurassioissa todettiin vaihdelleen<br />

nollasta prosentista 29 prosenttiin<br />

jäsenmaasta riippuen. Samaan aikaan<br />

selvitettiin salmonellan esiintyvyyttä myös<br />

kalkkunoilla, joissa salmonellaa arvioitiin<br />

esiintyvän keskimäärin lähes joka kolmannella<br />

EU:ssa teuraaksi päätyvässä parvessa<br />

ja 13,6 prosentilla kasvatetuista siitosparvista.<br />

Suomesta salmonellaa ei todettu sioista<br />

eikä kalkkunoista lainkaan. Tulokset<br />

vahvistivat kansallisesti hyvän salmonellatilanteemme.<br />

Salmonellan esiintyvyys Suomessa tuotetussa<br />

lihassa on noudattanut esiintyvyyttä<br />

teuraseläimillä. Seurannan alussa vuonna<br />

1995 todettiin lihaleikkaamoista otetuista<br />

näytteistä salmonellaa 0,6 prosentilla tutkitusta<br />

naudanlihasta, 0,4 prosentilla tutkitusta<br />

sianlihasta ja peräti 9,4 prosentilla<br />

tutkitusta siipikarjanlihasta.<br />

2000-luvulla vuosittainen esiintyvyys lihanäytteissä<br />

on ollut keskimäärin 0,1 prosenttia<br />

tai alle, tuloksen ollessa useampana<br />

vuonna nolla prosenttia.<br />

EHEC- ja kampyloba<strong>kt</strong>eeria niukasti<br />

Kampyloba<strong>kt</strong>eerin ja Escherichia Coli -ba<strong>kt</strong>eerin<br />

(EHEC) pysyvä a<strong>kt</strong>iivinen seuranta<br />

käynnistettiin vuonna 2004.<br />

Kampyloba<strong>kt</strong>eerin vuositason esiintymä

oileriparvissa on ollut tasaisesti noin 6–7<br />

prosenttia. Vuodenajasta riippuen positiivisten<br />

parvien osuus on vaihdellut talvikuukausien<br />

nollasta prosentista kesäkuukausien<br />

13 prosenttiin.<br />

EHEC-ba<strong>kt</strong>eerin esiintymä teurasnaudoilla<br />

on vaihdellut 0,6 ja 1,3 prosentin<br />

välillä. Ensimmäisten neljän seurantavuoden<br />

aikana esiintymätason voidaan katsoa<br />

pysyneen jotakuinkin samana ja sekä<br />

kampyloba<strong>kt</strong>eerin että EHEC:in esiintymän<br />

tasoa voidaan pitää kansainvälisesti melko<br />

alhaisena.<br />

EU:ssa vuosittain tutkituista broileriparvista<br />

kampyloba<strong>kt</strong>eeria on raportoitu esiintyneen<br />

keskimäärin noin 20 prosentissa tai<br />

enemmän. EU:ssa vuonna 2007 tutkitusta<br />

lähes 5 000 naudasta EHEC-ba<strong>kt</strong>eeria raportoitiin<br />

löytyneen keskimäärin noin 3,8<br />

prosentilta.<br />

Anniina Kivilahti<br />

Parhaillaan EU:n laajuisesti selvitetään<br />

kampyloba<strong>kt</strong>eerin ja salmonellan esiintyvyyttä<br />

teurasbroilereissa. Myös salmonellan<br />

ja tavallisimmille antibiooteille vastustuskykyisen<br />

MRSA-ba<strong>kt</strong>eerin esiintyvyyden<br />

kartoitus porsastuotantotiloilla on käynnissä.<br />

Trikinella-loisen esiintymää seurataan<br />

a<strong>kt</strong>iivisesti lihantarkastustoiminnan<br />

kautta. Seurannan kannalta näyteotanta<br />

on enemmän kuin riittävä, sillä jokainen<br />

elintarvikkeeksi päätyvä sianruho tutkitaan<br />

loisen varalta. Vuonna 2000 loista<br />

löydettiin vielä 32 sianruhosta, sen sijaan<br />

kolmen viime vuoden aikana ei ole tehty<br />

yhtään löydöstä.<br />

Monet zoonoosit puuttuvat Suomesta<br />

Bruselloosin ja nautatuberkuloosin aiheuttajia<br />

seurataan jatkuvasti osoittaaksemme<br />

olevamme niistä vapaita. Viitteitä kummastakaan<br />

ba<strong>kt</strong>eerista ei ole seurannalla löytynyt.<br />

Raivotaudin esiintymistä seurataan<br />

a<strong>kt</strong>iivisesti luonnonvaraisissa eläimissä,<br />

sekä epäiltäessä kotieläimissä. Yhtään kotoperäistä<br />

raivotautitartuntaa ei ole todettu<br />

liki kahteenkymmeneen vuoteen.<br />

Naudalla BSE-tautia aiheuttavasta prionista<br />

ei ole saatu seurannalla havaintoja<br />

sitten ainoan tapauksen vuodelta 2001.<br />

Lintuinfluenssaviruksen esiintymää on<br />

seurattu a<strong>kt</strong>iivisesti vuodesta 2002 alkaen<br />

siipikarjasta ja luonnonvaraisista linnuista.<br />

Toistaiseksi maailmanlaajuisesti levinnyttä<br />

N5H1-virustyyppiä ei ole Suomesta löydetty.<br />

A<strong>kt</strong>iivista seurantaa on tehty ajoittain<br />

myös Listeria-, Yersinia- ja kampyloba<strong>kt</strong>eerin<br />

esiintymän selvittämiseksi elintarvikkeista.<br />

EU-maista listeriaa on raportoitu<br />

löytyneen useimmiten juustoista, lihavalmisteista<br />

ja kalastustuotteista. Tuoteryhmistä<br />

kalastustuotteista on Suomessa osoitettu<br />

eniten listeriaa. Listerian esiintyvyyttä kaupan<br />

olevissa jalostetuissa kalastustuotteissa<br />

selvitetään myös parhaillaan.<br />

Elintarvikevälitteisistä zoonooseista<br />

Suomessa todetaan sairastumisia eniten<br />

kampyloba<strong>kt</strong>eerin, salmonellan, Listerian,<br />

Yersinian ja EHEC-ba<strong>kt</strong>eerin aiheuttamiin<br />

tartuntoihin.<br />

Mainittakoon vielä, että Q-kuumeeseen<br />

ei ole Suomessa tiettävästi kukaan eläin tai<br />

ihminen sairastunut.<br />

Zoonooseja tunnetaan yli 200.<br />

Merkityksellisimpiä niistä seurataan<br />

ja torjutaan a<strong>kt</strong>iivisesti, esimerkiksi<br />

salmonellaa ja EHEC-ba<strong>kt</strong>eeria.<br />

4 / 2 0 0 8 • 41

Tieteellisen tutkimuksen on pystyttävä<br />

ennakoimaan tulevat<br />

tarpeet sekä tutkimuksen että<br />

siihen liittyvien menetelmien<br />

kehittymisen osalta. Tieteellinen tutkimustyö<br />

kulkee rinnakkain valvonta- ja riskinarviointitarpeiden<br />

kehityksen kanssa sekä<br />

tukee viraston vertailulaboratoriotoimintaa<br />

ja siihen liittyvää menetelmäkehitystä.<br />

Tieteellisessä tutkimuksessa sovelletaan<br />

<strong>Evira</strong>n vahvaa osaamista eläinlääketieteen,<br />

molekyylibiologian, virologian,<br />

ba<strong>kt</strong>eriologian, patologian, parasitologian,<br />

resistenssitutkimuksen, kemian sekä<br />

toksikologian ja riskinarvioinnin alueilla.<br />

<strong>Evira</strong> pyrkii verkostoitumaan tavalla, joka<br />

tukee tieteellistä tutkimusta.<br />

Tutkimusta tehdään yhteistyössä kansainvälisten<br />

ja kansallisten tutkimuslaitosten<br />

ja yliopistojen kanssa. Tutkimuksessa<br />

hyödynnetään jo olemassa olevia kansainvälisiä<br />

ja kansallisia tutkimusverkkoja sekä<br />

EU:n vertailulaboratorioverkostoa.<br />

Kasvintuotannon edellytyksiin ja kasvinterveyteen<br />

liittyvän tutkimustiedon<br />

saannin varmistamiseksi <strong>Evira</strong> toimii yhteistyössä<br />

kotimaisten ja kansainvälisten<br />

tutkimusorganisaatioiden kanssa. <strong>Evira</strong> ei<br />

varsinaisesti tee kasvintuotannon edelly-<br />

42 • 4 / 2 0 0 8<br />

LIISA SIHVONEN, tutkimusjohtaja, <strong>Evira</strong><br />

Katsaus <strong>Evira</strong>n tieteelliseen<br />

tutkimukseen<br />

<strong>Evira</strong>n tieteellinen tutkimus on<br />

<strong>Evira</strong>n strategian ja tutkimusstrategian<br />

mukaisesti keskittynyt<br />

eläinten terveyteen ja hyvinvointiin<br />

sekä elintarviketurvallisuuteen.<br />

Nämä tutkimusalueet<br />

nivoutuvat toisiinsa ja eläinten<br />

terveys ja hyvinvointi vaikuttaa<br />

myös elintarviketurvallisuuteen.<br />

Anniina Kivilahti

tyksiin tai kasvinterveyteen liittyvää tieteellistä<br />

tutkimusta.<br />

Merkittäviä eläintauteja<br />

tutkitaan tarkkaan<br />

<strong>Evira</strong>n tutkimus eläinten terveyden ja hyvinvoinnin<br />

alueella painottuu Suomessa<br />

merkittäviin tuotanto- ja luonnonvaraisten<br />

eläinten tauteihin. Painopistealueita ovat<br />

kansallisesti merkittävät tarttuvat taudit,<br />

eläinaineksen ja olosuhteiden vaikutus<br />

eläinten terveyteen sekä zoonoosien ennaltaehkäisy.<br />

<strong>Evira</strong>ssa tutkitaan endeemisten ja eksoottisten<br />

tautien esiintymistä, niiden<br />

leviämistä ja siihen vaikuttavia tuotantorakenteellisia<br />

tekijöitä. Tutkimuksessa<br />

tutkitaan sekä tauteja, joita on jo Suomessa<br />

(esim. kalojen VHS-tauti) että tauteja,<br />

joista Suomi on tällä hetkellä vapaa (esim.<br />

lintuinfluenssa, rabies, suu- ja sorkkatauti,<br />

sikarutto) mutta joiden varalle Suomen on<br />

valmistauduttava.<br />

<strong>Evira</strong> on myös ainoa tutkimuslaitos<br />

Suomessa, joka tutkii eläinten vakavia<br />

tarttuvia virus- ja ba<strong>kt</strong>eeritauteja (esim. lintuinfluenssa,<br />

Newcastlen tauti, sikarutto,<br />

sinikielitauti, suu- ja sorkkatauti, rabies,<br />

pernarutto).<br />

tutkimus auttaa<br />

tautien torjunnassa<br />

Suomessa on saatu vähennettyä tai kokonaan<br />

hävitettyä monia tarttuvia tauteja,<br />

kuten naudan leukoosi, lampaiden maedivisna,<br />

rabies, turkiseläinten penikkatauti<br />

sekä sikojen mykoplasmatartunnat. Tämä<br />

ei olisi ollut mahdollista ilman tieteellistä<br />

tutkimusta näiden tautien leviämismekanismeista,<br />

taudin vastustamiskeinoista<br />

sekä diagnostisista menetelmistä.<br />

Tautien vastustaminen ja tautivapauksien<br />

säilyttäminen on jatkossakin tärkeää<br />

eläintuotannolle. Tämä edellyttää a<strong>kt</strong>iivista<br />

tautitilanteen seurantaa ja valmiutta toimia<br />

epidemiatilanteessa perustuen hankittuun<br />

tutkimustietoon.<br />

Suomea uhkaavat monet tarttuvat eläintaudit,<br />

joten tutkimuksen keinoin on pyrittävä<br />

hankkimaan uutta tieteellistä tietoa.<br />

Nämä taudit voivat liittyä ilmastomuutokseen<br />

(esim. polttiaisten välityksellä leviävä<br />

naudan sinikielitauti), luonnonvaraisten<br />

eläinten liikkumiseen ja niiden tauteihin<br />

(esim. lintuinfluenssa, Newcastlen tauti ja<br />

rabies), tuotantorakenteiden muutoksiin<br />

(esim.hengitystieinfe<strong>kt</strong>iot) ja eläinaineksen<br />

liikkuvuuteen (esim. moniresistenttien<br />

ba<strong>kt</strong>eerien aiheuttamat tarttuvat taudit,<br />

naudan Mycoplasma bovis).<br />

Valmiuksia luodaan<br />

uusia uhkia vastaan<br />

Tutkimusalueina luonnonvaraisten eläinten<br />

tautien osalta ovat erityisesti pienpetojen,<br />

ketun ja supikoiran, välityksellä<br />

leviävät taudit kuten rabies, ekinokokki-<br />

ja trikinellatartunnat, jotka kaikki ovat<br />

merkittäviä zoonooseja. Taudit ja loiset<br />

ovat luonnonvaraisten eläinten ja porojen<br />

elämässä tärkeitä populaatiotiheyden<br />

säätelijöitä. Porojen hyvinvointi on tärkeä<br />

aihe puolivillin tuotantoeläimen terveydenhuollon<br />

tutkimuksessa.<br />

Kala- ja raputautien tutkimusalueina<br />

ovat muun muassa tarttuvien tautien tunnistaminen<br />

ja epidemiologia (esim. VHS,<br />

RANA, rapurutto), taudinaiheuttajien<br />

leviäminen luonnosta tuotantoeläimiin<br />

ja päinvastoin, taudinaiheuttajien mahdollinen<br />

leviäminen lajiesteiden yli sekä<br />

riskitekijöiden tunnistaminen ja tautien<br />

merkitys Itämeren villilohen kestävälle<br />

kehitykselle (esim. M74-syndrooma ja<br />

Gyrodactylus salaris) ja jokiravun säilymiselle<br />

(rapurutto).<br />

Uhkana on, että Suomessa ennestään<br />

tuntemattomat eksoottiset taudit leviävät<br />

tuontieläinten mukana luonnossa esiintyviin<br />

isäntäeläimiin ja/tai kalanviljelylaitoksille.<br />

Tutkimuksella luodaan valmiuksia<br />

niin, että uudet tilanteet eivät tule täysin<br />

yllättäen.<br />

Tieteellisessä riskinarvioinnissa keskitytään<br />

kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävien<br />

eläintautien (esim. BSE, sikarutto,<br />

suu- ja sorkkatauti, sinikielitauti) ja niiden<br />

torjumisvaihtoehtojen sekä tuotantosysteemien<br />

bioturvallisuuden tutkimiseen.<br />

Riskinarvioinnin tavoitteena on tuottaa<br />

uutta tutkimustietoa yhteiskunnallisen<br />

päätöksenteon perustaksi muuttuvissa<br />

tuotanto-olosuhteissa.<br />

Zoonoosien tuntemus lisää<br />

elintarviketurvallisuutta<br />

Elintarvikevälitteiset zoonoosit ovat merkittävä<br />

uhka kansanterveydelle.<br />

Merkittävimmät taudinaiheuttajat ovat<br />

zoonoosiba<strong>kt</strong>eereita kuten kampyloba<strong>kt</strong>eeri,<br />

salmonella ja yersinia. Zoonoosiba<strong>kt</strong>eereista<br />

mm. listeria ja EHEC voivat<br />

aiheuttaa erittäin vakavia tauteja. Akuutin<br />

sairastuvuuden lisäksi zoonoosiba<strong>kt</strong>eerit<br />

aiheuttavat kroonisia jälkitauteja.<br />

Kansallisena tavoitteena Suomessa on,<br />

että merkittävimpien zoonoosiriskien hallinta<br />

on toteutettu tieteelliseen tietoon<br />

nojautuen tehokkaasti ja taloudellisesti.<br />

Tieteellisen tutkimuksen avulla selvitetään<br />

zoonoosimikrobien epidemiologiaa<br />

rehuissa, lannoitteissa, eläimissä ja elintarvikkeissa<br />

sekä kehitetään edelleen keinoja<br />

riskien minimoimiseksi. Tutkimuksen<br />

tueksi kehitetään soveltuvaa analytiikkaa,<br />

jota voidaan hyödyntää valvonnassa.<br />

tutkimus huomioi myös<br />

maailman muutoksen<br />

Tutkimuksessa on otettava huomioon<br />

myös muuttuvan toimintaympäristön aiheuttamat<br />

haasteet ja panostettava myös<br />

sellaisten elintarvikkeiden välityksellä leviävien<br />

mikrobien analytiikkaan, joita ei<br />

nyt Suomessa esiinny. Elintarvikkeiden<br />

vierasainetutkimukset ovat tärkeä tutkimusalue<br />

erityisesti kemikaalien ja lääkkeiden<br />

käytön lisääntyessä.<br />

Elintarvikkeilla käydään laajalti kauppaa<br />

ja niiden turvallisuutta ei voida enää<br />

pitää yksinomaan kansallisena kysymyksenä.<br />

Kansainvälisessä kaupassa liikkuvia<br />

elintarvikkeita koskevat mikrobeihin,<br />

vierasaineisiin ja muihin haittatekijöihin,<br />

esim. antibioottiresistenssiin liittyvät uhat.<br />

Maailman kauppajärjestöön kuulumisesta<br />

aiheutuvat velvoitteet edellyttävät, että toimenpiteet<br />

perustuvat joko kansainvälisiin<br />

standardeihin, tai jos näin ei ole, että ne<br />

ovat tieteellisesti perusteltuja.<br />

IImastonmuutoksen vaikutukset elintarvike-<br />

ja rehuturvallisuuteen voivat olla<br />

suuret. Lämpötilan nousu ja lisääntyvät<br />

sademäärät vaikuttavat pohjoisessa tuhohyönteisiin,<br />

loisiin, mikrobeihin että<br />

niiden toksiineihin, mm. viljan mykotoksiinien<br />

määrään ja laatuun. Jo nyt voidaan<br />

todeta, että Fusarium-toksiineja on laajalti<br />

elintarvikeketjussa. Elintarvikkeista saatavien<br />

Fusarium-toksiinien tärkeimmät<br />

lähteet ovat viljatuotteet, erityisesti vehnä-<br />

ja maissituotteet.<br />

Elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvä<br />

tieteellinen riskinarviointi kohdistuu kansallisesti<br />

tärkeiden eläin- ja kasviperäisten<br />

elintarvikkeiden tuotantoketjujen osiin ja<br />

kokonaisuuksiin. Elintarvikeketjussa tapahtuvan<br />

vuorovaikutuksen ja riskinhallintakeinojen<br />

tutkiminen, menetelmien<br />

kehittäminen sekä tieteellinen vertaisarvioitu<br />

riskinarviointi ja mallinnus ovat<br />

merkittävä osa tutkimusta. Riskinarvioinnin<br />

tavoitteena on tuottaa uutta tieteellistä<br />

tutkimustietoa elintarviketurvallisuuteen<br />

liittyvistä riskeistä.<br />

Lisätietoja: www.evira.fi -> Eläintauti- ja<br />

elintarviketutkimus -> Tieteellinen tutkimus<br />

4 / 2 0 0 8 • 43

■ k o l u M N i<br />

44 • 4 / 2 0 0 8<br />

ErKKI PULLIAINEN, kansanedustaja, emeritusprofessori<br />

Luomu- ja lähiruokaa kohti<br />

Maapallolla on finanssikriisi. Vielä vakavampi<br />

rakenteellinen ongelma koskee luonnonvarojen<br />

riittävyyttä ja niiden käytön kestävyyttä.<br />

Turbulenssi käy rajuna. Hintavaihtelut<br />

jyrkkenevät. Tämä näkyy jo raakaöljyn, raaka-aineiden<br />

ja ruoan yksikköhinnoissa.<br />

Vanhat tuotantotavat ovat näin joutuneet kriittisen arvioinnin<br />

kohteeksi. Brittein saarilla sitä käytiin tieteellisessä<br />

kirjallisuudessa jo 1940-luvulla; maatalouden energiatase<br />

havaittiin jo tuolloin negatiiviseksi.<br />

Britit ovat edelleen kiinnostuneita samasta aiheesta.<br />

Syy on siellä kuten muuallakin luonnollinen, raakaöljyn<br />

keskimääräinen kallistuminen on nostanut rajusti tuotantopanosten,<br />

kuten polttonesteiden, lannoitteiden, torjuntaaineiden<br />

ja koneiden hintoja. Pääkärsijöinä ovat alkutuottajat,<br />

kaupan välikädet pärjäävät aina paremmin.<br />

***<br />

Ratkaisuja etsitään mm. luomu- ja lähiruoasta.<br />

EU on tukenut Newcastlen yliopiston<br />

luomuruokatutkimusta 17 miljoonalla<br />

eurolla. Analysoinnin kohteena<br />

ovat sydän- ja verisuonitauteja ja<br />

syöpäsairauksien riskiä vähentävät<br />

antioksidantit. Alkutuotteet<br />

on tuotettu samalla maatilalla,<br />

jolloin maaperä- ja ilmastolliset<br />

olosuhde-erot eivät ole voineet<br />

olla syynä mahdollisiin eroihin<br />

kasvien ja karjataloustuotteiden,<br />

kuten maidon, pitoisuuksissa.<br />

Kasvisten lisäksi luomumenetelmin<br />

tuotetut karjataloustuotteet<br />

todettiin prof. Carlo Leifertin tutkimuksessa<br />

terveydellisiltä ominaisuuksiltaan<br />

paremmiksi. Maidon antioksidanttipitoisuudet<br />

olivat jopa 90 prosenttia<br />

korkeammat luomu- kuin tavanomaisessa<br />

tuotannossa.<br />

Analysoinnin kohteena oli myös<br />

tuontielintarvikkeita. Kreikasta<br />

tuoduissa luomutomaateissa antioksidanttien<br />

määrät olivat lähes<br />

puolta korkeammat kuin samoilla<br />

alueilla tavanomaisesti<br />

tuotetuissa tomaateissa.<br />

***<br />

Newcastlen tutkimuksessa tutkittiin mm. salaatteja, porkkanoita,<br />

perunoita ja vehnää. Edellä on siteerattu julkisuuteen<br />

annettuja ennakkotietoja tuloksista. Loppuraportti on<br />

luvattu vuonna 2009. Tanskassa taas on kyetty kohentamaan<br />

koe-eläinten terveydentilaa ruokkimalla niitä luomuruoalla.<br />

Jyrsijät nukkuivat paremmin, pysyivät solakoina<br />

ja niiden immuunipuolustus toimi tehokkaammin.<br />

Nämä viitteelliset tutkimustulokset tulevat mielenkiintoiseen<br />

aikaan. Perinteinen tuotantotapa näyttää tulevan<br />

arvokkaaksi. Jos luomumenetelmällä päästään jopa<br />

terveellisempään ruoanlaatuunkin, niin sitä kannattaa<br />

suosia.<br />

***<br />

Joka tapauksessa energiaa ei kannata tuhlata alkutuotteiden<br />

pitkiin kuljetusmatkoihin. Erityisesti tuoreina<br />

syötäviksi tarkoitetut elintarvikkeet on järkevää tuottaa<br />

mahdollisimman lähellä ruokailupaikkaa.<br />

Tuoreus on arvo sinänsä, joka kannattaa arvottaa korkealle.<br />

Se voidaan ottaa myös huomioon elintarvike-erien<br />

tarjouskilpailuissa. Lähiruokaa nimittäin on ruoantuotanto<br />

ja -kulutus, joka käyttää oman talousalueen raaka-aineita<br />

ja tuotantopanoksia pyrkien mahdollisimman pieneen<br />

ekologiseen jalanjälkeen edistäen näin kestävällä tavalla<br />

oman alueen taloutta ja työllisyyttä.<br />

***<br />

Lähiruoka voi siis olla joko tavanomaisesti tai luonnonmukaisesti<br />

tuotettua. Se voidaan myös sertifioida. Sertifioinnissa<br />

tarjotaan kuluttajalle enemmän kuin mihin tuottaja<br />

on sitoutunut ympäristötukijärjestelmän kautta. Mainio<br />

uusi mahdollisuus on biokaasutuotanto. Se mahdollistaa<br />

siirtymisen tehokkaaseen ravinnekierrätykseen omilla<br />

tiluksilla samalla kun maatila on energiaomavarainen<br />

sähkön, lämmön ja polttoaineen suhteen.<br />

Lähiruokamarkkinoilla maatilojen pitää tuoda esiin<br />

erikoisperusteluja tuotetarjouksilleen. Tässä auttaa tavaramerkki.<br />

Se on tunnusmerkki, joka erottaa yrityksen<br />

valmistamat tai tuottamat tavarat ja palvelut muiden yritysten<br />

vastaavista. Elinkeinonharjoittajan kannattaa suojata<br />

tavaramerkkinsä hakemalla sen rekisteröintiä Patentti- ja<br />

rekisterihallitukselta. Olen kehittänyt valmiin mallin, joka<br />

on esitelty kirjassani ”Bioenergia ja lähiruoka”.<br />

Pirjo Mailammi Kaaren kolumnistit vastaavat omista mielipiteistään.

■<br />

u u D E t<br />

julkaiSut<br />

Sertifioidun siemenperunan tuottaminen. <strong>Evira</strong>n<br />

ohje 13003/1.<br />

Fusarium toksiinit: saanti viljasta ja viljatuotteista<br />

Suomessa. <strong>Evira</strong>n tutkimuksia 5/2008.<br />

orgaanisten tinayhdisteiden pitoisuudet kotimaisessa<br />

järvi- ja merikalassa – loppuraportti.<br />

<strong>Evira</strong>n tutkimuksia 6/2008.<br />

Suomalaisten 1-, 3- ja 6 -vuotiaiden lasten avitamiinien<br />

saanti maksaruokien välityksellä<br />

– kvantitatiivinen riskinarviointi. <strong>Evira</strong>n tutkimuksia<br />

7/2008.<br />

Eläintaudit Suomessa 2007. <strong>Evira</strong>n julkaisuja<br />

7/2008. (vain pdf)<br />

kunnallisen elintarvikevalvonnan arviointi vuosina<br />

2006 ja 2007. <strong>Evira</strong>n julkaisuja 8/2008.<br />

(vain pdf)<br />

terveysväitteitä puitiin seminaarissa<br />

Terveysväitteet ja niiden arviointimenettely<br />

olivat aiheena seminaarissa, joka pidettiin<br />

<strong>Evira</strong>ssa marraskuussa. Kutsuseminaariin<br />

osallistui yli 90 elintarvikealan asiantuntijaa,<br />

viranomaista ja tutkijaa sekä alan toimijoita.<br />

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen<br />

EFSA käsittelee parhaillaan hakemuksia<br />

uusiksi terveysväitteiksi EU:n uuden käytännön<br />

mukaisesti. EFSA:n tehtävänä on teettää<br />

asiantuntijapaneelilla arvio haetun väitteen<br />

tieteellisestä näytöstä, ja antaa siitä lausunto<br />

EU:n komissiolle.<br />

EFSA:n johtaja Catherine Geslain-Lanéelle<br />

kertoi seminaarissa EFSA:n toiminnasta<br />

yleisesti ja uuden strategian painotuksista.<br />

EFSA:n riskinarviointiosaston johtaja Riitta<br />

Maijala mainitsi jäsenvaltioiden toimittaneen<br />

komissiolle 44 000 väitettä. EFSA:n tiedelautakunnalla<br />

on parhaillaan käsiteltävänä 242<br />

terveysväitehakemusta.<br />

Riskinarviointiprosessia valotti EFSA:n<br />

NDA-tiedelautakunnan jäsen, johtaja Seppo<br />

Salminen Fun<strong>kt</strong>ionaalisten elintarvikkeiden<br />

kehittämiskeskuksesta. Neuvotteleva virkamies<br />

Anne Haikonen maa- ja metsätalousministeriöstä<br />

kertoi Suomen kansallisen<br />

lainsäädännön muotoutumisesta.<br />

Kommenttipuheenvuorossaan ylitarkastaja<br />

Sari Sippola <strong>Evira</strong>sta selvitti kansallisen<br />

viranomaisen haasteita terveysväitehake-<br />

■<br />

NiMitYkSEt<br />

MMM tommi kämpe on valittu osastonjohtajaksi<br />

<strong>Evira</strong>n hallinto-osastolle 15.12.2008<br />

alkaen.<br />

Marju leinonen on valittu työhyvinvointipäällikön<br />

sijaisuuteen <strong>Evira</strong>an ajalle 11.11.2008–<br />

17.10.2009.<br />

ETM pirjo Vastamäki on valittu <strong>Evira</strong>n auditointipäälliköksi<br />

17.11. 2008 alkaen.<br />

MMT tapio lahti on valittu ylitarkastajaksi<br />

<strong>Evira</strong>an 15.1.2009 alkaen hoitamaan kasvinlajikeoikeusasioita.<br />

muksen arvioijana. Elinkeinon puheenvuorossa<br />

ravitsemuspäällikkö Tuula Tuure Valiolta<br />

esitti toivomuksen vuoropuhelusta arvioinnin<br />

loppuvaiheessa terveysväitteen hakijan ja<br />

EFSA:n välillä väärinkäsitysten välttämisek-<br />

■<br />

kalENtEri<br />

Elintarvikevalvonnan päivät, 28.–29.1.2009, Lahti.<br />

Kuntien ja läänien elintarvikevalvontaviranomaisille<br />

tarkoitettu koulutustapahtuma.<br />

auditointikoulutus, 12.1.2009 ja 5.–6.2. 2009,<br />

<strong>Evira</strong>, Helsinki. Kaikille valvontaviranomaisille<br />

suunnattu koulutus. Ilmoittautumiset<br />

taina.isopoussu@evira.fi, puh. 020 77 24075.<br />

Julkaisuja voi tilata sähköpostitse osoitteesta tilaukset@evira.fi sekä puhelimitse<br />

020 77 25104 ja faksilla 020 77 24350. Julkaisuja voi myös tilata ja ladata pdftiedostoina<br />

<strong>Evira</strong>n internetsivuilta osoitteessa www.evira.fi -> Tilauspalvelu.<br />

si. – Marja Laeslehto/<strong>Evira</strong><br />

Esitykset luettavissa internetissä: www.evira.<br />

fi -> organisaatio -> Focal Point -toiminta<br />

Marja Laeslehto<br />

<strong>Evira</strong>ssa pidettyyn seminaariin osallistuivat mm. EFSA:n johtokunnan uusi suomalaisjäsen, pääsihteeri<br />

Sinikka Turunen Suomen Kuluttajaliitosta, EFSA:n johtaja Catherine Geslain-Lanéelle,<br />

NDA-tiedelautakunnan jäsen, johtaja Seppo Salminen, EFSA:n neuvoa-antavan komitean jäsen,<br />

pääjohtaja Jaana Husu-Kallio ja EFSA:n riskinarviointiosaston johtaja Riitta Maijala.<br />

4 / 2 0 0 8 • 45

46 • 4 / 2 0 0 8<br />

■<br />

lEDarE<br />

Ett kapitel<br />

avslutas<br />

De flesta av oss känner till berättelsen om att det<br />

finns en skatt vid regnbågens slut. Tyvärr är det<br />

enligt min egen erfarenhet lika svårt att hitta den<br />

som att nå fram till ändan av regnbågen. Däremot<br />

har <strong>Evira</strong>s egen tidning Kaari nu nått fram till sitt slut.<br />

Jag minns så väl hur man i ministeriets lokaler på Glogatan<br />

tillsammans med tre ämbetsverks överdire<strong>kt</strong>örer beslöt att effe<strong>kt</strong>ivera<br />

samarbetet också via kommunikationen. På så sätt<br />

fick tidningen Kaari sin början. Den har utkommit sedan år<br />

2002, och alla dess 38 nummer har varit rejäla läspaket ”från<br />

jorden till bordet”.<br />

***<br />

Med de många olika kunder som vi nu har är det en ännu<br />

större utmaning än förr att kunna uppfylla deras informationsbehov<br />

och därtill hörande kommunikation. De texter vi har<br />

funderat på för följande nummer av tidningen är ofta redan<br />

”gamla” då tidningen utkommer, både för våra kunder och<br />

för oss själva.<br />

Därför har vi beslutat att koncentrera oss på ele<strong>kt</strong>ronisk<br />

kommunikation och att utveckla den inom hela vårt breda<br />

verksamhetsområde. A<strong>kt</strong>uella nyheter har vi under <strong>Evira</strong>s två<br />

första verksamhetsår publicerat i pra<strong>kt</strong>iken varje vecka, ofta<br />

många nyheter under samma vecka. Under de tre första åren<br />

har det blivit långt över 400 stycken.<br />

Internet är en vi<strong>kt</strong>ig kommunikations- och servicekanal<br />

för <strong>Evira</strong>. Webbplatsen <strong>Evira</strong>.fi har under det gångna året haft<br />

drygt 600 000 besökare som har sö<strong>kt</strong> information och a<strong>kt</strong>uella<br />

nyheter drygt en miljon gånger. Vi kommer också i fortsättningen<br />

att satsa på att hålla vår webbplats uppdaterad och se<br />

till att den ska vara lättläst och informativ.<br />

I den första användarundersökningen fick vi positiva kommentarer<br />

om vår webbplats. Vi har noggrant satt oss in i de<br />

utvecklingsbehov som påtalats och en del av dem har vi<br />

genomfört mycket snabbt. På grund av vårt breda verksamhetsområde<br />

och våra många olika kundgrupper är det en utmaning<br />

att utveckla webbplatsens stru<strong>kt</strong>ur och innehåll så att<br />

våra kunder hittar just den information de behöver så snabbt<br />

och lätt som möjligt.<br />

Våra experter kommer också att skriva flitigt i många fack-<br />

och specialtidskrifter precis som hittills.<br />

***<br />

Både vi och våra kunder anser att tidningen Kaari nu har fyllt<br />

sin uppgift. Den bidrog till att vi kunde förenhetliga <strong>Evira</strong>s<br />

olika områden av sakkunskap, och många artiklar gjorde vårt<br />

breda arbetsfält känt för nya läsare.<br />

Jag vill tacka alla som har skrivit i tidningen under de här<br />

åren, både proffs inom kommunikation och våra experter<br />

som har skrivit lättförståeliga texter. Ett särskilt tack ska också<br />

Visa Kallio<br />

ri<strong>kt</strong>as till våra kolumnskribenter, som på ett mångsidigt sätt<br />

har framfört sina åsi<strong>kt</strong>er.<br />

***<br />

Fastän det inte gick att hitta någon skatt vid ändan av regnbågen,<br />

finns det alldeles säkert en skatt vid båda ändarna<br />

av vår tidnings levnadsbana. De ämbetsverk som var <strong>Evira</strong>s<br />

föregångare; KTTK, EELA och EVI, har vart och ett skött en<br />

vi<strong>kt</strong>ig samhällelig uppgift, som har kulminerat i samverkan<br />

inom ramen för ämbetsverket <strong>Evira</strong>, som utför ett mångsidigt<br />

och krävande arbete för de finländska konsumenternas bästa<br />

och som redan börjar vara ganska känt.<br />

Men den verkliga skatten finns omkring ämbetsverket, ni alla<br />

som har läst tidningen Kaari, dvs. våra goda samarbetspartners.<br />

Vår nationella styrka är en smidig och konstru<strong>kt</strong>iv diskussionskonta<strong>kt</strong><br />

för att de bästa lösningarna för oss finländare snabbt<br />

ska hittas inom vårt verksamhetsfält och i vår verksamhetsmiljö,<br />

som genomgår snabba förändringar.<br />

Ett varmt tack för de här goda åren och välkomna att<br />

a<strong>kt</strong>ivt besöka vår webbplats www.evira.fi/portal/se. Arbetet<br />

fortsätter.<br />

JAANA HUSU-KALLIO<br />

generaldire<strong>kt</strong>ör, <strong>Evira</strong>

Tillsynen över ekologisk produ<strong>kt</strong>ion<br />

i Finland har varit statlig<br />

sedan år 1994. Fram till dess<br />

svarade Förbundet för ekologisk<br />

odling för villkoren för ekologisk produ<strong>kt</strong>ion<br />

och tillsynen över dem.<br />

Överinspe<strong>kt</strong>ör Beata Meinander vid<br />

<strong>Evira</strong> berättar att man i Finland ansåg att<br />

statlig tillsyn över den ekologiska produ<strong>kt</strong>ionen<br />

var det bästa alternativet, eftersom<br />

det i mitten av 1990-talet fanns bara cirka<br />

tusen gårdar och livsmedelsföretag att ha<br />

tillsyn över.<br />

– En privat tillsynsorganisation skulle ha<br />

haft svårigheter att få verksamheten lönsam,<br />

då landet är vidsträc<strong>kt</strong> och kunderna<br />

bor glest, förklarar Meinander.<br />

En finländsk specialitet är också att den<br />

ekologiska tillsynen är star<strong>kt</strong> bunden till<br />

miljöstödets specialstöd för jordbruk.<br />

<strong>Evira</strong> ger anvisningar<br />

<strong>Evira</strong> ger anvisningar för tillsynen över<br />

den ekologiska produ<strong>kt</strong>ionen i Finland<br />

och sköter själv tillsynen när det gäller<br />

livsmedel. <strong>Evira</strong> har också tillsyn över ekologis<strong>kt</strong><br />

foder och ekologiska utsädespackerier<br />

som en del av den konventionella<br />

tillsynen. Dessutom beviljar <strong>Evira</strong> tillstånd<br />

att marknadsföra importerade produ<strong>kt</strong>er<br />

som ekologiska.<br />

Tillsynen över importen av ekologiska<br />

produ<strong>kt</strong>er sköts i pra<strong>kt</strong>iken av Tullen, och<br />

tillsynen över ekologiska alkoholdrycker<br />

sköts av Social- och hälsovårdens produ<strong>kt</strong>tillsynscentral.<br />

Tillsynen över de ekologiska gårdarna<br />

organiseras lokalt av de 15 TE-centralerna.<br />

Det pra<strong>kt</strong>iska inspe<strong>kt</strong>ionsarbetet utförs av<br />

sammanlagt cirka hundra au<strong>kt</strong>oriserade<br />

inspe<strong>kt</strong>örer. Varje ekogård inspe<strong>kt</strong>eras<br />

en gång om året och en femtedel av de<br />

ekologiska husdjursgårdarna två gånger<br />

om året för att man ska försäkra sig om<br />

förhållandena under perioden med inomhusutfodring.<br />

Större gårdar<br />

År 2007 ingick 3 831 gårdar i den ekologiska<br />

tillsynen. Av dem var 483 husdjursgårdar.<br />

Den genomsnittliga gårdsstorleken<br />

var 38,5 he<strong>kt</strong>ar. Antalet tillverkare<br />

och importörer av ekologis<strong>kt</strong> foder som<br />

omfattades av tillsynen var 12 och antalet<br />

livsmedelstillverkare 381.<br />

Under de senaste åren har antalet ekogårdar<br />

minskat, men den genomsnittliga<br />

åkerarealen har ökat. Till exempel år 2003<br />

fanns det över tusen fler ekogårdar än nu,<br />

men deras genomsnittliga åkerareal var<br />

fem he<strong>kt</strong>ar mindre än nu.<br />

Den sammanlagda arealen av ekoåkrar<br />

och åkrar i övergångsskede till ekologisk<br />

odling i fjol var 150 000 he<strong>kt</strong>ar, vilket är 6,6<br />

procent av Finlands hela åkerareal.<br />

Överinspe<strong>kt</strong>ör Juho Iivanainen vid Norra<br />

Savolax TE-central berättar att den ekologiska<br />

växtprodu<strong>kt</strong>ionen har sin tyngdpun<strong>kt</strong><br />

på vall, eftersom ekologisk odling är väl<br />

lämpad för vallodling. Ungefär en tredjedel<br />

av Finlands ekogårdar marknadsför inte sin<br />

ekologiska produ<strong>kt</strong>ion utanför gården utan<br />

använder den som foder för konventionellt<br />

producerade kreatur.<br />

Vid ekologisk inspe<strong>kt</strong>ion av en växtprodu<strong>kt</strong>ionsgård<br />

går man igenom den<br />

ekologiska planen och kontrollerar att de<br />

ekologiska kriterierna uppfylls bland annat<br />

i fråga om växtföljd, växtskydd, parallell<br />

odling och lagring. En ekologisk odlare<br />

måste noggrant bokföra till exempel använt<br />

utsäde samt köpta tillbehör och sålda<br />

produ<strong>kt</strong>er.<br />

Ökande husdjursprodu<strong>kt</strong>ion<br />

Antalet ekologiska husdjursgårdar minskade<br />

i början av millenniet, men under<br />

de allra senaste åren har trenden svängt.<br />

Överinspe<strong>kt</strong>ör Tuuli Pulkkinen vid <strong>Evira</strong><br />

berättar att deras antal i år för första gången<br />

stiger till över 500.<br />

Den största produ<strong>kt</strong>ionsgrenen är nötkött.<br />

Största delen av det ekologiska nötköttet<br />

säljs dock som konventionellt kött<br />

till konsumenterna.<br />

– Det bifftillägg som de stora sla<strong>kt</strong>erierna<br />

betalar för djur av köttras konkurrerar<br />

med ekotillägget, påpekar Pulkkinen.<br />

Vid produ<strong>kt</strong>ionsinspe<strong>kt</strong>ion av ekologiska<br />

husdjursgårdar ser man bland annat<br />

på djurens ursprung, djurstallets utrymmen,<br />

utfodringen samt användningen av djurläkemedel.<br />

I princip ska alla ekologiska djur<br />

också ha möjlighet att vistas utomhus.<br />

MINNA NUrrO | text<br />

Tillsyn garanterar ä<strong>kt</strong>a ekologisk kvalitet<br />

lockar inte skojare<br />

Överträdelserna mot ekovillkoren är små i<br />

Finland. I fjol gavs olika anmärkningar till<br />

22,9 procent av ekoproducenterna och 5,9<br />

procent fick marknadsföringsförbud. Tre<br />

gårdar, dvs. 0,1 procent av ekoproducenterna,<br />

uteslöts från tillsynssystemet.<br />

Flest anmärkningar gavs om växtföljden,<br />

brister i bokföringen och användning av<br />

konventionellt förökningsmaterial. Flest<br />

marknadsföringsförbud gavs på grund av<br />

parallell odling.<br />

I tillsynen över ekologiska livsmedel<br />

upptäc<strong>kt</strong>es brister i egenkontroll och bokföring<br />

hos cirka 40 procent av företagen.<br />

liten ökning av<br />

konsumtionen<br />

De ekologiska produ<strong>kt</strong>ernas andel av<br />

den finländska livsmedelsmarknaden<br />

var 0,9 procent i fjol. Internationellt sett<br />

är det ganska litet.<br />

Trenden för ekologiska produ<strong>kt</strong>er<br />

har dock varit stigande under de två<br />

senaste åren. Finfoods dire<strong>kt</strong>ör för<br />

den ekologiska enheten Sampsa Heinonen<br />

förutspår en ökning på 20–30<br />

procent för det här året.<br />

– Målet är att den ekologiska marknadsandelen<br />

i Finland fram till år 2015<br />

ska vara sex procent och av livsmedelsexporten<br />

tio procent, berättar han.<br />

Heinonen ser många orsaker till den<br />

obetydliga ekologiska konsumtionen i<br />

Finland. En är att utbudet är obetydligt,<br />

eftersom de stora handelskedjorna reducerade<br />

sitt sortiment av ekologiska<br />

produ<strong>kt</strong>er i början av 2000-talet.<br />

– Dessutom är finländarna ovanligt<br />

priskänsliga, maten får inte kosta<br />

särskilt mycket. I Finland anses också<br />

konventionella livsmedel vara rena, eftersom<br />

det används mindre kemikalier<br />

i livsmedelsprodu<strong>kt</strong>ionen än i övriga<br />

Europa, konstaterar han.<br />

4 / 2 0 0 8 • 47

<strong>Evira</strong> toivottaa<br />

Kaari-lehden lukijoille<br />

Rodeo/Juha Tuomi

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!