Muistiinmerkittyä Cajus Aminoffin luennosta 23.4.2010

Cajus Aminoffin luento UHU:n kevätkokouksen yhteydessä 23.4.2010
Tiesitkö, että satula keksittiin Kiinassa 400-luvulla? Tiestikö, että jalustimen keksiminen vaikutti muinoisten
sotiemme kulkuun tai että suomesta vietiin 1600-luvulla yli 20 000 suomenhevosta, joiden säkäkorkeus oli
120 – 140 cm, Saksaan. Hevosten väri oli tuolloin tumma ruunikko? Ei haittaa, en tiennyt minäkään, ennen
kuin
Cajus Aminoff
piti meille kevätkokouksen (23.4.2010) jälkeen luennon hevosten historiasta, minkä lisäksi palattiin takaisin
”back to basic” eli ratsastuksen perusteisiin. Nykyhevosen pahin vihollinen ei ole villieläimet, vaan ihmisten
tietämättömyys, ja siksi meidän tulee hakea tietoa kaikin mahdollisin tavoin.
Cajus kävi läpi ratsastuksen perusteita, kuten istunnan merkitystä ratsastuksessa (niin koulu-, että este- ja
kenttäratsastuksessa). Hevonen luonnossa on tasapainossa itsensä kanssa. Kun kuvaan lisätään ratsastaja,
muuttuu hevosen tasapaino etupainoiseksi, minkä vuoksi on erityisen tärkeää, että ratsastaja osaa
ratsastaa hevosta siten, että takapää tulee mukaan ja hevosen keskipiste tulee mahdollisimman lähelle
hevosen keskusta. Itseäni kiinnosti erityisesti Cajuksen esimerkit jalan asennosta sekä maastossa että

esteradalla. Jos jalkaterä on kääntynyt liian ulos, on vaara, että se osuu esteradalla johtimeen, jolloin este
kaatuu ja aiheuttaa virhepisteitä. Erityisen vaarallista se on maastossa, jos jalka osuu puuhun aiheuttaen
ratsastajan suistumisen satulasta tai hevosen kaatumisen.
Nuoren hevosen valmennuksessa Cajus pyysi meitä miettimään, että hevosen ikä vastaa neljää ihmisen
elinvuotta. Eli jos hevonen on 3-vuotias, tarkoittaa se, että ihmisiässä se on 12-vuotias. Sen ikäiseltä ei vielä
pidä vaatia raskaita valmennuksia. Sen sijaan 5-vuotiaalta voidaan jo vaatia vähän enemmän. Keski-
Euroopassa, missä hevoskulttuuri on laajempaa, ratsastetaan näitä nuoria hevosia liian varhain, liian kovaa,
mikä vaikuttaa hevosten fyysiseen kehitykseen.
Ratsastajan asento, istunta, on ensisijaisen tärkeää, olipa sitten kyse koulu-, este- tai kenttäratsastuksesta.
Kouluratsastuksessa ratsastaja pyrkii vaikuttamaan hevoseen enimmäkseen istunnalla, kun taas este- ja
kenttäratsastuksessa hevosen pitkien selkälihasten ja sitä kautta pitkien, ekonomisten liikkeiden tärkeys
korostuu. Hevonenhan mittaa askeleen pituuden nenällään. Kun ratsastaja tekee pienen myötäyksen
ohjilla, hevonen venyttää kaulaansa ja sitä kautta venyttää myös askeltaan. Cajus kertasi myös, että
nykyaikaisessa ratsastuksessa, jota myös klassiseksi ratsastukseksi kutsutaan, ei koskaan ole vaihetta, missä
paino siirtyy ulkopuolelle. Apujen käyttö oikeaan aikaan oikeassa paikassa oli tärkeä oppi, jota erityisesti
minä ”tätiratsastajana” kuuntelin korvat höröllä. Teoriassa asia on selvä, mutta käytännössä olen todennut,
ettei asia ole ihan niinkään yksinkertainen.
Kenttähevosen koulutus vie pidemmän aikaa kuin este- ja kouluhevosen valmennus, sillä hevonen pitää
totuttaa maastoesteisiin eri tavalla kuin este-esteisiin. Maastoesteet ovat kiinteintä esteitä ja hevosen
jalkojen kosketus esteeseen voi aiheuttaa kaatumisen tai kumoon ratsastuksen, mikäli hevonen ei nosta
jalkojaan esteen yli.
Netti on täynnä lisätietoja Cajuksen upeasta urasta. Tässä yksi linkki:
http://nxr.starcon.fi/stalleqvusyleista.html.