geologinen yleiskartta - arkisto.gsf.fi

SUOMEN GEOLOGINEN I GEOLOGISKA KOMMISSIONEN 

TOIMIKUNTA 

I FINLAND 

SUOMEN 

GEOLOGINEN YLEISKARTTA 

LEHTI C 4 

KAJAANI 

KIVILAJIKARTAN SELITYS 

KIRJOITTANUT 

W. W. WILKMAN 

62 KUVAA JA 2 TAULUA 

HELSINKI 1931

SUOMEN GEOLOGINEN II GEOLOGISKA KOMMISSIONEN 

TOIMIKUNTA 

1 FINLAND 

SUOMEN 

GEOLOGINEN YLEISKARTTA 

LEHTI C 4 

KAJAANI 

KIVILAJIKARTAN SELITYS 

KIRJOITTANUT 

W. W. WILKMAN 

62 KUVAA JA 2 TAULUA 

HELSINKI 1931 

VALTIONEUVOSTON KIRJAPAINO

SISÄLTÖ . 

Sly . 

ALKULAUSE 7 

JOHDANTO 9 

YLEISKATSAUS KALLIOPERÄÄN 12 

Kajaanin karttalehtialueen kivilajien stratigraafinen jaotus . . 15 

GRANIITTIGNEISSI 16 

Tyypillistä graniittigneissiä 16 

Punaista, liuskeista graniittigneissiä 17 

Porfyyristä graniittigneissiä 18 

Migrnatiittista graniittigneissiä 19 

Sarvivälkegraniittia ja kvartsidioriittia 25 

GRANIITTIGNEISSIALUEELLA ESIYTYVIÄ SULKEUMIA JA 

JUONIKIVILAJEJA 25 

EMÄKSISIÄ SULKEUMIA 25 

Amfiboliittisulkeumia 25 

Dioriittisulkeumia 28 

JUONIA, PAHKUJA JA PIENEHKÖJÄ MASSIIVEJA 28 

Arnfiboliittia ja metamorfista gabroa 28 

Dioriittia 31 

Pyrokseenidioriittia 34 

Unakiittia 35 

Kvartsikeratofyyriä 35 

Granofyyriä 36 

VANHOJA LIUSKEITA YLEENSÄ 37 

BIOTIITTI-PLAGIOKLAASIGNEISSIÄ JA SUONIGNEISSIÄ 38 

Erilaatuisia intrusiivisiä suonia ja juonia 40 

KONTAKTIMETAMORFISIA GNEISSEJÄ 43 

Granaattigneissiä 44 

Granaatti-sillimaniitti-kordieriittigneissiä 44 

Granaatti-kordieriitti-antofylliittiliusketta 46 

SARVIVÄLKEGNEISSIÄ . MAGNEETTIKIISUN- JA GRAFIITINPI- 

TOISTA GNEISSIÄ 47 

KALKKIBREKSIOITA JA KONKRETIOITA GNEISSISSÄ 48 

KALKKIKIVEÄ 49 

BOTNIALAISEN ALUEEN SUPRAKRUSTISET KIVILAJIT . . . . 50 

PLAGIOKLAASIGNEISSEJÄ JA MIGMATIITTEJA 50 

Biotiitti-plagioklaasigneissiä 51 

Graniittiutunutta migmatiittigneissiä 52 

LEPTIITTEJÄ 53 

Dioriittiporfyriittimaista leptiittiä 54 

Kvartsiporfyriittiä 55 

Haapaveden natron-kalileptiitit 58 

Granofyyristä kvartsiporfyyriä 60 

Oulaisten hälleflinttamaiset leptiitit 62 

Ylivieskan hälleflinttamaiset leptiitit 63 

Leptiitit Kärsämäen ja Pyhäjärven pitäjien itäosissa 63

4 

L RALIITTI- JA PLAGIOKLAASIPORFYRIITTEJÄ 

v . 

66 

IJraliittiporfyriittiä 67 

Uraliitti-plagioklaasiporfyriittejit 68 

Eruptiivibreksioita ja agglomeraatteja 69 

Plagioklaasiporfyriitteja 70 

KONGLOMERAATTEJA 74 

Ylivieskan konglomeraatit 74 

Ylivieskan kirkon N-puolella oleva konglomeraatti 74 

Ylivieskan kirkon S-puolella oleva konglomeraatti 77 

Pyhäjoen konglomeraatti 80 

Oulaisten konglomeraatti 81 

Sievin konglomeraatit 81 

Haapajärven Olkkosenmäen konglomeraatti 82 

KIILLELIUSKEMAISIA GNEISSEJ_i 

83 

POSTBOTNIALAISIA ERUPTIIVIKIVILAJEJA 84 

GNEISSIGRANIITTI 84 

IULTRAEMÄKS1SIÄ KIVILAJEJA 

87 

Pyrokseenihornblendiittiä 87 

Peridotiittia 89 

GABROA, DIABAASIA JA AMFIBOLIITTIA 

89 

Ylivieskan gabroalue 

89 

Ylivieskan diabaasi ja diabaasiporfyriitti 

Diabaasiporfyriitin ja mikrokliinigraniitin kontakti Ylivies- 

91 

kassa 

92 

Oulaisten ja Merijärven diabaasit 

Intermediäärisiä gabron ja porfyyrigraniitin välisiä rajamuun- 

92 

noksia Oulaisissa ja Merijärvellä 94 

Pyhäjoen gabroja diabaasimassiivi 

97 

Pyhäjoen gabron ja porfyyrigraniitin kontaktit 

98 

Saloisten diabaasirnassiivi 99 

Haapaveden uraliittidiabaasialue 99 

Vihannin diabaasi 

101 

Kestilän eruptiivibreksia 

101 

Kärsämäen gabroinassiivi 102 

Haapajärven gabroalueet 

103 

Gabrovyöhykkeet Kiuruveden S\V-osassa 

105 

Pienempiä gabroesiytymiä 106 

DIORIITTIA JA KVARTSIDIORIITTIA 

106 

P ,yrokseenidioriittia 

111 

TASARAKEISIA GRANODIORIITTEJA 

111 

Sarvivälkegranodioriitteja 111 

Biotiittigranodioriitteja 115 

KALI-NATRONSYENIITTIÄ JA LTNAKIITTIÄ 118 

Syeniittigraniittia ja kali-natronsyeniittiä 

118 

Kvartsikeratofyyriä 121 

Unakiittiä 

122 

PORFYYRIGRANIITTIA, PYROKSEENI-, BIOTIITTI- JA MIKRO- 

KLIINIGRANIITTIA 

128 

Porfyyrigraniitti ja -granodioriitti 

129 

Porfyyrigraniitin pintamuodot 138

sfv. 

Tasarakeista ja porfyyriinäistä pyrokseenigraniittia ja -granodioriittia 

140 

Biotiittigraniittia 144 

Mikrokliinigraniittia 145 

Graniittiapliittia ja pegmatiittia 148 

POSTBOTNIALAISIA JUONIKIVILAJEJA 

149 

Diabaasijuonia 149 

Dioriittiporfyriittijuonia 150 

JALKIKATSAUS ALUEEN ARKEISIIN KIVILAJEIHIN 151 

Katsaus postbotnialaisten syväeruptiivien differentiabiosarjaan 152 

Vertauksia muiden alueiden kivilajeihin 154 

KALEVALAISIA LIUSKEITA 

KALEVALAISIA POHJAMUODOSTUMIA 

Oulujärven itäpuolinen päävyöhyke 

Pohjakonglomeraattia 

Pohjabreksiat, pohjaliuskeet ja silmäliuskeet 

154 

155 

155 

155 

159 

Haajaistenky1an-Vieremän-N a1 antei arven 

alue 

Konglomeraattia, arkoosia 

161 

161 

Vaalan-Utajärven alue 

Utajärven itäpuolella olevat konglomeraatit ja arkoosit 

Säippäkosken-Niskakosken vyöhykkeen arkoosit 

KVARTSIITTEJA 

Muodostuman alaosan kvartsiitteja 

. . . . 

166 

167 

168 

169 

170 

Sopenvaara-Korholanmäki 170 

Lehtovaara 172 

Korvanvaara-Leihunvaara 172 

Häikiönvaara 173 

Kontiomäki 

173 

Mieslahden kvartsiitti 173 

Kiehimän vyöhyke 173 

Melalahden kvartsiitti 

175 

Kivesvaaran alue 175 

Luoteis-Ristijärven ja Etelä-Puolangan kvartsiitit 178 

Mäntykankaan konglomeraatti ja k v a r t s i i t t i 180 

DOLOMIITTEJA 181 

Sotkamon dolomiitit 182 

Paltamon dolomiitit 185 

Mieslahden dolomiitit 185 

Kiehimän dolomiitit 186 

Melalahden dolomiitit 

Luoteis-Ristijärven ja Etelä-Puolangan dolo- 

189 

m i i t i t 192 

FYLLIITTEJÄ JA KIILLELIUSKEITA 

Hiilen- ja kiisunpitoisia liuskeita 

194 

195 

Granaatin- ja sädekivenpitoisia liuskeita 197 

Sädekiviliuskeita 197 

Kiilleliuskeita 198 

Biotiittirikkaita, maasälvänpitoisia kiilleliuskeita 199 

Muskoviitti- ja kvartsirikkaita kiilleliuskeita 199 

5

6 

. . 

Granaatti- ja stauroliitti-kiilleliuskeita 

Siv. 

200 

Konkretioita liuskeissa 

201 

Graniitti-intrusioita liuskeissa 

202 

LIUSKEIDEN TEKTONIIKKA 

202 

Tektoonisia breksioita 

204 

KALEVALAISIA INTRUSIIVIKIVILAJEJA 209 

SERPENTIINI- JA TALKKI-MAGNESIITTIKIVEA 

209 

Mieslahden serpentiinit 210 

Koivukorven vuolukivikerros 

214 

Melalahden serpentiinit 

214 

Oliviinijäännöksiä sisältäviä serpentiinejä 215 

METAMORFISIA GABROKIVILAJEJ :? 

216 

Massainaista metagabroa 217 

Mieslahden gabrot 

217 

Junttilanniemen gabro 218 

Humpinmäen W-puolella oleva gabroalue 218 

Humaljärven albiittidiabaasi 

219 

Liuskeisia in etabasi it te ja 219 

Metabasiittien ja kvartsiittien kontakteja 220 

Kloriittiutuneita ja t al kkiutu ne i ta in etab 

a s i i t t e j a 222 

KERSANTIITTIA 

222 

KVARTSIKERATOFYYRI 

225 

POSTKALEVALAISTA GRANIITTIA 

225 

Itäinen graniittialue 226 

Biotiittigranodioriittia ja graniittia 226 

Mikrokliinigraniittia 

227 

Graniittiapliittia ja pegmatiittia 

Läntinen graniittialue 

228 

232 

Biotiitti-sarvivälkegranodioriittia 

232 

Mikrokliinigraniittia 

232 

Postkalevalaisen graniitin ja postbotnialaisen porfyyrigraniitin 

kontaktisuhteita 

233 

Porfyyrimäistä graniittia 

235 

Pegmatiittia 

236 

NUOREMPAA DIABAASIA . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 237 

Enstatiittiaugiittidiabaasia 

237 

Juonidiabaasin ikä 

240 

HYÖDYLLISIÄ MINERAALEJA JA KIVILAJEJA 

240 

Kiisumineraaleja 

240 

M a g netiittia 

242 

Molybdeniittiä 

242 

Juonikvartsia 

242 

M u sk o viittia 

243 

D olo m iittia 

243 

Vuolukiveä ja talkkiliusketta 244 

Kovasinkiveä 

244 

U unikiveä 

244 

Rakennuskiveä 

245 

Kaoliinimaisia muodostumia 246

ALKULAUSE . 

Kajaanin kivilajikartan C 4 selityksen on laatinut allekirjoittanut 

W . W . Wilkman kenttägeologien päiväkirjamuistiinpanojen 

ja omien havaintojen perusteella sekä huomioon ottamalla eräitä 

alueen kivilajeja koskevia julkaisuja, joista tekstissä mainitaan . 

Kun alue käsittää suuren joukon erilaatuisia ja -ikäisiä kivilajeja, 

ja näihin kuuluva aineisto on sangen laaja, on työ vaatinut paljon 

aikaa ja selitys venynyt verrattain pitkäksi . 

Helsingissä marraskuulla 1931 . 

W . W . Wilkman .

JOHDANTO . 

K a j a a n i n karttalehden C 4 alueeseen kuuluvat seuraavat 

pitäjät ja pitäjien osat : 

Oulun läänissä : 

Kajaanin kihlakunnassa : 

Kajaani, Paltamo, Vuolijoki, melkein koko Säräisniemi, Puolangan 

eteläosa, läntisimmät osat Hyrynsalmesta, Ristijärvestä ja Sotkamosta 

; 

Oulun kihlakunnassa : 

Limingan, Tyrnävän, Muhoksen ja Utajärven eteläosat, Temmes, 

eteläisin kolkka Lumijoesta ; 

Saloisten kihlakunnassa : 

Rantsila, Paavola, Vihanti, Revonlahti, Siikajoen eteläosa, 

Pattijoki sekä itäosat Saloisten, Pyhäjoen, Merijärven ja Alavieskan 

pitäjistä, Oulainen, melkein koko Ylivieska ja Sievin kaakkoisosa ; 

Haapajärven kihlakunnassa : 

Kestilä, Pulkkila, Piippola, Pyhäntä, Kärsämäki, Haapavesi, 

Nivala, Haapäjärvi sekä pohjoisosat Reisjärven ja Pyhäjärven 

pitäjistä ; 

Vaasan läänissä ja Pietarsaaren kihlakunnassa 

: 

Toholammen kaakkoisosa ja Lestijärven pohjoisnurkka ; 

Kuopion läänissä ja Iisalmen kihlakunnassa 

: 

Kiuruveden keskija pohjoisosa, Vieremä, Sonkajärvi ja Iisalmen 

pohjoisosa . 

Alueen geologinen tutkimus alkoi jo v . 1887, jolloin prof . J . J . 

Sederholm teki retken Ylivieskaan ja Oulaisiin tutustuaksensa seudun 

geologiaan . Varsinaiset kartoitustyöt aloitettiin kuitenkin vasta 

kesällä v . 1899 ja lopetettiin v . 1919 . Näihin töihin ottivat osaa seuraavat 

henkilöt : 

1899 K . A . J . Illukka (Ylivieska), W . Y . A . Hall (Sievi), J . H . 

Saarinen (Alavieska) ; 

1902 G . Ignatius (Iisalmi), A . Lampen (Sonkajärvi), W . W . 

Wilkman (SW-Sotkamo) ; 

102---31 

2

1 0 

1904 H . Kyrklund (osia Sotkamosta ja Paltamosta) ; 

1905 Benj . Frosterus (Kivesjärven seutu Paltamossa, retkiä Risti- 

järvelle ja Puolankaan), Wilkman (N- ja NE-Paltamo, edellinen 

mittakaavassa 1 :20,000), G . Aminoff (osia Säräisniemestä, Paltamosta, 

Puolangasta, Ristijärvestä ja Hyrynsalmesta), E . Mäkinen 

(Puolanka) ; 

1906 Frosterus ja V. R . Svensson (W-Paltamo, osia Säräisnie- 

mestä ja Vuolijoesta), Mäkinen (Kajaanin maaseurakunta ja S- 

Paltamo), H . M . Hansen (Utajärven kirkon tienoo) ; 

1907 J . N . Soikero (Vuolijoki) ; 

1908 R . Dillström (Siikajoki, Revonlahti, Lumijoki) ; 

1910 Soikero (Vieremä, eteläisin osa Paltamosta), Mäkinen (Saloinen, 

Pyhäjoki) ; 

1911 Mäkinen (Merijärvi, Ylivieska), Wilkman (Kiuruvesi), H . 

Väyrynen (Oulainen, Nivala), Soikero (Haapajärvi, Pyhäjärvi, SW- 

Kärsämäki) ; 

1912 Mäkinen (SE-Sievi, Reisjärvi ja osia Ylivieskasta), Wilk- 

man (N-Kiuruvesi, Pyhäntä, Piippola), Väyrynen (Kestilä, SW- 

Säräisniemi, Utajärvi) ; 

1913 Väyrynen (Pulkkila, N-Säräisniemi) ; 

1914 Soikero (Haapavesi, Kärsämäki, Rantsila) ; 

1915 Mäkinen (Toholampi, Lestijärvi ja osia Vieremästä), Väyrynen 

(Paavola, Liminka, Tyrnävä, Temmes, Muhos, NE-Kärsämäki) ; 

1919 M. Sauramo (Vihanti) . 

Kartoitustöitä johti Pohjanmaan pitäjissä valtiongeologi toht . 

H . Berghell ja Oulujärven tienoilla toht . Benj . Frosterus . Tarkastusretkiä 

toimitti toht. Mäkinen v . 1914 ja 1915 useimmissa 

Pohjanmaan pitäjissä ja allekirjoittanut Wilkman v . 1919 Kiuruvedellä 

ja Pyhäjärvellä . Vuonna 1924 teki Wilkman toht . Väyrysen 

kanssa tarkastusmatkan Salmijärvien seudulle S-Puolankaan ja v . 

1926 hän tutki postbotnialaisen graniitin ja liuskeiden rajasuhteita 

Näläntöjärven seudulla Kiuruvedellä . 

Vuonna 1916 julkaisi Mäkinen Geologisen komissionin bulletii- 

nissä N :o 47 tutkimuksen Keski-Pohjanmaan kivilajeista : »Översikt 

av de prekambriska bildningarna i mellersta Österbotten» . Tätä 

teosta on käytetty arvokkaana apulähteenä alueen länsiosien kivi- 

lajien selostuksessa . 

Lisätietoja on saatu niiltä lukuisilta malminetsintä-retkikunnilta, 

jotka ovat v . 1918-1924 työskennelleet kalevalaisilla kvartsiittija 

liuskealueilla Oulujärven itä- ja koillispuolella . Näitä retkikuntia 

ovat johtaneet prof. P. Eskola ja toht . V. Hackman, Mäkinen ja 

Väyrynen . Malminetsintöjä toimitettiin v . 1918 Eskolan johdolla

Melalahden kylässä Paltamossa ja Sopenjärven tienoilla Sotkamossa ; 

v. 1919 Hackmanin johdolla Mieslahden ympäristössä, NE-Paltamossa, 

Ristijärven NW-osassa, SE-Puolangalla ja NW-Hyrynsalmella 

; samana vuonna Mäkisen ja Väyrysen johdolla Kiehimänjoen 

W-puolisissa seuduissa Oulunjärveltä N-suuntaan Salmijärville saakka 

Puolangalle ja Jormaskylän SW-osassa Sotkamossa ; v . 1921 kaoliinitutkimuksien 

yhteydessä toht . Frosteruksen johdolla, jolloin Väyrynen 

apulaisineen kartoitti Salmijärvien S- ja SE-puoliset seudut ; 

v. 1922 Väyrysen johdolla Kivesvaaran eteläpäässä Melalahden kylässä 

Paltamossa . Näiden lisäksi tutki toht . M . Saksela v . 1925 karttalehden 

alueeseen kuuluvia osia Toholammen, Lestijärven ja Reisjärven 

pitäjistä . 

Kivilajikartan ja siihen kuuluvan selityksen on laatinut allekirjoittanut 

Wilkman, ja se perustuu kenttägeologien työkarttoihin 

ja päiväkirjamuistiinpanoihin huomioon ottamalla kuitenkin niitä 

oikaisuja, joihin yllämainitut tarkastusmatkat ja tutkimukset ovat 

antaneet aihetta . Pohjakarttoina ovat olleet Maanmittaushallituksen 

yleiskartan lehdet D 3 ja D 4 . Näitä on kuitenkin jonkun verran 

korjattu, varsinkin geologisesti tärkeihin paikannimiin nähden . 

1 1

YLEISKATSAUS KALLIOPERÄÄN . 

Kuten kivilajikartasta käy selville, on alue siitä mielenkiintoinen, 

että täällä yhtyvät Itä-Suomen graniittigneissialue kalevalaisine 

muodostumineen ja Pohjanmaan syväeruptiivit effussiivisine pintakivilajeineen 

ja kiteisine liuskeineen . 

Katarkeiset ja arkeozoiset kivilaj it . Alueen 

itäosan käsittää laaja ikivanha graniittialue, jonka kivilajeja on kutsuttu 

yhteisellä nimellä g r a n i i t t i g n e i s s i k s i, vaikka tähän 

sisältyy kokoumukseltaan ja rakenteeltaan sangen vaihtelevia gneissiytyneitä 

tai juovikkaita, migmatiittisia graniitteja ja granodioriitteja, 

tai puhtaasti massamaisia kivilajeja . 

Graniittigneissiin sulkeutuneina tavataan siellä täällä kiemuraisina 

vyöhykkeinä sedimenttistä alkuperää olevia kiteisiä k i i 1 1 es 

a s u o n i g n e i s s e j ä (paragneissejä) ja näitä lävistävinä eli 

intrusiivisina kivilajeina metamorfosoituneita g a b r o m a i s i a a mfiboliittej 

a, dioriittej a ja graniittisia kivilajeja 

. Näitä ei voida petrograafiselta laadultaan eroittaa vastaavista 

kivilajeista karttalehden Pohjanmaan alueella, ja ne ovat sen vuoksi 

merkityt kivilajikartalle samoilla väreillä. Jonkun verran nuorempia 

ovat graniittigneissialueella siellä täällä pienehköinä massiiveina 

esiytyvät graniittikivilajit, jotka ovat todennäköisesti iältään postbotnialaisia 

. 

Kartta-alueen länsiosissa, Oulaisissa, Ylivieskassa, Nivalassa, 

Haapajärvellä, Sievissä y . m . pitäjissä esiytyvät ja Pohjanmaan 

suprakrustisiin eli pinnallisiin b o t n i a 1 a i s i i n m u o d o s t um 

i i n kuuluvat kiteiset liuskeet ovat pääasiallisesti kiilteen- tai 

sarvivälkkeenpitoisia pienirakeisia p 1 a g i o k 1 a a s i g n e i s s e j ä, 

jotka ovat monesti graniitti-intrusion vaikutuksesta muuttuneet 

s u o n i g n e i s s e i k s i . Plagioklaasigneisseihin liittyvät välittömästi 

vulkaanista alkuperää olevat tiiviit 1 e p t i i t i t ja kokonainen 

sarja muita pintaeffusiiveja : u r a l i i t t i- ja p 1 a g i oklaasiporfyyriitit, 

porfyriitit, agglomeraatit 

ja t u f f i t, jotka esiytyvät välikerroksina plagioklaasigneississä, 

ja lopuksi sarjan ylemmässä osassa k o n g 1 o m e r a a t i t ja niit-

ten kanssa vuorottelevat kerrokselliset k i i 1 1 e 1 i u s k e m a i s e t 

g n e i s s i t . 

Intrusiivisena kivilajina esiytyy tässä kerrossarjassa karttaalueen 

lounaisosassa g n e i s s i g r a n i i t t i eli oligoklaasi-biotiittisarvivälkegranodioriitti, 

joka on useimmiten harmaa ja juovikas 

siihen sulkeutuneitten kivilajien assimilation takia . Gneissigraniitin 

asema botnialaisessa eruptiosarjassa ei ole aivan varma ; kuitenkin 

voidaan sitä pitää nuorempana kuin useimmat muodostuman kiteiset 

liuskeet ja effusiivikivilajit . Petrograafisesti on se jonkinmoinen 

välimuoto postbotnialaisen graniitin ja graniittigneissin välillä . 

P o s t b o t n i a 1 a i s e t eruptiivikivilajit muodostavat differentiatiosarjan, 

joka alkaa p e r i d o t i i t e i l l a ja loppuu p o s tbotnialaisella 

graniitilla . Sarjan emäksiset kivilajit, 

gabrot, a m f i b o 1 i i t i t, dioriitit ja vieläpä osa granod 

i o r i i t e i s t a k i n, kuuluvat todennäköisesti, samaten kuin 

oligoklaasigneissigraniittikin, suprakrustisen kerrossarjan y l e i s e n 

poimutuksen ja metamorfoosin aikanatapahtuneeseen 

kerrosten väliseen konformiseen intrusioon, jotavastoin p o s t b o tn 

i a 1 a i s e n g r a n i i t i n purkaus on tapahtunut poimutuskauden 

lopussa kerrossarjan vajotessa graniittimagmaan . 

Proterozoisia kalevalaisia kivilaj ej a . Kohonneilla 

ja sitkistyneillä mannerlohkoilla alkoi arkeisen ajan jälkeen 

kulutuskausi . Graniittigneissi ja muut syväkivilajit paljastuivat sikäli 

kuin pintamuodostumat kuluivat erosion vaikutuksesta . Muodostuneet 

sedimentit kerrostuivat laajaan vajoamisalueeseen eli geosynkliiniin, 

ja ovat myöhemmin tämän kokoon työntyessä poimuttuneet ja 

metamorfosoituneet kiteisiksi n . k . k a 1 e v a 1 a i s i k s i liuskeiksi . 

Nämä esiytyvät siis alueella muinaisessa, nykyään syvälle kuluneessa 

vuorij onovyöhykkeessä . 

Kalevalainen liuskemuodostuma alkaa p o h j a k o n g 1 o m eraateilla, 

arkooseilla tai silmäliuskeilla . Pohjakonglomeraatteja 

tavataan esim . migmatiittisen paragneissin rajalla 

Jormuanlahden NE-puolella Paltamossa, konglomeraatteja ja silmäliuskeita 

graniittigneissin rajalla Vieremällä, lisalmelta NNW, arkooseja 

postbotnialaisen graniitin rajalla Näläntöjärven NE-puolella 

Kiuruvedellä . Laaja konglomeraattija arkoosialue, joka ei kuitenkaan 

ole yhteydessä alustansa kanssa, tavataan Utajärvellä . Muodostuman 

eroittaa siis vanhemmista arkeisista muodostumista 

s u u r i d i s k o r d a n s s i . Kerrossarjan alaosissa esiytyy runsaasti 

serisiittirikkaita kvartsiittiliuskeita, keskiosissa 

harmaita kvartsiitteja, dolomiitteja, sädekiviliuskeita, 

fylliittejä ja kiilleliuskeita . 

1 3

1 4 

Mäntykankaalla S-Puolangalla esiytyvä konglomeraatti viittaa siihen, 

että näiden päällä on vielä sarja sangen klastillisia kvartsiitteja . 

Intrusiivisina kivilajeina tavataan kerrossarjan ala- ja keskiosissa 

pääasiallisesti metamorfosoituneita gabroja, n . k . m e t abasiitteja, 

ja serpentiinikivilajeja . 

Nuorin muodostuman eruptiiveista on p o s t k a 1 e v a 1 a in 

e n g r a n i i t t i, joka esiytyy laajoina massiiveina Oulujärven 

SE-, N- ja NW-puolella kalevalaisten vyöhykkeiden reunaosissa . Se 

muodostaa sekä vanhempaan kallioperään että kalevalaisiin liuskeihin 

lukuisia juonia ja lienee purkautuessaan osaksi assimiloinut 

ainesta edellisistä, se esiytyy siis myös intrusiivisena, mutta pääpurkaus 

näkyy tapahtuneen liuskeiden poimutuksen ja metamorfoosin 

jälkeen eli kalevalaisen poimutuskauden loppupuolella . 

Nuorin alueen kaikista kivilajeista on e n s t a t i i t t iaugiittidiabaasi 

ja sarvivälkediabaasi, jotka 

täyttävät suoraviivaisia rakoja graniittigneissialueen kivilajeissa 

Iisalmen NE-puolisessa seudussa .

Kajaanin karttalehtialueen kivilajien stratigraa/inen jaotus . 

Juonidiabaasia 

Postkalevalainen graniitti ja pegmatiitti 

Ylemmät kvartsiitit, konglome- Kalevalaisia 

Postkalevalai- 

raatit(Proterozoinen 

eli karja- Metabasiitit, serpentiinit sia) 

lainen poimu- Kiilleliuskeet, fylliitit, harmaa 

tus kvartsiitti ja dolomiitti 

Kvartsiittiliuskeet, konglomeraatit 

Suuri diskordanssi 

Juonidiabaasi ja 

riitti-dioriittiporfy- 

Postbotnialai- I 

Mikrokliinigraniitti ja pegmatiitti, 

porfyyrigraniitti (graniittiporfyyri, 

kvartsiporfyyri, felsiitti, leptiitti) 

Syeniitti (kvartsikeratofyyri), unakiitti 

Granodioriitti, kvartsidioriitti, dio , 

riitti 

nen poimutus I Gabro, diahaasi ja ultraemäksiset 

kivilajit 

I 

1 1 

Kiilleliuskemaiset gneissit 

Ylivieskan konglomeraatti 

Konkordanttisesti intrusiivinen 

gneissigraniitti 

T7raliitti- ja plagioklaasiporfyriitit, 

leptiitit, tuffit, plagioklaasigneissit 

Diskordanssi? 

Graniittigneissi, arnfiboliitit, vanhemmat 

paragneissit (ja leptiitit?) 

15 

Postbotnialaisia,plutoonisia 

(ja vulkaanisia) 

Botnialaisia 

(Arkeozoisia 

ja arkeisia) 

Katarkeisia

GRANIITTIGNEISSI . 

Graniittigneissi muodostaa kartta-alueen itäpuoliskossa sangen 

yhtenäisen laajan alueen, jota ainoastaan Oulujärven itä- ja koillispuolella 

esiytyvä kalevalainen liuskevyöhyke j a sen läntinen haarautuma 

Vieremällä ja Oulujärven NW-puolella niihin kuuluvine 

eruptiivikivilajeineen sekä jotkut pienehköt gneissi- ja graniittimassiivit 

ja emäksiset kivilajiesiytymät keskeyttävät . Geotektoonisesti 

edustaa alue vanhaa resistenssialuetta, jota vastaan nuoremmat 

kalevalaiset vuorijonot ovat poimuttuneet . 

Graniittigneissiin kuuluvat kivilajit ovat rakenteeltaan ja kokoumukseltaan 

hyvin vaihtelevia . Jos rakenteen laatu otetaan jakoperusteeksi, 

saadaan seuraavia rakennetyyppejä : t y y p i 11 i n e n 

lujasti puristunut liuskeinen tai gneissimäinen g r a n i i t t igneissi, 

gneissigraniitti tai migmatiittinen 

g r a n i i t t i g n e i s s i ja puhtaammat massamaiset graniitit . Kaikista 

näistä on sekä tasarakeisia että p o r f y y r i m a i s i a muunnoksia, 

ja kokoumukseltaan ne ovat graniitteja, granodioriitteja tai 

kvartsidioriitteja . Eri muunnosten välillä on kaikenlaisia välimuotoja, 

ja ne vaihtuvat toisiinsa joko vähitellen tai niin, että rajat niiden 

välillä ovat jyrkempiä . Luonteenomaista graniittigneissille on, 

ettei kivilaji juuri missään esiydy puhtaana yhtäläisenä tyyppinä, 

vaan siinä tavataan lukuisia poimuttuneita gneissimäisiä ja emäksisiä 

juovia, fragmentteja tai sulkeumia, ja sitä lävistävät apliitti-, 

pegmatiitti- ja graniittijuonet, jotka saattavat olla sangen 

eri-ikäisiä . 

Tyypillisiin graniittigneisseihin voidaan lukea 

dynamometamorfiset paineliuskeiset graniitit ja kerrosmaisesti 

raidalliset gneissimäiset graniitit . Edellisiä tavataan siellä täällä 

hajanaisina vyöhykkeinä juovikkaiden graniittien keskellä . Kivilaji 

on pienitai keskirakeista, lujasti puristunutta, liuskeista ortogneissiä, 

väriltään harmaata tai punertavaa . 

Ainekset ovat : maasälpä (oligoklaasi An 7_5An 30 ja mikrokliini), 

kvartsi, biotiitti, sarvivälke ja muskoviitti ; muuttumistuloksia serisiitti, 

epidootti ja kloriitti ; lisäaineksia malmirakeet, apatiitti y . m .

Aineksista esiytyy maasälpä usein ruhjoutuneina porfyyrisinä silmäkkeinä 

tai linsseinä, jotka ovat litistyneet liuskeisuuden suuntaan 

ja joita kiillerikas aines ympäröi . Harmaissa lajeissa on 

vaalea tai vihertävänharmaa oligoklaasi, biotiitti ja sarvivälke vallitsevina, 

punertavissa vaaleanpunainen mikrokliini ja muskoviitti 

. 

Harmaata kiillerikasta graniittigneissiä tavataan esiin . Viitamäellä 

ja Kuivikkomäellä S-Pyhännällä . Kivilaji on selvästi paineliuskeista; 

raesuuruus 0 .5-1 .5 mm . Ainekset ovat oligoklaasi 

An15An18 , kvartsi, biotiitti, sarvivälke ja epidootti ; lisä-aineksina 

on hiukan malmirakeita ja apatiittia . Kvartsirakeet ovat puristuneet 

liuskeisuuden suuntaan, ne liittyvät toisiinsa hienosti hammaslaitaisine 

reunoineen ja niillä on lujasti unduloiva valonsammutus . 

Plagioklaasin kaksoislamellit ovat usein taipuneita, ja mineraalirakeita 

lävistävät kapeat, hienorakeisen tumman aineksen täyttämät 

ruhjevyöhykkeet (biotiittia, epidoottia, kvartsia, sarvivälkettä, malmirakeita) 

. Epidoottia tavataan siellä täällä pieninä raeryhminä tai 

hiukan suurempina kiteinä ; sillä on korkea kahtaistaitteisuus, y-a 

= n . 0 .032, pleokroismi heikko : a väritön, y heikosti vihertävän 

keltainen . Kivilajia lävistävät vaaleanpunaiset tai harmaat graniittiapliittisuonet 

. 

Jokseenkin yksitoikkoista, kiillerikasta, harmaata graniittigneissiä 

on pienenä alueena Vaanan talon kohdalla Pynnölänlahden W-puolella 

Paltamossa . Oligoklaasi muodostaa kivilajissa pieniä, 0 .2-1 sm 

suuruisia silmäkkeitä . Melkein samallaista kivilajia esiytyy Papinmäen, 

Jylkyn ja Kivimäen välisessä seudussa SW-Sotkamossa Paltamon 

rajalla . Pää-aineksina on vaalea, vihreän- tai keltaisenharmaa 

oligoklaasi, kvartsi ja biotiitti . Kivilaji on pienirakeista, puristunutta 

ja verkkomaisesti ruhjevyöhykkeiden lävistämää . 

Lujasti puristunutta harmaata graniittigneissiä tavataan vielä 

Lammasvaaralla Saaresmäen kylän E-osassa S-Vuolijoella ja Lehtovaaran 

kylän SE-osassa 8-Paltamossa . 

Rotimojärven E-rannalla Vieremässä ja Oravijärven SE-puolella 

Sukevalla tavataan migmatiittisessa gneissigraniitissa kohtia, jotka 

ovat tavattoman lujasti puristunutta, dynamometamorfosoitunutta 

harmaata graniittigneissiä . Kvartsi ja oligoklaasi ovat kokonaan 

ruhjoutuneita ja muodostavat hienorakeisia linssejä, joiden väliin 

biotiitti on kasautunut hienosuomuisiksi läikiksi täyttäen paineen 

vaikutuksesta syntyneet raot ja luisupinnat . 

Punaista, liuskeista graniittigneissiä on 

Kalliomäessä ja Soijinmäessä Rehjänselän Lauttalahden S-puolella 

Korholanmäen kylän W-osassa Sotkamossa, jossa se muodostaa 

102 -31 

1 7 

3

18 

pienehkön alueen . Aineksina on mikrokliini, kvartsi, oligoklaasi, 

biotiitti, muskoviitti ja hiukan kloriittia ; se on siis m i k r o k 1 i i n ig 

r a n i i t t i a . Kalliomäessä kivilaji on keskirakeista ja biotiitinpitoista 

. Biotiitti on kasautunut liuskeisuuden suuntaisiksi pieniksi 

täpliksi tai lyhyiksi juoviksi . Kvartsiitin rajalla Soijinmäessä kivilaji 

muuttuu hienorakeiseksi, lujasti liuskeiseksi ja muskoviittirikkaaksi . 

Se on paikoin poimuista ja vaaleanpunaisten postkalevalaisten 

graniittijuonien lävistämää . Särkijärven E- ja Konttijärven S-puolella 

Paltamossa kivilaji on punaista, lujasti liuskeista ja melkein 

pilsteistä . 

Samallaista vaaleanpunaista tai vaaleanharmaata graniittigneissiä 

on Mustamäessä ja Rasvamäessä SW-Sotkamossa Paltamon 

rajalla, Laakajärven N-puolella, ja Väisälän E- ja SE-puolella 

Lehtovaaran kylässä Paltamossa, missä se on punertavanharmaata . 

Kivilajissa on usein gneissimäisiä juovia ja amfiboliittifragmentteja, 

ja sitä lävistävät 30-40 sm leveät postkalevalaiset pegmatiittijuonet. 

Postkalevalaisen graniitin ympäröimässä alueensa Mainuanjärven 

NE-puolella Paltamossa graniitti on lujasti paineliuskeista, 

punertavaa ja sitä lävistävät postkalevalaiset pegmatiittigraniittijuonet 

ristiin rastiin . 

Porfyyristä graniittigneissiä . Salmijärvien 

itäpuolella Puolangalla ja täältä etelään päin Nalkkiin ja lähelle 

Kalliojärveä tavataan kapeassa vyöhykkeessä lujasti puristunutta 

porfyyristä graniittigneissiä . Porfyyrisistä maasälpäkiteistä 

ovat suuremmat punaista mikrokliiniä, pienemmät harmaata oligoklaasia, 

ja ne ovat ruhjoutuneet ja puristuneet liuskeisuuden suuntaisiksi 

silmäkkeiksi . Väliaines on tummempaa, hienorakeista ja 

sisältää kiillettä joko pieninä läikkinä tai täyteaineksena kvartsin 

kanssa ruhjevyöhykkeissä ja luisupinnoilla . Isollakankaalla Ison 

Salmijärven E-puolella vaihtelevat karkeasilmäkkeiset kohdat pienisilmäkkeisten 

tai sellaisten kanssa, joista niitä kokonaan puuttuu . 

Kivilaji on täällä pohjana kalevalaisille kvartsiiteille ja muuttuu 

rajalla näitä vastaan silmäliuskeeksi . Mikroskoopilla tarkastettaessa 

kivilaji näyttää kovin ruhjoutuneelta ja muuttuneelta (kuva 1) . 

Aineksina on natronrikas oligoklaasi n . An 15 , mikrokliini, kvartsi 

ja serisiitti, hiukan biotiittia, epidoottia ja malmirakeita . Maasälpäsilmäkkeet 

ovat erisuuruisia, kvartsirakeet tavallisesti pienempiä ja 

muodoiltaan säännöttömästi soikeita ; plagioklaasin kaksoislamellit 

ovat taipuneita, ja hienorakeisen, pääasiallisesti kvartsista ja serisiitistä 

muodostuneen aineksen täyttämät ruhjeraot lävistävät verkkomaisesti 

kivilajia .

Hyvin paineliuskeista, harmaata, paikoin vaaleanpunertavaa, 

porfyyrimaista graniittia on pieninä alueina Aittomäellä, Aholan 

luona, Heinäkankaalla ja Karankamäellä Niemisjärven NW- ja SWpuolella 

Kiuruvedellä . Porfyyriset hajarakeet ovat pieniä, korkeintaan 

0.5-1 .5 sm pituisia ja ruhjoutuneita ; välimassa on hienotai 

pienirakeista, kiillerikasta . Porfyyriset kohdat vuorottelevat tasarakeisten 

ja kerrosmaisten gneissimurtokappaleitten kanssa . Kokonaisuudessaan 

kivilaji on hyvin gneissimäisen näköistä . Lävistävänä 

kivilajina esiytyy punainen ja valkoisenharmaa apliittimainen 

graniitti . 

Maantien varrella Rahajärven E-puolella Vieremällä on pienessä 

vyöhykkeessä puristunutta pienirakeista plagioklaasirikasta 

Kuva 1 . Ru jerakenteista porfyyristä graniittigneissiä ; Isokangas Ison Salmi . 

järven E-puolella, S-Puolanka . Nikolit -} -, 20 X luonn . kokoa . 

Yl äällä plagioklaasikide, jonka kaksoislamellit ovat taipuneet ja murtuneet . 

granodioriittia, joka sisältää lä es 5 sm suuruisia maasälpäsilmäkkeitä 

. 

Migmatiiti ista graniittigneissiä . Yleisin graniittigneissityyppi 

on juovikas gneissigraniitti eli migmatiittinen 

graniittigneissi . Kivilajissa vuorottelevat pitkät, poimuttuneet tai 

kiemuraiset, tummat ja vaalean armaat tai valkoiset juovat keskenään 

. Edelliset sisältävät runsaasti tummia aineksia, pääasiallisesti 

biotiittia ja sarvivälkettä, jälkimäiset kvartsia ja maasälpää (oligoklaasia 

ja mikrokliinia) apliittimaisena tai pegmatiittimaisena seoksena 

. Sitäpaitsi tavataan kivilajissa juovikkaisuuden suuntaisia 

gneissi- ja amfiboliittifragmentteja ja -sulkeumia sekä lävistäviä

pegmatiittigraniittisuonia ja -juonia . Raesuuruus vai telee ienorakeisesta 

keskirakeiseen, tummat ko dat ovat tavallisesti ienorakeisemmat 

kuin vaaleat . Kivilaji on siis laadultaan suonigneissejä 

muistuttava seoskivilaji . 

Tämän laatuista kivilajia esiytyy suurin joukoin kartta-alueen 

kaakkoisja itäosissa Iisalmen, Vieremän, Sonkajärven, Kiuruveden, 

Py ännän ja Säräisniemen pitäjissä . Kuva 2 esittää sangen tyypillistä 

kiilleviirullista graniittigneissiä Iiveden NW-puolelta lisalmelta 

ja kuva 3 migmatiittia Karankala den länsipään ko dalta Kajaanista . 

Jälkimäisellä paikalla lävistävät sitäpaitsi n . O .s m leveät postkalevalaiset 

pegmatiittijuonet kivilajia, kulkien suoraan tämän 

juovikkaisuuden poikki . 

Kuva 2 . Viirullista graniittigneis- Kuva 3 . Mig,iiatiittigraniittia 

siä Iiveden NW-puolelta, Karankala den W-päästä, 

Iisalmi . Kajaani . 

Noin 7 ., luonn . kokoa . 

Isosta Valkeisesta S, liveden NW-puolella esiytyvän viirullisen 

graniittigneissin aineksina on samea natronrikas oligoklaasi, kvartsi 

ja ruskea biotiitti sekä iukan epidoottia, leukokseenia, apatiittia, 

kloriittia ja serisiittiä . Kivilaji on puristunutta . Pyöristyneissä maasälpärakeissa 

nä dään aivan samallaista unduloivaa sammutusta kuin 

tavallisesti kvartsissa ; oligoklaasialbiitin ienot kaksoislamellit ovat 

epäselviä ja taipuneita, biotiittilevyt vääntyneitä (kuva 4) . Hienot 

kvartsin, biotiitin, kloriitin ja serisiitin täyttämät ru jeraot lävistävät 

verkkomaisesti kivilajia . Biotiitti on kasautunut repaleisiksi 

täpliksi, jotka taas ovat järjestyneet juoviksi . Rakennetta voisi siis 

kutsua tektonoblastiseksi .

Viirullista graniittigneissia Iiveden NW-puolelta, Iisalmi . Anal . 

L . Lokka : 1 

1 

Si0 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 203 FeO MnO MgO CaO Na 20 K 20 P20 5 H 20 S :a 

% 69 .59 0 .37 15 .61 0.40 2 .16 0 .02 1 .19 3 .41 4 .93 1 .32 0 .15 0.75 99 .90 

MOI luvut : 

Nigglin luvut : 

1 .154 0 .005 0 .1530 .0030.0300 .0000 .0300 .0610 .0300 .0140 .0010 .04 2 

si 309, ti 1 . :3, p 0. 3 al 41, fm 18, c 16, alk 25 1 k 0 . 15, mg 0 . 451 c/fm 0. 92 15 

Mineraalikokoumus : 

Oligoklaasia An19 53, kvartsia 29 . 4, biotiittia 13, kliinozoisiittia 3 . 3, titaniittia 

1, apatiittia 0 . 3 % . 

Kivilajilla on siis oligoklaasigraniittinen kokoumus . Tämä on 

laskettu analyysistä siten, että CaO-määrä on jaettu titaniitin, apatii- 

Kuva 4 . Mikrovalokuva viirullisesta graniittigneissistä Iiveden NW-puolelta 

lisalmelta . Nikolit --, 20 X luonn . kokoa . 

Yl äällä tumma kiillejuova, jossa kiillelevyt ovat vääntyneitä . 

tin, oligoklaasin ja epidootin kesken ja koko Fe 20 3määrä viety 

epidoottiin, jonka kokoumuksen on oletettu ka taistaitteisuuden 

perusteella olevan H 20 . 4 CaO • 2 A1 20 3 . Fe 20 3 - 6 Si0 2 . Liian 

suurelta näyttävä CaO-määrä on kontrolloitu uudistetun analyysin 

avulla . 

Kiuruvedellä gneissigraniitti on armaata, paikoin iukan punertavaa, 

keskirakeista ja tavallisesti selvään juovikasta, varsinkin 

rajoilla van empia liuskeita vastaan, joita se todistettavasti lävistää . 

1 Mol. lukuja laskettaessa on käytetty HARRY v . EcKERMANN :in tauluja : 

Molecular Proportions, Uppsala 1925 .

Samat juonikivilajit, vaaleanpunainen graniittiapliitti, pegmatiitti ja 

pienirakeinen vaalean armaa graniitti, jotka lävistävät gneissejä, 

lävistävät gneissigraniittiakin . 

Kivilaji on selvään puristunutta ; plagioklaasin kaksoislamellit 

(kuva 5) ja kiillelevyt ovat usein taipuneita . Kokoumus on granodioriittinen 

. Gneissigraniitilla Kiuruveden Osmangin kylässä on esim . 

seuraava kokoumus : oligoklaasi An 25 , kvartsi, mikrokliini ja biotiitti 

sekä iukan sarvivälkettä, kloriittia, epidoottia ja serisiittiä (plagioklaasin 

muuttumistuloksina), lisä-aineksena apatiittia . Oligoklaasi ja 

kvartsi muodostavat säännöttömästi pyöristyneitä, 0 .2-2 .5 mm 

suuruisia rakeita . Edellinen sisältää paikoin antipertiittisesti sisäänkasvaneita 

pieniä mikrokliiniläikkiä . 

Kuva 5 . Oligoklaasirae, jonka kaksoislamellit ovat taipuneita ; gneissigraniitissa 

Osmangin kylässä Kiuruvedellä . Nikolit ristissä, n . 30 X luonn . kokoa . 

Tyypillistä m i g m a t i i t t i g r a n i i t t i a tavataan kalevalaisen 

vyö ykkeen itäpuolella Vieremällä ; Juutistenkylässä ja Siikajoen 

latvoilla Py ännän pitäjän SE- ja E-osassa ; Vuolijoen NWosassa 

; Jaalangan ja Oterman kylissä Säräisniemellä . Kivilaji esiytyy 

nuorempien graniittien lä eisyydessä, ja näyttää siltä kuin nämä 

olisivat sulattaneet ja assimiloineet van empia kivilajeja ja muodostaneet 

niitten kanssa seoksia . Kivilajia lävistävät nimittäin lukuisat 

suonet ja juonet, jotka ovat samanlaatuisia kuin lä eisissä 

massiiveissa esiytyvät nuoremmat graniitit . 

Migmatiittigraniitit ovat väriltään sangen vaaleita, valkoisenarmaita 

tai punertavia . Tämä jo tuu siitä, että apliittiset ja pegmatiittiset 

osat ovat juonimaisia ja yleensä leveämpiä kuin gneissijuovat 

ja -viirut .

Eikanmäessä Vieremällä on kalevalaisen muodostuman pohjana 

tällaista raidallista migmatiittia . Suonet sisältävät 2-3 mm suuruisia, 

hyvin säännöttömän muotoisia ja muuttuneita, pienten serisiittisuomujen 

täyttämiä plagioklaasirakeita, An 15An 20 , ja hiukan pienempiä 

kvartsirakeita, joilla on lujasti unduloiva valonsammutus . 

Albiitti-kaksoisjuovikkuus on melkein kokonaan hävinnyt plagioklaasirakeista, 

ja rakeet hajoavat reunoiltaan vähitellen ympäröivään 

hienorakeiseen serisiittirikkaaseen ainekseen . Juovat sisältävät samanlaatuisia 

pienempiä plagioklaasija kvartsirakeita, biotiittilevyjä, 

epidoottirakeita ja hyvin pieniä serisiittisuomuja . Ne ovat 

kiemuraisia ja haarautuvat usein hienoina viiruina suurempien plagioklaasirakeiden 

väliin yhtyen kivilajissa oleviin ruhjerakoihin . 

Vuolijoen pitäjässä migmatiittigraniitit ovat pienirakeisia, punaisia 

. Tummissa juovissa on runsaasti kiillettä, suonissa vaaleanpunaista 

mikrokliinia . Tällaista gneissigraniittia on esim . kirkonkylän 

NW-puolella, ja se vaihtuu kirkon seudulla vähitellen punaiseksi juovikkaaksi 

graniitiksi . 

Oterman kylässä Ouluj ärven N-puolella, Otermajärven ja Paatinjärven 

NW-puolella, on vallitsevana kivilajina pienitai keskirakeinen 

juovainen migmatiitti, väriltään vaaleanpunainen tai harmahtava . 

Tummia juovia on jotenkin harvassa, ja ne ovat ohuita, kiemurtelevia . 

Vaaleat mineraalit ovat siis voitolla ja määräävät kivilajin värin . 

Pääainekset ovat oligoklaasialbiitti, mikrokliini ja kvartsi, joka on 

vaaleanharmaa tai punertava rakeiden liitoskohtiin kasautuneitten 

hematiittihiukkasten takia . Juovissa on sitäpaitsi bioriittia, sarvivälkettä, 

epidoottia ja kloriittia . 

Paatinjärven W- ja NW-puolella on kivilajissa kerrosmaisina 

osina sarvivälkerikasta dioriittia ja liuskeista amfiboliittia . Näitä 

lävistävät intrusiivisesti hienorakeinen, vaalea tai heikosti punertava, 

liuskeinen apliitti ja melkein massamainen tai hiukan juovainen 

graniitti, jotka muodostavat keskenään migmatiittisen seoksen . 

Paatinjärven NE-puolella migmatiitti vaihtuu paineliuskeiseksi graniittigneissiksi, 

jossa on liuskeisuuden suuntaan litistyneitä pieniä 

maasälpäsilmäkkeitä . Graniittigneissiä lävistää (esim . Paatinkankaalla) 

usein vaaleanpunainen graniittiapliitti ja pegmatiitti, jotka 

nekin ovat puristuneita . 

Kalevalaisen alueen reunoilla Säräisniemen W- ja SW-osissa 

näkyy migmatiittimuodostus suurimmaksi osaksi johtuneen postkalevalaisen 

graniitin intrusiosta, jolloin on syntynyt monenlaatuisia 

seoskivilajeja vanhempien graniittien, gneissien ja jopa emäksisten 

kivilajien assimilation takia . Noin 4 km Säräisniemen kirkolta Wpäin, 

sisältää migmatiitissa esiytyvä punainen graniittiapliitti esim . 

23

2 4 

seuraavia aineksia : mikrokliinipertiittiä, oligoklaasialbiittia An10, 

kvartsia, hiukan vihreänruskeata biotiittia, serisiittiä ja epidoottia 

(hienoja rakoja täyttävänä aineksena) . Maasälpärakeet ovat pyöristyneitä, 

1-4 mm suuruisia, kvartsirakeet granuloituneita, 0.1- 

0 .3 mm suuruisia . 

Samanlaatuisia seoskivilajeja on Utajärven ja Säräisniemen rajalla 

esim . Ojalan torpan luona, n . 2 km Naamajärveltä S, ja Petäjäkosken 

talon SE-puolella, n . 8 km Niskakoskelta NE . Edellisellä 

paikalla vallitsee kellertävän harmaa tai punertava juovikas graniittiapliitti, 

jonka aineksina on oligoklaasialbiitti, mikrokliini ja mikrokliinipertiitti, 

kvartsi j a myrmekiitti sekä hiukan biotiittia, kloriittia, 

serisiittiä ja epidoottia . Kvartsi- ja plagioklaasirakeita on usein 

kasvanut suurempien mikrokliinirakeiden sisään . Naamajärven rannalla 

kivilaji vaihtuu tummanharmaaksi migmatiittigraniitiksi, jossa 

on paikoin pegmatiittisuonia . Petäjäkosken talon SE-puolella vallitsee 

pienirakeinen, nauhamaisesti juovikas seoskivilaji, jossa sarvivälkegneissimäiset 

ja amfiboliittimaiset vyöhykkeet vuorottelevat 

karkeampien pegmatiittisuonien kanssa . Amfiboolirikkaissa osissa 

sarvivälke muodostaa kapeita neulasia . Nämä tummemmat kohdat 

näkyvät paikoin pegmatiittigraniitin vaikutuksesta muuttuneen vaaleammiksi, 

tremoliittijuovia ja apliittierittymiä sisältäviksi . Pegmatiittisuonet 

sisältävät oligoklaasia An15An 20, kvartsia ja mikrokliinia 

sekä hiukan muskoviittia ; oligoklaasin muuttumistuloksia 

ovat serisiitti, zoisiitti ja epidootti . 

Hyvin liuskeentunutta tiivistä a p 1 i i t t i a on Iisalmen pitäjässä 

n . 0 .5 km keskimmäiseltä Tismiöltä SW ja Tikankorvenkalliossa 

Viitaanjärveltä SSE . 

Migmatiittimuodostuksen syyt . Mitäitsemigmatiittimuodostukseen 

tulee, ovat tämän yhteydessä olevat monimutkaiset 

ilmiöt vaikeasti selitettävissä . Vuorottelevat tummat ja vaaleat 

juovat viittaavat yhtäällä siihen, että nämä kuuluvat geneettisesti 

yhteen ja että kivilajin jähmettyessä sulasta tilasta kiinteämpään 

on tapahtunut jonkinlaista k i t e y t y m i s d i f f e r e n t i at 

i o t a magman ollessa liikkeellä, mutta toisaalla on j ähmettymisen 

täytynyt tapahtua hitaasti aineksen ollessa kauan plastillisessa 

tilassa, koska siihen on voinut sulkeutua gneissi- ja amfiboliittimurtokappaleita, 

jotka ovat nähtävästi peräisin päällä olleista vanhimmista 

suprakrustisista muodostumista . Kun sitäpaitsi juovat ja 

sulkeumat useinkin ovat sangen poimuisia, vääntyneitä ja toisiinsa 

sekaantuneita ja monessa kohden nähdään selvää puristusliuskeisuutta 

ja lukuisia myöhempiä eruptiivijuonia, osoittavat nämä seikat, 

että todellista poimuttumistakin on tapahtunut kivilajissa .

Huomattavaa on, että laadultaan niinkin erilaisilla kivilajeilla, 

kuin puristuneella graniittigneissillä ja migmatiittigraniitilla, kuitenkin 

on jokseenkin yhtäläinen kokoumus, joka sekin viittaa siihen, että 

niitä on käsiteltävä geologisesti yhteen kuuluvana kokonaisuutena . 

S a r v i v ä 1 k e g r a n i i t t i a ja kvartsidioriittia 

tavataan emäksisinä differentiatiotuloksina pienillä aloilla siellä 

täällä graniittigneissialueella . Kivilaji on yleensä tummanharmaata, 

biotiitti- ja sarvivälkerikasta, pienitai keskirakeista ja juovikasta, 

jolloin tummat ainekset ovat keräytyneet juoviin, harvemmin massamaista 

. Maasälpä on tavallisesti kalkkirikasta oligoklaasia An 25 

An 30 , vähemmässä määrin mikrokliinia . Sarvivälke muodostaa 

vihreähkön mustia lyhyitä sälöjä . 

Kiuruveden kirkonkylässä on selvästi rinnakkaisrakenteista biotiitti-sarvivälkegraniittia 

kirkon SE-puolella . lisalmella ja etenkin 

Sonkajärvellä gneissigraniitti on monessa kohden kokoumukseltaan 

sarvivälke-kvartsidioriittia . Sellaista on tavattu parissa paikassa 

Sonkajärven SE-puolella, Kivimäen N-rinteessä, Rikkamäessä Sonkajärveltä 

6 km SW, Kulvemäessä Toivakan kylässä ja Pykälämäessä 

Sukevan kylän SE-osassa . Kivilajia lävistävät kulkusuuntaan vaaleat 

graniittisuonet, ja siinä on usein gneissimäisiä ja emäksisiä sulkeumia . 

Pirkonkalliossa Piltunginjärven SW-puolella Säräisniemen ja 

Puolangan rajalla on vaaleata sarvivälke-gneissigraniittia, jossa sarvivälke 

muodostaa ristiin rastiin asettuneita, viiruiksi järjestyneitä 

tummanvihreitä neulasia. Vaaleammat juovat ovat hienorakeista 

apliittia . Kivilajissa on paikoin amfiboliittimurtokappaleita . 

GRANIITTIGNEISSIALUEELLA ESIYTYVIA SULKEUMIA JA 

JUONIKIVILAJEJA . 

EMÄKSISIÄ SULKEUMIA . 

A m f i b o l i i t t i s u l k e u m i a . Kuten edellä on erilaatuisia 

graniittigneissityyppejä selostettaessa usein mainittu, tavataan graniittigneississä 

monessa kohden kerrosmaisia amfiboliittisulkeumia, 

joita apliitti- j a pegmatiittijuonet lävistävät . Jokseenkin yleisiä ovat 

tällaiset sulkeumat Iisalmen, Vieremän, Sonkajärven, Pyhännän ja 

Säräisniemen pitäjissä . Kokoumukseltaan ne muistuttavat samoissa 

seuduissa selvinä juonina esiytyviä muuttuneita sarvivälkegabroja, 

vaikka ovatkin usein kovin liuskeentuneita j a sarvivälkegneissimäisiä . 

Ne voidaan kuitenkin useimmissa tapauksissa eroittaa amfiboliittijuonista 

sillä perusteella, että niiden rajat graniittigneissiä vastaan 

ovat epäselvät ja ne kulkevat juovikkaisuuden suuntaan, jota vastoin 

juonet kulkevat poikittaissuuntaan ja niiden rajat ovat jyrkät . 

102 -31 4 

25

2 6 

Sulkeumien rajoilla graniittigneissiä vastaan on usein samallaisia 

apliittijuonia kuin graniittigneississä ja ne tunkeutuvat suonina amfiboliittiin 

eroittaen tästä murtokappaleita . Noin 0 .5 km Hahl'in talosta 

W, liveden SW-puolelle lisalmella, on juovaisessa gneissigraniitissa 

amfiboliittisulkeuma, jota lukuisat graniittiapliittijuonet 

lävistävät niin taajaan, että amfiboliitti paikoin muodostaa teräväsärmäisiä 

murtokappaleita apliittiin . Hahl'in eteläpuolella on taas 

NW-SE suuntaisia amfiboliittipahkuja, jotka tosin kulkevat graniittigneissin 

suuntaan, mutta voidaan pitää katkenneina juonipätkinä 

. Amfiboliitti on niissä keskirakeista massamaista sarvivälkegabroa 

. Keskimmäisen Tismiön SW-puolella muodostaa hienorakeinen, 

vihreänmusta, hyvin liuskeinen amfiboliitti kerrosmaisia osia 

vaaleanharmaaseen graniittiapliittiin . Poskimäellä maantien varrella 

Kilpijärven NW-puolella Iisalmella kallion huippu ja N-rinne on jokseenkin 

karkearakeista amfiboliittia, jota valkoisenharmaa graniittiapliitti 

lävistää eroittaen siitä selviä murtokappaleita . Kallion SWrinteessä 

on apliittimainen gneissigraniitti vallalla . Tämä on murtunutta 

ja kvartsin ja kiilteen täyttämien hienojen rakojen lävistämää . 

Piikamäessä Sukevan kylän E-osassa Sonkajärvellä on raidallista 

migmatiittigraniittia, jonka juovat ovat harmaata graniittia ja punaista 

pegmatiittigraniittia . Punaisissa juovissa on paikoin kulkusuuntaan 

venyneitä amfiboliittifragmentteja, joita ympäröi rajoilla graniittia 

vastaan hienorakeinen harmaa vyöhyke . Tämä muuttuu amfiboliitin 

lähellä epidoottirikkaaksi ja vaihtuu vähitellen amfiboliitiksi . 

Samallainen laadultaan ruhjoutunut, epidoottiutunut vyöhyke havaittiin 

liuskeisen amfiboliitin ja gneissigraniitin kontaktilla Vuorisjärven 

W-puolella Kauppilanmäen ja Vieremän välillä . 

Missä sulkeumat esiytyvät samoilla paikoilla kuin juonet, on 

niiden välillä selvä ikäeroitus : sulkeumat, olkoon ne sitten fragmentteja 

tai juovien tapaan venyneitä amfiboliittiliuskoja, seuraavat juovien 

poimuj a, kun sitävastoin juonet kulkevat jotakuinkin suoraan 

näitten poikki . Ison Ruokomäen NW-osassa, n . 3 km Iivedeltä SSE 

lisalmella, ja Kaajanjärven SW-puolella, n . 5 km Sonkajärveltä ESE, 

nähdään tällaisia tapauksia . 

Muuten tavataan näissä seuduin runsaasti massamaisia ja puristusliuskeisia 

amfiboliitteja, joiden esiytymissuhteista useinkin on vaikeaa 

päättää, ovatko ne luettavat sulkeumiin vai juonimuodostuksiin . 

Ne ovat graniittigneissin rajoilla breksiamaisesti särkyneet särmikkäiksi 

kappaleiksi, joita vaaleat apliittijuonet liittävät toisiinsa, ja 

liuskeisuussuuntakin vaihtelee kovin paikasta toiseen (esim . Hanhikankaalla 

ja Marjamäessä Sonkajärven SE-puolella) . Niitä on todennäköisesti 

kuitenkin enimmäkseen pidettävä katkenneina juonimuodostuksina 

.

Pyhännän pitäjän E- ja NE-osissa Kestilän rajalla on raidallista 

graniittigneissiä, jossa monia kymmeniä metriä leveät tummat amfiboliittikerrokset 

vuorottelevat vaaleanharmaitten graniittigneissikerrosten 

kanssa . 

Etelä-Paltamossa tavataan kovaa ja sitkeätä sarvivälkeliuskemaista 

amfiboliittia Hatulanvaaran WNW-päässä Murtomäen kylässä 

. Kivilaji sisältää pieniä pyriittikiteitä ja liuskeisuuden suuntaisia 

kalkkisälpäerittymiä . Karsikon NW-puolella pienen gneissivyöhykkeen 

yhteydessä esiytyvä amfiboliitti on massamaisempaa, hienotai 

pienirakeista . Isonsuonkallioissa, n . 5 km Mainuanjärven NEpuolella, 

on raidallista gneissigraniittia, jonka juovat ovat kiillerikasta 

amfiboliittia . Nämä muodostavat paikoin leveitä kiemurtelevia 

»nauhoja» ja murtokappaleita graniittiin . 

Punaiseen postbotnialaiseen gneissigraniittiin sulkeutuneena tavataan 

liuskeista, sarvivälkegneissimäistä amfiboliittia Vuolijöen pitäjän 

S- ja SE-osassa : Saarestenmäen kylässä, Pirttimäessä, Otamäessä 

ja Vuottolahden W-puolella; Manamansalon NE-puolella Säräisniemellä 

: Kaivannon kanavan NE- ja E-puolella . Laadultaan nämä 

esiytymät eivät eroa graniittigneissin amfiboliittisulkeumista ja ne 

mainitaan sen vuoksi näitten yhteydessä, vaikka niiden esiytyminen 

gneissimäisten seoskivilajien keskellä viittaakin siihen, että ne ovat 

mahdollisesti olleet kerrosjuonina vanhoissa paragneisseissä . Amfiboliitin 

sarvivälke muodostaa tavallisesti mustia pitkiä sälöjä tai neulasia, 

jotka ovat järjestyneet rinnakkain liuskeisuuden suuntaan 

(viivamainen liuskeisuus) ; vaaleamman väliaineksen muodostavat 

hienorakeinen plagioklaasi, kvartsi j a muuttumistulokset . Toisinaan 

vaaleat ainekset ovat kasautuneet liuskeisuuden suuntaisiksi täpliksi . 

Saarestenmäen pohjoispuolella Akonkalliosta ENE-suuntaan 

Lautakankaalle kulkevassa vyöhykkeessä amfiboliitti on hienorakeista, 

vihreän tummanharmaata ja sarvivälkeliuskemaista . Kivilaji 

on paikoin nauhamaisesti .juovikasta ja siinä on pitkiä liuskeisuuden 

suuntaisia vaaleita ja valkoisia suonimaisia juovia . Viimemainituista 

ovat leveämmät puhdasta kvartsia, kapeammat kalsiitin ja 

kvartsin seosta . 

Lautakankaan amfiboliitista tehdyssä hijeessä tummat osat sisältävät 

pleokroiittista, kellertävää - sinertävänvihreätä sarvivälkettä, 

plagioklaasia ja kvartsia sekä lisäaineksena malmirakeita . 

Vaaleat juovat ovat kokoumukseltaan vaihtelevia . 1-4 mm leveät 

kalsiittijuovat sisältävät : karkeata kalkkisälpää, pieniä kvartsirakeita 

ja sitäpaitsi linssimäisinä osina sarvivälkettä ja kvartsia ; hiukan 

tummemmat, linssi- tai nauhamaiset juovat : 1 . plagioklaasia ja 

kalsiittia sekä yksinäisiä sarvivälkeneulasia ja serisiittisuomuja 

2 7

28 

(tämänlaatuiset ovat usein kalsiittierittymien jatkona), 2 . sarvivälkettä, 

epidoottia, malmia ja kiisurakeita (pyriittiä ja kuparikiisua), 

3 . biotiittia, epidoottia, serisiittiä, malmi- ja kiisurakeita . Amfiboliitin 

hienorakeisuudesta päättäen kivilaji lienee metasomaattisesti muuttunut 

pintakivilaji, ja on pikemminkin luettava botnialaisiin effusiivikivilajeihin 

. 

Pirunkallio, n . 5 km Saarestenmäen ESE-puolella graniittigneissin 

ja apliittimaisen postbotnialaisen gneissigraniitin rajalla, on tummaa, 

melkein breksiamaiseksi ruhjoutunutta (dynamometamorfosoitunutta) 

amfiboliittia, jota hienot raot ja luisupinnat lävistävät 

verkkomaisesti . Kivilajin pääainekset ovat : ruskeahkon vihreä - 

sinertävän tummanvihreä sarvivälke, joka on hajonnut pienisälöisiksi 

repaleisiksi rykelmiksi täyttäen kivilajin, ja zoisiittiutunut ja serisiittiutunut 

plagioklaasi An 30 . Muuttumistuloksia ovat zoisiitti, epidootti, 

kloriitti ja serisiitti ; lisäaineksia titaaninpitoinen magnetiitti, 

magneettikiisu, leukokseeni ja apatiittineulaset . Paikoin 

plagioklaasin kiderakenne on jossakin määrin säilynyt suurissa soikeissa 

rakeissa, jotka ovat reunoiltaan hajonneet hienorakeiseksi 

plagioklaasin, kvartsin j a sarvivälkkeen seokseksi . Raontäytemineraaleina 

on penniiniä, epidoottia ja mikrokliinia . Kaksi edellistä 

esiytyvät rakojen reunoilla, jotavastöin keskuksen täyttää väritön 

rakeinen aines, jolla on alhainen valontaittuminen ja kahtaistaitteisuus 

; joissakin rakeissa nähtiin vielä jälkiä mikrokliinin ristikkorakenteesta 

. Amfiboliittia lävistää punainen pegmatiittigraniitti, joka 

muodostaa lukuisia risteileviä suonia kivilajiin . Näitten yhteydessä 

tapasi J . N . Soikero punaista felsiittiä, jolla on k v a r t s i k e r a t of 

y y r i n kokoumus (ks . s . 36) . 

Säräisniemen Oterman kylässä esiytyvistä amfiboliiteista mainittakoon 

n . 200 m pitkä sulkeuma (murtokappale) Paatin itäpuolella, jota 

harmaa gneissiytynyt graniitti ympäröi . Amfiboliitin rajoilla graniitti 

on hyvin liuskeista ja siitä lähtee hienorakeisia suonia edelliseen . 

D i o r i i t t i-sulkeumia, joita on pidettävä graniittigneissin 

differentiatiotuloksina, tavataan kvartsidioriittisten gneissigraniittiosien 

yhteydessä siellä täällä, esim . Kivimäen N-rinteessä Sonkajärven 

NW-puolella ja Marttisenmäessä Marttisenjärven SE-puolella 

Vieremällä . Viimemainitulla paikalla kivilaji esiytyy liuskeisena 

migmatiittina, jossa sarvivälkerikkaat juovat vuorottelevat valkoisenharmaitten 

plagioklaasiapliitti-suonien kanssa . 

JUONIA, PAHKUJA JA PIENEHKÖJÄ MASSIIVEJA . 

Amfiboliitti ja metamorfinen sarvivälkeg 

a b r o ovat tavallisimpia juonikivilajeja graniittigneissialueella .

Näistä on edellinen vain enemmän metamorfosoitunut muunnos jälkimäisestä 

. Juonien rajat graniittigneissiä vastaan ovat tavallisesti 

jyrkät ja kivilajia saattaa seurata kalliolla kalliolle useinkin pitkät 

matkat . Nuorimmista juonikivilajeista, enstatiittiaugiitti- ja sarvivälkediabaaseista, 

ne eroavat siinä, että niitä lävistävät postbotnialaiset 

ja postkalevalaiset graniittijuonet, milloin ne joutuvat kosketukseen 

näitten kanssa . 

lisalmella tavataan tyypillisiä emäksisiä juonia maantien varrella 

n . 1 km Poskimäeltä NE Kilpijärven NW-puolella, Isossa Ruokomäessä 

n . 3 km liveden SE-puolella ja Ry älänmäessä Kiuruveden 

rajalla, n . 10 km Iivedeltä NW . Edellisellä paikalla lävistää ienorakeinen 

amfiboliitti N 75° W-suuntaisina juonina graniittigneissiä 

Kuva 6 . Sarvivälkegabroa Isosta Ruokomäestä liveden SE-puolelta . Tav . 

valo, 20 X luonn . kokoa . 

Harmaat täplät ovat sarvivälkettä, valkoiset plagioklaasia ja mustat malmirakeita 

. 

kulkien suoraan tämän liuskeisuuden poikki, jonka suunta on N15 °E . 

Ruokomäessä on 30 m leveä juoni, joka kulkee N40 °W-suuntaan 

graniittigneissin liuskeisuuden poikki . Ry älänmäessä juonet ovat 

10-15 m leveitä ja kulkevat N25 °W- ja N-S-suuntiin graniittigneissin 

liuskeisuussuunnan poikki, joka on W-E . 

Ison Ruokomäen kivilaji on ienorakeista massamaista armaanmustaa 

sarvivälkegabroa, jossa nä dään paikoin selvää ofiittirakennetta 

. Ainekset ovat vi reä sarvivälke, plagioklaasi An 40 , kvartsi ja 

titaaninpitoinen magnetiitti sekä lisä-aineksena iukan apatiittia . 

Sarvivälke esiytyy ajallisina täplinä jotenkin selvästi rajoittuneiden 

pilarinmuotoisten plagioklaasikiteiden välissä (kuva 6) . Näissä on

albiitti- ja karlsbader-kaksoismuodostus selvä . Malmirakeet, joita 

o uet leukokseenirenkaat usein ympäröivät, ovat repaleisia ja esiytyvät 

tavallisesti sarvivälkerykelmien keskellä . Juonen rajat graniittigneissiä 

vastaan ovat jyrkät ja rajoilla avaittiin paikoin breksiamuodostuksia 

. 

Pieni-keskirakeista massamaista uraliittigabroa on NW-SEsuuntaisina 

juonina Ison Po joisvuoren N-päässä Viitaanjärven NWpuolella 

ja Palosenmäessä Vääränjärven SE-puolella lisalmella . Edellisellä 

paikalla on amfiboliitissa n . 40 m leveä, ienojen apliittisuonien 

sekainen kvartsijuoni . 

Sukevan NE -puolella on laaja kolla alueella metamorfosoituneita 

sarvivälkegabro-kivilajeja, jotka po joisempana ovat sangen massa- 

Kuva 7 . Metamorfista sarvivälkegabroa rautatieleikkauksesta n . 7 km Sukevan 

_N-puolella . Tav . valo, 20 X luonn . kokoa . 

maisia, mutta lä empänä Sukevaa graniittigneissin rajalla muuttuvat 

yvin liuskeisiksi, sarvivälkeliuskemaisiksi . Kuva 7 esittää yvin 

tyypillistä keskirakeista sarvivälkegabroa n . 7 km Sukevan N-puolella 

olevasta rautatieleikkauksesta . Kuten näkyy, on kivilaji samanlaatuista 

kuin Ruokomäen amfiboliitti lisalmella (kuva 6) . Pääainekset 

ovat pleokroiittinen vi reä sarvivälke repaleisina täplinä, 

joitten sisään on kasvanut rikkaruo on tapaan pieniä kvartsi- j a 

plagioklaasirakeita, ja yvin muuttunut plagioklaasi (An 42 ) 0.2-1 

mm leveinä ja 1-2 mm pitkinä epäselvinä liistakkeina, joissa on sisään 

kasvaneita kvartsirakeita ja sarvivälkeneulasia . Malmirakeet (magnetiittia) 

ovat sarvivälketäplien sisällä ja reunoiltaan yvin syöpyneitä, 

mikä osoittaa, että sarvivälkemuodostukseen on mennyt FeO- ja

Fe 20 3 a magnetiitista . Kivilajissa havaitsi Soikero parissa paikassa 

vaaleanharmaita graniittisuonia . 

Liuskeinen metagabro Sukevan NE-puolella vaihtuu kontakteilla 

graniittigneissiä vastaan kiillerikkaaksi sarvivälkeliuskeeksi, 

johon sarvivälke muodostaa ristiin rastiin asettuneita mustia sälöj ä . 

Graniittikin on rajalla hyvin liuskeista ja siinä havaittiin liuskeisuuden 

suuntaisia sädekivijuovia . 

Liuskeista sarvivälkegabroa tavataan vielä parissa paikassa 3-4 

km Sukevan W-puolella ja pienehköllä alueella Kumpumäen NW-, 

S- ja E-puolella, Sukevalta n . 6 km SE . Kölkän luona sydänmaalla 

Kumpumäen E-puolella ja Niemisenjärven SW-puolella, Kauppilanmäeltä 

n . 7 km N, lävistää amfiboliittia kapeina ja leveinä juonina 

punainen, kiilleköyhä graniitti, joka kivilajin laadusta päättäen kuuluu 

postkalevalaisiin graniittiapliitteihin . 

Sonkajärven E-, SE- ja Sälöväjärven W- ja SW-puolella esiytyvät 

amfiboliitit Sonkajärvellä ovat milloin massamaisia, milloin liuskeisia, 

ja samanlaatuisia kuin edellämainitut . Täällä ei useinkaan 

kivilajin esiytymistavasta voida päättää, onko niitä pidettävä katkenneina 

juonimuodostuksina, vai sulkeumina graniittigneississä . 

Graniittiapliittijuonien ohessa lävistävät kivilajia paikoin, esim . 

Hongikon SW-puolella Ulmalan kylässä, kiillerikas massamainen 

granodioriitti, joka muistuttaa postbotnialaisia granodioriitteja . 

Mitä a m f i b o l i i t t i e n ikään tulee, olisi tähän nähden 

luonnollisinta lukea niitä postbotnialaisen differentiatiosarjan emäksisiin 

kivilajeihin . Migmatiittigraniittialueella Salahminjärven SE-, 

E- ja N-puolella Vieremällä on kuitenkin nuorempia juonia, joita 

sillä perusteella, että ne myös lävistävät kalevalaisia liuskeita, esim . 

Lähemäen S-puolella, voidaan pitää kalevalaisina . Huihaivuoren 

eteläosassa Salahmijärven SE-puolella oleva juoni on 300 m leveä 

ja kulkee N 60 ° W-suuntaan täyttäen migmatiitissa olevan poikittaishalkeaman 

. Kontakteilla migmatiittia vastaan kivilaji sisältää vääntyneitä 

ja osaksi sulaneita murtokappaleita edellisestä . Pehkolanniemen 

N-puolella on migmatiitissa 30 m leveä sarvivälkegabro-juoni . 

Kivilajin aineksina on uraliittinen, repaleisina rykelminä esiytyvä 

sarvivälke, plagioklaasi, biotiitti, kvartsi ja leukokseeni . Plagioklaasirakeet 

ovat muuttuneita ja sisältävät sarvivälkeneulasia ja 

kvartsirakeita . Biotiitti esiytyy yksinäisinä täplinä leukokseeniryhmien 

ympärillä ; viimemainitut ovat hävinneiden ilmeniittirakeiden 

muuttumistuloksia . Kivilaji, vaikkakin iältään nuorempi, muistuttaa 

siis sangen paljon vanhempia amfiboliitteja . 

D i o r i i t t i a . Samoilla seuduilla, missä amfiboliitit esiytyvät, 

tavataan graniittigneississä etenkin Iisalmen, Sonkajärven ja 

3 1

Vieremän rajamailla appamampia kivilajia juonina ja piene köinä 

massiiveina. Näiden kokoumus vai telee dioriitista aina alkali- ja 

pii apporikkaisiin graniittei in saakka . Tämäkin seikka tukee otaksumaa, 

että kivilajit kuuluvat post b o t n i a 1 a i s t e n e r u ptiivikivilajien 

differentiatiosarjaan . 

Tyypillistä d i o r i i t t i a tavataan seuraavilla paikoilla : Saikkosenmäessä 

Hernejärven I otunla den NE-puolella, Kauppilanmäen 

NE-rinteessä, Pajusenmäen W-osassa, rautatieleikkauksessa 

Pyöreäjärven S-puolella, Piikalliossa ja Kantelemäessä Saarisenjärven 

S- ja W-puolella . 

Kivilaji on pienitai keskirakeista, massamaista ja tasarakeista . 

Ainekset ovat : iukan samea, vaalean armaa oligoklaasi An30 An35, 

Kuva 8 . Vyö ykerakenteinen, keskeltä epidoottiutunut oligoklaasikide Pajusenmäen 

dioriitissa Sonkajärvellä . Nikolit -F- . 20 X luonn. kokoa . 

ruskea biotiitti ja tummanvi reä sarvivälke, jota tavallisesti on väemmän 

kuin biotiittia, j a kvartsi . Viimemainittua on yleensä vä än 

ja toisin paikoin puuttuu vapaata kvartsia kokonaan . Lisäaineksina 

on apatiittia, titanomagnetiittia, leukokseenia ja iukan kiisurakeita . 

Biotiitti ja tämän kanssa usein y teen kasvanut sarvivälke on tasaisesti 

jakautunut kivilajiin esiytyen ristiin rastiin järjestyneinä levyinä 

tai sälöinä . Ne ovat usein kasvaneet y teen plagioklaasirakeiden 

kanssa tai niiden sisään . Suuremmissa taulunmuotoisissa plagioklaasikiteissä 

nä dään vyö ykerakennetta, jolloin kiteen keskiosa on 

epidoottiutunut ja an-rikkaampi kuin reunavyö yke (kuva 8) . Muuttumistuloksina 

tavataan epidoottia j a iukan kloriittia . Dioriitti 

vai telee laadultaan sangen vä än .

Saikkosenmäen dioriitti muodostaa 50 m leveän, N 30 ° W-suuntaisen 

juonen graniittigneissiin . Sitä lävistää juonina keskirakeinen, 

vaaleanharmaa, heikosti metamorfosoitunut graniitti . Dioriittikallio 

on halkeillut pengermäisesti, ja kansa louhii sitä rakennuskiveksi 

. 

Pajusenmäen dioriitti on keskirakeista ja aivan samanlaatuista 

kuin Saikkosenmäen ja Kauppilanmäen kivilaji . Sitäkin on käytetty 

rakennuskivenä . Halkeiluraot ovat vaakasuoria j a toiset pystyj ä kulkien 

N 10° W-suuntaan . Kivilajia lävistävät siellä täällä 3-4 sm 

leveät punaiset graniittisuonet, joiden rajat dioriittia vastaan ovat 

jyrkät . Mitä kokoumukseen tulee, on dioriitissa runsaasti a p at 

i i t t i a, ja tämä mineraali esiytyy kaikkialla kivilajissa idiomorfisina 

muitten ainesten sisään kasvaneina rakeina . Sarvivälke on 

tumma, pleokroismi : keltaisenruskea-ruskeahkon vihreänsininen ; 

valonsammutus c : y = 15° . Epidootin kahtaistaitteisuus on suuri, 

y-a = n . 0 .030 ; se esiytyy sangen suurina läikkinä ja jopa kiteinäkin 

vyöhykerakenteisten plagioklaasikiteiden muuttuneissa kalkkirikkaissa 

sisäosissa (hienojen serisiittisuomujen ohessa) . Lisäaineksena 

tavataan vielä punaisenruskeata titaniittia muodottomina 

rakeina . 

Pyöreäjärven rautatieleikkauksessa nähdään monenlaisia emäksisiä 

juonikivilajeja . Vanhin (ensin jähmettynyt) on sarvivälkekiven 

kaltainen amfiboliitti, joka esiytyy murtokappaleina hienorakeisessa 

tummanharmaassa gabrossa . Tätä lävistävät taas dioriitti- ja graniittijuonet, 

joista viimemainitut ovat nuorimmat ja tunkeutuvat 

vaaleina suonina dioriittiin . Pyöreäjärven dioriitti on hienorakeista, 

raesuuruus 0 .2-0.8 mm . Se sisältää runsaasti apatiittineulasia ; 

plagioklaasin kokoumus on An.35 . 

Piikallion ja Kantelemäen dioriitit ovat sangen karkearakeisia . 

Plagioklaasia ja tummia aineksia on kivilajissa melkein yhtä paljon . 

Edellinen muodostaa suuria kyhmynmuotoisia kideryhmiä, joitten 

sisään on kasvanut sarvivälkesälöjä ja kiillelevyjä . Biotiitti muodostaa 

suuria, lähes 1 sm pituisia levyjä, jotka samoin kuin sarvivälkekin 

ovat kasvaneet yhteen plagioklaasikyhmyjen kanssa . 

Hyvin liuskeentunutta hienorakeista k v a r t s i d i o r i i t t ip 

o r f y r i i t t i ä tavataan juonina puristuneessa oligoklaasigraniitissa 

Paasikalliossa, n . 3 km Runnilta SE Haapajärven W-puolella . 

Kivilajin ainekset ovat oligoklaasi An 25 , kvartsi, mikrokliini, biotiitti, 

epidootti, vihreä sarvivälke, titaniitti ja apatiitti . Plagioklaasi 

j a kvartsi muodostavat 0 .2-0 .6 mm suuria, puristuneita j a särkyneitä 

rakeita, joita tummat ainekset verhoavat hienorakeisina kiemuraisina 

juovina . 

102-31 

3 3 

5

3 4 

P y r o k s e e n i d i o r i i t t i a on pienehkönä alueena Kalliojärven, 

Petäjäjärven ja Suurluotosen välillä Sonkajärven SE-puolella . 

Kivilaji on pienitai keskirakeista, väriltään kellertävän harmaata, 

milloin vaaleampaa, milloin tummempaa, ja usein hiukan viirullista 

sen johdosta, että tummat mineraalit muodostavat vaaleankellertävästä 

pohjamassasta erittyneitä juovia . Rakenne on jokseenkin tasarakeista 

. 

Kivilajin ainekset ovat oligoklaasi An 25An 30 sekä tähän paikoin 

antipertiittisesti sisään kasvanut mikrokliini, ruskeanvihreä 

sarvivälke, hypersteeni, diopsiidi, biotiitti ja kvartsi ; lisäaineksia apatiitti 

ja ilmeniitti ; muuttumistuloksia zoisiitti, kloriitti ja leukokseeni 

. Plagioklaasi muodostaa 2 3 mm suuruisia soikeita rakeita ; 

sen kaksoislamellit ovat usein taipuneita ja valonsammutus on aaltoileva 

. Hypersteenin ja kvartsin määrä vaihtelee . Edellinen esiytyy 

säännöttömän muotoisina, reunoiltaan pyöristyneinä rakeina muitten 

tummien ainesten yhteydessä plagioklaasirakeiden välisessä hienorakeisemmassa 

ainej oukossa . 

Suurluotosen lounaispuolella on kivilajin tummana aineksena 

yksinomaan hypersteeniä ja sekin esiytyy harvoina yksilöinä maasälpä- 

ja kvartsirakeiden välillä . Mineraaliassosiatio on : o 1 i g oklaasi, 

antipertiittinen kalimaasälpä, kvartsi ja hyp 

e r s t e e n i ; biotiittia j a malmirakeita on hyvin vähän . Kivilaji 

on siis hypersteenigraniittia . Kalliomäessä, n . 2 km 

Kalliojärveltä SE, kivilaji on kellertävän tummanharmaata, plagioklaasirikasta 

ja sisältää jokseenkin runsaasti hypersteeniä, sarvivälkettä 

ja diopsiidia, vähemmässä määrin biotiittia ja kvartsia. Hypersteenirakeita 

ympäröi usein hienosälöisestä, värittömästä tai vihertävästä 

aineksesta muodostuneet renkaat . Koppelomäessä, n . 1 km 

Suurluotosen N-puolella, on kivilajissa runsaasti kvartsia ja antipertiittiä, 

mutta vain niukasti hypersteeniä; kokoumus on muuten sama . 

Hypersteenigraniittia Suurluotosen SW-puolelta, Sonkajärvi . Anal . 

L . Lokka : 

Si0 2 Ti0 2 A120 3 Fe 20 3 FeO MnO MgO CaO Na 20 K20 P205 H 20 S :a 

1 

69 .38 0 .44 16 .01 0 .36 2 .81 0 .o1 1 .03 3 .34 4 .66 1 .46 0.21 0.521 100 .23 

Me1 .luvut : 1 .151 0 .006 0 .157 0 .002 0 .030 0.000 0 .0260 .0600 .0750 .0160.0020.02 0 

Nigglin luvut : si 304, ti 1 . 6, p 0 . 51 al 41 . s, fm 18 . 5, c 16, alk 24 k O . 18, -,0 .38, c/fu1 0 . 8 7 5 

Mineraalikokoumus: 

Plagioklaasia An 29 (Ab 39 . 4, An 16 .7) 56.1, kvartsia 26 .o, mikrokliinia 7 .2 

hypersteeniä (Fe Si0 3 3 .4, Mg Si0 3 2 . 2) 5 .6, biotiittia 3 .2, ilmeniittiä 0 .'.), apatiittia 

0 . 6, magnetiittia 0 . 1 °% .

Mineraalikokoumus on laskettu suoraan analyysistä ; pieniä 

K 2 0-, FeO- ja MgO-määriä menee tällöin biotiittiin, jonka kokoumuksen 

on oletettu vastaavan kaavaa H 2KA1 3 (SiO 4 ) 3 . 3 (FeMg) 2 Si0 4 . 

Kokoumus on omituinen siitä, että K 2 0-määrä on harvinaisen pieni . 

Kalliojärven NE-rannalla kivilaji vaihtuu k v a r t s i d i o r i it 

i k s i, jonka ainekset ovat oligoklaasi, tummanvihreä sarvivälke, 

kvartsi ja malmirakeet, viimemainitut sarvivälkerykelmien sisään 

kasvaneina . Sarvivälkerikkaita dioriittisia muunnoksia on Petäjämäessä 

Petäjäjärven SSE-puolella ja Heinämäessä pari km Kalliojärven 

ENE-puolella . Näemme siis miten kivilajin kokoumus saattaa 

pienellä alalla vaihdella graniitista dioriittiin . 

U n a k i i t t i a . Tasarakeista ja pienirakeista, väriltään tummanpunaista 

unakiittia tavataan N-S-suuntaisina juonina graniittigneississä 

Saarisenjärven N-rannalla ja Piimämäessä, n . 3 km Pirttilehdon 

NE-puolella E-Vieremällä . Saarisenjärven unakiitin aineksina 

on hyvin muuttunut, serisiitin, epidootin ja kloriitin täyttämä ruskeahko 

a l b i i t t i (max . valonsammutus -16° symm . vyöhykkeessä), 

sarvivälke, vihreä kloriitti, rautarikas epid 

o .o t t i ; lisäaineksina leukokseeni, titanomagnetiitti j a apatiitti . 

Epidootti on lujasti kahtaistaitteinen j a muodostaa esiytyessään albiittirakeiden 

välisenä kokoumusmineraalina 0 .2-1 mm pitkiä kideaggregaattej 

a, joissa eri kiteet ovat paksuja j a pilarinmuotoisia . 

Kloriitti ja muut tummat mineraalit esiytyvät yleensä toistensa 

yhteydessä ja suurehkojen kloriittilevyjen sisään on kasvanut pieniä 

leukokseenirae-rykelmiä jäännöksinä hävinneistä titaaninpitoisista 

rautamalmirakeista . Kivilaji muistuttaa täydellisesti botnialaisen 

alueen unakiittejä, joihin se siis on luettava (ks . s . 122) . 

Kuarakkalan kylässä, noin 3 .5 km Pirttilehdolta NW ja n . 

2 .5 km Pulasteelta SW, on suomaalla graniittigneississä samallaista 

kivilajia . Sitä lävistää Soikeron mukaan 0 .5 m leveä postkalevalainen 

graniittijuoni . 

K v a r t s i k e r a t o f y y r i ä . Maantien länsipuolella, noin 1 

km Ollilasta etelään Saarestenmäellä Vuolijoen pitäjän S-osassa, 

tavataan parissa kalliossa sitkeätä ja kovaa, pienirakeista harmaata 

kivilajia, jota raot ja luisupinnat lävistävät . Makroskooppisesti voidaan 

selvästi eroittaa tummanharmaita kvartsirakeita ja kellertävän 

harmaita porfyyrisiä maasälpärakeita . Esiytymä on postbotnialaisen 

migmatiittialueen eteläosassa lähellä graniittigneissin rajaa . 

Mikroskoopilla tarkasteltaessa kivilaji näyttää kovin ruhjoutuneelta, 

melkeimpä breksiamaiselta . Hienot raot, joita lyhytsälöinen 

anomaalisesti kahtaistaitteinen zoisiitti kellertävine ja sinertävän 

harmaine interferenssivärineen täyttää, lävistävät kivilajia verkko- 

35

3 6 

maisesti ristiin rastiin . Pohjamassa on pienirakeista, aineksina albiittia, 

kvartsia, mikrokliinia, serisiittiä ja zoisiittia . Porfyyrisinä hajarakeina 

eriytyy tässä kyhmynmuotoisia kvartsilinssejä, albiitti- ja 

mikrokliinirakeita . Kvartsilinssit ovat 2-4 mm pituisia, sinertävänharmaita, 

ja ne ovat särkyneet pienemmiksi rakeiksi, joilla on lujasti 

unduloiva valonsammutus . Sammutussuunta on niissä usein 

kohtisuoraan linssin pituussuuntaa vasten . Albiittirakeet ovat 1 3 

mm suuria ja kovin muuttuneita, max . valon sammutus - 16° ; 

muuttumistuloksia ovat lukuisat pienet serisiittisuomut, zoisiitti ja 

epidoottirakeet sekä siellä täällä yksinäiset mikrokliini- ja kvartsirakeet 

. Yksinkertaista mikrokliinia on antipertiittisinä läikkinä albiitissa 

. Mikrokliinihajarakeet ovat 1-2 mm suuruisia ja harvassa . 

Pirunkalliossa Haatajan SSW-puolella Saarestenmäen kylän ESEosassa 

tavataan täällä esiytyvää amfiboliittia lävistävien graniittijuonien 

yhteydessä hyvin hienorakeista, leptiittimäistä kvartsikeratofyyriä 

. Perusmassa (matrix) on melkein tiivistä, raesuuruus O .oi 

-0 .05 mm, väri punertavaa . Hajarakeet ovat kvartsia, mikrokliinia 

ja albiittia . Ne ovat särmikkäitä tai hiukan pyöristyneitä ja hienosti 

hammaslaitaisia ; niitä on runsaasti ja raesuuruus vaihtelee 0.05-0 .5 

mm . Mikrokliini on yksinkertaista tai heikosti ristikkorakenteista, 

samoin on albiittikin yksinkertaista tai kaksoislamellista albiittilain 

mukaan. Samoja aineksia on perusmassassakin, mutta sitäpaitsi 

vielä zoisiittia ja lujasti kahtaistaitteista epidoottia, joka muodostaa 

hienorakeisia juovia, kyhmyjä tai pieniä sälönmuotoisia kiteitä . 

Epidootti täyttää sitäpaitsi kivilajia verkkomaisesti lävistävät raot . 

Tiivistä g r a n o f y y r i ä . Noin 1 km Honkajärveltä NE, 

Paloisenjärven SW-puolella Vieremällä, tavataan erään graniittigneissikallion 

vieressä tiivistä, vaaleata, leptiittimäistä kivilajia, joka 

kapeasta graniittigneissiä leikkaavasta suonesta päättäen näkyy esiytyvän 

kallioperässä olevan halkeaman eli raon täytteenä . Graniittigneissi 

on paikalla keskirakeista, harmaata, puristunutta ja ruhjoutunutta 

. 

Granofyyrin pääaineksina ovat alkalimaasälpä ja kvartsi, jotka 

ovat granofyyrisesti kasvaneet yhteen toistensa kanssa muodostaen 

eri suuruisia ja muotoisia, paikoin melkein pallomaisia (sfäroliitti) rykelmiä, 

joissa yhteenkasvaminen on säteettäinen (kuva 9) . Näitten 

välillä on rakenne hiukan karkeampaa ja jossakin määrin rakeista ; 

sellaisilla kohdilla tavataan yksinäisiä, hyvin pieniä ristikkorakenteisia 

mikrokliinirakeita, muskoviittisuomuja ja kvartsirakeita . Kaikesta 

päättäen kivilaji on iältään vanhaa vulkaanista juonikivilajia, 

joka on nopeaan jähmettynyt . Rakenne on mahdollisesti alkuaan 

ollut jossain määrin lasimaista, mutta on se jähmettymisen jälkeen

tapa tuneen itaamman j ää tymisen tai myö emmän metamorfoosin 

takia muuttunut ienokiteiseksi (»Entglasung») . Kokoumus vastaa 

par aiten neovulkaanisten l i p a r i i t t i e n kokoumusta .l 

Granofyyriä Honka järven NE-puolelta, Vieremä . Anal . L . Lokka : 

S'02 A1 2O 3 Fe,O 3 FeO MgO CaO Na 20 K20 P 205 H 2O S :a 

76.14 13 .50 0 .24 0 .65 0.04 0 .59 4 .31 4 .11 0 .03 0 .52 100.13 

MOI . luvut: 1 .2630 .1320 .0020 .0090 .0010.0110 .0700 .0440 .0000 .02 9 

Nigglin luvut : si 459 1 al 49, fm 5, c 4, alk 42 1 k 0 . 4 6, mg 0 .0 7 c /fm 0 . 7 9 15 


Albiittia An 7 40, kvartsia 34, mikrokliinia 23, muskoviittia 3 

Kuva 9 . Granofyyriä, jossa on sfäroliitti ; Honkajärven NE-puolelta, Yieremältä 

. Nikolit ±, 50 X luonn . kokoa . 

Mineraalikokoumus on laskettu suoraan analyysistä olettamalla, 

että muskoviitilla on teoreettinen kokoumus K 20 . 2 H 20 . 3 A1 20 3 

6 Si0 2 . 

VANHOJA LIUSKEITA YLEENSÄ . 

Niin yvin graniittigneissialueella kuin botnialaisella alueella tavataan 

ympäröiviin eruptiivikivilajei in sulkeutuneina ja useimmiten 

niiden lävistäminä pienirakeisia liuskeisia kivilajeja : kiilleja 

plagioklaasigneissejä, suonigneissejä tai migmatiittigneissejä . Näissä 

monesti selvästi näkyvä kerroksellisuus viittaa sii en, että kivilajit 

ovat alkuaan olleet maankuoren laskeumiin veteen kerrostuneita 

sedimenttej ä, savi-, iekka- tai merkelikerrostumia, jotka ovat ensin 

1 H . RoSENBUSCH . Elemente der Gesteinsle re, 1910, s . 315 .

.38 

joutuneet termometamorfoosin ja sittemmin dynamometamorfoosin ja 

plutoonisen injektiometamorfoosin alaisiksi . Aluksi sedimentit ovat 

kerrossarjan yhä kasvaessa vaipuneet vähitellen syvemmälle, jolloin 

kuumuus on aiheuttanut niiden alaosissa kiteytymistä (termometamorfoosi) 

. Tätä on jatkunut alkaneella poimutuskaudella ja ovat 

kerrospoimujen syvälle puristuneet osat joutuneet magman vaikutuspiiriin, 

jolloin erilaatuiset magmalajit ovat tunkeutuneet intrusiivisesti 

liuskeisiin ja ainevaihdosten tapahtuessa aiheuttaneet uudesti 

kiteytymistä, raesuuruuden kasvamista ja paikotellen kontaktimineraalien 

muodostumista liuskeisiin sopivalla etäisyydellä eruptiiveista . 

Täten on selitettävissä liuskeiden maasälvänpitoisuus, jonka siis ei 

tarvitse olla alkuperäisen . Intrusiivisina kivilajeina tavataan karttaalueella 

erilaatuisia emäksisiä ja happamia graniittisia kivilajeja . 

Näistä ovat emäksiset tavallisesti varhemmin purkautuneet kuin 

graniittiset . Kulutuksesta säilyneiden liuskepoimulaattojen satuloissa 

(antikliineissä) esiytyy taas selvimmin puristusliuskeisuus eli 

kiteiden rinnakkaisjärjestys sivupaineen vaikutuksesta . 

Botnialaisella alueella esiytyvät ja liuskeiden kanssa vuorottelevat 

effusiivikivilajit viittaavat siihen, että alkuperäisten sedimenttien 

kuumentumista j a kiteytymistä ovat edistäneet pintaosiin tunkeutuneet 

ja pinnalle valuneet vulkaaniset kivilajit jo ennen poimutusta . 

Nämä ovat ennemmin jähmettyneet ja siis vanhemmat kuin varsinaiset 

syväeruptiivit ja ne ovat poimutuksessa liuskeiden mukana muuttuneet 

puristusliuskeisiksi . Liuskeiden läheinen yhteys effusiivisten 

kivilajien ja vulkaanisten tuffien kanssa tällä alueella tukee otaksumaa, 

että täällä esiytyvät plagioklaasigneissit ovat mahdollisesti 

saaneet alkunsa kerrostuneista vulkaanisista lieju- tai tuhkajoukoista . 

BIOTIITTI -PLAGIOKLAASIGNEISSIÄ JA SUONIGNEISSIÄ . 

Tavallisin gneissityyppi on vaaleanharmaitten tai punertavien 

kiilleköyhien graniittijuonien, tai karkeampirakeisten pegmatiittijuonien 

lävistämä, hienotai pienirakeinen biotiitti-plagioklaasigneissi . 

Gneissin liuskemaiset osat ovat harmaita tai tummanharmaita, ja 

niissä vuorottelevat hiukan vaaleammat maasälpärikkaat ja tummemmat 

kiillerikkaat vyöhykkeet nauhamaisesti keskenään . Näiden 

kokoumusero on usein kuitenkin hyvin pieni ja gneissi kokonaisuudessaan 

sangen tasalaatuista (homogenista) . Kerrokset ovat tavallisesti 

lujasti poimuttuneita ja kerrosten suuntaisia tai poikittaisia 

apliittisuonia on milloin enemmin, milloin vähemmin . Tällaista kivilajia 

on kutsuttu »graniittiutuneeksi gneissiksi» . Niissä seuduin, missä 

graniittijuonia on niukemmin, vaihtuu kivilaji hienorakeiseksi plagioklaasigneissiksi 

tai kiilleliuskemaiseksi gneissiksi .

Plagioklaasigneissien ja suonigneissien välillä ei siis ole mitään 

jyrkkiä rajoja, vaan kivilajit vai tuvat toisiinsa . Suonigneisseiksi 

ovat kivilajikartalle merkityt yleensä sellaiset, joissa on runsaasti 

lävistäviä graniittija pegmatiittijuonia, ja biotiitti-plagioklaasigneisseiksi 

sellaiset, joissa niitä on niukasti . 

S u o n i g n e i s s e j ä tavataan verrattain pieninä kiemuraisina 

alueina etupäässä graniittigneissialueen lounaisja länsiosissa ja 

botnialaisella alueella kartta-alueen länsiosissa, missä graniittien lävistämät 

leptiittimäiset plagioklaasigneissit ovat merkityt kartalle 

suonigneisseiksi . 

Tyypillistä g r a n i i t t i u t u n u t t a biotiitti-plagioklaasigneissiä 

on Kiuruveden pitäjän S-, W- ja NW-osissa . Kivilaji on ar- 

Kuva 10 . biotiitti-plagioklaasigneissiä Matinmäeltä «" -Kiuruvedeltä . Nikolit 

H-, 20 x luonn. kokoa . 

maata, ieno- tai pienirakeista, liuskemaista ja lujasti poimuttunutta . 

Intrusiiviset, kerroksellisuuden suuntaiset graniittijuonet ovat vaalean 

armaita, pegmatiittimaisia . 

Tällaista »tavallista» plagioklaasigneissiä on esim . Aittoperän 

Matinmäessä Niemisjärven kylässä . Aineksina on o 1 i g o k 1 a asia 

An 35, kvartsia ja biotiittia sekä iukan sarvivälkettä 

ja rautarikasta epidoottia ; lisä-aneksina magnetiittia ja 

apatiittia . Biotiitti ja sarvivälke ovat lujasti pleokroiittisia, edellinen 

kellertävä-mustanruskea, jälkimäinen kellertävä-ruskea kon sinivi 

reä . Biotiitti muodostaa sangen idiomorfisia levyjä, sarvivälke 

leveitä sälöjä . Tummat ainekset ovat järjestyneet jonkun verran 

kerroksellisuuden suuntaan . Raesuuruus vai telee ja rakenne on 

granoblastinen (kuva 10) .

40 

Esimerkkinä lujemmin metamorfosoituneesta suonigneissistä, 

jota lukuisat graniittisuonet lävistävät, on Korkeakankaan kivilaji, 

n . 1 km Kiuruveden kirkolta W . Kivilaji on karkearakeisempaa kuin 

Aittoperän gneissi, raesuuruus 0 .2-1 .5 mm . Aineksina on oligoklaasia 

An25An 30 , kvartsia ja biotiittia sekä hiukan mikrokliinia, 

mikrokliinipertiittiä ja muskoviittia ; lisä-aineksina apatiittia, zirkoonija 

rautamalmirakeita . 

Kalirikkaampia ovat eräät hyvin liuskeiset, hienorakeiset leptiittimäiset 

gneissikerrokset, joita tavataan paikoin biotiitti-plagioklaasigneissin 

välikerroksina sitä lävistävän vaaleanpunaisen apliitin 

yhteydessä, esim . Hirsikankaalla Niemisjärven kylässä Kiuruvedellä . 

Sen ainekset ovat : kvartsi, mikrokliini, oligoklaasi An 15-An20 , muskoviitti, 

biotiitti ja epidootti . 

Erilaatuisia intrusiivisiä suonia ja juonia . 

Yllä esitetyn tyypin kaltaisia ovat suonigneissit melkein kaikkialla 

alueella . Eroa on oikeastaan vain graniittiutumisasteessa, lävistävien 

suonien lukumäärässä ja laadussa . Nämä ovat melkein poikkeuksetta 

peräisin läheisistä eruptiivimassoista . Juonilajeista voidaan intrusiiviset 

kerrosjuonet ja näitä leikkaavat poikittaisjuonet eroittaa toisistaan 

. Niiden ikäero ei kuitenkaan tarvitse olla suuri, vaan juonet 

voivat kuulua samaan eruptiosarjaan . Graniittigneissialueella gneissivyöhykkeiden 

vanhimmat kerrosjuonet ovat liuskeista oligoklaasigneissigraniittia, 

ja gneissi kuuluu siis vanhimpiin suprakrustisiin 

muodostumiin . 

Paloismäen NE-rinteessä Kiuruvedellä on gneississä 1-4 m 

leveänä juonena hienorakeista harmaata graniittia ja siihen kuuluvaa 

pegmatiittia . Nämä kulkevat vinosti suonigneissin pegmatiittisuonien 

poikki j a ovat siis hiukan nuorempia . Gneissivyöhykkeessä 

Vaaksjärven N-puolella lävistää gneissiä suonina ja leveinä juonina 

vaaleanpunainen graniitti j a kirj ograniittinen m u s k o v i i t t ip 

e g m a t i i t t i, joka on aivan samanlaatuista kuin Vaakskankaan 

vaaleanharmaassa graniitissa primäärisinä juonina esiytyvä pegmatiitti. 

Vaaksjärven eteläpään kohdalla on hyvin poimuttunutta, selvään 

kerroksellista liuskemaista gneissiä, jota d i o r i i t t i- j a 

graniittisuonet lävistävät . Nämä näkyvät olevan sellaisessa suhteessa 

toisiinsa, että dioriitti esiytyy möhkäleenmuotoisina kappaleina, joita 

graniittisuonet ympäröivät . Gneississä havaittiin sitäpaitsi sarvivälkerenkaitten 

ympäröimiä linssimäisiä konkretioita . 

Porfyyrigraniitti-alueiden reunoilla porfyyrigraniitti tunkeutuu 

usein sangen omituisella tavalla liuskeisiin, varsinkin kun nämä ovat 

kokoumukseltaan tasalaatuisia . Tavallisten juonien ohessa nähdään 

nimittäin hyvin säännöttömän muotoisia möhkälemäisiä intrusioita,

joita kapeat suonet y distävät toisiinsa ja joitten monien aarojen 

jatkona ovat elminau an muotoiset maasälpäkiderivit liuskeessa 

(kuva 11) . Tämänlaatuisia intrusioita on sitäpaitsi 

sissä kivilajeissa porfyyrigraniitin rajoilla . 

avaittu emäksi- 

Py äjärven NW-puolella Py äjärven pitäjässä vuorottelevat 

lujasti poimuttuneet pu taat kiillegneissit ja suonigneissit keskenään . 

Viimemainituissa suonet tavallisesti ovat graniittiapliittia tai pegmatiittia, 

mutta paikoin esim . Kauniskankaalla lävistävät gneissiä leveät 

porfyyrigraniittijuonet ja näitä vuorostaan punainen pegmatiittigraniitti 

. 

Ti ilänkankaalla Po jois-Kiuruvedellä gneissi on selvään kerroksellista 

. Hieno- j a karkearakeisemmat kerrokset vuorottelevat 

Kuva 11 . Porfyyrigraniitti-intrusioita liuskekalliossa Raskeinmäen NE-rinteen 

alapuolella Kiuruvedellä . 

keskenään . Kiillesuomut ovat osaksi jakautuneet tasaisesti liuskemassaan, 

osaksi kasautuneet tummiksi kerrosjuoviksi tai suure koiksi 

levyiksi luisupinnoille . Leveinä juonina on täällä karkeakiteistä 

muskoviittipegmatiittia, joka laadultaan muistuttaa 

Vieremän alueen postkalevalaista pegmatiittiä . Gneississäkin on 

biotiitin o essa jonkun verran muskoviittia . 

Viitamäellä Py ännän eteläosassa on kerrosjuonina armaata 

liuskeista gneissigraniittia, mutta sitäpaitsi viirullista punaista mikrokliinigraniittia 

ja apliittia . A okylässä pitäjän SE-osassa gneissi on 

yvin graniittiutunutta j a täällä vai televat suonigneissikerrokset 

ja kymmeniä metriä leveät punaiset tai armaanvalkoiset graniittiapliittijuonet 

keskenään . Gneissivyö ykkeen NW-osassa kivilaji on 

102-31 G

4 2 

kiilleliuskemaista ja sitä lävistää paikoin vaalea t u r m a 1 i . i n i np 

i t o i n e n pegmatiitti . 

Tavastkenkäällä Pyhännän N-osassa on gneississä paikoin 0.1- 

2 m leveinä kerrosjuonina liuskeista harmaata porfyyrimaista graniittia 

ja eri suuntiin kulkevina poikittaisjuonina vaaleata graniittiapliittia 

ja pegmatiittia . Porfyyrisen graniitin hajakiteinä on vihreähköä 

oligoklaasia ja vaaleanharmaata tai punertavaa mikrokliinia . 

Piippolan pitäjän kiilleliuskemaisia gneissejä lävistävät 

kellertävänharmaa, hiukan liuskeinen graniitti ja valkoisenharmaa 

apliitti ja pegmatiitti . Gneissin aineksina on k v a r t s i a, 

plagioklaasia An 15 ja biotiittia sekä hiukan zoisiittia 

j a malmirakeita . Kvartsi- j a maasälpäkiteet ovat jonkun verran 

puristuneet liuskeisuuden suuntaan, biotiittisuomut ovat 0.5-1 mm 

pituisia ja samoin liuskeisuuden suuntaisia . Kivilaji on harmaata ja 

selvään kerroksellista . Kirkon S-puolella kallistuvat kerrokset jyrkästi 

S kohti, pohjoispuolella 70°-80° NE kohti . 

Piippolan liuskeet jatkuvat suonigneisseinä N- ja NW-suuntaan 

Pulkkilan, Rantsilan ja Paavolan pitäjien halki . Postkalevalaisen 

graniittialueen rajoilla ja tähän sulkeutuneina tavataan niitä vielä 

Limingan ja Tyrnävän pitäjien SE-osissa . Lävistävänä graniittina 

on viimeksi mainituissa kaikkialla punertavanharmaa, keski- tai 

hiukan karkearakeinen, tasarakeinen kiilleköyhä graniitti, joka vaihtuu 

paikoin pegmatiitiksi ja on iältään postkalevalaista . Gneissi 

on liuskeista, mutta jokseenkin tasalaatuista j a kerroksetonta, j a 

se näkyy olevan pääasiallisesti tämän graniitin metamorfosoimaa . 

Gneissin rajoilla graniitti muuttuu hienorakeisemmaksi, kiillerikkaammaksi 

ja juovikkaaksi gneissin liuskeisuussuuntaan . 

Revonlahden ja Siikajoen esiytymissä lävistää gneissiä juovikas 

porfyyrinen mikrokliinigranodioriitti ja pegmatiitti . Kiilleliuskemaista 

gneissiä havaittiin vain n . 6 km Revonlahden NE-puolella . 

Kivilaji on täällä muuten hyvin graniittiutunutta ja liuskeisuuskin on 

siitä hävinnyt . 

Kalevalaisen vyöhykkeen keskellä Ouluj ärven itäpuolella esiytyvät, 

suonigneissiksi kartalle merkityt liuskeet ovat kiilleliuskemaisia 

ja muodostavat paikoin, varsinkin Oulujärven saarilla, lukuisten 

graniittija pegmatiittijuonien lävistämiä, lujasti poimuttuneita 

migmatiitteja . Ne ovat Jormuanlahden NE-puolella esiytyvän kalevalaisen 

pohjakonglomeraatin perusteella eroitetut tähän muodostumaan 

kuuluvista liuskeista, joissa ei täällä yleensä näy graniittiintrusioita, 

ja luetut vanhempiin liuskeisiin . Kajaanin N-puolella ja 

Paltamon kirkonkylän tienoilla on kuitenkin nuoremmissakin liuskeissa 

graniitti-intrusioita, jotka ovat muuttaneet ne gneissimäisiksi,

ja Paltamon niemimaalla on liuskemuodostumien raja senvuoksi 

epävarma . 

Paitsi lukuisia tasarakeisia ja pegmatiittisia graniittijuonia on 

vanhemmissa liuskeissa täällä havaittu rinnakkaisrakenteisia gneissigraniittijuonia 

seuraavilla paikoilla : Häikiönvaaran nuorempia kvartsiitti- 

ja liuskekerroksia ympäröivässä gneississä Jormuanlahden SWpuolella 

; Hietalahden rannalla Jormuanlahden konglomeraatin alapuolella 

(jossa on fragmentteina seudun vanhempia liuskeita lävistävää 

pegmatiittia) ; Mieslahden maantien varrella Rehjänselän Npuolella, 

jossa lujasti rapautunut punertava gneissigraniitti lävistää 

liuskeita . 

Raasakanvaaralla Jormuanlahden NE-puolella lävistää vanhempia 

liuskeita rinnakkaisrakenteinen harmaa graniitti, joka liuskeen 

rajoilla muodostaa lukuisia kiilleköyhiä juonia liuskeeseen . Metelinniemellä 

Kiehimänjoen. suulla gneissi on paikoin sangen suoraliuskeista, 

selvään kerroksellista ja sisältää 20-40 sm leveitä sarvivälkeliuske-kerroksia 

ja -linssejä, jotka vuorottelevat kiillerikkaitten ja 

vaaleampien kvartsija maasälpärikkaitten kerrosten kanssa . 

Kalmomäen-Sopenjärven gneissivyöhykkeessä Laakajärven itäpuolella 

Sotkamossa kivilaji on hienotai pienirakeista, kiilleliuskemaista 

. Sitä lävistävät liuskeisuuden suuntaisina juonina vaalea 

pienirakeinen graniitti ja karkearakeinen pegmatiitti, jolla on paikoin, 

esim . Löytölänlammen SW-puolella, k i r j o g r a n i i t t i n e n 

rakenne . Täällä havaittiin gneississä sitäpaitsi graniittigneissimäisiä 

kerroksia . 

Oulujärven NE-rannalla, Jaalankalahden ja Kuostunsaaren välisillä 

niemillä, on migmatiittisen kiillegneissin juonina punertavaa tai 

harmaanvalkoista graniittiapliittia ja pegmatiittia . 

Paatinjärven NE-puolella olevassa vyöhykkeessä Säräisniemellä 

on lujasti puristunutta migmatiittigneissiä, jossa kiilleliuskemaiset, 

amfiboliittimaiset ja graniittigneissimäiset kerrokset vuorottelevat 

keskenään, j a jota lukuisat punertavat apliitti- j a pegmatiittisuonet 

lävistävät . Gneissin ja graniittigneissin kontaktisuhteet ovat yleensä 

hämäriä . Rajoilla gneissikerrokset tunkeutuvat kiilanmuotoisesti 

graniittigneissiin, ja kivilajit vaihtuvat ilman jyrkkiä rajoja toisiinsa . 

Samat juonikivilajit lävistävät kumpaakin . 

KONTAKTIMETAMORFISIA GNEISSEJÄ . 

Syväeruptiivien, etupäässä postbotnialaisen graniitin vaikutuksesti 

Al-, Fe- j a Mg-rikkaihin liuskeisiin on näihin paikotellen muodostunut 

erilaatuisia n . k . kontaktimineraaleja, jotka esiytyvät kal- 

4 3

44 

lionpinnalla kyhmyinä eli nystyröinä (porfyroblasteina) . Tällaisia 

kontaktimetamorfosoituneita liuskeita ovat g r a n a a t t igneissi,granaatti-sillimaniitti-kordieriittigneissi 

ja granaatti-kordieriitti-antofylliittig 

n e i s s i . Granaatti on yleensä ruskeahkon vaaleanpunaista rautagranaattia 

eli a 1 m a n d i i n i ä . 

G r a n a a t t i g n e i s s i ä tavataan Niemisj ärven Hirvilahden 

NE-puolella, n . 4 km Kiuruveden kirkolta W, ja Puomäessä Niemisjärven 

SE-puolella . Kivilaji on edellisellä paikalla hyvin graniittiutunutta 

suonigneissiä, jälkimäisellä paikalla hienorakeista sarvivälkegneissiä, 

jota graniittisuonet lävistävät . 

Pyhäjärven Emoniemellä kirkon SW-puolella on Soikeron mukaan 

hienorakeisessa kiillegneississä, jota graniittisuonet paikoin 

lävistävät, granaatinpitoisia kerroksia . Kerroksissa nähtiin N 60° Wsuuntaisia 

siirrosrakoja . 

Pulkkilassa on lujasti poimuttunutta metamorfista granaattikiilleliusketta 

tavattu maantien varrella Hekkalan itäpuolella, n . 

1 .5 km kirkolta N ; Hekkalan ja Niilekselän välillä, n . 3 km kirkolta 

NNE ; Pulkonkalliossa, n . 5 km kirkolta NW . Kivilajia lävistävät 

graniittija kvartsisuonet . Metamorfoosin aiheuttajana on epäilemättä 

postbotnialainen porfyyrigraniitti . 

Granaatti-sillimaniitti-kordieriittigneiss 

i ä tavataan Pyhännän pitäjän Tavastkengän kylän W-osassa Hyvösennevan 

laidalla (Piippolan rajalla, n . 2 .5 km Kuljun talosta S) ja 

kylän SE-osassa Leiviskän myllykoskella . Samanlaatuista gneissiä 

on n. 2 km Mäkelän SE-puolella Kestilän pitäjän SE-osassa . 

Kivilaji on pienirakeista, biotiittirikasta ja liuskeista . Sitä lävistävät 

paikoin vaaleat pegmatiittigraniitti-suonet . Granaatteja on 

runsaasti, ja ne ovat keskimäärin 2-6 mm suuruisia . Pää-aineksina 

ovat kvartsi, plagioklaasi, g 

biotiitti, granaatti, sillimaniitti ja kordie- 

riitti . 

Sillimaniitti esiytyy Hyvösennevan kivilajissa hienoina neulasina, 

jotka ovat kasautuneet liuskeisuuden suuntaisiksi kuituisiksi kimpuiksi 

ja kasvaneet yhteen biotiittilevyjen, kvartsirakeiden ja kellertävien, 

osaksi muuttuneitten kordieriittinystyröiden kanssa . Granaattikiteet 

ovat särmiltään pyöristyneitä (syöpyneitä), ja suurempien 

rakeiden reunoilla nähdään paikoin kvartsin, sillimaniitin ja biotiitin 

ohessa puhtaampaa kordieriittiä . 

Myllykosken liuskeessa sillimaniitti muodostaa samallaisia rinnakkaisten 

biotiittilevyjen kanssa yhteen kasvaneita rykelmiä . Pitkulaiset 

sillimaniittineulaset ovat usein kasvaneet kvartsija maasälpärakeidenkin 

sisään . Granaatit ovat 2-6 mm suuruisia, kiille-

levyt paikoin 1-2 mm pitkiä . Kordieriitti esiytyy kivilajissa ainoastaan 

kovin muuttuneina kellertävinä raerykelminä, joitten sisään on 

muuttumistulosten ohessa kasvanut sillimaniittineulasia ja yksinäisiä 

granaattirakeita . 

Noin 3 km Pyhäjärven kirkon NW-puolella, hiukan maantieltä 

N, on graniittiapliitti- ja pegmatiittisuonien lävistämässä metamorfisessa 

granaatinpitoisessa gneississä pyöreitä kyhmyjä, jotka sisältävät 

sillimaniittineulasia ja kiillesuomuja . Mahdollisesti on kivilajissa 

aikaisemmalla asteella ollut kordieriittiäkin, vaikka se on täydellisesti 

muuttunut (reaktio kalimaasälvän kanssa 1 ) . 

Kärsämäen pitäjän itäosassa on Kärsämäenjoen N-puolella Keijosen 

torpan luona, n . 3 km Koposesta ENE, hyvin metamorfista 

biotiittigneissiä, jossa on kahdenlaisia 1-2 .5 sm suuruisia kyhmyjä : 

1 :o kordieriitin-sillimaniitin-biotiitinpitoisia, 

2 :o granaatinpitoisia . 

Kordieriittikyhmyjen keskusta on vaaleampaa ainesta, joka on 

yhtäläisesti valoa sammuttavaa kordieriittiä . Tämän sisään on kasvanut 

sillimaniittia, osaksi hienokuituisina nystyröinä, osaksi suurempina 

sälöinä, ja siellä täällä biotiittilevyjä . Keskustaa ympäröi tummempi 

reunavyöhyke, joka on sisäpuolelta muodostunut rinnakkain 

yhteenkasvaneista sillimaniittisälöistä ja biotiittilevyistä sekä yksinäisistä 

kordieriittirakeista, ulkopuolelta pääasiallisesti yhtäläisesti 

valoa sammuttavasta kordieriitistä, jonka sisään on kasvanut kuituista 

sillimaniittia ja hiukan biotiittia (kuva 12) . 

Porfyroblasteja ympäröivän gneissimassan pää-ainekset ovat 

plagioklaasia An 30 , kvartsia ja biotiittia, mutta sitäpaitsi se sisältää 

paikoin omituisia mikrokliini-mikropertiitti ja myrmekiittikasaumia 

sekä repaleisiksi rykelmiksi symplektiittisesti yhteenkasvanutta biotiittia 

j a sillimaniittia . 

Granaattikyhmyt ovat hajallisia, korrodoituneita, ja niitten sisään 

on kasvanut lukuisia kvartsirakeita ja yksinäisiä biotiittisuomuja 

. Kyhmyjä ympäröivä aines sisältää plagioklaasia, biotiittia, 

kvartsia, myrmekiittiä ja sillimaniittikasaumia . Myrmekiittinystyrät 

rajoittuvat usein suurempiin biotiittilevyihin ; muuttumatonta kalimaasälpää 

ei sitävastoin havaittu . 

Paavolan pitäjässä on n . 2 km Ojamaan S-puolella ja 10 km kirkolta 

etelään omituisesti juovikasta, kyhmyistä suonigneissiä . Vaaleat 

mineraalit ovat nimittäin kasautuneet vihertävän harmaiksi 

säännöttömiksi linsseiksi tai kyhmyiksi, jotka ovat todennäköisesti 

1 W. W . WILKMAN, Kuopion seudun kivilajit . Geol . koin . geotekn . 

tiedonantoja N :o 36, s . 54, 1923 . 

4 5

alkuaan olleet kordieriitinpitoisia, ja biotiitti kiemurteleviksi juoviksi. 

Tummemmat, n . 1 sm suuruiset soikeat ky myt näkyvät sisältävän 

rinnakkain y teenkasvanutta sillimaniittia j a ruskeata biotiittia 

. 

Granaatti-kordieriitti-antofylliittiliusketta 

tavataan piene könä alueena Kalliojärven NW-puolella Kiuruveden 

pitäjän SW-osassa ka den peräkkäisen NW-SE-suuntaisen gabrovyö 

ykkeen välillä . Kivilaji on tumman armaata, poimuttunutta, ja 

sitä lävistävät vaalean armaat graniittijuonet . Pääainekset ovat 

Kuva 12 . Kordieriitt ,iky my kontaktimetamorfosoituneessa gneississä; Koposesta 

ENE, Kärsämäellä (siv . 45) . Tavallinen valo, n . 5 x luonn. kokoa . 

antofylliitti, granaatti, kordieriitti j a kvartsi ; sitäpaitsi tavataan 

magnetiittirakeita, iukan biotiittia ja apatiittia . Lisäaineksena 

avaittiin paikoin vielä pieniä magneettikiisurakeita . 

Antofylliitti eriytyy 1-8 mm pituisina ristiin rastiin järjestyneinä 

tummina sälöinä ja muodostaa kordieriitti- ja kvartsirakeiden kanssa 

liuskeen päämassan, jossa granaatti esiytyy lukuisina ky myinä . 

Nämä ovat kasautuneet juoviksi tai ry mittyneet ti eään toinen toisensa 

viereen . Kvartsi muodostaa kivilajiin vaaleita juovia . 

Antofylliitti on selvään pleokroiittista : a ruskea ko < 9 ruskea - 

kon armaa = y armaa . Se sisältää sisään kasvaneita pieniä magne-

tiittirakeita . Granaatti muodostaa säännöttömästi pyöristyneitä 1 

-2 sm suuruisia porfyroblasteja, jotka ovat reunoiltaan kasvaneet 

yhteen antofylliittisälöjen ja kvartsirakeiden kanssa . Niissä on sitäpaitsi 

lukuisia sisään kasvaneita kvartsija magnetiittirakeita, pieniä 

antofylliittisälöjä ja paikoin biotiittisuomuja . 

Välimassan kordieriitti- ja kvartsirakeet ovat 0 .3-1 mm suuruisia. 

Kordieriitti on sangen muuttumatonta ja ilman kaksoismuodostusta 

; se on optillisesti kaksiakselista, 2 V yli 80°, kahtaistaitteisuus 

negatiivinen ; valontaittuminen on sama kuin kvartsin tai oligoklaasin, 

mutta se eroaa jälkimäisestä kuitenkin käyrillä lohkoraoillaan . 

Granaatti-antofylliittiliuske on kalkkiköyhää karsikivilajia . Luoteessa 

esiytyvän gabron rajoilla se vuorottelee amfiboliittikerrosten 

(kalkinpitoisen kivilajin) ja gneissin rajalla pohjoisessa kvartsirikkaan 

kiilleliuskeen kanssa . Eräällä niemellä Kalliojärven etelärannalla 

on sarvivälkegabron keskellä kvartsirikasta liuskemaista 

gneissiä, jota emäksiset juonet lävistävät . Näissä juonissa on kontakteilla 

liusketta vastaan runsaasti pieniä granaatteja ja kiisurakeita 

sekä paikoin hiukan magnetiittia . Näyttää siis siltä kuin gabrolla 

olisi jonkinlaista yhteyttä karsimuodostuksen kanssa . 

SARVIVÄLKEGNEISSIÄ . MAGNEETTIKIISUN- JA GRAFIITIN- 

PITOISTA GNEISSIÄ . 

Hienorakeista sarvivälkegneissiä tavataan 

Kiuruveden SE-osassa vyöhykkeessä, joka ulottuu Välikankaalta 

kaarenmuotoisesti Hautajärven poikki lähelle kirkonkylää . Kivilaji 

on tummanharmaata, liuskeista ja usein selvään kerroksellista, jolloin 

se vuorottelee kiillegneissikerrosten kanssa . Sitä lävistävät harmaat 

graniittijuonet ja kvartsisuonet . 

Kivilajilla on kristalloblastinen rakenne . Aineksina on plagioklaasi 

An 30An 35 , sälöinen pleokroiittinen sarvivälke (kellertäväruskeahkon 

sinivihreä), epidootti ja hiukan kvartsia ; lisäaineksina 

titaniittia ja kiisurakeita . 

Huomiota ansaitsee, että liuske monessa kohden, varsinkin 

kiillegneissin rajoilla, sisältää ruosteisia m a g n e e t t i k i i s u r i kk 

a i t a kerroksia . Tällaisia on havaittu esim . Alamyllyllä Hautajoen 

varrella, Poskimäessä Rytkyjärveltä NW, Löytölän talon kaivossa 

Niemisj ärvellä j a Puolakan talon itäpuolella Kiuruveden kirkolta 

NW . Nämä paikat ovat hiukan syrjässä päävyöhykkeestä, 

mutta kiisuesiytymät ovat kuitenkin samanlaatuisissa liuskeissa . 

Magneettikiisu on pieninä rakeina epätasaisesti jakautunut liuskemassaan 

. 

4 7

4 8 

Ruosteista magneettikiisurikasta gneissiä on vielä tavattu 

Jylängänkoskella Osmangin kylässä Kiuruvedellä koskea syvennettäessä 

. Kiisua on hienoina rakeina, kapeina suonina ja jopa 15 

-20 sm paksuina möhkäleinäkin gneississä n . 0.5-1 m leveällä 

alalla . Vihreänharmaat pegmatiittisuonet lävistävät kivilajia . 

Kärsämäen pitäjässä on Pyhäjoella Pyhäjärven rajalla pienirakeista 

sarvivälkegneissiä, jota punertava graniittiapliitti lävistää . 

G r a f i i t i n p i t o i s t a kiilleliuskemaista gneissiä on Pyhännällä 

Reposaari-nimisen moreenikummun NW-päässä lähellä Lammunjärven 

SE-rantaa . Kalliota on täällä paljastettu ja kiveä louhittu 

uunikiveksi . Se on pinnalta rapautunutta ja sitä lävistävät hienot 

graniittisuonet . 

KALKKIBREKSIOITA JA KONKRETIOITA GNEISSISSÄ . 

Isterinkoskella Poikojoessa Muhoksen pitäjän SE-osassa on 

hienorakeista kiilleliuskemaista gneissiä, jota punertava postkalevalainen 

graniitti lävistää . Väyrysen mukaan on täällä kapeana vyöhykkeenä 

(tukkirännin alla) hienorakeista ruskeanharmaata--ruskeanvihreätä 

kalkkigneissiä, jota valkoiset kalkkisälpäsuonet lävistävät 

breksiamaisesti . 

Ruskeanvärinen liuskeaines on muodostunut lujasti pigmenttoituneesta 

ruskeasta maasälvästä, biotiitista, kvartsista j a kalsiitista . 

Maasälvällä on negatiivinen kahtaistaitteisuus ja valontaittuminen 

hiukan pienempi kuin kvartsin, vastaten siis jokseenkin kokoumusta 

An 20 . Biotiitti on ruskeata j a on asematason (001) suuntaisten lamellien 

mukaan kasvanut yhteen vihreänruskean biotiitin kanssa . Molemmat 

ovat hyvin pleokroiittisia . 

Samalla paikalla havaittiin gneississä yli metrin pituisia liuskeisuuden 

suuntaisia linssimäisiä konkretioita . Nämä ovat pinnalta 

rapautuneita j a vihreähkön tai ruskeahkon värisiä . Pää-aines on 

hienorakeista, särmikkäiden kvartsirakeitten, ruskean rapautuneen 

maasälvän, biotiitin j a magnetiittirakeiden seosta . 

Samallaista liusketta on Myllyvaarassa Isterinkosken NW-puolella, 

missä sitä lävistävät leveät graniittijuonet . Kivilaji sisältää 20 

-25 sm pituisia soikeita konkretioita . Nämä ovat keskeltä hiukan vaaleampia, 

ja vaaleahkoa sydäntä ympäröivät rengasmaisesti tummemmat 

vyöhykkeet, joissa on sarvivälkesälöjä ja runsaasti magneettikiisurakeita, 

ja uloimpana liuskeen rajalla hienorakeinen ruskeahkon 

harmaa granaatinpitoinen vyöhyke . Eräässä kohden leikkaa tällaista 

konkretiota vinosti kapea graniittisuoni . Liuske on selvään kerroksellista 

ja poimuttunutta .

KALKKIKIVEÄ . 

Kippolanmäen itärinteessä n . 2 km Niemisjärven itäpuolella 

Kiuruvedellä on kiisunpitoisen kvartsiittimaisen suonigneissin ja 

tumman kiillegneissin välillä n . 20 m pituisena ja 5 m levyisenä linssimäisenä 

kerroksena kalkkisilikaattirik4sta metamorfista kalkkikiveä . 

Kivilajissa on amfiboliittilinssejä ja sitä lävistävät lukuisat graniittija 

kvartsisuonet . Paikalla on van a ylätty kalkkikivilou os 

(kuva 13) . 

Suonigneissin ja kalkkikiven välillä on diopsiidinpitoinen karsikerros 

. Gneissi vai tuu rajalla tummaksi liuskeeksi, jonka ainekset 

ovat biotiitti, diopsiidi, plagioklaasi ja kvartsi sekä lisä-aineksena 

Kuva 13 . Kippolanmäen kalkkikivilou os Niemisjärven kylässä Kiuruvedellä 

. 

pieniä titaniittirakeita . Biotiittisuomut ovat venyneet liuskeisuuden 

suuntaan . Tätä seuraa kalkkikiveen päin noin 1 sm paksu vi reänarmaa 

kerros, joka on pääasiallisesti diopsiidia, mutta sisältää sitäpaitsi 

jonkunverran plagioklaasia, kvartsia, kalsiittia ja pieniä titaniittirakeita 

. Sitten seuraa o ut vaalea vyö yke, joka sisältää d i o psiidia, 

grossulaaria ja wollastoniittia sekä iukan 

kalsiittia ja kvartsia, ja lopuksi valkoinen silikaattirikas kalkkikivi, 

jonka ainekset ovat kalsiitti, wollastoniitti, diopsiidi, zoisiittiutunutAbrikas 

plagioklaasi j a mikrokliini . Wollastoniitti muodostaa 0 .5-1 

mm pituisia liuskeisuuden suuntaisia sälöjä . Kivilaji on siis w o 1- 

1astoniitti-kalkkikiveä .

5 0 

BOTNIALAISEN ALUEEN SUPRAKRUSTISET KIVILAJIT . 

Botnialaisiin suprakrustisiin eli pinnallisiin muodostumiin luetaan 

kartta-alueen länsi- ja lounaisosissa Ylivieskassa, Oulaisissa, 

Merijärvellä, Pyhäjoella, Haapavedellä, Haapajärvellä, Nivalassa, 

Sievissä, Toholammella j a Reisj ärvellä esiytyvät liuske- j a effusiivikivilajit 

. Näihin kuuluvat hienotai pienirakeiset p 1 a g i o k 1 a a s ig 

n e i s s i t j a s u o n i g n e i s s i t sekä vulkaanista alkuperää 

olevat tiiviit 1 e p t i i t i t, ja monellaiset intrusiivi- ja effusiivikivilajit: 

uraliitti- ja plagioklaasiporfyriitit, porfyriitit, 

pyroklastiset agglomeraatit ja tuffit, jotka 

vuorottelevat plagioklaasigneissien ja leptiitien kanssa . Kivilajisarjassa 

tavataan sitäpaitsi vielä k o n g 1 o m e r a a t t e j a ja kerroksellisia 

kiilleliuskemaisia gneissej ä . Kun syväeruptiivit 

luetaan mukaan, niin voidaan sanoa, että botnialainen alue 

ulottuu idässä graniittigneissialueeseen ja koillisessa postkalevalaiseen 

graniittialueeseen sekä muutamiin rajalla tavattaviin gneissivyöhykkeihin 

. 

Metamorfisten effusiivikivilajien runsaus tällä alueella viittaa 

vilkkaaseen vulkaaniseen toimintaan sillä varhaisella maailmankaudella, 

jolloin botnialaiset sedimentit kerrostuivat . Ne ovat siis 

etupäässä metamorfosoituneita vulkanogenisiä kivilajeja, jotka ovat 

joko intrusiivisina juonina tunkeutuneet maankuoren pintaosiin ja 

todennäköisesti laavavirtoinakin valuneet pinnalle, tai tuhka- ja 

liejujoukkoina uudestaan kerrostuneet veteen . Tästä syystä ovatkin 

alueen plagioklaasigneissit, jotka kokoumukseltaan kuitenkin suuresti 

muistuttavat graniittigneissialueen gneissejä (ne ovat ehkä hiukan 

emäksisempiä) eroitetut viimemainituista karttalehden kuvauksessa . 

Kummankin alueen liuskeet ovat vajonneet ympäröiviin batoliitteihin 

ja niiltä puuttuu alkuperäinen pohja, jolle ne ovat kerrostuneet, 

mutta edellisissä tavatut konglomeraattikerrokset, joissa on 

fragmentteina plagioklaasigneissej ä, leptiittej ä j a effusiivikivilaj ej a, 

osoittavat että muodostumassa on diskordansseja, ja niin muodoin on 

todennäköistä, että eräät niihin liittyvät kerrokselliset kiillegneissit 

kuuluvat muodostuman ylempään osaan . Huomattavaa on vielä, 

että Settijärven NW-puolella esiytyvässä konglomeraatissa Haapajärvellä 

on tavattu runsaasti kvartsidioriittikappaleita, mikä osoittaa 

erosion ulottuneen täällä syväeruptiiveihin saakka . 

PLAGIOKLAASIG_vEISSEJÄ JA MIGMATIITTEJA . 

Botnialaiset plagioklaasigneissit eivät kokoumukseltaan eroa 

graniittigneissialueen gneisseistä . Ne ovat jokseenkin tumman-

harmaita, hienotai pienirakeisia liuskeisia kivilajeja ja laajoilla 

aloilla hyvin samanlaatuisia . Pääaineksina ovat p 1 a g i o k 1 a a s i, 

kvartsi, biotiitti ja sarvivälke vaihtelevin määrin . 

Kalimaasälpää ja muskoviittia tavataan harvemmin sekä yleensä 

vain graniittiutuneissa migmatiiteissa ja sellaisilla paikoilla, missä 

kivilaji vaihtuu kalinpitoiseksi leptiitiksi . Lisä-aineksina on apatiittia, 

rautamalmirakeita ja titaniittia ; muuttumistuloksina zoisiittia, 

epidoottia, serisiittiä j a kloriittia . Rakenne on granoblastinen, 

raesuuruus keskimäärin 0 .05-1 mm . 

Yleisin tyyppi ori jokseenkin kvartsirikas b i o t i i t t i-p 1 a .g i ok 

1 a a s i g n e i s s i . Kun biotiitin lisäksi tulee sarvivälkettä, lisääntyy 

plagioklaasinpitoisuuskin kvartsimäärän vähentyessä j a plagioklaasi 

tulee An-rikkaammaksi . Plagioklaasin An-pitoisuus saattaa 

vaihdella An l, j a An50 välillä . Mäkinen on kuvauksessaan Keski- 

Pohjanmaan kivilajeista 1 eri näytteistä geometrisesti määrännyt 

tyypillisen kiille-plagioklaasigneissin ja biotiitti-sarvivälkegneissin 

mineraalikokoumukset ja saanut seuraavat luvut : 

Kiille-plag. 

gneissi 

Hienorakeista »kiilleliuskemaista» plagioklaasigneissiä tavataan 

sangen laajoilla aloilla Sievin ja Toholammen pitäjien SE-osissa, 

Nivalassa ja Reisjärvellä . Kivilaji on yleensä lujasti poimuttunutta 

ja paikoin vähemmän, paikoin enemmän metamorfosoitunutta . Alueen 

emäksiset kivilajit, puristuneet plagioklaasija uraliittiporfyriitit, 

muodostavat kivilajiin konkordanttisia välikerroksia tai esiytyvät 

pienehköinä massiiveina liuskevyöhykkeiden keskellä tai reunoilla . 

Ympäröivien graniittien, postbotnialaisen porfyyrigraniitin ja harmaan 

gneissigraniitin rajoilla liuskeiden raesuuruus yleensä kasvaa 

graniittiutumisen takia, ja kivilajia lävistävät aluksi pegmatiittitai 

apliittimaiset graniittisuonet ja sittemmin lähempänä graniittibatoliitteja 

leveät graniittijuonet, joissa on assimiloituneita gneissimäisiä 

tai emäksisiä kivilajifragmentteja . 

1 B ull. Comm. geol . de Finlande N :o 47, s . 14 . 

5 1 

Sarvivälke-plag . 

gneissi 

Kvartsia 30 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 17 ° 

Plagioklaasia, An20 44 » An al 52 

Biotiittia 19 » . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 10 » 

Muskoviittia 6 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 

Sarvivälkettä - . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 19 ;, 

Titaniittia - . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 2 ,> 

Rautamalmia 1 . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 

100 % 100 %

5 2 

Puristusliuskeista uraliitti-plagioklaasiporfyriittiä on esim . havaittu 

kapeina kerrosjuonina ja säännöttöminä suonina hienorakeisessa 

biotiitti-plagioklaasigneississä seuraavilla paikoilla : n . 3 km 

Reisjärven WNW-puolella ; Pitkänjärven E-puolella (n . 2 km Kankaanjärveltä 

S) Reisjärvellä ; Kivijärven ja Petäistönjärven välillä 

kartta-alueen länsirajalla Sievissä . 

Kukkolammen NE-puolella, Kankaanj ärveltä S, Reisj ärvellä 

gneissi on jonkun verran graniittiutunutta, mutta selvään k e rr 

o k s e 1 1 i s t a. Kerrosten suunta on N 35°-50° W, kaade 70 °- 

75° SW . Kerrokset ovat paikoin 10-15 sm paksuja ja niiden karkeampi 

osa on NE kohti, joka liuskeiden sedimenttiseen alkuperään 

katsoen viittaa siihen, että niiden pohja eli alusta on etsittävä koillisesta 

(graniittigneissi? ) . 

Sievin pitäjässä plagioklaasigneissit ovat hyvin hienorakeisia, 

harmaita-tummanharmaita, ja vaihtuvat monessa kohden, esim . 

Evijärven SE-puolella, kiilleköyhiksi leptiittigneisseiksi . S a r v iv 

ä 1 k e 1 i u s k e m a i s t a plagioklaasigneissiä on täällä tavattu 

Katiskanjärvellä, Sikalan talon NE-puolella ja Pyysalon itäpuolella, 

5-15 km Evijärveltä ja Kortejärveltä etelään päin . Kortejärven Epuolella 

esiytyvää biotiitti-sarvivälkegneissiä lävistävät pienirakeinen 

sarvivälkedioriitti ja lukuisina juonina punertava, heikosti porfyyrinen 

mikrokliinigraniitti j a hienorakeinen apliitti . Liuske on 

paikoin hyvin poimuttunutta ja migmatiittimaista . 

Graniittiutunutta migmatiittigneissiä on 

Sievin pitäjässä kapeassa postbotnialaisen graniitin ympäröimässä 

vyöhykkeessä, joka ulottuu Kortejärveltä SE-suuntaan Särkijärven 

ohi Juurikkajärven lähelle . Kivilajia lävistävät graniittisuonet, jotka 

eivät kulje rinnakkain, vaan ristiin rastiin eri suuntiin liuskeen leptiittimäisen 

laadun takia . Graniitti on assimiloinut liuskeainesta ja 

sisältää paikoin kellertävän vihreänharmaita läikkiä, jotka ovat epidootti- 

j a sarvivälkerikkaita . Tällaisia fragmenttej a on runsaasti 

eräässä liuskeen ja sarvivälke-granodioriitin seoskivilajissa n . 2 km 

Juurikkaj ärven WNW-puolella . 

Heittolan SW- ja SSE-puolella S-Haapavedellä on poimuttunutta 

suonigneissiä, jota dioriittisuonet lävistävät täällä esiytyvän dioriitin 

rajoilla . Viimemainittu sisältää Heittolan N-puolella gneissifragmenttej 

a . 

Sikokankaalla Kärsämäen itäosassa Piippolan rajalla, Lammunjärveltä 

W, lävistää kiillegneissiä n . 1 m leveä dioriittiporfyriittijuoni 

. Juonikivilajin pohjamassa on hyvin liuskeista ja sisältää 

2-3 mm pituisia oligoklaasihajarakeita . Juonen ja gneissin raja ei 

ole aivan jyrkkä, vaan kivilajit vaihtuvat toisiinsa . Porfyriittiä 

lävistää vuorostaan pegmatiittigraniitti .

Ylivieskan pitäjän itäosassa tavataan täällä esiytyvän graniittialueen 

W- ja NW-laidalla Vaaramaan talon kohdalla lujasti poimuttuneita 

ja laadultaan sangen sotkuisia migmatiitteja . Nämä ovat 

osaksi hienorakeisia plagioklaasigneissejä, osaksi tummia leptiittejä 

tai amfiboliittimaisiksi kivilajeiksi puristuneita plagioklaasiporfyriittej 

ä, joihin mikrokliinigraniitti on tunkeutunut intrusiivisinä suonina 

. Samallaisia seoskivilajeja on paikoin Raudaskylän graniittialueen 

SW-puolella pitäjän SE-osassa . 

Lounais-Oulaisissa NE-suuntaan mikrokliini-sarvivälkegranodioriitti-alueeseen 

työntyvässä s u o n i g n e i s s i-kielekkeessä gneissimäiset 

osat ovat hienorakeista, kiillerikasta plagioklaasigneissiä . 

Kivilaji on selvään liuskeista ja kiillelevyt ovat järjestyneet rinnakkaisiksi 

j uoviksi. Raesuuruus on0.o5-1 mm . Ainekset ovat oligoklaasi 

An 30 , kvartsi, biotiitti, muskoviitti j a kloriitti; lisä-aineksina on apatiittia, 

titaniittia ja z i r k o o n i a . Viimemainittu esiytyy biotiitissa 

lukuisina pieninä rakeina, joita pleokroiittiset kehät ympäröivät . 

Tällaisia havaittiin suurehkojen pilarinmuotoisten apatiittikiteidenkin 

ympärillä, missä nämä olivat kasvaneet biotiittilevyjen sisään . Valontaittuminen 

on niissä suuri ja kahtaistaitteisuus hyvin pieni, ja ne 

ovat selvään hexagonaalisia, niin ettei mitään erehdystä tässä voi 

tulla kysymykseen . 

Oulaisten pitäjän länsiosassa ja Merijärven rajalla on hajallisina 

vyöhykkeinä vaihtelevan laatuisia migmatiittigneissejä, joitten intrusiivikompponentteina 

ovat kovin metamorfosoituneet plagioklaasija 

uraliittiporfyriitit sekä dioriittiset ja graniittiset kivilajit . Liuskekompponenttina 

on hienorakeinen harmaa, useimmiten selvästi liuskeinen 

kiille- tai sarvivälke-plagioklaasigneissi . Kiillegneissimäisissä 

osissa biotiitinpitoisuus vaihtelee ja sen lisääntyessä kivilaji muuttuu 

kiilleliuskemaiseksi . Toisaalla kivilaji taas vaihtuu pienitai keskirakeiseksi 

graniittiutuneeksi gneissiksi, jota kiemurtelevat dioriittiset 

ja graniittiset suonet lävistävät liuskeisuuden suuntaan . Gneissi 

esiytyy sitäpaitsi lukuisina resorboituneina sulkeumina ympäröivissä 

syväeruptiiveissa . 

LEPTIITTEJÄ . 

Leptiitit ovat hyvin hienorakeisia, paikoin melkein tiiviitä kivilajeja, 

jotka esiytyvät plagioklaasigneissien ja effusiivikivilajien yhteydessä 

vuorottelevina välikerroksina tai peitteinä . Pää-aineksina 

ovat maasälpä ja kvartsi, mutta muuten ne ovat laadultaan sangen 

vaihtelevia . Tummia aineksia on yleensä vähän ja tiiviissä muunnoksissa 

vain mikroskoopilla havaittavissa . Yhteistä on useimmille 

niistä nauhamainen, kerroksellisuutta muistuttava juovikkaisuus, 

5 3

5 4 

joka selvimmin näkyy rapautuneessa kallionpinnassa, mutta lohkaistussa 

kappaleessa ja terveessä pinnassa sangen hämärästi . Tätä ei 

kuitenkaan alueen leptiiteissä, muutamia harvoja puhtaasti sedimentogenisiä 

lajeja lukuunottamatta, ole pidettävä alkuperäisenä 

kerroksellisuutena, vaan pikemmin juoksurakenteena . Puristusliuskeisuutta 

ja poimuttumista on kivilajissa sen sijaan usein havaittavissa 

. Kivilaji on pinnalta vaalea ja rapautunut 1 1 .5 sm syvälle, 

mutta sisältä tumma, punertavan harmaa tai vihreähkön tummanharmaa 

. Se lohkeaa usein piikiven tapaan teräväsärmäisiksi käyräpintaisiksi 

kappaleiksi . 

Rakenteeltaan voidaan b 1 a s t o p o r f y y r i s e t ja tiiviit 

h ä 1 1 e f 1 i n t t a m a i s e t leptiitit eroittaa toisistaan . Edellisissä 

esiytyvät maasälpä ja kvartsi ja eräissä tapauksissa tummatkin 

ainekset porfyyrisinä hajakiteinä ; jälkimäiset ovat tasarakeisempia 

j a muistuttavat todellisia hälleflinttoj a . Rajoilla ympäröiviä plagioklaasigneissej 

ä vastaan blastoporfyyriset leptiitit vaihtuvat vähitellen 

leptiittigneisseiksi siten, että haj arakeet pienenevät j a lopulta 

katoavat . 

Kokoumukseltaan leptiitit lähestyvät vastaavia effusiivi- ja 

intrusiivikivilajeja, joihinka ne luonnossa usein vaihtuvat ilman jyrkkiä 

rajoja . Sellaisia ovat dioriittiporfyriittinen ja 

kvartsiporfyriittinen leptiitti, keratofyyrinen 

n a t r o n 1 e p t i i t t i, graniittiporfyyrinen ja 

kvartsiporfyyrinen leptiitti . 

Porfyyriset intrusiivi- ja syväkivilajit lävistävät kuitenkin 

yleensä jyrkästi leptiittejä ja sisältävät näitten fragmentteja . 

Dioriittiporfyriittimaista leptiittiä on leveänä 

vyöhykkeenä Toholammen, Lestij ärven j a Reisj ärven pitäjien 

rajaseuduilla . Kivilaji on täällä näkyvissä muutamissa kallioissa 

Kuikka-aholla Särkijärven eteläpuolella ja Niskakorven talon W-, 

NE- ja N-puolella Lestijoen ja Reisjärven rajan välillä . 

Kivilaji on hienorakeista, tummanharmaata, paikoin hiukan 

punertavaa j a liuskeista . Liuskemassan ainekset ovat plagioklaasi, 

kvartsi, mikrokliini, biotiitti, epidootti, kalsiitti ja serisiitti . Hajarakeet 

ovat pää-asiallisesti oligoklaasia, An 2J An 35 , 1-3 mm pituisina 

pilarinmuotoisina tai soikeina kiteinä, jotka ovat ylimalkaan 

järjestyneet liuskeisuuden suuntaan . Ne ovat kovin muuttuneita 

(saussuriittiutuneita) ja täynnä pieniä epidoottikiteitä, serisiittisuomuj 

a j a kalsiittiläikkiä . Albiittikaksoismuodostus on niissä kuitenkin 

vielä näkyvissä. Muuttumistuloksista epidootti on rautarikasta 

ja esiytyy 0 .3 mm pituisina kiteinäkin välimassassa plagioklaasirakeiden 

ympärillä . Siellä täällä tavataan sitäpaitsi hajarakeina pieniä

mikrokliini- ja kvartsirakeita . Biotiitti on järjestynyt hienoiksi liuskeisuuden 

suuntaisiksi juoviksi . 

Melkein tiivistä hälleflinttamaista leptiittiä, jossa on hienoja 

porfyriittimaisia juovia, on tavattu Vesihaudankalliossa, n . 4 km 

Niskakorvelta NNW, ja punertavanharmaata, felsiittimäistä leptiittiä 

n . 1 km viimemainitusta paikasta W . Leptiitteja lävistää 

näissä seuduin hyvin liuskeinen porfyyrigranodioriitti . 

Pyhäjärven pitäjän NW-osassa kulkee Ruunalasta N-suuntaan 

rinnakkain erään plagioklaasiporfyriitti-vyöhykkeen kanssa ja tämän 

itäpuolella kapea leptiittivyöhyke . Kivilaji on näkyvissä Ruunalan 

talon kohdalla, Iloikankalliossa ja Murtomäessä pohjoisimpana . 

Leptiitti on hyvin hienorakeista kellertävää tai ruskeanharmaata 

ja blastoporfyyristä . Siinä näkyy selvä kerrosmainen juoksurakenne, 

josta käy selville, että se on metamorfista vulkaanista kivilajia . 

Suunta on n. NS ja asento pysty . Se on samaan suuntaan liuskeentunut 

ja lohkeaa paikoin hyvin ohuiksi levyiksi (Hoikankallio) . Pohjamassan 

ainekset ovat plagioklaasi, kvartsi, biotiitti, kalimaasälpä ja 

serisiitti, jotka ovat järjestyneet kiemurteleviksi läikiksi tai lyhyiksi 

juoviksi . Hajarakeina on oligoklaasia An 25, joka muodostaa 0.3- 

0 . 8 mm pituisia särkyneitä tai reunoiltaan pyöristyneitä karlsbaderkaksoisia 

tai epäselviä albiittikaksoiskide-ryhmiä j a yksinkertaisia kiteitä . 

Olkkosenmäessä Pyhäjärven W-puolella ja maantien E-puolella 

on sinertävänharmaata tiivistä leptiittiä, joka on laadultaan 

k v a r t s i p o r f y r i i t t i m a i s t a . Kivilaji on liuskeista, hajallista 

j a hyvin breksioituneen näköistä . Haj arakeet ovat särkyneitä, 

särmikkäitä tai soikeita ja yleensä hyvin vaihtelevan muotoisia . Ne 

ovat plagioklaasia An15An 20 , sarvivälkettä ja kvartsia, ja kooltaan 

0 .05-0 .5 mm . Suuremmissa linssinmuotoisissa rakeissa plagioklaasi 

on kasvanut yhteen sarvivälkkeen kanssa . Muuttumistuloksina 

tavataan hajarakeissa ja sameassa välimassassa kloriittia, epidoottia 

j a serisiittiä . 

Settijärven k v a r t s i p o r f y r i i t t i a 1 u e . Settijärven 

ja Kuusanjärven väliseudulta N-Haapajärveltä ulottuu NW- ja 

N-suuntaan Karsikaskylän itäosaan saakka Haapavedelle leveä 

leptiittivyöhyke, jonka kivilaji on laadultaan metamorfista kvartsiporfyriittia 

. Se on yleensä hyvin hienorakeista, liuskeista ja tummaa, 

rapautuneessa pinnassa vaaleanruskean väristä . Tiiviissä muunnoksissa 

kivilaji on nauhamaisesti juovikasta, ja näissä vuorottelevat 

hiukan vaaleammat ja tummat juovat keskenään . Makroskooppisesti 

näkee tiiviissä pohjamassassa »kerroksittain» ristiin rastiin järjestyneitä 

porfyyrisiä sarvivälkesälöjä ja maasälpäkiteitä . Viimemainittuja 

on runsaimmin karkearakeisemmissa vyöhykkeissä . 

00

5 6 

Naistenkalliossa n . 3 km Settijärven E-puolella kivilaji esiytyy 

sangen tyypillisenä . Pohj amassan raesuuruus on 0 .01—0 .04 mm ; 

sen ainekset ovat oligoklaasi, kvartsi, vihertävän ruskea biotiitti, epidoottirakeet 

ja pienet vihreät sarvivälkeneulaset . Lisä-aineksina on 

leukokseenia ja apatiittia . Porfyyrisinä hajarakeina on 0 .2-2 mm 

pitkiä ja 0 .1-0 .2 mm leveitä sarvivälkesälöjä ja maasälpärakeita, 

jotka ovat osaksi muuttunutta plagioklaasia An 30 , osaksi heikosti 

ristikkorakenteista mikrokliinia, ja paikoin kvartsirakeita . Maasälpärakeet 

ovat taulunmuotoisia, 1-1 .5 mm suuruisia, särmiltään 

hiukan pyöristyneitä ja hammaslaitaisia . Plagioklaasikiteet sisältävät 

runsaasti pieniä kvartsirakeita, biotiittisuomuja, sarvivälkeneulasia 

ja muodottomia zoisiitti- ja epidoottirykelmiä . Porfyyriset 

sarvivälkesälöt ovat syöpyneitä ja niitten sisään on kasvanut 

kvartsija plagioklaasirakeita . Sarvivälke on pleokroiittista, kellertävää 

- sinertävän vihreää, c : y = 14°, y-a = n . 0 .024 . Kivilaji 

on pinnalta rapautunut n . 2 sm syvälle . 

Honkakalliossa Kuusanjärven SE-puolella kivilaji sisältää runsaasti 

kiillettä j a muistuttaa j onkunverran kiilleliusketta sen johdosta, 

että ainekset, etupäässä biotiitti, ovat järjestyneet lyhyiksi 

rinnakkaisiksi täpliksi . Plagioklaasi-hajarakeet, An 30 , ovat 0 .5-2 

mm pituisia j a niissä näkyy selvästi albiitti- j a karlsbader-kaksoismuodostus 

. Lisäaineksena on kivilajissa paikoin kiisurakeita . »Kerrokset» 

ovat pystyssä ja lujasti poimuttuneita . 

Noin 2-4 km Kuusanjärven W- ja WNW-puolella kivilaji on hyvin 

hienorakeista, juoksurakenteista tai massamaista ja paikoin melkein 

mustanharmaata (kuvat 14 ja 15) . Hajarakeina on plagioklaasia 

An30An 35 ja uraliittista sarvivälkettä, joka muodostaa pilarinmuotoisia, 

hiukan pyöristyneitä augiittia muistuttavia, mutta reunoiltaan 

j a päistään sädekivimäisiksi neulasiksi haj onneita kiteitä . 

Plagioklaasikiteet ovat osaksi ehyitä, osaksi särkyneitä ja särmikkäitä 

. Sitäpaitsi tavataan siellä täällä liuskeisuuden suuntaisia säännöttömiä 

linssejä ja läikkiä, jotka sisältävät jokseenkin karkearakeista 

kvartsia, suurehkoja biotiittisuomuja, sarvivälkeneulasia, 

lujasti kahtaistaitteista epidoottia ja kalsiittia . Pohj amassan raesuuruus 

on 0 .02-0 .2 mm, hajarakeiden keskimäärin 0.2-2 mm . 

Lähempänä Haapaveden rajaa kivilaji vaihtuu paikoin massamaiseksi 

plagioklaasiporfyriitiksi, jossa on runsaasti 

0 .2-2 sm suuruisia porfyyrisiä plagioklaasikiteitä, An 45An 50 , ja 

yksinäisiä, sädekivimäisiksi rykeltniksi hajonneita sarvivälkesälöjä . 

Lehonkalliossa ja Majankalliossa, 6-8 km Karsikaskylästä SE 

ja E, Haapavedellä, jatkuu samaa kivilajia liuskeisena, hiukan juovikkaana 

porfyriittinä . Pohjamassa on hyvin hienorakeista ja sisäl-

tää kvartsia, vi reänruskeata biotiittia, kloriittia, plagioklaasia, epidoottia, 

iukan kalsiittia ja lisä-aineksena apatiittia . Piagioklaasiajarakeet, 

An 35--An 40 , ovat 0 .4-3 sm pituisia, leveitä, taulun- 

Kuva 14 . Juoksurakenteista kvartsiporfyriittiä ; noin 2 km Kuusanjärveltä W, 

Haapajärvi . Nikolit +, 20 x luonn . kokoa . 

Harmaa läikkä oligoklaasikiteiden yläpuolella iukan vasemmalla on uraliittista 

sarvivälkettä, tummat ko dat po jamassassa ovat sarvivälkettä ja biotiittia. 

Kuva 15 . Kvartsiporfyriittiä ; n . 4 km Kuusanjärveltä WNW, Haapajärvi . 

Nikolit -a-, 20 x luonn . kokoa . 

Vaaleat pienet rakeet oligoklaasikiteen ylä- ja alapuolella ovat kvartsia, alemman 

y teydessä oleva armaa läikkä on uraliittia . 

102--31 8

58 

muotoisia, ja sisältävät muuttumistuloksina epidoottia, biotiittia ja 

paikoin kalsiittia . Niissä nähdään usein moninkertaista »kuorimaista» 

vyöhykerakennetta, jossa eri vyöhykkeiden kokoumus kuitenkin vaihtelee 

sangen vähän . Epidootti on rautarikasta, y-a = n . 0 .025 ; 

kloriitti esiytyy biotiitin muuttumistuloksena ja ympäröi usein rinnakkain 

yhteenkasvaneita biotiitti- ja kloriittisuomuja . Ne ovat 

usein kasautuneet yhteen suurehkojen epidootti- ja kalsiittirakeiden 

kanssa lyhyiksi juoviksi . 

Isollakankaalla porfyriittivyöhykkeen pohjoispäässä lävistää 

kivilajia syväkivilajin tyyppinen dioriitti, joka sisältää sarvivälkegneissimäisiä 

leptiittifragmentteja . Porfyriitti on siis ennemmin 

jähmettynyt j a vanhempi kuin dioriitti . Tällä alueella tavataan 

vain harvoja graniittijuonia . Kuusanjärven E- ja SE-puolella lävistää 

porfyriittiä paikoin pienirakeinen muskoviittigraniitti ja 

Honkakallion S-osassa turmaliininpitoinen pegmatiitti . 

Porfyriitin vulkaaninen luonne käy selville sen läheisestä suhteesta 

a g 1 o m e r a a t t e i h i n . Se vaihtuu nimittäin Lehonkallion 

W-osassa j a Maj ankallion E-osassa tuffiksi, jossa on säännöttömän 

muotoisia pitkulaisia tai särmikkäitä, liuskeisuuden suuntaisia 

kivilajipirstaleita . Nämä ovat laadultaan tiiviitä leptiittimäisiä kivilajeja, 

enimmäkseen vaaleata tai punertavaa felsiittiä ja tummempaa 

blastoporfyyristä leptiittiä . Välimassa on tummaa ja sisältää 

lukuisia pieniä kivilajisirpaleita ja plagioklaasi-hajarakeita . 

Haapaveden natron- ja natron-kalileptiitit . 

Mäyränjärven N-puolella Haapavedellä on pienellä alalla blastoporfyyristä 

leptiittiä, joka on jokseenkin natronrikasta . Maasälpähajarakeet 

ovat särmikkäitä, kokoumukseltaan n . An 15 , ja niissä on 

muuttumistuloksina zoisiittia ja serisiittisuomuja . Pohjamassa on 

hienorakeista, rinnakkaisrakenteista, ja sen aineksina on plagioklaasi, 

kvartsi, epidootti, muskoviitti, biotiitti j a kloriitti . Kiillemineraalit 

ovat usein järjestyneet rinnakkaisiksi täpliksi . 

Isolla Rytkynjärvellä Haapavedellä on NW-SE-suuntainen 

leptiittivyöhyke, jonka kivilaji on a g 1 o m e r a a t t i m a i s t a 

n a t r o n 1 e p t i i t t i ä . Pohjamassa on hienorakeista, vihreähkön 

tummanharmaata ja maasälpärikasta . Siinä esiytyvät sulkeumat ovat 

soikeita tai teräväsärmäisiä ja vaaleampia kuin välimassa (vihreähkön 

tai kellertävän vaaleanharmaita) . Tyypillistä aglorneraattia on 

n . 0 .5 km leveänä vyöhykkeenä järven E-puolella . Sulkeumat sisältävät 

pää-asiallisesti epidoottia ja a 1 b i i t t i a sekä hiukan 

vaaleanvihreätä k l o r i i t t i a . Epidootti on rautarikasta ja muodostaa 

pieniä rakeita tai sälöjä, jotka ovat paikoin kasautuneet kloriitin 

kanssa nystyröiksi . Plagioklaasin valontaittuminen on yhtä-

suuri tai hiukan pienempi kuin kanadabalsamin, suurin sammutuskulma 

symmetrisessä tasossa 16° ; se on siis puhdasta albiittia . Pohjamassa 

ei kokoumukseltaan paljon eroa sulkeumista . Se on vain 

epidootti- ja kloriittirikkaampaa ja sisältää runsaasti pieniä särmikkäitä 

albiittihaj arakeita, joissa näkyy selvästi albiitti-kaksoisviirukkeisuus 

ja joissa on pieniä epidoottirakeita . Kaikesta päättäen kivilaji 

on seudun epidootti-albiittisyeniitin tuffia . 

Vyöhykkeen E-osassa kivilaji vaihtuu tummaksi tiiviiksi leptiitiksi, 

jossa on punertavia felsiittimäisiä täpliä, ja pohjoisempana 

järven NE-puolella punertavanharmaaksi felsiitiksi . Punainen 

graniitti, johon kivilaji täällä rajoittuu, tunkeutuu räikeänpunaisina 

suonina siihen ja muodostaa sen kanssa silmägneissimisen 

migmatiitin . 

Noin 2.5-3 km Korkattijärven E-puolella on NNW-suuntainen 

kallioselänne, johon kuuluvat Kiimaharj u etelässä, Korkattivuori keskellä 

maantien N-puolella ja Nevanniemenvuori Korkatista hiukan 

pohjoiseen . Kivilaji on täällä vaihtelevanlaatuista ; pieniporfyyristä 

graniittiporfyyriä, kvartsiporfyyrimaista leptiittiä j a metabasiittijuonia 

tavataan vuorotellen . 

Korkattivuoren huippu on punertavaa tai harmaata hienorakeista 

graniittiporfyyriä, joka vaihtuu paikoin tiiviiksi leptiitiksi . Ainekset 

ovat mikrokliini tai mikrokliini-mikropertiitti (hienoja albiittijuovia), 

kvartsi, oligoklaasialbiitti An lo , epidootti, ruskeanvihreä biotiitti ja 

kloriitti . Plagioklaasi on epidoottiutunut ; epidootti on rautarikasta 

(y-a = 0 .0 2 4-0 .0 2 6) 

59 

j a muodostaa sitäpaitsi plagioklaasirakeiden 

ulkopuolella muodottomia rykelmiä tai yksinäisiä kiteitä . Raesuuruus 

on 0.05-0 .5 mm. Hajarakeina on 0.5-1 mm suuruisia 

mikrokliini- j a kvartsirakeita ; plagioklaasirakeet ovat yleensä pienempiä 

. 

Graniittiporfyyriä lävistää suonimaisena vyöhykkeenä ja todennäköisesti 

siihen yhteenkuuluvana punainen tai harmaa g r a n ofyyrimäinen 

kvartsiporfyyri, jolla on samallainen 

kokoumus j a jossa on yksinäisiä0.s-0 .s mm suuruisia mikrokliini- 

hajarakeita . Kivilajissa on paikoin kapeita rakoja, joita täyttää kvartsin 

ja epidootin seos . Pää-aineksena on kvartsi ja tämä muodostaa 

leveimmissä raoissa jopa 2 mm suuruisia, yhtäläisesti tai heikosti 

aaltoilevasti valoa sammuttavia yksilöitä, joissa on lukuisia vihreänkeltaisia 

epidoottisälöj ä j a yksinäisiä magnetiittirakeita . Epidootti 

on hiukan pleokroiittista ; kahtaistaitteisuus ya = n . 0 .02 s, 

c : a = 2°-3° . Hienompia rakoja täyttää kloriitinsekainen epidoottiaines 

.

60 

Korkattivuoren itärinteessä kivilaji vaihtuu graniittiporfyyriksi, 

jossa on harvassa pieniä mikrokliini- ja oligoklaasihajarakeita 

. Taulunmuotoisten mikrokliinirakeiden reunoilla kalimaasälpä 

ja kvartsi ovat kasvaneet yhteen granofyyrisesti . Paitsi näitä 

mineraaleja on perusmassassa kvartsia, vihreätä biotiittia ja hiukan 

kloriittia . 

Kiimaharjunkalliossa, maantien S-puolella Korkatilta SE, vallitsee 

ruskeahkonpunainen graniitti, jonka kokoumus on sama kuin 

Korkatin graniittiporfyyrin . Tämä vaihtuu kallion S-osassa hienorakeiseksi 

blastoporfyyriseksi leptiitiksi, jonka hajarakeina on mikrokliinia 

ja oligoklaasia (An15An20 ) . Kiimaharjun S-päässä on punertavanharmaata 

felsiittiä . 

Nevanniemenvuori, Korkatilta N, on harmaata graniittiporfyyriä, 

jonka ainekset ovat kvartsi, mikrokliini-mikropertiitti, plagioklaasi 

An 15, biotiitti, kloriitti ja epidootti . Plagioklaasissa nähdään kuorimaista 

vyöhykerakennetta . Hajarakeina on 0.2-1 .4 sm suuruisia 

mikrokliini-mikropertiittirakeita . Kivilaji vaihtuu paikoin tiiviiksi 

leptiitiksi, jossa kvartsi ja maasälpä ovat kasvaneet yhteen g r a n of 

y y r i s e s t i muodostaen hienosyisiä säteettäisiä rykelmiä, »sfäroliitteja» 

. Granofyyri on selvään juoksurakenteista ja siinä on yksinäisinä 

hajarakeina natronirikasta plagioklaasia . Muuttumistuloksina 

on runsaasti epidoottia, sekä hiukan muskoviittia j a kloriittia . Kivilaji 

sisältää paikoin tummia biotiitti- ja epidoottirikkaita leptiittifragmenttej 

a, joissa on hajarakeina 0 .2-0 .6 mm suuruisia kvartsirakeita 

j a epidoottikyhmyj ä . 

Granofyyristä kvartsiporfyyriä tavataanjuon 

i n a ruskeahkonpunaisessa graniitissa Rasinkalliossa Korkatin 

selänteen E-osassa ja Rahkovuoressa Korkatinvuoren NE-puolella . 

Juonet ovat 3-5 m leveitä ja kulkevat rinnakkain N 60°-70 ° E 

suuntaan pitkiä matkoja kallioiden poikki . Rajat graniittia vastaan 

ovat jyrkät . 

Paljain silmin nähdään Rasinkallion juonikivilajissa 0.2-1 sm 

pituisia, harmaita, asematasolla (001) sinertäviltä välkähtäviä porfyyrisiä 

maasälpäkiteitä ja soikeita 0 .2-2 mm suuruisia sinertävänharmaita 

kvartsirakeita, jotka ovat tiiviissä pohjamassassa . Edelliset 

ovat karlsbaderkaksoisiksi kiteytyneitä kali-natronmaasälpäeli 

a n o r t o k 1 a a s i-rakeita, joiden sisään on kasvanut pertiittisiä 

albiittitäpliä . Valonsammutus on 001 :lla osaksi yhdensuuntainen P/M 

kanssa, osaksi 2 °-3° siitä lukien, 010 :lla on a : a usein lähes 10 ° . 

Valontaittuminen on pienempi kuin kanadabalsamin, ristikkorakennetta 

ei näy . Sitäpaitsi tavataan hajarakeina pieniä oligoklaasi-

albiittirakeita An lo , joissa albiitti-kaksoisviirukkeisuus on näkyvissä 

(kuva 16) . 

Po jamassa on mikrogranofyyrisesti y teenkasvanutta kalimaasälpää 

ja kvartsia, jotka muodostavat viu kanmuotoisia tai pyöreitä, 

säteettäisiä »sfäroliittisia» rykelmiä (kuva 17) . Näissä on kalimaa- 

Kuva 16. Granofyyristä kvartsiporfyyriä ; Rasinkallio, Haapavesi . Nikolit 

-!-, 20 X luonn . kokoa . 

Yl äällä vasemmalla oligoklaasialbiitti-rae, siitä oikealle kvartsirae ( armaa) 

ja al aalla oikealla suuri anortoklaasikide ; po jamassa mikrogranofyyrinen . 

Kuva 17 . Granofyyrisen kvartsiporfyyrin po jamassaa ; Rasinkallio, Haapavesi 

. Nikolit +, n . 50 x luonn. kokoa . 

Vasemmalla suuri sfäroliitti, siitä oikealle viu kanmuotoinen maasälvän ja 

kvartsin y teenkasvettuma anortoklaasikiteen reunalla .

6 2 

sälpäosilla suora valonsammutus . Täplinä ja raontäytemineraaleina 

on paikoin vihreätä biotiittia, muskoviittia ja epidoottia, lisä-aineksena 

hiukan rautamalmirakeita . Pohjamassan väri on punertavanharmaata 

. 

Granofyyrijuonien kanssa yhdensuuntaisia hienorakeisia metabasiittijuonia 

on Korkattivuoressa, Rasinkalliossa ja Rahkovuoressa . 

Nämä ovat kokoumukseltaan metadiabaasej a j a dioriittiporfyriittej ä . 

Rahkovuoren juoni on dioriittiporfyriittiä, jonka hajarakeina on 

saussuriittiutunutta oligoklaasia An25An 30 . Pohjamassan ainekset 

ovat biotiitti, kvartsi, epidootti, ilmeniitti ja leukokseeni . Mitä juonien 

ikään tulee, näkyvät toiset olevan vanhempia kuin graniittiporfyyri 

ja kvartsiporfyyri esiytyen näissä murtokappaleina, kun taas 

toiset ovat selvästi nuorempia . 

Yllä esitetystä käy selville, että K o r k a t t i j o n o n 1 e ptiitit 

kuuluvat todennäköisesti postbotnia- 

1aisen graniitin graniittiporfyyrisiin ja 

kvartsiporfyyrisiin purkaumiin ja ovat jonkunverran 

nuorempia kuin alueen leptiitit yleensä . 

Murtokappaleina keski- tai karkearakeisessa porfyyrimaisessa 

graniitissa tavataan tasarakeista ja blastoporfyyristä leptiittiä Haapaveden 

kirkonkylän NE-puolella j a Mäntylänkalliossa maantien varrella 

n. 7 km kirkolta WNW . Mäntylänkalliossa on harmaassa leptiitissä 

fragmentteina tiivistä tummaa kvartsiporfyriittimaista leptiittiä, 

ja sitä lävistävät punertavat graniittiapliittisuonet . Porfyyrigraniitissa 

esiytyvät leptiittisulkeumat ovat usein reunoiltaan assimiloituneita, 

ja niiden ja graniitin väliset rajat ovat senvuoksi epäselvät . 

Pyöriän ja Ollilan SW-puolisessa seudussa W-Haapavedellä vuorottelevat 

harmaat tasarakeiset ja pieniporfyyriset leptiittikerrokset 

hienorakeisten kiillegneissikerrosten kanssa . Kivilajit ovat hyvin 

puristuneita ja liuskeisia . Väyrynen huomauttaa, että seudun blastoporfyyriset 

leptiitit vaihtuvat yhtäällä tasarakeisiksi leptiiteiksi ja 

toisaalla kiilteenpitoisiksi liuskegneisseiksi . Kivilajisarjassa on sitäpaitsi 

välikerroksina lujasti liuskeentunutta plagioklaasiporfyriittiä . 

Oulaisten hälleflinttamaiset leptiitit . 

Oulaisten pitäjän S-osassa on Vaikonoj an kummallakin puolella uraliitti- 

ja plagioklaasiporfyriittialueiden keskellä NNW-SSE-suuntainen 

leptiittivyöhyke . Kivilaji on melkein tiivistä, tummanharmaata 

tai hiukan vihreähköä, rapautuneessa pinnassa ruskeahkontai 

punertavanharmaata . Siinä näkyy jokseenkin selvästi kerrosmainen 

juoksurakenne . 

Vaikonojan pohjoispuolella maantien varrella laajahkona kalliona 

esiytyvän hälleflintan pääainekset ovat oligoklaasialbiitti, kali-

maasälpä ja kvartsi ; sitäpaitsi kivilaji sisältää hiukan ruskeanvihreätä 

biotiittia, kloriittia ja serisiittiä . Raesuuruus on 0.005-0 .03 mm ; 

yksinäiset muskoviittisuomut ovat kuitenkin 0 .1 mm pituisia . 

Leptiittiä Vaikonojalta, S-Oulainen . Anal . E . Mäkinen : 

Si0 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe203 FeO MgO CaO Na30 K 20 H 2O S :a 

71 .96 0 .24 14 .31 0 .25 1 .99 0 .59 l .0o 4 .24 4 .92 0 .84 ~ 100 .40 

M01 . luvut: 1 .193 0 .003 0 .140 0 .002 0.028 0 .015 0 .019 0 .068 0 .052 - 

N'igglinluvut : si 366, ti 0.9 1 al 43, fm 14, c 6, alk 37 1 k 0 .43, mg 0 .32 1 c/fm 0 .40 3 

Kivilaji on siis hiukan kalkinpitoinen S'02-rikas kali-natronleptiitti 

. Tämä tyyppi on vallitsevana koko leptiittivyöhykkeessä . 

Rajoilla ympäröiviä uraliitti- ja plagioklaasiporfyriittejä vastaan lävistävät 

nämä leptiittej ä j a muodostavat niiden kanssa eruptiivibreksioita, 

joissa vihreä emäksinen kivilajiaines ympäröi hyvin säilyneitä 

leptiittifragmentteja . Tällaisia breksioita on havaittu Vaikonojan 

N- ja Pienen Viitasenjärven NE-puolella . Kun emäksiset effusiivikivilajit 

esiytyvät murtokappaleina alueen botnialaisissa syväeruptiiveissä, 

on selvää, että hälleflintat ovat näitäkin vanhempia . 

Samanlaatuisia tummia hälleflinttamaisia leptiittejä on Ruokokosken 

itäpuolella ja Isonjärven S-puolella olevissa vyöhykkeissä . 

Isonjärven SW- ja S-puolella leptiitti esiytyy välikerroksina hienorakeisessa 

biotiitti-plagioklaasigneississä . Intrusiivisina juonina on 

täällä kummassakin kivilajissa hienorakeista albiittisyeniittiä ja karkeampaa 

porfyyrigraniittia . 

Ylivieskan hälleflinttamaiset leptiitit . 

Kankaan aseman kohdalla Ylivieskan pitäjän NE-osassa olevassa 

vyöhykkeessä kivilaji on tiivistä, hälleflinttamaista ja väriltään 

tummaa tai punertavanharmaata . Sitä tavataan sitäpaitsi frag 

mentteina uraliittiporfyriiteissä aseman SE- j a W-puolella j a se 

muistuttaa laadultaan Oulaisten hälleflinttoja . 

Murronperän tiehaarassa, n . 9 .5 km kirkolta NE, on rautatien 

varrella n . 100-170 m leveässä vyöhykkeessä samanlaatuista punertavanharmaata 

leptiittiä . Kivilajin ainekset ovat kvartsi, oligoklaasi 

An 15 ja mikrokliini, melkein yhtä suurin määrin, biotiitti ja muskoviitti 

. Raesuuruus on O .o2-0.1 mm . Kiillesuomujen rinnakkaisj 

ärj estyksen takia kivilaji on liuskeista j a muistuttaa j onkunverran 

paragneissej ä . 

Leptiitit Kärsämäen ja Pyhäjärven pitäj 

i e n i t ä o s i s s a . Kärsämäen pitäjän itäkolkassa on graniittigneissi-alueen 

rajalla sangen epätyypillisiä pienirakeisia plagioklaasigneissejä, 

joissa on kerrosjuonina amfiboliittia ja liuskeista punaista 

apliittia tai pegmatiittia . Hirvipuron tienoilla ja Läntynkankaalla 

6 3

6 4 

kulkee seudun halki N-S-suuntainen vyöhyke, jossa vallitsevana 

kivilajina on lujasti liuskeentunut hienotai pienirakeinen punertava 

tai harmaa g r a n i i t t i p o r f y y r i . Tässä on primääriinä juonina 

samaa puristunutta apliittia ja pegmatiittia, joka lävistää plagioklaasigneissiä 

. Amfiboliitti on sen sijaan hiukan vanhempi ja 

esiytyy kerrosmaisina sulkeumina graniittiporfyyrissä . 

Läntynkankaan puristusliuskeisen graniittiporfyyrin pää-ainekset 

ovat oligoklaasialbiitti An 15An 20 , kvartsi, biotiitti ja epidootti . 

Plagioklaasi muodostaa tiheään ryhmittyneitä, 0 .2-2 mm suuruisia 

pyöreitä haj arakeita hienorakeiseen pohj amassaan, joka sisältää 

kvartsia, plagioklaasia, biotiittia, kloriittia ja epidoottia . Kvartsirakeet 

ja biotiittisuomut ovat järjestyneet liuskeisuuden suuntaan . 

Pyhäjärven pitäjän itäosassa on puristusliuskeisen, punertavan . 

tai harmaan pieniporfyyrisen postbotnialaisen graniitin ja migmatiittisen 

plagioklaasigneissin välillä kapea, mutta useita km pitkä, 

NNE-suuntainen leptiittivyöhyke . Kivilaji on liuskeista ja yleensä 

selvästi kerroksellista, jonka takia on luultavaa, että se on s e d im 

e n t t o g e n i s t ä ja lähemmin liittyy leptiittivyöhykkeen Epuolella 

oleviin plagioklaasigneisseihin . 

Leptiitti on eteläisimpänä näkyvissä Rättälänvuoressa, n . 2 km 

Komujärveltä E . Se on täällä juovikasta . Vaaleat ja tummat juovat 

vaihtelevat sekä keskenään että punaisten graniittisuonien 

kanssa . Sen jälkeen kivilaji seuraa maantien vartta Kuusenmäen 

NNE-puolella, esiytyen aluksi tiiviinä punaisena felsiittinä ja sitten 

Äyhynmäen talon kohdalla hyvin hienorakeisena vaaleanharmaana 

leptiittinä, jota hienorakeiset punaiset graniittisuonet lävistävät . 

Liittovuoren SE-osassa, Äyhynmäeltä NE, leptiitti on punaisenharmaata 

j a kauniisti kerroksellista . NW-puolella olevan liuskeisen 

harmaan graniitin j a leptiitin välillä on muutamia kymmeniä metriä 

leveä kiilledioriittivyöhyke . Tämän ja leptiitin kosketuskohdalla on 

dioriitissa leptiittimurtokappaleita . Kumpaakin kivilajia lävistävät 

liuskeisuussuunnan poikki kulkevat yksinäiset punaiset apliittija 

pegmatiittjuonet . 

Äyhynmäen ja Liittovuoren arkoosimaisen leptiitin ainekset 

ovat albiitti An5An 15 , kvartsi, mikrokliini, serisiitti, epidootti 

ja malmihiukkaset . Kvartsirakeet ovat hyvin pieniä, n . 0 .02 

mm, maasälpärakeet hiukan suurempia 0 .05-0 .15 mm. Ne ovat 

puristuneet liuskeisuuden suuntaan ja niitä ympäröi serisiittirikas 

liuskeaines . Leptiittikerrosten kulkusuunta on N 20 °-30° E, kaade 

n . 70° WNW . 

Pohjoisimpana leptiitti on näkyvissä Korpijoen itäpuolella olevissa 

pienissä kallioissa Murtomäen W- ja NW-laidalla . Se on vaalean-

armaata tai tummaa, ja sitä lävistävät paikoin ienot pyriitin- ja 

arseniikkikiisunpitoiset kvartsisuonet . 

Kärsämäen leptiittien suoranaisena jatkona on Py äjärven ja Kiuruvedenrajalla 

Raippamäen-La nasvuoren leptiitt 

i v y ö y k e . Tämä on n . 300 m leveä ja kulkee N-suuntaan Raippamäen 

selännettä ja La nasvuoren itärinnettä pitkin (po joisimpana) . 

Kerrokset ovat jokseenkin pystyssä ; suunta on n . N 20'W, kaade 80'W . 

Kivilaji on ienorakeista, armaata -kellertävän armaata ja 

selvästi kerroksellista . Vyö ykkeen itälaidalla leptiitti on sangen 

vaaleata j a muistuttaa j onkunverran kvartsiittiliusketta, länsireunalla 

Kuva 18 . Kvartsiporfyyrimäistä leptiittiä; kallio Hevosa olla La nasvuoren 

N-päässä NW-Kiuruvedellä . 

se on kiillerikkaampaa ja gneissimäistä . Raippamäen SW-rinteessä 

ja La nasvuoren E-rinteessä kerrokset ovat poimuttuneita ja porfyyrigraniittijuonien 

lävistämiä . La nasvuoren po joispäässä lävistää 

gneissigraniitin ja leptiitin rajalla kumpaakin kivilajia juoksurakenteinen 

m a a s ä 1 p ä p o r f y y r i 2-5 m leveinä, N-S-suuntaisina 

juonina . Maasälpäporfyyri sisältää 2 sm pitkiä ja 1 sm leveitä 

punaisia mikrokliini ajarakeita ; po jamassa on tummaa ja tiivistä . 

Raippamäen vaalean armaan leptiitin ainekset ovat plagioklaasi 

An 30, kvartsi, mikrokliini, melkein väritön sarvivälke, biotiitti, zoisiitti 

ja titaniitti . Rakenne on granoblastinen . Kivilaji eroaa laadultaan 

sangen paljon La nasvuoren N-päässä esiytyvästä tummasta 

blastoporfyyrisestä leptiitistä (kuva 18) . Viimemainittu on liuskeista 

102-- 31 9

k v a r t s i p o r f y y r i ä ja sisältää 1-3 mm pituisia punertavia, 

särmiltään iukan pyöristyneitä mikrokliini- ja oligoklaasialbiitti- 

ajarakeita (An 15An20 ) sekä iukan pienempiä kvartsirakeita 

(kuva 19) . Po jamassa on yvin ienorakeista ja sen ainekset 

ovat kvartsi, biotiitti, epidootti ja muskoviitti . Muodottomien epidoottirykelmien 

y teydessä tavataan paikoin soikeita, vi reänkeltaisia 

tai ruskeita, yvin muuttuneita mineraalirakeita, jotka ovat 

todennäköisesti o r t i i t t i a . Näiden sisällä on usein isotrooppisia 

läikkiä ja niiden ympärillä lujasti ka taistaitteista ruskeata 

ainesta, joka on rakeiden reunoilla kasvanut y teen ympäröivän värittömän 

epidootin kanssa . - 

Kuva 19 . Kvartsiporfyyrirnäistä leptiittiä La nasvuoren N-päästä N W- 

Kiuruvedeltä . Nikolit +, 20 X luonn . kokoa . 

Kvartsiporfyyri kuuluu todennäköisesti geneettisesti armaata 

leptiittiä lävistävään maasälpäporfyyriin ja on siis leptiittiä nuorempi. 

Tämä tukee y ä enemmän sitä käsityskantaa, että tämän 

seudun leptiitit ovat sedimenttistä alkuperää . 

1_`RALIITTI- JA PLAGIOKLAASIPORFYRIITTEJÄ . 

Plagioklaasigneissi-leptiittisarjan kivilajeissa tavataan konkordanttisina 

intrusioina eli kerrosten välisinä juonina ja patjoina uraliitti- 

ja plagioklaasiporfyriittejä . Nämä ovat yvin metamorfosoituneita, 

useimmiten puristusliuskeisia, ienorakeisia porfyyrisiä kivilajeja, 

joissa on ajarakeina tummia sarvivälkeky myjä ja vaaleita 

taulunmuotoisia plagioklaasikiteitä, keskimäärin An 30An 45 . Väli-

massa on vihreähköä, yleensä hyvin tummaa ja hienorakeista . Sarvivälkekyhmyt 

ovat alkuaan olleet augiittimaisesta pyrokseenista muodostuneita 

uraliittikiteitä, jotka ovat edelleen (todennäköisesti poimutuskaudella) 

muuttuneet sälörykelmiksi . Mikäli vähemmin muuttuneista 

massamaisista kivilajeista voidaan päättää, on plagioklaasi 

alkuaan ollut kalkkirikkaampaa An60An 65 . Osa kalkkimäärästä 

on metamorfoosissa mennyt sarvivälkkeen muodostumiseen, osa taas 

muuttumistuloksiin zoisiittiin ja epidoottiin . 

Uraliittiporfyriiteissä on hajarakeina pää-asiallisesti uraliittista 

sarvivälkettä, plagioklaasiporfyriiteissä plagioklaasia ; uraliitti-plagioklaasiporfyriiteissä 

on hajarakeina kumpaakin . Ne ovat alkuaan olleet 

nopeaan jähmettyneitä eruptiivikivilajeja ja eroavat kokoumukseltaan 

samanlaatuisista leptiiteistä vain siinä, että kerrosmaista juoksurakennetta 

ei yleensä ole niissä havaittavissa . 

U r a 1 i i t t i p o r f y r i i t t i ä . Tyypillistä uraliittiporfyriittiä 

tavataan Oulaisten pitäjän eteläosassa alueella, joka ulottuu Vaikonojalta 

etelään ja lounaaseen päin lähelle Kankaan asemaa Ylivieskaan 

. Kivilaji on massamaista tai liuskeista ; hyvin puristusliuskeista 

uraliittiporfyriittiä on Ylivieskan rajalla WNW-suuntaisessa vyöhykkeessä 

. 

Kankaan aseman tienoilla olevan uraliittiporfyriitin pohjamassa 

on hienorakeista sarvivälkesälöjen tai -neulasten ja plagioklaasirakeiden 

seosta, jossa on sitäpaitsi hiukan zoisiittia, epidoottia, kloriittia, 

malmirakeita ja apatiittineulasia . Plagioklaasi muodostaa siihen 

usein ristiin rastiin järjestyneitä epäselviä kiteitä, jotenka rakenne 

muistuttaa ofiittirakennetta . Pohjamassassa on hajallisten sarvivälkeryhmien 

ohessa siellä täällä suurehkoja, 6-8 mm leveitä ja 

1 sm pitkiä uraliittikiteitä, joitten sisään on kasvanut plagioklaasia, 

zoisiittia, malmirakeita ja yksinäisiä biotiittisuomuja . Uraliittikiteissä 

on paikotellen augiitin muoto säilynyt, ja niiden keskellä näkyy 

joskus vaaleampi pyrokseenisydän, mutta yleensä ne ovat säännöttömästi 

särmikkäitä ja pituusakselin suuntaan hajonneet sarvivälkeneulasiksi 

. Nämä ovat tavallista pleokroiittista sarvivälkettä : 

kellertävä-sinivihreä, c : y lähes 20° . 

Puristusliuskeisissa kivilajivyöhykkeissä lisääntyy biotiitinpitoisuus 

liuskeisuuden kasvaessa, uraliitti-hajarakeiden augiittimuoto 

häviää ja nämä jakautuvat sarvivälkesälöiksi ja -neulasiksi . Plagioklaasi 

muodostaa hienorakeisia linssejä pitkulaisiksi läikiksi ja juoviksi 

ryhmittyneiden tummien mineraalien väliin . Täten kivilaji vaihtuu 

vähitellen liuskeiseksi amfiboliitiksi . Leptiittialueiden rajoilla uraliittiporfyriitti 

muuttuu hienorakeisemmaksi ja sisältää runsaasti 

leptiittifragmenttej a . 

6 7

6 8 

Hautamäeltä, n. 4 km Kankaan aseman WNW-puolella, kulkee 

Ylivieskan ja Oulaisten rajan poikki pohjoiseen päin vyöhyke, jonka 

kivilaji on pääasiallisesti puristusliuskeista uraliittiporfyriittiä . Uraliittikiteet 

ovat leveitä ja n . 1 sm pitkiä . Kivilajissa on paikoin juovikkaita 

kohtia, jotka mahdollisesti johtuvat gneissisulkeumista . 

Nivalan kirkonkylän NW-puolella on laajalla alueella liuskeista 

uraliittiporfyriittiä . Uraliitti-hajarakeet ovat vihreähkön mustanharmaita, 

0 .3 1 sm pituisia . Välimassan pää-ainekset ovat plagioklaasi 

ja pienisälöinen sarvivälke . Kivilaji vaihtuu paikoin uraliittiplagioklaasiporfyriitiksi, 

jossa on 1 sm suuruisia plagioklaasikiteitä . 

Nämä ovat kuitenkin hajonneet raerykelmiksi, mutta taulunmuotoinen 

ulkoasu on säilynyt . 

Selkämaankalliot Pitkäjärven N-puolella Reisjärvellä ovat vihertävänharmaata 

liuskeista uraliittiporfyriittiä . Hiukan etelämpänä 

olevissa kallioissa on blastoporfyyristä leptiittiä, jota uraliittiporfyriittijuonet 

lävistävät jyrkästi . 

Uraliitti-plagioklaasiporfyriittejä . Hyvinpuristusliuskeista 

uraliitti-plagioklaasiporfyriittiä on n .3 km leveässä ja 

12 km pitkässä vyöhykkeessä, n . 5 km Ylivieskan kirkon NE-puolella 

. Kivilaji vaihtelee liuskeisten plagioklaasiporfyriitti- ja agglomeraattikerrosten 

kanssa, joitten esiytyminen viittaa porfyriittiintrusioiden 

yhteydessä tapahtuneihin pinnallisiin purkautumisiin . 

Tyypillistä paineliuskeista uraliitti-plagioklaasiporfyriittiä on 

esim . Isollakankaalla, 4-5 km Järvelästä NW . Dynamometamorfoosin 

takia on porfyyrinen rakenne sangen epäselvä . Plagioklaasikiteet 

j a etenkin uraliittinen sarvivälke ovat litistyneet ohuiksi linsseiksi 

tai juoviksi liuskeisuuden suuntaan . Plagioklaasi An3s Anoo 

muodostaa vähemmin muuttuneissa haj arakeissa kapeita j a pitkiä 

kiteitä, jotka ovat keskeltä saussuriittiutuneita j a reunoiltaan syöpyneitä, 

hammaslaitaisia, ja joissa on serisiitin ja zoisiitin ohessa muuttumistuloksina 

sisäänkasvaneita kvartsirakeita, sarvivälkesälöjä ja 

biotiittisuomuja . Liuskeisuuden suuntaiset kiteet ovat 1-3 mm 

pituisia, poikittaiset tai vinossa asennossa olevat ovat lyhyempiä ja 

särkyneitä ; albiittikaksoisviirut ovat niissä paikoin taipuneita . Välimassan 

ainekset ovat plagioklaasi, sarvivälke, biotiitti, kvartsi, 

zoisiitti, epidootti ja kloriitti ; lisäaineksena on malmirakeita ; raesuuruus 

on 0.05-0 .3 mm . 

Puristusliuskeisuuden lisäytyessä kivilaji muuttuu sarvivälkegneissimäiseksi 

. Sellaista on esim . Korkeakalliossa, n . 1 km Isomettuajärven 

SE-puolella . Hijeissä kivilaji on täydellisesti suoraliuskeisen 

granoblastisen sarvivälke-plagioklaasigneissin kaltaista . Ainekset 

ovat plagioklaasi, sarvivälke ja biotiitti ; lisä-aineksina on tita-

niittia, malmirakeita ja yksinäisiä turmaliinikiteitä (lähiseudun graniittien 

pneumatolyyttisestä vaikutuksesta) . Kivilajissa on sulkeumina 

hyvin hienorakeista leptiittigneissiä (metamorfista kvartsiporfyriittiä 

; ainekset : plagioklaasi, kvartsi, mikrokliini, sarvivälke ja 

titaniitti ; hajarakeet : plagioklaasi, kvartsi) . 

Etelämpänä Hietalan ja Kankaankylän välillä on hyvin puristunutta 

ja ruhjoutunutta uraliitti-plagioklaasiporfyriittiä, jota graniittisuonet 

lävistävät . 

Aivan samanlaatuista kivilajia kuin yllämainitussa paikassa on 

Harvalan ja Kankaan aseman W-puolella olevassa N- ja NNEsuuntaisessa 

vyöhykkeessä . Tämän NW-puolella on kiilleliuskemaisessa 

(psammiittisessa) gneississä lujasti puristunutta amfiboliittimaista 

uraliitti-plagioklaasiporfyriittiä 4-150 m leveinä kerrosjuonina 

. 

Isonnevan laidalla n . 9 km Oulaisten kirkonkylästä S päin on 

pienehköllä alueella mustanharmaata, pienirakeista, massamaista 

uraliitti-plagioklaasiporfyriittiä . Hajarakeina on 1-3 mm suuruisia 

uraliittiutuneita augiittikiteitä ja hiukan suurempia plagioklaasikiteitä 

. Edelliset ovat reunoiltaan repalaisia, tummanvihreitä, mutta 

keskeltä vaaleampia pyrokseenijäännösten takia . Hajarakeet ovat 

sangen tasaisesti jakaantuneet pohjamassaan . Tämän rakenne on 

ofiittimainen, ja ainekset ovat plagioklaasi, biotiitti, mikrokliini, titanomagnetiitti 

ja leukokseeni . Mikrokliini on pieninä läikkinä kasvanut 

ristiin rastiin järjestyneiden, epäselvien plagioklaasikiteiden sisään 

. Biotiitti on vihreähkön ruskeaa ja esiytyy allotriomorfisina 

levyinä, joitten sisällä on hajallisia rautamalmirakeita . 

Hiukan erilaatuista massamaista porfyriittiä on Tuomaalan- 

Vaikonpään tien varrella . Kivilajin pohjamassa on hyvin hienorakeista, 

ja siinä esiytyy hajarakeina ristiin rastiin j ärj estyneitä sarvivälkesälöjä 

tai -neulasia . Sitäpaitsi on kivilajissa paikotellen epäselviä 

oligoklaasihajarakeita, An 30 . Se muistuttaa siis sangen paljon 

eräitä Settijärven leptiittejä (Naistekallio) . 

Eruptiivibreksioita ja agglomeraattej a tavataan 

ensin mainitussa vyöhykkeessä Isomettuajärven NNW-, SSEja 

E-puolella . Maantien NW-puolella, Ylivieskan graniittialueen 

NE-laidalla, massamainen uraliitti-plagioklaasiporfyriitti vaihtuu koilliseen 

päin puristuneeksi, pinnalta rapautuneeksi breksiamaiseksi kivilajiksi, 

jossa on hälleflinttakappaleita . Kivilajia lävistävät mikrokliinigraniitti-suonetkin 

ovat litistyneet linsseiksi . Mäkisen mukaan 

porfyriitti on täällä lävistänyt hälleflinttamaista leptiittiä ja muodostanut 

sen kanssa eruptiivibreksian, joka on sittemmin puristunut ja 

metamorfosoitunut . Leptiittikappaleet ovat särmikkäitä tai soikeita 

6 9

70 

ja muistuttavat Ylivieskan konglomeraatissa esiytyviä kivilajikappaleita 

. 

Noin 2 km Järvelästä N W on puristusliuskeista agglonieraattia, 

jossa on rinnakkaisia, liuskeisuuden suuntaisia hälleflinttalinssejä . 

Välimassa on emäksistä eruptiivia, jossa on uraliittikiteitä näkyvissä . 

Hyvin liuskeentunutta uraliittiporfyriittiä, jossa on osaksi sulaneita 

hälleflinttakappaleita, on rautatieleikkauksessa Hietalasta n . 

0 .5 km NW . Sulautumisen takia leptiittifragmentit ovat saaneet 

konsentrisen rakenteen . Ne ovat säännöttömästi pyöristyneitä, tiiviitä 

ja punaisenharmaita . Keskellä on paikoin kalkkisälpä- ja 

kvartsierittymiä, reunoilla vihreänharmaata epidoottiutunutta 

ainesta . Sulkeumia ympäröi hienorakeinen tummanharmaa kivilajimassa 

. 

Hietalan NE-puolella, n . 9 km Ylivieskan kirkolta NE, maantien 

ja rautatien varrella, on liuskeisessa uraliitti-plagioklaasiporfyriitissä 

lukuisina fragmentteina ja murtokappaleina tiivistä punertavanharmaata 

leptiittiä . Sama hälleflintta esiytyy idässä päin 100- 

150 m leveänä vyöhykkeenä liuskeisten porfyriittien välillä . 

Kontakteilla hälleflinttoja vastaan porfyriitti muuttuu paikoin 

melkein tiiviiksi . Sellainen kontaksi on esim . Kankaan aseman NEpuolella 

. Kontakti on jyrkkä ja hälleflintta on kontaktilla muuttunut 

vihreähkönväriseksi noin 2 sm syvälle . Porfyriitissä on taas sangen 

tiheässä idiomorfisia plagioklaasikiteitä ja hiukan suurempia uraliittirakeita 

. Viimemainitut ovat yleensä hyvin muuttuneita . 

P 1 a g i o k 1 a a s i p o r f y r i i t t e j ä . Plagioklaasiporfyriittej 

ä tavataan Ylivieskassa samoilla alueilla kuin uraliitti-plagioklaasiporfyriittejä 

ja ne esiytyvät näiden keskellä kapeina vyöhykkeinä 

vaihtuen toisiinsa . Hajarakeina on plagioklaasiporfyriiteissä harmaata 

plagioklaasia, An 40An 45 , ylipäänsä hyvin kehittyneinä 0 .5 

-1 .5 sm pituisina taulunmuotoisina kiteinä (albiitti- ja karlsbaderkaksoisia), 

joita on kivilajissa verrattain taajaan . Pohjamassa on 

hyvin tummaa, usein melkein mustaa ja hienorakeista ; raesuuruus 

0.05-0 .2 mm . Sen ainekset ovat plagioklaasi, tavallinen sarvivälke, 

biotiitti, kvartsi, epidootti ja titanomagnetiitti, jota leukokseenirenkaat 

usein ympäröivät . 

Kivilaji on milloin massamaista, milloin lujasti liuskeentunutta, 

ja metamorfoosi on samanlaatuista kuin uraliitti-plagioklaasiporfyriiteissä 

. Massamaisissa osissa plagioklaasi-hajarakeet ovat reunoiltaan 

hiukan pyöristyneitä ; muuttumistuloksina on siellä täällä pieniä 

biotiittisuomuj a, sarvivälkeneulasia . epidoottiläikkiä j a serisiittisuomuja 

. Kiteet ovat keskeltä enemmän saussuriittiutuneita kuin reunoilta 

; ne ovat siis vyöhykerakenteisia . Pohjamassan plagioklaasi

muodostaa paikoin epäselviä ristiin rastiin järjestyneitä sälöjä, jotka 

ovat reunoiltaan kasvaneet yhteen kiilteen ja sarvivälkkeen kanssa . 

Hyvin puristusliuskeisissa osissa, esim . Järvelän NW-puolella, plagio- 

klaasi-haj arakeet ovat ruhj outuneita, j a usein nähdään liuskeisessa 

amfiboliittimaisessa pohjamassassa vain yksinäisiä litistyneitä plagio- 

klaasikiteitä . Sarvivälkekin on uudestaan kiteytynyt ja repaleisine 

reunoineen kasvanut yhteen biotiittilevyjen kanssa . Rakenne on 

siis täydellisesti granoblastinen . 

Noin 3 km Ylivieskan kirkon pohjoispuolella on jokseenkin massa- 

maista plagioklaasiporfyriittiä konglomeraattikerroksen alla (NE- 

puolella) . Porfyriitin eroittaa edellä mainituista kivilajeista lähes 

parin km :n levyinen diabaasiporfyriittivyöhyke, jonka kivilaji on 

nuorempaa kuin uraliittiplagioklaasiporfyriitit ja tunkeutuu suonina 

sekä näihin että Ylivieskan konglomeraattiin . 

Plagioklaasiporfyriittiä Ylivieskan kirkon N-puolelta . Anal . E . 

Mäkinen : 

1 

1 

Si0 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 20 3 FeO MgO CaO Na20 K 20 11 20 S :a 

0/ 

MOI . luvut: 

Nigglin luvut : 

60 .84 0 .67 15 .6o 0.o9 5.27 4 .42 6 .9s 4 .oi 1 .81 0 .61 100.30 

1 .009 0 .oo 8 0 .153 0 .oo 1 0 .073 0 .11o 0 .124 0 .065 0 .019 -- 

si 185, ti 1 .5 1 al 28, fm 34, c 23, alk 15 1 k 0 .s3, mg 0.60 1 c/fm 0 .6s 5 


Plag . An,, 53, biot. + sarvivälk . 32, kvartsia 13, titaniittia 2 % . 

Sangen laaja plagioklaasiporfyriitti-alue on Ylivieskan pitäjän 

NE-osassa Harvalanmäen, Ylikorven ja Kantokylän välillä, josta osa 

haarautuu pohjoista kohti Vaikonpään j a Ruokokosken tienoille 

Oulaisiin . Kivilaji on tällä alueella yleensä sangen massamaista . 

Pohjamassa on hyvin hienorakeista ; plagioklaasi-hajarakeet ovat 

erisuuruisia ja ohuita, taulunmuotoisia (n . 1-2 mm paksuja, mutta 

0 .5-1 .5 sm leveitä) . Niitä on milloin taajaan, milloin harvaan pohja- 

massassa . Karkeaporfyyrisiä, plagioklaasirikkaita muunnoksia on 

paikoin, esim . Ylikorven SE- ja E-puolella . Karkeaporfyyrinen näkyy 

usein muodostavan primäärisiä suonia hienorakeisempaan porfyriittiin . 

Tyypillistä plagioklaasiporfyriittiä on esim . Ruokokosken talon 

SW-puolella S-Oulaisissa . Plagioklaasikiteet, joissa sekä albiitti-, 

karlsbader- että perikliinikaksoistus on näkyvissä, ovat jokseen- 

kin muuttuneita ja sisältävät runsaasti pieniä sarvivälkeneulasia . 

MP-tä kohtisuoraan olevissa leikkauksissa sarvivälke näkyy kiteyty- 

neen etupäässä 010- ja 001-suuntaisia halkeilurakoja pitkin . Pohja- 

massa on vielä enemmän muuttunut, ja sen ainekset ovat sarvivälke, 

7 1

7 2 

biotiitti, kloriitti, plagioklaasi, kvartsi, titanomagnetiitti, apatiitti, 

leukokseeni, hematiitti ja yksinäiset kiisurakeet . Näistä ovat sarvivälke 

ja biotiitti kasautuneet rikkaruohontapaisiksi rykelmiksi, joissa 

ne ovat kasvaneet yhteen pienien plagioklaasi- j a kvartsirakeiden 

kanssa . Malmimineraalit esiytyvät muodottomina läikkinä biotiittirykelmissä 

. 

Leptiittialueiden rajoilla plagioklaasiporfyriitti sisältää runsaasti 

leptiittigneissi- j a hälleflinttamurtokappaleita, j a tunkeutuu näihin 

kivilajeihin konkordanttisina intrusioina . 

Puristusliuskeista plagioklaasiporfyriittiä, jossa plagioklaasi-hajarakeet 

ovat litistyneet ohuiksi linsseiksi, on Ylivieskassa pienillä 

aloilla Vaaramaan tienoilla ja siitä SE päin graniittialueeseen sulkeutuneena 

. Oulaisissa on tämänlaatuista porfyriittiliusketta Järvikankaan 

S-puolella (karkeaporfyyristä) ja Huosioisnevan N-puolella 

Haapaveden rajalla, missä kivilaji sisältää lukuisia gneissifragmentteja 

ja vaihtuu granodioriittisuonien lävistämäksi migmatiitiksi . 

Länsi-Oulaisissa on Pyhäjoen Hirsikosken rannalla tummaa hornblendiittimäistä 

porfyriittiliusketta, jossa on gneissimurtokappaleita 

ja jota punaisenharmaa granodioriitti lävistää . Näitä kaikkia lävistää 

vuorostaan eräässä kohden poikittaisjuonena tiivis diabaasiporfyriitti 

. 

Kapeassa NW-suuntaisessa vyöhykkeessä Rytkynjärven SWpuolella 

Haapavedellä plagioklaasiporfyriitti on mustanharmaata ja 

sisältää jokseenkin pieniä, korkeintain 2-4 mm pituisia plagioklaasihajarakeita 

. Noin 2 km järven NW-puolella kivilaji vaihtuu vihreähköksi 

uraliitti-plagioklaasiporfyriitiksi, jossa on pienien plagioklaasikiteiden 

(An 45-An 50 ) ohessa 0 .3-1 .5 mm suuruisia pyöreitä 

uraliitti-hajarakeita . Pohjamassa on hyvin hienorakeista ; sen ainekset 

: pienisälöinen sarvivälke, plagioklaasi, epidootti, biotiitti ja kloriitti; 

rakenne massamainen . Rytkynjärven SE-rannalla lävistää 

plagioklaasiporfyriittiä 15-20 sm leveä, N-S-suuntainen uraliittidiabaasij 

uoni . 

Haapaveden SW-osassa Nivalan rajalla on laajahko plagioklaasiporfyriittialue 

. Kivilaji on yleensä karkeaporfyyristä; plagioklaasihajakiteet 

(An 40 ) ovat hyvin muodostuneita, lähes 1 .5 sm pitkiä ja 

0 .5 sm paksuja, harmaita tai punertavia . Pohjamassa on hienorakeista, 

paikoin melkein tiivistä . Vyöhykkeen SE-osassa, n . 2 km 

Yliojan NW-puolella, on kivilajissa nauhamaisina juovina tummaa 

tiivistä leptiittiä . Yliojan SE-puolella kivilaji vaihtuu pieniporfyyriseksi 

uraliittiporfyriittiliuskeeksi . 

Nivalassa on puristusliuskeisia, karkearakeisia plagioklaasiporfyriitti-gneissejä 

Heiskan tienoilla pitäjän NE-osassa ja liuskemuodos-

tuman itärajalla, n . 10 km kirkolta ESE . Viimemainitulla paikalla 

kivilaji vai tuu gneissigraniitin rajalla sarvivälkedioriitiksi, jossa on 

gneissimurtokappaleita, ja lopuksi gneissigraniitiksi . Samallaisia epätyypillisiä 

porfyriittigneissejä on pitäjän W-kolkassa Ylivieskan 

rajalla ja lounaassa Sievin rajalla, missä kivilaji esiytyy liuskeisten 

metamorfisten gabrodioriittien y teydessä . 

Sievin pitäjässä on massamaista plagioklaasiporfyriittiä syvä 

eruptiivien y teydessä : Jou tenenkalliossa Haikolan eteläpuolella, 

n. 6-7 km kirkolta SSW, sarvivälkegabron y teydessä, ja Hu talan 

N-puolella, n . 3 km Sikalan kylästä NNE, keskirakeisen dioriitin 

y teydessä . Kivilajissa on usein erisuuruisten plagioklaasikiteiden 

o essa uraliitti- aj arakeita . Porfyriitit näkyvät 

täällä vai 

eruptiiveiksi . 

tuvan emäksisiksi syvä- 

Reisjärvellä on Pitkäjärven lounaisrannalla 

vastapäätä Tu kanientä vi reä 

könmustaa plagioklaasiporfyriittiä, jossa 

on runsaasti kiisurakeita (m .m . kuparikiisua) 

. Sakselan mukaan on täällä kalsiitinpitoista, 

ienojen kvartsisuonien lävistämää 

porfyriittiä sekä lo kareina että 

kiinteässä kalliossa . 

Kuva 20 . Liuskekerrosten 

Kiille-sarvivälkeliuskemaisessa gneississä 

Reisj ärven NW-puolella esiytyvät 

porfyriitti-kerrosjuonet ovat usein poimuttuneet 

liuskekerrosten mukana (kuva 20) . 

mukana poimuttunut porfyriittisuoni 

Reisjärven 

NW-puolelta ; Mäkisen piir- 

Liuske ja emäksiset juonet ovat y tä tummia ja eroavat toisistaan 

selvästi vain rapautuneessa pinnassa . 

Py äjärven pitäjän NW-osassa on Ruunalan, Hoikankallion ja 

Murtomäen leptiittien y teydessä samansuuntainen plagioklaasiporfyriittivyö 

yke . Kivilaji on tumman armaata ja enimmäkseen' liuskeista 

; po jamassa on yvin ienorakeista . Plagioklaasi ajarakeet 

(An 40 ) ovat 3-6 mm pitkiä, 1-2 mm leveitä ja järjestyneet liuskeisuuden 

suuntaan . Ne ovat suurimmaksi osaksi muuttuneet epidootiksi, 

kvartsiksi ja kiilteeksi ; po jamassa sisältää kvartsia, epidoottia, 

biotiittia, serisiittiä ja iukan sarvivälkettä sekä lisäaineksena titaniittia 

(leukokseeniä) . Olkkosenmäen kivilaji Py äjärven W-puolella 

on uraliittiporfyriittiä, jonka po jamassassa on runsaasti 

pitkiä ja kapeita liuskeisuuden suuntaisia sarvivälkesälöjä . Näitä 

on yvin säännöttömästi kivilajissa ja paikoin niitä puuttuu 

kokonaan, 

liittia . 

jolloin kivilaji muistuttaa sädekivirikasta amfibo- 

102---31 10

7 4 

KONGLOMER AATTEJ .A . 

Ylivieskan konglomeraatit . Ylivieskan tienoilla 

on kaksi pitkää konglomeraattijonoa . Toinen näistä on kirkon 

pohjoispuolella, missä se on parhaiten näkyvissä Vesalan NNW-puolella 

peräkkäin olevissa pienissä kallioissa . Toinen on kirkon eteläpuolella 

n . 4 km päässä edellisestä lounaaseen . 

Pohjoispuolinen konglomeraattikerros kulkee 

N 25° W-suuntaan konkordanttisesti kummallakin puolella olevien 

liuskekivilajien kanssa . Kerrokset ovat pystyssä tai kallistuvat 

80° SW . 

Kong1omeraatin stratigrafia on seuraava 

: 

1 . Kauimpana NE :ssä on sangen karkeaporfyyristä diabaasiporfyriittiä, 

joka on nähtävästi nuorempaa syystä, että samanlaatuisia 

juonia on runsaasti sekä konglomeraatissa että sen sivukivissä 

. 

2 . Edellisestä SW päin on harmaata liuskeista plagioklaasiporfyriittiä, 

jonka pohj amassassa on runsaasti 0 .5-4 mm suuruisia 

vyöhykerakenteisia plagioklaasihajarakeita sekä suurehkoja subparallellisesti 

liuskeisuuden suuntaan järjestyneitä biotiittisuomuja 

j a sarvivälkesälöj ä (Mäkisen analyysi) . 

3 . Plagioklaasiporfyriitti vaihtuu vähitellen kong .lomeraattivyöhykettä 

kohti harmaaksi liuskeeksi, jossa on muskoviittiporfyroblasteja 

(n . 0 .5 km Vesalasta N) . Kivilajin pää-ainekset ovat 

kvartsi, biotiitti ja muskoviitti . Maasälpää ei hijeessä varmuudella 

voitu todeta (kaikki rakeet, joita epäiltiin maasälviksi, olivat yksiakselisia 

ja niiden kahtaistaitteisuus positiivinen) . Pohjamassan 

raesuuruus on 0 .05-0 .15 mm . Muskoviittiporfyroblastit ovat 0 .5 

-2 mm pituisia, ja kiille on niissä kasvanut yhteen kvartsin kanssa . 

Kivilaji on jossain määrin klastillista, ja sitä voisi mahdollisesti pitää 

jonkun konglomeraatin alustassa esiytyvän effusiivikivilajin metamorfisena 

rapautumistuotteena . Samallaista kivilajia on tavattu 

konglomeraattien alta muualtakin, esim . Sievistä . Kerrosten 2 ja 

3 vahvuus on yhteensä n . 100-150 m . 

4 . Edellisen päällä ja välittömästi konglomeraatin alla on 

massamaista hienorakeista biotiittigneissiä ilman plagioklaasi- tai 

muskoviittisilmäkkeitä . Kivilajin pää-ainekset ovat plagioklaasi 

(An 30-An 40 ), kvartsi ja biotiitti . Sarvivälkettä sitävastoin ei 

havaittu, mutta aivan konglomeraatin rajalla on Mäkisen mukaan 

paikoin amfibolinpitoista gneissiä, jossa on soikeita epidoottikyhmyj 

ä .

5 . Konglomeraattikerros, n . 30-40 m ; tämän ja alla olevan biotiittigneissin 

raja on jokseenkin jyrkkä (kuvassa 21 oikealla) . Rapautuneissa 

kallionpinnoissa näkyy konglomeraatin klastinen rakenne 

sangen selvästi . Kivilajimukuloita on konglomeraatissa taajaan ; 

toiset niistä ovat soikeita tai pyöreitä, toiset särmiltään pyöristyneitä 

tai linssimäisesti litistyneitä liuskeisuuden suuntaan . Niitten suuruus 

vai telee 2-30 srn . Mukuloitten ja sementin uudesti kiteytymisen 

takia kivilajipirstaleet ovat lujasti kiinni po jamassassa . Mielenkiin- 

Kuva 21 . Konglomeraattia n . 3 km Ylivieskan kirkon N-puolelta ; J . J . Sederolmin 

valokuva . 

Suuri pallo on plagioklaasiporfyriittiä, pienemmät vaaleat sen alla ovat älleflinttaa 

. Mittakaava 1 : 10 . 

toista on, että ne ovat petrograafiselta kokoumukseltaan aivan samoja 

kivilajeja kuin mitä on täältä NE päin olevissa seuduissa kallioperustana 

. Suurin osa niistä on vaalean armaata - armaata älleflinttamaista 

leptiittiä, pienempi määrä uraliitti- ja plagioklaasiporfyriittiä, 

armaata plagioklaasigneissiä ja joku yksinäinen mukula 

mustaa sarvivälkekiveä ja vaaleat a apliittia . Tutkituista kivilajimukuloista 

mainittakoon seuraavat : 

Leptiitti: Pää-ainekset ovat oligoklaasi ja mikrokliini, iukan kvartsia ja 

sarvivälkettä ja lisä-aineksena titaniittia ; raesuuruus on 0 .02-0 . 1 mm . Eräässä 

leptiittimukulassa sarvivälke eriytyy porfyroblasteina, joissa se on kasvanut 

y teen maasälvän kanssa .

Uraliittiporfyriitti : ajarakeet ovat uraliittiutunutta augiittia ; niitten 

keskellä on usein muuttumaton augiittisydän, jota ympäröi vi reäntäplikäs 

vyö yke . Tämä vai tuu kiteen reunoilla ly ytsälöisiksi sarvivälkerykelmiksi ; 

sarvivälke on lujasti pleokroiittista, kellertävää-ruskea konvi reätä-sinivi 

reää . Po jamassa on ienorakeista, rakenteeltaan ofiittimaista ja sisältää 

plagioklaasiliistakkeita, ly yitä sarvivälkesälöjä, epidootti- ja titaniittirakeita . 

Uraliitti-plagioklaasiporfyriitti : ajarakeina subparallellisesti järjestyneitä 

plagioklaasikiteitä, jotka ovat reunoiltaan ajautuneet raerykelmiksi ja 

kasvaneet y teen sarvivälkesälöjen kanssa, ja yksinäisiä uraliittikiteitä . 

Po jamassa on ienorakeista.; pääainekset plagioklaasi ja sarvivälke . 

Plagioklaasiporfyriitti : ajarakeina on 2-5 mm pituisia taulunmuotoisia 

plagioklaasikiteitä (An35An40 ), joiden metamorfoosi on samanlaatuista 

kuin edellisessä . Po jamassan ainekset ovat plagioklaasi, sarvivälke, iukan 

biotiittia, titaniittia, apatiittia ja yksinäisiä titanomagnetiittirakeita . 

Sarvivälkekivi : pää-asiallisesti värillistä sarvivälkettä 0 . 3-2 mm pitkinä 

j a 0 . 2--0 . 5 mm leveinä sälöinä . 

Kuva 22 . Konglomeraatti- ja gneissikerroksia n . 3 km Ylivieskan kirkon 

po joispuolelta ; Mäkisen mukaan . 

Konglomeraatin sementti on ienorakeista plagioklaasigneissiä 

ja muistuttaa plagioklaasiporfyriitin po jamassaa (2) . Pää-ainekset 

ovat oligoklaasi, sarvivälke ja biotiitti (vai televin määrin) sekä iukan 

kvartsia j a mikrokliinia, jotka luultavasti ovat peräisin lukuisista 

sementissä olevista pienistä leptiittisirpaleista . Lisä-aineksina on 

titaniittia ja apatiittia . 

6 . Konglomeraatti vai tuu kerroksen päällystään päin (W ko ti) 

vä itellen ienorakeiseksi plagioklaasigneissiksi ( armaata psammiittia), 

jossa on vain arvoja pieniä mukuloita . Tässä näkee paikoin 

kaunista vinokerroksellisuutta . 

7 . Tämän jälkeen seuraa W päin vuorottelevia konglomeraattija 

vinokerroksellisia gneissikerroksia (kuva 22) . Kivilaji muistuttaa 

sangen paljon nykyaikaista soraa .

8 . Ylinnä kerrossarjassa on edellisestä W päin yksitoikkoista 

kiilleliuskemaista gneissiä, joka on yleensä selvään kerroksellista . 

Tässä vyöhykkeessä on paikoin, esim . n . 1 .5 km Vesalasta NW, 

kontaktimetamorfosoitunutta liusketta, jossa on runsaasti 0 .5-2 

mm pituisia biotiitti- j a muskoviittilevyj ä j a 0 .5-1 .5 sm suuruisia 

pyöreitä, kovin muuttuneita kordieriitti-andalusiittik 

y h m y j ä . Nämä ovat täydellisesti vaihtuneet mikrokliiniksi, joka 

on kasvanut poikiliittisesti yhteen kvartsin ja suurisuomuisten 

muskoviitti-biotiittierittymien kanssa . Tämä osoittaa, että kivilaji 

on alkuaan ollut Al-rikasta liuskesedimenttiä j a että se siis kokoumukseltaan 

jonkinverran eroaa tavallisista plagioklaasigneisseistä . 

Se vuorottelee täällä hienojen tummanharmaitten liuskekerrosten 

kanssa ja sitä lävistävät paikoin liuskeisuuden poikki kulkevat hienot 

turmaliinisuonet . 

Kerrosjärjestys on samanlaatuinen toisissakin poikkileikkauksissa 

sillä eroituksella, että kerrosten vahvuus vaihtelee sangen paljon 

eri paikoilla ja plagioklaasiporfyriitti saattaa esiytyä suoraan konglomeraattikerroksen 

alla . Noin 1 .5-2 km Vesalasta NNW on konglomeraatin 

alla olevassa harmaassa liuskeessa yksinäisiä hälleflinttamukuloita 

. Konglomeraatti on karkeaklastillista, polymiktistä ja 

sisältää lähes 30 sm pitkiä ja 20 sm leveitä mukuloita . Siinä on välikerroksina 

harmaata psammiittista liusketta, -ja SW-rinteessä -on jo 

kiilleliuskemainen gneissi vallitsevana . Kaikkia näitä lävistää diabaasiporfyriitti 

leveinä kerrosjuonina ja ristiin rastiin kulkevina poikittaisjuonina 

. 

Ylivieskan kirkon S-puolella oleva konglom 

e r a a t t i alkaa n . 1 .5 km asemalta S ja sitä voidaan seurata SSEsuuntaan 

n . 5 km suurehkoja kallioita pitkin . Konglomeraattivyöhykkeen 

leveys on 200-300 m, ja se jakautuu etelämpänä kahteen kerrokseen, 

joita eroittavat toisistaan liuskekerrokset . Sitäpaitsi on 

konglomeraatissa 10-15 m paksuja liuske-välikerroksia . Kerrosten 

suunta vaihtelee N 10 °-35° W ja kerrosasento on pysty tai 80°-85 ° E . 

Konglomeraatti on kaikkialla lujasti puristunutta ja kivilajimukulat, 

varsinkin hälleflinttakappaleet, ovat litistyneet ohuiksi linsseiksi (kuva 

23). Mukuloista ovat useimmat vaaleanharmaata tai punertavaa 

hälleflinttaa, pienempi määrä on hienorakeista harmaata plagioklaasigneissiä 

ja uraliittiporfyriittiä, ja joku yksinäinen mukula tummaa 

tiivistä leptiittiä . 

Plagioklaasiporfyriitti-mukuloita ei sitävastoin havaittu . Sen 

sijaan on kivilajissa Mäkisen mukaan joitakuita harvoja, lähes 15- 

20 sm suuruisia, pienirakeisia vaaleanharmaita mukuloita, joilla on 

kvartsidioriittinen kokoumus ja jotka laadultaan hyvin paljon muis- 

7 7

tuttavat Olkkosenmäen konglomeraatissa Haapajärvellä esiytyviä 

mukuloita . 

Konglomeraatin sementti on liuskeista plagioklaasigneissiä, 

jossa on runsaasti pieniä leptiittisirpaleita . Paikoin sementti vai tuu 

yvin ienorakeiseksi armaaksi leptiitiksi, jossa on biotiittitäpliä . 

Litistyneet konglomeraattimukulat ja kerrosten jyrkkä asento 

osoittavat, että kerrokset ovat täällä lujasti kokoon puristuneet . 

Konglomeraattivyö ykkeen kummallakin puolella j a keskellä on 

selvään kerroksellista liuskegneissiä, jossa näkee paikoin kaunista 

vinokerroksellisuutta . Konglomeraatin SW-puolella on sen ja lius- 

Kuva 23 . Konglomeraattia, jossa on litistyneitä kivilajimukuloita ja vinokerroksellinen 

liuskevälikerros . Noin 2 km Ylivieskan kirkolta S . Mittakaava 

1 : 10 . Mäkisen valokuva . 

keen rajalla avaittu epidoottikonkretioita, liuskeessa porfyriittijuonia 

ja y ä enemmän SW päin (Keskisen NE-puolella) samallaista 

maasälpä- ja kiillesilmäkkeistä liusketta kuin po joisen konglomeraattivyö 

ykkeen alla . Itäpuolella on taas n . 1 km Katajalan SWpuolella 

100-1,50 m va va kerrossarja, jossa sangen y tälaatuinen 

psammiittinen liuske vuorottelee kiillerikkaan k e r r a 1 1 i s e n 

kordieriitti-andalusiittiliuskeen kanssa . Viimemainitussa 

ovat vaaleat andalusiittiky myt kasautuneet kunkin ker-

an itäpuoliskoon, jotavastoin ne harvenevat niissä länttä kohti, 

missä uusi kerta alkaa jyrkkäreunaisena . Nämä seikat ynnä kerrosten 

itäinen kaade viittaavat siihen, että kerrosjärjestys on päinvastainen 

kuin kirkon N-puolella ja että niiden yläosa on itää kohti . 

On siis hyvin todennäköistä, että konglomeraatit kummallakin paikalla 

kuuluvat samaan kerrokseen ja edustavat muodostumassa 

määrättyä tasoa, joka eroittaa sen alapuolella 

olevat plagioklaasigneissit ja leptiitit 

yläpuolella olevista metamorfisista saviliuskeista 

. 

Katajalan SW-puolella esiytyvän kordieriitti-andalusiittiliuskeen 

pohjamassan ainekset ovat kvartsi, oligoklaasi ja biotiitti, ja 

siinä on lisä-aineksina malmi- ja kiisurakeita sekä pieniä turmaliinikiteitä 

. Liuskeessa on hienoja turmaliinisuonia ja eräällä paikalla 

lävistää liusketta muskoviitti- ja kvartsirikas pegmatiitti . Porfyroblastit 

eli kyhmyt ovat osaksi jokseenkin puhdasta kordieriittiä, 

osaksi kordieriittia, jonka sisään on kasvanut andalusiittirakeita, 

pieniä malmirakeita j a turmaliinikiteitä . 

J u o n i k i v i 1 a j e j a . Ylivieskan konglomeraatteja ja niihin 

kuuluvia liuskeita lävistää, kuten edellä mainittiin, monessa kohden 

diabaasiporfyriitti kerrosjuonina ja poikittaisjuonina . Kivilaji muistuttaa 

laadultaan hyvin paljon konglomeraatin alustassa olevia plagioklaasiporfyriittejä, 

mutta on iältään nuorempi ja nähtävästi peräisin 

alueen diabaasimassiiveista . Esimerkkinä mainittakoon n . 2 m 

leveä juoni harmaassa kiillesilmäkkeisessä liuskeessa pohjoisen konglomeraattikerroksen 

alla, n . 1 .5 km Vesalasta NW . Kivilaji on juonessa 

normaalisen näköistä ja sisältää 1-1 .5 mm paksuja ja lähes 1 sm 

pitkiä plagioklaasitauluja, mutta muuttuu kontakteilla hienosilmäkkeiseksi 

. Toisilla paikoilla diabaasi vaihtuu kapeissa suonissa tavalliseksi 

hienorakeiseksi amfiboliitiksi, joka sisältää plagioklaasia (An40 

-An 45 ), kvartsia, sarvivälkesälöjä ja ristiin rastiin järjestyneitä biotiittitäpliä 

. 

Erikoista laatua on muuan n . 2 km Ylivieskan kirkon eteläpuolella 

konglomeraatissa esiytyvä emäksinen juoni . Se on nimittäin 

s p i l i i t t i ä eli endogenisesti kivilajin jähmettyessä hydrotermaalisen 

vaiheen aikana muuttunutta diabaasia . Kivilaji on hienorakeista 

harmaata ja massamaista ; ainekset ovat albiitti An 5 , epidootti, 

kvartsi j a hyvin vaalea tai hiukan vihreähkö sarvivälke ; sitäpaitsi 

se sisältää hiukan kalsiittia, muskoviittia ja yksinäisiä, melkein värittömiä 

biotiittisuomuja. Plagioklaasirakeet ovat hyvin muuttuneita 

(muuttumistuloksia : epidootti, kvartsi, serisiitti ja sarvivälkeneulaset) 

ja varsinkin reunoiltaan syöpyneitä . Epidootti on kliinozoisiittia, 

7 9

80 

ja on sarvivälkkeen, muskoviitti- ja biotiittisuomujen kanssa kasautunut 

maasälpärakeiden ympärille . 

Puristusliuskeista pieniporfyyristä o 1 i g o k 1 a a s i p o r f yr 

i i t t i ä tavataan liuskeissa kerrosjuonina joen rannalla Ylivieskan 

rautatiesillan kohdalla sekä n . 0 .5 km SSW ja 0 .2-0 .3 km ENE 

Katajalasta . Oligoklaasikiteet ovat korkeintain 2-3 mm suuruisia 

ja taajaan ryhmittyneitä . Liuskeen rajoilla kivilaji vaihtuu liuskeeksi 

siten, että oligoklaasirakeet vähitellen pienenevät. Kumpaakin 

lävistävät hienorakeiset diabaasisuonet . Noin 2 km kirkon eteläpuolella 

on kuitenkin liuskeista, porfyyristä oligoklaasi-mikrokliinigranodioriittia, 

joka puolestaan lävistää diabaasia (sisältäen siitä 

repeytyneitä murtokappaleita) . Se on siis jonkunverran nuorempi 

kuin edellämainittu ja kuuluu postbotnialaisiin syväeruptiiveihin . 

Pyhäj oen konglomeraatti . Pyhäjoen pitäjässä on 

Alakankaan, Pohjanojan ja Pihlajamaan talojen tienoilla Limingojan 

kylässä SSW-NNE-suuntaisessa liuskevyöhykkeessä konglomeraattikerroksia, 

joitten yhteinen leveys on n . 0 .6 km ja pituus kulkusuuntaan 

n . 4 km . Kivilaji muistuttaa laadultaan hyvin paljon Ylivieskan 

puristunutta konglomeraattiliusketta . Siinä on kerroksittain 

harvemmin tai taajemmin 1-15 sm pituisia kivilajimukuloita, 

jotka ovat litistyneet ja venyneet liuskeisuuden suuntaan . Välimassa 

on tavallista hienorakeista sarvivälke-biotiitti-plagioklaasigneissiä . 

Kerrokset ovat kokoonpuristuneita ja kallistuvat Pihlajamaan talon 

NNE-puolella 70° SE, Pohjanojan W-puolella 75° ESE ja etelämpänä 

n . 65° E kohti . 

Mukulat ovat suprakrustisia kivilajeja, pääasiallisesti tiivistä 

tummaa leptiittiä, vähemmässä määrin plagioklaasigneissiä ja liuskeista 

plagioklaasiporfyriittiä . Noin 0 .5 km Pohjanojan W-puolella 

tavattiin konglomeraatissa sitäpaitsi k v a r t s i k e r a t o f y y r imukuloita 

. Tässä kivilajissa on hajarakeina 2-4 mm suuruisia pyöreitä 

kvartsirakeita ja 1-2 mm suuruisia oligoklaasialbiittirakeita, 

An 12 . Viimemainitut ovat hyvin muuttuneita, serisiittiutuneita ja 

zoisiittiutuneita . Pohjamassa on hienorakeista ja sen aineksina on 

oligoklaasialbiittia, kvartsia, hiukan biotiittia ja magnetiittirakeita 

sekä muuttumistuloksina serisiitti-, zoisiitti-, kloriitti- ja kalsiittirykelmiä 

. 

Konglomeraattiin liittyvä liuske on selvään kerroksellista, kiilleliuskemaista 

gneissiä, jossa 1-3 sm vahvuiset kvartsija biotiittirikkaat 

kerrokset vuorottelevat keskenään . Liuske on hienorakeista, 

kristalloblastista . Ainekset ovat kvartsi, plagioklaasi An 45An 50 ja 

ruskea biotiitti ; muuttumistuloksina on hiukan serisiittiä ja zoisiittia 

sekä lisä-aineksena apatiittia . Kvartsirakeet ovat 0 .05-0 .2 mm

suuruisia, biotiittisuomut 0.2-1 .5 mm pituisia ja rinnakkain järjestyneitä 

. Plagioklaasirakeet ovat säännöttömän muotoisia, ja niissä 

plagioklaasi on usein kasvanut yhteen pienien kvartsirakeiden kanssa . 

Vinokerroksellisuutta, poikittaisliuskeisuutta ja pieniä kivilajisirpaleita 

sisältäviä konglomeraattimaisia kerroksia nähtiin paikotellen . 

Suunta on Alakankaan ja Pihlajamaan välillä N 20°-30° E, kaade 

75° SE . Liuske esiytyy pääasiallisesti konglomeraattivyöhykkeen 

SE-puolella ja luultavaa on, että se täälläkin samoin kuin Ylivieskassa 

edustaa ylempää kiillerikasta horisonttia kerrossarjassa . 

Molempia kivilajeja lävistävät granodioriitti sekä hiukan nuorempi 

mikrokliinigraniitti ja pegmatiitti suonina ja leveinä juonina . 

Oulaisten konglomeraatti . Maantien itäpuolella 

noin 10 km Oulaisten kirkolta S ja 2 km Kaistamäeltä E päin on pienehköllä 

alalla konglomeraattimaista kivilajia, jota graniitit ympäröivät 

ja lävistävät . Kivilajissa esiytyvät mukulat ovat pääasiallisesti 

hienorakeista leptiittiä, vähemmässä määrin plagioklaasigneissiä ja 

hyvin muuttunutta plagioklaasiporfyriittiä . Ne ovat litistyneet kivilajin 

kulkusuuntaan N 70°-80° W. Välimassa on tummempaa ja 

vaihtuu graniittisuonien kohdilla maasälpärikkaaksi, juovikkaaksi 

massaksi . Sen aineksina ovat kalimaasälpä, oligoklaasi, biotiitti, 

kvartsi, kloriitti, kliinozoisiitti, serisiitti ja malmihiukkaset . 

Sievin konglomeraatit . Sikalan kylän S- ja SWpuolella 

Sievin pitäjän SE-osassa kartalle leptiiteiksi merkityt kivilajit 

ovat suureksi osaksi pinnallisia effusiivikivilajeja, jotka vaihtelevat 

harmaitten leptiittien kanssa . Monessa kohden, esim . Sikalan 

kylän S- ja SSE-puolella ja Vartinkallioissa Lintulan NNW-puolella, 

tavataan kerroksittain samallaista metamorfista porfyriitti- tai andesiittimaista 

kivilajia kuin Ylivieskassa konglomeraatin alla, jonka 

tuntomerkkeinä ovat 1-2 .5 mm suuret muskoviitti- ja pienemmät 

biotiitti-hajasuomut . Kerrosten suunta vaihtelee N 55°-75° W, 

kaade pysty - 75° S . 

Tämän vyöhykkeen etelärajalla on Tiilikalliossa, n . 0 .5 km 

Mikälän ruununtorpasta NNW, hyvin muuttunutta konglomeraattiliusketta, 

joka sisältää osaksi soikeita ja liuskeisuuden suuntaan 

litistyneitä, osaksi särmikkäiksi kappaleiksi särkyneitä kivilajimukuloita 

. Konglomeraatin luonne näkyy vain rapautuneessa kalliopinnassa, 

terveessä pinnassa on usein vaikeaa eroittaa mukuloita pohjamassasta 

. Konglomeraatti on polymiktistä ja mukuloina on seuraavia 

kivilajeja : tiivistä hälleflinttaa, tummaa sarvivälkeliusketta, 

harmaata trakyyttimäisesti rinnakkaisrakenteista porfyriittiä, plagioklaasiporfyriittiä, 

hienorakeista plagioklaasigneissiä ja mantelikiveä, 

jonka hyvin hienorakeisessa pohjamassassa on 0 .5-1 sm suuruisia 

kvartsija kalsiittimanteleita . 

101--31 11 

8 1

82 

Konglomeraattivyöhykkeen suunta on liuskeisuudesta päättäen 

N 80° E ja kaade 75-80° S . Konglomeraatti on siis nähtävästi effusiivisarjan 

päällä kuten mukulatkin osoittavat . Sen eteläpuolella 

on hienorakeisia kiilleja sarvivälkegneissejä, joita graniitit lävistävät . 

Toinen konglomeraattiesiytymä on Säilynojan kohdalla, n . 4 

km Sievin kirkolta SE . Kivilaji sisältää lähes 5-6 sm pituisia, soikeita, 

särmikkäitä tai litistyneitä mukuloita, jotka ovat punertavaa 

tai vaaleanharmaata tiivistä leptiittiä, hienorakeista plagioklaasigneissiä 

ja plagioklaasiporfyriittiä . Välimassa on tummaa hienorakeista 

biotiitti-sarvivälkeliusketta, joka on lujasti puristunutta ja 

poimuttunutta . Konglomeraatissa on kiilleliuskemaisia ja punertavanharmaita 

felsiittimäisiä kohtia ; länsiosassa on tumma liuske vallalla . 

Olkkosenmäen k o n g 1 o m e r a a t t i Haapajärv 

e 11 ä . Jonkunverran erilaatuista konglomeraattia on Olkkosenmäessä 

Settijärven NW-puolella Pohjois-Haapajärvellä . Kivilaji 

esiytyy pienissä matalissa kallioissa maantien länsipuolella porfyriittivyöhykkeen 

SW-laidalla . Mukulat ovat jokseenkin hyvin pyöristyneitä, 

10-20 sm suuruisia, suurin on 41 x 46 sm. Ne ovat enimmäkseen 

keskirakeista, hiukan liuskeista kvartsidioriittia ja kvartsidioriittiporfyriittiä 

; pieni määrä niistä on vaaleata apliittimaista 

graniittia, plagioklaasiporfyriittiä, hienorakeista leptiittiä ja tiivistä 

hälleflinttaa . 

Kvartsidioriittimukuloissa näkyvät paljain silmin valkoiset 

plagioklaasija mustat biotiitti-sarvivälketäplät . Mikroskoopilla 

tarkasteltaessa ovat kivilajin aineksina plagioklaasi An40 An45, 

kvartsi, ruskea biotiitti j a vihreä sarvivälke . Plagioklaasi muodostaa 

2-2 .5 mm suuruisia taulunmuotoisia kiteitä, jotka ovat hyvin muuttuneita 

ja sisältävät zoisiittia, biotiittia ja sarvivälkettä . Kvartsi muodostaa 

biotiitti- ja sarvivälkerykelmien kanssa hienorakeisen granuloituneen 

pohjamassan plagioklaasikiteiden väliin . 

Kvartsidioriittiporfyriitti-mukuloissa ovat tummana aineksena 

hienosuomuiset biotiittiläikät, joihin liittyvät yksinäiset suurehkot 

kloriittilevyt (penniiniä) . Plagioklaasi muodostaa idiomorfisia lyhyitä 

ja leveitä tauluja, kvartsi granuloituneita raerykelmiä, joilla on 

hyvin aaltoileva valonsammutus . Plagioklaasirakeiden välillä on 

hyvin hienorakeisia kohtia, joissa kvartsi on kasvanut granofyyrisesti 

yhteen plagioklaasin kanssa . 

Mukuloiden välinen sementti on hienorakeista, liuskeista ja 

sisältää kvartsia, plagioklaasia, zoisiittia, biotiittia, sarvivälkettä ja 

magnetiittirakeita . Zoisiitti ja sarvivälke ovat kasautuneet läikiksi, 

kvartsi muodostaa paikoin karkearakeisempia linssejä ja siellä täällä 

nähdään plagioklaasi-hajarakeita .

Se seikka, että kvartsidioriittisia syväkivilajeja on konglomeraatin 

mukuloina, todistaa että näitä kivilajeja on ollut konglomeraatin 

muodostuessa paljastuneina kulutukselle alttiina olevilla mantereilla 

jo näinkin varhaisilla maailmankausilla . 

KIILLELItiSKEMAISIA GNEISSEJA . 

Edellisessä luvussa ovat konglomeraattien yhteydessä esiytyvät 

liuskeet jo suurimmaksi osaksi selostetut ja samalla on huomautettu, 

että konglomeraattikerrosten päällä olevat ovat luonteeltaan kiillerikkaampia, 

ja että A1 20 3ylijäämä on paikoin antanut aihetta kontaktimineraalien 

muodostumiseen . Lienee siis paikallaan käsitellä 

seuraavassa ainoastaan muutamia tämänlaatuisia liuske-esiytymiä . 

Ylivieskan kylän NW-puolella Kalajoen kummallakin puolella 

laajenee Ylivieskan liuskevyöhyke huomattavasti . Kivilaji on yleensä 

hienorakeista ja selvään kerroksellista ohuine kerroksineen . Kerrokset 

ovat paikoin lujasti poimuttuneita, ja graniittialueiden rajoilla 

lävistävät kivilajia vääntyneet granodioriitti-, mikrokliinigraniitti- ja 

apliittisuonet . Kivilaji vaihtuu täten vähitellen migmatiittigneissiksi, 

jota ei enään voi eroittaa muista samanlaatuisista kivilajeista . 

Graniitti-intrusioiden edellä ovat kivilajia monin paikoin lävistäneet 

diabaasi- ja diabaasiporfyriittijuonet, jotka ovat katkenneet teräväsärmäisiksi 

kappaleiksi graniitti-intrusion tapahtuessa . 

Noin 1 .5-2 km Järvelän NE-puolella NNW-suuntaan kulkevassa 

vyöhykkeessä Ylivieskassa kivilaji on hienotai pienirakeista 

ja jokseenkin lujasti metamorfosoitunutta . Aineksina on kvartsia, 

oligoklaasia An 25 , biotiittia, muskoviittia ja lisä-aineksena hiukan 

apatiittia . Raesuuruus on keskimäärin 0 . i-0.5 mm . Muskoviitti 

muodostaa kuitenkin usein 1-2 mm pitkiä liuskeisuuden suuntaisia 

levyjä . Noin 3 km Hautamäen NW-puolella liuske on selvään kerroksellista; 

harmaat ja tummanharmaat kerrokset vuorottelevat 

täällä keskenään . 

Mainittakoon että kerrokset mainituissa vyöhykkeissä yleensä 

kallistuvat n . 70° ENE . Leptiittimuodostuman kivilajit saattaisivat 

siis olla poimutuksessa liuskeiden päälle ylityöntyneitä . 

Järvikankaan WNW-, W ja SW-puolella SE-Oulaisissa on 

leptiittivyöhykkeen NW-päässä paikoin kerroksina karkearakeisempaa, 

kiillerikkaampaa gneissiä, joka sisältää lukuisia 0 .5-1 sm 

suuruisia muuttuneita k o r d i e r i i t t i- ja a n d a l u s i i t t ik 

y h m y j ä . Tällaista kyhmyliusketta on vielä havaittu kiillegneissiksi 

merkityllä alueella n . 5-6 km Nivalan kirkon NE-puolella 

. Kiilleliuskemaiset gneissikerrokset ovat täällä hienorakei- 

83

84 

sia ja selvään liuskeisia, kontaktimetamorfosoituneet karkearakeisempia 

ja poimuisia . Kyhmyt ovat täydelleen muuttuneita ja niiden 

aineksina ovat kvartsi, biotiitti, muskoviitti ja maasälpä . Näistä 

kiille muodostaa suurehkoja levyjä kyhmyjen ympärille . 

POSTBOTNIALAISIA ERUPTIIVIKIVILAJEJA . 

Postbotnialaisiin eruptiivikivilajeihin kuuluu etupäässä syväkivilajeja, 

mutta näihin liittyy joukko lähempänä pintaa verrattain 

nopeaan jähmettyneitä kivilajeja, joita ei rakenteensa puolesta voida 

lukea varsinaisiin syväkivilajeihin . Viimemainituista eroaa epähomogenisuutensa 

takia gneissigraniitti ; muut sitävastoin muodostavat 

differentiatiosarjan, joka alkaa peridotiiteilla ja loppuu mikrokliinigraniitilla 

. Erikoisasemassa ovat kuitenkin unakiitit eli epidootti-albiittisyeniitit 

. 

GNEISSIG-RANIITTI . 

Syvällä jähmettyneenä kivilajina botnialaisessa kivilajisarjassa 

tavataan alueen lounaisosassa laajoilla aloilla gneissigraniittia eli 

oligoklaasi-biotiitti-sarvivälkegranodioriittia, joka on tavallisesti harmaa, 

liuskeinen tai juovikas ja siten muistuttaa graniittigneissialueen 

gneissigraniitteja . Petrograafiselta kokoumukseltaan se vaihtelee 

jonkunverran siihen vaipuneiden kivilajien assimilation takia . Se 

edustaa tavallaan välimuotoa postbotnialaisen graniitin ja graniittigneissin 

välillä . 

Tyypillinen gneissigraniitti on pienitai keskirakeista . Ainekset 

ovat : oligoklaasi An2aAn 30 , kvartsi, mikrokliini, ruskea biotiitti 

ja vihreä sarvivälke ; lisäaineksina on hiukan titaniittia, apatiittia, 

malmirakeita ja zirkoonia ; muuttumistuloksina kliinozoisiittia, kloriittia 

ja serisiittiä . Aineksista kvartsi ja maasälpä muodostavat 

usein pienirakeisia liuskeisuuden suuntaisia rykelmiä, ja tummat 

ainekset ovat kasautuneet näiden välille hienoiksi juoviksi, jotka saattavat 

olla joko hyvin selvästi rinnakkaisia tai sangen epäselviä ja kiemuraisia 

. 

Tällaista gneissigraniittia on esim . Parkkimajärven S- ja Vesikosken 

E- ja NE-puolella Pyhäjärvellä . Kivilahden NW-päässä 

Pyhäjärven SW-puolella esiytyvässä puristuneessa oligoklaasi-biotiittigraniitissa 

oligoklaasi (An 30 ) ja kvartsi muodostavat jokseenkin 

suuria epätasaisesti pyöristyneitä rakeita, joiden välillä on pienempiä 

mikrokliini-mikropertiittirakeita . Oligoklaasin kaksoisviirut ovat

usein taipuneita ja murtuneita ja sekä maasälpä- että kvartsirakeita, 

joilla on lujasti aaltoileva valonsammutus, ympäröi kvartsista, 

kiilteestä, kloriitista ja epidootista muodostunut hieno verkkokudos . 

Gneissigraniittia lävistävät näissä seuduin punainen pegmatiittigraniitti 

ja graniittiapliitti, joitten juonet monesti kulkevat gneissigraniitin 

juovikkaisuuden poikki . 

Kärsämäen itäosassa Sarviselän kylässä kivilaji on yleensä hyvin 

graniittigneissin näköistä, liuskeista ja viirukkeista . Kiilteenä on 

sekä biotiittia että muskoviittia ja nämä ovat järjestyneet ohuiksi 

täpliksi tai juoviksi . Kivilajissa on sitäpaitsi gneissi- ja dioriittimaisia 

murtokappaleita (Lehtikangas) . Halmemäellä, n . 7 km Koposesta 

SE, on siinä pitkinä murtokappaleina hienorakeista kiillegneissiä, joka 

on paikoin karkeasuomuista ja sisältää granaatteja, magnetiittirakeita 

ja todennäköisesti sillimaniittiakin . Täällä lävistää kivilajia 

useita kymmeniä metriä pitkä, aivan suora amfiboliittijuoni, joka 

kohdatessaan punertavan apliittijuonen hajoaa pienemmiksi kappaleiksi 

. 

Kiillegneissimurtokappaleiden ohessa on gneissigraniitissa murtokappaleina 

pienirakeista granaatin- ja kiisunpitoista amfiboliittia . 

Gneissigraniitin ja nuoremman graniitin rajat ovat tavallisesti selviä, 

vaikka kivilajit ovatkin paikoin hyvin toisiinsa sekaantuneita . Ikäjärjestys 

on siis täällä: gneissi, amfiboliitti, gneissigraniitti, 

juoniamfibo1iitti, nuorempi graniitti 

. 

Kärsämäen eteläosassa Pyhäjoen varrella gneissigraniittia lävistää 

keskirakeinen punainen graniitti lukuisina suonina ja juonina . 

Viimemainittu kuuluu ilmeisesti porfyyrigraniitin kalirikkaisiin, 

mutta Fe- ja Mg-köyhiin purkaumiin jaon paikoin pegmatiittimaista . 

Haapajärvellä ja Reisjärvellä vallitsee jokseenkin tummanharmaa 

puristusliuskeinen gneissigraniitti, jolla on kvartsidioriittinen kokoumus 

: plagioklaasia An 35 , kvartsia, biotiittia ja vihreätä sarvivälkettä 

(y sinivihreä > 3 ruskeahkonvihreä > a kellertävä) . Kuusanjärven 

NW-puolella Haapajärvellä on gneissigraniitissa sitäpaitsi 

runsaasti epidoottia muodottomina rakeina tai lyhyinä kiteinä, joilla 

on anomaaliset interferenssivärit ja jotka esiytyvät plagioklaasirakeiden 

reunoilla ja sisällä . Kivilajia lävistää paikotellen pienirakeinen 

vaalea graniitti ja punertava graniittiapliitti . 

Nivalan rajalla Haapajärvellä on gneissigraniitissa runsaasti 

gneissi- ja amfiboliittifragmentteja, Haapaveden rajalla (Siiponkalliot) 

tummia dioriittisia kohtia . Hijeessä, joka tehtiin juovikkaasta sarvivälkerikkaasta 

kvartsidioriitista Kallion talon kohdalta N-Reisj 

ärveltä, plagioklaasi muodostaa pyöristyneitä taulunmuotoisia kiteitä, 

8 5

8 6 

jotka ovat vyöhykerakenteisia . Ne ovat keskeltä An-rikkaampia 

kuin reunoilta ; albiitti-kaksoislamellit ja lohkopinnat ovat usein 

taipuneita . Kalimaasälpää on kivilajissa hyvin vähän ja se esiytyy 

etupäässä plagioklaasin sisään antipertiittisesti kasvaneina pieninä 

mikrokliiniläikkinä . Biotiittilevyjen sisään kasvaneitten titaniitti-, 

apatiitti- ja pienten zirkoonirakeiden ympärillä näkyy tummia pleokroiittisia 

kehiä . Sarvivälkerikkaat juovat ovat yhteydessä emäksisten 

sulkeumien kanssa ja lienevät syntyneet näitten assimiloitumisesta 

. 

Nivalan S-, SE- ja NE-osissa gneissigraniitti on luonteeltaan 

migmatiittista ja sisältää lukuisia juoviksi venyneitä gneissifragmenttej 

a . Juovat ovat paikoin hyvin poimuttuneita . Puristusliuskeista, 

keskija tasarakeista oligoklaasi-biotiittigraniittia on Järvikylässä 

S-Nivalassa . Karvoskylän itäosassa Haapajärven rajan mutkassa on 

gneissigraniitissa vähemmän tummia aineksia kuin yleensä . Sen 

ainekset ovat oligoklaasi An 25 , mikrokliini, mikrokliinipertiitti, myrmekiitti, 

kvartsi, biotiitti, sarvivälke j a apatiitti ; muuttumistuloksien 

joukossa on hiukan kalsiittia . 

Toholammen ja Reisjärven rajalla on vallitsevana tyyppinä 

keskirakeinen, biotiittirikas, juovikas gneissigraniitti, ja Sievin pitäjän 

gneissigraniitti-alueilla sekä liuskeinen että juovikas gneissigraniitti, 

jonka kokoumus on granodioriitin ja kvartsidioriitin välillä . 

Sievin SE-kolkassa olevan Kamusenkallion kivilajissa oligoklaasikiteet 

ovat 1 4 mm suuruisia, vyöhykerakenteisia ja keskeltä 

lujemmin epidoottiutuneita kuin reunoilta, ja niitten sisään on usein 

kasvanut mikrokliini!äikkiä ja kvartsirakeita . Kvartsi, biotiitti ja 

sarvivälke muodostavat pääasiallisesti granuloituneen pohjamassan 

maasälpien väliin . 

Samanlaatuista gneissigraniittia on Haapavedelläkin . Oligoklaasirakeet 

ovat yleensä hyvin muuttuneita ja muuttumistuloksina on 

epidoottia, kloriittia, biotiittia, serisiittiä ja kalsiittia . Rakeissa 

näkyy usein selvä vyöhykerakenne (sydämen kokoumus n . An 3 3 j a 

reunavyöhykkeen An 24 , määrätyt sammutussuunnista 17° ja 5° 

1 'P/M) . 

Limingan pitäjään kuuluvalla Kalliomaalla, joka on Temmeksen 

kirkolta SE-päin Eloniemen NE-puolella, on keskikarkeaa biotiittisarvivälkegneissigraniittia 

. Kivilajissa on hienorakeisia gneissimurtokappaleita 

ja sitä lävistävät leveät pegmatiittijuonet, joissa pertiittinen 

maasälpä muodostaa paikoin lähes 0 .5 m suuruisia yksilöitä ja 

biotiitti 10 sm leveitä levyjä . Kvartsi esiytyy tällöin juonien keskikohdilla 

ja on Väyrysen tekemän määräyksen mukaan a-kvartsia . 

Kvartsikasaumien lähellä on maasälvissä paikoin Väyrysen mukaan

pieniä molybdeniittisuomuja . Vyöhykkeen W-päässä on Ison Nuoluanjärven 

NE-puolella liuskeista oligoklaasi-biotiittigraniittia, joka 

lävistää täällä esiytyvää pienirakeista biotiittigneissiä ja muodostaa 

tämän kanssa migmatiitin . 

Revonlahdella Siikajoen varrella vallitsee hyvin puristunut ja 

poimuttunut pienirakeinen harmaa gneissigraniitti, jossa on biotiittijuovia 

ja gneissimurtokappaleita . Sitä lävistää pieni - keskirakeinen 

nuorempi graniitti . 

ULTRAEMÄKSISIÄ KIVILAJEJA . 

Botnialaisella alueella on siellä täällä pienillä aloilla ultraemäksisiä 

syväkivilajeja . Näitä on pääasiallisesti kahta lajia : p y r o kseenihornblendiittejä 

ja peridotiittejä . Ne kuuluvat 

emäksisten kivilajien ultraemäksisiin differentiatioihin ja esiytyvät 

intrusiivisina pahkuina gneisseissä tai sulkeumina gabroissa ja 

dioriiteissa, joiksi ne vaihtuvat, kun niihin ilmestyy plagioklaasia 

tai kun plagioklaasinpitoisuus lisääntyy . 

Pyrokseenihornblendiittiä on esim . maantiensillan 

luona Merijärven kirkon itäpuolella . Kivilaji on karkearakeista, 

massamaista ja väriltään vihreähkön tummanharmaata . Ainekset 

ovat sekä vihreä että ruskea sarvivälke, diopsiidi, hypersteeni, punaisenruskea 

biotiitti ja plagioklaasi An 69 ; lisäaineksena on kiisurakeita . 

Ruskea sarvivälke on pleokroiittista, vaalean- ja tummanvihreähkön 

ruskeaa ; c : y = 10 ° . Se on todennäköisesti primääristä . Vihreä 

sarvivälke esiytyy pyrokseenin muuttumistuloksena ; se muodostaa 

sälörykelmiä muuttuneiden pyrokseenirakeiden vaaleampien sydänten 

ympärille, joissa sarvivälke on hienoina juovina tai täplinä kasvanut 

yhteen pyrokseenin kanssa c-akselin suuntaan . Biotiitti muodostaa 

siellä täällä levyjä, jotka ovat suurehkojen värittömien tai punertavien 

hypersteenirakeiden reunoilla kasvaneet yhteen näiden kanssa . 

Pyrokseenihornblendiittiä Meri järven kirkon E-puolelta . Anal . 

L . Lokka : 

Si0 2 Ti0 2 A1 203 Fe20 3 FeO Mi O MgO CaO Na 20 K 20 P20 5 H 20 + H 20-- S :a 

0 .0 48 .96 1 .06 8 .90 1 .84 7 .92 0 .06 16 .88 11 .24 1 .35 0 .75 0 .16 0 .74 0 .15 100 .01 

Mol . luvut ; 0 .812 0 .013 0 .087 0 .012 0 .110 0 .001. 0 .419 0 .200 0 .022 0 .008 0 .001 0 .041 

N igglin luvut : si 93, ti 1 .5, p . 0 .1 al 10, fm 63 .5, c 23, alk. 3 .5 1 k 0 .27, mg 0 .76, c/fm 0 .36 j 3 

Mineraalikokouinus : 

Sarvivälkettä 54, diopsiidia + hypersteeniä 29, plagioklaasia An69 10 . 7 . 

hiotiittia 6, apatiittia 0. 3 % . 

8 7

88 

Kivilaji kuuluu pyrokseniitti-hornblendiittiseen magmatyyppiin . 

Mineraalikokoumus on laskettu analyysistä siten, että koko Ti0 2- ja 

Fe 203 määrä sekä suuri osa Na 2 0-määrästä ovat luetut sarvivälkkeeseen 

. Analyysin mol . suhde FeO : MgO = 1 : 4 on otaksuttu vallitsevan 

biotiitissa, sarvivälkkeessä ja hypersteenissä ; di + by suhde sarvivälkkeeseen 

on mitattu geometrisesti = 2 : 3, samoin plagioklaasimäärä 

= n . 10 .5 % . CaO-määrä jakaantuu tällöin plagioklaasiin, 

sarvivälkkeeseen ja diopsiidiin, Na 2 0 plagioklaasiin ja sarvivälkkeeseen 

. Laskelma on tehty seuraavan kaavion mukaan : 

Mot. ap ab an bi hbl di Modus 

Si02 0 .812 - 36 54 40 415 55 212 

Ti0 2 0 .013 - - - 13 - Sarvivälkettä . . . . 53 .91 

A1 203 0 .087 6 27 i 12 42 - (di 6 .21 

Fe 203 0 .012 - - 12 - Pyrokseeniä 1 by 22 .74 } 28 .95 > 

FeO 0 .110 --- - - 7 52 9 I 42 Plagioklaasia An 69 . . . . 10 .69 > 

MnO 0 .001 1 - I - Riotiittia 5 .97 a 

MgO 0 .419 - - - 25 206 18 170 Apatiittia 0 .31 v 

CaO 0 .200 3 -- 27 - 142 28 -- 99 . 8 3 0 0 

Na 20 0 .022 - 6 16 - 

K .0 0 .008 -I-- - 8i - 

P20 2 0 .001 1 - ' - 

H 20 1 0 .0411 - 4 371 - 

Tästä saadaan sarvivälkkeen kokoumus : 

Si0 2 Ti0 2 A1 20 1 Fe 20 3 FeO MnO MgO CaO Na 20 11 20 S :a 

46 .41 1 .97 7 .96 3 .41 6 .s6 0 .13 15 .42 14 .76 1 .84 1 .24 1 100 .00 % 

Kivilaji vaihtuu paikoin plagioklaasimäärän lisääntyessä gabroksi 

. Sitä on sitäpaitsi murtokappaleina Merijärven dioriittisissä 

seoskivilajeissa . 

Melkein samanlaatuista pyrokseenihornblendiittia on SW-NEsuuntaisina 

vyöhykkeinä plagioklaasigneississä Härön ja Hyekurun 

talojen kohdilla SW-Oulaisissa . Se on karkearakeista ja massamaista ; 

pääainekset ovat vihreähkönharmaa diopsiidi ja sarvivälke ; lisäaineksina 

on hiukan magnetiittia ja hämatiittia . Diopsiidirakeet 

ovat lähes 2mm leveitä, 3-4 mm pitkiä ja sarvivälkkeen ympäröimiä . 

Ne ovat hijeessä värittömiä, ja rakeiden reunoilla diopsiidi on tavallisesti 

kasvanut yhteen sarvivälkkeen kanssa c-akselin suuntaan . 

Sarvivälkkeen pleokroismi on : a keltaisenvihreä > 9 > y sinivihreä . 

Kalajanjoen varrella Reisjärven ja Haapajärven rajalla on jokea 

perattaessa eräässä kohden paljastunut karkearakeista hornblendiittiä, 

jota vaaleat graniittisuonet lävistävät . Ylempänä joen varrella 

on lasketun Kalajanjärven lähellä karkearakeista sarvivälkegabroa .

Noin 6-8 km Pyhäjärven länsipuolella, n . 0 .5 km Rekulan talosta 

etelään, on hyvin emäksistä karkearakeista sarvivälkekiveä, 

jossa on runsaasti magnetiittia ja kiisurakeita (J . N . Soikero) . 

P e r i d o t i i t t i a tavataan Kunnarin talon E-puolella Alavieskan 

pitäjän NE-osassa . Kivilaji on karkearakeista ja pinnaltaan 

rapautunutta, ruskeaa . Aineksina ovat o 1 i v i i n i yhtäläisesti valoa 

sammuttavina, värittöminä, pyöreinä rakeina, jotka suurimmaksi 

osaksi ovat muuttuneet keltaisen vihreäksi s e r p e n t i i n i k s i, 

heikosti pleokroiittinen, keltainen - ruskea b i o t i i t t i levyinä, 

jotka ovat reunoiltaan ja 001-suuntaisten lohkorakojen mukaan muuttuneet 

vihreäksi kloriitiksi, ja väritön kloriitti, 

jossa on vaaleanvihreitä serpentiinisuonia, sekä sitäpaitsi h y p e rs 

t e e n i siellä täällä esiytyvinä suurehkoina, säännöttöminä, taulunmuotoisina 

kiteinä . 

Serpentiini lävistää hienojen mustien malmijuovien kanssa verkkomaisesti 

oliviinia, jolla on korkea kahtaistaitteisuus . Hypersteenikin 

on c-akselin suuntaan hienojen serpentiinijuovien lävistämää . 

Kivilajia kutsuvat seudun asukkaat »Kunnarin kiveksi» ja käyttävät 

sitä, samoin kuin Härön hornblendiittiäkin, saunankiuaskivenä . 

GABROA, DIABAASIA JA AMFIBOLIITTIA . 

Alueen gabrot ja diabaasit ovat tummanharmaita emäksisiä eruptiivikivilajeja, 

joitten plagioklaasinpitoisuus vaihtelee 15-60 % ja 

plagioklaasin anortiitinpitoisuus An45An .7b . Tummina aineksina on 

vähemmin muuttuneissa lajeissa hypersteeniä, diopsiidia ja biotiittia 

(hijeessä tavallisesti punaisenruskeata) ; metamorfosoituneissa tulee 

näiden lisäksi vihreätä sarvivälkettä, joka on syntynyt pyrokseenin 

uraliittiutumisesta . Eräissä gabrolajeissa on pyrokseenin ohessa 

kokoumusmineraalina oliviinia ja primääristä vihreänruskeata sarvivälkettä 

. Amfiboliiteissa pyrokseeni on kokonaan vaihtunut sarvivälkkeeksi 

; pää-ainekset ovat sarvivälke, suhteellisesti An-köyhä 

plagioklaasi, kvartsi ja biotiitti . Amfiboliitit ovat ylimalkaan puristusliuskeisia 

. Gabrot ovat syvällä, diabaasit ja diabaasiporfyriitit lähempänä 

pintaa jähmettyneitä, ja ne vaihtuvat yleensä ilman jyrkkiä 

rajoja toisiinsa . 

Y l i v i e s k a n g a b r o a 1 u e . Ylivieskan kirkonkylän SWpuolella 

on rautatien ja Ojakylän välillä soikea n . 6 km pitkä ja 3- 

4 km leveä gabromassiivi . Kivilaji on osaksi h y p e r s t e e n igabroa 

eli noriittia, osaksi oliviinigabroa . 

Rautatien varrella noin 2 km Ylivieskan asemalta SW päin kivilaji 

on pienirakeista massamaista hypersteenigabroa . Ainekset ovat 

102-31 

89 

12

90 

plagioklaasi An45An60 , hypersteeni, punaisenruskea biotiitti, ilmeniitti, 

magnetiitti, titaniitti ja apatiitti ; muuttumistuloksia ovat väritön 

tai heikosti vihreähkö sarvivälke, kloriitti ja epidootti . Plagioklaasi 

muodostaa idiomorfisia, lyhyitä ja leveitä taulunmuotoisia 

kiteitä, jotka ovat reunoiltaan säännöttömästi pyöristyneitä . Hypersteeni 

on hiukan pleokroiittista, punertavaa - vihreähköä (opt . 

luonne -, 2 V = 48°) . Se muodostaa säännöttömiä rakeita, jotka 

ovat terveitä tai muuttuneita ja kasvaneet yhteen ympäröivien biotiittisuomujen 

ja sarvivälkerykelmien kanssa . 

Biotiittinoriittia Salmelan talon kohdalta, n . 2 km Ylivieskan 

asemalta SW . Anal . E . Mäkinen : 

Si0 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 20 3 FeO MgO CaO Na 20 K 20 H 20 S :a 

% 51 .94 1 .33 20.97 0 .98 6.92 4 .07 6.94 4 .o9 1.76 0 .72 99 .72 

MOI . luvut : 0 .861 0 .017 0 .205 0 .006 0.096 0 .101 0 .124 0 .066 0 .019 0 .040 

Nigglinluvut: si 139, ti 2 .7 1 al 33, fm 33 .5, c 20, alk 13 .5 I k 0 .22, mg 0 .48, c/fm 0 .59 14 


Plagioklaasia An 4 5 68 .s, biotiittia 14 . 2, hypersteeniä 11, ilineniittiä 2 .c,, 

inagnetiittia 1 .4, sarvivälkettä 1, apatiittia 1 % . 

Kivilouhoksessa Salmisenojan W-puolella lävistävät noriittia 

vaaleammat, epäselvästi rajoittuneet primääriset juonet, joilla on 

dioriittinen kokoumus : oligoklaasi An30An 35 , sarvivälke, biotiitti, 

hiukan kvartsia ja lisäaineksina magnetiittia ja apatiittia . Oligoklaasirakeet 

ovat lyhyitä, pilarinmuotoisia ja zonaarirakenteisia ; ne 

ovat keskeltä An-rikkaampia kuin reunoilta . Sarvivälke on tavallista 

vihreätä, pleokroiittista sarvivälkettä . Kivilajin rakenne on autallctriomorfinen 

. 

Noin 2 .5 km Ylivieskan asemalta SW vaihtuu pienirakeinen noriitti 

keski-karkearakeiseksi o 1 i v i i n i g a b r o k s i, jonka pääainekset 

ovat plagioklaasi An7ö An 8Ö , hypersteeni ja oliviini . Muuttumistuloksina 

on hiukan sekä ruskeahkoa että vihreätä sarvivälkettä, 

biotiittia, kloriittia ja serpentiiniä ; lisäaineksena malmirakeita . 

Plagioklaasi ja hypersteeni muodostavat suurehkoja taulunmuotoisia 

kiteitä, jotka ovat reunoiltaan pyöristyneitä ja kasvaneet 

yhteen toistensa kanssa siten, että paikoin on plagioklaasirakeita 

kasvanut hypersteenin sisään, paikoin päinvastoin . Kloriitti ja serpentiini 

muodostavat räikeän vihreänkeltaisia suomurykelmiä, jotka 

ovat oliviinin ja hypersteenin rakomuodostuksiin erittyneiden malmirakeiden 

yhteydessä . Tämä viittaa siihen, että näitten raudanpitoisuus 

on melkoisen suuri ; oliviinin optillinen luonne on negatiivinen, 

akselikulma lähes 90° .

Hypersteeni- ja oliviinigabroa lävistävät paikoin kokoumukseltaan 

samanlaatuiset, karkearakeisemmat primääriset suonet . 

Gabroalueen NW-osassa Puikkolan talon W-puolella Ojakylässä, 

n . 5-6 km Ylivieskan kirkolta W, on hienotai pienirakeista massamaista 

b r o n z i i t t i g a b r o a, joka on heikosti porfyyristä . 

Ainekset ovat plagioklaasi An 45 , bronziitti, punertavanruskea biotiitti 

j a magnetiitti lukuisina pieninä pyöreinä rakeina . Plagioklaasi 

muodostaa lyhyitä ja leveitä pilarinmuotoisia kiteitä, jotka ovat 

reunoiltaan säännöttömästi pyöristyneitä ; sekä albiitti- että ka* lsbaderkaksoismuodostus 

on niissä selvä ja yksinäiset suurehkot rakeet 

esiytyvät porfyyrisinä . Pyrokseeni on väritöntä ; opt . luonne +, 

akselitaso I 010, kahtaistaitteisuus pieni . Se muodostaa sälöjä ja 

sälörykelmiä, jotka näkyvät kiteytyneen yhtaikaa plagioklaasin 

kanssa . 

Ylivieskan diabaasi ja diabaasiporfyriitti . 

Ylivieskan liuskeiden kuvauksessa (s . 79) on jo mainittu, että suprakrustisia 

muodostumia lävistävät monessa kohden diabaasijuonet, 

jotka nähtävästi ovat peräisin kirkon N- ja E-puolella olevista pienistä 

diabaasimassiiveista tai SW-puolella olevasta gabroalueesta . 

Tähän viittaa esim . s e seikka, että Salmelan talon ja rautatien välillä 

esiytyvä hypersteenigabro, n . 2 km Ylivieskan asemalta SW, vaihtuu 

kontaktilla liusketta vastaan hienorakeiseksi porfyriittimaiseksi kivilajiksi, 

jossa on plagioklaasiliistakkeita . 

D i a b a a s i p o r f y r i i t t i Ylivieskan kirkon N-puolella on 

osaksi hienotai keskirakeista, osaksi jokseenkin karkearakeista diabaasia, 

jossa plagioklaasi muodostaa O .s-2 sm pituisia, makroskooppisesti 

tumman punertavanharmaita, melkein rinnakkain järjestyneitä 

taulunmuotoisia kiteitä ; plagioklaasin kokoumus on 

An50An60 . Rakenne on siis ofiittinen ja samalla juoksurakenteinen 

. 

Välimassa on tummaa, hieno - pienirakeista ja sen pää-aineksena 

on sarvivälkettä, sitäpaitsi plagioklaasia, hiukan keltaisenruskeata 

biotiittia, titanomagnetiittia, kiisurakeita, leukokseenia ja apatiittia . 

Sarvivälke esiytyy sekä vaaleanvihreinä, reunoiltaan tummempina 

läikkinä (uraliittiutunutta pyrokseenia) että tasaisesti jakautuneina 

sälöinä ja sälörykelminä . Se on väriltään heikosti kellertävänvihreätä 

- sinertävänvihreätä . Pohjamassassa olevat pienemmät plagioklaasirakeet 

ovat usein muuttuneita ja zonaarirakenteisia (An-rikkaampi 

sydän) ; ne näkyvät ottaneen osaa reaktioon pyrokseenin kanssa sarvivälkemuodostuksessa 

(Mäkinen) . 

Metamorfoosi on siis jokseenkin samanlaatuista kuin uraliittiplagioklaasiporfyriiteissä 

. 

9 1

9 2 

Tölppälänkallioissa äsken mainitun diabaasialueen NW-päässä 

kivilaji on selvään liuskeista ; sen pohjamassa on amfiboliittimaista 

ja sisältää runsaasti sälöistä sarvivälkettä ja biotiittia . Pää-ainekset 

ovat plågioklaasi, sarvivälke, biotiitti ja kvartsi . Sarvivälkesälörykelmät 

ovat repaleisia j a niiden reunoilla sarvivälke on usein kasvanut 

yhteen biotiitin ja epäselvien plagioklaasiliistakkeiden kanssa . 

Paikoin tavataan kuitenkin suurehkoja sarvivälkeläikkiä, joilla on 

vaalea sydän ja joitten ulkoasu muistuttaa pyrokseenin (augiitin) 

kidemuotoa . 

Diabaasiporfyriitin ja mikrokliinigraniit 

i n kontakti Ylivieskassa . Kangaskylän massiivissä Ylivieskan 

kirkon E-puolella kivilaji on samallaista karkeaporfyyristä 

diabaasia kuin kirkon N-puolella . Mikrokliinigraniittialueen rajalla 

(n . 1 km Soukasta E) tavataan maantien varrella omituista juovikasta 

migmatiittia, joka on syntynyt siten, että graniitti on tunkeutunut 

diabaasiin ja muodostanut tämän kanssa seoskivilajin, jossa tummat 

ja vaaleat juovat vuorottelevat keskenään ja jossa sekä plagioklaasi 

että vaaleanpunainen mikrokliini esiytyvät porfyyrisinä hajarakeina . 

Sitäpaitsi on mikrokliinigraniitissa diabaasimurtokappaleita ja molemmat 

kivilajit esiytyvät rajalla porfyyrisinä . 

Migmatiitissa liittyvät idiomorfiset, 2-4 mm paksut ja 6-10 

mm pitkät plagioklaasitaulut (An 40 ) etupäässä tummiin kohtiin, 

joissa on runsaasti biotiittia ja sarvivälkettä, ja lisäaineksina apatiittiä, 

titanomagnetiittia ja leukokseenia . Vaaleat juovat ovat 

hienorakeisempia ja sisältävät mikrokliinia, kvartsia, oligoklaasia ja 

myrmekiittiä sekä hiukan biotiittia, sarvivälkettä, apatiittia, epidoottia 

ja titaniittia . 

Oulaisten ja Merij ärven diabaasit . Oulaisten 

pitäjän E- j a NE-osassa on laaja monihaarainen diabaasialue . Kivilaji 

on hienotai pienirakeista, tumman- tai mustanharmaata, massamaista 

ja ofiittirakenteista . Se on laajoilla aloilla hyvin vähän muuttunutta 

; uraliittiutunutta diabaasia tavataan kuitenkin paikotellen 

ja kivilajia lävistävät monessa kohden lukuisat porfyyrigraniittijuonet 

. Porfyyrigraniittialueen rajoilla N- ja NE-ssa tavataan omituisia 

happamampia, kokoumukseltaan diabaasin ja graniitin välillä 

olevia muunnoksia : pyrokseenigabroja ja -dioriitteja . Dioriittisia 

migmatiitteja on alueen SE-rajalla, Haaraniemeltä S päin . 

Jokseenkin muuttumatonta diabaasia on esim . Piipsjärven 

(Häkkilän) pysäkin NE-, W- ja S-puolella ja Pyhäjoen SW-puolella, 

Haaraniemeltä W-päin . Kivilajin ainekset ovat plagioklaasi An50 

-An 60 , diopsiidi (tai diopsiidinen augiitti), hypersteeni, biotiitti, 

ilmeniitti, magnetiitti, kiisurakeet ja apatiitti . Raesuuruus on 0 .5

- 2 mm . Plagioklaasi on ensin kiteytynyt muodostaen pitkä köjä 

liistakkeita, joiden väliin pyrokseeni on eti sen jälkeen kiteytynyt 

pyöristyneinä rakeina tai sälöinä (kuva 24) . Hypersteenissä näkee 

eikkoa pleokroismia : a punertava, y vi reä kön armaa ; opt . luonne 

-, 2 V = 46°-48° (r3 = 1 .7) . Diopsiidin opt . luonne on +, ka taistaitteisuus 

y-a = n . 0 .027, c : y = 42° . Molemmat pyrokseenilajit 

ovat ijeessä värittömiä ja niiden paljoussu de vai telee . Kalimaasälpää 

ei kivilajissa yleensä ole ja biotiittia on vain siellä täällä 

pyrokseenin y teydessä esiytyvinä suomuina . Magnetiittirakeet ovat 

särmiltään pyöristyneitä ja pyrokseenirakeiden sisään kasvaneita . 

Kuva 24 . Diabaasia n . 2 km Piipsjärven pysäkin W-puolelta, Oulainen . 

Nik +, 40 x luonn . kokoa . 

Hienorakeista diabaasia Piipsjärven pysäkin W-puolelta, Oulai- 

nen . Anal . L . Lokka : 

S10 2 T10 2 A1 203 Fe 20 3 FeO MnO MgO CaO Na 20 K 20 P 205 H 20 S :a 

% 49 .25 1 .57 16.70 0 .5611 .52 0 .11 5 .82 8 .91 3 .45 0 .84 0 .68 0.76 100 .17 

MOI . luvut : 0 .817 0 .020 0 .163 0 .004 0 . 160 0 .002 0 .144 0 .159 0 .056 0 .009 0 .005 0 .042 

Nigglin luvut : si 115, ti 2 . s, p . 0 . 7 1 a123, fm 45, c 22 . 5, alk . 9 .51 k0 . 14, mg 0. 46, c/fm o . 51 14 


Plagioklaasia An 48 50 . 9 . ypersteeniä 16 . 9, diopsiidia 12 . 5, biotiittia 13 .8, 

ilmeniittiä 3 . o, apatiittia 1 . 6, magnetiittia 0 . 9 % . 

Mineraalikokoumus on laskettu analyysistä ; mol . su de FeO : 

MgO = 1 : 1 .06 on otaksuttu vallitsevan diopsiidissa, ypersteenissä 

ja biotiitissa, sittenkun ilmeniittiin ja magnetiittiin menevä

9 4 

FeO-määrä on vähennetty . Osa Na 2O-määrästä menee biotiittiin 

. Kivilaji edustaa gabrodioriittien ja normaaligabrojen välimuotoa 

. 

Muuttuneissa diabaasilajeissa, esim . rautatien varrella Piipsjärven 

pysäkin NE-puolella, on pyrokseenin muuttumistuloksina sekä 

väritöntä rombista että vihreätä monokliinistä sarvivälkettä . Molemmilla 

on jokseenkin suuri kahtaistaitteisuus (y-a = n . 0 .017) ja 

ne esiytyvät c-akselin suuntaan kasvaneina neulasrykelminä vaaleampien 

pyrokseenijäännösten ympärillä, missä ne ovat usein samansuuntaisesti 

kasvaneet yhteen biotiittisuomujen kanssa . Muuttuminen 

on tapahtunut siten, että väritön sarvivälke on lähinnä ympäröinyt 

pyrokseenijäännökset ja vaihtunut ulospäin rakeiden reunoilla 

vihreäksi sarvivälkkeeksi . Paitsi sarvivälkettä ja biotiittia on 

kivilajissa muuttumistuloksina kloriittia ja klinozoisiittia . Suuremmissa 

biotiittilevyissä on sisäänkasvaneita malmirakeita ja r ut 

i i 1 i-neulasia . 

Samanlaatuista uraliittiutunutta diabaasia on Koskentalon SEja 

E-puolella, n . 4 km Piipsjärven pysäkiltä W päin lähellä porfyyrigraniitin 

rajaa . Kivilaji on kuitenkin karkearakeisempaa ja plagioklaasikiteiden 

välillä nähdään hijeessä hiukan kalimaasälpää ja myrmekiittiä 

. 

Intermediäärisiä gabron ja porfyyrigraniitin 

välisiä raj amuunnoksia Ou'laisissa ja 

M e r i j ä r v e 1 1 ä . Diabaasin ja porfyyrigraniitin rajoilla tavataan 

monessa kohden rajamuunnoksia, jotka ovat kokoumukseltaan gabron 

ja pyrokseenidioriitin tai gabron ja granodioriitin välimuotoja . Näille 

on ominaista, että ne sisältävät verrattain paljon kalimaasälpää ja 

että plagioklaasi on An-köyhempää (n . An25An 45 ) . Kivilaji on 

pienitai keskirakeista ja usein pinnaltaan lujasti rapautunutta 

(hypersteenigabroa tai -dioriittia) . Väri on vihreähkön tai ruskeahkon 

tummanharmaata . Kontaktilla tavataan kivilajissa paikoin runsaasti 

kalimaasälpää ja oligoklaasia joko säännöttömästi jakautuneina 

tai helminauhanmuotoisiksi juoviksi järjestyneinä hajarakeina . 

Kivilajissa näkee resorptio-ilmiöitä ; mikrokliini, plagioklaasi, kvartsi 

ja vieläpä pyrokseenikin ovat esim . hajarakeissa yhteenkasvaneita 

(implikatiorakenne, kuva 25) . Tällaista kivilajityyppiä voidaan pitää 

jonkinlaisena intermediäärisenä assimilatiotuloksena, joka on syntynyt 

graniittisten magmaliuvosten vaikutuksesta aikaisemmin j ähmettyneeseen 

gabroon . Sitä on runsaimmin sellaisilla kohdilla, missä 

porfyyrigraniittijuonet taajaan lävistävät diabaasia (esim . Piipsjärven 

pysäkin tienoilla Oulaisten ja Kilpuan välillä) . Tämänlaatuisista 

esiytymistä mainittakoon seuraavat :

Porfyyrisiä maasälpäkiteitä sisältävän hienorakeisen diabaasin 

ja sitä lävistävän porfyyrigraniitin kontaktilla, n . 0 .5 km Jylhän 

talon S-puolella ja 7 km Oulaisten kirkolta ESE päin, on diabaasimassan 

kokoumus : andesiinia An 45, diallaagia, hypersteeniä, biotiittia, 

malmirakeita sekä hiukan kvartsia, vaaleata sarvivälkettä, kloriittia 

ja epidoottia . Hajarakeet ovat enimmäkseen 0 .5-1 .5 sm suuruisia 

ristikkorakenteisia mikrokliinirakeita, joissa on sisäänkasvaneita 

allotriomorfisia kvartsija oligoklaasiläikkiä . Ne ovat paikoin 

reunoiltaan hajonneet pienemmiksi rakeiksi, jotka ovat kasvaneet 

yhteen suurehkojen oligoklaasiläikkien kanssa (An 25 ) ; viimemainituissa 

on taas sisäänkasvaneita kvartsija mikrokliiniläikkiä . Uloinna 

rajalla pohjamassaa vastaan on usein pyöristyneitä diopsiidirakeita 

sisältävä kvartsivyöhyke . Nämä pienenevät kooltaan hajarakeen 

maasälpäosiin päin, missä niitä on vain harvassa . Mitä taas tulee 

pohjamassan rakenteeseen, voidaan sitä pitää muuttuneena ofiittirakenteena 

. Pyrokseeni muodostaa nimittäin jokseenkin idiomorfisia 

rakeita ja sälöjä, jotka ovat kuitenkin reunoiltaan pyöristyneitä ; 

samoin ovat plagioklaasiliistakkeetkin reunoiltaan syöpyneitä ja pyöristyneitä 

. 

Pinolan talon pellolla NE-Oulaisissa on lähellä porfyyrigraniittialueen 

rajaa kallio, joka on kokoumukseltaan gabron ja porfyyrigraniitin 

välillä olevaa pyrokseenidioriittia . Kivilaji on vihreänharmaata, 

keskirakeista ja sisältää 0 .5-1 .5 sm suuruisia maasälpähajarakeita 

. Ainekset ovat plagioklaasi, mikrokliini, diopsiidi, hypersteeni, 

ruskeanvihreä sarvivälke, biotiitti sekä lukuisat pienet 

magnetiittirakeet, apatiittineulaset ja yksinäiset kiisurakeet . Rakenne 

on autallotriomorfinen ; kaikki ainekset ovat muodoiltaan 

pyöristyneitä . 

Pyrokseeni on osaksi kiteytynyt maasälpien väliin, osaksi näiden 

(sekä plagioklaasin että mikrokliinin) tai suurehkojen sarvivälkekiteiden 

ja biotiittilevyjen sisään . Hajarakeet ovat antipertiittistä 

oligoklaasia An28 , jossa on pieniä sisäänkasvaneita pyrokseenirakeita 

(kuva 25) . 

Jokseenkin samanlaatuista, kokoumukseltaan gabron ja pyrokseenidioriitin 

välimuotoa edustavaa kivilajia on Piipsjärven 

pysäkin NE-puolella, missä se vaihtuu tavalliseksi diabaasiksi . 

Se on kuitenkin tasarakeisempaa ja porfyyrisiä plagioklaasirakeita 

(An 40 ) on harvassa . Nämä sisältävät antipertiittisiä mikrokliiniläikkiä 

. Rakeet ovat yleensä pyöristyneitä ; pyrokseeni on vihreähköä 

diopsiidista augiittia ja muodostaa paikoin lyhytsälöisiä 

kiteitä . Sen muuttumistuloksina on vihreätä sarvivälkettä ja 

kloriittia . 

95

Kapeassa Merijärven rajan poikki kulkevassa vyö ykkeessä, n . 

2 km Koskelta W päin N-Oulaisissa, kivilaji on keskirakeista sarvivälkegabroa, 

jonka ainekset ovat plagioklaasi An 50 , kalimaasälpä, 

sarvivälke, biotiitti ja magnetiitti ; muuttumistuloksina on aktinoliittia, 

kloriittia ja epidoottia . Plagioklaasi muodostaa siellä täällä 

taulunmuotoisia ajarakeita, joissa on antipertiittisiä mikrokliiniläikkiä 

. Yksinkertaista mikrokliinia tavataan sitäpaitsi laaja koina 

allotriomorfisina läikkinä muiden ainesten välillä . Rakenne on 

autallotriomorfinen . Sarvivälke on kellertävää - ruskeanvi reää ja 

muodostaa sälöjä, jotka ovat paikoin muuttuneet aktinoliittineularykelmiksi 

. Apatiitti muodostaa lä es 1 .5 mm pitkiä ja 0 .2 mm le- 

Kuva 25 . Implikatiorakenteinen maasälpä ajarae pyrokseenidioriittimaisessa 

kivilajissa ; kallio Pinolan talon pellolla NE-Oulaisissa . Nik. +, 40 X luonn . 

kokoa . P = plagioklaasia ; M = mikrokliiniä ; I) = diopsiidiä . 

veitä pilarinmuotoisia kiteitä . Biotiitti on yvin pleokroiittista, keltaista 

- mustanruskeata . 

Pienessä n . 2 km Tuulasjärven S-puolella olevassa massiivissa 

Merijärvellä kivilaji on tyypillistä, jokseenkin karkearakeista ofiittirakenteista 

diabaasia . Ainekset ovat plagioklaasi An 65 , ypersteei i, 

diopsiidi, biotiitti, magnetiitti ja apatiitti ; pyrokseenin muuttumistuloksena 

on iukan vi reätä sarvivälkettä . Diabaasia lävistävät 

taajaan lä es 2 m leveät porfyyrigraniittijuonet . Graniitti on tunkeutumalla 

ienoina suonina diabaasiin selvästi ai euttanut muutoksia 

tämän kokoumuksessa ja assimiloinut diabaasiainesta . Diabaasi 

vai tuu nimittäin kontaktilla maasälpä ajarakeita ja -juovia sisältäväksi 

monzoniittiseksi kivilajiksi, jonka ainekset ovat mikrokliini,

plagioklaasi (n . An 55 ), vaalea pyrokseenijäännöksiä sisältävä sarvivälke, 

biotiitti, titaaninpitoinen magnetiitti, titaniitti ja apatiitti . 

Näistä plagioklaasi muodostaa reunoiltaan korrodoituneita pilarinmuotoisia 

kiteitä, joita ristikkorakenteinen mikrokliini usein ympäröi . 

Diabaasin ja porfyyrigraniitin kontakti on 

milloin jyrkkä, milloin aivan epäselvä kivilajien 

vaihtuessa vähitellen toisiinsa . 

Porfyyrigraniittialueella Oulaisten diabaasimassiivin NE-puolella 

tavataan runsaasti diabaasimurtokappaleita, joita apliittisuonet 

lävistävät . Murtokappaleet ovat paikoin hyvin hienorakeisia, sarveiskivimäisia 

(raesuuruus 0 .02 0 .15 mm) ja kaikki ainekset kiillettä 

lukuunottamatta ovat pyöristyneitä . Pää-ainekset ovat plagioklaasi 

An50An 60 , diopsiidi, biotiitti ja magnetiitti . 

Karkearakeista sarvivälkegabroa on Petäjäskosken kylätien varrella 

W-Oulaisissa . Plagioklaasi muodostaa siinä punaisenharmaita 

taulunmuotoisia kiteitä ja liistakkeita . 

Pyhäjoen gabroja diabaasimassiivi . Pyhäjoen 

pitäjän ESE-osassa on Polusjärven tienoilla soikea gabroja 

diabaasialue . Kivilajit ovat jokseenkin samanlaatuisia kuin vastaavat 

kivilajit Ylivieskassa ja Oulaisissa . 

Noin 3 km Polusjärven SSW-puolella vallitsee pienirakeinen, tummanharmaa, 

massamainen uraliittiutunut diabaasi . Sen ainekset ovat 

plagioklaasi An 43, vaaleanvihreä sarvivälke, biotiitti, ilmeniitti, leukokseeni 

ja apatiitti . Plagioklaasi muodostaa ristiin rastiin järjestyneitä 

leveitä liistakkeita, jotka ovat vyöhykerakenteisia ja jokseenkin 

muuttuneita ; ne ovat hammaslaitaisia ja niiden sisään on 

kasvanut pieniä sarvivälkeneulasia ja kiillesuomuja . 

Polusjärven pohjoispäässä ja täältä NE päin on keskirakeista 

ofiittirakenteista o 1 i v i i n i d i a h a a s i a, jonka aineksina on 

labradoriittia An 60 , oliviinia sekä hiukan hypersteeniä, biotiittia, 

magnetiittia j a ruskeata sarvivälkettä ; muuttumistuloksina on vähän 

kloriittia ja epidoottia . Oliviini muodostaa värittömiä pyöristyneitä 

rakeita, joitten rakoihin on erittynyt rautamalmia ja kloriittia . Niissä 

on paikoin sisäänkasvaneita pyöreitä plagioklaasirakeitakin . Hypersteeniä 

tavataan vain kapeina reunuksina sekundääristen biotiitti- ja 

kloriittisuomujen ohessa oliviinirakeiden ympärillä . Suurehkoissa 

biotiittilevyissä ja sarvivälkesälöissä on sisäänkasvaneita magnetiittirakeita 

. 

Noin 3 km Polusjärven N-puolella on osaksi diabaasia, osaksi 

keski- tai karkearakeista gabroa, joka vaihtuu paikoin pyrokseeniittisarvivälkekivimäiseksi 

gabroksi . Gabron pääainekset ovat plagioklaasi 

An 50-An fi0 ja diopsiidisen augiitin muuttumisesta syntynyt 

102-31 

9 7 

13

9 8 

väritön tai vaaleanvihreä sädekivimäinen sarvivälke, kumpaakin 

melkein yhtä paljon ; muuttumistuloksina on sitäpaitsi biotiittia ja 

väritöntä kloriittia . Rakenne on gabroidinen ; plagioklaasi muodostaa 

leveitä pilarinmuotoisia, reunoiltaan syöpyneitä kiteitä, joitten 

välit täyttävät sarvivälke- ja pyrokseenitäplät . Nämä ovat 2-4 mm 

leveitä ja usein keskeltä vaaleampia, pyrokseenijäännöksiä sisältäviä, 

ja vaihtuvat reunaosiltaan sälöiseksi ja suomuiseksi, väritöntä 

sarvivälkettä ja keltaisenruskeaa biotiittia sisältäväksi massaksi . 

Tämä vaihtuu taas uloinna täplien reunoilla edellisten ja vihreähkön 

aktinoliittimaisen sarvivälkkeen seokseksi . 

Pyrokseniitti-sarvivälkekivimäisen gabron ainekset ovat pyrokseeni, 

vihreä sarvivälke, biotiitti, plagioklaasi An 62 , kloriitti, rautamalmirakeet 

ja titaniitti . Pyrokseeni on hijeessä jokseenkin väritöntä, 

punertavaa-vihertävää (diallaagia ja hypersteeniä), ja on 

muuttunut värittömäksi ja vihreähköksi sarvivälkkeeksi, joitten 

kanssa se on kasvanut yhteen hienosälöisiksi rykelmiksi . Nämä muodostavat 

2-8 mm leveitä taulunmuotoisia läikkiä, joissa on pieniä 

biotiitti- ja kloriittisuomujakin . Vihreä sarvivälke esiytyy kuitenkin 

pääasiallisesti täplien reunoilla ja siis samalla lailla kuin tavallisessa 

uraliittiutuneessa gabrossa . 

Keskirakeinen diabaasi ja karkearakeinen gabro vaihtelevat siis 

Polusjärven alueella keskenään, ja karkearakeinen näkyy muodostavan 

epämääräisiä juonia edelliseen . 

Pyhäjoen gabron ja porfyyrigraniitin kont 

a k t i t . Polusjärven 88W-puolella olevaa diabaasia lävistää seudun 

porfyyrigraniitti eri suuntiin risteilevinä juonina . Ahvenlammen NEpuolella, 

n . 6 km Polusjärveltä SSE, on porfyyrigraniitin keskellä 

pieni gabrosulkeuma, joka on tavallista keskirakeista pyrokseenigabroa 

(kokoumus : plagioklaasia An 60, diopsiidia, hiukan hypersteeniä, biotiittia, 

vaaleanvihreää sarvivälkettä, magnetiittia, epidoottia, apatiittineulasia 

ja joku zirkoonirae) . Tämä vaihtuu porfyyrigraniitin 

kontaktilla pienirakeiseksi ruskeanharmaaksi happamammaksi kivilajiksi, 

joka on rakenteeltaan porfyyristä ja sisältää 0 .5-1 .5 sm 

suuruisia maasälpähajarakeita . Rakeet ovat pyöristyneitä, ja niissä 

ovat mikrokliini, oligoklaasi ja kvartsi kasvaneet yhteen toistensa 

kanssa granofyyrimäisesti (vertaa Oulaisten diabaasien ja porfyyrigraniitin 

rajasuhteita) . Pohjamassan ainekset ovat plagioklaasi An35, 

kvartsi, mikrokliini, diopsiidi, sarvivälke, biotiitti, apatiitti, magnetiitti 

ja joku yksinäinen zirkoonirae . Näistä plagioklaasi muodostaa 

pieniä ja lyhyitä pilarinmuotoisia rakeita, jotka ovat särmiltään pyöristyneitä 

ja kasvaneet yhteen kvartsija mikrokliiniläikkien kanssa . 

Diopsiidi ja sarvivälkekin ovat pieninä pyöreinä rakeina kasvaneet

maasälpien sisään, ja biotiittikin on repaleisina levyinä kasvanut yhteen 

plagioklaasirakeiden kanssa . Tässä näkee siis yleistä uudestikiteytymistä, 

jonka tuloksena on ollut implikatiorakenne . 

Saloisten diabaasimassiivi . Rannikkoalueella Saloisten 

kirkonkylässä ja täältä E päin on laaja diabaasimassiivi, 

jonka rajat ovat kuitenkin epävarmat, syystä että kallioperusta on 

enimmäkseen peitossa ja harvat näkyvissä olevat kalliot ovat halkeilleet 

kappaleiksi tai hajonneet lohkareraunioiksi . 

Kallioniemellä ja Mustassakalliossa Saloisten kirkonkylän W- ja 

SW-puolella on näkyvissä pienirakeista tummaa diabaasiporfyriittiä, 

jonka plagioklaasihajarakeet ovat taulunmuotoisia, 1-2 sm pituisia . 

Alueen E-osassa, n . 6 km kirkolta E päin, on maantien varrella lohkarekasaumia 

»in situ», jotka ovat hyvin hajallista, hienorakeista, 

mustanharmaata pyrokseenidiabaasia . 

Haapaveden uraliittidiabaasialue . Korkattijärven 

. Ainalijärven ja Osmankijärven seuduilla N-Haapavedellä on 

laaja diabaasialue, joka ulottuu täältä N suuntaan Ritolehdon tienoille 

W-Pulkkilaan . Kivilaji on hienotai pienirakeista, jokseenkin 

selvästi ofiittirakenteista uraliittidiabaasia, joka vaihtuu paikoin 

sarvivälkegabroksi . Sitä lävistää monessa kohden kvartsidioriitti, 

granodioriittiporfyyri ja vaaleanharmaa tai punertava pienirakeinen 

graniittiapliitti lukuisina risteilevinä suonina ja juonina . 

Uraliittidiabaasin ainekset ovat plagioklaasi An 52An 62 , vaaleanvihreä 

sarvivälke, monokliininen pyrokseeni, biotiitti, kloriitti, 

epidootti, apatiitti ja malmirakeet . Sarvivälke täyttää allotriomorfisina 

läikkinä idiomorfisten plagioklaasiliistakkeiden välit . Läikät 

ovat usein keskeltä vaaleampia kuin reunoilta . Pyrokseeni on joko 

kokonaan muuttunut sarvivälkkeeksi tai on sitä siellä täällä jälellä 

värittöminä täplinä sarvivälkkeessä. Pyrokseenin opt . akselikulma 

on suhteellisesti pieni, 2 V = 38° (/3 = n . 1 .7), akselitaso yhdensuuntainen 

010 kanssa ; se lähestyy siis jonkunverran enstatiittiaugiitteja 

. Magnetiittirakeet ovat repaleisia ja esiytyvät ruskeitten 

biotiittilevyjen yhteydessä . 

Noin 0 .5 km Ritolehdon 8-puolella havaittiin kivilajissa 1-l .s 

mm suuruisia pyöreitä uraliittihajarakeita . Sitä lävistää täällä 

harmaa porfyyrigraniitti . 

Pieni- tai keskirakeista massamaista s a r v i v ä 1 k e g a b r o a 

on Haapavedellä tavattu paikoin Korkattijärven N-puolella ja Ison 

Vatjusjärven E-puolella . Sarvivälke muodostaa kivilajiin lähes 0 .8 

sm pituisia sälöjä . 

Haapaveden diabaasin ja happamampien eruptiivien kontaktisuhteista 

mainittakoon seuraavaa . Korkattijärven WNW-puolella 

99

maantien varrella olevissa kallioissa on ienorakeista amfiboliittia eli 

metadiabaasia (joka vai tuu paikoin sarvivälkegabroksi) suurina ja 

pieninä murtokappaleina kvartsidioriitissa . Kumpaakin näistä lävistää 

armaa granodioriitti ja granodioriittiporfyyri leveinä juonina, 

ja kaikkia edellämainittuja vaalea graniittiapliitti nuorempina 

intrusiivisinä suonina (kuva 26) . 

Kvartsidioriitin kokoumus on: plagioklaasi An 30 , kvartsi, sarvivälke, 

biotiitti, kloriitti, zoisiitti ja epidootti . Plagioklaasirakeet 

ovat pyöristyneitä, taulunmuotoisia ja keskeltä saussuriittiutuneita . 

Kloriitti on usein kasvanut y teen biotiitin kanssa tämän muuttumistuloksena 

. Metabasiittimurtokappaleissa näkee jälkiä ofiittirakenteesta 

. Kivilajin ainekset ovat plagioklaasi, uraliittinen sarvivälke, 

kvartsi, biotiitti, epidootti, kloriitti, apatiitti ja pyriitti . 

Kuva 26 . Graniittisuonia sarvivälkegabrossa Korkattijärvti . lV-puolella 

Haapavedellä . Noin 1 /u luonn . kokoa . Valok . H . Väyrynen. 

Liuskeentuneita metabasiitteja on sulkeumina porfyyrigraniitissa 

Kankaanpään SW-puolella ja eräissä kallioissa 1-3 km Viitastenjärven 

SW- ja NW-puolella Pulkkilassa. Ne vai tuvat paikoin 

sarvivälkegneissimäisiksi kivilajeiksi, joissa on maasälpäkidejuovia ja 

lävistäviä porfyyrigraniitti- ja apliittijuonia . 

Rantsilan, Vi annin ja Paavolan pitäjien rajoilla on Haapaveden 

diabaasien jatkona N päin kapea gabrovyö yke . Kivilaji on pienitai 

keskirakeista sarvivälkegabroa, joka on yleensä rinnakkaisrakenteista 

ja jokseenkin plagioklaasirikasta . Plagioklaasi muodostaa 

1-3 mm suuruisia armaita tai punertavia taulunmuotoisia kiteitä, 

jotka saattavat esiytyä lä es 1 sm suuruisina ajarakeinakin . Primäärisiä 

karkearakeisia suonia on siellä täällä rinnakkaisrakenteisissa 

gabromuunnoksissa . Kivilajia lävistävät seudun porfyyrinen ypersteenigraniitti, 

punertava pegmatiitti ja apliitti .

1 0 1 

Näätäkorvenkalliossa, n . 5 km Leuvanjärveltä NE päin Rantsilan 

S-osassa, on pienitai keskirakeista tummaa o 1 i v i i n i g a br 

o a, jonka aineksina on plagioklaasia An so , hypersteeniä sekä vähemmässä 

määrin oliviinia ja punaisen ruskeaa biotiittia ; muuttumistuloksina 

on vihreänruskeaa sarvivälkettä j a kloriittia ; lisä-aineksina 

magnetiittia j a kiisurakeita . Rakenne on ofiittimainen . Plagioklaasirakeet 

ovat idiomorfisia, pilarin- tai taulunmuotoisia j a rinnakkain 

järjestyneinä . Pyrokseeni täyttää monihaaraisina värittöminä rakeina 

plagioklaasikiteiden välit . Oliviinikin on hijeessä väritöntä ja esiytyy 

pieninä pyöreinä, lujasti kahtaistaitteisina rakeina hypersteenikentissä 

. Malmirakeet liittyvät sarvivälkesälöihin ja kiillesuomuihin . 

Näätäkorvenkallion oliviinigabroa lävistää eräässä kohden juonena 

rapautunut pyrokseeninpitoinen porfyyrigraniitti . 

Vyöhykkeen NW-päässä Jylhänkankaan SE-puolella Paavolan 

SE-osassa kivilaji vaihtuu hyvin liuskeiseksi hienorakeiseksi amfiboliitiksi, 

joka on väriltään vihreähkön tummanharmaata ja muistuttaa 

sarvivälkegneissejä tai liuskeisia vihreäkiviä . Mustanvihreää 

uraliittista sarvivälkettä on kivilajissa siellä täällä suurehkoina sälöinä 

primääristen maasälpärikkaiden juovien yhteydessä ja liuskeisuuden 

suuntaisiksi viiruiksi järjestyneinä . Kivilajia lävistävät punaiset 

apliittija pegmatiittijuonet . 

V i h a n n i n d i a b a a s i . Peuraojan varrella, n . 4 km Vihannin 

kirkon S-puolella olevan massiivin kivilaji on keskirakeista tummaa 

diabaasia . Kivilajin rakenne on ofiittinen ; plagioklaasi muodostaa 

2-6 mm pituisia kapeita kiteitä, ja niiden välinen tumma aines 

näkyy mikroskooppisesti sisältävän pyöristyneitä pyrokseenirakeita, 

biotiittia ja sarvivälkettä . 

Kestilän eruptiivibreksia . Kurrajärven SE-puolella 

Kestilässä on Kivelän torpan NE-puolella seudun punertavassa 

apliittimaisessa graniitissa (postkalevalaisessa) osaksi resorboituneita 

hienorakeisia amfiboliittimurtokappaleita . Kallioiden keskellä 

on laajoilla aloilla sulkeumina omituista eruptiivibreksiaa, jossa 

pitkät rinnakkaiset amfiboliittijuovat tuontuostakin haarautuvat 

sulkien väliinsä apliittimaisia osia (kuva 27) . 

Eruptiivibreksian amfiboliittimurtokappaleet ovat plagioklaasirikkaita 

; pääainekset ovat plagioklaasi An saAn,75 , vihreä sarvivälke 

ja diopsiidi . Rakeet ovat pyöristyneitä ; sarvivälke ja pyrokseeni ovat 

usein kasvaneet yhteen plagioklaasirakeiden kanssa, jotka ovat 

edellisiä hiukan suurempia (kooltaan 0 .2 0 .5 mm) . 

Kestilän SE- ja E-osissa tavataanSSW-NNE-suuntaisen migmatiittigneissivyöhykkeen 

yhteydessä pitkulaisina linsseinä emäksisiä 

kivilajeja, jotka ovat pienirakeista, hyvin liuskeista ja metamorfista

tummaa amfiboliittia . Niitä lävistävät paikoin taajaan seudun graniitit 

. SW-Säräisniemellä on niiden jatkona Tervolan talon ESEpuolella 

porfyriittimaisia liuskeisia amfiboliitteja, jotka sisältävät 

lä es 0 .5-1 .5 sm suuruisia maasälpä ajarakeita sekä uraliitti- ja 

biotiittiky myjä . Lävistävinä juonina on (postkalevalaista graniittia 

lukuunottamatta) paikoin runsaasti yvin liuskeista biotiittigranodioriittiporfyyriä, 

jonka maasälvät ovat litistyneet pienirakeisiksi 

linsseiksi . Kauimpana kivilajijonon NNE- päässä amfiboliitti 

vai tuu paikoin, esim . Jokelan torpan ko dalla, kvartsidioriitiksi, 

jonka ainekset ovat plagioklaasi An 2fiAn 2R , kvartsi, biotiitti 

Kuva 27 . Eruptiivibreksiaa Kivelän luona, Kurrajärven SE-puolella Kesti- 

Iässä . Valok . H . Väyrynen . 

,ja sarvivälke . Lisä-aineksena on kivilajissa runsaasti apatiittia ja 

titaniittia . Apatiitti muodostaa 0 .1-0 .2 mm leveitä ja 0 . :1 mm pitkiä 

neulasia, titaniitti pyöristyneitä raerykelmiä, ja mineraalien esiytyessä 

biotiitissa, ympäröivät kumpaakin pleokroiittiset ke ät . 

Kärsämäen gabromassiivi . Porkkalan kylän SEosassa, 

n . 5 km Kärsämäen kirkolta NE-päin, on soikea gabroalue . 

Kivilaji on keski- tai karkearakeista, rinnakkaisrakenteista gabroa, 

joka vai tuu paikoin pienirakeiseksi metadiabaasiksi . Gabron ainekset 

ovat plagioklaasi An 55 , augiitti, biotiitti, magnetiitti, vi reä sarvivälke 

ja kiisurakeet . Plagioklaasi muodostaa lä es 5 mm pitkiä ja 

1 2 mm leveitä prismaattisia kiteitä, jotka ovat särmiltään iukan 

pyöristyneitä ja rinnakkain järjestyneitä (trakyyttimainen rakenne) . 

Augiitti on ijeessä eikosti pleokroiittista, väriltään vi reä köä - 

vi reä kön armaata (c : y = 44°, y-a = n . 0 . o s o ) . Se muodostaa

1 03 

pyöristyneitä rakeita, jotka täyttävät muiden tummien ainesten mukana 

plagioklaasikiteiden välit . Sekä pyrokseeni että malmirakeet 

ovat usein kasvaneet biotiittilevyjen sisään . Biotiitti on hyvin pleokroiittista, 

kellertävää-tummanruskeaa . Sarvivälke esiytyy yleensä 

pyrokseenin muuttumistuloksena, mutta paikoin on kivilajissa karkearakeisia 

primäärisiä suonia, jotka sisältävät suuria, melkein idiomorfisia 

sarvivälkekiteitä . 

Porfyyrigraniitin rajoilla tämä lävistää juonina seudun gabroja ; 

kontaktit ovat milloin jyrkkiä, milloin epäselviä, ja viimemainitussa 

tapauksessa on metagabrossa usein juoviksi järjestyneitä maasälpähaj 

arakeita . 

Kärsämäen gabro vaihtuu NW päin kvartsidioriitiksi, joka on 

sen jatkona kapeassa vyöhykkeessä maantien NE-puolella . Dioriitti 

on pienitai keskirakeista ja paikoin rinnakkaisrakenteista tai liuskeista 

. Sitä lävistävät punertavat graniittiporfyyri- ja apliittisuonet, 

Pitäjän NE-osassa on Jylhänjärven ja Jylhän väliseudulla kapeassa 

NW-SE-suuntaisessa vyöhykkeessä e r u p t i i v i b r e ks 

i a a , joka on amfiboliittimurtokappaleitten ja apliittimaisen graniitin 

seosta . Breksiaa lävistää punainen tasarakeinen graniitti ja 

ruskea porfyyrinen pyrokseenigraniitti . Amfiboliittikappaleitten 

ohessa on kivilajissa leptiitti- ja gneissifragmentteja . 

Haapajärven g a b r o a l u e e t. Haapajärven pitäjässä 

on Haapajärven SE-puolella laajalla alueella tummaa, keskirakeista 

ja massamaista gabroa . Kivilajissa nähdään paikoin ofiittimaista rakennetta 

; plagioklaasi muodostaa harmaita tai punertavanharmaita 

taulunmuotoisia kiteitä, tai ristiin rastiin järjestyneitä liistakkeita . 

Paikoin tavataan karkearakeisia suonimaisia kohtia, joitten rajat 

emäkivilajia vastaan ovat sangen epäselviä . Paikoin, esim . Haittalan 

luona n . 2 .5 km Vareskankaan N-puolella, on kivilajissa jokseenkin 

leveinä juonina vaaleata plagioklaasiapliittia, joka nähtävästi kuuluu 

gabron happamiin jälkipurkauksiin . Kivilajien kiisunpitoisuuden 

takia kalliot ovat useimmiten pinnaltaan rapautuneita . 

Alueella on sekä pyrokseenigabroja että sarvivälkegabroja tai 

uraliittidiabaaseja . Pyrokseenigabroa on esim . maantien varrella 

Vareskankaan talon N-puolella . Sen aineksina on plagioklaasia An45 

-An50 , diallaagia, bronziittia tai hypersteeniä, biotiittia, ilmeniittiä, 

magnetiittia ja kiisurakeita, ja pyrokseenin muuttumistuloksina 

vihreätä sarvivälkettä, kloriittia ja epidoottia . Monokliininen pyrokseeni 

on ohuina levyinä 100 :n mukaan kasvanut yhteen rombisen 

pyrokseenin kanssa . Viimemainittu on opt . luonteeltaan heikosti 

negatiivinen ja kokoumukseltaan siis hypersteenin ja bronziitin välillä . 

Muuttumistulokset esiytyvät hienorakeisissa reunavyöhykkeissä pyrokseeniläikkien 

ympärillä, näiden ja plagioklaasikiteiden rajoilla .

Tyypillistä sarvivälkegabroa on Lo ijoen SW-puolella, Vareskankaalta 

SE, ja Aittokalliossa Lo elan E-puolella Varesperässä . 

Ainekset ovat plagioklaasi An 65 , tavallinen vi reä sarvivälke (c : y = 

1.4°, y-a = n . 0 .0 2 4 ), malmirakeet (magnetiitti j a kiisurakeet) sekä 

iukan kloriittia ja kvartsia . Sarvivälke muodostaa sälörykelmiä 

plagioklaasikiteiden väliin ja suure kojen sarvivälkesälöjen keskellä 

on joskus muuttumatonta rombista pyrokseeniä . 

Noin 3-3 .5 km Järvikuonan NW-puolella E-Haapajärvellä on 

juovikasta uraliittidiabaasiporfyriitin ja kvartsidioriitin seoskivilajia . 

Edellinen esiytyy tummina juovina tai leveämpinä kerrosmaisina vyöykkeinä 

jälkimäisessä ; mitään jyrkkiä rajoja ei ole näiden kivilajien 

välillä . Uraliittidiabaasin ainekset ovat plagioklaasi An 40 , vi reä 

Kuva 28 . Biotiittia, jossa on rutiilineulasia . Kvartsidioriitista Järvikuonan 

NW-puolelta E-Haapajärveltä . Tavallinen valo, noin 150 x luonn . kokoa . 

sädekivimäinen sarvivälke, biotiitti, kloriitti, titaniitti ja kiisurakeet 

(magneettikiisu) . Plagioklaasi muodostaa leveitä liistakkeita tai 

yksinäisiä pyöreitä ajarakeita, sarvivälke ja biotiitti niiden väliin 

sälö- ja suomurykelmiä, joitten sisään malmirakeet ja pyöristyneet 

titaniittirakeet ovat kasvaneet . Kapeammissa juovissa esiytyy sarvivälkekin 

pitkinä idiomorfisina sälöinä, jolloin kivilaji muistuttaa 

Naistekallion porfyriittiä pitäjän N-osassa . Juovat ovat täydellisesti 

sekoittuneet kvartsidioriittimaisten osien kanssa . Näiden kokoumus 

on : plagioklaasi An 3 , (suure koina tauluina ja tavallisesti zoisiittiutunutta 

ja serisiittiutunutta), mikrokliini, kvartsi, vi reä sarvivälke, 

biotiitti, penniini, titaniitti, apatiitti ja r u t i i 1 i-neulaset . Viimemainitut 

ovat kasvaneet ruskeatäplikkäitten biotiittilevyjen sisään 

sageniittisesti niin, että neulaset muodostavat n . 60° kulman keskenään 

(kuva 28) . Titaniittirakeita ja suurempia rutiilineulasia ympä-

öivät tummanruskeat pleokroiittiset kehät . Biotiitti on usein 001 

mukaan kasvanut yhteen kloriitin kanssa, joksi se muuten reunoiltaan 

tavallisesti vaihtuu . 

Gabrovyöhykkeet Kiuruveden SW-osassa . 

Suolammen eteläpuolella ja Kalliojärven tienoilla SW-Kiuruvedellä 

olevissa kapeissa NW-SE-suuntaisissa vyöhykkeissä kivilaji on pyrokseenirikasta 

sarvivälkegabroa tai gabrodioriittia, joka monessa 

kohden vaihtuu pyrokseenidioriitiksi . Vaikkakin kivilajit esiytyvät 

graniittigneissialueella, muistuttavat ne kaikin puolin botnialaisen 

alueen gabroj a j a selostetaan ne sen takia näiden yhteydessä . 

Kalliojärven NW-puolella olevan Patamäen-Ruokomäen vyöhykkeen 

kivilaji on jokseenkin tummanharmaata, keski- tai hiukan . 

karkearakeista diopsiidi-sarvivälkegabroa, jonka aineksina on plagioklaasia 

An 42An 47 , diopsiidia, sarvivälkettä ja biotiittia sekä hiukan 

kvartsia, rombista pyrokseenia ja malmirakeita . Pyrokseenirakeet 

ovat reunoiltaan muuttuneet sarvivälkkeeksi ; biotiittilevyt esiytyvät 

niitten ja plagioklaasirakeiden rajoilla, missä ne ovat kasvaneet yhteen 

kvartsirakeiden ja sarvivälkesälöjen kanssa . Makroskooppisesti 

sarvivälke, pyrokseeni ja kiille esiytyvät kivilajissa tasaisesti jakautuneina 

tummina täplinä. Rakenne on massamainen tai heikosti 

rinnakkaisrakenteinen . 

Kalliojärven SE-puolella kivilaji on karkearakeista sarvivälkegabrodioriittia, 

johon plagioklaasi ja kvartsi muodostavat vaaleanharmaita 

tai punertavia raerykelmiä . 

Suolammen eteläpuolella olevassa monihaaraisessa alueessa vallitsee 

kellertävän tummanharmaa pyrokseenigabro . Suolammen 

talon SW-puolella vaihtelee karkearakeinen gabro ja hienorakeinen 

diabaasi keskenään . Kivilajeissa on runsaasti malmirakeita . Noin 

2 km Suolammen S-puolella on gabron j a keskirakeisen sarvivälkedioriitin 

eruptiivibreksiaa, jossa gabro eriytyy suurehkoina dioriittisuonien 

lävistäminä murtokappaleina . Alueen S-päässä, Ikosenmäen 

NW-rinteessä, on hyvin muuttunutta dioriittia (ainekset : plagioklaasi, 

sarvivälke, diopsiidi, biotiitti, kloriitti, kvartsi, apatiitti ja malmirakeet) 

. 

Seudun gabrodioriitit muodostavat pahkumaisia juonia graniittigneissiin 

; niitä lävistävät vuorostaan ruskeanharmaa pyrokseenidioriitti 

ja -granodioriitti, punertava graniittiapliitti ja pegmatiitti . 

Murrokkomäen S-päässä olevassa pienessä kalliossa on porfyyrimaista 

pyrokseenidioriittia, joka sisältää lukuisia hienorakeisia tummia 

murtokappaleita . Nämä ovat kokoumukseltaan jokseenkin samanlaatuisia 

kuin lävistävä karkearakeisempi dioriitti . Viimemainitussa 

plagioklaasi (An 32An 38) muodostaa suurehkoja vyöhyke- 

102-31 

1 05 

14

1 0 6 

Takenteisia rakeita, joissa on paikoin antipertiittisiä mikrokliiniläikkiä; 

murtokappaleissa on rakenne autallotriomorfinen . Kummassakin 

kivilajissa diopsiidi esiytyy pyöristyneinä rakeina, jotka ovat 

muiden tummien ainesten kanssa tasan jakautuneet kivilajimassaan . 

Pienempiä gabroesiytymiä on Nivalassa, Toholammella 

ja Reisjärvellä . Tummaa ofiittirakenteista diabaasia on 

Rautojan W-puolella, Nivalan kirkolta NNW päin . Jakoistenkalliossa 

Nivalan ja Sievin rajalla on karkearakeista gabroa, jota turmaliininpitoiset 

kvartsija pegmatiittisuonet lävistävät paikoin . Kinareenkallioissa, 

lasketun Haarajärven S-puolella (kartta-alueen länsirajalla) 

Toholammella, tavataan hienotai keskirakeista sarvivälkegabroa . 

Reisjärvellä on lasketun Kalajanjärven SE-rannalla olevassa 

lahdessa kahdessa kalliossa pienitai karkearakeista gabroa, jossa on 

pieniä pyriitti- ja kuparikiisurakeita . Pienirakeinen kivilaji on sarvivälkediabaasia 

; sen ainekset ovat plagioklaasi An 65 , jokseenkin väritön 

ruskeahko sarvivälke (c : y = 18°, y-a = 0 .031, opt . luonne -), 

biotiitti, malmirakeet j a apatiitti . Sarvivälke muodostaa leveäsälöisiä 

ryhmiä plagioklaasikiteiden väliin . Reisj ärven E-osassa on karkearakeista 

gabroa Valkiaisen W-puolella ja Partasen E-puolella . 

)1ORIITTIA JA KVARTSIDIORIITTIA . 

Alueen dioriitit esiytyvät samoilla seuduilla kuin gabrokivilajit 

ja ovat useimmiten läheisessä yhteydessä näitten kanssa . Kiuruveden 

gabrodioriitit, joista edellisen luvun lopussa mainittiin, edustavat 

esim . gabrojen ja dioriittien välimuotoa . Dioriittien pääainekset ovat 

plagioklaasi An 2 An 35 , biotiitti, sarvivälke ja kvartsi ; lisäaineksina 

on ilmeniittiä, titaniittia (leukokseenia), magnetiittia ja apatiittia ; 

muuttumistuloksina on epidoottia, serisiittiä ja kloriittia . Kvartsimäärä 

vaihtelee sangen paljon ; se on varsinaisissa dioriiteissa pienin 

ja kvartsidioriiteissä suurin lähestyen usein plagioklaasin määrää . 

Samoin vaihtelee biotiitin ja sarvivälkkeen keskinäinen määrä, 

mutta on kuitenkin useimmissa tapauksissa likimmiten yhtäsuuri . 

Pyrokseenidioriiteissa on sarvivälkkeen sijasta diopsiidia . 

Dioriitteihin luetaan tässä Nigglin mukaan ne kalkkialkaalisarjan 

kivilajit, joissa alk-luku vaihtelee 10-20, si vaihdellessa n . 

140-220 . K 20 : (K 20 + Na 2 0) eli k on noin 0 .20-0 .40 . Kalimaasälpää 

on siis varsinaisissa dioriiteissa yleensä vähän ja runsaimmin 

vain välimuodoissa, jotka lähestyvät mikrokliinigranodioriitteja . 

Kartta-alueen NW-osassa Saloisissa, Pyhäjoella, Mersjärvellä, 

Alavieskassa ja W-Oulaisissa dioriitit ovat yleensä epähomogeenisiä, 

pienirakeisia, tummanharmaita-harmaita kivilajeja, joissa on sul-

107 

keumina plagioklaasigneissejä, metamorfisia gabroja, amfiboliittejä, 

uraliitti- ja plagioklaasiporfyriittejä, ja joita granodioriitti- ja mikrokliinigraniittisuonet 

lävistävät . Ne ovat milloin massamaisia, milloin 

puristusliuskeisia tai juovikkaita happamampien erittymien tai 

intrusioiden takia . 

Saloisten ja Polusjärven välisellä seudulla Pyhäjoella on laajoilla 

aloilla vallitsevana kivilajityyppinä hienorakeinen liuskeinen 

dioriitti, jota punainen mikrokliinigraniitti paikoin lävistää . Kivilaji 

on uudestikiteytymisen takia saanut granoblastisen rakenteen . 

Ainekset ovat oligoklaasi An 30 , kvartsi, vihreä sarvivälke, biotiitti, 

apatiitti, titaniitti, ilmeniitti ja epidootti . Raesuuruus on keskimäärin 

0 .2-0 .5 mm . Plagioklaasirakeet ovat epäselvästi hammaslaitaisia; 

sarvivälke muodostaa kapeita sälöjä, jotka ovat yhtäsuurien 

biotiittisuomujen kanssa kasautuneet hajallisiksi rykelmiksi 

vaaleampien ainesten väliin . 

Pyhäjoen alajuoksun varrella Oulaisissa ja Merijärvellä esiytyvät 

dioriittiset kivilajit ovat k v a r t s i d i o r i i t t e j a . Ne ovat 

yleensä pienirakeisia, selvästi puristusliuskeisia j a muodostavat kerrosten 

suuntaisia konkordanttisia intrusioita seudun plagioklaasigneisseihin, 

joista ne sisältävät lukuisia epäselvästi rajoittuneita 

(resorboituneita) murtokappaleita . Kivilajeja lävistävät sekä tasarakeinen 

että porfyyrinen graniitti ja näitä taas vuorostaan pegmatiittijuonet 

. Plagioklaasin anortiitinpitoisuus vaihtelee dioriiteissa 

An30An 35 ; sekä albiitti- että perikliinikaksoismuodostus on plagioklaasirakeissa 

näkyvissä . 

Hyvin liuskeisissa dioriiteissa, joita tavataan esim . n . 2 3 km 

Pyhäjoen SW-puolella Oulaisten ja Merijärven rajalla, sarvivälkesälöt 

ja biotiittisuomut ovat kasautuneet liuskeisuuden suuntaisiksi 

läikiksi tai juoviksi . Monisärmäiset, hammaslaitaiset oligoklaasirakeetkin 

ovat näissä venyneet samaan suuntaan. Vähemmin puristuneissa, 

esim . Simunanniemen SE-puolella W-Oulaisissa, oligoklaasi 

muodostaa paikoin 2-4 mm suuruisia taulunmuotoisia hajarakeita, 

jotka kuitenkin ovat järjestyneet makroskooppisesti selvästi 

näkyvän rinnakkaisrakenteisuuden suuntaan . Apatiitti on ensimmäiseksi 

kiteytynyt mineraali ; se esiytyy esim . idiomorfisina rakeina 

leukokseenirenkaitten ympäröimissä ilmeniittiläikissä . Korkeakosken 

j a Kortteen W-puolella W-Oulaisissa olevia, verrattain emäksisiä 

dioriittimaisia kivilajeja voidaan pitää gabrojen ja hornblendiittien 

happamampina differentiatioina ; ne vaihtuvat nimittäin näiksi 

plagioklaasinpitoisuuden vähentyessä . 

Merijärvellä on puristusliuskeisia dioriitteja Viirelän N-puolella, 

\ -ahvamaan S-puolella, Salmelan tienoilla (4-5 km kirkolta SE) ja

1 08 

Pyhälän S-puolella (n . 5 km kirkolta N) . Kivilajin pääaineksina on 

plagioklaasia An 3 ö An 35 j a sarvivälkettä sekä hiukan biotiittia ja, 

kvartsia ; lisäaineksina on ilmeniittiä, titaniittia, apatiittia ja pieniä 

z i r k o o n i-rakeita, joita havaittiin useissa hijeissä . Salmelan kohdalla 

kivilaji on m i g m a t i i t t i m a i s t a ; siinä on linsseiksi tai 

kiemurteleviksi juoviksi venyneitä, sekä uraliittista sarvivälkettä 

sisältäviä että liuskemaisia fragmentteja ja eri suuntiin kulkevia 

harmaita granodioriittisuonia . Rapautuneilla kalliopinnoilla näkyvät 

poimuttuneet uraliittirikkaat juovat selvästi . Nämä eroavat 

dioriittisista osista siinä, että niissä on vähemmän kvartsia, plagioklaasi 

on An-rikkaampaa (An 35 ) ja sarvivälke muodostaa lähes 5 mm 

pitkiä ja 2 3 mm leveitä hajarakeita . 

Migmatiittistä kivilajia tavataan yleensä sarvivälkegranodioriittialueiden 

rajoilla, esim . 5 km Merijärven kirkolta S päin . Kivilajin 

vaaleissa juovissa on täällä runsaasti vihreänharmaata oligoklaasia, 

tummissa osissa havaittiin pieniä granaatteja . 

Alavieskan E-osassa dioriitit ovat samanlaatuisia kuin Merijärvellä 

. Ne ovat pienirakeisia ja liuskeisia ; plagioklaasi on oligoklaasia 

An 25-An 32 ja sarvivälke tavallista pleokroiittista sarvivälkettä 

(kellertävää-sinivihreää) . Sarvivälkegranodioriitin rajalla Someron 

talon S-puolella kivilaji sisältää jonkunverran mikrokliinia . 

Oligoklaasirakeet ovat keskeltä saussuriittiutuneita ja sarvivälke 

muodostaa 2 3 mm pituisia, reunoiltaan kvartsija plagioklaasirakeiden 

kanssa yhteenkasvaneita sälöjä, jotka ovat paikoin keskeltä 

vaaleampia pyrokseenijäännösten takia . Nämä ovat c-akselin suuntaan 

kasvaneet yhteen sarvivälkkeen kanssa . 

Ylivieskan 1\T-osassa olevat dioriitit liittyvät Alavieskan kvartsidioriitteihin 

. SE päin ne rajoittuvat uraliitti-plagioklaasiporfyriitteihin, 

joitten pohjamassaa esim . pitäjänrajalla Someron ja Hautamäen 

välillä esiytyvä hieno-pienirakeinen dioriitti kokoumukseltaan 

hyvin paljon muistuttaa . Ne ovat siis tästä päättäen peräisin 

samasta magmasta, vaikka pintaeffusiivi on aikaisemmin jähmettynyt 

kuin syväkivilaji ja saattaa siis esiytyä murtokappaleina jälkimäisessä . 

Noin 0 .5 km Kekanjärven S-puolella N-Ylivieskassa kvartsidioriitti 

on massamaista ja kokoumukseltaan emäksisempää kuin 

edellä mainituissa vyöhykkeissä . Ainekset ovat plagioklaasi Ansa 

-An 45 , kvartsi, biotiitti, sarvivälke, titaniitti (leukokseeni), ilmeniitti, 

apatiitti ja epidootti . Plagioklaasi muodostaa taulunmuotoisia 

vyöhykerakenteisia kiteitä (valonsammutus reunoilla _I - MP 18° 

= An 35 , keskellä 26° = An 45 ), biotiitti ja sarvivälke täpliä, joihin 

malmirakeet ovat tavallisesti sijoittuneet . Kivilaji lähestyy laadultaan 

kvartsigabroja .

10 9 

Latvalankalliot, n . 2 km Latvakoskelta NW päin ja n . 5 km Ylivieskan 

kirkolta SSE, ovat hyvin puristusliuskeista k v a r t s id 

i o r i i t t i p o r f y r i i t t i ä, joka on laadultaan gneissimäistä ja 

sisältää paikoin liuskemurtokappaleita . Ainekset ovat oligoklaasi, 

kvartsi, vaalea sarvivälke, biotiitti, kloriitti (penniini), epidootti, titaniitti 

ja apatiitti . Näistä oligoklaasi ja kvartsi esiytyvät linssimäisiksi 

raerykelmiksi litistyneinä hajarakeina . Oligoklaasirakeet ovat 

hyvin muuttuneita, serisiittiutuneita ja zoisiittiutuneita . Kvartsirakeilla 

on lujasti unduloiva valonsammutus . Pohjamassa on hienorakeista 

vaaleitten ja tummien ainesten seosta . Liuskeisuussuuntaan 

lävistävät kivilajia luisupinnat ja ruhjeraot, joita penniini, vaalea 

sarvivälke ja muodoton epidootti täyttävät . Penniinisuomuryhmissä 

on paikoin ruskeita biotiittiläikkiä . Poikittaisia hienoja rakoja täyttää 

epidootti . Kivilaji on siis lujasti d y n a m o ni e t a m o r f o s o itunutta 

. 

Haapajärven SE-puolella olevassa vyöhykkeessä Haapavedellä 

kivilaji on pieni keskirakeista, rinnakkaisrakenteista tai massamaista 

kvartsidioriittia . Kivilaji on jokseenkin sarvivälkerikasta ; 

ainekset ovat plagioklaasi An 35 An 40 , vihreä sarvivälke, biotiitti, 

mikrokliini, epidootti ja kloriitti, sekä lisäaineksina apatiitti, ilmeniitti, 

titaniitti j a kiisurakeet . Plagioklaasi esiytyy paikoin pieninä 

hajarakeina, jotka ovat taulunmuotoisia ja vyöhykerakenteisia . Sen 

muuttumistuloksena on jokseenkin lujasti kahtaistaitteista epidoottia 

(kliinozoisiittia) . Apatiittia on kivilajissa yleensä runsaasti . 

Samanlaatuista dioriittia on pienillä aloilla Pienen ja Ison Vatjusjärven 

itäpuolella, Haapaveden kirkonkylästä etelään . Lisäaineksien 

joukossa näkee kivilajissa titaniitti- ja zirkoonirakeita, joita pleokroiittiset 

kehät ympäröivät siellä, missä ne ovat kasvaneet biotiittisarvivälkerykelmien 

sisään . 

Haapaveden S-osassa Mäkikankaan tienoilla olevan vyöhykkeen 

kivilaji on pieni- ja tasarakeista, tyypillistä dioriittia . Tällaista 

verrattain puhdasta tummanharmaata dioriittia on esim . n. 3 km 

Mäkikankaan SE-puolella Karsikaskylässä . Se halkeilee vaakasuoria 

rakoja myöten 0 .5 m paksuiksi lohkareiksi ja sitä on käytetty rakennuskivenä 

. Gneissi- ja leptiittialueiden rajoilla on dioriitissa sitävastoin 

lukuisina murtokappaleina näitä kivilajeja . Sulkeumat esiytyvät 

kivilajissa tummina läikkinä tai juovina . Lävistävinä suonina 

on dioriitissa paikoin vaaleata graniittiapliittia . 

Dioriitin suhteista Haapaveden karkearakeiseen porfyyrimäiseen 

graniittiin mainittakoon, että tämä esim . kirkonkylän N-puolella 

sisältää fragmentteina granodioriittiporfyyriä ja tummaa kvartsidioriittiporfyriittiä 

. Laukkalan NE- j a ENE- sekä Pirnesj ärven W-

1 10 

puolella NW-Haapavedellä esiytyviä dioriittejä lävistää samantyyppinen 

karkearakeinen graniitti . Dioriitin ja gneissigraniitin rajasuhteista 

ei ole suoranaisia havaintoja, vaan kivilajit näkyvät rajoilla 

vaihtuvan toisiinsa . 

Kärsämäen pitäjän N-osassa gabroalueen jatkona olevassa vyöhykkeessä 

dioriitti on pieni-keskirakeista kvartsidioriittia, joka on 

monessa kohden liuskeista ja gneissimäistä . Sitä lävistävät porfyyri 

graniitin rajoilla punertava porfyyrigraniitti, graniittiporfyyri ja vaalea 

apliitti . 

Pyhäjärvellä on laaja kvartsidioriittialue Komujärven SE-puolella, 

mistä se ulottuu SE päin Niinimäelle Kiuruveden pitäjään . Kivilaji 

on massamaista tai rinnakkaisrakenteista ja liuskeista . Massa 

maista keskirakeista kvartsidioriittia on Soijinmäessä ja Lintumäessä 

Komujärven S-puolella . Pääainekset ovat plagioklaasi An 32, kvartsi, 

sarvivälke ja biotiitti . Kivilaji on selvään puristunutta ; taulunmuo 

toiset plagioklaasikiteet ovat ruhjoutuneita, ja ruhjerakoja täyttävät 

hienorakeinen kvartsi, epidootti, biotiitti ja kloriitti . Dioriittia 

lävistää seudun karkearakeinen porfyyrigraniitti ja paikoin punainen 

muskoviitinpitoinen pegmatiitti, joka näkyy olevan nuorempi . 

Lintumäen talon NE-puolella on nimittäin suurehkoja kallioita, joissa . 

dioriittia lävistää mustanharmaa h i e n o r a k e i n e n m e t a - 

g a b r o jyrkkine r a j o i n e e n (vertaa postbotnialaisia juonikivilajia) 

; tätä lävistää vuorostaan punainen pegmatiittigraniitti 

kapeina suonina . 

Liuskeista dioriittia on Karvosenmäessä ja Lintuniemellä Komujärven 

SE-puolella sekä Säärimäessä Niinimäen E-puolella Kiuruvedellä 

. Se on viimemainitulla paikalla hienorakeista, hyvin liuskeista 

ja sisältää pieniä porfyyrisiä plagioklaasirakeita . Tätä 

kvartsidioriittiporfyriittiä lävistää pienirakeinen 

punertava graniitti monta metriä leveinä juonina . 

Pyhäjärven pitäjän E-osassa on maantien varrella, n . 5 km Kuusenmäeltä 

NNE (Äyhynmäellä ja Liittovuoren E-osassa), seudun liuskeisen 

postbotnialaisen graniitin j a leptiittivyöhykkeen välillä kapea 

dioriittivyöhyke . Kivilaji on pieni-keskirakeista biotiitti-kvartsidioriittia, 

joka vaihtuu W päin granodioriitiksi ja graniitiksi . Leptiittivyöhykkeen 

rajalla (E päin) dioriitti sisältää leptiittimurtokappaleita 

ja kumpaakin kivilajia lävistävät punaiset pegmatiitti ja 

apliittisuonet . 

Sievin pitäjän E-osassa ja Nivalan rajalla vallitsevat laajahkolla 

alueella metamorfiset dioriittiset kivilajit . Ne ovat vihreähkön 

tummanharmaita, hieno-keskirakeisia, sarvivälke- ja biotiittirikkaita, 

ja vaihtuvat monessa kohden gabrodioriiteiksi . Nivalan ra-

1 1 1 

j alla lävistää pieniporfyyrinen dioriitti seudun kiille- j a plagioklaasigneissejä 

ja muodostaa näiden kanssa d i o r i i t t i s i a m i g m at 

i i t t e j a, joita vaaleanpunainen graniittiapliitti sitäpaitsi lävistää . 

Sulkeumina on dioriiteissa siellä täällä uraliitti- ja plagioklaasiporfyriittej 

ä . 

P y r o k s e e n i d i o r i i t t i a . Paitsi graniittigneissialueella 

Sonkajärven SE-puolella Sonkajärvellä esiytyvää ja ennen selostettua 

pyrokseenidioriittia on samanlaatuista kivilajia tavattu Reisjärvellä 

Reisjärven N-puolella (Kiljanjärven E-puolella) . Kivilaji on jokseenkin 

karkearakeista, tummaa ja porfyyrimäistä . Pää-aineksina on 

plagioklaasia An 35 , diopsiidia ja hiukan mikrokliinia antipertiittisinä 

läikkinä plagioklaasissa ; sitäpaitsi se sisältää vähän kvartsia, biotiittia, 

kloriittia, apatiittia ja malmirakeita (magnetiittia) . Diopsiidi 

on makroskooppisesti kellertävän tai ruskeahkon tummanharmaata ; 

hijeessä se näkyy muodostavan plagioklaasirakeiden väliin lähes 

2-3 mm pituisia repaleisia raerykelmiä, joissa on sisäänkasvaneita 

malmi- ja apatiittirakeita . Malmirakeet ovat kuitenkin useimmiten 

säännöttömän muotoisia ja niitä ympäröi niihin kiinnikasvanut 

vihreä pleokroiittinen kloriitti ja ruskea biotiitti, jotka esiytyvät 

täplinä diopsiidirakeiden reunoilla. Kloriittia ja biotiittia tavataan 

siis vain malmirakeiden yhteydessä diopsiidi- ja plagioklaasirakeitten 

välillä . 

TASARAKEISIA GRANODIORIITTEJA . 

Sarvivälkegranodioriitteja . Oulaisten pitäjän Sja 

SW-osissa, Pyhäjoen ja Saloisten E-, Merijärven SE- ja Alavieskan 

NE-osissa tavataan laajoilla aloilla kivilajia, jota voidaan kutsua 

mikrokliini-sarvivälkegranodioriitiksi . Kivilaji 

on keskirakeista, punertavanharmaata tai harmaata . Se on 

milloin massamaista, milloin juovikasta ja kokoumukseltaan jokseenkin 

vaihtelevaa siihen sulkeutuneitten ja osaksi sulautuneitten emäksisten 

ja gneissimäisten murtokappaleitten takia . Ainekset ovat oligo 

klaasi (tavallisesti An 20An 30 ), mikrokliini, kvartsi, biotiitti ja sarvivälke; 

lisä-aineksena on kivilajissa titaanirautamalmia, titaniittia, 

leukokseenia, apatiittia ja zirkoonia ; muuttumistuloksina serisiittiä, 

kloriittia ja epidoottia . Rakenne on usein heikosti porfyyrinen . 

Oligoklaasi muodostaa särmikkäitä taulunmuot-)isia tai lyhyitä pilarinmuotoisia 

kiteitä, jotka ovat usein vyöhykerakenteisia ja saussuriittiutuneita 

. Mikrokliini on ristikkorakenteista, tavallisesti pertiittistä, 

ja esiytyy allotriomorfisena plagioklaasia vastaan . Se sisältää usein 

pieniä oligoklaasiläikkiä . Sitä tavataan sitäpaitsi antipertiittisinä 

läikkinä oligoklaasissa . Sarvivälke on tavallisesti tummanvihreätä .

1 1 2 

Malmirakeet ovat säännöttömän muotoisia ja niitten ympärille ovat 

muut värilliset mineraalit kasautuneet . Kvartsi on viimeiseksi kiteytynyt 

aines . 

Mikrokliini-sarvivälkegranodioriitit lähestyvät kokoumukseltaan 

al-, fm- ja c-lukuihin nähden kvartsidioriitteja, alkaalinpitoisuuteensa 

nähden (alk 16-24) taas tavallisia granodioriitteja, joiksi ne vaihtuvatkin 

. Kalimäärä on jokseenkin suuri (k 0.42-0 .46, poikkeustapauksissa 

pienempi) ja si-luku vaihtelee n . 195-260 . Tavallisesti 

se on kuitenkin verrattain suuri n . 245-260 . 

Oulaisissa mikrokliini-sarvivälkegranodioriitit ulottuvat Vaikonojan 

uraliitti- ja plagioklaasiporfyriittialueitten pohjoispuolelta NW 

päin Pyhäjoelle yhtyen täällä joen N-puolella olevaan Kastarin- 

Honganpuhdon alueeseen . Emäksisten kivilajien rajoilla granodioriitti 

on hienorakeisempaa, sarvivälkerikkaampaa, ja siinä on lukuisina 

murtokappaleina erilaisia tummia kivilajeja . Erittäin runsaasti nähtiin 

niitä Kankaanpään S-puolella, n . 2 .5 km Räsyltä SSE päin . 

Täällä oli granodioriitissa m . m . suurehko konglomeraattimurtokappale 

. Granodioriittia lävistävät paikoin suonina porfyyrigraniitti ja 

vaalea graniittiapliitti . Muuten se vaihtelee laadultaan sangen paljon 

; se on milloin vaaleampaa, maasälpärikasta, milloin tummempaa, 

biotiitti- ja sarvivälkerikasta . 

Kastarin ja Honganpuhdon välillä kivilaji vaihtuu jokseenkin 

mikrokliiniköyhäksi biotiitti-sarvivälkegranodioriitiksi, joka on paikoin 

pieniporfyyristä . Porfyyrisen kivilajimuunnoksen pohjamassa 

on tummaa, biotiittirikasta . 

Oulaisten mikrokliini-sarvivälkegranodioriiteista on tehty useita 

analyysejä, jotka tässä esitetään : 

Mikrokliini-sarvivälkegranodioriittia Kaistanmäeltä, S-Oulainen . 

Anal . E . Mäkinen : 

Si0 2 TiO 2 A1 20 3 Fe 20 3 FeO MgO CaO Na 20 K20 H 20 S :a 

60 .os 0 .80 14 .99 0 .18 5 .84 4 .03 5.58 2 .84 3 .56 1 .24 99 .1-4 

Mol . luvut : 0 .996 0 .o 1 o 0 .147 0 .oo 1 0 .o81 0 . 1 oo 0 .100 0 .046 0 .038 0 .069 

Nigglin luvut: si 193, ti 1 . 9 1 al 28 . 5, fm 35 . 5, c 19. 5, alk 16 . 5 k 0 . 4 5, mg 0 . 5 5, c/fin 0 . 5 5 14 

qz = + 27 


Oligoklaasia An 25 44, mikrokliiniä 16, biotiittia 14, sarvivälkettä 14, 

kvartsia 12 % . 

Mikrokliini-sarvivälkegranodioriittia n . 0 .5 km W päin Kosken 

talosta, N-Oulainen . Anal . E. Mäkinen :

Si0 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 203 FeO MgO CaO Na 20 K 20 H 2 O S :a 

;) 64 .58 0 .60 15 .61 0 .28 5 .02 1 .so 4 .06 3 .15 4 .12 0 .60 99.82 

3101 . luvut : 1 .071 0 .008 0 .153 0 .002 0 .070 0 .045 0.072 0 .051 0 .044 0 .033 

Xigglin luvut : si 245, ti 1 . s 1 al 35, fin 27, c 16 . s, alk 21 .5 ~ k 0 . 46, mg 0 . 38, c/fm 0 . 61 1 4 

qz = + 59 


113 

Oligoklaasia An 25 40, mikrokliiniä 19, sarvivälkettä 19, kvartsia 16, 

biotiittia 6 % . 

Biotiittigranodioriittia n . 1 .5 km Kastarista NE päin, W-Oulainen. 

Anal . E . Mäkinen : 

Si0 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 20 3 FeO MgO CaO Na 20 K 20 H 20 S:a 

0, 0 65 .48 0 .40 17 .19 0 .41 2 . so 2 . 25 3 .76 4 .22 1 .53 1 .26 99 .30 

1101 . luvut: 1 .086 0 .*005 0 .168 0 .003 0 .039 0 .056 0 .067 0 .068 0 .016 0 .070 

Nigglin luvut : si 259, ti 1 . 2 1 al 40, fm 24, c 16, alk 20 1 k 0. 19, mg 0 . 5 5, c/fm 0.6 6 14 

qz = + 79 

M.ineraalikokoumus : 

Oligoklaasia An28 51 . 3, kvartsia 26, biotiittia 10, kloriittia 5, mikrokliinia 

3, sarvivälkettä 3, titaniittia 1, malmia 0 . 7 % . 

Mikrokliinigranodioriittia n . 3 km Räsyllä SW päin, SW-Oulainen 

. Anal . E . Mäkinen . 

1 

1, 1 

, 

Si0 2 

66 .12 

Ti0 2 

1 .00 

A1 20 3 

15 .o6 

Fe 20 3 

0 .64 

FeO 

3 .95 

Mg0 

1 .72 

Cao 

3 .76 

Na 20 

3 .51 

K20 

3 .85 

1120 

0 .71 

S :a 

100 .s2 

MOI . luvut ( 

: 

Nigglinluvut : 

1 .097 0 .013 

si 261, ti 3 .1 

0 .147 

al 35, 

0 .004 0 .055 0 .043 0 .067 0 .057 0 .041 

fm 25 . 5, c 16, alk 23 .5 k 0 .42, mg 0 .41, 

0 .039 

c/fm 0 .63! 4 

qz = + 67 

Mineraalikokoulnus : 

Oligoklaasia An 20 44, kvartsia 21, mikrokliinia 17, biotiittia 11, sarvivulkettä 

7 % . 

Analyysit ovat järjestetyt nousevan si-luvun mukaan . Dioriitteja 

lähenee kokoumukseltaan enimmin Kaistanmäen kivilaji, jonka 

si-luku on pieni, fm- ja c-luvut suuremmat ja al- ja alk-luvut pienemmät 

kuin muitten . Kivilajin mikrokliininpitoisuus on kuitenkin 

suuri . Kastarin kivilaji lähenee taas kvartsidioriitteja . Toisissa 

mikrokliininpitoisuus on suuri ja ne edustavat varsinaista tyyppiä . 

Kosken talon W-puolella esiytyvä mikrokliinigranodioriitti on porfyyrigraniittialueella 

gabrovyöhykkeiden välillä ja on todennäköisesti 

syntynyt gabron assimiloitumisesta porfyyrigraniittiin (Mäkinen) . 

Vaikka porfyyrigraniitin ja granodioriittien raja Oulaisissa yleensä on 

jyrkkä, ovat tämänlaatuiset gabron ja porfyyrigraniitin välimuodot 

juuri näissä seuduin hyvin tavallisia (vertaa s . 94) . 

102 31 15

1 1 4 

Pyhäjoen ja Saloisten pitäjien mikrokliini-sarvivälkegranodioriitit 

ovat aivan samanlaatuisia kuin Oulaisten pitäjän . Kivilaji on 

yleensä rinnakkaisrakenteista, paikoin liuskeistakin . Aineksista oligoklaasi 

ja mikrokliini muodostavat 3-4 mm suuruisia taulunmuotoisia 

kiteitä, mikrokliini sitäpaitsi paikotellen lähes 8 mm suuria punertavia 

hajarakeita . Oligoklaasin An-pitoisuus vaihtelee An27 An30 . 

Biotiittia ja sarvivälkettä on kivilajissa usein melkein yhtä paljon 

(esim . Polusjärven kylän E-osassa Poikkeusjärven W-puolella) ja ne 

muodostavat siihen rinnakkain järjestyneitä pieniä tummia täpliä . 

Hijeessä näkee sarvivälkesälöjen sisässä joskus vaaleita, monokliinisen 

pyrokseenin jäännöksiä . Biotiitti ja sarvivälkerykelmät ovat 

muuten hyvin repaleisia ja niitten yhteydessä on runsaasti selvään 

kiteistä rautarikasta epidoottia (esim . Kauniskankaan talon E-puolella 

olevassa kivilajissa) . Apatiittia ja titaniittia on melkein yhtäpaljon 

. 

Seudun metamorfisten dioriittien rajoilla on granodioriitissa juovikkaisuuden 

suuntaisia gneissimäisiä murtokappaleita . Kivilajin 

juovikkuus johtuukin nähtävästi näitten assimiloitumisesta . Granodioriittia 

lävistää hienorakeinen punainen apliitti ja karkearakeinen 

pegmatiitti niin hyvin juovikkaisuuden suuntaisina kuin eri 

suuntiin risteilevinä poikittaisjuonina, joitten leveys vaihtelee muutamasta 

sentistä kymmeniin metriin . Huomattavaa on, että nämä 

juonikivilajit ovat aivan samoja kuin ne, jotka lävistävät seudun 

porfyyrigraniittia Polusjärven S- ja SW-puolella, ja siis mikrokliinigraniitteihin 

kuuluvia . 

Merijärven ja Alavieskan sarvivälkegranodioriitit ovat pienitai 

keskirakeisia ja ylimalkaan sarvivälkerikkaita . Väri vaihtelee punertavanharmaasta 

tummanharmaaseen . Paikotellen, esim . Kinturinkalliossa 

Saarilammen SE-puolella S-Merijärvellä, kivilaji on jokseenkin 

kvartsiköyhää (n . 5 % kvartsia) . Mineraalirakeet ovat yleensä 

pyöristyneitä, sarvivälkesälöt repaleisia ja suurehkoissa sälörykelmissä 

näkee siellä täällä värittömän monokliinisen pyrokseenin jäännöksiä 

. Kivilajia lävistää epäselvästi rajoittuneina juonina heikosti 

porfyyrinen graniitti . 

Ylivieskassa on heikosti porfyyrisiä mikrokliini-sarvivälkegranodioriitteja 

juonina liuskeissa ja liuskevyöhykkeiden rajoilla, esim . 

rautatieleikkauksissa aseman SW-puolella . Kivilaji on harmaata, 

keskirakeista ja yleensä lujasti puristunutta (liuskeista) . Ainekset 

ovat antipertiittinen oligoklaasi (n . An 25 ), kvartsi, mikrokliini, biotiitti, 

sarvivälke, apatiitti, titaniitti, zirkooni, epidootti ja kloriitti . 

Oligoklaasi muodostaa kivilajin hienorakeiseen pohjamassaan 2-4 

mm suuruisia taulunmuotoisia kiteitä, joissa on lukuisia pieniä mikro-

1 15 

kliiniläikkiä . Nämä ovat ristikkorakenteisia . Sarvivälke muodostaa 

0 .5-2 mm pituisia repaleisia sälöjä, joitten sisään on kasvanut kvartsija 

maasälpärakeita . Sitä on kivilajissa jokseenkin yhtäpaljon kuin 

biotiittia . 

Oligoklaasi- ja kvartsirikkaita sarvivälkegraniitteja, jotka muistuttavat 

kokoumukseltaan edellä mainittuja, tavataan vielä Marjamaan 

talojen tienoilla SE-Ylivieskassa ja Raatekallion aution talon 

kohdalla Ylivieskan ja Alavieskan rajalla . Kivilaji on edellisessä paikassa 

jokseenkin karkearakeista ja sisältää tasaisesti jakaantuneita 

mustia sarvivälkesälöjä ; jälkimmäisessä paikassa kivilaji on rinnakkaisrakenteista 

ja sisältää seudun metamorfisen uraliittiporfyriitin 

rajalla pitkiä ja kapeita sarvivälkegneissimäisiä sulkeumia, joita graniittisuonet 

taajaan lävistävät . 

Tuomikosken W-puolella NE-Ylivieskassa on pienellä alalla lujasti 

puristunutta porfyyrimäistä granodioriittia, jossa oligoklaasi 

(An25An 30 ) ja kvartsi esiytyvät 2-6 mm suuruisina silmäkkeinä . 

Kvartsia on kivilajissa vain vähän ; biotiitti ja sarvivälke ovat lujasti 

pleokroiittisia ja muodostavat repaleisia rykelmiä, jotka ovat reunoiltaan 

kasvaneet yhteen plagioklaasin kanssa . Suuremmissa niistä 

on vaalean pyrokseenin jäännöksiä . 

Sievin pitäjässä on sarvivälkegranodioriittia n . 2 .5 km Juurikka 

järven NW-puolella . Pää-ainekset ovat oligoklaasi, mikrokliini, 

kvartsi, tumma sarvivälke ja biotiitti . Sarvivälke muodostaa 1-8 

mm pituisia leveitä sälöjä, jotka esiytyvät kivilajissa joko yksitellen 

pieninä pilkkuina tai ovat kasautuneet siihen täpliksi ja juoviksi . 

Sellaisia melkein yksinomaan sarvivälkettä olevia kasaumia tavataan 

täydellisesti sulautuneitten liuskemurtokappaleitten yhteydessä . 

Myllylän kohdalla, n . 5 km Vihannin kirkolta WSW päin, on 

samallaista punaista mikrokliini-sarvivälkegranodioriittia kuin Pyhäjoen 

pitäjän E-osassa . Näihin kivilajeihin voidaan vielä lukea n . 3 

km Humastenjärven E-puolella Siikajoella esiytyvä gneissimäinen 

granodioriitti . 

Porfyyrigraniittialueiden reunaosissa gneissi- ja graniittigneissialueiden 

rajoilla tavataan usein tummia kiilleja sarvivälkerikkaita 

granodioriitteja . Tällaisia on esim . Hautajärven SW-puolella (Läävän 

talosta W päin) ja Rakkisen salmen eteläpuolella Rytkyjärven NEosassa 

Kiuruvedellä sekä Ison Lammunjärven NW-puolella Piippolassa 

. Samaa kivilajia on murtokappaleina porfyyrigraniitissa, mutta 

toisilla paikoilla se on läheisessä yhteydessä pyrokseenigranodioriittien 

kanssa . 

B i o t i i t t i g r a n o d i o r i i t t e j a . Jokseenkin tavallisia 

kivilajeja ovat alueella harmaat biotiittigranodioriitit eli oligoklaasi-

1 16 

biotiittigraniitit . Nämä eroavat sarvivälkegranodioriiteista oikeastaan 

vain siinä, että niissä on biotiittia enemmän kuin sarvivälkettä . 

Biotiittimäärä saattaa kuitenkin vaihdella hyvin paljon ja sen vähentyessä 

kivilaji vaihtuu biotiittigraniitiksi . Mikrokliinimäärän lisääntyessä 

syntyy granodioriitin ja mikrokliinigraniitin välimuoto . Eräissä 

granodioriiteissa plagioklaasi on albiittirikasta, ja kivilaji lähestyy 

tällöin natrongraniitteja tai -syeniittejä . 

Oulaisissa on bioriittigranodioriittia Kankaanpään NE-puolella 

(Räsyltä E päin) ja Räsyltä NW päin Hirsikoskelle ulottuvassa vyöhykkeessä 

. Kivilaji on pienitai keskirakeista ja ylimalkaan rinnakkaisrakenteista 

. Se vaihtuu monessa kohden sarvivälkegranodioriitiksi, 

paikoin taas hienorakeisiksi, väriltään punertavan harmaiksi 

apliittimaisiksi muunnoksiksi, jotka saattavat olla porfyyrimäisiakin . 

Gneissien ja leptiittien rajoilla on biotiittirikas tyyppi vallitsevana, 

emäksisten kivilajien rajoilla sarvivälkerikas . Oligoklaasin An-pitoisuus 

vaihtelee An 15An 25 . Kaikkialla granodioriitti lävistää seudun 

leptiittejä ja emäksisiä kivilajeja ja sisältää näistä lukuisia murtokappaleita 

. Täten on syntynyt oikeita migmatiittejakin, esim . Kankaanpään 

talojen NW-puolella, missä on sekä »vanhempaa» gneissin 

ja plagioklaasiporfyriitin seoskivilajia että »nuorempaa» edellisestä ja 

sarvivälkegranodioriitista muodostunutta migmatiittia . Kaikkia 

näitä lävistää vihdoin alueen porfyyrigraniitti, jossa ne esiytyvät 

migmatiittisina murtokappaleina . 

Haapaveden pitäjän W-osassa on pienitai keskirakeista rinnakkaisrakenteista 

granodioriittia 2 3 km Pyöriän S- ja SE-puolella 

. Kivilajin ainekset ovat oligoklaasi An 3o , kvartsi, mikrokliini 

ja mikrokliinipertiitti, biotiitti ja sarvivälke ; sitäpaitsi on hiukan apatiittia, 

zoisiittia ja epidoottia . Plagioklaasi muodostaa jokseenkin 

selvästi idiomorfisia, 2-4 mm suuruisia taulunmuotoisia kiteitä, 

mikrokliini taas pienempiä pyöreitä rakeita . Näiden rajoilla on paikoin 

myrmekiittimuodostuksia, jotka ovat mikrokliinissa pienten 

biotiittisuomujen yhteydessä . Maasälpien välit täyttää hienorakeinen 

plagioklaasista, kvartsista, kalimaasälvästä ja tummista aineksista 

muodostunut ainejoukko . Oligoklaasirakeissa näkyy selvästi 

albiitti- ja karlsbaderkaksoismuodostus ja niissä on usein antipertiittisiä 

mikrokliiniläikkiä . Sarvivälke muodostaa paikoin lähes 3 

mm pitkiä sälöjä . 

Samallaista, mutta kokoumukseltaan melkein kvartsidioriittista 

kivilajia on n . 3 km Pyöriän E-puolella . Se on puristunutta ja biotiittisuomut 

usein selvästi taipuneita . 

Kaarlonkalliossa Settijärven E-puolella ja Saarelasta NW päin 

järven NW-puolella Haapajärvellä on lujasti puristunutta mikrokliini-

1 17 

granodioriittia, jonka pääainekset ovat mikrokliinipertiitti, oligoklaasi, 

kvartsi ja ruskea, lujasti pleokroiittinen biotiitti ; lisäaineksena 

on ilmeniittirakeita, joita leukokseenirenkaat ympäröivät . Plagioklaasirakeissa 

näkyy vyöhykerakennetta ; keskikohta on niissä Anrikkaampi 

(An 35 ) kuin reunavyöhyke (An 25 ) . Ne ovat hyvin muuttuneita 

ja sisältävät muskoviittia, kloriittia ja epidoottia, ja ovat yleensä 

pienempiä kuin mikrokliinirakeet, joitten reunoilla ne esiytyvät 

hienorakeisen kvartsin ohella . 

Pyhäjärven pitäjän W-osassa on Kuonajärven SE-puolella soikeassa 

alueessa, joka idässä rajoittuu Murtomäen, Hoikan ja Ruunalan 

leptiitti- ja porfyriittialueeseen, hiukan erilaatuista mikrokliinigranodioriittia 

. Kivilaji on puristunutta ja hyvin metamorfista ; sen 

ainekset ovat melkein täydellisesti muuttunut (saussuriittiutunut) 

plagioklaasi An 1zAn 18 , mikrokliini, kvartsi, biotiitti, sarvivälke, 

epidootti, kloriitti ja serisiitti ; lisä-aineksina on apatiittiä, ilmeniittiä 

ja leukokseenia . 

Plagioklaasirakeet ovat muuttuneet epidoottia, zoisiittia ja serisiittiä 

sisältäväksi ainejoukoksi, ja ovat siis alkuaan olleet An-rikkaampia 

; kvartsi muodostaa niiden ja mikrokliiniläikkien väliin 

hienorakeisia rykelmiä, joilla on hyvin unduloiva valonsammutus ja 

joitten yhteydessä on repaleisia, kvartsin ja maasälpärakeitten kanssa 

yhteenkasvaneita kiilleja sarvivälkeläikkiä . 

Tällaista kivilajia on esim . Väätin talon E-puolella . Se on makroskooppisesti 

keskirakeista, massamaista ja jokseenkin vaaleanharmaata 

. Sitä lävistää hienorakeinen punainen graniittiapliitti 

yleensä sangen jyrkkärajaisina juonina . Porfyriittivyöhykkeen rajalla 

Hoikankalliossa ja Ruunalan ja Itämäkien välillä kivilaji on 

vielä enemmän puristunutta ja liuskeentunutta, ja muistuttaa kokonmukseltaan 

kali-natrongraniitteja tai unakiitteja . Plagioklaasi on 

täydellisesti zoisiittiutunut ja albiittiutunut (An3An 15 ), kiillettä 

ja sarvivälkettä puuttuu, mutta näiden sijasta on penniiniä ja epidoottia 

suurehkoina rykelminä plagioklaasija kvartsiläikkien välillä . 

Ainekset ovat järjestyneet liuskeisuuden suuntaan ; kvartsin ja epidootin 

täyttämät ruhjeraot lävistävät kivilajia . 

Tämänlaatuista kivilajia on esim . Hoikankalliossa, jossa sitä 

lävistävät lukuisat kvartsisuonet ; se on täällä kosketuksessa tiiviin 

tummanharmaan leptiitin kanssa ja granodioriitti näkyy rajalla tunkeutuvan 

suonina leptiittiin . Valkiaislammen SE-puolella, n . 1 km 

Ruunalasta NW päin, kivilaji on kalirikkaampaa ja pieniporfyyristä . 

Pää-aineksena on mikrokliinipertiitti ja sen jälkeen saussuriittiutunut 

plagioklaasi, kvartsi, vihreä biotiitti, epidootti, muskoviitti ja 

malmirakeet . Epidootti, kvartsi ja kiillemineraalit täyttävät verkko--

1 1 8 

maisesti monihaaraisina hienorakeisina juovina maasälvissä ja niiden 

välillä olevia rakoja ja ruhjevyöhykkeitä . Mikrokliini esiytyy kivilajissa 

lähes 6-8 mm suuruisina hajarakeina ; kivilajin väri on punertavan 

harmaa . 

Samanlaatuista kivilajia on Kokkokankaalla Särkijärven talon 

N-puolella, Pyhäjärveltä n . 10 km NE päin . Omituista on, että kivilajia 

lävistävät kaikilla näillä paikoilla halkeamien täytteinä olevat 

emäksiset juonet (vert . lukua : postbotnialaisia juonikivilajeja) . 

KALI-NATRONSYENIITTIÄ JA UNAKIITTIÄ . 

Merijärvellä, Oulaisissa ja Haapavedellä, siis vyöhykkeessä, joka 

suunnilleen seuraa Pyhäjoen laaksoa, tavataan siellä täällä kali- ja 

natronrikkaita graniittimaisia tai syeniittimäisiä kivilajeja . Näissä 

vaihtelee alkali-, kalkki- ja SiO 2 -määrä sangen paljon . Nigglin k- ja 

mg-arvojen suhde (ks . unakiittejä) osoittaa kivilajien kuitenkin eroavan 

kalkki-alkalisarjan magmoista ja lähestyvän natron-kalisarjan 

magmoja . Geologiseen purkaus- ja jähmettymisjärjestykseen nähden 

ne ovat hiukan nuorempia kuin kvartsidioriitti ja biotiitti-sarvivälkegranodioriitti, 

mutta vanhempia kuin porfyyrigraniitti, pyrokseenigraniitti 

ja mikrokliinigraniitti . Ne esiytyvätkin usein näiden kivilajiryhmien 

välillä ja rajoilla . 

Syeniittigraniittia ja kali-natron .syeniitt 

i ä . Merijärven pitäjän NE-osassa on Pahkasalon tien varrella liuskeista, 

pienitai keskirakeista mikrokliini-kvartsisyeniittiä . Tämän 

ainekset ovat mikrokliini ja mikrokliinipertiitti, oligoklaasialbiitti 

An 12 , kvartsi, sarvivälke, biotiitti ja hematiitti . Maasälpä- ja kvartsirakeet 

ovat särkyneet pieniksi monisärmäisiksi rakeiksi (0 .1-0.4 mm 

suuruisia) . Plagioklaasi on punaisenruskeata siihen erittyneen hienon 

hematiittiaineksen takia . Samoin biotiitti ja sarvivälkekin ovat hyvin 

tummia ja melkein läpinäkymättömiä hematiittihiukkasten takia . 

Ainoastaan mikrokliini on puhtaampaa, läpinäkyvää . Sarvivälke 

muodostaa rinnakkaisia täpliä tai lyhyitä juovia ja kvartsi paikoin 

liuskeisuuden suuntaisia läikkiä tummaan, ruskeanpunaiseen maasälpärikkaaseen 

pohjamassaan . 

Noin 1 km Merijärven kirkolta pohjoiseen on maantien varrella 

porfyyrigraniitin ja dioriitin rajalla samanlaatuista, mutta kvartsitonta 

k a 1 i-n a t r o n s y e n i i t t i ä . Tämä sisältää edellämainittujen 

ainesten ohella vielä hiukan kloriittia ja rautahohdesuomuja . 

Aineksiin on sekoittunut runsaasti punaisenruskeaa hematiittitomua . 

Kivilaji on jokseenkin karkearakeista, tumman punaisenruskeata . 

Siinä on juonimaisina kohtina hienorakeista graniittia ja porfyyrigraniittia, 

ja sulkeumina dioriittia, jota graniitit lävistävät .

1 1 9 

Kvartsinpitoista kali-natronsyeniittiä on havaittu kartta-alueen 

länsirajalla kahdessa paikassa, nimittäin maantien varrella Pyhäjoen 

ja Saloisten pitäjien rajalla ja Polusjärven tien varrella, n . 1 km Ojan 

talosta itään . Kivilaji on harmaata tai punertavanharmaata, massamaista 

tai rinnakkaisrakenteista ja muistuttaa hiukan unakiittejä . 

Sen kokoumus on jokseenkin samanlaatuinen kuin edellämainittujen 

syeniittien, mutta se sisältää sitäpaitsi jokseenkin rautarikasta epidoottia 

sekä vihreätä sarvivälkettä ja kloriittia . Epidootti eriytyy 

pienikiteisinä raerykelminä hajallisten sarvivälke- ja kloriittikimppujen 

yhteydessä . Epidoottia ja serisiittiä on sitäpaitsi muuttumistuloksina 

suurehkojen plagioklaasirakeiden keskusosissa . Lisä-aineksina 

on kivilajissa paikoin titaniittia, apatiittia ja hematiittia . 

Noin 4 .5 km Jylhänkankaan SE-puolella Kaakkois-Paavolassa 

on porfyyrigraniitin rajalla paikotellen samanlaatuista, mutta kvartsiköyhää 

punaista porfyyrimäistä syeniittiä . Tämä vaihtuu metabasiitin 

rajalla hienorakeiseksi kali-natronsyeniitiksi, jossa tummat 

ainekset ovat järjestyneet epäselviksi vihreänharmaiksi juoviksi ja 

jota porfyyrigraniitti lävistää . 

Noin 6 km Oulaisista WNW päin on Honganpuhdon (Mattilan) 

talon N-puolella pienellä alalla punaista massamaista kali-natronsyeniittiä 

. Tämän ainekset ovat albiitti An 5 , mikrokliini, rautarikas 

epidootti, vaaleanvihreä kloriitti, tavallinen vihreä sarvivälke, väritön 

sarvivälke, magnetiitti, titaniitti, hematiitti ja apatiitti . Kivilajia 

voi siis kutsua sarvivälke-unakiitiksi . Se on selvästi 

puristunutta ja albiitin kaksoisviirut ovat usein taipuneita ja 

siirtyneitä . Mikrokliini on ristikkorakenteista ja sen sisällä on usein 

albiittiläikkiä . Väritön sarvivälke näkyy olevan vihreän sarvivälkkeen 

muuttumistulosta . Sen kahtaistaitteisuus y-a = 0.017-0 .022 

on hiukan alempi kuin vihreän sarvivälkkeen (y-a = n . 0 .024), ja 

se on kasvanut rinnakkain yhteen tämän kanssa . Valonsammutus 

c : ,Y = 16° . 

Honganpuhdon talon NW-puolella on seudun porfyyrigraniitissa 

murtokappaleena hienorakeista s y e n i i t t i p o r f y y r i ä . Tällä 

on sama kokoumus kuin tasarakeisella syeniitillä ; hajarakeet ovat 

0 . 5-2 mm suuruisia, särmiltään pyöristyneitä albiittikiteitä . Pohjamassa 

on jokseenkin tiivistä . 

Haapavedellä on kirkonkylän NE-puolella laajalla alueella yllämainittujen 

kivilajien kaltaisia keski- tai karkearakeisia syeniittigraniitteja 

ja kali-natronsyeniittejä . Nämä vaihtelevat tyypillisten 

unakiittien kanssa ja eroavat niistä oikeastaan vain siinä, että ne 

sisältävät pää-ainesten mikrokliinipertiitin, albiitin (An 2An 5 ), epidootin 

ja kloriitin ohella tumman ruskeanvihreätä biotiittia ja sarvi-

1 20 

välkettä . Niitä voi siis pitää syeniittigraniittien j a 

unakiittien välimuotoina, ja ne ovat yleensä kvartsinpitoisia 

. 

Tämänlaatuisia kivilajeja on esim . Jäniskallioissa, Aakonvuoressa 

ja Piipsankalliossa Korkattijärven SE- ja S-puolella . Niitä tapaa 

sitäpaitsi vielä porfyyrigraniittialueellakin Haapaveden kirkonkylän 

W-puolella, esim . Kokkovuoressa, n . 2 km Rytkynjärven NEpuolella, 

ja Lautakankaalla, n . 3.s km mainitun järven NW-puolella 

. Viimemainitulla paikalla kivilaji on porfyyristä ja hajarakeet 

ovat osaksi mikrokliiniä, osaksi saussuriittintunutta albiittia (An 5 ) . 

Rautarikasta epidoottia on näissä kivilajeissa : 1 . plagioklaasin muuttumistuloksena, 

2 . kiteisinä rakeina pohjamassan tummissa täplissä . 

3 . hienojen rakojen täytteenä . Kloriitti on vihreätä, pleokroiittista . 

ja näkyy esiytyvän biotiitin muuttumistuloksena ; se ympäröi usein 

biotiittirykelmiä ja on suurehkoissa biotiittilevyissä asematason 

suuntaisina lohkoina kasvanut yhteen tämän mineraalin kanssa . 

Lisäaineksina on ilmeniittiä, titaniittia, zirkoonia ja hematiittia . 

Piipsankalliossa, n . 4 km Korkattijärveltä itään, syeniittigraniittia 

lävistää 10 m leveä k v a r t s i p o r f y y r i-juoni . Tämää 

on hiukan juoksurakenteista ; hajarakeina on mikrokliinimikropertiittiä, 

kvartsia ja epidoottiutunutta albiittia (An 5 ) . Kvartsirakeet 

ovat lähes 2 .5 mm suuruisia . Pohjamassa on hyvin hienorakeista, 

kvartsi-maasälpämassaa, jossa nämä ainekset ovat granofyyrisesti 

kasvaneet yhteen toistensa kanssa j a jossa sitäpaitsi on siellä täällä vihreänruskeita 

biotiittitäpliä, kloriitti-, epidootti- ja hematiittikasaumia . 

Kääriän talon SW-puolella, Korkattijärvestä etelään, lävistää 

syeniittigraniittia leveä, W-E-suuntainen, tiivis f e 1 s i i t t i-juoni . 

Korkattivuoren ryhmässä, n . 2 .5-3 km Korkattijärven E-puolella, 

missä natronrikkaat graniittiporfyyrit ja granofyyrimäiset 

kvartsiporfyyrit vaihtelevat keskenään (vertaa s . 60), tavataan 

siellä täällä karkearakeisempaa syeniittimäistä kivilajia . Tällaista on 

esim . Korkattivuoren itärinteessä ja Rasinkalliossa Korkattijonon itäosassa 

. Kivilaji on pieniporfyyristä ja väriltään ruskeahkon punaista ; 

sen kokoumus on syeniittigraniitin ja unakiitin välillä (mikrokliinipertiitti, 

albiitti An io , kvartsi, epidootti, kloriitti, ruskeanvihreä biotiitti, 

titanomagnetiitti) . Se on sangen puristunutta ; kvartsirakeissa 

näkee lujasti aaltoilevaa valonsammutusta, ja sekä kvartsia että epidoottia, 

kloriittia ja hematiittia tapaa maasälpäkiteitä lävistävien 

hienojen rakojen täytteinä . 

Kiuruvedellä on Rikkajoen varrella Myllykosken alapuolella 

Näläntöjärven porfyyrigraniittialueen jatkona vaaleanpunaista lujasti 

liuskeista kali-natronsyeniittiä . Kivilajin pääaineksena on hieno-

akeinen mikrokliini-oligoklaasialbiittimassa, jonka seassa on hiukan 

epidoottia ja kalsiittia . Tässä massassa on tummina liuskeisuuden 

suuntaisina täplinä biotiittia, titaniittia ja epidoottia 

sekä lisäaineksena apatiittia . Albiitin An-pitoisuus vaihtelee An 10 

-An 15 . Kivilajissa nähtiin paikoin harmaita lamprofyyrimäisiä 

suonia . 

Rannankukkura niminen kumpu Ison Lammunjärven S-puolella 

on hienorakeista muskoviitin- ja biotiitinpitoista syeniittiä, jossa on 

karkearakeisimpia punertavia pegmatiittisuonia ja gneissimäisiä sulkeumia 

. Ainekset ovat mikrokliini j a mikrokliinipertiitti, oligoklaasi 

An 15 , biotiitti ja muskoviitti . Maasälpärakeet ovat säännöttömästi 

hammaslaitaisia ja niiden välit täyttää hienorakeinen maasälpämassa, 

jossa eri maasälpälajit ja kiillesuomut ovat kasvaneet yhteen keskenään 

. Muskoviittisuomut ovat usein taipuneita ja niissä näkyy 

aaltoilevaa valonsammutusta . 

Noin 2-3 km Juutistenkylän pohjoispuolella Pyhännällä on 

gneissialueella leveänä juonimuodostumana pienirakeista, vaaleanpunaista, 

heikosti rinnakkaisrakeista kali-natrongraniittia (mikrokliinia, 

albiittia, kvartsia sekä hiukan biotiittia, muskoviittia, epidoottia 

ja penniiniä) . 

K v a r t s i k e r a t o f y y r i ä . Syeniitteihin liittyy siellä täällä 

lähellä pintaa jähmettyneitä hienorakeisia porfyyrisiä kivilajeja, 

kvartsikeratofyyrejä . Nämä ovat yleensä lujasti puristuneita, myloniittiutuneita 

ja liuskeisia, mikä nähtävästi johtuu siitä, että ne ovat 

ottaneet osaa suprakrustisten kivilajien poimutukseen maankuoren 

ylemmissä osissa . 

Länsi-Oulaisissa on Kortteen ja Korkeakosken välillä erään unakiittiesiytymän 

WSW-puolella ja liuskeen rajalla tiivistä, tummaa, 

myloniittiutunutta kvartsikeratofyyriä, joka esiytyy murtokappaleina 

samanlaatuisessa hienorakeisessa kivilajissa . Kumpikin sisältää 

hajarakeina albiittia, kvartsia ja hiukan mikrokliinia . Nämä ovat 

lujasti litistyneitä ja särkyneitä ; albiittirakeet ovat punaisia, ja niissä 

määrättiin immersiomenetelmällä valontaittuminen a = 1 .531, vastaten 

kokoumusta Ab94An s . Pohjamassan aineksina on albiittia, 

kvartsia, biotiittia ja serisiittiä, joista viimemainitut esiytyvät kivilajia 

verkkomaisesti lävistävillä luisupinnoilla . 

Edellä mainitun laatuista liuskeista kivilajia on vielä Sievin 

pitäjän kaakkoisosassa Nevajärven NW-puolella, n . 4 km Juurikkajärvestä 

länteen . Kivilajin pohjamassa on hyvin hienorakeista, felsiittimäistä 

; hajarakeina on pieniä punaisia albiittikiteitä . Samaa 

kivilajia on lähellä olevassa dioriitissa (Tunturikalliossa) 10-20 m 

levyisinä juonina . 

102-31 

1 2 1 

16

122 

Graniittigneissialueella esiytyvistä kvartsikeratofyyreistä on jo 

ennen kerrottu sivulla 35 . 

U n a k i i t t i ä . Tämän omituisen kivilajityypin pää-ainekset 

ovat albiitti, rautarikas epidootti ja vihreä 

k 1 o r i i t t i (penniin) . Sitäpaitsi on kivilajissa tavallisesti vielä 

mikrokliinia, mikrokliinipertiittiä ja kvartsia vaihtelevin määrin ja 

lisäaineksina magnetiittia, titaniittia, ilmeniittiä, apatiittia ja hematiittia 

. Tavallista sarvivälkettä ja biotiittia ei sitävastoin varsinaisissa 

unakiiteissa ole . 

Albiitin ja vedenpitoisten mineraalien epidootin ja kloriitin 

takia otaksutaan kivilajin kiteytyneen vesirikkaasta magmasta 

alhaisessa lämmössä (mahdollisesti 440 ° C alapuolella) ja verrattain 

korkeassa paineessa . K 2 0-määrä sisältyy unakiiteissä kalimaasälpään, 

Na 20 menee albiittiin ja koko CaO-määrä epidoottiin, johon myös 

suurin osa Fe20 3-määrästä sisältyy . MgO ja vielä osa FeO- ja A1 20 3 - 

määristäkin menevät kloriittiin . H 2 O kuuluu taas varsinaisesti epidootin 

ja kloriitin kokoumukseen . 

Unakiittejä ovat tutkineet Suomessa E . Mäkinen, J . J . Sederholm, 

A . Laitakari ja tämän tekijä', Ruotsissa B . Asklund ja H . von 

Eckermann . Mäkinen kutsui kivilajia natronsyeniitiksi, Laitakari helsinkiitiksi, 

jota nimitystä ruotsalaiset geologit sitten käyttivät . Tekijä 

on tässä käyttänyt vanhaa amerikkalaista unakiitti-nimitystä . 

Noin 4 km Oulaisten kirkolta etelään on unakiittiä rautatien ja 

Räsyn talon SE-puolella noin 0 .1-0.2 km levyisessä ja n . 1 km 

pituisessa NW-SE-suuntaisessa vyöhykkeessä, joka rajoittuu lounaassa 

mikrokliinigranodioriittiin ja koillisessa migmatiittiseen paragneissiin 

. Kivilaji esiytyy täällä kahdenlaatuisena: pienitai keskirakeisena, 

massamaisena, ja hienorakeisena, juoksurakenteisena felsiittimäisenä 

muunnoksena . Molemmat ovat kokoumukseltaan jokseenkin 

samanlaatuisia ja niitten kesken on välimuotoja . Päätyypistä 

sangen vähän poikkeavia emäksisempiä sulkeumia ja punaisia graniitti- 

ja pegmatiittimaisia suoma näkee kivilajeissa siellä täällä . 

Keski rakeista unakiittia, Räsy, Oulainen . Anal. E . Mäkinen : 

Si0 2 Ti0 2 A12O 3 Fe 20 3 FeO MgO CaO Na 20 K20 H 20 S :a 

60 .10 0 .40 19 .s6 3 .5s 1 .25 0 .90 3 .9s 7 .94 1 .9o 0 .80100 .71 

MOI. luvut : 0.997 0 .005 0 .194 0.022 0.017 0 .022 0.071 0 .128 0 .020 0 .044 

Nigglin luvut : si 200, ti 1 . o 1 al 39, fm 17, c 14, alk 30 1 k 0 . 14, mg 0 . 2 7, c/fm 0 . s 6 1 5 

Kvartsiluku qz = si - (100 + 4 alk) = - 20 

1 W . W . WILKMAN, Uber Unakite in Mittelfinnland, Fennia 50, N:o 15, 

Helsinki 1928 . Kirjotelman lopussa on kirjallisuusluettelo .


Albiittia 67 . 1, epidoottia 15 . 4, mikrokliinia 11 .1, kloriittia 4 . a, magnetiittia 

1 . 6, titaniittia 1 . o . 

Räsyn keskirakeisen unakiitin pääaineksena on 

melkein pu das albiitti ; mikrokliinia, epidoottia, kloriittia, magnetiittia, 

ematiittia ja titaniittia on kivilajissa vä emmin (kuva 29) . 

Albiitti muodostaa leveitä taulunmuotoisia tai ly yitä pilarinmuotoisia 

kiteitä, joissa on usein pieniä epidoottirakeita ja kloriittisuomuja . 

Täten nämä eroavat elposti mikrokliinirakeista, jotka ovat kirkkaita 

ja pu taita . Pääosa epidootista on kuitenkin kloriitin ja muiden 

tummien ainesten mukana kasautunut vi reiksi läikiksi maa- 

Kuva 29 . Keskirakeista unakiittia, Räsy, Oulainen . Tavallinen valo ; 50 x 

luona . kokoa . Valkoinen = albiittia ja mikrokliinia ; armaa = epidoottia ja 

kloriittia (tasa armaa) ; musta = magnetiittia . 

sälpien väliin, missä se muodostaa ruskeankellertäviä kiteitä tai kiderykelmiä, 

joissa yksityiset kiteet ovat b-akselin suuntaan venyneitä . 

Sen optillinen luonne on negatiivinen ja suurin ka taistaitteisuus 

0 .0354 (määrätty Berek'in kompensaattorilla) . Kloriitti on jokseenkin 

lujasti pleokroiittista, kellertävää-tummanvi reää; sen ka taistaitteisuus 

on yvin al ainen sinipunertavan armaine interferenssivärineen 

(penniiniä) . 

Epidootti ja magnetiitti esiytyvät albiittia vastaan idiomorfisina . 

Mikrokliini ja albiitti näkyvät kiteytyneen jokseenkin y taikaa, 

mikrokliini kuitenkin iukan ennemmin . Se on usein antipertiittisinä 

läikkinä tai juovina kasvanut albiitin sisään . Kloriitti ja kvarfsInpitoisissa 

unakiittilajeissa esiintyvä kvartsi kuuluvat viimeiseksi 

kiteytyneisiin aineksiin .

Noin 0 .5 km Räsyn SSE-puolella on paikoittain jokseenkin karkearakeista 

» graniittimaista» unakiittia . Tavallisten ainesten o ella 

tämä sisältää jonkun verran kvartsia, rauta o detta, titaaninpitoista 

magnetiittia, leukokseenia ja apatiittia . Kloriitti esiytyy kivilajissa 

ka denlaatuisena : suurina suomuina suure kojen epidoottirakeiden 

ja -rykelmien y teydessä ja pieninä makkaranmuotoisina kidery 

minä, jotka ovat kiteytyneet kvartsirikkaasta jäännösliuvoksesta 

(kuva 30) . 

R ä s y n f e 1 s i i t t i s e n unakiitin raesuuruuson0 .o2- 

0 .2 mm . Aiiiekset ovat järjestyneet vaaleiksi ja tummiksi juoviksi, 

ja juovat ovat jonkun verran poimuisia . Kivilaji on paikoin pieniporfyyristä 

ja muodostaa n . 0 .5 km Räsyn eteläpuolella karkea- 

Kuva 30 . Makkaranmuotoisia kloriittirykeliniä unakiitissa; n . 0 .5 km Räsyltä 

SSE, Oulainen . Tavallinen valo ; n . 150 X luonn . kokoa . 

rakeisemman unakiitin kanssa eruptiivibreksian, jossa felsiitti esiytyy 

2-50 sm suuruisina, taajaan sulloutuneina teräväsärmäisinä 

kappaleina . Nämä muistuttavat laadultaan natronleptiittejä tai 

kvartsikeratofyyrejä ja niitten välinen unakiittimassa sisältää albiittia, 

epidoottia, mikrokliinia ja vaaleanvi reätä amfiboolia . 

Felsiittistä unakiittiä, Räsy, Oulainen . Anal . E. Mäkinen : 

1 1 

SiO 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 20 3 FeO MgO CaO Na 20 K 20 H2O S .a 

M01 . 

o/ 0 

luvut : 

57 .52 0 .75 

0 .954 0 .00s 

19 .22 5 .11 2 .02 0 .68 4 .30 7 .63 1 .16 1 .06 

0.188 0 .032 0 .028 0 .017 0 .077 0 .123 0 .012 0 .058 

99.5 

igglin luvut : si 188, ti 1 .8 al 37, fin 21 .5, c 15, alk 26 .5 k 0 . o9, mg 0 .16, c/fm 0 . 7 1 5 

qz = - 18

Ylineraalikokoumus : 

Albiittia 64 . 5, epidoottia 16 . o, mikrokliinia 6 . 7, kloriittia 4 . 2, magnetiittia 

3 . o, titaniittia 2 . o, kvartsia 1 . 6. 

Noin 0 .5 1 km Räsyn ESE-puolella unakiitissä esiytyvät 

punaiset graniittija pegmatiittimaiset suonet sisältävät tavallisten 

unakiittiainesten ohella rautahohdetta ja hiukan apatiittia . Rautahohdetta 

on osaksi punaisenruskeana tomuna albiitti- ja epidoottikiteissä, 

osaksi siellä täällä paljain silmin näkyvinä suomuina . Epidoottia 

on kivilajissa verrattain vähän . 

Noin2-4km Isonjärven SW-ja S-puolella Oulais 

i s s a on erään leptiittialueen reunalla NW SE-suuntainen unakiittivyöhyke 

. Kivilaji on yleensä hienorakeista ja selvästi rinnakkaisrakenteista 

; se vaihtuu leptiitin rajalla porfyyrimäiseksi ja 

leptiittimäiseksi unakiitiksi . 

Hienorakeisessa unakiitissa, esim . Lippikalliossa n . 2 .5 km 

Järvikankaan talosta lounaaseen, albiitti muodostaa kivilajin 

kulkusuuntaan venyneitä rakeita ; epidoottirakeet ovat pyöristyneitä 

ja täyttävät kloriittisuomujen ohella maasälpärakeiden 

välit . 

Leptiittimäinen tyyppi, esim . n . 3 km Isonjärven 8-puolella, on 

hyvin hienorakeista, juoksurakenteista, punertavan tai vihertävän 

harmaata ja tavallisesti kvartsinpitoista . Ainekset ovat järjestyneet 

hienoiksi juoviksi kulkusuunnan mukaan . Kvartsi on paikotellen 

kiteytynyt suurehkoiksi rakeiksi, joissa on sulkeumina kivilajin 

muita aineksia . 

Juoksurakenteista u n a k i i t t i p o r f y y r i ä on n . 2 km 

Isonjärven SW-puolella olevan laajan kallion NE-laidalla leptiittialueen 

rajalla . Sen pohjamassa on tummanvihreän harmaata, ja siinä 

näkyy paljain silmin pieniä epidootti-, kloriitti- ja sarvivälketäpliä . 

Hajarakeina on väriltään tummanpunaista puhdasta albiittia (1 .522 

< (Z < 1 .526) . Kivilaji vaihtuu täällä leptiittimäiseksi tyypiksi, joka 

on paikoin hyvin breksioitunutta . 

Tsonjärven eteläpuolella tavataan leptiiteissä ja liuskeissa juonina 

niin hyvin porfyyristä kuin leptiittimäistä unakiittia . Näitä juonia 

lävistää taas vuorostaan rinnakkaisrakenteinen punainen porfyyrigraniitti 

. Täällä näkee sitäpaitsi albiittirikkaan unakiitin paikoin vaihtuvan 

kali- ja kvartsirikkaiksi tyypeiksi . 

Noin 3/ 4 km Korkeakosken ESE-puolella Länsi- 

O u 1 a i s i s s a on seudun mikrokliini-sarvivälkegranodioriitin ja 

dioriitinsekaisen paragneissin rajalla pienitai keskirakeista massa- 

1 25

maista unakiittia (kuva 31) . Maasälpänä on kivilajissa 1-4 mm 

pituisia ruskeanpunaisia albiitti- ja mikrokliinikiteitä (ristikkorakenteisia) 

. Tummat täplät ovat samansuuruisia ja jokseenkin tasaisesti 

ry mittyneitä . Unakiitti vai tuu n . 0 .4 km täältä WSW päin 

liuskeen kontaktilla tiiviiksi kvartsikeratofyyri-breksiaksi . 

Kuten edellä jo mainittiin (s . 11S'), vai televat H a a p a v e d e n 

kirkonkylän koillis- ja itäpuolella syeniittigraniitit 

ja tyypilliset unakiitit keskenään . Unakiittia on esim . Palosenmäessä, 

noin 5 km kirkonkylästä E . Kivilaji on keskirakeista, eikosti 

porfyyristä ja jokseenkin vaaleanpunaista . Sen aineksina on 

mikrokliinia, mikrokliinipertiittiä, sangen pu dasta albiittia (valonsammutus 

16° - 1 MP) ja rautarikasta epidoottia, lisäaineksina iu- 

Kuva 31 . Unakiittia Korkeakosken ESE-puolella Länsi-Oulaisissa . Tavallinen 

valo, 50 X luonn. kokoa . Harmaa läikkä kuvan alaosassa on penniiniä, 

jossa on titanomagnetiitti-, apatiitti- j a titaniittirakeita ; tämän vasemmalla puolella 

on pieni sädekivirykelmä . Kuvan yläosassa on epidoottikidekasauma ja 

tämän alapuolella olevat valkoiset ko dat ovat albiittia ja mikrokliinia . 

kan ematiittia ja muskoviittia . Mikrokliini muodostaa kivilajissa 

korkeintain 1 sm suuruisia ajarakeita . Unakiittia lävistävät paikoin 

karkeammat primääriset suonet, joilla on kali-natrongraniittinen 

kokoumus . 

Ojakylässä Haapaveden ja Pulkkilan pitäjien rajalla on unakiittia 

Koriakalliossa ja Ollikkaanvuoressa, jotka kuuluvat NWsuuntaiseen 

unakiittivyö ykkeeseen . Koriakalliossa vyö ykkeen Späässä 

kivilaji on karkearakeista, massamaista, ja väriltään tummanpunaista 

. Se on jonkun verran kvartsinpitoista, ja kivilajin

1 27 

albiitti on an-rikkaampaa (An 7 ). Vyöhykkeen pohjoisosassa olevan 

Ollikkaanvuoren kivilaji on osaksi keski- tai karkearakeista porfyyrimäistä 

kali-natrongraniittia, osaksi tyypillistä punaista unakiittia, 

jota on näkyvissä laajoilla aloilla kallion eteläosassa . Mitään jyrkkää 

rajaa ei ole näiden kivilajien välillä . Unakiitin pää-aineksina ovat 

mikrokliinipertiitti, puhdas albiitti ja rautarikas epidootti . Mikrokliinipertiitissä 

on usein sulkeumina sangen suuria albiittirakeita . 

Unakiittia, Ollikkaanvuori, NE-Haapavesi . Anal . L . Lokka : 

Si0 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 20 3 FeO MnO MgO CaO Na 20 K 20 P 205 H 2O S :a 

% 61 .21 0 .52 17 .78 2 .96 1 .01 0 .05 0 .13 1 .95 5 .23 7 .74 0 .20 0 .83 99 .61 

MOI . luvut : 1 .015 0 .007 0.174 0 .019 0 .014 0.001 0 .003 0 .035 0 .084 0 .082 0 .001 0 .046 

Nigglin luvut: si 236, ti 1 .6, p 0 .2 1 al 40 .5, fm 13, c 8, alk 38 .5 1 k0 . 49, mg 0 .05, c/fm 0 63 4 

qz = - 18 


Mikrokliinia 45, albiittia 43, epidoottia 6, magnetiittia 3, kloriittia 1 .5, 

titaniittia 1 .2, apatiittia 0 .3 % . 

Mineraalikokoumus saatiin vertaamalla analyysiluvuista laskettuja 

ja geometrisesti mittaamalla saatuja arvoja keskenään . 

Epidootin Fe-epidoottipitoisuus on suurimman kahtaistaitteisuuden 

0 .037 mukaan n . 27 %1 ; Fe20 3 -määrä voitiin täten jakaa epidootin ja 

magnetiitin kesken . 

Ollikkaanvuoren alkaligraniitti on karkearakeista ; sen ainekset 

ovat mikrokliinipertiitti, samea An-pitoinen albiitti, kvartsi, tummanvihreä 

sarvivälke, biotiitti, epidootti ja malmirakeet . Niin hyvin 

tätä kuin unakiittia lävistävät täällä J . N . Soikeron mukaan W Esuuntaiset 

jyrkästi rajoittuneet amfiboliittijuonet . 

Noin 2 km Pienen Vatjusjärven itäpuolella Haapavedellä olevan 

N a i s t e k a 1 1 i o n pohjoisosa on pienirakeista dioriittia, keskiosa 

hienorakeista epidoottirikasta unakiittia ja eteläosa u n a k i i t t ip 

o r f y y r i ä . Tätä on vielä näkyvissä pienessä kalliossa Naistekallion 

SW-puolella . Kallion keskiosassa unakiittiporfyyri muodostaa 

suonia tasarakeiseen unakiittiin . Jonkun verran etelämpänä se 

seudun porfyyrigraniitin ohella lävistää erästä dioriittiesiytymää . 

Unakiittiporfyyriä lävistää vuorostaan karkearakeinen punainen 

porfyyrigraniitti . 

Naistekallion tasarakeinen unakiitti on ruskeahkon kellertävän 

harmaata . Muitten tavallisten ainesten ohella se sisältää hiukan heikosti 

vihreänharmaata aktinoliittia . Albiitti muodostaa 0.4-3 mm 

suuruisia yksilöitä, joissa kaksoisviirukkeisuus näkyy selvästi . 

1 0. MUGGE, Mikr . Physiographie der petrographisch wichtigen Mineralien., 

Bd. 1, 2 Hälfte, s. 626. 1927 .

1 28 

Epidoottirikasta unakiittia, Naistekallio, Haapavesi. Anal . L . 

Lokka : 

SiO 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 20 3 FeO MnO MgO CaO Na 20 K20 P 205 H 20 S:a 

°, 53 .630 .65 18 .87 6 .03 0 .98 O.o3 1 .98 10 .10 4 .44 2 .62 0 .17 0 .60 100 .10 

Mot . luvut : 0 .889 0 .008 0 .185 0 .o38 0 .014 0 .000 0 .049 0. 180 0.072 0 .028 0 .001 0 .033 

Nigglin luvut : si 147, ti 1 . 3, p 0 . 2 1 al 30. 5, fm 23, c 30, alk 16 . 5 I k O . 28, mg 0. 35, c/fm 1 . 3 1 6 

qz = -19 


Albiittia (An 2 ) 38 .7, epidoottia (Fe-E 27 %) 37 .7, mikrokliiniä 15 .6, 

aktinoliittia 2 . e, kloriittia 2 . 4, titaniittia 1 . 6, magnetiittia 1 . 4 % . 

Mineraalikokoumus laskettiin analyysistä ; lasku perustuu pääasiallisesti 

epidootin Fe-epidoottipitoisuuteen, joka suurimman kahtaistaitteisuuden 

0 .035-0 .040 mukaan on n . 27 % . Sarvivälke- ja 

kloriittimäärän suhde mitattiin geometrisesti, ja sarvivälkkeellä 

otaksuttiin olevan aktinoliitin kokoumus, jossa FeO % : MgO % _ 

1 : 3 .5 . Tämä vastaa hyvin sen optillisia ominaisuuksia : c : y = 

= 16°, y-a = n . 0 .027 0 .030 . 1 

Naistekallion S- ja SW-puolella esiytyvän u n a k i i t t i p o rf 

y y r i n pohjamassa on hienorakeista ja sen ainekset ovat mikrokliini, 

albiitti, epidootti, kloriitti ja rautahohde . Hajarakeina on 

lukuisia 0.2-1 sm suuruisia mikrokliini- ja albiittirakeita . 

Ison Rytkyjärven itäpuolella Haapavedellä on n . 0 .5 km levyisellä 

ja parin km pituisella alalla tyypillistä u n a k i i t t i a g 1 omeraattia 

. Tämän jatkona NW ja E päin on natronlept 

i i t t i ä . Kivilajissa esiytyvät murtokappaleet ovat osaksi soikeita, 

osaksi teräväsärmäisiä ; ne sisältävät pääasiallisesti rautarikasta epidoottia 

ja puhdasta albiittia, vähemmän vaaleanvihreätä kloriittia . 

Epidootti ja kloriitti ovat paikoin kasautuneet kyhmyiksi . Pohjamassa 

on hienorakeista ja hiukan tummempaa kuin sulkeumat, mutta 

muuten kokoumukseltaan samanlaatuista . 

Graniittigneissialueella Saarisenjärvellä, Piimäellä ja Pirttilehdon 

NE-puolella Vieremän pitäjän Kuarakkalan kylässä esiytyvistä unakiiteista 

on jo kerrottu s . 35 . 

PORFYYRIGRANIITTIA, PYROKSEENI -, BIOTIITTI- JA MIKRO- 

KLIINIGRANIITTIA . 

Postbotnialaisista plutoonisista kivilajeista kuuluvat porfyyrimainen 

graniitti ja -granodioriitti, pyrokseenigraniitti, biotiitti- 

1 P. NnGGL1, Lehrbuch der Mineralogie, II . Spezielle Mineralogie, 2 

Aufl . 1926, s. 463.

graniitti, mikrokliinigraniitti sekä apliitti ja pegmatiitti differentiatiosarjan 

myöhemmin jähmettyneisiin kivilajeihin . Näitä on kutsuttu 

yleensä postbotnialaisiksi graniiteiksi, ja alueen 

kartoituksessa on niihin usein luettu vielä edellä selostettuja granodioriitteja, 

syeniittejä ja unakiittejakin . Tämän takia, ja kun rajat 

niiden kesken tavallisesti ovat sangen epämääräisiä, ovat ne kaikki 

merkityt kivilajikartalle samalla punaisella värillä ja vain eräät 

tyypit merkeillä eroitetut toisista . 

Postbotnialaisiin graniitteihin liittyvät välittömästi graniittiporfyyrit 

ja kvartsiporfyyrit, jotka edustavat nopeammin jähmettyneitä 

rajamuunnoksia tai lähempänä pintaa tapahtuneita purkaumia . 

Porfyyrigraniitti ja -granodioriitti . Tavallisin 

plutoonisen sarjan kivilajeista on porfyyrimainen graniitti ja 

granodioriitti . Tätä kivilajia on laajoilla aloilla Oulaisten, Haapaveden, 

Kärsämäen, Pulkkilan, Rantsilan, Haapajärven ja Pyhäjärven 

pitäjissä (ks . kivilajikarttaa) . 

Kivilaji on yleensä jokseenkin karkearakeista, väriltään punertavaa 

tai harmaata ja sisältää erisuuruisia soikeita tai särmikkäitä 

maasälpähajarakeita, joiden koko vaihtelee 1-6 sm . Nämä ovat 

tavallisesti mikrokliiniä tai mikrokliinipertiittiä, ja ne ovat milloin 

taajaan, milloin harvaan ryhmittyneet kivilajin pienitai keskirakeiseen 

pohjamassaan, jonka pääainekset ovat kvartsi, plagioklaasi 

(An1aAn 20 ), biotiitti ja tummanvihreä sarvivälke . Lisäaineksina 

on apatiittia, titaniittia ja malmirakeita (magnetiittia, ilmeniittiä), 

muuttumistuloksina zoisiittia ja epidoottia . Kvartsirakeet muodostavat 

usein suurehkoja sinertävän tai punertavan harmaita rykelmiä . 

Kivilaji on milloin massamaista, milloin selvästi rinnakkaisrakenteista 

; hyvin liuskeutuneitakin porfyyrigraniitteja tapaa paikotellen, 

esim . Pyhäjärven pitäjän itäosassa ja Lammunjärven tienoilla 

Pyhännällä . Kivilajin väri riippuu maasälvän väristä ja tummien 

ainesten paljoudesta, joka saattaa eri seuduilla vaihdella sangen 

paljon . Vaaleat kalimaasälpä- ja kvartsirikkaat, ja tummat granodioriittimaiset 

porfyyrigraniitit vaihtelevat täten keskenään, ja viimemainituissa 

saattaa plagioklaasikin esiytyä pienempinä hajarakeina 

mikrokliinin ohella . 

Murtokappaleina on porfyyrigraniitissa kaikkia alueen vanhempia 

kivilajeja, kuten plagioklaasigneissiä, leptiittiä ja emäksisiä kivilajeja, 

ja niitä näkee runsaasti seuduilla, missä se rajoittuu näihin 

kivilajeihin . 

Jokseenkin tyypillistä sarvivälkkeenpitoista punaista porfyyrigraniittia 

on maantien varrella Merijärven ja Oulaisten pitäjien 

rajalla seudun porfyyrigraniittialueen lounaislaidalla . Kivilaji on 

102--- 31 

129 

17

130 

laadultaan sangen yksitoikkoista . Hajarakeina on vaaleanpunaista 

mikrokliinia, joka muodostaa 2-4 sm pituisia, särmiltään pyöristyneitä 

karlsbaderkaksoiskiteitä . Nämä ovat jossakin määrin järjestyneet 

kivilajin rinnakkaisrakenteisuuden suuntaan (N 50 °-80° W) . 

Mikrokliini on ristikkorakenteista ja sisältää pieniä oligoklaasiläikkiä 

ja kvartsirakeita . Pohjamassa on pienirakeista ; sen aineksina on 

oligoklaasia An 1_5An 20 , kvartsia, lujasti pleokroiittista sarvivälkettä, 

vihertävän ruskeata biotiittia ja titaaninpitoista magnetiittia 

sekä hiukan zoisiittia ja titaniittia . 

Porfyyrigraniittia Oulaisten rajalta, Meri järvi . Anal . E. Mäkinen : 

Si0 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 20 3 FeO MgO CaO Na 20 K 30 H 20 S :a 

66 .51 0 .22 14 .60 3 .44 4 .04 1 .03 2 .50 3 .3s 4.10 0.73 100 .55 

lIol. luvut : 1.103 0.003 0 .143 0 .022 0.056 0 .026 0 .045 0 .055 0 .044 0 .041 

Nigglin luvut: si 266, ti 0 . 7 ~ al 34 .5, fm 30 .5, c 11, alk 24 1 k 0 .4 4, mg 0 .21, c/fm 0 .361 3 

qz = + 70 


Oligoklaasia (An 20 ) 35 .5, kvartsia 23 .6, mikrokliinia 22 .2, sarvivälkettä 

11 . o, biotiittia 5 . o, magnetiittia 2 . 3, ilmeniittiä 0 . 4 % . 

Porfyyrigraniittia lävistää täällä samoin kuin yleensä muuallakin 

pienirakeinen punainen graniittiapliitti epäselvästi rajoittuneina 

primäärisinä juonina ja suonina . Kivilaji on tasarakeista tai pieniporfyyristä 

. Sen ainekset ovat samat kuin porfyyrigraniitin, mutta 

mikrokliinia on runsaammin ja tummia aineksia hyvin vähän (paljousjärjestys 

: oligoklaasi An l„ kvartsi, mikrokliini ja mikrokliinipertiitti, 

sarvivälke, biotiitti, magnetiitti, apatiitti) . Kvartsi muodostaa lukuisia 

pyöreitä rakeita maasälpien väliin . Oligoklaasi esiintyy siellä 

täällä pieninä hajarakeina, joita usein ympäröi kapea mikrokliinipertiittireunus 

ja kvartsirakeet . Antipertiittisiä mikrokliinijuoviakin 

näkee oligoklaasissa . 

Paikoin nämä graniittiapliittijuonet kulkevat suoraan porfyyrigraniitin 

liuskeisuuden poikki . Tämä viittaa siihen, että jähmettyvään 

porfyyrigraniittimagmaan syntyi rakoja, joihin apliittiliuvokset 

tunkeutuivat täyttäen raot . Porfyyrigraniitin rinnakkaisrakennetta 

ei siis ole pidettävä varsinaisena puristusliuskeisuutena, vaan se on 

todennäköisesti aiheutunut magman liikkeistä j ähmettymisen aikana, 

jolloin jo kiteytyneitä aineksia ympäröivä jäännösmagma ei ollut vielä 

täydellisesti jähmettynyt . 

Oulaisten pitäjässä porfyyrigraniitti on jokseenkin samanlaatuista 

. Tummana aineksena on pääasiallisesti biotiittia, ja sekä raesuuruus 

ja että biotiitinpitoisuus vaihtelee . Biotiittirikkaat granodioriittimaiset 

muunnokset ovat harmaita, biotiittiköyhät punertavia .

1 3 1 

Sarvivälkerikkaita muunnoksia tavataan etupäässä emäksisten kivilajien 

rajoilla, missä kivilaji vaihtuu tasarakeisemmaksi mikrokliinigranodioriitiksi 

tai kvartsidioriitiksi, jossa on vain harvoja maasälpähaj 

arakeita . 

Diabaasialueitten rajoilla porfyyrigraniitti lävistää selvinä juonina 

diabaasia ja sisältää usein runsaasti särmikkäitä tai pyöristyneitä 

diabaasimurtokappaleita . Ofiittirakenne on muutamissa näistä sangen 

hyvin säilynyt, toisissa taas näkyy selviä muutoksia tapahtuneen . 

Niissä näkyy tällöin merkkejä assimilatiosta, ja niihin on varsinkin 

kontakteilla kiteytynyt kvartsija maasälpähajarakeita, jotka ovat 

säännöttömästi jakautuneet kivilajiin tai järjestyneet helminauhanmuotoisiksi 

juoviksi . Paikoin on muodostunut eruptiivibreksioitakin, 

jotka vaihtuvat juovaisiksi seoskivilajeiksi ; paikoin ovat murtokappaleet 

taas »vaalentuneet», ovat t . s. kokoumukseltaan happamampia 

(pyrokseenigranodioriittisia) ja niissä näkyy omituista implikatiorakennetta 

(vertaa sivu 94) . 

Porfyyrigraniitti vaihtuu taas paikotellen diabaasin kontakeilla 

g r a n i i t t i p o r f y y r i k s i tai k v a r t s i p o r f y y r i k s i, 

jossa on 0 .5-1 .5 sm pituisia ja 0 .2-0 .8 sm levyisiä mikrokliinihajarakeita, 

valkoisia tai vihertäviä oligoklaasirakeita ja sinertävän tai 

sinipunertavan harmaita idiomorfisia kvartsirakeita . Tällaisia kivilajeja 

on tavattu esim . Kosken talon SW-puolella ja Pyrrön SEpuolella, 

Oulaisten kirkonkylästä N ja NE . Ne muodostavat diabaasiin 

juonia (esim . Haaraniemen talon W-puolella SE-Oulaisissa), joissa 

maasälpärakeet ovat särkyneitä ja siirtyneitä toisiinsa nähden ja 

pohjamassa hienorakeista, juoksurakenteista . 

Samoilla seuduilla, esim . Kosken SW- ja NE-puolella ja Lepsun 

E- ja S-puolella Piipsjärven kylässä, on porfyyrigraniitissa runsaasti 

diabaasimurtokappaleita . Viimemainitussa seudussa vaihtelevat 

murtokappaleet, porfyyrigraniitti tasarakeinen punainen mikrokliinigraniittii 

ja apliitti keskenään . 

Hyvin hienorakeista vaaleanpunaista k v a r t s i p o r f y y r i ä 

tavattiin samassa seudussa maantien ja rautatien väliltä, noin 2-3 

km Kilpualta SSW . Kvartsiporfyyri muodostaa suonia diabaasiin, 

mutta esiintyy täällä murtokappaleina porfyyrigraniitissa . Se edustaa 

siis aikaisemmin jähmettyneitä pinnallisia osia, jotka ovat vaipuneet 

porfyyrigraniittiin . 

Pyhäjoen pitäjän kaakkoisosassa Oulaisten porfyyrigraniittialueen 

NW-päässä kivilaji on jokseenkin pieniporfyyristä, väriltään 

punertavan harmaata . Hajarakeet ovat 0 .5-1 .5 sm pituisia ja niitä 

on harvakseen pienirakeisessa vaaleanharmaassa pohjamassassa . 

Karkeampaa tyypillistä porfyyrigraniittia on n . 5 km Polusjärveltä

SSE . Kivilaji on täällä mikrokliinirikasta ; biotiittia on enemmän 

kuin sarvivälkettä, ja lisäaineksista on apatiittia ja titaniittia (tai 

leukokseenia ja ilmeniittia) sangen runsaasti . Mikrokliini ajarakeissa 

on oligoklaasia ienoina juovina tai pieninä täplinä . Biotiittilevyjen sisään 

kasvaneita idiomorfisiaapatiittikiteitäympäröivättummatke ät . 

Samassa seudussa tapaa siellä täällä punaista mikrokliinigraniittia, 

karkearakeista punaista pegmatiittia ja ienorakeista apliittimaista 

graniittia suurina joukkoina, esim . Limingojan kylän S-osassa 

ja Polusjärven S- ja SW-puolella, missä 

ne lävistävät 1-10 m leveinä juonina 

seudun granodioriittia ja porfyyrigraniittia 

. Apliitin pääainekset ovat mikrokliini, 

oligoklaasi ja kvartsi ; kivilajissa 

esiytyvät arvat täplät ovat 

serisiittiä, biotiittia ja epidoottia . Rakenteeltaan 

kivilaji on epätasaisesti rakeista 

ja vaaleat ainekset ovat tavallisesti 

kasvaneet y teen keskenään . 

Oulaisten eteläosassa olevan konglomeraatin 

SE-puolella esiytyvä porfyyrigraniitti 

on punaista ja sisältää paikotellen 

konglomeraattimurtokappaleita . 

Ylivieskan itäosassa, Kantokylästä SE, 

on vallitsevana kivilajina eikosti por- 

Kuva 32 . Murtokappaleita karkearakeisessa 

graniitissa, n . 1 

km Haapaveden kirkonkylän 

po joispuolella ; J . N . Soikeron 

mukaan. 

a = porfyriittiä, b = granodioriittiporfyyriä, 

c = graniittia . 

fyyrinen massamainen mikrokliinigraniitti 

. Karkeaa biotiittirikasta porfyyrigraniittia 

on täällä kuitenkin avaittu 

esim . n . 3 km Vaaramaan talon SE-puolella 

. Tavallisten lisäainesten joukossa, 

jotka yleensä ovat kasautuneet biotiittiin 

ja sarvivälkkeeseen, näkee tässä 

kivilajissa pieniä zirkoonirakeitakin . 

Haapavedellä, esim . Py äjoen j a Pirnesj ärven välillä, kivilaji 

on yleensä karkearakeista, väriltään punertavaa porfyyrimäista graniittia, 

jossa tummat ainekset ovat kasautuneet täpliksi po jamassaan 

. Kivilaji vai tuu paikoin tasarakeisemmaksi graniitiksi, jollaista 

on esim . n . 1 km kirkonkylän po joispuolella . Täällä näkee 

siinä lukuisina pieninä murtokappaleina effusiivikivilajeja, jotka 

ovat enimmäkseen granodioriittiporfyyriä ja ienorakeista tummaa 

kvartsiporfyriittiä, vä emmässä määrin graniittiporfyyriä tai kvartsiporfyyriä 

. Porfyriitti esiytyy sitäpaitsi fragmentteina granodioriittiporfyyrissä 

(kuva 32), jotenka ikäjärjestys on : porfyriitti, grano-

133 

dioriittiporfyyri, graniittiporfyyri tai kvartsiporfyyri ja porfyyriniäinen 

graniitti . 

Granodioriittiporfyyri-murtokappaleissa on hajarakeina 2-8 

mm suuruisia oligoklaasirakeita (An15An 20 ) ja 2-6 mm suuruisia 

sinertävänharmaita kvartsirakeita . Plagioklaasirakeissa näkee vyöhykerakennetta 

(sydän An 20 , reuna An15An 10 ) ja niissä on muuttumistuloksina 

epidoottia, biotiittia, kloriittia ja sarvivälkettä . Pohjamassa 

on hienotai pienirakeista ; sen ainekset ovat oligoklaasi, mikrokliini, 

kvartsi, sarvivälke, biotiitti ja epidootti ; lisäaineksina on apatiittia 

j a kiisurakeita . Graniittiporfyyri- j a kvartsiporfyyrifragmenteissa 

on hajarakeina edellämainittujen lisäksi mikrokliinipertiittiä, 

kvartsiporfyyreissä kvartsia enemmän kuin maasälpää . Huomattavaa 

on, että viimemainittujen tyyppisiä kivilajeja on näissä seuduin laajahkoina 

kallioinakin, kuten n . 2 km kirkonkylän NNW-puolella ja 

varsinkin Korkattivuorijonossa Korkattijärven itäpuolella (s . 59) . 

Kaikille niille on ominaista, että oligoklaasi on natronrikasta . 

Tiilenpunaista porfyyrigraniittia, jossa on suuria mikrokliinihajarakeita, 

nähtiin Ison Rytkynjärven NW-puolella . Sen pohjamassa 

on kiillerikasta ja biotiitti ympäröi maasälpärakeita . 

Samoin kuin Oulaisissa lävistää Haapavedelläkin porfyyrigraniittia 

monessa kohden hienorakeinen punertava graniittiapliitti, 

joka on usein hiukan juovikas . Tällaista apliittia on runsaasti esim . 

Haapavuoressa, n . 6 km kirkonkylästä länteen maantien N-puolella, 

ja Siikaniemenkalliossa pitäjän itäosassa Kärsämäen rajalla . Porfyyrigraniitti 

lävistää täällä, esim . maantien eteläpuolella, seudun 

kvartsidioriittia, mutta sitä lävistää vuorostaan suonina ja juonina 

punainen graniittiapliitti . 

Ison Vatjusjärven eteläpuolella Haapavedellä nähtiin porfyyrigraniitissa 

lukuisia eri suuruisia liuskeisia dioriittimurtokappaleita . 

Kärsämäellä kivilaji on yleensä karkeaporfyyristä, biotiitti- ja 

sarvivälkerikasta . Pitäjän lounaisja eteläosissa se on selvään 

rinnakkaisrakenteista, paikoin jopa juovaistakin . Tummat ainekset 

ovat tällöin kasautuneet rinnakkaisiksi täpliksi tai juoviksi ja taajaan 

ryhmittyneet mikrokliinihajarakeet venyneet kivilajin kulkusuuntaan 

. Väri on punertava-punertavanharmaa . Isossakalliossa Teerimäellä 

ja tämän mäen itäpuolella nähtiin kivilajissa murtokappaleina 

vanhempaa harmaata graniittia ja juonina hienorakeista punaista 

apliittia ja vaaleata pegmatiittia (Isossakalliossa paikoin turmaliininpitoista) 

. Saviselän kylän SE-osassa pitäjän itäosassa, noin 1 .7 

km Aholasta SE, porfyyrigraniitti lävistää gneissigraniitin rajalla 

erästä eruptiivibreksiaa . Kylän NE-osassa Piippolan rajalla se vaihtuu 

harmaaksi muunnokseksi, jossa on mikrokliinihajarakeita harvakseen 

pienirakeisessa pohjamassassa .

1 34 

Pulkkilassa porfyyrigraniitti on yleensä heikosti rinnakkaisrakenteista 

. Pitäjän länsiosassa se on massamaisempaa, keskikarkeaa, 

väriltään harmaata ; hajarakeita on jokseenkin harvassa ja 

pohjamassassa on runsaasti tummia aineksia, etupäässä biotiittia . 

Paikoin, esim . Viitastenjärvellä, kivilaji on juovaista assimiloituneitten 

liuskemurtokappaleitten takia . Noin 3 km kirkonkylän 

eteläpuolella se on karkearakeista ja sisältää siellä täällä suuria 

mikrokliinihajarakeita . Se vaihtuu täällä paikoin pegmatiittimaiseksi 

graniitiksi . Puristunutta, punertavaa, karkeaporfyyristä graniittia 

on Joutsenkosken länsipuolella pitäjän pohjoisosassa . Noin 

3 km Pärttilän eteläpuolella Itä-Pulkkilassa kivilaji vaihtuu paikoin 

hienorakeiseksi lujasti liuskeiseksi leptiittimäiseksi m a a s ä 1 p äp 

o r f y y r i k s i . 

Pulkkilan karkeaporfyyriset graniitit jatkuvat Rantsilassa edelleen 

N ja NW kohti . Maasälpähajarakeet ovat 3-5 sm pituisia, soikeita, 

ja pohjamassa on biotiittirikasta . Ne vaihtuvat täällä kirkonkylän 

S- ja SE-puolisissa seuduissa pyrokseenigraniiteiksi (ks . näitä 

s . 143) . 

Tyngän kohdalla Leuvanjärven ENE-puolella Etelä-Rantsilassa 

mikrokliinihajarakeet ovat harvassa ja särkyneitä . Pohjamassa on 

sitkeää, epidoottirikasta . Kivilajin ainekset ovat oligoklaasi An 1S , 

kvartsi, mikrokliini, myrmekiitti, biotiitti, zoisiitti, epidootti, magnetiitti 

ja apatiitti . Sitä lävistävät apliittisuonet, joilla on samanlaatuinen 

kokoumus, mutta joissa on vain vähän tummia aineksia . 

Korpikylässä Vihannin pitäjän eteläosassa on vallitsevana punertava, 

paikoin harmaa, massamainen porfyyrigraniitti, jonka mikrokliinihajarakeet 

ovat 1-3 sm pituisia, soikeita tai särmikkäitä . Pohjamassa 

on jokseenkin kiillerikasta, ja biotiitti on jakautunut siihen 

tasaisesti muodostaen 0.5-1 .5 mm suuruisia täpliä . 

Siikajoen varrella Revonlahdelta NW päin olevassa seudussa 

kivilaji on punaisenharmaata, karkeaporfyyristä ; hajarakeet ovat 

1-4 sm pituisia, särmikkäitä, soikeita tai litistyneitä paikotellen 

selvästi näkyvän juovikkaisuuden suuntaan (N 45° W-N 45° E) . 

Punaiset pegmatiitti- ja apliittisuonet lävistävät eri suuntiin kivilajia . 

Haapajärvellä on karkearakeista, harmaata tai punertavaa porfyyrimäistä 

graniittia pitäjän itäosassa Kuonan ja Kuusanjärven välimailla 

. Kivilaji on paikoin, esim . Ristikankaalla n . 8 km Settijärveltä 

itään, puristusliuskeista . Savviinkallioissa ja Halmekalliossa, n . 5-8 

km kirkolta pohjoiseen, on harmaata porfyyristä granodioriittia, jossa 

on harvakseen valkoisia mikrokliinihajarakeita . 

Pyhäjärvellä vaihtelevat karkeaporfyyriset, pieniporfyyriset ja 

tasarakeiset graniitit keskenään . Kirkonkylässä ja täältä N päin

Toivalanniemelle vallitsee tyypillinen, eikosti liuskeinen karkeaporfyyrinen 

graniitti tai granodioriitti, jossa mikrokliini ajarakeet ovat 

3-8 sm pituisia, valkoisen armaita tai iukan punertavia . Po jamassa 

on keskirakeista, biotiittirikasta, ja sisältää sitäpaitsi jonkun 

verran sarvivälkettä . 

Samallaista porfyyrigraniittia on laajan NW-SE-suuntaisen 

Keltunkallion SE-päässä, n . 5 km Py äjärven kirkolta luoteeseen 

rautatien eteläpuolella . Kivilajissa on täällä pieniä emäksisiä murtokappaleita 

(kuva 33), ja sitä lävistää pieni- ja tasarakeinen mikrokliinigraniitti 

leveinä juonina . Tämän ja porfyyrigraniitin kontaktit 

Kuva 33 . Karkeaporfyyristä graniittia Keltunkallion kaakkoisosassa, n . 5 

kin Py äjärven kirkolta luoteeseen . Valok. J . N . Soikero . 

ovat tavallisesti jyrkät, ja tasarakeinen graniitti ympäröi porfyyrigraniittimurtokappaleita 

. Sellainen useita m leveä murtokappale 

nä tiin esim . kallion uipun länsilaidalla . Kallion NW-päässä rautatien 

kivilou oksessa on tasarakeinen graniitti vallalla . Se on pu taanarmaa 

tai eikosti punertava ja kiilteestä köy ä ; pääainekset ovat 

mikrokliini, kvartsi, oligoklaasi ja biotiitti ; biotiitin muuttumistuloksena 

on kloriittia ja oligoklaasin zoisiittia ja muskoviittia . 

Kivilaji ei ole aivan tasalaatuista, vaan raesuuruus vai telee jonkun 

verran, ja se sisältää puoleksi idiomorfisia, 5-8 mm suuruisia mikrokliini 

ajarakeita ja on sitäpaitsi vielä eikosti juovaista N 30 ° `1'suuntaan 

. 

Mäkinen on avainnut välimuotoja karkeaporfyyrisen ja »puoliporfyyrisen» 

graniitin välillä ; tämä taas vai tuu vä itellen tasa-

1 3 6 

rakeiseksi graniitiksi . Missä porfyyrigraniitti välittömästi rajoittuu 

tasarakeiseen graniittiin, ovat kontaktit niiden välillä kuitenkin 

sangen jyrkät . 

Karhu- ja Pietarsaaressa Pyhäjärvellä on juovaista porfyyrigraniittia 

. Biotiitti, hienorakeinen kvartsi ja maasälpä ovat järjestyneet 

rinnakkaisiksi juoviksi, jotka taipuvat suurien mikrokliinihajarakeiden 

ympäri . 

Saarasenmäessä Pyhäjärven pohjoisosassa on biotiittirikasta 

porfyyrigraniittia, jonka hajarakeet ovat vaaleanpunaista mikrokliinipertiittiä 

. Kivilajissa nähtiin granodioriittimurtokappaleita . Isossaahossa, 

n. pari km Saarasenmäestä SE, hajarakeet ovat tummanpunaisia, 

mutta porfyyrinen rakenne on jonkun verran epäselvä . 

Lepuukalliossa, n . 2 km Pitäjänmäen NNW-puolella Pyhäjärven 

lounaisosassa, on porfyyrigraniittia, jonka hajarakeina on räikeänpunaisia 

mikrokliini-kaksoiskiteitä, ja jonka pohjamassa on hienorakeista 

ja sisältää runsaasti kellertävänvihreätä epidoottia . Kivilaji 

on puristusliuskeista ja kovin muuttunutta . Epidootti on todennäköisesti 

syntynyt plagioklaasin täydellisestä epidoottiutumisesta, 

sillä se muodostaa 3-6 mm paksuja ja 5-8 mm pitkiä, hienorakeisia 

ja soikeita kyhmyjä, jotka samoin kuin mikrokliinirakeetkin ovat 

litistyneet kivilajin liuskeisuuden suuntaan . Niitä ympäröi tumma 

biotiittirikas kivilajimassa . Porfyyrigraniitin yhteydessä on täällä 

tasarakeista punaista graniittia, joka muodostaa kontakteilla edellistä 

vastaan sen kanssa juovikkaan seoskivilajin . 

Pyhäjärven itäosassa on rajavyöhykkeessä leptiittejä vastaan 

lujasti liuskeista pieniporfyyristä graniittia seuraavilla paikoilla : 

Heittolan luona, Rokamamäessä Kuusenmäen länsiosassa, Kämärinvuoressa, 

Pesänkankaalla, Liittovuoressa ja osaksi Murtomäellä . 

Kivilaji sisältää pieniä punaisia mikrokliinihajarakeita, jotka, samoin 

kuin maasälvät yleensä, ovat särkyneitä ja granuloituneita . Plagioklaasirakeissa 

on muskoviittisuomuja ja muodottomia epidoottirykelmiä 

. Biotiitti on kasautunut kiemurteleviksi juoviksi vaaleitten 

ainesten väliin . Hienot muskoviitin, epidootin, kvartsin ja biotiitin 

täyttämät raot ja luisupinnat lävistävät kivilajia liuskeisuuden 

suuntaan . Kivilajia lävistävät apliittisuonetkin ovat liuskeutuneet 

samaan suuntaan kuin pääkivilaji (Rokamamäki) . Tasarakeista, 

liuskeista, harmaata granodioriittia on Liittovuoren länsiosassa 

. Kulhunvuoressa, n. 8 km Vesikoskelta itään NE-Pyhäjärvellä, 

nähtiin harmaassa mikrokliini- ja biotiittirikkaassa porfyyrimaisessa 

graniitissa suurehko gneissigraniittimurtokappale . Samallaista 

porfyyrigraniittia on Murtomäen talon SE-, NW- ja N-puolella, 

ja sitä lävistävät paikoin hienorakeiset vaaleanharmaat graniitti-

juonet . Pyöreäkankaalla, n . 0 .5 km talosta luoteeseen, sitä lävistää 

samanlaatuinen m a a s ä 1 p ä p o r f y y r i-juoni kuin gneissigraniittia 

Lahnasvuoressa (s . 65) . 

Nämä m a a s ä 1 p ä p o r f y y r i-juonet, joita arvattavasti tapaa 

muuallakin postbotnialaisen graniittialueen itärajalla, ovat 5-20 

m levyisiä ja kulkevat N-S suuntaan . Kivilajin pohjamassa on 

hyvin hienorakeista, tummaa, puristusliuskeista ja todennäköisesti 

alkuaan juoksurakenteista . Kivilajissa näkee nimittäin tiiviitä luovamaisia 

kohtia, joissa hajarakeet ovat hyvin pieniä tai joista niitä 

puuttuu tykkänään . Hajarakeina on räikeänpunaista mikrokliinia, 

joka muodostaa 0.4-0 .6 sm leveitä ja 1-1 .s sm pitkiä pyöristyneitä 

karlsbaderkaksoiskiteitä . Ne ovat selvään ruhjoutuneita ja särkyneitä 

. Ruhjeraot täyttää hienorakeinen kvartsi, pienet maasälpärakeet, 

epidootti, biotiitti j a kloriitti . Suurehkot kvartsirakeetkin 

ovat litistyneet liuskeisuuden suuntaisiksi linsseiksi, jotka ovat usein 

taipuneet maasälpärakeiden ympäri . Pohjamassan ainekset ovat samat 

kuin ruhjevyöhykkeiden . Porfyyriä lävistävät paikoin punaiset 

graniittiapliittisuonet . 

Pyhäjärven kaakkoispuolella kivilaji on yleensä punertavaa, 

karkeaporfyyristä ja sisältää paikoin gneissimurtokappaleita . Mansikkavuoressa, 

n . 2 .5 km Kauralasta SE, on puhtaan harmaata porfyyrimäistä 

graniittia, jonka hajarakeet ovat lähes 4 sm pituisia . 

Nämä ovat osaksi mikrokliinia, osaksi oligoklaasia (An 20 ), jonka 

sisään on kasvanut ristikkorakenteisia mikrokliiniläikkiä . 

Piippolan pitäjän eteläosassa tasarakeiset ja porfyyrimäiset 

graniitit ja granodioriitit vaihtelevat keskenään . Noin 6-10 km 

kirkonkylän SE-puolella ja Vähänlammun S-puolella olevissa seuduissa 

kivilaji on yleensä karkeaporfyyristä, massamaista tai rinnakkaisrakenteista 

. Maasälpähajarakeet ovat 2-5 sm suuruisia, milloin 

vaaleanharmaita, milloin kellertävän-, punertavan- tai ruskeahkonharmaita 

; pohjamassa on tavallisesti biotiittirikasta . Biotiitti ja 

kvartsi ovat kasautuneet täpliksi ja kyhmyiksi maasälpien väliin ; 

massamaisissa graniiteissa nämä täplät ovat jakautuneet tasan kivilajimassaan, 

rinnakkaisrakenteisissa järjestyneet rinnakkain tai venyneet 

lyhyiksi juoviksi liuskeisuuden suuntaan . Liuskeisuus johtuu 

sekä alkuperäisestä juoksurakenteesta että myöhemmin tapahtuneesta 

puristuksesta . 

Tyypillistä karkeaporfyyristä massamaista graniittia on esim . 

Ruhankalliossa Lammunjoella Piippolan ja Pyhännän pitäjien rajalla . 

Kivilaji on sangen yksitoikkoista ; siinä nähtiin vain joku lävistävä 

apliittisuoni ja liuskeinen graniittimurtokappale . Rinnakkaisrakenteista 

tasarakeista granodioriittia on Haapomaassa, n . 6 km Piippo- 

102 -- 31 

137 

18

138 

lan kirkolta SSE . Sen ainekset ovat oligoklaasi An 24 , mikrokliini, 

kvartsi, biotiitti ja vähässä määrin esiytyvä vaaleanvihreä sarvivälke 

; lisäaineksina on magnetiittia, kiisurakeita ja pieniä apatiittineulasia 

. Suurehkot oligoklaasirakeet sisältävät pieniä mikrokliiniläikkiä 

. 

Liuskealueen rajalla noin 1 .5 km Salmelan eteläpuolella, 6 km 

Piippolan kirkolta SE, on porfyyrigraniitissa lukuisina murtokappaleina 

liuskemaista gneissiä . Nämä ovat osaksi suuria, ruosteisia 

(pyriitinpitoisia) ja suonigneissimäisiä, osaksi pieniä, pyöreitä ja 

sulaneita . Niitä ympäröivä graniitti on hienorakeisempaa, ruosteista 

ja pinnaltaan rapautunutta . 

Lujasti liuskeista porfyyristä granodioriittia on Soijinmäessä Ison 

Lammunjärven NNW-puolella, liuskeista punaista porfyyrigraniittia 

Huhmarkankaalla n . 2 km saman järven itäpuolella ja Kivimäessä, 

n. 2 km Pyhännänjärveltä E . Mikrokliini- ja oligoklaasihajarakeet 

ovat näissä litistyneet kivilajin liuskeisuuden suuntaan . 

Sievin pitäjän kaakkoisosassa hienorakeisten gneissien yhteydessä 

esiytyvä porfyyrigraniitti on massamaista ja sisältää vaaleanpunaisia 

. 0.5-1 .5 sm pituisia, särmikkäitä mikrokliinihajarakeita . Gneissin 

ja porfyyrigraniitin kontaktisuhteet ovat samanlaatuiset kuin 

Piippolassa ; edellinen vaihtuu porfyyrigraniittiin päin vähitellen 

migmatiitiksi tai eruptiivibreksiaksi ja lopuksi porfyyrigraniitiksi . 

Viimemainittu muuttuu paikoin assimiloituneen liuskeaineksen takia 

kokoumukseltaan granodioriittimaiseksi . 

Lestijärven pitäjän luoteisosaan kuuluvalla alueella, karttalehtialueen 

lounaiskolkassa, porfyyrigraniitti on yleensä punertavaa ja 

lujasti liuskeista ; porfyyriset kalimaasälpärakeet ovat 0 .5-2 sm 

pituisia . Porfyriittimäisten leptiittien rajoilla, esim . Hautakankaan 

S-puolella, se tunkeutuu intrusiivisesti näihin ja vaihtuu paikotellen 

liuskeiseksi, biotiittirikkaaksi oligoklaasiporfyyriksi . 

Graniittigneissialueella on postbotnialaistyyppistä porfyyrimäistä 

graniittia havaittu vain seuraavilla paikoilla : Kongasjärven maantien 

varrella Paltamon pitäjässä, n . 2 .5 km Säräisniemen rajalta (liuskeista, 

punaista) ; n . 2 km Sukevan aseman itäpuolella (karkearakeista, 

tummaa, mahdollisesti pyrokseeninpitoista ; mikrokliinihajarakeet 2 

-3 sm pituisia, kellertävänharmaita) ; Hukkalan talon luona Paloisenjärven 

NW-puolella Vieremällä (pienirakeista, porfyyrimäistä biotiittigraniittia) 

. Ensin mainitulla paikalla lävistää porfyyrigraniittia 

postkalevalainen kirjograniitti lukuisina juonina 

ja pahkuina . 

Porfyyrigraniitin pintamuodot. Tässä yhteydessä 

lienee paikalla lausua sananen porfyyrigraniittikallioiden muo-

doista ja kivilajin rakoilusta . Kalliot ovat usein sangen laajoja, pinnaltaan 

loivasti pyöristyneitä ja silittyneitä jääkauden mannerjäätikön 

vaikutuksesta . Pinnanmukaiset vaakasuorat tai eikosti kaareutuvat 

alkeiluraot ovat silmiinpistäviä, ja raot ovat keskimäärin 

30-60 sm toisistaan . Näitä vastaan jonkun verran vinoon poikittain 

kulkevat pystysuorat raot ovat tämän jälkeen selvimpiä . Ne 

ovat n . 2-6 metrin päässä toisistaan . Sitäpaitsi näkee vielä rinnakkaisrakenteisuuden, 

juovaisuuden tai liuskeisuuden suuntaisia, 

tai iukan vinoon tämän poikki kulkevia pystyjä rakoja . Tä än suun- 

Kuva 34 . Vaakasuorien, poikittaisten ja pitkittäisten rakojen mukainen alkeilu 

pieni- ja tasarakeisessa armaassa graniitissa Hepokankaalla Py äjärven 

pitäjän Kuusemnäen kylässä . Valok . J . N . Soikero . 

taan ovat kivilajissa esiytyvät murtokappaleetkin järjestyneet . Kun 

kallioiden rinteillä ja reunoilla sitäpaitsi usein on pengermäisiä putouksia, 

mistä on elppoa irroittaa suuriakin lo kareita, on tämä 

seikka edellämainittujen y teydessä ai euttanut kivilajin laajaa 

käyttämistä paikkakunnallisena rakennuskivenä (Gulaisissa, Haapavedellä, 

Py äjärvellä y . m . pitäjissä) uolimatta sen karkeudesta, 

täplistä, juovista ja sulkeumista . Saman voi sanoa alueen tasarakeisista 

graniiteista, vieläpä elposti rapautuvista pyrokseenigraniiteistakin, 

joilla kaikilla on samanlaatuinen rakoilu .

1 40 

Yllämainitusta näkyy, että alueen graniittikivilajien rakoiluun 

voi hyvin sovelluttaa Hans Cloosin graniittitektoonisia teorioita' . 

Tasarakeista japorfyyrimäistäpyrokseenig 

r a n i i t t i a j a -g r a n o d i o r i i t t i a . Porfyyrigraniitit vaihtuvat 

monessa kohden omituisiksi pyrokseeninpitoisiksi kivilajeiksi . 

jotka saattavat olla sekä porfyyrisiä että tasarakeisia . Nämä ovat 

kallionpinnoilla lujasti rapautuneita, ja likaisenruskean rapautuneen 

kivikerroksen paksuus on kallioissa monesti 40-80 sm, minkä alla, 

vasta alkaa terve rapautumaton kivilaji . Kallioiden rinteillä ja reunoilla 

on usein rapautumissoraa, ja muuten ilmiö muistuttaa suuresti 

rapakiven rapautumista . 

Rapautumaton kivilaji on vara aan ruskeanharmaata, mutta 

yleensä sangen tummaa, ja eroaa kokoumukseltaan edellämainituista 

siinä, että se sisältää sarvivälkkeen ja biotiitin sijasta tai niiden 

ohella hypersteeniä ja diopsiidia vaihtelevin määrin . Diopsiidia 

on useimmiten runsaammin kuin hypersteeniä, jota saattaa kokonaan 

puuttuakin . Ne lajimuunnokset, joissa on yksinomaan hypei'steeniä, 

ovat taas harvinaisempia n . k . h y p e r s t e e n i g r a n i i tt 

e j a (ks . s . 34) . Karkearakeisissa porfyyrimäisissa muunnoksissa 

mikrokliini muodostaa suuria, taajaan sulloutuneita, kellertävän tai 

ruskeahkon harmaita hajarakeita . Oligoklaasi ja kvartsikin esiytyvät 

verrattain suurina rakeina pienitai hienorakeisessa, kvartsista, 

maasälpärakeista ja tummista mineralirykelmistä muodostuneessa 

pohjamassassa . Tavallisia myrmekiittimuodostuksia näkee mikrokliini- 

ja plagioklaasirakeiden välillä, mutta näihin liittyy joskus 

hypersteenin ja diopsiidin läheisyydessä, siis tummien täplien rajoilla, 

omituisia biotiitti- ja sarvivälkemyrmekiittejä . Tasarakeisissa 

kivilajimuunnoksissa, varsinkin granodioriittimaisissa, mikrokliini 

esiytyy antipertiittisinä juovina ja läikkinä plagioklaasirakeissa . 

Huomattavaa on, että maasälpä- ja kvartsirakeiden liitoskohtiin 

on tavallisesti kasautunut runsaasti hematiitti- j a limoniittijauhoa 

. Kokemus on osoittanut, että kivilajihijettä hijottaessa tämä 

usein särkyy sen takia, että rakeet irtaantuvat toisistaan juuri näitten 

liitoksien kohdilta . Tämä taas näkyy viittaavan jonkinlaiseen 

kivilajissa vallitsevaan jännitystilaan, joka mahdollisesti johtuu siitä . 

että eri mineraalien lämpöabsorptio ja tilavuuden muutos lämpötilan 

vaihdellessa on erilainen . Täten syntyy kivilajiin helposti hienoja 

rakoja, joihin tunkeutuu kosteutta ja jotka vähitellen laajenevat sen 

takia, että vesi jäätyy ja laajentaa raot talvella . Rapautumista voi 

siis pitää laadultaan pääasiallisesti fysikaalisena ilmiönä . 

' HANS CLOOS, Einfiihrung in die tektonische Behandlung magmatischer 

Erscheinungen (Granittektonik) . 1 . Spezieller Teil . Berlin 1925 .

14 1 

Kun kivilajin kemiallinen kokoumus muuten on jokseenkin 

samanlaatuinen kuin tavallisten graniittien tai granodioriittien, 

osoittaa sen pyrokseeninpitoisuus, ettei se ole riittävän vesimäärän 

puutteen takia kiteytyessään joutunut varsinaiseen sarvivälke- ja 

biotiittivaiheeseen, vaan kiteytyminen on päättynyt j o verrattain korkeassa 

lämmössä . 

Kiuruveden pitäjän eteläosassa on tyypillistä pyrokseeninpitoista 

porfyyrigraniittia laajalla alalla Hautajärven kaakkoispuolella . Kivilaji 

muodostaa täällä hyvin mäkisen ja kallioisen maiseman, jossa kalliot 

ovat N-S-suuntaisia, verrattain laajoja, korkeita ja jyrkkärinteisiä 

(korkeimmat ovat Paljakka, Iso Putousmäki ja Palomäki) . 

Kalliot ovat pinnaltaan ruskeita ja sangen rapautuneita . Seudun 

asukkaat kutsuvat kivilajia »hammaskiveksi» ja käyttävät sitä yleensä 

uunikivenä, koska rapautunut kivi kuuluu olevan tulenkestävää . 

Kivilajin ainekset ovat mikrokliini, oligoklaasi, kvartsi, diopsiidi 

ja biotiitti ; vähemmässä määrin tapaa sarvivälkettä, kloriittia ja 

malmirakeita . Mikrokliini muodostaa kellertävän ruskeanharmaita, 

muodoiltaan soikeita, mutta muuten särmikkäitä, 1 .5-4 sm suuruisia 

porfyyrisiä kideryhmiä . Tämä karkeaporfyyrinen graniitti vaihtuu 

alueen reunoilla hienorakeisemmaksi porfyyrimaiseksi graniitiksi, 

joka esim . sarvivälkegneissin rajalla koillisessa on sarvivälkkeenpitoista, 

vähemmin rapautunutta ja sisältää paikoin runsaasti erisuuruisia 

gneissimurtokappaleita . Maasälpähajarakeet ovat näissä 

muunnoksissa vaaleanpunertavia . Isossa Putousmäessä nähtiin paikoin 

biotiittirikasta porfyyrigraniittia ; mäen länsirinteessä on kivilajissa 

gneissimurtokappaleitten ohella 3-4 m vahvoina sulkeumina 

tasarakeista, kellertävänharmaata, liuskeista graniittia . Gneissigraniitin 

rajalla lännessä, esim . Mustanmäen itärinteellä, porfyyrigraniitti 

vaihtuu pieni- ja tasarakeiseksi, pyrokseeninpitoiseksi graniitiksi, 

joka on väriltään kellertävänharmaata . 

Toinen samanlaatuinen alue on Kiuruveden Näläntöjärvellä, 

missä pyrokseenigraniittia on etupäässä järven lounaispuolella ja 

tavallista porfyyrigraniittia sekä etelämpänä että järven koillispuolella 

. Tasarakeista massamaista, helposti rapautuvaa pyrokseenigraniittia 

ja karkeaporfyyristä pyrokseeninpitoista graniittia on kylän 

koulun pihamaalla olevassa kalliossa järven SW-puolella . Edellinen 

on pienitai keskirakeista ja muodostaa leveitä juonimaisia osia jälkimmäiseen, 

mutta niiden rajat ovat jokseenkin epäselviä ja kivilajit 

näkyvät vaihtuvan toisiinsa . 

Tasarakeista hypersteenigranodioriittia, Näläntöjärvi, Kiuruvesi . 

Anal . L . Lokka :

142 

Si0 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 20 3 FeO MnO MgO CaO Na 20 K 20 P 205 H 20 S :a 

°/ 0 61 .s51 .ss 15 .80 0.32 8.35 0 .01 1 .02 3 .82 3 .7s 2 .so 0 .48 0 .44 99 .85 

M01 . luvut : 1 .026 0 .024 0 .155 0.002 0 .116 0 .000 0 .025 0 .068 0 .061 0 .030 0 .003 0 .024 

Nigglin luvut: si 225, ti 5 . 3, p 0 . 7 1 al 34, fm 31 . 5, c 14 . 5, alk 20 1 k 0 .33, mg 0. 17, C I/fm 0 . 46 14 

qz = + 45 

Mineraalikokournus : 

Plagioklaasia (An 30 ) 46. 5, kvartsia 16 . 7, mikrokliinia 13 . 4, biotiittia 9 . 1, 

hypersteeniä 7 . s, ilmeniittiä 3 . 6, diopsiidia 1 . 6, apatiittia 0 . 9, magnetiittia 0 . 4 °-o . 

Mineraalikokoumus laskettiin analyysistä siten, että otaksuttiin 

K2 0-määrän sisältyvän ainoastaan mikrokliiniin ja biotiittiin ja mol . 

suhteen FeO : MgO = 18 : 5 vallitsevan diopsiidissa, hypersteenissä 

j a biotiitissa, sittenkun ilmeniittiin j a magnetiittiin menevä FeO-määrä 

oli vähennetty . Täten saatiin biotiitille mol . suhteet H2KA13 S '30 12 : 

Fe2 S'04 : Mg 2 Si0 4 - 12 : 18 : 5, jotka vastaavat kokoumusta H 2 

KAI, Si, 0 12 . 2 (Fe, Mg) 2 Si0 4 . 

Kivilajin kokoumus vaihtelee jonkun verran ; toisissa näytteissä 

on diopsiidia enemmän kuin toisissa . Pyrokseenirakeet ovat hiukan 

pyöristyneitä ja niiden reunoilla tapaa vihreähkön ruskeitten biotiittilevyjen 

ohella pieniä tummanvihreitä sarvivälkeläikkiä . Malmirakeet 

esiytyvät tummien mineraalirykelmien yhteydessä ja usein 

niiden sisällä . Mikrokliini muodostaa allotriomorfisia läikkiä, jotka 

ovat usein kasvaneet oligoklaasirakeiden sisään . Vaaleitten ainesten 

liitoskohdat ovat pehmeästi pyöristyneitä . 

Näläntöjärven koillisrannalla kivilaji vaihtuu punertavaksi mikrokliinirikkaaksi 

graniitiksi, joka on porfyyrimaista . Tämä on pohjoisempana 

olevassa Hukankalliossa liuskevyöhykkeen rajalla lujasti 

puristunutta ja ruhjoutunutta, ja vaihtuu kallion itärinteessä 0 .5-1 

sm pituisia mikrokliinisilmäkkeitä sisältäväksi liuskeiseksi myloniitiksi. 

Silmäkkeet ovat taajaan ryhmittyneitä . Niiden keskusosa on 

tavallisesti puristunutta hienojuovaista mikrokliini-mikropertiittiä, 

jossa näkyy sisäänkasvaneita pieniä pyöreitä kvartsirakeita ja oligoklaasiläikkiä 

(An 26 ) ; reunoilla on pienempiä ruhjoutuneita oligoklaasija 

kvartsirakeita . Niitä ympäröivä pohjamassa on hienorakeista ja 

näkyy syntyneen pääasiallisesti alkuperäisten kivilajiainesten ruhjoutumisesta 

. Siinä näkee litistyneitä kvartsilinssejä ja särkyneitä 

maasälpärakeita, mutta pääaineksina on biotiitti, serisiitti ja kvartsi 

(lisäaineksina apatiitti, titaniitti, zirkooni ja malmirakeet) . Hukankallion 

NW-puolella olevassa kalliossa kivilaji on vielä enemmän liuskeutunutta 

j a gneissiytynyttä . Tummat ainekset esiytyvät siinä 

pitkinä läikkinä ja juovina vaaleassa pienirakeisessa maasälpä-

1 43 

kvartsimassassa, ja liuskeisuus muistuttaa kankimaista eli viivamaista 

liuskeisuutta . Tummat juovat sisältävät biotiittilevyjen ohella 

sangen runsaasti titaniittia ja apatiittia . 

Näläntöjärven luoteispuolella on äsken mainittujen kivilajien 

jatkona ylempänä Rikkajoen varrella hyvin metamorfista puristusliuskeista 

kali-natronsyeni.ittiä (s . 120) . 

Kärsämäen ja Piippolan pitäjän rajamailla on ruskeata porfyyrimäistä 

pyrokseenigranodioriittia kahdessa pienessä alueessa . Toinen 

on Jylhänjärven länsi- ja Ristisenjärven kaakkoispuolella, mistä se 

ulottuu pohjosta kohti Piippolan pitäjään. Toinen vielä pienempi 

alue on maantien varrella pitäjänrajalla . Ensinmainitussa alueessa 

porfyyrinen kivilaji vaihtuu N päin pienitai keskirakeiseksi hypersteenigranodioriitiksi, 

jota on esim . Pentikäisenkalliossa, n . 2 km 

Ristisenjärveltä NE . Tämä sisältää 3-8 mm pituisia oligoklaasihajarakeita 

ja hiukan pienempiä hypersteenisälöjä . Kalimaasälpää 

on sangen vähän, sen sijaan on biotiittia runsaammin ja kivilaji lähestyy 

kokoumukseltaan kvartsidioriitteja (ainekset : oligoklaasi An3o , 

kvartsi, hypersteeni, biotiitti, kalimaasälpä, magnetiitti- ja kiisurakeet) 

. 

Karkeaporfyyristä hypersteenigranodioriittia on Vähänlammun 

NW-puolella Piippolassa . Mikrokliinihajarakeet ovat siinä 2-3 sm 

suuruisia, punertavan ruskeita ja hienosti ristikkorakenteisia . 

Haapajärvellä on porfyyristä pyrokseenigranodioriittia havaittu 

Varesperällä Vuorenmaan talon itä- ja eteläpuolella, missä se vaihtelee 

samanlaatuisen tasarakeisemman kivilajin kanssa ja vaihtuu punertavanharmaaksi 

porfyyrimäiseksi graniitiksi . 

Pulkkilassa on rapautunutta ruskeaa porfyyrigraniittia noin 3-4 

km kirkonkylän koillispuolella, mistä samaa kivilajia jatkuu vielä 

monta km NW kohti . Siinä on paikotellen runsaasti gneissiytyneitä 

liuskemurtokappaleita, ja sitä lävistävät hienorakeiset apliittisuonet . 

Susikallioissa Rantsilassa n . 6-8 km kirkonkylän kaakkoisja 

eteläpuolella, Niemelän kohdalla Siikajoen varrella sekä Karkumaan 

kallioissa ja Tahkokallioissa esiytyvä pyrokseenigraniitti on tummanruskean 

harmaata ja karkeaporfyyrista . Rakenne on järjestymätöntä 

; maasälpäkiteet ovat 2-5 sm pitkiä, n . 1 .5 sm leveitä ja taajaan 

ryhmittyneitä. Kivilajia lävistävät paikotellen pienirakeiset, 

ruskean likaisenharmaat tasarakeiset juonet ja graniittiapliittisuonet . 

Pyrokseeni on sekä diopsiidia että hypersteeniä ; kvartsirakeet ovat 

tummanharmaita . 

Karkumaankallioissa, n . 8 km Rantsilan kirkolta SSW, on kivilajissa 

paikoin murtokappaleina pyrokseenirikasta gabroa tai diabaasia 

. Gneissin rajalla, Niemelästä n . 4 km itään, on siinä lukuisia pie-

1 4 4 

niä, reunoiltaan sulaneita gneissimurtokappaleita . Kalliot ovat rapautuneita, 

ja kivilajia on suurina lohkareina kaikkialla lähiseudussa . 

Vihannilla on rapautunutta pyrokseeninpitoista graniittia Myllykankaan 

talon SE-puolella, muutamia km kirkolta länteen . Kivilaji 

on massamaista ja sisältää gneissimurtokappaleita . 

B i o t i i t t i g r a n i i t t i a . Biotiittigraniitit ovat verrattain 

kalirikkaita graniitteja, joissa A1 2 0-, FeO- ja MgO-määrät ovat niin 

suuret, että kaalimaasälvän ohella on voinut muodostua vaihtelevin 

määrin biotiittia . k/mg suhde on niissä siis pienempi kuin tavallisissa 

mikrokliinigraniiteissa, mutta suurempi kuin biotiittigranodioriiteissa, 

joita kumpaakin ne lähestyvät välimuodoilla . Ne ovat 

yleensä pienirakeisia ja vaaleanharmaita . Pääainekset ovat mikrokliini, 

oligoklaasi, kvartsi ja biotiitti . Biotiitti on jakautunut jokseenkin 

tasan kivilajiin . Rakeiden liitostavan mukaan kivilajit ovat 

milloin sitkeitä, kun rakeet ovat hammasmaisesti kiinnittyneet toisiinsa, 

milloin jyvämäisiä ja helposti lohkeilevia, kun rakeet ovat 

verrattain pyöreitä . Ne ovat yleensä sangen hyviä rakennuskiviä . 

Geologisesti biotiittigraniitti esiytyy samalla tavalla kuin mikrokliinigraniitti 

(esim . Pyhäjärvellä) ja muodostaa primäärisiä juonia 

porfyyrigraniittiin . Graniittigneissialueella esiytyvät biotiittigraniitit 

ovat selvästi nuorempia kuin graniittigneissi . Biotiittigraniittisuonet 

lävistävät esim . jyrkästi graniittigneissin pegmatiittisuonia . 

Huomattavia biotiittigraniittiesiytymiä on graniittigneissialueella 

Kiuruvedellä kirkonkylän pohjoispuolella ja Vaakskankaalla Vaaksjärven 

itä- ja koillispuolella . Noin 4 km kirkonkylän pohjoispuolella 

on Toivaismäen graniittimassiivi, johon kuuluvat Toivaismäki, Pienimäki 

ja Valkeismäki, tällaista graniittia . Kivilaji on hienorakeista, 

vaaleanharmaata ja sitkeämpää kuin samanlaatuinen Vaakskankaan 

graniitti . Valkeismäessä massiivin pohjoispäässä graniitti on hiukan 

punertavaa . Vaakskankaan graniitti on hienotai pienirakeista ja 

helposti lohkeilevaa . Kalliot ovat pehmeästi pyöristyneitä, ja pengermäinen 

rakoilu helpottaa kiven käyttämistä rakennuskivenä (Toivaismäki, 

Vaakskangas) . Mataramäellä ja Pitkäahossa Vaaksjärven 

pohjoispuolella lävistävät kivilajia paikotellen kirjograniittiset pegmatiittijuonet 

. 

Korkeen talon luona, n . 4 km Näläntöjärveltä WNW, on hienorakeista 

harmaata biotiittigraniittia, jota harmaanvalkoiset pegmatiittisuonet 

lävistävät siellä täällä . 

Paloisenjärven luoteispuolella Vieremän Valkiamäen kylässä 

olevassa graniittialueessa on vaaleata tasa- ja keskirakeista massamaista 

biotiittigraniittia näkyvissä Pirttimäessä, Hukkalan talon 

koillispuolella ja Koiramäessä alueen pohjoisosassa . Kivilajin maa-

sälpä on valkoista ja kvartsi punertavaa ; ainekset ovat samea epidoottiutunut 

oligoklaasi An 14 , kvartsi, mikrokliini, mikrokliinipertiitti, 

myrmekiitti, ruskeanvihreä biotiitti, vihreä kloriitti, apatiitti ja 

titaniitti . Kalliot ovat jyrkänrinteiset ja halkeilleet suuriksi lohkareiksi 

. Kivilaji lohkeaa helposti ja sitä voi kaikkialla käyttää rakennuskivenä 

. Se muistuttaa sangen paljon Pajusenmäen graniittityyppiä 

(Kauppilanmäen koillis- ja eteläpuolella), joka on kuitenkin 

viety postkalevalaisiin graniitteihin sen takia, että sen hienoja pienirakeinen 

muunnos rakenteeltaan ja kokoumukseltaan muistuttaa täydellisesti 

Iisalmen Paloisvuoren graniittia . 

M i k r o k 1 i i n. i g r a n i i t t i a . Mikrokliinigraniitit ovat alueen 

alkali- ja kvartsirikkaimpia graniitteja . Ne ovat massamaisia tai 

rinnakkaisrakenteisia ; väri on vaaleanpunainen tai punertavan harmaa 

. Kalimaasälpä on mikrokliinia ja mikrokliinipertiittiä, plagioklaasi 

on oligoklaasialbiittia An8An 15 ; biotiittia ja muita tummia 

aineksia on yleensä vähän . Mikrokliini- ja oligoklaasirakeet ovat 

usein kasvaneet yhteen sillä lailla, että mikrokliini sisältää oligoklaasiläikkiä 

ja oligoklaasi mikrokliiniläikkiä tai antipertiittisiä mikrokliinijuovia 

. Oligoklaasin muuttumistuloksina on serisiittiä ja zoisiittia ; 

sitäpaitsi on kivilajissa hiukan kloriittia, epidoottia, titaniittia, apatiittia, 

yksinäisiä malmirakeita ja joskus fluoriittia . 

Mikrokliinigraniitti ja varsinkin sen apliittija pegmatiittimaiset 

muunnokset esiytyvät tavallisesti juonina ja juonijoukkueina 

melkein kaikissa alueen kivilajeissa, nuorempia juonia ja kalevalaisen 

muodostuman kivilajeja lukuunottamatta . Laajempia mikrokliinigraniitti-alueita 

on Ylävieskassa, Pyhäjärvellä j a graniittigneissialueella 

Oulujärven lounaisja pohjoispuolella . 

Ylivieskassa on keski- tai jokseenkin karkearakeista mikrokliinigraniittia 

n . 3 km kirkon itä- ja koillispuolella olevassa alueessa . 

Rautatien varrelta ja Soukan talon koillispuolelta otetuissa näytteissä 

havaittiin mikroskoopilla tavallisten vaaleitten ainesten välillä siellä 

täällä pieniä värittömiä tai heikosti sinipunertavia isotrooppisia allotriomorfisia 

läikkiä, joitten valontaittuminen on melko lailla pienempi 

kuin mikrokliinin ja jotka siis todennäköisesti ovat f 1 u o r i i tt 

i a . Soukan koillispuolella kivilaji on puristunutta ja kvartsi muodostaa 

litistyneitä linssejä, joitten valonsammutus on lujasti aaltoileva 

. Sammutusaallot ovat niissä melkein kohtisuoraan linssien pituussuuntaa 

vastaan eli paineen suunnassa . Mikrokliinirakeet ovat 

3-5 mm pituisia ja taajaan ryhmittyneitä ; oligoklaasin An-pitoisuus 

on tavallista suurempi, nim . An 15 An20 (vertaa analyysiä 

näytteestä, joka on otettu maantien varrelta rautatien pohjoispuolelta) 

. 

102-31 

145 

19

146 

Mikrokliinigraniittia, Ylivieskan kirkolta NE . Anal . L. Lokka : 

Si0 2 Ti0 2 A1 20 3 Fe 20 3 FeO Mn0 MgO CaO Na 20 K 20 P 205 H 2O S :a 

0/ 74 .200 .09 1_4.020 .45 1 .15 0 .01 0 .10 0 .74 4 .40 4 .57 0 .14 0 .37 100 .27 

0 

Mol . luvut : 1 .231 0 .001 0 .137 0 .003 0 .016 0 .000 0.003 0 .013 0 .071 0 .049 0 .001 0 .021 

Nigglin luvut : si 418, ti 0 . 3, p 0 . 3 1 a146 . s, fm 8 . s, c 4 .5, a1k 40 .5 1 k0 . 41, mg 0. 12, c/fin 0 . 5 2 14 

qz = + 156 


Albiittia An 7 40, kvartsia 29, mikrokliinia 25 .4, biotiittia 4 .2, magnetiittia 

0 .7, apatiittiä 0 .3, ilmeniittiä 0 .2, fluoriittia 0 .2 % . 

Mineraalikokoumus laskettiin analyysistä ; K„0-määrä otaksuttiin 

sisältyvän ainoastaan mikrokliiniin ja biotiittiin, ja koko Na 20-määrä 

albiittiin . Täten biotiitti sai kokoumuksen H 2KA1 3Si 30 12 . ( Fe, Mg) 2 

Si0 4 , jossa MgO-määrä on hyvin pieni . Fluoriittimäärä on arvioitu 

geometrisesti . 

Kettukalliossa, n . 2 km Soukan eteläpuolella, kivilaji on heikosti 

rinnakkaisrakenteista ja jonkun verran sarvivälkkeenpitoista . Siinä 

näkyy pyöreitä emäksisiä sulkeumia ja hienorakeisia apliittisuonia . 

Paikalla onYlivieskan kunnan maalla kivilouhos . ja kiveä on käytetty 

laajalti kaikenlaisiin rakennustöihin . 

Noin 5 km Ylivieskan kirkolta etelään alkaa toinen mikrokliinigraniittialue, 

missä kivilaji on pienirakeista ja porfyyrimäista . Sitä 

lävistävät punaiset pegmatiittisuonet . 

Kantokylän (Vaaramaan) itäpuolella olevassa alueensa Ylivieskan 

itäosassa kivilaji on massamaista, keskirakeista, jokseenkin biotiittirikasta 

ja väriltään punertavan harmaata . Se on paikoin hiukan 

porfyyrimäista, ja sitä lävistävät siellä täällä kapeat apliittija pegmatiittisuonet 

. Sulkeumina on siinä sekä liuskemaisia että emäksisiä 

kivilajeja . 

Oulaisten pitäjän lounaisosassa on pienirakeista punertavan harmaata 

mikrokliinigraniittia uraliittiporfyriitti- ja liuskealueiden välillä 

olevassa kapeessa vyöhykkeessä . Pitäjän kaakkoisosassa on samaa 

kivilajia monessa kohden Isojärven NE- ja E-puolella, missä se 

vaihtelee hienorakeisten leptiitti- ja gneissimurtokappaleitten ja 

mikrokliinigranodioriittimaisten osien kanssa, jotka kaikki ovat hyvin 

juovikkaita ja poimuisia . Samalla lailla vaihtelevat Pyhäjoen maantien 

eteläpuolella, muutamia km kirkolta WNW, mikrokliini-sarvivälkegranodioriitti 

ja punainen mikrokliinigraniitti keskenään . Viimeksi 

mainittu muodostaa kuitenkin juonia edelliseen . 

Merijärvellä on Pyhäjoen Pyhäkosken alapuolella jyrkissä rantakallioissa 

jokseenkin karkearakeista, heikosti rinnakkaisrakenteista 

vaaleanpunaista mikrokliinigraniittia, joka on kiilteestä köyhää 

(biotiittia ja muskoviittia) ja pegmatiittimaista .

147 

Pienehköjä mikrokliinigraniitti-esiytymiä on Pöllän talojen luona 

Saloisten pohjoisosassa (karkearakeista, tumman punertavanharmaata, 

massamaista), n . 5 km Pidisjärven länsipuolella Nivalassa ja 

Pihlajakankaan talon seudulla Toholammella kartta-alueen lounaiskolkassa 

. 

Pyhäjärven pitäjässä tapaa mikrokliinigraniittia laajoilla aloilla 

järven pohjoislahden länsipuolella ja Mäkiöiskylässä järven koillispuolella 

. Kirkonkylän pohjoispuolella maantien varrella kivilaji on 

sangen yksitoikkoista, pienirakeista, väriltään vaalean tai punertavan 

harmaata ja yleensä hiukan rinnakkaisrakenteista (Hornankallio, 

Tunturivuori) . Kivimaalla ja Hepokankaalla, Tikanmäeltä NNW 

Kuusenmäen kylän pohjoisosassa, kivilaji on samanlaatuista, pienitai 

keskirakeista ja selvään rinnakkaisrakenteista . Sen pääainekset 

ovat mikrokliini, kvartsi ja oligoklaasialbiitti ; sitäpaitsi siinä on vähässä 

määrin biotiittia, muskoviittia, zoisiittia, epidoottia ja kloriittia . 

Mikrokliinirakeet ovat 0 .2-0 .6 sm pituisia, taulunmuotoisia ja selvästi 

läpinäkyviä . Niissä on pertiittijuovia ja sisään kasvaneita 

plagioklaasirakeita . Plagioklaasi on taas jonkun verran muuttunutta ; 

se on usein antipertiittistä ja sisältää sitäpaitsi pieniä ristikkorakenteisia 

mikrokliiniläikkiä . Maasälpien välinen kivilajimassa on hienorakeisempaa 

ja sisältää kvartsia, biotiittia, pieniä muskoviitti- ja 

kloriittisuomuja sekä muodottomia epidoot,tikyhmyjä . 

Mikrokliinigraniitissa näkee usein primäärisiä apliittisuonia . Apliittia 

tapaa kuitenkin pieninä itsenäisinä alueinakin . Sellaisia on 

Palomäessä ja Paalinvuorella, Äyhynmäeltä NW, ja Riitamäessä, 

n . 2 km Kuusenmäeltä luoteeseen graniittialueen itärajalla Pyhäjärven 

itäosassa . Kivilaji on hienorakeista tai melkein tiivistä, felsiittimäistä 

ja selvään liuskeista ; väri on vaaleanpunainen tai vaaleanharmaa . 

Paikoin, esim . Paalinvuoressa, on siinä murtokappaleina liuskeista 

porfyyrimäistä graniittia ja hienorakeista gneissiä . Palomäessä Paalinvuoren 

eteläosassa kivilaji on breksiamaista ja täynnä hienoja rakoja, 

jotka laajenevat paikoin kvartsisikermiä, rautapiitä ja hematiittia 

sisältäviksi onkaloiksi . 

Paalinvuoren f e 1 s i i t i n ainekset ovat albiitti (An5Anlo), 

kvartsi ja biotiitti, jota on kuitenkin hyvin vähän . Maasälpä ja kvartsi 

ovat kasvaneet yhteen granofyyrisesti ; siellä täällä näkee jonkun suurehkon 

vahvasti muuttuneen plagioklaasirakeen . 

Kaikesta edellä esitetystä käy siis selville, että postbotnialaisten 

graniittikivilajien purkausjärjestys on Pyhäjärvellä : 1 . mikrokliinigranodioriitti 

(Väätti-Ruunala), 2 . karkeaporfyyrinen graniitti (kirkonkylä), 

3 . pieniporfyyrinen ja puoliporfyyrinen graniitti (kirkonkylä . 

Mäkiöiskylä), 4 . maasälpäporfyyri (Pyöreäkangas), 5 . pienirakeinen

1 48 

mikrokliinigraniitti (kirkonkylä, Mäkiöiskylä), 6 . apliitti, felsiitti ja 

pegmatiitti (Riitamäki, Paalinvuori) . 

Oulujärven eteläpuolella on Vuolijoen kirkonkylän, Saaresmäen 

ja Vuottolahden välillä laajalla alalla vaaleanpunaista j u o v a i s t a 

g r a n i i t t i a p 1 i i t t i a . Kivilaji on yleensä pienirakeista, kiilleköyhää, 

ja siinä vaihtelevat vaaleat kvartsija maasälpärikkaat kohdat 

ja tummemmat gneissimäiset juovat keskenään . Hienorakeisia 

kvartsikasaumia näkee suurista kvartsija maasälpärakeista muodostuneitten 

osien välillä . Jokseenkin tämän alueen keskikohdalla 

olevan Honkamäen pohjoisrinteellä kivilaji on punertavaa sarvivälkegraniittia, 

ja juovat sisältävät runsaasti sarvivälkettä . Tämä 

johtuu nähtävästi siitä, että kivilajissa on näissä seuduin lukuisia 

amfiboliittisulkeumia, joitten kanssa se muodostaa migmatiittisia 

seoskivilajeja . Kivilaji on paikoin puristunutta (Otamäki) ja sisältää 

tummia sarvivälketäpliä; sarvivälke esiytyy tällöin aivan sekundäärisesti 

rakoja täyttävänä aineksena . 

Kivilajin vaaleat suonimaiset osat ovat paikoin, esim . Honkamäen 

luoteispäässä, karkearakeisempia ja pegmatiittimaisia . Koppamäessä, 

n . 3 km Saaresjärveltä SW, kivilaji on lujasti liuskeutunutta, 

kaksikiilteistä, ja muskoviitti verhoaa liuskeisuuspinnat . Taipaleenkallioissa 

Vuottolahden itäpuolella graniitti on selvästi liuskeista ja 

jokseenkin kiillerikasta . 

Samallaista juovaista vaaleanpunaista graniittiapliittia (migmatiittigraniittia) 

on Jaalanganlahden länsipuolella ja Kankarinlahden 

molemmin puolin Oulujärven pohjoispuolella . Juovat ovat sekä 

kiille- että sarvivälkegneissimäisiä, ja kivilajia lävistävät paikoin 

punaiset pegmatiittijuonet (Honkanen, Neulaniemi, Väätäjä) . Kivilajin 

raesuuruus vaihtelee pienirakeisesta keskirakeiseen . Samantyyppistä 

kivilajia on vielä Kaivannon itäpuolella Kuuksanlahden 

tienoilla . Se on paikotellen puristunutta ja ristiin rastiin kulkevien 

ruhjerakojen lävistämää . 

Kivilajin pääainekset ovat mikrokliini, kvartsi ja natronrikas 

oligoklaasi (An 10An20 ) ; täplissä, juovissa ja ruhjevyöhykkeissä 

vähässä määrin esiytyvät tummat ainekset ovat biotiittia, muskoviittia, 

epidoottia, sarvivälkettä ja malmirakeita . Maasälvissä ja 

niiden välillä on tavallisesti hematiitin tai limoniitin täyttämiä rakoja . 

Kalevalaisten liuskeiden keskellä olevien vanhempien kivilajivyöhykkeiden 

yhteydessä on postbotnialaistyyppistä mikrokliinigraniittia 

havaittu seuraavilla paikoilla : 

Kurosenmäessä Iikosken itäpuolella (karkearakeista, vaaleanharmaata, 

pegmatiittimaista) ; maantien varrella n . 1 km Kiehimänjoen 

itäpuolella (puristunutta, vaaleanharmaata tai punertavaa ; sisäl-

tää poimuisia gneissimurtokappaleita) ; Korkeamaalla Laanniemellä 

(vaaleata juovaista graniittiapliittia) . 

P e g m a t i i t t i a . Pegmatiittia tapaa hyvin yleisesti juonina 

ja juonijoukkueina melkein kaikissa botnialaisen alueen kivilajeissa . 

Gneissigraniittia, emäksisiä eruptiiveja ja liuskeita lävistävät juonet 

ovat tavallisesti jyrkkärajaisia ja kulkevat monesti suoraan kivilajien 

juovikkaisuuden tai liuskeisuuden poikki . Tällaisia ristiin rastiin 

kulkevia juonia on runsaasti esim . gneissigraniitissa Reisjärven 

pitäjässä . Kettukallioissa pitäjän itäosassa lähellä Pihtiputaan 

rajaa, n . 2.5 km Rajakankaalta NNE, on laajahkolla alalla karkeakiteistä 

pegmatiittia . Kivilaji on väriltään hiukan punertavaa ja 

sisältää 10-15 sm pituisia kalimaasälpäyksilöitä, jotka ovat usein 

kasvaneet kirjograniittisesti yhteen kvartsin kanssa . Se lävistää kallioiden 

pohjoisreunalla gneissigraniittia suoraan tämän kulkusuunnan 

poikki. Maasälvän ja kvartsin ohella pegmatiitti sisältää jonkun 

verran biotiittia ja muskoviittia . 

POSTBOTNIALAISIA JUONIKIVILAJEJA . 

Postbotnialaisissa graniiteissa on paikotellen havaittu jyrkkärajaisia 

emäksisiä juonia, jotka ovat kokoumukseltaan metamorfista 

diabaasia tai dioriittiporfyriittiä . Juonikivilaji täyttää siis kaikesta 

päättäen graniiteissa myöhemmin syntyneitä rakoja . Tällaista 

kallioperustan pirstautumista voi olettaa tapahtuneen kalevalaisen 

geosynklinimuodostuksen alkuvaiheilla, jolloin lienee vajoamisen 

yhteydessä tapahtunut maankuoressa repeytymisiä ja siirroksia 

aiheuttaen vulkaanista toimintaa . 

D i a b a a s i j u o n i a on havaittu punaisessa porfyyrigraniitissa 

Ison Rytkynjärven luoteispuolella ja harmaassa porfyyrimaisessa 

graniitissa kirkonkylän NE-puolella Haapavedellä . Kivilaji 

on metamorfista uraliittidiabaasia, joka on paikoin selvästi 

ofiittirakenteista . Sen pääainekset ovat sarvivälke, plagioklaasi, epidootti 

ja kloriitti . Sarvivälke muodostaa hajallisia raerykelmiä tai 

sälöjä maasälpäliistakkeiden väliin . Se on osaksi ruskeata, osaksi 

tavallista vihreätä sarvivälkettä . Edellinen muodostaa suurehkoja 

rakeita, jotka reunoiltaan kuitenkin vaihtuvat tavalliseksi sarvi 

välkkeeksi ja plagioklaasin, epidootin ja kloriitin seokseksi . Plagioklaasiliistakkeet 

ovat usein särkyneet ja hajonneet pienemmiksi ra 

keiksi . Juonien kulkusuunta vaihtelee WNW ja ENE välillä . 

Lujasti muuttunutta metabasiittia on 15-20 m leveänä juonena 

granodioriitissa Korkeamaalla n . 2 km Ison Rytkynjärven itäpuolella 

Haapavedellä . Tällaisia juonia, jotka ovat kokoumukseltaan 

149

150 

milloin metadiabaaseja, milloin dioriittiporfyriittejä, on vielä Korkattivuorijonon 

leptiiteissä Korkattijärven itäpuolella (s . 62) ja 

Ollikkaanvuoren unakiitissa Pulkkilan rajalla . Metabasiitin pääainekset 

ovat vaalea sädekivimäinen sarvivälke, plagioklaasi, epidootti, 

kloriitti ja malmirakeet . 

Pulkkilan pitäjän länsiosassa on n . 4 km Paakinahon eteläpuolella 

seudun porfyyrigraniitissa useita hienorakeisia, paikoin melkein 

tiiviitä diabaasijuonia, joitten leveys vaihtelee 0 .4-1 m . Ei ole 

kuitenkaan varmaa, onko näitä pidettävä graniittiin sulkeutuneina 

juonimaisina osina, vai todellisina juonina . Väyrysen mukaan 

graniitti eräässä kohden katkaisee tällaisen juonen ja näyttää nuoremmalta 

kuin diabaasi . Juoni jatkaa kuitenkin edelleen kulkuaan 

suoraan samaan suuntaan katkelman toisellakin puolella . Diabaasi 

on tummanharmaata, yleensä massamaista ja sisältää paikoin porfyyrisiä 

plagioklaasikiteitä . 

Kontiomäen talon luoteispuolella Haapajärven pohjoisosassa nähtiin 

pieniporfyyrisessä harmaassa graniitissa n . 3-4 m leveä, W-Esuuntainen 

hienorakeinen diabaasijuoni . Kivilaji on ofiittirakenteista 

metadiabaasia ; sen ainekset ovat plagioklaasi An 45 , sarvivälke, 

kloriitti, epidootti ja malmirakeet . Sarvivälke on vaaleata, 

heikosti pleokroiittista ja on muuttunut sädekivineulasten, kloriitin, 

epidootin ja malmirakeiden seokseksi, joka täyttää plagioklaasiliistakkeiden 

välit . 

Pyhäjärven pitäjässä on diabaasijuonia tavattu \'äätin ja Ruunalan 

välisellä mikrokliinigranodioriittialueella . Noin 2 .5 km Väätistä 

kaakkoon on 0 .2-1 m leveä ja vähintäin 200 m pitkä, N 60 ° E suuntainen 

jyrkkärajainen juoni, joka on tummaa tiivistä diabaasia . Kivilaji 

on paikoin liuskeista juonen suuntaan ja lävistää eräässä paikassa 

punaista graniittiapliittijuonta . 

Valkiaislammen E- ja SE-puolella, Ruunalasta NW, lävistää 

seudun graniittia kolme leveätä diabaasijuonta . Pohjoisin on 10 m 

leveä ja N 75° W-suuntainen, kaksi etelämpänä olevaa ovat 2 4 m 

leveitä ja W-E-suuntaisia . Kivilaji on mustanharmaata ja selvään 

ofiittirakenteista ; plagioklaasi An45An 50 muodostaa pitkiä idiomorfisia 

sälöjä, joiden välit täyttää täydellisesti muuttunut sädekivimäinen 

sarvivälke, kloriitti, yksinäiset biotiittisuomut, epidootti ja 

malmirakeet . Pohjoisimman juonen itäpäässä lävistää diabaasia 

muuan apliittijuoni (J . N . Soikero) . 

Dioriittiporfyriittijuonia on havaittu Mäkiöiskylässä 

Pyhäjärven koillispuolella Pyhäjärvellä seuraavilla paikoilla : 

Riitamäellä, n . 2 km Kuusenmäeltä NW, lävistää täällä esiytyvää 

hienorakeista liuskeista apliittia liuskeisuuden suuntaan N 25° E

1 5 1 

n . 2 m leveänä juonena vihreänharmaa dioriittiporfyriitti . Hajarakeina 

on kivilajissa säännöttömän muotoisia, korkeintain 4-6 

mm suuruisia plagioklaasikiteita An 25 , jotka ovat hyvin epidoottiutuneita 

ja joissa näkee moninkertaista zonaarirakennetta, ja sitäpaitsi 

yksinäisiä suurehkoja kvartsirakeita ja sarvivälkesälöjä . Pohjamassa 

on hyvin hienorakeista plagioklaasin, kvartsin, vaaleitten 

sarvivälkeneulasten, biotiittisuomujen ja muodottomien epidoottikyhmyjen 

seosta . 

Kokkokankaalla Särkijärven talon pohjoispuolella, edellisestä 

paikasta n . 3 km NW, lävistää punertavan harmaata graniittia vähintäin 

3 samanlaatuista juonta . Juonikivilaji on hyvin hienorakeista, 

sitkeää, » basalttimaista», ja sisältää paikoin pieniä porfyyrisiä 

plagioklaasija uraliittikiteitä . Se on hiukan liuskeista juonien 

kulkusuuntaan ja rajat graniittia vastaan ovat jyrkät . 

Kettukankaalla maantien pohjoispuolella, 3 km Komujärveltä 

NW, on tasarakeisessa vaaleanharmaassa graniitissa useita lähes 2 m 

leveitä samantyyppisiä juonia kuin Kokkokankaalla . Rinteessä Heittolan 

talon länsipuolella, Komujärveltä NE, lävistää lujasti puristusliuskeista 

porfyyrimäistä graniittia samanlaatuinen n . 1 m leveä 

juoni N-S eli liuskeisuuden suuntaan . 

JALKIKATSAUS ALUEEN ARKEISIIN KIVILAJEIHIN . 

T e k t o n i i k k a a . Niin hyvin vanhat gneissimäiset liuskeet 

kuin botnialaisen muodostuman suprakrustiset kivilajit ovat kaikkialla 

hyvin vahvasti kokoon poimuttuneita . Kulkusuunta on hyvin 

vaihteleva ja kerrosasento yleensä jyrkkä kerrosten kallistuessa milloin 

mihinkin suuntaan . Poimukaadekin vaihtelee todennäköisesti 

sangen paljon aivan lähekkäin olevissa seuduissa . Tästä johtuu, ettei 

samanlaatuista kerrosta yleensä voida seurata kovinkaan pitkiä 

matkoja . Näin ollen ei kulkusuunnasta ja kaateesta ole mitään apua 

kivilajien stratigraafisessa jaottelussa . Poimutustyyli on siis toisenlaatuinen 

kuin esim . kalevalaisissa vyöhykkeissä, ja tektoniikkaa voi 

pikemmin kutsua intrusiotektoniikaksi . 

Botnialaisen suprakrustisen sarjan intrusioon ovat uraliitti- ja 

plagioklaasiporfyriittien sekä gneissigraniitin ohella kerrossarjan 

alemmassa osassa ottaneet osaa vielä useimmat postbotnialaiset 

syväkivilajitkin (kerrossarjan alemmassa ja ylemmässä osassa) . Intrusio 

on yleensä tapahtunut kerrosten suuntaan ja suonet ovat poimuttuneet 

kerrosten mukana . Poikittaisjuonia muodostavat kerrosjuonien 

ohella vain happamammat graniittiset kivilajityypit . Suu-

e koi in plutoonisiin massiivei in, kuten porfyyrigraniittialuei in, 

on poimutus sangen vä än vaikuttanut ; kuitenkin tapaa näissäkin 

siellä täällä liuskeutuneita vyö ykkeitä . Tälläisia näkee varsinkin 

graniittigneissialueen rajalla Py ännällä ja Py äjärvellä, mutta lienee 

tämä liuskeisuus syntynyt vasta myö emmin kalevalaisella poimutuskaudella 

sivupaineen vaikutuksesta graniittipo jaan . 

Katsaus postbotnialaisten syväeruptiivien 

d i f f e r e n t i a t i o s a r j aan . Kuten edellä on esitetty, muodostavat 

postbotnialaiset syväeruptiivit differentiatiosarjan, joka alkaa 

ultraemäksisillä kivilajeilla ja loppuu mikrokliinigraniitilla ja pegmatiitilla. 

Tämän on jo Mäkinen teoksessaan Keski-Po janmaan kivi- 

Kuva 35 . Postbotnialaisia syväeruptiiveja järjestettyinä diagrammiin, jossa 

Nigglin si-luvut ovat abskissoina ja al-, fm-, c-, alk-luvut ordinaattoina . 

lajeista' esittänyt . Tyypillisistä kivilajeista te dyillä uusilla analyyseillä 

on sarjaa täydennetty . Kivilajit kuuluvat kalkki-alkalisarjan 

magmatyyppei in . Ne ovat tässä järjestetyt diagrammiin (kuva 35), 

jossa Nigglin si-luvut ovat abskissoina ja al-, fm-, c-, alk-luvut ordinaattoina 

. Ainoastaan unakiitit ja jotkut näiden sukuiset syeniittimäiset 

kivilajit ovat jonkun verran tämän sarjan ulkopuolella ja 

lä estyvät alkalimagmoja . 

si 

93 Pyrokseeni ornblendiittiä, Merijärven kirkolta E . Anal . L . Lokka . 

ti 1 .5, p 0 .1 1 al 10, fm 63 .5, c . 23, alk 3 .5 k 0 .27, mg 0 .76, c/fm 0 .361 3 

Hbl 54, di + y 29, pl An 69 10 .7, bi 6, ap 0 .3 % . 

1 EERO MÄKINEN, Översikt av de prekambriska bildningarna i mellersta 

Österbotten i Finland . Bull . de la Comm. geol . d e Finlande N :o 47, s . 101 . 

Helsingfors 1916 .

115 Diabaasia, Piipsjärveltä W, Oulainen . Anal. L . Lokka . 

153 

ti 2 . s, p 0 .71 al 23, fm 45, c 22 . s, alk 9 .51 k 0.14, mg 0 . 4 6, c/fm 0 .51 1 4 

PI An48 50. 9, hy 16 . 9, di 12 . 5, bi 13 . s, il 3, ap 1 . 6, mt 0. 9 % 

139 Biotiittinoriittia, Salmela, Ylivieska . E. Mäkinen . 

ti 2.71a 33,fm33.5,c20,alk13 .5~k0 .22,mg0 .48,c/fm0 .59 1 4 

PI An 4 . 68. s, bi 14 . 2, hy 11, il 2 . 6, mt 1 . 4, hbl 1, ap 1 

193 Mikrokliini-sarvivälkegranodioriittia, Kaistamäki, S-Oulainen . E . Mäkinen. 

ti 1 .9 1 al 28 .5, fm 33 .5, c 19.5, alk 16 .51 k 0 . 4 5, mg 0 . 5 5, c/fm 0 . .s 1 4 

PI An25 44, mi 16, bi 14, hbl 14, kv 12 

225 Hypersteenigranodioriittia, Näläntöjärvi, Kiuruvesi. Anal . L . Lokka% 

ti 5 . 3, p 0. 7 1 al 34, fm 31 . 5, c 14 . 5, alk 20 k 0 . 33, mg 0 .17, c/fm 0 . 46 1 4 

PI An 30 46 . 5, kv 16. 7, mi 13 . 4, bi 9 .1, hy 7 . s, il 3. 6, di 1 . 6, ap 0 . 9, mt 0 . 4 

245 Mikrokliini-sarvivälkegranodioriittia, Koskelta W, N-Oulainen . E . Mäkinen 

. 

ti 1 .s 1 al 35, fm 27, c 16 .5, alk 21 .5 1 k 0 . 46, mg 0 . 38, c/fm 0 .61 4 

PI An., 40, mi 19, hbl 19, kv 16, bi 6 

259 Biotiittigranodioriittia, Kastarista NE, W-Oulainen . E . Mäkinen . 

ti 1 .2 1 al 40, fm 24, c 16, alk 20 1 k 0.19, mg 0 .55, c/fm 0 .66 4 

PI An28 51 . 3, kv 26, bi 10, kl 5, mi 3, hbl 3, ti 1, mt 0 . 7 

261 Mikrokliinigranodioriittia, Räsyltä SW, SW-Oulainen . E . Mäkinen . 

ti 3 .1 1 al 35, fm 25 .5, c 16, alk 23 .5 1 k 0 .42, mg 0 .41, c/fm 0 .63 1 4 

Pl An 20 44, kv 21, mi 17, bi 11, hbl 7 

266 Porfyyrigraniittia Oulaisten ja Merijärven väliltä . E . Mäkinen . 

ti 0.7 1 al 34 . s, fm 30.5, c 11, alk 24 1 k 0 .44, mg 0.21, c/fm 0 .36 1 3 

Pl An 20 35.5 . kv 23 . 6, mi 22 . 2, hbl 11, bi 5, mt 2 . 3, il 0.4 

304 Hypersteenigraniittia, Suurluotosen SW-puolelta, Sonkajärvi . Anal . 

L . Lokka . 

ti 1 . 6, p 0 . 5 1 al 41 . s, fm 18 . 5, c 16, alk 24 k 0 .1s, mg 0. 38, c/fm 0 .87 1 5 

PI An2 9 56 .1, kv 26, mi 7 . 2, hy 5 . 6, bi 3 . 2, il 0 . 9, ap 0 . 6, mt 0 .4 

418 Mikrokliinigraniittia, Ylivieskan kirkolta NE . Anal . L . Lokka. 

ti 0. 3, p 0 .3 ~ al 46 . s, fm 8 . s, c 4 . s, alk 40.5 1 k 0 . 41, mg 0 . 12, c/fm 0 . 52 4 

Pl An 7 40, kv 29, mi 25 .4, bi 4.2, mt 0 . 7, ap 0 .3, il 0.2, f1 0 .2 

Emäksiset kivilajityypit muodostavat yleensä murtokappaleita 

happamampiin, vaikka niiden välillä onkin välimuotoja ja ne vaihtuvat 

toisiinsa . Ylivieskan biotiittinoriitti ja samanlaatuiset hypersteeni-biotiittigabrot 

vaihtuvat paikotellen oliviinigabroiksi . Mikrokliini-sarvivälkegranodioriitteja 

(si 193-261) on laajalti Etelä- 

Oulaisissa, ja ne muodostavat erikoisen ryhmän, jonka Mäkinen on 

tarkkaan tutkinut . Pyrokseenigranodioriiteissa ja pyrokseenigraniiteissa 

si-luku vaihtelee 225-304 . 

102-31 20

1 54 

Vertauksia muiden alueiden kivilajeihin . 

Verrattaessa alueen botnialaisia suprakrustisia muodostumia samanlaatuisiin 

Keski- ja Pohjois-Ruotsin kivilajeihin, huomaa sekä yhtäläisyyksiä 

että erilaisuuksia näiden ja alueen kivilajien välillä . Kuten 

Högbom 1 ja Mäkinen 2 ovat huomauttaneet, muistuttavat Skelleften 

aineen kivilajit sangen paljon alueen kivilajeja . Viimemainitut ovat 

kuitenkin eruptiivien vahvan intrusion takia paljon enemmän metamorfosoituneita 

. Plutoonisina infrakrustisina kivilajeina esiytyy 

Skelleften alueella kivilajisarja, joka vastaa alueen syväkivilajeja . 

Alueen blastoporfyyriset leptiitit ovat taas rakenteeltaan hyvin Ruotsin 

leptiittien kaltaisia ; ne ovat Pohjanlahden kummallakin puolen 

selvästi olleet alkuaan vulkaanisia laavoja tai tuffeja . Ruotsin leptiitit 

ovat kuitenkin yleensä natron- ja kalirikkaita, kuten monen 

sikäläisen tutkijan (Sundius, Magnusson, Geijer, Lindroth y . M .) 

erinomaisista teoksista käy selville, jotavastoin tällaisia on alueella 

vain vähässä määrin (nuoremmat leptiitit, felsiitit ja kvartsiporfyyrit 

Oulaisissa, Haapavedellä ja Pyhäjärvellä) ja ne ovat luonteeltaan 

emäksisempiä . Mustia ja harmaita tiiviitä liuskeita puuttuu alueelta . 

Alueen liuskegneissit muistuttavat sitävastoin, kun ei oteta huomioon 

metamorfoosia, kerrallisuudellaan Tampereen seudun fylliittejä, 

joita Sederholm 3 on niin tarkkaan tutkinut . Eskola 4 on Orijärven 

seudussa samalla paikalla tavannut blastoporfyyristä leptiittiä 

ja kvartsiporfyyriä, joista edellinen on vanhempaa kuin oligoklaasigneissigraniitti, 

mutta jälkimmäinen nuorempaa kuin tämä . 

Pohjanlahden kummallakin puolella olevien suprakrustisten 

kivilajien vertailu johtaa siis käsitykseen, että niitä voidaan geologisesti 

rinnastaa, vaikeuksia tuottaa vain kysymys, mitkä muodostumien 

osat vastaavat toisiaan . 

KALEVALAISIA LIUSKEITA . 

.Kalevalaisen liuskemuodostuman päävyöhyke kulkee Oulujärven 

kaakkoisja itäpuolella olevien seutujen halki S-N-suuntaan ja 

liittyy lähimmin sen itäpuolella Nurmeksen karttalehden alueella ole- 

1 A . G . HÖGBOM . Geol . För . Förh . B d . 21, :EI . 7 . S . 637-638 . Stockholm 

1899 . 

2 E . MÄKINEN . Lee . cit ., S . 127-131 . 

3 J . J . SEDERHOLM . Tampereen kivilajikartan B 2 selitys, s . 19-32. 

Helsinki 1913 . 

4 PENTTI ESKOLA . Bull. Comm . geol. cle Finlande N :o 40, s. 134-136 . 

Helsingfors 1914 .

vaan muodostuman osaan . Pienempiä kalevalaisia alueita on Iisalmen 

luoteispuolella Haajaistenkylän, Vieremän ja Näläntöjärven välillä, 

Pyhännän pitäjän itäosassa ja Oulujoen varrella Vaalan ja Utaj 

ärven välillä . 

Muodostuman kivilajit kuuluvat muinaiseen vuorijonovyöhykkeeseen 

(karelidit), josta nykyään on karttalehden alueella jälellä vain 

edellä mainitut syvälle kuluneet osat . Liuskeet ovat alkuaan olleet 

maankuoren laskeumaan kerrostuneita sedimenttejä, jotka ovat kokoon 

poimuttuneet ja muuttuneet kiteisiksi liuskeiksi (ks . s . 202) . 

Kalevalaisen liuskemuodostuman alaosaan kuuluu konglomeraatteja, 

pohjaliuskeita, silmäliuskeita, arkoosimaisia liuskeita ja 

vaaleita kvartsiittiliuskeita ; keskiosaan harmaita kvartsiitteja, dolomiitteja, 

fylliittejä ja kiilleliuskeita ; yläosaan konglomeraatteja ja 

kvartsiitteja . Sitäpaitsi tapaa alueella monessa kohden liuskevyöhykkeiden 

välillä breksioita, jotka ovat nähtävästi tektoonisia ja syntyneet 

poimutuskauden loppupuolella graniittigneissipohjan ja eri 

liuskelaattojen työntyessä toistensa yli lännestä itään . Mahdollisesti 

kuuluu suuri osa graniittigneissin ja kalevalaisten liuskeiden 

rajoilla esiytyvistä pohja- ja silmäliuskeistakin tällaisiin muodostumiin 

(myloniitteja), mutta kun niitä ei yleensä voi eroittaa samanlaatuisista, 

rapautumistuotteista muodostuneista liuskeutuneista ja metaniorfosoituneista 

kivilajeista, esitetään ne näiden yhteydessä . 

KALEVALAISIA POHJAMUODOSTUMIA . 

OULUJÄRVEN ITÄPUOLINEN PÄÄVYÖHYKE . 

1 55 

P o h j a k o n g l o m e r a a t t i a . Vuohimäen eteläosassa, n . 

3 km Hakojärveltä lounaaseen Jormasjärven kylän lounaisosassa 

Sotkamossa, on harmaan kvartsiitin ja lujasti poimuttuneen pegmatiittisuonien 

lävistämän vanhemman liuskegneissin rajalla kapeassa 

vyöhykkeessä hyvin metamorfista liuskeista konglomeraattia . Tämän 

pohjamassa on kiillerikasta ja sisältää pieniä, 1-2 sm pituisia, 

soikeita ja kivilajin liuskeisuuden suuntaan litistyneitä harmaita 

graniittimukuloita ja vielä pienempiä maasälpäsirpaleita . Itään päin 

konglomeraatti mukuloiden yhä pienentyessä vaihtuu vähitellen harmaaksi 

kvartsiittiliuskeeksi . Länteen päin, kivilajin gneissimäistä 

alustaa kohti, konglomeraatti vaihtuu hyvin epätyypilliseksi »pohjakivilajiksi» 

. 

Konglomeraattiliuskeen liuskeisuuden ja kvartsiitin kerroksellisuuden 

suunta on N 15° W, kaade 30°-40° E . Todennäköistä on 

siis, että konglomeraatti on täällä jokseenkin alkuperäisessä asennossa 

alustassaan kiinni . Vasta Vuohimäen pohjoisosassa tapaa nimittäin

1 56 

harmaata breksiamaista kvartsiittia, jossa on kvartsisikermiä sisältäviä 

onkaloita, mikä osoittaa, että tektooninen ruhjoutumis- eli deformatiovyöhyke 

kulkee hiukan ulompana j a lähempänä päällystää . 

Lehtovaaran kylässä Paltamossa, noin 0 .5 km Kirjavalan talosta 

WSW päin, on kvartsiittivyöhykkeen keskellä olevissa Laukkukallioissa 

hienorakeista harmaata liusketta, jonka pääainekset ovat 

kvartsi, biotiitti ja maasälpä . Liuskemassa sisältää paikoin lähes 

2 sm pituisia maasälpäsiruja ja suuria, lähes 0 .s-1 m pituisia, liuskeisuuden 

suuntaisia soikeita graniittikappaleita, jotka ovat punaista 

liuskeista graniittia . 

Konglomeraattia on luultavasti pidettävä lännenpänä Lehtovaaran 

kylässä esiytyvästä punertavasta graniittigneissistä ylisiirroksien 

aikana irtaantuneena osana . 

H i e t a l a h d e n torpan luona Jormuanlahden suulla ovat 

vanhemman peruskallion j a kalevalaisten liuskeiden kontaktisuhteet 

verrattain selviä . Rannalla torpan länsipuolella on lujasti poimuttunutta 

migmatiittimaista graniittigneissiä . Ylempänä torpan kohdalla 

on SW-NE-suuntaisessa harjanteessa hienorakeista harmaata 

kvartsiittia . Tämä on rannalla graniittigneissin rajalla hyvin poimuttunutta 

jyrkkine poimumutkineen ja sisältää tummia kiisurikkaita 

liuskekerroksia . Kontaktilla graniittigneissiä vastaan se vaihtuu hankausbreksiamaiseksi 

kvartsiitiksi, jota kvartsisuonet lävistävät 

verkkomaisesti . Graniittigneissi on täällä nähtävästi työntynyt 

kvartsiitin päälle (ks . karttaa kuva 36) . 

Aivan lähellä torpan kaakkoispuolella on N 35° E-suuntaisessa 

kummussa tyypillistä pohjakonglomeraattia, joka sisältää taajaan 

sulloutuneita, 1-10 sm pituisia pegmatiitti- ja apliittimaisia graniittikappaleita 

ja siellä täällä tummia liuskesiekaleita (kuva 37) . Väliaines 

on harmaata kvartsija kiillerikasta liuskemassaa, joka on paikoin, 

kuten esim . tästä koilliseen olevassa laajemmassa konglomeraattikalliossa, 

kiisunpitoista . 

Torpan SE-puolisessa kalliossa konglomeraatti vaihtuu SE päin 

pohjagraniitiksi ja välillä on paikoin silmägneissimäisiä kohtia . 

Konglomeraatin graniittikappaleet ovat tätä pohjagraniittia, ja sitä on 

laajemmalti näkyvissä tästä jonkun matkaa SE päin olevassa jokseenkin 

korkeassa Matokallio nimisessä harjanteessa . Tämä on osaksi 

poimuista migmatiittigneissiä, osaksi liuskeutunutta ja lujasti ruhjoutunutta 

(deformoitunutta) karkearakeista pegmatiittigraniittia . 

Matokallion SE-puolella on N 65° E-suuntainen siirrosrotko (ylityöntymisvyöhyke), 

joka eroittaa pohjagraniitin sen kaakkoispuolella 

olevasta harmaasta kvartsiitista . Tämä on selvästi poimuttunutta 

ja sisältää tummia fylliittikerroksia . Vielä kauempana kaa-

kossa on laaja kossa kalliory mässä poimuttunutta, pinnaltaan 

ruosteista tummaa fylliittiä, jonka kulkusuunta vai telee X40'- 

65' E . Fylliitin eroittaa vuorostaan sen eteläpuolella (n . 1 km Saviniemestä 

po joiseen) olevasta Raasakanvaarasta W-E-suuntainen 

rotko . Viimeksi mainittu mäki on van aa va vasti poimuttunutta 

Kuva 36. Miesla den ja Jormuanla den välisen seudun kivilajikartta, Paltamo 

. Mittakaava 1 : 120,000 . Tekijän kivilajikartan mukaan v :lta 1905 . 

suonigneissimäistä kiilleliusketta, jonka suonet ja juonet ovat samaa 

apliittimaista ja pegmatiittimaista graniittia kuin Hietala den 

konglomeraatin mukulat . 

Olosu teet ovat siis Hietala della ly yesti esitettyinä seuraavat : 

graniittigneissi on rannalla työntynyt kvartsiitti-, po jakonglome-

aatti- ja po jagraniittiry män päälle (Matokallio) ja tämä vuorostaan 

Matokallion SE-puolella olevan kvartsiitin ja fylliitin päälle, 

jotka ovat taas vuorostaan työntyneet Raasakanvaaran migmatiittigneissin 

ja graniitin päälle. Jos Wegmannin mukaan (vertaa s . 203) 

oletetaan, että Miesla den seutu edustaa syvää depressiota vuorijonovyö 

ykkeessä ja poimuakselikaade täällä on N ko ti, niin käyvät 

edellämainitut seikat ilman muuta selville jo seudun kivilajikartasta . 

joka silloin tavallaan esittää vinoa leikkausta poimuakselia vastaan 

kallioperässä . 

Kuva 37 . Hietala den kalevalaista po jakonglomsraattia, Jornmanla ti, 

Paltamo . 1/F luonn . kokoa . Valok . Benj . Frosterus . 

Mielenkiintoista on vielä, että täällä voidaan eroittaa toisistaan 

kaksi eri ikäistä liuskemuodostumaa, joista van empaan kuuluu lukuisten 

graniittisuonien lävistämiä gneissimäisiä liuskeita ja nuorempaan 

eli kalevalaiseen keskenään vuorottelevia armaita kvartsiitteja 

ja tummia liuskeita . Viimeksi mainitut eroavat vielä jyrkemmin 

van emmista liuskeista siinä, ettei niissä ole lävistäviä graniittijuonia 

tässä seudussa . 

Hietala den konglomeraattia jatkuu todennäköisesti vielä NE, E 

ja SE päin 2-2 .5 km, sillä samaa konglomeraattia on taas näkyvissä 

Saviniemen koillispuolella suon keskellä olevassa sammalpeitteisessä

1 5 9 

kalliossa, 0 .3-0 .4 km Lehmilammelta SSE . Kivilaji on pinnaltaan 

ruosteista, lujasti rapautunutta ja sisältää lukuisia graniittikappaleita . 

Noin 1 km Kytömäen talosta kaakkoon on Melalahden graniittigneissivyöhykkeen 

itärajalla parissa paikassa lohkarekasaumia, joissa 

kivet ovat 2-5 m suuruisia konglomeraattilohkareita . Kivilaji muistuttaa 

hyvin paljon Joensuun karttalehden alueella Kontiolahden 

pitäjässä esiytyvää Latvajärven konglomeraattia ja sisältää osaksi 

pyöreitä, osaksi litistyneitä graniittigneissikappaleita ja kvartsimukuloita 

. Sen pohjamassa on gneissimäistä, kiilleja kvartsirikasta 

liuskemassaa . Lohkareiden runsaus viittaa siihen, että konglomeraattia 

on jossakin lähellä kiinteässä kalliossa . 

Pohjabreksiat, pohjaliuskeet ja silmäliusk 

e e t ovat hyvin tavallisia rajamuodostumia vanhemman kallioperustan 

ja kalevalaisten liuskeiden välillä . Graniittigneissi on liuskeiden 

rajoilla yleensä tektoonisesti ruhjoutunutta (pohjagraniitti) tai liuskeutunutta 

ja vaihtuu sangen epätyypilliseksi myloniittimaiseksi kivilajiksi, 

jossa maasälpä ja kvartsi ovat särkyneet sekavaksi hienorakeiseksi 

ainejoukoksi tai muodostavat pienehköjä silmäkkeitä ja 

kiillesuomut kasautuneet liuskeisuuden suuntaisiksi siekaleiksi . Lukuisat 

sekundääristen ainesten täyttämät hienot raot ja kiillemineraalien 

verhoamat luisupinnat lävistävät kivilajia . Liuskeisuuden 

lisäytyessä tällainen »breksia» usein vaihtuu pohjakvartsiitiksi eli 

-liuskeeksi, jossa etupäässä muskoviitti on kasautunut liuskeisuuspinnoille 

. 

Silmäliuskeet eroavat edellisistä siinä, että maasälpä ja usein 

kvartsikin muodostavat niissä eri suuruisia liuskeisuuden suuntaisia 

silmäkkeitä ja pohjamassa on tummempaa, biotiittirikasta . Niitä voi 

paikoin pitää porfyyrimaisen graniittigneissin ruhjoutumisesta ja 

liuskeutumisesta syntyneinä muodostumina, mutta usein niitä tapaa 

konglomeraattienkin yhteydessä, jolloin ne yhtäällä vaihtuvat näiksi, 

toisaalla kiilleliuskeiksi . Sellaiset silmäliuskeet ovat todennäköisesti 

olleet alkuaan karkeaklastillisia sedimenttejä (soraa) . 

Lukuisista yllämainittujen laatuisista pohjamuodostumista mainittakoon 

tässä seuraavat esiytymät : 

Graniittigneissin rajalla Savosenjärven NNW-puolella Jormas 

kylän eteläosassa Sotkamossa on hienorakeista kerroksellista kvartsiittia 

olevan kallion länsiosassa n . 25 m leveällä alalla vaaleanpunaista, 

ruhjoutunutta ja liuskeista pegmatiittigraniittia . Kvartsiitti kiertää 

tätä kaarenmuotoisesti ja kivilajien rajalla graniitti vaihtuu harmaaksi 

muskoviittirikkaaksi pohjabreksiaksi . 

Korholanmäen kylässä Sotkamossa on Rehjänselän eteläpuolella 

olevan graniittigneissialueen ja kvartsiitin rajalla havaittu biotiitin-

1 60 

pitoista pohjaliusketta Hevoskankaan NW-puolella ja Juuvanjoen 

Hanhilan N-puolella . Kivilajin aineksina ovat kvartsi, punainen 

maasälpä, biotiitti, muskoviitti ja malmirakeet . Maasälpä muodostaa 

1-4 mm pituisia silmäkkeitä . Rakenteeltaan kivilaji on hienorakeista 

ja puoleksi klåstillisen näköistä (arkoosimaista) . Itään 

päin maasälpärakeet pienenevät, ja kivilaji vaihtuu vähitellen liuskeiseksi 

kvartsiitiksi, länteen päin se vaihtuu lujasti liuskeiseksi punaiseksi 

graniittigneissiksi . Hevoskankaan NW-puolella lävistää liuskeinen 

amfiboliitti ja punainen juonigraniitti pohjaliusketta . 

Taanunvaaran länsirinteen alaosassa, lähellä Jormuanlahden 

Mieslahden maantietä, on Tololan luona hienorakeisen kiilleliuskeen 

kanssa vuorottelevan kvartsiittiliuskeen ja vääntyneen, breksioituneen 

pohjagraniitin rajalla kiillerikas pohjaliuskevyöhyke . Wegmannin 

mukaan (vertaa lukua »liuskeiden tektoniikka») on graniittigneissi 

täällä alloktoonisena linssimäisenä kielekkeenä poimuttunut 

liuskeiden väliin . 

Mieslahden kylän NW-osassa Paltamossa, Valtolasta (Junkkarista) 

n . 1 km SSW, on graniittigneissin ja liuskeen rajalla silmäliuskemaisia 

kohtia, jotka vaihtuvat kiilleliuskeeksi . 

Noin 2 km Kiehimänjoen suun länsipuolella maantien varrella 

olevien Suuren ja Pienen Honkamäen rinteillä on runsaasti pohjamuodostumia, 

etupäässä silmäliuskeita . Ruhjoutunutta ja liuskeista 

porfyyrimäistä graniittigneissiä on täällä näkyvissä kummassakin 

mäessä liuskeiden keskellä . Graniittigneissin porfyyriset hajarakeet 

ovat särkynyttä vaaleanharmaata mikrokliinia ; pohjamassa on pienirakeista 

harmaan maasälvän, kvartsin, biotiitin ja muskoviitin 

seosta . Ilman että kokoumus huomattavasti muuttuu, vaihtuu kivilaji 

kaikkialla rajoilla vähitellen tyypilliseksi silmäliuskeeksi . Tämä 

sisältää soikeita, tavallisesti linsseiksi puristuneita, 1-3 sm pitkiä 

silmäkkeitä, jotka ovat osaksi mikrokliiniä, osaksi plagioklaasia An25 

An 30, osaksi pienirakeista kvartsia (6-8 mm pitkiä ja 2-3 mm 

paksuja rakeita) . Välimassa on hienorakeista ja yleensä lujasti liuskeista 

. Se sisältää pääasiallisesti plagioklaasia, biotiittia ja muskoviittia 

sekä vähemmässä määrin kvartsia ja mikrokliinia . Biotiitti on 

järjestynyt hienoiksi kiemurteleviksi viiruiksi tai läikiksi . Sitäpaitsi 

näkee välimassassa paikoin maasälpäsiruja ja kvartsilinssejä . 

Tällaista silmäliusketta on esim . lännenpänä olevan Pienen 

Honkamäen SW- ja NE-rinteessä . Mäen SW-rinteessä silmäliuske 

vaihtuu maantien kohdalla kiillerikkaaksi kvartsiittiliuskeeksi, joka 

on paikoin kauniisti kerroksellista . Kulkusuunta on täällä W-E, 

kaade 25 °-30 ° S, muualla suunta vaihtelee N 70 ° W-N 60 ° E, kaade 

30°-40° S . Suuren Honkamäen SE-osassa maasälpäsilmäkkeet ovat

161 

milloin taajaan, milloin harvaan ryhmittyneet liuskemassaan . Graniittikappaleitakin 

sisältäviä konglomeraattimaisia kerroksia nähtiin 

täällä . Mäen kaakkoispuolella ja sen alapuolella on eräässä kohden 

kvartsiittiliuskekerros (kulkusuunta N 65°-70° E, kaade 30 ° SE) . 

Länteen päin silmäliuskealue ulottuu Pynnölänlahden koillis- ja 

pohjoispuolelle . Mikrokliinisilmäkkeet ovat täällä vaaleanpunaisia ja 

taajaan ryhmittyneitä ; pohjamassa on muskoviittirikasta . Kivilajia 

lävistävät siellä täällä kvartsija pegmatiittisuonet . 

Melalahden kylän itäosassa on poimuttuneen ja lujasti ruhjoutuneen 

vaaleanharmaan graniittigneissin ja kvartsiitin rajalla kiilleja 

kloriittirikasta pohjaliusketta . 

Puolangan pitäjässä kartta-alueen pohjoisrajalla on silmäliuskeita 

tavattu seudun tektoonisesti ruhjoutuneen porfyyrisen graniittigneissin 

ja sen länsipuolella olevan kapean kvartsiittiliuskevyöhykkeen 

välillä Ison Salmijärven SE- ja Pienen Salmijärven NE-puolella . 

Noin 2 km Isosta Salmijärvestä etelään Körölän kohdalla esiytyvän 

kalkkikiven itäpuolella on n . 100 m leveässä vyöhykkeessä (aivan 

maantien itäpuolella) hyvin liuskeista, breksiamaista kvartsiittia ja 

sen itäpuolella, pienen notkon takana, ruhjoutunutta graniittigneissiä . 

jossa näkee silmäliuskemaisia kohtia . Silmäliusketta on vielä Pienen 

Salmijärven koillispuolellakin serisiittikvartsiittiliuskeen ja pohjagraniitin 

rajalla, onpa pieniä maasälpäsilmäkkeitä itse kvartsiittiliuskeessakin, 

mutta laajemmalti on tyypillistä silmäliusketta graniittivyöhykkeen 

itärajalla, Latolanvaarasta länteen . Tektonoblastinen 

porfyyrigraniitti vaihtuu täällä ilman selviä rajoja suuria ruhjoutuneita 

mikrokliinirakeita sisältäväksi silmäliuskeeksi . Kivilajien 

rajalla Salmijärvien itäpuolella kulkee omituinen tummajuovainen 

juonikivilaji (kvartsikeratofyyri), joka sisältää pieniä punertavia 

albiittirakeita . Tämäkin on hyvin liuskeista ja ruhjoutunutta, ja 

rakenne epätasaista . 

HAAJAISTENKYLÄN-VIEREMÄN-NÄLÄNTÖJÄRVEN ALUE . 

Tämän pääasiallisesti kiilleliuskeita käsittävän alueen itärajalla 

on runsaasti pohjamuodostumia, etupäässä s i 1 m ä 1 i u s k e i t a . 

mutta näitten ohella on konglomeraattej a ja arkoosim 

a i s i a 1 i u s k e i t a k i n, mikä viittaa siihen, että silmäliuskeetkin 

ovat täällä todellisia pohjamuodostumia, eikä vain tektoonisten 

liikkeiden aiheuttamia . Lueteltuina etelästä pohjoiseen ovat tärkeimmät 

esiytymät seudun liuskeen ja migmatiittisen graniittigneissin 

rajalla seuraavat : 

Haajaisten kylässä on lujasti puristunutta silmäliusketta Murtomäki, 

Aholanmäki ja Sikomäki nimisissä kallioharjanteissa, jotka ovat 

102-31 21

1 6 2 

jälekkäin n . 200-300 m leveässä ja 5 km pitkässä SSE-NNW-suuntaisessa 

vyöhykkeessä . Kivilaji sisältää vaaleanharmaita tai punertavia 

maasälpäsirpaleita (oligoklaasialbiittia ja mikrokliinia), kvartsilinssejä 

ja apliittikappaleita, jotka ovat ruhjoutuneita ja litistyneitä 

liuskeisuuden suuntaan . Viimemainitut ovat samallaista graniittiapliittia 

kuin raidallisessa pohjagraniitissa esiytyvät lukuisat vaaleat 

suonet . Liuskemassa on hienorakeista, kiillerikasta ; sen aineksina on 

kvartsia, rapautunutta maasälpää ja biotiittia sekä hiukan muskoviittia, 

kloriittia, epidoottia ja kalsiittia . Biotiitti on kasautunut liuskeisuuden 

suuntaisiksi juoviksi . Sitäpaitsi näkee pohjamassassa hyvin 

hienorakeisia tummia liuskesiekaleita, jotka ovat venyneet samaan 

suuntaan . 

Kivilaji on paikoin, esim . Haajaisten kansakoulun itäpuolella, 

selvästi kerroksellista, jolloin suurehkoja taajaan sulloutuneita kivilajisirpaleita 

sisältävät kerrokset vuorottelevat hienorakeisempien 

arkoosimaisten ja tummien liuskekerrosten kanssa . Kerrosten suunta 

on N 15°-25 W, kaade pysty . Kivimäessä Murtomäen itäpuolella 

on migmatiittigraniitin rajalla Mäkisen mukaan hiukan konglomeraattiakin, 

joka on kuitenkin hyvin breksioitunutta . Aholanmäen 

itärinteellä hän tapasi konglomeraattilohkareen, jonka mukulat ovat 

hienorakeista, punertavaa graniittiapliittia . 

Noin 4 km Vieremän kylästä länteen on samallaista silmäliusketta 

kuin Haajaistenkylässä . Kivilajissa näkee maasälpäsilmäkkeiden ja 

kvartsilinssien ohella täälläkin puristuneita vaaleanpunaisia apliittikappaleita 

. 

Murennusmäessä, n . 1 km Salahmin entisestä rautaruukista länteen 

Kiuruveden maantien varrella, on alinna mäen itärinteessä vääntynyttä 

ja ruhjoutunutta migmatiittia, joka vaihtuu vähitellen ylempänä 

rinteessä hienorakeiseksi myloniittiutuneeksi pohjaliuskeeksi 

(arkoosimaiseksi) . Tämän päällä on vuorottelevia vaaleita arkoosimaisia 

ja tummia kiilleliuskemaisia kerroksia . Viimemainitut sisältävät 

hienorakeista biotiittia ja kvartsia, vaaleat kerrokset kvartsia . 

rapautunutta maasälpää, serisiittiä ja epidoottia . Raesuuruus vaihtelee, 

ja vaaleissa kerroksissa näkee paikoin karkeita kvartsijuovia . 

Tämän kerrossarjan päällä on tummaa liusketta, jossa on harvoja 

pieniä kvartsija maasälpäsilmäkkeitä, ja lopuksi ylinnä rinteessä 

harmaata arkoosimaista kiilleliusketta . Liuskekerrosten suunta on 

n. N-S, kaade 75°-80° W . 

Lähemäessä, n . 4 km Nissilästä (Rotimojärveltä) etelään maantien 

länsipuolella, on itärinteellä ruhjoutunutta pienirakeista migmatiittigraniittia 

. (Ainekset : plagioklaasi An la, kvartsi, biotiitti, vaaleanvihreä 

sarvivälke, muskoviitti, epidootti, kloriitti, titaniitti) .

Tämä vai tuu W päin iukan tummemmaksi, puristuneeksi po jagraniitiksi, 

jossa maasälpärakeet ovat ru joutuneita ja verkkomaisesti 

o uitten serisiitti- ja epidoottirakojen lävistämiä, ja jossa 

kvartsirakeet muodostavat liuskeisuuden suuntaisia ky myjä tai linssejä. 

Tätä seuraa lännempänä armaa maasälvänpitoinen kvartsiitti 

ja sitten serisiittirikas kvartsiittiliuske . Kvartsiitin päällä on lopuksi 

konkordanttisena ja osaksi sen kanssa vuorottelevana kerrossarjana 

ienorakeista kiilleliusketta . Tämä on pääasiallisesti yvin ienorakeista 

kvartsin ja serisiitin seosta, jossa on tasan jakautuneina suure 

koina ristiin rastiin järjestyneinä suomuina ruskeaa biotiittia . 

Kerrosten suunta on täällä N 15°-20° E, kaade n . 75° W . 

Rotimojärven lounaispuolella olevan liuskekielekkeen alle työntyy 

luoteesta päin osa migmatiittisesta gneissigraniitista ja täällä 

tapaa po jamuodostumia sekä Lapinsalon maantien varrella että 

siitä luonaaseen ja etelään po jagraniitin jatkona olevassa vyö ykkeessä 

. 

Kuva 38. Leikkaus kivilajeista Kar umäessä, Nissilästä lounaaseen, Vieremä. 

E . Mäkisen mukaan . 

a = gneissigraniittia ; b = konglomeraattia, silmäliusketta ja arkoosimaista 

kvartsiittia ; c = kiilleliusketta; d = maantie . 

Kar umäessä, Nissilästä SW, on kaunis sarja näitä muodostumia 

(ks . kuvaa 38) . Kauimpana luoteessa on gneissigraniittia, joka vai tuu 

kaakkoon päin tummemmaksi po jagraniitiksi (aivan samoin kuin 

Murennusmäessä ja Lä emäessä) . Tämän ja osaksi suoraan migmatiitin 

päällä on viivamaisesti liuskeista silmäliusketta ja k o n g 1 om 

e r a a t t i a, jossa mukulat ovat venyneet liuskeisuuden suuntaan. 

Nämä ovat ienorakeista gneissigraniittia, valkoista pegmatiittia, 

armaata kvartsia ja kiillegneissiä, eli samoja aineksia, kuin 

mitä on migmatiitin komponentteina . Mukuloiden suuruus vai telee 

1-15 sm. Välikerroksina on konglomeraatissa selvään kerroksellista 

arkoosimaista kvartsiittia, jossa on pieniä maasälpäsilmäkkeitä 

. Arkoosi välittää kivilajien vai ettumista kiilleliuskeeksi, jota 

on täältä kaakkoon päin . Liuskeisuuden suunta on N 45° E, kaade 

25°-40° SE .

Mäkisen mukaan on konglomeraatissa paikoin pegmatiittisuonia, 

jotka muistuttavat laadultaan yvin paljon migmatiittipo 

jassa esiytyviä, juovikkaisuuden poikki vinoon kulkevia 

juonia . 

Isossamäessä, n . 6 km Nissilästä lounaaseen on lujasti liuskeutunutta 

po jaliusketta (silmägneissiä), jossa on punertavia kvartsinpitoisia 

maasälpäjuovia ja armaita kvartsilinssejä . Kulkusuunta 

on N 10 ° E, kaade 70 °-80° W . Kivilaji vai tuu NW päin ienorakeisemmaksi 

liuskeeksi, jossa kvartsi muodostaa pitkiä biotiittijuovien 

eroittamia linssejä tai kerroksia . Sitä lävistävät paikoin 

leveät, kvartsirikkaat pegmatiittijuonet . 

Kukkomäessä viimeksi mainitun silmäliuskevyö ykkeen eteläkärjessä 

on pienessä kalliossa k o n g 1 o m e r a a t t i a, silmäliusketta 

ja arkoosimaista kvartsiittia . Konglomeraatin mukulat 

ovat yvin pyöristyneitä ja 1-10 sm pituisia . Ne ovat vaaleata 

apliittia, puristunutta pegmatiittia, kvartsia ja valkoista tai punertavaa 

maasälpää. Joku arva kivilajisirpale on vaalean armaata 

kvartsirikasta liusketta . Muuan pegmatiittimukula näkyi mikroskoo- 

Kuva 39. Poikkileikkaus kivilajeista Hukankalliossa ja Loutemäessä Näläntöjärven 

NE-puolella Kiuruvedellä . 

p. gr . = myloniittiutunutta porfyyrigraniittia, jossa pegmatiittijuonia; 

ark. = arkoosimaista liusketta ; sk. = kiilleliuskemaista liusketta ; kv = kvartsiittia; 

p = pegmatiittia; s = suota . 

pilla tutkittaessa sisältävän suuria antipertiittisiä maasälpäkiteitä 

(n . 40 % mikrokliinia ja 60 % albiittia), pienempiä, va vasti aaltoilevasti 

valoa sammuttavia kvartsirakeita, sameaa oligoklaasialbiittia 

(An 10An 15 ) ja iukan biotiittia . Liuskekerrosten kulkusuunta on 

täällä N 20° W, kaade 75° W . 

Näläntöjärven koillispuolella Kiuruvedellä esiytyvät po jamuodostumat 

ovat siitä mielenkiintoisia, että liuskeet rajoittuvat täällä 

tyypilliseen postbotnialaiseen porfyyrigraniittiin . Tämän ja liuskeiden 

kontakti ei ole eruptiivikontakti, vaan porfyyrimainen punertava 

graniitti, joka vielä Huttulankankaan venerannalla esiytyy verrattain 

muuttumattomana, vai tuu po joisempana Hukankalliossa vä itellen 

yvin ru joutuneeksi myloniitiksi (kuva 39, vertaa sitäpaitsi 

s . 142) . Tämä on varsinkin kallion itärinteessä yvin liuskeutunutta, 

silmägneissimäistä .

Hukankallion koillispuolella suonotkon takana olevassa Loutemäessä 

vallitsevat seuraavat kivilajit : 

Mäen länsirinteessä ja laella kivilaji on kellertävän armaata 

pienitai ienorakeista maasälpärikasta liusketta, jota leveät muskoviitinpitoiset 

pegmatiittijuonet lävistävät pääasiallisesti liuskeisuuden 

suuntaan . Kivilajia voi kutsua a r k o o s i k s i, joka on vuorijonopoimutuksessa 

lännestä päin yli työntyneen ja rajalla myloniittiutuneen 

porfyyrigraniittipeitteen paineesta liuskeutunut ja metamorfosoitunut 

. Se olisi siis alkuaan ollut porfyyrigraniitin ja varsinkin 

sen pyrokseeninpitoisten muunnosten rapautumistuotetta . Sillä on 

melkein samallainen kokoumus kuin näillä, mutta raesuuruus on 

Kuva 40 . Arkoosia Loutemäestä Näläntöjärven koillispuolelta Kiuruvedeltä . 

Nikolit + ; noin 15 X luonn . kokoa . 

paljon pienempi ja kalimäärä sisältyy etupäässä biotiittiin. Maasälpärakeet 

ovat keskimäärin 0 .5-1 mm pituisia ja särmiltään jonkun 

verran pyöristyneitä ; ne ovat pääasiallisesti oligoklaasia An 25 (kuva 

40) . Hienorakeinen välimassa sisältää biotiittia, kvartsia, epidoottia 

sekä lisäaineksina titaniittia ja apatiittia . Biotiitin sijasta on paikoin 

runsaasti vaaleanvi reätä, eikosti pleokroiittista sarvivälkettä . 

Tämä arkoosi vai tuu E päin mäen loivassa itärinteessä vä itellen 

arkoosimaiseksi kiilleliuskeeksi, joka on tummempaa, ienorakeisempaa 

ja selvään kerroksellista . Kerrokset ovat lujasti poimuttuneita 

. Kiilleliuske sisältää oligoklaasia ja kvartsia melkein y tä paljon 

sekä runsaasti biotiittia ja iukan muskoviittia ; raesuuruus on 0 .1-- 

0 .3 mm . Kerroksellisuuden ja liuskeisuuden suunta on N 15°-25° W ; 

kaade on aluksi jyrkkä 70 °-80° W, mutta muuttuu E päin vä itellen

loivaksi ja n . 200 m mäen uipun itäpuolella tapaa matalissa kallioissa 

kerroksellista, kellertävän vaalean armaata k v a r t s i i t t i a, jossa 

on o uita amfibolirikkaita kerroksia . Amfiboli on vaaleanvi reää, eikosti 

pleokroiittista . Kerrokset ovat melkein vaakasuoria, mutta 

kivilajista te dyssä ijeessä (kuva 41) näkee kvartsirakeiden litistyneen 

jonkun verran ko tisuoraan kerroksellisuutta vasten, jotenka 

puristus on tapa tunut lännestä itään . 

Kuva 41 . Kvartsiittia Loutemäen itärinteeltä, Näläntöjärvi, Kiuruvesi . Nikolit 

+ ; n. 20 X luonn . kokoa . 

Vinoon kuvan poikki kulkee ienorakeinen sarvivälkerikas kerros . 

"Samallaista kvartsiittia on vielä näkyvissä täältä SSE päin parissa 

paikassa suomaitten reunoilla . Esiytymät kuuluvat siis todennäköisesti 

samaan pitkään ja kapeaan vyö ykkeeseen . 

VAALAN-UTAJÄRVEN ALUE . 

Tällä liuskealueella on arkoosien kanssa vuorottelevia konglomeraatteja 

laajalti Utajärven kirkonkylän ja Utajärven itäpuolella . 

Kallioperustaa on kuitenkin näkyvissä vain Oulujoen koillispuolella 

ja jokseenkin arvoilla paikoilla ; kalliot ovat laakeita ja verrattain 

laajoja . Alueen itärajalla kulkee leveä arkoosivyö yke Säippäkos-

1 6 7 

ken tienoilta etelään päin Oulujoen Niskakosken koskille, missä 

kivilajia'lävistää postkalevalainen pegmatiittigraniitti . 

Utajärven itäpuolella olevat konglomeraat 

i t j a a r k o o s i t . Näitä kivilajeja on näkyvissä seuraavilla paikoilla 

: Soijinkalliossa, n . 2 km kirkolta ENE ; Utoslahden SE-rannalla 

Kallion talon alapuolella ; Lahdenkankaalla Utajärven itäpuolella, 

n . 5 km kirkolta SE ; Myllykankaalla Naamajoen länsipuolella, n . 6 

km kirkolta E ; Mäntyvaaran lounaisja etelälaidalla, Naamajoen NEpuolella 

ja n . 4 km Korholasta E . Kaikilla paikoilla kivilajit vaihtelevat 

keskenään, niin että samassa kalliossa tapaa vuorokerroksina 

sekä eri suuruisia mukuloita sisältävää konglomeraattia että niistä 

vapaata arkoosia . Kerrosasento on loiva ja kerrokset kallistuvat eri 

suuntiin, pääasiallisesti kuitenkin SE kohti, tai ovat vaakasuoria 

(kulkusuunta on esim . Lahdenkankaalla N 25°-30° E, kaade 0 °- 

60° SE) . Usein näkee kivilajeissa N 35°-40° E suuntaista puristusliuskeisuutta, 

jonka kaade on 60 °-70 ° SE . 

Konglomeraatin mukulat vaihtelevat kooltaan 2-50 sm ; ne 

ovat särmiltään pyöristyneitä ja säännöttömän muotoisia, ja ne ovat 

seuraavia kivilajeja : graniittia tai granodioriittia, apliittia, harmaata 

tai tummaa kvartsia ja kiillegneissiä . Sekä Väyrynen että Hansen 

mainitsevat kivilajimukuloitten joukossa löytyvän sinertävänharmaita 

kvartsiittikappaleita ja pitkulaisia tummia liuskesiekaleita, 

joitten liuskeisuus tavallisesti yhtyy konglomeraatin liuskeisuussuuntaan, 

mutta saattaa olla poikittainenkin (Utoslahti) . Konglomeraatissa 

vaihtelevat sellaiset kohdat, missä mukuloita on runsaasti, sellaisten 

kanssa, missä niitä on harvassa tai missä ne ovat hyvin pieniä . 

Arkoosikerrosten rajoilla tapaa kivilajisirpaleitten sijasta usein vain 

kvartsikyhmyjä, maasälpäsiruja ja biotiittikasaumia (Soijinkallio, 

Myllykangas), ja konglomeraatti vaihtuu arkoosiksi siten, että mukulat 

häviävät ja pohjamassa jää vallitsevaksi . 

Konglomeraatin graniittija apliittimukulat ovat lujasti puristuneita 

ja muuttuneita, ja rakeet ovat uudesti kiteytyessään liittyneet 

toisiinsa hakamaisesti . Ne sisältävät oligoklaasialbiittia An 5 

An 15 , kvartsia ja mikrokliinia sekä hiukan biotiittia ja malmirakeita . 

Sekundäärisinä muuttumistuloksina on serisiittiä, zoisiittia, epidoottia, 

kloriittia ja kalsiittia . Apliittimukulat sisältävät usein suurehkoja 

säännöttömiä kvartsirakeita, jotka ovat kasvaneet yhteen vahvasti 

muuttuneitten oligoklaasialbiittirakeiden kanssa . Näissä näkee usein 

antipertiittisiä mikrokliiniläikkiä ja sisään kasvaneita kvartsirakeita . 

Granodioriittisissa mukuloissa on maasälvän An-pitoisuus suurempi 

ja niissä näkee joskus migmatiittista juovikkaisuutta . Raesuuruus 

vaihtelee 0 .4-4 mm . Graniittiset mukulat ovat kaikesta päättäen 

peräisin migmatiittiseltä graniittigneissialueelta .

1 68 

Konglomeraatin pohjamassa ja arkoosimaiset kerrokset ovat harmaita, 

hienotai pienirakeisia ; rakeisuus on jonkun verran epätasaista 

(raesuuruus O.o5-2 mm) ja kivilaji sisältää siellä täällä lähes 2-5 

mm suuruisia pyöristyneitä kvartsija maasälpärakeita . Rakenne on 

granoblastinen tai blastopsammiittinen . Kokoumus on granodioriittinen 

; kivilajin pääainekset ovat plagioklaasi (An 15An 20 ) ja kvartsi ; 

se sisältää sitäpaitsi biotiittia sekä vähässä määrin serisiittiä, kloriittia, 

zoisiittia, kalsiittia ja syöpyneitä malmirakeita (Soijinkallio . 

Lahdenkangas ) . 

Pohjamuodostumia lävistävät paikoin taajaan kvartsija pegmatiittisuonet 

. Ne eivät yleensä ole missään kosketuksessa alustansa 

kanssa . Kumpusuon itäpuolella kartta-alueen pohjoisrajalla, n . 4 

km Naamajoelta ENE, on Hausen'in mukaan kuitenkin alustaan kuuluvaa 

ruhjoutunutta ja liuskeutunutta pohjagraniittia, joka vaihtuu 

S ja SW päin konglomeraatiksi ja arkoosiliuskeeksi . 

Säippäkosken-Niskakosken vyöhykkeen ark 

o o s i t . Liuskealueen itälaidalla esiytyvät arkoosit ovat vaalean - 

harmaita tai kellertäviä, paikoin punertaviakin, ja niiden rakeisuus 

vaihtelee hienorakeisesta karkearakeiseen . Pääainekset ovat kvartsi, 

mikrokliini, oligoklaasialbiitti ja biotiitti, jota on yleensä vähän ; 

muuttumistuloksina on hiukan kloriittia, serisiittiä ja zoisiittia ; lisäaineksina 

apatiittia ja titaniittia . Rakenne on granoblastinen, mutta 

hyvin usein kivilaji näyttää sangen klastilliselta sen takia, että 0 .5 

-2 mm, paikoin jopa 6-8 mm suuruisten kvartsija maasälpärakeiden 

välinen pohjamassa on hienorakeista (raesuuruus n . 0.05-0 .5 

mm) . Rakeet ovat monisärmäisiä, jokseenkin pyöristyneitä ja hienosti 

hammaslaitaisia . 

Liuskealueen rajalla, esim . Säippäkosken pohjois- ja eteläpuolella, 

arkoosi on hienorakeisempaa, kiillerikkaampaa ja paikoin selvästi 

liuskeista . Se on täällä vuorokerroksina kiilleliuskekerrosten kanssa ; 

biotiitin ohella se sisältää jokseenkin runsaasti muskoviittia . Kaunista 

vuorokerrostusta nähtiin esim . uunikivilouhoksessa, 1 .5-2 km 

kosken pohjoispuolella, Pystökoskella Säippäkosken alapuolella ja 

Pitämänvaarassa, n . 1-2 km kosken eteläpuolella, missä tapaa vahvasti 

poimuttuneita liuskekerroksia arkoosikerrosten välillä . Kerrosten 

suunta on N-S, mutta kaade vaihtelee lujasti . Se on Säippäkosken 

tienoilla ja Pitämänvaarassa 60 °-70° W, mutta vaihtuu 

täältä SE päin itäiseksi ; kaade on ensin loivasti E kohti, sitten jyrkempi, 

kunnes se vielä kauempana kaakossa muuttuu jälleen läntiseksi 

. 

Säippäkosken arkoosi vaihtuu NE, E ja SE päin 2-3 km leveässä 

vyöhykkeessä karkearakeisemmaksi, kellertäväksi tai punertavaksi

arkoosiksi . Tällaista on esim . Maanselänkankaan itäpuolella Suurelle 

Säippäsuolle saakka . Se sisältää paikoin harvakseen 1-5 sm suuruisia, 

sinertävän tai tumman harmaita kvartsipalloja ja maasälpäsirpaleita 

. Paitsi näitä nähtiin kivilajissa siellä täällä, esim . Säippälammen 

itäpuolella, liuskesiekaleita . 

Pitämänvaarassa, n . 2 km Säippäkoskelta S, tapaa Väyrysen 

mukaan arkoosissa siellä täällä jonkun jyrkästi rajoittuneen apliittimaisen 

kivilajisirpaleen . Arkoosissa on paljon kvartsisuonia ja etelämpänä 

pegmatiittijuoniakin . 

Nuojuvan ja Oterman koskilla Oulujoen Niskakoskella on arkoosiin 

selvästi vaikuttanut seudun postkalevalainen mikrokliinigraniitti 

ja pegmatiitti . Kivilaji on pienirakeista, punertavaa tai punertavan-harmaata 

ja kaksikiilteistä . Suurehkot kvartsirakeet ovat paikoin 

sulaneet yhteen pitkulaisiksi juoviksi, joiden välinen kivilajimassa on 

hienorakeisempaa ; biotiitti ja muskoviittikin ovat kasautuneet läikiksi 

tai hienoiksi juoviksi ja kivilajia lävistävät siellä täällä vaaleanpunaiset 

pegmatiitti- ja apliittisuonet . Tämän graniitti-injektion 

vaikutuksesta uudesti kiteytyneen arkoosin aineksina ovat kvartsi, 

mikrokliini, oligoklaasialbiitti (An 10An 15 ), biotiitti, kloriitti ja 

muskoviitti . Rakeet ovat säännöttömän muotoisia ja liitoskohdiltaan 

pehmeästi pyöristyneitä . Samalla tavalla ovat arkoosin kanssa vuorottelevat 

liuskekerrokset gneissiytyneet ; ne sisältävät mikrokliinin 

sijasta runsaammin oligoklaasia ja biotiittia . Ylempänä olevalla 

Siitarinkoskella kivilaji on vielä enemmän muuttunut ; rinnakkaisrakenteiset 

punertavat graniittiset osat vuorottelevat harmaitten 

gneissikerrosten kanssa . 

Arkoosivyöhykkeen ja sen itäpuolella olevan migmatiittialustan 

rajasuhteita ei tunneta rajalla esiytyvien laajojen suomaitten takia . 

Mahdollista on kuitenkin, että arkoosit ovat kerrostuneet suoraan 

migmatiitin päälle, vaikka alkuperäiset kontaktisuhteet lienevät 

sangen paljon häiriytyneet karjalaisen orogenesin vaikutuksesta . 

KVARTSIITTEJA . 

Kalevalaiset kvartsiitit esiytyvät miltei yksinomaan Oulujärven 

itäpuolella olevassa päävyöhykkeessä . Ne muodostavat morfologisesti 

verrattain korkeita mäkiryhmiä tai vaaroja, joihin saattaa kuulua 

useita rinnakkaisia harjanteita . Näitten välisissä laaksoissa ja 

alankomailla ovat taas useimmiten dolomiitit ja liuskeet vallitsevina 

kivilajeina . 

Kvartsiitit ovat hienorakeisia kiteisiä liuskeita, joitten pääaineksena 

on kvartsi eri suuruisina polygoonisina rakeina ; kvartsirakeiden 

102-31 

1 6 9 

22

1 70 

välissä on usein hienosuomuista muskoviittia eli serisiittiä vaihtelevin 

määrin . Sitäpaitsi näkee siellä täällä joitakin pieniä maasälpärakeita 

(mikrokliinia ja plagioklaasia), vaaleanruskeita biotiittiläikkiä, hematiittitäpliä 

sekä joskus hyvin pieniä turmaliinineulasia ja zirkoonirakeita 

. Kokoumus vaihtelee kuitenkin jonkun verran riippuen alkuperäisestä 

aineksesta ja olosuhteista, missä kvartsiitit ovat kerrostuneet 

. Ne ovat useimmiten selvästi kerroksellisia ja kerrokset ovat 

poimuttuneita . Raesuuruus vaihtelee 0 .02-0 .5 mm . Puristusliuskeisissa 

kvartsiiteissa näkee usein p o i k i t t a i s 1 i u s k e is 

u u t t a . Lujasti puristuneissa vyöhykkeissä, missä esim . on tapahnut 

vahvoja tektoonisia liikuntoja ylisiirrosten yhteydessä, ne ovat 

hyvin liuskeutuneita, ruhjoutuneita tai breksioituneita, ja kerroksellisuus 

on niistä hävinnyt . 

Nämä metasedimentit ovat todennäköisesti alkuaan olleet osaksi 

mantereella geosynkliinimuodostuksen alkuvaiheella satunnaisten 

tulvavirtojen ja tuulen kasaumaa hiekka-ainesta, osaksi pieniin vesialtaisiin 

tai transgression aikana matalaan veteen savilietteen mukana 

kerrostunutta hiekkaa . Edelliset ovat vaaleampia, kerrokset ovat 

valkoisia, vaaleanharmaita, kellertäviä tai punertavia, ja ne ovat 

usein serisiittirikkaita (Väyrysen Kainuun kvartsiitteja 1), paikoin 

hiukan maasälvänpitoisiakin . Jälkimäiset ovat tummempia, harmaita 

tai sinertävän harmaita ja sisältävät m . m . runsaammin biotiittia 

; ne vuorottelevat kiisunpitoisten fylliittien ja tavallisten kiilleliuskeiden 

kanssa . Postkalevalaisten graniittialueiden reunoilla tavataan 

graniitti-injektion vaikutuksesta muuttuneita, osaksi massamaisia 

tai tiiviitä »lasimaisia», osaksi karkearakeisempia maasälpäja 

kiillerikkaita kvartsiittiliuskeita . 

Alla olevassa esitetään tärkeimmät kvartsiittijonot alkaen etelästä 

pohjoiseen päin, mikäli ne esiytyvät karttalehden alueella . 

MUODOSTUMAN ALAOSAN KVARTSIITTEJA . 

Sopenvaara-Korholanmäki . Päävyöhykkeeneteläpäässä 

graniittigneissialueen rajalla, Kuusimäessä, Vuohimäessä ja 

Latomäessä, vallitsee hyvin hienorakeinen sinertävän harmaa kvartsiitti 

. Savosenjärven ja Kuusimäen välillä siinä näkee vuorokerroksina 

vaaleanharmaata ja punertavaa kvartsiittia, jossa on muskoviittirikkaita 

kerrospintoja . Kolmisopen SE-puolella oleva S o p e nv 

a a r a on pääasiallisesti vaaleata kvartsiittia, mutta mäen lounaisja 

etelärinteessä tämä vaihtuu hiilen- ja kiisunpitoisten liuskeiden rajalla 

tumman- tai sinertävänharmaaksi kvartsiitiksi, jossa on väli- 

1 Bull . Comm . geo] . Finlande N:o 78, s . 32 . Helsinki 1928 .

1 7 1 

kerroksina vaaleampaakin serisiittirikasta kvartsiittia . Vaaran lounaisrinteessä 

kaikki kivilajit ovat vahvasti breksioituneita . Kerrosten 

kulkusuunta vaihtelee N 20 °-40° W, kaade on ENE kohti, etelämpänä 

graniittigneissin rajalla loiva, pohjoisempana jyrkempi, Sopenvaarassa 

25°-65° NE . 

Sopenvaaran vaaleita kvartsiitteja jatkuu Kolmisopelta NNW 

kohti Parkuanvaaralle ja täältä kaaressa jonkun matkan vielä W ja 

SW kohti . Kivilaji on valkoisen tai punertavan harmaata ja monessa 

kohden lujasti poimuttunutta ; muskoviittisuomut verhoavat kerrostai 

liuskeisuuspintoja ja poikittaisliuskeisuutta näkee 

siellä täällä . Kaakkomäessä, Pukkimäessä ja Väyryvaarassa Kolmisopen 

ja Saarijärven välillä liuskeisuus yhtyy kerroksellisuuteen ja 

kulkee N 25°-40° W suuntaan ; kaade on jonon lounaispuolella n . 70 ° 

SW, koillispuolella n . 70°-80° NE . Vyöhykkeen W ja SW kohti 

kaartuvassa haarassa (Rytylinmäki, Parkuanvaara, Purnunmäki ja 

Losovaara) kerrokset ovat vahvasti poimuttuneita (kaade n . 70 ° SE . 

S ja SW kohti) ja liuskeisuuden suunta on N 20 °-50° E . 

Parkuanvaaran ja Korholanmäen välisessä laajassa SSW-NNEsuuntaisessa 

vyöhykkeessä, joka ulottuu Nuasjärven rantaan saakka, 

kvartsiitti on osaksi sinertävän harmaata (usein »lasimaista»), osaksi 

harmaata, kiillerikasta ja liuskeista . Kiilteenä on sekä biotiittia että 

muskoviittia . Sinertävän harmaa kvartsiitti vuorottelee monessa 

kohden Parkuan W- ja N-puolella olevan liuskevyöhykkeen rajoilla 

ruosteisen fylliitin kanssa . Sitä lävistävät siellä täällä eri suuntiin 

kulkevat leveät maitokvartsijuonet (esim . 0 .5 km Juuvan talosta NW 

ja pari km Kanalasta SW, Juuvanjoen lähellä) . Kerrosten suunta 

on N 10 °-35° E, kaade jokseenkin jyrkkä, mutta milloin E, milloin 

W kohti . Harmaa kvartsiitti vuorottelee leveitten kiilleliuskekerrosten 

kanssa, esim . Riekkilän SE-puolella (Kanalasta SE) lähellä Nuasjärven 

rantaa, missä sitäpaitsi liuskeinen metabasiitti lävistää kivilajeja 

. Kerrokset ovat paikoin vahvasti poimuttuneita ja liuskeisuuden 

suunta on poikittainen . 

Tummanharmaata k a 1 s i i t i n p i t o i s t a kvartsiittia havaittiin 

n . 1 km Keltamäestä ESE olevassa kalliossa Korholanmäellä . 

Kivilaji on hiukan liuskeista (kristalloblastista) ; raesuuruus 0 .1-0 .5 

mm ; ainekset ovat kvartsi, kalsiitti j a vaaleanruskea biotiitti sekä 

siellä täällä joku malmirae . Kalsiitti ja biotiitti muodostavat sementin 

kvartsirakeiden väliin ja ovat järjestyneet hienoiksi liuskeisuuden 

suuntaisiksi viiruiksi . 

Pohjoisessa Rehjänselän eteläpuolella tapaa jälleen vaaleata 

kvartsiittia, joka liittyy graniittigneissin rajalla oleviin pohjaliuskeisiin 

. Närhiniemellä Lauttalahden N-puolella on punaisten pegmatiittijuonien 

lävistämää lasimaista kvartsiittia .

L e t o v a a r a n likimmiten W-E-suuntaisessa vyö ykkeessä 

Etelä-Paltamossa on vaalean armaa kvartsiittiliusketyyppi vallitsevana 

. Yleiskatsauksen vyö ykkeen länsipäässä vallitsevista kerrossu 

teista saa Mäkisen piirtämästä poikkileikkauksesta Väisälän 

kaakkoispuolelta (kuva 42) . Kerrosten kulkusuunta on N 65 ° W, 

kaade 70 ° S. Vyö ykkeen po joisosassa on suunta N 80 ° E, koillisosassa 

N 25°-40° W; kaade on 50°-80 ° S ja SW. Liuskeiden rajoilla 

po joisessa ja koillisessa tapaa armaata lasimaista tai kiillerikasta 

kvartsiittia . Tällaista on esim . Särkimäen talon kaakkoispuolella 

vyö ykkeen NE-laidalla ; se on kiillerikasta, selvään kerroksellista ja 

monessa ko den nä tiin siinä v i n o k e r r o k s e l l i s u u t t a . 

K o r v a n v a a r a n-Lei unvaaran vyö ykkeessä 

Nuasjärven luoteispuolella kivilaji on enimmäkseen vaaleata serisiittirikasta 

kvartsiittiliusketta . Serisiitin o ella on kivilajissa biotiittiakin 

pieninä suomuina . Missä kvartsiitti on selvään kerroksellista ja 

Kuva 42 . Poikkileikkaus kivilajeista Le tovaaran lounaisosassa Etelä-Paltamossa. 

Piirtänyt E . Mäkinen 1906 . 

a l = postkalevalaista pegmatiittia ; b = alloktoonista graniittigneissiä ; 

a = kalevalaista metabasiittia, jossa on graniittigneissin rajalla graniittimurtokappaleita 

ja kvartsiitin rajalla kvartsiittimurtokappaleita; d l = kiillerikasta 

kvartsiittilusketta ; d 2 = muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta, paikoin xnaasälvänpitoista; 

f = maasälpärikasta gneissimäistä liusketta ; a2 = a 1 ; g = 

kalkkikiveä; d 3 = jokseenkin >lasimaista> armaata kvartsiittia ; k = suota . 

kerroksellisuus y tyy liuskeisuuteen, ovat serisiittisuomut asettuneet 

kerrosten liitospinnoille, mutta muuten ne ver oavat liuskeisuuspintoja 

. Hyvin ienorakeista kerroksellista kvartsiittia, jossa on kellertäviä, 

armaita ja valkoisia kerroksia, nä tiin Korvanvaarassa 

ja Turunkorvan itäpuolella olevalla niemimaalla . Postkalevalaisen 

graniitin rajoilla, esim . niemessä Kuluntala den SE-puolella ja Pienellä 

Hiienjärvellä Rupukkavaaran NW-puolella, kvartsiitti on 

tavallisesti lasimaista, armaata tai punertavaa . Kerrosten kulkusuunta 

on N 10°-20° E, idässä ja po joisessa N-S ja N 10 °-20° W ; 

kaade on ylimalkaan n . 70 ° E . Kalliot ovat yleensä va vasti alkeilleita, 

ja alkeilu on tapa tunut ienoja rakoja myöten, jotka lävistävät 

verkkomaisesti kivilajia .

1 7 3 

Kiilleliuskeiden keskellä olevassa L o u h i v a a r a s s a n . 8 

km Leihunvaaralta E, on harmaata, kiillerikasta, arkoosimaista 

kvartsiittiliusketta . 

H ä i k i ö n v a a r a s s a Jormuanlahden SW-puolella tapaa 

useita rinnakkaisia kvartsiittikerroksia, joitten välillä on gneissimäisiä 

ja kvartsirikkaita liuskekerroksia . Muodostumasarja muistuttaa 

luonteeltaan Jormuanlahden pohjoispuolella olevaa Hietalahden sarjaa, 

ja lienee täälläkin tapahtunut samanlaatuisia pohjan ylisiirtymisiä 

kuin Hietalahdella (s . 156) . Kivilaji on vaaleata muskoviittirikasta 

kvartsiittiliusketta. Häikiönvaaran itäosassa olevassa Toppilan kalliossa 

se on punertavaa ja kerroksellista ; kerrokset ovat hienoja, 

0 .5-1 .5 mm paksuja . Välikerroksina on täällä harmaata kvartsiittiliusketta, 

jossa . näkee suoraan kerrosten poikki kulkevaa p o i k i ttaisliuskeisuutta 

. 

K o n t i o m ä e n kapeassa vyöhykkeessä Paltamon Mieslahdella 

kivilaji on muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta, joka on paikoin 

selvään kerroksellista . Kerrosten suunta on N 15°-40° W, 

kaade 60 °-75 ° W . Mäen päällä lävistää liuskeinen amfiboliitti 2- 

20 m leveinä kerrosjuonina kvartsiittia . Kontiolammen itäpuolella 

vyöhykkeen NE-laidalla on harmaata tai sinertävän harmaata kvartsiittia 

välikerroksina kvartsirikkaassa kiilleliuskeessa (suunta N 5'W, 

kaade 80 ° W) . 

M i e s 1 a h d e n monihaaraisessa vyöhykkeessä (ks . karttaa s . 

157) vallitsee harmaa kiillerikas kvartsiitti . Kiillerikkaat kerrokset 

vuorottelevat puhtaampien kvartsiittikerrosten kanssa . Graniittigneissin 

rajalla, esim . Pekkalasta SW, tapaa paikoin vahvasti poimuttuneita 

kerroksia . Möhkäleenmuotoisia kvartsisuonia näkee siellä 

täällä . 

Laajalahden itärannalta olevassa kalliossa on lujasti poimuttuuutta 

harmaata kvartsiittiliusketta, jonka kulkusuunta vaihtelee 

N 50 ° W ja W-E välillä ; kaade on 60 ° S, mutta sitäpaitsi näkee kivilajissa 

N10° E suuntaista poikittaisliuskeisuutta . 

Vyöhykkeen koillis- ja itäosissa lävistää erikoisenlaatuinen intrusiivikivilaji 

(kersantiitti) leveinä juonina kvartsiittia . 

K i e h i m ä n v y ö h y k e . Kiehimänjoen suun luoteispuolella 

olevat korkeat mäet, Mustolanmäki, Kalliomäki ja Myhkyri, ovat 

yleensä sinertävän harmaata tai harmaata kiilteenpitoista kvartsiittia . 

Kerroksellisuus on selvä, mutta kerrokset ovat tavallisesti taipuneita 

ja murtuneita. Kulkusuunta vaihtelee N 60 ° W (lännessä)-N 40 ° E 

(idässä), kaade on loiva, 20°-40 ° S ja SE . Kiehimän ja Melalahden 

välinen graniittigneissi on Wegmannin mukaan E kohti kapenevana 

peitteenä työntynyt holvimaisesti lännestä itään päin liuskeiden ja

1 74 

kvartsiittien yli (ks . s . 203) . Tätä vahvistavat kerrosten murtumiset, 

kvartsiittibrecciat ja N 20 °-25° E suuntainen p o i k i t t a i s 1 i u sk 

e i s u u s, joita on havaittu esim . Kalliomäen länsirinteessä (liuskeisuuden 

kaade 60 ° W), Lanton eteläpuolella rinteen alaosassa ja Myhkyrin 

luoteisrinteessä . Lanton S-puolella breksioitunut kvartsiitti esiytyy 

matalissa kallionnyppylöissä tumman, kiisunpitoisen fylliitin 

länsipuolella . 

Kalliomäen sinertävän harmaassa kvartsiitissa tapaa välikerroksina 

vaaleanharmaata tai punertavaa kvartsiittia . Myhkyrin kvartsiitti 

on vaaleanharmaata tai punatäpläistä . 

Kiehimän vyöhykettä jatkuu Koikerojärven pohjoispuolella N 

päin kahtena rinnakkaisena j onona, joista itäiseen kuuluvat Lauttamäki, 

Korpimäki, Heiluanmäki ja Varsamäki, läntiseen Korpistenmäki, 

Rajamäki, Karjomäki ja Kaitavaara Paltamon pitäjän alueella . 

Lauttamäen itäpuolella on vielä Leppimäki ja tämän kohdalla Kiehimänjoen 

itäpuolella Putkonmäki . lijärven pohjoispuolella on livaara . 

Sekä Putkonmäki että livaara kuuluvat Mieslahden autoktoonisen 

graniittimassiivin reunoilla oleviin muodostumiin . 

Lauttamäessä ja rinteessä Korpimäen huipun (»Möttölän kuljun») 

eteläpuolella kivilaji on harmaata »lasimaista» kvartsiittia, jossa on 

N 20° E- ja N 65° W-suuntaisia breksiavyöhykkeitä . Kaikkialla 

muualla on vaaleanharmaa tai punertava muskoviitinpitoinen kvartsiittityyppi 

vallitsevana, ja se on yleensä selvään kerroksellista . 

Muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta tapaa Korpistenmäen lounais- 

ja luoteisrinteissä ja Heiluanmäen länsirinteessä . Kerrokset 

ovat usein poimuttuneet taajoihin pieniin poimuihin, ja niissä näkyy 

tällöin selvä N 20°-30° E-suuntainen p o i k i t t a i s 1 i u s k e is 

u u s . Korpistenmäen SW-rinteessä kerrokset kallistuvat loivasti 

n . 5° SW kohti ja länsirinteessä keskimäärin n . 30 ° W kohti graniittigneissin 

alle . Yleinen kulkusuunta on muuten n . N 20 ° E; kaade on 

itäisessä kvartsiittijonossa 30 °-60 ° E, Leppimäessä n . 30° E ja läntisessä 

jonossa n . 60 ° W. Karjomäessä, 2-3 km Saarisenjärveltä NE, 

kerroksellisuuden suunta on N 60 °-70 ° W, kaade 5°-20° S, ja poikittaisliuskeisuuden 

suunta N 10°-30° E, kaade 70 ° W . 

Leppimäen etelä- ja länsipuolella ja mäen S- ja SW-rinteissä 

kvartsiitti on yleensä sangen k 1 a s t i 11 i s t a ja selvään kerroksellista 

; se on paikoin kiilteestä köyhää, paikoin taas muskoviitinpitoista 

ja selvään liuskeista . Noin 0 .25 km Pienen Leppimäen länsipuolella 

esiytyvä kvartsiitti on esim . vaaleanpunaista ja jokseenkin 

hiekkakivimaista ; se sisältää kvartsia polygoonisina rakeina sekä hiukan 

muskoviittia ja vaaleanruskeata biotiittia pieninä suomuina ; raesuuruus 

on 0.1-1 mm .

1 75 

Kaitavaarassa Paltamon ja Puolangan rajalla on hyvin hienorakeista, 

kerroksellista kvartsiittiliusketta; kellertävät, harmaat, sinertävät, 

punertavat ja vaaleanpunaiset kerrokset vuorottelevat 

keskenään, ja sitäpaitsi kivilaji vaihtelee kiilleliuskekerrosten kanssa . 

Kvartsiitti sisältää kvartsin ohella hiukan serisiittiä ja hematiittia 

(yhtä paljon kumpaakin) sekä harvakseen joitakin biotiittisuomuja 

. Kerrokset ovat vahvasti poimuttuneita ja paikoin jopa 

breksioituneitakin . Ison Kaitasen pohjoispäässä on esim . breksiaa, 

jossa särmikkäitä valkoisia kvartsiittikappaleita liittää toisiinsa vaaleanruskea 

hiekkakivimainen aines . 

Kaitavaarasta NNE päin olevassa Hietavaarassa kivilaji on 

samanlaatuista kuin Kaitavaarassa . 

Melalahden kvartsiittijono alkaaMelalahdeltaja 

kulkee NNE-suuntaan Horkanlammen ja Hahtolan ohi Viitaselälle, 

Korholanmäelle ja Halmemäelle . Kivilajin fylliitti- ja dolomiittikerrosten 

kanssa vuorotteleva päätyyppi on harmaa-sinertävän harmaa 

»lasimainen» kvartsiitti . Kerrossarja on hyvin vahvasti poi 

muttunut ja sen päälle on lännestä päin työntynyt vaaleampi serisiitinpitoinen 

kvartsiitti valtavana peitteenä (kuva 43) . Näiden välillä 

on deformatiovyöhykkeitä, joissa on suuremmoisia fylliitti-, dolomiittija 

kvartsiittibreksioita (kuva 44) . 

Dolomiittikerrosten rajoilla Melalahden lasimainen kvartsiitti 

sisältää vaaleampia dolomiitinpitoisia kerroksia . Sellaista kvartsiittia 

on esim . suolla Kotilasta WSW olevan breksiakallion SE-päässä . 

Kvartsiittikerrosten raesuuruus on 0 .1-0.4 mm ; ne sisältävät aaltoilevasti 

valoa sammuttavien kvartsirakeiden ohella siellä täällä harvakseen 

kerrosten suuntaisia karbonaattiläikkiä . Dolomiittikerrokset 

ovat taas karbonaatti- ja kvartsirakeiden seosta ja selvästi rinnakkaisrakenteisia 

; kvartsirakeet ovat niissä järjestyneet kerrosten 

suuntaisiksi linsseiksi . Lisäaineksena tapaa paikoin pieniä pyriittirakeita 

. 

Horkanlammen pohjoispäässä kvartsiitti on vaaleampaa, ja 

sangen klastillinen kvartsiitti vuorottelee täällä lasimaisen tai kiteisen 

kvartsiitin kanssa . V aaleata serisiitinpitoista kvartsiittiliusketta on 

Koljolansaarella, Ellinlammen eteläpuolella, Melajoen SW- ja N-puo 

lella, Melalahden tien varrella ja graniittigneissin rajalla kylän itäpuolella 

. Se on milloin suoraliuskeista, milloin poimuista, ja vuorottelee 

serisiitistä puhtaampien kerrosten kanssa ; paikoin se saattaa olla 

sangen klastillistakin . 

K i v e s v a a r a n a 1 u e . Tähän voidaan lukea kolme rinnakkaista 

kvartsiittijonoa . Itäisimpään kuuluvat Varislahden pohjassa 

olevat kalliot sekä Nahkamäki, Kivimäki, Tappusenmäki ja Pentin-

Kuva 43. Melala den liuskealue Paltamossa . Mittakaava 1 : 50,000 . 

Kuva 44 . Poikkileikkaus liuskevyö ykkeestä Horkanlammen eteläpuolella, 

Melala ti, Paltamo . 

a = graniittigneissiä ; b = po jaliusketta; c = serisiitinpitoista kvartsiittiliusketta; 

c 1 = armaata kvartsiittia; c 2 ~ kvartsiittibreksiaa ; d dolomiittia; 

d 1 = dolomiittibreksiaa ; f = fylliittiä ; f 1 = sarvivälkeliusketta ; e = metabasiittia 

.

mäki ; keskimmäiseen Manttilanmäki (Varisniemellä), Lehtomäki, 

Keräsenvaara ja Itkonmäki; läntisimpään pääjonoon Kivesvaara, 

Honkamäki ja Raappananmäki . Vallitsevana kvartsiittityyppinä on 

vaalea, usein kellertävän tai punertavan harmaa serisiitinpitoinen 

kvartsiittiliuske, joka on paikoin jokseenkin klastillisea . Vyöhykkeen 

länsiosissa postkalevalaisen graniitin rajalla se vaihtuu hiukan 

karkearakeisemmaksi muskoviittirikkaaksi kvartsiittiliuskeeksi, jota 

pegmatiittijuonet lävistävät . Tälläistä on esim . Kivesjärven itärannalla 

. Seudun emäksisten kivilajien rajoilla näkee kvartsiitissa usein 

vihreitä juovia, ja itse kvartsiittikin on monesti vihertävän väristä . 

Verrattain tummanharmaata arkoosimaista kvartsiittia on Taipaleella 

Varisjoen niskan pohjoispuolella . Sen ainekset ovat kvartsi, 

oligoklaasi ja mikrokliini 0 .2-0 .8 mm suuruisina, jokseenkin hyvin 

pyöristyneinä rakeina ; näiden välit täyttää muskoviitti, hienorakeinen 

kvartsi ja biotiitti . Haapalan tienoilla ja Kivesvaaran etelä- ja lounaisrinteillä 

kvartsiitti on yleensä harmaata, lujasti poimuttunutta 

ja liuskeista . Se muodostaa täällä paikoin, kuten maantien varrella 

talon NW- ja E-puolella (suon reunalla) konglomeraattimaisia breksioita 

1 . Linssinmuotoisia, särmikkäitä tai pyöristyneitä kvartsiittikappaleita 

yhteen liittävä tummempi aines sisältää näissä samoin 

kuin liuskettuneessa kvartsiitissakin jonkun verran magnetiittia . 

Haapalasta SE päin olevan Lehtomäen kvartsiitti on hyvin hienorakeista, 

klastillisen näköistä, liuskeista serisiittikvartsiittia . 0.02- 

0 .3 mm suuruisia pyöreitä kvartsirakeita liittää toisiinsa hienosuomuinen 

serisiittiaines, jossa näkyy vielä joitakin vihertävän vaaleanruskeita 

biotiittisuomuja ja muodottomia hematiittiläikkiä . 

Kerrosten kulkusuunnat ja kaateet ovat seuraavat : itäisimmässä 

jonossa Varislahden NE-puolella N 45° E, 60 ° NW, jonon keskija 

pohjoisosissa N 40 °-50 ° E, pysty tai 80 ° W; keskimmäisessä jonossa 

Varisniemellä N 10 ° E, pysty-65 ° W, Lehtomäellä N-S, 80° W, 

Itkonmäellä N 50° E, 80° NW ; läntisimmässä jonossa Kivesvaaran 

eteläpäässä N 10 °-20° E, pysty-70° W, keskija pohjoisosissa 

N 70 ° E-N 70 ° W, pysty-80 ° N, Honkamäessä ja Raappananmäessä 

N 45°-55° E, pysty . Poikittaisliuskeisuutta näkee monessa kohden, 

esim . Keräsenvaaran lounaisrinteessä, Kivesvaaran laella ja pohjoisosissa 

(liuskeisuuden suunta N 20°-50 ° E) ja Honkamäen talon luona 

(kerrosten suunta N 45° W, kaade 80 ° NE) . Halkeiluraot ja kvartsisuonet 

kulkevat enimmäkseen liuskeisuuden suuntaan . 

1 Vertaa HEIKKI VÄYRYNEN, Geologische u. petrographische Untersuchungen 

im Kainuugebiete . Bull . Comm . geol . Finlande N :o 78, s . 75-76 . 

Helsinki 1928 . 

102--31 

1 7 7 

23

1 7 8 

Luoteis-Ristijärven ja Etelä-Puolangan 

k v a r t s i i t i t selostetaan tässä alla alkaen idästä länteen päin : 

I s o n U v a n kaakkoispuolella on sekä vaaleata että tummaa, 

kiisurikkaan fylliitin kanssa vuorottelevaa kvartsiittia (suunta N 10- 

-30' W, kaade 40°-60° SW) . 

Uvan koillispuolelta alkaa laaja kvartsiittivyöhyke, johon kuuluvat 

Humalavaara ja Humalaj oen kalliot sekä täältä 

NNW ja N päin kohoava korkea vaarajono P a 1 j a k a n n e n ä 

ja P a 1 j akka . Paljakan länsipuolella on T e e r i h a r j u n- 

H o 1 s t i n v a a r a n rinnakkaisjono . Vallitsevana kivilajina on 

harmaan valkoinen tai punertava kvartsiitti, joka sisältää verrattain 

vähän suomuisia mineraaleja . Kerroksellisuus on yleensä hyvin selvä 

ja rakenne näyttää klastilliselta . Serisiittirikasta kvartsiittiliusketta 

tapaa kuitenkin monessa paikassa, esim . Holstinvaaran W- ja NWrinteessä 

Holstinjärven itäpuolella, missä sen yhteydessä on epäpuhdas 

kaoliiniesiytymä, ja Louhenjoella kiilleliuskeen rajalla . 

Kvartsiitin pääainekset ovat kvartsi polygoonisina, hiukan pyöristyneinä 

rakeina ja serisiitti hyvin pieninä suomuina ; sitäpaitsi tapaa 

harvakseen vihreähkön ruskeita biotiitti-idioblasteja, pieniä 

mikrokliinirakeita, hematiittiläikkiä, magnetiitti- ja pyriittirakeita 

sekä joskus pieniä turmaliinineulasia ; raesuuruus on 0.1-0 .5 mm . 

'Kerrokset kulkevat vyöhykkeen eteläpäässä aluksi n . N 30° W, 

sitten N-S (Paljakka) ja lopuksi SW-NE suuntaan (Holstinvaara) . 

Kaade on 60°-80° E, Humalajärven tienoilla kuitenkin n . 40° SW . 

Järven itäpuolelta lähtee NNE kohti toinen kvartsiittijono, jota jatkuu 

Nurmeksen karttalehden alueelle (s . N 15° E, k . 65° E) . Kerrokset 

ovat heikosti taipuneita, ja liuskeisuus yhtyy useimmiten kerroksellisuuden 

suuntaan ; poikittaisliuskeisuutta näkee kuitenkin paikotellen, 

esim . Lehmirinteen torpan NW-puolella Paljakassa . Kvartsiitti 

on täällä kauniisti kerroksellista, ja kerrokset ovat hienoja, 0.5-1 .5 

mm paksuja . 

Päällysmäessä Humalajärven itäpuolella ja täältä NNE päin 

kvartsiitti on harmaata-punertavaa ja selvään kerroksellista . Harmaata 

kiilleliuskemaista kvartsiittia nähtiin n . 1 km järven E-puolella, 

missä se vuorottelee 0.5-2 sm leveitten »lasimaisten» kerrosten 

kanssa . 

Seuraava kvartsiittijono Paljakasta W päin on Kiehimän vyöhykkeen 

Hietavaaran jatkoa ja siihen kuuluvat M i k o n m ä k i sekä 

Hulmijärven itä- ja pohjoispuolella olevat vaarat, H u 1 m i v a a r a 

ja T a i v a s v a a r a . Jonon eteläosassa kvartsiitti on serisiittirikasta 

ja liuskeista, mutta pohjoisosassa tapaa liuskeiden rajoilla harmaatakin, 

kiillerikasta kvartsiittiliusketta . Kerrosten suunta on 

N 15° E, kaade pysty tai jyrkästi E .

179 

Lamminmäellä ja Törmämäellä Kiehimän-Puolangan 

maantien mutkassa on hyvin hienorakeista kvartsiittiliusketta, 

joka on milloin kiillerikasta, milloin tiivistä, lasimaista . Lamminmäen 

talon vieressä ja SW-puolella kivilaji on d o 1 o m i i t i n p i t o i s t a ; 

sen pääainekset ovat kvartsi, karbonaatti, muskoviitti ja ruskea biotiitti 

; sitäpaitsi se sisältää hiukan hematiittia ja zoisiittia . Raesuuruus 

vaihtelee kerroksittain samoin kuin karbonaatti-, muskoviitti- ja biotiittimääräkin 

. 

Näiltä seuduilta lähtee pohjoiseen päin kaksi kapeata kvartsiittivyöhykettä, 

joista itäinen kulkee Pahkavaaran ja Honkajärven 

kautta Latolanvaaraan ja läntinen Tulijärven, Nalkkijärven ja Rällinmäen 

kautta Salmijärvien itäpuolelle . Itäisessä vyöhykkeessä kvartsiitti 

on puristunut pohjagraniittikielekkeiden väliin ; se on ruhjoutunutta 

vaaleanharmaata-punertavaa kvartsiittiliusketta, jossa serisiittirikkaat 

kohdat vaihtelevat puhtaamman kvartsiitin kanssa . 

Läntinen vyöhyke seuraa Rällinmäen, Körölän ja Salmijärvien kohdilla 

seudun dolomiittivyöhykkeen itärajaa . Kvartsiitti on siinä harmaata-vaaleanharmaata, 

milloin lasimaista, milloin liuskeista, jolloin 

serisiitti verhoaa liuskeisuuspinnat . Rinteessä Pienen Salmijärven 

itäpuolella Huovilan kohdalla on serisiitinpitoista kvartsiittiliusketta, 

tämän itäpuolella eräässä kohden tummaa, hienokiilteistä 

liusketta ja itäisimpänä graniitin rajalla kvartsi-serisiittiliusketta, 

jossa on litistyneitä kvartsilinssejä ja rapautuneita maasälpäsiruja . 

S u o n i k v a r t s i i t t i a . Postkalevalaisen graniitin rajoilla 

Kivesjärven ja Osmankijärven välillä, Kongasjärven ympärillä ja 

Isojärven kaakkoispuolella esiytyviä kvartsiitteja lävistää kvartsirikas 

punainen pegmatiittigraniitti lukuisina juonina, joitten leveys 

vaihtelee muutamasta sentistä moneen metriin . Ne kulkevat sekä 

liuskeisuuden suuntaan että poikittain, ja muodostavat paikoin 

kvartsiitin kanssa täydellisiä seoskivilajeja (Kahluukangas Petäjälahden 

ja Mustilaiskallio Kongasjärven NE-puolella, Kongasmäki 

Kongasjärven NW-päässä) . Paikoin näkee taas leveitä, graniittijuonista 

vapaita kvartsiittikohtia . Migmatiittiosissa kvartsiitti on 

graniitin vaikutuksesta sulanut ja kiteytynyt uudestaan harmaaksi 

kvartsirikkaaksi ainej oukoksi, joka sisältää suurisuomuisia kiillejuovia 

ja -kasaumia (muskoviittia ja biotiittia), etenkin graniittisuonien 

reunoilla . Tällainen muuttunut kvartsiitti näyttää gneissimäiseltä 

; sen rakenne on granoblastinen, rakeisuus vaihtelee hienorakeisesta 

pienirakeiseen ; ainekset ovat kvartsi, muskoviitti, mikrokliini, 

plagioklaasi (n . An 20 ), biotiitti ja yksinäiset malmirakeet . Se on paikoin, 

esim . Osmankijärven NE-puolella, jossakin määrin paineliuskeista 

: kvartsirakeet ovat puristuneet liuskeisuuden suuntaan, mutta

muskoviittisuomut ja niitten y teydessä olevat mikrokliiniläikät ovat 

järjestyneet ienoiksi juoviksi alkuperäisen kerroksellisuuden suuntaan, 

joka kulkee vinoon edellisen poikki . 

MÄNTYKANKAAN KONGLOMERAATTI JA KVARTSIITTI . 

Salmijärvien o i kulkevan liuskevyö ykkeen länsipuolella on 

Somervaaran-Mäntykankaan kvartsiittijono . Noin 2 

-3 km Isolta Salmijärveltä lounaaseen on laakean Mäntykankaan 

eteläosassa kiilleliuskeiden ja kvartsiittien rajalla 15-20 m leveä 

konglomeraattikerros (kuva 45) . Tämä sisältää lukuisia yvin pyöristyneitä 

kivimukuloita, jotka ovat seuraavia kivilajeja, lueteltuina vä- 

Kuva 45 . Mäntykankaan konglomeraattia, Puolanka . '/ jo luonn . kokoa . 

Valok . H . Väyrynen . 

enevän määrän mukaan : valkoista, punertavia, armaata ynnä 

vi ertävän, sinertävän ja tumman armaata kvartsiittia, serisiitinpitoista 

kvartsiittiliusketta, apliittia, granodioriittia ja kvartsidioriittia, 

amfiboliittia, vi reän armaata ja tummaa kerroksellista fylliittiä, 

maasälpärikasta vaaleata graniittia . Mukulat ovat 0.5-15 sm 

suuruisia ja järjestyneet kivilajin liuskeisuuden suuntaan ; välimassa 

on maasälvän- ja kiilteenpitoista, liuskeista . Liuskeisuuden suunta 

on N 30° E, kaade 80 ° W. Konglomeraattikallion SE-puolella (kuva 

46) on näkyvissä ienorakeista kiilleliusketta, jossa on ienoja, 3-5 

mm paksuja kvartsiittimaisia kerroksia . Kallion NW-puolella on 

lo karekasauma (ma dollisesti kiinteätä kalliota), jonka kivet ovat 

arvoja mukuloita sisältävää arkoosimaista konglomeraattia . Tästä 

NW päin on kellertävän armaata, sangen klastillista k e r r a 1-

1 i s t a k v a r t s i i t t i a, jossa näkee ienoa vinokerroksellisuutta . 

Kerrat ovat n . 20 sm paksuja, ja kunkin kerran välissä on po joisesta 

etelään päin S-muotoisesti kaareutuvia ienoja vinoja kerroksia . Alkuperäinen 

iekka-aines näkyy tästä päättäen tulleen po joisesta päin . 

Konglomeraatissa esiytyvät kvartsiittija liuskemukulat muistuttavat 

laadultaan täydellisesti kalevalaisen liuskealueen vastaavia 

Kivilajeja . Konglomeraattia ja sii en todennäköisesti 

liittyvää kvartsiittikerrostumaa on siis pidettävä 

nuorempana muodostumana, joka on 

kerrostunut diskordanttisesti edellisten päälle . 

Kun konglomeraatti on polymiktista ja mukulat 

yvin pyöristyneitä, on aines nä tävästi saapunut 

virtaavan veden mukana kaukaa mantereelta, 

missä kovettuneiden kvartsiittien ja liuskeiden 

o ella on ollut granodioriittisia kivilajejakin 

paljastuneina . 

Samanlaatuista vaaleata, kauniisti kerroksellista 

kvartsiittia kuin Mäntykankaalla on 

Somervaarallakin, n . 5 km edellisestä etelään, 

ja Pienessä Murtiovaarassa, pari km Mäntykan- 

kaalta po joiseen . Kvartsiittivyö yke kulkee 

siis N-S suuntaan ja kerrokset kallistuvat keskimäärin 

n . 70°-80° W, kuten yleensä lä iseudun 

liuskevyö ykkeissä . Isossa Murtiovaarassa, 

Mäntykankaalta NW, lävistää kvartsiittia postkalevalainen 

graniitti ; kuitenkaan ei ole varmaa, 

kuuluuko tämä kvartsiitti vyö ykkeen 

kvartsiittei in vai ei, sillä suomaat eroittavat 

kivilajit toisistaan . 

D OLOMIITTEJA . 

Kuva 46 . Karttaluonnos 

Mäntykankaan konglomeraattipaikasta, 

Puolanka . Tekijän piirustus 

v . 1924 . 

a = kiilleliusketta; 

b = konglomeraattia ; 

e = klastillista kvartsiittia 

. 

Alueen dolomiitit ovat ieno- tai pienirakeisia metamorfisia dolomiittisia 

kalkkikiviä, joissa CaCO 3-määrä on jonkun verran suurempi 

kuin mitä menee MgCO3-määrän kanssa dolomiitin muodostamiseen . 

Kivilaji ei ole yleensä pu dasta, vaan sisältää kerroksittain vai televin 

määrin kvartsia ja silikaatteja ja vai tuu täten kalkinpitoisiksi liuskeiksi 

tai kalkkisilikaattikiviksi, joita tapaa sekä välikerroksina dolomiittikerrostumissa 

että niitten sivuilla (tremoliitti- ja kloriittiliuske, 

sarvivälkeliuske y . m .) . Riippuen alkuperäisestä kokoumuksesta ja 

lämpötiloista, missä kivilajien metamorfoosi on tapa tunut, ovat 

tavallisimmat silikaattimineraalit näissä kvartsi, tremoliitti, muskoviitti, 

kloriitti, biotiitti, diopsiidi, sarvivälke ja plagioklaasi ; arvem-

min tapaa oliviiniry män mineraaleja . Lisäaineksina on paikoin 

kiisu- tai rautamalmirakeita . 

Dolomiitteja on yksinomaan itäisessä kalevalaisessa päävyö ykkeessä, 

missä ne esiytyvät kiillerikkaiden tai pu taampien armaitten 

kvartsiittien ja tummien liuskeiden rajoilla liuskemuodostuman alaosassa 

. Niitä ja niiden sivukivilajeja lävistävät täällä monessa ko - 

den emäksiset intrusiivikivilajit . Po jagraniittialueilla tapaa dolomiittisia 

kalkkikiviä graniittigneissilaattojen väliin puristuneina 

siirrosvyö ykkeissä . 

SOTKAMON DOLOMIITIT . 

S o p e n v a a r a n SW-osassa Jormaskylässä on seudun breksiamuodostumien 

keskellä, n . 0 .5 km Kallolasta SW, poimuttunutta 

ienorakeista kalkkikiviliusketta, jossa armaan kellertävät, armaat 

ja tumman armaat kerrokset vuorottelevat keskenään . Vaaleat 

kerrokset sisältävät kvartsia, kalsiittia, tremoliittia ja biotiittia 

vai televin määrin ; lisäaineksena on paikoin rikkikiisurakeita . Tumman 

armaat liuskekerrokset sisältävät biotiittia, muskoviittia, 

kvartsia ja muodottomia epidoottirakeita sekä iukan magnetiittia, 

pyriittiä, apatiittia ja titaniittia . 

Kor olanmäen kylänlänsiosassaon Lauttala den 

eteläpuolella graniittigneissikallioiden välisiä notkoja myöten N-S 

pääsuuntaan kulkevia kapeita silikaattien sekaisia kalkkikivikerroksia, 

jotka ovat todennäköisesti jäännöksiä samasta alkuaan laajemmasta 

kalkkikivivyö ykkeestä (kuva 47) 1 . 

Kuva 47 . Lauttala den-Löytölän kalkkikivipaikat Sotkamon Kor olanmäen 

kylässä . Mittakaava 1 : 150,000 . 

1 P. ESKOLA, V . HACKMAN, A . LAITAKARI ja W. W. WILKMAN, Suomen 

kalkkikivi. Suomen geol . toim . geoteknillisiä tiedonantoja N :o 21, s . 170 . 

Helsinki 1919 .

1 83 

Lauttalahdelta itään päin Lauttalammelle menevän notkon varrella 

on hienorakeista lujasti poimuttunutta kloriitin- ja serpentiininpitoista 

vihreäliusketta (kartalle merkitty metabasiitiksi), jossa on 

paikoin tummia, massamaisempia kohtia . Lauttalammen länsipuolella 

on tässä kivilajissa kalkkisilikaattisuonia ja paikoin muutaman 

dm levyisiä puhtaampia (muskoviitinpitoisia) kalkkikivikerroksia . 

Noin 3/4 km Lauttalammelta W tapaa magnetiittirikasta kalkkiliusketta, 

jossa on lukuisia 0.5-1 sm suuruisia täpliä . Kivilajin pohjamassa 

sisältää vaaleata, melkein väritöntä biotiittia (2 V = 7°, 

opt . luonne neg .), väritöntä kloriittia, karbonaattia, tremoliittia ja 

runsaasti magnetiittia sekä siellä täällä heikosti kahtaistaitteisia 

(melkein yksiakselisia) zoisiittirakeita . Biotiittisuomut ovat reunoiltaan 

muuttuneet vihertäväksi kloriitiksi . Täplät ovat pääasiallisesti 

rakeista oliviinimineraalia, jossa suurehkot alat sammuttavat valon 

yhtäläisesti ja jossa serpentiini täyttää verkkomaisesti rakeiden väliset 

säännöttömät lohkoraot . Sitäpaitsi on täplissä runsaasti malmirakeita, 

hiukan väritöntä kiillettä ja kloriittia sekä karbonaattia . 

Näitä »kyhmyjä» ympäröi renkaana keltainen serpentiiniaines . Täplien 

keskusosissa vallitsevalla oliviinimineraalilla on kaikki oliviinin 

tavalliset ominaisuudet, mutta kahtaistaitteisuus on pienempi ja optillinen 

luonne negatiivinen, mikä viittaa siihen, että se saattaisi olla 

montice11iittiä . 

Kalkkikiven päävyöhyke ulottuu Lauttalahdelta Hanhipuron 

laaksoa pitkin n . 4 km etelää kohti . Puron suun pohjoispuolella on 

vihreänharmaata sädekivisuonien sekaista kiteistä kalkkikiveä, joka 

sisältää kalkkisälpää, tremoliittia, kloriittia ja malmirakeita . Kerrosten 

suunta on täällä N 60 ° W, kaade n . 20° S . Puron suun SWpuolella 

ja täältä etelään päin ulottuvassa vyöhykkeen haarassa kivilaji 

on puhtaampaa, vaaleanharmaata . Kerrosten pintaleveys on 

15-30 m, suunta N 15°-20° E, kaade n . 30 ° E . 

Hanhipurolla Alimmaisen Hanhilammen alapuolella kalkkikivi 

on puristunut graniittigneissikallioiden väliin ja kerrokset ovat lujasti 

poimuttuneet . Alimmaisen ja Keskimmäisen Hanhilammen välillä, 

n . 1 .5 km Lauttalahdelta S, kivilaji on vaaleanharmaata ja esiytyy 

välikerroksina vihreänharmaassa tremoliittiliuskeessa . Tämän aineksina 

on tremoliitti pitkinä liuskeisuuden suuntaisina sälöinä, karbonaatti 

harvoina rakeina sekä joku biotiittisuomu ja magnetiittirae ; 

raesuuruus on 0 .2-1 .2 mm . Biotiitti on heikosti pleokroiittista, melkein 

väritöntä (vaalean kellertävää-ruskean kellertävää) ; kahtaistaitteisuus 

on suuri . Tremoliittiliuskeen länsipuolella on N 10 °-20 °Wsuuntaisessa 

kapeassa vyöhykkeessä kvartsija maasälpärikasta 

liusketta (kaade 60 °-70 ° E) .

Ylimmäisen Han ilammen ja Natulan talon välillä kalkkikivivyö 

yke on jakautunut ka deksi kerrokseksi, jotka punainen graniittigneissi 

eroittaa toisistaan . Itäisessä kerroksessa, n . 0 .5 km 

Natulasta W, on armaata kiteistä kalkkikiveä n . 6 m leveänä vyöykkeenä 

(kuva 48) . Kivilajissa on pieniä tummia amfibolirakeita ja 

-juovia . Kerrokset ovat melkein vaakasuoria ja aaltomaisesti poimuttuneita 

; kaade on n. 5°-10° E . Kalkkikerroksen itäpuolella on 

muskoviitin- ja maasälvänpitoista »po jaliusketta», länsipuolella lasimaista 

kvartsiittia ja tämän vieressä graniittigneissin rajalla yvin 

poimuista biotiittiliusketta . Vi reän armaa epidootin- ja diopsiidinpitoinen 

amfiboliitti lävistää kerrosjuonina kalkkikiveä . 

Ylimmäisellä Han ilammella kalkkikivi esiytyy kapeina kerroksina 

liuskeisessa amfiboliitissa, joka muodostaa N-S-suuntaisen kerrosjuonen 

sarvivälke-biotiittiliuskeen ja kvartsiittiliuskeen väliin . 

Sekä amfiboliitti että liuskekerrokset ovat puristuneet graniitti- 

Kuva 48 . Graniittigneissin väliin puristunut kalkkikivikerros; n . 0 . s km Natulasta 

länteen, Kor olanmäki, Sotkamo . 

a = graniittigneissiä ; b = muskoviitin- ja maasälvänpitoista liusketta ; 

c = biotiittiliusketta; d = lasimaista kvartsiittia ; k = kalkkikiveä; e = amfiboliittia. 

gneissin väliin ja amfiboliitissa näkee näitä kivilajeja murtokappaleina 

. Kvartsiittiliuskeessa vuorottelevat maasälpä- ja kiillerikkaat 

juovat kvartsirikkaiden kanssa . Edelliset sisältävät mikrokliinia, 

muskoviittia, kvartsia, biotiittia, plagioklaasia, zoisiittia, kloriittia, 

titaniittia ja apatiittia, jälkimäiset pääasiallisesti polygoonisia 

kvartsirakeita . 

Eteläisimpänä Löytölän talon lä ellä, talon länsi- ja luoteispuolella, 

armaa kalkkikivi vuorottelee täplikkään kloriittiliuskeen 

kanssa. Täplät ovat 2-5 mm pituisia ; ne ovat verkkorakenteista 

serpentiiniä ja esiytyvät liuskeessa olevien karbonaattijuovien y teydessä, 

joissa on sitäpaitsi runsaasti suure koja muodottomia malmi 

rakeita . Liuskemassa on pääasiallisesti o utsuomuista, melkein väritöntä 

kloriittia, ja siinä näkee pieniä liuskeisuuden suuntaisia malmi-, 

apatiitti- ja titaniittirakeita . Talon itäpuolella on tremoliittirikasta 

kalkkikiveä n. 6 m leveänä kerroksena (suunta N-S, kaade 20° 

-55° E) .

PALTAMON DOLOMIITIT . 

Haukijoella Lehtovaaran kylän lounaisosassa, n . 

50 m Niskan torpasta SW, on pienirakeista kalkkikiveä vähintäin 

10 m leveänä kerroksena postkalevalaisen pegmatiittigraniitin ja harmaan 

lasimaisen kvartsiitin välillä (kuva 42) . Kalkkikivessä on kloriittijuovia, 

kloriitin täyttämiä rakoja ja luisupintoja sekä kiemurtelevia 

tummia amfiboliittisuonia . Sekä kalkkikiveä että amfiboliittia 

lävistää pegmatiittigraniitti n . 15 m leveänä juonena . Tämän rajalla 

kalkkikivi on muuttunut ruskeaksi kontaktikivilajiksi, jossa on 

kalkkisälpää, kondrodiittia, kloriittia ja malmirakeita . Kalkkikerroksen 

suunta on n . N 65° W, kaade 70°-80° SW . 

M i e s 1 a h d e n kaakkoispuolella tapaa dolomiittikerroksia kolmessa 

paikassa alueella, missä on tapahtunut vahvoja tektoonisia liikuntoja 

emäksisten kivilajien purkautumisen yhteydessä (kartta, 

kuva 36) . 

R a j a k a 11 i o s s a, Mieslahden SE-päässä olevan Pitkänlahden 

NE-rannalla, on vihreänharmaata karbonaatti-serpentiinikiveä, 

joka NE päin vaihtuu karbonaatti- ja talkkisuonien sekaiseksi talkkirikkaaksi 

serpentiiniksi . Sitten seuraa N 20 ° W-suuntainen länttä 

kohti kaareutuva kerros, missä kivilaji on kellertävän harmaata 

tremoliittijuovia sisältävää dolomiittiliusketta, ja tämän koillispuolella 

kloriittirikas vihreäliuske . Dolomiittikerros on n . 15 m leveä ; 

sen ja serpentiinin rajalla on Honkaniemen torpan NE-puolella sädekivirikasta 

kvartsiittibreksiaa . 

Rajakallion dolomiitti on pienirakeista ja kerroksellista ; kerrokset 

ovat ohuita, vaaleita ja vihreänharmaita . Kivilajin pääainekset 

ovat dolomiitti ja väritön tremoliitti ; sitäpaitsi se sisältää hiukan 

väritöntä kiillettä, magneettikiisua ja magnetiittia . 

K y 1 m ä n p u r o n länsipuolella olevan amfiboliittiharjanteen 

SE-päässä, hiukan maantieltä pohjoiseen, on n . 10 m leveällä alalla 

samallaista dolomiittia kuin Rajakalliossa . Samaa kivilajia on vielä 

irtokivinä harjanteen päällä ja pienessä kalliossa itärinteessä . Kerroksen 

suunta on N 20° W, kaade 75° W tai pysty . Sen itäpuolella 

alkaa kvartsirikas kiilleliuske . 

H y t t i k a n k a a n talon lounaispuolella, n . 2 km Mieslahden 

rannalta E, on suonotkon laidalla granaatinpitoisessa kiilleliuskeessa 

n . 3 m leveä dolomiittikerros . Kivilaji on kerroksellista ja kerrokset 

ovat poimuttuneita ; vaaleat kellertävänpunaiset kerrokset vuorottelevat 

harmaitten kanssa . Vaaleat kerrokset sisältävät karbonaattia, 

pyöreitä kvartsirakeita ja hiukan väritöntä kiillettä, jolla on muskoviitin 

korkea kahtaistaitteisuus ; tummat sisältävät samoin karbo- 

102-31 

185 

24

1 86 

naattia ja sitäpaitsi jonkun verran kvartsia, vihreän ruskeata biotiittia, 

diopsiidia, vihreätä kloriittia ja magnetiittirakeita . Kiilleliuskeen, 

missä dolomiittikerros on ja jonka kanssa se näkyy rajoilla 

vuorottelevan, keskeyttävät parissa paikassa luoteesta ja kaakosta 

päin väliin tunkeutuvat kvartsiittikerrokset. Suunta on N 40 ° W, 

kaade 45° SW. 

K i e h i m ä n kylässä on muutamia jokseenkin säännöttömästi 

liuskevyöhykkeiden ja pohjamuodostumien reunoilla tai graniittigneissialueella 

näiden läheisyydessä esiytyviä dolomiittikerroksia, 

joitten kulkusuunta on vaihteleva ja kerrosasento loiva sen takia, 

että graniittigneissi ja kvartsiittikerrokset ovat työntyneet vuorijonopoimutuksessa 

peitteenä niiden päälle . Dolomiitti onkin monessa 

kohden hyvin breksioitunutta . 

Noin 1 km J o e n n i e m e 1 t ä länteen j a n . 200 m maantieltä 

etelään on pienessä kalliossa kiteistä dolomiittibreksiaa, jossa 

tummanharmaa dolomiitti ja karkeakiteinen kalkkikivi liittää toisiinsa 

pyöreitä tai särmikkäitä dolomiittikappaleita . 

Graniittigneissialueella L i k o 1 a h d e n kaakkoisrannalla, n . 1 

km Pynnölänlahdelta SE, on hienorakeista dolomiittibreksiaa, jossa 

tummanharmaa kiilteen- ja sädekivenpitoinen liuskemassa liittää 

toisiinsa 1-5 sm suuruisia vaaleita dolomiittikappaleita . Suunta 

on N 70° W, kaade 30° S . Pienessä niemessä Likolahden pohjoisrannalla, 

edellisestä paikasta NW päin, on 15 X 20 m 2 laaja kvartsikallio 

ja siitä W päin graniittigneissin rajalla liuskeista metabasiittia . 

R e e t i n n i e m e 11 ä Koikerolahden ja Pynnölänlahden välillä 

on graniittigneissialueella matalissa kummuissa n . 75 m leveä 

dolomiittikerros, jonka suunta on N 45° W ja kaade 45° SW . Graniittigneissin 

rajalla on sen länsipuolella sarvivälkeliusketta ja itäpuolella 

tremoliitinpitoista kiilleliusketta . Dolomiitti on yleensä 

sangen puhdasta, valkoisenharmaata ja hienorakeista . Siellä täällä 

on siinä karkeampia ruusunpunaisia suonia, kiillejuovia ja säteettäisiä 

tremoliittikimppuja . Kerroksellisuus on paikoin selvä ja kerrokset 

ovat poimuttuneita . N 5°-20° E suuntaista poikittaisliuskeisuutta 

nähtiin paikoin . Dolomiittia on näkyvissä noin 200 m pituudelta, 

ja siinä on louhos, josta on louhittu kiveä kalkinpolttoon . 

Reetinniemen dolomiittia, Kiehimä, Paltamo . Anal . G . Simberg : 

Liukenematonta 4 .32 

A1 203 + Fe 20 3 1 .48 » 

CaO 40.5o » 

MgO 10 .66 » 

CO 2 43 .40 » 

100 .36

18 7 

Dolomiitissa on siis CaCO 3 noin 72 .3 % ja MgCO 3 22 .3 % . 

K a 11 i o j ä r v e n p u r o n notkon pohjoispuolella, Kalliomäen 

N-puolella Kiehimän kylän NW-osassa, on n . 70 m leveässä 

vyöhykkeessä tummaa liuskeista dolomiittibreksiaa, jossa on sinertävän 

harmaita kvartsiittikerroksia . Kerrosten suunta on N 15°-30 °W, 

kaade 30 °-40° W . Dolomiitin päällä eli länsipuolella on lujasti 

poimuttunutta ja breksioitunutta sinertävän harmaata kvartsiittia, 

sen alla eli itäpuolella kiemuraista, kvartsiittijuovia sisältävää fylliittiä 

. Fylliitissä on sitäpaitsi dolomiittinystyröitä ja -liuskaleita, ja välikerroksina 

tremoliittiliusketta, jossa on kapea dolomiittibreksiakerros 

. 

Kalliojärvenpuron dolomiittibreksiassa on vaaleita dolomiittikappaleita, 

joita ympäröi juovina tummempi dolomiittiaines. Vaalea 

dolomiitti sisältää etupäässä karbonaattia ja hiukan diopsiidia ; 

tummat kohdat sisältävät karbonaattia, diopsiidia ja hienoiksi juoviksi 

jakautunutta g r a f i i t t i a . Sekä karbonaatti että diopsiidi 

muodostavat paikoin lähes 3 mm pituisia rakeita, joissa mineraalit 

ovat kasvaneet yhteen toisiinsa . 

Koikerojärven SW-puolella oleva K o i k e r o j ä r v e n d o 1 om 

i i t t i a 1 u e on 0 .s-1 km leveä ja SW-NE suunnassa 2 km 

pitkä . Kerrokset ovat hyvin loivassa asennossa, ja sekä graniittigneissi 

että kvartsiittikerrokset ovat holvinmuotoisena peitteenä ylisiirroksien 

aikana lännestä päin työntyneet niiden päälle . Dolomiitti on 

täällä yleensä puhdasta, ja sitä on monessa kohden louhittu kalkinpolttoon 

käytettäväksi . 

S ä r k i s e n 1 a m m e n pohjoispuolella, n . 1 km Koikeroj 

ärveltä länteen, on mäen rinteessä näkyvissä vaaleanharmaata hienorakeista 

dolomiittia . Suunta on N 15°-20 ° W, kaade 20° W. 

H e i s k a l a n talon louhoksessa Särkisen SE-puolella dolomiitti 

on tummempaa ; ja siinä on paikoin tremoliittijuovia ja muskoviitin 

päällystämiä luisupintoja. Suunta on N 20 ° W, kaade 30° W . 

Louhoksen SE-päässä dolomiitti on vaaleampaa ja tiiviimpää ; se on 

täällä breksiamaista ja karbonaattisuonien lävistämää . Paikalta 

lähtee kaakkoon päin 400 m pitkä harjanne, mistä dolomiittia näkyy 

ainakin kolmessa kohden . 

L i k o 1 a m m e n länsirannalla, n . 0 .5 km Koikerojärveltä lounaaseen, 

dolomiitti on harmaata, breksiamaista . Suunta on N 40° W, 

kaade 10° SW . 

H e p o n i e m e 11 ä Koikerojärven lounaisrannalla on 25-30 

m korkea dolomiittikallio, jossa on louhos . Kivilaji on puhtaan harmaata, 

hienorakeista ja jokseenkin tasalaatuista . Kerrosten suunta 

on täällä N 60° E, kaade 30° SE . Paikkakuntalaiset louhivat ja poltta-

vat kiveä kallion rinteillä olevissa maauuneissa (kuva 49), jotka ovat 

sisustetut dolomiittilo kareilla . Poltettu dolomiittikalkki on valkoista 

ja sanotaan olevan laadultaan yvää . 

Heponiemen itäpuolella on pienen niemen kärjessä samallaista 

dolomiittia . 

Heponiemen dolomiittia, Kie imä, Paltamo . Anal . G . Simberg : 

Liukenematonta 6 .00 % 

A1 20 3 + Fe 20 3 . . . : 1 .06 » 

CaO 

29 .82 

MgO 

19 .25 » 

Ca02 44 .39 » 

100 .52 

Dolomiitissa on siis CaCO 3 noin 53 .2 % ja MgCO 3 n . 40 .3 °,,, . 

Kuva 49. Alkuperäinen kalkkiuuni Koikerojärven Heponiemellä, Kie imii, 

Paltamo . Valok. Benj . Frosterus 1904 . 

Koikerojärven kaakkoisrannalla on ka dessa 

paikassa näkyvissä samaa armaata dolomiittia . Kerrokset ovat 

aaltomaisesti poimuttuneita ja melkein vaakasuoria (suunta on n . 

N 20° E) . Täältä n . 200 m etelään, Killimäen alapuolella, on pienissä 

kallionystyröissä näkyvissä ienorakeista, selvästi liuskeista tremoliittikalkkikiveä, 

jossa on kvartsiittiky myjä ja -linssejä . Nämä 

sisältävät polygoonisia, iukan pyöristyneitä, 0 .1-0 .5 mm suuruisia 

kvartsirakeita, joitten liitoksissa on siellä täällä karbonaattia ja pieniä 

tremoliittiläikkiä . Niitä ympäröivän liuskemassan aineksina on 1-2 

mm pitkiä värittömiä tremoliittisälörykelmiä (c : y = 17°-18°, y-a 

= 0 .027), karbonaattia ja iukan kvartsia . Makroskooppisesti tremo-

liitti on vi reä kön armaata. Tämä tremoliitti-kalkkiliuske näkyy 

paikoin vuorottelevan pu taampien kvartsiittija dolomiittikerrosten 

kanssa, mutta kerrokset ovat lujasti poimuttuneita ja murtuneita, ja 

kivilajiseos on yleensä yvin breksiamaista . Suunta on n . N 10 °- 

25° E, kaade vai telee pystyn ja 60 ° W välillä . 

N o r s s i n i e m e n talon ja Koikerojärven länsipuolella on n . 

20 m leveässä ja 70 m pitkässä kalliossa Reetinniemen tyyppistä armaanvalkoista 

dolomiittia, jossa on paikoin breksiamaisia, karbonaattisuonien 

lävistämiä ko tia . Suunta on N 40 ° W, kaade 20° SW . 

M e 1 a 1 a d e n kylässä on useita rinnakkaisia dolomiittikerroksia, 

jotka vai televat kvartsiitti-, fylliitti- j a sarvivälkeliuskekerrosten 

kanssa (ks . kuvia 43 ja 44) . Pisin ja levein dolomiittivyö- 

Kuva 50 . Dolomiittilou os Ha tolan SE-puolella, Melala ti, Paltamo . 

Tekijän valok . 1905 . 

yke kulkee Ha tolasta etelään päin menevää liuskeselännettä pitkin 

Horkanlammen o i Melala den rantaan . Se on kuitenkin jakautunut 

ka deksi tai kolmeksi kerrokseksi, joista läntisin on dolomiittikappaleita 

sisältävää breksiamaista fylliittiä . 

Maantien lä ellä H a t o 1 a n talon kaakkoispuolella on armaata 

ienorakeista dolomiittia välikerroksina kiilteenpitoisessa sädekiviliuskeessa 

. Läntisin kerros on n . 20 m leveä . Suunta on N 10 ° E, 

kaade 55°-70° W . Dolomiitti on jokseenkin epäpu dasta ja sisältää 

runsaasti sädekivi- ja liuskejuovia (kuva 50) . Vyö ykkeen koko leveys 

on n . 150 m . 

Maantien eteläpuolella samassa vyö ykkeessä on suoniityn reunalla 

olevissa pienissä kallioissa tiivistä armaata dolomiittia . Se 

on selvään kerroksellista ja kerrokset ovat poimuttuneita . Kerros-

1 9 0 

sarjan länsirajalla (päällystässä) kivilaji on tummempaa ja vaihtuu 

kiillerikkaaksi dolomuttibreksiaksi, jonka pohjamassa on liuskeista, 

fylliittimäistä . Tämä sisältää dolomiittija sädekivijuovia sekä 

särmikkäitä tai linsseiksi venyneitä tiiviitä harmaita dolomiittikappaleita 

. Breksian leveys on n . 20 m . 

Tiivistä harmaata dolomiittia ; Hahtola, Melalahti, Paltamo . Anal . 

G . Simberg : 

Liukenematonta 14 .s6 0 

A1 20 3 + Fe 20 3 3 .56 

CaO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 28 .94 

MgO . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 14 .22 

Co, . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 38 .21 

99 .79 

Dolomiitissa on siis CaCO 3 n . 51 .6 % ja MgCO 3 n . 29 .7 % . 

Horkanlammen pohj oispäässä on samaa tiivistä 

dolomiittia; siinä on tummia ja vaaleita kerroksia, ja se rajoittuu idässä 

vaaleaan lasimaiseen kvartsiittiin . Suunta on N 45°-50° E, kaade 

45°-60° SE . 

H o r k a n 1 a m m e n k a 1 1 i o s s a Horkanlammen koillispuolella 

dolomiitti esiytyy n . 100 leveänä kerroksena . Kallionpinta on 

kyhmyistä ja kerrospäät pistävät näkyviin moreenista . Suunta on 

N 10 ° E, kaade 60 ° W. Kivilaji on vaalean harmaata tai harmaata 

ja sisältää tremoliittiliuskejuovia . Kallion itäosassa liuskeaines lisäytyy 

ja dolomiitti vaihtuu sädekiviliuskeeksi, jossa on kapeita dolomiittilinssej 

ä . 

Horkanlammen SW-puolella on kapeita N10 ° E 

suuntaisia harjanteita, jotka ovat fylliitti-, dolomiittija kvartsiittikappaleita 

sisältävää liuskeista dolomiittibreksiaa . Kaade on 60° 

-70° W . 

U k k o 1 a n ja P i e t o 1 a n talojen välillä, n . 0 .5 km Horkanlammelta 

S, dolomiittivyöhyke on n . 100 m leveä. Kivilajissa vaihtelevat 

tummat ja vaaleat dolomiittikerrokset ja sädekivijuovat keskenään. 

Suunta on n . N 30 ° E, kaade 75° W . 

H e i k k i s e n kohdalla, n . 200 m Pietolasta NE, on samaa 

dolomiittia n . 15 m leveänä kerroksena sädekiviliuskeessa . Suunta 

on n . N 10 ° E . 

M y 11 y m ä k i, Melalahden kylän eteläosassa oleva korkea 

kallio, on vaaleanharmaata hienorakeista, hiukan kvartsinsekaista 

dolomiittiliusketta . Mäen päällä ja itärinteellä on kivilajissa liuskeisia 

metabasiittijuonia, ja itärinteessä se vaihtuu sädekiviliuskeeksi, 

jossa on karbonaatinpitoisia liuskekerroksia . Sädekiviliuskeen ja

191 

dolomiitin rajalla on kvartsisuonia ja kalkkisälpäerittymiä . Dolomiittikerroksen 

leveys on n . 150 m; suunta on N 30° E, kaade 75° W . 

Myllymäen eteläpäässä pistää pienissä kallioissa näkyviin tummaa 

tiivistä dolomiittia . Samaan vyöhykkeeseen kuuluvia dolomiittiesiytymiä 

on vielä Varissaaressa Melalahden laivalaiturin kohdalla 

ja niemessä Ellinlammen eteläpuolella . 

P a a v o l a n talon NW-puolella, n . 0 .7 km Myllymäeltä länteen, 

on n . 30 m leveässä kalliossa jokseenkin puhdasta harmaata 

dolomiittia . Tämä kuuluu N 60 ° E suuntaiseen kerrokseen, joka 

rajoittuu luoteessa kvartsiittiin . 

K u k k u l a n talon vieressä Melajoen suun eteläpuolella on dolomiittikallio 

ja siinä louhos, missä kivilaji on hienorakeista harmaata 

dolomiittia . Suunta on N 25° E ja kaade 85° W. Tämän kerroksen 

jatkona on joen pohjoispuolella Hopeapuron kaarteessa pienessä kalliossa 

fylliitti- ja sädekiviliuskekerrosten kanssa vuorottelevaa dolomiittia 

. Samaa kerrosta on vielä näkyvissä täältä NE päin maantien 

lähellä kahdessa kalliossa . 

Viimemainitun dolomiittipaikan NW-puolella ovat moreenimaalla 

esiytyvät lohkareet kvartsiittia, mutta jo 75-100 m luoteeseen 

tapaa lohkareina pääasiallisesti dolomiittia, jotenka täälläkin 

lienee alla dolomiittikerros . 

Halmemäelle menevän tien varrella, n . 3 km Hahtolasta pohjoiseen 

S u t e l a n talon lounaispuolella, on särkyneissä matalissa 

kallioissa tummaa tiivistä dolomiittiliusketta, jossa on saviliuskemaisia 

kerroksia (merkeliliusketta) . Kerrosten leveys on n . 40 m, 

suunta N 25° W, kaade 60° W . Liuskeisuuden suunta on N 15° E . 

0 i k a r i 1 a n talon kohdalla, n . 4 km Hahtolasta länteen, on 

pienissä kallioissa tummaa sarvivälkeliusketta, jossa on 2-30 sm 

leveitä vääntyneitä dolomiittijuovia ja -liuskaleita . Talon WSW-puolella 

on hienorakeista huokoista kvartsiittia, jossa on leveä kvartsijuoni, 

ja sen vieressä vaaleanharmaata, tiivistä, liuskeista ja brek iamaista 

dolomiittia . Kerrosten suunta on N 30°-40 ° E, kaade 

70° NW . 

Suon reunalla P e n t i n m ä e n luoteisrinteen alaosassa, n . 5 km 

Hahtolasta NW, on pienessä kalliossa puhdasta vaaleanharmaata 

dolomiittia, joka rajoittuu sen itäpuolella olevaan harmaaseen serisiitinpitoiseen 

kvartsiittiliuskeeseen . Dolomiittikallion leveys on n . 

15 m ja pituus 25 m. Suunta on N 30 ° E, kaade pysty . 

Pienen M a t a 1 a j ä r v e n länsipuolella, n . 2 km Pentin 

mäestä N, on Pentinmäen kerroksen jatkona soitten keskellä kolmessa 

matalassa kummussa hienorakeista tai tiivistä harmaata dolomiittia .. 

Keskimmäisessä kummussa dolomiitti on vaaleampaa ; sitä on lou-

1 9 2 

hittu ja siitä sanotaan poltettaessa saatavan hyvää kalkkia . Toisissa 

kummuissa kivilaji on tummaa ja vaihtuu lounaassa breksiamaiseksi 

fylliitiksi, jossa on dolomiittikappaleita ja jota leveä kvartsijuoni lävistää 

. Dolomiittivyöhykkeen leveys on näkyvissä olevista kallioista 

päättäen n. 160 m . Kerrosten suunta on N 25 °-30° E, kaade 60° W . 

Isoahon-Näsäsenkankaan dolomiittivyöh 

y k e kulkee Kivesvaaran ja Itkonmäen välistä laaksoa pitkin koilliseen 

suuntaan Näsäsenkankaalle ja Vaarainjoelle . Vyöhykkeen pituus 

on n . 2 km ja leveys 0 .4-0 .8 km . Dolomiitti pistää näkyviin siellä 

täällä pienissä kallionnyppylöissä . 

Valkiaisenlammen eteläpuolella, tämän vyöhykkeen kaakkoisrajalla, 

on matalan V u o r i m ä k i nimisen harjanteen itärinteessä 

näkyvissä karbonaatinpitoista sädekiviliusketta, jossa on paikoin 

dolomiittisia kerroksia . Sädekiviliuske sisältää 0.2-4 sm pituisia 

ristiin rastiin järjestyneitä sarvivälkesälöjä, jotka ovat pleokroiittista 

sarvivälkettä (kellertävää-vaalean sinertävän vihreää) ja joissa on 

sisäänkasvaneita kvartsija kiisurakeita sekä karbonaattitäpliä . 

Pohjamassa on hyvin hienorakeista kvartsin, plagioklaasin (An45), 

karbonaatin ja kiisurakeiden seosta . Kiisu on osaksi rikkikiisua, 

osaksi magneettikiisua . Kerrosten suunta on N 20 °-25° E, kaade 

60 °-80° W . 

Päävyöhykkeessä, n . 0 .5 km I s o a h o n talosta itään ja 0 .25 

km talosta koilliseen olevissa pienissä kallioissa, dolomiitti on vaaleanharmaata 

tai harmaata, tiivistä ja selvään kerroksellista . Suunta 

vaihtelee N 5°-40° E, kaade 60 ° W-pysty . Vyöhyke rajoittuu 

idässä Valkiaislammen NW-puolella esiytyvään kvartsiittikerrokseen, 

jonka SE-puolella ovat Vuorimäen sädekiviliuskeet . 

N ä s ä s e n k a n k a a n luoteisrinteen alaosassa, n. 2 km Isoahosta 

koilliseen, on kolmessa kohden näkyvissä harmaata liuskeista 

dolomiittia . Kerrosten suunta on N 45° E, kaade 70 ° SE . Dolomiitin 

luoteispuolella ja sen alla on fylliittiä . Näsäsenkankaan kaakkoisrinteellä 

Näsäsenlammen NW-puolella on runsaasti suuria lohkareita 

ja paikoin pieniä kallioitakin, joissa kivilaji on samaa harmaata tai 

valkoisenharmaata dolomiittia . Suunta on N 45°-70° E . 

LUOTEIS-RISTIJÄRVEN JA ETELÄ-PUOLANGAN DOLOMIITIT . 

Ristijärven ja Puolangan pitäjän dolomiitit ovat samanlaatuisia 

kuin Paltamon pitäjän ja ne ovat ilmeisesti näiden jatkona pohjoista 

kohti . 

P o i k k i j ä r v e n itärannalla, Ristijärven pitäjän luoteiskolkassa 

lähellä Puolangan rajaa, on kalkkisilikaatteja, joissa on 

välikerroksina dolomiittia ja kvartsiittia .

K a 11 i o n i e m e 11 ä (kuva 51) on sekä suoraliuskeista että 

lujasti poimuttunutta ja breksioitunutta sädekiviliusketta (1), jossa 

on 5-6 sm leveitä fylliittijuovia . Tämän vyö ykkeen keskellä on 

kerroksellista dolomiitti-sädekiviliusketta (2), jossa vaaleat ja vi reä - 

kön armaat juovat vuorottelevat keskenään . Vaaleat juovat sisältävät 

karbonaattia, plagioklaasia (An 35 ), kvartsia ja vi reä köä tremoliittia 

sekä iukan kloriittia 1 magnetiittia ja 

titaniittia ; vi reä köt juovat sisältävät samoja 

aineksia, mutta runsaasti sädekiveä ja vain vään 

karbonaattia. Värittömät läikät näkyvät 

olevan pääasiallisesti plagioklaasia . Kerrosten 

suunta on N 10° W, kaade 65° E . Breksiamaisissa 

osissa tapaa onkaloiden ja rakojen täytteinä 

pieniä kvartsija dolomiittikiteitä . 

P i t k ä l l ä n i e m e l l ä on ienorakeista 

kellertävän valkoista dolomiittia (5), jota karkeakiteiset 

dolomiittisuonet lävistävät . Dolomiitti 

on kvartsinpitoista, ja siinä on välikerroksina 

ja linsseinä vaalean armaata kvartsiittia . 

Nämä lisäytyvät niemen kärjen puolella sii en 

määrin, että dolomiitti vai tuu seoskivilajiksi, 

jossa kvartsiittija dolomiittikerrokset vuorottelevat 

keskenään . 

Hienorakeinen dolomiitti sisältää pääasiallisesti 

karbonaattia ja siellä täällä pieniä melkein 

värittömiä biotiittisuomuja ; kvartsia tapaa 

kivilajissa juovina . 

Rannalla Kallioniemen ja Pitkänniemen 

välillä on massamaista sädekiveä (3), jossa on 

1-4 sm pituisia ristiin rastiin järjestyneitä 

ruskean armaita sädekivisälöjä . Kivilajin po jamassa 

on sitkeää, kellertävän armaata, ilman 

kerroksellisuutta ja liuskeisuutta . 

Kuva 51 . Poikkijärven 

kalkkisilikaattikerrokset 

Luoteis-Ristijärvellä. G . 

Aminoffin piirroksen 

mukaan v :lta 1905 . 

I s o n K a i t a s e n j ä r v e n luoteispuolella Hoikanvaaran 

ja Kaitavaaran välillä, n . 5 km Törmämäeltä ESE päin Etelä-Puolangalla, 

on armaata ienorakeista dolomiittia, joka sisältää runsaasti 

vaaleita tremoliittitäpliä ja -juovia . 

T u 1 i j o e n mutkassa ja itärannalla, n . 1 .5 km Törmämäeltä 

NW, on useissa kallioissa tiivistä armaata dolomiittia, joka kuuluu 

pitkään ja kapeaan N 15°-20° E-suuntaiseen vyö ykkeeseen . Kivilaji 

on suoraliuskeista tai poimuttunutta, jolloinka liuskeisuus menee 

kerroksellisuuden poikki . Kerrosten suunta on n . N 20° E, kaade 

102--31 25

1 94 

65° W . Eteläisimmissä kallioissa dolomiitti vuorottelee kiilleja 

sädekiviliuskekerrosten kanssa . Viimemainitut ovat tummanvihreitä 

ja sisältävät pleokroiittista sarvivälkettä, biotiittia, plagioklaasia, 

kvartsia, karbonaattia ja hiukan diopsiidia . Sarvivälke ja kellertävän 

ruskea biotiitti ovat kasvaneet yhteen toisiinsa ja muodostavat täpliä, 

joissa on runsaasti sisään kasvaneita kvartsija karbonaattirakeita . 

Diopsiidi esiytyy syöpyneinä rakeina siellä täällä sarvivälkerykelmissä . 

Ison S a l m i j ä r v e n eteläpuolella on n . 3-4 km pitkä ja 

0 .3-0 .4 km leveä, N 20° E-suuntainen dolomiittivyöhyke, jota jatkuu 

Ison ja Pienen Salmijärven kannasta myöten pohjoiseen päin 

Ison Vuorilammen itärannalle . 

Eteläisimpänä R ä 11 i m ä e n torpan kohdalla dolomiitti on 

hienorakeista, harmaata ja epäselvään kerroksellista tai liuskeista ja 

kiillerikasta . Liuskeinen dolomiitti sisältää tummia fylliittimäisiä 

kerroksia . Suunta on N 20 ° E, kaade 85° W . 

K ö r ö 1 ä n talon kohdalla dolomiitti on hienorakeista ja kauniisti 

kerroksellista ; ohuet vaaleat ja tummat kerrokset vuorottelevat 

keskenään . Vaaleat kerrokset ovat hyvin hienorakeisia ja sisältävät 

pääasiallisesti karbonaattia ja kvartsia sekä hiukan vihertävän 

ruskeata biotiittia ja vaalean vihreätä kloriittia . Tummat kerrokset 

sisältävät biotiittia, kloriittia, diopsiidia, kvartsia, karbonaattia ja 

malmirakeita . Näiden yhteydessä on lähes 5 mm pituisia kvartsilinssejä, 

joissa on suuria biotiitti- ja kloriittisuomuja, diopsiidi- ja 

plagioklaasirakeita (An 3Q ), karbonaattia ja malmihiukkasia . Sitäpaitsi 

tapaa paikoin 2 3 mm pituisia nystyröitä, joissa diopsiidi on 

kasvanut yhteen karbonaatin kanssa . Kerrokset ovat lievästi poimuttuneita, 

kaade on n . 80° W . 

Dolomiitti rajoittuu Körölän kohdalla maantien itäpuolella olevaan 

lujasti puristuneeseen »lasimaiseen» kvartsiittiliuskeeseen . Talon 

lounaispuolella on dolomiitissa hienoja sarvivälkeliuskekerroksia . 

Vyöhykkeen länsipuolella (dolomiitin päällä) on Sarvipuron varrella 

n. 0 .4 km vahvana kerrossarjana hyvin hienoliuskeista h i i 1 i- 

1iusketta . 

FYLLIITTEJÄ JA KIILLELIUSKEITA . 

Kalevalaisen liuskemuodostuman keskiosiin kuuluvat fylliitit 

ja kiilleliuskeet . Fylliiteiksi on kartalle merkitty hyvin hienorakeisia 

tai melkein tiiviitä tummanharmaita liuskeita, jotka ovat tavallisesti 

selvään kerroksellisia . Kerrokset ovat yleensä kokoon poimuttuneita 

. Nämä liuskeet ovat monessa kohden hiilen- ja kiisunpitoisia, 

ja niihin kuuluu vielä paikoin granaatin- ja sädekivenpitoisia liuskeita .

1 95 

No sisältävät hyvin pieniä pyöristyneitä kvartsirakeita, liuskeisuuden 

suuntaan venyneitä vaaleita kiillesuomuja (biotiittia ja muskoviittia) 

ja malmirakeita . Hiilenpitoisissa liuskeissa hiilihiukkaset ovat kasautuneet 

kerroksellisuuden suuntaisiksi hienoiksi juoviksi, jotka vuorottelevat 

kvartsirikkaiden juovien kanssa . Näitä liuskeita on vain 

itäisessä kalevalaisessa päävyöhykkeessä, ja ne liittyvät sangen läheisesti 

dolomiitteihin ja harmaihin kvartsiitteihin . 

Kiilleliuskeet eroavat fylliiteistä siinä, että ne ovat jonkun verran 

karkearakeisempia, vaaleampia ja selvemmin kiteisliuskeisia . 

Ne ovat kvartsirikkaampia, ja kiille muodostaa niissä paljain silmin 

selvästi näkyviä suomuja . Ne ovat useimmiten lujasti puristusliuskeisia 

; kerroksellisuus näkyy niissä tavallisesti vain epäselvinä 

juovina, joiden suunta poikkeaa liuskeisuuden suunnasta ja jotka 

ovat poimuttuneita . Postkalevalaisten graniittialueiden läheisyydessä 

on paikoin enemmän metamorfosoituneita, »gneissimäisiä», 

granaatin- ja stauroliitinpitoisia kiilleliuskeita . 

Hiilen- ja kiisunpitoisia liuskeita . Kolmisopenlammen 

Hovinlahden eteläpuolella Sotkamon Jormaskylässä on 

NNW-SSE suuntaan Sopenvaaran lounaisrinnettä pitkin kulkevassa 

vyöhykkeessä tummaa hiili- ja kiisurikasta liusketta . Kerrokset 

ovat lujasti poimuttuneita ja kallistuvat yleensä loivasti itää kohti 

eli Sopenvaaran alle . Liuskeessa vuorottelevat hienot tummat ja 

vaaleanharmaat juovat keskenään . Tummat sisältävät mustia amorfisia 

hiilihiukkasia, vaaleat kvartsia ja vaaleata kiillettä . Kiisu 

esiytyy kivilajissa osaksi pieninä rakeina liuskemassassa, osaksi 

lukuisina hienoina kvartsinsekaisina suonina, jotka lävistävät liusketta 

liuskeisuuden suuntaan . Nämä kiisusuonet ovat paikoin, esim . 

Hovinlahden rannalla ja siitä 0 .5 km SE päin, 0 .5-2 sm leveitä . 

Kiisu on pääasiallisesti vaaleankeltaista r i k k i k i i s u a . 

Samallaista, paikoin sangen tiivistä liusketta on Peuralan, Kylmälän, 

Parkuan ja Pirttimäen välillä olevassa vyöhykkeessä ja n . 2 km 

Kanalasta SSE päin Korholanmäen kylässä Sotkamossa . Kvartsiittien 

rajoilla liuske vuorottelee sinertävän harmaan kvartsiitin kanssa . 

Rikkikiisun ohella se sisältää paikoin niin paljon m a g n e e t t ik 

i i s u a, että tämä vaikuttaa kompassiin . Sellaisia kohtia on esim . 

Pirttisuon pohjoispuolella ja n . 1 km Viiskannan talon eteläpuolella, 

missä liuske sisältää sarvivälkerikkaita kerroksia . Kanalan SSEpuolella 

lävistää sitä kerrosjuonina hienorakeinen metabasiitti . 

Kosketuskohdilla tätä vastaan liuske on muuttunut sarveiskivimaiseksi 

. 

Nuasjärven ja n . 1 .5 km Lahnaslammen eteläpuolella olevan 

Koivukorven vuolukiviesiytymän sivukivenä ja sen länsipuolella on

1 96 

pienoispoimuista tummaa liusketta, joka sisältää kvartsia, vaaleata 

biotiittia, hiilihiukkasia ja runsaasti magneettikiisurakeita sekä 

hiukan pyriittiä . Hijeessä biotiitti on hyvin vaaleata (väritöntäkellertävää) 

; se on optillisesti yksiakselista ja kahtaistaitteisuus on 

suuri, Y-a = 0 .042-0 .045 . 

Paltamossa on tummia kiisun- ja hiilenpitoisia fylliittejä havaittu 

seuraavilla paikoilla : Lehtovaaran kvartsiittivyöhykkeen ja Korpijoen 

itäpuolella ; Hietalahden kaakkoispuolella Jormuanlahden NEpuolella 

(s . 15 -,) ; Hyttikankankaalla, Kontiomäen itäpuolella Miesjokeen 

laskevan puron varrella ja Turunkorvan koskella Miesjoella, 

missä liuske vuorottelee kvartsirikkaan kiilleliuskeen kanssa ; Kiehimän 

mäkiryhmän etelärinteessä (s . 174) ; Hahtolan NW-puolella 

Melalahden kylässä, missä kiisua on aikoinaan louhittukin, ja Horkanlammen 

eteläpuolella Melalahden dolomiittivyöhykkeessä, missä 

liuske esiytyy harmaitten »lasimaisten» kvartsiittikerrosten välillä 

(s . 176) . 

Paltamon ja Ristijärven pitäjien rajaseuduilla olevassa vyöhykkeessä 

on tummia kiisunpitoisia fylliittejä Kuikkamäen 

SW-rinteessä Lahnajärven NW-puolella, Kuoretjärven itäpuolella 

ja Palokankaalla lijärven ja Ison Uvan välillä . Uvajärven 

kaakkoislahden Kuivaslahden SW-puolella on liuskeessa niin paljon 

m a g n e e t t i k i i s u a, että se aiheuttaa kompassihäiriöitä . Liuske 

vuorottelee näissä seuduin paikotellen tummanharmaan kvartsiitin 

kanssa . Läntisessä fylliittivyöhykkeen haarassa, joka kulkee livaaran 

luoteispuolelta pohjoiseen suuntaan lilammen ohi ja Oravisaaren 

kautta Poikkijärven itäpuolelle ja sieltä edelleen Kentän talon ohi 

Poskimäelle, tapaa tummia kiisurikkaita ja vaaleampia p u h t a i t a 

f y 11 i i t t i k e r r o k s i a vuorokerroksina kiilleliuskemaisessa fylliitissä 

. Tiivistä kiisurikasta liusketta on esim . Saarenmaassa Oravisaaren 

talon N-puolella ja Poikkijärven itäpuolella, missä se sisältää 

runsaasti m a g n e e t t i k i i s u a . Iilammen luoteispuolella on 

tummia fylliittikerroksia, jotka sisältävät pieniä granaatteja ja sädekivineulasia 

. 

Hyvin h i i 1 i r i k a s t a mustaa liusketta on n . 0 .4 km vahvana 

kerrossarjana Sarvipurolla dolomiittivyöhykkeen länsipuolella Ison 

Salmijärven eteläpuolella Puolangalla . Kerrosten suunta on n. N 

15° E, kaade 80° W . Liuske on suoraliuskeista ja lohkeaa helposti 

hyvin ohuiksi levyiksi . Samallaista liusketta on Pääkön talon luona 

Pienen Salmijärven pohjoispuolella, missä sen hiilenpitoisuus on 

Väyrysen määräyksen mukaan 15 .4 %' . 

1 Bull. Comm . geol. Finlande N :o 78, s . 97 . Helsinki 1928 .

1 9 7 

Granaatin- j a sädekivenpitoista tummaa fylliittiä 

on kapeassa N-S-suuntaisessa vyöhykkeessä Mieslahden 

graniittigneissialueen itäpuolella Paltamossa . Etelästä pohjoiseen 

päin luettuna on tätä kivilajia näkyvissä Pienessä Viitamäessä, Hiisvaarassa 

Ristijärven maantien varrella, Lumelan NE-puolella ja 

Möykkysenvaaran etelärinteessä . Se on selvään kerroksellista ja 

kerrokset ovat poimuttuneita . Pienen Viitamäen talon länsipuolella 

liuske vaihtuu granaatin- ja stauroliitinpitoiseksi kiilleliuskeeksi . 

Sekä täällä että Hiisvaaran N-rinteessä on kivilajissa välikerroksina 

harmaata kvartsiittia (kiilteen- ja sädekivenpitoista tai lasimaista) . 

Hiisvaarasta pohjoiseen päin sitä lävistävät postkalevalaiset graniittisuonet 

. Kerrosten kaade on 65°-80° u' . Graniittigneissin rajalla 

on breksiamuodostumia . 

Liuskeen pohjamassa on hyvin hienorakeista ja sisältää kvartsia, 

hiilihiukkasia ja kiisurakeita . Granaatti ja sädekivi muodostavat 

siinä 3-8 mm suuruisia, kerroksittain kasautuneita porfyroblasteja . 

Granaattirakeita ympäröi paikoin, esim . Möykkysenvaaran liuskeessa, 

lujasti pleokroiittinen vihreä sarvivälke renkaina, joitten ulkoreunoilla 

on hiili- ja kiisukasaumia . Granaattirakeiden sisällä on allotriomorfisia 

kvartsija sarvivälkerakeita . Sädekivisälöt ovat pilarinmuotoisia, 

lähes 8 mm pitkiä ja 2 mm leveitä . Ne sisältävät hiili- 

hiukkasia, mutta ovat muuten värittömiä tai hiukan ruskeahkoja, 

ja niissä näkyy 100-suuntainen kaksoisviirukkeisuus ; c : y = 16°, 

optillinen luonne on +, kahtaistaitteisuus ja akselikulma suuri . 

Sädekivi kuuluu todennäköisesti gruneriitti-cummigtoniittisarjaan . 

S ä d e k i v i l l u s k e i k s i on kartalle merkitty hienotai 

pienirakeisia, enimmäkseen dolomiittien yhteydessä esiytyviä sarvivälkeliuskeita, 

joissa sarvivälke muodostaa pitkiä sälöjä, neulasia 

tai neulasrykelmiä . Nämä ovat väritöntä tai heikosti vihertävää 

tremoliittia, tai pleokroiittista sädekivimäistä sarvivälkettä (ks . 

lukua »dolomiitteja») . 

Paltamossa on Melalahden dolomiittivyöhykkeen itäpuolella 

rinnakkainen kapea sädekiviliuskevyöhyke . Kivilaji on harmaata, 

selvään kerroksellista ja sisältää lukuisia 2-5 mm pituisia sarvivälkekyhmyjä 

. Aineksina on pleokroiittista, kellertävänvihreää-sinivihreää 

sarvivälkettä, joka on kasautunut neulasrykelmiksi, plagioklaasia 

(An35An 45 ), kvartsia, biotiittia ja malmirakeita . Biotiittia 

on kerroksittain sangen runsaasti . Vyöhykkeen pohjoispäässä, 

Hahtolan pohjoispuolella, liuske vuorottelee karbonaattijuovien 

kanssa, jotka sisältävät karhonaatin ohella väritöntä tremoliittia, 

plagioklaasia ja hiukan kvartsia . Sarvivälkeliuskejuovat ovat kokoumukseltaan 

edellämainitun laatuisia, mutta sisältävät lisäksi karbo-

1 98 

naattia ja epidoottia . Plagioklaasi- ja karbonaattirakeet ovat 0 .5 

-1 mm pituisia, malmirakeet ovat magnetiittia ja magneettikiisua ; 

rakenne on granoblastinen . 

Noin 0 .5 km Poskimäen talon pohjoispuolella Puolangalla on 

kapeassa vyöhykkeessä fylliittien ja kiilleliuskeiden rajalla hyvin 

tummaa sarvivälkeliusketta, jossa on hienoja kvartsiittilinssejä ja 

-kerroksia . 1-3 mm paksut valkoiset kvartsiittikerrat vuorottelevat 

paikoin hyvin ohuitten tummien kerrosten kanssa, jotka sisältävät 

pääasiallisesti m a g n e t i i t t i a . 

Kongasjärven luoteispäässä Puolangalla on suonikvartsiittien ja 

postkalevalaisen graniitin rajalla suoraliuskeista sarvivälkeliusketta, 

jota punainen graniitti paikoin lävistää . 

K i i 11 e 1 i u s k e i t a on itäisessä päävyöhykkeessä sangen 

laajalti Nuasjärven etelä- ja pohjoispuolella, mistä ne ulottuvat 

lijärven tienoille Ristijärvelle . Kapeampia kiilleliuskevyöhykkeitä 

on Lehtovaaran kylässä, Sotkamon rajalla ja Kiehimäjoen varrella 

Paltamossa sekä siellä täällä Etelä-Puolangalla . Graniitti-injektion 

vaikutuksesta muuttuneita, jokseenkin suuria kiillesuomuj a j a paikoin 

granaatti- ja stauroliittikiteitä sisältäviä kiilleliuskeita tapaa postkalevalaisten 

graniittialueiden reunoilla ja murtokappaleina niiden 

keskellä . 

Vieremän ja Utajärven liuskealueilla kiilleliuskeet ovat vallitsevina 

kivilajeina . Kaikkialla ne ovat hyvin lujasti poimuttuneita 

johtuen siitä, että ne samoin kuin fylliititkin kuuluvat kokoontyöntyneen 

kalevalaisen geosynkliinin pehmeimpiin ja taipuvaisimpiin 

metasedimentteihin . Alla esitetään eri kiilleliusketyyppejä, 

mikäli niitä on voitu toisistaan eroittaa . 

Tummanharmaata fylliittimäistä kiilleliusketta 

on kvartsiittija gneissivyöhykkeiden itärajalla Nuasjärven NWpuolella 

Paltamossa, esim . Iivonvaarassa ja Pohjanvaarassa . Liuske 

on selvään kerroksellista ja sisältää ohuita kvartsiittimaisia kerroksia. 

Puolangalla on tällaisia liuskeita Kentän talosta Poskimäen 

ja Särkijärven ohi (Särkimäen kautta) Hulmi- ja Taivasvaaralle enenevässä 

vyöhykkeessä . Liuske vuorottelee täällä vaaleamman kvartsirikkaan 

kiilleliuskeen kanssa . Tummat kerrokset ovat biotiittirikkaita 

ja sisältävät paikoin m a g n e t i i t t i a (esim . Särkilammen 

pohjoispuolella) . Liuskeisuus kulkee milloin kerroksellisuuden 

suuntaan, milloin tämän poikki . 

Kuikkamäessä ja Kellovaarassa Ison Uvan SE-puolella Ristijärvellä 

on samanlaatuisia raidallisia liuskeita . Kuikkamäen liuskeessa 

on välikerroksina sädekiviliusketta, tummaa kiisurikasta liusketta 

ja harmaata kvartsiittia . Kellovaarassa lävistävät sitä muskoviitinpitoiset 

graniittiapliittijuonet .

1 9 9 

Vieremän liuskealueen itärajalla on hyvin hienorakeista »kerrallista» 

kiilleliusketta havaittu Petäjäselän itärinteessä Kiuruveden 

rajalla, missä 0 .3-2 sm vahvat tummanharmaat ja harmaat, aaltomaisesti 

pienoispoimuiset kerrokset vuorottelevat keskenään. Harmaat 

kerrat ovat hiukan karkearakeisempia, arkoosimaisia . Samanlaatuista 

liusketta on Metelinmäessä Murennusmäen pohjamuodostumien 

NW-puolella . Liuske sisältää täällä pieniä, 0 .5-1 mm suuruisia 

granaatteja, ja kapeat metabasiittijuonet lävistävät sitä liuskeisuuden 

suuntaan . Alueen lounaisrajalla on tummaa m a gn 

e e t t i k i i s u r i k a s t a liusketta Roma-ahon NE-puolella Lapinsalon 

tien varrella ja Lapinniemen talon luoteispuolella Luupuvedellä, 

missä graniittiapliittisuonet lävistävät sitä . 

Biotiittirikkaita, maasa1vanpitoisia kiille- 

1 i u s k e i t a on Näläntöjärven pohjamuodostumien itäpuolella 

Kiuruvedellä, missä ne vaihtuvat vähitellen E päin tavallisiksi kaksikiilteisiksi 

liuskeiksi . Nämä ovat esim . Lapinsalon kylässä, missä 

muskoviitti-pegmatiittijuonet lävistävät niitä, jokseenkin karkeasuomuisia 

ja sisältävät 1-2 mm pituisia kiillesuomuja . Hienorakeisia 

ja biotiittirikkaita ovat vielä Utajärven alueen liuskeetkin, 

esim . Ahmaskosken lounaisja eteläpuolella . Ne sisältävät pääasiallisesti 

biotiittia ja kvartsia, vähemmässä määrin mikrokliinia, 

oligoklaasialbiittia ja muskoviittia ; lisäaineksina on magneettikiisua, 

apatiittia, titaniittia j a zirkoonia . Biotiitti on jakautunut tasan liuskemassaan 

ja muodostaa 0 .2-1 .5 mm pituisia suomuja . Maasälpää 

on kerroksittain runsaammin, jonka takia kivilaji on jossakin määrin 

»gneissimäisen» näköistä . 

Muskoviitti- ja kvartsirikkaat kiilleliuskeetovat 

tavallisimpia liuskelajeja . Kiillerikkaat kerrokset vuorottelevat näissä 

kvartsirikkaiden kerrosten kanssa, joitten leveys vaihtelee yhdestä 

sentistä moneen metriin . Kerrokset ovat poimuisia . Tällaisia liuskeita 

on itäisessä päävyöhykkeessä Nuasjärven etelä- ja pohjoispuolella, 

Jormuanlahden lounaisja itäpuolella, Mieslahden kaakkoisja 

Mieslahden kylän itäpuolella sekä Kiehimänjoen varrella Uuran 

kylässä Paltamossa . Etelä-Puolangalla on sangen suurisuomuista 

muskoviittirikasta kiilleliusketta havaittu Rahikkalanvaarassa 

Kongasjärven itäpuolella . Vieremän alueella on samallaista liusketta 

muskoviitti-pegmatiittijuonien lävistämässä vyöhykkeessä . 

Hyvin metamorfista, muskoviittirikasta kiilleliusketta on pienessä 

vyöhykkeessä Vesikko-ojan latvan itäpuolella Pyhännän pitäjän 

itäosassa . Liuske on selvään kerroksellista, mutta kerrokset ovat 

puristuneet lukuisiin pieniin aaltomaisiin ryppyihin . Suurin piirtein 

kerrokset kuitenkin kulkevat sangen suoraviivaisesti N 20 ° W-suun-

2 00 

taan . Kaade on graniittigneissin rajalla idässä pysty, lännenpänä 

65°-40° W . Vyöhykkeen pohjoispäässä, Itämäen länsirinteessä, vuorottelevat 

suurisuomuiset, pienisuomuiset ja kvartsirikkaat kerrokset 

keskenään . Länsirajalla on liuskeessa siellä täällä kvartsisuonia 

ja valkoisenharmaita muskoviitti-pegmatiittijuonia . Liuske on tektoonisesti 

poimuttunut SW-NE- ja W-E-suuntaisten pohjagneissija 

pohjagraniittiosien väliin . 

Mäkelän luoteispuolella Kivesvaaran lounaisrinteellä Paltamossa 

on poimuista muskoviitti-kloriittiliusketta, joka 

vuorottelee hienorakeisen kvartsiitin kanssa . Kerrokset ovat puristuneet 

N 20 ° E-suuntaisen poikittaisliuskeisuuden mukaan . 

Granaatti- ja stauroliitti-kiilleliusketta on 

Rupukan ja Viitamäen välillä ja täältä pohjoiseen Korholanmäen 

kylässä Sotkamossa . Granaatit ovat paikoin 1 .5 sm suuruisia . Liuske 

on näissä seuduin taajaan pienoispoimuista, ja siinä näkee säännöttömiä 

kvartsijuonia . Stauroliitti-kiilleliusketta on Korholanmäen NWrinteessä 

Nuasjärven rannalla . Stauroliitti muodostaa liuskeeseen 

0 .8-1 .2 sm pituisia vinoja kaksoiskiteitä . 

Lehtovaaran kylän länsiosassa Paltamossa on granaatinpitoista 

kiilleliusketta rautatien ja maantien välisessä vyöhykkeessä . Liuske 

on tämän länsipäässä, Ruostepuron S-puolella, yleensä tummanharmaata 

ja sisältää magneettikiisua . Maantien kohdalla se on tyypillistä 

granaatti-kiilleliusketta . Pohjoisempana se vaihtuu vaaleaksi 

muskoviitti-kiilleliuskeeksi, jota on murtokappaleina seudun graniitissa 

. 

Granaatinpitoista kiilleliusketta on vielä rinteessä Mieslahden 

SW-puolella ja maantien kohdalla Mieslahden itäpäässä Paltamossa . 

Granaatti muodostaa lukuisia pieniä kyhmyjä, joita liuskeisuuden 

suuntaiset, suurehkot kiillesuomut kiertävät . Kerroksellisuuden 

suunta on n . N 55° W, mutta kerrokset ovat puristuneet kokoon pieniksi 

poimuiksi, joitten mukaan poikittaisliuskeisuus kulkee SSW- 

NNE-suuntaan . Liuskeessa on paikoin kiisurikkaita kerroksia, ja 

Mieslahden NE-rannalla nähtiin siinä 4-6 sm leveitä kalkkinystyröitä 

. 

Etelä-Puolangalla on granaatin ja stauroliitinpitoista, muskoviittirikasta 

liusketta Martinvaaran länsirinteessä ja Mekkomäessä 

Somerjärven länsipuolella, ja Kapustasuonkallioissa, Somerjärveltä 

luoteeseen . Liuske on hienorakeista tai karkeampaa ja suurisuomuista 

. Granaatti- ja stauroliittikiteet ovat yleensä pieniä . 

Vieremän alueella on havaittu stauroliitti-kiilleliusketta seuraavilla 

paikoilla : Tuliniemellä Salahmijärven länsirannalla ja täältä 

pari km luoteeseen ; Karhumäen eteläosassa ja Isonkankaan pohjois-

20 1 

osassa, Karhumäeltä ja maantieltä etelään Nissilän lounaispuolella . 

Stauroliitit ovat 0.5-L s sm pituisia, j a niitä on jokseenkin harvassa . 

Etelämpänä ne häviävät liuskeessa ja tämä vaihtuu vuorottelevia, 

ohuita kvartsija kiillerikkaita kerroksia sisältäväksi liuskeeksi . 

Lukuisia hienorakeisia kvartsiittimaisia linssejä 

sisältävää liusketta on Isonkankaan eteläosassa, n . 3 km äsken mainitusta 

Karhumäestä etelään . Linssit ovat yleensä litistyneet kivilajin 

liuskeisuuden suuntaan, ja ovat paikoin lähes 50 sm pituisia 

ja 5 sm paksuisia . Paikoin tapaa kuitenkin mukulankin muotoisia 

vaaleita kvartsiittikappaleita, joissa näkyy joskus kerroksellisuuttakin 

(J . N . Soikero) . Kerrosten suunta on täällä N-S, pohjoisempana 

NE-SW; kaade on pysty . Karhumäessä graniittigneissin rajalla 

pohjoisessa kaade on SE kohti ja Lähemäessä kaakkoisrajalla NW 

kohti . Kvartsilinssejä sisältävä liuske on siis synkliinimäisen liuskepoimun 

keskivaiheilla . 

Myllykoskella Näläntöjärven pohjoispuolella, saman liuskealueen 

länsirajalla, on hienorakeista suoraliuskeista s a r v i v ä 1 k e- 

1 i u s k e t t a, jossa on lukuisia kellertävän harmaita juovia . Nämä 

sisältävät diopsiidia, zoisiittia ja hiukan plagioklaasia (An 65 ) sekä 

joitakin aktinoliittineulasia . Lisäaineksina on hiukan titaniittia ja 

magneettikiisua . Tummanharmaan sarvivälkeliuskeen ainekset ovat 

lujasti pleokroiittinen sarvivälke, plagioklaasi, kvartsi ja rautarikas 

epidootti . Kivilaji on siis jonkinlaista kalkkisilikaattikiveä . Diopsiidinpitoisia 

juovia on vielä havaittu liuskeessa täältä SSE päin 

Loutemäen kvartsiittivyöhykkeen itäpuolella . Hienorakeista sarvivälkeliusketta 

on sitäpaitsi vuorokerroksina kiilleliuskeessa Luupuveden 

NNW-puolella, maantien kohdalla ja Saenkankaalla, ja Heinämäen 

SW-osassa, Luupuvedeltä muutamia km koilliseen . 

K o n k r e t i o i t a . Liuskeissa näkee paikotellen soikeita mukulanmuotoisia 

sulkeumia, jotka vaihtelevat muodoltaan, kooltaan 

ja kokoumukseltaan . Ne ovat yleensä massamaisia tai hiukan liuskeisia 

ja keskustastaan milloin vaaleampia kuin reunoiltaan, milloin 

taas päinvastoin . Yhteistä on niille hienorakeinen pohjamassa, jonka 

pääainekset ovat kvartsi ja An-rikas plagioklaasi (An50 An65) . 

Muita aineksia on vähemmin . ja tavallisimmat näistä ovat heikosti 

pleokroiittinen sarvivälke ja vaalea granaatti, jotka kumpikin esiytyvät 

repaleisina porfyroblasteina mukuloissa . Liuskeisissa mukuloissa 

on sarvivälkkeen sijasta biotiittisuomuja . 

Tällaisia konkretioita on esim . kiilleliuskeessa Petäjäselän keskija 

eteläosassa, Kiuruveden pitäjän itäosassa lähellä Vieremän rajaa . 

Utaj ärven alueella on niitä havaittu hienorakeisessa liuskeessa Ahmaskosken 

alapuolella olevassa niemessä, arkoosimaisessa liuskeessa 

102-31 26

202 

n . 2 km Säippäkosken pohjoispuolella ja Tuohikallion etelälaidalla 

Mäntyvaaran eteläpuolella, Säippäkoskelta 5 km NW . Ensin mainitulla 

paikalla konkretiot ovat linssimäisiä ja keskeltä vaaleampia 

ja karkearakeisempia kuin reunoilta, jälkimäisillä paikoilla ne ovat 

soikeita, keskeltä tummia ja reunoilta vaaleampia . Ahmaskosken 

konkretioissa ei ole granaatteja, vaan suuria tummia sarvivälkeläikkiä 

sekä hiukan biotiittia, kloriittia, ilmeniittiä, titaniittia ja 

apatiittia . Säippäkosken konkretioiden tummissa keskusosissa on 

repaleisia granaattiläikkiä, jotka ovat kasvaneet yhteen pohjamassan 

ainesten, kvartsin, plagioklaasin, biotiitin, kloriitin, vaaleanvihreän 

sarvivälkkeen, epidootin, kalsiitin ja serisiitin kanssa . Samoja aineksia 

on reunaosissakin, mutta kvartsi ja plagioklaasi ovat siellä vallitsevina 

. Tuohikallion konkretiot ovat sarvivälkerikkaita, mutta 

muuten samanlaatuisia . 

G r a n i i t t i -i n t r u s i o n vaikutuksesta muuttuneita liuskeita 

tapaa suurina murtokappaleina postkalevalaisessa graniitissa 

Kajaanista etelään ja lounaaseen, esim . Mainuanjärven SW-puolella . 

Liuske on karkeapilsteistä, gneissimäistä, ja sisältää suuria muskoviittisuomuja 

ja linssimäisiksi rykelmiksi ryhmittyneitä punaisia 

maasälpärakeita . Paikoin näkee murtokappaleiden keskusosissa 

hienorakeista kiilleliusketta, joka vaihtuu vähitellen reunoille päin 

gneissimäiseksi liuskeeksi . Näitä liuskeita on vielä sangen laajalti 

Isonjärven S- ja SE-puolella ja Louhenjoen varrella Etelä-Puolangassa . 

Vaikka pegmatiittimainen graniitti lävistääkin niitä kaikkialla eri 

suuruisina kerrosjuonina ja poikittaissuonina, on liuske kuitenkin 

monessa kohden hyvin suoraliuskeista . 

LI-G'SKEILEN TEKTONIIKKA . 

Kuten jo karttalehtiselityksen alussa, luvussa »Yleiskatsaus 

kallioperään» mainittiin, ovat kalevalaiset liuskeet alkuaan kerrostuneet 

laajaan geosynkliiniin, joka on kokoon työntynyt karjalaisen 

poimutuksen aikana . Täten on syntynyt valtava S-Nsuuntainen 

vuorijonovyöhyke, k a r e 1 i d i t, josta on nykyään jälellä 

vain syvälle kuluneita osia . Kokoon työntävä voima on vaikuttanut 

lännestä itään tai ehkä paremmin NNW-ESE-suuntaan, mihinkä 

esim . Paltamon liuskealueilla tehdyt lukuisat poikittaisliuskeisuusja 

breksiahavainnot viittaavat . 

Karjalaisen vuorijonon tektoniikkaa on viime vuosina ansiokkaalla 

tavalla tutkinut sveitsiläinen geologi C . E. Wegmann . Hän 

on perustanut tutkimuksensa suureksi osaksi geologisessa kartoituksessa 

tehtyihin havaintoihin ja tullut siihen käsitykseen, että poimu-

203 

tus on luonteeltaan alpiininen . Poimutuskauden loppuvaiheilla on 

sekä liuskelaattoja että graniittigneissipohjaa pitkiksi venyneinä 

kielekkeinä työntynyt toistensa päälle lännestä itään . Alla esitetään 

viittaamalla Wegmannin tätä aluetta koskeviin julkaisuihin 1 

ja lopussa oleviin tauluihin I ja II tektoniikan pääpiirteet . 

Alueen ulkopuolella kaakossa, Nurmeksen karttalehden D 4 

alueella, on Wegmannin mukaan n . k . N u r m e k s e n k u 1 m in 

a t i o eli kohta, mistä lähtien poimuakseli alkaa kallistumaan 

pohjoista kohti, ensin jyrkästi, sitten loivemmin, kunnes se lähellä 

n . k . O u 1 u j ä r v e n depression eli laskeuman keskikohtaa 

uudelleen kallistuu sangen jyrkästi tätä tai tarkemmin sanoen Mieslahden 

pohjukkaa kohti, joka edustaa depression syvintä kohtaa . 

Oulujärven pohjoispuolella poimuakseli kallistuu ensin jyrkästi, 

sitten loivemmin etelää kohti . Seurauksena poimuakselikaateen 

vaihteluista on, että Nurmeksen kulmination kohdalla on näkyvissä 

vain kapeita, graniittigneissimassiivien väliin syvälle puristuneita 

liuskesiekaleita, jotavastoin liuskevyöhyke Oulujärven depression 

kohdalla saavuttaa suurimman laajuutensa ja pinnalla näkee kaikenlaatuisia 

pinta- ja syväkivilajeja säilyneinä . 

Nurmeksen karttalehden D 4 alueelta lähtien pohjoiseen päin 

(taulu II) liuskeet taipuvat aluksi Iisalmen massiivin koillisreunaa 

vasten (jota Wegmann katsoo vastaavan Petrovaaran massiivia 

Joensuun karttalehden D 3 alueella), mutta jo tämän kärjessä työntyvät 

Korholanmäen kvartsiitit peitteenä itää kohti taipuen Sopenvaarassa 

liuskeiden väliin . Täältä luoteeseen ovat Lehtovaaran liuskeet 

jääneet Paltamon peitteen alle, jonka itäreunan yli osa Korholanmäen 

liuskeista on taipunut länttä kohti . Kajaanin pohjoispuolella 

työntyy Paltamon peite näidenkin yli itää kohti, ja Hietalahden 

kohdalla on suomuisia osia siitä siirtynyt liuskekerrosten päälle 

(s . 157) . Kontiomäen pientä graniittialuetta on pidettävä pohjasta 

irtaantuneena alloktoonisena linssinä, joka on venynyt itää kohti . 

Samaan suuntaan on vielä venynyt Mieslahden graniittimassiivikin, 

ja sen eteläpuolella ja päällä oleva, moneksi kielekkeeksi jakautunut 

kvartsiitti . 

Paltamon peitteeseen kuuluva Melalahden graniittigneissi on, 

sen takia että poimuakseli täällä nousee, kaartunut holvimaisesti 

itäpuolella olevien Kiehimän kvartsiittien ja liuskeiden yli, painuen 

Kiehimänjoen tienoilla, Mieslahden graniittimassiivia vasten, vielä 

1 C . E . WLGMANN, Uher die Tektonik der jungeren Faltung in Ostfinnland, 

Fennia 50 . N:o 16, s . 11 12, kuvat 1-3 ; ja Beispiele tektonischer 

Analysen des Grundgcbirges in Finnland, Bull . Cocom . göol . Finlande N :o 87, 

C1 . H . Soc . geol . Finlande N :o 2, s . 115-117, taulu 5 . Helsinki 1928 ja 1929 .

2 0 4 

kiilana liuskeiden väliinkin (taulu l) . Tämän peitteen päällä ovat 

suomumaisesti länsipuolella olevat Melalahden kylän dolomiitit ja 

kvartsiitit, ja näiden päällä valtavana peitteenä Kivesvaaran 

kvartsiittijonot . Näissä seuduin on siis kolme kvartsiittijonoa työntynyt 

toinen toisensa päälle . Kun samoja kvartsiittijonoja jatkuu 

Etelä-Puolangallakin, on hyvin luultavaa, että täällä esiytyvät 

kapeat graniittigneissikaistaleetkin ovat osia ylisiirtyneistä peitteistä . 

Vieremän liuskealueella näkyy samallaisia tektoonisia piirteitä . 

Alueen länsireunalla Näläntöjärven koillispuolella on myloniittiutunutta 

porfyyrigraniittia . Tämän liuskeisuudesta ja kaateesta päättäen 

graniitti on täällä työntynyt itää kohti peitteenä liuskeiden 

päälle . Samoin on alueen koillisreunalla SW kohti venyneen pohjagraniittikielekkeen 

eteläisin kärki todennäköisesti työntynyt itäkaakkoon 

päin liuskeiden päälle . Siihen viittavat täältä etelään 

päin ulottuvat, lujasti liuskeutuneet pohjamuodostumat, joitten 

kaade on 70'-80° W 

T e k t o o n i s i a b r e k s i o i t a . Paitsi emäksisten eruptiivien 

purkautumista niillä paikoilla, missä vahvat tektooniset liikunnot 

ovat järkyttäneet liuskeiden keskinäisiä asentoja, tapaa liuskealueilla 

vielä lukuisilla paikoilla breksioita, jotka ovat luonteeltaan 

tektoonisia . Suurimmat näistä esiytyvät juuri niissä vyöhykkeissä, 

missä Wegmannin mukaan on ylisiirroksia tapahtunut . 

S o p e n v a a r a n b r e k s i a esiytyy Sopenvaaran SW-rinteessä, 

Kolmisopenlammelta SSE päin ulottuvassa kvartsiittikielekkeessä, 

Kallolan talon länsi- ja lounaispuolella Sotkamon Jormaskylässä 

(kuva 52) . Breksiamuodostumia tapaa täällä niinhyvin 

fylliitin rajalla lounaassa kuin itse kvartsiittivyöhykkeessä, jossa on 

paikoin karbonaatinpitoisia välikerroksia ja näiden lähellä fylliittikerroksia 

. Kaikki kivilajit ovat puristusliuskeisia ja vahvasti breksioituneita 

. Breksioiden luonnetta kuvaavat seuraavat havainnot : 

Hiilen- ja kiisunpitoisen fylliitin rajalla Hovinlahden itä- ja 

kaakkoispuolella on tummien liuskekerrosten välillä breksioitunutta 

sinertävän harmaata tai tummanharm_aata kvartsiittia, jossa on vaaleampia 

lasimaisia ja harmaita kiilteenpitoisia kvartsiittikappaleita . 

Nämä ovat 2-15 sm suuruisia ja jokseenl in teräväsärmäisiä . Breksiakerrokset 

kulkevat N 30'-35° W-suuntaan ja kallistuvat loivasti 

NE kohti ; ne vaihtelevat hiukan ehyempien kvartsiittikerrosten 

kanssa . 

Kvartsiittivyöhykkeessä Hovinlahden ja Kallolan keskivaiheilla 

breksiakc rrokset sisältävät vaaleita kvartsiittikappaleita (makroskooppisesti 

sinertävän harmaita, »lasimaisia») ja hyvin hienorakeisia 

tummia liuskesiekaleita, jotka ovat 0 .5-1 sm paksuja, teräväsär-

inäisiä ja kivilajin liuskeisuuden suuntaisia . Kvartsiittikappaleiden 

raesuuruus on 0 .1-1 mm ; ainekset ovat unduloiva kvartsi, vaaleankellertävä 

biotiitti ja iili iukkaset . Samoja aineksia sisältää liuskeinen 

välimassakin, jossa on sitäpaitsi kiisurakeita ; sen raesuuruus 

on 0.1-0 .4 mm . Suure kot kvartsiittikappaleet ovat paikoin särkyneet 

pienemmiksi, jolloin niiden liitoksiin on kasautunut biotiittia 

Kuva 52 . Sopenvaaran seudun kivilajikartta, Jormaskylä, Sotkamo . 

Mittakaava 1 : 50,000 . 

ja iili iukkasia . Paikoin ne ovat jonkun verran pyöristyneet tai 

asettuneet poikittaisasentoon liuskeisuuteen nä den . Noin 0 .5 km 

Hovinla den itäpuolella avaittiin armaitten kvartsiittikappaleiden 

joukossa kellertäviä serisiitinpitoisia kvartsiittikappaleita . 

Karbonaatinpitoisia kvartsiittibreksioita on n . 0.4-0 .5 km 

Kallolan WNW- ja SW-puolella . Kvartsiittikappaleet ovat sinertävän 

armaita, teräväsärmäisiä ja lä es 10 sm suuruisia . Ne sisältä-

20 6 

vät pääasiallisesti kvartsia sekä hiukan muskoviittia, karbonaattia, 

biotiittia ja kiisurakeita . Välimassa on hienorakeisempaa, vihreätäpläistä 

kvartsiittibreksiaa, jossa on m . m . kiisunpitoisia liuskesiruja 

. Sen aineksina on kvartsia, hiukan karbonaattia, vaaleanruskeaa 

biotiittia, tremoliittia ja hiilihiukkasia . Breksiakerrosten 

välissä on poimuisia, kiisunpitoisia fylliittijuovia . 

V u o h i m ä e n pohjoispäässä, Isosta Kaivosjärvestä WSW 

päin Jormaskylän lounaisosassa Sotkamossa, on pohjagneissin rajan 

lähellä kvartsiittibreksiaa, joka sisältää sinertävänharmaita särmikkäitä 

kvartsiittikappaleita . Näitä liittää toisiinsa kvartsiittinen 

välimassa, jossa on lukuisia kauniita kvartsikideryhmiä sisältäviä 

onkaloita . 

Paskolahden SW-puolella K o r h o 1 a n m ä e n kylän itäosassa, 

n . pari km Kanalasta kaakkoon, on lähellä Nuasjärven rantaa 

n . N 60° W-suuntainen breksia, jossa tumma kvartsiittimassa ympäröi 

särmikkäitä kvartsiittikappaleita . Kivilajia lävistävä amfiboliittikin 

on vahvasti breksioitunut . 

K o k k o k a 1 1 i o s s a Kajaanista Sotkamoon menevän maantien 

pohjoispuolella, Nuasjärven NW-puolella, on breksioitunutta 

vaaleanpunaista apliittia ja pegmatiittia . Näille paikoin työntyy 

pohjoisesta päin ylisiirtyneestä Paltamon peitteestä kapea gneissigraniittikieleke. 

Noin 1 .5 km pohjoisempana on tämän ja kvartsiitin 

rajalla tavattoman vahvasti poimuttunutta, maasälpäsiruja ja 

kvartsilinssejä sisältävää serisiitti- ja kvartsirikasta »pohjaliusketta» . 

Tämä breksia näkyy muodostavan kerrosmaisia osia ruskeanharmaaseen 

kvartsiittiliuskeeseen . 

H a u t a m ä e n-H i i s v a a r a n breksia . Liuskeiden yli 

jossakin määrin venyneen Mieslahden massiivin itäreunalla olevaa 

laaksoa pitkin kulkee S N-suuntaan kapea breksiavyöhyke . Kivilajia 

on näkyvissä matalissa kallioissa Hautalammen itäpuolella ja 

Hiislammen NE-puolella . Se sisältää taajaan sulloutuneita särmikkäitä 

kvartsiittija fylliittikappaleita, joista suurimmat ovat paikoin 

15-40 sm pituisia ja 10-20 sm levyisiä, ja jotka ovat kivilajin 

liuskeisuuden suuntaisia . 

Huomiota ansaitsee, että breksiavyöhykkeen suunnassa ovat 

täältä pohjoiseen Iijärven etelä- ja pohjoislahdet ja Iivaaran NErinteessä 

oleva kvartsiittibreksia . Breksioituneita kvartsiitteja on 

vielä Iivaaran W-rinteessä ja Uurankosken itäpuolella liuskevyöhykkeen 

ja graniittimassiivin rajalla . 

K i e h i m ä n b r e k s i a t . Liuskeiden ja ylisiirtyneen graniittigneissipeitteen 

rajalla olevia silmäliuskeita Paltamon Kiehimän 

kylässä lienee ainakin osaksi pidettävä myloniittimaisina muodos-

tumina (taulu I) . Tyypillisiä kvartsiittibreksioita on tässä seudussa 

Kiehimän mäkiryhmän etelärinteessä kvartsiitin ja kiilleliuskeen 

rajalla (Lantosta etelään) ja Kalliomäessä kvartsiittivyöhykkeen 

länsirajalla. Breksioissa esiytyvät kvartsiittikappaleet ovat seudun 

harmaata kvartsiittia ; ne ovat särmikkäitä tai särmiltään heikosti 

pyöristyneitä, ja niitä liittää toisiinsa milloin kiillerikas, milloin 

tremoliitinpitoinen liuskemassa . N 20°-25 ° E-suuntaan kulkevan 

poimuakselin ja poikittaisliuskeisuuden suuntaisia breksiavyöhykkeitä 

on havaittu kvartsiitissa Myhkyrin NW-rinteessä, Lauttamäen 

pohjoispäässä ja Korpimäen huipun eteläpuolella, 

Melalahden breksiavyöhykel kuuluu alueen pisimpiin 

ja leveimpiin breksiamuodostumiin . Se kulkee Paltamon 

Melalahden kylässä N 15° E-pääsuuntaan kvartsiittien ja dolomiittivyöhykkeen 

läntisten osien kautta, ja ulottuu Melalahdelta etelästä 

Halmemäelle saakka pohjoiseen (kuva 43) . 

Vyöhykkeen keskikohta on rinteessä Hahtolan talon W- ja SWpuolella 

. Kivilaji on täällä kaunista kvartsiittibreksiaa, joka sisältää 

1-40 sm pituisia, harmaita tai vaaleanharmaita kvartsiittikappaleita 

. Nämä ovat yleensä teräväsärmäisiä, mutta muuten säännöttömän 

muotoisia . Dolomiitin rajalla talon eteläpuolella tulee näiden 

sekaan dolomiittija fylliittikappaleita, ja dolomiittivyöhykkeen 

länsireunalla, maantieltä etelään, ovat nämä yksinomaan vallitsevina 

. Länteen päin kvartsiittibreksia vaihtuu tavalliseksi kvartsiitiksi . 

Kvartsiittibreksiassa kivilajikappaleet ovat yleensä taajaan sikin 

sokin sulloutuneita ja niitä liittää toisiinsa kvartsirikas välimassa . 

Paikoin, varsinkin dolomiittivyöhykkeen rajalla kaakossa, tapaa kuitenkin 

liuskeisia kohtia, missä välimassa on kiillerikasta ja kivilajikappaleet 

ovat venyneet liuskeisuuden suuntaan (N 30°-50° E) . 

Fylliitin rajalla talon NW-puolella välimassa on hyvin kiillerikasta 

ja sisältää pieniä kiisurakeita . 

Horkanlammen lounaispuolella, Hahtolasta n . 1 .5 km etelään, 

on rinnakkaisissa kapeissa kallioharjanteissa d o 1 o m i i t t i b r e ks 

i a a (kuva 44) . Kivilajimassa on hyvin hienorakeista dolomiitinpitoista 

liusketta, jonka ainekset ovat karbonaatti, kvartsi, serisiitti, 

biotiitti ja pigmenttimäinen hiiliaines . Tässä liuskemassassa, joka on 

milloin kiille-, milloin kvartsirikasta, on lukuisina särmikkäinä, mutta 

yleensä liuskeisuuden (N 10° E, kaade 65° W) suuntaisina sulkeumina 

kvartsia, tiivistä tummaa liusketta, vaaleanharmaata dolomiittia, 

harmaata hiilenpitoista kvartsiittia ja vaaleampaa karbonaatinpitoista 

1 Taulun I tekstissä koskee sana skonglomeraattias ainoastaan Kytömäen 

konglomeraattia (ks . s . 159) . 

2 0 7

kvartsiittia . Läntisimmässä arjanteessa ovat kvartsiittikappaleet 

vallitsevina . Suurimmat niistä ovat 15-40 sm pituisia . Kivilajisirpaleista 

rikkaat »kerrokset» vuorottelevat sellaisten kanssa, missä 

niitä on vä än tai jotka ovat melkein pu dasta, pinnaltaan rapautunutta 

ruosteista fylliittiä tai sädekiviliusketta . Ka dessa ko den 

on breksiakerrosten välillä ru joutunutta ja pieniä särmikkäitä fylliittisiruja 

sisältävää armaata kvartsiittia . Siellä täällä näkee 

kvartsilinssejä ja -my kyröitä, joissa on kvartsija karbonaattikiteiden 

täyttämiä onkaloita . 

Melala den breksiavyö ykkeen lounaisosaan kuuluvat Hopiapuron 

ja Melala den-Ha tolan maantien itäpuolella esiytyvät 

kvartsiittibreksiat, jotka sisältävät eri suuruisia, vaalean armaita 

Kuva 53 . Poikittaisbreksiaa kvartsiitissa Hopiapuron mutkan itäpuolella 

Melala della Paltamossa . 

tai armaita, selvään kerroksellisia kvartsiittikappaleita . Liuskeisuuden 

suuntaisten breksioiden o ella tavattiin Hopiapuron mutkan 

itäpuolella olevassa kalliossa ka dessa paikassa N70'-75'W-suuntaisia 

p o i k i t t a i s b r e k s i o i t a . Nämä ovat nä tävästi syntyneet 

kvartsiittikerrosten murtumisesta ja siirtymisestä paikalla, 

niissä jyrkkä eteläinen poimuakselikaade verrattain nopeaan muuttuu 

loivemmaksi . Niitten leveys on 0 .25 ja 2 m, ja välillä on e yempää 

kerroksellista kvartsiittia (kuva 53) . Täältä NW ja W päin 

maantien varrella olevissa kallioissa nä tiin monessa ko den 

kvartsiittikerrosten murtumista, siirtymistä ja breksioitumista . Sekundääriset 

kvartsisuonet liittävät paikoin toisiinsa suuria kvartsiittikappaleita 

. 

Kvartsiittibreksioita on vielä vyö ykkeen po joisosassa Korosenmäen 

ja Onnenmättään talojen länsipuolella ja Halmemäen

lounaispuolella . Ne muodostavat liuskeisuuden N 20 °-30 ° E-suuntaisia 

kerrosmaisia kohtia harmaaseen kvartsiittiin . 

K i v e s v a a r a n alueella Paltamossa, missä kvartsiittikerrokset 

ovat paikoin vahvasti poimuttuneita, on kvartsiittibreksioita seuraavilla 

paikoilla : Kivesvaaran lounaisja etelärinteissä (maantien 

kohdalla konglomeraattimaista breksiaa), NW-rinteessä vaaran pohjoispäässä 

(breksioitunutta harmaata kvartsiittia) ja Itkonmäessä 

kapean kalliorotkon itälaidalla, Valkiaislammelta kaakkoon . 

I s o n K a i t a s e n pohjoispuolella Etelä-Puolangalla on seudun 

kvartsiitissa hankausvyöhyke, jossa kvartsiittikappaleet ovat 

osaksi vain siirtyneet toisiinsa nähden, osaksi muodostavat selvän 

breksian, missä särmikkäitä valkoisia kvartsiittikappaleita ympäröi 

punertavan ruskea huokoinen kivilajimassa . Breksiavyöhyke on 

useita kymmeniä m leveä ; sen suunta on N 40° E, kaade 80 ° NW . 

KALEVALAISIA INTRUSIIVIKIVILAJEJA . 

Kalevalaisilla liuskealueilla ja osaksi niiden ulkopuolellakin 

tapaa monessa kohden kerrosten suuntaisina juonina tai linsseinä 

sekä emäksisiä että jonkun verran happamampia eruptiivikivilajeja . 

Näitä on sangen runsaasti Mieslahden ympäristössä, mikä seikka 

viittaa siihen, että ne ovat purkautuneet karjalaisen poimutuksen 

aikana ja varsinkin sen loppuvaiheilla ylisiirrosten yhteydessä . Ne 

muodostavat todennäköisesti sarjan, jossa kiteisdifferentation kautta 

gabromaisesta magmasta erittyneisiin kuuluvat metamorfiset serpentiini- 

ja gabrokivilajit (sarvivälkegabro, metabasiitti, vihreäliuske), 

kersantiitti ja kvartsikeratofyyri. 

Nuorin hapan eruptiivi on postkalevalainen graniitti, joka esiytyy 

laajoilla aloilla Oulujärven etelä-, pohjois- ja luoteispuolella . Se 

on poimutuskauden viimeiseksi jähmettyneitä syväkivilajeja, joka 

ei kuitenkaan ole postorogeninen sanan varsinaisessa merkityksessä, 

koska se esiytyy hyvin yleisesti kerrosten suuntaisina juonina ja suonina 

esim . päävyöhykkeen läntisissä kiilleliuskevyöhykkeissä ja 

j uonikvartsiiteissa . 

102-31 

SERPENTIINI- JA TALKKI-MAGNESIITTIKIVEÄ . 

Serpentiinit ovat metamorfisia magnesiarikkaita ja plagioklaasista 

vapaita kivilajeja, joitten pääaineksena on serpentiini, tavallisesti 

antigoriitti . Sitäpaitsi on kivilajissa vähenemässä määrin 

vaaleanvihreätä sädekiveä, talkkia, karbonaattia (magnesiittia), 

20 9 

27

2 10 

kloriittia, magnetiitti- ja kiisurakeita . Usein tapaa serpentiinikivessä 

jäännöksiä oliviinikiteistä, jolloin serpentiini täyttää malmirakeiden 

ohella oliviinin lohkoraot . Serpentiinikiviä onkin sen takia todennäköisesti 

pidettävä oliviinirikkaiden ultraemäksisten magmojen 

muuttumistuloksina . Tämä metamorfoosi on luultavasti tapahtunut 

hydrotermaalisella vaiheella kaasujen, etuperässä veden, erkautuessa 

jähmettyvästä magmasta .r Rakenne on yleensä hienorakeinen, 

väri sinertävän tai vihreähkön tummanharmaa . 

Serpentiinit esiytyvät useimmiten metamorfisten gabrokivilajien 

yhteydessä . Rajoilla niiden välillä on tavallisesti sädekivi-, talkkija 

kloriittiliuskeita . Serpentiinikalliot ovat pinnaltaan 0 .5-2 sm 

vahvan kellertävän ruskean rapautumiskuoren peittämiä, ja niitä 

lävistävät taajaan ristiin rastiin kulkevat, asbestin, talkin, kloriitin 

ja karbonaatin täyttämät raot . 

M i e s l a h d e n s e r p e n t i i n i t . Suurimmat serpentiiniesiytymät 

ovat Mieslahden ympäristössä ja Paltaselän rannalla Paltamossa 

. Tyypillistä serpentiinikiveä ovat esim . M i e s 1 a h d e n 

eteläpuolella olevat, laajoista NW-SE-suuntaisista kallioharjanteista 

muodostuneet kukkulat Tiitonmäki, Antinmäki ja 

Lehmimäki (kuva 36) . 

Tiitonmäen serpentiini on hiukan liuskeista ; sen aineksina on 

antigoriittia hienoina liistakkeina, karbonaattia serpentiiniytyneina 

liuskeisuuden suuntaisina linsseinä ja malmirakeita epämääräisinä 

juovina, joitten yhteydessä on kellertävää krysotiilimäistä serpentiiniä 

ja väritöntä kloriittia . Mäen länsirinteessä nähtiin kivilajissa 

tremoliittisuonia . Samaa mineraalia on serpentiinissäkin siellä täällä 

hienoina neulasina . 

Samallaista serpentiiniä kuin Tiitonmäessä on muissakin mäissä 

Mieslahden ja Jormuanlahden välillä . Serpentiinikukkuloita ympäröivien, 

osaksi vihreäliuskemaisten, osaksi massamaisempien m e t agabrojen 

ja serpentiinien rajasuhteista mainittakoon 

seuraavaa : 

Lehmilammen SE-puolella Lehmimäen kaakkoispäässä on kloriittiliuskemaisen 

vihreäkiven ja serpentiinin rajalla edellisessä kivilajissa 

serpentiinimöhkäleitä, joitten väliin kloriittiliuske muodostaa 

N 25° E-suuntaisia juonimaisia kohtia . Antinmäen pohjoisrinteessä 

on tiiviissä vihreänharmaassa serpentiinissä möhkälemäisinä 

osina gabromaista amfiboliittia, joka serpentiinin rajoilla ensin 

vaihtuu hienorakeiseksi sädekivirikkaaksi kivilajiksi ja sitten puh- 

1 U . GRUBENMANN U. P . NrGGLr, Die Gesteinsmetamorphose . 'Veil 1 . 

S . 186 . Berlin 1924 .

2 1 1 

taaksi serpentiiniksi . Säynäniemellä Mieslahden rannalla, n . 2 km 

Antinmäeltä NW, on talkki-magnesiittikiveä n . 15 m 

leveänä »kerroksena» magnetiittirikkaassa kloriittiliuskeessa, josta 

tunkeutuu sivuilta haarakkeita edelliseen . Talkki-magnesiittikiven 

karbonaatti on vaaleanruskeaa ja muodostaa kyhmyjä ja nystyröitä 

kivilajiin . Kallioniemellä, viimemainitusta paikasta luoteeseen, on 

vahvasti liuskeista sädekiveä, joka vaihtuu itään päin poimuiseksi, 

sädekivi- ja asbestijuovia sisältäväksi kloriittiliuskeeksi . Tässäkin 

on n . 20 m leveänä kerroksena talkkija magnesiittirikasta serpentiiniä 

. Rajat eivät ole jyrkkiä kivilajien välillä, vaan toinen vaihtuu 

vähitellen toiseksi . Samallaiset ovat rajasuhteet maantien varrella 

Mieslahden ja Jormuanlahden keskivaiheilla esiytyvän, karkearakeisen 

liuskeisen metagabron ja serpentiinin välillä . Täälläkin gabro 

vaihtuu S päin ensin sädekivirikkaaksi kloriittiliuskeeksi ja sitten 

vaaleaksi tremoliittikiveksi, joka taas vaihtuu talkin- ja karbonaatinpitoiseksi 

serpentiiniksi . Pehmeitä talkinpitoisia kohtia tapaa täällä 

niin hyvin metagabron ja serpentiinin rajalla, kuin sulkeumina viimemainitussa, 

jolloin niitä ympäröi sädekivivyöhyke . Kova gabrokivilaji 

kohoaa kumpuna näiden alempana suon reunalla olevien pehmeitten 

osien yli . Serpentiinissä tapaa 2 6 mm suuruisia magnetiittikiteitä 

. 

M i e s l a h d e n i t ä r a n n a 11 a on serpentiinejä Laajaniemellä 

ja täältä etelään päin olevissa niemissä ja luodoissa, sekä Honkaniemellä, 

Rajakalliossa ja Matokalliossa Pitkänlahden koillisrannalla 

ja saman lahden kaakkoispäässä . Serpentiini on tavallista tyyppiä ; 

kalliot on yleensä täynnä halkeilurakoja, jotka kulkevat N 10 ° W- 

N 20 ° E- ja N 70 °-80 ° W-suuntiin (kuva 54) . Serpentiini vaihtelee 

kloriittiliuskeen, vihreäliuskemaisen metabasiitin ja näiden yhteydessä 

esiytyvien karkearakeisempien uraliittigabropahkujen kanssa 

(Ketroniemi, Honkaniemi y . m .) . Kivilajien keskinäiset suhteet käyvät 

varsin selvästi esille Honkaniemen SW-rannalla olevan niemen 

kallioissa (kuva 55) . Läntisinnä niemen kärjessä on talkin- ja karbonaatinsekaista 

serpentiiniä, jota kloriitin verhoamat luisu- ja siirrosraot 

lävistävät n . N 60 ° W-suuntaan ja tavalliset raot tätä vastaan 

kohtisuoraan suuntaan . Keskellä, niemen pohjoisrannalla, on massamaista 

metagabroa, jota kloriittiliuske ympäröi . Tämä vaihtuu itään 

päin vihreäliuskeeksi ja tämä taas talkkirikkaaksi, liuskeiseksi serpentiiniksi 

. Niemen kärjessä oleva serpentiini on mikroskoopilla tarkastettaessa 

talkkirikasta ja breksiamaista . Serpentiini on antigoriittia, 

ja talkki muodostaa siihen verkkokudoksen, jossa on sitäpaitsi 

karbonaattiläikkiä ja malmirakeita . Kloriittirikkaat osat 

ovat epäilemättä syntyneet kivilajin rikki hankautumisesta, ja

Kuva 54 . Halkeilurakoja serpentiinikivessä Honkanie reen S\V-rannalla, 

Miesla ti, Paltamo .

2 1 3 

kloriittimuodostus on todennäköisesti nuorempaa kuin kivilajin serpentiiniytyminen 

(Benj . Frosterus) . 

Rajakalliossa ja Matokalliossa, Honkaniemeltä SE päin, serpentiini 

on tavallista vihreänharmaata tyyppiä . Rajakalliossa sitä lävistävät 

karbonaatin täyttämät raot, ja se vaihtuu NE päin talkkirikkaaksi 

serpentiiniksi, jossa on kapeita karbonaatti- ja talkkisuonia 

(ks . s . 185) . Pitkänlahden päässä, n . 250 m rannasta olevassa kapeassa 

NW-SE-suuntaisessa kalliossa, on serpentiinissä 20 m leveä talkkija 

karbonaattirikas kerros . Kallion luoteispäässä on tämän ja serpentiinin 

rajalla magnesiitin täyttämiä rakovyöhykkeitä, kaakkoisosassa 

kloriittiliuskemaista metabasiittia . N kohti jyrkässä kalliorinteessä 

on talkkirikkaassa serpentiinissä möhkäleenmuotoisia kloriittiliuskesulkeumia 

. 

Mieslahden pohjoispuolella on sangen laaja serpentiinivyöhyke, 

joka ulottuu rannalta luoteeseen päin Törmälän 

kohdalle Kiehimänjoelle . Kivilajia on näkyvissä Mieslahden saarissa 

ja niemissä, kahdessa paikassa maantien pohjoispuolella, Korsun ja 

Törmälän välillä ja Törmälän talon NE-puolella . Serpentiini on 

hienorakeista tai tiivistä, milloin kellertävän, milloin sinertävän 

vihreänharmaata, massamaista tai liuskeista . T a 1 k k i- j a 

m a g n e s i i t t i r i k k a i t a liuskeisia kohtia (suunta N 10'E, 

kaade 70 ° W) nähtiin n . 1 km maantien pohjoispuolella ja pienissä 

matalissa kallioissa Korsun ENE-puolella . Törmälän NE-puolella 

on laajassa kalliossa karbonaatinpitoista serpentiiniä ja sen itäpuolella 

tummaa, kiisurikasta liusketta . Asbestisuonia on 2-3 km 

maantieltä N ja 2 km Kiehimänjoelta E olevassa serpentiinikummussa . 

Serpentiini on yleensä antigoriittia, ja tämä muodostaa 0 .1- 

0 .2 mm pitkiä j a 0 .01-0 .02 mm paksuja, ristiin rastiin j ärjestyneitä 

suomuja, joitten välillä on siellä täällä repaleisia malmirakeita ja 

karbonaattitäpliä . Antigoriittimassassa on paikoin, esim . maantien 

pohjoispuolella, tremoliittirykelmiä ja -sälöjä, joissa serpentiiniytyminen 

on tapahtunut hienoja poikittaisrakoja myöten, ja kellertävän 

harmaita täpliä, jotka ovat optillisesti melkein isotrooppista 

serpentiiniä . Viimemainittuja lävistävät verkkomaisesti hienot tremoliitti- 

ja antigoriittisuonet . 

P a 1 o s e n s a a r e s s a Ojaniemen kohdalla, n . 2 .5 km Kiehimänjoen 

suulta kaakkoon, on tiivistä tummaa serpentiiniä, jota 

kallion pinnalla peittää 2-3 sm vahva, kellertävän vihreä rapautumiskuori 

. Kivilajissa vaihtelevat hyvin tiiviit kohdat karkeampien 

nystyrä- tai suonimaisten osien kanssa . Edellisissä kahtaistaitteisuus 

on hyvin pieni (interferenssiväri sinisenharmaa), jälkimäisissä 

serpentiini on jonkun verran kuituista ja verkkorakenteista, ja se

2 14 

ympäröi siellä täällä yksinäisiä o 1 i v i i n i r a k e i t a, joilla on 

suuri kahtaistaitteisuus ja säännötön rakoilu . Rapautumiskuori ei 

näy tehdyssä hijeessä eroavan kokoumukseltaan terveestä kivestä . 

Ainoastaan uloimmissa pintaosissa näkyy kellertäviä täpliä (limoniittia) 

. 

P a 1 t a s e 1 ä n r a n n a 1 1 a, muutamia km Paltamon kirkolta 

koilliseen, on jokseenkin leveä serpentiinivyöhyke, missä karbonaatti-, 

talkkija sädekivirikkaat, ja tummemmat oliviininpitoiset kohdat 

vaihtelevat keskenään . Hannuksen talon eteläpuolella nähtiin tummassa 

serpentiinissä hienoja vihreänkeltaisia suonia (»jaloa serpentiiniä») 

. Vyöhykkeen SW-osassa on paikoin massamaista uraliittiamfiboliittia 

. 

P o h j a n v a a r a n lounaispuolella NW-Sotkamossa on kiilleliuskeessa 

kloriittiliuskekerros, joka keskikohdaltaan vaihtuu 

talkkija magnesiittirikkaaksi serpentiiniksi . Viimemainitussa 

nähtiin paikoin puhdasta talkkia (H . Kyrklund) . 

Koivukorven vuolukivikerros . Koivukorven niityltä, 

n . 1 .5 km Papinmäeltä lounaaseen Nuasjärven eteläpuolella 

Sotkamossa, alkaa kapea vuolukivivyöhyke, joka kulkee NNWsuuntaan 

Lahnaslammelte ja täältä vielä hiukan lammen NNWpuolelle 

. Koivukorvella kivilaji on vaaleanharmaata ja sangen tiivistä; 

sen ainekset ovat steatiittimainen talkki ja karbonaatti . Hienot 

kiisusuonet lävistävät kivilajia, ja pinnaltaan se on ruosteista ja 

rapautunutta . Kerroksen vahvuus on n . 12 m . Länteen päin vuolukivi 

vaihtuu magneettikiisurikkaaksi liuskeeksi (s . 195). Samaa 

vuolukiveä on vielä pienessä kalliossa n . 1 km Lahnaslammelta 

etelään ja isommassa kalliossa suolla lammen NNW-puolella . Kerroksen 

leveys on täällä n . 30 m, ja kivilaji vaihtuu kallion länsisivulla 

tummatäpläiseksi karbonaattiserpentiiniksi . Hienot raot 

ja luisupinnat lävistävät kaikkialla kivilajia . 

Melalahden serpentiinit . Melajoen eteläpuolella ja 

Kukkulan talon länsipuolella olevassa niemessä Paltamossa on 

magnesiittirikasta serpentiiniä, jossa on runsaasti malmihiukkasia . 

Magnesiitti muodostaa osaksi suurehkoja rakeita, osaksi katkonaisia 

suonia kivilajiin . Serpentiinikallion eteläpuolella on korkeammassa 

töyräässä hyvin hienorakeista ruhjoutunutta metabasiittia, johon 

serpentiini tunkeutuu kielekkeenä, ja kauempana tämän lounaispuolella 

sitkeää, puristusliuskeista, emäksistä kivilajia . Tämä on pinnaltaan 

rapautunut n . 5-6 sm syvälle ja näyttää makroskooppisesti 

breksiamaiselta . Mikroskoopilla tarkastettaessa näkyy siinä omituista 

implikatiorakennetta . Ainekset ovat plagioklaasi (Aniy An30) , 

kvartsi, biotiitti, muskoviitti, epidootti ja apatiitti, ja näistä on

2 15 

kvartsi hyvin hienoina kiemurtelevina juovina kasvanut yhteen 

plagioklaasin kanssa . Muutkin ainekset ovat rikkaruohon tapaan 

kasvaneet yhteen suurehkojen maasälpärakeiden kanssa . Ilmiö 

muistuttaa jossakin määrin Oulaisissa botnialaisella alueella vallitsevia 

rajasuhteita diabaasin ja postbotnialaisen graniitin välillä, missä 

myöskin tapaa implikatiorakenteisia kivilajimuunnoksia (s . 94) . 

Melalahden tien varrella, n . 1 km Oulun maantieltä, on kvartsiittien 

keskellä (kuva 43) talkkija karbonaattirikasta serpentiiniä, jota 

hienot karbonaatin täyttämät raot lävistävät verkkomaisesti . Tämän 

itäpuolella on huokoista kvartsiittibreksiaa ; hiukan etelämpänä serpentiini 

rajoittuu sen itäpuolella olevaan kapeaan ruosteiseen fylliittikerrokseen 

. 

M a t a 1 a n s u o 11 a, n . 2 km Hahtolasta NW, on kallioryhmä, 

jonka koillisosa on serpentiiniä ja lounaisosa metabasiittia . Serpentiinivyöhykkeen 

SE-päässä, keskellä ja NW-osassa on liuskeisia 

talkkija karbonaattirikkaita kohtia, joissa on runsaasti malmirakeita 

. Kivilajia lävistävät raot sisältävät magnesiittia, talkkia tai 

kloriittia . Eräässä n . 4 sm leveässä suonessa nähtiin 3-4 sm pituisia 

magnesiittikiteitä. Metabasiitti on hyvin muuttunutta metagabroa, 

jonka ainekset ovat sädekivimäinen vihreä sarvivälke, plagioklaasi 

(An 30 ), kvartsi, biotiitti, malmi- ja apatiittirakeet . 

Nuotta- j a K a r h u s a a r e s s a Junttilanniemen kohdalla, 

Varislahden eteläpuolella Paltaselällä, on tavallista serpentiiniä, 

joka on hyvin breksioitunutta ja vaihtuu paikoin, esim . Karhusaaren 

pohjoisosassa, Junttilanniemen tyyppiseksi gabroksi . 

0 1 i v i i n i j ä ä n n ö k s i ä sisältäviä serpentiin 

e j ä on tavattu Oulujärven liuskevyöhykkeen länsiosissa, missä 

postkalevalainen pegmatiitti lävistää liuskeita . Sen laatuista tummaa 

serpentiiniä on esim . K a 1 1 i o p u r o n k a 11 i o s s a Kongasjoen 

itäpuolella, Kivesjärveltä koilliseen . Kivilajin rakenne vaihtelee täysin 

massamaisesta heikosti liuskeiseen . Makroskooppisesti näkee siinä 

pieniä vaaleita tremoliittineulasia ja pitkiä, serpentiiniytyneita sarvivälkeneulasia 

. Mikroskoopilla tarkasteltaessa näkyy sarvivälke olevan 

a n t o f y 11 i i t t i ä, ja serpentiiniytyminen näkyy siinä tapahtuneen 

poikittaisrakoja myöten . Kivilajin muut ainekset ovat verkkorakenteinen 

serpentiini, kloriitti, malmirakeet ja joku harva oliviinirae 

. Sitä lävistävät asbestin ja sinivihreän amorfisen serpentiinin 

täyttämät hienot raot, jotka kulkevat eri suuntiin, mutta liuskeisissa 

kohdissa kuitenkin pääasiallisesti liuskeisuuden suuntaan . 

E t e l ä-P u o 1 a n g a 11 a on n . 4-6 km Somerjärveltä NNW 

päin ainakin kolmessa paikassa stauroliitti-kiilleliuskeiden keskellä 

o 1 i v i i n i k i v i ä, jotka esiytyvät metagabrojen yhteydessä . K a-

2 1 6 

p u s t a 1 a m m e n NW-puolella, n . 4 km Somerjärveltä NW, on 

jokseenkin laajassa kummussa tiivistä tummaa oliviinikiveä, jossa 

on pieniä keltaisia täpliä . Kummun pohjoispäässä kivilaji on vaaleampaa, 

heikosti liuskeista serpentiiniä . Tämän NE-puolella on 

pienirakeista metagabroa . Oliviinikivi sisältää väritöntä, sekä sälömäistä 

että kuituista sädekiveä, kloriittia, oliviinia, serpentiiniä ja 

runsaasti malmirakeita . Kuituinen sädekivi näkyy muuttuneen 

pääasiallisesti kloriitiksi, sälömäinen poikittaisrakoja myöten serpentiiniksi 

. Oliviinissa taas serpentiini ja malmirakeet täyttävät 

mineraalin säännöttömät lohkoraot . Kummun pohjoispäässä oleva 

serpentiini sisältää sekä kuituista että amorfista serpentiiniä, värittömiä 

sädekivisälöjä, jotka ovat serpentiinivtyneet poikittais- ja pitkittäisrakoja 

myöten, ja malmirakeita . Metagabron kokoumus on : 

plagioklaasi, sädekivimäisiksi sälöiksi hajonnut uraliittinen sarvivälke, 

kvartsi, biotiitti ja kloriitti . Viimemainitut esiytyvät sarvivälkesälöjen 

muuttumistuloksina . 

K a p u s t a s u o n k a 1 1 i o, edellisestä n . 1 km pohjoiseen, on 

pienirakeista, puristunutta metagabroa, joka N päin rajoittuu sädekiviliuskeeseen 

. Noin 100 m tämän pohjoispuolella on suolla kallioita, 

jotka ovat osaksi tiivistä o 1 i v i i n i k i v e ä, osaksi talkkiutunutta 

sädekiveä . Tummaa oliviinikiveä on vielä havaittu Huosiuslammen 

lounaispuolella ja n . 20 m leveässä kalliossa, pari km Paakanaj 

ärveltä luoteeseen . 

METAMORFISIA GABROKIVILAJEJA . 

Näihin kuuluu kokoumukseltaan jokseenkin samanlaatuisia 

muuttuneita eruptiiveja, joitten pääainekset ovat sarvivälke ja plagioklaasi 

. Muut tavalliset ainekset ovat kvartsi, biotiitti, epidootti, 

kloriitti ja malmirakeet . Plagioklaasin An-määrä on yleensä alkuaan 

ollut suurempi ja vaihtelee An 7oAn 30 . Sarvivälke on kivilajin 

jähmettyessä todennäköisesti syntynyt monokliinisesta pyrokseenista 

(augiitista tai diallaagista) siten, että tämä on reagoinut plagioklaasin 

kanssa, jolloin on muodostunut uraliittista sarvivälkettä ja kvartsia, 

sekä sivutuloksina kiillettä, epidoottia ja kloriittia . Sarvivälkerykelmät 

ovat tavallisesti reunoiltaan hajonneet sädekivimäisiksi 

neulasiksi, jotka ovat kasvaneet yhteen plagioklaasirakeiden ja 

muitten ainesten kanssa . Nämä metagabrot ovat milloin massamaisia, 

milloin liuskeisia, ja varsinkin viimemainittuja on kartoituksessa 

kutsuttu m e t a b a s i i t e i k s i, amfiboliiteiksi tai vihreäliuskeiksi 

eroitukseksi helposti tunnettavista serpentiinikivilajeista .

MASSAMAISTA METAGABROA . 

Mieslahden eteläpuolella Paltamossa on massamaista 

metagabroa Antinmäen lounaisrinteessä, Tiitonmäen ja Lehmimäen 

välillä, ja Lehmimäen kaakkoispuolella (kuva 36) . 

Antinmäen gabro on karkearakeista d i a 11 a a g i g a b r o a, 

ja se sisältää lukuisia pyöristyneitä, lyhytsälöisiä, uraliittiutuneita 

pyrokseenikiteitä . Nämä ovat väriltään vihreähkön tummanharmaita, 

ja niiden välinen aines on hyvin hienorakeista valkoista plagioklaasimassaa 

. Mikroskoopilla tarkastettaessa pyrokseeni on väritöntä tai 

hyvin heikosti vihertävää-vihreänharmaata . Siinä näkyy 100suuntainen 

kaksoisviirukkeisuus, ja sen reunaosissa on muuttumistuloksina 

pieniä zoisiittirykelmiä, lukuisia vaaleanvihreitä sädekivineulasia 

ja paikoin kalsiittia . Samoja aineksia on ympäröivässä 

plagioklaasimassassakin . Sitäpaitsi näkyy siellä täällä sekä pyrokseeni- 

että plagioklaasikentissä 2-4 mm pituisia muodottomia hematiittirykelmiä 

ja ilmeniittirakeita, joita leukokseenirenkaat usein 

yhdistävät toisiinsa . 

Myhkyrinkalliossa Tiitonmäen ja Lehmimäen serpentiinikukkuloitten 

välillä on keskirakeista gabroa, jossa näkyy jälkiä ofiittirakenteesta 

. Kalliosaaressa tämän WNW-puolella lävistää kivilajia 

n . 15 sm leveä, tiivis b a s a 1 t t i m a i n e n juoni . Särkijärven 

eteläpuolella n . 1 km Lehmimäestä kaakkoon, on gabroalueella pienessä 

kalliossa p o r f y r i i t t i ä, joka sisältää lukuisia, 1 sm 

pituisia ja 0 .5 sm levyisiä, harmaanvalkoisia plagioklaasihajarakeita 

(An 40 ) . Nämä ovat muuttuneita ja hijeessä läpinäkymättömiä . 

Kivilajin pohjamassa on hyvin hienorakeista, sarvivälkerikasta ; 

sen ainekset ovat sädekivimäinen sarvivälke, kvartsi, plagioklaasi 

ja titaniitti ; muuttumistuloksina on kloriittia ja serisiittiä 

. Porfyriittiä lävistävät paikoin tiiviit b a s a 1 t t i m a i s e t 

suonet . 

M i e s 1 a h d e n i t ä p ä ä s s ä on Ketroniemellä, Honkaniemellä 

y . m . paikoilla pienillä aloilla keski- tai karkearakeista 

u r a l i i t t i g a b r o a (vertaa s . 211) . Tämän ainekset ovat : 

jokseenkin vaaleanvihreä sarvivälke 2-5 mm suuruisina sälöinä, 

jotka ovat päistään hajonneet neulasiksi, ja hienorakeinen, pääasiallisesti 

plagioklaasia, kvartsia ja sarvivälkeneulasia sisältävä 

pohjamassa . Lisäaineksina on sarvivälkerykelmien sisään kasvaneita 

rautamalmi- ja titaniittirakeita, ja rakojen täytteenä hiukan kloriittia . 

Heinimäellä, n . 2-3 km Mieslahden SE-puolella, on samanlaatuista, 

hiukan liuskeista gabroa . Kallion keskellä on kloriitinpitoista, pieniä 

karbonaattikyhmyjä sisältävää sädekiviliusketta, ja sen kaakkoispuolella 

dolomiittikerros . 

102-31 

2 1 7 

28

2 18 

Uraliittigabroa tapaa vielä juonina graniittigneissialueellakin, 

esim . n . 3 km Hahtolasta itään Melalahden kylässä Paltamossa . 

Uraliittisten sarvivälkesälöjen välit täyttää täällä plagioklaasi (An30) 

jokseenkin suurina muuttuneina rakeina, joissa albiitti- ja karlsbaderkaksoismuodostus 

on vielä sangen selvä . 

J u n t t i 1 a n n i e m e 1 1 ä Varislahden eteläpuolella Paltamossa 

on verrattain laajalla alalla aivan massamaista, keski- tai 

karkearakeista gabroa . Kivilaji on jokseenkin tummanharmaata, 

hiukan vihertävää, ja siinä näkyy mustanharmaita sarvivälketäpliä . 

Rapautuneella kallionpinnalla se on harmaata . Siellä täällä on 

kivilajissa hienorakeisempia kohtia ja jyrkästi rajoittuneita sarvivälkekivi-sulkeumia 

. 

Tyypillinen Junttilanniemen gabro sisältää leveitä ja pitkiä 

taulunmuotoisia plagioklaasikiteitä (labradooria An saAn 70 ), uraliittista 

ja sädekivimäistä sarvivälkettä, epidoottia, kloriittia ja hiukan 

kvartsia, biotiittia ja malmirakeita . Plagioklaasi ja sarvivälke ovat 

sangen muuttuneita . Edellisessä on runsaasti sädekivineulasia, 

epidoottia ja kvartsirakeita ; jälkimäinen muodostaa epätasaisesti 

muuttuneita ja kloriittiutuneita läikkiä, jotka ovat reunoiltaan 

hajonneet sädekivimäisiksi neulasiksi . Niiden sisällä ja välillä on 

pieniä kvartsirakeita, biotiittisuomuja ja malmirakeita . 

Samallaista, mutta vielä enemmän muuttunutta gabroa on 

N u o t t a s a a r e n länsirannalla, Junttilanniemeltä itään . Se 

vaihtuu paikoin z o i s i i t t i-s ä d e k i v e k s i, jonka ainekset ovat 

zoisiitti, vihreä sädekivi, kloriitti, titaniitti ja ilmeniitti . Zoisiitti 

muodostaa lyhytsälöisiä rykelmiä hienorakeiseen sädekivi- ja kloriittimassaan 

. 

Ouluj ärven eteläpuolella, n . 7-8 km Vuottolahdelta lounaaseen 

ja H u m p i n m ä e 1 t ä 1 ä n t e e n, on Vuolijoen graniittialueella 

WE-suuntaisessa vyöhykkeessä Junttilanniemen tyyppistä gabroa . 

Se on karkearakeista ja sisältää jokseenkin ehyitä, idiomorfisia plagioklaasitauluja 

(n. An 55 ), jotka ovat makroskooppisesti vihertävän tai 

punertavan harmaita . Sarvivälkesälörykelmät ovat tummanvihreitä, 

kloriittiutuneita, ja niiden sisällä nähtiin tehdyssä hijeessä paikoin 

jäännöksiä monokliinisesta, värittömästä pyrokseenista (diopsiidia) . 

Lisäaineksina on paikoin pieniä rikkikiisu- ja kuparikiisurakeita . 

P i e n e s s ä 0 t a m ä e s s ä, gabromassiivin länsipäässä kivilaji 

on paikoin breksioitunutta, ja sitä lävistävät hienorakeiset vaaleat 

1 a b r a d o r i i t t i s u o n e t, jotka plagioklaasin ohella sisältävät 

hiukan epidoottia, vaaleanvihreätä sädekiveä ja hyvin vähän kiillettä 

(muskoviittia) . Ketunpesänkalliossa, massiivin NE-nurkassa, 

on keski- tai karkearakeista s a r v i v ä 1 k e k i v e ä . Gabron ja ym-

2 1 9 

päröivän juovaisen mikrokliinigraniitin kontaktisuhteita ei tunneta, 

mutta kaikissa tapauksissa ei tämä näy missään lävistävän gabroa . 

Vahvasti puristunutta, massamaista sarvivälkegabroa on tavattu 

L e h t o v a a r a n kvartsiittivyöhykkeen pohjoislaidalla Paltamossa 

Akkovaaran huipulla ja NW-rinteessä, ja Lehmimäen talon 

NW-puolella . Kivilaji muistuttaa Humpinmäen W-puolella olevan 

alueen metamorfosoituneita gabrolajeja . 

E t e l ä-P u o 1 a n g a 11 a on hienotai pienirakeista, massamaista 

metagabroa Hietavaaralla ja maantien varrella pari km Nalkin 

eteläpuolella, missä se on sarvivälkekivimäistä . Humalajärven koillispäässä, 

Päällysmäen pohjoisrinteessä, on ofiittirakenteista a 1b 

i i t t i d i a b a a s i a, joka sisältää albiittia (An sAn 10 ), sarvivälkettä, 

biotiittia, kvartsia, ilmeniittiä ja leukokseenia . Albiitti 

muodostaa pitkiä liistakkeita, jotka ovat alkuaan olleet An-rikkaampia 

ja sisältävät muuttumistuloksina kalsiittia, zoisiittia, kvartsia, biotiittia 

ja kloriittia . Plagioklaasikiteiden välit täyttää vaaleanvihreä 

sädekivimäinen sarvivälke ja muut tummat ainekset yhteenkasvaneina 

repaleisina rykelminä, sekä hienorakeinen kvartsi ja kalsiitti . 

LIUSKEISIA METABASIITTEJA . 

Nämä eroavat edellisistä, joitten kanssa ne muuten vaihtelevat, 

siinä että ne ovat selvästi puristusliuskeisia ja yleensä hienorakeisempia 

. Aineksista ovat sarvivälkesälörykelmät ja kiillesuomut 

venyneet kivilajin liuskeisuuden suuntaan ja muodostavat usein 

linssejä tai lyhyitä juovia, joitten välillä on hienorakeista plagioklaasija 

kvartsimassaa . Ne ovat siis jatkuvan vuorijonopoimutuksen 

aikana liuskeutuneita metagabroja . Hyvin hienorakeisia, kloriitinpitoisia 

lajeja on myös kutsuttu vihreäliuskeiksi . Näitä on esim . 

serpentiinien ja massamaisten gabrojen välillä Mieslahden etelä- ja 

kaakkoispuolella Paltamossa (s . 210) . 

Kerrosten suuntaiset, linssimäiset metabasiittijuonet ja -pahkut 

ovat jokseenkin yleisiä kaikilla kalevalaisilla liuskealueilla, Utaj ärven 

aluetta lukuunottamatta . Ne esiytyvät tavallisesti ryhmittäin vyöhykkeissä, 

missä todennäköisesti on tapahtunut siirrosliikuntoja . 

Vieremän alueella niitä on esim . vyöhykkeen keskiosissa Mataramäen 

j a Pirttimäen tienoilla, missä kiilleliuske näkyy muodostavan 

W päin kallistuvan, punaisten pegmatiittijuonien lävistämän antikliinisen 

poimusarjan . Saman vyöhykkeen itärajalla on Salahmijärven 

tienoilla graniittigneississä poikittaisia metabasiittijuonia, joista 

pohjoisin tunkeutuu kerrosjuonena liuskevyöhykkeeseen . Tämän 

seikan ja samanlaatuisen metamorfoosin perusteella nekin ovat viedyt 

kalevalaisiin metabasiitteihin .

220 

Kaikkialla missä postkalevalainen graniitti ja pegmatiitti lävistää 

liuskeita, lävistää se intrusiivisesti niissä esiytyviä, samaan suuntaan 

liuskeutuneita metabasiittejakin . Nämä ovat graniitin vaikutuksesta 

usein muuttuneet kiillerikkaammiksi ja gneissimäisiksi . Tällaista 

»amfiboliittia» tapaa esim . Ruostepurolla rautatien varrella ja Kirjavalan 

pohjoispuolella Paltamon Lehtovaaran kylässä, ja Virpilän 

E-puolella, Kivesjärveltä kaakkoon olevan metabasiittipahkun SEpäässä, 

missä punainen graniitti muodostaa sen kanssa suonigneissimäisen 

seoskivilajin . 

Tavallisista metabasiiteista laadultaan poikkeavaa karkearakeista 

liuskeista sarvivälkegabroa on tavattu Kapustasuonkalliossa, n . 1 

km Kapustalammesta pohjoiseen Somerjärven NW-puolella Etelä- 

Puolangalla, missä kivilaji esiytyy jo aikoja sitten pois louhitun molybdeniittijuonen 

eteläpuolella . Aineksina on An-rikasta plagioklaasia 

(n. An 7o ) suurina saussuriittiutuneina taulunmuotoisina kiteinä 

ja tavallista sarvivälkettä (kellertävää-sinivihreää) hajallisina 

sälöinä, jotka ovat usein kasvaneet plagioklaasin sisään . Lisäaineksina 

tapaa apatiittia suurina, lähes 6 mm pituisina rakeina, hiukan 

hematiittia, molybdeniittiä ja kiisurakeita . 

Metabasiittien ja kvartsiittien kontakt 

e j a . Paikoilla, missä voi nähdä kvartsiittien ja niitä lävistävien 

metabasiittien kontakteja, on yleensä havaittu, että metabasiitti 

muuttuu rajalla liuskeiseksi ja että siitä tunkeutuu juonia 

kvartsiittien . Nämä saattavat rinteillä keskenään, jolloin kvartsiittikappaleita 

jää niiden väliin . Alla esitetään muutamia tällaisia 

tapauksia . 

Noin 2 km Korholanmäeltä kaakkoon, lähellä Nuasjärven lounaisrantaa 

olevassa kalliorykelmässä Sotkamossa, metabasiitti lävistää 

leveinä juonina kvartsiittia . Rajoilla tätä vastaan metabasiitti 

muuttuu sädekiviliuskemaiseksi, siinä näkyy kalkkisälpäerittymiä 

ja kvartsisuonia, ja se ympäröi kvartsiitista irtaantuneita 

murtokappaleita . 

Kontiomäellä Paltamossa, n . 5 km Mieslahdelta SE päin, lävistää 

liuskeinen gabromainen metabasiitti 2 20 m leveinä kerrosjuonina 

kvartsiittia . Kontakteja (kosketuskohtia) on täällä näkyvissä monessa 

kohden ja metabasiitti ympäröi näillä paikoilla kvartsiittimurtokappaleita 

. 

Hautalan torpan NW-puolella, Jokimäen länsiosassa Mieslahden 

kylässä, lävistää tummanharmaa, pienitai keskirakeinen uraliittigabro 

kerrosjuonina kvartsiittia . Näistä tunkeutuu kiilamaisesti 

kvartsiittiin kapeampia liuskeisia suonia, jotka kulkevat vinoon

kivilajin kerrosten poikki (kuva 56) . Lävistävissä suonissa muodostavat 

pienirakeinen plagioklaasi (An 35An 40 ) ja liuskeisuuden suuntaiset 

biotiittisuomut pääasiallisesti kivilajin po jamassan, jossa 

vi reä sarvivälke esiytyy porfyyrisinä läikkinä . Kivilajin muut ainekset 

ovat kvartsi, rautarikas epidootti ja magnetiitti . 

Kivesvaaran länsirinteellä, n . 1 .5 km Haapalasta luoteeseen maantien 

varrella, lävistää seudun kvartsiittiliusketta n . 100 m leveä 

amfiboliittijuoni, joka on varsinkin kontakteilla liuskeutunut samaan 

suuntaan kuin kvartsiitti (suunta N 45° E, kaade 70 ° NW) . 

Kuva 56 . Metabasiittisuonia kvartsiitissa Hautalan torpan NW-puolella Jokimäellä, 

Miesla ti, Paltamo . 

Kangasjärven itäpuolella Kivesjärven kylässä esiytyvä, jokseenkin 

massamainen amfiboliitti vai tuu kvartsiitin rajalla va vasti liuskeiseksi 

sarvivälke-kloriittiliuskeeksi ; kvartsiitti on rajalla armaata, 

breksiamaista, ja sisältää vi reitä kloriittiutuneita ko tia. Turulan 

luona, Jokijärveltä koilliseen Melala den kylässä, on uraliittirikasta 

metabasiittia, joka vai tuu talon NE-puolella kvartsiitin rajalla 

lukuisia kvartsiittikappaleita sisältäväksi e r u p t i i v i b r e ks 

i a k s i . Tämän po jamassa on kloriittiliuskemaista . Samallaista 

eruptiivibreksiaa on Mierona olla, n . 2 km Nalkista ESE päin Etelä- 

Puolangalla, missä kvartsiittikappaleita liittää toisiinsa kloriittiutunut 

metabasiitti .

2 2 2 

KLORIITTIUTUNEITA JA TALKKIUTUNEITA METABASIITTEJA . 

Kloriittiutuneita ja talkkiutuneita liuskeisia metabasiitteja tapaa 

siellä täällä linssimäisinä osina sekä kalevalaisessa päävyöhykkeessä 

Oulujärven itäpuolella että graniittigneissialueella Iisalmen koillispuolella 

. Nämä ovat hyvin emäksisiä, maasälvättömiä kivilajeja, 

joissa vuorijonopaine hydrotermaalisella vaiheella on aiheuttanut 

kloriitti- ja talkkimuodostusta . Tällaisia kivilajeja on seuraavilla 

paikoilla : 

Noin 1 km Väyrylästä kaakkoon Väyryvaaralla Sotkamon 

Jormaskylässä on seudun kvartsiitissa NNW-SSE suuntainen, pääasiallisesti 

liuskeista amfiboliittia oleva juoni, jossa on 10-12 m 

leveänä kerroksena talkkirikasta metabasiittia . Tämän aineksina 

ovat tremoliitti, vihertävä kloriitti, karbonaatti, talkki ja magneettikiisurakeet 

. Ainekset ovat jokseenkin tasaisesti jakautuneet hienorakeiseen' 

kivilajimassaan . Rytylinmäen länsirinteessä, edellisestä 

paikasta n . 2 km NW päin Koirajärven eteläpuolella, on kvartsiitissa 

n. N 10 °-15 ° W-suuntaisena juonena samallaista talkkiutunutta 

metabasiittia . 

Etelä-Puolangalla on Leskisensuolla Lehtojoen pohjoispuolella, 

Rakennusjärvestä luoteeseen, pienissä kallioissa graniittikallioiden 

välissä kloriittiutunutta ja talkkiutunutta metabasiittia (G . Aminoff) . 

Iisalmen graniittigneissialueella on talkki- 

1 i u s k e t t a tavattu pienissä kallioissa pari km Vieremäjärven NEpuolella, 

n . 1 .5 km Honkajärveltä kaakkoon, ja Pyöreäjärven länsipuolella, 

hiukan Kuarakkalan maantieltä länteen (J . N . Soikero) . 

Edellisessä paikassa on vuolukivilouhos, ja siinä kivilaji on sangen 

puhdasta talkkiliusketta ; toisin paikoin se on kuitenkin massamaisempaa, 

karbonaatinpitoista ja sisältää sädekivirikkaita kohtia . Kissaviidalla, 

n . 2 km Kekkijärveltä SW päin Kilpisaaren kylässä Sonkajärvellä, 

on n . 5 m leveässä ja pitkässä kalliossa talkkiutunutta amfiboliittia, 

joka sisältää sädekiveä, talkkia, kloriittia ja hiukan kiillettä 

. Kivilajin väri on vihreänharmaa ; sen .itäpuolella on toisessa 

kalliossa kovempaa amfiboliittia (A . Lampen) . Pohjoismäen SErinteessä, 

n . 3 km Sälöväjärveltä lounaaseen, on pienessä kalliossa 

samanlaatuista »vuolukiveä» kuin Kissaviidalla . 

KERSANTIITTIA . 

Rupukankalliossa ja Kotivaarassa Heiskalan 

koillispuolella Mieslahden kylässä Paltamossa on omituista harmaata, 

pienitai keskirakeista, liuskeista kivilajia, joka muodostaa 100- 

200 m leveän, NNW-SSE-suuntaisen juonen seudun kvartsiittiin .

2 23 

Kivilajin pääainekset ovat oligoklaasialbiitti An10An 15 , biotiitti, 

kvartsi ja kalkkisälpä ; sitäpaitsi tapaa paikoin hiukan sinivihreää 

sarvivälkettä ja jonkun yksinäisen mikrokliinirakeen, jota oligoklaasialbiitti 

ympäröi (Rupukankallio) . Lisäaineksina on apatiittia, rautamalmia, 

titaniittia, hematiittia ja kiisurakeita (rikki- ja kuparikiisua) . 

Aineksista plagioklaasi muodostaa suurehkoja, vahvasti muuttuneita 

hammaslaitaisia rakeita, jotka sisältävät pieniä kiillesuomuja, kvartsija 

kalsiittirakeita, ja jotka ovat reunoiltaan kasvaneet yhteen ympäröivän 

hienorakeisemman ainejoukon kanssa . Biotiittisuomut ovat 

venyneet kivilajissa selvästi näkyvän liuskeisuuden suuntaan . Kalsiitti 

muodostaa pienempiä ja suurempia polygoonisia rakeita, jotka 

ovat usein kasautuneet liuskeisuuden suuntaisiksi linsseiksi . Kun vielä 

biotiittikin on paikoin järjestynyt lyhyiksi juoviksi, joita vaaleammat 

ainekset ympäröivät, muistuttaa kivilaji makroskooppisesti sangen 

paljon liuskeista kvartsidioriittia . Sillä onkin kvartsidioriittinen kokoumus, 

ja sitä on todennäköisesti pidettävä tällaisesta magmadifferentatiosta 

lähteneenä metamorfisena juonikivilajina, jossa plagioklaasi 

ja biotiitti ovat alkuaan esiytyneet porfyyrisesti . Näiden seikkojen 

perusteella tekijä on kutsunut kivilajia kersantiitiksi . 

Kotivaaran kersantiitin mineraalikokoumuksesta on Rosiwalin 

menetelmää käyttämällä tehty kaksi määräystä eri näytteistä, toinen 

puhtaasta biotiittikersantiitista, toinen sarvivälkkeenpitoisesta, jolloin 

lisäaineksetkin ovat otetut huomioon . Tulokset ovat seuraavat : 

Näyte 1 : oligoklaasia ( .An,,,) 35 .8, biotiittia 30 .2, kvartsia 23 . 1, kalsiittia 

10 .9 % . 

Näyte 2 : oligoklaasialbiittia (An,,) 38 .o, kvartsia 19 . 1, biotiittia 18 .o, 

kalsiittia 12 . 1, sarvivälkettä 6 . s, apatiittia 2 . 2, hematiittia 2 . 2, rikkikiisua 

1 . 6 % . 

Otaksumalla biotiitin kokoumuksen olevan samanlaatuisen kuin 

kvartsidioriiteissa 1 , saadaan ensimmäisestä : 

Si0 2 T10 2 A1 203 Fe20 3 FeO MnO MgO CaO Na 20 K 20 H 20 C0 2 S :a 

57.o5 0 .79 12 .52 1 .42 4 .13 0 .22 3 .84 7 .53 3 .70 2 .33 1 .32 4.so l 99 .65 

MOI . luvut : 0 . 946 0 .010 0 .123 0.009 0 .058 0 .003 0 .095 0 . 134 0 .060 0 .025 0.073 0 . 109 

Nigglin luvut : si 185, ti 2, co 2 21 1 a124, fm 34, c 26, alk 16 1 k 0.30, mg 0 . 5 s, c/fm 0 .15 ~ 2 

qz = si-(100 + 4 alk) = + 21 

Kuuluakseen kvartsidioriittiseen magmaryhmään on kivilajin 

CaO-määrä hyvin suuri, mikä johtaa otaksumaan, että se ei ole alkuperäistä, 

vaan on mahdollisesti syntynyt jonkun karbonaattikivilajin 

assimiloitumisesta . 

1 H . ROSENBUSCH, Elemente der Gesteinslehre, s . 160 . 4 . Stuttgart 1910 .

224 

Samallaista kersantiittia kuin edellä mainituissa paikoissa on 

Hautalan koillispuolella ja Kukkulan torpan luoteispuolella Jokimäellä 

Mieslahdella, missä se muodostaa tavallisen metabasiitin 

ohella leveitä juonia seudun kvartsiittiin . Kivilaji on yleensä jokseenkin 

karkearakeista, liuskeista ja sisältää maasälpärikkaita juovia . 

Kukkulan NW-puolella olevassa kalliossa se on monessa kohden 

kosketuksessa kvartsiitin kanssa . Se sisältää täällä suuria kerrosmaisia 

kvartsiittimurtokappaleita ja muuttuu näiden rajoilla hienorakeiseksi 

ja kiillerikkaaksi . Kontakteilla on paikoin kvartsija 

kalkkisälpäerittymiä, ja maasälvänpitoisia pegmatiittimaisia suonia . 

Kallion jyrkässä itärinteessä kersantiitti vaihtuu tavalliseksi metabasiitiksi, 

joka on kvartsiitin päällä ja muodostaa tämän kanssa 

rajalla eruptiivibreksian . Metabasiitin ja karkearakeisemman juovaisen 

kersantiitin välillä ei voi määrätä mitään tarkkoja rajoja, 

vaan metabasiitti vaihtuu vähitellen kersantiitiksi siten, että siihen 

ilmestyy maasälpärikkaita juovia (»slirer») ja rakenne muuttuu karkearakeisemmaksi 

. Samallaista vaihettumista näkee myös Jokimäen 

SW- ja NNE-rinteissä . 

Kiehimän kylässä Paltamossa on kersantiittia tavattu K o ikerojärven 

etelä- ja pohjoispuolella dolomiittialueen 

itä- ja koillisreunalla kvartsiittivyöhykkeen rajalla . Järven 

eteläpuolella sitä on notkossa Myhkyrin kukkulan pohjoispuolella, 

missä se muodostaa pahkumaisen juonen kiilleliuskeeseen, jota on 

pienissä kallioissa kummallakin puolen . Se on täällä keski- tai jokseenkin 

karkearakeista, selvään juovaista, ja sisältää enemmän plagioklaasia 

(An lo ), kalkkisälpää ja malmirakeita kuin Mieslahden Kotivaaran 

kersantiitti . Kvartsimäärä on taas pienempi, biotiittimäärä 

yhtäsuuri . Malmirakeet ovat ilmeniittiä, titaniittia ja pyriittiä . 

Plagioklaasi muodostaa linssimäisiä, taipuneita tai kiemurtelevia 

juovia kivilajiin . Kalkkisälpä täyttää paikoin plagioklaasirakeissa 

olevia rakoja . Kiilleliuskeen rajalla lounaassa kivilaji muuttuu hienorakeisemmaksi 

ja vaihtuu tavalliseksi metabasiitiksi . Samallaista 

kersantiittia on Koikerojärven pohjoispuolella Koikeron talon luona 

ja Lauttalammen kaakkoispuolella . Se vaihtelee hienorakeisen massamaisen 

metabasiitin kanssa, joka näkyy esiytyvän etupäässä kvartsiitin 

rajoilla . 

Tätä kivilajia on vielä Rajamäellä Paltamon Uuran kylässä, 

missä se muodostaa N 15°-20° E-suuntaisen, 50-60 m leveän kerrosjuonen 

kvartsiittiin . Se on täällä hienorakeista ja liuskeista, mutta 

muuten samantyyppistä, ja sisältää runsaasti apatiitti- ja hematiittirakeita 

. Paikoin siinä on sulkeumina sulaneita lasimaisia kvartsiittimurtokappaleita 

ja kalkkisälpänystyröitä .

KVARTSIKERATOFYYRIÄ . 

Heiluanmäen pohjoisrinteessä, Ruokosenjärven eteläpuolella Paltamon 

Uuran kylässä, on sinertävän harmaata kiilteenpitoista kvartsiittia 

olevan kallion eteläpuolella pienessä kummussa keskirakeista 

kvartsikeratofyyriä, joka todennäköisesti muodostaa N 20 ° E-suuntaisen 

kerrosjuonen kvartsiittiin . Kivilajin ainekset ovat oligoklaasialbiitti 

(An 10 ), kvartsi, ruskea biotiitti ja vihreä kloriitti ; lisäaineksina 

on magnetiittia, kiisuja hematiittirakeita sekä apatiittineulasia . 

Albiitti muodostaa taajaan ryhmittyneitä, säännöttömästi pyöristyneitä 

taulunmuotoisia kiteitä, joissa näkyy hieno albiittikaksoisviirukkeisuus 

. Ne ovat reunoiltaan kasvaneet yhteen pienirakeisen 

kvartsin kanssa, joka muodostaa suurisuomuisen biotiitin ohella 

kivilajin pohjamassan . Kloriitti on verrattain vahvasti pleokroiittista 

ja on usein kasvanut yhteen biotiittisuomujen kanssa . Malmirakeet 

esiytyvät näitten sisällä, ja hematiitti ympäröi usein kiisurakeita . 

Körölän itäpuolella, Isosta Salmijärvestä etelään Etelä-Puolangalla, 

on graniittigneissin rajalla omituista tummaa, tiivistä, 

liuskeutunutta kivilajia, joka sisältää pieniä punaisia maasälpäsilmäkkeitä 

(albiittia) ja on todennäköisesti samallaista kivilajia 

kuin Väyrysen selostama kvartsikeratofyyri Pienen Salmijärven NEpuolella 

.' Se on juovaista, leptiittimäistä, ja paikoin sangen breksioitunutta 

ja kvartsisuonien lävistämää . Hienoja liuskeisuuden suuntaisia 

kiisusuonia nähtiin paikotellen . Samallaista kivilajia on Pienen 

Salmijärven itäpuolella kvartsiittiliuskeen ja ruhjoutuneen, porfyyrisen 

graniittigneissin rajalla (G . Aminoff) . 

POSTKALEVALAISTA GRANIITTIA . 

Postkalevalainen graniitti ynnä siihen liittyvät porfyyriset, 

pegmatiitti- ja apliittimaiset muunnokset muodostavat laajoja massiiveja 

Oulujärven etelä-, pohjois- ja luoteispuolella . Ne jakautuvat 

kahteen alueeseen, jotka migmatiittinen graniittigneissi eroittaa toisistaan 

. Toinen, jonka pääosa on Kajaanin lounaisja eteläpuolella, 

kulkee järven poikki Kajaanin länsipuolelta ja ulottuu pohjoiseen 

päin Puolangan pitäjään ; toinen on järven luoteispuolella, missä se 

muodostaa monen pitäjän halki ulottuvan laajan alueen . Näissä 

alueissa tapaa seuraavia tyyppejä : b i o t i i t t i g r a n o d i o r i i ttia, 

biotiittigraniittia, mikrokliinigraniittia, 

p o r f y y r i m ä i s t ä graniitti a, vaaleanpunaista tai vaalean- 

1 H . VÄYRYNEN, Geol . u . petrogr . Unters . un Kainuugebiete . Bull . 

C omm . geol . Finlande N :o 78, s. 58-59 . Helsinki 1928 . 

102-31 29 

2 2 5

226 

harmaata graniitti apliittia ja pegmatiittia, joista 

molemmat viimemainitut ovat vallitsevina itäisessä alueessa . Kivilajit 

ovat yleensä kvartsirikkaita, usein siihen määrin, että kvartsia 

on enemmän kuin maasälpää . Ne ovat tavallisesti kaksikiilteisiä ; 

biotiitia on yleensä enemmän kuin muskoviittia, lukuunottamatta 

eräitä muskoviittipegmatiitteja, joissa muskoviitti saattaa olla 

yksinomaan vallitsevana . Maasälpä on mikrokliinia, mikrokliinipertiittiä 

ja albiittia tai oligoklaasialbiittia (An, An15) . 

ITÄINEN GRANIITTIALUE . 

Biotiittigranodioriittia ja biotiittigraniitt 

i a tapaa erinäisinä pieninä massiiveina tämän alueen reunaosissa . 

Mustanlahden itärannalla Iijärven eteläpuolella Paltamossa on massamaista 

tai hiukan liuskeista keskirakeista biotiittigranodioriittia, 

joka lävistää täällä esiytyviä fylliitti- ja kvartsiittiliuskesulkeumia . 

Se muodostaa niihin usein kapeita suonia, joitten rajoilla liuske on 

hyvin vähän muuttunut (kiilleliuskemaista) . Maasälpärikasta karkearakeista 

biotiittigraniittia on Akkovaarassa Vuoreslahden itäpuolella, 

Kajaanista länteen . Biotiitti muodostaa ristiin rastiin järjestyneitä 

suomuja kivilajiin, jossa on näissä seuduin runsaasti gneissimäisiä 

liuskesulkeumia, graniittiapliitti- ja pegmatiittisuonia . Väriltään 

vaaleanpunaista tai kellertävää pienirakeista biotiittigraniittia on 

Vimpelin talon SE-puolella ja Humpinmäessä Vuottolahden lounaispuolella 

. Kivilaji sisältää suurehkoja, heikosti unduloivia kvartsirakeita, 

oligoklaasialbiittia (An, o ), mikrokliinia ja hiukan biotiittia 

sekä hyvin vähän apatiittiä ja epidoottia . Maasälpärakeet ovat 0 .2 

1 .5 mm suuruisia, ja kvartsi on usein pieninä pyöreinä rakeina kasvanut 

niiden sisään . 

Laajassa P a 1 o i s v u o r i nimisessä kalliossa, n . 3 km Iisalmen 

kaupungin itäpuolella, kivilaji on tyypillistä harmaata, pieni-keskirakeista, 

tasarakeista biotiittigraniittia . Kivilajissa on kallionpinnan 

suuntaisia halkeilurakoja, joita myöten sitä voi hyvin irroittaa, ja 

se lohkeaa muuten helposti säännöllisiksi lohkareiksi . Paikalla on 

useita kivilouhoksia (kuva 57) . Kivilajin ainekset ovat hienorakeinen 

kvartsi, vaaleanharmaa mikrokliini ja oligoklaasialbiitti, jonka sisään 

on kasvanut pieniä kvartsirakeita, ja biotiitti . Ainekset ovat 

jokseenkin tasaisesti jakautuneet kivilajimassaan ; siinä näkee kuitenkin 

siellä täällä pieniä tummia täpliä ja sulaneita gneissikappaleita, 

jotka jossakin määrin huonontavat kiven arvoa hyvänä rakennuskivenä 

. Rakenteeltaan kivilaji on massamaista . 

Rakenteeltaan ja muiltakin ominaisuuksiltaan samallaista biotiittigraniittia 

kuin Paloisvuoressa on vielä seuraavilla paikoilla :

Pajusenmäessä, n . 4 km Kauppilanmäeltä koilliseen ; Mustinkankaan 

eteläosassa, Kauppilanmäeltä luoteeseen ; n. 2 km Kauppilanmäeltä 

etelään rautatien varrella . Pajusenmäen pienirakeinen graniitti vai - 

tuu mäen ESE-osassa ienorakeiseksi tumman armaaksi granodioriitiksi, 

jossa on suonina kellertävän armaata biotiittigraniittia ja 

punaista pegmatiittia . Mustinkankaan graniittia lävistää punainen 

graniittiapliitti, joka on vallitsevana mäen po joisosassa . 

M i k r o k 1 i i n i g r a n i i t t i a . lijärven eteläpuolella Paltamossa 

on Valkiaisenvaaran ja Möykkysenvaaran välillä jokseenkin 

Kuva 57 . Graniittilou os Paloisvuoressa lisalmella. Tekijän valok . v. 1902 . 

karkearakeista punaista graniittia, joka on laadultaan yksitoikkoista 

ja iukan rinnakkaisrakenteista . Ainekset ovat punainen mikrokliini, 

kvartsi, oligoklaasialbiitti, biotiitti ja vä ässä määrin muskoviitti 

. Kiilleliuskeen rajalla kaakossa kivilaji on paikoin karkearakeista, 

pegmatiittimaista . 

Kajaanin graniittialueella on tämänlaatuisia keski- tai karkearakeisia 

graniitteja avaittu Pienen Vuottojärven, Vuottola den ja 

Vuoresla den välillä monessa ko den, esim . Vatimäellä, Kauniskankaalla, 

Piimäkaaronkallioissa, Salinkallioissa, Myllykalliossa, Honkamäellä 

ja Teerivaaralla . Kivilaji vai telee punaisen apliittija pegmatiittimaisen 

graniitin kanssa .

228 

Vaaleanpunertavaa keskirakeista m u s k o v i i t t i g r a n i i tt 

i a on tavattu Sokajärven eteläpäässä, n . 5-6 km Kajaanista länteen 

. Kivilaji on massamaista, raesuuruus on 2 5 mm . Maasälpärakeet 

ovat pehmeästi pyöristyneitä ja liitoksissaan kasvaneet toistensa 

sisään niin, että plagioklaasirakeita on mikrokliiniläikkien sisällä 

. Suuremmat maasälpäyksilöt ja hienorakeisempi maasälpäja 

kvartsiaines voidaan hijeessä helposti eroittaa toisistaan . Vihreänruskeita, 

muskoviittilevyjen kanssa yhteen kasvaneita biotiittisuomuja 

on kivilajissa hyvin vähän . 

Kivilajin mineraalikokoumus määrättiin Rosiwalin menetelmän 

mukaan ja saatiin tulokseksi : 

Albiittia (An,,,) 34 . 5, kvartsia 32 . 1, mikrokliinia 28 . 9, inuskoviittia 4 . 5 °, . 

Kun mitätöntä biotiittimäärää ei oteta lukuun, saadaan kivilajille 

seuraava yksinkertainen kemiallinen kokoumus : 

SiO 2 A1 203 CaO Na 2O K 20 H 2 O S :a 

75 .66 14 .35 0 .73 3 .s1 5 .40 0.20 1 99 .98 

Kivilaji on siis tummista aineksista vapaata alkaligraniittia, 

jolla on alaskiittinen kokoumus . 1 

Graniittiapliitit ja pegmatiitit ovat itäisen graniittialueen 

tavallisimpia kivilajeja . Ne ovat yleensä rinnakkaistai 

vyöhykerakenteisia, johtuen siitä että kiille (biotiitti ja muskoviitti) 

on kasautunut hienoiksi juoviksi tai läikiksi ja pienirakeiset 

graniittimaiset osat vaihtelevat vyöhykkeittäin karkearakeisten 

pegmatiittimaisten kohtien kanssa . Kivilajin väri vaihtelee vaaleanpunaisesta 

punertavan harmaaseen . Gneissimäisiä liuske- ja kvartsiittisulkeumia 

tapaa kivilajissa paikotellen runsaasti, esim . Kajaanin 

lounaisja eteläpuolella, ja Kivesjärven tienoilta pohjoiseen päin 

ulottuvassa kapeammassa vyöhykkeessä Oulujärven pohjoispuolella . 

Harmaanpunaisten graniittimaisten osien kanssa vaihtelevaa 

punaista pegmatiittia on esim . Kajaanin kaupungin tienoilla . Pegmatiitti 

on usein rakenteeltaan kirjograniittista ja muodostaa myöhemmin 

jähmettyneitä juonimaisia kohtia keskirakeiseen graniittiapliittiin 

. Missä kivilaji lävistää juonina siinä esiytyviä gneissimäisiä 

sulkeumia (esim . Ison Vimpelin NE-puolella, 2 km Kajaanista lounaaseen), 

ovat juonet keskeltä karkearakeisia ja kvartsirikkaita, 

mutta reunoilta hienorakeisempia ja maasälpärikkaita . Kiillettä, 

biotiittia ja muskoviittia, on kivilajissa yleensä hyvin vähän . Lisäaineksena 

tapaa paikoin pieniä granaatteja . 

1 H . RosENSUSCH, Elemente der Gesteinslehre, s . 88 . 3, Stuttgart 1910 .

2 29 

Karkeakiteistä, hienorakeisen graniittiapliitin kanssa vaihtelevaa 

muskoviittipegmatiittia on etenkin liuskevyöhykkeen 

rajalla Koutalahden ja Sokajärven välillä, ja tämän järven itäpuolella, 

Kajaanista länteen . Sellaista, paikoin kirjograniittista pegmatiittia 

on esim . n . 1 km Koutalahden itä- ja kaakkoispuolella (Tupurikalliot) 

. Kivilaji sisältää vaaleanharmaata albiittia (An oAnlo), kvartsia, vaaleanpunaista mikrokliinia ja hiukan muskoviittia . Maasälpäkiteet 

ja kvartsi ovat kasvaneet yhteen pegmatiittisesti . Albiitissa 

näkee esim . mikrokliiniläikkiä ja pieniä pyöreitä kvartsipisaroita, 

ja päinvastoin suurissa ristikkorakenteisissa mikrokliinikiteissä sisään 

kasvaneita albiittirakeita . 2-5 mm suuruiset, aaltoilevasti valoa 

sammuttavat kvartsiläikät ovat sen sijaan vapaat sulkeumista (hyvin 

pieniä muskoviittisuomuja lukuunottamatta) . Muskoviitti muodostaa 

siellä täällä, esim . Tupurikalliossa, lähes 2 sm paksuja ja useita 

kymmeniä sm pitkiä levylaattoja . Kvartsin väri vaihtelee tuhkanharmaasta 

punertavan tai tumman harmaaseen . Kivilajissa näkee 

paikoin puristusilmiöitä, albiittilamellit ovat esim . taipuneita ja kvartsirakeiden 

valonsammutus vahvasti aaltoilevaa . 

Purovaarassa, Koutalahdelta n . 4 km kaakkoon, on liuskesulkeumien 

rajoilla punaista hienorakeista graniittiapliittia, joka lohkeaa 

helposti säännöllisiksi kappaleiksi . Sen ainekset ovat mikrokliini, 

oligoklaasialbiitti ja kvartsi ; muita aineksia, kuten muskoviittia, 

sarvivälkettä, epidoottia ja kloriittia on kivilajissa mitättömän vähän 

. Jylhänkalliossa Sokajärven itärannalla pegmatiitti sisältää 

pallonmuotoisia maasälpäyksilöitä, joita pienet kvartsirakeet ja 

muskoviittisuomut ympäröivät vyöhykemäisinä juovina . Kivilajissa 

on täällä vahvasti poimuttuneita, gneissimäisiä liuskesulkeumia . 

Muskoviittipegmatiittia on 4 5 m leveinä poikittaisjuonina 

harmaassa gneissigraniitissa Karankalahden länsi- ja lounaispuolella, 

2 .5 ja 5 km Kajaanista etelään . Juonet ovat vyöhykerakenteisia, 

keskeltä karkeakiteisia, reunoilta hienoja tasarakeisempia . Noin 

0 .5 km Kyntölän talosta NW, Lehtovaaran kylän pohjoispuolella, 

on pienessä kalliossa muskoviittipegmatiittia, jossa muskoviitti on 

järjestynyt viuhkanmuotoisiin rykelmiin . 

Etelämpänä samalla alueella, esim . Sarvivaarassa Kajaanin ja 

Mainuan välillä, Mainuan kylässä, Kivimäen pysäkin pohjois- ja 

itäpuolella, Lehtovaaran liuskevyöhykkeen ympäristössä ja Ruostekallioissa 

Murtomäen aseman pohjoispuolella on punainen pegmatiittigraniitti 

vallitsevana . Se on yleensä massamaista, biotiitin- ja 

muskoviitinpitoista ; juovaisia ja liuskeisia kohtia tapaa kuitenkin 

liuskeiden rajoilla . Lisäaineksena on kivilajissa paikoin ruskeanpunaisia 

granaatteja . Ruostekallioissa kivilajin rakenne on kirjo-

2 30 

graniittinen . Sarvivaarassa ja Kellovaarassa, Mainuanjärven koillis- 

ja itäpuolella, on siinä 5-6 m pitkinä murtokappaleina gneissigraniittia, 

jonka suonia ja juovia se lävistää poikittaisjuonina . 

Kajaanin graniittialueen kaakkoisnurkassa, Murtomäen ja Lahnajärven 

kylissä, ovat niinikään pegmatiittimaiset graniitit vallalla . 

Kirjograniittisia muunnoksia tapaa Murtomäen kylässä, Viinijärven 

itäpuolella »Vuokatti»-nimisessä mäessä, Lahnamäessä Lahnajärven 

itäpuolella ja Naaramäessä . Ne ovat yleensä kaksikiilteisiä, mutta 

kirjograniittisissa muunnoksissa on muskoviitti usein vallalla . Rakenne 

vaihtelee pienirakeisesta karkearakeiseen . Murtokappaleina 

on kivilajissa paikoin harmaata gneissigraniittia, jonka kanssa se 

muodostaa siellä täällä juovaisia seoskivilajeja, esim . Kyntölän pohjoispuolella 

Murtomäellä ja Vuottokankaalla Vuottojärven länsipuolella 

. Kontaktit ovat milloin jyrkkiä, milloin hyvin epäselviä . 

Kivilaji lohkeaa paikoin, esim . 2-3 km Lahnajärven itäpuolella, 

sangen säännöllisiksi lohkareiksi kallioissa olevia vaakasuoria ja 

pystyjä halkeilurakoja myöten . Juonimaisia kvartsierittymiä nähtiin 

paikoin . 

Kivesjärven lounaispuolella, Oulujärven NE-puolella, vallitsee 

karkearakeinen, vaaleanpunainen, muskoviitinpitoinen pegmatiittigraniitti, 

jossa on siellä täällä pitkinä sulkeumina muskoviittirikasta 

liusketta . Pegmatiittigraniitti on monessa kohden, esim . Mustolanlahden 

eteläpuolella järven eteläpäässä ja Virpilän kohdalla järven 

itäpuolella, kosketuksessa seudun kvartsiittiliuskeen kanssa . Se 

tunkeutuu siihen lukuisina kerrosjuonina, joita yhdistävät toisiinsa 

poikittaisjuonet . Juonikivilaji on muskoviitinpitoista pegmatiittia, 

joka vuorottelee vyöhykkeittäin punaisen graniittiapliitin kanssa . 

Kerrosjuonissa pegmatiitti on kvartsiitin rajalla vahvasti juovaista 

ja liuskeista rajapinnan suuntaan . Poikittaisjuonissakin, esim . Virpilän 

luona olevassa kalliossa, näkee samansuuntaista liuskeisuutta 

kuin kvartsiittikerroksissa . Että liuskeisuus on puristusliuskeisuutta, 

käy selville siitä, että albiitin lamellit ovat kivilajissa taipuneita ja 

murtuneita, ja että kvartsirakeissa ja jopa kiillesuomuissakin näkyy 

vahvasti aaltoilevaa valonsammutusta . Paineen vaikutuksesta syntyneitä 

hienoja rakoja täyttää sekundäärinen muskoviitti ja kvartsi . 

Peltokankaan kuljussa Mustolanlahden eteläpuolella ja rannalla 

Virpilän NW-puolella pegmatiittigraniitti muodostaa kvartsiitin 

kanssa seoskivilajeja, joissa kvartsiitti vuorottelee kapeina juovina 

hienorakeisen graniittiapliitin kanssa . Näitä kontaktisuhteita on 

seudun kartoituksessa tutkinut tarkkaan Benj . Frosterus . 

Pohjoisempana Petäjälahden tienoilla ja Etelä-Puolangalla on 

edelleen punertava pegmatiittigraniitti-tyyppi vallalla . Siinä on

231 

paikotellen runsaasti gneissiytyneitä liuske- ja kvartsiittisulkeumia 

ja juovaisia kiillerikkaita kohtia, jotka ovat todennäköisesti syntyneet 

sekä kalevalaisten liuskeiden että vanhempien kivilajien assimiloitumisesta 

. Kiillemineraaleista, joita on kivilajissa yleensä vähän, 

on muskoviittia tavallisesti enemmän kuin biotiittia . Kirjograniittisia 

kohtia tapaa siellä täällä . Huosiuslammella Murtovaaran 

länsipuolella, kartta-alueen pohjoisrajalla, on m u s k o v i i t t ip 

e g m a t i i t t i a, joka sisältää paikoin runsaasti viuhkanmuotoisia 

muskoviittirykelmiä ja pieniä sinivihreitä apatiittikiteitä 

(G . Aminoff) . 

Pienirakeista, väriltään punaista tai ruskeanharmaata, sarvivälkkeenpitoista 

s y e n i i t t i g r a n i i t t i a on tavattu karttaalueen 

pohjoisrajalla n . 2 km Holstinjärven NNE-puolella, 

Porttikalliossa Louhenjoella ja Leskisensuolla Lehtojoen pohjoispuolella 

. 

Graniittiapliitti- ja pegmatiittijuonia tapaa 

kaikkialla vanhemmassa kallioperustassa postkalevalaisten 

graniittimassiivien läheisyydessä . Kuten jo edellä mainittiin, 

on niitä esim . Kajaanin etelä- ja kaakkoispuolella, missä ne 

leikkaavat poikittaisjuonina graniittigneissin primäärisiä apliittija 

pegmatiittisuonia . Niitä on edelleen runsaasti Iisalmen graniittigneissialueella, 

missä ne muodostavat sangen leveitä ja pitkiä, jyrkästi 

rajoittuneita juonia . 

Muuan pisimpiä juonia on Kiltuanjärven kaakkoispäässä ja 

järven koillisrannalla Sonkajärvellä . Kivilaji on siinä kirjograniittista 

muskoviittiköyhää pegmatiittia, jonka maasälpä on vaaleanpunaista 

mikrokliinia . Toinen n . 30 m leveä, SW-NE-suuntainen juoni on 

Haajastenjärven kaakkoispäässä Uuraan kylässä, missä juonikivilaji 

on karkeakiteistä muskoviittipegmatiittia . Muskoviitti muodostaa 

siinä paikoin viuhkanmuotoisia rykelmiä ja vaaleanpunainen maasälpä 

2-15 sm suuruisia kiteitä . Kvartsi on osaksi kasautunut 

suurehkoiksi möhkäleiksi, osaksi se on kasvanut kirjograniittisesti 

yhteen maasälvän kanssa . Noin 4 km Haajastenjärvestä länteen 

on vielä n . 25 m leveä juoni, jonka kivilaji on tasarakeista punaista 

graniittiapliittia ja sisältää harmaita gneissigraniittimurtokappaleita 

. 

Rikkolan kohdalla Paltamon Jormaskylässä on graniittigneissimassiivin 

mutkassa leveänä, N-S-suuntaisena juonimuodostumana 

karkearakeista, harmaanvalkoista muskoviittipegmatiittia . Maasälpäja 

kvartsirakeet ovat ruhjoutuneet, ja kivilaji on liuskeutunut juonen 

kulkusuuntaan . Täältä SE päin on graniittigneississä lukuisina 

juonina vaaleanpunaista pegmatiittia .

2 3 2 

LÄNTINEN GRANIITTIALUE . 

Läntisellä graniittialueella ovat pienitai keskirakeiset biotiitinpitoiset 

mikrokliinigraniitit yleensä vallitsevina . Nämä vaihettuvat 

paikoin, esim . Rantsilan pitäjän itäosassa ja Tyrnävän kaakkoisosassa 

Muhoksen lounaisrajalla, porfyyrimäisiksi graniiteiksi, jotka 

eroavat postbotnialaisista porfyyrigraniiteista siinä, että ne ovat 

pieniporfyyrisiä ja verrattain kiilleköyhiä . Kiillerikkaita granodioriittimaisia 

muunnoksia on tällä alueella sangen vähän . 

Biotiitti-sarvivä1kegranodioriittia on tavattu 

Leppijoen varrella n . 6 km Ahmasjärveltä WSW päin Utajärven 

eteläosassa . Kivilaji on heikosti rinnakkaisrakenteista ; ainekset ovat 

oligoklaasialbiitti (An 10An 15 ), biotiitti, sarvivälke, kvartsi, apatiitti, 

titaniitti (leukokseeni), ilmeniitti ja zirkooni ; muuttumistuloksena 

on biotiitin kanssa yhteen kasvanutta vihreätä kloriittia . Apatiittia 

on paikoin runsaasti biotiittisuomujen sisään kasvaneina suurehkoina 

kiteinä, joita samoin kuin titaniittirakeita ympäröivät 

tummat renkaat . Kestilässä on biotiitti- ja sarvivälkerikasta granodioriittia 

n . 3 .s km Rivinojan NNW-puolella, missä sitä lävistävät 

vaaleammat graniittija pegmatiittisuonet . 

M i k r o k l i i n i g r a n i i t t i a on laajoilla aloilla Kestilässä, 

Lounais-Säräisniemellä, Pulkkilan itä- ja koillisosissa, Rantsilan itäosassa 

sekä Utajärven, Muhoksen, Tyrnävän ja Temmeksen pitäjissä 

. Kivilaji on pienitai keskirakeista, vaaleanharmaata tai punertavaa, 

paikoin punertavan harmaata, ja tavallisesti heikosti rinnakkaisrakenteista 

. Pääainekset ovat mikrokliini, mikrokliinipertiitti, 

oligoklaasialbiitti (An 10An 15 ), kvartsi ja biotiitti ; vähemmässä 

määrin on muskoviittia sekä muuttumistuloksina hiukan serisiittiä, 

zoisiittia, epidoottia ja kloriittia (usein penniiniä) . Lisäaineksina 

on paikoin hyvin vähän malmirakeita, titaniittia (leukokseenia), 

zirkoonia ja apatiittia . Maasälpä- ja kvartsirakeet ovat liitoskohdiltaan 

jokseenkin pehmeästi pyöristyneitä, ja edelliset ovat yleensä 

paljon suurempia kuin kvartsirakeet, jotka täyttävät muitten ainesten 

ohella hienorakeisempana ainejoukkona niiden välit . 

Tämänlaatuinen graniitti on vallitsevana esim . Kestilän pitäjässä 

. Pitäjän lounaisosassa Siikajoen varrella Murron ja Niilekselän 

kohdilla kivilaji sisältää lukuisia gneissimäisiä liuske- ja metabasiittimurtokappaleita, 

ja muodostaa näitten kanssa paikoin eruptiivibreksioita 

tai migmatiittimaisia seoskivilajeja, jotka ovat usein 

juovaisia sen takia, että murtokappaleet ovat reunoiltaan sulaneet 

ja venyneet tummiksi juoviksi ja läikiksi kivilajiin . Samanlaatuisia 

migmatiitteja on vanhempien kivilajien rajoilla pitäjän itä- ja koillis-

2 3 3 

osissa lähellä Säräisniemen rajaa . Graniittiset osat ovat täällä vaaleanpunaista 

kiilleköyhää graniittia, ja kivilaji on yleensä juovaista . 

Näitä migmatiitteja on edelleen vanhempien liuskeiden rajoilla 

Tyrnävänjoen itäpuolella Tyrnävässä ja Kärsämänjoen SW-puolella 

lähellä Rantsilan koillisrajaa . 

Pulkkilan ja Rantsilan itäosissa graniitti on vaaleanharmaata -punertavaa, 

keskirakeista . Maasälvät, mikrokliinipertiitti ja oligoklaasialbiitti, 

muodostavat kivilajissa paikoin, esim . Vornankoskella 

Pulkkilassa, jokseenkin selvästi idiomorfisia taulunmuotoisia hajarakeita 

(2-8 mm pituisia) . Kvartsikin muodostaa usein pieniä, 

0.s-1 .5 mm suuruisia hajarakeita . Mikrokliinipertiitissä esiytyvät 

albiittijuovat ovat usein yhteydessä sisään kasvaneitten oligoklaasialbiittirakeiden 

kanssa . Oligoklaasialbiitti-hajarakeet sisältävät taas 

paikoin pieniä ristikkorakenteisia mikrokliinirakeita, ja sitäpaitsi 

biotiitti- ja kloriittisuomuja . 

Rantsilan itäosassa graniitti on karkearakeisempaa, mutta muuten 

edellämainitun laatuista . Maasälpä muodostaa siinä lukuisia 

0.5-1 .5 sm pituisia hajarakeita, jotka ovat järjestyneet likipitäin samaan 

suuntaan ; kiille on melkein yksinomaan biotiittia . Tällaista 

graniittia on esim . matalissa kallioissa Ylijärven SE-puolella . Nämä 

ovat halkeilleet pengermäisesti vaakasuoria rakoja myöten, jotka 

ovat n . 25 sm toisistaan . 

Mikrokliinigraniittia Yli järven SE-puolelta, E-Rantsila . Anal . 

L . Lokka . 

Si02 Ti02 A1 203 Fe 203 FeO MnO MgO CaO Na20 K 20 P 205 H 20 S :a 

°ö 71 .17 0 .52 15 .20 0 .17 2. os 0 .oi 0 .16 1 .61 3.48 5.35 0.08 0 .47 100 .31 

M01 . luvut : 1 .180 0 .007 0 .149 0 .001 0.029 0.000 0.004 0.029 0.056 0 .057 0 .001 0 .026 

Nigglin luvut : si 360, ti 2 .1, p 0 .3 1 al 45 .5, fm 10 .5, c 9, alk 351 k0 .50, mg 0 .11, c/fm 0 .8315 


Oligoklaasia (An 19 ) 36 .7, mikrokliinia 29 .0, kvartsia 26.4, biotiittia 6 .4, 

illneniittiä Lo, apatiittia 0 . 3, magnetiittia 0 .2 % . 

Kivilajin kokoumus on engadiniittisen ja yosemiittisen graniittimagmatyypin 

välillä ; mg-arvo on hyvin pieni . Kokoumus on laskettu 

normista siten, että osa K 2 0-määrästä on luettu biotiittiin . 

Postkalevalaisen graniitin ja postbotnialaisen 

porfyyrigraniitin kontaktisuhteita .Vornankoskella 

Siikajoella, n . 9 km Pulkkilan kirkolta koilliseen, on 

kallioperusta näkyvissä monessa kohden matalissa kallioissa . Kosken 

lounaisrannalla tapaa pienitai keskirakeista vaaleanharmaatapunertavaa 

mikrokliinigraniittia, jossa on särmikkäinä kerrosmaisina 

102-31 30

Kuva 58 . Porfyyrigraniitin lävistämää 

liuskegneissiä murto'kappaleina 

tasarakeisessa postkalevalaisessa 

graniitissa V ornankoskella 

Pulkkilassa . Tekijän piirros 

v :lta 1912 . 

murtokappaleina ienorakeista kiilleliuskemaista 

gneissiä . Tämä muistuttaa 

laadultaan Piippolan liuskegneissiä. 

Joen po joisrannalla maantiesillan 

po joispuolella on samassa 

graniitissa murtokappaleina liuskeista 

tumman armaata suonigneissiä, 

joka sisältää vaalean armaita 

linssimäisiä maasälpäsilmäkkeitä ja 

näiden y teydessä olevia ienoja apliittisuonia 

. Kivilaji on todennäköisesti 

seudun postbotnialaisen porfyyrigraniitin 

lävistämää liusketta 

(kuva 58) . 

Pelloilla Vornankosken itäpuolella 

olevissa kallioissa graniitti on 

armaata, keskirakeista, ja siinä on 

suurina murtokappaleina liuskeista 

postbotnialaista porfyyrigraniittia ja 

paikoin joitakin liuskesulkeumia . Vor- 

nan talon pi amaalla on lujasti graniittiutunutta liusketta, jota 

lävistää poikittaisjuonena ienorakeinen vaalean armaa graniitti 

(kuva 59) . Suonigneississä (a) on siellä täällä vä emmin muuttuneita 

pu taita kiilleliuskekerroksia ja eräässä paikassa rajalla pegmatiittisuoni 

(b ), jossa on pieniä 

liuskefragmentteja . Kaikkia näitä 

leikkaa jyrkästi postkalevalainen 

graniittijuoni (c) . Vinoon tämän 

poikki kulkee vielä 20 sm leveä ienorakeisempi 

graniittisuoni (d), joka 

ei kuitenkaan rajoitu jyrkästi edellistä 

vastaan . Suonigneissin suonet 

ovat valkoisen armaita, apliittimaisia, 

eivätkä ole missään y teydessä 

poikittaisen graniittijuonen kanssa . 

Suonigneissimuodostus on siis tapa - Kuva 59 . Suonigneissiä, jota leiktunut 

paljon aikaisemmin kuin post- kaa postkalevalainen graniitti- 

kalevalaisen graniitin purkautuminen, 

juoni ; Vornan talon luona Pulkkilassa 

. Tekijän piirros v :lta 1912 . 

ja on sen ai euttanut seudun postbotnialainen 

graniitti, josta liuskeiden 

graniittiapliitti- ja pegmatiittisuonet 

näissä seuduin yleensä ovat peräisin . niittia .

Kuoppakankaalla, n . 4 . s km Pulkkilan kirkolta itään, on postkalevalainen 

graniitti kosketuksessa seudun porfyyrigraniitin kanssa . 

Edellinen on ienoja tasarakeista, mutta maasälpä muodostaa siinä 

lukuisia, 3-8 mm pituisia, idiomorfisia rakeita . Jälkimmäinen on 

biotiittirikasta ja sisältää jokseenkin ajallaan olevia, 1-2 sm 

pituisia punertavia mikrokliini ajarakeita . Kontakti on jyrkkä, ja 

nuoremmasta graniitista tunkeutuu paikoin juonia van empaan 

(kuva 60) . 

Porfyyrimäistä graniittia tavataan Rantsilan itäosassa 

Temmeksenjoen .latvoilla ja täältä NE ja N päin Tyrnävän- 

Kuva 60 . Postbotnialaisen porfyyrigraniitin ja tasarakeisen postkalevalaisen 

graniitin kontakti Kuoppakankaalla Pulkkilan kirkolta itään . 

Väyrynen v. 1913 . 

Valok . H . 

joen ja Mu oksenjoen välillä olevassa laajemmassa alueessa . Pienempi 

alue on Ison Nuoluanjärven SE-puolella Temmeksessä . 

Porfyyrigraniittiesiytymät ovat kuitenkin vain paikallisia ilmiöitä, 

sillä tasarakeiset muunnokset vai tuvat vä itellen porfyyrisiksi 

siten, että yksinäisiä suure koja maasälpä ajarakeita ilmestyy po jamassaan 

ja nämä lisääntyvät vä itellen lukumäärältään . Samalla 

alkaa kivilajissa näkyä selvää rinnakkaisrakennetta jo tuen siitä, 

että ajarakeet ovat järjestyneet samaan suuntaan . Ne ovat tavalli-

sesti vaaleanpunaista tai vaalean armaata mikrokliinia ja muodostavat 

0 .5-1-5 sm pituisia, särmiltään iukan pyöristyneitä 

taulunmuotoisia karlsbaderkaksoiskiteitä, joitten sisään on usein 

kasvanut pieniä biotiittisuomuja . Kvartsirakeet ovat tu kan armaita 

- tumman armaita . Po jamassa on pieni keskirakeista 

(kuva 61) . 

Porfyyrimäistä graniittia lävistävät paikoin, esim . Ison Nuoluanjärven 

SE-puolella, vaaleanpunaiset kiilleköy ät apliittija pegmatiittisuonet 

. 

Kuva 61 . Porfyyrimäista postkalevalaista graniittia Valkiajärven SW-puolella 

Teinmeksessä . Valok . H. Väyrynen . 

P e g m a t i i t t i a . Tasarakeinen graniitti vai tuu paikotellen 

pegmatiittimaiseksi graniitiksi, jossa on primäärisiä pegmatiittijuonia 

ja -pa kuja . Karkeakiteistä pegmatiittia, jossa on suuria valkoisia 

maasälpäerittymiä, on esim . Kivikoskella Mu osjoen varrella, Nykäsestä 

kaakkoon . Vaaleanpunaista k i r j o g r a n i i t t i s t a pegmatiittia 

on avaittu Kurranjärven SE-rannalla Rantsilassa, Siikajoen 

varrella n . 2 km Murron talon lounaispuolella Länsi-Kestilässä ja 

n . 1 .5 km Tervolan itäpuolella Lounais-Säräisniemellä . Rapisevankalliot, 

n . 4 km Juutistenkylän länsipuolella Py ännällä, ovat punertavaa 

apliittimaista graniittia, joka on paikoin iukan juovaista ja

sisältää liuskegneissimurtokappaleita . Kivilaji on luettu postkalevalaiseen 

graniittiryhmään kuuluvaksi ja vaihtuu kallioryhmän 

etelärinteellä karkeakiteiseksi, suuria turmaliinikiteitä ja kvartsierittymiä 

sisältäväksi pegmatiitiksi . 

NUOREMPAA DIABAASIA . 

Sonkajärven ja Vieremän pitäjissä Iisalmen graniittigneissialueella 

on kallioperustassa siellä täällä halkeamien täytteenä hienorakeista 

tummaa juonidiabaasia . Juonet kulkevat pitkiä matkoja 

sangen suoraviivaisesti NW-SE- tai W E-suuntaan ja lävistävät 

sekä graniittigneissiä että siinä esiytyviä emäksisiä ja happamia 

kivilajeja . Niiden leveys vaihtelee 5-200 m . Kontaktit sivukivilajeja 

vastaan ovat alueella yleensä maalajien peitossa, mutta etelämpänä 

Kuopion karttalehden alueella, missä paikoin tapaa samassa 

seudussa useita rinnakkaisjuonia, on havaittu kosketuskohtien olevan 

jyrkkiä ja diabaasin vaihtuvan rajalla tiiviiksi porfyyrimaiseksi tai 

lasimaiseksi muunnokseksi 1 . 

Juonikivilaji on massamaista, ofiittirakenteista e n s t a t i i t t ia 

u g i i t t i d i a b a a s i a . Tämän pääaineksina on monokliininen 

pyrokseeni, jolla on pieni akselikulma, anortiittirikas plagioklaasi 

(An 65 An,,) ja malmirakeet, pääasiallisesti magnetiittia sekä 

vähän ilmeniittiä ja kiisurakeita . Sitäpaitsi on kivilajissa hiukan 

apatiittia ja muuttumistuloksia . Plagioklaasi on ensiksi kiteytynyt 

mineraali ja muodostaa 0 .5-2 mm pituisia, ristiin rastiin järjestyneitä 

liistakkeita, joissa näkyy selvä albiitti- ja karlsbaderkaksoismuodostus 

(kuva 62) . Näiden välit täyttää pyrokseeni ja malmirakeet, 

jotka siis ovat kiteytyneet plagioklaasin jälkeen . Kvartsia 

on havaittu mikroskoopilla tarkastettaessa eräissä hijeissä viimeiseksi 

kiteytyneinä hienorakeisina läikkinä, joissa se on kasvanut granofyyrimaisesti 

yhteen kalimaasälvän ja plagioklaasin kanssa . Muuttumistuloksina 

tapaa magnetiittirakeisiin kiinnittyneinä hiukan zoisiittia, 

biotiittia, vaaleanvihreätä sarvivälkettä, epidoottia ja kloriittia 

. 

Pyrokseeni on mikroskooppisesti väritöntä tai heikosti ruskeahkoa 

siihen epätasaisesti jakautuneen pigmenttimäisen aineksen takia . 

Kahtaistaitteisuus on suuri, y-a = 0.025-0 .030, c :y = 42°-44° . 

Akselitaso on symmetriatasossa ja akselikulma vaihtelee, 2V = 10°- 

W. W . WILKMAN, Oxn diabasgängar i inellersta Finland . Bull . Comm . 

geol . de Finlande, N:o 71 . Helsinki 1924 . 

2 3 7

40°, optillinen luonne positiivinen . Tällaiset pyrokseenit kuuluvat 

isomorfiseen sarjaan, joka y täällä päättyy diopsiidiin ja edenbergiittiin, 

toisaalla kliinoenstatiittiin ja kliino ypersteeniin . Mineraalille 

ovat eri tutkijat antaneet eri nimiä kuten : pigeoniitti (A . N . 

Winc ell 1900, myö emmin P . Niggli, Tom Bart i), magnesiumdiopsiidi 

(H . Rosenbusc 1905), enstatiittiaugiitti (W . Wa l 1906), 

kliinoenstatiitti tai kliino ypersteeni (A . Lacroix 1906, joka on myöemmin 

kuitenkin alkanut käyttää Winc ellin nimitystä pigeoniitti) 

. Tekijä on käyttäen Wa lin pyroxeeninimitystä kutsunut 

kivilajia enstatiittiaugiittidiabaasiksi . 

Pisin diabaasijuoni kulkee NW-suuntaan Sonkajärven kirkonkylän 

kautta . Se on n . 16 km pitkä ja 20-200 m leveä, ja on keskeyty- 

Kuva . 62 . Tyypillistä enstatiittiaugiittidiabaasia Kalliomäeltä Viitaan kylästä 

Sonkajärveltä . Nikolit -~, 20 X luonn . kokoa . 

Harmaat ko dat plagioklaasikiteiden välillä ovat pääasiallisesti enstatiittiaugiittia 

. 

nyt vain parissa paikassa . Kallioperusta on kuitenkin va vasti 

maalajien peitossa, jonka takia diabaasia on näkyvissä vain muutamissa 

paikoissa . 

K a 11 i o m ä e s s ä juonen kaakkoispäässä Kalliojärven SEpuolella 

kivilaji on sangen tyypillistä, armaanmustaa, pienirakeista 

enstatiittiaugiittidiabaasia (kuva 62) . Tämän mineraalikokoumus 

1 Tom F . W . BARTH, Crystallization of pyroxenes from basalts . T e 

American Mineralogist, Vol . 16 . May 1931, N :o 5 .

määrättiin mittaamalla hijeessä okuläärimikrometriskaalalla mineraalirakeiden 

pinta-alat ja käyttämällä vahvaa suurennusta ; tulos on 

seuraava : 

Paino 

. . 

. . . . . 

Enstatiittiaugiittia 48 .69 ° 

Plagioklaasia ja kvartsia 

42 .69 » ö 

Malmia 4 .76 » 

Sarvivälkettä 1 .53 » 

,oisiittia ja epidoottia 

1 .28 » 

Kloriittia (kliinoklooria) 0 .61 '> 

Biotiittia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 0 .32 » 

Apatiittiä . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 0 .12 » 

100.00 

Kvartsia on kivilajissa vain n . 4 .5 %. Pyrokseenin kokoumus on 

suunnilleen 2 FeCa(Si0 3 ) 2 . 3 MgCa(Si0 3 ) 2 • 2 FeSi0 3 - 3 MgSi0 3 . 

Kalliojärven luoteispuolella on diabaasia näkyvissä suon keskellä 

olevassa kalliossa . Kivilaji on samantyyppistä kuin Kalliomäessä 

. Diabaasijuonta jatkuu täältä NW päin muutaman järven 

ohi Leunanmäelle saakka, missä se keskeytyy . Kivilaji vaihtuu 

samalla sarvivälkediabaasiksi . Tämä sisältää enstatiittiaugiitin sijasta 

ruskeahkon vihreätä uraliittiutunutta augiittia ja vihreätä 

sarvivälkettä, joista jälkimmäinen on edellisen muuttumistulosta . 

Kivilajia on siis pidettävä saman magmatyypin seskvioksiidirikkaampana 

muunnoksena . Leunanmäessä kivilaji sisältää sitäpaitsi 

jonkun verran granaattia, ja sarvivälke on granaattirakeiden reunoilla 

kasvanut myrmekiittimäisesti yhteen vahvasti kahtaistaiteisen epidootin 

kanssa . 

Samaa juonta jatkuu edelleen S u u r m ä e s s ä Sonkajärven 

eteläpuolella, missä kivilaji on aivan samanlaatuista enstatiittiaugiittidiabaasia 

kuin Kalliomäessä . Molemmissa paikoissa lävistävät sitä 

N 10 °-60 ° E-suuntaiset halkeiluraot . 

Pienempiä samaan juoniryhmään kuuluvia dabaasijuonia on 

Sonkajärvellä vielä Varpasenjärven NE-puolella (2-3 m leveitä, 

N-S-suuntaisia), Vuorimäessä n . 2 km Varpasen E-puolella (kapeita 

rinnakkaisjuonia, joista yksi 20-25 m leveä, N 30° W-suuntainen), 

Rikkalammen S-puolella Rutakosta luonaaseen ja n . 2 km Vänninmäen 

SE-puolella . Kivilaji on yleensä hienorakeista, harmaanmustaa 

. 

Sukevan kylän SE-osassa on E-W-suuntaisessa K u m p um 

ä e s s ä tyypillistä enstatiittiaugiittidiabaasia . Kivilajia on kuitenkin 

näkyvissä vain pienissä kallioissa Kumpumäen talon luona . 

Juonta jatkuu vielä länteen päin Pykälämäessä, missä kivilaji on 

2 39

240 

hyvin emäksistä sarvivälkediabaasia . Kosketuskohdat gneissigraniittia 

ja seudun gabrokivilajeja vastaan ovat maalajikerrostumien 

peitossa . 

P ö y t ä m ä e s s ä, n . 3 km Vieremän kirkonkylästä pohjoiseen, 

lävistää seudun migmatiittigraniittia (suunta N 45° E) N-S-suuntainen, 

n . 50 m leveä juoni, joka on osaksi vihreänmustaa uraliittigabroa, 

osaksi tyypillistä harmaanmustaa enstatiittiaugiittidiabaasia . 

Mitään jyrkkiä rajoja ei näkynyt näiden välillä . Edellisessä on runsaasti 

rakoja, ja se on halennut suuriksi lohkareiksi, jotavastoin jälkimmäinen 

on ehyempää . Juonen kontaktit migmatiittigraniittia vastaan 

ovat sen sijaan hyvin jyrkät, ja migmatiitissa näkee rajalla 

rakojen täytteinä 0 .5-1 sm leveitä, tiiviitä suonia . 

J u o n i d i a b a a s i n i k ä . Juonet täyttävät ilmeisesti samaan 

järjestelmään kuuluvia poikittaisrakoja vanhemmassa kallioperustassa, 

jotka lienevät syntyneet WNW-ESE-suuntaisen puristuksen 

vaikutuksesta siihen . Itse juonikivilajeissa ei ole kuitenkaan havaittu 

mitään merkkiä j ähmettymisen jälkeen tapahtuneesta puristuksesta, 

eikä niitä lävistä mitkään alueen graniitit . Ne ovat siis postgraniittisia, 

ja luultavaa on sen vuoksi, että tällainen kallioperustan pirstaantuminen, 

johon juonet viittaavat, on tapahtunut karjalaisen poimutuksen 

jälkeen . Voi siis jokseenkin suurella varmuudella päättää, 

että juonidiabaasi on iältään nuorempaa kuin postkalevalainen 

graniitti ja ainakin jotuunilaista hiekkakiveä vanhempaa . 

Diabaaseja, jotka täyttävät kallioperustassa olevia halkeamia, 

on maassamme muuallakin, varsinkin sen eteläosassa . Ruotsissa 

niitä on sangen runsaasti maan kaakkoisosassa . Näitä rakomuodostumia 

on meillä tutkinut etenkin J . J. Sederholm ja Ruotsissa 

B . Asklund . Tutkimukset näkyvät osoittavan, että juonet kuuluvat 

eri-ikäisiin järjestelmiin ja että suurin osa niistä on muodostunut 

arkeisen ajan loppuvaiheilla . 

HYÖDYLLISIÄ MINERAALEJA JA KIVILAJEJA . 

KIISUMINERAALEJA . 

Rikkikiisua, magneettikiisua ja kuparik 

i i s u a ovat kenttägeologit ja malminetsijät löytäneet kalevalaisilla 

kvartsiittija liuskealueilla Oulujärven itä- ja koillispuolella 

irtolohkareina ja kiinteässä kalliossa, kuitenkin niin vähässä määrin, 

etteivät löydöt ole toistaiseksi antaneet aihetta paljastustöihin tai 

louhintaan näillä alueilla . Pienempiä kiisulouhoksia löytyy tosin,

kuten Hahtolan ja Haapaselän louhokset Paltamon Melalahden 

kylässä, mutta näillä ei ole mitään käytännöllistä merkitystä . 

Tummat hiilenpitoiset liuskeet sisältävät paikotellen runsaasti 

rikkikiisua j a magneettikiisua . Tällainen vyöhyke on esim . Kolmisopenlammen 

SSE-puolella Sopenvaaran alapuolella Sotkamon Jormaskylässä 

(ks . lukua »fylliittejä ja kiilleliuskeita») . Rikkikiisua 

sisältäviä lohkareita on löydetty Kolmisopenlammen ympäriltä . 

Melalahden breksiavyöhykkeen eteläosasta Paltamosta löysi P . 

Eskola v . 1918 lukuisia fylliitti- ja kvartsiittilohkareita, joissa oli 

runsaasti kiisuja, jälkimmäisissä kuparikiisuakin . Vyöhykkeen jatkosta 

Kolmikannan niemeltä Melalahden itärannalta hän tapasi 

kasauman magneetti- ja kuparikiisua sisältäviä lohkareita . Näiden 

asemasta ja esiintymistavasta päättäen olivat lohkareet peräisin 

lahden pohjasta, mikä osoittautuikin melkein varmalta, sittenkun 

talviaikaan jäällä toimitetussa magneettisessä kartoituksessa (P . 

Trustedt 1919) oli havaittu heikkoa magneettista vetoa lahden keskellä 

ja luotauksilla todettu kallion olevan täällä 7-12 m syvyydessä . 

Tällaista vetoa on kuitenkin havaittu hyvin monessa paikassa Melalahden 

ja Kivesvaaran kvartsiittialueilla . 

Oikarilan talon luota, n . 3 km Melalahdesta W, löysi Eskola 

v . 1918 rapaumiskuoren ympäröimän malmilohkareen, joka todennäköisesti 

on peräisin jostakin melkoisen suuresta kiisumalmeja 

sisältävästä malmiesiintymästä täältä WNW päin mannerjään 

liikuntosuunnassa, joka on n . N 60° W . Lohkareen emäkalliota on 

sittemmin turhaan etsitty . Vahvanlaista magneettista vetoa on 

tekijä havainnut täältä lähinnä WNW päin n . neliökilometrin alalla 

Nahkamäen länsipuolella maantien kohdalla, mutta kallioperusta 

on täällä paksujen maakerrosten peitossa . 

Pari kuparikiisunpitoista ja useita rikkikiisunpitoisia lohkareita 

löysi Eskola vielä Variskylästä Mutouden talon läheltä Paltamosta . 

Kupari- ja magneettikiisua sisältävä karsilohkare löydettiin puron 

varrelta Paltamon Saarisenjärven kylän ENE-puolelta . Täältä pohjoiseen 

on Karjomäessä kiinteässä kalliossa paikotellen hiukan kiisunpitoista 

karsikiveä (H . Väyrynen) . Mitättömän pieniä rikkikiisu- ja 

kuparikiisumääriä on vielä havaittu metabasiitteja lävistävissä 

kvartsijuonissa, esim . maantien N-puolella olevan kallioryhmän 

luoteispäässä Melalahden kylän itäosassa, Koikerolahdelta NE . 

Reisjärven itäpuolella kartta-alueen lounaiskolkassa on M . Sakselan 

mukaan n . 150 m leveä lohkarevyöhyke, joka ulottuu Pentinmäeltä 

maantieltä Sitkiän ja Rannanmäen taloille saakka järven 

rannalle . Lohkareet ovat etupäässä ruosteista kiisunpitoista kvartsiittia, 

mutta joukossa on paljon liuskegneissiä sekä sädekiven- ja 

102-31 

24 1 

.31

24 2 

grafiitinpitoista kvartsiittia olevia lohkareita . Löytö mainitaan 

tässä vain osoittaaksemme kiisuesiytymien niukkuutta botnialaisellakin 

alueella . 

MAGNETIITTIA . 

Magnetiittia on vähässä määrin Kivesvaaran S-päässä Luoteis- 

Paltamossa esiintyvässä poimuttuneessa ja breksioituneessa kvartsiitissa 

Haapalanmäen kohdalla, missä kulkee SSW-suuntaan leveä 

magneettinen vetovyöhyke . Vedot ovat kuitenkin sangen säännöttömästi 

jakautuneet ja vahvimmat niistä johtunevat pienistä magnetiittikasaumista 

kvartsiitissa . 

Noin 0 .5 km Poskimäen talon pohjoispuolella Puolangalla on 

köyhä magnetiittiesiytymä sädekiviliuskeessa . Liuskeessa on välikerroksina 

raidallista kvartsiittia, jossa hyvin ohuet magnetiittirikkaat 

kerrokset vuorottelevat 1-3 mm paksujen kvartsiittikerrosten 

kanssa . 

MOLYBDENIITTIÄ . 

Kapustasuonkalliossa, n . 4 km Somerjärveltä NW Etelä-Puolangalla, 

on kiilleliuskeen ja massamaisen metagabron rajalla 

muutamia metriä leveä sädekiviliuskevyöhyke ja tässä aivan gabron 

rajalla lyhyt, 2-5 sm levyinen suoni, joka kulkee rajan ja liuskeen 

liuskeisuuden suuntaan, ja joka sisältää molybdenihohde- ja karbonaattinystyröitä, 

plagioklaasia, sarvivälkettä, kloriittia j a hiukan 

rikkikiisua . Molybdeniitti esiintyy suonessa hyvin säännöttömästi, 

niin että toiset kohdat ovat aivan vapaita mineraalista, kun taas 

toiset sisältävät 0 .5-1 sm paksuja ja muutaman sm :n pituisia 

molybdeniittikyhmyjä . Suonen löysi G . Aminoff v . 1905, joka louhiessaan 

siitä näytteitä geologisen toimikunnan kokoelmia varten 

teki sen niin perusteellisesti, että tyhjensi koko löydöksen . 

JUONIKVARTSIA . 

Kvartsia tapaa alueella monessa kohdan leveinä juonina eri 

kivilajeissä, ja se on laadultaan usein niin puhdasta, että sitä voi 

käyttää teollisuudessa . Kvartsijuonista mainittadoon seuraavat : 

Poskimäen SW-rinteessa maantien varrella Kilpijärveltä luoteeseen 

Tisalmella ; n. 6 in leveä ja 20 in pitkä juoni apliittiinaisessa graniitissa . 

Isossa Pohjoisvuoressa Viitaanjärven NW-puolella (Kilpijärveltä N) 

lisalmella ; n . 40 ni leveä N 30 ° `V-sunntainen juoni, jossa on kapeita apiiittisuonia, 

uraliittigabrossa . 

Pari kni Niemisenjärven länsipuolella Pyöreän kylässä Vierefnällä 

muutamia metriä leveässä Piikalliossa, joka on kokonaan kvartsia . 

Kallioxnäessä n . 4 km Marttisenjärven S-puolella Vieremällä ; leveä, juoni 

hreksioitnneessa migmatiittigraniitissa .

243 

Noin 0 .5 kni J uuvan talon N\V-puololla Sotkamon Korlwlainnäen kylässä ; 

useita lähes 2 .5 m leveitä, N-S-suuntaisia juonia kvartsiitissa . 

Viitamäen \-r.inteessä Korholanmäen kylän SW-osassa Sotkamossa ; 

useita metriä leveitä juonia kiilleliuskeessa . 

Niemessä Likoiahden N-rannalla Kiehimän kylässä Paltamossa ; 15-20 m 

leveä kvartsikallio . 

Oikarilan talon ja Pienen Matalajärven W-puolella Melalaliden kylän 

länsiosissa Paltamossa ; leveitä juonia dolomiitissa . 

MUSKOVIITTIA . 

Muskoviittia eli väritöntä kiillettä käytetään nykyään sangen 

paljon eristysaineena sähkötekniikassa . Tätä mineraalia tapaa jon- 

kun verran (n . 5 %) Oulujärven postkalevalaisen graniittialueen 

muskoviittipegmatiiteissä (vertaa s . 229), jotka esiytyvät juonina 

tämän alueen reunaosissa rajoilla kvartsiitteja, liuskeita ja graniitti- 

gneissiä vastaan . Sellaisia juonia on esiin . Tupurikallioissa Kouta- 

lahden SE-puolella Kajaanista länteen, Virpilän luona Kivesjärven 

itärannalla ja Karankalahden länsi- ja lounaispuolella, Kajaanista 

etelään . Noin 30 m leveä muskoviittipegmatiitti-juoni on Haajas- 

tenjärven kaakkoispäässä Uuraan kylässä Sonkajärvellä . Tihilän- 

kankaalla Näläntöjärven pohjoispuolella Kiuruvedellä on näitä juonia 

suonigneississä, ja Luupuveden kylän pohjoisosassa ja Lapinsalossa 

on useita leveitä juonia kiilleliuskeissa . 

DOLOMIITTIA . 

Paltainon dolomiittisia kalkkikiviä ovat seutulaiset kauan louhineet 

ja polttaneet löytöpaikoilla alkuperäisissä dolomiittikivistä 

rakennetuissa maauuneissa . Poltettua ja sammutettua dolomiittikalkkia 

on käytetty muurilaastin valmistukseen ja maanviljelyskalkkina 

. Edellä ovat alueen dolomiittipaikat jo sangen laajasti 

selostetut, ja viittaamme tässä sen vuoksi vain niitä käsittelevään 

lukuun (s . 181) ja aikaisemmin julkaistuun teokseen (P . Eskola, 

V. Hackman, A . Laitakari ja W . W . Wilkman, Suomen kalkkikivi . 

Geol . toimiston geoteknillisiä tiedonantoja N :o 21, s . 170-185 . Helsinki 

1919) . Suurimmat louhokset ovat Heponiemellä Koikerojärven 

lounaisrannalla ja Reetinniemellä Oulujärven rannalla Paltamon 

Kiehimän kylässä . Vahvoja, tosin suureksi osaksi maalajien peittämiä 

doloiniittikerroksia on Pienen Matalajärven länsipuolella ja Isoahon 

koillispuolella Melalahden kylän luoteisosassa Paltamossa . 

Luoteis-Ristijärvellä j a Etelä-Puolangalla esiytyvät dolomiitit 

sisältävät runsaasti silikaattivälikerroksia ja ovat niin kaukana sydänmailla, 

ettei niiden käytäntö voi lähimmässä tulevaisuudessa tulla 

kysymykseen .

244 

VUOLUKIVEÄ JA TALKKILIUSKETTA . 

Vuolukiveä eli talkki-magnesiittikiveä on 

Mieslahden ympäristössä Paltamossa serpentiinien, kloriitti- ja sädekiviliuskeiden 

yhteydessä (vertaa s . 211) . Säynäniemellä Mieslahden 

etelärannalla, n . 2 km Antinmäeltä luoteeseen, on sitä n . 15 m leveänä 

kerroksena kloriittiliuskeessa . Kallioniemellä, edellisestä paikasta 

luoteeseen, on talkkija magnesiittirikasta serpentiiniä tavattu 20 m 

leveänä kerroksena sädekivi- ja asbestijuovia sisältävässä kloriittiliuskeessa 

. Pehmeitä talkinpitoisia kohtia tapaa serpentiinikallioissa 

maantien varrella Mieslahden ja Jormuanlahden keskivaiheilla, 

Honkaniemen SW-rannalla ja Rajakalliossa Mieslahden itärannalla 

sekä Pitkänlahden päässä n . 250 m rannasta olevassa serpentiinikalliossa, 

missä on n . 20 m leveä talkkija magnesiittirikas kerros . 

Samanlaatuisia talkkirikkaita kohtia on serpentiinissä Mieslahden 

pohjoispuolella n . 1 km maantieltä pohjoiseen ja pienissä kallioissa 

Korsun talon ENE-puolella Kiehimänjoen varrella . 

Sangen tiivistä, steatiittimaista talkkia ja karbonaattia sisältävää 

vuolukiveä on kapeassa vyöhykkeessä, joka ulottuu K o i v u k o rv 

e n niityltä Nuasjärven eteläpuolella Sotkamossa NNW-suuntaan 

Lahnaslammelle ja täältä vielä hiukan lammen NNW-puolelle (s . 214) . 

Kerroksen leveys vaihtelee 12-30 m, ja kivilajia on näkyvissä pienissä 

pinnaltaan ruosteisissa ja rapautuneissa kallioissa . Sitä lävistävät 

verkkomaisesti hienot kiisusuonet . 

T a 1 k k i 1 i u s k e t t a on tavattu parissa paikassa Iisalmen 

graniittigneissialueella, nimittäin pienissä kallioissa n . 2 km Vieremäjärven 

NE-puolella ja Pyö_eäjärven länsipuolella, hiukan Kuarakkalan 

maantieltä länteen Vieremällä (s . 222) . Kivilaji on sangen puhdasta 

talkkiliusketta, mutta sitä on vähän, ja se vaihtelee karbonaatti- 

ja sädekivirikkaitten kohtien kanssa . 

KO VASINKIVEÄ . 

Lehmirinteen ruununtorpan pohjoispuolella Paljakalla Puolangalla 

on harmaata-punertavaa kvartsiittiliusketta, josta seudun 

asukkaat valmistavat kovasimia ja tahkokiviä . Kvartsiitti on hyvin 

hienorakeista ja sisältää lukuisia pieniä muskoviittisuomuja . Se on 

selvään kerroksellista ja samalla poikittaisliuskeista . Hyvin luultavaa 

on, että kvartsiittialueilla on muuallakin tällaisia liuskeita, vaikkei 

niihin ole kiinnitetty huomiota . 

UUNIKIVEÄ . 

Kansa käyttää monessa seudussa tiilien asemasta hyväkseen 

eräitä verrattain pehmeitä kivilajeja uunien muuraukseen ja sisus-

24 5 

tamiseen . Tähän kelpaavat kaikenlaiset liuskeet, kuten kvartsiittija 

kiilleliuskeet, sarvivälkeliuskeet, kloriitti- ja talkkiliuskeet, ja 

sitäpaitsi serpentiinit ja vuolukivet, vieläpä jotkut sangen karkearakeiset 

eruptiivikivilajitkin, kuten hornblendiitit, peridotiitit (s . 89) 

ja rapautuneet pyrokseenigraniitit (esim . Kiuruvedellä, s . 141) . Niitä 

pidetään sangen tulenkestävinä ja louhitaan kotitarpeiksi louhoksista, 

joita on lukuisilla paikoilla etenkin alueen koillisosissa . Sellaisia 

uunikivilouhoksia on esim . seuraavilla paikoilla : 

Toppilan luona Häikiönvaaran itäpäässä Jormuanlahden SW-puolella 

Paltamossa; harmaata muskoviittirikasta kvartsiittiliusketta, jossa näkyy 

poikittaisliuskeisuutta . 

Maantien eteläpuolella Pienen Honkamäen S-rinteessä Paltamon Kiehiman 

kylässä; hienorakeista kerroksellista kvartsiittiliusketta . 

Rinteen talon SW-puolella 1\lustolanmäellä Kiehimän kylässä ; harmaata 

kvartsiittiliusketta. 

Pykälätörinässä, n . 1 .5 km haapalasta länteen, Kivesjärven kylän kivipaistassa 

Paltamossa; kiillerikasta kvartsiittiliusketta, 

levyiksi. 

joka haikeaa olmiksi 

Hyttikankaan W-rinteessä Mieslahden 

liusketta, joka halkeaa ohuiksi levyiksi . 

itäpuolella Paltamossa ; kiille- 

Karsikkovaaran länsirinteessä Lehtovaaran kylän SE-osassa Etelä- 

Paltamossa; ohutkerroksellista kiilleliusketta . 

Kantolan kaakkoispuolella Kivesvaaran NE-rinteessä 

riittiliusketta . 

Paltamossa ; klo- 

Valkiaisenlanunen '8,-puolella Kivesvaaran itäpuolella ; sädekiviliusketta . 

RAKENNUSKIV E ~ . 

Tavallista rakennuskiveä, jota asukkaat käyttävät esiin . kivijalkojen, 

navettojen ja siltojen rakentamiseen, on saatavissa runsain 

määrin postbotnialaisilla ja postkalevalaisilla graniittialueilla . Kalliot 

ovat yleensä rakoilleet pengermäisesti vaakasuoria ja pystyjä rakoja 

myöten, ja niissä on sopivia rintoja, joista voi irroittaa suuriakin 

lohkareita (s . 139) . Rakennuskiviksi kelpaavat mieluummin tasa- ja 

pienirakeiset graniitit, granodioriitit ja dioriitit, jotka saattaavat 

olla jonkun verran rinnakkaisrakenteisiakin . Hyvältä rakennuskiveltä 

vaaditaan kuitenkin, että se on tasalaatuista, lohkeaa helposti 

ja on vapaa sulkeumista ja suonista, ja että väri on miellyttävää . 

Sellaisiakin kivilajeja lienee alueella saatavissa, vaikka niukasti . 

Varmaa on kuitenkin, että useimmat alueen pienirakeiset graniitit 

vallan hyvin kelpaavat esim . katukiviksi . Rakennuskiven arvo 

riippuu paljon kallioiden asemasta kulkuneuvoihin nähden, työpalkoista 

ja etenkin siitä, onko kivellä halukkaita ostajia . 

Kiuruvedellä on sangen hyvää rakennuskiveä Toivaismäessä, 

Pienessämäessä ja Valkeismäessä n . 4 km kirkonkylästä pohjoiseen

246 

(s . 144) . Kivilaji on hienorakeista harmaata graniittia; kalliot ovat 

sangen ehyitä ja rakoilu on pengermäinen . Toivaismäessä on louhos, 

mistä on kiilaamalla saatu n . 0 .5 m paksuja ja 1 .5-2 m pitkiä lohkareita 

. 

Vaakskangas, n . 0 .5 km leveä ja 1 .5 km pitkä kallioharjanne 

Vaaksjärven itäpuolella Kiuruvedellä, on vaaleanharmaata pienirakeista 

graniittia, jota on käytetty rakennuskivenä . Noin 0 .4 m 

paksuja ja 2-3 m pitkiä lohkareita on täällä saatu harjanteen pohjoispäässä 

olevasta louhoksesta . 

Pyhäjärvellä on kirkonkylän NNW-puolella esiytyvä puhtaanharmaa 

tai heikosti punertava pienirakeinen mikrokliinigraniitti jokseenkin 

hyvää rakennuskiveä. Noin 5 km kirkonkylästä NNW on 

Keltunkallion pohjoisrinteellä rautatien eteläpuolella rautatien suuri 

kivilouhos, mistä on saatu 0 .5--0 .s paksuja ja yli 2 .5 pitkiä ehyitä 

lohkareita . Kuusenmäen kylän pohjoisosassa, Pyhäjärveltä koilliseen, 

on samanlaatuisessa, mutta keskirakeisessa rinnakkaisessa 

graniitissa useita louhoksia (Kivimaalla, Hepokankaalla) . Rakoihi 

on pengermäinen, ja sangen suuria (0 .s-1 m paksuja ja 2 .5-3 m 

pitkiä) lohkareita on täältä saatu, mutta kivilaji ei ole niin puhdasta, 

vaan siinä on siellä täällä tummia juovia ja apliittisuonia . 

Oulaisten y . m . pitäjissä käytetään sangen paljon seudun porfyyrigraniittia 

tavallisena rakennuskivenä (s . 139) ; rakoilu on pengermäinen 

ja kivilaji halkeaa helposti kiilaamalla . Noin 0 .4 m paksuja 

ja lähes 5 m pituisia lohkareita saadaan kallioista . 

lisalmella on sangen hyvää rakennuskiveä laajassa Paloisvuoressa, 

n . 3 km kaupungin itäpuolella, joka on pieni - keskirakeista 

harmaata biotiittigraniittia . Tämä lohkeaa helposti kalliopinnan 

suuntaisia rakoja myöten, ja lähes 1 m paksuja ja 4-5 m pitkiä 

lohkareita on täällä saatu vuoren pohjoisrinteellä olevista louhoksista 

(s . 226) . Kivilaji ei ole kuitenkaan aivan puhdasta, vaan siinä on 

paikoin pieniä tummia täpliä ja sulkeumia . Vuori on osaksi kaupungin, 

osaksi pappilan maalla . Samanlaatuista kivilajia on Pajusenmäessä, 

n . 2 .5 km Kauppilanmäeltä NNE, ja Pajusenkalliossa rautatien 

varrella n . 2 km Kauppilanmäeltä etelään lisalmella . 

KAOLIINIMAISIA MUODOSTUMIA . 

Kaoliinimaisia muodostumia on tavattu viime vuosina Puolangan 

pitäjän eteläosassa kartta-alueen koilliskolkassa . Ne esiytyvät serisiittirikkaiden 

kvartsiittien yhteydessä alueella, joka on Louhenjoen, 

Latvajoen ja Löytöjoen välillä . Suurehko varsinaisiin kaoliineihin 

kuuluva esiytymä on Pihlajan luona Salmijärviltä NNE päin karttaalueen 

pohjoisrajan ulkopuolella . Muodostumia ovat tutkineet

2 4 7 

Benj . Frosterus 1, H . Väyrynen 2 ja H . Hansen, joista molemmat 

ensiksi mainitut ovat myös käsitelleet kysymystä niiden alkuperästä . 

Niitä on alueella seuraavilla paikoilla : 

Holstinvaaran pohjoisrinteen alapuolella on n . 1 km pitkässä 

ja 0 .1 km leveässä kerroksessa pehmeätä (kaoliinimaista) serisiittiliusketta, 

joka on vahvasti maakerrosten peitossa (H . Hansen) . 

Suunta on WSW-ENE, kaade SSE kohti . Kerroksen S-puolella on 

serisiittirikasta kvartsiittiliusketta, jonka suunta ja kaade on sama 

kuin kaoliinimaisen kerroksen . Noin 5 km etelämpänä on Kerkän 

torpan W-puolella kaivettaessa paljastunut valkoisenharmaata kaoliinimaista 

tuotetta kapeassa vyöhykkeessä, joka kulkee todennäköisesti 

N-S-suuntaan ja kallistuu n . 50° E (B . Frosterus) . Kallioperusta 

on täällä kaikkialla maakerrosten peitossa . Pienempiä 

esiytymiä on vielä Soikan torpan kaivon pohjalla, Latvajoen varrella 

(punertavaa, moreeninsekaista) ja Pahkavaaralla, n . 5 km Salmijärviltä 

SSE . 

Kokoumukseltaan nämä muodostumat eroavat hyvin paljon 

puhtaasta kaoliinista, ja näyttää sen vuoksi epävarmalta onko niillä 

mitään käytännöllistä merkitystä . 

1 B . FROSTERUS, T ber Kaolin iii kristallinen Felsgrunde Finnlands . 

Fennia 50, N :o 39 . Helsinki 1928 . 

r H . VÄYRYNEN, Lber den Chemismus der finnischen KaolinYorkommnen 

v erglichen mit Verw itterungssedimenten . Bull . Commn . Ool . Finlande 

N :o 87, 9 . C . H . Soc . gC,ol . Finlande N :o 2 . Helsinki 1929 .

Luvut 1-37 tarkoittavat kaavassa 2 : 200 .000 julkaistuja lehtiä erikoiskartasta, 

joka käsittää Etelä-Suoneen . 

Kartan kehykseen merkitty lehti jako tarkoittaa karttalehtiä, jotka kuuluvat 

kaavassa 1 : 400 .000 tehtyyn yleiskarttaan ja joita tarkoittavat myöskin ruutuihin 

merkityt nimet . Viiva karttalehden nimen ylä- ja alapuolella merkitsee, että 

lehteä ei ole julkaistu. Alapuolisen viivan puuttuminen (kuten ROVANIEMIlehdessä) 

ilmaisee kivilajikartan tai siihen kuuluvan selityksen ilmestyneen, 

yläpuolisen viivan puuttuminen (kuten SAVONLINNA-lehdessä) maalajikartan 

tai selityksen ilmestyneen .

geologinen yleiskartta - arkisto.gsf.fi

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?