kveenin kielen kala - Kotikielen Seura ja Virittäjä
kveenin kielen kala - Kotikielen Seura ja Virittäjä
kveenin kielen kala - Kotikielen Seura ja Virittäjä
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
suomen murteiden ’pientä <strong>kala</strong>a’ merkitsevä<br />
sintti <strong>ja</strong> ’pientä <strong>kala</strong>a t. lintua’ merkitsevä<br />
tintti, mutta titti edellyttäisi äännemuuntelua,<br />
mahdollisesti nor<strong>ja</strong>n tita-, tit- vaikutuksesta.<br />
Suomen titti ’naisenrinta’ ei etymologisesti<br />
(eikä merkityksensä perusteella)<br />
kuulune tähän yhteyteen. Useissa kielissä<br />
on toisistaan riippumatta (muodoltaan)<br />
samankaltaisia onomatopoeettisia sano<strong>ja</strong><br />
(ks. SSA: tiitinen, tissi, tintti). Joidenkin<br />
lainojen yhteydessä esiintyy muuta huomautettavaa.<br />
Ronkku-lainan (< nor<strong>ja</strong>n rogn)<br />
sopeuttamisstrategiaa kveeniin tekijä nimittää<br />
slangistrategiaksi. Se ei täysin pidä paikkaansa,<br />
koska kveenissäkin tunnetaan vanhat<br />
ruotsalaiset lainat, kuten kinkku, lankku<br />
<strong>ja</strong> linkku, jotka perustuvat suomenruotsin<br />
murteisiin tai jo uusruotsin u-loppuisiin<br />
obliikvamuotoihin (ks. esim. Grönholm<br />
1988: klinkku, plankku, sinkku).<br />
KIELIKONTAKTIN SOSIAALISET<br />
JA LINGVISTISET TAUSTAT<br />
Luku 5 »Språkkontakt som sosialt og lingvisktisk<br />
fenomen» on tutkimuksen kannalta<br />
tärkeä, mutta sen sijoittaminen vasta<br />
sanaluettelon jälkeen on yllättävää. Se olisi<br />
kannattanut sijoittaa ennen sanastoa lukuun<br />
3, jossa on jo käsitelty vanho<strong>ja</strong> kielikontakte<strong>ja</strong>.<br />
Erityisesti on huomautettava,<br />
että luku 5.3.1, joka käsittelee venäläis-itämerensuomalaista<br />
kielikontaktia, olisi ollut<br />
sopivampi luvun 3 yhteydessä. Hieman outoa<br />
on, että suomalais-ruotsalaista kielikontaktia<br />
ei ole käsitelty lainkaan, vaikka se<br />
sekä historialliselta kannalta että sosiaalisena<br />
<strong>ja</strong> lingvistisenä ilmiönä olisi liittynyt<br />
hyvin läheisesti nuorempaan kveeniläisnor<strong>ja</strong>laiseen<br />
kontaktiin. Tältä poh<strong>ja</strong>lta olisi<br />
voinut paremmin verrata, miten paljon<br />
uudet kielikontaktit Pohjoiskalotin alueella<br />
ovat vaikuttaneet <strong>kveenin</strong> kieleen <strong>ja</strong> miten<br />
paljon kveeniin on tullut tutkimukses-<br />
438<br />
sa käsiteltyä sanastoa nor<strong>ja</strong>sta <strong>ja</strong> saamesta.<br />
Andreassen pohtii varsin laa<strong>ja</strong>sti, miten<br />
lainastrategioita sovelletaan monikielisessä<br />
miljöössä <strong>ja</strong> miten kaksikielinen käyttää<br />
kahta kieltä. Tässä yhteydessä hän kuvaa<br />
koodinvaihtoa lähinnä teoreettisesti <strong>ja</strong> suhteuttaa<br />
sitä vain suppeasti omaan aineistoonsa.<br />
Koodinvaihtoa käsittelevä luku jääkin<br />
mielestäni irralliseksi. Käytännössä kysymys<br />
on usein siitä, että <strong>kielen</strong>käyttäjä<br />
käyttää <strong>kveenin</strong>kielisen termin ohella myös<br />
nor<strong>ja</strong>laista lainasanaa tai kertoo haastatteli<strong>ja</strong>lle,<br />
mitä sana on nor<strong>ja</strong>ksi. Kysymys ei<br />
siis ole koodinvaihdosta sen perinteisesti<br />
määritellyssä merkityksessä, vaan siitä, että<br />
puhu<strong>ja</strong> haluaa käännöksellä täsmentää nor<strong>ja</strong>ntaitoiselle<br />
haastatteli<strong>ja</strong>lle, mistä <strong>kala</strong>lajista<br />
on kysymys. Esimerkiksi sivun 156<br />
aineistoesimerkit viittaisivat tällaiseen:<br />
runnukka se on pikkutinkainen (– –)<br />
TAREGJEDD PÅ NORSK, kuiski on<br />
KAMSKJELL, mustastainari se on<br />
STEINBIT, sitten on roosikka se toinen<br />
(– –) se on SANDSKRUBBE nor<strong>ja</strong>ksi.<br />
Andreassen nimittää tällaista koodinvaihdon<br />
tyyppiä pedagogiseksi koodinvaihdoksi,<br />
joka voi sisältää yksittäisiä sano<strong>ja</strong> tai<br />
kokonaisia fraase<strong>ja</strong>. Kysymys on yleensä<br />
tilapäisestä, ei vakiintuneesta ilmauksesta.<br />
Tällaisia koodinvaihtotapauksia ei käsittääkseni<br />
voi laskea tämän työn piiriin varsinaisesti<br />
kuuluviksi, koska tekijä on ra<strong>ja</strong>nnut<br />
työnsä käsittelemään vain vakiintuneiden<br />
sanojen etymologioita. On selvää, että<br />
tällaiset täsmennykset lopulta voivat johtaa<br />
lainaamiseen <strong>ja</strong> siihen, että käytetään rinnakkain<br />
vanho<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> uusia lainattu<strong>ja</strong> variantte<strong>ja</strong>.<br />
Vähitellen vanhat <strong>kveenin</strong>kieliset sanat<br />
korvautuvat pelkästään lainasanoilla.<br />
Andreassen ei kommentoi sitä, onko tällaista<br />
pedagogista <strong>kielen</strong>vaihtoa enemmän<br />
nuorimmilla informanteilla, jotka ovat oletettavasti<br />
olleet täysin kaksikielisiä.
Change language