Lataa tästä - Diakonia-ammattikorkeakoulu

2. KIELI JA KULTTUURI
2.1. Äidinkieli
Yhteyden saaminen toiseen ihmiseen on kielen tärkein tehtävä. Se mahdollistaa tasavertaisen
kommunikoinnin ja sen avulla pystymme vaikuttamaan meitä koskeviin asioihin.
(Eloniemi-Sulkava, Laaksonen & Rantala 2004, 34.). Äidinkielelle eli ensikielelle altistuminen
jättää aivojemme hermosoluille syvimmät muistijäljet, josta johtuen se pysyy
parhaiten ihmisen muistissa. Ensikieli omaksutaan, kun muita kieliä ei ole aikaisemmin
omaksuttu. Ensikielen omaksuminen on kyseessä myös silloin, kun lapsen vanhemmat
puhuvat eri kieliä ja lapsi alkaa omaksua molemmat kielet alusta asti. Seuraavat kielet
ovat kommunikaatiokieliä ja ne täyttävät myös vieraan kielen käsitteen. Ne omaksutaan
siitä sosiaalisesta ympäristöstä, jossa niitä puhutaan. Vieras kieli voidaan myös määrittää
kieleksi, joka opitaan kieltä käyttävän yhteisön mukana. (Aaltonen & Tuomainen
2005, 43; Toivola 2005, 230–231.)
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin teettämän tutkimuksen mukaan potilaille on
tärkeää tai hyvin tärkeää saada puhua lääkäreiden, hoitajien sekä muun sairaalahenkilökunnan
kanssa omalla äidinkielellään (Helsingfors och Nylands sjukvårdsdistrikt 2004).
Äidinkielen käyttäminen auttaa merkittävästi jaksamiseen ja identiteetin säilymiseen.
Myös omaiset pitävät tärkeänä sitä, että heidän omaisensa saavat omakielistä hoitoa.
(Gothoni 2005, 106; Kärkkäinen & Mononen 1999, 107 & 133; Socialstyrelsen 2001.)
2.2 Kulttuurin vaikutus hoitotyöhön
Nykypäivän terveydenhuollon asiakkaat tulevat eri kulttuureista ja heillä on erilaiset
näkemykset ja odotukset terveydestä ja terveydenhuollosta. Terveydenhuollossa kulttuurinen
näkökulma on jäänyt taka-alalle, koska sitä ohjaavat tehokkuus, nopeus ja hinta-laatu
suhde. Terveydenhuollon suhde kulttuuriin koskettaa kysymyksiä mitä ihmisenä
oleminen, sairaudet ja hoidollinen vuorovaikutus ovat ja miten ne käsitetään.(Lehtonen
1998; Kreps 1994, 5.)
5