Lataa tästä - Diakonia-ammattikorkeakoulu

on väline terveyden edistämisessä tai terveydenhuollon toiminnasta tiedottamisessa. Se
voi näyttäytyä terveydenhuollon vuorovaikutusprosesseissa tai kulttuurisissa ja yhteis-
kunnallisissa prosesseissa. Terveysviestinnän tavoitteena ei ole pelkästään tiedon levit-
täminen vaan tavoitteena on myös terveyden edistäminen ja sairauksien ehkäiseminen
sekä hoito. (Wiio & Puska 1993, 16; Torkkola 2002, 10-11.)
Terveysviestintää koskettavat yleiset viestinnän periaatteet, joille on ominaista arvolataus
sekä tavoitteellisuus. Se on keskeisin keino, jolla välitetään yleisölle terveystietoa ja
pidetään yllä julkista keskustelua terveyskysymyksistä. Välineinä voidaan käyttää kaikkia
joukkoviestinnän muotoja. Terveysviestinnän tavoitteellisuus jättää esimerkiksi lehtikirjoittelun
terveysviestinnän käsitteen ulkopuolelle. (Torkkola 2007, 6; Torkkola
2002,5.)
Viestintää ei ole ilman sisältöä eikä sisältöä ilman osaajia. Viestinnän vaikuttavuuden
kannalta perusterveydenhuollon potilaita ja asiakkaita kohtaavat hoitajat ovat tärkeimpiä
terveysviestijöitä. Onnistunut viestintä lähtee tutkijoista ja asiantuntijoista. Heidän lähellään
on myös viestinnän ammattilaisten paikka. Oman haasteensa viestintään tuo se,
että sen toivotaan olevan vuorovaikutteista, jossa asiantuntijoilla on keskeisin rooli.
Käytännössä tämä tarkoittaa vuoropuhelua hoitajien kanssa tuottamalla ja tarjoamalla
parasta mahdollista tietoa jokapäiväiseen työhön suomalaisten terveyden edistämiseksi
ja suojelemiseksi. (Huovinen 2008.)
Terveysviestinnän käsitteiden suppeus on johtanut terveysviestinnän uudempaan määrittelyyn.
Kulttuurisesta näkökulmasta katsottuna terveysviestintä on terveyteen ja sairauteen
sekä niiden tutkimiseen ja hoitoon liittyvää viestintää kaikilla viestinnän alueilla eli
keskinäis- ja kohde- ja joukkoviestinnässä. Sisällöllisesti terveysviestintä voi perustua
tietoon, tunteeseen tai kokemukseen. Terveysviestintä on siis myös terveyksiä ja sairauksia
tuottava yhteiskunnallinen ja kulttuurinen käytäntö. (Torkkola 2007, 3.)
Terveysviestinnän eettinen kulmakivi on viestinnän oikeellisuus, terveysviestinnän tulee
pohjautua tosiasioihin. Wiio ja Puska (1993) asettavat terveysviestinnän eettisiksi lähtökohdiksi
kolme seikkaa: oikean ja hyödyllisen tiedon antaminen, opetuksen ja yhteiskunnallisen
vaikuttavuuden.
15