17.07.2013 Views

inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali

inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali

inkerilaisten viesti - Inkeri-tiedon portaali

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

Rovasti S. J. Laurikkalan kuolemasta 25 vuotta<br />

Tuomiosunnuntaina v. 1982 marraskuun<br />

21. paiva. Aamu harmaa ja sumuinen. Meita<br />

oli autossa 24 henkea. Lapsia ei joukossa<br />

ollut.<br />

Me Turun inkerilaiset olimme matkalla<br />

Pyharantaan. Osoittamaan kunnioitustamme<br />

ja kiitollisuuttamme <strong>Inkeri</strong>n viimeisen piispan,<br />

rovasti S. J. Laurikkalan elaman tyosta<br />

<strong>Inkeri</strong>ssa, seka muuallakin heimolaistemme<br />

keskuudessa.<br />

Pyharannan kirkolle saavuttiin hyvissa<br />

ajoin ennen jumalanpalveluksen alkua. Sumu<br />

oli haihtunut. lima oli kolea, mutta aurinko<br />

paistoi huikaisevan kirkkaana pilvettomalta<br />

taivaalta. Kirkkomaella oli matkalaisia<br />

vastassa rovasti Laurikkalan omaisia<br />

kolrnen sukupolven voimalla. Kauniissa rivijarjestyksessa<br />

seisoen, nuorimmasta vanhimpaan.<br />

Tervetulotoivotusten jalkeen siirryttiin<br />

kirkkoon. Ennen alkuvirtta toivotti Pyharannan<br />

uusi kirkkoherra Suhonen inkerilaiset<br />

vieraat tervetulleiksi. Jumalanpalveluksessa<br />

saarnasi pastori Vilho Mustonen<br />

Turusta osallistuen myos H. P. ehtoollisen<br />

jakamiseen.<br />

Valittomasti jumalanpalveluksen jalkeen<br />

siirryttiin pyhaan puistoon rovasti Laurikkalan<br />

perhehaudan aarelle, jonne oli kokoontunut<br />

myos paikallisia ihmisia. Yhtei-<br />

tava surijan rooli. Kaikkia yhdisti kuitenkin<br />

yhteinen tunnekokemus. Se vahvisti<br />

tunnesiteita, jotka jaivat elamaan,<br />

vaikka riippuvuussuhteet muuttuivat.»<br />

Nenola-Kallio myos totesi, etta »kieleltiian<br />

ja sisalloltaan inkerilaiset itkuvirret<br />

ovat lahempana kalevalamittaista<br />

runoutta kuin esimerkiksi karjalaiset<br />

itkuvirret, jotka ovat etaantyneet kauemmaksi<br />

seka arkikielesta etta suullisen<br />

runouden kielesta».<br />

<strong>Inkeri</strong>n itkuvirsien savelmista eras<br />

asiantuntija mainitsee mm. nain: »Inke-<br />

sesti veisatun virren jalkeen tyonjohtaja K.<br />

Korkka piti lyhyen muistopuheen painottaen<br />

sita suuriarvoista ja uhrautuvaa tyota,<br />

jota rovasti Laurikkala puolisoineen on <strong>Inkeri</strong>ssa<br />

ja <strong>inkerilaisten</strong> keskuudessa suorittanut.<br />

Turun paikallisosaston johtokunnan jasenet<br />

Vilho Mustonen, Keijo Korkka, Paavo<br />

Pesonen, Impi Rissanen ja Lilja Stenvall<br />

suorittivat seppeleen laskun hautamuistomerkille.<br />

Paatokseksi veisattiin virsi.<br />

Hautausmaalta siirryttiin linja-autoon, ja<br />

matka suunnattiin rovastin syntymakotiin<br />

Laurikkalaan, jonne meidat oli kutsuttu<br />

viettamaan rovasti Laurikkalan kuolinpaivan<br />

25-vuotisjalkimuistoa. Saavuttuamme taloon<br />

vieraat ohjattiin avaraan ja viihtyisaan saliin.<br />

Juotiin kirkkokahvit. Maukkaat karjalanpiirakat<br />

ja munavoi maistuivat. Tuliaisina<br />

kodin emannille ojennettiin upea<br />

ruusukimppu. Pyharannan kirkkoherra lausui<br />

jalkimuistotilaisuuden alkusanat. Valitettavasti<br />

vain, niin hiljaisella aanella. ..<br />

Pastori V. Mustonen valotti puheessaan S.<br />

J. Laurikkalan elamantyota <strong>Inkeri</strong>ssa. Tyota,<br />

joka vaati tekijaltaan palj on. Suuren tyotaakan<br />

lisaksi vaikeuksia ja vainoa. . . Sita<br />

jaksoi tehda vain ihminen, joka oli uskollinen<br />

kutsumukselleen. — Ja hanen taytyi<br />

myos rakastaa seurakuntalaisiaan.<br />

Merimiesaseman hoitaja Martti Saarinen<br />

rilaisissa itkuvirsissa esiintyy yleensa<br />

sama savelma muunnellen toistuvana<br />

kautta virren. Karjalassa, jossa itkuvirren<br />

sakeena on mielivaltaisen pituinen<br />

lause, on savelma improvisatorinen. Melodia,<br />

joka edustaa useimmiten mollisavellajia,<br />

sangen monilla laulajilla myos<br />

duuria, polveilee aina uusin kaantein,<br />

joskus korusavelinkin. Levahdyskohdissa,<br />

useimmiten lauseen lopussa, savelma<br />

paattyy hitaihin saveliin, joiden yhteydessa<br />

tai jalkeen herkka itkija puhkeaa<br />

nyyhkytyksiin».<br />

Matti Vironmaki

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!