Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
16 Keskiviikko 28. toukokuuta 2008<br />
• Marjo Anttoora<br />
Kalavala<br />
Käräjäoikeuden notaarin tehtäviin kuuluu ottaa<br />
vastaan valoja ja vakuutuksia. Omalla toukokuisella<br />
vuorollani paikalle saapui seitsemän<br />
miestä, joiden ruskettuneet kasvot kertoivat, että kyseessä<br />
oli ulkoilmaihmisiä. Mukana oli kaksi pöytäkirjaa,<br />
joilla tulijat oli hyväksytty tietyn kalastuskunnan kalastuksenvalvojiksi.<br />
Papereissa oli reilut rasvaiset läikät,<br />
joiden yhdessä arvelimme olevan kalanmaksaöljyä.<br />
Miehet toistivat yhdessä möreillä äänillä perässäni vakuutuksen,<br />
jonka teksti kuuluu seuraavasti:<br />
”Minä N.N. vakuutan, että minä uutterasti ja tunnollisesti,<br />
puolueettomasti ja ilman oman voiton tavoittelua,<br />
parhaan ymmärrykseni ja taitoni mukaan täytän velvollisuuteni<br />
valvoa kalastusta ja sitä koskevien säännösten<br />
ja määräysten noudattamista. Tämän minä lupaan kunniani<br />
ja omantuntoni kautta.”<br />
Yksi herroista totesi heti perään, että tilanne oli kuin<br />
rippikoulussa. Itselleni tuli mieleen Seitsemän veljestä,<br />
sillä seitsemän tavaaja ja yksi lukkarin tytöstä käyvä oli<br />
tässäkin koulussa. Tilaisuuden juhlavuus ehkä hieman<br />
kärsi yhteisestä huvittuneisuudestamme, mutta muistutin,<br />
että vakuutus velvoittaa silti toimimaan sen mukaisesti.<br />
Kalastuslaissa todetaan, että kalastusta harjoitettaessa<br />
on pyrittävä vesialueiden mahdollisimman suureen<br />
pysyvään tuottavuuteen. Erityisesti on pidettävä huolta<br />
siitä, että kalakantaa käytetään hyväksi järkiperäisesti<br />
ja ottaen huomioon kalataloudelliset näkökohdat, sekä<br />
huolehdittava kalakannan hoidosta ja lisäämisestä. Tällöin<br />
on vältettävä toimenpiteitä, jotka voivat vaikuttaa<br />
vahingollisesti tai haitallisesti luontoon tai sen tasapainoon.<br />
Kalastuksenvalvojalla on velvollisuus valvoa, että<br />
kalastusta koskevia määräyksiä ja säännöksiä noudatetaan.<br />
Tärkeitä miehiä!<br />
Tässä yhteydessä muistutan, että maksatte kalastusluvan<br />
ennen vesille lähtöä. Pienemmille ja isommille kalamiehille<br />
ja -naisille kannattaa ostaa <strong>lahjaksi</strong> kalasakset,<br />
joilla perkaaminen käy kätevästi. Kalaan lähtö käy<br />
helpommin, kun ei kotiväkeä pelota saapuva saalis.<br />
Maikku Halme 30 vuotta diakonina<br />
”Olen saanut tehdä työtä,<br />
josta todella pidän”<br />
Pauliina<br />
Parto<br />
-Tuntuu siltä, kuin aika olisi<br />
mennyt silmänräpäyksessä.<br />
Välillä tuntuu kuin olisin<br />
yhä se nuori tyttö, joka vasta<br />
opettelee tätä työtä, mutta sitten<br />
tajuan, että en ehkä olekaan<br />
enää ihan nuorimmasta<br />
päästä. Onhan tässä ehtinyt jo<br />
turvetta jalkojen alle kertyä,<br />
sanoo Maija-Liisa ”Maikku”<br />
Halme, diakoni 30 vuoden kokemuksella,<br />
ja purskahtaa hersyvään<br />
nauruun.<br />
Hänen työhuoneeseensa<br />
Vammalan kirkkoherranvirastossa<br />
paistaa iltapäivän aurinko,<br />
mutta Maikku sytyttää silti<br />
kynttilän palamaan. On aika<br />
pysähtyä ja pohtia, miten työ<br />
on vuosikymmenten aikana<br />
muuttunut. -En sanoisi, että<br />
ihminen itsessään on muuttunut,<br />
mutta toimintatavat ovat.<br />
Aiemmin diakoniatyö on ollut<br />
lähinnä vanhustyötä, mutta<br />
90-luvun lama mullisti tämän<br />
työn. Silloin tulivat mukaan<br />
ihmiset, jotka kärsivät taloudellisista<br />
vaikeuksista.<br />
Maikku näkee diakonin<br />
työn laaja-alaisena vierellä<br />
kulkemisena, jossa toisena<br />
osapuolena voi olla kuka tahansa<br />
vauvasta vaariin. -Ihmiset<br />
haluavat apua hyvin erilaisiin<br />
asioihin. On taloudellisia<br />
vaikeuksia, ihmissuhdeongelmia,<br />
sairauksia, päihde- ja<br />
mielenterveysongelmia. Toisaalta<br />
joku voi kokea eksistentiaalistakin<br />
kriisiä. Meillä<br />
diakoniatyössä on välineet<br />
kohdata ihminen kokonaisuutena.<br />
Me voimme hoitaa<br />
sekä kehon, mielen että sielun<br />
tarpeet, kun esimerkiksi sosiaalityön<br />
puolella unohdetaan<br />
sielu.<br />
Jumalan tuntee<br />
sydämellään<br />
Maikku Halmeen mukaan uskontoon<br />
ja uskomiseen liittyy<br />
Suomessa kiinteästi häpeäkulttuuri.<br />
-Uskonnollisia<br />
ja hengellisiä asioita pidetään<br />
niin yksityisinä, ettei niistä<br />
Maikku Halme on työskennellyt diakonina 30 vuotta.<br />
Hän haluaa tehdä työtään ihmisenä ihmisten parissa,<br />
koko elämänkokemuksellaan.<br />
uskalleta tai haluta puhua julkisesti.<br />
Monissa maissa asia<br />
on aivan toisin, siellä näistä<br />
asioista voidaan keskustella<br />
luontevasti aikaa ja paikkaa<br />
katsomatta. Mielestäni uskominen<br />
on ihan yhtä luonnollista<br />
kuin syöminen. Tähän<br />
asiaan toivoisin todella muutosta<br />
meillä.<br />
Maikku on huomannut<br />
työssään, kuinka ihmiset yrittävät<br />
hukuttaa oman henki-<br />
lökohtaisen uskonkriisinsä<br />
erilaisiin asioihin. Joku tekee<br />
paljon töitä, joku käyttää runsaasti<br />
alkoholia, joku tyydyttää<br />
Jumalan tarvetta olemalla<br />
ateisti. -Olen viime aikoina<br />
jutellut paljon rippikoululaisten<br />
kanssa. Lähes jokaiselle<br />
olen esittänyt Jumalan olemassaolosta<br />
esimerkin, johon<br />
törmäsin lehdessä. Kari Suomalainen<br />
oli piirtänyt kuvan,<br />
jossa oli suuri kämmen, käm-<br />
”<br />
Oikeastaan vaan sydämellään<br />
voi aavistaa ja tuntea Jumalan<br />
olemassaolon.<br />
menen päällä pöytä ja sen ympärillä<br />
istumassa viisi miestä.<br />
Miehet pohtivat, onko Jumalaa<br />
olemassa, ja tulivat siihen<br />
tulokseen ettei ole, sillä häntä<br />
ei voi nähdä. Se, että nämä<br />
miehet istuivat Jumalan kädellä,<br />
kuvaa hyvin omaa ajatusmaailmaani.<br />
Jumala on jotain<br />
niin suurta, ettei sitä voi<br />
tajuta, ei kääriä käsinkosketeltavaan<br />
pakettiin ja ottaa hyllystä<br />
esiin aina tarvittaessa.<br />
Oikeastaan vaan sydämellään<br />
voi aavistaa ja tuntea Jumalan<br />
olemassaolon.<br />
Mummuus saa<br />
toimimaan<br />
Kuten papeilla ja kanttoreilla,<br />
myöskään diakoneilla ei ole<br />
varsinaisia työaikoja. Kun töihin<br />
saattaa kulua kaksitoistakin<br />
tuntia vuorokaudessa, on<br />
vapaa-ajan merkitys tärkeä. -<br />
Usein lähden koiran kanssa<br />
metsään kävelemään, vetäydyn<br />
hiljaisuuteen. Toisinaan<br />
voin vaikka istua keittiön pöydän<br />
ääressä ja katsella puolitoista<br />
tuntia, kun oksa heiluu<br />
puussa. Mieli on saatava välillä<br />
tyhjennettyä ja akut ladattua.<br />
-Olen oppinut vuosien varrella<br />
lokeroimaan asioita. Rituaalitkin<br />
auttavat, esimerkiksi<br />
aina kun tulen töistä, otan<br />
rannekellon pois. Pieni asia,<br />
mutta se on itselleni merkki<br />
siitä, että nyt olen vapaalla.<br />
Tällä hetkellä rentoutumiskeinona<br />
toimii pienten töppösten<br />
neulominen, sillä Maikusta<br />
on kuukauden sisällä<br />
Susanna suunnitteli oman korumalliston<br />
Maija Latva<br />
toimiva huittislainen Susanna<br />
Virtanen on viime aikoi-<br />
Huittislaisessa Kello ja Kulta na kunnostautunut myös ko-<br />
Riihimäessä sekä vammalalairusuunnittelijana. S-Designin<br />
sessa Villen Kellossa myyjänä nimellä suunniteltuja ja teh-<br />
Tekijä ja suunnittelija. Susanna Virtanen piirtää mallit<br />
ja kultaseppä Kimmo Virtanen tekee korut.<br />
tyjä koruja on tässä vaiheessa<br />
kymmenkuntaa erilaista,<br />
myös miehille löytyy oma riipus.<br />
-Idea sai lopullisen muotonsa<br />
Johtamistaidon opiston<br />
yrittäjän erikoisammattitutkinnon<br />
kurssilta, jota käyn<br />
parasta aikaa, Susanna kertoo.<br />
Korusuunnittelu on yksi<br />
osa Susannan näyttötyöstä.<br />
Ensimmäiset Susannan<br />
suunnittelemat korut tulivat<br />
myyntiin alkukeväästä. -Olen<br />
saanut todella hyvää palautetta<br />
asiakkailta, Susanna iloitsee.<br />
Hänen mukaansa koruille<br />
oli olemassa selkeä tilaus,<br />
koska samanlaisia ei markkinoilla<br />
ole. -Kaipasin nimenomaan<br />
aikuiselle naiselle<br />
sopivia, yksinkertaisia hopeakoruja,<br />
Susanna selvittää.<br />
Susannan mallistosta löytyy<br />
lisäksi hymynaama -riipus,<br />
joka sopii erityisesti lapsille ja<br />
nuorille.<br />
Uniikki ja yksilöllinen<br />
Korun matka alkaa paperilta.<br />
Susanna suunnittelee kaikki<br />
mallit piirtäen ja näyttää<br />
versiot miehelleen Kimmo<br />
Virtaselle, joka toimii samassa<br />
yrityksessä kultaseppänä.<br />
Kimmo kertoo, mitkä versiot<br />
ovat toteuttamiskelpoisia ja<br />
mitkä vaativat vielä hiomista.<br />
Sen jälkeen Kimmo tekee korusta<br />
prototyypin. -Valmiista<br />
korusta on helppo nähdä,<br />
kaipaako se vielä jotakin, Susanna<br />
kertoo.<br />
Jokainen S-Designin koru<br />
on uniikki ja yksilöllinen,<br />
mutta hinta silti kilpailukykyinen.<br />
-Lähdin alun perinkin<br />
siitä ajatuksesta, että sarja<br />
olisi kaikkien ulottuvilla, Susanna<br />
toteaa.<br />
Suunnitelmissa on vielä<br />
jalostaa korusarjoja niin, että<br />
jokaiseen malliin tulisi riipuksen<br />
lisäksi myös rannekoru<br />
ja korvakorut. Jokainen<br />
malli tullaan myös nimeämään.<br />
-Nimet ovat parasta<br />
aikaa mietinnän alla. Uusia<br />
ideoitakin olisi taas vaikka<br />
kuinka paljon, mutta nyt eletään<br />
tällä alalla kiireisiä aikoja.<br />
Uusia malleja tulee kuitenkin<br />
vielä kesän aikana, Susanna<br />
Virtanen lupaa. S-Designin korut ovat saaneet positiivista palautetta asiakkailta.<br />
tulossa mummu. -Jännä juttu,<br />
että omille lapsille en aikanaan<br />
neulonut mitään. Kai se<br />
on tämä mummuus, joka saa<br />
toimimaan, hän nauraa.<br />
Maikku Halme myöntää<br />
juttelevansa mielellään ihmisten<br />
kanssa. Hänen tehtävänsä<br />
diakonina on olla koko<br />
ajan läsnä ja käytettävissä. Siksi<br />
esimerkiksi kauppareissulla<br />
juttusille tulee aina vähintään<br />
pari ihmistä.<br />
Ihminen ihmisten<br />
parissa<br />
Juttutuokiomme loppupuolella<br />
Maikku Halme keksii toisenkin<br />
muutoksen, joka diakonin<br />
työssä vuosien varrella<br />
on tapahtunut. -Ihmiset ottavat<br />
rohkeammin yhteyttä<br />
kuin ennen. Rohkeita ollaan<br />
nimenomaan kaupunkimaisessa<br />
ympäristössä. Maaseudulla<br />
työskentelevien kollegoiden<br />
mukaan ihmiset odottavat<br />
siellä yhä edelleen, että<br />
diakoni osaisi lukea ajatuksia<br />
ja mennä kysymään mitä kuuluu.<br />
Monesti esimerkiksi vanhuksen<br />
omaiset ovat niitä, jotka<br />
ottavat yhteyttä meihin.<br />
Maikku Halmeen fi losofi a<br />
diakoniatyössä on olla läsnä. -<br />
Ihminen sytyttää minut. Vaikka<br />
aamulla ajattelisin, että en<br />
jaksa, saattaa keskusteluissa<br />
päivän aikana ilmetä jotain<br />
niin pyhää, että väsymys kaikkoaa<br />
saman tien. En halua olla<br />
se, joka istuu vaan virastossa,<br />
haluan olla ihminen ihmisten<br />
seurassa, laittaa koko elämänkokemukseni<br />
likoon.
Change language