Oikeustieteellinen selvitys Norjan, Ruotsin, Tanskan, Sveitsin ja ...
Oikeustieteellinen selvitys Norjan, Ruotsin, Tanskan, Sveitsin ja ...
Oikeustieteellinen selvitys Norjan, Ruotsin, Tanskan, Sveitsin ja ...
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
Ruotsissa useat tahot ovat toivoneet vaihtoehtoisia rangaistuksia, koska<br />
tuomioistuinprosessi on hidas <strong>ja</strong> raskas, <strong>ja</strong> koska useimmat rikkomukset ovat luonteeltaan<br />
niin lieviä, etteivät ne ikinä päädy tuomioistuimeen. Suosituin vaihtoehtoinen rangaistus on<br />
ollut valvovan viranomaisen määräämä taloudellinen rangaistus rikkomuksesta. Koska<br />
kyseinen sanktio on helpompi <strong>ja</strong> nopeampi toteuttaa, <strong>Ruotsin</strong> selvittäjä arvelee sen lisäävään<br />
puuttumista rikkomuksiin. Toisaalta näin pystytään puuttumaan paremmin myös<br />
oikeushenkilöiden rikkomuksiin. Useimmissa eläinsuojelurikoksissa tekijänä on yrityksen<br />
työntekijä tai johta<strong>ja</strong>. Selvityksen mukaan useissa tapauksissa on mielekkäämpää rangaista<br />
yritystä kuin sen yksittäistä työntekijää. Myös korvausten periminen yritykseltä yksittäisen<br />
työntekijän si<strong>ja</strong>an voi olla helpompaa. Yrityksiä rankaisemalla alan käytännöt myös<br />
todennäköisesti paranevat nopeammin. Ruotsissa oikeushenkilöitä on vaikea saada tuomittua<br />
<strong>ja</strong> myös Suomessa yhteisösakkotuomiota annetaan todella vähän. Esimerkiksi<br />
ympäristörikoksissa oikeushenkilö on useimmissa tapauksissa vapautunut maksamasta<br />
yhteisösakkoa. Jotta hallinnollisia maksu<strong>ja</strong> voitaisiin määrätä tehokkaasti, tulee lievien<br />
rikosten määritelmiä selkiyttää. Maksu<strong>ja</strong> tulisi selvityksen mukaan määrätä vain vähemmän<br />
tärkeiden hallinnollisten määräysten rikkomisesta, eikä ikinä eläimiin, luontoon tai ihmisiin<br />
kohdistuvista suoranaisista vahingoista tai kärsimyksestä, joiden vakavuutta on vaikea<br />
arvioida.<br />
Vuonna 2010 tehdyssä eläintautien leviämistä koskevassa selvityksessä (SOU 2010:106)<br />
esitetään myös hallinnollisten maksujen säätämistä rangaistukseksi lievistä rikoksista.<br />
Samalla esitetään, että ne korvaisivat osittain nykyiset rangaistukset lievistä rikkomuksista.<br />
Selvityksen mukaan nykyjärjestelmässä vain muutama tapaus etenee tuomioistuimiin, eikä<br />
sellaisilla rangaistuksilla ole vaikutusta toimintatapoihin niiden jäädessä lähinnä ontoiksi<br />
uhkauksiksi. Selvityksen mukaan on myös turha kuormittaa tuomioistuinta tapauksissa jotka<br />
ovat luonteeltaan yksinkertaisia <strong>ja</strong> syyllisyyskin on kiistaton. Maksun tulisi olla kiinteä, eikä<br />
riippuvainen subjektiivisista tekijöistä kuten henkilön elämäntilanteesta.<br />
Selvityksen mukaan viranomaisille tulisi antaa valtuudet määrätä rikkomukseen<br />
syyllistyneelle hallinnollinen maksu tai sakko seuraavista rikkeistä. Rikkomukset<br />
kriminalisoidaan asetuksessa, mutta jos se on kriminalisoitu myös laissa, noudatetaan lain<br />
määräyksiä. Hallinnollisella maksulla rangaistaan tahoa, joka:<br />
1. rikkoo selvittäjän ehdottamia määräyksiä joiden mukaan kaikilta eläinten pitäjiltä<br />
vaaditaan tiettyä pätevyyttä. Eläimiä ammattimaisesti tai suuremmassa määrin<br />
pitäville, asetettaisiin lisäksi tietty koulutusvaatimus. Hallitus päättää, mikä<br />
viranomainen määrittelee tarkemmin vaatimukset.<br />
2. rikkoo hallituksen asetuksissa määrittämiä kelpoisuusvaatimuksia operatiivisten<br />
toimenpiteiden <strong>ja</strong> injektioiden suorittajille<br />
3. rikkoo määräystä, jonka mukaan eläintä tulee pitää niin, että se voi toimia lajilleen<br />
luontaisella tavalla<br />
4. vapauttaa sellaisen villieläimen luontoon, jolla ei ole lainkaan taito<strong>ja</strong> tai<br />
riittämättömät taidot selviytyä siinä ympäristössä mihin eläin vapautetaan<br />
56
Change language