12.07.2013 Views

Metsävahinkojen arviointi, 2003

Metsävahinkojen arviointi, 2003

Metsävahinkojen arviointi, 2003

SHOW MORE
SHOW LESS

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

<strong>Metsävahinkojen</strong> <strong>arviointi</strong>


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

ARVIOINTIOPPAAN KÄYTTÄJÄLLE<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Maamme 26 miljoonasta metsähehtaarista on turvattu metsävakuutuksella noin<br />

5 miljoonaa hehtaaria. Valtion ja yhtiöiden metsät ovat kokonaan vailla vakuutuksia<br />

eikä yksityismetsistäkään ole vakuutettu kuin kolmannes. Alhaisesta vakuuttamisasteesta<br />

johtuu, että esimerkiksi myrskyjen jälkeen arvioidut todelliset vahingot ovat<br />

usein moninkertaisia vakuutusyhtiöiden maksamiin korvauksiin verrattuna.<br />

Eri metsävahinkojen lukumäärä samoin kuin metsävakuutuksen perusteella suoritetut<br />

korvaukset vaihtelevat suuresti vuosittain. Myrskyt ovat ylivoimaisesti suurin metsävahinkojen<br />

aiheuttaja miltei joka vuosi. Niiden osuus korvauksista on keskimäärin<br />

70% - 80 %. Seuraavaksi eniten korvauksia maksetaan lumen, jyrsijöiden ja palon<br />

aiheuttamista vahingoista.<br />

Suurimman osan metsävahingoista arvioivat metsänhoitoyhdistysten tai metsäkeskusten<br />

metsäammattilaiset. Metsävahingon arvioiminen edellyttää tekijältään puolueettomuutta,<br />

ammattitaitoa ja kokemusta. Puolueettomuus tarkoittaa tasapuolista<br />

suhtautumista sekä vakuutuksenottajaan että vakuutusyhtiöön. Tasapuolisuus taas on<br />

kaikkien samanlaisissa vahinko-olosuhteissa sattuneiden vahinkojen arvioimista samanlaisin<br />

perustein.<br />

Vahingon arvioija toimii tehtävässään luottamusmiehenä. Hän on avainasemassa<br />

vahingon suuruutta määritettäessä, ja on siis tärkeä henkilö niin metsänomistajan kuin<br />

vakuutusyhtiönkin kannalta. Arvioijan on luonnollisesti pyrittävä siihen, että vakuutuksenottaja<br />

saa vakuutusehtoihin, vahingon suuruuteen ja olemassa oleviin olosuhteisiin<br />

perustuvan oikean korvauksen vahingoistaan.<br />

Arvion tekijän on syytä olla perillä metsävakuutusehtojen sisällöstä ainakin pääpiirteissään;<br />

mitä vahinkoja metsävakuutus korvaa ja mitkä ovat vahinkojen korvausrajat<br />

eri vahinkolajeissa. Nämä tiedot ovat välttämättömiä, jotta arvioija pystyy keskustelemaan<br />

<strong>arviointi</strong>in liittyvistä asioista sekä perustelemaan, miksi esimerkiksi jotakin vahinkoa<br />

ei korvata. Näin poistetaan heti alussa epäluuloja ja väärinkäsityksiä, joiden<br />

selvittely korvauskäsittelyn aikana ja sen jälkeen on vaikeampaa.<br />

Tämän <strong>arviointi</strong>oppaan tarkoituksena on auttaa vahingon arvioijaa selviytymään tehtävästään<br />

hyvin. Oppaan laatijat toivovat, että siitä on hyötyä arvion tekijälle hänen<br />

vastuunalaisessa tehtävässään.<br />

Helsingissä marraskuussa 2002


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTIOPAS ..................................................................................................................................1<br />

1. TOIMENPITEET VAHINGON SATTUESSA ..........................................................................................................................3<br />

1.1 VAHINGON RAJOITTAMINEN.................................................................................................................................................3<br />

1.2 VAHINKOILMOITUS VAKUUTUSYHTIÖÖN..............................................................................................................................3<br />

1.3 VAHINGON TARKASTAMINEN JA ALUEEN RAIVAAMINEN......................................................................................................3<br />

1.4 ARVIOINTIPYYNTÖ VAKUUTUSYHTIÖLTÄ.............................................................................................................................5<br />

1.5 VAHINKOARVIOTA EI AINA TARVITA....................................................................................................................................5<br />

1.6 VAHINGON SELVITTELYÄ VARTEN TARVITTAVAT ASIAKIRJAT.............................................................................................6<br />

2. METSÄVAKUUTUKSET............................................................................................................................................................6<br />

2.1 NYKYISET METSÄVAKUUTUKSET .........................................................................................................................................6<br />

2.2 VOIMASSA OLEVAT AINAISVAKUUTUKSET...........................................................................................................................6<br />

3. KORVATTAVAT VAHINGOT ..................................................................................................................................................7<br />

3.1 LAAJA METSÄVAKUUTUS .....................................................................................................................................................7<br />

3.2 METSÄPALOVAKUUTUS........................................................................................................................................................8<br />

4. KORVAUSPIIRIN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT VAHINGOT..............................................................................................8<br />

5. ARVIOIMISPERUSTEET.........................................................................................................................................................10<br />

5.1 KORVAUKSEN LAAJUUS .....................................................................................................................................................10<br />

5.2 VAHINGON MÄÄRÄN ARVIOIMINEN....................................................................................................................................11<br />

5.2.1 Puustovahinko ja hakkuuarvon menetys........................................................................................................................11<br />

5.2.1.1 Hakkuuarvo ennen vahinkoa.......................................................................................................................................................... 11<br />

5.2.1.2 Hakkuuarvo vahingon jälkeen........................................................................................................................................................ 11<br />

5.2.2 Nuoren puuston odotusarvon menetys...........................................................................................................................12<br />

5.2.3 Hakatun puutavaran hinta.............................................................................................................................................13<br />

5.2.4 Taimikon kustannusarvo................................................................................................................................................13<br />

5.3 VAHINKOLAJEITTAISET ERITYISPIIRTEET ...........................................................................................................................13<br />

5.3.1 Palovahinko...................................................................................................................................................................13<br />

5.3.2 Myrskyvahinko...............................................................................................................................................................14<br />

5.3.3 Lumivahinko ..................................................................................................................................................................14<br />

5.3.4 Hyönteis-, tulva- ja sienitautivahinko puustolle ............................................................................................................14<br />

5.3.5 Taimikkovahingot ..........................................................................................................................................................14<br />

6. VAHINKOARVION TÄYTTÄMINEN....................................................................................................................................15<br />

6.1 YLEISTIEDOT......................................................................................................................................................................15<br />

6.2 TAIMIKON KUSTANNUSARVO .............................................................................................................................................17<br />

6.3 PUUSTON ODOTUSARVO .....................................................................................................................................................18<br />

6.4 PUUSTON MÄÄRÄ JA ARVO ENNEN VAHINKOA....................................................................................................................20<br />

6.5 PUUSTON MÄÄRÄ JA ARVO VAHINGON JÄLKEEN ................................................................................................................21<br />

6.6 PUUSTOLLE AIHEUTUNUT VAHINKO ...................................................................................................................................22<br />

6.7 LISÄTIEDOT........................................................................................................................................................................22<br />

6.8 ARVION TOIMEKSIANTO JA SUORITUS ................................................................................................................................23


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

1. TOIMENPITEET VAHINGON SATTUESSA<br />

1.1 Vahingon rajoittaminen<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Vahingon sattuessa tai välittömästi uhatessa vakuutuksenottaja on velvollinen kykynsä<br />

mukaan huolehtimaan vahingon rajoittamisesta.<br />

Metsävahingot aiheutuvat useimmiten sääolosuhteiden ja luonnonolojen odottamattomista<br />

muutoksista. Vahingon rajoittaminen ei yleensä onnistu palovahinkoa lukuun<br />

ottamatta. Jossain määrin voidaan kuitenkin hyvällä metsänhoidolla parantaa esimerkiksi<br />

metsien myrskyn- ja lumenkestävyyttä.<br />

1.2 Vahinkoilmoitus vakuutusyhtiöön<br />

Vakuutusyhtiön korvauspalvelu käynnistyy vahinkoilmoituksella. Kun vakuutetussa<br />

metsässä sattuu vahinko, joka ehtojen mukaan kuuluu vakuutusyhtiön korvattavaksi,<br />

tulee vakuutuksenottajan välittömästi vahingosta tiedon saatuaan ilmoittaa siitä vakuutusyhtiölleen.<br />

Vahinkoilmoitus on aina tehtävä mahdollisimman huolellisesti ja se on varustettava<br />

vakuutuksenottajan allekirjoituksella. Vahinkoilmoitus tehdään kirjallisena vahinkoilmoituslomakkeella<br />

joko vakuutusyhtiössä tai internetin kautta. Vahingosta voi ilmoittaa<br />

vakuutusyhtiöön myös puhelimitse. Mikäli sama metsä on vakuutettuna useammassa<br />

yhtiössä, ilmoitus tehdään kaikkiin yhtiöihin.<br />

Asiallisesti täytetyllä vahinkoilmoituksella saadaan korvauspalvelu nopeasti käynnistetyksi.<br />

1.3 Vahingon tarkastaminen ja alueen raivaaminen<br />

Vakuutusyhtiölle on varattava tilaisuus tarkastaa vahingot ennen kuin vahinkoaluetta<br />

ryhdytään raivaamaan, vahingoittuneita puita korjaamaan tai ennen kuin ryhdytään<br />

muihin toimenpiteisiin, jotka saattavat vaikeuttaa vahingon toteamista.<br />

Suurissa myrskyvahingoissa, joissa vahinkopuuston korjuulla on kiire, vakuutusyhtiöt<br />

voivat antaa yhteisesti luvan korjuun aloittamiseen välittömästi, jotta vahinkopuusto ei<br />

esimerkiksi jäisi lumen alle.<br />

Taimikkovahingoissa ei saa aloittaa uudelleen metsittämistä, täydentämistä tai näitä<br />

valmistelevia toimenpiteitä, ennen kuin vahinko on arvioitu.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

Metsävahingon käsittely<br />

Vakuutuksenottaja<br />

Vahingon <strong>arviointi</strong><br />

Vahinkoilmoitus<br />

Arviopyyntö metsänhoitoyhdistykselle,metsäkeskukselle,metsäpalveluyrittäjälle<br />

tai metsäyhtiölle<br />

Vahinkoarvio vakuutusyhtiöön<br />

VAKUUTUSYHTIÖ<br />

Korvaus<br />

Vakuutuksenottaja<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong>


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

1.4 Arviointipyyntö vakuutusyhtiöltä<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Vakuutusyhtiö tarkistaa vahinkoilmoituksen saatuaan vakuutuksen voimassaolon ja<br />

korvauspiirin. Tämän jälkeen vakuutusyhtiö lähettää <strong>arviointi</strong>pyynnön yleensä paikalliselle<br />

metsänhoitoyhdistykselle, metsäkeskukselle tai muulle alan ammattilaiselle.<br />

Vakuutusyhtiö ilmoittaa vakuutuksenottajalle, kenen tehtäväksi <strong>arviointi</strong> on annettu.<br />

Kun arvioija on saanut vakuutusyhtiön <strong>arviointi</strong>pyynnön, hänen on syytä ottaa yhteyttä<br />

metsänomistajaan tai hänen edustajaansa. Tällöin sovitaan arvioinnin ajankohdasta.<br />

Metsänomistajan tai hänen edustajansa läsnäolo <strong>arviointi</strong>a tehtäessä on useimmiten<br />

tarpeen vahinkokohteiden selvittämiseksi. Vahinkokohteiden osoittamisen lisäksi<br />

vakuutuksenottajan velvollisuuksiin kuuluu tarpeellisten asiakirjojen, kuten vakuutuskirjan,<br />

tilan kartan, metsäsuunnitelman jne. luovuttaminen arvioijan käyttöön.<br />

Vahinkoarvioinnin toimeksiantajana on yleensä aina vakuutusyhtiö. Yhtiön toimeksianto<br />

varmistaa sen, että arvion tekijä saa palkkion työstään vakuutusyhtiöltä. Tästä<br />

periaatteesta voidaan poiketa vain, mikäli asia on sovittu ennakolta vakuutusyhtiön<br />

kanssa. Mikäli metsänomistaja pyytää itse suoraan vahinkoarviota, on arvion tekijän<br />

aina syytä kääntyä vakuutusyhtiön puoleen asian johdosta. Metsänomistaja vastaa itse<br />

palkkion suorittamisesta, ellei asiasta ole sovittu vakuutusyhtiön kanssa.<br />

1.5 Vahinkoarviota ei aina tarvita<br />

Pienissä myrskyvahingoissa vakuutusyhtiö saattaa laskea korvauksen vahinkoilmoituksen<br />

tietoihin perustuen tai puunkorjuun asiakirjojen perusteella. Tämän vuoksi on<br />

tärkeätä, että vahinkoilmoituksessa vahingoittuneiden puiden määriä koskevat kohdat<br />

on huolellisesti täytetty. Tällöin erillistä vahinkoarviota ei tarvita.<br />

Arviointi ei ole mielekästä myöskään silloin, kun korvauksen perusteena on pahasti<br />

jälkeenjäänyt ainaisvakuutus tai kun vahinko on niin pieni, että <strong>arviointi</strong>kulujen osuus<br />

kustannuksista nousee suhteettoman suureksi.<br />

Joissakin taimikkovahingoissa saattaa olla syytä siirtää <strong>arviointi</strong> myöhemmäksi, jotta<br />

voitaisiin todeta taimikon mahdollinen toipuminen. Arvion siirrosta on ilmoitettava<br />

vakuutusyhtiölle.<br />

Vakuutusyhtiöön kannattaa ennen <strong>arviointi</strong>a ottaa yhteyttä myös, mikäli vahinko on<br />

kohdistunut normaalia talousmetsää arvokkaampaan erikoispuuviljelmään, kuten<br />

vaikkapa visakoivikkoon.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

1.6 Vahingon selvittelyä varten tarvittavat asiakirjat<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Palovahingoissa poliisitutkintapöytäkirjan kopio on liitettävä arvion mukaan. Vakuutusyhtiö<br />

maksaa pöytäkirjan lunastusmaksun. Lisäksi tarvitaan palokunnan hälytys- ja<br />

onnettomuusselosteet, joista käy ilmi palon jälkivartioinnin alkamis- ja päättymisaika.<br />

Metsämaan (veroluokat I-IV) pinta-alatietojen tarkistamiseksi epäselvissä tapauksissa<br />

tarvitaan kopio metsäsuunnitelmasta tai viimeisen veroselvityksen siitä osasta, jossa<br />

pinta-alatiedot on esitetty, mikäli veroselvityksen tiedot vastaavat todellisuutta. Myös<br />

metsäammattilaisen todistus tai muu vastaava asiakirja kelpaa pinta-alatietojen tarkistukseen.<br />

Puutavaran hintojen tai määrän tarkistamiseksi saatetaan joissakin tapauksissa pyytää<br />

jäljennös mittaustodistuksesta. Karttakopio vahinkoalueesta on aina liitettävä vahinkoarvion<br />

mukaan.<br />

2. METSÄVAKUUTUKSET<br />

2.1 Nykyiset metsävakuutukset<br />

Metsävakuutus korvaa laajimmillaan puuston, puutavaran ja taimikon palo-, myrsky-,<br />

lumi-, hyönteis-, tulva,- sienitauti-, eläin-, ilkivalta- ja anastusvahinkoja.<br />

Eläinvahingoilla tarkoitetaan tavallisimmin myyrän, jäniksen ja majavan aiheuttamia<br />

vahinkoja. Hirvieläinten aiheuttamat vahingot eivät sen sijaan yleensä kuulu vakuutuksen<br />

korvauspiiriin.<br />

Eri vakuutusyhtiöiden ehdot poikkeavat jonkin verran toisistaan, joten varsinkin harvinaisemmissa<br />

vahingoissa saattaa olla tarkoituksenmukaista tarkistaa vakuutusturvan<br />

sisältö yhtiöltä ennen arvion tekemistä.<br />

Tässä oppaassa käsitellään vain ne vakuutusehtojen kohdat, jotka yleisesti vaikuttavat<br />

korvauksiin ja vahinkojen <strong>arviointi</strong>in. Ehtojen esittely käydään läpi laajan metsävakuutuksen<br />

ehtoihin perustuen.<br />

2.2 Voimassa olevat ainaisvakuutukset<br />

Voimassa olevia ainaismetsävakuutuksia ovat ainainen metsävakuutus ja ainainen<br />

metsäpalovakuutus.<br />

Ainaismetsävakuutusten ongelmana on niiden alhaisista vakuutusmääristä johtuva<br />

alivakuutus. Alkuperäisiä vakuutusmääriä ei ole sidottu mihinkään indeksiin, joten<br />

vakuutukset ovat edelleen voimassa sen suuruisina kuin ne on alun perin otettu.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Vahingot korvataan alivakuutussuhteen mukaisesti eli vertaamalla alkuperäistä<br />

vakuutusmäärää puuston nykyiseen arvoon, joka saadaan Metsäntutkimuslaitokselta<br />

metsäkeskuskohtaisesti laskettuna. Ainaisvakuutusten vakuutusmäärät ovat nykyään<br />

keskimäärin vain 5-10 % puuston nykyarvosta.<br />

Jos esimerkiksi vakuutusmäärä on 1.000 euroa ja puuston nykyarvo 10.000 euroa,<br />

saadaan alivakuutussuhteeksi 1.000 : 10.000 = 0,1. Ainaisvakuutuksesta korvataan<br />

siis tässä esimerkkitapauksessa 10 % vahingon todellisesta määrästä.<br />

Ainainen metsävakuutus korvaa mainitun alivakuutusperiaatteen mukaisesti puuston<br />

palo-, myrsky- ja lumivahinkoja sekä taimikon hirvi- ja hyönteisvahinkoja. Kaikki<br />

ainaisvakuutukset, jotka ovat alkaneet ennen vuotta 1962, korvaavat edellä mainittuja<br />

vahinkoja. Vuosina 1962-1972 tehdyt ainaiset metsäpalovakuutukset korvaavat yksinomaan<br />

palovahinkoja.<br />

3. KORVATTAVAT VAHINGOT<br />

3.1 Laaja metsävakuutus<br />

Vakuutuksen kohteina ovat vakuutuskirjassa mainitun tilan metsätalousmaan puusto<br />

ja taimikko sekä hakkuupaikalla ja metsä- tai tienvarsivarastossa oleva vakuutuksenottajan<br />

omistama, vakuutetulta tilalta hakattu käsittelemätön puutavara. Metsätalousmaalla<br />

tarkoitetaan metsämaata, kitumaata ja näiden muodostamaan kokonaisuuteen<br />

kuuluvaa joutomaata.<br />

Vakuutuksesta korvataan puustolle, taimikolle tai puutavaralle vahingot, jotka ovat aiheutuneet<br />

- palosta ja sen sammutustoimista<br />

- salamaniskusta<br />

- myrskystä<br />

- lumesta<br />

- hyönteisistä<br />

- tulvasta (ei kaikki yhtiöt)<br />

- sienitaudeista (ei kaikki yhtiöt)<br />

- eläimistä (ei hirvieläimet)<br />

- anastamisesta (ei kaikki yhtiöt)<br />

- vahingonteosta (ei kaikki yhtiöt)<br />

Korvattavia sammutustoimien aiheuttamia vahinkoja ovat esimerkiksi vastatulen, palokäytävien<br />

ja kulkureittien vakuutetulle puustolle, puutavaralle ja taimikolle aiheuttamat<br />

vahingot. Myöskin kohtuulliset ja välttämättömät jälkivartiointikulut korvataan vakuutuksesta.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Yksittäisiä puita ei korvata. Puustolle ja puutavaralle aiheutunut vahinko korvataan,<br />

kun vahingoittuneen puuston tai puutavaran määrä vahinkotapahtumaa kohti on<br />

vakuutusyhtiöstä riippuen vähintään 15 tai 20 kiintokuutiometriä. Joissakin yhtiöissä<br />

hyönteisten, tulvan ja sienitautien vahingoissa vaaditaan vähintään puolen (½) hehtaarin<br />

suuruinen yhtenäinen tuhoalue.<br />

Taimikkovahinko korvataan, kun keinollinen metsittäminen on vahingon johdosta<br />

syntyneen vajaatuottoisuuden poistamiseksi tarpeen ja yhtenäinen metsitettävä alue<br />

on vähintään puolen - yhden (½ - 1) hehtaarin suuruinen. Vajaatuottoisuus arvioidaan<br />

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion ohjeiden perusteella.<br />

Korvaamisen edellytyksenä on, että vahinko täyttää ehdoissa asetetut, edellä mainitut<br />

vähimmäisvaatimukset. Puustovahinkojen vähimmäisvaatimus (15-20 m 3 ) tarkoittaa<br />

vahingoittuneiden puiden määrää yhtä vahinkotapahtumaa kohti vakuutetun tilan koko<br />

alueelta. Tätä pienempiä vahinkoja ei korvata.<br />

3.2 Metsäpalovakuutus<br />

Metsäpalovakuutus korvaa irtipäässeen tulen ja sen sammutustoimien puustolle,<br />

puutavaralle ja taimikolle aiheuttaman vahingon sekä jälkivartiointikulut samoin edellytyksin<br />

kuin laajemmassakin metsävakuutuksessa.<br />

4. KORVAUSPIIRIN ULKOPUOLELLE JÄÄVÄT VAHINGOT<br />

Vakuutuksesta ei korvata<br />

vahinkoa, jos vahinkotapahtuma on alkanut ennen vakuutuksen voimaantuloa<br />

Vahingon alkamisajankohta on merkittävä arvioon. Se on määritettävä mahdollisimman<br />

tarkasti tuhoalueella havaittavien seikkojen perusteella. Jos tarkkaa määritystä ei<br />

pystytä tekemään, on alkamisajankohta määritettävä vuoden tarkkuudella. Tällä määrityksellä<br />

ratkaistaan, onko vahinko sattunut vakuutuksen voimassaoloaikana.<br />

vahinkoa siltä osin, kuin se voidaan korvata julkisista varoista eikä siltä<br />

osin, kuin korvausta suoritetaan ainaismetsä- tai ainaismetsäpalovakuutuksesta<br />

Vakuutuksesta ei korvata vahinkoa siltä osin, kuin siihen voidaan saada julkisia varoja,<br />

esimerkiksi Kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaista avustusta.<br />

Jos vakuutuksenottaja on oikeutettu korvaukseen ainaisvakuutuksesta, vähennetään<br />

täysarvovakuutuksen perusteella maksettavaa korvausta ainaisvakuutuksen korvauksen<br />

verran.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

puustolle aiheutuneen vahingon johdosta syntyviä metsittämiskustannuksia<br />

Vakuutus korvaa siemen- tai suojuspuille aiheutuneen vahingon, mutta ei sitä, että<br />

kyseinen alue ei ole taimettunut ennen siemen- tai suojuspuiden tuhoutumista.<br />

sammutuskustannuksia eikä jälkiraivauksesta aiheutuneita kustannuksia<br />

Vakuutus ei korvaa sammutus- eikä jälkiraivauskustannuksia. Pelastustoimilain<br />

mukaan sammutuskustannukset kuuluvat kunnan korvattaviksi.<br />

Sen sijaan vakuutuksesta korvataan kohtuulliset ja välttämättömät jälkivartiointikulut<br />

siitä lähtien, kun varsinainen sammutustyö on päättynyt ja pelastustoiminnan johtaja<br />

on määrännyt jälkivartioinnin metsänomistajan vastuulle. Vahinkoarvioon on liitettävä<br />

tarpeelliset hälytys- ja onnettomuusselosteet, joista jälkivartioinnin ajankohta ja kesto<br />

käyvät selvästi ilmi.<br />

puuston tai taimikon kasvutappioita<br />

Joillekin hyönteisille ja sienitaudeille on tyypillistä, että ne eivät iskeytyessään aiheuta<br />

puuston kuolemaa, vaan ainoastaan muutaman vuoden kasvun menetyksen. Kasvutappioita<br />

ei kuitenkaan vakuutuksesta korvata, koska niiden aiheuttamien rahamääräisten<br />

menetysten tarkka <strong>arviointi</strong> on lähes mahdotonta.<br />

vahinkoa, joka on aiheutunut ilman, veden tai maaperän saastumisesta<br />

Myöskään saastumisesta johtunutta seurannaisvahinkoa, esimerkiksi hyönteisvahinkoa,<br />

vakuutus ei korvaa.<br />

kuivuuden, hallan, roudan, ravinnepuutosten tai hirvieläinten aiheuttamaa<br />

vahinkoa<br />

Jos on tiedossa, että vahingon aiheuttajana on joku edellä mainituista tekijöistä,<br />

arvion tekeminen on silloin turhaa.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

5. ARVIOIMISPERUSTEET<br />

5.1 Korvauksen laajuus<br />

Puutavaralajisiirtymä<br />

Puuston tai<br />

puutavaran<br />

tuhoutuminen<br />

tai käyttökelvottomaksi<br />

tuleminen<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Vakuutuksesta korvataan puustolle, puutavaralle ja taimikolle aiheutunut<br />

vahinko, joka johtuu:<br />

puutavaralajisiirtymästä<br />

Hakkuu- ja<br />

korjuukustannusten<br />

kohoaminen<br />

Puutavaralajisiirtymän aiheuttamalla vahingolla tarkoitetaan vahinkoa, joka aiheutuu<br />

siitä, että kantohinnaltaan kalliimpi puutavara muuttuu vahingon johdosta halvemmaksi<br />

puutavaralajiksi.<br />

tuhoutumisesta ja käyttökelvottomaksi tulemisesta<br />

Tuhoutumisella tarkoitetaan puuston ja puutavaran vahingoittumista esimerkiksi palossa<br />

niin, että siitä ei saada enää minkään arvoista puutavaraa vahingon jälkeen.<br />

Käyttökelvottomaksi tulleella puustolla tarkoitetaan esimerkiksi puutavaraa, joka jää<br />

vahingon johdosta normaalia pidempään kantoon.<br />

hakkuu- ja korjuukustannusten kohoamisesta<br />

Liian aikaisin<br />

tapahtunut<br />

hakkuu<br />

(odotusarvovahinko)<br />

Varsinkin myrskyvahingoissa merkittävä osa vahingosta muodostuu hakkuu- ja<br />

korjuukustannusten kohoamisesta, jolla tarkoitetaan vahingon johdosta tapahtunutta<br />

kustannusten nousua verrattuna normaaliin hakkuu- ja korjuutilanteeseen.<br />

liian aikaisin tapahtuneesta hakkuusta (odotusarvovahinko)<br />

Taimikon<br />

tuhoutuminen<br />

(kustannusarvovahinko)<br />

Odotusarvovahingolla tarkoitetaan vahinkoa, joka on aiheutunut siitä, että puusto joudutaan<br />

vahingon johdosta hakkaamaan ennenaikaisesti. Vahinko korvataan odotusarvokertoimien<br />

avulla, jotka saadaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion taulukoista.<br />

taimikon tuhoutumisesta (kustannusarvovahinko)<br />

Taimikon tuhoutumisessa korvataan taimikon perustamisesta ja kasvattamisesta<br />

aiheutuneet kustannukset. Korvaamisperusteena käytetään kustannusarvoa, joka<br />

löytyy Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion taulukoista.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

5.2 Vahingon määrän arvioiminen<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Vahingon määrä lasketaan vahingon kohteeksi joutuneen puuston, taimikon tai puutavaran<br />

metsätaloudellisen arvon menetyksen perusteella.<br />

Metsätaloudellisen arvon menetys saadaan puustolla hakkuuarvon, taimikolla kustannusarvon<br />

ja korjatulla puutavaralla myyntihinnan menetyksen perusteella. Nuorella<br />

puustolla huomioidaan lisäksi odotusarvon menetys.<br />

Vahingon määrän arvioinnissa ei oteta huomioon vahingosta välillisesti aiheutuvia<br />

tappioita taikka voiton tai muiden etujen menetyksiä.<br />

5.2.1 Puustovahinko ja hakkuuarvon menetys<br />

Puustovahingon määrä saadaan arvioimalla puuston hakkuuarvo ennen ja jälkeen<br />

vahingon. Puuston hakkuuarvolla tarkoitetaan puustosta saatavaa kantorahaa käypinä<br />

puutavaralajeina myytäessä.<br />

5.2.1.1 Hakkuuarvo ennen vahinkoa<br />

Hakkuuarvo ennen vahinkoa on arvioitu kantohinta, joka vahinkopuustosta olisi saatu<br />

ilman vahingon aiheuttamaa arvonvähennystä. Hakkuuarvo arvioidaan puutavaralajeittain<br />

vahinkoajankohdan mitta- ja laatuvaatimukset huomioonottaen.<br />

Pienehköissä vahingoissa käyttökelpoisin tapa on yksinpuinluku. Puusto kuutioidaan<br />

tavaralajeittaisiksi puumääriksi. Isoissa vahingoissa on puiden luku aikaa vievä ellei<br />

mahdoton toimenpide. Tällöin on turvauduttava silmävaraiseen <strong>arviointi</strong>in puumääristä.<br />

Mikäli puutavaramäärä osoittautuu esimerkiksi mittaustodistuksen avulla arvioitua<br />

suuremmaksi, vahingosta on syytä tehdä lisäarvio todellisen puumäärän mukaisesti.<br />

Puutavaralajeittaiset kantohinnat perustuvat vahinkohetken toteutuneeseen hintatasoon<br />

paikkakunnalla. Hintatasoa arvioitaessa ei voida ottaa huomioon ennustettavaa<br />

tai jo <strong>arviointi</strong>hetkellä toteutunutta kantohintatason muutosta.<br />

5.2.1.2 Hakkuuarvo vahingon jälkeen<br />

Hakkuuarvo vahingon jälkeen tarkoittaa vahingoittuneen omaisuuden jäännösarvoa.<br />

Saatavien puutavaralajien määriä arvioitaessa on syytä mitata riittävä määrä vahinkopuita<br />

kantojen pitenemisen aiheuttaman kantotappion laskemiseksi.<br />

Katkeamisten aiheuttama puutavaralajisiirtymä riippuu niiden sijainnista rungolla ja<br />

halkeilleen osan pituudesta. Siirtymän vaikutuksen selvittämiseksi lajimäärien muutokseen<br />

on syytä tehdä koeapteerauksia edustavista vahinkopuista.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Puutavaralajisiirtymää arvioitaessa on syytä arvioida korjuuajankohdan siirtymisen<br />

vaikutus puuston säilymiseen ja markkinointimahdollisuuksiin. Vahinkopuuston heikompi<br />

laatu otetaan huomioon puutavaralajisiirtymää arvioitaessa.<br />

Korjuukustannusten kohoaminen vaikuttaa suoraan kantohintatasoon vahingon jälkeen.<br />

Korjuukustannukset kohoavat laajan vahinkoaineiston mukaisesti keskimäärin<br />

20 - 30 % taksan mukaisesta.<br />

Jos vahinkopuusto saadaan markkinoitua aiemmin myydyn leimikon osana, ei sen<br />

kantohinta laske. Kantohinnat saadaan suoraan kauppasopimuksesta, jos puusto on<br />

<strong>arviointi</strong>hetkellä myyty. Vakuutusyhtiöllä on oikeus epäselvissä tapauksissa vaatia<br />

nähtäväkseen kauppasopimus tai mittaustodistus kantohintojen toteamiseksi.<br />

Mikäli puusto joutuu vahingon seurauksena vajaatuottoiseksi, voidaan vajaatuottoisen<br />

leimikon hakkuun yhteydessä poistettavien ei-vahinkopuiden osalta maksaa<br />

vahingonkorvausta vain, jos näiden puiden korjuukustannukset tosiasiallisesti vahingon<br />

seurauksena nousevat. Nuorella puustolla huomioidaan luonnollisesti mahdollinen<br />

odotusarvolisä.<br />

5.2.2 Nuoren puuston odotusarvon menetys<br />

Puuston odotusarvolla tarkoitetaan puustosta tulevaisuudessa saatavien hakkuutulojen<br />

perusteella laskettua nykyarvoa.<br />

Puustolle voidaan laskea odotusarvoa silloin, kun vahingon kohteena oleva puusto on<br />

vahingon jälkeen vajaatuottoinen. Vajaatuottoisuus todetaan Metsätalouden kehittämiskeskus<br />

Tapion ohjeiden mukaisesti. Yksittäisille puille odotusarvoa ei lasketa.<br />

Odotusarvoa voidaan laskea vain vahinkopuuston osalle, jota olisi edelleen kasvatettu.<br />

Esimerkiksi ylitiheänä kasvaneen puuston sille osalle, joka olisi pitänyt harvennushakkuussa<br />

poistaa, ei voida laskea odotusarvoa.<br />

Odotusarvokertoimina käytetään Tapion uusimpia voimassa olevia taulukkoarvoja.<br />

Vahinkoarvioinnissa odotusarvo lasketaan aina odotusarvolisänä, jolloin sovellettava<br />

kerroin saadaan vähentämällä odotusarvokertoimesta luku 1,0.<br />

Esimerkki odotusarvon ja odotusarvolisän käytöstä:<br />

Käytetään seuraavia oletuksia:<br />

* Vahinkopuuston määrä on 100 m 3 , josta puolet eli 50 m 3 odotusarvopuuta<br />

* Puuston hakkuuarvo on 20 €/m 3<br />

* Puuston odotusarvokerroin on 1,5<br />

* Odotusarvolisäkerroin = 1,5-1 = 0,5<br />

A. Laskenta odotusarvolla<br />

- ei-odotusarvopuuston hakkuuarvo: 50 m 3 * 20 €/m 3 = 1000 €<br />

- odotusarvopuuston odotusarvo: 50 m 3 * 20 €/m 3 * 1,5 = 1500 €<br />

- hakkuu- ja odotusarvo yhteensä: 2500 €


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

B. Laskenta odotusarvolisällä<br />

- koko puuston hakkuuarvo: 100 m 3 * 20 €/m 3 = 2000 €<br />

- odotusarvopuuston odotusarvolisä: 50 m 3 * 20 €/m 3 * 0,5 = 500 €<br />

- hakkuuarvo ja odotusarvolisä yhteensä: 2500 €<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Molemmat laskentatavat tuottavat siis saman tuloksen. Vahinkoarvioissa sovelletaan<br />

kuitenkin aina laskentatapaa B eli odotusarvolisää.<br />

5.2.3 Hakatun puutavaran hinta<br />

Puutavaran hinnalla tarkoitetaan hakatusta puutavarasta saatavaa hintaa.<br />

Hakatulle puutavaralle aiheutuneen vahingon korvattavuus riippuu puutavaran omistusoikeudesta<br />

vahinkohetkellä. Vahingoittuneen puutavaran ollessa vakuutuksenottajan<br />

omistuksessa korvataan sille aiheutunut vahinko pystykaupassa kantohinnan<br />

mukaisesti.<br />

Hankintakaupassa kantohintaan lisätään hakkuukustannus ja puutavaran ollessa<br />

ajettuna myös metsäkuljetuskustannus.<br />

5.2.4 Taimikon kustannusarvo<br />

Taimikon kustannusarvo perustuu taimikon perustamisesta ja hoidosta aiheutuneisiin<br />

kustannuksiin ja niistä johtuvaan laskennalliseen korkoon.<br />

Kustannusarvo saadaan Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion uusimmista voimassa<br />

olevista taulukoista.<br />

5.3 Vahinkolajeittaiset erityispiirteet<br />

5.3.1 Palovahinko<br />

Pienikin metsäpalo aiheuttaa yleensä merkittävää vahinkoa. Nokeutuneella puulla ei<br />

yleensä ole markkinoita, joten sen hakkuuarvo vahingon jälkeen on useimmiten polttopuun<br />

arvo.<br />

Palon aiheuttamien vahinkojen tarkka laajuus voi olla hankala todeta välittömästi palon<br />

jälkeen. Toisinaan on perusteltua siirtää <strong>arviointi</strong>a vahingon lopullisen laajuuden<br />

toteamiseksi. Arvioinnin siirtämisestä on ilmoitettava vakuutusyhtiöön ja metsänomistajalle.<br />

Metsäpalovakuutukset korvaavat yleensä myös kohtuulliset jälkivartiointikustannukset.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

5.3.2 Myrskyvahinko<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Ukkosmyrskyt sattuvat kevään, kesän ja alkusyksyn aikana. Myrskyille on tunnusomaista<br />

voimakas puuskittaisuus ja pyörteisyys maantieteellisesti suppealla alueella.<br />

Kesämyrskyjen vahinkoja lisää katkeilleiden runkojen suuri osuus. Merkittävä osuus<br />

tukkipuusta siirtyy kuitupuuksi ja osa katkeilleista rungoista jää käyttökelvottomana<br />

korjaamatta. Korjuun viivästyessä katkeilleet rungot sinistyvät nopeasti eivätkä kelpaa<br />

tukkiosaltaan sahapuuksi.<br />

Syysmyrskyt kaatavat puut yleensä juurineen ja vahinko muodostuu pääosin hakkuuja<br />

korjuukustannusten kohoamisesta.<br />

Myrskyvahinkojen enimmäiskorvaus<br />

Myrskyvahingoissa sovelletaan yhtiökohtaista enimmäiskorvausmäärää, jonka suuruus<br />

on tavallisimmin 10 euroa kiintokuutiometriltä. Enimmäiskorvausmäärä ei tarkoita<br />

kiinteää korvausmäärää. Myös myrskyvahingoissa tehdään yleensä normaali vahinkoarvio,<br />

ja vakuutusyhtiö soveltaa enimmäiskorvausta silloin, kun vahingon määrä<br />

ylittää enimmäiskorvausrajan.<br />

5.3.3 Lumivahinko<br />

Lumivahinko kohdistuu useimmiten vasta harvennettuun ylitiheänä kasvaneeseen<br />

metsikköön. Suuri osa puista katkeaa ja korjuu on hankalaa ja kallista. Odotusarvo<br />

näyttelee usein merkittävää osaa vahingon kokonaiskustannuksissa.<br />

5.3.4 Hyönteis-, tulva- ja sienitautivahinko puustolle<br />

Hyönteisten, tulvan ja sienitautien vahingoittama puusto useimmiten kuolee pystyyn.<br />

Tällöin tukkipuuosuus siirtyy kuitupuuksi tai polttopuuksi. Sienitautien korvattavuudessa<br />

on yhtiökohtaisia eroja.<br />

Toisinaan sienitaudit ja hyönteiset aiheuttavat puustolle pelkästään kasvutappioita,<br />

joita ei kuitenkaan korvata vakuutuksesta.<br />

5.3.5 Taimikkovahingot<br />

Taimikolle aiheutuneet vahingot jyrsijävahinkoja lukuun ottamatta kehittyvät yleensä<br />

hitaasti. Taimikon kehityskelpoisten taimien tiheyden ylittäessä uudistamisrajan on<br />

taimikon kehitystä syytä seurata yli seuraavan kasvukauden.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

6. VAHINKOARVION TÄYTTÄMINEN<br />

6.1 Yleistiedot<br />

SUOMEN VAKUUTUSYHTIÖIDEN<br />

KESKUSLIITTO<br />

Vakuutusyhtiö täyttää värilliset alueet<br />

VAKUUTUK-<br />

SENOTTAJA,<br />

METSÄNOMIS-<br />

TAJA,<br />

KORVAUKSEN<br />

SAAJA<br />

VOIMASSA-<br />

OLEVAT<br />

VAKUUTUKSET<br />

Vakuutuksenottaja<br />

Männistö Kalle<br />

Lähiosoite<br />

Laitakylä<br />

Omistaja (ellei sama)<br />

METSÄVAHINKOARVIO<br />

Vahinkonumero<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

VAKUUTUSYHTIÖ VASTAA ARVIOINTIKULUISTA<br />

VAIN, JOS ARVIO ON TEHTY YHTIÖN TOIMEK-<br />

SIANNOSTA TAI SUOSTUMUKSELLA<br />

Postinumero<br />

32800<br />

Postitoimipaikka<br />

Kokemäki<br />

Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka<br />

Korvauksen saaja (ellei sama)<br />

Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka<br />

Vakuutuksenottajan osoitetiedot merkitään ainoastaan ylimmäisiin sarakkeisiin,<br />

mikäli omistaja ja korvauksen saaja on sama kuin vakuutuksenottaja.<br />

Vakuutusyhtiö<br />

ABC<br />

Vakuutuksen numero<br />

115-7804296-C<br />

Vakuutusmuoto<br />

Laaja metsävakuutus<br />

Vakuutusmäärä<br />

Voimassaolevat vakuutukset on merkittävä tähän kohtaan. Vakuutusten<br />

voimassaolo ja vakuutusmuoto on syytä tarkistaa vakuutuskirjasta.<br />

Tieto mahdollisesta tilan uudesta omistajasta merkitään ao. sarakkeeseen<br />

vakuutuksenottaja -kohtaan. Vakuutus päättyy, jos vakuutettu metsä siirtyy<br />

Vakuutusyhtiön<br />

merkintöjä


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

muulle uudelle omistajalle kuin vakuutuksenottajan kuolinpesälle. Seuraavalla<br />

omistajalla on oikeus korvaukseen 14 päivän kuluessa omistajan vaihdoksesta,<br />

mikäli hänellä ei ole omaa vakuutusta. Ainaisvakuutus sen sijaan siirtyy<br />

pääsääntöisesti uudelle omistajalle.<br />

VAHINGON<br />

AIHEUTTAJA ❑ palo ❑ myrsky ❑ lumi ❑ tulva ❑ hyönteinen, mikä<br />

TUHOALUEEN<br />

SIJAINTI<br />

TAPAHTUMA-<br />

AIKA<br />

VAKUUTETTU<br />

METSÄ<br />

❑ jyrsijä, mikä ❑ sienitauti, mikä ❑ muu, mikä<br />

Merkitään rasti arvioon sisältyvän vahinkolajin mukaisesti. Jos kysymyksessä<br />

on selvästi kahden eri vahingonaiheuttajan yhteisvaikutus, arvioidaan molempien<br />

osuus vahingon syntyyn, esimerkiksi lumi 80% ja myrsky 20 %.<br />

Taimikkovahingoissa todellisen vahingonaiheuttajan selvittämiseen on kiinnitettävä<br />

erityistä huomiota.<br />

Kunta<br />

Kokemäki<br />

Kylä<br />

Laitakylä<br />

Tila (nimi ja rekisterinumero)<br />

Metsälä 3.16<br />

Merkitään vahingon kohteeksi joutuneiden tilojen nimet ja rekisterinumerot.<br />

Vahinko sattui<br />

27.5.2002<br />

Vahingon sattumisajankohta on aina merkittävä. Ellei sitä pystytä määrittämään<br />

tarkasti, niin se on joka tapauksessa arvioitava vuoden tarkkuudella.<br />

Metsämaan pinta-ala<br />

Veroluokat I – IV 68 ha<br />

Vahinkoarvioon on ehdottomasti merkittävä veroluokkiin I - IV kuuluva tilan<br />

metsämaan pinta-ala. Mikäli veroluokitus ei vastaa todellisuutta, käytetään<br />

metsäsuunnitelman tai muun asiakirjan metsämaan pinta-alatietoja.<br />

Täysi vahingonkorvaus edellyttää, että vakuutukseen ilmoitettu pinta-ala vastaa<br />

todellisuutta.


VAHIN-<br />

GOITTUNUT<br />

METSÄALA<br />

METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

Pinta-ala<br />

ja<br />

Metsätyypit<br />

Ha<br />

Ikäluokat<br />

Ha<br />

Koko pinta-ala<br />

2,0 ha<br />

0–20 v<br />

0,6<br />

21-70 v<br />

1,0<br />

Tuoreet kankaat<br />

1,0 ha<br />

Yli 70 v<br />

0,4<br />

Kuivat kankaat<br />

1,0 ha<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Rämeet Korvet<br />

Taulukon tietoja tarvitaan vahinkotilastoinnin pohjaksi sekä odotusarvojen<br />

määritykseen.<br />

6.2 Taimikon kustannusarvo<br />

TUHOALUEEN<br />

TAIMIKOT<br />

Kuvio<br />

Nro<br />

Metsätyyppi<br />

Pääpuulaji<br />

Ikä<br />

v<br />

Valta- Kehityskelpoisia taimia<br />

pituus<br />

kpl/ha<br />

m Ennen Vahingon<br />

Vahinkoa Jälkeen<br />

Pinta-ala<br />

Ha<br />

74 VT Mä 15 4,5 2000 1000 0,6 2000<br />

Taimikolle aiheutunut vahinko korvataan kustannusarvon mukaisesti. Taimikko<br />

ja puusto määritellään Tapion ohjeiden mukaisesti.<br />

Kustannusarvon määrittelemistä varten on taulukon kaikki kohdat täytettävä.<br />

Pinta-ala<br />

Kustannusarvo<br />

€/ha<br />

Uudelleen metsitettävä pinta-ala merkitään vahinkoalueen mitattuna pintaalana.<br />

Täydennettävien tai alitiheinä kasvatettavien taimikoiden osalta merkitään<br />

vahingoittuneen taimikon kokonaispinta-ala.<br />

Kehityskelpoisten taimien määrä ennen ja jälkeen vahingon<br />

Taimikon tiheys ennen vahinkoa pyritään selvittämään korvattavan vahingon<br />

takia kuolleiden taimien mukaisesti.<br />

Jos taimimäärä on ollut jo ennen vahinkoa ohjetiheyttä pienempi heinittymisen,<br />

huonon istutustyön tai muun vakuutusehtoihin kuulumattoman syyn takia,<br />

alennetaan korvausta vastaavasti. Vahinko korvataan siis lähtötiheyteen asti.<br />

Taimien määräksi vahingon jälkeen merkitään se kehityskelpoisten taimien<br />

määrä, joka voidaan käyttää hyödyksi taimikkoa täydennettäessä. Taimitiheydet<br />

määritetään aina koealamittausten perusteella. Kehityskelpoisten taimien<br />

tiheyttä vahingon jälkeen arvioitaessa otetaan huomioon luontaisesti syntyneet<br />

taimet Tapion ohjeiden mukaisesti.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

Kustannusarvo<br />

Kustannusarvon suuruutta määritettäessä otetaan huomioon kasvatuskelpoisten<br />

taimien määrä ennen vahinkoa ja sen jälkeen.<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Mikäli kasvatuskelpoisten taimien määrä vahingon jälkeen ylittää Tapion<br />

ohjeiden mukaisen täydennysrajan, ei korvausta makseta. Mikäli taas taimien<br />

määrä jää alle uusimisrajan, vahinko korvataan totaalivahinkona.<br />

Kasvatuskelpoisten taimien määrän ollessa vahingon jälkeen alle Tapion<br />

täydentämisrajan, mutta yli uusimisrajan, lasketaan todellinen kustannusarvo<br />

alla olevan kaavan mukaisesti:<br />

Taimimäärä ennen Taimimäärä vahingon<br />

vahinkoa/ha - jälkeen/ha<br />

_____________________________________ x Kustannusarvo<br />

€/ha<br />

Ohjetiheys/ha<br />

= todellinen (korvattava) kustannusarvo/ha.<br />

Julkiset tuet ja avustukset (Kemera)<br />

Vahingon määrän laskennassa on aina otettava huomioon vakuutuksenottajalle<br />

julkisista varoista myönnettävät tuet ja avustukset. Esim. luonnontuhon<br />

johdosta mahdollisesti saatavan Kemera-avustuksen suuruus (kopio Kemera -<br />

hakemuksesta tai -päätöksestä) on aina liitettävä mukaan vahinko-arvioon.<br />

6.3 Puuston odotusarvo<br />

TUHOALAN<br />

ODOTUSARVO-<br />

METSIKÖT<br />

Kuvio<br />

Nro<br />

Metsätyyppi<br />

Pääpuulaji Ikä<br />

v<br />

Pinta-ala<br />

ha<br />

Vahinkopuusto<br />

m 3 /ha<br />

36 MT Mä 35 1,0 40 1,7<br />

Odotusarvokerroin


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Metsävahingon vioittamaa nuorta puustoa arvioitaessa käytetään Metsätalouden<br />

kehittämiskeskus Tapion julkaisemia uusimpia odotusarvokertoimia.<br />

Odotusarvokertoimen käyttö edellyttää metsiköltä kehityskelpoisuutta.<br />

Odotusarvolisää voidaan korvata ainoastaan silloin, kun vahingon kohteeksi<br />

joutunut puusto on vahingon jälkeen Tapion ohjeiden mukaisesti vajaatuottoinen.<br />

Odotusarvoa voidaan laskea vain vahingoittuneelle puustolle.<br />

Metsätyyppi<br />

Metsätyyppi merkitään metsiköittäin vallitsevan metsätyypin mukaisena.<br />

Metsätyypin määrittely on tärkeää, jotta odotusarvokertoimen tarkistaminen<br />

yhtiössä onnistuu.<br />

Pääpuulaji<br />

Vahingoittuneen metsikön pääpuulaji on se puulaji, jota silmälläpitäen kuviota<br />

edelleen kasvatetaan.<br />

Ikä<br />

Odotusarvopuuston ikä on syytä selvittää riittävällä määrällä ikäkairauksia.<br />

Nuorten metsiköiden ikä on usein selvitettävissä metsänomistajan kirjanpitotai<br />

muistitietojen pohjalta. Ojitetulla suolla käytetään metsikön ikänä sen<br />

talousikää.<br />

Odotusarvokertoimen suuruus riippuu ratkaisevasti vahinkopuuston iästä,<br />

joten iän tarkka selvittäminen on tärkeää oikeudenmukaisen odotusarvolisän<br />

laskemiseksi.<br />

Pinta-ala<br />

Vajaatuottoiseksi tulleen alueen pinta-ala merkitään hehtaarin kymmenesosan<br />

tarkkuudella.<br />

Vahinkopuusto<br />

Sarakkeeseen merkitään se vahinkopuuston määrä hehtaaria kohti, jolle<br />

lasketaan odotusarvolisä.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

6.4 Puuston määrä ja arvo ennen vahinkoa<br />

VAHINKOPUUSTON<br />

MÄÄRÄ JA ARVO<br />

ENNEN VAHINKOA<br />

Puutavaralaji Määrä m 3<br />

Odotusarvopuuston<br />

osuus edellisestä<br />

m 3<br />

€<br />

Kantohinta<br />

€/m 3<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Mäntytukkipuut 56 runkoa<br />

20,0 40 800<br />

Kuusitukkipuut ”<br />

Koivutukkipuut ”<br />

”<br />

Mäntykuitupuu 42,0 40,0 600 15 630<br />

Kuusikuitupuu<br />

Lehtikuitupuu<br />

Polttopuu<br />

Arvo €<br />

Yhteensä 62,0 ---- ↓ ---- 1.430<br />

Odotusarvolisä 1) Myrsky- ja lumivahingot:<br />

Vahinkopuiden runko-<br />

0,7 x 600 = → 420<br />

jen katkeamisprosentti Tuhoutuneiden taimikoiden kustannusarvo → 600<br />

10 % Vahinkopuuston arvo ennen vahinkoa (A) 2.450<br />

Vahingoittuneen puuston osalta arvioidaan, paljonko eri puutavaralajeja olisi<br />

hakattaessa saatu ilman vahinkoa.<br />

Puutavaralajeittaiset kantohinnat merkitään hintoina, jotka metsänomistaja<br />

olisi saanut vahinkopuustosta vahinkoajankohdan käyvän hintatason mukaisesti.<br />

Puuston arvon laskemiseen käytetään aina kantohintoja, siis silloinkin<br />

kun metsänomistaja korjaa puut metsästä hankinta- tai käteiskaupalla.<br />

Vahinkopuuston arvo ennen vahinkoa on puutavaralajeittaisten tulojen summa.<br />

Odotusarvopuuston määräksi merkitään se puutavaralajeittainen osuus koko<br />

vahinkopuustosta, jolle lasketaan odotusarvolisä.<br />

1) Odotusarvolisä on osa puuston arvosta ennen vahinkoa ja sen suuruus<br />

riippuu odotusarvopuuston hakkuuarvosta sekä odotusarvokertoimesta.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Odotusarvopuuston hakkuuarvo kerrotaan odotusarvokertoimella, josta on<br />

vähennetty hakkuuarvon mukainen osa eli arvo 1,0. Käytetään siis odotusarvolisää.<br />

Jos odotusarvokerroin on esimerkiksi 1,7, saadaan odotusarvolisä<br />

kertomalla odotusarvopuuston hakkuuarvo luvulla 0,7.<br />

Puuston arvo ennen vahinkoa on hakkuuarvon, odotusarvolisän ja taimikon<br />

kustannusarvon summa.<br />

Puutavaralajisiirtymän suuruutta selvittämään arvioidaan katkenneiden<br />

runkojen osuusprosentti ja merkitään se ao. kohtaan.<br />

6.5 Puuston määrä ja arvo vahingon jälkeen<br />

VAHINKOPUUSTON<br />

MÄÄRÄ JA ARVO<br />

VAHINGON JÄLKEEN<br />

Puutavaralaji Määrä m 3<br />

Kantohinta<br />

€/m 3<br />

Arvo €<br />

Mäntytukkipuut 50 runkoa 18,0 35 630<br />

Kuusitukkipuut ”<br />

Koivutukkipuut ”<br />

”<br />

Mäntykuitupuu 40,0 10 400<br />

Kuusikuitupuu<br />

Lehtikuitupuu<br />

Polttopuu<br />

Hakkuutähteet 4,0 0<br />

Vahinkopuuston arvo vahingon<br />

jälkeen 62,0 (B) 1.030<br />

Puutavaran määrä vahingon jälkeen on vahinkopuuston hakkuusta saatavaksi<br />

arvioitu määrä tai hakatun puuston osalta mittaustodistuksen mukainen määrä<br />

puutavaralajeittain.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Vahingon aiheuttama kantojen piteneminen aiheuttaa arvokkaimman tyviosan<br />

jäämistä hakkuutähteenä metsään. Vahinkopuuston pirstoutuminen ja sen<br />

korjuun viivästyminen aiheuttaa siirtymää alempiarvoiseksi puutavaralajiksi ja<br />

mahdollisesti hakkuutähteeksi.<br />

Vahinkopuustosta saatavat kantohinnat perustuvat leimikkotekijöiden<br />

huononemisen aiheuttamiin alennuksiin. Luotettavin tieto hinnoista saadaan<br />

tehdystä kauppasopimuksesta tai hakkuun jälkeen mittaustodistuksesta.<br />

6.6 Puustolle aiheutunut vahinko<br />

VAHINKO Puustolle aiheutunut vahinko (A –B) 1.420<br />

PANKKI-<br />

YHTEYS<br />

Puustolle aiheutuneen vahingon suuruus on ennen vahinkoa (A) ja vahingon<br />

jälkeen (B) laskettujen arvojen erotus.<br />

Korvaus suoritetaan<br />

❑ pankkiin ❑ postiin<br />

Tilinumero<br />

101350 - 189458<br />

6.7 Lisätiedot<br />

LISÄTIETOJA<br />

Pankki ja konttori<br />

Kokemäen Op, Laitakylän konttori<br />

”Pankkiyhteys” -kohtaan merkitään, miten korvaus halutaan suoritettavaksi.<br />

Pankin konttori ja tilinumero on myös merkittävä.<br />

Vahingoittunutta taimikkoa kasvatetaan edelleen.<br />

Vahinko tältä osin on 50 % 0,6:n ha:n alalla eli<br />

2.000 - 1.000<br />

-------------------- x 2000 €/ha x 0,6 ha = 600 €<br />

2.000<br />

Usein tarvitaan selventäviä tietoja arvioinnin perusteista. Arviointilomakkeen<br />

"Lisätietoja" -sarakkeeseen on syytä merkitä seikat, jotka vaikuttavat siihen,<br />

että vahinkomäärä jollakin tavoin poikkeaa muista vastaavista tapauksista.<br />

Tällaisia tapauksia ovat esimerkiksi huomattavat puutavaralajisiirtymät,<br />

poikkeukselliset korjuuvaikeudet, poikkeamat yleisestä kantohintatasosta jne.


METSÄVAHINKOJEN ARVIOINTI<br />

6.8 Arvion toimeksianto ja suoritus<br />

ARVION<br />

TOIMEKSIANTO JA<br />

SUORITUS<br />

Toimeksiantaja<br />

Vakuutusyhtiö ABC<br />

Arviotoimituksessa olivat läsnä (nimet ja osoitteet)<br />

Metsänomistaja Kalle Männistö<br />

Arvion tekijä<br />

Ville Palomäki<br />

Lähiosoite<br />

Uusikatu 2<br />

Paikka ja päivämäärä<br />

Kokemäki 3.6.2002<br />

Toimiasema<br />

mh –neuvoja<br />

Postinumero<br />

32800<br />

Arvion tekijän allekirjoitus<br />

Ville Palomäki<br />

Ville Palomäki<br />

Arviopäivämäärä<br />

3.6.2002<br />

OPAS 1/<strong>2003</strong><br />

Puhelinnumero<br />

040 – 123 456<br />

Postitoimipaikka<br />

Kokemäki<br />

Arviointipalkkion maksamisen perusteena on yleensä se, että arvio on suoritettu<br />

vakuutusyhtiön toimeksiannosta tai suostumuksella. Tästä syystä on tärkeätä<br />

merkitä <strong>arviointi</strong>lomakkeeseen arvioinnin toimeksiantaja. Veroviraston<br />

ohjeiden mukaisesti vakuutusyhtiölle tehty vahinko<strong>arviointi</strong> on arvonlisäverotonta<br />

toimintaa eli alv on 0 %.<br />

Lomakkeeseen merkitään aina <strong>arviointi</strong>toimituksen suorituspäivämäärä sekä<br />

<strong>arviointi</strong>toimituksessa läsnä olleet henkilöt. Puhelinnumeron merkitseminen<br />

suuntanumeroineen on myös tärkeää, sillä joskus arvion tekijältä joudutaan<br />

pyytämään puhelimitse lisäselvityksiä. Edelleen lomakkeeseen tulee arvion<br />

tekijän tarkka osoite sekä lomakkeen täyttöpaikka ja päivämäärä. Lopuksi<br />

lomake varustetaan arvioijan omakätisellä allekirjoituksella.


Bulevardi 28<br />

00120 Helsinki<br />

etunimi.sukunimi@fkl.fi<br />

www.fkl.fi<br />

www.vahingontorjunta.fi

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!