Markkula - suvut - Suomen Sukututkimusseura
Markkula - suvut - Suomen Sukututkimusseura
Markkula - suvut - Suomen Sukututkimusseura
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
MARKKULAN N:o 26<br />
2006<br />
VIESTI
Hallitus<br />
Raimo <strong>Markkula</strong><br />
puheenjohtaja<br />
sukututkija<br />
Kellarikuja 1 G 33<br />
02630 Espoo<br />
puh. (09) 271 1396<br />
raimo.markkula@localnet.fi<br />
Irma Seetula<br />
sihteeri<br />
Viestin toimittaja<br />
Voikukankuja 2<br />
01300 Vantaa<br />
puh. (09) 823 3161<br />
040 555 4169<br />
Leena Sulka<br />
jäsen<br />
jäsenrekisterin hoitaja<br />
Jokipellontie 18 A 8<br />
00720 Helsinki<br />
puh. (09) 752 2546<br />
050 542 7008<br />
leena.sulka@kolumbus.fi<br />
Jukka Orkola<br />
varainhoitaja<br />
tuotteiden markkinoija<br />
Kankaantaustantie 20 F<br />
13100 Hameenlinna<br />
puh. (03) 616 9896<br />
jukka.orkola@mail.htk.fi<br />
Rauli Tammela<br />
jäsen sukututkija<br />
Kauriintie 5 C 173<br />
00740 Helsinki<br />
puh. (09) 347 3519<br />
tammenjuuri@saunalahti.fi<br />
Tammenjuuri-sarjan kirjoittaja<br />
ja myyjä<br />
Jukka Lahdenperä<br />
jäsen<br />
kuvaaja/videoija<br />
Jukolantie 12 A 3<br />
04340 Tuusula<br />
puh. (09) 294 8567<br />
lentaja1@luukku.com<br />
Sakari Ponsimaa<br />
jäsen<br />
sukututkija<br />
Juhannustie 1<br />
00750 Helsinki<br />
puh. (09) 342 6382<br />
0500 314 933<br />
sakari.ponsimaa@kolumbus.fi<br />
Ari Malmberg<br />
jäsen<br />
sukututkija<br />
Brontie 5 B 13<br />
02400 Kirkkonummi<br />
puh. (09) 298 7946<br />
050 376 6687<br />
Iris Lundqvist<br />
jäsen<br />
Viestin toimittaja<br />
Vuorilehdonkuja 1 E 3<br />
01200 Vantaa<br />
puh. (09) 876 6563<br />
irislund@welho.com
Haluan kiittää Teitä kaikkia siitä, että<br />
valitsitte minut tälle toiselle puheenjohtajakaudelle.<br />
Toivon osoittautuvani<br />
tämän luottamuksen arvoiseksi. Yhteisenä<br />
tavoitteenamme on, että sukujulkaisu<br />
valmistuu tämän vuoden aikana,<br />
teemme taas onnistuneen kesäretken,<br />
tällä kertaa Ypäjän maisemiin ja kehitämme<br />
sukuseuralle kivat kotisivut internettiin.<br />
Olisiko jo aika käynnistää<br />
laajan sukumme eri haarojen serkkutapaamiset?<br />
Vuosikokous pidettiin tänä vuonna<br />
MTV3:n tiloissa jopa kolmen siellä työkentelevän<br />
sukumme jäsenen Pirjo Nuotion,<br />
Merja Ylä-Anttilan ja Marja Juonalan<br />
opastuksella. Vuosikokouksen jämäkästä<br />
läpiviennistä vastasivat Ritva <strong>Markkula</strong><br />
puheenjohtajana ja Irja Seetula sihteerinä.<br />
Kokouksen jälkeen Rainer Karling kertoi<br />
kotisivuista (osoite: www.genealogia.fi /<br />
sukus/markkula), joihin emme valitettavasti<br />
vielä päässeet yhdessä tutustumaan<br />
teknisten ongelmien takia. Hyvin onnistuneesta<br />
tilaisuudesta haluan kiittää erityisesti<br />
Pirjo Nuotiota, joka huolehti kokoustilan<br />
saannista ja tutustumisesta MTV3:n<br />
toimintaan. Kiitokset kaikille kokoukseen<br />
osallistuneille.<br />
Raimo <strong>Markkula</strong><br />
Puheenjohtajan nurkasta 4.2006<br />
7<br />
Serkkutapaamisia suvussamme on varmasti<br />
järjestetty aina. Serkut ovat tavanneet<br />
toisiaan merkkipäivinä ja surullisemmissa<br />
puitteissa, hautajaisissa. Olisi mukavaa,<br />
jos me muutkin pääsisimme näihin<br />
tapahtumiin mukaan vaikkakin jälkikäteen<br />
<strong>Markkula</strong>n viestin sivuilla. Tapahtumien<br />
yhteydessä otetut kuvat välittävät meille<br />
tietoa niistäkin suvun jäsenistä, jotka ovat<br />
estyneet tulemasta vuosikokouksiin ja retkille.<br />
Tarvitsemme varmaan tätä varten eri sukuhaarojen<br />
yhteyshenkilöt. Pitäisikö meillä<br />
olla serkkutasolle ulottuva yhteyshenkilöiden<br />
verkosto? Olisiko mahdollista, että<br />
nämä verkostot valitsevat oman sukuhaaransa<br />
edustajan hallitukseen? Kuten Irja<br />
Seetula vuosikokouksessa totesi, on jokaisella<br />
hallituksen jäsenellä oma tehtäväalueensa.<br />
Näin laajassa suvussa nämä kaksi<br />
valintaperustetta on mahdollista toteuttaa<br />
samanaikaisesti, toisaalta sukuhaaran<br />
edustus, toisaalta erityisalan ammattitaito.<br />
Useat sukuhaarat ovat jo saaneet oman<br />
sukujulkaisunsa, viimeksi Orkolat Tammenjuuri-sarjan<br />
31. julkaisun. Orkolan<br />
julkaisussa mm. Jooseppi Yrjönpoika Vähätalon<br />
(Jd) vaimo Esteri Joosepintytär
Orkola (1820-1884) oli <strong>Markkula</strong>n sukua.<br />
Kittiläläisen Yrjö Niemelän 1999<br />
laatimassa Leppälahden suku-teoksessa<br />
Taavetin sukuhaaran esi-äiti Maria Leena<br />
Antintytär Takala (1829-1880) oli Mårdin<br />
jälkeläisiä. Hyvin paljon <strong>Markkula</strong>n sukua<br />
löytyy Sulo ja Marja-Leena Järvisen<br />
sukujulkaisusta Paimenessa ja presidentinlinnassa<br />
eli Tolvan suku. Tolvan sukujulkaisun<br />
viimeiset osat pitäisi valmistua<br />
syksyllä 2006.<br />
Myös viime lehdessä mainitun suvun<br />
löytölapsen Antti Sipinpoika Hamppulan<br />
jälkeläisiä löytyy eri sukujulkaisuista.<br />
Veikko Linkonevan teoksessa Kernaalanjärveltä<br />
maailmalle (1998) Jaakko Erkinpoika<br />
Nikkilän 1. vaimo Helena Antintytär<br />
Hamppula oli Antti Sipinpojan tytär.<br />
Eeva Salosen Sukuseura Hakola ry:<br />
lle laatimassa kirjassa 300 vuotta Antti ja<br />
Ossi Lehtiö:<br />
Kustaa Paturi -<br />
Maamies<br />
7<br />
Anna Hakolan sukua 1686-1986 (1987)<br />
Paavolan sukuhaaran esiäiti Eeva Elisabet<br />
Kristianintytär Rekola (1799-1860)<br />
oli Antti Sipinpojan pojan tytär.<br />
ROM-sarjassa ilmestyneet sukuhaarojen<br />
julkaisut ovatkin jo ennestään tuttuja.<br />
Löytyykö vielä muita sukuamme esitteleviä<br />
painettuja tai monistettuja teoksia?<br />
Onko aika laatia luettelo sukumme jäsenten<br />
kirjallisista ja muistakin saavutuksista?<br />
<strong>Markkula</strong>n viestin ja kotisivujen kautta<br />
voimme välittää niistä tietoa.<br />
Aktiivista osallistumista kesäretkiin ja<br />
sukutietojen keräämiseen erityisesti toivoen<br />
saatavan tietoja merkittävistä sukutapahtumista<br />
kuten esim. syntymistä,<br />
merkkipäivistä, vihityistä…<br />
Ei seitsemän veljeksen eteläisessä Hämeessä, mutta ei<br />
siitä kovinkaan kaukana pohjoi semmassa, Salpausselän<br />
harjanteiden takana, varsinaisessa Hämeessä sijaitsee<br />
Janak kalan pitäjä ja siellä Turengin kylä. Tuossa kylässä<br />
on ikimuistoisista ajoista ollut kylän muiden talojen<br />
joukossa myös Paturin talo, päähenkilömme ja tutkimuskohteemme<br />
kotitalo, jonka paikalla nykyisin<br />
sijaitsee tuon teollistuneen ja ekspansiivisen kylän<br />
keskeinen liikenneympyrä.<br />
Janakkala sijaitsee eteläisiltä osiltaan n. 70 kilometriä<br />
<strong>Suomen</strong>lahden rannikosta ja alueen vedet laskevat<br />
Vanajaveden reitin kautta pohjoiseen Kokemäenjokeen ja<br />
sitä myöten Pohjanlahteen. Jos mielii saapua vesitse Turengin kylään, tai yleensä<br />
Janakka laan, niin tulijalla on kaksi mielenkiintoista vaihtoehtoreittiä. Yleisesti on maamme<br />
ruotsalaisvoittoisessa ja kaiken ns. kehityksen ja hyvän ruotsalaisuuden ansioksi lukevassa<br />
historiankirjoituksessa korostettu kulttuurin ja ihmisen saapuneen alueelle Kokemäenjokea<br />
ja Vanajaveden reittiä pitkin. Näin olisi tapahtunut eritoten kristinus kon saapumisen<br />
myötä. Matka tätä reittiä myöten on pitkä, monien kovienkin koskien...<br />
Näin alkaa Kustaa Paturista kertova sukutarina. Jatkoa voit lukea kun hankit itsellesi kirjan<br />
ottamalla yhteyttä Jukka Orkolan.<br />
RM
Rengon - Oinaalan - <strong>Markkula</strong>n<br />
sukuseuran julkaisu<br />
numero 2<br />
Haapaniemen kylässä Janakkalassa oli 1539 kaksi taloa,<br />
joita 1700-luvulta lähtien kutsuttiin Ylöstaloksi ja Alastaloksi.<br />
Alastalosta jaettiin 1790-luvulla osa, jonka nimeksi<br />
tuli Tuomola. Koko kylä joutui 20.7.1613 amiraali Göran<br />
Brynielssonille, jonka pääomaisuus alueella oli Irjalan<br />
kartano. Amiraalista polveutuu Brunow suku, jolle<br />
kuului myös Hyvikkälän kylästä Klemola.<strong>Markkula</strong>n<br />
sukuun Haapaniemen Ylöstalo liittyi 12.10.1795, kun<br />
<strong>Markkula</strong>n sukuinen Maria Matintytär Klemola Hyvikkälästä<br />
vihittiin Kustaa Kustaanpoika Ylöstalon<br />
kanssa. Avioliitosta on kaksi lasta: Albertina ja Kustaa.<br />
Albertina liitti Vanajan Miemalan kylän Pullolan<br />
<strong>Markkula</strong>n sukuun 21.10.1819 avioitumalla<br />
Kustaa Juhonpojan kanssa.<br />
Hyvikkälän Klemola poistuu kirjoista noin 1810<br />
ja siitä tehtiin torppia. Tänä päivänä Klemolan taloa ei Hyvikkälästä<br />
löydy. Talon kohtalo on tyypillinen Janakkalalle, kartanoiden<br />
pitäjälle. Itsenäiset talot läänitettiin sotilas- ja virka-aatelille ja pian niiden asukkaat<br />
vaihtuvat usein. Lopuksi talot liitettiin kartanoon ja maat annettiin torpiksi.<br />
Rengon Oinaalan <strong>Markkula</strong>n sukuseura on perustettu 24.11.1992 ja sen toimintaan kuuluu mm.<br />
toimittaa sukujulkaisusarjaa, jossa on ilmestynyt Julkaisu 1: <strong>Markkula</strong>n seitsemän sukupolvea<br />
(1996) ja Julkaisu 2:Janakkalan Haapaniemen Ylöstalo (1997). Sarjaan on tulossa jatkoa. Painopiste<br />
näissä julkaisuissa on ja tulee olemaan 1700- ja 1800-lukujen asukkaissa, taloissa ja niiden<br />
kohtaloissa. Nykypolvet on otettu mukaan, jotta lukijan on mahdollista tunnistaa esivanhempia.<br />
Lisää tietoja suvusta saat tilaamalla kirjan itsellesi Jukka Orkolalta tai Irja Seetulalta<br />
KOTILJONKI Oy:ltä saat<br />
HOPEAKORUJA, joissa on aiheena Vantaan<br />
nimikkokukka metsäorvokki. Korut<br />
ovat kaulakoruja, korvakoruja, solmiopidikkeitä<br />
ja prinssejä.<br />
Saat myös hopeakoruja, joilla on saamenkieliset<br />
nimet. Nämä ovat lumikidekoruja.<br />
KOTILJONKI myy myös kaunista laulumusiikkia,<br />
jossa esittäjinä ja soittajina ovat<br />
7<br />
vantaalaiset ja helsinkiläiset musiikin ammattilaiset.<br />
Salonkiyhtye Sonaatti, Lauri<br />
Esko sekä Henrik Lamberg ja <strong>Suomen</strong><br />
Kolady-kuoro.<br />
Tiedustelut:<br />
Irja Seetula<br />
GSM 040 555 4169<br />
faksi (09) 857 2160
Vuosikokouskin<br />
taas tuli, oli ja meni<br />
<br />
Oli hyvä päivä ja paikka.<br />
Olivat paikan edustajat<br />
Merja Ylä-Anttila ja<br />
Pirjo Nuotio edustaen taidokkaastitoimipaikkaansa,<br />
Mainos-televisiota.<br />
Oli sukua paikalla runsaasti,<br />
yli neljäkymmentä<br />
istumassa edustavan auditorion<br />
muodikkaissa tuoleissa.<br />
Puhetta vain olisi<br />
voinut olla enemmän.<br />
No, asiat tulivat käsitellyiksi<br />
toimihenkilöiden<br />
toimesta. Hallituksen esitykset<br />
hyväksyttiin yksimielisesti,<br />
koska juuri kukaan<br />
ei kysynyt tai kyseenalaistanut<br />
mitään. Kokouksen<br />
jälkeen insinööri<br />
Rainer Karling esitteli valmistuneen<br />
kotisivun. Puheenjohtajaksi<br />
valittu Raimo<br />
<strong>Markkula</strong> oli jo jaellut<br />
käyttötunnuksia. Kääntykää<br />
siis Raimon puoleen<br />
tässä kotisivuasiassa.
7<br />
Tutustuminen itse taloon<br />
ja toimituksen tiloihin vaati<br />
esittelijältä taiturimaista<br />
osaamista. Kukaan joukostamme<br />
ei jäänyt kuitenkaan<br />
minkään oven taakse,<br />
vaikka jokainen ovi aukeni<br />
ja hissi kulki vain Pirjo<br />
Nuotion tunnisteen avulla.<br />
Entäs sitten varsinainen<br />
uutis- ja muiden lukijoiden<br />
toimitila? Se oli kokonaan<br />
oma maailmansa.<br />
Tuhannet kiitokset Ritva<br />
<strong>Markkula</strong>lle kokouksen<br />
ryhdikkäästä johtamisesta<br />
ja Markku Karlingille kotisivuesittelystä.<br />
Esittelijät palkittiin sukuseuramme<br />
tyylikkäällä<br />
T-paidalla.<br />
Irja Seetula
Viljo Kokko<br />
Martti<br />
Syntyi vuonna 1930 Inarissa yhtenä kaksoispoikana<br />
Brita ja Kustaa Koivistolle ,<br />
toinen poika Urho sairastui ja kuoli parivuotiaana<br />
joten Ova joksi häntä tuolloin<br />
kutsuttiin (Ova Martti) jäi perheen<br />
nuorimmaksi.<br />
Tämä aika oli perheelle tuolloin hyvin<br />
dramaattinen , he joutuivat häädetyksi kodistaan<br />
laittomasti, ja vielä Suojeluskunnan<br />
avustaman, tekaistun kauppakirjan<br />
avulla .<br />
Martin elämään tämä jätti jälkensä , näistä<br />
hän puhui paljon ennen kuolemaansa.<br />
Ihmisenä Martti oli järkähtämättömän<br />
suora kuin karkaistu teräs, vähä-eleinen,<br />
ei mikään turhan puhuja, mutta sitävastoin<br />
totuudensanoja, varmasti monen mielestä<br />
hyvin epämukava ominaisuus.<br />
Kullankaivaja<br />
Sodanjälkeinen elämä Lapissa oli teiniikäiselle<br />
nuorelle yhtä seikkailua , metsät<br />
täynnä sotaromua joita nuoret kävivät läpi<br />
etsien käyttökelpoista tavaraa ja siinä sivussa<br />
kokeiltiin aseita ja räjäyteltiin ammuksia.<br />
Iän karttuessa hän kiinnostui monen<br />
muun kanssa kullankaivusta, koska sukulaisilla<br />
oli jo valtaus Lemmenjoella, liittyi<br />
hän joukkoon.<br />
Tästä alkoi hänen tähdenlentonsa, kultaa<br />
tuli vaikkakin kullan hinta laski säännöllisesti,<br />
pärjäsi hän kohtalaisesti, kaikki<br />
uusi kiinnosti joten hän etsi uusia apuvälineitä<br />
kullankaivuuta helpottamaan ja<br />
tehostamaan.<br />
Kuusikymmenluvun puolivälissä tapasi<br />
hän Amerikkalaisen Lakesiden joka opetti<br />
Martin tuntemaan ja etsimään jalokiviä<br />
joita todellakin sitten löytyi suurin määrin<br />
vanhoista rännitysjätteistä.<br />
Tästä muodostui sitten Martin erikoisala<br />
7<br />
josta hän sai nimensä historiaan , muistona<br />
tältä ajalta on suvun hallussa suurin<br />
löydetty (ainakin Suomessa) Korundi.<br />
Korundin löysi itse asiassa Nipa Raumala<br />
tunnettu kullankaivaja hänkin, aiheesta<br />
kirjoitti ruotsalainen kirjailija Hans Lidman<br />
kirjassaan Lapintähti vapaamuotoisen<br />
novellin Mikosta joka löytää erikoisen<br />
kiven montun reunalta ja joutuu tästä<br />
suuriin omantunnontuskiin ja joutuu ns.<br />
mielisairaalaan.<br />
Ja täytyy tunnustaa että tarinassa on totta<br />
toinenpuoli, ennen oli tällaiset asiat hyvin<br />
arkaluontoisia joita hävettiin , mutta<br />
näin kävi myös Martille, vaikkakin muusta<br />
syystä ……<br />
Martilla oli kämppä valtauksellaan jossa<br />
hän päätti talvehtia ja jopa tienata rahaa<br />
riekon ansapyynnillä , mutta kevättalvella<br />
tuli tarvetta täydentää varastoja , joten<br />
hän lähti hiihtämään kohti Inaria , ilma oli<br />
kirkas aurinkoinen ja kantava vitivalkea<br />
hankikeli joten suksi luisti hyvin eikä puita<br />
tiellä kun avotunturissa ollaan.
Vauhti kiihtyi ja vesi vuoti silmistä,<br />
puuttomalla paljakalla kun ei nopeutta<br />
osaa arvioida (on kokemusta) ja mikä pahinta,<br />
kirkkaalla ilmalla ei myös näe missä<br />
rinne loppuu ja rotko alkaa , näin meni<br />
myös Martti halpaan, yhtäkkiä sitä vain<br />
lennettiin , Martti reppuineen ja reki perässä<br />
riekkoineen riekot olivat kylläkin jo<br />
vainajia joten heistä ei ollut avuksi, alas<br />
tulo oli kuitenkin kohtalaisen hallittua,<br />
rotkon pohja kun on paksun lumen peittämä<br />
ja pitkän matkaa pystysuoraa joten<br />
äkkipysäystä ei normaalisti tule taitavalle<br />
suksimiehelle, ongelmana on salakavalat<br />
kallion järkäleet joita jääkausi on jättänyt<br />
jälkeensä sopimattomiin paikkoihin.<br />
Näin kävi nytkin jarrutusmatka kävi<br />
lyhyeksi, järkäleen kylkeen jäi reki riekkoineen,<br />
sukset ja Martin terveys , tästä<br />
eteenpäin ei ollut Martista kertojaksi, jotenkin<br />
hän oli päässyt raahautumaan kämpäänsä<br />
ja selviytymään siihen asti että<br />
pystyi liikkumaan ja kulkemaan ne kymmenet<br />
kilometrit talojen välillä Tyynesiskonsa<br />
luo jossa todettiin hänen olevan<br />
myös henkisesti järkkyneenä ja lähetettiin<br />
edelleen sairaalaan.<br />
Terveys koheni ja kunto palasi ennalleen,<br />
monttua syntyi ja tili karttui , Ivalojokikin<br />
padottiin ainakin kertaalleen ja<br />
kulta poimittiin pinseteillä kalliorakosista<br />
, asioita joita nykyihminen ei ehkä olisi<br />
hyväksynyt, ainakaan ne niinsanotut vihreät.<br />
Eräs hänen valtauksistaan täytyy mainita<br />
vielä erikseen koska kunnia on mennyt<br />
7<br />
eri ihmisille , nimittäin Tankavaaran turisti<br />
kaivos, valtaus ja idea oli Martin mutta<br />
toteutus jäi toisten käsiin koska Martti yllättäen<br />
muutti Ruotsin Trollhättaniin.<br />
Trollhättan<br />
Kuusikymmenluvun lähetessä loppuaan<br />
päätti Martti perustaa jalokivihiomon<br />
Inariin, paikkakin oli jo katsottu, rahaa ja<br />
raaka-ainetta yritykseen oli riittävästi ja<br />
kilpailua alalla ei ollut joten yrityksen olisi<br />
pitänyt olla kannattava, mutta niin vain<br />
kävi että luvat jäi saamatta , oliko sitten<br />
kateus vai politiikka syynä että Inarin<br />
kunta hylkäsi hyvän idean, tästä hän pahoitti<br />
syvästi mielensä ja päätti etsiä elintilaa<br />
muualta.<br />
Syksyllä 1969 lähti kaksi kullankaivaja<br />
kaverusta kohti leveämpää leipää jota<br />
löytyisi huhujen mukaan läntisen rajan takaa<br />
, Martille sitä löytyikin Saabin tehtailta<br />
, kaveri arvosti enemmän vapauttaan ja<br />
palasi takaisin kultamaille.<br />
Martti oli tunnollinen ja arvostettu<br />
työntekijä, hän viihtyi hyvin talossaan lähellä<br />
Göta-kanavan sulkuja, jossa hänellä<br />
oli tapana kesäisin katsella turisteja ja läpi<br />
kulkevia laivoja.<br />
Harrastuksenaan hänellä oli osakekaupat<br />
jolla hän paisutti säästöjään valtavasti,
vaikka hän oli suvun ”Roope Ankka” hän<br />
oli myös antelias, moni vähempiosainen<br />
sai apua häneltä ja varmasti moni Trollhättanin<br />
suomalainen muistaa hänet myös<br />
lainanantajana.<br />
Lopulta hänen ruumiinsa alkoi muistutella<br />
mäenlaskusta nuorenamiehenä, polvinivel<br />
vaihdettiin metalliseen, joka ei<br />
ottanut toimiakseen, sairastelua kesti viisi<br />
vuotta, joka päättyi aivoverenvuotoon<br />
tammikuussa 1995 ja kuolemaan myöhemmin<br />
syksyllä.<br />
77<br />
Martti haudattiin ns. pyrkyrien palstalle<br />
Inarin hautausmaalle , jolla <strong>Markkula</strong>n<br />
suvun retkeläiset syksyllä vierailivat.<br />
Pyrkyrien palsta tarvinnee selityksen:<br />
se on osa hautausmaasta jonne on haudattu<br />
kullankaivajat, nimi on kullankaivajahuumoria<br />
ja heidän itsensä antama jo<br />
eläessään.<br />
Olofströmissä 13. 01. 2006<br />
<strong>Markkula</strong>n Sukuseuran nettisivuille pääsee osoitteella:<br />
www.genealogia.fi /sukus/markkula
Anja Korpela-Ahola<br />
Mummun koti Riihimäellä<br />
Äidinäitini Marjaana Salonen os.<br />
<strong>Markkula</strong> (11.11.1869 - 15.03.1937) jäi<br />
leskeksi 40-vuotiaana. Aviomies August<br />
Salonen (11.01.1863 - 9.1.1910) kuoli<br />
ihosyöpään Helsingin Diakonissalaitoksella<br />
köyhien vapaapaikalla. Suuren<br />
perheen isä haudattiin Malmille rivihautaan.<br />
Perheellä ei ollut varaa kuljettaa<br />
vainajaa kotiin Riihimäelle.<br />
Parinkymmenen vuoden aikana Marjaana<br />
oli synnyttänyt 10 lasta, joista yhdeksän<br />
eli aikuiseksi. Isän kuollessa nuorin<br />
lapsista Veikko oli vain puolitoistavuotias.<br />
Vanhin lapsista, tytär Maria Mathilda<br />
(Tilta) oli jo naimisissa ja poissa Riihimäeltä.<br />
Vanhimmat pojatkin alkoivat tulla<br />
työikään, mutta toimeentulo oli heikkoa.<br />
August Salosen eläessä perhe oli onnistunut<br />
hankkimaan itselleen talon jo<br />
1890-luvulla, mutta se oli vuokratontilla.<br />
Marjaanan jäätyä leskeksi vuokran maksuun<br />
tuli avuksi Marjaanan veli, v. 1902<br />
Amerikkaan muuttanut Viktor <strong>Markkula</strong><br />
(14.03.1867 - 30.7.1946 USA, Washington<br />
State, Aberdeen). Vihtori-eno lähetti<br />
monena vuonna äidilleni maanvuokran<br />
verran kultadollareita, kertoi äitini Martta<br />
Korpela.<br />
Mummuni Marjaanan kuollessa olin<br />
vasta seitsemänvuotias, mutta muistan<br />
hyvin hänen kotinsa. Lapsuuden kotini<br />
oli Turengissa ja kävimme usein Riihimäen<br />
mummun luona. Matka sujui kätevästi<br />
junalla. Vuonna 1936 olimme mummun<br />
luona joulua viettämässä. Olin ensimmäisellä<br />
luokalla koulussa. Talven tullessa äitini<br />
oli tehnyt minulle karvalakin pienentämällä<br />
päähineen Eino-veljeni lakista.<br />
Karvareuhka oli niin erikoinen, että luokkatoverini<br />
halusivat sitä myös sovitella.<br />
Jonkun päästä lakkiin tuli täitä, jotka<br />
edelleen siirtyivät minuun. Joulunpyhinä<br />
mummu huomasi asian, haki kammarin<br />
piirongin laatikosta tiheän täikamman,<br />
77<br />
Kuvassa ovat kaikki Marjaana Salosen elossa<br />
olevat lapset v. 1928. Vanhin tytär Maria<br />
Mathilda (Tilta) synt. 1888 kuoli helmikuussa<br />
1917 Juustilassa ja hänen miehensä Johan<br />
Gabriel Vink s. 1870 kaatui Juustilan<br />
valtauksen yhteydessä 25.4.1918 (<strong>Suomen</strong><br />
sotasurmat 1914 -1922). Samasta sotasurmat<br />
luettelosta löytyvät Marjaana Salosen<br />
pojat: Salonen, Lauri Emil. sahatyömies, s.<br />
12.8.1892-k. haavoittuneena 6.3.1918, ja<br />
Salonen, OttoHenr. (Heikki) puhdistaja,<br />
20.1.1895 -16.5.1918 mestattu. Marjaana<br />
Salosen suuresta lapsilaumasta vain neljällä<br />
on jälkeläisiä. Erkki ja Matti Salosella,<br />
Martta Korpelalla ja Tilta Vinkillä.<br />
Edessä: Marjaana Salonen os. <strong>Markkula</strong><br />
(11.11.1869 - 15.3.1937) vierellään tyttärenpoika<br />
Eino Kalle Korpela (1922 - 1985).<br />
Toisessa rivissä vasemmalta: Tauno Metsälä<br />
ent. Mehtäläinen (1892 - 1967) ja Helmi Ester<br />
Metsälä os. Salonen (1897 - 1984). Martta<br />
Elina Korpela os. Salonen (1899 - 1985) ja<br />
Kalle Korpela (1890 - 1947).<br />
Takarivissä vasemmalta Salosen pojat: August<br />
Väinö (1890 - 1969), Erkki Jalmari<br />
(1904-1951), Urho Veikko (1908 - 1929),<br />
Matti Ilmari (l 906-l 938).
levitti valkean paperin tuvan pöydälle ja<br />
ryhtyi kampaamaan täitä pois hiuksistani.<br />
Siinä täijahdissa mummu motkotti kaiken<br />
aikaa äidilleni lapsen huolimattomasta<br />
hoidosta. Oli erikoista kuulla omaa äitiä<br />
moitittavan.<br />
Mummun koti oli Riihimäen aseman lähistöllä<br />
nykyisellä Patasten mäellä. Tontti<br />
oli mäen tasaisella laella. Pihalla oli ulkorakennus,<br />
jossa oli puusee, puuliiteri<br />
ja sikopahna, omaa saunaa ei ollut. Tontin<br />
rajalla suuren kuusen varjossa oli syvä<br />
kaivo, josta nostettiin hyvää vettä. Pihalla<br />
oli paljon kukkia, myös valkea juhannusruusu,<br />
josta tuotiin taimi kotipihalle Turenkiin.<br />
Sireeneistä oli tehty maja, jossa<br />
kesäisin istuttiin. Pihan keskellä oli peruna-<br />
ja ryytimaa. Jokaiselle lapselle oli<br />
istutettu nimikko omenapuu. Pihalla oli<br />
myös karviaismarja- ja viinimarjapensaita.<br />
Kuumina kesinä Salosen lapset saattoivat<br />
nukkua yönsä pihapuiden alla.<br />
Mummun taloon astuttaessa eteen avautui<br />
porstua ja avoin porstuan perä, jossa<br />
säilytettiin kaikenlaista kamaa, tiinuja,<br />
ämpäreitä, työkaluja, talvivaatteita j a vuodevaatteita<br />
koreissa. Muistan perän hämäränä,<br />
hiukan pelottavana tilana. Porstuasta<br />
meni myös portaat vintille. Siellä en muista<br />
koskaan käyneeni. Porstuan oven suussa<br />
oli ruokakonttoori. Porstuasta astuttiin<br />
korkean kynnyksen yli kyökkiin (nykyisin<br />
sanottaisiin kai tupakeittiöön). Tuvassa<br />
oli suuri leivinuuni, jonka viereen oli<br />
muurattu avoliesi. Lieden päällä oli rautainen<br />
levy, jossa oli kattiloita ja patoja<br />
varten rillat, pyöreitä renkaita, joita voitiin<br />
hellakoukulla nostaa pois keittoastioiden<br />
pohjan koon mukaan. Pannujen ja patojen<br />
pohjat olivat nokisia. Lieden päässä<br />
oli päältä avoin tila, josta puut työnnettiin<br />
sisään palamaan. Tuvan oven suussa oli<br />
sänky, toisella sivulla puulaatikko, tiskipöytä<br />
ja astiakaappi, klahvikaappi, hyllyjä<br />
ja pari kolme tuolia. Ikkunan edessä oli<br />
kaappi, joka toimi ruokapöytänä.<br />
Keittiön takana oli kammari ja sen takana<br />
takakammari. Kammarien sisänurkkauksissa<br />
oli uunit, rakennettu samaan hormiin<br />
kuin tuvan uuni. Lattioilla oli vieri<br />
vieressä riepumattoja lattiavetoa estämäs-<br />
77<br />
sä. Mummu nukkui kammarissa seslongilla.<br />
Kammarissa oli kaksi ikkunaa, pieni<br />
pöytä, pari tuolia, piironki, peili ja ompelukone.<br />
Minulle tehtiin vuode asettamalla<br />
tuolit vastakkain. Erkki-eno nukkui takakammarissa.<br />
Sinne sivustavedettäviin<br />
sänkyihin äitini petasi vuoteet perheelleen.<br />
Takakammarissa oli myös kirjoituspöytä,<br />
kirjakaappi ja tuoleja. Erkki-eno<br />
oli ammatiltaan sähkömies ja töissä Paloheimolla.<br />
Eno kulki matkatöissä, rakentamassa<br />
sähkölinjoja Etelä-<strong>Suomen</strong> alueella.<br />
Erkki eli vuosikaudet kaksin äitinsä<br />
kanssa. Veljet Väinö ja Matti olivat solmineet<br />
avioliitot ja muuttaneet pois kotoa.<br />
Veikko, veljeksistä nuori, kuoli helmikuussa<br />
1929 ollessaan suorittamassa asepalvellusta<br />
Viipurissa. Erkki-eno solmi<br />
avioliiton Margareta Maria (Greta) Viinasen<br />
kanssa vasta äitinsä kuoltua ja jäi kotitaloonsa<br />
asumaan. Naapurissa asuneen<br />
Gretan toki tunsimme ja varsinkin hänen<br />
roolinsa laulavana joulupukin muorina.<br />
Talvisodan aikana Riihimäkeä, risteysasemaa,<br />
pommitettiin rajusti. Turengin<br />
vapaapalokuntakin oli mukana sammutustöissä.<br />
Veljeni Eino (s. 1922) kertoi olleensa<br />
Paloheimon sähkölaitoksen katolla<br />
vesiletkujen päässä, kun uusi vihollislaivue<br />
ryhtyi pudottamaan viuhuvaa lastiaan.<br />
Riihimäen asemalta etelään päin oli<br />
asuinalue, Jokikylä, jonka läpi kulkevaa<br />
tietä aina kävelimme mummun luokse<br />
mennessämme. Vanhempani ja Eino-veljeni<br />
olivat maaliskuussa talvisodan päättymisen<br />
jälkeen hautajaismatkalla Iitissä.<br />
Paluumatkalla Kausalasta Turenkiin oli<br />
Riihimäellä junan vaihtoja odotusaikaa<br />
pari tuntia. He päättivät lähteä katsomaan<br />
mitä vanhalle kotitalolle kuuluu. Jokikylässä<br />
vain yhden talon piipusta oli noussut<br />
savua, muut olivat asuinkelvottomia. Erkki-eno<br />
oli vielä rintamalla ja Greta vaimo<br />
Jaakko-pojan (s. 8.8.1939) kanssa oli jossakin<br />
sotaa paossa.<br />
Äitini kertoi näin. Tulimme pihaan ja<br />
näimme suuren pommikuopan. Talo näytti<br />
ehjältä, ikkunatkin olivat paikoillaan.<br />
Työnsin käteni portaan alle, jossa laakealla<br />
kivellä säilytettiin ulko-oven avainta.<br />
Mutisin mielessäni ja moitin Gretan
huolimattomuutta. Koko Riihimäkihän<br />
tiesi niissä Salosen avainta säilytettiin!<br />
Avasimme ulko-oven. Porstuan perä oli<br />
täynnä lunta. Talon taakse pudonnut pommi<br />
oli hajottanut koko seinän. Astuimme<br />
kyökkiin ja sieltä kammariin. Eino nosti<br />
lattialle pudonneen seinäkellon takaisin<br />
naulaansa, veti kellon, joka alkoi käydä.<br />
“Edellisen kerran kello putosi, kun saksalaiset<br />
kapinan aikaan pommittivat Riihimäkeä”,<br />
totesi äitini Martta.<br />
Tontin vuokrasopimusta ei enää uusittu.<br />
Tarkoitus oli rakentaa rautatien ylittävä<br />
silta juuri siihen paikkaan. Erkki-enoni<br />
sai nopeasti uuden tontin Peltosaaresta.<br />
SUKUSEURA RETKEILEE<br />
YPÄJÄLLE<br />
Lauantaina 10.6.2006-04-27<br />
Vuosikokouksen hyväksymä kesäretki<br />
tehdään tällä kertaa Ypäjälle, <strong>Suomen</strong><br />
hevospitäjään. Ajankohta entinen,<br />
kesäkuun toinen lauantai.<br />
Ohjelma Ypäjällä:<br />
Klo 11.00 Tapaaminen kunnantalolla,<br />
kunnanjohtaja Sinikka<br />
Malin ottaa vastaan, esittelee<br />
kunnan ja tarjoaa<br />
tulokahvit<br />
Klo 12.00 Veteraanitupa vain tien<br />
yli tarjoaa Poteropoikien<br />
hyvin kuunneltavaa musiikkia,<br />
myös tuvan esittely<br />
on oma lukunsa<br />
Klo 12.30 Kirkko tähtitaivaskattoineen<br />
(ellei satu olemaan<br />
yksityistilaisuutta, jolloin<br />
vain katsaus kirkkotarhaan)<br />
Klo 13.00 Hevosopiston esittely<br />
Klo 14.30 Ruokailu Paijan maatilamatkailutiloissa,<br />
jonka<br />
jälkeen kiireisimmät voivat<br />
lähteä kotimatkalle.<br />
77<br />
Palattuaan talvisodasta Erkki purki vanhan<br />
talon ja kantoi hirret olallaan yksitellen<br />
alas Patastenmäen rinnettä Peltosaareen.<br />
Sinne Erkki ja Greta rakensivat<br />
talon, jonka pitkässä olohuoneessa oli komea<br />
hirsiseinä näkyvissä. Seinällä raksutti<br />
aikaa vanha kello, joka kävi vain, jos se<br />
ripustettiin hiukan vinoon! Tähän taloon<br />
syntyi 14.1.1946 Maija-Leena nyk. Virtanen,<br />
joka ansiokkaasti on toiminut <strong>Markkula</strong>n<br />
sukuseuran hallituksen jäsenenä ja<br />
kokoussihteerinä.<br />
Myöhästyneet 60-vuotispäiväonnittelut<br />
Maija-Leena Virtaselle Anja-serkulta tämän<br />
sukutarinan myötä.<br />
Vähemmän kiireiset ajavat<br />
Hyrsynkulmalle, jossa lähtökahvit<br />
kotiseututalo Kankareella<br />
ja tietoa tästä kulmakunnasta<br />
kahvinjuonnin<br />
höysteeksi.<br />
Matkamuistoksi muiden<br />
ohella sopii paikallisen säveltäjän<br />
cd-levy, säveltäjä<br />
on Kankareella viuluineen.<br />
Ilmoittautumiset Irja Seetulalle<br />
puh (09) 823 3161<br />
040 555 4169<br />
fax (09) 857 216<br />
Perille löytäminen tapahtuu parhaiten<br />
karttaan tutustumalla. Kun Forssa löytyy,<br />
siitä 10-tietä Turun suuntaan, kunnes<br />
oikealla on suuri hevosia esittelevä<br />
taulu. Siitä oikealle kohti kunnantaloa.<br />
Kerron lisää ilmoittautuessa.<br />
Toivottavasti mahdollisimman monella<br />
on aikaa olla loppuun saakka.<br />
Tervetuloa!<br />
Irja Seetula
Rauli Tammela<br />
Sukututkimuksesta ja<br />
käsialoista<br />
Erään sukututkimuskurssin<br />
Riihimäellä aloitin<br />
määrittelemällä ihanteellisen<br />
sukututkijan. Se<br />
meni suurin piirtein tällä<br />
tavalla. Ihanteellinen sukututkija<br />
on Valtion Rautateidenhenkilöstörekisterin<br />
luonut ja sitä kymmeniä<br />
vuosia hoitanut rouva,<br />
joka on eläkkeellä, jolla on<br />
monta hyvin kasvatettua,<br />
auttavaista lasta ja toista<br />
tusinaa suloisia lapsenlapsia.<br />
Hänen molemmat vanhempansa<br />
ovat elossa, hyvämuistisia<br />
ja sukurakkaita.<br />
Isä on talollisen poika<br />
ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta,<br />
historianopettaja ja<br />
herastuomari. Äiti on karjalaisen<br />
apteekkarin tytär,<br />
perinnöllisyystieteen professori,<br />
jolla on selvänäkijän<br />
kykyjä.<br />
Auttavaisista lapsista<br />
yksi omistaa kopiolaitoksen,<br />
toinen osaa haastatella,<br />
videokuvata, kirjoittaa<br />
ja jatkojalostaa, kolmas on<br />
räätälöintitaitoinen ATKneropatti<br />
ja neljäs töissä<br />
Kansallisarkistossa. Lastenlasten<br />
osana on olla käveleviä<br />
todistuskappaleita<br />
perinnöllisyyden pelaamisesta<br />
perhetasolla Kun on<br />
riittävästi havaintohenki-<br />
löstöä, eläviä (jälkikasvu<br />
ainakin serkustasolle asti)<br />
ja kuolleita (esipolvet sisaruksineen),<br />
halu etsiä ja<br />
kyky löytää, avautuu ovi<br />
salattuun ja kiehtovaan<br />
maailmaan. Jätänpä sanomatta<br />
mikä on nimeltään<br />
se harrastus, joka on tiirikka<br />
tuohon maailmaan.<br />
Isänpuoleisena sukuperintönä<br />
rouvalla on ruotsin<br />
kielen taito, menneiden<br />
vuosisatojen talonpoikaiseen<br />
elämään kuulunut sanasto,<br />
historian kipinä ja<br />
vielä herastuomarille kuuluva<br />
arvostus ja luottamus.<br />
Äidin puolelta tulee lääketieteeseen<br />
liittyvä latinan<br />
perussanasto, kyky<br />
selvittää käsittämättömiä<br />
käsialoja, rautaisannos perinnöllisyystiedettä<br />
ja taito<br />
ennustaa (oikein) sekä saada<br />
selville salattuja, kirjoista<br />
löytymättömiä asioita.<br />
Entäpä sitten rouva itse.<br />
Eläkeläisenä hänellä on<br />
vapaata aikaa ja mahdollisuus<br />
jakaa se haluamallaan<br />
tavalla. Virka rautateillä<br />
merkitsee ilmaisia matkoja<br />
Mikkeliin, tutkimaan äidin<br />
sukua. Rakkain serkuista<br />
sattuu asumaan Mikkelissä,<br />
eikä majoituksestakaan<br />
77<br />
tarvitse maksaa. Työelämässä<br />
rouva ei pelästynyt<br />
kymmeniin tuhansiin nousevaa<br />
rautatieläisten määrää,<br />
kuolleita, eläkeläisiä<br />
ja työikäisiä, vaan loi järjestelmän,<br />
jolla jokainen<br />
heistä on korvamerkitty<br />
monella eri perusteella<br />
sähköisen idiootin seulottavaksi<br />
ja tunnistettavaksi.<br />
Miksi tämä ihannesukututkija<br />
on nainen? Siitä<br />
syystä, että naiset harvemmin<br />
voivat teettää töitä<br />
muilla vaan tekevät itse.<br />
Sukututkimuksessa siitä<br />
on se hyöty, että voi suunnata<br />
työtunnit juuri niiden<br />
asioiden selvittämiselle,<br />
joita pitää itse tärkeimpinä.<br />
Jos on toisten tutkiman<br />
tiedon varassa on pakko<br />
tyytyä siihen, mikä sattuu<br />
osumaan omalle kohdalle.<br />
Anneli Mäkelä-Alitalon<br />
”Käsialakirja” (2000) on<br />
sukututkijalle myös historian<br />
tietopankki. Siinä<br />
vanhat asiakirjat 1500-,<br />
1600- ja 1700-luvuilta on<br />
ensin tulkittu ja sitten sijoitettu<br />
omaan asiayhteyteensä<br />
ja aikakauteensa<br />
<strong>Suomen</strong> ja Skandinavian<br />
historian dosentin ammattitaidolla.<br />
Kirja poistaa sel-
laisen yleisen harhaluulon,<br />
että pelkästään vanhojen<br />
käsialojen osaaminen ja<br />
ruotsin kielen taito riittäisi<br />
enää 1700-luvullakaan<br />
asiakirjojen tulkitsemiseen.<br />
On tunnettavaa historiaa<br />
ja osattava ”ajatella<br />
historiaksi”, kuten Anneli<br />
on mainiosti sanonut. Vaikeudet<br />
alkavat tulla vastaan<br />
jo 1800-luvulla. Paitsi<br />
jos meille riittää tieto, että<br />
Matti Mikonpojan isä oli<br />
Mikko Matinpoika.<br />
Vaimoni eno Kauko Osola<br />
s.1909 kokosi RUK:n<br />
kurssikirjaansa oppilasto-<br />
vereidensanimikirjoitukset. Kopioin sivun markkulalaisten<br />
ihasteltavaksi ja<br />
mietin samalla miltä mahtaisi<br />
samainen sivu näyttää<br />
eurojuppiruukkilaisten jäljiltä.<br />
Parempi ettemme näe<br />
sitä sivua.<br />
Kälyni Pirkko Leino os.<br />
<strong>Markkula</strong> lukee ylioppilasaineita.<br />
Tämä vuonna<br />
hänelle osui aine, jota<br />
opettaja ei ollut kyennyt<br />
lukemaan. Eihän sitäkään<br />
voinut jättää arvostelematta.<br />
Pirkko translitteroi<br />
aineen kirjain kerrallaan<br />
tietokoneelle ja jokaiselle<br />
77<br />
koukerolle haettiin sähkövoimalla<br />
merkitys. Jos kehitys<br />
jatkuu samaan suuntaan<br />
niin kuudeskaan ydinvoimala<br />
ei tule riittämään.<br />
Jo ennen käsialakirjaa<br />
Anneli Mäkelä kirjoitti<br />
opaskirjat 1500-, 1600-<br />
ja 1700-luvun käsialoista<br />
ja jokaiselle vuosisadalle<br />
löytyi oma luonteenpiirteensä.<br />
1800-luku taitaa<br />
jäädä ilman omaa opaskirjaansa<br />
ja 1900-luku aivan<br />
varmasti. Kuka sellaisen<br />
pystyisi kirjoittamaan?<br />
N i m i k i r j o i t u k s i a<br />
RUK-kurssijulkaisussa<br />
vuodelta 1930
Jukka Orkola<br />
Historiallisia kuvia<br />
Renkoon päätettiin perustaa nuorisoseura<br />
v. 1899 – säännöt hyväksyttiin seuraavana<br />
vuonna.<br />
Maassamme oli alkanut monenlaisen yhteiskunnallisen<br />
vapaaehtoistoiminnan viriämisen<br />
aalto, joka innoitti mukaan myös<br />
renkolaiset. Vuoden 1901 lopussa jäseniä<br />
kirjattiin seurassa olevan jo 171 henkilöä,<br />
pitäjän väkiluku oli tällöin n. 3000. Vilkas<br />
ja monipuolinen toiminta kokosi mukaan<br />
kaikkia kansalaispiirejä.<br />
Todellinen voimannäyte yhteishengestä<br />
oli v. 1888 perustetun Rengon VPK:n<br />
kanssa yhteisen 300 m2:n suuruisen seuratalon<br />
rakentaminen v. 1905. Talo palveli<br />
pitäjäläisiä aina 1960-luvulle, yläkerran<br />
asunnon yhteydessä sijaitsi pitäjän puhelinkeskus.<br />
1970-luvun lopulla talo purettiin<br />
ja tontille rakennettiin kunnan paloasema.<br />
77<br />
Talvi- ja jatkosodan vaikeista ajoista selviytyminen<br />
myös nuorisotyön saralla vei<br />
Rengossakin oman aikansa. Niinpä nuorisoseuran<br />
50-vuotisjuhliakin oltiin valmiita<br />
viettämään vasta 1950-luvun puolivälissä<br />
- 55-vuotisjuhlina.<br />
Kuvassa seuran jäsenistöä juhlamarssilla<br />
Turun suunnasta kylänraittia kirkkoa<br />
kohti – kunniavartiot odottivat perustajajäsenten<br />
ja sankarihaudoilla. Lippuvartion<br />
jäljessä Rengon Soittajapojat –yhtyeen<br />
edessä johtajansa opettaja Einari Kenttämies.<br />
Juhlakulkue on ohittamassa Ali-Uotilan<br />
talon, jossa silloin toimi K. K. Lehtovaaran<br />
kauppaliike (allekirjoittaneen<br />
työpaikka). Nykyisin kaupan paikalla on
seurakuntatalo.<br />
Ryhmäkuvassa nuorisoseuran kesäjuhlan ohjelma- ja järjestelytehtävien ydinjoukko,<br />
seuran esimies Aimo Mikkola vas. takarivissä. Hänestä oikealle 5 <strong>Markkula</strong>n suvun<br />
Orkolan sukuhaaraan kuuluvaa: allekirjoittanut, Jaakko Eerola, Mauri Valaja, Aulis<br />
Anttila ja Asseri Jokinen.<br />
Nuorisoseuran toiminta päättyi 1970-luvun alkupuolella muuttoliikkeen ja autoistumisen<br />
myötä.<br />
Kuvat Jukka Orkolan kokoelmasta.<br />
Sukuseura tiedottaa<br />
Seuran tilipankki on vaihtunut toukokuun alusta, Sampopankin tili on lopetettu<br />
(kohtuuttoman korkeiden palvelumaksujen johdosta).<br />
Uusi tilipankki on Hämeenlinnan Seudun Osuuspankki, HML, lyh.<br />
HSOp tai Op,<br />
tilinumero on 568000-2185936, jolle myös jäsenmaksut maksetaan.<br />
77
Rauli Tammela<br />
Toisinajattelua<br />
<strong>Suomen</strong> <strong>Sukututkimusseura</strong> järjestää<br />
mielenkiintoisia yleisöluentoja, joita valitettavan<br />
harvoin olen päässyt kuuntelemaan.<br />
Ehkäpä omakohtaisin kaikista on<br />
ollut Somero-Tammelan seudun talojen<br />
nimistöön liittyvä luento. Se saattoi useat<br />
kuulujat ristiriitaisiin ajatuksiin. Esitelmöitsijä<br />
oli löytänyt monelle nimelle<br />
kovin eksoottisen selityksen. Antti Ilolan<br />
kanssa kuulun siihen “koulukuntaan”,<br />
joka lähtee selvittämään nimiä talonpojan<br />
näkökulmasta. Se on hyvä näkökulma<br />
kun oivallamme, että nimiseppiä ovat olleet<br />
kylän asukkaat. Tästä säännöstä kyllä<br />
sellainen poikkeus, että ainakin Kytäjän<br />
ja Sälinkään kartanoiden herrat näyttävät<br />
huvitelleen antamalla torpillensa mielikuvituksellisia<br />
nimiä. Mäntsälän kirkonkirjoilta<br />
löytyvät 1800-luvun alussa torpparit<br />
Mikko Mekka ja Matti Medina........vai<br />
oliko se päinvastoin. Kytäjän torppien nimistö<br />
henkii uskonnollisuutta: mm. Zinzendorf<br />
ja Herrnhut. Kojon kartanon torpat<br />
Lontoo, Pariisi ja Tukholma selviävät<br />
sillä, että maitotaloustuotteita vietiin Eurooppaan<br />
asti.<br />
Antti Ilola on tehnyt suuren työn varsinkin<br />
Rengon nimistön selvittäjänä. Pari<br />
viikkoa sitten kävin keskustelua nimestä<br />
Vaimare. Eräs asiaa selvittänyt oli ratkaissut<br />
ongelman karttakirjan avulla. Hän oli<br />
löytänyt Saksasta kaupungin nimeltä Weimar.<br />
Välirikon uhallakin esitin kysymyksen<br />
monenko aasinsillan kautta rakentuu<br />
maantieyhteys Weimarin ja Vaimareen<br />
välillä. Atlas karttakirjan (1969) hakemistossa<br />
on yli 160.000 paikannimeä. Sieltä<br />
löytyy ratkaisu useimpiin ongelmiin jos<br />
emme vaivaa päätämme jatkokysymyksillä.<br />
Antti ratkoo nimiongelmia etymologisen<br />
sanakirjan ja muiden sanakirjojen<br />
77<br />
avulla. Parhaassa tapauksessa nimi löytyy<br />
talonpojan elinpiiristä. Vaimare on ollut<br />
muistini mukaan vetoaisa.<br />
Miksi vetoaisan nimi on kelvannut talolle<br />
nimeksi? Samaa voimme kysyä<br />
Torttilan kohdalla. Nimi ei ole johdettu<br />
olympiakaupungista Torinosta vaan sanasta<br />
tortti, joka on aivinan kehräyksessä<br />
käytetty apuväline. Vaimaretta tarvitsivat<br />
miehet, torttia naiset, talon nimeksi kelpasivat<br />
molemmat. Tietysti on kymmenittäin<br />
selkokielisiäkin talojen nimiä, kuten<br />
Härkälä ja Lehmälä Janakkalan Nuolialassa,<br />
Lamppula Marttilan pitäjässä ja<br />
Lopelta nimirypäs Lättilä (Pilpala), Läättä<br />
(Hunsala) ja Ättys (Kirkonkylä). Minä<br />
ymmärrän jokaisen nimen johtavan sikolättiin,<br />
mutta karttakirjoja tutkiskenteleva<br />
suku on tietysti johdattanut juurensa Balttiaan.<br />
Minun tietotaidollani ei päästä Lopen<br />
mettäkulmaa pidemmälle.<br />
Sitten muutama meikäläisen työnäyte.<br />
Nimenselityksiin ei tarvitse uskoa, mutta<br />
käypähän ainakin selville sukututkijan<br />
ajatuksenkulku.<br />
Suurin ryhmä ikiaikaisten kantatalojen<br />
nimistä on henkilönimistä johdettuja.<br />
Näin on kotikylässäni Vojakkalassakin,<br />
mutta Kallela tuotti todellisen yllätyksen.<br />
Yhtään Kallea ei talon isäntäketjussa ole,<br />
mutta sen löytyy eversti Galle, joka 1660luvulla<br />
omisti kylässä 5 äyrin rälssimaan.<br />
Gee ääntyi koona ja loppuun lisättiin -la.<br />
Tähän selykseen uskon vaikka tiedemiehet<br />
toisin väittäisivätkin.<br />
Hämäläisen huumorin piikkiin menee<br />
nimi Sokala. Ratkaisuni pohjautuu etymologisen<br />
sanakirjan selitykseen sokasanasta.<br />
Se on ensin tarkoittanut kalan<br />
ruotoa, sitten kalan perkeitä yleensä ja<br />
lopulta kaikkea mahdollista likaa ja epä-
järjestystä. Epäselvästi puhuva ihminen<br />
on ollut „sokalakielinen“ ja Raamatussa<br />
pyydetään Jumalaa sokaisemaan vihollisen<br />
kaivot, eli tekemään vedestä<br />
juomakelvotonta. Soka sana sinnittelee<br />
elossa sanonnassa „sikin sokin“. Uskon,<br />
että vuosisatoja sitten Sokalassa on asunut<br />
joko epäsiistiä väkeä tai sitten huusholli<br />
on ollut muuten „sikin sokin“. Joku<br />
kylän koiranleuka on talon asukkaista<br />
johtanut talolle nimen Sokala, joka on<br />
kestänyt meidän päiviimme asti vaikka<br />
väki on vaihtunut ja huusholli kohentunut.<br />
Erikoiset nimet kestävät ajan hammasta<br />
poikkeuksellisen hyvin.<br />
Viikarin sukukirjaa tehdessäni jouduin<br />
antamaan oman selitykseni nimen alkuperästä.<br />
Karttakirjaa katselemalla ja Viikari-nimen<br />
alkua maiskuttelemalla voi<br />
päätyä vain viikinkeihin. Mikä tapahtuu<br />
jos lähdemmekin hakemaan ratkaisua<br />
sanan lopun avulla?. Pääte -ari viittaa<br />
henkilöön, hänen ammattiinsa (suutari,<br />
nahkuri, povari) tai ominaisuuteensa<br />
(keikari, huijari, kulkuri). Mikä oli miehiään<br />
Matti Matinpoika s.1746 k.1829,<br />
joka meni vävyksi Tammelan Teuron<br />
Ranttilaan ja vähän myöhemmin perusti<br />
Viikarin uudistilan? Hän tuli Myllykylästä,<br />
missä hänen sukunsa oli sahannut<br />
vesivoimalla jo monessa polvessa.<br />
Varsinainen sahuri oli Matin vanhin veli<br />
Heikki s.1740 k.1803 ja työtä oli riittänyt<br />
koko veljessarjalle. 150-kiloinen<br />
karkeatekoinen saha löi harvakseen tahtiin<br />
vesivoimalla ylös, alas, mutta tukkeja<br />
jouduttiin siirtelemään ja kääntelemään<br />
(vika) miesvoimin. Vanhin veli<br />
Heikki oli etusahuri ja tarvitsi tukkeja<br />
kääntelemään apumiehen „viikarin“.<br />
Mennessään vävyksi Ranttilan taloon<br />
Matti ohitti monta vävyn paikasta haaveillutta<br />
nuorta miestä Teurolta ja lähikylistä.<br />
Aluksi Matista saatettiin puhua<br />
pilkallisesti ja muistuttaen alkuperästä<br />
„viikarina“, mutta hyvin pian Viikari<br />
löytyy jo virallisena nimenä kartoissa<br />
ja kirkonkirjoissa 1700-luvun lopulta<br />
alkaen.<br />
Sanontaa „lapsen suusta totuuden<br />
kuulee“ ei seuraavassa tapauksessa pidä<br />
77<br />
ymmärtää vähättelevänä. Lopen kirjastossa<br />
järjestetään muutaman vuoden välein<br />
karttanäyttelyitä. Paikallisten asukkaiden<br />
lisäksi näyttelyt ovat kiinnostaneet myös<br />
Lopen kesämökkiläisiä. Kerran käytiin<br />
keskustelua Läyliäisten kylän nimestä.<br />
Sana „läyli“ on tarkoittanut vaikeapääsyistä<br />
tai hankalasti kuljettavaa paikkaa,<br />
joka Läyliäinen vuosisatoja sitten varmasti<br />
on ollut. Eräs Läyliäisten kesäasukas<br />
toi keskusteluun mielenkiintoisen näkökulman.<br />
Voisiko Läyliäinen tarkoittaa<br />
maakannasta, joka jakaa vedet kahteen<br />
vesistöön? Muinaisina aikoina vesireitit<br />
korvasivat puuttuvan tiestön. Vaikka veneen<br />
ja kuorman kiskominen ja kantaminen<br />
yli maakannaksen olisi vienyt päiviä,<br />
lankesi palkka vaivannäöstä hetkellä, jolloin<br />
veneellä taas oli vettä allansa ja edessä<br />
monen päivän matka myötävirtaan.<br />
Yritin olla esitelmätilaisuudessa mahdollisimman<br />
hiljaa. Se oli helppoa siitä<br />
syystä, että muutamat kuulijat esittivät luennoitsijalle<br />
juuri niitä kysymyksiä, joita<br />
minunkin mielessäni pyöri. Kovin oli<br />
kuuntelijoiden vaikea ymmärtää sitä, miten<br />
jonkun kylässä viuhahtaneen vierasmaalaisen<br />
nimi olisi kiilannut kylän nimistöön.<br />
Ainoastaan pitkäaikaisen miehityksen<br />
aikana näin olisi voinut käydä ja<br />
siinäkin tapauksessa sotilaan olisi pitänyt<br />
ruveta viljelemään tilaa. 1700-luvun alussa<br />
venäläiset miehittivät maan noin 10<br />
vuoden ajaksi. Kotikylässäni Vojakkalassa<br />
muutama nimi ajasta muistuttaa, mutta<br />
eivät kahdeksan talon nimistössä. Jokainen<br />
niistä löytyy 1600-luvun lopun kirkonkirjoista,<br />
monet löytyvät maallisista<br />
tietolähteistä paljon aikaisemminkin.<br />
No olihan minunkin tietysti jotain kysyttävä<br />
ja mieleeni juolahti Tammelan<br />
kirkonkylän Sipilä, jota 1600-luvulle asti<br />
kutsuttiin „Turvaksi“. Kuuluihan Tammela<br />
juuri siihen alueeseen, josta tutkimus<br />
oli tehty. Vaikeuksitta esitelmöitsijä<br />
löysi nimen alkuperäksi etunimen „Thorvald“.<br />
Mielestäni tämä vastaus henkii sitä<br />
ristiriitaa, joka tieteen ja käytännön välillä<br />
aina välillä on. Ymmärrän hyvin, ettei<br />
2000-luvun tiedemies tunne turvattomuutta<br />
edes kirkonkylän liikenneympy-
ässä (joka sattuu sijaitsemaan hävinneen<br />
Sipilän eli Turvan talon pihapiirissä. 1000<br />
vuotta aikaisemmin tilanne oli toisin. Kun<br />
yksinäiset erämiehet nousivat Tammelan<br />
Pyhäjärvelle ja saattoivat viipyä retkillään<br />
koko kesän, niin jonkinlaisen turvapaikan<br />
he tarvitsivat. Kun joku teki päätöksen<br />
jäädä pysyvästi asumaan Pyhäjärven<br />
rannalle, oli pakko rakentaa turvapaikasta<br />
talviasuttava pirtti ja pian muitakin rakennuksia.<br />
Näin syntyi Turvan talo, mahdollisesti<br />
Tammelan kirkonkylän ensimmäinen<br />
tila. Nimi joutui väistymään 1640-luvulla<br />
taloon isännäksi tulleen Sipi Sipinojan<br />
nimeä, mutta ei sentään hävinnyt<br />
kokonaan. Se on maarekisterissä Sipilästä<br />
erotetun tilan nimenä.<br />
Sipilä onnistui sinnittelemään jakaantumattomana<br />
1900-luvulle asti. Kun Si-<br />
Aune Elma Nummela os. Hellstén 95 vuotta 16.4.2006<br />
Armas Aleksanteri Saarinen 95 vuotta 2.5.2006<br />
Lyyli Ester Suomi os. Nummela 94 vuotta 22.9.2006<br />
Kauko Peltoranta 88 vuotta 7.4.2006<br />
Annikki Mirjam Nummela os. Inki 85 vuotta 17.1.2006<br />
Kerttu Ali-Penttilä os. Juvonen 85 vuotta 25.6.2006<br />
Tyyne Maria Kokko os. Koivisto 80 vuotta 2.1.2006<br />
Eeva Liisa Waldén os. Kiipula 80 vuotta 8.1.2006<br />
Sirkka-Liisa Johnson os. Hovila 80 vuotta 19.1.2006<br />
Irja Heleena Koivisto os. Kokkinen 80 vuotta 15.4.2006<br />
Eila Annikki Sanerio os.Kinnari 80 vuotta 12.6.2006<br />
Yrjö Leo Uolevi Niemelä 80 vuotta 1.7.2006<br />
Hilkka Kyllikki Tyry os. Inkilä 80 vuotta 7.7.2006<br />
Ritva Helena <strong>Markkula</strong> Os. Markkanen 75 vuotta 20.4.2006<br />
Lasse Juhani Orkola 70 vuotta 13.2.2006<br />
Eero Martti Juhani Nummela 70 vuotta 30.6.2006<br />
Pentti Katajisto 60 vuotta 21.1.2006<br />
Olavi Katajisto 60 vuotta 21.1.2006<br />
Ritva Anneli Kotilainen os. Saarinen 60 vuotta 20.4.2006<br />
77<br />
pilän Kalle pienessä laitamyötäisessä karautti<br />
rattaillaan läpi kirkonkylän hänellä<br />
oli tapana huikata „Täält‘ tullee Tammelan<br />
manttaali“. Täyden manttaalin talo<br />
oli 1900-luvulla harvinaisuus, mahtoiko<br />
Tammelassa toista ollakaan. Kalle oli<br />
muutenkin mukava mies. Kirkon mielestä<br />
hänelle poikamiehenä syntyi liikaa lapsia.<br />
Niinpä Kalle erosi kirkosta ja monin tavoin<br />
teki pesäeroa vainoajastaan. Kallella<br />
oli peltoa aivan hautausmaan vieressä<br />
ja hänellä oli tapana sovittaa ajojaan varsinkin<br />
hautajaisten mukaan. Kerran oltiin<br />
siunaamassa seurakunnan vähävaraista ja<br />
Kalle sattui kuulemaan papin kysymyksen<br />
siitä kuka siunauksen maksaa. „Pa siunaten<br />
vaan, kyllä minä maksan“. Ja Kalle<br />
maksoi vaikkei kirkkoon kuulunutkaan.
Eero Olavi Käpynen 87 vuotta 8.1.2006<br />
Liisa Kaarina Helenius os. Salin 92 vuotta 12.1.2006<br />
Kirsti Idänpään-Heikkilä os. Mustonen 87 vuotta 22.1.2006<br />
Toivo Rudolf Pesu 88 vuotta 3.2.2006<br />
Oiva Kalervo Pekkala 87 vuotta 18.2.2006<br />
Aili Helena Saarinen os. Suominen 91 vuotta 19.2.2006<br />
Kerttu Tellervo Peltoranta os. Leppänen 84 vuotta 20.2.2006<br />
Eino Aleksander Seetula 83 vuotta 20.2.2006<br />
Anja Orvokki Pohjantähti os. Siivonen 74 vuotta 10.3.2006<br />
Marja-Leena (Marja) Valaja 55 vuotta 13.4.2006<br />
Diana Maria Elina Kangasniemi 7.11.2005<br />
Joni Johannes Salonen 7.1.2006<br />
Santtu Severi Ruhanen 22.1.2006<br />
JÄSENSIHTEERI MUISTUTTAA:<br />
jotta lehti löytäisi oikeaan osoitteeseen,<br />
otan vastaan muuttuneita tietoja:<br />
Leena Sulka<br />
Jokipellontie 18 A 8<br />
00720 Helsinki<br />
p. 09-7522546<br />
gsm. 050-5427008<br />
työ 09-47165409<br />
e-mail: leena.sulka@kolumbus.fi<br />
77
Tuotetori<br />
Seuraavassa sukuseuran myynnissä olevien tuotteiden tämänhetkinen luettelo;<br />
niitä pidetään mukana seuran sukutapaamisissa vuoden mittaan.<br />
Janakkalan Haapaniemen Ylöstalo -julkaisu 15,00 €<br />
Kustaa Paturi – Maamies -julkaisu 20,00 €<br />
T-paidat (koot M,L,XL) 13,00 €<br />
T-paita (S) 8,00 €<br />
Kortit + kuori seuran tunnuksella 0,50 €<br />
Kynät seuran tunnuksella 0,50 €<br />
<strong>Markkula</strong>n talo, valokuvakopio A 3 1,50 €<br />
Sukupuu piirroksia (eri sukuhaaroja) A 3 1,00 €<br />
Näitä tuotteita voi tilata seuraavilta henkilöiltä:<br />
Jukka Orkola (03) 616 9896<br />
Irja Seetula faksi (09) 857 2160, 040 555 4169<br />
Rauli Tammela; Tammenjuuri-sarja:<br />
I Forsman-suku Tammelasta<br />
II Dryg-suku Lopen Läyliäisistä<br />
III Ahlsten-Kantelus-suku<br />
IV Topenon Hokkala-suku<br />
V Ekman-Tammela-suku<br />
VI Lietsan Vahalahti-Lonka-suku<br />
VII Vojakkalan Mikkola suku<br />
VIII Vojakkalan Lukana suku<br />
IX Vojakkalan Kytömäen suku I<br />
X Vojakkalan Kytömäen suku II<br />
XI Vojakkalan Luukkolan suku I<br />
XII Vojakkalan Siukolan suku I<br />
XIII Hunsalan Talolan suku I<br />
XIV Vojakkalan Luukkolan suku II<br />
XV Alastalon-Kaakon suku<br />
XVI Vojakkalan Sokalan suku<br />
XVII Teuron Viikarin suku<br />
77<br />
XVIII Vojakkalan Rantalan suku<br />
XIX Salonkylän Yksjärven suku<br />
XX Räyskälän Kyttälän suku<br />
XXI Lietsan Seppälän suku<br />
XXII Halkorven Anttilan suku<br />
XXIII Joentaan Nyynäisten suku<br />
XXIV Lättilän-Maatraivan suku<br />
XXV Mustajoen suku<br />
XXVI Oinaalan <strong>Markkula</strong>n suku<br />
(Kristiina Jaakontyttären linja)<br />
XXVII Sajaniemen Pälsin suku I<br />
XXVIII Voijankalan kylän historia<br />
Tammenjuuri-sarjaa voi tilata osoitteesta:<br />
Rauli Tammela<br />
Kauriintie 5 C 173<br />
00740 Helsinki<br />
puh. 09-34735 19<br />
tammenjuuri@saunalahti.fi
Suvun yhteyshenkilöt<br />
<strong>Markkula</strong>n sh.<br />
Raimo <strong>Markkula</strong><br />
Kellarikuja 1 G 33<br />
02630 Espoo<br />
puh. (09) 271 1396<br />
Lahdenperän sh<br />
Jukka Lahdenperä<br />
Jukolantie 12 A 3<br />
04340 Tuusula<br />
puh. (09) 294 8567<br />
Simeliuksen sh.<br />
Hilkka Pohto<br />
Lumikintie 6 A 51<br />
00820 Helsinki<br />
puh. (09) 780 331<br />
Koiviston sh.<br />
Aino Vainio<br />
Saartentie 80<br />
31600 Jokioinen<br />
puh. (03) 438 5897<br />
Orkolan sh.<br />
Jukka Orkola<br />
Kankaantaustantie 20 F<br />
13100 Hämeenlinna<br />
puh. (03) 616 9896<br />
Ilolan sh.<br />
Antti Ilola<br />
Tuikontie 10 B 6<br />
14300 Renko<br />
puh. 040 573 6770<br />
Koskipään sh.<br />
Rauli Tammela<br />
Kauriintie 5 C 173<br />
00740 Helsinki<br />
puh. (09) 386 5203<br />
Joensuun sh.<br />
Pirjo Joensuu<br />
Mannerheimintie 166 A 7<br />
00270 Helsinki<br />
puh. (09) 477 1494<br />
Levoniemen sh.<br />
Anja Alanko<br />
Korsutie 34<br />
00370 Helsinki<br />
puh. (09) 557 263<br />
Kiipulan sh.<br />
Jorma Walden<br />
Katajamäki 2<br />
01830 Lepsämä<br />
puh. (09) 8788 7373<br />
Riihihuhdan sh.<br />
Leila Nieminen<br />
Särkilammentie 109<br />
31600 Jokioinen<br />
puh. (03) 422 6251<br />
Mali/Malin/Maliniemi<br />
sh.<br />
Maija-Liisa Paljakka<br />
Neulasepänkuja 5<br />
53100 Lappeenranta<br />
puh. (05) 451 3355<br />
Janakkalan Turengin<br />
Paturit<br />
Liisa Paturi<br />
Tuulimyllyntie 9<br />
14200 Turenki<br />
puh. 040 779 4141<br />
Torkot ja Kylmäkosken<br />
Simolat<br />
Ritva Torkko<br />
Kortelahdenkatu 11 B 30<br />
33120 Tampere<br />
puh. (03) 222 1513<br />
Janakkalan Haapaniemen<br />
Ylöstalon sh.<br />
Erkki Ylöstalo<br />
Haapaniemi<br />
14240 Janakkala<br />
puh. (03) 687 7665<br />
Hausjärveläisten sukuja<br />
Olavi Torttila<br />
Yli-Torttila<br />
12350 Turkhauta<br />
puh. (019) 767 554<br />
Hattulan Kouvalan<br />
Tuomolat<br />
Seppo Tuomola<br />
Suvikummuntie 18 B<br />
02120 Espoo<br />
puh. (09) 412 2853<br />
Hattulan sukuja<br />
Heli Saarinen<br />
Marjamäentie 5 B<br />
01820 Klaukkala<br />
puh. (09) 879 6354<br />
Hujalan sh.<br />
Irja Seetula<br />
Voikukankuja 2<br />
01300 Vantaa<br />
puh. (09) 823 3161<br />
Lopen Yli-Melkon ja<br />
Vuorenrinteen sh.<br />
Veikko Keinänen<br />
Soutumiehentie 8<br />
96460 Rovaniemi<br />
puh. (016) 374 106<br />
0400 215 619<br />
Tiirikkalan sh.<br />
Heikki Tiirikkala<br />
Patakiventie 10<br />
13430 Hämeenlinna<br />
puh. 0400 845 010<br />
Urjalan sukuja<br />
Esko Karisalmi<br />
Kirkonmäki 15 B 9<br />
37700 Sääksmäki<br />
puh. 040 737 4554
<strong>Markkula</strong>n Viesti<br />
Irja Seetula<br />
Voikukankuja 2<br />
01300 Vantaa<br />
2
Change language