geriatrisen akuuttihoidon ja arvioinnin käsikirja - Tampere
geriatrisen akuuttihoidon ja arvioinnin käsikirja - Tampere
geriatrisen akuuttihoidon ja arvioinnin käsikirja - Tampere
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
TAMPEREEN KAUPUNKI<br />
GERIATRISEN<br />
AKUUTTIHOIDON<br />
JA ARVIOINNIN<br />
KÄSIKIRJA<br />
HATANPÄÄN PUISTOSAIRAALAN<br />
GERIATRIAN OSASTORYHMÄN OSASTO V3<br />
SOSIAALI- JA<br />
TERVEYSPALVELUT
SISÄLLYS<br />
LUKIJALLE ............................................................................................................................1<br />
1 Geriatrinen akuuttihoito- <strong>ja</strong> arviointiyksikkö yl Jukka Rönneikkö ...............................2<br />
2 Osastolle ottamisen kriteerit oyl Marjo Viik..................................................................3<br />
3 Arvot <strong>ja</strong> eettiset toimintaperiaatteet sh Hanna Suominen, sh Juha Miettinen..............4<br />
4 Kuntouttava hoitotyö voh Päivi Mäkipää ......................................................................8<br />
5 Kir<strong>ja</strong>aminen V3:lla lh Tar<strong>ja</strong> Myry ................................................................................ 11<br />
6 Kiertomääräykset <strong>ja</strong> muutokset lh Tar<strong>ja</strong> Myry ............................................................ 15<br />
7 Potilaan vastaanottaminen osastolle V3 lh Jaana Pylkki, sh Kirsi Repo ..................... 17<br />
8 Kotiutuksen suunnittelu <strong>ja</strong> hoito sh Kirsi Korpiaho-Nieminen, sh Satu Halttunen ... 19<br />
9 Geriatrinen elvytys <strong>ja</strong> käytännöt osastolla V3 sh Tei<strong>ja</strong> Lapikisto................................ 21<br />
10 Elvytysohje (os V1-3, U1, U3) ......................................................................................23<br />
11 Geriatrinen hoito..........................................................................................................24<br />
12 LÄÄKÄREIDEN JA HOITAJIEN LISÄKSI OSASTOLLA TYÖSKENTELEVÄT......65<br />
Liitteet....................................................................................................................................72<br />
Elvytyskaavio..................................................................................................................................................72<br />
Myöhäisiän depressioseula GDS-15 ................................................................................................................73<br />
Beckin masennustesti (BDI) ............................................................................................................................74<br />
MRSA-yleisohje..............................................................................................................................................77
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
GERIATRISEN AKUUTTIHOIDON<br />
JA ARVIOINNIN KÄSIKIRJA<br />
HATANPÄÄN PUISTOSAIRAALAN GERIATRIAN OSASTORYHMÄN<br />
OSASTO V3<br />
LUKIJALLE<br />
GEMU - käsikir<strong>ja</strong> on syntynyt tarpeesta koota <strong>geriatrisen</strong> <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong><br />
<strong>arvioinnin</strong> käytäntöjä kir<strong>ja</strong>lliseen muotoon sekä tällä tavalla välittää niitä eteenpäin<br />
osastolle tulevien eri ammattiryhmiä edustavien työntekijöiden perehdytyksen,<br />
opiskeli<strong>ja</strong>oh<strong>ja</strong>uksen <strong>ja</strong> koulutuksen kautta. Erityinen merkitys käsikir<strong>ja</strong>an kootulla<br />
tiedolla omassa yksikössämme tulee olemaan toisen akuuttihoito-osaston<br />
käynnistämisessä. Käsikir<strong>ja</strong>an liittyy myös näkökulma hoidon laadusta <strong>ja</strong> sen<br />
kehittämisestä geriatrisessa arviointi- <strong>ja</strong> akuuttihoitotyössä. Tämä käsikir<strong>ja</strong> on alku<br />
laatutyölle osastolla V3.<br />
Hatanpään puistosairaalan geriatrian yksikön akuutti – <strong>ja</strong> arviointiosasto V3<br />
perustettiin v. 2003. Osasto käynnistettiin <strong>geriatrisen</strong> potilaan akuuttihoitoa <strong>ja</strong><br />
arviointia selvittäneisiin tutkimuksiin <strong>ja</strong> muihin näyttöön perustuviin johtopäätöksiin<br />
no<strong>ja</strong>utuen. Osaston toiminnan myötä joitakin käytäntöjä on tarkasteltu uudelleen <strong>ja</strong><br />
jotkut niistä ovat vahvistaneet toimivina paikkansa.<br />
Käsikir<strong>ja</strong>ssa esitellään <strong>geriatrisen</strong> akuuttihoito- <strong>ja</strong> arviointiosaston toiminnan taustaa,<br />
arvot <strong>ja</strong> hoitotyön periaatteet. Yleisimmät oirepoh<strong>ja</strong>iset hoito- <strong>ja</strong> tutkimuskäytännöt<br />
sekä eri henkilöstöryhmien työn esittely ovat V3:n käytännön toimintaa tällä<br />
hetkellä. Lääketieteen <strong>ja</strong> tutkimuksen saavuttaessa uutta tietoa <strong>ja</strong> näytön lisääntyessä<br />
tämän käsikir<strong>ja</strong>n tiedotkin muuttuvat. Tavoitteena on, että kir<strong>ja</strong> pidetään <strong>ja</strong>tkuvasti<br />
a<strong>ja</strong>n tasalla. Käytetyt lähteet ovat kunkin luvun lopussa. Lääketieteellisen tiedon on<br />
tarkastanut osastonylilääkäri Marjo Viik.<br />
Käsikir<strong>ja</strong>n tekemiseen on osallistunut osasto V3:n koko henkilökunta. Kuvituksena<br />
olevat piirrokset on tehnyt V3:lla si<strong>ja</strong>isena työskentelevä perushoita<strong>ja</strong>, taiteili<strong>ja</strong> Birgit<br />
Marttinen.<br />
<strong>Tampere</strong>ella 20.8.2008 vastaava osastonhoita<strong>ja</strong> Päivi Mäkipää<br />
1
GERIATRINEN AKUUTTIHOITO- JA ARVIOINTIYKSIKKÖ<br />
YL JUKKA RÖNNEIKKÖ<br />
Vanhuksen akuuttiin sairastumiseen liittyy merkittävä toimintakyvyn laskun <strong>ja</strong><br />
lisääntyneen avuntarpeen riski, mikä saattaa olla altistamassa pysyvään laitoshoitoon<br />
siirtymiseen. Tutkimuksissa, joissa on pyritty löytämään parhaimpia toimintatapo<strong>ja</strong><br />
akuutisti sairastuneen vanhuksen hoidon järjestämiseksi, on todettu, että geriatrinen<br />
osaaminen tulee erityisesti kohdentaa niihin vanhuksiin, joilla jo ennen akuuttia sairautta<br />
on todettu merkittävä toimintakyvyn lasku. Yksiköt (GEMU), jotka hoitavat <strong>ja</strong><br />
kuntouttavat akuutisti sairastuneita kyseisen riskiryhmän vanhuksia toiminnallaan<br />
vähentävät sairaalahoidon tarvetta <strong>ja</strong> laitoshoitoon joutumisen riskiä sekä vähentävät<br />
kuolleisuutta.<br />
Vaikuttavuustutkimuksissa GEMU–yksikön keskeisiä toimintatapo<strong>ja</strong> ovat mm:<br />
potilaskeskeinen, omatoimisuuteen rohkaiseva hoitokäytäntö<br />
kuntoutumista tukeva työtapa<br />
ennaltaehkäisy<br />
lääkityksen tarkistus<br />
omahoita<strong>ja</strong>n päivittäin tekemä arvio<br />
kaikkien häiriöiden moniammatillinen arviointi<br />
varhainen mobilisaatio<br />
kotiutuksen huolellinen suunnittelu<br />
Akuutin sairauden hoidon lisäksi toiminnan vaikuttavuuden näkökulmasta korostuu<br />
potilaan toimintakyvyn <strong>ja</strong> terveydentilan laa<strong>ja</strong>-alaisen <strong>arvioinnin</strong> merkitys. Laa<strong>ja</strong>-alainen<br />
geriatrinen arviointi sisältää vanhusten terveydentilan, toimintakyvyn, kuntoutustarpeen <strong>ja</strong><br />
elinympäristön moniammatillisen kartoituksen <strong>ja</strong> hoidon sekä seurannan suunnittelun.<br />
Tarkoitus on löytää keino<strong>ja</strong> terveydentilan parantamiseksi, toimintakyvyn tukemiseksi<br />
sekä eri riskitekijöitten vähentämiseksi tavoitteena tukea vanhusten itsenäistä<br />
selviytymistä <strong>ja</strong> itsemääräämisoikeutta avohoidossa, parantaa elämänlaatua <strong>ja</strong> vähentää<br />
monien degeneratiivisten sairauksien <strong>ja</strong> sosiaalisten syiden aiheuttamia haitto<strong>ja</strong>.<br />
Hatanpään puistosairaalan osasto V3 pyrkii toiminnallaan toteuttamaan <strong>geriatrisen</strong> hoito<br />
<strong>ja</strong> arviointiyksikön toimintaperiaatteita.<br />
2
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
OSASTOLLE OTTAMISEN KRITEERIT<br />
OYL MARJO VIIK<br />
TUTKIMUSTEN MUKAAN, KUN POTILASVALINNASSA HUOMIOIDAAN:<br />
pysyvä haitta<br />
ADL- toiminnan lasku<br />
lievä/keskivaikea dementia<br />
sekavuus<br />
depressio<br />
huimaus<br />
kaatumiset<br />
inkontinenssi<br />
malnutritio<br />
polyfarmasia<br />
kuulon tai näön heikentyminen<br />
sosiaaliset ongelmat<br />
SAAVUTETAAN:<br />
kuolleisuuden vähentyminen<br />
sairaalahoidontarpeen vähentyminen<br />
toimintakyvyn paraneminen<br />
lisääntynyt todennäköisyys kotona asumiseen (Stuck ym. 1993)<br />
SISÄÄNOTTOKRITEERIT:<br />
geriatrisissa sairaaloissa aiemmin hoidossa olleet potilaat<br />
säännöllisen kotihoidon asiakkaat<br />
säännöllisessä lyhytaikaishoidossa kävijät<br />
ostopalveluyhteisöjen tehostetussa palveluasumisessa asuvat<br />
yli 85-vuotiaat<br />
selviytyminen yksin kotona uhkaa pysyvästi heikentyä<br />
MISTÄ POTILAAT TULEVAT?<br />
Hatanpään päivystysasema<br />
<strong>Tampere</strong>en yliopistollisen sairaalan päivystysensiapu <strong>ja</strong> päivystysosasto.<br />
<strong>Tampere</strong>en yliopistollisen sairaalan seurantaosasto<br />
kotihoidosta päivystyksenomaisesti<br />
3
ARVOT JA EETTISET TOIMINTAPERIAATTEET<br />
SH HANNA SUOMINEN, SH JUHA MIETTINEN<br />
4
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
AMMATTIETIIKKA JA EETTISET OHJEISTOT<br />
Sana ”etiikka” tulee kreikan sanasta ethos <strong>ja</strong> moraali latinan sanoista mos, mores.<br />
Molemmat sanat tarkoittavat tapaa, tapo<strong>ja</strong> koskevaa, traditiota <strong>ja</strong> henkeä. Sekä etiikassa<br />
että moraalissa on kysymys ihmisten <strong>ja</strong> sosiaalisten yhteisöjen toiminnasta eli niistä<br />
säännöistä <strong>ja</strong> tavoista, joita toiminta noudattaa. (Kalkas & Sarvimäki 1996.)<br />
Kokkonen (1995) kuvaa eri yhteisöjen jäsenten keskuudessaan sisäistämien arvojen<br />
poh<strong>ja</strong>lta hyväksymiä toimintaohjeita eettisiksi ohjeiksi. Eettiset ohjeet <strong>ja</strong> säännöt ovat<br />
terveydenhuollon ammattikuntien omia pelisääntöjä <strong>ja</strong> ohjeita. Eettisissä ohjeissa pyritään<br />
antamaan menettelytapaohjeita tiettyjä käytännössä tunnistettu<strong>ja</strong> ristiriitatilanteita varten.<br />
Launiksen (1995) mukaan ammattieettiset ohjeet pyrkivät täsmentämään, mihin<br />
ammattikuntien edustajilla on oikeus puuttua <strong>ja</strong> mihin he ovat moraalisesti velvollisia<br />
sitoutumaan. ETENE:n (STM 2001) mukaan terveydenhuollon ammattiryhmien eettiset<br />
ohjeet poh<strong>ja</strong>utuvat samoihin arvoihin siitä huolimatta, että ne painottuvat eri tavoin.<br />
Keskeisiksi terveydenhuollon arvoiksi ETENE määrittelee ihmisarvon <strong>ja</strong><br />
itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen, ihmiselämän suojelun <strong>ja</strong> terveyden edistämisen.<br />
Sairaanhoita<strong>ja</strong>n eettisissä ohjeissa sairaanhoitajien tehtäviksi kuvataan terveyden<br />
edistäminen <strong>ja</strong> ylläpito, sairauksien ehkäisy <strong>ja</strong> kärsimyksen lievittäminen. Keskeisinä<br />
arvolähtökohtina ohjeesta nousee esille ihmiselämän suojelu, itsemääräämisoikeus,<br />
oikeudenmukaisuus, luottamus <strong>ja</strong> hoitotyön laatu.<br />
ARVOT<br />
Arvot ovat käsitteitä, jotka oh<strong>ja</strong>avat sitä, miten sosiaaliset toimi<strong>ja</strong>t (yksilöt,<br />
organisaatioiden johta<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> poliitikot) valitsevat toimintatapansa, arvioivat ihmisiä <strong>ja</strong><br />
tapahtumia sekä perustelevat toimintansa. (Schwartz & Bilsky 1990, Schwartz 1992,<br />
Schwartz & Bilsky 1994, Schwartz 1999, Schwartz & Sagiv 2000, Verkasalo 1996.)<br />
Suhosen (1988) mukaan ”Arvot ovat ihmisten a<strong>ja</strong>ttelussa <strong>ja</strong> yhteiskunnan kulttuurissa<br />
vallitsevia käsityksiä yksilöiden, yhteiskunnan <strong>ja</strong> ihmiskunnan keskeisistä päämääristä. Ne<br />
ovat siis käsityksiä hyvästä elämästä, hyvästä yhteiskunnasta <strong>ja</strong> hyvästä maailmasta.”<br />
5
OSASTO V3:N ARVOT JA EETTISET TOIMINTAPERIAATTEET<br />
Osasto V3:n henkilökunta pyrkii kaikessa toiminnassaan toteuttamaan <strong>ja</strong> seuraamaan<br />
yhteisesti määriteltyjä arvo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> eettisiä toimintaperiaatteita.<br />
OMATOIMISUUS<br />
Omatoimisuus on itsenäisyyttä <strong>ja</strong> itsemääräämisoikeutta, riippumattomuutta <strong>ja</strong><br />
aktiivisuutta. Omatoimisuus tukee itsetuntoa <strong>ja</strong> itseluottamusta <strong>ja</strong> uskoa minään.<br />
Omatoimisuuden periaatteen toteutuminen on potilaan kunnioittamista itsenäisenä <strong>ja</strong><br />
osallistuvana hoidon subjektina. Omatoimisuuden periaate on potilaan tarpeiden <strong>ja</strong><br />
kykyjen arviointia <strong>ja</strong> toisaalta potilaan auttamista vain niissä toiminnoissa, joista hän ei<br />
itsenäisesti suoriudu. Pyrkimyksenä on sekä psyykkisen että fyysisen aktiviteetin<br />
säilyttäminen <strong>ja</strong> kohentuminen omatoimisuutta tukien.<br />
HOIDON JATKUVUUS<br />
Potilaan hoidon suunnitelmallinen <strong>ja</strong>tkuminen turvataan sairaalahoidon aikana <strong>ja</strong> sen<br />
jälkeen potilaan hoidon tarpeen mukaan. Hoidon <strong>ja</strong>tkuvuus on myös osa työn<br />
vastuullisuutta <strong>ja</strong> ammattitaitoa.<br />
PERHEKESKEISYYS JA YHTEISÖLLISYYS<br />
Potilas kuuluu perheeseen tai muuhun inhimilliseen yhteisöön. Potilaalle on tärkeätä, että<br />
yhteydet läheisiin säilyvät myös hoitopaikassa. Henkilökunnan tehtävänä on tukea<br />
potilaan yhteyksien säilyminen, koska omaiset <strong>ja</strong> muut läheiset ovat hoidossa myös<br />
voimavarana. Henkilökunnalla on myös mahdollisuus <strong>ja</strong> velvollisuus auttaa<br />
mahdollisuuksien mukaan omaista sopeutumaan läheisensä sairauteen.<br />
YKSILÖLLISYYS<br />
Yksilöllisyyden periaate tarkoittaa sitä, että hoito suunnitellaan potilaan omasta<br />
elämäntilanteesta käsin. Tärkeää on potilaaseen tutustuminen hyvin; hänen<br />
terveydentilansa niin kuin muutkin mahdollisuudet <strong>ja</strong> rajoitukset tuovat osansa<br />
yksilöllisyyteen. Tietoisuus potilaan elämästä, vaikeuksista <strong>ja</strong> niiden ratkaisukeinoista<br />
auttaa ymmärtämään erilaisia reagointi- <strong>ja</strong> käyttäytymistapo<strong>ja</strong>. Tieto potilaan elämäntyöstä<br />
<strong>ja</strong> ihmissuhteista oh<strong>ja</strong>a yksilöllisempään hoitotyöhön. Yksilöllisesti hoidettuna potilaalla<br />
on parempi mahdollisuus noudattaa omia tapo<strong>ja</strong>an <strong>ja</strong> tottumuksiaan <strong>ja</strong> hän tuntee<br />
tulleensa kuulluksi omana itsenään. Tuntemus arvostuksesta on merkittävä voimavara<br />
osana parantumista <strong>ja</strong> kuntoutumista.<br />
6
TURVALLISUUS<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Turvallisuus on luottamusta, varmuutta <strong>ja</strong> uskomista itseensä, toiseen ihmiseen <strong>ja</strong><br />
ympäristöön. Sairaalahoidossa turvallisuus on luottamusta hoitoon, sen toteuttajiin <strong>ja</strong><br />
toteuttamisympäristöön. Turvallisuutta luovat selvät <strong>ja</strong> yhtenäiset hoitoperiaatteet,<br />
henkilökunnan ammattitaito, fyysisesti turvallinen hoitoympäristö <strong>ja</strong> hoitovälineistö sekä<br />
tiedon kulun sujuvuus.<br />
ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUS<br />
Potilaalla on oikeus (sekä laillinen että inhimillinen) olla osallisena omaa hoitoaan<br />
liittyvässä päätöksenteossa <strong>ja</strong> tulla kuulluksi. Potilaalla tulisi olla riittävä tieto, jotta omat<br />
hoitoon liittyvät ratkaisut olisivat mahdollisia. Henkilökunnan tulee tukea potilasta <strong>ja</strong><br />
oh<strong>ja</strong>ta potilasta itsenäiseen päätöksentekoon. Itsemääräämisoikeuden toteutumisen<br />
poh<strong>ja</strong>lla on hyvä tiedon kulku.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
Kalkas H & Sarvimäki A. 1996. Hoitotyön etiikan perusteet. WSOY, Vantaa.<br />
Kokkonen P. 1995. Johdanto-osa. Teoksessa: Launis V. (toim.) Lääkintä – <strong>ja</strong> hoitoetiikka.<br />
Painatuskeskus Oy, Helsinki.<br />
Launis V. 1995. Hoitoyhteisö <strong>ja</strong> ammattietiikka. Teoksessa: Launis V. (toim.) Lääkintä – <strong>ja</strong><br />
hoitoetiikka. Painatuskeskus Oy, Helsinki.<br />
Schwartz H. 1992. Universal content and structure of values: theoretical advances and empirical tests<br />
in 20 countries. Advanced in experimental social psychology 25, 1-65.<br />
Schwartz SH. 1999. A Theory of Cultural Values and Some Implications for Work. Applied<br />
Psychology 48, 23-47.<br />
Schwartz SH & Bilsky W. 1990. Toward a Theory of the Universal Content and Structure of Values:<br />
Extensions and Cross- Cultural Replications. Journal of Personality and Social Psychology 58, 878-<br />
891.<br />
Schwartz SH & Sagiv L. 2000. Value priorities and subjective well-being: direct relations and congruity<br />
effects. European Journal of Social Psychology 30, 177-198.<br />
Sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriö, ETENE. 2001. Oikeudenmukaisuus <strong>ja</strong> ihmisarvo<br />
suomalaisessa terveydenhuollossa, selvityksiä 1. STM, Helsinki..<br />
Suhonen P.1988. Suomalaisten arvot <strong>ja</strong> politiikka. WSOY, Juva.<br />
Verkasalo M. 1996. Values – Desired or Desirable? Helsingin yliopiston psykologian laitoksen<br />
tutkimuksia. Hakapaino Oy, Helsinki.<br />
7
KUNTOUTTAVA HOITOTYÖ<br />
VOH PÄIVI MÄKIPÄÄ<br />
Kuntouttava hoitotyö on terveyden edistämistä, toimintakyvyn monipuolista käyttöä<br />
<strong>ja</strong> palauttamista, selviytymisen edistämistä <strong>ja</strong> aktiivisuudesta huolehtimista.<br />
Kuntouttava hoitotyö on tavoitteellista yhdessä toimimista, jonka lähtökohtana on<br />
potilaan oma kokemus voimavarojensa <strong>ja</strong> kykyjensä riittävyydestä <strong>ja</strong> avun tarpeesta.<br />
Kuntouttavaa hoitotyötä oh<strong>ja</strong>avat yhdessä sovitut konkreettiset tavoitteet, joiden<br />
toteutuminen edellyttää sitoutumista <strong>ja</strong> säännöllistä arviointia.<br />
Kuntouttava hoitotyö sisältää erityistyöntekijöiden antaman kuntoutuksen <strong>ja</strong> arjen<br />
hoitotyön, jossa käytetään kuntouttavaa työotetta. Kuntouttava hoitotyö<br />
kokonaisuutena on kuntoutumista edistävää.<br />
PERUSTEET<br />
Potilaan yksilöllisyyden tunnustaminen <strong>ja</strong> kunnioittaminen.<br />
Itsenäisyyden tukeminen, optimaalinen itsehoitoisuus <strong>ja</strong> subjektiivinen terveys.<br />
Voimavarojen tunnistaminen <strong>ja</strong> toimintakyvyn arviointi.<br />
Yhdessä toimiminen.<br />
HOITOYHTEISÖLTÄ JA HOITAJALTA EDELLYTETÄÄN<br />
Tiedot, <strong>ja</strong>tkuva kouluttautuminen/ opiskelu <strong>ja</strong> hil<strong>ja</strong>isen tiedon siirtyminen.<br />
Taidot, jotka karttuvat kokemuksen myötä. Geriatriassa erityisesti taito kohdata<br />
ikääntynyt potilas.<br />
Asenteet eli ”lampun syttyminen” josta seuraa sitoutuminen kuntouttavaan<br />
työskentelyyn <strong>ja</strong> siinä hoitotyön alueen <strong>ja</strong> keinojen tunnistaminen.<br />
Potilaan kohtaaminen yksilöllisesti <strong>ja</strong> hänen tilanteensa tunteminen.<br />
Hoita<strong>ja</strong>n herkkyys <strong>ja</strong> aito läsnäolo. Hoita<strong>ja</strong>n havainnot ovat näyttöön perustuvaa<br />
tietoa, jota käytetään tavoitteiden <strong>ja</strong> keinojen asettamisessa.<br />
Luovuus <strong>ja</strong> halu tehdä asioita uudella tavalla. Oman <strong>ja</strong> hoitoyhteisön toiminnan<br />
<strong>ja</strong>tkuva arviointi.<br />
Kyky <strong>ja</strong> halu sopia asioita <strong>ja</strong> sitoutua niihin potilaan, hoitotiimin <strong>ja</strong> omaisten kanssa.<br />
Halu <strong>ja</strong> kyky yhteistyöhön potilaan sosiaalisen ympäristön kanssa.<br />
Hoitosuunnitelmien tekeminen yhdessä potilaan <strong>ja</strong> omaisten kanssa. Lähtökohtana<br />
kyvyt, taidot <strong>ja</strong> voimavarat. Sisältää toimintakyvyn <strong>arvioinnin</strong> <strong>ja</strong> tavoitteiden<br />
asettamisen.<br />
Tiimin työskentely <strong>ja</strong> yhteiset sopimukset.<br />
Kyky <strong>ja</strong> halu moniammatilliseen yhteistyöhön.<br />
Erilaisten turhien rutiinien purkaminen työskentelystä <strong>ja</strong> hoitoyksikön työtavoista.<br />
8
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
KUNTOUTTAVA HOITOTYÖ ILMENEE HOITAMISESSA<br />
Taitona kohdata potilas aikuisena, geriatriassa ikääntyneenä, oman elämänsä<br />
määrittäjänä.<br />
Sopimuksena, miten autetaan päivittäisissä toimissa <strong>ja</strong> mistä potilas selviytyy itse.<br />
Kykynä nähdä mahdolliset komplikaatiot ennalta <strong>ja</strong> ehkäistä niitä.<br />
Riittävän tiedon antamisena, oikeaan aikaan, oikeassa muodossa <strong>ja</strong> oikealla tavalla.<br />
Motivointina <strong>ja</strong> rohkaisuna potilaan itsemääräämisen palauttamiseksi <strong>ja</strong> säilyttämiseksi<br />
sairaudesta huolimatta.<br />
Oh<strong>ja</strong>amisena positiivisesti kannustaen <strong>ja</strong> houkutellen asioissa, joita on asetettu<br />
tavoitteeksi.<br />
Kir<strong>ja</strong>amisena, jossa hoidon tavoitteet, sopimukset, arviointitavat <strong>ja</strong> niissä tapahtuneet<br />
muutokset näkyvät.<br />
KUNTOUTTAVA HOITOTYÖ KÄYTÄNNÖSSÄ<br />
Tulotilanteessa tai mahdollisimman pian tehdään ensimmäinen hoitosuunnitelma.<br />
Suunnitelmaa ovat tekemässä tilanteen mukaan potilas, hoita<strong>ja</strong>, muu hoitotiimi tai<br />
erityistyöntekijä, jolla on tarpeeseen nähden paras asiantuntemus <strong>ja</strong> mahdollisesti<br />
omainen. Suunnitelmaa tarkistetaan hoito<strong>ja</strong>kson aikana säännöllisesti arvioiden. Tämä<br />
ensimmäinen suunnitelma on hoita<strong>ja</strong>n tulotekstissä. Teksti sisältää monipuolisen<br />
toimintakyvyn arvion havainnoimalla <strong>ja</strong> mahdollisesti mittaamalla. Tavoitteet asetetaan<br />
konkreettisiksi <strong>ja</strong> arvioitaviksi. Jatkossa asetettavat uudet tavoitteet kir<strong>ja</strong>taan hoitotyön<br />
seurantaan, jossa niitä myös arvioidaan. Nämä ”hoitotyön määräykset” sitovat kaikkia<br />
hoitoon osallistuvia <strong>ja</strong> niistä poikkeaminen pitää perustella potilaan tarpeen muutoksesta<br />
johtuvana.<br />
Geriatrinen potilas on yleensä iäkäs, jota kohdellaan kunnioittavasti aikuisena ihmisenä<br />
sairauden oireista tai kognition ongelmista huolimatta. Hoita<strong>ja</strong> asettuu ihmisenä potilaan<br />
kanssa samalle tasolle <strong>ja</strong> kohtaa hänet tasavertaisena. Yhteistyössä iäkkäiden ihmisten<br />
kanssa on tärkeää tunnistaa erilainen rytmi. Iäkkäät tarvitsevat enemmän aikaa. Myös<br />
maailmankuva on usein erilainen <strong>ja</strong> lisäksi yksilöllinen, jonka hoita<strong>ja</strong> huomioi.<br />
Potilaalle kerrotaan tilanne <strong>ja</strong> kognitio huomioiden hoitoon liittyvät asiat. Omaisia<br />
informoidaan aktiivisesti, mikäli siihen on saatu potilaan lupa tai omaiset ovat kiinteä osa<br />
potilaan sosiaalista ympäristöä. Yhteistyö omaisten kanssa on keskeinen alue <strong>geriatrisen</strong><br />
potilaan hoitotyössä useissa tapauksissa.<br />
Potilasta motivoidaan arjen askareissa käyttämään voimavaro<strong>ja</strong>an <strong>ja</strong> suorittamaan kaikki<br />
ne asiat itse, joihin hän kykenee. Huomioidaan oh<strong>ja</strong>uksessa tapa millä potilasta<br />
lähestytään, äänen käyttö <strong>ja</strong> sävy sekä oikeanlainen huumori. Kannustava <strong>ja</strong> positiivinen<br />
asenne ovat kuntouttavaa hoitotyötä. Oh<strong>ja</strong>us kytketään niihin tavoitteisiin, joita potilaan<br />
kuntoutumiselle on asetettu yhdessä.<br />
9
Päivittäin kir<strong>ja</strong>taan muutokset, havainnot <strong>ja</strong> potilaan tilanne suhteessa asetettuihin<br />
tavoitteisiin. Hoidossa tapahtuvat päätökset <strong>ja</strong> tavoitteiden muutokset kir<strong>ja</strong>taan myös.<br />
Kir<strong>ja</strong>taan myös mahdolliset tulevaisuuden ongelmat <strong>ja</strong> komplikaatiot hoidon suunnittelua<br />
<strong>ja</strong> tarkentamista varten. Hoidon kokonaisarviointia tehdään väliarviossa <strong>ja</strong> loppuarviossa.<br />
Tiimin sitoutuminen potilaan hoidossa sovittuihin asioihin tukee kuntoutumista <strong>ja</strong> antaa<br />
potilaalle turvallisuuden tunteen. Omaisten on myös helpompi ymmärtää hoidon sisältöä<br />
<strong>ja</strong> tavoitteita kun tiimi sitoutuu toimimaan samalla tavalla. Jokaisen hoidossa mukana<br />
olevan havainnot <strong>ja</strong> tiedot käsitellään tiimissä raporteilla <strong>ja</strong> niistä seuraavat muutokset<br />
tavoitteisiin <strong>ja</strong> keinoihin kir<strong>ja</strong>taan. Tiimin yhteistyö kaikkien hoitoon osallistuvien kanssa<br />
näkyy kir<strong>ja</strong>amisessa.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
Voutilainen ym. Ikäihmisten hyvä hoito. Helsinki 2002, Stakes, STM, oppaita nro 49<br />
Pirkko Routasalo & Sei<strong>ja</strong> Arve: Iäkkään potilaan kuntoutumista edistävä hoitotyö. Toimintatutkimus.<br />
Turku: Terveystoimen julkaisu n:o 6: 2002.<br />
10
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
KIRJAAMINEN V3:LLA<br />
LH TARJA MYRY<br />
POTILAN SAAPUESSA OSASTOLLE<br />
Kir<strong>ja</strong>taan GER-lehdelle esitiedot:<br />
Tulosyy <strong>ja</strong> diagnoosi<br />
Kotona pärjäämättömyyden syy, potilaan a<strong>ja</strong>tus<br />
Omaisten a<strong>ja</strong>tuksia, onko pärjäämättömyyden taustalla muita syitä kuin sairaus,<br />
<strong>ja</strong>tkosuunnitelmat<br />
Kotihoidon suunnitelmat, onko kotihoidon toteuttamisessa ongelmia,<br />
<strong>ja</strong>tkosuunnitelmat<br />
Kodin ulkopuolisten palveluiden määrä <strong>ja</strong> laatu<br />
Fyysinen kunto tulovaiheessa<br />
Kudoseheys, mustelmat, haavat, hiertymät, hautumat<br />
Erittäminen, vaipat, katetri, I.V. – nesteytys<br />
Psyykkinen tila, sekavuus, muistamattomuus, aistitoiminta<br />
Allergiat<br />
11
MITÄ ASIOITA HUOMIOIDAAN JA KIRJATAAN HOITOTYÖSSÄ<br />
Potilaan / asiakkaan fyysisessä tilassa tapahtuvia muutoksia<br />
o Miten potilas selviytyy esim. pukeutumisesta, syöminen/juominen, miten<br />
kykenee liikkumaan, väsyykö helposti, ahdistaako liikkuessa.<br />
o Ihon kunto<br />
Potilaan psyykkisessä tilassa tapahtuvia muutoksia<br />
o Mielialan vaihtelut, itkuisuus, levottomuus, uneliaisuus<br />
o Muistissa tapahtuvat muutokset, käytösoireet<br />
Potilaan sosiaalisen tilanteen huomioiminen<br />
o Suhteet puolisoon, omaisiin <strong>ja</strong> tuttaviin, silloin kun niillä on merkitystä<br />
potilaan <strong>ja</strong>tkohoidon suhteen.<br />
o Onko lääkehoidon tai kotipalveluiden epäonnistumisen taustalla taloudelliset<br />
syyt.<br />
Potilaan itsemääräämisoikeus<br />
o Itsekseen viihtyvän <strong>ja</strong> eristäytyvän potilaan oikeus yksityisyyteen, ei<br />
pakkoruokailua ryhmissä.<br />
o Potilaan omat a<strong>ja</strong>tukset omasta voinnistaan.<br />
Omaisilta saatu tieto potilaasta<br />
Kotihoidon <strong>ja</strong> muiden sidosryhmien informaatio<br />
Osastolla oloaikana tulleet uudet ongelmat<br />
MITEN KIRJATAAN<br />
Potilas- / asiakaslähtöisesti<br />
o Potilas syönyt…<br />
o Potilas käynyt wc:ssä…<br />
o Potilas liikkunut…<br />
Kuvaile mahdollisimman tarkasti<br />
Ongelmatilanteissa käytä sitaatte<strong>ja</strong><br />
o ” Hoita<strong>ja</strong> ei antanut lääkettä, minä teen valituksen.”<br />
Yksiselitteisesti<br />
o Esim. <strong>ja</strong>tkosuunnitelmien informointi, onko asiat sovittu <strong>ja</strong> miten.<br />
Mittaukset<br />
Testaukset<br />
Lääkärin määräykset<br />
Lääkitysmuutosten seuranta<br />
Tarvittavien lääkkeiden vaikutus<br />
Miksi <strong>ja</strong> mihin vaivaan tarvittava lääke<br />
POTILAAN SEURANTA<br />
MILLOIN KIRJAUS TEHDÄÄN<br />
Kyseisen työvuoron aikana<br />
o Ongelmat jälkikir<strong>ja</strong>uksesta: muistikuvat muuttuvat, yksityiskohdat unohtuvat.<br />
Akuutit muutokset <strong>ja</strong> tapahtumat heti<br />
Muistilapun käyttö ettei asia unohdu<br />
Jokaisen työvuoron a<strong>ja</strong>lta kir<strong>ja</strong>us<br />
12
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
o Esim. ”nukkunut” kir<strong>ja</strong>us yövuorosta on tärkeä silloin kun halutaan selvittää<br />
miten potilas on yönsä viettänyt hoito<strong>ja</strong>ksolla.<br />
o Tieto, että potilaan vointi on huomioitu<br />
Jokaisesta omaiskontaktista maininta<br />
o Kir<strong>ja</strong>usten perusteella voidaan olettaa, että omainen on tietoinen potilaan<br />
voinnista <strong>ja</strong> hoidon edistymisestä.<br />
Tapahtumien kulun seuranta<br />
Potilaan <strong>ja</strong> hoita<strong>ja</strong>n oikeusturva<br />
Potilaalla oikeus lukea kir<strong>ja</strong>ukset<br />
Lain määräämä velvoite<br />
MIKSI SAMOJA ASIOITA TOISTETAAN<br />
KIRJAUKSEN MUUTTAMINEN<br />
Virheellisen tekstin kor<strong>ja</strong>us<br />
Muuttuneiden asioiden kor<strong>ja</strong>us<br />
Päivämäärän kir<strong>ja</strong>us tulevaisuuteen<br />
o Milloin se on tarpeellinen: esim. sovitut asiat <strong>ja</strong> tutkimukset<br />
o Asioita voidaan yhdistää samaan osioon, jotta koko avautuva hoitotyön<br />
näkymä ei olisi täynnä vain tulevia asioita <strong>ja</strong> päiväkohtaiset asiat jäävät<br />
huomioimatta.<br />
KIELENKÄYTTÖ HOITOTYÖSSÄ<br />
Kieli selkeää <strong>ja</strong> ymmärrettävää<br />
Arkaluontoisten <strong>ja</strong> hoidon kannalta epäoleellisten asioiden kir<strong>ja</strong>amista vältettävä<br />
o Onko ”juoppo poika” asiallista vai asiatonta <strong>ja</strong> kenen näkökulmasta? Silloin<br />
kun juopon po<strong>ja</strong>n äiti on potilas, teksti mahdollisesti loukkaa potilasta.<br />
POTILAAN LÄHTIESSÄ OSASTOLTA<br />
GER- lehdelle loppuarvio kotiin lähdettäessä <strong>ja</strong> väliarvio Kaupin sairaalaan<br />
Potilaan fyysinen kunto lähtiessä: apuvälineet, selviytyminen, kudoseheys, erittäminen<br />
Psyykkinen tila: muisti, sekavuus, aistit, kanssakäyminen<br />
Vuorokausirytmi: yö <strong>ja</strong> päiväaktiivisuus<br />
Kotiavut: ennallaan vai muutoksia, mahd. LAH- <strong>ja</strong>ksot<br />
Potilaan oma arvio hoito<strong>ja</strong>ksosta <strong>ja</strong> kotiutuksesta<br />
Lähteekö potilas yksin vai saateltuna, kenen kanssa<br />
13
MUITA PEGASOS-KIRJAUKSIA<br />
Hoitosuunnitelman kir<strong>ja</strong>us:<br />
Kir<strong>ja</strong>us tehdään ensimmäisenä, ennen kuin hoitotyölle tehdään kir<strong>ja</strong>uksia<br />
Mikäli hoitotyölle tehdään kir<strong>ja</strong>us ennen HOSU- kir<strong>ja</strong>usta, kir<strong>ja</strong>us ei näy<br />
jälkeenpäin tarkasteltuna oikean osaston kir<strong>ja</strong>uksena.<br />
Kir<strong>ja</strong>uksessa tulee näkyä laitoksen nimi (HASA), erikoisala (GER), yksikkö (V3)<br />
<strong>ja</strong> päivämäärä sekä päätavoite (sairauden syyn selvittely).<br />
Hoitotaulukkoon kir<strong>ja</strong>us:<br />
Syntymäaika/ikä, tulopäivä, tulosyy<br />
Tärkeimmät hoitoon liittyvät tiedot, muisti, sekavuus, toimintakyky,<br />
inkontinenssi, erittäin huono kuulo <strong>ja</strong> näkö, asuinmuoto <strong>ja</strong> palvelut.<br />
Päivitetään tarvittaessa hoito<strong>ja</strong>kson aikana, esim. tulevat tutkimukset, kotiutus<br />
Lääkäri kir<strong>ja</strong>a hoidon kannalta tärkeimmät aikaisemmat sairaudet esim. DM,<br />
sydämen va<strong>ja</strong>atoiminta, Parkinson, astma…<br />
14
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
KIERTOMÄÄRÄYKSET JA MUUTOKSET<br />
LH TARJA MYRY<br />
OSALLISTUJAT<br />
Lääkäri<br />
Hoita<strong>ja</strong>, joka tuntee potilaat parhaiten tai edellisen iltavuoron hoita<strong>ja</strong>.<br />
Kiertävä hoita<strong>ja</strong> sovitaan yhteisesti aamuraportilla.<br />
Opiskeli<strong>ja</strong>, jos hänen osasto<strong>ja</strong>kson tavoitteeseensa se sisältyy.<br />
Sovitusti sosiaalityöntekijä <strong>ja</strong> fysioterapeutti, jotka kir<strong>ja</strong>avat itse oman ammatillisen<br />
osa-alueensa esille tulleet asiat hoitotyölle.<br />
KIERROLLE MUKAAN<br />
Kaksi kannettavaa tietokonetta, joissa Pegasos- potilastietojärjestelmä.<br />
Muovitaskut, joissa potilaan hoitoon <strong>ja</strong> lääkitykseen liittyviä asiakirjo<strong>ja</strong>.<br />
Tiimin päiväohjelma, jos sovittu, että kiertäjä tekee muutokset.<br />
PÄÄTTEIDEN PUUTTUESSA<br />
Mikäli lääkärikierron aikana kir<strong>ja</strong>usmerkintöjä ei voida tehdä sähköisesti, esim.<br />
langattomien päätteiden toimintahäiriön vuoksi, kir<strong>ja</strong>us tehdään paperiselle<br />
hoitosuunnitelma- lehdelle. Tuolloin lääkäri kir<strong>ja</strong>a itse omat määräyksensä <strong>ja</strong> vahvistaa<br />
määräyksen allekirjoituksellaan. Kierron jälkeen tiedot siirretään Pegasokseen <strong>ja</strong><br />
tekstiin merkitään, että kyse siirretystä tiedosta.<br />
Koko hoito<strong>ja</strong>kson aikana käytetään samaa hoitosuunnitelma- lehteä, joka hoito<strong>ja</strong>kson<br />
päätyttyä arkistoidaan potilaan sairauskertomukseen.<br />
KIERRON KIRJAAMINEN<br />
Kir<strong>ja</strong>ukset tehdään hoitotyön osioon: LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYKSET<br />
Hoita<strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>a kierron määräykset lääkärin sanelun mukaisesti<br />
Lääkäri tarkistaa tekstin <strong>ja</strong> kuittaa sen omalla nimikirjoituksellaan. Nimi kir<strong>ja</strong>taan<br />
kokonaan, ei lyhennettä.<br />
Lääkeosioon tehtävät muutokset tekee aina lääkäri.<br />
Kir<strong>ja</strong>ttava lääke kirjoitetaan kokonaisuudessaan isoilla kir<strong>ja</strong>imilla.<br />
TEKSTIN KORJAAMINEN TAI MUUTTAMINEN<br />
Tekstiä pääsee muuttamaan hoitotyön osion oikeassa reunassa olevaa ”natsaa”<br />
näpäyttämällä.<br />
Jokaisen tulisi pyrkiä itse muuttamaan oma virheellinen tekstinsä.<br />
Virheellisen tekstin voi muuttaa tarvittaessa toinenkin henkilö<br />
Kiertomääräykseen jälkeenpäin tulleet muutokset tulisi kir<strong>ja</strong>ta uuteen osioon,<br />
selvyyden vuoksi myös vanha kir<strong>ja</strong>us tulisi näkyä, kuitenkin niin, että uusi tai<br />
voimassa oleva kir<strong>ja</strong>us on ylimmäisenä.<br />
15
KIERRON PURKU<br />
Aamuraportilla yhteisesti sovittu henkilö purkaa kiertoa.<br />
Purka<strong>ja</strong> huolehtii, että kierrolla tulleet lääke- <strong>ja</strong> hoitomääräykset tulevat toteutetuiksi.<br />
Sellaiset määräykset, joita ei voi hoitaa heti, kuten erilaiset testaukset <strong>ja</strong><br />
kyselykaavakkeiden täyttö, tulee kir<strong>ja</strong>ta päiväohjelmaan kohtaan<br />
HUOLEHDITTAVAT ASIAT (jos päiväohjelma on kierron purka<strong>ja</strong>lla).<br />
Purka<strong>ja</strong> soittaa kierrolla määrätyt puhelut, jos puheluun ei saa vastausta tai puhelu on<br />
mennyt vastaa<strong>ja</strong>an, jätetään asiasta tieto kollegoille.<br />
KIERRON JÄLKEEN TULLEET MUUTOKSET<br />
Lääkäri voi kierron jälkeen tehdä lisäyksiä <strong>ja</strong> muutoksia määräyksiin, jotka hän itse<br />
kir<strong>ja</strong>a hoitotyölle, lääkärin määräykset kohtaan.<br />
Lääkärin tulee ilmoittaa muutokset hoitajille, KELTAISTA muutoslappua<br />
käyttämällä.<br />
Muutoksen huomioimisvastuu on jokaisella. Jos kyseisellä henkilöllä ei ole esim.<br />
lääkelupaa, pitää asiasta informoida lääkeluvallista hoita<strong>ja</strong>a.<br />
16
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
POTILAAN VASTAANOTTAMINEN OSASTOLLE V3<br />
LH JAANA PYLKKI, SH KIRSI REPO<br />
HOITAVAN TIIMIN TEHTÄVÄT<br />
mietitään millaisen huoneen potilas tarvitsee (esim. eristys, onko potilas levoton?)<br />
selvitetään ennakolta potilaan vointiin liittyen tarvitaanko huoneessa esimerkiksi<br />
tippatelinettä tai vuoteessa nostolakanaa<br />
toivotetaan potilas tervetulleeksi osastolle <strong>ja</strong> annetaan hänen tuntea olevansa odotettu<br />
saapuvaksi<br />
oh<strong>ja</strong>taan potilas mahdollisimman pian hänen osastolle saavuttuaan huoneeseensa tai<br />
odottamaan huoneeseen pääsyä <strong>ja</strong> kerrotaan miksi hän joutuu odottamaan<br />
selvitetään potilaalle missä hän on <strong>ja</strong> miksi, ellei hän sitä itse ymmärrä<br />
annetaan potilaalle sairaalan vaatteet <strong>ja</strong> luetteloidaan tarkasti hänen omaisuutensa<br />
omaisuusluetteloon<br />
jos mukana on rahapussi, yli 100 euroa olevat summat annetaan sosiaalityöntekijälle <strong>ja</strong><br />
alle 100 euron summat annetaan osastolla sovitulle henkilölle. Jos potilaalla on<br />
mukana rahaa tai arvotavaroita, laitetaan omaisuusluetteloon kahden hoita<strong>ja</strong>n<br />
allekirjoitus<br />
näytetään potilaalle soittokellon, radion <strong>ja</strong> puhelimen käyttö<br />
annetaan potilaalle käyttöön tarvittavat apuvälineet, esimerkiksi rollaattori<br />
kerrotaan potilaalle mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan, esimerkiksi lääkärin<br />
tutkimus, ruokailu<br />
esitellään liikkuvalle potilaalle osasto<br />
17
kerrotaan potilaalle osaston toimintaperiaatteista <strong>ja</strong> kuntouttavasta työtavasta <strong>ja</strong> mitä<br />
se merkitsee käytännössä. Kerrotaan myös omaisille nämä asiat.<br />
haastatellaan potilasta tai omaista ensi kertaa tavatessa <strong>ja</strong> selvitetään toimintakyky<br />
kotona, kotiavut, apuvälineet yms. <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>taan nämä asiat Pegasokseen ger-lehdelle<br />
esitietoihin.<br />
kir<strong>ja</strong>taan potilaan tiedot Soonille (nimi <strong>ja</strong> sosiaaliturvatunnus)<br />
soitetaan tarvittaessa kotipalveluun lisätietojen saamiseksi<br />
kysytään potilaalta kir<strong>ja</strong>llinen/suullinen lupa tietojen luovuttamiseen (osastolla<br />
erillinen lomake)<br />
tiedustellaan allergiat <strong>ja</strong> ruokavaliotiedot sekä esimerkiksi juoko nokkamukista <strong>ja</strong><br />
merkitään tiedot ruokakorttiin <strong>ja</strong> viedään keittiöön.<br />
tarjotaan potilaalle ruoka <strong>ja</strong> kysytään jos potilaan vointi sallii onko hän ottanut tai<br />
saanut tämän päivän säännölliset lääkkeensä.<br />
ilmoitetaan sairaalahuoltajille mahdollisimman pian jos potilas on eristyksessä <strong>ja</strong> se ei<br />
ole vielä ollut tiedossa ennen potilaan osastolle saapumista<br />
varmistetaan omaisten yhteystiedot <strong>ja</strong> huonokuntoisen potilaan kohdalla tiedustellaan<br />
haluaako omainen, että voinnin muutoksista ilmoitetaan yöaikaan (kun ollaan<br />
ensimmäisen kerran yhteydessä omaiseen)<br />
ilmoitetaan lääkärille <strong>ja</strong> annetaan hänelle potilaan paperit. Ilmoitetaan myös sihteerille,<br />
että potilas on saapunut osastolle, jotta hän voi kir<strong>ja</strong>ta potilaan sisään osastolle.<br />
Päivystysaikaan kir<strong>ja</strong>taan potilas itse sisään <strong>ja</strong> soitetaan päivystävälle lääkärille, ellei ole<br />
sovittu, että seurataan PAS:n ohjeita seuraavaan aamuun.<br />
liitetään papereihin tiedot kotilääkityksestä sekä Marevan-kortti, jos ne ovat potilaan<br />
mukana. Jos potilaalla on dosetti mukana, annetaan se lääkärille.<br />
tulostetaan henkilötiedot j omaisen yhteystiedot sekä riskitiedot potilaspapereihin<br />
Pegasoskatkon varalle.<br />
KIRJATAAN PEGASOKSEEN<br />
päätavoite<br />
kuvaus tulovaiheen voinnista hoitotyölle<br />
hoitotaulukkoon tilanneraporttitiedot (tulopäivä, tulosyy, liikkuminen, eritys, kotiavut,<br />
eristystarve, ym. tiedot jotka on oltava jokaisen saatavilla)<br />
ger-lehdelle esitiedot <strong>ja</strong> hoitosuunnitelma<br />
toteutetaan lääkärin määräykset tulotekstin mukaan <strong>ja</strong> laitetaan lääkitys Pegasokseen<br />
ellei lääkäri ole sitä laittanut<br />
merkitään seuraavien päivien määräykset, esimerkiksi punnitukset, nestelista tai<br />
verensokerin mittaukset tiimin työlistaan<br />
rtg- <strong>ja</strong> muut tutkimukset, joissa tarvitaan kuljetusta <strong>ja</strong>/tai saatta<strong>ja</strong>a merkitään<br />
päiväkir<strong>ja</strong>an <strong>ja</strong> suunnitellaan kuka saattaa potilaan (yleisimmin potilasavusta<strong>ja</strong> jos<br />
osastolla on)<br />
18
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
KOTIUTUKSEN SUUNNITTELU JA HOITO<br />
SH KIRSI KORPIAHO-NIEMINEN, SH SATU HALTTUNEN<br />
KOTIUTTAMISEN VALMISTELU<br />
kotiutusjärjestelyt aloitetaan jo potilaan tullessa osastolle selvittämällä potilaan<br />
fyysinen, psyykkinen <strong>ja</strong> sosiaalinen toimintakyky ennen sairaalaan joutumista.<br />
otetaan tarvittaessa yhteys aikaisempiin hoitotahoihin <strong>ja</strong> omaisiin, jotta saadaan tieto<br />
aikaisemmasta kotona selviytymisestä.<br />
arvioidaan potilaan arkitoiminnoista selviytyminen, apuväline- <strong>ja</strong> turvahälytintarve<br />
sekä tarve mahdollisiin kodin muutostöihin. Apuvälinekartoitus mahdollista tehdä jo<br />
osastolta käsin.<br />
kun järjestelyt ovat tehty, sovitaan kotiutumispäivä yhdessä potilaan, omaisten <strong>ja</strong><br />
muiden yhteistyökumppaneiden kanssa (kotihoito, kotiutustiimi, palvelutalot ym.)<br />
KOTIUTTAMINEN<br />
koko hoitava tiimi (lääkärit, hoita<strong>ja</strong>t, fysioterapeutti, sosiaalityöntekijä) huolehtivat<br />
potilaan kotiuttamisesta.<br />
potilaalle sairaala<strong>ja</strong>ksosta epikriisi, tarvittavat reseptit, tieto mahdollisista<br />
<strong>ja</strong>tkokontrolleista, lääkekortti, tarvittaessa esim. kahden päivän lääkkeet sopimuksen<br />
mukaan, tarvittavat haavan hoito-ohjeet. Jos Marevan tai osteoporoosilääke aloitettu<br />
hoito<strong>ja</strong>ksolla, annetaan potilaalle hoito-ohje. Jos todettu dementia, annetaan potilaalle<br />
mukaan hoito-opas.<br />
yleensä hoita<strong>ja</strong> kotiuttaa, mutta lääkärikin tarvittaessa jos kyseessä vaikea kotiutus.<br />
Haasteellisissa kotiutuksissa käytetään kotiutustiimiä apuna.<br />
tarkistetaan vastuu- <strong>ja</strong> työn<strong>ja</strong>ko hoitavien tahojen kesken: kotihoito, kotiutustiimi,<br />
omaiset<br />
tarvittaessa kotihoidon kartoituskäynti, jos apu<strong>ja</strong> ei ole ollut tai on tarvetta lisätä niitä.<br />
tarkistetaan, että potilaalla on avain <strong>ja</strong> vaatteet kotiutumista varten osastolla tai<br />
pyydetään omaisia tuomaan ne.<br />
tilataan potilaalle kuljetus: taksi, invataksi, ambulanssi <strong>ja</strong> selvitetään onko omaisilla<br />
mahdollisuus tulla hakemaan potilasta.<br />
tarvittaessa hoidetaan kotiin potilasta vastaan kotiutustiimi, kotihoito tai omaiset.<br />
19
Tarkoituksena on luoda hyvä <strong>ja</strong> turvallinen lähtökohta kotona selviytymiselle sekä<br />
mahdollistaa kotona asuminen pitkään <strong>ja</strong> turvallisesti. Vanhus saattaa kotona pärjätäkseen<br />
tarvita paljon tukea, hoitojärjestelyjä <strong>ja</strong> tiheästi kotikäyntejä. Onnistuneen kotiutuksen<br />
edellytys on <strong>ja</strong>tkuva <strong>ja</strong> suunnitelmallinen yhteistyö hoitoon osallistuvien kanssa,<br />
unohtamatta vanhuksen itsemääräämisoikeutta. Henkilökunnan tulee huolehtia siitä, että<br />
omainen kokee turvallisuuden tunteen, että heille tärkeän vanhuksen kotiutuminen on<br />
turvallista <strong>ja</strong> kaikki asiat on hoidettu turvallisuuden takaamiseksi.<br />
20
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
GERIATRINEN ELVYTYS JA KÄYTÄNNÖT OSASTOLLA V3<br />
SH TEIJA LAPIKISTO<br />
Peruselvytykseen kuuluvat painelu- <strong>ja</strong> puhalluselvytys (30:2) sekä defibrillaatio.<br />
Hoitolaitoksessa tavoite on päästä defibrilloimaan kammiovärinä kolmessa minuutissa.<br />
Ensisi<strong>ja</strong>isesti aloitetaan kuitenkin painelu- puhalluselvytys. Elvytyksen <strong>ja</strong> sitä seuraavan<br />
hoidon tavoitteena on tuottaa laadukkaita elinvuosia. Elvytyksen onnistumiseen<br />
vaikuttavat useat tekijät (mm. alkurytmi, elvytyksen aloitusviive sekä aika verenkierron<br />
palautumiseen). Potilaan perussairaudet vaikuttavat selviämisennusteeseen elvytyksen<br />
jälkeen. Vuodeosastoilla elvytyksen onnistumisen mahdollisuutta heikentää havaitsemis-<br />
<strong>ja</strong> hoidonaloitusviiveet sekä puutteellinen koulutus. Aina pitää kuitenkin pyrkiä siihen,<br />
että vakavat elintoimintojen häiriöt tunnistetaan <strong>ja</strong> niiden hoito aloitetaan ennen<br />
sydämenpysähdykseen <strong>ja</strong> elvytystilanteeseen a<strong>ja</strong>utumista. Sairaalaelvytyksistä tiedetään,<br />
että jos vuodeosasto- olosuhteissa sydämenpysähdystä ei ole nähty <strong>ja</strong> alkurytmi on muu<br />
kuin kammiovärinä tai kammiotakykardia, on potilaan ennuste toivoton. Mikäli näissä<br />
olosuhteissa potilasta on kuitenkin lähdetty elvyttämään, ei sitä tulisi <strong>ja</strong>tkaa 10 minuuttia<br />
pidempään.<br />
Terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta vastasi vuonna 2002 kyselyyn elvyttämättä<br />
jättämisen eettisistä perusteista näin: ”Ihminen on kaikissa tilanteissa oikeutettu hyvään<br />
hoitoon. Elvytys kuuluu hyvään hoitoon silloin, kun sydämen pysähdyksen syy on<br />
epäselvä tai kun sydämen pysähtyminen ei johdu vaikean sairauden tai vamman<br />
aiheuttamasta ennakoidusta kuolemasta”. Joskus parasta hoitoa on unohtaa tutkimukset<br />
<strong>ja</strong> parantamiseen tähtäävät hoidot <strong>ja</strong> tarjota elämän loppuhetkillä hyvää oireenmukaista<br />
hoitoa potilaan tahtoa <strong>ja</strong> mielipidettä kunnioittaen.<br />
DNR “DO NOT RESUSCITATE”<br />
Elvytyksestä pidättäytymiselle on olemassa sekä lääketieteellisiä että eettisiä perusteita.<br />
Joskus mahdollisen sydämenpysähdyksen <strong>ja</strong> kuoleman suurentunut riski voidaan havaita<br />
jo etukäteen. Tällöin päätökset elvytyksestä <strong>ja</strong> elvyttämättä jättämisestä voidaan tehdä jo<br />
ennen varsinaiseen elvytystilanteeseen a<strong>ja</strong>utumista. Elvyttämättä jättämiselle tulee aina<br />
olla selkeät perusteet. Toisaalta äkillisessä elvytystilanteessa hoito on aina aloitettava, ellei<br />
elvytyksestä luopumiseen ole saatavissa riittävästi tieto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> perusteita. Hyväksi<br />
nyrkkisäännöksi sopii, että elvytyksen ennuste ei voi olla parempi kuin potilaan<br />
perustaudin ennuste.<br />
DNR eli ”ei elvytetä” - hoitopäätös on osa potilaan hoidon lin<strong>ja</strong>usta, joka kir<strong>ja</strong>taan<br />
potilasasiakirjoihin. Päätökset <strong>ja</strong> niiden perustelut on aina kir<strong>ja</strong>ttava yksiselitteisesti<br />
sairauskertomukseen. DNR- päätös ra<strong>ja</strong>a potilaan elvytystoimien ulkopuolelle sydämen<br />
toiminnan <strong>ja</strong> hengityksen pysähtyessä. Päätös ei siis vaikuta mihinkään muuhun potilaan<br />
hoitoon eikä kyseessä ole päätös terminaalihoidosta. Päätös on oikeutettu silloin, kun<br />
potilas ei halua elvytystä (potilaan va<strong>ja</strong>vainen päätöksentekokyky otettava huomioon)<br />
sekä tilanteissa, joissa lääkäri katsoo lääketieteellisin perustein elvytyksen<br />
21
tarkoituksettomaksi hoitoennusteen poh<strong>ja</strong>lta. Päätöksen edellytyksenä on, että potilaan<br />
tilaa on seurattu riittävän pitkään <strong>ja</strong> lääkäri on perehtynyt potilaan aikaisempaan<br />
tautihistoriaan. Lin<strong>ja</strong>us tulisi mahdollisuuksien mukaan tehdä yhteisymmärryksessä<br />
potilaan tai tarvittaessa hänen omaisensa kanssa. Ehdottomia ikärajo<strong>ja</strong> tai diagnoose<strong>ja</strong><br />
päätökselle ei ole. Tarvittaessa päätöstä voidaan tarkastella uudelleen <strong>ja</strong> muuttaa. ”Ei<br />
elvytetä” - päätös voidaan tehdä myös osittaisena, jolloin voidaan sopia potilasta<br />
elvytettävän esim. kammiovärinässä. Osittaisia DNR- päätöksiä ei kuitenkaan suositella.<br />
Mikäli potilas on dementoitunut, pitää selvitys hoitoon liittyvistä seikoista antaa<br />
ymmärrettävästi. Tällöin selvitys pitää antaa myös potilaan omaiselle tai muulle läheiselle.<br />
Omaiset tai potilas eivät voi kumota DNR- päätöstä mikäli lääkäri on katsonut sen<br />
tarpeelliseksi. Hoitotestamentin oikeudellinen perusta on potilaslaki, jonka mukaan<br />
potilaalla on oikeus kieltäytyä hänelle suunnitelluista tai jo aloitetuista hoidoista.<br />
Hoitotestamenttia tehdessään henkilö varautuu tilanteeseen, jossa ei jostain syystä pysty<br />
ilmaisemaan hoitoa koskevaa tahtoaan häntä hoitavalle lääkärille. Hoitotestamentin<br />
olemassaolo ei kuitenkaan sinällään merkitse, etteikö potilasta elvytettäisi.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
www.exitus.fi<br />
Käypähoito- suositukset 5.5. 2006<br />
Lääkärin käsikir<strong>ja</strong> 24.4. 2004<br />
Varpula M, Skrifvars M & Varpula T. Duodecim 2006.<br />
22
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
ELVYTYSOHJE<br />
(OS V1-3, U1, U3)<br />
PERUSELVYTYS: PAINELU-PUHALLUS (30:2) ALOITETAAN VÄLITTÖMÄSTI!<br />
TOIMINTA VIRKA-AIKANA (KLO 8 – 15)<br />
Hoita<strong>ja</strong> A havaitsee elvytystilanteen, huutaa lisäapua (”elvytys huoneessa x”) <strong>ja</strong> aloittaa<br />
paineluelvytyksen<br />
Hoita<strong>ja</strong> B hakee ambun/pocket Maskin, nielutuubin, irrottaa sängynpäädyn, tyhjentää<br />
suun (tekohampaat!), asettaa nielutuubin <strong>ja</strong> aloittaa ventiloinnin<br />
Hoita<strong>ja</strong> C hälyttää lääkärin paikalle (V3:n ol, p. 72853/ oma ol/muu talon lääkäri,<br />
kts.puh.nro-lista) <strong>ja</strong> hakee paikalle imun <strong>ja</strong> tippatelineen<br />
Hoita<strong>ja</strong> D hakee paikalle defibrillaattorin <strong>ja</strong> sinisen elvytyslaukun (sijoitus V3:n<br />
sihteerin huone; os:lle tultua 1.ovi vasemmalla)<br />
Elvytystä <strong>ja</strong>tketaan lääkärin ohjeiden mukaan (lääkäri + 3 hoita<strong>ja</strong>a)<br />
TOIMINTA ILTA-AIKANA (KLO 15 – 21)<br />
Hoita<strong>ja</strong> A havaitsee elvytystilanteen, huutaa lisäapua (”elvytys huoneessa x”) <strong>ja</strong> aloittaa<br />
paineluelvytyksen<br />
Hoita<strong>ja</strong> B hakee ambun/pocket Maskin, nielutuubin, irrottaa sängynpäädyn, tyhjentää<br />
suun (tekohampaat!), asettaa nielutuubin <strong>ja</strong> aloittaa ventiloinnin<br />
Hoita<strong>ja</strong> C<br />
o soittaa ambulanssin p. 112 <strong>ja</strong> ilmoittaa nimensä <strong>ja</strong> : ” ELVYTYSTILANNE<br />
HATANPÄÄN SAIRAALASSA OSASTOLLA Y (huom! v-osastoilla ”Ville<br />
y” sekaannusten välttämiseksi!) HUONEESSA Z; PÄÄOVELLA OLLAAN<br />
VASTASSA ” (jos klo on yli 18.00)<br />
o soittaa geriatripäivystäjän paikalle p. 0500-626 034<br />
o soittaa myös HaSan etupäivystäjän paikalle p. 73320, jos oma päivystävä<br />
lääkäri ei ole talossa<br />
o hakee paikalle imun <strong>ja</strong> tippatelineen<br />
Hoita<strong>ja</strong> D hakee paikalle defibrillaattorin <strong>ja</strong> sinisen elvytyslaukun (sijoitus V3:n<br />
sihteerin huone), lisäapua naapuriosastolta (muita potilaita varten) <strong>ja</strong> menee avaamaan<br />
oven ambulanssin henkilökunnalle (jos klo on yli 18.00)<br />
TOIMINTA YÖAIKANA (KLO 21 – 8)<br />
Hoita<strong>ja</strong> A havaitsee elvytystilanteen, huutaa lisäapua (”elvytys huoneessa x”) <strong>ja</strong> aloittaa<br />
paineluelvytyksen (<strong>ja</strong>tkaa sitä yhtä<strong>ja</strong>ksoisesti, kunnes hoita<strong>ja</strong> B tulee ventiloimaan)<br />
Hoita<strong>ja</strong> B:<br />
o soittaa ambulanssin p. 112 <strong>ja</strong> ilmoittaa nimensä <strong>ja</strong>: ”ELVYTYSTILANNE<br />
HATANPÄÄN SAIRAALASSA OSASTOLLA Y (huom! v-osastoilla ”Ville y”<br />
sekaannusten välttämiseksi!) HUONEESSA Z; PÄÄOVELLA OLLAAN<br />
VASTASSA”<br />
o soittaa geriatripäivystäjän paikalle p. 0500-626 034<br />
o soittaa myös HaSan etupäivystäjän paikalle p. 73320, jos oma päivystävä<br />
lääkäri ei ole talossa<br />
o soittaa lähiosastolta avun ulko-oven avaamiseksi ambulanssin henkilökunnalle<br />
o ottaa ambun/Pocket Maskin <strong>ja</strong> nielutuubin, tyhjentää suun (tekohampaat),<br />
asettaa nielutuubin <strong>ja</strong> aloittaa ventiloinnin<br />
23
GERIATRINEN HOITO<br />
RAVITSEMUS<br />
SAHU JAANA KAINULAINEN, SH ANNE MARTTILA<br />
Ravitsemushoitoon kuuluu:<br />
1. potilaan ravitsemustilan arviointi<br />
2. ruokavaliohoidon tarpeen arviointi<br />
3. ravitsemushoidon suunnittelu<br />
4. ruokavalion, enteraalisen ravitsemuksen tai muun ravitsemushoidon toteutus<br />
5. ruokailuun liittyvien ongelmien ratkaiseminen<br />
6. ravitsemusneuvonta<br />
7. ravitsemushoidon vaikutusten arviointi<br />
RAVITSEMUKSEEN LIITTYVÄ VASTUUNJAKO<br />
Lääketieteellinen vastuu; hoitava lääkäri arvioi potilaan ravitsemustilan, energiantarpeen<br />
sekä päättää ruokavalion laadusta <strong>ja</strong> mahdollisista rajoituksista.<br />
Hoitotyön vastuu; henkilökunta kuuntelee potilaiden ruokatoiveet, seuraa syömistä,<br />
painonkehitystä, kir<strong>ja</strong>a, <strong>ja</strong> raportoi muutoksista. Hoitohenkilökunta vastaa siitä, että<br />
potilas saa oikeanlaista ruokaa toipumistilanteen mukaan Esimerkiksi tulovaiheessa<br />
soseutettu <strong>ja</strong> kuntoutuessa siirrytään tavalliseen ruokaan. Huomioitavaa on, että pehmeän<br />
<strong>ja</strong> sosemaisen ruoan erot: pehmeä = normaali perusruoka, ainoastaan lihat liharuuissa<br />
<strong>ja</strong>uhettuna, muut hienonnetaan haarukalla. Sosemainen = kaikki soseutetussa muodossa,<br />
tilataan esimerkiksi nielemishäiriöstä kärsiville potilaille. Hoitohenkilökunta seuraa myös<br />
potilaan nesteytyksen tarvetta hyödyntäen nestelistaa.<br />
24
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Ravitsemusterapeutin vastuu; ravitsemusterapeutti oh<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> neuvoo henkilökuntaa<br />
ravitsemukseen liittyvissä asioissa <strong>ja</strong> tarvittaessa laatii potilaalle yksilöllisen<br />
ravintosuunnitelman. Ravitsemusterapeutti vastaa potilaiden ravitsemusneuvonnasta <strong>ja</strong><br />
siinä tarvittavasta materiaalista.<br />
Sairaalahuolta<strong>ja</strong>n vastuu; hoita<strong>ja</strong>n täyttämän kortin mukaisen ravinnon tilaaminen. Ruuan<br />
<strong>ja</strong>kamiseen osallistuminen, osittain tarjottavan ruuan valmistelu <strong>ja</strong> valmistaminen.<br />
Potilaiden ruokailun seuraaminen <strong>ja</strong> tiedottaminen hoitajille.<br />
POTILAAN SAAPUESSA OSASTOLLE V3<br />
hoita<strong>ja</strong>t kirjoittavat potilaan toiveiden <strong>ja</strong> Pegasoksesta saatavien tietojen avulla<br />
ruokakortin, jonka he toimittavat sairaalahuoltajille, jotka vastaavat osaston ateria- <strong>ja</strong><br />
tuotetilauksista.<br />
osastolla tehdään myös tarvittaessa potilaille MNA- testi, jolla arvioidaan potilaan<br />
ravitsemustilaa. Testi liittyy kaatumisen riskitekijät – kaavakkeeseen. Testin täyttävät<br />
yhteistyössä hoita<strong>ja</strong>t, lääkäri <strong>ja</strong> fysioterapeutti haastattelemalla potilasta. Testin<br />
tulokset voivat johtaa lisäravinteiden käyttöön <strong>ja</strong> ravitsemusasioiden suunnitteluun<br />
potilaan kotiutuessa.<br />
RUOKAHALUUN VAIKUTTAVIA TEKIJÖITÄ<br />
ikä, ruoansulatus <strong>ja</strong> ravinnon heikentynyt hyväksikäyttö<br />
puremis- <strong>ja</strong> nielemisvaikeudet<br />
nielemisen häiriö eli dysfagia<br />
lääkeaineiden, sairauksien <strong>ja</strong> hoitotoimenpiteiden vaikutus<br />
ilmapiiri, ruoka-annosten näkö <strong>ja</strong> koko<br />
riittävä aika ruokailuun <strong>ja</strong> riittävästi avustusta, kuitenkin potilaan omatoimisuutta<br />
tukien<br />
ateria- a<strong>ja</strong>t, erityistarpeiden johdosta välipalat, tiheämmät ruokailuvälit<br />
ruokavalion rakenteen muutokset potilaille, joilla on heikentynyt puremis-<br />
/nielemiskyky, ruokatorven- suun-, tai nielun tulehdus<br />
kliiniset täydennysravintovalmisteet potilaille, jotka eivät <strong>ja</strong>ksa itse syödä tarpeeksi tai<br />
joilla on vakava sairaus/ imeytymishäiriö tai potilaille, jotka eivät voi syödä itse<br />
25
NIELEMISHÄIRIÖ ELI DYSFAGIA<br />
Geriatrisen potilaan riittämätön ravitsemus saattaa johtua nielemisen häiriöstä eli<br />
dysfagiasta. Nieleminen on refleksinomainen liikesar<strong>ja</strong>, joka siirtää ruoka- tai<br />
nesteannoksen suusta nielun kautta ruokatorveen <strong>ja</strong> siitä edelleen mahalaukkuun.<br />
Dysfagia on tässä liikesar<strong>ja</strong>ssa ilmenevä häiriö. Dysfagia ilmenee eriasteisena,<br />
lievimmillään nielemisen häiriö kor<strong>ja</strong>antuu ruokavalion tarkkailulla <strong>ja</strong> vaikeimmillaan se<br />
voi estää potilaan ruokailun suun kautta kokonaan. Dysfagiassa nielun tavalliset<br />
suo<strong>ja</strong>mekanismit eivät toimi normaalisti, vaan nieltävä aines saattaa kulkeutua<br />
ruokatorven si<strong>ja</strong>sta hengitysteihin. Nielemishäiriön tavallisimpina syinä ovat<br />
aivoverenkiertohäiriöt, aivotraumat, etenevät neurologiset sairaudet, kasvaimet, suun<br />
kuivuus <strong>ja</strong> huonokuntoiset proteesit. Parhaiten dysfagia havaitaan tarkkailemalla potilaan<br />
ruokailutilanteita sekä esimerkiksi lääkkeiden ottamista. Nielemisen häiriö ilmenee<br />
potilaalla vähäisinä ruokailtuina määrinä, yskimisenä ruokailun yhteydessä, toistuvina<br />
aspiraatiopneumonioina sekä laihtumisena. Nielemishäiriöitä <strong>ja</strong> sen vaikeusastetta<br />
arvioivat osaston puheterapeutit lääkärin lähetteellä.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
Sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriö. Ravitsemushoito <strong>ja</strong> ruokailu.<br />
Ravitsemusterapeuttien yhdistys ry. 2006. Ikääntyneen ravitsemus <strong>ja</strong> erityisruokavaliot.<br />
Suomien M. Ikäihmisten ravitsemuksen ongelmat <strong>ja</strong> mahdollisuudet. Vanhustyön keskusliitto (luento).<br />
26
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
KAATUMISET<br />
SH TEIJA LAPIKISTO, LH MARIKA HELEN, FT ERJA MÄKINEN<br />
Ikääntyneen ihmisen kaatuilu on merkki, johon olisi syytä reagoida. Kaatumistapaturmat<br />
ovat merkittävä uhka ikääntyneen selviytymiselle kodissaan omatoimisena. Vanhuus<br />
sinänsä ei lisää kaatumisriskiä vaan taustalla vaikuttavat sairaudet <strong>ja</strong> yksilölliset<br />
ikääntymismuutokset. Kaatumisista aiheutuvat erilaiset vammat ovat nykyään suuri<br />
kansanterveydellinen <strong>ja</strong> -taloudellinen ongelma, joka tulee todennäköisesti edelleen<br />
kasvamaan iäkkään väestön osuuden lisääntyessä.<br />
Kaatumisten ennaltaehkäisyn kannalta on olennaista tunnistaa kaatumisille altistavat<br />
vaaratekijät. Iäkkäiden henkilöiden kaatumisten taustalla on useita sisäisiä <strong>ja</strong> ulkoisia<br />
vaaratekijöitä. Sisäiset tekijät liittyvät iäkkään henkilön omiin ominaisuuksiin, kuten<br />
sairauksiin <strong>ja</strong> liikkumiskykyyn. Ulkoiset vaaratekijät liittyvät puolestaan fyysiseen<br />
ympäristöön.<br />
27
Ulkoisten vaaratekijöiden on havaittu olevan keskeisiä alle 80-vuotiaiden kotona asuvien<br />
keskuudessa kun taas sisäisten vaaratekijöiden merkitys korostuu yli 80-vuotiailla <strong>ja</strong><br />
laitoksissa asuvilla. Kaatumiset eivät yleensä johdu yksittäisestä sisäisestä tai ulkoisesta<br />
tekijästä, vaan ne ovat sekä ulkoisten että sisäisten tekijöiden vuorovaikutuksen<br />
aiheuttamia tapahtumia. Iäkkään henkilön kaatumisriski kasvaa huomattavasti<br />
riskitekijöiden määrän kasvaessa. Vanhusten kaatumiset ovat tavallisempia osastoilla,<br />
joissa on potilasvaihtoa <strong>ja</strong> aktiivista toimintaa kuin pitkäaikaisosastoilla.<br />
KAATUMISILLE ALTISTAVIA SISÄISIÄ RISKITEKIJÖITÄ<br />
Ikääntymisen myötä heikkenevät fyysiset ominaisuudet vaikuttavat ikääntyneen<br />
liikkumiseen. Lihasvoiman <strong>ja</strong> tasapainon heikentyminen, reaktionopeuden lasku, luuston<br />
haurastuminen <strong>ja</strong> aistitoimintoihin liittyvät ongelmat lisäävät kaatumis- <strong>ja</strong><br />
loukkaantumisriskiä. Myös aikaisemmat kaatumiset, sairaudet, useiden lääkkeiden<br />
samanaikainen käyttö, inkontinenssi, huono ravitsemus- <strong>ja</strong> nestetasapaino, dementia <strong>ja</strong><br />
alkoholin käyttö lisäävät ikäihmisten riskiä kaatua. Edellä mainitut seikat sekä yleinen<br />
epävarmuus <strong>ja</strong> kaatumisen pelko voivat toimia noidankehän tavoin: huonosti liikkuva<br />
ihminen arkailee liikkeelle lähtöä. Liikkumattomuus <strong>ja</strong> sosiaalisten kontaktien<br />
väheneminen voivat osaltaan alentaa fyysistä <strong>ja</strong> henkistä toimintakykyä.<br />
ULKOISIA RISKITEKIJÖITÄ<br />
Ulkoiset tekijät muodostuvat elinympäristöön liittyvistä seikoista. Esimerkiksi<br />
kävelyalusta liukkaus sisätiloissa tai ulkona voi aiheuttaa kaatumisen. Muita<br />
myötävaikuttavia tekijöitä kaatumistapaturmissa ovat tasoerot, kaiteiden puute <strong>ja</strong> huono<br />
valaistus. Riskiä lisäävät myös tilannekohtaiset tekijät kuten sääolosuhteet, kiire,<br />
kantamukset <strong>ja</strong> huonot <strong>ja</strong>lkineet.<br />
YLEISIMMÄT KAATUMISEN VAARATEKIJÄT IÄKKÄILLÄ HENKILÖILLÄ<br />
aiemmat kaatumiset<br />
heikentynyt liikkumiskyky<br />
heikentynyt lihasvoima <strong>ja</strong> tasapaino<br />
sairaudet (mm. keskushermoston sairaudet, infektiotaudit, elektrolyyttihäiriöt, anemia,<br />
sekavuustilat)<br />
lääkitys (verenpainelääkkeet, diureetit, rauhoittavat - <strong>ja</strong> unilääkkeet)<br />
heikentynyt näkö<br />
kaatumisen pelko<br />
liikkumisapuvälineen käyttö<br />
inaktiivisuus<br />
yli 80- vuoden ikä<br />
28
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
KAATUMISEN SYYN SELVITTÄMINEN (YLEISIMMÄT TUTKIMUKSET)<br />
tarkka anamneesi potilaasta haastattelemalla<br />
orientoiva neurologinen status (lääkäri tekee)<br />
fysioterapeutin testit<br />
ortostaattinen koe<br />
RR <strong>ja</strong> EKG<br />
näkökyvyn tarkistus<br />
laboratoriokokeet<br />
KAATUNEEN VANHUKSEN HOITO<br />
Kaatumisen perussyy tulisi selvittää <strong>ja</strong> hoitaa mahdollisuuksien mukaan. Jos kyse on<br />
ortostaattisesta hypotoniasta, potilaan lääkkeet on tarkistettava huolellisesti <strong>ja</strong> jätettävä<br />
haitalliset pois. Asennonvaihdosharjoitukset <strong>ja</strong> vuodelevon minimointi ovat tärkeitä.<br />
Usein vanhuksen kaatumiseen johtaneita syitä on monia yhtä aikaa. Kotiympäristön<br />
vaaratekijät selvitetään kotikäynnillä. Usein myös kaatumisen pelkoa voidaan hoitaa<br />
rohkaisemalla vanhusta liikkumaan aktiivisemmin. Osastolta järjestetään kaatumisen<br />
riskitekijöiden <strong>ja</strong> apuvälinekartoitukset kotiin avopuolen fysioterapeutin kotikäynteinä.<br />
Joissakin kiireellisissä tapauksissa, kun kotona täytyy käydä ennen kotiutusta,<br />
konsultoidaan toimintaterapeuttia tekemään kotikäynnit.<br />
KOTONA TARKISTETTAVIA ASIOITA<br />
kävelypinnat<br />
kengät<br />
portaat<br />
kylpyhuone <strong>ja</strong> WC (tukitangot)<br />
valaistus<br />
apuvälineet<br />
huonekalut<br />
kynnykset, matot<br />
KAATUMISEN RISKITEKIJÄT<br />
MMSE – muistin alentumien saattaa aiheuttaa mm. Syömättömyyttä, lääkehoidon väärin<br />
toteutumista <strong>ja</strong> nämä voivat altistaa kaatumiselle.<br />
ORTOSTAATTINEN KOE – Ortostatismi aiheuttaa huimausta joka on huomattava<br />
riskitekijä kaatumiselle.<br />
INKONTINENSSI – Juoksuttaa potilasta tiheästi wc:ssä, myös yöllä. Ja tämä altistaa<br />
kaatumiselle kun potilas joutuu yöllä nopeasti lähtemään wc:hen. Vielä mahdollisen<br />
unilääkkeen vaikutuksessa.<br />
NÄKÖ – Huono näkö on merkittävä riskitekijä kaatumiselle.<br />
29
ALKOHOLIN käyttö – Liiallinen alkoholinkäyttö on kaikille kaatumisen riskitekijä.<br />
Vanhukselle vielä suurempi riski. Fyysinen kunto heikentynyt <strong>ja</strong> mahdolliset lääkkeet<br />
suurentavat riskiä.<br />
RAUHOITTAVAT lääkkeet – Voivat tehdä potilaan tokkuraiseksi <strong>ja</strong> liikkumisen<br />
kömpelöksi.<br />
SYDÄN- JA VERENKIERTO<br />
POIKKEAVA NEUROLOGINEN STATUS<br />
RAVITSEMUS – epätasapainoinen syöminen/juominen heikentää kuntoa <strong>ja</strong> näin on<br />
riski kaatumiselle<br />
TASAPAINO<br />
KODIN VAARATEKIJÄT KARTOITETTU-- esimerkiksi kynnykset poistettu, matot<br />
pois ym.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
Ruikka I, Sourander L & Tilvis R. 1992. Vanheneminen <strong>ja</strong> sairaudet.<br />
Tilvis R, Hervonen A, Jäntti P, Lehtonen A & Sulkava R. 2003. Geriatria.<br />
Kansanterveyslaitos 2006. Iäkkäiden henkilöiden kaatumistapaturmat – opas kaatumisten <strong>ja</strong><br />
murtumien ehkäisyyn.<br />
30
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
AKUUTTI SEKAVUUSOIREYHTYMÄ<br />
LH PÄIVI MÄKIRINT, SH TUULA TRÄSKINKOSKI<br />
SEKAVAN VANHUKSEN ARVIOINTI JA HOITO<br />
Sekavuustila eli delirium on elimellinen aivo-oireyhtymä, joka liittyy moniin somaattisiin<br />
sairauksiin <strong>ja</strong> lääkkeisiin. Deliriumin oirekuvaan kuuluu tarkkaavuuden häiriö,<br />
kognitiiviset oireet sekä havaintohäiriöt, kuten illuusiot <strong>ja</strong> hallusinaatiot. Oireet kehittyvät<br />
lyhyessä a<strong>ja</strong>ssa <strong>ja</strong> niillä on taipumus vaihdella.<br />
Deliriumia esiintyy keskimäärin 25%:lla sairaalahoidossa olevista vanhuksista. Delirium<br />
on yleisempi potilailla, joilla on keskushermoston sairaus, erityisesti jokin dementoivista<br />
sairauksista. Deliriumin tunnistamiseen tulee kiinnittää erityistä huomiota monisairailla,<br />
iäkkäillä, <strong>ja</strong> dementiapotilailla. Deliriumin syy tulee selvittää päivystysluonteisesti.<br />
Deliriumin ennuste on huono; neljännes deliriumpotilaista kuolee seuraavan vuoden<br />
kuluessa taustasairauksiinsa <strong>ja</strong> 30-40% joutuu pysyvään laitoshoitoon.<br />
Deliriumin oireet<br />
tarkkaavaisuuden häiriö<br />
looginen a<strong>ja</strong>ttelukyky laskee<br />
kognitiiviset toiminnat laskee<br />
aistiharhat <strong>ja</strong> -a<strong>ja</strong>tukset<br />
uni- <strong>ja</strong> valverytmin muutokset<br />
psykoottiset muutokset<br />
desorientaatio<br />
mielialan vaihtelut<br />
Altistavat tekijät<br />
ikä<br />
dementia<br />
toimintakyvyn alenema<br />
akuutit infektiot<br />
kardiovaskulaariset syyt<br />
keskushermostoperäiset syyt<br />
metaboliset syyt<br />
myrkytykset<br />
traumat<br />
monilääkitys<br />
huonontunut kuulo tai näkö<br />
vieras ympäristö<br />
fyysiset rajoitteet (laidat, lepositeet)<br />
postoperatiivinen trauma<br />
yleinen fyysinen tai psyykkinen stressi<br />
31
Deliriumin dg kriteerit<br />
1. tajunnan häiriö<br />
2. kognitiivinen muutos; muistiva<strong>ja</strong>us, desorientaatio, kielellinen häiriö<br />
3. häiriö kehittyy lyhyessä a<strong>ja</strong>ssa; potilas kiihtynyt, levoton, apaattinen<br />
4. jokin somaattinen sairaus laukaisee<br />
Toimintakyvyn arviointi <strong>ja</strong> diagnoosi<br />
CAM-seulontatesti (Confusion assessment method)<br />
1. äkillinen alku <strong>ja</strong> vaihteleva oireiston kulku<br />
2. onko tarkkaavaisuushäiriö<br />
3. onko a<strong>ja</strong>ttelu ha<strong>ja</strong>naista<br />
4. onko tajunnantaso poikkeava (valpas, ylivalpas, unelias, erittäin unelias, tajuton)<br />
-> deliriumdiagnoosi edellyttää kyllä-vastauksen kysymyksiin 1 <strong>ja</strong> 2 sekä 3 tai 4.<br />
Diagnoosia tehtäessä arvioidaan seuraavat tekijät:<br />
aikaisemmat sairaudet<br />
lääkkeiden <strong>ja</strong> alkoholin käyttö<br />
akuutit sairaudet <strong>ja</strong> oireet<br />
taustatekijöiden selvittely; perusteellinen keskustelu omaisten kanssa<br />
tavallisimmat päivystystutkimukset: CRP, PVK, K, NA, Krea, Gluc, Tnt, B12,<br />
Ca, TSH, U-Bakt, EKG, THX <strong>ja</strong> tarvittaessa pään kuvaus.<br />
Hoito<br />
Syyn hoito:<br />
deliriumin somaattisen syyn hoitaminen on välttämätöntä oireyhtymästä<br />
paranemiselle. Tämän vuoksi etiologisen tekijän selvittämiseen kannattaa käyttää<br />
aikaa.<br />
Yleishoito <strong>ja</strong> komplikaatioiden esto<br />
Huolehditaan seuraavista tekijöistä:<br />
hapetus<br />
nestetasapaino<br />
RR<br />
lääkesaneeraus<br />
eritys<br />
rauhoittava <strong>ja</strong> varmaotteinen suhtautuminen potilaaseen<br />
orientaation tukeminen <strong>ja</strong> psyykkinen tukihoito -> tiivis läsnäolo<br />
tutut esineet, omaisten läsnäolo<br />
selkeät värit, sopiva valaistus<br />
kello, silmälasit, kuulolaite,<br />
kivun hoito<br />
lepositeiden välttäminen -> aggressiivisillakin potilailla vain hätätilanteissa <strong>ja</strong><br />
lyhyen aikaa<br />
32
Oireiden hoito<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Ensisi<strong>ja</strong>isesti aina p.o. lääkitys <strong>ja</strong> toissi<strong>ja</strong>isesti i.m. lääkitys.<br />
Levottomuuteen:<br />
1. Risperdal on deliriumin oireidenhallinnan peruslääke. Lääke vaikuttaa<br />
rauhoittavasti <strong>ja</strong> selkiyttävästi, mutta ei kuitenkaan sedatoi liikaa, jotta potilaan<br />
tajunnantasoa pystytään seuraamaan.<br />
Risperdal p.o. -> tavallisesti 0.5-6mg/vrk, iäkkäille potilaille 0.25-1.5mg/vrk.<br />
1. Serenase -> p.o., i.m. tai i.v. Tavallisesti riittää 0.5-10mg/vrk. Iäkkäille 0.5-<br />
2mg/vrk. Hyvin levottomalle 2.5-5mg i.m. tai i.v. Tarvittaessa toistetaan.<br />
2. Käytetään myös Sequel, (Zyprexa)<br />
Ahdistuneisuuteen:<br />
benzodiatsepiinijohdannaiset, kuten Temesta, Oxepam tai Ativan i.m. Loratsepam<br />
p.o., i.m. tai i.v. 1-2 mg tarvittaessa 0-60 minuutin välein. Iäkkäille 0.5-1mg kerrallaan.<br />
Ennuste<br />
Delirium - potilailla on huono ennuste. Noin neljännes potilaista on kuollut puoli vuotta<br />
oireiden alkamisen jälkeen. Delirium on merkki taustalla olevista vakavista<br />
perussairauksista, jotka selittävät ylikuolleisuuden – delirium ei ole kuolleisuuden<br />
itsenäinen selittäjä.<br />
Keskimäärin 40% joutuu deliriumoireiston jälkeen pysyvään laitoshoitoon. Deliriumpotilaista<br />
vai vähän yli puolet paranee kognitiivisesti seurannassa. Joidenkin tutkimusten<br />
perusteella näyttäisi siltä, että hyperaktiivisessa deliriumissa olisi parempi ennuste kuin<br />
hypoaktiivisessa tai sekatyyppisessä. Tämä saattaa johtua siitä, että agitoitunut delirium<br />
havaitaan herkemmin <strong>ja</strong> näitä potilaita aletaan hoitaa aiemmin.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
Erkinjuntti, Rinne, Alhainen & Soininen (toim.). 2002. Muistihäiriöt <strong>ja</strong> dementia. Hämeenlinna.<br />
Dosentti Räihä I. 2003. Turku.<br />
Therapiafennica.fi/wiki. (luettu 19.9.2007)<br />
33
Määritelmä:<br />
INFEKTIOT<br />
LH MIRA LÄHTEENMÄKI, SH HENNA RANTA<br />
infektio tarkoittaa elimistön ulkopuolelta saatua tautitartuntaa, mutta myös<br />
taudinaiheutta<strong>ja</strong>n siirtymistä elimistössä esimerkiksi nenän sivuontelosta aivoihin.<br />
Infektioon liittyy tulehdus eli inflammaatio, jonka tunnusmerkkejä ovat mm. kipu, <strong>ja</strong><br />
turvotus.<br />
Tartuntareitit:<br />
1. Kosketustartunta<br />
2. Pisaratartunta<br />
3. Tartunta suun kautta<br />
4. Veritartunta<br />
5. Tartunta väli- isännän kautta<br />
Seuraavassa joitakin V3:lla hoidettavia infektiotaute<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> niiden yleisiä hoitokäytäntöjä.<br />
INFLUENSSA<br />
Influenssa on korkeakuumeinen, oireiltaan raju hengitystieinfektio. Terveille influenssa ei<br />
yleensä ole vaarallinen, mutta riskiryhmiin kuuluville sairaille se voi olla<br />
hengenvaarallinen. Influenssa leviää epidemioina Suomessa tyypillisesti talvikuukausina,<br />
joskus myös alkukeväästä. Epidemioita aiheuttaa kaksi virustyyppiä, A- <strong>ja</strong> B-virus, joita<br />
kumpaakin on useimpina talvina liikkeellä. Influenssa tarttuu kulkeutumalla ilman<br />
välityksellä hengitysteihin mikropisaroina. Influenssaan sairastunut henkilö erittää virusta<br />
hengitysteihinsä <strong>ja</strong> voi tartuttaa taudin toiseen henkilöön joko pisaratartuntana yskiessä<br />
tai käsien välityksellä niistäessä. Tartunnan saanut henkilö on tartuttava jo päivää ennen<br />
oireiden alkua <strong>ja</strong> 3-7 päivän a<strong>ja</strong>n tämän jälkeen. taudin itämisaika tartunnasta oireiden<br />
alkuun on yleensä 2-3 päivää.<br />
Hoito<br />
influenssaan on olemassa viruslääkkeitä. Hoito pitää kuitenkin aloittaa mahdollisimman<br />
nopeasti ensioireista, yleensä 1-2 päivän aikana. Tätä ennen pitää kuitenkin varmistua,<br />
että kyseessä on influenssa. Tätä varten on olemassa nopeita influenssatestejä, joiden<br />
tulos saadaan odottaessa. Influenssalääke helpottaa taudin oireita <strong>ja</strong> lyhentää taudin<br />
kestoa. Vanhusten influenssan hoidossa on tärkeintä ennaltaehkäistä jälkitaute<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
muiden sairauksien paheneminen.<br />
Influenssaa vastaan on käytössä rokote, jonka koostumusta vaihdellaan vuosittain<br />
kiertävien virustyyppien mukaan. Rokote on suhteellisen tehokas <strong>ja</strong> haitaton. Suomessa<br />
sen saavat kaikki yli 65-vuotiaat sekä riskiryhmiin kuuluvat henkilöt maksutta<br />
terveyskeskuksista.<br />
34
PNEUMONIA ELI KEUHKOKUUME<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Keuhkokuume on keuhkokudoksen infektiotauti. Koska keuhkokudoksessa on runsaasti<br />
verisuonia, erityisesti bakteerit leviävät keuhkoista helposti muualle elimistöön.<br />
Keuhkokuumetta on aina pidettävä vakavana yleisinfektiona. Suomessa on vuosittain 50<br />
000 – 100 000 keuhkokuumepotilasta, joista suurin osa hoidetaan sairaalassa.<br />
Keuhkokuume on tavallisin pienillä lapsilla <strong>ja</strong> vanhuksilla. Aikuisilla tupakointi, keuhko-<br />
<strong>ja</strong> sydänsairaudet sekä pölyinen työ lisäävät taudin riskiä. Keuhkokuumetta aiheuttavat<br />
sekä bakteerit että virukset. Koska laboratoriotutkimuksilla ei yleensä saada selville<br />
kumman aiheuttamasta taudista on kyse, keuhkokuume hoidetaan aina antibiootilla.<br />
Oireet<br />
keuhkokuumeen tyypilliset oireet ovat nopeasti nouseva, korkea kuume, kylki- tai<br />
vatsakipu <strong>ja</strong> yskä. Poikkeuksellinen väsymys <strong>ja</strong> sairauden tunne ovat keuhkokuumeelle<br />
tyypillisiä oireita. Yskä voi taudin alkuvaiheessa olla myös lievää. Vanhuksilla ei aina<br />
nouse korkeaa kuumetta. Hengitysvaikeudet <strong>ja</strong> tihentynyt hengitys ovat myös<br />
keuhkokuumeen oireita. Rajuoireisen keuhkokuumeen yleisin aiheutta<strong>ja</strong>bakteeri on<br />
pneumokokki. Keuhkokuume voi olla oireiltaan myös epätyypillinen. Kuume voi aluksi<br />
olla lievää, <strong>ja</strong> kuiva yskä on voinut <strong>ja</strong>tkua pitkään. Kuumeen <strong>ja</strong> limaisen yskän <strong>ja</strong>tkuminen<br />
normaalia pitempään voi myös viitata keuhkokuumeeseen. Niin ikään vatsakipu voi olla<br />
merkki alkavasta keuhkokuumeesta.<br />
Hoito<br />
verikokeista tärkein on tulehdusarvo, joka antaa viitettä mahdollisesta bakteerin<br />
aiheuttamasta infektiotaudista. Keuhkokuume varmistetaan yleensä keuhkojen<br />
röntgentutkimuksella. Antibioottihoito aloitetaan heti taudin varmistuttua.<br />
Hyväkuntoisilla potilailla lievä keuhkokuume voidaan hoitaa suun kautta annettavalla<br />
lääkityksellä kotona. Huonokuntoisemmilla potilailla hoito aloitetaan sairaalassa, jolloin<br />
antibiootti annetaan suonensisäisesti. Tavanomaisessakin tapauksessa toipuminen on<br />
hidasta <strong>ja</strong> vie yleensä pari viikkoa, joskus kauemminkin.<br />
Lääkitys<br />
Suonen sisäinen antibiootti annetaan 8 tunnin välein. I.V. hoidosta siirrytään p.o.<br />
lääkkeisiin, kun hemodynamiikka on stabiili, kliinistä paranemista on tapahtunut <strong>ja</strong><br />
lääkkeen nieleminen onnistuu. Antibioottihoito voidaan lopettaa yleensä 10 vrk:n<br />
kuluttua tai viimeistään CRP:n normalisoiduttua.<br />
SEPSIS<br />
Sepsis on bakteerien aiheuttama, henkeä uhkaava yleisinfektio, jossa bakteerit<br />
verenkierron välityksellä kaikkialle elimistöön. Sepsistä tulisi epäillä kaikilla potilailla,<br />
joiden kunto äkillisesti heikkenee. Tyypillisiä sepsiksen oireita ovat yleinen<br />
sairaudentunne, kuume, vilunväreet, pahoinvointi <strong>ja</strong> oksentelu, tihentynyt hengitys <strong>ja</strong><br />
sekavuus. Joskus sepsikseen liittyy iho-oireita, petekkioita eli pieniä verenpurkaumia,<br />
35
jotka tyypillisiä mm. meningokokin aiheuttamassa sepsiksessä <strong>ja</strong> aivokalvontulehduksessa.<br />
Sepsis on yleisimmin peräisin virtsateistä tai keuhkoista, jolloin potilaalla on joko<br />
virtsatieinfektio tai keuhkokuume. Sairaaloissa yleinen sepsiksen lähtökohta ovat<br />
haavainfektiot. Immunopuutteisilla henkilöillä <strong>ja</strong> tehopotilailla sepsis voi olla lähtöisin<br />
lähes mistä tahansa elimistöstä. Sairaalassa aloitetaan antibioottihoito, pidetään huolta<br />
potilaan nesteytyksestä <strong>ja</strong> estetään verenpaineen lasku <strong>ja</strong> sokkitilan kehittyminen. Sepsis<br />
varmistuu, kun veriviljelyssä löydetään merkkejä bakteerista. Bakteerilaji antaa myös<br />
viitteitä siitä, mistä sepsis on saanut alkunsa. Sepsiksen ennuste riippuu suuresti<br />
taudinaiheutta<strong>ja</strong>sta, potilaan perussairauksista <strong>ja</strong> kunnosta sekä siitä kuinka nopeasti<br />
potilas saadaan hoitoon.<br />
RUUSU ELI ERYSIPELAS<br />
Ruusu on bakteerin, streptokokki-bakteerin aiheuttama korkeakuumeinen tulehdus. Pään<br />
alueella esiintyessään se voi olla hengenvaarallinen. Ruusu tuhoaa imusuonia <strong>ja</strong> toistuva<br />
ruusu aiheuttaa pysyvän imunesteturvotuksen, elefantiaasin. Taudin aiheutta<strong>ja</strong> ei yleensä<br />
läpäise tervettä ihoa. Infektioportiksi riittää varvasvälisilsa, hankauma tai pieni haava.<br />
Oireet<br />
Ruusun ensioireita ovat pahoinvointi, vatsakipu <strong>ja</strong> mahdollisesti oksennukset. Vasta<br />
jonkin tunnin kuluttua nousee äkillisesti kova kuume <strong>ja</strong> vasta sen jälkeen tavallisesti<br />
toinen sääri alkaa punoittaa <strong>ja</strong> turvota. Seuraavan puolen vuorokauden kuluessa<br />
esimerkiksi sääreen on kehittynyt vihaisen punainen, turvonnut, arka alue, jossa saattaa<br />
olla nesterakkuloita. Jos hoito viivästyy, osaan ruusualueesta voi kehittyä ihokuolio.<br />
Taudin toteaminen<br />
korkea kuume <strong>ja</strong> vihaisen punainen, turvonnut ihoalue ovat tyypillisiä ruusulle, ettei<br />
diagnoosissa ole tavallisesti epäselvyyttä. Äkillinen kihti voi joskus muistuttaa ruusua.<br />
Ruusussa laboratorioarvoista seerumin CRP-arvo nousee nopeasti, lasko (senkka)<br />
hitaammin. Veren valkosolujen määrä nousee niin ikään nopeasti. Kihdissä veren<br />
uraattipitoisuus on suurentunut.<br />
Hoito<br />
Vuodelepo, pääsääntöisesti päivystysluonteinen sairaalahoito.<br />
Antibiootti on yleensä syytä aloittaa parenteraalisesti. Perusantibiootti on penisilliini.<br />
Kuumeen laskettua voidaan yleensä muutaman päivän kuluttua siirtyä suun kautta<br />
annosteluun.<br />
Antibioottihoidon on oltava pitkä, komplisoitumattomissakin tapauksissa ainakin<br />
kolme viikkoa <strong>ja</strong> uusiutuneissa tapauksissa 6-8 viikkoa. Pitkää hoitoa tarvitsevat myös<br />
potilaat, joilla ruusu on huonon verenkierron turvottamassa <strong>ja</strong> hitaasti paranevassa<br />
sääressä tai joilla on avoin haavauma.<br />
Infektioportti, useimmiten varpaanvälisilsa, täytyy muistaa selvittää <strong>ja</strong> hoitaa.<br />
Toistuvan (kolmasti muutaman vuoden sisällä) ruusun hoidossa harkitaan ensin<br />
pitkäaikaista (6-24kk), sitten pysyvää penisilliiniprofylaksiaa.<br />
36
VIRTSATIEINFEKTIO<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Virtsatieinfektiot kuuluvat yleisimpiin infektioihin <strong>ja</strong> niitä todetaan Suomessa vuosittain<br />
muutamia sato<strong>ja</strong> tuhansia, eniten naisilla <strong>ja</strong> vanhuksilla. Virtsatieinfektio syntyy, kun<br />
taudinaiheuttamiskykyisiä bakteere<strong>ja</strong> pääsee nousemaan virtsarakkoon virtsaputkea<br />
myöten. Naisilla on lyhyempi virtsaputki kuin miehillä <strong>ja</strong> se selittää naisten runsaamman<br />
sairastuvuuden. Infektio rajoittuu yleensä virtsarakkoon, mutta voi myös edetä<br />
virtsajohtimia myöten munuaisiin asti. Tällöin taustalla voi olla jokin anatominen<br />
poikkeavuus, joka on hyvä selvittää. Virtsatieinfektio voi joskus syntyä myös veren<br />
välityksellä munuaisiin levinneen bakteerin seurauksena. Sairaaloissa virtsatieinfektiot<br />
ovat yleisimpiä sairaalainfektioita. Infektioita edistää virtsakatetrin pitkäaikainen käyttö.<br />
Oireet <strong>ja</strong> taudin toteaminen<br />
Tyypillisiä virtsatieinfektion oireita ovat tihentynyt virtsaamistarve, kirvely <strong>ja</strong> alaselän<br />
kipu. Kun potilaana on nainen, jolla ei ole perussairauksia tai muita riskitekijöitä <strong>ja</strong> tauti<br />
on lieväoireinen, tarvitaan harvoin virtsaviljelyä tai muita laboratoriotutkimuksia. Lääkäri<br />
voi määrätä antibioottilääkityksen oireiden perusteella. Kuume <strong>ja</strong> kylki- selkäkipu voivat<br />
viitata munuaistason infektioon. Joskus rutiinisti otettavien virtsatutkimusten yhteydessä<br />
löydetään oireettomilta potilailta bakteereita virtsasta. Tätä ei kuitenkaan hoideta, sillä<br />
oireeton bakteerivirtsaisuus muutoin terveillä ei aiheuta haittaa terveydelle.<br />
Hoito<br />
Äkillinen virtsatieinfektio hoidetaan aina antibiootilla, vanhuksilla yleensä 5-7 päivän<br />
kuurilla. Antibiootivalmiste pyritään valitsemaan virtsan bakteeriviljelyn <strong>ja</strong><br />
herkkyysmäärityksen perusteella. Munuaistason infektio eli pyelonefriitti hoidetaan<br />
oraalisella fluorokinololilla tai alkuun laskimonsisäisellä kefuroksiimilla.<br />
Kokonaishoitoaika on 10-14 vrk.<br />
SAIRAALAINFEKTIOT<br />
Pääasiassa yhdysvaltalaisten tutkimusten mukaan sairaalainfektioiden ilmaantuvuus on 3-<br />
8 tapausta 1000 hoitopäivää kohti. Suurin ilmaantuvuus on yliopistollisissa sairaaloissa,<br />
koska niissä potilasaines on vaikein. Valtaosa sairaalainfektioista on endeemisiä,<br />
keskeisesti hoitoon liittyviä, eikä niihin löydy selvää yksittäistä syytä taikka syyllistä.<br />
Niiden syntyä määräävät potilaan perustauteihin tai toimenpiteisiin liittyvät riskitekijät.<br />
Sairaalainfektio pitkittää hoito<strong>ja</strong>ksoa keskimäärin 7- 10 päivällä. Sairaalainfektiot ovat<br />
kansanterveydellinen ongelma, jolla on suuri taloudellinen merkitys. Yleisimmät<br />
sairaalainfektiotyypit ovat virtsatieinfektiot (40% sairaalainfektioista),<br />
leikkaushaavainfektiot (20%), keuhkokuumeet (15%) <strong>ja</strong> sepsikset (10%), joista kaksi<br />
viimeksi mainittua aiheuttavat valtaosan kuolemista.<br />
37
Ehkäisy<br />
Sairaalainfektioiden ehkäisytoimista avainasemassa ovat hoitohenkilökunnan käsien<br />
desinfiointi, sairaalaperäisten virtsainfektioiden <strong>ja</strong> keuhkokuumeen ehkäisytoimet,<br />
keskuslaskimo- <strong>ja</strong> valtimokatetrien oikea käyttötapa sekä järkevästi toteutettu kirurgisten<br />
toimenpiteiden aseptiikka <strong>ja</strong> ehkäisevä mikrobilääkitys. Tärkein sairaalainfektioiden<br />
ehkäisyyn tähtäävä toimenpide on käsien desinfiointi, jolla pyritään estämään ihon<br />
tilapäisen flooran siirtyminen potilaskontaktien välissä, ennen invasiivisia toimenpiteitä,<br />
ennen mahdollisten infektioporttien (haavat, kanyylit, ym.) käsittelyä <strong>ja</strong> näiden käsittelyn<br />
jälkeen, ennen siteen vaihtoa <strong>ja</strong> sen jälkeen, suu- <strong>ja</strong> nenäsuojuksen sekä käsineiden<br />
riisumisen jälkeen, eristyshuoneesta poistuttaessa, ennen neutropeenisen potilaan hoitoa<br />
sekä wc:ssä käynnin jälkeen. Virtsakatetrin käytön tarpeellisuus on suunnitteluvaiheessa<br />
harkittava tarkoin. Aseptiikka virtsateiden toimenpiteissä on tärkeää <strong>ja</strong> katetri on<br />
poistettava heti, kun se on mahdollista.<br />
MRSA<br />
MRSA- lyhenne tulee sanoista metisilliinille resistentti Staphylococcus aureus. Tavallinen<br />
Staphylococcus aureus on yleinen ihon bakteeri, joka aiheuttaa haavainfektioita <strong>ja</strong> joskus<br />
verenkiertoon päästyään vaikeita yleisinfektioita. MRSA aiheuttaa samanlaisia infektioita<br />
kuin tavallinen Staphylococcus aureus. Metisilliinille resistentti bakteerin muoto on<br />
yleensä hyvin vastustuskykyinen suurelle joukolle antibiootte<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> siksi sen aiheuttamien<br />
infektioiden hoito on hankalaa. MRSA aiheuttaa sairaalainfektioepidemioita <strong>ja</strong> on siksi<br />
erityinen huolenaihe sairaaloissa kaikkialla maailmassa. Bakteeria tavataan myös<br />
sairaaloiden ulkopuolella, mutta toisin kuin sairaaloissa, sitä ei avohoidossa erityisesti<br />
etsitä. Sairaaloissa MRSA saattaa levitä suoraan tai henkilökunnan välityksellä potilaasta<br />
toiseen. Erityisen alttiita ovat antibioottihoitoa saavat potilaat, joiden oma suo<strong>ja</strong>ava<br />
bakteeristo on antibioottien takia heikentynyt.<br />
MRSA:n kanta<strong>ja</strong>t hoidetaan sairaaloissa kosketuseristyksessä, mieluiten omassa<br />
huoneessaan. Bakteeria voidaan yrittää häätää erityisillä häätöhoidoilla, mutta tulokset<br />
eivät aina ole rohkaisevia. Sairaalan ulkopuolella (esimerkiksi kotona) kanta<strong>ja</strong>t voivat elää<br />
normaalia elämää. Sairaalat antavat tarkemmat ohjeet MRSA- kantajille kotiutuksen<br />
yhteydessä.<br />
MRSA:n leviämisen torjumiseksi sen kanta<strong>ja</strong>t tulisi havaita mahdollisimman pian<br />
sairaalaan tulon jälkeen. Siksi sairaalat seulovat itse määräämällään tavalla potilaita, jotka<br />
tulevat ulkomaiden tai kotimaan sairaaloista, joissa MRSA- bakteeria esiintyy.<br />
Tavallisimmin MRSA- bakteeriviljelynäytteet otetaan nenästä, nielusta <strong>ja</strong><br />
infektiopesäkkeistä, jos sellaisia on. Tartunnan ehkäisemisen kulmakivi on tinkimätön<br />
käsihygienia. Käsien desinfioinnissa käytetään erityisiä alkoholikäsihuuhteita ennen <strong>ja</strong><br />
jälkeen jokaisen potilaskontaktin. Tämä koskee niin kaikkia potilaita, vierailijoita kuin<br />
henkilökuntaakin. Jos MRSA- kantajuus on nenäkantajuutta, bakteeri voi a<strong>ja</strong>n myötä<br />
hävitä itsekseen nenästä. MRSA- kanta<strong>ja</strong>n tulisi ehdottomasti välttää tarpeettomia<br />
antibioottihoito<strong>ja</strong>, sillä ne yleensä pitkittävät kantajuutta tuhoamalla MRSA:n kanssa<br />
kilpailevaa elimistön normaalia bakteeristoa. MRSA:n torjumiseksi <strong>ja</strong> kantajuuden<br />
poistamiseksi ollaan kehittämässä uusia hoitomuoto<strong>ja</strong>.<br />
38
VRE<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
VRE on vankomysiinille resistentti enterokokki. VRE löytyy tavallisimmin ulosteesta. Se<br />
saattaa säilyä pitkiä aikoa kosketuspinnoilla, kuten ovenkahvoissa <strong>ja</strong> potilassänkyjen<br />
laidoissa. Potilas, jolla on bakteeriviljelyllä todettu VRE- bakteeri, hoidetaan sairaalassa<br />
aina kosketuseristyksessä. Sairaalahoidon aikana VRE- tartunnalle altistavia tekijöitä ovat<br />
äkillinen vaikea sairaus, vakava perussairaus, hoito teho- osastolla, pitkä sairaalahoito,<br />
virtsa- <strong>ja</strong> keskuslaskimokatetri sekä pitkäaikainen mikrobilääkehoito. VRE:n aiheuttamat<br />
infektiot ovat harvinaisia, mutta hyvin vaikeahoitoisia. Kantajuuden poistamiseksi ei ole<br />
mitään tehokasta lääkehoitoa.<br />
ESBL<br />
ESBL:n eli laa<strong>ja</strong>kirjoisten beetalaktaasia tuottavien kantojen torjuntaan pätevät samat<br />
toimet kuin MRSA:n, eli eristys <strong>ja</strong> hyvä käsihygienia.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
www.terveyskir<strong>ja</strong>sto.fi<br />
www.info2.info.tampere.fi/eta/sote1/aseptiikka/ihminen/html<br />
www.terveysportti.fi<br />
http://www.ktl.fi/portal/suomi/tietoa terveydesta/terveys <strong>ja</strong> sairaudet/infektiotaudit<br />
Mikrobiologia <strong>ja</strong> infektiosairaudet 1 & 2<br />
Infektioiden torjunta sairaalassa<br />
39
ALZHEIMERIN TAUTI<br />
DEMENTIA<br />
Alzheimerin tauti on yleisin dementiaa aiheuttava etenevä sairaus.<br />
Sairastumisriskiä lisäävät aivovammat, hoitamaton verenpaine, korkea kolesteroli,<br />
vähäinen fyysinen <strong>ja</strong> henkinen aktiviteetti.<br />
Tärkein Alzheimerin tautiin liittyvä muutos aivoissa on hermosolujen tuhoutuminen, joka<br />
alkaa ensin valikoivasti ohimolohkojen keskiosien rakenteista, joissa si<strong>ja</strong>itsevat aivojen<br />
tärkeät muistikeskukset – hippokampukset. Hermosolukato etenee myöhemmin<br />
kauttaaltaan isoaivokuorelle. Hermosolujen tuhoutumiseen liittyy myös muutoksia<br />
aivojen välittäjäainepitoisuuksissa. Useiden välittäjäaineiden pitoisuus vähenee. Erityisesti<br />
muistin kannalta tärkeän asetyylikoliinin määrä vähenee merkittävästi.<br />
Edelleen on epäselvää, mikä aiheuttaa Alzheimerin taudissa hermosolujen tuhoutumisen.<br />
Alzheimerin taudin syntymekanismeista on kuitenkin useita teorioita. Tällä hetkellä<br />
yleisimmin hyväksytyn teorian mukaan aivokuoreen kertyvän <strong>ja</strong> säikeitä muodostavan<br />
valkuaisaineen, ns. Beta-amyloidin (Ab) oletetaan tuhoavan hermosolu<strong>ja</strong> joko suoraan tai<br />
välillisten reaktioiden kautta.<br />
Alzheimerin taudin varhaisimpia oireita ovat asteittain pahenevat muistihäiriöt <strong>ja</strong><br />
oppimisvaikeudet. Kyky painaa mieleen yksittäisiä asioita <strong>ja</strong> asiakokonaisuuksia on<br />
heikentynyt, uudet nimet <strong>ja</strong> asiat unohtuvat, alkaa esiintyä samojen asioiden toistuvaa<br />
kyselyä <strong>ja</strong> uutena kertomista. Selviytyminen erityisesti vaativissa <strong>ja</strong> uusissa tilanteissa on<br />
heikentynyt <strong>ja</strong> hyvin monilla esiintyy stressi oireita, uupumusta <strong>ja</strong> alavireisyyttä. Uusien<br />
lääkeohjeiden opettelu ei onnistu, vastaanottoa<strong>ja</strong>t saattavat unohtua. Samojen asioiden<br />
toistaminen tai kysely on jokapäiväistä. Tässä vaiheessa sairastuneet itsekin myöntävät<br />
muistihäiriöt vaikkakin pyrkivät vähättelemään niiden merkitystä. Osalta potilaista<br />
puuttuu sairaudentunto <strong>ja</strong> he kieltävät oireensa täysin.<br />
Taudin edetessä muutoksia ilmaantuu myös otsalohkoihin <strong>ja</strong> päälaenlohkojen eräille<br />
säätelyalueille. Muistihäiriöiden <strong>ja</strong> oppimisvaikeuksien lisäksi kehittyy muita kongnitiivisia<br />
häiriöitä. Tällöin puhutaan jo lievästä Alzheimerin taudista. Ilmaantuu kielellisiä<br />
vaikeuksia kuten sananhakua. Aloitekyky vähenee. Orientaatio alkaa heikentyä, mikä tulee<br />
esille epävarmuutena lähimenneisyyden asioiden tapahtumajärjestyksessä <strong>ja</strong><br />
eksymistaipumuksena vieraassa ympäristössä. Masentuneisuus <strong>ja</strong> ärtyneisyys ovat yleisiä <strong>ja</strong><br />
osalla potilaista esiintyy voimakasta epäluuloisuutta <strong>ja</strong> paranoidista a<strong>ja</strong>ttelua.<br />
Tyypillisempiä ovat varastamisepäluulot <strong>ja</strong> mustasukkaisuus.<br />
Sairauden edetessä muistitoiminnot heikkenevät etenevästi. Keskivaikeassa Alzheimerin<br />
taudissa uusia asioita painuu vain satunnaisesti mieleen, lähimuisti on erittäin heikko,<br />
minkä takia tavarat ovat <strong>ja</strong>tkuvasti kadoksissa, sairastunut kyselee tai toistelee <strong>ja</strong>tkuvasti<br />
samo<strong>ja</strong> asioita. Hän ei muista katsomiensa televisio-ohjelmien<br />
40
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
sisältöä tai lukemiaan asioita. Muistituetkaan eivät auta, koska potilas ei muista tarkistaa<br />
ylöskirjoittamiaan asioita. Potilas ei tiedä mitä aikaa eletään <strong>ja</strong> eksyy myös tutussa<br />
ympäristössä. Hahmottamisvaikeuksien (agnosia) takia ympäristön tai tuttujen kasvojen<br />
tunnistaminen on heikentynyt. Kätevyyden häiriöt (apraksia) lisääntyvät, minkä<br />
seurauksena kyky käyttää tavallisiakin esineitä heikkenee. Pukeutuminen ei enää onnistu.<br />
Kahvinkeittimen, pölynimurin, tai muiden kodinkoneiden käytössä on vaikeuksia.<br />
Tässä vaiheessa lähes kaikkien sairaudentunto on selvästi heikentynyt eikä potilas tunnista<br />
selviytymisvaikeuksiaan. Potilas ei pysty itsenäisesti toimimaan kodin ulkopuolella <strong>ja</strong> hän<br />
tarvitsee päivittäistä valvontaa <strong>ja</strong> apua.<br />
Tautiin liittyvät käytösoireet yleistyvät. Kasvojen tunnistamisvaikeudet johtavat oman<br />
peilikuvan kanssa seurusteluun tai hän saattaa luulla puolisoaan vieraaksi. Ympäristön<br />
hahmottamisvaikeus <strong>ja</strong> vaikean muistihäiriön aiheuttama a<strong>ja</strong>ssa taaksepäin siirtyminen voi<br />
johtaa siihen, että sairastunut ei tunnista asuntoaan omaksi kodiksi <strong>ja</strong> pyrkiytyy lähtemään<br />
”omaan kotiin”, erityisesti illan suussa. Hän voi myös tulkita väärin, että televisiossa<br />
esitettävät asiat tapahtuvat omassa olohuoneessa.<br />
Nykyisyyden <strong>ja</strong> menneisyyden asiat sekaantuvat entistä enemmän, oman mielen sisältö <strong>ja</strong><br />
vanhat tapahtumat muuttuvat todeksi. Potilas uskoo, että huoneistossa vierailee<br />
tuntemattomia tai jo kuolleita henkilöitä. Masentuneisuus, pelkotilat <strong>ja</strong> myös harhaluulot<br />
ovat yleisiä. Kadotetut tavarat on varastettu, oma puoliso on vaihdettu. Lisääntyvä<br />
epävarmuus <strong>ja</strong> pelko yksinjäämisestä johtaa hoita<strong>ja</strong>an takertumiseen <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkuvaan perässä<br />
kävelyyn. Apatia lisääntyy <strong>ja</strong> päivät kuluvat sängyssä maatessa tai tuolissa istuskellen ellei<br />
ulkopuolista kannustusta aktiviteetteihin ole. Tilan lähetessä vaikeaa dementiaa<br />
levottomuus lisääntyy. Sisäisen uni-valverytmin häviäminen johtaa päivätorkuskeluun <strong>ja</strong><br />
yölliseen valvoskeluun.<br />
Toimintakyky<br />
Sairastunut tarvitsee oh<strong>ja</strong>usta tai konkreettista apua perustoiminnoissa. Konkreettisen<br />
avun tarve ilmaantuu ensin pukeutumiseen, sitten peseytymiseen <strong>ja</strong> henkilökohtaisen<br />
hygienian hoitoon, sitten WC-toimintoihin <strong>ja</strong> lopulta syömiseen.<br />
Osa sairastuneista alkaa myös vastustella avustamista. Tässä vaiheessa alkaa ilmaantua<br />
myös muita neurologisia häiriöitä. Apraktisessa kävelyhäiriössä liikkeellelähtö ei tahdo<br />
onnistua <strong>ja</strong>lkojen tottelemattomuuden takia <strong>ja</strong> kävely muuttuu lyhytaskeliseksi<br />
haarakäynniksi. Ilmaantuu Parkinsonin taudin kaltaisia oireita, jolloin kävely on hidasta <strong>ja</strong><br />
lyhytaskelista, raa<strong>ja</strong>t jähmeät <strong>ja</strong> kasvot ilmeettömät. Poikkeavia hei<strong>ja</strong>steita kuten<br />
tarttumishei<strong>ja</strong>ste tulee esille, minkä takia potilas tarraa esimerkiksi ovankahvoihin eikä<br />
pysty irrottamaan otettaan. Tässä vaiheessa osalla esiintyy säpsähtelyä <strong>ja</strong> raajojen<br />
nytkähtelyä (myoklonusta) <strong>ja</strong> epileptisiä kohtauksia.<br />
41
Hoito<br />
Hoidon tavoitteena on potilaan toimintakyvyn ylläpitäminen.<br />
Hyvä yleishoito on hoidon perusta. Muiden sairauksien hyvä hoito <strong>ja</strong> esimerkiksi<br />
sopimattoman lääkityksen kor<strong>ja</strong>aminen hidastavat toimintakyvyn heikkenemistä.<br />
Säännöllinen <strong>ja</strong> riittävä lepo, monipuolinen ravinto, fyysinen <strong>ja</strong> henkinen aktiviteetti ovat<br />
tärkeitä.<br />
Alzheimerin tauti on ensimmäinen dementiasairaus, jonka oireiden hoitoon on tarjolla<br />
spesifistä lääkehoitoa. Alzheimerin tautiin tarkoitetut lääkkeet kor<strong>ja</strong>avat kemiallisia<br />
muutoksia. Osa tautiin liittyvistä oireista liittyy asetyylikoliininimisen välittäjäaineen<br />
puutokseen <strong>ja</strong> yksi hoidossa käytetty lääkeryhmä lisää asetyylikoliinin määrää aivoissa.<br />
Tämän ryhmän lääkkeitä on saatavana kolme eri valmistetta (Reminyl, Exelon <strong>ja</strong> Aricept).<br />
Kaikki valmisteet lisäävät aloitekykyä, parantavat keskittymiskykyä <strong>ja</strong> vireyttä, lisäävät<br />
toimintojen sujuvuutta <strong>ja</strong> saattavat jopa lisätä puheen sujuvuutta.<br />
Neljäs käytössä oleva lääke, Epixa, hillitsee tautiin liittyvää liiallista glutamaattivaikutusta<br />
hermosoluihin. Tutkimukset osoittavat, että se lievittää oireita <strong>ja</strong> kohentaa toimintakykyä<br />
pidemmälle edenneessä taudissa.<br />
Kaikki potilaat eivät kuitenkaan hyödy Alzheimer-lääkkeistä <strong>ja</strong> hoidosta hyötyvillä<br />
edullinen hoitovaste säilyy yksilöllisesti vaihtelevan a<strong>ja</strong>n.<br />
Parantavaa tai taudin etenemistä varmuudella hidastavaa hoitoa ei toistaiseksi ole.<br />
Hoito tulee suunnitella yksilöllisesti potilaan <strong>ja</strong> hoitavan omaisen kanssa neuvotellen.<br />
Diagnoosin asettamisen jälkeen on syytä arvioida autolla-ajokyky, edunvalvo<strong>ja</strong>n tarve,<br />
ottaa esille mahdollinen testamentin tai hoitotahdon laatiminen sekä muita asioita, jotka<br />
mahdollistavat potilaan oman tahdon toteutumisen sairausprosessin eri vaiheissa.<br />
Alzheimer-lääkkeiden korvaamiseksi potilas tarvitsee B-lausunnon Kelaa varten. Sen pitää<br />
olla neurologin tai geriatrin kirjoittama <strong>ja</strong> nykyisin sitä ei tarvitse enää uusia.<br />
Hoitava omainen tarvitsee henkistä tukea, riittävää lepoa <strong>ja</strong> aikaa itselleen. Omasta<br />
<strong>ja</strong>ksamisesta tulee huolehtia. Dementiayhdistykset järjestävät omaisten ilto<strong>ja</strong>.<br />
Sopeutumisvalmennuskursseista saa tietoa esimerkiksi KELA:n toimistoista tai<br />
dementianeuvojilta. Dementoituneille tarkoitettu päivätoiminta <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>ksottaishoito<br />
mahdollistavat myös tarvittavia lepohetkiä.<br />
42
MUUT DEMENTOIVAT SAIRAUDET<br />
Varskulaariset dementiat<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Aivoverenkierron häiriöt ovat toiseksi tavallisimpia dementiaan johtavia tilo<strong>ja</strong> (20%).<br />
Niitä kutsutaan yhteisesti vaskulaarisiksi dementioiksi. Vaskulaarista dementiaa<br />
sairastavan potilaan oireiden luonne määräytyy aivoihin syntyneen vaurion si<strong>ja</strong>innin <strong>ja</strong><br />
laajuuden mukaan. Vauriot liittyvät usein pienten valtimoiden tukoksiin <strong>ja</strong> painottuvat<br />
aivojen syvien osien valkeaan aineeseen.<br />
Vaskulaarisissa dementioissa käytösoireita esiintyy yhtä paljon kuin Alzheimerin<br />
taudissakin, mutta ne eivät lisäänny kognitiivisen toimintakyvyn heiketessä samalla tavoin<br />
kuin Alzheimerin taudissa. Tavallisimpia oireita ovat masennus, unihäiriöt, ahdistuneisuus<br />
<strong>ja</strong> toiminnan hidastuminen.<br />
Kohdennettua lääkehoitoa vaskulaariseen dementiaan ei toistaiseksi ole, mutta pieni<br />
annos asetyylisalisyylihappoa (esim. Aspirin Cardio, Disperin, Primaspan 50-100mg<br />
x1) on tapana aloittaa lisämuutosten estohoidoksi.<br />
Lewyn kappale –tauti<br />
Lewyn kappale -tauti on kolmanneksi yleisin dementian aiheutta<strong>ja</strong> (5-10%). Potilaat ovat<br />
keskimäärin nuorempia kuin Alzheimer-potilaat, 60–65-vuotiaita. Nimensä tauti on<br />
saanut mikroskooppisista Lewyn kappaleista, joita on myös isoaivokuorella<br />
tyvitumakkeiden lisäksi. Siten Lewyn kappale -tauti muistuttaa yleistynyttä Parkinsonin<br />
tautia.<br />
Lewyn kappale -taudin oireena on ekstrapyramidioireiden (jäykistyminen, kävelyhäiriö,<br />
jopa vapina) lisäksi vaihtelevia kognitiivisia <strong>ja</strong> käytösoireita.<br />
Potilaan ollessa virkeä Lewyn kappale -tautia sairastavan muisti on yleensä huomattavasti<br />
parempi kuin Alzheimerin taudissa. Uusien asioiden oppimista voi tapahtua pitkällekkin<br />
edenneessä taudissa. Kuvantamisessa tai laboratoriotutkimuksissa ei spesifejä löydöksiä.<br />
Frontaalisen dementiat<br />
Paari prosenttia kaikista dementiatapauksista kuuluu ns. Frontaalisiin dementioihin,<br />
ennen 65. ikävuotta alkaneista tapauksista jopa kymmenesosa. Diagnostiikassa<br />
kuvantamistutkimuksissa nähdään usein fronto-temporaalisesti painottuvia muutoksia.<br />
Frontaalisissa dementioissa oireina potilailla on persoonallisuusmuutoksia:<br />
käyttäytymiseen tulee estottomuutta, tahdittomuutta <strong>ja</strong> arvostelukyvyttömyyttä.<br />
Seksuaalisesti virittyneet puheet <strong>ja</strong> teotkin ovat tavallisia.<br />
Potilaat ovat usein huolettomia, eivätkä tunnu oireistaan kärsivän.<br />
43
Potilaat ovat virikkeiden <strong>ja</strong> ärsykkeiden vietävissä jättäen entisen toiminnan kesken<br />
siirtyessään uuteen; toisaalta he ovat aloitekyvyttömiä. Lähimuisti on yleensä säilynyt<br />
paremmin kuin Alzheimerin taudissa.<br />
Muita dementian oireita aiheuttavat: alkoholinkäytön aiheuttamat aivomuutokset, päähän<br />
kohdistuneet traumat, aivokasvaimet.<br />
Neuvontaa <strong>ja</strong> apua...<br />
Yhteystieto<strong>ja</strong>...<br />
Suomen dementiahoitoyhdistys ry 09/6226200<br />
Pirkanmaan dementiahoitoyhdistys ry 03/2232344<br />
Sopimusvuorisäätiön palveluneuvonta 03/31222926<br />
T:reen Kaupunkilähetys ry/Kodikas projekti 03/2120525<br />
T:reen vanhuspalveluyhdistys/Muistikuntoutus oh<strong>ja</strong>a<strong>ja</strong> Sinikka Vaipuro 050-3313871<br />
Ikäpiste 03/56565700<br />
Mummon kammari 03/2190711<br />
Lähteet: Janssen-Cilag/Alzheimerin tauti<br />
Vaskulaarinen dementia<br />
Lewyn kappaletauti<br />
Frontaalinen eli otsalohkodementia<br />
MUISTITESTIT<br />
MMSE (Mini-Mental State Examination) on lyhyt <strong>ja</strong> yksinkertainen muistitesti, jota täytyy<br />
osata myös tulkita oikein.<br />
Jos laskutehtävä <strong>ja</strong>/tai piirustustehtävä laskee kokonaispistemäärää, ei se välttämättä ole<br />
merkki mistään.<br />
Jos potilas ei muista hetken päästä kolmea aiemmin sanomaansa sanaa, niin voidaan<br />
a<strong>ja</strong>tella, että kyseessä voi olla alkava tai jo pitkälle edennytkin Alzheimerin tauti.<br />
Tällöin on syytä tehdä <strong>ja</strong>tkotutkimuksia esim. pään magneettikuvaus <strong>ja</strong>/tai CERAD-<br />
tehtäväsar<strong>ja</strong> (Consortium to Establish a Registry for Alzheimer's Disease). Vain näiden<br />
avulla Alzheimerin tauti voidaan diagnosoida.<br />
Pään magneettikuvauksella voidaan nähdä mahdolliset aivomuutokset <strong>ja</strong> että mille<br />
alueelle ne sijoittuvat. Siitä nähdään myös kuinka pitkällä tauti on. Nämä tiedot<br />
helpottavat potilaan hoidon suunnittelua <strong>ja</strong> lääkehoidon aloittamista.<br />
44
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
CERAD- tehtäväsar<strong>ja</strong> tehdään, kun potilaalla epäillään Alzheimerin tautia.<br />
CERAD ei ole rutiinitutkimus, vaan väline diagnoosin saamiseksi.<br />
MMSE täytyy olla ensin tehty, <strong>ja</strong> mikäli MMSE pisteet ovat 20/30 tai alle, niin CERAD:a<br />
ei kannata lähteä tekemään, koska tällöin on todennäköistä, että CERAD:n tehtävien<br />
tulokset ovat kaikki poikkeavia.<br />
CERAD:n tehtävät painottuvat viiveellä muistamiseen. Tehtävien tulkinta voidaan<br />
kääntää arjen käytännön tasolle. Esim. jos potilas ei muista viiveellä neljää piirtämäänsä<br />
kuviota, niin voidaan a<strong>ja</strong>tella, että hänellä on arjessa vaikeuksia muistaa mitä on hetki<br />
sitten tehnyt – onko hän esimerkiksi ottanut lääkkeet, syönyt jne.<br />
Mitään muistitestiä ei pidä tehdä, jos potilaalla on infektio tai jokin muu akuutti<br />
somaattinen sairaus. Tällöin on varsin yleistä akuutin sekavuusoireyhtymän esiintyminen,<br />
mikä voi laskea huomattavasti MMSE-pisteitä (erityisesti orientaatio-osiossa).<br />
Muistihäiriöiselle pelkkä paikanvaihdoskin voi aiheuttaa sekavuutta, minkä vuoksi<br />
osasto<strong>ja</strong>kson alussa ei yleensä tehdä muistitestejä.<br />
CDR <strong>ja</strong> GDS-fast ovat kongnitiivisen taso <strong>ja</strong> muistin mittareita joita käytetään lähinnä<br />
potilaan diagnostiikan apuna.<br />
MÄÄRITELMÄ<br />
MASENNUS<br />
SH PAULA TUOMI, LH JOHANNA VAINIONPÄÄ<br />
Masennuksella eli depressiolla tarkoitetaan oireyhtymää, jossa masentuneisuuden tunne<br />
vallitsee useiden päivien <strong>ja</strong> viikkojen, jopa kuukausien a<strong>ja</strong>n. Useimmiten oireyhtymään<br />
liittyy samanaikaisesti mm. unettomuutta, väsymystä, itsetunnon heikentymistä sekä<br />
itsetuhoisuutta joko a<strong>ja</strong>tuksina tai tekoina. Masennuksen taustalla voi olla elimellisiä<br />
sairauksia, mutta yleensä erityistä aiheutta<strong>ja</strong>a ei ole todettavissa.<br />
Yleisimmät sairaudet, jotka voivat laukaista masennuksen ovat mm. sokeritauti, AVH<br />
jälkitila, sepelvaltimotauti, syövät, kilpirauhasen liika- tai va<strong>ja</strong>atoiminta, Parkinsonin tauti,<br />
B12- vitamiinin tai foolihapon puute, anemia, uniapnea tai maksan, munuaisten tai<br />
sydämen va<strong>ja</strong>atoiminta. Oireet saattavat johtua myös lääkkeiden haittavaikutuksista mm.<br />
beetasalpaa<strong>ja</strong>t, hormonikorvaushoidoissa käytettävät valmisteet sekä kortikosteroidit<br />
voivat aiheuttaa masennusta. Liiallinen alkoholin käyttö on myös masennuksen riskitekijä.<br />
45
MASENTUNUT VANHUS<br />
Vanhusten psyykkisiä <strong>ja</strong> somaattisia sairauksia on joskus vaikea erottaa toisistaan.<br />
Myös somaattisten oireiden runsaus on tyypillistä iäkkäiden masennukselle.<br />
Somaattisten sairauksien lisäksi menetykset <strong>ja</strong> elämänmuutokset ovat masennukselle<br />
altistavia tekijöitä.<br />
Masentuneisuus ei ole aina sairaus, vaan masentunut mieliala voi ilmentää vanhuuden<br />
kehitysvaiheeseen liittyvää surutyötä, joka mahdollistaa sopeutumisen vanhuuteen <strong>ja</strong><br />
elämästä luopumiseen.<br />
Itsemurhavaara on lisääntynyt psykoottistasoisesti masentuneilla <strong>ja</strong> somaattisesti<br />
sairailla tai vakavaa sairautta pelkäävillä miehillä.<br />
Hoidon tavoite on vanhusten fyysinen <strong>ja</strong> psyykkinen turvallisuus sekä elämänlaadun<br />
<strong>ja</strong> toimintakyvyn palauttaminen häiriötä edeltäneelle tasolle.<br />
TUNNISTAMINEN<br />
Otetaan huomioon aikaisempi masennushistoria, apaattisuus.<br />
Yksinäisyyden tunne, ruokahaluttomuus<br />
Univaikeudet, väsymys, voimattomuus, mielihyvän katoaminen<br />
Pelko, ahdistuneisuus, traumat mm. orpous<br />
Fyysisen <strong>ja</strong> sosiaalisen toimintakyvyn heikkeneminen<br />
Muistivaikeudet, muistihäiriö (masennus on myös usein alkavan ALZ- taudin<br />
ensioire)<br />
Korostunut huolestuneisuus raha-asioista, asioiden hoitamisesta, terveydentilasta<br />
Kohtuuttomat syyllisyysa<strong>ja</strong>tukset<br />
Itsemurha a<strong>ja</strong>tukset<br />
Normaali surureaktio<br />
Dementia (yleensä ensioire masennukselle)<br />
Lääkkeiden sivuvaikutukset (beetasalpaa<strong>ja</strong>, neurolepti, diureetti)<br />
Krooniset kiputilat<br />
Tiedot varmistetaan myös omaisilta<br />
LÄÄKITYS<br />
Lievä masennus ei kaipaa lääkehoitoa. Masennuslääke on keskivaikeiden <strong>ja</strong> vakavien<br />
masennustilojen hoidossa vain osa hoitoa. Siihen tulee aina liittää psykologinen tai<br />
psykososiaalinen hoito. Valittiinpa hoitoon mikä lääke tahansa, aloitusannoksen tulee olla<br />
sitä pienempi, mitä vanhempi tai fyysisesti sairaampi potilas on. Terapeuttinen vaikutus<br />
ilmenee vasta 4- 8 viikon kuluttua, jos lääke on aloitettu kohtalaisen pienellä<br />
annostuksella. Yhteisvaikutukset muiden lääkkeiden kanssa tulee ottaa huomioon<br />
hoidossa. Sitalopraamia <strong>ja</strong> muita SSRI-lääkkeitä kuin fluoksetiinia pidetään monissa<br />
suosituksissa ensisi<strong>ja</strong>islääkkeinä. On kuitenkin tärkeää, että lääkäri tuntee määräämiensä<br />
lääkkeiden farmalogiset <strong>ja</strong> terapeuttiset ominaisuudet, haitat <strong>ja</strong> mahdolliset<br />
yhteisvaikutukset. SSRI- lääkkeet lisäävät verenvuodon riskiä.<br />
46
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
LÄÄKEVALINTA IÄKKÄIDEN MASENNUSTILOJEN HOIDOSSA<br />
Potilaan muut sairaudet tai<br />
masennustilan erityisoireet<br />
Suositeltava lääkeryhmä Huomioitavaa<br />
Fyysisesti melko terve, iäkäs SSRI-lääke (ei fluoksetiini,<br />
Mirtazapiini)<br />
Sydän- <strong>ja</strong> verisuonisairautta<br />
sairastava, iäkäs<br />
Aivohalvauksen jälkeinen<br />
masennustila<br />
SSRI- lääke (ei fluoksetiini)<br />
SSRI-lääke (ei fluoksetiini,<br />
Mirtazapiini)<br />
Dementiaa sairastava, iäkäs SSRI- lääke (ei fluoksetiini) Erit. pieni aloitus tarkka<br />
seuranta<br />
Parkinsonin tautia<br />
sairastava, iäkäs<br />
Voimakas ahdistuneisuus<br />
erityisoireena<br />
TUTKIMUKSIA<br />
SSRI- lääke (ei fluoksetiini) Oireiden tarkka seuranta<br />
Mairtatsapiini, Tratsodoni Oksatsepaami (7.5-15mg)<br />
aamuisin voidaan lisätä<br />
hoitoon 2-3 vko:n a<strong>ja</strong>ksi<br />
Terveydentila<br />
Laboratoriotutkimukset (tarvittaessa)<br />
On olemassa monia depressiokyselyjä arvioimaan masentuneisuutta. Hatanpään<br />
Puistosairaalan osastolla V3 on käytössä GDS-15 arvioimaan masentuneisuutta.(Ks.<br />
liitteet.) BDI masennustesti (Ks. liitteet.) on myös hyvä arvioimaan mielialaa, mutta<br />
harvemmin käytetty V3 osastolla.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
Psykiatria- kir<strong>ja</strong>, 2001. www. masennus.com<br />
Sairaanhoita<strong>ja</strong>n käsikir<strong>ja</strong>: Tar<strong>ja</strong> Kauppila & Eeva Toivikko.<br />
Kuikka P. 2001. Kliininen neuropsykologia. Geriatria 2001 Duodecim.<br />
47
VIRTSAINKONTINENSSI<br />
SH TIINA SJÖ – HULKKO, LH PAULA OJALA<br />
tahdosta riippumatonta virtsan karkaamista<br />
Iän myötä inkontinenssin esiintyvyys lisääntyy, yli 70-vuotiaista jopa 59%:lla on<br />
virtsankarkailua. Suomessa noin 350 000 – 40 000 henkilöä kärsii virtsankarkailusta.<br />
Ikääntymisen seurauksena virtsarakon tilavuus pienenee, kyky pidättää virtsantuloa<br />
vähenee, virtsasuihku heikkenee <strong>ja</strong> virtsarakon supisteluherkkyys lisääntyy.<br />
48
INKONTINENSSITYYPIT<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
1. Ponnistusinkontinenssi on naisilla yleinen, varsinkin synnyttäneillä. Virtsa karkaa<br />
tahattomasti esimerkiksi yskäistessä tai aivastaessa. Syynä on lantionpoh<strong>ja</strong>n lihasten<br />
heikkeneminen. Henkilöllä ei ole virtsapakon tunnetta <strong>ja</strong> hänellä tulee vain pieniä<br />
määriä virtsaa kerrallaan.<br />
2. Pakkoinkontinenssissa virtsaaminen tapahtuu liian nopeasti. Siihen liittyy voimakas<br />
virtsapakon tunne. Virtsarakko saattaa tyhjentyä kokonaan jo ennen wc:hen menoa.<br />
Aiheutta<strong>ja</strong>na saattaa olla esimerkiksi virtsatietulehdus.<br />
3. Ylivuotoinkontinenssissa virtsaamistarpeen tunne puuttuu. Virtsa valuu<br />
ylivenyttyneestä rakosta paineen ylittäessä virtsaputken sulkupaineen. Miehillä usein<br />
eturauhanen estää rakon tyhjentymisen.<br />
4. Sekamuotoinen inkontinenssi tarkoittaa ponnistus- <strong>ja</strong> pakkoinkontinenssin<br />
yhdistelmää.<br />
5. Ulosteinkontinenssi on ei- tahdonalainen tai asiaankuulumaton ulosteen poistuminen.<br />
Syynä voivat olla esimerkiksi ummetus tai sulki<strong>ja</strong>lihasten vauriot.<br />
Vanhuksilla esimerkiksi dementia, Parkinsonin tauti, sekavuus, sydämen va<strong>ja</strong>atoiminta,<br />
aivoverenkiertohäiriöt, depressio, ummetus, alentunut liikuntakyky, virtsatietulehdukset,<br />
runsas juominen <strong>ja</strong> lääkkeiden haittavaikutukset voivat olla syinä virtsankarkailuun.<br />
Monet lääkkeet kuten esimerkiksi diureetit, antihistamiinit, mielialalääkkeet, sydän- <strong>ja</strong><br />
verenpainelääkkeet <strong>ja</strong> rauhoittavat lääkkeet voivat aiheuttaa inkontinenssia.<br />
Vanhusten virtsankarkailun hoidon tulisi olla syynmukaista <strong>ja</strong> yksilöllisesti suunnattua.<br />
Osastolla anamneesia tehdessä tulisi vanhukselta tai hänen omaisiltaan kysyä vanhuksen<br />
virtsaamisvaivoista <strong>ja</strong> niiden aiheuttamista haitoista. Kotihoidon henkilökunnaltakin<br />
saadaan kyseisiä tieto<strong>ja</strong>.<br />
Potilaan tullessa osastolle otetaan tarvittaessa U-Stick <strong>ja</strong> mahdollisesti laitetaan virtsanäyte<br />
bakteeriviljelyyn. Vaikeasti dementoituneella on usein oireeton bakteerivirtsaisuus. Tähän<br />
ei antibioottihoito yleensä tehoa. Täten onkin tärkeää kiinnittää huomiota potilaan<br />
hygieniaan <strong>ja</strong> tarvittaessa on potilasta autettava huolehtimaan pesuista.<br />
Lääkärin <strong>ja</strong> hoitajien kesken tekemä arvio riittää aloittamaan hoidon potilaan<br />
virtsankarkailusta. Arviointi tapahtuu selvittämällä potilaan oireet, virtsaamistiheyttä,<br />
rytmiä, lääkitystä, ympäristötekijät, sekavuutta. Myöhemmin selvitellään muistia (MMSE),<br />
liikuntakykyä, näköä <strong>ja</strong> kuuloa. Miehillä voidaan arvioida eturauhasen kokoa tuseeraamalla<br />
tai ottamalla laboratoriokokeena PSA. Naisille voidaan tehdä gynekologinen tutkimus.<br />
Tärkeää on myös selvittää potilaan jäännösvirtsa rakosta, joka mitataan ultraäänilaitteella<br />
heti virtsaamisen jälkeen. Mahdollinen virtsaumpi hoidetaan katetroimalla potilas.<br />
Osastollamme katetroinnin ra<strong>ja</strong>na on yleensä noin 500ml. Ummetuksen hoito <strong>ja</strong> ehkäisy<br />
49
on myös yksi tärkeä osatekijä. Potilaan kestokatetrointi osastollamme tapahtuu vain<br />
äärimmäisessä tapauksessa.<br />
Lääkehoito osastolla toteutetaan annettujen ohjeiden mukaisesti. Miehillä voidaan käyttää<br />
eturauhasen hyvänlaatuiseen liikakasvuun lääkehoito<strong>ja</strong> virtsaamisvaivoissa (EXPROS).<br />
Vanhuksen virtsanpidätyskykyä voidaan parantaa ensisi<strong>ja</strong>isilla lääkkeillä kuten<br />
DETRUSITOL, CYSTRIN, VESICARE <strong>ja</strong> OXYBUTYNIN mutta myös<br />
estrogeenivoiteella. Lääkkeet ovat yksilöllisiä <strong>ja</strong> kaikille niistä ei ole apua. Jos potilaalla<br />
esiintyy sekavuutta, alentunutta toimintakykyä, virtsaretentiota, on tällöin vältettävä<br />
kaikkia antikolinergejä.<br />
Dementoituneella potilaalla uusi ympäristö tuottaa ongelmia, hän ei välttämättä löydä<br />
wc:hen itse, eikä hän hahmota wc:n olemassa oloa esimerkiksi siinä lähellä, lisäksi hänen<br />
on ehkä vaikea avata wc:n ovea. Vanhukselle on taattava turvallinen kulku wc:hen<br />
tarvittavin apuvälinein <strong>ja</strong> taattava ettei matkalla ole esteitä. Liikkeelle lähteminen nousu- <strong>ja</strong><br />
tukitelineitä apuna käyttäen helpottaa ylösnousua tuolista tai sängystä sekä sängyn<br />
pitäminen matalalla. Potilas on oh<strong>ja</strong>ttava wc:hen, kun hän sitä pyytää tai hän ei muista<br />
mennä wc:hen. Potilaan vaatteet tulisi olla sopivia, helposti riisuttavia. Potilasta tuetaan<br />
omatoimisuuteen. Kuntouttava hoitotyö yhteistyössä osaston fysioterapeutin kanssa<br />
ehkäisee potilaan vuoteeseen jäämistä. Dementoitunut henkilö passivoituu muuten hyvin<br />
helposti vuoteeseen. Potilaan liikuntakyvyn ylläpitäminen, kannustaminen, säännölliset<br />
wc:ssä käynnit <strong>ja</strong> hyvän yleishoidon avulla hän haluaa paremmin huolehtia omasta<br />
hygieniastaan. Apuvälineinä ovat esimerkiksi alusastia, wc-tuolit, miesten virtsapullo sekä<br />
naisten, jos on estynyt menemästä wc:hen.<br />
Sairauden edetessä joudutaan yleensä turvautumaan vaippoihin. Vaippo<strong>ja</strong> on muodoltaan,<br />
kooltaan <strong>ja</strong> imukyvyltään erilaisia. Osastolla toimii vaippayhdyshenkilö, joka valitsee <strong>ja</strong><br />
tilaa ne osastolla. Hän myös tarvittaessa opastaa sekä oh<strong>ja</strong>a vaipan käyttöön liittyvissä<br />
asioissa.<br />
Virtsankarkailu aiheuttaa vanhuksille unihäiriöitä, vaatetusongelmaa <strong>ja</strong> hajuhaittaa.<br />
Inkontinenssi voi aiheuttaa häpeää, itsetunnon menetystä, ahdistusta <strong>ja</strong> sosiaalista<br />
eristäytyneisyyttä. Virtsankarkailusta kärsivä potilas saattaa olla hämmentynyt <strong>ja</strong><br />
epätietoinen oman hoitonsa <strong>ja</strong> elämäntilanteensa yksityiskohdista. Tällöin on hyvä<br />
tunnistaa potilaan tiedon tarpeet <strong>ja</strong> varmistaa, että potilaalla sekä hänen läheisillään on<br />
riittävät tiedot asiakkaan oikeuksista <strong>ja</strong> velvollisuuksista. Mahdollisten hoitotarvikkeiden<br />
maksuton saanti edellyttää lääkärin määräyksen. Osastolta potilaan kotiutuessa<br />
tarvittaessa täytetään vaippatilauskaavake, joka annetaan potilaan mukana kotihoidolle.<br />
He hankkivat asiakkaalle kotiin tarvittavan määrän vaippo<strong>ja</strong> kotikäyttöön. Tämä edellyttää<br />
tietyn määrän vaippojen käyttöä vuorokaudessa, minimissään 3 vrk:ssa.<br />
50
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Inkontinenssin hoitomenetelminä ovat lääkehoito, lantiopoh<strong>ja</strong>lihasten vahvistaminen,<br />
erilaiset vuotosuo<strong>ja</strong>t <strong>ja</strong> leikkaushoito.<br />
Inkontinenssista kärsiviä potilaita tulee vaalia hienotunteisesti, ammatillisesti <strong>ja</strong> eettisesti.<br />
Potilaan hyvää oloa voi edesauttaa kunnioittamalla <strong>ja</strong> arvostamalla potilasta,<br />
kuuntelemalla häntä sekä välittää hänestä potilaana, olla hienotunteinen. Kunnioittava<br />
kohtaaminen on avain asiakkaan hyvään hoitoon <strong>ja</strong> hänen oloonsa. Osastolla ollessa<br />
potilas lähetetään tarvittaessa urologille <strong>ja</strong>tkotutkimuksiin tai gynekologisiin tutkimuksiin,<br />
jos hänellä on esimerkiksi toistuvia virtsatieinfektioita, kookas prostata tai prostata ca -<br />
epäily, katetrointivaikeutta tai jäännösvirtsa on toistuvasti yli 200ml.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
www.sairaanhoita<strong>ja</strong>liitto.fi<br />
www.kuivaksi.fi<br />
www.gernet.fi<br />
Alhainen K, Viramo P & Sulkava R. Vaikea dementian hoito – opas lääkäreille <strong>ja</strong> henkilökunnalle.<br />
Kiilholma P & Päivärinta E. (toim.) Inkontinenssin ABC – opas hyvään hoitoon<br />
Kivelä S-L & Räihä I. Iäkkäiden lääkehoito.<br />
51
HENGENAHDISTUS<br />
Hengenahdistus voi johtua<br />
HENGENAHDISTUS JA RINTAKIPU<br />
LH, SH-OPISK. JENNA LAINE<br />
vaikeasta sydämen va<strong>ja</strong>atoiminnasta<br />
Sepelvaltimotaudista/sydäninfarktista<br />
vaikeista rytmihäiriöistä<br />
keuhkokudoksen turpoamisesta<br />
runsaasta pleuranesteestä<br />
keuhkojen, ylähengitysteiden tai välikarsinan kasvaimista<br />
keuhkokuumeesta<br />
keuhkoemboliasta<br />
kroonisesta keuhkoputkentulehduksesta tai ahtauttavasta sairaudesta<br />
astmasta tai allergisista reaktioista<br />
peloista tai ahdistuneisuudesta<br />
kivusta<br />
52
Hengenahdistuksen tunnistaminen<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
sydämen syke kohoaa<br />
hengitysfrekvenssi kohoaa<br />
hengitysäänet ovat poikkeavat (kuuluu vinkumista, rohinoita)<br />
potilas käyttää hengittämisen apulihaksia, hengittäminen on työlästä<br />
SpO2 laskee<br />
potilaan iho on kalpea, huulet sinertävät, periferia on viileä<br />
potilas itse kertoo oireista, on levoton, kokee tukehtuvansa...<br />
Tutkimukset, tarkkailu<br />
Mitataan SpO2, normaaliarvo >95%<br />
tarkkaillaan hengitystiheyttä, normaalisti 12-15x/min<br />
Mitataan lämpö<br />
Mitataan verenpaine, tarkkaillaan sykettä<br />
otetaan EKG rytmihäiriöiden <strong>ja</strong> infarktin poissulkemiseksi<br />
otetaan thoraxröntgenkuva<br />
keuhkojen auskultaatio<br />
Mahdollisia verikokeita:<br />
o verikaasuanalyysi<br />
o FIDD embolian poissulkemiseksi<br />
o TnT sydäninfarktin poissulkemiseksi<br />
o Pro-BNP sydämen va<strong>ja</strong>atoimintatilanteen selvittämiseksi<br />
o CRP tulehdustilanteen selvittämiseksi<br />
mahdolliset <strong>ja</strong>tkotutkimukset mm. keuhkoembolian tiimoilta toteutetaan<br />
erikoissairaanhoidossa<br />
Akuutin hengenahdistuksen hoitaminen<br />
autetaan potilas asentoon, jossa tämän on mahdollisimman hyvä hengittää<br />
o yleensä puoli-istuva tai hieman eteen no<strong>ja</strong>ava asento<br />
o rajua sydämen va<strong>ja</strong>atoimintaa tai keuhkopöhöä sairastava puoli-istuvaan<br />
asentoon niin, että <strong>ja</strong>lat ovat vartaloa alempana (= ns. Fowlerin asento).<br />
o myös kylkiasento voi tuntua hyvältä <strong>ja</strong> helpottaa hengittämistä.<br />
Hengittämistä voi helpottaa ikkunan avaaminen <strong>ja</strong> viileä huoneilma<br />
·Potilaalle annetaan happea maskilla/viiksillä 2-5l/min<br />
potilaan hengenahdistusta sekä pelkoa <strong>ja</strong> levottomuutta voi lievittää esim.<br />
oksatsepaamin antaminen.<br />
selvitetään, onko hengitysteissä jotain mikä estää ilman kulun, esim. jokin<br />
vierasesine<br />
tarvittaessa imetään hengitysteissä olevat eritteet<br />
Rauhoitetaan potilasta. Jo hoita<strong>ja</strong>n läsnäolo rauhoittaa potilasta.<br />
Selvitetään onko potilaalla kipu<strong>ja</strong>, jotka hoidetaan asianmukaisesti.<br />
53
RINTAKIPU<br />
Rintakipu voi johtua<br />
sydän- <strong>ja</strong> verenkiertoelimistön sairauksista<br />
o sydäninfarkti<br />
o angina pectoris<br />
o sydämen tulehdukset<br />
keuhkosairauksista<br />
o tulehdukset<br />
o kasvaimet<br />
o emboliat<br />
luustosta tai lihaksista<br />
ruokatorven <strong>ja</strong> mahalaukun häiriöistä<br />
o ruokatorven spasmi<br />
o närästys<br />
ääreishermojen vaurioista<br />
Vanhuksilla rintakivun syy on yleisimmin sydänperäinen. Rintakipujen syy on<br />
gastroenterologinen – tavallisesti ruokatorviperäinen – 20–60%:lla niistä potilaista, joiden<br />
rintakivut eivät aiheudu sepelvaltimotaudista.<br />
Rintakivun <strong>ja</strong> sen syiden tunnistaminen<br />
Potilas on levoton, rauhaton <strong>ja</strong> tuskainen<br />
Verenpaine <strong>ja</strong> sydämen syke kohoaa<br />
hengitysfrekvenssi kohoaa, potilaalla voi olla hengenahdistusta<br />
iho on kylmänhikinen, kalpea<br />
Tyypillinen sydänperäinen rintakipu:<br />
o Potilas kokee rintalastan takana tai laa<strong>ja</strong>lla alueella ylävartalossa puristavaa,<br />
polttavaa, painavaa, vannemaista, ahdistavaa kipua. Kipu voi säteillä<br />
vasempaan käteen, kaulalle <strong>ja</strong> selkään lavan alueelle. Kipu on <strong>ja</strong>tkuvaa,<br />
eikä ole riippuvainen asennosta, asennonvaihdosta tai hengityksestä.<br />
o sydäninfarktin aiheuttamaan rintakipuun voi liittyä pahoinvointia <strong>ja</strong><br />
oksentelua, toisaalta epämääräinen pahoinvointi <strong>ja</strong> oksentelu voivat<br />
vanhuksella olla ainoat sydäninfarktin oireet.<br />
Tyypillinen ei-sydänperäinen rintakipu:<br />
o pistävää, terävää <strong>ja</strong> kipu on paikallistettavissa tietylle pienelle alueelle.<br />
Alueella on mahdollisesti myös painelu- tai kosketusarkuutta<br />
o asennon muutos tai hengitysvaihe vaikuttaa kipuun<br />
o kipu on ajoittaista.<br />
Tyypillinen gastroenterologisperäinen rintakipu:<br />
o Oire liittyy ruokailuun: runsas syöminen, rasvainen ruoka, suklaa, kahvi,<br />
väkevät alkoholit <strong>ja</strong> happamat mehut pahentavat oireita. Maito <strong>ja</strong> antasidit<br />
usein helpottavat niitä.<br />
o Liittyy tyypillisesti närästykseen. Potilaalla esiintyy myös muita oireita;<br />
nielemisvaivat, röyhtäily, karvaan nesteen nousu suuhun sekä muita<br />
toiminnallisia vatsavaivo<strong>ja</strong>, kuten ummetusta, vatsan turvottelua <strong>ja</strong><br />
kaasuvaivo<strong>ja</strong>.<br />
54
Tutkimukset <strong>ja</strong> tarkkailu<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
otetaan EKG<br />
mitataan verenpaine <strong>ja</strong> pulssi<br />
mitataan SpO2<br />
otetaan thoraxröntgenkuva<br />
mahdollisia verikokeita:<br />
o P-TnT (tärkein!)<br />
o B-PVKT(Hb)<br />
mikäli epäillään akuuttia sydäninfarktia, <strong>ja</strong>tkotutkimukset toteutetaan<br />
erikoissairaanhoidossa<br />
Akuutin rintakivun hoito<br />
Potilas lepoon, paras asento on puoli-istuva asento, <strong>ja</strong>lat alaspäin<br />
kipua helpotetaan ensisi<strong>ja</strong>isesti nitrosuihkeella<br />
o lääkärin määräyksen mukaan käytetään myös ASAa pureskellen,<br />
beetasalpaajia, pitkävaikutteisia nitraatte<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> opiaatte<strong>ja</strong> (lähinnä morfiinia)<br />
kivunhoitoon<br />
potilaalle annetaan lisähappea tarvittaessa<br />
potilasta rauhoitetaan, levottomuus, ahdistus <strong>ja</strong> hätäisyys vain pahentavat oireita<br />
Mikäli kivut eivät 20 minuutin kuluessa lääkkeistä huolimatta helpota, potilas<br />
lähetetään <strong>ja</strong>tkohoitoon erikoissairaanhoitoon.<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
Holmia, S., Murtonen, I., Myllymäki, H., Valtonen, K. 2006. Sisätautien, kirurgisten sairauksien <strong>ja</strong><br />
syöpätautien hoitotyö. 4.-5., uudistettu painos. Helsinki: WSOY.<br />
Iivanainen, A., Jauhiainen, M., Pikkarainen, P. 2004. Hoitamisen taito. 1.-4. painos. Tammi.<br />
Jokinen, M., Laaksonen, A. Stabiilin angina pectoris -potilaan hoito. päivitetty 22.3.2007.<br />
Sairaanhoita<strong>ja</strong>n tietokannat osoitteessa www.terveysportti.fi.<br />
Jokinen, M., Laaksonen, A. Äkillisen sepelvaltimotautikohtauksen saaneen potilaan hoito. päivitetty<br />
22.3.2007. Sairaanhoita<strong>ja</strong>n tietokannat osoitteessa www.terveysportti.fi.<br />
Laaksonen, A. Keuhkoembolian hoito. Päivitetty 22.3.2007. Sairaanhoita<strong>ja</strong>n tietokannat osoitteessa<br />
www.terveysportti.fi.<br />
Laaksonen, A. Keuhkopöhön hoito. Päivitetty 22.3.2007. Sairaanhoita<strong>ja</strong>n tietokannat osoitteessa<br />
www.terveysportti.fi.<br />
Vallejo Medina, A., Vehviläinen, S., Haukka, U-M., Pyykkö, M., Kivelä S-L. 2006. Vanhustenhoito. 1.-<br />
2. painos. Helsinki: WSOY.<br />
Närästys <strong>ja</strong> rinnanaluspolte; refluksitauti. Päivitetty 13.9.2006. Lääkärin käsikir<strong>ja</strong> osoitteessa<br />
www.terveysportti.fi.<br />
55
KIVUN HOITO<br />
SH KIRSI KORPIAHO – NIEMINEN, SH SATU HALTTUNEN<br />
Lääkkeet imeytyvät vanhuksilla pääsääntöisesti yhtä hyvin <strong>ja</strong> tehokkaasti kuin<br />
nuoremmillakin henkilöillä. Sairailla, erityisesti vuodepotilailla lääkkeiden imeytyminen<br />
voi kuitenkin hidastua, jolloin vaikutus voi tulla odotettua myöhemmin.<br />
Samakin lääkeainepitoisuus voi aiheuttaa vanhuksilla erilaisia vaikutuksia kuin<br />
nuoremmilla -><br />
yleissääntönä voidaan pitää, että ikääntymisen mukana keskushermostoon vaikuttavien<br />
lääkkeiden tehot <strong>ja</strong> sivuvaikutukset korostuvat. Keskushermostovaikutteisten<br />
lääkeaineiden aiheuttama sekavuus on tavallista. Toisaalta myös kivuliaisuus aiheuttaa<br />
vanhuksella sekavuutta. Vanhukset saavat nuorempiin verrattuina huomattavasti<br />
herkemmin esimerkiksi vatsahaavo<strong>ja</strong> särkylääkkeistä.<br />
* Vanhukset tarvitsevat <strong>ja</strong> käyttävät paljon lääkkeitä.<br />
Kivut ovat vanhusten yleisiä vaivo<strong>ja</strong>. Monet pitkäaikaisille kiputiloille altistavat sairaudet<br />
lisääntyvät iän myötä:<br />
Tuki- <strong>ja</strong> liikuntaelin sairaudet<br />
Sydän- <strong>ja</strong> verisuonisairaudet<br />
Sokeritauti<br />
Vyöruusu<br />
Syöpätaudit<br />
Kivunhoidon tarkoitus:<br />
Kivun aleneminen riittävän tehokkaalla annostelulla, riittävän usein<br />
Kärsimyksen lieventyminen<br />
Toimintakyvyn lisääntyminen -> elämänlaadun paraneminen<br />
Onko kipua, missä <strong>ja</strong> millaista kipu on?<br />
Rauhallinen, kiinnostunut asenne kipujen selvittelyssä avuksi<br />
Kivun voimakkuus, vaikutus<br />
Kivun systemaattinen kir<strong>ja</strong>aminen tärkeää ( VAS asteikko levossa <strong>ja</strong> liikkeessä tai<br />
esim. 3 x vrk RR-mittaus)<br />
Mitä potilas itse a<strong>ja</strong>ttelee; milloin kipu, milloin pahenee, milloin helpottaa, kivun<br />
luonne, missä kipu on?<br />
Sanattomat kivunilmaukset esim. irvistys, valitus, itku, liikkeen varominen,<br />
kosketusarkuus, hengityksen pidättäminen.<br />
Omaiset<br />
56
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Parhaat mahdollisuudet hoitaa kipu<strong>ja</strong> on kun tiedetään kivun syy. Kipulääke on<br />
vanhuspotilailla yleisin kivunhoitomuoto. Myös lääkkeetön hoito on hyödyllistä. Esim.<br />
geeli, kylmäpakkaus, fys. hoito, jne. Tärkeää on myös puhuminen, läsnäolo, ”henkinen<br />
tuki”.<br />
Lääkäri määrää kipulääkkeen; p.o., s.c., i.m., i.v., laastari yms.<br />
Hoita<strong>ja</strong>t, omaiset <strong>ja</strong> potilas itse jos mahdollista havainnoivat <strong>ja</strong> informoivat lääkäriä<br />
kipulääkkeen tehosta <strong>ja</strong> mahdollisista haittavaikutuksista.<br />
Paracetamoli (para + lihasrelaksantti, CNS-vaikutus), Panadol, Para-Tabs, Perfalcan)<br />
kohtalainen kipua lievittävä vaikutus. Riittävään kivun lievitykseen tarvitaan melko<br />
suuri annos (1g x1-4). Hyvin siedetty kipulääke -> terapeuttinen leveys kuitenkin<br />
kapea, maksatoksisuuden vaara.<br />
Tulehduskipulääkkeet (Celebra, Indometin, Ibuxin)<br />
Tehokkaita lievässä tai keskivaikeassa kivussa. Pääsääntöisesti vanhuksille<br />
sopimattomia maha-suolikanavan haitto<strong>ja</strong>, sydämen va<strong>ja</strong>atoiminnan <strong>ja</strong> munuaisten<br />
va<strong>ja</strong>atoiminnan vaara merkittävä.<br />
Opioidit (Tramadol ret. heikko opioidi)<br />
Tehokkaita vaikean kivun hoidossa, runsaasti haittavaikutuksia. Annosta nostetaan<br />
asteittain. Yleinen sekavuuden aiheutta<strong>ja</strong> vanhuksilla.<br />
Kodeiini (Panacod)<br />
Aiheuttaa ummetusta, sekavuutta. Yleensä vanhuksille sopimaton.<br />
Tramadoli: (Tramadol)<br />
Tehokas akuuttien <strong>ja</strong> kroonisten kiputilojen hoidossa -> haittavaikutukset yleisiä.<br />
Dekstropropoksifeeni (Abalgin)<br />
Terapeuttinen leveys kapea. Aiheuttaa sekavuutta, vaaratilanteita yliannostuksessa.<br />
Morfiini <strong>ja</strong> oksikodoni (Morphin, Oxycontin, Oxynorm)<br />
Tehokas kivunlievityksessä, pitkäaikaisessa käytössä syntyy toleranssia annostusta<br />
suurennettava. Lopetus <strong>ja</strong> aloitus asteittain. Läpilyöntikivussa annostus on 1/6<br />
kokonaisannoksesta eli kun perusannos nousee, tulee myös tarvittava annos nousta.<br />
Sopii pitkäaikaisen kivun hoitoon. Ei yleensä sovi vanhuksille.<br />
57
Fentanyyli (esim. Durogesic)<br />
Huomattavan paljon voimakkaampi kuin Morphin tai Oxycontin. Huomioitava<br />
aloitusannoksissa, joiden tulee olla vanhuksilla matalia.<br />
Buprenorfiini (Temgesic) Resoribletti<br />
Vaikutus alkaa nopeasti. Ei sovi vanhuksille.<br />
* 25mcg Fentanyylia = 60mg Morphin = 30mg Oxycontin<br />
Trisykliset masennuslääkkeet (Triptyl)<br />
Antikolienergisen vaikutuksen vuoksi (aiheuttaa muistiongelmia/ sekavuutta) sopii<br />
huonosti vanhuksille.<br />
Epilepsialääkkeet (Neurotol, Lyrica)<br />
Vain neuropaattisen, kroonisen kivun hoitoon.<br />
Ahdistuksen <strong>ja</strong> masennuksen hoito kuuluu kivunhoitoon riippumatta siitä ovatko ne<br />
kivun syitä vai seurauksia. Tehokkaan kipulääkkeen riittävän aikainen aloitus ehkäisee<br />
kivun kroonistumista <strong>ja</strong> mahdollistaa varhaisen kuntoutuksen.<br />
58
NORMAALI UNI<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
UNIHÄIRIÖT<br />
SH MINNA RANTANEN, SH SUSANNA NYSTRÖM<br />
Uni on ihmiselle elintärkeä. Sen aikana ihminen lepää sekä ruumiillisesti että henkisesti.<br />
Elimistö rakentaa uutta materiaalia <strong>ja</strong> kor<strong>ja</strong>a vahingoittunutta. Unen tarve on yksilöllinen,<br />
vanhetessa unentarve vähenee.<br />
Unen rakenteen kannalta olisi suotavaa, että alkuyöstä olisi kohtalaisen paljon syvää unta<br />
eli hidasaaltounta. Hidasaaltounen aikana aivot lepäävät <strong>ja</strong> sen ansiosta ihminen tuntee<br />
olonsa levänneeksi <strong>ja</strong> virkeäksi. Syvä uni auttaa myös elimistön puolustusjärjestelmää<br />
pysymään kunnossa. Noin 1 ½ tunnin kuluttua nukahtamisesta seuraa 1. REM- univaihe.<br />
Se on tärkeä tunne-elämän <strong>ja</strong> oppimisen kannalta. Myös unet nähdään REM: in aikana.<br />
Jos unentarve ei tyydyty ihmisen henkiset toiminnot <strong>ja</strong> vireys laskee <strong>ja</strong> samalla mm.<br />
työkyky <strong>ja</strong> elämänlaatu laskevat.<br />
UNIHÄIRIÖT VANHUKSILLA<br />
Ikääntyminen vaikuttaa uneen usealla eri tavalla. Unen rakenne muuttuu: REM- unen<br />
määrä voi vähentyä <strong>ja</strong> 1. REM <strong>ja</strong>kso aikaistuu, syvien univaiheiden osuus vähenee <strong>ja</strong><br />
unesta tulee rikkonaisempi <strong>ja</strong> kevyempi eli esimerkiksi melu herättää vanhan ihmisen<br />
helpommin kuin nuoren.<br />
59
Päivätorkku<strong>ja</strong> otetaan yleisimmin, noin puolet vanhuksista nukkuu päivällä.<br />
Vanhukset menevät nukkumaan aikaisemmin, nukahtavat hitaammin, heräilevät yöllä<br />
<strong>ja</strong> viettävät vuoteessa pidempiä aiko<strong>ja</strong> kuin keski- ikäiset.<br />
Keskimäärin vuoteessa oloaika on 10 tuntia, vanhainkotien <strong>ja</strong> laitosten asukkailla vielä<br />
enemmän.<br />
Kokonaisnukkumisaika / vrk ei kuitenkaan iän myötä paljon muutu, vaan noin<br />
aika/vrk on noin 7-8 tuntia.<br />
Iän mukana unihäiriöiden määrä lisääntyy.<br />
Vanhusten tavallisin unihäiriön muoto on yöllinen heräily, kun taas nuoremmilla se<br />
on nukahtamisvaikeus.<br />
UNIHÄIRIÖITÄ AIHEUTTAVAT<br />
1. Psykososiaaliset- <strong>ja</strong> ympäristön aiheuttamat tekijät:<br />
Puolison kuolema, laitokseen joutuminen, melu, valo, erilaiset huolet <strong>ja</strong><br />
murheet.<br />
2. Somaattiset sairaudet <strong>ja</strong> niihin liittyvät oireet:<br />
Tuki- <strong>ja</strong> liikuntaelinsairaudet -> kulumat -> kivut<br />
Sydämen va<strong>ja</strong>atoiminta <strong>ja</strong> krooniset keuhkosairaudet -> hypoksemia <strong>ja</strong><br />
hengenahdistus herättävät<br />
Yölliset rintakivut, ruokatorven refluksitauti<br />
Ihon kutina <strong>ja</strong> hikoilu<br />
Aivoverisuonisairaudet<br />
VTI <strong>ja</strong> eturauhasvaivat<br />
Parkinsonintauti -> kehon liikkeiden vaikeutuminen huonontaa unta<br />
3. Psyykkiset sairaudet:<br />
Masennus<br />
Dementia<br />
Psykoosit<br />
Sekavuustilat<br />
4. Farmakologiset syyt, päihteet <strong>ja</strong> alkoholi -> monet lääkkeet saattavat esimerkiksi<br />
häiritä unen tuloa.<br />
60
UNIHÄIRIÖIDEN HOITO JA LÄÄKITYS<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Unettomuuden hyvä hoito on tärkeää, lääkkeettömät hoidot ovat ensisi<strong>ja</strong>isia. Hoidossa<br />
keskeistä on syiden poistaminen. Siihen kuuluvat yöllisiä oireita <strong>ja</strong> unettomuutta<br />
aiheuttavien fyysisten sairauksien <strong>ja</strong> psyykkisten häiriöiden hyvä hoito sekä unettomuutta<br />
aiheuttavien lääkkeiden korvaaminen turvallisemmilla saman sairauden hoitoon<br />
tarkoitetuilla lääkkeillä.<br />
Säännölliset nukkumaan meno- <strong>ja</strong> heräämisa<strong>ja</strong>t, iltapäivätorkkujen välttäminen <strong>ja</strong><br />
korvatulpat vähentävät ulkopuolisia häiriöitä. Vuoteessa oloa<strong>ja</strong>n rajoittaminen siihen<br />
tuntimäärään, minkä henkilön arvioidaan nukkuvan. Tärkeää on pyrkiä rytmittämään <strong>ja</strong><br />
erottamaan päivä- <strong>ja</strong> yöaika selkeästi sekä kehittää päiväaikaista aktiviteettia <strong>ja</strong> liikuntaa.<br />
Nukkumaanmenohetki tulisi olla rauhallinen <strong>ja</strong> turvallinen. Mahdollisuuksien mukaan<br />
pyritään vaikuttamaan meluun <strong>ja</strong> valaistukseen. Tyynyn pöyhimisen, potilaan peittelyn a<br />
rauhoittamisen on todettu olevan jopa yhtä tehokasta kuin unilääkkeen käytön.<br />
Lumelääke lyhentää nukahtamisaikaa <strong>ja</strong> pidentää yöunen kestoa.<br />
Unilääkkeet<br />
Unilääkkeinä käytetyt valmisteet voidaan <strong>ja</strong>kaa pääryhmiin eli bentsodiatsepiinireseptorin<br />
kautta vaikuttaviin lääkkeisiin, depressiolääkkeisiin, psyykelääkkeisiin, antihistamiineihin<br />
<strong>ja</strong> luontaislääkkeisiin.<br />
Bentsodiatsepiinireseptorivälitteisiä unilääkkeitä pidetään varsinaisina unilääkkeinä, joita<br />
ovat<br />
tsopikloni (IMOVANE, lOPINOX), suositusannos 2.5 mg - 7.5 mg<br />
tsolpideemi (STELLA, STILNOCT, ZOLPIDEM), Iyhytvaikutteinen, suositusannos<br />
2.5 mg - 5 mg<br />
tsaleploni (SONA T A)<br />
tematsepaami ( TENOX), suositusannos 10 mg<br />
Lyhyt- <strong>ja</strong> keskipitkävaikutteisia unilääkkeitä kuten tematsepaamia <strong>ja</strong> tsopiklonia käytetään<br />
vanhuksilla eniten.<br />
Nämä parantavat unen laatua <strong>ja</strong> lyhentävät nukahtamisaikaa, niiden etuina ovat laa<strong>ja</strong><br />
terapeuttinen alue <strong>ja</strong> turvallisuus. Lisäksi ne lievittävät ahdistusta <strong>ja</strong> aiheuttavat<br />
lihasrelaksaatiota. Bentsodiatsepiinit vähentävät jonkin verran alkuyön syvää unta <strong>ja</strong><br />
loppuyön REM-vaiheita. Pitkäaikainen käyttö voi johtaa tehon heikkenemiseen.<br />
Tsopiklonilta <strong>ja</strong> tsolpideemilta puuttuvat lihasrelaksaatiovaikutukset.<br />
61
Vanhetessa tapahtuvat farmakokineettiset <strong>ja</strong> -dynaamiset muutokset lisäävät useiden<br />
lääkkeiden vaikutusaikaa <strong>ja</strong> vaikutuksen voimakkuutta, joten aloitusannoksen tulee olla<br />
mahdollisimman pieni. Vanhuksilla on usein käytössä useita lääkeaineita mikä lisää<br />
interaktioiden riskin kasvamista.<br />
Jos unihäiriöön liittyy ahdistuneisuutta, voi vaikutukseltaan anksiolyyttinen oksatsepaami<br />
- (OPAMOX) olla hyvä vaihtoehto, annossuositus 7.5 mg - 15 mg.<br />
Depressioon liittyy lähes aina unihäiriö <strong>ja</strong> depression kor<strong>ja</strong>antuessa myös unihäiriö<br />
väistyy. Depressiolääkkeiden vaikutus alkaa usein hitaasti <strong>ja</strong> silloin voi olla hyödyllistä<br />
käyttää hoidon alussa myös nukahtamislääkkeitä tai anksiolyyttejä. Perinteisistä<br />
depressiolääkkeistä sedatoivia ovat doksepiini (DOXAL), trimipramiini (SURMONTIL),<br />
amitriptyliini (TRIPTYL) <strong>ja</strong> mianseriini (MIAXAN, TOLVON).<br />
Myös tratsodoni (AlONA), mirtatsapiini (REMERON) <strong>ja</strong> venlafaksiini (EFEXOR)<br />
voivat olla käyttökelpoisia unihäiriöissä.<br />
Melatoniini on kronobiootti, jonka tarkoitus on tahdistaa biologisia rytmejä,<br />
suositusannos 2 mg 1 - 2 tuntia ennen toivottua nukahtamista. .<br />
Osa histamiineista on sedatoivia <strong>ja</strong> ne helpottavat nukahtamista, mutta niiden käyttöä ei<br />
suositella vanhuksille.<br />
Unilääkkeiden käyttöä suositellaan <strong>ja</strong>tkettavaksi korkeintaan 3 - 4 viikkoa tai sitten<br />
lääkettä otetaan vain tarvittaessa. Myös lääkkeen usein liian varhaista antoaikaa pitää<br />
tarkistaa. Pitkäaikainen käyttö on lopetettava asteittain. Käytössä oleva hoito arvioidaan<br />
säännöllisesti.<br />
62
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
SAATTOHOITO JA KUOLEVAN POTILAAN HOITO<br />
SH ULLA VALKAMA, AOH TUULA ETELÄMÄKI<br />
Saattohoito on turvallista <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkuvaa oireenmukaista hoitoa, jossa kunnioitetaan<br />
ihmisarvoa <strong>ja</strong> läheisten merkitystä. Tavoitteena on, että kuolema olisi mahdollisimman<br />
oireeton <strong>ja</strong> turvallinen. Tärkeää on myös huomioida, että läheiset selviytyisivät potilaan<br />
poismenosta.<br />
Päätöksen saattohoitoon siirtymisestä tekee osaston lääkäri keskusteltuaan potilaan <strong>ja</strong><br />
hänen läheistensä kanssa.<br />
Saattohoidossa on tärkeää huomioida:<br />
potilaan olon mukavuus <strong>ja</strong> oireettomuus<br />
oireenmukainen lääkehoito <strong>ja</strong> läheisten tukeminen<br />
miellyttävä ympäristö<br />
arvokas <strong>ja</strong> inhimillinen kohtelu<br />
potilasta kuunnellaan <strong>ja</strong> hänen toiveensa otetaan huomioon<br />
Käytännön toteutus osastolla V3:<br />
järjestetään mahdollisuuksien mukaan yhden hengen huone<br />
jos ei ole mahdollista järjestää omaa huonetta, järjestetään potilaalle rauhallinen<br />
paikka (esimerkiksi sermien <strong>ja</strong> väliverhojen avulla)<br />
huomioidaan omaisten <strong>ja</strong>tkuvan läsnäolon mahdollisuus<br />
jos potilaalla ei ole omaisia, otetaan yhteys Mummon Kammarin ystäväpalveluun<br />
(potilas saa halutessaan henkilön vierelleen)<br />
huomioidaan omaisten <strong>ja</strong>ksaminen <strong>ja</strong> tuetaan heitä<br />
keskustellaan potilaan <strong>ja</strong> omaisten kanssa<br />
otetaan tarvittaessa toiveiden mukaan yhteys sairaalateologiin (ehtoollinen)<br />
huomioidaan hyvä perushoito, kuten esimerkiksi hyvä ihon- <strong>ja</strong> suun hoito,<br />
asentohoidot, eristys<br />
huomioidaan sopiva ravitsemus (ravitseva ruoka sopivassa tarjoilumuodossa,<br />
mahdollisesti mieliruoka)<br />
huomioidaan kivuttomuus (sopiva <strong>ja</strong> riittävä kipulääkitys)<br />
huolehditaan pahoinvointilääkkeiden antamisesta potilaan niitä tarvitessa<br />
63
Kuoleman tapahduttua:<br />
huomioidaan vaina<strong>ja</strong>n kunnioittaminen<br />
huolehditaan omaisten tukemisesta kuolinhetkellä<br />
jos omaisia ei kuolinhetkellä paikalla, ilmoitetaan omaisille kuolemasta (jo<br />
aikaisemmin omaisilta tulisi tiedustella haluavatko he, että esimerkiksi yöllä soitetaan)<br />
jos omaiset eivät ole kuolinhetkellä paikalla, kiinnitetään huomiota heidän<br />
vastaanottamiseensa osastolle<br />
vaina<strong>ja</strong>n laittaminen osastolla (vaina<strong>ja</strong> puetaan exituspaitaan omassa huoneessa tai<br />
erillisessä tilassa)<br />
vaina<strong>ja</strong>a säilytetään osastolla 2 tuntia<br />
vaina<strong>ja</strong> siirretään sairaalan alakerran säilytystiloihin (soitto laitosmiehille, jolloin he<br />
siirtävät vaina<strong>ja</strong>)<br />
vaina<strong>ja</strong>n tavaroiden kerääminen<br />
vaina<strong>ja</strong>n tavaroiden luovuttaminen hienotunteisesti <strong>ja</strong> omaisten oh<strong>ja</strong>us käytännön<br />
asioiden järjestämiseksi (omaisille annetaan Surun aika- ohjekir<strong>ja</strong>nen)<br />
hautauslupa on sairaalan kappelissa omaisten tullessa hakemaan vaina<strong>ja</strong>a<br />
hautaustoimiston kanssa<br />
kuolintodistuksen omainen saa osastolta, jos hän sitä haluaa<br />
vaina<strong>ja</strong>n lääketieteellisen ruumiinavauksen lupa kysytään omaisilta<br />
vaina<strong>ja</strong>n oikeustieteelliseen ruumiinavaukseen ei tarvitse omaisten lupaa<br />
Kir<strong>ja</strong>llisuutta:<br />
Hänninen J. 2004. Saattohoito- potilaan <strong>ja</strong> omaisen opas. 7. uudistettu painos.<br />
Pohjois- Poh<strong>ja</strong>nmaan sairaanhoitopiiri. 2002. Saattohoito-ohjeistus <strong>ja</strong> suosituksia elämän loppuvaiheen<br />
päätösmenettelystä <strong>ja</strong> hoidosta. 1. painos.<br />
64
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
LÄÄKÄREIDEN JA HOITAJIEN LISÄKSI OSASTOLLA TYÖSKENTELEVÄT<br />
FYSIOTERAPEUTTI<br />
FT ERJA MÄKINEN<br />
Osastolla V3 työskentelee 1 ½ fysioterapeuttia:<br />
ft Er<strong>ja</strong> Mäkinen puh. 565 73518<br />
ft Annukka Ristimäki puh. 565 72706<br />
Fysioterapiasta hyötyvät potilaat joilla on fyysisiä <strong>ja</strong> psyykkisiä edellytyksiä oppimiseen <strong>ja</strong><br />
voimavaro<strong>ja</strong> harjoitteluun <strong>ja</strong> joiden tavoitteena on palata kotiin tai kodinomaiseen<br />
asumiseen. Fysioterapian vaikuttavuuden kannalta on oleellista oikea-aikainen aloitus <strong>ja</strong><br />
toteutus. Fysioterapia vahvistaa <strong>ja</strong> täydentää potilaan kuntoutumista edistävää/tukevaa<br />
hoitotyötä.<br />
65
Fysioterapeuttia konsultoidaan osastolla V3 suullisella pyynnöllä joko lääkärin tai<br />
hoitohenkilökunnan taholta.<br />
Fysioterapia toteutetaan osastolla joko yksilöllisesti <strong>ja</strong>/tai ryhmässä, ryhmä<br />
kokoontuu tilanteen mukaan tiistaisin <strong>ja</strong> torstaisin klo 10-11.<br />
Fysioterapeutti tekee tilannearvion potilaan perusliikkumisesta <strong>ja</strong> päivittäisistä<br />
toiminnoista sekä selvittää käytössä olevat apuvälineet <strong>ja</strong> tekee arvion uusista<br />
apuvälineistä <strong>ja</strong> järjestää ne, sekä arvioi fysioterapian tarpeen potilaan ollessa osastolla<br />
<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>tkokuntoutuksen tarpeen yhdessä muun henkilökunnan kanssa (lääkärit <strong>ja</strong><br />
hoita<strong>ja</strong>t).<br />
fysioterapeutti tekee tasapaino- <strong>ja</strong> lihasvoimatestejä (sisältyy kaatumisen riskitekijät<br />
kaavakkeeseen) arvioidessaan <strong>ja</strong>tkokuntoutustarvetta<br />
akuutti kivunhoito fysikaalisen terapian keinoin<br />
tarvittaessa oh<strong>ja</strong>a/opastaa henkilökuntaa <strong>ja</strong> potilaan omaisia/lähiverkostoa potilaan<br />
avustamisessa sekä liikkumisen <strong>ja</strong> toimintakyvyn tukemisessa<br />
yhteistyö muiden erityistyöntekijöiden kanssa (sos. työntekijä, toiminta- <strong>ja</strong><br />
puheterapeutti) <strong>ja</strong> muiden yhteistyökumppaneiden kanssa (esim. avopuolen<br />
fysioterapia, kotiutustiimi, apuvälineyksikkö)<br />
kir<strong>ja</strong>aminen Pegasos –potilastietojärjestelmään (hoitotyö <strong>ja</strong> sairaskertomus/fys)<br />
lääkärinkierrolle osallistuminen<br />
oman ammattitaidon ylläpitäminen <strong>ja</strong> työn sisällön kehittäminen<br />
oman alansa asiantunti<strong>ja</strong>na toimiminen moniammatillisessa yhteistyössä<br />
66
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
SOSIAALITYÖNTEKIJÄ<br />
SOS.TT. PÄIVI RONIMUS – POUKKA<br />
Osaston sosiaalityöntekijä YTM Tan<strong>ja</strong> Salmijärvi puh. 565 72765<br />
Si<strong>ja</strong>istaa FM, YTK Päivi Ronimus-Poukka<br />
Sosiaalityö Hatanpään puistosairaalan osastolla V3 on vanhusten parissa tehtävää<br />
gerontologista sosiaalityötä terveydenhuollon toimintaympäristössä. Osasto V3 on osa<br />
<strong>Tampere</strong>en kaupungin laitoshoitoa, johon kuuluvat Hatanpään puistosairaalan ohella<br />
Kaupin sairaala <strong>ja</strong> Koukkuniemen vanhainkoti.<br />
Sosiaalityön tehtävänä on arkielämässä selviytymisen tukeminen <strong>ja</strong> sosiaalisen<br />
suoriutumisen edistäminen. Tavoitteena on pyrkiä yksilöllisiin ratkaisuihin ottaen<br />
huomioon potilaan voimavarat <strong>ja</strong> olosuhteet, yhteiskunnalliset realiteetit sekä hoidossa<br />
asetetut tavoitteet.<br />
Sosiaalityön päätehtäviä ovat vaikeisiin elämäntilanteisiin puuttuminen, elämän perustan<br />
varmistaminen (asunto, toimeentulo, etuudet, palvelut) <strong>ja</strong> vanhuksen<br />
ongelmanratkaisukyvyn vahvistaminen - voimaannuttaminen.<br />
Sosiaalityöntekijä on osa sairaalan moniammatillista työyhteisöä. Sosiaalityöntekijä toimii<br />
yhteistyössä potilaan, lääkäreiden, hoitohenkilökunnan <strong>ja</strong> erityistyöntekijöiden kanssa.<br />
Tärkeitä yhteistyökumppaneita ovat potilaan omaiset <strong>ja</strong> läheiset, kotihoito, yksityiset<br />
palvelutuotta<strong>ja</strong>t, erilaiset asumispalveluyksiköt, muiden yksiköiden sosiaalityöntekijät,<br />
edunvalvonta, vammaispalvelutoimisto, omaishoidontukitoimisto, päihdeoh<strong>ja</strong>us,<br />
asiakasoh<strong>ja</strong>us <strong>ja</strong> verohallinto.<br />
Hatanpään puistosairaalan geriatrisella akuuttihoito- <strong>ja</strong> arviointiosastolla V3<br />
sosiaalityöntekijä oh<strong>ja</strong>a, neuvoo <strong>ja</strong> opastaa <strong>ja</strong>tkohoitoon, tarvittaviin tukipalveluihin,<br />
sosiaaliturvaan <strong>ja</strong> toimeentuloturvaan liittyvissä kysymyksissä.<br />
Tulevaisuudessa haasteita sosiaalityölle luovat päihde- <strong>ja</strong> mielenterveyspalvelujen<br />
vähäisyys, kotihoidon palvelujen riittävyys, yleisten strategioiden <strong>ja</strong> ihmisten omien<br />
toiveiden välinen kuilu.<br />
67
SAIRAALAHUOLTAJAT<br />
SAHU VIRPI KOLU, SAHU JAANA KAINULAINEN, SAHU SIRPA PUUKKA<br />
Sairaalahuolta<strong>ja</strong>n työ on puhtauden, hygieenisyyden, viihtyvyyden <strong>ja</strong> turvallisuuden<br />
luomista potilaille <strong>ja</strong> muille osastolla työskenteleville henkilöille. Hyvä käsihygienia on<br />
perusta kaikelle työlle osastolla.<br />
UUDEN POTILAAN TULO OSASTOLLE<br />
Siivous<br />
Potilasvaihto on suuri (keskimäärin noin 60–70 potilaan vaihto/ kk).<br />
Tärkeysjärjestyksessä potilaan vuodepaikan hygieeninen puhdistaminen seuraavaa<br />
varten ykkössi<strong>ja</strong>lla<br />
68
Ruokailu<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Tilataan uudelle potilaalle ruokavalio hoitajilta saadun tiedon mukaan, myös<br />
ruokavalioiden muuttuminen/ tarkentuminen hoidon aikana pitää ottaa huomioon.<br />
Huomioidaan myös potilaiden toiveet mahdollisuuksien mukaan. Samoin oikeiden<br />
astioiden käyttö esim. nm/ muki/ lasi potilaan kunnon mukaan. Hoitajille ilmoitus<br />
astioiden keräyksen <strong>ja</strong> ruuan <strong>ja</strong>on yhteydessä ilmitulevista ongelmista potilaan<br />
ruokailussa. Nestelistan ylläpitäminen <strong>ja</strong> oikeellisuus kuuluu kaikille. Jätetään ruoka-<br />
annoksia uusille <strong>ja</strong> tutkimuksissa olleille potilaille.<br />
Huomioidaan ravinnotta olevat<br />
o laboratoriokokeet<br />
o tyhjennysruokavaliot<br />
Esimerkki ruokavalioista; vähäjätteinen, nestemäinen, kirkkaat liemet yms.<br />
YLLÄPITOSIIVOUS<br />
Kosketuspinnat <strong>ja</strong> eritetahrat ovat tärkeimmät siivouksen kohteet.<br />
Pesuaineina käytetään neutraale<strong>ja</strong> tai heikosti emäksisiä puhdistusaineita.<br />
Joka potilaskohteessa omat suo<strong>ja</strong>käsineet <strong>ja</strong> siivouspyyhkeet.<br />
Käsien dilutus ennen <strong>ja</strong> jälkeen suo<strong>ja</strong>käsineiden vaihtoa.<br />
Muista oikea työjärjestys: puhtaasta likaiseen, ylhäältä alas.<br />
Teemme yhteistyötä hoitajien kanssa, esim. ilmoitus jos lattioilta löytyy lääkkeitä.<br />
ERISTYSSIIVOUS<br />
Ilmaeristys – tuberkuloosi<br />
Kosketuseristys- mrsa – esbl<br />
Verieristys- hepatiitit<br />
Siivouksen erityisohjeet<br />
löytyvät linkistä: Oma tietokone L:\4_perusterveydenhuolto\Hygieniaohje<br />
Hygieniahoita<strong>ja</strong> PIIA VIITANEN p. 0400 159 663<br />
Siivousvälineiden värikoodit osastolla<br />
valkoinen = astioiden pesu<br />
vihreä = steriili<br />
punainen = likainen<br />
sininen = puhdas<br />
keltainen = tartuntataudit<br />
musta = likakaivot<br />
(Ks. Liitteet mrsa- <strong>ja</strong> esbl- huoneiden yleisohjeista.)<br />
69
OSASTONSIHTEERI<br />
OS.SIHT. HELENA HUHTALA<br />
70
Osastonsihteerin työaika on<br />
ma – ke klo. 7.45 – 15.45<br />
to klo. 7.45 – 15.00<br />
pe klo 7.45- 14.45<br />
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
Osastonsihteerin työnkuvaan kuuluu:<br />
Hoitaa potilaiden sisään - <strong>ja</strong> uloskirjoitukset (v. 2006 potilasvaihto noin 72/kk).<br />
Tilaa sairauskertomukset arkistosta <strong>ja</strong> arkistoi ne.<br />
Kirjoittaa lääkäreiden potilassanelut Pegasokseen (tulosanelut, väliarviot, loppuarviot,<br />
todistukset, lähetteet, kuolintodistukset jne.)<br />
Tilaa tutkimusa<strong>ja</strong>t osastopotilaille.<br />
Hoitaa kuljetuksien tilaukset potilaiden siirtoa <strong>ja</strong> tutkimuksissa käyntiä varten.<br />
Kirjoittaa matkatodistukset, kuljetus – <strong>ja</strong> matkasitoumukset<br />
Tilaa <strong>ja</strong> lähettää valokopioita<br />
Tallentaa ”Hilmo<strong>ja</strong>” = hoitoilmoituksia<br />
HUOM! Iltaisin, öisin <strong>ja</strong> viikonloppuisin osaston henkilökunta huolehtii potilaiden sisään<br />
– <strong>ja</strong> uloskir<strong>ja</strong>amisista.<br />
71
LIITTEET<br />
ELVYTYSKAAVIO<br />
72
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
MYÖHÄISIÄN DEPRESSIOSEULA GDS-15<br />
Potilaan nimi: Arviointipäivämäärä:<br />
Syntymäaika: Arvioi<strong>ja</strong>:<br />
1. Oletteko suurin piirtein<br />
tyytyväinen elämäänne?<br />
2. Oletteko luopuneet<br />
monista toimistanne <strong>ja</strong><br />
harrastuksistanne?<br />
3. Pidättekö elämäänne<br />
tyhjänä?<br />
Myöhäisiän depressioseula GDS-15<br />
kyllä EN<br />
KYLLÄ en<br />
KYLLÄ en<br />
4. Ikävystyttekö usein? KYLLÄ en<br />
5. Oletteko useimmiten<br />
hyvällä tuulella?<br />
6. Pelkäättekö että teille<br />
tapahtuisi jotain pahaa?<br />
7. Tunnetteko itsenne<br />
useimmiten tyytyväiseksi?<br />
8. Tunnetteko itsenne usein<br />
avuttomaksi?<br />
9. Pysyttekö mieluummin<br />
kotona kuin lähdette ulos<br />
kokeilemaan uutta?<br />
kyllä EN<br />
KYLLÄ en<br />
kyllä EN<br />
KYLLÄ en<br />
KYLLÄ en<br />
Lähde: http://www.gernet.fi/ohjeet/depseula.html<br />
73<br />
10. Onko Teillä mielestänne<br />
enemmän muistihäiriöitä kuin<br />
muilla?<br />
11. Onko mielestänne nyt<br />
hyvä elää?<br />
12. Tunnetteko itsenne<br />
nykyisellään jokseenkin<br />
kelvottomaksi?<br />
13. Oletteko mielestänne<br />
täynnä tarmoa?<br />
14. Pidättekö tilannettanne<br />
toivottomana?<br />
15. Meneekö mielestänne<br />
useimmilla muilla paremmin<br />
kuin teillä?<br />
KYLLÄ ei<br />
kyllä EI<br />
KYLLÄ en<br />
kyllä EN<br />
KYLLÄ en<br />
KYLLÄ ei<br />
Isoilla kir<strong>ja</strong>imilla (varjostetut alueet)<br />
kirjoitettujen vastausten lukumäärä<br />
lasketaan yhteen. Kustakin tällaisesta<br />
annetaan yksi piste. Yli 6 pistettä antaa<br />
aihetta depression epäilyyn.
Nimi:<br />
BECKIN MASENNUSTESTI (BDI)<br />
74<br />
Päiväys:<br />
Ohje: Alla on joukko väittämiä, jotka käsittelevät mielialan erilaisia piirteitä. Lue ensin<br />
kaikki yhden lauseryhmän väittämät. Valitse jokaisesta ryhmästä (1-21) se vaihtoehto,<br />
joka parhaiten kuvaa sitä, millaiseksi tunnet itsesi tällä hetkellä. Rengasta valitsemasi<br />
vaihtoehdon edessä oleva numero. Valitse vain yksi väittämä joka ryhmästä.<br />
Varmista, että olet vastannut jokaiseen kohtaan.<br />
1. 0 En ole surullinen.<br />
1 Olen surullinen.<br />
2 Olen aina alakuloinen <strong>ja</strong> surullinen, enkä pääse tästä mielialasta eroon.<br />
3 Olen niin onneton, että en enää kestä.<br />
2. 0 Tulevaisuus ei erityisesti pelota minua.<br />
1 Tulevaisuus pelottaa minua.<br />
2 Tunnen, että tulevaisuudella ei ole minulle mitään tarjottavana.<br />
3 Tunnen, että tulevaisuus on toivoton, enkä usko asioiden tästä paranevan.<br />
3. 0 En tunne epäonnistuneeni.<br />
1 Uskon epäonnistuneeni useammin kuin muut ihmiset.<br />
2 Menneisyydessä näen vain sar<strong>ja</strong>n epäonnistumisia.<br />
3 Tunnen olevani täysin epäonnistunut ihmisenä.<br />
4. 0 Asiat tuottavat minulle tyydytystä kuten ennenkin.<br />
l En osaa nauttia asioista samalla tavalla kuin ennen.<br />
2 En saa todellista tyydytystä enää mistään.<br />
3 Olen tyytymätön <strong>ja</strong> kyllästynyt kaikkeen.<br />
5. 0 Minulla ei ole erityisiä syyllisyyden tunteita.<br />
1 Minulla on usein syyllinen olo<br />
2 Tunnen melkoista syyllisyyttä suurimman osan a<strong>ja</strong>sta.<br />
3 Tunnen <strong>ja</strong>tkuvasti syyllisyyttä.<br />
6. 0 En koe, että minua rangaistaan.<br />
1 Uskon, että minua saatetaan rangaista.<br />
2 Odotan, että minua rangaistaan.<br />
3 Tunnen, että minua rankaistaan.<br />
7. 0 En ole pettynyt itseeni.<br />
l Olen pettynyt itseeni.<br />
2 Inhoan itseäni.<br />
3 Vihaan itseäni.<br />
8. 0 Tunnen olevani yhtä hyvä kuin kuka tahansa muu.<br />
1 Arvostelen heikkouksiani <strong>ja</strong> virheitäni.<br />
2 Moitin itseäni virheistä.<br />
3 Moitin itseäni kaikesta, mikä menee pieleen.
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
9. 0 En ole a<strong>ja</strong>tellut tapaa itseäni.<br />
1 Olen a<strong>ja</strong>tellut itseni tappamista, mutten kuitenkaan tee niin.<br />
2 Haluaisin tappaa itseni.<br />
3 Tappaisin itseni, jos siihen olisi tilaisuus.<br />
10. 0 En itke tavallista enempää.<br />
1 Itken nykyisin enemmän kuin ennen.<br />
2 Itken nykyisin aina.<br />
3 Kykenin ennen itkemään, mutta nyt en pysty vaikka haluaisinkin.<br />
11. 0 En ole sen ärtyneempi kuin yleensäkään.<br />
1. Ärsyynnyn nykyään helpommin kuin ennen.<br />
2. Tunnen itseni ärtyneeksi koko a<strong>ja</strong>n.<br />
3. Asiat, jotka ennen raivostuttivat minua, eivät liikuta minua enää lainkaan.<br />
12. 0 Olen kiinnostunut muista ihmisistä.<br />
1 Muut ihmiset kiinnostavat minua nykyään vähemmän kuin aikaisemmin.<br />
2 Kiinnostukseni <strong>ja</strong> tunteeni muita ihmisiä kohtaan ovat miltei kadonneet.<br />
3 Olen menettänyt kaiken kiinnostukseni muihin ihmisiin.<br />
13. 0 Pystyn tekemään päätöksiä kuten aina ennenkin.<br />
1 Lykkään päätöksen tekoa useammin kuin ennen.<br />
2 Minun on hyvin vaikea tehdä päätöksiä.<br />
3 En pysty enää lainkaan tekemään päätöksiä.<br />
14. 0 Mielestäni ulkonäköni ei ole muuttunut.<br />
1 Pelkään, että näytän vanhalta <strong>ja</strong> vähemmän viehättävältä.<br />
2 Ulkonäössäni on tapahtunut pysyviä muutoksia <strong>ja</strong> niiden takia näytän epämiellyttävältä.<br />
3 Uskon olevani ruma.<br />
15. 0 Työkykyni on pysynyt suunnilleen ennallaan.<br />
l Työn aloittaminen vaatii minulta ylimääräisiä ponnistuksia.<br />
2 Voidakseni tehdä jotakin minun on suorastaan pakotettava itseni siihen.<br />
3 En kykene lainkaan tekemään työtä.<br />
16. 0 Nukun yhtä hyvin kuin ennenkin.<br />
1 En nuku yhtä hyvin kuin ennen.<br />
2 Herään nykyisin 1-2 tuntia liian aikaisin, <strong>ja</strong> minun on vaikea päästä uudelleen uneen.<br />
3 Herään useita tunte<strong>ja</strong> aikaisemmin kuin ennen, enkä pääse uudelleen uneen.<br />
17. 0 En väsy sen nopeammin kuin tavallisesti.<br />
1 Väsyn nopeammin kuin tavallisesti.<br />
2 Väsyn lähes tyhjästä.<br />
3 Olen liian väsynyt tehdäkseni mitään.<br />
18. 0 Ruokahaluni on ennallaan.<br />
1 Ruokahaluni ei ole niin hyvä kuin ennen.<br />
2 Ruokahaluni on nyt paljon huonompi.<br />
3 Minulla ei ole enää lainkaan ruokahalua.<br />
19. 0 Painoni on pysynyt viime aikoina ennallaan.<br />
1 Olen laihtunut yli 3 kg.<br />
2 Olen laihtunut yli 5 kg.<br />
3 Olen laihtunut yli 8 kg.<br />
Yritän tarkoituksellisesti pudottaa painoani syömällä vähemmän. Kyllä Ei<br />
75
20. 0 En ole huolissani terveydestäni enempää kuin tavallisestikaan.<br />
1 Olen huolissani ruumiin vaivoista: säryistä, kivuista, vatsavaivoista tai ummetuksesta.<br />
2 Olen hyvin huolissani ruumiin vaivoista <strong>ja</strong> minun on vaikea a<strong>ja</strong>tella muita asioita.<br />
3 Olen niin huolissani ruumiini vaivoista, etten pysty a<strong>ja</strong>ttelemaan mitään muuta.<br />
21. 0 Kiinnostukseni seksiin on pysynyt ennallaan.<br />
1 Kiinnostukseni seksiin on vähentynyt.<br />
2 Kiinnostukseni seksiin on huomattavasti vähäisempää kuin ennen.<br />
3 Olen kokonaan menettänyt kiinnostukseni seksiin.<br />
---------------------------<br />
BDI-testin pisteet:<br />
1 – 9 ei masennusta<br />
10 – 18 lievä masennus<br />
19 – 29 keskivaikea masennus<br />
30 – 63 vaikea masennus<br />
76
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
MRSA-YLEISOHJE<br />
TAMPEREEN KAUPUNKI<br />
Sosiaali- <strong>ja</strong> terveystoimi<br />
Hygieniatyöryhmä MRSA –yleisohje Sote: n sairaalat <strong>ja</strong> laitokset<br />
MRSA -yleisohje KOSKETUSERISTYS<br />
Potilashuone<br />
Käsihygieniamenetelmä<br />
• käsien desinfektio<br />
käsihuuhteella<br />
• kädet pestään vain<br />
silloin, kun ne ovat<br />
likaiset<br />
Suo<strong>ja</strong>käsineet<br />
• kertakäyttöiset<br />
• potilaskohtaiset<br />
• toimenpidekohtaiset<br />
• pidempivartiset, kun<br />
potilasta pestään,<br />
suihkutetaan<br />
• steriilit käsineet<br />
toimenpiteen<br />
puhtaustarpeen<br />
mukaisesti<br />
Muoviesiliina/ suo<strong>ja</strong>takki<br />
• kertakäyttöinen<br />
• potilaskohtainen<br />
• siivouksessa<br />
huonekohtainen<br />
• MRSA infektio: Potilas sijoitetaan omaan<br />
huoneeseen tai MRSA –potilaiden huonekohorttiin,<br />
oma WC tulee olla käytössä<br />
• MRSA–kanta<strong>ja</strong>: Potilas voidaan paikkatilanteen<br />
vaatiessa sijoittaa puhtaan potilaan viereen, jolla ei<br />
ole haavo<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> hän ei saa antibioottihoitoa, huoneen<br />
puhtaat potilaat hoidetaan aina ensin<br />
• MRSA–potilas saa liikkua osastolla haavat peitettynä,<br />
käsien desinfektio ennen huoneesta poistumista<br />
Henkilökunta desinfioi kätensä<br />
• potilashuoneeseen mennessä <strong>ja</strong> sieltä poistuessa<br />
• ennen/ jälkeen suo<strong>ja</strong>imien pukemisen/ riisumisen<br />
• jokaisen fyysisen potilaskontaktin välissä<br />
Potilas desinfioi kätensä itse tai henkilökunnan avustamana<br />
• ennen potilashuoneesta poistumista<br />
• ennen yhteisruokailu<strong>ja</strong><br />
• WC– käyntien jälkeen<br />
• ennen/jälkeen askartelu-, jumppa- ym. terapioita<br />
Vieraat desinfioivat kätensä<br />
• osastolle tullessa <strong>ja</strong> sieltä poistuessa<br />
Tehdaspuhtaat vinyylikäsineet<br />
• kun ollaan kosketuksessa potilaaseen, vuoteeseen<br />
• kun käsitellään eritteitä<br />
• potilashuone-, WC- <strong>ja</strong> pesutilojen siivouksessa<br />
• varataan potilashuoneeseen<br />
Tehdaspuhtaat lateksikäsineet<br />
• MRSA–positiivisen haavan hoidossa<br />
• varataan haavanhoitovälineisiin, ei säilytetä<br />
potilashuoneessa<br />
Tehdaspuhtaat nitriilikäsineet<br />
• MRSA -positiivisen haavan hoidossa, jos<br />
työntekijällä tai potilaalla on lateksiallergia; muuten,<br />
kuten yllä<br />
• Lähihoitotilanteissa, kun työasu voi likaantua<br />
roiskeista<br />
• Potilasta suihkutettaessa tai kylvettäessä<br />
• Potilashuone-, WC- <strong>ja</strong> pesutilojen siivouksessa<br />
• varataan potilashuoneeseen<br />
77
Suu- nenäsuojus<br />
Tutkimus- <strong>ja</strong> hoito- <strong>ja</strong><br />
apuvälineet<br />
Välineiden desinfektio<br />
• välineet eivät saa<br />
kuivua ennen<br />
desinfektiota<br />
• Lähihoidossa, kun on roiskevaara <strong>ja</strong> potilaan<br />
hengitysteissä MRSA positiivinen<br />
• Laajojen MRSA -positiivisten haavojen hoidossa<br />
• Potilaskohtaiset<br />
• Monikäyttöiset välineet desinfioidaan potilaiden<br />
välillä, apuvälineiden kosketuskohdat päivittäin<br />
(Easydes tmv)<br />
• Lämpöä kestävät välineet desinfioidaan Dekossa tai<br />
• Liotusdesinfektio Klorilli 5000 ppm, 1 tunnin a<strong>ja</strong>n<br />
• Välineen pyyhintä A 12t:llä (lika ensin puhdistettu)<br />
tai Klorilli 500 ppm, Easydes, Erisan Des<br />
pintamateriaali keston mukaan<br />
Eritetahrat • Poistetaan klooriyhdisteellä, Klorilli 5000 ppm<br />
Siivous<br />
• viimeisenä<br />
• katso siivousohje<br />
• Kosketuskohtien siivous Klorilli 500 ppm, muu<br />
siivous yleispuhdistusaineella sairaalaosastoilla,<br />
vanhainkotiosastolla siivous yleispuhdistusaineella<br />
• WC- <strong>ja</strong> pesutilojen siivous Klorilli 500 ppm<br />
Ruokailu • Tavalliset ruokailuvälineet <strong>ja</strong> pesu normaalisti<br />
• Potilas voi osallistua yhteisruokailuun haavat<br />
peitettynä, ennen ruokailua käsien desinfektio<br />
Likapyykki • Tavallinen pyykkipussi, joka pakataan <strong>ja</strong> suljetaan<br />
potilaan huoneessa, pesulassa normaali käsittely<br />
Jätteet • Jätepussi pakataan <strong>ja</strong> suljetaan potilaan huoneessa,<br />
muuten normaali käsittely, särmäjätteet laitetaan<br />
toimipisteen särmäjäteastiaan<br />
Tiedottaminen MRSA:sta<br />
Tiedottaminen muille<br />
MRSA–seulontanäytteet<br />
• nenä, nielu,<br />
infektiofocukset<br />
(haava, katetrivirtsa,<br />
kanyylin juuri jne.)<br />
• perineum, jos<br />
ihohautumia<br />
• Osaston henkilökunnalle, potilaan hoitoon<br />
osallistuville erityistyöntekijöille <strong>ja</strong> toimipisteille<br />
• Potilasta siirrettäessä vastaanottavalle osastolle<br />
• Uudesta MRSA -löydöksestä yhteydenotto<br />
tarvittaessa infektiolääkäriin (73390) tai<br />
hygieniahoita<strong>ja</strong>an (76045, 75021)<br />
• Noudatetaan kosketuseristystä, esim. sairaankuljetus<br />
• MRSA -riskipotilaalta (haava, kestokatetri, kanyyli<br />
ym. infektiofocus) osastosiirron yhteydessä<br />
• Uuden MRSA -positiivisen potilaan huonetovereilta,<br />
myös toiseen laitokseen hoitoon siirtyneiltä<br />
• Aiemmin MRSA -positiiviseksi todetulta<br />
osastohoitoon tullessa<br />
• Potilaalta, joka on ollut edeltävän 12 kk aikana<br />
ulkomailla sairaalahoidossa osastohoitoon tullessa<br />
• MRSA–positiivisuus merkitään pegasos/<br />
riskitietoihin, tartuntavaara/ eristys–kohtaan,<br />
78
Geriatrisen <strong>akuuttihoidon</strong> <strong>ja</strong> <strong>arvioinnin</strong> käsikir<strong>ja</strong><br />
vastauksen tultua<br />
Vaina<strong>ja</strong>lla MRSA • Vaina<strong>ja</strong>n laitto normaaliin tapaan<br />
• Vaina<strong>ja</strong>n kuljetus osastolta suo<strong>ja</strong>käsineet (vinyyli)<br />
kädessä, sen jälkeen vaina<strong>ja</strong>n käsittely normaalisti<br />
79
Change language