MIELENTERVEYS - Forssan seudun terveydenhuollon ky.

Forssan seudun terveydenhuollon ky. 

MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEOSAAMISEN KEHITTÄMISHANKE 

FORSSAN SEUDUN TERVEYDENHUOLLON KUNTAYHTYMÄSSÄ 2008-2009 

LOPPURAPORTTI 

ESLH-2007-08230/SO-62 

”Kaksoisdiagnoosipotilaan hoito on aina integroitua. 

Kysymys on vain siitä integroiko hoidon palvelujärjestelmä vai potilas.” 

Muser KT, Noordsy DL, Drake RE, Fox L. 

Integrated trement for dual disorders: a guide to effective practice.

Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä: Hankkeen loppuraportin tiivistelmä 

Markku Turunen, Tarja Nurmi-Niemelä, Raija Vähätalo, Minna Hallikainen 

Mielenterveys- ja päihdeosaamisen kehittämishanke FSTKY:ssä 2008-2009 

26 sivua ja 3 liitettä 

Lokakuu 2009 

__________________________________________________________________________ 

TIIVISTELMÄ 

Mielenterveys- ja päihdeosaamisen kehittämishanke toteutettiin Forssan seudun terveydenhuollon 

kuntayhtymän toimesta. Hanke kohdistuu yhteen seudullisen ja kuntayhtymän strategiseen painopistealueeseen 

ja on jatkoa muihin seudullisiin hankkeisiin. Näitä ovat erityisesti ”Jatkoajalla” – Päihdepalvelujen 

kehittämishanke Forssan seudulla 2007-2008 sekä Seudullinen ennaltaehkäisevän mielenterveystyön 

hanke. Forssan seudulla on tarve päihde- ja mielenterveystyön palveluille sekä niiden 

kehittämiselle. Tämän osoittavat tilastot, palveluiden käyttöaste ja hyvinvoinnin/pahoinvoinnin mittarit, 

jotka selkeästi osoittavat olemassa olevaan problematiikkaan. Mielenterveys- ja päihdeosaamisen 

kehittämishankkeen tarkoituksena oli kehittää nykyisiä palvelurakenteita sekä niiden sisäisiä toimintatapoja. 

Lähtökohtana oli tuoda esille jo hyväksi katsotut toimintatavat ja kehittää ns. rajapintoja joissa 

ilmenee epäkohtia. Tavoitteena oli yhteistyön vahvistaminen yksiköiden välillä, joka on edellytyksenä 

laadukkaan hoidon tarjoamiseen mielenterveys- ja päihdeongelmaisten ongelmissa. Yhteisöllinen 

työskentely vahvisti olemassa olevaa osaamista sekä edesauttoi hoitomallien rakentamisessa. Kehittämisen 

tukena toimivat koulutukset sekä prosessikonsultaatiot. 

Konsultaatiopäivien aikana prosessoitiin toimintamalleja, jotka selkeyttivät mielenterveys- ja päihdeongelmaisen 

asiakkaan hoitoa. Kaksoisdiagnoosiasiakkaan hoitomallia työstettiin. Tärkeänä voimavarana 

pidettiin avoimuutta työyhteisöjen välillä, jolloin tulevaisuudessa voidaan keskittyä kaksoisdiagnoosiasiakkaan 

hoitomallin tarkentamiseen sekä käytäntöön viemiseen. 

Kehittämishankkeen tuotosten käytäntöön viemiseksi perustettiin työfoorumi, jonka tarkoituksena on 

toimia tukiryhmänä mielenterveys- ja päihdeasiakkaan hoitomalleja viedessä käytäntöön. Työfoorumin 

tavoitteena on toimia koordinaattoritahona, jonka tehtävänä on ylläpitää ja suunnitella mielenterveys- 

ja päihdeosaamista esim. koulutuksin, opintokäynnein, päivitetyllä tiedolla ja sen jakamisella eri yksiköille. 

Tuotokset: 

1. päihtyneen asiakkaan hoitomalli 

2. mielenterveys- ja päihdeongelmaisen asiakkaan paras mahdollinen hoitotaho 

3. päihdekatkaisuhoidon hoitopolku 

4. alkoholikatkaisuhoidon hoitomalli päihdepsykiatrian osastolla 

_________________________________________________________________________ 

Asiasanat: mielenterveys- ja päihdeongelmaisen hoitomallit, kaksoisdiagnoosi

1 JOHDANTO ...........................................................................................................................................4 

2 KEHITTÄMISHANKKEEN LÄHTÖKOHDAT ..................................................................................5 

2.1 Mielenterveys ja päihdehaitat Forssan seudulla .....................................................................5 

2.3 Hankeorganisaatio .......................................................................................................................6 

3 KEHITTÄMISHANKKEEN TARKOITUS JA TAVOITTEET ...........................................................7 

4. MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEONGELMAISEN ASIAKKAAN HOITO.....................................8 

4.2 Kaksoisdiagnoosipotilaan hoitomalli..........................................................................................9 

5. KEHITTÄMISHANKKEEN TOTEUTUS JA VAIHEET .................................................................10 

5.1 Kehittämishankkeen toteutus ...................................................................................................10 

5.2 Kehittämishankkeen menot.......................................................................................................11 

5.3 Kehittämishankkeen vaiheet.....................................................................................................13 

5.4 Kehittämishankkeen koulutukset .............................................................................................13 

5.5 Prosessikonsultaatiot.................................................................................................................14 

5.6 Kokemusasiantuntijat ja sidosryhmät prosessissa tukemassa ...........................................16 

6 KEHITTÄMISHANKKEEN TULOKSET ..........................................................................................17 

6.1 Päihtyneen asiakkaan hoitomalli..............................................................................................17 

6.2 Mielenterveys- ja päihdeongelmaisen asiakkaan soveltuvin hoitotaho .............................19 

6.3 Päihdekatkaisuhoidon hoitopolku ............................................................................................20 

6.4 Alkoholikatkaisuhoito päihdepsykiatrian osastolla ................................................................21 

7. KEHITTÄMISHANKKEEN ARVIOINTI .........................................................................................21 

8. POHDINTA .........................................................................................................................................22 

9. KEHITTÄMISHANKKEEN TIEDOTTAMINEN.............................................................................22 

LÄHTEET ...............................................................................................................................................23 

LIITTEET 

1 Alkoholikatkaisuhoito psykiatrian osastolla/ Delirium tremens -potilaan hoito/tutkimus 

2 Kaksoisdiagnoosipotilaan integroidunhoidon suunnitelma 

3 Kehittämishankkeen arviointi

1 Johdanto 

Suomessa myönnetään joka kolmas uusista työkyvyttömyyseläkkeistä psyykkisin perustein ja sairauspäivärahasta 

joka neljäs psyykkisin perustein. Suomalaisten alkoholin kulutus on kasvanut merkittävästi 

1990-luvulta alkaen. Päihdehaitat ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet päihteiden kulutuksen 

kasvun ohella. (Hölttä 2006,12). Vakavasta mielenterveysongelmista kärsivistä ihmisistä yli 50 

% käyttää huumeita ja/tai alkoholia vaarallisissa määrin. Höltän (2006) mukaan jopa 75 %:lla mielenterveyspalveluiden 

käyttäjistä on päihteiden käyttöön liittyviä ongelmia. Päihteidenkäyttöön altistavia 

mielenterveyshäiriöitä ovat mieliala-, ahdistuneisuus-, persoonallisuushäiriöt ja psykoottiset häiriöt. 

Kaksoisdiagnoosipotilailla 84 %:lla päihderiippuvuutta edelsi ahdistuneisuus ja/tai persoonallisuushäiriö. 

Suomalaisilla tyypillisin diagnosoitu mielenterveyshäiriö on masennus, jota 10-20 % väestöstä 

sairastaa kerran elämässään. Persoonallisuushäiriöitä arvellaan esiintyvän väestöstä 5-15 prosenttia 

ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä 1-2 prosenttia väestöstä. Skitsofreniaa sairastavia on noin 

0,5-1,5 %. (Hölttä 2006.) Päihteiden väärinkäyttöön liittyy usein hoitoon sitoutumattomuus, relapsit, 

itsemurhat, vangitsemiset, hepatiitit, hiv, asunnottomuus ja aggressiot. Sen vuoksi on erittäin tärkeää 

määritellä tehokkaimmat psykososiaaliset toimet, joilla vähennetään päihteiden käyttöä edellä mainitussa 

asiakasryhmässä (Cleary, Hunt, Matheson, Siegfried & Walter 2009). On arvioitu, että jopa 50 % 

kaikista päihdeongelmista olisi vältettävissä tehokkaiden, toimivien ja potilaat tavoittavien mielenterveyspalveluiden 

myötä. Myös lasten mielenterveysvaikeuksien varhainen toteaminen ja hoito ennaltaehkäisisivät 

myöhempien päihdeongelmien syntymistä (Kessler 2004). 

Forssan seudulla tilanne on huolestuttava. Alkoholin kulutus, päihteiden käyttö ja päihde-ehtoiset asioinnit 

esimerkiksi terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa ovat lisääntyneet merkittävästi. Forssan 

seudulla on päihdepalveluita kehitetty päämäärätietoisesti ja laaja-alaisesti hankkein vuodesta 2002. 

Myös rakenteelliset muutokset on tehty. A-klinikka on vuodesta 1994 ollut osa terveydenhuollon organisaatiota. 

Vuoden 2005 alusta kaikki kunnalliset mielenterveyspalvelut koottiin yhden vastuualueen 

sisälle. Mielenterveystyön vastuualueen tulosyksiköt ovat lasten- ja nuorisopsykiatria, A-klinikka, aikuispsykiatria 

(avo-, laitos- ja kuntouttava) ja mielenterveystyön peruspalvelut sisältäen perheneuvolan, 

oppilashuollon, terveyskeskuspsykologit ja puheterapeutit. Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymässä 

on vuoden 2007 alusta toteutettu alkoholiongelmaisten katkaisuhoito psykiatrisen akuuttiosaston 

yhteydessä toimivassa päihdepsykiatrisessa yksikössä. Tätä ennen päihdepsykiatrian yksikössä 

hoidettiin jo huumekatkaisuhoitoja. Muutosten myötä haasteet mielenterveys- ja päihdeongelmaisten 

asiakkaiden hoidossa ovat kasvaneet. Seudullista palvelurakennetta on tarkasteltava onko se 

kattava että toimiva palveluiden osalta ja ovatko palvelut laadukkaita ja asiakkaiden saavutettavissa. 

Mielenterveys- ja päihdeosaamisen kehittämishankkeen tarkoituksena on: 

1) kehittää päihdepalveluiden seudullista palvelurakennetta 

2) vahvistaa yhteistyörakenteita päihde- ja mielenterveyspalveluiden välillä luomalla moniammatillinen 

toimintamalli 

3) mallintaa päihdepsykiatrinen hoitopolku 

4) vahvistaa mielenterveys- ja päihdetyöntekijöiden päihdepsykiatrista osaamista 

4

2 KEHITTÄMISHANKKEEN LÄHTÖKOHDAT 

2.1 Mielenterveys ja päihdehaitat Forssan seudulla 

Forssan seudulla on vertailuseutuja matalampi korkeakoulututkintojen määrä, sekä koulutuksen ulkopuolelle 

jäävien 17-24 -vuotiaiden määrä on selkeästi Etelä-Suomen muita alueita korkeampi kaikissa 

muissa kunnissa paitsi Jokioisilla (Kuntatilasto 2006). Forssan seudulla on myös maakunnan korkein 

työttömyysaste 14,3%. (Työvoimahallinto 2009 22.9.09). Pitkäaikaistyöttömillä on todettu runsaasti 

erilaisia sosiaalisia sekä toimeentuloon, terveyteen ja mielenterveyteen liittyviä ongelmia ja muuta 

väestöä korkeampi syrjäytymisriski sekä suurempi kuolleisuus (Tilastokeskus 2004; Husman 2007). 

Pitkäaikaistyöttömyyteen liittyy usein moninaisia elämänhallinnan ongelmia, mikä näkyy myös riskikäyttäytymisenä 

ja heijastuu lähiympäristöön ja lähisuhteisiin. Forssan seudulla on mm. perhe- ja lähisuhdeväkivallan 

vuoksi hälytyksiä ja lasten huostaanottoja huomattavasti enemmän kuin ympäristöseuduilla. 

Yksinhuoltajaperheiden osuus kaikista lapsiperheistä on lähiseutukuntiin verrattuna korkeampi. 

(Kuntatilasto 2006.) 

Alkoholinmyynti oli Forssassa huomattavasti runsaampaa (16,2l/100% alkoholia/18-vuotta täyttäneet/a) 

muihin seutukunnan kuntiin verrattuna (Humppila 5,7l, Jokioinen 3,4l, Tammela 3,7l ja Ypäjä 

4,3l). Sotkanet 2008 tilastot.) Forssan seudulla sairaalahoidossa myrkytysten tai tapaturmien vuoksi 

hoidossa olleita on 15-25 /1000 asukasta kohden. Alkoholiehtoisten sairauksien ja haittojen esiintymisen 

voidaan katsoa olevan maan keskiarvoa korkeampaa useallakin tunnusluvulla kuvattuna. Esimerkiksi 

Efektian tuottaman PYLL-indeksin, Potential years of lost life, (Vohlonen 2004) mukaan Forssan 

seudun kunnissa alkoholisairauksiin menetetyt elinvuodet ovat maan keskiarvoa noin 30 % korkeammat 

Forssassa, Ypäjällä ja Humppilassa. Forssassa menetetyt elinvuodet koskevat sekä miehiä että 

naisia, mutta Humppilassa naisten ja Ypäjällä miesten menetetyt elinvuodet ovat erityisen korkeita. 

Sen sijaan kahdessa muussa seudun kunnassa, Tammelassa ja Jokioisilla, tilanne on noin 30 % alhaisempi 

maan keskiarvoon verrattuna. Kunnittain erot ovat suuria. 

Päihde-ehtoisia ensiapupoliklinikkakäyntejä on seurattu Forssan sairaalassa kesäkuukausina (kesäelokuu) 

vuodesta 1999 lähtien. Asiointiin liittyi päihteiden ongelmakäyttö, päihtyneenä asiointi tai tapaturma, 

joka oli yhteydessä päihteiden käyttöön. Päihde-ehtoisten asiointien määrä on vaihdellut välillä 

211-312, mikä tarkoittaa 3-4 päihde-ehtoista asiointia joka päivä sairaalan ensiapupoliklinikalla. Kesällä 

2004 alkoholin hinnan laskun jälkeen havaittiin alkometripuhallutuksin selvästi syvempi humalatila 

aikaisempiin vuosiin verrattuna, vaikka kontaktimäärä ei kasvanut. Poliklinikalla päihtyneenä asioineiden 

asiakkaiden vuonna 2006 alkometrillä mitattu humalatila vaihteli 0.01 promillesta 5 promilleen 

(alle 1.5 promillea 55 henkilöä, 1.5-3 promillea 128 henkilöä ja 3 promillea tai sen yli 48 henkilöä). 

Vuoden 2009 alusta syyskuuhun loppuun oli Forssassa päihdekatkaisuhoitopäiviä kertynyt 578 hoitopäivää. 

A-klinikalla käyntejä vuoden 2009 alusta syyskuun loppuun mennessä oli reilut 21000 asiakaskäyntiä. 

Sotka-tietokannan mukaan Forssan seutukunnan mielenterveyspalveluiden käyttö on aikuisilla selvästi 

suurempaa kuin Kanta-Hämeessä tai koko maassa keskimäärin. Tämä koskee sekä avo- että osastohoitoa 

(STAKES, indikaattoripankki SOTKAnet 2005-2006). Forssan seudulla kunnallisissa sairaaloissa 

psykiatrista hoitoa saaneiden osuus työikäisistä (15-64–vuotiaat) ylittää forssalaisten osalta lähes 

kaksinkertaisesti maan keskimääräisen käytön (Kelan terveyspuntari 2007). Toisaalta Forssan seudulla 

esimerkiksi psykoosin prevalenssi on sama koko maahan verrattuna. 

Nuorten psykosomaattinen oireilu, masentuneisuus ja välinpitämättömyys ovat lisääntyneet yleisesti 

(Larsson & Zaluha 2003), niin myös Forssan seudulla. Kouluterveyskyselyn (2006) mukaan keskivaikeaa 

tai vaikeaa masennusta on Kanta-Hämeen koululaisilla 13%:lla. Tammelassa ja Ypäjällä osuus 

on tätä korkeampi vuonna 2006, Forssassa, Humppilassa ja Jokioisilla jäädään alle Kanta-Hämeen 

5

keskiarvon. Vertailu kuntien vuoden 2004 tilanteeseen osoittaa, että masennus oli lisääntynyt kaikissa 

muissa kunnissa paitsi Humppilassa. Kyselyn kohderyhmänä ovat 8. ja 9.luokkalaiset peruskoululaiset 

(Kouluterveyskysely 2006) 

2.2 Hankeorganisaatio 

Hankkeen hallinnoija oli Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä. Hankeorganisaatioon kuuluivat 

ohjaus- ja projektiryhmä sekä päihderukkanen. Ohjausryhmä kokoontui kaksi, projektityöryhmä 

seitsemän ja päihderukkanen 13 kertaa 

Hankkeen hallinnoija 

Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä 

Ohjausryhmä 

Markku Puro, yhtymäjohtaja 

Tapio Talikainen, talousjohtaja ad.31.5.2009 vs. Sirpa Lähteenmäki talouspäällikkö 

Kari Österberg, esh johtava lääkäri 

Jarmo Ruohonen, pth johtava lääkäri 

Markku Turunen, mielenterveystyön vastuualueen johtaja, psykiatrian ylilääkäri 

Eeva Mikkola, johtava ylihoitaja vs. Anna Palin ylihoitaja 

Jukka Mattsson, sairaanhoidollisten palveluiden vastuualue 

Anja Myllylä, hallintosihteeri 

Riitta Suhonen, laatu- ja kehittämispäällikkö ad.30.12.2007 

Raija Vähätalo, va. laatu- ja kehittämispäällikkö 1.1.2008 alkaen 

Projektiryhmä 

Markku Turunen, mtt vastuualueen johtaja, psykiatrian ylilääkäri 

Tarja Nurmi-Niemelä, A-klinikan johtaja 

Jaakko Elonheimo, psykiatrian erikoislääkäri 

Rolf Kauppinen, osastonhoitaja 

Raija Vähätalo, va. laatu- ja kehittämispäällikkö 

Sirpa Lähteenmäki, talouspäällikkö/hankkeen kirjanpito 

Tuula Hyvönen, oh, sihteeri 1.1.2008-1.3.2009 

Minna Hallikainen, sh sihteeri 1.3.2009-31.10.2009 

”Päihderukkanen” työryhmä 

Markku Turunen, mtt vastuualueen johtaja, psykiatrian 

ylilääkäri 

Tarja Nurmi-Niemelä A-klinikan johtaja 

Raija Vähätalo, va.laatu- ja kehittämispäällikkö 

Minna Hallikainen, sh sihteeri 

Vastuuhenkilö: Markku Puro, yhtymäjohtaja 


Yhtymähallinto 

PL 42, 30101 Forssa, 03-4191 4000, 

markku.puro@fstky.fi 

Yhteyshenkilö: Minna Hallikainen, sh, aikuispsykiatrian osasto 11 


PL 42, 30101 Forssa, 03-4191 3500 

minna.hallikainen@fstky.fi 

6

3 KEHITTÄMISHANKKEEN TARKOITUS JA TAVOITTEET 

Hankkeen tarkoituksena oli mielenterveys- ja päihdeongelmien toimivan hoitomallin rakentaminen 

FSTKY:n mielenterveystyön vastuualueelle. Hanke perustui olemassa olevaan tietoon Forssan seudun 

asukkaiden ongelmista, tutkimuksissa todettuihin yhteyksiin mielenterveys- ja päihdeongelmien 

yhteisesiintymisestä ja välttämättömyydestä tarkastella tämän asiakasryhmän palveluita kokonaisuutena. 

Hankkeen päämääränä oli kehittää hyvää päihdehoitoa ja näin vaikuttaa alkoholin aiheuttamia 

haittoja vähentävästi Forssan seudulla sekä turvata seudun asukkaiden tasa-arvoinen pääsy oikeaaikaisten 

ja tarpeenmukaisten mielenterveys- ja päihdepalvelujen piiriin. 

Hanke oli kohdistettu mielenterveystyön ja päihdetyön rajapintaan, asiakasprosesseihin, yhteistyörakenteisiin, 

avo- ja laitoshoidon siirtymäkohtaan sekä päihdepsykiatrisen osaamisen vahvistamiseen. 

Hanke tarjosi mahdollisuuden yhdessä oppimisen ja dialogin avulla syntyvään päihdeasiakkaan 

oikea-aikaiseen hoitoon ja kohtaamiseen. Hankkeen avulla kehitettiin seudullisesti päihdepalvelujen 

palvelurakennetta kohdistaen se mielenterveys- ja päihdepalveluiden yhteiselle alueelle. Hankkeessa 

kehitettiin moniammatillinen toimintamalli, mallinnettiin päihdepsykiatrinen hoitopolku sekä vahvistettiin 

mielenterveys- ja päihdetyötä tekevän henkilöstön päihdepsykiatrista osaamista. Päihdekatkaisuhoidon 

sisällöllinen ja toiminnallinen kehittäminen toteutettiin yhdessä mielenterveysosaajien kanssa. 

Hankkeen tavoitteet 

1. Moniammatillisen toimintamallin luominen ja kuvaaminen FSTKY:n mielenterveystyön vastuualueella ohjatun 

prosessikonsultaation menetelmin 

• Päihdepsykiatrian ja A-klinikan yhteistyön kehittäminen, siirtymävaiheen toimintojen arviointi ja kehittäminen 

• Päihdehoitotyön prosessikuvaus ja hoitopolun mallintaminen 

2. Päihdepsykiatrisen osaamisen lisääminen 

• Yhteisöllinen oppimisprosessi (räätälöity koulutus), jossa yhdistetään opittu tieto mielenterveys ja 

päihderiippuvuuden hoidoista sekä sovelletaan suoraan omiin prosesseihin 

3. Mielenterveystyön ja päihdetyön henkilöstön koulutus päihteiden käyttäjän kohtaamiseen ja päihdehoitotyöhön 

somaattisissa ja mielenterveysyksiköissä 

• Räätälöity koulutus mm. motivointitaidoista kuntayhtymän henkilöstölle 

4. Päihtyneen henkilön akuuttihoidon järjestäminen Forssan seudulla 

• Päihdekatkaisuhoidon toimintamallin ja –prosessin kuvaus 

• Päihdekatkaisuhoidon sisällöllinen kehittäminen päihdepsykiatrian osastolla 

7

4. MIELENTERVEYS- JA PÄIHDEONGELMAISEN ASIAKKAAN KOHTAAMINEN 

Tämän päivän mielenterveyden keskeisimpiä haasteita ovat masennus, lisääntyneet alkoholiongelmat, 

varsinaiset mielisairaudet eli psykoosit sekä lasten mielenterveyden edistäminen (Lönnqvist 2006). 

Lönnqvistin (2006) mukaan alkoholin aiheuttamiin terveyshaittoihin tulee varautua pyrkimällä alkoholin 

kulutuksen vähentämiseen koko väestössä. Psykiatrisista potilaista päihteiden ongelmakäyttäjiä on 

40–80 %. Osalla mielenterveyspotilaista päihderiippuvuus kehittyy heidän lääkitessä psyykkisiä oireitaan 

päihteillä. (Hölttä 2006, 1; Mäkelä 2003, 185; Sutinen 2005, 4). 

Kaksoisdiagnoosi on käsitteenä melko uusi ja maailmanlaajuisestikin ajankohtainen sekä paljon esillä 

oleva ongelma mielenterveys- ja päihdepotilaiden keskuudessa. Mielenterveysongelmien ja päihdeongelmien 

yhteisesiintyvyyttä on esiintynyt jo pidemmän aikaa. Viime vuosina ilmiölle on saatu käsite: 

kaksoisdiagnoosi. (Hölttä 2006, 2; Mäkelä 2003, 185.) Päihderiippuvuuden yleisyys psykiatrisilla potilailla 

on eräs keskeisimpiä mielenterveystyön ”pulmia tänä päivänä”, kuvaa Amerikan psykiatrian yhdistys 

nykypäivän mielenterveystyön haasteita (Mäkelä 2003, 185). Lääketieteen dosentti, Rauno Mäkelän 

(2003, 185) mukaan, lause symboloi hyvin myös Suomen tämän hetken mielenterveys- ja päihdetyön 

tilaa. Erityisesti huumausainediagnosoinnin ja vähintään yhden psykiatrisen diagnoosin yhteisesiintyvyys 

sairaalahoidoissa on jyrkästi noussut 1990-luvun alusta lähtien, tasaantuen 2000-luvulle 

(Pirkola & Wahlbeck 2004, 1673). Suomesta puuttuu kaksoisdiagnoosiasiakkaiden hoitokulttuuri, mielenterveyspalveluissa 

ei ole tarpeeksi päihdeosaamista eikä päihdepuolella hallita riittävästi psykiatrian 

osaamista, toteaa päihdepsykiatriaan erikoistunut psykiatri Solja Niemelä.(Dialogi 2007, 24) 

Kaksoisdiagnoosi eli dual diagnosis on sateenvarjokäsite, joka tarkoittaa tilaa, jossa sekä päihderiippuvuus 

että psyykkinen sairaus esiintyy samalla henkilöllä (Barnes ym. 2002, 16; Flinck 2000, 9–10; 

Mäkelä 2003, 184). Toisin sanoen kaksoisdiagnoosi viittaa monihäiriöisyyteen eli komorbiditeettiin: 

potilaalla on samanaikaisesti sekä päihdehäiriö että jokin muu mielenterveyden häiriö. ICD-10luokituksessa 

päihdehäiriöitä ovat haitallinen käyttö (F1x.1) ja riippuvuusoireyhtymä (F1x.2). Koska 

monihäiriöisyys on yleistä muutenkin, termin kaksoisdiagnoosi tilalle on ehdotettu myös täsmällisempiä 

ilmauksia. Esimerkkinä tästä on lyhenne MICAA (mentally ill chemical abusers and addicted) 

(Janssen 1994), mutta se tai muut ehdotukset eivät ole toistaiseksi vakiintuneet tutkijoiden tai kliinikoiden 

kielenkäytössä. Kaksoisdiagnoosipotilaalla on päihdehäiriön lisäksi vakava primaarinen psykiatrinen 

häiriö. Kolmoisdiagnoosipotilaalla todetaan kaksoisdiagnoosi sekä vakava somaattinen sairaus 

(esim. HIV, insuliinihoitoinen diabetes) Komorbiditeetillä tarkoitetaan oheissairastavuutta, jossa päihdehäiriön 

ja psykiatrisen häiriöllä on samanaikainen esiintyvyys. Yhdysvaltalaisessa ECAtutkimuksessa 

(Epidemiologic Catchment Area) kaksoisdiagnoosit ovat väestössä hyvin yleisiä. Toinen 

keskeinen havainto on, että mielenterveyden häiriöistä kärsivillä esiintyi todennäköisemmin päihdehäiriö 

kuin niillä, jotka eivät kärsineet mistään mielenterveyden häiriöstä, ja päinvastoin. Sittemmin 

useat tutkimukset ovat vahvistaneet nämä havainnot (Grant ja Harford 1995, Kessler ym. 1997, Merikangas 

ym. 1998). 

Koska kaksoisdiagnoosipotilaiden osuus suomalaisessa palvelujärjestelmässä on kasvamassa, on 

entistä tarpeellisempaa arvioida tämän haasteellisen potilasryhmän hoitoon liittyviä kysymyksiä 

(Pirkola ja Wahlbeck 2004). Monien mielestä mielenterveyden häiriö on kaksoisdiagnoosissa siinä 

määrin vakava, että siihen yksinäänkin ilman päihteitä liittyisi toimintakyvyn huomattava ja pysyvä 

heikkeneminen tai sen uhka (Drake ym. 2001). Kun ajatellaan integroidun hoidon käytännön kehittämistä 

siten, että palvelujärjestelmää uudistetaan varsin perusteellisesti, tällainen kaksoisdiagnoosin 

käsite lienee suositeltava. Toisaalta ainakin osa tässä artikkelissa esitetystä on sovellettavissa 

myös lievempiin kaksoisdiagnooseihin. 

8

4.1 Kaksoisdiagnoosipotilaan hoitomalli 

Integroidussa hoidossa sama taho hoitaa kaksoisdiagnoosipotilaan molemmantyyppisiä häiriöitä 

samanaikaisesti. Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidon järjestämiseen on se, että kaksoisdiagnoosipotilaiden 

ennuste on huonompi kuin niiden, joilla on vain yksi häiriö (Kessler 2004). Monet 

ovat myös olleet sitä mieltä, että tavanomaiset hoitomallit eivät vastaa parhaalla mahdollisella tavalla 

tämän potilasryhmän tarpeisiin (Drake ym. 2001). Muiden psykiatristen työryhmien tapaan 

moniammatillisuutta on pidetty integroidussa hoidossa keskeisenä (Mueser ym. 2003).Tällaisen 

työryhmän hoitovalikoima on laajempi kuin tavallisessa psykiatrisessa työryhmässä (Pechter ja 

Miller 1997). Tärkeimpiä näistä ovat motivoiva haastattelu, yhteisövahvistusohjelma, retkahduksen 

ehkäisy, kahdentoista askeleen hoidot, perheinterventiot ja sosiaalisten taitojen harjoittelu (Käypä 

hoito -suositukset Alkoholiongelmaisen hoito 2005 ja Huumeongelmaisen hoito 2006). Hoitavan 

työryhmän jäseniltä edellytetään monipuolista perehtyneisyyttä eri päihdehoitoihin. Sekä mielenterveys- 

että päihdehäiriöiden hoito on pitkäjänteistä ja siinä on erilaisia vaiheita. Keskeisimmät vaiheet 

ovat motivointi ja aktiivisen hoidon vaihe (Mueser ym. 2003). 

9

5. KEHITTÄMISHANKKEEN TOTEUTUS JA VAIHEET 

5.1 Kehittämishankkeen toteutus 

Forssan seudulla tehdyissä strategisissa suunnitelmissa päihdehuollon palveluiden saatavuus ja toimivuus 

on nähty ensiarvoisen tärkeäksi hyvinvoinnin kannalta. Peruskunnat ovat sitoutuneet sopimusneuvotteluissa 

terveydenhuollon kuntayhtymän kautta kehittämistyöhön. Hankesuunnitelma käsiteltiin 

ja hyväksyttiin kuntayhtymän hallituksessa 27.9.2007. Hankesuunnitelma lähetettiin Etelä- 

Suomen lääninhallitukselle. 

Kehittämishankkeen toteutus 

SUUNNITTELU 

TYÖKESKUS 

Ohjausryhmän, projektiryhmän ja päihderukkasen 

kokoukset ->hankesuunnitelma: 

-hankkeen toteutus 

prosessi- 

konsultaatiot 

koulutukset 

Eri toimialajoen yhteisölliset pohdinnat/työskentelyt 

välitehtävien ohjaamina 

ARVIOINTI 

Hankkeen etenemisen seuranta 

ja arviointi: 

ohjausryhmä/projektityöryhmä 

päihderukkanen 

10

Mielenterveys- ja päihdeosaamisen kehittämishanke toteutettiin ajalla 1.1.2008-31.10.2009. Hanke oli 

alun perin suunniteltu kaksivuotiseksi. Hankkeen hallinnoinnista vastasi Forssan seudun terveydenhuollon 

kuntayhtymä. Vastuuhenkilönä toimi yhtymäjohtaja Markku Puro. Hankkeen toteutus suunniteltiin 

projektityöryhmän ja erillisen työryhmän (päihderukkanen) toimesta. Hanke työskentely toteutui 

prosessikonsultaatioiden myötä, joita tuki räätälöidyt koulutukset. Hankkeen väliarvioinnit toteutettiin 

projektityöryhmässä sekä päihderukkasen erillisissä kokouksissa. Kehittämishankkeen väliraportointi 

oli suunniteltuna hankeaikataulun myötä. Lääninhallitukselle raportoitiin neljä kertaa maksatuksen yhteydessä. 

Hankkeen projektiryhmä raportoi ohjausryhmälle säännöllisesti hankkeen etenemisestä. 

Ohjausryhmän tehtävänä oli hyväksyä hankkeen työsuunnitelmat, kehittämissuunnitelman painopisteet, 

toteutukset sekä tuotokset. Projektityöryhmä arvioi hankkeen etenemistä ja hyväksyi päihderukkasen 

suunnitelmia hankkeen aikana. Rakentavan palautteen antaminen hankkeen edetessä tuki 

työryhmiä tavoitteiden saavuttamisessa. Projektityöryhmän tehtäviin kuului myös hankkeen työtapojen 

suunnittelu. Projektityöryhmä vastasi hankkeen kirjanpidollisesta osuudesta tarkastaen kokouksissaan 

säännöllisesti toteutuneet kustannukset. Työryhmä valitsi hankkeelle projektisihteerin, jonka 

työn kuvaan kuului hankkeen kokonaisuuden hallinnointi. Erillinen työryhmä, päihderukkanen, toimi 

aktiivisesti hankkeen aikana. Työryhmä työsti prosessikonsultaatioiden aikana esille tulleita epäkohtia 

ja pyrki vastaamaan suunnittelussa esille tulleisiin asioihin hankkeen eteenpäin viemiseksi. Koulutusten 

sisältöä suunniteltiin koulutusanalyysien perusteella. Päihderukkanen arvioi osaltaan hankkeen 

etenemistä. Prosessikonsultaatioiden sisältöä suunniteltiin yhdessä konsultti Kari Murron 

kanssa. Esiin tulleet ideat otettiin käytäntöön. Esimerkiksi asiakkaiden mukaan tuleminen prosessikonsultaatioon 

suunniteltiin prosessikonsultaatiossa. 

5.2 Kehittämishankkeen menot 

Yhtymähallituksen kokouksessa 27.9.2007 (109 §) päätettiin, että Forssan seudun kuntayhtymä hakee 

valtionosuutta päihdepalveluiden kehittämisen lisärahasta vuosille 2007-2009 (Valtioneuvoston asetus 

719/2007). Hankkeen kustannusarvio oli 79 200 euroa. Valtionavustusta haettiin 63 360 euroa (80 

%). Kuntayhtymän omavastuuosuudeksi jäi 15 850 euroa (20 %), jonka FSTKY sitoutui rahoittamaan. 

Henkilöstökuluihin oli arvioitu yhteensä 55 800 euroa, sisältäen projektisihteerin ja A-klinikan sairaanhoitajan 

työpanosta. Hankkeeseen käytettiin projektisihteerin työpanosta 2 pv/vko (40 % työajasta). 

Heinäkuun alusta 2009 projektisihteerin työpanos lisättiin 60% työajasta, koska hankkeen lopetusajankohta 

siirtyy lokakuun loppuun 2009. Myös koulutuksen mahdollistamiseksi tarvittiin sijaistyövoimaa. 

Palvelujen ostot kattaisivat prosessikonsultaation kulut, koulutuskustannukset, majoitus- ja 

matkakorvauksineen, sekä painatuskulut, tiedotuksen ym. kulut. 

Rahaa jäi käyttämättä erityisesti henkilöstömenoista. Tähän on syynä hankkeen lopetusajankohdan 

kaventuminen kahdella kuukaudella. Myöskään sijaistyövoimaa ei käytetty prosessikonsultaatioiden 

sekä koulutuksien aikana täysimittaisesti. 

11


1.1.2008-31.10.2009 

ESLH-2007--08230/So-62, STH978A 

KULUT 

MENOT 

Kustannusarvio 

v. 2008-2009 

Kaikki käyttö 

yht. 

Henkilöstömenot,joista 55 800 38 762,47 

Projektiin palkattavaa henkilöstö 36 000 34 217,71 

Työpanoksen siirto kunnalta 19 800 4 544,76 

Palvelujen ostot yhteensä 20 400 17 372,90 

Toimisto-, pankki- ja asiantuntijapalvelut 8 000 6 020,23 

Painatukset ja ilmoitukset 1 000 

Majoitus- ja ravitsemuspalvelut 1 400 1 061,27 

Matkustus- ja kuljetuspalvelut 2 000 283,76 

Koulutus- ja kulttuuripalvelut 6 000 10 007,64 

Muut palvelujen ostot 2 000 

Aineet, tarvikkeet ja tavarat 3 000 53,76 

Vuokrat 0 

Muut menot 0 

Investointimenot 0 

Koneet ja kalusto (atk) 

Menot yhteensä 79 200 56 189,13 

RAHOITUSSUUNNITELMA 

Kunnan rahoitus 20 % 15 840 11 237,83 

Haettava valtionavustus 80 % 63 360 44 951,30 

Muu rahoitus yhteensä 

Rahoitus yhteensä 79 200 56 189,13 

12

5.3 Kehittämishankkeen vaiheet 

Mielenterveys- ja päihdeosaamisen hanke 2008-2009 

2008 2009 

Kuukausi 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 

Ohjausryhmän kokoukset 30.1. 7.5. 17.12. 20.1. 11.3. 7.5. 

Projektiryhmän kokoukset 25.1. 7.3. 8.4; 7.5. 18.11. 20.1. 7.5. 14.9. 

Päihderukkanen 9.2. 21.4 7.5. 25.6. 25.8. 15.9. 16.2. 17./30.3. 22.4. 5.8. 2./28.10. 

Hankemaksatus 30.6. 31.12. 31.5. 30.9. 30.10. 

Väliraportti x x 31.5. x x 

Prosessi konsultaatio 20.5. 9.9. 16.12. 17.3. 5.5. 8.9. 

Välitehtävät 

Loppuraportti 

x x x x x x 

Koulutukset 19.11. 15.12. 20.1. 16.2. 30.3. 25.9. 

Mielenterveys- ja 

päihdepsykistrian 

osaamisen 

vahvistaminen 

Yhteistyön 

kehittäminen 

Päihdehoitotyön 

prosessikuvaus 

Päihtyneen henkilön 

akuuttihoidon 

tarkentaminen 

Päihdekatkaisuhoidon 

toimintamalli ja - 

prosessin kuvaus 

Päihdekatkaisuhoidon 

sisällöllinen 

kehittäminen 

Yhteistyön kehittäminen ja toimintamallien prosessointi jatkuu 

tulevaisuudessa työfoorumin tukemana.Yksiköiden sisällä 

tapahtuva kehitys on jatkuvaa. 

Prosessointia Selkeytyminen 

5.4 Kehittämishankkeen koulutukset 

Hankkeen yhtenä tavoitteena oli lisätä henkilökunnan osaamista mielenterveys- ja päihdeongelmien 

hoidossa. Prosessikonsultaatioiden yhteyteen oli suunniteltu räätälöidyt koulutukset, joiden sisällön 

suunnitteli päihderukkanen projektiryhmän ohjaamana. Päihderukkanen selvitti, minkälainen koulutuksen 

tarve nousi henkilökunnalta yksiköittäin. Analysoinnin perusteella koulutukset suunniteltiin käsittelemään 

laajalti mielenterveys- ja päihdeongelman näkökulmaa. Päihteisiin liittyvät sisätautiongelmat 

sekä neurologiset ongelmat olivat lääkäri/psykologin luentoja, joissa tarkastelun kohteena oli päihdeasiakkaan 

akuuttihoidon keskeiset pääkohdat. Kaksoisdiagnoosipotilasta koskevan koulutukseen 

toteutus jaettiin kahdelle iltapäivälle prosessikonsultaatiopäivien läheisyyteen. Koulutus rakentui kaksoisdiagnoosin 

käsitteestä ja kaksoisdiagnoosiasiakkaiden palveluiden järjestämisestä Tampereen 

alueella, jossa analysoitiin Isadora-tutkimusta. Asiantuntijana toimi terveystieteiden maisteri Minna 

Sorsa Tampereen yliopistolta. Koulutukeen sisältyi ryhmätyöskentelyä, jossa tarkastelimme mitä ongelmia 

esiintyy palvelujärjestelmässä, auttamisen näkökulmasta sekä asiakkaan näkökulmasta. Toisena 

koulutuspäivänä etsimme vastauksia ja ratkaisuja havaitsemiimme ongelmiin. Esille nousi ”yhden 

oven” periaatteen tärkeys mielenterveys- ja päihdeasiakkaan hoidossa. Potilaan hoidon eettisistä 

näkökohdista, mielenterveys- ja päihdenäkökulmasta oli laajamittainen luento arvoista ja hoidon etiikasta. 

13

KEHITTÄMISHANKKEEN KOULUTUKSET 

1. Päihteisiin liittyviä sisätautiongelmia: erikoissairaanhoidon johtava lääkäri Hannu Sulonen (1h) [37 

osallistujaa] 

2. Hepatiitit ja HIV: Infektiotautien KHKS infektioylilääkäri Janne Mikkola (2h) [24 osallistujaa] 

3. Alkoholin aiheuttamat neurologiset ongelmat: neurologian ylilääkäri Harri Selin 

Neuropsykologia. psykologi Riitta-Maija Moilanen (2h) [62 osallistujaa] 

4. Kaksoisdiagnoosi; aina ongelmia verkostossa ja yhteistyössä: hoitotieteen maisteri Minna Sorsa: 

Tampereen yliopisto [43 osallistujaa] 

Kaksoisdiagnoosi asiakas –haasteena kuntien palveluksessa (5h) [23 osallistujaa 23] 

5.Potilaan hoidon eettiset näkökohdat –mielenterveys- ja päihdenäkökulma: sairaalapastori Anne Mäkelä 

(2,5h) [47 osallistujaa] 

Valtakunnallinen mielenterveys- ja päihdeseminaari 25.8.2009 Helsinki: projektisihteerin ja A-klinikan 

sairaanhoitajan oma koulutus 

5.5 Prosessikonsultaatiot 

Mielenterveys- ja päihdeosaamisen kehittämishankkeen työskentely keskittyi suurimmalta osin prosessikonsultaatioihin. 

Prosessikonsultaatioiden konsulttina toimi YTT, psykologi Kari Murto Jyväskylän 

Koulutuskeskus Oy:sta. Prosessikonsultaatiossa käsiteltiin, kuvattiin ja kehiteltiin hankkeen toimintaprosesseja. 

Konsultaatiotyöskentelyyn osallistujat tulivat A-klinikalta, psykiatrian poliklinikalta, akuuttiryhmästä, 

psykiatrisilta osastoilta 11 ja 13, sisätauti- ja kirurgianosastoilta, ensiapupoliklinikalta, perusterveydenhuollosta 

sekä hallinnosta. Lisäksi yhteen prosessikonsultaatioon kutsuttiin mukaan sidosryhmistä 

edustajat sekä asiakkaita. Konsultaatiopäiviin konsultti oli laatinut välitehtäviä, joita eri yksiköiden 

sisällä tehtiin. Tämä työskentelytapa toimi hankesuunnitelmassa esitellyn työtupa menetelmän 

tavoin. Konsultaatioihin osallistuvat tahot työstivät yksiköissään yksiköiden hoitohenkilökunnan kesken 

välitehtäviä, joiden avulla esille tuotiin nykyisiä toimintatapoja vahvuuksineen ja heikkouksineen. Eri 

yksiköiden toimintatapojen esille tuominen selkeytti hoidon sisältöjä sekä toi esille epäkohtia. Konsultaatioiden 

edetessä avoin dialoogisuus työryhmän kesken avasi mahdollisuuden yhteistyöhön kehittämiseen 

asiakastyössä. Kynnys konsultaatioihin eri yksiköiden välillä madaltui. Prosessissa keskityttiin 

myös eri yksiköiden kehittämiseen. Yksiköiden kehittämisen tarkoituksena on ollut mielenterveys- 

ja päihdeongelmaisen asiakkaan hoidonlaadun ylläpitäminen sekä tarkentaminen ja vahvistaminen. 

Soveltuvinta hoitotahoa on tarkennettu sekä hoidon sisältöä. Prosessikonsultaatiossa rakennettiin 

yhteisöllinen oppimisprosessi, jossa yhdistettiin opittu tieto mielenterveysongelmien ja päihderiippuvuuden 

hoidoista toiminnaksi. Hanketyöskentely lisäsi yksiköiden henkilöstön itsenäistä kehittävää 

työotetta sekä rakensi yhteistyötä eri yksiköiden välillä. 

14

Prosessikonsultaatiot 

20.5.08 

9.9.08 

I Hankesuunnitelman tarkastelua 

II Yksiköiden toimivuus: 

kehittämistarpeiden tunnistaminen 

16.12.08 

III Yksiköiden kehittämiskohteet 

tavoitteet ja keinot 

17.3.09 

5.5.09 

IV Päihdehoitotyön prosessin 

kuvaaminen 

V Asiakkaiden ja sidosryhmien 

näkökulma 

8.9.09 

VI Hankkeen arviointi ja tulevaisuuden 

suunnitelmat 

Hankkeen odotukset ja huolenaiheet 

Eri yksiköiden kuvaus hoitotyöstä 

Tyypillinen asiakas-metodi-> 

mikä tehdään hyvin missä kehitettävää 

Yksiköiden kehittämiskohteet 

Vuokaaviot 

Asiakkaiden ja sidosryhmien 

mietteet päihdepalveluista 

Kehittämisehdotukset 

15

5.6 Kokemusasiantuntijat ja sidosryhmät prosessissa tukemassa 

Mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämisen tueksi prosessointiin kutsuttiin mukaan kokemusasiantuntijoita. 

Heidän näkökulmasta katsottuna tärkeäksi osatekijäksi nousi heidän kuulemisensa kehittämishankkeessa. 

Kokemusasiantuntijat pitivät tärkeänä omaa motivaatiota itsensä hoitamiseen. Hoitohenkilökunnan 

tieto ja taito päihdepsykiatrisen asiakkaan hoidossa koettiin tärkeänä. Kokemusasiantuntijat korostivat 

henkilökunnan tietämystä siitä milloin on aika levätä ja taitoa antaa oikeaa informaatiota sairaudesta 

oikealla hetkellä. Asiakkaalla on voinut olla käsitys elämästään niin, että alkoholismi on osa elämää, 

joka hänen olisi hyväksyttävä. Tärkeänä pidettiin tietämystä siitä, että asiakas ei välttämättä puhu totta 

ongelmistaan tai elämästään. Oikeanlainen puuttuminen asiakkaan elämäntilanteeseen ja ongelmista 

puheeksi ottaminen koettiin tärkeänä. Lääkitys koettiin hyväksi erityisesti raittiuden jälkeen. 

Kokemusasiantuntijat korostivat vertaistuen tärkeyttä. Tukea on saanut erityisesti AA-ryhmistä Forssan 

seudulla. Hoitoon sitoutumisessa korostettiin luottamuksen syntymistä hoitavaan tahoon, missä 

tärkeänä osana on luopuminen ajatuksesta, että pärjää itse ja myöntää ongelmansa. Tähän vaikuttaa 

hoitavan tahon aito välittäminen sekä asiakkaan kohtaaminen omana itsenään. Konkreettinen apu 

esim. asioiden hoitamisessa koettiin tärkeänä erityisesti silloin kun itse ei jaksa eikä kykene. Asioiden 

hoitamattomuus lisäsi toivottomuuden tunnetta elämässä. Kun asiakasta tuettiin, hän kykeni hiljalleen 

suoriutumaan asioista. Yhteistyö eri toimialojen välillä vähensi epäonnistumisia sekä kuormitti asiakasta 

vähemmän. Positiivisen palautteen antaminen onnistumisista koettiin tärkeänä. 

Kokemusasiantuntujat kokivat hyväksi saaneensa hoidot. Varhaista puuttumista ongelmaan kuitenkin 

tähdennettiin sekä varhaista diagnostiikkaa. Esille tuli toive sellaisesta paikasta tai hoitavasta tahosta 

jonne voi olla yhteydessä koska vain ja saisi tarvitsemansa avun heti. Asiakkaat toivat esille myös sen 

kysymyksen että, millä tavoin saavutettaisiin potilaan luottamus nopeammin, jotta voisi puhua rehellisesti 

itselleen ja hoitohenkilökunnalle. Myös vertaistukea kaivattiin mielenterveyspuolelle esim. masennusryhmiä. 

Tietotekniikan parempi hyötykäyttö tuotiin esille, millä tavoin internetin välityksellä voisi 

saada paremmin apua. Asiakkaat olivat yhtäläisesti sitä mieltä että, jos hoitokontakteja ei olisi ollut 

vaikka alkoholinkäyttö jatkui massiivisestikin, he eivät olisi enää kertomassa asioitaan. 

Konsultaatiotilaisuuteen oli kutsuttuna eräitä sidosryhmien edustajia. Sidosryhmien edustajat Sinisopesta, 

mielenterveysyhdistys Mielikistä sekä yksityisestä hoitopalveluiden järjestäjästä Kaarnakodista 

toivat esille huolensa sekä toiveensa. Yhteinen viesti kehittämisen suuntaan oli yhteistyön tehostaminen. 

Sinisopen kautta esiintyi suuri huoli asunnottomista mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivistä 

ihmisistä. Tämä kohderyhmä ei pääse esim. lääkärin vastaanotolle, koska vointi on niin huono, 

että ei pääse lähtemään. Päihdeongelmaisten kohtelu ei aina ole ollut eettisesti hyväksyttävää. Asiakkaat 

kaipasivat hoidollisempaa otetta esim. osastohoidossa. Päihdeasuntolan puute seutukunnalla on 

suuri ongelma. 

16

6 KEHITTÄMISHANKKEEN TULOKSET 

Hankkeen tuotokset ovat päihtyneen asiakkaan hoitomalli, parhaan soveltuvimman hoitotahon määrittely, 

päihdekatkaisuhoidon hoitopolku, alkoholivieroitushoidon toimintamalli sekä delirium-potilaan 

hoidon ohjeistus. Kaksoisdiagnoosipotilaan hoidon moniammatillinen toimintamalli on visioituna. 

6.1 Päihtyneen asiakkaan hoitomalli 

Hankkeen tuotoksena mallinnettiin päihtyneen asiakkaan hoitomalli yhteistyössä päihderukkasen ja 

erillisen työryhmän kanssa. Mallintamisen tukena käytettiin prosessikonsultaatiossa tulleita ehdotuksia 

sekä selvennettiin aikaisempaa hoitomallia. Hoitomalli perustuu Sosiaali- ja Terveysministeriön 

2006 päihtyneen henkilön akuuttihoitosuositukseen sekä LL Antti Mikkosen luentokokonaisuuteen 

(Mikkonen 2007) Alkoholi avokatkaisuhoito voidaan suorittaa A-klinikalla sekä perusterveydenhuollon 

lääkärinvastaanotolla. Avokatkaisuun päädyttäessä on kuitenkin arvioitava asiakkaan koko terveydentila. 

Jos asiakas on tunnettu ja perussairauksia ei ole, voidaan tuettu katkaisuhoitolääkitys 

antaa tarvittaessa avohoitona. Muussa tapauksessa(pitkään jatkunut alkoholin käyttö, suuret promillemäärät, 

somaattiset perussairaudet, psyykkiset ongelmat) asiakas lähetetään ensiapupoliklinikalle 

tai katkaisuhoitoon päihdepsykiatrianosastolle. Osastolle lähetettäessä konsultoidaan ensin osaston 

lääkäriä. Muiden päihteiden sekä päihteiden sekakäytön katkaisuhoidot hoidetaan päihdepsykiatrian 

osastolla tai Kanta-Hämeen keskussairaalassa. Asiakkaan alkoholikatkaisuhoidon paikka määrittyy 

sen mukaisesti minkälainen hänen somaattinen ja /tai psyykkinen terveydentilansa on hoitoon hakeutumisen 

hetkellä. 

Somaattiset ongelmat 

EA-poliklinikka 

Sisätaudit 

Päihtyneen asiakkaan hoito 

Perusterveydenhuolto/Työterveyshuolto 

-> hoitoonohjaus 

A-klinikka:(avokatkaisuhoito) 

Päihtymystila 

Mielenterveysongelmat 


Sisätaudit 


Osasto 11 

Mielenterveysongelmat/päihtynyt 

asiakas >os 

11/KHKS 

17

Terveydenhuollon päivystykseen hakeutuneen tai sinne tuodun päihtyneen henkilön hoidontarve on 

arvioitava kliinisen kokonaistilan perusteella.(liite1) Päihtyneen akuuttihoitoa annetaan ensiapupoliklinikalla 

ja päihdepsykiatrian osastolla. Päihtymyksen lisäksi henkilön somaattiset, psyykkiset ja sosiaaliset 

ongelmat on huomioitava. Päihtyneelle on annettava tarvittava ensiapu viivytyksettä sekä arvioitava 

muun päivystyksellisen hoidon tarve, laatu ja kiireellisyys. Tarpeelliset tutkimukset kuten somaattinen 

tutkimus, laboratorio- ja radiologiset selvitykset ja toimenpiteet on tehtävä eikä päihtymys 

saa estää niiden viiveetöntä suorittamista. Tarvittavat tutkimukset on oltava tehtynä ja tarkistettuna 

ennen potilaan mahdollista siirtämistä toiseen hoitavaan yksikköön. 

Päihtynyt mielenterveysongelmainen terveydenhuollon päivystyksessä 

Päivystykseen hakeutuneesta päihtyneestä mielenterveysongelmaisesta konsultoidaan tarvittaessa 

psykiatrian erikoisalaa. Virka-aikana akuuttipoliklinikkaa, virka-ajan ulkopuolella psykiatrianosasto 

11:tä. Puhelinkonsultaatiota tai päivystyslähetettä edellyttäviä tilanteita ovat potilaalle ilmaantuvat 

vieroitusoireet sekä tilanteet, joissa somaattisten erityistoimenpiteiden tarve on päättynyt ja potilas 

tarvitsee välitöntä psykiatrista hoitoa, mahdollisesti psykiatrisessa hoitoyksikössä. Erotusdiagnostiikka 

somaattisen ja psykiatrisen hoidon tarpeen välillä on tehtävä ennen potilaan lähettämistä psykiatrian 

osastolle, jossa ei ole mahdollisuutta tällaiseen erotusdiagnostiikkaan ja siinä mahdollisesti tarvittaviin 

laboratoriokokeisiin ja radiologisiin tutkimuksiin. Potilasta ei tule toimittaa psykiatriseen osastohoitoon 

myöskään hänen tajunnantasonsa ollessa alentunut. 

Mielenterveysongelmista kärsivällä potilaalla on oikeus osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. 

Jos hän on kuitenkin tahdosta riippumattoman psykiatrisen hoidon tarpeessa, ei häntä saa 

päästää lähtemään vastaanotolta. Lääkärin on laadittava M1-tarkkailulähete tahdosta riippumattoman 

psykiatrisen hoidontarpeen arvioimiseksi, jos lääkäri pitää potilaan määräämistä hoitoon välttämättömänä 

ja hän katsoo, että tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytykset ovat todennäköisesti 

olemassa eli henkilö on: 

1) mielisairas, 

2) mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että muuten mielisairaus pahenisi 

tai oma tai muiden terveys tai turvallisuus vaarantuisi ja 

3) muut palvelut eivät sovellu tai riitä. 

->Päätös tarkkailuun ottamisesta tehdään lähetteen perusteella psykiatrian osastolla 

18

6.2 Mielenterveys- ja päihdeongelmaisen asiakkaan soveltuvin hoitotaho 

Soveltuvin hoitotaho arvioidaan asiakkaan sen hetkisen vakavamman primaarihäiriön mukaisesti. Hoitotaho 

määritellään asiakaslähtöisesti, jossa asiakas saa yksilöidyn hoidon valituilla parhaaksi katsotulla 

hoitomenetelmillä. 

Päihdehäiriön vakavuus 

Päihdehoitoyksikkö 

A-klinikka 

Perusterveydenhuolto/työterveyshuolto 

Primaaripreventio 

Hoitoonohjaus 

Psyykkisen häiriön vakavuus 

akuuttihoito: psykiatrian yksikkö 

osasto 11/ 

psyk.poli 

sisätaudit 

pitkäaikainen hoito: 

psyk .poli /A-klinikka 

Psykiatrian yksikkö 

os 11/ os 13 

psyk.poli 

19

6.3 Päihdekatkaisuhoidon hoitopolku 

Päihdekatkaisuhoidon hoitopolku 

asiakas 

lähettävä yksikkö 

M1-lähete ->sis.kirj.lääkärin päätös 

tarkkailuun otosta. B-lähete - 

>sisäänkirjoitus vapaaehtoiseen 

hoitoon.Huumepsykoosit->KHKS 

osasto 11 

jatkohoito 

PTA/työterveyshuolto: 

B-lähete/M1 

Asiakas voi hakeutua päihdekatkaisuhoitoon perusterveydenhuollon 

lääkärin ja/tai A-klinikan kautta. Asiakkaan ollessa sairaalahoidossa tai 

psyk.avohoidossa ->lääkärin konsultaation kautta.Virka-ajan ulkopuolella eapoliklinikan 

kautta. Huumekatkolle vain sovitusti A-klinikan kautta 

ea-poliklinikka: 

konsultaatio/Blähete/M1 

Tulohaastattelu: fyysisen- ja 

psyykkisenvoinnin arviointi, 

viimeaikainen/hoidon suunnittelu 

A-klinikka: 

Psyk.poli/konsu 

konsultaatio/B-lähete 

ltaatio 

Sisätaudit/:k 

onsultaatio 

Delirium-potilaan 

hoito (hoitoohjeistus) 

Päihdekatkaisuhoi 

to 

(huume/alkoholi) 

A-klinikka, 

päihdekuntoutus, 

psyk.poli, muut avohoidon 

palvelut, yksityiset 

hoivakodit, koti 

Päihdekatkaisuhoitoon tullaan perusterveydenhuollosta, ensiavunpoliklinikalta, A-klinikalta tai osastosiirtoina 

sairaalan muilta osastoilta sekä psykiatrian poliklinikalta B-lähetteellä, M1-lähetteellä tai konsultaatioon 

perusteella. Päivystysaikana päihdekatkaisuhoidontarpeen arvioi päivystävä lääkäri sekä 

psykiatrisen osaston vastaava hoitaja. Alkoholikatkaisujaksot ovat useimmiten viiden vuorokauden 

mittaisia. Pidemmästä osastolla tapahtuvasta alkoholikatkaisuhoitojaksosta neuvotellaan erikseen. 

Huumekatkaisuhoitoon lähetetään A-klinikalta sopimuksen mukaan. Huumekatkaisuhoito on yhdestä 

kahteen viikkoon kestävä hoitojakso, jonka jälkeen potilas suunnitellusti siirtyy kuntouttavaan jatkohoitoon. 

Huumepsykoosit hoidetaan Kanta-Hämeen keskussairaalassa. 

20

6.4 Alkoholikatkaisuhoito päihdepsykiatrian osastolla 

1. hoitopäivä 2. hoitopäivä 3.hoitopäivä 4. hoitopäivä 5. hoitopäivä 

Hoitaja vastaanottaa 

potilaan 

Potilas 

>tulohaastattelu: 

fyysisen-ja 

psyykkisentilan 

arvointi (Ciwa-ar) 

Selvitys perheestä! 

Hoitaja 

hoitoonsitoutumissopi 

mus.Tärkeintä 

vieroituoireiden 

asianmukainen hoito. 

Osaston lääkäriFyysisen 

voinnin 

kohentuminen. 

Omahoitajan 

Omaiset 

nimeäminen 

A-klinikka 

Sosiaalityöntekijä 

Jatkohoitopaikka 

Hoitosuunnitelman 

täsmentäminen. 

Fyysisen- ja 

psyykkisen tilan 

arviointi. Tarvittavat 

tutkimukset tai 

niiden suunnittelu. 

Akupunktiohoidon 

mahdollisuus 

hoidon aikana 

Potilaan voinnin jatkuva seuranta 

Alkoholikatkaisuhoito päihdepsykiatrian osastolla on tiivis akuuttihoitojakso, jossa potilasta hoidetaan 

kokonaisvaltaisesti. Hoidon aloitusvaiheessa potilaan kokonaisvaltainen tutkiminen on erityisen tärkeää, 

jotta potilas saa parhaan mahdollisen hoidon. Osastolla tehdään yksilöllinen hoitosuunnitelma, 

hoitomenetelmät perustuvat ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan, jossa erityisesti keskitytään retkahduksen 

ehkäisyyn. Potilaan elämäntilanne kartoitetaan potilaan, moniammatillisen työryhmän 

sekä omaisten kesken. Hoidossa huomioidaan potilaan perhe toimiva lapsi & perhe – 

työmenetelmällä jossa menetelminä ovat lapset puheeksi –keskusteltu/perheinterventio. Hoitoaika 

määritellään yksilöllisesti potilaan tarpeiden mukaan. 

7. KEHITTÄMISHANKKEEN ARVIOINTI 

Elämäntilanteen 

kartoitus. 

Omahoitajakeskustel 

ut : 

ratkaisukeskeinen 

>retkahduksen 

ehkäisy 

Avustetaan 

sosiaalisten asioiden 

hoitamisessa. 

Jatkohoitopaikan 

selvittely. 

Tarvittaessa 

hoitopalavereiden/ver 

kostopalavereiden 

järjestäminen 

Omahoitajakeskust 

elut. 

Jatkohoitopaikan 

varmistaminen/ tai 

osastohoidon 

jatkuminen/siirtymi 

nen avohoitoon 

Kotiuttaminen/j 

atkohoitopaikk 

aan siirtyminen 

Tarv. 

todistukset ja 

mahdoll. 

reseptit./ei 

jatkohoitoa 

Hankkeen itsearviointi toteutettiin Webropol-kyselynä sähköpostitse. (liite 3) Kysymykset oli laatinut 

konsultti Kari Murto. Arviointikysely toteutettiin ajalla 10.8-3.9.09. Vastaajien kokonaismäärä oli 

24/31.Kyselyn tuloksia tarkasteltiin viimeisessä prosessikonsultaatiossa. Hankkeen arviointi oli kokonaisuudessaan 

myönteinen. 

Yksi hankkeen tavoitteista on ollut yhteistyörakenteiden kehittäminen, jossa vastausten perusteella 

olemme kehityksessä oikealla linjalla ja hankkeen myötä olemme onnistuneet. Asiaa ovat edesauttaneet 

keskustelut eri yksiköiden ja ammattiryhmienvälillä. Arvioinnin mukaan johdon ja henkilöstön 

välillä avoimempaan keskusteluun olisi vielä tarvetta paneutua. Ongelmiin on tartuttu hankkeen myötä, 

mutta lisää avoimuutta ongelmakohdissa sekä tilanteissa toivottaisiin. Yksiköiden välistä työnjakoa 

pitää edelleen selkeyttää, tämä tulee tarkasteltavaksi hankkeen tuotosten jalkauttamisvaiheessa. 

Hanke on edesauttanut näkemään asioita eri yksiköiden ja asiakkaan näkökulmasta. Päihdepsykiatrinen 

toimintamalli kaksoisdiagnoosiasiakkaan hoidon osalta on vielä selvittämättä, tämä vaatii perehtymistä 

ja erityisesti käytäntöön viemistä. Hankkeen prosessikonsultaatioiden työskentelyn myötä 

päihtyneen asiakkaan hoitomalli, päihdekatkaisuhoidon hoitopolku, alkoholikatkaisuhoidon sekä delirium-potilaan 

hoito on mallinnettu. Prosessikonsultaatioissa toimineen konsultin työskentelytapoihin ja 

ohjaukseen oltiin tyytyväisiä. Kun visiot ja mallintamiset on saatu käytäntöön, on tavoitteena uusia 

arviointi loppuvuodesta 2010. 

21

8. POHDINTA 

Mielenterveys- ja päihdeosaamisen kehittämishanke Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymässä 

vuosina 2008-2009 on prosessissaan peilannut Mieli 2009- työryhmän ehdotuksia mielenterveys- 

ja päihdetyön kehittämiseksi. Mieli 2009 -työryhmän kehittämisehdotuksissa painotetaan yhdenvertaisuutta 

palveluiden käyttäjien kesken, hoitoon pääsemisen helppoutta ”yhden oven” periaatteella 

sekä toimivia palvelukokonaisuuksia esim. monipuolistamalla konsultaatiopalveluita. Vastaamalla tulevaisuuden 

haasteisiin kehittämishankkeen yhtenä tarkoituksena oli rakentaa kaksoisdiagnoosipotilaan 

integroituhoitomalli. Tämä on edelleen kehitteellä. Mallintamisen suunnittelu aloitettiin kehittämishankkeen 

prosessikonsultaatioissa. Suunnittelussa on huomioitu Mieli 2009 –työryhmän ehdotukset sekä 

kaksoisdiagnoosikoulutuksen pohjalta saadut ohjeistukset. Mallintamisessa on otettu huomioon myös 

henkilökunnan erityisosaavuus sekä hoidon ideologia. 

Hankkeen kuluessa on tullut esille käsite ”kulttuurin muutos”, joka on tullut laaja-alaisena esille työprosessista. 

Tähän erityisesti edellytyksenä on henkilökunnan avoin dialogi. Kulttuurin muutos on askel 

kaksoisdiagnoosipotilaan hoitomallin kehittämiseen ja toteuttamiseen. Kehittämishankkeen interventio 

kollektiivisella tasolla toteutetaan erillisen työfoorumin ohjauksella. Työfoorumin perustamisesta päätettiin 

prosessikonsultaatiossa. Päihderukkanen suunnittelee työfoorumin kokoonpanon sekä tapaamisajankohdat 

ja toimii koordinaattorina. Työfoorumin tarkoituksena on ylläpitää mielenterveys- ja 

päihdeosaamista sekä sen kehittämistä. Tämä toteutetaan erilaisin koulutuksin, opintokäynnein, päivitetyillä 

alan tiedoilla. Tärkeänä osatekijänä on kommunikaation ylläpitäminen yksiköiden sekä yksilöjen 

välillä. Jatkuva prosessointi, arviointi ja puheeksi ottaminen pitävät yllä yhteistyötä ja kehitystä. 

Hämeen Ammattikorkeakoulun hoitotyön koulutusohjelmasta 15.9.2009 valmistui opinnäytetyö: ”Katkaisuhoitopotilaiden 

mielipiteitä käytetyistä päihdehoitotyön auttamismenetelmistä päihdepsykiatrian 

yksikössä.” Tulosten selvityksessä kävi ilmi, että tullessaan kohdelluksi yksilönä, potilas on kokenut 

vieroitusoireiden seurannan ja lievittämisen sekä turvallisen hoitoympäristön toteutuneen. Elämäntilanteen 

selvittäminen ja tukeminen asioiden järjestämisessä korreloi vahvasti myös tuntemukseen 

läheisten huomioonottamisesta (Uravuori & Vuorinen 2009) Opinnäytetyön pohjalta on kartoitettava 

päihdeasiakkaan tämänhetkistä hoitoa ja tartuttava epäkohtiin. Parannusehdotuksia yksikkötasolla 

on jo tehty. 

9. KEHITTÄMISHANKKEEN TIEDOTTAMINEN 

Prosessikonsultaatioiden tuotokset kootaan yhtenäiseksi muistioksi, joka on luettavissa sähköisesti 

FSTKY:n Intranet-sivuilla. Loppuraportti tulle olemaan FSTKY:n kotisivuilla, hoitomallit on tarkoitus 

siirtää Intranettiin. Kehittämishankkeen tiedottaminen FSTKY:n henkilökunnalle on suunniteltu järjestettäväksi 

luentotilaisuutena vuoden 2010 alussa. Valtakunnallisesti mielenterveys- ja päihdeosaamisen 

kehittämishanke 2008-2009 esitellään Kouvolassa järjestettävässä seminaarissa 12.11.2009. 

22

LÄHTEET 

Aarnisalo, P. & Karvonen, P. 2007. Biologinen näkökulma päihdetyössä. Teoksessa Vuori-Kemilä, A., Sten- 

gård, E., Saarelainen, R. & Annala, T. Mielenterveys ja päihdetyö: yhteistyötä ja kumppanuutta. Helsinki. 

WSOY, 75-81. 

Alkoholiohjelma 2004-2007. Yhteistyön lähtökohdat 2004. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2004:7, 

Helsinki. 

Barnes, A., Murray, M., Richie, F. & Jones, M. 2002. Dual diagnosis: developing the skill base. Mental 

Health Practice 5 (7), 16-18. 

Cleary M, Hunt GE, Matheson SL, Siegfried N, Walter G. Psychosocial interventions for people with 

both severe mental illness and substance misuse.The Cochrane Library, Issue 1,2009. Chichester, UK, 

John Wiley & Sons, Ltd. 

Flinck, R. 2000. Kuvaus kaksoisdiagnoosipotilaista ja huumeiden käytöstä osastohoidon aikana. Pro gradu - 

tutkielma. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. 

Flinck, R. 2001. Kokemuksia kaksoisdiagnoosipotilaiden osastohoidosta. Potilaiden monet ongelmat hoitotyön 

haasteena. Sairaanhoitaja 74 (5), 15–18. 

Drake, R.E. 2007. Dual diagnosis. Psychiatry 6(9), 381-384. 

Downs SM & Klein JD. 1995. Clinical preventive services efficacy and adolescents’ risky behaviours. Ar- 

chives of Pediatrics & Adolescent Medicine 149, 374-379. 

Ducharme LJ, Mello HL, Roman PM, Knudsen HK, Johnson JA. 2007. Service delivery in substance abuse 

treatment: re-examining “comprehensive” care. The Journal of Behavioral Health Services & Re-search 

34(2), 121-36. 

Forssan seudun ehkäisevän päihdetyön toimintasuunnitelma 2006. Forssan seudun terveydenhuollon kun- 

tayhtymän monisteita, 17.5.2006 

Forssan seudun hyvinvointi- ja turvallisuusstrategia vuoteen 2010. 2004. Forssan seudun aluekeskus- 

ohjelma, perusturvallisuus-valiokunta. Forssan Seudun Kehittämiskeskuksen julkaisuja 1/2004. 

Forssan seudun mielenterveystyön suunnitelma 2003. Forssan seudun terveydenhuollon raportteja, päivi- 

tetty 19.10.2005. 

Forssan seudun päihde- ja huumestrategia. 2003. Forssan seudun terveydenhuollon raportteja, päivi-tetty 

21.11.2003. 

FSTKY strategia 2004. Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymän strategia vuoteen 2010. 

Harjajärvi M, Pirkola.S, Wahlbeck.K. 2006. Aikuisten mielenterveyspalvelut muutoksessa. 1. painos. Acta 

nro 187; 24-26. Kuntaliitto. Helsinki 2006. 

Husman K. 2007. Esitys: Terveyserot hyvinvointipolitiikan haasteena –seminaari 1.2.2007, Helsinki. 

23

Hölttä J. 2006. “Muiden silmissä vaan häirikkö.” Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidon ja avun saannin haas- 

teet. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. Pro gradu tutkielma. 

Hölttä, J. 2006. ”Muiden silmissä vain häirikkö..” Kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidon ja avun saannin haasteet. 

Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Hoitotieteen laitos. 

Kansanterveyslaki 66/1972. Suomen säädöskokoelma, Helsinki. 

Kelan terveyspuntari. Viitattu:29.3.2007. 

Kessler R. (2004) Impact of subtance abuse on diagnosis, course and treatment of mood disorders- The 

Epidemiology of Dual Diagnosis. Biol Psychiatry 2004:56, 730-737. 

Kouluterveyskysely 2006. Kouluterveydenhuollon valtakunnalliset ja alueelliset tilastoraportit 2004-2006. 

Stakes tilastoja, toimitettu 30.11.2006. 

Kuntatilasto 2006. Väkivaltarikostarkastelu ja eräät ympäristötekijät. Väkivaltarikokset 2004 Forssan seutu 

ja vertailukunnat. Poliisin tilasto 15.6.2006. 

Laakso V, Suhonen R, Turunen M & Puro M. 2006. Forssan seudun ehkäisevän mielenterveystyön suunnitelman 

laatiminen. Hankesuunnitelma 18.12.2006. (Etelä-Suomen lääninhallituksen Kansallisesta terveydenhuollon 

määrärahoista rahoitettava hanke). 

Larsson B, Zaluha M. 2003. Swedish scholl nurses´view of school health care utilisatio, causes and management 

of recurrent headaches among school children. Svandinavian Journal of Caring Sciences 17, 232- 

238. 

Leppä, H. 2007. Irti kaksoisdiagnoosin kaaoksesta. Mielenterveys 46 (4), 27-28. 

Lönnqvist, J. 2006. Professori Jouko Lönnqvist: ”Mihin menee mielenterveys?” [verkkodokumentti]. Valtakunnalliset 

lääkäripäivät. Helsinki. 4.1.2006. [viitattu 19.2.2008]. Saatavissa: 

http://www.laakariliitto.fi/cgi/lp2006pressi.pl?1293,newsitem,LP2006_Yl 

Mikkonen.A. 2007. Kaksoisdiagnoosi hoitojärjestelmän haasteena – vastakkainasettelusta yhteistyöhön. 

[verkkodokumentti]. 24.4.2007. Pori. [viitattu 20.7.2009]. Saatavissa: http//www. 

Murto K. 2001. Prosessin johtaminen. Kohti prosessikeskeistä työyhteisön kehittämistä. 4. painos. Jyväskylän 

Koulutuskeskus, Gummerrus Kirjapaino Oy, Jyväskylä. 

Mäkelä P. 2003. Alkoholin käyttö ja haitat lisääntyvät. Duodecim 119, 2481-2487. 

Nurmi-Niemelä T., Kenni-Laitinen A., Puro M., Suhonen R. 2006. ”Jatkoajalla” Päihdepalvelujen kehittämishanke 

Forssan seudulla 2007-2009. Loppuraportti. ESLH-2006-116087So-62. 

Nurmi-Niemelä T, Kenni-Laitinen A., Suhonen R., Puro M. 2007. Päihdepalvelujen kehittämishanke Forssan 

seudulla. Loppuraportti. ESLH-2004-11025/so-62. 

Partanen M-L., Paaso K., Wahlbeck K., Korhonen J., Ylikoski M., Lassila A., Murto L., Tuori T., Haavisto K., 

Lönnqvist J., Voipio-Pulkki L-M., Vuorilehto M., Posio J., Ruohonen M. & Partanen A. Mielenterveys- ja 

päihdesuunnitelma. Mielei 2009 –työryhmän ehdotukset mielenterveys- ja päihdetyön kehittämiseksi vuoteen 

2015. Sosiaali- ja Terveysministeriön selvityksiä 2009:3. Helsinki 2009. 

Puro M & Suhonen R. 2005. Forssan malli terveyspalvelujen tuottamisessa – tulevaisuuden toiminta-tapa. 

Teoksessa: Vuorenkoski L, Wiman R & Sinkkonen M. Signaaleja. Stakesin tulevaisuusraportti. Aiheita 

1/2005, s. 26-31. 

Päihdeluoltolaki 1986/41. Suomen säädöskokoelma, Helsinki. 

24

Päihdepalvelujen laatusuositukset. 2002. Sosiaali- ja terveysministeriö & Kuntaliitto. Sosiaali- ja terveysministeriön 

oppaita 3/2002, Helsinki. 

Sorsa, M. & Laijärvi, H. 2006. Äiti, kaksoisdiagnoosin selitysmallit ja palvelujärjestelmä. Teoksessa Nätkin, 

R. Pullo, pillerit ja perhe. Vanhemmuus ja päihde-ongelmat. Juva. PS-kustannus, 213–299. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelma 2004-2007. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 

2003:20. Edita Prima, Helsinki 2004. 

Sosiaali- ja terveysministeriö 2003. Valtioneuvoston periaatepäätös alkoholipolitiikan linjauksista. Sosiaali- 

ja terveysministeriön esitteitä 2003:6, Helsinki. 

Sosiaali- ja terveysministeriö 2004. Alkoholipolitiikan kuluttajaopas. Sosiaali- ja terveysministeriön esitteitä 

2004:6, Helsinki. 

Sosiaali- ja terveysministeriö 2006. Päihtyneen henkilön akuuttihoito – sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet. 

Sosiaali- ja terveysministeriö selvityksiä 2006:65, Helsinki. 

STAKES, indikaattoripankki SOTKAnet 2005-2008. 

Suhonen R & Puro M. 2005. Mielenterveystyön vastuualueen luominen Forssan seudun terveyden-huollon 

kuntayhtymässä. Mielenterveystyön kehittämishanke loppuraportti ESLH-2003-10395/So-62. Fors-san seudun 

terveydenhuollon kuntayhtymä monisteita. 

Suhonen R, Puro M, Mustonen R & Sjöholm R. 2007. Pitkäaikaistyöttömien terveydenhuollon kehittämishanke. 

Hankesuunnitelma 31.5.2007. 

Sutinen, T. 2005. Kaksoisdiagnoosi – Haasteet silloin kun asiakkaana on psykiatrisesta häiriöstä kärsivä 

päihdeongelmainen – mitä hoidolta vaaditaan tavallista enemmän. [verkkodokumentti]. 27.4.2005. [viitattu 

10.5.2008]. Saatavissa: http://www.halko.fi/koulutukset/2005/2d/2dkoulutus.htm 

Terveydenedistämissuunnitelma 2007. Forssan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä. 

Tilastokeskus 2004 

Työvoimahallinto 2007. Työnvälitystilasto, tilannekatsaus 30.4.2007. Valtioneuvoston asetus päihdepalvelujen 

kehittämiseen vuosina 2007-2009 maksettavan valtion-avustuksen myöntämisperusteista 2007. Suomen 

säädöskokoelma 719/2007. Saatavissa:http://webtilasto.mol.fi/tilasto 

Vohlonen I 2004. Menetetyt elinvuodet (PYLL) 1981-2002. Forssan, Humppilan, Jokioisten, Tammelan ja 

Ypäjän aineistot. Efektia Oy, Helsinki. 

25

Alkoholikatkaisuhoito päihdepsykiatrian osastolla 

Sisäänotto osastolle 

- Laitoskatkaisupaikka on Forssassa päihdepsykiatrian osasto 11A. 

- Vaikea päihdekatko ja/tai sekakäyttäjä ja/tai kaksoisdiagnoosi lähetetään myös 

päihdepsykiatrian osastolle 11A. 

- Ennen osastolle siirtoa lääkäri tutkii potilaan. 

- Somaattinen ja neurologinen status, lab. kokeet (alkometri, pvk-t, CRP, p-gluc, K, 

Na, ALAT, ASAT, g –GT, KREA). Harkinnan mukaan lisäksi plv, huumeseula, 

AFOS, P- Mg, P-Ca -ion, EKG, Thx rtg, U –amylaasi 

- Suositeltava, että potilas siirretään osastolle vieroitusoireiden alkaessa tai vasta 

kun puhaltaa < 1.5% 

- Määritellään vieroitusoireiden vaikeusaste (pahoinvointi/oksentelu, käsien vapina, 

hikoilu, kiihtyneisyys, tuntohäiriöt/aistiharhat, kuulo-, näköhäiriöt, päänsärky, tajunnan 

taso) apuvälinenä CIWA –Ar asteikko (kts liite) 

- Jos liittyy tajunnantason lasku ja vitaalitoimintojen häiriöitä → sisätautiosaston 

valvontayksikköön. (kts erillinen hoitoohje) 

- Somaattisesti hoidettavaa; tapahtuu hoidon aloitus sairaalan somaattisella osastolla 

tai perusterveydenhuollon vuodeosastolla. 

- Tarvittavat lähetetiedot ovat Efficasta luettavissa YLE- tai muulla erikoisalalehdellä 

(päivystysajalla lääkemääräykset!). Hoito ja seurantaohjeet kirjataan PSYHOI- 

lomakkeelle 

- Lääkärin arvioinnin ja tutkimusten jälkeen potilas lähetetään osastolle 11a puhelinsoiton 

perusteella (p. 3500) joko lähetteen kera tai niin, että tarvittavat lähetetiedot 

ovat Efficasta luettavissa YLE - tai muulla erikoisalalehdellä (päivystysajalla 

lääkemääräykset!). Hoito ja seurantaohjeet kirjataan PSYHOI-lomakkeelle 

Mikäli tarpeelliset tutkimukset ovat jääneet ottamatta, päivystys tilanteessa tekee 

hoitaja lähetteen laboratoriokokeisiin, joihin kuuluvat pvk-t, CRP, p-gluc, K, Na, ALAT, 

ASAT, g –GT, KREA 

Liite 1(1) 

26

Toimenpiteet osastolla 

• Totutetaan elimistö alkoholittomaan tilaan ja estetään kouristusten, rytmihäiriöiden, sekavuuden 

ja neste- ja elektrolyyttiepätasapainon kehittyminen. 

• Annetaan asiakkaalle turvallinen ja moralisoimaton hoitoympäristö. 

• Estetään tiamiinin puutoksesta aiheutuvat pysyvät aivovauriot. 

• Vähennetään vieroitusoireita, kuten vapinaa, unettomuutta, ahdistusta ja pahoinvointia 

• Jatkohoito arviointi ja suunnitelma. Tarkistetaan päihdeanamneesia! 

- Määritetään uudelleen promillemäärä 

- Yleistilan ja RR:n pulssin ja hengityksen seuranta, riittävä nesteytys urheilujuomilla tai 

vähärasvaisella maidolla. 

- Tutkimukset ja lääkitys sekä seuranta merkitään PSYHOI- lomakkelle. 

Lääkitys: 

- Aloitetaan kyllästyshoito, jos CIWA-Ar yli 15 pistettä (> 20 pistettä uhkaava delirium) 

- Diatsepaamikyllästyshoito: Diatsepam mix 2mg/ml 20 mg tunnin välein, kunnes potilas 

nukahtaa (tarvittaessa ad. 200 mg, keskimäärin yleensä 80-100 mg) ja 2.-5. päivänä laskevin 

annoksin 10-20% alkuannoksesta. Jos promillemäärä >1, diatsepaamin aloitus 10 

mg:lla! 

- >65v ja maksan vajaatoimintapotilaille kyllästyshoito loratsepamilla (Ativan 4mg/ml) i.m 

1-4mg 30-60min välein kunnes nukahda! 

- Mikäli potilaan vieroitusoireiden arvioinnin mukaisesti kyllästyshoito ei ole tarpeellista, 

määrätään rauhoittava lääkettä riittävä määrä sedaatiota varten ja vieroitusoireiden helpottamiseksi: 

diatsepaami tai klooridiatsepoksidi (Risolid) (25 mg kloordiatseopoksiidi vastaa 

n 10mg diatsepaamia). Yleinen alkuannos diatsepaami 10-20mgx3 tai klooridiatsepoksidi 

25 mg x 3-4, kolmannesta päivästä eteenpäin alenevin annoksin. 

- Jos väsyttävää vaikutusta ei saada 8 tunnissa, haloperidoli (Serenase) 5 mg per os tai i.m 

(30-60min välein ad 40mg/vrk). 

- Tiamiini (Neurobion N ampulla) 1x2 5 vrk:tta (aloitus ennen mahdollista 

glukoosipitoista infuusiota), vaihdoehtona Neuramin 100mg x2 5 vrk.tta 

Lisäksi: 

1) Unilääkkeeksi tarvittaessa tematsepaami (Tenox) 20 mg 1-2 tabl, jos ei riitä – Ketipinor 

25mg -100mgx1 

2) Jos potilaalla on huomattava taipumus saada alkoholin provosoimia kouristuskohtauksia, 

niin harkinnan mukaan voidaan aloittaa estolääkitykseksi karbamatsepiini (Neurotol): 

alkuannos 400 mg, seuraavasta päivästä 200 mg x 3. Tätä ennen on varmistettava, että 

potilaalla ei ole hypokalemiaa tai sydämen johtoratahäiriötä. Mahdollinen traumaanamneesi 

muistettava. Lääkkeen lopetus asteittain 3.päivästä eteenpäin 1 tabletilla/pv. 

3) Propanololi tarvittaessa 40 mg 2-3 kertaa pv:ssä sydämen tykyttelyyn ja käsien vapinaan. 

4) Haloperidoli tarvittaessa ½-1 amp. i.m. x 2 tai 1-4 mg x 3 per os motoriseen levottomuuteen. 

5) Nesteytyksestä huolehdittava, tarvittaessa i.v nesteytyksen aloittaminen! Yleensä ensimmäisen 

vrk. aikana 3-4 l/vrk tarpeellista. 

6) Jos S-K < 3.0 hypokalemia korjattava! Per os 4-6 g ( Kalinorm 1.5g 1x2-3). Jos < 2.8 kaliumia 

annettava iv. (jos perussairaus => iv jo < 3.0 tasolla) hoito sisätautien osastolla. 

Merkittävä hypkalemia voi kehittyä vastaa muutaman päivän kuluttua 

Muut toimenpiteet 

• Asiakkaan kanssa sovitaan ja kirjataan periaatteet vierailijoiden käynneistä, vierailuajoista 

ja soittoajoista sekä tiedotetaan osaston hoitokäytännöistä. 

• Annetaan asiakkaalle päihdekansio luettavaksi. 

Liite 1(2) 

27

Jatkotoimenpiteet 

- Arvio jatkolääkkeistä, ei rutiinisti etenkään bentsodiatsepiinireseptejä, keskustelu 

disulfiraamista (Antabus), aloitus osastolla tai myöhemmin A-klinikalla. 

- A-klinikan työntekijän käynti FSTKY:n omalla osastolla ennen kotiutusta, jos 

uusi päihdeasiakas, muissa tapauksissa ja aina maaseudun hoivaosastoilta 

varataan aika osastolta A-klinikalle. 

- FST ky:n kunkin osaston sosiaalityöntekijä selvittää yhdessä A-klinikan kanssa: 

• Kuntouttavan laitoshoidon järjestämistoimenpiteet 

• Sosiaalietuudet 

• Ohjauksen tukiryhmiin (AA, Al-anon jne.) 

Liite 1(3) 

28

Delirium-tremens potilaan hoitaminen 

Potilaan tutkiminen 

• Alkoholidelirium alkaa yleensä 1-3 päivän (joskus viikon) kuluttua pitkään jatkuneen ja runsaan 

alkoholikäytön lopettamisesta. Huomio! Tunnista jonkun muun tekijän aiheuttama delirium. 

• Selvitä tuleeko potilas kotoaan, katkaisuhoitoasemalta tai onko hänet löydetty muualta 

• Päihdeanamneesin tarkennus: käytön kesto ja oireiden ilmaantuminen, tunnista mahdollinen 

alkoholimyrkytys (käytetyt nesteet!). Alkoholivieroitusoireiden vaikeusasteen arvio (pahoinvointi/oksentelu, 

käsien vapina, hikoilu, kiihtyneisyys, tuntohäiriöt/aistiharhat, kuulo-, näköhäiriöt, 

päänsärky, tajunnan taso) apuvälinenä CIWA- Ar- asteikko (liitteenä) 

• Potilaan kotona käyttämä lääkitys ja mahdollinen lääkkeiden väärinkäyttö (ristitoleranssi!) 

• Aiemmat deliriumit (jos ei aiempia, erotusdiagnostiikka tärkeä) ja kouristukset 

• Potilaan yleistila (käveleekö, tajunnantaso, aggressiivisuus). Suppea neurologinen status. 

Rabdomyolyysin mahdollisuus poissuljettava 

• Mahdolliset perussairaudet jotka vaativat hoitoa (sydänsairaudet, diabetes, infektio, COPD, 

aiemmat kouristukset, maksan, haiman ja munuaisten toimintahäiriöt) 

• Päänvammat, jos epäily merkittävästä vammasta => aivojen kuvantaminen päivystyksenä 

• Määrää tarvittavat laboratoriokokeet (S-K, S-Na, fB- gluk, CRP, PVK-t, U -amylaasi, PLV, 

U -huumeseula, P-CK, ALAT, ASAT, g –GT, KREA) ja harkinnan mukaan lisätutkimukset 

(rtg Thorax, EKG, T-ax jos yli 37.5 infektiofokus?), ODOTA VASTAUKSIA!. 

• Mikäli potilas lähetetään psykiatria osastolle 11A hoitoon, päivystävä lääkäri tekee merkinnät 

sisätautien tai PSYKI sivulle. Hoito ohjeet ja seuranta PSYHOI - lomakkeelle. 

Lääkehoito 

• Kyllästyshoito on määrättävä tavoitteena uneliaisuuden saavuttaminen POTILAS HERÄT- 

TELTÄVISSÄ KEVYESTÄ UNESTA! 

• Diatsepaamikyllästys: 10 -20 mg diatsepaamia nestemuodossa 1-2h välein, > 65 v potilaille 

tai vähintään kohtalaisessa maksavauriossa oleville ensisijaisesti Loratsepaami (Ativan 

4mg/ml) i.m 1-4mg 30-60min välein kunnes rauhoittuu. 

• Tilan ollessa vaikeampi ja lisäsedaatiota varten: ensisijaisesti haloperidoli 5 mg 30-60min 

välein ad 30 mg ( joskus ad 60mg annosta tarvitaan) tai risperidoni mixt 2 mg tunnin välein 

ad 6 mg tai olantsapiini velotbl 5 mg tunnin välein ad 20 mg. 

• Mikäli diatsepaamista ei riittävä tehoa ja annos ylittää 180 mg määrää 4 mg loratsepaamia 

i.m. Seuraa vastetta ja toista määräys tarvittaessa 2-4 tunnin kuluttua. 

• Jos S-K < 3.0 hypokalemia korjattava! Per os 4-6 g ( Kalinorm 1.5g 1x2-3). Jos < 2.8 kaliumia 

annettava iv. (jos perussairaus => iv jo < 3.0 tasolla) hoito sisätautien tarkkailuosastolla. 

Merkittävä hypokalemia voi kehittyä vastaa muutaman päivän kuluttua! 

• Jos takykardiaa, onko syynä kuivuminen? => nestehoito, jos autonomisen hermoston ylitoiminta, 

Spesicor dos 5mg i.v x3 tai jos p.o annostelu onnistuu 47,5mg x2-3 tavoitteena syketaso 

alle 90/min (tarkista ettei kyse eteisvärinästä). Eteisvärinässä primaarihoito on sama. 

• Hermovaurion estoon ensisijaisesti Neurobion N injektiot 1ampulli x2 5vrk:n ajan tai Neuramin 

100mg 1x2 5 vrk:tta. Annettava ennen nestehoidon aloittamista, erityisesti ennen glukoosiliuoksia. 

• Riittävästä per os nesteytyksestä huolehdittava, tarvittaessa i.v nesteytyksen aloittaminen! 

Yleensä ensimmäisen vrk:n aikana 4-10l/vrk:ssa tarpeellista. 

• Tarkkailuun otto ja yksilön oikeutta rajoittavat toimenpiteet (eristys, sitominen) merkinnät sairauskertomukseen! 

Liite 1(4) 

29

Kun ollaan lähettämässä Delirium tremens -potilasta osastolle tarkista 

(ohjeita osastolla olevalle hoitajalle!) 

• Tärkeämmät taustatiedot: mistä potilas tulee hoitoon/on löydetty, päihdeanamneesi. 

• Otettu laboratoriokokeet (S-K, S-Na, CRP, pvk-t, ALAT, ASAT, huumeseulanta, U - 

amylaasi) ja muut lisätutkimukset (Thorax, EKG, T-ax, RR, alkometri). Tarvittaessa 

päivystystilanteessa tekee hoitaja lähetteen mainittuihin laboratorio kokeisiin! 

• Jos T-ax > 37,5 => infektiofokus? 

• Selvitä onko pään vammoja, aiemmat deliriumit, kouristukset (minkä tyyppinen kouristuskohtaus?) 

• Potilaan yleistila (käveleekö, tajunnantaso, aggressiivisuus). Jos potilaalla merkittävä 

kävelyvaikeus tai tajunnantaso on laskenut tulee ohjata jollekin somaattisten sairauksien 

osastolle. 

• Miten nesteytys toteutetaan (nesteytys 4-6 (10) l/vrk yleensä tarpeellista). Jos i.v 

nesteytyksen tarve, hoito toteutetaan sisätautien osastolla. 

• Ohjeet laboratorioseurantaa varten (hypokalemia kehittyy usein myös hoidon aikana). 

• Onko tehty sairauskertomukseen merkinnät sisätautien tai PSYKI sivulle? Hoitoohjeet 

ja seuranta kirjataan PSYHOI-lomakkeelle. 

• Osastolla annettu hoito ja seuranta merkitään PSYHOI-lomakkeelle. 

Delirium-tremens potilaan hoito sisätaudeilla JOS: 

• Perussairaudesta johtuva sekavuus tai hoidettava perussairaus (sydänsairaudet, 

diabetes, infektiot, COPD, maksan-, haiman ja munuaisten toimintahäiriöt) 

• Potilaalla merkittävä kävelyvaikeus tai tajunnantaso on laskenut. 

• Tarvitsee i.v.- nestehoitoa tai suonensisäisesti korjattava hypokalemia tai hyponatremia 

(K < 2.8 kaliumia ja Na < 128) ennen nestehoitoa aloittamista erityisesti 

ennen glukoosi liuoksia annettava Neurobion injektio!. 

• Iäkkäät deliriumpotilaat 

Liite 1(5) 

30

Kaksoisdiagnoosiasiakkaan integroidunhoidon suunnitelma 

Liite 2 

Integroidussa hoitomallissa painottuisi moniammatillisuus asiakkaiden hoitamisessa. Moniongelmaisen 

asiakkaan hoidossa mielenterveys-, päihde- ja somaattiset ongelmat tulkitaan alkuvaiheessa kaikki 

primaariksi ongelmaksi, jossa sama kliinikko tai työryhmä tarjoaisi hoitoa samanaikaisesti tai tekisi ratkaisun 

jaksottamisesta sekä päihdehäiriöön että mielenterveyden häiriöön. Hoitosuunnitelma olisi yksilöllinen, 

joka suunniteltaisiin potilaan ja omaisten kanssa. Hoito toteutettaisiin sillä hetkellä parhaaksi 

katsotussa hoitotaholla. Hoitosuunnitelmaa arvioitaisiin yksilöllisesti tarpeiden ja asiakkaan terveydentilan 

mukaan. Hoidon toteutuksessa painottuisivat verkostoituminen, työparityöskentely, konsultaatiot 

sekä yksilövastaanotot. Hoitomenetelmät arvioitaisiin hoitosuunnitelmissa ja ne olisivat yksilöllisiä. Integroitua 

hoitoa tarjoavan työryhmän olisi oltava perehtynyt sekä päihdehäiriöiden että muiden mielenterveyshäiriöiden 

tutkimiseen ja hoitoon. Kaksoisdiagnoosipotilaan häiriöitä arvioitaisiin kokonaisuutena 

ja hoitotoimiin ryhdyttäisiin eri häiriöiden osalta samanaikaisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoittaisi 

sitä, ettei tutkimisessa ja hoidossa olisi kerroksellisuutta, mutta se olisi harkittua eikä sitä määriteltäisi 

toimintamalleista vaan potilaan yksilöllisestä tilanteesta käsin. Mallintamisessa on huomioitu dosentti 

Mauri Aallon näkemykset integroidun hoidon toteuttamisesta. 

Integroituhoitomalli 

Psykiatria 

A-klinikka 

Mielenterveys- ja 

päihdeongelma 

mielletään 

kumpikin aluksi 

"primaariksi"ongel 

maksi, jotka 

vaikuttavat 

toisiinsa 

Sama kliinikko/ 

työryhmä tarjoaa 

hoitoa 

samanaikaisesti tai 

tekee ratkaisun 

jaksottamisesta 

Lääketiede/Hoitot 

yö/Sosiaalityö/Ps 

ykologia 

Asiakkaan hoitosuunnitelmat 

Hoidon 

toteutus 

verkostoituminen 

työparityöskentely 

yksilövastaanotot 

konsultointi 

31

Mielenterveys- ja päihdeosaamisen kehittämishankkeen arviointi 

TULOSTEN ARVIOINTI: Mitä hankkeen aikana olen oppinut? 

1 ei ole 

auttanut 

oppimista- 

ni 

2 3 4 

Liite 3 (1) 

5 auttanut 

selvästi 

oppimista- 

Keskustelua eri yksiköiden kesken 4,2% 0% 37,5% 41,7% 16,7% 

Keskustelua johdon ja henkilöstön kesken 0% 12,5% 37,5% 41,7% 8,3% 

Keskustelua eri ammattiryhmien kanssa 0% 0% 33,3% 50% 16,7% 

Ottamaan puheeksi ongelmia ja ristiriitoja 0% 16,7% 29,2% 50% 4,2% 

TULOSTEN ARVIOINTI: Onko seuraavissa asioissa onnistuttu 

Onnistuttu rakentamaan luottamusta eri yksi- 

köiden kesken 

Onnistuttu rakentamaa luottamusta johdon ja 

henkilöstön kesken 

Opittu näkemään asioita toisten yksiköiden 

näkökulmasta 

Opittu näkemään asioita asiakkaan näkökul- 

masta 

Psykiatrian ja päihdehoidollinen näkökulma 

on selkiytynyt 

Päihdepsykiatrinen toimintamalli on jäsenty- 

nyt 

Avoimuus päihdepsykiatrian alueella toimivi- 

en kesken lisääntynyt 

TULOSTEN ARVIOINTI: Mitä muuta haluat sanoa tuloksista? 

Kyllä Ei En osaa sanoa 

66,7% 4,2% 29,2% 

45,8% 4,2% 50% 

95,8% 4,2% 0% 

91,7% 4,2% 4,2% 

79,2% 12,5% 8,3% 

54,2% 20,8% 25% 

62,5% 8,3% 29,2% 

- Myönteinen kehitys on lähtenyt käyntiin. Tästä on hyvä jatkaa. Dialogia tarvitaan edelleen. 

- Tulin kesken mukaan, joten en tiedä alkutilanteesta. Mutta omat ryhmät ovat olleet koko ajan vahvoina 

mm istuvat ja työskentelevät mielellään niissä 

- Vaatii vielä paljon työskentelyä ja eri osapuolin sitoutumista kehityksen jatkumiseen. 

- Käytännön kokemukseni yhteistyöstä lähijohdon tasolla on ollut jotain muuta kuin yhteistyökykyistä. Käsitys 

toimintamallista avohoitopotilaiden suhteen on selkiytynyt. Käsittääkseni toiminta käytännön tasolla on 

ollut ok, näin olen saanut kuulla ja apua työhön on annettu sekä sovittu jokin yhteinen käytäntö asioiden 

kirjaamisen suhteen. 

ni 

32

Liite 3(2) 

PROSESSIN ARVIOINTI: Arvioi, miten hanke on edennyt prosessin ja työskentelytapojen kannalta 

Konsultaatiojaksot ovat niveltyneet toisiinsa 

ja tukeneet hankkeen tavoitteita 

Ongelmat on uskallettu ottaa suoraan pu- 

heeksi 

Olen saanut itse antaa panokseni ja osallis- 

tunut keskusteluun aktiivisesti 

1 ei kovin 

hyvin 

2 3 4 

5 erittäin 

hyvin 

0% 9,1% 27,3% 45,5% 18,2% 

0% 8,7% 26,1% 43,5% 21,7% 

0% 0% 20,8% 45,8% 33,3% 

Myös muut ovat olleet aktiivisesti mukana 0% 8,3% 20,8% 50% 20,8% 

Ongelmallisista asioistakin on keskusteltu 

avoimesti 

Päätökset on tehty demokraattisesti ts. jokai- 

nen on voinut vaikuttaa 

Yksiköiden välistä työnjakoa ja yhteistyötä on 

selkiytetty 

Yhteistyötä on pyritty arvioimaan ja ana- 

lysoimaan monipuolisesti 

4,2% 8,3% 29,2% 37,5% 20,8% 

0% 8,7% 30,4% 34,8% 26,1% 

0% 0% 54,2% 37,5% 8,3% 

4,2% 8,3% 41,7% 41,7% 4,2% 

PROSESSIN ARVIOINTI: Mitä muuta haluat vielä sanoa prosessista? 

- Prosessi on edennyt hyvin ja enenevästi myönteisessä hengessä. 

- Yhteistyön lisäämiseen tulisi vielä käyttää enemmän aikaa, joissakin tilanteessa olen jopa huomannut 

syyttelyäkin. Sellaisesta pitäisi päästä eroon. 

- Eteneminen on ollut ehkä liiankin vauhdikasta, jolloin analysoinnille ei ole jäänyt riittävästi aikaa 

- Hyvät ohjeet saatu päihdepotilaan tilan arvioimiseksi. Käytännölliset kirjatut ohjeet hoitajan näkökulmasta 

olisivat ehkä vielä tarpeen varsinkin jos esim. avohoito eri terveysasemilla laajenee. Se ainoa prosessikonsultaatiopäivä 

,jossa olin mukana ,oli oikein hyvä ja käytännönläheinen sekä selvensi eri toimijoiden 

näkökulmia mutta ehkä vain niille jotka olivat paikalla. 

33

KONSULTIN ARVIOINTI 

1 epäon- 

nistunut 

2 3 4 

Liite 3(3) 

5 onnistu- 

Toiminut roolissaan puolueettomasti 0% 0% 8,7% 26,1% 65,2% 

Antanut tilaa ja tukenut avointa keskustelua 0% 0% 0% 39,1% 60,9% 

Ottanut osallistujien näkemykset, kritiikin ja 

ehdotukset huomioon 

Auttanut ongelmallistenkin asioiden esille 

ottamista ja käsittelyä 

Käyttänyt aiheisiin sopivia työskentelymene- 

telmiä 

Ohjannut hankkeen etenemistä yhteistyössä 

osallistujien kanssa 

nut 

0% 4,3% 0% 26,1% 69,6% 

0% 4,3% 17,4% 39,1% 39,1% 

0% 13% 0% 52,2% 34,8% 

0% 0% 13% 43,5% 43,5% 

KONSULTIN AVIOINTI: Mitä muuta haluat sanoa konsultin toiminnasta? 

- Erittäin ammattitaitoinen ja kokenut. Antaa tilaa ja kannustaa. 

- Erinomainen persoona, ammattitaito hyvin korkeatasoinen. 

Montako kertaa osallistuit prosessikonsultaatioon? 

34

MIELENTERVEYS - Forssan seudun terveydenhuollon ky.

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?