ASIA LUVAN HAKIJA

ehtoina käytettiin merkittävimpien sivujokien vuorokausivirtaamia
vuosilta 2010 ja 2011, jotka poimittiin vesistömallinnusjärjestelmästä
(Vemala). Tuulitiedoiksi valittiin Kajaanin lentoaseman havainnot
vuosilta 2010–2011. Vesistömalli on pelkistetty matemaattinen kuvaus
vesien liikkeistä ja aineiden kulkeutumisesta ja se antaa hyvän
pohjan arvioida sulfaattipitoisuuksien muutoksia. On kuitenkin
muistettava, että vesiluonnossa tapahtumat ovat paljon monimutkaisempia,
ilmiöt ovat kiinni tulevista hydrologisista ja meteorologisista
oloista, joten mallinnukseen sisältyy useita epävarmuustekijöitä.
Vaikka käytetty malli on ns. 3D-malli, jossa huomioidaan lämpötilasta
johtuva kerrostuminen, on osa vesistöstä niin poikkeuksellisen
vahvasti tiheyserojen vuoksi kerrostunut, että mallia ei kyetty
käytettävissä olevan ajan puitteissa tältä osin riittävästi kalibroimaan.
Mallinnustulokset on esitetty vesipatsaan syvyysintegroituina
keskiarvoina.
Ylijäämävesien juoksutusten aikana Salmiseen tulevien vesien sulfaattipitoisuudet
ovat suuruusluokkaa 3 000–4 000 mg/l. Vesien ollessa
myös alusvettä kylmempiä on todennäköistä, että ne jääpeiteaikana,
suurista pitoisuuksista huolimatta, kevyempinä edelleen
virtaavat Salmisen pintakerroksissa eli alusveden päällä, jolloin
juoksutusten aikana Salmisen päällysveden pitoisuudet nousevat
arviolta tasolle 2 000 mg/l. Ilmiö kuitenkin heikentää keväistä kerrostuneisuutta,
joten on mahdollista, että keväällä sulamisvesien
aikaan jääkannen sulettua kerrostuneisuus purkautuu, jolloin pitoisuudet
voivat nousta tasolle 5 000–6 000 mg/l. Kalliojärvessä juoksutusten
aikana ylijäämävesien ja LONE-ylitteen yhteisvaikutus
nostaa Kalliojärven pitoisuutta hetkellisesti yli 4 000 mg/l. Kalliojärven
tiheysgradientti ja sitä myötä vesikerrosten stabiilisuus on vähäisempi
kuin Salmisessa, joten on mahdollista, että virtaamien
kasvaessa ja sulfaattipitoisuuksien noustessa päällysvedessä järvi
sekoittuu tasalaatuisemmaksi. Mikäli Salmisen kerrostuneisuus
purkautuu, tulovedet voivat olla tasoa 5 000–6 000 mg/l, jollaisia pitoisuuksia
myös Kalliojärvessä päällysvedessä voidaan tällöin mitata.
On todennäköistä, että sekoittumisen jälkeen järvet kerrostuvat
uudelleen sulfaattipitoisten vesien konsentroituessa pohjalle ja puhtaampien
sivuvesien virratessa alusveden päällä. Kolmisoppijärvi ei
ole kerrostunut vastaavalla tavalla kaivostoiminnan aikana, vaikka
alkuvaiheessa sulfaattipitoisuudet poistovesissä olivat erittäin korkeita.
On ilmeistä, että kerrostuminen ei muodostu järvessä kovin
voimakkaaksi, vaan kesällä vesi sekoittunee kohtuullisen hyvin.
Kolmisopen laskennalliset pitoisuudet voivat nousta juoksutusten
aikana hetkellisesti lähellä Kalliojärven purkautumiskohtaa yli 1 000
mg/l:n, kesäisten pitoisuuksien asettuessa tasolle 300–500 mg/l eli
selvästi korkeammiksi kuin mitä järvessä on tähänastisen kuormitushistorian
aikana mitattu. Pois ei kuitenkaan voida sulkea sitä
mahdollisuutta, että sulfaattikuormituksen kasvaessa voimakkaasti
Kolmisoppikin ainakin osittain suolakerrostuu, jolloin alusvedessä
mitataan selvästi nykyisiä korkeampia pitoisuuksia. Jormasjärven
nykyiset sulfaattitasot ovat suuruusluokkaa 40–60 mg/l. Pitoisuuden
laskennallinen nousu kesäaikana 20–50 mg/l tarkoittaa pitoisuustasoa
60–100 mg/l, sillä ylimääräinen pulssi sekoittuu osittain vanhan
kuormituksen päälle. Jormasjärven syvänteissä mitataan korkeampiakin
pitoisuuksia. Keväällä Tuhkajoen suualueella pitoisuudet
ovat selvästi suurempia, yli 250 mg/l. Jormasjärvestä purkautuvan
veden pitoisuus liikkunee laskelmien mukaan tasolla 50–70
mg/l. Tuhkajoen pitoisuudet noudattelevat Kolmisopen pitoisuutta ja
19