ASIA LUVAN HAKIJA

130
jälkikäsittely-yksiköt eivät toimi siten kuin ympäristöluvassa on kuvattu. Vesipäästökiintiötä
on tarpeetonta poistaa, koska vettä ei voi kuitenkaan luvan
mukaisesti juoksuttaa vesistöön.
Kipsisakka-altaan tarve perustuu siihen, että vedestä sakkautuvat osat ehtivät
laskeutua altaan pohjalle. Veden viipymä altaalla on oltava riittävä ja
virtaus riittävän heikkoa ja tasaista, että laskeutunut sakka ei lähde liikkeelle.
Kipsisakka-allas toimii sakan loppusijoituspaikkana.
Jälkikäsittely-yksiköt eivät sovellu sakan loppusijoitukseen. Siksi sinne ei
saa tarkoituksellisesti laskeuttaa sakkoja. Kipsisakka-altaan ohittaminen lisää
sakkojen laskeutumista jälkikäsittely-yksiköihin. Menettely ei ole ympäristöluvan
mukaista.
Vesipäästökiintiö on määrätty yhtiön omasta hakemuksesta. Kiintiöllä ja pitoisuusrajoituksella
on ollut mahdollista säädellä vesistöjen kuormitusta.
Tavoitteena on tietenkin taata se, että vesistöille aiheutuva haitta ei ole
kohtuuton. Yhtiö on ylittänyt ympäristöluvan kertoelmaosassa esitetyn vesin
sulfaattipitoisuuden merkittävästi. Se on aiheuttanut alapuolisissa vesissä
kerrostumista ja sitä kautta vesien pilaantumista. Hapettomissa pohjavesissä
on edelleen sisäisten kemiallisten reaktioiden käynnistymisriski ja
sitä kautta mahdollisuus pahempaan ympäristötuhoon. Yksi mahdollinen
reaktioiden käynnistäjä on hapekkaan veden sekoittuminen hapettomaan
suolaiseen veteen (liite 1). Vesipäästökiintiön poistaminen aiheuttaisi virtauksen
lisääntymisen, jossa hapekas vesi voisi sekoittua hapettomiin pohjavesiin.
Vesipäästökiintiö on tarpeellinen siksi, että päästettävä vesimäärä
on riittävän pieni suhteessa vastaanottavaan vesistöön ja sekoittuminen on
riittävää.
Talvivaara Sotkamo oy on tehnyt vesistömallinnuksen poikkeusjuoksutusten
aiheuttamien päästöjen leviämisestä. Mallinnus vaikuttaa virheelliseltä.
Koska mallin lähtöarvoja ja laskentamenetelmää ei ole julkaistu, sen tuloksia
ei voi verifioida. Mallinnuksen epäluotettavuutta on arvioitu liitteessä 1.
Hakemuksessa väitetään, että “kiintiön poistaminen on ehdoton edellytys
sille, että vesitase saadaan toimimaan ilman ympäristöriskejä lisäävää vesien
varastointia myös sateisina vuosina.” Vesien varastointiin ei kuitenkaan
liity minkäänlaisia ympäristöriskejä, mikäli varastotilat suunnitellaan
aivan normaalien patojen suunnittelumenetelmien mukaisesti. Tähän
liittyvät mm. patosuunnittelun vaatimat toistuvuuslaskelmat ja muut selvitykset,
joita Talvivaara ei ole toimittanut. Koska varastointiin on olemassa
täysin turvallisia menetelmiä, Talvivaara Sotkamo Oy:n väite ei pidä paikkaansa.
Hakemus esittelee säähän liittyvät riskit hyvin pintapuolisesti, ja osoittaa että
riskejä ei ole edelleenkään ymmärretty. Vesitaseen ja säähän liittyviä
suunnitelman puutteellisuuksia on käsitelty liitteessä 2.
Päästettäville jätevesille on annettava selkeät haitta-aineiden pitoisuusrajat.
Liitteessä 3 on esitetty perusteet sulfaatin päästörajalle. Rajaksi tulee
asettaa nykyisen luvan mukainen 170 mg/l. Vaihtoehtoisesti raja voidaan
määrittää siten, että sekoittumisvyöhykkeen jälkeen pitoisuus on 100mg/l.
Koska vesi päästetään pieneen puroon, sekoittumisvyöhyke on joitain
kymmeniä metrejä.
Vaatimus aloittaa muutoksenhausta huolimatta