ASIA LUVAN HAKIJA

100
määräisien vesien johtamista vesistöön vain sakkauttamalla ja neutraloimalla.
Metalli- ja sulfaattipitoisuudet ovat liian korkeita edelliseen ja vielä
voimassa olevaan ympäristölupaan verrattuna. Talvivaara vetoaa väärin
perustein kevättulvien ja sateiden uhkaan.
Perustelut: Talvivaara perustelee hakemusta sillä, että jätevesien johtaminen
mahdollistaa yrityksen toiminnan. Jätevesien johtamisesta aiheutuisi jo
ennestään pilaantuneiden vesistöjen tilan heikkeneminen ja pilaantuneen
alueen laajentuminen kaivospiirin ulkopuolella. Taloudellisen edun tavoittelu
ympäristöä pilaamalla ei ole hyväksyttävää.
Jätevesien käsittely kalkilla ja selkeytysaltailla ei puhdista riittävästi jätevesiä.
Erityisesti sulfaatin poistaminen jätevedestä on puutteellista. Talvivaaran
vesienhallinta on kriisissä ja tämä tulee ratkaista ennen ns. ylimääräisten
vesien johtamista luontoon. Ylimääräisiä vesi voidaan johtaa luontoon
pitkällä aikavälillä, mikäli vedet puhdistetaan luonnontilaisten vesien laatuvaatimusten
mukaisiksi. Metallien lisäksi jätevesistä on poistettava mm.
sulfaatti. Talvivaaran vesistöön purkamassa vedessä sulfaatin määrä on
5000–8000 mg/l. Teidän antamassanne ympäristöluvassa 170 mg/l. Ero
on huomattava! Vesieliöille turvallisena pidetty raja on n. 100 mg/l. Tällainen
vesistöjen pilaaminen ei ole hyväksyttävää eikä sitä voida sallia edes
korvausmenettelyjen kautta. Muutamassa vuodessa Talvivaara on saanut
aikaan useiden järvien pilaantumisen ja kaivostoimintaa on tarkoitus jatkaa
kymmeniä vuosia. Vesistöjen pilaaminen on välittömästi lopetettava.
Marraskuun 2012 kipsisakka-allasvuodon seurauksena 20 000 m 3 joutui
Pohjoisen vesistöön, jossa pilaantuneena on Salminen ja Kalliojärvi. Nyt
ELYn luvalla lasketaan ja lisäkuormitetaan Kalliojokea, Kolmisoppea, Tuhkajokea
ja Jormasjärveä yhä suorempaan ja enemmän. Talvivaaran tulee
ratkaista vesienhallintaan liittyvät ongelmat niin, että toiminnasta ei aiheudu
ympäristön pilaantumista ja nykyisten pilaantuneiden, ennallistamista
vaativien alueiden laajentumista. Hakemuksesta ei käy ilmi, mitä muita
kuin taloudellisia riskejä vesien varastointiin kaivosalueella liittyy. Vesiä ei
saa johtaa luontoon, ennen kuin niiden laatu vastaa luonnonvesien laatuvaatimuksia.
Talvivaara perustelee hakemustaan myös sillä, että uusia varastoaltaita
ei ehdittäisi tekemään riittävän nopeasti. Tämä perustelu on
virheellinen, koska Talvivaara on tehnyt Kortelammen padot ja puhtaan
veden padot ja ojitukset muutamassa kuukaudessa. Tosin niin kiireellä, että
luottamus Kortelammen patojen pitävyyteen on kyseenalainen. Turvapatoa
Pohjoiseen ei edelleenkään ole olemassa. Muutamat kuukaudet/puolikin
vuotta suhteessa 50 vuoden suunniteltuun toiminta-aikaan
suhteutettuna on aivan mitätön aika, vaikka Talvivaara seisoisi sen ajan.
Kiire ja taloudellisen hyödyn tavoittelu ei saa johtaa ympäristön pilaamiseen.
Ylimääräiset vedet on siten mahdollista varastoida kaivosalueella,
kunnes ne on käytetty prosessissa tai riittävä puhdistus järjestelmä on rakennettu.
Membraanisuodatus menetelmä olisi ilmeisesti toimiva myös
Talvivaarassa. Mutta ennen kuin se on valmis ja puhdistuskapasiteettia riittävästi
sekä prosessiin päin että prosessista poistuvalle jätevesien käsittelylle
on ylimääräiset vedet pidettävä kaivosalueella. Muualla kaivoksissa
myös kierrätetään jo puhdistettuja vesiä, miksi näin ei tehdä Talvivaarassa?
Talvivaaran mukaan kaivoksen vesienhallinnan kehittäminen ja saattaminen
kestävälle ja riskittömälle tasolle edellyttää lisäinvestointeja ja ylimääräisiä
käyttökuluja. Talvivaara pyrkii minimoimaan ympäristöinvestoinnit,
joita se pitää ylimääräisinä kuluina. Tällainen ajattelumalli on väistämättä
johtanut toteutuneisiin ympäristötuhoihin. Ympäristönsuojeluinvestoinnit
ovat osa toimintakokonaisuutta ja ne on mitoitettava riittävästi. Lupaviran-