TYÖN NIMI - Theseus

4.3 IgM-vasta-ainemääritysten suorittaminen
Tehtävämme oli määrittää IgM-vasta-ainepitoisuudet kahdelle eri paneelille 200
näytteestä. Määritykset oli jo aloitettu Työterveyslaitoksen Kuopion
aluetoimipisteessä, kun tulimme mukaan projektiin. 7-paneelin mikrobeille
määritettiin pitoisuudet 100 näytteestä ja 6-paneelin mikrobeille 100 näytteestä. IgM-
vasta-ainemäärityksissä käytimme In-House ELISA-menetelmää (Enzymelinked
immunosorbent assay), jonka periaate on kuvattu aiemmin luvussa
Immunokemialliset menetelmät. Työ tehtiin Työterveyslaitoksen Kuopion
aluetoimipisteen työohjeen mukaan.
4.3.1 Standardilaimennossarjan tekeminen
Monissa analyyttisen kemian määrityksissä kuten spektrometriassa käytetään
laitteiston kalibroinnissa ja näytteen analysoinnissa standardiliuosta eli
vertailuliuosta. Standardiliuos toimii vertailukohteena, eli näytteiden analysointi
suoritetaan standardiliuosten avulla. (Lehtonen & Sihvonen 2004, 39.) Myös Tecan
Spectrofluor -spektrofluorometrillä määritettävät pitoisuudet lasketaan
standardisuoran avulla, joka saadaan standardilaimennossarjasta. Jokaisella
määrityskerralla tehdään näytteiden lisäksi määritykset standardilevyille
standardilaimennossarjaa käyttämällä.
Standardilaimennoksia tehdessä valmistetaan ensin väliliuos siten, että lähtöliuosta
(WHO 7600 mg/l human serum) pipetoidaan 60 μl koeputkeen, johon lisätään 3 ml
PBS-puskuria. Standardilaimennossarjan teossa edellisestä putkesta otetaan taulukon
mukainen (LIITE 5) määrä liuosta seuraavaan putkeen ja lisätään ohjeen mukainen
määrä PBS-puskuria, jolloin liuos laimenee edellisestä liuoksesta puoleen.
Standardilaimennoksia pipetoidaan standardilevylle rinnakkaisina 100 μl/kuoppa
siten, että ensimmäisessä kuopassa on nolla-näyte (PBS-puskuri). Pipetointijärjestys
on laimeammasta liuoksesta väkevämpään.
34