TYÖN NIMI - Theseus
TYÖN NIMI - Theseus
TYÖN NIMI - Theseus
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Kvantitatiivisille immunokemiallisille menetelmille on omat validointikriteerit.<br />
Vasta-aine tai antigeeni eivät saa merkittävästi erota testissä ja standardissa.<br />
Näytematriisi ei saa vaikuttaa menetelmään, vaikka siinä olisi vaihtelevia<br />
komponentteja. Määritysrajan tulee olla hyväksyttävällä alueella suhteessa muihin<br />
tutkimuksiin. Menetelmän tarkkuuden on oltava muiden tutkimusten vaatimusten<br />
tasolla. Menetelmän suoritustapa ei saa nostaa systemaattisen virheen riskiä.<br />
(Immunochemical methods 2005, 188.)<br />
Työterveyslaitoksen Kuopion aluetoimipiste aloitti In-House ELISA-menetelmän<br />
validoinnin biopölyspesifisille IgM-vasta-aineille vuonna 2007. Validointi on<br />
sisältänyt useita määrityskertoja laimennossuhteeltaan erilaisilla standardipohjilla ja<br />
konjugaattiliuoksilla. Myös oikean näytelaimennoksen löytäminen on vaatinut useita<br />
kokeiluja. Lisäksi on tutkittu 6- ja 7-paneelien antigeenipohjien laimennossuhteiden<br />
vaikutusta määrityksiin.<br />
2.8 Viitearvot ja niiden määrittäminen<br />
Penttilän (2004, 18–20) mukaan viitearvot ovat välttämättömiä, jotta pystytään<br />
erottamaan sairaat henkilöt terveistä. Viitevälillä tarkoitetaan aluetta, jossa terveiden<br />
henkilöiden arvot yleensä ovat. Yleensä viitevälit lasketaan aineistosta siten, että ne<br />
sisältävät 95 % tuloksista. Biologisesta variaatiosta johtuen viitearvojen<br />
määrittämistä varten arvot on mitattava tarpeeksi suurelta joukolta. Viitearvon<br />
hieman ylittävä tai alittava arvo ei ole välttämättä merkki sairaudesta. Viiteväleihin<br />
vaikuttavat ikä ja sukupuoli, joten tämänkin takia tutkittavaksi tarvitaan suuri joukko<br />
henkilöitä.<br />
Suomessa ei ole toistaiseksi olemassa koko maata koskevia yhtäpitäviä viitearvoja.<br />
Tähän on syynä se, että laboratoriomenetelmät eroavat käytännössä jonkin verran eri<br />
laboratorioissa. Jokainen laboratorio joutuu määrittämään omat viitearvonsa. Erot eri<br />
laboratorioiden välillä eivät kuitenkaan ole suuria. Viime vuosina pyrkimyksenä on<br />
ollut päästä käyttämään yksilökohtaisia viitearvoja, mutta tämän toteutumista<br />
hidastavat muun muassa kustannussyyt. (Mustajoki & Kaukua 2008.)<br />
26