Homevaurioiden korjausopas - Suomen Sisäilmakeskus Oy

Jukka­Pekka Kärki
Heikki Öhman
HOMEVAURIOIDEN KORJAUSOPAS
Kuopio 2007
1
Tutkimuksia ja selvityksiä 6/ 2007
Research Reports 6/2007

ISBN 978-951-27-0723-2
ISBN 978-951-27-0649-5 (PDF)
ISSN 0789-4317
2. painos
Painopaikka
Kopijyvä Kuopio 2007

Julkaisija: Julkaisun sarjan nimi ja tunnus
Kuopion yliopisto Tutkimuksia ja selvityksiä 6/2007
Koulutus­ ja kehittämiskeskus Research reports 6/2007
PL 1627, 70211 Kuopio
Julkaisuaika helmikuu
2007
Tekijä(t)
Jukka­Pekka Kärki
Heikki Öhman
Julkaisun nimeke
Homevaurioiden korjausopas
Tutkimuksen nimi
Homevaurioiden korjausopas
Rahoittaja
Hengitysliitto Heli ry ja Rahaautomaattiyhdistys
Tässä korjausoppaassa esitetään erilaisia homevaurioiden korjaussuunnitelmia. Korjausopasta
tehtäessä käytettiin aineistona kokemusperäistä tietoa, joka oli hankittu Hengitysliiton
korjausneuvonnassa vuosina 1998­2006 tehdyistä korjaustoimenpiteistä. Hengitysliiton
korjausneuvontaan ohjautuu vuosittain 150­250 kotitaloutta, joissa tehdään terveyshaittojen
poistamiseksi kuntotarkastuksia, kuntotutkimuksia, korjaussuunnitelmia, kustannusarvioita
ja eri tasoisia korjaustoimenpiteitä sekä korjaustyön valvontaa.
Opasmateriaalissa käsitellään tyypillisimmät pientalojen kosteus­ ja homevaurioita aiheuttavat
riskirakenteet, joita ovat mm. valesokkelirakenne, korokepuulattia ja kellarin seinärakenne,
sekä ko. rakenneosiin toteutettuja korjaustoimenpiteitä piirustuksin ja selitetekstein.
Opasmateriaalissa annetaan ohjeita homepurkutyössä suojautumiseen sekä siivoukseen
liittyvistä oleellisimmista seikoista ja käsitellään Valtion asuntorahaston korjausavustuksia
terveyshaitan poistamiseksi.
Opasmateriaalissa esiintyvät korjaussuunnitelmat ja piirustukset ovat toteutuneista homevauriokorjauksista
Homeloukku­projektissa (Hengitysliitto Heli ry ja Asumisterveysliitto
Aste ry) ja ovat siten tapauskohtaisia, eikä niitä voida suoraan käyttää ohjeina muissa kohteissa.
Koulutuksen rahoitti Savon aikuisopisto, Pieksämäki (OPM).
Avainsanat (asiasanat suomeksi )
Kosteus­ ja homevaurio, korjaaminen, riskirakenne
Luokitus ja/tai indeksointi
ISSN ja avainnimeke
ISBN
0789­4317
978­951­27­0723­2
978­951­27­0649­5 (PDF)
Kokonaissivumäärä
Hinta
Kieli suomi
Luottamuksellisuus julkinen
Jakaja (nimi ja osoite)
Lisätietoja
Soile Virtanen, Kuopion yliopisto Koulutus­ ja kehittä­ jukkapekka.karki@kaprakka.fi
miskeskus, PL 1627, 70211 KUOPIO puh. 017­ 040­576 3371 ja
163976, fax. 017­163903
heikki.ohman@anttolanhovi.fi
0400­442 537
2

1 ESIPUHE
Hengitysliiton korjausneuvonta on toiminut vuodesta 1998 alkaen etsien ja korjaten homevau­
rioita ja muita sisäilmaongelmia pääasiassa hengityssairaiden ja allergisten ihmisten asunnois­
ta. Selvitysten lähtökohtana ovat aina olleet talossa koetut oireet: asukkailla on selvästi nor­
maalia enemmän hengitystieoireita, allergioita ja erilaisia tulehdussairauksia kuten poskionte­
lo­ ja keuhkoputkentulehduksia. Usein asukkaat ovat olleet jatkuvassa sairastelukierteessä ja
täysin voipuneita terveyshaittojensa kanssa.
Terveyshaitat ovat useimmiten johtuneet talon sisäilmassa liikkuvista homeiden ja muiden
mikrobien tuottamista itiöistä ja aineenvaihduntatuotteista. Näin on ainakin voitu päätellä sii­
tä, että kun homevauriot on korjattu asianmukaisesti, ovat myös oireet vähentyneet ja yleensä
pikku hiljaa loppuneet kokonaan (Kärki ym. 2006).
Joskus, varsinkin toiminnan alkuaikoina saattoi myös käydä täysin päinvastoin. Korjausten
myötä oireet vain pahenivat! Tällaisten tilanteiden syynä olivat yleensä väärin ymmärretyt
korjausohjeet. Liian vähäinen korjaus johti siihen, että ongelman tuottaja eli home, ei kadon­
nutkaan kokonaan talosta. Joskus asukkaat korjasivat vain sen pahimmalta näyttävän paikan,
mutta eivät niitä laajoja alueita pahimman paikan ympäriltä, joiden korjaus olisi ollut aivan
yhtä tähdellistä terveysvaikutusten kannalta. Talot olivat usein moniongelmaisia ja vaurioita
oli useissa eri rakenteissa.
Homevaurioituneessa talossa osa asukkaista on yleensä herkistynyt homeille. He ovat siten
herkempiä reagoimaan niille kuin muut ihmiset. He reagoivat usein myös muihin sisäilman
epäpuhtauksiin tavallisia ihmisiä herkemmin. Tämä tekeekin homevauriotalojen korjaamises­
ta erityisen haastavaa. Korjaajien pitää rakentaa hometalosta nk. allergiatalo, koska normaali
sisäilman puhtaustaso ei riitä herkistyneimmille perheenjäsenille.
Vuosien varrella on korjausneuvojille kerääntynyt runsaasti kokemusta homevauriotalojen
korjauksista. Koska korjausneuvojat usein seuraavat perheiden vointia myös korjauksen jäl­
keen, ovat he oppineet, minkä tapaiset korjaukset yleensä onnistuvat ja mitkä eivät. Tähän
oppaaseen on kerätty osa tyypillisiä homevauriokorjaustapauksia, vaurioituneita rakennuksia
vuosien varrelta ja piirustuksella varustettuja ohjeita niiden korjaamisesta. Korjaustoimenpi­
3

teet on suunniteltu kulloisenkin vauriotalon korjaamiseen, eikä piirustuksia tai työselityksiä
tule suoraan käyttää mallina jonkun muun talon korjaustapaa valittaessa.
Opasmateriaalin aineisto on tarkoitettu ensisijaisesti kiinteistöjen omistajille, suunnittelijoille,
rakentajille, rakennusten kuntotutkijoille ja sisäilmatutkijoille, jotka joutuvat ratkaisemaan
kosteus­ ja homevaurioista syntyneitä ongelmia tai haluavat ehkäistä niiden muodostumista.
Opasmateriaalin avulla on helpompi ymmärtää pientaloissa olevien kosteusvaurioiden syitä ja
riskialttiita rakenteita sekä niiden korjaamiseksi olevia vaihtoehtoja.
Tämä opas syntyi rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen opinnäytetyönä vuosien 2005­2007
aikana. Opintojen suorittamisen mahdollistamisesta haluamme kiittää työnantajaamme Hengi­
tysliitto Heli ry:tä ja toimintamme rahoittajaa Raha­automaattiyhdistystä. Kiitokset osoitam­
me oppaan eri vaiheita kommentoineille henkilöille, erityisesti Juhani Piriselle ja Pertti Heik­
kiselle, joiden arvokkaat kommentit auttoivat keskittymään tärkeimpien korjaustapojen esiin
tuomiseen. Kiitokset myös tekijöiden kotijoukoille, jotka mahdollistivat 1,5 vuoden pituisen
opiskelun onnistumisen työn ohella.
Kontiolahdella ja Mikkelissä 25.1.2007
Tekijät Jukka­Pekka Kärki ja Heikki Öhman
4

2 SISÄLLYSLUETTELO
1 ESIPUHE ..........................................................................................................................3
2 SISÄLLYSLUETTELO ....................................................................................................5
3 KÄSITTEET .....................................................................................................................7
4 LAIT, SÄÄDÖKSET, MÄÄRÄYKSET JA OHJEET ........................................................8
5 OPASKIRJAN TAVOITTEET.........................................................................................12
6 AINEISTO .......................................................................................................................13
7 KORJAUSMENETELMÄT .............................................................................................14
7.1 RAKENNUKSEN ULKOPUOLISET KORJAUKSET..............................................14
7.1.1 Maaston korkeusasema ja pintavedet, sadevedet sekä salaojat .............................14
7.2 PERUSTUKSET ...........................................................................................................16
7.2.1 Kellariseinä.........................................................................................................16
7.2.2 Perusmuuri..........................................................................................................19
7.3 ALAPOHJAT ............................................................................................................23
7.3.1 Tuulettuva alapohja.............................................................................................23
7.3.1 Maanvastaiset alapohjat ......................................................................................27
7.3.1.1 Kaksoisbetonilattia...........................................................................................27
7.3.1.2 Betonilaatan yläpuolelle tehdyt puulattiat .........................................................29
7.3.1.3 Reunavahvistettu alapohjalaatta........................................................................30
7.3.1.4 Ilmastoitu lattia ................................................................................................32
7.4 ULKOSEINÄT..........................................................................................................32
7.4.1 Ulkoseinärakenteen alaosan ns. valesokkelirakenteen korjaus .............................32
7.4.2 Puuseinä..............................................................................................................35
7.5 YLÄPOHJA­ JA VESIKATTO .................................................................................36
7.5.1 Harjakatto ...........................................................................................................36
7.5.3 Vesikatto ja yläpohja 1940­1950 luvun taloissa...................................................39
7.6 MÄRKÄTILAT.........................................................................................................41
7.6.1 Levyrakenteiset märkätilat ..................................................................................41
7.6.2 Kivirakenteiset märkätilat ...................................................................................43
8 HOMEPURKUTYÖSSÄ SUOJAUTUMINEN JA SIIVOUSTOIMENPITEET...............45
8.1 PURKUTOIMENPITEIDEN YHTEYDESSÄ TEHTÄVÄT
PUHDISTUSTOIMENPITEET.......................................................................................45
5

8.2 PÖLYTTÄMÄKSI SIIVOUS KORJAUSTOIMENPITEIDEN JÄLKEEN................47
8.2.1 Pinnat..................................................................................................................47
8.2.2 Tekstiilit, kalusteet, pientarvikkeet, lelut, valaisimet, kengät ja kirjat yms. ..........48
9 KORJAUSAVUSTUKSET ..............................................................................................49
10 JOHTOPÄÄTÖKSET ....................................................................................................50
11 LÄHDELUETTELO ......................................................................................................51
12 LIITTEET ......................................................................................................................53
Liite 1. Kuntotarkastusraportti terveyshaitan selvittämiseksi
Liite 2. Korjaussuunnitelma, työselitys
Liite 3. Korjaussuunnitelma, piirustukset
Liite 4. Korjaustyön kustannusarvio
6

3 KÄSITTEET
Tässä esitellään ne oppaassa käytetyt käsitteet, joille kirjallisuudesta löytyy määritelmä.
Kapillaarinen nousukorkeus, kapillaarisuus
Se etäisyys pohjavedenpinnasta, johon vapaa vesi nousee maahiukkasten välisissä huokos­
kanavissa esiintyvien kapillaarivoimien vaikutuksesta. Kapillaarisuus on sitä suurempaa, mitä
hienojakoisempaa maa­aines on. Myös huokoisissa rakennustarvikkeissa esiintyy kapillaarista
vedennousua. (Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL ry. Pohjarakennusohjeet RIL 121­
2004).
Märkätila
Märkätila tarkoittaa huonetilaa, jonka lattiapinta joutuu tilan käyttötarkoituksen vuoksi vedel­
le alttiiksi ja jonka seinäpinnoille voi roiskua tai tiivistyä vettä. Tyypillisiä märkätiloja oma­
kotitaloissa ovat kylpyhuoneet ja saunat. (RakMK C2 Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998.)
Rakennuskosteus
Tarkoittaa rakennusvaiheen aikana tai sitä ennen rakenteisiin tai rakennusaineisiin joutunutta
rakennuksen käytönaikaisen tasapainokosteuden ylittävää kosteutta, jonka tulee poistua.
(RakMK C2 Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998.)
Suhteellinen kosteus
Suhteellinen kosteus (RH %) on todellisen vesihöyrynpaineen ja kyllästys­höyrynpaineen
välinen suhde (tavallisesti prosentteina) tietyssä lämpötilassa. Se kertoo, kuinka monta pro­
senttia absoluuttinen kosteus on vallitsevan lämpötilan kyllästyskosteudesta.(Lämpö­ ja kos­
teus, Dick Björkholtz, 1997).
Bitumikermi
Tukikerroksellinen vedeneristyskermi, jossa eristävänä aineena on bitumi tai modifioitu bitu­
mi. Yleisimmät tukikerrokset ovat polyesteriä tai lasikuitua. (Suomen rakennusinsinöörien
liitto RIL ry. Rakennusten veden­ ja kosteudeneristysohjeet RIL107­2000).
7

Vedeneriste
Tarkoitetaan tässä ainekerrosta, joka saumoineen kestää jatkuvaa kastumista ja jonka tehtävä­
nä on estää nestemäisen veden haitallinen tunkeutuminen rakenteeseen painovoiman vaiku­
tuksesta tai kapilaarivirtauksena, kun rakenteen pinta kastuu. (RakMK C2 Kosteus, määräyk­
set ja ohjeet 1998.)
4 LAIT, SÄÄDÖKSET, MÄÄRÄYKSET JA OHJEET
Käytettävissä olevin tutkimusten perusteella Suomessa on tehty paljon rakennuksiin kohdis­
tuvia kosteusvauriotutkimuksia, kosteuskuntoarviota, mikrobitutkimuksia yms. ja näiden pe­
rusteella on rakennuksissa olevia kosteus­ ja homevaurioita korjattu vaihtelevalla menestyk­
sellä. Tieteellisiä tutkimuksia kosteus­ ja homevaurioiden aiheuttamista terveydellisistä hai­
toista ihmisille on tehty useita tutkimuksia. Rakennusten kosteus­ ja homevaurioiden ennalta­
ehkäisemiseksi on tehty lainsäädännöllisiä muutoksia sekä pyritty ohjaamaan myöskin korja­
usrakentamista. Tiedossa olevien terveyshaitta epäilysten poistamiseksi tehtävät korjaustoi­
menpiteet pientaloissa vaativatkin eri lukuisten seikkojen huomioimista.
Rakennus on asumiseen, työntekoon, varastointiin tai muuhun käyttöön tarkoitettu kiinteä tai
paikallaan pidettäväksi tarkoitettu rakennelma, rakenne tai laitos, joka ominaisuuksiensa
vuoksi edellyttää viranomaisvalvontaa turvallisuuteen, terveellisyyteen, maisemaan, viihtyi­
syyteen, ympäristönäkökohtiin taikka muihin tämän lain tavoitteisiin liittyvistä syistä. (Maan­
käyttö­ ja rakennuslaki 16 luku, 113 §)
Rakennuksesta ei saa aiheutua hygienian tai terveyden vaarantumista syistä, jotka liittyvät
erityisesti myrkyllisiä kaasuja sisältäviin päästöihin, ilmassa oleviin vaarallisiin hiukkasiin tai
kaasuihin, vaaralliseen säteilyyn, veden tai maapohjan saastumiseen tai myrkyttämiseen, jäte­
veden, savun taikka kiinteän tai nestemäisen jätteen puutteelliseen käsittelyyn taikka raken­
nuksen osien tai sisäpintojen kosteuteen (Maankäyttö­ ja rakennusasetus 50 §, kohta 3.)
Terveyshaitalla tarkoitetaan ihmisessä todettavaa sairautta, muuta terveydenhäiriötä tai sellai­
sen tekijän tai olosuhteen esiintymistä, joka voi vähentää väestön tai yksilön elinympäristön
terveellisyyttä tai aiheuttaa sairastumisen vaaraa. Asunnon ja muun sisätilan sisäilman puh­
tauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien
8

olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu asunnossa tai sisätilassa oleskeleville ter­
veyshaittaa (Sosiaali­ ja terveysministeriö, Asumisterveysohje 2003).
Tässä yhteydessä rakennuksen sisäpinnoilla, pintojen alla tai rakenteiden sisällä kasvava ho­
me­ ja hiiva­ ja bakteerikasvusto, joka on silmin nähtävää tai varmennettu mikrobiologisten
analyysien avulla. Tässä oppaassa mikrobivaurioksi on yleensä tulkittu ”Asumisterveysoh­
jeen” mukaisesti arvioitu mikrobikasvusto, joka on todettu laboratoriotutkimuksissa.
Asunnossa ja muussa oleskelutilassa ei saa olla eläimiä eikä mikrobeja siinä määrin, että niis­
tä aiheutuu terveyshaittaa (Sosiaali­ ja terveysministeriö, Asumisterveysohje 2003).
.
Terveyshaittatilanne saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun ihminen asuu tai oleskelee asun­
nossa, jossa hän voi altistua mikrobikasvustosta peräisin oleville soluille tai niiden aineen­
vaihduntatuotteille. Milloin asunnossa tai muussa oleskelutilassa esiintyy melua, tärinää, ha­
jua, valoa, mikrobeja, pölyä, savua, liiallista lämpöä tai kylmyyttä taikka kosteutta, säteilyä tai
muuta niihin verrattavaa siten, että siitä voi aiheutua terveyshaittaa asunnossa tai muussa ti­
lassa oleskelevalle, kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka menettely
tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan pois­
tamiseksi tai rajoittamiseksi (Sosiaali­ ja terveysministeriö, Asumisterveysohje 2003).
Rakennuksessa esiintyvän mikrobikasvuston syntymisessä määräävimpänä tekijänä on koste­
us. Mikrobikasvustosta voi kulkeutua sisäilmaan ilmanvirtauksien mukana itiöitä sekä kasvus­
ton hajoamis­ ja aineenvaihduntatuotteita. Ellei mikrobikasvustoa ole poistettu, se voi olla
terveydelle haitallista vielä senkin jälkeen, kun rakennusmateriaali on kuivunut. Silmin ha­
vaittavaa mikrobikasvustoa asunnon sisäpinnoilla ja sisäpuolisissa rakenteissa sekä rakenteis­
sa ja tiloissa, joista vuotoilmaa kulkeutuu sisätiloihin, voidaan pitää terveydensuojelulain tar­
koittamana terveyshaittana. Kohonnut mikrobipitoisuus tai poikkeava mikrobisuvusto voi
johtua myös rakennuksen tavanomaisesta käytöstä (Ympäristö­ ja terveyslehti, Asumisterve­
ysopas 2005). Mikrobinäytteenoton tavoitteena on tunnistaa poikkeavaa altistumista aiheutta­
va mikrobilähde, saada käsitys ongelman laajuudesta ja vahvistaa tai sulkea pois rakennuksen
kosteus­ tai homevaurion olemassaolo (Ympäristöministeriö, Kosteus­ ja homevaurioituneen
rakennuksen kuntotutkimus, 1997).
9

Mikrobimittauksilla voidaan harvoin annosvasteisesti osoittaa altistumista yksittäiselle tekijäl­
le, joka voitaisiin todistaa yksilön sairauden tai oireen aiheuttajaksi. Sen sijaan ne kuvaavat
rakennuksen mikrobiologista tilaa ja niiden avulla on mahdollista arvioida, lisäävätkö olosuh­
teet altistuvien terveyden menettämisen riskiä terveydensuojelulain tarkoittamalla tavalla.
(Partanen, P. yms. 1995).
Maanvastaisten rakenteiden kanssa kosketuksissa olevien maamateriaalien kapillaarisuus ja
muut kosteustekniset ominaisuudet on selvitettävä siten, että maasta rakenteisiin siirtyvän
kosteuden haitalliset vaikutukset voidaan ehkäistä. Maanvastaisen lattian alapuolelle ja maan­
vastaisten seinien ulkopuolelle rakennettavissa salaojituskerroksissa käytettävän materiaalin
kapillaarisuuden on oltava riittävän pieni, jotta salaojituskerros luotettavasti katkaisee haitalli­
sen veden kapillaarisen vaaka­ ja pystysuuntaisen siirtymisen maapohjasta rakenteisiin. Maa­
kerroksissa, jotka ovat kapillaarisen nousukorkeuden yläpuolella, ja joiden vesipitoisuus on
hyvin alhainen, esiintyy yleensä aina kosteutta. Tästä johtuen maan huokostilassa olevan il­
man suhteellinen kosteus on aina hyvin korkea, lähes 100 %. (RakMK Pohjarakenteet B3
Määräykset ja ohjeet 2004, säännöstiedosto 2.4.1)
Rakennus on suunniteltava ja rakennettava kokonaisuutena siten, että oleskeluvyöhykkeellä
saavutetaan kaikissa tavanomaisissa sääoloissa ja käyttötilanteissa terveellinen, turvallinen ja
viihtyisä sisäilmasto Rakennus on suunniteltava ja rakennettava siten, että sisäilmassa ei
esiinny terveydelle haitallisia määriä kaasuja, hiukkasia tai mikrobeja eikä viihtyisyyttä alen­
tavia hajuja. Rakenteet ja LVI­järjestelmät on tehtävä siten, ettei sisäisistä ja ulkoisista koste­
uslähteistä peräisin oleva esihöyry, vesi tai lumi haitallisesti tunkeudu rakenteisiin ja raken­
nuksen sisätiloihin. Tarvittaessa rakenteen on kyettävä kuivumaan haittaa aiheuttamatta tai
rakenteen kuivattamiseen esitetään suunnitelmissa menetelmä. Sisäisiä kosteuslähteitä ovat
sisäilman vesihöyry, roiskevesi ja vesivahingot esim. putkivuodot. Ulkoisia kosteuslähteitä
ovat esim. ulkoilman vesihöyry, vesi­ ja lumisade, maaperän kosteus, pinta­ ja pohjavesi sekä
rakennuskosteus (RakMK D2 Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet
2003).
Rakennuksen alta ja sen viereisestä täytöstä on poistettava humusmaa sekä kosteuden vaiku­
tuksesta hajoavat, homehtuvat tai lahoavat orgaaniset aineet ja rakennusjätteet. (RakMK C2
Kosteus, määräykset ja ohjeet 1998.)
10

Rakennuksen mikrobikasvustolla tarkoitetaan pinnoilla/rakenteissa home­, hiiva­ tai bakteeri­
kasvustoa, joka on silminnähtävää tai se on varmennettu mikrobiologisten analyysien avulla.
Tällaista mikrobikasvustoa esimerkiksi asunnon sisäpinnoilla, sisäpuolisissa rakenteissa, läm­
möneristeissä sekä rakenteissa ja tiloissa, joista vuotoilmaa kulkeutuu sisätiloihin, voidaan
pitää terveydensuojelulain tarkoittamana terveyshaittana. Tämä perustuu siihen, että mikrobi­
kasvustoista irtoaa itiöitä, muita hiukkasia, hajua aiheuttavia muita haihtuvia yhdisteitä huo­
neilmaan. Irtoamiseen vaikuttavat ilmavirtaukset, ihmisen toiminnat, esimerkiksi siivous, ja
kosteuden vaihtelu. Pienen kokonsa vuoksi mikrobihiukkaset pysyvät ilmassa pitkiä aikoja, ja
tilassa oleskelevat henkilöt altistuvat niille hengitysteiden ja ihon välityksellä (Asumisterve­
ysopas, Ympäristö­ ja terveyslehti).
Ulkoilman tai maaperän kanssa kosketuksissa olevissa rakenteissa saattaa esiintyä suuria mik­
robipitoisuuksia ilman, että kysymyksessä on varsinainen mikrobikasvu. Pesuhuoneiden pin­
noilla ja muissa kosteudelle alttiissa paikoissa saattaa esiintyä suuria pistemäistä mikrobikas­
vustoa, joka voidaan yleensä poistaa puhdistamalla pinnat ja tehostamalla ilmanvaihtoa. Täl­
löin ei välttämättä ole kysymys lain tarkoittamasta ”terveyshaitasta” (Sosiaali­ ja terveysmi­
nisteriö, Asumisterveysohje 2003).
Suomen rakennusmääräyskokoelman C 2 Kosteus määräyksissä ja ohjeissa vuodelta 1998 on
annettu lukuisia velvoittavia määräyksiä, joita tulee noudattaa rakennusluvan alaisessa raken­
tamisessa. Korjausrakentamisessa ongelmaksi voi nousta, että korjaustoimenpiteitä ei tehdä
näiden määräysten ja ohjeiden mukaisesti, koska niitä ei velvoiteta käyttämään.
RakMk C2. Kosteus. Määräykset ja ohjeet. 1998.
1.4.5
Rakennuksen alta ja sen viereisestä täytöstä on poistettava humusmaa sekä kosteuden vaiku­
tuksesta hajoavat, homehtuvat tai lahoavat orgaaniset aineet ja rakennusjätteet.
2.1.1 ja 2.2.1
Sade­ ja sulamisvedet on johdettava pois rakennuksen vierestä. (Vähimmäiskaltevuus 1:20 3
m:n etäisyydelle sokkelista, korkeusero vähintään 0,15 m). Rakennuspohja on salaojitettava,
11

eikä järjestelmään saa johtaa pintavesiä eikä katoilta valuvia vesiä (salaojittamatta jättäminen
tulee erikseen selvityttää ja perustella). Salaojaputket asennetaan vähintään 0,4 m maanvastai­
sen lattiapinnan alapuolelle (putken kaltevuus vähintään 1:200, normaalisti 1:100).
3.1.1
Maanvastaisen lattian yläpinnan tulee olla vähintään 0,3 m ulkopuolella olevaa maanpintaa
ylempänä (pois lukien kellarin lattia).
3.2.2.1 ja 3.2.1.5
Ryömintätilan korkeuden tulisi olla vähintään 0,8 m. Ryömintätilan tuuletusaukkojen yhteis­
pinta­alan tulee olla ainakin 4 promillea ryömintätilan pinta­alasta.
5.1.1.1
Ulkoseinän alareunan tulee olla vähintään 0,3 m maanpintaa ylempänä.
6.2.1.3
Pientalon yläpohjan tuuletukseksi riittää yleensä 20 mm raot räystäillä ja 200x 200 mm tuule­
tussäleiköt päätykolmioissa.
7.2.3.1, 7.3.1.2 ja 7.3.1.3
Märkätiloissa lattian vedeneristys tulee nostaa ainakin 100 mm lattiapinnasta seinälle, saumo­
ja tulee välttää. Lattian kaltevuus tulee olla vähintään 1:100. Märkätilan lattiassa saa olla vain
viemäröintiin liittyviä läpivientejä.
5 OPASKIRJAN TAVOITTEET
Työn tavoitteena oli tuottaa osa kansantajuista opasmateriaalia homevaurioiden korjaamiseen.
Opasmateriaaliin pyrittiin tekemään ohjeita homepurkutyössä suojautumiseen sekä siivouk­
seen liittyvistä oleellisimmista seikoista sekä antamaan tämän hetkistä tietoa korjausavustuk­
sista, jotka koskevat kosteus­ ja homevaurioiden korjaamista.
12

6 AINEISTO
Korjausoppaan tekemisessä oleva aineisto perustuu korjausneuvontaan ohjautuneiden perhei­
den pientalojen terveyshaittojen poistamiseksi tehtyihin kuntotarkastuksiin, kuntotutkimuk­
siin, korjaussuunnitteluun, kustannusarvioihin ja pientaloissa tehtyihin korjaustoimenpiteisiin
sekä korjaustyön valvontaan, joita on suoritettu Hengitysliitto Heli ry:ssä vuosina 1998 ­
2006.
Lopputyössä esiintyvät korjaussuunnitelmat ja piirustukset ovat pääosin toteutuneista home­
vauriokorjauksista Homeloukku­projektista (Hengitysliitto Heli ry ja Asumisterveysliitto Aste
ry). Homeloukkuprojektissa autetaan perheitä, joiden talossa on homeongelma ja joiden varat
eivät riitä korjausten teettämiseen. Hengitysliiton korjausneuvojat tekevät taloihin korjaus­
suunnitelmat ja valvovat korjaukset, Asumisterveysliitto auttaa perheitä mm. korjausavustuk­
sen hakemisessa. Valtion Asuntorahasto voi myöntää avustuksia terveyshaittojen poistami­
seksi, mikäli perheen tilanne täyttää avustuksen saamiseksi asetetut ehdot. Raha­
automaattiyhdistys rahoittaa Hengitysliittoa mm. korjauksissa tarvittavien erikoislaitteiden ja
­palvelujen hankinnassa.
13

7 KORJAUSMENETELMÄT
7.1 RAKENNUKSEN ULKOPUOLISET KORJAUKSET
7.1.1 Maaston korkeusasema ja pintavedet, sadevedet sekä salaojat
Hyvin useassa tapauksessa rakenteiden kosteusvaurioita ja sen mukanaan tuomia homevauri­
oita aiheuttavat rakennuksen virheellinen korkeusasema ympäröivään maastoon nähden, kat­
tovesien purku perustusten vierelle, pintavesien kulkeutuminen rakennukseen päin sekä toi­
mivan salaojituksen puuttuminen rakennuksesta. Valtaosassa korjauksia joudutaan kosteus­
vaurion syyn poistamiseksi tekemään mittavia rakennuksen ulkopuolisia korjaustoimenpiteitä
maaston korkeusaseman, salaojituksen, perustusten vedeneristyksen yms. suhteen. Suomen
Rakentamismääräyskokoelman määräyksissä ja ohjeissa sekä Rakennusinsinööriliiton julkai­
suissa on annettu ohjeita alapohjan korkeusasemasta, salaojituksesta ja maaston muodoista
uudisrakentamista varten noudatettavaksi. Näitä samoja määräyksiä ja ohjeita sovelletaan
myös korjauskohteissa tapauskohtaisesti.
Korjaus
Korjaukset pyritään tekemään yleensä niin, että maanpinta muotoilla rakennuksen vierustalta
poispäin viettäväksi vähintään 3 metrin matkalla 15 cm (1:20). Tarvittaessa rakennuksen vie­
rustalle tehdään ns. niskaoja pintavesien poisjohtamiseksi. Katolta tulevat sadevedet johde­
taan räystäskourujen ja syöksytorvien kautta sadevesijärjestelmään, missä rännikaivojen kaut­
ta vesi ohjataan umpiputkia pitkin sadevesikaivoon ja siitä kunnan sadevesijärjestelmään. Jos
tämä ei ole mahdollista, voidaan vedet haja­asutusalueella imeyttää maastoon. Taajamassa
vesien imeyttäminen on usein vaikeaa ympäröivien talojen kellarikerroksien takia. Imeytetty
vesi voi joutua naapurin kellariin. Siksi imeyttämisen mahdollisuus on tutkittava tarkkaan ja
siihen on yleensä syytä pyytää rakennusvalvontaviranomaisen arvio.
Rakennuksen salaojitus rakennetaan jäykillä salaojaputkilla, jotka tulee sijoittaa korkeimmalta
kohdaltaan perustusten anturan alapinnasta 100 mm:ä alaspäin. Salaojien tulee viettää tarkas­
tuskaivoille vähintään 1:100 eli 10 metrin matkalla viettoa tulee olla vähintään 10 cm. Sala­
ojien ympärillä käytetään noin 200 mm:n paksuisena kerroksena pestyä salaojasoraa, joka on
14

määritetty RIL­121–2004 ohjeen mukaisesti. Pesemättömänä salaojasoran paksuuden tulee
olla vähintään 300 mm:ä. Salaojasorana voidaan käyttää myös sepeliä, mutta tällöin tulee
käyttää sepelikerroksen ulkopuolella maarakentamiseen soveltuvaa suodatinkangasta erotta­
massa muussa täyttöhiekassa olevan hienoaineksen sekoittuminen salaojasoraan.
Lattianpinnan tulisi olla 300 mm:ä ulkopuolen maanpintaa ylempänä. Matalaperustetuissa
rakennuksissa tämä ei aina ole mahdollista ja tällöin sokkelin ulkopuoli tulee vedeneristää.
Yleensä perustusten kosteusrasitusta vähentää oleellisesti mm. kukkapenkkien ja nurmikkora­
kenteiden poistaminen noin 0,5 metrin etäisyydeltä sokkelista ja korvaaminen kiveyksellä,
karkealla sorastuksella tai betonilaatoituksella (räystään leveydeltä).
Kuva 1. Ulkopuolen maanpinta muotoillaan viettämään rakennuksesta poispäin 3 metrin
matkalla vähintään 0,15 metriä. Sokkelin vierustalla asennetaan 0,5 metrin levyinen sepeliker­
ros. Salaojat ovat jäykkää halkaisijaltaan 110 mm muoviputkea.
15

Kuva 2. Salaoja­ ja sadevesijärjestelmän korjaussuunnitelmassa esitetään mm. rännikaivojen
sijainnit, perusvesikaivo sekä salaojakaivojen korkoasemat.
7.2 PERUSTUKSET
7.2.1 Kellariseinä
Yleensä 1940–1950 luvulla kellarikerroksen ulkoseinät valettiin betonista ilman lämmöneris­
tystä. Joissain tapauksissa betoniseinän sisäpuolelle on jo valuvaiheen aikana tai sen jälkeen
kiinnitetty lämmöneriste. Tyypillisesti eristeenä on käytetty sementtilastulevyä (Toja­levy).
Myöhempinä vuosikymmeninä kellarikerroksen ulkoseiniä on lisälämmöneristetty yleisesti
sisäpuolelta. Sisäpuolella on käytetty yleensä puisia, koolattuja rakenteita, joissa eristeenä on
mineraalivillaa. Joskus eristeenä on käytetty myös polystyreenilevyjä. Sisäpuolelta eristetyis­
sä kellarinseinissä on osassa käytetty höyrynsulkukerrosta ja osassa se on jätetty pois. Höy­
rynsulkuna on käytetty muovia tai tervapaperia.
Kellarin seinien kostuminen johtuu yleensä salaojituksen tukkeutumisesta tai puuttumisesta
sekä seinän ulkopuolen puutteellisista vedeneristeistä. Usein kosteus nousee kapillaarisesti
ulkoseiniin myös seinän alta perustusten kautta, koska perustusten alla ei ole käytetty kosteu­
16

den nousua estävää sorakerrosta (kapillaarikatkoa). Kellarin seinien vedeneristys voi myös
olla toteutettu sisäpuolisena bitumisivelynä. Tällainen sisäpuolinen vedeneristys ei pysy pit­
käaikaisesti kiinni tai tiiviinä, koska betonista irtoaa suoloja ja kalkkia. Kalkki irrottaa sisä­
puolisia bitumisivelyä paikoitellen kosteimmista kohdista ja tällöin sisäpuoliset lämmöneris­
teet tai sisäverhousmateriaalit kosteus­ ja homevaurioituvat. Syöksytorvien kautta purkautuu
huomattavia määriä sadevettä, joka perustuksille päästessään aiheuttavat laajoja vaurioita.
Kellarinseinän sisäpuolinen lämmöneristemineraalivilla on usein mikrobivaurioitunut eristeen
ja alkuperäisen betoniseinän rajapinnassa.
Korjaus
Kellarinseinän korjaus aloitetaan käytännössä aina ulkopuolelta. Talon vierustat kaivetaan
auki hieman anturan alapinnan tason alapuolelle siten, että kaivanto viettää hieman siihen
suuntaan, jonne salaojiin kertyvä vesi johdetaan (yleensä kaupungin sadevesijärjestelmään).
Kaivettu maapohja ja salaojien päälle tuleva salaojitussora tai sepeli erotetaan toisistaan suo­
datinkankaalla. Salaojaputkien tulee olla jäykkiä ja hyvälaatuisia ja rakennuksen jokaisen
nurkan kohdalle tulee asentaa tarkastuskaivo.
Kellarin seinä vedeneristään ja lämmöneristetään ulkopuolelta samalla kertaa. Näin sisäpuo­
lelle jäävä betoni­ tai harkkoseinä saadaan kuivaksi ja lämpimäksi. Seinän epätasaisuudet ja
kolot paikataan ja tasoitetaan ennen vedeneristeen asentamista. Vedeneristeenä käytetään ns.
epäjatkuvia perusmuurilevyjä. Perusmuurin ulkopuolinen kosteuseristys ja lämmöneristys
voidaan suorittaa myös ns. salaojittavilla lämmöneristeillä (polystyreenisolumuovi kuulista
valmistettuja levyjä). Kellarinseinän maanpäällistä osaa ei yleensä saada lisälämmöneristettyä
rakennetta paksuntamatta. Kellarin seiniä ei tulisi lämmöneristää pelkästään sisäpuolelta kä­
sin, koska kosteuden tiivistymisen seurauksena rakenteisiin syntyy mitä todennäköisimmin
kosteusvaurioita.
Seinän sisäpuolelta poistetaan kaikki lämmöneristeet ja ulkoseiniä vasten olevat puurakenteet.
Paras lopputulos saadaan, kun seinät puretaan betonirakenteeseen asti, joka puhdistetaan esi­
merkiksi hiekkapuhaltamalla ja käsitellään homepuhdistusaineella. Homepuhdistusaine pitää
käytön jälkeen siivota pois valmistajan ohjeen mukaisesti.
17

Uudelleen vaurioitumisriskin pienentämiseksi tulisi seinän pintarakenne tehdä rappaamalla tai
tasoittamalla sementtipohjaisilla kosteisiin tiloihin sopivilla läpivärjätyillä laasteilla tai tasoit­
teilla.
Kuva 3. Kellariseinän ulkopuolinen korjaus, missä sisäpuolelta purettiin kosteus­ ja home­
vaurioituneet ”kotelo” rakenteet sekä tehtiin ulkopuolelle kosteus­ ja lämmöneristys sekä uusi
salaojitus.
SV
LÄMPÖRAPPAUS JA ERISTYS 50 MM
VALMISTAJAN OHJEEN MUKAAN
1:20
VANHAT SISÄPANELOINNIT YMS. RAKENTEET PURETAAN,
TIILIMURAUS PUHDISTETAAN JA DESINFIOIDAAN
ULKOPUOLELLE KYLMÄBITUMISIVELY JA HITSATTAVA
KUMIBITUMIKERMI. KERMI ULOTETAAN ANTURAN KYLKEEN
LÄMMÖNERISTE XPS­ERISTE 50 MM
ANTURAN JA PERUSMUURIN VÄLINEN PYKÄLÄ VIISTETÄÄN
TÄYTEVALULLA
SALAOJAT TEHDÄÄN JÄYKÄLLÄ HYVÄLAATUISELLA SALA­
OJAPUTKELLA
SADEVESIPUTKET JÄYKKÄÄ UMPIPUTKEA
SEINÄN VIERUSTA TÄYTETÄÄN SALAOJASORALLA
(RIL LUOKKA 1) TAI PUHTAALLA SEPELILLÄ 3­12 MM
SUODATINKANGAS PERUSMAAN JA SALAOJASORAN VÄLIIN
ANTURAN REUNASTA MAANPINTAAN ASTI
MAANPINNAT KALLISTETAAAN RAKENNUKSESTA ULOSPÄIN
1:20 VÄHINTÄÄN 5 METRIN MATKALLA
SO
18

Yleensä kellarin lattia pitää korjata samalla. Usein lattian alla on kosteutta nostava hienora­
keinen maakerros, joka pitää lattian betonin kosteana, vaikka salaojat korjataankin. Siksi latti­
at on useimmiten syytä purkaa kokonaan. Samalla on hyvä uusia viemärijärjestelmät. Lattian
alla olevaa maata poistetaan yleensä anturan alapintaan asti, kuitenkin siten, että pohjamaa
viettää keskeltä taloa anturoita kohti, jotta lattian alle mahdollisesti nouseva vesi pääsisi vir­
taamaan anturan alta salaojiin. Pohjamaan päälle asennetaan vähintään 200 mm puhdasta n. 3­
8 mm sepeliä, esimerkiksi 100–150 mm EPS Lattia lämmöneristettä ja valetaan uusi pintalaat­
ta. Lattialämmityksen teko on käyttömukavuuden kannalta suositeltavaa, mutta rakenne toimii
kyllä ilmankin. Kellarin lattian pinnoitteeksi sopii parhaiten keraaminen tai massapuristettu
kiviaineinen laatta, joka kiinnitetään sementtipohjaisella kiinnityslaastilla. Myös jalkalistat
kannattaa kellarissa tehdä laatoista, koska seinissä voi kaikista korjauksista huolimatta tapah­
tua kosteuden nousua. Anturan ja betoniseinän välin kapillaarikatkaisu voidaan tehdä esimer­
kiksi injektoimalla, mutta pientalokorjauksissa se on käytännössä ollut liian vaikea toteuttaa ja
liian arvokasta.
7.2.2 Perusmuuri
Sokkelirakenteet eli perusmuurit on yleensä tehty betonivaluna tai sitten kevytsoraharkosta
muuraamalla. Betonisokkeleissa olevat kosteus­ ja homevauriot sijaitsevat sokkelihalkaisun
lämmöneristeissä, missä ulkopuolinen vesi on kulkeutunut lämmöneristekerrokseen eikä ole
riittävän nopeasti päässyt poistumaan rakenteesta. Usein sokkelirakenteesta puuttuvat veden­
poistoaukot, minkä kautta rakenteeseen kulkeutuva vesi pääsisi poistumaan. Kyseisen raken­
teen kosteusvauriot havaitaan yleensä vasta homevaurioiden syntyessä, jolloin tunkkainen,
maakellarimainen haju pääsee sisälle asuntoon ilmavuotojen kautta, tai rakennuksen käyttäjät
saavat oireita, jotka viittaavat homevaurioihin.
Sokkelirakenteiden kosteus­ ja homevauriot ovat todettavissa vain rakenteisiin kohdistuvilla
kuntotutkimustoimenpiteillä, joilla tutkitaan rakenteiden kosteusteknistä sekä mikrobiologista
kuntoa. Sokkelin lämmöneristys on usein toteutettu sen keskellä olevalla sokkelihalkaisulla,
missä lämmöneristeenä on polystyreenilevy tai jäykkä mineraalivilla. Sokkelin lämmöneriste
voi sijaita myös sokkelipalkin sisäpuolella tai sen ulkopuolella. Pahimmat vauriot syntyvät
19

yleensä lämmöneristeenä olevaan jäykkään mineraalivillaeristeeseen. Tällöin eristetilan ala­
osa voi olla täynnä vettä. Vesi havaitaan, kun rakenteeseen porataan reikä.
Sokkelihalkaisun lämmöneristeen korjaus
Sokkelihalkaisussa olevan vaurion poistamiseksi perustukset kaivetaan yleensä ulkoapäin
auki salaojitukseen asti. Sokkelin kostunut, vettynyt ja homeinen lämmöneriste poistetaan
tekemällä betonisokkeliin korjaamista varten aukkoja, joiden väliin muodostuu pilareita ja
palkkimaisia ulkoseinän verhousta kantavia rakenneosia ks. kuva 6. Lämmöneristekerros
poistetaan aukkojen kautta, ja puhdistetaan sisäpuolinen betonipinta hiekkapuhaltamalla tai
mekaanisesti teräsharjaamalla. Puhdistusta voidaan tehostaa desinfiointikäsittelyllä. Yleensä
sokkelipalkin takapinta on hyvin epätasainen, jolloin uusi suulakepuristettu polystyreeni XPS
lämmöneriste liimataan sementtipohjaisella laastilla kiinni rakenteeseen. Liitoskohdat ja tyh­
jät ontelotilat täytetään polyuretaanivaahdotuksella. Ulkopuolen aukko valetaan umpeen be­
tonilla tai muurataan umpeen esim. kevytsoraharkoilla. Ulkopinta oikaistaan ja siihen asenne­
taan perusmuurilevy ja tarvittaessa lämmöneristys sekä routasuojaus.
Vaihtoehtoisesti sokkelihalkaisun lämmöneristys voidaan poistaa myös sisäpuolelta käsin,
jolloin ulkoseinärakenne avataan noin 1 metrin korkeuteen työn suorittamisen helpottamisek­
si. Täystiilitaloissa tiiliseinärakenne joudutaan tukemaan hyvin tai avaamaan niin, että yläpuo­
liset tiilet holvaantuvat eivätkä sorru. Lämmöneriste poistetaan mekaanisesti kaapimalla sekä
imuroimalla eristekolon välitila tyhjäksi. Eristetilalle tehdään mekaanisen puhdistuksen jäl­
keen desinfioiva käsittely. Uusi lämmöneriste asennetaan joko polyuretaanivaahdolla tiivistet­
tynä jäykkänä levyrakenteena tai eristetilan kolo täytetään pelkällä polyuretaanivaahdotuksel­
la. Polyuretaanivaahdon on oltava M1­luokiteltua rakentamisessa käytettävää tuotetta.
Sokkeli kaivetaan ulkoapäin auki alareunaan asti ja pyritään kaivamaan maaperää sokkelin
alareunasta alemmas viistosti 1:3 kulmassa maanliettymisen estämiseksi / perustusten sortu­
misen estämiseksi. Perusmuurissa on usein runsaasti kostetta ja vettä, jonka poistumista no­
peutetaan maanpoistamisella rakennuksen vierustoilta. Tällöin sokkelista poistuu kosteutta
luonnollisen kuivumisen avulla. Tapauskohtaisesti kuivumista voidaan paikoitellen nopeuttaa
koneellisella kuivaamisella niistä kohdista, missä sokkeli on huomattavasti viereisiä alueita
kosteampi.
20

Perusmuurin ulkopinnasta poistetaan maa­aines harjaamalla tai hiomalla, pinta oikaistaan
tarvittaessa ja siihen asennetaan perusmuurilevy. Lisälämmöneristys voidaan tarvittaessa teh­
dä koko perusmuurin korkeudelle polystyreenilämmöneristeestä (XPS). Vaihtoehtoisesti pe­
rusmuurilevy ja lämmöneriste voidaan korvata Isodrän­ tai Fuktisol­ lämmöneristelevyllä (po­
lystyreenisolumuovia), jotka toimivat sekä kosteus­ että lämmöneristeenä. Ulkopuolelle asen­
netaan salaojituskerros ja muotoillaan maaperä kohdan 7.1 mukaisesti.
Kuva 4. Sokkelin lämmöneristetilassa (sokkelihalkaisu) ja ulkoseinän alaosassa oli kosteus­
ja homevaurioita. Kuvassa on esitetty rakenne ennen korjaustoimenpiteitä.
21

Kuva 5. Sokkelihalkaisun lämmöneristys uusitaan ulkoapäin sokkeliin tehtyjen aukkojen
kautta, katso kuva 6. Myös ulkoseinän alaosan kosteus­ ja homevauriot korjataan muuttamalla
rakennetta alkuperäisestä. Ulkoseinän alaosan korjauksia on käsitelty kohdassa 7.5.1 valesok­
kelirakenteen korjaus.
22

Kuva 6. Sokkeliin tehdään aukkoja, jolloin tiilimuuraukselle jää kantavia betonipilareita 1,2
metrin välein ja muuraus tukeutuu näin syntyneisiin palkkeihin työn ajan.
7.3 ALAPOHJAT
7.3.1 Tuulettuva alapohja
Tuulettuvalla alapohjalla tarkoitetaan alapohjarakennetta, jossa talon alla olevan maanpinnan
ja alapohjan välissä on ulkoilmalla tuulettuva ilmatila. Tätä tilaa kutsutaan myös ryömintäti­
laksi. Ryömintätilan toimivuuteen vaikuttaa sen lämpö­ ja kosteustekninen toimivuus. Ryö­
mintätilan kosteuspitoisuutta voivat nostaa maanpinnasta ja perusmuureista haihtuva kosteus,
mahdolliset pinta­ ja vuotovedet, mahdollinen rakennuskosteus sekä kesäaikaan ryömintätilan
alhainen lämpötila
Ryömintätilallisen alapohjan rakenteiden homehtuminen johtuu yleensä maaperän korkeasta
kosteudesta sekä tuuletuksen riittämättömyydestä: ns. ”kissanluukkuja” on liian vähän tai nii­
tä ei ole muistettu pitää auki. Rakenteet voivat näyttää terveeltä, mutta olla silti homevaurioi­
tuneita. Tuuletusluukkujen unohtuminen kiinni 30 vuotta sitten on voinut homehduttaa raken­
teen, eikä se enää korjaannu tuuletusta lisäämällä. Alapohja ongelmiin liittyy lähes aina sala­
ojituksen puuttuminen ja usein myös sadevesien syöksytorvista purkautuva vesi pääsee ala­
pohjatilaan. Hyvien yleisesti rakennuksen alla oleva maaperä on homevaurioitunutta, koska
23

maaperässä oleva kosteus on homehduttanut maakerroksen pinnalla olevat orgaaniset materi­
aalit. Tyypillisesti maaperää vasten on puuta, roskia, multaa, kantoja sekä puulastuja yms.
tavaraa. Usein peruskorjausten tai sokkelin lisälämmöneristyksen yhteydessä on pyritty paran­
tamaan sokkelin ja alapohjan lämmöneristävyyttä, jolloin tuuletusluukut on suljettu ja näin on
saatu alapohjan tuulettuminen estettyä täysin.
Ryömintätilasta muodostuu ongelma siten, että haitallisten ilmavirtausten mukana rakennuk­
sen alta kulkeutuu hajua sekä home­epäpuhtauksia sisäilmaan. Tyypillisimmät kohdat, joista
ilmavirtaukset kulkeutuvat rakennuksen sisäilmaan ovat läpivientien juuret sekä sokkelin ja
alapohjan liitoskohdat.
Korjaus
Ryömintätilallisen alapohjan korjaus on parasta aloittaa ulkopuolelta. Salaojitus­ ja sade­
vesijärjestelmän korjaukset tehdään kohdan 7.1 mukaisesti. Perusmuuri on maan alle jääviltä
osilta ulkopuolelta hyvä vedeneristää ja tarpeen mukaan myös lämmöneristää.
Sisäpuolelta pitää yleensä purkaa kaikki muut rakenteet pois paitsi kantavat palkit. Jos kanta­
vat vaakarakenteet ovat lahovaurioituneita tai silmämääräisesti selvästi homehtuneita, pitää
nekin poistaa. Myös sokkeleiden betoni puhdistetaan sisäpuolelta esimerkiksi hiekkapuhalta­
malla ja käsitellään homepuhdistusaineella. Kantavista palkeita poistetaan näkyvä home esim.
höyläämällä tai hiekkapuhaltamalla ja palkit käsitellään homeenestoaineella. Joissain erikois­
tapauksissa ryömintätila on mahdollista korjata altapäin lattiapintoja purkamatta.
Läpivientien juurien sekä sokkelin ja alapohjan läpivientien tiivistyksessä käytetään polyure­
taanivaahdotusta ja polyuretaanimassaa. Puurakenteisissa alapohjissa rakenteiden painuminen
ja kutistuminen tulee ottaa huomioon kussakin kohteessa erikseen, jotta rakenteesta tulisi tii­
vis. Tuulensuojalevytyksen saumojen ilmatiiveyteen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Hyvä
keino on litistää jokainen sauma kahden toisiinsa ruuvaamalla kiinnitetyn laudan väliin. Ra­
kenteista tulee näin ollen pyrkiä tekemään mahdollisimman tiiviitä haitallisten ilmavuotojen
estämiseksi rakenteiden kautta asunnon sisäilmaan.
24

Rakennuksen alla oleva maanpintaa joudutaan yleensä vaihtamaan, koska se sisältää orgaani­
sia aineksia. Usein pohjamaa on humuksen ja hiekan sekoitusta, jossa on voimakas mikrobi­
toiminta. Pohjamaa kaivetaan pois vähintään 300 mm syvyyteen, yleensä anturan alapintaan,
kuitenkin niin, että pohjamaa viettää rakennuksen keskeltä anturoita kohti, jottei rakennuksen
alle jää kuoppaa. Jos rakennus on perustettu kalliolle, on se syytä kaivaa näkyviin ja puhdis­
taa. Mahdolliset kalliopinnassa olevat kuopat saattavat tuoda vettä talon alle, joten ne on syytä
täyttää vedenpitävällä betonilla ja varmistaa vastakaadoin tms. konstein, ettei kalliopintaa
pitkin pääse vettä talon alle. Pohjamaan päälle asennetaan tarvittaessa vettä ja vesihöyryä lä­
päisevä ja homehtumaton suodatinkangas maa­ainesten sekoittumisen estämiseksi. Maapoh­
jan lämmöneristeeksi ja maaperästä nousevan kosteuden haihtumisen estämiseksi asennetaan
200–300 mm puhdasta kevytsoraa.
Yleensä ryömintätilan ilmanvaihtoa/tuuletusta tulee parantaa korjausten yhteydessä. Tuule­
tusaukkojen pinta­alan tulee olla vähintään 4 promillea tuuletustilan pohjan alasta ja tuule­
tusaukkojen tulee olla sijoitettu siten, että rakennukseen ei jää tuulettumattomia nurkkia. Tuu­
letusta voidaan parantaa myös asentamalla rakennuksen keskialueelle ryömintätilasta pois­
toilmaputki vesikatolle, joka voidaan tarvittaessa varustaa poistopuhaltimella. Poistoilmaput­
ken ulkopinta kylmenee ajoittain alle kastepisteen, joten putki on sekä lämmöneristettävä että
suojattava sisäilman vesihöyryltä.
Ryömintätilallisen alapohjan korjauksen ongelmana näyttää olevan se, että ryömintätilan ra­
kenteisiin syntyy ajan myötä joka tapauksessa homekasvustoa, joten alapohjatilassa ei voida
täysin välttyä homekasvustolle suotuisilta olosuhteilta, ellei alapohjatilaa erikseen kuivateta
tai lämmitetä koneellisesti.
25

Kuva 7. Ryömintätilallisen rakennuksen alkuperäinen rakenne, missä oli kosteus­ ja homevaurioita
ulkoseinän alaosassa, alapohjarakenteissa ja ryömintätilan maaperässä.
Kuva 8. Ryömintätilallisen alapohjan ja ulkoseinärakenteen korjaussuunnitelma, missä vaurioituneet
rakenteet korjattiin alapohjan, maaperän sekä ulkoseinän osalta.
26

2 ALINTA
HIRSIKERTAA
UUSITAAN KOKO
RAKENNUKSEN
ALALTA
S
MAANVARAINEN
AP
TB­LAATTA 80 MM
EPS 150 MM
Kuva 9. Pohjapiirustus ryömintätilallisen alapohjan rakenteiden korjauksista, missä tuuletusta
parannettiin, alapohja uusittiin ja maaperää puhdistettiin.
7.3.1 Maanvastaiset alapohjat
7.3.1.1 Kaksoisbetonilattia
UUSITTAVA
ALAPOHJARAKENNE
P
MAANVARAINEN H
AP
TB­LAATTA 80 MM
EPS 150 MM
OH
NYKYINEN
ALAPOHJARAKENNE
SÄILYTETÄÄN
1960­ luvulta lähtien rakennuksien alapohjia tehtiin ns. kaksoisbetonilattioina, missä kahden
betonilaatan välissä sijaitsee lämmöneriste. 1960­ luvulla lämmöneristeenä on käytetty lastu­
villalevyä (Toja), 1970­ luvulla yleistyi jäykkä mineraalivilla ja 1980­luvulla polysty­
reenilämmöneriste (esim. Styrox). Rakenteessa alimmainen betonilaatta on valettu täyttösora­
kerroksen päälle ja alimmainen betonilaatta toimiin ns. roskavalukerroksena (lisää käsittei­
siin) tai työpermantona. Rakenteen kosteuseristys sijaitsee alemman betonilaatan pinnassa ja
on usein bitumia. 1970­ luvulla kosteuseristeenä on käytetty joissakin tapauksissa myös ra­
27

kennusmuovia, joka on yleensä alemman betonilaatan alapuolella, mutta jota on käytetty
myös alemman laatan päällä ja ylemmän laatan alla.
Alapohjan kosteusvauriota on yleensä lämmöneristekerroksessa sekä alapohjaan liittyvissä
rakenteissa kuten väliseinien alaosissa ja ulkoseinien liitoskohdissa. Kosteusvaurioitumisen
aiheuttaa tyypillisesti maaperästä alemman betonilaatan kautta lämmöneristekerrokseen nou­
seva/siirtyvä kosteus sekä veden valuminen perustusten kautta lämmöneristekerrokseen tai
lämmöneristekerroksessa olevat vesi­, viemäri­ ja lämpöputkivuodot.
Rakenteiden mikrobivauriot ovat yleensä lämmöneristeen alapinnassa kun taas lämmöneris­
teen yläpinnassa ei välttämättä ole todettu lainkaan mikrobivaurioita. Vaurioihin viittaavia
merkkejä ovat yleensä väliseinärakenteiden alaosissa olevat värimuutokset tai rakenteiden
maalipintojen kupruilut tms. Nämä vauriot ovat yleensä näkyvissä vain tiili­ tai betoniraken­
teisten väli­ ja ulkoseinien liitoskohdissa. Puurakenteisissa väliseinärakenteissa vauriot ovat
todettavissa vain rakenteita avaamalla.
Korjaus
Kaksoisbetonilattioiden korjaukset joudutaan yleensä tekemään niin, että pintalaatta ja läm­
möneristekerros puretaan kokonaisuudessaan pois ja tehdään alalaatan päälle uusi rakenne.
Uutena rakenteena käytetään tällöin alalaatan päällä kumibitumikermistä tehtyä vedeneristys­
tä ja XPS­eristeestä tehtyä lämmöneristystä sekä pintakerroksena betonilaattaa. Jossakin tapa­
uksissa on pintalaatan sijasta käytetty pontatusta lastulevystä tehtyjä lattioita. Bitumiker­
mieristyksen ongelmaksi voi muodostua bitumista irtoavat tisleet, jotka voivat aiheuttaa ärsy­
tysoireita herkistyneille ihmisille.
Korjaustoimenpiteet voidaan tehdä kosteus­ ja lämpöteknisesti varmemmin, jos myös alapuo­
linen betonilaattaa puretaan. Silloin lämmöneristys ja kapillaarisen kosteuden estävä kerros
saadaan rakennettua betonirakenteiden alle.
28

7.3.1.2 Betonilaatan yläpuolelle tehdyt puulattiat
1960­luvun valesokkelitaloissa on usein myös sisäpuolelta mineraalivillalla lämmöneristetty­
jä, puukoolattuja lattioita. Mineraalivillan tai sahanpurun alla on kantava betonilaatta ns. ”pii­
lobetonilattia”, joka voi olla kostea, kun laatan alla oleva maa­aines on kapillaarisesti vettä
nostavaa. Kostean betonin päällä on usein bitumisively, joka on rikkoontunut kosteusrasituk­
sesta johtuen. Yleensä tällöin betonin päällä olevat lämmöneristeet ja puukorokkeet ovat kos­
teus­ ja homevaurioituneita. Usein niissä ei ole näkyviä vaurioita lainkaan; homeen tunnistaa
vain hajusta tai tutkimalla rakennusmateriaalien mikrobiologien kunto laboratoriossa. Vaurio
on erittäin vaikea korjattava, koska betonia ei yleensä saa kuivaksi, vaikka rakennus salaojite­
taan.
Korjaus
Korjaustavoista teknisesti paras se, että puretaan puukoolaukset, lämmöneristeet ja betonilat­
tiat pois ja uusitaan kapillaarikatkaisukerros laatan alta ja asentaa uusi EPS­lämmöneriste be­
tonilaatan alapuolelle kuten kaksoisbetonilattioiden tapauksissa (kts. kohta 7.3.1.1 Kaksoisbe­
tonilattia tai 7.3.1.2 Reunavahvistettu alapohja). Betonia on joskus vaikea purkaa pois, koska
se on osa rakennuksen kantavaa rakennetta ja yleensä reunavahvistetuissa alapohjissa vähin­
tään 120 mm paksu ja lujasti raudoitettu (kts. kohta 7.3.1.3 Reunavahvistettu alapohjalaatta).
Kuva 10. Alapohjarakenteen korjaus, missä puukorokelattia poistetaan, entinen alapohjalaatta
jätetään paikoilleen ja yläpuolelle tehtiin uusi lämmöneristys sekä pintabetonilaatta. Saman­
lainen korjaus soveltuu reunavahvistetulla alapohjalaatalle ja kaksoisbetonilattialle.
29

7.3.1.3 Reunavahvistettu alapohjalaatta
Reunavahvistetussa alapohjalaatassa yhdistyvät alapohjarakenne ja perustukset. Sokkelin kor­
keus on melko matala, yleensä noin 600 mm:ä. Maanpinnan yläpuolella sokkelia on näkyvissä
keskimäärin puolet eli noin 300 mm:ä. Perustusrakennetta on käytetty yleisesti 1960­ ja 1970­
luvulla heikosti kantaville maaperille perustettaessa (esim. peltomaa ja savikot). Tyypillisesti
alapohjarakenteen yläpuoliset osat on toteutettu betonilaatan yläpuolelle puurakenteisina, joi­
den vaurioita ja korjaamista on käsitelty kohdassa 7.3.1.2 Betonilaatan yläpuolelle tehdyt puu­
lattiat.
Näissä ratkaisuissa on hyvin tyypillisesti perustuksiin ja alapohjarakenteisiin kohdistunut kos­
teusrasitusta johtuen puutteellisesta sadevesien poisjohtamisesta rakennuksen vierustoilta,
salaojien toimimattomuudesta sekä kosteuden siirtymisestä kapillaarisesti sokkelia ja alapoh­
jan betonirakennetta pitkin yläpuolisiin rakenneosiin. Kosteusvaurion sokke­
li/perustusrakenteeseen aiheuttaa betonisokkelin läpi tunkeutuva kosteus, joka vaurioittaa
lämmöneristeiden ja ulkoseinän puurakenteiden alaosia ulkoseinien alueella, koska kosteus ei
pääse kuivumaan rakenteesta riittävän nopeasti pois.
Korjaus
Betonilattian purkamisen ja uusimisen suunnittelu täytyy ehdottomasti jättää rakennesuunnit­
telijalle, koska rakenne toimii rakennuksen kantavana osana. Erityisesti on huomioitava se,
että kantavien seinien kuormat ohjautuvat riittävästi maapohjalle. Mikäli lattioita ei pysty
purkamaan, voidaan rakentaa vanhan laatan päälle nk. ilmastoitu lattia tai korjaukset kuten
kuvassa 10 ja koropuulattia osioissa 7.3.1.2 on käsitelty.
Ilmastoidussa lattiassa vanha betonilattia puhdistetaan, desinfioidaan ja oikaistaan. Oikaistun
lattian päälle tehdään muovilevyllä tms. ilmakerros, joka alipaineistetaan koneellisella tuule­
tuksella. Tuuletustilaan johdetaan sisäilmaa jalkalistaan taustalle tehdyistä raoista. Ilmastoitua
lattiarakennetta on käsitelty tarkemmin kohdassa 7.3.1.4 Ilmastoitu lattia.
30

Jos vaurion alkusyynä on ollut toimimaton salaojitus sekä puutteellinen sadevesijärjestelmä
on ne syytä korjata ensin, kuten kohdassa 7.1 Rakennuksen ulkopuoliset korjaukset on mainit­
tu.
Kuva 11. Reunavahvistettu alapohjalaatta ennen korjauksia. Alapohjan lämmöneriste rajoit­
tuu vain reuna­alueille. Kosteus­ ja homevaurioita todetaan ulkoseinän alaosassa, sokkelissa
ja alapohjarakenteissa.
Kuva 12. Reunavahvistetun alapohjalaatan korjauksissa uusitaan alapohjarakenne kuvan 10
mukaisesti ja ulkoseinärakenteen alaosaa korotetaan, ulkopuolen maanpintaa mataloitetaan ja
rakennuksen vierustat salaojitetaan.
31

7.3.1.4 Ilmastoitu lattia
Mikäli lattioiden betonirakenteita ei jostain syystä pysty purkamaan, voidaan vanhan laatan
päälle rakentaa nk. ilmastoitu lattia. Silloin vanha betonilattia puhdistetaan, desinfioidaan ja
oikaistaan. Oikaistun lattian päälle tehdään muovilevyllä tms. ilmakerros, joka alipaineiste­
taan koneellisella tuuletuksella. Tuuletustilaan johdetaan sisäilmaa jalkalistaan taustalle teh­
dyistä raoista. Tuulettuvan lattian päälle voidaan asentaa ohut lämmöneristekerros, esimerkik­
si polyuretaania tai EPX­eristettä n. 50­60 mm. Eristeiden päälle tehdään koolattu puulattia tai
valetaan betonikerros. Ilmastoituja lattioita suunnittelee ja markkinoi Suomessa esim. Isola­
Platon.
Ilmastoidun lattian heikkoutena voidaan pitää sitä, että lattian väliin johdettavassa ilmassa on
aina pölyä. Vaikka ilman sisään menoaukoissa on suodattimet, ajan kanssa pölyä kulkeutuu
tuuletustilaan, jossa kosteaa betonia vasten se voi homehtua. Suunnittelijan onkin arvioitava,
kuivaako betonin pinta riittävästi ilmavirtauksesta, jotta homehtumista ei tapahtuisi.
7.4 ULKOSEINÄT
7.4.1 Ulkoseinärakenteen alaosan ns. valesokkelirakenteen korjaus
”Valesokkelirakenteella” tarkoitetaan sellaista perustusrakennetta, missä perusmuurissa on
ulkopuolella näkyvissä noin 300 mm:ä betoni­ tai kevytsoraharkkorakennetta kun vastaavasti
sisäpuolella sokkelirakenne on lähellä maanpinnan tasoa. Piilosokkelirakenteessa kantavan
ulkoseinän vaakasuora alaohjauspuu on usein n. 100–200 mm lattiapinnan alapuolella.
Valesokkelirakennetta on käytetty matalaperustaisissa pientaloissa 1960­luvulta 1990­luvun
alkuun asti. Tyypillisesti tällainen pientalo on tiiliverhoiltu, loiva harjakattoinen tai tasakat­
toinen rakennus, jossa ulkopuolisen maanpinnan ja sisäpuolen lattian korkeusero on olematon.
32

Sokkelirakenteessa ja ulkoseinän alaosissa olevat kosteus­ ja homevauriot eivät ole nähtävissä
rakenteiden ulko­ tai sisäpinnoilla. Kosteusvauriot tulevat esille yleensä homevaurioiden syn­
tyessä, jolloin tunkkainen, maakellarimainen haju pääsee sisälle asuntoon ilmavuotojen kautta
tai rakennuksen käyttäjät saavat oireita, jotka viittaavat homevaurioihin. Valesokkelirakentei­
den kosteus­ ja homevauriot ovat todettavissa vain rakenteisiin kohdistuvilla kuntotutkimus­
toimenpiteillä, joilla tutkitaan rakenteiden kosteusteknistä sekä mikrobiologista kuntoa.
Ulkoseinän alaosan korjaus
Valesokkelirakenteessa ulkoseinän puurungon alaohjauspuu on usein n. 200 mm lattiapinnan
alapuolella. Korjauksessa seinän levytykset ja eristeet puretaan lattiapinnasta noin 500–700
mm korkeuteen. Pystytolpat katkaistaan siten, että lahovaurioitunut puuaines tai homeinen
puu poistetaan kokonaan. Alaohjauspuu poistetaan betonilaatan alapuolelta ja ympäröivät
rakenteet puhdistetaan ja desinfioidaan homeenestoaineella. Puurakenteet nostetaan betonilaa­
tan yläpuolelle muuraamalla kevytsoraharkko syntyneeseen koloon. Samalla valesokkelin
taustan tuulettuminen varmistetaan (esim. sähköputkin). Harkon ulkopuolelle asennetaan
lämmöneriste, yleensä noin 30 ­ 50 mm. EPS tai XPS­eriste soveltuu yleensä tähän tarkoituk­
seen. Valesokkelin tausta on tässä yhteydessä myös syytä puhdistaa mekaanisesti esim. te­
räsharjalla ja desinfioida.
Seinä korjataan yleensä samoilla materiaaleilla kuin se oli alun perin tehty ja höyrynsulku­
muovi ujutetaan betonilaatan ja harkon väliin jäävään koloon, joka sitten tiivistetään polyure­
taanivaahdolla. Näin mittavan remontin yhteydessä kannattaa samalla harkita seinien lisä­
lämmöneristämistä. Tarvittava lisätyö kustannuksineen on aika pieni. Seinät voidaan lisä­
lämmöneristää sisäpuolelta esimerkiksi 50 mm mineraalivillalla. Tällöin seinälevyt ja vanha
höyrynsulku puretaan kokonaan pois. Patteriputkituksien ja sähköpistorasioiden tuloreitit vii­
me kädessä määrittävät sen, onko lisälämmöneristyksen tekeminen tässä yhteydessä helppoa
vai vaikeaa.
33

Kuva 13. Alkuperäinen valesokkelirakenne, missä ulkoseinärakenteen oli alaosassa kosteus­
ja homevaurioita.
Kuva 14. Korjattu valesokkelirakenne, missä maanpintaa alennetaan, kantavan puurungon
alta poistetaan homeiset puu­ ja lämmöneristeet. Seinän alaosa korvataan kevytsoraharkolla ja
uusilla rakenteilla.
34

Kuva 15. Yksityiskohta alapohjan ja sokkelin liitoksen tiivistämisestä.
7.4.2 Puuseinä
Puurakenteinen ulkoseinä on yleensä vaurioitunut riittämättömästä julkisivurakenteen tuule­
tuksesta, vesipellitysten vuodoista, viistosateesta tai kosteuden tiivistymisestä rakenteisiin
Korjaus
Kun seinän purueristeet ovat laajasti mikrobivaurioituneet on ne poistettava kokonaan. Jos
julkisivu on huonokuntoinen, kannattaa vanha lauta/rimaverhous ja sen alla ollut homeinen
tuulensuojapaperi ja sahanpurulämmöneristeet poistaa ulkopuolelta käsin. Samalla uusitaan
vaurioitunut rungon alajuoksu ja vaurioituneita runkotolppia tarpeen mukaan. Rakenteeseen
asennetaan uusi puukuitueriste 100 mm runkotolppien väliin ja tehdään uusi koolaus esim. 50
x 75 mm k 600 mm vaakaan. Lämmöneristeeksi asennettaan esim. puukuitueriste 75 mm koo­
lausväliin ja päälle tuulensuojaksi 12 mm huokoinen tuulensuojalevy. Rimoitukset ja tuule­
tusvälit tehdään ristiin tuulettuvaksi.
35

Ennen uusien eristeiden asentamista vanha ilma­ tai höyrynsulku tarkastetaan, paikataan ja
desinfioidaan. Usein syytä myös parantaa ilmasulkua asentamalla rungon väliin toinen il­
masulkupaperi. Tällöin paperi liitetään vanhaan ilmasulkuun teippaamalla ja liitos on syytä
varmistaa ruuvaamalla rima sauman päälle.
Kuva 16. Korjaussuunnitelma ulkoseinärakenteen korjauksissa, missä kaikki muut rakenteet
paitsi runkorakenteet jouduttiin uusimiaan vaurioiden poistamiseksi.
7.5 YLÄPOHJA­ JA VESIKATTO
Kaiken ikäisissä taloissa on runsaasti vesikattovaurioita. Vesikattojen vuotovauriot ovat
yleensä jiireissä ja läpivienneissä, joista vesi tihkuttaa puurakenteisiin tai aluskatteeseen aihe­
uttaen homevaurion. Joskus runsaitakin vuotoja on pysähtynyt höyrynsulkuna toimivaan ra­
kennusmuoviin, jolloin päällä olevat eristeet ovat homehtuneet.
7.5.1 Harjakatto
Yleinen harjakattoisen vesikaton aluskatteen, katteen aluslaudoituksen tai lämmöneristeiden
homehtumisen syy on ja vesikatteen tuuletuksen katkaisu räystäällä. Katteen alle pitäisi päästä
virtaamaan ulkoilmaa koko räystään matkalta (yleensä n. 20 mm rako seinän ja katon liitty­
mässä), mutta kovin usein tämä rako on joko vuorattu umpeen julkisivukorjauksen yhteydes­
sä, tukittu ullakon lisärakentamisen yhteydessä tai tukittu yläpohjan lisälämmöneristämisellä.
36
VANHAT SISÄRAKENTEET PURUERISTEESEEN ASTI
ILMANSULKUPAPERIN KUNTO TARKISTETAAN
VANHAT RAKENTEET PUHDISTETAAN JA DESINFIOIDAAN
PUUKUITUERISTE LEVYNÄ 100+75 MM
VANHA RUNKO 50x100 k 600, VAAKAKOOLAUS 50x75 k600
HUOKOINEN TUULENSUOJAKUITULEVY 12 MM ESIM.
LEIJONA­TUULENSUOJA
RIMOITUS 25x50 k 600 PYSTYYN TUULETUSRAOKSI
RIMOITUS 25x50 k 600 VAAKAAN
JULKISIVULAUDOITUS PYSTYYN, KUTEN ENNENKIN

Kosteusvauriot tulevat esiin yleensä kevättalvella tai syksyllä, jolloin sääolosuhteet vaihtele­
vat vuorokauden aikana runsaasti ja vesikatteen alapintaan syntyy kosteuden tiivistymistä.
Vakavimmat vauriot ovat sellaisissa taloissa, missä vesikaton lappeet ovat pohjois­etelä suun­
nassa, jolloin usein pohjoislappeella on lunta ja etelään päin lappeella ei ole lainkaan lunta.
Tällöin pohjoispuolen vesikaton lappeen alaosaan tiivistyy (kondensoi) kosteutta ”lämpimäl­
tä” etelän puoleiselta lappeelta vaikka tuuletus olisikin kunnossa.
Pientaloissa on käytetty 1970­luvulla yläpohjan lämmöneristeenä mineraalivillaa, jonka ylä­
pinnassa on tuulensuojapaperi tai joissakin tapauksissa on tuulensuojana käytetty tervapape­
ria. Näissä kohteissa on usein sisäilman kosteuden ja lämpövuodon seurauksena homevaurioi­
ta paperin alapinnassa. Usein vaurioita on myös yläpohjaan jätetyissä rakennusaikaisissa jät­
teissä, kuten lämmöneristevillojen pakkausmuoveissa. Näissä kohteissa on todettu merkittäviä
homevaurioita pakkausmuovien alapinnassa sekä lämmöneristekerroksen yläpinnassa.
Yläpohjan kosteusvaurioita aiheuttaa yleisesti 1980­ ja 1990­ luvulla huolimattomasti asenne­
tut levylämmöneristeet, joiden liitoskohdista kattoristikoihin ja lämmöneristeisiin on syntynyt
kosteusvaurioita sisäilman vuotojen seurauksena.
Yläpohjan höyrynsulkumuovien läpiviennit ovat usein myös huolimattomasti tehtyjä. Tyypil­
lisesti esim. ilmanvaihtokanavien sekä sähköputkien läpiviennit on puhkaistu työmaa­aikana
puukolla liian suureksi ja höyrynsulkua ei ole sen jälkeen millään tavalla tiivistetty. Epätii­
veyskohtien kautta virtaa ilmaa yläpohjatilaan sekä koneellisessa poistoilmavaihtojärjestel­
mässä rakennusmateriaaleissa olevia epäpuhtauksia (teollisia mineraalikuituja, ulkoilman sii­
tepölyä sekä mahdollisien homevaurioiden aiheuttamia epäpuhtauksia) sisälle asuntoon.
Sahanpurueristetyissä yläpohjarakenteissa tavataan usein yläpuolisia lisälämmöneristyksiä,
jotka on toteutettu puukuitueristeellä tai levymäisillä mineraalivilloilla. Näissä ei ole kuiten­
kaan todettu lämmöneristeiden erilaisuudesta johtuvia kosteus­ ja homevaurioita.
Korjaus
Jos vaurio on lievä riittää lämmöneristeiden poisto, höyrynsulun puhdistaminen ja paikkaus ja
katon koolausten puhdistus. Jos vaurio on jo edennyt lahoasteelle tai homevauriot ovat mitta­
vat, joudutaan yleensä purkamaan koko ulkokatto, pahimmillaan myös sisäkatto. Yleensä ra­
37

kennusjätteiden, eli ylimääräisen yläpohjatilaan kuulumattoman varastoidun tavaran poista­
minen parantaa yläpohjatilan tuulettumista ja tarkastamista. Homeisten pakkausmuovien tms.
poistamisen yhteydessä joudutaan uusimaan ylimmät lämmöneristekerrokset tai koko yläpoh­
jan lämmöneristys. Rakennusmateriaalinäytteillä voidaan selvittää homeisten materiaalien
uusintatarve.
Kantavat rakenteet kuten kattotuolit tai ristikot pystytään yleensä säästämään. Ne puhdiste­
taan yleensä näkyvästä homeesta esim. höyläämällä ja desinfioidaan (myös hiekkapuhallusta
on käytetty). Lahovaurioituneet osat täytyy aina uusia.
Vesikaton uutena eristeenä on suositeltavaa käyttää puukuitueristettä tms. homesuoja­aineilla
varustettua eristemateriaalia. Eristeen suoja­aineet suojaavat jatkossa myös kertaalleen home­
tartunnan saaneita puurakenteita estäen homeen kasvun näissäkin.
Vesikaton tuulettumisesta räystäsalueilla ja harjalla pitää huolehtia. Jos sisäkatto on katonlap­
peen suuntainen, on tuuletusrako aluskatteen ja lämmöneristeen välissä oltava vähintään 100
mm. Teräs­ ja tiilikatteilla on myös vesikatteen ja aluskatteen välin tuuletus syytä varmistaa
ristiinkoolauksella. Aluskatteen on ulotuttava reilusti ulkoseinälinjan ulkopuolelle. Yläpohjan
ilmanvaihdon parantaminen estää kosteuden tiivistymisestä (kondenssi) syntyviä kosteusvau­
rioita. Tällöin riittää yleensä rakennuksen päätyihin asennettavat noin φ 200 mm:n tuuletus­
venttiilit sekä sivuräystäillä tuuletusaukkojen avaaminen jokaisen kattoristikon välistä.
Lämmöneristeen yläpinnasta poistetaan tuulensuojapintana oleva paperi sekä uusitaan ylim­
mäinen lämmöneristekerros. Jos lämmöneristekerroksen alapinnassa on todettu homekasvus­
toa, tulee eristeet uusia kokonaisuudessaan.
38

Kuva 17. Yläpohjan lämmöneristyksen ylä­
pinnassa tuulensuojapaperi ja tervapaperi
muodostavat liian tiiviin pinnan lämmöneris­
teen yläpintaa, mikä aiheuttaa eristeiden kos­
tumisen ja homehtumisen.
7.5.3 Vesikatto ja yläpohja 1940­1950 luvun taloissa
Kuva 18. Rakennusaikaiset jätteet ja pak­
kausmuovit ovat homehduttaneet yläpoh­
jan lämmöneristeet sekä puurakenteet laa­
joilta alueilta.
Jälleenrakennuskauden taloissa on runsaasti vesikattovaurioita. Yleisimmin vuotoja on jiireis­
sä ja läpivientien juurilla, mutta niitä voi olla yksinkertaisilla jyrkillä harjakatoillakin, jos ka­
temateriaalia ei ole uusittu ajoissa. Vuodot eivät aina ole tulleet näkyviin sisäpinnoille, vaan
runsaitakin vuotoja on voinut lammikoitua tiiviin höyrynsulun päälle tai imeytyä puru­ tai
puukuitueristeisiin. Molemmissa tapauksissa ennen pitkää eristeet homevaurioituvat. Peltikat­
teilla kiinnikkeiden nouseminen aiheuttaa usein paikallisia kosteusvaurioita yläpohjarakentei­
siin ja tiilikattopinnoissa tiilen sammaloituminen aiheuttaa paikallisia katevuotoja.
Vesikaton vuotojen lisäksi vaurioita aiheuttavat yleisesti yläpohjarakenteen tuuletuksen puut­
teet. Vauriokohteissa tuuletuksen puutteisiin yhdistyy yleensä yläpohjan huono ilma­ ja höy­
rytiiviys ja huonosti toimiva ilmanvaihto. Yläpohjan tuulettumisessa niin räystäillä, sivu­
ullakoilla, harjalla kuin vesikaton suuntaisilla katon osillakin voi olla vaurioita aiheuttavia
puutteita. Jokaiseen yläpohjan osaan tulee olla yhteys ulkoilmaan alhaalta räystäältä ja ylhääl­
tä harjalta. Hyvästäkään tuuletusraosta vinokatto­osuuksilla ei ole hyötyä, jos tuuletusrako on
39

tukittu jostain muualta. Esimerkiksi lapeikkunat ja kattolyhdyt on usein toteutettu ottamatta
huomioon ylä­ ja alapuolisten rakenteiden tuulettuvuutta.
Yläpohjarakenteen tuuletusperiaatteet
Ilman tulee päästä jokaiseen kattokannattajien väliin sivuräystäiltä, eli julkisivulaudoituksen
ja katon aluslaudoituksen välissä pitää olla vähintään 20… 30 mm leveä yhtenäinen tuuletus­
rako. Pienireikäisen verkon tai vastaavan käyttö räystäillä on perusteltua estämään lumen ja
pieneläinten pääsyä rakenteisiin.
Jos vinokatto­osuuksilla käytetään normaalia tuulensuojalevy + mineraalivilla­
/puukuitueriste + höyrynsulkumuovi/­paperi­rakennetta, tulisi tuulensuojan päälle jättää vä­
hintään 100 mm:n korkuinen yhtenäinen tuuletusrako. Käytettäessä tiiviimpiä rakenteita (XPS
tai PU) tuuletusraoksi riittää 50 mm. Mikäli jiirien rakenteet, savuhormit tai joku muu seikka
tukkii kahden kattokannattajan välisen tuuletustilan, tulee siihen järjestää toimiva tuuletusyh­
teys joko viereiseen tuuletustilaan tai suoraan ulos.
Jälleenrakennuskauden pientaloissa on yleensä harjalla yhtenäinen tuuletustila. Harjan tuule­
tustilan kaikkiin päätyihin tulee järjestää kunnolliset tuuletussäleiköt. Mikäli harjan suuntai­
nen tuulettuminen estyy tai vaikeutuu esim. savuhormin takia, tulee piipun molemmin puolin
järjestää tuuletus esim. piipun pellityksen alta, asentamalla alipainetuulettimia tai käyttämällä
ns. tuulettuvaa harjaa. Näistä piipun yhteyteen totutettu tuuletus aiheuttaa vähiten muutoksia
rakennuksen ulkonäköön ja on yleensä arkkitehtonisesti paras ratkaisu.
Kylmien sivu­ullakoiden varustamien tuuletusaukoilla on yleensä järkevää. Läpi talon ulottu­
vaan tilaan tuuletussäleikköjä asennetaan molempiin päätyihin mahdollisimman korkealle ja
sivuseinälle tilan keskivaiheille mahdollisimman alas. Vain toiseen päätyyn rajoittuvissa sivu­
ullakoissa asennetaan säleiköt päätyseinälle ja vastakkaiseen nurkkaan sivuseinälle mahdolli­
simman alas.
40

Kuva 19. Korjaussuunnitelma kosteus­ ja homevaurioiden poistamiseksi yläpohja ja vesikat­
torakenteista.
LEIKKAUS 1­1
PÄÄRAKENNUKSEN KATON KORJAUSSUUNNITELMA
7.6 MÄRKÄTILAT
KATON TUULETTUMINEN HARJALLA PIIPUN YMPÄRILLÄ ON
VARMISTETTAVA TUULETUSPUTKELLA
PÄÄDYSSÄ RITILÄVERKKO
PUUKUITUERISTE 400 MM
SISÄPUOLELLA HÖYRYNSULKUMUOVI
VANHA PELTIKATTO, ERISTEET JA KOOLAUKSET PURETAAN
RUNGON KUNTO TARKASTETAAN, LAHOT KORJATAAN, HOMEET
PUHDISTETAAN MEKAANISESTI JA KAIKKI RAKENTEET DESINFIOIDAAN
UUSI KATTORAKENNE SISÄPUOLELTA LUKIEN LAPPEEN OSALLA:
SISÄVERHOUSLEVY (vanha)
KOOLAUS 22x100 k 300 (vanha)
HÖYRYNSULKUMUOVI (vanha), SAUMAT JA LÄPIVIENNIT
HUOLELLISESTI TEIPATEN
VANHA RISTIKON YLÄPAARRE n. 50x125 k 900
PUUKUITUERISTE 2X100 MM, ESIM. VITAL
PÄÄLLE TOINEN 50X125 K 900 SAMANSUUNTAISESTI
SISÄPUOLELLA HÖYRYNSULKUMUOVI
PUHALLETTAVA PUUKUITUERISTE LAPPEEN OSALLA 250 MM (VOIDAAN KÄYTTÄÄ MYÖS KAKSINKERTAISTA
YLÄKOLMIOSSA 400 MM
ILMASULKUPAPERIA EK 5 TAI VASTAAVA
LAPPEEN OSALLA HUOKOINEN KUITULEVY 12 MM
TUULETUSRAKO 50 MM TEHDÄÄN 50X50 MM:N KOROKKEILLA
PAARTEIDEN KOHDALLA N. K 900
ALUSKATE, LIMITYS 150 MM
RIMOITUS 22x50 k 900 PYSTYYN PELTIKATTEEN TUULETUSRAOKSI
KOOLAUS 100x28 n. k 300 PELTIKATON TUEKSI
(VALMISTAJAN OHJEEN MUKAAN)
SEINÄN JA KATON HÖYRYNSULUN LIITOSTEN TIIVEYS VARMISTETTAVA
RÄYSTÄÄN TUULETUSRAKOON ASENNETAAN HIIRIVERKKO
NELJÄSOSA LAPPEELLA ON SUULAKEPURISTETUSTA POLUSTYREENISTÄ
TEHTY SISÄPUOLINEN ERISTYS, JOKA VOIDAAN JÄTTÄÄ PAIKALLEEN
STYREENIN PÄÄLLE MAHTUU 175 MM PUUKUITUERISTETTÄ, EIKÄ SEN
ALLE TARVITA ERILLISTÄ HÖYRYNSULKUA. MUUTEN RAKENNE ON SAMA
KUIN MUUALLA KATOSSA
KAIKKI SISÄPUOLISET MATERIAAALIT M1­LUOKITELTUJA
KULKUSILTA
7.6.1 Levyrakenteiset märkätilat
1980­luvun talojen yleisin vauriotyyppi on kipsilevystä tehtyjen suihkuseinien homehtumi­
nen. Sen aikaiset vedeneristysjärjestelmät ovat osoittautuneet epäluotettaviksi, eikä levyra­
kennetta yleensäkään voida pitää varmana suihkutilan rakenteena. Suihkunurkkauksen home­
vaurion voi tunnistaa irtoavista tai voimakkaasti tummentuvista silikonisaumauksista, mutta
41
TUULETUSRAKOON HIIRIVERKKO
ALUSKATE TUODAAN MIN 100 MM
SEINÄLINJAN ULKOPUOLELLE (VARAUS
JULKISIVUKORJAUKSELLE) TAI
JOHDETAAAN MIELUITEN SUORAAN
RÄYSTÄSKOURUUN
PAARTEEN PÄÄLLE 12 MM "LISU"
KOROTUKSEKSI
VANHA YLÄPAARRE KATKAISTAAN SEINÄLINJAN
SISÄPUOLELTA
ALUSLAUDOITUS RÄYSTÄSALUEELLLA 10 MM RAOLLA
KUIVUMISEN VARMISTAMISEKSI

välttämättä siitä ei ole ulkopuolelle merkkejä näkyvissä. Home kasvaa enimmäkseen levyn
takapinnassa seinän sisällä.
Korjaus
Vaurion korjaaminen aloitetaan purkamalla suihkunurkkauksen rakenteet pois. Yleensä koko
tilan lattialaatoitus menee kokonaan uusiksi, koska siinä ei ole vesieristettä ollenkaan, ja mel­
kein yhtä usein on uusittava kaikki seinätkin. Tämä johtuu siitä, että vaikka vaurio onkin vain
suihkunurkassa, ei tilan vesieristeistä saada nykyisiä määräyksiä täyttäviä kuin korjaamalla
koko tila. Jos vesieristykset eivät ole määräysten mukaisia, ei kukaan tekijä anna niille takuu­
ta. Yleensä laatoitus ei lähde kipsilevyn pinnasta suosiolla pois, vaan levyt on irrotettava laat­
toineen päivineen.
Uusi seinä kannattaa varsinkin suihkutilan osalta tehdä harkoista tai tiilistä, jos vain mahdol­
lista. Tällöin kuitenkin seinän alta pitää löytyä riittävästi kantokykyä uuden painavamman
seinän aiheuttamalle kuormalle, eli joko antura tai vahvistus pohjalaatassa.
Jos seinä joudutaan tekemään levyrakenteisena, on varmempaa käyttää työhön sementtikuitu­
levyä kuin kipsilevyä, joka on herkkä homehtumaan. Sementtikuitulevy on vaikeasti työstet­
tävää ja siksi monikaan tekijä ei halua tehdä siitä seiniä. Usein valmiit, pesutiloihin tarkoitetut
harkkojärjestelmät ovatkin helpompia rakennettavia kuin levyseinät.
Vanhojen seinärakenteiden purkamisen jälkeen poistetaan lattian pinnasta homevaurioitunut
laasti/betonipinta esimerkiksi timanttilaikalla hiomalla ja pinta desinfioidaan. Vanhoja seinä­
tolppia ei yleensä kannata paljon säästellä, usein on edullisempaa vaihtaa koko tolppa kuin
tehdä siihen jatkos. Uudet seinien runkoihin kannattaa käyttää kertopuutolppia tai muita mit­
tatarkkoja materiaaleja. Levytyksen jälkeen saumat oikaistaan märkätilaan sopivalla tasoit­
teella ennen vedeneristysten tekemistä. Vedeneristämisessä kannattaa käyttää alan ammatti­
laista, josta on merkkinä VTT:n myöntämä vedeneristäjäsertifikaatti. On tärkeää, että kaikki
tasoitteet, pohjusteet, vedeneristeet, läpivientilaipat, kulmanauhat ja vahvikekankaat ovat yh­
teensopivia nk. samaa vedeneristysjärjestelmää. Myös riittäviä kuivumisaikoja on syytä nou­
dattaa.
42

Pesutilojen vedeneristämisestä ja rakenteista on saatavilla runsaasti eristevalmistajien tekemiä
kohtuullisen hyviä ohjeita. Siitä huolimatta jokainen korjaus on aina erikoistapaus ja yksi­
tyiskohtien suunnittelussa on syytä käyttää ammattilaista apuna.
Kuva 20. Märkätilan korjaussuunnitelma, missä pesuhuoneen ja saunan väliseinän alaosa
korjataan ja lattarakenteisiin tehdään muutoksia.
7.6.2 Kivirakenteiset märkätilat
Kivirakenteisella märkätilalla tarkoitetaan yleensä kalkkihiekkatiilestä, kaasubetonista (Sipo­
rex) tai kevytsoraharkosta muurattujen seinärakenteita, joissa on myös betonirakenteinen lat­
tiarakenne. Yleensä kosteusvauriot ovat aiheutuneet vedeneristeiden puutteista tai niiden
puuttumisesta kokonaan. Näissä tapauksissa suihkuvedet ovat imeytyneet ja siirtyneet laatto­
jen saumojen kautta taustalla olevaan kivirakenteisiin ja siitä ympäröiviin muihin rakenteisiin.
43

Korjaus
Korjaus käynnistyy nykyisten pintakerrosten purkutoimenpiteillä. Purkutoimenpiteissä pure­
taan kaikki entiset kiinnityslaastit tai liimat taustalla olevaan kivirakenteiseen pintaan asti.
Betonirakenteet kuivatetaan yleensä koneellisesti alle 80 % suhteelliseen kosteuteen. Tämän
jälkeen pinnat tasoitetaan sementtipohjaisella kosteantilan tasoitteella. Tasoitteen päälle asen­
netaan vedeneristejärjestelmän vaatimat pohjusteet sekä vedeneristeet. Vedeneristämisessä
tulee käyttää alan ammattilaista, josta on merkkinä VTT:n myöntämä vedeneristäjäsertifikaat­
ti. Märkätilan korjauksessa tulee noudattaa Suomen Rakennusmääräyskokoelman C2­ kosteus
yksityiskohtaisia ohjeita.
44

8 HOMEPURKUTYÖSSÄ SUOJAUTUMINEN JA SIIVOUSTOIMENPI­
TEET
8.1 PURKUTOIMENPITEIDEN YHTEYDESSÄ TEHTÄVÄT PUHDISTUSTOIMEN­
PITEET
Purku­ ja korjaustöiden tekevien työntekijöiden tulee käyttää henkilökohtaisia suojaimia mik­
robialtistumisen ehkäisemiseksi (kosteusvauriomikrobeja vastaan). Käsiteltäessä homevau­
rioituneita materiaaleja tulee hengityksen suojauksessa käyttää vähintään FFP3­luokan (ke­
vytsuojain/EN 149:2001) hengityssuojainta. Hengityksen suojausta voidaan tehostaa mikrobi­
en kaasumaisia ja pölymäisiä epäpuhtauksia suodattavalla yhdistelmäpuolinaamarilla
FFA2P3. Kasvot ja käsien iho tulee suojata käyttöön soveltuvin suojaimin esim. kertakäyt­
tösuojaimin/haalarein. Korjausten toteutuksessa tulee huomioida, että purkutöiden aikana
mikrobipitoisuudet nousevat erittäin korkeiksi.
Ennen korjaustoimenpiteisiin ryhtymistä ilmanvaihtokanavat tulpataan huolellisesti niin, ett­
eivät vapautuvat mikrobit pääse ilmanvaihtokanaviin. Korjausten jälkeen ilmanvaihtokanavat
tulee puhdistaa ja tarvittaessa desinfioida sekä tulpata uudelleen ennen varsinaista homepöly­
siivousta.
Rakennussiivous tehdään hienopöly­ tai HEPA­ suodattimella varustettua imurilla (harjasii­
vous kielletty, koska aiheuttaa pölyn leviämistä). Pölyn ja mikrobien leviäminen korjattavista
tiloista muihin tiloihin tulee estää erottamalla korjausten alaiset tilat esim. muoviseinin muista
tiloista. Korjattavissa tiloissa olevat komerot, laatikostot jne. teipataan huolellisesti siivous­
tarpeen vähentämiseksi. Muoviseinin erotettu tila tulee tehdä alipaineiseksi käyttämällä puhal­
linta, jossa on hienopölysuodatin. Alipainetuulettimella poistoilma johdetaan rakennuksen
ulkopuolelle vähintään 3 m päähän ulkoseinistä ja ilmanvaihdon sisäänottoaukoista. Putken
kautta purkautuva ilma ei saa aiheuttaa homepölyn leviämistä esim. ilmanvaihdon raitisilma­
kanaviin tai ikkuna­ tai oviaukkojen kautta sisälle rakennukseen.
Kosteus­ ja homevaurioituneet materiaalit puretaan ja poistetaan. Jos esim. kantavia puu­ ja
betonirakenteita ei voida uusia, puhdistetaan näiden pinnat mekaanisesti teräsharjauksel­
45

la/hiekkapuhalluksella, puupinnat esim. höyläämällä tai hiekkapuhaltamalla/teräsharjauksella.
Mekaanisen puhdistuksen yhteydessä imuroidaan rakennuspöly ja homepöly rakenteiden pin­
noilta HEPA­ suodattimella varustetulla imurilla. Tapauskohtaisesti voidaan puhdistuksessa
käyttää apuna hapettavia puhdistusaineita (esim. peroksidipohjaiset sumutteet/nesteet). Usein
joudutaan hajunpoistokäsittelyllä tehostamaan mikrobien kemiallisten hajujen poistamista
rakenteista sekä valmiista pintamateriaaleista. Hajunpoistossa käytettäviä puhdistusaineet ja
menetelmät tulee harkita tapauskohtaisesti uusimpien käytettävissä olevien tietojen perusteel­
la
Kuva 21. Purkutöiden alaiset tilat osastoi­
daan muoviseinin muista tiloista.
Kuva 23. Alipainetuuletin korjaustyön alai­
sissa tiloissa.
46
Kuva 22. Purkutyöntekijän henkilökohtainen
suojautuminen.
Kuva 24. Poistoputki on johdettu ikkunaan
tehdyn väliaikaisen luukun kautta ulkoilmaan.

8.2 PÖLYTTÄMÄKSI SIIVOUS KORJAUSTOIMENPITEIDEN JÄLKEEN
Homepölysiivousta tekevien työntekijöiden tulee käyttää henkilökohtaisia suojaimia mikro­
bialtistumisen ehkäisemiseksi (kosteusvauriomikrobeja vastaan). Käsiteltäessä homevaurioi­
tuneita materiaaleja ja puhdistettaessa pintoja tulee hengityksen suojauksessa käyttää vähin­
tään FFP3­luokan hengityssuojainta. Kasvot ja käsien iho tulee suojata käyttöön soveltuvin
suojaimin esim. kertakäyttösuojaimin/haalarein ja käsinein.
8.2.1 Pinnat
Pintojen siivous tehdään vasta kun purkutoimenpiteet on tehty ja rakennusjätteet poistettu
korjauskohteesta. Siivous etenee puhtaalta alueelta likaiselle alueelle päin ja siivous aloitetaan
ylhäältä alaspäin. Myös ne tilat puhdistetaan, joista on ollut ennen korjaustoimenpiteitä il­
mayhteys vaurioituneisiin tiloihin.
Tilat imuroidaan pölyttömäksi käyttäen mikro­ tai HEPA­suodattimella varustettua imuria
(HEPA­suodattimen suodatuskyky on 99,97 % alle 0,3 mikrometrin kokoisista hiukkasista ja
mikrosuodattimen 99,97 % alle 0,6 mikrometrin kokoisista hiukkasista).
Imuroinnissa puhdistetaan hyllyjen ja kaapistojen taustat, hyllyillä mahdollisesti olevat tava­
rat, sähköjohdot ym. pölyä keräävät tavarat ja pinnat. Myös sisäkattopinnat, mahdollisten
alaslaskettujen kattojen yläpinnat ja yläpuolinen tekniikka (sähköjohdot yms.), koteloraken­
teiden taustat ja seinäpinnat imuroidaan. Kiintokalusteiden taustapintojen puhdistamiseksi
tulee kalusteita irrottaa paikoiltaan.
Imuroinnin jälkeisenä päivänä pinnat pyyhitään nihkeällä liinalla käyttäen pyyhittävälle pin­
nalle soveltuvaa pesuainetta. Puhdistusaineita käytetään kunkin aineen laimennusohjeen mu­
kaisesti. Ikkunoiden pesussa tulee huomioida, että ikkunat pestään myös välistä. Kaikki va­
laisimet sekä irtaimet esim. toimistotarvikkeet on myös pyyhittävä. Kirjat, paperit, mapit yms.
imuroidaan ja pyyhintää. Siivouksen aikana on vältettävä kaikenlaista läpikulkuliikennettä
siivottujen ja siivoamattomien tilojen välillä, ettei pölyä siirry takaisin.
47

Siivous suoritetaan kolmeen kertaan tavanomaisen rakennussiivouksen lisäksi. Pölyn anne­
taan laskeutua siivousten välissä 2­3 vuorokautta (odotetaan 2­3 vuorokautta aikaa pölyn las­
keutumiseksi). Laajoissa homepölysiivouksissa joudutaan työn edetessä puhtaita tiloja osas­
toimaan siivousta odottavista likaisista tiloista. Siivousvälineiden on oltava puhtaita ja ne tu­
lee vaihtaa tilojen välillä.
Ylläpitosiivousta on tehostettava tilojen käytön alkuvaiheessa (korjausten jälkeen) (esim. 2 krt
/ viikko ensimmäisenä kuukautena). Ylläpitosiivouksessa on huomioitava myös yläpinnat.
8.2.2 Tekstiilit, kalusteet, pientarvikkeet, lelut, valaisimet, kengät ja kirjat yms.
Varsinaista homepesua kloriitilla suoritetaan pesuloissa ainoastaan valkopyykille. Muiden
tekstiilien osalta ne pestään normaalilla vesipesulla tai kemiallisella pesulla mieluiten pesulas­
sa. Mikäli tekstiilien pesussa käytetään pesulapalveluja, tekstiilit toimitetaan pestäväksi
asianmukaisin merkinnöin varustettuna tiiviissä suljetuissa pusseissa. Tekstiilit pakataan ja
siirretään pesulaan tms. paikkaan ennen siivoustoimenpiteiden aloittamista. Homeenhajua
voidaan poistaa vaatteista tai tekstiileistä myös etikka­ tai soodavesipesulla.
Pehmolelut, patjat, peitot ja tyynyt yms. pestään niiltä osin kuin se on mahdollista, muut imu­
roidaan huolellisesti. Jos puhdistuksen jälkeen edelleen todetaan materiaaleissa poikkeavaa
hajuhaittaa on suositeltavaa hävittää esineet. Pinnat, joita ei voida pestä, pelkästään imuroi­
daan. Kirjat imuroidaan yksitellen. Vähempiarvoiset tarvikkeet, joiden puhdistaminen ei ole
tarkoituksenmukaista, hävitetään sekajätteen mukana.
48

9 KORJAUSAVUSTUKSET
Terveyshaitan poistamiseen on haettavissa avustusta Valtion asuntorahastosta (ARA). Vuo­
den 2007 korjausavustuksia myönnettäessä noudatetaan lakia asuntojen korjaus­, energia­ ja
terveyshaitta­avustuksista (1184/2005), valtionavustuslakia (688/2001) ja valtioneuvoston
asetusta. Hakuaika on jatkuva ja avustuksia myönnetään käytettävissä olevien määrärahojen
puitteissa. Korjausavustusten määrärahat tarkastetaan vuosittain Valtioneuvoston toimesta
(uudet hakuohjeet vuosittain).
Avustuksen suuruus on enintään 70 % hyväksytyistä kustannuksista. Asunnon terveyshaitan
arvioinnin suorittaa kunnan terveydensuojeluviranomainen ja hän antaa lausunnon terveyshai­
tasta.
Korjaustoimenpiteiden tulee kohdistua vaurioituneiden rakenteiden ja rakennusosien korjaa­
miseen tai uusimiseen sekä kosteusvaurion tai terveyshaitan aiheuttaneen rakennevirheen tms.
korjaamiseen. Terveyshaitta­avustus myönnetään terveyshaitan, esim. homeen, kosteusvauri­
on, radonkaasun tai muiden terveydellisiä ongelmia aiheuttavien tekijöitten poistamiseen
asuinrakennuksesta tai asunnosta. Terveyshaitta­avustusten myöntämisedellytyksistä on sään­
nöksiä laissa sekä valtioneuvoston asetuksessa. Avustus voidaan myöntää luonnolliselle hen­
kilölle ja edellytyksenä on, että hakijaruokakunta on joutunut suuriin taloudellisiin vaikeuk­
siin nimenomaan asuntonsa terveyshaittojen vuoksi ja ilman omaa syytään (L 2 § 1 mom. 3
kohta ja 5 § 2 mom.). Tämä merkitsee sitä, että kohteen terveyshaitta on tullut ilmi yllättäen ja
ennalta arvaamatta.
Terveyshaitan poistamisesta aiheutuvien arvioitujen korjauskustannusten tulee olla vähintään
7 000 euroa (VNA 12 § 1 mom.).
Hakijaruokakunnan taloudellisten vaikeuksien suuruutta arvioidaan ruokakunnan varallisuu­
den, tulojen ja menojen sekä muiden ruokakunnan olosuhteisiin vaikuttavien seikkojen perus­
teella (L 5 § 2 mom.). Terveyshaitta tai taloudellinen vahinko ei saa olla aiheutettu omalla
toiminnalla. Se ei saisi johtua esimerkiksi asunnon virheellisestä käytöstä taikka huolimatto­
muudesta asunnonhankinnassa (HE 134/2005). Terveyshaitta­avustuksen myöntäminen uuden
asunnon rakentamiseen tai hankintaan edellyttää em. seikkojen lisäksi, että asunto, jossa ter­
veyshaitta on, on käynyt korjauskelvottomaksi (L 2 § 1 mom. 3 kohta).
49

10 JOHTOPÄÄTÖKSET
Homevauriokorjaustoimenpiteet vaihtelevat kaikissa tapauksissa merkittävästi, joten jo yh­
denkin korjaustavan esittämistä kirjallisuudessa tai materiaalina opinnäytetyössä voidaan pi­
tää varsin uhkarohkeana ja vaativina. Tästä huolimatta Hengitysliitto Heli ry haluaa olla tuot­
tamassa omalta osaltaan käytännön opasmateriaalia pientalojen kosteus­ ja homevaurioiden
korjaamiseen. Korjaustoimenpiteitä tehtäessä ensiarvoisen tärkeää on kosteusvaurioiden syi­
den aiheuttajan poistaminen, huolellinen korjaustöiden suunnittelu sekä korjaustöiden aikai­
nen valvonta ja korjaussuunnitelmien täydentäminen.
Homevauriokorjaustoimenpiteitä tehdään valitettavan usein edelleen puutteellisten tietojen
perusteella, jolloin korjaukset ovat liian vähäisiä tai jopa väärin tehtyjä. Tällöin vauriot voivat
uusiutua tai jopa pahentua. Myös homevauriokorjaustyömailla tehdään purkutöitä puutteelli­
sin suojaustoimenpitein ja tällöin ympäristö ja purkutyöntekijät altistuvat merkittävästi home­
epäpuhtauksille. Näiden asioiden huomioiminen kaikissa kosteus­ ja homevauriorakennusten
korjaustoimenpiteissä tulee ottaa huomattavasti nykyistä tarkemmin huomioon. Edellä esitet­
tyä homepurkutöiden suojautumis­ ja loppusiivousohjetta voidaan hyödyntää suoraan työ­
mailla.
Syntyneen opasmateriaalien työstäminen jatkuu edelleen tästä opinnäytetyöstä saatavien ko­
kemusten perusteella. Tekijät toivovatkin, että he saisivat palautetta tehdystä työstä: siinä ole­
vista puutteista, kyseenalaisista korjaustavoista ja menetelmistä sekä selkeistä virheistä. Pa­
lautetta voi antaa suoraan tekijöille sähköpostilla jukkapekka.karki@kaprakka.fi ja heik­
ki.ohman@anttolanhovi.fi.
50

11 LÄHDELUETTELO
Kärki, J­P. Ahonen, U. Pirinen, J. Riippa, T. Karjalainen, J. Öhman, H. Korjaamalla terveek­
si­Hengitysliitto Heli ry. korjausneuvonnan seurantatutkimuksien tuloksia. Sisäilmayhdistyk­
sen raportti 24, 2006.
Pirinen, Juhani. Hyvän rakentamistavan mukainen pientalojen kosteuden hallinta eri vuosi­
kymmeninä. Lisensiaatintutkimus Tampereen teknillinen korkeakoulu 1999.
Pirinen, J. Kärki, J­P. Riippa, T. Karjalainen, J. Öhman, H. Homevauriot Suomalaisissa pien­
taloissa. Sisäilmayhdistyksen raportti 23, 2005.
Pirinen, Juhani. Pientalojen mikrobivauriot. Lähtökohtana asukkaiden kokemat terveyshaitat.
Tohtorinväitöstutkimus Tampereen teknillinen yliopisto 2006. Hengitysliiton julkaisuja
19/2006.
Rakennustietosäätiö Oy. Suomen rakentamismääräyskokoelma C2. Kosteus. Määräykset ja
ohjeet 1998.
Rakennustietosäätiö Oy. Suomen rakentamismääräyskokoelma C2. Veden­ ja kosteudeneris­
tys, Määräykset 1976.
Rakennustietosäätiö Oy. Suomen rakentamismääräyskokoelma B3. Pohjarakenteet Määräyk­
set ja ohjeet 2004, säännöstiedosto 2.4.1
Rakennustietosäätiö Oy. Suomen rakentamismääräyskokoelma D2. Rakennusten sisäilmasto
ja ilmanvaihto, määräykset ja ohjeet 2003.
Rakennustietosäätiö Oy. Kosteus­ ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden purku. Ratu mene­
telmäkortti 83­0239, 2000.
Rautiala S. Homepurkutyössä altistuminen ja ohjeet. Rakennusterveysasiantuntijakoulutus
2006­2007, luentomoniste.
51

Sosiaali­ ja terveysministeriö. Asumisterveysohje 2003:1.
Sosiaali­ ja terveysministeriö.. Asumisterveysopas 2005.
Sosiaali­ ja terveysministeriö. Terveydensuojelulaki (763/ 1994).
Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL ry. Rakennusten veden­ ja kosteudeneristysohjeet
RIL107­2000.
Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL ry. Pohjarakennusohjeet RIL 121­2004.
Suomen rakennusinsinöörien liitto RIL ry. Rakennusten ja tonttialueiden kuivaus RIL 126­
1987.
Tuomainen, M. Hengityssairas ja kodin sisäilma. Hengityssairaiden terveellisen asumisen
edistämis­hanke vuosina 1995­1998. Keuhkovammaliiton tutkimuksia 4/1999.
Ympäristöministeriö. Maankäyttö­ ja rakennusasetus 895/1999.
Ympäristöministeriö. Maankäyttö­ ja rakennuslaki 132/1999.
52

12 LIITTEET
Kuntotarkastus terveyshaitan selvittämiseksi 7 s.
Korjaussuunnitelma, työselitys 3 s.
Korjaussuunnitelma, piirustukset 4 s.
Korjaustyön kustannusarvio 2 s.
53

Liite 1.
KUNTOTARKASTUS
TERVEYSHAITTA EPÄILYN
SELVITTÄMISEKSI
Omakotitalo xxxxxx
Osoite xxxx
Paikkakunta xxxx
54

1 YLEISTIETOA TARKASTUSKOHTEESTA
Kohde Kohteen pinta­ala (m 2 ): 54 hum 2
Omakotitalo Kohteen tilavuus (m 3 ): xx m 3
xx Kerrosluku: 1
Paikkakunta Rakennusvuosi: 1947
Käyttötarkoitus: Asuinrakennus
Tarkastuksen tilaaja Kohteen omistaja (jos eri kuin tilaaja)
Asukas xx
Tutkimuksen syy Asukkailla on ilmennyt oireita, jotka on yhdistetty asunnon mahdollisiin
sisäilmaongelmiin, koska oireilu on helpottanut asunnosta
poissa ollessa. Asukkailla silmien kirvelyä, astma paljon pahempi
täällä kuin kesäpaikassa, avaavaa lääkitystä joutuu lisäämään
kun tulee kotiin esim. kesämökiltä.
Tutkimuspäivät 22.9.2004
Tutkija Korjausneuvoja xxx
Hengitysliitto Heli ry./ korjausneuvontapalvelut
Tutkimuksessa
käytetyt apuvälineet
Rakenteiden pintakosteuksia arvioitiin Tramex Moisture Encounter­pintakosteuden
osoittimen avulla. Ilmavirtausten suuntia arvioitiin
Dräger­ virtausilmaisimella Ch 216. Rakenteiden suhteellista
kosteutta ja lämpötilaa mitattiin Vaisalan MHI41­mittalaitteella
ja HMP44­mitta­anturilla, anturit on kalibroitu 1/04. Kalibroitujen
mittapäiden tarkkuus on ±2,0 % RH (0… 90 % RH) ja ±3,0 % RH
(90… 100 % RH) sekä lämpötila ±0,4 o C.
Rajaukset kohteessa Tarkastukseen ei kuulunut sähkö­ ja lvi­järjestelminen kunnon selvittäminen.
Aikaisemmin tehtyjä
tutkimuksia
Asukkaiden tekemät
havainnot
Ei ole suoritettu.
Keväällä tulivat vedet varastohuoneen katosta läpi kastellen ulkoseinän.
Se korjattiin, homeiset materiaalit poistettiin kokonaan.
55

2 YHTEENVETO
Rakennuksessa on paha mikrobivaurio tuulettuvassa alapohjassa. Vaurion on aiheuttanut alapohjan
puutteellinen tuuletus sekä maapohjan väärä materiaali. Alapohjassa oleva homeinen
ilma siirtyy ilmavirtausten mukana ryömintätilasta huonetiloihin. Keittiön alla on kellari, joka
myös haisee homeelta.
Katon ruodelaudat ovat myös tummuneet. Ilmeisesti yläpohjan tuuletus on ajoittain ollut riittämätön.
Mikäli korjaustoimenpiteisiin ei ryhdytä, vauriot pahenevat ja laajenevat, korjaaminen hankaloituu
ja korjauskustannukset kasvavat. Varsinkin alapohjan vaurio on terveyshaitta. Hengitysliiton
korjausneuvojalta saa opastusta korjaustapoja valittaessa. Todetuilla epäkohdilla on
vaikutusta rakennuksen sisäilmaan ja korjaamattomana ne voivat aiheuttaa tiloissa oleskeleville
terveyshaittaa /1/, koska rakenteiden kautta virtaa ilmaa asuntoon.
Raportin liitteenä olevista Hengitysliiton oppaista saa ohjeita terveelliseen asumiseen ja ilmanvaihtoon.
3 TARKASTUSMENETTELYSTÄ
Tarkastus on tehty osana Hengitysliiton kosteusvaurioisten asuntojen korjausneuvontatoimintaa.
Tarkastuksen tavoitteena on asiakkaan oireilun aiheuttaneen terveyshaitan selvittäminen
rakennuksesta. Tarkastusraporttia ei saa käyttää asuntokaupan kuntotarkastuksena eikä
todisteena oikeusistuimissa.
Kuntotarkastusraportti perustuu kohteesta tehtyihin havaintoihin, sekä tarkastuksen yhteydessä
omistajalta ja kohteeseen liittyvistä asiakirjoista saatuihin tietoihin ja kohteesta mahdollisesti
otettuihin valokuviin.
Kuntotarkastus on suoritettu pääosin aistinvaraisin ja rakennetta rikkomattomin menetelmin.
Tarkastuksessa on kiinnitetty huomiota pintapuolisella tarkastelulla havaittaviin terveydellisyyteen
vaikuttaviin oleellisiin puutteisiin, vikoihin ja riskeihin.
Rakennetta rikkomattomalla menetelmällä ei voi havaita rakenteiden sisäisiä piileviä vaurioita,
ellei niistä ole tarkastushetkellä kosteudentunnistimella havaittavaa, muulla tavalla aistittavaa
tai rakenteiden pinnalle näkyvää viitettä. Edes rakenteita avaamalla ei voi saada täydellistä
varmuutta rakenteiden kunnosta tekemättä erittäin laajoja ja kattavia rakenteiden purkutöitä.
Tarkastuksen yhteydessä tehtiin myös kuntotutkimustoimenpiteitä, mm. alapohjan mikrobinäytteiden
otto olohuoneen alapuoliselta osalta, jossa näkyvää vaurioita ei ollut. Näiden tarkoitus
oli vaurion laajuuden selvittäminen.
Kuntotarkastajalla on oikeus ja velvollisuus oikaista kuntotarkastussuoritteessa mahdollisesti
havaittava virhe. Tilaajan on tiedostettava, että kuntotarkastus koskee vain ja ainoastaan tilannetta
tarkastusajankohtana ja tilanne kohteessa saattaa muuttua oleellisesti hyvinkin lyhyen
ajan kuluessa tarkastuksesta.
56

4 HAVAINNOT KOHTEESSA JA TOIMENPIDE­EHDOTUKSET
NIMIKE
4.1 Perustukset, alapohja
ja rakennuksen
vierustat,
tontti
4.2 Ulkoseinät ja
julkisivut
4.3 Ikkunat ja ulkoovet
4.4 Yläpohja ja vesikatto
HAVAINNOT
Raporttiin on kirjattu havainnot, johtopäätökset, toimenpideehdotukset
sekä mahdolliset perusteet suositelluille toimenpiteille.
Raportti on toteava ja ohjaa jatkotoimenpiteitä, raportti ei ole korjaussuunnitelma.
Johtopäätökset, toimenpide­ehdotukset sekä mahdolliset perusteet
toimenpiteille on kirjoitettu kursivoituna ja lihavoituna.
­ talon perustusten vierustat ovat multaa. Multa pitää sokkelit kosteina
vaikka talon alla on omistajan kertoman mukaan hiekkamaa
­ rakennuksen alapohjassa on humuspitoista hiekkaa, joka on keittiön
puoleisessa päädyssä kosteaa
­ rakennuksessa ei ole havaittavissa salaojia
­ sadevesien ohjaus talosta poispäin on myös riittämätön
­ alapohjan tuuletus on riittämätön
­ keittiön puoleisen osan tuulettuva alapohja on kosteusvaurioitunut
­ keittiön alla on homeelta haiseva kellari
­ noin puolet rakennuksen alapohjasta (keittiön ja wc:n alla,
betonimuurilla alapohjassa erotettu osa) pitää korjata. Vähintään
alalaudoitus pitää purkaa ja purueristeet vaihtaa esim.
selluvilla­ levyyn. Samalla pitää tarkastaa muiden alapohjarakenteiden
kunto. Kellari kannattaa purkaa pois kokonaan.
­ alapohjan tuuletusta pitää myös lisätä
­ ulkopuolelle tulee tehdä perusmuurin vesieristys ja mahdollisesti
salaoja­ ja sadevesijärjestelmä
­ talon ympärillä on runsas kasvillisuus, joka kastelee seiniä, porras
laskee vesiä seinää vasten
­ seinien alaosat on syytä tarkastaa korjauksen yhteydessä
­ ei huomautettavaa, ikkunat ovat uusia
57

4.5 Märkä­ tai
kosteat tilat
WC
4.6 Muut sisätilat
4.7 Lämmitys
4.8 Vesi­ ja viemärilaitteet
4.9 Ilmanvaihto
4.1
0
Sähköistys
­ yläpohjan tuuletus räystäiltä puuttuu, katon laudat ovat tummuneet
­ katon tuuletus avataan räystäiltä ja yläkolmioon asennetaan
tuuletusritilät n. 150x200 mm 2 molempiin päihin
­ paras lopputulos saavutetaan jos tummentuneet laudat vaihdetaan
­ tyydyttävään lopputulokseen voidaan päästä, jos pahiten tummuneet
laudat puhdistetaan mekaanisesti ja koko katto käsitellään
homeen/hajunpoistoaineella
­ katon eristeet tarkastetaan kauttaaltaan ilmansulkupaperiin
asti
­ lattiakaivo tai vesieriste saattaa vuotaa, tai kylmävesiputki kondensoida
rakenteeseen, tarkastettava alapohjan korjauksen yhteydessä
­
­ sähköpatterit
­ ei havaittu vuotoja, vesimittari ei pyöri, kun hanat ovat kiinni
­ talossa on painovoimainen ilmanvaihtojärjestelmä
­ ilmanvaihtojärjestelmälle tehtiin toimintatarkastus, mutta ilmamääriä
ei mitattu, pesuhuoneen kanavapuhallin toimii, samoin
keittiön poistoilmaventtiili paperitestillä arvioiden
­ tuloilmajärjestelmä puuttuu, korvausilma tulee alapohjasta ja
yläpohjasta
­ suositellaan tuloilmaventtiilien asentamista oleskelutiloihin
­ sähköistystä ei tutkittu
Hengitysliitto Heli ry. 24.11.2004 ________________________________
58

Korjausneuvoja xx
Liitteet Terveellisen asumisen ABC
Terveellisen asunnon ilmanvaihto
Valokuvat
Mikrobianalyysitodistukset
Kuva 1. Alapohja on keittiön alapuolelta lahovaurioitunut.
Kuva 3. Alapohjan materiaali on humuspitoista kosteaa
hiekkaa.
Kuva 2. Alapohjassa on vessan alla runsaasti homeista/lahonnutta
puutavaraa.
Kuva 4. Alapohjan tuuletus on vaillinainen.
59

Kuva 5. Keittiön lattian alla on homeelta haiseva kellari.
Kuva 7. Portaikko laskee vedet seinän väliin, seinä on
tarkastettava.
Kuva 9. Painovoimainen ilmanvaihto toimii. Korvausilmaventtiilit
puuttuvat.
Kuva 6. Katon aluslaudoissa on vanhoja kosteuden
aiheuttamia tummentumia. Tarkastushetkellä laudat
olivat kuivia.
Kuva 8. Talon ympärillä oleva kasvillisuus kostuttaa
seinien alaosat.
60

Liite 2.
Hengitysliiton Korjausneuvontapalvelu
Suunnittelija:
Korjausneuvoja x
Hengitysliitto Heli ry
KORJAUSSUUNNITELMA
Kohde: Omakotitalo xxxxxxxx
Paikkakunta xxxxxxxx
1 YHTEENVETO TERVEYSHAITTAA AIHEUTTAVISTA VAURIOISTA KOH­
TEESSA
Tuulettuva alapohja on pahasti mikrobi­ ja lahovaurioitunut. Vaurio johtuu alapohjan huonosta
tuuletuksesta ja väärästä maapohjan materiaalista (humuspitoinen hiekka/ multa ). Alapohjan
homeinen ilma pääsee vuotoilmana asuntoon. Keittiön alla on myös homeelta haiseva kellari.
Salaojitusta ei ole ja myös sadevesien johtaminen on puutteellista.
Vesikaton alta ruodelaudat ovat tummuneet huonon tuuletuksen vuoksi.
Pesutilan lattiasta on vuoto alapohjaan, siksi myös pesutilan lattia on avattava ja korjattava.
Asukkaalla on astma, jonka oireet selkeästi pahenevat ja lääkitystä täytyy lisätä, kun asunnossa
oleskellaan. Esim. kesämökillä oltaessa oireet helpottavat.
Kohteesta otetuissa näytteissä on todettu elinkelpoista home­ ja sädesienikasvustoa.
Rakennuksen uusittu kuistiosa (vesikattovuoto, homevaurio kertaalleen korjattu) vaatii tarkempaa
tutkimusta korjausten yhteydessä, mutta sen mahdollisiin korjauskustannuksiin on
tässä suunnitelmassa varauduttu.
2 ALAPOHJAN KORJAUS, SALAOJAT JA SADEVESIEN JOHTAMINEN
Puolet tuulettuvasta alapohjasta uusitaan (keittiön ja wc:n alapuolinen osa (ja kuistin osa),
vaurioituneet näytteet tältä osalta). Toinen puoli alapohjaa tarkastetaan ja tarvittaessa puhdistetaan.
Purku suoritetaan alapuolelta; alalaudoitus ja tuulensuojalevy puretaan pois, samoin
homeiset purueristeet. (Huom. homepurkutyö, suojautuminen Ratu­ohjeen 82­0239 mukaan)
61

(Huom. Jos alapuolinen purku ei ole mahdollinen, niin purku suoritetaan yläpuolelta ja
eristeeksi puukuitupuhallusvilla esim. Termex tai Ekovilla 400 mm).
Tarkastetaan tuulensuojapaperi. Asennus sovitaan paikan päällä. Tilalle asennetaan puukuitueristelevy
(esim. Vital vähintään 4 x 100 mm, kantavat palkit 200x50 k 600 mm), alalaudoitus
22x100 k 300 mm, uusi tuulensuoja huokoinen puukuitulevy 12 mm ( esim. Leijona ) ja
uusi alalaudoitus 22x100 mm k 600. (huom. saumojen tiiveys) erillisen kuvan mukaan.
Pohjan humuspitoinen hiekka/ multamaa poistetaan kokonaan ja tilalle asennetaan kevytsoraeriste
(200 mm) suodatinkankaan päälle. Betonisokkelit puhdistetaan esim. mekaanisesti hiomalla
ja desinfioidaan Boracol RH­10 liuoksella. Maapohja muotoillaan siten, ettei vesi pääse
valumaan rakennuksen keskelle.
Alapohjan tuuletusta parannetaan kivijalkaan tuuletussäleiköin, jotka asennetaan paikan päällä
sovittaviin paikkoihin (valvoja sopii, yhteispinta­ala vähintään 4 promillea ryömintätilan
pinta­alasta). Alapohjaa tuuletetaan myös johtamalla tuuletussäleikkö savupiipun vapaaseen
ilmahormiin.
Keittiön alapuolinen kellari puretaan pois kokonaan.
Rakennuksen seinän vieret kaivetaan auki ja samalla poistetaan kaikki kasvillisuus vähintään
räystään mitalta (500 mm) ja asennetaan routaeristeeksi 50 mm polystyreenilevy (1 levyn
leveys). Asennetaan sadevesijärjestelmä ja salaojitus piirustuksen mukaisesti.
Alapohjan korjausten yhteydessä samalla tarkastetaan ulkoseinien alaosien kunto ja tehdään
tarvittavat korjaukset. Avataan riittävästi, useasta kohdasta, ulkoseinäverhouslautaa alhaalta
ylöspäin jotta mahdollinen vaurion laajuus selviää. Valvoja arvioi korjaustarpeen paikan päällä.
3 YLÄPOHJAN KORJAUS JA ULKOPUOLEN RAKENTEET
Katon tuuletusta avataan räystäiltä ja päätykolmioihin asennetaan tuuletussäleiköt 150 x 200
mm2 molempiin päihin.
Tummentuneet katon aluslaudat puhdistetaan teräsharjaamalla ja käsitellään esim. Boracol
RH 10­ liuoksella. Samalla tarkastetaan yläpohjan eristeet ilmansulkupaperiin saakka. Kuistin
laipio tarkastetaan ja korjataan tarpeen mukaan.
4 SISÄPUOLISET KORJAUKSET
Pesutilan lattiakaivo tai vesieristys vuotaa. Pesutilan lattia uusitaan kokonaan, tehdään samalla
vesieristys ja lattialämmitys (sähkövastus).
Uusitun rossipohjan päälle tehdään levytys vesivanerilla (18 mm, ruuvikiinnitys ). Huom.
tässä eristettä 300 mm, joten levytys tehdään alemman koolauksen 50x100 k 300 mm päälle.
Näin pesutilan lattia saadaan muuta lattiaa alemmas n. 40 mm), Tämän päälle valetaan uusi
teräsbetonilaatta 60­80 mm k 30­2, minimiraudoitus 6/6 150/150 # B 500 k .Lattian kallistus
62

1:80, kaivon lähellä 1:50. Vesieristys tehdään VTT:n sertifioiman vesieristysjärjestelmän mukaan
(esim. Vetonit Maxit)
Huom! lattiakaivo asennetaan valukaukaloon siten, että kaivon ympärille ja alle tulee betonimassaa.
Näin varmistetaan kaivon paikoillaan pysyminen. Purkamisen yhteydessä on syytä
varautua myös seinärakenteiden ja pintojen uusimiseen. Huom. valvoja tarkastaa seinärakenteen
ja etenkin ulkoseinärakenteen paikan päällä. Rakenne pesutilasta päin; laatoitus ja saneerauslaasti,
tartuntasilta ja seinän levytys kivilevyllä. (esim. Kaakeliluja 12 mm). Seinän runko
45 x 95mm k 300 ja kipsilevytys kuivalle puolelle.
Painovoimaisen ilmanvaihdon säleiköt ja hormit puhdistetaan, säleiköt uusitaan tarvittaessa.
(3 hormia käytössä, yhteen johdetaan alapohjan tuuletus ja sisältä tulee kaksi poistoa).
Pesu/ wc­ tilaan asennetaan kanavapuhallin, joka ohjataan poistona seinän kautta (esim. Pax
kosteusanturilla).
Asennetaan lämmittävät venttiilit (esim. Mobair­100 oleskelutiloihin (3 kpl).
Huom! Kaikkien käytettävien materiaalien tulee olla M1­luokiteltuja
Liitteet
Kustannuserittely
Tarkastuskortti
Piirustukset
63

Liite 3.
HUOM ! Piirustus kuvaa vain korjausratkaisua kyseisessä kohteessa, se ei välttämättä sovellu muiden
kohteiden korjaustoimenpiteisiin.
64

HUOM ! Piirustus kuvaa vain korjausratkaisua kyseisessä kohteessa, se ei välttämättä sovellu muiden
kohteiden korjaustoimenpiteisiin.
65

HUOM ! Piirustus kuvaa vain korjausratkaisua kyseisessä kohteessa, se ei välttämättä sovellu muiden
kohteiden korjaustoimenpiteisiin.
66

HUOM ! Piirustus kuvaa vain korjausratkaisua kyseisessä kohteessa, se ei välttämättä sovellu muiden
kohteiden korjaustoimenpiteisiin.
67

HUOM ! Piirustus kuvaa vain korjausratkaisua kyseisessä kohteessa, se ei välttämättä sovellu muiden
kohteiden korjaustoimenpiteisiin.
68

Liite 4.
Hengitysliiton Korjausneuvontapalvelu
Suunnittelija:
Hengitysliitto Heli ry
Korjausneuvoja X
KUSTANNUSARVIO 01.02 2006
Kohde Omakotitalo
Korjaustyöt terveyshaitan poistamiseksi
Terveyshaitan poistamiseksi tehtävien korjaustöiden kustannukset ovat ( alv 0 % ):
­ alihankinnat ja erät 3 969 euroa
­ materiaalit 7 063 euroa
­ työt 4 099 euroa
­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­
15 122 euroa ( alv. 0 % )
18 499 euroa ( alv. 22 % )
­ suunnittelu ja valvontatyöt 1 800 euroa
­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­­
yhteensä 20 299 euroa
Tekemällä työt itse, voidaan palkkakustannuksia pienentää tai poistaa ne kokonaan
Tekemällä kaikki työt itse ovat korjauskustannukset 15 259 euroa
Liite Tiivis kustannuslaskelma ja laskelma selitteineen.
69

Tiivis kustannuslaskelma (1)
kohteen koko­ ja vaikeuskerroin:
aluekerroin:
Rakennustieto Oy
Klara.biz 5
18 449 eur
jarj. Talo90 kustannuserä määrä yks erät materiaalit työt yhteensä
3 960 8 563 2 599 eur 15 122
alv 22 %
alv 0 %
1,00
1,00
Kosteusvauriokohde x 1.2.2006
alapohjavaurion korjaus, ulkopuolen seinänvierien avaus ja korjaus. tuuletuksen parantaminen
yläpohja ja laudoituksen hiekkapuhallus. pesu/wc­tilan uusiminen.salaojitus ja sadevesien
johtaminen.
raittiin ilman tulo lämmittävin tuloilmaventtiilein
pesutila/wc:n uusiminen 1 erä 3 000
0 3 000
F13 Sepelöinti puhaltamalla (sis. kaluston) 15 m3 1 200
0
0 1 200
F13 Perusmaan poisto imuautolla, ryömintätila (sis. kaluston) 15 m3 1 800
0
0 1 800
purkutyöt ja jätteenpoisto 1 erä 1 000
0 1 000
päätyventtiilit asennettuna 2 kpl 140
0 140
kanavapuhallin 1 kpl 300
0 300
lämmittävät venttiilit 3 kpl 990
0 990
F12 Tuuletusaukko tuuletusritilällä, perusmuuri (sis. kaluston) 10 m3 300 286 122 708
F41 Lämmöneristeen tarkastus, yläpohja.hiekkapuhallus 56 m2 168 531 699
F13 Tuuletettu puupalkistoalapohja 225 + 25 mm, vanerilevy 35 m2 2 041 496 2 536
F11 seinän vierien routaeristys ja salaojitus 28 jm 638 1 451 2 089
E Pohjarakenteet – rakennuksen sisä­ ja ulkopuoliset täytöt 20 m3 400
0
0 400
E Pohjarakenteet – rakennuksen maankaivutyöt 20 m3 260
0
0 260
sivu 1
70