Ethernet-väylä

5. Liitännät ja liitettävyys
Ensimmäisessä versiossa käytössä ollut paksu koaksiaalikaapeli oli jäykkää ja tästä johtuen
siihen kytkettävä sovitin (Kuva 5) liitettiin tietokoneeseen erillisellä välijohdolla verkkokortissa
olleeseen AUI-liittimeen (15-nastainen D-liitin). Sovitin liitettiin kaapeliin poraamalla siihen reikä
ja puristamalla sovitin kiinni. Kierretyn parikaapelin tulo helpotti liitäntöjä huomattavasti ja myös
luotettavuus nousi uudelle tasolle. RJ-45 -liitin on edelleen käytetyin standardi helppoutensa ja
yleisyytensä ansiosta.
Teollisuuteenkin tiedonsiirrossa Ethernet on vakiinnuttanut paikkansa ja kaikilla
laitevalmistajilla on tuotteita, jotka voidaan liittää verkkoon. Uusimmissa on tullut myös
automaatiojärjestelmään liitettävät lisäkortit, jotka toimivat niin sähköposti- ja WWW-palvelimina
ja -ohjelmina. Ne pystyvät myös lähettämään tekstiviestejä havaitsemistaan raja-arvojen ylityksistä
tai alituksista.
Kuva 9: Siemens S7 väyläratkaisu vuodelta 2000. [7]
Esimerkkinä Siemens S7 -300 ja -400 -sarjoihin liitettävät PC-kortti sekä väyläkomponentit
ESM (electrical switch module) tai OSM (optical switch module), joiden avulla voidaan toteuttaa
Ethernet väyläratkaisu. Väylä toimii joko 10 tai 100 Mbit/s nopeudella full-duplex moodissa, omaa
automaattisen nopeuden tunnistuksen, sekä AUI-, että RJ-45 -liitännät.
Myös langattomat sovellukset ovat yleistyneet huomattavasti. Ethernet ei ole enää sidottuna
kaapeliin vaan tietoa voidaan välittää myös 2,4-; 3,6-; tai 5 GHz:n taajuudella ilmateitse.
Ensimmäinen langaton standardi tuli -97 ja nykyään päästään noin 30-100 metrin kantamaan ja
maksimissaan 128 Mbit sekuntivauhtiin. Vuonna 2010 odotetaan julkaistavaksi uutta standardia,
joka mahdollistaisi jopa 600 m kantaman ja 1,2 Gbit/s vauhdin.