Kulttuuriympäristö edustaa ihmisen luoman ympäristön ajallisia ...
Kulttuuriympäristö edustaa ihmisen luoman ympäristön ajallisia ...
Kulttuuriympäristö edustaa ihmisen luoman ympäristön ajallisia ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
Pohjois-Savon kulttuuriympäristö<br />
osa 2.<br />
Pohjois-Savon<br />
kulttuuriympäristöselvitys
Juankoski<br />
33
Juankosken kirkonkylä<br />
Juantehtaan vanha ruukinalue ja muut<br />
teollisuusyhdyskunnan rakenteet<br />
Valintaperuste: R, H, M<br />
Juankosken vanha ruukinalue, valtakunnallisesti<br />
merkittävä luetteloinnissa v. 1993, valtakunnallisesti<br />
merkittävä luetteloinnissa v. 2003.<br />
Juankoskella toimi Suomen ainoa Ruotsin vallan<br />
aikainen järvimalmimasuuni. Juantehdas on sekä<br />
vanhin että samalla parhaiten säilynyt järvimalmia<br />
hyödyntänyt yhtenäinen ruukkikokonaisuus. Ruukin<br />
omistajat vaihtuivat usein ja omistussuhteet olivat<br />
epämääräisiä. Ruukin kukoistuskausi alkoi 1850luvulla<br />
parantuneiden kauppayhteyksien (Saimaan<br />
kanava v. 1856) takia. Tällöin ruukki oli venäläisen<br />
hovineuvoksetar Anastasia Ponomarevan omistuksessa.<br />
Vuonna 1904 tehtaan osti vapaaherra Anthon<br />
von Alftan, joka rakennutti ruukin yhteyteen puuhiomon<br />
ja höyrysahan. Ruukin toiminta jatkui 1910luvulle.<br />
Teollista toimintaa entisten ruukkirakennusten<br />
tuntumassa jatkavat kartonkitehdas ja viiratehdas.<br />
Erityisesti 1800-luvun jälkipuoliskon ruukkitoimintaan<br />
liittyneet tehdasrakennukset ovat tärkeimmiltä osiltaan<br />
yhä jäljellä. Juantehtaan teollista kokonaisuutta<br />
täydentävät ruukinkartano, virkailija- ja työväenasunnot<br />
talousrakennuksineen sekä monet ruukkiyhteisön<br />
toimintaan liittyvät rakennukset.<br />
Työväenasunnot ovat ryhmittyneet lähinnä kahdelle<br />
alueelle, Pikonniemeen johtavan tien varteen ja<br />
Hussolanmäelle kartonkitehtaan pohjoispuolelle.<br />
Kosken länsirannan ruukinaikaiset teollisuusrakennuksiin<br />
kuuluu punatiiliset entiset valimo-, paja- ja<br />
verstasrakennukset sekä keskusraitin molemmin<br />
puolin kosken partaalle rakennetut puurakennukset.<br />
Aikoinaan teolliseen toimintaan olennaisesti kuuluneista<br />
vesivoimalaitteista on jäljellä kosken pato,<br />
mutta masuunin puhalluskoneitten ja pajojen kankivasaroitten<br />
voimanlähteet, vesirattaat ja turbiinit on<br />
purettu ja niihin veden johtaneet kanavat hävitetty tai<br />
täytetty jo vuosikymmeniä sitten.<br />
35<br />
Vanha masuunin, pajan, konepajan ja<br />
puuverstaan muodostama rakennuskokonaisuus<br />
Vanha masuuni, nykyisin ruukin museona,<br />
Masuuni Brunou -nimellä<br />
v. 1859<br />
Nykyistä v. 1859 rakennettua masuunia edelsi kaksi<br />
aikaisempaa masuunia, joista ensimmäinen oli toiminnassa<br />
jo v. 1751. Takkirautaa valmistanut masuuni<br />
oli käytössä vuoteen 1910. Raudanvalmistuksen<br />
loputtua itse sulatusuuni purettiin, mutta masuunirakennus<br />
kunnostettiin varasto- ja verstaskäyttöön.<br />
Vuosina 1990-1991 masuunirakennus kunnostettiin<br />
museo- ja kokoustiloiksi.<br />
Paja, nykyisin museotilaa<br />
v. 1904<br />
Kiinteästi masuunin kanssa yhteen rakennettu yksikerroksinen<br />
”raastupa” oli tila, jossa masuunista<br />
juoksutettu sula rautamalmi valettiin harkoiksi. Masuunin<br />
raudanvalmistuksen päätyttyä v. 1910 raastupaa<br />
on käytetty tehtaan pajana.<br />
Konepajarakennus, nykyisin teatteritilana<br />
v. 1890-1891<br />
Raastuvan jatkona sijaitseva tiilinen konepajarakennus<br />
rakennettiin paikalla sijainneen puisen pajarakennuksen<br />
tilalle aluksi kankirautapajaksi. Myöhemmin<br />
tila muutettiin konepajaksi.<br />
Puuverstas<br />
v. 1890-1891<br />
Tiilirunkoinen rakennus on toiminut puuverstaana,<br />
jossa valmistettiin mm. valutöissä tarvitut mallit.<br />
Myöhemmin virranpuoleisiin huoneisiin on rakennettu<br />
sosiaalitiloja.<br />
Valssilaitos<br />
Walfred Brehmer v. 1858<br />
Rakennukset ja laitteet suunnitteli myös Högforsin<br />
vastaavat rakenteet suunnitellut Walfred Brehmer.<br />
Laitteisto oli pääosin valmistettu Högforsissa ja Taalintehtaalla.<br />
Rakennuksessa harkkorauta jalostettiin<br />
putlausmenetelmällä valssaus- ja takotöihin sopivaksi.<br />
Masuunin ja Valssilaitoksen välissä kulki aikanaan<br />
vesikanava, josta koneet saivat käyttövoimansa.<br />
Vuonna 1872 käyttövoimaksi muutettiin kaasu.<br />
1900-luvulla rakennusta on käytetty varastona ja<br />
tehtaan paloasemana, jolloin ovia on uusittu ja suurennettu.
Valimo, nykyisin liike- ja varastotilana<br />
v. 1875<br />
Punatiilinen valimo on rakennettu v. 1875. Myöhemmin<br />
rakennusta on levennetty ja pidennetty, kuitenkin<br />
alkuperäistä rakennustyyliä noudattaen. Levennys<br />
näkyy katonharjan epäkeskisyytenä. Valimotoiminnan<br />
loputtua rakennus toimi kartonkitehtaan kehysnaulaamona.<br />
1990-luvun lopulla rakennus peruskorjattiin<br />
liike- ja varastotiloiksi.<br />
Veturitalli<br />
v. 1904<br />
Kapearaiteisen rautatien veturitalli rakennettiin kylän<br />
keskustaan 1904. Tehtaan tavarankuljetuksessa<br />
käytetty rautatie on purettu. Veturi ”Pikku Pässi” on<br />
nähtävyytenä masuuni Brunoun edessä.<br />
Konttori, nykyisin toimistokäytössä<br />
v. 1865<br />
Hirsirunkoinen, lautavuorattu v. 1865 ruukin konttoriksi<br />
rakennettu talo toimii edelleen alkuperäisessä eli<br />
toimistokäytössä vaikkakin sisätiloiltaan 1950- ja 70<br />
luvulla perusteellisesti muutettuna. Rakennusta on<br />
jatkettu 1910-luvulla.<br />
Makasiini, "Kissanlinna"<br />
v. 1904<br />
Rakennus on toiminut valimon valumallien varastona<br />
ja myöhemmin Strömsdal Oy:n konttorin varastona.<br />
Rakennus on siirretty nykyiselle paikalleen 1970luvulta.<br />
Entinen tehtaan kauppa, kunnanvirasto, nykyinen<br />
soittokunnan talo<br />
v. 1889<br />
Juankoskentien varrelle, keskeiselle paikalle tehtaan<br />
kaupaksi rakennettu talo on valmistunut v. 1889.<br />
Myöhemmin taajaman keskeisellä paikalla sijaitsevaa<br />
taloa on käytetty mm kunnanvirastona ja soittokunnantalona.<br />
Rakennus peruskorjattiin 2000-luvun<br />
alussa.<br />
36<br />
Ruukinpytinki, kahvilapytinki, käsityöneuvontaasema,<br />
rukoushuone<br />
v. 1860<br />
Alun perin tehtaan työntekijöiden asunnoiksi rakennettu<br />
pitkä yksikerroksinen hirsipintainen talo on<br />
1980-luvulla muutettu mm kahvilaksi. Myöhemmin<br />
rakennus toiminut muiden julkisten palvelujen kuten<br />
käsityöneuvonta-aseman, matkailuneuvonnan ja<br />
rukoushuoneen tiloina.<br />
Postipytinki, nykyisin majoitustiloja<br />
v. 1863<br />
Kahvilapytingin kanssa samoihin aikoihin rakennettu<br />
työväen asuinrakennus. Rakennusta on jatkettu<br />
1920-luvulla. Rakennus peruskorjattiin 1990-luvun<br />
lopulla viereisen hotellin majoitustiloiksi.<br />
Ruukinkartano, ruukinisännöitsijän pytinki puistoalueineen<br />
v. 1826<br />
Inventointitieto puuttuu<br />
Empiretyylinen rakennus sijaitsee Patruunanmäellä<br />
korkean rantapenkereen päällä.<br />
Pehtorin asunto v. 1864 ja Virkailijan talo v. 1872<br />
Ruukinkartanon länsipuolella on kaksi 1800-luvun<br />
puolivälin jälkeen rakennettua virkailijataloa ”Taivaanpankko”<br />
ja ”Alakyökki ” samanikäisine talousrakennuksineen.
Klubitalo<br />
1800-luku<br />
Kosken itärannalla<br />
Valintaperuste: R, H, M, kuuluvat alueeseen ”Juantehdas”<br />
valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa<br />
v. 2003.<br />
Puuhiomo<br />
1904-1908<br />
Kartonkitehdas<br />
1906-1908<br />
Voimalaitos<br />
1920-luku<br />
Vanha apteekinrakennus<br />
inventointi puuttuu<br />
Taajama-alueella<br />
Entinen Ruukinkirkko ja pappila<br />
kirkonrakentaja Henrik Heselius v. 1861-1864<br />
Valintaperuste: R, H, mainittu tekstissä ”Juankosken<br />
vanha ruukinalue valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa<br />
v. 1993”<br />
Juankosken kirkon rakentaminen liittyy Juantehtaan<br />
historiaan. Tehdas osallistui 1860-luvulla sekä kirkon<br />
rakentamiseen että papin viran kustannuksiin. Tuolloin<br />
Juankoski kuului Nilsiän seurakuntaan itsenäisesti<br />
toimivana tehdasseurakuntana. Omaksi seurakunnaksi<br />
Juankoski erotettiin Muuruvedestä v. 1923,<br />
johon tämä oli liitetty Muuruveden itsenäistyessä<br />
1900-luvun vaihteessa.<br />
Juankosken kirkko toimi aluksi sekä kouluna sekä<br />
kirkkona. Lisäksi rakennuksen päädyssä oli papin<br />
asunto vuoteen 1958. Tilat muutettiin v. 1961 peruskorjauksessa<br />
kerho- ja kokoustilaksi. Koulukirkon<br />
salin vasemmalla puolella olleet pulpetit on myöhemmin<br />
poistettu. Uusi kirkko valmistui v. 1990.<br />
Juantehtaan työväen osuuskauppa ja sen varasto<br />
SOK:n rakennusosasto v. 1935-1936<br />
Valintaperuste: R, M, ei kuulu valtakunnalliseen<br />
aluerajaukseen<br />
SOK:n rakennusosasto laati kaupoilleen tyyppipiirustukset<br />
1930-luvulla. Juantehtaan työväen osuuskaupan<br />
kadunvarren liike- ja asuinkiinteistö valmistui v.<br />
1935-1936. Rakennuksia laajennettiin v. 1955-56,<br />
jolloin tiloihin tuli mm. leipomo. Liikerakennusta korotettiin<br />
ja jatkettiin etelään päin matalammalla osalla.<br />
Tällöin myös rakennuksen alkuperäinen pulpettikatto<br />
muutettiin harjakatoksi.<br />
37<br />
Varasto on muihin maaseututaajamien säilyneisiin<br />
osuuskauppafunkiksen varastoihin verrattuna poikkeuksellisesti<br />
tiilirakenteinen. Julkisivut ovat säilyttäneet<br />
funktionalismin tyylipuhtaat piirteensä kuten<br />
tasakatoksi ”naamioidun” pulpettikaton ja lastaussiltojen<br />
lippamaiset katokset.<br />
Juankosken seurantalo<br />
Valintaperuste: R, M, ei kuulu valtakunnalliseen<br />
aluerajaukseen<br />
Pikonniemessä<br />
Hiiliuunit<br />
Vuori-insinööri L.M. Ottelin v. 1889-1890<br />
Valintaperuste: R, H, M, valtakunnallisesti merkittävä<br />
luetteloinnissa v. 2003<br />
Kaksi suurta, tyypiltään ainutlaatuista tiilistä hiiliuunia<br />
Raudanvalmistuksessa tarvittiin runsaasti hiiltä, joita<br />
varten hiilenpolttouuneja rakennettiin ruukkien yhteyteen<br />
erityisesti 1800-luvun jälkipuoliskolla. Pikonniemen<br />
kärkeen rakennetuista kahdeksasta jäljellä<br />
olevat kaksi uunia ovat ainoat maassamme säilyneet<br />
ehjät esimerkit tästä hiiliuunityypistä.<br />
Museoviraston v. 1999-2001 suorittaman restauroinnin<br />
tavoitteena oli uuneihin ajan kuluessa syntyneiden<br />
vaurioiden korjaaminen. Toinen uuneista toimii<br />
näyttelytilana.<br />
Pikontien ja Laivarannantien ruukin ja<br />
sahan aikana rakennetut asuintalot<br />
Laivarannantien eri-ikäiset entiset työväenasunnot<br />
Valintaperuste: R, M, kuuluu alueeseen ”Juantehdas”<br />
valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa 2003.<br />
Maakuntakaavaan tulee kaikki Laivarannantien pitkät<br />
työväenpytingit, vaikkakin rakennuksia on paljon<br />
muutettu. Ruukin ja sahan aikana rakennetut asuintalot.
Pikontien asuinrakennuksia<br />
Valintaperuste: R, M, tulee maakuntakaavarajaukseen<br />
Tie jatkuu Pikontienä, jonka varrella on useita 1900luvun<br />
vaihteen jälkeen rakennettuja puisia asuintaloja<br />
(inventoimatta).<br />
Puutavarayhtiön johtajan asunto<br />
Pikontien länsipäässä, mäellä oleva, nikkarityylinen<br />
puutavarayhtiön johtajan asunto.<br />
Entinen seurantalo<br />
Pikontien- ja Pikonniementien risteyksessä olevat<br />
jugendaiheinen rakennus (entinen seuratalo) ja tätä<br />
vastapäätä.<br />
Asuinrakennus<br />
Entistä seurataloa vastapäätä oleva asuintalo (entinen<br />
työväenasunto) piharakennuksineen.<br />
Kauppa, nykyisin asuinrakennus<br />
Pikontien entinen kauppa v. 1920-l?<br />
Hussolanmäki<br />
Työväen asuinrakennuksia<br />
Valintaperuste: R, M<br />
38<br />
Kuuluu alueeseen ”Juantehdas” valtakunnallisesti<br />
merkittävä luetteloinnissa v. 2003) ei inventoitu,<br />
maakuntakaavaan ehdotettava aluerajaus merkitään<br />
laajempana kuin museoviraston uusi ehdotus 2003.<br />
Taajaman yksittäiset kohteet<br />
Juankosken tsasouna<br />
Toivo Paatela 1954.<br />
Valintaperuste: R, H<br />
Juankosken tsasouna (rukoushuone) rakennettiin<br />
talkoovoimin Juankosken itäpuolelle Ruislammille v.<br />
1954, jolloin lähipitäjissä ei ollut vielä ortodoksirukoushuoneita<br />
tai -kirkkoja. Kirkkosalin pohjamuoto on<br />
kahdeksankulmio, johon on liitettyalttari ja eteistilat.<br />
Keskellä katonharjaa on kattoratsastaja kelloja varten.<br />
Rakennukseen tehtiin v. 1985 talkoovoimin peruskorjaus<br />
kirkoksi muuttamisen yhteydessä. Tällöin sisälle<br />
asennettiin mäntypanelointi sekä uudistettiin kalusteita<br />
ja ikonostaasi.<br />
Juantehtaan koulu<br />
inventointi puuttuu
Säyneinen<br />
Säyneisen kirkko ja kirkkoherran pappila<br />
Kirkko: Esko Suhonen v. 1939<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Kaj Michael 1939<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Säyneisen seurakunta itsenäistyi Kaavin seurakunnasta<br />
v. 1921, jonka jälkeen Säyneisen kansakoulun<br />
länsisiipi palveli kirkkotilana, kunnes nykyinen kirkko<br />
rakennettiin v. 1939.<br />
Kirkko <strong>edustaa</strong> 1940-luvun funktionalismin romanttista<br />
vaihetta, joka on kirkkorakentamisessa harvinainen<br />
Savossa. Poikkeuksellista oli myös seurakuntatalon<br />
toimintojen sijoittaminen kirkon yhteyteen.<br />
Nämä muodostavat rakennuksen länsisiiven.<br />
Säyneisen seurakunta liitettiin v. 1971 Juankoskeen<br />
kuntaliitoksessa.<br />
Ensimmäiseksi Säyneisen pappilaksi seurakunta osti<br />
vanhan maalaistalon, jonka uusi pappila v. 1956<br />
korvasi. Uuteen rakennukseen tuli papin virkaasunto,<br />
kirkkoherranvirasto ja papin virkahuone.<br />
Suurin ulkopuolinen muutos on ollut tiilikaton korvaaminen<br />
tiilijäljitelmäpellillä.<br />
39<br />
Säyneisen entinen kansakoulu<br />
Heikki Kettunen v. 1896<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Kirkkoa vastapäätä sijaitseva Säyneisen entinen<br />
kansakoulu on edustava esimerkki jugendkauden<br />
koulurakentamisesta. Rakennuksen julkisivuissa on<br />
säilynyt aikakauden kouluille tyypillinen runsas puuleikkauskoristelu<br />
ja vuorauksessa pysty- ja vaakalaudoituksen<br />
yhdistäminen. Myöhempien vuosikymmenien<br />
aikana monista tämän ajan kouluista on<br />
karsittu koristelaudoituksia.<br />
Saksala<br />
Paavo Kettunen v. 1861<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Säyneisen taajaman pohjoispuolella sijaitsevaan<br />
Saksalan vanhaan maatilan pihapiiriin kuuluu mm.<br />
päärakennus vuodelta 1861, tyypiltään ja iältään<br />
harvinainen navetta 1800-luvun puolivälistä, sekä<br />
kaksi aittarakennusta 1800-luvulta. Kulmittain päärakennusta<br />
on väentupa, josta tosin tupaosa on siirretty<br />
Muuruveden kotiseutumuseon päärakennukseksi.<br />
Tuvan kattohirsissä vuosiluvut 1800 ja 185?. Pihan<br />
tuntumassa maantien varrella on komeat riihi- ja<br />
latorakennukset. Aikoinaan maatila on ollut 800 ha:n<br />
suurtila.
Säyneisen ruukinpaikka/Kissakosken mylly<br />
ympäristöineen<br />
Valintaperuste: R, H, M<br />
Juantehtaan patruuna Tigerstedt perusti 1830 masuunin<br />
Suuri-Säyneisestä Pieni–Säyneiseen laskevan<br />
Ryöpänjoen yläjuoksulla Kissakoskelle. Ennen<br />
tätä alueen talonpojat olivat valmistaneet järvimalmista<br />
rautaa harkkohyteissä, joista kertovat vielä<br />
alueelta löytyneet yli 40 hytinpaikkaa. Masuunin<br />
tuotanto kesti 1858 asti, minkä jälkeen tuotanto keskitettiin<br />
Juantehtaalle.<br />
Ruukin raunioiden kohdalle on myöhemmin rakennettu<br />
hirsirunkoinen vesimylly. Nykyisen Kissakosken<br />
myllyn paikalla olleesta vasarapajasta on jäljellä n.<br />
25x10 m laaja kivijalka ja pengerrys. Myllyn pohjoispuolella<br />
olleesta ruukin padosta on muistona enää<br />
joitain hirsiä ja vasarapajalle johtaneen voimakanavan<br />
jäännökset.<br />
Vanha ruukinranta kokonaisuudessaan toimii nykyään<br />
viehättävänä Säyneisen kylän ranta- ja ulkoilualueena.<br />
Muuruvesi<br />
Muuruveden kirkonkylä<br />
Valintaperuste: valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa<br />
v. 1993.<br />
Muuruveden kirkko, Kustila ja hautausmaa<br />
Muuruveden kirkko, Kustila ja hautausmaa muodostavat<br />
sekä maisemallisesti, että rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti<br />
mielenkiintoisen ja ehyen kokonaisuuden.<br />
Kirkon suunnitellut Josef Stenbäck on suunnitellut<br />
Kustilan navetan kun taas Kustilan päärakennuksen<br />
on piirtänyt rakennusmestari K.A. Honkavaara,<br />
joka on suunnitellut huomattavan määrän alueen<br />
suurtilojen päärakennuksia ja valvonut useiden<br />
Stenbäckin suunnittelemien kirkkojen rakentamisen.<br />
40<br />
Kirkko<br />
J. Stenbäck v. 1901-1904<br />
Valintaperuste: R, H, M<br />
Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993.<br />
Muuruveden kirkon suunnitteli 1900-luvun vaihteen<br />
tuotteliain kirkkoarkkitehti Josef Stenbäck, jonka<br />
1900-luvun alun suunnitelmissa alkoi näkyä jugendinvaikutteita.<br />
Kivikirkkojen esikuvina olivat keskiaikaiset<br />
kivikirkot ja niiden koristeornamenttien aiheina<br />
kotimaiset kasvit ja eläimet.<br />
Muuruveden, Varpaisjärven ja Nilsiän kirkot kuuluvat<br />
Stenbäckin luonnonkivipintaisiin maaseutukirkkoihin,<br />
joissa Yhdysvalloista vaikutteita saanut luonnonkiven<br />
käyttö oli karkeaa ja primitiivisen ekspressiivistä<br />
(”Rubble-stone technique”). Maaseutukirkoissa sommittelu<br />
oli arkkitehdin kaupunkikirkkoihin verrattuna<br />
myös huomattavasti vapaampaa (Nikula/Suomen<br />
taide).<br />
Tyylin muuntautuminen vapaampaan ja arkaaisempaan<br />
kansallisromantiikkaan alkoi näkyä Stenbäckin<br />
1900-luvun alussa suunnittelemissa kirkoissa. Ensimmäisissä<br />
luonnoksissa (v. 1901) Muuruveden<br />
kirkko oli uusgoottilainen keskiaikaisine tiilikomerokoristeluineen.<br />
Lopullisissa piirustuksissa julkisivuja oli<br />
yksinkertaistettu poistamalla uusgotiikan piirteet.<br />
Talkootöinä pystytetyn kirkon rakennustöistä vastasi<br />
rakennusmestari K.A. Honkavaara.<br />
Kirkko peruskorjattiin v. 1962, jolloin mm. neljä rautakaminaa<br />
korvattiin sähkölämmityksellä. Samalla<br />
sisämaalaus uusittiin siten, että holvien koristemaalaukset<br />
peittyivät. Vuonna 1975 alkuperäinen kivilaattakate<br />
korvattiin kuparilevytyksellä.
Hautausmaa<br />
Valintaperuste: R, M, ei inventointitietoja<br />
Toiselta pitkältä sivultaan viehättävästi peltomaiseman<br />
rajaamalle pitkänomaiselle hautausmaalle kuljetaan<br />
Kustilan pihapiirin vierestä. Hautausmaan porttina<br />
on suurehko puurakennus, jonka molemmat<br />
sivut palvelivat alun perin ruumisarkkujen säilytystiloina.<br />
Samantyyppinen, mutta pienempi porttirakennus<br />
sijaitsee Juankosken Vuotjärven kylän paikallishautausmaalla.<br />
Kustila<br />
Päärakennus K.A. Honkavaara n. v. 1900, laajennettu<br />
useaan kertaan, peruskorjaus ark. Anja Wahlberg<br />
v. 1985, navetta J. Stenbäck 1904.<br />
Valintaperuste: R, H, M, valtakunnallisesti merkittävä<br />
luetteloinnissa v. 1993.<br />
Tila on ollut Zitting-suvun omistuksessa 1900-luvun<br />
alusta lähtien, mutta on tunnettu jo 1700-luvulla,<br />
jolloin paikalla on ollut suuri savupirtti.<br />
Talossa on asunut mm. valtiopäivämies O.P:Zitting,<br />
jonka ansiosta kirkonkylä sai maatalouskoulun ja<br />
meijerin. Zitting rakennutti tilan nykyisen päärakennuksen<br />
ja navetan. Vuosien 1913-1921 muutostöissä<br />
taloa korotettiin toisella kerroksella, johon tuli kesähuoneita<br />
ja palvelusväen huoneet.<br />
Vuosina 1906-1908 rakennetun navetan suunnitteli<br />
Muuruveden kirkon rakennusvaiheessa J. Stenbäck<br />
paikkakunnalla käydessään iltatöinään. Osin puurakenteisen<br />
ja osin lohkokivirakenteisen navetan seinämateriaalina<br />
on käytetty kirkon rakennuskiviä.<br />
Muonamiehen mökki. Sijainti on kilometrin päässä<br />
länteen tilakeskuksesta.<br />
41<br />
Alatalo<br />
Päärakennus v. 1842?, korjauksia K.A. Honkavaara<br />
1900-luvun alku, Anja Wahlberg v. 1985.<br />
Valintaperuste: R, H, M<br />
Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993.<br />
Alatalon, perimätiedon mukaan Muuruveden vanhimpana<br />
pidetyn asuintalon tarkkaa ikää ei tiedetä,<br />
mutta, tuvan kattohirressä näkyy vuosiluku 1842.<br />
Rakennus oli aiemmin suorassa kulmassa nykyiseen<br />
nähden. Isäntä Juho Zitting muutti talon uloslämpiäväksi<br />
ja siirrätti talon nykyiseen suuntaansa 1860luvulla.<br />
Tällöin osa huoneista säilyi entisestä rakennuksesta.<br />
Zittigin aikana talon ruokasali toimi käräjätilana<br />
ja toinen eteinen Muuruveden ensimmäisenä<br />
postitoimistona.<br />
Neljältä sivulta rakennusten rajaavan pihan, v. 1900<br />
rakennetun navetan pohjakerros on samaan aikaan<br />
rakennetun kirkon rakennuskiveä.<br />
Kylältä pihaan johtavan Kaartotien pienet asuintalot<br />
täydentävät miljöötä (ei inventoitu).<br />
Seurantalo (Nuorisoseurantalo/Työväentalo)<br />
v. 1905<br />
Valintaperuste: R, H, M<br />
Lomalautavuorattu hirsirunkoinen rakennus valmistui<br />
nuorisoseuran käyttöön v. 1905. Rakennusta on<br />
laajennettu myöhemmin satulakattoisella, klassistisella<br />
salisiivellä.<br />
Vuosina 1935-1945 rakennus oli suojeluskunnan<br />
käytössä, jonka jälkeen siirtyi Manttaalikunnan omistukseen.<br />
Myöhemmin talo on ollut urheiluseura ”Jyskeen”<br />
käytössä (1992 inventoinnin aikana).<br />
Entinen kunnantalo<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993.
Nuorisoseurataloa vastapäätä sijaitseva nykyisin<br />
asuinkäytössä oleva rakennus on aiemmin ollut<br />
kunnantalon ja leipomona. Taitekattoisen lautavuoratun<br />
rakennuksen erityispiirteenä on kaksikerroksinen<br />
kuisti.<br />
Laivaranta<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993.<br />
Rannassa on vielä rantamakasiini, joka oli alun perin<br />
rakennettu entisen osuuskaupan varastoksi. Rakennus<br />
toimi rannassa sijainneen, nykyisin asuinrakennuksena<br />
olevan kaupan varastona vuoteen 1954.<br />
Ortodoksinen rukoushuone<br />
Insinööri Leo Honkala v. 1962.<br />
Valintaperuste: R, H, M<br />
Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993.<br />
Rukoushuone on vihitty käyttöön v. 1962<br />
Entinen pappila<br />
K.A. Hall (myöhemmin K.A. Honkavaara) v. 1905<br />
Valintaperuste: R, H, M<br />
Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993.<br />
Muuruvedelle rakennettiin pappila- ja kirkkorakennukset<br />
seurakunnan itsenäistyttyä omaksi seurakunnaksi<br />
Nilsiästä. Rakennuksen ulkohahmo oli alun<br />
perin hyvin koristeellisin puuleikkauksin verhoiltu,<br />
mikä näkyy K.A. Hallin v. 1905 signeeraamissa piirustuksissa.<br />
Suunnitelmassa näkyi selvästi aikakauden<br />
huviloissa suosittu sveitsiläistyyli, joiden tyypillisiä<br />
piirteitä oli mm rakennuksen pohjakaavan vinkkelimuoto<br />
ja koristeelliset kuistit. Erityisenä muotiaiheena<br />
näyttää tuolloin olleen L-muotoisen pohjakaavan<br />
sisäkulmaan vinottain rakennetut monimuotoiset<br />
kuistirakennelmat, joiden leviämiseen lienee vaikuttanut<br />
arkkitehti Josef Stenbäckin Suomen teollisuuslehdessä<br />
esittelemät huvilapiirustukset.<br />
Myöhemmissä muutoksissa Muuruveden pappilan<br />
verhouksen detaljeja on paljon karsittu ja kuisteja<br />
muutettu. Myös sisätiloja on muutettu, v. 1955 purettiin<br />
kaikki 11 uunia. Pappilaan johtaa kirkonmäeltä<br />
yhdystie, jota rajaa komea koivukuja. Pihapiiriin<br />
kuuluneet palvelusväentupa, aitat ja pitkä talli- ja<br />
liiterirakennus sekä hieman kauempana sijainneet<br />
navetta ja riihi ovat kaikki purettu. Nykyisin pappila<br />
on yksityisomistuksessa<br />
42<br />
Heikkilän, Putaansaaren ja maatalousoppilaitoksen<br />
kulttuurimaisema<br />
Heikkilä (ent. Koski) nykyinen nimi Noussionmäki<br />
K.A. Honkavaara 1924<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Tilan aiempi päärakennus sijaitsi lähempänä rantaa.<br />
Rakennuksen oletetaan palvelleen myös kievarina,<br />
koska rannassa oli laivalaituri. Vanha päärakennus<br />
siirrettiin myöhemmin Västinnemen nuorisoseurataloksi.<br />
Heikkilä kuuluu Juankosken ja lähikuntien<br />
maatiloihin, joihin in 1900-luvun ensivuosikymmeninä<br />
rakennettu komeita, jopa kartanotyyppisiä päärakennuksia.<br />
Monet näistä suunnitteli K.A. Honkavaara.<br />
Heikkilän tilan vuonna 1924 valmistunut päärakennuksen<br />
malli on harvinainen: kattomuotona päädyistään<br />
aumattu säterikatto.<br />
Uudelta Muuruveden sillalta nähtynä tilakeskus talousrakennuksineen<br />
muodostaa komean maiseman<br />
peltojen ja avoimien rantanäkymien kehystämänä.<br />
Lossinvartijan mökki ja piharakennukset<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Ennen Muuruveden sillan valmistumista v. 1962<br />
maantie Västiniemeen kulki Heikkilän pihan kautta<br />
rantaan, josta edelleen kuljettiin lossikyydillä vanhainkodin<br />
rantaan. Rantaan johtaneen vanhan tien
paikan osoittaa vielä peltomaisemassa kaunisti näkyvä<br />
koivukuja. Lossinhoitajaa varten valtio rakensi<br />
rantaan mökin ulkorakennuksineen arviolta 1920luvulla.<br />
Maatalous- ja puutarhasoppilaitos<br />
Martti Pasanen v. 1929<br />
Valintaperuste: R, H, M<br />
Paikalla sijaitsi aiemmin Kauniskankaan tila joka<br />
ostettiin v. 1908 perustetun maamieskoulun käyttöön.<br />
Koulu toimi ensin matalassa hirsirakennuksessa<br />
ennen v. 1929 valmistunutta, kolmikerroksista,<br />
tiilirunkoista uusklassistista päärakennusta. Suorassa<br />
kulmassa päärakennuksen toisella sivulla sijaitsee<br />
alun perin kuusihuoneiseksi työväenasunnoksi v.<br />
1928 rakennettu, ajalle tyypillinen rimalaudoitettu<br />
hirsirakennus avokuisteineen ja balusteripylväineen.<br />
Vuodesta 1920 tilalla toimi myös kotitalouskoulu.<br />
Nykyisin tila toimii puutarhaoppilaitoksena.<br />
Eri aikakusina rakennetut asialliset maatilarakennukset<br />
muodostavat yhdessä hoidettujen viljelymaisemien<br />
kanssa miellyttävän ja elinvoimaisen maisemakuvan.<br />
Entinen vanhainkoti<br />
K.A. Honkavaara, suunnitelmat v. 1913 kunnalliskodiksi.<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Muuruveden kunta perusti Putaansaareen kunnalliskodin<br />
v. 1913 ja rakensi samana vuonna kaksikerroksisen,<br />
18 huoneen päärakennuksen, jonka piirsi<br />
paikkakunnalle monia rakennuksia suunnitellut rakennusmestari<br />
K.A. Honkavaara. Kohteesta on säilynyt<br />
alkuperäiset laveeratut piirustukset. Näissä<br />
kellertävällä sävyllä ja runsain listoituksin verhoiltu<br />
myöhäisjugendia edustava rakennus oli nimetty<br />
Muuruveden köyhäintaloksi.<br />
43<br />
Kunnalliskotiin rakennettiin omaa maataloustuotteiden<br />
käyttöä ja myyntiä varten tarpeelliset talousrakennukset,<br />
joista pihassa on säilynyt v. 1919 rakennettu<br />
tiilirunkoinen karjarakennus.<br />
Putaansaaren uittokämppä<br />
Valintaperuste: H,M<br />
Putaansaaren eteläreunassa sijaitsee ”Putaan<br />
kämppä ” <strong>edustaa</strong> seudun historiaan liittyvää uittorakennusperinnettä.<br />
1900-luvun alusta lähtien 1950-luvulle asti uitto oli<br />
seudulla merkittävä sivu- ja pääelinkeino. Karhovedellä<br />
oli laaja puun käsittelyalue, jossa kesäisin työskenteli<br />
eri yhtiöiden palveluksessa lähes kaksi sataa<br />
työmiestä. Puita tuotiin uittamalla tai hevosilla hyvinkin<br />
laajalta alueelta Karhonvedelle, josta ne edelleen<br />
uitettiin Kuopioon. Jokaisella uittoyhtiöllä oli alueella<br />
oma alueensa, jossa ne puiden lajittelun jälkeen hoiti<br />
niiden niputuksen, kuorinnan ja lastauksen.<br />
Yhtiöt rakensivat kämppiä lähinnä työnjohtoa ja kiertäviä<br />
työntekijöitä varten joko paikallisten tai yhtiön<br />
omien kirvesmiesten avulla. Lähistölle rakennettiin<br />
sauna ja muut tarpeelliset rakennukset. Talvisin<br />
kämppiä saattoivat käyttää savottalaiset. Pohjakaavaltaan<br />
yksinkertaisessa kämpässä oli yleensä,<br />
kuten Putaan kämpässä, tupa työmiesten ruokailua<br />
ja yöpymistä varten ja rakennuksen toisessa päädyssä<br />
keittiö sekä johtajan huone.<br />
Haja-asutusalueet<br />
Västinniemen ala-aste<br />
Arkkitehti Toivo Salervo v. 1936<br />
Valintaperuste: R<br />
Västinniemen ensimmäinen kansakoulurakennus<br />
paloi v. 1927. Tämän jälkeen koulunkäyntiä jatkettiin<br />
Västinniemen nuorisoseurantalossa kunnes uusi<br />
koulurakennus valmistui.<br />
Tyyppipiirustuksilla toteutettu rakennus on aikakaudelle<br />
tyypillinen, klassishenkinen rimalaudoitettu<br />
korkeaharjainen koulutalo.<br />
Tilakeskuksia Västinniemen ja Riistaveden<br />
välille<br />
Västinniemen ja Riistaveden välille sijoittuvien suurtilojen<br />
on esitetty valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi<br />
kokonaisuudeksi (esitys Kuopion<br />
museo v. 1994). Juankosken alueella tiloja: Lautala,<br />
Kosken–Heikkilä, Narila, Kallinsaari.
Narila<br />
1870-luku, laajennuksen v. 1927 suunnitellut mahdollisesti<br />
K.A. Honkavaara.<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Vuonna 1721 perustettu tila ollut pitäjän suurimpia ja<br />
pihapiiri on kokonaisuutena pitäjän vanhimpia. Päärakennuksen<br />
vanhimmat osat ovat 1800-luvulta. Alun<br />
perin yksikerroksista, vanhimmilta osin luultavasti<br />
1870 luvulla peräisin olevaa rakennusta on jatkettu<br />
suurella tuvalla ja korotettu v. 1927. Laajennuksen<br />
suunnittelijana on mahdollisesti ollut K.A. Honkavaara.<br />
Päärakennusta vastapäätä on osin luonnonkivinen<br />
navettarakennus, jonka vanhimmat osat 1860luvulta.<br />
Lautala<br />
K.A.Honkavaara v. 1917<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Vuonna 1565 perustettu Lautalan maatila sijaitsee<br />
Västinniemen Jokiniemessä maisemallisesti komealla<br />
paikalla. Alkuperäisestä kantatilasta on lohkottu<br />
mm Muuruveden kirkon tuntumassa oleva Kosken-<br />
Heikkilä.<br />
L-muotoon rakennettu taitekattoinen päärakennus on<br />
vuodelta 1917 ja harkko- ja luonnonkivinen navetta<br />
vuodelta 1871. Aiemmasta päärakennuksesta siirrettiin<br />
osa v. 1932 maito- ja meijerihuoneeksi, jonka<br />
jatkoksi rakennettiin kuusi huonetta käsittävä aitta.<br />
Höyrylaivaliikenteen aikana (1890-1950-luku) laiva<br />
kävi tilan niemessä olevalla laiturilla pari kertaa viikossa.<br />
Kallinsaari<br />
Teksti puuttuu<br />
Puukkomäen koulu<br />
Valintaperuste: R, M, (ei inventointia)<br />
44<br />
Pelonniemen koulu<br />
Kunnan rakennusmestari K.A. Honkavaara 1921.<br />
Valintaperuste: R, H, M<br />
Valtakunnallisesti merkittävä luetteloinnissa v. 1993.<br />
Nilsiä-Juankoski tien varressa sijaitsee tyypillinen<br />
korkeaullakkoinen, puurakenteinen kansakoulu, joka<br />
on detaljeiltaan säilyttänyt hyvin rakennusaikansa<br />
klassistiset piirteet kuten avokuistit ristikkokaiteineen,<br />
rimalaudoitetun julkisivut ja ikkunat tasajakoisine<br />
puitteineen. Sisätiloja on jonkin verran muutettu mm<br />
rakentamalla saniteettitilat. Koulu lakkautettiin v.<br />
1992, minkä jälkeen kyläyhdistys on huolehtinut<br />
rakennuksesta.<br />
Viitaniemen ala-aste<br />
Urakoinut Heikki Kettunen v. 1906-1908, siirretty<br />
nykyiselle paikalle v. 1936, suunnittelijana mahdollisesti<br />
Eino Sorri.<br />
Valintaperuste: R, M<br />
Viitaniemen kylätien varrella sijaitseva aumakattoinen,<br />
yksikerroksinen koulu on siirretty nykyiselle<br />
paikalleen v. 1935 luultavasti Eino Sorrin suunnitelmien<br />
mukaan. Alkuperäisen koulurakennuksen oli<br />
urakoinut luultavasti Heikki Kettunen, joka oli myös<br />
mukana Säyneisen kansakoulun rakennusurakassa.
Rakennus on hirsirunkoinen ja vuorattu keltaisella<br />
vaakapaneloinnilla, aumatun katon pitkillä räystäillä<br />
on klassismin suosimat lunetti-ikkunat. Pihaan kuuluu<br />
1930-luvulla rakennettu kauniisti talon tyyliin<br />
sopiva ulkorakennus. Koulu on lakkautettu v. 1992.<br />
Vuotjärven Selkälänniemen kulttuurimaisema<br />
Valintaperuste: M<br />
Pohjoisosaltaan aluerajaus ulottuu Nilsiän puolelle<br />
maisema-aluetta halkova kylätie: kulkee aluksi Nilsiästä<br />
alkavan harjun päällä, joka eteläpäässään<br />
työntyy pitkään Vuotjärven niemeen, maisemapiirteiden<br />
samalla loiventuessa. Tie tarjoaa vaihtelevia ja<br />
mielenkiintoisia näkymiä vastarantojen maisemiin, yli<br />
järveen laskevien peltojen. Paikoin tie kulkee hyvin<br />
kapeiden kannasten yli. Rakennuskanta muodostuu<br />
pääasiallisesti maatilarakentamisesta, joka on maakunnalle<br />
tyypillistä: toimivilla maatiloilla monenikäiset<br />
tuotantorakennukset kertovat maatalouden nopeasta<br />
kehityksestä ja reippaasti uudistetut tai uudet asuinrakennukset<br />
rakennusmuotien seuraamisesta. Vaikka<br />
vanhempaa rakennuskantaa alueella näyttää<br />
säilyneen suhteellisen vähän, on alue hieno esimerkki<br />
rakentamisen sijoittamisesta maisemakuvaan<br />
sitä harmonisesti jäsentäen.<br />
45<br />
Alueen erityspiirteenä on alueen keskivaiheilla (perustettu<br />
1930-luvulla?) hautausmaa, jonka portti<br />
muistuttaa tyypiltään Muuruveden hautausmaan<br />
porttia.<br />
Pisa<br />
kts. Nilsiän kohdalta kuvaus
Change language