egypti

Hyökkälän yläaste 

Äidinkielen tutkielma 

Muinainen 

Egypti 

Tuusulassa 28.04.1995 

Kari Suhonen 

lk 9B

Hyökkälän yläaste TUTKIELMA 

Muinainen Egypti 28.4.1995 

Suhonen, Kari lk 9b 

___________________________________________________________________________ 

Muinainen Egypti 

Sisällys 

1 Johdanto 1 

2 Egyptin sivilisaation synnyn edellytykset 1 

2.1 Niili 1 

2.2 Yhteisön syntymisen syyt 1 

3 Historialliset aikakaudet 2 

3.1 Esidynastinen kausi 2 

3.2 Thiniittivaltakunta 2 

3.3 Vanha valtakunta 2 

3.4 Ensimmäinen välikausi 3 

3.5 Keskivaltakunta 3 

3.6 Toinen välikausi 4 

3.7 Uusi valtakunta 5 

4 Uskonto 6 

4.1 Uskonto, oopiumia kansalle 6 

4.2 Uskonnon rakenne 7 

4.3 Luomiskertomus 7 

4.4 Eläintenpalvonta 8 

4.5 Vainajien palvonta 8 

5 Yhteiskunta 9 

5.1 Talous 9 

5.2 Laki ja oikeus 9 

5.3 Yhteiskuntaluokat 10 

5.4 Faaraot, elävät jumalat 10 

5.5 Yläluokka 10 

5.6 Keskiluokka 11 

5.7 Käsityöläiset ja talonpojat 11 

5.8 Alaluokka 11 

5.9 Naisen asema 11




___________________________________________________________________________ 

6 Tiede 12 

6.1 Matematiikka 12 

6.2 Tähtitiede 12 

6.3 Lääketiede 12 

6.4 Kielitiede 13 

7 Kieli ja kirjoitustaito 13 

7.1 Kieli 13 

7.2 Kirjoitustaidon kehitys 13 

8 Arkkitehtuuri ja taide 14 

8.1 Arkkitehtuuri 14 

8.2 Pyramidit 14 

8.3 Hautakammiot 15 

8.4 Temppelit 15 

8.5 Veistokset 15 

8.6 Kuvaamataide 16 

9 Egyptologia 16 

10 Yhteenveto 16 

Lähdeluettelo 

Liitteet A-F

Hyökkälän yläaste TUTKIELMA 1 



___________________________________________________________________________ 

Muinainen Egypti 

1 Johdanto 

Mielestäni ihmisen tulisi olla kiinnostunut oman lajinsa yhteiskunnallisesta kehityksestä. 

Nyky-yhteiskunnalle saattaa olla hyötyä esi-isiemme opeista ja kokemuksista. Ihmisen kehitysvaiheet 

alkuihmisestä nykyihmiseen ovat erittäin mielenkiintoisia. Ihmisen vaiheista 

etenkin ensimmäisten korkeakulttuurien synty ja kehittyminen ovat osoitus upeasta kehitysprosessista, 

jonka ihminen on historiansa aikana käynyt. Ensimmäiset korkeakulttuurit 

syntyivät suurten jokien varsille kuten Kiinassa Shang-kulttuuri, Intiassa Indus-kulttuuri, 

Mesopotamia ja Egypti. 

Tämä tutkielma on keskittynyt muinaisen Egyptin sivilisaation esittelemiseen. Laajoista 

Egyptin historiaa kuvaavista kirjoista ei aina saa niiden käsittelemistä aiheista kokonaiskuvaa 

helpolla. Normaaleissa tietosanakirjoissa on tiiviitä, mutta suhteellisen suppeita kuvauksia 

kyseisestä asiasta. Siksi tavoitteenani on tehdä kattava, helppotajuinen ja tehokkaasti 

jäsennelty tietopaketti, joka esittelee kaikkein oleellisimmat asiat muinaisen Egyptin upeasta 

sivilisaatiosta. 

2 Egyptin sivilisaation synnyn edellytykset 

2.1 Niili 

"Suuret virrat ja joet ovat sivistyksen äidinmaitoa." Tämä lause on käynyt kieltämättä toteen, 

koska varhaisimmat korkeakulttuurit syntyivät suurten jokien varsille. Niili loi puitteet 

Egyptin sivilisaation syntymiseen. Niilin laakso on Egyptin maaperällä todellinen 

"viljelysparatiisi", koska muualla Egyptissä levittäytyy kuiva ja karu autiomaa. (Crimberg 

1958, s. 43-44.) 

Niili on mahdollistanut kulttuurin kehityksen Egyptissä. Se tuotti maan, jolla egyptiläiset 

alkoivat harjoittaa maataloutta. Niili tulvii vuosittain tuoden hedelmällistä lietettä virran 

rannoille ja suistoon eli deltaan. Hedelmällinen liete mahdollistaa Niilin ympäristössä lähes 

ympärivuotisen maatalouden harjoittamisen. (Crimberg 1958, s. 44.) 

2.2 Yhteisön syntymisen syyt 

Kulttuurin syntymiseksi ei riittänyt ainoastaan maan viljavuus. Jotta maa tuotti kunnon sadon, 

täytyi ihmisten tehdä yhteistyötä toistensa kanssa. Egyptissä sataa erittäin harvoin, ja ilman 

Niiliä Egypti olisikin autiomaata. Sen takia ihmisten oli liityttävä yhteen ja muodostettava 

järjestäytyneitä yhteiskuntia, jotka huolehtivat peltojen kastelujärjestelmien rakennuksesta. 

Kun egyptiläiset olivat saaneet elämänsä perusedellytykset valmiiksi, niin heille jäi aikaa harrastaa 

taidetta, tiedettä ja kirjallisuutta. Näin syntyi henkinen kulttuuri, joka oli 

vuorovaikutuksessa aina aineelliseen kulttuuriin. (Crimberg 1958, s.43-45) 

Yhteinen kieli edesauttoi yhteisön syntymissä. Myös uskonto toi egyptiläisiä 

yhtenäisemmäksi kansaksi.




___________________________________________________________________________ 

3 Historialliset aikakaudet 

3.1 Esidynastinen kausi 

Egyptin esidynastinen aikakausi alkoi noin 3400 eKr. ja päättyi noin 3100 eKr. Tänä aikana 

Niilin maakunnat yhdistyivät kahdeksi kuningaskunnaksi, jotka olivat Ylä- ja Ala-Egypti. 

Ala-Egypti sijaitsi Niilin suistossa ja Ylä-Egypti kauempana Niilin yläjuoksulla. Tänä 

aikakautena maatalous alkoi kehittyä, siitä esimerkkinä ovat ensimmäiset puusta valmistetut 

aurat. Kuparikausi alkoi noin vuonna 3200 eKr. Hieroglyfikirjoitus alkoi kehittyä 

esidynastisen aikakauden alussa. (WSOY 1991, s.494) 

3.2 Thiniittivaltakunta 

Thiniittivaltakunta vallitsi Egyptissä noin 3100-2686 eKr. Tällä aikakaudella syntyivät 

Egyptin ensimmäiset dynastiat. Ylä-Egyptistä kotoisin oleva Menes yhdisti Ylä- ja Ala-Egyptin 

yhtenäiseksi kuningaskunnaksi alistamalla Ala-Egyptin. Perimätiedon mukaan Menes oli 

ensimmäisen dynastian perustaja ja ensimmäinen faarao. Hän perusti tuolloiselle Egyptille 

pääkaupungin, jonka nimeksi tuli Memfis. Joidenkin lähteiden mukaan Menes ei 

mahdollisesti olisi ollutkaan ensimmäinen 1. dynastian hallitsija tai tarusankari, vaan että 1. 

dynastia alkoi Kuningas Narmerista joskus 3100 - 3000 eKr. 

Kahdesta ensimmäisestä dynastiasta on säilynyt vain vähän tietoja. Ensimmäisten 

dynastioitten kuninkaat olivat luultavasti peräisin Abydoksen lähialueilta Ylä-Egyptistä. 

Tämä on päätelty heidän hautojensa sijainnista. Poliittiset olot olivat luultavasti aika 

levottomia. Valtakunnan rakennetta lujitettiin etenkin kehittämällä faaraon jumaluutta 

tukevaa symbolimaailmaa. (Koko Kansan Kirjakerho 1983, s. 166) 

3.3 Vanha valtakunta 

Egyptin Vanhan valtakunnan aika sijoittuu noin 2686-2181 eKr. välille. Tämän aikakauden 

sisällä olivat dynastiat 3-6. Egyptistä luotiin mahtava valtakunta tänä aikana. Vanhaa valtakuntaa 

voidaan myös kutsua myös pyramidien ajaksi. 4.-6. dynastian aikana egyptiläiset 

tekivät joitakin sota-retkiä Siinain niemimaan paimentolaisheimoja vastaan. Egyptiläiset 

toivat norsunluuta, kultaa ja muita kalleuksia Nubiasta. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, 

Ylikangas 1984, s. 31) 

3. dynastian perustaja oli Zoser, joka oli ensimmäinen varsinaisesti esiintyvä faaraohahmo. 

Arkkitehti Imhotep rakennutti hänen laskuunsa ensimmäisen hautamonumentin, joka aloitti 

egyptiläisten pyramidinrakennuksen. Haudasta tuli noin 60 metriä korkea porraspyramidi, 

joka sijaitsi Memfiin länsipuolella Sakkarassa. Sen ympärille rakennettiin lukuisia 

temppeleitä ja valtava muuri. 

4. dynastian aikana rakennettiin Gizaan kolme suurta pyramidia. Rakennuttajina toimivat 

faaraot Kheops, Khefren ja Mykerinos. Heidän aikansa sijoittui noin 2600-2500 eKr. Pyramidit 

olivat faaraoiden jumalallisen aseman vertauskuvia. Egyptin talous ja suurin osa maan 

rakennusten ja taideteosten somistuksesta suunnattiin takaamaan faaraon olemassaolo kuoleman 

jälkeen. Faaraon uskottiin omaavan ikuisen elämän. Jotta muukin kansa pääsi osalliseksi 

siitä, niin heidän täytyi tulla haudatuksi faaraon läheisyyteen. Juhlamenot kuolleiden puolesta 

vahvistivat ideologista järjestystä, joka loi pohjan Egyptin taloudelle ja politiikalle. Tämä järjestys 

ei kuitenkaan kyennyt estämään sisäisiä kiistoja. 4. dynastiaa seurasi anarkian kausi.




___________________________________________________________________________ 

5. dynastian aikana järjestys kyettiin palauttamaan. Auringonpalvonnasta tuli valtauskonto. 

Obeliskeja rakennettiin. Niillä oli pyramidimaiset huiput, jotka heijastelivat auringonsäteitä. 

Obeliskeista tuli tärkeitä palvontasymboleja. Kansalle auringonpalvonta ei merkinnyt paljoa. 

Auringonpalvonta lisäsi papiston vaikutusvaltaa kansaa ja faaraota kohtaan. Faaraon asema 

heikkeni, koska Ra ylitti hänet loistollaan ja oli hänen taivaallinen herransa ja isänsä. Papisto 

rikastui ja temppelien menot kasvoivat. 

Faarao jakoi maata virkamiehille, joista tuli maanomistaja-aatelia. Maa jaettiin piireihin, 

joiden kuvernöörin virka tuli ajan kanssa perinnölliseksi. Näin syntyi pienempiä valtakeskuksia 

ja keskusvalta heikentyi. Niilin pinta laski kohtalokkaan alas noin vuosina 2250-1950 eKr. 

Keskuslaitoksille kertyvä ruokaylijäämä pieneni tämän myötä. Valta heikentyi, koska se oli 

perustunut elintarvikkeiden jakoon eri ammatinharjoittajille. 

6. dynastian viimeinen hallitsija oli Pepi II, joka hallitsi perimätiedon mukaan maata jopa 90 

vuotta. Hän kuoli noin vuonna 2180 eKr. ja Memfiin keskusvalta romahti täysin. Tämä oli 

Vanhan valtakunnan päätös. (KKK 1983, s. 167-169) 

3.4 Ensimmäinen välikausi 

Ensimmäinen välikausi alkoi noin 2181 eKr. ja päättyi noin 1991 eKr. Suurimittaiset, tuottamattomat 

pyramidien rakennustoimet raunioittivat Egyptin talouden Vanhan valtakunnan aikana. 

Sen vuoksi Egypti sortui sisäiseen sekasortoon ja nälänhätään. Tätä kautta kutsutaan 

ensimmäiseksi välikaudeksi, jota hallitsivat dynastiat 7.-11. Noin vuonna 2 000 eKr. Egyptin 

kuparikausi loppui ja esineitä alettiin valmistaa pronssista (pronssikausi). (WSOY 1991, s. 

494) 

Dynastioiden 7.-10. aikana vallitsi sisäpoliittinen hajaannus. Maata hallitsivat kuvernöörit, 

jotka olivat maa-alueidensa melko riippumattomia kuninkaita. Nämä kuvernöörit muodostivat 

kaksi liittoumaa Egyptiin. Liittoutumien keskus-paikkoina toimivat pohjoisessa 

Herakleopolis ja etelässä Theba. Liittoutumien kuningashuoneiden lukumäärästä (kaksi) johtuen 

on vaikeaa päätellä montako dynastiaa ensimmäisen välikauden aikana hallitsi. 

Paikallisia jumalia alettiin palvella. 

11. dynastian alussa faarao Mentuhotep yhdisti Egyptin armeijansa avulla. Thebasta tuli näin 

pääkaupunki. Vahvaa valtionhallintoa ei kyetty luomaan. Mentuhotep III:n syöksi vallasta 

hänen visiirinsä Amenemhet. Tähän päättyi 11. dynastia. (KKK 1983, s. 169) 

3.5 Keskivaltakunta 

Keskivaltakunta sijoittui noin vuosien 1991-1786 eKr. välille. Keskivaltakunnan aikana oli 

vain yksi dynastia (12.). Sen perustaja oli Amenemhet. 12. dynastia perustui voimakkaaseen 

valtiovaltaan. Tänä aikana pyramideja alettiin jälleen rakentaa. Tosin ne olivat selvästi 

pienempiä kuin Vanhan valtakunnan aikana rakennetut. Aiemmin valtionvaltaa heikensi 

perimisjärjestys. Tämän vuoksi faarao ottikin tästä lähtien itselleen hallituskumppanin, joka 

varmisti jatkuvuuden ja vähensi faaraon kuoleman jälkeisiä riitaisuuksia. Amenemhet I 

hallitsi poikansa Sesostriksen kanssa. Koko 12. dynastian aikana hallitsivat samannimiset 

faaraot (järjestysluku muuttui). (KKK 1983, s. 169) 

Dynastialla oli vahvempi ote maakuntien kuvernööreihin kuin sisäisen hajaannuksen aikana. 

Tämä saatiin aikaan siten, että otettiin lisää maata keskushallinnon valvontaan. Suuria kastelujärjestelmiä 

rakentamalla uusia alueita saatiin viljelyskäyttöön. Etenkin Amenemhet III on




___________________________________________________________________________ 

erityisen tunnettu kanavointitöistään Faijumin lähistöllä. Faijum sijaitsee Niilin länsipuolella 

ja on joen pintaa alempana. Noihin aikoihin (n. 1840-1823 eKr.) Faijum oli suuri tulvavesien 

muodostama järvi. Amenemhet III rakennutti valtavan padon, jonka tehtävänä oli säädellä 

veden tuloa Niilistä Faijumiin. Alue kuivui ja 11000 neliökilometriä maata vapautui viljelyskäyttöön. 

(KKK 1983, s. 170) 

Egypti laajensi alueitaan 12. dynastian aikana. Egyptin sotavoimat valtasivat Nubian. 

Egyptiläiset rakensivat monia linnakkeita 1. ja 3. kataraktin eli Niilin koskien väliin. Linnoituksissa 

asui Assuanin ruhtinaan alaisia egyptiläisiä ja nubialaisia sotureita. Linnoituksien 

puolustajat olivat varustautuneet kivikärkisillä nuolilla. Vain valiojoukoilla oli pronssisia 

aseita. Suurimpia linnoituksia vartioi enintään 300 miestä. Linnoitusten tehtävänä oli 

varmistaa kaupankäynti eteläisten alueiden kanssa. Egyptiläiset louhivat kuparia. Egypti 

hankki etelästä norsunluuta, ebenpuuta ja orjia. Paimentolaiskansoja hyökkäsi linnoituksiin 

aika ajoin. Paimentolaiset olivat myös uhkana kauppa-teillä ja nubialaisen viljelysväen 

keskuudessa. Kerman ympäristössä kolmannen kataraktin eteläpuolella kehittyi nubialainen 

päällikkökunta. Se kilpaili Egyptin keskusvallan kanssa kaupan valvonnasta. 

Egyptillä oli kauppasuhteita pohjoisessa Levantin kaupunkien kanssa. Egyptillä oli puuntarve 

ja etenkin Bybloksesta tuotava seetri oli Egyptille erityisen tärkeää. Egyptin kulttuuri antoi 

vaikutteita Levantille. Egypti laajensi kauppateiden verkostoaan Keskivaltakunnan aikana. 

Verkko kattoi suuria osia Välimeren itäisestä osasta. Kreeta ja Kypros kuuluivat myös tähän 

alueeseen. Erityisesti Kreetalta tuotiin keramiikkaa, jota käytettiin kuljetusastioina. Tärkein 

Kyprokselta tuotava tuote oli kupari. 

Keskivaltakunnan aikana uskonnossa palvottiin Osirista, kuoleman jumalaa, joka oli myös 

elämän ja hedelmällisyyden lähde. Tällä kaudella Egyptin taide oli parhaimmillaan ja kirjallisuuskin 

kehittyi. (KKK 1983, s. 170) 

3.6 Toinen välikausi 

Toisen välikauden aikaa vietettiin noin vuodesta 1786 eKr. noin vuoteen 1567 eKr. Toisen 

välikauden aikana Egypti koki poliittisen hajaantumisen kauden, jolloin dynastiat 13.-17 olivat 

vallassa. Egyptin pääkaupunkia vaihdeltiin useaan otteeseen. Egyptin valtiojärjestelmä oli 

heikko, koska se käytti liian vähän fyysistä valtaa. Egyptiläiset käyttivät tehokkaasti 

uskonnollisia symboleja, mutta sekään ei riittänyt. (KKK 1983, s. 171) 

13. dynastian aikana paikallinen ryhmittymä loi oman yhteisönsä deltan alueelle. Sen 

keskuspaikaksi tuli Xois. Memfiksessä hallitsi toinen dynastia. Luultavasti Egyptissä oli tuolloin 

useampia dynastioita, jotka hallitsivat maata faaraomaiseen tyyliin. Suurten maaalueitten 

omistajat riitaantuivat usein toistensa kanssa ja peltojen kastelu-järjestelmä rappeutui. 

Hykso-niminen vieras kansa alkoi perustaa siirtokuntia delta-alueelle. He alistivat suuren 

osan Egyptiä ylivoimaisella hevosiin ja sotavaunuihin perustuvalla armeijalla. He tulivat 

idästä Levantin kautta. Ei tiedetä, keitä hyksot olivat. Mahdollisesti he olivat 

indoeurooppalaisia. Memfis valloitettiin noin vuonna 1674 eKr. Valloittajana oli hyksokuningas 

Salibis. Noin vuonna 1933 eKr. 13. dynastia romahti. 

Xoiksin hallitsijat lasketaan 14. dynastiaan, koska he säilyttivät itsenäisyytensä. Hyksot 

perustivat valloittamilleen alueilleen 15. ja 16. dynastian. Sotatekniikka Egyptissa kehittyi 

hyksojen myötä. Pronssin käytössä edistyttiin myös.




___________________________________________________________________________ 

Theba ei alistunut kokonaan hyksojen valtaan. Thebalaisilla oli suhteellisen riippumaton 

asema, vaikka he maksoivatkin pakkoveroa hyksoille. Heillä oli oma dynastiansa, jonka järjestysluku 

oli 17. (KKK 1983, s.169-172) 

3.7 Uusi valtakunta 

Uusi valtakunta syntyi noin vuonna 1567 eKr. Uuden valtakunnan loppu ajoittuu noin 

vuoteen 1085 eKr. Tänä aikakautena Egypti vapautui hyksojen vallasta ja siitä tuli suurvalta. 

Dynastiat 18.-20 olivat vallassa. (KKK 1983, s. 172) 

18. dynastia 

Theban hallitsijat onnistuivat karkottamaan hyksot. Etenkin kuningas Khamosis oli yksi 

suurista alueittenvaltaajista. Hänen veljensä ja seuraajansa Amosis I valloitti hyksojen pääkaupungin 

Avariksen ja onnistui lyömään hyksot lopullisesti. Hän perusti 18. dynastian. 

(KKK 1983, s. 172) 

18. dynastian aikana rauhantahtoisista egyptiläisistä tuli sotureita. Totmes I hallitsi Egyptiä 

kymmenen vuotta. Vuosi oli noin 1504 eKr. Tällöin Egyptistä oli tullut todellinen suurvalta, 

jonka alueet olivat suuremmat kuin koskaan. Nubia valloitettiin 4. kataraktiin saakka ja siitä 

tuli Egyptin maakunta koko Uuden valtakunnan ajaksi. Egypti alisti myös Kusin 

riippumattoman kuningaskunnan. Totmes I:n johdolla egyptiläiset sotajoukot etenivät 

Syyriaan ja Palestiinaan aina Eufrat-joelle saakka. Syyria ja Palestiina velvoitettiin 

maksamaan veroa Egyptille , jotta Egypti suojelisi niitä. Levantin kaupunkivaltiot pakotettiin 

maksamaan veroa Egyptille ja hyväksymään faaraon valta. Egyptin armeija turvasi faaraon 

edut näillä alueilla. (KKK 1983, s. 172-173) 

Egyptiläiset suhtautuivat Nubialaisiin kielteisesti. Nubialaisia pidettiin laiskoina ja epäluotettavina. 

Egyptiläiset toivat Nubiasta kultaa, norsunluuta ja puuta. He ottivat nubialaisia orjiksi. 

Egyptiläiset kasvattivat nuoria ylhäissyntyisiä nubialaisia, jotka etääntyivät omasta 

kansastaan ja alkoivat kannattaa egyptiläistä maailmankatsomusta. (KKK 1983, s. 173) 

Egyptin valtakoneistosta tuli erittäin vahva 18. dynastian aikana. Egypti muodosti palkkaarmeijan 

ja poliisejakin värvättiin. Egyptin politiikka muuttui palkka-armeijan myötä. Egyptin 

yhteiskuntaluokat alkoivat erikoistua. Nämä ryhmät kilpailivat toistensa kanssa ja se 

heijastui politiikan kehittymiseen. (KKK 1983, s. 173) 

Egyptiä hallitsi faarao, jonka hallinnon peruste oli, että häntä palvottiin jumalana. Näinä 

aikoina auringonjumala Ra yhdistettiin valtionjumala Amonin kanssa ja näin syntyi Amon- 

Ra. Faaraon katsottiin olevan Amon-Ran poika. Faaraolla oli yksinvaltius Egyptissä. (KKK 

1983, s. 173) 

Faarao Ekhnaton (1353-1336 eKr.) poisti Egyptin monijumalaisen uskonnon. 

Valtakunnanjumala Amon syrjäytettiin hänen toimestaan. Tilalle synnytettiin 

yksijumalaisuuteen perustuva kultti, jonka jumalaksi Ekhnaton asetti auringonjumalan, jonka 

hän nimesi Atoniksi. Ekhnatonin pyrkimyksenä oli heikentää Amonin papiston valtaa, jonka 

seurauksena hän itse tuli mahtavammaksi. Ekhnatonin kaksi vävyä olivat hänen seuraajiaan 

Egypti faaraoina. Toinen heistä oli nimeltään Tutankhaton (elää Atonissa), mutta hän joutui 

muuttamaan nimeään, kun Amonin papisto sai valtansa takaisin. Hänen uudeksi nimekseen 

tuli Tutankhamon (elää Amonissa). (KKK 1983, s. 174)




___________________________________________________________________________ 

18. dynastian loppupuolella valtapeli muuttui monimutkaiseksi ja sen seurauksena Egyptissä 

vallitsi jatkuva valta-taistelu. Egyptin hallitsema alue pienentyi kun heettiläiset valtasivat 

Levantin itselleen. (KKK 1983, s. 174) 

18. dynastian aikana Egypti oli erittäin rikas. Hyvänä osoituksena siitä ylimystö rakensi 

Kuninkaiden laaksoon rikkaita hautoja. (KKK 1983, s. 174) 

19. dynastia 

Levantti otettiin jälleen Egyptin valvontaan 19. dynastian aikana. Dynastian ensimmäisenä 

faaraona toimi Ramses I. Hänen kuoltuaan Egyptissä alkoi noin 1320 eKr. ramssessidien kausi, 

joka kesti noin 250 vuotta. (KKK 1983, s. 174-175) 

Egyptin viimeinen suuri faarao oli Ramses II. Hänen tärkein päämääränsä oli palauttaa 

Egyptin suurvalta-asema. Egyptiläiset ottivat rajusti yhteen heettiläisten kanssa ratkaisematta 

jääneessä Kadesin taistelussa Pohjois-Syyriassa noin 1284 eKr. He taistelivat Levantin 

omistuksesta. Noin vuonna 1269 eKr. egyptiläiset ja heettiläiset solmivat rauhan, joka sinetöitiin 

Ramses II:n mennessä avioon heettiläiskuninkaan Hattusilis III:n tyttären kanssa. 

(KKK 1983, s. 175) 

Ramses II rakennutti lukuisia monumentaalirakennuksia. Thebassa sijaitseva Ramseksen 

temppeli ja Nubiassa sijaitseva Abu Simbelin kalliotemppeli olivat hänen kuu-luisimpia rakennelmia. 

Ramses II toimesta Egyptin pääkaupunki siirrettiin ensin delta-alueelle Avarikseen 

ja sen jälkeen Ramses II itse rakennuttamaan Pi-Ramsekseen, jota myöhemmin kutsuttiin 

Taunukseksi. (KKK 1983, s. 175) 

Vuodesta 1220 eKr. lähtien "merikansat" ja Libya liittolaisineen hyökkäilivät Egyptiin. 

Egyptin valtiovalta alkoi heikentyä. Egypti kykeni kuitenkin lyömään vihollisensa vielä takaisin. 

(KKK 1983, s. 177) 

20. dynastia 

20. dynastia päätti Egyptin Uuden valtakunnan ajan. Ramses III oli Egyptin viimeinen 

mainittava faarao. Hänen ja hänen seuraajiensa aikana Egypti menetti valtaansa Levantissa ja 

muilla alueilla. Egyptissä vallitsi nälänhätä. Egyptissä esiintyi yhä enemmän hautojen 

ryöstelyä ja muuta epäjärjestystä. Lopulta faaraoiden valta rapistui. (KKK 1983, s. 177) 

Uusi valtakunta päättyi, kun Thebassa toimiva Amonin papisto otti vallan käyttäen Egyptin 

sisäistä valtataistelua hyväkseen. (KKK 1983, s. 177) 

4 Uskonto 

4.1 Uskonto, oopiumia kansalle 

Ihmiset kokoontuivat yhteen uskonnollisten kuvitelmien ja niihin liittyvien juhlamenojen 

vuoksi. Uskonto oli Egyptissä yksi sivilisaation rakennepylväs, sillä se edesauttoi yhtenäisen 

valtion synnyssä. Uskonnon avulla hallitsijan valta kasvoi, koska uskonto saneli yhteisölle 

tiettyjä perus-sääntöjä. Egyptin kulttuuri oli täysin sidoksissa uskontoon, mikä näkyi 

egyptiläisten arkielämässä erilaisina rituaaleina ja sääntöinä. Jokaisessa egyptiläisessä 

kodissa oli jumalia esittäviä kuvapatsaita. (Garnett 1966, s. 108)




___________________________________________________________________________ 

4.2 Uskonnon rakenne 

Egyptin uskonto oli monijumalainen kokonaisuus eli se oli polyteistinen. Kun muinaiset 

egyptiläiset etsivät selityksiä eri luonnonilmiöille ja asioille, niin he alkoivat uskoa, että 

jokaisella asialla on oma jumalansa. Näille sadoille eri jumalille oli luotu oma muoto ja nimi. 

Egyptin uskontoa leimasi ajatus ihmistä kuoleman jälkeen odottava rangaistus tai palkkio. 

(Garnett 1966, s. 108) 

Egyptin jumalat kyetään jakamaan neljään perusryhmään: 

1) Oli jumalia, joita edusti eläin tai osa siitä ja jotka olivat alkujaan esidynastiselta ajalta 

olevia heimojumalia 

2) Osiris-kulttiin liittyvät jumalat elivät manalassa osallistuen vainajien sielujen 

tuomitsemiseen. 

3) Faaraoiden suojeluun keskittyivät omat jumalansa. 

4) Ra-kulttiin liittyvät jumalat, joilla oli omat tietyt tehtävänsä muodostivat oman 

ryhmänsä. Suurin osa Egyptin jumalista oli paikallisia. (Garnett 1966, s. 109) 

Egyptin jumalien keskinäiset suhteet vaihtelivat eri aika-kausina. Mahtavimpia Egyptin 

jumalista olivat Amon (ylin), Ra (aurinko), Isis (äitijumalatar), Osiris (kasvillisuus, hyvyys ja 

manala) ja Horus (taivas). (Katso liite C) (Garnett 1966, s. 109) 

Jumalille rakennettiin komeita temppeleitä, joita koristivat lukemattomat jumalmaalaukset. 

Maalauksissa ei koskaan kuvattu faaraoista huolehtivia jumalia. Itse faaraon uskottiin olevan 

myös jumala. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, Ylikangas 1984, s. 43) 

4.3 Luomiskertomus 

Lähes kaikilla maailman uskonnoilla on oma tarinansa maailman synnystä. Egyptiläiset eivät 

tässäkään asiassa jääneet muita huonommaksi. Egyptin uskonnon luomiskertomus kuvattiin 

useita kertoja seinämaalauksissa ja papyrosteksteissä. Luomiskertomukseen lisättiin hiljalleen 

uusia piirteitä. (Garnett 1966, s. 108) 

Egyptin luomiskertomus kuului suurin piirtein näin: "Aikojen alussa maailma oli 

vedenpeitossa. Auringonjumala Ra käänsi katseensa kohti tätä suurta valtamerta lämmittäen 

sen veden. Hänen säteidensä voimasta versoi lootus-kukka, jonka sisältä ilmestyivät Ran 

neljä lasta: Geb, Shu, Tefnut ja Nut. Geb asettui valtameren päälle, ja hänen ruumiistaan versoivat 

kevään siemenet. Shu ja Tefnut seisoivat Gebin päällä ja kohottivat sisartaan Nutia 

korkealle päittensä yläpuolelle. Kun Ra näki, mitä oli tapahtunut ja koska Shu ja Tefnut olivat 

henkiä, teki hän heistä ilman. Nutista hän teki taivaan peittäen tämän ruumiin jalokivillä, 

jotka ovat nyt tähtiä." 

"Geb ja Nut rakastivat toisiaan ja saivat neljä lasta, joiden nimet olivat Osiris, Isis, Nephtys ja 

Seth. Osiris ja Isis rakastuivat toisiinsa, mutta mustasukkainen Seth tappoi Osiriksen, 

paloitteli tämän ruumiin ja hautasi palaset sinne tänne pitkin koko Egyptiä. Isis, joka rakasti 

aviomies-veljeään, etsi kuitenkin kaikkialta näitä palasia ja löydettyään lopulta viimeisenkin 

hän pyysi suurta Ra-jumalaa puhaltamaan niihin jälleen elämän. Näin tapahtuikin ja koska 

Osiris oli jo maistanut kuolemaa, hänestä tuli Manalan jumala." 

"Osiriksen lähdettyä kuolleitten valtakuntaan, synnytti Isis hänelle pojan, Horuksen, joka 

kosti isänsä puolesta sedälleen Sethille. Aikaa myöten Horuksesta tuli Egyptin hallitsija." 

(Garnett 1966, s. 108-109)




___________________________________________________________________________ 

4.4 Eläintenpalvonta 

Jokaisella Egyptin seudulla oli oma paikallisjumalansa, jonka oletettiin ottaneen jonkun 

eläimen tai kasvin asunnokseen. Sen vuoksi useat jumalat kuvattiin eläimenpäisinä. Tiettyjen 

eläimien luontaiset ominaisuudet viehättivät egyptiläisiä ja hiljalleen egyptiläisten tunteet tätä 

eläintä kohtaan muuttuivat jumalana palvomiseksi. Osoituksena egyptiläisten 

eläintenpalvonnasta on löydetty valtavia määriä palsamoituja eläimiä, kuten apinoita, 

petolintuja, kissoja, pikkunisäkkäitä, kovakuoriaisia, härkiä, sakaaleja ja jopa kaloja. 

Eläimille on tehty hautakammioita ja temppeleitä. 

Kissat olivat erittäin suosittuja kotieläiminä Egyptissä, mikä johtui etenkin siitä, että ne 

pitivät egyptiläisten asunnot rotista, myyristä, skorpioneista ja käärmeistä. Egyptiläisten lempieläin 

oli koira. 

Kaikista pyhin egyptiläisten palvoma eläin oli apishärkä, jota palvottiin Ptah-jumalana. Sillä 

oli kaksitoista erityistä tuntomerkkiä ja sitä ruokittiin kuninkaallisesti. Sen vuoksi uhrattiin ja 

järjestettiin suuria juhlia. Sen kuollessa Egyptiin julistettiin maansuru, joka kesti uuden apiksen 

löytymiseen saakka. Uusi apis vietiin suurten juhlallisuuksien myötä Menfiiseen, jossa 

Ptahin päätemppeli sijaitsi. Koko Egypti valtasi uuden apiksen löytyessä suunnaton riemu. 

Pyhistä eläimistä huolehdittiin erityisen tarkasti. Ne ruokittiin hyvin ja niille oli nimetty omat 

pappinsa ja hoitajansa, jotka olivat kansan keskuudessa erittäin kunnioitettuja. (Crimberg 

1958, s. 297-310) 

4.5 Vainajien palvonta 

Egyptiläiset uskoivat kuoleman jälkeiseen elämään. He valmistautuivat siihen rakentamalla 

mahdollisuuksiensa mukaan itselleen hautapaikan. Faaraoiden haudat olivat luonnollisesti 

komeimpia. Varakkaiden ruumiit palsamoitiin, jotta niiden säilyminen oli taattu. Kun 

kuolleen sielu palasi retkiltään maan päälle, se saattoi tunnistaa säilytetyn ruumiin. 

Palsamoidessaan eli muumioidessaan egyptiläiset saivat tarkat ihmisruumiin anatomiset tiedot. 

Palsamointi oli suoranaisesti taidetta. Palsamointi aloitettiin poistamalla ruumiista 

sisäelimet sydäntä lukuunottamatta vainajan vatsaan tehdystä pienestä viillosta. Sen jälkeen 

jokainen elin puhdistettiin tarkoin. Pehmeät kudokset poistettiin vatsaontelosta huuhtomalla 

se seetriöljyllä. Aivot poistettiin sierainten kautta. Kalloon jääneet aivokudoksen jäänteet liuotettiin 

seetriöljyn ja mausteiden sekoituksella. 

Elimet ja ruumis pantiin natriumoksidijauheeseen noin kuukaudeksi. Kun ruumis ja elimet oli 

otettu pois siitä, ne pestiin hajusteiden ja mausteiden sekoituksessa. Kuivatut sisäelimet 

kiedottiin yksi kerrallaan puuvillakankaaseen ja pantiin vatsaonteloon tai ruukkuihin. Vatsaonteloon 

laitettiin täyteainetta ja viilto ommeltiin kiinni. 

Natriumkäsittelyn vahingoittamien hiuksien joukkoon laitettiin tekohiuksia ja silmäkuoppiin 

asetettiin maalatut silmät. 

Sen jälkeen oli vuorossa palsamoinnin vaikein osa, joka oli kasvojen kutistuneitten piirteitten 

ja ruumiin palauttaminen entiselleen. Se tehtiin käyttämällä plastiikkakirurgisia taitoja. 

Pienten viiltojen kautta työnnettiin ihon alle muotoiltuja kangaspalasia. Suuhun laitettiin 

täytettä, jotta posket pysyisivät luonnollisen näköisinä. Sen jälkeen kasvot ja mahdollisesti




___________________________________________________________________________ 

muukin ruumis maalattiin maanvärillä, okralla. Miehet maalattiin punaisella ja naiset keltaisella. 

Kun kaikki edeltäneet toimenpiteet oli tehty, ruumis kiedottiin käärinliinoihin. Liinat oli sivelty 

hartsilla. Kääriminen oli hidasta puuhaa, sillä käärinliinojen pituus saattoi olla yli kaksi 

kilometriä. 

Palsamointi kesti noin 70 päivää. Palsamoitu ruumis sijoitettiin puusta valmistettuun ihmisen 

muotoiseen arkkuun, joka sijoitettiin hautakammioon. (Oy Valitut Palat 1987,s. 47-48) 

5 Yhteiskunta 

5.1 Talous 

Egyptin talouteen kuului pääasiassa maatalous, jonka parissa suurin osa väestöstä toimi. Se 

oli kehitetty tehokkaaksi luomalla taitavasti suunnitellut kastelujärjestelmät. Egypti olikin 

omavarainen elintarvikkeiden suhteen. 

Egyptin talous ei käsittänyt pelkästään maataloutta, sillä se perustui myös maasta saatujen 

raaka-aineiden varaan, joita olivat esimerkiksi kulta, hopea, kupari ja useat kivilajit. Kaikkia 

raaka-aineita ei suinkaan saatu Egyptin rajojen sisältä, vaan retkikuntia jouduttiin lähettämään 

hankkimaan tarvittavia raaka-aineita muualta. 

Egypti piti yllä kauppasuhteita useiden alueiden kanssa. Kauppa ulottui itäisen Välimeren 

rannikolle ja myös Kyprokselle ja Kreetalle. Kaupankäynti kuului vaihdantatalouteen. 

Egyptin kauppa vaikutti siihen, että Libanonin rannikolle syntyi kukoistavia 

kauppakaupunkeja, ja alueen asuttajista foinikialaisista tuli vanhan ajan tunnetuin kauppakansa 

ja kulttuurivaikutteiden välittäjiä Välimeren piirissä. 

Voimakkaille valtiolle kuten Egyptille oli edunmukaista myös valloittaa eri alueita 

varmistaakseen raaka-aineiden saanti. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, Ylikangas 1984, 

s. 36-39) 

5.2 Laki ja oikeus 

Muinaisen Egyptin kehityshistoria oli erittäin pitkä. Sen aikana käytetyt lait muuttuivat 

varmasti aika rajusti. Meidän päiviimme saakka on säilynyt vain yksi muinaisen Egyptin lakikokoelmista. 

Sekin on varsin vaillinainen. Se on Egyptin 19:nnen dynastian alkupuolelta eli 

Uuden valtakunnan ajalta. Sen teksteistä saa jonkinlaisen kuvan muinaisen Egyptin eri laeista. 

Rangaistuksien aiheina olivat väärinkäytökset suhteellisen alkeellisessa veronkannossa. 

Veronkanto oli alkeellista, koska rahaa ei käytetty. Maanpettäjät, murhaajat, aviorikkojat ja 

haudanryöstäjät saivat myös rangaistuksensa. Muinaisen Egyptin 

oikeudenkäyntimenetelmästä on säilynyt paljon tietoja. Jotta rikolliset saatiin oikeudessa tunnustamaan, 

heitä kidutettiin. 

Rikollisten rankaisutavat olivat suhteellisen julmia. Tosin egyptiläiset olivat 

oikeudenkäytössään useita muita sen ajan kansoja lempeämpiä, ja heidän langettamissa rangaistuksissa 

oli enemmän sosiaalisia kuin fyysisia rankaisukeinoja. Tavallisin rangaistus oli 

ruoskiminen. Rangaistus saattoi olla kunnian menettäminen tai vaikkapa kielen, nenän tai




___________________________________________________________________________ 

korvien pois leikkaaminen. Välttyäkseen tuomiolta joillakin valtiollisilla rikollisilla oli oikeus 

tehdä itsemurha. Myös kuolemanrangaistuksia annettiin, joita olivat esimerkiksi elävältä polttaminen 

ja silpominen. Egyptiläiset saattoivat myös karkottaa kansalaisiaan maastaan. 

(Crimberg 1958, s. 293-296) 

5.3 Yhteiskuntaluokat 

Maatalousyhteiskunnassa muodostui työnjakoa ihmisten kesken ja lopulta syntyi eri yhteiskuntaluokkia, 

joilla oli tietyt tehtävät ja erilaiset oikeudet. Tämä muutos eri yhteiskunta-luokkiin 

ei ollut ristiriidaton ja fyysisiä välienselvittelyjä tapahtui. Eri yhteiskuntaluokkien olot 

vaihtelivat Egyptin historiallisten kausien myötä, mutta ne kuitenkin pysyivät pääpiirteissä 

samoina. Egyptin yhteiskunnan pystyi jakamaan neljään pääluokkaan, jotka olivat yläluokka, 

keskiluokka, käsityöläiset ja talonpojat, alaluokka eli orjat. Ylimpänä Egyptin yhteiskunnassa 

oli Faarao. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, Ylikangas 1984, s. 39) 

5.4 Faaraot, elävät jumalat 

Egyptin kuningasta nimitettiin faaraoksi. Faarao oli Egyptin hallitsijana despootti eli kiistaton 

yksinvaltias, jolla oli rajaton valta alamaisiinsa. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, Ylikangas 

1984, s. 39) Häntä palvottiin jumalana. Faaraossa yhdistyivät elämän ja kuoleman 

vastakohdat. Kun faarao eli, hänen uskottiin ruumiillistuvan Horuksena. Kuoltuaan faarao samastui 

Osirikseen, joka oli hänen mytologinen isänsä. Osiris, kuoleman valtakunnan hallitsija 

siitti kaikki faaraot taivaanjumalatar Hathorin kanssa. Välillä uskottiin myös auringonjumala 

Ran olevan faaraoiden isä. Faarao teki eläväksi ikuisen, kuolemattoman muodon, jota 

kutsuttiin nimellä Maat, joka tarkoittaa totuutta eli oikeaa järjestystä. Faaraot tekivät tuon 

ideologisen maailmanjärjestyksen todellisiksi teoissaan. Kansan usko tähän oli faaraoiden 

vallan varsinainen edellytys. (KKK 1983, s. 166-168) 

5.5 Yläluokka 

Faaraon valtaa rajoitti kuitenkin käytännössä kulloinenkin yläluokka, jonka muodostivat 

suurtilanomistajat ja papisto ja kirjurit. 

Faarao lahjoitti laajoja maa-alueita virkamiehilleen ja sotapäälliköilleen heidän Egyptin 

yhteiskunnalle suorittamia palveluksia vastaan. Usein maa-alueisiin oli sidottu perinnöllinen 

oikeus. Tämä yläluokka tuli ajoittain erittäin voimakkaaksi ja nämä mahtimiehet riitaantuivat 

toistensa kanssa ja Egypti jakaantui heidän hallitsemiin maa-alueisiin. Faarao oli näille 

alueille yhteinen hallitsija, ja lopulta hän menetti mahdollisuutensa vaikuttaa asioiden kulkuun. 

Nämä välikaudet olivat hajaannuksen ja sisäisen heikkouden leimaamia. (Hannula, 

Mäkelä, Peltovuori, Ylikangas 1984, s. 39-40) 

Papisto toimi välittäjänä faaraon ja jumalallisen maailmanjärjestyksen kesken ja heillä oli 

vahva asema muinaisessa Egyptissä. (KKK 1983, s. 163) Kirjurit koulutettiin tehtäviinsä 

erityisissä kouluissa. He hallitsivat kirjoitus- ja lukutaidon osaten myös laskea. 

Kirjurien tehtävä oli muinaisessa Egyptissä siinä määrin keskeinen, että voidaan puhua erityisestä 

kirjurikulttuurista. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, Ylikangas 1984, s. 40)




___________________________________________________________________________ 

5.6 Keskiluokka 

Keskiluokkaan kuuluivat tuomarit ja kauppiaat muinaisessa Egyptissä. Heidän asemansa 

kehittyi hiljalleen suhteellisen itsenäiseksi ja heidän vaikutusvaltansa kasvoi hiukan. He olivat 

suhteellisen hyvässä asemassa muinaisessa Egyptissä. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, 

Ylikangas 1984, s. 40) 

5.7 Käsityöläiset ja talonpojat 

Käsityöläiset olivat arvostettuja ja hyvin palkattuja Egyptissä. Heidän tuotteensa menivät 

hyvin kaupaksi ylä- ja keskiluokalle, mutta myös faarao oli merkittävä ostaja. Käsityöläiset 

olivat itsenäisiä ja paikasta toiseen liikkuvia. Käsityöläisistä tyypillisimpiä olivat 

pronssinvalajat, ruukuntekijät, kultasepät, puusepät ja kivenhakkaajat, joiden parhaat työt 

ovat korkeatasoista taidetta. 

Egyptin yhteiskunnan runsaslukuisimman ryhmän muodostivat talonpojat, joiden elämä oli 

suhteellisen turvattua. Talonpojat tekivät peltotöitä erittäin ahkerasti, kaivoivat kastelukanavia 

ja pitivät niitä kunnossa. He joutuivat tekemään rakennustöitä, joihin faarao heidät 

velvoitti. Egyptissä suurisuuntaiset rakennushankkeet toteutettiin maanviljelystöiden väliaikoina. 

Jos faarao oli luovuttanut kyseisen maan jollekin ylimykselle, niin sillä alueella asuvat 

paimenet ja talonpojat joutuivat toimimaan maaorjina ylimyksen hyväksi. Pääosa talonpoikien 

kasvattamasta sadosta luovutettiin vuokrana viljeltävästä maasta. Egyptin sota-joukot 

koostuivat pääasiassa talonpojista. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, Ylikangas 1984, s. 40) 

5.8 Alaluokka 

Alhaisin yhteiskuntaluokka Egyptissä oli orjat, joita oli vain vähän Egyptissä. Sotavankien 

kohtalona oli joutua orjaksi. Orjia myös ostettiin ja ryöstettiin naapurikansoilta. Velkaorjuus 

seurasi siitä, jos kyseinen henkilö ei ollut kyennyt maksamaan velkojaan. Orjan asema ei 

todellakaan ollut kehuttava, sillä orjia kohdeltiin työjuhtina erittäin raskaissa töissä. Orjat 

työskentelivät kaivoksissa, rakennuksilla ja erilaisissa palvelustehtävissä. Orjan tunnisti 

muusta väestöstä lyhyeksi leikatuista hiuksista ja poltetusta orjanmerkistä. Orjuus oli 

perinnöllistä. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, Ylikangas 1984, s. 40) 

5.9 Naisen asema 

Naisen asema oli muinaisessa Egyptissä suhteellisen vahva, jos sitä verrataan useisiin muihin 

kulttuureihin. Nainen sai omistaa maata ja muuta omaisuutta riippumatta miehestä. Hän saattoi 

myös testamentata omaisuuttaan kenelle tahtoi. Hän oli myös tasa-arvoinen miehen kanssa 

tehdessään taloudellisia sopimuksia. Naisella ei sen sijaan ollut samoja mahdollisuuksia kuin 

miehillä olla korkeimmissa julkisissa viroissa. Naisen mahdollisuudet oppia lukemaan tai 

kirjoittamaan olivat miestä heikommat. Egyptin kulttuurissa kunnioitettiin suuresti naista 

äitinä ja vaimona. Jos nainen ei halunnut pysyä kotona, niin hän kykeni luomaan uran esimerkiksi 

temppelilaulajattarena tai -tanssijattarena. Nainen saattoi myös ryhtyä ammatti-itkijäksi. 

Ulkonäkö oli egyptiläisille naisille tärkeä ja he huolehtivat siitä tarkoin. Aateliset naiset 

käyttivät kosmetiikkaa, muun muassa erilaisia voiteita ryppyjä vastaan. Naisille tehtiin myös 

erilaisia kauneusleikkauksia, joilla pyrittiin esimerkiksi korjaamaan riippuvia rintoja. (KKK 

1983, s. 167)




___________________________________________________________________________ 

6 Tiede 

6.1 Matematiikka 

Egyptiläisillä oli käytössään desimaalijärjestelmä. He eivät olleet kehittyneitä aritmetiikassa. 

Heidän laskutoimituksensa olivat erittäin mutkikkaita. Egyptiläiset hallitsivat geometriaa suhteellisen 

hyvin, joka selittyy sillä, että he tarvitsivat sitä laajamittaisissa rakennustöissä ja 

maanmittauksessa. He kykenivät laskemaan ympyrän tilavuuden sen halkaisijan avulla. Myös 

pyramidin ja katkaistun pyramidin sylinterin tilavuus saatiin selville heidän laskukeinojensa 

avulla. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, Ylikangas 1984, s. 46-47) 

6.2 Tähtitiede 

Suurin osoitus muinaisen Egyptin tähtitieteellisistä kyvyistä lienee egyptiläinen kalenteri. 

Tähtitieteen avulla laskettu egyptiläinen kalenteri otettiin käyttöön jo noin 4300-4200 eKr. 

Egyptiläiset laskivat vuoden pituudeksi täsmälleen 365 päivää. Vuoteen kuului 12 

kolmenkymmenen päivän pituista kuukautta ja viisi ylimääräistä päivää. Tosin heidän ajanlaskunsa 

ei täysin pitänyt paikkaansa, koska he eivät lisänneet säännöllisesti karkauspäivää. 

Egyptin vuosi alkoi Niilin noususta, joka ajoittui ajaksi, jolloin Sirius-tähti tuli näkyviin 

auringonnousun lähellä itäisellä taivaanrannalla oltuaan pitkään näkymättömissä. Siitä voi 

päätellä, että Egyptin vuosi alkoi heinäkuun yhdeksäntenätoista päivänä. Egyptin ajanlasku 

on meidän ajanlaskumme pohjana. 

Tärkeä todiste Egyptin ajanlaskusta ja sen historiasta on Palermon kivi. Siihen on merkitty 

vuosittain tärkeimmät tapahtumat aina vuodesta 3400-2700 eKr. Kivi on hiukan 

vahingoittunut ja sen mukana on kadonnut paljon historiallisesti arvokkaita tietoja. Palermon 

kivi on maailman vanhin tunnettu aikakirja. 

Egyptiläiset mittasivat aikaa aurinkokelloilla ja vesikelloilla. Öisin heidän käytössään oli erityinen 

tähtikello, jonka lukemat perustuivat tähtien sijainteihin. (Crimberg 1958, s. 360-363) 

6.3 Lääketiede 

Alkujaan Egyptin lääketiede oli alkeellista. Silloin näet uskottiin, että sairaudet johtuivat siitä, 

että paha henki oli asettunut sairaan henkilön ruumiiseen. Lääketieteellisellä käsittelyllä uskottiin 

vain voitavan lieventää tai hävittää taudin oire. Jotta sairas saatiin todella parantuneeksi, 

täytyi paha henki karkottaa manauksin hänen ruumiistaan. Lääketieteen kehittyessä egyptiläiset 

turvautuivat yhä harvemmin manauksiin. 

Egyptiläiset saivat erittäin hyvät anatomiset tiedot ihmisestä palsamoinnin yhteydessä. He 

olivat tietoisia jo noin 3500 vuotta sitten ihmisen verenkierrosta ja sydämen tehtävästä. 

Egyptiläisillä oli käsitys, että suurin osa sairauksista johtui verisuonten veltostumisesta ja tulehtumisesta. 

Egyptiläiset eivät tienneet aivojen merkityksestä. Sen sijaan he uskoivat, että 

sydän oli elin jossa ajattelu tapahtui. Myös luultiin, että sydän keräsi itseensä ruumiin ravinnon. 

Egyptiläiset kehittivät lääketieteestään kehittyneimmän tieteenalansa. He kehittivät lukuisia 

eri lääkkeitä eri sairauksiin. Suurin osa lääkkeiden aineksista oli peräisin kasvimaailmasta, 

mikä osoitti sen, että egyptiläisillä oli hyvät kasviopilliset tiedot. Eläinmaailmasta käytettiin 

iljettäviä aineksia lääkkeisiin. Jotta lääke oli hyvää, niin siinä piti olla mahdollisimman paljon




___________________________________________________________________________ 

erilaisia aineksia. Ihmisten ja eläinten ulostuksiin perustuvien lääkkeiden parannusvoiman 

uskottiin olevan erinomainen. (Crimberg 1958, s. 363-368) 

Egyptiläiset kirjasivat sairauksia ja niiden hoitokeinoja muistiin, joista osa on säilynyt meidän 

aikaamme saakka. Hengityselinten, ruuansulatuselinten ja silmien sairauksia kyettiin 

parantamaan. Luukirurgiassa egyptiläiset olivat erityisen kehittyneitä. He kykenivät hoitamaan 

luunmurtumat hienosti. Egyptiläisten maine oli niin suurta lääketieteessä, että muista 

maista saapui ihmisiä joko parannettavaksi tai oppia hakemaan Egyptiin. (Crimberg 1958, 

s. 363-368) 

6.4 Kielitiede 

Muinaisessa Egyptissä esiintyi kielitiedettäkin. Oli tavuluetteloita ja sanakirjoja. 

Maantieteellisiä etäisyyksiä ja pinta-aloja pyrittiin määrittelemään. Myös laajoja karttoja yritettiin 

laatia. Egyptiläiset luetteloivat myös kasvien ja eläimien nimiä. (Hannula, Mäkelä, 

Peltovuori, Ylikangas 1984, s. 47) 

7 Kieli ja kirjoitustaito 

7.1 Kieli 

Ihmiset kommunikoivat toistensa kanssaan elein tai keskustelemalla molempien tuntemalla 

kielellä, joka koostuu erilaisista äänteistä. Elekieli ja puhekieli täydentävät toisiaan ihmisten 

kommunikoidessa. Oma kieli helpottaa ihmisten kommunikointia. 

Yhteinen kieli teki järjestäytyneen yhteisön muodostumisen Egyptiin mahdolliseksi. Jos 

egyptiläisillä ei olisi ollut yhteistä kieltä sivilisaationsa alkuvaiheissa niin olisi ollut mahdollista, 

että he eivät olisi muodostaneet yhtenäistä kansaa. (KKK 1983, s. 45) 

Vanhan valtakunnan kirjakieli oli muinaisegypti. Se kuuluu afroaasialaisen kielikunnan 

seemiläis-haamilaisiin kieliin. Myöhempinä aikoina syntyi kansankielen ja vanhan kirjakielen 

yhteensekoittuma keskiegypti. Nämä kaksi kieltä olivat käytössä muinaisessa Egyptissä. 

(KKK 1983, s. 98) 

7.2 Kirjoitustaidon kehitys 

Kirjoitettu kieli oli avain sivilisaatioon. Kirjoitustaidon kehitys oli vallankumouksellista. 

Yhtäkkiä äännemerkit kyettiinkin korvaamaan näkyvillä merkeillä. Ihmisten ajatukset ja 

sanat kyettiin tallentamaan kirjoituksen avulla jälki-polville. Tätä aikaisemmin tärkeitä asioita 

oli kyetty säilyttämään vain suullisena perimätietona. Viestejä kyettiin lähettämään pitkienkin 

matkojen päähän, jonka edellytyksenä oli se, että vastaanottaja ja lähettäjä hallitsivat kirjoitusmerkit. 

Kirjoitusmenetelmä antoi kulttuurin pysyvyydelle ja sen muutokselle uusia mahdollisuuksia. 

Yhteiskunnan lait ja uskonnolliset "totuudet" kyettiin vahvistamaan muuttumattomina, pyhinä 

ja loukkaamattomina teksteinä. (KKK 1983, s. 79-80) 

Egyptiläiset kehittivät kuviin perustuvan kirjoitustyylin jo noin 2900 vuotta eKr. Tässä 

hieroglyfikirjoituksessa kuvat merkitsivät tiettyjä sanoja ja niitä yhdistelemällä syntyi ymmärrettävää 

tekstiä. Hieroglyfikirjoituksessa sanamerkit olivat yksikonsonanttisia ja sen 

tähden siitä tuli syllabinen eli tavukirjoitusmenetelmä. Egyptiläiset kaiversivat hieroglyfit tai




___________________________________________________________________________ 

maalasivat ne kovaan alustaan. Hieroglyfit sijoitettiin pysty- tai vaakasuoriin riveihin 

vasemmalta oikealle tai päinvastoin. 

Noin 1200-700 eKr. kehitettiin hieraattinen eli pappiskirjoitus, joka oli yksinkertaistettua 

hieroglyfikirjoitusta. Merkeillä ei ollut enää kuvaluonnetta. Hieraattisenkirjoituksen alustana 

käytettiin papyrosta, kangasta, puuta ja saviastiota. Merkit kirjoitettiin pääasiassa 

ruokokynällä. Tämä pappiskirjoitus kirjoitettiin oikealta vasemmalle. (WSOY 1974, s. 591) 

8 Arkkitehtuuri ja taide 

8.1 Arkkitehtuuri 

Muinaisen Egyptin arkkitehtuuri on taidokasta ja sen tähden se on tarjonnut useita arvoituksia 

ja erittäin mielenkiintoisen tutkimuskohteen nykyajan tutkijoille. Lähes kaikille tuttuja rakennelmia 

ovat varmasti Gizan pyramidit, jotka ovat viimeinen olemassa oleva ihme antiikin 

seitsemästä ihmeestä. Etenkin niiden valmistustapa on tuottanut tutkijoille paljon päänvaivaa. 

Muukin arkkitehtuuri on upea osoitus muinaisen Egyptin arkkitehtuurisista valmiuksista. 

8.2 Pyramidit 

Viimeinen olemassa oleva ihme antiikin seitsemästä ihmeestä ovat Gizan pyramidit. (Katso 

liite D) Egyptin faaraot rakensivat pyramidit omiksi haudoikseen. Ne olivat faaraon vallan 

symboleja. Pyramidit rakennettiin Vanhan valtakunnan aikana. Egyptissä rakennettiin 

yhteensä 80 pyramidia. Pyramidit rakennettiin aina Niilin länsipuolelle, sillä kuoleman valtakunnan, 

Manalan uskottiin sijaitsevan lännessä ja näin faaraoiden matkaa lyhennettiin sinne. 

Pyramidien rakentamisessa meni kauan ja niitä oli rakentamassa parhaimmillaan yli 100 000 

miestä. Työntekijät olivat pääasiassa talonpoikia, jotka eivät voineet Niilin kevättulvan 

aikaan heinäkuussa harjoittaa maataloutta. (Garnett 1966, s. 118) 

Pyramideista varhaisin oli faarao Zoserin rakennuttama porraspyramidi, joka sijaitsee 

Sakkarassa. Sen korkeudeksi tuli lopulta kolmen vaiheen jälkeen noin 60 metriä. 

Faaraot Kheops, Khefren ja Mykerinos rakennuttivat suurimmat ja kuuluisimmat pyramidit 

Gizaan. Kheopsin pyramidi oli näistä kolmesta suurin. Nämä pyramidit olivat sileäpintaisia ja 

kalkkikivellä päällystettyjä. Pyramidit olivat nerokkaasti suunniteltuja kokonaisuuksia, joiden 

sivut oli mitattu hämmästyttävän tarkasti. Tästä hyvänä esimerkkinä voi toimia pyramideista 

suurin eli Kheopsin pyramidi. Sen pisimmän ja lyhimmän sivun pituusero oli vain 20 

senttimetriä. Mittausvälineinä käytettiin yksinkertaisia mittakeppejä ja -lankoja. Myös 

vesivaaka oli luultavasti käytössä. 

Kheopsin pyramidin rakentamiseen kului aikaa noin 20-30 vuotta ja sitä oli rakentamassa 

parhaimmillaan 100 000 miestä. Kheopsin pyramidi peitti 5,3 hehtaarin alueen. Sen rakentamiseen 

tarvittiin 2 300 000 keskimäärin 2 500 kilogrammaa painavaa kivenlohkaretta. Pyramidin 

sisuksissa ollut kivi saatiin Gizan tasangoilta. Pyramidi päällystettiin Turan kalkkikivellä, 

jota tuotiin Niilin itärannan louhoksilta. Pyramidin sisäiset kammiot rakennettiin graniitista, 

jota jouduttiin tuomaan 800 kilometrin päästä Niilin yläjuoksulta Assuanista. Ympäri 

vuoden pyramidia rakentamassa työskenteli noin 4 000 kivenhakkaajaa ja rakentajaa. 

Tällä hetkellä ei ole varmuutta miten pyramidit rakennettiin silloisella tekniikalla. On vain 

muutamia mahdollisuuksia, miten muinaiset egyptiläiset hoitivat työnsä. Kun egyptiläiset 

kokosivat pyramidia, he saattoivat rakentaa samalla pyramidin sivuja kiertävän rampin, jota




___________________________________________________________________________ 

pitkin he sitten vetivät kivenjärkäleet jonkinlaisia rekiä hyväksikäyttäen märkien tukkien yli 

ylös. Toinen mahdollisuus on, että he rakensivat pitkän rampin yhtä sivua vastaan ja sen 

kautta kuljettivat kiviä. Jos Kheopsin pyramidi rakennettiin tällä toisella tavalla, niin rampin 

olisi täytynyt alkaa noin 1 830 metrin päästä pyramidia. Molemmissa tapauksissa rampit lopuksi 

poistettiin, kun pyramidia aloitettiin päällystää valkoisella kalkkikivellä. On myös muitakin 

mahdollisuuksia, miten pyramidit saatettiin rakentaa. (Katso liite E ja F) (Kustannus- 

OY Otava 1990, s. 62-65) 

8.3 Hautakammiot 

Uuden valtakunnan aikana faaraot alkoivat rakentaa itselleen salassa hautoja Kuninkaiden 

laaksoon. Tähän oli syynä etenkin se, että suuret pyramidit olivat alttiita haudanryöstäjille. 

Kuninkaiden laakso sijaitsee Niilin länsipuolella vastapäätä Karnakia ja Luksoria. 

Kuninkaiden laaksoon haudattiin yli kolmekymmentä faaraota puolisoineen. Vaikka näihin 

kallioon louhittuihin kammioihin sijoitettiin nerokkaita salaovia ja ansoja, haudanryöstäjät 

vierailivat useissa näistä haudoista. Haudoissa oli paljon arvokkaita esineitä. (Garnett 1966, 

s. 136) 

Kuuluisimpia Kuninkaiden laaksoon haudatuista faaraoista lienee Tutankhamon, joka eli 18. 

dynastian aikana. Hänen haudassaan oli lukuisia kullasta valmistettuja esineitä ja hänen 

muumionsa oli sijoitettu kolmen sisäkkäisen ruumisarkun sisään, jotka oli sijoitettu neljään 

jättiläiskirstuun. (Garnett 1966, s. 149) 

8.4 Temppelit 

Egyptiläiset rakensivat jumalilleen temppeleitä. Niiden seinät oli maalattu täyteen jumalien 

kuvia. Mainittavin temppeleistä on ehkä Ramses II:n rakennuttama vuoristotemppeli Abu 

Simbelissä. Se oli Egyptin rakennustaiteen huomattavimpia saavutuksia. Sen portille 

rakennettiin 4 jättimäistä faaraoitten patsasta. Se ulottui noin 60 metriä vuoren sisuksiin. 

Temppeli jouduttiin siirtämään korkeammalle vuorenrinteelle, kun Assuanin pato valmistui. 

Tämä näet nosti veden pinnan korkeutta, ja temppelin alkuperäinen paikka jäi vedenpinnan 

alapuolelle. Abu Simbelin temppeli oli pyhitetty alunperin auringonjumala Raalle. (Katso 

liite F) (Kustannus-OY Otava 1974, s. 583) 

8.5 Veistokset 

Egyptiläiset valmistivat kiviveistoksia faaraoista ja heidän jumalhahmoistaan. Vainajan 

hengen uskottiin asuvan häntä kuvaavassa veistoksessa. Sen tähden veistoksien esittämillä 

hahmoilla on kunnioittava, jumalien kohtaamista odottava asento. Puusta valmistettiin 

realistisia pienoispatsaita. 

Sfinkseillä, jotka olivat suuria leijonanvartaloisia veistoksia oli ihmisen päät, joiden oletettiin 

kuvaavan seuraavaa faaraota. Tunnetuin sfinkseistä sijaitsee Gizassa. Normaalisti sfinksit 

reunustivat temppeleihin johtavia kujia. 

Auringonjumala Raata palvoessaan egyptiläiset rakensivat korkeita poikkileikkaukseltaan neliönmuotoisia 

teräväkärkisiä pylväitä. Niiden huipulle oli laitettu jotain auringon valoa 

heijastelevaa ainetta. Näissä pylväissä oli runsaasti hieroglyfikirjoitusta. (Hannula, Mäkelä, 

Peltovuori, Ylikangas 1984, s. 49-50)




___________________________________________________________________________ 

8.6 Kuvaamataide 

Egyptiläiset tekivät temppeleiden ja hautarakennusten seinille korkokuvia ja maalauksia. 

Usein kuvien aiheina esiintyivät jumalat. Ihmisruumis kuvattiin näissä maalauksissa sivusta. 

Pää, kädet ja jalat oli tämän vuoksi kuvattu sivusta. Selityksenä sivusta kuvaamiseen oli, että 

ruumiinosat kuvattiin helpoimmin kuvattavimmalta puolelta. Värejä käytettiin taitavasti ja 

monipuolisesti. Hallitsijoiden kuolinnaamiot olivat sekoituksia kuvanveistosta ja 

maalauksesta. Egyptiläiset valmistivat myös korkeatasoista käyttötaidetta kuten huonekaluja. 

Välimeren alueen kulttuurit saivat vaikutteita Egyptin taiteesta. (Hannula, Mäkelä, Peltovuori, 

Ylikangas 1984, s. 49-50) 

9 Egyptologia 

Egyptologia on tieteenala, joka perustettiin 1800-luvun alkupuoliskona. Se tutkii muinaisen 

Egyptin sivistystä ja elämää. (Kustannus-OY Otava 1974, s. 592) 

Tämän tieteenalan perustaja oli Jean-Francois Champollion (1790-1832), joka oli 

ranskalainen egyptologi, joka erikoistui hieroglyfien tulkitsemiseen. Hänen tulkitsemiensa 

hieroglyfien avulla tuli mahdolliseksi tutkia ja ymmärtää Egyptin kulttuurihistoriaa. Rosettan 

kivi toimi hänen kieliavaimenaan. Siinä näet oli tekstiä, joka oli kirjoitettu hieroglyfein, 

demoottisella kirjoituksella ja kreikaksi. (Kustannus-OY Otava 1974, s. 467) 

10 Yhteenveto 

Egyptin sivilisaatio on hyvä esimerkki siitä, miten ihmiset alussa harjoittelivat 

yhteiskunnassa elämistä. Kun ihmiset muodostivat yhtenäisen yhteiskunnan, niin heidän 

elämänsä muuttui suuresti. Ihmisillä on halu kehittyä, ja yhteiskunnan muodostuminen loi jatkuvalle 

kehitykselle uusia mahdollisuuksia.




___________________________________________________________________________ 

Lähdeluettelo 

Crimberg, Carl 1958: Kansojen historia 1-2. 3. painos. WSOY. Porvoo. 

Garnett, Henry 1966: Elävä muinaisuus. WSOY. Porvoo. 

Hannula, Seppo, Mäkelä, Aimo, Peltovuori, Risto, Ylikangas, Heikki 1984: Muuttuva 

maailma: Kurssit 1-2. Kustannuskiila Oy. Pieksämäki. 

Koko Kansan Kirjakerho 1983: Suuri maailmanhistoria: Osa 1, Alussa oli... Brepols, 

Belgia. 

Kustannusosakeyhtiö Otava 1974: Otavan Iso Fokus: Osa 1. Keuruu. 

Kustannusosakeyhtiö Otava 1990: Muinaisten kulttuurien arvoitukset. 2. painos. 

Barcelona, Espanja. 

Oy Valitut Palat 1987: Aikojen arvoitukset. Italia. 

WSOY 1985: Pikku jättiläinen. Porvoo. 

WSOY 1991: Top 3, Koululaisen tietokeskus 1-8: Historia, kulttuuri. 2. painos. 

Porvoo.




___________________________________________________________________________ 

Liite A 

MUINAISEN EGYPTIN KARTTA 

(WSOY 1991, s. 28)




___________________________________________________________________________ 

Liite B 

EGYPTIN HISTORIALLISET AIKAKAUDET 

Aikakausi Vuodet Dynastia Tärkeimmät hallitsijat 

Thiniitti- n. 3100 – 2890 eKr. I Menes (Narmer) 

valtakunta n. 2890 – 2686 eKr. II 

Vanha n. 2686 – 2613 eKr. III DåRVHU +XQL 

Valtakunta n. 2613 – 2494 eKr. IV Snefru; Kheops, Khefren, Mykerinos 

n. 2494 – 2345 eKr. V Sahure; Nauserre; Unas 

n. 2345 – 2181 eKr. VI Pepi I; Pepi II 

Ensimmäinen n. 2181 – 2173 eKr. VII 

Välikausi n. 2173 – 2160 eKr. VIII (Memfis) 

n. 2160 – 2130 eKr. IX Akhthoes 

n. 2130 – 2040 eKr. X (Herakleopolis) 

n. 2133 – 1991 eKr. XI (Thebe) Mentuhotep 

Keskivaltakunta 1991 – 1786 eKr. XII Amenemhet I, II, III; Sesostris I, II, III 

Toinen 1786 – 1633 eKr. XIII (Memfis) 

Välikausi n. 1786 – 1603 eKr. XIV (Xois) 

1674 – 1567 eKr. XV (Hyksot) Khyan; Apofis 

n. 1684 – 1567 eKr. XVI (Hyksot) Sekenere 

n. 1650 – 1567 eKr. XVII (Thebe) Kamosis 

Uusi 

Valtakunta 

(KKK 1983, s. 166) 

1567 – 1320 eKr. XVIII Amosis I; Amenopis I, II, III; 

Totmes I, II, III, IV; Hatšepsut; 

Ekhnaton; Haremhab 

1320 – 1200 eKr. XIX Ramses I; Seti I; Ramses II; Menefta 

1200 – 1085 eKr. XX Ramses III




___________________________________________________________________________ 

Liite C 

EGYPTIN JUMALAT 

Useimmat Egyptin jumalista olivat paikallisia, samalla kun ne symboloivat yleisimpiä 

periaatteita. Luultavasti tämä heijastelee kehitystä esidynastisen ajan alueellisista jumalista 

maantieteellisesti laajempaan ja ajatuksellisesti kehittyneenpään 

kulttuuriin dynastisena aikana. 

Jumalan 

nimi 

Muoto Kaupunki Merkitys 

Amon Punakruunuinen 

ihmishahmo, esitetty 

myös oinaana 

Thebe Ylin jumala 

Anubis Sakaalinpää Kynopolis Haudan herra, valvoo 

palsamointia 

Bestet Kissapäinen 

jumalatar 

Bubastis Ilo, auringon lämpö 

Hathor Lehmä, sarvipäinen Dendera Taivaanjumalatar, 

nainen 

musiikin, tiedon, 

rakkauden, tanssin 

jumalatar 

Horus Haukka Hierakonpolis Taivaanjumalatar 

Isis Naishahmo Äitijumalatar 

Khum Oinas Elefantine Keramiikan jumala 

Maat Nainen, 

Totuus, 

strutsinsulkia pään 

maailmankaikkeuden 

päällä 

tasapaino 

Apis Härkä Heliopolis Hedelmällisyys 

Seth Villisikamainen Nub Pahuus 

Sobek Krokotiilinpää Krokodilopolis Veden jumala, 

hedelmällisyys 

Thot Ibiksenpää Hermopolis Kirjoitus, lukeminen, 

matematiikka 

Tekhbet Korppikotka El Kab Kuninkaan suojelija 

Edjo Kobra Buto Kuninkaan suojelija 

Osiris Kasvillisuus, hyvyys, 

manalan jumala 

Ra Auringon jumala 

Ptah Muumioitunut 

ihminen 

Käsityö 

Sekmet Leijonanpää Memfis Jumalatar, 

lääketieteen, myös 

tuhon jumalatar 

Näiden jumalien ja niiden ympärille järjestäytyneen papiston 

keskinäissuhteet vaihtelivat eri ajankohtina. (KKK 1983, s. 162) (Garnett 1966, s. 108)




___________________________________________________________________________ 

Liite D 

ANTIIKIN SEITSEMÄN IHMETTÄ 

(Oy Valitut Palat 1987, s. 126)




___________________________________________________________________________ 

Liite E 

PYRAMIDIN RAKENTAMINEN 

”Parijonossa olevien miesten märkien 

tukkien yli pyramidin sivua kiertävällä 

rampilla vetämä reki (1) on saattanut olla 

se keino, jolla egyptiläiset kuljettivat 

kivet ylös pyramidin kasvaessa.” 

”Toinen keino on saattanut olla 

sivua vasten rakennetty ramppi 

(2), mutta silloin rampin olisi 

täytynyt alkaa 1830 m:n päästä.” 

”Kun pyramidi oli valmis, ramppia 

purettiin samalla, kun sivut 

päällystettiin valkoisella kivellä (3).” 

(Kustannusosakeyhtiö Otava 1990, s. 64-65)




___________________________________________________________________________ 

Liite F 

KHEOPSIN PYRAMIDIN RAKENNE 

1 maanalainen, vanha 

kammio 

2 faaraon puolison 

kammio 

3 faaraon kammio, 

Kheopsin hautapaikka 

4 sisäänkäynti 

(17 m maanpinnan 

yläpuolella) 

5 käytävä 

6 käytävä 

7 suuri galleria 

8 holvi 

9 ilmakanavat 

(WSOY 1991, s. 29) 

EGYPTIN TEMPPELIT 

”Egyptin temppelit noudattivat yhtenäistä rakennuskaavaa. Tämä käy selvästi ilmi pienestä 

Khonsu-jumalan temppelistä, joka sijaitsi Karnakin temppelialueella lähellä Thebaa. 

Temppelin sisäänkäynti johti porttirakennelman (1) kautta avoimelle pihalle (2), jota 

pylväiköt reunustivat. Pihalta alkava keskikäytävä johti pylväikköisen eteishallin (3) kautta 

pyhäkköön (4), missä jumalankuva sijaitsi. Pyhäkköä ympäröivät palvelus- ja varastohuoneet. 

Koska Egyptin hallitsijat halusivat luoda itselleen pysyvän maineen rakennustöillään, 

laajennettiin useimpia suurimpia temppeleitä. Ne muuttivat jatkuvasti muotoaan, kun niihin 

lisättiin uusia pihoja ja huonetiloja.” (WSOY 1991, s.40)

egypti

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?