Erikoiskuljetukset tienpitäjän näkökulmasta
Share Embed Flag
Download ePaper

Erikoiskuljetukset tienpitäjän näkökulmasta

Erikoiskuljetukset tienpitäjän näkökulmasta Erikoiskuljetukset tienpitäjän näkökulmasta

ely.keskus.fi
from ely.keskus.fi More from this publisher
16.05.2013 Views

86 Erikoiskuljetustoiminta tienpitäjän näkökulmasta ERIKOISKULJETUSTEN LIIKENTEELLISET ONGELMAKOHTEET nettomuuksien määrä oli 0,25 % kaikista tutkittuna aikana kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista. Erikoiskuljetusonnettomuuksissa vammautuneiden kokonaismääräksi tutkimuksessa arvioitiin noin 40 – 50 henkilöä vuodessa. Vuosina 1981 – 1982 tutkijalautakuntien tutkimien erikoiskuljetusonnettomuuksien määrä oli 5. Näissä onnettomuuksissa kuoli 1 ja loukkaantui 7 henkilöä. Aineellista vahinkoa aiheuttavia onnettomuuksia sattunee huomattavasti näitä lukuja enemmän. Onnettomuuksien syitä tutkittaessa korostuivat voimakkaasti inhimilliset tekijät. Tutkijalautakuntien lausuntojen mukaan erikoiskuljetusonnettomuuksien pääsyynä oli useimmiten jokin ajoneuvon kuljettajan tekemä virhe, esimerkiksi ajovirhe, huomiointivirhe, ylinopeus, väsymys, alkoholin käyttö, virheellinen kuormaus, luvatta ajaminen tai kuljettaminen viallisella ajoneuvolla (TVH 1989, s. 50). Kaikissa tutkituissa tapauksissa jokin mainituista tekijöistä oli osasyynä onnettomuuteen. Tutkimusten perusteella voidaan arvioida erikoiskuljetusten turvallisuuden parantuneen vuodesta 1976 vuoteen 1982. Turvallisuuden paranemiseen ovat ilmeisesti vaikuttaneet tuona aikana lupaehtoihin tehdyt muutokset, poliisivalvonnan lisääntyminen ja lupaehtojen noudattamiseen kohdistettu valvonta, joiden avulla luvattomien kuljetusten määrä on vähentynyt. Turvallisuuden voidaan katsoa parantuneen myös erikoiskuljetuskaluston kehittymisen ja erikoiskuljetusliikkeiden henkilökunnan koulutuksen kautta. Erikoiskuljetusmääräyksiä ja -ehtoja on vuoden 1982 jälkeen edelleen tarkennettu ja tiukennettu. Näiden toimenpiteiden vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen ei ole olemassa tutkimustietoa. Erikoiskuljetusonnettomuuksia on aiheellista tutkia tarkemmin sekä poliisin että vakuutusyhtiöiden kirjaamien tietojen pohjalta. Näin saadaan todellinen käsitys onnettomuuskehityksestä ja nykytilanteesta.

Erikoiskuljetustoiminta tienpitäjän näkökulmasta 87 VIRANOMAISTOIMINNAN KEHITTÄMINEN 6 VIRANOMAISTOIMINNAN KEHITTÄMINEN Tiehallinnon arvojen mukaan Tiehallinto on asiantuntijana vastuussa tieverkosta ja tieliikenteestä. Tiehallinnon tavoitteena on koko liikennejärjestelmän kehittäminen kansalaisten ja yhteiskunnan hyvinvoinnin parantamiseksi. Tavoitteena on toimia taloudellisesti ja tehokkaasti tie- ja liikenneolojen kestävän kehittämisen puolesta. Asiakaslähtöisyyden perusteella asiakkaiden tarpeet ja tyytyväisyys ovat Tiehallinnon työn perusta. Pyrkimyksenä on toimia aktiivisesti ja vuorovaikutteisesti yhteistyössä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Erikoiskuljetustoiminta on yksi osa-alue Tiehallinnon osaltaan ylläpitämän liikennejärjestelmän kehittämisessä. Erikoiskuljetusten sujuminen vaikuttaa suuresti koko liikennejärjestelmän toimivuuteen ja turvallisuuteen. On syytä miettiä, mikä on oikea suhde panostaa erikoiskuljetustoiminnan kehittämiseen. Tavoitteena pitää olla kaikkien tienkäyttäjien turvallinen liikkuminen erikoiskuljetusten erikoistarpeet huomioon ottaen. Tiehallinnon sisällä on monia toimintoja, jotka vaikuttavat suuresti erikoiskuljetustoiminnan toimintaedellytyksiin ja -ympäristöön. Näiden toimintojen välistä yhteistyötä on monessa kohdin syytä lisätä. Seuraavassa käydään läpi eräitä erikoiskuljetustoiminnan kannalta tärkeitä kehityskohteita. 6.1 Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkko Erikoiskuljetusten tarpeet ja vaatimukset ovat jo pitkään olleet tienpitäjän tiedossa. Tästä on esimerkkinä vuosina 1982 – 1987 rakennettu ylikorkeiden erikoiskuljetusten verkko. Tämä verkko sisälsi kolme erilaista tavoitekorkeutta; 6,0, 6,5 ja 7,0 metriä. Ylikorkeiden erikoiskuljetusten verkolla tarkoitettiin sellaista yleisten teiden verkon osaa, jolta alikulkua rajoittavat kiinteät tai paikalla kiertämättömät esteet oli joko kokonaan poistettu tai nostettu sellaiseen korkeuteen, että nimelliskorkeutta ajavat erikoiskuljetukset voitiin suorittaa ilman erillisiä toimenpiteitä tai esteille oli järjestetty lyhyt, esteistä vapaa kiertoreitti (TVH 1989, s. 47). Verkon olemassaolo on pitkään ollut unohduksissa, jolloin suuri osa verkosta on tukkeutunut liikennejärjestelmää kehitettäessä. Tämän vanhan ylikorkeiden erikoiskuljetusten verkon pohjalta silloinen Tielaitoksen johtokunta päätti kokouksessaan 28.1.1998 nimetä vanhan verkon uudeksi suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkoksi. Tavoitetieverkon tavoitearvoiksi hyväksyttiin 7 metrin korkeus ja 7 metrin leveys (katuverkolla leveys 6 metriä). Pituudelle ei asetettu mitään yksiselitteistä arvoa. Johtokunnan päätöksen olennaisena tarkoituksena on, että suurten erikoiskuljetusten tarpeet muistetaan ja otetaan etukäteen huomioon liikennejär-

86<br />

Erikoiskuljetustoiminta <strong>tienpitäjän</strong> <strong>näkökulmasta</strong><br />

ERIKOISKULJETUSTEN LIIKENTEELLISET ONGELMAKOHTEET<br />

nettomuuksien määrä oli 0,25 % kaikista tutkittuna aikana kuolemaan johtaneista<br />

liikenneonnettomuuksista. Erikoiskuljetusonnettomuuksissa vammautuneiden<br />

kokonaismääräksi tutkimuksessa arvioitiin noin 40 – 50 henkilöä<br />

vuodessa. Vuosina 1981 – 1982 tutkijalautakuntien tutkimien erikoiskuljetusonnettomuuksien<br />

määrä oli 5. Näissä onnettomuuksissa kuoli 1 ja loukkaantui<br />

7 henkilöä. Aineellista vahinkoa aiheuttavia onnettomuuksia sattunee<br />

huomattavasti näitä lukuja enemmän.<br />

Onnettomuuksien syitä tutkittaessa korostuivat voimakkaasti inhimilliset tekijät.<br />

Tutkijalautakuntien lausuntojen mukaan erikoiskuljetusonnettomuuksien<br />

pääsyynä oli useimmiten jokin ajoneuvon kuljettajan tekemä virhe, esimerkiksi<br />

ajovirhe, huomiointivirhe, ylinopeus, väsymys, alkoholin käyttö, virheellinen<br />

kuormaus, luvatta ajaminen tai kuljettaminen viallisella ajoneuvolla<br />

(TVH 1989, s. 50). Kaikissa tutkituissa tapauksissa jokin mainituista tekijöistä<br />

oli osasyynä onnettomuuteen.<br />

Tutkimusten perusteella voidaan arvioida erikoiskuljetusten turvallisuuden<br />

parantuneen vuodesta 1976 vuoteen 1982. Turvallisuuden paranemiseen<br />

ovat ilmeisesti vaikuttaneet tuona aikana lupaehtoihin tehdyt muutokset, poliisivalvonnan<br />

lisääntyminen ja lupaehtojen noudattamiseen kohdistettu valvonta,<br />

joiden avulla luvattomien kuljetusten määrä on vähentynyt. Turvallisuuden<br />

voidaan katsoa parantuneen myös erikoiskuljetuskaluston kehittymisen<br />

ja erikoiskuljetusliikkeiden henkilökunnan koulutuksen kautta.<br />

Erikoiskuljetusmääräyksiä ja -ehtoja on vuoden 1982 jälkeen edelleen tarkennettu<br />

ja tiukennettu. Näiden toimenpiteiden vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen<br />

ei ole olemassa tutkimustietoa. Erikoiskuljetusonnettomuuksia on<br />

aiheellista tutkia tarkemmin sekä poliisin että vakuutusyhtiöiden kirjaamien<br />

tietojen pohjalta. Näin saadaan todellinen käsitys onnettomuuskehityksestä<br />

ja nykytilanteesta.

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!