Erikoiskuljetukset tienpitäjän näkökulmasta
Erikoiskuljetukset tienpitäjän näkökulmasta Erikoiskuljetukset tienpitäjän näkökulmasta
86 Erikoiskuljetustoiminta tienpitäjän näkökulmasta ERIKOISKULJETUSTEN LIIKENTEELLISET ONGELMAKOHTEET nettomuuksien määrä oli 0,25 % kaikista tutkittuna aikana kuolemaan johtaneista liikenneonnettomuuksista. Erikoiskuljetusonnettomuuksissa vammautuneiden kokonaismääräksi tutkimuksessa arvioitiin noin 40 – 50 henkilöä vuodessa. Vuosina 1981 – 1982 tutkijalautakuntien tutkimien erikoiskuljetusonnettomuuksien määrä oli 5. Näissä onnettomuuksissa kuoli 1 ja loukkaantui 7 henkilöä. Aineellista vahinkoa aiheuttavia onnettomuuksia sattunee huomattavasti näitä lukuja enemmän. Onnettomuuksien syitä tutkittaessa korostuivat voimakkaasti inhimilliset tekijät. Tutkijalautakuntien lausuntojen mukaan erikoiskuljetusonnettomuuksien pääsyynä oli useimmiten jokin ajoneuvon kuljettajan tekemä virhe, esimerkiksi ajovirhe, huomiointivirhe, ylinopeus, väsymys, alkoholin käyttö, virheellinen kuormaus, luvatta ajaminen tai kuljettaminen viallisella ajoneuvolla (TVH 1989, s. 50). Kaikissa tutkituissa tapauksissa jokin mainituista tekijöistä oli osasyynä onnettomuuteen. Tutkimusten perusteella voidaan arvioida erikoiskuljetusten turvallisuuden parantuneen vuodesta 1976 vuoteen 1982. Turvallisuuden paranemiseen ovat ilmeisesti vaikuttaneet tuona aikana lupaehtoihin tehdyt muutokset, poliisivalvonnan lisääntyminen ja lupaehtojen noudattamiseen kohdistettu valvonta, joiden avulla luvattomien kuljetusten määrä on vähentynyt. Turvallisuuden voidaan katsoa parantuneen myös erikoiskuljetuskaluston kehittymisen ja erikoiskuljetusliikkeiden henkilökunnan koulutuksen kautta. Erikoiskuljetusmääräyksiä ja -ehtoja on vuoden 1982 jälkeen edelleen tarkennettu ja tiukennettu. Näiden toimenpiteiden vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen ei ole olemassa tutkimustietoa. Erikoiskuljetusonnettomuuksia on aiheellista tutkia tarkemmin sekä poliisin että vakuutusyhtiöiden kirjaamien tietojen pohjalta. Näin saadaan todellinen käsitys onnettomuuskehityksestä ja nykytilanteesta.
Erikoiskuljetustoiminta tienpitäjän näkökulmasta 87 VIRANOMAISTOIMINNAN KEHITTÄMINEN 6 VIRANOMAISTOIMINNAN KEHITTÄMINEN Tiehallinnon arvojen mukaan Tiehallinto on asiantuntijana vastuussa tieverkosta ja tieliikenteestä. Tiehallinnon tavoitteena on koko liikennejärjestelmän kehittäminen kansalaisten ja yhteiskunnan hyvinvoinnin parantamiseksi. Tavoitteena on toimia taloudellisesti ja tehokkaasti tie- ja liikenneolojen kestävän kehittämisen puolesta. Asiakaslähtöisyyden perusteella asiakkaiden tarpeet ja tyytyväisyys ovat Tiehallinnon työn perusta. Pyrkimyksenä on toimia aktiivisesti ja vuorovaikutteisesti yhteistyössä asiakkaiden ja sidosryhmien kanssa. Erikoiskuljetustoiminta on yksi osa-alue Tiehallinnon osaltaan ylläpitämän liikennejärjestelmän kehittämisessä. Erikoiskuljetusten sujuminen vaikuttaa suuresti koko liikennejärjestelmän toimivuuteen ja turvallisuuteen. On syytä miettiä, mikä on oikea suhde panostaa erikoiskuljetustoiminnan kehittämiseen. Tavoitteena pitää olla kaikkien tienkäyttäjien turvallinen liikkuminen erikoiskuljetusten erikoistarpeet huomioon ottaen. Tiehallinnon sisällä on monia toimintoja, jotka vaikuttavat suuresti erikoiskuljetustoiminnan toimintaedellytyksiin ja -ympäristöön. Näiden toimintojen välistä yhteistyötä on monessa kohdin syytä lisätä. Seuraavassa käydään läpi eräitä erikoiskuljetustoiminnan kannalta tärkeitä kehityskohteita. 6.1 Suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkko Erikoiskuljetusten tarpeet ja vaatimukset ovat jo pitkään olleet tienpitäjän tiedossa. Tästä on esimerkkinä vuosina 1982 – 1987 rakennettu ylikorkeiden erikoiskuljetusten verkko. Tämä verkko sisälsi kolme erilaista tavoitekorkeutta; 6,0, 6,5 ja 7,0 metriä. Ylikorkeiden erikoiskuljetusten verkolla tarkoitettiin sellaista yleisten teiden verkon osaa, jolta alikulkua rajoittavat kiinteät tai paikalla kiertämättömät esteet oli joko kokonaan poistettu tai nostettu sellaiseen korkeuteen, että nimelliskorkeutta ajavat erikoiskuljetukset voitiin suorittaa ilman erillisiä toimenpiteitä tai esteille oli järjestetty lyhyt, esteistä vapaa kiertoreitti (TVH 1989, s. 47). Verkon olemassaolo on pitkään ollut unohduksissa, jolloin suuri osa verkosta on tukkeutunut liikennejärjestelmää kehitettäessä. Tämän vanhan ylikorkeiden erikoiskuljetusten verkon pohjalta silloinen Tielaitoksen johtokunta päätti kokouksessaan 28.1.1998 nimetä vanhan verkon uudeksi suurten erikoiskuljetusten tavoitetieverkoksi. Tavoitetieverkon tavoitearvoiksi hyväksyttiin 7 metrin korkeus ja 7 metrin leveys (katuverkolla leveys 6 metriä). Pituudelle ei asetettu mitään yksiselitteistä arvoa. Johtokunnan päätöksen olennaisena tarkoituksena on, että suurten erikoiskuljetusten tarpeet muistetaan ja otetaan etukäteen huomioon liikennejär-
- Page 37 and 38: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 39 and 40: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 41 and 42: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 43 and 44: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 45 and 46: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 47 and 48: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 49 and 50: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 51 and 52: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 53 and 54: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 55 and 56: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 57 and 58: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 59 and 60: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 61 and 62: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 63 and 64: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 65 and 66: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 67 and 68: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 69 and 70: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 71 and 72: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 73 and 74: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 75 and 76: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 77 and 78: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 79 and 80: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 81 and 82: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 83 and 84: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 85 and 86: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 87: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 91 and 92: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 93 and 94: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 95 and 96: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 97 and 98: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 99 and 100: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 101 and 102: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 103 and 104: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 105: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 108 and 109: Liite 1 (2/20) 3 § (22.8.2001/750)
- Page 110 and 111: Liite 1 (4/20) Jos erikoiskuljetusa
- Page 112 and 113: Liite 1 (6/20) 1. Useampaa jakamato
- Page 114 and 115: Liite 1 (8/20) 4. Kuljetuksen korke
- Page 116 and 117: Liite 1 (10/20) 4. Jos kuljetuksess
- Page 118 and 119: Liite 1 (12/20) 3. Sellaiselle ajon
- Page 120 and 121: Liite 1 (14/20) 3. Perävaunua tiel
- Page 122 and 123: Liite 1 (16/20) 1. Auton ja puolipe
- Page 124 and 125: Liite 1 (18/20) 1. Suurin akselille
- Page 127 and 128: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 129 and 130: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 131 and 132: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 133 and 134: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
- Page 135: Erikoiskuljetustoiminta tienpitäj
86<br />
Erikoiskuljetustoiminta <strong>tienpitäjän</strong> <strong>näkökulmasta</strong><br />
ERIKOISKULJETUSTEN LIIKENTEELLISET ONGELMAKOHTEET<br />
nettomuuksien määrä oli 0,25 % kaikista tutkittuna aikana kuolemaan johtaneista<br />
liikenneonnettomuuksista. Erikoiskuljetusonnettomuuksissa vammautuneiden<br />
kokonaismääräksi tutkimuksessa arvioitiin noin 40 – 50 henkilöä<br />
vuodessa. Vuosina 1981 – 1982 tutkijalautakuntien tutkimien erikoiskuljetusonnettomuuksien<br />
määrä oli 5. Näissä onnettomuuksissa kuoli 1 ja loukkaantui<br />
7 henkilöä. Aineellista vahinkoa aiheuttavia onnettomuuksia sattunee<br />
huomattavasti näitä lukuja enemmän.<br />
Onnettomuuksien syitä tutkittaessa korostuivat voimakkaasti inhimilliset tekijät.<br />
Tutkijalautakuntien lausuntojen mukaan erikoiskuljetusonnettomuuksien<br />
pääsyynä oli useimmiten jokin ajoneuvon kuljettajan tekemä virhe, esimerkiksi<br />
ajovirhe, huomiointivirhe, ylinopeus, väsymys, alkoholin käyttö, virheellinen<br />
kuormaus, luvatta ajaminen tai kuljettaminen viallisella ajoneuvolla<br />
(TVH 1989, s. 50). Kaikissa tutkituissa tapauksissa jokin mainituista tekijöistä<br />
oli osasyynä onnettomuuteen.<br />
Tutkimusten perusteella voidaan arvioida erikoiskuljetusten turvallisuuden<br />
parantuneen vuodesta 1976 vuoteen 1982. Turvallisuuden paranemiseen<br />
ovat ilmeisesti vaikuttaneet tuona aikana lupaehtoihin tehdyt muutokset, poliisivalvonnan<br />
lisääntyminen ja lupaehtojen noudattamiseen kohdistettu valvonta,<br />
joiden avulla luvattomien kuljetusten määrä on vähentynyt. Turvallisuuden<br />
voidaan katsoa parantuneen myös erikoiskuljetuskaluston kehittymisen<br />
ja erikoiskuljetusliikkeiden henkilökunnan koulutuksen kautta.<br />
Erikoiskuljetusmääräyksiä ja -ehtoja on vuoden 1982 jälkeen edelleen tarkennettu<br />
ja tiukennettu. Näiden toimenpiteiden vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen<br />
ei ole olemassa tutkimustietoa. Erikoiskuljetusonnettomuuksia on<br />
aiheellista tutkia tarkemmin sekä poliisin että vakuutusyhtiöiden kirjaamien<br />
tietojen pohjalta. Näin saadaan todellinen käsitys onnettomuuskehityksestä<br />
ja nykytilanteesta.