Erikoiskuljetukset tienpitäjän näkökulmasta
Erikoiskuljetukset tienpitäjän näkökulmasta
Erikoiskuljetukset tienpitäjän näkökulmasta
You also want an ePaper? Increase the reach of your titles
YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.
18<br />
Lukumäärä<br />
12000<br />
10000<br />
8000<br />
6000<br />
4000<br />
2000<br />
0<br />
Erikoiskuljetustoiminta <strong>tienpitäjän</strong> <strong>näkökulmasta</strong><br />
ERIKOISKULJETUSTOIMINNAN PERUSTEET<br />
1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000<br />
Kuva 1.1 Tielaitoksen (nykyinen Tiehallinto) myöntämät kuljetusluvat<br />
vuosina 1990 – 2000 (Tiehallinto, Seppo Terävä).<br />
Tielaitoksen (nykyinen Tiehallinto) vuonna 1999 myöntämien kuljetuslupien<br />
perusteella erikoiskuljetuksen keskimääräinen kuljetuskorkeus oli 4,66 metriä.<br />
Keskimääräinen kuljetusleveys oli 3,85 metriä ja kuljetuspituus 27,4 metriä.<br />
Yliraskaan kuljetuksen keskimääräinen kokonaismassa oli 72,4 tonnia.<br />
Suurimmat erikoiskuljetuksille vuonna 1999 myönnetyt mitat olivat: korkeus<br />
11 metriä, leveys 14 metriä, pituus 65 metriä ja kokonaismassa 660 tonnia<br />
(Vahlberg 2000, s. 53). Vastaavasti vuonna 1986 erikoiskuljetusten keskimääräinen<br />
kuljetuskorkeus oli 4,3 metriä, leveys 3,3 metriä ja pituus 19 metriä<br />
(TVH 1989, s. 1). Alle 60 tonnin kokonaismassalle myönnettyjen lupien<br />
osuus vuonna 1986 oli 84 % ja vuonna 1999 vastaavasti 51 % lupamäärästä<br />
(Vahlberg 2000, s. 51). Tästä voidaan todeta, että erikoiskuljetusten mitat ja<br />
massat ovat kasvaneet vuosien kuluessa. Taulukoissa 1.3 – 1.6 on esitetty<br />
Tielaitoksen (nykyinen Tiehallinto) vuonna 1999 myöntämien erikoiskuljetuslupien<br />
jakautuminen korkeuden, leveyden, pituuden ja kokonaismassan<br />
mukaan.
Change language