markkinakuri, sijoittajansuoja ja sijoitusrahastot - Joensuu
markkinakuri, sijoittajansuoja ja sijoitusrahastot - Joensuu
markkinakuri, sijoittajansuoja ja sijoitusrahastot - Joensuu
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
JOHDANTO<br />
Imitoinnin ohella muita rajoittuneen rationaalisuuden syitä ovat muun muassa<br />
tietyn toimintatavan toistaminen 70 . Uusklassinen taloustiede olettaa, että kulutta<strong>ja</strong>n<br />
aikaisemmat valinnat eivät vaikuta hänen nykyiseen valintaansa 71 . Käytännössä se,<br />
mitä valinto<strong>ja</strong> yksilö on tehnyt menneisyydessä, lisää todennäköisyyttä, että hän toimii<br />
samalla tavalla myös tulevaisuudessa. Yksilön toistuvasti samanlaisten valintojen<br />
tekeminen saattaa olla myös järkevää. Yksilö toimii aikaisempien valintojensa perusteella,<br />
koska se alentaa päätöksenteon kustannuksia. Saman hyödykkeen tai palvelun<br />
uudelleenvalinta on tehokasta, koska se sallii yksilön <strong>ja</strong>tkaa likimain hyötyä maksimoivaa<br />
käyttäytymistään päätöksentekokustannuksien jäädessä pieniksi. Usein tällainen<br />
laskelmointi on tiedostamatonta. Aikaisempien valintojen toisto saattaa kuitenkin<br />
johtaa myös epäoptimaalisin päätöksin. Tämä on todennäköistä etenkin, jos valintojen<br />
toistaminen on <strong>ja</strong>tkunut useasti. 72<br />
Elleivät osapuolet markkinahäiriöistä tai rajoittuneesta rationaalisuudesta johtuen<br />
pysty sopimaan riskin <strong>ja</strong>kamisesta tehokkaasti, lainsäätäjälle avautuu mahdollisuus<br />
huolehtia riskin<strong>ja</strong>osta pakottavan lainsäädännön avulla. Tällöin sääntelyn tulisi vastata<br />
sitä, mitä rationaaliset sopimuskumppanit olisivat sopineet, jos heillä olisi ollut<br />
mahdollisuus sopia riskin<strong>ja</strong>osta taloudellisesti tehokkaalla tavalla. Sääntelyn tulisi siis<br />
minimoida kustannukset, jotka aiheutuvat haitallisen riskin ehkäisemisestä <strong>ja</strong> kantamisesta.<br />
73 Toisaalta Coasen teoreeman markkinahäiriötulkinnan mukaan lainsäädännön<br />
tehtävänä tulisi tällöinkin olla myös täydellisten kilpailuolosuhteiden takaaminen<br />
74 . Optimaalista sääntelyä organisoitaessa on huomioitava, että myös sääntelystä<br />
aiheutuu kustannuksia. Siten riskin<strong>ja</strong>on, kuten sääntelyn yleensäkin, tulisi ottaa huo-<br />
70 Tällainen valintojen toistaminen johtuu päätöksentekijöiden omaksumista tavoista, traditioista tai<br />
riippuvuudesta. Aiempien valintojen toistaminen voi johtua myös status quo -virheestä. Status quo<br />
-virheellä tarkoitetaan systemaattista päätöksenteon virhettä, jossa päätöksentekijä suosii vallitsevaa<br />
tilaa enemmän kuin muita vaihtoehto<strong>ja</strong>. Yksinkertaisimmillaan status quo -virhe ilmenee siinä,<br />
että yksilö arvostaa enemmän sellaisia hyödykkeitä, jotka hän omistaa kuin sellaisia, joita hän ei omista,<br />
vaikka niiden markkina-arvo olisi sama. Ilmiöstä käytetään nimitystä varallisuusvaikutus (endowment<br />
effect). Tällöin vallitsevan tilan preferointi saattaa johtaa markkinahäiriöihin, jos vallitseva käytäntö<br />
jää voimaan, vaikka sille ei olisi taloudellisia perusteita. Toinen status quo -virheen aiheutta<strong>ja</strong> on niin<br />
sanottu polkuriippuvuus (path dependence). Polkuriippuvuus johtaa siihen, että yksilön alkuperäisellä<br />
valinnalla on lukitseva vaikutus, mikä voi johtaa tehottomaan lopputulokseen. Ulkoisvaikutukset<br />
nostavat päätöksentekijän vallitsevasta tilasta poikkeamisen kustannuksia. (Korobkin (1998), s. 1593-<br />
1597) Kolmas selitys status quo -virheelle on ankkuroituminen. Päätöksentekijän alkuperäinen valinta<br />
tai yleinen käsitys asiasta toimii referenssipisteenä, joka vaikuttaa tuleviin päätöksiin. Tällöin<br />
yksilön päätöksestä muodostuu epärationaalinen, koska hän tukeutuu referenssipisteeseen, eikä osaa<br />
suhteuttaa sitä olemassa oleviin tosiseikkoihin. (Tversky <strong>ja</strong> Kahneman (1986), s. 251-254) Yleisin<br />
selitys status quo -virheelle on kuitenkin tappionpelko. Tappionpelko liittyy riskinkaihtamiseen.<br />
Tappion pelkoon altistuvalle yksilölle 100 euron tappiolla on suurempi varallisuusvaikutus kuin 100<br />
euron voitolla. Yleensäkin tapahtuma, joka vaikuttaa kielteisesti tuntuu suuremmalta kuin saman<br />
suuruinen myönteinen vaikutus (Thaler (1992), s. 70).<br />
71 Becker (1992), s. 327, <strong>ja</strong> Korobkin <strong>ja</strong> Ulen (2000), s. 69.<br />
72 Korobkin <strong>ja</strong> Ulen (2000), s. 69-70.<br />
73 Calabresi (1970), s. 26 <strong>ja</strong> 135. Riski voi olla myös hyödyllistä, jolloin sitä ei kannata pyrkiä estämään.<br />
Tällöin ei välttämättä aina kannata estää haitallisia riskejä, jos riskinotolla voidaan saavuttaa hyötyjä.<br />
Ks. haitallisen <strong>ja</strong> hyödyllisen riskin <strong>ja</strong>ottelusta Polinsky (1989), s. 55-58.<br />
74 Kanniainen, Määttä <strong>ja</strong> Timonen (1996b), s. 50.<br />
16
Change language