16.05.2013 Views

markkinakuri, sijoittajansuoja ja sijoitusrahastot - Joensuu

markkinakuri, sijoittajansuoja ja sijoitusrahastot - Joensuu

markkinakuri, sijoittajansuoja ja sijoitusrahastot - Joensuu

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

TIEDONANTOVELVOLLISUUS<br />

5.4 Tiedonantovelvollisuuden tehokkuus<br />

AML:n totuudenvastaisten <strong>ja</strong> harhaanjohtavien tietojen antokielto on legitimoivissa<br />

transaktiokustannusten minimoinnilla. Rahastoyhtiön ei tarvitse uhrata resursse<strong>ja</strong> julkaisemansa<br />

informaation paikkansapitävyyden todistamiseksi. Se säästää sekä rahastoyhtiön<br />

että rahastosijoittajien kustannuksia. Sen si<strong>ja</strong>an informaation julkistamisvelvollisuudelle<br />

näyttäisi olevan vähemmän perusteita. Kilpailullisilla markkinoilla rahastoyhtiöllä<br />

on kannustin julkistaa informaatiota yhteiskunnallisen optimin verran.<br />

Erilaiset markkinahäiriöt saattavat kuitenkin estää sen, että informaatiotuotanto on<br />

yhteiskunnallisesti optimaalisella tasolla. Tällöin tiedonantovelvollisuuden avulla voidaan<br />

ensinnäkin torjua moraalista uhkapeliä velvoittamalla rahastoyhtiö julkistamaan<br />

informaatiota potentiaalisista intressitilanteista. Toiseksi tiedonantovelvollisuudella<br />

voidaan saada aikaan positiivisia ulkoisvaikutuksia, jos se helpottaa sijoitusrahastojen<br />

vertailua <strong>ja</strong> parantaa sitä kautta markkinamekanismien toimintaa.<br />

Lainsäätäjä on kuitenkin rahastoyhtiötä huonommassa asemassa arvioimaan, millä<br />

tiedonannon tasolla yhteiskunnallinen optimi saavutetaan. Ilman tiedonantovelvollisuutta<br />

<strong>ja</strong> ilman markkinahäiriöitä rahastoyhtiöllä on kannustin tuottaa informaatiota,<br />

kunnes informaation tuotannon ra<strong>ja</strong>tuotto on ra<strong>ja</strong>kustannuksen suuruinen. Koska<br />

rahastoyhtiön johdon palkkaus on sidottu yhtiön menestykseen, sillä on kannustin<br />

saavuttaa tasapaino informaation tuottamisesta saatavan hyödyn <strong>ja</strong> siitä aiheutuvien<br />

kustannuksien välille. Sen si<strong>ja</strong>an lainsäätäjällä ei ole vastaavaa kannustinta yhteiskunnallisen<br />

optimin saavuttamiseen. Edelleen, jos tiedonantovelvollisuus asetetaan kaikille<br />

rahastoyhtiöille <strong>ja</strong> sijoitusrahastoille yhtäläiseksi, optimaalista informaatiotuotantoa<br />

ei voida saavuttaa, koska eri rahastoyhtiöt <strong>ja</strong> <strong>sijoitusrahastot</strong> saavuttavat optiminsa<br />

eri tuotantomäärillä. 59 Lisäksi myös päätöksentekijöiden rajoittunut rationaalisuus<br />

saattaa vähentää sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta. Lainsäätäjä on altis erilaisille<br />

päätöksentekovirheille. Usein lainsäädäntö kopioidaan muista maista, mikä saattaa<br />

uusklassisen taloustieteen oletusten vastaisesti johtaa epärationaaliseen toisten<br />

päätöksentekijöiden päätösten imitoimiseen. Lainsäädännössä asetettu tiedonannon<br />

taso saattaa myös toimia ankkuripisteenä, johon julkistettavan informaation määrää<br />

verrataan. Tällöin rahastoyhtiöllä voi olla kannustin julkaista informaatiota liian paljon,<br />

jos se pitää lainsäädännössä asetettua tasoa vähimmäistasona. Toisaalta rahastoyhtiöllä<br />

voi myös olla kannustin julkistaa liian paljon informaatiota välttääkseen vahingonkorvauskanteet,<br />

vaikka se ei olisi tehokkuuden kannalta hyödyllistä 60 .<br />

Epäoptimaalinen tiedonantovelvollisuus aiheuttaa rahastosijoittajille tehokkuustappiota<br />

riippumatta siitä, johtuuko se lainsäätäjän päätöksentekovirheistä vai markkinahäiriöistä.<br />

Alle optimitason jäävä informaatiotuotanto aiheuttaa rahastosijoittajille<br />

haittaa, koska se estää sijoittajia saamasta informaatiota, jonka he tarvitsevat.<br />

Vastaavasti liian paljon informaatiota pal<strong>ja</strong>stava tiedonantovelvollisuus ei ole rahas-<br />

59 Bainbridge (1999), s. 30.<br />

60 Tällaisesta päätöksentekovirheestä käytetään nimitystä hindsight-bias ("jälkiviisausvirhe"). Päätöksentekijä<br />

arvioi tällöin tapahtuman todennäköisyyden suuremmaksi, kuin mitä se todellisuudessa on.<br />

Ks Bainbridge (1999), s. 30 <strong>ja</strong> Jolls ym. (1998), s. 1523.<br />

126

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!