Philippe Ariès mentaliteettien historian pioneerina - Tieteessä ...
Philippe Ariès mentaliteettien historian pioneerina - Tieteessä ...
Philippe Ariès mentaliteettien historian pioneerina - Tieteessä ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
T I E T E E S S Ä T A P A H T U U<br />
36<br />
Hänen mielestään uudella ajalla, erityisen voimakkaasti<br />
1700-luvulla ranskalaiset, etenkin<br />
tietyt väestökerrokset (porvarit, pikkuporvarit<br />
ja talonpojat) alkoivat erottaa seksuaalisuuden<br />
ja lisääntymisen toisistaan ja siirtyä uuteen perhemalliin,<br />
jossa alun perinkin synnytettiin vähemmän<br />
lapsia. Tämän prosessin todistaminen<br />
oli edellä mainitun 1948 ilmestyneen väestöhistoriallisen<br />
tutkielman keskeinen ajatus. Mutta<br />
ohjelma jatkui myös myöhemmissä teoksissa,<br />
etenkin lapsuuden historiassa ja seksuaalisuuden<br />
<strong>historian</strong> kesken jääneessä hankkeessa.<br />
Jälkikuva <strong>Ariès</strong>in <strong>mentaliteettien</strong> historiasta<br />
on ristiriitainen. Toisaalta hänen tutkimusohjelmansa<br />
oli lähtökohdiltaan perin traditionalinen,<br />
toisaalta siinä oli poikkeuksellista kunnianhimoisuutta.<br />
Vanhassa pitäytymistä hänen<br />
otteessaan merkitsi mentaliteetin näkeminen<br />
”ajan henkenä”, yleisesti jaettuna maailmankuvana<br />
tai suhtautumistapana. Tässä suhteessa<br />
<strong>Ariès</strong> ei pystynyt murtautumaan ulos Febvren<br />
luomasta varhaisesta Annales-suuntauksen<br />
mentaliteetti<strong>historian</strong> mallista [3].<br />
Kunnianhimoista ja poikkeuksellista oli<br />
<strong>Ariès</strong>in rohkeus muotoilla yhteiskunnallisen<br />
kehityksen malli, jossa käytäntöä (syntyvyyden<br />
säännöstely) ei tukenut tai ohjannut mikään<br />
diskurssi (kiteytynyt tai vakiintunut aate tai ajatustapa).<br />
Tässä suhteessa <strong>Ariès</strong>in työtä voisi metodologisesta<br />
näkökulmasta lukea rinnan Fernand<br />
Braudelin La Méditerranée-teoksen (1949)<br />
kanssa. Myöskään Braudelin ”totaalihistoriaa”,<br />
hänen kolmella eri nopeudella etenevää aikaansa,<br />
ei voi hahmottaa sen enempää historismista<br />
kuin modernisaatioteoriastakaan käsin. Tavanomaisempi<br />
yhteiskunnallinen ajattelu lähtee<br />
aina diskurssin ensisijaisuudesta ja joissakin<br />
vähän rohkeammissa ajattelumalleissa rinnastetaan<br />
vain diskurssi ja käytäntö. Viimeksi mainitusta<br />
otteesta on hyvä esimerkki Michel Foucault,<br />
joka aika ajoin pystyy tuottamaan viiltävän<br />
ironisia analyysejä juuri diskurssien ja käytäntöjen<br />
rinnastuksilla ja ristivalotuksilla. Viittaan<br />
erityisesti Foucault’n teoksiin Surveiller et<br />
punir (1975) ja La Volonté de savoir (1976). <strong>Ariès</strong><br />
on teksteissään selvästi Foucault’ta maltillisempi<br />
ja välttelee rankan kärjistämisen houkutusta.<br />
Omaperäinen <strong>Ariès</strong><br />
Vaikka Huttonin <strong>Ariès</strong>-tutkielma on monipuolinen<br />
ja huolelliseen tutkimukseen perustuva,<br />
voi jotain silti jäädä kysymään. Mielestäni voi<br />
edelleen pohtia <strong>Ariès</strong>in tuotannon perusidean<br />
luonnetta, kysymystä syntyvyyden säännöstelyn<br />
alkamisesta Ranskassa ja tuon vapaaehtoisesti<br />
noudatetun säännöstelyn vaikutusta väestökehitykseen.<br />
<strong>Ariès</strong>in lähtökohta oli kyllä<br />
omaperäinen ja erosi aikalaisajattelun päävirtauksista.<br />
Mutta millaista oli <strong>Ariès</strong>in väestöpoliittisen<br />
ajatteluun liittyvä omaperäisyys? Oliko se perustaltaan<br />
kriittistä suhteessa oikeistolaiseen<br />
syntyvyyttä suosivaan väestöpoliittiseen ajatteluun?<br />
Vai oliko hänen tarkoituksensa enemmän<br />
käytännöllinen? Toisin sanoen oliko <strong>Ariès</strong> sanomassa,<br />
että rotuajattelun ja eugeniikan pohjalta<br />
lähtevä ajattelu ei ole johda käytännössä toimivaan<br />
väestöpolitiikkaan. Koska rotuajatteluun<br />
perustuvan väestöpolitiikan lähtökohdat eivät<br />
ottaneet huomioon väestön omia mielialoja, väestöllisen<br />
käyttäytymisen ”salaista” motivaatiopohjaa,<br />
ei voitu tehdä realistista politiikkaa,<br />
jolla olisi tarkoitettuja vaikutuksia. Hutton ei<br />
pohdi tätä seikkaa elämäkertaesseessään, eikä<br />
kysymyksellä ehkä olekaan 1945 jälkeen niin<br />
suurta latausta.<br />
Toinen kysymys <strong>Ariès</strong>in ajattelun omaperäisyydestä<br />
liittyy modernisaatioteoriaan, yhteiskuntatieteelliseen<br />
ajatteluun, joka nousi länsimaissa<br />
hallitsevaan asemaan toisen maailmansodan<br />
jälkeen ja oli pitkään muun muassa kehitysteorioiden<br />
ja kehitysaputoiminnan taustalla.<br />
Modernisaatioteoriahan lähtee ideologisen kasvatuksen<br />
ja koulutuksen merkityksen korostamisesta<br />
hyvin elitistisellä tavalla: uudet ylhäältä<br />
annetut arvot johtavat uuteen ylhäältä annettuun<br />
ajatteluun ja lopulta sen mukaisten yhteiskunnallisten<br />
instituutioiden muodostamiseen.<br />
<strong>Ariès</strong> onnistui kehittämään samanaikaisesti<br />
näkökulman, joka oli lähes päinvastainen. Ihmisten<br />
ruohonjuuritason toiminta johtaa uusiin<br />
yhteiskunnallisiin muodostelmiin ja ryhmityksiin,<br />
joiden merkitys vasta vähitellen tiedostetaan.<br />
Kannattaa miettiä kuinka tietoinen<br />
hän oli ideologisesta asemastaan ja että olisiko<br />
ollut mahdollista, että hän olisi kehitellyt vastaavia<br />
näkökulmia enää 1960-luvulla, kun modernisaatioteorian<br />
hegemoninen asema oli vakaimmillaan.<br />
Oikeistolaiselle älykölle ehkä<br />
vain 1940-luku ja 1950-luvun alku oli mahdollinen<br />
ajankohta tämänkaltaisen myöhemmin<br />
kriittiseksi osoittautuvat näkökulman kehittelylle.<br />
Ehkäpä <strong>Philippe</strong> <strong>Ariès</strong> on rinnastettavissa<br />
niihin oikeistolaisiin intellektuelleihin Keski-<br />
Euroopassa, jotka 1940-luvulla pettyivät Natsi-Saksaan<br />
asettamissaan toiveissa, vetäytyivät<br />
syrjään julkisesta elämästä ja ryhtyivät kehittelemään,<br />
kuten Lutz Niethammer kertoo teok-<br />
TIETEESSÄ TAPAHTUU 3/2005
Change language