29.04.2013 Views

pdf-tiedostona - Kotikielen Seura

pdf-tiedostona - Kotikielen Seura

pdf-tiedostona - Kotikielen Seura

SHOW MORE
SHOW LESS

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

YUMPU automatically turns print PDFs into web optimized ePapers that Google loves.

TERHO ITKONEN<br />

vissä, kun tyyppejä verrataan muihin monikon paikallissijassa oleviin tilanilmauksiin.<br />

Inessiivin ja adessiivin vastakohdan varaan ei tällä kertaa rakennu<br />

sellaista merkitysvastakohtaa kuin kuteilla : veteissä -tapauksessa; päinvastoin<br />

inessiivi voi eräissä edellisen tyypin jäsenissä korvautua adessiivilla ilman<br />

mainittavaa merkityksen eroa (näkyvillä, kuuluvilla, saatavilla jne.). Intransitiivisen<br />

taustarakenteen subjektin (tällä kertaa aina epätoiminnallisen) ja<br />

transitiivisen taustarakenteen objektin samansuuntainen käsittely on varmaan<br />

alun alkaen perustunut samaan kognitiiviseen taipumukseen, joka edellä on<br />

ollut puheena. Synkroniselta kannalta voi oudoksuttaa järjestelmän asymmetria,<br />

joka on samankaltainen kuin ehdyksissä, tukkeissa jne. -tyypeissä: ei ole<br />

transitiiviseen taustarakenteeseen pohjautuvia *mies on löytävissä ~ löytämättömissä<br />

(rahan) -tyyppisiä rakenteita eikä niitä yksinkertaisella tavalla korvaaviakaan<br />

ilmaustyyppejä, vaikka sellaisten tarve tuskin on tällä kertaa niin<br />

olematon kuin ehdyksissä, tukkeissa jne. -tyyppisten tilanadverbien alalla.<br />

Samoin puuttuvat toiminnalliseen intransitiiviseenkin taustarakenteeseen<br />

pohjautuvat tyypit *mies on juoksevissa ~ juoksemattomissa ja jopa epätoiminnalliseen<br />

taustarakenteeseen pohjautuvat tyypit *puu on kaatuvissa ~ kaatumattomissa.<br />

Ainakin osittainen selitys saadaan diakroniasta: aivan kuten<br />

ehdyksissä, sulkeissa -tyypit ovat näkyvissä, saatavissa ja näkymättömissä, saamattomissa<br />

-tyypitkin aikoinaan syntyneet tyhjiöön. Siellä ne etenivät vain niin<br />

pitkälle kuin objektiin viittaavien ja eräiden keskeisten intransitiivilauseen<br />

epätoiminnalliseen subjektiin viittaavien tapausten yhteinen semantiikka<br />

salli, ja niin jäivät muut tapaukset jatkuvasti vaille samantapaista ilmausta.<br />

2.4.1. Sama kognitiivinen taipumus on varmaan ollut myötävaikuttamassa<br />

silloinkin, kun subjektin sija on aikoinaan jakautunut kahtia: myönteisessä<br />

normaalilauseessa kiistaton nominatiivi, myönteisessä eksistentiaalilauseessa<br />

partitiivi tai lähinnä akkusatiiviksi hahmottuva nominatiivi. Ilman eräitä<br />

kielen järjestelmässä piilleitä edellytyksiä ei tämä kahtiajako olisi kuitenkaan<br />

voinut syntyä. Olennaista siinä on ollut partitiivin nousu yhdeksi subjektin<br />

sijaksi; yhtä rintaa tämän kehityksen kanssa on aiempi nominatiivi hahmottunut<br />

määrätapauksissa akkusatiiviksi. Tällöin partitiivi on muodostanut<br />

akkusatiivin kanssa parin, jonka varaan (osaksi myös persoona- ja numeruskongruenssittomuuden<br />

ja eräiden muiden lauserakenneseikkojen varaan) on<br />

rakentunut muodollisestikin verraten kiinteärajainen eksistentiaalilauseiden<br />

kategoria, vastakohtanaan nominatiivisubjektinen (ja mm. persoona- ja<br />

numeruskongruenssin alainen) normaalilauseiden kategoria. Mutta miten ja<br />

milloin?<br />

Partitiivisubjekti ei voi palautua varhaiskantasuomeen asti, koskapa nominatiivisubjekti<br />

on sekä lapissa että mordvassa yksinomainen. Suomen kaikki<br />

lähisukukielet osoittavat toisaalta yhtäpitävästi, että myöhäiskantasuomen<br />

järjestelmään partitiivisubjekti on jo kuulunut ja että sen käyttöala tuolloin<br />

36

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!