pdf-tiedostona - Kotikielen Seura

TERHO ITKONEN
paise, lähde ym.) mutta tuskin koskaan transitiiviverbin tekemistä. Lapissa
ja tseremississä johdostyypin vastineet ovat yleensä transitiivikantaisia ja
merkitsevät lapissa teon kohdetta, välinettä tai tulosta (Nielsen, Laerebok i
lappisk I s. 193—194), tseremississä teon välinettä (Erkki Itkonen, Vir.
1967 s. 253); johdostyypin otaksutut mordvalaiset vastineet taas ovat joko
transitiiviverbin johdoksia, merkityksenä 'teon väline tai kohde', tai deskriptiivis-onomatopoeettisiin
intransitiiviverbeihin korrelaatiosuhteessa olevia
muodosteita, merkityksenä nomen actionis (Heikkilä, GIFU 2: I s. 178—187).
Sattumaa tuskin on tämän abverbityypin yleinen (vaikkei yksinomainen)
monikkovartaloisuuskaan; tämä seikka liittää sen moniin muihin monikollisiin
paikallissijailmauksiin, jotka samoin ilmaisevat jotakin (pintarakenteen) subjektin
tilasta: (on) järjissään, nälissään, iloissaan; puolillaan; hyvillään, pahoillaan;
kovilla, tiukoilla; (uud.) heikoilla, vahvoilla; kyykky sillaan, paitasillaan ym. 15 Ehkä
selittämättömin seikka on tyypin ulkopaikallissijaisuus, joka kannattaa melko
selvää merkitysoppositiota sisäpaikallissijaiseen ia^ema-tyyppiin nähden
(vrt. kuteilla 'kudottavana' mutta veteissä Vedettynä, vireessä'). Joka tapauksessa
on ilmeistä, että tämä adverbityyppi on kerran ruvennut valtaamaan
alaa vanhemmalta, funktioltaan eriytymättömältä ilmaustyypiltä (on) kulussa,
pesussa 'pestävänä', pyykin pesussa 'pyykkiä pesemässä', joka on voinut viitata
paitsi intransitiiviverbin subjektiin ja transitiiviverbin objektiin myös transitiiviverbin
subjektiin. Uudistyypin lähtökohtana ovat kai olleet jotkin harvat,
nyt jo tutkimuksen tavoittamattomiin painuneet mallimuodosteet. Sen
produktiivistumista tuskin kuitenkaan voidaan selittää muusta kuin kielenpuhujain
kognitiopohjaisesta taipumuksesta luokittaa epätoiminnallisuus (ja
toissijaisesti myös sitä muodoltaan muistuttava intransitiivinen toiminnallisuus)
erilleen transitiivisesta toiminnallisuudesta ja antaa tälle luokalle yhtenäinen
kielellinen ilmaus. Jatkokehitys on ollut osaksi tiettyjen adverbien
periytymistä sellaisinaan, osaksi uusien luomista entisten pohjalta, ja mainitsemani
kognitiivinen taipumus on kai jatkuvasti tukenut sekä perintöä että
uudisluontia. Täyteen tasapainoon ei järjestelmä silti ole päässyt, vaan
funktioltaan eriytymätön tyyppi (on) kulussa, pesussa, pyykin pesussa on pitänyt
jatkuvasti hallussaan myös valveilla, tekeillä -tyypin funktioita. Joskus eri
tyyppien rinnakkaiselo on mahdollistanut niinkin hienon eronteon kuin
15 Lisäesimerkkejä Karlssonilla, mts. 24—25, ja Hakulisella, SKRK 3. p. s. 421.
Tällaisen monikonkäytön tausta on kokonaisuutena vailla varmaa selitystä; yleistä se on
vain suomessa, vaikka sen merkkejä voidaan osoittaa lähisukukielistäkin. Karlsson
(mt. passim) on ajatellut, että nimenomaan tekeillä-tyyppisten (ja niitä muistuttavien
ehdyksissä, sulkeissa -tyyppisten) adverbien monikollisuus olisi peräisin tapauksista,
joissa monikon käyttö on loogisestikin perusteltavissa: iteillä 'iteiden (= itujen) vallassa',
tekeillä 'tekemisprosessiin kuuluvien töiden (»tekeiden») alaisena'; samoin
ammuksissa 'maagisten projektiilien vaivaamana', kääreissä 'kääreisiin sidottuna' jne.
Tämä ei vielä riitä selittämään paikallissijaisten tilanilmausten monikollisuutta kokonaisilmiönä
— ellei rohkeasti ajatella Hakulisen tapaan, että se olisi kaikkiaankin
lähtöisin juuri noista deverbaalisista adverbityypeistä (SKRK 3. p. s. 422—423).
34