pdf-tiedostona - Kotikielen Seura

TERHO ITKONEN
lauseenvastikkeet, joiden subjektina on persoonapronomini. Akkusatiivi näyttää
nim. tällaisen pronominisubjektin sijana olleen vanhastaan yhtä käymätön
kuin eksistentiaalisen finiittilauseen persoonapronorninisubjektin sijana;
sen sijasta käytetään genetiiviä (Sinun pitäisi tulla kotiin, Meidän pitäisi
mahtua tälle penkille; samoin Siellä pitäisi sinunkin olla eksistentiaalisen tyypin
* Siellä pitäisi olla sinutkin korvikkeena) ja on kenties käytetty siitä saakka
kun pitää-vexhi tämmöisen lauseenvastikkeen yhteydessä oli muuttunut yksipersoonaiseksi.
(Vrt. Vir. 1967 s. 305.)
Toteutuneena tämä nykyiselle kirjakielelle luonteenomainen jatkokehitys
merkitsee tietysti eräänlaista järjestelmän tasapainoa. Mutta vanhempi
järjestelmä pitää sekin sitkeästi puoliaan erityisesti murteissa ja puhekielessä.
Sillä on tällöin tukenaan perinne, niin kuin /foz/a-sanan äänneasulla ja merkityksellä
niiden säilyessä polvesta polveen, mutta perinteen lisäksi varmaan
muutakin: kognitiivinen taipumus, joka ei häviä sukupolven vaihtuessa.
Toiminnallisen ja epätoiminnallisen tai paremminkin tahallisen ja tahattoman
tekemisen välinen ero polaroituu luonnostaan silloin kun on kysymys
tarpeellisena pidetystä tekemisestä: tarve voidaan saada täytetyksi agentiiviselle
tekijälle annetulla velvoituksella, mutta epäagentiivista tekijää ei voida
mihinkään velvoittaa. Yhtä ymmärrettävää on, että tuo ero polaroituu silloin
kun on kysymys sallittuna pidetystä tekemisestä: agentiiviselle tekijälle voidaan
siihen antaa lupa, epäagentiiviselle ei. Ja jos tämä ihmiselle luontainen
kaksijakoinen hahmotustapa on saanut ilmauksensa kielessä, ei sen ilmaus
siitä helpolla häviä. Päinvastoin tuo muodollinen kahtiajako saattaa analogian
voimasta levitä semmoisiinkin tapauksiin, joissa subjektin tottelukykyisyys
ei ole yhtä relevanttia. Tarkoitan juurimerkityksisten j&zfda-lauseiden
episteemisiä vastineita, jotka nekin ovat kahdennäköisiä: jälleen 1) Pojan
pitäisi jo tulla kotiin (voi merkitä paitsi 'on tarpeen, että poika jo tulee kotiin'
myös episteemisesti 'käsittääkseni on niin, että poika jo tulee kotiin'), 2) Poika
pitäisi mahtua tälle penkille (merkitsee paitsi 'on tarpeen, että poika mahtuu
tälle penkille' myös ^käsittääkseni on niin, että poika mahtuu t. p.'). Tässä
heijastuu tietysti episteemisten lauseiden sekundaarius juurimerkityksisiin
verrattuna; siitä juurimerkityksisten muodon myötäily. Kuinka pitkälle
tämä myötäily voi mennä ja voivatko episteemiset lauseet muodoltaan pyrkiä
myös erottumaan juurimerkityksisistä, se on jo toinen asia, joka ei kuulu
tämänkertaisen aiheeni alaan.
53