pdf-tiedostona - Kotikielen Seura

TERHO ITKONEN
nilleen 'annoin miehille luotavaksi lumen'. Sekä intransitiivisen taustarakenteen
subjekti että transitiivisen taustarakenteen objekti on alkuaan kai hahmotettu
hallitsevan verbin objektiksi ja ilmaistu objektin sijalla: Annoin miehet
~ miehiä lähteä alk. suunnilleen 'annoin miehet (miehiä) lähtemään', Annoin
sinne jäädä samat miehet ~ samoja miehiä 'annoin sinne jäämään s. m.'; Annoin
miesten luoda lumen ~ lunta 'annoin miehille luotavaksi lumen (lunta)'. Vrt.
Setälä, SKL 30. § 6; Hakulinen, SKRK 3. p. s. 235; Ikola, Vir. 1954 s. 235;
Saukkonen, Tulosijainf.rakenteiden hist. I s. 208, 213, 218—219. Tavanomainen
ergatiivinen järjestelmä siis tämäkin, ja siitä oli vain lyhyt askel
järjestelmään, jossa taustarakenteen subjekti ja objekti hahmotettiin pintarakenteessakin
lauseenvastikkeen subjektiksi ja objektiksi ja jossa voitiin
ilmaista myös eksistentiaalisuuden ja ei-eksistentiaalisuuden vastakohta.
Tämän jälkeen asetelma oli samanlainen kuin nesessiivisissä lauseenvastikkeissa
:
a) Annoin miesten luoda lumen (rakenne trans., ei-eksist., subj. toiminnallinen)
b) Annoin miehet lähteä matkalle (rakenne in trans., ei-eksist., subj. toiminnallinen)
c) Annoin miehet jäädä pulaan (rakenne intrans., ei-eksist., subj. epätoiminnallinen)
d) Annoin paikalle jäädä samat miehet (rakenne intrans., eksist., subj. epä­
toiminnallinen)
2.5.3. Tästä eteenpäin näyttää kehitystä sekä nesessiivisissä että permissiivisissä
lauseenvastikkeissa ohjanneen kaksi vastakkaista tasoitustendenssiä,
joita molempia hallitsee pyrkimys toiminnallisen subjektin asun yhdenmukaistamiseen.
Toista tendenssiä tavataan jonkin verran vanhassa kirjasuomessa:
on pyritty yleistämään akkusatiivisubjekti a-tyyppisiin lauseisiin tyypin b mallin
mukaan. Toinen tendenssi taas on ominainen nykymurteille, yleispuhekielelle
ja kirjakielellekin: on yleistetty päinvastoin genetiivisubjekti ^-tyyppisiin lauseisiin
mallin a mukaan. Näin on näissä kielimuodoissa toteutunut Lyonsin
kaavailema dakotalais- ja batsbilaismallinen ergatiivisuuden ihannejärjestelmä,
jossa transitiivilauseen subjekti ja intransitiivilauseen toiminnallinen
subjekti ovat omassa sijassaan, intransitiivilauseen epätoiminnallinen subjekti
ja transitiivilauseen objekti omassaan. Kehitys on pyrkinyt tästä pitemmällekin:
genetiivisubjekti on voinut levitä myös otyyppisiin lauseisiin. Tätä tavataan
jossain määrin sekä vanhassa kirjasuomessa että murteissa mutta varsinkin
viime ja tämän vuosisadan kirjakielessä. Kehitys selittyy finiittisten normaalilauseiden
analogiaksi — eihän niissäkään tehdä muodollista eroa toiminnallisen
lausetyypin Poika tulee kotiin, Miehet lähtivät matkalle ja epätoiminnallisen
lausetyypin Poika mahtuu tälle penkille, Miehet jäivät pulaan välillä.
Osittain analogialähteenä ovat voineet olla myös sellaiset (nesessiiviset)
52