pdf-tiedostona - Kotikielen Seura

TERHO ITKONEN
nesessiivisen lauseenvastikkeen subjektia vastaava lauseenjäsen kai alkuaan
ollut nominatiivissa ja hahmottunut hallitsevan verbin subjektiksi: Poika
pitäisi lähteä matkalle alk. suunnilleen 'poika »pitäisi» (= joutaisi) lähtemään
matkalle', Mukana pitäisi olla poikakin 'mukana »pitäisi» olemaan poikakin'.
Samoin on toisaalta ollut laita myös transitiivisen infinitiivin yhteydessä
tavatun, taustarakenteen objektia edustavan lauseenjäsenen: Puuro pitäisi jo
keittää alk. suunnilleen 'puuro »pitäisi» jo keitettäväksi', Pitäisi keittää jo
puuro '»pitäisi» keitettäväksi jo puuro'. Vrt. Setälä, SKL 30. § 6; Hakulinen,
SKRK 3. p. s. 443; Ikola, Vir. 1954 s. 233—234; Saukkonen, Tulosijainf.rakenteiden
hist. I s. 121. Huomataan helposti, että tämä oletettava alkuasetelma
on täysin tavanomaisen ergatiivisen järjestelmän mukainen. Uusia
vivahteita asetelmaan toi se, että taustarakenteen objektia edustava nominatiivisubjekti
hahmotettiin pintarakenteessakin lauseenvastikkeen (akkusatiivi) -
objektiksi, jolloin se voi saada rinnalleen myös partitiiviobjektin: Pitäisi
keittää jo puuroa. Tällöin myös taustarakenteen subjektia edustava nominatiivisubjekti
pääsi hahmottumaan itse lauseenvastikkeen akkusatiivimuotoiseksi
subjektiksi ja saattoi puolestaan saada rinnalleen partitiivisubjektin:
Mukana pitäisi olla talon väkeä. Tämä syntaktinen siirtymä merkitsi samalla
sitä, että pitää-\exb\ oli muuttunut monipersoonaisesta yksipersoonaiseksi.
Kun vielä datiivigenetiivi transitiivisen rakenteen yhteydessä jäsentyi lähinnä
lauseenvastikkeen subjektiksi eikä enää hallitsevan verbin adverbiaaliksi, oli
lauseenvastikkeen nykyinen kokonaisjärjestelmä hahmollaan, ja tämän järjestelmän
keinoin voitiin ilmaista myös ei-eksistentiaalisen ja eksistentiaalisen
rakenteen vastakohta. Toisin kuin vastaavissa finiittilauseissa näyttää eieksistentiaalinen
intransitiivinen nominaalirakenne kuitenkin saaneen ilmauksen,
joka oli erilainen kuin vastaava transitiivinen rakenne ja poikkesi eksistentiaalisesta
lähinnä vain sanajärjestykseltään. Vanhojen suhteiden jäljiltähän
transitiivirakenteen subjekti oli genetiivissä, ei-eksistentiaalisen intransitiivirakenteen
subjekti yhä akkusatiivissa. Sanottiin siis
a) Pojan pitäisi syödä puuro (rakenne transitiivinen, ei-eksistentiaalinen,
subjekti toiminnallinen)
b) Poika pitäisi tulla kotiin (rakenne intrans., ei-eksist., subj. toiminnallinen)
c) Poika pitäisi mahtua tälle penkille (rakenne intrans., ei-eksist., subj. epätoiminnallinen)
d) Mukana pitäisi olla poikakin (rakenne intrans., eksist., subj. epätoiminnallinen)
2.5.2. Permissiivisten lauseenvastikkeiden historia on samantapainen. Taas
on oletettava, että taustarakenteen subjekti on alun perin ilmaistu genetiivillä
vain transitiiviverbin infinitiivin yhteydessä ja hahmotettu pintarakenteessa
hallitsevan verbin datiiviadverbiaaliksi: Annoin miesten luoda lumen alk. suun-
51