pdf-tiedostona - Kotikielen Seura

TERHO ITKONEN
Genetiivin funktiolla on muun ohessa voinut olla osuutta siihenkin, että
kabardin synkretistinen obliikvisija on kehittynyt transitiivilauseen subjektin
sijaksi. Se että omistajaa ilmaiseva sija on yleistynyt juuri transitiivilauseen
subjektiksi, ei periaatteessa ole sen kummempi ilmiö kuin habeo-verhin vastineiden
kiintyminen apuverbiksi transitiiviverbien liittotempuksiin: vrt.
ransk. J'ai regu ~ ouvert ~ lu le livre 'olen saanut, avannut, lukenut kirjan',
alk. »minulla on saatuna, avattuna, luettuna kirja», saks. Ich habe das Fenster
geöffnet ~ geschlossen 'olen avannut, sulkenut ikkunan', alk. »minulla on
ikkuna avattuna, suljettuna». Paralleelina voidaan edelleen mainita subjektiin
viittaavien transitiiviverbin persoona-affiksien ja omistusliitteiden yhtäläisyys
eri kielissä, joukossa sekä ei-ergatiivisia kuten useat uralilaiset kielet että
ergatiivisia kuten abhaasi ja abaza (vrt. 1.3 ja alav. 3) sekä eskimo-aleutti. 22
Ehdotonta ei toiminnallisuuden samastuminen transitiivisuuteen ole tosin
enempää ergatiivisissa rakenteissa kuin niiden paralleeleina mainituissa
tapauksissa; päinvastoin voidaan eri tahoilla panna merkille, että transitiivilauseille
ominaiset rakenteet ovat pyrkineet valtaamaan alaa intransitiivilauseissakin,
ensimmäisinä sillanpääasemina yleensä kai sellaiset tapaukset,
joissa intransitiiviverbin subjekti on agentiivinen. i/afoo-rakenteissa tällainen
on tavallista ranskassa ja saksassa: J'ai ri ~ dormi ~ vicu, jopa iti 'olen
nauranut; nukkunut; elänyt; ollut' (vaikka jatkuvasti Je suis alli ~ venu 'ich tue es' eikä esim. 'meine
Tat' < 'ich tue es' > 'ich tat' (Die Konjugation im Lappischen I s. 349). Miten ura),
ja turkk. kielten suhteet selittynevätkin, merkillistä on, että juuri mennyttä aikaa ilmaisevilla
transitiivilauseilla on erityinen, intransitiivilauseista poikkeava muoto paitsi
AaÄeo-rakenteissa myös niin loitolla kuin gruusian ergatiivisissa rakenteissa. Transitiivilauseen
subjekti on gruusiassa nim. intransitiivilauseiden tapaan nominatiivimuotoinen,
milloin predikaattiverbin tempus kuuluu preesens-tempusryhmään, sen sijaan
ergatiivimuotoinen, milloin predikaattiverbin tempus kuuluu aoristiseen tempusryhmään
(Tsikobava, Jazykinarodov SSSR IV s. 56; vrt. mts. 48—49). Sama koskee
eräitä Matthevvsin ergatiivisiksi katsomia indoarj. kielten lausetyyppejä, jotka nykyään
tajutaan aktiivilauseiden veroisiksi, vaikka predikaatti historiallisesti katsoen onkin
lähtöisin pass. partis. perf :stä; nämäkin lausetyypit ilmaisevat mennyttä aikaa (ks.
Lingua 3: 1 s. 392—395). Alien, joka on kokoavasti tarkastellut transitiivisuuden ja
possessiivisuuden yhteyksiä mitä erilaisimmissa kielissä, päättää tarkastelunsa
(Language 40, 1964, s. 343) seuraavasti: »Suuressa joukossa kieliä tavataan selvä
yhteys subjektin, eritoten transitiivisen subjektin, ja 'omistuksen' tai 'saavutuksen'
ilmausten välillä; joissakin tapauksissa yhteys rajoittuu verbin perfekti- tai perfektiivimuotoihin.
Ilmaisutavat eriävät suuresti mutta ovat omiaan korostamaan ilmiöiden
pinnanalaista paralleelisuutta.»
48