TERHO ITKONEN Puheeksi ottamatta on vihdoin se erikoisuus, että myönteisen eksistentiaalilauseen akkusatiivisubjektia vastaa ajatukseltaan kielteisissä (tai epäilevissä) lauseissa aina partitiivisubjekti: Pöydällä oli kirja — Pöydällä ei ollut kirjaa ~ Tuskinpa pöydällä oli kirjaa. Myös tällä ilmiöllä on vastineensa resultatiivisen transitiivilauseen objektin muodossa: Hän osti kirjan — Hän ei ostanut kirjaa
TERHO ITKONEN mainita vielä eräs näkökohta. Eksistentiaalilauseissa voivat nykyään esiintyä partitiivisubjektin ohessa samanlaiset määränilmaukset kuin resultatiiviverbin partitiiviobjektinkin ohessa: Metsässä oli runsaasti marjoja kuten Löysin runsaasti marjoja; Pullossa oli tarpeeksi juotavaa kuten Sain tarpeeksi juotavaa. Tämän voisi ajatella tarttuneen objektilauseista eksistentiaalilauseisiin samassa vaiheessa kuin partitiivisubjekti omaksuttiin kieleen partitiiviobjektin mallin mukaan, mutta todellisuudessa ilmiöllä näyttää olevan vanhemmat juuret. Partitiiviahan on vanhastaan käytetty myös attribuuttina 1) joukkoa, määrää merkitsevien substantiivien, 2) numeraalien ja 3) sellaisten kvantifikaattorien kuin paljo (n), vähä(n) yhteydessä, ja juuri näiden tapausten historiaan liittyy kiintoisa piirteitä. Suomessa ja sen lähisukukielissä partitiivi esiintyy nykyään joukkoa, määrää merkitsevien substantiivien attribuuttina kaikissa lauseasemissa : Joukko miehiä sai lopputilin, Siellä oli joukko miehiä, Näin joukon miehiä, Tutustuin isoon joukkoon miehiä jne. Lukusanoihin partitiiviattribuutti sitä vastoin liittyy yleensä vain rakenteen ollessa subjektin tai objektin asemassa, muulloin se korvautuu kulloisenkin kontekstin vaatimalla substantiivin sijalla ja lukusana toimii substantiivin kongruenttina attribuuttina: Kolme miestä sai lopputilin, Siellä oli kolme miestä, Mäin kolme miestä mutta Kolmen miehen palkka oli maksamatta, Tutustuin kolmeen mieheen jne. On ilmeistä, että tällainen partitiiviattribuutin esiintymisen rajoitus edustaa vanhempaa kantaa kuin sen liittyminen mihin sijamuotoon hyvänsä. Alun perin näyttää partitiiviattribuutin käyttöala kuitenkin olleen vielä suppeampi kuin lukusanojen yhteydessä nykyään. Siihen antaa viittauksen partitiiviattribuutin esiintyminen kvantifikaattorien paljo (n) ja vähä(n) yhteydessä: sitä käytetään vain rakenteen ollessa eksistentiaalilauseen subjektin tai resultatiiviverbin objektin asemassa, muulloin (myös normaalilauseen subjektina ja irresultatiiviverbin objektina) käytetään rakenteita, joissa substantiivi on pääsanana ja paljo, vähä sen kongruoivana attribuuttina. Sanotaan toisaalta Pihalla oli paljon lunta ~ päiviä, Sain vähän rahaa *~ kolikoita mutta toisaalta (normaalilauseen subjektin asemassa) Paljo lukeminen rasittaa silmiä, Siinä eivät vähät neuvot auta, (irresultatiiviverbin objektin asemassa) Kadehdin hänen paljoa omaisuuttaan •—• vähiäkin tulojaan, (muussa lauseasemassa) Vähän lumen aikana, En välitä paljosta rahasta ~ paljoista kolikoista jne. 20 20 Samalla lailla käyttäytyvät myös kvantifikaattorit moni ~ monta ja liika ~ liikaa. Partitiiviattribuuttia käytetään niidenkin yhteydessä vain jos rakenne on eksistentiaalilauseen subjektin tai resultatiivilauseen objektin asemassa (myös pääsana on tällöin partitiivimuodossa monia, liikaa); muuten käytetään semmoisia rakenteita, joissa substantiivi on pääsanana ja moni, liika sen kongruoivana attribuuttina. Siten sanotaan toisaalta (eksist.lauseen subjektin asemassa) Pihalle jäi monta autoa, Minulla oli liikaa painoa — kiloja, (result.lauseen objektin asemassa) Näin monta autoa, Sain liikaa painoa ~ kiloja, toisaalta (normaalilauseen subjektin asemassa) Moni auto sai kolhuja, Liika paino ei mahtunut ~ Liiat kilot eivät mahtuneet housuihin, (irresult.lauseen objektin asemassa) Olen ajanut monta autoa, Ajattelin liikaa painoani ~ liikoja kilojani, 43