pdf-tiedostona - Kotikielen Seura

TERHO ITKONEN
biaalin funktio; jo muinaisranskassa se on tältä pohjalta kehittynyt ensin
suomen resultatiiviverbien partitiiviobjektia muistuttavaksi objektin ilmaisimeksi
(vrt. nykyransk. Us ont mange de la viande et des legutnes "he söivät lihaa
ja vihanneksia') ja sitten 1300-luvulta lähtien vähitellen myös subjektin ja
predikatiivin ilmaisimeksi. Ks. Ettmayer, Analytische Syntax der franz.
Sprache II s. 588, 593. Subjektina se on levinnyt suomen partitiivisubjektisten
lauseiden kaltaisiin intransitiivilauseisiin (esim. Des canards nageaient
dans la mare 'lammikossa uiskenteli ankkoja') mutta sen lisäksi transitiivilauseisiinkin:
DespSchers ornent la vallee du Rhone 'Rhonen laaksoa koristavat persikkapuut',
Devant les portes, des hommes laverit les barriques 'porttien edessä pesevät
(jotkut) miehet tynnyreitä'jne. Itämerensuomalaisistakin kielistä yhdessä, nim.
vepsässä, partitiivisubjekti on nähtävästi myöhäisen kehityksen johdosta
voinut yleistyä sellaisiin transitiivilauseisiin kuin täit söidhe pan 'täit söivät
päätä', mamsidnabarihman tsapabad '(muutamat) eukot leikkaavat napanuoran',
säskit söskätäs kezä 'sääsket syövät kesällä' (Kettunen, VMLT s. 50). Suomessa
samoin kuin useimmissa suomen lähisukukielissä tämmöinen jatkokehitys on
vähäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta kuitenkin estynyt, ja estymisen syyksi
voisi hyvin arvella tuota monesti puheena ollutta kognitiopohjaista universaalia,
pyrkimystä muodollisesti erottaa toisistaan toiminnallisen ja epätoiminnallisen
subjektin tekeminen. Se että muotokeinoin epätoiminnalliseksi osoitettujen
lauseiden kaista on suomessa rajoittunut niin ahtaalle — siihenhän
eivät mahdu kaikki epätoiminnallista tekemistä osoittavat intransitiivilauseetkaan
—, on kuitenkin vietävä pikemmin kielen rakenteellisten edellytysten
kuin kognitiivisten universaalien tiliin. Aiemmin tasapainoton objektin ja
subjektin sijojen järjestelmä on saanut välttävän tasapainon juuri siten, että
objektitapauksiin ovat rinnastuneet vain teema — reema -suhteiltaan niitä
muistuttavat ja samalla epätoiminnalliset (ts. eksistentiaalilauseen) subjektitapaukset,
18 muut subjektitapaukset taas jääneet aidan toiselle puolen normaalilauseisiin,
joissa partitiivisubjekti on ollut mahdoton alun perin ja on yhä
nykyään. 19
18 Toissijaista kehittymää varmaan ovat sellaiset teema — reema -suhteiltaan nurin
kääntyneet eksistentiaalilauseet, joissa partitiivisubjekti on teemana lauseen alussa:
Junia kulkee molempiin suuntiin, Muutamia lehtiä on jo kellastunut, Väkeä kiiruhtaa töihin.
Nähtävästi tämä lausetyyppi on syntynyt täyttämään ilmaisutarvetta: toimimaan
parina sellaisille normaalilauseille kuin Junat kulkevat molempiin suuntiin, Lehdet ovat
jo kellastuneet, Väki kiiruhtaa töihin. Näin on saatu temaattisessakin subjektissa ilmaistuksi
epämääräisen ja määräisen paljouden vastakohta, joka tässä asemassa tavallisesti
jää vaille ilmausta. Partitiivisubjektin yleiset esiintymisedellytykset hallitsevat
muuten kyllä tällaisiakin lauseita; esim. transitiiviverbi (tai mikä tahansa intransitiiviverbikäänj
ei tule niiden predikaattina yleensä kysymykseen.
19 Jean-Luc Moreau on äskettäin (Melanges offerts a Aurelien Sauvageot s. 198—
199) otaksunut, että partitiivisubjektin leviämistä transitiivisiin normaalilauseisiin on
voinut jarruttaa nimenomaan pyrkimys estää syntymästä kaksiselitteisiä lauseita,
sellaisia kuin * Poikia rakastaa tyttöjä, *Tyttöjä suutelee poikia (kumpi partitiivi on henkilösubjekti,
kumpi objekti?). Tältä pohjalta jää kuitenkin selittämättömäksi, miksi yhtä
41