KodinKukat_kasvatusohjeet

Kasvatusohjeet 

1

Hyvä asiakkaamme, 

pitelet käsissäsi Kodin Kukat – Kasvatusohjeet -ohjevihkoa. 

Ohjevihko on kirjoitettu asiakkaidemme opastukseksi ja ohjeistukseksi, 

ja toivomme, että tämän ohjevihkon avulla niin puutarha-alan 

vasta-alkajat kuin jo kokeneemmatkin puutarhurit pääsevät 

parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen sekä koriste- että 

hyötykasvien kanssa. 

Ohjevihko sisältää yleiset ohjeet valikoimissamme olevien 

kasvien kylvämiseen, jatkokasvatukseen, istutukseen ja jatkohoitoon. Tarkemmat lajikohtaiset 

ohjeet löytyvät laskun takaa tai esim. siemenpussista. Osalle harvinaisempia kasveja 

toimitetaan erilliset kasvatusohjeet. Suurimmalle osalle monivuotisia taimia on ilmoitettu 

istutusetäisyydet kuvastoissa. Kuvastoista löytyvät myös monivuotisten taimien kasvukorkeudet. 

Kasvukorkeudet ovat aina suuntaa antavia, sillä kasvien kokoon vaikuttavat 

kasvuolosuhteet ja hoitotoimenpiteet. 

Olemme pyrkineet huomioimaan sekä kotipuutarhurit että parvekeviljelijät. Maukkaiden 

ja terveellisten vihannesten ja yrttien kasvattaminen ei aina vaadi suurta tilaa ja isoa 

kasvimaata, sillä viime vuosina markkinoille on tullut uusia, pienikokoisia lajikkeita, joita 

voi mainiosti kasvattaa parvekkeella tai vaikkapa vain keittiön ikkunalla. Myös kesäisestä 

kukkarunsaudesta pääsee nauttimaan pienelläkin parvekkeella tai patiolla. 

Toivomme sinun muistavan, että jokainen kasvi on yksilö, jonka kasvuun vaikuttavat 

monet tekijät. Tutustumalla tähän ohjevihkoon ja sen sisältöön ennen taimien istutusta 

uskomme, että jokainen kasvi saa oikeanlaisen käsittelyn ja parhaat mahdolliset eväät 

onnistuneen lopputuloksen kannalta. Esikasvatettavat taimet -kuvaston pikkutaimien 

hoito-ohjeet löytyvät sivulta 6 alkaen. 

Jos jotain jäi kuitenkin kertomatta, voit aina ottaa yhteyttä asiakaspalveluumme. Asiakaspalvelun 

yhteystiedot löytyvät tämän vihkosen takakannesta. Lisätietoja kasveista, 

kasvukorkeuksista ja kasvupaikkavaatimuksista löydät myös Internet-sivuiltamme 

www.puutarha.com. 

Toivotamme kaikille asiakkaillemme onnistumisen iloa ja mukavia hetkiä kasvien 

ihmeellisessä maailmassa. 

Kodin Kukkien väki 

Tekstit: Petra Hintikainen/Kodin Kukat Oy 

Kuvat: Minna Hankanen 

Copyright © 2013, Kodin Kukat Oy 

2

Sisällys 

1. Taimikasvatus siemenistä ..................................................... 4 

Siementen kylväminen & taimien koulinta ja karaisu 

2. Kesäkukat ............................................................................. 6 

Esikasvatettavat kesäkukat, kesäkukkien hoito, lannoitus 

minikasvihuone & monivuotisten koristekasvien 

talvettaminen sisätiloissa 

3. Vihannekset ja yrtit ............................................................ 10 

Esikasvatus, kylvö avomaalle, harventaminen, lannoitus, 

kasvivuorottelu & hyötykasvit ruukuissa 

4. Perennat .............................................................................. 13 

Perennatyypit, perennapenkin suunnittelu, 

kasvualustan muokkaus, perennojen istutus, 

perennojen syysistutus, lannoitus, 

perennojen jakaminen, perennojen erityisvaatimuksia, 

talvisuojaus & ruukkuistutusten hoito 

5. Marjakasvit ........................................................................ 19 

Kasvualustan valmistelu, yleisimmät marjakasvit: 

mansikka, amppelimansikka, pensasmustikka, vadelma, 

teivadelma, tyrni, lakka, mesimarja, karpalo & goji-marja 

6. Ruusut ................................................................................ 24 

Ryhmäruusut, istutus, lannoitus & talvisuojaus, 

maankateruusut 

7. Kärhöt ................................................................................ 26 

Istutus ja hoito 

8. Sipulikasvit ........................................................................ 27 

Istutus & hoito 

9. Lannoitus ............................................................................ 29 

Peruslannoitus/kevätlannoitus, lisälannoitus/kesälannoitus, 

syyslannoitus 

10.Kasvien talvisuojaus ......................................................... 31 

11. Luonnonmukainen viljely ................................................ 32 

12. Kasvinsuojelu ................................................................... 33 

3

1. Taimikasvatus siemenistä 

Siementen kylväminen 

Siemenkylvöissä tulee noudattaa siemenpusseissa mainittuja kylvöaikoja. Liian aikaisin 

kylvetyt taimet kasvavat sisätiloissa valon puutteessa pitkiksi ja honteloiksi, eikä niistä 

koskaan kehity hyviä ja tanakoita taimia. Pitkään lämpimässä kasvaneiden taimien on 

myös vaikea sopeutua aikanaan ulkoilmaan, joten niitä joudutaan karaisemaan pitkiäkin 

aikoja ennen lopullista istutusta ulos. Liian myöhään kylvetyt taimet eivät puolestaan ehdi 

kukkia tai tuottaa satoa kasvukauden aikana. Siemenpusseihin merkittyjä kylvöaikoja on 

siis syytä noudattaa. Pohjois-Suomessa kylvöt voidaan aloittaa pari viikkoa myöhemmin. 

Kylvömultana käytetään aina puhdasta uutta multaa, joka on joko kylvömultaa, kaktusmultaa 

tai hiekalla kevennettyä taimimultaa. Kylvömullan on oltava vähäravinteista 

ja kuohkeaa sillä liian vahvassa mullassa siementen itäminen ja juurten kehittyminen on 

heikkoa. Esim. tavalliset kukka- ja puutarhamullat ovat tähän tarkoitukseen liian vahvoja. 

Kylvömultaa voidaan kuohkeuttaa lisäämällä mullan sekaan perliittiä tai hiekkaa noin 

viidennes mullan määrästä. Kylvöastioina voidaan käyttää mitä tahansa kodista löytyviä 

astioita, tyhjiä muovirasioita tai kylvöihin erikseen valmistettuja laakeita kylvöalustoja ja 

taimikasvatuslaatikoita. Astiat pestään ennen käyttöönottoa huolellisesti kuumalla vedellä 

ja tarvittaessa esim. mäntysuovalla. 

Siemenet kylvetään tiivistetyn mullan pinnalle ja siemenpussin ohjeiden mukaisesti 

kylvökset joko peitetään (ohuella kerroksella hiekkaa, siilattua multaa tai perliittiä) tai 

jätetään itämään valoon mullan pinnalle. Siemenen koko on suorassa suhteessa siihen 

miten syvälle siemenet kylvetään. Kaikkein pienimmät siemenet jätetään yleensä pinnalle, 

ja suuret painetaan mullan pinnan alle. Pienet siemenet kylvetään usein ns. hajakylvönä 

ja isot siemenet suoraan omiin astioihinsa yksittäin tai muutama siemen/astia. Isoja ja 

paksukuorisia siemeniä kannattaa liottaa vedessä muutama tunti tai yön yli itämisen nopeuttamiseksi. 

Kylvöastia peitetään läpinäkyvällä muovilla tai lasilla, tai siemenet kylvetään suoraan 

kannellisiin minikasvihuoneisiin. Minikasvihuoneesta enemmän s. 10. Kylvöksen pinta 

kostutetaan esim. suihkepullon avulla. Siemenet itävät parhaiten lämpimässä, huoneenlämpö 

on useimmille siemenille riittävä. 

Itämisaikana kasvualusta pidetään kosteana. 

Liian kuivassa siemenet eivät idä ja liian märässä 

siemenet voivat itämisen sijaan mädäntyä. Kehittyvät 

taimet vaativat kasvaakseen myös happea, 

joten peitemuovia voi tarvittaessa rei’ittää ja lasi 

nostaa päivittäin hetkeksi pois paikaltaan. 

Itämisen tapahduttua ja sirkkalehtien (itäneen 

taimen ensimmäiset lehdet) ilmestyessä mullan 

pinnalle muovi tai lasi poistetaan kylvöastian päältä, 

ja taimet siirretään mielellään viileään (+12–18 

°C) ja valoisaan paikkaan. 

4

Viileässä paikassa taimista kehittyy tuuheita ja tanakoita. Liian lämpimässä ja niukassa 

valossa taimista kasvaa pitkiä ja honteloita ja niiden käsittely myöhemmin on hankalaa. 

Taimista tulee harvoin kauniin näköisiä, koska nivelvälit ovat venyneet liian pitkiksi. 

Myös liian korkeareunainen astia voi aiheuttaa taimien venymistä, koska taimet joutuvat 

kurottautumaan valoa kohti. 

Taimien koulinta ja karaisu 

Kun itäneiden siementen ensimmäiset kasvulehdet ovat kasvaneet niin suuriksi, että niistä 

saa tukevan otteen sormilla, on aika koulia taimet eli siirtää ne omiin jatkokasvatus astioihin. 

Jatkokasvatusvaiheessa käytetään taimimultaa tai hiekalla tai perliitillä kevennettyä 

kukkamultaa. Taimet irrotetaan juurineen varovasti kylvöastian mullasta esim. 

lyijykynän tai sukkapuikon avulla. Istutusruukussa olevaan multaan tehdään reikä, jonne 

taimi asetetaan ja multa taimen tyven ympäriltä tiivistetään varovasti. Koulintavaiheessa 

taimet kannattaa istuttaa aiempaa syvempään, jolloin niiden mullan pinnan alle jäävään 

osaan vartta muodostuu uusia juuria. Isot taimet koulitaan tarvittaessa vielä toisen kerran 

ennen lopullista istutusta. Jos juuret täyttävät ruukun kokonaan on aika istuttaa taimet 

isompaan ruukkuun. 

Jatkokasvatusastioina voidaan käyttää 

muoviruukkuja, turve- tai sanomalehtipotteja 

tai mitä tahansa astiaa, josta ylimääräinen 

vesi pääsee valumaan pois. Turvepotteihin 

ja sanomalehtipotteihin koulitut 

taimet voidaan aikanaan istuttaa ruukkuineen 

lopulliselle kasvupaikalle, sillä juuret 

kasvavat maatuvan ruukkumateriaalin läpi 

ja taimen kasvu jatkuu keskeytyksettä. 

Taimien ollessa riittävän isoja ja kevään edettyä siihen pisteeseen, että hallanvaara on 

ohi, on tullut aika istuttaa taimet ulos. Ennen lopullista ulosistutusta taimia on syytä karaista 

eli totuttaa niitä ulkoilmaan muutaman viikon ajan. Lämpimässä sisätilassa kasvaneet 

taimet kokevat liian suuren muutoksen jos ne siirretään pysyvästi suoraan ulkoilmaan. 

Taimia pidetään ulkona ensin esim. 15–30 minuuttia, aikaa pidennetään hiljalleen 

ja lopulta taimet jätetään ulos myös yöksi, mielellään harson alle. Taimien karaisemisessa 

apuna voidaan käyttää myös pienoiskasvihuonetta. Istutusajankohdaksi valitaan pilvinen 

sää, jolloin taimet eivät heti joudu paahteeseen. Istutetut kasvit voidaan myös varjostaa tai 

ruukut siirtää varjoisaan paikkaan muutamaksi päiväksi. 

Muista 

• käytä kylvöihin aina uutta puhdasta, vähäravinteista ja ilmavaa kylvö- tai taimimultaa 

• käytä puhtaita kylvöastioita 

• huomioi kunkin kasvilajin oikea kylvöaika 

• siemenet vaativat itääkseen lämpöä ja happea 

• hajakylvetyt taimet koulitaan omiin astioihin 

• taimet karaistaan ennen istutusta lopullisille kasvupaikoille 

5

2. Kesäkukat 

Kesäkukiksi kutsutaan yleensä yksivuotisia ruohovartisia koristekasveja. Kesäkukat voidaan 

jakaa ryhmäkasveihin ja kylvökukkiin. Kesäkukkina kasvatetaan myös monivuotisia 

kasveja, jotka eivät kuitenkaan talvehdi Suomen oloissa ulkona. Ryhmäkasvit esikasvatetaan 

usein ammattilaisten toimesta ja ne kukkivat varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. 

Kylvökukat ehtivät kukkaan kesän aikana vaikka ne kylvetään alkukesästä suoraan 

avomaalle tai astioihin. Kesäkukkien laji- ja lajikekirjo on suunnaton. Kesäkukkia kasvatetaan 

sekä astioissa että avomaalla. 

Esikasvatettavat kesäkukat 

Esikasvatettavien kesäkukkien ja perennojen taimet toimitetaan avojuurisina kennotaimina 

muovisiin rasioihin pakattuna. Saatuasi postipaketin avaa se mahdollisimman pian. Jos 

paketti on ollut kauan viileässä, anna paketin olla avaamattomana sisätiloissa jonkin aikaa 

lämpötilan tasaantumisen vuoksi. Pakettia ei saa koskaan jättää pakkaseen. 

6 

Tarkista taimien laatu heti ja ota tarvittaessa yhteyttä Kodin Kukkien asiakaspalveluun. 

Esikasvatettavien taimien huomautusaika on 14 vuorokautta. 

Nosta rasiat valoisaan paikkaan ja raota kansia. Suoraa auringonvaloa tulee välttää 

polttovaurioiden ehkäisemiseksi. Lämpötila suljetussa rasiassa saattaa myös nousta liian 

korkeaksi aurinkoisella paikalla. Jos taimet ovat kuivuneet kuljetuksen aikana, avaa rasia 

ja kastele juuripaakut alakautta pitämällä rasiaa vesiastiassa niin, että vain juuripaakkujen 

alaosa kastuu. Huomioi kuitenkin, että on parempi, että juuripaakut ovat hieman kuivat, 

kuin että ne olisivat jatkuvassa märkyydessä. Liiallinen kosteus on taimille haitallisempaa 

kuin hetkellinen kuivahtaminen. Kastele taimia aina huoneenlämpöisellä vedellä. Kylmä 

vesi voi aiheuttaa kasveille shokin ja hidastuttaa kunnollista juurtumista. 

Istuta taimet mahdollisimman pian niiden saavuttua. Poista taimet varovasti 

rasioista, kastele ne tarvittaessa upottamalla juuripaakku hetkeksi 

veteen, ja istuta taimet ruukkuihin seuraavasti: XS ja S-kokoiset taimet 6 

cm ruukkuihin ja M ja L-kokoiset taimet 8 cm ruukkuihin. Vältä liian suuria 

jatkokasvatusastioita, sillä liian suuressa ruukussa taimet keskittyvät 

liiaksi juuriston kasvattamiseen ja maan päällinen kasvusto jää pieneksi. 

Kastele multa istutuksen jälkeen ja tarkista, että koko juuripaakku on 

mullan alla. Multaa voi tarvittaessa lisätä ruukun pinnalle. Jatkokasvatuksessa 

tulee aina käyttää ruukkuja, joissa on reikä pohjassa, tai turveruukkuja (ruukut 

kastellaan ennen istutusta), joista ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois. Istuttamisen 

jälkeen kastelun kanssa kannattaa olla huolellinen. Joskus kasvi saattaa olla nuutunut liiallisesta 

kosteudesta, ei kuivuuden takia. Mullan jatkuva märkyys saattaa tukahduttaa juuriston 

kasvun hapen puutteeseen. 

Esikasvatettavien kesäkukkien, perennojen, yrttien ja vihannesten jatkokasvatukseen 

suosittelemme kylvö-, kaktus- tai taimimultaa. Mullan voi myös valmistaa itse esim. kukkamullasta 

sekoittamalla siihen reilusti, vähintään 20–30 % hiekkaa tai perliittiä.

Tärkeintä on, ettei multa ole liian vahvasti lannoitettua ja että se on hyvin vettä läpäisevää. 

Liian lannoitepitoinen ja tiivis multa haittaa juurten kehittymistä. Emme suosittele 

ns. mustien multien käyttöä jatkokasvatusvaiheessa. 

Uudelleen istutuksen jälkeen ei pidä huolestua, vaikka kasvin kasvu näyttäisi pysähtyvän. 

Taimet kasvattavat ensin vahvan juuriston, ja jatkavat sen jälkeen kasvuston kasvattamista. 

Vahvan juuriston kasvu saattaa kestää 2–4 viikkoa. Taimikasvatusaikana kastelun 

suhteen tulee olla tarkkana. Taimia kastellaan vasta kun mullan pinta on kuivahtanut. Juuristo 

kehittyy parhaiten silloin kun multa on ilmavaa ja sopivan kosteaa, ei liian märkää. 

Kasvit myös sietävät jatkossa paremmin hetkellistä kuivuutta jos ne ovat tottuneet pärjäämään 

vähemmällä vedellä. 

Taimia pidetään ensimmäisten viikkojen ajan vähintään +12–16 °C lämpötilassa. Päivälämpötila 

saa olla +22–24 °C. Liian korkeassa lämpötilassa taimet venyvät nopeasti 

ja jäävät harvakasvuisiksi, liian alhaisessa lämpötilassa taimien kasvu hidastuu liiaksi. 

Taimia tulisi poltevaurioiden estämiseksi kastella aina alakautta niin, ettei kasvustoon osu 

vesipisaroita. Hyvin juurtuneita ja kasvuun lähteneitä taimia voi alkaa totuttaa alhaisempaan 

lämpötilaan. 

Pieniä taimia lannoitetaan hyvin maltillisesti. Sen jälkeen kun taimet ovat selvästi 

juurtuneet uusiin ruukkuihin ja uutta kasvua alkaa ilmestyä, voi taimille antaa mietoa lannoitetta 

esim. kasteluveden mukana. Mieto annos on noin puolet valmistajan ohjeesta. 

Kesäkukkien hoito 

Latvonnassa kasvin kärki tai kärkiosat katkaistaan. 

Latvonnalla pyritään säätelemään kasvin pituutta 

ja muotoa. Kun pääverso katkaistaan, kasvi keskittyy 

pääverson sijaan kasvattamaan sivuhaaroja ja 

kasveista saadaan tuuheampia ja niihin muodostuu 

myös runsaammin kukkia. Kasvit voidaan latvoa 

muutaman kerran kasvukauden aikana. Erityisen 

paljon latvonnasta hyötyvät mm. verenpisarat, petuniat, 

verbenat ja lumihiutaleet. 

Ensimmäisessä latvonnassa kasvin pääverso 

katkaistaan niin, että katkaisukohdan alapuolelle jää vähintään 3 lehtiparia. Katkaistuista 

versoista voi juurruttaa uusia alkuja. Ensimmäinen latvonta kannattaa suorittaa siinä vaiheessa 

kun esikasvatettu taimi on juurtunut kunnolla, lähtenyt hyvään kasvuun ja kasvattanut 

uusia lehtiä. Jatkossa kasvin sivuhaarojen kärkiä voidaan lyhentää ja täten ohjailla 

kasvin muotoa. 

Taimien annetaan kasvaa riittävän suuriksi ja vahvajuurisiksi jatkokasvatusruukuissaan 

ennen istutusta lopullisille kasvupaikoille. Juuriston kehittymistä voi seurata irrottamalla 

varovasti ruukku juuripaakun ympäriltä ja tarkistamalla onko juuripaakku kasvanut 

täyteen juuria. Vasta kun juuret täyttävät koko multatilan ja kasvavat ulos ruukun 

pohjarei’istä, on aika siirtää taimet uusiin astioihin. Uudelleenistutuksissa koko juuripaakun 

tulee jäädä mullan pinnan alapuolelle. Huomioi mullan tiivistyminen kastelun jälkeen 

ja lisää tarvittaessa multaa juuripaakun päälle. Juuripaakun jääminen mullan pinnan yläpuolelle 

aiheuttaa helposti juuripaakun kuivumista. 

7

Taimet voi istuttaa ulos kun hallanvaara on lopullisesti ohi. Ennen istutusta taimet karaistaan 

sivulla 5 olevan ohjeen mukaan. Jos hallayö uhkaa istuttamisen jälkeen, ruukuissa 

olevat taimet voidaan nostaa sisätiloihin tai taimet peitellään harsoilla, sanomalehdillä tai 

muilla kevyillä peitteillä. Hallayön uhatessa kasvit kastellaan hyvin. 

Karaistuneet ja hyvin juurtuneet taimet istutetaan valo-olosuhdevaatimusten mukaisille 

kasvupaikoille. Suuri osa kesäkukista viihtyy aurinkoisella ja valoisalla kasvupaikalla. 

Pieni varjostus kuumimpaan aikaan päivästä suo kasveille tarpeellisen lepohetken. Osa 

kasveista menestyy paremmin jos ne sijoitetaan varjoon tai puolivarjoon (verenpisarat, 

lumihiutaleet). Harva kesäkukka kuitenkaan viihtyy täydellisen varjoisassa paikassa, sillä 

kaikki kasvit tarvitsevat jonkin verran valoa jaksaakseen tuottaa uusia kukkia. 

Melkein kaikki kesäkukat hyötyvät siitä, että niiden kuihtuneet kukat poistetaan. Siementen 

muodostuminen kuihtuneisiin kukkiin vie kasveilta voimaa ja tämä näkyy yleensä 

uusien nuppujen muodostumisen vähenemisenä. Kuihtuneet kukat kannattaa siis poistaa 

siemenkotineen. Kuihtuneiden kukkien poistamisesta hyötyvät varsinkin orvokit, petuniat 

ja pelargonit. Monet pienikukkaiset kasvit (lobelia, lumihiutale) kukkivat runsaasti vaikka 

kuihtuneita kukkia ei poisteta. Kuihtuneiden kukkien lisäksi kasveista kannattaa poistaa 

lakastuneet tai muuten vioittuneet lehdet ja versot. Huonojen kasvinosien poistaminen on 

paitsi ulkonäköasia, myös kasvien terveyttä edistävä toimenpide. Kasvitaudit ja tuholaiset 

iskevät helpoiten huonokuntoisiin kasvinosiin. 

Lannoitus 

Kesäkukat kukkivat runsaasti ja vaativat siten lannoitusta tuottaakseen uusia kukkia 

koko kesän ajan. Kesäkukkien lannoittamiseen voidaan käyttää luonnonlannoitteita, erilaisia 

kastelulannoitteita tai lannoitekäpyjä. Kesäkukkamullassa on yleensä lannoitteet ja 

kastelukiteet valmiina. Näiden multien lannoitevaikutus kestää tuotteesta ja säistä riippuen 

kuukaudesta muutamaan kuukauteen. Hellekesinä kasveja joudutaan kastelemaan runsaasti, 

jolloin myös mullassa olevat lannoitteet kuluvat nopeammin loppuun. 

Kukinnan hiipuminen voi olla merkki lannoitteiden loppumisesta. 

Erilaisten luonnonlannoitteiden etuna on niiden maata parantava 

vaikutus. Lannoitekävyt ovat helppoja annosteltavia; niitä käytetään 1–2 

kappaletta kasvia kohden ja lannoitusvaikutus kestää 5–6 kuukautta eli 

käytännössä koko kasvukauden ajan. Lannoitteiden lisäksi kasvatusalustaan 

voidaan lisätä kastelukiteitä. Kastelukiteet imevät itseensä vettä ja 

luovuttavat kasvualustaan kosteutta mullan kuivahtaessa. Kastelukiteitä 

voidaan käyttää sekä ruukkuistutuksissa että kukkapenkeissä. 

Minikasvihuone 

Taimien jatkokasvatukseen voi käyttää ns. minikasvihuonetta. Taimet istutetaan 

minikasvihuoneen kennoihin samalla tavalla kuin ne istutettaisiin mihin tahansa 

jatkokasvatusastiaan. Varsinkin XS ja S-kokoiset taimet sopivat hyvin minikasvihuoneen 

kennoihin. Minikasvihuoneessa kosteusprosentti pysyy korkeana kannen ansiosta ja taimet 

juurtuvat hyvin. Liiallisen kosteuden ehkäisemiseksi minikasvihuonetta kannattaa 

tuulettaa välillä jättämällä kansi raolleen. 

8

Taimien kastelu minikasvihuoneessa onnistuu helposti nostamalla kennot pois rasiasta, 

täyttämällä rasia parin sentin korkeudelta lämmintä, seisonutta vettä ja nostamalla kennot 

takaisin paikoilleen. Taimet imevät pohjan kautta tarvitsemansa määrän vettä 15–20 

minuutin aikana. Ylimääräinen vesi kaadetaan pois rasiasta ja kennot nostetaan takaisin 

paikoilleen. Kasteluveden sekaan voi lisätä hieman kastelulannoitetta, kuitenkin varsinkin 

alussa enintään 50 % valmistajan suosittelemasta määrästä. 

Minikasvihuonetta voi käyttää myös siemenkylvöihin. Kannen ansiosta lämpötila ja 

kosteus rasiassa ovat ihanteelliset itämisen kannalta. Siementen idettyä rasiaa kannattaa 

tuulettaa nostamalla kansi kokonaan pois paikoiltaan kerran päivässä. 

Monivuotisten koristekasvien talvettaminen sisätiloissa 

Osa kesäkukista on monivuotisia alkuperäisillä kasvupaikoillaan lämpimässä ilmastossa. 

Tällaisia monivuotisia, kesäkukkien tapaan käytettäviä kasveja ovat mm. verenpisarat, pelargonit, 

tulikruunut, miljoonakellot, vaulat ja lyijykukat. Esim. verenpisaroista, pelargoneista 

ja lyijykukista voidaan kasvattaa rungollisia pieniä puita, ja tämä edellyttää kasvien 

säilymistä hengissä talven yli. 

Monivuotiset kesäkukat vaativat lepokauden ulkokasvien tavoin, ja ihanteellinen 

lämpötila talvisäilytyksessä oleville kasveille on muutamasta plusasteesta noin kymmeneen 

asteeseen. Tällaisen paikan puuttuessa talvetusta voi yrittää viileässä autotallissa ja 

joidenkin kasvien kohdalla talvehtiminen voi onnistua myös pimeässä kellarissa. Liian 

lämpimässä paikassa kasvien kasvu jatkuu talven ajan eivätkä kasvit saa tarvitsemaansa 

lepokautta. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että ikivihreinä talvehtivat kasvit talvetetaan 

viileässä ja valoisassa paikassa, ja lehtensä pudottavat kasvit pärjäävät myös pimeässä 

kellarissa tms. paikassa. Pelargoni pärjää melko hyvin tavallisessa huoneenlämpötilassa. 

Kasvit leikataan lyhyemmiksi ja viedään talvisäilytyspaikkaan. Kastelu on talvella 

niukkaa ja lannoitus lopetetaan kokonaan. Kasvit viedään talvisäilöön mahdollisimman 

myöhään, kasvista riippuen ennen pakkasia tai pian ensimmäisten yöpakkasten jälkeen. 

Kasvit tuodaan takaisin valoon ja lämpimään mahdollisimman aikaisin, yleensä siinä vaiheessa 

kun uutta kasvua alkaa näkyä kevättalvella. Keväällä kastelua lisätään asteittain ja 

lannoitus aloitetaan varovasti. Talven aikana kuolleet ja kuivuneet oksat poistetaan kokonaan 

ja muita versoja voi lyhentää reilusti. 

Muista 

• esikasvatettavien kesäkukkien taimet jatkokasvatetaan sopivan kokoisissa ruukuissa 

• jatkokasvatuksessa käytetään taimimultaa tai hiekalla/perliitillä kevennettyä kukkamultaa 

• taimia kastellaan vasta kun pintamulta on kuivahtanut, kasvualustan liika märkyys 

hidastaa juuriston vahvistumista 

• latvonnalla kasveista saadaan tuuheita ja runsaskukkaisia 

• taimet karaistaan ennen istutusta ulos lopullisille kasvupaikoille 

• kesäkukkia hoidetaan lannoittamalla ja poistamalla kuihtuneet kukat 

• monivuotiset kesäkukat voidaan talvettaa viileässä ja valoisassa paikassa 

9

3. Vihannekset ja yrtit 

Vihannesten ja yrttien kasvattaminen omassa puutarhassa tai 

parvekkeella on helppoa ja palkitsevaa. Suuri osa vihanneksista ja 

juureksista viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla normaalissa puutarhamullassa. 

Yrteistä monet kasvavat parhaiten hiekansekaisessa, 

läpäisevässä kasvualustassa aurinkoisella paikalla. Hyvin harva kasvi 

viihtyy jatkuvassa märkyydessä, joten vihanneksillekin on eduksi 

istuttaa ne kohopenkkiin. Kuva kohopenkistä sivulla 19. 

Esikasvatus 

Valtaosa yleisimmistä vihanneksista ja juureksista ehtii tuottaa satoa suoraan avomaalle 

kylvettynä, mutta varsinkin hidaskasvuiset ja lämpöä vaativat kasvit (tomaatit, kurkut, 

purjo, yrtit, kaalit, paprika) esikasvatetaan sisällä ja siirretään ulos tai kasvihuoneeseen 

vasta kun hallanvaara on ohi. Ohjeet kylvöihin ja esikasvatukseen löytyvät sivulta 4 alkaen. 

Periaatteessa mitä tahansa kasveja voi esikasvattaa sadon aikaistamiseksi, mutta nopeakasvuisten 

lajien (retiisi, tilli, salaatit) kohdalla taimikasvatus on tuskin tarpeellista. 

Muutaman viikon esikasvatus voi olla suositeltavaa Pohjois-Suomessa esim. kurpitsoille, 

pavuille, maissille ja kaalikasveille, tai muualla maassa kasvukauden pidentämiseksi. Siemenpusseihin 

merkittyjä kylvöaikoja on syytä noudattaa, sillä liian aikaisin sisälle kylvetyt 

taimet kasvavat nopeasti suuriksi ja venyneiksi eikä niitä voida kuitenkaan siirtää ulos 

ennen kuin hallanvaara on ohitse. 

Esikasvatettavien vihannesten ja yrttien taimet istutetaan osiossa ’Esikasvatettavat kesäkukat’ 

(sivu 6) mainitulla tavalla. Esikasvatetut taimet karaistaan ennen istutusta ulos. 

Taimien karaisemisessa ja suojauksessa kylmää vastaan voidaan käyttää apuna kasvatustunneleita, 

kasvatuskelloja, pienoiskasvihuonetta ja harsoja. Ohjeet taimien karaisemisesta 

löytyvät sivulta 5. 

Kylvö avomaalle 

Kevään etenemisestä ja säistä riippuen avomaalle päästään yleensä huhti–toukokuun aikana 

ja Pohjois-Suomessa viimeistään kesäkuussa. Maa muokataan valmiiksi ja rikkaruohot 

poistetaan. Maata voi tässä vaiheessa peruslannoittaa esim. kompostilla, maatuneella karjanlannalla 

tai muilla hidasliukoisilla lannoittella. Oikea aika ryhtyä kylvöihin on kun maa 

on sopivasti kuivunut ja murenee niin, että sitä voidaan helposti muokata. Tässä vaiheessa 

maan lämpötila on noin +5 °C, mikä on riittävä lämpötila salaateille, pinaatille ja härkäpavulle. 

Suuri osa avomaanvihanneksista vaatii noin +10–12 °C lämpötilan itääkseen ja kasvaakseen 

kunnolla. Maan lämpötila saadaan tarvittaessa selville lämpömittarilla, joka 

upotetaan noin viiden senttimetrin syvyyteen maahan. Isokokoisia siemeniä (pavut, herneet, 

maissi) kannattaa liottaa vedessä esim. yön yli itämisen nopeuttamiseksi. 

Vihannekset kylvetään suoriin riveihin tai hajakylvönä. Kylvösyvyys on noin viisi kertaa 

siemenen läpimitta. Kylvövaot vedetään suoriksi ja kylvön jälkeen siemenet peitetään, 

multa taputellaan tiiviiksi ja maa kastellaan tarpeen vaatiessa. 

10

Siemenet kylvetään riittävän harvaan (kts. ohjeet siemenpusseista), koska osa taimista 

joudutaan joka tapauksessa harventamaan pois. Siemenmattoja käytettäessä kylvös pidetään 

kosteana viikon, parin ajan. Kylvökset voidaan peittää erilaisilla harsoilla, jotka lämpötilan 

noston lisäksi suojaavat pieniä taimia tuhohyönteisiltä. Monet vihannekset (rucola, 

porkkana, kaalit) voidaan kasvattaa läpi koko kasvukauden harsojen/kasvatustunnelien 

alla tuholaisvaurioiden estämiseksi. Harso suojaa hentoja taimia liialliselta auringonpaahteelta 

sekä siemeniä ja taimia nokkivilta linnuilta. 

Harventaminen 

Vaikka kylvöt olisikin suoritettu riittävän harvaan, joudutaan melkein aina osa taimista 

poistamaan. Harventamisen tarkoitus on antaa jokaiselle taimelle riittävästi tilaa kasvaa 

vahvaksi ja tuuheaksi. Harvennuksen jälkeen jokaisella taimella on myös riittävästi valoa 

ja ne saavat tarpeeksi vettä ja ravinteita. Erityisen tärkeää harventaminen on juurikasveilla, 

sillä liian tiheässä kasvavat juurikasvit kasvattavat lehtiä sen sijaan, että niiden juuristo 

muodostuisi vahvaksi. Harvennus on tehtävä riittävän ajoissa, sillä kehityksen suuntaa voi 

olla vaikea muuttaa jos harvennus tehdään liian myöhään. Ensimmäinen harvennus tehdään 

kun taimet ovat muutaman senttimetrin korkuisia. Usein ensimmäinen harvennus ei 

ole vielä riittävä vaan taimia joudutaan poistamaan lisää. Tässä vaiheessa osa taimista on 

kuitenkin ehtinyt kasvaa jo niin suuriksi, että ne voidaan käyttää ruoanlaitossa. Harvennetut 

taimet voidaan hyödyntää ja istuttaa uusille paikoille puutarhassa. 

Lannoitus 

Jokainen sadonkorjuu poistaa maasta ravinteita. Tämä poistuma on korvattava tavalla 

tai toisella. Kasvit tarvitsevat ravinteita maanpäällisten osien kasvattamiseen, kukkien ja 

siementen muodostumiseen sekä sadon tuottamiseen. Lannoituksessa on onnistuttu, jos 

kasvit kasvavat rehevinä ja terveinä ja tuottavat runsaasti kukkia ja satoa. Pääravinteiden 

lisäksi kasvit tarvitsevat erilaisen määrän mikroravinteita eli ns. hivenaineita. Varsinkin 

luonnonmukaisissa lannoitteissa kasvien tarvitsevat ravinteet ovat hyvässä suhteessa toisiinsa 

nähden ja helposti kasvien käytettävissä. Luonnonmukaisia lannoitteita käytettäessä 

myös maaperän rakenne paranee, sillä esim. kananlanta, kompostimulta ja kompostoitu 

lanta vilkastuttavat maan pieneliöstön toimintaa ja pitävät näin yllä sopivaa mururakennetta. 

Pelkkä teollisten keinolannoitteiden käyttö kovettaa maaperää, josta on seurauksena 

mm. juuristo-ongelmia. Kovettuneen maan saattaminen viljelykuntoon saattaa viedä 

vuosia. 

Lannoituksella varmistetaan kasveille riittävä määrä kasvuun ja sadonmuodostukseen 

tarvittavia raaka-aineita. Liian vähäisellä lannoituksella kukinta jää heikoksi eikä vihanneksilla 

ja juureksilla sadonmuodostusta tule tarpeeksi. Toisaalta paljon voidaan pilata 

myös liiallisella lannoituksella. Pahimmillaan ylimääräiset 

ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin aiheuttaen 

rehevöitymistä. Liiallinen lannoitus voi 

polttaa pienten taimien kehittyviä juuria ja aiheuttaa 

liian löyhää kasvua ja mauttomia vihanneksia. 

11

Kasvivuorottelu 

Yksivuotisia kasveja ei voi kasvattaa samalla paikalla vuodesta toiseen. Saman kasvilajin 

kasvattaminen samassa paikassa peräkkäisinä vuosina voi aiheuttaa ns. maan väsymistä, 

mikä ennen pitkää kostautuu sadon pienenemisenä lannoituksesta huolimatta. Maan 

väsyminen ilmenee ravinteiden puutoksena sekä kasvitauteina. Usein myös erilaiset kasvintuhoojat 

lisääntyvät, ellei kasvien kasvupaikkoja vaihdeta. Pienillä kotipuutarhaviljelmillä 

maa jaetaan yleensä neljään osaan, jolloin viljelykierrosta tulee nelivuotinen. Tämä 

tarkoittaa käytännössä sitä, että kestää neljä vuotta, ennen kuin sama kasvi palaa samaan 

kasvupaikkaan. Kierto voi toki olla pidempikin, mutta nelilohkoinen kierto on helppo 

toteuttaa. Monivuotiset kasvit, esim. talvehtivat yrtit pysyvät omilla paikoillaan vuodesta 

toiseen. 

Kasvit ryhmitellään ravinnetarpeen mukaan. Viljelykiertoa voi toteuttaa myös lohkojen 

sisällä, jolloin esim. neljän vuoden kuluttua tiettyyn lohkoon palaava kaali sijoitetaan 

loh kos sa eri paikkaan kuin edellisellä kerralla. Kasvien sijainnin muistaminen vaatii hyviä 

muistiinpanoja edellisiltä vuosilta. Lohkojen sisäinen vaihtelu pidentää viljelykierron 

kahdeksaan vuoteen, mikä entisestään auttaa kasveja voimaan paremmin ja tuottamaan 

paremman sadon. 

Viljelykierron neljä luokkaa ovat: 

1. Voimakas lannoitus: kaalit, purjo, selleri, valkosipuli, kurkut ja kurpitsat, maissi 

2. Keskimääräistä lannoitusta vaativat kasvit: juurikasvit, peruna, sipulit, keräsalaatit 

3. Niukkaan/keskikertaiseen lannoitukseen tyytyvät kasvit: maustekasvit, tilli, retiisi, 

salaatit 

4. Kasvit, jotka hankkivat lannoituksen itse: pavut, herneet ja muut palkokasvit, viherlannoituskasvit 

Useimmat kasvit, myös hyötykasvit, viihtyvät parhaiten 

jos niiden juuriston peittona on eloperäistä katetta. 

Sopivia katteita ovat mm. kuorikate, heinä ja olki, 

kompostimulta tai risuhake ja joissakin paikoissa myös 

luonnonkivet. Hyötykasveille sopivat parhaiten heinä-, 

olki- ja kompostimultakatteet. Heinäsilppu on voimakasta 

typpilannoitetta, joten sitä kannattaa käyttää vain 

alkukesällä. Katteet levitetään alkukesällä maan lämmettyä. 

Kate kannattaa levittää kun maa on kosteaa, sateen tai kastelun jälkeen. 

Katteet pitävät maan kosteana ja hajotessaan luovuttavat maahan ravinteita. Katteiden 

alla viihtyvät myös kastemadot ja muut maata kuohkeuttavat pieneliöt. Kate vähentää 

kastelun tarvetta ja edistää monella tapaa maan kuntoa. 

Hyötykasvit ruukuissa 

Pienellä pihalla tai parvekkeella ei tarvitse luopua ajatuksesta kasvattaa hyötykasveja. Monet 

vihannekset ovat näyttäviä ruukkuihin istutettuina ja niistä saadaan silmänilon lisäksi 

raaka-aineita keittiöön. Ruukkuihin kannattaa valita nopeakasvuisia vihanneksia, jotka 

tuottavat paljon satoa suhteessa pinta-alaan. Periaatteessa melkein mitä tahansa kasveja 

12

voi kasvattaa ruukussa. Vain ruukun koko, kasvien valovaatimukset ja oma mielikuvitus 

rajoittavat kasvien valintaa. Tutuimpia ruukuissa kasvatettavia hyötykasveja ovat tomaatit, 

mansikat, erilaiset yrtit ja muut lehtivihannekset. Suurissa astioissa voidaan kasvattaa 

myös vaikkapa monivuotisia marjapensaita ja pieniä puita. Ruukussa kasvatettavat monivuotiset 

hyötykasvit viedään talveksi viileään talvisuojaan. Kerrostalossa ruukkukasvien 

talvettaminen voi onnistua lasitetulla parvekkeella, jos ruukun multatila on riittävän suuri 

estämään juurten paleltumisen ja ruukku suojataan talveksi esim. styroksilla tai pakkaspeitteellä. 

Muista: 

• esikasvatettavat taimet karaistaan ennen istutusta ulos 

• vihannesten ja yrttien siemenet kylvetään lämmenneeseen maahan 

• liian tiheässä kasvavat taimet harvennetaan 

• lannoitus mitoitetaan sadonmuodostuksen mukaan 

• viljelykierto ehkäisee maan väsymistä ja kasvitauteja 

• katteet edistävät maan kuntoa 

4. Perennat 

Perennoilla tarkoitetaan yleensä monivuotisia ruohovartisia kasveja, joiden maanpäällinen 

kasvusto lakastuu talveksi ja kasvu alkaa vuosittain uudelleen maan alla talvehtivista 

osista. Talvehtiva osa voi olla juuristo, juurakko, maavarsi tai joissakin tapauksissa sipuli 

tai mukula. Osa perennoista talvehtii ainavihantina (jouluruusut, vuorenkilvet, talviot). 

Perenna voi olla myös kaksivuotinen kasvi (salkoruusu, sormustinkukka, harjaneilikka), 

joka lisääntyy siementämällä ja säilyy näin samalla kasvupaikalla vuodesta toiseen. Perennoiden 

koko vaihtelee täysin maanmyötäisistä lajeista jopa parimetrisiin, näyttäviin 

kasveihin. Perennoista löytyy myös köynnöstäviä sekä varpumaisia lajeja. 

Perennoja voidaan luokitella monella tavalla. Valovaatimusten mukaisesti perennat 

jaetaan auringon, puolivarjon ja varjon perennoihin. Kasvualustan mukaan osa perennoista 

on ns. kosteikkoperennoja ja erittäin kuivissa paikoissa viihtyviä kasveja voidaan 

kutsua kivikkoperennoiksi. Happaman maan perennat tarvitsevat hapanta kasvualustaa 

ja kalkinsuosijat viihtyvät kalkitussa maassa. Ryhmäperennoiksi voidaan kutsua pitkälle 

jalostettuja kantoja. Maatiaisperennat ovat kasvien alkuperäisiä, vanhoja muotoja ja ne 

ovat yleensä erittäin talvenkestäviä. Myös monia luonnonkasveja käytetään perennojen 

tapaan. Maanpeiteperennoilla tarkoitetaan kasveja, joiden kasvutapa on maanmyötäinen. 

Korkeuden sijaan kasvit kasvavat leveyttä ja muodostavat parhaimmillaan hyvin peittäviä 

ja tiiviitä kasvustoja. Jättiperennoiksi voidaan nimetä erittäin korkeat perennat, joiden 

kasvukorkeus saattaa nousta pariin metriin. 

Perennoja voidaan käyttää niiden kasvupaikkavaatimusten mukaan monenlaisissa paikoissa; 

omissa perennapenkeissään, kesäkukkien joukossa ja ruusupenkeissä, puiden ja 

pensaiden alla, varjoisissa tai kosteissa paikoissa, kivikoissa ja erittäin kuivissa paikoissa. 

Monia, erityisesti näyttävälehtisiä kasveja, ns. lehtiperennoja, voidaan ja kannattaa 

kasvattaa myös ruukkuistutuksissa yksinään tai yhdessä kesäkukkien kanssa. Oikeanlaisiin 

paikkoihin istutettuina perennat ovat helppohoitoisia ja kiitollisia kasveja. 

13

Perennatyypit 

Perennoja myydään joko astiataimina, kennotaimina tai avojuurisina taimina. Astiataimet 

ovat kasvaneet vuoden tai pari omissa ruukuissaan. Kennotaimet toimitetaan esikasvatettuina 

paakkutaimina muovisissa pakkausrasioissa. Kennotaimien jatkokasvatukseen 

sopivat samat ohjeet kuin esikasvatettaville taimille (s. 6 alkaen). Loppukeväällä säiden 

salliessa kennotaimet voi istuttaa suoraan lopullisille kasvupaikoille. 

Avojuuriset taimet toimitetaan turpeeseen tms. ma te riaa liin pakattuina ilman ruukkua 

ja multaa. Avojuuriset taimet toimitetaan lepotilaisina, ja taimissa on juurien lisäksi vain 

hyvin vähän tai ei ollenkaan uutta kasvua näkyvissä. Taimissa tai pakkausturpeessa oleva 

mahdollinen home on ns. varastohometta eikä se ole vaarallista. Home voidaan pestä taimista 

pois ennen niiden istutusta. 

Avojuuriset taimet istutetaan mahdollisimman pian. Taimia ei saa koskaan jättää pakkaseen 

eikä niitä pidä poistaa pakkauksestaan ennen istutusta. Jos avojuurisen perennan 

istutus siirtyy pidemmälle kuin muutamaan päivään, taimet voi istuttaa tilapäisesti ruukkuihin. 

Taimille on kuitenkin parempi, että ne istutetaan suoraan maahan lopullisille kasvupaikoille 

ja että ne saavat herätä kasvuun luonnollisessa tahdissaan ulkoilmassa. Avojuuriset 

taimet sopeutuvat nopeasti istutuspaikoilleen ja kasvavat usein jopa paremmin 

kuin astiataimet, joilla juurtuminen ja kasvuunlähtö saattaa kestää pidempään. 

Perennapenkin suunnittelu 

Perennapenkin kasvien valinnan lähtökohtana on oikeanlaisten kasvuolosuhteiden huomioiminen. 

Aurinkoisen paikan perenna ei pääse oikeuksiinsa varjossa, eikä kosteaa kasvualustaa 

vaativa kasvi tule selviämään kuivassa ja läpäisevässä maassa. Kasvien istuttaminen 

oikeille paikoille auttaa perennoja kasvamaan elinvoimaisiksi, vastustuskykyisiksi 

ja selviämään paremmin talven yli. Usein ratkaisevin tekijä kasvupaikkaa valittaessa on 

valo-olosuhteet. Kaikkiin muihin kasvin menestymiseen vaikuttaviin tekijöihin voidaan 

yleensä jossain määrin vaikuttaa, mutta valo-olosuhteita voidaan harvoin muuttaa. Kasvualusta 

voidaan vaihtaa ja ravinteiden tai kalkin määrää lisätä, mutta aurinkoista ja paahtavaa 

paikkaa on hankala muuttaa varjoisaksi tai toisinpäin. 

Perennat istutetaan mielellään niin, että korkeat lajit taakse tai keskelle, keskikorkeat 

väliin ja matalat eteen. Näin jokainen kasvi pääsee esille eikä huku korkeampien lajien 

taakse. Eri lajeja ja värejä yhdistelemällä saadaan kaunis kokonaisuus, joka kukkii aikaisesta 

keväästä myöhäiseen syksyyn. Värejä hehkuvaa perennapenkkiä voi rauhoittaa 

esim. kaunislehtisillä lehtiperennoilla tai heinillä. Yksivuotisilla kesä- ja kylvökukilla perennapenkkiin 

saadaan katkeamatonta kukkaloistoa. Perennapenkin ulkonäköä ja värityksiä 

valittaessa vain oma mielikuvitus asettaa rajat kasvien valinnalle. 

Kasvualustan muokkaus 

Ennen perennojen istutusta kasvualusta on puhdistettava huolellisesti rikkaruohoista. 

Varsinkin monivuotisten juuririkkakasvien kitkeminen perennojen joukosta on hyvin 

työlästä. Vuosien kuluessa kasvit tuuheutuvat niin paljon, että kitkemisen tarve vähenee. 

Kasvualusta muokataan riittävältä syvyydeltä, taimen lopullinen kasvukorkeus on suuntaa 

antava vihje kasvualustan syvyydestä. Matalat ja pienikokoiset kivikko-, maanpeite- ja 

reunuskasvit istutetaan noin 20 cm syvään kasvualustaan. 

14

Keskikokoisten perennojen kasvualustan syvyyden tulisi olla 30–50 cm ja korkeille ja 

syväjuurisille perennoille varataan kasvualustaa 50–70 cm. Aurinkoisilla paikoilla ja paikoissa, 

joissa maa kuivuu helposti (esim. rinteet) kasvualusta voi olla paksumpi. 

Valtaosa perennoista viihtyy tavallisessa läpäisevässä puutarhamaassa. Yleisesti ottaen 

kasvit sietävät paremmin hetkittäistä kuivuutta kuin jatkuvaa märkyyttä. Siksi perennoille 

on edullista istuttaa ne joko loivasti viettävään rinteeseen ja kummuksi muotoiltuun penkkiin, 

jossa talvimärkyys ei pääse vaivaamaan. Ilmava ja syvämultainen kasvualusta on 

useimpien perennojen mieleen. Kasvualustan läpäisevyyttä voidaan lisätä sekoittamalla 

multaan hiekkaa, soraa tai perliittiä. 

Kasvualusta muokataan valituille kasveille sopivaksi. Savimaata parannetaan hiekalla, 

turpeella ja kompostilla. Kuiville hiekkamaille voidaan lisätä savea, kompostia tai turvetta. 

Varsinkin savi lisää kuivilla mailla kasvualustan vedenpidätyskykyä. Jos koko kasvualustan 

muokkaus on liian työlästä, kasveille kaivetaan riittävän suuret istutuskuopat, 

jotka täytetään oikeanlaisella mullalla. Jos kasvualustaa ei haluta muokata, valitaan kasvit 

kasvualustan mukaisesti. Hapanta kasvualustaa vaativien kasvien istutuskuoppaan lisätään 

kalkitsematonta turvetta tai havu-rodomultaa. Kalkkia suosivien lajien kasvualusta 

kalkitaan ennen istutusta ja kalkkia lisätään penkkiin muutaman vuoden välein. Kunnollisesti 

perustettu perennapenkki palkitsee hoidon helppoudella tulevina vuosina. 

Perennojen istutus 

Istutusvaiheessa astiataimet kastellaan hyvin ja ruukut 

poistetaan juuripaakun ympäriltä. Jos juuret ovat kietoutuneet 

tiukasti juuripaakun ympärille, voidaan juuripaakkua 

varovasti hajottaa ja juuret suoristaa ennen istutusta. 

Avojuuriset taimet säilytetään mahdollisimman viileässä 

ja varjoisassa paikassa istutushetkeen saakka. Ennen istutusta 

avojuurisia taimia kannattaa liottaa haaleassa vedessä 

muutaman tunnin ajan. Astiataimet istutetaan entiseen 

syvyyteen, avojuuriset taimet niin, että koko juuristo jää 

maanpinnan alapuolella ja kasvupisteen päälle tulee muutama 

sentti multaa. 

Jos uutta kasvua on jo näkyvissä, kasvusto jätetään mullan 

pinnan yläpuolelle. Istutussyvyydessä tulee huomioida mullan 

tiivistyminen kastelun jälkeen. Multa juurten ympäriltä 

tiivistetään ja taimet kastellaan perusteellisesti. Kastelua 

jatketaan säiden mukaan ja riittävästä kosteudesta huolehditaan 

vähintään istutusvuoden ajan. Taimia kasteltaessa on 

parempi kastella kerralla riittävästi, jotta kasvualusta kostuu 

syvältä ja kasvien juuret hakeutuvat kosteuden perässä syvälle 

maahan. Pieni määrä vettä kerralla kastelee vain pintamullan eikä 

juurilla ole syytä hakeutua kosteuden perässä syvemmälle. Istutettuja 

taimia voidaan tarvittaessa suojata varjostuskankailla. 

15

Taimien istutusväli vaihtelee noin kymmenestä senttimetristä jopa metriin. Pienimmille 

ja hyvin hidaskasvuisille perennoille istutusväliksi riittää 10-20 cm. Voimakkaasti 

rönsyilevät lajit istutetaan harvempaan kuin mättäitä ja ruusukkeita muodostavat taimet. 

Maanpeiteperennoille ja keskikokoisille kasveille istutusväliksi jätetään 30–40 cm ja suurikokoisille 

perennoille n. 70 cm. Erittäin kookkaita ja reheväkasvuisia perennoita istutetaan 

neliölle 1–3 kappaletta ja istutusväliksi voidaan jättää jopa 1 m. 

Tiheillä istutusväleillä saadaan nopeasti aikaan näyttävä ja peittävä istutus, jossa 

kasvavien perennojen lehdet tukahduttavat ja estävät rikkakasvien siementen itämistä. 

Toisaalta tiheään istutetut perennat joudutaan jakamaan nopeammin kuin harvempaan 

istutetut. Oikeat istutusetäisyydet tarkistetaan lajikohtaisesti. Perennapenkin voi kattaa 

kuorikatteella, heinällä, oljella tai kompostimullalla. 

Perennojen syysistutus 

Syksy on hyvää istutusaikaa perennoille. Maassa 

on runsaasti kosteutta ja taimet juurtuvat hyvin. 

Perennoja voidaan istuttaa niin kauan kuin maa on 

sulana. Aroille perennoille suositellaan kevätistutusta, 

jolloin ne ehtivät juurtua riittävästi kasvukauden 

aikana selviytyäkseen talvesta. Myös avojuurisille 

taimille kannattaa varata joitakin viikkoja 

aikaa ennen maan jäätymistä riittävän juurtumisen 

varmistamiseksi. 

Syksyllä istutettavien taimien lannoitukseksi riittää kompostilla tai uudella mullalla 

parannettu kasvualusta tai vähätyppinen syyslannos. Lannoitus voidaan vaihtoehtoisesti 

jättää kokonaan seuraavaan kevääseen. Runsas typpilannoitus syksyllä heikentää kasvien 

talvenkestävyyttä. 

Syksyn runsaat sateet voivat koitua kasvien kohtaloksi juuristoalueen liiallisen märkyyden 

vuoksi. Talvimärkyyden välttämiseksi taimet istutetaan loivaan rinteeseen tai 

kummuksi muotoiltuun kohopenkkiin. Syksyllä osa toimitettavista taimista on jo alkanut 

tuleentua, ja kasveissa voi olla keltaisia ja varisevia lehtiä. Kasvi voi olla myös lepotilassa, 

jolloin maanpäällinen kasvusto on kokonaan lakastunut ja kasvuvoima on siirtynyt kasvin 

maanalaisiin osiin. Kasvin siirtyminen talvilepoon ei estä istuttamista. Syksyllä istutetut 

kasvit ovat keväällä valmiina kasvuun ja ne käyttävät kevätkosteuden hyödykseen. Routa 

voi nostaa taimia talven aikana, joten multa syksyllä istutettujen taimien ympäriltä tiivistetään 

keväällä ja tarvittaessa uutta multaa lisätään juurien suojaksi. 

Lannoitus 

Perennojen lannoitustarve vaihtelee suuresti lajikohtaisesti. Karkeana yleistyksenä voidaan 

sanoa, että reheväkasvuiset ja runsaskukkaiset, pitkälle jalostetut perennat vaativat 

enemmän lannoitusta kuin maatiais- ja luonnonperennat. Myös hyvin kuivissa paikoissa 

viihtyvät ns. kivikkoperennat ovat yleensä vaatimattomia ja niiden lannoitustarve on 

vähäinen. Usein varsinkin lehdistöltään harmaat ja sinertävät kasvit menettävät kauniin 

värinsä ja muuttuvat liiallisen lannoituksen seurauksena vihreiksi. Liika typpilannoitus 

voi myös rehevöittää kasvustoa kukinnan kustannuksella. 

16

Istutusvaiheessa perennojen lannoitukseen riittää kasvualustaan sekoitettava uusi puutarha- 

tai kompostimulta. Liian voimakas lannoitus voi haitata taimien juurtumista. Varsinkin 

syysistutuksissa liiallista lannoitusta tulee välttää ja lannoitteena voidaan käyttää 

vähätyppistä syysravinnetta. Liiallinen lannoitus kasvukauden aikana saa helposti aikaan 

runsasta kasvua ja löyhää solukkoa, mikä voi haitata pahasti kasvien talvenkestävyyttä. 

Lannoitusta vaativia perennoja lannoitetaan noin kuukausi kukinnan jälkeen, syksyllä 

kukkivat lajit lannoitetaan keväällä. 

Perennojen kevätlannoitukseen voidaan käyttää esim. pintamultaan sekoitettavaa 

kananlantaa tai muita hidasliukoisia lannoitteita. Lannoiterakeita käytettäessä vältetään 

rakeiden joutuminen kasvien lehdille ja lehtihankoihin. Hidasliukoiset lannoitteet annostellaan 

aikaisin keväällä jolloin niiden sisältämät ravinteet liukenevat kasvien käyttöön 

kasvukauden aikana. Hidasliukoisia lannoitteita käytettäessä muuta typpilannoitusta ei 

yleensä tarvita kasvukauden aikana. Kompostimulta on hyvää lannoitetta, hyvin maatuneessa 

lantakompostissa on erinomaisessa suhteessa monia kasvien tarvitsemia ravintoaineita. 

Perennoille voidaan myös antaa kesälannoituksena kasteluveden mukana neste- tai 

jauhemaisia yleislannoitteita. Kastelulannoitteiden sisältämät ravinteet ovat nopeasti 

kasvien käytettävissä. Typpipitoinen lannoitus lopetetaan viimeistään elokuun aikana, 

ja siirrytään vähätyppiseen syysravinteeseen. Syysravinteen sisältämät kalium ja fosfori 

edistävät silmujen syntymistä varmistaen seuraavan vuoden kukintaa, sekä suojaavat 

kasvia talvilevon aikana. 

Perennojen jakaminen 

Kasvuston ränsistyminen ja kukinnan heikkeneminen tiheässä kasvustossa ovat yleensä 

merkkejä tarpeesta jakaa perennat. Jakaminen kannattaa suorittaa aikaisin keväällä tai 

syksyllä kasvukauden päätyttyä siten, että keväällä kukkivat perennat jaetaan syksyllä ja 

syyskukkijoiden kasvustot keväällä. Keskikesällä kukkivien perennojen kasvustot jaetaan 

joko aikaisin keväällä tai syksyllä. 

Perennoja jaettaessa kasvustot kannattaa nostaa ylös mahdollisimman suurina paakkuina, 

jotka jaetaan pienempiin osiin terävällä lapiolla, kirveellä tai käsin. Jokaiseen jakopalaan 

tulee jäädä sekä juuristoa että versoja. Juurakoita jaettaessa on huomioitava, 

että jokaiseen uuteen alkuun jää silmuja. Jaetut perennat puhdistetaan mahdollisista rikkaruohoista 

ja istutetaan uudelleen muokattuun penkkiin edellä mainittujen ohjeiden mukaisesti. 

Perennojen erityisvaatimuksia 

Osa perennoista vaatii menestyäkseen erityisiä huomioita kasvupaikan tai kasvualustan 

suhteen. Vaatimuksena voi olla esim. hapan (sinivaleunikot) tai kalkkipitoinen maa (jouluruusut). 

Joillakin perennoilla liiallinen typpilannoitus saattaa heikentää kukintaa (kärsämöt, 

päivänliljat). Kasvurauha on tärkeä esim. pioneille, pikkusydämille, syysvuokoille, 

kuunliljoille ja akileijoille. 

Osa muuten kestävistä perennoista ei siedä kuivuutta (jaloritarinkannukset, soihtuliljat) 

ja niitä onkin kasteltava pitkinä poutajaksoina. Jumaltenkukkien ja unikkojen lehdet 

kuihtuvat kukinnan jälkeen, mikä kannattaa huomioida viereisiä kasveja valittaessa. 

17

Istutus liian syvään voi hidastaa ja vähentää kukintaa esim. pioneilla ja saksankurjenmiekoilla. 

Joillakin perennoilla toipuminen jakamisesta ja uudelleenistutuksesta voi kestää 

jonkin aikaa. Osa kasveista kasvattaa hyvin pitkän juuriston (särkynytsydän), jolloin ne 

kannattaa istuttaa riittävän etäälle rakennusten perustuksista ja salaojista. 

Talvisuojaus 

Suuri osa perennoista talvehtii ilman talvisuojausta. Monet arat perennalajit ja -lajikkeet 

menestyvät Suomessa, jos niille valitaan suojainen kasvupaikka. Suojaisa kasvupaikka 

voi olla esim. seinustan vierus, suuren kiven läheisyys tai perennaryhmä. Arkojen kasvien 

talvehtimista edistetään suojaamalla kasvustot talveksi havuilla, kuivilla lehdillä tai 

talvisuojaturpeella. Lumi on paras suoja talven kylmyyttä ja tuulia vastaan, ja lunta voi 

lapioida arkojen perennojen päälle. Arat perennat on hyvä istuttaa kasvukauden alussa, 

jolloin ne ehtivät kasvattaa hyvän juuriston kesän aikana. Myös istuttaminen kohopenkkiin 

edistää arkojen kasvien selviämistä talvesta, sillä talvimärkyys ei vaivaa kohopenkkiin 

istutettuja taimia. 

Perennojen kasvustot voi jättää syksyllä lakastumaan paikoilleen. Kasvuston ylle lakastuvat 

lehdet suojaavat talvehtivia kasvupisteitä. Kukkavarsien ja lehtien poistaminen 

on tarpeellista vain jos kasveissa on ollut kasvukauden aikana kasvitauteja. Varsinkin onttovartisten 

kasvien (esim. liljat, ritarinkannukset, nauhukset) varret on syytä jättää paikoilleen, 

sillä ontoista varsista kasvuston sisään valuva vesi saattaa mädännyttää kasvin 

talvehtivat osat. Jos varret halutaan välttämättä poistaa, katkaistaan ne riittävältä korkeudelta 

ja taitetaan sen jälkeen kaksinkerroin. Osa kasveista toisaalta hyötyy kasvuston leikkaamisesta 

syksyllä, esim. syyssädekukkien varsien leikkaaminen edistää uusien versojen 

muodostumista ja kasvin talvehtimista. 

Ruukkuistutusten hoito 

Ruukuissa kasvatettavat perennat tuodaan talveksi sisätiloihin viileään varastoon tai kellariin. 

Sopivan sisätilan puuttuessa kasvit suojataan ruukkuineen ulkona. Isot ruukut voi 

kaataa maahan pitkälleen, kääriä pakkasten tultua pakkaspeitteeseen ja peitellä vielä lumella 

mahdollisimman hyvän suojan saamiseksi. 

Parvekkeille jäävät monivuotisten kasvien ruukut on suojattava hyvin styroksilla, pakkaspeitteellä 

tms. Ulkona ruukussa talvehtivan kasvin juuristo kohtaa kylmän pakkasilman 

joka suunnasta, toisin kuin kasvin, joka talvehtii maassa ja johon kylmyys pääsee 

vain ylhäältä käsin. 

Muista: 

• istuta oikea perenna oikeaan paikkaan valo-olosuhteet huomioiden 

• kasvualusta muokataan kasvin vaatimusten mukaiseksi, suosi kohopenkkiä 

• lannoita kohtuudella ja kunkin kasvilajin vaatimusten mukaisesti 

• perennat jaetaan kun kukinta heikkenee tai kasvustot ränsistyvät 

• perennoja voi istuttaa myös syksyllä, vältä typpilannoitusta syysistutuksissa 

• suojaa arat perennat talveksi 

18

5. Marjakasvit 

Monista luonnonmarjoista on jalostettu kantoja, jotka ovat satoisia ja soveltuvat paremmin 

kotipuutarhoihin. Useimmat marjakasvit viihtyvät puutarhassa parhaiten luontaisten 

kasvupaikkojensa kaltaisilla kasvualustoilla, joita ovat humuksella parannetut hiekka- ja 

moreenimaat. Uusia taimia istutettaessa on syytä välttää saman kasvin istuttamista paikalle, 

jossa on aiemmin viljelty ko. kasvia. Näin vältytään ilmiöltä, jota kutsutaan maan 

väsymiseksi. Maan väsymisessä tuholaiset yleistyvät, rikkakasvit runsastuvat ja ravinnetasapaino 

maassa järkkyy. Maan väsyminen estetään viljelykierrolla. Viljelykierrosta 

enemmän s. 12. 

Kasvualustan valmistelu 

Useimmat marjakasvit viihtyvät maassa, jonka pH vaihtelee välillä 6–6,8. Maan happamuus 

vaikuttaa kasvien kykyyn hyödyntää maassa olevia ravinteita. Mikäli maan pH-arvo 

on liian alhainen tai liian korkea kasvit eivät pysty sitomaan lannoitteiden ravinteita, jolloin 

lannoitus on turhaa. Liian alhainen pH-arvo saadaan nostettua kalkituksen avulla. PHarvoja 

voi mitata esim. apteekeista saatavilla pH-liuskoilla. Kasvualusta puhdistetaan ennen 

istutusta huolellisesti monivuotisista rikkakasveista, sillä myöhemmin rikkojen 

kitkeminen kasvustojen seasta voi olla hyvin työlästä tai jopa mahdotonta. 

Useimmille marjakasveille on eduksi istuttaa taimet ns. kohopenkkiin. 

Kohopenkin etuja ovat maan nopea lämpeneminen 

ja talvi mär kyy den välttäminen. Istutuksen jälkeen 

tai mien kastelusta huolehditaan varsinkin ensimmäisen 

kesän ajan. 

Yleisimmät marjakasvit 

Mansikka 

Mansikat viihtyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla maassa, jossa ei ole vaaraa seisovasta 

vedestä. Liian tuulinen paikka vaikeuttaa pölyttäjien työtä. Mansikan juuret eivät kestä 

kilpailua suurten kasvien juurien kanssa, joten isojen puiden läheisyyttä on syytä välttää. 

Mansikat viihtyvät parhaiten kevyessä ja lämpimässä, multavassa ja kosteutta pidättävässä 

maassa. 

Ennen istutusta mansikkapenkki, mielellään kohopenkki, peruslannoitetaan. Liiallinen 

typpilannoitus aiheuttaa rehevää lehtikasvua marjasadon kustannuksella. Esim. vähätyppinen 

marjaravinne sopii hyvin mansikalle. 

Mansikan istutuksessa tärkeä huomioitava seikka 

on taimen oikeaoppinen istutus. Lehtiruusuke, josta 

uudet lehdet kasvavat, täytyy jättää maan pinnan 

tasalle. Lehtiruusukkeen jääminen maan pinnan 

alapuolelle saattaa aiheuttaa taimen kuolemisen. 

Lehtiruusuke ei kuitenkaan saa jäädä liian pintaankaan, 

jolloin taimi heiluu eikä juurru kunnolla. 

19

Sadonkorjuun jälkeen taimien tulee saada olla rauhassa esim. rönsyjen poistamiselta. 

Uudet kukka-aiheet muodostuvat heti sadonmuodostuksen jälkeen ja taimien häirintä 

rönsyjen poistolla ja kitkemisellä saattaa laukaista kasvin uuteen kasvuun, mikä ei ole 

tarkoitus. 

Amppelimansikka 

Amppelimansikat ovat jatkuvasatoisia lajikkeita, jotka kasvattavat pitkiä rönsyjä ja soveltuvat 

siten hyvin amppeleissa tai ruukuissa kasvatettaviksi. Amppelimansikat istutetaan 

em. tavalla ja lannoitukseen soveltuu hyvin marjaravinne tai lannoitekävyt. Mansikkaan 

muodostuvat pitkät rönsyt parantavat kasvin koristearvoa, mutta toisaalta heikentävät sadonmuodostusta. 

Rönsyistä voidaan istuttaa uusia taimia, osa voidaan jättää kasviin ja osa 

poistaa. 

Amppelimansikat voidaan talvettaa pakkasettomassa paikassa (+0–2 °C) esim. kellarissa 

tai varastossa. Taimet voi myös istuttaa syksyllä maahan, kuitenkin riittävän ajoissa 

niin, että taimet ehtivät juurtua ja siten selviävät talvesta. Keväällä taimet vaihdetaan uuteen, 

ravinteikkaaseen multaan. Lannoitus aloitetaan kun kasviin alkaa muodostua kukkia 

ja raakileita. 

Pensasmustikka 

Pensasmustikka poikkeaa muista marjakasveista vaatimuksellaan happamasta kasvualustasta. 

Kasvualustan tulee olla metsämaan kaltainen eli ilmava ja kuohkea. Pensasmustikat 

ovat hyvin pitkäikäisiä ja oikealle paikalle istutettuna ja oikein hoidettuna pensaat tuottavat 

satoa kymmeniä vuosia. 

Kasvupaikkana tulee olla aurinkoinen ja lämmin, kovilta tuulilta suojattu paikka. 

Kasvualusta sekoitetaan happamasta havu-rodomullasta, kalkitsemattomasta turpeesta ja 

mahdollisuuksien mukaan havumetsän metsänpohjasta, jossa saa olla oksia ja neulasia, 

sillä mustikka pitää läpäisevästä maasta. Kuorikate sopii hyvin mustikoille hapattavan 

vaikutuksensa ansiosta. 

Mansikoiden tapaan mustikat viihtyvät kohopenkissä ja maa peruslannoitetaan joko 

marjaravinteella tai havu-rodolannoitteella. Taimiväliksi jätetään noin metri. Mustikka 

tuottaa parhaan sadon ristipölytyksellä eli vähintään kahden eri lajikkeen istutus samaan 

penkkiin on suositeltavaa. Mustikan leikkaustarve on vähäinen, keväisin poistetaan mustuneet 

oksankärjet terveeseen kohtaan saakka. Myös muuten vahingoittuneet tai kuolleet 

oksat poistetaan, samoin maata pitkin kasvavat oksat. Vuosien kuluessa vanhimpia oksia 

voidaan poistaa, jos pensas kasvaa liian tiheäksi. 

Vadelma 

Vadelman ihanteellisin kasvupaikka on aurinkoinen ja 

lämmin, kovimmilta tuulilta suojattu alue. Kasvualustaksi 

sopii tavallinen multava, läpäisevä puutarhamaa. 

Vadelman taimet istutetaan mielellään kohopenkkeihin 

suoriin riveihin noin 2–3 cm aiempaa syvempään. 

Useimmat vadelmalajikkeet tarvitsevat tuen pysyäkseen 

pystyssä, lajike ’Maurin Makea’ on matala ja pysyy 

useimmiten hyvin pystyssä ilman tukeakin. 

20

Vadelman marjat muodostuvat toisen vuoden versoihin. Vadelman marjoja tuottaneet 

oksat voidaan poistaa heti sadonkorjuun jälkeen. Sopivan ilmavassa kasvustossa esiintyy 

harvoin kasvitauteja. Versot katkaistaan aina maanpinnan tasalta, muuten kasvustoon 

muodostuu vuosi vuodelta korkeampia tappeja. Kuolleet versot voidaan poistaa myös seuraavana 

keväänä. 

Kesän mittaan vadelmapenkistä poistetaan rivin ulkopuolelle kasvaneet versot, minkä 

ansiosta kasvusto pysyy ilmavana. Liian korkeiksi kasvaneet versot voidaan lyhentää 

sopivalle korkeudelle. Kuivina kesinä kasvustoa on hyvä kastella varsinkin raakilevaiheessa, 

jotta sadosta saadaan mahdollisimman hyvä. Marjaravinne sopii myös vadelman 

lannoittamiseen. 

Teivadelma 

Teivadelma on voimakas- ja rentokasvuinen, karhunvadelmaa kasvutavaltaan muistuttava 

marjakasvi. Avomaalla teivadelma pärjää vain Etelä-Suomessa, mutta hyvin suojattuna 

sen kasvatusta voi kokeilla pohjoisempanakin. Teivadelma tarvitsee paljon lämpöä, aurinkoa 

ja suojaisen kasvupaikan, esim. eteläseinustan. 

Marjat muodostuvat tavallisen vadelman tapaan toisen vuoden versoihin. Satoa tuottaneet 

versot katkaistaan ja uudet tuetaan esim. säleikköön. Talveksi versot taivutetaan 

maata vasten ja suojataan esim. havuilla. Teivadelma viihtyy runsasravinteisessa multamaassa 

ja kasvia lannoitetaan vähätyppisellä marjaravinteella tai syyslannoitteella. Myös 

kompostimultaa voi lisätä taimien juurelle. 

Tyrni 

Tyrni on kasvupaikassaan valon suhteen ehdoton. Mitkään muut kasvit eivät saa varjostaa 

tyrnin taimia. Tyrni ei varjostuksen lisäksi saa kärsiä kuivuudesta ensimmäisinä vuosina, 

ja multava peltomaa onkin paras kasvualusta tyrnille. Tyrni on yksineuvoinen, joten sadon 

saamiseksi täytyy istuttaa sekä hede- (poika) että emitaimia (tyttö). Kotipuutarhassa taimien 

suhde on yksi hedetaimi 1–4 emitaimea kohti. 

Kotipuutarhassa taimiväliksi suositellaan 2-3 metriä ja taimet istutetaan entiseen 

syvyyteen tai muutaman sentin syvempään. Ensimmäisinä vuosina on tärkeää, etteivät 

taimet joudu kilpailemaan vedestä muiden kasvien kanssa. Taimien ympäristö pidetään 

aluksi mulloksella tai maa peitetään mustalla muovilla tai kuorikatteella. Happaman kuorikatteen 

vaikutus neutraloidaan kalkituksella. 

Tyrni tuottaa itse tarvitsemansa typen typpeä sitovalla juuristollaan ja lannoitus tavallisella 

typpipitoisella lannoitteella voi koitua taimien kohtaloksi. Kasvualusta peruslannoitetaan 

ennen istutusta marjaravinteella ja vuosittaiseen ylläpitolannoitukseen sopii syysravinne, 

jossa ei ole lainkaan typpeä. Kalkitus on välttämätöntä typpeä sitovien bakteerien 

kasvun kannalta ja tyrnille sopiva kasvualustan pH on välillä 6–7. 

Hyvässä kasvussa oleva taimi selviää sekä kuivassa että kosteassa paikassa. Erittäin 

kuivina kesinä marjat voivat tippua raakilevaiheessa ilman lisäkastelua. 

Tyrniä leikataan hyvin maltillisesti, liian voimakas leikkaus voi aiheuttaa talvivaurioita. 

Talven aikana vaurioituneet ja sairaat oksat poistetaan. Pensaat voidaan pitää matalina 

leikkaamalla vuosittain verson kärjistä muutama sentti pois. 

21

Lakka 

Kotipuutarhassa lakkaa voidaan kasvattaa varta vasten lakalle rakennetussa 

kasvatusaltaassa tai ruukussa. Lakka viihtyy puolivarjoisalla 

kasvupaikalla kasvualustassa, joka säilyy kosteana koko kesän. Lakka 

on happaman maan kasvi, ja kasvualusta valmistetaan lannoittamattomasta 

ja kalkitsemattomasta rahkaturpeesta. Kasvualustaa voi keventää sekoittamalla 

siihen esim. perliittiä. Useimmat puutarhaliikkeissä myytävät lannoittamattomat ja kalkitsemattomat 

turpeet sopivat lakalle. Tavalliset mullat ja pitkälle maatuneet turpeet ovat 

lakalle liian tiiviitä kasvatusalustoja. 

Kasvatusallas voi olla esim. laudoista tehty kehikko, joka upotetaan osittain maahan ja 

vuorataan muovilla tai kuitukankaalla. Muovilla vuorattu allas joko salaojitetaan tai muoviin 

tehdään reikiä ylimääräisen veden poistumista varten. Kasvatusaltaassa taimiväliksi 

jätetään n. 30 cm. Istutusvaiheessa taimet kastellaan hyvin, taimia ei kuitenkaan missään 

vaiheessa saa tukahduttaa, sillä lakan juuristo vaatii ilmavan kasvualustan. Lakka ei ole 

vesikasvi, mutta vaatii kuitenkin tasaisen kosteuden. 

Ruukkuviljelyssä lakan taimille varataan riittävän iso astia, mielellään altakasteluruukku. 

Tavalliset ruukut salaojitetaan esim. kivimurskeella tai kevytsoralla ja umpinaisten 

astioiden pohjaan tehdään reiät ylimääräisen veden poistoa varten. Ruukku täytetään 

lannoittamattomalla ja kalkitsemattomalla rahkaturpeella ja taimet istutetaan 1–2 cm syvyyteen. 

Jo kasvussa olevat lehdet jätetään turpeen pinnan yläpuolelle, puhkeamattomat, 

purppuranpunaiset talvisilmut voidaan jättää pinnan alle. Taimiväliksi jätetään n. 15–25 

cm. Jos ruukkua kastellaan päältä, on parasta antaa kerralla reilusti vettä ja pitää sen jälkeen 

tauko pintaturpeen kuivahtamista varten. Lakan juuristo hakeutuu ruukun pohjalle ja 

pohjaturve saa olla kosteampaa. 

Lakka kasvaa luontaisesti hyvin vähäravinteisilla paikoilla, mutta hyötyy kuitenkin 

lannoituksesta. Lakan lannoitus aloitetaan istutusta seuraavana keväänä sijoittamalla 

lannoite lakan juuriston tasalle 5–15 cm syvyyteen. Lannoitteena voidaan käyttää esim. 

hidasliukoisia lannoitekäpyjä tai luomulannoitteita, joita annostellaan 1 käpy tai noin 

teelusikallinen rakeita taimea kohti. Vaihtoehtoisesti voidaan antaa erittäin mietoa kastelulannosta 

havu-rodolannoitteella muutaman kerran touko–kesäkuun aikana. Kasvatusaltaassa 

lannoitteet voidaan sekoittaa kasvualustaan ennen istutusta. 

Lakan sato voi tuhoutua hallan seurauksena. Kukka kestää -0,5 °C pakkasta, mutta 

vioittuu tätä kylmemmässä ja tuhoutuu kokonaan jos lämpötila 

laskee alle -4 °C. Hallaa voi torjua harsoilla tai 

viivästyttämällä lakan kasvuun lähtöä ja kukintaa 

lapioimalla lunta kasvuston päälle. Harson teho 

paranee jos se asetellaan kasvuston päälle 

2–3 kertaisena. Lakka tuottaa hyvissä 

olosuhteissa satoa jo ensimmäisenä 

vuotena. 

Lakan lehdistö punertuu syksyllä 

ja vararavinto siirtyy maarönsyihin. 

Lajike ’Nyby’ on itsepölytteinen 

ja talvenkestävä koko maassa. 

22

Syksyllä lehtien lakastuttua kasvuston päälle voidaan lisätä turvetta. Astioissa kasvatetut 

taimet siirretään pimeään ja viileään tilaan tai kaivetaan ruukkuineen maahan ja peitellään 

talven ajaksi lumella, kuivilla lehdillä tai turpeella. 

Mesimarja 

Mesimarja on monivuotinen perenna, ja marjojen saamiseksi kasvupaikalle istutetaan eri 

lajikkeita. Kotipuutarhassa mesimarjalle valitaan kasvupaikka, joka muistuttaa mahdollisimman 

paljon kasvin luontaisia kasvupaikkoja. Aurinkoinen, ei kuitenkaan paahteinen 

paikka, joka on osan päivää varjossa, on mesimarjalle paras. Kasvualustana mesimarja 

suosii multavaa hietamaata. Tavallisesta puutarhamullasta saadaan mesimarjalle hyvä kasvualusta 

lisäämällä siihen noin puolet karkeaa hiekkaa. 

Kasvualusta puhdistetaan huolellisesti rikkaruohoista ennen istutusta, sillä mesimarja 

ei kestä kilpailua monivuotisten rikkakasvien kanssa. Taimet istutetaan 20–30 cm välein 

esim. mansikan tavoin kohopenkkiin siten, että eri lajikkeet vuorottelevat 2 kappaletta 

yhtä lajiketta ja 1 kappale pölyttävää lajiketta väliin. 

Mesimarja tarvitsee vain vähän ravinteita ja peruslannoituksen jälkeen voidaan odottaa 

2–3 vuotta ennen seuraavaa lannoituskertaa. Lannoitetta, esim. marjaravinnetta, annetaan 

noin ruokalusikallinen taimea kohti. Mesimarja viihtyy happamassa maassa, joten 

kalkitusta on syytä välttää. 

Mesimarja pärjää hyvin myös astiakasvatuksessa ja on kiitollinen amppelikasvi. Astian 

tulee olla mielellään yli ø 20 cm riittävän multatilan takaamiseksi. Mesimarja tarvitsee 

tasaisen kosteuden koko kasvukauden ajan. Kasvusto ei saa päästä kuivahtamaan, sillä 

lehdistö ruskettuu helposti ja toipuminen tapahtuu vain uusien lehtien kasvun kautta. 

Karpalo 

Karpalo viihtyy happamassa (pH 4-5), ilmavassa ja vähäravinteisessa kasvualustassa. 

Sopiva kasvualusta on hapan ja kalkitsematon rahkaturve, jota voi 

keventää sekoittamalla joukkoon perliittiä tai lecasoraa 10-20 %. Jos karpalo 

istutetaan maahan, monivuotiset rikkakasvit hävitetään tarkasti 

ennen istutusta. Taimiväli karpalolle on 10-20 cm. 

Karpalo tarvitsee paljon vettä kasvukaudella ja esim. amppelissa 

kasvavat kasvit kastellaan kerralla reilusti ja mullan 

annetaan sen jälkeen kuivahtaa kevyesti. Karpalo on ikivihreä 

kasvi, ja varsinkin keväällä tulee huolehtia siitä, etteivät versot 

pääse kuivumaan maan ollessa vielä jäässä. Lannoitteeksi karpalolle käytetään hyvin 

mietoa kastelulannosta. Karpalo hyötyy eri lajikkeiden ristipölytyksestä ja tuottaa suurempia 

marjoja. 

Goji 

Goji-marja on rentokasvuinen lehtipensas. Gojin pitkät ja rennot oksat voivat kasvaa jopa 

2-3 m pituisiksi ja ne juurtuvat helposti. Goji-marja pudottaa lehtensä yleensä ensimmäisten 

pakkasten aikaan. Pensas on erittäin talvenkestävä ja sietää hyvin myös kuumaa. Gojimarja 

on vaatimaton maan laadun suhteen, parhaiten pensas viihtyy pH 6.8–8.1 välillä. 

Gojia voi kasvattaa sekä astioissa että avomaalla. Pensas kasvattaa mielellään juuret 

syvälle maahan, ja yleensä pensaan pituuskasvu pysähtyy, kun juuret saavuttavat astian 

23

pohjan. Tästä johtuen astiakasvatuksessa olleet taimet saattavat tuottaa satoa jo ensimmäisenä 

tai toisena vuotena, toisin kuin avomaalla kasvavat pensaat, joilta voidaan odottaa 

satoa yleensä vasta kolmantena vuotena istutuksesta. 

Ruukkukasvatuksessa gojin taimille varataan riittävän iso astia, jossa on reikä pohjassa 

ylimääräisen veden poistumista varten. Goji viihtyy tavallisessa puutarhamullassa, 

josta tehdään ilmavaa ja läpäisevää sekoittamalla multaan 1/3 hiekkaa tai perliittiä. Ruukun 

pinta voidaan peittää esim. kuorikatteella, jolloin kosteus säilyy paremmin kasvualustassa. 

Ruukussa kasvavat gojit siirretään talveksi sisätiloihin viileään paikkaan tai ruukku 

kasveineen kaivetaan maahan ja peitellään havuilla ja lehdillä. 

Avomaalla goji viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisella kasvupaikalla normaalissa 

puutarhamullassa. Goji vaatii kuitenkin läpäisevän maan, sillä se ei siedä seisovaa vettä 

juuristoalueella. Koska goji on erittäin nopeakasvuinen ja kasvattaa pitkiä, rentoja versoja, 

gojia voi huoletta leikata. Pensasta voi leikata koska tahansa kasvukauden aikana, vaikka 

suuremmat leikkaukset suositellaankin tehtäväksi lepokauden aikana. Ensimmäisen vuoden 

aikana radikaaleja leikkauksia kannattaa kuitenkin välttää. 

Goji-pensasta voi kasvattaa muotoon esim. seuraavalla tavalla: taimesta valitaan vahvin 

verso, josta kasvatetaan ns. pääverso. Alimmat vaakatasossa kasvavat versot poistetaan 

noin 30 cm matkalta ja kun kasvi on saavuttanut 50–60 cm korkeuden, pääverso 

katkaistaan. Pääverson katkaisu saa aikaan pääversosta lähtevien sivuversojen kasvun. 

Marjojen tuotanto on suurinta sivusuunnassa kasvavissa oksissa ja marjat muodostuvat 

aina uusiin versoihin. Hyvän marjavuoden jälkeen pensasta kannattaakin leikata runsaasti 

uusien, marjoja tuottavien oksien muodostumisen varmistamiseksi. 

Goji-pensaiden lannoituksen tarve on hyvin vähäinen. Kasvia voidaan kastella miedolla 

kasteluliuoksella muutaman kerran kevään ja alkukesän aikana tai pensaan juuristoalueelle 

lisätään keväällä kourallinen luonnonmukaista lannoitetta. 

Muista: 

• huomioi marjakasveille oikeanlainen kasvualusta 

• yleisesti ottaen marjat viihtyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla 

• kohopenkki ehkäisee kasvualustan talvimärkyyttä 

• marjat voi talvettaa myös viileässä sisätilassa 

6. Ruusut 

24 

Ruusut myydään astiataimina tai avojuurisina. Astiataimia voidaan istuttaa 

koko kasvukauden ajan, avojuuriset taimet istutetaan keväällä lepotilaisina 

ennen kasvuun lähtöä. Ruusut viihtyvät aurinkoisella ja syvämultaisella paikalla. 

Savimailla taimille kannattaa kaivaa kunnollinen syvä kuoppa, salaojittaa 

se hiekalla tai soralla ja lisätä mullan sekaan hiekkaa. Turve yksinään ei 

ole hyvä kasvualusta sillä se painuu kuivuessaan kokoon eikä ime kunnolla 

vettä. Ruusut ovat herkkiä liian typpipitoisen lannoitteen aiheuttamalle rehevöitymiselle 

ja ruusu hyötyykin hidasliukoisista luonnonlannoitteista.

Ryhmäruusut 

Ryhmäruusuiksi kutsutaan ruusuja, jotka ovat matalampia kuin ns. pensasruusut 

ja jotka ovat yleensä kahden eri ruusun yhdistelmiä; kukkiva osa ja juuret ovat eri 

kasvia. Tällä ns. jalonnuksella ruusuista on saatu kestävämpiä ja runsaskukkaisempia. 

Ryhmäruusut pitävät auringosta, lämmöstä ja läpäisevästä, hyvin lannoitetusta 

maasta. Ryhmäruusut eivät siedä juuristoalueella seisovaa vettä. 

Ryhmäruusut istutetaan omiksi kokonaisuuksikseen ruusuryhmiin tai niitä voidaan 

kasvattaa kesäkukkien ja perennojen kanssa samassa penkissä. Myös auringossa 

viihtyviä havuja voidaan käyttää ruusuistutuksissa. Ryhmäruusut istutetaan 

riittävän tiheään, noin 30 cm etäisyydelle toisistaan. Näin saadaan näyttäviä istutuksia. 

Istutus 

Ryhmäruusut istutetaan syvään. Jalostuskohdan eli juurakon ja versojen solmumaisen 

paksunnoskohdan tulee olla vähintään 10–15 cm maanpinnan alapuolella. 

Joskus tämä tarkoittaa sitä, että käytännössä koko taimi tulee maanpinnan 

alapuolelle ja istutuskuopan syvyydeksi tulee noin 0,5 m. 

Juurten tulee mahtua suorana istutuskuoppaan. 

Avojuurisia taimia käsitellään varovasti ja 

ne pidetään varjossa istutukseen saakka. 

Ennen istutusta taimet upotetaan veteen 

vähintään pariksi tunniksi. Astiataimet 

kastellaan perusteellisesti ennen istutusta. 

Avojuuriset taimet leikataan aina istutuksen 

yhteydessä. Kaikki maanpinnan yläpuolelle 

yltävät, noin lyijykynän paksuiset 

oksat leikataan 10–20 cm korkeudelta 

ulospäin suuntautuvan silmun yläpuolelta. Kaikki tätä ohuemmat oksat kannattaa 

poistaa kokonaan sillä ne eivät jaksa kasvattaa kukkanuppuja. Astiataimista poistetaan 

vain vahingoittuneet ja kuivuneet oksat. 

Lannoitus ja talvisuojaus 

Mikäli istutusvaiheessa käytetään valmiiksi lannoitettua ja kalkittua multaa, ei istutusvaiheessa 

tarvita muuta lannoitusta. Liiallinen lannoitus saattaa vioittaa juuria ja 

estää kunnollisen juurtumisen. Kasvun alkaessa ruusuja kannattaa lannoittaa esim. 

kasteluveteen lisättävällä ruusulannoitteella tai sekoittaa pintamultaan kananlantaa. 

Typpipitoinen lannoitus lopetetaan loppukesällä, viimeistään elokuun alussa, jotta 

kasvit ehtivät tuleentua talvea varten. Myös ruusuille voi antaa elo–syyskuussa 

syyslannoitetta. Maan tasapainoinen ravinnetilanne kasvukauden aikana parantaa 

ruusujen talvehtimista huomattavasti. 

Ryhmäruusuille suositellaan talvisuojausta. Kasvien pisimpiä versoja voidaan 

lyhentää syksyllä, mutta varsinainen leikkaus jätetään kevääseen. 

25

Maanpinnan jäädyttyä ruusujen tyvet peitetään kuivilla lehdillä, havuilla tai talvisuojaturpeella. 

Taimien juurelle voidaan myös kasata pintamaata tai kompostimultaa. Vettä läpäisevä 

multakerros ruusujen juurella päästää keväiset sulamisvedet lävitseen eikä kuivata 

kasvuun lähteviä ruusuja. Talvisuojauksen levittäminen sulaan maahan saattaa aiheuttaa 

erilaisten kasvitautien muhimisen talvisuojauksen alla. 

Ryhmäruusut leikataan ja siistitään keväällä roudan sulettua. Vahvat ja elinvoimaiset, 

noin lyijykynän paksuiset versot leikataan 10–20 cm korkeudelta ja kuolleet ja hennot 

versot poistetaan kokonaan. Vahvoihin versoihin muodostuu runsaasti kookkaita kukkia. 

Maankateruusut 

Maankateruusut ovat rentokasvuisia ryhmäruusuja, joiden alimmat versot kasvavat maanmyötäisesti. 

Nimestään huolimatta maankateruusut eivät peitä maanpintaa kokonaan eivätkä 

ne näin ollen pysty kilpailemaan juuririkkakasvien kanssa. Maankateruusujen kasvualusta 

täytyy ennen istutusta puhdistaa huolellisesti monivuotisista juuririkkakasveista. 

Maa voidaan istutuksen jälkeen peittää esim. sanomalehdillä ja kuorikatteella. 

Muista: 

• ruusut viihtyvät aurinkoisella kasvupaikalla syvämultaisessa kasvualustassa 

• ryhmäruusut istutetaan riittävän syvään 

• ryhmäruusut suojataan talveksi 

7. Kärhöt 

Kärhöistä löytyy sekä upeita, isokukkaisia lajikkeita että pieniä ja siroja kaunottaria. Isokukkaiset 

jalokärhöt istutetaan syvään ja mielellään suojataan talveksi. Samalla tavalla 

hoidetaan myös Texensis ja Diversifolia -ryhmien kärhöjä. 

Astiataimina myytäviä kärhöjä voi istuttaa aina sulan maan aikaan. Keväistutus on 

kuitenkin suositeltavin riittävän juurtumisen varmistamiseksi. Kärhöille kaivetaan vähintään 

puoli metriä syvä ja leveä istutuskuoppa, joka tarvittaessa salaojitetaan esim. soralla. 

Kuopan pohjalle lisätään kourallinen pitkävaikutteista lannoitetta, esim. luomulannoitetta. 

Myös kompostoitu karjanlanta on erinomaista kärhöille. Kuoppa täytetään peruslannoitetulla 

ja -kalkitulla puutarhamullalla. 

Istutus ja hoito 

Taimi asetetaan istutuskuoppaan siten, että juuripaakun pinta on vähintään 

15-20 cm maanpinnan alapuolella. Näin alimmat silmuparit 

kasvavat aikanaan uusiksi versoiksi ja jalokärhöjen paksut juuret 

ovat suojassa riittävän syvällä. Pintaan versojen ympärille levitetään 

hiekkaa ehkäisemään lakastumistautia. Seinää tai säleikköä vasten 

istutettava taimi asetetaan istutuskuoppaan valmiiksi vinoon tukeaan 

kohti. 

Istutuksen jälkeen versot leikataan n. 30 cm korkeudelta siten, 

että niihin jää 2-3 silmua. Leikkauksen ansiosta taimet haarautu- 

26

vat paremmin ja kasvattavat vahvan juuriston. Toisen vuoden versoilla kukkivat kärhöt 

menettävät saman vuoden kukinnan, mutta ne talvehtivat paremmin ja varmistavat siten 

kukkaloiston tuleville vuosille. 

Kärhöt viihtyvät aurinkoisilla tai kevyen varjoisilla, tuulensuojaisilla kasvupaikoilla. 

Kärhöjen juuristo kärsii helposti kuivumisesta, joten maa juuristoalueen ympäriltä peitetään 

kuorikatteella. Kärhöjen tyvi kannattaa myös pitää viileänä esim. istuttamalla taimien 

ympärille matalia perennoja tai pensaita. Kärhöjä lannoitetaan heinäkuun lopulle saakka. 

Elokuussa kärhöille voi antaa typetöntä syyslannosta. 

Talveksi kärhöt suojataan kasaamalla taimien tyvelle multaa niin, ettei vesi jää seisomaan 

taimien juurelle. Multakeon voi peittää vielä tervapaperilla. Tervapaperi estää jään 

muodostumisen juurenkaulan ympärille. Paperi poistetaan seuraavana keväänä. 

Saman vuoden versoilla kukkivien kärhöjen versot voi leikata vuosittain aikaisin keväällä. 

Versot katkaistaan edellisen vuoden leikkauskohdan yläpuolelta 2-3 silmuparin jälkeen. 

Jos versot ovat paleltuneet alempaa, leikataan versot poikki ylimmän terveen silmun 

yläpuolelta. 

Muista: 

• kärhöt viihtyvät aurinkoisilla ja tuulensuojaisilla kasvupaikoilla 

• jalo-, lyhty- ja tiukukärhöt istutetaan syvään talvehtimisen varmistamiseksi 

• arat kärhöt suojataan talveksi 

8. Sipulikasvit 

Sipulikasveilla puutarhaan saadaan väriloistoa aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. 

Ensimmäiset sipulikasvit nostavat päänsä melkein hangen alta ja viimeiset kukkivat pakkasten 

tuloon saakka. Sipulikasvit ovat arvokas lisä puutarhassa varsinkin aikaisin keväällä, 

ja niitä kannattaa istuttaa suurina ryhminä. 

Sipuli- ja mukulakasveiksi kutsutaan kasveja, jotka selviytyvät epäsuotuisien kausien 

yli lepotilassa olevan sipulin tai mukulan avulla, ja ne yleensä myydään ja istutetaan tässä 

tilassa. Sipuliin on varastoitunut niin paljon ravintoaineita, että kasvin varsi ja lehdet voivat 

kehittyä hyvinkin pitkälle ilman, että kasvia on istutettu maahan tai että se saa mistään 

vettä. Mukula voi kasvattaa juuria koko pinnastaan, kun taas sipuli kasvattaa juuret vain 

pohjasta. 

Sipulikasvit viihtyvät monenlaisissa paikoissa; nurmikolla, kukkapenkeissä, kivikkopuutarhoissa, 

puiden ja pensaiden alla, luonnontilaisissa metsiköissä sekä ruukuissa. 

Suotuisilla paikoilla sipulikasvit viihtyvät vuosikymmeniä ja niitä voidaan jakaa 

istutettavaksi uusiin paikkoihin. Osa sipuleista lisääntyy siementämällä ja osa sivusipuleista. 

Sipulit viihtyvät parhaiten lämpimässä ja aurinkoisessa tai puolivarjoisessa 

kasvupaikassa. Kasvualustan tulisi olla kuohkeaa ja hiekkaista, mielellään läpäisevää, 

mutta kuitenkin ravinteita pidättävää. Tasamaalla sipulikasveille kannattaa 

muotoilla kohopenkki, sillä sipulikasvit eivät siedä seisovaa vettä. Peruslannoitukseksi 

sipulikasveille sopii hyvin esim. kompostimulta tai hitaasti liukenevat 

luonnonmukaiset lannoitteet. 

27

Istutus 

Sipulien ja mukuloiden istutuksessa tulee huomioida, että ne istutetaan oikein päin. Sipulien 

muoto yleensä paljastaa, että tasainen pohja tulee alaspäin ja terävä kärki ylöspäin. 

Sipulimaisten mukuloiden oikea istutussuunta löytyy, kun pohjasta löytyy pyöreä, matala 

kuoppa, josta juuret kasvavat. 

Mukulat asetetaan istutuskuoppaan pitkälleen niin, että versosilmut tulevat ylöspäin. 

Jos sipuleita joudutaan säilyttämään jonkin aikaa ennen istutusta, tiiviit sipulipaketit avataan 

ja viedään viileään, hämärään paikkaan. Yksittäiset reiälliset pussit säilyvät avaamattomina 

em. olosuhteissa hyvänä useita viikkoja. Syysistutuksiin tarkoitettuja sipuleita 

voi istuttaa syyskuulta marraskuulle saakka sääolosuhteet huomioiden. Liian aikaisin 

istutetut sipulit saattavat lähteä kasvuun jo samana syksynä ja liian myöhään istutetut 

eivät ehdi juurtua kunnolla ennen talven tuloa. Sipulien juurtumiseen kuluu aikaa pari 

viikkoa ja juurtuminen tapahtuu parhaiten noin kymmenessä asteessa. Karkeana arviona 

voisi sanoa, että Pohjois-Suomessa sipulit kannattaa istuttaa syyskuun alkupuolella, 

Keski-Suomessa syyskuun puolivälissä ja Etelä-Suomessa syyskuun lopulla tai lokakuun 

alussa. Lämpiminä syksyinä sipuleita ehtii istuttaa vielä marraskuun alussa. 

Istutussyvyyteen vaikuttaa sipulin koko, ja on karkeasti arvioituna kolme kertaa sipulin 

korkeus. Istutussyvyys lasketaan sipulin kärjestä maan pinnan tasolle. Suuret sipulit 

istutetaan 15–25 cm, keskikokoiset sipulit 10–15 cm ja pienet sipulit 5–10 cm:n syvyyteen. 

Yksittäisten sipulien välille jätetään tilaa suunnilleen saman verran kuin mikä on 

istutussyvyys. 

Sipuleille voidaan joko kaivaa iso yhtenäinen kuoppa tai sipulit voidaan kaivaa maahan 

yksitellen. Sipuleita voidaan istuttaa myös ns. istutuskorin avulla, jolloin maahan kaivetaan 

sopivan syvyinen kuoppa, koriin asetellut sipulit lasketaan maahan ja kuoppa peitetään 

mullalla. Korin pohjalle voidaan ennen istutusta lisätä kerros multaa, jonka päälle 

asetellut sipulit pysyvät paremmin pystyssä ja juuret ovat mullassa. 

28 

Istutuksen jälkeen kuiva maa kastellaan, 

mullan pinta tasataan ja painellaan 

tiiviiksi. On tärkeää, että sipulien alaosat 

ovat kosketuksissa mullan kanssa juurten 

muodostumista varten. Jos istutus on jäänyt 

myöhäiseksi, sipuleiden päälle voidaan 

levittää paksuhko kerros kuivia lehtiä tai 

havuja. Lehdet ja havut pitävät maan sulana 

ja antavat sipuleille aikaa juurtua ennen 

maan routaantumista. Myyrien suosimilla 

alueilla sipulikukkaistutus voidaan suojata 

tiheäsilmäisellä verkolla. Myös lajivalinnalla 

voidaan vaikuttaa myyrätuhoihin. Esim. 

narsissit eivät ole myyrille yhtä houkuttelevia 

kuin tulppaanien sipulit.

Hoito 

Keväällä kasvun alkaessa sipulikasveille annetaan esim. hyvin maatunutta lantakompostia 

tai sipulikukkaravinnetta pintamultaan sekoittaen. Lannoitus takaa runsaan ja kestävän 

kukinnan ja valmistaa sipulia seuraavan vuoden kukintaa varten. Kuivina keväinä sipulikukkaistutuksia 

kastellaan, sillä kuivuudesta kärsivät kukat kuihtuvat ennen aikojaan. 

Kukinnan jälkeen siemenkodat poistetaan. Siemenkota tulisi poistaa erityisesti isoilta 

sipulikasveilta: tarhatulppaaneilta, narsisseilta, suurilta pikarililjoilta ja laukoilta. Pienten 

sipulikasvien (sinililjat, kevättähdet, lumikellot) kasvu ei yleensä heikkene siementen 

tuottamisesta, joten niiden voi antaa vapaasti siementää ympäristöönsä. 

Kukkien kuihduttua sipulikasvien pitäisi jatkaa rehevää kasvua vähintään muutaman 

viikon ajan, jotta sipuli ehtii uudistua ja muodostaa uudet kukka-aiheet. Sipulikasveja 

kastellaan ja lannoitetaan ja lehtien annetaan kuihtua omia aikojaan. Kellastuneet lehdet 

voi piilottaa kesäkukkien tai perennoiden joukkoon vaikka palmikoimalla. 

Hyvin paikallaan viihtyvät kasvustot saattavat vuosien saatossa kasvaa hyvin tiheiksi, 

jolloin kukinta yleensä heikkenee. Sivusipuleita on muodostunut niin paljon, etteivät 

yksittäiset kasvit saa enää tarpeeksi vettä ja ravinteita. Tällöin on aika jakaa kasvusto; 

sipulit nostetaan maasta ylös, jaetaan ja puhdistetaan. Sipulit kaivetaan ylös maasta lehtien 

kuivumisen jälkeen, yleensä heinäkuussa. Sipuliryppäiden annetaan kuivua muutaman 

päivän ajan varjoisessa ja lämpimässä paikassa, jonka jälkeen sipulit irrotetaan varovasti 

toisistaan. Sipuleiden noston yhteydessä maa kannattaa parantaa. Mahdolliset rikkaruohot 

poistetaan, maa peruslannoitetaan ja maahan lisätään tarvittaessa hiekkaa. Kuorettomat 

sipulit (esim. Fritillaria) istutetaan takaisin paikoilleen kuivumisen ja puhdistamisen jälkeen, 

ne eivät kestä varastointia. Kuorelliset sipulit voidaan säilyttää pimeässä ja viileässä 

paikassa syksyyn saakka. 

Muista: 

• sipulikasvit viihtyvät hiekkaisessa ja läpäisevässä maassa 

• kukkasipulit istutetaan riittävän ajoissa ennen maan routaantumista 

• sipulikasvit tarvitsevat myös lannoitusta 

• sipulikasvien lehtien annetaan lakastua ennen poistamista 

9. Lannoitus 

Peruslannoitus/kevätlannoitus 

Peruslannoituksella tarkoitetaan lannoitusta, joka lisätään maahan ennen kylvöjä tai kasvien 

istuttamista eli aloitettaessa uutta viljelyä. Peruslannoituksen tarkoitus on antaa maahan 

pitkäksi aikaa tasapainoinen määrä eri ravinteita ja saattaa ravinnetilanne tasolle, jota 

tulevat kasvit vaativat. Peruslannoituksena voidaan käyttää tulevista kasveista riippuen 

kompostimultaa, maatunutta karjan- tai hevosenlantaa, kananlantarakeita tai mitä tahansa 

hidasliukoista lannoitetta. Peruslannoite sekoitetaan maahan perusteellisesti koko kasvualustan 

syvyydeltä. Monivuotisten kasvien kevätlannoitukseen käytetään yleislannoitteita 

tai hidasliukoisia luonnonlannoitteita valmistajan ohjeiden mukaisesti. 

29

Yhteistä kaikille luonnonmukaisille lannoitteille on se, että ne lisäävät maahan humusta 

ja ovat siten myös maanparannusaineita. Maan multavuus edistää kasvien hyvinvointia. 

Esim. kompostoitu hevosenlanta on erinomainen ja ympäristöystävällinen lannoitusaine 

kotipuutarhassa pitkän lannoitusvaikutuksen ja humuspitoisen rakenteen ansiosta. Luonnonmukaisia 

lannoitteita käytettäessä kasvit kärsivät harvoin ylilannoituksesta. 

Edellä mainittujen lannan tai kompostimullan puuttuessa voi turvautua kaupassa myytäviin 

erilaisiin luonnonmukaisiin lannoitteisiin. Käytetäänpä lannoitukseen sitten mitä 

menetelmää tahansa, on hyvä muistaa seuraavat perussäännöt: 

1. lannoitus vain tarpeen mukaan, 

2. lannoitetaan usein ja vähän kerrallaan ja 

3. lannoitus vastaa satomääriä. 

Liiallinen lannoitus on haitallisempaa kuin liian 

vähäinen lannoitus. Liialliset lannoitemäärät 

vahingoittavat sekä kasveja että ympäristöä. Lisäksi 

liiallinen lannoitus saattaa vaikuttaa sadon laatuun 

esim. makua ja säilyvyyttä heikentävästi. Myös 

erilaiset taudit ja kasvituholaiset saattavat lisääntyä 

liian niukan tai liian runsaan lannoituksen 

seurauksena. 

Lisälannoitus/kesälannoitus 

Lisälannoitus annetaan usein pintalannoituksena kasvien kiivaimman kasvukauden aikana. 

Kasvit saavat suurimman hyödyn nopeavaikutteisesta lannoitteesta. Tässäkin tapauksessa 

vaihtoehtoja on useita. Multaan voidaan sekoittaa esim. kananlantarakeita, maan 

voi kattaa ruohosilpulla tai kasteluun voidaan käyttää lantavettä tai kastelulannoitteita. 

Lisälannoituksen antaminen ajoitetaan alkuja keskikesään, jolloin kasvien ravinnetarve 

on suurimmillaan. 

Lantavettä voi valmistaa esim. kananlannasta, nokkosista tai muista runsaasti typpeä 

sisältävistä kasveista. Kirjallisuudesta löytyy runsaasti ohjeita lantaveden valmistukseen. 

Veden mukana annettavat ravinteet ovat nopeasti kasvien käytettävissä. 

Syyslannoitus 

Syyslannoituksella varmistetaan kasvien selviäminen talven yli sekä seuraavan vuoden 

kukinta tai sato. Syyslannoitteet sisältävät kasvien kylmänkestävyyttä, silmujen muodostumista 

ja juurtumista parantavia fosforia ja kaliumia. Syyslannoitus annetaan kasvukauden 

aikana, mielellään jo elokuussa. Suurin virhe 

syyslannoituksessa on sen jättäminen liian myöhäiseen 

ajankohtaan. Lannoite tulee levittää hyvissä ajoin ennen 

kasvien tuleentumista eli lehtien kellastumista. Lannoitteita 

levitettäessä muistetaan, että kasvien juuristo ulottuu yhtä 

laajalle alueelle kuin niiden lehdistö. Puilla jopa paljon laajemmalle 

alueelle. 

30

10. Kasvien talvisuojaus 

Useimmat monivuotiset kasvit selviävät Suomen talvesta ilman talvisuojausta. Kasvit 

ovat sopeutuneet Suomen ilmastoon eikä niiden talvenkestossa ole ongelmia niin kauan 

kuin kasvit on istutettu oikeille kasvupaikoille. Myös oikeanlainen syyslannoitus ja riittävän 

ajoissa lopetettu typpilannoitus varmistavat kasvien siirtymisen talvilepoon ajoissa. 

Ongelmia aiheuttavat arat, Suomen ilmastoon soveltumattomat kasvit sekä kasvit, jotka 

on istutettu väärille kasvupaikoille. 

Arkojen kasvien kasvatuksesta ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaan niiden menestymistä 

voidaan auttaa valitsemalla erityisen suotuisa kasvupaikka (edullinen mikroilmasto 

esim. muiden kasvien seassa) ja suojaamalla kasvit talven ajaksi. Myös talvimärkyyden 

ehkäiseminen auttaa kasvien selviämistä talven yli. Talvimärkyyttä voi ehkäistä läpäisevällä 

kasvualustalla ja kohopenkeillä. Talvisuojaukseen käytetään yleensä kuivia lehtiä, 

havuja, talvisuojaturvetta tai pakkaspeitteitä. Esim. köynnösruusut voidaan laskea maahan 

ja peittää lumella tai peittää seinää vasten pakkaspeitteellä. Myös pienet pensaat on helppo 

kääriä pakkaspeitteen sisään talveksi. Maata vasten laitettavat suojat asetetaan paikoilleen 

vasta maan routaannuttua. Sulan maan päälle laitetut suojat voivat jättää otolliset olosuhteet 

erilaisille kasvitaudeille. 

Suojausta saattavat tarvita myös kestävät kasvit, joilla ongelmaksi muodostuu keväinen 

yhdistelmä routaista maata, auringonpaistetta ja kuivattavaa tuulta. Tällaisia kasveja 

ovat monet ikivihreät kasvit, havut ja alppiruusut. Keväällä auringon alkaessa paistaa 

kasvien vihreät lehdet pyrkivät aloittamaan yhteyttämisen. Kasvit eivät kuitenkaan saa 

vettä routaisesta maasta, jolloin vaarana on ns. kevätahava. Keväistä kuivumista voidaan 

ehkäistä sulattamalla maata juuristoalueelta lämpimällä vedellä tai suojaamalla kasvit varjostuskankailla. 

Suojaus on hyvä tehdä varsinkin nuorille kasveille, joiden juuret eivät 

vielä ylety syvälle sulaan maahan. Kevätsuojaus tulee aloittaa viimeistään helmi–maaliskuussa 

ja suojausta jatketaan roudan sulamiseen saakka. 

Talvisuojaukseen kuuluu lisäksi taimien suojaaminen jäniksiltä, hirvieläimiltä ja myyriltä. 

Nuoret taimet, ja jänisten ja muiden eläinten suosikkikasvit kannattaa suojata hyvissä 

ajoin syksyllä riittävän korkeilla ja tiheäsilmäisillä verkoilla. Runsaslumisina talvina hanki 

voi nousta niin korkeaksi, että esim. jänikset ylettyvät syömään hedelmäpuiden runkoja 

verkoista huolimatta. Kannattaa siis aika ajoin käydä tarkistamassa tilanne ja polkemassa 

lunta tiiviimmäksi verkkojen ympäriltä. Lumen polkeminen tiiviimmäksi hedelmäpuiden 

runkojen ympäriltä estää myös myyrien pääsemisen runkojen luokse lumen alla. 

31

11. Luonnonmukainen viljely 

Joka kerta kun kasvimaalta nostetaan satoa tai 

koristetarhasta kerätään pois kasvijätteitä, maasta 

poistuu ravinteita. Tämä häviö on korvattava lannoituksella. 

Yhä useammin varsinkin tavalliset 

kotipuutarhurit ovat siirtymässä luonnonmukaisten 

lannoitteiden käyttöön. 

Luonnonmukaisten lannoitteiden käyttö vaatii 

ehkä pientä viitseliäisyyttä, mutta vaivannäkö 

korvautuu moninkertaisesti esim. niiden 

maata hoitavan vaikutuksen ansiosta. Hyvinvoiva 

maa ja sen pieneliöstö on kotipuutarhurin 

tärkein ystävä. 

Luonnonmukainen viljely ei tarkoita vain viljelyä 

ilman keinotekoisia lannoitteita ja torjuntaaineita. 

Luonnonmukainen tapa viljellä on ennen 

kaikkea kokonaisvaltainen näkemys luonnosta ja sen kunnioittamisesta. Tavoitteena 

on luoda kestäviä viljelymenetelmiä, joiden avulla kaikki, niin ihmiset, eläimet kuin 

kasvit voivat paremmin. Kestävien viljelymenetelmien avulla saadaan aikaiseksi laadukkaita 

ja terveellisiä vihanneksia, marjoja ja hedelmiä. Tutkimusten mukaan luonnonmukaisesti 

tuotetuissa kasveissa on korkeampi valkuaisainepitoisuus, enemmän C-vitamiinia 

sekä vähemmän nitraatteja. Parempien ravintoarvojen lisäksi luomutuotteista puuttuvat 

haitalliset torjunta- ja kasvinsuojeluaineiden jäämät. 

Luonnonmukaisen viljelyn lähtökohtana on ajatus maaperän pieneliöstön hoitamisesta. 

Maassa elävien lukemattomien pieneliöiden elintoiminnot saavat yhdessä aikaan sen, 

että maaperä toimii kuin elävä olento. Tämä elävä olento on jatkuvassa liikkeessä mm. ravinteiden 

kiertokulun kautta. Maassa oleva eloperäinen aines hajoaa, muuttuu ravinteiksi 

ja on jälleen kasvien käytettävissä. Ilman tätä ikuista kiertoa ei puutarhanhoitokaan olisi 

mahdollista. Uusimpien tutkimusten mukaan liiallinen väkilannoitteiden käyttö saattaa 

haitata tätä kiertokulkua ja mikrobien toimintaa. 

Kotipuutarhurille helpoin tapa siirtyä luonnonmukaiseen lannoitukseen 

on ostaa kaupasta valmiina eloperäisiä lannoitteita. Näitä ovat 

mm. rakeistettu kananlanta, merilevä ja muut erilaiset luonnonmukaiset 

lannoiterakeet. Osa lannoitteista on täysin kasviperäisiä. 

Kodin Kukilla on hyvä valikoima luomulannoitteita 

myynnissä. 

Pienellä vaivalla voi rakentaa itselleen kompostin 

ja palauttaa näin luonnosta ja puutarhasta 

saadut ravinteet takaisin kiertoon. Puutarha-alan 

kirjallisuudesta löytyy runsaasti ohjeita erilaisten 

kompostien rakentamiseen. Hyvin toimiva 

lantakomposti ja sen tuottama muheva kompostimulta 

on parasta, mitä kotipuutarhuri voi kasveilleen 

antaa. 

32

Luonnonmukaisessa viljelyssä voimme ottaa oppia nimensä mukaisesti luonnosta. 

Kasvien hyvinvointia voi parantaa pitämällä maan katettuna, viljelykierrolla ja kumppanuuskasveilla. 

Kaikki tämä toteutuu luonnossa jos ihminen ei puutu asioihin. Metsä 

lannoittaa itsensä tuhkalla metsäpalojen muodossa, ja tuhka onkin erinomainen lannoitusaine 

kotipuutarhassa. Erilaisten tutkimusten mukaan puhdas 

puuntuhka sisältää jopa 70–80 eri hiven- ja alkuainetta. 

Voimme verrata tätä määrää teollisten lannoitteiden 

sisältämiin alkuaineisiin, joita on enimmillään muutama 

kymmenen. Myös merilevä on arvokas aine 

kotipuutarhassa, ja merileväuutetta voidaan 

suihkuttaa kasvien lehdistölle elinvoimaa lisäämään. 

Biologisina torjunta-aineina voidaan 

käyttää erilaisia keitteitä, nokkosvettä, tuhkaa 

tai vaikkapa murskattua valkosipulia. 

Kotipuutarhuri tekee luonnonmukaisella 

viljelyllä ennen kaikkea palveluksen itselleen 

puhtaiden ja turvallisten elintarvikkeiden kautta. 

Kaikki mitä maahan laitamme, päätyy ennemmin tai myöhemmin kasvien ja eläinten 

kautta ruokalautasellemme. 

12. Kasvinsuojelu 

Terve ja elinvoimainen kasvi kestää jonkin verran tautien ja tuholaisten hyökkäyksiä. Oikealla 

paikalla kasvava kasvi saa riittävästi valoa, vettä ja ravinteita ja pystyy tuottamaan 

aineita, joilla vastustaa kasvitauteja ja tuholaisia. Monilajinen 

ympäristö on aina kasveille edullisempi kuin suuri määrä samaa 

kasvia samassa paikassa. Luonnossa ei koskaan näe yhden yksittäisen 

kasvilajin massaesiintymää, vaan tällaiset monokulttuuriset 

ympäristöt ovat yleensä aina ihmisen aikaansaannosta. 

Kasvien elinvoimaa heikentävät mm. liiallinen lannoitus, väärä kasvupaikka 

ja pitkään jatkunut kuivuus. 

Kasvinsuojelu- ja torjunta-aineita käytettäessä kannatta muistaa, että kaikista aineista 

jää aina jäämiä kasveihin, maahan ja vesistöön. Siksi varsinkin hyötykasveissa esiintyviä 

kasvitauteja ja tuholaisia kannattaa ennen kaikkea torjua ja ennaltaehkäistä oikeilla 

kasvivalinnoilla, viljelytekniikoilla ja maata hoitamalla. Hyväkuntoisessa maassa, jossa 

ravinteet ovat tasapainossa, kasvit kasvavat terveiksi ja vahvoiksi. 

Muutaman kirvan ilmestyminen pihalle ja niiden hävittäminen vahvoilla teollisilla 

torjunta-aineilla ei liene viisasta kotipuutarhurin mittakaavassa. 

Järeämpiin aseisiin kannattaa turvautua vasta, kun sato on 

selkeästi menossa pilalle. Kannattaa miettiä suhteessa hyötyjä 

ja haittoja. Enenevässä määrin ollaan sitä mieltä, että luonnonmukainen 

tapa hoitaa kasveja ja puutarhaa tuottaa parhaan 

tuloksen myös kasvien terveydentilassa. 

33

Kompostimullassa on luonnostaan suunnaton määrä pieneliöstöä, 

joka ehkäisee haitallisten sienitautien leviämistä. 

Erilaiset eloperäiset katteet hoitavat maata, suojaavat kasvitaudeilta 

ja vähentävät vahinkoja. 

Kasvivuorottelun avulla estetään tiettyyn lajiin kohdistuvien 

kasvitautien ja tuhohyönteisten laajamittaiset tuhot. Tiettyjen 

kasvien kasvattaminen kasvimaan reunassa (samettikukka, kehäkukka) 

harhauttaa tuhohyönteiset kaalien sijasta aterioimaan näillä kasveilla. Valkosipulin 

tuoksu karkottaa myyriä. 

Sopiva puusto ja talviruokinta houkuttelee puutarhaan lintuja, jotka syövät kesän 

aikana lukemattoman määrän tuhohyönteisiä. Sopivan kosteat ja varjoisat paikat puolestaan 

miellyttävät sammakoita, jotka siilien ja isojen lintujen lailla herkuttelevat puutarhassa 

viihtyvillä etanoilla. Kun annamme puutarhassa tilaa luonnon eläimille, hoitavat 

ne puolestamme tuholaisten torjuntaa. 

Pienessä puutarhassa pärjää yleensä hyvin, jos esim. haitalliset toukat, kirvat, etanat, 

kotilot yms. kerätään käsin pois. Kasveista voidaan valmistaa erilaisia uutteita ja keitteitä, 

joiden avulla torjutaan esim. kirvoja ja kirppoja. Kirvoja voi yrittää torjua ensin 

vesisuihkulla. Jos vesi ei auta, voidaan kasveihin suihkuttaa esim. laimeaa mäntysuopa- 

tai kasviöljyliuosta. Omatekoisia torjunta-aineita voi valmistaa esim. mäntysuovasta, 

soodasta, valkosipulista, nokkosesta, chilistä tai vaikkapa viinietikasta. Ohjeita löytyy 

runsaasti puutarha-alan kirjallisuudesta. Myös harsojen käytöllä 

voidaan pitää osa tuhohyönteisistä loitolla arimmista kasveista. 

Harsoista voi rakentaa tunneleita, joissa kasvit voi kasvattaa sadonkorjuuseen 

saakka. Harsot ovat hyviä suojia esim. kaalikasveilla, 

porkkanalla ja rucolalla. 

Erilaisia sieni- ja hometauteja voidaan ennaltaehkäistä monella 

tavalla. Oikean kasvin valitseminen oikeanlaisiin kasvuolosuhteisiin 

auttaa jo paljon. Vuodet eivät kuitenkaan ole veljeksiä, ja joskus oikeallakin kasvupaikalla 

kasvava kasvi saattaa kärsiä kuivuudesta. Kastelut kannattaa aina ajoittaa aikaiseen aamuun, 

jolloin kasvustot ehtivät kuivua päivän aikana ja hometautien väärä vähenee. Myös 

kasvustojen pitäminen ilmavina nopeuttaa niiden kuivumista sateiden jälkeen. Katteiden 

käyttö auttaa kuivina aikoina pitämään maan kosteana ja katteiden alla viihtyvät pieneliöt 

hoitavat omalta osaltaan kasvien hyvinvointiin liittyviä tehtäviään. 

Torjunta-aineet 

Torjunta-aineiksi kutsutaan yleensä kemiallisia aineita, joita käytetään maa- ja metsätaloudessa 

sekä kotipuutarhoissa esiintyvien tuhoeläinten, rikkakasvien ja hyönteisten hävittämiseen. 

Aineet on valmistettu myrkyllisiksi torjuttaville eliöille, ja niiden tulisi olla 

vaarattomia muille kasveille ja eliöille. Näin ei tilanne yleensä kuitenkaan 

ole. Tulee siis muistaa, että aine, jolla torjutaan esim. 

kirvoja on myrkkyllinen myös hyödyllisille hyönteisille. Monet 

torjunta-aineet ovat vaarallisia myös ihmisille ja kotieläimille. 

Torjuntaa suoritettaessa valtaosa aineista joutuu yleensä muualle 

kuin kohteeseen; maahan, ilmaan tai jopa suoraan veteen. 

34

Vaikuttavat ainesosat voivat päätyä hyvinkin kauas ja jopa pohjaveteen saakka. Siksi varsinkin 

kotipuutarhoissa torjunta-aineiden käyttöä tulee harkita todella vakavasti. 

Jos kuitenkin päädytään torjunta-aineiden käyttöön, tulee valmistajien ohjeita noudattaa 

tarkoin. Kertasuihkutus kirvoja vastaan on harvoin hyödyllinen, sillä eri kasvuvaiheissa 

olevat kirvat reagoivat eri tavalla kasvinsuojeluaineisiin. Jotta tuotteista saataisiin 

todellista hyötyä, on noudatettava valmistajan ohjeita uusintakäsittelyistä. Esim. kirvoja 

torjutaan vähintään kolmella ruiskutuskerralla viiden päivän välein. On myös muistettava 

suihkuttaa sekä lehtien ylä- että alapinnat ja maa kasvien juurelta. 

Ruiskutuksia ei tehdä mielellään aurinkoisella säällä kasvien polttovaurioiden välttämiseksi. 

Valmistajien ohjeita suojautumisesta tulee noudattaa tarkoin. Jos torjunta-aineisiin 

halutaan turvautua, kannattaa aloittaa miedoista aineista, joilla on lyhyt varoaika. 

Vastuuntuntoinen ja huolellinen puutarhuri käyttää torjunta-aineita siis suurta huolellisuutta 

noudattaen ja ottaa huomioon seuraavat seikat: 

* arvioi torjunnan tarve ja käytä ensin esim. mekaanista tai biologista torjuntaa 

* käytä kulloinkin tarkoitukseen sopivaa ainetta valmistajan ohjeiden mukaisesti 

* älä koskaan huuhtele torjunta-aineruiskuja tms. vesistöön 

* varmistu, ettei torjunta-aineita kulkeudu tuulen tai veden mukana muualle 

* huomioi pölyttävien hyönteisten lentoajat, älä ruiskuta kukkivia kasveja 

* hävitä tyhjät ja vajaat pakkaukset ohjeiden mukaisesti 

* muista varoajat vihannesten ja marjojen kanssa 

* suojaa itsesi valmistajan ohjeiden mukaisesti 

* aseta linnunpönttöjä pihapiiriin 

* mieti onko torjunta-aineiden käytölle todellista tarvetta 

35

• kesäkukkien esikasvatettavia taimia • yrttien ja vihannesten taimia 

• monivuotisia koristekasveja • ruusuja 

• marjakasveja • syyssipuleita ja joulukukkia 

• siemeniä • puutarhatarvikkeita 

• erikoisuuksia ja harvinaisuuksia • luomutaimia ja -lannoitteita 

ovh. 8,00 € 

Luotettavaa postimyyntikauppaa ympäri vuoden 

Kodin Kukat Oy 

www.puutarha.com 

Asiakaspalvelu 

ma–pe 8–16 

puh. 05 3440 300 

puutarha@kodinkukat.fi

KodinKukat_kasvatusohjeet

You also want an ePaper? Increase the reach of your titles

Delete template?

Save as template?