Geenitekniikan ja muiden biotekniikan uusien menetelmien käyttö ...
Geenitekniikan ja muiden biotekniikan uusien menetelmien käyttö ...
Geenitekniikan ja muiden biotekniikan uusien menetelmien käyttö ...
Create successful ePaper yourself
Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.
<strong>Geenitekniikan</strong> <strong>ja</strong> <strong>muiden</strong> <strong>biotekniikan</strong> <strong>uusien</strong><br />
<strong>menetelmien</strong> <strong>käyttö</strong> maatalous- <strong>ja</strong> elintarviketuotannossa<br />
Osa A: Lainsäädäntö, sopimukset, tutkimus <strong>ja</strong> sovellukset<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön maatalousosaston bio-/geenitekniikkaryhmä v. 2000<br />
”Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö luo edellytykset uusiutuvien luonnonvarojen<br />
kestävälle, monipuoliselle käytölle, maaseudun elinkeinojen <strong>ja</strong> vapaa-a<strong>ja</strong>n<br />
toimintojen kehittymiselle sekä turvaa elintarvikkeiden laadun<br />
sekä eläinten <strong>ja</strong> kasvien terveyden.”
SISÄLLYSLUETTELO<br />
2<br />
SELVITYKSEN LAATIMINEN.....................................................................................................4<br />
1. JOHDATUS BIOLOGISIIN PERUSKÄSITTEISIIN ........................................ 5<br />
ESIMERKKEJÄ BIO- JA GEENITEKNIIKASTA MAATALOUDESSA JA<br />
ELINTARVIKETUOTANNOSSA...................................................................................................8<br />
2. LAINSÄÄDÄNTÖ JA KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET.......................... 10<br />
2.1. DIREKTIIVI GM-MIKRO-ORGANISMIEN SULJETUSTA KÄYTÖSTÄ (98/81/EY)...............10<br />
2.2. DIREKTIIVI GM-ORGANISMIEN TARKOITUKSELLISESTA LEVITTÄMISESTÄ<br />
YMPÄRISTÖÖN (NS. AVOIMESTA KÄYTÖSTÄ) (90/220/ETY)................................................10<br />
Gm-eliöiden hyväksymismenettely EU:ssa............................................................11<br />
Direktiivin 90/220/ETY uudistaminen ...................................................................13<br />
2.3. UUSELINTARVIKEASETUS (EY 258/97)..........................................................................14<br />
2.4. SUOMEN GEENITEKNIIKKALAKI (377/1995) JA GEENITEKNIIKKA-ASETUS (821/1995)14<br />
2.5. WTO JA GM-ELINTARVIKKEIDEN KAUPPA....................................................................16<br />
2.6. FAO JA GM-ELINTARVIKKEIDEN STANDARDIT .............................................................16<br />
2.7. KANSAINVÄLINEN KASVINSUOJELUYLEISSOPIMUS (IPPC) ..........................................17<br />
2.8. OECD JA BIO- JA GEENITEKNIIKKA..............................................................................17<br />
2.9. BIOLOGISTA MONIMUOTOISUUTTA KOSKEVAN YLEISSOPIMUKSEN CARTAGENAN<br />
BIOTURVALLISUUSPÖYTÄKIRJA ............................................................................................18<br />
2.10. GM-TUOTTEIDEN MERKINNÄT JA VALVONTA..............................................................19<br />
2.11. BIOTEKNOLOGIAN KEKSINTÖJEN OIKEUDELLINEN SUOJA .........................................20<br />
2.12. UPOV-SOPIMUS JA KASVINJALOSTAJANOIKEUTTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ.........21<br />
2.13. SIEMENET JA LISÄYSAINEISTO .....................................................................................22<br />
Kylvösiemenet...........................................................................................................22<br />
Hedelmä- <strong>ja</strong> mar<strong>ja</strong>-, vihannes- <strong>ja</strong> koristekasvien lisäysaineisto..........................24<br />
Viiniköynnöksen lisäysaineisto ...............................................................................24<br />
Metsänviljelyaineisto ...............................................................................................25<br />
2.14. KOTIELÄINJALOSTUS ...................................................................................................25<br />
EU-lainsäädäntö.......................................................................................................25<br />
Suomen lainsäädäntö ...............................................................................................25<br />
2.15. ELÄINRAVITSEMUS.......................................................................................................26<br />
Rehun lisäainedirektiivi (70/524/ETY)...................................................................26<br />
Uusrehuasetuksen valmistelu..................................................................................26<br />
Suomen lainsäädäntö ...............................................................................................26<br />
Muiden maiden lainsäädäntö..................................................................................27<br />
2.16. KASVINSUOJELU ...........................................................................................................27<br />
Kasvinsuojeluainedirektiivi (neuvoston direktiivi kasvinsuojeluaineiden<br />
markkinoille saattamisesta 91/414/ETY)...............................................................27
3<br />
Suomen torjunta-ainelaki (327/1969, viim. muut. 1031/1997) .............................28<br />
2.17. LUONNONMUKAINEN MAATALOUS- JA ELINTARVIKETUOTANTO...............................28<br />
3. MAATALOUTEEN LIITTYVÄ BIO- JA GEENITEKNINEN TUTKIMUS<br />
JA SOVELLUKSET ................................................................................................. 29<br />
3.1. BIO- JA GEENITEKNISEN TUTKIMUKSEN ARVIOINNIT ...................................................29<br />
3.2. BIOTEKNISEN TUTKIMUKSEN JULKINEN RAHOITUS SUOMESSA....................................29<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö................................................................................29<br />
Ympäristöministeriö ................................................................................................31<br />
Opetusministeriö ......................................................................................................31<br />
Kauppa- <strong>ja</strong> teollisuusministeriö..............................................................................31<br />
Suomen Akatemia ....................................................................................................31<br />
Teknologian kehittämiskeskus, Tekes....................................................................34<br />
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, SITRA.........................................................35<br />
3.3. TUTKIMUSORGANISAATIOT............................................................................................35<br />
Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) biotekninen tutkimus.........................35<br />
Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta ...............................37<br />
Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta........................38<br />
Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, VTT...........................................................38<br />
Suomen ympäristökeskus, SYKE ...........................................................................39<br />
Biokeskukset.............................................................................................................40<br />
3.4. YRITYSTEN TEKEMÄ MAATALOUTEEN LIITTYVÄ BIOTEKNINEN TUTKIMUS ................44<br />
3.5. PERINTEINEN KASVIBIOTEKNIIKKA...............................................................................45<br />
3.6. KÄYTÖSSÄ OLEVIA GM-VILJELYKASVEJA .....................................................................46<br />
3.7. KEHITETTÄVIÄ SOVELLUKSIA KASVEILLA ....................................................................48<br />
Terveellisyys, ravitsevuus <strong>ja</strong> laatu..........................................................................51<br />
Kestävyys <strong>ja</strong> satoisuus .............................................................................................52<br />
Suvuttomasti lisättävät <strong>ja</strong> siemenettömät lajikkeet ..............................................53<br />
Sairauksien ehkäisy..................................................................................................54<br />
Non-food- <strong>ja</strong> erityiskasvit ........................................................................................55<br />
3.8. KASVIGEENITEKNIIKAN UUDET KEHITYSLINJAT...........................................................55<br />
3.9. ELÄINSOVELLUKSIA .......................................................................................................56<br />
4. MAATALOUDEN MARKKINA-, TUKI- JA RAKENNEPOLIITTISET<br />
TOIMENPITEET...................................................................................................... 58<br />
5. LIITTEET.............................................................................................................. 59<br />
LIITE 1. MÄÄRITELMIÄ.........................................................................................................59<br />
LIITE 2. GM-PAKKAUSMERKINNÄT ELINTARVIKKEISSA......................................................61<br />
LIITE 3. USA:N MAATALOUSVIRASTOLLE (USDA) TOUKOKUUN 1999 AIKANA ILMOITETUT<br />
GM-KASVIEN KENTTÄKOKEET...............................................................................................63<br />
6. KIRJALLISUUSVIITTEET................................................................................ 65
Selvityksen laatiminen<br />
4<br />
Biotekniikka <strong>ja</strong> erityisesti geenitekniikka koskee nykyään yhä useampia maatalousasioiden kanssa<br />
työskenteleviä virkamiehiä, <strong>ja</strong> maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö ottaa toiminnassaan kantaa näihin<br />
menetelmiin liittyviin erilaisiin kysymyksiin. Tästä syystä nähtiin tarpeelliseksi asettaa<br />
maatalousosaston sisäinen työryhmä, jotta näiden asioiden kanssa työskentelevät olisivat selvillä<br />
siitä, mitä muilla sektoreilla tapahtuu, <strong>ja</strong> jotta maatalousosaston kannanotot eri sektoreilla olisivat<br />
yhteneväisiä. Ryhmän tehtäviin kuuluu mm. keskustella a<strong>ja</strong>nkohtaisista bio-/geenitekniikkaan<br />
liittyvistä kansallisista <strong>ja</strong> kansainvälisistä asioista (sopimukset, lainsäädäntö, uudet innovaatiot),<br />
joilla on merkitystä Suomen maatalouden kannalta, sekä osallistua maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön<br />
bio-/geenitekniikkaan liittyvän politiikan <strong>ja</strong> strategian kehittämiseen.<br />
Työryhmä asetettiin 27.5.1999 <strong>ja</strong> siihen nimettiin seuraavat henkilöt: puheenjohta<strong>ja</strong>ksi Mir<strong>ja</strong> Suurnäkki<br />
<strong>ja</strong> sihteeriksi Leena Hömmö (tutkimus- <strong>ja</strong> neuvontayksikkö), varapuheenjohta<strong>ja</strong>ksi Maria<br />
Teirikko (laatupolitiikkayksikkö) <strong>ja</strong> muiksi jäseniksi Jussi Tammisola, Ralf Lopian, Päivi Mannerkorpi,<br />
Tero Tolonen <strong>ja</strong> Kirsi Heinonen (laatupolitiikkayksikkö); Tauno Junttila (tutkimus- <strong>ja</strong><br />
neuvontayksikkö); Mari Männistö (markkinapolitiikkayksikkö); Niina Kauhajärvi (puutarhayksikkö);<br />
Juha Palonen (tukipolitiikkayksikkö); Sirpa Kar<strong>ja</strong>lainen (maaseutu- <strong>ja</strong> rakenneyksikkö);<br />
sekä Arto Vuori (kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeustoimisto).<br />
Työryhmä ryhtyi valmistelemaan maatalousosaston bio- <strong>ja</strong> geenitekniikkastrategiaa syksyllä 1999<br />
kokoamalla bio- <strong>ja</strong> geenitekniikkaa maatalouden alueella koskevaa perusselvitystä sekä hankkimalla<br />
<strong>ja</strong> teettämällä aiheeseen liittyviä erillisselvityksiä (ks. kir<strong>ja</strong>llisuusviitteet 1-6). Perusselvitys<br />
koostuu kahdesta osasta, joista osa A käsittelee lainsäädännön, sopimusten, tutkimuksen <strong>ja</strong> sovellusten<br />
nykytilaa <strong>ja</strong> osa B laajemmin bio- <strong>ja</strong> geenitekniikan tutkimusta. Erillisselvitykset tilattiin<br />
seuraavista aiheista: ’Bio- <strong>ja</strong> geeniteknologian eettiset kysymykset’ (TY, Veikko Launis), ’<strong>Geenitekniikan</strong><br />
<strong>ja</strong> muuntogeenisen ruuan taloudelliset vaikutukset Suomen elintarvikeketjussa’ (MTTL,<br />
Meri Virolainen <strong>ja</strong> Jyrki Niemi) <strong>ja</strong> ’Siirtogeeniset tuotantoeläimet <strong>ja</strong> niiden mahdolliset ympäristövaikutukset<br />
Suomessa’ (MTT, Johanna Vilkki, Tiina Pitkänen, Juha Kantanen <strong>ja</strong> Kari Elo). Siirtogeenisten<br />
kasvien mahdollisten ympäristövaikutusten osalta viitataan Suomen ympäristökeskuksen<br />
julkaisemaan raporttiin ’Biotekniikan riskit. Siirtogeenisten kasvien ympäristövaikutukset<br />
Suomessa’. Selvitykset tullaan julkaisemaan sekä ministeriön Internet-sivuilla että paperiversioina<br />
ministeriön julkaisusar<strong>ja</strong>ssa.<br />
Perusselvityksen <strong>ja</strong> erillisselvitysten poh<strong>ja</strong>lta on laadittu maatalouden bio- <strong>ja</strong> geenitekniikkastrategia,<br />
joka koostuu tiivistelmästä, jossa on esitetty strategian keskeiset periaatteet, tavoitteet <strong>ja</strong> toimenpide-ehdotukset,<br />
sekä edellä mainituista selvityksistä.<br />
Perusselvityksen nyt tarkasteltava osa A: ’Lainsäädäntö, sopimukset, tutkimus <strong>ja</strong> sovellukset’ on<br />
laadittu maatalousosaston sisäisen bio-/geenitekniikkaryhmän työn tuloksena vuosina 1999-2000.<br />
Kokoamisesta ovat vastanneet ensisi<strong>ja</strong>isesti erikoistutki<strong>ja</strong> Jussi Tammisola laatupolitiikkayksiköstä<br />
<strong>ja</strong> erikoistutki<strong>ja</strong> Leena Hömmö tutkimus- <strong>ja</strong> neuvontayksiköstä.<br />
Tässä selvityksessä esitetyt eri organisaatioita koskevat tiedot perustuvat niiltä saatuun tietoon tai<br />
organisaatioiden omiin Internet-sivuihin. Organisaatioilla on ollut mahdollisuus kommentoida <strong>ja</strong><br />
kor<strong>ja</strong>ta omia osuuksiaan. Saadut kommentit on otettu selvityksessä huomioon.
1. Johdatus biologisiin peruskäsitteisiin<br />
5<br />
Alla kuvataan lyhyesti joitakin selvityksen alaan liittyviä biologisia peruskäsitteitä. Varsinaisia<br />
määritelmiä on koottu liitteeseen 1.<br />
Eliön jokaisen solun rakenteen <strong>ja</strong> toiminnan määräävät yhdessä sen perimä, eli perintötekijöiden<br />
kokonaisuus, <strong>ja</strong> ympäristö. Perintötekijöitä eli geenejä on yksinkertaisissa viruksissa kymmeniä,<br />
bakteereissa sato<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> leivinhiivassa yli 6000; lituruohossa arvioidaan olevan 21 000 <strong>ja</strong> ihmisessä<br />
useita kymmeniä tuhansia, mahdollisesti 100 000 eri geeniä. Geenit ovat ryhmittyneet kromosomeiksi,<br />
joita eliön soluissa on tavallisesti lajille tunnusomainen määrä (kasveilla yleensä<br />
muutamasta muutamiin kymmeniin). Kromosomeissa geenit si<strong>ja</strong>itsevat peräkkäin.<br />
Geenit sisältävät yksityiskohtaisen tiedon solun valkuaisaineiden eli proteiinien tuottamiseksi.<br />
Solun proteiinit ovat pääosin solurakenteissa esiintyviä rakenneproteiine<strong>ja</strong> sekä solun elintoiminnoissa<br />
tarvittavia entsyymejä. Solu rakentaa proteiine<strong>ja</strong> liittämällä toisiinsa aminohappo<strong>ja</strong> pitkiksi,<br />
joskus satojenkin aminohappojen ketjuiksi. Geenin sisältämä tieto määrää syntyvän proteiinin<br />
aminohappojärjestyksen <strong>ja</strong> siten sen perusominaisuudet. Eliöiden proteiinien rakenneosina<br />
esiintyy kaikkiaan noin 20 erilaista aminohappoa. Eräät niistä (esim. lysiini, treoniini <strong>ja</strong> metioniini)<br />
ovat ns. välttämättömiä aminohappo<strong>ja</strong>, joita ei ihmisen eikä monien eläinten oma aineenvaihdunta<br />
pysty rakentamaan, vaan ne on saatava ravinnossa. Aineenvaihdunnaksi kutsutaan eliön<br />
elintoiminto<strong>ja</strong> biokemiallisella tasolla. Geenin toiminnan voimakkuutta oh<strong>ja</strong>a siihen liittyvä erityinen<br />
säätelyalue. Geenit käynnistyvät tai sammuvat ympäristöstä saatujen viestien perusteella. Eri<br />
eliöissä, oloissa <strong>ja</strong> solukoissa ovat osaksi eri geenit <strong>ja</strong> eri aineenvaihduntareitit aktiivisina.<br />
Jalostus on tuotantoeliön perimän muuttamista ihmisen toivomaan suuntaan. Koira sai alkunsa<br />
sudesta 140 000 vuotta sitten, <strong>ja</strong> ihmisen kannalta sopivimpia yksilöitä lienee osattu suosia jo varhain.<br />
Kasve<strong>ja</strong> on viljelty <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>lostettu 12 000 vuoden a<strong>ja</strong>n. Jalostus on mahdollista vain, jos <strong>ja</strong>lostuksen<br />
kohteena olevassa <strong>ja</strong>lostuspopulaatiossa esiintyy geneettisiä ero<strong>ja</strong>. Jos aineistossa ei esiinny<br />
riittävästi geneettistä vaihtelua, sitä on saatava aikaan esim. risteyttämällä, mutageenisilla käsittelyillä<br />
tai geenejä muuntamalla tai siirtämällä. Luonnon perinnöllinen monimuotoisuus eli geneettinen<br />
diversiteetti perustuu pohjimmiltaan mutaatioihin <strong>ja</strong> niiden yhdistelmiin. Mutaatiot ovat<br />
perimässä tapahtuvia sattumanvaraisia virheitä, jollaisia syntyy erilaisten fysikaalisten, kemiallisten<br />
tai biologisten häiriötekijöiden tuloksena. Mutaatioita aiheuttavia eli mutageenisia ovat mm. eräät<br />
säteilylajit kuten avaruuden kosminen säteily, röntgen- <strong>ja</strong> UV-säteet, lukuisat synteettiset <strong>ja</strong> luontaiset<br />
kemikaalit <strong>ja</strong> jopa eräät virukset.<br />
Perinteinen kasvin- <strong>ja</strong> eläin<strong>ja</strong>lostus on pääasiassa perustunut yksilöiden erojen tarkasteluun fenotyypin<br />
eli ilmiasun, ts. ilmentyneiden ominaisuuksien tasolla. Geenien olemassaolo ominaisuuksien<br />
säätelijöinä sekä periytymistä kuvaavat Mendelin lait löydettiin v. 1866 mutta tunnustettiin laajemmin<br />
vasta 1900-luvun alussa. A<strong>ja</strong>tusta erillisistä perimän rakenneyksiköistä arvosteltiin aluksi<br />
ilmiön liiallisena yksinkertaistamisena. Aiemmat käsitykset mm. hankittujen ominaisuuksien<br />
periytymisestä säilyivät vielä pitkään suuressa osassa maailmaa. Geenien esiintymisestä on kertynyt<br />
tietoa 1900-luvun alkupuolelta asti. Jalostuksessa tarvittavien geenien tosiasiallista rakennetta, toimintaa<br />
<strong>ja</strong> vaihtelua on kuitenkin alettu ymmärtää vasta molekyylibiologian kehittyessä vuosisadan<br />
jälkipuoliskolla. Toisen maailmansodan jälkeen (1944-52) geenien osoitettiin koostuvan deoksiribonukleiinihaposta<br />
eli DNA:sta, jonka molekyylirakenteen selvittämisestä (kaksoiskierre) Watson<br />
<strong>ja</strong> Crick saivat Nobelin palkinnon v. 1953.<br />
Ensimmäiset vuosituhannet kasvin<strong>ja</strong>lostus oli edullisten yksilöiden ulkonäköön tai menestymiseen<br />
perustuvaa, enemmän tai vähemmän tietoista valitsemista kasviesiintymistä <strong>ja</strong> ottamista viljely-
6<br />
<strong>käyttö</strong>ön (valinta<strong>ja</strong>lostus). Valinnalla suositaan tiettyjä geenimuoto<strong>ja</strong> tai niiden yhdistelmiä toisten<br />
kustannuksella. Vasta 300 vuotta on osattu risteyttämällä yhdistää eri geenimuoto<strong>ja</strong> <strong>uusien</strong><br />
lajikkeiden kehittämiseksi (risteytys<strong>ja</strong>lostus). Jo 50 vuoden a<strong>ja</strong>n on osattu saada aikaan uusia<br />
geenimuoto<strong>ja</strong> eli mutaatioita erilaisilla fysikaalisilla <strong>ja</strong> kemiallisilla käsittelyillä (mutaatio<strong>ja</strong>lostus).<br />
Tänä aikana mutaatio<strong>ja</strong>lostusta on käytetty apuna yli 1500 uuden viljelykasvilajikkeen<br />
kehittämisessä. Kaukoristeytyksillä on tuotu viljelykasveihin hyötyominaisuuksia villeistä<br />
sukulaislajeista. Tällöin villilajista siirtyy kuitenkin tavoitellun geenin ohella suuri joukko ei-toivottu<strong>ja</strong><br />
geenejä, joiden aiheuttamat ns. primitiiviset ominaisuudet alentavat viljelykasvin <strong>käyttö</strong>kelpoisuutta.<br />
Niiden määrää voidaan vähentää takaisinristeytyssarjoilla, joissa jälkeläiset risteytetään<br />
sukupolvi sukupolvelta aina uudelleen viljelykasvin kanssa. Kuitenkaan edes toistuvilla<br />
takaisinristeytyksillä ei päästä kaikista siirtyneistä tuntemattomista geeneistä.<br />
Uudessa kasvin<strong>ja</strong>lostuksessa sovelletaan perinteisten <strong>ja</strong>lostustapojen lisäksi myös kasvi<strong>biotekniikan</strong><br />
menetelmiä sekä geenitietoa <strong>ja</strong> -tekniikkaa. Tällöin voidaan saada aikaan tarkempia <strong>ja</strong> hallitumpia<br />
muutoksia kasvin perimään, mistä syystä puhutaan usein myös täsmä<strong>ja</strong>lostuksesta.<br />
Geenitieto on voimakkaassa kasvussa, kun laajoissa kansainvälisissä genomiohjelmissa selvitetään<br />
monien tärkeiden eliöiden perimän rakenne. Tällöin eliön perintöaines DNA sekvensoidaan eli luetaan,<br />
ts. sen emäsjärjestys määritetään. DNA rakentuu neljästä eri nukleotidiemäksestä (adeniini,<br />
guaniini, sytosiini <strong>ja</strong> tymiini), joita yhdessä geenissä voi olla tuhansia peräkkäin. Geenin emäsjärjestys<br />
sisältää perinnöllisen informaation, ts. määrää geenin ohjeiden mukaan rakentuvan eli<br />
geenin koodaaman proteiinin ominaisuudet. Perimän rakenne on luettu pääosin jo sadoilta viruksilta<br />
<strong>ja</strong> kokonaan 31 mikrobilta (joukossa bakteereita, arkki- <strong>ja</strong> sinibakteereita, leivinhiiva sekä<br />
malarialoisio) <strong>ja</strong> luenta on käynnissä lisäksi 99 mikrobilajilla [7]. Korkeammista eliöistä tunnetaan<br />
jo suolinkaisen <strong>ja</strong> banaanikärpäsen genomi, <strong>ja</strong> vuoden 2000 kuluessa valmistuu perimän rakenteen<br />
selvitys pääosin ihmisestä <strong>ja</strong> ensimmäisestä mallikasvista (lituruoho, Arabidopsis). Kaikki kukkakasvit<br />
ovat melko läheistä sukua toisilleen - ne kehittyivät vasta 150 milj. vuotta sitten. Lituruohosta<br />
kertyvä tieto on siksi sovellettavissa laa<strong>ja</strong>sti ainakin kaikille kaksisirkkaisille kasveille,<br />
esim. perunalle, rapsille, kaalille, kurkulle, herne- <strong>ja</strong> ruusukasveille sekä mykerökukkaisille.<br />
Yksisirkkaisten vil<strong>ja</strong>kasvien mallikasviksi on muodostumassa riisi, jonka perimää selvitetään kansainvälisessä<br />
ohjelmassa (mm. Japani, USA, Intia). Kun eliön genomi tunnetaan, voidaan siirtyä<br />
selvittämään laa<strong>ja</strong>ssa mitassa sen eri geenien toimintaa <strong>ja</strong> luontaista säätelyä (perimän toiminnan<br />
tutkimus eli functional genomics).<br />
Geenitekniikka on väline, jonka avulla tutkimuksista kertyvä geenitieto voidaan viedä sovelluksiin.<br />
Siinä käytetään usein hyväksi luonnon omia entsyymejä (DNA-molekyylejä katkaisevia<br />
restriktioentsyymejä <strong>ja</strong> monistavia DNA-polymeraase<strong>ja</strong>), joiden avulla haluttu<strong>ja</strong> DNA-<strong>ja</strong>kso<strong>ja</strong><br />
voidaan irrottaa <strong>ja</strong> liittää yhteen. Näin syntyy rekombinantti-DNA-, eli rDNA- eli yhdistelmä-<br />
DNA-molekyyli, jolla on suunniteltu rakenne. Geneettinen muutos saadaan aikaan, kun soluun viety<br />
DNA-molekyyli kiinnittyy osaksi eliön perimää. Geenin kiinnittymispaikkaa ei vielä voida aina<br />
tarkasti määrätä. Toisin kuin perinteisessä risteytys<strong>ja</strong>lostuksessa, geenitekniikkaa käytettäessä<br />
haluttu geeni tai geenimuoto tunnetaan yksityiskohtaisesti <strong>ja</strong> voidaan siirtää vastaanottavan eliön<br />
perimään puhtaana.<br />
Eläinten kloonaus ei tiukkojen määritelmien mukaan ole geenitekniikkaa silloin, jos perimää ei<br />
muuteta vaan ainoastaan monistetaan olemassa olevia yksilöitä.<br />
Geneettisesti muunnettu organismi eli gm-eliö eli GMO tarkoittaa eliötä, jonka perimää on<br />
muunnettu "tavalla, joka ei toteudu luonnossa pariutumisen tuloksena tai luonnollisena yhdistelmänä".<br />
Määritelmässä keskitytään prosessiin, jolla eliö on tuotettu, sen si<strong>ja</strong>an että tarkasteltaisiin
7<br />
biologiselta kannalta ratkaisevaa lopputulosta, ts. syntynyttä eliötä <strong>ja</strong> sen tosiasiallisia perinnöllisiä<br />
ominaisuuksia.<br />
Biotekniikalla tarkoitetaan eliöiden elintoimintojen, solujen tai solunosien hyväksi<strong>käyttö</strong>ä tuotteiden<br />
valmistamisessa. Esim. mikrobiviljelmiä on vuosituhansia sovellettu ravintoaineiden muokkaamiseen<br />
käyttämällä <strong>ja</strong> hapattamalla <strong>ja</strong> Nobel-palkintoon johtanut AIV-rehunsäilöntämenetelmä<br />
perustuu mikrobiprosessien säätelyyn. Solujen tuottamia entsyymejä käytetään mm. oluen valmistuksessa<br />
(tärkkelystä pilkkovat amylaasit, hyytelöaineita hajottavat glukanaasit) sekä pesuaineissa<br />
(proteiine<strong>ja</strong> pilkkovat proteaasit, rasvo<strong>ja</strong> hajottavat lipaasit). Entsyymiteknologialla on usein mahdollista<br />
valmistaa tuotteita puhtaammin <strong>ja</strong> tehokkaammin kuin tavanomaisilla kemian prosesseilla.<br />
Modernin <strong>biotekniikan</strong> avulla voidaan eliön tai entsyymien ominaisuuksia kehittää edelleen niin,<br />
että tuotteen saanto kasvaa <strong>ja</strong> laatu paranee (esim. teollisuudessa käytettävien entsyymien kestävyys<br />
lisääntyy).<br />
Kasvibiotekniikka on yleisnimike niille <strong>biotekniikan</strong> menetelmille, joissa materiaalina käytetään<br />
kasve<strong>ja</strong>, kasvinosia, kasvisolukoita tai -solu<strong>ja</strong>. Tavoitteena voi olla esimerkiksi kasvien tehokas<br />
mikrolisääminen silmuista tai regenerointi solu- <strong>ja</strong> solukkoviljelmistä, kuten öljypalmulla <strong>ja</strong> suomalaisilla<br />
alppiruusulajikkeilla, kasvien puhdistaminen taudinaiheuttajista tervetaimien tuottamiseksi,<br />
saastuneen ympäristön puhdistaminen; arvokkaiden proteiinien tai lääkeaineiden tuottaminen<br />
viljelyliuokseen, tai kasvin<strong>ja</strong>lostuksen eri vaiheiden nopeuttaminen <strong>ja</strong> tarkentaminen esim.<br />
soveltamalla siitepölyviljelyä <strong>ja</strong> geenitekniikkaa.<br />
Monissa kielissä käytetään käsitettä moderni biotekniikka, joka laa<strong>ja</strong>ssa merkityksessään kattaa<br />
geenitekniikan, eläinten kloonauksen <strong>ja</strong> muut <strong>biotekniikan</strong> uudet menetelmät. Koska geenitekniikalla<br />
on keskeinen menetelmällinen merkitys biotieteissä eliöiden elintoimintojen <strong>ja</strong> niiden säätelyn<br />
tutkimuksessa, ’moderni biotekniikka’ on kuitenkin rajoittumassa käytännössä geenitekniikan<br />
synonyymiksi.<br />
Uudessa kasvin<strong>ja</strong>lostuksessa voidaan usein käyttää hyväksi DNA-merkkejä eli -markkereita. Nämä<br />
ovat rakenteeltaan <strong>ja</strong> si<strong>ja</strong>inniltaan tunnettu<strong>ja</strong> DNA-<strong>ja</strong>kso<strong>ja</strong>, joita voidaan a<strong>ja</strong>tella eräänlaisina kilometripylväinä<br />
eliön kromosomeissa. Jos merkki si<strong>ja</strong>itsee lähellä halutun ominaisuuden aiheuttavaa<br />
geeniä, voidaan tätä ominaisuutta valita DNA-analyysillä määrittämällä merkin esiintyminen jo<br />
<strong>ja</strong>lostuksen varhaisessa vaiheessa. Samoin voidaan esim. määrittää kasviyksilön taudinkestävyys<br />
tautia tartuttamatta. Tällainen DNA-merkkiavusteinen valinta tarkentaa <strong>ja</strong> nopeuttaa <strong>ja</strong>lostusta.<br />
Geenitekniikkaa käytettäessä on usein voitava erottaa lukuisista käsitellyistä soluista ne muutamat<br />
solut, joissa toivottu geneettinen muutos on tapahtunut. Jos itse tarkasteltava ominaisuus ei erotu<br />
solutasolla, tarvitaan valinnan apuvälineeksi jokin solujen ulkonäköön tai kasvatusominaisuuksiin<br />
kohdistuva muutos, ns. selektiomarkkeri, joka ilmaisisi geneettisen muuntamisen onnistuneen<br />
solussa.<br />
Satotaso eli ihmis<strong>käyttö</strong>ön soveltuvan kasvituotteen saatu määrä viljelypinta-alaa kohti on viljelyn<br />
<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>lostuksen kuluessa kasvanut usein 10-30-kertaiseksi, joskus jopa satakertaiseksi. Puolet tästä<br />
katsotaan viljely<strong>menetelmien</strong> kehittymisen, puolet kasvin<strong>ja</strong>lostuksen ansioksi. Satotasojen noustessa<br />
ruokaa saatiin viljelmiltä yli oman tarpeen, mikä mahdollisti vaihtoon <strong>ja</strong> erikoistumiseen<br />
perustuvien, nykyaikaisten kulttuurien syntymisen. Viljelykasvien satoindeksi on koko a<strong>ja</strong>n<br />
parantunut, ts. yhä suurempi osa nykyaikaisen viljelykasvin biomassasta koostuu ihmiselle <strong>käyttö</strong>kelpoisista<br />
kasvinosista.
8<br />
Viljelykasvien sisältämien haitta-aineiden eli aiotulle käyttäjälle haitallisten yhdisteiden määrät<br />
ovat myös vähentyneet villeihin kantamuotoihin verrattuna. Eri kasvien tiedetään valmistavan ainakin<br />
80 000 erilaista ns. sekundaarimetaboliittia eli toissi<strong>ja</strong>isen aineenvaihdunnan yhdistettä.<br />
Monet niistä ovat kasveille tärkeitä puolustauduttaessa kasvinsyöjiä, kasvitaute<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> tuholaisia vastaan.<br />
Yli 99,9 % ihmisten ravinnosta saamasta torjunta-ainemäärästä onkin peräisin näistä kasvien<br />
luontaisista torjunta-aineista [8]. Jotkut sekundaarimetaboliiteista (esim. eräät flavonoidit) ovat<br />
ihmiselle hyödyllisiä, mutta monet niistä ovat varsin haitallisia. Yli puolet kasvien luontaisista torjunta-aineista<br />
on mm. karsinogeenisia eli syöpää aiheuttavia [8,9] <strong>ja</strong> useat puolustukseen liittyvät<br />
valkuaisaineet ovat osoittautuneet allergeenisiksi eli allergiaa aiheuttaviksi [10]. Usein näiden<br />
aineiden tuotanto kasvissa käynnistyy eli indusoituu vasta kasvintuhoojien hyökätessä. Tautien <strong>ja</strong><br />
tuholaisten torjunta viljelmiltä tuottaa siksi paitsi laadukkaampaa, myös terveellisempää satoa. Terveissä<br />
kasveissa on yleensä myös vähemmän vioituksiin <strong>ja</strong> kasvitauteihin usein liittyviä toksiine<strong>ja</strong><br />
kuten homemyrkkyjä.<br />
Kun geenejä opitaan tuntemaan, voidaan haittageeni tarvittaessa sammuttaa (esim. antisense- eli<br />
kääntögeenimenetelmällä), tai korvata se edullisemmalla geenimuodolla (esim. kohdennetun<br />
mutaation avulla). Näin voidaan kasvista poistaa esim. allergiaa aiheuttavia proteiine<strong>ja</strong>, epäsuotavia<br />
öljyhappo<strong>ja</strong>, ligniiniä tai myrkkyaineita. Vastaavasti voidaan hyötygeenien toimintaa eli ilmentymistä<br />
tehostaa (esim. vaikuttamalla geenin rakenteeseen tai säätelyyn tai lisäämällä geenin lukumäärää<br />
solussa).<br />
Esimerkkejä bio- <strong>ja</strong> geenitekniikasta maataloudessa <strong>ja</strong> elintarviketuotannossa<br />
Nurmisäilörehun tuotanto on perinteistä biotekniikkaa. Siinä rehun säilyminen perustuu anaerobiseen<br />
mikrobikäymiseen. Mikrobitoimintaa pyritään edistämään lisättävien ravinteiden <strong>ja</strong> mikrobiviljelmien<br />
avulla.<br />
Markkinoilla on gm-mikrobeilla tuotettu<strong>ja</strong> rehun lisäaineita (mm. entsyymejä, vitamiine<strong>ja</strong>) <strong>ja</strong> aminohappo<strong>ja</strong>.<br />
Rehuihin lisättävillä entsyymeillä (mm. fytaasi) voidaan parantaa rehun sulavuutta.<br />
Näitä entsyymejä tuotetaan pääasiassa mikrobeilla, jotka voivat olla geneettisesti muuntamattomia<br />
tai muunnettu<strong>ja</strong>. (Rehu)entsyymien tuottaminen geneettisesti muunnetuilla kasveilla on tutkimusvaiheessa<br />
[11]. USA:ssa on hyväksytty hyönteisten torjuntaan ruiskute, jossa Bt-proteiini on tuotettu<br />
Bacillus thuringiensis -bakteerin si<strong>ja</strong>sta turvallisemmassa tuottoisännässä (Pseudomonas sp.)<br />
[12-16].<br />
Juustojen valmistuksessa on gm-mikrobilla tuotettu kymosiini jo kauan korvannut perinteisesti<br />
valmistetun juoksetteen. Geenitekniikalla muunnettujen mikrobien <strong>käyttö</strong>ä entistä laadukkaampien<br />
juustojen valmistamiseksi tutkitaan mm. Maatalouden tutkimuskeskuksessa. Viinin laadun kehittämiseksi<br />
<strong>ja</strong>lostetaan väriä, makua <strong>ja</strong> kirkkautta parantavia gm-hiivakanto<strong>ja</strong>, mm. viinihiivaa, jonka<br />
entsyymit tuottavat hedelmäisiä arome<strong>ja</strong>. Kehitteillä on myös antibakteerisia <strong>ja</strong> korkeassa alkoholipitoisuudessa<br />
toimivia viinihiivo<strong>ja</strong> sekä gm-hiivakanto<strong>ja</strong>, jotka vähentäisivät haitallisten sivutuotteiden<br />
syntymistä oluen valmistuksessa [17]. Käytössä ei ole vielä sellaisia hiivakanto<strong>ja</strong>.<br />
Kasvien ravinteiden ottoa voidaan tehostaa siirtämällä niiden juuristoon tehokkaiksi osoittautuneita<br />
symbioottisia mikrobe<strong>ja</strong>. Hernekasveilla juurinystyräbakteerien valikoidut lin<strong>ja</strong>t parantavat typen<br />
yhteyttämistä. Monilla kasveilla, varsinkin puilla, on symbioottisia juurisieniä, jotka parantavat niiden<br />
menestymistä. Tutkimusta sopivien sienikantojen seulonta-, kasvatus- <strong>ja</strong> ymppäystekniikoiksi
9<br />
on tehty mm. mansikalla. Kanadassa on käytössä kasvien fosforinottoa emäksisessä maaperässä<br />
tehostava sienivalmiste [11].<br />
Monet ihmisten <strong>ja</strong> eläinten lääkkeet <strong>ja</strong> niiden lisäaineet tuotetaan nykyisin gm-mikrobeilla. Tällaisia<br />
ovat mm. antibiootit sekä monet lääkeproteiinit (kuten rokotteet) <strong>ja</strong> hoitopeptidit (esim. insuliini).<br />
Perusteena on, että tuote on tehokkaampaa tai sitä saadaan enemmän, puhtaampana tai<br />
riskittömämmin kuin muilla menetelmillä. Toistasataa näin kehitettyä rokotetta on joko hyväksytty<br />
tai kliinisissä testeissä [18]. Tautivaaran vuoksi Irlanti on kieltänyt <strong>muiden</strong> kuin geenitekniikalla<br />
tuotettujen veren hyytymistekijöiden käytön [19]. <strong>Geenitekniikan</strong> avulla tuotettu tekoveri on<br />
ihmistesteissä [20], <strong>ja</strong> kasveissa tuotettu gelatiini arvioidaan eläinperäistä turvallisemmaksi [21].<br />
Suomessa kehitetyssä menetelmässä salmonellaa ehkäistään antamalla kanan normaalien suolistobakteerien<br />
viljelmää vastakuoriutuneille kananpojille. Bakteeriseosta viljellään tarkasti määrätyissä<br />
olosuhteissa erityisissä viljelysammioissa eli fermentoreissa.<br />
Vahvan immuunivasteen synnyttämiseksi perinteisissä rokotuksissa ruiskutetaan kudoksiin tapetun<br />
si<strong>ja</strong>sta heikennettyä taudinaiheutta<strong>ja</strong>a. Tällöin rokotus saattaa kuitenkin aiheuttaa joskus itse taudin.<br />
<strong>Geenitekniikan</strong> avulla kehitetäänkin turvallisempia, "kesytettyjä" rokoteviruksia. Ihmislääkinnässä<br />
kehitetään myös ns. DNA-rokotteita. Kudoksiin ei tällöin viedä taudinaiheutta<strong>ja</strong>n koko perimää tai<br />
proteiinikirjoa vaan ainoastaan yksi sen geeni, joka koodaa jotakin tehokkaan immuunivasteen<br />
antavaa proteiinia. DNA voidaan viedä ihosoluun ilman pistosta ns. geenipyssyllä, pienten kultahiukkasten<br />
pintaan kiinnitettynä. Rokotegeeni ilmentyy solussa tilapäisesti, <strong>ja</strong> solu tuottaa muutaman<br />
päivän a<strong>ja</strong>n itse rokoteproteiinia. Näin saadaan aikaan vahva (T-soluvälitteinen) immuniteetti<br />
ilman sairastumisvaaraa. Eläinlääkinnässä on jo hyväksytty <strong>käyttö</strong>ön ensimmäinen ns. merkkirokote<br />
(naudan tarttuvaan rhinotrakeiittiin). Rokotteena käytetyn proteiinin (rokoteantigeenin) aminohappojärjestystä<br />
on muutettu sen verran, että rokotetussa eläimessä syntyvä vasta-aine voidaan<br />
erottaa taudin sairastaneen eläimen vasta-aineesta. Näin taudin leviämistä voidaan tarkkailla<br />
rokotuksista huolimatta.<br />
Koiraspuoliset tuotantoeläimet usein kastroidaan lihan laadun parantamiseksi. Kanadassa on geenitekniikalla<br />
kehitetty immunolääke, jonka avulla kastrointi voidaan suorittaa kivuttomasti rokotuksella.<br />
Samaa keksintöä voidaan soveltaa myös hormoniriippuvaisten syöpien hoitoon sekä haittaeläinten<br />
lisääntymisen rajoittamiseen [11].<br />
Mikrobit eivät aina pysty viimeistelemään oikein selkärankaisten proteiinien tai niihin liittyvien<br />
sivuketjujen rakennetta. Sellaisissa tapauksissa lääkeproteiine<strong>ja</strong> voidaan tuottaa korkeammilla eliöillä,<br />
kuten eläimillä tai kasveilla. Pompen tauti on α-glukosidaasientsyymin puutteesta johtuva<br />
ihmisen lihasrappeutumasairaus, joka johtaa invaliditeettiin <strong>ja</strong> ennenaikaiseen kuolemaan. Pharming<br />
Oy on kehittänyt menetelmän, jossa muuntogeeniset kanit tuottavat maitoonsa α-glukosidaasia,<br />
jolla hoidettujen potilaiden oireet pysyvät kurissa [18-23].<br />
Lääke- <strong>ja</strong> eläinlääketieteellisessä tutkimustyössä sekä elintarviketutkimuksessa on perinteisesti no<strong>ja</strong>uduttu<br />
eläinkokeisiin hoitojen tehon sekä tuoteturvallisuuden varmistamiseksi. Biotekniikan<br />
kehittyessä voidaan suuri osa eläinkokeista korvata tarkoitukseen kehitettävillä solu- <strong>ja</strong> solukkoviljelmillä<br />
[24-26]. Suomen ensimmäinen eläinkokeita korvaava solututkimuskeskus on avattu<br />
Tampereen yliopistossa.
2. Lainsäädäntö <strong>ja</strong> kansainväliset sopimukset<br />
10<br />
Tässä luvussa tarkastellaan eräitä keskeisiä gm-kysymyksiä käsitteleviä säädöksiä <strong>ja</strong> sopimuksia<br />
sekä menettelyjen kehittämiseen <strong>ja</strong> yhdenmukaistamiseen tähtäävää kansainvälistä yhteistyötä.<br />
Sektorikohtaisia säädöksiä käsitellään asianomaisen sektorin yhteydessä.<br />
2.1. Direktiivi gm-mikro-organismien suljetusta käytöstä (98/81/EY)<br />
Geneettisesti muunnettujen mikro-organismien suljettua <strong>käyttö</strong>ä koskeva direktiivi (90/219/ETY)<br />
on uudistettu 26.10.1998 annetulla neuvoston direktiivillä 98/81/EY, <strong>ja</strong> sen edellyttämät kansalliset<br />
muutokset on tehty (geenitekniikkalaki <strong>ja</strong> -asetus, ks. 2.4.) [27]. Direktiivi koskee gm-mikro-organismien<br />
(GMM) 'suljettua <strong>käyttö</strong>ä', jolla tarkoitetaan "kaikkia toimia, joissa mikro-organisme<strong>ja</strong><br />
muunnetaan geneettisesti tai joissa GMM:<strong>ja</strong> viljellään, säilytetään, kuljetetaan, tuhotaan, hävitetään<br />
tai käytetään muulla tavalla <strong>ja</strong> joissa käytetään erityisiä eristämistoimenpiteitä mikro-organismien<br />
pääsyn rajoittamiseksi väestön keskuuteen tai ympäristöön sekä väestön <strong>ja</strong> ympäristön turvallisuuden<br />
korkean tason turvaamiseksi". Tällaista <strong>käyttö</strong>ä on tyypillisesti tarkoitukseen hyväksyttyjen,<br />
valvottujen tuotantolaitosten kasvatussammioissa (fermentoreissa) gm-mikrobien avulla suoritettu<br />
entsyymien, antibioottien, lääkkeiden tai kemikaalien teollisuusmittakaavainen tuotanto.<br />
Gm-organismien suljetun käytön luokitusjärjestelmä perustui aikaisemmin voimassa olleessa direktiivissä<br />
(90/219/ETY) käytön laajuuteen, kun se uudistetussa direktiivissä perustuu riskinarvioon.<br />
Uudistuksessa riskinarviointia yhdenmukaistettiin säätämällä sille tietyt yhteiset periaatteet <strong>ja</strong> yhtenäinen<br />
menettely. Käyttöön otetut neljä turvaluokkaa mahdollistavat tapauskohtaisen erittelyn. Tiukimmat<br />
vaatimukset <strong>ja</strong> valvonta voidaan kohdistaa riskien vähentämiseksi sinne, missä voidaan<br />
olettaa esiintyvän eniten ongelmia. Uudistus lisäsi myös kansainvälistä harmonisointia, koska<br />
tukeutuminen kansainvälisiin mikro-organismien turvallisuuden luokittelujärjestelmiin (mm. WHO)<br />
tuli mahdolliseksi.<br />
2.2. Direktiivi gm-organismien tarkoituksellisesta levittämisestä ympäristöön<br />
(ns. avoimesta käytöstä) (90/220/ETY)<br />
Direktiivi 90/220/ETY on elävien gm-organismien tarkoituksellista levittämistä 1 ympäristöön koskeva<br />
horisontaalinen perusdirektiivi [27]. Komissio on sektorilainsäädäntöä uudistettaessa siirtämässä<br />
gm-organisme<strong>ja</strong> koskevaa päätöksentekoa soveltuvin osin ao. sektoreita koskeviin säädöksiin.<br />
Direktiivin piiriin jäävät <strong>ja</strong>tkossakin tapaukset, joita sektorisäädökset eivät koske, mahdollisesti<br />
mm. tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämiskokeet gm-organismeilla.<br />
Direktiivi koskee gm-eliöillä tehtäviä tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämiskokeita (direktiivin osa B) <strong>ja</strong> gmorganisme<strong>ja</strong><br />
sisältävien tai niistä koostuvien tuotteiden saattamista markkinoille (direktiivin osa C).<br />
1 Ilmaisulla ’tarkoituksellinen levittäminen’ (englanniksi ’deliberate release’) tarkoitetaan ns.<br />
avointa <strong>käyttö</strong>ä, esimerkiksi gm-kasvilajikkeen viljelyä pellolla (suljetun kasvihuoneen asemesta)<br />
tai saastuneen alueen puhdistamista gm-mikrobin avulla paikan päällä (eikä eristetyssä puhdistuslaitoksessa).
11<br />
Gm-eliöiden hyväksymismenettely EU:ssa<br />
Geenitekniikalla muunnetut kasvit <strong>ja</strong> eläimet sekä eläviä gm-organisme<strong>ja</strong> sisältävät rehut hyväksytään<br />
markkinoille direktiivin 90/220/ETY mukaisesti. Tämän lisäksi viljelyyn tarkoitetut gm-kasvit<br />
käyvät kylvösiemensektorilla läpi normaalit lajikeluetteloon hyväksymiseksi vaadittavat menettelyt.<br />
Ihmisravinnoksi tarkoitetun gm-tuotteen ravitsemuksellisten riskien arviointi <strong>ja</strong> hyväksyminen<br />
<strong>käyttö</strong>ön elintarvikkeeksi kuuluvat puolestaan uuselintarvikeasetuksen soveltamisalaan (ks. 2.3.).<br />
Gm-hyväksymismenettely on EU:ssa erittäin tiukka tuotteiden turvallisuuden varmistamiseksi.<br />
Jokainen uusi gm-organismi tarkastellaan tapauskohtaisesti. Riskinarviointi on tapauskohtaista, sillä<br />
vain siten voidaan sovellukseen <strong>ja</strong> sen <strong>käyttö</strong>ympäristöön liittyvät erityispiirteet ottaa riittävästi<br />
huomioon. Ennalta varautumisen periaatteen eli varovaisuusperiaatteen mukaisesti koetoimintaa<br />
laajennetaan vaiheittain. Tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämiskokeet tehdään ensin laboratoriossa, sitten<br />
kasvatuskaapeissa tai tarkoitukseen hyväksytyssä kasvihuoneessa <strong>ja</strong> sen jälkeen koekentällä.<br />
Kokeita ei saa aloittaa ennen kuin koesuunnitelma on tarkastettu <strong>ja</strong> kir<strong>ja</strong>llinen hyväksymisilmoitus<br />
on saatu. Aiemman koevaiheen tulokset tarkastetaan ennen seuraavan vaiheen koeluvan<br />
myöntämistä. Vasta kun kaikki nämä vaiheet on suoritettu, voidaan hakea lupaa markkinoille saattamiseen.<br />
Gm-kasvin markkinoille saattamista koskevassa hakemuksessa tulee arvioida ihmisen terveydelle <strong>ja</strong><br />
ympäristölle mahdollisesti koituvat riskit. Ympäristöllä tarkoitetaan sekä luontoa että viljelmiä.<br />
Kansainvälisen harmonisoinnin puuttuessa riskinarviointi poikkeaa eri maissa toisistaan, jonkin<br />
verran myös eri EU-jäsenvaltioiden välillä. Käytännössä erot ovat olleet vähäisiä, <strong>ja</strong> esim. sama<br />
riskinarviointikaavio, jota sovelletaan Suomen ympäristökeskuksessa, on laa<strong>ja</strong>sti käytössä myös<br />
muualla EU:n alueella.<br />
Turvallisuuden<br />
varmistaminen<br />
❇ <strong>Geenitekniikan</strong> sovelluksille<br />
on rakennettu ennalta ehkäisevä<br />
turvallisuusjärjestelmä<br />
❇ Yritetään selvittää etukäteen<br />
◆ Mikä voi mennä vikaan, <strong>ja</strong><br />
◆ Mitä seurauksia sillä voisi olla<br />
• ihmisten <strong>ja</strong> eläinten terveyteen<br />
• viljelytekniikkaan<br />
• luontoon<br />
❇ Ennakoimattomien ilmiöiden<br />
varalta on varmistuksena<br />
geenirekisterit <strong>ja</strong> jälkiseuranta<br />
Ympäristövaikutusten<br />
arvioinnin vaiheet (SYKE)<br />
Valmistelu (STM 22/96 mukaisten tietojen<br />
määrittäminen)<br />
❶ Vaaratekijöiden määrittäminen<br />
➋ Ympäristötekijöiden, levittämistavan <strong>ja</strong><br />
-olojen määrittäminen<br />
➌ Vaaratekijöiden seurausten arviointi<br />
➍ Vaaratekijöiden tod.näköisyyden arviointi<br />
➎ Vaaratekijöiden ympäristöriskin arviointi<br />
➏ Riskien hallinta kor<strong>ja</strong>amalla suunnitelmaa;<br />
jos jäännösriski > ’pieni’ ➞ ❸<br />
➐ Kokonaisriskin <strong>ja</strong> riskien yhteisvaikutuksen<br />
arviointi<br />
➑ Vaihtoehtoisten ratkaisujen vertailu<br />
– riskit <strong>ja</strong> positiiviset vaikutukset
Tutkimus- <strong>ja</strong> kehityskokeen<br />
keskeyttäminen<br />
◆ Direktiivi 90/220/ETY,<br />
artikla 6 kohta 6:<br />
”Jos toimivaltainen viranomainen<br />
saa myöhemmin tietoa, joka voi<br />
merkittävästi vaikuttaa<br />
levittämiseen liittyviin vaaroihin,<br />
se voi vaatia ilmoitta<strong>ja</strong>a<br />
muuttamaan tarkoituksellisen<br />
levittämisen olosuhteita tai lykätä<br />
levittämistä tai lopettaa sen.”<br />
12<br />
Uusien tietojen<br />
ilmoittamisvelvoite<br />
◆ Direktiivi 90/220/ETY,<br />
artikla 11 kohta 6:<br />
”Jos käytettävissä on uutta tietoa<br />
tuotteen aiheuttamista vaaroista<br />
ihmisen terveydelle tai<br />
ympäristölle, ilmoitta<strong>ja</strong>n on...<br />
– muutettava … mainittu<strong>ja</strong> tieto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
olosuhteita<br />
– ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle<br />
viranomaiselle <strong>ja</strong><br />
– toteutettava ihmisten terveyden <strong>ja</strong><br />
ympäristön suojelemiseksi<br />
tarpeelliset toimenpiteet.”<br />
Hakemus jätetään jonkin EU:n jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, mutta sen käsittelee<br />
myös erikseen jokaisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen (Suomessa geenitekniikan lautakunta).<br />
Jos kaikki ao. viranomaiset pitävät tarpeellisten selvitysten, asiantunti<strong>ja</strong>lausuntojen sekä<br />
oman asiantuntemuksensa perusteella hakemusta hyväksyttävänä, komissio voi antaa hakemuksen<br />
vastaanottaneelle viranomaiselle luvan gm-kasvin saattamiseen markkinoille. Ennen päätöksensä<br />
tekemistä komissio pyytää nykyisin aina lausunnon myös EU:n tiedekomiteoilta [28].<br />
Hyväksytyn GMO-tuotteen<br />
markkinointia ei saa estää<br />
◆ Direktiivi 90/220/ETY,<br />
artikla 15:<br />
”Jäsenvaltiot eivät saa syistä, jotka<br />
liittyvät tämän direktiivin mukaiseen,<br />
tarkoituksellista levittämistä<br />
koskevaan ilmoitukseen <strong>ja</strong><br />
kir<strong>ja</strong>lliseen lupaan, kieltää, rajoittaa<br />
tai estää sellaisten tuotteiden<br />
saattamista markkinoille, jotka<br />
sisältävät GMO:e<strong>ja</strong> tai koostuvat<br />
niistä <strong>ja</strong> jotka vastaavat tämän<br />
direktiivin vaatimuksia.”<br />
Suo<strong>ja</strong>lauseke: tilapäinen (3kk)<br />
<strong>käyttö</strong>kielto jäsenmaassa<br />
◆ Direktiivi 90/220/ETY,<br />
artikla 16:<br />
1. ”Jos jäsenvaltiolla on perusteltua<br />
aihetta todeta, että tuote, ... joka on<br />
kir<strong>ja</strong>llisesti hyväksytty tämän<br />
direktiivin mukaisesti, on vaaraksi<br />
ihmisten terveydelle tai ympäristölle,<br />
jäsenvaltio voi väliaikaisesti rajoittaa<br />
tuotteen <strong>käyttö</strong>ä tai myyntiä taikka<br />
kieltää sen alueellaan.”<br />
2. ”Asiasta on päätettävä [EUtasolla]kolmen<br />
kuukauden kuluessa<br />
artiklassa 21 säädetyn menettelyn<br />
mukaisesti.”
Direktiivin 90/220/ETY uudistaminen<br />
13<br />
Direktiivin 90/220/ETY muutosehdotuksesta päästiin EU:n neuvoston (ympäristöministerien)<br />
kokouksessa 9.-10.12.1999 yhteiseen kantaan (11216/99 ENV 298 SAN 121). Europarlamentti on<br />
sen jälkeen hyväksynyt toisen lukemisen muutosehdotuksensa, joista komissio on antanut 16.5.2000<br />
lausuntonsa (KOM(2000)293 lopullinen). Jäljellä on vielä ns. sovittelumenettely, <strong>ja</strong> direktiivi saattaa<br />
tulla hyväksytyksi jo vuoden 2000 aikana.<br />
Gm-organismien 'tarkoituksellisella levittämisellä' tarkoitetaan ehdotuksessa "GMO:n tai GMO:ien<br />
yhdistelmän tarkoituksellista saattamista ympäristöön siten, että ei toteuteta erityisiä eristämistoimenpiteitä<br />
GMO:ien väestön keskuuteen tai ympäristöön pääsyn rajoittamiseksi tai väestön <strong>ja</strong><br />
ympäristön turvallisuuden korkean tason turvaamiseksi". Ehdotuksen muotoilun mukaan (Art.1):<br />
"Ennalta varautumisen periaatteen mukaisesti tämän direktiivin tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden<br />
lake<strong>ja</strong>, asetuksia <strong>ja</strong> hallinnollisia määräyksiä <strong>ja</strong> suojella ihmisten terveyttä <strong>ja</strong> ympäristöä,<br />
kun:<br />
- geneettisesti muunnettu<strong>ja</strong> organisme<strong>ja</strong> levitetään ympäristöön tarkoituksellisesti muussa tarkoituksessa<br />
kuin niiden saattamiseksi markkinoille yhteisössä;<br />
- geneettisesti muunnettu<strong>ja</strong> organisme<strong>ja</strong> saatetaan markkinoille yhteisössä tuotteina tai tuotteissa."<br />
Neuvoston yhteisen kannan mukaan gm-organismien tarkoituksellisesta levittämisestä annettavaan<br />
ilmoitukseen olisi sisällyttävä yksityiskohtaiset tiedot mm. muuntamisesta, eliön ominaisuuksista,<br />
ympäristöoloista, vuorovaikutuksista, seurannasta, valvonnasta, jätteiden käsittelystä sekä hätätilanteiden<br />
varalle laadituista suunnitelmista. Tarkoituksellisesta levittämisestä mahdollisesti<br />
aiheutuvien ympäristöriskien arvioimisesta on laadittu yhtenäiset periaatteet. Avoimuutta lisätään<br />
päätöksenteossa, luvat tulevat määräaikaisiksi <strong>ja</strong> tuotteille määrätään jälkiseuranta.<br />
Ympäristöministerineuvostossa 24.-25.6.1999 direktiivin uudistamista koskevaan yhteiseen kantaan<br />
liitettiin kaksi eri lausumaa [29]. Tanska, Italia, Kreikka, Ranska <strong>ja</strong> Luxemburg vaativat lausumassaan<br />
gm-organisme<strong>ja</strong> koskevien <strong>uusien</strong> lupien käsittelyn keskeyttämistä, kunnes direktiivin<br />
uudistus on viety käytäntöön. Mailla on yhdessä riittävä vähemmistöosuus, jolla gm-organismien<br />
markkinoille saattamista koskeva päätöksenteko neuvostossa voidaan estää.<br />
Suomen, Itävallan, Belgian, Saksan, Alankomaiden, Espan<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> Ruotsin lausumassa edellytetään<br />
sen si<strong>ja</strong>an hakemusten huolellista tutkimista direktiivin edellyttämällä tavalla haittojen ehkäisemiseksi<br />
<strong>ja</strong> neuvostossa jo sovittujen jäljitettävyys- <strong>ja</strong> merkintäperiaatteiden soveltamista välittömästi<br />
lainsäädännön sallimissa puitteissa. Kanta korostaa laillisuutta <strong>ja</strong> säädösten noudattamista: mahdolliset<br />
ilmoitukset on edelleen käsiteltävä tapauskohtaisesti, voimassa olevan direktiivin mukaisesti<br />
[30-32].<br />
Uusien gm-kasvien hyväksymisprosessi ei ole edennyt EU:ssa kyseisessä direktiivissä säädetyllä<br />
tavalla [33] vaan on ollut käytännössä pysäytyksissä, mistä on arvioitu aiheutuvan haitto<strong>ja</strong> tutkimukselle<br />
<strong>ja</strong> taloudelle EU:ssa [30,34,35]. Komissio on esittänyt aloitteita, joilla lukkiutuneesta<br />
tilanteesta pyritään pääsemään eroon [36-38].
14<br />
2.3. Uuselintarvikeasetus (EY 258/97)<br />
Uuselintarvikkeiden hyväksymisen osalta päävastuu on elintarvikesektorilla. Uuselintarvikeasetus<br />
(EY 258/97) on ensimmäinen gm-kasve<strong>ja</strong> koskeva sektorisäädös. Sen perusteella on toukokuusta<br />
1997 lähtien päätetty uuselintarvikkeiden (myös gm-kasveista tuotettujen elintarvikkeiden) hyväksymisestä<br />
ihmisravinnoksi EU:ssa. EY-asetuksena uuselintarvikeasetus on sellaisenaan voimassa<br />
kaikissa jäsenvaltioissa. Asetuksen mukaan mm. eettistä epävarmuutta aiheuttavat kysymykset,<br />
allergeenisuus sekä ravintoarvomuutokset on aina ilmoitettava pakkausmerkinnöissä yhdessä geenitekniikan<br />
käytöstä kertovan tiedon kanssa. Jos kysymys on elävää gm-organismia sisältävästä<br />
tuotteesta, hyväksynnästä päätettäessä on suoritettava myös direktiivin 90/220/ETY mukainen<br />
ympäristöriskien arviointi. Toiminnanharjoitta<strong>ja</strong>t hakevat käytännössä usein luvan erikseen sekä<br />
direktiivin 90/220/ETY mukaisesti (jossa suoritetaan tarvittava ympäristöriskien arviointi) että<br />
erikseen uuselintarvikeasetuksen mukaisesti (ihmisravinnoksi <strong>käyttö</strong>ä varten).<br />
Päätöksenteko uuselintarvikeasetuksen piiriin kuuluvissa asioissa tapahtuu yhteisötasolla. Elintarvikevirasto<br />
on Suomessa uuselintarvikkeiden hyväksymisestä, valvonnasta <strong>ja</strong> merkinnöistä vastaava<br />
EU:n toimivaltainen yhteysviranomainen. Vastuullinen ministeriö (kauppa- <strong>ja</strong> teollisuusministeriö)<br />
ottaa uuselintarvikeasioissa lopullisen kannan. Turvallisuusarviota tekevänä asiantunti<strong>ja</strong>elimenä<br />
toimii KTM:n alainen uuselintarvikelautakunta. Tapauksissa, joissa edellytetään myös<br />
ympäristöriskien arviointia, geenitekniikan lautakunta toimii lausunnonanta<strong>ja</strong>na uuselintarvikelautakunnalle.<br />
Uuselintarvikeasetus ei koske tupakkaa mutta koskee mieto<strong>ja</strong> alkoholijuomia, kuten mahdollisia<br />
gm-oluita <strong>ja</strong> viinejä. Viinialalla geenitekniikan käytöstä on keskusteltu lähinnä kansainvälisessä<br />
viinijärjestössä OIV:ssä. EU:n piirissä geenitekniikkaa on käsitelty komission elintarvikeasioita<br />
käsittelevässä pääosastossa. EU:ssa ei ole tehty yhtään gm-viinejä koskevaa markkinointihakemusta.<br />
2.4. Suomen geenitekniikkalaki (377/1995) <strong>ja</strong> geenitekniikka-asetus<br />
(821/1995)<br />
Suomessa geenitekniikkalaki <strong>ja</strong> -asetus säätelevät gm-organismien suljettua <strong>käyttö</strong>ä <strong>ja</strong> tarkoituksellista<br />
levittämistä ympäristöön. Suljetun käytön direktiivi koskee vain mikro-organisme<strong>ja</strong>, mutta<br />
Suomen geenitekniikkalaissa säännellään kansallisesti myös geenitekniikalla muunnettujen kasvien<br />
<strong>ja</strong> eläinten käytöstä suljetussa tilassa. Direktiivin 90/219/ETY uudistus edellytti vastaavia muutoksia<br />
kansalliseen lainsäädäntöön. Laki geenitekniikkalain muuttamisesta (490/2000) <strong>ja</strong> asetus geenitekniikka-asetuksen<br />
muuttamisesta (491/2000) tulivat voimaan 1.6.2000. Lakia <strong>ja</strong> asetusta on täydennetty<br />
sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriön päätöksillä <strong>ja</strong> asetuksilla [27].<br />
Geenitekniikkalain tavoitteena on edistää geenitekniikan turvallista <strong>käyttö</strong>ä <strong>ja</strong> kehittymistä eettisesti<br />
hyväksyttävällä tavalla sekä ehkäistä <strong>ja</strong> torjua haitto<strong>ja</strong>, joita geenitekniikalla muunnettujen organismien<br />
(gm-organismien) <strong>käyttö</strong> voi aiheuttaa ihmisen terveydelle, eläimille, omaisuudelle <strong>ja</strong><br />
ympäristölle. Lakia sovelletaan geenitekniikalla muunnettujen organismien <strong>ja</strong> niitä sisältävien tuotteiden<br />
<strong>käyttö</strong>ön, valmistukseen, maahantuontiin, myyntiin <strong>ja</strong> muuhun markkinoille tapahtuneeseen<br />
luovuttamiseen. Laki koskee gm-organismeilla tehtävää tutkimustoimintaa <strong>ja</strong> (eläviä) gm-eliöitä<br />
sisältäviä tuotteita. Geenitekniikkalain estämättä sovelletaan kuitenkin, mitä muissa laeissa säädetään<br />
tuotteiden valmistamisesta <strong>ja</strong> markkinoille luovuttamisesta, terveydenhuollosta, työsuojelusta,
15<br />
eläinsuojelusta <strong>ja</strong> ympäristösuojelusta. Geenitekniikkalain kotimaisia ilmoituksia koskevia säädöksiä<br />
(luvut 4-6) ei kuitenkaan sovelleta geenitekniikalla muunnettujen organismien maantie-, rautatie-,<br />
sisävesi-, meri- <strong>ja</strong> ilmakuljetuksiin. Geenitekniikkalaki ei myöskään koske ihmisen perintöaineksen<br />
muuntamista geenitekniikalla.<br />
Geenitekniikka-asetuksella <strong>ja</strong> sen no<strong>ja</strong>lla sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriön päätöksillä säädetään tarkemmin<br />
geenitekniikkalain tarkoittamista organismeista <strong>ja</strong> geeniteknisistä muuntamismenetelmistä<br />
sekä geenitekniikan lautakunnalle kuuluvista tehtävistä.<br />
Suomessa kansallinen <strong>ja</strong> EU:n toimivaltainen viranomainen geenitekniikan käytössä on geenitekniikan<br />
lautakunta, joka toimii sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriön yhteydessä [27]. <strong>Geenitekniikan</strong><br />
lautakunnan asettaa valtioneuvosto sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriön esityksestä viideksi vuodeksi kerrallaan.<br />
Lautakunnassa on puheenjohta<strong>ja</strong>, varapuheenjohta<strong>ja</strong> sekä enintään viisi muuta jäsentä.<br />
Varapuheenjohta<strong>ja</strong>lla <strong>ja</strong> jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Jäsenten tulee edustaa<br />
ainakin kauppa- <strong>ja</strong> teollisuusministeriötä, maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriötä, sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriötä<br />
sekä ympäristöministeriötä. Lautakunnassa tulee olla myös eettistä asiantuntemusta.<br />
Lautakunnalla on päätoiminen pääsihteeri.<br />
<strong>Geenitekniikan</strong> lautakunnan tehtävänä on:<br />
• käsitellä geenitekniikan käytöstä tehtävät ilmoitukset (suljettua <strong>käyttö</strong>ä koskevat ilmoitukset,<br />
tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämiskoeilmoitukset, tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämiskokeiden tuloksista tehdyt<br />
ilmoitukset sekä tuoteilmoitukset)<br />
• antaa lain soveltamiseen tarvittavat ohjeet<br />
• antaa tapauskohtaisia määräyksiä <strong>ja</strong> päätöksiä<br />
• toimia rekisteriviranomaisena<br />
• valmistella muille kotimaisille <strong>ja</strong> kansainvälisille viranomaisille annettavia geenitekniikalla<br />
muunnettujen organismien <strong>käyttö</strong>ä koskevia lausunto<strong>ja</strong><br />
• huolehtia geenitekniikalla muunnettujen organismien käytön valvonnasta<br />
• rajoittaa tai tarvittaessa kieltää geenitekniikalla muunnetun organismin <strong>käyttö</strong><br />
• määrätä tarvittaessa uhkasakko sekä teettämis- <strong>ja</strong> keskeyttämisuhka<br />
• hoitaa muut tehtävät, jotka sille säädetään tai määrätään.<br />
<strong>Geenitekniikan</strong> lautakunta toimii yhteistyössä sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriön, ympäristöministeriön,<br />
kauppa- <strong>ja</strong> teollisuusministeriön, maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön, <strong>biotekniikan</strong> neuvottelukunnan<br />
sekä valtion asiantunti<strong>ja</strong>viranomaisten <strong>ja</strong> -laitosten (valvontakysymyksissä esim. tullilaitoksen)<br />
kanssa. Sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriö oh<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> valvoo geenitekniikkalain <strong>ja</strong> sen no<strong>ja</strong>lla annettujen<br />
säännösten <strong>ja</strong> määräysten noudattamista sekä toimii vastuuministeriönä terveyteen liittyvissä kysymyksissä.<br />
Ympäristöministeriö yhdessä ministeriön alaisen ympäristöalan tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämiskeskuksen<br />
Suomen ympäristökeskuksen kanssa puolestaan toimii vastuuministeriönä geenitekniikalla<br />
muunnettujen organismien käytöstä aiheutuvien ympäristöhaittojen ehkäisemisessä <strong>ja</strong> torjumisessa.<br />
Kauppa- <strong>ja</strong> teollisuusministeriötä <strong>ja</strong> maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriötä on kuultava ennen sellaisten<br />
määräysten antamista, jotka koskevat tuotteiden markkinoille luovuttamisesta tehtyä ilmoitusta<br />
(Direktiivin 90/220/ETY C-osa). Lautakunta kuulee tarvittaessa asiantuntijoita, <strong>ja</strong> pysyvänä<br />
asiantunti<strong>ja</strong>virastona toimii Suomen ympäristökeskus.<br />
Biotekniikan neuvottelukunta on neuvoa-antava asiantunti<strong>ja</strong>elin, joka asetetaan geenitekniikkaasetuksen<br />
37§:n mukaan kolmeksi vuodeksi kerrallaan valtioneuvoston päätöksellä. Neuvottelukunnassa<br />
on kahdeksantoista jäsentä <strong>ja</strong> jokaisella jäsenellä on henkilökohtainen varajäsen. Edustettuina
16<br />
ovat <strong>biotekniikan</strong> eri alojen tutki<strong>ja</strong>t, keskeiset viranomaiset, maatalouden, teollisuuden, kaupan <strong>ja</strong><br />
kuluttajien järjestöjä sekä eläin- <strong>ja</strong> ympäristönsuojelujärjestöjä.<br />
Biotekniikan neuvottelukunnan tehtävänä on:<br />
• edistää <strong>biotekniikan</strong> <strong>ja</strong> erityisesti geenitekniikan asioiden käsittelyssä yhteistyötä viranomaisten,<br />
alan tutkimuksen <strong>ja</strong> toiminnanharjoittajien kesken<br />
• seurata <strong>ja</strong> edistää biotekniikkaa koskevaa kansainvälistä yhteistyötä<br />
• seurata biotekniikkaa koskevaa kehitystä <strong>ja</strong> <strong>biotekniikan</strong> tutkimusta sekä <strong>biotekniikan</strong> terveys-<br />
<strong>ja</strong> ympäristövaikutuksia<br />
• kehittää <strong>ja</strong> edistää <strong>biotekniikan</strong> tutkimusta, tiedotusta <strong>ja</strong> koulutustoimintaa<br />
• edistää eettisten näkökohtien huomioonottamista biotekniikassa.<br />
Neuvottelukunta osallistuu myös geenitekniikkaa koskevan lainsäädännön <strong>ja</strong> ohjeistuksen valmisteluun<br />
antamalla tieto<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> lausunto<strong>ja</strong> eduskunnalle <strong>ja</strong> muille lake<strong>ja</strong> valmisteleville viranomaisille.<br />
Neuvottelukunta hoitaa tiedotustehtäväänsä tiedottamalla geenitekniikasta seminaareissa <strong>ja</strong> tiedotustilaisuuksissa<br />
sekä julkaisemalla Geenitekniikka tänään -lehteä [27,33,39].<br />
Muuta gm-kysymyksiä käsittelevää lainsäädäntöä tarkastellaan sektoreittain jäljempänä.<br />
2.5. WTO <strong>ja</strong> gm-elintarvikkeiden kauppa<br />
Gm-elintarvikkeisiin liittyviä kysymyksiä käsiteltäneen tulevaisuudessa yhä useammin Maailman<br />
kauppajärjestössä WTO:ssa. Ongelmia aiheutuu mm. sen vuoksi, että gm-tuotteiden markkinoille<br />
saattamisesta päätettäessä käsittelya<strong>ja</strong>t ovat muodostuneet EU:ssa paljon pidemmiksi kuin muualla<br />
(vrt. 2.2.). Erityisesti eräät suuret elintarvikkeiden vientimaat (mm. USA, Kanada, Argentiina,<br />
Australia, Chile <strong>ja</strong> Uruquay) ovat nähneet tämän tuotteidensa perusteettomana syrjintänä. Sekä<br />
USA että Japani ovat ehdottaneet biotekniikkaryhmän perustamista WTO:n piiriin käsittelemään<br />
gm-tuotteiden kauppaa. Seattlen WTO-kokouksen kariutuessa joulukuussa 1999 ei tällaista ryhmää<br />
kuitenkaan perustettu.<br />
2.6. FAO <strong>ja</strong> gm-elintarvikkeiden standardit<br />
Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- <strong>ja</strong> maatalousjärjestö FAO seuraa modernin <strong>biotekniikan</strong><br />
kehitystä <strong>ja</strong> sen merkitystä maailman elintarviketuotannossa [40-42]. FAO:n <strong>ja</strong> WHO:n yhteinen<br />
Codex Alimentarius -komissio on perustanut v. 1999 työryhmän Ad Hoc Intergovernmental Task<br />
Force on Foods Derived from Biotechnology (Task Force Biotechnology, TFB) kehittämään standarde<strong>ja</strong>,<br />
ohjeita tai muita soveltuvia periaatteita <strong>biotekniikan</strong> avulla tuotettu<strong>ja</strong> elintarvikkeita varten<br />
vuoteen 2003 mennessä. Työryhmä kokoontui ensimmäisen kerran maaliskuussa 2000 Japanissa.<br />
Kokoukseen osallistui 230 edusta<strong>ja</strong>a 33 maasta <strong>ja</strong> 24 kansainvälisestä järjestöstä tai kansalaisjärjestöstä.<br />
Suomesta ryhmässä on asiantunti<strong>ja</strong>edustus elintarvikevirastosta. Tämän lisäksi FAO:n<br />
alaisessa geenivarakomissiossa valmistellaan gm-organismien <strong>käyttö</strong>ön liittyvää ohjeistusta (Code<br />
of Conduct on Biotechnology).
2.7. Kansainvälinen kasvinsuojeluyleissopimus (IPPC)<br />
17<br />
Kansainvälistä kasvinsuojeluyleissopimusta (International Plant Protection Convention) hallinnoi<br />
Yhdistyneiden Kansakuntien elintarvike- <strong>ja</strong> maatalousjärjestö FAO. Sopimuksen päätarkoituksena<br />
on estää vaarallisten kasvintuhoojien leviäminen. Maailman kauppajärjestön (WTO) terveys- <strong>ja</strong><br />
kasvinsuojelumääräyksiä koskevassa sopimuksessa (SPS) asetetaan kansainvälisten kasvinterveysstandardien<br />
laatiminen virallisesti IPPC:n tehtäväksi. Viime aikoina useat maat ovat esittäneet toivomuksen,<br />
että IPPC:n tulisi kehittää myös gm-organisme<strong>ja</strong> koskevia kansainvälisiä standarde<strong>ja</strong>.<br />
Kysymyksessä olisivat lähinnä standardin laatiminen gm-organismeista mahdollisesti aiheutuvien<br />
kasvintuhoo<strong>ja</strong>riskien analysointiin (Pest Risk Analysis) sekä ohjeiden laatiminen gm-organismeilla<br />
suoritettavien kenttäkokeiden seurantaa varten. Kesäkuussa 2000 IPPC:n sihteeristö perusti työryhmän<br />
tutkimaan IPPC:n tulevaa roolia gm-asioissa. IPPC:n väliaikainen komissio päättänee asiaa<br />
koskevista suosituksistaan työryhmän työn poh<strong>ja</strong>lta seuraavassa kokouksessaan, huhtikuussa 2001.<br />
2.8. OECD <strong>ja</strong> bio- <strong>ja</strong> geenitekniikka<br />
OECD:n ympäristöosastossa toimii kaksi biotekniikkaa käsittelevää pysyvää asiantunti<strong>ja</strong>työryhmää<br />
<strong>ja</strong> maatalousosastossa yksi työryhmä:<br />
1) OECD Working Group of Harmonization of Regulatory Oversight of Biotechnology, jonka tarkoituksena<br />
on yhdenmukaistaa biotekniikkaa koskevia OECD-maiden teknisiä <strong>ja</strong> hallinnollisia<br />
määräyksiä. Keskeisenä työkohteena ovat biologiset konsensusasiakir<strong>ja</strong>t (mm. eri organismeista <strong>ja</strong><br />
menetelmistä), jotka voivat toimia riskinarvioinnin yhdenmukaistamisen lähtökohtina. Suomen<br />
edusta<strong>ja</strong> ryhmässä on tällä hetkellä Suomen ympäristökeskuksesta.<br />
2) OECD Task Force for the Safety of Novel Foods and Feeds käsittelee uuselintarvikkeiden <strong>ja</strong> uusrehujen<br />
turvallisuuskysymyksiä. Suomesta ryhmässä on asiantunti<strong>ja</strong>edustus elintarvikevirastosta <strong>ja</strong><br />
maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriöstä.<br />
Nämä kaksi pysyvää asiantunti<strong>ja</strong>ryhmää <strong>ja</strong> tarkoitusta varten perustettu poliittisen tason Ad hoc<br />
-elintarviketurvallisuusryhmä valmistelivat G8-maiden OECD:ltä pyytämän selvityksen bioteknologian<br />
<strong>ja</strong> <strong>muiden</strong> tekijöiden vaikutuksesta ruoan turvallisuuteen. Suomen edusta<strong>ja</strong>t Ad hoc -ryhmässä<br />
olivat kauppa- <strong>ja</strong> teollisuusministeriöstä/elintarvikevirastosta <strong>ja</strong> maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriöstä<br />
sekä varaedusta<strong>ja</strong> sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriöstä. Ryhmien raportit esitettiin heinäkuussa 2000 G8maiden<br />
huippukokoukselle Okinawassa [43].<br />
Pysyvät asiantunti<strong>ja</strong>ryhmät valmistelivat G8-vastausta bioteknologian osalta. Jälkimmäisen ryhmän<br />
raporttia täydennettiin Edinburghissa 28.2.-1.3.2000 järjestetyn tieteellisen konferenssin (Scientific<br />
and Health Aspects of Genetically Modified Foods) johtopäätöksillä [44]. Ad hoc -ryhmä taas keskittyi<br />
"muihin tekijöihin" <strong>ja</strong> yleisiin elintarviketuotannon turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin.<br />
Tässä tarkoituksessa se laati kaksi muistiota: 1) Nykyisistä <strong>ja</strong> suunnitelluista kansainvälisistä<br />
ruokaturvallisuusjärjestelmistä <strong>ja</strong> -toiminnoista, <strong>ja</strong> 2) Nykyisistä <strong>ja</strong> suunnitelluista kansallisista<br />
ruokaturvallisuusjärjestelmistä <strong>ja</strong> toiminnoista. Näistä jälkimmäinen muistio perustui jäsenvaltioiden<br />
asiaa koskeviin raportteihin.
18<br />
OECD:ssä keskustellaan tavanomaisen työryhmätyöskentelyn lisäksi G8-raportin jälkeisistä <strong>ja</strong>tkotoimenpiteistä,<br />
jotka koskisivat mm. poliittisen työn <strong>ja</strong>tkamista, geenitekniikan sosio-ekonomisten<br />
vaikutusten selvittämistä sekä elintarvikkeiden jäljitettävyyttä.<br />
3) OECD Schemes for the Varietal Certification of Seed Moving in International Trade on työryhmä,<br />
joka käsittelee siementen sertifiointijärjestelmää kansainvälisessä kaupassa. Voimassa olevissa<br />
ohjelmissa ei ole erityismainintaa gm-siemenistä. OECD:n kylvösiemenohjelmiin on nyt esitetty<br />
lisättäväksi ohjeet toimenpiteistä joihin on ryhdyttävä, jos tavanomaisesti <strong>ja</strong>lostetun siemenen<br />
joukossa on satunnaisesti gm-siementä. OECD on ehdottanut sellaista kokeilua, joka sallisi enintään<br />
yhden prosentin gm-siemenpitoisuuden siementavarassa. EU <strong>ja</strong> USA yhdessä Kanadan <strong>ja</strong> <strong>muiden</strong><br />
suurten vil<strong>ja</strong>a tuottavien maiden kanssa eivät kuitenkaan ole päässeet yhteisymmärrykseen kokeilun<br />
aloittamisesta.<br />
Ulkoasiainministeriössä on aloittanut toimintansa epävirallinen OECD-bioteknologiakoordinaatioryhmä,<br />
jossa asiasta kiinnostuneet ministeriöt, myös maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö, ovat edustettuina.<br />
2.9. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Cartagenan<br />
bioturvallisuuspöytäkir<strong>ja</strong><br />
Biodiversiteettisopimuksen ensimmäiseksi pöytäkir<strong>ja</strong>ksi hyväksyttiin 29.1.2000 Montrealissa viiden<br />
vuoden neuvottelujen jälkeen Cartagenan bioturvallisuuspöytäkir<strong>ja</strong> [45]. Pöytäkir<strong>ja</strong> avattiin<br />
allekirjoitettavaksi yleissopimuksen viidennessä osapuolikokouksessa Nairobissa 15-26.5.2000 <strong>ja</strong><br />
sen allekirjoitti yhteensä 68 sopimuksen osapuolta, Suomi mukaan lukien. Pöytäkir<strong>ja</strong> astuu voimaan<br />
90 päivän kuluttua siitä, kun 50 maata on sen ratifioinut. Bioturvallisuuspöytäkir<strong>ja</strong>n tarkoituksena<br />
on säädellä modernilla biotekniikalla tuotettujen elävien muunnettujen organismien (LMO) valtioiden<br />
välisiä siirto<strong>ja</strong>. Sen mukaan ympäristöön levitettäviksi tarkoitettujen LMO:ien vienti edellyttää<br />
ennakkosuostumusmenettelyä. Tarkoituksena on turvata se, että vastaanotta<strong>ja</strong>maa voi päättää, salliiko<br />
se LMO:n maahan tuonnin, <strong>ja</strong> että se saa päätöksentekonsa poh<strong>ja</strong>ksi riittävät tiedot tuotavan<br />
LMO:n vaikutuksista biologisen monimuotoisuuden suojeluun <strong>ja</strong> kestävään <strong>käyttö</strong>ön, ottaen huomioon<br />
myös vaikutukset ihmisen terveyteen. Päätöksenteko perustuu tieteelliseen riskinarviointiin.<br />
EU:n komission mukaan EU:n jäsenvaltiot eivät kuitenkaan voi toimia asiassa itsenäisesti vaan<br />
päätöksenteko säilyy niiden osalta direktiivien määrittelemällä tavalla yhteisötasoisena.<br />
Bioturvallisuuspöytäkir<strong>ja</strong> on maatalouden kannalta merkittävä asiakir<strong>ja</strong>. Maahantuonti on pöytäkir<strong>ja</strong>n<br />
mukaan luvanvaraista <strong>ja</strong> kuljetuksilta edellytetään ennakkoilmoitus (AIA) sekä vastaanottavan<br />
maan hyväksyntä. Maahantuonnin hyväksymismenettely poikkeaa sen mukaan, tulevatko<br />
LMO:t suoraan levitettäviksi luontoon, esim. kylvösiemenenä, vai prosessoitavaksi, esim. rehujen<br />
raaka-aineeksi. Pöytäkir<strong>ja</strong>an sisältyvän varovaisuusperiaatteen mukaan LMO:n käytölle voidaan<br />
asettaa ehto<strong>ja</strong> tai kieltää sen tuonti, vaikka ei olisi täyttä tieteellistä näyttöä ympäristöriskien suuruudesta.<br />
Pöytäkir<strong>ja</strong>n tunnistamisvaatimukset eivät tällä hetkellä edellytä gm-tuotteiden pitämistä erillään,<br />
vaan merkintä "saattaa sisältää" LM-organisme<strong>ja</strong> riittää. Merkinnästä <strong>ja</strong>tketaan kuitenkin neuvottelu<strong>ja</strong><br />
kahden vuoden kuluttua. Bioturvallisuuspöytäkir<strong>ja</strong>n johdanto-osassa todetaan, että kauppa- <strong>ja</strong><br />
ympäristösopimusten tulisi tukea toisiaan kestävän kehityksen saavuttamiseksi, että pöytäkir<strong>ja</strong>n ei<br />
tulkita muuttavan sopimusosapuolten oikeuksia <strong>ja</strong> velvollisuuksia, jotka perustuvat olemassa<br />
oleviin kansainvälisiin sopimuksiin, <strong>ja</strong> että edellä mainittujen kohtien tarkoituksena ei ole alistaa<br />
pöytäkir<strong>ja</strong>a muille kansainvälisille sopimuksille.
19<br />
2.10. Gm-tuotteiden merkinnät <strong>ja</strong> valvonta<br />
Elävien gm-organismien ns. avointa <strong>käyttö</strong>ä koskevassa direktiivissä 90/220/ETY (muut. 97/35/EY)<br />
(ks. 2.2.) säädetään, että tuotteen markkinoille saattamista koskevassa ilmoituksessa on oltava<br />
ehdotus tuotteen etikettiin tai tuoteselosteeseen tehtävästä merkinnästä, josta on käytävä ilmi, että<br />
tuote sisältää geneettisesti muunnettu<strong>ja</strong> organisme<strong>ja</strong> tai koostuu niistä. Sama säännös sisältyy geenitekniikkalain<br />
(ks. 2.4.) perusteella annettuun sosiaali- <strong>ja</strong> terveysministeriön päätökseen 22/1996<br />
(muut. 716/1997), jossa on lisäksi todettu, että silloin, jos tuotteet saatetaan markkinoille sekoitettuina<br />
muihin kuin gm-organismeihin, tieto siitä, että geneettisesti muunnettu<strong>ja</strong> organisme<strong>ja</strong> voi<br />
sisältyä tuotteeseen, on riittävä. Nämä merkintävaatimukset koskevat sellaisenaan kaikkia eläviä<br />
gm-organisme<strong>ja</strong> sisältäviä tuotteita, joiden osalta ei ole annettu korvaavia säännöksiä sektorilainsäädännössä.<br />
Rehulaissa (ks.2.15.) todetaan, että asianomainen ministeriö (maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö) voi<br />
päättää, minkälainen merkintä rehuvalmisteen tuoteselosteessa on oltava, jos valmiste sisältää tai<br />
jos on perusteltua syytä olettaa, että se sisältää geenitekniikalla muunnettua rehuainetta. Rehulain<br />
no<strong>ja</strong>lla annettujen merkintämääräysten noudattamisesta huolehtii Kasvintuotannon tarkastuskeskus,<br />
joka valvoo myös maahantuontia yhdessä tullilaitoksen kanssa. Kylvösiementen <strong>ja</strong> metsänviljelyaineiston<br />
kauppaa koskevilla direktiiveillä (ks. 2.13.) on huolehdittu siitä, että geneettinen muuntaminen<br />
on aina selvästi merkittävä lajike- <strong>ja</strong> myyntiluetteloihin <strong>ja</strong> että siitä on oltava selkeä<br />
maininta myös siemenerään kiinnitetyssä tai sen mukana seuraavassa virallisessa tai muussa<br />
etiketissä tai asiakir<strong>ja</strong>ssa.<br />
Luomutuotannossa (ks. 2.17.) yhteisölainsäädäntö kieltää käyttämästä gm-organisme<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> niistä johdettu<strong>ja</strong><br />
tuotteita. Kielto ei kuitenkaan koske eläinlääkkeitä. Viljelijän tulee pystyä osoittamaan esim.<br />
tuotteen valmista<strong>ja</strong>n antamalla todistuksella, että tuotannossa ei ole käytetty gm-organisme<strong>ja</strong> tai<br />
GMO-johdannaisia. Käytännössä asiakir<strong>ja</strong>valvonta on ainoa mahdollinen valvonnan toteutustapa,<br />
sillä kiellon rikkomista olisi useissa tapauksissa mahdotonta osoittaa tuotteesta analyyttisin keinoin.<br />
Uuselintarvikkeiden (ks. 2.3.) pakkausmerkinnät hyväksytään uuselintarvikeasetuksen mukaisesti<br />
tuotekohtaisesti samalla kuin tuote hyväksytään markkinoitavaksi. Vain kaksi uuselintarviketta on<br />
tähän mennessä hyväksytty EU:n markkinoille, eikä kumpikaan niistä ole gm-tuote. Ennen uuselintarvikeasetuksen<br />
voimaantuloa on kuitenkin hyväksytty direktiivin 90/220/ETY kautta markkinoille<br />
gm-soi<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> -maissi, joiden pakkausmerkinnöistä elintarvikekäytössä on annettu erillinen asetus (EY<br />
1139/98, muut. EY 49/2000). Merkintäasetuksen ratkaisut koskevat muodollisesti vain ko. maissia<br />
<strong>ja</strong> soi<strong>ja</strong>a, mutta niillä on ilmeisesti ennakkotapauksellista merkitystä <strong>muiden</strong>kin uuselintarvikkeiden<br />
suhteen. Jos elintarvikkeen ainesosasta on analysoitavissa merkkejä geneettisestä muuntamisesta,<br />
siitä on oltava tuotteessa merkintä ”geenitekniikalla muunnettu”. Analyysin perustana on<br />
muuntunut DNA tai proteiini (ks. liite 2).<br />
Tahatonta kontaminaatiota a<strong>ja</strong>tellen on otettu <strong>käyttö</strong>ön 1% kynnysarvo. Elintarvikkeiden ainesosina<br />
käytettävissä lisä- <strong>ja</strong> aromiaineissa ei tällaista kynnysarvoa vielä ole. Sveitsi <strong>ja</strong> Nor<strong>ja</strong> ovat jo aikaisemmin<br />
ottaneet <strong>käyttö</strong>ön 2% kynnysarvon, jota ollaan alentamassa yhteisölainsäädäntöä vastaavalle<br />
tasolle. Merkintävelvoite ei siten koske tapauksia, joissa elintarvikkeen ao. ainesosasta on<br />
vähemmän kuin 1% satunnaisesti peräisin gm-organismista. Kynnysarvo tarkoittaa osuutta tuotteen<br />
ao. ainesosasta, ei tuotteesta. Jos siis esim. maissista valmistettua ainesosaa on tuotteessa 5%, saisi<br />
gm-maissiperäistä ainesosaa olla enintään 0,05% (eli 5/10000) tuotteesta ilman, että se ilmoitetaan<br />
merkinnöissä. Merkintäasetuksessa <strong>ja</strong> sen muutoksessa viitataan luetteloon ainesosista, jotka eivät
20<br />
sisällä gm-aineksia <strong>ja</strong> joihin ei näin ollen sovelleta merkintävelvoitetta. Luetteloa ei ole vielä laadittu.<br />
Elintarvikkeiden gm-merkintöjen oikeellisuutta valvotaan ensisi<strong>ja</strong>isesti asiakirjojen perusteella (ks.<br />
liite 2). Valvonnasta huolehtivat elintarvikevirasto <strong>ja</strong> kuntien elintarvikeviranomaiset. Kolmansista<br />
maista tapahtuvassa tuonnissa valvontaviranomainen on tullilaitos. Gm-valvonnassa tarvittavia<br />
analyysejä tehdään tullilaboratoriossa.<br />
Muuntuneen proteiinin osoittaminen tapahtuu vakiintuneella immunologisella ELISA-menetelmällä<br />
(Enzyme-Linked ImmunoSorbent Assay). Tässä menetelmässä koeputken seinämiin on kiinnitetty<br />
tutkittavan proteiinin vasta-ainetta. Jos koeputkeen asetettavassa näyteliuoksessa esiintyy tutkittavaa<br />
proteiinia, se tarttuu koeputken seinämiin, mistä sen pitoisuus voidaan määrittää eri mittausmenetelmillä.<br />
Muuntunut DNA puolestaan osoitetaan tällä hetkellä käytännössä polymeraasiketjureaktion<br />
eli PCR-menetelmän avulla. Tässä menetelmässä tutkittavalle geenille tunnusomaisia, noin<br />
20 emäksen pituisia DNA-<strong>ja</strong>kso<strong>ja</strong> käytetään ns. alukkeina, joiden välinen osa DNA-molekyyliä<br />
monistuu entsyymireaktioiden avulla miljooniksi kopioiksi. Monistunut DNA saadaan sitten näkyviin<br />
erilaisilla määritysmenetelmillä. Gm-tuotteista saadaan ilmoitta<strong>ja</strong>lta hyväksymismenettelyn<br />
yhteydessä niiden osoittamisessa tarvittava DNA-tieto (PCR-alukkeiden emäsjärjestys). Tuntemattoman<br />
muuntogeenin osoittaminen on toistaiseksi vaikeaa. Analyysimenetelmä on usein sovitettava<br />
erikseen erityyppisille tuotteille (esim. tuoretuote versus prosessoitu ruoka). Käytännön<br />
menetelmiä on otettu <strong>käyttö</strong>ön <strong>ja</strong> yhdenmukaistettu EU:ssa eri maiden yhteisillä projekteilla, joissa<br />
tullilaitos on ollut Suomesta mukana. FAO:ssa Task Force for Biotechnology (ks. 2.6.) on asettanut<br />
alatyöryhmän, jonka tehtävänä on kevääseen v. 2001 mennessä laatia maailmanlaajuinen kartoitus<br />
valvonnassa käytettävistä menetelmistä.<br />
Kynnysarvojen tullessa <strong>käyttö</strong>ön on PCR-menetelmissä siirryttävä ns. kvantitatiivisen PCR:n<br />
soveltamiseen. Tullilaitos on mukana EU:n hankkeessa, jossa menetelmä on tarkoitus ottaa <strong>käyttö</strong>ön.<br />
Aluksi keskitytään jo markkinoilla oleviin soi<strong>ja</strong>an <strong>ja</strong> maissiin.<br />
Myös yksityinen sektori tarjoaa gm-analyysipalvelu<strong>ja</strong> eri puolilla maailmaa. Uusimmissa kehitteillä<br />
olevissa menetelmissä käytetään DNA-siru<strong>ja</strong> [11] tai -matriise<strong>ja</strong>, joilla voidaan periaatteessa määrittää<br />
samanaikaisesti monien, jopa tuhansien, tunnettujen geenien esiintyminen näytteessä.<br />
2.11. Bioteknologian keksintöjen oikeudellinen suo<strong>ja</strong><br />
Euroopan parlamentin <strong>ja</strong> neuvoston 6.7.1998 annetussa direktiivissä 98/44/EY säädetään bioteknologian<br />
keksintöjen oikeudellisesta suo<strong>ja</strong>sta.<br />
Direktiivin mukaan keksinnöt, jotka muodostuvat biologisesta materiaalista, ovat patentoitavissa<br />
edellyttäen, että ne ovat uusia, keksinnöllisiä, toisinnettavissa <strong>ja</strong> teollisesti käytettävissä. Esimerkiksi<br />
maa- <strong>ja</strong> metsätalouden harjoittamisen katsotaan sisältyvän teollisen käytön vaatimukseen.<br />
Keksinnöt, jotka liittyvät kasveihin tai eläimiin voidaan patentoida, jos keksinnön tekninen toteutettavuus<br />
ei rajoitu yhteen kasvilajikkeeseen tai eläinrotuun. Tämä mahdollistaa esimerkiksi patentin<br />
myöntämisen siirtogeenisille kasveille <strong>ja</strong> eläimille, vaikka geenisiirron kohteena olisi ollut kasvilajike<br />
tai eläinrotu. Patenttia ei myönnetä olennaisesti biologiseen menetelmään (perustuu kokonaisuudessaan<br />
luonnollisiin ilmiöihin kuten risteytykseen <strong>ja</strong> valintaan) kasvien tai eläinten <strong>ja</strong>lostamiseksi.
21<br />
Patenttilain mukaan pelkkä geenin havaitseminen sinänsä ei ole patentoitavissa oleva keksintö, vaan<br />
se katsotaan patenttioikeudelliseksi löydöksi. Geenin identifioiminen, eristäminen <strong>ja</strong> uuden teknisen<br />
käytön osoittaminen geenille voi kuitenkin olla patentoitavissa oleva keksintö.<br />
Patenttisuo<strong>ja</strong>n laajuuden määrityksiin sisältyy ns. maanviljelijän erivapaus, joka antaa maanviljelijälle<br />
oikeuden käyttää sadosta saamaansa tuotetta tietyin edellytyksin monistamiseen tai lisäämiseen<br />
omalla tilallaan (vrt. kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeus). Viljelijä saa myös eräin rajoituksin käyttää patentilla<br />
suo<strong>ja</strong>ttua kar<strong>ja</strong>a maatalouden tarkoituksiin sekä tuottaa <strong>ja</strong>lostuskar<strong>ja</strong>n jälkeläisiä eläinkantansa<br />
uudistamiseen.<br />
Direktiivi sisältää myös riippuvuussuhteessa olevan kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeuden <strong>ja</strong> patentin <strong>käyttö</strong>ä<br />
koskevat säännökset. Jos patentin tai kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeuden halti<strong>ja</strong>t eivät ole onnistuneet sopimusteitse<br />
saamaan lupaa patentissa tarkoitetun bioteknisen keksinnön tai suo<strong>ja</strong>tun kasvilajikkeen<br />
hyödyntämiseen, tuomioistuimen tulee määrättyjen edellytysten vallitessa myöntää pakkolupa<br />
vastavuoroisesti sekä bioteknisen keksinnön patenttiin että kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeuteen. Direktiivi ei<br />
kuitenkaan rajoita kansainvälisistä yleissopimuksista johtuvia jäsenvaltioiden velvoitteita: kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeutta<br />
voidaan rajoittaa ainoastaan, jos yleinen etu sitä vaatii. Kaupalliset näkökohdat <strong>ja</strong><br />
yksityinen etu eivät ole riittäviä edellytyksiä pakkoluvan myöntämiseksi. Direktiivin muotoilut ovat<br />
osittain avoimia erilaisille tulkinnoille, jolloin lopullinen käytäntö muotoutunee tuomioistuimissa<br />
käsiteltävien oikeustapausten ratkaisujen yhteydessä.<br />
Keksintöjen oikeudellisesta suo<strong>ja</strong>sta eri yhteyksissä käydyissä keskusteluissa patenttioikeuden on<br />
katsottu olevan sinänsä välttämätön suo<strong>ja</strong>muoto bioteknologian keksinnöille sovellusten kehittämistä<br />
<strong>ja</strong> markkinoille saattamista a<strong>ja</strong>tellen. Liian laa<strong>ja</strong>na se ulottuisi kuitenkin tarpeettoman pitkälle<br />
tulevaisuuteen, ts. antaisi suo<strong>ja</strong>n myös sellaisille keksinnöille, joita ei ole vielä tehty, mikä haittaisi<br />
alan kehitystä.<br />
Direktiivin (98/44/EY) edellyttämät muutokset on pantu täytäntöön kansallisesti 30.6.2000 muuttamalla<br />
patenttilakia (550/1967) lailla patenttilain muuttamisesta (650/2000) sekä muuttamalla kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeudesta<br />
annettua lakia (789/1992) lailla kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>n oikeudesta annetun lain<br />
muuttamisesta (651/2000).<br />
2.12. UPOV-sopimus <strong>ja</strong> kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeutta koskeva lainsäädäntö<br />
Suomessa on vuodesta 1992 alkaen ollut voimassa kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeutta koskeva lainsäädäntö<br />
(789/1992, 238/1999), jonka perusteella <strong>ja</strong>lostajilla on oikeus saada korvaus <strong>ja</strong>lostamiensa lajikkeiden<br />
kaupallisesta hyödyntämisestä. Lainsäädäntö vastaa sisällöltään <strong>muiden</strong> valtioiden vastaavia<br />
lainsäädäntöjä samoin kuin alan kansainvälisen sopimuksen, ns. UPOV-sopimuksen, määräyksiä.<br />
Lainsäädännön tarkoituksena oli luoda edellytyksiä kasvin<strong>ja</strong>lostustoiminnan rahoittamiselle, turvata<br />
ulkomaisten lajikkeiden saatavuus maassamme viljelyyn <strong>ja</strong> sovittaa lainsäädäntömme tältä osin<br />
yhteen <strong>muiden</strong> valtioiden vastaavan lainsäädännön kanssa.<br />
Kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeus on kasvilajikkeen <strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>lle tai hänen oikeudenomista<strong>ja</strong>lleen - riippumatta<br />
siitä millä menetelmillä (esim. geenitekniikalla) lajike on <strong>ja</strong>lostettu - rekisteröimällä annettava laissa<br />
tarkemmin säännelty yksinoikeus lajikkeen hyväksikäyttämiseen. Lajikesuo<strong>ja</strong> merkitsee sitä, että<br />
jokainen lajikkeen lisäysmateriaalia myytäväksi tuottava tai sillä kauppaa käyvä tarvitsee toimintaansa<br />
suo<strong>ja</strong>oikeuden omista<strong>ja</strong>n luvan. Em. toimenpiteiden lisäksi kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeus koskee<br />
lisäysaineiston kunnostusta, maahantuontia, maastavientiä sekä varastointia edellä mainittu<strong>ja</strong> tar-
22<br />
koituksia varten. Lajikkeen omista<strong>ja</strong>n on myös sallittua saada ro<strong>ja</strong>ltia myöhemmästä tuotannon vaiheesta,<br />
sadosta, jos lajikkeen omista<strong>ja</strong> ei kohtuudella ole voinut saada ro<strong>ja</strong>ltia lisäysaineiston hyväksikäyttämisestä.<br />
Uusien lajikkeiden <strong>ja</strong>lostaminen edellyttää huomattavia investointe<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> työpanosta,<br />
joiden kustannukset voidaan kattaa <strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>n saamalla ra<strong>ja</strong>tulla yksinoikeudella. Ilman<br />
lajikesuo<strong>ja</strong>oikeutta voi kuka tahansa hyödyntää <strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>n kehittämää materiaalia, eikä <strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong> saa<br />
korvausta työlleen.<br />
Kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>n yksinoikeuden ulkopuolelle jää lajikkeen kasviaineiston tuottaminen <strong>ja</strong> myynti<br />
kulutustarkoituksiin. Viljelijällä on oikeus lisätä lajikkeen siementä tilalla omaan <strong>käyttö</strong>önsä, mutta<br />
hän on velvollinen maksamaan <strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>lle alennettua ro<strong>ja</strong>ltia omalla tilalla tuotetusta <strong>ja</strong> käytetystä<br />
siementavarasta. Viljelijä, jonka hallinnassa oleva peltopinta-ala on alle 10 hehtaaria, ei ole velvollinen<br />
maksamaan lajikkeen omista<strong>ja</strong>lle minkäänlaista korvausta tilan oman siemenen käyttämisestä.<br />
Perunan osalta maksuvelvollisuus on yli kahden hehtaarin alalta, katteenalaisen varhaisperunan<br />
osalta kuitenkin yli yhden hehtaarin alalta.<br />
Jalosta<strong>ja</strong>noikeuden myöntämisen edellytyksenä on, että lajike on selvästi erotettavissa ainakin<br />
yhden tuntomerkin perusteella tunnetuista lajikkeista, että lajikkeen kasvusto on riittävän yhtenäinen<br />
<strong>ja</strong> että lajikkeen olennaiset tuntomerkit ovat pysyviä. Vain uudet lajikkeet voidaan suo<strong>ja</strong>ta.<br />
Lajikkeella tulee olla hyväksyttävä nimi. Nimen rekisteröinti tapahtuu samanaikaisesti kun lajiketta<br />
koskeva oikeussuo<strong>ja</strong> myönnetään.<br />
Kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeudella suo<strong>ja</strong>tun kasvilajikkeen oikeussuo<strong>ja</strong> koskee lajikkeen geneettistä<br />
rakennetta, jonka säätelemät lajikkeen ominaisuudet on optimoitu siten, että lajiketta voidaan<br />
optimaalisella tavalla hyödyntää tietyissä ympäristöolosuhteissa. Kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeus ei siis<br />
koske lajikkeeseen sisältyvää erillistä yksittäistä geneettistä komponenttia sinänsä.<br />
Kasvin<strong>ja</strong>lostus perustuu olemassa olevan lajikeaineiston hyväksikäyttämiseen. Kasvin<strong>ja</strong>lostustyön<br />
kehittymisen kannalta on välttämätöntä, että kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>n yksinoikeutta on rajoitettu niin, että<br />
oikeuden kohteena olevaa lajikeaineistoa voidaan vapaasti käyttää <strong>ja</strong>lostustyössä. Lajikkeen omista<strong>ja</strong>n<br />
suostumusta ei siis tarvita suo<strong>ja</strong>tun lajikkeen käyttämiseen <strong>uusien</strong> lajikkeiden <strong>ja</strong>lostuksessa.<br />
Tästä <strong>uusien</strong> lajikkeiden <strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>lle kuuluvasta vapaudesta käytetään englanninkielistä ilmaisua<br />
”breeder’s exemption”. Suo<strong>ja</strong>tusta lajikkeesta voidaan suhteellisen helposti, esim. geeninsiirroin,<br />
saada uusi lajike, joka vain vähäisessä määrin poikkeaa alkuperäisestä. Tällainen uusi lajike voi olla<br />
perinnöllisiltä <strong>ja</strong> olennaisilta ominaisuuksiltaan lähes sama kuin alkuperäinen. Se voi kuitenkin poiketa<br />
alkuperäisestä siinä määrin, että se täyttää erotettavuuden vaatimuksen <strong>ja</strong> mahdollisesti myös<br />
muut kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeuden saamisen edellytykset. Tällaisen johdannaislajikkeen arvo perustuu<br />
olennaisesti alkuperäisen lajikkeen ominaisuuksiin. Kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeutta koskevassa kansainvälisessä<br />
sopimuksessa (UPOV-sopimus) <strong>ja</strong> kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeutta koskevassa lainsäädännössä<br />
tällaista lajiketta sanotaan johdannaislajikkeeksi (essentially derived variety). Johdannaislajikkeen<br />
kaupalliseen hyödyntämiseen tarvitaan suo<strong>ja</strong>tun lajikkeen omista<strong>ja</strong>n suostumus.<br />
2.13. Siemenet <strong>ja</strong> lisäysaineisto<br />
Kylvösiemenet<br />
EU-lainsäädäntö<br />
Neuvosto on 14.12.1998 antanut direktiivin (98/95/EY) eräiden siemenkauppaa <strong>ja</strong> yleistä lajikeluetteloa<br />
koskevien direktiivien muuttamisesta. Direktiivissä säädetään gm-kylvösiemenaineistoilta
23<br />
vaadittavista ominaisuuksista <strong>ja</strong> merkinnöistä. Kylvösiemendirektiivin mukaan geneettisesti<br />
muunnettu<strong>ja</strong> lajikkeita saadaan tuottaa <strong>ja</strong> markkinoida ainoastaan, jos tarpeelliset toimenpiteet<br />
ihmisille <strong>ja</strong> ympäristölle aiheutuvien haitallisten vaikutusten toteamiseksi on tehty. <strong>Geenitekniikan</strong><br />
käytöstä on lisäksi ilmoitettava asianmukaisilla merkinnöillä. Ympäristöriskien arvioinnin on oltava<br />
vastaava kuin direktiivissä 90/220/ETY on säädetty.<br />
Ihmisravinnoksi <strong>ja</strong>lostettavien gm-lajikkeiden hyväksymiseksi yleiseen lajikeluetteloon edellytetään,<br />
että elintarvike tai elintarvikkeen ainesosa on jo hyväksytty uuselintarvikeasetuksen no<strong>ja</strong>lla.<br />
Gm-lajike voidaan hyväksyä kansalliseen kasvilajikeluetteloon huolimatta siitä, onko se hyväksytty<br />
EU:n kasvilajikeluetteloon vai ei.<br />
Geneettinen muuntaminen on aina selvästi merkittävä lajike- <strong>ja</strong> myyntiluetteloihin. Lisäksi, kun on<br />
kyse gm-lajikkeen siemenistä, siemenerään kiinnitetyssä tai sen mukana seuraavassa virallisessa tai<br />
muussa etiketissä tai asiakir<strong>ja</strong>ssa on selkeästi mainittava, että lajiketta on muunnettu geneettisesti.<br />
Suomen siemenkauppalaki (728/2000)<br />
Direktiivin 98/95/EY geenitekniikkaa koskevat asiat on sisällytetty 1.11.2000 voimaan tulleeseen<br />
siemenkauppalakiin (728/2000). Lain mukaan geenitekniikalla muunnettua kylvösiementä saa<br />
tuottaa <strong>ja</strong> markkinoida vain, jos tarpeelliset tutkimukset <strong>ja</strong> muut toimenpiteet ihmisten terveydelle <strong>ja</strong><br />
ympäristölle aiheutuvien haitallisten vaikutusten toteamiseksi sekä välttämiseksi on tehty. Maa- <strong>ja</strong><br />
metsätalousministeriön asetuksella annettaisiin säännökset edellä mainittujen tutkimusten <strong>ja</strong> toimenpiteiden<br />
suorittamisesta <strong>ja</strong> hyväksymistä koskevista menettelystä siltä osin kuin on kyse muusta<br />
kuin geenitekniikkalain mukaisesta menettelystä.<br />
Uuden lain mukaan geenitekniikkalain mukaisen geenitekniikan lautakunnan toimivaltaan tällä<br />
hetkellä kuuluvasta <strong>uusien</strong> geenimuunnettujen lajikkeiden hyväksynnästä päättäisi myös <strong>ja</strong>tkossa<br />
geenitekniikan lautakunta sen jälkeen, kun tarpeelliset tutkimukset <strong>ja</strong> muut toimenpiteet ihmisten<br />
terveydelle <strong>ja</strong> ympäristölle aiheutuvien haitallisten vaikutusten toteamiseksi sekä välttämiseksi on<br />
tehty. Hyväksymistehtäviä voi olla tarpeen antaa myös muille toimielimille, esimerkiksi kylvösiemenen<br />
torjunta-ainekestävyyden osalta torjunta-ainelautakunnalle tai lajikepysyvyyden osalta<br />
kasvilajikelautakunnalle. Tästä päätettäisiin tarpeen mukaan maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön asetuksella.<br />
Vireillä olevat asiat<br />
EU:n yhteiseen lajikeluetteloon on hyväksytty yksi sikurilajike. Jäsenvaltiot ovat esittäneet myös<br />
<strong>muiden</strong> gm-lajikkeiden hyväksymistä, mutta komissio ei ole toistaiseksi hyväksynyt näitä lajikeluetteloon.<br />
Suomen kansallisessa lajikeluettelossa ei ole tällä hetkellä geenimuunnettu<strong>ja</strong> lajikkeita.<br />
EU:n komissiossa valmistellaan toimenpidesuosituksia sellaisia tapauksia varten, jos kylvösiemenessä<br />
on epäpuhtautena gm-siementä. Komissio esittää epäpuhtauden ylära<strong>ja</strong>ksi 0,5 prosenttia.<br />
Komission suosituksen mukaan jäsenvaltioiden olisi tarpeen valvoa EU-alueelle kolmansista maista<br />
tulevia siemeneriä, joiden voidaan olettaa sisältävän gm-siementä epäpuhtautena. Valvonnan<br />
kohteita olisivat erityisesti sokerijuurikas, maissi, rypsi, rapsi, soi<strong>ja</strong>, puuvilla <strong>ja</strong> tomaatti. Jäsenvaltion<br />
on ilmoitettava muille jäsenvaltioille, jos valvonnan seurauksena on siemenerästä löytynyt<br />
epäpuhtautena gm-siementä.
Hedelmä- <strong>ja</strong> mar<strong>ja</strong>-, vihannes- <strong>ja</strong> koristekasvien lisäysaineisto<br />
EU-lainsäädäntö<br />
24<br />
Neuvosto on antanut kolme puutarhakasvien lisäys- <strong>ja</strong> taimiaineiston kauppaa koskevaa direktiiviä.<br />
Direktiivit ovat hedelmätuotantoon tarkoitettujen hedelmäkasvien <strong>ja</strong> niiden lisäysaineiston pitämisestä<br />
kaupan (92/34/ETY), vihannesten lisäys- <strong>ja</strong> taimiaineiston, lukuun ottamatta siemeniä, pitämisestä<br />
kaupan (92/33/ETY) <strong>ja</strong> direktiivi koristekasvien lisäysaineiston pitämisestä kaupan<br />
(98/56/EY). Direktiiveissä on laatua <strong>ja</strong> terveyttä koskevia vaatimuksia, joilla edistetään lisäysaineiston<br />
<strong>ja</strong> taimien vapaata liikkuvuutta sisämarkkinakaupassa.<br />
Direktiivit eivät sisällä erillisiä säännöksiä geneettisesti muunnetulle aineistolle.<br />
Suomen taimiaineistolaki (1205/1994; viim. muut. 727/2000)<br />
Puutarhakasvien taimien <strong>ja</strong> lisäysaineiston tuotantoa, markkinointia <strong>ja</strong> maahantuontia koskee taimiaineistolaki<br />
(1205/1994, viim. muut. 727/2000), joka on yhdenmukaistettu Euroopan yhteisön lainsäädännön<br />
kanssa.<br />
Viiniköynnöksen lisäysaineisto<br />
EU-lainsäädäntö<br />
Neuvoston direktiivi viiniköynnöksen kasvullisen lisäysaineiston pitämisestä kaupan (68/193/ETY)<br />
asettaa yksityiskohtaisia vaatimuksia lisäysaineistolle. Viinin <strong>ja</strong> viinirypäleiden tuotannossa tyydyttävät<br />
tulokset riippuvat paljolti lisäysaineiston perinnöllisestä <strong>ja</strong> ulkoisesta laadusta.<br />
Suomen lainsäädäntö<br />
Suomessa direktiivin 68/193/ETY säännöksiä ei ole pantu täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä,<br />
sillä viininviljelyllä <strong>ja</strong> viiniköynnöksen lisäysaineiston markkinoinnilla ei ole ollut maassamme<br />
taloudellista merkitystä.<br />
Vireillä olevat asiat<br />
Komission ehdotus direktiivin 68/193/ETY muuttamisesta on parhaillaan neuvoston käsittelyssä.<br />
Ehdotuksen mukaan geneettisesti muunnettujen lajikkeiden markkinointiin liittyvän ympäristöriskien<br />
arvioinnin on oltava vastaava kuin direktiivissä 90/220/ETY on säädetty <strong>ja</strong> gm-viinirypäleistä<br />
saatavien elintarvikkeiden markkinointi edellyttää uuselintarvikeasetuksen EY 258/97<br />
mukaista hyväksymismenettelyä.
Metsänviljelyaineisto<br />
EU-lainsäädäntö<br />
25<br />
EU:ssa on 22.12.1999 hyväksytty neuvoston direktiivi metsänviljelyaineiston, joka sisältää siemenet<br />
<strong>ja</strong> lisäysaineistot, pitämisestä kaupan (1999/105/EY). Direktiivi on pantava täytäntöön Suomessa<br />
1.1.2003 mennessä. Direktiivissä säädetään metsänviljelyn gm-perusaineistoilta vaadittavista<br />
ominaisuuksista <strong>ja</strong> merkinnöistä, <strong>ja</strong> siinä on myös säännöksiä lueteltujen metsäpuulajien<br />
lisäysaineistojen kaupasta muuhun kuin metsänviljelytarkoitukseen (esim. koriste<strong>käyttö</strong>ön). Gmperusaineistojen<br />
hyväksymiseksi vaaditaan vastaava ympäristöriskien arviointi kuin direktiivissä<br />
90/220/ETY. Riskinarvioinnin vastaavuudesta huolehditaan erikseen annettavalla neuvoston asetuksella,<br />
kuten siemendirektiiveissä. Siihen saakka kun tällainen asetus tulee voimaan, gm-perusaineistolta<br />
edellytetään hyväksyminen direktiivin 90/220/ETY mukaisesti.<br />
Käytössä olevia <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>lostettavia gm-kasve<strong>ja</strong> tarkastellaan jäljempänä (3.6. - 3.8.).<br />
2.14. Kotieläin<strong>ja</strong>lostus<br />
EU-lainsäädäntö<br />
EY-maissa kotieläin<strong>ja</strong>lostusta koskevien direktiivien tarkoituksena on sääntelyä yhdenmukaistamalla<br />
poistaa esteitä <strong>ja</strong>lostuseläinten kaupasta sekä edistää siten kotieläin<strong>ja</strong>lostusta <strong>ja</strong> sen myötä<br />
kotieläintaloutta. Direktiivejä <strong>ja</strong> komission päätöksiä <strong>ja</strong>lostusasioista on useita kymmeniä; mm.<br />
puhdasrotuisia <strong>ja</strong>lostusnauto<strong>ja</strong> (77/504/ETY), <strong>ja</strong>lostussiko<strong>ja</strong> (88/661/ETY), puhdasrotuisia <strong>ja</strong>lostuslampaita<br />
<strong>ja</strong> -vuohia (89/361/ETY), hevos<strong>ja</strong>lostusta (90/427/ETY) sekä hevoskilpailu<strong>ja</strong><br />
(90/428/ETY) koskevat direktiivit. Tämä lainsäädäntö ei sisällä geenitekniikkaa koskevaa sääntelyä,<br />
vaan sitä koskee direktiivi 90/220/ETY (ks. 2.2.). Sellaiset <strong>ja</strong>lostusmenetelmät kuten keinosiemennys<br />
<strong>ja</strong> alkionsiirto ovat biotekniikkaa eikä näissä vaikuteta eläinyksilöiden perintötekijöiden<br />
luonnolliseen muodostumiseen.<br />
Direktiivit sisältävät säännöksiä eläinten hyväksymisestä <strong>ja</strong>lostukseen <strong>ja</strong> merkitsemisestä kantakir<strong>ja</strong>an<br />
sekä <strong>ja</strong>lostuseläimistä annettavista polveutumistodistuksista. Kantakir<strong>ja</strong>n pitäjien sekä keinosiemennys-<br />
<strong>ja</strong> alkionsiirtoasemien toiminnan tulee olla viranomaisten valvomaa. Jalostuseläinten<br />
<strong>ja</strong> niiden sukusolujen <strong>ja</strong> alkioiden kauppaa yhteisön sisällä ei saa estää <strong>ja</strong>lostuksellisin perustein.<br />
Suomen lainsäädäntö<br />
Suomessa kotieläin<strong>ja</strong>lostusta <strong>ja</strong> hevostaloutta koskevat Euroopan yhteisön säännökset on yhdenmukaistettu<br />
kotieläin<strong>ja</strong>lostus- (794/1993) <strong>ja</strong> hevostalouslailla (796/1996).<br />
Kotieläin<strong>ja</strong>lostuslaki (794/1993)<br />
Lain tarkoituksena on ylläpitää <strong>ja</strong> kehittää korkealaatuista kotieläintuotantoa edistämällä kotieläinten<br />
<strong>ja</strong>lostustoimintaa sekä varmistaa, ettei <strong>ja</strong>lostustoiminnalla <strong>ja</strong> eläinten keinollisella lisäämisellä<br />
vaaranneta kotieläinten terveyttä <strong>ja</strong> hyvinvointia. Lakia sovelletaan kotieläinten <strong>ja</strong>lostustoimintaan<br />
sekä siihen liittyvään eläinten <strong>ja</strong> niiden alkioiden <strong>ja</strong> sukusolujen käsittelyyn, kauppaan, maahan-
26<br />
tuontiin <strong>ja</strong> vientiin. Lain mukaan tärkeimpien tuotantoeläinten kantakir<strong>ja</strong>n pitäjänä voi toimia vain<br />
maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön hyväksymä yhteisö. Yhteisö on hyväksyttävä kantakir<strong>ja</strong>n pitäjäksi<br />
jos se täyttää tietyt yhteisön direktiiveissä edellytetyt vaatimukset.<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön määräämiin eläinlajeihin kuuluvien eläinten keinollista lisäämistä<br />
saa lain mukaan harjoittaa vain ministeriön luvalla tai määräämin edellytyksin. Keinollisella lisäämisellä<br />
tarkoitetaan keinosiemennystoimintaa tai alkionsiirtotoimintaa. Keinosiemennystoiminnalla<br />
taas tarkoitetaan siemennesteen keräämistä, käsittelyä, säilyttämistä <strong>ja</strong> eläinten keinosiementämistä<br />
sekä alkionsiirtotoiminnalla alkioiden tai munasolujen keräämistä, käsittelyä, säilytystä <strong>ja</strong> siirtoa<br />
eläimestä toiseen. Lupajärjestelmän tai muun vastaavan valvontakeinon tarkoituksena on taata<br />
eläinten hyvinvointi <strong>ja</strong> toiminnan <strong>ja</strong>lostuksellinen taso.<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön apuna, neuvoa-antavana toimielimenä, toimii kotieläin<strong>ja</strong>lostuksen<br />
neuvottelukunta.<br />
Hevostalouslaki (796/1996)<br />
Hevostalouslaki käsittää kotieläin<strong>ja</strong>lostuslain säännöksiä vastaavat säännökset hevosten <strong>ja</strong>lostustoiminnasta,<br />
keinollisesta lisäämisestä, kaupasta, maahantuonnista <strong>ja</strong> viennistä, <strong>ja</strong> lisäksi lakiin<br />
sisältyy kilpailutoimintaan liittyviä määräyksiä.<br />
2.15. Eläinravitsemus<br />
Rehun lisäainedirektiivi (70/524/ETY)<br />
Rehun lisäainedirektiivi sisältää gm-organisme<strong>ja</strong> koskevia säännöksiä, joita on selostettu jäljempänä<br />
Suomen lainsäädännön yhteydessä (ks. rehun lisäainepäätös MMMp 125/1998).<br />
Uusrehuasetuksen valmistelu<br />
Komission valmistelemassa "novel feed" -asetuksessa on tarkoitus säätää gm-rehujen hyväksymismenettelystä<br />
<strong>ja</strong> hyväksyntähakemusten arviointiohjeista, tuoteselostemerkinnöistä <strong>ja</strong> markkinoinnin<br />
ehdoista. Asetusehdotus on sisällytetty komission valkoiseen kir<strong>ja</strong>an elintarvikkeiden turvallisuudesta<br />
<strong>ja</strong> komission on tarkoitus antaa ehdotus neuvostolle syksyllä 2000. Kansallisia gm-rehusäännöksiä<br />
ei sisälly yhdenkään EU:n jäsenvaltion lainsäädäntöön.<br />
Suomen lainsäädäntö<br />
Rehulain (396/98) 7 §:n 2 momentin mukaan ministeriö voi päättää, että geenitekniikalla muunnettua<br />
rehuainetta, joka ei sisällä lisääntymiskykyistä geenitekniikalla muunnettua organismia, saa<br />
valmistaa liikkeeseen laskemista varten vain, jos sen turvallisuus on selvitetty. Ministeriö ei ole<br />
vielä antanut kyseisiä säännöksiä. Rehulain (396/98) 20 §:n 2 momentin mukaan ministeriö voi<br />
päättää, minkälainen merkintä rehuvalmisteen tuoteselosteessa on oltava, jos valmiste sisältää tai<br />
jos on perusteltua syytä olettaa, että se sisältää geenitekniikalla muunnettua rehuainetta. Ministeriö
27<br />
ei ole toistaiseksi antanut myöskään tätä koskevia säännöksiä, koska EU-säännökset ovat olleet<br />
valmisteilla.<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön rehun lisäainepäätöksen (125/1998) mukaan haettaessa yhteisön<br />
hyväksyntää rehun lisäaineille, jotka sisältävät geneettisesti muunnettu<strong>ja</strong> organisme<strong>ja</strong>, tulee haki<strong>ja</strong>n<br />
liittää hakemukseensa jäljennökset geenitekniikan lautakunnan antamista, gm-organismien tutkimus-<br />
<strong>ja</strong> tuotekehitystarkoituksessa tapahtuvaa tarkoituksellista ympäristöön levittämistä koskevista<br />
kir<strong>ja</strong>llisista luvista geenitekniikkalain (377/1995) 17 <strong>ja</strong> 18§:n mukaisesti. Lisäksi edellytetään<br />
kaikki gm-organismeista tehtävissä ilmoituksissa geenitekniikkalain mukaan vaadittavat tiedot,<br />
kaikkien tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämiskokeiden tulokset sekä näiden tietojen perusteella suoritettu ympäristöriskien<br />
arviointi rehun lisäaineiden hakemuksen arviointiohjeiden vaatimusten lisäksi. Rehun<br />
lisäaineita hyväksyttäessä päätetään yleisten säännösten lisäksi tuoteselosteessa vaadittavista tiedoista.<br />
Gm-merkintäsäännöksiä ei ole annettu erikseen.<br />
Muiden maiden lainsäädäntö<br />
Sveitsi on säännellyt gm-rehu<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> rehun lisäaineita koskevat hyväksyntämenettelyt <strong>ja</strong> markkinoinnin<br />
edellytykset tuoteselosteineen. Nor<strong>ja</strong> on valmistelemassa vastaavia säännöksiä <strong>ja</strong> on notifioinut<br />
ne komissiolle. USA:ssa modernin <strong>biotekniikan</strong> sääntely on sisällytetty olemassa oleviin lakeihin,<br />
ottaen huomioon <strong>uusien</strong> tuotteiden tunnetut fysikaaliset riskit [46]. Erityismenettelyjä gm-rehujen<br />
turvallisuuden arvioimiseksi ei ole säädetty, mutta USA:n elintarvike- <strong>ja</strong> lääkevirasto FDA on suunnittelemassa<br />
säännöksiä tähän asti sovelletun vapaaehtoisen käytännön poh<strong>ja</strong>lta. Käytännössä FDA<br />
on neuvonut, mitä tutkimuksia tulisi tehdä. Valmista<strong>ja</strong> on toimittanut tiedot mm. geenin ominaisuuksista<br />
<strong>ja</strong> muista turvallisuuteen liittyvistä kysymyksistä FDA:lle. Suunniteltujen säännösten<br />
mukaan valmista<strong>ja</strong>n tulisi notifioida <strong>ja</strong> toimittaa tiedot tuotteesta 120 päivää ennen markkinointilupaa.<br />
Kun FDA:lla ei ole enää lisäkysymyksiä, se ilmoittaa tämän kirjeellä valmista<strong>ja</strong>lle.<br />
Eläinravitsemukseen liittyviä gm-sovelluksia tarkastellaan kohdissa 1., 3.6. <strong>ja</strong> 3.7.<br />
2.16. Kasvinsuojelu<br />
Kasvinsuojeluainedirektiivi (neuvoston direktiivi kasvinsuojeluaineiden<br />
markkinoille saattamisesta 91/414/ETY)<br />
Torjunta-aineiden tehoaineet hyväksytään yhteisössä. Valmisteet hyväksytään kansallisesti. Gmsäännöksiä<br />
ei ole toistaiseksi annettu.<br />
Uusi torjunta-aineiden <strong>käyttö</strong>tapa, jota sovelletaan rikkakasvien torjunta-aineelle vastustuskykyisiä<br />
kasvilajikkeita (ks. 3.6., 3.7.) viljeltäessä, edellyttää tapauskohtaista hyväksymistä kansallisten<br />
torjunta-ainesäädösten mukaisesti. Kasvintuhoojilta suo<strong>ja</strong>avia aineita tuottavat gm-kasvit (esim.<br />
hyönteiskestävät Bt-lajikkeet, ks. 3.6., 3.7.) kuuluvat torjunta-ainelainsäädännön piiriin USA:ssa<br />
mutta eivät EU:ssa.
Suomen torjunta-ainelaki (327/1969, viim. muut. 1031/1997)<br />
28<br />
Laki koskee myös torjunta-aine<strong>käyttö</strong>ön tarkoitettu<strong>ja</strong> gm-eliöitä. Lain mukaan gm-organismeista on<br />
torjunta-ainelainsäädännön lisäksi voimassa, mitä niistä erikseen säädetään.<br />
Laki koskee siten mm. kehitteillä olevia geneettisesti muunnettu<strong>ja</strong> petopunkke<strong>ja</strong>, -hyönteisiä <strong>ja</strong> torjuntamikrobe<strong>ja</strong>.<br />
USA:ssa on hyväksytty hyönteistorjuntaan ruiskute, jossa Bt-proteiini on tuotettu<br />
Bacillus thuringiensis -bakteerin si<strong>ja</strong>sta toisessa mikrobissa (Pseudomonas sp.) [12-16].<br />
2.17. Luonnonmukainen maatalous- <strong>ja</strong> elintarviketuotanto<br />
Luonnonmukaista maatalous- <strong>ja</strong> elintarviketuotantoa säätelee neuvoston asetus (ETY) N:o 2092/91<br />
maataloustuotteiden luonnonmukaisesta tuotantotavasta <strong>ja</strong> siihen viittaavista merkinnöistä maataloustuotteissa<br />
<strong>ja</strong> elintarvikkeissa. Asetusta muutettiin v. 1999 muun muassa siten, että geneettisesti<br />
muunnettujen organismien (GMO) <strong>ja</strong>/tai tällaisista organismeista johdettujen tuotteiden <strong>käyttö</strong><br />
kiellettiin (neuvoston asetus (EY) N:o 1804/1999).<br />
Geneettisesti muunnetulla organismilla (GMO) tarkoitetaan neuvoston direktiivin 90/220/ETY 2<br />
artiklassa määriteltyjä organisme<strong>ja</strong>. GMO-johdannaisella tarkoitetaan ainetta, joka on joko tuotettu<br />
gm-organismeista tai on gm-organismien tuottamaa mutta joka ei sisällä gm-organisme<strong>ja</strong>.<br />
Geneettisesti muunnettu<strong>ja</strong> organisme<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> GMO-johdannaisia ei luonnonmukaisessa tuotannossa saa<br />
käyttää elintarvikkeina, elintarvikkeiden ainesosina (ei myöskään lisäaineina tai aromiaineina), valmistuksen<br />
apuaineina (ei myöskään uuttoliuottimina), rehuina, rehuseoksina, rehuaineina, rehun<br />
lisäaineina, rehujen valmistuksen teknisinä apuaineina, tiettyinä eläinten ruokinnassa käytettävinä<br />
direktiivissä 82/471/ETY tarkoitettuina tuotteina, kasvinsuojeluaineina, lannoitteina, maanparannusaineina,<br />
siemeninä, kasvullisena lisäysaineistona <strong>ja</strong> eläiminä. Kielto ei koske eläinlääkkeitä.<br />
Neuvoston asetuksessa säädetään, että komission asetuksella voidaan antaa täytäntöönpanotoimenpiteet<br />
GMO:ien <strong>ja</strong> GMO-johdannaisten <strong>käyttö</strong>kiellon soveltamiseksi tieteellisen aineiston <strong>ja</strong> teknisen<br />
edistymisen perusteella <strong>ja</strong> erityisesti kynnysarvon osalta, jota ei saa ylittää <strong>ja</strong> joka kuvaa<br />
sekoittumista, joka ei ole vältettävissä.<br />
Asetusta on sovellettava sellaisenaan kaikissa EU:n jäsenvaltioissa.
29<br />
3. Maatalouteen liittyvä bio- <strong>ja</strong> geenitekninen tutkimus <strong>ja</strong><br />
sovellukset<br />
Tutkimusasioista laadittu tarkempi selvitys sisältyy osaan B [2]. Seuraavana on tätä koskeva tiivistelmä<br />
(3.1.-3.4.).<br />
3.1. Bio- <strong>ja</strong> geeniteknisen tutkimuksen arvioinnit<br />
EMBO:n suorittama arviointi<br />
Suomessa toteutettiin vuoden 1996 aikana tähän saakka mittavin tieteenala-arviointi, kun kansainvälisen<br />
tiedejärjestö EMBO:n (European Molecular Biology Organisation) jäsenistä koostuva arviointiryhmä<br />
arvioi suomalaisen molekyylibiologian <strong>ja</strong> bioteknologian tutkimuksen tason. Arvioinnin<br />
kohteeksi valittiin yhteensä 18 laitosta, joista osa on opetusministeriön erityisrahoitusta saaneita<br />
biokeskuksia <strong>ja</strong> osa yliopiston laitoksia tai sektoritutkimuslaitosten yksikköjä.<br />
Vaikka arviointiryhmän yleisarvioinnin mukaan suomalaisella <strong>biotekniikan</strong> tutkimuksella on erittäin<br />
hyvät tulevaisuudennäkymät <strong>ja</strong> monilla alueilla on erinomaisia tutkimusryhmiä, mukana arvioinnissa<br />
ollut maatalouden tutkimuskeskus (MTT) ei menestynyt yhtä hyvin. Arviointiryhmä sai<br />
MTT:n biotekniikkatutkimuksesta varsin epämääräisen kuvan <strong>ja</strong> tutkimuksen suuntaamisessa <strong>ja</strong><br />
vahvuusalojen identifioimisessa <strong>ja</strong> tukemisessa oli runsaasti parantamisen varaa. Arvioitsi<strong>ja</strong>t pitivät<br />
biokeskustyyppistä yhteistyötä suurissa yliopistoympäristöissä sen si<strong>ja</strong>an erittäin onnistuneena <strong>ja</strong> he<br />
suosittelivat biokeskusten välisen yhteistyön tiivistämistä.<br />
MMM:n hallinnonalan arviointi<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö teetti vuonna 1992 kansainvälisen arvioinnin vuosina 1988-1991<br />
rahoittamistaan biotekniikkaprojekteista. Arvioitu<strong>ja</strong> projekte<strong>ja</strong> oli yhteensä 30.<br />
Arviointipaneelin mielestä arvioitujen projektien tieteellinen taso <strong>ja</strong> soveltamismahdollisuudet olivat<br />
heikot <strong>ja</strong> arvioitsi<strong>ja</strong>t suositteli<strong>ja</strong>t asiantuntijoiden, myös ulkomaisten, <strong>käyttö</strong>ä projektien arvioinnissa<br />
rahoituspäätöksiä tehtäessä.<br />
3.2. Bioteknisen tutkimuksen julkinen rahoitus Suomessa<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön intressi tutkimuksen rahoittamiseen syntyy pääosin hallinnonalan<br />
elinkeinojen kehittämisen tarpeista. Maataloudellisen tutkimuksen tehtävät perustuvat maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön<br />
tehtäviin luoda edellytyksiä uusiutuvien luonnonvarojen kestävälle <strong>ja</strong> monipuoliselle<br />
käytölle <strong>ja</strong> maaseudun elinkeinojen kehittämiselle. Tutkimuksella pyritään tukemaan maataloustuotannon<br />
<strong>ja</strong> elintarviketalouden edellytysten <strong>ja</strong> kilpailukyvyn paranemista, uuden tuotannon<br />
aikaansaamista, uusiutuvien luonnonvarojen kestävää <strong>käyttö</strong>ä <strong>ja</strong> väestön hyvinvoinnin lisääntymistä.<br />
Yritystoiminnan kehittämiseen tähtäävän tutkimuksen perimmäinen tavoite on edistää maa-
30<br />
tila- <strong>ja</strong> maaseutuyrittäjien <strong>ja</strong> laajemminkin maaseutuväestön alueellisesti <strong>ja</strong> muihin väestöryhmiin<br />
verrattuna tasapuolista tulojen <strong>ja</strong> sosiaalisten olosuhteiden <strong>ja</strong> hyvinvoinnin kehitystä.<br />
Maataloudellisen tutkimuksen tulee samalla tukea maaseudun elinvoimaisuuden säilymistä <strong>ja</strong> sen<br />
kehitysedellytysten vahvistamista. Tutkimuksen perusarvo<strong>ja</strong> on myös edistää yritys- <strong>ja</strong> kansantaloudellisesti<br />
terveen yritystoiminnan kehitystä <strong>ja</strong> varmistaa, että tuotantoprosessit <strong>ja</strong> tuotteet vastaavat<br />
niitä odotuksia, joita kulutta<strong>ja</strong>t kohdistavat tuotteiden laatuun, turvallisuuteen, terveellisyyteen,<br />
hygieenisyyteen <strong>ja</strong> tuotannon eettisyyteen sekä ympäristön kestävään hoitoon.<br />
Tutkimuksen tavoitteiden mukaisesti maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö rahoittaakin pääasiassa tavoitteellista,<br />
ongelmakeskeistä <strong>ja</strong> soveltavaa tutkimusta. Perustutkimuksen rahoittamisen katsotaan<br />
sopivan Suomen Akatemian rahoituksen piiriin.<br />
Maataloudellisen tutkimuksen aseman vahvistaminen maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön strategisena<br />
resurssina, samoin kuin tutkimusohjelmiin perustuva toimintamalli ovat kuuluneet MMM:n tutkimuspoliittisiin<br />
tavoitteisiin jo vuosia. Maataloudellisen tutkimuksen neuvottelukunnat ovat olleet<br />
apuna suunnattaessa tutkimusresursse<strong>ja</strong> kulloisenkin a<strong>ja</strong>n vaatimusten mukaisesti. Neuvottelukunnat<br />
ovat tänä aikana tuottaneet useita MMM:n tutkimuspolitiikan kehittämistä koskevia tavoiteohjelmia,<br />
joista viimeinen ilmestyi kesällä 1997 (Työryhmämuistio MMM20/1997). Nykyinen neuvottelukunta<br />
aloitti toimintansa v. 1999 <strong>ja</strong> uusi tavoiteohjelma valmistuu vuoden 2000-2001<br />
vaihteessa. Myös tässä uudessa tavoiteohjelmassa otetaan kantaa bio-/geeniteknisen tutkimuksen<br />
merkitykseen <strong>ja</strong> rahoitukseen maa- <strong>ja</strong> elintarviketaloudessa.<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön tutkimuspoliittisessa ohjelmassa vuosille 1997-2000 bioteknologian<br />
mahdollisuudet uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämisessä on asetettu yhdeksi tutkimusohjelmien<br />
kohdealueeksi <strong>ja</strong> tutkimuskohteiksi on mainittu:<br />
• biotekniset menetelmät kasvien <strong>ja</strong> eläinten <strong>ja</strong>lostuksessa<br />
• bioteknologiset menetelmät <strong>uusien</strong> elintarvikkeiden mm. funktionaalisten elintarvikkeiden <strong>ja</strong><br />
non-food-sovellutusten kehittämisessä<br />
• bioteknologia kestävän kehityksen <strong>ja</strong> ympäristömyötäisten teknologioiden mahdollista<strong>ja</strong>na sekä<br />
bioteknologian sovellutusten etiikka <strong>ja</strong> taloudelliset vaikutukset.<br />
Näitä bioteknologian hyödyntämiseen liittyviä tutkimuspoliittisia lin<strong>ja</strong>uksia on otettu huomioon<br />
mm. 1997 alkaneessa elintarvikeklusteri- tutkimusohjelmassa, jossa bioteknologinen tutkimus on<br />
tärkeä osa koko tuotantoketjuun liittyvää tutkimusta.<br />
Biotekniikkaa hyväksi käyttävä maataloustutkimus on yksi tutkimusrahoituksen tämänhetkisiä painoalueita<br />
<strong>ja</strong> v. 2000 tähän liittyvää tutkimusta rahoitetaan ministeriön sitomattomista tutkimusvaroista<br />
lähes 9,5 miljoonalla markalla, mikä on noin 31% tutkimusprojekteihin suunnatusta rahoituksesta.<br />
Pääosa rahoitettavista hankkeista liittyy kasvien <strong>ja</strong> eläinten <strong>ja</strong>lostukseen (<strong>menetelmien</strong><br />
kehittäminen, geenikartoitus, kasvitaudit), mutta rahoituksen piirissä on myös riskinhallintaan,<br />
geenimuuntelun taloudelliseen merkitykseen <strong>ja</strong> etiikkaan liittyviä hankkeita.<br />
Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö suuntaa maa- <strong>ja</strong> metsätalouteen liittyvää tutkimusta paitsi käytössään<br />
olevien tutkimusrahojen, myös alaisten tutkimuslaitosten: maatalouden tutkimuskeskuksen, maatalouden<br />
taloudellisen tutkimuskeskuksen <strong>ja</strong> metsäntutkimuslaitoksen tulosoh<strong>ja</strong>uksen avulla.<br />
Ministeriö onkin hallinnonalan toiminta- <strong>ja</strong> taloussuunnitelmassa vuosille 2000-2003 todennut tutkimustoiminnan<br />
kehittämisen yhteydessä mm. seuraavasti: 'MTT:n valmiuksia käyttää hyväkseen<br />
uusia, mm. bioteknologisia tutkimusmenetelmiä tuetaan'. Tähän liittyen ministeriön <strong>ja</strong> MTT:n väli-
31<br />
seen tulossopimukseen vuodelle 2000 on kir<strong>ja</strong>ttu kasvibioteknisen tutkimuksen vahvistaminen<br />
muuttamalla erikoistutki<strong>ja</strong>n virka kasvi<strong>biotekniikan</strong> professuuriksi.<br />
Ympäristöministeriö<br />
Ympäristöministeriö on vastuuministeriö geenitekniikalla muunnettujen organismien ympäristövaikutusten<br />
riskinarvioinnissa. Tästä syystä ministeriö tukee erityisesti riskinarviointiin <strong>ja</strong> -hallintaan<br />
liittyvää tutkimusta. Vuonna 2000 tätä tutkimusta tuetaan sekä erillisten tutkimushankkeiden<br />
puitteissa (250 000mk) että ympäristöklusterihankkeiden yhteydessä.<br />
Ympäristöministeriö tulosoh<strong>ja</strong>a Suomen ympäristökeskusta (SYKE) <strong>ja</strong> Pohjois-Savon ympäristökeskusta,<br />
joihin on keskittynyt geenitekniikalla muunnettujen organismien ympäristövaikutustutkimus.<br />
Opetusministeriö<br />
Opetusministeriö asetti EMBO:n arviointiraportin julkistamisen jälkeen Molekyylibiologian <strong>ja</strong> bioteknologian<br />
arvioinnin seurantaryhmän, jonka tehtäväksi annettiin tehdä ehdotus käytännön toimenpiteistä<br />
arviointiraportin poh<strong>ja</strong>lta. Opetusministeriö on <strong>ja</strong>tkanut <strong>biotekniikan</strong> erityisrahoitusta<br />
seurantaryhmän esityksen mukaisesti. Biotekniikan erityisrahoitus on kohdennettu ensisi<strong>ja</strong>isesti<br />
Helsingin, Oulun, Kuopion <strong>ja</strong> Turun yliopistojen yhteydessä toimivien biokeskusten tukemiseen.<br />
Tampereen yliopisto tuli mukaan rahoitukseen myöhemmin.<br />
Biotekniikan erityisrahoitus yliopistoille 1998-2000 [47]<br />
Yliopisto 1998 1999 <strong>ja</strong> 2000<br />
Mmk Mmk<br />
Helsingin yliopisto 26,1 30,0<br />
Kuopion yliopisto 9,4 9,4<br />
Oulun yliopisto 21,8 21,8<br />
Turun yliopisto 13,2 13,3<br />
Åbo Akademi 4,5 4,5<br />
Tampereen yliopisto 2,0<br />
Yhteensä 75,0 81,0<br />
Kauppa- <strong>ja</strong> teollisuusministeriö<br />
Kauppa- <strong>ja</strong> teollisuusministeriö rahoittaa bio-/geeniteknistä tutkimusta toisaalta Tekesin kautta <strong>ja</strong><br />
toisaalta rahoitus menee VTT:lle suoraan budjetista.<br />
Suomen Akatemia<br />
Suomen Akatemia on tiederahoituksen asiantunti<strong>ja</strong>organisaatio, jonka tehtävänä on korkeatasoisen<br />
tieteellisen tutkimuksen edistäminen.
32<br />
Suomen Akatemia (SA) kuuluu opetusministeriön hallinnonalaan <strong>ja</strong> saa rahoituksensa valtion budjettivaroista.<br />
Vuonna 2000 SA rahoittaa tutkimusta lähes mil<strong>ja</strong>rdilla markalla, mikä vastaa noin 12<br />
prosenttia Suomen valtion tutkimusrahoituksesta.<br />
Akatemia on myöntänyt vuosina 1997-2000 maatalous- <strong>ja</strong> elintarviketieteisiin yhteensä 18,9 miljoonaa<br />
markkaa. Tässä summassa ei ole kuitenkaan eroteltu bio-/geenitekniikkahankkeita <strong>ja</strong> suuri<br />
osa näistä hankkeista on saanut rahoituksen muista tutkimusalaluokista. Suomen Akatemia osoitti<br />
vuosina 1998-1999 400 miljoonaa markkaa biotieteiden tutkimukseen.<br />
Suomen Akatemia pyrkii edistämään luovien tutkimusympäristöjen syntymistä tutkimus- <strong>ja</strong> huippuyksikköohjelmilla.<br />
Tutkimusohjelmat kuten Akatemian muutkin rahoitusmuodot ovat määräaikaisia<br />
<strong>ja</strong> niihin osallistuu usein myös muita rahoittajia.<br />
Käynnissä olevat tai alkavat, biotekniikkaan liittyvät tutkimusohjelmat<br />
Geenitutkimusohjelma 1994-2000<br />
Suomen Akatemian geenitutkimuksen ohjelman (1994-2009 kokonaisrahoitus on noin 77 miljoonaa<br />
markkaa. Ohjelman päätyttyä sen tulokset <strong>ja</strong> vaikutus alan kehitykseen maassamme tullaan arvioimaan<br />
kansainvälisten asiantuntijoiden toimesta.<br />
Geenitutkimuksen ohjelman saavutuksia voidaan käyttää tulevaisuudessa hyväksi myös maatalousmetsätieteellisessä<br />
molekyylibiologiassa (esim. puiden, <strong>muiden</strong> kasvien <strong>ja</strong> kotieläinten geenikartoitus).<br />
Tutkimusohjelman teema-alueista ovat maa- <strong>ja</strong> metsätalouden kannalta mielenkiintoisia erityisesti<br />
geenikartoitus, (joka kohdistuu kotieläinten sekä puiden <strong>ja</strong> <strong>muiden</strong> kasvien geeneihin), geenien<br />
toiminnan <strong>ja</strong> merkityksen tutkimus (käyttäen siirto- <strong>ja</strong> poistogeenisiä koe-eläin- <strong>ja</strong> kasvimalle<strong>ja</strong>),<br />
populaatiogenetiikka (kohdistuu etenkin geenien evoluutioon, eläinten <strong>ja</strong> kasvien sopeutumiseen<br />
ääriolosuhteisiin), ympäristövaurioiden geenitekninen torjunta, sekä geenitekniikan eettiset<br />
kysymykset.<br />
Solubiologian tutkimusohjelma 1998-2000<br />
Solubiologian tutkimusohjelman tavoitteena on yhdistää eri alojen korkeatasoisten tutkimusryhmien<br />
työpanosta <strong>ja</strong> asiantuntemusta riittävän suuriksi huipputason tutkimusverkostoiksi <strong>ja</strong> -ryhmiksi<br />
nopeasti kehittyvillä <strong>ja</strong> tieteellisesti keskeisillä solubiologian aloilla. Eläin- <strong>ja</strong> kasvisolujen lisäksi<br />
ohjelman piiriin luetaan myös hiivojen <strong>ja</strong> sienten solubiologinen tutkimus. Suomen Akatemia on<br />
varannut kolmivuotiselle ohjelmalle 22 miljoonan markan rahoituksen. Tekesin tuki ohjelmalle<br />
tulee olemaan noin 10 milj. mk kolmen vuoden aikana.<br />
Vuonna 2000 käynnistyvät tutkimusohjelmat<br />
Suomen Akatemian hallitus päätti huhtikuussa 1999 neljän uuden tutkimusohjelman <strong>ja</strong> yhden suunnatun<br />
haun käynnistämisestä vuonna 2000. Uusiin tutkimusohjelmiin <strong>ja</strong> suunnattuun hakuun varattiin<br />
rahaa yhteensä 195 miljoonaa markkaa. Vuonna 2000 on käynnistynyt kaksi biotekniikkaan<br />
liittyvää laa<strong>ja</strong>a tutkimusohjelmaa:
33<br />
Biologisten funktioiden tutkimusohjelma (Life 2000)<br />
Biologisten funktioiden tutkimusohjelma (Life 2000) on kolmivuotinen <strong>ja</strong> ajoittuu vuosille 2000-<br />
2003. Ohjelma on Suomen Akatemian koordinoima <strong>ja</strong> sen toteuttavat Suomen Akatemia <strong>ja</strong> Tekes.<br />
Ohjelman kokonaisrahoitus on 84 miljoonaa markkaa.<br />
Tutkimusohjelman teema-alueita ovat mm. eläin- <strong>ja</strong> kasvimallien hyödyntäminen <strong>ja</strong> niiden geenimuuntelun<br />
<strong>käyttö</strong> työkaluna tutkittaessa esim. sairauksia tai geenien funktiota normaalissa toimintaympäristössään<br />
(siirtogeeniset eläimet <strong>ja</strong> kasvit), sekä biotieteisiin liittyvät eettiset kysymykset.<br />
Rakennebiologian tutkimusohjelma 2000-2002<br />
European Molecular Biology Organisation –järjestön eli EMBO:n vuonna 1997 julkaistussa arvioinnissa<br />
todettiin rakennebiologian <strong>ja</strong> bioinformatiikan vaativan vahvistusta Suomessa. Näiden<br />
tutkimusalojen tehostamiseksi Suomen Akatemia <strong>ja</strong> Tekes käynnistivätkin kolmivuotisen Rakennebiologian<br />
tutkimusohjelman vuoden 2000 alussa. Ohjelman kokonaislaajuus on 29 miljoonaa<br />
markkaa, josta Suomen Akatemian osuus on 20 miljoonaa markkaa <strong>ja</strong> Tekesin 9 miljoonaa<br />
markkaa.<br />
Rakennebiologian tutkimusohjelma pyrkii lisäämään ymmärrystä biologisten järjestelmien perusrakenteiden<br />
yhteydestä näiden toimintaan. Rakennebiologisella tutkimuksella voidaan käsittää biologisten<br />
makromolekyylien, erityisesti proteiinien rakenteen <strong>ja</strong> toiminnan tutkimista.<br />
Huippuyksikköohjelma<br />
Tutkimuksen huippuyksikköohjelma on tutkimusohjelmien ohella keskeinen keino, jolla Suomen<br />
Akatemia pyrkii edistämään luovien tutkimusympäristöjen syntymistä <strong>ja</strong> kehittymistä. Huippuyksiköksi<br />
voidaan valita yhdestä tai useasta korkeatasoisesta tutkimusryhmästä muodostuva tutkimus-<br />
<strong>ja</strong> tutki<strong>ja</strong>nkoulutusyksikkö, joka on tai jolla on mahdollisuudet päästä kansainväliseen kärkeen<br />
omalla alallaan.<br />
Huippuyksiköiden rahoitukseen voivat osallistua Akatemian lisäksi myös muut tahot kuten yliopistot,<br />
tutkimuslaitokset, Tekes, ministeriöt, yritykset tai säätiöt. Huippuyksiköksi voidaan nimetä<br />
myös muita kuin yliopistoissa toimivia tutkimusryhmiä.<br />
Kansallinen tutkimuksen huippuyksikköohjelma vuosille 2000-2005<br />
Suomen Akatemian koordinoimassa kansallisessa huippuyksikköohjelmassa aloitti vuoden 2000<br />
alussa kuusivuotiskautensa yhteensä 26 huippuyksikköä, joista yhdeksän on kokonaan <strong>ja</strong> kaksi<br />
osittain biotieteiden alaa. Näistä huippuyksiköistä kaksi voidaan luokitella selvästi <strong>biotekniikan</strong><br />
alaan kuuluviksi, mutta myös muut yhdeksän yksikköä no<strong>ja</strong>avat tähän tekniikkaan.<br />
Suurin osa biotieteiden uusista huippuyksiköistä on toiminut <strong>ja</strong> toimii biokeskuksissa (6 Biocentrum<br />
Helsinki, 1 Biocentrum Oulu <strong>ja</strong> 1 BioCity Turku).<br />
Huippuyksikköohjelmaa rahoittavat yksiköiden taustaorganisaatioiden lisäksi Suomen Akatemia <strong>ja</strong><br />
Tekes sekä pienellä panoksella myös yksityinen sektori (kaikki yhteensä noin 178 miljoonaa markkaa<br />
kolmelle ensimmäiselle toimintavuodelle). Biotieteiden huippuyksiköiden yhteenlaskettu
34<br />
rahoitus tästä on noin 59 miljoonaa markkaa. Yhteensä tämä on 40 prosenttia Akatemian <strong>ja</strong> Tekesin<br />
yhteenlasketusta huippuyksikkörahoituksesta. Tätä voitaneen pitää yhtenä indikaattorina siitä, että<br />
biotieteiltä odotetaan paljon myös kaupallisessa mielessä.<br />
Teknologian kehittämiskeskus, Tekes<br />
Tekes rahoittaa <strong>ja</strong> aktivoi yritysten <strong>ja</strong> tutkimuslaitosten tuotekehitys- <strong>ja</strong> tutkimusprojekte<strong>ja</strong>. Tavoitteena<br />
on yhteiskunnan hyvinvointi, viennin kasvu <strong>ja</strong> teollisen poh<strong>ja</strong>n laajentaminen. Tähän Tekesillä<br />
on vuosittain käytettävissä avustuksina <strong>ja</strong> lainoina runsaat kaksi mil<strong>ja</strong>rdia markkaa.<br />
Yhteishankkeet <strong>ja</strong> verkkoutuminen ovat tärkeitä teknologian kehittämisessä. Tekesin yhdessä yritysten<br />
kanssa käynnistämät teknologiaohjelmat ovat monivuotisia, laajo<strong>ja</strong> yhteishankkeita, joissa<br />
Suomeen luodaan uutta kansainvälisesti kilpailukykyistä teknologiaosaamista. Vuonna 2000 Tekesillä<br />
on noin 60 teknologiaohjelmaa, joiden kokonaislaajuus on 7,7 mil<strong>ja</strong>rdia markkaa.<br />
Käynnissä olevat tutkimusohjelmat<br />
Uudistuva elintarvike 1997-2000<br />
Vuosina 1997-2000 toteutettavan ohjelman kokonaisbudjetti on 250 miljoonaa markkaa, josta<br />
Tekes rahoittaa noin 40 prosenttia. Uudistuva elintarvike -ohjelman tavoitteena on synnyttää elintarvikeinnovaatioita,<br />
jotka edistävät sekä ihmisten hyvinvointia että suomalaista elintarviketeollisuutta.<br />
Tekes on mukana myös Suomen Akatemian yhteydessä mainituissa geenitutkimusohjelmassa, solubiologian<br />
tutkimusohjelmassa sekä vuonna 2000 alkaneissa Life- <strong>ja</strong> rakennebiologian tutkimusohjelmissa.<br />
Uudet tutkimusohjelmat<br />
Uusi Bioteknologia (NeoBio)-ohjelma<br />
Tekes valmistelee parhaillaan uutta bioteknologia-alan teknologiaohjelmaa nimeltä Uusi Bioteknologia<br />
(NeoBio), jonka on tarkoitus käynnistyä syksyllä 2001. Ohjelmasta kaavaillaan nelivuotiseksi.<br />
NeoBio tullaan toteuttamaan läheisessä yhteistyössä Tekesin Bioteknologia-alan <strong>muiden</strong> teknologiaohjelmien<br />
kansa (mm. Lääke 2000, Diagnostiikka, Elintarvikkeet <strong>ja</strong> terveys).<br />
Ohjelmaan tullaan pyytämään uusia projektiehdotuksia seuraaville osa-alueille:<br />
- Agrobiotekniikka<br />
- Teollinen Uusi Bioteknologia<br />
- Solutehdas.<br />
Lisäksi ohjelman yhteydessä tullaan toteuttamaan:<br />
- Sosioekonominen osio.
35<br />
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto, SITRA<br />
Sitra on vuonna 1967 perustettu itsenäinen julkisoikeudellinen rahasto, joka toimii eduskunnan alaisuudessa.<br />
Sitran yleinen päämäärä on edistää Suomen yhteiskunnallista <strong>ja</strong> kansantaloudellista<br />
sopeutumista kansainvälisiin muutoksiin. Päämääränsä saavuttamiseksi Sitra rahoittaa <strong>ja</strong> toteuttaa<br />
kansallisesti merkittäviä tutkimus-, koulutus- <strong>ja</strong> innovaatiohankkeita sekä tekee pääomasijoituksia<br />
kotimaisiin <strong>ja</strong> kansainvälisiin teknologiayrityksiin <strong>ja</strong> rahastoihin.<br />
Sitran rahoitus biotekniikkasektorilla<br />
Sitra on vuodesta 1995 lähtien tukenut 40 suomalaista biotekniikkayritystä noin 200 miljoonalla<br />
markalla. Yritystuella tuetaan yritysideoita <strong>ja</strong> yrityksiä, joilla on alueellista mielenkiintoa, tai jotka<br />
voisivat pärjätä kansainvälisessä kilpailussa.<br />
Sitra on mukana useissa maa-/elintarviketaloussektorin yrityshankkeissa <strong>ja</strong> on erityisen kiinnostunut<br />
hankkeista, jotka tähtäävät uusiin terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin. Tähän liittyen Sitra on<br />
mukana myös Tekesin 'uudistuva elintarvike' -ohjelmassa.<br />
3.3. Tutkimusorganisaatiot<br />
Tutkimusorganisaatioita koskevat tiedot perustuvat organisaatioiden omiin ilmoituksiin, julkaistuihin<br />
teksteihin tai organisaatioiden Internet-kotisivuihin.<br />
Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) biotekninen tutkimus<br />
Maatalouden tutkimuskeskuksen bioteknisen tutkimuksen strategian mukaan 'MTT tekee bioteknistä<br />
soveltavaa tutkimusta kasvintuotannon, kotieläintuotannon <strong>ja</strong> elintarvikkeiden tutkimuksessa'.<br />
MTT:n tavoitteena on olla näillä <strong>biotekniikan</strong> soveltamisaloilla Suomen johtava tutkimuslaitos.<br />
MTT:n bioteknistä tutkimusta lin<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> valvoo bioteknisen tutkimuksen johtoryhmä, jonka puheenjohta<strong>ja</strong>na<br />
toimii MTT:n tutkimusjohta<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> jäseninä ovat bioteknistä tutkimusta tekevien tutkimusyksiköiden<br />
johta<strong>ja</strong>t.<br />
Maatalouden tutkimuskeskuksen strategiassa nykyiset <strong>ja</strong> tulevat painotukset ovat seuraavia:<br />
Kotieläintutkimus<br />
Maatalouden tutkimuskeskuksen eläinbiotekninen tutkimus on keskittynyt eläin<strong>ja</strong>lostukseen, missä<br />
merkittävimmät <strong>biotekniikan</strong> alueet ovat naudan alkioteknologia <strong>ja</strong> molekyyligenetiikka.<br />
Tutkimusta on tehty vähäisessä määrin myös hevosen <strong>ja</strong> lampaan alkioiden siirrosta <strong>ja</strong><br />
pakastuksesta sekä kanan <strong>ja</strong> lampaan molekyyligenetiikasta.
Alkioteknologiatutkimus<br />
36<br />
Alkioteknologialla voidaan tuottaa korkeatuottoisista eläimistä nopeasti suurehko jälkeläisjoukko<br />
<strong>ja</strong>lostuseläinten valintaa varten (ASMO-ydinkar<strong>ja</strong>). Naudan alkioteknologiatutkimus on tuottanut<br />
hyviä tuloksia <strong>ja</strong> tulevaisuudessa tähän tutkimukseen tullaan edelleen panostamaan. Korkeatasoinen<br />
alkioteknologian osaaminen on edellytys tehokkaalle geenimuunneltujen eläinten tuottamiselle.<br />
Molekyyligeneettinen tutkimus<br />
Molekyyligeneettisen tutkimuksen tavoitteena on tuotantoeläinten perinnöllisen vaihtelun<br />
selvittäminen geenialue- tai geenitasolla <strong>ja</strong> sen hyväksi<strong>käyttö</strong> <strong>ja</strong>lostuksessa. Tavoitteena on myös<br />
yksittäisten geenien toiminnan tunteminen, jota voidaan käyttää myöhemmin hyväksi perimän<br />
muuntelussa.<br />
Molekyyligeneettisessä tutkimuksessa on tuotettu tietoa naudan kansainväliseen geenikarttaan,<br />
kartoitettu suomalaisien ayrshire-populaation taloudellisesti tärkeiden ominaisuuksien perinnöllistä<br />
muuntelua <strong>ja</strong> selvitetty pohjoismaisten nautarotujen monimuotoisuutta sekä rotujen välisiä<br />
sukulaisuussuhteita. Naudan lisäksi molekyyligeneettistä tutkimusta on tehty kanalla <strong>ja</strong> lampaalla.<br />
MTT:n bioteknisen kotieläintutkimuksen tavoitteena on eläinten tuotanto-ominaisuuksien<br />
parantaminen. Geenisiirtotekniikka on nykyisellään tähän tarkoitukseen vielä liian epävarmaa <strong>ja</strong><br />
kallista. MTT valmistautuu kuitenkin ottamaan kotieläinten geenisiirtotekniikat <strong>käyttö</strong>ön heti, kun<br />
ominaisuuksiin vaikuttavat geenit <strong>ja</strong> siirtotekniikka tunnetaan tarpeeksi hyvin.<br />
Kasvintuotantotutkimus<br />
Kasvintuotannon tutkimuksessa bioteknisiä menetelmiä käytetään pääasiassa kasvin<strong>ja</strong>lostuksen <strong>ja</strong><br />
kasvinsuojelun tehostamiseen.<br />
Solukkoviljely<br />
Solukkoviljelytekniikoiden (protoplasti-, solu- sekä solukkoviljelytekniikat, mikrolisäys- <strong>ja</strong> mikrosiementeknologia)<br />
kehittämisen tavoitteena on kasvin<strong>ja</strong>lostuksen tehostaminen. Bioreaktoriteknologiaa<br />
sovelletaan <strong>ja</strong> optimoidaan kasvintuotannon tarpeisiin. Mikrolisäystä kehitetään myös tervetaimituotannon<br />
tarpeisiin.<br />
Molekyyligeneettinen tutkimus<br />
Molekyyligeneettisessä tutkimuksessa on pääasiassa keskitytty ohran <strong>ja</strong> rypsin laatuun <strong>ja</strong> taudinkestävyyteen<br />
vaikuttavien geenien kartoitukseen. Lisäksi on kehitetty tuho- <strong>ja</strong> hyötyeläinten sekä<br />
kasvitautien aiheuttajien diagnostiikkaa molekyyliperustaiseksi. Geenikartoitustutkimus aloitetaan<br />
perunalla <strong>ja</strong> molekyyligeneettistä tutkimusta sovelletaan tulevaisuudessa mahdollisesti myös maaperämikrobeihin.<br />
Geenikartoituksen <strong>ja</strong> geenimerkkitutkimuksen <strong>ja</strong>tkona tullaan hyödyntämään myös geenisiirto<strong>ja</strong><br />
osana kasvien ominaisuuksien <strong>ja</strong> kasvinsuojelun kehittämistä.
Elintarviketutkimus<br />
37<br />
Elintarviketutkimuksen sektorilla bioteknisen tutkimuksen kehitys on ollut viime vuosina erittäin<br />
voimakasta <strong>ja</strong> uudet tekniikat, kuten geenitekniikka mahdollistavat ns. uuselintarvikkeiden valmistuksen.<br />
Tämä kehitys asettaa myös MTT:n elintarviketutkimuksen aivan <strong>uusien</strong> haasteiden eteen.<br />
Molekyyligeneettinen tutkimus<br />
Molekyylibiologisella tutkimuksella pyritään maitohappobakteerien parempaan hyödynnettävyyteen<br />
elintarvikkeiden valmistusprosesseissa.<br />
Biotekniikka kasviperäisten elintarvikkeiden <strong>ja</strong>tko<strong>ja</strong>lostuksessa<br />
Kasviperäisillä biomolekyyleillä on todettu myös ihmisen terveyttä edistäviä vaikutuksia. Tutkimuksessa<br />
selvitetään erilaisten säilöntä<strong>menetelmien</strong> vaikutusta biomolekyylien säilyvyyteen <strong>ja</strong><br />
mahdollisuuksia näiden lisäämiseen esimerkiksi hapanmaito- <strong>ja</strong> herapoh<strong>ja</strong>isiin tuotteisiin. Kasvisfermentaatiotutkimuksissa<br />
selvitetään fermentoitujen kasvisten <strong>ja</strong> kasvismehujen prosessiteknologiaa,<br />
terveysvaikutuksia, ravintoarvoa <strong>ja</strong> hygieniatasoa. Tutkimuksen kohteena ovat myös maitohappobakteerien<br />
probioottiset ominaisuudet.<br />
Immuunitekniikka<br />
Immuunitekniikassa tutkitaan vasta-ainevalmisteiden kehittämistä taudinaiheuttajia vastaan <strong>ja</strong> sairauksien<br />
hoitoon ihmisissä <strong>ja</strong> kotieläimissä. Helikobakteeri-infektion <strong>ja</strong> karieksen hoidossa on in<br />
vitro- <strong>ja</strong> eläinkokeissa saatu lupaavia tuloksia immuunimaitovalmisteiden avulla. Lisäksi on aloitettu<br />
tutkimushankkeita vasta-aineiden tuottamiseksi kananmunissa.<br />
Helsingin yliopisto, maatalous-metsätieteellinen tiedekunta<br />
Biotekniikan erikoistumislin<strong>ja</strong>lla opiskeli<strong>ja</strong>t voivat koota eri laitosten opetuksesta biotekniikkaan<br />
keskittyvän opintokokonaisuuden.<br />
Elintarviketeknologian laitos<br />
Laitos <strong>ja</strong>kautuu liha-, maito- <strong>ja</strong> vil<strong>ja</strong>teknologiaan. Tutkimus <strong>ja</strong> opetus on pääasiassa perinteistä näihin<br />
tieteenaloihin liittyvää toimintaa. Biotekniikan, varsinkin molekyyligenetiikan osuus on laitoksen<br />
toiminnassa hyvin vähäistä<br />
Soveltavan biologian laitos<br />
Laitoksella on perinteitä varsinkin metsäpuihin, kasvin<strong>ja</strong>lostukseen <strong>ja</strong> kasvitauteihin liittyvästä bioteknisestä<br />
tutkimuksesta.<br />
Uuden laitoksen tutkimusalo<strong>ja</strong> ovat: kasvin<strong>ja</strong>lostus, kasvipatologia, kasvinviljely, puutarhatuotanto,<br />
maatalouseläintiede <strong>ja</strong> metsäeläintiede.
38<br />
Varsinkin kasvinviljelytieteen, kasvin<strong>ja</strong>lostuksen <strong>ja</strong> kasvipatologian tutkimusaloilla on ollut vankkaa<br />
kasvi<strong>biotekniikan</strong> osaamista, mutta tällä hetkellä organisaatiouudistuksen myötä uusi laitos<br />
vasta hakee omia vahvuusalueitaan. Tällä hetkellä tehdään bio-/geeniteknistä tutkimusta ainakin<br />
perunalla <strong>ja</strong> nurmikasveilla.<br />
Kotieläintieteen laitos<br />
Laitoksen toiminta liittyy eläin<strong>ja</strong>lostukseen, ruokintaan <strong>ja</strong> eläinten fysiologiaan. Molekyyligeneettisiä<br />
menetelmiä käytetään hyväksi kotieläinten <strong>ja</strong>lostustieteen tutkimushankkeissa, joiden kohteena<br />
ovat sikojen <strong>ja</strong> hevosten hedelmättömyysongelmat, lypsylehmien maidon laatu, sinikettujen kasvutekijät<br />
sekä lohikalojen perinnöllinen monimuotoisuus.<br />
Soveltavan kemian <strong>ja</strong> mikrobiologian laitos<br />
Laitoksen monista tutkimusaloista eniten bio-/geeniteknistä tutkimusta tehdään mikrobiologian tutkimusalalla.<br />
Teollisuusmikrobiologian <strong>ja</strong> ympäristö<strong>biotekniikan</strong> tutkimus kohdistuu mikrobien aiheuttamiin<br />
haittoihin teollisuuden prosesseissa (mm. paperiteollisuus), teollisuuden tuotteiden mikrobiologiseen<br />
laatuun <strong>ja</strong> mikrobien hyöty<strong>käyttö</strong>ön kuten jätevesien biopuhdistukseen <strong>ja</strong> saastuneen maaperän<br />
mikrobiologiseen puhdistamiseen. Vuonna 1994 tutkimusprojekti valittiin yhdessä syanobakteeriprojektin<br />
kanssa yhdeksi Helsingin yliopiston huippuyksiköksi.<br />
Päätutkimuskohteet:<br />
- paperinvalmistuksen mikrobiologia<br />
- ympäristön biologinen puhdistaminen <strong>ja</strong> itsepuhdistuskyky<br />
- metsäteollisuuden jätevesipäästöjen käyttäytyminen vesiekosysteemissä<br />
- mikrobit <strong>ja</strong> niiden haitalliset aineenvaihduntatuotteet ilmassa<br />
Helsingin yliopisto, matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta<br />
Tiedekunnan 13 laitoksesta maatalouteen liittyvää bio- <strong>ja</strong> geeniteknistä tutkimusta tehdään eniten<br />
biotieteiden laitoksella. Kaikilla laitoksen osastoilla (biokemia, eläinfysiologia, kasvifysiologia,<br />
perinnöllisyystiede, yleinen mikrobiologia) annetaan paljon bio- <strong>ja</strong> geenitekniikkaan liittyvää<br />
opetusta <strong>ja</strong> tehdään myös maatalouden bio- <strong>ja</strong> geeniteknistä tutkimusta tukevaa perustutkimusta.<br />
Erityisesti on mainittava yleisen mikrobiologian <strong>ja</strong> perinnöllisyystieteen osastot. Molemmilla<br />
osastoilla tehdään runsaasti hyvin lähellä maatalouden sovelluksia olevaa bio-geeniteknistä<br />
tutkimusta, mm. kasvien stressinsietokykyyn liittyvää geeniteknistä tutkimusta.<br />
Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus, VTT<br />
VTT:n tutkimusyksiköistä Biotekniikka kehittää biologisiin materiaaleihin <strong>ja</strong> biotekniikkaan<br />
perustuvia prosesse<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> tuoteinnovaatioita. VTT Biotekniikka pyrkii olemaan erikoisosaamisalueillaan<br />
kansainvälinen huippuyksikkö <strong>ja</strong> toimimaan teollisuuden strategisena yhteistyökumppanina.<br />
Yksikön strategisen tutkimuksen painopistealueita ovat: a) teollisen <strong>biotekniikan</strong> osaamis-
39<br />
poh<strong>ja</strong>n syventäminen <strong>ja</strong> soveltaminen entsyymitekniikan, proteiinituoton, metaboliamuokkauksen <strong>ja</strong><br />
molekyylien tunnistusmekanismien alueilla, b) terveysvaikutteisten elintarvikkeiden kehittäminen,<br />
c) elintarvikkeiden laadun kehittäminen bioteknisten prosessien avulla. VTT Biotekniikan toiminta<br />
näillä alueilla liittyy myös maa- <strong>ja</strong> metsätalouden tuotteiden <strong>ja</strong>tko<strong>ja</strong>lostukseen. VTT Biotekniikan<br />
tutkimusalueita ovat biomolekyylit, solutehdas, prosessitekniikka, elintarvikkeet <strong>ja</strong> mikrobiologia.<br />
VTT Biotekniikan palveluksessa olevista noin puolet tekee bioteknistä tutkimusta, toinen puoli<br />
elintarviketuotantoon, turvallisuuteen <strong>ja</strong> pakkaukseen liittyvää tutkimusta. Geeniteknisen tutkimuksen<br />
laajuus on n. 70 htv, <strong>ja</strong> se kohdistuu pääasiassa teollisesti tärkeiden organismien molekyylibiologiaan<br />
<strong>ja</strong> fysiologiaan (metaboliamuokkaus) sekä teollisten proteiinien ominaisuuksien<br />
muokkaukseen.<br />
Vaikka VTT Biotekniikassa tehdään myös kasvibioteknistä tutkimusta, maatalouteen liittyvä<br />
geenitekninen tutkimus on tällä hetkellä vähäistä. Tämä johtuu siitä, että VTT katsoo toimintansa<br />
lähinnä liittyvän 'tehdasympäristöön' eikä 'pellolle'. Sen si<strong>ja</strong>an toiminta liittyy tiukasti maa- <strong>ja</strong><br />
metsätalouden tuotteiden (esim. elintarvikkeet) arvon nostamiseen.<br />
Future Foods –tutkimusohjelma 1997 – 2000<br />
Biotekniikalla laadukkaita elintarvikkeita<br />
Ohjelman tavoitteena on hyödyntää bioteknisiä menetelmiä elintarvikkeiden laadun <strong>ja</strong> terveysvaikutusten<br />
kohottamiseksi. Tutkimusohjelman perustana on VTT:n pitkäaikainen kokemus <strong>ja</strong> tuntemus<br />
maitohappobakteereista, entsyymeistä, kasvien bioaktiivisuudesta <strong>ja</strong> uusista pakkaustekniikoista.<br />
Ohjelma on yksi VTT:n suurimmista käynnissä olevista tutkimusohjelmista. Sen arvioidut kustannukset<br />
ovat 40 milj. mk, josta noin puolet rahoittaa VTT <strong>ja</strong> toisen puolen Tekes, EU <strong>ja</strong> teollisuus.<br />
Ohjelmassa tehdään tiivistä yhteistyötä elintarviketeollisuuden kanssa.<br />
VTT Automaatiossa (Riskienhallinta) alkoi vuonna 1997 uutena tutkimusaihealueena <strong>biotekniikan</strong><br />
turvallisuusanalyysitutkimus. Tutkimuksen tavoitteena on kehittää suomalaista osaamista <strong>biotekniikan</strong><br />
riskien arviointiin. Tavoitteena on edelleen luoda <strong>biotekniikan</strong> riskien arvioimiseksi puolueeton<br />
<strong>ja</strong> luotettava menettely.<br />
Suomen ympäristökeskus, SYKE<br />
Suomen ympäristökeskus on ympäristöalan tutkimus- <strong>ja</strong> asiantunti<strong>ja</strong>laitos, joka tutkii ympäristömuutoksia<br />
<strong>ja</strong> tuottaa eri alojen asiantuntemusta yhdisteleviä arviointe<strong>ja</strong>. Lisäksi SYKE arvioi ympäristövaikutuksia<br />
<strong>ja</strong> riskejä, sekä ympäristön, luonnonsuojelun <strong>ja</strong> luonnonvarojen käytön oh<strong>ja</strong>uskeino<strong>ja</strong>.<br />
Myös ympäristön seuranta, arviointi <strong>ja</strong> raportointi kuuluvat keskeisesti SYKE:n tehtäviin.<br />
SYKE on yksi geenitekniikkalaissa määrätyistä viidestä asiantunti<strong>ja</strong>viranomaisesta <strong>ja</strong> SYKE:n tehtävänä<br />
on arvioida geenitekniikalla muunnettujen organismien (GMO) käytöstä aiheutuvia ympäristöriskejä.<br />
SYKE:ssa kehitetään menetelmiä, joiden avulla voidaan seurata luontoon päästettyjä<br />
geenitekniikalla muunnettu<strong>ja</strong> mikro-organisme<strong>ja</strong>. Kokeet tehdään laboratoriossa Suomen maaperä-<br />
tai vesiekosysteemiä jäljittelevissä olosuhteissa. Menetelmällä on tarkoitus selvittää eloonjääneiden<br />
geneettisesti muunnettujen mikro-organismien määrää sekä mahdollisia vaikutuksia eri mikrobiprosesseihin<br />
<strong>ja</strong> muihin bakteeripopulaatioihin. Tutkimustulokset auttavat riskinarviointitehtävissä.
40<br />
Maa- <strong>ja</strong> elintarviketalouteen liittyvän tutkimus- <strong>ja</strong> kehittämistoiminnan tavoitteena on selvittää <strong>biotekniikan</strong><br />
<strong>ja</strong> geenitekniikan ympäristöriskejä, kehittää geenitekniikalla sovelluksia maaperän kunnostamiseen,<br />
selvittää sovelluksien vaikutusta biodiversiteettiin <strong>ja</strong> ekologiaan, sekä kehittää valmiuksia<br />
molekyylibiologisia menetelmiä vaativaan ympäristötutkimukseen.<br />
Pohjois-Savon ympäristökeskus<br />
Ympäristöhallinnon tutkimus- <strong>ja</strong> seurantatoiminnasta vastaavat Suomen ympäristökeskus <strong>ja</strong><br />
alueelliset ympäristökeskukset.<br />
Pohjois-Savon ympäristökeskuksen tutkimuksen valtakunnallinen erikoistumisalue on ‘Haitalliset<br />
aineet <strong>ja</strong> bioteknologia’. Tutkimus keskittyy haitallisten aineiden <strong>ja</strong> tekijöiden vaikutusten tutkimiseen<br />
käyttäen apuna biologisia, ekotoksikologisia, molekyylibiologisia <strong>ja</strong> bioteknologisia menetelmiä.<br />
Siirtogeenisiä kasve<strong>ja</strong> voidaan käyttää saastuneen maan puhdistuksessa. Kuopion yliopiston kanssa<br />
yhteistyössä eristetään raskasmetallien sietoon <strong>ja</strong> kerääntymiseen liittyviä geenejä <strong>ja</strong> tutkimuksen<br />
edetessä niitä pyritään siirtämään maanpuhdistukseen soveltuvaan kasvilajiin (-lajeihin).<br />
Biotekniikan riskejä on kartoitettu selvittämällä siirtogeenisten kasvien ympäristövaikutuksia<br />
Suomen luonnossa.<br />
Biokeskukset<br />
Biokeskuksista esitetyt tiedot poh<strong>ja</strong>utuvat Biotekniikka 2000 -työryhmän välimuistioon [47].<br />
Helsingin yliopisto<br />
Biocentrum Helsinki <strong>ja</strong> Biotekniikan instituutti<br />
Biokeskus sisältää Helsingin yliopistossa käsitteenä kaksi organisaatiota: Biocentrum Helsingin <strong>ja</strong><br />
Biotekniikan instituutin. Näissä kahdessa organisaatiossa työskentelee tällä hetkellä 500 tutki<strong>ja</strong>a tai<br />
tutki<strong>ja</strong>koulutettavaa <strong>ja</strong> vahvuusalueet kattavat ainakin seuraavat tutkimusalat: solu- <strong>ja</strong> molekyylibiologia,<br />
neurobiologia, kehitysbiologia, molekyyligenetiikka, rakennebiologia - <strong>ja</strong> biofysiikka,<br />
kasvien molekyylibiologia <strong>ja</strong> biotekniikka sekä molekylaarinen mikrobiologia.<br />
Biotekniikan erillisrahoitus oh<strong>ja</strong>taan kokonaisuudessaan Biocentrum Helsingin (n.12 milj. mk) <strong>ja</strong><br />
Biotekniikan instituutin (n. 20 milj. mk) <strong>käyttö</strong>ön. Näiden organisaatioiden hankkima ulkopuolinen<br />
rahoitus on ainakin 2-3-kertainen verrattuna <strong>biotekniikan</strong> erillisrahoitukseen.<br />
Helsingin yliopiston biokeskuksen yhteyteen on vuodesta 1997 lähtien syntynyt noin 20 biotieteiden<br />
alan yritystä. Vuoden 1997 alusta lähtien Viikin <strong>ja</strong> Meilahden alueen tutki<strong>ja</strong>t ovat suo<strong>ja</strong>nneet<br />
keksintöjään lähes sadalla patentilla.<br />
Biotekniikan instituutti
41<br />
Biotekniikan instituutti harjoittaa <strong>biotekniikan</strong>, molekyylibiologian <strong>ja</strong> näiden perustana olevien tieteenalojen<br />
tutkimusta sekä rakennebiologiaan, biofysiikkaan <strong>ja</strong> elektronimikroskopiaan liittyvää<br />
tutkimusta <strong>ja</strong> palvelutoimintaa. Lisäksi instituutti kehittää <strong>ja</strong> ylläpitää edustamiensa alojen kansainvälisiä<br />
suhteita, harjoittaa <strong>ja</strong> edistää yhteistyötä <strong>muiden</strong> tutkimusyksiköiden, korkeakoulujen <strong>ja</strong><br />
elinkeinoelämän kanssa sekä edistää <strong>ja</strong> harjoittaa edustamiensa alojen koulutusta.<br />
Biotekniikan instituutti on Helsingin yliopiston konsistorin alainen erillinen laitos. Instituutin toimintaa<br />
oh<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> valvoo johtokunta <strong>ja</strong> johta<strong>ja</strong> apunaan hallintopäällikkö. Muina hallinnollisina eliminä<br />
ovat kansainvälinen tieteellinen neuvosto (Scientific Advisory Board) sekä tarvittaessa neuvottelukunta.<br />
Instituutin tutkimustoiminta on organisoitu tutkimusohjelmiksi, joita johtavat tutkimusjohta<strong>ja</strong>t.<br />
Instituutin tieteellisen toiminnan edistämistä varten on tieteellinen neuvosto, johon kuuluu enintään<br />
kymmenen koti- tai ulkomaista ansioitunutta tutki<strong>ja</strong>a instituutin edustamilta tieteenaloilta. Neuvoston<br />
tehtävänä on mm. arvioida instituutin tieteellisiä ohjelmia, sekä tehdä aloitteita <strong>ja</strong> antaa lausunto<strong>ja</strong><br />
uusista tutkimusohjelmista. Neuvoston asetetaan viideksi vuodeksi kerrallaan.<br />
Henkilötyövuosia <strong>biotekniikan</strong> instituutissa oli vuonna 1999 278.<br />
Instituutin tutkimus on järjestetty tutkimusohjelmina. Vuonna 1999 instituutissa oli kuusi tutkimusohjelmaa:<br />
- kasvien molekyylibiologian tutkimusohjelma<br />
- kehitys-biologian tutkimusohjelma<br />
- metsäpuiden <strong>biotekniikan</strong> tutkimusohjelma,<br />
- mikrobien molekyyli-genetiikan tutkimusohjelma<br />
- molekulaarisen neurobiologian tutkimusohjelma, <strong>ja</strong><br />
- rakennebiologian <strong>ja</strong> biofysiikan tutkimusohjelma.<br />
Vuonna 1999 päätettiin perustaa uusi solu<strong>biotekniikan</strong> tutkimusohjelma, johon mikrobien molekyyligenetiikan<br />
tutkimusohjelman ryhmät siirtyvät. Ohjelma käynnistyi vuoden 2000 alussa.<br />
Instituutin kansainvälinen tieteellinen neuvosto toteutti instituutin tutkimuksen arvioinnin vuonna<br />
1999. Yleisarvio Biotekniikan instituutin tutkimustoiminnasta oli erittäin myönteinen.<br />
Kuopion yliopisto<br />
Luonnontieteiden <strong>ja</strong> ympäristötieteiden tiedekunta:<br />
Tiedekunnassa käynnistettiin syksyllä 1998 soveltavan <strong>biotekniikan</strong> koulutusohjelma. Koulutusohjelman<br />
pääaineiksi tulivat ravitsemus- <strong>ja</strong> elintarvikebiotekniikka, kasviagrobiotekniikka <strong>ja</strong> eläinbiotekniikka.<br />
Opiskelijoita koulutusohjelmaan otettiin syksyllä 1999 45 <strong>ja</strong> määrä on vähitellen tarkoitus<br />
nostaa 60:een. Koulutusohjelmasta valmistuvilla tulee olemaan vankat tiedot molekyylibiologiasta<br />
(bio- <strong>ja</strong> geenitekniikasta). Lisäksi he saavat perustiedot omien pääaineidensa edustamilta<br />
aloilta. Kasviagro<strong>biotekniikan</strong> opiskeli<strong>ja</strong>t saavat esimerkiksi perustiedot kasviagronomiasta, painottuen<br />
kasvipatologiaan.
42<br />
Tiedekunnan laitoksista erityisesti biokemian laitoksella <strong>ja</strong> soveltavan <strong>biotekniikan</strong> instituutissa<br />
tehdään monipuolista bio- <strong>ja</strong> geeniteknistä tutkimusta.<br />
Soveltavan <strong>biotekniikan</strong> instituutin tutkimuksen painopisteitä ovat eläinbiotekniikka mukaan lukien<br />
erikoiseläintuotanto sekä ravitsemus- <strong>ja</strong> elintarvikebiotekniikka.<br />
Tutkimuksen tavoitteena on edistää vaikutusalueellaan tutkimuslähtöistä <strong>biotekniikan</strong> alan yritystoimintaa<br />
sekä siihen liittyvää alkutuotantoa <strong>ja</strong> elintarvike<strong>ja</strong>lostusta. Biotekniikan tuotannollisina<br />
sovellusalueina tulevat olemaan moderni eläin<strong>ja</strong>lostus <strong>ja</strong> vesiviljely sekä <strong>uusien</strong>, terveysvaikutteisten<br />
elintarvikkeiden tutkimus, tuotanto <strong>ja</strong> prosessointi. Eläin<strong>biotekniikan</strong> tutkimus palvelee myös<br />
lääketieteen tutkimusta <strong>ja</strong> lääkekehitystä käyttäen mm. muuntogeenisiä eläimiä tauti- <strong>ja</strong> bioreaktorimalleina.<br />
Tutkimuksessa <strong>ja</strong> koulutuksessa korostetaan myös eläinten hyvinvointia <strong>ja</strong> eläintuotannon<br />
etiikkaa.<br />
Eläin<strong>biotekniikan</strong> tutkimuksen yksi ydinalueista on somaattisten solujen tumansiirtotekniikoiden<br />
soveltaminen käyttäen alkuvaiheessa tutkimusmallina naudan alkoita. Alkionsiirtotekniikoita hyödynnetään<br />
myös tuotantoeläinten <strong>ja</strong>lostuksessa <strong>ja</strong> uhanalaisten lajien säilyttämissä. Tutkimus hyödyntää<br />
vahvaa synergiaa A.I.Virtanen-instituutin, valtakunnallisen koe-eläinkeskuksen sekä alueella<br />
toimivien bioteknologian alan yritysten, mm. Pharming Oy:n kanssa. Tuotanto- <strong>ja</strong> koe-eläinten<br />
hyvinvointitutkimukset soveltavan <strong>biotekniikan</strong> instituutissa ovat kansallisesti <strong>ja</strong> kansainvälisesti<br />
merkittävällä tasolla, <strong>ja</strong> tutkimuksen tuloksilla on ollut vaikutusta kansainväliseen eläinten hyvinvointia<br />
<strong>ja</strong> <strong>käyttö</strong>ä koskevaan lainsäädäntöön.<br />
Vesiviljelyn biotekninen tutkimus kohdistuu viljelykalojen kasvun <strong>ja</strong> aineenvaihdunnan molekyylibiologiaan<br />
sekä kalojen <strong>ja</strong>lostuksessa käytettäviin molekylaarisiin markkereihin. Tavoitteena on<br />
kehittää tuotannollisiin ominaisuuksiin kuten sukupuoleen, kasvunopeuteen, tautien vastustuskykyyn<br />
<strong>ja</strong> lihan laatuun kytkeytyneitä spesifisiä markkereita. Instituutti on mukana myös <strong>uusien</strong><br />
viljelylajien kuten nieriän, siian <strong>ja</strong> ravun tutkimus- <strong>ja</strong> tuotekehittelyssä. Raputautien diagnostiikka<br />
on eräs keskeinen kehittämisalue.<br />
Ravitsemus- <strong>ja</strong> elintarvike<strong>biotekniikan</strong> tutkimuksella on kolme painopistealuetta: ravinnon terveyttä<br />
edistävien komponenttien identifiointi <strong>ja</strong> niiden vaikutusten tutkiminen, elintarvikehygienia <strong>ja</strong> -toksikologia<br />
sekä ravinnon <strong>ja</strong> suolistomikrobien väliset vuorovaikutukset. Tutkimuksessa keskitytään<br />
molekyylibiologisiin menetelmiin ravinnon mikrobiologisten tai kemiallisten riskitekijöiden tunnistamiseksi<br />
<strong>ja</strong> eliminoimiseksi. Suolistomikrobitutkimus tähtää sekä ihmisille että eläimille tarkoitettujen<br />
terveyttä edistäviä bakteere<strong>ja</strong> tai niiden kasvutekijöitä sisältävien valmisteiden (ns. probiootit<br />
<strong>ja</strong> prebiootit) kehittämiseen. Tutkimuksen tavoitteena on myös erilaisten funktionaalisten<br />
elintarvikkeiden tuotekehitys.<br />
Kasvi<strong>biotekniikan</strong> ryhmä, joka toimii nykyisin sekä biokemian että ekologisen ympäristötieteen<br />
laitoksilla on panostanut erityisesti mar<strong>ja</strong>kasvien tutkimukseen. Biokemian <strong>ja</strong> <strong>biotekniikan</strong> menetelmät<br />
ovat keskeisiä välineitä tutkimuksessa. Mansikalla <strong>ja</strong> erikoismarjoilla (mm. mesimar<strong>ja</strong>) katsotaan<br />
olevan hyvät menestymisen edellytykset myös tulevaisuuden maataloudessa. Uusien <strong>menetelmien</strong><br />
avulla voidaan mm. tarkasti <strong>ja</strong> nopeasti tunnistaa hankalat kasvipatogeenit, jotka leviävät<br />
taimien mukana, tunnistaa jo varhaisessa vaiheessa torjunta-aineita kestävät sienikannat <strong>ja</strong> siten<br />
tarkentaa uudella tavalla torjuntaohjelmia <strong>ja</strong> nopeuttaa kasvin<strong>ja</strong>lostusta. Toinen kasvi<strong>biotekniikan</strong><br />
tutkimussuunnista on saastuneen maan kunnostaminen kasvien avulla. Tutkimus painottuu selvittämään<br />
kasvien raskasmetallien sietomekanisme<strong>ja</strong> <strong>ja</strong> näiden metallien rikastumista (hyperakkumulaatio)<br />
kasveihin. Siirtogeenisten kasvien turvallisuutta elintarvikkeina selvitetään EU:n V puiteohjelman<br />
hankkeessa, jossa Kuopion yliopiston vastuualueena on proteomiikan <strong>menetelmien</strong> kehit-
43<br />
täminen <strong>ja</strong> niiden soveltuvuuden testaaminen. Kasvi<strong>biotekniikan</strong> ryhmällä on kiinteät yhteydet alan<br />
kotimaisiin <strong>ja</strong> kansainvälisiin toimijoihin.<br />
Ekologinen ympäristötiede syntyi 1970-luvun alussa, kun tietoisuus ympäristöongelmista voimistui.<br />
Ekologisen ympäristötieteen tehtävänä on tutkia <strong>ja</strong> opettaa sitä biologiaa <strong>ja</strong> ekologiaa, mitä ympäristöongelmien<br />
ymmärtämisessä <strong>ja</strong> ratkaisemisessa tarvitaan. Ekologinen ympäristötiede antaa<br />
opetusta myös soveltavan <strong>biotekniikan</strong> opiskelijoille <strong>ja</strong> yksi kehittämisen painopisteitä on tutkimuksen<br />
<strong>ja</strong> opetuksen suuntaaminen tuotannollisiin kysymyksiin (kasviagrobiotekniikkaan liittyvä<br />
soveltava tutkimus) <strong>ja</strong> ympäristön kunnostamiseen (ympäristöbiotekniikkaan liittyvä tutkimus).<br />
Kuopion yliopiston A-I.Virtanen -instituutti perustettiin vuonna 1989 eri tieteenalo<strong>ja</strong> yhdistäväksi<br />
sateenkaariorganisaatioksi. Vuonna 1995 se muuttui omaksi erillislaitoksekseen. Instituutin tutkimustoiminta<br />
keskittyy eläinbioteknologiaan, neurotieteisiin sekä molekulaariseen lääketieteeseen <strong>ja</strong><br />
farmakologiaan.<br />
Geeniterapia on A.I.Virtanen -instituutin painopisteala. Instituutti on myös muuntogeenisten eläinten<br />
tuotannossa maan johtava keskus toiminnan laajuuden <strong>ja</strong> tutkittujen lajien määrän suhteen.<br />
Kuopio keskittyy muuntogeenisten eläinten tutkimuksessa hiirtä suurempiin eläinlajeihin <strong>ja</strong> instituutin<br />
toiminnassa pyritään yhteistyössä <strong>muiden</strong> tutkimusryhmien kanssa kehittämään muuntogeenisten<br />
eläinten fenotyyppikartoitusta.<br />
Instituutin kansainvälisessä arvioinnissa 1997 instituutin geeniterapiaan, muuntogeenisiin eläimiin<br />
<strong>ja</strong> biolääketieteelliseen NMR:iin kohdistuvaa tutkimusta pidettiin ainutlaatuisena Pohjoismaissa.<br />
Instituutin tutki<strong>ja</strong>koulussa oli vuonna 1999 67 <strong>ja</strong>tko-opiskeli<strong>ja</strong>a.<br />
Muuntogeenisten nautojen kaupallistamiseksi Kuopion yliopistosäätiö <strong>ja</strong> Kuopion teknologiakeskus<br />
Teknia perustivat 1993 FinnGene-nimisen yrityksen, josta v. 1995 tuli Hollantilaisen Pharmingin<br />
tytäryhtiö. Vuonna 1999 koko Pharming-yhtiön siirtogeenisten nautojen tuotanto keskitettiin Suomeen.<br />
Oulun yliopisto<br />
Biocenter Oulu<br />
Bioteknologia on yksi Oulun yliopiston kolmesta painoalasta. Alaa kehitetään pääasiassa Biocenter<br />
Oulun sekä luonnontieteellisen <strong>ja</strong> lääketieteellisen tiedekunnan yhteistyönä.<br />
Elintarvikealaan liittyen Sotkamoon on perustettu Oulun yliopiston alainen erillinen <strong>biotekniikan</strong><br />
laboratorio, jonka keskeisiä tutkimusaiheita ovat entsyymiteknologian <strong>ja</strong> määritys<strong>menetelmien</strong><br />
kehittäminen, lehmänmaitoallergia <strong>ja</strong> rasvojen merkitys maitohappobakteereille.<br />
Turun yliopisto <strong>ja</strong> Åbo Akademi<br />
BioCity Turku
44<br />
BioCity Turku on Turun yliopiston <strong>ja</strong> Åbo Akademin yhteinen sateenvarjo-organisaatio, johon on<br />
keskitetty turkulainen biotieteiden tutkimus. Vahvuusalueita ovat solu- <strong>ja</strong> molekyylibiologia, immunologia,<br />
kehitysbiologia <strong>ja</strong> biotekniikka. Erityisesti lääkekehitykseen <strong>ja</strong> diagnostiikkaan eri tavoin<br />
liittyvä tutkimus on selkeästi BioCity Turun vahvuusaluetta.<br />
Turun yliopisto on vuonna 1999 nimennyt biotieteen yhdeksi kolmesta vahvuusalueestaan. Tästä<br />
huolimatta biotieteiden kehittyminen on voimakkaasti riippuvaista <strong>biotekniikan</strong> erityisrahoituksesta.<br />
Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta<br />
Turun yliopiston biologian laitoksen genetiikan <strong>ja</strong> fysiologian sekä kasvifysiologian <strong>ja</strong> molekyylibiologian<br />
osastojen opetuksesta <strong>ja</strong> tutkimuksesta osa tapahtuu BioCity Turun yhteistyön puitteissa.<br />
Näistä viimeksi mainittu kasvifysiologian <strong>ja</strong> molekyylibiologian osasto tekee myös maatalouden<br />
kannalta tärkeätä bio-/geeniteknistä tutkimusta.<br />
Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta<br />
Filosofian laitoksella on eräänä tutkimuskohteena bio- <strong>ja</strong> geenitekniikkaan liittyen bio- <strong>ja</strong> geenietiikka,<br />
joiden tutkimusprojekte<strong>ja</strong> varten on perustettu erillinen bioetiikan keskus.<br />
3.4. Yritysten tekemä maatalouteen liittyvä biotekninen tutkimus<br />
Tähän mennessä 27 suomalaista yritystä on tehnyt geenitekniikan lautakunnalle geenitekniikkalain<br />
mukaisen ilmoituksen geenitekniikan avoimesta tai suljetusta käytöstä. Suomessa, kuten myös<br />
muualla EU:ssa, ovat yritykset kuluttajien geenitekniikkaa kohtaan tunteman varauksellisuuden<br />
vuoksi edenneet suhteellisen hitaasti geenitekniikkatutkimuksissaan. Eräänä indikaationa tämän<br />
hetken ilmapiiristä voidaan pitää Finpron (Suomen ulkomaankauppaliitto) selvityksessä 'The<br />
Organic Internationalization Strategy for the Finnish Food Industry' esitettyä huolestumista siitä,<br />
että gm-elintarvikkeiden tuottaminen Suomessa on uhka puhtaina miellettyjen suomalaisten luomuelintarvikkeiden<br />
ulkomaankaupalle. Selvityksessä suositellaankin, että julkiset rahoitta<strong>ja</strong>t, mm.<br />
maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö, pidättäytyisivät gmo-tekniikan tukemisesta tutkimus- <strong>ja</strong> kehityshankkeissa.<br />
Yritysten mielestä julkisen sektorin tulee kuitenkin ylläpitää geenitekniikkatutkimusta<br />
<strong>ja</strong> tukea yrityksiä niiden tuotekehittelyssä kunnes kuluttajien asenteet muuttuvat gm-myönteisemmiksi.<br />
Bio- <strong>ja</strong> geenitekniset menetelmät ovat nyt kehittyneet niin, että niiden soveltaminen laa<strong>ja</strong>sti tutkimuksessa<br />
<strong>ja</strong> tuotekehityksessä on mahdollista [48,49]. Tuotteiden markkinoille saattamiseen liittyvä<br />
hyväksymismenettely on vaadittavien laajojen tutkimusten vuoksi kuitenkin kallista, joten siinä on<br />
keskeinen asema suurilla yrityksillä tai hankkeilla. [4,50].Tieteelliset keksinnöt <strong>ja</strong> niiden<br />
tuotteistamisen alkuvaiheet onnistuvat usein myös yliopistojen laboratorioissa <strong>ja</strong> pienyrityksissä.<br />
Oikeudet tuotteen markkinoille saattamiseen myydään tällaisilla biotieteen sovellusalueilla kuitenkin<br />
tavallisesti suuremmille toimijoille ennen kehitystyön kallista loppuvaihetta. Hyväksymismenettelyn<br />
eriyttäminen sovelluksen mukaiseksi parantaisi tutkimuslaitosten <strong>ja</strong> pk-yritysten mahdollisuuksia<br />
omaan kehitys- <strong>ja</strong> markkinointityöhön.
3.5. Perinteinen kasvibiotekniikka<br />
45<br />
Kasvi<strong>biotekniikan</strong> menetelmiä on käytetty jo vuosikymmeniä kasvintuotannossa <strong>ja</strong> -<strong>ja</strong>lostuksessa.<br />
Kasvien mikrolisäys on nopea tapa saada yksi kasviyksilö monistetuksi jopa miljooniksi yksilöiksi.<br />
Kasvin silmu<strong>ja</strong>, muita kasvinosia, solukoita tai solu<strong>ja</strong> kasvatetaan steriileissä oloissa maljoissa tai<br />
pulloissa. Kiinteään tai nestemäiseen kasvualustaan (usein agaria) lisätään kasvin kasvuun <strong>ja</strong> erilaistumiseen<br />
tarvittavia ravintoaineita <strong>ja</strong> keinotekoisia kasvihormone<strong>ja</strong>. Kasvisolut ovat totipotentte<strong>ja</strong>,<br />
eli niistä voidaan sopivilla käsittelyillä periaatteessa regeneroida kokonaisia kasve<strong>ja</strong>.<br />
Mikrolisäys on jo rutiininomaisessa tuotantokäytössä monilla kasvilajeilla eri puolilla maailmaa.<br />
Jokainen uusi kasvilaji vaatii kuitenkin usein melkoisesti kokeilu<strong>ja</strong> sopivien kasvatusolosuhteiden<br />
löytämiseksi. Erityisen ongelmallista tämä on puuvartisilla kasveilla. Toimivan mikrolisäysmenetelmän<br />
kehittäminen oli avainkysymyksenä esim. kotimaisten alppiruusulajikkeiden <strong>ja</strong>lostamisessa<br />
<strong>ja</strong> kaupallisessa tuotannossa.<br />
Tervetaimia tuotettaessa kasvia kasvatetaan usein nopeasti erityisoloissa, esim. korkeassa lämpötilassa,<br />
jolloin kasvupiste vapautuu taudinaiheuttajista. Puhtaita kasve<strong>ja</strong> monistetaan sitten taimistoille<br />
silmu- tai solukkoviljelyllä.<br />
Sopivilla käsittelyillä eräät solukot voidaan saada tuottamaan suvuttomasti alkioita, ns. somaattisia<br />
embryoita, jotka voidaan kasvattaa kasveiksi. Porkkanalla <strong>ja</strong> kuusella kehitetään tekosiemeniä<br />
upottamalla somaattinen embryo ravinnegeelipisaraan. Tekosiemeniä käyttämällä parhaita yksilöitä<br />
voidaan lisätä geneettisesti muuttumattomina.<br />
Monilla kasvilajeilla lajikkeita <strong>ja</strong> linjo<strong>ja</strong> voidaan säilyttää vuosikymmeniä itämiskelpoisina siemeninä<br />
maatalouden geenipankkien pakastevarastoissa. Pääosa tärkeiden viljelykasvien geneettisestä<br />
monimuotoisuudesta on tallessa suurissa julkisissa geenipankeissa eri puolilla maailmaa. Kasvullisesti<br />
lisättäviä kasve<strong>ja</strong> ei kuitenkaan voida säilyttää siemeninä, eivätkä myöskään monien<br />
trooppisten kasvien siemenet sovellu kylmäsäilytykseen. Kasvilinjojen ylläpito toistuvasti kylvettävillä<br />
tai istutettavilla viljelmillä tai klooni- <strong>ja</strong> vartekokoelmilla vaatii paljon tilaa <strong>ja</strong> tulee kalliiksi.<br />
Kokoelmat ovat myös alituisesti vaarassa sekaantumisen, poikkeuksellisten olojen, tuholaisten <strong>ja</strong><br />
tautien vuoksi. Tällaisia tapauksia varten on viime vuosina kehitetty kryopreservaatiota eli solujen,<br />
solukkojen tai somaattisten embryoiden säilytystä syväjäädytettyinä nestetypessä (-196°C). Suomessa<br />
menetelmä on käytössä esim. koivulla [51].<br />
Kasvisolusta voidaan poistaa sen jäykkä selluloosaseinä, jolloin saadaan pallomainen, pehmeäseinäinen<br />
ns. protoplasti. Protoplaste<strong>ja</strong> käytetään jonkin verran materiaalina geeninsiirroissa, sillä<br />
lyhytaikaisella sähkösysäyksellä (elektroporaatio) niiden solukalvoon saadaan muodostumaan<br />
hetkeksi reikiä, joiden kautta soluun voi siirtyä ulkopuolelta DNA:ta. Vaikeutena on kuitenkin<br />
saada solunseinä muodostumaan uudelleen <strong>ja</strong> onnistua regeneroimaan solusta kokonainen kasvi.<br />
Kasvin perimän muuntaminen geenitekniikalla on jo onnistunut yli 120 kasvilajilla [52,53]. Jalostuksessa<br />
ongelmaksi muodostuukin usein perinteinen kasvibiotekniikka [54-56]. Geenitekniikkaa<br />
sovellettaessa työskennellään usein solu- tai solukkotasolla. Kokonaisen kasvin regeneroiminen<br />
solusta tai solukosta on eräillä lajeilla vaikeaa, <strong>ja</strong> joskus se onnistuu vain tietyillä kasvilinjoilla.<br />
Toimivia olosuhteita joudutaan etsimään yrityksen <strong>ja</strong> erehdyksen menetelmällä, koska regeneroitumiseen<br />
vaikuttavia geenejä tai niiden toimintaa ei juuri tunneta.
46<br />
Protoplaste<strong>ja</strong> voidaan sopivan sähkösysäyksen tai kemiallisen käsittelyn avulla saada sulautumaan<br />
yhteen. Tällaisen protoplastifuusion avulla voidaan yhdistää myös kahden eri lajin protoplaste<strong>ja</strong><br />
(somaattinen hybridisaatio), jolloin voidaan saada aikaan sellaisia lajiristeytymiä, joihin ei päästä<br />
tavallisin risteytyksin. Toisesta protoplastista voidaan myös hajottaa DNA pääosin tai kokonaan<br />
esim. säteilyttämällä, jolloin fuusiosolussa on molempien protoplastien plasma mutta ensisi<strong>ja</strong>ssa tai<br />
ainoastaan toisen kromosomisto. Tämä eläinten kloonausta muistuttava menetelmä on ollut kasveilla<br />
jo pitkään käytössä.<br />
Ponsiviljelyä käytetään useilla tärkeillä viljelykasveilla (esim. ohra, vehnä, ruis <strong>ja</strong> rypsi, kauralla<br />
kehiteltävänä) <strong>ja</strong>lostuksen nopeuttamiseen. Heteiden ponsien mikrosporeista syntyvä solukko on<br />
haploidia, ts. siinä on vain puoli annosta tavallisen kasvisolun kromosomistosta. Haploidin solukon<br />
kromosomisto kaksinkertaistuu joko spontaanisti tai tiettyjen käsittelyjen tuloksena. Solukosta<br />
regeneroituvat kasvit ovat tällöin täysin homotsygoottisia, ns. dihaploidisia yksilöitä. Yhdellä kasvatuksen<br />
sukupolvella saadaan siis aikaan nopeasti suuri joukko ns. puhtaita linjo<strong>ja</strong>, joiden tuottamiseen<br />
vaadittaisiin muuten lukuisien sukupolvien a<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong>tkuvaa sisäsiitosta tai takaisinristeytyksiä.<br />
Lajikkeiden kehittämisessä säästyy tällöin aikaa vuosia.<br />
3.6. Käytössä olevia gm-viljelykasve<strong>ja</strong><br />
Siirtogeenisiä kasve<strong>ja</strong> viljeltiin vuonna 1999 maailmassa 39,9 miljoonalla hehtaarilla [57]. Kasvua<br />
edellisestä vuodesta oli 44 % (kuva 1). Viljelyalasta 18% oli kehitysmaissa (lähinnä Argentiina,<br />
Kiina, Etelä-Afrikka <strong>ja</strong> Meksiko). Kaupallisessa viljelyssä oli gm-lajikkeita seitsemällä kasvilajilla<br />
(kuva 2) yhteensä 12 maassa. Suurimmat gm-kasvien viljelyalat olivat USA:ssa, Argentiinassa <strong>ja</strong><br />
Kanadassa (taulukko 1). Gm-lajikkeita viljeltiin v.1999 lisäksi Meksikossa, Espan<strong>ja</strong>ssa, Ranskassa,<br />
Portugalissa, Romaniassa <strong>ja</strong> Ukrainassa. Kolmessa viimeksi mainitussa maassa viljely alkoi v.<br />
1999. Kiinassa gm-kasvien viljelyala kasvoi kolminkertaiseksi; pääosa alasta oli puuvillaa.<br />
Kuva 1. Gm-kasvien<br />
viljelyala maailmassa<br />
vuosina 1996-99<br />
[M ha]<br />
40<br />
35<br />
30<br />
25<br />
20<br />
15<br />
10<br />
5<br />
0<br />
1996 1997 1 998 1999<br />
James (1999) [57]<br />
Kuva 2. Eri gm-kasvien<br />
suhteelliset viljelyalat<br />
maailmassa v. 1999<br />
Puuvilla<br />
9%<br />
Maissi<br />
28%<br />
Rapsi 8%<br />
Muut* 1%<br />
* Peruna, kurpitsa <strong>ja</strong> papai<strong>ja</strong><br />
Soi<strong>ja</strong> 54%
47<br />
Taulukko 1. Gm-kasvien suurimmat viljelyalat maailmassa v.1998-99 [57]<br />
Maa v.1998 [milj. ha] v.1999 [milj. ha] Lisäys<br />
USA 20,5 28,7 40 %<br />
Argentiina 4,3 6,7 60 %<br />
Kanada 2,8 4,0 40 %<br />
Kiina
48<br />
muuntaminen oli näkyvästi merkitty tuotteeseen, sen hinta oli hieman halvempi kuin tavanomaisen<br />
tuotteen <strong>ja</strong> tuote saavutti noin kaksinkertaisen myyntiosuuden tavanomaiseen pyreeseen verrattuna.<br />
Tätä gm-tomaattipyreetä koskeva hakemus on EU:ssa uuselintarvikeasetuksen mukaisessa<br />
käsittelyssä. Jos hakemus hyväksytään, tuote voi tulla markkinoille myös muissa EU-maissa.<br />
Rehukäytössä on seuraavia gm-kasve<strong>ja</strong>: soi<strong>ja</strong> (puriste <strong>ja</strong> öljy), maissi (myös vihreät osat), rapsi<br />
(puriste) <strong>ja</strong> puuvilla (puriste).<br />
3.7. Kehitettäviä sovelluksia kasveilla<br />
Tutkimus- <strong>ja</strong> kehitystyötä bio- <strong>ja</strong> geenitekniikan hyödyntämiseksi maatalousalalla on käynnissä<br />
paitsi teollisuusmaissa, myös eräissä suurissa kehitysmaissa. Menetelmien kehittyessä hinta ei enää<br />
asetu niissä kehitystyön esteeksi, sillä uuden <strong>ja</strong>lostuksen nopeus <strong>ja</strong> parempi tarkkuus tuo mukanaan<br />
myös suuria säästöjä <strong>ja</strong>lostuskuluissa. Kustannuksia kertyy sen si<strong>ja</strong>an tuotteiden hyväksyttämisestä<br />
<strong>käyttö</strong>ön, sillä uusille tuotteille edellytetään hyvin perusteellisia tutkimuksia. Seuraavassa tarkastellaan<br />
ensi si<strong>ja</strong>ssa kehitystä lokakuuhun 1999 mennessä OECD-maissa, sillä niiden kenttäkokeista<br />
on saatavissa luotettavia tilastotieto<strong>ja</strong> [69] (kuvat 3-7).<br />
Kuva 3. Kenttäkokeet gm-eliöillä OECD-maissa v. 1986-98.<br />
2500<br />
2000<br />
1500<br />
1000<br />
500<br />
0<br />
1<br />
16<br />
48<br />
109<br />
155<br />
196<br />
320<br />
1986 1987 1988 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998<br />
746<br />
1263<br />
1475<br />
1407<br />
1745<br />
2312
49<br />
Kuva 4. Kenttäkokeet gm-eliöillä OECD-maissa lokakuuhun 1999 mennessä eliöryhmittäin.<br />
Kuva 5. Kenttäkokeet gm-eliöillä OECD-maissa lokakuuhun 1999 mennessä lajeittain.
Kuva 6. Kenttäkokeet gm-eliöillä OECD-maissa lokakuuhun 1999 mennessä maittain.<br />
Kuva 7. Gm-kasvien kenttäkokeet USA:ssa <strong>ja</strong>lostetun ominaisuuden mukaan.<br />
50
51<br />
Hyönteis- <strong>ja</strong> rikkahävitekestävyyttä tutkitaan <strong>ja</strong> kehitetään edelleen monilla uusilla viljelykasveilla,<br />
mm. riisillä (liite 3) [70]. Herbisidiresistenttejä lajikkeita <strong>ja</strong>lostetaan myös perinteisillä menetelmillä.<br />
Niiden lisäksi <strong>ja</strong>lostetaan kuitenkin jo monia muita viljelykasvien ominaisuuksia. Mm.<br />
kestävyys monille eri viruksille, bakteeri- <strong>ja</strong> sienitaudeille sekä öljykoostumuksen, proteiinipitoisuuden,<br />
proteiinilaadun, hedelmien <strong>ja</strong> marjojen terveysyhdisteiden <strong>ja</strong> maun sekä kuitukasvien kuituominaisuuksien<br />
parantaminen ovat geenitiedon monipuolistuessa nousseet tärkeiksi kohteiksi tuotekehityksessä.<br />
Seuraavassa esitellään muutamia kehitettäviä sovelluksia hieman tarkemmin.<br />
Terveellisyys, ravitsevuus <strong>ja</strong> laatu<br />
Monien kasvilajien (esim. tomaatti, peruna, mango, tarhapapu, limanpapu, kahviherne, kassava,<br />
<strong>ja</strong>mssi, kvinoa, kaalit) villimuodot <strong>ja</strong> eräiden viljellyt lajikkeetkin sisältävät myrkyllisiä tai ravinto<strong>käyttö</strong>ä<br />
haittaavia aineita [71-73]. Erityisesti hernekasveissa esiintyy monenlaisia haitta-aineita.<br />
Esimerkiksi tropiikin kuivilla alueilla viljeltävä peltonätkelmä (Lathyrus sativus) tuottaa aminohappoa<br />
(ODAP), joka on hermomyrkky [74,75]. Haitta-aineiden poistamiseksi tai inaktivoimiseksi<br />
käytetään erilaisia käsittelyjä kuten liotus, kuumennus, kuivaus tai uuttaminen. Koska käsittelyjen<br />
lopputulos voi olla epätyydyttävä, näistä haitta-aineista on pyritty pääsemään eroon kasvin<strong>ja</strong>lostuksella.<br />
Vaikka haitta-aineiden pitoisuudet viljelykasveissa ovat <strong>ja</strong>lostuksen kuluessa usein vähentyneet<br />
kasvin villisukulaisiin, kantamuotoihin <strong>ja</strong> vanhoihin maatiaislajikkeisiin verrattuna [71-73,76],<br />
terveydellisen laadun <strong>ja</strong>lostamisessa riittää vielä tehtävää. Jalostusohjelmissa on kuitenkin aiheellista<br />
<strong>ja</strong>tkuvasti tarkkailla myös tunnettujen haitta-aineiden pitoisuuksia. Esimerkiksi erästä sellerilajiketta<br />
<strong>ja</strong>lostettaessa pääsivät ihoa ärsyttävien psoraleenien pitoisuudet kasvamaan <strong>ja</strong> yksi<br />
perunalajike oli vedettävä markkinoilta liian korkeiden solaniini- <strong>ja</strong> chaconiinipitoisuuksien vuoksi<br />
[8,73]. Kun geenitietoa on riittävästi, voidaan haitta-aineiden muodostumista vähentää helpommin<br />
<strong>ja</strong> hallitummin geenitekniikan avulla. Esimerkiksi Andeilla kasvatettavien perunalajikkeiden<br />
korkeita glykoalkaloidipitoisuuksia on onnistuttu vähentämään 40-60% muuntamalla perunan omia<br />
geenejä [77].<br />
Kofeiinittomalla kahvilla on kohtalainen markkinaosuus eräissä maissa (UK:ssa 9%, USA:ssa 20%)<br />
[78]. Kofeiinin synteesin kaksi avaingeeniä on löydetty, <strong>ja</strong> sammuttamalla jommankumman toiminta<br />
voidaan kehittää kofeiiniton kahvilajike. Kun kofeiinia poistetaan teknisesti uuttamalla, osa<br />
kofeiinista jää aina jäljelle tuotteeseen, liuotinjäämiä voi esiintyä <strong>ja</strong> lisäksi kahvin aromi kärsii [79].<br />
Sen si<strong>ja</strong>an biologisesti kofeiinittomassa kahvissa alkuperäinen kahvin aromi on tallella. Havaijin<br />
yliopisto arvioi kahvilajikkeen olevan kaupallisessa viljelyssä v. 2006 [78-81].<br />
Toisaalta voidaan geenitekniikan avulla myös lisätä kasvin toivottujen ainesosien pitoisuuksia tai<br />
tuoda kasviin terveysvaikutteisia yhdisteitä, esim. γ-linoleenihappoa, jota ei esiinny tavanomaisissa<br />
öljykasveissa [82-87]. Pinaatti sisältää rautaa mutta myös haitallisia yhdisteitä. Nyt on kuitenkin<br />
pystytty <strong>ja</strong>lostamaan rautapitoinen salaatti, jossa ei ole pinaatin haitallisia yhdisteitä [88]. Ihmiselle<br />
edullinen uusi koostumus saattaa olla kasville itselleen epäedullinen, jolloin muutos voidaan oh<strong>ja</strong>ta<br />
ilmenemään vain halutussa, sadoksi käytettävässä kasvinosassa, kuten meneteltiin parannettaessa<br />
öljyhappopitoisuutta rapsilla <strong>ja</strong> rautapitoisuutta riisillä [89,90].<br />
Sveitsissä on kehitetty ns. kultainen riisi, jonka jyvät sisältävät A-vitamiinin esiastetta (β-karoteenia)<br />
<strong>ja</strong> rautaa [48]. Näiden aineiden puute aiheuttaa riisiin perustuvassa ruokavaliossa yleisesti terveysongelmia.<br />
A-vitamiinin puutteen vuoksi lapset sairastuvat helpommin vakaviin tartuntatauteihin,<br />
kuten malariaan, <strong>ja</strong> lisäksi vuosittain lähes puoli miljoonaa lasta saa parantumattomia näkö-
52<br />
vaurioita tai sokeutuu. Raudan puute aiheuttaa vakavaa anemiaa 400 miljoonalla naisella <strong>ja</strong> lisää<br />
äitien <strong>ja</strong> vastasyntyneiden kuolleisuutta Aasiassa <strong>ja</strong> Afrikassa [48]. Kansainvälinen riisintutkimusinstituutti<br />
IRRI <strong>ja</strong>lostaa tästä riisistä lajikkeita kehitysmaille, <strong>ja</strong> markkinoille niitä odotetaan<br />
muutaman vuoden kuluessa [91]. Myös mm. kassavasta on <strong>ja</strong>lostettu enemmän A-vitamiinin esiastetta<br />
sisältävä muoto [48]. Riisiä <strong>ja</strong>lostetaan myös tuottamaan enemmän E-vitamiinia [48].<br />
Sokeriaineenvaihdunnan säätely on kasveilla monimutkaisempaa kuin bakteereilla <strong>ja</strong> hiivoilla, <strong>ja</strong><br />
sitä tutkitaan mm. hedelmien <strong>ja</strong> marjojen maun parantamiseksi [92-94]. Vihreähedelmäiseltä villitomaattilajilta<br />
(Lycopersicon pennellii) on esim. löytynyt geenimuoto, joka viljeltyyn tomaattiin<br />
siirrettynä lisää hedelmien glukoosipitoisuutta 28% <strong>ja</strong> fruktoosipitoisuutta 18% [95]. Englannissa<br />
on kehitteillä tomaatti, jossa on nelinkertainen määrä β-karoteenia <strong>ja</strong> kaksinkertainen määrä lykopeenia<br />
(terveysvaikutteinen, syöpää estävä flavonoidi).<br />
Viljelykokeissa oleva, geenitekniikan avulla <strong>ja</strong>lostettu proteiinibataatti tuottaa runsaasti ihmiselle<br />
välttämättömiä aminohappo<strong>ja</strong>, joista etenkin Afrikassa on puutetta [96]. Perunan proteiinipitoisuutta<br />
<strong>ja</strong> proteiinin ravitsemuksellista laatua on onnistuttu parantamaan WHO:n optimitasolle ikivanhasta<br />
hyötykasvista, vil<strong>ja</strong>-amarantista (Amaranthus hypochondriacus), löydetyn siemenvalkuaisgeenin<br />
avulla [71,97]. Lysiini- <strong>ja</strong> tryptofaaniva<strong>ja</strong>usta, joka heikentää maissin ravintoarvoa ihmiselle, sialle<br />
<strong>ja</strong> siipikar<strong>ja</strong>lle, saatiin 35 vuoden <strong>ja</strong>lostustyöllä kor<strong>ja</strong>tuksi trooppisissa maissilajikkeissa, mutta ao.<br />
<strong>ja</strong>lostajien mukaan tulokseen olisi päästy geenitekniikan avulla merkittävästi nopeammin [98,99a].<br />
Tutkimus- <strong>ja</strong> kehitystyötä tehdään geenitiedon <strong>ja</strong> <strong>uusien</strong> <strong>menetelmien</strong> soveltamiseksi useiden<br />
viljelykasvien proteiini<strong>ja</strong>lostuksessa.<br />
Eläinravitsemukseen on kehitteillä gm-kasveilla tuotettu<strong>ja</strong> rehuentsyymejä sekä ravintoainekoostumukseltaan<br />
(aminohapot, rasvahapot jne.) optimoitu<strong>ja</strong> rehukasve<strong>ja</strong>. Esim. Australiassa on kymmenen<br />
vuoden tutkimusten tuloksena kokeissa gm-lupiinilajike, joka parantaa lampaan villantuotantoa<br />
8% <strong>ja</strong> kasvua 7%. Villan <strong>ja</strong> lihan tuotantoon tarvitaan runsaasti rikkipitoisia aminohappo<strong>ja</strong>,<br />
joista kuitenkin 40% hajoaa <strong>ja</strong> menee hukkaan lampaan pötsissä. Siirretty auringonkukan<br />
geeni stimuloi erityisen ravitsevan proteiinin tuotantoa lupiinissa. Kyseinen proteiini on stabiili pötsissä,<br />
joten rikkipitoiset aminohapot säilyvät ohutsuoleen asti, mistä ne sitten imeytyvät lampaan<br />
aineenvaihdunnan rakennusaineiksi [99b]. Suomessa tutkitaan <strong>ja</strong> kehitetään mm. rypsiä, jonka<br />
aminohappokoostumus täyttää paremmin eläimen tarpeen.<br />
Kestävyys <strong>ja</strong> satoisuus<br />
Bakteeripolte aiheuttaa Aasiassa saastuttamillaan pelloilla 25% prosentin tappiot, <strong>ja</strong> Yellow Mottle<br />
-virus tuhoaa 50-97% tuottoisien aasialaisten riisilajikkeiden sadosta Afrikassa. Eräät parhaista riisilajikkeista<br />
on kuitenkin nyt <strong>ja</strong>lostettu kestäviksi näille taudeille [100]. Kestävyysgeeni bakteeripoltetta<br />
vastaan siirrettiin villiriisistä, jonka kanssa riisiä ei saada risteytymään. Kestävyyttä virustaute<strong>ja</strong><br />
vastaan on <strong>ja</strong>lostettu mm. perunalla, bataatilla, papai<strong>ja</strong>lla (ks. 3.6.) <strong>ja</strong> kassavalla, jonka<br />
sadosta menetettiin 60% mosaiikkiviruksen vuoksi Afrikassa v. 1998 [48,65,101].<br />
Koloradokuoriainen on hankalasti torjuttava perunan tuholainen, mutta kuoriaiskestävyyttä voidaan<br />
<strong>ja</strong>lostaa geenitekniikalla [58,60,61,102]. Perunaa on <strong>ja</strong>lostettu kestäväksi myös eräitä viruksia <strong>ja</strong><br />
perunaruttoa vastaan. Aikaisempaa paljon vaihtelevammat, suvullisesti lisääntyvät perunaruttopopulaatiot<br />
lisäävät torjunnan <strong>ja</strong> kestävyys<strong>ja</strong>lostuksen haasteita [103,104]. Kestävien perunalajikkeiden<br />
viljely voisi tuoda työsuojelu- <strong>ja</strong> ympäristöetu<strong>ja</strong> [102,105,106]. Kenian maataloustutkimuskeskus<br />
on yhdeksän vuoden työn tuloksena saattanut markkinoille viruskestävän bataattilajikkeen,<br />
jonka odotetaan lisäävän satoa sikäläisissä oloissa jopa 60% <strong>ja</strong> jonka viljelyssä ei tarvita hyönteisten<br />
torjunta-aineita virusten leviämisen estämiseksi [107]. Uusien gm-sokerijuurikaslajikkeiden tut-
53<br />
kimus- <strong>ja</strong> kehitystyö on käynnissä. Niitä on kehitetty tai kokeiltu myös Suomessa, mutta ne eivät<br />
ole kuitenkaan vielä markkinoilla.<br />
Maissin juurikuoriaista vastaan löydetty Bt-proteiinin geeni on siirretty maissiin, jossa se ilmentyy<br />
vain juuristossa [108,109]. USA:n ympäristövirastossa (EPA) arvioidaan, että torjunta-aineiden<br />
ruiskutukset maissin viljelyssä tulevat vähenemään 90%, kun maissikoisalle <strong>ja</strong> juurikuoriaiselle<br />
kestävät maissilajikkeet ovat käytössä [110]. Hyönteisille <strong>ja</strong> rikkakasvien torjunta-aineille vastustuskykyisten<br />
lajikkeiden viljelykierto (esim. glyfosaatinkestävä soi<strong>ja</strong>, koisankestävä maissi, vehnä)<br />
on tehnyt käytännön mittakaavassa mahdolliseksi ns. kyntämättömän (no-tilling) viljelyn, jolloin<br />
kevytmuokkaus tai kyntäminen on tarpeen vain noin joka neljäs vuosi. Rikkomaton <strong>ja</strong> peitteinen<br />
maanpinta vähentää eroosiota (eräissä oloissa 70-90%), tarjoaa suo<strong>ja</strong>a eliöstölle, <strong>ja</strong> lisää hyötyeliöiden<br />
monimuotoisuutta viljelmällä [111-113].<br />
Tuhoeläinten <strong>ja</strong> tautien sekä isäntäkasvien välisen vuorovaikutuksen ymmärtäminen geenitasolla on<br />
mahdollistanut <strong>uusien</strong> kestävien gm-lajikkeiden <strong>ja</strong>lostamisen. Kehitteillä on mm. ankeroisia kestäviä<br />
viljelykasve<strong>ja</strong> [114] <strong>ja</strong> nokitaudeille vastustuskykyisiä vil<strong>ja</strong>lajikkeita [115]. Käynnissä on<br />
myös useita eri tutkimuksia, joissa vil<strong>ja</strong>kasve<strong>ja</strong> yritetään <strong>ja</strong>lostaa kestäviksi ihmisen terveydelle<br />
vaarallisia toksiine<strong>ja</strong> tuottavia sienitaute<strong>ja</strong> [73], mm. punahometta (Fusarium sp.), vastaan. Kasvien<br />
solun<strong>ja</strong>koa [114] sekä kasvu- <strong>ja</strong> kehitysnopeutta [116,117] sääteleviä geenejä on löydetty <strong>ja</strong> niiden<br />
toimintaa selvitetään. Tulosten avulla voidaan todennäköisesti parantaa viljelykasvien kasvua <strong>ja</strong><br />
satoindeksiä (<strong>käyttö</strong>kelpoisen sadon osuutta kasvin biomassasta) sekä ilmeisesti myös makua.<br />
Pyrkimyksenä on myös <strong>ja</strong>lostaa alkukehitykseltään nopeampia kasvilajikkeita [117], jotka muodostavat<br />
nopeammin peittävän kasvuston, jolloin tarvitaan vähemmän rikkakasvien torjuntaa.<br />
Kasvien kuivuuden-, kylmän-, <strong>ja</strong> suolankestävyyden keskeisiä geenejä on löydetty viime aikoina<br />
[118,119]. Veden puute on muodostumassa erityiseksi esteeksi maataloustuotannolle monilla alueilla<br />
maailmassa [120]. Alan tutkimus on edistynyt nopeasti, <strong>ja</strong> ympäristörasituksille kestävämpiä<br />
lajikkeita <strong>ja</strong>lostetaan monilla eri viljelykasveilla mm. kehitysmaissa [59,121-123]. Esim. papai<strong>ja</strong> <strong>ja</strong><br />
riisi on <strong>ja</strong>lostettu paitsi viruskestäviksi myös sietämään tropiikin alumiinipitoisia maita estämällä<br />
alumiinia pääsemästä juuren sisään [48,124].<br />
Kasvien fotosynteesiin kohdistuvan tutkimustyön ansiosta voidaan lisätä viljelykasvien satoisuutta.<br />
Eräs gm-riisi yhteyttää hiilidioksidia 30 prosenttia tehokkaammin kuin perinteiset lajikkeet, mikä<br />
näkyy 35 prosentin parannuksena satotasossa [125]. Samoin voidaan tehostaa viljelykasvien kykyä<br />
hyödyntää maaperän fosforia <strong>ja</strong> typpiravinteita, jolloin lannoitteita tarvitaan vähemmän<br />
[120,126,127].<br />
Suvuttomasti lisättävät <strong>ja</strong> siemenettömät lajikkeet<br />
Geenitiedon <strong>ja</strong> -tekniikan soveltaminen voi tarjota erityisiä mahdollisuuksia suvuttomasti lisättävien<br />
viljelykasvien <strong>ja</strong>lostuksessa. Kun ominaisuuksiin vaikuttavia geenejä opitaan tuntemaan, voidaan<br />
toivottu ominaisuus siirtää lajikkeeseen geenitekniikan avulla mahdollisimman puhtaana, ts. ilman<br />
<strong>muiden</strong>, ei-toivottujen geenien mukaan tuloa. Parhaita lajikkeita voidaan siten <strong>ja</strong>lostaa edelleen,<br />
niiden hyvät laatuominaisuudet säilyttäen. Suvuttomasti lisättävillä kasveilla, esim. hedelmä- <strong>ja</strong><br />
mar<strong>ja</strong>kasveilla, perunalla <strong>ja</strong> sipulikasveilla, lajike on yleensä vain yksi, erityisen onnistuneeksi<br />
osoittautunut genotyyppi. Hyvääkään lajiketta ei ole voitu perinteisillä menetelmillä <strong>ja</strong>tko<strong>ja</strong>lostaa,<br />
sillä risteytettäessä lajikkeen erityinen geeniyhdistelmä menetetään.
54<br />
Virus-, sieni- <strong>ja</strong> bakteeritautien kestävyyttä <strong>ja</strong>lostetaan maailmalla monilla puutarhakasveilla.<br />
FAO:n rahoittamissa tutkimuksissa kehitetään banaanilajikkeita, jotka ovat tuottoisampia <strong>ja</strong> kestävämpiä<br />
kasvintuhoojia vastaan [128]. Kasvibioteknisten vaikeuksien vuoksi viiniköynnöksen<br />
geneettinen muuntaminen alkoi onnistua käytännössä vasta vuodesta 1995 lähtien [54,55]. Merlot-<br />
<strong>ja</strong> Chardonnay-lajikkeita <strong>ja</strong>lostetaan vastustuskykyisiksi hometta, mädäntymistä, härmää <strong>ja</strong> muita<br />
sienitaute<strong>ja</strong> vastaan sekä Chardonnay-lajiketta kestäväksi lehtivirusta vastaan. USA:ssa gm-viiniköynnöksestä<br />
on jätetty useita viljelyilmoituksia, mutta suurin osa on vielä koeasteella. Royal Gala<br />
-omenaa <strong>ja</strong> Passe Crassane -päärynää <strong>ja</strong>lostetaan vastustuskykyisiksi tulipoltteelle, jonka aiheuttaa<br />
Erwinia amylovora -bakteeri [129-131]. Tätä vaarallista, erittäin helposti leviävää tautia ei esiinny<br />
Suomessa, mutta eri maiden hedelmätarhoissa sitä torjutaan antibioottiruiskutuksilla.<br />
Suomessa tutkitaan <strong>ja</strong> <strong>ja</strong>lostetaan perunan taudinkestävyyttä (mm. Y-virus) <strong>ja</strong> kylmänkestävyyttä<br />
mm. Pito-perunan viljelykelpoisuuden parantamiseksi. Suomen <strong>ja</strong> Unkarin yhteistyönä on aloitettu<br />
mansikan geeninsiirrot kolmella geenillä, joiden odotetaan vaikuttavan viljelyominaisuuksiin <strong>ja</strong><br />
kestävyyteen kasvintuhoojia vastaan. <strong>Geenitekniikan</strong> avulla pyritään myös vähentämään vanhojen<br />
mansikkalajikkeiden alttiutta harmaahomeelle sekä parantamaan terveellisten yhdisteiden pitoisuuksia<br />
mansikalla <strong>ja</strong> mesimar<strong>ja</strong>lla. Mustaherukkaan yritetään <strong>ja</strong>lostaa vastustuskykyä suomalaisten<br />
löytämää uutta suonenkatotautia vastaan.<br />
Italialaiset tutki<strong>ja</strong>t ovat hakemassa patenttia partenokarppisille (ilman hedelmöitystä syntyville,<br />
siemenettömille) meloneille <strong>ja</strong> tomaateille [132]. Maissilla <strong>ja</strong> muilla vil<strong>ja</strong>kasveilla pyritään kehittämään<br />
apomiktisia lajikkeita, joilla siemen muodostuu ilman hedelmöitystä [128,133-135]. Apomiksiaa<br />
esiintyy luonnostaan monilla heinäkasvilajeilla. Ominaisuus mahdollistaa hybridilajikkeiden<br />
lisäämisen omasta siemenestä eikä kylvösiementä tarvitse joka vuosi ostaa.<br />
Sairauksien ehkäisy<br />
Kun kasvien tärkeimpiä allergiaa aiheuttavia proteiine<strong>ja</strong> opitaan tuntemaan, allergioiden syntymistä<br />
voidaan pyrkiä ehkäisemään <strong>ja</strong>lostamalla ns. hypoallergeenisia viljelykasve<strong>ja</strong>, joista nämä proteiinit<br />
on poistettu tai joissa niiden rakennetta tai ominaisuuksia on muutettu vähemmän haitallisiksi [136].<br />
Jo allergisoituneen henkilön auttamiseksi olisi ns. vahvoista allergeeneista <strong>ja</strong> niiden mahdollisista<br />
ristireagoivista sukulaisproteiineista päästävä käytännössä kokonaan eroon. Riisillä on jo onnistuttu<br />
vähentämään tärkeimmän allergeenisen proteiinin esiintymistä koekasveissa [137] mutta ei vielä<br />
tarpeeksi luotettavasti. Maapähkinällä, joka on pahimpia allergiakasve<strong>ja</strong>, on käynnissä ohjelma<br />
allergiaa aiheuttamattomien lajikkeiden kehittämiseksi [138]. Raiheinä tuottaa paljon siitepölyä,<br />
joka aiheuttaa allergiaa 10-20 prosentille väestöstä. Sen kahden keskeisen allergiaa aiheuttavaa<br />
glykoproteiinin rakenne tunnetaan tarkasti, samoin rapsin siitepölyn allergiaa aiheuttava proteiini, <strong>ja</strong><br />
niistä pyritään eroon täsmä<strong>ja</strong>lostuksella [139,140]. Eräiden puulajien, esim. koivun <strong>ja</strong> lepän,<br />
siitepöly aiheuttaa allergiaoireita huomattavalle osalle väestöstä [139]. Tutkimustyö on käynnissä<br />
kukkimattomien viljelypuiden, Suomessa koivun, kehittämiseksi [141].<br />
Syötäviä rokotteita kehitetään mm. koleraa <strong>ja</strong> muita ruuansulatuselinten taute<strong>ja</strong>, maksatulehdusta<br />
sekä vakavia hengitystietulehduksia vastaan [142-148]. Syötävät rokotteet aiheuttavat vasta-ainemuodostuksen<br />
paitsi vereen, kuten pistettävät rokotteet, myös limakalvoille, mitä kautta infektiot<br />
usein tunkeutuvat elimistöön. Rokoteproteiini tuotetaan kasvissa (banaanissa, tomaatissa, perunassa,<br />
salaatissa tms.), jota sitten syödään tuoreena tai kuivattuna. Teknologia soveltuu erityisesti kehitysmaiden<br />
oloihin, sillä rokotteen tuottaminen on halpaa eikä puhdistamista, kylmäsäilytystä, injektointia<br />
<strong>ja</strong> korkeaa hygienian tasoa edellytetä. Lisäksi <strong>käyttö</strong> on turvallisempaa, sillä syötävä rokote<br />
ei voi aiheuttaa itse tautia, kuten toisinaan tapahtuu heikennettyjä mikrobikanto<strong>ja</strong> käytettäessä
55<br />
[142]. Syötäviä rokotteita on alettu kehittää myös eläintauteihin, mm. sian tarttuvaan virusripuliin,<br />
jossa on korkea porsaskuolleisuus. Maississa tuotetun rokotteen teho taudin aiheuttavaa TGEvirusta<br />
vastaan on osoitettu kliinisissä kokeissa [145]. Siirtogeenin väliaikaisen ilmentymisen avulla<br />
tupakan lehdissä tuotetut kasvainspesifiset proteiinit ovat hiirillä tehdyissä rokotuskokeissa<br />
osoittautuneet tehokkaiksi syövän hoidossa [144]. On kehitetty gm-kasve<strong>ja</strong> tuottamaan suuria määriä<br />
ihmisen hoitoproteiine<strong>ja</strong> kasvatusliuokseen, mistä ne ovat helposti puhdistettavissa [145]. Hampaiden<br />
reikiintymisen ehkäisyyn kehitetään hedelmässä tuotettavaa proteiinia (p1025), joka estää<br />
Streptococcus mutans -bakteeria kiinnittymästä hampaan pintaan [146].<br />
Non-food- <strong>ja</strong> erityiskasvit<br />
Tärkkelysperunasta on EU:ssa <strong>ja</strong>lostettu muuntogeenisiä lajikkeita, jotka eivät kuitenkaan ole vielä<br />
markkinoilla. Esim. ruotsalaiset ovat kehittäneet paperiteollisuutta varten ns. amylopektiiniperunan,<br />
jonka tärkkelys soveltuu tavanomaista paremmin paperin valmistukseen. Juurikkaista <strong>ja</strong>lostetaan<br />
lajikkeita, jotka tuottavat tavallisen sokerin si<strong>ja</strong>sta arvokasta inuliinia.<br />
Myös Suomessa on tehty perustutkimusta, jossa on pyritty selvittämään kukkien kehityksen <strong>ja</strong><br />
kukanvärin geneettistä säätelyä. Nämä tulokset saattavat olla aikanaan avuksi kehitettäessä uusia<br />
lajikkeita koristekasvien viljelyyn.<br />
Ligniinin määrää kuitupuussa pyritään useissa tutkimusohjelmissa vähentämään tai koostumusta<br />
muuttamaan siten, että paperin valmistus kuluttaisi vähemmän energiaa <strong>ja</strong> rasittaisi vähemmän<br />
ympäristöä (haapa, poppeli, koivu). Amerikanhaavalla ligniinipitoisuutta on onnistuttu vähentämään<br />
45 prosenttia [149]. Herbisidin- tai tuhohyönteisenkestäviä poppeleita on jo kokeissa eri<br />
maissa. Kiinassa on piakkoin tulossa markkinoille gm-puuvilla, jonka kuidun laatua on parannettu<br />
villan keratiinilla.<br />
Keltapoppelia <strong>ja</strong> eräitä muita nopeakasvuisia kasvilaje<strong>ja</strong> <strong>ja</strong>lostetaan ympäristön puhdistustarkoituksiin.<br />
Ne hajottavat maaperästä myrkyllisiä yhdisteitä tai keräävät niitä itseensä, jolloin myrkyt voidaan<br />
kor<strong>ja</strong>ta kasvien mukana <strong>ja</strong> jälkikäsitellä turvallisempaan muotoon [150].<br />
Eräitä kasveihin liittyviä sovellusesimerkkejä on esitetty myös luvussa 1.<br />
3.8. Kasvigeenitekniikan uudet kehityslin<strong>ja</strong>t<br />
Kasvien geenikartoitusohjelmista saatava tieto kasvien rakenteen <strong>ja</strong> toimintojen geneettisestä säätelystä<br />
tekee mahdolliseksi haluttujen ominaisuuksien ns. täsmä<strong>ja</strong>lostuksen. Kasvi<strong>biotekniikan</strong><br />
alkuvaiheessa 1980-luvulla tutkijoilla oli käytettävissään vain muutamia riittävästi tunnettu<strong>ja</strong><br />
geenejä <strong>ja</strong> nekin olivat pääosin peräisin mikrobeista. Geenitiedon kasvaessa käytetään sovelluksissa<br />
yhä useammin kasveista löydettyjä geenejä <strong>ja</strong> geenitoiminnan oh<strong>ja</strong>uksessa kasviperäisiä säätelyosia.<br />
Tutkimalla geenin rakennetta <strong>ja</strong> toimintaa sitä voidaan muuntaa sopivasti valikoiduilta kohdilta<br />
juuri sen verran, että toivottu tulos saavutetaan. Esimerkiksi uusimmissa glyfosaatinkestävissä<br />
maissilinjoissa maissin entsyymissä (EPSPS) on muutettu vain kolmea, tarkasti valittua aminohappoa.<br />
Tämä on riittänyt muuttamaan entsyymimolekyylin muotoa niin, että rikkahävite glyfosaatti<br />
ei pysty enää kiinnittymään entsyymimolekyyliin tehokkaasti <strong>ja</strong> estämään sen normaalia<br />
toimintaa.
56<br />
Ravinnoksi hyväksytyissä gm-kasvilajikkeissa ei ole käytetty eläinperäisiä geenejä vaan on haluttu<br />
välttää eettisiä ongelmia tai eräiden ihmisryhmien dieettiin liittyviä rajoituksia [3]. Hyväksyttyihin<br />
gm-lajikkeisiin ei ole myöskään viety yhtään yleisesti allergisoivaa proteiinia, esim. pähkinöistä,<br />
vaikka tuotteen ravitsevuus olisi voinut siitä parantua [151-153]. Tulevaisuudessa saatetaan<br />
kuitenkin lääketieteellisiä hoitoproteiine<strong>ja</strong>, esim. hormoneita, veren proteiine<strong>ja</strong> tai vasta-aineita,<br />
sekä myös eläinproteiinia sisältäviä erikoiskuitu<strong>ja</strong> tuottaa eräissä tapauksissa myös kasveissa [154-<br />
157].<br />
<strong>Geenitekniikan</strong> kehitys on mahdollistamassa useiden tunnettujen geenien samanaikaisen <strong>ja</strong>lostamisen.<br />
Tämä parantaa mahdollisuuksia <strong>ja</strong>lostettaessa ns. oligogeenisiä ominaisuuksia, joiden ilmenemiseen<br />
vaikuttaa useampi kuin yksi geeni. Ns. kultainen riisin kehittämiseksi tarvittiin kaikkiaan 7<br />
eri geeniä, <strong>ja</strong> laboratoriossa on jo onnistuttu siirtämään kasviin yhtaikaa 10-15 tunnettua geeniä<br />
[48,158].<br />
Geenitekniikkaa soveltavassa <strong>ja</strong>lostuksessa on toistaiseksi ollut puutteena se, että muunnettu geeni<br />
ei ole yleensä korvannut kasvin alkuperäistä geeniä vaan se on viety lisäyksenä kasvin perimään<br />
(koska ns. homologista rekombinaatiota on saatu kasveilla harvoin aikaan). Geenin kiinnittymiskohdalla<br />
on ollut vaikutusta sekä itse geenin että joskus myös ympäröivien geenien toimintaan,<br />
joten hyvän lopputuloksen löytämiseksi on täytynyt yleensä <strong>ja</strong>lostaa monta eri kasvilin<strong>ja</strong>a. Toistaiseksi<br />
kiinnittymiskohta on ollut pääosin satunnainen, mutta nyt kromosomeihin voidaan jo rakentaa<br />
ennalta ”kiinnittymispohjia”, jolloin siirrettävät geenit saadaan kiinnittymään aina samaan, valmiiksi<br />
tunnettuun <strong>ja</strong> tutkittuun paikkaan. Samaten voidaan siirrettävän geenin päihin sijoittaa ns.<br />
tyhjää DNA:ta, joka eristää sen toiminnallisesti kiinnittymiskohdan ympäristön geeneistä. Siirrettävät<br />
geenit voidaan nisäkässolussa <strong>ja</strong> kohta ilmeisesti kasveillakin sijoittaa perimään myös<br />
ryhmitettyinä omaksi, ylimääräiseksi pikkukromosomiksi, joita eräissä kasviryhmissä esiintyy<br />
yleisesti luonnostaankin [159-162].<br />
Perinteisessä <strong>ja</strong>lostuksessa joudutaan no<strong>ja</strong>amaan geenien sattumanvaraisiin muutoksiin, joita etsitään<br />
<strong>ja</strong>lostuspopulaatioista <strong>ja</strong> villilajeista tai tuotetaan mutageenisillä käsittelyillä. Mutaatio on laadultaan<br />
ennakoimaton <strong>ja</strong> tapahtuu kymmeniä tuhansia kerto<strong>ja</strong> todennäköisemmin muualla kuin<br />
toivotussa geenissä. Mikrobeilla on jo kauan pystytty saamaan geenitekniikalla aikaan DNA:ssa<br />
haluttu<strong>ja</strong> muutoksia emäsparien tarkkuudella eikä tekniikan <strong>käyttö</strong> ole niillä useinkaan osoitettavissa<br />
lopputuloksen perusteella. Korkeammilla eliöillä on ollut vaikeampaa kohdistaa muutos<br />
tiettyyn kohtaan perimässä. Äskettäin on onnistuttu kohdistamaan sammuttava mutaatio haluttuun<br />
geeniin lasermikroskoopissa. Tämän mm. haittageenien sammuttamiseen soveltuvan menetelmän<br />
odotetaan toimivan jokaisella geenillä, josta on käytettävissä spesifinen koetin eli juuri ao. geeniin<br />
tarttuva DNA-<strong>ja</strong>kso [163]. Eräänä lähia<strong>ja</strong>n näköalana kasvigeenitekniikassa on ns. suunnattu<br />
mutageneesi, jolloin halutuissa perimän kohdissa voidaan muuttaa valittu<strong>ja</strong> DNA-emäksiä<br />
suunnitellusti toisiksi (esim. RNA/DNA-hybridimolekyylien avulla) [164,165]. Jalostustulos olisi<br />
hallittu mutta ei muussa suhteessa erotettavissa tavanomaisesta <strong>ja</strong>lostuksesta.<br />
3.9. Eläinsovelluksia<br />
Naudoilla kiinnostuksen kohteena ovat erityisesti tuotanto-ominaisuuksiin <strong>ja</strong> sairauksiin vaikuttavat<br />
geenit. Tarkoituksena on tunnistaa perimässä si<strong>ja</strong>itsevat geenit <strong>ja</strong> niiden vaikutukset <strong>ja</strong> käyttää<br />
saatua tietoa hyväksi valinnassa. Siirtogeenisiä eläimiä käytetään jonkin verran hyväksi lähinnä<br />
lääkeproteiinin tuotantoon, mutta monimutkaisimpien ominaisuuksien muuttaminen on vielä vaikeaa<br />
[166].
57<br />
Sika on kotieläimistä käytetyin geeninsiirtojen kohde. Syynä tähän on sian lyhyt lisääntymiskierto,<br />
suuri pahnuekoko sekä ennen kaikkea ihmistä muistuttava fysiologia, mikä tekee sioista houkuttelevia<br />
malle<strong>ja</strong> erilaisiin biolääketieteellisiin sovellutuksiin. Sian taudinkestävyyttä on yritetty parantaa<br />
sekä periytyvillä siirtogeeneillä että tiettyyn kudokseen tehdyllä geeniterapialla.<br />
Sian <strong>käyttö</strong>ä bioreaktorina tutkitaan tällä hetkellä runsaasti. On todettu, että sika pystyy tuottamaan<br />
maidossa 0.3-1.0 g/l ihmisen veriplasman valkuaisainetta. Valkuaisaine ei kuitenkaan vielä muokkaudu<br />
oikein maitorauhasessa. Sen si<strong>ja</strong>an siirtogeenisen sian verestä eristetty ihmisen hemoglobiini<br />
on rakenteellisesti <strong>ja</strong> toiminnallisesti normaalia vastaavaa.<br />
Useat tutkimusryhmät kehittävät siirtogeenisiä sikalinjo<strong>ja</strong>, joita voitaisiin käyttää elinten luovuttajina<br />
ihmisille. Muuntogeenisten sikojen kudokset eivät yhdistelmägeenin tai -geenien ansiosta<br />
aiheuta hylkimisreaktiota. Tähän mennessä on onnistuttu tuottamaan siko<strong>ja</strong>, joilla immuunivaste on<br />
saatu estetyksi, mutta vaikutus on toistaiseksi ollut ohimenevä. Eläinten <strong>käyttö</strong> elintenluovuttajina<br />
on herättänyt kuitenkin myös kiivasta keskustelua, mm. retrovirusten mahdollisen aktivoitumisen <strong>ja</strong><br />
siirtymisen vuoksi.<br />
Siirtogeenisiä lampaita on käytetty ensisi<strong>ja</strong>isesti villantuotantoon <strong>ja</strong> tautienvastuskykyyn liittyvien<br />
ominaisuuksien tutkimiseen. Lammasta yritetään mm. <strong>ja</strong>lostaa vastustuskykyiseksi scrapie-taudille<br />
(joka on lehmän BSE-tautia vastaava tauti lampaalla) [166,167]. Siirtogeenisten vuohien tutkimus<br />
ei ole toistaiseksi tähdännyt kotieläintuotannon parantamiseen vaan lähinnä lääkeaineiden tai suo<strong>ja</strong>välineisiin<br />
<strong>ja</strong> lääketieteelliseen <strong>käyttö</strong>ön soveltuvien erikoiskuitujen tuottamiseen [168,169]. Sekä<br />
lampaalla että vuohella on tutkittu mahdollisuutta tuottaa geenisiirtojen avulla maitoon erittyviä<br />
lääkeproteiine<strong>ja</strong>. Lampaan <strong>ja</strong> vuohen etu<strong>ja</strong> nautaan verrattuna ovat lyhyempi sukupolvenväli <strong>ja</strong><br />
alhaisemmat ylläpitokustannukset.<br />
Kanoilla tutkitaan siirtogeenitekniikan <strong>käyttö</strong>ä myös mm. tautiresistenssin lisäämiseen, broilerien<br />
lihan ominaisuuksien parantamiseen <strong>ja</strong> ruoansulatusjärjestelmän muokkaamiseen niin, että kanoilla<br />
erittyisi ruoansulatusta edistäviä entsyymejä, esim. selluloosaa tai fytiiniä hajottavia entsyymejä<br />
[170]. Lääkeproteiinien tuottamista kananmunan valkuaisessa tutkitaan [171,172].<br />
Kalanviljelyssä geeninsiirtotekniikoita on käytetty lähinnä kasvun tehostamiseen, aineenvaihdunnan<br />
muunteluun sekä kylmänsietokyvyn lisäämiseen. Tutkimusta tehdään myös tautienvastustuskyvyn<br />
lisäämiseksi sekä lisääntymisen säätelemiseksi. Siirtogeenitekniikkaa voidaan käyttää myös kalan<br />
elintarvikeominaisuuksien muokkaamiseen (esim. lihan väri <strong>ja</strong> rakenne, rasvahappokoostumus) <strong>ja</strong><br />
lääkeaineiden tuotantoon kalan eritteissä tai kudoksissa.<br />
Kotieläinten terveydentilan parantamiseksi tehdään tutkimus- <strong>ja</strong> kehitystyötä myös loisten <strong>ja</strong> taudinaiheuttajien<br />
parissa. Lääketieteessä tutkitaan mm. malariasääsken muuntamista sellaiseksi, ettei<br />
se voi levittää malariaa. Toinen tutkimuslin<strong>ja</strong> on symbioottisen mikrobin <strong>ja</strong>lostaminen geenitekniikalla<br />
niin, että se voi syrjäyttää malarialoision sääsken sylkirauhasista [173]. Vastaavia tutkimuksia<br />
on meneillään myös useilla eläintaute<strong>ja</strong> aiheuttavilla eliöillä. Saharan eteläpuolisessa Afrikassa<br />
Theileria parva -loinen tappaa vuosittain miljoona pienviljelijöiden nautaeläintä <strong>ja</strong> aiheuttaa maailmassa<br />
6 mil<strong>ja</strong>rdin markan vahingot. Yhteistyössä ihmisen genomiprojektin kanssa loisen koko<br />
perimä luetaan, jolloin saadaan riittävästi tietoa rokotteen kehittämiseksi [128].<br />
Eräitä eläimiin liittyviä sovellusesimerkkejä on luvussa 1, <strong>ja</strong> yksityiskohtaisempi katsaus eläin<strong>biotekniikan</strong><br />
tilanteeseen <strong>ja</strong> siirtogeenisten tuotantoeläinten mahdollisiin ympäristövaikutuksiin<br />
Suomessa on esitetty erillisissä selvityksissä [2,5].
58<br />
4. Maatalouden markkina-, tuki- <strong>ja</strong> rakennepoliittiset toimenpiteet<br />
EU:n tuotekohtaisiin markkinajärjestelmiin liittyvän työn yhteydessä bio- <strong>ja</strong> geenitekniikka-asiat<br />
tulevat arvioitaviksi lähinnä tarkasteltaessa kansainvälistä kauppaa <strong>ja</strong> tiettyjen tuotteiden hyväksymistä.<br />
Uudessa elintarvikeapusopimuksessa (FAC) ei gm-kysymystä ole vielä käsitelty, mutta asia<br />
noussee esille lähiaikoina. WTO-neuvottelujen tulokset vaikuttavat koko sektoriin.<br />
Markkinapolitiikassa ei ole vielä kovinkaan monessa yhteydessä otettu kantaa geenitekniikkaan.<br />
Gm-tuotteissa on markkinapolitiikan kannalta vielä paljon avoimia kysymyksiä, kuten se, missä<br />
laajuudessa gm-tuotteita hyväksytään EU:n markkinoille <strong>ja</strong> miten uudet sovellukset vaikuttavat<br />
markkinoihin.<br />
Myös kysymys siitä, saavuttavatko gm-tuotteet EU-viranomaisten <strong>ja</strong> kuluttajien hyväksymisen <strong>ja</strong><br />
milloin, on markkinapolitiikan kannalta tärkeä. Viranomaishyväksyntä mahdollistaisi gm-tuotteiden<br />
pääsyn markkinoille, missä kulutta<strong>ja</strong>t lopulta ratkaisevat tuotteiden kysynnän. Kysynnän<br />
<strong>ja</strong>kautuminen tavanomaisten, gm-raaka-ainetta sisältävien, <strong>ja</strong> toisaalta luomutuotteiden välillä vaikuttaa<br />
markkinoihin. Tuotteita käyttävän asiakkaan kannalta oleellista on se, miten riittävä informaatio<br />
<strong>ja</strong> valinnan mahdollisuus turvataan [174].<br />
Keskeistä markkinapolitiikan kannalta on myös gm-sovelluksia hyödyntävän tuotannon vaikutus<br />
maataloustuotteiden markkinoihin, esim. maataloustuotteiden hintoihin tai kaupan keskittymiseen.<br />
Bio- <strong>ja</strong> geenitekniikan ns. ensimmäisen aallon sovellukset ovat pääosin suuntautuneet tuotannon<br />
yksikkökustannuksien alentamiseen joko lisäämällä sato<strong>ja</strong> tai vähentämällä käytettyä panosmäärää.<br />
Kustannuksia alentava teknologia tekee mahdolliseksi saada aikaan suuremman tuotannon pienemmällä<br />
panosmäärällä. Tarjonta ei kuitenkaan välttämättä lisäänny merkittävästi lyhyellä a<strong>ja</strong>n<strong>ja</strong>ksolla,<br />
joten teknologian aikaisin omaksuneet viljelijät saavat suurimman hyödyn kehityksestä [4].<br />
Viljelijät ovatkin omaksuneet gm-lajikkeita nopeasti tuotantoon alueilla, joilla niiden viljely on<br />
sallittua. Pitkällä aikavälillä uusi teknologia muuttaa markkinatasapainoa niin hintojen kuin määränkin<br />
osalta. Elintarvikkeiden raaka-aineiden hinnan aleneminen hyödyttää teollisuutta <strong>ja</strong> myöhemmin<br />
myös kulutta<strong>ja</strong>a [175]. Mahdollisesti lisääntyvä tarjonta laskisi hinto<strong>ja</strong> maailmanmarkkinoilla,<br />
joilla esim. vil<strong>ja</strong>n hinnat ovat jo alhaiset ylitarjonnan vuoksi. Maataloustuotteiden hintojen<br />
alentuminen voi aiheuttaa kannattavuusongelmia niille viljelijöille, jotka eivät vielä ole ottaneet<br />
<strong>käyttö</strong>ön tuottavuutta parantavaa uutta teknologiaa. Tämä saattaa samalla lisätä paineita maataloustuotannon<br />
tukemiseen EU:ssa.<br />
Kaupan keskittyminen harvoille toimijoille voisi johtaa hintojen nousuun, <strong>ja</strong> lisäksi yritykset keskittyvät<br />
tavallisesti vain kannattavimpiin markkina-alueisiin. Gm-lajikkeiden kylvösiementen markkinoinnista<br />
vastaavat tällä hetkellä muutamat suuret yritykset. On arvioitava, millaisilla toimenpiteillä<br />
liiallista keskittymistä voidaan ehkäistä <strong>ja</strong> miten <strong>ja</strong>tkossa voidaan parhaiten turvata kasvilajikkeiden<br />
kehitys myös erityisolosuhteita, kuten pohjoisia tai kuivuudesta kärsiviä tuotantoalueita varten.<br />
Esimerkiksi raskaat, eriytymättömät hyväksyntämenettelyt suosivat suuria toimijoita <strong>ja</strong> edistävät<br />
osaltaan toiminnan keskittymistä, kun taas hyväksyntäprosessien harkittu, sovelluskohtainen<br />
eriyttäminen parantaa pienten <strong>ja</strong> keskisuurten yritysten kilpailuedellytyksiä [4,50].<br />
Bio- <strong>ja</strong> geenitekniikan <strong>käyttö</strong>ä maataloudessa selvittäneen taloustutkimuksen mukaan [4] bio- <strong>ja</strong><br />
geenitekniikan käytöstä hyötyvät eniten uuden teknologian sovelluksia ensimmäisinä käyttävät.<br />
Tämän strategisen edun ovat EU-maat tällä hetkellä menettämässä mm. hyväksymisprosessin
59<br />
ongelmien <strong>ja</strong> sovelluskehityksen rakenteellisten puutteiden vuoksi [30,34,35,176]. Geenitieto on<br />
kuitenkin juuri nyt nopean kehityksen vaiheessa, joten mukaan tulijoille avautuu lähivuosina vielä<br />
paljon mahdollisuuksia markkinapoliittisesti merkittävien tuotteiden kehittämiseen [34,35,40-<br />
42,48,177]. Viljelijän kannalta pitkäkestoisimpia etu<strong>ja</strong> tarjoavat todennäköisesti ns. toisen <strong>ja</strong> kolmannen<br />
sukupolven gm-tuotteet, joissa on jokin tietty laadullinen geenitekniikalla aikaansaatu erityisominaisuus.<br />
Samalla siirrytään määräpainotteisesta tuotannosta laatukeskeiseen a<strong>ja</strong>tteluun. Tällaisten<br />
tuotteiden viljely on myös viljelijälle kannustavaa, koska tuotteesta voi saada korkeamman<br />
hinnan. Näiden tuotteiden kysyntä on markkinoilla tyypillisesti joustavampaa, mikä merkitsee<br />
tuotta<strong>ja</strong>lle varmempia tulo<strong>ja</strong> [4].<br />
Suomen elintarviketalouden näkökulmasta on tarkoituksenmukaista kiinnittää erityistä huomiota<br />
tuotteiden laatuun <strong>ja</strong> erityistuotteiden kehittämiseen. Maataloustuotannolla katsotaan olevan mahdollisuuksia<br />
avauksiin myös uusille markkinasektoreille, kuten terveysvaikutteiset elintarvikkeet,<br />
entsyymit, rokotteet, hoitoproteiinit <strong>ja</strong> lääkkeet, non-food-tuotteet <strong>ja</strong> teollisuuden täsmä<strong>ja</strong>lostetut<br />
erityisraaka-aineet, myös suurimittaisesti [34,35]. Tulevaisuuden kannalta onkin olennaista se,<br />
miten kulutta<strong>ja</strong>t suhtautuvat geenitekniikan <strong>käyttö</strong>ön elintarviketaloudessa, miten gm-tuotteiden<br />
tulo markkinoille vaikuttaa oman maataloutemme <strong>ja</strong> koko elintarvikesektorin kilpailukykyyn,<br />
tuottaako geeniteknologia tehokkuusetu<strong>ja</strong> suomalaiselle tuotannolle sekä riittävätkö tietotaitomme<br />
<strong>ja</strong> voimavaramme maataloustuotantoa kehitettäessä. Suomen katsotaan onnistuneen tähän mennessä<br />
EU:n jäsenvaltioihin verrattuna keskimääräistä paremmin yleisesti <strong>biotekniikan</strong> kaupallistamisessa<br />
[176]. Jää arvioitavaksi, miten tulevaisuuden markkinoita a<strong>ja</strong>tellen kannattaisi suunnata<br />
voimavaro<strong>ja</strong> esim. tavanomaisen tuotannon, luomutuotannon, sekä bio- <strong>ja</strong> geenitekniikalla parannettujen<br />
tai kokonaan <strong>uusien</strong> erityistuotteiden kehittämiseen.<br />
EU:n tai kansallisessa viljelijöille maksettaviin tukiin liittyvässä lainsäädännössä ei tällä hetkellä<br />
ole säännöksiä geneettisesti muunnettujen organismien käytöstä, eikä mitään tähän liittyvää ole tällä<br />
hetkellä valmisteilla. Ainoa poikkeus on gm-organismien <strong>käyttö</strong>kielto luomuviljelyssä (ks. 2.17.).<br />
Periaatteessa on mahdollista, että gm-asia nousee joskus merkittäväksi kysymykseksi esimerkiksi<br />
tukikelpoisten lajikkeiden määrittelyssä.<br />
Maaseutu- <strong>ja</strong> rakennepolitiikan tavoitteena on luoda edellytyksiä maatalouden rakennemuutokselle<br />
<strong>ja</strong> maaseudun <strong>uusien</strong> elinkeinojen kehittämiselle. Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö rahoittaa maaseudun<br />
kehittämistyötä valtakunnallisella tasolla, maakunnallisten kehittämisohjelmien osana aluetasolla<br />
sekä yksittäisiä investointi- <strong>ja</strong> kehittämistoimia maatila- <strong>ja</strong> yritystasolla. On nähtävissä, että<br />
geenitekniikkaan tavalla tai toisella liittyvään tutkimukseen, kehittämis- <strong>ja</strong> investointihankkeisiin on<br />
otettava kantaa yhä useammin sekä ministeriössä, että TE-keskusten maaseutuosastoilla. On tärkeää,<br />
että myös aluetason virkamiehillä on tietoa ministeriön <strong>ja</strong> valtioneuvoston lin<strong>ja</strong>uksista bio- <strong>ja</strong><br />
geenitekniikan <strong>käyttö</strong>ä koskevissa kysymyksissä sekä a<strong>ja</strong>ntasaista tietoa siitä, mihin asioihin rahoituspäätösten<br />
yhteydessä tulee tältä osin kiinnittää huomiota.<br />
5. Liitteet<br />
Liite 1. Määritelmiä<br />
’Biotekniikan’ määritelmiä on monia erilaisia. Käytetyimpiä ovat esim. ”The application of scientific<br />
and engineering principles to the processing of materials by biological agents” [178], ”The integration<br />
of natural sciences and engineering sciences in order to achieve the application of
60<br />
organisms, cells, parts thereof and molecular analogues for products and services” [179], <strong>ja</strong> ”Pieneliöiden<br />
elintoimintoihin tai solujen geenistön muuttamiseen perustuva (tuotanto)tekniikka” [180].<br />
Biodiversiteettisopimus määrittelee <strong>biotekniikan</strong> olevan ”any technological application that uses<br />
biological systems, living organisms, or derivatives thereof, to make or modify products or processes<br />
for specific use”.<br />
’Geenin’ on määritelty olevan ’toiminnallisesti yhtenäinen osa DNA:ta, joka oh<strong>ja</strong>a solun elintoiminto<strong>ja</strong><br />
tai kehitystä’ [181]. Molekyylibiologian perusteiden selvittyä 1940-50-luvuilla [182,183]<br />
geeni määriteltiin DNA:n osaseksi, joka koodaa yhden proteiinin tuotantoa. ’Yksi geeni - yksi entsyymi’<br />
tai ’yksi geeni - yksi polypeptidi’ –periaate sopii vieläkin kuvaamaan geneettistä perusmekanismia<br />
helposti ymmärrettävällä tavalla. Tutkimuksen kehittyessä geenin käsitteeseen on kuitenkin<br />
tullut tarkennuksia mm. siksi, että yksi toiminnallinen entsyymi rakentuu usein monesta eri polypeptidistä.<br />
’DNA-merkki’ tai 'merkkigeeni' voidaan määritellä esim. seuraavasti: A ’marker gene’ is a DNA<br />
sequence, introduced into an organism, which confers a distinct genotype or phenotype to enable<br />
monitoring in a given environment. An ’intrinsic marker’ is a non-introduced DNA sequence or<br />
natural phenotype that serves as a signature for a particular organism or group of organisms [184].<br />
’Elävä muunnettu organismi’ (LMO) on biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen<br />
Cartagenan bioturvallisuuspöytäkir<strong>ja</strong>n (ks. 2.9.) käsite, joka tarkoittaa "any living organism that<br />
possesses a novel combination of genetic material obtained through the use of modern biotechnology".<br />
Sopimuksessa on määritelty, että ’elävä organismi’ tarkoittaa ”any biological entity capable<br />
of transferring or replicating genetic material, including sterile organisms, viruses and viroids”.<br />
’Moderni biotekniikka’ puolestaan tarkoittaa ”the application of:<br />
i) In vitro nucleic acid techniques, including recombinant deoxyribonucleic acid (DNA) and direct<br />
injection of nucleic acid into cells or organelles, or<br />
ii) Fusion of cells beyond the taxonomic family that overcome natural physiological reproductive or<br />
recombination barriers and that are not techniques used in traditional breeding and selection.”<br />
’Geneettisen muuntamisen’ määrittelee OECD seuraavasti:” ’genetic modification’ refers to any<br />
intentional change in the genetic make up of an organism not naturally possible (e.g. by means of<br />
recombinant DNA techniques)” [185]. Samantapaista määritelmää käytetään EU:ssa direktiivissä<br />
90/220/ETY:” ’genetically modified organism’ (GMO) means an organism in which the genetic<br />
material has been altered in a way that does not occur naturally by mating and/or natural recombination”.<br />
Vastaavasti Suomen geenitekniikkalaissa käytetään termiä ’geenitekniikalla muuntaminen’,<br />
<strong>ja</strong> sen määritelmän mukaan ’geenitekniikalla muunnettu’ on eliö, jonka perintöainesta on<br />
muunnettu tavalla, joka ei toteudu luonnossa pariutumisen tuloksena tai luonnollisena yhdistelmänä<br />
[27].<br />
Määritelmään liittyy periaatteellisia ongelmia, joista käytävään keskusteluun palataan selvityksen<br />
C-osassa.<br />
Määritelmien sisällön tarkentamiseksi on geenitekniikkaa koskevissa säädöksissä tukeuduttu erilaisiin<br />
ra<strong>ja</strong>aviin luetteloihin. Esim. direktiivi 90/220/ETY määrittelee:<br />
”Within the terms of this definition:<br />
(i) genetic modification occurs at least through the use of the techniques listed in Annex I A Part 1;<br />
(ii) the techniques listed in Annex I A Part 2 are not considered to result in genetic modification.”<br />
Tällainen paljon käytetty määrittelytapa saattaa olla teknisesti suoraviivaista, mutta herättää tutkijoiden<br />
piirissä epäilyksiä määritelmien biologisesta relevanssista.
61<br />
’GMO-johdannainen’ on luonnonmukaista maatalous- <strong>ja</strong> elintarviketuotantoa koskevassa lainsäädännössä<br />
(neuvoston asetus (EY) N:o 1804/1999) määritelty käsite, joka tarkoittaa ”ainetta, joka on<br />
joko tuotettu GMO:eista tai GMO:ien tuottama mutta joka ei sisällä GMO:e<strong>ja</strong>” (ks. 2.17.).<br />
Liite 2. Gm-pakkausmerkinnät elintarvikkeissa<br />
Gm-pakkausmerkinnät – säädöstilanne <strong>ja</strong> <strong>uusien</strong> säädösten tulkinnat<br />
Leena Mannonen, elintarvikevirasto 28.4.2000<br />
I. Gm-soi<strong>ja</strong>n <strong>ja</strong> maissin pakkausmerkintäasetuksen EY 1139/98 muutos EY 49/2000<br />
Soi<strong>ja</strong>a <strong>ja</strong> maissia sisältävien elintarvikkeiden pakollisista gm-merkinnöistä säätävä asetus 1139/98<br />
muutettiin syksyllä 1999 <strong>ja</strong> muutosasetus EY 49/2000 astui voimaan 10.4.2000.<br />
Merkintäasetus EY 1139/98 säätää pakollisista geenitekniikasta kertovista merkinnöistä, mikäli<br />
elintarvike tai sen ainesosa on peräisin gm-soi<strong>ja</strong>sta (Monsanto) tai gm-maissista (Novartis). Ainoa<br />
hyväksytty merkintätapa on ”geenitekniikalla muunnettu”, mikäli elintarvikkeen ainesosasta tai<br />
yhdestä ainesosasta koostuvasta elintarvikkeesta on analysoitavissa merkkejä geeniteknisestä<br />
muuntamisesta (DNA tai proteiini).<br />
GM merkintäasetuksen muutos 49/2000 täydentää aiempaa asetusta <strong>ja</strong> artiklassa 1 kir<strong>ja</strong>taan nämä<br />
muutokset. Seuraavassa on selvennetty oleellisimpia näkökohtia.<br />
Merkintävelvoite laajennettu<br />
Merkintävelvoite on laajennettu koskemaan myös suurtalouspakkauksia.<br />
Tahattoman sekoittumisen kynnysarvo<br />
Säädöksessä huomioidaan tahaton <strong>ja</strong> vähäinen sekoittuminen, joka on voinut aiheutua sadonkorjuun,<br />
kuljetuksen, varastoinnin yms. aikana. Mikäli GMO:sta peräisin olevan aineksen osuus elintarvikkeen<br />
ainesosasta tai vain yhdestä ainesosasta koostuvassa elintarvikkeesta on alle 1% <strong>ja</strong> tällaisen<br />
aineksen esiintyminen on satunnaista, ei elintarvikkeen pakkausmerkinnöissä edellytetä geenitekniikan<br />
käytöstä kertovia merkintöjä.<br />
Toleranssipitoisuuden kattavuus<br />
Kynnysarvona oleva 1% voidaan pitää toleranssipitoisuutena, joka on yhteensä kaikki ainesosassa<br />
tai yhdestä ainesosasta koostuvassa elintarvikkeessa oleva gm-aines. Esimerkiksi maissin kohdalla<br />
se on yhteissumma kaikista EU:ssa hyväksytyistä, myös uuselintarvikeasetuksen mukaisesti notifioiduista,<br />
viidestä gm-maissilajikkeesta peräisin olevista aineksista. Soi<strong>ja</strong>n kohdalla kysymys on<br />
toistaiseksi vain yhdestä lajikkeesta. Tulevaisuudessa huomioidaan myös uudet uuselintarvikeasetuksen<br />
mukaisesti hyväksyttävät lajikkeet.<br />
Huomattavaa on, että kynnysarvo lasketaan ainesosittain kukin omana kokonaisuutena eikä yhteissummana<br />
kaikesta elintarvikkeessa olevasta gm-aineksesta. Mikäli elintarvike koostuu vain yhdestä<br />
ainesosasta, on koko elintarvike laskennan peruste.
62<br />
Satunnainen sekoittuminen <strong>ja</strong> tyydyttävä selvitys laadusta<br />
Jotta voidaan varmistua siitä, että gm-aineksen esiintyminen on satunnaista, kaikkien toimijoiden<br />
(valmistajien, maahantuojien, pakkaajien) on ryhdyttävä aktiivisiin toimiin varmistuakseen käyttämiensä<br />
raaka-aineiden laadusta <strong>ja</strong> antamaan viranomaisille tyydyttävä selvitys asiasta.<br />
Mikä osoitus voidaan katsoa tyydyttäväksi? Kysymys on osittain vielä pohdinnan alla <strong>ja</strong> vastausta<br />
voidaan tarkentaa valvontakokemuksen karttuessa. Riittäväksi osoitukseksi voitaisiin katsoa esimerkiksi:<br />
Analyysitodistus, josta ilmenee tuloksen lisäksi tutkimuksen tehneen laboratorion yhteystiedot <strong>ja</strong><br />
käytetty menetelmä kuvattuna tai viitteenä julkaistuun menetelmään. Lisäuskottavuutta antaa tiedot<br />
mahdollisesta akreditoinnista, sertifioinnista, laatujärjestelmästä tai osallistumisesta gm-analytiikan<br />
(DNA, proteiini) osalta validointihankkeisiin. Analyysitodistusta ei välttämättä tarvita joka erältä<br />
erikseen, mikäli tavaran toimitta<strong>ja</strong>lla luotettavasti osoittaa järjestelmä, jolla taataan toimitettavan<br />
raaka-aineen tasalaatuisuus <strong>ja</strong> alkuperä, <strong>ja</strong> että kyseinen raaka-aine pidetään erillään mahdollisesta<br />
gm-materiaalista.<br />
Todistus erottelusta (segregation) <strong>ja</strong> osoitus järjestelmän toimivuudesta. Järjestelmä voi olla esim.<br />
sertifioitu laatujärjestelmä, joka kattaa viljelyn, sadonkorjuun, kuljetuksen, varastoinnin <strong>ja</strong> prosessoinnin.<br />
Poh<strong>ja</strong>na järjestelmässä on gm-analyysit sopivasta tuotantovaiheesta (esim. varastoinnin<br />
yhteydessä tai ennen pakkausta <strong>ja</strong> toimitusta ostajille). Eräkohtaiset analyysit on suositeltavia, muttei<br />
ehdoton edellytys, mikäli järjestelmä voidaan todeta luotettavaksi <strong>ja</strong> toimivaksi. Näin on, mikäli<br />
toimitta<strong>ja</strong>lla on esimerkiksi toimiva laatu- <strong>ja</strong> omavalvontajärjestelmä. Esimerkkeinä tällaisista soi<strong>ja</strong>toimittajista<br />
ovat mm. Protein Technology International <strong>ja</strong> Central Soya.<br />
Alkuperätodistus, joka indikoi ei-GMO-laatua (esim. LUOMU).<br />
Luettelo elintarvikkeista <strong>ja</strong> ainesosista, joita ei merkitä<br />
Merkintäasetuksessa <strong>ja</strong> sen muutoksessa viitataan laadittavaksi tulevaan luetteloon elintarvikkeiden<br />
ainesosista tai yhdestä ainesosasta koostuvista elintarvikkeista, jotka eivät sisällä geeniteknisestä<br />
muuntamisesta peräisin olevia aineksia <strong>ja</strong> joihin näin ollen ei sovelleta merkintävelvoitetta. Luetteloa<br />
ei vielä ole.<br />
Merkintävaatimusta ei takautuvasti<br />
Merkintävelvoitetta ei sovelleta takautuvasti sellaisiin elintarvikkeisiin, jotka on saatettu markkinoille<br />
ennen asetuksen voimaantuloa.<br />
II. Gm-lisäaineiden <strong>ja</strong> -aromien merkintäasetus EY 50/2000<br />
Asetus EY 50/2000 astui voimaan 10.4.2000. Se koskee geneettisesti muunnettu<strong>ja</strong> tai geneettisesti<br />
muunnetuista organismeista valmistettu<strong>ja</strong> lisäaineita <strong>ja</strong> arome<strong>ja</strong> sisältävien elintarvikkeiden <strong>ja</strong> elintarvikkeiden<br />
ainesosien merkintöjä.<br />
Artiklassa 1 todetaan, että asetuksen piiriin kuuluvat sellaiset kuluttajille <strong>ja</strong> suurtalouksille markkinoitavat<br />
pakatut elintarvikkeet <strong>ja</strong> niiden ainesosat, joissa on käytetty em. gm-lisäaineita tai arome<strong>ja</strong>.<br />
Samassa artiklassa viitataan lisäaineita <strong>ja</strong> arome<strong>ja</strong> koskeviin raamidirektiiveihin. Näin ollen asetuksen<br />
piiriin eivät kuulu valmistuksen apuaineet, kanta<strong>ja</strong>-aineet tai liuottimet. Myöskään ns. ”carryover”<br />
lisäaineisiin ei sovelleta ko. asetusta, sillä ne eivät ole lopputuotteissa lisäainemerkityksessä<br />
eikä ne esiinny loppuelintarvikkeiden ainesosaluettelossa.
63<br />
Artikloissa 2-4 todetaan että, merkintäsäännöt noudattavat uuselintarvikeasetuksen EY 258/97 <strong>ja</strong><br />
gm-soi<strong>ja</strong>- <strong>ja</strong> maissiasetuksen EY 1139/98 sekä sen muutoksen EY 49/2000 edellytyksiä <strong>ja</strong> mallia.<br />
Huomioitavaa on kuitenkin, ettei säädöksessä ole asetettu kynnysarvoa tahattomalle tai vähäiselle<br />
sekoittumiselle. Näin ollen, aina kun lisäaineesta tai aromista on osoitettavissa merkkejä geeniteknisestä<br />
muuntamisesta (DNA, proteiini, muu muutos), tulee ne merkintävelvoitteen piiriin.<br />
Vaikka asetus koskee kaikkia elintarvikkeissa käytettäviä lisäaineita <strong>ja</strong> arome<strong>ja</strong>, valvonta kohdistuu<br />
ensi vaiheessa erityisesti soi<strong>ja</strong>lesitiiniin (E322) <strong>ja</strong> maissista peräisin oleviin muunnettuihin tärkkelyksiin<br />
(E1404 - E1451), mikäli ne ovat geenitekniikalla muunnetuista lähteistä peräisin.<br />
Muiden lisäaineiden <strong>ja</strong> aromien spesifikaateista ei ole selvästi todettavissa, ovatko ne GMO-peräisiä.<br />
Epäselvää on, miten paljon ne yleensä sisältävät DNA:ta tai proteiinia. Myöskään ei ole tiedossa<br />
millaisesta muunnoksesta (mistä geenistä) voisi olla kysymys. Ilman tietoa muunnoksesta ei<br />
gm-laatu ole analysoitavissa. Näin ollen tässä vaiheessa tällaisten lisäaineiden <strong>ja</strong> aromien valvontaa<br />
ei voida toteuttaa, eikä merkintävelvoitetta niin muodoin voitane edellyttää. Mikäli komissiolta saadaan<br />
lisäohjeistusta valvontaan tai jäljitettävyyteen, muuttuu tilanne merkintöjen osalta vastaavasti.<br />
Artiklan 5 perusteella merkintävelvoitetta ei sovelleta takautuvasti sellaisiin elintarvikkeisiin, jotka<br />
on saatettu markkinoille ennen asetuksen voimaantuloa.<br />
Liite 3. USA:n maatalousvirastolle (USDA) toukokuun 1999 aikana ilmoitetut<br />
gm-kasvien kenttäkokeet<br />
US Notifications of Field Releases (May 1999)<br />
The Animal and Plant Health Inspection Service of the US Department of Agriculture has received<br />
the following notifications of experimental field releases in the last 30 days. Traits separated by a<br />
right slash are "stacked" traits. Numbers in parentheses indicate multiple trials for plants with the<br />
traits indicated.<br />
AgrEvo: Maize, Fertility restored/Phosphinothricin tolerant; Maize, Fertility restored/ Phosphinothricin<br />
tolerant/Visual marker inactive; Cotton, Phosphinothricin tolerant (3).<br />
Agricultural Research Service: Maize, Visual marker; Rubus idaeus, Fungal resistant; Sugarcane,<br />
Mexican Rice Borer Resistant; Sugarcane, SCYLV resistant; Wheat, Storage protein altered.<br />
Betaseed: Beet, Glyphosate tolerant.<br />
BioWorks: Potato. Rhizoctonia solani resistant; Tobacco, Rhizoctonia solani resistant.<br />
Calgene: Maize, Oil profile altered; Cotton, Melanin produced in cotton fibers; Rapeseed, Lepidopteran<br />
resistant (3); Rapeseed, Oil profile altered (3); Soybean, Oil profile altered.<br />
Cornell University: Apple, Fire blight resistant; Apple, Apple scab resistant (2); Apple, Oblique<br />
banded leafroller resistant (2); Apple, Visual marker; Apple, Ethylene synthesis reduced (2); Potato,<br />
PVY resistant (2).<br />
CropTech: Tobacco, Visual marker.<br />
DNA Plant Tech: Strawberry, Botrytis cinerea resistant/Fusarium resistant/Verticillium dahlae<br />
resistant; Strawberry, Glyphosate tolerant. Strawberry, Carbohydrate metabolism altered; Strawberry,<br />
Delayed softening; Tomato, Fruit ripening delayed (2).<br />
Dry Creek: Apple, Lepidopteran resistant (2).
64<br />
Du Pont: Maize, Oil quality altered (2).<br />
Garst: Maize, Lepidopteran resistant (2).<br />
Harris Moran: Maize, Male sterile; Melon, Fruit ripening altered.<br />
Iowa State University: Maize, Visual marker (3): Maize, Novel protein produced; Maize, Storage<br />
protein altered (3).<br />
Limagrain: Maize, Lipase expressed in seeds (2).<br />
Monsanto: Beet, Glyphosate tolerant; Maize, Yield increased (2); Maize, Yield increased/Marker<br />
gene; Maize, Gray leaf spot resistant; Maize, Glyphosate tolerant (2); Maize, Phosphinothricin tolerant/Protein<br />
quality altered; Maize, Coleopteran resistant (14); Maize, Lepidopteran resistant (6);<br />
Maize, Visual marker (4); Maize, Marker gene/Recombinase produced; Maize, Antibody produced;<br />
Maize, Recombinase produced; Maize, Carbohydrate metabolism altered (4); Maize, Lysine level<br />
increased (2); Maize, Methionine level increased; Maize, Nitrogen metabolism altered; Maize, Oil<br />
quality altered; Maize, Tryptophan level increased (2); Cotton, Yield increased (2); Cotton,<br />
Glyphosate tolerant (6); Cotton, Lepidopteran resistant (21); Potato, Glyphosate tolerant/Colorado<br />
potato beetle resistant/PLRV resistant (3); Potato, Glyphosate tolerant/PLRV resistant/PVY resistant;<br />
Potato, Colorado potato beetle resistant (6); Potato, Colorado potato beetle resistant/PLRV<br />
resistant (13); Potato, Colorado potato beetle resistant/PVY resistant (14), Potato, Bruising reduced;<br />
Rice, Glyphosate tolerant (7); Rice, Marker gene; Soybean, Altered plant development (2); Soybean,<br />
Environmental stress reduced; Soybean, Oil quality altered (2); Soybean, Sclerotinia resistant<br />
(4); Soybean, Glyphosate tolerant; Soybean, Lepidopteran resistant (3); Soybean, increased protein<br />
levels; Soybean, Lysine level increased (3); Soybean, Protein quality altered; Tobacco, Marker<br />
gene; Tomato, Solids increased (2); Wheat, Altered plant growth (2); Wheat, Glyphosate tolerant<br />
(4); Wheat, Carbohydrate metabolism altered.<br />
Montana State University: Wheat, Drought tolerant.<br />
Mycogen: Maize, Lepidopteran resistant (2).<br />
New York State University: Grape, Powdery mildew resistant (2).<br />
Novartis Seeds: Maize, Lepidopteran resistant (2).<br />
Ohio State University: Soybean, Protein quality altered; Sunflower, Lepidopteran resistant.<br />
Pioneer: Maize, Phosphinothricin tolerant; Maize, Visual marker; Sunflower, Sclerotinia resistant.<br />
Rutgers University: Creeping bentgrass, Aluminum tolerant; Creeping bentgrass, Heat tolerant;<br />
Creeping bentgrass, Salt tolerance increased (2); Creeping bentgrass, Dollar spot resistant (5);<br />
Creeping bentgrass, Phosphinothricin tolerant.<br />
Seminis Vegetable Seeds: Melon, CMV resistant/PRSV resistant/WMV resistant/ZYMV resistant;<br />
Onion, Visual marker (2); Squash, CMV resistant/PRSV resistant/WMV resistant/ZYMV resistant;<br />
Tomato, Fusarium resistant; Tomato, Verticillium dahlae resistant; Tomato, Glyphosate tolerant;<br />
Tomato, Insect resistant; Tomato, Fruit ripening altered.<br />
Stanford University: Maize, Visual marker (7).<br />
Stine Biotechnology: Maize, Imidazole tolerant.<br />
Texas Tech University: Cotton, Fiber quality altered (2); Cotton, Oxidative stress tolerant.<br />
Tuskegee University: Sweet potato, Storage protein altered.<br />
University of California: Maize / MG / Color sectors in seeds; Melon, Fruit ripening altered (2);<br />
Tomato, Fruit ripening altered (2).<br />
University of Chicago: Arabidopsis thaliana, Kanamycin resistant; Arabidopsis, Loss of systemic<br />
resistance; Rapeseed, Lepidopteran resistant.<br />
University of Georgia: Peanut, Lesser cornstalk borer resistant; Peanut, TSWV resistant.<br />
University of Idaho: Pea, Virus resistant; Pea, BYMV resistant; Potato, Late blight resistant/TRV<br />
resistant; Potato, Virus resistant (2); Potato, PLRV resistant; Potato, PVY resistant; Potato, TRV<br />
resistant (4); Potato. PLRV resistant/PVX resistant/PVY resistant/TRV resistant.<br />
University of Kentucky: Tobacco, Senescence altered; Tobacco, TSWV resistant. Tobacco, PVY<br />
resistant/ TEV resistant/TVMV resistant.
65<br />
University of Minnesota: Alfalfa, Nitrogen metabolism altered; Alfalfa, Cell wall altered; Maize,<br />
Lysine level increased; Maize, Oil profile altered.<br />
University of Nebraska: Sunflower, Lepidopteran resistant.<br />
United States Sugar: Sugarcane, Glyphosate tolerant.<br />
Zeneca: Maize, Chloroacetanilide tolerant.<br />
6. Kir<strong>ja</strong>llisuusviitteet<br />
1. <strong>Geenitekniikan</strong> <strong>ja</strong> <strong>muiden</strong> <strong>biotekniikan</strong> <strong>uusien</strong> <strong>menetelmien</strong> <strong>käyttö</strong> maatalous- <strong>ja</strong> elintarviketuotannossa. Osa A:<br />
Lainsäädäntö, sopimukset, tutkimus <strong>ja</strong> sovellukset. Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriö, 70 s.<br />
2. Hömmö L (2000). <strong>Geenitekniikan</strong> <strong>ja</strong> <strong>muiden</strong> <strong>biotekniikan</strong> <strong>uusien</strong> <strong>menetelmien</strong> <strong>käyttö</strong> maatalous- <strong>ja</strong> elintarviketuotannossa.<br />
Osa B: Bio- <strong>ja</strong> geenitekniikka maa- <strong>ja</strong> elintarviketalouteen liittyvässä tutkimuksessa. Maa- <strong>ja</strong><br />
metsätalousministeriö, xx s.<br />
3. Launis V (2000). Bio- <strong>ja</strong> geeniteknologian eettiset kysymykset. Selvitys maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriölle. Turun<br />
yliopisto tammikuu 2000, 71s.<br />
4. Virolainen M, Niemi J (2000). <strong>Geenitekniikan</strong> <strong>ja</strong> muuntogeenisen ruuan taloudelliset vaikutukset Suomen elintarvikeketjussa.<br />
Maatalouden taloudellisen tutkimuslaitoksen selvityksiä 7/2000, 52 s.<br />
5. Vilkki J, Pitkänen T, Kantanen J, Elo K (2000). Siirtogeeniset tuotantoeläimet <strong>ja</strong> niiden mahdolliset ympäristövaikutukset<br />
Suomessa. Maa- <strong>ja</strong> metsätalousministeriön tilaama selvitys, 31 s.<br />
6. Häikiö E, Kangasjärvi J (1999). Biotekniikan riskit. Siirtogeenisten kasvien ympäristövaikutukset Suomessa.<br />
Suomen ympäristö No. 185.<br />
7. Nelson KE, Paulsen IT, Heidelberg JF, Fraser CM (2000). Status of genome projects for nonpathogenic bacteria<br />
and archaea. Nature Biotechnology 18: 1049-1054.<br />
8. Ames B (1993). Science and the environment: facts v. phantoms. National Wilderness Institute, Washington. NWI<br />
Resource Spring 1993, p.4.<br />
9. Ruukki J (1999). Jos ruoka huolettaa, huolestu oikeista asioista. Tiede 2000 2/99<br />
10. Mäkinen-Kiljunen S (2000). ”Luomu” ei tarkoita allergeenitonta. Allergia & Astma 4/2000.<br />
11. Tammisola J (1999). Maatalousbiotekniikka menestyksen kynnyksellä? Kemia/Kemi 26 (3): 232-235.<br />
12. Mackentzie D (1999). Red flag for green spray. New Scientist 29.5.1999.<br />
13. MacKenzie D (1999). Friend or foe? New Scientist 9.10.1999<br />
14. Bouchie AJ (2000). Bacillus identity crisis. Nature Biotechnology 18: 813.<br />
15. Hernandez E, Ramisse F, Cruel T, leVagueresse R, Cavallo J (1999). Bacillus thuringiensis serotype H34 isolated<br />
from human and insecticidal strains 3a3b and H14 can lead to death of immunocompetent mice after pulmonary<br />
infection. FEMS Immunol. Med. Microbiol. 24: 43-47.<br />
16. Bernstein I, Bernstein J, Miller M, Tiewzieva S, Bernstein D, Lummus Z, Selgrade M, Doerfler D, Seligy V<br />
(1999). Immune responses in farm workers after exposure to Bacillus thuringiensis pesticides. Environ. Health<br />
Perspect. 107: 575-582.<br />
17. Custom yeast improves beer. AgBiotech Reporter 8/2000.<br />
18. Walsh G (2000). Biopharmaceutical benchmarks. Nature Biotech. 18: 831-833.<br />
19. Irish haemophiliacs are smiling. Ireland switches to genetically engineered clotting factors. New Scientist<br />
7.2.1998.<br />
20. Haverdahl A-L (2000). Konstgjord blod testas på människor. Svenska Dagbladet 2.11.2000<br />
21. Gelatin from plants, yeast. AgBiotech Reporter 12/99.<br />
22. Huuskonen M (1998). Lääkemaitoa Pompen tautiin. HS kuukausiliite 11/98 s.46-52.<br />
23. GM rabbits save babies. AgBiotech Reporter 9/2000.<br />
24. Laurén J (1999). Keho remonttiin kantasoluilla. Tiede 2000 8/99<br />
25. Soluviljelmistä eläinkokeiden korvaajia. Metro 16.11.1999<br />
26. Koe-eläintutki<strong>ja</strong>lla oltava vahva etiikka. HS 21.11.1999<br />
27. www.geenitekniikanlautakunta.fi<br />
28. EU:n tiedekomiteat Internetissä: http://europa.eu.int/comm/dg24/health/sc/index_en.html<br />
29. Council – ENVIRONMENT, 24-06-1999, Press 203, Nr. 9406/99. Lehdistötiedotteet neuvoston kokouksista ovat<br />
haettavissa osoitteesta http://ue.eu.int/newsroom<br />
30. Biotekniikan neuvottelukunnan mietintö geenitekniikalla muunnettujen organismien markkinointiluvista.<br />
www.<strong>biotekniikan</strong>neuvottelukunta.fi/muistiot/markluv.htm<br />
31. Suomen ympäristöministerin vastaus 21.2.2000 ympäristökomissaari Wallströmin kirjeeseen.<br />
32. Hodgson J (2000). National politicians block GM progress. Nature Biotechnology 18: 918-919.
66<br />
33. Salovuori I (1999). Geenitekniikkalaki <strong>ja</strong> ilmoitusmenettelyt. Ympäristö <strong>ja</strong> Terveys 9/99, s.4-9.<br />
34. EP (1998). Bioteknologian vaikutukset maatalouteen. Europarlamentin maataloutta <strong>ja</strong> maaseudun kehittämistä<br />
käsittelevän valiokunnan mietintö 3.2.1998. (A4-0037/98)<br />
35. CES (1998). Genetically modified organisms in agriculture – impact on the Common Agricultural Policy. EU:n<br />
talous- <strong>ja</strong> sosiaalikomitean mietintö 1.7.1998. Off.J. C284, 14/09/1998, p. 0039. Eng. <strong>ja</strong> suomenkielisenä. Htmltiedostona<br />
saatavissa http://europa.eu.int/celex –hausta.<br />
36. Ympäristökomissaari Margot Wallströmin kirje 10.12.1999 geenitekniikalla muunnettujen organismien hyväksymisestä.<br />
SG(99)D10072<br />
37. EU Says Will Speed GM Approvals. Agbiotech Reporter Aug. 2000<br />
38. Birchard K (2000). European Commission to end de facto moratorium on GM products. Lancet 356: 320-322.<br />
39. www.<strong>biotekniikan</strong>neuvottelukunta.fi<br />
40. Biotechnology. FAO, Committee of Agriculture, 15th session. Rooma, 25.-29.1.1999.<br />
www.fao.org/unfao/bodies/COAG/COAG15/X0074E.htm<br />
41. Spotlight Biotechnology in agriculture.<br />
www.fao.org/WAICENT/FAOINFO/AGRICULT/magazine/9901sp1.htm<br />
42. FAO Statement on Biotechnology. FAO, 2000. www.fao.org/biotech/state.htm<br />
43. OECD Biotechnology & Food Safety. OECD Reports sent to Okinawa G8, 21-22 July 2000.<br />
www.oecd.org/subject/biotech/g8_docs.htm<br />
44. OECD:n konferenssi gm-ruuan turvallisuudesta: tosiasiat, epävarmuudet <strong>ja</strong> arviointi, Edinburgh 28.2.-1.3.2000.<br />
Puheenjohta<strong>ja</strong>n raportti www.oecd.org/subject/biotech/Chairmanreporteng.pdf ; raportoijien yhteenveto<br />
www.oecd.org/subject/biotech/Rapporteureng.pdf ; konferenssiohjelma<br />
www.oecd.org/subject/biotech/edinburgh.htm<br />
45. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Cartagenan bioturvallisuuspöytäkir<strong>ja</strong>. www.biodiv.org<br />
<strong>ja</strong> www.bio-scope.com<br />
46. Gaskell G, Bauer MW, Durant J, Allum NC (1999). Worlds apart? The reception of genetically modified foods in<br />
Europe and the U.S.. Plant biotechnology: food and feed. Review. Science 285: 384-387.<br />
47. Biotekniikka 2000 –työryhmän välimuistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 2000:5.<br />
48. Conway G, Toenniessen G (1999). Feeding the world in the twenty-first century. Nature 402: (Suppl.) C55-C58.<br />
49. CGIAR sets stage for 2 nd green revolution. Diversity 15 (1999) no. 3 p.4.<br />
50. Miller H (1999). Management and technology: The unexpected arm of the bio-police. Financial Times 21 Dec.<br />
1999. www.globalarchive.ft.com<br />
51. Ryynänen L (1999). Cryopreservation of buds and in vitro shoot tips of Betula pendula. Metsäntutkimuslaitoksen<br />
tiedonanto<strong>ja</strong> n:o 728, 67s.<br />
52. Birch RG (1997). Plant transformation: Problems and strategies for practical application. Annu. Rev. Plant<br />
Physiol. Plant Mol. Biol. 48: 297-326.<br />
53. Rantanen S (2000). Ei<strong>ja</strong> Pehu puhui geenitekniikan puolesta. Luomulehti 3/2000.<br />
54. Peri A, Lotan O, Abu-Abied M, Holland D (1996). Establishment of an Agrobacterium-mediated transformation<br />
system for grape (Vitis vinifera L.): The role of antioxidants during grape-Agrobacterium interactions. Nature Biotechnology<br />
14: 624-628.<br />
55. Walker A (1996). Grape expectations realized. Nature Biotechnology 14: 582.<br />
56. Ritala A, Aspegren K, Kurtén U, Salmenkallio-Marttila M, Mannonen L, Hannus R, Kauppinen V, Teeri TH,<br />
Enari T-M (1994). Fertile transgenic barley by particle bombardment of immature embryos. Plant Mol. Biology<br />
24: 317-325.<br />
57. James C (1999). Global Review of Commercialized Transgenic Crops: 1999. ISAAA Briefs No. 12-1999: Preview.<br />
ISAAA, Ithaca, NY.<br />
58. Perlak FJ ym. (1993). Genetically improved potatoes, protection from damage by Colorado potato beetle. Plant<br />
Mol. Biol. 22:313-321.<br />
59. Smith CS (2000). China rushes to adopt genetically modified crops. The New York Times 7.10.2000.<br />
60. Hollis LA (2000). Biopesticide fact sheet. Bacillus thuringiensis CryIII(A) delta endotoxin and the genetic<br />
material necessary for its production in potato (006432). USA Environmental Protection Agency, Apr. 2000.<br />
www.epa.gov/oppbppd1/biopesticides/factsheets/fs006432t.htm<br />
61. GM potato deregulated. AgBiotech Reporter 7/2000.<br />
62. Chen Z-L (2000). Transgenic food: Need and safety. Assessing the Safety of GM Food. OECD Edinburgh Conf.<br />
Sci. Health Asp. Genet. Mod. Foods, 28.2.-1.3.2000.<br />
63. Thomson J (2000). Biotechnology regulations in South Africa. Assessing the Safety of GM Food. OECD Edinburgh<br />
Conf. Sci. Health Asp. Genet. Mod. Foods, 28.2.-1.3.2000.<br />
64. www.olis.oecd.org/bioprod.nsf<br />
65. Thomson JA (2000). The poor need biotechnology; could reduce hunger in Third World. Chicago Tribune<br />
27.7.2000.
67<br />
66. Lius S, Manshardt RM, Fitch MMM, Slightom JL, Sanford JC, Gonsalves D (1997). Pathogen-derived resistance<br />
provides papaya with effective protection against papaya ringspot virus. Mol. Breeding 3: 161-168.<br />
67. Gonsalves D (1998). Control of papaya ringspot virus in papaya: a case study. Annu. Rev. Phytopathol. 36: 415-<br />
437.<br />
68. Ashmore SE, Azimi M, Drew RA (2000). Cryopreservation trials in Carica papaya germplasm. The 4 th Int. Symp.<br />
on In Vitro Culture and Horticultural Breeding, Tampere, 2-7 July 2000.<br />
69. www.olis.oecd.org/biotrack.nsf<br />
70. Tu J, Zhang G, Datta K, Xu C, He Y, Zhang Q, Khush GS, Datta SK (2000). Field performance of transgenic elite<br />
commercial hybrid rice expressing Bacillus thuringiensis δ-endotoxin. Nature Biotechnology 18: 1101-1104.<br />
71. Rousi A (1997). Auringonkukasta viiniköynnökseen. WSOY, Porvoo, 390 s.<br />
72. Andersson C (1999). Glycoalkaloids in tomatoes, eggplants, pepper and two Solanum species growing wild in the<br />
Nordic countries. Nordic Council of Ministers, Copenhagen, TemaNord 1999: 599.<br />
73. Ames BN, Profet M, Gold LS (1990). Nature’s chemicals and synthetic chemicals: Comparative toxicology. Proc.<br />
Natl. Acad. Sci. USA 87: 7782-7786.<br />
74. Vuokko S (1999). Luonnon herneissä on myrkkyjä. Suomen Luonto 11/1999.<br />
75. Raloff J (2000). Detoxifying deserts manna. Science News 158: 74.<br />
76. Simmonds NW (1979). Principles of crop improvement. Table 1.3. Longman, London and New York, 408 p.<br />
77. Potato bitterness reduced. AgBiotech Reporter 12/99.<br />
78. Crozier A (2000). Growing decaff without the grind. Press Release, Univ. of Glasgow, 30.8.2000.<br />
www.gla.ac.uk/press/releases/decaf.html<br />
79. Caffeine gene sequenced. AgBiotech Reporter 10/2000.<br />
80. Kato M, Mizuno K, Crozier A, Fujimura T, Ashihara H (2000). Plant Biotechnology: Caffeine synthase gene from<br />
tea leaves. Nature 406: 956-957.<br />
81. Fordahl M (2000). Researchers identify caffeine gene. Genetic engineering may hold the key to making decaffeinated<br />
coffee that doesn’t taste like dishwater. www.agbioworld.org 31.8.2000<br />
82. DellaPenna D (1999). Nutritional genomics: Manipulating plant micronutrients to improve human health. Science<br />
285: 375-379.<br />
83. Mazur B, Krebbers E, Tingey S (1999). Gene discovery and product development for grain quality traits. Science<br />
285: 372-375.<br />
84. Jez JM, Noel JP (2000). A kaleidoscope of carotenoids. Nature Biotechnology 18: 825-826.<br />
85. Fan Y-Y, Chapkin RS (1998). Importance of dietary γ-linolenic acid in human health and nutrition. J. Nutr. 128:<br />
1411-1414.<br />
86. Reddy AS, Thomas TL (1996). Expression of a cyanobacterial ∆ 6 –desaturase gene results in γ-linolenic acid<br />
production in transgenic plants. Nature Biotechnology 14: 639 - 642.<br />
87. Bradley D (1996). Engineering healthier vegetable oil. New Scientist 8 June 1996.<br />
88. Spinach-like lettuce. AgBiotech Reporter 2/99.<br />
89. Broglie ym. (1994). Oilseed rape with high content of oleic acid. Ref. Klee H (1995). The 22 nd Aharon Katzir-<br />
Katchalsky Conference on Plant Molecular Biology, Biotechnology and Environment, Max Planck Institute,<br />
Cologne, Oct. 2-6, 1994. Mol. Breeding 1: 1-3.<br />
90. Goto F, Yoshihara T, Shigemoto N, Toki S, Takaiwa F (1999). Iron fortification of rice seed by the soybean<br />
ferritin gene. Nature Biotechnology 17: 282-286.<br />
91. Science and Technology for Development. EU:n puheenvuoro YK:n yleiskokouksessa 15.10.1999.<br />
92. http://plantbio.berkeley.edu/~outreach/WHATIS.HTM<br />
93. Chiou T-J, Bush DR (1998). Sucrose is a signal molecule in assimilate partitioning. Proc. Natl. Acad. Sci. USA<br />
95: 4784-4788.<br />
94. Gibson SI, Graham IA (1999). Another player joins the complex field of sugar-regulated gene expression in<br />
plants. Proc. Natl. Acad. Sci. USA 96: 4746-4748.<br />
95. Fridman E, Pleban T, Zamir D (2000). A recombination hotspot delimits a wild-species quantitative trait locus for<br />
tomato sugar content to 484 bp within an invertase gene. Proc. Natl. Acad. Sci. USA 97: 4718-4723.<br />
96. Egnin ym. (1998), ABIC98-konferenssi, Saskatchewan, 9.-12.6.1998.<br />
97. Chakraborty S, Chakraborty N, Datta A (2000). Increased nutritive value of transgenic potato by expressing a<br />
nonallergenic seed albumin gene from Amaranthus hypochondriacus. Proc. Natl. Acad. Sci. USA 97: 3724-3729.<br />
98. 35 years in the making, high-protein, high-yielding corn to prevent malnutrition among millions. CIMMYT,<br />
Future Harvest, News release 7 Sep. 2000. www.futureharvest.org/news/maizerelease.shtml<br />
99a. Perkins J (2000). Prize winner defends biotech crops. The Des Moines Register 12.10.2000.<br />
www.farmingiowa.com/stories/c4789013/12619634.html<br />
99b. Sheep thriving in GMO feeding trial. Media Release Ref 2000/310, CSIRO, 22 nd Nov. 2000.<br />
www.csiro.au/page.asp?type=mediaRelease&id=prGMLupins<br />
100. Zhang S, Song W-Y, Chen L, Ruan D, Taylor N, Ronald P, Beachy R, Fauquet C (1998). Transgenic elite Indica<br />
rice varieties, resistant to xanthomonas oryzae pv. oryzae. Mol. Breeding 4: 551-558.
68<br />
101. Moffat AS (1999). Crop engineering goes south. Science 285: 370-371.<br />
102. Nickerson C (2000). Potatoes, pesticides divide island. Daily Globe 30.8.2000.<br />
103. Nelson R (1998). The blight is back. Scientific American 6/1998.<br />
104. Tietoa perunarutosta. Uusi aggressiivisempi ruttorotu. Maatalouden tutkimuskeskus 8.9.1999.<br />
www.mtt.fi/ktl/ksu/perunaryhma/rutosta.html<br />
105. Prince Edward Island farmers caught in no-win situation. Agbiotech Bulletin Oct. 2000. www.agwest.sk.ca<br />
106. Välimäki P (2000). Perunarutto luomuperunan riesana. Kulutta<strong>ja</strong> 6/2000.<br />
107. Modified sweet potato launched. AgBiotech Reporter 9/2000.<br />
108. Maize with rootworm control. AgBiotech Reporter 9/99<br />
109. Corn rootworm resistance. AgBiotech Reporter 3/99.<br />
110. Schneider WR (1999). Personal communication. U.S. Environmental Protection Agency, BioPesticides & Pollution<br />
Prevention Division. OECD Task Force Novel Foods and Feeds, 2. kokous, Pariisi 1.2.2000<br />
111. Buffett H (1999). The benefits of biotechnology can only be reaped if ”biotech bullies” work with farmers and<br />
environmentalists. Diversity 15 (3): 29-30.<br />
112. Barnes RL (2000). Why the American Soybean Association supports transgenic soybeans. Pest Manag. Sci. 56:<br />
580-583.<br />
113. Runge CF, Fawcett RS (1998). Summary of the economic and environmental impacts of the Monsanto Roundup<br />
Ready system. 1.2.1998 Monsanto Co No. 2895.<br />
114. Inze D (2000). The impact of cell cycle control in international crop development. ABIC2000-konferenssi,<br />
Toronto, 6.6.2000.<br />
115. Clausen M, Kräuter R, Schachermayr G, Potrykus I, Sautter C (2000). Antifungal activity of a virally encoded<br />
gene in transgenic wheat. Nature Biotechnology 18: 446-449.<br />
116. Cockcroft CE, Den Boer BGW, Healy JMS, Murray JAH (2000). Cyclin D control of growth rate in plants.<br />
Nature 405: 575-579.<br />
117. Plant growth nearly doubled. AgBiotech Reporter 7/2000.<br />
118. Kasuga M, Liu Q, Muira S, Yamaguchi-Shinozaki K, Shinozaki K (1999). Improving plant drought, salt, and<br />
freezing tolerance by gene transfer of a single stress-inducible transcription factor. Nature Biotechnology 17: 287-<br />
291.<br />
119. Chill-tolerant bean. AgBiotech Reporter 12/99.<br />
120. López-Bucio J, de la Vega OM, Guevara-Garcia A, Herrera-Estrella L (2000). Enhanced phosphorus uptake in<br />
transgenic tobacco plants that overproduce citrate. Nature Biotechnology 18: 450-453.<br />
121. Sidebottom C, Buckley S, Pudney P, Twigg S, Jarman C, Holt C, Telford J, McArthur A, Worrall D, Hubbard R,<br />
Lillford P (2000). Phytochemistry: Heat-stable antifreeze protein from grass. Nature 406: 256.<br />
122. Advance in frost tolerance. AgBiotech Reporter 2/99.<br />
123. Thomson J (2000). Developing countries can’t wait and see. Center for International Development, Harvard<br />
University. www.cid.harvard.edu/cidbiotech/comments/comments69.htm<br />
124. de la Fuente JM, Ramírez-Rodríguez V, Cabrera-Ponce JL, Herrera-Estrella L (1997). Aluminium tolerance in<br />
transgenic plants by alteration of citrate synthesis. Science 276: 1566-1568.<br />
125. GM rice - 35% yield increase, 30% higher carbon dioxide use. Agra Food Biotech No. 27 (5.4.2000): 20.<br />
126. Miflin BJ (2000). Crop biotechnology. Where now? Plant Physiol. 123: 17-28.<br />
127. Alga gene boosts wheat. AgBiotech Reporter 2/99.<br />
128. Serageldin I (2000). Benign biotechnology: Harnessing the best of science for the public good. The OECD Edinburgh<br />
Conference on the Scientific and Health Aspects of Genetically Modified Foods. Edinburgh, 28.2.-<br />
1.3.2000. www.oecd.org/subject/biotech/Serageldinslides.pdf<br />
129. Liu Q, Owens L, Salih S, Ingersoll J, Meng R, Hammerschlag F (2000). Increased resistance to Erwinia amylovora<br />
exhibited ny transgenic ’Royal Gala’ apple shoots, containing the modified cecropin MB39 gene. The 4 th Int.<br />
Symp. on In Vitro Culture and Horticultural Breeding, Tampere, 2-7 July 2000.<br />
130. Demegen vindigates its technology. AgBiotech Reporter 7/2000.<br />
131. Modified apples fight fire blight. AgBiotech Reporter 9/2000.<br />
132. Meldolesi A (2000). Green ag minister wreaks havoc on Italy’s agbiotech. Nature Biotechnology 18: 919-920.<br />
133. Serageldin I (1999). Biotechnology and food security in the 21 st century. Science 285: 387-389.<br />
134. Luo M, Bilodeau P, Koltunow A, Dennis ES, Peacock WJ, Chaudhury AM (1999). Genes controlling fertilizationindependent<br />
seed development in Arabidopsis thaliana. Proc. Natl. Acad. Sci. USA 96: 296-301.<br />
135. Apomixis research. CIMMYT (Centro Internacional de Mejoramiento de Maiz y Trigo, Mexico)<br />
http://192.100.189.39/Research/abc/map/Apomixis/Index.htm<br />
136. Buchanan BB (1999). Removing allergens from existing foods. Senate Committee on Agriculture and Forestry,<br />
6.10.1999. Am. Soc. Plant Physiologists. www.aspp.org/public_affairs/briefing/buchanan.htm<br />
137. Tada Y, Nakase M, Adachi T, Nakamura R, Shimada H, Takahashi M, Fujimura T, Matsuda T (1996). Reduction<br />
of 14-16 kDa allergenic proteins in transgenic rice plants by antisense gene. FEBS Letters 391: 314-345.<br />
138. Hypo-allergenic peanut work funded. AgBiotech Reporter 9/2000.
69<br />
139. Haahtela T (1998). Uusi, ul<strong>ja</strong>s hypoallergeeninen maailma. Allergia & Astma 6/98.<br />
140. Okada T, Swaboda I, Bhalla PL, Toriyama K, Mohan B (1998). Engineering of hypoallergenic mutants of the<br />
Brassica pollen allergen, Bra r1, for immunotherapy. FEBS Letters 434: 255-260.<br />
141. Strauss SH, Rottmann WH, Brunner AM, Sheppard LA (1995). Genetic engineering of reproductive sterility in<br />
forest trees. Mol. Breeding 1: 5-26.<br />
142. Langridge WHR (2000). Edible vaccines. Scientific American 9/2000<br />
143. ProdiGene demonstrates edible vaccine. AgBiotech Reporter 3/2000.<br />
144. McCormick AA, Kumagai MH, Hanley K, Turpen TH, Hakim I, Grill LK, Tusé D, Levy S, Levy R (1999). Rapid<br />
production of specific vaccines for lymphoma by expression of the tumor-derived single-chain Fv epitopes in<br />
tobacco plants. Proc. Natl. Acad. Sci. USA 96: 703-708.<br />
145. Rhizosecretion goes transgenic. AgBiotech Reporter 2/1999.<br />
146. Fruit may fight tooth decay. AgBiotech Reporter 10/2000.<br />
147. Brown B (2000). Vaccine in GM fruit could wipe out hepatitis B. The Guardian 8.9.2000.<br />
www.guardianunlimited.co.uk/Archive<br />
148. Tomatoes express RSV vaccine. AgBiotech Reporter 9/2000.<br />
149. Hu W-J, Harding SA, Lung J, Popko JL, Ralph J, Stokke DD, Tsai C-J, Chiang VL (1999). Repression of lignin<br />
biosynthesis promotes cellulose accumulation and growth in transgenic trees. Nature Biotechnology 17: 808-812.<br />
150. Moffat AS (1999). Engineering plants to cope with metals. Science 285: 369-370.<br />
151. Chairman's Report. The OECD Edinburgh Conference on the Scientific and Health Aspects of Genetically Modified<br />
Foods. Edinburgh, 28.2.-1.3.2000. www.oecd.org/subject/biotech/Chairmanreporteng.pdf<br />
152. Rapporteurs' Summary. The OECD Edinburgh Conference on the Scientific and Health Aspects of Genetically<br />
Modified Foods. Edinburgh, 28.2.-1.3.2000. www.oecd.org/subject/biotech/Rapporteureng.pdf<br />
153. Bindslev-Jensen C (2000). Food allergy and GMOs. Odense Univ. Hospital, Denmark. The OECD Edinburgh<br />
Conference on the Scientific and Health Aspects of Genetically Modified Foods. Edinburgh, 28.2.-1.3.2000.<br />
www.oecd.org/subject/biotech/ed_prog_sum.htm<br />
154. Finer JJ (1999). Plant protein secretion on tap. Nature Biotechnology 17: 427.<br />
155. Zeitlin L, Olmsted SS, Moench TR, Co MS, Martinell BJ, Parad VM (1998). A humanized monoclonal antibody<br />
produced in transgenic plants for immunoprotection of the vagina against genital herpes. Nature Biotechnology<br />
16: 1361-1364.<br />
156. ’Plantibodies’ collaboration. AgBiotech Reporter 7/2000.<br />
157. Tobacco that’s good for you. AbBiotech Bulletin Oct. 2000. www.agwest.sk.ca<br />
158. Chen L, Marmey P, Taylor NJ, Brizard J-P, Espinoza C, D´Cruz P, Huet H, Zhang S, de Kochko A, Beachy RN,<br />
Fauquet CM (1998). Expression and inheritance of multiple transgenes in rice plants. Nature Biotechnology 16:<br />
1060-1064.<br />
159. Ikeno M, Grimes B, Okazaki T, Nakano M, Saitoh K, Hoshino H, McGill NI, Cooke H, Masumoto H (1998).<br />
Construction of YAC-based mammalian artificial chromosomes. Nature Biotechnology 16: 431-439.<br />
160. Henning KA, Novotny EA, Compton ST, Guan X, Liu PP, Ashlock MA (1999). Human artificial chromosomes<br />
generated by modification of a yeast artificial chromosome containing both human alpha satellite and single-copy<br />
DNA sequences. Proc. Natl. Acad. Sci. USA 96: 592-597.<br />
161. Kuroiwa Y, Tomizuka K, Shinohara T, Kazuki Y, Yoshida H, Ohguma A, Yamamoto T, Tanaka S, Oshimura M,<br />
Ishida I (2000). Manipulation of human minichromosomes to carry greater than megabase-sized chromosome<br />
inserts. Nature Biotechnology 18: 1086-1090.<br />
162. Somerville C, Somerville S (1999). Plant functional genomics. Science 285: 380-383.<br />
163. Berns MW, Wang Z, Dunn A, Wallace V, Venugopalan V (2000). Gene inactivation by multiphoton-targeted<br />
photochemistry. Proc. Natl. Acad. Sci. USA 97: 9504-9507.<br />
164. Alexeev V, Igoucheva, Domashenko A, Cotsarelis G, Yoon K (2000). Localized in vivo genotypic and phenotypic<br />
correction of the albino mutation in skin by RNA-DNA oligonucleotide. Nature Biotechnology 18: 43-47.<br />
165. Zhu T, Mettenburg K, Peterson DJ, Tagliani L, Baszczynski CL (2000). Engineering herbicide-resistant maize<br />
using chimeric RNA/DNA oligonucleotides. Nature Biotechnology 18: 555-558.<br />
166. Dove A (2000). Milking the genome for profit. Nature Biotechnology 18: 1045-1048, 1 App.<br />
167. Bossers A, Belt PBGM, Raymond GJ, Caughey B, de Vries R, Smits MA (1997). Scrapie susceptibility-linked<br />
polymorphisms modulate the in vitro conversion of sheep prion protein to protease-resistant forms. Proc. Natl.<br />
Acad. Sci. USA 94: 4931-4936.<br />
168. BioSteel goats at former US air base. AgBiotech Reporter 7/2000.<br />
169. Leikkaushaavat umpeen lu<strong>ja</strong>lla hämähäkinseitillä. Metro 9.2.2000<br />
170. Disease resistant poultry. AgBiotech Reporter 2/2000.<br />
171. TranXenoGen to offer stock. AgBiotech Reporter 7/2000.<br />
172. Coghlan A (1999). Big breakfast. New Scientist 13. Nov. 1999.<br />
173. O'Brochta DA, Atkinson PW (1998). Building the better bug. Scientific American 12/1998, s. 60-65.<br />
174. Tainio R (1999). Geeniruoka <strong>ja</strong> kulutta<strong>ja</strong>. Ympäristö <strong>ja</strong> Terveys 9/99, s.18-19.
70<br />
175. Kalaitzandonakes N (1999). A farm level perspective on agrobiotechnology: How much value and for whom?<br />
AgBioForum 2(2): 61-64. www.agbioforum.missouri.edu<br />
176. Senker J, Enzing C, Joly P-B, Reiss T (2000). European exploitation of biotechnology – do government policies<br />
help? Nature Biotechnology 18: 605-608.<br />
177. Kansainvälinen maataloustutkijoiden kokous: Biotekniikka on maailman ruokaturvan avain. Maas. Tulev.<br />
11.11.1997<br />
178. OECD (1982). Biotechnology: International Trends and Perspectives. OECD, Pariisi.<br />
179. WHO (1991). Strategies for assessing the safety of foods produced by biotechnology. Report of a Joint<br />
FAO/WHO Consultation. World Health Organization, Geneva.<br />
180. KKTK (1997). CD-perussanakir<strong>ja</strong>. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki.<br />
181. Hallituksen esitys Eduskunnalle laeiksi patenttilain <strong>ja</strong> kasvin<strong>ja</strong>losta<strong>ja</strong>noikeudesta annetun lain muuttamisesta. 2.1.<br />
Lainsäädäntö <strong>ja</strong> patenttioikeudelliset pääperiaatteet. DNA-sekvenssit. Luonnos 20.10.1999<br />
182. Beadle GW & Tatum EL (1941). Genetic control of biochemical reactions in Neurospora. Proc. Natl. Acad. Sci.<br />
USA 27: 499-506.<br />
183. Pauling L, Itano HA, Singer SJ & Wells IC (1949). Sickle cell anemia: A molecular disease. Science 110: 543-<br />
548.<br />
184. MAREP (1998). Marker genes as tags for monitoring microorganisms in nature. An opinion. Marker/Reporter<br />
Genes in Microbial Ecology: a concerted action sponsored by the European Commission Biotechnology<br />
Programme (DGXII).<br />
185. OECD BIO\96139.DOC, p.1
Change language