Lapin aluehallintoviraston keskeiset arviot peruspalvelu- jen tilasta ...
03.04.2013 • Views
Share Embed Flag

Lapin aluehallintoviraston keskeiset arviot peruspalvelu- jen tilasta ...

Lapin aluehallintoviraston keskeiset arviot peruspalvelu- jen tilasta ...

Lapin aluehallintoviraston keskeiset arviot peruspalvelu- jen tilasta ...

SHOW MORE
SHOW LESS
ePAPER READ
DOWNLOAD ePAPER
avi.fi

Create successful ePaper yourself

Turn your PDF publications into a flip-book with our unique Google optimized e-Paper software.

START NOW

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong><br />

<strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

<strong>tilasta</strong> vuonna 2011<br />

Aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja<br />

ympäristökeskuksen toimialo<strong>jen</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointi<br />

>><br />

2/2012 <strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> julkaisuja<br />

1

Julkaisija<br />

<strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> <strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> <strong>tilasta</strong> vuonna 2011<br />

Aluehallintoviraston ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialo<strong>jen</strong><br />

<strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointi<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> julkaisuja 2:2012<br />

ISSN 1799-0378 (PDF)<br />

Rovaniemi 2012<br />

2 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

<strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Julkaisuja 2/2012<br />

Tekijä<br />

Peruspalvelu<strong>jen</strong> arviointiryhmä<br />

Puheenjohtaja opetustoimen ylitarkastaja Elisa<br />

Suutala<br />

Julkaisun nimi<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> <strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> <strong>tilasta</strong> vuonna 2011, <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Tiivistelmä<br />

Asiasanat<br />

Lappi, <strong>peruspalvelu</strong>t, arviointi<br />

Julkaisuaika<br />

3.5.2012<br />

Toimeksiantaja(t)<br />

<strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Toimielimen asettamispäivä<br />

4.1.2010<br />

Aluehallintoviraston lakisääteisenä tehtävänä on yhdessä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen kanssa<br />

arvioida <strong>peruspalvelu</strong>ja kansalaisten tasa-arvon, turvallisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmasta. Peruspalvelu<strong>jen</strong><br />

arvioinnissa tarkastellaan palvelu<strong>jen</strong> alueellista saatavuutta ja tarjontaa sekä seurataan yhteiskunnan rakennemuutosta.<br />

Arvioinnissa käytetään hyväksi uusimpia saatavissa olevia tilastotietoja sekä yksittäisiä kyselyjä eri toimijoille.<br />

Tuloksissa verrataan <strong>Lapin</strong> tilannetta koko maahan sekä vertaillaan <strong>Lapin</strong> seutukuntia ja kuntia keskenään.<br />

Peruspalveluilla tarkoitetaan sellaisia palveluja, jotka koskevat suurta määrää ihmisiä, vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen<br />

elämään ja joiden puuttuminen voi aiheuttaa merkittäviä ongelmia. Valtio ja kunnat rahoittavat nämä<br />

palvelut yhteisesti, vaikka palvelu<strong>jen</strong> järjestäminen on pääsääntöisesti kuntien tehtävä.<br />

Valtion aluehallintoa ohjaavat ministeriöt ja keskushallinnon virastot määrittelevät vuosittaiset arviointikohteet.<br />

Vuoden 2011 raportin teemana ovat syrjäytymisen ehkäisyn ja harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden turvallisuuden kannalta<br />

<strong>keskeiset</strong> palvelut. Arviointikohteina ovat hallinnon yhteispalvelu, opetus-, nuoriso-, liikunta-, kulttuuri- ja kirjastotoimi<br />

sekä ehkäisevä päihdetyö, poliisi- ja pelastustoimi, liikenne-, elintarvikevalvonnan- ja eläinlääkintäpalvelut. Ne<br />

on ryhmitelty aluehallintovirasto<strong>jen</strong> ydintehtävien mukaan, joita ovat tasa-arvoisesta, hyvinvoivasta ja turvallisesta<br />

yhteiskunnasta vastaaminen. Arvioinnin avulla saatuja tuloksia hyödynnetään muun muassa säädösvalmistelussa<br />

ja valtakunnallisessa päätöksenteossa.<br />

Erot <strong>Lapin</strong> kuntien toimintaympäristö<strong>jen</strong> välillä ovat suuria. Vuosia jatkunut syntyvyyden lasku ja nuoren väestön<br />

poismuutto ovat vaikuttaneet epäedullisesti läänin väestörakenteeseen. Vanheneva väestö lisääntyy koko ajan. <strong>Lapin</strong><br />

pitkät etäisyydet, harva asutus ja toisaalta väestön keskittyminen kaupunkeihin ja taajamiin aiheuttavat suuria<br />

haasteita palvelu<strong>jen</strong> järjestämiselle. Erityisesti maaseutumaisten kuntien asukkaiden <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> turvaamiseen<br />

on kiinnitettävä tulevaisuudessa erityistä huomiota, kun yhteiskunnan hallinto- ja palvelurakenne on monin tavoin<br />

muuttumassa. Syrjäytymiskehityksen näkökulmasta muuta maata korkeampi nuorisotyöttömyys edellyttää erilaisia<br />

tukitoimia, jotta nämä nuoret saadaan kiinnittymään joko koulutukseen tai työelämään.<br />

ISSN (painettu) ISBN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu) ISBN (verkkojulkaisu)<br />

1799-0378<br />

Kokonaissivumäärä Kieli Hinta<br />

169 Suomi<br />

Julkaisija Paino<br />

<strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto Tammerprint Oy, Tampere 2012<br />

3

Sisällysluettelo<br />

Kuvailulehti .......................................................................................................................3<br />

Lukijalle........... .....................................................................................................................5<br />

Arvioinnin <strong>keskeiset</strong> tulokset.............................................................................................6<br />

1. Toimeksianto ja työn organisointi ...........................................................................13<br />

2. Toimintaympäristö.....................................................................................................15<br />

2.1. Toiminta-alue ....................................................................................................15<br />

2.2. Väestökehitys- ja väestörakenne .....................................................................16<br />

2.3. Elinkeinot ja työpaikat.......................................................................................22<br />

2.4. Työllisyys, työttömyys ja huoltosuhde ..............................................................23<br />

2.5. Kuntatalous ......................................................................................................24<br />

2.6. Teemana syrjäytymisen ehkäisyn ja harvaan asuttu<strong>jen</strong><br />

alueiden turvallisuuden kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut.........................................28<br />

3. Tasa-arvoinen yhteiskunta .......................................................................................31<br />

3.1. Yhteispalvelun kattavuus..................................................................................31<br />

4. Hyvinvoiva yhteiskunta ............................................................................................40<br />

4.1. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus....................................................40<br />

4.2. Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus ...................................53<br />

4.3. Kuntien taloudelliset resurssit ja henkilöstö liikunnan<br />

<strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> tuottamisessa .........................................................................67<br />

4.4. Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> verkkoaineisto<strong>jen</strong> hankinta ja käyttö..................................74<br />

4.5. Kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten palvelut ................81<br />

4.6. Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, työpajat ja etsivä nuorisotyö<br />

– sosiaalisen vahvistamisen välineitä...............................................................92<br />

4.7. Ehkäisevän päihdetyön toteutuminen kunnissa .............................................100<br />

4.8. Joukkoliikenteen <strong>peruspalvelu</strong>taso.................................................................108<br />

5. Turvallinen yhteiskunta...........................................................................................114<br />

5.1. Poliisitoimi.......................................................................................................114<br />

5.1.1. Ennalta estävä toiminta ..................................................................................114<br />

5.1.2. Nopean avun saanti .......................................................................................119<br />

5.1.3. Tutkintapalvelut ..............................................................................................124<br />

5.2. Pelastustoimi ..................................................................................................129<br />

5.2.1. Ennalta ehkäisevä toiminta ............................................................................129<br />

5.2.2. Nopean avun saanti .......................................................................................135<br />

5.2.3. Turvallisuusyhteistyö ......................................................................................140<br />

5.3. Tieverkon kunto ..............................................................................................143<br />

5.4. Elintarvikevalvonta .........................................................................................154<br />

5.5. Eläinlääkintähuolto .........................................................................................160<br />

Kuva- ja taulukkoluettelo................................................................................................165<br />

4 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

Peruspalvelu<strong>jen</strong> arviointiraportin 2011 lukijalle<br />

Tehtävänsä mukaisesti <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto on<br />

arvioinut <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> alueellista saatavuutta Lapissa<br />

vuonna 2011. Raportista ilmenevät arviointikohteet<br />

ovat kaikille aluehallintovirastoille yhteiset.<br />

Peruspalvelu<strong>jen</strong> saatavuudessa tilanne on Lapissa<br />

edelleen pääosin hyvä. Asutus- ja elinkeinorakenteen<br />

muutos kasaa kuitenkin vuosittain vääjäämättä<br />

väestöä suurimpiin asutuskeskuksiin ja vastaavasti<br />

vähentää asutusta haja-asutusalueilla. Meneillään on<br />

selvä monien kylien autioitumiskehitys. Peruspalvelu<strong>jen</strong><br />

saatavuusongelmat kasautuvat <strong>Lapin</strong> reunaalueille.<br />

Peruspalvelu<strong>jen</strong> saatavuutta kuvaavat mittarit<br />

ovat suurelta osalta palvelu<strong>jen</strong> saatavuutta kuvaavia<br />

keskiarvoja, jotka osoittavat palvelu<strong>jen</strong> saatavuuden<br />

kehittyvän pääasiassa hyvin keskiarvo<strong>jen</strong> parantuessa.<br />

Tämä kuvaustapa on ongelmia peittävä, sillä asukkaiden<br />

keskittyessä taajamiin etäisyydet palveluihin<br />

lyhenevät ja esimerkiksi poliisin ja pelastuslaitoksen<br />

hälytysaiko<strong>jen</strong> keskiarvot paranevat tämän keskittymisen<br />

seurauksena. Raportissa käsitellään myös<br />

poikkeamia keskiarvosta sekä parempaan että huonompaan<br />

suuntaan ja tämä poikkeamatarkastelu tulisi<br />

ottaa hyötykäyttöön palveluja edelleen kehitettäessä.<br />

Kasvavaksi ongelmaksi on muodostunut <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

turvaaminen syrjäisimmillä, harvaan asutuilla<br />

alueilla. Esimerkiksi perusopetuksen saavutettavuus<br />

on jo nyt muuta Suomea merkittävästi huonompi<br />

ja kouluverkko on asutusrakenteen mukana edelleen<br />

harventumassa. Nuorten ikäluokkien supistuminen<br />

on johtanut erityisesti toisen asteen koulutuksen tarjonnan<br />

supistumiseen pienissä kunnissa. Seitsemässä<br />

<strong>Lapin</strong> kunnassa ei ole lainkaan tarjolla ammatillista<br />

koulutusta, ja lähivuosina myös lukiokoulutuksen<br />

saatavuus voi huonontua merkittävästi.<br />

Valtionhallinnon paikallispalvelu<strong>jen</strong> saatavuus<br />

on säilynyt pääosin entisellä tasolla. Yhteispalvelupisteitä<br />

on toiminnassa kolme: Enontekiöllä ja Pelkosenniemellä<br />

kunnanvirastoissa ja Utsjoella työvoima-<br />

ja elinkeinotoimiston yhteydessä. Nähtävissä<br />

on kuitenkin kehitys, jossa valtion eri sektorit siirtävät<br />

palveluja sähköisiin verkkoihin ja lopettavat paikallisia<br />

asiakastoimistoja. Poistuvat asiointitoimistot tulisi<br />

ennen lakkauttamista korvata toimivilla julkisen hallinnon<br />

yhteispalvelupisteillä.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointiraportti on luettavissa<br />

osoitteessa http://www.avi.fi/lappi ja <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

valtakunnallinen raportti osoitteessa<br />

http://www.avi.fi/fi/virastot/pohjoissuomenavi/<br />

Ajankohtaista/julkaisut/Documents/2012/<br />

Aluehallintovirasto<strong>jen</strong>%20<strong>keskeiset</strong>%20<strong>arviot</strong>%20<br />

<strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong>%20<strong>tilasta</strong>%202011_LR.pdf<br />

Ylijohtaja Timo E. Korva<br />

5

Arvioinnin <strong>keskeiset</strong> tulokset<br />

TASA-ARVOINEN YHTEISKUNTA<br />

Valtion paikallishallinnon palvelut ovat<br />

hyvin saatavilla koko Lapissa<br />

Tehtävänä oli arvioida yhteispalvelun kattavuutta ja<br />

keskeisten valtion paikallishallinnon palvelu<strong>jen</strong> saatavuutta.<br />

Arviointia on tehty vuodesta 2002 alkaen.<br />

Lapissa oli kolme yhteispalvelupistettä: Enontekiöllä<br />

ja Pelkosenniemellä kunnanvirastolla ja Utsjoella<br />

TE-toimiston yhteydessä. Kela ja TE-toimisto<br />

olivat mukana kaikissa palvelupisteissä ja poliisin<br />

lupahallinto Pelkosenniemellä ja Utsjoella. Palveluna<br />

tarjottiin pääosin viranomaisten sopimat vakiopalvelut<br />

ja asiantuntijapalveluja tarjottiin ajanvarauksella<br />

tai videoyhteyden avulla etäpalveluna. Mahdollisuus<br />

joko omatoimiseen tai palveluneuvojan opastamaan<br />

sähköiseen asiointiin oli hyvä.<br />

Valtion paikallishallinnon palvelupisteiden määrässä<br />

ei tapahtunut merkittäviä muutoksia ja palvelu<strong>jen</strong><br />

saavutettavuus oli pysynyt hyvänä. Väestöstä<br />

83 prosenttia asui enintään 20 kilometrin etäisyydellä<br />

Kelan, työ- ja elinkeinotoimisto<strong>jen</strong>, poliisin lupahallinnon<br />

sekä verohallinnon palveluista. Kelan palveluverkko<br />

oli kattavin. Pelkosenniemellä oli vain yhteispalvelupiste<br />

ja Keminmaassa ja Simossa ei ollut<br />

lainkaan valtion hallinnon palveluja. Maantieteellisen<br />

etäisyyden lisäksi palvelu<strong>jen</strong> saavutettavuuteen vaikutti<br />

merkittävästi palvelukanavien monipuolistuminen<br />

ja erityisesti sähköisten palvelu<strong>jen</strong> ja puhelinpalvelun<br />

yleistyminen.<br />

Valtion viranomaisten strategiset linjaukset asiakaslähtöisen<br />

palvelun kehittämisestä uudistavat palvelu<strong>jen</strong><br />

tuottamistapaa ja toimintatapoja. Asiakkaat<br />

käyttävät entistä enemmän sähköisiä palveluja, jotka<br />

ovat aina tarjolla. Henkilökohtainen asiointitarve ja<br />

palvelu<strong>jen</strong> riippuvuus toimi<strong>tilasta</strong> vähenee. Julkisen<br />

hallinnon palveluverkon uudistusten yhteydessä tarvitaan<br />

viranomaisten laajaa alueellista ja paikallista<br />

6 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

yhteistyötä palvelu<strong>jen</strong> laadun ja kokoaikaisen saatavuuden<br />

turvaamiseksi. Yhteispalvelussa toimivien on<br />

turvattava sähköisten palvelu<strong>jen</strong> saatavuus joko omatoimisena<br />

tai tuettuna palveluna tai etäpalveluna.<br />

HYVINVOIVA YHTEISKUNTA<br />

Perusopetuksen kouluverkkoa<br />

joudutaan edelleen sopeuttamaan<br />

oppilasmäärän muutokseen<br />

Perusopetuksen alueellista saavutettavuutta on arvioitu<br />

yhtäjaksoisesti vuodesta 2004 lähtien. Vuodesta<br />

2005 alkaen arviointiin on otettu mukaan myös koulumatko<strong>jen</strong><br />

pituuden ja koulumatka-aiko<strong>jen</strong> seuranta.<br />

Perusopetuksen toimintaympäristö oli <strong>Lapin</strong><br />

eri kunnissa hyvin erilainen. Noin 70 prosenttia peruskoululaisista<br />

asui kaupunkikunnissa tai niiden<br />

läheisyydessä ja noin 30 prosenttia harvaan asutulla<br />

maaseudulla. <strong>Lapin</strong> laajassa maakunnassa perusopetuksen<br />

saavutettavuus oli Manner-Suomeen verrattuna<br />

selvästi heikompi. Lapissa 1-6 luokkalaisista<br />

keskimäärin 87 prosenttia ja 7–9 luokkalaisista 72 prosenttia<br />

asui enintään viiden kilometrin etäisyydellä<br />

peruskoulusta, kun vastaavat luvut Manner-Suomessa<br />

olivat 93 ja 80 prosenttia. Kuntien väliset erot näyttävät<br />

edelleen suurenevan, koska oppilasmäärän väheneminen<br />

jatkuu osassa <strong>Lapin</strong> kuntia ja seutukuntia.<br />

Esimerkiksi alle puolet Savukosken ja Posion koululaisista<br />

saa perusopetusta enintään viiden kilometrin<br />

etäisyydellä, kun Kemissä lähes kaikilla lähikoulu on<br />

enintään viiden kilometrin päässä kotoa. Suurimmalla<br />

osalla peruskoululaisista koulumatka ei ole kovin<br />

pitkä, sillä 80 prosentilla kuljetusedun saavista peruskoululaisista<br />

koulumatka oli enintään 20 kilometriä<br />

yhteen suuntaan. Pisin päivittäinen yhdensuuntainen<br />

koulumatka oli 95 kilometriä. Lainvastaisten, liian<br />

pitkien koulumatka-aiko<strong>jen</strong> määrä väheni Lapissa<br />

selvästi eikä ollut enää yleisempää kuin muiden aluehallintovirasto<strong>jen</strong><br />

alueilla.

Kuntien on pyrittävä säilyttämään kouluverkko<br />

sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1–6 oppilaat<br />

voivat käydä koulua kotoa käsin ja esiopetuspalvelut<br />

ovat kohtuullisesti kaikkien oppilaiden saavutettavissa.<br />

Kuntien on suunniteltava niiden raja-alueilla<br />

asuvien lasten opetuspalvelu<strong>jen</strong> järjestäminen kuntarajat<br />

unohtaen. Valtionosuusuudistuksessa on otettava<br />

huomioon <strong>Lapin</strong> erityisen toimintaympäristön, esimerkiksi<br />

pitkien ja kalliiden koulukuljetusmatko<strong>jen</strong><br />

vaikutus oppilaskohtaisiin kustannuksiin.<br />

Nuorten ikäluokkien voimakas<br />

pieneneminen uhkaa johtaa toisen<br />

asteen koulutuksen tarjonnan<br />

supistamiseen pienissä kunnissa<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> tehtävänä oli arvioida toisen<br />

asteen koulutuksen alueellista saavutettavuutta<br />

vuosina 2009–2011. Saavutettavuutta arvioitiin tarkastelemalla<br />

kuinka suurelle osalle alueen 16-vuotiaista<br />

oli tarjolla lukiokoulutusta sekä ammatillista<br />

koulutusta yhdellä ja vähintään kolmella koulutusalalla<br />

alle 10 kilometrin ja 30 kilometrin etäisyydellä<br />

nuoren asuinpaikasta.<br />

Lukiokoulutusta oli tarjolla alle 10 kilometrin<br />

etäisyydellä asuinpaikasta 77 prosentille ja alle 30<br />

kilometrin etäisyydellä 93 prosentille <strong>Lapin</strong> 16-vuotiaiden<br />

ikäluokasta. Lukioiden opiskelijamäärät ovat<br />

viime vuosina nuorten ikäluokkien pienenemisen<br />

seurauksena laskeneet, samalla kun kiinnostus lukioopintoja<br />

kohtaan on vähentynyt. <strong>Lapin</strong> pienissä, alle<br />

sadan opiskelijan lukioissa, opiskelijamäärä laski<br />

tarkasteluajanjaksona kahdeksan prosenttia. Lukiokoulutuksessa<br />

tulevaisuuden haasteena onkin koulutustarjonnan<br />

säilyminen niissä kunnissa, joissa opiskelijamäärät<br />

ovat hyvin pieniä. Alle sadan opiskelijan<br />

lukioita oli vuonna 2011 Lapissa 14, joista kaksi (Savukoski<br />

ja Utsjoki) olivat alle 30 opiskelijan kouluja.<br />

Pelkosenniemellä ei ollut lukiota.<br />

Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus edellyttää<br />

hyvän maantieteellisen sijainnin lisäksi valittavaksi<br />

riittävän monta koulutusalavaihtoehtoa. Kolme<br />

ammatillista koulutusalaa oli tarjolla alle 10 kilometrin<br />

etäisyydellä 60 prosentille ja alle 30 kilometrin<br />

etäisyydellä 72 prosentille <strong>Lapin</strong> 16-vuotiaiden ikäluokasta.<br />

Seutukuntakohtaiset erot saavutettavuudessa<br />

vaihtelivat paljon ja seitsemässä kunnassa ei ollut<br />

lainkaan tarjolla ammatillista koulutusta. Vähintään<br />

kolmen koulutusalan koulutuksen saavutettavuus oli<br />

Lapissa selvästi huonompi kuin Manner-Suomessa.<br />

Kuntien on lukioverkkoratkaisuja harkitessaan<br />

otettava huomioon, että lukion lakkauttaminen vaikeuttaa<br />

myös laadukkaan perusopetuksen järjestämistä,<br />

koska pienissä kunnissa näillä kouluasteilla on<br />

yhteisiä opettajia. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien<br />

on suunnattava koulutusta joustavasti työelämän<br />

tarpeiden mukaan ja tarjottava koulutusta eri puolilla<br />

Lappia sijaitsevissa opetuspisteissä. Verkko-opetusta<br />

on kehitettävä edelleen opiskelun tueksi.<br />

Kunnat käyttivät rahaa liikuntaan<br />

lähes yhtä paljon kuin vuonna 2008<br />

Liikuntatoimen arviointikohteena olivat kuntien taloudelliset<br />

resurssit ja liikunnan <strong>peruspalvelu</strong>ja tuottava<br />

henkilöstö.<br />

<strong>Lapin</strong> kuntien liikuntapalvelu<strong>jen</strong> järjestämisen<br />

kokonaismenot investointimenoineen olivat vuonna<br />

2011 yhteensä 21,7 miljoonaa euroa, eli noin 117<br />

euroa asukasta kohden. Kokonaiskäyttömeno<strong>jen</strong><br />

osuus asukasta kohden oli 89 euroa. Tähän sisältyivät<br />

liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja kunnossapitokustannukset,<br />

palkka- ja henkilöstömenot, ostopalvelut<br />

sekä seuroille myönnetyt toiminta- ja kohdeavustukset.<br />

Suurin menoerä oli liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja<br />

kunnossapitokustannukset. Liikunnan <strong>peruspalvelu</strong>ja<br />

tuottavaa henkilöstöä oli yhteensä 150 henkilötyövuotta.<br />

Vakinaisessa työsuhteessa henkilöstöstä oli<br />

noin 70 prosenttia.<br />

Liikunnan kokonaismenot asukasta kohden olivat<br />

keskimäärin yhtä suuret Lapissa ja koko maassa.<br />

<strong>Lapin</strong> menot olivat pysyneet lähes samana kuin vuonna<br />

2008. Liikunnan palveluja järjestävän henkilöstön<br />

määrä lisääntyi hieman vuodesta 2008.<br />

Kuntien on varmistettava vuosittain riittävät ja<br />

yhdenvertaiset henkilöstö- ja määräraharesurssit sekä<br />

7

pidettävä huolta liikuntapaikko<strong>jen</strong> kunnosta ja toimivuudesta.<br />

Lisäksi kuntien on huolehdittava siitä,<br />

että liikuntapaikko<strong>jen</strong> kunnossapidosta vastaa osaava<br />

henkilöstö.<br />

E-kirjoja on vasta<br />

muutamassa <strong>Lapin</strong> kirjastossa<br />

Arvioinnissa tarkasteltiin kaupallisesti saatavilla olevien<br />

verkkoaineisto<strong>jen</strong> ja e-kirjo<strong>jen</strong> tarjontaa ja käyttöä<br />

yleisissä kirjastoissa sekä arvioitiin yleisten kirjasto<strong>jen</strong><br />

asemaa tietoyhteiskuntatoimijoina.<br />

Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> asiakkaita kiinnostavia<br />

verkkoaineistoja ja e-kirjoja oli liian vähän saatavilla<br />

suomen kielellä. E-aineisto<strong>jen</strong> kehitys Suomen kustannusalalla<br />

oli hidasta ja vähäisten aineisto<strong>jen</strong> hankintahinnat<br />

olivat korkeat. Verkkoaineisto<strong>jen</strong> hallinta,<br />

markkinointi ja käytön opastaminen vaatii kirjastoilta<br />

uudenlaista osaamista. Nämä olivat keskeisiä syitä siihen,<br />

miksi yleiset kirjastot olivat jättäytyneet hieman<br />

sivuun sähköisten sisältö<strong>jen</strong> välittämisestä. Verkkoaineisto<strong>jen</strong><br />

tarjonta ja käyttö oli kirjastoissa vähäistä.<br />

Kirjasto<strong>jen</strong> asema tietoyhteiskuntatoimijoina oli<br />

laajasti tiedostettu, ja kirjastot pystyivät vastaamaan<br />

näihin odotuksiin tarjoamalla tilat ja laitteet tietoverkko<strong>jen</strong><br />

käyttöön. Sen sijaan tietoyhteiskuntataito<strong>jen</strong><br />

opetus sekä verkkoaineisto<strong>jen</strong> tuntemus ja markkinointi<br />

oli useissa kirjastoissa korkeintaan tyydyttävällä<br />

tasolla.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön on johdettava<br />

määrätietoisesti kansallisia toimia, joilla yleisten kirjasto<strong>jen</strong><br />

asiakkaita kiinnostava aineisto saadaan digitaaliseen<br />

jakeluun kirjastoihin. Lisäksi ministeriön<br />

tulee selkiyttää kirjasto<strong>jen</strong> roolia tietoyhteiskuntataito<strong>jen</strong><br />

opastajana. Paikallis- ja aluetasolla kirjasto<strong>jen</strong><br />

on huolehdittava verkkoaineistoihin perehtymisestä<br />

ja markkinoinnista. Kansalliskirjaston on luetteloitava<br />

julkisella rahoituksella tuotetut verkkojulkaisut<br />

kansallisbibliografiaan, jotta niiden jakelu ja käyttöön<br />

saaminen helpottuu.<br />

8 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Kaksi kolmasosaa <strong>Lapin</strong> kunnista<br />

käytti alle yhden henkilötyövuoden<br />

yleiseen kulttuuritoimeen<br />

Arviointikohteena oli kuntien yleisen kulttuuritoiminnan<br />

sekä taiteen ja kulttuurin valtionosuuslaitosten<br />

(museot, teatterit, orkesterit) tuottamat palvelut.<br />

<strong>Lapin</strong> maakunnan kunnista kaksi kolmasosaa<br />

käytti alle yhden henkilötyövuoden yleiseen kulttuuritoimeen.<br />

Yleisen kulttuuritoimen asukaskohtaiset<br />

nettokustannukset vaihtelivat huomattavasti eri kunnissa.<br />

Vuonna 2009 lähes puolessa <strong>Lapin</strong> kunnista<br />

yleisen kulttuuritoimen nettokäyttökustannukset olivat<br />

6–15 euroa asukasta kohden. <strong>Lapin</strong> maakunnassa<br />

yleisen kulttuuritoimen keskimääräiset nettokustannukset<br />

olivat vuonna 2010 alle puolet valtakunnallisesta<br />

keskiarvosta.<br />

Vuonna 2009 museoiden, teattereiden ja orkestereiden<br />

nettokustannukset olivat <strong>Lapin</strong> maakunnassa<br />

1–114 euroa asukasta kohden. Yleisen kulttuuritoimen<br />

sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden<br />

yhteenlasketut nettokäyttökustannukset nousivat korkeimmiksi<br />

maakuntakeskuksissa. Valtionosuusteatterit<br />

ja -orkesteri toimivat Kemissä ja Rovaniemellä.<br />

Valtionosuusmuseoita oli myös asukasluvultaan pienemmissä<br />

kunnissa.<br />

Kuntien on vastattava siitä, että niissä noudatetaan<br />

valtakunnallista kuntien yleisen kulttuuritoiminnan<br />

ja valtionosuuslaitosten palvelu<strong>jen</strong> arvioinnin<br />

suosituksia: Vähintään päätoiminen (100 %) kulttuuritoimen<br />

työntekijä kunnassa, jonka asukasluku on<br />

5000–24 999, lisäksi johtava kulttuuritoimen työntekijä<br />

(100 %) kunnassa, jonka asukasluku ylittää<br />

25 000 asukasta. Yhdistelmävirka tai -toimikunnassa,<br />

jonka asukasluku on alle 5 000 asukasta (suositus<br />

0,5 htv, minimi 0,3 htv).<br />

Kuntien kulttuuritoiminnan tilastotiedon tuotantoa<br />

on yhtenäistettävä ja kehitettävä, jotta se olisi<br />

paremmin vertailukelpoista erityisesti yleisen kulttuuritoiminnan<br />

osalta. Koordinoinnista vastaavat<br />

Tilastokeskus ja opetus- ja kulttuuriministeriö. Tiedontuotannosta<br />

vastaavat kunnat. Opetus- ja kulttuuriministeriö<br />

käynnistää selvityksen yleisen kult-

tuuritoimen henkilöstön koulutustarpeista samoin<br />

kuin selvityksen yleisen kulttuuritoiminnan sisällöstä,<br />

muun muassa kuntien myöntämistä avustuksista kolmannelle<br />

ja yksityiselle sektorille. Tiedontuotannosta<br />

vastaavat kunnat. Taide- ja kulttuurilaitokset yhteistyössä<br />

opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa tulevat<br />

selvittämään valtionosuuslaitosten kiertuetoiminnan<br />

kattavuuden eri maakunnissa.<br />

Etsivä nuorisotyö tavoittaa<br />

yhä enemmän nuoria<br />

Nuorisotoimen <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointikohteena<br />

olivat kuntien nuorten ohjaus- ja palveluverkostot,<br />

työpajat ja etsivä nuorisotyö, jotka kaikki ovat sosiaalisen<br />

vahvistamisen välineitä. Nuorten työpajatoiminnan<br />

arviointi keskittyi siihen, onko palveluja<br />

olemassa riittävästi tarpeeseen nähden. Etsivän nuorisotyön<br />

vaikuttavuuden arvioinnissa tärkein arviointimittari<br />

oli tavoitettu<strong>jen</strong> nuorten määrä.<br />

Nuorisolaissa säädetty velvoite nuorten ohjaus-<br />

ja palveluverkostosta oli toteutunut hyvin, sillä<br />

20 <strong>Lapin</strong> kuntaa oli jo perustanut verkoston tai oli<br />

valmisteluvaiheessa. Suurin osa nuorten ohjaus- ja<br />

palveluverkosto<strong>jen</strong> puheenjohtajista oli sitä mieltä,<br />

että nuorisolain monialaista yhteistyötä ohjaava uusi<br />

säännös ohjasi kunnan eri tahoja nuorisopoliittiseen<br />

ajatteluun. Etsivän nuorisotyön tavoittamien nuorten<br />

määrä ja etsivien nuorisotyöntekijöiden määrä kasvoi<br />

vuonna 2010 paljon edelliseen vuoteen verrattuna.<br />

Tämä oli mahdollista, koska valtio lisäsi merkittävästi<br />

panostusta tähän työhön. Vaikka etsivä nuorisotyö<br />

tavoitti suurimman osan nuorista jonkin viranomaisen<br />

pyynnöstä, merkittävä osa nuorista tavoitettiin sosiaalisten<br />

verkosto<strong>jen</strong> kautta. Nämä nuoret olivat todennäköisimmin<br />

juuri niitä, jotka muuten olivat kaikkien<br />

yhteiskunnan palvelu<strong>jen</strong> saavuttamattomissa.<br />

Työpajoissa sekä valmentautujien että valmentajien<br />

määrät ovat kasvaneet paljon viime vuosina.<br />

Kaikki työpajapalveluja tarvitsevat nuoret eivät kuitenkaan<br />

päässeet mukaan toimintaan, sillä tilanpuutteen<br />

vuoksi kaikkia halukkaita ei pystytty ottamaan<br />

työpajalle.<br />

Kaikkien kuntien on perustettava lakisääteinen<br />

nuorten ohjaus- ja palveluverkosto ja jo perustettuja<br />

verkostoja on tarvittaessa täydennettävä niin, että<br />

kaikki laissa säädetyt toimialat ovat niissä edustettuina.<br />

<strong>Lapin</strong> kuntien ja säätiöiden on laa<strong>jen</strong>nettava<br />

nuorten työpajatoimintaa edelleen ja resursoitava<br />

työpajoja niin, että kaikki työpajapalveluja tarvitsevat<br />

nuoret pääsevät mukaan toimintaan. Kuntien etsivän<br />

nuorisotyön on pyrittävä tavoittamaan mahdollisimman<br />

paljon erityisesti kaikkien palvelu<strong>jen</strong> ulkopuolella<br />

olevia nuoria. Etsivää nuorisotyötä on kehitettävä<br />

kunnissa monialaisena yhteistyönä.<br />

Ehkäisevään päihdetyöhön<br />

on vielä panostettava<br />

Lakisääteisellä kuntien ehkäisevällä päihdetyöllä pyritään<br />

vähentämään alkoholista aiheutuvia haittoja,<br />

ehkäisemään syrjäytymistä sekä edistämään kuntalaisten<br />

hyvinvointia ja terveyttä osana kuntien <strong>peruspalvelu</strong>ja.<br />

Tässä raportissa tarkasteltiin ehkäisevän<br />

päihdetyön toteutumista kunnissa erityisesti rakenteellisten<br />

edellytysten ja toiminnan tarkoituksenmukaisuuden<br />

näkökulmasta.<br />

Lähes kaikissa kunnissa toimi moniammatillinen<br />

työryhmä, jolle ehkäisevän päihdetyön tehtävät<br />

kuuluivat. Työryhmissä oli edustus erityisesti terveys-<br />

ja sosiaalitoimesta, opetus- ja nuorisotoimesta,<br />

vapaa-aikatoimesta, poliisista ja seurakunnasta.<br />

Poikkeuksetta niistä puuttuivat elinkeinon edustajat<br />

ja vain yhdessä oli kansallisessa mielenterveys- ja<br />

päihdesuunnitelmassa suositeltu kokemus-asiantuntija.<br />

Ehkäisevästä päihdetyöstä vastasi 16 kunnassa<br />

sosiaali- ja terveyslautakunta tai vastaava toimielin.<br />

Viidestä kunnasta vastuutaho puuttui. Yhdyshenkilö<br />

oli nimetty lähes kaikkiin kuntiin. Vain yhden kunnan<br />

yhdyshenkilö työskenteli kokoaikaisesti ja yli puolessa<br />

kunnista yhdyshenkilön tehtäväkuvaa ei oltu määritelty.<br />

Päihdepalvelu<strong>jen</strong> laatusuosituksen mukainen<br />

strategia ehkäisevän päihdetyön edistämiseksi puuttui<br />

kolmesta kunnasta. Mini-interventio ja varhaisen<br />

puuttumisen puheeksiottamisen mallit olivat vuonna<br />

2011 kaikissa kunnissa vähintäänkin yksittäisen työntekijän<br />

käytössä.<br />

9

Ehkäisevään päihdetyöhön panostetaan kunnissa,<br />

muttei tilasto<strong>jen</strong> valossa vielä riittävästi. Kunnissa<br />

tapahtuneet rakenteelliset uudistukset ovat voineet<br />

hämärtää vastuuta ehkäisevän päihdetyön, raittiustyön,<br />

toteuttamisesta. Ennaltaehkäisevä työ on voinut<br />

jäädä muiden töiden varjoon ja siten lähes unohtunut,<br />

koska kuntien henkilöresurssit olivat rajalliset. Ehkäisevä<br />

päihdetyö on tunnustettava osaksi kunnan kokonaisvaltaista<br />

terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä.<br />

Päihdetyön rakenteita on vahvistettava ja vastuita selkiytettävä,<br />

jotta kunnat voivat vastata tästä lakisääteisestä<br />

tehtävästä.<br />

Joukkoliikenteen <strong>peruspalvelu</strong>tasossa<br />

on Lapissa jonkin verran puutteita<br />

Arvioinnin tarkoituksena oli selvittää, millä alueilla<br />

joukkoliikenteen palvelut ovat tällä hetkellä vähintään<br />

<strong>peruspalvelu</strong>tasoisia.<br />

<strong>Lapin</strong> ELY-keskus määritteli vuonna 2011 joukkoliikenteen<br />

palvelutasot. Niiden mukainen <strong>peruspalvelu</strong>taso<br />

toteutui suurimmassa osassa maakuntaa.<br />

Työmatkoihin soveltuvaa joukkoliikennettä oli Lapissa<br />

kaupunkiseutuja lukuun ottamatta vähän, koska<br />

kunnat ovat laajoja ja kuntarajat ylittävää työssäkäyntiä<br />

on vähän. Osa harvaanasutun maaseudun asukkaista<br />

oli <strong>peruspalvelu</strong>tasoisten joukkoliikennepalvelu<strong>jen</strong><br />

ulkopuolella. Suurimmat puutteet löytyivät Enontekiön,<br />

Utsjoen, Posion ja Tervolan kunnista.<br />

Valtakunnallisesti yhtenäisesti tehdyt palvelutasomäärittelyt<br />

suuntaavat jatkossa liikenteen hankintaa<br />

ja osoittavat kunkin alueen kannalta olennaiset yhteysvälit.<br />

Kuntien, liikennöitsijöiden ja ELY-keskusten<br />

on kiinnitettävä erityistä huomiota matkaketju<strong>jen</strong><br />

sujuvuuteen. Kuntien ja ELY-keskuksen on hankittava<br />

<strong>peruspalvelu</strong>tasoista joukkoliikennettä mahdollisuuksien<br />

mukaan ja täydennettävä harvaan asutuilla<br />

alueilla säännönmukaista joukkoliikennettä<br />

kutsujoukkoliikenteellä ja palveluliikenteellä. Nämä<br />

joukkoliikenteen muodot palvelevat erityisesti asukkaiden<br />

asiointitarpeita. Joukkoliikennettä järjestävien<br />

ja hankkivien taho<strong>jen</strong> on tehtävä yhteistyötä kuljetuspalvelu<strong>jen</strong><br />

järjestämisessä. Liikkumista on tarkasteltava<br />

kokonaisvaltaisesti ja joukkoliikenteen palveluja<br />

10 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

on tarjottava ensisijaisesti kaikille avoimena liikenteenä.<br />

TURVALLINEN YHTEISKUNTA<br />

Hälytysajo<strong>jen</strong> valmiusaika on kaupunkikuntien<br />

ulkopuolella Lapissa pitkä<br />

Poliisitoimen arviointikohteina olivat ennalta ehkäisevä<br />

toiminta, nopean avun saanti sekä tutkinnan palvelutaso.<br />

Ennalta estävä toiminta on poliisin tärkeimpiä<br />

tehtäviä. Paikallisessa poliisitoiminnassa korostettiin<br />

ennalta estävää toimintaa suhteessa reaktiiviseen<br />

työhön. Tämä tarkoitti esimerkiksi sitä, että perhe- ja<br />

lähisuhdeväkivaltatapausten yhteydessä myös poliisi<br />

pyrki ohjaamaan asiakkaita muiden korjaavien palvelu<strong>jen</strong><br />

pariin.<br />

Perheväkivallaksi kirjattu<strong>jen</strong> kotihälytysten<br />

määrä kasvoi Lapissa vuodesta 2010 noin 2,5 prosenttia.<br />

Asukaslukuun suhteutettuna perheväkivalta<br />

oli Lapissa selvästi koko maan tasoa yleisempää. Perheväkivallan<br />

aiheuttamat tehtävät lisääntyivät ilmoituskynnyksen<br />

laskun takia.<br />

Alle 21-vuotiaisiin kohdistuneiden pahoinpitelyrikosten<br />

määrä kasvoi <strong>Lapin</strong> alueella vuoteen 2010<br />

verrattuna noin neljä prosenttia. Kaikkiaan pahoinpitelyrikosten<br />

määrä kasvoi viidenneksellä. <strong>Lapin</strong> poliisilaitoksen<br />

alueella lasten ja nuorten kohtaama väkivalta<br />

pysyi ennallaan, mutta kasvoi Peräpohjolassa.<br />

Kaikkein nuorimpien ikäryhmässä määrä kuitenkin<br />

laski molemmilla alueilla.<br />

Hälytystehtävien toimintavalmiusaika kohentui<br />

hieman vuodesta 2010. Kuntien väliset erot olivat<br />

Kemin, Tornion ja Rovaniemen ulkopuolella erittäin<br />

suuret. Toimintavalmiusajat kertovat poliisilaitoksen<br />

toimintaympäristöstä. Jos poliisilaitoksen alueella<br />

on vain yksi tai kaksi suurempaa väestökeskittymää,<br />

on hälytystoiminta helpompi järjestää kuin sellaisilla<br />

alueilla, joissa asutus on hajanaista ja välimatkat taajamien<br />

välillä pitkiä.

Hälytystehtävien määrä laski keskimäärin hieman<br />

vuodesta 2010. Hälytystehtävistä kaksi kolmasosaa<br />

sijoittui Rovaniemelle, Tornioon ja Kemiin. Aikaisempiin<br />

vuosiin verrattuna hälytystehtävien määrä<br />

väheni kaikissa näissä <strong>Lapin</strong> suurimmissa kaupungeissa,<br />

mutta lisääntyi yli kymmenellä prosentilla Simossa,<br />

Posiolla ja Muoniossa.<br />

Rikoslakirikosten määrä kasvoi koko maakunnan<br />

alueella noin kaksi prosenttia. Pahoinpitelyrikollisuuden<br />

merkittävä kasvu johtui pääosin lakimuutoksesta,<br />

jonka seurauksena entistä suurempi osa<br />

lievistäkin väkivallanteoista siirtyi virallisen syytteen<br />

alaisiksi.<br />

Rikoslakirikosten selvitysaste heikentyi, mutta<br />

vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Kaikkia<br />

rikoksia tarkasteltaessa tilanne sen sijaan koheni, sillä<br />

vuonna 2011 poliisi selvitti Lapissa noin 85 prosenttia<br />

kaikista tietoon tulleista rikoksista.<br />

Lapissa palokunta saapuu onnettomuuspaikalle<br />

aiempaa nopeammin<br />

Pelastustoimen <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arvioinnin kohteena<br />

olivat palotarkastusten sekä valistus- ja neuvontatoiminnan<br />

toteutuminen, hälytyspalvelu<strong>jen</strong> saatavuus ja<br />

paikallisen turvallisuusyhteistyön toteutuminen.<br />

Valtakunnallisen valistus- ja neuvontatyön<br />

määrällinen tavoite on, että valistusta ja neuvontaa<br />

annetaan 20 prosentille väestöstä. Tämä tavoite saavutettiin<br />

Lapissa neljässä kunnassa. Kuntien välillä<br />

oli suuria eroja. <strong>Lapin</strong> pelastuslaitos tarkasti vuonna<br />

2011 lähes kaikki erityiskohteet (koulut, sairaalat,<br />

kauppakeskukset, majoitustilat ja teollisuuslaitokset).<br />

Asuinrakennuksista ja muista harvemmin tarkastettavista<br />

kohteista tarkastettiin 11 prosenttia suunnitellusta<br />

määrästä. Pelastustehtävien määrä laski kolme<br />

prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. Eniten hälytyksiä<br />

aiheuttivat automaattisten paloilmaisimien<br />

tarkastus- ja varmistustehtävät sekä liikenneonnettomuudet.<br />

Lapissa palokunta saapui onnettomuuspaikalle<br />

aiempaa nopeammin. Paikallinen turvallisuusyhteistyö<br />

toteutui <strong>Lapin</strong> kunnissa hyvin. Lähes kaikki<br />

kunnat olivat laatineet turvallisuussuunnitelman.<br />

<strong>Lapin</strong> pelastuslaitoksen on edelleen jatkettava<br />

laaja-alaista onnettomuuksien ennaltaehkäisytyötä ja<br />

pyrittävä toteuttamaan tehty valvontasuunnitelma. Pelastustoimen<br />

on edelleen kehitettävä menetelmiä automaattisten<br />

paloilmoituslaitosten virheellisten hälytysten<br />

määrän vähentämiseksi. Kehitystoimenpiteitä on<br />

suunnattava paikallisten turvallisuussuunnitelmien toteutumisen<br />

seurantaan ja vaikuttavuuden mittaamiseen.<br />

Tieverkon kunto ja hoidon taso eivät<br />

haittaa elintärkeitä kuljetuksia Lapissa<br />

Tehtävänä oli arvioida haittaako tieverkon kunto ja<br />

hoidon taso elintärkeitä kuljetuksia Lapissa.<br />

Tieverkon kunto ja hoidon taso eivät haitanneet<br />

elintärkeitä kuljetuksia Lapissa. Talvella ongelmakeleillä<br />

ja kelirikkoaikaan saattoi harvaan asuttu<strong>jen</strong><br />

alueiden tieverkko olla muuta tieverkkoa huonommassa<br />

kunnossa ja kuljetukset voivat hidastua koko<br />

tieverkollakin, mutta niiden estyminen oli todella<br />

poikkeuksellista. Tulevaisuudessa tilanne tulee heikkenemään,<br />

koska tienpidon nykyinen rahoitus ei riitä<br />

teiden kunnon nykytasoiseen ylläpitoon.<br />

ELY-keskus varmistaa riittävän liikennöitävyyden<br />

<strong>peruspalvelu</strong>tason myös harvaan asutuilla alueilla,<br />

vaikka tiestön ikääntymisestä johtuvat puutteet<br />

kasautuvat ja edellyttävät lisärahoitusta. Suuriin liikennevirtoihin<br />

panostaminen on kuitenkin edelleen<br />

etusijalla, koska niillä on enemmän yhteiskunnallista<br />

merkitystä. ELY-keskus kehittää poikkeuksellisten<br />

luonnonolosuhteiden aiheuttamien liikennehäiriöiden<br />

hallintaa ottaen huomioon myös harvaan asutut seudut.<br />

Viranomaisten ja muiden toimijoiden (teiden hoitoa<br />

ja ylläpitoa tekevät yrittäjät, tievalaistuksen ynnä<br />

muiden laitteiden toiminnasta vastaavat yritykset,<br />

metsäkoneurakoitsijat ja kuljetusyritykset) yhteistyölle<br />

on luotava entistä yhtenäisemmät menettelytavat,<br />

joita myös harjoitellaan riittävästi. ELY-keskus jatkaa<br />

yhteistyötä eri tienkäyttäjäryhmien kanssa, tekee tienkäyttäjien<br />

tyytyväisyystutkimuksia ja teiden teknisiä<br />

kuntomittauksia sekä reagoi näistä saataviin heikkoihinkin<br />

signaaleihin. Tavoitteena on, että voidaan turvata<br />

eri käyttäjäryhmille ja alueille sopiva tien kuntotaso.<br />

11

Ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueiden<br />

aloittamiseen liittyvä toiminnan<br />

organisointi vähensi elintarvikevalvontaan<br />

käytössä olevaa työaikaa<br />

Arvioinnissa tarkasteltiin harvaan asuttu<strong>jen</strong> ja taajaan<br />

asuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong> välistä eroa suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan<br />

saatavuudessa. Tavoitteena on, että<br />

elintarvikevalvonnan palvelu<strong>jen</strong> saatavuus on valtakunnallisesti<br />

tasalaatuista ja sitä toteutetaan kaikilla<br />

alueilla yhtenäisillä periaatteilla.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> ja taajaan asuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong><br />

välillä ei ollut eroa suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan<br />

saatavuudessa. Lapissa suuret hiihtokeskukset<br />

sijaitsevat pääasiassa väkiluvultaan pienten, mutta<br />

pinta-alaltaan suurten kuntien alueella. Sesonkiaikoina<br />

näissä kunnissa oleskelevan väestön ja suoraan<br />

kuluttajia palvelevien ravintoloiden määrä moninkertaistuu.<br />

Elintarvikevalvonnan palvelu<strong>jen</strong> järjestäminen<br />

vaatii näissä kunnissa erityisjärjestelyjä.<br />

Elintarvikehuoneisto<strong>jen</strong> tarkastussuunnitelmien<br />

toteutumisen ja valvontayksiköiden taajama-asteiden<br />

välillä ei ollut sellaista riippuvuutta, että eroa harvaan<br />

asuttu<strong>jen</strong> ja taajaan asuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong> välillä<br />

olisi ollut havaittavissa. Uusien valvontayksiköiden<br />

toiminnan aloittamiseen liittyvä organisointi vaati<br />

henkilöstöltä paljon työaikaa, mikä vähensi suoraan<br />

valvontaan käytössä olevaa työaikaa.<br />

Lapissa vielä vireillä olevien yhteistoimintaalueiden<br />

muodostaminen (Tunturi-Lappi, Itä-Lappi<br />

sekä Kemi-Simon alue) on toteutettava vuoden 2012<br />

aikana. <strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> on seurattava<br />

ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden<br />

suunnitelman mukaisten tarkastusten toteutumista<br />

suunnitelmakautta pidemmällä ajanjaksolla, jotta voidaan<br />

havaita toimintaympäristön muutosten todelliset<br />

vaikutukset käytännön valvontatyöhön.<br />

Vain neljäsosa valvontayksiköistä on järjestänyt<br />

eläinsuojeluvalvonnan säädösten mukaisesti<br />

Eläinlääkintähuollon arvioinnissa tarkasteltiin<br />

kunnan eläinsuojeluvalvonnan saatavuutta ja riittävyyttä<br />

suhteessa eläinlääkintähuoltolain vaatimuksiin<br />

12 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

ja käytössä oleviin henkilöresursseihin. Palvelutavoitteena<br />

on, että kunnassa on erillinen valvontaeläinlääkäri,<br />

joka ei tarjoa muita eläinlääkäripalveluja.<br />

Lapissa vain neljäsosa valvontayksiköistä oli<br />

järjestänyt eläinsuojeluvalvonnan säädösten mukaisesti<br />

niiden kahden vuoden kuluessa, jotka eläinlääkintähuoltolaki<br />

on ollut voimassa. <strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong><br />

alueella toimi vuonna 2011 vain kolme<br />

valvontaeläinlääkäriä ja näistä viroista kaksi oli osan<br />

vuotta ilman viranhaltijaa. Eläinsuojeluvalvontaa tekivät<br />

muut kunnaneläinlääkärit, mutta valvonta ei<br />

ollut aina jäävitöntä. Lapissa oli vuonna 2011 muutenkin<br />

poikkeuksellisen huono eläinlääkäritilanne,<br />

mikä vaikutti merkittävästi erityisesti kiireettömien<br />

eläinsuojelutarkastusten tekemiseen.<br />

Kaikkien ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden<br />

on järjestettävä valvontatehtävät joko<br />

erillisen valvontaeläinlääkärin avulla tai muuten<br />

jäävittömästi. Kuntien on otettava huomioon eläinsuojeluvalvonnan<br />

resurssitarpeen laskemisessa asukasluvun<br />

lisäksi alueen kotieläintuotantorakenne.<br />

Valvontayksiköiden on huolehdittava eläinsuojeluvalvonnan<br />

resursseista siten, että valvontaeläinlääkärin<br />

sijaisjärjestelyt toimivat myös loma-aikoina.

1. Toimeksianto ja työn organisointi<br />

Peruspalvelu<strong>jen</strong> arviointi on<br />

lakisääteistä toimintaa<br />

Peruspalvelu<strong>jen</strong> alueellinen arviointi on aluehallintovirastosta<br />

annetun lain (896/21.11.2009) 4 §:n mukaan<br />

aluehallintovirasto<strong>jen</strong> tehtävä. Hallituskaudelle<br />

laadittavassa aluehallintovirasto<strong>jen</strong> strategisessa asiakirjassa<br />

on aluehallintovirastoille asetettu tavoitteeksi<br />

seurata, valvoa ja arvioida <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> saatavuuden<br />

alueellista ja yhdenvertaista toteutumista. Vastaava<br />

tehtävä kuului aiemmin lääninhallituksille vuosina<br />

1996–2008. Lakisääteistä <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointi<br />

on ollut vuodesta 2000 lähtien. Arviointia ohjaavat<br />

omilla toimialoillaan asianomaiset ministeriöt ja<br />

keskushallinnon virastot. Kuntien <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

arviointi liittyy kuntalain mukaiseen <strong>peruspalvelu</strong>ohjelmamenettelyyn.<br />

Aluehallintovirasto<strong>jen</strong> suorittama<br />

valtakunnallinen arviointi tuottaa osaltaan aineistoa<br />

tähän prosessiin ja tietoa muun muassa <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

tilaraporttiin.<br />

Peruspalveluilla tarkoitetaan sellaisia hyvinvointipalveluja,<br />

joiden on perustuslain mukaan oltava<br />

kaikkien kansalaisten yhdenvertaisesti saatavilla. Peruspalveluiksi<br />

määritellään palvelut, jotka koskevat<br />

suurta määrää ihmisiä ja vaikuttavat kansalaisten jokapäiväiseen<br />

elämään ja joiden puuttuminen aiheuttaa<br />

merkittäviä ongelmia. Peruspalveluja ovat myös<br />

erityisryhmien palvelut, vaikka ne eivät koskisikaan<br />

suurta määrää ihmisiä.<br />

Julkisen vallan ja valtion tehtävänä on luoda<br />

riittävät edellytykset <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> tuottamiselle.<br />

Valtio ja kunnat rahoittavat <strong>peruspalvelu</strong>t yhteisesti,<br />

vaikka palvelu<strong>jen</strong> järjestäminen on pääsääntöisesti<br />

kuntien tehtävä. Suuri osa <strong>peruspalvelu</strong>ista kuuluu<br />

kuntien valtionosuusjärjestelmän piiriin. Julkisen sektorin<br />

tilivelvollisuus kansalaisia kohtaan edellyttää,<br />

että kansalaisille annetaan tietoa siitä, mitä verorahoituksella<br />

on tuotettu.<br />

Vuoden 2011 arvioinnin toteutus<br />

Valtionvarainministeriö määritteli hallinnonaloittaiset<br />

arviointikohteet vuoden 2011 <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

arviointia varten (VM:n kirje 31.11.2011,<br />

VM/1711/00.02.07/2011). Arvioinninkohteet valittiin<br />

yhteistyössä aluehallintovirastoja ohjaavien viranomaisten<br />

kanssa, ja niistä neuvoteltiin Suomen<br />

Kuntaliiton kanssa. Valtakunnallinen <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

alueellisen saatavuuden arviointiraportti laadittiin<br />

myös tällä arviointikierroksella ajallisesti ennen<br />

aluehallintovirasto<strong>jen</strong> alueellisia arviointiraportteja<br />

ja ainoastaan sähköisenä. Se julkaistiin ja luovutettiin<br />

hallinto- ja kuntaministerille 6.3.2012. Tällä menettelyllä<br />

pyritään saamaan arviointitieto mukaan keskushallinnon<br />

suunnittelu- ja päätöksentekosykliin. Aluehallintovirastot<br />

valmistelivat aluekohtaiset raportit<br />

30.4.2012 mennessä.<br />

Aluehallintovirasto<strong>jen</strong> strategisen asiakirjan<br />

mukaan vuotta 2011 koskevan <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> alueellisen<br />

saatavuuden arvioinnin teemana olivat syrjäytymisen<br />

ehkäisyn ja harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden<br />

turvallisuuden kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut. Teemoja<br />

tarkasteltiin kaikissa niissä arviointikohteissa, joissa<br />

sen sisällyttäminen arviointiin oli mahdollista.<br />

Vuoden 2011 <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arvioinnissa arviointikohteet<br />

oli ensimmäistä kertaa ryhmitelty aluehallintovirasto<strong>jen</strong><br />

ydintehtävien mukaan, joita ovat<br />

tasa-arvoisesta, hyvinvoivasta ja turvallisesta yhteiskunnasta<br />

vastaaminen.<br />

Arvioinnin kirjoittajat selviävät kunkin arviointikohteen<br />

yhteydessä. Nuoriso-, liikunta- ja kirjastotoimen<br />

sekä liikennepalvelu<strong>jen</strong> arvioinnit tehtiin <strong>Lapin</strong><br />

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa ja poliisitoimen<br />

arvioinnin teki Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.<br />

Ehkäisevän päihdetyön arvioinnin suoritti<br />

koko maassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)<br />

13

ja kukin aluehallintovirasto täydensi analysointia alueellisella<br />

näkemyksellä omissa arviointiraporteissaan.<br />

Vastaavasti opetus- ja kulttuuriministeriön toimeksiantamana<br />

Jyväskylän yliopiston KUULTO -projekti<br />

suoritti koko maan osalta kuntien yleisen kulttuuritoiminnan<br />

arvioinnin.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> johtoryhmä vastasi<br />

<strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointityön kokonaisuudesta ja arviointityötä<br />

koordinoi Peruspalvelut, oikeusturva ja<br />

luvat -vastuualueen opetustoimen tiimi:<br />

• opetustoimen ylitarkastaja Elisa Suutala<br />

(koordinaattori)<br />

• erikoissuunnittelija Marjatta Tarkiainen<br />

• erikoissuunnittelija Aune Kina<br />

Paikkatiedon vastuuhenkilöinä toimivat ja kartto<strong>jen</strong><br />

teosta vastasivat erikoissuunnittelijat Aune Kina ja<br />

Marjatta Tarkiainen. Raportin graafisesta suunnittelusta<br />

ja taitosta vastasi Tammerprint Oy.<br />

14 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

2. Toimintaympäristö<br />

2.1. Toiminta-alue<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> toiminta-alue on <strong>Lapin</strong><br />

maakunta, joka rajoittuu idässä Venäjään, pohjoisessa<br />

Norjaan, lännessä Ruotsiin ja etelässä Pohjois-Pohjanmaan<br />

maakuntaan. Kansainvälisyys on<br />

luonteva osa <strong>Lapin</strong> arkea, mikä johtuu sijainnista ja<br />

vilkkaasta matkailusta. <strong>Lapin</strong> pinta-ala on 98 985<br />

km 2 . Lappi on pinta-alaltaan Suomen maakunnista<br />

suurin ja kattaa 29 prosenttia koko maan pinta-alasta.<br />

Etäisyydet sekä maakunnan sisällä että valtakunnan<br />

keskuksiin ovat pitkät.<br />

<strong>Lapin</strong> maakunta muodostuu 21 kunnasta, joista<br />

kaupunkeja on neljä: Rovaniemi, Kemi, Tornio ja<br />

Kemijärvi. Kuntien määrä väheni viimeksi vuoden<br />

2006 alusta, kun Rovaniemen kaupunki ja Rovaniemen<br />

maalaiskunta yhdistyivät. Tilastollisen kuntaryhmittelyn<br />

mukaan kaupunkimaisia kuntia ovat Kemi,<br />

Rovaniemi ja Tornio, taajaan asuttuja kuntia Kemijärvi<br />

ja Keminmaa ja maaseutumaisia muut 16 kuntaa.<br />

Sodankylä oli lähes pari vuotta luokiteltu taajaan asu-<br />

tuksi kunnaksi, mutta on nyt jälleen merkitty maaseutumaiseksi<br />

kunnaksi. Seutukuntia on kuusi. Kuvassa<br />

2.1.1. on esitetty <strong>Lapin</strong> kunnat sekä seutukunnat asukasmäärineen.<br />

Paikallispoliisia koskeva toimialueuudistus tuli<br />

voimaan 1.1.2009, jolloin maahan muodostettiin 24<br />

poliisilaitosta. Sitä ennen niitä oli ollut 90. Lappiin<br />

tuli aikaisemman 10 kihlakunnan poliisilaitoksen tilalle<br />

kaksi poliisilaitosta: <strong>Lapin</strong> ja Peräpohjolan poliisilaitokset.<br />

Kansalaisen näkökulmasta uudistus ei<br />

aiheuttanut juurikaan muutosta.<br />

<strong>Lapin</strong> poliisilaitos muodostettiin Inarin-Utsjoen,<br />

Koillis-<strong>Lapin</strong>, Ranuan-Posion, Rovaniemen ja Sodankylän<br />

kihlakunnan poliisilaitoksista. <strong>Lapin</strong> poliisilaitoksen<br />

pääpoliisiasema on Rovaniemellä ja poliisiasemat<br />

Inarissa, Kemijärvellä, Ranualla ja Sodankylässä.<br />

Palvelupisteet ovat Posiolla, Sallassa, Savukoskella<br />

ja Utsjoella. Peräpohjolan poliisilaitos muodostettiin<br />

Kemin, Kittilän, Käsivarren, Tornion Utsjoki<br />

Utsjoki ja Tornionlaak-<br />

Utsjoki<br />

son kihlakunnan poliisilaitoksista. Utsjoki Poliisilaitoksen<br />

Utsjoki<br />

Utsjoki<br />

Inari<br />

Inari<br />

Inari<br />

Inari<br />

Inari<br />

Kuva 2.1.1. <strong>Lapin</strong> kunnat ja seutukunnat asukasmäärineen 31.12.2011.<br />

16 854 Inari as.<br />

Enontekiö 16 854 as.<br />

Enontekiö 16 854 as.<br />

Enontekiö 16 854 as.<br />

Enontekiö 16 854 as.<br />

Enontekiö 16 854 as.<br />

Enontekiö<br />

14 377 as.<br />

14 377 Utsjoki as. Sodankylä<br />

Muonio14<br />

377<br />

Kittilä<br />

as. Sodankylä<br />

Muonio14<br />

377<br />

Kittilä<br />

as. Sodankylä<br />

Muonio14<br />

377<br />

Kittilä<br />

as. Sodankylä<br />

Muonio14<br />

377<br />

Kittilä<br />

as. Sodankylä<br />

Seutukunta (kuntien määrä)<br />

Muonio Inari Sodankylä Savukoski<br />

Muonio Kittilä<br />

Savukoski<br />

Kittilä<br />

Seutukunta (kuntien määrä)<br />

18 Savukoski 294 as.<br />

Seutukunta (kuntien määrä)<br />

Kolari<br />

18 Savukoski<br />

16 854 as.<br />

294 as.<br />

Seutukunta (kuntien määrä)<br />

Kolari<br />

Pelkosenniemi 18<br />

Savukoski<br />

Enontekiö<br />

294 as.<br />

Pelkosenniemi<br />

Rovaniemi (2) Seutukunta Rovaniemi (kuntien määrä) (2)<br />

Kolari<br />

18<br />

Savukoski<br />

294 as.<br />

Seutukunta Rovaniemi (kuntien määrä) (2)<br />

Kolari<br />

Pelkosenniemi 18 294 as.<br />

Seutukunta Rovaniemi Kemi-Tornio (kuntien määrä) (2) (5)<br />

Kolari<br />

Pelkosenniemi 18 294 Salla as.<br />

Kemijärvi<br />

Kemi-Tornio (5) Rovaniemi Kemi-Tornio (2) (5)<br />

Kolari Pello<br />

Pelkosenniemi<br />

14 377 as.<br />

Salla<br />

Kemi-Tornio Torniolaakso (5) (2)<br />

Pello Sodankylä Rovaniemi<br />

Pelkosenniemi<br />

Rovaniemi (2)<br />

Kemijärvi Salla<br />

Kemi-Tornio Rovaniemi Torniolaakso (2) (5)<br />

Muonio<br />

(2)<br />

Kittilä 8 562 Pelloas.<br />

Rovaniemi Kemijärvi Salla<br />

Torniolaakso (2) Torniolaakso Itä-Lappi Kemi-Tornio (2) (5)<br />

8 562 Pelloas.<br />

Rovaniemi Kemijärvi Salla<br />

Torniolaakso Kemi-Tornio Itä-Lappi (5) (2) (5)<br />

Itä-Lappi Tunturi-Lappi (5) (4)<br />

Ylitornio 8 562 Pelloas.<br />

Rovaniemi Kemijärvi Salla<br />

Torniolaakso (2)<br />

Ylitornio 8 562 Pelloas.<br />

Rovaniemi 64 Savukoski 899 as. Kemijärvi<br />

Itä-Lappi (5) Itä-Lappi Torniolaakso Tunturi-Lappi (5) (2) (4)<br />

64 899 as.<br />

Tunturi-Lappi Pohjois-Lappi (4) (3)<br />

Ylitornio 8 562 as. Rovaniemi<br />

Seutukunta Itä-Lappi (kuntien määrä)<br />

18 294 as.<br />

(5)<br />

Kolari<br />

Pohjois-Lappi (3)<br />

Tornio Ylitornio 8 562 as. Tervola 64 899 as.<br />

Tunturi-Lappi Itä-Lappi (4) (5)<br />

Pelkosenniemi Posio<br />

Tunturi-Lappi (4) Pohjois-Lappi (3)<br />

Tornio Ylitornio 60 344<br />

Tervola 64 899 as.<br />

Tunturi-Lappi Rovaniemi (4) (2)<br />

as.<br />

Posio<br />

Pohjois-Lappi (3)<br />

Tornio<br />

Ranua<br />

Keminmaa<br />

60 344 Tervola 64 899 as.<br />

Tunturi-Lappi (4)<br />

Ylitornio as.<br />

Posio<br />

Tornio<br />

Ranua<br />

Pohjois-Lappi (3)<br />

Keminmaa<br />

60 344<br />

Tervola 64 899 as.<br />

Kemi-Tornio (5)<br />

Salla<br />

as.<br />

Posio<br />

Pello<br />

Kemijärvi Ranua<br />

Pohjois-Lappi (3) Pohjois-Lappi Torniolaakso (3) (2)<br />

Tornio Rovaniemi<br />

Keminmaa<br />

60 344 Tervola<br />

Simo as.<br />

Posio<br />

8 562 Tornio as.<br />

Ranua<br />

Kemi<br />

Keminmaa<br />

60 344<br />

Tervola<br />

Simo as.<br />

Posio<br />

Itä-Lappi (5)<br />

Ranua<br />

Ylitornio<br />

Kemi Keminmaa<br />

60 344<br />

Simo<br />

as. Ranua<br />

Tunturi-Lappi (4)<br />

64 899 as.<br />

Kemi<br />

Keminmaa Simo<br />

Pohjois-Lappi (3)<br />

Tornio<br />

Tervola<br />

Kemi<br />

SimoPosio<br />

60 344 as.<br />

Kaupunki<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Kemi Ranua Simo<br />

Kaupunki<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Keminmaa Kemi<br />

Kaupunki<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Simo<br />

Kaupunki<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto Kemi<br />

Kaupunki<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Kaupunki<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Kaupunki<br />

15

pääpoliisiasema on Torniossa ja poliisiasemat Kemissä,<br />

Kittilässä, Muoniossa ja Ylitorniolla. Palvelupisteet<br />

ovat Enontekiöllä, Kolarissa ja Pellossa.<br />

2.2. Väestö- ja asutusrakenne<br />

<strong>Lapin</strong> väkiluku on ollut aleneva vuodesta 1993 lähtien.<br />

Vuosina 1993–2011 Lappi menetti väestöstään<br />

yli 19 500 henkeä eli 9,6 prosenttia. Eniten väkeä<br />

menettivät syrjäiset maaseutualueet ja erityisesti<br />

Itä-<strong>Lapin</strong> ja Torniolaakson seutukunnat, joiden väestö<br />

väheni tuona aikana yli neljänneksen. Pahimmat<br />

väestökatovuodet ajoittuivat 1990-luvun lopulle ja<br />

vuosituhannen alkuun, jolloin väestö väheni 2 300–<br />

2 600 hengellä vuosittain. Väestön väheneminen<br />

on kuitenkin hidastunut ja vuonna 2011 vähennys<br />

oli 158 asukasta. (Taulukko 2.2.1.). Vuodesta 2001<br />

vuoteen 2011 väkiluku väheni Lapissa kaikkiaan 3,1<br />

prosenttia (Kuva 2.2.1.) ja oli vuoden 2011 lopussa<br />

183 330 henkeä. <strong>Lapin</strong> väkimäärä oli 3,4 prosenttia<br />

koko maan väestöstä.<br />

Taulukko 2.2.1. <strong>Lapin</strong> kuntien väkilukutietoja vuosina 2010−2020.<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

16 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Viimeisimmän Tilastokeskuksen väestöennusteen<br />

mukaan <strong>Lapin</strong> asukasmäärä vähenee lähivuosina<br />

selvästi aiempaa maltillisemmin. Väki vähenisi vuoteen<br />

2015 ja alkaisi sen jälkeen taas kasvaa. Vuonna<br />

2020 väestöä olisi kuitenkin noin 800 henkeä vähemmän<br />

kuin oli vuonna 2011 (Taulukko 2.2.1).<br />

<strong>Lapin</strong> vuosikymmeniä jatkuneeseen väestökatoon<br />

on ollut syynä syntyvyyden nopea lasku ja erityisesti<br />

muuttoliike. Vielä 1990-luvun alkuvuosina<br />

Lapissa syntyi vuosittain noin 2 500 lasta, kun vuonna<br />

2011 syntyneitä oli 1 938. Syntyneiden määrä on kuitenkin<br />

ollut jo useampia vuosia peräkkäin suurempi<br />

kuin kuolleiden määrä, joten luonnollista väestönkasvua<br />

Lappiin saatiin myös vuonna 2011. Vähiten lapsia<br />

syntyi Pelkosenniemellä (4), Savukoskella (7) ja<br />

Utsjoella (12).<br />

Väestön muuttotase on ollut lähes kaikissa <strong>Lapin</strong><br />

kunnissa vuosittain negatiivinen. Pahin vuosi<br />

oli 1998, jolloin maakunnasta muutti pois oli 2 766<br />

henkeä. Muuttotase on parantunut vuosituhannen<br />

Väkiluku Muutos Muutos<br />

31.12.2010 31.12.2011 31.12.2015 31.12.2020 2011–2015 2011–2020<br />

Kunta ennuste ennuste lkm lkm<br />

Enontekiö 1 876 1 893 1 887 1 893 -6 0<br />

Inari 6 778 6 754 6 520 6 438 -234 -316<br />

Kemi 22 537 22 399 22 258 22 205 -141 -194<br />

Kemijärvi 8 418 8 295 7 522 6 971 -773 -1 324<br />

Keminmaa 8 573 8 572 8 559 8 595 -13 23<br />

Kittilä 6 183 6 279 6 276 6 451 -3 172<br />

Kolari 3 839 3 836 3 887 3 937 51 101<br />

Muonio 2 401 2 369 2 282 2 265 -87 -104<br />

Pelkosenniemi 1 008 973 914 872 -59 -101<br />

Pello 3 980 3 912 3 557 3 312 -355 -600<br />

Posio 3 874 3 818 3 666 3 502 -152 -316<br />

Ranua 4 337 4 262 3 993 3 774 -269 -488<br />

Rovaniemi 60 090 60 637 62 461 64 263 1 824 3 626<br />

Salla 4 162 4 052 3 828 3 589 -224 -463<br />

Savukoski 1 179 1 156 1 100 1 053 -56 -103<br />

Simo 3 489 3 441 3 411 3 361 -30 -80<br />

Sodankylä 8 779 8 806 8 210 7 901 -596 -905<br />

Tervola 3 444 3 387 3 271 3 170 -116 -217<br />

Tornio 22 513 22 545 22 968 23 351 423 806<br />

Utsjoki 1 297 1 294 1 308 1 335 14 41<br />

Ylitornio 4 731 4 650 4 459 4 284 -191 -366<br />

Lappi 183 488 183 330 182 337 182 522 -993 -808<br />

Koko maa 5 375 276 5 401 267 5 508 728 5 635 938 107 461 234 671

Muuttotase<br />

-204<br />

-97<br />

-70<br />

-52<br />

-50<br />

-38<br />

-37<br />

-33<br />

-33<br />

-33<br />

-33<br />

-32<br />

-21<br />

-20<br />

mi -15<br />

-12<br />

-10<br />

-3<br />

25<br />

46<br />

89<br />

225<br />

Kuva 2.2.1. Väkiluvun muutos <strong>Lapin</strong> kunnissa vuodesta 2001 vuoteen 2011.<br />

Väkiluvun muutos, %<br />

(kuntien Väkiluvun määrä) muutos, %<br />

Väkiluvun muutos, %<br />

(kuntien Väkiluvun määrä) muutos, %<br />

(kuntien Väkiluvun määrä) muutos, %<br />

(kuntien määrä)<br />

(kuntien 0,1 0,1 määrä) - - 7,9 (3) (3)<br />

0,1 - 7,9 (3)<br />

-10,0 0,1 - 7,9 0,0 (3) (9)<br />

-10,0 - 0,0 (9)<br />

-16,0 -10,0<br />

-10,0 0,1 - --10,1 0,0 7,9<br />

0,0 (9) (5) (3) (9)<br />

-16,0 - -10,1 (5)<br />

-19,8 -10,0<br />

-16,0 - -16,1 0,0<br />

-10,1 (4) (9)<br />

-16,0 (5)<br />

-19,8 -16,0<br />

- - -16,1 -10,1<br />

-10,1 (4) (5)<br />

(5)<br />

-19,8 - -16,1 (4)<br />

-19,8 - -16,1 (4) (4)<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lappi Lähde: -3,1 Tilastokeskus %<br />

Koko maa 3,5 %<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lappi -3,1 %<br />

Lappi -3,1 %<br />

Koko Lappi maa -3,1 % 3,5 %<br />

Koko Lappi maa -3,1 % 3,5 %<br />

Koko maa 3,5 %<br />

Koko maa 3,5 %<br />

Väkiluvun muutos, %<br />

(kuntien määrä)<br />

0,1 - 7,9 (3)<br />

-10,0 - 0,0 (9)<br />

-16,0 - -10,1 (5)<br />

-19,8 - -16,1 (4)<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Kuva 2.2.2. Muuttotase <strong>Lapin</strong> kunnissa vuoden 2011 ennakkotiedon mukaan.<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lappi -3,1 %<br />

Koko maa 3,5 %<br />

Kuva 2.2.2. Muuttotase <strong>Lapin</strong> kunnissa vuoden 2011 ennakkotiedon mukaan (henkilöä).<br />

-204<br />

-97<br />

-3<br />

-10<br />

-12<br />

-15<br />

-20<br />

-21<br />

-32<br />

-33<br />

-33<br />

-33<br />

-33<br />

-37<br />

-38<br />

-50<br />

-52<br />

-70<br />

-250 -200 -150 -100 -50 0 50 100 150 200 250<br />

25<br />

46<br />

89<br />

225<br />

Rovaniemi<br />

Kittilä<br />

Sodankylä<br />

Enontekiö<br />

Utsjoki<br />

Kolari<br />

Savukoski<br />

Pelkosenniemi<br />

Posio<br />

Inari<br />

Kemijärvi<br />

Tornio<br />

Simo<br />

Muonio<br />

Keminmaa<br />

Tervola<br />

Pello<br />

Salla<br />

Ylitornio<br />

Ranua<br />

Kemi<br />

Lappi<br />

17

Taulukko 2.2.2. Väestön ikärakenne Lapissa ja koko maassa<br />

vuosina 2010−2011 ja ennuste vuosille 2015 ja 2020.<br />

0–14 v 15–64 v yli 64 v<br />

% % % Yhteensä<br />

Lappi<br />

2010 15,5 65,6 18,9 183 488<br />

2011 15,5 64,8 19,6 183 330<br />

2015 15,6 61,8 22,6 182 337<br />

2020 16,1 58,2 25,7 182 522<br />

Koko maa<br />

2010 16,5 66,0 17,5 5 375 276<br />

2011 16,5 65,4 18,1 5 401 267<br />

2015 16,5 62,8 20,7 5 508 728<br />

2020 16,6 60,5 22,9 5 635 938<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

vaihteen tilanteesta selvästi, mutta on edelleen negatiivinen.<br />

Vuoden 2010 kokonaisnettomuutto oli -347<br />

henkeä tappiollinen ja Tilastokeskuksen ennakkotiedon<br />

mukaan vuoden 2011 kokonaismuutos tulee olemaan<br />

-204 henkeä tappiollinen. Muuttotase oli jonkin<br />

verran positiivinen ainoastaan neljässä <strong>Lapin</strong> kunnassa.<br />

(Kuva 2.2.2.)<br />

Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu ja Pohjanmaan<br />

maakunnat ovat maan ainoat maakunnat, joissa<br />

asuu enemmän miehiä kuin naisia. Lapissa naisenemmistöisiä<br />

kuntia ovat vain Rovaniemi ja Kemi.<br />

Väestön keski-ikä oli Lapissa vuonna 2011 hieman<br />

korkeampi kuin keskimäärin koko maassa. Lapissa<br />

se oli 43,2 vuotta ja koko maassa 41,6 vuotta.<br />

Tilastokeskuksen ennusteen mukaan myös tulevina<br />

vuosina ikääntynyttä väestöä on Lapissa koko maata<br />

enemmän (taulukko 2.2.2).<br />

Vuosia jatkunut syntyvyyden lasku ja nuoren<br />

väestön poismuutto ovat vaikuttaneet epäedullisesti<br />

<strong>Lapin</strong> väestörakenteeseen. Vuonna 2011 vain neljässä<br />

<strong>Lapin</strong> kunnassa (Keminmaa, Ranua, Rovaniemi, Tornio)<br />

oli 0−14-vuotiaiden osuus väestöstä suurempi<br />

kuin yli 64-vuotiaiden osuus (Kuva 2.2.3.).<br />

<strong>Lapin</strong> väestön yhtenä erityispiirteenä on Euroopan<br />

ainoa alkuperäiskansa, saamelaiset. Saamelaiskäräjien<br />

vuonna 2011 saamelaiskäräjävaalien yhteydessä<br />

keräämien tieto<strong>jen</strong> mukaan Suomessa on noin<br />

18 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

10 000 saamelaista. Saamelaisten kotiseutualueeseen<br />

kuuluvat Enontekiön, Inarin ja Utsjoen kunnat sekä<br />

Sodankylän kunnan pohjoisosa. Kotiseutualueella<br />

asuu noin 3 500 saamelaista. Suomen saamelaisista<br />

noin 65 prosenttia asuu kuitenkin saamelaisalueen<br />

ulkopuolella tai ulkomailla. Ainoa saamelaisenemmistöinen<br />

kunta on Utsjoki, jossa saamelaisten osuus<br />

kunnan väestöstä on noin 60 prosenttia. Ulkomaan<br />

kansalaisten osuus <strong>Lapin</strong> väestöstä oli vuoden 2011<br />

lopussa 1,8 prosenttia eli 3 359 henkilöä. Heistä Euroopasta<br />

tuli 1 818, Aasiasta 1 166, Afrikasta 215,<br />

Amerikasta 86 ja Oseaniasta 12 henkeä. Ulkomaalaiset<br />

ovat keskittyneet pääosin Rovaniemen ja Kemi-<br />

Tornion seutukuntiin, joissa asuu noin 80 prosenttia<br />

kaikista <strong>Lapin</strong> ulkomaalaisista. Vuonna 2010 ulkomaalaisväestöään<br />

kasvattivat Itä-Lappia lukuun ottamatta<br />

kaikki <strong>Lapin</strong> seutukunnat.<br />

<strong>Lapin</strong> väestön koulutustaso on noussut koko<br />

ajan, ja ero koko maahan on kaventunut vuosittain.<br />

Vuonna 2010 <strong>Lapin</strong> 15 vuotta täyttäneestä väestöstä<br />

oli 66 prosenttia suorittanut peruskoulun jälkeen<br />

tutkinnon lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa,<br />

ammattikorkeakoulussa tai yliopistossa, kun koko<br />

maassa tutkinnon suorittaneita oli enää alle prosenttiyksikkö<br />

enemmän. Alle 60 prosentin osuus on enää<br />

viidessä <strong>Lapin</strong> kunnassa. (Kuva 2.2.4.) Vähiten pelkän<br />

perusasteen koulutuksen varassa olevia oli Rovaniemellä,<br />

Keminmaassa ja Torniossa. Lapissa on<br />

koko maahan verrattuna suhteellisesti enemmän toisen<br />

asteen perustutkinnon suorittaneita ja vähemmän<br />

korkea-asteen tutkinnon suorittaneita.<br />

Asutusrakenne<br />

Lappi on erittäin harvaan asuttua aluetta. Keskimääräinen<br />

väestötiheys on vain kaksi asukasta neliökilometriä<br />

kohden, kun koko maassa neliökilometrillä on<br />

18 asukasta. Erityisesti alueen pohjois- ja itäosissa sijaitsee<br />

laajoja asumattomia alueita. Toisaalta Lapissa<br />

on myös selkeitä väestökeskittymiä, joista suurimmat<br />

ovat Rovaniemen ja Kemi-Tornion kaupunkiseudut,<br />

joissa asuu kaksi kolmasosaa alueen väestöstä. (Kuva<br />

2.2.5. ja Kuva 2.2.6) Väestön keskittyminen kaupunkeihin<br />

ja niiden läheisyydessä sijaitseville alueille<br />

sekä kuntakeskuksiin on jatkunut tasaisesti ja jatkunee<br />

tulevinakin vuosina. Toisaalta täysin asumattomien

Kuva 2.2.3. Väestön ikärakenne Lapissa kunnittain ja koko maassa 31.12.2011.<br />

Pelkosenniemi<br />

Salla<br />

Pello<br />

Kemijärvi<br />

Posio<br />

Savukoski<br />

Ylitornio<br />

Kolari<br />

Inari<br />

Enontekiö<br />

Sodankylä<br />

Kemi<br />

Utsjoki<br />

Lappi<br />

Muonio<br />

Ki

Kuva 2.2.5. <strong>Lapin</strong> väestö neliökilometrin ruuduissa 31.12.2010 (tumma väri kuvaa suurta väestötiheyttä eli<br />

väestön keskittymistä).<br />

Väestön<br />

Väestön Väestön määrä<br />

määrä<br />

määrä<br />

neliökilometrin Väestön määrä<br />

neliökilometrin neliökilometrin ruuduissa<br />

ruuduissa<br />

ruuduissa<br />

31.12.2010 neliökilometrin ruuduissa<br />

31.12.2010<br />

31.12.2010<br />

31.12.2010<br />

Väestön määrä neliökilometrin ruuduissa<br />

31.12.2010<br />

41<br />

41 41 - - 4 4 880<br />

880 880 (555)<br />

(555)<br />

(555)<br />

31 41<br />

31 31 - 4 880<br />

- - 40 (555)<br />

40 40 (154)<br />

(154)<br />

(154)<br />

21 31<br />

21 21 - - 30 40<br />

30 30 (328) (154)<br />

(328)<br />

(328)<br />

11 21<br />

11 11 - - 20 30<br />

20 20 (811) (328)<br />

(811)<br />

(811)<br />

11 0 0 - - 10 20<br />

10 10 (4389) (811)<br />

(4389)<br />

(4389)<br />

0 - 10 (4389)<br />

41 - 4 880 (555)<br />

31 - 40 (154)<br />

21 - 30 (328)<br />

11 - 20 (811)<br />

0 - 10 (4389)<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Väestön määrä<br />

neliökilometrin ruuduissa<br />

31.12.2010<br />

41 - 4 880 (555)<br />

31 - 40 (154)<br />

21 - 30 (328)<br />

11 - 20 (811)<br />

0 - 10 (4389)<br />

Kuva 2.2.6. <strong>Lapin</strong> kuntien taajama-aste 31.12.2010.<br />

Väkiluvun muutos, %<br />

(kuntien määrä)<br />

Taajamissa asuvien<br />

osuus Väkiluvun (%) 0,1 31.12.2010 - muutos, 7,9 (3) %<br />

(kuntien -10,0 määrä) - 0,0 (9)<br />

Väkiluvun -16,0 - muutos, -10,1 (5)<br />

0,1 - 7,9 (3) %<br />

(kuntien -19,8 70,0määrä) - -16,1 99,2 (4)<br />

-10,0 - 0,0 (9)<br />

(4)<br />

-16,0<br />

Väkiluvun 50,0- 0,1 - -10,1<br />

muutos, 69,9 (5)<br />

7,9 (3) % (6)<br />

-19,8 - -16,1 (4)<br />

(kuntien -10,0 40,0<br />

määrä) - 49,9 0,0 (9) (6)<br />

Lähde: -16,0 Tilastokeskus<br />

- -10,1 (5)<br />

-19,8 28,3 0,1 - -16,1 39,9 7,9 (3)<br />

(4) (5)<br />

-10,0 - 0,0 (9)<br />

Lähde: -16,0 Tilastokeskus - -10,1 (5)<br />

-19,8 - -16,1 (4)<br />

Lappi<br />

Lähde:<br />

75,6<br />

Tilastokeskus<br />

%<br />

Koko maa 84,1 %<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lappi -3,1 %<br />

Koko maa 3,5 %<br />

Lappi -3,1 %<br />

Koko maa 3,5 %<br />

Lappi -3,1 %<br />

Koko maa 3,5 %<br />

Lappi Taajamissa -3,1 % asuvien<br />

Koko osuus maa (%) 3,5 31.12.2010 %<br />

70,0 - 99,2 (4)<br />

50,0 - 69,9 (6)<br />

40,0 - 49,9 (6)<br />

28,3 - 39,9 (5)<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

20 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

0<br />

0<br />

0<br />

Lappi 75,6 %<br />

Koko maa 84,1 %<br />

km<br />

km<br />

km<br />

50<br />

50<br />

50<br />

0<br />

km<br />

50

33152<br />

31658<br />

30036<br />

28935<br />

28860<br />

28518<br />

28353<br />

27780<br />

27454<br />

27362<br />

27086<br />

26921<br />

26536<br />

26517<br />

26495<br />

26419<br />

25647<br />

25352<br />

25313<br />

25073<br />

24967<br />

24787<br />

24628<br />

alueiden määrä lisääntyy. Vuonna 2000 taajama-aste,<br />

eli taajamissa asuvan väestön osuus koko väestöstä,<br />

oli Lapissa 74 prosenttia ja vuoden 2010 lopussa jo 76<br />

prosenttia. (Kuva 2.2.6.)<br />

Väestön tulotaso ja asunnottomuus<br />

Tilastokeskuksen tulonjaon kokonaistilaston mukaan<br />

Lapissa asuntokuntien keskimääräinen käytettävissä<br />

oleva rahatulo oli 32 237 euroa vuonna 2010. Tämä<br />

oli 3 730 vähemmän kuin keskimäärin koko maassa.<br />

Asuntokuntien mediaanitulo oli Lapissa 27 086 euroa<br />

ja koko maassa 28 935 euroa. Eroa oli 1 849 euroa.<br />

Mediaanitulo on keskimmäisen tulonsaajan tulo, kun<br />

tulonsaajat asetetaan tulo<strong>jen</strong> mukaan suuruusjärjestykseen.<br />

Asuntokunnan taas muodostavat väestötietojärjestelmän<br />

mukaan kaikki samassa asuinhuoneistossa<br />

vuoden lopussa vakinaisesti asuvat henkilöt.<br />

Savukoski Savukoski<br />

Salla Salla<br />

Kemi Kemi<br />

Pelkosenniemi<br />

Enontekiö Enontekiö<br />

Kemijärvi Kemijärvi<br />

Ylitornio Ylitornio<br />

Rovaniemi Rovaniemi<br />

Posio Posio<br />

Tervola Tervola<br />

Ranua Ranua<br />

Pello Pello<br />

Lappi Lappi<br />

Inari Inari<br />

Kittilä Kittilä<br />

Sodankylä Sodankylä<br />

Utsjoki Utsjoki<br />

Kolari Kolari<br />

Muonio Muonio<br />

Koko Koko maa maa<br />

Tornio Tornio<br />

Simo Simo<br />

Keminmaa<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Mediaanitulo kuvaa keskivertoasuntokuntien tuloja<br />

ja niiden muutoksia luotettavimmin kuin keskiarvotulo,<br />

koska mediaanitulo ei ole herkkä yksittäisille<br />

ääriarvohavainnoille.<br />

Käytettävissä olevalla rahatulolla mitattuna <strong>Lapin</strong><br />

kuntien asuntokuntien mediaanitulo vaihteli Savukosken<br />

24 628 eurosta Keminmaan 33 152 euroon<br />

(Kuva 2.2.7.). Asuntokunnat olivat pienituloisimpia<br />

Itä-<strong>Lapin</strong> (25 352 euroa), Tornionlaakson (26 195<br />

euroa) ja Rovaniemen seutukunnissa (26 425 euroa).<br />

Suurituloisimmat asuntokunnat löytyivät Kemi-Tornion<br />

seutukunnasta (28 168 euroa).<br />

Asunnottomuutta on seurattu kuntakyselyin systemaattisesti<br />

1980-luvun puolivälistä lähtien. Koko<br />

maassa asunnottomien määrä on vähentynyt noin<br />

10 000 henkilöllä seuranta-ajankohdasta vuoteen<br />

Kuva 2.2.7. Käytettävissä oleva rahatulo (€) asuntokuntaa kohden <strong>Lapin</strong> kunnissa vuonna 2010, mediaani.<br />

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34<br />

euroa (tuhatta)<br />

0 2 4 6 8 10 12 14 16 18 20 22 24 26 28 30 32 34<br />

euroa (tuha*a)<br />

21

2010. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen<br />

(ARA) marraskuussa 2010 kunnille tekemän asuntomarkkinakyselyn<br />

mukaan Suomessa oli noin 8 000<br />

asunnotonta. Asunnottomuus on pysynyt tällä tasolla<br />

vuodesta 2003. Asunnottomista suurin osa on miehiä<br />

ja asunnottomuus keskittyy Helsinkiin ja muihin suurimpiin<br />

kaupunkeihin. Aran kyselyyn vastasi kaikkiaan<br />

307 kuntaa. Sellaisia kuntia, joissa oli tarkasteluajankohtana<br />

15.11.2010 asunnottomia vähintään 20<br />

henkilöä, oli yhteensä 29. Lapissa näitä kuntia oli yksi:<br />

Tornio. Kyselyn mukaan asunnottomia oli Lapissa<br />

seitsemässä kunnassa yhteensä 66 henkilöä, joista 14<br />

oli yksinäisiä pitkäaikaisasunnottomia. Vuoden 2011<br />

tieto<strong>jen</strong> mukaan asunnottomuus lisääntyi Lapissa ja<br />

asunnottomia oli 11 kunnassa yhteensä 74 henkilöä,<br />

joista yksinäisiä pitkäaikaisia asunnottomia 15 henkilöä.<br />

Yli 20 asunnotonta oli ainoastaan Rovaniemellä,<br />

jossa asunnottomien määrä lisääntyi lähes puolella.<br />

Asunnottomia perheitä ei Lapissa ollut kumpanakaan<br />

vuonna. Kyselyyn jättivät vastaamatta molempina<br />

vuosina Enontekiö, Muonio ja Utsjoki.<br />

2.3. Elinkeinot ja työpaikat<br />

<strong>Lapin</strong> elinkeinorakenne on vahvasti palvelupainotteinen:<br />

työpaikoista lähes kolme neljäsosaa on palveluissa,<br />

joka viides jalostuksessa ja runsas viisi prosenttia<br />

alkutuotannossa. <strong>Lapin</strong> elinkeinorakenteessa<br />

on tapahtunut 2000-luvun puolivälistä lähtien isoja<br />

22 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

muutoksia: työpaikat ovat vähentyneet mm. paperiteollisuudessa<br />

ja julkisella sektorilla. Yksityisen<br />

sektorin työpaikko<strong>jen</strong> määrä ja osuus työpaikoista<br />

on kasvanut. Matkailu ja kaivostoiminta ovat Lapissa<br />

voimakkaasti kehittyviä toimi-aloja, joiden molempien<br />

vaikutukset ovat heijastuneet myönteisesti laajalti<br />

monille muille toimialoille.<br />

Maaseutuelinkeino<strong>jen</strong> merkitys harvaan asutussa<br />

Lapissa on viime vuosikymmenten aikana tapahtuneista<br />

isoista muutoksista huolimatta edelleen merkittävä.<br />

Maatilo<strong>jen</strong> lukumäärä on laskenut tasaisesti<br />

koko 2000-luvun ajan; samalla keskimääräinen tilakoko<br />

on kuitenkin kasvanut ja maidon tuotanto keskittynyt<br />

tietyille alueille. <strong>Lapin</strong> erityispiirteitä ovat<br />

porotalous ja Suomen mittakaavassa suuri lammastilo<strong>jen</strong><br />

määrä. Porotalouden tuotto perustuu pääosin<br />

poronlihan myyntituloihin, mutta myös liitännäiselinkeino<strong>jen</strong>,<br />

kuten matkailun, jatkojalostuksen ja käsitöiden<br />

tuotto on merkittävä. Lapissa myös metsätalous<br />

on merkittävä tulonlähde: markkinahakkuut ovat<br />

kattaneet noin 80 prosenttia hakkuukertymästä, joten<br />

alalla on myös kasvupotentiaalia.<br />

Vuonna 2009 Lapissa oli työpaikkoja yhteensä<br />

hieman alle 69 200 (Taulukko 2.3.1.). Eniten työpaikkoja<br />

on terveys- ja sosiaalipalveluissa, teollisuudessa<br />

ja kaupassa. Valtion työpaikko<strong>jen</strong> vähenemisen myötä<br />

julkisella sektorilla työskentelevien palkansaajien<br />

osuus on laskenut Lapissa noin 40 prosenttiin ja yk-<br />

Taulukko 2.3.1. Työpaikat (alueella työssäkäyvät) toimialan mukaan (%) Lapissa ja koko maassa vuonna 2009.<br />

Toimiala Lappi Koko maa<br />

Maa-, metsä- ja kalatalous 5,4 3,7<br />

Kaivostoiminta; Sähkö-, kaasu ja lämpöhuolto; Vesi-, viemäri- ja jätehuolto 2,6 1,2<br />

Teollisuus 10,9 14,7<br />

Rakentaminen 6,0 6,3<br />

Tukku- ja vähittäiskauppa; Kuljetus ja varastointi; Majoitus- ja ravitsemistoiminta 21,5 21,7<br />

Informaatio ja viestintä 1,8 3,7<br />

Rahoitus- ja vakuutustoiminta 1,1 2,0<br />

Kiinteistöalan toiminta 1,0 0,9<br />

Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta; Hallinto- ja tukipalvelutoiminta 10,0 11,3<br />

Julkinen hallinto ja maanpuolustus; Pakollinen sosiaalivakuutus.; Koulutus; Terveys- ja sosiaalipalvelut 33,0 28,5<br />

Muut palvelut 5,1 4,8<br />

Toimiala tuntematon 1,7 1,1<br />

Yhteensä, % 100 100<br />

Työpaikat yhteensä, lkm 69 167 2 289 975<br />

Lähde: Tilastokeskus

sityissektorin noussut lähes 60 prosenttiin. Yrittäjien<br />

osuus työllisistä on noin 12 prosenttia, mikä on hieman<br />

korkeampi kuin koko maassa. Taantuman vaikutuksesta<br />

työpaikat vähenivät lähes 2 300:lla vuonna<br />

2009, mutta työpaikkakehitys kääntyi uudelleen kasvuun<br />

vuonna 2010.<br />

Työpaikat keskittyvät Rovaniemen ja Kemi-<br />

Tornion seutukuntiin. Näillä alueilla asuu 68 prosenttia<br />

<strong>Lapin</strong> väestöstä ja niissä sijaitsee 70 prosenttia<br />

työpaikoista.<br />

Koko maan elinkeinorakenteesta Lappi poikkeaa<br />

siten, että kaivostoiminta, alkutuotanto ja julkinen<br />

sektori työllistävät enemmän ja teollisuus sekä yksityinen<br />

sektori vähemmän kuin keskimäärin koko<br />

maassa (Taulukko 2.3.1.).<br />

<strong>Lapin</strong> työikäisen väestön pienenemisen takia<br />

maakunnassa tällä hetkellä asuva väestö ei riitä täyttämään<br />

tulevia työvoimatarpeita. Eläkkeelle siirtyvien<br />

määrän ja työmarkkinoille tulevan uuden ikäluokan<br />

ero kasvaa ja kilpailu osaavasta työvoimasta tulee kiristymään.<br />

Elinkeinoelämän kehittyminen, elinkeinorakenteen<br />

muutokset ja muuttoliike määrittävät sen,<br />

kuinka suureksi ero lappilaisen työvoiman tarjonnan<br />

ja kysynnän välillä tulee kasvamaan. Osaavan työvoiman<br />

saatavuus voi muodostua elinkeino<strong>jen</strong> kehittymisen<br />

esteeksi ja työvoiman vajausta voi olla myös julkisella<br />

sektorilla. Saatavuusongelmia on jo ajoittain ollut<br />

sosiaali- ja terveydenhuollon ammateissa, rakennus- ja<br />

metallialan sekä matkailualan tehtävissä. Koulutetun<br />

henkilöstön saatavuus on vaikeaa erityisesti niillä<br />

aloilla, joiden koulutusta ei ole Lapissa. Saatavuusongelmat<br />

korostuvat maaseutukunnissa erityisosaamista<br />

vaativissa tehtävissä. Yhtenä ratkaisuna mahdolliseen<br />

työvoimapulaan pidetään Etelä-Suomesta Lappiin<br />

suuntautuvaa lappilaislähtöisen väestön paluumuuttoa.<br />

2.4. Työllisyys, työttömyys<br />

ja huoltosuhde<br />

Työllisyyskehitys on ollut Lapissa myönteinen<br />

2000-luvulla ja korkeimmillaan työllisyysaste eli alueella<br />

asuvien työllisten osuus 15−64-vuotiaasta väes-<br />

töstä, oli 62,3 prosenttia vuonna 2008. Vuoden 2009<br />

taantuma heijastui työllisyyden laskuna erityisesti<br />

teollisuudessa ja rakentamisessa. Vaikka työllisyyskehitys<br />

parani vuosina 2010 ja 2011, jäi työllisyysaste<br />

vuonna 2011 vielä alle vuoden 2008 tason eli 61,9<br />

prosenttiin. Työllisiä oli Lapissa vuonna 2011 työvoimatutkimuksen<br />

mukaan noin 75 000. Työllisyysaste<br />

on Lapissa huomattavasti (vuonna 2011 lähes 7<br />

%-yksikköä) alempi kuin koko maassa, mutta ero on<br />

kaventunut viime vuosina.<br />

<strong>Lapin</strong> kehitysnäkymät olivat vuonna 2011 niin<br />

elinkeinoelämän kuin työllisyydenkin osalta vielä<br />

myönteiset. Tämä perustui kaivos- ja metalliteollisuuteen,<br />

energiahankkeisiin sekä matkailuun. Loppuvuodesta<br />

Euroopan ja maailmanlaajuiset talouden epävarmuustekijät<br />

vaikeuttivat kehitysnäkymien arviointia.<br />

Mahdollisessa tulevassa taantumatilanteessa ensiksi<br />

kärsivät Lapissa vientiteollisuus alihankintatoimintoineen<br />

ja rakentaminen, myöhemmässä vaiheessa<br />

palvelut ja kauppa.<br />

Työttömyys kääntyi Lapissa laskuun vuoden<br />

2010 aikana ja alentui edelleen vuonna 2011. Vuonna<br />

2011 Lapissa oli keskimäärin 10 678 työtöntä työnhakijaa<br />

kuukaudessa, kun edellisenä vuonna heitä<br />

oli lähes 900 henkilöä enemmän. Lapissa työttömien<br />

osuus työvoimasta eli työttömyysaste (12,7 %) oli<br />

Pohjois-Karjalan jälkeen maan toiseksi korkein ja<br />

selvästi koko maan arvoa korkeampi. Pitkäaikaistyöttömien<br />

määrä lisääntyi vuositasolla. Heistä lähes 75<br />

prosenttia oli yli 50-vuotiaita ja yli 60 prosenttia yli<br />

55-vuotiaita.<br />

Nuorten työttömyyden väheneminen nopeutui<br />

ja nuorisotyöttömyys kehittyi vuoden 2011 aikana<br />

Lapissa myönteisemmin kuin koko maassa. Lapissa<br />

nuorisotyöttömyyttä on kuitenkin edelleen enemmän<br />

suhteessa koko maahan.<br />

Alueellisesti vaikein työllisyystilanne oli Itä-<br />

<strong>Lapin</strong> seutukunnan alueella, jossa lähes 18 prosenttia<br />

työvoimasta oli työttömänä. Koko maan korkeimmat<br />

työttömyysprosentit olivat Sallassa (20,7), Enontekiöllä<br />

(19), Pelkosenniemellä (18,8) ja Kemijärvellä<br />

(17,1). (Kuva 2.4.1.)<br />

23

Taloudellinen huoltosuhde, eli kuinka monta<br />

työvoiman ulkopuolella olevaa ja työtöntä on yhtä<br />

työllistä kohden, on Lapissa parantunut. Vuonna 1995<br />

taloudellinen huoltosuhde oli 2,06 ja vuoden 2010 ennakkotiedon<br />

mukaan se oli 1,59. Taloudellinen huoltosuhde<br />

oli kuitenkin edelleen Lapissa oleellisesti<br />

huonompi kuin keskimäärin koko maassa. Lapissa<br />

eniten ei-työllisiä suhteessa työllisiin oli Torniolaakson<br />

(2,14) ja Itä-<strong>Lapin</strong> seutukunnissa (2,02). Väestöllisessä<br />

(demografi sessa) huoltosuhteessa, eli lapsien<br />

ja eläkeikäisten suhteessa työikäisiin, viime vuosina<br />

tapahtuneet muutokset ovat koko maakunnan tasolla<br />

olleet vähäisiä. Samalla kun 0−14-vuotiaiden määrä<br />

on vähentynyt, on yli 64-vuotiaiden määrä lisääntynyt.<br />

Suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle tilanne<br />

tulee selvästi heikkenemään. (Taulukko 2.4.1.)<br />

2.5. Kuntatalous<br />

Kuva 2.4.1. <strong>Lapin</strong> läänin kuntien työttömyysasteet vuonna 2011.<br />

Työttömien osuus<br />

työvoimasta<br />

Työttömien osuus<br />

Työttömien osuus<br />

Työttömien työvoimasta osuus<br />

työvoimasta<br />

työvoimasta<br />

Työttömien osuus<br />

Työttömien<br />

työvoimasta<br />

17 - -20,7 20,7 osuus % (4) (4)<br />

työvoimasta<br />

17 - 20,7 % (4)<br />

17 15 - 20,7 16,9 % (4) (3)<br />

15 - -16,9 16,9 % (3) (3)<br />

15<br />

17 13 - 16,9<br />

20,7 14,9 % (3)<br />

(4) (5)<br />

13 17 - 14,9 % (5)<br />

13 15<br />

-<br />

11<br />

11<br />

13 -<br />

20,7<br />

-<br />

-<br />

-14,9 16,9<br />

%<br />

12,9<br />

12,9<br />

14,9 %<br />

(4)<br />

%<br />

% (5) (3) (5)<br />

(5)<br />

(5) Lappi 12,7 %<br />

15<br />

alle 11 % (4) Lappi<br />

Koko maa<br />

12,7<br />

9,1<br />

%<br />

11 13<br />

-<br />

-<br />

16,9<br />

12,9 14,9<br />

%<br />

%<br />

(3)<br />

(5)<br />

%<br />

alle 13<br />

11 -11 12,9 % % (4)<br />

Lappi 12,7 %<br />

(5) Koko maa 9,1 %<br />

alle 11<br />

- 14,9<br />

11 12,9<br />

%<br />

% %<br />

(5)<br />

(4) (5)<br />

Koko Lappi maa 12,7 9,1 %<br />

11 %<br />

alle<br />

-<br />

11<br />

12,9<br />

%<br />

% (5)<br />

(4) Lappi<br />

Koko maa<br />

12,7<br />

9,1<br />

%<br />

%<br />

Lähde: alle Työ- alle 11 % 11 ja elinkeinoministeriö, % (4) (5) Koko työnvälitystilasto<br />

maa 9,1 %<br />

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto<br />

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto<br />

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto<br />

Lähde: Lappi 12,7 Työ- % ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto<br />

Työttömien osuus<br />

Koko maa 9,1 %<br />

työvoimasta<br />

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto<br />

Vuoden 2010 tilinpäätöstieto<strong>jen</strong> mukaan <strong>Lapin</strong> kuntien<br />

taloudellinen asema parani edellisvuoteen verrattuna.<br />

Vuosikate nousi 14 kunnassa. Yhdessäkään<br />

kunnassa se ei jäänyt negatiiviseksi, kun vuonna 2009<br />

17 - 20,7 % (4)<br />

15 - 16,9 % (3)<br />

13 - 14,9 % (5)<br />

11 - 12,9 % (5)<br />

alle 11 % (4)<br />

24 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Lappi 12,7 %<br />

Koko maa 9,1 %<br />

Lähde: Työ- ja elinkeinoministeriö, työnvälitystilasto<br />

negatiivisen vuosikatteen kuntia oli vielä kaksi. Kunnat<br />

selvisivät talouden taantumasta pienin vaurioin.<br />

Useiden tekijöiden, kuten valtion kuntataloutta vahvistaneiden<br />

toimenpiteiden, odotettua suotuisamman<br />

työllisyyskehityksen, kustannustason nousun hidastumisen<br />

sekä kuntien omien menokasvua hillitsevien<br />

säätötoimenpiteiden vaikutus näkyi jo vuoden 2009<br />

selvästi ennakoitua paremmissa tilinpäätöksissä.<br />

Tilinpäätöksissä 2010 toimintakatteiden heikkeneminen<br />

oli arvioitua lievempää ja pitkäaikaista lainaa<br />

otettiin edellisvuotta vähemmän. Vuodesta 2009<br />

<strong>Lapin</strong> kuntien lainakanta laski 13 euroa/asukas, kun<br />

taas koko maan kunnilla lainakanta kasvoi 118 euroa/asukas.<br />

<strong>Lapin</strong> kuntien kesken erot lainakannassa<br />

olivat suuria. Lisääntynyt verorahoitus kompensoi<br />

toimintakatteen heikkenemistä. Ennakoitua myönteisempi<br />

kansantalouden ja työllisyyden kehitys on<br />

osaltaan vaikuttanut kuntien veropohjan odotettua<br />

parempaan kehitykseen. Vuosikatteella mitaten <strong>Lapin</strong><br />

kunnilla näyttäisi menevän hieman paremmin kuin<br />

koko maassa keskimäärin, vuosikate oli Lapissa 463<br />

euroa/asukas ja koko maassa 461 euroa/asukas. <strong>Lapin</strong><br />

kunnat ovat saaneet katettua alijäämiä edellisten

Taulukko 2.4.1. <strong>Lapin</strong> kuntien taloudellinen huoltosuhde (työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrä yhtä työllistä kohden)<br />

vuosina 2009−2010 ja väestöllinen huoltosuhde (alle 15-vuotiaiden ja yli 64-vuotiaiden määrä yhtä 15−64-vuotiasta kohden) vuosina<br />

2009−2010 sekä ennuste vuosille 2015, 2020 ja 2030.<br />

Lähteet: Tilastokeskus ja <strong>Lapin</strong> liitto<br />

vuosien hyvillä tuloksilla, mutta silti maakunnassa oli<br />

vielä neljä kattamattomien alijäämien kanssa kamppailevaa<br />

kuntaa. Kumulatiivista edellisiltä vuosilta<br />

kertynyttä alijäämää taseissaan oli Enontekiöllä, Kemillä,<br />

Muoniolla ja Utsjoella. (Taulukko 2.5.1.)<br />

Vuoden 2011 alustavien tilinpäätösarvioiden<br />

mukaan <strong>Lapin</strong> kuntien taloustilanne heikkenisi hieman<br />

vuodesta 2010 ja kuntien keskimääräisen vuosikatteen<br />

arvioidaan jäävän 316 euroon/asukas, mikä<br />

olisi 147 euroa asukasta kohden edellisvuotta vähemmän.<br />

<strong>Lapin</strong> kuntien lainakanta laskisi hieman ja olisi<br />

ennakkotiedon mukaan 1 926 euroa asukasta kohden.<br />

Kaikkien Suomen kuntien lainakanta sen sijaan nousisi<br />

2 085 euroon. Negatiivisen vuosikatteen kuntia<br />

olisi kaksi.<br />

Vuodelle 2012 tuloveroprosenttia korotti ainoastaan<br />

Enontekiön kunta. Pelkosenniemellä tulovero-<br />

Taloudellinen huoltosuhde Väestöllinen huoltosuhde<br />

Kunta 2009 2010* 2009 2010 2015 2020 2030<br />

Enontekiö 1,77 1,64 0,46 0,48 0,63 0,80 0,99<br />

Inari 1,46 1,44 0,46 0,47 0,57 0,69 0,88<br />

Kemi 1,87 1,80 0,51 0,52 0,63 0,74 0,84<br />

Kemijärvi 2,12 2,06 0,62 0,64 0,83 1,03 1,28<br />

Keminmaa 1,52 1,45 0,54 0,55 0,67 0,79 0,92<br />

Kittilä 1,28 1,20 0,51 0,50 0,58 0,65 0,75<br />

Kolari 1,46 1,47 0,49 0,48 0,63 0,74 0,86<br />

Muonio 1,40 1,44 0,54 0,54 0,65 0,77 0,87<br />

Pelkosenniemi 1,88 1,90 0,55 0,53 0,83 1,05 1,33<br />

Pello 2,09 2,08 0,62 0,63 0,83 1,04 1,31<br />

Posio 2,00 1,93 0,58 0,59 0,77 0,96 1,21<br />

Ranua 2,22 2,08 0,65 0,66 0,72 0,82 1,09<br />

Rovaniemi 1,45 1,41 0,47 0,47 0,54 0,61 0,71<br />

Salla 2,30 2,17 0,64 0,64 0,81 0,99 1,26<br />

Savukoski 1,77 1,67 0,54 0,57 0,74 0,87 1,26<br />

Simo 1,93 1,87 0,63 0,64 0,79 0,92 1,05<br />

Sodankylä 1,59 1,52 0,51 0,52 0,64 0,78 1,04<br />

Tervola 2,06 1,99 0,74 0,74 0,77 0,84 1,03<br />

Tornio 1,54 1,56 0,50 0,51 0,61 0,70 0,77<br />

Utsjoki 1,44 1,88 0,56 0,58 0,69 0,84 1,06<br />

Ylitornio 2,16 2,18 0,66 0,68 0,76 0,89 1,10<br />

Lappi 1,63 1,59 0,52 0,52 0,62 0,72 0,84<br />

Koko maa 1,34 1,31 0,50 0,51 0,59 0,65 0,73<br />

prosenttia laskettiin 0,25 prosenttiyksikköä. <strong>Lapin</strong><br />

kuntien keskimääräinen tuloveroprosentti säilyi kuitenkin<br />

lähes samana kuin vuonna 2011. Se on edelleen<br />

korkeampi kuin koko maassa, mutta ero on kaventunut<br />

alle yhteen prosenttiyksikköön. (Taulukko 2.5.1.)<br />

Valtaosa kunnallisista kustannuksista koostuu<br />

koulutuksen ja terveydenhuollon ja sosiaalitoimen<br />

menoista. Näiden meno<strong>jen</strong> suuruus vaihtelee erittäin<br />

paljon maan eri osissa. Toimialo<strong>jen</strong> painotukset ovat<br />

erilaiset, mikä johtuu kuntien väestörakenteesta, asutusrakenteesta,<br />

palvelu<strong>jen</strong> tarpeesta ja niiden toteuttamistavasta.<br />

Valikoiva muuttoliike voimistaa edelleen<br />

näitä alueellisia eroja. Viime vuosien aikana valtaosa<br />

kunnista on säästöpaineiden takia joutunut tarkastelemaan<br />

tai tinkimään palvelutuotannostaan opetustoimessa<br />

sekä terveydenhuollossa ja sosiaalitoimessa.<br />

Tilanne ei helpottune jatkossakaan, koska väestö<br />

ikääntyy Suomessa lähivuosien aikana nopeammin<br />

25

Taulukko 2.5.1. <strong>Lapin</strong> kuntien taloustietoja.<br />

Tulovero-<br />

Tuloveroprosentti<br />

Vuosi<br />

Vuosi<br />

2010,<br />

prosentti<br />

2010,<br />

euroa/asukas<br />

euroa/asukas<br />

Kunta 2012 Verotulot Valtionosuudet Lainakanta Vuosikate Ali-/ylijäämä<br />

Enontekiö 20,75 2 591 4 090 2 069 588 -50<br />

Inari 19,00 3 328 2 962 2 509 1 043 685<br />

Kemi 20,75 3 381 1 645 3 813 244 -455<br />

Kemijärvi 20,00 3 054 3 247 3 265 415 886<br />

Keminmaa 20,50 3 531 1 519 1 344 512 833<br />

Kittilä 19,00 3 312 2 713 3 216 803 568<br />

Kolari 20,00 3 234 2 656 2 417 736 6<br />

Muonio 20,50 3 031 2 869 2 233 551 -260<br />

Pelkosenniemi 19,75 4 022 3 404 3 456 1 295 1 988<br />

Pello 20,25 2 595 3 538 1 423 819 767<br />

Posio 20,50 2 407 3 629 3 005 103 720<br />

Ranua 19,25 2 092 4 735 463 775 1 659<br />

Rovaniemi 20,00 3 316 1 381 1 253 372 308<br />

Salla 19,50 2 585 4 345 2 406 621 1 104<br />

Savukoski 20,25 3 254 3 551 1 094 632 588<br />

Simo 20,75 2 958 2 499 1 210 556 611<br />

Sodankylä 19,50 3 240 2 710 1 863 628 261<br />

Tervola 19,50 3 039 3 080 1 499 1 025 956<br />

Tornio 20,00 3 090 1 448 1 590 175 445<br />

Utsjoki 20,75 2 978 4 933 3 884 1 446 -1 793<br />

Ylitornio 19,25 2 340 3 357 265 713 263<br />

Lappi 20,03 3 162 2 149 1 949 463 351<br />

Koko maa 19,25 3 414 1 383 1 957 461 1 314<br />

Lähteet: Suomen Kuntaliitto ja Tilastokeskus<br />

kuin useimmissa muissa maissa. Ikääntymisen vaikutukset<br />

ulottuvat yhteiskunnan kaikille sektoreille.<br />

Vuonna 2010 opetustoimen nettokustannukset<br />

olivat Lapissa keskimäärin 1 099 ja koko maassa<br />

1 082 euroa asukasta kohden, missä oli kasvua edelliseen<br />

vuoteen Lapissa 73 ja koko maassa 56 euroa.<br />

Kuntien välillä on kustannuksissa suuria eroja. Suurin<br />

nettokustannus asukasta kohden oli Kemijärvellä ja<br />

pienin Kemissä. (Kuva 2.5.1.)<br />

Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset<br />

asukasta kohden vuonna 2010 olivat Lapissa keskimäärin<br />

3 279 ja koko maassa 3 062 euroa, missä oli<br />

kasvua edelliseen vuoteen Lapissa 105 ja koko maassa<br />

41 euroa. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset<br />

sisältävät lasten päivähoidon, perusterveydenhuollon,<br />

erikoissairaanhoidon ja muut kustannukset<br />

(esimerkiksi vanhusten ja vammaisten laitos- ja muut<br />

palvelut). Myös näissä kustannuksissa oli kuntien<br />

välillä huomattavia eroja. Suurin nettokustannus asu-<br />

26 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

kasta kohden Lapissa ja koko maassa oli Sallassa,<br />

4 343 euroa. <strong>Lapin</strong> alhaisin luku oli Torniossa, 2 873<br />

euroa. (Kuva 2.5.2.)<br />

<strong>Lapin</strong> kuntien taloutta on helpottanut vuodesta<br />

2010 lähtien poikkeuksellisen harvan asutuksen kunnille<br />

kohdennettu valtionosuusjärjestelmän muutos,<br />

jolla 12 <strong>Lapin</strong> kunnalle tuli pysyvä lisä säännöllisiin<br />

valtionapuihin. Vuonna 2011 kunnat saivat tätä<br />

valtionosuutta yhteensä noin 18 miljoonaa euroa.<br />

Muutoksen myötä saamelaisten kotiseutualueen kunnat<br />

saavat lisäosan myös saamelaisalueen perusteella.<br />

Kemin kaupungin taloustilannetta auttoi lisäksi<br />

900 000 euron harkinnanvarainen valtionosuuden<br />

korotus, jonka valtioneuvosto myönsi hakemuksesta<br />

kunnalle joulukuussa 2011. Valtionosuuden korotuksen<br />

saaminen edellytti, että kunnan vuoden 2010 tilinpäätöksen<br />

mukainen vuosikate ja muut tunnusluvut<br />

olivat heikot ja että taseessa oli huomattava kertynyt<br />

alijäämä. Kemi oli ainut tuen saaja Lapissa.

Kuva 2.5.1. Opetustoimen nettokustannukset kunnittain Lapissa vuonna 2010.<br />

Opetustoimi<br />

Opetustoimi<br />

euroa/asukas<br />

euroa/asukas<br />

Opetustoimi<br />

Opetustoimi<br />

(kuntien määrä)<br />

(kuntien<br />

euroa/asukas<br />

Opetustoimi<br />

euroa/asukas määrä)<br />

(kuntien euroa/asukas määrä)<br />

(kuntien määrä)<br />

(kuntien<br />

11 500<br />

määrä)<br />

- - 11 714 714 (4) (4)<br />

1<br />

250<br />

500<br />

-<br />

1<br />

499<br />

714<br />

(4)<br />

(4)<br />

1 500 - 1 714 (4)<br />

1 1 250 100<br />

250 500 - - 1 1 499 249<br />

499 714 (7)<br />

(4) (4)<br />

1 250 - 1 499 (4)<br />

1<br />

1 100 787<br />

100 250 -<br />

- -<br />

1<br />

11 249 499<br />

249 099<br />

(7) (4)<br />

1 100 - 1 249 (6) (7)<br />

787 - 1 099 (6)<br />

(7)<br />

1 100 - 1 249 (7)<br />

787 - 1 099 (6)<br />

787 - - 11 099 (6) (6)<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lappi Lähde: 1 099 Tilastokeskus €/asukas<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Koko maa 1 082 €/asukas<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lappi 1 099 €/asukas<br />

Koko<br />

Lappi<br />

maa<br />

1 099<br />

1 082<br />

€/asukas<br />

Lappi 1 099 €/asukas €/asukas<br />

Koko Lappi maa 1 099 1 082 €/asukas €/asukas<br />

Koko maa 1 082 €/asukas<br />

Koko maa 1 082 €/asukas<br />

Opetustoimi<br />

euroa/asukas<br />

(kuntien määrä)<br />

1 500 - 1 714 (4)<br />

1 250 - 1 499 (4)<br />

1 100 - 1 249 (7)<br />

787 - 1 099 (6)<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lappi 1 099 €/asukas<br />

Koko maa 1 082 €/asukas<br />

Kuva 2.5.2. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset kunnittain Lapissa vuonna 2010.<br />

Sosiaali- ja terveystoimi<br />

euroa/asukas<br />

Sosiaali- ja terveystoimi<br />

(kuntien Sosiaali- määrä)<br />

euroa/asukas<br />

ja terveystoimi<br />

euroa/asukas<br />

Sosiaali- ja terveystoimi<br />

(kuntien määrä)<br />

(kuntien<br />

euroa/asukas<br />

Sosiaali- ja terveystoimi<br />

Sosiaali- määrä) ja terveystoimi<br />

(kuntien<br />

euroa/asukas<br />

euroa/asukas 44 000 000 määrä)<br />

-- 44 343 343 (3)<br />

(kuntien (3)<br />

4<br />

3<br />

000 määrä)<br />

(kuntien 700<br />

- 4<br />

3<br />

343<br />

999<br />

(3)<br />

(6)<br />

3<br />

4<br />

3 700<br />

000 määrä)<br />

300 - -<br />

- 33 4<br />

3 999<br />

343<br />

699<br />

(6)<br />

(3)<br />

(4) (6)<br />

3<br />

4<br />

3<br />

300<br />

700<br />

000<br />

100<br />

-<br />

-<br />

3<br />

4<br />

3<br />

699<br />

999<br />

343<br />

299<br />

(4)<br />

(6)<br />

(3)<br />

4 000 - 4 343 (3)<br />

(4)<br />

3 3<br />

300 - 3 699 (4)<br />

2<br />

100<br />

300<br />

700<br />

873<br />

-<br />

-<br />

3<br />

3<br />

299<br />

699<br />

999<br />

099<br />

(4)<br />

(4)<br />

(6)<br />

3 700 - 3 999 (6)<br />

(4)<br />

2<br />

3<br />

873<br />

100<br />

300<br />

-<br />

3<br />

099<br />

299<br />

699<br />

(4)<br />

(4)<br />

(4)<br />

3 300 - 3 699 (4)<br />

32 3 100 873<br />

100 - - 3 3 299 099<br />

299<br />

(4)<br />

(4) (4)<br />

3 100 - 3 299 (4)<br />

Lähde:<br />

2 873<br />

2 873<br />

Tilastokeskus<br />

- 3 099 (4)<br />

2 873<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

-- 3 099 (4) (4)<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lappi<br />

Lähde:<br />

3 279<br />

Tilastokeskus<br />

€/asukas<br />

Koko maa 3 062 €/asukas<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lappi 3 279 €/asukas<br />

Lappi<br />

Koko maa<br />

3 279<br />

3<br />

€/asukas<br />

062 €/asukas<br />

Koko<br />

Lappi<br />

maa<br />

3 279<br />

3 062<br />

€/asukas<br />

€/asukas<br />

Koko<br />

Lappi<br />

maa<br />

3 279<br />

3 062<br />

€/asukas<br />

Lappi 3 279 €/asukas €/asukas<br />

Koko maa 3 062 €/asukas<br />

Koko maa 3 062 €/asukas<br />

Sosiaali- ja terveystoimi<br />

euroa/asukas<br />

(kuntien määrä)<br />

4 000 - 4 343 (3)<br />

3 700 - 3 999 (6)<br />

3 300 - 3 699 (4)<br />

3 100 - 3 299 (4)<br />

2 873 - 3 099 (4)<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Lappi 3 279 €/asukas<br />

Koko maa 3 062 €/asukas<br />

27

Väestön keskittyminen ja tulo<strong>jen</strong> vähentyminen<br />

keskusten ulkopuolisissa kunnissa vaikeuttavat pienimpien<br />

kuntien mahdollisuuksia vastata <strong>peruspalvelu</strong>ista<br />

alueillaan. Lapissa pitkät etäisyydet ja harva<br />

asutus tuovat palvelu<strong>jen</strong> järjestämiselle ja kuntien<br />

yhteistyön toteuttamiselle muusta maasta poikkeavat<br />

haasteet.<br />

2.6. Teemana syrjäytymisen<br />

ehkäisyn ja harvaan asuttu<strong>jen</strong><br />

alueiden turvallisuuden<br />

kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Syrjäytyminen on käsitteenä hyvin moniulotteinen ja<br />

siitä on olemassa monenlaisia sisällöllisiä määritelmiä.<br />

Myös syrjäytymisen ehkäisemiseksi tarvittavat<br />

palvelut ovat moninaisia. Laajasti ajateltuna hyvien<br />

<strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> avulla voidaan vaikuttaa syrjäytymisen<br />

ehkäisyyn. Peruspalvelu<strong>jen</strong> näkökulmasta syrjäytyminen<br />

voi tarkoittaa esimerkiksi nuorilla koulutuksen<br />

vaikeaa saavutettavuutta, jäämistä kokonaan<br />

koulutuksen ulkopuolelle tai jäämistä vaille koulutusta<br />

korvaavia palveluja, kuten työpajatoimintaa sekä<br />

muuta ohjausta ja valmennusta. Kansalaisen syrjäytyminen<br />

voi olla myös jäämistä vaille tietoyhteiskunnan<br />

mahdollistamia palveluja tai kulttuuripalveluja tai<br />

päihdekuntoutusta. Kyse on siis monenlaisesta yksilöä<br />

ja yhteiskuntaa yhdistävien siteiden heikkoudesta.<br />

EVA analyysin mukaan syrjäytyminen on lavea ilmiö,<br />

jolla tarkoitetaan laajaa psyykkis-aineellista ongelmakokonaisuutta,<br />

henkistä putoamista yhteiskunnan normaalien<br />

käytäntö<strong>jen</strong> ulkopuolelle tai erilaisia päihderiippuvaisuuksia<br />

ja rikollisuuden muotoja.<br />

Syrjäytyminen ei liity mihinkään tiettyyn ikään,<br />

vaan se voi kohdistua hyvin eri ikäisiin ihmisiin. Erityisiä<br />

riskiryhmiä ovat muun muassa pitkäaikaistyöttömät,<br />

koulutusta tai työpaikkaa vailla olevat nuoret,<br />

maahanmuuttajat, asunnottomat, pitkäaikaissairaat ja<br />

vajaakuntoiset, päihdeongelmaiset, toimeentulovaikeuksissa<br />

olevat ja rikokseen syyllistyneet ihmiset.<br />

Taulukkoon 2.6. on koottu aluehallintovirastoalueittain<br />

joitakin muuttujia, joilla on liittymäkohtia<br />

syrjäytymiseen tai syrjäytymisriskin kasvamiseen.<br />

<strong>Lapin</strong> kannalta huolestuttavaa on nuorisotyöttömyy-<br />

28 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

den selvästi suurin osuus kaikista AVI -alueista. Nuorten<br />

työttömyyden riski on selvästi suurin pelkän peruskoulun<br />

suorittaneilla. Koulutus onkin ensisijainen<br />

keino ehkäistä syrjäytymistä ja nostaa nuoria takaisin<br />

työmarkkinoille, sillä muun muassa EVA analyysin<br />

mukaan nuorisotyöttömyyden ja muunkin syrjäytymisen<br />

tärkein selittäjä on heikko koulutus.<br />

Väestön siirtyessä kasvukeskuksiin yhä laajemmat<br />

alueet jäävät harvaan asutuiksi. Valtaosa harvaan<br />

asutun maaseudun kunnista sijaitsee Itä- ja Pohjois-<br />

Suomessa. Harvaan asutun maaseudun toimenpideohjelman<br />

2008−2013 mukaan uhkana on huonon kehityksen<br />

kierre: nuoret muuttavat pois, palvelut kaikkoavat,<br />

maatalous vähenee, uudet työpaikat eivät riitä korvamaan<br />

perinteisten työpaikko<strong>jen</strong> poistumaa, vanhusväestön<br />

määrä lisääntyy ja kuntien taloudellinen kantokyky<br />

heikkenee. Toimenpideohjelman tavoitteena<br />

onkin vaikuttaa siihen, että harvaan asutulla maaseudulla<br />

on mahdollisuuksia hyvään elämänlaatuun, asumiseen<br />

ja yrittämiseen. Tämä edellyttää sitä, että harvaan<br />

asutun maaseudun erityisolosuhteet huomioidaan<br />

valtakunnallisessa ja paikallisessa päätöksenteossa ja<br />

myös Euroopan unionin tasolla tiedostetaan Suomen<br />

harvaan asutun maaseudun erityispiirteet.<br />

Kuntien tarjoamat <strong>peruspalvelu</strong>t, sosiaali- ja<br />

terveyspalvelut, opetus- ja kulttuuripalvelut sekä infrastruktuurin<br />

ylläpitäminen vaikuttavat keskeisesti<br />

asukkaiden turvallisuuden tunteeseen. Peruspalvelu<strong>jen</strong><br />

varmistaminen on jatkossa yhä haasteellisempaa<br />

väestöltään pienissä, mutta alueeltaan laajoissa<br />

kunnissa. Turvallisuus harvaan asutuilla alueilla –tilanneraportin<br />

(2009) mukaan harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden<br />

turvallisuuden tilaan vaikuttaa erityisesti väestön<br />

määrän väheneminen ja ikääntyvän väestön määrän<br />

nopea kasvu. Nopean avun saanti kestää kauemmin<br />

kuin taajamissa. Viranomaisverkko on harventunut ja<br />

asukkaiden turvattomuuden tunnetta herättää pelko<br />

palvelu<strong>jen</strong> katoamisesta. Erityisesti pienillä paikkakunnilla<br />

on ongelmia rekrytoida sivutoimista henkilökuntaa<br />

palokuntatoimintaan, kun väestö ikääntyy.<br />

Rajavartiolaitoksen merkitys turvallisuuspalvelu<strong>jen</strong><br />

tuottajana korostuu muun muassa <strong>Lapin</strong> raja-alueilla.<br />

Puhelin- ja tietoverkkoyhteydet ovat heikompia kuin<br />

tiheämmin asutuilla alueilla. Joukkoliikennepalvelut<br />

ovat vähentyneet ja niitä korvaavat palveluliikenne

Taulukko 2.6. Koonta joistakin syrjäytymistä kuvaavista muuttujista vuosilta 2009−2010.<br />

Huostas- Ulkona,<br />

sa olleet yöma-<br />

0-17-vuo- joissa,<br />

tiaat Poliisin tilapäisviimei-<br />

tietoon suojissa<br />

simmän Poliisin tulleet Nuoriso- ja laisijoitus-<br />

tietoon henkeen työt- Päihde- toksissa<br />

tiedon tulleet ja tervey- tömät, % Pitkä- huollon olevat ykmukaan,<br />

omai- teen koh- 18-24- aikais- avo-pal- Asun- sinäiset<br />

% vastaa- suus- distuneet vuoti- työttö- veluissa nottomat asunnotvanikäi-<br />

rikokset rikokset aasta mät, % asiakkai- yksinäi- tomat<br />

sestä / 1000 / 1000 työvoi- työttö- ta / 1000 set / 1000 / 1000<br />

AVI-alue Vuosi väestöstä asukasta asukasta masta mistä asukasta asukasta asukasta<br />

Etelä-Suomen AVI 2009 1,2 59,7 7,3 10,5 16,1 11,2 2,6 0,8<br />

2010 1,2 57,9 7,2 9,9 20,9 10,5 2,5 0,7<br />

Itä-Suomen AVI 2009 1,2 33,5 6,8 19,2 16,3 7,8 0,9 0,4<br />

2010 1,2 34,3 6,6 17,3 19,9 8,0 1,0 0,3<br />

Lounais-Suomen AVI 2009 1,0 46,9 6,5 12,8 15,2 9,5 0,9 0,5<br />

2010 1,1 42,1 6,6 12,8 20,3 8,5 0,9 0,5<br />

Länsi- ja Sisä-Suomen AVI 2009 0,8 35,5 5,7 15,2 16,4 7,7 0,9 0,4<br />

2010 0,9 34,7 5,7 14,5 21,8 7,3 0,7 0,2<br />

Pohjois-Suomen AVI 2009 0,7 39,2 5,9 19,3 14,3 10,4 0,5 0,3<br />

2010 0,7 37,3 6,2 17,3 18,3 10,7 0,6 0,4<br />

<strong>Lapin</strong> AVI 2009 1,0 40,9 6,8 22,1 11,8 10,2 0,3 0,1<br />

2010 1,0 38,4 6,4 20,8 15,3 9,2 0,4 0,2<br />

Koko maa 2009 1,0 47,8 6,7 13,8 15,7 9,8 1,5 0,6<br />

2010 1,1 46,0 6,6 13,0 20,4 9,3 1,5 0,5<br />

Lähde: THL, Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005–2012<br />

ja taksipalvelut. Lääkäripula, erityisesti avoimet terveyskeskuslääkärin<br />

virat, on suuri ongelma harvaan<br />

asutuilla alueilla. Myös koulutuspalvelu<strong>jen</strong> turvaaminen<br />

on haaste ikäluokkien pienentyessä.<br />

Yhteiskunnan rakennemuutoksessa keskeisiä<br />

toimenpiteitä ovat viranomaisten välisen ja järjestö<strong>jen</strong><br />

kanssa tehtävän yhteistyön kehittäminen, ikääntyvän<br />

väestön turvallisuuden parantaminen ja sopimuspalokuntien<br />

henkilöstön määrän turvaaminen. Tässä<br />

työssä korostuu aluehallintovirasto<strong>jen</strong> rooli turvallisuussuunnittelun<br />

alueellisen yhteistyön edistäjänä.<br />

Harvaan asutulla alueella tarvitaan myös ihmisten<br />

omatoimista varautumista, kattavien tietoverkkoyhteyksien<br />

varmistamista ja etäpalvelu<strong>jen</strong> aktiivista kehittämistä.<br />

Yhteistyön tuella myös harvaan asutuilla<br />

alueilla säilyy elämisen mahdollisuus.<br />

Tietolähteet<br />

Aluebarometri 2012 – Regionbarometern 2011. Helsinki,<br />

työ- ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön<br />

julkaisuja 42/2011.<br />

Alueelliset talousnäkymät syksyllä 2011. Helsinki,<br />

työ- ja elinkeinoministeriö. Alueelliset talousnäkymät<br />

2/2011.<br />

Alueelliset talousnäkymät keväällä 2012. Helsinki,<br />

työ- ja elinkeinoministeriö. Alueelliset talousnäkymät<br />

1/2012.<br />

Asunnottomat 2010. Helsinki, Asumisen rahoitus- ja<br />

kehittämiskeskus (ARA). Selvitys 4/23.3.2011.<br />

EVA Analyysi, No 19/1.2.2012, Myrskylä Pekka,<br />

HUKASSA – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret,<br />

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf<br />

29

Harvaan asutun maaseudun toimenpideohjelma<br />

2008–2013. Helsinki, 21.4.2008 (päivitetty 2011).<br />

Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. Maaseutupolitiikka.fi.<br />

<strong>Lapin</strong> toimintaympäristön nykytilanne ja kehitysnäkymät<br />

vuoteen 2015. Rovaniemi, <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto,<br />

<strong>Lapin</strong> liitto ja <strong>Lapin</strong> elinkeino-, liikenne- ja<br />

ympäristökeskus, 11.11.2011<br />

Turvallisuus harvaan asutuilla alueilla. Tilanneraportti<br />

2009. Helsinki, Sisäministeriön julkaisuja<br />

20/2009.<br />

Työttömät työnhakijat ja osuus työvoimasta kunnittain<br />

vuonna 2011. Helsinki, työ- ja elinkeinoministeriö.<br />

TEM Tilastotiedote 1/2012.<br />

www.ely-keskus.fi (<strong>Lapin</strong> elinkeino-, liikenne- ja<br />

ympäristökeskus).<br />

www.kunnat.net (Suomen Kuntaliitto).<br />

www.lapinliitto.fi (<strong>Lapin</strong> liitto).<br />

www.minedu.fi (Opetusministeriö- ja kulttuuriministeriö).<br />

www.sotkanet.fi (Tilasto- ja indikaattoripankki SOT-<br />

KAnet)<br />

www.samediggi.fi (Saamelaiskäräjät).<br />

www.tem.fi (Työ- ja elinkeinoministeriö).<br />

www.tilastokeskus.fi (Tilastokeskus).<br />

www.vm.fi (Valtiovarainministeriö).<br />

30 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

3. Tasa-arvoinen yhteiskunta<br />

3.1. Yhteispalvelun kattavuus<br />

Johtopäätökset<br />

Lapissa on yhteispalvelupisteet Enontekiöllä, Pelkosenniemellä ja Utsjoella. Enontekiön yhteispalvelupiste toimii<br />

TE-toimiston yhteydessä ja tarjoaa omien palvelu<strong>jen</strong> lisäksi Kelan palveluja. Pelkosenniemen ja Utsjoen yhteispalvelupisteet<br />

toimivat kunnanvirastolla ja tarjoavat kunnan asiakaspalvelun lisäksi Kelan, työ- ja elinkeinotoimiston<br />

sekä poliisin lupahallinnon palveluja.<br />

Viranomaisen omia asiantuntijapalveluja tarjotaan paikkakunnasta ja toimijasta riippuen ajanvarauksena tai videoyhteyden<br />

avulla etäpalveluna. Asiakkaiden käytössä on asiakaspäätteitä joko omatoimiseen tai palveluneuvojan<br />

tukemaan asiointiin. Asioiden rekisteröintiä varten kehitetty apudiaari on käytössä kaikissa pisteissä. <strong>Lapin</strong> yhteispalvelupisteissä<br />

on tarjolla vain viranomaisten palveluja.<br />

Keskeisiä valtion paikallishallinnon toimijoita ovat työ- ja elinkeinotoimistot, poliisilaitokset, verohallinto, maistraatti<br />

ja Kansaneläkelaitos. Viranomaisten toimialueet ovat muuttuneet ja laa<strong>jen</strong>tuneet huomattavasti 2000-luvulla.<br />

Palvelupisteiden määrässä ja palvelu<strong>jen</strong> saavutettavuudessa ei sen sijaan ole tapahtunut suuria muutoksia. Hallintorakenteiden<br />

muutosten lisäksi palvelutarjontaan vaikuttaa merkittävästi sähköisten palvelu<strong>jen</strong> kehitys. Kaikesta<br />

asioinnista yhä suurempi osa toteutuu verkko- ja puhelinpalveluina henkilökohtaisten asiointien vähentyessä.<br />

Lapissa keskeisten paikallishallinnon palvelu<strong>jen</strong> saavutettavuus on pysynyt hyvänä. Väestöstä 83 prosenttia asui<br />

enintään 20 kilometrin etäisyydellä Kelan toimistosta, työ- ja elinkeinotoimisto<strong>jen</strong>, poliisin lupahallinnon sekä<br />

verohallinnon palveluista. Kelan palveluverkko on kattavin. Myös työ- ja elinkeinohallinnon sekä poliisin lupahallinnon<br />

palveluja on saatavilla lähes joka kunnassa joko omasta palvelupisteestä tai yhteispalvelupisteestä. Maantieteellisen<br />

etäisyyden lisäksi palvelu<strong>jen</strong> saavutettavuuteen vaikuttavat merkittävästi palvelukanavien monipuolistuminen<br />

ja erityisesti sähköisten palvelu<strong>jen</strong> ja puhelinpalvelun yleistyminen.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Viranomaisten on tehtävä laajaa yhteistyötä julkisen hallinnon palveluverkon uudistusten yhteydessä alueellisesti<br />

ja paikalli sesti palvelu<strong>jen</strong> laadun ja kokoaikaisen saatavuuden turvaamiseksi.<br />

Yhteispalvelupisteiden palveluvalikoiman on katettava paikallishallinnon ja palvelu<strong>jen</strong> yhteistyöryhmässä sovitut<br />

vakiopalvelut.<br />

Paikallisten viranomaisten on taattava sähköisten palvelu <strong>jen</strong> saatavuus tulevissa yhteispalvelupisteissä joko omatoimisena<br />

tai tuettuna palveluna.<br />

Yhteispalveluviranomaisten on edistettävä etäpalvelun käyttöönottoa heti kun se on teknisesti mahdollista toteuttaa.<br />

31

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Tarjonta Kuinka monta yhteispalvelu- Yhteispalvelupisteiden määrä Kunnassa on yhteispalvelupiste<br />

pistettä Lapissa on ja ja sijainti. tai paikallishallinnon <strong>keskeiset</strong><br />

missä ne sijaitsevat? palvelut ovat muutoin saatavilla.<br />

Johdanto<br />

Aluehallintoviraston tehtävänä oli arvioida yhteispalvelun<br />

kattavuutta ja keskeisten valtion paikallishallinnon<br />

palvelu<strong>jen</strong> saatavuutta. Arviointia on tehty<br />

vuodesta 2002 lähtien.<br />

Yhteispalvelulla tarkoitetaan viranomaisten sopimaa<br />

yhteistä asiakaspalvelua. Sopimukset perustuvat<br />

lakiin julkisen hallinnon yhteispalvelusta (223/2007),<br />

laki myös määrittelee yhteispalvelupisteessä hoidettavat<br />

tehtävät. Eri viranomaiset ovat lisäksi määritelleet<br />

tarkemmin ne vakiopalvelut, jotka ainakin tulee<br />

antaa yhteispalvelupisteessä. Yhteispalveluna voidaan<br />

hoitaa valtion ja kunnan viranomaiselle sekä Kansaneläkelaitokselle<br />

kuuluvia avustavia asiakaspalvelutehtäviä,<br />

kuten hakemusten vastaanotto ja niihin liittyvä<br />

neuvonta, valmiin luvan luovuttaminen sekä viranomaisten<br />

verkkopalveluiden käytön opastaminen.<br />

Minkä hallinnonalo<strong>jen</strong> palve- Yhteispalvelupisteiden toimijat<br />

luja yhteispalvelupisteet Asiantuntijapalvelu<strong>jen</strong> tarjonta:<br />

tarjoavat ja millä tavoin? a) oma virkailija paikalla<br />

b) ajanvarauksella<br />

c) etäyhteys asiantuntijaan.<br />

Miten <strong>keskeiset</strong> palvelun- Palvelun taso Yhteispalvelupisteessä on tarjolla<br />

tuottajat tarjoavat palveluja a) täydet palvelut vähintään vakiopalveluvalikoima.<br />

yhteispalvelupisteissä? b) laajempi kuin vakiopalvelut<br />

c) vakiopalvelut<br />

d) vähemmän kuin vakiopalvelut.<br />

Kuinka monta asiakaspää- Asiakaspäätteiden määrä Jokaisessa yhteispalvelupisteessä<br />

tettä yhteispalvelupisteissä yhteispalvelupisteissä. on vähintään yksi asiakaspääte<br />

on? varusteineen (tulostin ja skanneri).<br />

Kuinka moni yhteispalvelu- Apudiaarin käyttö Apudiaari on käytössä kaikissa<br />

piste käyttää apudiaaria? yhteispalvelupisteissä.<br />

Kuinka monessa yhteispal- Lukumäärä<br />

velupisteessä tehdään<br />

muuta palveluyhteistyötä?<br />

Saavutettavuus Kuinka suuri osa väestöstä Enintään 20 km:n etäisyydellä 20 km:n etäisyydellä asuu vähinasuu<br />

20 km:n etäisyydellä Kelan palvelu<strong>jen</strong>, poliisin tään yhtä suuri osa väestöstä kuin<br />

keskeisistä valtion paikallis- lupapalvelu<strong>jen</strong>, TE-toimisto<strong>jen</strong> vuonna 2010.<br />

hallinnon palvelupisteistä sekä verotoimisto<strong>jen</strong> palvelutai<br />

yhteispalvelupisteistä? paikoista ja yhteispalvelupisteistä<br />

asuvien osuus<br />

väestöstä.<br />

32 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Yhteispalvelun tavoitteena on, että julkisen<br />

hallinnon yhteistyöllä turvataan asiakaspalvelun<br />

saatavuus asiakaslähtöisesti ja lisätään toiminnan<br />

tehokkuutta. Yhteispalvelua kehitetään valtiovarainministeriön<br />

johdolla paikallishallinnon ja palvelu<strong>jen</strong><br />

yhteistyöryhmässä, jossa ovat edustettuina poliisihallinto,<br />

verohallinto, maistraatti, työ- ja elinkeinohallinto,<br />

maakunnan liitot, aluehallintovirastot, Suomen<br />

Kuntaliitto sekä henkilöstöjärjestöt ja Yhteispalvelun<br />

edistäjät ry. Yhteispalvelun alueellinen edistämistehtävä<br />

on säädetty alueiden kehittämisestä annetussa<br />

laissa (1651/2009) maakunnan liitoille.<br />

Henkilökohtaisen palvelun lisäksi yhteispalvelupisteissä<br />

on asiakkaiden käytössä Internet-päätteitä<br />

viranomaisten sähköisten palvelu<strong>jen</strong> saavuttamiseksi.<br />

Viranomaisten oman asiantuntijahenkilön kanssa voidaan<br />

asioida joko ajanvarauksella tai etäpalvelulaitteiden<br />

avulla.

Yhteispalvelupisteiden määrä on Suomessa pysynyt<br />

viime vuodet samalla tasolla ja vuoden 2011<br />

lopussa yhteispalvelupisteitä oli 180. Suomen 336<br />

kunnasta 149 kunnassa oli yhteispalvelupiste. Useimmiten<br />

yhteispalvelun isäntänä toimi kunta, vain seitsemässä<br />

pisteessä toimija oli jokin muu viranomainen.<br />

Yhteispalvelupisteiden perustamisen toimivalta<br />

on paikallisilla viranomaisilla. Maakunnan liitto<strong>jen</strong><br />

tehtävänä on edistää yhteispalvelua, yhteispalvelupisteiden<br />

syntymistä ja palveluvalikoiman laa<strong>jen</strong>tumista.<br />

Aluehallintovirastot tukevat maakunnan liittoja yhteispalvelun<br />

edistämisessä.<br />

Tämän arvioinnin aineistona käytettiin valtion<br />

paikallishallinnon keskeisten toimijoiden Internetsivuja<br />

ja yhteispalvelurekisterin tietoja sekä tarkistettiin<br />

tietoja suoraan toimijoilta. Tuloksia on verrattu<br />

vuoden 2010 arvioinnin tuloksiin. Valtion hallinnon<br />

paikallista saatavuutta arvioitiin tarkastelemalla kuinka<br />

suuri osa väestöstä asuu enintään 20 kilometrin<br />

etäisyydellä palvelupaikasta.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden<br />

kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

<strong>Lapin</strong> väestöstä 20 prosenttia asuu kylissä ja maaseudulla<br />

ja näiden harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden väestö on<br />

ikääntyneempää kuin muualla Lapissa tai Suomessa.<br />

Kuntakohtaiset erot ovat suuria. Harva-asutus<br />

ja pitkät välimatkat ovat palvelurakenteen kannalta<br />

haasteellisia. Tavoitteena on, että julkiset palvelut<br />

turvataan laadukkaana ja yhdenvertaisena asiakaslähtöisenä<br />

palveluna koko maakunnassa. Toimivat<br />

<strong>peruspalvelu</strong>t ovat hyvinvoinnin perustekijöitä ja osa<br />

laaja-alaista turvallisuuskäsitystä.<br />

Valtion alue- ja paikallishallinnon viranomaisten<br />

toimialueet ovat muuttuneet ja laa<strong>jen</strong>tuneet huomattavasti<br />

2000-luvulla. Palvelupisteiden määrässä ja palveluiden<br />

saavutettavuudessa ei sen sijaan ole tapahtunut<br />

suuria muutoksia. Hallintorakenteiden muutosten<br />

lisäksi palvelutarjontaan vaikuttaa merkittävästi sähköisten<br />

palvelu<strong>jen</strong> kehitys. Lapissa laajamittaisten<br />

sähköisten palvelu<strong>jen</strong> perusedellytyksenä korostuvat<br />

toimivat tietoliikenneyhteydet. Palvelu<strong>jen</strong> keskittäminen<br />

keskuksiin edellyttää myös liikennejärjestelyjä,<br />

joilla palveluliikenne turvataan.<br />

Osana yhteispalvelun kehittämistä Etelä-Pohjanmaan<br />

ja Keski-Suomen maakunnissa pilotoidaan<br />

perinteisten palvelukanavien: käyntiasioinnin, puhelinpalvelun,<br />

postipalvelun sekä Internet- ja sähköpostipalvelun<br />

rinnalle asiantuntijapalvelu<strong>jen</strong> tarjoamista<br />

etäpalveluna. Tavoitteena on etäpalvelun laaja<br />

käyttöönotto vuoden 2013 loppuun mennessä. Tehokkaalla<br />

etäpalvelulla on erityisesti merkitystä pitkien<br />

välimatko<strong>jen</strong> maakunnassa. Yhteispalvelun etäpalvelukonseptin<br />

kehittäminen on osa Sähköisen asioinnin<br />

ja demokratian vauhdittamisohjelmaa (SADe). Ohjelman<br />

tavoitteena on, että vuoteen 2013 mennessä kansalaisten<br />

ja yritysten sähköinen asiointi kattaa kaikki<br />

<strong>keskeiset</strong> palvelut.<br />

Valtiovarainministeriön johdolla valmisteltiin<br />

vuonna 2011 valtakunnallinen toimintasuunnitelma<br />

yhteispalvelun lisäämiseksi. Kuntakohtaisten suunnitelmien<br />

teosta vastasivat maakuntien liitot. Paikallishallinnon<br />

ja palvelu<strong>jen</strong> yhteistyöryhmässä on sovittu,<br />

että viranomaiset ottavat maakunnan liitoissa laaditut<br />

suunnitelmat huomioon omia strategioita laatiessaan.<br />

Valtakunnallisen linjauksen mukaan niillä paikkakunnilla,<br />

joilla ollaan lakkauttamassa jotakin olemassa<br />

olevaa palvelupistettä, on aina käytävä palvelutuottajien<br />

kesken neuvottelut. Neuvottelu<strong>jen</strong> tavoitteena on<br />

korvata lakkaavat palvelut yhteispalvelulla. Palveluja<br />

käyttävien tosiasialliset asiointimahdollisuudet tulee<br />

ottaa huomioon.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Valtion organisaatiouudistukset ja hallinnon tuottavuusvaatimukset<br />

uudistavat palvelu<strong>jen</strong> tuottamistapaa<br />

ja toimintatapoja. Uusia sähköisiä palvelukanavia<br />

ja puhelinpalveluja hyödynnetään enenevissä määrin.<br />

Tuottavuutta edistetään myös erikoistumisilla ja hallinnollisten<br />

tehtävien uudelleenorganisoinnilla. Kuntien<br />

organisaatio- ja palvelurakenteiden uudistaminen<br />

nopeutuu lähivuosina ja haasteet palvelu<strong>jen</strong> kehittämiselle<br />

ovat samantyyppisiä kuin valtiolla. Tarvitaankin<br />

uudenlaisia yhteistyömuotoja kuntien ja valtion<br />

välillä. Paikalliseen tarpeeseen sopivat yhteispalvelutyyppiset<br />

toimintamallit tulevat lähivuosina lisääntymään.<br />

33

Valtionhallinnon keskeisten viranomaisten uudistukset<br />

ovat parhaillaan pohdinnassa myös Lapissa.<br />

Eri viranomaisten strategiset linjaukset asiakaslähtöisen<br />

palvelun kehittämiseen uudistavat palvelu<strong>jen</strong><br />

tuottamistapaa ja toimintatapoja. Myös asiakkaiden<br />

käyttäytyminen muuttuu aina tarjolla olevien sähköisten<br />

palvelu<strong>jen</strong> suuntaan, jolloin henkilökohtainen asiointitarve<br />

ja palvelu<strong>jen</strong> toimitilariippuvuus vähenee.<br />

Tämä tulee mahdollisesti näkymään fyysisten palvelupaikko<strong>jen</strong><br />

sulkemisena tai siirtymisenä ajanvaraukseen<br />

perustuvaan asiakaspalveluun.<br />

TE-toimisto<strong>jen</strong> hallinnollisia tehtäviä kootaan<br />

yhteen ja Lappiin muodostuu vuoden 2013 alusta yksi<br />

<strong>Lapin</strong> TE-toimisto. Toimistoverkkouudistus on osa<br />

laajaa TE-palvelu<strong>jen</strong> uudistamishanketta, jossa kehitetään<br />

palvelu<strong>jen</strong> tarjontaa, palvelukokonaisuuksia<br />

ja verkkoasiointia. Uudistuksen toteuttaminen etenee<br />

keväällä 2012 kuntakierroksella ja suunnitelma palvelu<strong>jen</strong><br />

järjestämisestä sekä toimipaikko<strong>jen</strong> määrästä<br />

tulee tehdä toukokuun loppuun mennessä. Päätökset<br />

palvelu<strong>jen</strong> uudelleen järjestämisestä tehdään syksyn<br />

aikana.<br />

Verohallinnon suunnitelmien mukaan asiakaspalvelu<br />

muuttaa muotoaan pienillä paikkakunnilla,<br />

joiden henkilömäärä on tai tulee lähivuosina olemaan<br />

alle 15 henkeä. Näiden toimipisteiden lukumäärää<br />

suunnitellaan vuoden 2013 loppuun mennessä merkittävästi<br />

vähennettäväksi. Toimipisteet joko suljetaan<br />

tai ne säilytetään etätyöpisteinä, joissa ei ole<br />

asiakaspalvelua. Lapissa tällaisia paikkakuntia on<br />

kahdeksan. Myös tämän uudistuksen kuntakierrokset<br />

ja maakunnan liiton kuuleminen tapahtuvat keväällä<br />

2012.<br />

Asiakaspalvelun parantaminen on yksi Kelan uuden<br />

strategian 2012–2015 painopiste. Palveluverkkoa<br />

kehitetään niin, että asiakas saa palvelua parhaiten tilanteeseensa<br />

sopivaa kanavaa myöten, mutta samalla<br />

tehokkaasti ja taloudellisesti. Jo nyt toimistokäynnit<br />

ovat vähentyneet huomattavasti ja sähköiset palvelut<br />

kasvaneet. Palveluverkon uudistamisen taustalla on<br />

sekä palvelukanavien muutokset että asiakaskäyttäytymisen<br />

muutos.<br />

34 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Poliisin tulosohjausta ja voimavaro<strong>jen</strong> kohdentamista<br />

selvittänyt työryhmä arvioi toimitilakustannusten<br />

nousevan seuraavan viiden vuoden aikana 28 prosenttia.<br />

Sähköisten palvelu<strong>jen</strong>, yhteispalvelupisteiden<br />

ja mobiiliteknologian käytön laa<strong>jen</strong>eminen muuttaa<br />

palveluja vähemmän toimitilariippuviksi. Työryhmän<br />

näkemyksen mukaan poliisin palveluverkko tulee<br />

arvioida uudelleen vastaamaan taloudellisesti ja toiminnallisesti<br />

muuttunutta ja muuttuvaa ympäristöä.<br />

Työryhmän mielestä poliisin toimipisteverkkoa uudistettaessa<br />

tulee ottaa huomioon sekä valtionhallinnon<br />

että kuntatason uudistukset sekä yhteispalvelun<br />

mahdollisuudet.<br />

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa<br />

painotetaan yhden luukun periaatetta ja palveluverkon<br />

kattavuutta tasapainoisesti koko maassa. Hallitusohjelman<br />

linjausten toteuttamiseksi valtiovarainministeriö<br />

asetti tammikuussa 2012 julkisen hallinnon<br />

asiakaspalvelun kehittämishankkeen. Hankkeen tavoitteena<br />

on saada aikaan toimivat edellytykset julkisen<br />

hallinnon asiakaspalvelu<strong>jen</strong> saatavuudelle siten,<br />

että asiakaspalvelut järjestetään asiakaslähtöisesti,<br />

tuottavasti ja taloudellisesti. Pitkän tähtäimen tavoitteena<br />

on, että asiakas saa koko julkisen hallinnon<br />

asiakaspalvelun samasta paikasta yhden luukun periaatteella<br />

sähköisenä palveluna, puhelinpalveluna<br />

tai käyntiasiointina ja että yksi viranomainen vastaa<br />

koko julkisen hallinnon asiakaspalvelusta kumppaneinaan<br />

yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoita.<br />

Viranomaisten etäpalveluja kehitetään niin, että kansalaiset<br />

voivat asioida palvelupisteessä asiantuntijan<br />

kanssa videoneuvottelulaitteiden välityksellä.<br />

Hankkeessa luodaan yhteispalvelulle ja etäpalvelulle<br />

sellainen hallinnollinen pohja, että hallitusohjelman<br />

yhteispalvelua koskevat tavoitteet voidaan<br />

saavuttaa koko maassa. Tämä edellyttää yhteispalvelulainsäädännön<br />

ja yhteispalveluun liittyvien palveluprosessien<br />

kehittämistä. Hallitusohjelman tavoitteiden<br />

saavuttaminen vaatii yhteispalvelupisteiden<br />

perustamista ja ylläpitämistä sekä palveluvalikoimaa<br />

ja kustannusten jakamista koskevien säännösten<br />

muuttamista. Hallitusohjelman linjausten toteuttaminen<br />

vaikuttaa myös eri hallinnonalo<strong>jen</strong> ja hallinto<strong>jen</strong>

Kuva 3.1.1. Valtion paikallisviranomaisten ja Kansaneläkelaitoksen palvelupisteet kunnittain Lapissa vuonna<br />

2011.<br />

Valtion Valtion viranomaisten viranom ais ten palvelupisteet<br />

palvelupis teet<br />

Kela<br />

Poliisi Poliis i<br />

TE-toimisto<br />

TE-toimis to<br />

Verohallinto<br />

Maistraatti Mais traatti<br />

Yhteispalvelupiste<br />

Yhteis palvelupis te<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

omiin palvelupisteverkkoihin ja palvelu<strong>jen</strong> tarjoamiseen.<br />

Palveluverkko<strong>jen</strong>, -kanavien ja -prosessien<br />

kehittämisen tulee parantaa asiakaspalvelun laatua,<br />

saavutettavuutta ja tuottavuutta. Hankkeen toimikausi<br />

kestää toukokuun loppuun 2013.<br />

Kuinka monta yhteispalvelupistettä<br />

Lapissa oli ja missä ne sijaitsivat?<br />

Taulukko 3.1.1. Yhteispalvelupisteet kunnittain Lapissa vuosina 2002–2011.<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Lapissa oli vuoden 2011 lopussa<br />

kolme yhteispalvelupistettä.<br />

Yhteis palvelupis te<br />

<strong>Lapin</strong> kolme Lähde: <strong>Lapin</strong> yhteispalvelupistettä aluehallintovirasto sijaitsivat Enontekiöllä,<br />

Pelkosenniemellä ja Utsjoella. Enontekiön<br />

yhteispalvelupiste toimi TE-toimiston yhteydessä ja<br />

Pelkosenniemen ja Utsjoen yhteispalvelupisteet toimivat<br />

kunnanvirastolla. (Kuva 3.1.1.)<br />

Kunta 2002 2004 2006 2007 2008 2009 2010* 2011*<br />

Enontekiö 1<br />

Inari 1 1<br />

Kemijärvi/Kulkuri 1 1 1 1<br />

Pelkosenniemi 1 1 1 1 1 1 1<br />

Rovaniemi/Osviitta 1 1 1 1<br />

Rovaniemi/Kela 1<br />

Savukoski 1 1 1 1 1<br />

Sodankylä/Nettijussi 1<br />

Utsjoki 1 1 1 1 1 1 1<br />

Yhteensä 6 5 5 5 5 1 2 3<br />

* Vuodesta 2010 alkaen Yhteispalvelulain (233/2007) mukaisia yhteispalvelupisteitä.<br />

Valtion viranom ais ten palvelupis teet<br />

Kela<br />

Poliis i<br />

TE-toimis to<br />

Verohallinto<br />

Mais traatti<br />

35

Taulukko 3.1.2. Yhteispalvelupisteet toimijoittain Lapissa vuosina 2002–2011.<br />

Vuosi 2002 2004 2006 2007 2008 2009 2010 2011<br />

Yhteispalvelupisteitä 6 5 5 5 5 1 2 3<br />

Yleisimmät toimijat<br />

Kela 4 4 4 4 4 1 2 3<br />

TE-toimisto 2 1 1 1 1 0 2 3<br />

Poliisi 5 4 4 4 3 0 2 2<br />

Verohallinto 1 1 1 1 0 0 0 0<br />

Maistraatti 6 5 5 5 0 0 1 0<br />

Kunta 3 2 2 2 2 1 0 2<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Vuosien 2002–2011 aikana Lapissa oli yhteispalvelupisteet<br />

kahdeksan kunnan alueella. Näistä<br />

Kemijärven Kulkuri ja Sodankylän Nettijussi olivat<br />

liikkuvia palveluautoja. Yhteispalvelulainsäädännön<br />

muutoksen jälkeen osa palveluyhteistyöstä toimi vuosina<br />

2009 ja 2010 ilman yhteispalvelulain mukaista<br />

sopimusta. Uusia palvelusopimuksia on tehty kaksi<br />

vuonna 2010 ja vuonna 2011 yksi. (Taulukko 3.1.1.)<br />

Minkä hallinnonalo<strong>jen</strong> palveluja<br />

yhteispalvelupisteet tarjoavat ja<br />

miten palvelut tarjotaan?<br />

Kela ja TE-toimisto olivat yleisimmin mukana<br />

yhteispalvelussa. Pääosin tarjottiin vakiopalvelut<br />

ja asiantuntijapalveluja ajanvarauksella.<br />

Keskeiset julkishallinnon asiakaspalveluja tuottavat<br />

viranomaiset ovat määritelleet hallinnonaloittain yhteispalveluna<br />

annettavat vakiopalvelut, jotka ainakin<br />

tulee yhteispalvelupisteessä asiakkaalle antaa.<br />

Enontekiön yhteispalvelupisteessä sai työ- ja<br />

elinkeinotoimiston omien palvelu<strong>jen</strong> lisäksi Kelan<br />

palveluja, ei kuitenkaan täyttä vakiopalveluvalikoimaa.<br />

Pelkosenniemellä ja Utsjoella kunnan omien<br />

asiakaspalvelu<strong>jen</strong> lisäksi tarjottiin Kelan, työ- ja elinkeinotoimiston<br />

sekä poliisin lupahallinnon vakiopalvelut.<br />

(Taulukko 3.1.2.)<br />

Viranomaisen omia asiantuntijapalveluja tarjottiin<br />

sekä ajanvarauksena että etäpalveluna. Utsjoella<br />

36 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

poliisihallinnon asiantuntijapalveluja sai ajanvarauksella<br />

Ivalosta ja Kelan palveluja tarjottiin Ivalosta<br />

etäpalveluna Utsjoelle. TE-toimistolla oli Utsjoella<br />

oma toimisto kunnanvirastolla, joten työvoimaneuvojan<br />

palveluja sai samoista tiloista. Pelkosenniemellä<br />

Kelan ja poliisin oman virkailijan palveluja sai ajanvarauksella<br />

Kemijärveltä. Työ- ja elinkeinohallinnon<br />

asiantuntijapalveluja ei kunnassa ollut tarjolla.<br />

Kuinka monta asiakaspäätettä<br />

yhteispalvelupisteissä on ja kuinka<br />

moni yhteispalvelupiste käyttää<br />

apudiaaria?<br />

Yhteispalvelupisteissä oli asiakkaiden käytös-<br />

sä Internet-päätteet ja kaikissa pisteissä oli käytössä<br />

asioiden rekisteröintiä varten apudiaari.<br />

Sähköisten palvelu<strong>jen</strong> yleistyminen edellyttää yhteispalvelupisteissä<br />

asiakkaiden käyttöön päätteitä<br />

joko omatoimiseen tai palveluneuvojan opastamaan<br />

asiointiin. Valtakunnallisesti tavoitteeksi on asetettu,<br />

että jokaisessa yhteispalvelupisteessä on ainakin yksi<br />

asiakaspääte, tulostin ja skanneri. <strong>Lapin</strong> toimipaikoissa<br />

tilanne oli hyvä, sillä Enontekiön ja Pelkosenniemen<br />

yhteispalvelupisteissä oli asiakkaiden käytössä<br />

kaksi Internet-asiakaspäätettä ja Utsjoen yhteispalvelupisteessä<br />

oli käytössä yksi asiakaspääte.<br />

Apudiaari on yhteispalvelupisteiden asianhallinnan<br />

tietokanta ja se oli käytössä kaikissa palvelupisteissä,<br />

mutta ei kaikilla toimijoilla.

Kuinka monessa yhteispalvelupisteessä<br />

tehdään muuta palveluyhteistyötä?<br />

Yhteispalvelupisteissä tarjottiin<br />

vain viranomaispalveluja.<br />

Valtakunnan tasolla osassa yhteispalvelupisteissä oli<br />

tarjolla myös muiden kuin viranomaisten palveluja.<br />

Palveluvalikoimaan kuului esimerkiksi tapahtumalippu<strong>jen</strong><br />

myyntiä, matkakorttien latausta ja järjestö<strong>jen</strong><br />

palveluja. <strong>Lapin</strong> yhteispalvelupisteissä ei ollut<br />

tarjolla muiden kuin viranomaisten palveluja vuonna<br />

2011. Yhteispalvelun lisäksi viranomaisten kesken<br />

oli sovittu muusta palveluyhteistyöstä.<br />

Kuinka suuri osa väestöstä asuu<br />

enintään 20 kilometrin etäisyydellä<br />

keskeisistä valtion paikallishallinnon<br />

palvelupisteistä tai yhteispalvelupisteistä?<br />

<strong>Lapin</strong> väestöstä 83 prosenttia asui enintään<br />

20 kilometrin etäisyydellä keskeisistä<br />

valtion paikallishallinnon palveluista.<br />

<strong>Lapin</strong> 12 kunnassa oli saatavilla neljän keskeisen valtionhallinnon<br />

viranomaisen – Kelan, poliisihallinnon,<br />

TE-keskuksen ja verohallinnon – palvelut omassa<br />

toimipisteessä. Näistä kolmessa kunnassa tarjottiin<br />

myös maistraatin palveluja ja yhdessä kunnassa toimi<br />

Kuva 3.1.2. Palvelupisteiden lukumäärät kunnittain ja yhteispalvelupisteet Lapissa vuonna 2011.<br />

Palvelupisteiden lukumäärät<br />

Palvelupisteiden lukumäärät<br />

5 palvelupistettä (4)<br />

4 palvelupistettä (8)<br />

3 palvelupistettä (4)<br />

2 palvelupistettä (2)<br />

Vain yhteispalvelupiste (1)<br />

Ei palvelupistettä (2)<br />

5 palvelupistettä (4)<br />

4 palvelupistettä (8)<br />

3 palvelupistettä (4)<br />

2 palvelupistettä (2)<br />

Vain yhteispalvelupiste (1)<br />

Ei palvelupistettä (2)<br />

Yhteispalvelupiste<br />

Yhteispalvelupiste<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Palvelupisteiden lukumäärät<br />

5 palvelupistettä (4)<br />

4 palvelupistettä (8)<br />

3 palvelupistettä (4)<br />

2 palvelupistettä (2)<br />

Vain yhteispalvelupiste (1)<br />

Ei palvelupistettä (2)<br />

Yhteispalvelupiste<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

37

2010 2011<br />

Maistraatti 43,9 48,0<br />

Verovirasto 81,7 78,1<br />

Poliisi 82,9 83,0<br />

TE-toimisto 84,9 85,0<br />

Kela 85,0 85,1<br />

Keskiarvo Kuva 3.1.3. Enintään 20 75,7 km:n etäisyydellä 75,8 valtion palvelupisteistä ja yhteispalvelupisteistä asuvien osuus <strong>Lapin</strong><br />

väestöstä vuosina 2010 ja 2011.<br />

Kuva 3.1.3. Enintään 20 km:n etäisyydellä valtion palvelupisteistä ja yhteispalvelupisteistä asuvien osuus <strong>Lapin</strong> väestöstä vuosina 2010 ja 2<br />

Kela<br />

TE-­‐toimisto<br />

Poliisi<br />

Verovirasto<br />

Maistraa1<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

48<br />

44<br />

38 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

83<br />

83<br />

78<br />

82<br />

85<br />

85<br />

85<br />

85<br />

0 20 40 60 80 100<br />

maistraatin puhelinpalveluyksikkö. Kolmen toimijan<br />

(Kela, poliisi ja TE-toimisto) kuntia oli neljä. Pelkästään<br />

yhteispalvelupisteen varassa oli Pelkosenniemen<br />

kunta. Simossa ja Keminmaalla ei ollut valtion hallinnon<br />

palveluja tarjolla lainkaan vaan palvelut saatiin<br />

Kemin kaupungista. (Kuva 3.1.2.)<br />

Kelan palveluverkko oli tihein. Yhteensä <strong>Lapin</strong><br />

vakuutuspiirillä oli Lapissa 20 palvelupistettä, joista<br />

kolme toimi yhteispalveluna. Lisäksi vakuutuspiirillä<br />

oli kolme toimistoa Pohjois-Pohjanmaan maakunnan<br />

alueella. Myös työ- ja elinkeinohallinnolla oli palvelua<br />

lähes kaikissa <strong>Lapin</strong> kunnissa (19 kunnassa) ja<br />

poliisin lupahallinnon palveluja oli saatavilla 18 kunnassa<br />

joko omasta palvelupisteestä tai yhteispalvelupisteestä.<br />

<strong>Lapin</strong> väestöstä 84 prosenttia asui enintään 20<br />

kilometrin etäisyydellä Kelan toimistosta, työ- ja<br />

elinkeinotoimisto<strong>jen</strong> sekä poliisin lupahallinnon palveluista.<br />

Verohallinnon palveluverkosto ei ollut aivan<br />

yhtä kattava. Väestöstä 78 prosenttia asui enintään 20<br />

kilometrin etäisyydellä verohallinnon fyysisestä pal-<br />

Osuus väestöstä, %<br />

2011 2011<br />

2010 2010<br />

velupisteestä. Keskimääräinen palvelu<strong>jen</strong> saatavuus<br />

laski neljä prosenttia Tervolan ja Ranuan asiakaspalvelun<br />

loputtua. Valtakunnallisesti Kelan, poliisin, työ-<br />

ja elinkeinohallinnon palvelu<strong>jen</strong> saatavuus parantui<br />

edellisvuodesta muutamalla prosenttiyksiköllä. Myös<br />

Lapissa palvelu<strong>jen</strong> saatavuus parani hieman. (Kuva<br />

3.1.3.)<br />

Maantieteellisen etäisyyden lisäksi palvelu<strong>jen</strong><br />

saavutettavuuteen vaikuttavat merkittävästi palvelukanavien<br />

monipuolistuminen ja erityisesti sähköisten<br />

palvelu<strong>jen</strong> ja puhelinpalvelun yleistyminen. Lähipalvelu<strong>jen</strong><br />

saatavuudessa on nähtävissä kaksi vastakkaista<br />

trendiä. Väestön keskittyminen vaikuttaa lähipalvelu<strong>jen</strong><br />

saatavuuteen parantavasti, kuten Kelan,<br />

TE-toimisto<strong>jen</strong> ja poliisin palvelu<strong>jen</strong> saatavuuden<br />

paranemisessa näkyy. Verohallinnon voimakas 7/24<br />

h -palvelu<strong>jen</strong> kehittäminen näkyy lähipalvelun saatavuuteen<br />

heikentymisenä. Palvelu<strong>jen</strong> tosiasiallista<br />

saatavuutta tuleekin arvioida laajemmin ottaen huomioon<br />

palvelupisteiden sijainnin lisäksi muiden palvelukanavien<br />

käytön laajuus ja toimivuus.

Arvioinnin tekijä<br />

Ylitarkastaja, FM Paula Leppänoro-Jomppanen<br />

puhelin 040 835 6873<br />

paula.leppanoro-jomppanen(at)avi.fi<br />

Tietolähteet<br />

Laki alueiden kehittämisestä (1651/2009), maakunnan<br />

liitto<strong>jen</strong> yhteispalvelutehtävät.<br />

Laki julkisen hallinnon yhteispalvelusta (223/2007).<br />

Laki julkisen hallinnon yhteispalvelusta annetun lain<br />

muuttamisesta (1096/2010).<br />

Yhteispalvelurekisteri, www.yhteispalvelu.fi<br />

Aluehallintovirasto<strong>jen</strong> <strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

<strong>tilasta</strong> 2011. Oulu, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.<br />

Pohjois-Suomen <strong>aluehallintoviraston</strong><br />

verkkojulkaisu 2012:10.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointiraportti<br />

vuodelta 2010. Rovaniemi, <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> verkkojulkaisu<br />

2011:2.<br />

<strong>Lapin</strong> toimintaympäristön nykytilanne ja kehitysnäkymät<br />

vuoteen 2015. Rovaniemi, <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto,<br />

<strong>Lapin</strong> liitto ja <strong>Lapin</strong> elinkeino-, liikenne- ja<br />

ympäristökeskus. 11.11.2011.<br />

Palmgren Marko, <strong>Lapin</strong> malli sisäisen turvallisuuden<br />

verkostoyhteistyössä, Sosiaalisesti ja taloudellisesti<br />

kestävää ar<strong>jen</strong> turvaa. Rovaniemi, <strong>Lapin</strong><br />

<strong>aluehallintoviraston</strong> julkaisu 2011:1.<br />

Sosiaalivakuutus 2012:1. Kela.<br />

Poliisin tulosohjauksen ja voimavaro<strong>jen</strong> kohdentamisen<br />

kehittäminen, loppuraportti. Helsinki, Sisäasianministeriön<br />

julkaisuja 2012:4.<br />

39

4. Hyvinvoiva yhteiskunta<br />

4.1. Perusopetuksen alueellinen saavutettavuus<br />

Johtopäätökset<br />

Vuosiluokkien 1–6 koulu<strong>jen</strong> lakkautukset jatkuvat edelleen, mutta lakkauttamistahti on hidastunut. Lakkautusten<br />

seurauksena lisääntyy yhtenäisten peruskoulu<strong>jen</strong> ja sellaisten kuntien määrä, joissa on vain yksi peruskoulu. Peruskoulu<strong>jen</strong><br />

lakkauttamisista huolimatta perusopetuksen alueellisessa saavutettavuudessa ei ole keskimäärin tapahtunut<br />

heikentymistä. <strong>Lapin</strong> laajassa maakunnassa saavutettavuus on Manner-Suomeen verrattuna selvästi huonompi.<br />

Eri kunnissa perusopetuksen oppilaat eivät kuitenkaan ole saavutettavuudessa tasa-arvoisessa asemassa, sillä kuntakohtaiset<br />

erot ovat suuria ja näyttävät edelleen suurenevan, koska oppilasmäärän väheneminen jatkuu osassa <strong>Lapin</strong><br />

kuntia ja seutukuntia.<br />

<strong>Lapin</strong> peruskoulu<strong>jen</strong> keskikoko on pienempi kuin Manner-Suomessa. Puolessa <strong>Lapin</strong> peruskouluista on alle sata<br />

oppilasta.<br />

<strong>Lapin</strong> peruskoululaisista on 28 prosenttia koulukuljetuksessa. Kuljetusoppilaiden määrässä on suuria eroja kuntien<br />

välillä. Lähes 80 prosentilla kuljetusedun saavista peruskoululaisista koulumatka on kuitenkin enintään 20 kilometriä<br />

yhteen suuntaan, vaikka keskimäärin kuljetusmatkat ovat pidentyneet. Yli 50 kilometrin koulumatka yhteen suuntaan<br />

on 83 peruskoululaisella.<br />

Lainvastaisten koulumatkajärjestely<strong>jen</strong> määrä väheni Lapissa selvästi eikä ollut enää yleisempää kuin muidenkaan<br />

aluehallintovirasto<strong>jen</strong> alueella. Lapissa säännösten vastainen koulumatka-aika odotuksineen on joka päivä kahdeksalla<br />

peruskoulun oppilaalla ja ainakin kerran viikossa kymmenellä oppilaalla. Lähellä ylitystä jokaisena koulupäivänä<br />

koulumatka on 56 peruskoululaisella.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Kuntien on pyrittävä säilyttämään kouluverkko sellaisena, että ainakin vuosiluokkien 1–6 oppilaat voivat käydä<br />

koulua kotoa käsin ja esiopetuspalvelut ovat kohtuullisesti kaikkien oppilaiden saavutettavissa. Kuntien on suunniteltava<br />

niiden raja-alueilla asuvien lasten opetuspalvelu<strong>jen</strong> järjestäminen kuntarajat unohtaen.<br />

Kuntien on järjestettävä koulukuljetukset siten, että perusopetuslaissa säädetyt enimmäisajat eivät ylity. Kuljetukset<br />

ja oppilaiden työjärjestykset on pyrittävä suunnittelemaan niin, että oppilaalle jää päivittäisen koulunkäynnin<br />

lisäksi riittävästi aikaa myös lepoon, virkistykseen ja harrastuksiin. Koulussa jaksamista on tuettava esimerkiksi<br />

välipalo<strong>jen</strong> avulla.<br />

Kuntien on aktiivisesti tarjottava maksutonta täysihoitoa ja majoitusta vaihtoehtona niille oppilaille, joilla lakisääteinen<br />

koulumatka-aika ylittyy joka päivä.<br />

Valtionosuusuudistuksessa on otettava huomioon <strong>Lapin</strong> erityisen pitkien ja kalliiden koulukuljetusmatko<strong>jen</strong> vaikutus<br />

oppilaskohtaisiin kustannuksiin.<br />

Kunnissa on edelleen jatkettava erilaisten sähköisten mallien kehittämistä lähiopetuksen tueksi. Erityisesti verkkoopetuspalvelu<strong>jen</strong><br />

osa-aikaisen käytön mahdollisuutta on harkittava silloin, kun oppilaan koulumatkaan kuluva aika<br />

on hyvin pitkä.<br />

40 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Perusopetuksen alueellinen<br />

saavutettavuus<br />

Oppilaiden koulumatka- ja<br />

majoitusjärjestely<strong>jen</strong> toimivuus<br />

Johdanto<br />

Mitä muutoksia perusopetuksen<br />

saavutettavuudessa on tapahtunut<br />

viime vuosina?<br />

Miten perusopetuksen koulu<strong>jen</strong><br />

ja oppilaiden määrä on muuttunut?<br />

Miten ikäluokkien on ennustettu<br />

muuttuvan?<br />

Miten kuntien kouluverkon<br />

arvioidaan muuttuvan lähivuosina?<br />

Mitä muutoksia esi- ja perusopetuksen<br />

kuljetusoppilaiden<br />

ja majoitettu<strong>jen</strong> oppilaiden<br />

määrissä on tapahtunut?<br />

Kuinka pitkiä ovat kuljetusoppilaiden<br />

koulumatkat?<br />

Kuinka monella esi- ja perusopetuksen<br />

kuljetusoppilaalla<br />

koulumatka-aika odotuksineen<br />

ylittää säädösten mukaisen enimmäisajan<br />

tai on lähellä sitä?<br />

Tehtävänä oli arvioida perusopetuksen alueellista<br />

saavutettavuutta ja siinä tapahtuneita muutoksia edellisiin<br />

vuosiin verrattuna. Saavutettavuuden lisäksi arvioitiin<br />

kuljetuksessa olevien esi- ja perusopetuksen<br />

oppilaiden koulumatka-aiko<strong>jen</strong> säädöstenmukaisuutta.<br />

<strong>Lapin</strong> raportissa tarkasteltiin lisäksi kuljetusoppilaiden<br />

koulumatkoja. Perusopetuksen alueellista<br />

saavutettavuutta arvioitiin ensimmäisen kerran vuonna<br />

2002 ja vuodesta 2004 lähtien arviointi on tehty<br />

vuosittain. Peruskoululaisten koulumatka-aiko<strong>jen</strong><br />

säädöstenmukaisuutta on valtakunnallisesti selvitetty<br />

vuodesta 2005 alkaen, Lapissa jo lukuvuodesta<br />

2003–2004 lähtien.<br />

Maksuton perusopetus on Suomen perustuslain<br />

(731/1999) määrittämä perusoikeus ja julkisen vallan<br />

on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus<br />

opetuksen saamiseen kyky<strong>jen</strong>sä ja erityistarpeidensa<br />

Koulusta 5 km:n etäisyydellä<br />

asuvien 7–12- ja 13–15-vuotiaiden<br />

osuus ko. ikäluokasta<br />

ja muutos. Tarkasteluvuodet<br />

2009–2011.<br />

Koulu<strong>jen</strong> lukumäärä, oppilasmäärä<br />

ja muutos. Tarkasteluvuodet<br />

2009–2011.<br />

Ikäluokkien ennustettu koko ja<br />

muutos 2011–2025.<br />

Kuntien opetustoimen edustajien<br />

arvio muutoksista vuoden<br />

2015 loppuun mennessä.<br />

Kuljetus- ja majoitusoppilaiden<br />

määrä ja osuus sekä muutos.<br />

Tarkasteluvuodet 2009–2011.<br />

Koulukuljetuksessa olevien<br />

oppilaiden määrä koulumatkan<br />

pituuden mukaan.<br />

Oppilaiden määrä, joilla on<br />

ylityksiä tai joilla lähellä ylittyä<br />

ja muutos. Tarkasteluvuodet<br />

2009–2011.<br />

Saavutettavuus on säilynyt edellisvuosien<br />

tasolla tai parantunut.<br />

Oppilaat voivat käydä koulua<br />

kohtuullisen matkan päässä<br />

kotoa niin, että perusopetuslain<br />

säännökset toteutuvat. Oppilaille<br />

on tarvittaessa tarjolla laadukas<br />

oppilaskoti tai vastaava majoitusjärjestely.<br />

Perusopetuslain 32 §:n mukaisesti<br />

2,5 tuntia alle 13-vuotiailla<br />

ja 3 tuntia 13 vuotta täyttäneillä.<br />

mukaisesti. Perusopetuslaki (628/1998) velvoittaa<br />

kunnan järjestämään perusopetusta alueellaan asuville<br />

oppivelvollisuusikäisille. Kunta voi järjestää palvelut<br />

itse, yhdessä muiden kuntien kanssa tai hankkia<br />

ne muulta koulutuksen järjestäjältä. Kunnat päättävät<br />

itsenäisesti kouluverkostaan. Opetus kunnassa tulee<br />

kuitenkin järjestää siten, että oppilaiden matkat ovat<br />

asutuksen, koulu<strong>jen</strong> ja muiden opetuksen järjestämispaikko<strong>jen</strong><br />

sijainti sekä liikenneyhteydet huomioon<br />

ottaen mahdollisimman turvallisia ja lyhyitä. Perusopetuslain<br />

mukaan oppilaan päivittäinen koulumatka<br />

odotuksineen saa kestää enintään kaksi ja puoli tuntia.<br />

Jos oppilas on lukuvuoden alkaessa täyttänyt 13 vuotta,<br />

saa koulumatka kestää enintään kolme tuntia. Jos<br />

oppilaan kuljetusta ei voida järjestää säädetyllä tavalla,<br />

on oppilaalla oikeus maksuttomaan majoitukseen<br />

ja täysihoitoon.<br />

Viime vuosina on kaikissa keskeisissä koulutuspoliittisissa<br />

strategia-asiakirjoissa ja hallitusoh-<br />

41

jelmissa korostettu esi- ja perusopetuksen säilymistä<br />

lähipalveluna. Myös pääministeri Jyrki Kataisen<br />

hallitusohjelma ja valtioneuvoston 15.12.2011 hyväksymä<br />

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelma<br />

2011–2016 painottavat koulu- ja oppilaitosverkon<br />

sopeuttamista pienentyviin ikäluokkiin kuitenkin<br />

turvaten koulutuksen saatavuus maan kaikissa osissa.<br />

Oikeus turvalliseen ja laadukkaaseen opetukseen lähikoulussa<br />

taataan kaikille lapsille, ja perusopetuksen<br />

tavoitteena on turvata yhdenvertaisuus koulutuksessa<br />

koko maan alueella.<br />

Arviointiaineistona käytettiin Tilastokeskuksen<br />

koulu- ja väestötietoja sekä kuljetusoppilaiden määrää<br />

koskevia tietoja. Kunnille tehtiin syksyllä 2011<br />

kysely, jolla selvitettiin kuljetusoppilaiden koulumatkaan<br />

käytettävän ajan säädöstenmukaisuutta, syitä<br />

koulumatka-aiko<strong>jen</strong> ylityksiin sekä kuntien kouluverkon<br />

keskeisiä muutoksia lähivuosina. Lisäksi Lapissa<br />

selvitettiin kuljetusoppilaiden koulumatko<strong>jen</strong> pituudet.<br />

Kaikki kunnat vastasivat kyselyyn.<br />

Alueellista saavutettavuutta arvioitiin käyttämällä<br />

karttamenetelmää. Menetelmällä kuvattiin kuntakohtaisesti<br />

laskien, kuinka suuri osuus 7–12- ja 13–15-vuotiaista<br />

asui enintään viiden kilometrin etäisyydellä<br />

ikäluokkansa opetusta antavasta oman kuntansa peruskoulusta.<br />

Laskelmissa olivat mukana kuntien, valtion<br />

ja yksityisten ylläpitämät koulut lukuun ottamatta peruskouluasteen<br />

erityiskouluja. Käytetty laskentatapa<br />

ottaa mukaan kunnan rajo<strong>jen</strong> sisällä olevat 7–12- ja<br />

13–15-vuotiaat, mutta ei erottele toisessa kunnassa<br />

koulua käyviä tai kotiopetuksessa olevia oppilaita.<br />

42 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta<br />

<strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Oppilashuoltopalvelu<strong>jen</strong> tehtävänä on yhdessä peruskoulun<br />

muun toiminnan kanssa edistää oppilaiden<br />

ja koko kouluyhteisön hyvinvointia ja näin tukea oppimista.<br />

Oppilashuoltopalvelu<strong>jen</strong> (kouluterveydenhuolto<br />

ja psykososiaalisen oppilashuolto) saatavuus<br />

kuitenkin vaihtelee suuresti alueittain ja kunnittain.<br />

Kunnilla ja kouluilla on siten hyvin erilaiset mahdollisuudet<br />

auttaa tukea tarvitsevia oppilaitaan. Lapissa<br />

tilanne on valtakunnallisesti heikoin. Opetushallituksen<br />

ja Terveydenhuollon ja hyvinvoinnin laitoksen<br />

uusimman vuodelta 2009 olevan seurannan mukaan,<br />

jossa alueellinen tieto perustuu vanhaan läänijakoon,<br />

vähiten tähän oppilashuoltotyöhön osallistuvaa henkilöstöä<br />

ilmoittivat <strong>Lapin</strong> ja Oulun läänien koulut ja<br />

eniten Etelä-Suomen läänin koulut. (Taulukko 4.1.1.)<br />

Alueiden, kuntien ja koulu<strong>jen</strong> väliset erot ovat suuria.<br />

Tähän on kiinnittänyt huomiota myös oikeuskansleri<br />

Jaakko Jonkka tammikuussa 2012. Hänen mukaansa<br />

oppilashuolto ei edelleenkään toteudu riittävästi ja<br />

yhdenvertaisuuden edellyttämällä tavalla.<br />

Erityisopetus ja oppilaille annettava muu tuki.<br />

Oppilaiden erityistä tukea koskeva lainsäädäntö uudistui<br />

1.1.2011. Sen mukaan oppilailla on oikeus yleiseen,<br />

tehostettuun ja erityiseen tukeen. Tavoitteena<br />

on vahvistaa oppilaan oikeutta suunnitelmalliseen<br />

varhaiseen ja vaikeuksia ennalta ehkäisevään oppimisen<br />

ja kasvun tehostettuun tukeen. Oppilaille, jotka<br />

tarvitsevat pidempikestoista ja laajempaa tukea, tehdään<br />

päätös erityisestä tuesta. Tavoitteena on siirtää<br />

Taulukko 4.1.1. Oppilashuoltopalvelu<strong>jen</strong> henkilöstömitoituksen tunnusluku<strong>jen</strong> (viikkotuntia/100 oppilasta) keskiluvut<br />

lääneittäin lukuvuonna 2008–2009.<br />

Lähde: Opetushallitus ja Terveyden ja hyvinvoinninlaitos<br />

Keskiluku (tuntia viikossa/100 oppilasta)<br />

Lääni Terveydenhoitaja Lääkäri Psykologi Kuraattori Yhteensä<br />

Etelä-Suomi 5,5 0,3 0,8 2,5 9,4<br />

Länsi-Suomi 4,4 0,3 0,5 1,0 6,6<br />

Itä-Suomi 4,4 0,4 0,5 0,9 6,2<br />

Oulu 4,0 0,2 0,2 1,0 5,6<br />

Lappi 4,5 0,0 0,0 0,4 4,9<br />

Koko maa 4,8 0,3 0,5 1,3 7,0

Taulukko 4.1.2. Peruskoulun oppilaat sekä tehostetun tuen ja erityisen tuen oppilaat syksyllä 2011.<br />

Lähde: Tilastokeskus, koulutustilastot<br />

Peruskoulun<br />

oppilaat yhteensä Tehostetun tuen oppilaat Erityisen tuen oppilaat<br />

Alue lkm lkm % lkm %<br />

Lappi 17 560 525 3,0 1 188 6,8<br />

Manner-Suomi 539 091 17 956 3,3 43 968 8,2<br />

Koko maa 541 931 17 956 3,3 44 081 8,1<br />

painopistettä yleisopetuksen yhteydessä annettaviin<br />

tukitoimiin (yleinen ja tehostettu tuki) ja siten mahdollisesti<br />

vähentää erityiseen tukeen siirtämisen tarvetta.<br />

Uudistusta edelsi vuonna 2008 alkanut laaja<br />

kansallinen tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoiminta<br />

(KELPO), jossa on ollut mukana suurin osa<br />

Suomen kunnista.<br />

Perusopetuslain 17 §:n 1 momentin mukaan<br />

erityisopetus järjestetään muun opetuksen yhteydessä,<br />

osittain tai kokonaan erityisluokalla tai muussa<br />

soveltuvassa paikassa (esim. päiväkotien esiopetus).<br />

Erityisiä tukitoimia tarvitsevan oppilaan opetuksen<br />

järjestäminen arvioidaan kunkin oppilaan kohdalla<br />

erikseen. Yleisopetuksessa oppilaan tukimuotoja voivat<br />

olla oppimista vaikeuttavista tekijöistä riippuen<br />

esimerkiksi tukiopetus, osa-aikainen erityisopetus,<br />

psykososiaalinen tai avustajan antama tuki. Kaikki<br />

perusopetuslain mukaiset tukimuodot on säädetty<br />

oppilaan oikeudeksi ja niihin ovat oikeutettuja sekä<br />

yleisopetuksessa että erityisopetuksessa olevat oppilaat.<br />

Erityisluokan ja erityiskoulun perustaminen on<br />

opetuksen järjestäjän päätettävissä, kuten muutkin<br />

opetuspaikkoja koskevat ratkaisut. Syksyllä 2011<br />

kaikista peruskoululaisista tehostettua tukea sai 3,3<br />

prosenttia ja erityistä tukea saavia oppilaita oli 8,2<br />

prosenttia. Lapissa näitä oppilaita oli suhteellisesti<br />

vähemmän. (Taulukko 4.1.2.)<br />

Yleisimpiä syitä oppilaan erityisopetukseen<br />

siirtämiseen ovat olleet vaikea tai lievä kehitysviivästymä,<br />

kielen kehityksen häiriöt (dysfasia), aivotoiminnan<br />

häiriöt tai muu syy. Tilastoissa ”muun syyn”<br />

osuus on ryhmistä suurin, mikä mahdollisesti kertoo<br />

siitä, että samalla oppilaalla voi olla monia edellä mainituista<br />

oppimista haittaavista vaikeuksista tai syiden<br />

kirjo on niin laaja, että kaikkia ei ole pystytty tilastointia<br />

varten etukäteen määrittelemään. Asiaa ei ole<br />

valtakunnallisesti tarkemmin tutkittu. Poikia on ollut<br />

erityisopetukseen siirretyistä huomattavasti enemmän<br />

kuin tyttöjä. (Taulukko 4.1.3.)<br />

Saatavissa olevat tilastoluvut eivät anna vastausta<br />

kysymykseen, onko tehostettua ja erityistä tukea<br />

oppilaiden tarpeeseen nähden riittävästi, jotta varhaisella<br />

puuttumisella voidaan tehokkaasti ennalta ehkäistä<br />

muun muassa syrjäytymistä. Lainsäädännön<br />

muutoksesta on myös kulunut niin vähän aikaa, että<br />

vielä ei voi tehdä johtopäätöksiä siitä, miten uudistus<br />

on parantanut oppilaiden tuen saantia.<br />

Kelpoisten erityisopettajien saatavuus on tuen<br />

arvioinnissa tärkeä osatekijä, koska erityistä tukea tarvitsevia<br />

oppilaita voi yleensä parhaiten auttaa siihen<br />

erikoistunut opettaja. Lapissa sekä erityislastentarhanopettajista<br />

että pätevistä erityisopettajista ja erityisluokanopettajista<br />

on pulaa. Lukuvuonna 2011–2012<br />

Lapissa erityisopettajista, erityisluokanopettajista ja<br />

erityisopetuksen päätoimisista tuntiopettajista 11 prosenttia<br />

oli epäpäteviä. <strong>Lapin</strong> yliopistossa on meneillään<br />

erityisopettajaksi pätevöittävä koulutus, joka mahdollisesti<br />

tulee parantamaan tilannetta jonkin verran.<br />

Peruskoulun koulupudokkaat. Oppivelvollisuuden<br />

kokonaan laiminlyöneitä oppilaita ei Lapissa<br />

ole ollut enää useampaan lukuvuoteen. Aikaisemmin<br />

heitä oli 1-2 lukuvuodessa. Lukuvuonna 2009–2010<br />

ei ollut myöskään yhtään oppivelvollista, joka ei olisi<br />

saanut peruskoulun päästötodistusta. Koko maassa peruskoulun<br />

tavalla tai toisella kesken jättäneitä oli vielä<br />

lukuvuonna 2009–2010 yhteensä 193 henkilöä. Heistä<br />

oppivelvollisuutensa kokonaan laiminlyöneitä oli 41<br />

43

Taulukko 4.1.3. Erityisopetukseen siirretyt peruskoulun oppilaat otto- tai siirtopäätöksen perusteen mukaan 2010.<br />

Vuosi- Vuosi- Muutos Muutos<br />

Otto- tai siirtopäätöksen luokat luokat Lisäope- edellisestä edellisestä<br />

peruste Esiopetus 1–6 7–9 tus Yhteensä vuodesta vuodesta, % Poikia Tyttöjä<br />

Vaikea kehitysviivästymä 252 1 561 859 77 2 749 –316 –10,3 1 708 1 041<br />

– joista vaikeimmin kehitys- 147 757 395 56 1 355 –14 –1,0 .. ..<br />

vammaisia<br />

Lievä kehitysviivästymä 278 3 680 3 514 70 7 542 –575 –7,1 4 594 2 948<br />

Aivotoiminnan häiriö, lii- 79 4 590 2 635 40 7 344 –69 –0,9 5 316 2 028<br />

kuntavamma tai vastaava<br />

Tunne-elämän häiriö tai 11 3 268 2 582 33 5 894 –115 –1,9 4 995 899<br />

sosiaalinen sopeutumattomuus<br />

Autismiin tai Aspergerin 47 815 503 17 1 382 –12 –0,9 1 155 227<br />

oireyhtymään liittyvät oppimisvaikeudet<br />

Kielen kehityksen häiri- 392 5 923 3 541 17 9 873 124 1,3 6 590 3 283<br />

östä (dysfasiasta) johtuvat<br />

oppimisen vaikeudet<br />

Näkövamma 12 145 86 9 252 –28 –10,0 156 96<br />

Kuulovamma 24 250 140 6 420 –4 –0,9 239 181<br />

Muu syy 134 5 652 5 434 34 11 254 537 5 7 390 3 864<br />

Yhteensä 1 229 25 884 19 294 303 46 710 –458 –1,0 32 143 14 567<br />

Osuus peruskoulun op- 9,3 7,5 10,4 23,4 8,5 . . 11,5 5,5<br />

pilasmäärästä, %<br />

Peruskoulun oppilas- 13 146 345 615 186 368 1 294 546 423 –6 906 –1,2 280 166 266 257<br />

määrä 20.9.2010<br />

Lähde: Tilastokeskus, koulutustilastot<br />

ja oppivelvollisuusiän ohittaneita, ilman peruskoulun<br />

päättötodistusta eronneita yhteensä 152. Heistä 71 sai<br />

erotodistuksen ja 81 erosi ilman erotodistusta.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

<strong>Lapin</strong> perusopetuksen kouluverkko on muuttunut viime<br />

vuosien aikana merkittävästi. Tilastokeskuksen<br />

väestöennusteen mukaan <strong>Lapin</strong> läänin perusopetuksen<br />

ikäluokat pienenevät edelleen lähivuodet, minkä<br />

vuoksi kunnat joutuvat edelleen sopeuttamaan palvelurakennettaan<br />

muuttuvan ikäluokan mukaiseksi.<br />

Lapsiperheet näyttävät keskittyvän siten, että jo tällä<br />

hetkellä peruskoululaisista 58 prosenttia asuu <strong>Lapin</strong><br />

kaupunkimaisissa kunnissa: Kemissä, Rovaniemellä<br />

ja Torniossa. Alle 30 prosenttia heistä asuu maaseu-<br />

44 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

tukunnissa. Maaseudun harvaan asuttu<strong>jen</strong> kuntien peruskoululaisten<br />

tilanne on hyvin erilainen kuin kaupungeissa<br />

ja niiden lähialueella.<br />

Lapissa keskeisiä perusopetuksen haasteita ovat<br />

toisaalta lapsi- ja nuorisoikäluokkien alueellisesti<br />

epätasainen kehitys ja toisaalta <strong>Lapin</strong> kuntien eriytyvät<br />

henkilöstöresurssit. Ennustettavissa on, että perusopetuksen<br />

kelpoisten aineenopettajien saanti tulee<br />

vaikeutumaan tulevaisuudessa kaupunkien ja tunturikeskusten<br />

ulkopuolella nykyisten viranhaltijoiden<br />

jäädessä eläkkeelle. Erityisiä lasten ja nuorten asuinkunnasta<br />

johtuvia hyvinvoinnin riskitekijöitä ovat<br />

kouluverkon harveneminen ja siitä johtuva koulumatko<strong>jen</strong><br />

pidentyminen, koulurakennusten heikkenevä<br />

kunto ja oppilashuoltopalvelu<strong>jen</strong> vähäisyys. Maaseu-

dulla pitkistä koulumatkoista aiheutuva rasitus sekä<br />

harrastusten ja ikätovereitten vähäinen määrä voivat<br />

myös vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin.<br />

Oman haasteensa niin opetuspalvelu<strong>jen</strong> kuin<br />

muidenkin <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> toteuttamiseen ja tasapuoliseen<br />

järjestämiseen tuo käynnissä oleva kuntauudistus.<br />

Ilman kuntaliitoksiakin kuntien välinen yhteistyö<br />

koulutuspalvelu<strong>jen</strong> järjestämisessä tullee kasvamaan.<br />

Mitä muutoksia perusopetuksen<br />

alueellisessa saavutettavuudessa<br />

on tapahtunut viime vuosina?<br />

Saavutettavuus pysyi sekä alaluokkalaisilla<br />

että yläluokkalasilla ennallaan, mutta kuntien<br />

väliset erot olivat edelleen suuria.<br />

Vuonna 2011 Lapissa keskimäärin 87 prosenttia 1–6<br />

luokkalaisista ja 72 prosenttia 7–9 luokkalaisista<br />

asui enintään viiden kilometrin etäisyydellä peruskoulusta.<br />

Manner-Suomeen verrattuna saavutettavuus<br />

oli Lapissa selvästi heikompi: alakoululaisten<br />

osalta ero oli kuusi ja yläkoululaisten osalta kahdek-<br />

Perusopetuksen<br />

vuosiluokkien<br />

1-6 koulu<strong>jen</strong><br />

saavutettavuus (%)<br />

vuonna 2011<br />

Kuva 4.1.1. 7–12-vuotiaiden perusopetuksen saavutettavuus Lapissa vuonna 2011.<br />

Perusopetuksen<br />

vuosiluokkien<br />

1-6 koulu<strong>jen</strong><br />

saavutettavuus (%)<br />

vuonna 2011<br />

90 tai enemmän (4)<br />

80 - 89 (4)<br />

70 - 79 (5)<br />

60 - 69 (6)<br />

alle 60 (2)<br />

90 tai enemmän (4)<br />

80 - 89 (4)<br />

70 - 79 (5)<br />

60 - 69 (6)<br />

alle 60 (2)<br />

1-6 lk koulu (82)<br />

1-9 lk koulu (31)<br />

1-6 lk koulu (82)<br />

1-9 lk koulu (31)<br />

Lappi 87 %<br />

Manner-Suomi 93 %<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Perusopetuksen<br />

vuosiluokkien<br />

1-6 koulu<strong>jen</strong><br />

saavutettavuus (%)<br />

vuonna 2011<br />

90 tai enemmän (4)<br />

80 - 89 (4)<br />

70 - 79 (5)<br />

60 - 69 (6)<br />

alle 60 (2)<br />

1-6 lk koulu (82)<br />

1-9 lk koulu (31)<br />

san prosenttiyksikköä. Tilanne on pysynyt kuitenkin<br />

seurantavuodet (2009–2011) suhteellisen vakaana<br />

niin Lapissa kuin Manner-Suomessa. Perusopetuksen<br />

keskimääräinen saavutettavuus ei ole muuttunut,<br />

mikä johtuu toisaalta perusopetusikäisten määrän<br />

vähenemisestä ja toisaalta siitä, että lapsiperheet keskittyvät<br />

entistä enemmän kaupunkeihin ja taajamiin.<br />

(Kuvat 4.1.1., 4.1.2. ja Taulukko 4.1.4.)<br />

Kuntien ja seutukuntien väliset erot perusopetuksen<br />

saavutettavuudessa olivat kuitenkin edelleen<br />

suuria. Neljässä kunnassa (Kemi, Rovaniemi, Tornio<br />

ja Keminmaa) saavutettavuus oli 7–12-vuotiaiden<br />

ikäryhmässä yli 90 prosenttia, kuten on ollut muinakin<br />

seurantavuosina. Nämä ovat <strong>Lapin</strong> tiheimmin asuttuja<br />

kuntia. Heikoin saavutettavuus alaluokkien oppilailla<br />

oli edelleen Itä-<strong>Lapin</strong> kunnissa: Savukoskella ja Posiolla,<br />

joissa vain puolet tai alle puolet oppilaista asui<br />

enintään viiden kilometrin etäisyydellä peruskoulusta.<br />

Pelkosenniemellä tilanne parani edellisistä vuosista.<br />

(Kuva 4.1.1. ja Taulukko 4.1.4.)<br />

Ikäryhmässä 13–15-vuotiaat yli 90 prosentin<br />

saavutettavuuteen yllettiin vain Kemissä, kuten aikaisempinakin<br />

vuosina. Rovaniemellä ja Keminmaassa<br />

saavutettavuus oli edellisten vuosien tapaan hyvä ja<br />

Lappi 87 %<br />

Manner-Suomi 93 %<br />

Lappi 87 %<br />

Manner-Suomi 93 %<br />

45

Perusopetuksen<br />

vuosiluokkien<br />

Perusopetuksen<br />

7-9- koulu<strong>jen</strong><br />

vuosiluokkien<br />

saavutettavuus (%)<br />

7-9- vuonna koulu<strong>jen</strong> 2011<br />

Kuva 4.1.2. 13–15-vuotiaiden perusopetuksen saavutettavuus Lapissa vuonna 2011.<br />

Perusopetuksen<br />

vuosiluokkien saavutettavuus (%)<br />

7-9 vuonna koulu<strong>jen</strong>2011<br />

saavutettavuus (%)<br />

vuonna 2011<br />

80 tai enemmän (3)<br />

60 - 79 (4)<br />

50 - 59 (4)<br />

40 - 49 (8)<br />

alle 40 (2)<br />

7-9 lk koulu (9)<br />

7-9 1-9 lk lk koulu (9) (30)<br />

1-9 lk koulu (30)<br />

7-9 lk koulu (9)<br />

1-9 lk koulu (30)<br />

Lappi 72 %<br />

Manner-Suomi 80 %<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Taulukko 4.1.4. Viiden kilometrin etäisyydellä koulusta asuvien peruskouluikäisten osuus kunnittain ja seutukunnittain Lapissa vuosina<br />

2009, 2010 ja 2011.<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

80 tai enemmän (3)<br />

60 - 79 (4)<br />

80<br />

50<br />

tai<br />

- 59<br />

enemmän (3)<br />

(4)<br />

60 - 79 (4)<br />

40 - 49 (8)<br />

50 - 59 (4)<br />

40<br />

alle<br />

- 49<br />

40<br />

(8)<br />

(2)<br />

alle 40 (2)<br />

Perusopetuksen<br />

vuosiluokkien<br />

7-9- koulu<strong>jen</strong><br />

saavutettavuus (%)<br />

vuonna 2011<br />

80 tai enemmän (3)<br />

60 - 79 (4)<br />

50 - 59 (4)<br />

40 - 49 (8)<br />

alle 40 (2)<br />

7-9 lk koulu (9)<br />

1-9 lk koulu (30)<br />

7–12-vuotiaat, % 13–15-vuotiaat, % Muutos 2009/2011 Muutos 2010/2011<br />

Seutukunta/kunta 2009 2010 2011 2009 2010 2011 7–12 v 13–15 v 7–12 v 13–15 v<br />

Itä-<strong>Lapin</strong> 68 65 67 57 59 57 -1 0 2 -2<br />

Kemijärvi 84 78 81 77 78 74 -3 -3 3 -4<br />

Pelkosenniemi 50 51 64 46 55 55 14 9 13 0<br />

Salla 60 64 63 47 49 48 3 1 -1 -1<br />

Savukoski 42 42 47 32 32 33 5 1 5 1<br />

Posio 54 53 50 40 41 41 -4 1 -3 0<br />

Kemi-Tornion 91 91 91 76 76 76 0 0 0 0<br />

Kemi 99 99 98 99 99 99 -1 0 -1 0<br />

Tornio 92 92 93 69 68 70 1 1 1 2<br />

Keminmaa 93 92 92 81 82 80 -1 -1 0 -2<br />

Simo 64 63 64 28 28 29 0 1 1 1<br />

Tervola 73 71 74 47 45 44 1 -3 3 -1<br />

Pohjois-<strong>Lapin</strong> 82 83 82 64 66 65 0 1 -1 -1<br />

Sodankylä 83 85 84 65 65 63 1 -2 -1 -2<br />

Inari 81 81 81 66 70 70 0 4 0 0<br />

Utsjoki 78 71 73 42 48 47 -5 5 2 -1<br />

Rovaniemen 92 92 92 82 82 82 0 0 0 0<br />

Rovaniemi 94 94 94 85 86 86 0 1 0 0<br />

Ranua 71 71 71 49 48 53 0 4 0 5<br />

Torniolaakson 70 69 70 49 48 52 0 3 1 4<br />

Pello 75 72 72 53 51 56 -3 3 0 5<br />

Ylitornio 66 66 68 46 45 49 2 3 2 4<br />

Tunturi-<strong>Lapin</strong> 71 71 70 45 48 48 -1 3 -1 0<br />

Enontekiö 81 80 80 42 45 46 -1 4 0 1<br />

Kittilä 74 75 72 46 46 48 -2 2 -3 2<br />

Kolari 66 63 62 40 43 42 -4 2 -1 -1<br />

Muonio 60 62 68 53 60 55 8 2 6 -5<br />

Lappi 86,6 86,5 86,7 71,9 72,5 72,3 0,1 0,4 0,2 -0,2<br />

Manner-Suomi 93,2 93,1 93,2 80,1 79,7 79,9 0,0 -0,2 0,1 0,2<br />

46 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Lappi 72 %<br />

Lappi Manner-Suomi 72 % 80 %<br />

Manner-Suomi 80 %<br />

Lappi 72 %<br />

Manner-Suomi 80 %

yli Manner-Suomen tason. Heikoin saavutettavuus oli<br />

yhä Savukoskella ja Simossa, joissa vain alle kolmasosa<br />

yläasteikäisistä asui enintään viiden kilometrin<br />

etäisyydellä peruskoulusta. (Kuva 4.1.2.) Seutukunnista<br />

heikoin saavutettavuus tässä ikäryhmässä oli<br />

Tunturi-<strong>Lapin</strong> seutukunnassa, jossa se oli alle 50 prosenttia.<br />

(Taulukko 4.1.4.)<br />

Seurantajakson 2009–2011 aikana alakouluikäisten<br />

perusopetuksen saavutettavuus on heikentynyt<br />

Tunturi-<strong>Lapin</strong> ja Pohjois-<strong>Lapin</strong> seutukunnissa ja<br />

parantunut Torniolaakson ja Itä-<strong>Lapin</strong> seutukunnissa.<br />

Yläkouluikäisillä saavutettavuus on heikentynyt<br />

Itä-<strong>Lapin</strong> ja Pohjois-<strong>Lapin</strong> seutukunnissa ja parantunut<br />

Tornionlaakson ja Tunturi-<strong>Lapin</strong> seutukunnissa.<br />

Kemi–Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa saavutettavuus<br />

on pysynyt seuranta-ajan ennallaan. Edellisestä<br />

vuodesta saavutettavuus heikkeni kaikkiaan<br />

kuudessa kunnassa alakouluikäisten ja kahdeksassa<br />

kunnassa yläkouluikäisten osalta. (Taulukko 4.1.4.)<br />

Miten perusopetuksen koulu<strong>jen</strong> ja<br />

oppilaiden määrä on muuttunut viime<br />

vuosina?<br />

Koulu<strong>jen</strong> määrä on edelleen vähentynyt,<br />

mutta selvästi aikaisempia vuosia hitaammin.<br />

Koulu<strong>jen</strong> keskikoko on pienempi kuin maassa<br />

keskimäärin ja puolessa <strong>Lapin</strong> peruskouluista<br />

on alle sata oppilasta.<br />

Lapissa oli vuonna 2011 ilman neljää erityiskoulua<br />

120 peruskoulua (Taulukot 4.1.5. ja 4.1.6.). Manner-<br />

Suomen suomenkielisistä 2 492 peruskoulusta <strong>Lapin</strong><br />

peruskoulu<strong>jen</strong> osuus oli 4,8 prosenttia. Perusopetusikäisten<br />

väheneminen on näkynyt erityisesti vuosiluokkien<br />

1–6 peruskoulu<strong>jen</strong> lakkauttamisena tai<br />

yhdistymisenä toiseen kouluun. Lakkauttamistahti<br />

on kuitenkin selvästi hidastunut. Esimerkiksi vuonna<br />

2010 Lapissa lakkasi neljä koulua ja vuonna 2011 vain<br />

yksi koulu. Kaikkiaan <strong>Lapin</strong> peruskoulu<strong>jen</strong> määrä on<br />

vähentynyt 2000-luvulla 102 koululla. Muutos johtuu<br />

joko siitä, että koulu on todella lakannut ja oppilaan<br />

Taulukko 4.1.5. Perusopetuksen luokkien 1–6 koulut oppilasmäärän mukaan Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Lähde: Tilastokeskus, koulutustilastot<br />

1–6 luokan kouluja koulun oppilasmäärän mukaan<br />

Vuosi –9 10–20 21–30 31–40 41–49 50–99 100–299 300–499 500– Kouluja yht.<br />

2011 1 12 15 7 4 9 26 7 0 81<br />

2010 1 12 12 12 2 16 20 7 0 82<br />

2009 1 13 16 5 8 14 21 8 0 86<br />

2005 1 14 16 15 11 19 26 9 0 111<br />

Muutos 2010-2011 0 0 3 -5 2 -7 6 0 0 -1<br />

Muutos 2009–2011 0 -1 -1 2 -4 -5 5 -1 0 -5<br />

Muutos 2005–2011 0 -2 -1 -8 -7 -10 0 -2 0 -30<br />

Taulukko 4.1.6. Perusopetuksen luokkien 7–9 ja 1–9 koulut oppilasmäärän mukaan Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

7–9 luokan kouluja koulun oppilasmäärän mukaan 1–9 luokan kouluja koulun oppilasmäärän mukaan<br />

Vuosi alle 50 50–99 100–299 300–499 500– Kouluja yht. alle 50 50–99 100–299 300–499 500– Kouluja yht.<br />

2011 0 1 4 2 2 9 5 6 14 2 3 30<br />

2010 0 1 4 2 2 9 5 6 13 3 3 30<br />

2009 0 2 4 3 2 11 7 2 13 3 3 28<br />

2005 1 1 12 4 1 19 6 2 7 8 1 24<br />

Muutos 2010-2011 0 0 0 0 0 0 0 0 1 -1 0 0<br />

Muutos 2009–2011 0 -1 0 -1 0 -2 -2 4 1 -1 0 2<br />

Muutos 2005–2011 -1 0 -8 -2 1 -10 -1 4 7 -6 2 6<br />

Lähde: Tilastokeskus, koulutustilastot<br />

47

koulupaikka on muuttunut, tai koulu on hallinnollisesti<br />

yhdistynyt toiseen kouluun, vaikka oppilaan koulupaikka<br />

ei ole muuttunut mitenkään, tai on perustettu<br />

yhtenäinen peruskoulu (1–9 vuosiluokkien koulu) yhdistämällä<br />

alaluokkien ja yläluokkien opetus.<br />

Opetus on päättynyt erityisesti monissa maaseudun<br />

pikkukouluissa. Oppilasmäärän vähenemisen<br />

vaikutukset 7–9 vuosiluokkien kouluihin ovat olleet<br />

vähäisempiä, koska nämä koulut ovat yleensä olleet<br />

oppilasmäärältään suurempia kuin vuosiluokkien<br />

1–6 opetusta antavat koulut. Vain kaupunkikunnissa<br />

on enemmän kuin yksi yläkoulu. Yhtenäisiä peruskouluja<br />

on perustettu joko hallinnollisen ja opetussuunnitelmallisen<br />

yhtenäisyyden kehittämiseksi tai<br />

opetuksen saavutettavuuden parantamiseksi. Lapissa<br />

yhtenäisiä peruskouluja perustettiin ensin niillä alueilla,<br />

joissa perusopetuksen ikäluokka oli pieni. Sittemmin<br />

yhtenäiset peruskoulut ovat yleistyneet myös<br />

kuntakeskuksissa. Näitä peruskouluja oli lukuvuonna<br />

2011–2012 yhteensä 29 ja yksityinen steinerkoulu<br />

mukaan lukien 30. Vuodesta 2009 on perustettu kaksi<br />

uutta yhtenäistä peruskoulua.<br />

Koulu<strong>jen</strong> vähenemisestä johtuen <strong>Lapin</strong> peruskoulu<strong>jen</strong><br />

keskikoko on kasvanut, mutta viimeiset kolme<br />

lukuvuotta keskikoko on pysytellyt 142-143 oppilaassa.<br />

Koko maassa peruskoulu<strong>jen</strong> keskikoko oli<br />

selvästi suurempi, 189 oppilasta. <strong>Lapin</strong> peruskoulut<br />

ovat pieniä. Puolet peruskouluista, eli 60 koulua, oli<br />

alle sadan oppilaan kouluja ja näistäkin 44 koulussa<br />

oli alle 50 oppilasta. (Taulukot 4.1.5. ja 4.1.6.) <strong>Lapin</strong><br />

1–6 luokan kouluista alle 50 oppilaan kouluja oli<br />

48 prosenttia, kun Manner-Suomessa niitä oli alle 30<br />

prosenttia.<br />

Miten ikäluokkien on<br />

ennustettu muuttuvan?<br />

Yläkouluikäisten määrä vähenee Lapissa<br />

edelleen vuoteen 2025 saakka, kun taas<br />

alakouluikäisten määrä lähtee nousuun jo<br />

vuodesta 2015 ja lähenee Manner-Suomen<br />

muutoksen tasoa vuonna 2025. Kuntien ja<br />

seutukuntien väliset erot ovat suuria.<br />

48 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Lapissa oli lukuvuonna 2011–2012 yhteensä 17 560<br />

peruskoululaista. Vuodesta 2009 oppilasmäärä väheni<br />

886 oppilaalla ja vuodesta 2010 yhteensä 312 oppilaalla.<br />

Tilastokeskuksen väestöennusteen mukaan<br />

yläkouluikäisten määrä vähenee Lapissa edelleen<br />

vuoteen 2025, kun taas alakouluikäisten määrä lähtee<br />

nousuun jo vuodesta 2015 ja se lähenee Manner-Suomen<br />

muutoksen tasoa vuonna 2025. Oppilasmäärän<br />

väheneminen on suurinta Torniolaakson, Itä-<strong>Lapin</strong><br />

ja Pohjois-<strong>Lapin</strong> seutukunnissa, kun taas Kemi–Tornion<br />

ja Rovaniemen seuduilla oppilasmäärä kasvaa.<br />

Suhteellisesti eniten alakouluikäisten määrä näyttää<br />

kasvavan Tunturi-Lapissa. (Taulukko 4.1.7.)<br />

Miten kuntien kouluverkon<br />

arvioidaan muuttuvan lähivuosina?<br />

Kouluverkkoa joudutaan sopeuttamaan<br />

edelleen oppilasmäärien muutokseen.<br />

Kyläkoulu<strong>jen</strong> lakkauttamisen ja opetuksen<br />

keskittymisen arvioidaan jatkuvan niin<br />

Lapissa kuin koko maassa.<br />

Kunnille syksyllä 2011 tehdyn kyselyn mukaan<br />

kahdeksassa <strong>Lapin</strong> kunnassa lakkaa mahdollisesti<br />

yhteensä 12 koulua vuoteen 2015 mennessä. Noin<br />

puolet kunnista ei antanut kouluverkon kehityksestä<br />

minkäänlaista <strong>arviot</strong>a. Mahdollisten lakkautusten<br />

seurauksena vuonna 2015 viidessä kunnassa olisi perusopetusta<br />

vain kuntakeskuksessa. Uusia peruskouluja<br />

Lappiin ei ole suunnitteilla.<br />

Mitä muutoksia esi- ja perusopetuksen<br />

kuljetusoppilaiden ja majoitettu<strong>jen</strong><br />

oppilaiden määrissä on<br />

tapahtunut vuosiin 2009 ja 2010<br />

verrattuna?<br />

Kuljetettavien oppilaiden määrä pysyi Lapissa<br />

ennallaan. Vain muutama yksittäinen oppilas<br />

oli kunnan järjestämässä majoituksessa<br />

vuosittain.

Taulukko 4.1.7. <strong>Lapin</strong> peruskouluikäisten määrä seutukunnittain vuonna 2011 ja ennuste vuosina 2013–2025.<br />

*) Oppilasmäärä 20.9.2011 ilman esioppilaita ja lisäoppilaita<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

7 - 12-vuotiaiden ikäluokat Muutos 2011–2025<br />

Seutukunta 2011* 2013 2015 2017 2020 2025 lkm %<br />

Itä-Lappi 831 801 734 710 706 696 -135 -16<br />

Kemi–Tornio 3 913 4 025 4 129 4 195 4 290 4 348 435 11<br />

Pohjois-Lappi 905 804 795 794 778 782 -123 -14<br />

Rovaniemi 4 225 4 272 4 441 4 596 4 806 4 943 718 17<br />

Torniolaakso 432 387 348 333 346 350 -82 -19<br />

Tunturi-Lappi 777 788 832 845 877 929 152 20<br />

Lappi 11 083 11 077 11 279 11 473 11 803 12 048 965 9<br />

Manner-Suomi 347 245 352 110 357 803 366 464 372 631 380 624 33 379 10<br />

Seutukunta 13 - 15-vuotiaiden ikäluokat Muutos 2011–2025<br />

2011* 2013 2015 2017 2020 2025 lkm %<br />

Itä-Lappi 520 450 450 417 376 375 -145 -28<br />

Kemi–Tornio 2 083 2 076 2 020 2 025 2 079 2 165 82 4<br />

Pohjois-Lappi 511 511 432 384 401 389 -122 -24<br />

Rovaniemi 2 262 2 237 2 209 2 176 2 277 2 459 197 9<br />

Torniolaakso 262 234 211 199 162 176 -86 -33<br />

Tunturi-Lappi 450 408 369 408 426 451 1 0<br />

Lappi 6 088 5 916 5 691 5 609 5 721 6 015 -73 -1<br />

Manner-Suomi 180 715 175 926 173 259 176 619 181 765 188 891 8 176 5<br />

Taulukko 4.1.8. Kuljetettavien oppilaiden koulumatkat Lapissa lukuvuonna 2011–2012 ja 2010–2011.<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Kuljetettavien oppilaiden koulumatkan pituus Kuljetettavat yhteensä<br />

Yli 5–10 Yli 10–20 Yli 20–50 Yli 50–80 Yli 80–100 Lukuvuosi Lukuvuosi<br />

Vuosiluokat – 5 km km km km km km 2011–2012 2010–2011<br />

Esiopetus* 66 37 39 37 179 192<br />

Yleisopetus 59 36 38 35 168 184<br />

Erityisopetus** 7 1 1 2 11 8<br />

Vuosiluokat 1–6 866 826 600 376 14 2 682 2 620<br />

Yleisopetus 726 769 565 344 10 2 414 2 313<br />

Erityisopetus** 140 57 35 32 4 268 307<br />

Vuosiluokat 7–9 78 582 722 627 68 1 2 078 2 187<br />

Yleisopetus 50 525 665 552 60 1 1 853 1 940<br />

Erityisopetus** 28 57 57 75 8 225 247<br />

Lappi lv. 2011–2012 1 010 1 445 1 361 1 040 82 1 4 939<br />

Yleisopetus 835 1 330 1 268 931 70 1 4435<br />

Erityisopetus** 175 115 93 109 12 504<br />

Lappi lv. 2010–2011 893 1 461 1 479 1 076 86 4 4 999<br />

Yleisopetus 722 1 336 1 346 955 76 2 4 436<br />

Erityisopetus 171 125 133 121 10 2 563<br />

* koulu<strong>jen</strong> esiopetus<br />

** lakimuutos 2011, erityisen tuen päätöksen saaneet oppilaat<br />

49

Lapissa oli koulukuljetuksessa lukuvuoden 2011–<br />

2012 alussa noin 5 000 oppilasta (Taulukko 4.1.8.).<br />

Kuljetettavien peruskoululaisten kokonaismäärä pysyi<br />

lähes ennallaan vuoteen 2010 verrattuna. Kuljetusedun<br />

piirissä oli 28 prosenttia kaikista peruskoulun<br />

oppilaista eli lähes joka neljäs oppilas. Vuosiin 2009<br />

ja 2010 verrattuna osuus on pysynyt samana. Kuitenkin<br />

kunnittain kuljetettavien osuus vaihteli enimmillään<br />

Posion 58 prosentista vähimmillään Kemin noin<br />

yhdeksään prosenttiin. Koulu<strong>jen</strong> lakkauttamisella ei<br />

näytä olevan lisäävää vaikutusta kuljetusoppilaiden<br />

määrään, koska suuri osa lakkautettu<strong>jen</strong> koulu<strong>jen</strong><br />

oppilaista on ollut kuljetuksessa jo entisessä koulussaan.<br />

Kuljetusmatkat ovat kuitenkin pidentyneet.<br />

Esiopetuksen 1 827 oppilaasta kuljetuksessa<br />

oli 376 oppilasta, 21 prosenttia. Osuus on pysynyt<br />

lähes samana viime vuodet. Manner-Suomessa esiopetuksen<br />

kuljetusoppilaita oli vähemmän, noin 15<br />

prosenttia. <strong>Lapin</strong> kaikista kuljetettavista oppilaista 10<br />

prosenttia oli erityisoppilaita (Taulukko 4.1.8.) ja kaikista<br />

erityisoppilaista 43 prosenttia oli kuljetuksessa.<br />

Manner-Suomessa kuljetusedun piirissä oli erityisoppilaita<br />

suhteellisesti enemmän eli 47 prosenttia.<br />

Majoitettuja oppilaita ei juuri ole. Ainoastaan<br />

Savukoskella on ollut kunnan järjestämässä majoituksessa<br />

kahdesta kolmeen peruskouluikäistä vuosina<br />

2009–2011. Manner-Suomessa majoitusoppilaita oli<br />

vuoden 2011 syksyllä yhteensä 265, joista 46 prosenttia<br />

oli 11-vuotisen oppivelvollisuuden piiriin kuuluvia<br />

sisäoppilaitoksiin majoitettuja erityisoppilaita.<br />

Kuinka pitkiä ovat<br />

kuljetusoppilaiden koulumatkat?<br />

Lähes 80 prosentilla kuljetusoppilaista<br />

koulumatka yhteen suuntaan oli enintään<br />

20 kilometriä. Pisimmät koulumatkat olivat<br />

jopa 80–95 kilometriä yhteen suuntaan.<br />

Yleisesti on olemassa käsitys, että Lapissa oppilaiden<br />

koulumatkat ovat hyvin pitkiä. Joillakin oppilailla<br />

näin onkin. Kuitenkin lähes 80 prosentilla kuljetus-<br />

50 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

oppilaista koulumatka yhteen suuntaan oli lukuvuonna<br />

2011–2012 enintään 20 kilometriä ja ainoastaan<br />

yhden yläluokkalaisen peruskoulun oppilaan päivittäinen<br />

yhdensuuntainen koulumatka oli pidempi kuin<br />

80 kilometriä (95 km). Kahdella alaluokkien oppilaalla<br />

oli koulumatkaa 80 kilometriä yhteen suuntaan.<br />

Kaikkiaan yli 50 kilometrin koulukuljetusoppilaita oli<br />

83. Pitkämatkaisten oppilaiden määrä väheni muutamalla<br />

oppilaalla edellisestä lukuvuodesta. (Taulukko<br />

4.1.8.)<br />

Esiopetuksen ja alaluokkien kuljetusoppilailla<br />

yleisin kuljetusmatka oli alle viisi kilometriä yhteen<br />

suuntaan. Yläluokkien yleisopetuksen kuljetusoppilaiden<br />

yleisin koulumatka oli yli 10–20 kilometriä<br />

yhteen suuntaan, kun taas yläluokkien erityisluokkien<br />

oppilailla yleisin koulumatka oli yli 20–50 kilometriä<br />

Kuinka monella esi- ja perusopetuksen<br />

kuljetusoppilaalla koulumatkaaika<br />

odotuksineen ylitti tai oli lähellä<br />

ylittää säädösten mukaisen enimmäisajan<br />

ja mitkä olivat ylitysten<br />

pääasialliset syyt?<br />

Koulumatka-aika ylittyi enää 18 oppilaalla<br />

yhtenäkään päivänä viikossa ja pääasiallisin syy<br />

ylityksille oli yhteiskuljetuksesta johtuva odotus.<br />

Lapissa ylitykset vähenivät selvästi edellisestä vuodesta<br />

eikä lakisääteisen koulumatka-ajan ylittyminen<br />

ollut Lapissa enää muita alueita yleisempää. Koko<br />

maassa kunnat ilmoittivat olevan 80 oppilasta, joilla<br />

säädösten mukainen koulumatka-aika ylittyi ainakin<br />

jonakin koulupäivänä. Lapissa heitä oli 18, ja heistä<br />

enää kahdeksalla oppilaalla koulumatka-aika ylittyi<br />

joka päivä. Vuosi sitten tällaisia oppilaita oli vielä<br />

neljä enemmän. Myös niiden oppilaiden määrä, joilla<br />

koulumatka-aika ei ylittynyt joka päivä, väheni edellisestä<br />

vuodesta. Heitä oli nyt kymmenen, kun heitä<br />

edellisenä syksynä oli 30. Esiopetuksessa olevilla<br />

oppilailla ei ollut koulumatka-aiko<strong>jen</strong> ylityksiä enää<br />

lainkaan. Kaikkiaan ylitysten kokonaismäärä väheni<br />

edellisestä lukuvuodesta 24 oppilaalla, ja ylityksiä oli

Taulukko 4.1.9. <strong>Lapin</strong> peruskoulu<strong>jen</strong> kuljetusedun saavat oppilaat, joiden kuljetus- ja odotusaika ylittää lain salliman ajan vuonna<br />

2011.<br />

Esiopetus-oppilaat, Luokkien 1–6 oppilaat,<br />

joilla yli 2,5 tuntia joilla yli 2,5 tuntia<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

vähiten kaikista seuratuista lukuvuosista. Säännösten<br />

vastaiset koulumatka-ajat keskittyivät kahteen pintaalaltaan<br />

laajaan kuntaan. (Taulukko 4.1.9.)<br />

Pääasiallisin syy jokapäiväisille ylityksille oli<br />

kilometreissä pitkä koulumatka tai ongelmallinen<br />

kuljetusreitti. Ylitys johtui yhdessä tapauksessa myös<br />

siitä, että huoltaja halusi lastensa käyvän koulua naapurikunnassa,<br />

vaikka koulumatka sinne oli pidempi.<br />

Yhteiskuljetuksen odotus oli yleisin syy harvemmin<br />

kuin joka päivä tapahtuville ylityksille. Muita<br />

yksittäisiä syitä ei-jokapäiväisille ylityksille olivat<br />

joukkoliikenteen aikataulut tai huoltajan valitsema<br />

muu kuin ensisijainen lähikoulu. Muutaman lapsen<br />

kuljettamista pitkän etäisyyden vuoksi välittömästi<br />

koulun loputtua kotiin ei pidetty aina taloudellisesti<br />

mahdollisena tai järkevänä. Sivistystoimenjohtajien<br />

mukaan yksittäisten pitkämatkaisten oppilaiden<br />

kuljettaminen on hyvin kallista, mikä olisi otettava<br />

nykyistä paremmin huomioon myös opetustoimen<br />

valtionosuuksissa. Kunnat ovat kuitenkin löytäneet<br />

koulukuljetusjärjestelyihin oppilasystävällisiä ratkaisuja<br />

yhdessä huoltajien kanssa neuvotellen.<br />

Lähelle lakisääteistä ylärajaa (2–2,5 tuntia tai<br />

2,5–3 tuntia) kului matka- ja odotusaikaa joka päivä<br />

56 esiopetuksen ja perusopetuksen oppilaalla sekä ai-<br />

Luokkien 7–9 oppilaat Erityisen tuen päätöksen<br />

ja lisäop, joilla saaneet oppilaat, Oppilasyli<br />

3 tuntia joilla yli 3 tuntia määrä yht.<br />

joka ainakin joka ainakin joka ainakin joka ainakin<br />

päivä yhtenä päivä yhtenä päivä yhtenä päivä<br />

Kunta päivänä päivänä päivänä<br />

Kittilä 4 1 1 6<br />

Posio 1 1 1 3<br />

Rovaniemi 6 1 7<br />

Tervola 2 2<br />

Lappi 0 0 1 8 5 2 2 0 18<br />

lv. 2010-2011 0 2 2 24 7 3 3 1 42<br />

lv. 2009-2010 0 1 3 20 9 1 3 2 39<br />

lv. 2008-2009 0 1 2 35 9 4 2 1 54<br />

nakin yhtenä päivänä viikossa lisäksi 28 oppilaalla.<br />

Edelliseen lukuvuoteen verrattuna kuljetusoppilaiden<br />

pitkät matka- ja odotusajat vähenivät.<br />

Oppilaskohtaiset koulukuljetuskustannukset<br />

ovat Lapissa olleet vuosittain neljän kalleimman maakunnan<br />

joukossa. Vuonna 2010 kuljetusoppilas maksoi<br />

keskimäärin 495 euroa vuodessa, kun koko maassa<br />

keskikustannus oli 302 euroa/oppilas. Muutamien<br />

yksittäisten oppilaiden kuljetuskustannukset voivat<br />

Lapissa olla jopa 10 000–23 000 euroa vuodessa (tieto<br />

vuodelta 2011).<br />

Arviointiryhmä<br />

Opetustoimen ylitarkastaja, FM Elisa Suutala<br />

puhelin 040 578 0262<br />

elisa.suutala(at)avi.fi<br />

Erikoissuunnittelija, KM Marjatta Tarkiainen<br />

puhelin 040 730 1899<br />

marjatta.tarkiainen(at)avi.fi<br />

Tietolähteet<br />

Perusopetuslaki (628/1998).<br />

Suomen perustuslaki (731/1999).<br />

51

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> kysely 28.9.2011 Tiedot<br />

oppilaitosten toiminnasta, vastausprosentti 100.<br />

Aluehallintovirasto<strong>jen</strong> <strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

<strong>tilasta</strong> 2011. Oulu, Pohjois-Suomen aluehallintovirasto.<br />

Pohjois-Suomen <strong>aluehallintoviraston</strong> julkaisuja<br />

10/2012 (verkkojulkaisu).<br />

Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016. Kehittämissuunnitelma.<br />

Helsinki, opetus- ja kulttuuriministeriö.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 1/2012.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointiraportti<br />

vuodelta 2010. Rovaniemi, <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> verkkojulkaisu<br />

2011:2.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointiraportti<br />

vuodelta 2009. Rovaniemi, <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> verkkojulkaisu<br />

2010:1<br />

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän raportit<br />

2009–2011. Helsinki, Opetushallitus.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön toiminta- ja taloussuunnitelma<br />

2013–2016. Helsinki, opetusministeriö.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2012:1.<br />

Osaava ja luova Suomi. Opetus- ja kulttuuriministeriön<br />

tulevaisuuskatsaus. Helsinki, opetusministeriö.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:15.<br />

Rimpelä, M., Fröjd, S. ja Peltonen, H. (toim.) 2010.<br />

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen perusopetuksessa<br />

2009. Helsinki, Opetushallitus ja Terveyden ja<br />

hyvinvoinnin laitos. Opetushallituksen koulutuksen<br />

seurantaraportit 2010:1.<br />

Peruskoulutilastot 2009, 2010 ja 2011. Helsinki,<br />

Tilastokeskus.<br />

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelma,<br />

22.6.2011.<br />

52 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Päätös. Perusopetuslain mukaisen oppilashuollon<br />

toteutuminen peruskouluissa, Valtioneuvoston oikeuskansleri<br />

30.01.2012 Dnro OKV/6/50/2011.<br />

Väestöennuste iän mukaan 2009–2040. Helsinki,<br />

Tilastokeskus 2009.<br />

Väestöruutuaineisto (31.12.2010). Helsinki, Tilastokeskus<br />

2011.

4.2. Toisen asteen koulutuksen alueellinen saavutettavuus<br />

Johtopäätökset<br />

Lapissa lukion ja ammatillisen koulutuksen saavutettavuudessa ei ole tapahtunut tarkasteluajanjaksona merkittäviä<br />

muutoksia, mutta kolmen koulutusalan saavutettavuus on hieman heikentynyt. <strong>Lapin</strong> kuuden seutukunnan väliset<br />

erot ovat erittäin suuria. Maaseutumaisten kuntien nuorten koulutusmahdollisuudet ovat sekä <strong>Lapin</strong> että Manner-<br />

Suomen kaupunkikuntiin verrattuna heikommat.<br />

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen opetuspiste puuttuu seitsemästä kunnasta. Lisäksi seitsemän kunnan opetuspisteessä<br />

on tarjolla vain yhden tai kahden koulutusalan koulutusta. Kolmen koulutusalan saavutettavuudessa<br />

ylletään Manner-Suomen tasolle vain <strong>Lapin</strong> kaupungeissa ja Keminmaan kunnassa.<br />

Ammatillisen koulutuksen suosio on suurempaa kuin lukiokoulutuksen. Lapissa noin kymmenesosa peruskoulun<br />

hakuvuonna päättävistä aloittaa opiskelun niin sanotussa ammattilukiossa. Lukiokoulutus kiinnostaa edelleen<br />

enemmän tyttöjä ja ammatillinen koulutus poikia.<br />

Lukiokoulutusta on tarjolla Pelkosenniemeä lukuun ottamatta jokaisessa kunnassa. Nuorten ikäluokkien voimakas pieneneminen<br />

uhkaa kuitenkin johtaa lukiokoulutuksen tarjonnan supistumiseen väkiluvultaan pienimmissä kunnissa.<br />

Opetushallituksen WERA-web-raportointipalvelun yhteishaun tilastotieto<strong>jen</strong> mukaan Lapissa peruskoulun päättäneistä<br />

kymmenesosa jäi ilman toisen asteen tutkintoon johtavaa opiskelupaikkaa. Manner-Suomessa ilman koulutuspaikkaa<br />

jääneiden osuus oli hieman suurempi. <strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> oman seurannan mukaan suurin osa<br />

näistä nuorista sijoittui kuitenkin johonkin muuhun koulutukseen ja kokonaan vaille koulutuspaikkaa jäi vuonna<br />

2011 vain 15 nuorta. Lukiokoulutuksen keskeytti sekä Lapissa että koko maassa kaksi prosenttia koulutuksen aloittaneista.<br />

Ammatillisen koulutuksen keskeyttämisprosentti oli sekä Lapissa että koko maassa kahdeksan prosenttia.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Ammatillisen koulutuksen ja pienten lukioiden toimintaedellytykset on varmistettava muuttamalla rahoituslainsäädäntöä<br />

siten, että harvaan asutuilla seuduilla sijaitsevien ammatillisen koulutuksen opetuspisteiden ja lukioiden<br />

keskimääräistä korkeammat kustannukset tulevat otetuksi huomioon valtionosuutta määrättäessä.<br />

Kuntien on lukioverkkoratkaisuja harkitessaan otettava huomioon, että lukion lakkauttaminen vaikeuttaa myös laadukkaan<br />

perusopetuksen järjestämistä, koska pienissä kunnissa näillä kouluasteilla on yhteisiä opettajia.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön on toisen asteen ammatillisen koulutuksen aloituspaikko<strong>jen</strong> mitoituksesta päättäessään<br />

otettava huomioon myös aikaisempina vuosina peruskoulun päättäneiden runsas hakeutuminen koulutukseen.<br />

Koulutuksen järjestäjien on suunnattava koulutusta joustavasti työelämän tarpeiden mukaan ja tarjottava koulutusta<br />

eri puolilla Lappia sijaitsevissa opetuspisteissä sekä kehitettävä edelleen verkko-opetusta opiskelun tueksi.<br />

Julkisen liikenteen toimivuus on varmistettava erityisesti haja-asutusalueilla, jotta koulutuksen saavutettavuus voidaan<br />

turvata. Ammatillisen koulutuksen järjestäjien on tarjottava tasokkaita asuntolapalveluja kodin ulkopuolella<br />

asuville opiskelijoille, koska hyvät asuntolaolosuhteet osaltaan ennalta ehkäisevät nuorten syrjäytymistä.<br />

53

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Saavutettavuus Millä etäisyydellä alueen Enintään 10 ja 30 km:n sekä Saavutettavuus on<br />

16-vuotiaille on tarjolla yli 30 km:n etäisyydellä lähim- säilynyt edellisvuosien<br />

lukiokoulutusta? mästä lukiosta asuvien 16-vuo- tasolla tai parantunut.<br />

tiaiden osuus seutukunnittain ja<br />

kunnittain vuonna 2011 ja muutos<br />

vuodesta 2009.<br />

Johdanto<br />

Aluehallintoviraston tehtävänä oli arvioida toisen asteen<br />

koulutuksen alueellista saavutettavuutta. Arviointi<br />

koski lukiokoulutusta ja nuorten toisen asteen<br />

ammatillisiin perustutkintoihin johtavaa koulutusta.<br />

Arvioinnissa eivät olleet mukana ammatilliset erityisoppilaitokset.<br />

Toisen asteen koulutuksen saavutet-<br />

Millä etäisyydellä alueen Enintään 10 ja 30 km sekä yli<br />

16-vuotiaille on tarjolla 30 km:n etäisyydellä lähimmästä<br />

ammatillista koulutusta? ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä<br />

asuvien 16-vuotiaiden<br />

osuus seutukunnittain ja<br />

kunnittain vuonna 2011 ja muutos<br />

vuodesta 2009.<br />

Millä etäisyydellä alueen Niiden 16-vuotiaiden osuus,<br />

16-vuotiaille on tarjolla joille on tarjolla vähintään kolme<br />

ammatillista koulutusta ammatillisen koulutuksen kouluvähintään<br />

kolmella eri tusalaa 10 ja 30 km:n sekä yli<br />

koulutusalalla? 30 km:n etäisyydellä seutukunnittain<br />

ja kunnittain vuonna 2011<br />

ja muutos vuodesta 2009.<br />

Kuinka moni yhteishaussa Yhteishaussa lukioon ja ammahakenut<br />

ja sijoittunut on tilliseen koulutukseen hakeneipäättänyt<br />

perusopetuksen den ja sijoittuneiden määrät erihakuvuonna<br />

ja kuinka moni teltyinä välittömästi perusopetätä<br />

aiemmin? tuksesta hakeneisiin ja aiemmin<br />

perusopetuksen päättäneisiin<br />

vuonna 2011.<br />

Kuinka opiskelupaikat jakaan- Sukupuolijakauma vuonna 2011. Sukupuolten kesken<br />

tuivat sukupuolten mukaan? tasaisemmin<br />

jakaantuneet<br />

opiskelupaikat.<br />

Suuntautuvuus Kuinka suuri osuus hakuvuonna Lukiossa ja ammatillisessa<br />

peruskoulun päättäneistä on koulutuksessa aloittaneiden<br />

aloittanut opiskelun lukiossa ja 16-vuotiaiden määrä ja tutkinkuinka<br />

suuri osuus ammatilli- toon johtavan koulutuksen ulkosessa<br />

koulutuksessa ja kuinka puolelle jääneiden määrä<br />

moni jäi tutkintoon johtavan vuosina 2009 - 2011.<br />

koulutuksen ulkopuolelle?<br />

Liikkuvuus Kuinka moni lappilainen toisen Omassa asuinmaakunnassa ja<br />

asteen opiskelija on aloittanut muualla aloittaneet opiskelijat<br />

opiskelun <strong>Lapin</strong> ulkopuolella sekä muualta tulleiden<br />

ja kuinka monta opiskelijaa uusien opiskelijoiden määrä<br />

muista maakunnista on lukio- ja ammatillisessa koulutullut<br />

opiskelemaan Lappiin? tuksessa vuosina 2009 - 2011.<br />

54 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

tavuuden arvioinnit sisältyivät myös vuosien 2007–<br />

2010 <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> alueelliseen arviointiin. Lapissa<br />

toisen asteen koulutusta arvioitiin ensimmäisen kerran<br />

vuonna 2006, jolloin siitä julkaistiin erillisraportti.<br />

Suomen perustuslain (731/1999) mukaan julkisen<br />

vallan on turvattava jokaiselle yhtäläinen mahdollisuus<br />

saada kyky<strong>jen</strong>sä ja erityisten tarpeidensa mu-

kaisesti myös muuta kuin perusopetusta ja kehittää<br />

itseään varattomuuden sitä estämättä.<br />

Lukiolain (629/1998) ja ammatillisesta koulutuksesta<br />

annetun lain (630/1998) mukaan opetus- ja<br />

kulttuuriministeriö myöntää koulutuksen järjestämisluvan.<br />

Koulutustarjonnasta päättää koulutuksen järjestäjä<br />

vuosittain koulutustehtävänsä mukaisesti. Laki<br />

koulumatkatuesta (48/1997) määrittelee, että tukea<br />

voidaan myöntää vähintään 10 kilometrin ja enintään<br />

100 kilometrin matkalle. Toisen asteen koulutuksen<br />

järjestäjällä ei ole velvollisuutta järjestää opiskelijoille<br />

kuljetusta eikä majoitusta, mutta haja-asutusalueilla<br />

asuntolatoiminta on tavallista.<br />

Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa<br />

vuosille 2011–2016 sekä viimeisissä hallitusohjelmissa<br />

on asetettu tavoitteeksi koulutustakuu eli<br />

perusopetuksen jälkeisen koulutuspaikan turvaaminen<br />

koko ikäluokalle. Edellä mainituissa asiakirjoissa kirjattiin<br />

tavoitteeksi myös, että perusopetuksen jälkeistä<br />

koulutusta on tarjolla riittävästi. Toisen asteen koulutuksessa<br />

pyritään siihen, että väestön koulutustasossa<br />

ei ole huomattavia alueellisia eroja ja että mahdollisimman<br />

moni suorittaa peruskoulun jälkeisen tutkinnon.<br />

Koulutuspoliittisissa asiakirjoissa pidetään edelleen<br />

tavoitteena myös koulutuksen läpäisyn tehostamista.<br />

Toisen asteen ammatillisen<br />

koulutuksen järjestäjät Lapissa<br />

Lapissa toimii neljä ammatillisen koulutuksen järjestäjää<br />

ja niiden lisäksi kolmella kansanopistolla<br />

on ammatillisen peruskoulutuksen järjestämislupa.<br />

Oululaisella Ammattiopisto Luovilla on ammatillista<br />

erityisopetusta alueella.<br />

Rovaniemen koulutuskuntayhtymä ylläpitää<br />

kahta ammatillista perustutkintokoulutusta antavaa<br />

oppilaitosta, <strong>Lapin</strong> ammattiopistoa ja <strong>Lapin</strong> Urheiluopistoa.<br />

<strong>Lapin</strong> ammattiopistolla on opetuspisteet Rovaniemen<br />

opetuspisteiden lisäksi Kittilässä, Ranualla<br />

ja Sodankylässä.<br />

Vuoden 2011 alusta muodostettiin Matkailualan<br />

tutkimus- ja koulutusinstituuttiin (MTI) matkailu-,<br />

ravitsemis- ja talousalan ammatillisen koulutuksen<br />

oppilaitos, <strong>Lapin</strong> matkailuopisto. Matkailuopisto on<br />

yksi Rovaniemen koulutuskuntayhtymän tulosalue<br />

ja sillä on toimintaa Rovaniemellä, Levi-Instituutissa<br />

Kittilässä ja Sodankylä-Instituutissa.<br />

Kemi-Torniolaakson koulutuskuntayhtymä Lappia<br />

ylläpitää Ammattiopisto Lappiaa, jolla on Tornion<br />

opetuspisteiden lisäksi opetuspisteet Kemissä, Keminmaalla,<br />

Kolarissa, Muoniossa, Pellossa, Simossa<br />

ja Tervolassa.<br />

Kemijärven kaupunki on ainoa itsenäisesti ammatillisen<br />

koulutuksen tarjontaa ylläpitävä kunta Lapissa.<br />

Itä-<strong>Lapin</strong> ammattiopiston opintotarjonta mahdollistaa<br />

lukio-opinto<strong>jen</strong> suorittamisen ammatillisten<br />

opinto<strong>jen</strong> ohella.<br />

Saamelaisten kotiseutualueella toisen asteen ammatillisen<br />

koulutuksen järjestämisestä vastaa valtion<br />

ylläpitämä Saamelaisalueen koulutuskeskus, jolla on<br />

kolme opetuspistettä Inarin kunnassa.<br />

Arviointiaineistona käytettiin Tilastokeskuksesta<br />

hankittua ruututietokantaa, aluehallintovirasto<strong>jen</strong> ylläpitämiä<br />

opetuspisteiden koulutustarjonta- ja paikkatietoja<br />

sekä Opetushallituksen WERA-web-raportointipalvelun<br />

yhteishaun tilastotietoja. Maantieteellistä<br />

saavutettavuutta arvioitiin mittaamalla peruskoulun<br />

päättävän ikäluokan eli 16-vuotiaiden asuinpaikan etäisyys<br />

toisen asteen opetuspisteisiin. Mittaaminen tehtiin<br />

muodostamalla jokaisen opetuspisteen ympärille pyöreät<br />

10 ja 30 kilometrin säteiset puskurit ja niiden sisään<br />

sijoittuneiden nuorten lukumäärää verrattiin 16-vuotiaiden<br />

ikäluokkaan. Nuorten asuinpaikan ja opetuspisteen<br />

välinen etäisyys laskettiin suorina etäisyyksinä,<br />

jolloin todellinen matka oli jonkin verran pitempi.<br />

Alueellista saavutettavuutta arvioitiin tarkastelemalla<br />

kuinka suurelle osalle alueen 16-vuotiaista oli<br />

tarjolla lukiokoulutusta sekä ammatillista koulutusta<br />

yhdellä ja vähintään kolmella koulutusalalla enintään<br />

10 kilometrin ja 30 kilometrin etäisyydellä nuoren<br />

asuinpaikasta.<br />

55

Syrjäytymisen ehkäisyn<br />

kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

EVAn tuoreessa analyysissa Pekka Myrskylä on luokitellut<br />

syrjäytyneiksi sellaiset työvoiman ja opiskelun<br />

ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun<br />

lisäksi muuta koulutusta. Vuonna 2010 syrjäytyneitä<br />

15−29 -vuotiaita nuoria oli koko maassa 51 300 eli<br />

noin viisi prosenttia kaikista tämän ikäisistä nuorista.<br />

Syrjäytymisen kovassa ytimessä oli 32 500 ulkopuolista<br />

nuorta, jotka eivät näy missään tilastoissa.<br />

Ulkopuolisiksi tai työttömiksi päätyneistä nuorista<br />

80 prosenttia ei myöhemminkään suorita perusastetta<br />

korkeampaa tutkintoa. Enemmistö (64 %) syrjäytyneistä<br />

nuorista oli miehiä ja lähes neljännes heistä<br />

oli maahanmuuttajataustaisia. Syrjäytyneiden määrä<br />

on pysynyt suhteellisen tasaisena, mutta syrjäytyneet<br />

eivät ole vuodesta toiseen samoja henkilöitä. Viiden<br />

vuoden kuluessa 60 prosenttia heistä siirtyy töihin tai<br />

opiskelemaan.<br />

Toisen asteen<br />

koulutuksen keskeyttäneet<br />

Tilastokeskuksen tiedon mukaan Lapissa lukuvuonna<br />

2009–2010 toisen asteen ammatillisen koulutuksen<br />

aloittaneista koulutuksen keskeytti kokonaan 7,9 prosenttia<br />

(koko maassa 8,1 %). Keskeyttäminen väheni<br />

hiukan edelliseen lukuvuoteen verrattuna. Lukiokoulutuksen<br />

keskeytti sekä Lapissa että koko maassa<br />

kaksi prosenttia opiskelijoista. Lukiokoulutuksessa<br />

keskeyttäminen säilyi ennallaan. Miehet keskeyttivät<br />

koulutuksen selvästi naisia useammin.<br />

Opiskelijahuolto<br />

Monet syyt voivat johtaa nuoren syrjäytymiseen. Riittävä<br />

tuki sekä perusasteen että toisen asteen koulutuksen<br />

aikana ovat opetustoimessa keskeisiä keinoja ehkäistä<br />

syrjäytymistä. Oikeuskansleri Jaakko Jonkan mukaan<br />

yhdenvertainen oppilashuolto ei edelleenkään toteudu<br />

riittävästi ja yhdenvertaisuuden edellyttämällä tavalla.<br />

Toteutuminen vaatii nykyistä velvoittavampia ja täsmällisempiä<br />

säännöksiä. Uutta lakia opiskelijahuollosta<br />

ollaankin valmistelemassa opetus- ja kulttuuriministeriön<br />

ja sosiaali- ja terveysministeriön yhteistyönä.<br />

Lain tavoitteena on yhtenäistää nykyistä pirstaleista eri<br />

56 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

hallinnonalo<strong>jen</strong> lainsäädäntöä ja vahvistaa ehkäisevää<br />

ja yhteisöllistä toimintaa sekä osallisuutta.<br />

Myös nuoret itse kertovat oppilas- ja opiskelijahuollon<br />

lisäämisen tarpeesta. Terveyden- ja hyvinvoinnin<br />

laitoksen viimeisimmän kouluterveyskyselyn<br />

mukaan sekä peruskoulun 8. ja 9. luokkalaisista, lukion<br />

1. ja 2. vuoden opiskelijoista että ammatillisten<br />

oppilaitosten 1. ja 2. vuoden opiskelijoista noin joka<br />

neljäs kertoo edelleen vaikeuksistaan päästä koululääkärin<br />

tai koulupsykologin vastaanotoille.<br />

Vuoden 2011 alusta uudistuneen nuorisolain<br />

edellyttämän kuntien moniammatillisen yhteistyön<br />

ja etsivän nuorisotyön avulla pyritään tavoittamaan<br />

koulujärjestelmän ja muuten yhteiskunnan palvelujärjestelmän<br />

ulkopuolelle ajautuneet nuoret sekä ohjaamaan<br />

ja tukemaan heitä joko uudelle koulutusuralle<br />

tai työuralle.<br />

Ilman koulutusta ja työpaikkaa nuori syrjäytyy<br />

yhteiskunnasta. Yksi hallitusohjelman kärkihankkeista<br />

on nuorten yhteiskuntatakuu ja siihen sisältyvä<br />

koulutustakuu. Koulutustakuussa jokaiselle peruskoulun<br />

päättäneelle taataan jatkomahdollisuus opintoihin.<br />

Opinto-ohjaukseen panostaminen ja nuorten<br />

parissa toimivien viranomaisten yhteistyön parantaminen<br />

edistävät nuorten oikeuksia saada tarvitsemiaan<br />

julkisia palveluja.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Lapissa vuonna 2011 peruskoulun päättäneiden<br />

16-vuotiaiden ikäluokka oli 2 134 nuorta. Heille oli<br />

tarjolla toisen asteen aloituspaikkoja kaikkiaan 3 969.<br />

Suoraan peruskoulusta toisen asteen koulutukseen<br />

hakeneille oli siten tarjolla 1,9 aloituspaikkaa jokaista<br />

hakijaa kohden. Opetus- ja kulttuuriministeriö lisäsi<br />

määräaikaisesti koulutuksen järjestämislupiin koko<br />

maahan 1.8.2010 lukien 2 760 opiskelijapaikkaa ja<br />

edellisten lisäksi vuoden 2011 alusta lukien 500 opiskelijapaikkaa.<br />

Lappiin näistä lisäpaikoista saatiin<br />

55. Lisäyksillä pyrittiin ensisijaisesti nuorten koulutukseen<br />

pääsyn edistämiseen, nuorisotyöttömyyden<br />

alentamiseen ja syrjäytymiskehityksen ehkäisemiseen.

Lukioiden opiskelijamäärät ovat viime vuosina<br />

nuorten ikäluokkien pienenemisen seurauksena laskeneet,<br />

samalla kun kiinnostus lukio-opintoja kohtaan<br />

on vähentynyt. Pienten kuntien lukioiden opiskelijamääriin<br />

on vaikuttanut myös nuorten hakeutuminen<br />

oman kunnan ulkopuolelle, esimerkiksi Rovaniemen<br />

kaupungin lukioihin. Vuosina 2009–2011 Rovaniemen<br />

lukioihin tuli muista <strong>Lapin</strong> kunnista 69–98 opiskelijaa.<br />

<strong>Lapin</strong> pienissä lukioissa opiskelijamäärä laski<br />

vuosina 2009–2011 kahdeksan prosenttia. Lukiokoulutuksessa<br />

tulevaisuuden haasteena onkin koulutustarjonnan<br />

säilyminen niissä kunnissa, joissa opiskelijamäärät<br />

ovat hyvin pieniä. Alle sadan opiskelijan<br />

lukioita on tällä hetkellä Lapissa 14, joista kaksi (Savukoski<br />

ja Utsjoki) ovat alle 30 opiskelijan kouluja.<br />

Yksi syy lukioon hakevien määrän vähenemiseen<br />

on ollut ammatillisen ja lukiokoulutuksen yhdistämisen,<br />

niin sanotun ammattilukion suosion kasvu.<br />

Yhdistelmätutkinnon suorittamisen aloitti syksyllä<br />

2011 kaikkiaan 250 nuorta, mikä oli kaikista hakuvuonna<br />

peruskoulun päättäneistä noin 10 prosenttia.<br />

Tämä on poikkeuksellisen suuri lukumäärä Manner-<br />

Suomeen verrattuna. Ennakoitavissa on, että tämä<br />

koulutusmalli säilyttää asemansa ja monipuolistaa<br />

toisen asteen koulutustarjontaa.<br />

Peruskoulun päättävä ikäluokka pienenee Lapissa<br />

noin 16 prosenttia vuoteen 2025 mennessä, minkä<br />

jälkeen ikäluokka Tilastokeskuksen väestöennusteen<br />

mukaan vakiintuu noin kahteen tuhanteen nuoreen.<br />

(Taulukko 4.2.1.)<br />

Ikäluokan kehityksessä seutukuntien väliset erot<br />

ovat erittäin suuria. Torniolaakson, Pohjois-<strong>Lapin</strong><br />

ja Itä-<strong>Lapin</strong> seutukunnissa peruskoulunsa päättävän<br />

ikäluokan koko pienenee yli 40 prosentilla, kun taas<br />

Kemi–Tornion ja Rovaniemen seutukunnissa pieneneminen<br />

jää alle kymmenen prosentin. Toisen asteen<br />

koulutuksen saavutettavuuden kannalta kehitys<br />

on huolestuttavaa pienissä maaseutumaisissa kunnissa.<br />

Vaarana on, että toisen asteen koulutuksen tarjonta<br />

supistuu merkittävästi osassa Lappia.<br />

Tällainen kehitys vinouttaisi seutukuntien väestörakennetta<br />

ja jouduttaisi edelleen joidenkin alueiden<br />

näivettymistä. Työvoiman saatavuus vaikeutuu tulevina<br />

vuosina erityisesti ikärakenteeltaan vanhenevilla<br />

alueilla. Haasteena tulee olemaan myös nuorten<br />

toiveiden mukaisen kysynnän ja elinkeinoelämän<br />

alueellisten koulutustarpeiden ennakoiminen. Koulutustarjonnan<br />

turvaamiseksi tarvitaan edelleen uusia<br />

toimenpiteitä sekä toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa<br />

että lukiokoulutuksessa.<br />

Taulukko 4.2.1. Toisen asteen koulutuksen aloittava ikäluokka (lkm) Lapissa vuosina 2010–2025 ja muutos (%) vuodesta 2010.<br />

2010** 2015 2020 2025 Muutos 2010 - 2025<br />

Seutukunta lkm lkm lkm lkm %<br />

Kemi-Tornio 760 680 682 714 -6,1<br />

Itä-Lappi 218 149 141 130 -40,4<br />

Torniolaakso 109 78 68 60 -45,0<br />

Pohjois-Lappi 214 171 127 124 -42,1<br />

Rovaniemi 899 734 749 818 -9,0<br />

Tunturi-Lappi 167 126 142 146 -12,6<br />

Lappi 2 367 1 938 1 909 1 992 -15,8<br />

Manner-Suomi 66 289 59 477 60 385 62 921 -5,1<br />

**Oppilasmäärät 31.12.2009.<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

57

Taulukko 4.2.2. Lukiosta enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä asuneiden 16-vuotiaiden osuus (%) ikäluokasta <strong>Lapin</strong><br />

seutukunnissa vuonna 2011 ja muutos (%-yksikköä) vuodesta 2009.<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Enintään 10 km:n etäisyydellä Enintään 30 km:n etäisyydellä Yli 30 km:n etäisyydellä<br />

lukiosta asuneet lukiosta asuneet lukiosta asuneet<br />

2011 Muutos 2009-2011 2011 Muutos 2009-2011 2011 Muutos 2009-2011 16-vuotiaiden<br />

Seutukunta % %-yksikköä % %-yksikköä % %-yksikköä ikäluokka<br />

Kemi–Tornio 85,4 -1,2 97,7 -0,8 2,3 +0,8 685<br />

Itä-Lappi 55,7 -5,4 84,4 -3,9 15,6 +3,9 192<br />

Torniolaakso 52,9 -13,8 88,2 +1,3 11,8 -1,3 102<br />

Pohjois-Lappi 59,6 -0,2 77,9 -5,6 22,1 +5,6 213<br />

Rovaniemi 86,7 +2,3 96,4 +2,1 3,6 -2,1 768<br />

Tunturi-Lappi 58,6 +12,4 84,5 +0,3 15,5 -0,3 174<br />

Lappi 76,9 0 92,5 -0,5 7,5 +0,5 2 134<br />

Manner-Suomi 86,2 +0,1 98,3 0 1,7 0 63 836<br />

Kuva 4.2.1. Lukiokoulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään10 kilometrin etäisyydellä lukiosta Lapissa<br />

vuonna 2011.<br />

Lappi 76,9 %<br />

Manner-Suomi 86,2 %<br />

Lappi 76,9 %<br />

Manner-Suomi 86,2 %<br />

Enintään 10 km:n etäisyydellä<br />

lukiosta Enintään 10asuneiden km:n etäisyydellä 16-vuotiaiden<br />

lukiosta asuneiden 16-vuotiaiden<br />

osuus ikäluokasta (%)<br />

osuus ikäluokasta (%)<br />

Yli 90 90 (1) (1)<br />

51 - - 90 90 (13)<br />

10 - - 50 50 (6) (6)<br />

Alle 10 (1)<br />

Alle 10 (1)<br />

Lukio<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Lappi 76,9 %<br />

Manner-Suomi 86,2 %<br />

Enintään 10 km:n etäisyydellä<br />

lukios ta as uneiden 16-vuotiaiden<br />

osuus ikäluokas ta (%)<br />

Lukio Yli 90 (1)<br />

51 - 90 (13)<br />

10 - 50 (6)<br />

Alle 10 (1)<br />

Lukio<br />

Millä etäisyydellä alueen 16-vuotialle<br />

on tarjolla lukiokoulutusta?<br />

Vuonna 2011 lukiokoulutusta oli tarjolla<br />

alle 10 kilometrin etäisyydellä asuinpaikasta<br />

77 prosentille ja alle 30 kilometrin etäisyydellä<br />

93 prosentille <strong>Lapin</strong> 16-vuotiaiden<br />

ikäluokasta.<br />

58 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Lapissa lukion saavutettavuus pysyi tarkasteluajanjaksona<br />

ennallaan alle 10 kilometrin etäisyydellä<br />

mitattuna eikä alle 30 kilometrin etäisyydellä mitattunakaan<br />

tapahtunut merkittäviä muutoksia. Yli 30<br />

kilometrin etäisyys lukioon oli kahdeksalla prosentilla<br />

ikäluokasta eli 160 nuorella. Erot saavutettavuudessa<br />

vaihtelivat paljon seutukunnittain. Saavutettavuus<br />

jäi enintään 10 kilometrin etäisyydellä mitattuna<br />

yhdeksän prosenttiyksikköä ja enintään 30 kilometrin

Kuva 4.2.2. Lukiokoulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään 30 kilometrin etäisyydellä lukiosta Lapissa<br />

vuonna 2011.<br />

Lappi 92,5 %<br />

Manner-Suomi 98,3 %<br />

Lappi 92,5 %<br />

Manner-Suomi 98,3 %<br />

Enintään 30 km :n etäisyydellä<br />

Enintään 30 km:n etäisyydellä<br />

lukiosta lukiosta asuneiden asuneiden 16-vuotiaiden 16-vuotiaiden<br />

os osuus uus ikäluokasta ikäluokas (%) ta (%)<br />

Yli 90 90 (9) (9) Lappi 92,5 %<br />

51 - 90 - 90 (10) (10) Manner-Suomi 98,3 %<br />

10 - 50 - 50 (1) (1)<br />

Alle Alle 10 10 Enintään 30 km :n etäisyydellä<br />

(1) (1)<br />

lukiosta asuneiden 16-vuotiaiden<br />

os uus ikäluokas ta (%)<br />

Lukio<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Yli 90 (9)<br />

51 - 90 (10)<br />

10 - 50 (1)<br />

Alle 10 (1)<br />

Lukio<br />

etäisyydellä mitattuna kuusi prosenttiyksikköä alle<br />

Manner-Suomen keskimääräisen tason. (Taulukko<br />

4.2.2.)<br />

Vähäinen saavutettavuuden muutos ei johtunut<br />

lukioverkon muutoksista, vaan 16-vuotiaiden ikäluokan<br />

koon vaihtelusta eri vuosina ja heidän asuinpaikko<strong>jen</strong>sa<br />

eri sijainneista tarkasteluajanjaksona. <strong>Lapin</strong><br />

kuudesta seutukunnasta vain Rovaniemi ylitti Manner-Suomen<br />

keskimääräinen tason alle 10 kilometrin<br />

etäisyydellä mitattuna ja Kemi–Tornio oli lähellä sitä.<br />

Alle 30 kilometrin etäisyydellä mitattuna Kemi–Tornio<br />

ja Rovaniemi ylsivät lähellä Manner-Suomen<br />

keskimääräistä saavutettavuutta. <strong>Lapin</strong> muissa seutukunnissa<br />

saavutettavuus jäi Manner-Suomen keskimääräistä<br />

tasoa huomattavasti heikommaksi.<br />

Taulukko 4.2.3. Ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä asuneiden 16-vuotiaiden<br />

osuus (%) ikäluokasta <strong>Lapin</strong> seutukunnissa vuonna 2011 ja muutos (%-yksikköä) vuodesta 2009.<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Enintään 10 km:n etäisyydellä Enintään 30 km:n etäisyydellä Yli 30 km:n etäisyydellä<br />

ammatillisen oppilaitoksen ammatillisen oppilaitoksen ammatillisen oppilaitoksen<br />

opetuspisteestä asuneet opetuspisteestä asuneet opetuspisteestä asuneet<br />

2011 Muutos 2009-2011 2011 Muutos 2009-2011 2011 Muutos 2009-2011 16-vuotiaiden<br />

Seutukunta % %-yksikköä % %-yksikköä % %-yksikköä ikäluokka<br />

Kemi–Tornio 82,9 -2,1 97,7 -0,8 2,3 +0,8 685<br />

Itä-Lappi 33,9 -1,7 43,2 +0,5 56,8 -0,5 192<br />

Torniolaakso 52,9 -12,8 88,2 -1,7 11,8 +1,7 102<br />

Pohjois-Lappi 61,5 -3,2 78,4 -7,8 21,6 +7,8 213<br />

Rovaniemi 78,8 +2,7 89,3 +2,5 10,7 -2,5 768<br />

Tunturi-Lappi 52,9 +10,5 78,2 +2,7 21,8 -2,7 174<br />

Lappi 71,0 0 85,8 +0,2 14,2 -0,2 2 134<br />

Manner-Suomi 77,9 0 95,7 -0,1 4,3 +0,1 63 836<br />

59

Kuva 4.2.3. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään 10 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Lappi 71,0 %<br />

Manner-Suomi 77,9 %<br />

Lappi 71,0 %<br />

Manner-Suomi 77,9 %<br />

Enintään 10 km :n etäisyydellä<br />

amm atillis is ta oppilaitoksis ta<br />

Enintään 10 km:n etäisyydellä<br />

ammatillisista asuneiden oppilaitoksista 16-vuotiaiden osuus<br />

asuneiden 16-vuotiaiden osuus<br />

ikäluokasta ikäluokas (%) ta (%) Lappi 71,0 %<br />

Yli Yli 90 90 (1) (1)<br />

Manner-Suomi 77,9 %<br />

51 51 - 90 - 90 (10) (10) Enintään 10 km :n etäisyydellä<br />

10 10 - 50 - 50 (3) (3)<br />

Alle 10 10 (7) (7)<br />

amm atillisista oppilaitoksista<br />

asuneiden 16-vuotiaiden osuus<br />

ikäluokasta (%)<br />

Yli 90 (1)<br />

51 - 90 (10)<br />

Ammatillinen oppilaitos 10 - 50 (3)<br />

tai Amm sen sivuopetuspiste atillinen oppilaitos<br />

Alle 10 (7)<br />

tai s en s ivuopetus piste<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Amm atillinen oppilaitos<br />

tai sen sivuopetuspiste<br />

Kuva 4.2.4. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään 30 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Lappi 85,8 %<br />

Manner-Suomi 95,7 %<br />

Lappi 85,8 %<br />

Manner-Suomi 95,7 %<br />

Enintään 30 km :n etäisyydellä<br />

Enintään amm atillisista 30 km:n etäisyydellä oppilaitoksista<br />

ammatillisista oppilaitoksista<br />

asuneiden 16-vuotiaiden 16-vuotiaiden osuus osuus<br />

ikäluokasta (%) (%)<br />

Yli 90 90 (9) Lappi 85,8 %<br />

Manner-Suomi 95,7 %<br />

10 - 90 - 90 (5)<br />

Alle Alle 10 10 (7) Enintään 30 km :n etäisyydellä<br />

amm atillis is ta oppilaitoksista<br />

as uneiden 16-vuotiaiden osuus<br />

ikäluokas ta (%)<br />

Ammatillinen oppilaitos<br />

Am Yli 90 (9)<br />

tai sen matillinen sivuopetuspiste oppilaitos<br />

10 - 90 (5)<br />

tai sen sivuopetuspiste<br />

Alle 10 (7)<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Am matillinen oppilaitos<br />

tai s en s ivuopetuspiste<br />

60 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

Kuntien välillä lukion saavutettavuus vaihteli<br />

vielä enemmän kuin seutukuntakohtaisessa tarkastelussa.<br />

(Kuvat 4.2.1. ja 4.2.2.). Esimerkiksi Utsjoella<br />

vain 14 prosenttia ikäluokasta asui alle 10 kilometrin<br />

etäisyydellä lähimmästä lukiosta, kun taas Kemissä<br />

vastaava prosenttiluku oli 99.<br />

Millä etäisyydellä alueen 16-vuotiaille<br />

on tarjolla ammatillista koulutusta?<br />

Vuonna 2011 ammatillista koulutusta oli<br />

tarjolla enintään 10 kilometrin etäisyydellä<br />

asuinpaikasta 71 prosentille ja enintään 30<br />

kilometrin etäisyydellä 86 prosentille <strong>Lapin</strong><br />

16-vuotiaiden ikäluokasta.<br />

Lapissa ammatillisen koulutuksen saavutettavuus<br />

pysyi ennallaan alle 10 kilometrin etäisyydellä mitattuna<br />

ja alle 30 kilometrin etäisyydellä mitattunakin<br />

muutos oli vähäinen. Yli 30 kilometrin etäisyys<br />

ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteeseen oli 14<br />

prosentilla ikäluokasta eli 303 nuorella. Seutukunnittain<br />

saavutettavuus vaihteli huomattavan paljon.<br />

Saavutettavuus jäi enintään 10 kilometrin etäisyydellä<br />

mitattuna seitsemän prosenttiyksikköä ja enintään<br />

30 kilometrin etäisyydellä mitattuna kymmenen pro-<br />

senttiyksikköä alle Manner-Suomen keskimääräisen<br />

tason. (Taulukko 4.2.3.)<br />

<strong>Lapin</strong> seitsemässä kunnassa ei ollut lainkaan<br />

tarjolla ammatillista koulutusta alle 30 kilometrin<br />

etäisyydellä 16-vuotiaiden asuinpaikasta. Samalla<br />

etäisyydellä mitattuna yhdeksässä <strong>Lapin</strong> kunnista<br />

saavutettavuus kuitenkin ylitti 90 prosenttia. (Kuvat<br />

4.2.3. ja 4.2.4.)<br />

Millä etäisyydellä alueen 16-vuotiaille<br />

on tarjolla toisen asteen ammatillista<br />

koulutusta vähintään kolmella eri<br />

koulutusalalla?<br />

Vuonna 2011 kolme ammatillista koulutusalaa<br />

oli tarjolla alle 10 kilometrin etäisyydellä<br />

60 prosentille ja enintään 30 kilometrin etäisyydellä<br />

72 prosentille <strong>Lapin</strong> 16-vuotiaiden<br />

ikäluokasta.<br />

Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus edellyttää<br />

hyvän maantieteellisen sijainnin lisäksi valittavaksi<br />

riittävän monta koulutusalavaihtoehtoa. Kolme ammatillista<br />

koulutusalaa tarjoaa kohtuullisesti vaihtoehtoja<br />

alan valintaan. Lapissa vähintään kolmen<br />

Taulukko 4.2.4. Niiden 16-vuotiaiden osuudet (%) ikäluokasta, joille oli tarjolla vähintään kolmen koulutusalan koulutusta enintään<br />

10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä <strong>Lapin</strong> seutukunnissa vuonna 2011 ja muutos<br />

(%-yksikköä) vuodesta 2009.<br />

Enintään 10 km:n etäisyydellä Enintään 30 km:n etäisyydellä Yli 30 km:n etäisyydellä<br />

ammatillisen oppilaitoksen ammatillisen oppilaitoksen ammatillisen oppilaitoksen<br />

opetuspisteestä asuneet, joille oli opetuspisteestä asuneet, joille oli opetuspisteestä asuneet, joille oli<br />

tarjolla vähintään kolmen tarjolla vähintään kolmen tarjolla vähintään kolmen<br />

koulutusalan koulutusta koulutusalan koulutusta koulutusalan koulutusta<br />

2011 Muutos 2009-2011 2011 Muutos 2009-2011 2011 Muutos 2009-2011 16-vuotiaiden<br />

Seutukunta % %-yksikköä % %-yksikköä % %-yksikköä ikäluokka<br />

Kemi–Tornio 73,0 -6,8 89,8 -2,6 10,2 +2,6 685<br />

Itä-Lappi 33,9 -1,7 43,2 +0,5 56,8 -0,5 192<br />

Torniolaakso 0 0 0 0 100 0 102<br />

Pohjois-Lappi 30,0 -2,6 46,0 -6,7 54,0 +6,7 213<br />

Rovaniemi 78,4 +2,9 88,7 +2,2 11,3 -2,2 768<br />

Tunturi-Lappi 23,0 +7,2 33,3 +2,9 66,7 -2,9 174<br />

Lappi 59,6 -1,7 71,9 -1,3 28,1 +1,3 2 134<br />

Manner-Suomi 69,2 +0,9 92,3 +0,3 7,7 -0,3 63 836<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

61

Kuva 4.2.5. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain vähintään kolmella koulutusalalla enintään<br />

10 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä Lapissa vuonna 2011.<br />

Lappi 59,6 %<br />

Manner-Suom i 69,2 %<br />

Lappi 59,6 %<br />

Manner-Suomi 69,2 %<br />

Enintään 10 km:n etäis yydellä<br />

am matillisis ta oppilaitoks ista<br />

as uneiden 16-vuotiaiden os uus<br />

Enintään 10 km:n etäisyydellä<br />

ammatillisista oppilaitoksista<br />

ikäluokas asuneiden 16-vuotiaiden ta (%) osuus<br />

ikäluokasta (%)<br />

Lappi 59,6 %<br />

Yli 90 90 (1) (1)<br />

Manner-Suom i 69,2 %<br />

51 - 90 - 90 (5) (5)<br />

10 - 50 - 50 (1) (1)<br />

Alle 10 10 (14) (14)<br />

Enintään 10 km:n etäisyydellä<br />

am matillisista oppilaitoksista<br />

asuneiden 16-vuotiaiden osuus<br />

ikäluokasta (%)<br />

Ammatillinen oppilaitos<br />

tai sen sivuopetuspiste<br />

Am matillinen oppilaitos<br />

tai s en s ivuopetuspis te<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Yli 90 (1)<br />

51 - 90 (5)<br />

10 - 50 (1)<br />

Alle 10 (14)<br />

Am matillinen oppilaitos<br />

tai sen sivuopetuspiste<br />

Kuva 4.2.6. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain vähintään kolmella koulutusalalla enintään<br />

30 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä Lapissa vuonna 2011.<br />

Lappi 71,9 %<br />

Manner-Suomi 92,3 %<br />

Lappi 71,9 %<br />

Manner-Suomi 92,3 %<br />

Enintään 30 km :n etäisyydellä<br />

amm atillisista oppilaitoksista<br />

Enintään 30 km:n etäisyydellä<br />

ammatillisista oppilaitoksista<br />

as uneiden 16-vuotiaiden osuus<br />

asuneiden 16-vuotiaiden osuus<br />

ikäluokasta (%) (%) Lappi 71,9 %<br />

Yli 90 90 (5) (5)<br />

Manner-Suomi 92,3 %<br />

10 - 90 - 90 (3) (3)<br />

Alle 10 10 (13) (13)<br />

Enintään 30 km :n etäisyydellä<br />

amm atillisista oppilaitoksista<br />

asuneiden 16-vuotiaiden osuus<br />

ikäluokasta (%)<br />

Yli 90 (5)<br />

Ammatillinen oppilaitos 10 - 90 (3)<br />

tai Amsenmatillinen sivuopetuspiste oppilaitos Alle 10 (13)<br />

tai sen sivuopetuspiste<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Am matillinen oppilaitos<br />

tai sen sivuopetuspiste<br />

62 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

Kuva 4.2.7. Ammatillisen koulutuksen koulutustarjonta kunnittain Lapissa vuonna 2011.<br />

Koulutus<br />

Koulutusalat<br />

alat<br />

Koulutus<br />

Humanistinen alat<br />

ja ja kasvatusala<br />

Kulttuuriala Humanistinen Kulttuuriala ja kasvatusala<br />

Yhteiskuntatieteiden, Kulttuuriala<br />

Y hteiskuntatieteiden, liiketalouden ja ja hallinnon ala<br />

hallinnon YLuonnontieteiden hteiskuntatieteiden, ala ala liiketalouden ja hallinnon ala<br />

Luonnontieteiden Tekniikan ja liikenteen<br />

ala ala ala<br />

Tekniikan Luonnonvara- ja ja liikenteen ja ympäristöala ala ala<br />

Luonnonvara- Sosiaali-, terveysja<br />

ja ympäristöala ja liikunta-ala<br />

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala<br />

Sosiaali-, terveys- ja ja liikunta-ala<br />

Matkailu-, ravitsemis- ja ja talousala<br />

Koulutus alat<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto Humanistinen ja kasvatusala<br />

Kulttuuriala<br />

Y hteiskuntatieteiden, liiketalouden ja hallinnon ala<br />

ammatillisen koulutusalan saavutettavuus heikentyi<br />

tarkasteluajanjaksona molemmilla matkoilla mitattuna<br />

keskimäärin alle kaksi prosenttiyksikköä. Hieman<br />

yli neljänneksellä ikäluokasta eli 599 nuorella ei ollut<br />

mahdollista saavuttaa ammatillista kolmen koulutusalan<br />

koulutusta alle 30 kilometrin etäisyydellä asuinpaikastaan.<br />

Seutukuntakohtaiset erot saavutettavuudessa<br />

vaihtelivat suuresti.<br />

Vähintään kolmen koulutusalan koulutuksen<br />

saavutettavuus oli Lapissa selvästi huonompi kuin<br />

Manner-Suomessa, sillä saavutettavuus jäi enintään<br />

10 kilometrin etäisyydellä mitattuna kymmenen prosenttiyksikköä<br />

ja enintään 30 kilometrin etäisyydellä<br />

peräti 20 prosenttiyksikköä Manner-Suomen keskimääräistä<br />

tasoa heikommaksi. (Taulukko 4.2.4.)<br />

Torniolaaksossa yhdellekään peruskoulun päättävälle<br />

nuorelle ei ollut tarjolla kolmen koulutusalan<br />

koulutusta edes alle 30 kilometrin etäisyydellä mitattuna<br />

ja Tunturi-Lapissa, Itä-Lapissa ja Pohjois-Lapissa<br />

sitä oli tarjolla vain alle puolelle ikäluokasta. Tunturi-Lapissa<br />

saavutettavuuden parantuminen selittyy<br />

sillä, että vuoden 2011 alusta toimintansa aloittaneessa<br />

<strong>Lapin</strong> matkailuinstituutin Kittilän opetuspisteessä<br />

aloitti kaksi koulutusalaa <strong>Lapin</strong> ammattiopiston Kitti-<br />

län opetuspisteen Luonnontieteiden alayhden<br />

koulutusalan lisäksi. Pohjois-<br />

Tekniikan ja liikenteen ala<br />

<strong>Lapin</strong> Luonnonvara- saavutettavuuden ja ympäristöala vuosittainen vaihtelu selittyy<br />

Sosiaali-, terveys- ja liikunta-ala<br />

sillä onko Saamelaisalueen koulutuskeskuksen Ivalon<br />

Matkailu-, ravitsemis- ja talousala<br />

opetuspisteessä tarjolla ainoastaan kaksi koulutusalaa<br />

vai onko koulutusaloja tarjolla kolme tai useampia.<br />

Suuria kuntakohtaisia eroja kuvaa se, että <strong>Lapin</strong><br />

kahdeksassa kunnassa ei ollut lainkaan tarjolla ammatillista<br />

kolmen koulutusalan koulutusta enintään<br />

30 kilometrin etäisyydellä 16-vuotiaiden asuinpaikasta.<br />

Toisaalta samalla etäisyydellä mitattuna viidessä<br />

kunnassa saavutettavuus ylitti 96 prosenttia. (Kuvat<br />

4.2.5., 4.2.6. ja 4.2.7.)<br />

Kuinka moni yhteishaussa hakenut<br />

ja sijoittunut on päättänyt perusopetuksen<br />

hakuvuonna ja kuinka moni<br />

tätä aiemmin ja kuinka opiskelupaikat<br />

jakaantuivat sukupuolten kesken?<br />

Lapissa hakuvuonna perusopetuksen päättäneistä<br />

yhteishaussa hakijoista toiselle asteelle<br />

sijoittui 70 prosenttia ja aiemmin perusopetuksen<br />

päättäneistä 30 prosenttia. Lukioon<br />

63

Taulukko 4.2.5. Hakuvuonna ja aiemmin peruskoulun päättäneiden (lkm) hakeminen ja sijoittuminen lukioon sekä sukupuolijakauma<br />

(%) Lapissa vuonna 2011.<br />

Alue Vuonna 2011 perusopetuksen päättäneet Aikaisempina vuosina perusopetuksen päättäneet<br />

Lähde: Opetushallitus<br />

Taulukko 4.2.6. Hakuvuonna ja aiemmin peruskoulun päättäneiden (lkm) hakeminen ja sijoittuminen ammatilliseen koulutukseen sekä<br />

sukupuolijakauma (%) Lapissa vuonna 2011.<br />

Lähde: Opetushallitus<br />

Ensisijaiset Paikan vastaan- Vastaan- Ensisijaiset Paikan Vastaan- Perusopetukhakijat<br />

(lkm) ottaneet (lkm) ottaneiden hakijat (lkm) vastaan- ottaneiden sen päättäneet<br />

osuus haki- ottaneet (lkm) osuus (lkm)<br />

joista (%) hakijoista (%)<br />

Yht. Miehiä Yht. Miehiä Yht. Miehiä Yht. Miehiä Yht. Miehiä Yht. Miehiä Yht. Miehiä<br />

Lappi 786 325 782 315 99,5 96,9 44 18 31 9 70,5 50,0 2 146 1 092<br />

Manner-Suomi 31 999 14 074 29 975 12 977 93,7 92,2 1 017 488 411 156 40,4 32,0 65 469 33 481<br />

Alue Vuonna 2011 perusopetuksen päättäneet Aikaisempina vuosina perusopetuksen päättäneet<br />

Ensisijaiset Paikan vastaan- Vastaan- Ensisijaiset Paikan Vastaan- Perusopetukhakijat<br />

(lkm) ottaneet (lkm) ottaneiden hakijat (lkm) vastaan- ottaneiden sen päättäneet<br />

osuus haki- ottaneet (lkm) osuus (lkm)<br />

joista (%) hakijoista (%)<br />

Yht. Miehiä Yht. Miehiä Yht. Miehiä Yht. Miehiä Yht. Miehiä Yht. Miehiä Yht. Miehiä<br />

Lappi 1 359 770 1 152 673 84,8 87,4 1 746 673 789 278 45,2 41,3 2 146 1 092<br />

Manner-Suomi 32 947 19 054 27 105 16 235 82,3 85,2 41 235 16 235 17 129 6 385 41,5 39,3 65 469 33 481<br />

sijoittuneista alle puolet oli miehiä. Ammatilliseen<br />

koulutukseen sijoittuneista suoraan<br />

peruskoulusta hakeneista yli puolet oli miehiä,<br />

kun peruskoulun aiemmin päättäneistä miehiä<br />

oli reilusti alle puolet.<br />

Vuonna 2011 toisen asteen koulutukseen välittömästi<br />

peruskoulusta haki 2 145 nuorta. Koulutukseen hakeutumisaktiivisuus<br />

oli erittäin hyvä. Lapissa sekä<br />

hakuvuonna että aiemmin peruskoulun päättäneet hakijat<br />

saivat toisen asteen koulutuspaikan keskimäärin<br />

hieman useammin kuin Manner-Suomessa.<br />

Lapissa hakuvuonna peruskoulun päättäneistä<br />

lukiossa aloittaneista miehiä oli 40,3 prosenttia ja<br />

Manner-Suomessa 43,3 prosenttia. Aiemmin peruskoulun<br />

päättäneiden vastaavat prosenttiluvut olivat<br />

29,0 ja 38,0. (Taulukko 4.2.5.)<br />

64 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Lapissa hakuvuonna peruskoulun päättäneistä<br />

ammatillisessa koulutuksessa aloittaneista oli miehiä<br />

58,4 prosenttia ja Manner-Suomessa 59,9 prosenttia.<br />

Aiemmin peruskoulun päättäneiden vastaavat prosenttiluvut<br />

olivat 35,2 ja 37,3. (Taulukko 4.2.6.)<br />

Tiedot perustuvat Opetushallituksen WERA<br />

Kouluta-tilastoraportointipalveluun, johon koulutuksen<br />

järjestäjät itse tallentavat opiskelupaikan vastaanottamista<br />

koskevat tiedot. Tietojärjestelmässä on kuitenkin<br />

puuttuvien tallennusten vuoksi epätarkkuutta.<br />

Lisäksi tietoja vääristää se, että sama hakija voi ottaa<br />

vastaan useamman kuin yhden koulutuspaikan. Edellä<br />

mainittu<strong>jen</strong> syiden vuoksi taulukoiden 4.2.5. ja 4.2.6.<br />

tiedot eivät anna lopullista tietoa toisen asteen koulutukseen<br />

sijoittumisesta eivätkä ole yhtäpitäviä muun<br />

muassa <strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> oman sijoittumisseurannan<br />

kanssa, joka tehdään yhteistyössä <strong>Lapin</strong><br />

koulutuksen järjestäjien kanssa.

Taulukko 4.2.7. <strong>Lapin</strong> ulkopuolelle menneiden ja <strong>Lapin</strong> ulkopuolelta tulleiden opiskelijoiden<br />

osuus (%) kaikista toisen asteen oppilaitoksissa opiskelleista Lapissa vuosina 2009–2011.<br />

Lähde: Opetushallitus<br />

Kuinka suuri osuus hakuvuonna<br />

peruskoulun päättäneistä on aloittanut<br />

opiskelun lukiossa ja kuinka suuri<br />

osuus ammatillisessa koulutuksessa<br />

ja kuinka moni jäi tutkintoon johtavan<br />

koulutuksen ulkopuolelle?<br />

Opetushallituksen WERA -tietojärjestelmän<br />

mukaan Lapissa hakuvuonna peruskoulun<br />

päättäneistä nuorista lukiossa aloitti 36 prosenttia<br />

ja ammatillisessa koulutuksessa 54<br />

prosenttia. Peruskoulun päättäneistä kymmenen<br />

prosenttia eli 212 nuorta jäi ilman toisen<br />

asteen opiskelupaikkaa.<br />

Keväällä 2011 peruskoulun päätti 2 146 nuorta. Yhteishaussa<br />

ensisijaisia hakijoita toiselle asteelle oli 2<br />

145 ja opiskelupaikan vastaanotti 1 934 nuorta.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> oman seurannan mukaan<br />

hakuvuonna peruskoulun päättäneiden ikäluokasta<br />

lukiokoulutukseen sijoittui 38 prosenttia, ammatilliseen<br />

koulutukseen 44 prosenttia ja lisäksi niin<br />

sanottuun ammattilukioon sijoittui noin 12 prosenttia.<br />

Tutkintotavoitteisen koulutuksen ulkopuolelle jäi<br />

noin kuusi prosenttia ikäluokasta. ”Ammattilukion”<br />

kolmen tutkinnon suorittajat tilastoidaan Opetushallituksen<br />

raportointipalvelussa ammatilliseen koulutukseen<br />

hakeneiksi. Jos heidät laskettaisiin lukiolaisiksi,<br />

Muualla aloittaneet opiskelijat Muualta tulleet opiskelijat<br />

Omalla Omalla<br />

alueella Muualla Muualla alueella Muualta Muualta<br />

aloittaneet aloittaneet aloittaneet aloittaneet tulleet tulleet<br />

Vuosi lkm lkm % lkm lkm %<br />

Lukio 2009 752 45 5,6 752 16 2,1<br />

2010 686 39 5,4 686 15 2,1<br />

2011 778 35 4,3 778 28 3,5<br />

Ammatillinen koulutus 2009 1 739 196 10,1 1 739 212 10,9<br />

2010 1 732 179 9,4 1 732 244 12,3<br />

2011 1 727 214 11,0 1 727 262 13,2<br />

Yhteensä 2009 2 491 241 8,8 2 491 228 8,4<br />

2010 2 418 218 8,3 2 418 259 9,7<br />

2011 2 505 249 9,0 2 505 290 10,4<br />

näyttäisi lukiokoulutus edelleen hiukan suositummalta<br />

kuin ammatillinen koulutus.<br />

<strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto on selvittänyt vuosittain<br />

peruskoulun päättäneiden sijoittumista jatkoopintoihin<br />

peruskoulun päättämisvuoden syksyllä.<br />

Selvitys on antanut tietoa peruskoulun päättäneiden<br />

sijoittumisesta myös muuhun kuin tutkintoon johtavaan<br />

koulutukseen. Nämä nuoret jatkavat joko<br />

peruskoulun lisäopetusluokalla, kansanopistossa,<br />

vammaisten valmentavassa ja kuntouttavassa koulutuksessa<br />

tai oppisopimuskoulutuksessa. Vain hyvin<br />

pieni joukko ei jatkanut opiskelua tai heidän tilanteestaan<br />

ei saatu tietoa. Tällaisia nuoria on vuodesta 2005<br />

alkaen ollut Lapissa vuosittain noin 30, vuonna 2011<br />

heitä oli vain 15.<br />

Kuinka moni lappilainen toisen asteen<br />

opiskelija on aloittanut opiskelun<br />

<strong>Lapin</strong> ulkopuolella ja kuinka monta<br />

opiskelijaa muista maakunnista on<br />

tullut opiskelemaan Lappiin?<br />

Lappiin tuli hieman enemmän opiskelijoita<br />

kuin täältä lähti muihin maakuntiin.<br />

Vuonna 2011 toisen asteen koulutuksen aloittaneista<br />

lappilaisista 91 prosenttia aloitti opiskelun omassa<br />

asuinmaakunnassaan ja 249 nuorta siirtyi opis-<br />

65

kelemaan <strong>Lapin</strong> ulkopuolelle. Muista maakunnista<br />

Lappiin tuli opiskelemaan 290 nuorta. Toisen asteen<br />

koulutuksen opiskelijavirta oli siten jonkin verran positiivinen.<br />

(Taulukko 4.2.7.)<br />

Eniten Lapista hakeuduttiin muualle tekniikan<br />

ja liikenteen alan, matkailu-, ravitsemis- ja talousalan<br />

sekä sosiaali-, terveys- ja liikunta-alan opintoihin.<br />

Muualta Lappiin tultiin opiskelemaan sosiaali-, terveys-<br />

ja liikunta-alan, tekniikan ja liikenteen alan sekä<br />

kulttuurialan opintoihin. Osa peruskoulun päättäneistä<br />

hakeutuu koulutukseen oman maakunnan ulkopuolelle<br />

joko henkilökohtaisista syistä, maantieteellisistä<br />

syistä (raja-alueilla) tai siksi, että haluttua koulutusta<br />

ei ole tarjolla omassa maakunnassa. Esimerkiksi Saamelaisalueen<br />

koulutuskeskus tarjoaa sellaista käsityöalan<br />

koulutusta, jota ei muualta Suomesta löydy.<br />

Syynä voi olla myös se, että hakijat vertaavat koulumenestyksensä<br />

pohjalta koulutukseen pääsyn todennäköisyyttä<br />

oman maakunnan oppilaitoksiin ja muualle.<br />

Näin tapahtuu etenkin silloin kun aloituspaikkoja<br />

on vähän.<br />

Arviointiryhmä<br />

Opetustoimen ylitarkastaja, FM Elisa Suutala<br />

puhelin 040 578 0262<br />

elisa.suutala(at)avi.fi<br />

Erikoissuunnittelija, HM Aune Kina<br />

puhelin 040 716 9999<br />

aune.kina(at)avi.fi<br />

Tietolähteet<br />

Laki ammatillisesta koulutuksesta (630/1998).<br />

Laki kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta<br />

(169/2007).<br />

Laki lukiokoulutuksen ja ammatillisen koulutuksen<br />

opiskelijoiden koulumatkatuesta (48/1997).<br />

Lukiolaki (629/1998).<br />

Suomen perustuslaki (731/1999).<br />

66 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> kysely 28.9.2011 Tiedot<br />

oppilaitosten toiminnasta 20.9.2011, vastausprosentti<br />

100.<br />

Terveyden ja hyvinvoinninlaitos, Kouluterveyskysely<br />

2011, (5.12.2011).<br />

EVA Analyysi, No 19/1.2.2012, Myrskylä Pekka,<br />

HUKASSA – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret,<br />

http://www.eva.fi/wp-content/uploads/2012/02/Syrjaytyminen.pdf<br />

Valtioneuvoston oikeuskanslerin päätös 30.1.2012,<br />

Dnro OKV/6/50/2011 Perusopetuslain mukaisen<br />

oppilashuollon toteutuminen peruskouluissa.<br />

Koulutus ja tutkimus vuosina 2011–2016. Kehittämissuunnitelma.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön<br />

julkaisuja 2012:1.<br />

Opetusministeriön toiminta ja taloussuunnitelma<br />

2009–2012.Helsinki, opetusministeriö.<br />

Ammatillisten oppilaitosten ja lukioiden opetuspisteiden<br />

koordinaatit. Helsinki, Tilastokeskus.<br />

Koulutuksen keskeyttäminen 2010. Koulutustilastot.<br />

Tilastokeskus.<br />

Opetushallituksen WERA-web-raportointipalvelun<br />

yhteishaun KOULUTA Tilastoraportit.<br />

Väestöennuste 2007 iän ja sukupuolen mukaan<br />

2006–2040. Helsinki, Tilastokeskus.<br />

Väestöruutuaineisto (31.12.2010). Helsinki, Tilastokeskus.

4.3. Kuntien taloudelliset resurssit ja henkilöstö liikunnan<br />

<strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> tuottamisessa<br />

Johtopäätökset<br />

Vuonna 2010 <strong>Lapin</strong> kuntien liikuntatoimen kokonaismenot olivat 21,7 milj. euroa. Asukasta kohden ne olivat noin<br />

117 euroa sekä Lapissa että koko maassa. Suurin menoerä oli liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja kunnossapitokustannukset.<br />

Kokonaismenot pysyivät lähes ennallaan vuoteen 2008 verrattuna.<br />

Liikuntapalveluja tuottavaa henkilöstöä oli <strong>Lapin</strong> kunnissa vuonna 2010 yhteensä 150 henkilötyövuotta, josta 70<br />

prosenttia vakinaisessa työsuhteessa. Liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja kunnossapidon tehtävissä toimivaa henkilöstöä<br />

heistä oli yli puolet, josta kolmannes työskenteli kuntien liikuntatoimen palveluksessa. Liikuntapalveluja tuottavan<br />

henkilöstön määrä kasvoi hieman vuodesta 2008. Suurin muutos tapahtui käyttö- ja kunnossapitohenkilöstön siirtymisessä<br />

liikuntatoimen alaisuudesta teknisen toimen työntekijöiksi.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Kuntien on varmistettava vuosittain riittävät ja yhdenvertaiset henkilöstö- ja määräraharesurssit sekä pidettävä huolta<br />

liikuntapaikko<strong>jen</strong> laadukkuudesta ja toimivuudesta.<br />

Kuntien on huolehdittava siitä, että liikuntapaikko<strong>jen</strong> kunnossapidosta vastaa osaava henkilöstö. Olemassa olevien<br />

liikuntapaikko<strong>jen</strong> asiantunteva kunnossapito sekä tarvittavat peruskorjaukset varmistavat kuntalaisten liikkumisen<br />

edellytykset.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Kunnan liikuntapalvelu<strong>jen</strong><br />

tuottamiseen osoitettu<strong>jen</strong> taloudellisten<br />

ja henkilöstöresurssien<br />

riittävyys<br />

Johdanto<br />

Kuinka paljon kunta käyttää<br />

varoja liikuntapalvelu<strong>jen</strong> järjestämiseen?<br />

Kuinka paljon kunnalla on<br />

henkilöstöä liikuntapaikko<strong>jen</strong><br />

järjestämiseen ja mikä on heidän<br />

työsuhteensa luonne?<br />

Liikuntatoimen arviointikohde vuonna 2011 oli kuntien<br />

talous- ja henkilöstöresurssit liikunnan <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

tuottamisessa.<br />

Kuntalain (365/1995) mukaan kuntien tehtävänä<br />

on edistää kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä. Liikunta<br />

on yksi kunnan hyvinvointipolitiikan väline ja<br />

Kokonaiskustannukset, käyttöja<br />

kunnossapitomenot, palkkaja<br />

henkilöstömenot, avustukset<br />

ja investointimenot vuosina<br />

2008 ja 2010.<br />

Eri henkilöstöryhmien määrä<br />

vakinaisissa ja määräaikaisissa<br />

tehtävissä vuosina 2008 ja<br />

2010.<br />

Palvelutavoitteita ei ole asetettu.<br />

sillä on merkittävä rooli kuntalaisten toimintakyvyn<br />

ja terveyden ylläpidossa. Liikunta on myös <strong>peruspalvelu</strong>,<br />

jonka järjestäminen kuuluu kuntien tehtäviin.<br />

Jotta liikuntapalvelut voidaan turvata kaikille tasaarvoisesti<br />

ja yhdenvertaisesti, edellyttää se valtakunnan<br />

tason liikuntapolitiikkaa, jossa otetaan huomioon<br />

maan eri alueet ja niiden erilainen toimintaympäristö.<br />

Liikuntalain (1054/1998) 2 §:n mukaan kunnan tulee<br />

luoda edellytyksiä kuntalaisten liikunnalle kehittä-<br />

67

mällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä<br />

edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa,<br />

tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa<br />

ottaen huomioon myös erityisryhmät. Liikuntalain<br />

asettamien tavoitteiden toteutumiseksi suunnataan<br />

kuntatasolle monenlaisia tukitoimenpiteitä, esimerkiksi<br />

erilaisia hankekohtaisia avustuksia. Liikuntalain<br />

tarkoituksena on lisäksi edistää liikunnan avulla tasaarvoa<br />

ja suvaitsevaisuutta sekä tukea kulttuurien moninaisuutta<br />

ja ympäristön kestävää kehitystä.<br />

Edellisen kerran kuntien liikuntatoimen talous-<br />

ja henkilöstöresursseja selvittivät lääninhallitusten<br />

liikuntatoimet vuonna 2009, jolloin tiedot koskivat<br />

vuoden 2007 ja 2008 tilinpäätöstietoja.<br />

Valtion harjoittaman liikuntapolitiikan ja alueellisten<br />

ohjaustoimien lisäksi liikuntatoimen järjestäminen<br />

kunnissa vaatii riittäviä taloudellisia resursseja<br />

sekä koulutettua ja osaavaa henkilöstöä. Suomen<br />

Kuntaliiton arvion mukaan kunnissa liikuntatoimen<br />

tehtävissä työskentelee lähes 5 000 työntekijää vuonna<br />

2012.<br />

Kunnille myönnetään veikkausvoittovaroista<br />

valtionosuutta liikuntatoimen käyttökustannuksiin<br />

kunnan asukasmäärän ja asukasta kohden määrätyn<br />

yksikköhinnan perusteella. Liikuntalain mukaan opetus-<br />

ja kulttuuriministeriö voi avustaa myös muuta<br />

paikallista liikunnan kehittämistyötä. Lisäksi valtion<br />

talousarvioon otetaan vuosittain määräraha avustusten<br />

myöntämiseksi liikuntapaikko<strong>jen</strong> ja niihin liittyvien<br />

vapaa-aikatilo<strong>jen</strong> perustamishankkeisiin. Vuonna<br />

2010 oli valtion talousarviossa liikuntapaikkarakentamiseen<br />

21,6 milj. euroa. Avustuksilla edistetään<br />

erityisesti laajo<strong>jen</strong> käyttäjäryhmien tarpeisiin tarkoitettu<strong>jen</strong><br />

liikuntapaikko<strong>jen</strong> rakentamista, hankkimista,<br />

peruskorjaamista ja varustamista.<br />

Liikuntatoimi tilasto<strong>jen</strong> valossa 2010 -julkaisun<br />

mukaan vuonna 2010 arviolta neljäsosa valtion<br />

liikuntamäärärahoista osoitettiin kuntien liikuntatoimintaan.<br />

Kuntien liikuntatoimen käyttökustannuksista<br />

valtionosuudet kattoivat runsaat kolme prosenttia,<br />

kun taas liikuntainvestoinneista 13,4 prosenttia.<br />

Henkilöstömenoihin kunnat käyttivät liikuntatoimen<br />

68 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

toimintamenoista vuonna 2010 noin 29 prosenttia ja<br />

avustuksiin vajaat 9 prosenttia.<br />

Kuntien talous- ja henkilöstöresurssit liikunnan<br />

<strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> tuottamisessa -arviointikysely toteutettiin<br />

verkkokyselynä ja se osoitettiin <strong>Lapin</strong> kuntien<br />

liikuntatoimesta vastaaville viranhaltijoille. Kyselyn<br />

vastaukset perustuvat kuntien vuoden 2010 tilinpäätöstietoihin.<br />

Kyselyyn vastasivat kaikki <strong>Lapin</strong> kunnat.<br />

Liikuntapalveluja tuottavat kunnan eri hallintokunnat.<br />

Liikuntatoimet kokosivat arviointikyselyn tiedot eri<br />

hallintokuntien budjeteista. Kyselyn tuloksia voidaan<br />

pitää vain suuntaa antavina, koska liikuntatoimella ei<br />

ehkä ole ollut tiedossa kaikkia muiden hallintokuntien<br />

liikunnan palveluihin kohdistuvia menoja.<br />

Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta<br />

<strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Liikuntatoimen osalta arvioinnissa ei varsinaisesti<br />

selvitetty liikunnan vaikutuksia syrjäytymisen ehkäisyssä.<br />

Kattavasti tuotetut liikuntapalvelut ja kansalaisten<br />

tasa-arvoa edistävä käyttömaksu- ja vuoropolitiikka<br />

voivat merkittävästi vaikuttaa varsinkin<br />

lasten ja nuorten syrjäytymiseen ennalta ehkäisevästi.<br />

Tulevaisuudessa korostuu tasa-arvoisten ja yhdenvertaisten<br />

liikuntapalvelu<strong>jen</strong> saavutettavuuden turvaaminen,<br />

koska kuntalaisten liikkumisen lisäämisellä<br />

on esimerkiksi ikääntyvän väestön kannalta suuri<br />

merkitys. Liikuntapalvelu<strong>jen</strong> tärkeä käyttäjäryhmä<br />

ovat etenkin lapset ja nuoret, joiden liikunta-aktiivisuus<br />

luo perustan koko elämänkulun mittaiselle liikunnalliselle<br />

elämäntavalle. Lisäksi palveluja ja ohjausta<br />

tulee kohdistaa sellaisiin väestöryhmiin, joiden<br />

liikuntaan osallistumisen esteenä voi olla sosiaalisia,<br />

kulttuurisia, taloudellisia tai muita, esimerkiksi ikään<br />

liittyviä tekijöitä.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Kuntaliitokset, yhteistoiminta-alueet ja muutokset<br />

kuntien sisäisissä palvelurakenteissa vaikuttavat vahvasti<br />

kuntien liikuntatoimen järjestämiseen. Kunnat<br />

voivat itse määritellä tavat toteuttaa liikuntaa kunnallisena<br />

<strong>peruspalvelu</strong>na. Sosiaali- ja terveysministeriön<br />

mukaan kunta voi tehdä liikunnasta keskeisen stra-

tegisen valinnan, johon kaikki liikuntaa, terveyttä ja<br />

fyysistä sekä henkistä hyvinvointia edistävät toimialat<br />

sitoutuvat. Liikuntamyönteisen kunnan aseman<br />

saavuttaminen vaatii liikunta- ja hyvinvointistrategian<br />

laatimista osaksi kuntasuunnitelmaa sekä riittävät<br />

resurssit liikunnan edellytysten luomiseksi.<br />

Urheiluseurat ja yksityiset palveluntuottajat<br />

ovat varteenotettavia yhteistyökumppaneita kunnallisen<br />

liikuntatoimen järjestämisessä ja kehittämisessä.<br />

Yhteistyöllä palvelutarjonta monipuolistuu ja tarjoaa<br />

kuntalaisille laajemmat mahdollisuudet liikkua ja toteuttaa<br />

itseään terveyttä edistävän ja ylläpitävän harrastuksen<br />

parissa.<br />

Kuinka paljon kunta käyttää varoja<br />

liikuntapalvelu<strong>jen</strong> järjestämiseen?<br />

<strong>Lapin</strong> kunnat käyttivät vuonna 2010 liikuntapalvelu<strong>jen</strong><br />

järjestämiseen yhteensä 21,7 milj.<br />

euroa ja asukasta kohden kokonaiskäyttömenot<br />

olivat 89 euroa.<br />

Liikunnan kokonaismenoihin sisältyvät liikuntatoimen<br />

käyttö- ja investointimenot sekä teknisen toimen<br />

liikuntaan kohdistamat menot. Lapissa liikuntaan<br />

käytettiin vuonna 2010 neljä prosenttia koko maan<br />

liikunnan kokonaismenoista eli 21,7 milj. Asukasta<br />

kohden liikuntaan käytettiin eniten Kolarissa ja vähiten<br />

Pellossa. Koko maassa ja myös Lapissa liikunnan<br />

kokonaismeno<strong>jen</strong> keskiarvo oli noin 117 euroa asukasta<br />

kohden. (Taulukko 4.3.1.)<br />

Taulukko 4.3.1. Kuntien liikunnan kokonaismenot, kokonaiskäyttömenot sekä liikuntapaikko<strong>jen</strong> investointimenot (€, €/as) kunnittain<br />

Lapissa vuonna 2010.<br />

Kokonaismenot yhteensä<br />

(Kokonaiskäyttömenot + Kokonaiskäyttömenot Liikuntapaikko<strong>jen</strong><br />

investoinnit) yhteensä investointimenot<br />

Kunta € €/as € €/as. € €/as<br />

Enontekiö 348 056 185,2 260 111 138,4 87 945 46,8<br />

Inari 1 071 150 112,4 762 150 112,4 309 000 45,6<br />

Kemi 2 382 901 105,5 2 296 177 101,7 86 724 3,8<br />

Kemijärvi 1 572 270 186,6 1 404 900 166,7 167 370 19,9<br />

Keminmaa 1 002 000 117,0 734 900 85,8 267 100 31,2<br />

Kittilä 969 017 156,5 750 940 121,3 218 077 35,2<br />

Kolari 1 325 440 346,3 304 009 79,4 1 021 431 266,9<br />

Muonio 134 243 56,0 127 891 53,3 6 353 2,6<br />

Pelkosenniemi 110 499 109,2 109 536 108,2 963 1,0<br />

Pello 191 884 48,3 111 495 28,1 80 389 20,2<br />

Posio 310 568 80,1 224 118 57,8 86 450 22,3<br />

Ranua 457 561 106,1 457 561 106,1 0 0,0<br />

Rovaniemi 5 949 438 99,0 5 087 508 84,6 861 929 14,3<br />

Salla 291 500 70,2 261 500 62,9 30 000 7,2<br />

Savukoski 62 258 52,8 62 258 52,8 0 0,0<br />

Simo 177 432 50,7 168 652 48,2 8 780 2,5<br />

Sodankylä 681 983 77,7 630 556 71,9 51 427 5,9<br />

Tervola 178 876 52,1 166 169 48,4 12 707 3,7<br />

Tornio 3 620 440 160,6 1 503 440 66,7 2 117 000 93,9<br />

Utsjoki 87 500 67,3 84 500 65,0 3 000 2,3<br />

Ylitornio 824 572 174,6 785 365 166,3 39 207 8,3<br />

Lappi 21 749 588 116,8 16 293 736 88,8 5 455 852 29,7<br />

Koko maa 523 772 952 116,8 413 868 587 92,3 109 904 364 24,5<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> ELY-keskuksen kysely 2011<br />

69

Kokonaiskäyttömenoihin sisältyvät kaikki liikuntatoimen<br />

palvelu<strong>jen</strong> tuottamiseen liittyvät menot;<br />

kuten liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja kunnossapitokustannukset,<br />

palkka- ja henkilöstömenot, ostopalvelut<br />

sekä seuroille myönnetyt toiminta- ja kohdeavustukset.<br />

Käyttömenoihin on laskettu myös tekniselle<br />

toimelle sekä muille hallinnonaloille aiheutuneet liikuntapaikko<strong>jen</strong><br />

käyttö- ja kunnossapitokustannukset.<br />

Kuntien liikuntatoimen kokonaiskäyttömenot olivat<br />

Lapissa noin 89 euroa asukasta kohden vuonna 2010.<br />

Kuvassa 4.3.1. esitetään <strong>Lapin</strong> kuntien kokonaiskäyttömenot<br />

asukasta kohden. Kokonaiskäyttömenot pysyivät<br />

lähes samana verrattuna vuoteen 2008, mutta<br />

entistä enemmän kustannuksista aiheutui ostopalvelu<strong>jen</strong><br />

ja teknisen toimen palvelu<strong>jen</strong> käyttämisestä.<br />

Kuntien liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja kunnossapitomenoihin<br />

otettiin mukaan kunnossapitoon liittyvät<br />

palkka- ja henkilöstömenot, liikuntatilo<strong>jen</strong> sisäiset<br />

vuokrat sekä siivous- ja ostopalvelukulut hallintokunnittain.<br />

Liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja kunnossapito-<br />

kustannukset olivat Lapissa vuonna 2010 yhteensä<br />

7,9 milj. euroa ja 43 euroa asukasta kohden. <strong>Lapin</strong><br />

kustannukset olivat kolme prosenttia koko maan kustannuksista<br />

ja asukasta kohden pienemmät kuin koko<br />

maassa. Kuvassa 4.3.2. esitetään <strong>Lapin</strong> kuntien käyttö-<br />

ja kunnossapitokustannukset asukasta kohden.<br />

Palkka- ja henkilöstömenot sisältävät liikunnan<br />

palvelu<strong>jen</strong> tuottamiseen liittyvät kuntien liikunta- ja<br />

teknisen toimen sekä muiden hallintokuntien menot.<br />

Liikunta-asioita hoitavien työntekijöiden palkka- ja<br />

henkilöstömenot olivat Lapissa 4,3 milj. euroa vuonna<br />

2010. <strong>Lapin</strong> ja koko maan keskiarvo oli lähes sama<br />

eli 23 euroa asukasta kohden. Palkka- ja henkilöstömenoja<br />

kertyi asukasta kohden eniten Ylitorniolla ja<br />

vähiten Kolarissa. (Taulukko 4.3.2.) Liikuntatoimen<br />

tehtäviin kohdistuvat teknisen toimen palkka- ja henkilöstökustannukset<br />

lisääntyivät vuodesta 2008.<br />

Kuntien liikuntatoimen myöntämissä erilaisissa<br />

avustuksissa otettiin mukaan urheiluseuroille ja yhdis-<br />

Taulukko 4.3.2. Kuntien liikunta-avustusten, palkkameno<strong>jen</strong> sekä liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja kunnossapitomeno<strong>jen</strong> kokonaismäärät<br />

(€, €/as) kunnittain Lapissa vuonna 2010.<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> ELY-keskuksen kysely 2011<br />

Liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja<br />

Avustukset yhteensä Palkkamenot yhteensä kunnossapitomenot yhteensä<br />

Käyttö- ja<br />

Avustukset Palkat kunnossapito<br />

Kunta € €/as € €/as. € €/as<br />

Enontekiö 13 628 7,3 72 820 38,8 98 338 52,3<br />

Inari 32 000 4,7 282 393 41,7 655 865 96,7<br />

Kemi 14 483 0,6 465 316 20,6 1 319 299 58,4<br />

Kemijärvi 111 990 13,3 281 850 33,5 568 850 67,5<br />

Keminmaa 34 820 4,1 140 700 16,4 460 100 53,7<br />

Kittilä 57 295 9,3 58 887 9,5 385 622 62,3<br />

Kolari 17 500 4,6 21 695 5,7 220 948 57,7<br />

Muonio 13 000 5,4 53 034 22,1 55 286 23,0<br />

Pelkosenniemi 0 0,0 21 443 21,2 1 098 1,1<br />

Pello 12 101 3,0 42 500 10,7 88 200 22,2<br />

Posio 13 185 3,4 84 481 21,8 136 528 35,2<br />

Ranua 19 326 4,5 132 117 30,6 39 000 9,0<br />

Rovaniemi 815 472 13,6 1 303 276 21,7 2 184 052 36,3<br />

Salla 15 500 3,7 159 000 38,3 26 100 6,3<br />

Savukoski 0 0,0 21 550 18,3 18 699 15,9<br />

Simo 11 500 3,3 33 494 9,6 42 452 12,1<br />

Sodankylä 58 714 6,7 192 324 21,9 220 028 25,1<br />

Tervola 13 067 3,8 75 968 22,1 118 945 34,6<br />

Tornio 86 577 3,8 575 360 25,5 866 607 38,4<br />

Utsjoki 400 0,3 28 500 21,9 48 290 37,1<br />

Ylitornio 35 000 7,4 206 956 43,8 354 641 75,1<br />

Lappi yhteensä 1 375 558 7,5 4 253 664 23,2 7 908 947 43,1<br />

Koko maa yhteensä 22 900 983 5,1 104 382 619 23,3 291 881 101 65,1<br />

71

tyksille myönnetyt toiminta- ja kohde- sekä toimitilaavustukset,<br />

yrityksille myönnetyt toimitila-avustukset<br />

sekä muut avustukset. Lapissa avustuksiin käytettiin<br />

kuusi prosenttia koko maan avustuksista eli 1,4 milj.<br />

euroa. Asukasta kohden tarkasteltuna avustusmäärä<br />

oli Lapissa 7,5 euroa, joka on enemmän kuin koko<br />

maassa (Taulukko 4.3.2.). Avustettuja seuroja Lapissa<br />

oli yhteensä 284. Eniten avustuksia myönnettiin Rovaniemellä,<br />

kun taas Pelkosenniemellä ja Savukoskella<br />

ei avustuksia myönnetty ollenkaan. Avustukset<br />

seuroille vähentyivät hieman, mutta toimitila-avustukset<br />

ja muut avustukset lisääntyivät vuodesta 2008.<br />

Kuva 4.3.3. Kuva Liikunnan 4.3.3. henkilöstö Liikunnan tehtävittäin henkilöstö (%) <strong>Lapin</strong> tehtävittäin kunnissa (%) vuonna <strong>Lapin</strong> 2010. kunnissa vuonna 2010.<br />

Kuva 4.3.3. Liikunnan henkilöstö tehtävittäin (%) <strong>Lapin</strong> kunnissa vuonna 2010.<br />

100 %<br />

100 %<br />

90 %<br />

90 %<br />

80 %<br />

80 %<br />

70 %<br />

70 %<br />

60 %<br />

60 %<br />

50 %<br />

50 %<br />

40 %<br />

40 %<br />

30 %<br />

30 %<br />

20 %<br />

20 %<br />

10 %<br />

10 %<br />

0 %<br />

0 %<br />

Enontekiö<br />

Inari<br />

Kemi<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus<br />

72 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Kemijärvi<br />

Keminmaa<br />

Kittilä<br />

Kolari<br />

Muonio<br />

Pelkosenniemi<br />

Pello<br />

Kuntien liikuntapaikko<strong>jen</strong> investointimenoihin<br />

otettiin mukaan liikuntapaikko<strong>jen</strong> rakentamis- ja kalustamismenot<br />

kaikilta tilinpäätöksessä kirjatuilta hallintokunnilta.<br />

Liikuntapaikko<strong>jen</strong> investointimeno<strong>jen</strong><br />

kohdalla vaihtelut saattoivat olla erittäin suuria sekä<br />

kunnittain että vuosittain. Vuonna 2010 liikuntapaikko<strong>jen</strong><br />

investointimenot olivat Lapissa yhteensä 5,4<br />

miljoonaa euroa. <strong>Lapin</strong> kunnat käyttivät investointeihin<br />

asukasta kohden keskimäärin 30 euroa, joka on<br />

enemmän kuin koko maassa keskimäärin. (Taulukko<br />

4.3.1) Vuonna 2010 investointimenoja kohdistui eniten<br />

jäähalleihin ja sisäliikuntatiloihin. Vuonna 2008<br />

<strong>Lapin</strong> kunnat käyttivät investointeihin 3,2 milj. euroa.<br />

Hallinto Ohjaus Erityisliikunta Muut Käyttö- Käy@ö-­‐ ja ja kunnossapito<br />

Hallinto Ohjaus Erityisliikunta Muut Käy@ö-­‐ ja kunnossapito<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus<br />

Posio<br />

Ranua<br />

Rovaniemi<br />

Salla<br />

Savukoski<br />

Simo<br />

Sodankylä<br />

Tervola<br />

Tornio<br />

Utsjoki<br />

Ylitornio

Kuinka paljon kunnalla on<br />

henkilöstöä liikuntapalvelu<strong>jen</strong><br />

järjestämiseen ja mikä on heidän<br />

työsuhteensa luonne?<br />

Kuntien liikunnan <strong>peruspalvelu</strong>ja tuottavaa<br />

henkilöstöä oli Lapissa vuonna 2010 yhteensä<br />

150 henkilötyövuotta. Henkilöstöstä oli<br />

liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja kunnossapitotehtävissä<br />

runsas puolet sekä hallinto- ja ohjaustehtävissä<br />

noin 18 prosenttia. Vakinaisessa<br />

työsuhteessa oli 70 prosenttia henkilöstöstä.<br />

Kuntien liikunnan <strong>peruspalvelu</strong>ja tuottavan henkilöstön<br />

määrä on esitetty henkilötyövuosina kuntien<br />

vuoden 2010 tilinpäätöstieto<strong>jen</strong> mukaan. Henkilöstön<br />

kokonaismäärä oli Lapissa 150 henkilötyövuotta. Liikuntapalveluja<br />

tuottavan henkilöstön kokonaismäärä<br />

tuhatta asukasta kohden oli Lapissa 0,8 henkilötyövuotta,<br />

mikä on pienempi kuin keskimäärin koko<br />

maassa.<br />

Liikunnan tehtävissä oli lähes yhtä paljon hallintohenkilöstöä<br />

ja liikunnanohjaajia. Koko henkilöstömäärästä<br />

oli liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja kunnossapitohenkilöstöä<br />

runsaat puolet, joista noin kolmannes<br />

oli liikuntatoimen alaisuudessa ja kaksi kolmannesta<br />

teknisen tai muun hallintokunnan alaisuudessa. Lapissa<br />

oli enemmän hallintohenkilöstöä ja vähemmän<br />

erityisliikunnan ohjaajia kuin koko maassa keskimäärin.<br />

Kuvassa 4.3.3. esitetään henkilöstön jakaantuminen<br />

kunnittain Lapissa vuonna 2010. Viidessä <strong>Lapin</strong><br />

kunnassa ei ole liikunnan ohjaushenkilöstöä ja erityisliikunnan<br />

ohjaajia on vain kaupungeissa ja suurimmissa<br />

taajamissa. Kokonaishenkilöstömäärä lisääntyi<br />

Lapissa yhdeksän henkilötyövuotta vuodesta 2008.<br />

Suurin muutos tapahtui käyttö- ja kunnossapitohenkilöstön<br />

siirtymisessä liikuntatoimen alaisuudesta teknisen<br />

toimen työntekijöiksi.<br />

Eri työntekijäryhmien välillä selvitettiin myös<br />

työsuhteen luonnetta. Vakinaisessa työsuhteessa oli<br />

hallintohenkilöstöstä noin 82 prosenttia, liikunnanohjaushenkilöstä<br />

75 prosenttia ja erityisliikunnanoh-<br />

jaajista 71 prosenttia. Vakinaista liikuntapaikko<strong>jen</strong><br />

käyttö- ja kunnossapitohenkilöstöä oli liikuntatoimen<br />

alaisuudessa 80 prosenttia ja teknisen tai muun hallintokunnan<br />

alaisuudessa 75 prosenttia. Viidessä <strong>Lapin</strong><br />

kunnassa koko liikunnan henkilöstö oli vakinaisessa<br />

työsuhteessa. Koko maassa käyttö- ja kunnossapitohenkilöstöstä<br />

oli vakinaisessa työsuhteessa viisi prosenttiyksikköä<br />

enemmän.<br />

Arvioinnin tekijä<br />

Erikoissuunnittelija, Marjatta Huhtala<br />

puhelin 0400 232 278<br />

marjatta.huhtala(at)ely-keskus.fi<br />

Tietolähteet<br />

Kuntalaki (369/1995)<br />

Liikuntalaki (1054/1998, 902/2009)<br />

<strong>Lapin</strong> ELY-keskuksen kysely <strong>Lapin</strong> kunnille lokakuu<br />

2011, vastausprosentti 100.<br />

Kuntien liikuntatoimen talous- ja henkilöstötietoja<br />

vuosilta 2006–2009. Opetus- ja kulttuuriministeriön<br />

julkaisuja 2010:15.<br />

Liikuntatoimi tilasto<strong>jen</strong> valossa – Perustilastot vuodelta<br />

2010. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja<br />

2012:20.<br />

Suositukset liikunnan edistämiseksi kunnissa. Sosiaali-<br />

ja terveysministeriö. Esitteitä 2010:3.<br />

73

4.4. Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> verkkoaineisto<strong>jen</strong> hankinta ja käyttö<br />

Johtopäätökset<br />

Verkkoaineistoja on periaatteessa käytössä maakuntakirjaston yhteishankinnan ansiosta jokaisessa kunnassa, mutta<br />

kaikissa kunnissa niiden käyttömahdollisuutta ei ole tiedostettu. E-kirjoja on vain neljässä kirjastossa 18:sta.<br />

Kirjastot eivät hanki verkkoaineistoja, koska hinnat ovat liian korkeat suhteessa määrärahoihin ja odotettuun käyttöön.<br />

Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> asiakkaille sopivia aineistoja ei ole tarjolla ja kysyntä on siksi vähäistä. Tilanteeseen<br />

vaikuttavat myös kustantajien kirjastoille tarjoamien sopimusehto<strong>jen</strong> kirjavuus ja epäedullisuus sekä aineiston hallinnan<br />

kirjastoilta edellyttämän tietotaidon puute.<br />

Kirjo<strong>jen</strong> lainaamiseen verrattuna verkkoaineisto<strong>jen</strong> käyttö ja e-kirjo<strong>jen</strong> lainaus on vielä häviävän pientä ja käyttötilastot<br />

puutteellisia. Käyttömahdollisuus on vieläkin usein kirjastotilaan sidottu, vaikka etäkäyttö olisi sopimusehto<strong>jen</strong><br />

mukaan mahdollista. Kirjastoilta puuttuu alueellinen suunnitelmallisuus ja yhteistyö verkkoaineisto<strong>jen</strong> hallinnan<br />

osalta. Yksittäisillä kirjastoilla ei ole tarpeeksi resursseja ottaa haltuun verkkosisältöjä eikä niiden markkinointia ja<br />

systemaattista opastamista.<br />

Kirjastoille esitetyn tietoyhteiskuntaroolin haltuunoton vaatima tekninen varustus on kirjastoissa kunnossa, mutta<br />

muuten kirjasto<strong>jen</strong> näkemys oman roolinsa toteutumisesta tietoyhteiskunnan toimijana on vain tyydyttävä.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön on asetettava resurssit ja työryhmä, joka neuvottelee ja rakentaa yleisille kirjastoille<br />

yhteisen digitaalisen aineistovarannon. Työ on osittain jo käynnissä joidenkin yksittäisten kirjasto<strong>jen</strong> hankkeena ja<br />

monissa verkostoissa, mutta se vaatii pitkän tähtäimen suunnitelman ja rahoituksen.<br />

Kansalliskirjaston on luetteloitava julkisella rahoituksella tuotetut verkkomateriaalit (ns. harmaat aineistot) Suomen<br />

kansallisbibliografiaan (FENNICA), jolloin verkkomateriaalit saadaan paremmin kansalaisten käyttöön.<br />

Maakuntakirjaston on otettava enemmän vastuuta verkkoaineistokokoelmien muodostamisesta ja aineistoihin kouluttamisesta<br />

ja tarjottava erikoisasiantuntemustaan maakunnan kirjasto<strong>jen</strong> käyttöön. Kaikkien kirjasto<strong>jen</strong> on kuitenkin<br />

huolehdittava perusasioista omalta kohdaltaan ja niiden on otettava aktiiviseen käyttöön hankitut verkkoaineistot,<br />

perehdyttävä niihin ja markkinoitava niitä asiakkaille.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön on selkiytettävä yleisten kirjasto<strong>jen</strong> roolia tietoyhteiskuntataito<strong>jen</strong> opastajana.<br />

Digitaalisten aineisto<strong>jen</strong> palveluntuottajien on kehitettävä aineisto<strong>jen</strong> käytön tilastointia.<br />

74 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit Palvelutavoitteet/<br />

hyvä palvelutaso<br />

Verkkoaineisto<strong>jen</strong> saatavuus ja<br />

käyttö<br />

Johdanto<br />

Mitä verkkoaineistoja yleisiin<br />

kirjastoihin on hankittu vuonna<br />

2011?<br />

Minkä verran hankittuja verkkoaineistoja<br />

on käytetty?<br />

Millaiseksi yleiset kirjastot arvioivat<br />

asemansa tietoyhteiskunnan<br />

toimijana?<br />

Kirjastotoimen arviointikohteena oli verkkoaineisto<strong>jen</strong><br />

saatavuus ja käyttö <strong>Lapin</strong> yleisissä kirjastoissa.<br />

Arvioinnissa tarkasteltiin kaupallisesti saatavilla olevia<br />

verkkoaineistoja. Lisäksi arvioitiin yleisten kirjasto<strong>jen</strong><br />

asemaa tietoyhteiskunnan toimijoina.<br />

Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> verkkoaineisto<strong>jen</strong> hankintaa<br />

ja käyttöä selvitettiin edellisen kerran vuoden<br />

2004 <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arvioinnissa. Silloin todettiin,<br />

etteivät kirjastoja koskevat tietoyhteiskuntatavoitteet<br />

olleet toteutuneet tasapuolisesti maan eri osissa.<br />

Kaupallisten verkkoaineisto<strong>jen</strong> tarjonta ei vastannut<br />

yleisten kirjasto<strong>jen</strong> tarpeita ja niiden hankinta kirjastoihin<br />

oli vähäistä. Lisäksi verkkoaineisto<strong>jen</strong> käytön<br />

seurannassa oli puutteita. Toimenpiteinä suositeltiin<br />

verkkoaineisto<strong>jen</strong> kansallista resursointia ja suositusta<br />

verkossa välitettävästä perusaineistosta sekä<br />

verkkoaineisto<strong>jen</strong> käytön tilastoinnin parantamista.<br />

Vuoden 2004 arvioinnissa ehdotetut verkkoaineistoja<br />

koskevat toimenpide-ehdotukset eivät ole toteutuneet.<br />

Kirjastolain mukaan yleisten kirjasto<strong>jen</strong> tavoitteena<br />

on edistää väestön yhtäläisiä mahdollisuuksia<br />

sivistykseen, kirjallisuuden ja taiteen harrastukseen,<br />

jatkuvaan tieto<strong>jen</strong>, taito<strong>jen</strong> ja kansalaisvalmiuksien<br />

kehittämiseen, kansainvälistymiseen sekä elinikäiseen<br />

oppimiseen. Kirjastotoiminnassa tavoitteena<br />

on edistää myös virtuaalisten ja vuorovaikutteisten<br />

verkkopalvelu<strong>jen</strong> ja niiden sivistyksellisten sisältö<strong>jen</strong><br />

Kuntien hankkimat tietokannat ja<br />

e-kirjat (kpl) sekä hankintakulut<br />

vuonna 2011.<br />

Verkkoaineisto<strong>jen</strong> käyttökerrat,<br />

ja e-kirjo<strong>jen</strong> lainamäärät vuonna<br />

2011.<br />

Asukkaiden sivistyksellisten<br />

perusoikeuksien toteutuminen ja<br />

verkkoaineisto<strong>jen</strong> tasavertainen<br />

saatavuus eri alueilla. Tiedollisen<br />

syrjäytymisen ehkäisy.<br />

kehittymistä. Kirjastot vastaavat osaltaan sivistyksellisten<br />

perusoikeuksien toteutumisesta.<br />

Kirjastoille on asetettu kirjastoja ja tietoyhteiskuntaa<br />

yleisesti koskevissa kansallisissa ohjelmaasiakirjoissa<br />

tehtäviä, joiden tavoitteena on varmistaa<br />

sivistykselliset perusoikeudet tasavertaisesti kaikille<br />

kansalaisille. Kirjastoja pidetään näissä ohjelmaasiakirjoissa<br />

keskeisenä tietoyhteiskuntatoimijana<br />

tiedollisen syrjäytymisen ehkäisemisessä. Opetus- ja<br />

kulttuuriministeriön Kirjastopolitiikka 2015 -ohjelma<br />

edellyttää, että kirjasto<strong>jen</strong> rooli sivistyksellisten verkkosisältö<strong>jen</strong><br />

jäsentäjänä, järjestäjänä, tekijänä, jakelijana<br />

ja käyttöön saattajana selkiytetään. Politiikkaohjelmassa<br />

edellytetään, että kaikkien saatavilla olevat<br />

perusaineistot ja -palvelut määritellään.<br />

E-kirjo<strong>jen</strong> ja digilehtien käyttö ei ole yleistynyt<br />

ennakoidusti Suomessa. Suomen kustannusala on<br />

vasta heräämässä e-aineisto<strong>jen</strong> julkaisuun, joten toistaiseksi<br />

lähes kaikki yleisten kirjasto<strong>jen</strong> tarvitsema aineisto<br />

on saatavana fyysisessä muodossa. Sen sijaan<br />

julkishallinto tuottaa nykyisin kustannus- ja jakelusyistä<br />

pääosin verkkojulkaisuja. Tämän ns. harmaan<br />

aineiston ongelmana on löytyvyys, koska aineistoa ei<br />

luetteloida kirjastojärjestelmiin. Tämä haastaa kansalaisten<br />

tiedonhankintataidot ja kirjastohenkilöstön<br />

ammatillisen osaamisen sisältö<strong>jen</strong> hallinnassa.<br />

Parhaillaan on käynnissä Sähköiset sisällöt<br />

yleisiin kirjastoihin -hanke, jonka tavoitteena on asi-<br />

75

akaskunnan tarpeita vastaava sähköisten sisältö<strong>jen</strong><br />

tasapuolinen tarjonta. Lisäksi hankkeessa kehitetään<br />

kirjastohenkilöstön sähköisten aineisto<strong>jen</strong> osaamista,<br />

hankinta- ja rahoitusmallia sekä yhteistä e-aineistostrategiaa.<br />

Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> neuvosto pitää strategiassaan<br />

yleisten kirjasto<strong>jen</strong> kriittisenä menestystekijänä<br />

tietoyhteiskuntataito<strong>jen</strong> opastamista. Kirjasto<strong>jen</strong> toiminnassa<br />

se tarkoittaa kirjasto<strong>jen</strong> oman roolin haltuunottoa<br />

medialukutaito<strong>jen</strong> levittämisessä ja henkilöstön<br />

osaamisen päivittämisessä.<br />

Vuoden 2011 <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arvioinnin aineistona<br />

oli yleisille kirjastoille syksyllä 2011 tehty<br />

verkkokysely, jonka tuloksia verrattiin soveltuvin<br />

osin vuoden 2004 aineistoon. Arvioinnissa käytettiin<br />

myös Suomen yleisten kirjasto<strong>jen</strong> tilastotietokantaa<br />

sekä Kansallisen elektronisen kirjaston yleisille kirjastoille<br />

toimittamia verkkoaineistotilauksia ja näiden<br />

aineisto<strong>jen</strong> käyttötilastoja. Aineistona oli myös Kansalliskirjaston<br />

yleisten kirjasto<strong>jen</strong> asiakkaille tekemä<br />

Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> kansallinen käyttäjäkysely 2010.<br />

Lapissa kyselyyn vastasivat kaikki 18 yleistä kirjastoa.<br />

Kuntia on 21, mutta niissä on kaksi seutukirjastoa:<br />

Sompion seutukirjasto yhdistää kolmen kunnan<br />

ja Tornionlaakson kirjasto kahden kunnan kirjastopalvelut.<br />

Syrjäytymisen ehkäisyn<br />

kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Tiedollinen syrjäytyminen on yksi syrjäytymisen<br />

muoto. Uusi informaatioteknologia voi entisestään<br />

syventää kansalaisten välistä eriarvoisuutta ja eroja<br />

osallistumismahdollisuuksissa. Tutkimusten mukaan<br />

digitaalisen kuilun tai syrjäytymisen syntyyn<br />

vaikuttavat tulo- ja koulutustaso. Uusi informaatioteknologia<br />

vahvistaa sosioekonomisesti varakkaiden<br />

mahdollisuuksia saada tietoja ja osallistua yhteiskunnallisiin<br />

asioihin. Kirjastoissa pelkkä laitetarjonta<br />

ei tasaa digitaalista kuilua. Tarvitaan osaamista ja<br />

omankielisiä aineistoja.<br />

Suomi on verkottunut hyvin tietoteknisesti ja<br />

kirjastot turvaavat tasavertaista verkkoon pääsyä tarjoamalla<br />

yhteyksiä ja laitteita. Kirjastot pystyvät ver-<br />

76 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

kostona turvaamaan perinteisten aineisto<strong>jen</strong> saannin<br />

tarvitsijalle. Kirja toimitetaan tarvittaessa toisesta kirjastosta<br />

asiakkaalle. Verkkoaineistoissa tällainen siirtäminen<br />

ei ole mahdollista, joten verkkoaineistot eivät<br />

ole tasavertaisesti kaikkien saatavilla. Käyttöoikeudet<br />

ovat usein kuntakohtaisia ja käyttö sallitaan vain sopimuksen<br />

mukaisilta koneilta. Asiakkaan verkkoaineisto<strong>jen</strong><br />

käyttömahdollisuuksia rajaavat kunnankirjaston<br />

taloudelliset ja osaamiseen liittyvät resurssit. Kunnankirjastokin<br />

voi syrjäytyä tiedollisesti.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Kirjasto<strong>jen</strong> toimintaympäristöön vaikuttaa yhä enemmän<br />

teknologian kehitys. Langattomat verkot ja niitä<br />

käyttävät mobiililaitteet yleistyvät. Tietoverkon<br />

sisältö<strong>jen</strong> ja palvelu<strong>jen</strong> käyttö ei ole enää paikkasidonnaista,<br />

vaan mobiililaitteissa tieto kulkee mukana.<br />

Koulu<strong>jen</strong>, kirjasto<strong>jen</strong> ja yhteispalvelupisteiden tietoliikenneyhteydet<br />

on varmistettava.<br />

Tulevaisuudessa ongelmana on informaatio-<br />

ja mediaympäristö<strong>jen</strong> teknologisoituminen, jolloin<br />

ymmärrys luotettavan ja kattavan tiedon tarpeesta ja<br />

merkityksestä hämärtyy. Tietoverkko<strong>jen</strong> sisällöt monipuolistuvat<br />

ja lisääntyvät. Tietoverkko<strong>jen</strong> käyttö<br />

muuttuu pelkästä tiedon ja palvelu<strong>jen</strong> hausta ja käytöstä<br />

sisällöntuotantoon ja -jakoon. Avoimet ohjelmistot<br />

ja sisällöt laa<strong>jen</strong>tavat tietoverkko<strong>jen</strong> käyttömahdollisuuksia.<br />

E-kirjo<strong>jen</strong> yleistyminen kirjastoissa<br />

riippuu paljon kustannusalan kehityksestä ja kirjasto<strong>jen</strong><br />

osallisuudesta kehityskulkuun.<br />

Kokonaisvaltainen näkemys kirjasto<strong>jen</strong> roolista<br />

tietoyhteiskunnassa selkiytyy. Kirjasto auttaa kansalaisia<br />

kehittämään perinteisen lukutaidon lisäksi informaatioluku-<br />

ja tietotekniikkataitojaan. Tämä tehdään<br />

yhteistyössä muiden elinikäistä oppimista edistävien<br />

toimijoiden, kuten kansalaisopisto<strong>jen</strong> kanssa. Laa<strong>jen</strong>eva<br />

sähköisen aineiston valikoima ja uudet teknologiat<br />

haastavat kirjastohenkilöstöä syventämään omaa<br />

osaamistaan. Medialukutaidon opettaminen on kirjasto<strong>jen</strong><br />

keskeinen tehtävä.<br />

Kirjastot tarjoavat pääsyn digitaaliseen kirjastoon,<br />

jossa kansalaisten on mahdollista saada käyttöönsä<br />

digitaalista kirjallisuutta, musiikkia, elokuvia

Merkittävimpänä syynä verkkoaineisto<strong>jen</strong> vähäiseen<br />

hankintaan kirjastot pitivät niiden korkeata<br />

hintaa. Myös tarjontaan oltiin tyytymättömiä. Koettiin,<br />

ettei yleisille kirjastoille sopivaa aineistoa ollut<br />

tarjolla, ja informaatio niistä ja lisenssikäytännöistä<br />

oli vaikeaselkoista. Lisäksi syynä hankinnan vähäisyyteen<br />

mainittiin painetun aineiston perinne, minkä<br />

vuoksi verkkoaineiston tuntemukseen ei kirjastoissa<br />

panostettu. Myös e-aineiston käytön tekniset ongelmat<br />

koettiin jossain määrin esteeksi hankinnoille.<br />

Minkä verran hankittuja<br />

verkkoaineistoja on käytetty?<br />

Kirjo<strong>jen</strong> lainaukseen verrattuna verkkoaineisto<strong>jen</strong><br />

käyttö- ja lainausvolyymi oli<br />

vielä vähäistä. Käyttötilastoinnin tarkkuudessa<br />

oli kuitenkin parantamisen varaa.<br />

FinElibin keräämien käyttötilasto<strong>jen</strong> mukaan verkkoaineisto<strong>jen</strong><br />

käyttö oli hyvin pientä verrattuna fyysisen<br />

kirjastoaineiston lainaukseen. Verkkoaineistoihin tehtiin<br />

6 232 hakua, 4 878 yhteydenottoa ja artikkeleita<br />

ladattiin 5 396 kertaa. E-kirjoja lainattiin 112 kertaa.<br />

Verkkoaineisto<strong>jen</strong> käytön seurantaa haittasi<br />

se, ettei kaikista verkkoaineistoista ollut saatavissa<br />

käyttötilastoja. Kirjastoissa koettiinkin käytön tilastointi<br />

riittämättömäksi, mikä vaikeuttaa arvioimaan<br />

verkkoaineisto<strong>jen</strong> merkitystä asiakkaille. Digitaalisten<br />

aineisto<strong>jen</strong> palveluntuottajien olisikin kehitettävä<br />

tilastointiaan, jotta kirjastot pystyisivät tehokkaasti<br />

seuraamaan ja kehittämään omaa toimintaansa.<br />

Kansalliskirjaston tekemässä valtakunnallisessa<br />

yleisten kirjasto<strong>jen</strong> asiakaskyselyssä 2010 kävi ilmi,<br />

että asiakkaat käyttivät melko vähän ostettuja aineistoja,<br />

mutta paljon verkkokirjastoa ja kirjaston verkkosivuja.<br />

Neljännes vastaajista ei osannut sanoa, vastasivatko<br />

kirjasto<strong>jen</strong> tarjoamat verkkoaineistot heidän<br />

tarpeitaan. Asiakaskyselyn perusteella verkkoaineistoista<br />

on tiedotettava, niitä on markkinoitava ja niiden<br />

käyttöön on opastettava. Kun kirjasto tuntee käyttäjien<br />

toiveet ja tarpeet, niin voidaan hankkia käyttö-<br />

78 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

kelpoisia aineistoja, lisätä tietoa verkkoaineistoista ja<br />

edistää niiden käyttöä.<br />

Aineiston etäkäyttömahdollisuus oli vain neljässä<br />

<strong>Lapin</strong> kirjastossa, vaikka FinElibin mukaan<br />

etäkäyttö oli teknisesti mahdollista useimmissa verkkoaineistoissa.<br />

Kirjastot eivät ilmeisesti aina tienneet<br />

etäkäytön olevan mahdollista tai sitä pidettiin hankalana<br />

toteuttaa. Oli helpompaa rajata aineiston käyttö<br />

vain kirjaston asiakaspäätteisiin. Tämä epäkohta vähensi<br />

sekä aineiston kysyntää että käyttöä. Asiakkaat<br />

ovat jo tottuneet siihen, että virtuaalimaailmassa aineistot<br />

eivät ole sidottuja tiettyyn paikkaan, vaan ne<br />

ovat vapaasti käytettävissä ajasta, paikasta tai laitteesta<br />

riippumatta. Tällaisten rajoitteiden vuoksi potentiaalisten<br />

käyttäjien on vaikea nähdä kaupallisten verkkoaineisto<strong>jen</strong><br />

hyötyjä verrattuna vapaasti saatavaan<br />

verkkoaineistoon.<br />

Käyttäjätunnistuksen yksinkertainen tekninen<br />

toteutus voi lisätä sekä kirjasto<strong>jen</strong> halua tarjota<br />

verkkoaineistoja että asiakkaiden intoa käyttää niitä.<br />

Tiedotus ja henkilöstön täydennyskoulutus edistävät<br />

verkkoaineisto<strong>jen</strong> laajempaa ja tasapuolisempaa käyttöä.<br />

Verkkoaineisto<strong>jen</strong> etäkäyttö voi parantaa etäopiskelumahdollisuuksia<br />

maaseutukunnissa. Tasa-arvoiset<br />

etäopiskelumahdollisuudet ehkäisevät sosiaalista<br />

syrjäytymistä.<br />

Millaiseksi yleiset kirjastot<br />

arvioivat asemansa<br />

tietoyhteiskunnan toimijana?<br />

Erityisesti pienten kirjasto<strong>jen</strong> oli vaikea<br />

toteuttaa niille asetettuja tietoyhteiskuntatavoitteita.<br />

Tilat ja laitteistot olivat pääsääntöisesti<br />

kunnossa, mutta tietoyhteiskuntataito<strong>jen</strong><br />

opetus, verkkoaineisto<strong>jen</strong><br />

tuntemus ja markkinointi arviointiin<br />

heikoiksi ja tyydyttäviksi.<br />

Kirjasto<strong>jen</strong> asiakkailleen tarjoamat verkkoaineistot<br />

ovat vain yksi osa niiden tietoyhteiskuntatehtävää.<br />

Kirjasto<strong>jen</strong> tehtävänä kokonaisuudessaan on tuottaa,

Verkkokysely verkkoaineisto<strong>jen</strong> hankinnasta ja<br />

käytöstä kuntien yleisille kirjastoille, syksy 2011,<br />

vastausprosentti 100<br />

Avoimissa oppimisympäristöissä aktiivisiksi kansalaisiksi.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön valtakunnallinen<br />

ESR-kehittämisohjelma 2007-2013. http://<br />

www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/EU-asiat/<br />

EU-rakennerahastot/ohjelmat/Kehittamisohjelmat/<br />

Avoimissa_oppimisymparistoissa_aktiiviseksi_kansalaiseksi_kehittamisohjelma.pdf<br />

Opetusministeriön kirjastopolitiikka 2015: Yleiset<br />

kirjastot, kansalliset strategiset painoalueet. Opetusministeriön<br />

julkaisuja 2009:32, Helsinki 2009.<br />

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Kirjastot/linjaukset_ja_hankkeet/Liitteet/kirjastopolitiikka2015.pdf<br />

The Public Libraries in the Knowledge Society. Summary<br />

from the committee on public libraries in the<br />

knowledge society. Danish Agency for Libraries and<br />

Media, 2010. http://www.bibliotekogmedier.dk/fileadmin/publikationer/publikationer_engelske/Reports/<br />

The_public_libraries_in_the_knowledge_society._<br />

Summary.pdf<br />

Tuottava ja uudistuva Suomi – Digitaalinen agenda<br />

vuosille 2011–2020: Valtioneuvoston selonteko<br />

eduskunnalle. http://www.lvm.fi/c/document_library/get_file?folderId=964902&name=DLFE-11408.pdf&title=Selonteko.%20Tuottava%20ja%20uudistuva%20Suomi%20%E2%80%93%20Digitaalinen%20agenda%20vuosille%202011-2020<br />

Pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelma<br />

22.6.2011. http://valtioneuvosto.fi/hallitus/hallitusohjelma/fi.jsp<br />

Suomen yleisten kirjasto<strong>jen</strong> tilastot. Helsinki, Opetusministeriö.<br />

http://tilastot.kirjastot.fi<br />

Sähköiset sisällöt kirjastoihin – hanke. Helsingin kaupunginkirjasto<br />

– Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> keskuskirjasto.<br />

http://hankkeet.kirjastot.fi/node/185<br />

Toiminta- ja taloussuunnitelma 2013-2016, Opetus-<br />

ja kulttuuriministeriö. Opetus- ja kulttuuriministeriön<br />

julkaisuja 2012:9, Helsinki 2012. http://www.minedu.<br />

80 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2012/liitteet/<br />

okm9.pdf?lang=fi<br />

Uudistuva, ihmisläheinen ja kilpailukykyinen Suomi.<br />

Kansallinen tietoyhteiskuntastrategia 2007-2015.<br />

Edita, 2006. http://www.ar<strong>jen</strong>tietoyhteiskunta.fi/files/34/Kansallinen_tietoyhteiskuntastrategia.pdf<br />

Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> kansallinen käyttäjäkysely 2010.<br />

Kansalliskirjasto, 2010. http://www.kansalliskirjasto.<br />

fi/attachments/5zeol7ZX9/5piPTxSqb/Files/Current-<br />

File/Yleiset_yhteenveto_2010.pdf<br />

Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> laatusuositus. Opetus- ja kulttuuriministeriön<br />

julkaisuja 2010:20, Helsinki 2010.<br />

http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2010/liitteet/OKM20.pdf?lang=fi<br />

Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> neuvoston strategia 2011-2016.<br />

Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> neuvosto, 2010. http://www.kirjastot.fi/File/aca26e87-a1eb-4925-8c56-0491d5751bcf/<br />

Ykn-strategia-kirjastoversio-fin.pdf

4.5. Kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten<br />

palvelut<br />

Johtopäätökset<br />

Kulttuuripalvelu<strong>jen</strong> organisoinnin ja tuottamisen tavat ovat kunnissa moninaiset ja vaihtelu kuntien välillä suurta.<br />

<strong>Lapin</strong> maakunnan kunnista kaksi kolmasosaa käyttää alle yhden henkilötyövuoden yleiseen kulttuuritoimeen. Kunnissa<br />

on henkilökuntaa varsin vähän. Henkilöstön tulisi olla hyvin koulutettua ja ammattitaitoista, jotta se pystyisi<br />

vastaamaan muuttuvaan toimintaympäristöön.<br />

Kaikissa kunnissa järjestetään yleistä kulttuuritoimintaa. Yleisen kulttuuritoimen asukaskohtaisissa nettokustannuksissa<br />

on mittavia kuntakohtaisia eroja. Vuonna 2009 lähes puolessa <strong>Lapin</strong> kunnista yleisen kulttuuritoimen nettokäyttökustannukset<br />

olivat 6–15 euroa asukasta kohden. Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset olivat alle 16<br />

euroa asukasta kohden 15 kunnassa. Lapissa yleisen kulttuuritoimen keskimääräiset nettokustannukset olivat vuonna<br />

2010 alle puolet valtakunnallisesta keskiarvosta. Vuosina 2005–2010 yleisen kulttuuritoimen keskimääräiset<br />

nettokustannukset ovat pysyneet maakunnassa lähes samansuuruisina.<br />

Vuonna 2009 museoiden, teattereiden ja orkestereiden nettokustannukset olivat Lapissa 1–114 euroa asukasta kohden.<br />

Yleisen kulttuuritoimen sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden yhteenlasketut nettokäyttökustannukset<br />

nousivat korkeimmiksi maakuntakeskuksessa, johon valtionosuuslaitokset pääosin keskittyvät. Tilastoinnin pohjalta<br />

ei saa selkeää kuvaa yleisen kulttuuritoiminnan kokonaisvolyymista, koska tilastotiedot eivät ole yhteneväisiä.<br />

Valtionosuuslaitosten maantieteellinen saavutettavuus vaihtelee <strong>Lapin</strong> maakunnassa. Maakunnan alueella jäi kuntia<br />

ja kuntien asukkaita valtionosuuslaitosten palvelu<strong>jen</strong> saavutettavuuden ulkopuolelle.<br />

Valtionosuusteattereita ja -orkestereita toimii <strong>Lapin</strong> alueella vain Kemin ja Rovaniemen kaupungeissa. Valtionosuusmuseoita<br />

sijaitsee (valtionosuuslaitoksista kattavimmin) myös asukasluvultaan pienemmissä kunnissa.<br />

Yleinen kulttuuritoimi ja valtionosuuslaitosten toiminta kohdentuu epätasa-arvoisesti <strong>Lapin</strong> alueella. Täten hallitusohjelman<br />

linjaus kulttuuripalvelu<strong>jen</strong> tasa-arvoisesta ja tasa-laatuisesta saatavuudesta ja saavutettavuudesta ei<br />

toteudu.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Kuntien on noudatettava valtakunnallisen kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten palvelu<strong>jen</strong><br />

arvioinnin suosituksia: Vähintään päätoiminen (100 %) kulttuuritoimen työntekijä kunnassa, jonka asukasluku on<br />

5 000–24 999, lisäksi johtava kulttuuritoimen työntekijä (100 %) kunnassa, jonka asukasluku ylittää 25 000 asukasta.<br />

Yhdistelmävirka tai -toimi kunnassa, jonka asukasluku on alle 5 000 asukasta (suositus 0,5 htv, minimi 0,3 htv).<br />

Suositus määrittelee käytettävää henkilötyövuosimäärää, ei kulttuuripalvelu<strong>jen</strong> järjestämistapaa. Kunta voi järjestää<br />

kulttuuripalvelut esimerkiksi toisen kunnan kanssa tai ostopalveluna yhdistykseltä tai yritykseltä. Olennaista on,<br />

että kunnassa on riittävät ja asiantuntevat henkilöstöresurssit palvelu<strong>jen</strong> tuottamiseen tai tilaamiseen. Suosituksia<br />

tarkistetaan tarvittaessa kuntauudistuksen etenemisen mukaan.<br />

81

Tilastokeskus ja opetus- ja kulttuuriministeriö koordinoivat kuntien kulttuuritoiminnan tilastotiedon tuotantoa, jotta<br />

se olisi paremmin vertailukelpoista erityisesti yleisen kulttuuritoiminnan osalta. Tiedontuotannosta vastaavat kunnat.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää selvityksen yleisen kulttuuritoimen henkilöstön koulutustarpeista.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriö käynnistää selvityksen yleisen kulttuuritoiminnan sisällöstä, muun muassa kuntien myöntämistä<br />

avustuksista kolmannelle ja yksityiselle sektorille. Tiedontuotannosta vastaavat kunnat.<br />

Taide- ja kulttuurilaitokset ja opetus- ja kulttuuriministeriö toteuttavat selvityksen valtionosuuslaitosten kiertuetoiminnan<br />

kattavuudesta eri maakunnissa.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Kuntien kulttuuripalveluiden<br />

resurssit<br />

Valtionosuuslaitosten (museot,<br />

teatterit, orkesterit) saavutettavuus<br />

maantieteellisesti<br />

Johdanto<br />

Kuinka paljon kunnalla on<br />

käytettävissään henkilötyövuosia<br />

yleisen kulttuuritoiminnan<br />

järjestämiseen?<br />

Kuinka paljon kunta käyttää<br />

varoja yleisen kulttuuritoiminnan<br />

järjestämiseen?<br />

Kuinka paljon kunta käyttää<br />

varoja kulttuuripalveluiden tuottamiseen<br />

kokonaisuudessaan?<br />

Miten valtionosuuden piiriin<br />

kuuluvat kulttuuri- ja taidelaitokset<br />

sijaitsevat ja ovat saavutettavissa?<br />

Kuinka suuri osuus väestöstä<br />

asuu enintään 30 kilometrin<br />

etäisyydellä valtionosuuslaitosten<br />

palveluista?<br />

Kulttuuritoimen arviointikohteena oli kuntien kulttuuripalvelu<strong>jen</strong><br />

tuottaminen. Kulttuuripalvelut rajattiin<br />

arviointiasetelmaa määritettäessä kuntien<br />

yleisen kulttuuritoiminnan sekä taiteen ja kulttuurin<br />

valtionosuuslaitosten (museot, teatterit, orkesterit)<br />

tuottamiin palveluihin. Nämä palvelut perustuvat<br />

lainsäädäntöön: laki kuntien kulttuuritoiminnasta<br />

(728/1992), museolaki (729/1992) sekä teatteri- ja or-<br />

82 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Yleisen kulttuuritoimen henkilötyövuosimäärä,<br />

htv/kunta.<br />

Kunnan yleisen kulttuuritoimen<br />

nettokäyttökustannukset,<br />

€/asukas.<br />

Kunnan kulttuuritoiminnan<br />

kokonaisnettokäyttökustannukset<br />

(yleinen kulttuuritoimi sekä<br />

museot, teatterit ja orkesterit),<br />

€/asukas.<br />

Valtionosuuslaitosten sijainti<br />

ja saavutettavuus enintään<br />

30 kilometrin etäisyydellä.<br />

Maakunnan valtionosuuslaitosten<br />

osuus (% koko maan<br />

määrästä) verrattuna asukasmäärään<br />

(% osuus koko maan<br />

asukasmäärästä).<br />

Enintään 30 kilometrin<br />

etäisyydellä lähimmästä valtionosuuslaitoksesta<br />

asuvan<br />

väestön osuus alueen väestöstä.<br />

Kulttuuripalveluja on saatavilla<br />

alueellisesti.<br />

Kulttuuripalvelu<strong>jen</strong> organisoimiseksi<br />

on riittävät resurssit.<br />

Valtionosuuslaitosten palveluja<br />

on saatavilla alueellisesti.<br />

kesterilaki (730/1992). Myös muilla lainsäädäntöön<br />

perustuvilla palveluilla, kuten kansalaisopistoilla, taiteen<br />

perusopetuksella ja kirjastoilla on tärkeä merkitys<br />

kulttuuripalvelu<strong>jen</strong> tuottamisessa. Nämä palvelut<br />

on rajattu tämän arvioinnin ulkopuolelle. Kirjastoja<br />

tarkastellaan <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arvioinnissa omana kokonaisuutenaan.<br />

Kunnat vastaavat kulttuurin <strong>peruspalvelu</strong>ista<br />

alueellaan. Laki kuntien kulttuuritoiminnasta tuli en-

simmäisen kerran voimaan vuonna 1981. Lain tärkein<br />

tavoite oli kulttuuritoiminnan vakiinnuttaminen osaksi<br />

kunnan tehtäväkenttää. Voimassa oleva laki kuntien<br />

kulttuuritoiminnasta (728/1992) määrittää kunnan<br />

tehtäväksi edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa<br />

kunnassa. Lain mukaan kunnan on myös järjestettävä<br />

kunnan asukkaille mahdollisuuksia taiteen perusopetukseen<br />

sekä harrastusta tukevaan opetukseen<br />

taiteen eri aloilla. Kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan<br />

laissa taiteen harjoittamista ja harrastamista, taidepalvelu<strong>jen</strong><br />

tarjontaa ja käyttöä, kotiseututyötä sekä<br />

paikallisen kulttuuriperinteen vaalimista ja edistämistä.<br />

Hallitusohjelman mukaan kulttuuripalvelu<strong>jen</strong> on<br />

oltava tasa-arvoisesti ja tasalaatuisesti kaikkien saatavilla.<br />

Kulttuurilla on keskeinen asema yhteiskuntaa<br />

rakennettaessa. Kulttuurilla on paitsi itseisarvoinen<br />

asemansa, myös merkittäviä vaikutuksia kansantalouteen<br />

sekä yksilöiden hyvinvointiin.<br />

Yleiseen kulttuuritoimintaan myönnetään valtionosuutta<br />

(ns. kulttuurieuro) valtionvarainministeriöstä.<br />

Museoiden, teattereiden ja orkestereiden valtionosuudet<br />

muodostavat merkittävän osan opetus- ja<br />

kulttuuriministeriön talousarviosta, lähes 30 prosenttia<br />

taiteen ja kulttuurin osuudesta. Kuntien oma rahoitus<br />

on tärkeä taide- ja kulttuurilaitoksille ja yleisestä<br />

kulttuuritoiminnasta se muodostaa olennaisen osan.<br />

Kulttuurin rahoituksessa on eroja kuntien välillä.<br />

Kuntien kulttuuritoiminnan tuki- ja kehittämispolitiikka<br />

-julkaisussa tarkastellaan kuntien yleisen<br />

kulttuuritoimen nettokäyttökustannuksia. Vuonna<br />

2009 Suomessa oli 348 kuntaa. Niiden yleisen kulttuuritoimen<br />

nettokäyttökustannukset asukasta kohden<br />

vaihtelivat miinus kahdesta 70 euroon. Eniten rahaa<br />

(yli 15euroa/asukas) käyttävien joukkoon kuului 74<br />

kuntaa. Lähes puolet suomalaisista asui kunnassa,<br />

jossa yleisen kulttuuritoimen nettokäyttökustannukset<br />

asukasta kohden olivat 15 euroa tai vähemmän.<br />

Suurimmassa osassa kuntia yleiseen kulttuuritoimeen<br />

osoitettu kokonaisrahoitus ylittää kuitenkin selvästi<br />

valtionosuuden määrän.<br />

1 Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilastossa on ko. luokka<br />

jaettu kolmeen eri luokkaan: museot, teatterit ja orkesterit. Kuitenkin<br />

kaikille saatavilla olevassa tilastossa luokat on yhdistetty yhdeksi luokaksi<br />

ja sen vuoksi arvioinnissa puhutaan kolmen luokan sijaan yhdestä<br />

luokasta.<br />

Arvioinnissa <strong>Lapin</strong> maakunnan kuntien kulttuuripalvelu<strong>jen</strong><br />

resursseja tarkastellaan yleisen kulttuuritoimen<br />

henkilötyövuosien sekä kuntien kulttuuritoiminnan<br />

nettokustannusten kautta. Valtionosuuden<br />

piiriin kuuluvien kulttuuri- ja taidelaitosten osalta<br />

tarkastellaan lisäksi niiden alueellista sijaintia ja saavutettavuutta.<br />

Tarkastelussa hyödynnetään Tilastokeskuksen<br />

Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilastoa<br />

2009, johon kunnat toimittivat tiedot mm. kulttuurin<br />

kustannuksista. Tietoja täydentävänä aineistona käytetään<br />

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten ja<br />

opetus- ja kulttuuriministeriön yhteistyössä tuottamaa<br />

Kulttuuritoimijoiden, luovan talouden ja palvelutuotannon<br />

toimintaedellytykset Suomessa alueittain<br />

-politiikka-analyysin aineistoa, joka on vuodelta 2007.<br />

Kuntien kirjaustavat vaihtelevat, joten tiedot kulttuuritoiminnan<br />

kustannuksista ovat jossain määrin puutteellisia.<br />

Kokonaiskuvan saamista kuntien yleisestä<br />

kulttuuritoimesta vaikeuttaa entisestään se, että siihen<br />

kuuluvia kustannuksia kirjataan sekä yleisen kulttuuritoiminnan<br />

että museoiden, teattereiden ja orkestereiden<br />

luokkaan 1 . Jälkimmäisessä ei ole eroteltu valtionosuuslaitosten<br />

kustannuksia muusta toiminnasta.<br />

Tiedontuotannon ero<strong>jen</strong> vuoksi asukaskohtaisista nettokustannuksista<br />

ei voida tehdä suoria johtopäätöksiä<br />

kunnan kulttuuritarjonnan määrästä tai laadusta. Valtionosuuslaitoksien<br />

lukumäärää koskevat tiedot ovat<br />

vuodelta 2011. Arviointiluonnos lähetettiin kommenttikierrokselle<br />

<strong>Lapin</strong> elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen,<br />

<strong>Lapin</strong> taidetoimikuntaan ja <strong>Lapin</strong> liittoon.<br />

Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta<br />

<strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Kulttuuritoiminta rakentaa yhteisöllisyyttä ja vahvistaa<br />

identiteettiä. Alueelliset erot kulttuurin kulutuksessa<br />

ovat Suomessa EU-maiden suurimpia tiheään ja<br />

harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden välillä. Kulttuuripalvelu<strong>jen</strong><br />

tarjonta on niukkaa pääkaupunkiseudun ja maakuntakeskusten<br />

ulkopuolella, mikä tarkoittaa esimerkiksi<br />

sitä, että valtionosuuslaitosten palveluja on tarjolla<br />

vähän taajaan asutuissa ja maaseutumaisissa kunnissa<br />

<strong>Lapin</strong> alueella. Osallisuuden ja osallistamisen kehittäminen<br />

edellyttää tiheää palveluverkkoa ja liikkuvien<br />

ja sähköisten palvelu<strong>jen</strong> kehittämistä. Kulttuuripalve-<br />

83

lu<strong>jen</strong> käytön erilaistuminen näkyy paitsi alueellisissa,<br />

myös sosiaaliryhmien välisissä eroissa. Asiakkaiden<br />

varattomuus tai vähävaraisuus ei saisi olla este kulttuuripalvelu<strong>jen</strong><br />

käytölle. Kulttuuripalvelut ovat kuntalaisille<br />

perus- ja lähipalveluja, joiden saatavuus ja<br />

saavutettavuus olisi mahdollistettava kaikissa kunnissa.<br />

Kulttuuripalveluista kansalaisopisto- ja kirjastopalveluja<br />

on tarjolla koko maassa.<br />

Kulttuurin ala on kuntien hyvinvointipalvelu<strong>jen</strong><br />

tuottaja ja merkittävä työllistäjä. Vuonna 2008<br />

kulttuurin toimialoilla työskenteli eri ammateissa<br />

4,3 prosenttia Suomen koko työllisestä työvoimasta.<br />

Kulttuuripalvelu<strong>jen</strong> merkitys osana Suomen kansantaloutta<br />

onkin merkittävämpi kuin usein ajatellaan.<br />

Kulttuurityövoiman osuus oli vuonna 2009 Euroopan<br />

unionin tilastovirasto Eurostatin mukaan Suomessa<br />

EU-maiden korkeimpia. Kulttuurin tuotanto, talous<br />

ja palvelut keskittyvät käytännössä suuriin kaupunkeihin.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön politiikka-analyysissa<br />

2 on tarkasteltu kulttuuritoimialo<strong>jen</strong> työllisten<br />

osuutta ELY-alueittain. Vuonna 2007 kulttuuritoimialat<br />

työllistivät <strong>Lapin</strong> maakunnassa 1,9 prosenttia toimialan<br />

työllisistä koko maassa. Verrattuna koko maahan<br />

kulttuurialat olivat Lapissa varsin pieni toimiala.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Kuntien kulttuuritoimintaan vaikuttavat kuntarakenteen<br />

muutokset. Hallitusohjelman mukaan toteutetaan<br />

laaja kuntauudistus, jonka tavoitteena on vahvoihin<br />

peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne.<br />

Kuntien erilaistuminen tuo haasteita paikallisen<br />

kulttuuritoiminnan kehittämiselle. Haasteena ovat<br />

erityisesti alueet, joissa kulttuuripalveluja on jo nyt<br />

heikosti tarjolla.<br />

2 Kulttuuritoimijoiden, luovan talouden ja palvelutuotannon toimintaedellytykset<br />

Suomessa alueittain. Opetus- ja kulttuuriministeriön politiikka-analyysejä<br />

2011:1. Analyysissä esitetyt luvut pohjautuvat Tilastokeskuksen<br />

Alueiden kulttuurit 2009 -julkaisuun.<br />

84 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Kuinka paljon kunnalla on<br />

käytettävissään henkilötyövuosia<br />

yleisen kulttuuritoiminnan<br />

järjestämiseen?<br />

<strong>Lapin</strong> alueella kaksi kolmasosaa kunnista<br />

käytti vuonna 2011 alle yhden henkilötyövuoden<br />

yleiseen kulttuuritoimeen.<br />

Kunnan tehtävänä on edistää, tukea ja järjestää kulttuuritoimintaa<br />

kunnassa. Kulttuuritoiminnan järjestämisen<br />

tavat vaihtelevat kuntien välillä: kunnassa voi<br />

toimia päätoiminen tai sivutoiminen kulttuuritoimen<br />

työntekijä tai kulttuuripalvelut voidaan toteuttaa ostopalveluna<br />

tai yhteistyössä toisen kunnan tai muun<br />

toimijan kanssa.<br />

Vuonna 1981 Opetusministeriö suositteli kunnille,<br />

että 4 000 asukasta ylittävässä kunnassa olisi<br />

ainakin yksi yleisen kulttuuritoimen työntekijä ja että<br />

yli 25 000 asukkaan kunnassa olisi kulttuuriohjaajan/<br />

sihteerin lisäksi myös johtajan ja taideohjaajan päävirka.<br />

Alle 4000 asukkaan kunnille suositeltiin sivu-<br />

tai yhdistelmävirkaa.<br />

Kuva 4.5.1. Yleiseen kulttuuritoimeen kohdistuvat henkilötyövuodet<br />

Lapissa vuoden 2011 lopulla.<br />

>= 1<br />

< 1

Taulukko 4.5.1. Yleiseen kulttuuritoimeen kohdistuvat henkilötyövuodet<br />

Lapissa vuoden 2011 lopulla.<br />

Henkilötyövuodet Kuntien lkm<br />

≥ 10 0<br />

5–9,9 1<br />

2–4,9 1<br />

1–1,9 5<br />

0,6–0,9 0<br />

0,2–0,5 9<br />

< 0,2 5<br />

Yhteensä 21<br />

Lähde: Kysely kunnille 2011<br />

1990-luvun laman seurauksena useat kunnat<br />

koko Suomessa vähensivät yleisen kulttuuritoimen<br />

työntekijöitä: virat vähenivät vuosien 1992–1996 aikavälillä<br />

liki 17 prosenttia. Eniten virkoja katosi alle<br />

15 000 asukkaan kunnissa, joissa liki joka toisessa<br />

lakkautettiin kulttuurisihteerin virka. 2000-luvun aikana<br />

useassa kunnassa tilanne on joko korjattu lamaa<br />

edeltävälle tasolle tai jopa sitä paremmaksi. <strong>Lapin</strong><br />

kunnista Kittilässä ja Sodankylässä yleisen kulttuuritoimen<br />

henkilötyövuodet supistuivat 1990-luvulla,<br />

mutta niitä on kasvatettu sen jälkeen. Rovaniemi ja<br />

Tornio edustavat kuntia, jotka ovat vahvistaneet yleisen<br />

kulttuuritoimensa henkilöstöä 2000-luvun aikana.<br />

Yleisen kulttuuritoimen henkilötyövuosia koskevat<br />

tiedot (Kuva 4.5.1.) keräsi Kuntien kulttuuritoiminnan<br />

kehittämishanke (KUULTO) marras–joulukuussa<br />

2011 alueellisten taidetoimikuntien avulla.<br />

Suurella osalla osittain yleiselle kulttuuritoimelle työtä<br />

tekevistä ei ole määritelty työaikajakoa eri tehtävien<br />

kesken. Tästä johtuen usean yhdistelmäviranhoitajan<br />

ja oman toimen ohella työskentelevän työntekijän<br />

henkilövuosiosuudet ovat arvioita.<br />

<strong>Lapin</strong> alueella seitsemän kuntaa käytti yleiseen<br />

kulttuuritoimeen yhden henkilötyövuoden tai enemmän<br />

(Taulukko 4.5.1.). Yleisen kulttuuritoimen järjestämistä<br />

ei ollut toteutettu ostopalveluna yhdessäkään<br />

<strong>Lapin</strong> alueen kunnassa. Henkilövuosien määrä<br />

oli suurin Rovaniemellä, missä oli yksi yleisen kulttuuritoimen<br />

henkilötyövuosi noin 12 000 asukasta<br />

kohden vuonna 2011. Toiseksi suurin henkilötyövuosien<br />

määrä oli Torniossa, missä oli yksi yleisen<br />

kulttuuritoimen henkilötyövuosi noin 11 300 asukasta<br />

kohden. 1980-luvun henkilöstösuositukseen alueella<br />

ylsi edellisten lisäksi muun muassa Inari ja runsaan<br />

4000 asukkaan Salla. Alle 4000 asukkaan kunnista<br />

henkilöstöön oli resursoinut vähintään suositusta mukaillen<br />

Pelkosenniemi ja Savukoski. Asukaslukuun<br />

suhteutettu henkilötyövuosimäärä vaihteli paljon eri<br />

kuntien välillä. <strong>Lapin</strong> alueella oli keskimäärin yksi<br />

yleisen kulttuuritoimen henkilötyövuosi noin 12 300<br />

asukasta kohden. Koko Manner-Suomessa oli yksi<br />

yleisen kulttuuritoimen henkilötyövuosi noin 13 500<br />

asukasta kohden.<br />

Valtaosa Suomen kunnista hoitaa yleisen kulttuuritoimen<br />

alle yhdellä henkilötyövuodella. <strong>Lapin</strong><br />

alueella kaksi kolmasosaa kunnista käytti vuonna<br />

2011 alle yhden henkilötyövuoden yleiseen kulttuuritoimeen.<br />

Näistä kunnista suurin osa käytti yleiseen<br />

kulttuuritoimeen 0,2–0,5 henkilötyövuotta. Valtakunnallisesti<br />

vertailtuna Lapissa yleiseen kulttuuritoimeen<br />

alle yhden henkilötyövuoden käyttävien<br />

kuntien osuus alueen kunnista oli lähes samaa tasoa<br />

kuin Itä-Suomen, Lounais-Suomen ja Länsi- ja Sisä-<br />

Suomen alueilla.<br />

Kuinka paljon kunta käyttää<br />

varoja yleisen kulttuuritoiminnan<br />

järjestämiseen?<br />

Lähes puolessa <strong>Lapin</strong> alueen kunnista yleisen<br />

kulttuuritoimen nettokäyttökustannukset olivat<br />

6–15 euroa/asukas vuonna 2009. Yleisen<br />

kulttuuritoimen keskimääräiset nettokustannukset<br />

olivat maakunnassa alle puolet valtakunnallisesta<br />

keskiarvosta vuonna 2010.<br />

Kunnalle myönnetään valtionosuutta kulttuuritoimintaan<br />

<strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> valtionosuudesta säädetyn lain<br />

mukaan. Kuntien valtionosuusjärjestelmä uudistui<br />

vuoden 2010 alusta, jolloin opetus- ja kulttuuriministeriön<br />

hallinnonalalta siirtyivät pääosa esi- ja perusopetuksen<br />

valtionosuuksista sekä kirjastotoimen ja<br />

kuntien yleisen kulttuuritoimen ja asukasperusteisesti<br />

rahoitettavan taiteen perusopetuksen valtionosuudet<br />

valtiovarainministeriöön. Mallin ulkopuolelle jäivät<br />

85

Taulukko 4.5.2. Yleisen kulttuuritoimen nettokäyttökustannukset (€/asukas) Lapissa vuonna 2009.<br />

Nettokäyttökustannukset €/asukas Kuntien lkm Kuntien koko<br />

Alle 1 0<br />

1 1 2 000–5 000 asukasta – 1 kunta<br />

2 1 1 000–2 000 asukasta – 1 kunta<br />

3–5 4 1 000–2 000 asukasta – 1 kunta<br />

2 000–5 000 asukasta – 3 kuntaa<br />

6–15 9 alle 5 000 asukasta – 4 kuntaa<br />

5 000–10 000 asukasta – 2 kuntaa<br />

Yli 20 000 asukasta – 3 kuntaa<br />

16–70 6 1 000–2 000 asukasta – 1 kunta<br />

2 000–5 000 asukasta – 2 kuntaa<br />

5 000–10 000 asukasta – 3 kuntaa<br />

Yhteensä 21<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

opetus- ja kulttuuriministeriön talousarviosta maksettavat<br />

valtionosuudet kulttuuri- ja taidelaitoksille sekä<br />

taiteen perusopetuksen tuntiperusteinen valtionosuus.<br />

Kuntia motivoidaan kulttuuritehtäviin taloudelliseen<br />

kantokykyyn suhteutetulla kustannusperusteisella<br />

valtionosuudella. Kuntien kulttuuritoiminnan laskennallisen<br />

valtionosuuden perustana on laskennallinen yksikköhinta<br />

3,5 euroa/asukas. Siihen maksettiin vuonna<br />

2011 valtionosuutta 34,11 prosenttia eli 1,19 euroa/asukas.<br />

Vuonna 2009 valtionosuus oli 1,04 euroa asukas.<br />

Talous- ja toimintatilaston luokitusten mukaan<br />

yleisen kulttuuritoimen luokkaan kuuluu muu kunnan<br />

järjestämä kulttuuritoiminta, jonka tarkoituksena on<br />

kulttuuriharrastusten ja -palvelu<strong>jen</strong> tarjonta ja tukeminen.<br />

Muuhun kulttuuritoimintaan ei lueta museo- ja<br />

näyttelytoimintaa, teatteri-, tanssi- ja sirkustoimintaa<br />

sekä musiikkitoimintaa, joiden kustannukset on kirjattu<br />

omaan tehtäväluokkaansa. Yleisen kulttuuritoimen<br />

kuluihin kuuluvat yleiseen kulttuuritoimeen luettavan<br />

86 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

henkilöstön palkkauksesta ym. aiheutuvat menot sekä<br />

kulttuurikeskusten toiminnasta aiheutuvat kulut. Lisäksi<br />

mukaan luetaan kaikki kulttuuritoimen ja muiden<br />

hallintokuntien kulttuuritapahtumille sekä kulttuuritoiminnalle<br />

myönnetyt avustukset lukuun ottamatta<br />

museo- ja näyttelytoiminnan, teatteri-, tanssi- ja sirkustoiminnan<br />

sekä musiikkitoiminnan avustuksia.<br />

Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset vaihtelivat<br />

vuonna 2009 kunnasta riippuen (Taulukko<br />

4.5.2.). Nettokustannukset lasketaan vähentämällä<br />

käyttökustannuksista käyttötuotot 3 . Vuonna 2009 valtionosuuden<br />

laskennallinen määrä (3,5 euroa) alittui<br />

kolmessa kunnassa. Lähes puolessa <strong>Lapin</strong> alueen<br />

kunnista yleisen kulttuuritoimen nettokäyttökustannukset<br />

olivat 6–15 euroa/asukas. Yleisen kulttuuritoimen<br />

nettokustannukset olivat alle 16 euroa asukasta<br />

kohden 15 kunnassa. Kuntien kokonaismäärä oli <strong>Lapin</strong><br />

maakunnassa 21. Korkeimmat yleisen kulttuuritoimen<br />

nettokustannukset, 16–70 euroa/asukas, olivat<br />

Sallassa, Ranualla, Inarissa, Sodankylässä, Kemijär-<br />

Taulukko 4.5.3. Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset keskimäärin (€/asukas) Lapissa ja koko maassa vuosina 2005–2010.<br />

2005 2006 2007 2008 2009 2010<br />

Lappi 12 11 10 10 11 11<br />

Koko maa 18 20 21 22 22 23<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

3 Kustannuksia suuremmat tuotot voivat myös kääntää nettokustannukset miinusmerkkisiksi.

vellä ja Savukoskella. Pitkät etäisyydet voivat selittää<br />

korkeampia nettokustannuksia osassa kuntia.<br />

Yleisen kulttuuritoiminnan asukaskohtaisia keskiarvoja<br />

voidaan tarkastella sekä maakuntakohtaisesti että<br />

valtakunnallisesti (Taulukko 4.5.3.). Koko Suomessa<br />

yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset olivat vuonna<br />

2010 keskimäärin 23 euroa/asukas 4 . Valtakunnallisen<br />

keskiarvon kohdalla eivät käy ilmi kuntakohtaiset<br />

erot. Lisäksi sitä nostaa etenkin Helsingin osuus. <strong>Lapin</strong><br />

maakunnassa yleisen kulttuuritoimen keskimääräiset<br />

nettokustannukset olivat vuonna 2010 alle puolet valtakunnallisesta<br />

keskiarvosta. Vuosina 2005–2010 yleisen<br />

kulttuuritoimen keskimääräiset nettokustannukset ovat<br />

pysyneet <strong>Lapin</strong> maakunnan alueella lähes samana.<br />

Kuinka paljon kunta käyttää varoja<br />

kulttuuripalvelu<strong>jen</strong> tuottamiseen<br />

kokonaisuudessaan?<br />

Yleisen kulttuuritoimen sekä museoiden,<br />

teattereiden ja orkestereiden yhteenlasketut<br />

nettokäyttökustannukset vaihtelivat huomattavasti<br />

<strong>Lapin</strong> maakunnassa. Kokonaisnettokustannukset<br />

nousivat korkeimmiksi pääosin<br />

maakuntakeskuksissa, joihin valtionosuuslaitokset<br />

ovat keskittyneet.<br />

Kunnat vastaavat kulttuurin <strong>peruspalvelu</strong>ista alueellaan.<br />

Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimin-<br />

4 Kun lasketaan yhteen kaikkien kuntien asukaskohtaiset nettokustannukset<br />

(luokka 4195, Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilasto)<br />

ja jaetaan summa kuntien määrällä, saadaan kustannusten keskiarvoksi<br />

Manner-Suomen kunnissa 11,7 euroa/asukas. Tilastokeskuksen sivuilla<br />

on laskettu koko maan asukaskohtainen keskiarvo vähentämällä koko<br />

maan yhteenlasketuista kulttuuritoimen käyttökustannuksista (luokka<br />

4186) käyttötuotot (luokka 4190) ja jakamalla tulos koko maan asukasmäärällä,<br />

jolloin kustannuksiksi Suomessa keskimäärin on saatu 22 euroa/asukas.<br />

5 Museo-, teatteri- ja orkesteritoiminta -luokkaan kuuluvat museo-, näyttely-,<br />

teatteri-, tanssi-, sirkus- ja musiikkitoiminta. Kustannuksiin sisältyvät<br />

kunnan oma toiminta ja vastaavan toiminnan tukeminen, kuten<br />

kunnan myöntämät avustukset yhteisöille, yhdistyksille ja yksittäisille<br />

taiteilijoille. Näyttelytoimintaan luetaan kuuluvaksi taidenäyttelyt sekä<br />

yleisemmin kulttuurialaan kuuluvat näyttelyt. Musiikkitoiminta sisältää<br />

mm. orkesteri- ja bänditoiminnan, oopperan, kuorot, esitysten järjestämisen<br />

sekä kunnan antamat avustukset.<br />

Kuva 4.5.2. Yleisen kulttuuritoimen sekä museoiden, teattereiden<br />

ja orkestereiden nettokäyttökustannukset Lapissa<br />

vuonna 2009.<br />

yli 100 €/asukas<br />

51 - 100 €/asukas<br />

21 - 50 €/asukas<br />

11 - 20 €/asukas<br />

5 - 10 €/asukas<br />

alle 5 €/asukas<br />

tatilastoissa on eritelty museo-, teatteri- ja orkesteritoiminta<br />

5 sekä muu kulttuuritoiminta (yleinen<br />

kulttuuritoiminta) -luokat. Nämä muodostavat kuntien<br />

kulttuuripalvelu<strong>jen</strong> kokonaisnettokäyttökustannukset.<br />

Lisäksi kunnat käyttävät varoja kirjasto<strong>jen</strong>,<br />

kansalaisopisto<strong>jen</strong> ja taiteen perusopetuksen tuottamiseen<br />

ja ylläpitämiseen.<br />

Vuonna 2009 129 kuntaa ei ilmoittanut kuntien ja<br />

kuntayhtymien talous- ja toimintatilastoon museoiden,<br />

teattereiden ja orkestereiden kustannuksia. Tilastointieroista<br />

johtuen tämä ei tarkoita, että näissä kunnissa<br />

ei olisi ollenkaan kyseistä toimintaa. Vuonna 2009<br />

museoiden, teattereiden ja orkestereiden nettokustannukset<br />

olivat <strong>Lapin</strong> maakunnassa 1–114 euroa/asukas.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaiseman politiikka-analyysin<br />

mukaan vuonna 2007 <strong>Lapin</strong> alueen<br />

kuntien kulttuuritoimen nettokustannukset olivat 116<br />

euroa asukasta kohden. Kulttuuritoimen nettokustannukset<br />

olivat maan keskiarvoa (120 euroa/asukas)<br />

alhaisemmat. Yleisen kulttuuritoimen sekä museoiden,<br />

teattereiden ja orkestereiden yhteenlasketut nettokäyttökustannukset<br />

vaihtelivat huomattavasti <strong>Lapin</strong><br />

alueella (Kuva 4.5.2).<br />

87

<strong>Lapin</strong> maakunnassa oli vuonna 2009 viisi kuntaa,<br />

joissa yleisen kulttuuritoimen sekä museoiden,<br />

teattereiden ja orkestereiden yhteenlasketut nettokäyttökustannukset<br />

olivat alle 5 euroa/asukas. Kokonaisnettokustannuksiin<br />

yli 100 euroa asukasta kohden<br />

käytti Kemi. Toiseksi korkeimmat kokonaisnettokustannukset<br />

olivat Rovaniemellä 67 euroa asukasta kohden.<br />

Asukastiheys ei korreloi yleisen kulttuuritoimen<br />

nettokustannusten kanssa mutta sen sijaan se vaikuttaa<br />

museoiden, teattereiden ja orkestereiden nettokustannuksiin.<br />

Kokonaisnettokustannukset nousivatkin<br />

korkeimmiksi pääosin maakuntakeskuksissa, joihin<br />

valtionosuuslaitokset ovat keskittyneet. Kuntien kulttuuritoimen<br />

kokonaisnettokäyttökustannukset vaihtelivat<br />

koko Manner-Suomessa 13–165 euroa/asukas.<br />

Miten valtionosuuden piiriin kuuluvat<br />

kulttuuri- ja taidelaitokset sijaitsevat ja<br />

ovat saavutettavissa?<br />

Taide- ja kulttuurilaitosten alueellinen<br />

saatavuus vaihteli <strong>Lapin</strong> maakunnassa.<br />

Valtionosuutta saavia museoita sijaitsi<br />

valtionosuuslaitoksista kattavimmin<br />

keskusten ulkopuolella. Valtionosuusorkesterit<br />

ja -teatterit sijaitsivat<br />

Rovaniemen ja Kemin kaupungeissa.<br />

Valtion tuki taide- ja kulttuurilaitoksille oli harkinnanvaraista<br />

vuoteen 1992, jolloin tulivat voimaan teatteri-<br />

ja orkesterilaki sekä II museolaki, joka korvasi<br />

vuonna 1988 säädetyn lain. Lain mukaan kulttuurilaitoksen<br />

ylläpitäjälle osoitettava tuki perustuu laitoksen<br />

laskennallisiin henkilötyövuosiin. Kulttuurilaitoksen<br />

ylläpitäjä voi olla kunta tai kuntayhtymä, yksityinen<br />

yhteisö tai säätiö. Valtionosuus (37 %) suhteutetaan<br />

henkilötyövuoden hintaan, joka tarkistetaan määräajoin<br />

kustannuskehitystä vastaavaksi.<br />

Vuonna 2005 hyväksytyn opetus- ja kulttuuritoimen<br />

rahoituslain uudistuksen ja valtionosuuksien yksikköhinnan<br />

kasvattamisen myötä museoiden, teattereiden<br />

ja orkestereiden valtionosuudet kasvoivat vuosina<br />

2008–2010 lähes 80 prosenttia. Taide- ja kulttuurilaitoksille<br />

maksettavat valtionosuudet ohjataan taidelai-<br />

88 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

toksen ylläpitäjälle, joka voi olla kunta tai yksityisoikeudellinen<br />

yhteisö. Valtionosuudet maksetaan suoraan<br />

yksityisoikeudelliselle yhteisölle, mutta kunnille valtionosuudet<br />

maksetaan kokonaisuutena, jolloin kunta<br />

voi päättää itse valtionosuuksien kohdentumisesta.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriö hyväksyy museon,<br />

teatterin tai orkesterin valtionosuuteen oikeutetuksi<br />

valtion talousarvion rajoissa. Vuonna 2011 valtionosuutta<br />

sai koko Suomessa yhteensä 125 museota,<br />

57 teatterin ylläpitäjää ja 28 orkesterin ylläpitäjää.<br />

Yli puolet museolain piirissä olevista kulttuurihistoriallisista<br />

sekä taide- tai erikoismuseoista on kuntien<br />

ylläpitämiä. Näistä aluetehtävänsä vuoksi korotettua<br />

valtionosuutta (+ 10 %) saavat 20 maakuntamuseota<br />

ja 16 aluetaidemuseota.<br />

Museot<br />

Kuva 4.5.3. Valtionosuuden piiriin kuuluvien museoiden<br />

sijainti ja saavutettavuus enintään 30 kilometrin etäisyydellä.<br />

Valtionosuusmuseot<br />

1 kpl<br />

2–5 kpl<br />

Yli 5 kpl<br />

Kaupunkimainen kunta<br />

Taajaan asuttu kunta<br />

Maaseutumainen kunta<br />

Museolain (729/1992) mukaan museotoiminnan tavoitteena<br />

on ylläpitää ja vahvistaa väestön ymmärrystä<br />

kulttuuristaan, historiastaan ja ympäristöstään.<br />

Museoiden tulee edistää kulttuuri- ja luonnonperintöä<br />

koskevan tiedon saatavuutta tallentamalla ja säilyttämällä<br />

aineellista ja visuaalista kulttuuriperintöä<br />

tuleville sukupolville harjoittamalla siihen liittyvää

tutkimusta, opetusta ja tiedonvälitystä sekä näyttely-<br />

ja julkaisutoimintaa. Valtionosuuden saamiselle asetetaan<br />

laissa ja asetuksessa useita edellytyksiä: mm.<br />

toiminnan pitää olla ympärivuotista ja kokoelmat museon<br />

käyttäjien tavoitettavissa.<br />

<strong>Lapin</strong> maakunnassa toimii yhteensä kahdeksan<br />

museolain piiriin kuuluvaa museota. Museoista<br />

maakuntamuseoilla ja aluetaidemuseoilla on alueellisia<br />

tehtäviä. Niiden toimialueet on määritelty museoittain,<br />

pääosin maakuntarajoja noudattaen. <strong>Lapin</strong><br />

maakunnassa toimii kaksi maakuntamuseota: <strong>Lapin</strong><br />

maakuntamuseo ja Torniolaakson maakuntamuseo.<br />

Myös aluetaidemuseoita on kaksi: Kemin taidemuseo<br />

ja Rovaniemen taidemuseo.<br />

Valtionosuusmuseopalveluja sijaitsee <strong>Lapin</strong><br />

maakunnassa kaupunkimaisissa kunnissa, taajaan<br />

asutuissa kunnissa ja maaseutumaisissa kunnissa<br />

(Kuva 4.5.3.). Useimmat valtionosuusmuseot sijaitsevat<br />

asukasluvultaan suurimmissa kaupungeissa. Kartalla<br />

ei näytetä museoiden museokohteita, joita vuonna<br />

2009 oli keskimäärin koko maassa kaksi kappaletta<br />

museota kohden. Siten valtionosuusmuseotoiminnan<br />

verkko on todellisuudessa karttaa kattavampi. Lisäksi<br />

alueella toimii paikallismuseoita. Toisaalta useimmat<br />

museokohteet eivät ole avoinna ympärivuotisesti.<br />

Teatterit ja orkesterit<br />

Valtionosuusteattereiden ja valtionosuusorkestereiden<br />

toiminnasta säädetään teatteri- ja orkesterilaissa<br />

(730/1992). Lain mukaan teatteri- ja orkesteritoimintaan<br />

myönnettävän valtionosuuden tavoitteena on taiteellisista<br />

lähtökohdista tuottaa teatteri- ja orkesteripalveluja<br />

ja edistää niiden alueellista saatavuutta sekä<br />

saavutettavuutta eri väestöryhmille. Valtionosuuden<br />

saamiselle asetettuja edellytyksiä on, että teatteri tai<br />

orkesteri harjoittaa vakinaista ja ammatillista esitystoimintaa.<br />

Teatterilla tai orkesterilla tulee myös olla<br />

vähintään yksi päätoiminen työntekijä ja taiteellisesta<br />

toiminnasta vastaavana työntekijänä alan koulutuksen<br />

tai riittävän perehtyneisyyden omaava henkilö.<br />

<strong>Lapin</strong> maakunnassa toimii kolme teatteria ja kaksi<br />

orkesteria teatteri- ja orkesterilain piirissä. Joidenkin<br />

valtionosuusteattereiden ja -orkestereiden palvelut<br />

ovat kiertuetoiminnan johdosta laajemman yleisön<br />

saavutettavissa. Rovaniemen teatteri - <strong>Lapin</strong> alueteatteri<br />

on yksi viidestä suomalaisesta teatterista, joka<br />

saa vuosittain harkinnanvaraista avustusta alueteatteritoimintaan.<br />

<strong>Lapin</strong> alueteatterille myönnettiin valtionavustusta<br />

290 000 euroa vuodelle 2009. Teatterin<br />

neljästä näytelmästä järjestettiin tuolloin 42 kiertue- ja<br />

3 vierailuesitystä, joissa oli yhteensä 2 664 katsojaa.<br />

Vuonna 2009 <strong>Lapin</strong> kamariorkesteri (Rovaniemen<br />

kaupunginorkesteri) ja Kemin kaupunginorkesteri<br />

saivat harkinnanvaraista avustusta valtakunnallisesti<br />

tai alueellisesti merkittävään orkesteritoimintaan.<br />

<strong>Lapin</strong> kamariorkesterin toiminta-alueena on koko<br />

<strong>Lapin</strong> maakunta. Kamariorkesterille myönnettiin<br />

valtionavustusta 90 000 euroa kiertuetoimintaan. Orkesterin<br />

kamarikonsertteja järjestettiin Särestöniemimuseossa,<br />

Ivalossa, Äkäslompolossa, Muoniossa,<br />

Ylitorniossa, Pellossa, Levillä ja Sodankylässä. Lisäksi<br />

orkesteri järjesti koululaiskonsertteja ja muita<br />

konsertteja muissa taajaan asutuilla ja maaseutumaisilla<br />

paikkakunnilla. Konsertit keräsivät yhteensä 7<br />

973 kuulijaa. Kemin kaupunginorkesterille myönnettiin<br />

valtionavustusta 20 000 euroa. Kemin kaupunginorkesteri<br />

järjesti yhdessä Karihaaran koulun kanssa<br />

kaksi konserttia, joissa kuulijoita oli yhteensä 1 260.<br />

Kehät kuvaavat valtionosuuslaitosten maantieteellistä<br />

saavutettavuutta. Arvioinnissa palvelu<strong>jen</strong><br />

alueellista saavutettavuutta on tarkasteltu 30 kilometrin<br />

säteellä. Kehä ei kuvaa arvioinnissa palvelu<strong>jen</strong><br />

saavutettavuuden suositusrajaa. Vastaavaa tarkastelutapaa<br />

on sovellettu esimerkiksi arvioitaessa toisen<br />

asteen koulutuksen alueellista saavutettavuutta.<br />

Tarkastelutapa ei ota huomioon todellista matkaa tai<br />

tiestön kuntoa, joka voi vaikuttaa matka-aikaan. Se ei<br />

myöskään ota huomioon palvelu<strong>jen</strong> saavutettavuutta<br />

julkisen liikenteen avulla tai aukioloaikoja, jotka<br />

vaihtelevat riippuen palvelusta. Ympyrän keskipiste<br />

on sijoitettu sen kunnan keskukseen, jossa valtionosuuslaitos<br />

toimii.<br />

Valtionosuusmuseot ovat valtionosuuslaitoksista<br />

kattavimmin saavutettavissa (Kuva 4.5.3.).<br />

Valtionosuusmuseopalvelu<strong>jen</strong> saavutettavuuden ulkopuolelle<br />

jää yhteensä kahdeksan kuntaa. Valtionosuusteatteripalvelut<br />

ja -orkesteripalvelut sijaitsevat<br />

89

Kuva 4.5.4. Valtionosuuden piiriin kuuluvien teattereiden<br />

sijainti ja saavutettavuus enintään 30 kilometrin etäisyydellä.<br />

Valtionosuusteatterit<br />

1 kpl<br />

2–5 kpl<br />

Yli 5 kpl<br />

kaupunkimaisissa kunnissa. (Kuvat 4.5.4. ja 4.5.5.).<br />

Sekä valtionosuusteatteripalvelu<strong>jen</strong> että -orkesteripalvelu<strong>jen</strong><br />

saavutettavuuden ulkopuolelle jäi yhteensä 16<br />

kuntaa <strong>Lapin</strong> maakunnassa.<br />

Vuonna 2007 valtionosuuslaitosten osuus koko<br />

maasta oli <strong>Lapin</strong> maakunnassa 4,1 prosenttia ja väestön<br />

osuus 3,5 prosenttia. <strong>Lapin</strong> valtionosuuslaitokset<br />

ovat keskittyneet maakunnan kaupunkimaisiin kuntiin<br />

Kemiin, Tornioon ja Rovaniemelle.<br />

Kuinka suuri osuus väestöstä asuu<br />

enintään 30 kilometrin etäisyydellä<br />

valtionosuuslaitosten palveluista?<br />

Valtionosuusmuseot olivat valtionosuuslaitoksista<br />

kattavimmin alueellisesti saavutettavissa<br />

enintään 30 kilometrin etäisyydellä.<br />

<strong>Lapin</strong> maakunnan asukkaista noin 65 prosentilla oli<br />

vuonna 2011 kodistaan matkaa valtionosuusmuseoon<br />

enintään 30 kilometriä. Maakunnan asukkaista puo-<br />

90 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Kuva 4.5.5. Valtionosuuden piiriin kuuluvien orkestereiden<br />

sijainti ja saavutettavuus enintään 30 kilometrin etäisyydellä.<br />

Valtionosuusorkesterit<br />

1 kpl<br />

2–5 kpl<br />

lestaan noin 60 prosenttia asui enintään 30 kilometrin<br />

etäisyydellä valtionosuusteatterista ja -orkesterista.<br />

Valtionosuusmuseoiden- ja teatterien saavutettavuutta<br />

mitattiin museon tai teatterin sijaintipaikasta ja<br />

valtionosuusorkestereiden saavutettavuutta orkesterin<br />

pääasiallisesta esiintymispaikasta käsin. Ilman omaa<br />

esiintymistilaa olevat teatterit ja orkesterit on jätetty<br />

saavutettavuuslaskennan ulkopuolelle, mutta käytännössä<br />

ne tarjoavat palveluja useissa kunnissa ja parantavat<br />

siten valtionosuusteattereiden ja -orkestereiden<br />

alueellista saavutettavuutta. Myös muiden teattereiden<br />

ja orkestereiden kiertuetoiminta lisää jonkin verran<br />

saavutettavuutta.<br />

Arviointiryhmä<br />

Jutta Virolainen, Jyväskylän yliopisto/Kuntien<br />

kulttuuritoiminnan kehittämishanke (KUULTO)<br />

jutta.virolainen(at)minedu.fi<br />

Kirsi Kaunisharju, opetus- ja kulttuuriministeriö/<br />

Kuntien kulttuuritoiminnan kehittämishanke (KUULTO)<br />

kirsi.kaunisharju(at)minedu.fi

Tietolähteet<br />

Laki kuntien kulttuuritoiminnasta (728/1992).<br />

Museolaki (729/1992).<br />

Teatteri- ja orkesterilaki (730/1992).<br />

Kysely kunnille yleisen kulttuuritoimen työntekijöistä<br />

vuonna 2011. Pää- ja sivutoimiset yleisen kulttuuritoimen<br />

työntekijät ja yleiseen kulttuuritoimeen<br />

kohdistuvat henkilötyövuodet marras–joulukuu 2011.<br />

Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilaston<br />

luokitukset 2006. Suomen kuntaliitto 2005. [Viitattu<br />

26.03.2012] Saatavilla sähköisesti: http://hosted.<br />

kuntaliitto.fi/intra/julkaisut/pdf/p051219094543X.pdf<br />

Museoiden, teattereiden ja orkestereiden nettokustannukset.<br />

Kuntien ja kuntayhtymien talous ja<br />

toiminta 2009. Tilastokeskus. [Viitattu 06.03.2012]<br />

Saatavilla sähköisesti: www.tilastokeskus.fi<br />

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitusjärjestelmän<br />

raportit. Opetushallitus 2009. [Viitattu 06.03.2012]<br />

Saatavilla sähköisesti: http://vos.uta.fi/rap/kust/v09/<br />

raportit.html<br />

Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset. Kuntien<br />

ja kuntayhtymien talous ja toiminta 2005. Tilastokeskus.<br />

[Viitattu 06.03.2012] Saatavilla sähköisesti:<br />

www.tilastokeskus.fi<br />

Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset. Kuntien<br />

ja kuntayhtymien talous ja toiminta 2006. Tilastokeskus.<br />

[Viitattu 06.03.2012] Saatavilla sähköisesti:<br />

www.tilastokeskus.fi<br />

Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset. Kuntien<br />

ja kuntayhtymien talous ja toiminta 2007. Tilastokeskus.<br />

[Viitattu 06.03.2012] Saatavilla sähköisesti:<br />

www.tilastokeskus.fi<br />

Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset. Kuntien<br />

ja kuntayhtymien talous ja toiminta 2008. Tilastokeskus.<br />

[Viitattu 06.03.2012] Saatavilla sähköisesti:<br />

www.tilastokeskus.fi<br />

Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset. Kuntien<br />

ja kuntayhtymien talous ja toiminta 2009. Tilastokeskus.<br />

[Viitattu 06.03.2012] Saatavilla sähköisesti:<br />

www.tilastokeskus.fi<br />

Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset. Kuntien<br />

ja kuntayhtymien talous ja toiminta 2010. Tilastokeskus.<br />

[Viitattu 06.03.2012] Saatavilla sähköisesti:<br />

www.tilastokeskus.fi<br />

Employment in cultural sectors as a share of total<br />

employment, 2009 (%). Eurostat, EU-LFS. [Viitattu<br />

06.03.2012] Saatavilla sähköisesti: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/culture/data/<br />

cultural_employment<br />

Kangas, Anita & Kivistö, Kalevi 2011: Kuntien kulttuuritoiminnan<br />

tuki- ja kehittämispolitiikka. Selvittäjien<br />

Anita Kangas ja Kalevi Kivistö laatima raportti.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmämuistioita<br />

ja selvityksiä 2011:12.<br />

Kulttuuritoimijoiden, luovan talouden ja palvelutuotannon<br />

toimintaedellytykset Suomessa alueittain.<br />

Opetus- ja kulttuuriministeriön politiikka-analyyseja<br />

2011:1.<br />

Museotilasto 2009. Museovirasto.<br />

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoitus. Yksikköhinto<strong>jen</strong><br />

ja rahoituksen määräytyminen vuonna 2011. Oppaat<br />

ja käsikirjat 2011:1. Opetushallitus.<br />

Opetusministeriön päätös kunnille kulttuuritoimintaan<br />

myönnettäviä valtionosuuksia koskeviksi määräyksiksi<br />

ja ohjeiksi. N:o 2225/63/81. 25.2.1981.<br />

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma.<br />

22.6.2011.<br />

Renko, Vappu 2012: Kulttuuria kartalla. Valtiorahoitteisten<br />

kulttuuripalveluiden sijainti ja kulttuurin<br />

nettokustannukset Suomen kunnissa. Julkaisematon<br />

käsikirjoitus.<br />

Renko, Vappu, Vilkuna, Anna & Kaunisharju Kirsi<br />

2012: Kuntien yleisen kulttuuritoiminnan ja valtionosuuslaitosten<br />

palvelut. Julkaisussa Pohjois-Suomen<br />

aluehallintovirasto (toim.) Aluehallintovirasto<strong>jen</strong><br />

<strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> <strong>tilasta</strong> 2011. Aluehallintovirasto<strong>jen</strong><br />

suorittama toimialansa <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

arviointi. Pohjois-Suomen <strong>aluehallintoviraston</strong><br />

julkaisuja 10/2012, 150–162.<br />

Teatteritilastot 2009. Teatterin tiedotuskeskus.<br />

91

4.6. Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, työpajat ja etsivä<br />

nuorisotyö – sosiaalisen vahvistamisen välineitä<br />

Johtopäätökset<br />

Nuorisolain säätämä velvoite nuorten ohjaus- ja palveluverkoston olemassaolosta kaikissa kunnissa on hyvin toteutunut,<br />

sillä 20 <strong>Lapin</strong> kuntaa on joko perustanut nuorten ohjaus- ja palveluverkoston tai on sen valmisteluvaiheessa.<br />

Nuorisolaki määrittelee, että nuorten ohjaus- ja palveluverkostoon tulee kuulua opetus-, sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimet<br />

sekä työ- ja poliisihallinto. Näin ei vielä kaikissa verkostoissa ole, sillä työhallinto puuttuu viidestä jo<br />

perustetusta verkostosta ja poliisihallinto yhdestä.<br />

Suurin osa <strong>Lapin</strong> nuorten ohjaus- ja palveluverkosto<strong>jen</strong> puheenjohtajista on sitä mieltä, että nuorisolain monialaista<br />

yhteistyötä ohjaava uusi säännös ohjaa kunnan eri tahoja nuorisopoliittiseen ajatteluun. Jo ennen säännöksen voimaantuloa<br />

perustettu<strong>jen</strong> verkosto<strong>jen</strong> puheenjohtajien enemmistö koko maassa uskoo, että se jäsentää nuorten ohjaus-<br />

ja palveluverkoston tehtäviä. He myös arvioivat yhteistyön kunnan nuorten asioiden hoitamisessa parantuneen<br />

nuorisolain uuden säännöksen voimaantulon myötä.<br />

Lapissa toimii 17 työpajaa. Sekä valmentautujien että valmentajien määrät ovat kasvaneet paljon viime vuosina.<br />

Kaikki työpajapalveluja tarvitsevat nuoret eivät kuitenkaan pääse mukaan toimintaan. <strong>Lapin</strong> työpajoista kymmenen<br />

pystyy ottamaan vastaan kaikki valmentautujat, jotka haluavat tulla toimintaan mukaan. Tilanpuute on tärkein syy<br />

siihen, ettei kaikkia halukkaita pystytä ottamaan työpajalle.<br />

Vuoden 2010 aikana etsivät nuorisotyöntekijät tavoittivat Lapissa 197 nuorta. Tavoitettu<strong>jen</strong> nuorten määrä samoin<br />

kuin etsivien nuorisotyöntekijöiden määrä kasvoi paljon edelliseen vuoteen verrattuna. Tämä oli mahdollista, koska<br />

valtio lisäsi merkittävästi panostusta etsivään nuorisotyöhön.<br />

Etsivä nuorisotyö tavoittaa suurimman osan nuorista jonkin viranomaisen pyynnöstä. Silti Lapissa peräti kolmasosa<br />

nuorista tavoitetaan sosiaalisten verkosto<strong>jen</strong> kautta, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi nuoren vanhemmat, kaverit<br />

tai nuori itse ottavat yhteyttä etsivään nuorisotyöntekijään. Nämä nuoret ovat todennäköisimmin juuri niitä, jotka<br />

ovat kaikkien yhteiskunnan palvelu<strong>jen</strong> saavuttamattomissa.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Kaikkien kuntien on perustettava lakisääteinen nuorten ohjaus- ja palveluverkosto.<br />

Kuntien on tarvittaessa täydennettävä nuorten ohjaus- ja palveluverkostoja niin, että kaikki laissa säädetyt toimialat<br />

ovat edustettuina.<br />

<strong>Lapin</strong> kuntien ja säätiöiden on laa<strong>jen</strong>nettava nuorten työpajatoimintaa edelleen ja resursoitava työpajoja niin, että<br />

kaikki työpajapalveluja tarvitsevat nuoret pääsevät mukaan toimintaan. Etsivän nuorisotyön tehostumisen myötä<br />

toimijoiden pitää ottaa huomioon yhä suurempi nuorten määrä.<br />

Kuntien etsivän nuorisotyön on pyrittävä tavoittamaan mahdollisimman paljon erityisesti kaikkien palvelu<strong>jen</strong> ulkopuolella<br />

olevia nuoria. Etsivää nuorisotyötä on kehitettävä kunnissa monialaisena yhteistyönä.<br />

92 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutasotavoitteet<br />

Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto<strong>jen</strong><br />

kattavuus<br />

Onko nuorten ohjaus- ja palveluverkostoja<br />

kattavasti?<br />

Mikä on nuorten ohjaus- ja palveluverkosto<strong>jen</strong><br />

kokoonpano?<br />

Nuorisolain 7 a §:n vaikuttavuus Onko nuorisolain 7 a §:n voimaantulolla<br />

vaikutusta?<br />

Nuorten<br />

työpajatoiminnan riittävyys<br />

Etsivän nuorisotyön<br />

vaikuttavuus<br />

Lähde: Nuorisolaki 72/2006<br />

Johdanto<br />

Onko työpajatoimintaa saatavilla<br />

riittävästi tarpeeseen nähden?<br />

Kuinka paljon etsivä nuorisotyö<br />

tavoitti tuen tarpeessa olevia<br />

nuoria?<br />

Nuorisotoimen <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointikohteena<br />

olivat kuntien nuorten ohjaus- ja palveluverkostot,<br />

työpajat ja etsivä nuorisotyö, jotka kaikki ovat sosiaalisen<br />

vahvistamisen välineitä. Nuorten työpajatoiminnan<br />

arviointi keskittyi siihen, onko palveluja olemassa<br />

riittävästi tarpeeseen nähden. Etsivän nuorisotyön<br />

vaikuttavuuden arvioinnissa tärkein arviointimittari<br />

oli tavoitettu<strong>jen</strong> nuorten määrä.<br />

Nuorten ohjaus- ja palveluverkosto<strong>jen</strong> arvioinnissa<br />

on käytetty tietoja, jotka elinkeino-, liikenne- ja<br />

ympäristökeskukset keräsivät verkosto<strong>jen</strong> puheenjohtajille<br />

lähetetyllä kyselyllä marraskuussa 2011.<br />

Kyselyn vastausprosentti oli Lapissa sata. Varsinais-<br />

Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen<br />

sivistystoimentarkastaja Erik Häggman keräsi opetus-<br />

ja kulttuuriministeriön toimeksiannosta nuorten työpajo<strong>jen</strong><br />

ja etsivän nuorisotyön arvioinnissa käytetyt tiedot<br />

vuoden 2011 alkupuolella tekemillään kyselyillä.<br />

Kuntien määrä, joissa on nuorten<br />

ohjaus- ja palveluverkosto.<br />

Kuntien nuorten ohjaus- ja palveluverkostoihin<br />

kuuluvat toimialat.<br />

Kuntien määrä, jotka uskovat,<br />

että nuorisolain 7 a §:n voimaantulolla<br />

on vaikutusta.<br />

Työpajo<strong>jen</strong> määrä, jotka pystyvät<br />

ottamaan vastaan kaikki toimintaan<br />

haluavat.<br />

Kaikkien tavoitettu<strong>jen</strong> nuorten<br />

määrä.<br />

Palvelu<strong>jen</strong> ulkopuolella olevien<br />

tavoitettu<strong>jen</strong> nuorten määrä<br />

(neet-ryhmä).<br />

Tahot, joiden kautta nuoret<br />

tavoitettiin.<br />

Paikallisten viranomaisten<br />

monialaisen yhteistyön yleistä<br />

suunnittelua ja toimeenpanon<br />

kehittämistä varten kunnassa<br />

on oltava nuorten ohjaus- ja<br />

palveluverkosto.<br />

Nuorten ohjaus- ja palveluverkostoon<br />

kuuluvat opetus-,<br />

sosiaali- ja terveys- ja nuorisotoimen<br />

sekä työ- ja poliisihallinnon<br />

edustajat.<br />

Kaikki työpajapalveluja tarvitsevat<br />

nuoret pääsevät mukaan<br />

toimintaan.<br />

Nuorten ohjaus- ja palveluverkostot<br />

Vuoden 2011 alusta lähtien on ollut voimassa nuorisolain<br />

7 a §, jonka mukaan kunnassa on oltava nuorten<br />

ohjaus- ja palveluverkosto paikallisten viranomaisten<br />

monialaisen yhteistyön yleistä suunnittelua ja<br />

toimeenpanon kehittämistä varten. Verkostoon tulee<br />

kuulua edustajat opetus-, sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimesta<br />

sekä työ- ja poliisihallinnosta. Lisäksi<br />

verkostoon voi kuulua puolustushallinnon ja muiden<br />

viranomaisten edustajia. Verkosto toimii vuorovaikutuksessa<br />

nuorten palveluja tuottavien yhteisö<strong>jen</strong> kanssa.<br />

Kunnat voivat koota myös yhteisen verkoston.<br />

Kunnissa on jo aikaisemmin ollut erilaisia monialaisia<br />

yhteistyöryhmiä. Uutta verkostoa ei tarvitse<br />

perustaa, kunhan aiemmin perustettua verkostoa tarvittaessa<br />

täydennetään lain edellyttämillä toimialoilla<br />

ja yhteistyöryhmä toteuttaa laissa verkostolle säädetyt<br />

tehtävät. On huomioitava, että nuorten ohjaus- ja palveluverkoston<br />

tehtävät koskevat kaikkia kunnan alle<br />

29-vuotiaita nuoria. Kyseessä ei näin ollen ole pelkäs-<br />

93

tään erityisen tuen tarpeessa oleviin nuoriin kohdistuva<br />

työ. Verkosto ei myöskään käsittele yksittäistä nuorta<br />

koskevia asioita, vaan toimii yleisemmällä tasolla eri<br />

viranomaisten välisenä yhteistyön foorumina.<br />

Nuorten työpajatoiminta<br />

Nuorisolain 7 §:ssä todetaan, että nuorten työpajapalvelut<br />

kuuluvat tarvittaessa kunnan nuorisotyöhön ja<br />

-politiikkaan. Nuorten työpajatoiminnan keskeinen<br />

tehtävä on tukea nuoren elämäntaitoja, sosiaalista<br />

vahvistumista ja omatahtista yksilöllistä kasvua sekä<br />

tekemällä oppimista. Työpaja tarjoaa mahdollisuuden<br />

ohjattuun ja tuettuun työntekoon sekä räätälöityyn<br />

polkuun koulutukseen, sen loppuunsuorittamiseen tai<br />

avoimille työmarkkinoille työllistymiseen. Nuorten<br />

työpajatoiminnan kohderyhmänä ovat ensisijaisesti<br />

ne alle 29-vuotiaat nuoret, jotka ovat koulutuksen ja<br />

työelämän ulkopuolella tai työttöminä.<br />

Valtion vuoden 2012 talousarvioesityksessä<br />

todetaan nuorten työpajatoiminnan tavoitteet. Niitä<br />

ovat nuorten ar<strong>jen</strong>- ja työelämävalmiuksien vahvistaminen,<br />

opiskeluun motivoiminen sekä nuorisotyöttömyyden<br />

vähentäminen. Pajatoiminnan tehoa lisätään<br />

etsivän nuorisotyön avulla.<br />

Monialainen yhteistyö on nuorten työpajatoiminnassa<br />

tärkeää ja ollut pitkään monessa työpajassa<br />

osa arkea. Opetusministeriö teki jo vuonna 2006<br />

nuorten työpajatoiminnan yleisistä perusteista ja suosituksista<br />

päätöksen, jossa edellytti työpajatoiminnan<br />

olevan moniammatillista työtä ja työpajan olevan<br />

osa paikallista moniammatillista verkostoa. Työpajo<strong>jen</strong><br />

yhteistyökumppaneita ovat erityisesti sosiaali- ja<br />

opetustoimi sekä työhallinto. Valtiontalouden tarkastusvirasto<br />

piti vuoden 2007 toiminnantarkastuskertomuksessaan<br />

työpajatoimintaa esimerkkinä sellaisesta<br />

nuorten syrjäytymistä ehkäisevästä toiminnasta, jossa<br />

moniammatillisuus on vakiintunutta ja jossa yhteistyö<br />

toimii tavoitteiden mukaisesti luoden samalla <strong>keskeiset</strong><br />

edellytykset toiminnan vaikuttavuudelle.<br />

Etsivä nuorisotyö<br />

Nuorisolain etsivää nuorisotyötä koskevat pykälät 7<br />

b ja 7 c tulivat voimaan vuoden 2011 alussa. Etsi-<br />

94 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

vän nuorisotyön tehtävänä on yrittää tavoittaa tuen<br />

tarpeessa oleva nuori ja pyrkiä löytämään hänelle<br />

apua. Nuori voi itsekin hakeutua etsivän nuorisotyön<br />

pariin. Myös nuoren läheiset tai viranomaiset voivat<br />

pyytää apua etsivältä nuorisotyöltä. Etsivä nuorisotyö<br />

ei tarjoa varsinaisia palveluja, vaan tarkoituksena on<br />

auttaa nuorta saavuttamaan sellaiset palvelut, joilla<br />

edistetään hänen kasvuaan ja itsenäistymistään sekä<br />

pääsyään koulutukseen tai työmarkkinoille. Etsivässä<br />

nuorisotyössä painotetaan varhaisen tuen ja matalan<br />

kynnyksen periaatteita.<br />

Etsivä nuorisotyö perustuu ensisijaisesti nuoren<br />

itsensä antamiin tietoihin ja hänen omaan arvioonsa<br />

tuen tarpeesta. Joillekin viranomaisille on säädetty<br />

velvoite nuoren yhteystieto<strong>jen</strong> luovuttamisesta nuoren<br />

kotikunnan etsivälle nuorisotyölle. Velvoite on<br />

säädetty, koska halutaan turvata nuorelle mahdollisuus<br />

saada viiveettä apua ja tietoa hänen tarvitsemistaan<br />

palveluista. Opetuksen järjestäjän on luovutettava<br />

etsivälle nuorisotyölle tiedot perusopetuksen<br />

päättäneestä nuoresta, joka ei ole sijoittunut jatkoopintoihin.<br />

Ammatillisen tai lukiokoulutuksen järjestäjän<br />

on luovutettava tiedot alle 25-vuotiaasta nuoresta,<br />

joka keskeyttää opinnot. Myös puolustusvoimien<br />

tai siviilipalvelukeskuksen on luovutettava tiedot alle<br />

25-vuotiaasta nuoresta, joka vapautetaan palveluksesta<br />

tai joka keskeyttää sen.<br />

Nuorisolain mukaan etsivällä nuorisotyöntekijällä<br />

on oltava riittävä koulutus ja kokemus nuorten<br />

kanssa tehtävästä työstä. Tämä toteutuu varsin hyvin,<br />

sillä vuonna 2010 etsivää nuorisotyötä Lapissa tekevillä<br />

oli takanaan keskimäärin seitsemän vuotta työkokemusta<br />

nuorten parissa tehtävästä työstä. Heistä<br />

78 prosentilla oli suoritettuna vähintään ammattikorkeakoulututkinto.<br />

<strong>Lapin</strong> etsivillä nuorisotyöntekijöillä<br />

oli koko maata ajatellen korkeampi koulutustausta,<br />

mutta hieman vähemmän työkokemusta.<br />

Syrjäytymisen ehkäisyn<br />

kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Syrjäytymisen käsite on monissa yhteyksissä todettu<br />

leimaavaksi ja epäselväksi. Syrjäytymisen ehkäisyn<br />

sijasta tai rinnalla voidaan puhua sosiaalisesta vahvistamisesta.<br />

Nuorisolaissa olevan määritelmän mukaan

sosiaalisella vahvistamisella tarkoitetaan nuorille<br />

suunnattuja toimenpiteitä elämäntaito<strong>jen</strong> parantamiseksi<br />

ja syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Keskeistä on<br />

varhainen puuttuminen oireiluun ja ongelmiin.<br />

Kaikki tässä arvioinnissa käsiteltävät työmuodot<br />

ovat sosiaalisen vahvistamisen ja syrjäytymisen<br />

ehkäisyn kannalta keskeisiä palveluja. Nuorten ohjaus-<br />

ja palveluverkoston toiminta koskee kaikkia<br />

alueen nuoria, mutta erityishuomiota tulee kiinnittää<br />

syrjäytymisvaarassa olevien nuorten sujuvaan ohjautumiseen<br />

palvelusta toiseen niin sanotusti saattaen<br />

vaihtamalla. Tarkoituksena on tunnistaa mahdolliset<br />

ongelmat riittävän varhain.<br />

Sosiaalisen vahvistamisen ja syrjäytymisen ehkäisyn<br />

kannalta keskeisiin palveluihin kannattaa panostaa.<br />

Niillä voidaan katsoa olevan huomattavaa<br />

taloudellista merkitystä. Valtiontalouden tarkastusvirasto<br />

on laskenut, että jos nuori syrjäytyy pysyvästi<br />

työmarkkinoilta ja ajautuu sosiaalisesti huonoosaiseen<br />

elämään, tästä aiheutuu yhteiskunnalle noin<br />

miljoonan euron kustannukset ennen kuin kyseinen<br />

henkilö täyttää 60 vuotta. Puhumattakaan niistä inhimillisistä<br />

seurauksista, joita se saattaa aiheuttaa<br />

henkilölle itselleen ja hänen lähipiirilleen. Ongelmat<br />

voivat olla muitakin kuin taloudellisia. Yhteiskunnan<br />

rakenteiden – kuten koulutuksen ja työelämän – ulkopuolelle<br />

jäämiseen liittyvät usein myös elämänhallinnan<br />

ongelmat ja jääminen sosiaalisten verkosto<strong>jen</strong><br />

ulkopuolelle.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Kesäkuussa 2011 laaditun pääministeri Jyrki Kataisen<br />

hallitusohjelman yksi painopistealue on köyhyyden,<br />

eriarvoisuuden ja syrjäytymisen ehkäiseminen. Nuorten<br />

työpajatoiminta ja etsivä nuorisotyö on mainittu<br />

ohjelmassa useaan kertaan. Hallitusohjelman mukaan<br />

etsivän nuorisotyön toiminta laa<strong>jen</strong>netaan koko maahan<br />

ja nuorten työpajatoimintaa kehitetään. Työpajalla<br />

on myös oma tärkeä roolinsa nuorten yhteiskuntatakuun<br />

toteuttajana. Yhteiskuntatakuulla tarkoitetaan<br />

sitä, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle<br />

30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-,<br />

opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään<br />

kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi<br />

joutumisesta. Hallitusohjelmaan on myös kirjattu,<br />

että jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan koulutuspaikka<br />

lukiossa, ammatillisessa oppilaitoksessa,<br />

oppisopimuksella, työpajassa, kuntoutuksessa tai<br />

muulla tavoin.<br />

Työministeriö asetti syyskuussa 2011 työryhmän<br />

valmistelemaan nuorten yhteiskuntatakuun saattamista<br />

voimaan täysimääräisesti vuoden 2013 alusta.<br />

Työryhmässä on jäseniä eri ministeriöistä, Kansaneläkelaitoksesta,<br />

Suomen Kuntaliitosta, nuorisotyön valtakunnallisesta<br />

palvelu- ja vaikuttajajärjestö Allianssi<br />

ry:stä sekä työmarkkinajärjestöistä. Hallitusohjelman<br />

mukaan nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamiseksi<br />

varataan lisämäärärahaa 60 miljoonaa euroa vuodessa.<br />

Uudessa, valtioneuvoston 8.12.2011 hyväksymässä<br />

lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmassa<br />

2012−2015 nuorten työpajatoimintaa ja etsivää<br />

nuorisotyötä käsitellään osana nuorten yhteiskuntatakuun<br />

toteuttamista. Ohjelman mukaan alueellisella<br />

ja paikallisella tasolla kehitetään ja resursoidaan<br />

nuorille matalan kynnyksen monialaisia palveluja.<br />

Valtakunnallisessa toteutuksessa muun muassa varmistetaan,<br />

että nuoriso- ja sosiaalialan oppilaitoksissa<br />

niin etsivä nuorisotyö kuin työpajatoiminta tulevat<br />

opiskelijoille tutuksi. Suuntaviivoina alueelliselle ja<br />

paikalliselle toiminnalle erilaisten oppimis- ja työllistymispolku<strong>jen</strong><br />

osalta ohjelmassa esitetään työpajatoiminnan,<br />

etsivän nuorisotyön, koulutuksen järjestäjien<br />

ja työnantajien yhteistyön vahvistamista.<br />

Onko nuorten ohjaus- ja<br />

palveluverkostoja kattavasti?<br />

Kaikki <strong>Lapin</strong> kunnat yhtä lukuun<br />

ottamatta olivat joko perustaneet nuorten<br />

ohjaus- ja palveluverkoston tai olivat sen<br />

valmisteluvaiheessa.<br />

Tieto nuorten ohjaus- ja palveluverkoston tilanteesta<br />

saatiin <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointia varten jokaisesta<br />

Manner-Suomen kunnasta. Lapissa 14 kuntaa oli<br />

perustanut verkoston ja kuusi kuntaa oli verkoston<br />

valmisteluvaiheessa. Ainoastaan Savukoskella ei<br />

95

Taulukko 4.6.1. <strong>Lapin</strong> kuntien nuorten ohjaus- ja palveluverkosto<strong>jen</strong> asettajatahot vuonna 2011 (mukana myös valmisteilla olevia<br />

verkostoja).<br />

Lappi Koko maa<br />

Asettaja Verkosto<strong>jen</strong> määrä Verkosto<strong>jen</strong> määrä<br />

n=18 n=166<br />

Kunnanhallitus 9 51<br />

Lautakunta 4 47<br />

Viranhaltija 2 25<br />

Kunnanvaltuusto 1 8<br />

Perustamisesta ei ole tehty päätöstä 2 27<br />

Lähde: Nuorten ohjaus- ja palveluverkostoille marraskuussa 2011 tehty kysely.<br />

verkosto ollut vielä valmisteluvaiheessakaan. Syynä<br />

tähän olivat kunnan nuorisotoimen vähäiset resurssit.<br />

<strong>Lapin</strong> tiedot noudattivat valtakunnallista linjaa, sillä<br />

koko maahan oli verkoston perustanut 60 prosenttia<br />

kunnista ja 30 prosenttia oli verkoston valmisteluvaiheessa.<br />

<strong>Lapin</strong> kuntien perustamista nuorten ohjaus- ja<br />

palveluverkostoista kymmenen oli perustettu vuonna<br />

2011 nuorisolain 7 a §:n voimaantulon jälkeen.<br />

Kaikki verkostot olivat kuntien omia, vaikka laki antaa<br />

mahdollisuuden perustaa myös kuntien yhteisen<br />

verkoston. Valtakunnallisestikin kuntien yhteisiä verkostoja<br />

oli vähän, sillä vain joka kymmenes verkosto<br />

oli kuntien yhteinen. Yli puolet <strong>Lapin</strong> perustetuista<br />

tai valmisteilla olevista verkostoista oli kunnanhallituksen<br />

tai -valtuuston asettamia. (Taulukko 4.6.1.)<br />

Lapissa verkosto<strong>jen</strong> asettaminen tapahtui ylemmällä<br />

tasolla kuin keskimäärin koko maassa, jossa kunnanvaltuusto-<br />

tai hallitus asetti vain noin kolmasosan verkostoista.<br />

Mikä on nuorten ohjaus- ja<br />

palveluverkosto<strong>jen</strong> kokoonpano?<br />

Opetus-, sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimi<br />

olivat edustettuina kaikissa verkostoissa,<br />

muita toimialoja puuttui vielä.<br />

Nuorisolaissa on selkeästi määritelty, mitä toimialoja<br />

kuntien nuorten ohjaus- ja palveluverkostoon tulee<br />

kuulua. Pakollisia ovat opetus-, sosiaali-, terveys- ja<br />

nuorisotoimet sekä työ- ja poliisihallinto. Kaikkien<br />

96 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

<strong>Lapin</strong> kuntien verkostoissa näin ei ainakaan vielä<br />

vuonna 2011 ollut. Opetus-, sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimi<br />

olivat kaikissa perustetuissa verkostoissa,<br />

mutta työhallinto puuttui viidestä verkostosta ja poliisihallinto<br />

yhdestä. Kaikkiin valmisteilla oleviin verkostoihin<br />

myös nämä toimialat olivat tulossa mukaan.<br />

Työhallinnon edustaja puuttui kolmesta sellaisesta<br />

verkostosta, jotka oli perustettu vasta nuorisolain 7 a<br />

§:n tultua voimaan. Kyse ei siis ole ainoastaan siitä,<br />

ettei kaikkia olemassa olevia verkostoja vielä ole ehditty<br />

täydentää lain vaatimusten mukaisiksi. Lapissa<br />

tilanne oli parempi kuin koko maassa siinä suhteessa,<br />

että terveystoimi kuului jokaiseen verkostoon ja<br />

poliisihallintokin puuttui vain yhdestä. Koko maassa<br />

terveystoimi puuttui kymmenesosasta verkostoja ja<br />

poliisihallinto noin joka viidennestä. Työhallinnon<br />

kohdalla tilanne oli toinen, sillä se puuttui <strong>Lapin</strong> verkostoista<br />

useammin kuin koko maassa keskimäärin.<br />

Nuorisolain mukaan nuorten ohjaus- ja palveluverkostoissa<br />

voi olla myös puolustushallinnon ja<br />

muiden viranomaisten edustajia. Puolustushallinnon<br />

edustajaa ei ollut yhdessäkään <strong>Lapin</strong> verkostossa ja<br />

ainoastaan yhteen valmisteilla olevista verkostoista<br />

sellainen oli tulossa. Koko maassa puolustushallinnon<br />

edustaja oli kymmenesosassa verkostoja. Laissa<br />

mainittu<strong>jen</strong> toimialo<strong>jen</strong> lisäksi selkeästi useimmin<br />

verkostoissa oli seurakunnan edustaja, joka kuului lähes<br />

puoleen verkostoja. Tilanne oli sama sekä Lapissa<br />

että koko maassa. Edustajia oli myös esimerkiksi<br />

työpajoilta ja järjestöistä. Nuorisovaltuuston edustaja<br />

kuului verkostoon harvoin, mutta löytyi kuitenkin Lapissa<br />

Inarin verkostosta ja koko maassa viidestä verkostosta.

Nuorten ohjaus- ja palveluverkoston puheenjohtajana<br />

toimi lähes aina kunnan viranhaltija. Lapissa<br />

vain Inarin verkostossa ja koko maassa yhteensä kuudessa<br />

verkostossa puheenjohtajana oli luottamushenkilö.<br />

Koko maassa yli kolmasosa puheenjohtajista<br />

oli nuoriso- tai vapaa-aikatoimen viranhaltijoita ja<br />

yli neljännes sivistystoimenjohtajia. Sosiaalitoimen<br />

viranhaltija oli puheenjohtajana noin joka kymmenennessä<br />

verkostossa. Lapissakin yli puolet jo perustettu<strong>jen</strong><br />

tai valmisteilla olevien verkosto<strong>jen</strong> puheenjohtajista<br />

oli joku edellisistä. Puheenjohtajien kirjo<br />

kaikkinensa oli laaja, sillä edellä mainittu<strong>jen</strong> lisäksi<br />

Lapissa toimi tai tulee toimimaan puheenjohtajana etsivä<br />

nuorisotyöntekijä, opinto-ohjaaja, palvelujohtaja,<br />

perhepalvelujohtaja tai kouluterveydenhoitaja. Sekä<br />

Lapissa että koko maassa sihteereistä selvästi suurin<br />

osa oli nuoriso- tai vapaa-aikatoimen viranhaltijoita.<br />

Onko nuorisolain 7 a §:n<br />

voimaantulolla vaikutusta?<br />

Suurin osa nuorten ohjaus- ja palveluverkosto<strong>jen</strong><br />

puheenjohtajista uskoi, että<br />

nuorisolain 7 a § ohjaa kunnan eri tahoja<br />

nuorisopoliittiseen ajatteluun.<br />

Suurin osa sekä <strong>Lapin</strong> että koko maan kuntien nuorten<br />

ohjaus- ja palveluverkosto<strong>jen</strong> puheenjohtajista<br />

uskoi, että nuorisolain 7 a § ohjaa eri tahoja kunnassa<br />

nuorisopoliittiseen ajatteluun. Jo ennen nuorisolain<br />

7 a §:n voimaantuloa perustettu<strong>jen</strong> verkosto<strong>jen</strong><br />

puheenjohtajilta kysyttiin muutama kysymys uuden<br />

pykälän vaikutuksesta verkoston toimintaan. Koko<br />

maassa suurin osa heistä uskoi, että verkoston työskentely<br />

tulee muuttumaan pykälän myötä. Lähinnä<br />

arvioitiin, että työskentelystä tulee säännöllisempää<br />

ja yhteistyöstä tiiviimpää. Useimmat vastaajista us-<br />

koivat myös, että nuorisolain 7 a §:n jäsentää nuorten<br />

ohjaus- ja palveluverkoston tehtäviä ennen kaikkea<br />

siten, että verkoston tehtävänkuva selkeytyy. Suurin<br />

osa arvioi myös yhteistyön kunnan nuorten asioiden<br />

hoitamisessa parantuneen 7 a §:n myötä. Yhteistyön<br />

parantuminen näkyi siten, että tiedonkulku oli tehostunut,<br />

yhteistyö tiivistynyt ja laista saatiin perusteluja<br />

ja voimaa tehtävälle työlle. Lapissa näihin kysymyksiin<br />

tuli ainoastaan neljä vastausta, sillä sen verran<br />

verkostoja oli Lapissa perustettu ennen nuorisolain<br />

7 a §:n voimaantuloa. <strong>Lapin</strong> vastaajat yhtä lukuun ottamatta<br />

eivät uskoneet verkoston työskentelyn muuttumiseen<br />

tai yhteistyön paranemiseen lain myötä. He<br />

olivat sitä mieltä, että verkoston työskentely ja yhteistyö<br />

nuorten asioiden hoitamisessa on ollut aiemminkin<br />

hyvää ja toimivaa.<br />

Onko työpajatoimintaa saatavilla<br />

riittävästi tarpeeseen nähden?<br />

Tilan puute oli tärkein syy siihen, että<br />

kaikki työpajapalveluja tarvitsevat nuoret<br />

eivät päässeet mukaan työpajatoimintaan.<br />

Lapissa toimi 17 työpajaa vuonna 2010. Niissä oli<br />

yhteensä 1 766 valmentautujaa, joista 724 eli 41 prosenttia<br />

oli alle 29-vuotiaita. Koko Suomessa nuorten<br />

osuus valmentautujista oli yli 60 prosenttia. Valmentautujien<br />

määrä on kasvanut viime vuosina paljon.<br />

Alle 29-vuotiaiden valmentautujien määrä koko<br />

maassa kaksinkertaistui vuosien 2004 ja 2010 välillä<br />

ja Lapissakin kasvua oli 80 prosenttia. Myös valmentajien<br />

määrä on lisääntynyt paljon viime vuosina.<br />

(Taulukko 4.6.2.)<br />

Kaikki työpajapalveluja tarvitsevat nuoret eivät<br />

pääse mukaan toimintaan. Vuonna 2010 koko maan<br />

Taulukko 4.6.2. Työpajo<strong>jen</strong> alle 29-vuotiaiden valmentautujien (hlö) ja valmentajien (htv) määrä Lapissa vuosina 2004−2010.<br />

2004 2006 2008 2010<br />

Alue Valmentautujat Valmentajat Valmentautujat Valmentajat Valmentautujat ValmentajatValmentautujat Valmentajat<br />

Lappi 402 72 336 86 688 146 724 163<br />

Koko maa 6 206 888 6 810 1 046 8 738 1 258 13 015 1 663<br />

Lähde: Työpajoille tehdyt valtakunnalliset kyselyt vuosien 2004−2010 toiminnasta.<br />

97

työpajoista vain 29 prosenttia pystyi ottamaan vastaan<br />

kaikki valmentautujat, jotka olisivat halunneet tulla<br />

toimintaan mukaan. Lapissa tilanne oli koko maata<br />

parempi, sillä 17 pajasta kymmenen pystyi ottamaan<br />

vastaan kaikki toimintaan haluavat.<br />

Sekä Lapissa että koko maassa tilanpuute oli<br />

tärkein syy siihen, ettei kaikkia halukkaita pystytty<br />

ottamaan työpajalle. Muita syitä olivat ennen kaikkea<br />

liian vähäinen henkilökunta ja taloudellisten resurssien<br />

puute. Joskus syy saattoi olla lähettäjässä eli<br />

nuoria ei syystä tai toisesta oltu valmiita lähettämään<br />

pajalle, vaikka siihen olisi ollut tarvetta. Muuna syynä<br />

voi olla esimerkiksi se, että nuori oli päihteiden käytön<br />

vuoksi niin huonokuntoinen, ettei olisi pystynyt<br />

osallistumaan pajatoimintaan.<br />

Kuinka paljon etsivä nuorisotyö<br />

tavoitti tuen tarpeessa olevia nuoria?<br />

Etsivä nuorisotyö tavoitti Lapissa<br />

197 nuorta vuoden 2010 aikana.<br />

Etsivän nuorisotyön keskeinen kohderyhmä ovat ne<br />

nuoret, jotka ovat kaikkien yhteiskunnan tarjoamien<br />

palvelu<strong>jen</strong> ulkopuolella. Heidän muodostamaansa<br />

nuorten ryhmää kutsutaan nimellä neet, joka on lyhenne<br />

englanninkielisistä sanoista ’not in employment,<br />

education or training’. Työ- ja elinkeinoministeriön<br />

julkaisun mukaan Lapissa oli vuonna 2008 palvelu<strong>jen</strong><br />

ulkopuolella, pelkän perusasteen koulutuksen varassa<br />

997 nuorta 15−29 -vuotiaista. Kun otetaan mukaan<br />

pelkän perusasteen koulutuksen omaavat työttömät<br />

nuoret, luku kohoaa 1 538:een. Ulkopuolisuuden riski<br />

on erityisen suuri ulkomaalaistaustaisilla ja huostaan<br />

otetuilla nuorilla. On kuitenkin muistettava, että<br />

ulkopuolella olo ei aina ole huono asia, eivätkä kaikki<br />

98 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

ulkopuolella olevat ole syrjäytymisvaarassa. Palvelu<strong>jen</strong><br />

ulkopuolella olevat voivat olla hoitamassa lapsiaan,<br />

valmentautumassa pääsykokeisiin tms. Tällainen<br />

ulkopuolella olo on yleensä väliaikaista ja nuori siirtyy<br />

ennen pitkää opiskelemaan tai työhön. Pitkittynyt<br />

ulkopuolisuus voi kuitenkin johtaa syrjäytymiseen.<br />

Valtionavulla tuettavaa etsivää nuorisotyötä tehtiin<br />

Lapissa 15 kunnassa vuonna 2011. Koko maassa<br />

etsivä nuorisotyö kattoi 70 prosenttia kunnista. Vuonna<br />

2010 etsivät nuorisotyöntekijät olivat yhteydessä<br />

Lapissa 418 nuoreen ja koko maassa lähes 11 000<br />

nuoreen. Yhteydessä olemisella tarkoitetaan sitä, että<br />

nuori oli yhteydessä etsivään nuorisotyöntekijään tai<br />

etsivä nuorisotyöntekijä oli häneen yhteydessä puhelimitse<br />

tai sähköpostilla.<br />

Nuoren tavoittaminen on kyseessä silloin, kun<br />

etsivä nuorisotyöntekijä käy nuoren kanssa keskusteluja<br />

henkilökohtaisemmalla tasolla ja nuoren tuen<br />

tarvetta selvitetään. Etsivä nuorisotyö tavoitti vuoden<br />

2010 aikana Lapissa 197 nuorta, joista 116 oli miehiä<br />

ja 81 naisia. Edelliseen vuoteen nähden kasvua oli 25<br />

prosenttia. Koko maassa etsivän nuorisotyön tavoittamien<br />

nuorten määrä kasvoi peräti 70 prosenttia.<br />

Kasvun teki mahdolliseksi etsivien nuorisotyöntekijöiden<br />

palkkaaminen. (Taulukko 4.6.3.) Etsivien nuorisotyöntekijöiden<br />

määrän suuri kasvu vuodesta 2009<br />

vuoteen 2010 oli mahdollista, koska valtio lisäsi jälkimmäisenä<br />

vuonna merkittävästi resursseja etsivään<br />

nuorisotyöhön. Vuonna 2010 valtionavustusta <strong>Lapin</strong><br />

kunnille tuli yhteensä 472 000 euroa, kun edellisenä<br />

vuonna vastaava summa oli 152 000 euroa. Vuonna<br />

2011 valtionavustus kasvoi 605 500 euroon.<br />

Suurin osa nuorista tavoitettiin jonkin viranomaisen<br />

pyynnöstä. Koko maassa eniten etsivän<br />

nuorisotyön apua nuoren tavoittamisessa pyysivät<br />

Taulukko 4.6.3. Etsivän nuorisotyön tavoittamien nuorten ja etsivien nuorisotyöntekijöiden määrä Lapissa vuosina 2008−2010.<br />

2008 2009 2010<br />

Alue Tavoitetut nuoret Etsivät Tavoitetut nuoret Etsivät Tavoitetut nuoret Etsivät<br />

Lappi 137 6 158 10 197 18<br />

Koko maa 1 999 114 3 363 135 5 724 264<br />

Lähde: Etsiville nuorisotyöntekijöille tehdyt valtakunnalliset kyselyt vuosien 2008−2010 toiminnasta.

Taulukko 4.6.4. Tahot, joiden kautta etsivä nuorisotyö tavoitti nuoret Lapissa vuonna 2010.<br />

Lappi Koko maa<br />

Taho Määrä % Määrä %<br />

Sosiaaliset verkostot 67 34 1 385 24<br />

Koulutuksen järjestäjät 54 27 1 712 30<br />

Sosiaali- ja terveystoimi tai työ- ja elinkeinohallinto 45 23 1 382 24<br />

Nuorisotyö ja työpajat 22 11 620 11<br />

Muu 9 5 625 11<br />

Yhteensä 197 100 5 724 100<br />

Lähde: Etsiville nuorisotyöntekijöille tehty valtakunnallinen kysely vuoden 2010 toiminnasta.<br />

toisen asteen ammattioppilaitokset, peruskoulu ja<br />

sosiaalitoimi. Lapissa peruskoulu ei kuulunut tähän<br />

joukkoon. Vaikka useimmat pyynnöt tulivat virallisten<br />

taho<strong>jen</strong> kautta, Lapissa peräti kolmannes nuorista<br />

tavoitettiin erilaisten sosiaalisten verkosto<strong>jen</strong> avulla.<br />

Koko maassa vastaavalla tavalla tavoitettiin neljännes<br />

nuorista. (Taulukko 4.6.4.) Sosiaalisten verkosto<strong>jen</strong><br />

kautta tavoitetut nuoret ovat juuri niitä, jotka ovat<br />

kaikkien yhteiskunnan palvelu<strong>jen</strong> saavuttamattomissa.<br />

Sosiaalisten verkosto<strong>jen</strong> kategoriaan on laskettu<br />

esimerkiksi nuoren vanhempien tai kaverien yhteydenotto,<br />

nuoren tavoittaminen katutyön tai sähköisen<br />

median kautta sekä nuoren oma yhteydenotto. <strong>Lapin</strong><br />

nuorista kahdeksan prosenttia otti itse yhteyttä etsivään<br />

nuorisotyöntekijään.<br />

Koko maassa etsivän nuorisotyön tavoittamista<br />

nuorista 70 prosentilla oli pelkkä peruskoulun päättötodistus.<br />

Lapissa osuus oli vielä muutaman prosentin<br />

korkeampi. Tämä tieto on yhdenmukainen työ- ja<br />

elinkeinoministeriön julkaisussa esitetty<strong>jen</strong> tulosten<br />

kanssa. Koulutuksen puute lisää merkittävästi riskiä<br />

joutua yhteiskunnan palvelu<strong>jen</strong> ulkopuolelle tai<br />

työttömäksi. Pelkän perusasteen varassa olevilla on<br />

kolminkertainen riski kuulua kaikkien palvelu<strong>jen</strong> ulkopuolella<br />

olevien ryhmään verrattuna ammatillisen<br />

keskiasteen koulutuksen saaneisiin. He myös jäävät<br />

useammin ilman työ- ja elinkeinotoimiston palveluja.<br />

Arviointiryhmä<br />

Suunnittelija, KM Marja Hanni<br />

puhelin 040 169 7363<br />

marja.hanni(at)ely-keskus.fi<br />

Sivistystoimentarkastaja, HTM Seija Kähkönen<br />

puhelin 0400 891 241<br />

seija.kahkonen(at)ely-keskus.fi<br />

Tietolähteet<br />

Nuorisolaki (72/2006).<br />

Kysely nuorten ohjaus- ja palveluverkosto<strong>jen</strong> puheenjohtajille,<br />

marraskuu 2011, <strong>Lapin</strong> elinkeino-,<br />

liikenne- ja ympäristökeskus, vastausprosentti 100.<br />

Valtakunnallinen kysely työpajo<strong>jen</strong> hallinnoijille,<br />

kevät 2011, Erik Häggman, Varsinais-Suomen elinkeino-,<br />

liikenne- ja ympäristökeskus.<br />

Valtakunnallinen kysely etsiville nuorisotyöntekijöille,<br />

kevät 2011, Erik Häggman, Varsinais-Suomen<br />

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus.<br />

Lybeck, Tuula & Walldén, Jaana 2011. Teoksessa Aaltonen,<br />

Kimmo (toim.) Nuorten hyvinvointi ja monialainen<br />

yhteistyö. Helsinki: Tietosanoma Oy, 25−58.<br />

Myrskylä, Pekka 2011. Nuoret työmarkkinoiden ja<br />

opiskelun ulkopuolella. Työ- ja elinkeinoministeriön<br />

julkaisuja. Työ ja yrittäjyys, 12/2011.<br />

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy. Valtiontalouden<br />

tarkastusviraston toiminnantarkastuskertomus<br />

146/2007.<br />

Nuorten työpajatoiminnan yleiset perusteet ja suositukset.<br />

Opetusministeriön päätös 26.10.2006.<br />

Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma<br />

22.6.2011.<br />

Valtioneuvoston 8.12.2011 hyväksymä hallituksen<br />

lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelma<br />

2012−2015.<br />

Valtion talousarvioesitys 2012.<br />

99

4.7. Ehkäisevän päihdetyön toteutuminen kunnissa<br />

Johtopäätökset<br />

Ehkäisevän päihdetyön koordinaatiotehtävän haasteena on yhdyshenkilöiden epäselvä työnkuva, osa-aikaisuus ja<br />

resurssien vähyys.<br />

Mini-intervention ja varhaisen puheeksiottamisen mallit ovat kaikissa kunnissa käytössä. Sen sijaan vastuulliseen<br />

alkoholijuomien myyntiin ja anniskeluun keskittyvä Pakka-malli on käytössä vain kahdessa kunnassa. Haasteena<br />

on puheeksiottamisen mallien käytön toteuttaminen systemaattisesti asiakastyössä.<br />

Strateginen suunnitelma ehkäisevän päihdetyön edistämiseksi on laadittu tai se on suunnitteilla 18 kunnassa. Lähes<br />

kaikissa kunnissa on sovittu ehkäisevän päihdetyön johtamisesta ja vastuista.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Kuntien ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöiden tehtävät ja toimivalta on määriteltävä, ja työhön on varattava<br />

riittävät resurssit. Resurssien ollessa rajallisia on kuntien kehitettävä toimintamalleja ehkäisevän päihdetyön kehittämiseksi<br />

ja kuntarajat ylittävän yhteistyön tueksi.<br />

Kuntien on tehostettava ja laa<strong>jen</strong>nettava mini-intervention ja muiden varhaisten puheeksiottamisen menetelmien<br />

käyttöä sekä vakiinnutettava niiden käyttö osaksi <strong>peruspalvelu</strong>ja. Kuntien on ryhdyttävä Pakka-toimintamallin soveltamiseen<br />

esimerkiksi nimeämällä ehkäisevän päihdetyön työryhmiin elinkeinoelämän edustajia.<br />

Kuntien on laadittava puuttuva strateginen suunnitelma ja sovittava ehkäisevän päihdetyön johtamisesta ja vastuista.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Ehkäisevän päihdetyön<br />

tarkoituksenmukaisuus ja riittävyys<br />

Onko kunnissa ehkäisevän<br />

päihdetyön moniammatillinen<br />

työryhmä?<br />

Onko kunnissa sovittu ehkäisevän<br />

päihdetyön johtamisesta<br />

ja vastuista?<br />

Onko kunnissa nimetty yhdyshenkilö<br />

ehkäisevää päihdetyötä<br />

varten?<br />

Onko kunnissa strateginen suunnitelma<br />

ehkäisevän päihdetyön<br />

edistämiseksi?<br />

Ovatko kunnat mukana alueellisessa<br />

yhteistyössä?<br />

Onko kunnissa käytössä ehkäisevän<br />

päihdetyön menetelmiä<br />

kuten Pakka-malli ja miniinterventio<br />

tai muita varhaisen<br />

puheeksiottamisen menetelmiä?<br />

100 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Kuntien määrä, jossa moniammatillinen<br />

työryhmä on nimetty<br />

ja työryhmän kokoonpano on<br />

kattava.<br />

Kuntien määrä, joissa johtamisesta<br />

ja vastuista on sovittu.<br />

Kuntien määrä, joissa ehkäisevän<br />

päihdetyön yhdyshenkilö<br />

on nimetty ja tehtäväkuva on<br />

määritelty.<br />

Kunnat, joissa ehkäisevän päihdetyön<br />

strategia 1) on olemassa<br />

2) suunnitellaan tai se on valmistumassa<br />

3) ei ole suunnitelmaa.<br />

Kuntien määrä, jossa tehdään<br />

seudullista yhteistyötä.<br />

Mini-intervention tai muiden varhaisen<br />

puuttumisen menetelmien<br />

käytön laajuus.<br />

Kaikissa kunnissa on ehkäisevän<br />

päihdetyön moniammatillinen<br />

työryhmä ja sen kokoonpano<br />

on kattava.<br />

Kunnissa ehkäisevän päihdetyön<br />

johtamisesta ja vastuista on<br />

sovittu.<br />

Yhdyshenkilöllä on selkeä<br />

tehtäväkenttä ja yhdyshenkilö on<br />

tiedossa eri tahoilla.<br />

Strategia ehkäisevän päihdetyön<br />

edistämiseksi on laadittu ja sen<br />

toteuttamisesta ja seurannasta<br />

on huolehdittu.<br />

Kunnat tekevät seudullista<br />

yhteistyötä.<br />

Pakka-malli on käytössä Lapissa<br />

Mini-intervention ja muiden<br />

varhaisten puheeksi ottamisen<br />

menetelmien käyttö on systemaattista<br />

Lapissa.

Johdanto<br />

Minkälaiseksi kunnat arvioivat<br />

ehkäisevän päihdetyön toiminnan<br />

tason?<br />

Alkoholin kulutus Suomessa vuonna 2011 oli ennakkotiedon<br />

mukaan sataprosenttiseksi alkoholiksi<br />

muutettuna 10 litraa alkoholia asukasta kohden.<br />

Kokonaiskulutuksen taso on Suomessa korkea ja<br />

on pysynyt samana kuin edellisenä vuonna. Lapissa<br />

myytiin alkoholijuomia 15 vuotta täyttänyttä asukasta<br />

kohti vuonna 2010 edelleen enemmän kuin muualla<br />

maassa, lähes 13 litraa. Niin ikään päihtyneiden<br />

säilöönotto<strong>jen</strong> ja rattijuopumustapausten lukumäärät<br />

olivat Lapissa muuta maata korkeammat väestömäärään<br />

nähden. Myös 35–65 -vuotiaiden alkoholikuolleisuus<br />

oli Lapissa 10 prosenttia korkeampi kuin<br />

muualla Suomessa. Näin siitä huolimatta, että suuntaus<br />

oli laskeva kaikilla edellä mainituilla mittareilla<br />

sekä koko valtakunnassa että Lapissa.<br />

Suomessa ennaltaehkäisevän päihdetyön, käytännön<br />

raittiustyön, tekeminen on pääasiassa kuntien<br />

tehtävä. Toimintaa ohjaa ensisijaisesti raittiustyölaki,<br />

jonka mukaan raittiustyön toimeenpanoon, raittiuden<br />

edistämiseen ja alkoholiolo<strong>jen</strong> seuraamiseen<br />

kuuluvista tehtävistä huolehtii kunnan määräämä<br />

monijäseninen toimielin. Sen tehtävänä on huolehtia<br />

raittiuslaissa määrätyistä tehtävistä sekä muista<br />

tehtävistä, jotka muissa säädöksissä määrätään raittiuslautakunnan<br />

tehtäviksi. Raittiustyöstä vastaavan<br />

toimielimen on lain mukaan toimittava yhteistyössä<br />

erityisesti kunnan terveys-, sosiaali- ja koulutoimen<br />

kanssa. Toimielimen tehtävistä säädetään tarkemmin<br />

raittiustyöasetuksessa. Ehkäisevää päihdetyötä koskevia<br />

säännöksiä on raittiuslain ja -asetuksen lisäksi<br />

erityislaeissa kuten päihdehuoltolaissa ja terveydenhuoltolaissa,<br />

jossa säädetään laaja-alaisesti terveyden<br />

ja hyvinvoinnin edistämisestä.<br />

Lainsäädännön lisäksi päihdetyöhön on kuntien<br />

työn tukemiseksi panostettu usealla tavalla: esimerkiksi<br />

sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi päihdepalvelu<strong>jen</strong><br />

laatusuositukset kuntien toiminnan<br />

Toiminnan taso on 1) hyvä 2)<br />

tyydyttävä 3) huono.<br />

Kunnat arvioivat toiminnan tason<br />

hyväksi.<br />

tukemiseksi ja Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja<br />

kehittämiskeskus Stakes työryhmämuistion ehkäisevän<br />

päihdetyön laatukriteerit (2006). Lisäksi toteutettiin<br />

erillinen valtakunnallinen alkoholiohjelma<br />

(2004–2007; 2008–2011), jonka keskeisenä tavoitteena<br />

oli alkoholihaitto<strong>jen</strong> vähentäminen sekä alkoholin<br />

kokonaiskulutuksen kääntäminen laskuun.<br />

Alkoholiohjelman yhtenä tavoitteena oli kehittää<br />

päihdeongelmaisten hoitoa päihdehuoltolain ja<br />

päihdepalvelu<strong>jen</strong> laatusuositusten mukaisesti sekä<br />

tukea alueellisen koordinaatiomallin rakentumista<br />

aluehallintovirasto<strong>jen</strong> alkoholikoordinaattoreiden<br />

myötävaikutuksella. Alkoholiohjelman myötä kunnat<br />

ovat tehneet kumppanuussopimuksia sosiaali- ja terveysministeriön<br />

kanssa ja vuoden 2012 alusta alkaen<br />

alkoholiohjelma on sisällytetty osaksi aluehallintovirasto<strong>jen</strong><br />

toteuttamia terveyden edistämisen hankkeita.<br />

Tässä raportissa tarkastellaan ehkäisevän päihdetyön<br />

toteutumista kunnissa erityisesti rakenteellisten<br />

edellytysten ja tarkoituksenmukaisen toiminnan näkökulmasta.<br />

Arviointiaineistona on Terveyden- ja hyvinvoinnin<br />

laitoksen ja aluehallintovirasto<strong>jen</strong> vuonna<br />

2011 toteuttama valtakunnallinen kysely ehkäisevän<br />

päihdetyön <strong>tilasta</strong>. Kyselyyn vastasivat kuntien ehkäisevän<br />

päihdetyön toimijat ja/tai perusturvajohtajat<br />

tai vastaavat. Lapissa vastausprosentti oli noin 86.<br />

Kyselyyn saatiin joistakin kunnista kaksi ristiriitaista<br />

vastausta ja kyselystä puuttui kysymys näyttöön<br />

perustuvien menetelmien käytöstä. Tämän vuoksi aineistoa<br />

täydennettiin helmikuussa 2012 lähetetyllä<br />

uusintakyselyllä. Kyselyyn vastasivat kaikki 21 <strong>Lapin</strong><br />

kuntaa. Kuntakohtainen yhteenveto kyselyn tuloksista<br />

on arviointikohteen lopussa (Taulukko 4.7.2.). Lisäksi<br />

arvioinnin taustatietoina on käytetty tilastollisia<br />

tunnuslukuja päihteiden käytöstä ja päihdehaitoista.<br />

Arvioinnissa verrataan soveltuvin osin nykyistä tilannetta<br />

vuoden 2004 tilanteeseen, jolloin edellisen kerran<br />

toteutettiin <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointi päihdepalveluista<br />

ja ehkäisevästä päihde- ja huumetyöstä.<br />

101

Syrjäytymisen ehkäisyn kannalta<br />

<strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Ehkäisevän päihdetyön perusta on kunnan <strong>peruspalvelu</strong>issa.<br />

Laadukas ehkäisevä päihdetyö kunnassa on<br />

pitkäjänteistä ja eri alo<strong>jen</strong> toimijoiden välistä yhteistyötä.<br />

Se on koordinoitua, siinä otetaan huomioon<br />

kaikki ikäryhmät ja sitä toteutetaan näyttöön perustuvin<br />

menetelmin. Päihteet (alkoholi, huumeet, tupakka)<br />

ovat yksi keskeinen syrjäytymisen riskitekijä. Niistä<br />

aiheutuvat haitat vaikuttavat ihmisen kokonaisvaltaiseen<br />

hyvinvointiin: terveyteen, sosiaalisiin suhteisiin,<br />

talouteen ja työelämään. Päihteet ovatkin tällä hetkellä<br />

yleisin työikäisten kuolinsyy ja yksi suurimmista kansalaisten<br />

kokemista hyvinvointia uhkaavista tekijöistä.<br />

Ehkäisevä päihdetyö on osana <strong>peruspalvelu</strong>ja<br />

avainasemassa kuntalaisten syrjäytymisen ehkäisyssä.<br />

Ennaltaehkäisevällä toiminnalla on laaja-alaista<br />

merkitystä sekä yksilölle että yhteiskunnalle, jos sen<br />

avulla onnistutaan ehkäisemään ylisukupolvista syrjäytymistä.<br />

Ehkäisevä päihdetyö on toimintaa, jolla<br />

ehkäistään ja vähennetään päihteiden käyttöä vaikuttamalla<br />

päihteiden saatavuuteen, päihteitä koskeviin<br />

tietoihin ja asenteisiin, päihteiden käyttötapoihin sekä<br />

päihteiden ongelmakäyttöä synnyttäviin olosuhteisiin<br />

ja sitä tukevaan kulttuuriin. Sen tavoitteena on<br />

osaltaan taata kuntalaiselle terveellinen ja turvallinen<br />

elinympäristö.<br />

Taulukko 4.7.1. Nuorten päihteiden käyttö Lapissa ja koko maassa eri vuosina.<br />

Alue<br />

Tupakoi<br />

päivittäin<br />

Lähde: Kouluterveyskysely 2002–2010.<br />

102 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Päihdeolo<strong>jen</strong> kehitys Lapissa<br />

Tutkimukset osoittavat, että päihteiden (alkoholin)<br />

käytöllä on yhteys syrjäytymiseen monin eri tavoin.<br />

Alkoholin (humalajuomisen) ja väkivallan, kuten<br />

muun muassa henkirikollisuuden, yhteys on ilmeinen.<br />

Suomalaiset henkirikokset liittyvät kiinteästi<br />

alkoholin käyttöön ja pääosa henkirikoksista liittyy<br />

keski-ikäisten työttömien miesten keskinäisiin alkoholinkäyttötilanteisiin.<br />

Alueellisesti tarkasteltaessa<br />

henkirikollisuustaso kuluvalla vuosikymmenellä on<br />

korkein Lapissa.<br />

Paitsi henkirikollisuustasoon, alkoholin kulutusta<br />

pidetään myös eräänä pahoinpitelyrikollisuuden tasoon<br />

vaikuttavana tekijänä. Poliisille tulleiden pahoinpitelyrikosten<br />

kokonaismäärä on edellisvuosina vähentynyt,<br />

mutta vuonna 2011 pahoinpitely<strong>jen</strong> määrä on uudelleen<br />

kasvanut. Esimerkiksi kotihälytysten ja sen alalajiin<br />

perheväkivaltaan liittyneiden hälytysten määrät<br />

ovat Suomessa lisääntyneet. Poliisin tilasto<strong>jen</strong> mukaan<br />

Lapissa vuonna 2011 kotihälytysten määrä laski, mutta<br />

perheväkivaltaa koskevien kotihälytysten määrä nousi.<br />

Alueellisesti tarkastellen <strong>Lapin</strong> poliisilaitoksen alueella<br />

perheväkivaltaa koskevien hälytysten osuus edellisvuoteen<br />

verrattuna laski neljä prosenttia, kun taas Peräpohjolan<br />

poliisilaitoksen alueella nousi 12 prosenttia.<br />

Valtakunnallisesti hälytysten määrä myös nousi.<br />

8.-9. luokkalaisista (%)<br />

Ammatillisen oppilaitoksen<br />

1. ja 2. vuoden<br />

opiskelijoista (%)<br />

Lukion 1. ja 2. vuoden opiskelijoista (%)<br />

Tosi humalassa<br />

vähintään<br />

kerran<br />

kuukaudessa<br />

Kokeillutlaittomiahuumeita<br />

ainakin<br />

kerran<br />

Tupakoi<br />

päivittäin<br />

Tosi humalassavähintään<br />

kerran<br />

kuukaudessa<br />

Kokeillut<br />

laittomia<br />

huumeita<br />

ainakin<br />

kerran<br />

Tupakoi<br />

päivittäin<br />

Tosi humalassa<br />

vähintään<br />

kerran kuukaudessa<br />

Kokeillut<br />

laittomia<br />

huumeita<br />

ainakin<br />

kerran<br />

Lappi<br />

2010 16 16 6 45 39 19 11 22 10<br />

2008 18 19 5 46 40 17 12 23 8<br />

2002 24 20 8 - - - 21 22 12<br />

Koko maa<br />

2010 - 2011 15 15 8 40 39 21 11 25 14

Terveyskäyttäytymisen perusteet luodaan varhaisessa<br />

vaiheessa. Nuorten liiallinen päihteidenkäyttö<br />

on merkittävä syrjäytymisriskin aiheuttaja. Kouluterveyskyselyiden<br />

mukaan lappilaisten peruskoululaisten<br />

päihteiden käyttö on vähentynyt vuodesta 2002 alkaen.<br />

Toisen asteen opiskelijoiden kehityksen suunta tässä<br />

ei sen sijaan ole ollut yhtä myönteinen. Kouluterveyskysely<br />

on tehty parillisina vuosina Etelä-Suomessa ja<br />

Itä-Suomessa ja parittomina vuosina Lapissa, muualla<br />

Manner-Suomessa sekä Ahvenanmaalla. Kun yhdistetään<br />

peräkkäisten vuosien aineistot, saadaan koko Suomea<br />

kuvaavia tuloksia. (Taulukko 4.7.1.)<br />

Eri vuosien kouluterveyskyselyiden mukaan sekä<br />

lappilaisten nuorten että heidän vanhempiensa tupakointi<br />

on vähentynyt. Peruskoulun 8.–9. luokkalaisten<br />

vanhempien tupakointi (ainakin yksi vanhempi<br />

tupakoi) on vähentynyt vuodesta 2002 vuoteen 2010<br />

yhteensä kuusi prosenttiyksikköä. Vastanneista 40 prosenttia<br />

ilmoitti vuonna 2010, että ainakin yksi vanhemmista<br />

tupakoi.<br />

Suomen huumetilanne on heikentynyt usean vakaan<br />

vuoden jälkeen. Samoin kuin koko valtakunnassa<br />

on Lapissa huumausaineiden ongelmakäytölle tyypillistä<br />

laittomien huumeiden, lääkkeiden ja alkoholin<br />

sekakäyttö. Kannabis ja amfetamiini sekä buprenorfiini<br />

(esimerkiksi Subutex) ovat poliisin mukaan tyypillisimpiä<br />

<strong>Lapin</strong> alueella käytettäviä aineita. Aineiden<br />

käyttö on eriytynyt eri alueille siten, että Rovaniemen<br />

alueella tyypillinen huumausaine on buprenorfiini kun<br />

taas Kemi-Tornion alueella se on amfetamiini. Valtakunnallisesti<br />

erityisesti nuorten keskuudessa kannabiksen<br />

käyttö on lisääntynyt samalla, kun asenteet ovat<br />

höltyneet.<br />

Kouluterveyskyselyiden mukaan ammattioppilaitosten<br />

opiskelijat raportoivat humalahakuisesta juomisesta,<br />

tupakoinnista ja huumekokeilusta enemmän kuin<br />

vastaavanikäiset lukiolaiset. Sen sijaan koko maan<br />

vastaavaan tilastoon verrattuna lappilaisten 8.–9. luokkalaisten<br />

ilmoitukset vuonna 2010 humalahakuisesta<br />

juomisesta ja huumekokeiluista ovat hiukan alhaisempia<br />

kuin koko maassa keskimäärin. Tupakoinnin osalta<br />

tilanne Lapissa puolestaan on hiukan korkeampi kuin<br />

koko maassa keskimäärin.<br />

Kokonaistilannetta kuvaa, että vuonna 2010 Pohjois-Suomessa<br />

16 prosenttia aikuisväestöstä (15–64<br />

-vuotiaat) tupakoi päivittäin, 14 prosenttia joi vähintään<br />

kerran viikossa alkoholia kerralla kuusi annosta tai<br />

enemmän ja kolmelle prosentille oli tarjottu huumeita.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Nykyisessä hallitusohjelmassa köyhyyden, eriarvoisuuden<br />

ja syrjäytymisen ehkäisy on yksi painopistealue<br />

vuosina 2011–2015. Yhteiskuntapoliittisesti tavoitteena<br />

on panostaa ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin ja<br />

siten vähentää korjaavien toimenpiteiden tarvetta. Käytännössä<br />

<strong>peruspalvelu</strong>ihin panostaminen mahdollistaa<br />

edellä mainitun tavoitteen saavuttamisen.<br />

Nykyiseen hallitusohjelmaan sisältyvät ehkäisevän<br />

päihdetyön kannalta merkittävät alkoholilain sekä<br />

raittiustyölain uudistukset. Alkoholilain uudistamisen<br />

tarkoituksena on ehkäistä alkoholin aiheuttamia<br />

haittoja, tehostaa valvonnan vaikuttavuutta ja lisätä<br />

kansalaisten mahdollisuuksia vaikuttaa oman elinympäristönsä<br />

turvallisuuteen ja häiriöttömyyteen. Raittiustyölain<br />

uudistamisen tarkoituksena on puolestaan<br />

paikallisen päihdehaitto<strong>jen</strong> ehkäisyn kehittäminen. Lisäksi<br />

alkoholimainontaa on tarkoitus rajoittaa erityisesti<br />

lasten ja nuorten suojelemiseksi.<br />

Ehkäisevän päihdetyön laatukriteerien mukaan<br />

hyvän ehkäisevän päihdetyön kriteerinä ovat työn<br />

kokonaisvaltaisuus, pitkäjänteisyys ja moniammatillisuus.<br />

Ehkäisevän päihdetyön tasoa voidaan pitää<br />

hyvänä, kun päihdetyön toimintaohjelma on laadittu,<br />

kunnissa on aktiivisesti toimiva moniammatillinen<br />

päihdetyöryhmä ja ehkäisevään päihdetyöhön on osoitettu<br />

riittävät henkilöresurssit.<br />

Onko kunnissa ehkäisevän päihdetyön<br />

moniammatillinen työryhmä?<br />

Lapissa 15 kunnassa toimi ehkäisevästä<br />

päihdetyöstä huolehtiva moniammatillinen<br />

työryhmä ja kahdessa kunnassa suunniteltiin<br />

ryhmän nimeämistä. Elinkeinon edustajat<br />

puuttuivat kaikkien kuntien työryhmistä.<br />

103

Vuonna 2011 Lapissa vain seitsemässä kunnassa oli<br />

vastaajien mukaan nimetty ehkäisevän päihdetyön<br />

moniammatillinen ja monijäseninen työryhmä. Sen<br />

sijaan kahdeksassa kunnassa toimi moniammatillinen<br />

työryhmä, kuten esimerkiksi hyvinvointityöryhmä,<br />

terveyden edistämisen työryhmä tai turvallisuustyöryhmä,<br />

jonka tehtäviin myös päihdetyö kuului. Lisäksi<br />

Kemijärven ja Pelkosenniemen kunnissa suunniteltiin<br />

työryhmän nimeämistä. Ehkäisevän päihdetyön<br />

työryhmä puuttui Kittilän, Muonion, Tervolan ja Utsjoen<br />

kunnista.<br />

Ehkäisevää päihdetyötä koordinoivissa työryhmissä<br />

enemmistössä oli sosiaali-, terveys- ja opetustoimen<br />

edustus. Lähes kaikissa oli seurakunnan edustus<br />

ja useissa oli myös vapaa-ajan ja nuorisotoimen<br />

sekä poliisin edustus. Vain yhdessä kunnassa kokoonpanoon<br />

kuului kokemusasiantuntija (henkilö, jolla on<br />

omakohtaista kokemusta mielenterveys- ja päihdeongelmista,<br />

joko niistä itse kärsivänä, niistä toipuneena<br />

tai palveluita käyttäneenä tai omaisena tai läheisenä).<br />

Edustajia oli myös kunnanvaltuustosta, tullista, järjestökentältä,<br />

työvoimahallinnosta, pelastustoimesta, työsuojelusta,<br />

päihdehuollon erityispalveluista sekä kunnan<br />

teknisestä toimesta ja kulttuuritoimesta. Yhdenkään<br />

kunnan työryhmässä ei toiminut alkoholielinkeinon,<br />

päivittäistavarakaupan, ravintoloiden tai urheiluseuro<strong>jen</strong><br />

edustajaa. Työryhmien edustus vastasi lääninhallitusten<br />

raportoimia havaintoja vuodelta 2004.<br />

Onko kunnissa sovittu ehkäisevän<br />

päihdetyön johtamisesta ja vastuista?<br />

Lapissa 16 kunnassa oli sovittu ehkäisevän<br />

päihdetyön johtamisesta ja vastuista. Yleisimmin<br />

kuntien ehkäisevästä päihdetyöstä vastasi<br />

sosiaali- ja terveyslautakunta tai vastaava.<br />

Enemmistössä (76 %) <strong>Lapin</strong> kunnista raittiustyönlain<br />

mukaisista velvoitteista vastaava hallintokunta oli<br />

sosiaali- ja terveyslautakunta tai vastaava. Kahdessa<br />

kunnassa velvoitteista vastasi sivistyslautakunta, mutta<br />

neljässä kunnassa ei kyselyyn vastanneiden mukaan<br />

oltu määritelty vastuutahoa tai sitä ei tiedetty määritellyn.<br />

Yhdessä kunnassa vapaa-aikatoimi hoiti asiaa.<br />

104 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Sosiaali- ja terveyslautakunta vastasi myös vuonna<br />

2004 enemmistössä <strong>Lapin</strong> kunnista raittiustyölain<br />

mukaisesta päihdetyön johtamisesta ja vastuista.<br />

Onko kunnissa nimetty yhdyshenkilö<br />

ehkäisevää päihdetyötä varten?<br />

Lähes kaikissa <strong>Lapin</strong> kunnissa oli nimetty<br />

ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö, mutta<br />

yhdyshenkilön tehtävänkuva oli määritelty<br />

vain kahdeksassa kunnassa.<br />

Vuonna 2011 kaikki <strong>Lapin</strong> kunnat Muoniota ja Utsjokea<br />

lukuun ottamatta olivat nimenneet ehkäisevän<br />

päihdetyön yhdyshenkilön. Yhdyshenkilön tehtävänkuva<br />

oli määritetty kahdeksassa kunnassa. Kuudessa<br />

kunnassa tehtävät olivat määrittelemättä ja viidessä<br />

kunnassa vastaaja ei osannut sanoa, onko yhdyshenkilön<br />

tehtävänkuva määritelty.<br />

Valtaosassa kuntia ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö<br />

työskenteli osapäiväisesti oman työn ohessa<br />

eikä työaikaa ollut tarkasti määritelty. Vain Inarin<br />

kunnassa toimi kokopäiväinen ehkäisevän päihdetyön<br />

yhdyshenkilö. Yhdyshenkilöiden tehtävänkuva ja<br />

toimivaltuudet eivät olleet kaikissa kunnissa selvillä<br />

ja joissakin tapauksissa nimitys oli lähinnä muodollisuus.<br />

Vuonna 2004 tilanne oli työhön varatun ajan<br />

osalta vastaavanlainen. Ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilö<br />

työskenteli oman työnsä ohessa 17 kunnassa.<br />

Valtakunnallinen suositus päihdepalvelu<strong>jen</strong> laadun<br />

kehittämiseksi oli osa sosiaali- ja terveydenhuollon<br />

tavoite- ja toimintaohjelmaa (TATO) 2000–2003.<br />

Laatusuosituksen mukaan päihdehaitto<strong>jen</strong> ehkäisy tulee<br />

ottaa huomioon kaikessa kunnan päätöksenteossa<br />

ja kuntien tuli nimetä ehkäisevän päihdetyön vastuuhenkilö<br />

(yhdyshenkilö). Yhdyshenkilön tehtävänä oli<br />

edistää ehkäisevää päihdetyötä moniammatillisena<br />

yhteistyönä, koordinoida kunnallista tai alueellista<br />

päihdestrategiaa sekä välittää tietoa kunnan ja eri organisaatioiden<br />

välillä.

Onko kunnissa strateginen suunnitelma<br />

ehkäisevän päihdetyön edistämiseksi?<br />

Lapissa 13 kunnassa oli strateginen suunnitelma<br />

laadittu ja viidessä kunnassa se oli suunnitteilla.<br />

Kahdeksassa kunnassa oli huolehdittu<br />

strategian seurannasta päivittämällä sitä.<br />

Yli puolessa <strong>Lapin</strong> kunnista oli vuonna 2011 päihde-<br />

tai jokin muu strategia ehkäisevän päihdetyön<br />

edistämiseksi tai vähintäänkin suunnitelma sen tekemiseksi.<br />

Lähes kaikki suunnitteilla olevat strategiat<br />

arvioitiin valmistuvan vuoden 2012 aikana. Enemmistössä<br />

kunnissa päihdestrategia oli liitetty ja se<br />

suunniteltiin liitettäväksi osaksi mielenterveys- ja<br />

päihdestrategiaa. Tervolan, Savukosken ja Pelkosenniemen<br />

kunnissa päihdepalvelu<strong>jen</strong> laatusuositusten<br />

mukaista strategiaa ei ollut. Vuonna 2004 tilanne oli<br />

vastaava. Tuolloin yli puolet vastanneista ilmoitti,<br />

että kunnassa oli päihdestrategia, päihdetoimintaohjelma<br />

tai -suunnitelma.<br />

Päihdepalvelu<strong>jen</strong> laatusuositusten mukaan kunnissa<br />

tulee olla laadukkaiden päihdepalvelu<strong>jen</strong> takaamiseksi<br />

päihdestrategia, jossa huomioidaan myös<br />

ennaltaehkäisevä päihdetyö. Päihdestrategiassa tulee<br />

määritellä, miten kunnassa ehkäistään päihdehaitto<strong>jen</strong><br />

syntymistä sekä miten päihdepalvelut järjestetään<br />

(tehtäväjaon selkiyttäminen).<br />

Ovatko kunnat mukana alueellisessa<br />

yhteistyössä?<br />

Lapissa yhdeksässä kunnassa yhdyshenkilö<br />

teki seudullista yhteistyötä.<br />

Vuonna 2011 kuntien ehkäisevän päihdetyön yhdyshenkilöt<br />

tekivät vain vähän yhteistyötä muiden kuntien<br />

yhdyshenkilöiden kanssa. Kuusi kuntaa ilmoitti,<br />

ettei seudullista yhteistyötä tehdä. Viisi kuntaa ei<br />

osannut sanoa, tekevätkö yhdyshenkilöt seudullista<br />

yhteistyötä ja yksi kunta jätti vastaamatta. Perusteluina<br />

yhteistyön vähyydelle nähtiin resurssien ja ajan-<br />

puute sekä pitkät välimatkat, jotka tekevät yhteistyön<br />

jopa kannattomaksi. Toisaalta vastaajat kokivat, että<br />

työssä tarvittava tuki olisi ideointia, yhteisten palvelu<strong>jen</strong><br />

järjestämistä (esimerkiksi esiintyjät, kampanjat)<br />

ja harvakseltaan toteutetut tapaamiset voisivat olla<br />

perusteltuja. Seudullista yhteistyötä tehtiin lähinnä<br />

hankkeiden puitteissa, palavereissa ja kokouksissa.<br />

Vuonna 2004 seudullisesta yhteistyöstä raportoivat<br />

Lounais- ja Itä-<strong>Lapin</strong> kunnat, vuonna 2011 muun muassa<br />

Meri-<strong>Lapin</strong> kunnat.<br />

Onko kunnissa käytössä näyttöön<br />

perustuvia ehkäisevän päihdetyön<br />

menetelmiä?<br />

Paikallinen alkoholipolitiikka - tutkimus- ja<br />

kehittämishankkeen toimintamalli (Pakkamalli)<br />

oli käytössä vain yksittäisissä kunnissa.<br />

Sen sijaan kaikissa <strong>Lapin</strong> kunnissa vähintäänkin<br />

yksittäisillä työntekijöillä oli käytössä<br />

mini-interventio tai jokin muu puheeksiottomenetelmä.<br />

Pakka-mallin tavoitteena on vähentää alkoholista aiheutuvia<br />

haittoja vaikuttamalla alkoholin saatavuuteen.<br />

Mallin keskiössä on vähittäiskaupan vastuullisen<br />

myynnin ja ravintoloiden vastuullisen anniskelun<br />

edistäminen esimerkiksi kiinnittämällä huomiota siihen,<br />

että ikärajavalvonta on tiukka ja selvästi päihtyneelle<br />

ei myydä tai anniskella. Pakka-malli oli<br />

vuonna 2011 Lapissa käytössä vain Sallan ja Utsjoen<br />

kunnissa.<br />

Mini-intervention ja muiden puheeksiottomenetelmien<br />

käytön aktiivisuus vaihteli kunnittain ja tehtävittäin.<br />

Yhdeksän kuntaa ilmoitti, että jokin puheeksiottomenetelmä<br />

oli systemaattisesti käytössä kunnan<br />

sosiaali- ja/tai terveystoimessa. Enemmistö kunnista<br />

ilmoitti, että jokin puheeksiottomenetelmä oli joko<br />

yksittäisen tai useamman työntekijän käytössä.<br />

105

Minkälaiseksi kunnat arvioivat ehkäisevän<br />

päihdetyön toiminnan tason?<br />

Enemmistö <strong>Lapin</strong> kunnista arvioi ehkäisevän<br />

päihdetyön toiminnan tason olevan tyydyttävä.<br />

Yleisesti ottaen ehkäisevä päihdetyö toteutui kuntien<br />

tekemän kokonaisarvion mukaan tyydyttävästi. Kemin,<br />

Keminmaan, Pellon ja Simon kunnat arvioivat<br />

toiminnan tason hyväksi. Neljä kuntaa arvioi toimin-<br />

Kunta<br />

Taulukko 4.7.2. Yhteenveto ehkäisevän päihdetyön toteutumisesta Lapissa vuonna 2011.<br />

Enontekiö<br />

Inari<br />

Kemi<br />

Kemijärvi<br />

Keminmaa<br />

Kittilä<br />

Kolari<br />

Muonio<br />

Pelkosenniemi<br />

Pello<br />

Posio<br />

Ranua<br />

Rovaniemi<br />

Salla<br />

Savukoski<br />

Simo<br />

Sodankylä<br />

Tervola<br />

Tornio<br />

Utsjoki<br />

Ylitornio<br />

Moniammatillinen<br />

työryhmä<br />

työryhmä suunnitteilla<br />

työryhmä<br />

nimetty<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> kysely 2011<br />

Kokonaisvastuu,<br />

johto<br />

(Raittiustyölain<br />

mukaisista<br />

velvotteista<br />

vastaava hallintokunta)<br />

epävarmuus<br />

vastuutahosta<br />

vastuutaho<br />

määritelty<br />

työryhmä toimii ei ole määritelty<br />

vastuutahoa<br />

Yhdyshenkilö<br />

(oto): tehtävinä<br />

tiedottaminen,<br />

moniammatillisesta<br />

ja<br />

poikkihallinnollisesta<br />

ept<br />

vastaaminen<br />

yhdessä eptryhmän<br />

kanssa<br />

ja ept-ryhmän<br />

vetäminen sekä<br />

valistustyö<br />

nimetty ja tehtävät<br />

määritelty<br />

nimetty, ei<br />

määritelty<br />

tehtäviä/ eos<br />

yhdyshenkilöä ei<br />

nimetty<br />

106 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

nan tason huonoksi. Yksikään <strong>Lapin</strong> kunnista ei arvioinut<br />

ehkäisevän päihdetyön tasoa kiitettäväksi tai<br />

erittäin huonoksi. Yksi kunta ei vastannut kysymykseen.<br />

Kaksi kuntaa arvioi toiminnan tason heikentyneen<br />

ja neljä puolestaan parantuneen kevään 2011<br />

tilanteesta, jolloin ensimmäinen kysely toteutettiin.<br />

Kunnan pienuus, toimijoiden vähyys, toimijoiden<br />

tuttuus sekä laajat yhteistyöverkostot vaikuttavat<br />

sekä myönteisesti että kielteisesti, kun arvioidaan<br />

kunnan ehkäisevän toiminnan tasoa. Toisaalta tuttu-<br />

Seudullinen<br />

yhteistyö<br />

Strateginen<br />

suunnitelma<br />

(päihdestrategia<br />

tai mielenterveys-<br />

ja<br />

päihdestrategia)<br />

Näyttöön<br />

perustuva<br />

menetelmä<br />

(mini-interventio<br />

ja/tai pakkamalli)<br />

eos/ ei vastausta suunnitteilla systemaattinen<br />

yhteistyötä on ja päivitetty yksittäinen<br />

ei yhteistyötä on<br />

ei työryhmää ei strategiaa

<strong>jen</strong> toimijoiden kanssa yhteistyö oli helppoa, mutta<br />

toisaalta työtapo<strong>jen</strong> arvioitiin voivan ”jumittua”. Monen<br />

toimijan yhteistyössä tilanne voi ajautua siihen,<br />

että asia kuuluu niin monelle, ettei oikein kenellekään<br />

erityisesti. Kuntien mukaan toiminnan tasoa nostivat<br />

sekä yhdyshenkilöiden että moniammatillisten työryhmien<br />

säännölliset tapaamiset. Resurssipula, nykyisen<br />

työn kuormittavuus, ajanpuute, laajat toimenkuvat<br />

sekä organisaatiouudistusten myötä perustetut yhdistelmävirat<br />

(nuoriso-, kulttuuri-, raittius- ja liikuntasihteeri)<br />

olivat kyselyyn vastanneiden mukaan selkeästi<br />

ehkäisevän päihdetyön toiminnan tasoa alentavia kriteereitä.<br />

Toiminnan tason kokonaisarviointiin vaikutti<br />

myös se, että jokin osa-alue (esim. nuorten kanssa<br />

tehtävä työ) arvioitiin hyväksi ja toinen osa-alue (aikuisten<br />

kanssa tehtävä työ) huonoksi. Taulukko 4.7.2.<br />

Yhteenveto ehkäisevän päihdetyön toteutumisesta<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Arvioinnin tekijä<br />

Sosiaalihuollon ylitarkastaja, KL Sari Husa<br />

puhelin 040 488 0676, sari.husa(at)avi.fi<br />

Tietolähteet<br />

Päihdehuoltolaki (41/1986).<br />

Raittiustyölaki (828/1982).<br />

Raittiustyöasetus (233/1983).<br />

Terveydenhuoltolaki (1326/2010).<br />

Puhelinhaastattelu 9.2.2012. Rikosylikonstaapeli<br />

Martti Karjula, Keskusrikospoliisin Rovaniemen<br />

toimintayksikkö.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> kysely ehkäisevästä päihdetyöstä<br />

2011 <strong>Lapin</strong> kunnille (2/2012).<br />

Ennakkotieto 2011 – Alkoholijuomien kulutus ennallaan.<br />

(2012) http://www.stakes.fi/FI/tilastot/aiheittain/Paihteet/alkoholijuomienkulutus_ennakko.htm.<br />

Holmila, Marja, Warpenius, Katariina, Warsell,<br />

Leena, Kesänen, Minna ja Tamminen, Irmeli (2009)<br />

Paikallinen alkoholipolitiikka. Pakka-hankkeen<br />

loppuraportti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.<br />

Raportti 5/2009.<br />

Kouluterveyskysely 2002–2010. http://info.stakes.fi/<br />

kouluterveyskysely/FI/tulokset/index.htm.<br />

Lehti, Martti (2012). Henkirikoskatsaus 2011. Verkkokatsauksia<br />

23/2012. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.<br />

http://www.optula.om.fi.<br />

<strong>Lapin</strong> läänin <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arviointiraportti 2004.<br />

<strong>Lapin</strong> lääninhallituksen julkaisusarja 2005:1.<br />

Myrskylä, Pekka (2012). Hukassa – Ketkä ovat syrjäytyneet<br />

nuoret? Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA<br />

analyysi. http://www.eva.fi/julkaisut/analyysit/.<br />

Nuorten terveystapatutkimus 2011 - Nuorten tupakkatuotteiden<br />

ja päihteiden käyttö 1977–2011. (2011)<br />

Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita<br />

2011:10. Helsinki.<br />

Poliisille kirjatut hälytystehtävät: kotihälytys, kotihälytys:<br />

perheväkivalta, LAPPI 2005–2011. Poliisin<br />

tulostietojärjestelmä Johdon portaali, JOPO.<br />

Päihdepalvelu<strong>jen</strong> laatusuositukset (2002). Sosiaali-<br />

ja terveysministeriön oppaita 2002:3. Helsinki.<br />

Päihdetilastollinen vuosikirja 2011 Alkoholi ja huumeet<br />

(2012) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.<br />

Rikollisuustilanne 2010 - rikollisuus ja seuraamusjärjestelmä<br />

tilasto<strong>jen</strong> valossa. (2011) Oikeuspoliittisen<br />

tutkimuslaitoksen tutkimuksia 258. Helsinki<br />

Suomalaisen aikuisväestön terveyskäyttäytyminen<br />

ja terveys, kevät 2010. Terveyden ja hyvinvoinnin<br />

laitos, raportti 15/2010. Helsinki.<br />

Strand, Teija (2011) Ehkäisevä päihdetyö Suomessa<br />

2011. Missä mennään, minne haluamme? Terveyden<br />

ja hyvinvoinnin laitoksen raportteja 37. Tampere.<br />

Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2005–2012.<br />

www.sotkanet.fi<br />

107

4.8 Joukkoliikenteen <strong>peruspalvelu</strong>taso<br />

Johtopäätökset<br />

Joukkoliikenteen tavoitteellinen <strong>peruspalvelu</strong>taso toteutuu suurimmassa osassa Lappia. Työmatkoihin<br />

soveltuvaa joukkoliikennettä on maakunnassa kaupunkiseutuja lukuun ottamatta vähän, koska kunnat<br />

ovat laajoja ja kuntarajat ylittävää työssäkäyntiä on vähän.<br />

Osa harvaanasutun maaseudun asukkaista on <strong>peruspalvelu</strong>tasoisten joukkoliikennepalvelu<strong>jen</strong> ulkopuolella.<br />

Joukkoliikennettä järjestävät monet eri tahot ja palvelu<strong>jen</strong> yhteensopivuutta ei ole aina varmistettu.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Kuntien ja ELY-keskuksen on hankittava <strong>peruspalvelu</strong>tasoista joukkoliikennettä mahdollisuuksien mukaan.<br />

Valtakunnallisesti yhtenäisesti tehdyt palvelutasomäärittelyt suuntaavat jatkossa liikenteen hankintaa ja<br />

osoittavat kunkin alueen kannalta olennaiset yhteysvälit. Kuntien, liikennöitsijöiden ja ELY-keskusten on<br />

kiinnitettävä erityistä huomiota matkaketju<strong>jen</strong> sujuvuuteen.<br />

Kuntien ja ELY-keskuksen on täydennettävä harvaan asutuilla alueilla säännönmukaista joukkoliikennettä<br />

mahdollisuuksien mukaan kutsujoukkoliikenteellä ja palveluliikenteellä. Nämä joukkoliikenteen<br />

muodot palvelevat erityisesti asukkaiden asiointitarpeita.<br />

Joukkoliikennettä järjestävien ja hankkivien taho<strong>jen</strong> on tehtävä yhteistyötä kuljetuspalvelu<strong>jen</strong> järjestämisessä.<br />

Liikkumista on tarkasteltava kokonaisvaltaisesti ja joukkoliikenteen palveluja on tarjottava kaikille<br />

ensisijaisesti avoimena liikenteenä.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen<br />

tarjonta<br />

Johdanto<br />

Miten joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyn<br />

tavoitteellinen<br />

<strong>peruspalvelu</strong>taso on toteutunut?<br />

Joukkoliikenteen tarjonta muodostuu nykyään itsekannattavasta<br />

liikenteestä ja yhteiskunnan erilaisin<br />

lipputuin tukemasta liikenteestä sekä näitä täydentävästä<br />

ostoliikenteestä. Kunnat järjestävät lisäksi<br />

asukkailleen lakisääteisiä koulu- ja sosiaalitoimen<br />

108 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Liikennöintiaika, vuoroväli,<br />

vuoromäärä.<br />

Joukkoliikenneyhteydet on turvattu<br />

<strong>peruspalvelu</strong>tasoisesti.<br />

kuljetuksia. Kunnat hankkivat myös kunnan sisäistä<br />

joukkoliikennettä, joka on osittain kaikille matkustajille<br />

avointa.<br />

Joukkoliikenteen arviointikohteena oli <strong>Lapin</strong><br />

elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen (jatkossa<br />

ELY-keskus) määrittämä joukkoliikenteen palveluta-

so ja <strong>peruspalvelu</strong>tason toteutuminen. Tarkoituksena<br />

oli selvittää, millä alueilla joukkoliikenteen palvelut<br />

ovat tällä hetkellä vähintään <strong>peruspalvelu</strong>tasoisia.<br />

Joukkoliikenteen palvelutason määrittäminen<br />

on lakisääteinen tehtävä. ELY-keskus sekä Rovaniemen<br />

ja Kemin kaupungit määrittelivät oman toimivalta-alueensa<br />

joukkoliikenteen palvelutason. Ennen<br />

joukkoliikennelain voimaantuloa (3.12.2009) laaditut<br />

palvelutasomäärittelyt ovat voimassa vuoden 2013<br />

loppuun asti. Yhteistyössä alueen eri toimijoiden<br />

Taulukko 4.8.1. Alueellisen joukkoliikenteen määrälliset palvelutasotekijät.<br />

Lähde: Liikenneviraston ohje 25/2011<br />

kanssa tehdyn määrittelytyön tavoitteena oli kuvata<br />

joukkoliikenteen nykytila ja tulevaisuuden tavoitetila.<br />

Tässä arvioinnissa ei otettu huomioon Rovaniemen<br />

ja Kemin omia sisäisiä palvelutasomäärittelyjä,<br />

eikä myöskään liikenne- ja viestintäministeriön<br />

(LVM) tekemää, yli 100 kilometrin yhteysvälejä kattavaa,<br />

kaukoliikenteen palvelutasomäärittelyä. Palvelutasomäärittelypäätökset<br />

ja -aineistot ovat pääosin<br />

vuosilta 2010 ja 2011.<br />

Määrälliset tekijät Kilpailutaso Houkutteleva taso Keskitaso Peruspalvelutaso Minimitaso<br />

Liikennöintiaika<br />

Talvi: arki 06.00 - 00.00 07.00 - 21.00 07.00 - 20.00 07.00/08.00 - 17.00 08.00 - 16.00<br />

Kesä: arki 06.00 - 00.00 07.00 - 21.00 07.00 - 20.00 07.00/08.00 - 17.00 9 - 15 välillä<br />

Talvi: lauantai 07.00 - 00.00 09.00 - 21.00 09.00 - 17.00 Asiointiyhteys<br />

Kesä: lauantai 07.00 - 00.00 09.00 - 21.00 09.00 - 17.00 Asiointiyhteys<br />

Talvi: sunnuntai 09.00 - 23.00 10.00 - 21.00 12.00 - 17.00 Liityntä kaukoliikenteeseen<br />

Kesä: sunnuntai<br />

Vuoroväli/- määrä<br />

09.00 - 23.00 10.00 - 21.00 12.00 - 17.00 Liityntä kaukoliikenteeseen<br />

Talvi: ruuhka 10 - 20 min 15 - 30 min 30 min<br />

Kesä: ruuhka 20 - 30 min 30 min 60 min<br />

Talvi: arkipäivä 30 min 30 - 60 min 60 - 120 min 3 - 5 vuoroa/suunta 1 - 2 vuoroa/suunta<br />

koulu- ja asiointitar- kylien ja kuntakespeiden<br />

mukaisesti kuksen välillä<br />

Kesä: arkipäivä 30 - 60 min 60 - 90 min 60 - 120 min 1 - 3 vuoroa/suunta 1 - 2 vuoroa/suunta<br />

työmatka- ja asiointi- kylien ja kuntakestarpeiden<br />

mukaisesti kuksen välillä<br />

Talvi: arki-ilta (klo 18 -) 30 min 30 - 60 min 60 - 120 min tarpeen mukaan<br />

Kesä: arki-ilta (klo 18 -) 30 - 60 min 60 - 90 min 60 - 120 min tarpeen mukaan<br />

Talvi: lauantai 30 min 30 - 60 min 60 - 120 min tarpeen mukaan<br />

Kesä: lauantai 30 - 60 min 60 - 90 min 60 - 120 min tarpeen mukaan<br />

Talvi: sunnuntai 30 min 60 min 120 min tarpeen mukaan<br />

Kesä: sunnuntai 30 - 60 min 60 - 120 min 120 min tarpeen mukaan<br />

Etäisyys pysäkille 300 - 500 m kävely- 500 - 800 m kävelyetäisyysetäisyysKokonaismatka-<br />

Korkeintaan 1,3<br />

aika<br />

kertaa henkilöauton<br />

matka-aika (tai pp<br />

kaupunkioloissa)<br />

Vaihto<strong>jen</strong> määrä Enintään yhden Enintään yhden Vaihto sallittu Vaihto sallittu<br />

vaihdon yhteydet, vaihdon yhteydet,<br />

poikkeuksena liityn- poikkeuksena liityntävaihdot<br />

tiheään tävaihdot tiheään<br />

säännölliseen liiken- säännölliseen liikenteeseenteeseen<br />

109

Joukkoliikenteen <strong>peruspalvelu</strong>tason turvaamista<br />

korostetaan liikennepoliittisessa selonteossa ja<br />

LVM:n joukkoliikennestrategiassa 2009–2015. ELYkeskuksen<br />

yksi perustehtävä on tukea ja hankkia<br />

<strong>peruspalvelu</strong>tasoista liikennettä, jossa <strong>peruspalvelu</strong>tasoiset<br />

yhteydet on asetettu etusijalle muuhun ostoliikenteeseen<br />

nähden. Laissa ei ole määritelty joukkoliikenteen<br />

<strong>peruspalvelu</strong>tasoa. Tätä termiä on käytetty<br />

kuvaamaan palvelutasoa, joka turvaa ihmisten jokapäiväiset<br />

liikkumistarpeet työ-, opiskelu-, liityntä- ja<br />

asiointimatko<strong>jen</strong> osalta.<br />

Liikennevirasto on antanut suosituksen alueellisen<br />

joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyssä käytettävistä<br />

kriteereistä (Taulukko 4.8.1.). Suosituksen<br />

mukaan palvelutasoluokat ovat kilpailutaso, houkutteleva<br />

taso, keskitaso, <strong>peruspalvelu</strong>taso, minimitaso<br />

ja lakisääteinen taso. Luokittelu tehdään pääosin<br />

määrällisten tekijöiden, kuten vuorovälin ja liikennöintiaiko<strong>jen</strong>,<br />

perusteella. Esimerkiksi houkuttelevalla<br />

tasolla olevat joukkoliikenteen palvelut tarjoavat<br />

käyttökelpoisen vaihtoehdon henkilöauton käytölle.<br />

Lakisääteisen tason palvelut puolestaan takaavat<br />

asukkaille vain lainsäädännön perusteella kuntien järjestettäväksi<br />

määrätyt koulu- ja sosiaalitoimen kuljetukset<br />

sekä Kelan erilliskyydit.<br />

Valtio tukee joukkoliikennettä ostamalla alueellista<br />

joukkoliikennettä sekä myöntämällä avustuksia<br />

kunnille paikallisen liikenteen hankintaan, kaupunki-,<br />

seutu- ja työmatkalippu<strong>jen</strong> hinnan alentamiseen sekä<br />

alueellisen joukkoliikenteen kehittämiseen. Vuosittainen<br />

määräraha kiintiöidään ELY-keskuksille ja tukea<br />

kanavoidaan ELY-keskusten kautta myös kunnille.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden<br />

turvallisuuden kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Harvaan asutuilla alueilla joukkoliikenteen palveluja<br />

on vähän tai ei ollenkaan. Varsinkaan työ- ja opiskelumatkat<br />

eivät yleensä onnistu ilman omaa autoa.<br />

Erityisen ongelmallinen tilanne on autottomissa talouksissa,<br />

joita koko maassa on 26 prosenttia. Kun<br />

riittäviä joukkoliikennepalveluja ei synny yritysaloitteisesti,<br />

<strong>peruspalvelu</strong>taso on pyrittävä turvaamaan<br />

muilla tavoin. ELY-keskusten ostamaa <strong>peruspalvelu</strong>tasoista<br />

liikennettä ei ole mahdollista ulottaa katta-<br />

110 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

vasti kaikkialle. Tämän vuoksi säännöllisen vuorotarjonnan<br />

lisäksi tulee kehittää myös muita vaihtoehtoja,<br />

kuten kuntien järjestämiä kutsu- ja palveluliikennettä.<br />

<strong>Lapin</strong> ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuuri<br />

-vastuualue huolehtii joukkoliikenteen palvelutasosta<br />

ostamalla lähinnä kuntakeskusten välistä liikennettä<br />

siellä, missä se ei ole muuten kannattavaa.<br />

Maaseutuolosuhteissa korostuvat koululaisliikenteen<br />

ja asiointiliikenteen järjestäminen sekä toimivat yhteydet<br />

rautatie- ja lentoasemille. Työssäkäyntiin sopivien<br />

yhteyksien järjestäminen on haastavaa muualla<br />

kuin kaupunkiseuduilla.<br />

Vuonna 2011 <strong>Lapin</strong> ELY-keskuksen käyttöön<br />

alueellisen ja paikallisen joukkoliikenteen palvelu<strong>jen</strong><br />

ostoihin ja kehittämiseen sekä lippualennuksiin varattiin<br />

noin 3,3 milj. euroa. Edellisenä vuonna määräraha<br />

oli 3,2 milj. euroa. Vuonna 2011 toteutetussa<br />

kilpailutuksessa hankitun liikenteen bruttohinta oli<br />

1,34 euroa kilometriltä ja nettohinta 0,77 euroa kilometriltä.<br />

Indeksikorotus tulee todennäköisesti nostamaan<br />

nettohinnan 0,80 eurosta euroon kilometriltä.<br />

Joukkoliikenteen vuoro<strong>jen</strong> lukumäärä oli 195. Pohjois-Pohjanmaan<br />

ELY-keskus osti lisäksi jonkin verran<br />

<strong>Lapin</strong> alueelle ulottuvaa joukkoliikennettä lähinnä<br />

Koillismaalla.<br />

Säännöllistä joukkoliikennettä ostettiin vuonna<br />

2008 Lapissa 3 150 000 kilometriä. Vuonna 2011<br />

ostoliikenteen kilometrimäärä oli 3 050 000. Vuonna<br />

2012 toteutuneiden ostoliikenteen lakkautusten seurauksena<br />

kilometrit vähenivät noin 212 000 kilometrillä,<br />

mutta uusien osto<strong>jen</strong> vuoksi ostoliikenteen ajokilometrit<br />

pysyvät noin 3 000 000 km/vuosi. Busseilla<br />

ja takseilla hoidettavan joukkoliikenteen lisäksi valtio<br />

rahoittaa Lapissa junavuoroja, jotka ovat olennainen<br />

osa <strong>Lapin</strong> alueellista runkoliikennettä. Kemijärven<br />

yöjunaliikenteen ostosopimus on voimassa vuoden<br />

2015 loppuun.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Peruspalvelutasoisen joukkoliikenteen tarjonta on<br />

Lapissa heikentynyt viimeisten vuosien aikana ja<br />

kehitys näyttää kulkevan samaan suuntaan myös tulevaisuudessa.<br />

Valtion määräraha, joka on osoitettu

alueellisen ja paikallisen liikenteen ostamiseen ja<br />

hintavelvoitteisiin, ei ole kasvanut samassa suhteessa<br />

linja-autoliikenteen kustannusten kanssa. ELYkeskuksen<br />

hankkimien liikennepalvelu<strong>jen</strong> määrä on<br />

siten vähentynyt. Koska joukkoliikenteen matkustajamäärä<br />

ei ole kasvanut, eivät myöskään liikennöitsijät<br />

ole lisänneet itsekannattavan liikenteen tarjontaa<br />

varsinkaan harvaan asutuilla alueilla.<br />

ELY-keskus ja muut toimivaltaiset viranomaiset<br />

ovat uuden tilanteen edessä, kun joukkoliikenteen<br />

lainsäädännön muutosten seurauksena vanhoihin<br />

linjaliikennelupiin perustuvat siirtymäajan sopimusliikenteet<br />

päättyvät asteittain alkaen 30.6.2014 ja<br />

päättyen vuoteen 2019. Siirtymäajan jälkeen liikenne<br />

järjestetään joko markkinaehtoisesti ilman yhteiskunnan<br />

rahallista tukea tai yhteiskunnan tuen mahdollistavan<br />

palvelusopimusasetuksen mukaan.<br />

Vuonna 2011 tehdyt palvelutasomäärittelyt tulevat<br />

ohjaamaan joukkoliikennepalvelu<strong>jen</strong> järjestämistä<br />

myös siirtymäajan jälkeen. Määrittelytyössä mukana<br />

olleet eri tahot ovat luoneet yhteisen näkemyksen<br />

siitä, millaiseen joukkoliikenteen palvelutasoon on<br />

perusteltua pyrkiä. Palvelutasomäärittelyiden avulla<br />

pyritään turvaamaan kullakin alueella <strong>peruspalvelu</strong>tasoisia<br />

joukkoliikennepalveluja resurssien sallimissa<br />

puitteissa.<br />

Palvelutasoissa havaittuja puutteita ei välttämättä<br />

pystytä korjaamaan välittömästi, koska ELY-keskuksille<br />

alueellisen ja paikallisen liikenteen tukemiseen<br />

tarkoitetut määrärahat ovat pitkälti sidottuja jo<br />

voimassaolevien sopimusten perusteella. Myös kuntien<br />

joukkoliikenteen hankkimiseen tarkoitetut varat<br />

ovat rajalliset. Tunnistetut puutteet otetaan kuitenkin<br />

huomioon ja ne pyritään korjaamaan mahdollisten liikennöintimuutosten<br />

yhteydessä tai viimeistään siirtymäajan<br />

jälkeisen liikenteen suunnittelussa ja hankinnoissa.<br />

Miten joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyn<br />

tavoitteellinen<br />

<strong>peruspalvelu</strong>taso on toteutunut?<br />

Joukkoliikenteen <strong>peruspalvelu</strong>taso toteutui<br />

suhteellisen kattavasti ympäri Lappia. Suurimmat<br />

puutteet olivat Enontekiön, Utsjoen,<br />

Posion ja Tervolan kunnissa.<br />

<strong>Lapin</strong> maakunnan keskuskaupunki on Rovaniemi.<br />

Yhteys maakunnan toisesta aluekeskuksesta Kemi–<br />

Torniosta Rovaniemelle on <strong>peruspalvelu</strong>tasoinen.<br />

Maakunnan paras palvelutaso on Tornion ja Kemin<br />

välillä. Yhteysvälin liikenne on keskitasoista. Tavoitteeksi<br />

on asetettu keskitaso myös Kemin ja Oulun välille.<br />

Rovaniemen ja Tornion välistä suoraa yhteyttä<br />

pyritään nostamaan <strong>peruspalvelu</strong>tasoiseksi. Yhteydet<br />

muista kunnista Rovaniemelle ovat joko <strong>peruspalvelu</strong>-<br />

tai minimitasoisia. <strong>Lapin</strong> maakunnan alueella<br />

työssäkäynnin, opiskelun ja asioinnin lisäksi myös<br />

matkailun näkökulma on tärkeä. Erityisesti pyritään<br />

ylläpitämään toimivat matkaketjut rautatie- ja lentoasemilta<br />

kuntakeskuksiin ja matkailukeskuksiin.<br />

Opiskelu-, työssäkäynti- ja asiointiyhteydet<br />

Peruskoululaisten ja opiskelijoiden aamuiset kulkuyhteydet<br />

kuntakeskukseen tai lähimpään kuntaan olivat<br />

hyvät Kemi–Tornion alueella. Aamun yhteyksissä<br />

oli puutteita Itä-<strong>Lapin</strong> seutukunnassa lähinnä Pelkosenniemellä<br />

ja Posiolla. Pelkosenniemeltä, jossa ei<br />

ole omaa lukiota, oli järjestetty yhteys Kemijärvelle.<br />

Toinen mahdollinen opiskelupaikka pelkosenniemeläisille<br />

oli Sodankylä, mutta sinne ei ollut joukkoliikennevuoroja.<br />

Pohjois-<strong>Lapin</strong> seutukunnassa liikenteellisiä<br />

puutteita oli etenkin Utsjoella. Myös Inarin<br />

kunnan eteläosissa ja Sodankylän lounaisosassa oli<br />

yhteyksissä puutteita. Ranuan kunnassa aamuiset linja-autovuorot<br />

olivat hyvät lukuun ottamatta kunnan<br />

pohjoisosaa. Tornionlaaksossa aamun yhteydet olivat<br />

kattavat Pellossa, mutta Ylitorniolla tarvitaan lisää<br />

vuoroja. Tunturi-<strong>Lapin</strong> suurimmat puutteet linja-autovuoroissa<br />

olivat Enontekiöllä. Puuttuvat yhteydet<br />

hoidetaan nykyisin kuntien hankkimina erilliskuljetuksina.<br />

111

Peruskoululaisten iltapäivän paluuyhteydet kotikuntaan<br />

olivat kattavat Kemi–Tornio alueella, Tornionlaaksossa<br />

ja Ranualla. Pohjois-Lapissa oli puutteita<br />

yhteyksissä etenkin Utsjoen ja Inarin kunnissa,<br />

mutta myös Sodankylässä oli alueita, joita iltapäivän<br />

paluukyydit eivät tavoittaneet. Tunturi-Lapissa oli<br />

puutteita iltapäivän paluukyydeissä Enontekiön kunnassa<br />

sekä Kolarin kunnan eteläosissa.<br />

Ongelmat toisen asteen opiskelijoiden iltapäivän<br />

paluuyhteyksissä kotikuntaan olivat lähes vastaavat<br />

kuin peruskoululaisilla. Tunturi-Lapissa Enontekiön<br />

kunnassa ei ollut iltapäivän paluuyhteyksiä opiskelijoille,<br />

ja myös Muoniossa ja Kittilässä oli yhteyspuutteita.<br />

Itä-Lapissa iltapäivän yhteydet olivat kohtuullisen<br />

hyvät, vaikka lisäyhteyksiä kaivattiinkin<br />

Kemijärvelle ja Posiolle. Ranualla, Tornionlaaksossa<br />

ja Kemi–Tornion alueella iltapäivän opiskeluyhteydet<br />

olivat hyvät.<br />

Opiskelijoiden viikonloppuyhteydet kuntakeskuksiin<br />

toimivat hyvin Kemijärveä lukuun ottamatta.<br />

Lähtö perjantaina Kemijärveltä onnistui vain Pelkosenniemelle.<br />

Paluu sunnuntaina takaisin Kemijärvelle<br />

onnistui myös Pelkosenniemeltä, Sallasta ja Savukoskelta.<br />

Kemi–Tornion alueen viikonloppuvuorot olivat<br />

varsin hyvät.<br />

Palvelutasotavoitteet täyttävän työssäkäyntiyhteyden<br />

kriteerinä on ympärivuotinen menovuoro, joka<br />

on perillä ennen kahdeksaa (klo 6.00–8.00) ja ympärivuotinen<br />

paluuyhteys työpäivän päätyttyä (lähtö klo<br />

15.00–17.00). Työmatkavuoroissa tarkasteltiin erityisesti<br />

kuntien sisäisiä yhteyksiä. <strong>Lapin</strong> pitkien etäisyyksien<br />

vuoksi kuntakeskusten välistä työssäkäyntiä<br />

oli lähinnä vain Kemi–Tornion alueella. Kuntakeskusten<br />

väliset työssäkäyntiyhteydet tarkistettiin myös<br />

niistä kunnista, joiden välinen etäisyys oli enintään<br />

100–150 kilometriä ja joista pendelöijiä oli samalta<br />

suunnalta noin 100. Rovaniemen ja Kemin kaupunkien<br />

sisäisiä työssäkäyntivuoroja ei tarkasteltu, koska<br />

kaupungit vastaavat itse palvelutasonsa määrittelystä.<br />

Työssäkäyntiyhteydet olivat hyvät Ranualla ja<br />

Kemi–Tornion alueella. Pohjois-Lapissa työssäkäyntiyhteyksiä<br />

ei ollut, samoin Tunturi-Lapissa ne puuttuivat<br />

Enontekiöltä ja suuresta osasta seutukunnan<br />

112 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

muitakin kuntia. Tornionlaaksossa ja Itä-Lapissa työssäkäyntiyhteyksien<br />

puutteita oli laajasti molempien<br />

seutukuntien alueilla. Paluuyhteys puuttui kokonaan<br />

Sallan kunnasta. Jokaisessa seutukunnassa oli yhteyspuutteita<br />

kuntien sivukyliltä kuntakeskukseen.<br />

Asiointiyhteyksille asetetut palvelutasotavoitteet<br />

koskevat kuntakeskuksista keskuskaupunkeihin,<br />

Rovaniemelle, Kemi–Tornion alueelle ja/tai Kemijärvelle<br />

suuntautuvia asiointiyhteyksiä, sekä kuntien<br />

sisäisiä asiointiyhteyksiä kunta- tai palvelukeskukseen.<br />

Perilläoloajan tulisi olla Lapissa 2.00–4.00 tuntia<br />

kauppo<strong>jen</strong> ja virasto<strong>jen</strong> aukioloaikoina (klo 9.00–<br />

16.00).<br />

Utsjoelta ei ollut päivittäistä asiointiyhteyttä<br />

<strong>Lapin</strong> keskuskaupunkeihin pitkän etäisyyden vuoksi.<br />

Muista kunnista oli ainakin lähimpään <strong>Lapin</strong> keskuskaupunkiin<br />

asiointivuoropari arkipäivisin, tosin aina<br />

ei täysin palvelutasotavoitteiden mukaisena. Pitkien<br />

etäisyyksien vuoksi ei Lapissa ole mahdollista järjestää<br />

asiointivuoroja kaikkien naapurikuntakeskusten<br />

välillä. Asiointivuorot pyritään hoitamaan sellaisilla<br />

liikenneyhteyksillä, jotka palvelevat samalla mahdollisimman<br />

montaa liikennetarvetta.<br />

Matkailuliikenteen liityntäyhteydet<br />

Huomattava osa matkustajatuloilla toimeen tulevasta<br />

linja-autoliikenteestä on juna- ja lentoliikenteen<br />

jatkoyhteyksiä. Matkailukeskuksiin suuntautuvilla<br />

matkustajavirroilla on tärkeä merkitys näiden yhteyksien<br />

kannattavuudelle. Matkailun ansiosta alueen<br />

asukkaiden liityntäyhteyksien palvelutaso on säilynyt<br />

hyvänä.<br />

Yhteydet <strong>Lapin</strong> merkittävimpiin matkailukeskuksiin<br />

olivat rautateitse pääasiassa hyvät. Kemijärvelle<br />

liikennöi vain yksi raideliikenteen vuoro<br />

suuntaansa. Liityntäyhteydet Kemijärven asemalta<br />

läheisiin matkailukeskuksiin Pyhätunturille, Suomutunturille<br />

ja Sallaan olivat toimivat, koska vaihtoaika<br />

toiseen liikennevälineeseen oli alle 30 minuuttia. Kemijärven<br />

asemalta ei ollut liityntäyhteyttä Luostolle<br />

eikä Rukalle, kun taas Rovaniemen lento- ja rautatieasemilta<br />

olivat hyvät liityntäyhteydet Luostolle sekä<br />

myös Pyhätunturille.

Länsi-<strong>Lapin</strong> tunturikeskuksista Leviltä ja Ylläkseltä<br />

järjestettiin palvelutasotavoitteet täyttävät<br />

liityntävuorot kaikille Kolarin asemalta lähteville ja<br />

saapuville junille sekä arkisin että viikonloppuisin.<br />

Olokselta ja Pallakselta liityntäyhteydet raideliikenteeseen<br />

olivat hieman heikommat eikä niitä pystytty<br />

järjestämään kaikille yöjunille.<br />

Useilla alueilla liityntäyhteydet järjestettiin kaikille<br />

kotimaan reittilennoille lentoaikataulu<strong>jen</strong> mukaisesti.<br />

Parhaat liityntäyhteydet lentoliikenteeseen<br />

olivat Leviltä. Bussiliikennettä järjestettiin Kittilän<br />

lentoasemalta Leville jokaisen Finnairin ja Blue1:n<br />

lennon jälkeen ympäri vuoden. Ylläkseltä ja Äkäslompolosta<br />

oli yhteydet kaikille kotimaan reittilennoille<br />

(Kittilän lentoasema), mutta osan vuodesta<br />

yhteydet hoidettiin kutsuliikenteenä. Myös Oloksen<br />

tunturikeskuksesta järjestettiin kutsuliikenteenä yhteydet<br />

kaikille kotimaan reittilennoille (Kittilän lentoasema).<br />

Sallasta oli linja-autovuorot kaikille kotimaan<br />

reittilennoille Kuusamon lentoasemalle. Sallasta ja<br />

Suomutunturilta Rovaniemen lentoasemalle asetettu<br />

vaatimus kahdesta liityntäyhteydestä ei toteutunut<br />

täydellisesti. Sallasta oli arkisin kaksi edestakaista<br />

vuoroa Rovaniemen lentoasemalle, mutta puutteena<br />

oli viikonloppuyhteyksien puuttuminen. Suomutunturilta<br />

oli Rovaniemen lentoasemalle päivittäin yksi<br />

edestakainen vuoro.<br />

Rovaniemen lentoasemalta oli bussiyhteyksiä<br />

Saariselälle, Luostolle, Pyhätunturille ja Sallaan. Kilpisjärven<br />

ja Kittilän lentoaseman välillä oli lentokenttäkuljetus<br />

kutsuliikenteenä kahtena päivänä viikossa.<br />

Utsjoen ja Ivalon lentoaseman välinen kutsuliikenne<br />

lopetettiin vuodenvaihteessa 2010–2011.<br />

Arviointiryhmä<br />

Valmiustarkastaja, DI Heikki Hirttiö<br />

puhelin 040 488 0561<br />

heikki.hirttio(at)ely-keskus.fi<br />

Yksikön päällikkö, DI Juha Tapio<br />

puhelin 040 577 0116<br />

juha.tapio(at)elykeskus.fi<br />

Tietolähteet<br />

EY:n palvelusopimusasetus (EY 1370/2007)<br />

Joukkoliikennelaki (869/2009)<br />

Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle,<br />

LVM:n julkaisuja 17/2008<br />

Arki paremmaksi – joukkoliikenne toimivaksi, LVM:n<br />

julkaisuja 19/2009<br />

Liikenne 2030, LVM:n ohjelmia ja strategioita 1/2007<br />

Julkisen liikenteen <strong>peruspalvelu</strong>taso, LVM:n julkaisuja<br />

7/2005<br />

Ohje julkisen palvelutason määrittelyyn, Liikenneviraston<br />

ohjeita 7/2010<br />

Alueellisen joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyssä<br />

käytettävät kriteerit, Liikenneviraston ohjeita<br />

15/2011<br />

Kaukoliikenteen tavoitteellinen palvelutaso Suomessa,<br />

LVM:n julkaisuja 30/2011<br />

Valtion vuoden 2011 talousarvio<br />

<strong>Lapin</strong> joukkoliikenteen palvelutason määrittely 2012-<br />

2016, <strong>Lapin</strong> ELY-keskuksen raportti 2011<br />

<strong>Lapin</strong> ELY-keskuksen päätös joukkoliikenteen joukkoliikenteen<br />

palvelutasotavoitteista 2011<br />

Valtakunnallinen liikennelupajärjestelmä (VALLU)<br />

ELY-keskuksen tietokannoissa olevat tiedostot ja seurantatiedot<br />

113

5.1. Poliisitoimi<br />

5.1.1. Ennalta estävä toiminta<br />

Lapissa on kaksi poliisilaitosta ja 21 kuntaa. Poliisin<br />

palvelu<strong>jen</strong> arvioinnin tarkastelutasona on kunta, koska<br />

kahden poliisilaitoksen välistä vertailua ei nähty<br />

mielekkäänä. Poliisitoimen arviointikohteet ja käytettävät<br />

mittarit on määritelty sisäasiainministeriön<br />

poliisiosastolla. Arvioinnin käytännön toteuttamisesta<br />

vastaa Poliisihallitus. Poliisitoimen arviointikohteina<br />

ovat ennalta ehkäisevä toiminta, nopean avun<br />

saanti sekä tutkinnan palvelutaso. Ennalta ehkäisevää<br />

Johtopäätökset<br />

Lapissa perheväkivaltahälytysten määrä on hieman lisääntynyt. Kuntien välillä on erittäin suuria eroja hälytysten<br />

määrässä.<br />

Lapsiin kohdistuva väkivalta on vähentynyt, mutta nuoret sen sijaan kohtaavat sitä selvästi aiempaa enemmän.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Poliisi puuttuu perhe- ja läheisväkivaltaan matalalla kynnyksellä jatkossakin. Poliisin on vaikutettava aktiivisesti<br />

siihen, että perheväkivaltaan puuttuvat projektit ja muut sosiaali- ja terveystoimen palvelut saadaan toimimaan<br />

seudullisesti tai muutoin kuntien yhteistyönä siten, että palvelu<strong>jen</strong> saatavuus varmistetaan kaikissa <strong>Lapin</strong> kunnissa.<br />

Lasten ja nuorten kohtaaman väkivallan vähentämisen on oltava tärkeysjärjestyksessä korkealla niin paikallisessa<br />

turvallisuussuunnittelussa kuin poliisilaitosten oman toiminnan suunnittelussa.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit Palvelutavoitteet<br />

Väkivallan vähentyminen Onko läheisväkivalta ml. perheväkivalta<br />

vähentynyt vuodesta<br />

2010?<br />

Johdanto<br />

Onko lapsiin ja nuoriin kohdistuva<br />

väkivalta vähentynyt vuodesta<br />

2010?<br />

Ennalta estävä toiminta on poliisin tärkeimpiä tehtäviä.<br />

Tämä korostuu esimerkiksi lähipoliisitoiminnan<br />

114 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

toimintaa mitataan poliisin tietoon tulleiden perheväkivaltatehtävien<br />

sekä lapsiin ja nuoriin kohdistuneen<br />

väkivallan määrällä. Nopean avun saannin mittareina<br />

käytetään poliisin toimintavalmiusaikaa kiireellisissä<br />

ja viipymättä hoidettavissa hälytystehtävissä sekä<br />

näiden hälytystehtävien määrän kehitystä. Tutkintapalveluja<br />

arvioidaan rikoslakirikosten määrällä ja selvitysasteella.<br />

Poliisin tietoon tulleet perheväkivaltahälytykset.<br />

Pahoinpitelyrikokset, joissa uhri<br />

alle 21-vuotias.<br />

Väkivallan vähentyminen sisäisen<br />

turvallisuuden ohjelman<br />

mukaisesti.<br />

Väkivallan määrän vähentyminen.<br />

strategiassa vuodelta 2010. Paikallisessa poliisitoiminnassa<br />

tulee korostaa ennalta estävää toimintasisältöä<br />

selvästi enemmän suhteessa reaktiiviseen työhön.<br />

Perheväkivallan yhteydessä tämä tarkoittaa sitä,

että siinä vaiheessa kun asia tulee poliisin tietoon, on<br />

pyrittävä myös poliisin keinoin ohjaamaan asiakasta<br />

tilannetta korjaavien palvelu<strong>jen</strong> pariin. Erityisesti<br />

perheväkivalta on rikollisuuden muoto, joka pysyy<br />

pitkään piilorikollisuutena ja tekijä erittäin todennäköisesti<br />

uusii rikoksensa. Ennalta ehkäisyn kannalta<br />

on poliisin ja asiakkaiden edun mukaista toimia siten,<br />

että palveluntuottajilla (sosiaalitoimi, vapaaehtoisjärjestöt)<br />

on perheväkivallan vastaista toimintaa tarjolla<br />

alueella.<br />

Lasten ja nuorten suojaaminen väkivallalta on<br />

koko yhteiskunnan kannalta erityisen merkittävä asia.<br />

Rikosuhritutkimusten avulla voidaan arvioida sekä<br />

ilmi- että piilorikollisuuden tasoa ja siinä tapahtuvaa<br />

kehitystä. Nykyisin maassamme on kolme kyselyjärjestelmää,<br />

joissa kerätään tietoja muun muassa<br />

nuorten kokeman väkivallan yleisyydestä. Näitä ovat<br />

nuorisorikollisuus- ja kouluterveyskyselyt sekä kansalliset<br />

uhritutkimukset, joista on saatavissa varsin<br />

luotettava tieto 15–19 -vuotiaiden kokemasta väkivallasta.<br />

Nämä yhdessä antavat melko yhteensopivan<br />

kuvan nuorten kokeman yleisen väkivallan kehityk-<br />

Taulukko 5.1.1.1. Perheväkivaltatehtävien lukumäärä Lapissa vuosina 2008–2011.<br />

Kunta 2008 2009 2010 2011 Muutos 2010-2011 (%)<br />

Kemijärvi 37 56 51 38 -25,5<br />

Salla 20 27 32 24 -25,0<br />

Kolari 18 26 18 14 -22,2<br />

Pelkosenniemi 9 9 5 4 -20,0<br />

Savukoski 8 7 5 4 -20,0<br />

Rovaniemi 349 398 347 322 -7,2<br />

Ranua 21 23 18 17 -5,6<br />

Inari 41 42 41 41 0,0<br />

Keminmaa 34 28 22 22 0,0<br />

Pello 14 17 19 19 0,0<br />

Kemi 145 172 157 160 1,9<br />

Tornio 94 99 106 112 5,7<br />

Sodankylä 33 46 28 35 25,0<br />

Ylitornio 32 30 24 33 37,5<br />

Posio 30 26 27 41 51,9<br />

Kittilä 42 34 24 37 54,2<br />

Simo 13 19 11 17 54,5<br />

Tervola 19 15 6 10 66,7<br />

Utsjoki 4 1 4 8 100,0<br />

Muonio 4 11 1 3 200,0<br />

Enontekiö 4 7 2 10 400,0<br />

Lappi 971 1 093 948 971 2,4<br />

Koko maa 14 978 19 792 19 474 21 077 8,2<br />

Lähde: Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

sestä viime vuosina: kaikkien kolmen järjestelmän<br />

mukaan nuorten todennäköisyys joutua väkivallan<br />

uhriksi on lievästi laskenut. Lisäksi näyttää siltä, että<br />

lasten kokemukset ruumiillisen kurituksen kohteeksi<br />

joutumisesta ovat vähentyneet. Lapset ja nuoret joutuvat<br />

väkivallan kohteeksi myös vertaisryhmissään.<br />

Koko kouluyhteisökin voi joutua väkivallan kohteeksi,<br />

kuten Jokelan tai Kauhajoen kouluilla tapahtui.<br />

Tämänkaltaisten tapahtumien ehkäisemiseksi tarvitaan<br />

yhteisöllisiä valmiuksia. Sisäisen turvallisuuden<br />

ohjelmassa lasten ja nuorten kohtaaman väkivallan<br />

vähentäminen onkin nostettu tärkeysjärjestyksessä<br />

etusijalle.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Lievät pahoinpitelyt siirtyivät vuoden 2011 alusta virallisen<br />

syytteen alaisiksi silloin, kun ne kohdistuvat<br />

alaikäiseen, tekijälle läheiseen henkilöön tai henkilöön,<br />

joka suorittaa työtehtäviään. Tämä muutos parantaa<br />

uhrien asemaa ja osoittaa entistä selvemmin,<br />

ettei lieväkään väkivalta ole hyväksyttävää. Poliisin<br />

kannalta tämä tarkoittaa sitä, että myös lähitulevai-<br />

115

suudessa poliisin tietoon tulleen väkivaltarikollisuuden<br />

määrä säilyy korkealla tasolla.<br />

Onko läheisväkivalta, perheväkivalta<br />

mukaan lukien, vähentynyt vuodesta<br />

2010?<br />

Poliisin tietoon tullut perheväkivalta<br />

lisääntyi hieman Lapissa, kuntien väliset<br />

erot olivat suuria.<br />

Perheväkivallan määrää arvioitiin poliisin tehtävämäärien<br />

perusteella. Kotihälytysten eräs alalaji on<br />

perheväkivaltatehtävä. Hätäkeskus määrittää tehtävälajin<br />

pääosin ilmoittajan antamien ennakkotieto<strong>jen</strong><br />

perusteella.<br />

Perheväkivallaksi kirjattu<strong>jen</strong> kotihälytysten<br />

määrä kasvoi vuodesta 2010 vuoteen 2011 noin 2,5<br />

prosenttia. Erot kehityksessä <strong>Lapin</strong> kuntien välillä olivat<br />

suuret. Suuressa osassa kuntia tehtävien määrä oli<br />

kuitenkin erittäin pieni. Rovaniemellä määrä oli laskenut<br />

selvästi, kun taas Kemissä ja Torniossa kirjattiin<br />

kasvua. Lapissa perheväkivallan aiheuttamat tehtävät<br />

mitä ilmeisimmin lisääntyivät ilmoituskynnyksen<br />

laskun takia. Kansallisten uhritutkimusten mukaan<br />

parisuhdeväkivalta on kuitenkin lievässä laskussa.<br />

Samoin poliisin turvallisuustutkimusten mukaan perheväkivallan<br />

uhriksi joutuminen on harvinaistunut<br />

kuluneen vuosikymmenen jälkipuolella. (Taulukko<br />

5.1.1.1.)<br />

Ilmoituskynnyksen lasku tarkoittaa sitä, että aiemmin<br />

näkymättömissä ollut perheväkivalta on tullut<br />

paremmin näkyväksi. Tämän seurauksena yhteiskunnan<br />

puuttuminen ilmiöön on mahdollistunut. Pienimpien<br />

kuntien noususuunnassa olevat luvut kertovat<br />

mitä todennäköisimmin tapausten paremmasta esilletulosta.<br />

Maaseudulla on ollut korkea ilmoituskynnys<br />

perheen sisäisestä väkivallasta eikä asiasta ole haluttu<br />

kertoa poliisille, muille viranomaisille tai ylipäätään<br />

ulkopuolisille. Pienemmissä yhteisöissä “kulissien ylläpito”<br />

on ollut tärkeämpää kuin kaupungeissa. Kaupungeissa<br />

on paremmat mahdollisuudet sosiaali- ja<br />

terveystoimen palvelu<strong>jen</strong> ja erilaisten väkivallan vä-<br />

116 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Kuva 5.1.1.1. Perheväkivaltatehtävien määrän keskiarvo<br />

vuosina 2008–2011 kunnittain Lapissa.<br />

Perheväkivaltatehtävien keskiarvo<br />

2008 - 2011 10 000 as.kohden<br />

61,7 - 78,1 (3)<br />

56,5 - 61,6 (5)<br />

45,9 - 56,4 (3)<br />

40,2 - 45,8 (4)<br />

20 - 40,1 (6)<br />

# Kemi<br />

Kemi<br />

45 90<br />

### Oulu<br />

Oulu<br />

###### Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

hentämiseen tähtäävien projektien kautta saada apua<br />

perheväkivaltaongelmiin.<br />

Poliisi on jo vuosia luokitellut rikoksia erilaisiin<br />

ryhmiin (rasismi, perheväkivalta, talousrikos jne.).<br />

Perheväkivallaksi luokiteltu<strong>jen</strong> rikosilmoitusten määrän<br />

vaihtelu on erittäin suurta poliisilaitosten välillä<br />

ja vaihtelu perustuu pääsääntöisesti erilaisiin kirjaamiskäytäntöihin.<br />

Näin ollen tieto<strong>jen</strong> käyttöön liittyy<br />

suuria epävarmuustekijöitä. Kun lisäksi luokiteltu<strong>jen</strong><br />

rikosilmoitusten määrät ovat varsin pieniä - koko<br />

maassa keskimäärin neljännes perheväkivaltatehtävien<br />

määrästä, ei luokiteltu<strong>jen</strong> rikosilmoitusten käyttäminen<br />

kuntakohtaisessa vertailussa ole mielekästä.<br />

Asukaslukuun suhteutettuna perheväkivalta oli<br />

Lapissa selvästi koko maan tasoa yleisempää. Kun<br />

vuonna 2011 poliisille tuli koko maassa 39,2 perheväkivaltahälytystä<br />

10 000 asukasta kohden, oli arvo<br />

0<br />

0<br />

50<br />

kilometriä<br />

100

<strong>Lapin</strong> poliisilaitoksessa 53,4 ja Peräpohjolassa 52,3.<br />

Kuntien väliset erot olivat suuria ja esimerkiksi vuosien<br />

2008–2011 keskiarvo oli Posiolla nelinkertainen<br />

verrattuna Muonioon tai Inarissa kaksinkertainen verrattuna<br />

Utsjokeen (Kuva 5.1.1.1).<br />

Onko lapsiin ja nuoriin kohdistuva<br />

väkivalta lisääntynyt vuodesta 2010?<br />

Nuoriin kohdistuva väkivalta lisääntyi<br />

Lapissa hieman vuodesta 2010.<br />

Vuoteen 2010 verrattuna alle 21-vuotiaisiin kohdistuneiden<br />

pahoinpitelyrikosten määrä kasvoi koko<br />

<strong>Lapin</strong> alueella noin neljä prosenttia. Kaikkiaan pahoinpitelyrikosten<br />

asianomistajien määrä kasvoi viidenneksellä.<br />

<strong>Lapin</strong> poliisilaitoksen alueella lasten ja<br />

nuorten kohtaama väkivalta pysyi ennallaan, mutta<br />

Peräpohjolan alueella kasvoi. Kaikkein nuorimpien<br />

ikäryhmässä määrä laski kuitenkin molemmilla alueilla.<br />

(Taulukko 5.1.1.2.) Pienten lukumäärien vuoksi<br />

ei tässä yhteydessä nähty mielekkäänä tarkastella ilmiötä<br />

kunnittain.<br />

Taulukko 5.1.1.2. Pahoinpitelyrikokset ikäryhmittäin asianomistajan iän mukaan Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Poliisilaitos Ikäryhmä 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos<br />

2010-2011 %<br />

<strong>Lapin</strong> PL Alle 15 38 23 22 40 40 38 30 -21<br />

15-17 63 47 46 56 50 31 29 -6<br />

18-20 84 108 118 87 94 100 108 8<br />

Alle 21-vuotiaat 185 178 186 183 184 169 167 -1<br />

Peräpohjolan PL Alle 15 20 15 26 25 46 34 32 -6<br />

15-17 34 37 45 29 41 29 31 7<br />

18-20 79 49 81 71 60 66 81 23<br />

Alle 21-vuotiaat 133 101 152 125 147 129 144 12<br />

Lappi Alle 15 58 38 48 65 86 72 62 -14<br />

15-17 97 84 91 85 91 60 60 0<br />

18-20 163 157 199 158 154 166 189 14<br />

Alle 21-vuotiaat 318 279 338 308 331 298 311 4<br />

Koko maa Alle 15 1 706 1 669 2 085 2 565 2 570 2 815 3 384 20<br />

15-17 2 433 2 417 2 782 2 862 2 666 2 609 3 005 15<br />

18-20 3 760 3 840 4 317 4 493 4 085 4 220 4 885 16<br />

Alle 21-vuotiaat 7 899 7 926 9 184 9 920 9 321 9 644 11 274 17<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

Taulukko 5.1.1.3. Pahoinpitelyrikosten määrä epäilty<strong>jen</strong> ikäryhmittäin Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Poliisilaitos Ikäryhmä 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos<br />

2010-2011 %<br />

<strong>Lapin</strong> PL alle 15 6 7 9 18 12 12 6 -50,0<br />

15-17 57 38 39 48 38 40 28 -30,0<br />

18-20 113 81 114 80 92 97 120 23,7<br />

Alle 21-vuotiaat 176 126 162 146 142 149 154 3,4<br />

Peräpohjolan PL alle 15 5 2 10 2 8 14 13 -7,1<br />

15-17 35 35 38 30 35 34 23 -32,4<br />

18-20 62 57 58 77 48 50 97 94,0<br />

Alle 21-vuotiaat 102 94 106 109 91 98 133 35,7<br />

Lappi alle 15 11 9 19 20 20 26 19 -26,9<br />

15-17 92 73 77 78 73 74 51 -31,1<br />

18-20 175 138 172 157 140 147 217 47,6<br />

Alle 21-vuotiaat 278 220 268 255 233 247 287 16,2<br />

Koko maa alle 15 810 773 1 079 1 204 1 118 1 247 1 452 16,4<br />

15-17 2 513 2 264 2 611 2 602 2 376 2 348 2 547 8,5<br />

18-20 3 657 3 797 4 023 4 075 3 681 3 670 4 361 18,8<br />

Alle 21-vuotiaat 6 980 6 834 7 713 7 881 7 175 7 265 8 360 15,1<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

117

Taulukko 5.1.1.4. Miesten osuus pahoinpitelyrikoksista epäillyistä ikäryhmittäin Lapissa vuosina 2005–2011 ja muutos 2010–2011<br />

(prosenttiyksikköä).<br />

Ikäryhmä 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos 2010-2011<br />

alle 15 80 83 77 82 73 90 58 -31,7<br />

15-17 57 84 73 85 78 79 78 -0,8<br />

18-20 75 77 76 77 71 84 74 -10,5<br />

21-30 88 85 83 87 85 83 80 -2,9<br />

31-40 83 83 81 82 86 79 85 6,6<br />

41-50 92 87 84 88 81 84 78 -6,4<br />

51-60 89 90 88 86 90 89 91 2,5<br />

yli 61 100 94 95 95 87 80 94 13,9<br />

Lappi 84 85 82 85 82 83 81 -2,3<br />

Koko maa 87 86 86 86 85 84 83 -0,7<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

Taulukko 5.1.1.5. Naisten osuus pahoinpitelyrikosten asianomistajista ikäryhmittäin Lapissa vuosina 2005–2011 ja muutos 2010–<br />

2011 (prosenttiyksikköä).<br />

Ikäryhmä 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos 2010-2011<br />

Alle 15 46,6 23,7 22,9 38,5 29,1 27,8 33,9 6,1<br />

15-17 48,5 31,0 36,3 30,6 36,3 31,7 30,0 -1,7<br />

18-20 30,7 33,8 32,2 33,5 31,8 31,9 40,7 8,8<br />

Alle 21-vuotiaat 39,0 31,5 32,0 33,8 32,3 30,9 37,3 6,4<br />

21-30 28,4 27,5 33,9 27,8 26,5 33,9 33,7 -0,3<br />

31-40 40,7 46,0 46,9 46,3 44,7 49,2 49,8 0,5<br />

41-50 41,0 48,0 43,1 42,7 45,9 49,8 45,5 -4,3<br />

51-60 35,1 40,4 38,6 35,2 39,8 37,1 51,6 14,5<br />

yli 61 47,1 40,0 13,5 32,5 22,9 24,3 44,8 20,5<br />

Lappi 37,3 37,5 37,1 36,2 36,3 39,2 41,8 2,6<br />

Koko maa 37,8 37,1 36,7 37,6 38,2 38,7 41,2 2,5<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

Pahoinpitelyrikoksia tarkasteltiin myös epäilty<strong>jen</strong><br />

ikäjakauman perustella. Taulukossa 5.1.1.3 on rikosten<br />

määrä jaoteltu epäillyn iän mukaisesti - ei siis<br />

ole jaoteltu epäilty<strong>jen</strong> henkilöiden määrää. Pahoinpitelyrikosten<br />

määrissä suurimmat muutokset vuoteen<br />

2010 verrattuna tapahtuivat nuorimmissa ikäryhmissä;<br />

rikokset vähenivät. Sen sijaan 18–20 -vuotiaiden<br />

tekemien rikosten määrä lähes kaksinkertaistui Peräpohjolassa<br />

ja <strong>Lapin</strong> poliisilaitoksen alueellakin kasvua<br />

oli lähes 50 prosenttia.<br />

Pahoinpitelyrikoksista epäillyt ovat vuodesta<br />

toiseen valtaosaltaan miehiä. Vaikka määrät olivat<br />

varsin pieniä, on merkillepantavaa, että alle 15-vuotiaista<br />

pahoinpitelyrikoksista epäillyistä tyttö<strong>jen</strong><br />

118 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

osuus oli selvästi aiempia vuosia suurempi. (Taulukot<br />

5.1.1.4. ja 5.1.1.5.)<br />

Nuorimmissa ikäryhmissä miehet pahoinpitelevät<br />

kaikkein todennäköisimmin toisia miehiä, mutta<br />

naisten osuus on kuitenkin kasvanut selvästi. Kaikkein<br />

huomattavinta muutos tapahtui silti vanhimpien<br />

ikäryhmien kohdalla. Kun vuonna 2010 yli 61-vuotiaiden<br />

naisten osuus pahoinpitelyrikosten asianomistajista<br />

oli noin neljännes, kasvoi osuus lähes 45 prosenttiin<br />

vuonna 2011. Koko maan tilanteesta poiketen<br />

nuorten aikuisten (21–30 -vuotiaat) naisten osuudessa<br />

ei tapahtunut juuri muutosta vuoteen 2010 verrattuna.<br />

(Taulukko 5.1.1.5.)

5.1.2. Nopean avun saanti<br />

Johtopäätökset<br />

Hälytystehtävien toimintavalmiusaika kohentui hieman Lapissa vuodesta 2010. Kuntien väliset erot olivat Kemiä,<br />

Torniota ja Rovaniemeä lukuun ottamatta erittäin suuret.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Viranomaisten on tehostettava nopean avun saantia harvaan asutuilla alueilla käyttäen erilaisia yhteistoimintamuotoja.<br />

Näitä ovat esimerkiksi yhteinen tilannekuva, lähimmän partion periaate, ensivastetoiminta, yhteispartiointi ja<br />

yhteistoiminta vaativissa ja erityistilanteissa sekä kaluston ja tilo<strong>jen</strong> yhteiskäyttö.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit Palvelutavoitteet<br />

Nopean avun saatavuus Tapahtuiko nopean avun<br />

saannissa muutosta verrattuna<br />

vuoteen 2010?<br />

Hälytyspalvelu<strong>jen</strong> kysyntä Tapahtuiko hälytyspalvelu<strong>jen</strong><br />

kysynnässä muutosta verrattuna<br />

vuoteen 2010?<br />

Johdanto<br />

Vuoden 2011 <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arvioinnissa nopean<br />

avun saannin mittareina käytetään poliisin toimintavalmiusaikaa<br />

kiireellisissä ja viipymättä hoidettavissa<br />

hälytystehtävissä sekä näiden hälytystehtävien<br />

määrän kehitystä.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden<br />

turvallisuuden kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden sisäisen turvallisuuden<br />

kysymyksiä on pohdittu sisäministeriön asettamassa<br />

HARVA -työryhmässä. Viranomaisyhteistyön muotoja<br />

ja sisältöjä kehittämällä pyritään parantamaan<br />

operatiivisen toiminnan toteuttamisedellytyksiä. Harvaan<br />

asuttu<strong>jen</strong> alueiden turvallisuuden ylläpitämisen<br />

kannalta keskeistä on paikallinen turvallisuussuunnittelu<br />

ja ongelmien ennakointi, omaehtoisen varautumisen<br />

kehittäminen ja <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> saatavuus.<br />

Toimintavalmiusaika AB-hälytystehtävissä<br />

tehtäväluokissa<br />

0-4.<br />

Kiireellisesti ja viipymättä hoidettavien<br />

(AB) hälytystehtävien<br />

määrä.<br />

Toimintavalmiusaiko<strong>jen</strong> vertailu<br />

vuoteen 2010. Hyvä palvelutaso<br />

on toimintavalmiusajan<br />

parantuminen.<br />

Hälytystehtävämäärien vertailu<br />

vuoteen 2010. Hyvä palvelutaso<br />

on tehtävämäärien pienentyminen.<br />

Kylätoiminnalla on tärkeä tehtävä turvallisuuden ja<br />

turvallisuuden tunteen ylläpitämisessä. Järjestö<strong>jen</strong><br />

ja vapaaehtoistoiminnan merkitys korostuu harvaan<br />

asutuilla alueilla. Raportissa on lueteltu useita suosituksia<br />

toimintatavoista, joita on jo menestyksellisesti<br />

testattu osana kokeiluhanketta.<br />

Poliisitoimen kannalta harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden<br />

turvallisuus tarkoittaa ensisijaisesti hälytystehtävienmahdollisimman<br />

nopeaa hoitamista. Pitkiin<br />

etäisyyksiin taajamien välillä ja näin ollen myös<br />

pitkiin ajo-aikoihin tehtäväpaikalta toiselle ei voida<br />

vaikuttaa, mutta resurssien tehokkaalla käytöllä ja viranomaisyhteistyöllä<br />

(ensisijaisesti Rajavartiolaitos)<br />

voidaan palvelu<strong>jen</strong> tasoa turvata. Keskeisintä on kuitenkin<br />

poliisin toimintaansa ohjaavaksi periaatteeksi<br />

valitsema hälytystehtävien toimintavalmiuden priorisointi<br />

yli muiden tehtävien.<br />

119

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Väestön siirtyessä kaupunkeihin ja taajamiin näiden<br />

ulkopuoliset seudut autioituvat. Poliisin resurssien<br />

käytössä tämä tarkoittaa sitä, että kysyntä taajamissa<br />

kasvaa ja taajamien ulkopuolella laskee. Kun kansalaisille<br />

halutaan tarjota mahdollisimman hyvät palvelut,<br />

on voimavarat järkevää kohdentaa sinne, missä<br />

tehtävämäärät ovat suurimmat.<br />

Tapahtuiko nopean avun saannissa<br />

muutosta verrattuna vuoteen 2010?<br />

Koko maakunnan tasolla toimintavalmius<br />

koheni – hajonta kuntien välillä oli suurta.<br />

A-kiireellisyysluokkaan kuuluva tehtävä on hoidettava<br />

välittömästi eikä sitä saa laittaa odotukselle ilman<br />

perusteltua syytä. A-kiireellisyysluokan tehtävä keskeyttää<br />

vähemmän kiireellisen tehtävän, jos tehtävä<br />

on toiminnallisesti sellaisessa vaiheessa, että sen<br />

keskeyttäminen on mahdollista. B-kiireellisyysluokat<br />

tehtävät hoidetaan viipymättä, mutta ne voidaan tarvittaessa<br />

priorisoida laittamalla ne odotukselle tai<br />

keskeyttämällä. C-kiireellisyysluokan tehtävä ei edellytä<br />

välittömiä toimia, mutta se on hoidettava toiminnallisesti<br />

sopivana ajankohtana tai asiakkaan kanssa<br />

erikseen sovittuna ajankohtana.<br />

Tehtäväluokat on määritelty sen mukaan liittyykö<br />

hälytystehtävään ihmishengen, henkilön tai omaisuuden<br />

suojaamista.<br />

Tehtävälajien pääluokat ovat:<br />

0- Hengen ja terveyden suojaan kohdistuvat tehtävät<br />

1- Omaisuuden suojaan kohdistuvat tehtävät<br />

2- Liikenneonnettomuudesta tai liikenteestä johtuvat<br />

tehtävät<br />

3- Yksilön suojaan kohdistuvat tehtävät<br />

4- Onnettomuudet tai vaaralliset tilanteet<br />

5- Erityistehtävät<br />

6- Perus- ja valvontatehtävät sekä ennalta ehkäisevä<br />

toiminta<br />

Tehtävälajipääluokkiin 0-4 kuuluvista tehtävistä<br />

käytetään yhteistä nimitystä hälytystehtävä. Tässä<br />

120 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Kuva 5.1.2.1. Hälytystehtävien toimintavalmiusajan muutos<br />

(minuuttia) kunnittain Lapissa vuosina 2008–2010.<br />

Hälytystehtävien toimintavalmiusajan muutos<br />

kunnittain 2010-2011 (minuuttia)<br />

1,8 - 5,2 (5)<br />

0,3 - 1,7 (3)<br />

-0,4 - 0,2 (3)<br />

-1,9 - -0,5 (5)<br />

-25,5 - -2,0 (5)<br />

# Kemi<br />

Kemi Kemi<br />

45 90<br />

# Oulu Oulu<br />

Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu Oulu<br />

# Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

0 50<br />

kilometriä<br />

arvioinnissa nopean avun saantia tarkastellaan ABkiireellisyysluokkien<br />

tehtävien toimintavalmiusajalla.<br />

Toimintavalmiusaika lasketaan lisäksi ainoastaan<br />

sellaisille tehtäville, jotka on annettu partioille eli niin<br />

sanotuille oma-aloitteisille tehtäville ei lasketa aikaa.<br />

Tässä arvioinnissa toimintavalmiusaika on laskettu<br />

hätäkeskuksen puhelimeen vastaamisesta siihen, kun<br />

poliisi on tehtäväpaikalla valmiina hoitamaan tehtävää.<br />

Toimintavalmiusaikaan sisältyy siis pieni osa toisen<br />

viranomaisen hoitamaa tehtäväaikaa.<br />

Toimintavalmiusajat kertovat suurelta osin poliisilaitoksen<br />

toimintaympäristöstä. Jos poliisilaitoksen<br />

alueella on vain yksi tai kaksi suurempaa väestökeskittymää,<br />

on hälytystoiminta helpompi järjestää kuin<br />

sellaisilla alueilla, joissa asutus on hajanaista ja välimatkat<br />

taajamien välillä pitkiä. Esimerkiksi <strong>Lapin</strong><br />

poliisilaitoksen alueella poliisin toimintavalmiusaika<br />

oli laajasta alueesta huolimatta selvästi parempi kuin<br />

koko maassa keskimäärin (<strong>Lapin</strong> PL 20,1 minuuttia,<br />

koko maa 22,0 minuuttia). Merkittävänä syynä tähän<br />

0<br />

100

oli asutuksen ja hälytystehtävien keskittyminen ensisijaisesti<br />

Rovaniemelle ja kaupungin alueellakin keskustan<br />

tienoille. Toki <strong>Lapin</strong> syrjäseuduilla poliisin,<br />

kuten muidenkin viranomaisten, paikalle saapumista<br />

saa pahimmillaan odotella tuntikausia, mutta onneksi<br />

näitä tapauksia on vähän. (Kuva 5.1.2.1. ja Taulukko<br />

5.1.2.1.)<br />

Tapahtuiko hälytyspalvelu<strong>jen</strong><br />

kysynnässä muutosta verrattuna<br />

vuoteen 2010?<br />

Hälytystehtävien määrä laski Lapissa selvästi,<br />

mutta kunnittaiset erot olivat varsin suuret.<br />

Hälytyspalvelu<strong>jen</strong> kysyntää arvioitiin AB-kiireellisyysluokan<br />

ja 0–4 tehtäväluokkien tehtävämäärän<br />

perusteella. Koko maassa tehtävämäärä lisääntyi<br />

vuoteen 2010 verrattuna neljä prosenttia, sen sijaan<br />

Lapissa määrä väheni vajaan prosentin.<br />

<strong>Lapin</strong> hälytystehtävistä kaksi kolmasosaa oli<br />

Rovaniemen, Tornion ja Kemin hälytystehtäviä. Kemissä<br />

ja Torniossa tehtävämäärä laski viidellä prosentilla<br />

ja Rovaniemellä runsaalla kahdella prosentilla.<br />

Aikaisempiin vuosiin verrattuna on huomionarvoista,<br />

että hälytystehtävien määrä väheni kaikissa <strong>Lapin</strong><br />

suurimmissa kaupungeissa. Tehtävämäärä lisääntyi<br />

Simossa, Posiolla ja Muoniossa yli kymmenellä prosentilla.<br />

(Taulukko 5.1.2.2)<br />

Koko <strong>Lapin</strong> väestömäärään suhteutettuna hälytystehtäviä<br />

oli vuonna 2011 eniten Kemissä ja Kittilässä<br />

– kaksinkertaisesti Utsjokeen ja Pelloon sekä<br />

Keminmaahan verrattuna. Selvästi maakunnan keskimääräistä<br />

tasoa korkeammat arvot olivat myös Inarissa,<br />

Rovaniemellä ja Kemijärvellä. Turismin aiheuttama<br />

vaikutus hälytystehtävämäärään ei ollut aivan<br />

yksiselitteinen. Kittilässä Levin ja Inarissa Saariselän<br />

vaikutus todennäköisesti näkyi myös tilastoissa. Sen<br />

sijaan Kolari (Ylläs) ei noussut samalla tavoin esiin.<br />

(Taulukko 5.1.2.3.)<br />

Taulukko 5.1.2.1. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien keskimääräinen toimintavalmiusaika (minuuttia) Lapissa<br />

vuosina 2005–2011.<br />

Kunta 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Erotus 2010-2011<br />

(minuuttia)<br />

Utsjoki 68,7 114,5 71,7 63,9 90,8 114,1 88,6 -25,4<br />

Salla 48,6 44,7 49,3 55,9 53,8 56,1 49,4 -6,8<br />

Pelkosenniemi 55,4 58,3 59,7 56,5 51,5 53,5 49,4 -4,0<br />

Kemijärvi 19,9 22,8 23,2 23,4 23,9 25,2 21,8 -3,4<br />

Kolari 54,2 75,4 62,7 55,8 49,0 51,4 49,3 -2,2<br />

Kittilä 32,6 37,0 36,0 36,4 36,2 35,4 33,5 -2,0<br />

Savukoski 81,0 79,3 84,2 76,6 83,7 76,6 74,9 -1,7<br />

Ranua 25,1 29,5 30,6 37,2 38,9 42,2 40,8 -1,4<br />

Posio 34,3 36,5 31,2 38,0 40,6 40,3 39,4 -0,9<br />

Tornio 16,9 16,7 15,1 17,6 16,4 16,6 15,7 -0,9<br />

Kemi 15,7 14,9 14,6 14,8 15,7 15,0 14,5 -0,5<br />

Keminmaa 21,3 23,3 20,6 21,6 21,1 20,7 20,4 -0,3<br />

Ylitornio 40,0 39,8 40,3 44,0 37,9 35,4 35,6 0,2<br />

Rovaniemi 16,5 16,8 17,6 16,6 15,7 15,5 15,9 0,5<br />

Pello 37,0 47,4 47,1 44,7 43,4 54,9 55,7 0,7<br />

Simo 33,9 33,9 29,1 29,9 34,2 26,9 28,3 1,4<br />

Inari 23,6 23,8 24,0 26,0 26,7 25,4 27,1 1,7<br />

Sodankylä 25,5 24,5 23,2 25,2 24,8 24,8 26,6 1,7<br />

Muonio 41,1 46,7 38,6 46,1 46,1 51,6 54,2 2,5<br />

Enontekiö 74,7 71,5 102,5 64,9 82,9 93,8 98,0 4,2<br />

Tervola 44,3 45,1 40,6 42,5 43,4 33,9 39,1 5,2<br />

Lappi 20,6 21,0 21,0 21,3 20,8 20,6 20,5 -0,1<br />

Koko maa 22,3 23,4 22,9 22,2 22,5 22,6 22,0 -0,6<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

121

Taulukko 5.1.2.2. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien lukumäärä Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Kunta 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos<br />

2010-2011 (%)<br />

Kolari 462 517 525 633 633 595 513 -13,8<br />

Kemi 5 493 5 556 5 474 5 434 5 400 5 094 4 843 -4,9<br />

Keminmaa 1 152 1 051 909 996 1 069 1 004 955 -4,9<br />

Tornio 3 945 4 025 3 827 3 773 3 722 3 722 3 546 -4,7<br />

Pelkosenniemi 162 193 122 152 150 156 149 -4,5<br />

Rovaniemi 11 302 12 374 11 557 11 176 11 530 11 728 11 468 -2,2<br />

Tervola 470 493 482 382 414 406 402 -1,0<br />

Ranua 652 753 607 639 638 770 767 -0,4<br />

Salla 647 672 565 569 523 493 495 0,4<br />

Pello 491 565 531 508 455 413 415 0,5<br />

Enontekiö 184 255 250 253 267 261 264 1,1<br />

Utsjoki 124 125 173 121 117 116 121 4,3<br />

Sodankylä 1 512 1 745 1 457 1 466 1 327 1 295 1 351 4,3<br />

Kemijärvi 1 720 1 760 1 580 1 404 1 425 1 486 1 553 4,5<br />

Savukoski 94 129 123 97 138 125 133 6,4<br />

Kittilä 1 072 1 280 1 063 1 177 1 163 1 188 1 289 8,5<br />

Ylitornio 594 821 928 738 788 656 715 9,0<br />

Inari 1 321 1 510 1 202 1 370 1 262 1 232 1 347 9,3<br />

Muonio 261 312 278 274 280 271 303 11,8<br />

Simo 465 580 535 527 476 527 591 12,1<br />

Posio 603 645 563 578 581 545 636 16,7<br />

Lappi 32 726 35 361 32 751 32 267 32 358 32 083 31 856 -0,7<br />

Koko maa 275 921 489 506 618 218 728 397 849 432 824 999 841 560 2,0<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

Taulukko 5.1.2.3. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien lukumäärä 10 000 asukasta kohden Lapissa vuosina 2005–<br />

2011.<br />

Kunta 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos<br />

2010-2011 (%)<br />

Kolari 1 196 1 351 1 384 1 668 1 640 1 544 1 336 -13,4<br />

Tornio 1 777 1 805 1 716 1 686 1 655 1 660 1 575 -5,1<br />

Kemi 2 398 2 434 2 404 2 397 2 390 2 256 2 149 -4,7<br />

Keminmaa 1 300 1 177 1 030 1 143 1 238 1 167 1 114 -4,5<br />

Pelkosenniemi 1 406 1 734 1 134 1 430 1 434 1 522 1 478 -2,9<br />

Rovaniemi 1 966 2 140 1 989 1 900 1 943 1 960 1 908 -2,6<br />

Tervola 1 267 1 340 1 317 1 076 1 191 1 173 1 167 -0,5<br />

Ranua 1 339 1 597 1 310 1 416 1 441 1 747 1 769 1,2<br />

Enontekiö 921 1 275 1 252 1 288 1 394 1 387 1 407 1,5<br />

Pello 1 085 1 262 1 218 1 205 1 106 1 027 1 043 1,5<br />

Salla 1 382 1 470 1 261 1 304 1 214 1 165 1 189 2,1<br />

Sodankylä 1 620 1 893 1 604 1 632 1 496 1 471 1 539 4,6<br />

Utsjoki 907 917 1 271 906 885 891 933 4,7<br />

Kemijärvi 1 805 1 894 1 743 1 581 1 646 1 744 1 845 5,8<br />

Savukoski 707 990 972 780 1 135 1 058 1 128 6,6<br />

Kittilä 1 838 2 192 1 806 1 973 1 926 1 943 2 085 7,3<br />

Muonio 1 069 1 290 1 157 1 160 1 186 1 140 1 262 10,7<br />

Inari 1 865 2 144 1 721 1 970 1 838 1 795 1 987 10,7<br />

Ylitornio 1 126 1 584 1 821 1 493 1 626 1 365 1 511 10,7<br />

Simo 1 272 1 602 1 487 1 469 1 342 1 507 1 694 12,4<br />

Posio 1 396 1 519 1 340 1 414 1 445 1 381 1 642 18,8<br />

Lappi 1 755 1 903 1 771 1 750 1 759 1 746 1 736 -0,6<br />

Koko maa 1 282 1 351 1 379 1 341 1 286 1 313 1 361 3,7<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

122 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

Taulukko 5.1.2.4. Niiden hälytystehtävien, joissa poliisipartio on paikalla, osuus tietyissä raja-arvokohdissa Lapissa vuonna 2011.<br />

Kunta Hälytystehtävistä Hälytystehtävistä Hälytystehtävistä Hälytystehtävistä<br />

alle 20 min (%) alle 30 min (%) alle 45 min (%) alle 60 min (%)<br />

Savukoski 3,0 9,1 15,2 42,4<br />

Utsjoki 5,3 10,5 10,5 21,1<br />

Pelkosenniemi 11,1 25,9 57,4 87,0<br />

Enontekiö 11,8 13,7 23,5 33,3<br />

Salla 19,5 29,9 58,0 79,3<br />

Pello 22,2 31,1 48,1 69,6<br />

Kolari 22,6 35,6 58,2 78,5<br />

Muonio 25,6 36,6 48,8 67,1<br />

Tervola 28,2 48,5 80,4 92,6<br />

Posio 43,3 51,9 63,2 75,3<br />

Ranua 44,6 52,4 64,2 83,0<br />

Ylitornio 47,3 59,1 77,0 88,2<br />

Kittilä 47,4 66,7 78,1 87,8<br />

Simo 56,6 82,1 92,1 94,6<br />

Sodankylä 66,5 77,8 89,5 93,3<br />

Inari 68,8 80,7 89,4 92,8<br />

Kemijärvi 74,9 83,6 93,0 97,4<br />

Keminmaa 77,6 90,4 96,6 98,2<br />

Rovaniemi 86,9 93,4 97,4 98,7<br />

Tornio 88,3 94,1 97,4 98,8<br />

Kemi 91,4 96,0 98,4 99,3<br />

Lappi 78,6 86,4 92,6 95,9<br />

Koko maa 73,2 85,2 93,2 96,6<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

Keskimääräistä toimintavalmiusaikaa selvästi<br />

havainnollisemmin harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden problematiikkaa<br />

kuvaa se, kuinka suuressa osassa hälytystehtävistä<br />

toimintavalmius vastaa keskiarvoa tai<br />

muuta raja-arvoa Lapissa keskimääräinen toimintavalmiusaika<br />

kiireellisissä ja viipymättä hoidettavissa<br />

hälytystehtävissä oli vuonna 2011 hieman yli 20<br />

minuuttia. Kun Kemissä yli 90 prosentissa tehtävistä<br />

toimintavalmius oli korkeintaan koko maakunnan<br />

keskiarvoa, oli osuus Savukoskella ainoastaan kolme<br />

prosenttia. Kemissä, Torniossa ja Rovaniemellä oli<br />

poliisipartio saapunut paikalle käytännöllisesti katsoen<br />

kaikkiin tehtäviin 60 minuutissa. Utsjoellaosuus<br />

oli 21 prosenttia, Enontekiöllä 33 prosenttia ja Savukoskella<br />

42 prosenttia. (Taulukko 5.1.2.4)<br />

123

5.1.3. Tutkintapalvelut<br />

Johtopäätökset<br />

Rikoslakirikosten määrä kasvoi koko maakunnan alueella noin kaksi prosenttia. Pahoinpitelyrikollisuuden merkittävä<br />

kasvu johtuu pääosin lakimuutoksesta, jonka seurauksena entistä suurempi osa lievistäkin väkivallanteoista<br />

siirtyi virallisen syytteen alaisiksi. Poliisi jatkaa edelleen perhe- ja läheisväkivaltaan puuttumista matalalla kynnyksellä,<br />

vaikka rikosmäärät tuon seurauksena kasvaisivatkin.<br />

Rikosten selvitysaste on heikentynyt, mutta vähemmän kuin koko maassa keskimäärin. Kuntien väliset erot eivät<br />

selvitysasteen keskihajonnan perusteella näyttäneet juuri kasvaneen vuodesta 2010.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Poliisin on jatkettava edelleen perhe- ja läheisväkivaltaan puuttumista matalalla kynnyksellä.<br />

Hyväksi havaittu<strong>jen</strong> toimintamallien kehittämistä on jatkettava. Poliisilaitosten johdon on seurattava systemaattisesti<br />

tuloksia ja tutkintaprosessin laatua sekä puuttuttava aktiivisesti havaittuihin poikkeamiin. Rikostutkintaa ja<br />

rikostorjuntaa kehitetään tietojohtoisen poliisitoiminnan periaatteiden mukaisesti.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Indikaattorit Palvelutavoitteet<br />

Tutkintapalvelu<strong>jen</strong> kysyntä Tapahtuiko tutkintapalvelu<strong>jen</strong><br />

kysynnässä muutosta verrattuna<br />

vuoteen 2010?<br />

Rikosten selvitysaste Onko rikosten selvitysaste<br />

muuttunut verrattuna vuoteen<br />

2010?<br />

Johdanto<br />

Poliisin tutkintapalveluja arvioitiin rikoslakirikosten<br />

määrällä ja selvitysasteella. Rikoslakirikoksilla<br />

tarkoitetaan vankeusuhan sisältäviä rikoksia, jotka<br />

voidaan edelleen jaotella muun muassa omaisuusrikoksiin,<br />

henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin,<br />

liikennerikoksiin sekä huumerikoksiin. Kun arvioidaan<br />

poliisin palvelukykyä, yleisesti käytetty rajaus<br />

on rikoslakirikokset vähennettynä liikennerikoksilla.<br />

Perusteena tälle on, että liikennerikokset ovat pääsääntöisesti<br />

selviä jo valmiiksi.<br />

124 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Rikoslakirikosten pl. Liikennerikosten<br />

määrä.<br />

Rikoslakirikosten pl. liikennerikokset<br />

selvitysprosentti.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Rikosmäärien vertailu vuoteen<br />

2010. Hyvä palvelutaso on<br />

rikosmäärien pienentyminen.<br />

Selvitysprosenttien vertailu<br />

vuoteen 2010. Hyvä palvelutaso<br />

on selvitysasteen pysyminen<br />

edellisvuoden tasolla.<br />

Seksuaali- ja väkivaltarikosten määrä kasvoi Lapissa<br />

erittäin voimakkaasti vuodesta 2010, mutta pahoinpitelyrikosten<br />

kasvu johtui pääasiassa lakimuutoksesta,<br />

jonka myötä useammasta lievästä pahoinpitelystä tuli<br />

virallisen syytteen alaisia. Määrällinen kehitys ei siis<br />

jatkune samansuuntaisena. Omaisuusrikoksia poliisin<br />

tietoon tuli Lapissa vuonna 2011 jokseenkin edellisvuotta<br />

vastaava määrä. Omaisuusrikollisuudessa<br />

määrät ovatkin pysyneet jokseenkin samalla tasolla<br />

koko 2000-luvun. Poliisin heikentynyt rahoitustilanne<br />

alkaa näkyä rikosten selvitystasossa ja erityisesti

Taulukko 5.1.3.1. Rikosmäärien kehitys rikoslajeittain Lapissa vuosina 2008–2011.<br />

Rikoslaji 2008 2009 2010 2011 Muutos<br />

2010-2011 (%)<br />

Seksuaalirikokset 111 91 92 136 47,8<br />

Henkeen ja terveyteen kohdistuneet rikokset 1 229 1 257 1 175 1 399 19,1<br />

Kaikki liikennerikkomukset 12 294 13 118 16 318 17 903 9,7<br />

Rikokset oikeudenkäyttöä, viranomaista ja yleistä<br />

järjestystä vastaan 361 381 361 381 5,5<br />

Muut rikoslakia vastaan tehdyt rikokset 818 976 914 939 2,7<br />

Omaisuusrikokset 6 738 7 485 7 006 7 065 0,8<br />

Liikennerikokset 6 266 5 903 5 853 5 680 -3,0<br />

Kaikki muut rikokset 700 623 694 661 -4,8<br />

Rikokset rikoslain 42, 43 ta 44 lukua vastaan 154 187 270 231 -14,4<br />

Huumausainerikokset 485 568 703 565 -19,6<br />

Kaikki alkoholirikokset 84 68 105 80 -23,8<br />

Lappi 29 240 30 657 33 491 35 040 4,6<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

Taulukko 5.1.3.2. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) lukumäärä Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Kunta 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos 2010-2011 (%)<br />

Posio 150 117 140 126 151 133 188 41,4<br />

Muonio 38 92 62 62 72 56 75 33,9<br />

Inari 349 392 301 339 332 282 369 30,9<br />

Simo 124 105 114 108 150 114 136 19,3<br />

Enontekiö 56 58 67 61 66 61 72 18,0<br />

Kemijärvi 427 344 251 393 378 458 527 15,1<br />

Ylitornio 140 202 183 139 205 165 180 9,1<br />

Tervola 170 114 143 118 101 111 121 9,0<br />

Pello 103 129 86 112 95 76 82 7,9<br />

Kittilä 286 321 321 360 377 290 311 7,2<br />

Savukoski 44 40 28 24 49 37 39 5,4<br />

Kolari 210 146 129 174 168 124 126 1,6<br />

Tornio 1 450 1 271 1 432 1 200 1 347 1 361 1 371 0,7<br />

Rovaniemi 3 799 3 436 3 651 3 458 3 999 4 092 4 117 0,6<br />

Salla 210 197 143 100 132 115 113 -1,7<br />

Kemi 2 399 1 883 2 046 2 145 2 294 2 086 2 045 -2,0<br />

Sodankylä 355 315 305 326 225 297 283 -4,7<br />

Utsjoki 48 63 72 60 60 46 43 -6,5<br />

Pelkosenniemi 45 29 34 33 71 61 57 -6,6<br />

Ranua 146 120 109 180 208 154 140 -9,1<br />

Keminmaa 455 356 325 378 465 402 321 -20,1<br />

Lappi 11 004 9 730 9 942 9 896 10 945 10 521 10 716 1,9<br />

Koko maa 341 847 326 546 344 837 355 542 351 456 345 720 369 023 6,7<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

rikoksia paljastavassa toiminnassa. Poliisin tietoon<br />

tulleiden huumerikosten määrä väheni viidenneksellä<br />

vuodesta 2010 ja törkeiden huumausainerikosten<br />

määrä puolittui. (Taulukko 5.1.3.1.)<br />

Tapahtuiko tutkintapalvelu<strong>jen</strong><br />

kysynnässä muutosta verrattuna<br />

vuoteen 2010?<br />

Rikoslakirikosten määrä kasvoi Lapissa.<br />

Vuonna 2011 poliisin tietoon tuli Lapissa noin 10 700<br />

rikoslakirikosta (pl. liikennerikokset). Määrä kasvoi<br />

125

vajaalla kahdella prosentilla vuoteen 2010 verrattuna.<br />

Koko maassa samaan aikaan rikosten määrä kasvoi<br />

kuusi prosenttia. Kuntien väliset erot kehityksessä<br />

olivat varsin suuret. Keminmaassa poliisin tietoon<br />

tuli vuoteen 2010 verrattuna viidennes vähemmän rikoksia,<br />

kun taas Posiolla määrä oli yli 40 prosenttia ja<br />

Muoniossa sekä Inarissa yli 30 prosenttia suurempi.<br />

(Taulukko 5.1.3.2.)<br />

Asukaslukuun suhteutettuna kunnittainen järjestys<br />

säilyi lähes samana – hajonta oli kuitenkin vielä<br />

suurempi kuin absoluuttisten luku<strong>jen</strong> kehityksen osalla.<br />

Kemissä poliisin tietoon tuli 10 000 asukasta kohden<br />

yli nelinkertainen määrä rikoslakirikoksia Pelloon<br />

verrattuna ja lähes nelinkertainen määrä verrattuna<br />

Sallaan. Tornioon ja Rovaniemeenkin verrattuna Kemin<br />

rikosmäärät olivat kolmanneksen ja neljänneksen<br />

korkeammat. (Taulukko 5.1.3.3. ja Kuva 5.1.3.1.)<br />

126 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Kuva 5.1.3.1. Rikoslakirikosten (pl.liikennerikokset) määrä<br />

10 000 asukasta kohden kunnittain Lapissa vuonna 2011.<br />

Rikoslakirikosten määrä 10 000 asukasta<br />

kohden kunnittain 2011<br />

609 - 908 (3)<br />

485 - 608 (5)<br />

374 - 484 (4)<br />

328 - 373 (4)<br />

206 - 327 (5)<br />

# Kemi<br />

Kemi<br />

45 90<br />

########### Oulu Oulu Oulu Oulu<br />

Oulu<br />

###### Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

0<br />

0 50<br />

kilometriä<br />

Taulukko 5.1.3.3. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) lukumäärä 10 000 asukasta kohden Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Kunta 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Muutos 2010-2011 (%)<br />

Posio 347,3 275,5 333,3 308,3 375,6 337,1 485,3 43,9<br />

Muonio 155,6 380,5 258,0 262,4 305,1 235,6 312,4 32,6<br />

Inari 492,7 556,6 430,9 487,5 483,5 410,9 544,4 32,5<br />

Simo 339,3 290,0 316,9 301,0 423,0 326,1 389,8 19,5<br />

Enontekiö 280,3 290,0 335,5 310,4 344,6 324,1 383,8 18,4<br />

Kemijärvi 448,1 370,2 276,9 442,5 436,6 537,6 626,0 16,4<br />

Ylitornio 265,4 389,7 359,2 281,2 422,9 343,2 380,5 10,8<br />

Tervola 458,2 309,9 390,8 332,4 290,6 320,6 351,3 9,6<br />

Pello 227,7 288,1 197,2 265,7 230,9 189,0 206,0 9,0<br />

Kittilä 490,3 549,7 545,3 603,3 624,3 474,2 503,0 6,1<br />

Savukoski 331,1 307,0 221,2 192,9 403,0 313,3 330,8 5,6<br />

Kolari 543,8 381,4 340,2 458,4 435,2 321,7 328,2 2,0<br />

Tornio 653,0 570,0 642,2 536,4 599,0 606,9 609,0 0,3<br />

Rovaniemi 660,7 594,1 628,4 587,8 673,8 683,7 685,1 0,2<br />

Salla 448,4 431,0 319,3 229,1 306,4 271,8 271,5 -0,1<br />

Kemi 1 047,3 824,8 898,5 946,2 1 015,3 923,8 907,4 -1,8<br />

Sodankylä 380,2 341,8 335,9 362,9 253,6 337,5 322,4 -4,5<br />

Pelkosenniemi 390,6 260,6 316,0 310,4 678,8 595,1 565,5 -5,0<br />

Utsjoki 351,1 462,2 529,0 449,4 453,9 353,3 331,5 -6,2<br />

Ranua 299,7 254,5 235,3 398,9 469,7 349,4 322,8 -7,6<br />

Keminmaa 513,4 398,8 368,1 433,9 538,4 467,1 374,4 -19,8<br />

Lappi 590,2 523,7 537,6 536,7 595,0 572,6 584,0 2,0<br />

Koko maa 652,8 621,3 653,5 670,8 659,8 646,0 686,5 6,3<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

100

Taulukko 5.1.3.4. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) selvitysaste (%) Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Kunta 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Ero 2010-2011<br />

Utsjoki 72,9 52,4 70,8 58,3 95,0 45,7 86,0 40,4<br />

Posio 67,3 65,8 65,0 75,4 72,8 67,7 73,9 6,3<br />

Simo 49,2 39,0 57,9 34,3 47,3 55,3 61,0 5,8<br />

Tornio 36,8 45,3 47,1 58,1 57,2 51,4 55,5 4,1<br />

Kemijärvi 58,3 54,9 59,8 49,6 56,9 47,6 51,6 4,0<br />

Ranua 77,4 49,2 72,5 63,9 104,8 51,3 55,0 3,7<br />

Kemi 54,8 50,0 49,8 47,0 51,9 52,8 55,3 2,5<br />

Keminmaa 43,7 53,1 47,7 56,1 48,8 42,8 45,2 2,4<br />

Tervola 36,5 36,8 42,0 50,8 51,5 51,4 51,2 -0,1<br />

Rovaniemi 43,5 44,5 39,1 45,7 45,5 49,1 48,3 -0,7<br />

Inari 57,3 59,2 70,4 52,8 63,3 56,0 54,7 -1,3<br />

Kolari 50,0 57,5 65,9 36,2 67,3 56,5 50,0 -6,5<br />

Sodankylä 65,6 69,2 66,6 62,9 65,3 77,1 68,2 -8,9<br />

Pelkosenniemi 46,7 37,9 26,5 33,3 32,4 70,5 59,6 -10,8<br />

Kittilä 42,3 42,1 44,5 49,4 44,8 59,7 46,0 -13,7<br />

Enontekiö 32,1 22,4 43,3 49,2 54,5 49,2 34,7 -14,5<br />

Salla 60,5 53,8 73,4 75,0 44,7 89,6 68,1 -21,4<br />

Muonio 55,3 42,4 33,9 51,6 34,7 58,9 37,3 -21,6<br />

Pello 48,5 34,9 119,8 42,9 62,1 67,1 45,1 -22,0<br />

Savukoski 31,8 25,0 82,1 87,5 44,9 73,0 43,6 -29,4<br />

Ylitornio 55,7 44,1 49,2 57,6 64,9 71,5 39,4 -32,1<br />

Lappi 48,2 47,9 48,2 50,1 52,3 52,7 52,1 -0,6<br />

Koko maa 49,8 49,1 49,5 49,3 50,4 52,6 49,7 -5,4<br />

Lähde:Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat<br />

Onko rikosten selvitysaste muuttunut<br />

Lapissa verrattuna vuoteen 2010?<br />

Rikosten selvitystaso heikkeni hieman<br />

vuoteen 2010 verrattuna.<br />

Rikosten selvitystaso lasketaan siten, että tiettynä<br />

aikana selvitetty<strong>jen</strong> rikosten määrä suhteutetaan samana<br />

aikana tietoon tulleiden rikosten määrään. Tarkastellut<br />

rikokset olivat rikoslakirikoksia, joista oli<br />

poistettu liikennerikokset, kuten tutkinta-ajan arvioinnissakin.<br />

Rikosten selvitysasteen tarkastelu kuntatasolla<br />

on ongelmallista. Poliisihan ei lähtökohtaisesti toimi<br />

kunnittain eikä myöskään rikostutkintaa ole jaoteltu<br />

alueen kuntien mukaisesti, vaan yleisesti lyhytkestoiseen<br />

ja vaativampaan, pitkäkestoiseen tutkintaan.<br />

Näin ollen selvitysaste kuvaakin kunnittain ehkä ennemmin<br />

sitä, miten rikokset jakautuvat kuntien kesken.<br />

Lapissa kuitenkin rikostutkinta on hajautettu osin<br />

etäisyyksistä johtuen useampiin toimipisteisiin, joilla<br />

on niin sanottu aluevastuu. Näin ollen kunnittainen<br />

vertailu on mahdollista ja oikeutettuakin.<br />

Lapissa rikosten keskimääräinen selvitysaste parani<br />

hieman vuoteen 2010 verrattuna. Kehitys oli samansuuntainen,<br />

mutta maltillisempi kuin koko maassa.<br />

Kunnittainen vaihtelu oli paitsi suhteessa toisiinsa<br />

myös eri vuosina erittäin suurta. Esimerkiksi Sallan<br />

kunnan alueella tapahtuneista rikoksista selvitettiin<br />

vuonna 2010 lähes 90 prosenttia ja seuraavana vuonna<br />

niistä selvitettiin yli 20 prosenttiyksikköä vähemmän.<br />

Utsjoella vuonna 2010 selvitysaste oli noin 45<br />

prosenttia, mutta vuonna 2011 yli 40 prosenttiyksikköä<br />

parempi. Rikosten selvitysaste vaihteli pienemmissä<br />

kunnissa vuosittain merkittävästi, mikä johtui<br />

tutkittavaksi tulevien juttu<strong>jen</strong> laadusta ja määrästä.<br />

Ison rikoskokonaisuuden selvittäminen voi jonakin<br />

vuonna kohottaa selvitystasoa huomattavasti, kun rikosten<br />

kokonaismäärä on pieni. (Taulukko 5.1.3.4.)<br />

127

Arvioinnin tekijä<br />

Ylitarkastaja, FM Konsta Korhonen<br />

puhelin 071 87 81810<br />

konsta.korhonen(at)poliisi.fi<br />

Tietolähteet<br />

Lähipoliisitoiminnan strategia. Lähipoliisitoiminnan<br />

ja turvallisuusyhteistyön kehittämisen strategiset linjaukset<br />

ja tavoitteet 2010. Poliisihallituksen julkaisusarja<br />

1/2010.<br />

Operatiivisen yhteistyön kehittäminen harvaan asutuilla<br />

alueilla. Työryhmän raportti tammikuu 2011.<br />

Ei julkaistu.<br />

Poliisin lääninjohto<strong>jen</strong> toteuttamat turvallisuustutkimukset<br />

2003, 2006 ja 2009.<br />

Poliisin tulostietojärjestelmä PolStat.<br />

Suomi - Euroopan turvallisin maa? Tutkimus suomalaisten<br />

turvallisuuskäsityksistä. Poliisin ylijohdon<br />

julkaisusarja 7/2009.<br />

128 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

5.2. Pelastustoimi<br />

5.2.1. Ennalta ehkäisevä toiminta<br />

Johtopäätökset<br />

<strong>Lapin</strong> pelastuslaitos tuottaa pelastustoimen ennaltaehkäisevän toiminnan palveluja kaikille <strong>Lapin</strong> kunnille. Lapissa<br />

pelastustoimen valistuksen ja neuvonnan tulos on sama kuin valtakunnan keskiarvo. Valistustyön valtakunnallinen<br />

tulostavoite saavutetaan neljässä kunnassa. Valistustilaisuuksista suurin osa käsittelee onnettomuuksien ehkäisyä<br />

ja toimintaa häiriötilanteissa. Pelastustoimen järjestämien valistus- ja neuvontatilaisuuksien määrässä ei ole tapahtunut<br />

merkittävää muutosta edellisiin vuosiin verrattuna.<br />

Erityiskohteiden palotarkastukset on suoritettu täysimääräisesti 13 kunnassa ja lähes täysimääräisesti muissa kahdeksassa<br />

kunnassa. Asuinrakennusten vuosittaisesta tarkastustavoitteesta toteutuu 11 prosenttia.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

<strong>Lapin</strong> pelastuslaitoksen on edelleen jatkettava laaja-alaista onnettomuuksien ennaltaehkäisytyötä ja pyrittävä toteuttamaan<br />

tehty valvontasuunnitelma.<br />

Kuntien sosiaali- ja terveysviranomaisten ja pelastuslaitoksen on sovittava toimintamallista huolehdittaessa erityisryhmien<br />

asumisen paloturvallisuudesta.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Turvallisuuteen liittyvien neuvontapalvelu<strong>jen</strong><br />

ja valistuksen<br />

saatavuus ja saavutetavuus<br />

Johdanto<br />

Kuinka paljon pelastuslaitos on<br />

tehnyt turvallisuuteen liittyvää<br />

valistus- ja neuvontatyötä?<br />

Palotarkastusten toteutuminen Onko palotarkastukset tehty<br />

tavoitteiden mukaisesti?<br />

Pelastustoimen lakisääteisenä tehtävänä on tulipalo<strong>jen</strong><br />

ja muiden onnettomuuksien ehkäisy, pelastustoiminta<br />

ja väestönsuojelu. Onnettomuuksia ehkäisevän<br />

työn tavoitteena on onnettomuuksien ja niiden aiheuttamien<br />

vahinko<strong>jen</strong> vähentäminen. Tavoitteeseen<br />

pyritään väestön turvallisuustietoisuuden ja -osaamisen<br />

lisäämisen sekä valvonnan keinoin. Tapahtuneen<br />

onnettomuuden aiheuttamien vahinko<strong>jen</strong> laajuuteen<br />

Pelastustoimen valistustilaisuuksien<br />

ja valistusta saaneen<br />

väestön määrä sekä muutos<br />

edellisestä vuodesta.<br />

Tehty<strong>jen</strong> tarkastusten suhde<br />

tarkastettavien kohteiden<br />

määrään.<br />

Valitustusta ja neuvontaa annetaan<br />

20 prosentille väestöstä.<br />

Erityiskohteet tarkastetaan<br />

vuosittain. Muut kohteet on<br />

tarkastettu palvelutasopäätöksessä<br />

määritellyllä tavalla.<br />

voidaan lisäksi vaikuttaa tehokkaalla pelastustoiminnalla.<br />

Merkittävänä onnettomuuksia ja niiden seurauksia<br />

ehkäisevänä osatekijänä on omatoimisuuden<br />

parantuminen onnettomuustilanteisiin varautumisessa.<br />

Omatoimisen turvallisuustyön merkitys korostuu<br />

erityisesti alueilla, joilla avun saapumiseen hälytyksen<br />

jälkeen kuluu paljon aikaa.<br />

Pelastustoimen onnettomuuksien ennaltaehkäisyn<br />

palveluista <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arvioinnin kohteena<br />

129

olivat palotarkastusten sekä valistus- ja neuvontatoiminnan<br />

toteutuminen. Tarkastelussa on pääosin keskitytty<br />

vuoden 2011 toteumaan ja tilanteen kehitykseen<br />

edeltäneisiin vuosiin verrattuna. Peruspalvelu<strong>jen</strong><br />

arvioinnissa käytetty hyvän palvelutason määrittely<br />

perustuu pelastustoimen lainsäädäntöön ja valtakunnallisiin<br />

tulostavoitteisiin.<br />

Arvioinnissa käytetyt tiedot perustuvat pelastustoimen<br />

resurssi- ja onnettomuustietokantaan (PRON-<br />

TO). PRONTO-tietokannasta kerätty<strong>jen</strong> tieto<strong>jen</strong> luotettavuus<br />

ja vertailtavuus ovat sidoksissa tapaan, jolla<br />

pelastuslaitos kirjaa aluettaan ja toimintaansa koskevat<br />

tiedot järjestelmään.<br />

Valtion aluehallinnon uudistuksella ei pelastustoimen<br />

osalta ole ollut sellaista vaikutusta, joka välittyisi<br />

pelastustoimen <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> saajalle. Aluehallinnon<br />

uudistus ja pelastuslain uudistus mahdollistavat<br />

kuitenkin pelastustoimea valvovan aluehallintoviranomaisen<br />

keskittymisen nykyistä tavoitteellisemmin<br />

palvelutason valvontaan ja raportointiin. Tällä on vaikutusta<br />

palvelu<strong>jen</strong> tasapuoliseen tuottamiseen.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden turvallisuuden<br />

kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Kun pelastustoimen palvelut perustuvat arvioihin<br />

onnettomuusriskistä, on nopeaa apua tuottava asemaverkosto<br />

harvempi ja asemapaikko<strong>jen</strong> yksiköiden<br />

lähtöajat pidempiä sellaisilla alueilla, joissa rakennuskanta<br />

ja väestötiheys ovat pienempiä. Pelastusyksiköiden<br />

pidempien lähtöaiko<strong>jen</strong> lisäksi onnettomuuskohteeseen<br />

siirtymiseen kuluva aika on pidempi<br />

näillä pitkien etäisyyksien alueilla. On myös todettu,<br />

että etenkin tietty<strong>jen</strong> onnettomuustyyppien havaitsemiseen<br />

kuluu harvaan asutulla alueella enemmän aikaa,<br />

minkä vuoksi onnettomuusvahingot näissä tapauksissa<br />

pääsevät kehittymään suuremmiksi.<br />

Lisähaasteita harvaan asutuilla alueilla muodostuu<br />

vaikeuksista saada käyttöön osaavaa sivutoimista<br />

pelastushenkilöstöä. Pelastustoimen hälytyspalvelut<br />

tuottaa erityisesti suurten keskusten ulkopuolella valtaosin<br />

sivutoiminen henkilöstö. Sivutoimisella henkilöstöllä<br />

on siten merkittävä rooli harvaan asuttu<strong>jen</strong><br />

alueiden pelastuspalvelu<strong>jen</strong> saatavuudelle. Sivutoi-<br />

130 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

misen henkilöstön saatavuudessa on monin paikoin<br />

ongelmia, jotka liittyvät paikkakunnasta riippuen<br />

nuorten poismuuttoon ja väestön vähentymiseen sekä<br />

sivutoimisen henkilöstön osaamistasoon ja osallistumismahdollisuuksiin.<br />

Työpaikko<strong>jen</strong> tehostuminen ja työelämän olosuhteiden<br />

muuttuminen on vaikuttanut työnantajan<br />

suhtautumiseen sivutoimisen henkilöstön osallistumiseen<br />

pelastustehtäviin kesken työpäivien. Tämän<br />

lisäksi pelastustoimella on paikoin esiintynyt vaikeuksia<br />

jopa päätoimisen henkilöstön saatavuudessa vakituiseen<br />

työsuhteeseen. Alueilla, joilla pelastustoimen<br />

nopean avun voimavarat ovat vähäisemmät ja toimintavalmiusajat<br />

pidemmät, tulisi onnettomuusriskiin<br />

vastata ihmisten oman turvallisuusosaamisen ja omatoimisen<br />

varautumisen keinoin. Kuntalaisilla sekä harva-alueiden<br />

toiminnanharjoittajilla tulisi olla jopa korostuneetkin<br />

tiedot onnettomuuksien ehkäisemisestä<br />

sekä välineet ja osaaminen toimia niiden tapahtuessa.<br />

Pelastustoimi voi tukea tätä kohdistamalla valistus- ja<br />

neuvontatyötä sekä valvontaa voimakkaammin sinne,<br />

missä avun saapuminen kestää kauemmin.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Mikäli pelastustoimen henkilöresurssit tulevat entisestään<br />

vähenemään, on uusien yhteistoimintaa<br />

hyödyntävien toimintamallien kehittäminen ja ennaltaehkäisevän<br />

toiminnan tehostaminen ensiarvoisen<br />

tärkeää. Turvallinen elinympäristö, häiriöttömästi<br />

toimivat palvelut ja työpaikko<strong>jen</strong> turvallisuus ovat<br />

kaikkien yhteinen, ei ainoastaan pelastuslaitoksen,<br />

tavoite.<br />

Palotarkastustoiminnan uudistamisen myötä pelastustoimen<br />

valvontaa kohdistetaan entistä enemmän<br />

tarvearvioinnin kautta. Tässä yhteydessä korostuu<br />

myös pelastustoimen palvelutasoa valvovan valtion<br />

rooli; todellisten uhkien havaitseminen, toimenpiteiden<br />

perusteltu kohdistaminen ja niiden vaikuttavuuden<br />

mittaaminen nousee tällöin entistä suurempaan osaan<br />

palvelu<strong>jen</strong> tasapuolisen tuottamisen näkökulmasta.<br />

Tarkastusten kohdentamiseksi ja jaksottamiseksi<br />

<strong>Lapin</strong> pelastuslaitos on laatinut valvontasuunnitelman,<br />

joka perustuu kohdetyyppikohtaiseen uhka-

arviointiin ja yksittäisen kohteen turvallisuustason<br />

arviointiin. Suunnitelma valvonnan toteuttamiseksi<br />

on tehty yhtenevin perustein kaikissa pelastuslaitoksissa.<br />

Palotarkastusten lukumäärät eivät todennäköisesti<br />

tule merkittävästi muuttumaan nykyisestä.<br />

Pelastustoimen keskeinen tietotarve tulevaisuudessa<br />

tulee koskemaan erityisryhmien asumista ja<br />

muiden sellaisten onnettomuusriskejä aiheuttavien<br />

kohteiden muodostumista, jotka eivät tule esille pelastustoimen<br />

riskiaineiston perustana olevista tietokannoista.<br />

Kuinka paljon pelastuslaitos on<br />

tehnyt turvallisuuteen liittyvää<br />

valistus- ja neuvontatyötä?<br />

Valtakunnallisen valistus- ja neuvontatyön<br />

määrällinen tavoite saavutettiin Lapissa neljässä<br />

kunnassa. Kuntien välillä oli suuria eroja.<br />

Kuva 5.2.1.1. Pelastustoimen valistuksen ja neuvonnan tavoitettavuus (%) pelastustoimen alueen asukasmäärästä<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Pelastustoimen valistuksen ja<br />

neuvonnan tavoittama osuus (%)<br />

alueen asukasmäärästä<br />

(kuntien lkm)<br />

Pelastus toim en valis tuksen ja neuvonnan<br />

tavoittam a os uus (%) alueen asukasmäärästä<br />

(kuntien lkm )<br />

20 - 40 (4)<br />

20 - 40 (4)<br />

15 15 - 19 - 19 (3)<br />

10 10 - 14 - 14 (5)<br />

7 -7 9 - 9 (6)<br />

< 7 (3)<br />

< 7 (3)<br />

<strong>Lapin</strong> ka. 15,0<br />

Valtakunnan ka. 15,0<br />

<strong>Lapin</strong> ka. 15,0<br />

Valtakunnan ka. 15,0<br />

Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

Valistuksen ja neuvonnan tavoitteena on turvallisuustietouden<br />

ja osaamisen lisäämisellä vaikuttaa myönteisesti<br />

asenteisiin sekä toimintatapoihin vaara- ja<br />

onnettomuustilanteissa. Pelastustoimelle asetettiin<br />

erääksi vuoden 2011 tulostavoitteeksi antaa valistusta<br />

ja neuvontaa 20 prosentille väestöstä. <strong>Lapin</strong> pelastuslaitoksen<br />

tilastoimien tieto<strong>jen</strong> mukaan pelastustoimen<br />

valistus- ja neuvonta tavoitti 15 prosenttia <strong>Lapin</strong><br />

väestöstä. Edellisestä vuodesta valistettavien määrä<br />

kasvoi 1,7 prosenttia.<br />

Lapissa pelastustoimen valistuksen ja neuvonnan<br />

tulos oli sama kuin valtakunnallinen keskiarvo,<br />

sillä koko maassa pelastustoimen valistus- ja neuvonta<br />

tavoitti pelastuslaitosten tilastoimien tieto<strong>jen</strong> mukaan<br />

15 prosenttia väestöstä.<br />

Valistuksen ja neuvonnan määrässä on ollut pitkään<br />

suuria sekä pelastustoimen alueiden että kuntien<br />

välisiä eroja myös siinä, kuinka voimakkaasti väestön<br />

tavoittamiseen panostetaan. <strong>Lapin</strong> pelastuslaitos, joka<br />

kattaa kaikki <strong>Lapin</strong> kunnat, on järjestänyt toimikau-<br />

Pelastustoim en valistuksen ja neuvonnan<br />

tavoittam a osuus (%) alueen asukasmäärästä<br />

(kuntien lkm )<br />

20 - 40 (4)<br />

15 - 19 (3)<br />

10 - 14 (5)<br />

7 - 9 (6)<br />

< 7 (3)<br />

<strong>Lapin</strong> ka. 15,0<br />

131

Kuva 5.2.1.2. Pelastustoimen järjestämien valistus- ja neuvontatilaisuuksien määrä (kpl) 1000 asukasta kohden<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Pelas tustoimen järjestämien valistus- ja<br />

neuvontatilaisuuksien m äärä (kpl) 1000<br />

as ukasta kohden (kuntien lkm)<br />

Pelastustoimen järjestämien valistus- ja<br />

neuvontatilaisuuksien määrä (kpl) 1000<br />

asukasta kohden (kuntien lkm)<br />

4,0 - 10,0 - 10,0 (12) (12)<br />

3,0 - 3,9 - 3,9 (1) (1)<br />

2,0 - 2,9 - 2,9 (7) (7)<br />

1,0 1,0 - 1,9 - 1,9 (1) (1)<br />

<strong>Lapin</strong> ka. 2,0<br />

<strong>Lapin</strong> Valtakunnan ka. ka. 2,02,3<br />

Valtakunnan ka. 2,3<br />

Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

tensa aikana runsaasti valistustilaisuuksia. Kuitenkin<br />

erot yksittäisten kuntien välillä olivat Lapissakin huomattavan<br />

suuria. (Kuva 5.2.1.1.)<br />

<strong>Lapin</strong> pelastuslaitoksen järjestämien valistustilaisuuksien<br />

määrä oli vuosina 2010 ja 2011 lähes<br />

sama, noin 420 tilaisuutta. Lukumääräisesti eniten<br />

valistus- ja neuvontatilaisuuksia järjestettiin Rovaniemellä<br />

ja Sodankylässä ja vähiten Pelkosenniemellä,<br />

Savukoskella ja Tervolassa. Asukaslukuun suhteutettuna<br />

tilaisuuksia oli kuitenkin eniten Utsjoella<br />

ja vähiten Torniossa. <strong>Lapin</strong> valistus- ja neuvontatilaisuuksien<br />

keskiarvo oli melkein sama kuin valtakunnan<br />

keskiarvo. (Kuva 5.2.1.2.)<br />

Onko palotarkastukset tehty<br />

tavoitteiden mukaisesti?<br />

Lapissa tarkastettiin vuonna 2011 lähes<br />

kaikki erityiskohteet. Tarkastusten määrä<br />

132 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Pelas tus toimen järjes tämien valis tus- ja<br />

neuvontatilais uuks ien m äärä (kpl) 1000<br />

as ukas ta kohden (kuntien lkm)<br />

4,0 - 10,0 (12)<br />

3,0 - 3,9 (1)<br />

2,0 - 2,9 (7)<br />

1,0 - 1,9 (1)<br />

lisääntyi <strong>Lapin</strong> ka. jonkin 2,0 verran. Asuinrakennuksista<br />

Valtakunnan ka. 2,3<br />

ja muista harvemmin tarkastettavista<br />

kohteista Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

tarkastettiin 11 prosenttia suunnitellusta<br />

määrästä.<br />

Lakisääteiset palotarkastukset olivat pelastustoimen<br />

onnettomuuksien ehkäisykeinoista perinteisimpiä.<br />

Rakennuksen teknisten olosuhteiden valvonnan rinnalla<br />

palotarkastustyö oli luonteeltaan enenevässä<br />

määrin valistavaa ja turvallisuuskulttuuria edistävää<br />

toimintaa, joka keskittyi tarkastettavan kohteen omiin<br />

turvallisuutta parantaviin ja ylläpitäviin valmiuksiin.<br />

Palotarkastuskohteet jaetaan pääsääntöisesti<br />

vuosittain tarkastettaviin, niin kutsuttuihin erityiskohteisiin,<br />

sekä asuinrakennuksiin ja niihin rinnastettaviin<br />

kohteisiin. Erityiskohteissa henkilöille, omaisuudelle<br />

ja ympäristölle aiheutuvan vaaran katsotaan olevan<br />

tavanomaista suurempi, minkä vuoksi näihin kohteisiin<br />

on kohdistettu turvallisuutta lisääviä velvoitteita,<br />

kuten pelastussuunnitelmien laadintaa ja vuosittaisia

iden teiden palotarkastusprosen8 kunni3ain vuonna 2008-­‐2011.<br />

10 2011<br />

0 44 44<br />

3 73 73<br />

0 77 77<br />

0 87 87<br />

9 89 89<br />

9 89 89<br />

0 90 90<br />

0 98 98<br />

0 98 98<br />

0 100 100<br />

5 100 100<br />

0 100 100<br />

0 100 100<br />

7 100 100<br />

0 100 100<br />

0 100 100<br />

0 100 100<br />

0 100 100<br />

0 100 100<br />

0 100 100<br />

8 100 100<br />

0 100 100<br />

palotarkastuksia. Koulut, sairaalat, kauppakeskukset,<br />

majoitustilat ja teollisuuslaitokset ovat esimerkkejä<br />

kohteista, jotka pelastuslaitoksen tulee tarkastaa<br />

vuosittain. Erityiskohteita on Suomessa noin 40 000.<br />

Näistä lähes puolet muodostaa kokoontumis- ja liiketiloiksi<br />

luokiteltavat kohteet. Lapissa erityiskohteita<br />

oli vuonna 2011 yhteensä 2 150.<br />

Kuva 5.2.1.3. Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastusprosentti kunnittain Lapissa vuosina<br />

2008–2011.<br />

Utsjoki<br />

Tornio<br />

Tervola<br />

Simo Simo<br />

Savukoski<br />

Salla Salla<br />

Ranua<br />

Pello Pello<br />

Pelkosenniemi<br />

Muonio<br />

Kittilä Kittilä<br />

Keminmaa<br />

Kemijärvi<br />

Ylitornio<br />

Posio Posio<br />

Enontekiö<br />

Lappi Lappi<br />

Kemi Kemi<br />

Rovaniemi<br />

Kolari Kolari<br />

Inari Inari<br />

Sodankylä<br />

0 0 10 10 20 20 30 30 40 40 50 50 60 60 70 70 80 80 90 90 100 100<br />

Osuus tarkastettavista kohteista (%) (%)<br />

<strong>Lapin</strong> pelastuslaitos tarkasti viime vuonna 95<br />

prosenttia erityiskohteista. Tilanne heikkeni edeltäneestä<br />

vuodesta neljä prosenttiyksikköä. Erot erityiskohteiden<br />

palotarkastusprosenteissa kuntien välillä<br />

olivat pieniä. Lapissa13 kunnassa tehtiin kaikkiin<br />

erityiskohteisiin palotarkastus vuoden 2011 kuluessa.<br />

Kahdeksassa kunnassa kaikki erityiskohteet oli tar-<br />

2011 2011<br />

2010 2010<br />

2009 2009<br />

2008 2008<br />

133

kastettu jokaisena seurantavuotena. (Kuva 5.2.1.3. ja<br />

Taulukko 5.2.1.1.)<br />

Asuinrakennusten tarkastusvälistä päättää pelastuslaitos<br />

palvelutasopäätöksessään. Palotarkastusväli<br />

Taulukko 5.2.1.1. Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastusprosentti tarkastuskohteittain Lapissa vuonna 2011.<br />

Kohde- Tarkastus<br />

Kunta määrä % 1 2 3 4 5 6 7<br />

Enontekiö 59 90 100 92 100 - - 100 100<br />

Inari 82 73 80 100 39 100 89 100 -<br />

Kemi 174 89 100 100 78 100 100 100<br />

Kemijärvi 86 100 100 100 100 100 100 100 100<br />

Keminmaa 100 100 100 100 100 100 100 100 100<br />

Kittilä 244 100 100 100 100 100 100 100 100<br />

Kolari 146 77 100 68 83 18 80 100 78<br />

Muonio 32 100 100 100 100 100 - -<br />

Pelkosenniemi 37 100 100 100 100 100 100 100 100<br />

Pello 41 100 100 100 100 100 100 100 100<br />

Posio 53 98 100 100 100 100 80 100 100<br />

Ranua 27 100 100 100 100 100 - - -<br />

Rovaniemi 460 87 100 88 82 97 87 - -<br />

Salla 42 100 100 100 100 - 100 100 100<br />

Savukoski 17 100 100 100 100 100 100 100 100<br />

Simo 45 100 100 100 100 100 100 100 100<br />

Sodankylä 126 44 33 35 50 13 76 44 33<br />

Tervola 55 100 100 100 100 100 100 100 100<br />

Tornio 228 100 100 100 100 100 100 100 100<br />

Utsjoki 44 100 100 100 100 - - - -<br />

Ylitornio 52 98 100 90 100 100 100 100 -<br />

Lappi 2 150 89<br />

Koko maa 41 580 83 88 86 83 85 85 64 91<br />

1. Sairaalat, vanhainkodit, hoitolaitokset<br />

2. Hotellit, asuntolat, lomakylät, leirintäalueet<br />

3. Kokoontumis- ja liiketilat<br />

4. Suurehkot tuotanto-, varasto- ja maataloustilat<br />

5. Kohteet, joissa palo- ja räjähdysvaarallisten kemikaalien käsittelyä<br />

6. Automaattisella sammutuslaitteistolla tai paloilmoittimella varustetut tilat<br />

7. Muut mahdolliset vuosittain tarkastettavat kiinteistöt<br />

134 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

on porrastettu kohteen riskitason mukaan 3–10 vuodeksi.<br />

Tavallisimmin tarkastus on suunniteltu tehtävän<br />

kymmenen vuoden välein. Vuosittaisesta tavoitteesta<br />

toteutui Lapissa 11 prosenttia.

5.2.2. Nopean avun saanti<br />

Johtopäätökset<br />

Pelastustehtävien määrä laski kolme prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. Eniten hälytyksiä aiheuttivat automaattisten<br />

paloilmaisimien tarkastus- ja varmistustehtävät sekä liikenneonnettomuudet. Automaattisten paloilmoituslaitosten<br />

varmistus- ja tarkastustehtävien määrä oli lähes sama kuin edellisvuotena. Eniten lisääntyivät<br />

vahingontorjunta- ja maastopalotehtävät.<br />

Pelastustoimi tavoittaa onnettomuuskohteet keskimäärin riskialueiden edellyttämissä toimintavalmiusajoissa. Eniten<br />

toimintavalmiusajan ylityksiä on tapahtunut I riskialueen hälytystehtävissä Kemin, Rovaniemen ja Tornion<br />

keskusta-alueilla.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Toimintavalmiusajan arviointia on laa<strong>jen</strong>nettava koskemaan aikaa, joka kuluu onnettomuuden tapahtumahetkestä<br />

avun saapumiseen ja alkamiseen.<br />

Pelastustoimen on edelleen kehitettävä menetelmiä automaattisten paloilmoituslaitosten virheellisten hälytysten<br />

määrän vähentämiseksi.<br />

Pelastustoimen on edelleen kehitettävä PRONTO-tietojärjestelmää siten, että sieltä saadaan asianmukaista ja luotettavaa<br />

materiaalia arvioitaessa nopean avun saatavuutta eri riskialueilla.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Hälytyspalvelu<strong>jen</strong> kysyntä Onko pelastustoimen hälytyspalvelu<strong>jen</strong><br />

kysynnässä tapahtunut<br />

muutoksia?<br />

Hälytyspalvelu<strong>jen</strong> saatavuus Onko pelastustoimen hälytyspalvelu<strong>jen</strong><br />

saatavuudessa<br />

tapahtunut muutoksia?<br />

Johdanto<br />

Pelastustoimen palvelu<strong>jen</strong> saatavuuden tason määrittelee<br />

pelastusalan lainsäädäntö, jonka lisäksi tavoitteita<br />

on asetettu pelastustoimen valtakunnallisin<br />

tulostavoittein. Palvelu<strong>jen</strong> alueellinen saatavuus ja<br />

taso määritellään yksityiskohtaisemmin pelastustoimen<br />

alueen palvelutasopäätöksessä, joka laaditaan<br />

yhteistyössä alueen kuntien kanssa. Pelastuslaitoksen<br />

tuottamien onnettomuuksien ehkäisyn, pelastustoiminnan<br />

ja väestönsuojelun palvelu<strong>jen</strong> tason ja koh-<br />

Hälytystehtävien lukumäärä ja<br />

jakautuminen.<br />

Toimintavalmiusajan muutos ja<br />

suhde palvelutavoitteisiin.<br />

Hälytystehtävien lukumäärä<br />

vähenee pelastustoimen TTS:n<br />

mukaisesti.<br />

Vahvuus 1+3 saavutetaan<br />

kohteen riskialueen mukaisessa<br />

toimintavalmiusajassa.<br />

dentamisen tulee perustua alueen tunnistettuihin ja<br />

arvioituihin onnettomuusuhkiin.<br />

Pelastustoimen tuottamasta nopeasta avusta käytetään<br />

nimitystä pelastustoiminta. Pelastustoiminnan<br />

suunnitteluperusteena ja usein hyvän palvelutason<br />

määritelmänä käytetään sisäasiainministeriön antamia<br />

ohjeita toimintavalmiudesta ja palvelutasopäätöksistä,<br />

jotka tulkitsevat lainsäädännön osoittamaa<br />

velvoitetta pelastustoiminnan voimavaro<strong>jen</strong> suuntaamisesta<br />

alueen onnettomuusuhkien mukaisesti.<br />

135

Vuotta 2011 koskevan <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arvioinnin<br />

kohteena oli pelastustoiminnan osalta nopean<br />

avun kysyntä ja saatavuus, joita arvioitiin tarkastelemalla<br />

pelastustoimen hälytystehtäviä ja toimintavalmiusaikaa<br />

sekä niissä tapahtuneita muutoksia.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Lähitulevaisuudessa turvallisuuspalveluja tuottavien<br />

viranomaisten tulee kyetä havaitsemaan kehityssuunnat<br />

ja muuttuvat tarpeet sekä muokkaamaan toimintaansa<br />

nykyistä joustavammin. Palvelu<strong>jen</strong> tarve<br />

vaihtelee ja kehittyy vuodenajan, kuukauden, viikonpäivän<br />

ja vuorokaudenajan sekä kunnan ja sen osan<br />

mukaan. Meneillään oleva toimintavalmiusohjeen<br />

uudistaminen liittyy juuri riskikohteen tunnistamiseen<br />

ja tapahtuneeseen onnettomuuteen vastaamiseen liittyvien<br />

määreiden tarkoituksenmukaisuusarviointiin.<br />

Henkilöstön saatavuusongelmat liittyvät palvelu<strong>jen</strong><br />

tuottamiseen ja niiden tarpeiden mukaiseen kohdistamiseen.<br />

Henkilöstövoimavaro<strong>jen</strong> puute ilmenee<br />

erityisesti harvaanasutuilla alueilla, kun väestön ikääntyessä<br />

ja nuorten poismuuton myötä pelastustoimel-<br />

Pelastustoimen hälytystehtävien<br />

Pelastustoimen hälytystehtävien<br />

määrän muutos m uutos (%) vuonna (%) 2011 vuonna 2011<br />

verrattuna vuoteen vuoteen 2010 (kuntien 2010 lkm) (kuntien lkm )<br />

10 10 - 40 - 40 (7)<br />

1 -1 9 - 9 (3)<br />

-9 -9 - 0 - 0 (4)<br />

-22 - 10 (7)<br />

<strong>Lapin</strong> ka. -3<br />

Valtakunnan ka. 4<br />

Valtakunnan ka. 4<br />

Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

136 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

la on kasvavia vaikeuksia rekrytoida riittävästi uutta<br />

nuorta sivutoimista henkilöstöä. Paikoin henkilöstön<br />

saatavuuteen liittyvät ongelmat kohdistuvat tiettyyn<br />

vuorokaudenaikaan, mikä riittää estämään painopisteajattelun<br />

toteuttamista palvelu<strong>jen</strong> tuottamisessa.<br />

Onko pelastustoimen hälytyspalvelu<strong>jen</strong><br />

kysynnässä tapahtunut<br />

muutoksia?<br />

Lapissa pelastustoimen hälytystehtävien määrä<br />

väheni hieman edelliseen vuoteen verrattuna.<br />

Vuonna 2011 Lapissa oli 186 pelastustoimen hälytystehtävää<br />

vähemmän kuin edellisenä vuonna. Tehtävämäärä<br />

väheni 11 kunnassa. Suurimmassa osassa<br />

kuntia hälytysmäärän muutos oli hyvin pieni. Sallassa,<br />

Pelkosenniemellä ja Muoniossa hälytystehtävien määrä<br />

lisääntyi kuitenkin yli 20 prosenttia. (Kuva 5.2.2.1.)<br />

Lukumääräisesti eniten hälytystehtäviä oli Rovaniemen<br />

kaupungissa, vaikka tehtäviä oli 98 vähem-<br />

Kuva 5.2.2.1. Pelastustoimen hälytystehtävien määrän muutos (%) vuonna 2011 verrattuna vuoteen 2010.<br />

Määrissä ei ole huomioitu ensivastetehtäviä.<br />

-22 - 10 (7)<br />

<strong>Lapin</strong> ka. -3<br />

Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

Pelas tustoimen hälytystehtävien<br />

määrän m uutos (%) vuonna 2011<br />

verrattuna vuoteen 2010 (kuntien lkm )<br />

10 - 40 (7)<br />

1 - 9 (3)<br />

-9 - 0 (4)<br />

-22 - 10 (7)

män kuin edellisenä vuonna. Vähiten hälytystehtäviä<br />

oli Utsjoella. (Kuva 5.2.2.2.)<br />

Koko maassa hälytystehtävien määrä lisääntyi<br />

keskimäärin neljä prosenttiyksikköä edellisestä vuodesta.<br />

Lapissa hälytystehtävien määrä laski 3,3 prosenttia.<br />

Lapissa oli kuitenkin enemmän hälytystehtäviä<br />

keskimäärin kuin koko maassa. (Kuva 5.2.2.3.)<br />

Eniten <strong>Lapin</strong> palokuntia työllistivät automaattisten<br />

paloilmoittimien tarkastus- ja varmistustehtävät.<br />

Näiden tehtävien määrä pysyi kuitenkin lähes samana<br />

kuin vuonna 2010. Valtakunnallisen selvityksen mukaan<br />

98 prosenttia automaattisten paloilmoittimien<br />

tarkastus- ja varmistustehtävistä oli aiheettomia.<br />

2011. Määrissä ei ole huomioitu ensivastetehtäviä.<br />

Onnettomuustyypeistä eniten lisääntyivät vahingontorjunta-<br />

ja maastopalotehtävät. Liikenneon-<br />

008 - 2011. Määrissä ei ole huomioitu ensivastetehtäviä.<br />

2011<br />

31<br />

37<br />

50<br />

58<br />

59<br />

69<br />

71<br />

73<br />

74<br />

76<br />

77<br />

79<br />

109<br />

155<br />

180<br />

181<br />

200<br />

260<br />

381<br />

426<br />

866<br />

3512<br />

nettomuuksien määrä puolestaan laski viisi prosenttia<br />

edellisestä vuodesta. Eniten liikenneonnettomuuksia<br />

tapahtui Rovaniemellä, Sodankylässä ja Torniossa.<br />

Maastopalo<strong>jen</strong> määrä lisääntyi 59 prosenttia vuodesta<br />

2010. (Kuva 5.2.2.4.)<br />

Onko pelastustoimen hälytyspalvelu<strong>jen</strong><br />

saatavuudessa tapahtunut muutoksia?<br />

Lapissa palokunta saapui onnettomuuspaikalle<br />

aiempaa nopeammin. <strong>Lapin</strong> pelastuslaitoksen<br />

toimintavalmiusajat lyhenivät I- ja II- riskialueilla<br />

ja alittivat kansallisen toimintavalmiusaikavaatimuksen<br />

kaikilla riskialueilla.<br />

Pelastustoiminnan toimintavalmiuden suunnittelu perustuu<br />

alueen jakamiseen maantieteellisiin riskialueisiin<br />

sisäasiainministeriön antaman toimintavalmiusohjeen<br />

mukaisesti. Riskialueiden määrittelyperusteen<br />

Kuva 5.2.2.2. Pelastustoimen hälytystehtävien lukumäärä (kpl) Lapissa vuosina 2008–2011. Määrissä ei ole<br />

huomioitu ensivastetehtäviä.<br />

Rovaniemi<br />

Tornio<br />

Kemi<br />

Rovaniemi<br />

Kittilä<br />

Tornio<br />

Sodankylä<br />

Kemi<br />

Inari<br />

Kittilä<br />

Kemijärvi<br />

Sodankylä<br />

Kolari<br />

Inari<br />

Keminmaa<br />

Kemijärvi<br />

Muonio<br />

Kolari<br />

Ranua<br />

Keminmaa<br />

Pello<br />

Muonio<br />

Posio<br />

Ranua<br />

Salla<br />

Pello<br />

Simo<br />

Posio<br />

Tervola<br />

Salla<br />

Pelkosenniemi<br />

Simo<br />

Ylitornio<br />

Tervola<br />

Enontekiö<br />

Pelkosenniemi<br />

Savukoski<br />

Ylitornio<br />

Utsjoki<br />

Enontekiö<br />

2011<br />

2010<br />

2009 2011<br />

2008<br />

2010<br />

2009<br />

2008<br />

Savukoski 0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1 000<br />

Utsjoki<br />

Tehtävien lukumäärä (kpl)<br />

0 100 200 300 400 500 600 700 800 900 1 000<br />

Tehtävien lukumäärä (kpl)<br />

137

2011.<br />

Kuva 5.2.2.3. Pelastustoimen hälytystehtävien lukumäärä (kpl) 1000 asukasta kohden Lapissa vuonna 2011.<br />

Määrissä ei ole huomioitu ensivastetehtäviä.<br />

Pelastustoimen hälytystehtävien<br />

lukumäärä (kpl) 1000 as ukasta<br />

kohden vuonna 2011 (kuntien lkm )<br />

Pelastustoimen hälytystehtävien<br />

lukumäärä (kpl) 1000 asukasta<br />

kohden vuonna 2011 (kuntien lkm)<br />

19,0 19,0 - 60,0 - 60,0 (15) (15)<br />

17,0 17,0 - 18,9 - 18,9 (3) (3)<br />

0 - 16,9 (4)<br />

0 - 16,9 (3)<br />

<strong>Lapin</strong> ka. 19,0<br />

Valtakunnan ka. 16,1<br />

<strong>Lapin</strong> ka. 19,0<br />

Valtakunnan ka. 16,1<br />

Lähde. PRONTO-tietokanta<br />

Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

138 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Pelastustoimen hälytystehtävien<br />

lukumäärä (kpl) 1000 asukasta<br />

kohden vuonna 2011 (kuntien lkm )<br />

19,0 - 60,0 (15)<br />

17,0 - 18,9 (3)<br />

0 - 16,9 (3)<br />

Kuva 5.2.2.4. Pelastustoimen yleisimpien hälytystehtävien lukumäärä <strong>Lapin</strong> (kpl) ka. 19,0 Lapissa vuosina 2008–2011.<br />

Valtakunnan ka. 16,1<br />

Automaattinen paloilm.<br />

Automaattinen paloilm. Tarkastus-/varmistus<br />

Liikenneonnettomuus<br />

Muu Muu tarkastus/varmistus<br />

Ihmisen pelastaminen<br />

Vahingontorjunta<br />

Rakennuspalovaara<br />

Maastopalo<br />

Avunanto<br />

Rakennuspalo<br />

Liikennevälinepalo<br />

Muu tulipalo<br />

Palovaroittimen<br />

Palovaroittimen tarkastus/varmistus<br />

tarkastus/varmistus<br />

Virka-apu<br />

Öljyvahinko<br />

Eläinten pelastaminen<br />

Vaarallisten<br />

Vaarallisten aineiden<br />

aineiden<br />

onnettomuus<br />

onnettomuus<br />

Sortuma/sortumavara<br />

Sortuma/sortumavaara<br />

Räjähdys/räjähdysvaara<br />

Luonnononnettomuus<br />

Lähde. PRONTO-tietokanta<br />

0 200 400 600 800 1000 1200<br />

Tehtävien lukumäärä (kpl)<br />

2011<br />

2010<br />

2009<br />

2008

yleisimpänä vaihtoehtona käytetään rakennetun kerrosalan<br />

sekä asukkaiden ja tapahtuneiden liikenneonnettomuuksien<br />

määrää, jonka lisääntyessä on arvioitu<br />

kasvavan myös alueen onnettomuusriskien mahdollisuus.<br />

Sisäasiainministeriön antama palvelutasoa koskeva<br />

ohje suosittelee kuitenkin riskialueiden määrittelyssä<br />

tapahtuneiden onnettomuuksien tilastollista<br />

tarkastelua.<br />

Riskialueet jaetaan neljään luokkaan. I-riskialueella,<br />

jossa onnettomuuksien todennäköisyyden on<br />

arvioitu olevan suurin, tulee pelastuslaitoksen pyrkiä<br />

saavuttamaan onnettomuuskohde kuudessa minuutissa<br />

saamastaan hälytyksestä. II-riskialueella tavoite<br />

on 10 minuuttia ja III-riskialueella 20 minuuttia.<br />

IV-riskialueella toimintavalmiusaikatavoitetta ei ole<br />

erikseen määritelty.<br />

Pelastustoimen valtakunnallisen palvelutavoitteen<br />

mukaan ensimmäisen pelastusyksikön on kiireel-<br />

lisessä pelastustehtävässä saavutettava riskialueille<br />

I–III sijoittuva onnettomuuskohde 90 prosentissa tapauksista<br />

riskialueen edellyttämässä toimintavalmiusajassa.<br />

Peruspalvelu<strong>jen</strong> arvioinnin yhteydessä toimintavalmiusajan<br />

toteutumista tarkasteltiin ensimmäisen<br />

pelastusyksikön sijaan henkilövahvuudella 1+3, sillä<br />

toimintavalmiusohje suosittelee pelastusyksikölle tällaista<br />

vähimmäisvahvuutta. Näin tarkasteltuna <strong>Lapin</strong><br />

pelastuslaitos ei onnistunut tavoitteessa I- ja II- riskialueen<br />

osalta. III-riskialueella palvelutavoite täyttyi.<br />

(Taulukko 5.2.2.1.)<br />

Valtakunnan tasolla tarkasteltuna lähes kaikilla<br />

pelastuslaitoksilla oli vaikeuksia toimintavalmiusaikatavoitteiden<br />

saavuttamisessa; kolme pelastuslaitosta<br />

onnistui tavoitteessa I-riskialueen osalta ja II-<br />

riskialueen tavoitteen saavutti kuusi pelastuslaitosta.<br />

Riskialueen III tavoiteajan pelastuslaitokset saavuttivat<br />

97 prosenttisesti. <strong>Lapin</strong> toimintavalmiusajat olivat<br />

lähellä koko maan toimintavalmiusaikoja.<br />

Taulukko 5.2.2.1. Toimintavalmiusaiko<strong>jen</strong> toteutuminen (min) riskialueittain kiireellisissä pelastustehtävissä Lapissa vuonna 2011.<br />

Riskialue 1 Riskialue 2 Riskialue 3 Riskialue 4<br />

Kunta 1 2 3 1 2 3 1 2 3 2 3<br />

Enontekiö 24:43:00 -7<br />

Inari 13:14 -20<br />

Kemi 76 5:29 -3 87 6:32 -6 100 9:40 -13 8:03 -8<br />

Kemijärvi 42 11:24 30 73 17:16 12 22:38 16<br />

Keminmaa 56 10:08 14 100 11:05 -5 17:04 24<br />

Kittilä 76 8:16 42 99 8:41 -5 17:27 -1<br />

Kolari 60 8:44 -19 89 11:40 12 19:54 -6<br />

Muonio 15:03 -20<br />

Pelkosenniemi 100 7:07 -39 14:05 -17<br />

Pello 83 5:54 -19 88 11:47 48 22:33:00 6<br />

Posio 88 8:25 10 92 8:23 13 28:24:00 12<br />

Ranua 91 6:03 12 95 6:01 -10 23:51 3<br />

Rovaniemi 74 6:02 2 90 7:27 0 96 9:50 2 16:51 7<br />

Salla 67 8:18 -8 100 10:00 -17 27:08:00 -10<br />

Savukoski 100 7:22 109 22:50 21<br />

Simo 100 6:47 18 100 11:58 -17 17:43 -15<br />

Sodankylä 76 8:07 34 100 7:36 5 23:37 6<br />

Tervola 86 8:12 98 100 12:30 28 20:42 6<br />

Tornio 59 5:46 -7 75 7:29 9 90 11:53 10 12:12 4<br />

Utsjoki 24:50:00 42<br />

Ylitornio 67 7:04 -32 75 20:45 11 24:32:00 -12<br />

YHTEENSÄ 71 5:50 2 77 7:56 8 96 9:57 2 18:12 -1<br />

1. Osuus tehtävistä (%), joissa pelastushenkilöstö vahvuudella 1+3 saavuttaa kohteen tavoiteajassa<br />

(Riskialueella I 6 minuutissa, riskialueella II 10 minuutissa, riskialueella III 20 minuutissa.<br />

2. Keskimääräinen toimintavalmiusaika, jossa pelastushenkilöstö vahvuudella 1+3 saavuttaa kohteen (min:sek)<br />

3. Toimintavalmiusajan muutos vuodesta 2010 (%)<br />

139

5.2.3. Turvallisuusyhteistyö<br />

Johtopäätökset<br />

Paikallinen turvallisuusyhteistyö toteutuu <strong>Lapin</strong> kunnissa hyvin. Lähes kaikki kunnat ovat laatineet turvallisuussuunnitelman.<br />

Sallan, Savukosken ja Tervolan kunnat ovat päivittämässä turvallisuussuunnitelmiaan.<br />

Kuntien turvallisuussuunnitelmien kattavuus on hyvä ja eniten niiden sisällössä käsitellään syrjäytymisen ehkäisyä,<br />

rikostorjuntaa ja yleistä järjestystä, liikenneturvallisuutta sekä onnettomuuksia ja asumisen turvallisuutta.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Kehitystoimenpiteitä tulee suunnata paikallisten turvallisuussuunnitelmien toteutumisen seurantaan ja vaikuttavuuden<br />

mittaamiseen. Aluehallinnon on pohdittava mahdollisuuksia paikallisen turvallisuussuunnittelun konkreettiseen<br />

tukemiseen. Edelleen on harkittava olisiko tarpeen luoda valmiita malleja turvallisuusyhteistyön aktiiviseksi<br />

ja pitkäjänteiseksi toteuttamiseksi.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Paikallisen turvallisuusyhteistyön<br />

toteutuminen<br />

Johdanto<br />

Miten paikallinen turvallisuussuunnittelu<br />

on toteutunut?<br />

Paikallisen turvallisuusyhteistyön ja sen osana laadittavien<br />

turvallisuussuunnitelmien tavoitteena on<br />

kehittää ja ylläpitää sekä paikallista että alueellista<br />

turvallisuutta ja turvallisuuden tunnetta muun muassa<br />

vähentämällä rikoksia, häiriöitä ja onnettomuuksia.<br />

Työn avulla on tarkoitus jäsentää vastuullisten toimijoiden<br />

yhteistyötä ja hyödyntää siten tehokkaasti olemassa<br />

olevia voimavaroja. Paikallinen turvallisuusyhteistyö<br />

mahdollistaa parhaimmillaan laaja-alaisen,<br />

osallistavan ja ar<strong>jen</strong> turvallisuutta kehittävän menettelyn<br />

osana oman asuinalueen toimintaa.<br />

Paikallinen turvallisuussuunnittelu on keskeinen<br />

sisäisen turvallisuuden ohjelman toimeenpanon väline.<br />

Turvallisuussuunnitelmat laaditaan kuntakohtaisesti<br />

tai alueellisesti, ja niillä toteutetaan paitsi kansallisen<br />

ohjelman tavoitteita myös paikallisesti tärkeiksi<br />

koettuja turvallisuustarpeita. Vuonna 2010 toimintansa<br />

aloittaneille aluehallintovirastoille on säädetty<br />

140 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Suunnitelmien lukumäärä. Kaikilla kunnilla on ajantasainen<br />

turvallisuussuunnitelma.<br />

tehtäväksi edistää alue- ja paikallishallinnon turvallisuussuunnittelua.<br />

Paikallisen turvallisuusyhteistyön<br />

arvioinnissa käytetyt tiedot perustuvat <strong>Lapin</strong> kunnille<br />

suunnattuun kyselyyn.<br />

Tarkastelussa oli turvallisuusyhteistyön organisoituminen<br />

ja siihen osallistuvat toimijat sekä turvallisuussuunnittelun<br />

eteneminen, kattavuus ja painottuminen.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden turvallisuuden<br />

kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Harvaan asutuilla alueilla julkisten turvallisuuspalvelu<strong>jen</strong><br />

määrä on vähäisempi ja toimintavalmiusaika<br />

heikompi sekä poliisin, ensihoidon että pelastustoimen<br />

osalta. Paikoin eri toimijat ovatkin tehneet myös<br />

kansainvälisesti tarkasteltuna poikkeuksellista toimialarajat<br />

ylittävää yhteistyötä esimerkiksi Rajavartiolaitoksen<br />

ja Tullin kanssa kyetäkseen tuottamaan<br />

palvelut vähentyvillä voimavaroilla. Alueilla, joilla

ulkopuolisen avun voimavarat ovat vähäisemmät ja<br />

toimintavalmiusajat pidemmät, tulisi eri uhkakuviin<br />

vastata kunnan, ihmisten ja toiminnanharjoittajien<br />

oman turvallisuusosaamisen ja varautumisen keinoin.<br />

Harvaan asutuilla alueilla tulisi olla jopa korostuneet<br />

tiedot onnettomuuksien ehkäisemisestä sekä keinot ja<br />

osaaminen toimia niiden tapahtuessa. Julkiset turvallisuuspalvelut<br />

voivat tukea tätä kohdistamalla koulutusta<br />

ja muuta asiantuntija-apua sinne, missä avun<br />

saaminen kestää kauemmin. Kunnalla ja kylä- tai<br />

muulla asuinyhteisöllä on tässä yhteydessä keskeinen<br />

rooli ja mahdollisuus tukea asiaa paikallisen turvallisuusyhteistyön<br />

kautta.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Turvallinen asuin- ja toimintaympäristö koetaan<br />

alueen asukkaille ja elinkeinoelämälle merkittävänä<br />

asiana ja voidaan olettaa, että turvallisuus tulee <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

ohella säilymään keskeisenä kuntien<br />

ja alueiden houkuttelevuutta lisäävänä tekijänä. Turvallisuusyhteistyön<br />

vakiintuessa kuntien toiminnassa<br />

tulee jatkossa kuitenkin voimistumaan tarve työn vaikuttavuuden<br />

arvioimiselle. Tarkoituksenmukaisten<br />

toimenpiteiden valinta tulee olemaan yhä tärkeämpää<br />

Kuva 5.2.3.1. <strong>Lapin</strong> kuntien turvallisuussuunnitelmat vuonna 2011.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>Lapin</strong> kuntien kuntien turvallisuussuunnitelmat<br />

turvallis uus suunnitelmat<br />

vuonna 2011<br />

Valmis Valmis (18) (18)<br />

Valmisteilla Valmis teilla (3) (3)<br />

Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

tilanteessa, jossa erityisesti julkisten palvelu<strong>jen</strong> osalta<br />

toimitaan yhä rajallisemmin voimavaroin.<br />

Kuluvan vuoden aikana valmistuu kolmas valtakunnallinen<br />

sisäisen turvallisuuden ohjelma. Ohjelman<br />

keskeisenä ja uutena elementtinä tullaan<br />

laatimaan alueellisia toimeenpanosuunnitelmia. Ohjelmat<br />

laaditaan aluehallintovirasto<strong>jen</strong> johdolla laajassa<br />

yhteistyössä alueen eri toimijoiden kanssa siten,<br />

että valtakunnallisen ohjelman painopisteiden lisäksi<br />

huomioidaan paikalliset erityispiirteet ja tarpeet. Tässä<br />

yhteydessä on tarve päättää myös niistä keinoista,<br />

joilla alueella voidaan edistää ja tukea paikallista turvallisuusyhteistyötä.<br />

Miten paikallinen turvallisuusyhteistyö<br />

on toteutunut?<br />

<strong>Lapin</strong> 21 kunnasta 18 oli laadittu turvallisuussuunnitelma<br />

ja niissä käsiteltiin laajasti kansalaisen<br />

turvallisuuteen liittyviä teemoja (Kuvat<br />

5.2.3.1. ja 5.2.3.2).<br />

<strong>Lapin</strong> kuntien turvallis uus suunnitelmat<br />

vuonna 2011<br />

Valmis (18)<br />

Valmis teilla (3)<br />

Lähde: PRONTO-tietokanta<br />

141

unnitelmien (18 kpl) sisältö teemo<strong>jen</strong> Kuva 5.2.3.2. mukaan <strong>Lapin</strong> vuonna kuntien 2011. turvallisuussuunnitelmien (18 kpl) sisältö teemo<strong>jen</strong> mukaan vuonna 2011.<br />

5<br />

6<br />

8<br />

9<br />

11<br />

12<br />

17<br />

18<br />

18<br />

18<br />

Arviointiryhmä<br />

Johtaja, Jari Aalto<br />

puhelin 040 520 0486<br />

jari.aalto(at)avi.fi<br />

Pelastusylitarkastaja, Seppo Lehto<br />

puhelin 0400 695 093<br />

seppo.lehto(at)avi.fi<br />

Tietolähteet<br />

Onnettomuudet Onnettomuudet ja asumisen ja asumisen turvallisuus<br />

Pelastuslaki (468/2003)<br />

Pelastuslaki (379/2011)<br />

Syrjäytymisen ehkäisy<br />

Rikostorjunta Rikostorjunta ja yleinen ja yleinen järjestys<br />

Liikenneturvallisuus<br />

Perheväkivalta<br />

Kouluturvallisuus<br />

Vanhusten turvallisuus<br />

Matkailun turvallisuus<br />

Tietoliikenneturvallisuus<br />

Kylien Kylien turvallisuus<br />

Pelastustoimen resurssi- ja onnettomuustietokanta<br />

(PRONTO).<br />

Aluehallintovirasto<strong>jen</strong> <strong>keskeiset</strong> <strong>arviot</strong> <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong><br />

<strong>tilasta</strong> 2010. Aluehallintovirasto<strong>jen</strong> suorittama<br />

toimialansa <strong>peruspalvelu</strong>iden arviointi. Pohjois-<br />

Suomen <strong>aluehallintoviraston</strong> julkaisuja 5/2011<br />

142 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

0 2 4 6 8 10<br />

Kuntien lkm<br />

12 14 16 18 20<br />

Ohje alueen pelastustoimen palvelutasopäätöksen sisällöstä<br />

ja rakenteesta, sisäasiainministeriö 6.6.2008<br />

Toimintavalmiusohje A:71, 2003, sisäasiainministeriön<br />

pelastusosaston julkaisuja, sarja A<br />

Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (787/2003)<br />

Valtioneuvoston asetus pelastustoimesta (407/2011)

5.3 Tieverkon kunto<br />

Johtopäätökset<br />

Koko tieverkko (maantiet, kadut, yksityistiet) on alueellisesti pääsääntöisesti kattava ja antaa perusvalmiuden<br />

myös harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden saavutettavuudelle ja siten muun muassa pelastustoimelle. Maantielaki edellyttää,<br />

että maantiet pidetään liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Tämä antaa perustan vähintään minimipalvelutason<br />

turvaamiselle. Maantielaki mahdollistaa teiden liikennöitävyyden palvelutason porrastamisen liikenteen määrän ja<br />

tien liikenteellisen merkityksen perusteella. Tienpitoviranomaisen mahdollisuudet säädösten mukaiseen toimintaan<br />

voivat vaarantua, jos toimintaa ohjaavat ja valvovat organisaatiot eivät vastaa määrän ja osaamisen osalta hyvän<br />

hallintotavan edellytyksiä.<br />

Tieverkon kunnon ylläpito ja päivittäisen liikennöinnin turvaaminen edellyttävät riittävää vuosittaista kunnossapitoa<br />

ja teiden rakenteiden korjausta pidemmällä aikavälillä. Tienpidon nykyinen rahoitus ei riitä kunnon ylläpitoon<br />

nykyisellä tasolla. Kumuloituva korjaustarve (korjausvelka) kasvaa. Kunto huononee erityisesti vähäliikenteisellä<br />

tieverkolla, mikä heikentää erityisesti harvaanasuttu<strong>jen</strong> alueiden palvelutasoa. Tieverkon kunnon ylläpidon rahoituksen<br />

yhä voimakkaampi suuntaaminen vilkasliikenteiselle päätieverkolle merkitsee vähäliikenteisen tieverkon<br />

kunnon heikkenemistä ja uhkaa lähitulevaisuudessa vaarantaa edellytyksiä tarjota <strong>peruspalvelu</strong>tason liikkumisedellytyksiä.<br />

Ylläpidon rahoituksen väheneminen merkitsee kunnossapitokustannusten kasvua.<br />

Tieverkon kunto- ja hoitotaso luo liikenteen edellytysten kannalta riittävän <strong>peruspalvelu</strong>n myös turvallisuuden<br />

osalta harvaan asutuille alueille eikä se ole esteenä elintärkeiden kuljetusten onnistumiselle. Kuitenkin poikkeukselliset<br />

luonnonolosuhteet voivat tilapäisesti estää liikennettä tai hidastaa sitä. Osalla tieverkkoa huono kunto sekä<br />

talvikelit ja kelirikko voivat hidastaa liikennettä.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden pitkät etäisyydet palveluihin lisäävät tiestön kunto- ja hoitotason merkitystä. Terveydenhoito-,<br />

pankki- ja postipalvelut voivat olla <strong>Lapin</strong> alueella hyvinkin pitkien matko<strong>jen</strong> päässä. Myöskään riittävän<br />

nopeat laajakaistayhteydet eivät ole kohtuudella kaikkien saatavilla.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Tienpitäjien oman henkilöstön määrä ja koulutustaso on pidettävä optimaalisena tehtävien laajuuteen ja vaativuuteen<br />

nähden, jotta väylänpitoa voidaan ammattitaitoisesti ohjata yhteiskunnan kannalta tehokkaasti ja vaikutusten<br />

kannalta tuloksekkaasti.<br />

ELY-keskus varmistaa väylänpidon ja sen rahoituksen kohdentamisella liikennöitävyyden <strong>peruspalvelu</strong>tason myös<br />

harvaan asutuilla alueilla, vaikka tiestön ikääntymisestä johtuvat puutteet kasautuvat ja edellyttävät lisärahoitusta.<br />

Erityistä huomiota tulee kiinnittää yksittäisten liikennöitävyyttä vaarantavien kohteiden (esimerkkeinä kelirikko-<br />

ja kinostumiskohdat) parantamiseen. Kuitenkin suuriin liikennevirtoihin panostamisen tulee edelleen olla etusijalla,<br />

koska niillä on enemmän yhteiskunnallista merkitystä.<br />

ELY-keskus kehittää poikkeuksellisten olosuhteiden aiheuttamien liikennehäiriöiden mahdollisimman sujuvaa<br />

poistamismenettelyä, jossa kiinnitetään erityistä huomiota myös harvaan asuttuihin seutuihin. Viranomaisten ja<br />

muiden toimijoiden yhteistyölle luodaan entistä yhtenäisemmät menettelyt, joita harjoitellaan riittävästi.<br />

ELY-keskus jatkaa yhteistyötä eri tienkäyttäjäryhmien kanssa, tekee tienkäyttäjien tyytyväisyystutkimuksia sekä<br />

teiden teknisiä kuntomittauksia ja reagoi näistä saataviin heikkoihinkin signaaleihin niin, että sopiva kuntotaso eri<br />

tienkäyttäjien ja alueiden näkökulmasta voidaan turvata.<br />

143

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymys Arviointimittarit Palvelutasotavoitteet<br />

Tieverkon toimivuus Haittaako tieverkon kunto- tai<br />

hoitotaso elintärkeitä kuljetuksia?<br />

Johdanto<br />

Millainen on tienkäyttäjien tyytyväisyys<br />

tienpitoon talvisin?<br />

Millainen <strong>Lapin</strong> teiden kunto<br />

on?<br />

Miten kelirikkorajoitukset vaikuttavat<br />

liikennöintiin?<br />

Mikä on <strong>Lapin</strong> silto<strong>jen</strong> kunto?<br />

Miten poikkeusolosuhteisiin on<br />

varauduttu?<br />

Maantieliikenne ja tieverkko ovat olennainen osa yhteiskunnan<br />

jokapäiväistä toimintaa. Niiden riittävä<br />

toimivuus ja palvelutaso ovat edellytys yhteiskunnan<br />

eri sektoreiden toimivuudelle. <strong>Lapin</strong> ELY-keskuksen<br />

alueella on maanteitä 9 122 kilometriä ja valtionavustuskelpoisia<br />

yksityisteitä 1 700 kilometriä. Maanteiden<br />

varsille, lähinnä taajamien ja matkailukeskusten<br />

yhteyteen on rakennettu jalankulku- ja pyöräteitä yhteensä<br />

529 kilometriä. Teitä on päällystetty 6 163 kilometrin<br />

ja valaistu 1 278 kilometrin matkalla. <strong>Lapin</strong><br />

tiestön liikennesuorite vuonna 2011 oli 1 825 miljoonaa<br />

autokilometriä. Vajaa 70 prosenttia liikenteestä<br />

kohdistui valta- ja kantateille. (Taulukko 5.3.1.)<br />

Matkailulla on suuri vaikutus liikennemääriin.<br />

Kevään hiihtokauden sesonkiajat vaikuttavat niihin<br />

eniten. Sesonkiaikoina <strong>Lapin</strong> matkailukeskuksiin<br />

menevä liikenne nostaa valta- ja kantateiden vuorokausittaisia<br />

liikennemääriä parhaimmillaan lähes kak-<br />

144 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Kelirikkorajoitukset, huonokuntoisen<br />

tiestön määrä, tienkäyttäjätyytyväisyyskysely/kansalaiskysely.<br />

Elintärkeät kuljetukset ovat<br />

mahdollisia vuoden jokaisena<br />

päivänä ilman kohtuuttomia<br />

viivästyksiä.<br />

sinkertaiseksi vuoden keskimääräisiin vuorokausiliikennemääriin<br />

nähden.<br />

Kukin vastuutaho vastaa väyliensä kunnosta<br />

omien vaatimustensa mukaisesti. Maantielaki määrittelee<br />

vain yleiset puitteet tiestön kunnolle ja toimivuudelle:<br />

maantiet on “pidettävä yleistä liikennettä<br />

tyydyttävästä kunnossa”. Laissa ei tarkemmin määritellä<br />

vaadittavaa kuntoa. Erilainen kuntotaso on mahdollinen,<br />

kunhan liikenteen tarpeet otetaan huomioon.<br />

Tieviranomainen on luokitellut tiet toiminnallisen ja<br />

liikenteellisen tärkeyden perusteella luokkiin, joilla<br />

tienpitäjä on määritellyt laatuvaatimukset mahdollisimman<br />

hyvin liikenteellisten tarpeiden mukaisiksi.<br />

Liikennöitävyyteen keskeisesti vaikuttavat luokitukset<br />

on esitetty kuvissa 5.3.1. (toiminnalliset luokat) ja<br />

5.3.2. (hoitoluokat).<br />

Lain mukaan tienpitoviranomainen voi toistaiseksi<br />

tai määräajaksi kieltää liikenteen tiellä tai sen<br />

osalla taikka rajoittaa sitä. Tämä koskee useimmi-<br />

Taulukko 5.3.1 Maanteiden toiminnallisen luokituksen mukaiset tiepituudet ja liikenteen kokonaissuoritteen jakauma Lapissa vuonna 2011.<br />

Toiminnallinen luokka Tiepituus (km) Liikennesuorite (%)<br />

Valtatiet 1 299 47<br />

Kantatiet 1 023 21<br />

Seututiet 2 145 18<br />

Yhdystiet 4 655 14<br />

Lähde:Tierekisteri

60 %<br />

50 %<br />

40 %<br />

30 %<br />

20 %<br />

10 %<br />

0 %<br />

Kuva 5.3.1. <strong>Lapin</strong> maanteiden toiminnallisen luokituksen ja liikennesuoritteen jakauma vuonna 2011.<br />

Valtatiet Kantatiet Seututiet Yhdystiet<br />

ten kelirikkokohtia. Lapissa on lisäksi 62 kilometriä<br />

maanteitä, joilla ei ole juurikaan liikkumistarvetta<br />

talvella. Nämä tiet jätetään auraamatta tai avataan tarpeen<br />

mukaan.<br />

Tieverkko on erittäin laaja suhteessa asukaslukuun.<br />

Suomessa asutus on muuhun Eurooppaan verrattuna<br />

tasaisen hajanaisesti jakautunut, mistä syystä<br />

kulkuetäisyydet ovat pitkät ja liikennemäärät erittäin<br />

pienet suurimmalla osalla tieverkkoa. Puolet kaikkein<br />

vähäliikenteisimmästä maantiepituudesta välittää<br />

vain viisi prosenttia koko maanteiden liikenteestä.<br />

Tällainen verkosto on haasteellinen tienpitäjälle, koska<br />

tiestön päivittäisen hoidon ja ylläpidon kustannukset<br />

liikennemäärään suhteutettuna ovat eurooppalaisittain<br />

suhteellisen korkeat. Seutu- ja yhdysteiden<br />

liikenteen osuus ilman taajamakohtien vilkasta lähiliikennettä<br />

olisi huomattavasti alhaisempi.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden turvallisuuden<br />

kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Tieliikenne vaikuttaa suoraan tai välillisesti harvaan<br />

asuttu<strong>jen</strong> alueiden palvelu<strong>jen</strong> toimintaedellytyksiin.<br />

Vaikka vähäliikenteisten maanteiden ja yksityisteiden<br />

osuus koko liikenteestä on pieni, merkittävä osa liikenteestä<br />

saa alkunsa näiltä teiltä. Harvaan asuttu<strong>jen</strong><br />

alueiden laajuutta liikenteen kannalta kuvaa se, että<br />

Tiepituus (%)<br />

Liikennesuorite Liikennesuoritus (%)<br />

Lapissa on noin 3 000 kilometriä maanteitä, joiden<br />

päivittäinen liikennemäärä on korkeintaan 100 ajoneuvoa.<br />

Tämä liikenne syntyy asutuksen, elinkeinotoiminnan,<br />

vapaa-ajan asutuksen ja erilaisista satunnaisista<br />

liikkumistarpeista. Myös syrjäisten teiden<br />

liikenteellä on samat palvelutasotarpeet kuin muiden<br />

teiden liikenteellä. Tiestön kunnolle ja päivittäiselle<br />

palvelutasolle tien liikennemäärä on kuitenkin keskeinen<br />

kriteeri. Vähäliikenteisen tiestön hoitaminen<br />

samalla viiveellä kuin vilkkaat tiet ei ole yhteiskuntataloudellisesti<br />

kannattavaa. Lähtökohta harvaan asuttu<strong>jen</strong><br />

alueiden tiestön palvelevuudelle on, että taso on<br />

yleisesti tyydyttävä ja erityistilanteissakin välttävä.<br />

Turvallisuuden kannalta keskeistä on sairaankuljetuksen<br />

ja muun pelastustoimen sekä sosiaalitoimen<br />

ja koulukuljetusten toimintaedellytykset. Vastaavalla<br />

tavoin yksityishenkilöiden kulkemiseen voi liittyä<br />

kiireellisiä liikkumistarpeita kuten esimerkiksi sairaustapauksissa.<br />

Kun kaikki asioiminen, työssäkäynti<br />

ja koulumatkat ovat auton varassa ja kun matkat ovat<br />

pitkiä, liikenneturvallisuudella on suuri merkitys.<br />

Huoli koulutien turvallisuudesta on osa yksilön turvallisuutta.<br />

Palvelurakenteen keskittyminen merkitsee muun<br />

muassa asioinnin ja koulumatko<strong>jen</strong> pidentymistä harvaan<br />

asutuilla alueilla. Tien ja sen kunnon sekä päivit-<br />

145

60 %<br />

50 %<br />

40 %<br />

30 %<br />

20 %<br />

10 %<br />

0 %<br />

Kuva 5.3.2. <strong>Lapin</strong> maanteiden talvihoitoluokituksen ja liikennesuoritteen jakauma vuonna 2011.<br />

I Ib Tib II III<br />

Kuva 5.3.2. <strong>Lapin</strong> maanteiden talvihoitoluokituksen ja liikennesuoritteen jakauma vuonna 2011<br />

täisen hoitotason merkitys korostuu, eikä pelkästään<br />

vähäliikenteisten teiden palvelutason osalta. Pitkällä<br />

matkalla häiriöiden todennäköisyys lisääntyy ja edellyttää<br />

aikataulu<strong>jen</strong> riskimitoitusta. Tämä ei ole suoranaisesti<br />

turvallisuustekijä, mutta olennainen osa palvelutason<br />

muodostumista. Suunniteltu kuntauudistus<br />

ja palveluiden keskittäminen tulevat todennäköisesti<br />

lisäämään edellä kuvattuja vaikutuksia.<br />

Pitkä tieverkko mahdollistaa suhteellisen hyvän<br />

alueiden ja palvelu<strong>jen</strong> saavutettavuuden maan eri<br />

osissa. Tieverkon kattavuudella on merkitys erilaisissa<br />

pelastustehtävissä ja muun muassa metsäpalo<strong>jen</strong><br />

torjunnassa. Vaikka keväisin ja ajoittain myös syksyisin<br />

osa vähäliikenteisestä tiestöstä on painorajoitettu<br />

ja pientiestöllä on painorajoitettuja siltoja, näiden<br />

merkitys alueiden saavutettavuuden ja turvallisuuden<br />

kannalta on suhteellisen vähäinen. Yksityisteiden liikennöitävyydestä<br />

ja niillä olevista rajoituksista ei ole<br />

käytössä kattavaa ajantasaista tietoa.<br />

Väestön asumisen kannalta tarkasteltuna maanteiden<br />

rooli poikkeaa maan eri osissa. Palvelu<strong>jen</strong> ja<br />

asutusten välisestä etäisyydestä ei ole kattavaa tilastotietoa.<br />

Vähäliikenteisen tiestön roolia kuvaa esimerkiksi<br />

se, kuinka suuri osa kunnan alueella kulkevasta<br />

liikenteestä käyttää alimman hoitoluokan tiestöä.<br />

146 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Tiepituus (%)<br />

Maksimissaan tämä osuus on 30–40 prosenttia ja minimissään<br />

0–2 prosenttia. Lapissa alimman talvihoitoluokan<br />

(III) tiestön osuus liikennesuoritteesta on noin<br />

yhdeksän prosenttia Alimman hoitoluokan tiestöä on<br />

noin puolet <strong>Lapin</strong> maantieverkosta. (Kuva 5.3.2.)<br />

Maanteiden palvelutasolla on edellä kuvatulla<br />

tavalla suuri merkitys haja-asutusalueiden toiminto<strong>jen</strong><br />

ja turvallisuuspalvelu<strong>jen</strong> toimivuuden kannalta.<br />

Kuitenkin verrattuna muihin palveluihin ja niiden<br />

keskittymiseen ja osittaiseen heikkenemiseen, tiestön<br />

palvelutason rooli harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden toimintaedellytysten<br />

säilymisessä on suhteellisen vähäinen.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Liikennesuorite (%)<br />

Maantieverkko tulee lähitulevaisuudessa säilymään<br />

nykyisen kaltaisena. Pitkän maantieverkon säilyttäminen<br />

edes nykyisessä kunnossa ei ole mahdollista,<br />

koska <strong>Lapin</strong> päällysteiden ylläpidon rahoitusta supistettiin<br />

vuoden 2012 alussa viisi milj. euroa (40<br />

%) edellisvuosien rahoitukseen verrattuna. Nykyinen<br />

rahoitustaso ei riitä kunnon säilyttämiseen. On oletettavaa,<br />

että käytettävissä olevan rahoituksen ostovoima<br />

on tulevaisuudessa nykyistä heikompi. Tienpidon<br />

strategia vaikuttaa myös harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden<br />

tiestöön. Strategian mukaan priorisoidaan liikenteen

päivittäinen toimivuus rahoituksen muutoksista huolimatta.<br />

Tämä tarkoittaa, ettei talvikunnossapidon nykytasosta<br />

tingitä. Myös keskeisten teiden ja kriittisten<br />

taitorakenteiden, kuten silto<strong>jen</strong>, rakenteellinen kunto<br />

varmistetaan. Vähempiliikenteisen tiestön kuntotaso<br />

tulee heikkenemään entisestään. Myös erilaisten<br />

pienten investointien määrä pysyy vähäisenä. Kokonaisuudessaan<br />

alemman tieverkon palvelutaso heikkenee,<br />

mutta se ei suoranaisesti vaikuta turvallisuuden<br />

kannalta keskeisiin palveluihin.<br />

Väyläverkon ja sen rakenteiden vanheneminen,<br />

infran määrän ja liikenteen kasvu sekä kasvukeskusten<br />

liikenneongelmat vaativat aiempaa suuremman<br />

osuuden käytettävissä olevista määrärahoista. Esimerkiksi<br />

silto<strong>jen</strong> peruskorjaustarve on lisääntynyt<br />

niiden ikärakenteen vuoksi. Korjaustarve tulee vain<br />

lisääntymään ja sitomaan varsinaiseen palvelutasoon<br />

ohjattavia resursseja.<br />

Vaikka koko maantieliikenteen määrä lisääntyy,<br />

se tulee vähenemään haja-asutusalueilla ja vähäliikenteisillä<br />

teillä. Vähäliikenteisen tiestön määrä lisääntyy<br />

entisestään. On arvioitu, että maantieverkosta<br />

on noin 6 000 kilometriä sellaista tiestöä, joka ei<br />

enää täytä maanteiden toiminnallisia ja liikenteellisiä<br />

kriteerejä. Valtakunnallisen maantieverkon laajuustyön<br />

lopputuloksena vuonna 2007 tällaisia maanteitä<br />

arvioitiin olevan <strong>Lapin</strong> ELY-keskuksen alueella noin<br />

300 kilometriä. Näitä teitä on muutettu aktiivisesti<br />

yksityisteiksi ja kaduiksi vuodesta 2007 lähtien. Suurempi<br />

rakennemuutos edellyttää poliittista päätöstä.<br />

Tasa-arvoisen toimintatavan kannalta on suotavaa,<br />

että valtion ja yksityisen tienpidon rajapinnat ovat<br />

eri alueilla ja eri kohteissa yhtenevät. Tällä hetkellä<br />

toisaalta valtio ylläpitää teitä, jotka eivät yksityisteinä<br />

olisi valtionavustuskelpoisia ja toisaalta on monia<br />

yksityisteitä, joilla on liikenteellisesti suurempi merkitys<br />

kuin monilla vähäliikenteisillä maanteillä.<br />

Yksityisteiden ja niiden kunnossapidon rooli<br />

tulee muuttumaan alueellisen rakennemuutoksen<br />

vuoksi. Yksityistiet voivat saada kuntien avustusta<br />

kunnossapitoon ja parantamiseen sekä valtiolta parantamiseen<br />

(50–75 %) mutta ei vuotuiseen kunnossapitoon.<br />

Osa kunnista osallistuu kattavasti yksityisteiden<br />

kunnossapitoon. Yksityisteiden valtionavustus on<br />

suhteellisen pieni ja se säilynee nykytasolla lähivuosina.<br />

<strong>Lapin</strong> ELY-keskukseen tulee vuosittain 30–40 yksityisen<br />

tien parantamisen valtionavustushakemusta,<br />

joihin on ollut käytössä vuositasolla keskimäärin noin<br />

650 000 euron määräraha. Aktiivisten toimijoiden vähentyessä<br />

yksityisteiden kunnossapidossa talkootyö<br />

vähenee ja vaihtuu ostettuihin palveluihin. Tämä lisää<br />

tieosakkaiden kustannusrasitusta.<br />

Haittaako tieverkon kunto- tai<br />

hoitotaso elintärkeitä kuljetuksia?<br />

Tieverkon kunto- ja hoitotaso eivät<br />

nykyisellään kovin merkittävästi haitanneet<br />

elintärkeitä kuljetuksia harvaan asutuilla<br />

alueillakaan. Tilanne tulee kuitenkin<br />

enenevässä määrin heikkenemään.<br />

Maanteiden kunto ja hoidon taso ovat pääsääntöisesti<br />

niin hyvät, että elintärkeät kuljetukset ja matkat voidaan<br />

hoitaa ympäri vuoden kaikkina vuorokauden<br />

aikoina. Harvaan asutuilla alueilla liikkumiseen vaikuttavat<br />

lähinnä talven ongelmakelit sekä kelirikko ja<br />

siitä aiheutuvat painorajoitukset<br />

Keväällä kelirikkokausi aiheuttaa paikoin liikenneongelmia<br />

soratieverkostolla ja samalla heikentää<br />

paikoin elintärkeiden kuljetusten luotettavuutta. Kelirikkoa<br />

esiintyy koko <strong>Lapin</strong> alueella, eniten Etelä- ja<br />

Keski-Lapissa. Soratieverkoston kunto vaikuttaa eniten<br />

metsä- ja maatalouden kuljetuksiin.<br />

Teiden talvihoito on ohjeistettu ja mitoitettu<br />

siten, että liikkuminen ei yleensä esty lumisateen ja<br />

liukkauden vuoksi. Talviaikaan keli vaihtelee paljon,<br />

vaikka tiestöä hoidetaan vaatimusten mukaisesti. Erityisesti<br />

vähäliikenteisellä tiestöllä harvaan asuilla alueilla<br />

tiet aurataan ja liukkautta torjutaan pidemmällä<br />

viiveellä kuin päätiestöllä. Tämän vuoksi näillä alueilla<br />

liikkuminen saattaa ongelmakeleillä vaikeutua<br />

jopa muutamiksi tunneiksi. Poikkeukselliset, kerran<br />

tai kahdesti vuosikymmenessä esiintyvät lumimyrskyt<br />

voivat vaikeuttaa huomattavasti liikennettä tai<br />

jopa pysäyttää sen muutamien tuntien ajaksi, merkittävimmin<br />

haja-asutusalueiden vähäliikenteisillä teillä.<br />

147

Tieverkko on jaettu liikenteen määrän ja tien<br />

toiminnallisen luokan mukaan hoitoluokkiin, joille<br />

kullekin on määritelty palvelutaso. Yli puolet koko<br />

pitkästä tieverkosta kuuluu alimpaan hoitoluokkaan,<br />

näin myös harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden vähäliikenteinen<br />

tiestö (Kuva 5.3.3.). Liikenteen kannalta keskeinen<br />

ero hoitoluokkien palvelutason välillä on siinä,<br />

kuinka nopeasti tiet hoidetaan sään muutoksen jälkeen.<br />

Suurten liikennemäärien nopea palvelu on koko<br />

liikennejärjestelmän ja sen turvallisuuden kannalta<br />

olennaista ja yhteiskuntataloudellisesti tehokasta.<br />

Sydäntalven kalenteriajasta 5–17 prosentilla<br />

<strong>Lapin</strong> tiestöstä on vallinnut välttävä tai huono ajokeli<br />

(Kuva 5.3.3.). Eri talvihoitoluokkien välillä ei ole<br />

merkittäviä eroja. Vaikka tieverkko on talvellakin<br />

käytettävissä kaikkina päivinä ja kaikkina vuorokaudenaikoina,<br />

liikkuminen voi ajoittain hidastua ja vaikeutua.<br />

Vähäliikenteisellä alempiluokkaisella tiestöllä<br />

aurauksen ja liukkaudentorjunnan toimenpideaika<br />

on suhteellisen pitkä, jopa 6–8 tuntia. Tänä aikana<br />

keli tiellä on usein huono.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden turvallisuuden kannalta<br />

ongelmallisia ovat liukkaat tiet, niin sanotut<br />

kaljamakelit. Tällöin liikkuminen erityisesti raskailla<br />

ajoneuvoilla on hankalaa ja muutoinkin riskialtis-<br />

25<br />

20<br />

15<br />

10<br />

5<br />

0<br />

Välttävien ja huono<strong>jen</strong> kelien osuus (%)<br />

I Ib TIb II III Yht.<br />

148 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

ta. Näiden kelien edellyttämä koko tien yhteysvälin<br />

hiekoittaminen ja sen mahdollinen uusiminen vievät<br />

paljon aikaa, minkä seurauksena liikennöinti tiellä<br />

vaikeutuu tai pahimmassa tapauksessa paikoin estyy.<br />

Vastaava tilanne voi olla sankko<strong>jen</strong> lumisateiden jälkeen,<br />

jolloin lunta on ennen aurausta kertynyt tielle<br />

niin paljon, että esimerkiksi mäkien päälle pääsy on<br />

vaikeata. Tällaisia tilanteita on korkeintaan muutaman<br />

kerran talvessa. Liukkaudentorjunnan tilapäinenkin<br />

viivästyminen voi vaikeuttaa raskasta liikennettä<br />

erityisesti tiestöllä, jolla on suuria korkeuseroja ja<br />

jyrkkiä ylämäkiä.<br />

Kerran tai pari kertaa talvessa esiintyy eriasteisia<br />

poikkeuksellisen voimakkaita lumisateita ja laajaalaisia<br />

jäätäviä sateita. Lumisateisiin mahdollisesti<br />

yhdistyvä tuuli saattaa kinostaa tien vaikeasti ajettavaksi<br />

tai jopa estää liikenteen. Teiden kunnossapitoa<br />

ei mitoiteta niin, että tiet pystyttäisiin hoitamaan täysin<br />

liikenteen tarpeiden mukaiseksi näissä tilanteissa.<br />

Tällöin koko tienhoitokalusto on kuitenkin käytössä,<br />

mutta se ei kuitenkaan riitä laatuvaatimusten mukaisen<br />

palvelutason aikaansaamiseen. Tuolloin alemmalla<br />

tieverkolla on eniten häiriöitä, koska ensisijaisesti<br />

turvataan pääteiden liikennöitävyys. Tämän vuoksi<br />

liikkuminen saattaa ongelmakeleillä vaikeutua jopa<br />

muutamiksi tunneiksi.<br />

Kuva 5.3.3. Maanteillä havainnoitu<strong>jen</strong> välttävien ja huono<strong>jen</strong> ajokelien suhteelliset osuudet (%) joulu–maaliskuun<br />

aikana eri talvihoitoluokan tiestöllä Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Kuva 5.3.3. Maanteillä havainnoitu<strong>jen</strong> välttävien ja huono<strong>jen</strong> ajokelien suhteelliset osuudet joulu–maaliskuun aikana eri talvihoitoluokan tiestöllä Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

2005-2006<br />

2006-2007<br />

2007-2008<br />

2008-2009<br />

2009-2010<br />

2010-2011

Talvikelit eivät pääsääntöisesti estä elintärkeitä<br />

kuljetuksia, mutta saattavat häiritä niitä merkittävästikin.<br />

Millainen on tienkäyttäjien<br />

tyytyväisyys tienpitoon talvisin?<br />

Tienkäyttäjien tyytyväisyys teiden talvihoitoon<br />

oli pääteiden osalta hyvä ja muiden<br />

teiden osalta tyydyttävä, osittain välttävä.<br />

Ammattiliikenne oli kriittisempi kuin muut<br />

tienkäyttäjät.<br />

Liikennevirasto teettää vuosittain haastattelututkimuksen<br />

tienkäyttäjien tyytyväisyydestä tienpitoon ja<br />

tieoloihin. Talven osalta tutkimus tehdään vuosittain<br />

ja kesän osalta kahden vuoden välein. Kysely toteutetaan<br />

kirjeitse “gallupkyselynä”. Se sisältää yleisen<br />

tyytyväisyyden lisäksi kohdennettuja kysymyksiä<br />

tien päivittäisen hoidon ja ylläpidon eri osasektoreille<br />

ja eri osalle tieverkkoa.<br />

Kyselyn mukaan tienkäyttäjien tyytyväisyys<br />

teiden talvihoitoon on pääteiden osalta varsin hyvä<br />

ja muiden teiden osalta tyydyttävä, osittain välttävä.<br />

Ammattiliikenne on kauttaaltaan kriittisempi kuin<br />

muut tienkäyttäjät. Tämä on ymmärrettävää, koska<br />

5,00 5,00<br />

4,50<br />

4,00<br />

3,50<br />

3,00<br />

2,50<br />

2,00<br />

1,50<br />

1,00<br />

tie ja sen olosuhteet ovat heidän päivittäinen työympäristönsä.<br />

Huomionarvoista on, että alempaan tieverkkoon<br />

(muu kuin valta- ja kantatiet) tyytymättömiä<br />

on talvihoidon osalta noin 40 prosenttia ja kesän<br />

osalta (päällysteet ja soratien kunto) 30 prosenttia<br />

vastanneista. Kriittiset <strong>arviot</strong> kuvaavat, kuinka suuri<br />

merkitys liikkumisedellytyksillä on yksittäisille<br />

kansalaisille. Perillepääsyn huoli on osa päivittäistä<br />

turvallisuutta, erityisesti kylmään aikaan pitkillä tieosuuksilla.<br />

Kokonaistyytyväisyys on pysynyt suhteellisen<br />

tasaisena, mutta talven sääolosuhteilla on merkittävä<br />

vaikutus tyytyväisyyteen vuositasolla. Tuloksissa näkyy<br />

erityisesti vaikea talvi 2007–2008. (Kuva 5.3.4.)<br />

Miten kelirikkorajoitukset<br />

vaikuttavat liikennöintiin?<br />

Painorajoitetun tiestön liikenteen osuus koko<br />

tieverkon liikenteestä oli pieni, mutta paikallisesti<br />

rajoituksilla oli merkitystä kyseessä olevan<br />

tien “varassa” asuville ja puukuljetuksille.<br />

Kelirikkorajoituksilla tarkoitetaan tien kantavuuden<br />

tilapäisen heikkenemisen vuoksi asetettavia painorajoituksia.<br />

Painorajoituksen syy voi olla tien run-<br />

Kuva 5.3.4. Tienkäyttäjien tyytyväisyys (asteikko 1–5) maanteiden talvihoitoon Lapissa vuosina 2006–2011.<br />

2006 2007 2008 2009 2010 2011<br />

Kuva 5.3.4. Tienkäyttäjien tyytyväisyys (asteikko 1–5) maanteiden talvihoitoon Lapissa vuosina 2006–2011.<br />

Päätiet<br />

Muut tiet<br />

149

kokelirikko (tien rungon sulamisen aikainen pehmeneminen)<br />

tai pintakelirikko (sulamisen tai liiallisen<br />

kosteuden aiheuttama soratien pinnan pehmeneminen).<br />

Lisäksi painorajoituksia saatetaan asettaa<br />

kohteisiin, joissa tien kantavuus on heikentynyt tien<br />

korkean vesipitoisuuden tai jonkun muun syyn vuoksi.<br />

Painorajoitetut tiet ovat sorateitä ja päällystettyjä<br />

teitä. Sorateiden ja päällystetty<strong>jen</strong> teiden suhde vaihtelee<br />

vuosittain. Painorajoituksella suojellaan tietä,<br />

jottei sen rakenne kokonaan vaurioidu.<br />

Suurin osa painorajoituksista ajoittuu kevääseen<br />

roudan sulamisaikaan eli huhti–toukokuulle, joidenkin<br />

osalta vielä kesäkuullekin. Lämpimien ja kosteiden<br />

loppusyksy<strong>jen</strong> aikana sorateiden pinnat saattavat<br />

pehmentyä ja johtaa painorajoituksiin. Pääsääntöisesti<br />

painorajoitukset ovat 12 tonnia. Tämä estää suurimman<br />

osan raskaasta liikenteestä. Elintärkeät kuljetukset<br />

voivat kulkea painorajoitetuilla tiejaksoilla ilman<br />

erillislupaa. Tällaisia ovat muun muassa hälytysajoneuvot,<br />

reittiliikenteen linja-autot, energiahuollon<br />

välttämättömät kuljetukset, maidonkuljetus ja eräät<br />

muut aikaan sidotut maatalouden kuljetukset. Tämän<br />

lisäksi ELY-keskus voi myöntää poikkeuslupia<br />

muihin kuin elintärkeisiin kuljetuksiin. Vaikka tien<br />

kelirikkoinen kohta on lyhyt, painorajoitus asetetaan<br />

koko liittymävälille.<br />

Kelirikko haittaa liikkumista, vaikka tiellä ei olisi<br />

painorajoitusta. Kelirikon alueellinen vaikuttavuus<br />

riippuu verkon luonteesta ja mahdollisista kiertoreiteistä.<br />

Painorajoitetun tiestön liikenteen osuus koko<br />

tieverkon liikenteestä on pieni, mutta paikallisesti ra-<br />

Kuva 5.3.5. <strong>Lapin</strong> maanteiden painorajoitusten yhteispituus vuosina 1987–2011.<br />

Painorajoitettu tiepituus<br />

joituksilla on merkitystä kyseessä olevan tien “varassa”<br />

asuville ja puukuljetuksille. Kelirikkoinen tie on<br />

aina hitaampi ajaa ja painorajoitusten uhka vaikeuttaa<br />

kuljetusten suunnittelua. Liikennevirasto julkaisee<br />

vuosittain kelirikkoennusteen ja esittää internetissä<br />

painorajoitukselle uhanalaiset tiet sekä reaaliaikaisesti<br />

painorajoitustilanteen. Myös ELY-keskukset julkaisevat<br />

omat paikalliset kelirikkoennusteet ja kelirikkotilanteesta<br />

tiedotetaan kelirikon etenemisen mukaan.<br />

Vuosittain kelirikko hankaloittaa liikennettä noin<br />

kuukauden ajan.<br />

Painorajoituksia koskevien liikenteen erillismääräysten<br />

vuoksi painorajoitukset eivät suoranaisesti<br />

estä elintärkeitä kuljetuksia. Vastaavalla tavoin kuin<br />

maanteillä, myös yksityisteillä esiintyy kelirikkoa ja<br />

painorajoituksia. Yksityisteistä ei ole olemassa keskitettyä<br />

tietoa.<br />

Tiestön kelirikon ja painorajoitusten kokonaismäärä<br />

on vuosien kuluessa vähentynyt (Kuva 5.3.5.).<br />

Viime vuosina tiestöä on korjattu merkittävästi niin<br />

sanotulla puuhuollon erillisrahoituksella. Soratiet<br />

ovat suurimmalta osin rakentamattomia, joten erityisesti<br />

raskas liikenne rasittaa niitä ja ne saattavat muuttua<br />

kelirikkoisiksi. Palvelutason ylläpito edellyttää<br />

jatkuvaa korjaustoimintaa.<br />

Millainen on <strong>Lapin</strong> teiden kunto?<br />

Vilkkaasti liikennöity<strong>jen</strong> päällystetty<strong>jen</strong> teiden<br />

kunto oli kohtalaisen hyvä, mutta vähäliiken-<br />

km<br />

11800 800<br />

11600 600<br />

11400 1400 400<br />

11200 1200 200<br />

11000 1000 000<br />

800<br />

600<br />

Painorajoitettu tiepituus<br />

400<br />

400<br />

1800<br />

200 200<br />

1600<br />

0<br />

1400<br />

1987 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 1200<br />

2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011<br />

1000<br />

Kuva 5.3.5. <strong>Lapin</strong> maanteiden painorajoitusten yhteispituus vuosina 1987-2011.<br />

km 800<br />

600<br />

400<br />

200<br />

0<br />

150 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

1987 1989 1990 1991 1992 1993 1994 1995 1996 1997 1998 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2

teisen teiden kunto oli heikompi. Tämä vaikuttaa<br />

tieverkon palvelutasoon heikentävästi.<br />

Päällystetyillä teillä esiintyy kulumisen, ikääntymisen<br />

sekä sään ja roudan vaikutuksesta urautumista,<br />

epätasaisuutta ja erilaisia vaurioita. Niiden määrä<br />

alemmalla tieverkolla on suurempi kuin muulla tieverkolla.<br />

Päällysteiden kunnolle ja päällysteiden<br />

uusimiselle on asetettu tietyt kriteerit. Kriteerit ovat<br />

vilkkaimmilla ja suuremman nopeuden teillä tiukemmat<br />

kuin alempiasteisilla teillä. Teitä, jotka eivät näitä<br />

kriteerejä täytä, kutsutaan huonokuntoisiksi. Huonokuntoisten<br />

päällystetty<strong>jen</strong> teiden määrä on 2–10 prosenttia<br />

tieluokasta riippuen. Heikosta tien kantavuudesta<br />

johtuvat vauriot ovat vähäliikenteisellä tiestöllä<br />

urautumista ja epätasaisuutta merkittävämpi tekijä.<br />

Sorateillä esiintyy päällystettyihin teihin verrattuna<br />

enemmän epätasaisuuksia, kuoppia ja lisäksi<br />

irtosoraa. Nämä hidastavat liikenteen nopeutta. Puutteet<br />

ovat lyhytaikaisia ja hoitotoimin helposti korjattavissa.<br />

Sorapinnan kunto muuttuu herkästi sään ja<br />

liikenteen vaikutuksesta.<br />

Teiden pintakunto ei sanottavammin vaikuta<br />

harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden turvallisuuteen, mutta sillä<br />

on kuitenkin merkitystä alueiden liikenteelliseen palvelutasoon.<br />

Tien kunto hidastaa ajamista ja synnyttää<br />

pahimmillaan satunnaisen riskin ajoneuvovaurioille.<br />

Pinnan huonokuntoisuus lisää myös talvikelien kokemista<br />

huonoiksi. Huonokuntoisia päällystettyjä teitä<br />

on jonkin verran muutettu sorateiksi, jotta tien pintakunto<br />

pystytään paremmin hallitsemaan rajallisella<br />

rahoituksella.<br />

7 000<br />

6 000<br />

5 000<br />

4 000<br />

3 000<br />

2 000<br />

1 000<br />

LIITO-viestit yhteensä vuosina 2005-2011<br />

Tienkäyttäjäpalautteet<br />

Tienkäyttäjien palaute ja ilmoitukset huonosta kelistä<br />

tai kuntopuutteista ovat osa tienpidon ohjausta<br />

ja laadunvarmistusta. Tienkäyttäjä voi ottaa yhteyttä<br />

Liikenneviraston ja ELY -keskusten yhteiseen asiakaspalvelukeskukseen<br />

tai soittaa akuutissa tilanteessa<br />

Liikennekeskuksen “Tienkäyttäjän linjaan”, josta<br />

tieto välitetään edelleen alueen hoitourakoitsijalle.<br />

Vuosittain tienkäyttäjän linjaan tulee 2 500–6 000<br />

yhteydenottoa (Kuva 5.3.6.). Merkittävä osa puutteita<br />

koskevista yhteydenotoista käsittelee kuntoa ja keliä<br />

alemmalla tieverkolla. Yksittäisistä aiheista merkittävimmät<br />

ovat liukkaus ja lumen poisto talvella ja sorateiden<br />

kunto kesäaikaan (Kuva 5.3.7.). Kansalaisille<br />

palautekanavat ovat osa <strong>peruspalvelu</strong>a ja ääritilanteissa<br />

myös mahdollisuus hakea kunnossapitoapua.<br />

Sääolosuhteet vaikuttavat merkittävästi viestien<br />

määrään.<br />

Mikä on <strong>Lapin</strong> silto<strong>jen</strong> kunto?<br />

Silto<strong>jen</strong> kunto heikkenee merkittävästi uusien<br />

ylläpidon toimintalinjo<strong>jen</strong> ja rahoituksen<br />

pienenemisen vuoksi. Painorajoitetut sillat<br />

sijaitsevat etupäässä alemmalla tieverkolla.<br />

Pääteillä olevien silto<strong>jen</strong> puutteet vaikeuttavat<br />

erikoiskuljetuksia.<br />

<strong>Lapin</strong> ELY-keskuksen alueella on 1 329 maantiesiltaa<br />

joista 3,5 prosenttia on huonokuntoisia. Silto<strong>jen</strong> kes-<br />

Kuva 5.3.6. Tienkäyttäjän linjaan soitetut puhelut ja niistä välitetyt viestit (LIITO) <strong>Lapin</strong> urakoitsijoille vuosina<br />

2005–2011 (lkm).<br />

0<br />

2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011<br />

Kuva 5.3.6. Tienkäyttäjän linjaan soitetut puhelut ja niistä välitetyt viestit (LIITO) <strong>Lapin</strong> urakoitsijoille vuosina 2005–2011<br />

151

3000<br />

2500<br />

2000<br />

1500<br />

1000<br />

500<br />

0<br />

LIITO-viestien määrä aiheittain vuosina<br />

Kuva 5.3.7. Tienkäyttäjän linjaan soitetut 2005-2011 puhelut aiheittain ja niistä välitetyt viestit (LIITO) <strong>Lapin</strong> urakoitsijoille<br />

vuosina 2005–2011 (lkm).<br />

LIITO-viestien määrä aiheittain vuosina<br />

2005-2011<br />

3 3000 000<br />

22500 500<br />

2 2000 000<br />

11500 1500 500<br />

11000 1000 000<br />

500<br />

0<br />

Lumen ja sohjon<br />

poisto<br />

Liukkauden<br />

torjunta<br />

Kuva 5.3.7. Tienkäyttäjän linjaan soitetut puhelut aiheittain ja niistä välitetyt viestit (LIITO) <strong>Lapin</strong> urakoitsijoille vuosina 2005–2011.<br />

kimääräinen kunto lähti merkittävästi heikkenemään<br />

vuonna 2010 uusien silto<strong>jen</strong> ylläpidon toimintalinjo<strong>jen</strong><br />

myötä, koska <strong>Lapin</strong> rahoitusosuus pieneni toimintalinjauksen<br />

johdosta noin neljänneksen aiemmasta.<br />

Silto<strong>jen</strong> palvelutasoa heikentävät kantavuuspuutteet<br />

sekä leveys- ja korkeusrajoitukset. Painorajoitettuja<br />

siltoja on 22. Elinkeinoelämän kuljetusten<br />

kannalta merkittäviä rajoitteita ovat pääteiden pullonkaulasillat,<br />

joiden kantavuus ei ole riittävä erikoiskuljetuksille.<br />

Tällaisia siltoja on <strong>Lapin</strong> alueella noin 40<br />

ja ne haittaavat erityisesti kaivos- ja muuntajakuljetuksia.<br />

Lisäksi alemmalla tieverkolla olevat silto<strong>jen</strong><br />

kantavuuspuutteet haittaavat metsäkonekuljetuksia.<br />

<strong>Lapin</strong> erityisenä ongelmana ovat ikääntyvät suuret<br />

vesistösillat, joiden kalliita peruskorjauksia joudutaan<br />

rahoituksen puuttuessa lykkäämään.<br />

152 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Pinnan tasaus<br />

Varusteet ja<br />

laitteet<br />

Kuva 5.3.7. Tienkäyttäjän linjaan soitetut puhelut aiheittain ja niistä välitetyt viestit (LIITO) <strong>Lapin</strong> urakoitsijoille vuosina 2005–2011.<br />

Kuivatusjärjestelmät<br />

Talven muut<br />

palautteet<br />

Sorateiden hoito<br />

Varusteet ja<br />

laitteet<br />

Puhtaanapito<br />

Päällysteet<br />

2005<br />

2006<br />

2007<br />

2008<br />

2009<br />

2010<br />

2011<br />

Miten poikkeusolosuhteisiin on<br />

varauduttu?<br />

2005<br />

2006<br />

2007<br />

2008<br />

2009<br />

2010<br />

2011<br />

Poikkeusolosuhteisiin on varauduttu laatimalla<br />

varareittisuunnitelmia vilkkaimmille teille<br />

sekä kartoittamalla tulvavaaralliset kohteet.<br />

Poikkeusoloissa käytännön toimenpiteistä vastaavat<br />

kunnossapidon alueurakoitsijat.<br />

Talven poikkeuksellisten sääolo<strong>jen</strong> ja kelien lisäksi<br />

tiestön käyttöä voivat haitata tai estää myrskytuhot,<br />

tulvat, sortumat tai liikenneonnettomuudet. Erityisesti<br />

raskaiden ajoneuvo<strong>jen</strong> suistumisonnettomuudet<br />

ja niiden raivaustyöt saattavat katkaista koko tien<br />

liikenteen. Eniten liikennekatkoksia Lapissa aiheuttavat<br />

juuri liikenneonnettomuudet. Lapissa on pitkiä<br />

päätiejaksoja harvaan asutuilla alueilla, joissa kiertotiemahdollisuudet<br />

ovat vähäiset. Myrskytuhot, jotka<br />

Lapissa ovat suhteellisen harvinaisia, ovat tielle kaatuneita<br />

puita, pudonneita ilmajohtoja ja yksittäisiä<br />

rikkoontuneita rakenteita.<br />

Viherhoito<br />

Kesän muut<br />

palautteet

Poikkeuksellisten olosuhteiden aikaansaamat<br />

tilanteet eivät kuitenkaan ole tähän mennessä aiheuttaneet<br />

vakavia henkilövahinkoja liikenteessä. Pelastuslaitos<br />

johtaa onnettomuustilanteiden selvittämistä.<br />

Onnettomuustilanteissa keskeinen rooli on liikennettä<br />

ohjaavalla poliisilla. Pelastuslaitokset toteuttavat<br />

myrskytuho<strong>jen</strong> välttämättömän ensiraivauksen ja<br />

muut pelastustoimet. Tien kunnossapitourakoitsijan<br />

tehtävänä on pelastuslaitoksen ja poliisin tukeminen<br />

sekä pelastuslaitoksen määräämien tehtävien<br />

tekeminen, lähinnä onnettomuuspaikan siivoaminen<br />

liikennöitävään kuntoon. Urakoitsijoilla on velvollisuus<br />

olla valmiudessa kaikkina vuorokauden aikoina<br />

ja noudattaa sopimuksen mukaisia toimenpideaikoja<br />

tehtävissään. Yhteistoiminta eri taho<strong>jen</strong> kesken on<br />

pääsääntöisesti toiminut hyvin. Saatu<strong>jen</strong> kokemusten<br />

hyödyntämisellä sekä pelastus- ja yhteistoimintaharjoituksilla<br />

sekä säännöllisillä kokoontumisilla parannetaan<br />

yhteistoiminnan sujuvuutta.<br />

Ongelmatilanteissa tiedonkulku eri taho<strong>jen</strong> välillä<br />

on erityisen tärkeää, koska tieliikennekeskuksella on<br />

tienpitäjän näkökulmasta katsoen merkittävä rooli. Tiedon<br />

välitys yksittäisille kansalaisille on kuitenkin haaste.<br />

Vilkkaimmille teille on tehty varareittisuunnitelmat<br />

siltä varalta, että tieosuus joudutaan sulkemaan.<br />

Myös liikenteellisesti kriittisistä silloista tehdään<br />

kiertotiesuunnitelmia erityisesti, jos yhteys on vaarassa<br />

sillan huonon kunnon vuoksi. Varareittisuunnitelmien<br />

kattavuutta on tarvetta parantaa.<br />

Maanteiden tulvavaarakohteet on myös pääosin<br />

kartoitettu. Tulvista varoittaminen ja yhteyden sulkeminen<br />

sekä varareitit on suunniteltu kriittisimpien<br />

kohteiden osalta. Myös teiden äkkiarvaamattomiin<br />

sulkemisiin on varauduttu velvoittamalla maanteiden<br />

hoidosta vastaavat alueurakoitsijat järjestämään jatkuvan<br />

päivystyksen ja varaamaan liikenteenohjausvälineitä<br />

teiden sulkemista varten. Talviajan ulkopuolella<br />

urakoitsijoiden päivystysvalmius ei ole yhtä hyvä.<br />

Tällöin pelastuslaitoksen ja poliisin vastuunotto liikenteenohjaustilanteiden<br />

hallinnan suhteen korostuu.<br />

Arviointiryhmä<br />

Yksikön päällikkö, Ari Kilponen<br />

puhelin 040 518 3461<br />

ari.kilponen(at)ely-keskus.fi<br />

Insinööri, Jouko Karjalainen<br />

puhelin 0400 290 105<br />

jouko.karjalainen(at)ely-keskus.fi<br />

Insinööri, Ari Kärkkäinen<br />

puhelin 040 731 9207<br />

ari.karkkainen(at)ely-keskus.fi<br />

Insinööri, Eero Kenttälä<br />

puhelin 0400 290 217<br />

eero.kenttala(at)ely-keskus.fi<br />

Insinööri, Kimmo Lohela<br />

puhelin 0400 250 964<br />

kimmo.lohela(at)ely-keskus.fi<br />

Insinööri, Merja Lämsä<br />

puhelin 040 833 5420<br />

merja.lamsa(at)ely-keskus.fi<br />

Insinööri, Tiina Salmi<br />

puhelin 040 764 1967<br />

tiina.salmi(at)ely-keskus.fi<br />

Tietolähteet<br />

Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista<br />

(20.11.2009/897).<br />

Laki yksityisistä teistä (15.6.1962/358).<br />

Maantielaki (23.6.2005/503).<br />

Liikenneviraston tienkäyttäjätyytyväisyystutkimus,<br />

Valtakunnallinen raportti, Talvi 2011, Liikennevirasto<br />

20.4.2011.<br />

Liikenneviraston tienkäyttäjätyytyväisyystutkimus,<br />

Valtakunnallinen raportti, Kesä 2010, Liikennevirasto<br />

18.10.2010.<br />

Liikenneviraston tierekisteri.<br />

Liikenneviraston tiesiltarekisteri.<br />

Tieliikennekeskuksen tilastot asiakasyhteydenotoista,<br />

2012.<br />

Vahingonkorvaustilastot, <strong>Lapin</strong> ELY-keskus 2012.<br />

153

5.4. Elintarvikevalvonta<br />

Johtopäätökset<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> ja taajaan asuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong> välillä ei ole eroa suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan saatavuudessa.<br />

Lapissa suuret hiihtokeskukset sijaitsevat pääasiassa väkiluvultaan pienten, mutta pinta-alaltaan suurten kuntien<br />

alueella. Sesonkiaikoina näissä kunnissa oleskelevan väestön ja suoraan kuluttajia palvelevien ravintoloiden määrä<br />

moninkertaistuu. Elintarvikevalvonnan palvelu<strong>jen</strong> järjestäminen näissä kunnissa vaatii erityisjärjestelyjä.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Lapissa vielä vireillä olevien yhteistoiminta-alueiden muodostaminen (Tunturi-Lappi, Itä-Lappi sekä Kemin-Simon<br />

alue) tulee toteuttaa vuoden 2012 aikana.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> tulee seurata ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden suunnitelman mukaisten<br />

tarkastusten toteutumista pidemmällä ajanjaksolla, jotta voidaan havaita toimintaympäristön muutosten todelliset<br />

vaikutukset käytännön valvontatyöhön.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Elintarvikevalvonnan palvelu<strong>jen</strong><br />

saatavuus harvaan asutuilla ja<br />

taajaan asutuilla seuduilla<br />

Johdanto<br />

Onko harvaan asuttu<strong>jen</strong><br />

seutu<strong>jen</strong> ja taajaan asuttu<strong>jen</strong><br />

seutu<strong>jen</strong> välillä eroa suunnitelmallisen<br />

elintarvikevalvonnan<br />

saatavuudessa?<br />

Elintarvikevalvonta perustuu Suomessa koko elintarvikeketjun<br />

monivuotiseen kansalliseen valvontasuunnitelmaan,<br />

joka on laadittu Euroopan unionin<br />

(EU) valvonta-asetuksen 41 artiklan mukaisesti.<br />

Suomessa elintarvikevalvontaa säätelevät keskeisesti<br />

valvonta-asetuksen lisäksi EU:n tasolla yleinen<br />

elintarvikeasetus sekä kansallisesti elintarvikelaki.<br />

Suomessa elintarvikevalvonnan tavoitteena on vaikuttava,<br />

yhtenäinen ja riskiperusteisesti kohdistettu<br />

valvonta, jolla taataan elintarvikkeiden turvallisuus<br />

koko elintarvikeketjussa.<br />

154 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Valvontayksiköiden elintarvikehuoneistoja<br />

koskevien tarkastussuunnitelmientoteutumisaste<br />

(%).<br />

Valvontayksiköiden näytteenottosuunnitelmien<br />

toteutumisaste<br />

(%).<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> ja taajaan<br />

asuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong> välillä ei<br />

ole eroa elintarvikevalvonnan<br />

saatavuudessa.<br />

Elintarvikevalvontaan kuuluu yhtenä osana viranomaisten<br />

elintarvikehuoneistoihin tekemät tarkastukset<br />

ja näytteenotot. Suurin osa elintarvikehuoneisto<strong>jen</strong><br />

välittömästä valvonnasta tehdään paikallisesti<br />

kuntatasolla, jossa se on osa ympäristöterveydenhuollon<br />

toimintaa. Kunnat laativat säännöllistä valvontaa<br />

koskevan elintarvikevalvontasuunnitelman, jonka<br />

yhteydessä määritellään kohteisiin tehtävien vuosittaisten<br />

tarkastusten ja näytteenotto<strong>jen</strong> määrät riskinarvioinnin<br />

perusteella. Elintarviketurvallisuusvirasto<br />

Evira on laatinut riskinarvioinnille yhteiset valtakunnalliset<br />

periaatteet, joihin kuntien tekemän riskinarvioinnin<br />

tulee perustua. Elintarvikehuoneisto<strong>jen</strong> tarkastustiheyksille<br />

on valtakunnallisella tasolla annettu

yleisen kohdetyyppisen riskinarvioinnin perusteella<br />

ohjeelliset suositukset, mutta viranomaisnäytteenotolle<br />

ei ole olemassa yhteisiä määrällisiä ohjeistuksia.<br />

Viranomaisnäytteenotto ei ole siis samalla tavalla<br />

valtakunnallisesti yhtenäisesti suunniteltua toimintaa<br />

kuin tarkastukset, vaan kunnat laativat näytteenottosuunnitelmat<br />

paikallisen tason riskinarvioinnin ja<br />

oman harkintansa perusteella.<br />

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueesta<br />

(YTA-laki) on tullut voimaan 15.6.2009. Lain<br />

taustalla oli valtioneuvoston periaatepäätös kuntien<br />

yhteistoiminnasta elintarvikevalvonnassa ja muussa<br />

ympäristöterveydenhuollossa. Periaatepäätöksen mukaan<br />

maahan muodostuisi 50–85 seudullista ympäristöterveydenhuollon<br />

yksikköä. Vuonna 2010 valvontayksiköitä<br />

oli Suomessa yhteensä 119. Lain mukaan<br />

kunta voi huolehtia ympäristöterveydenhuollosta itse,<br />

mikäli sillä on käytettävissään vähintään 10 henkilötyövuotta<br />

vastaavat henkilöresurssit tähän tehtävään,<br />

tehtävänjako on tarkoituksenmukainen ja erikoistuminen<br />

ympäristöterveydenhuollon eri osa-alueille kuten<br />

elintarvikevalvontaan, terveydensuojelulain mukaisiin<br />

valvontatehtäviin tai kuluttajaturvallisuusvalvontaan<br />

on mahdollista Mikäli henkilöresurssit eivät riitä<br />

täyttämään lain vaatimuksia, tulee kunnan muodostaa<br />

toisen tai useamman kunnan kanssa yhteistoimintaalue<br />

siten, että lain vaatimukset täyttyvät. Tämän lain<br />

mukaisten ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden<br />

on aloitettava toimintansa viimeistään<br />

vuoden 2013 alusta. Tässä raportissa käytetään sanaa<br />

valvontayksikkö kuvaamaan sekä itsenäisesti että<br />

yhdessä useamman kunnan kanssa ympäristöterveydenhuollon<br />

tehtäviä hoitavia kuntia ja yhteistoimintaalueita.<br />

Elintarvikevalvontasuunnitelmien toteutuminen<br />

arvioidaan ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä<br />

vuosittain. Toteutumisen arviointia varten<br />

kunnilta kerätään valvontatietoja Eviralle kunnallisen<br />

elintarvikevalvonnan ja -tutkimuksen raportin (EL-<br />

TU-raportti) ja kunnallisen suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan<br />

raportin (VASU-raportti) yhteydessä.<br />

Näiden perusteella Evira koostaa valtakunnallisen raportin<br />

elintarvikevalvonnan toteutumisesta vuosittain.<br />

Vuotta 2011 koskevassa <strong>peruspalvelu</strong><strong>jen</strong> arvioinnissa<br />

käytetään elintarvikevalvonnan aineistona ELTU- ja<br />

VASU-tietoja vuodelta 2010.<br />

Arvioinnin kohteena on elintarvikevalvonnan<br />

palvelu<strong>jen</strong> saatavuus harvaan asutuilla ja taajaan asutuilla<br />

seuduilla. Aihetta tarkastellaan vertailemalla<br />

valvontayksiköiden tarkastussuunnitelmien ja näytteenottosuunnitelmien<br />

toteutumisasteen riippuvuutta<br />

valvontayksiköiden taajama-asteesta.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden turvallisuuden<br />

kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Kuntien tuottamien elintarvikevalvonnan palvelu<strong>jen</strong><br />

ensisijaisena kohderyhmänä ovat elintarvikealan toimijat,<br />

jotka tuottavat, valmistavat tai luovuttavat elintarvikkeita<br />

tai elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin<br />

joutuvia materiaaleja kuluttajien käyttöön. Kuluttajille<br />

tarjottavien elintarvikkeiden tulee olla turvallisia.<br />

Toimijoiden vastuulla on elintarvikeketjun kaikissa<br />

vaiheissa huolehtia elintarviketurvallisuudesta siten,<br />

että kuluttajille tarjottavat tuotteet ovat määräysten<br />

mukaisia. Toimijoihin kohdistetun elintarvikevalvonnan<br />

kautta kuluttajat tulevat välillisesti osallisiksi<br />

elintarvikevalvonnan palveluista.<br />

Elintarvikehuoneisto<strong>jen</strong> sijoittuminen ja siitä<br />

johtuva valvonnan kohdistuminen eri alueille ei kaikissa<br />

tapauksissa ole väestötiheyden mukainen. Suoraan<br />

kuluttajia palvelevien kauppo<strong>jen</strong> ja ravintoloiden<br />

lukumäärät lienevät melko hyvin verrannollisia alueiden<br />

asukasmääriin. Tästä muodostavat poikkeuksen<br />

<strong>Lapin</strong> maakunnan suuret hiihtokeskukset, joissa<br />

muun muassa ravintoloiden lukumäärä on verrannollinen<br />

taajamissa olevien ravintoloiden määrään.<br />

Paljon valvontaresursseja vaativat suuret elintarvikkeiden<br />

valmistuslaitokset sijaitsevat usein taajamien<br />

ulkopuolella. Lapissa ei ole suuria elintarvikkeiden<br />

valmistuslaitoksia.<br />

Elintarvikelain mukaisessa riskinarvioinnissa<br />

otetaan valvonnan kohdentamisessa huomioon toiminnan<br />

laajuus ja luonne. Elintarvikelain näkökulmasta<br />

elintarvikevalvonnan palvelu<strong>jen</strong> saatavuus<br />

tulee mitoittaa ennen kaikkea elintarvikevalvontakohteiden<br />

määrän ja niiden valvonnan vaativuuden<br />

155

perusteella. Valvontaa toteutetaan samoilla periaatteilla<br />

minkä tahansa elintarvikehuoneiston kohdalla<br />

riippumatta kohteen sijainnista. Sekä harvaan asutuilla<br />

alueilla että taajamissa tulee elintarvikevalvonnan<br />

palvelu<strong>jen</strong> olla järjestettyjä valvontakohteiden tarpeiden<br />

eikä väestötiheyden mukaan.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Sosiaali- ja terveysministeriö on elokuussa 2011 päivätyssä<br />

muistiossaan todennut, että kunnissa tehty<strong>jen</strong><br />

päätösten ja suunnitelmien mukaan yhteistoimintaaluelain<br />

mukaisesti muodostettuja ympäristöterveydenhuollon<br />

valvontayksikköjä olisi koko maassa<br />

vuoden 2013 alussa 64 kappaletta ja <strong>Lapin</strong> maakunnassa<br />

kuusi kappaletta. Elintarvikelakiin tuli 1.9.2011<br />

voimaan melko isoja muutoksia, joiden myötä esimerkiksi<br />

luovutaan omavalvontasuunnitelmien ja<br />

elintarvikehuoneisto<strong>jen</strong> hyväksymisistä muiden kuin<br />

laitosten osalta. Valvontaa suunnataan nyt enemmän<br />

jälkivalvontaan kuin ennakkovalvontaan, ja riskinarviointia<br />

sekä joustavuutta korostetaan. Kohteissa paikan<br />

päällä tehtävien tarkastusten merkitys lisääntyy<br />

ja lain mukanaan tuoma vaatimus valvontatulosten<br />

julkistamisesta tulee luultavasti lisäämään omalta<br />

156 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

osaltaan tarkastusten määriä ja niiden luonnetta nykyiseen<br />

tilanteeseen verrattuna.<br />

Onko harvaan asuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong> ja<br />

taajamien asuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong> välillä<br />

eroa suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan<br />

saatavuudessa?<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> ja taajaan asuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong><br />

välillä ei ollut eroa suunnitelmallisen<br />

elintarvikevalvonnan saatavuudessa.<br />

Arvioinnissa harvaanasuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong> ja taajaan<br />

asuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong> määrittämisessä käytettiin kuntien<br />

taajama-astetta, joka tarkoittaa taajamissa asuvien<br />

osuutta siitä väestöstä, jonka asuinpaikka oli koordinaatein<br />

määriteltävissä. Koordinaatein määriteltävissä<br />

olevaan väestöön kuuluvat sekä haja-asutusväki<br />

että taajamaväki. Siihen eivät kuulu muun muassa<br />

asunnottomat ja laitosväki, ellei laitos kuulu taajamaan<br />

tai muodosta itse taajamaa. Tilastokeskuksen<br />

määritelmän mukaan taajama on vähintään 200 asukkaan<br />

rakennusryhmä, jossa rakennusten välinen etäi-<br />

Kuva 5.4.1. YTA-lain vaatimusten täyttyminen ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä vuonna 2011.<br />

YTA-lain vaatimusten täyttym inen<br />

ympäristöterveydenhuollon valvonta-<br />

YTA-lain vaatimusten täyttyminen<br />

ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä<br />

vuonna vuonna 2011 2011<br />

Rovaniemi-Ranua-Pello-Ylitornio<br />

Inari-Utsjoki<br />

Tornio-Keminmaa-Tervola<br />

Ei täytä YTA-lain vaatimuksia<br />

Rovaniemi-Ranua-Pello-Ylitornio<br />

Tornio-Keminmaa-Tervola<br />

Ei täytä YTA-lain vaatim uks ia<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Lähde: <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

YTA-lain vaatimus ten täyttym inen<br />

ympäris töterveydenhuollon valvontayksiköis<br />

sä vuonna 2011<br />

Rovaniemi-Ranua-Pello-Ylitornio<br />

Inari-Uts joki<br />

Tornio-Keminmaa-Tervola<br />

Ei täytä YTA-lain vaatim uks ia

syys ei yleensä ole 200 metriä suurempi. Arvioinnissa<br />

käytettävät taajama-asteet olivat 1.1.2011 voimassa<br />

olevan tilanteen mukaisia ja ne oli ilmoitettu kunnittain<br />

Tilastokeskukselta saadussa aineistossa kuntakohtaiset<br />

taajama-asteet muutettiin valvontayksikkökohtaisiksi<br />

taajama-asteiksi käyttämällä kuhunkin<br />

valvontayksikköön kuuluvien kuntien yhteenlaskettuja<br />

väkilukuja taajama-asteen määritelmän mukaisesti.<br />

YTA-lain täyttymisen näkökulmasta ei yhteistoiminta-alueen<br />

muodostamisessa ole Lapissa merkitystä<br />

sillä, onko kunta harvaan asuttu vai taajama.<br />

Toisaalta, kun elintarvikevalvonnan saatavuutta arvioidaan<br />

taajama-asteen mukaisesti, syntyy epätarkkuutta<br />

etenkin niiden kuntien osalta, joissa on suuria<br />

hiihtokeskuksia. Sesonkiaikana näissä kunnissa tilapäisesti<br />

oleskelevan väestön määrä moninkertaistuu<br />

ja käytännössä nämä kunnat muuttuvat taajaan asutuiksi<br />

osaksi vuotta.<br />

Lapissa oli 17 kunnallista ympäristöterveydenhuollon<br />

valvontayksikköä vuoden 2010 lopussa.<br />

Yhteistoiminta-aluetta muodostettaessa voidaan<br />

Näistä kaksi valvontayksikköä täytti YTA-lain vaa- poiketa 10 henkilötyövuotta vastaavien henkilötimukset.<br />

Vuoden 2011 alussa valvontayksiköiden resurssien vaatimuksesta, jos toiminnallisen kokonai-<br />

lukumäärä laski kahteentoista, kun Tornion, Keminsuuden muodostaminen ei saaristoisuuden tai pitkien<br />

maan ja Tervolan yhteistoiminta-alue aloitti toimin- etäisyyksien vuoksi ole mahdollista tai se on tarpeen<br />

tansa sekä Pellon ja Ylitornion liittyessä Rovaniemen suomen- tai ruotsinkielisten asukkaiden kielellisten<br />

ja Ranuan muodostamaan yhteistoiminta-alueeseen. oikeuksien turvaamiseksi tai se on tarpeen saame-<br />

Lisäksi Posio liittyi Kuusamon ja Taivalkosken yhlaisten kieltä ja kulttuuria koskevien oikeuksien turteistoiminta-alueeseen.<br />

Yksiköiden toimialueet <strong>Lapin</strong> vaamiseksi tai ympäristöterveydenhuollon tehtävien<br />

maakunnan osalta on esitetty kuvassa 5.4.1.<br />

riittävä ja laadukas järjestäminen kunnassa tai yhteistoiminta-alueella<br />

voidaan muutoin turvata. Lapissa<br />

Kuvassa 5.4.2. on esitetty valvontayksiköt taa- erityisesti pitkät etäisyydet mahdollistavat henkilösjama-asteen<br />

mukaisesti jaoteltuina kolmeen ryhmään.<br />

Valvontayksiköiden taajama-asteet vaihtelivat 28,3<br />

prosentin ja 99,2 prosentin välillä.<br />

Taajama-­‐aste<br />

%<br />

töresursseista poikkeamisen.<br />

25,0 -­‐59,9 (12) 12<br />

60,0-­‐ 79,9 (1) 1<br />

80,0-­‐100 (4) 4<br />

Kuva 5.4.2. <strong>Lapin</strong> ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköt taajama-asteen mukaan jaoteltuna 1.1.2011.<br />

Taajama Taajama-aste -­‐aste (%) (%) valvonta- valvonta-­‐<br />

yksiköissä 1.1.2011 (lkm)<br />

yksiköissä 1.1.2011 (lkm)<br />

25,0 25,0 -­‐59,9 - 59,9 (12)<br />

60,0-­‐ 60,0 - 79,9 (1)<br />

80,0-­‐100 80,0 - 100 (4)<br />

Lähde: Tilastokeskus<br />

Kuva 5.4.2. Lähde:Tilastokeskus<br />

<strong>Lapin</strong> ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköt taajama-asteen mukaan jaoteltuna 1.1.2011.<br />

157

Lapissa yhteistoiminta-alueiden toteuttaminen<br />

on vielä kesken Tunturi-<strong>Lapin</strong>, Itä-<strong>Lapin</strong> sekä Kemin<br />

ja Simon alueilla. Tässä raportissa käytetään sanaa<br />

valvontayksikkö kuvaamaan sekä itsenäisesti että<br />

yhdessä useamman kunnan kanssa ympäristöterveydenhuollon<br />

tehtäviä hoitavia kuntia ja yhteistoimintaalueita.<br />

Se, että näytteenottosuunnitelmat toteutuivat<br />

hieman paremmin taajaan asutuilla kuin harvaan<br />

asutuilla seuduilla, saattaa selittyä laboratoriopalveluiden<br />

paremmalla saatavuudella taajamissa. Lapissa<br />

toimi vuonna 2010 vain yksi elintarvikelaboratorio<br />

Rovaniemellä. Pitkät välimatkat harvaan asutuilla<br />

seuduilla hankaloittavat näytteiden kuljettamista laboratorioon,<br />

mistä syystä näytteitä otetaan helpommin<br />

laboratorioita lähellä olevien elintarvikealan<br />

toimijoiden valmistamista elintarvikkeista. Koska eri<br />

valvontayksiköiden laatimat tarkastus- ja näytteenottosuunnitelmat<br />

olivat hyvin erilaisten riskinarviointikäytäntö<strong>jen</strong><br />

mukaan laadittuja, ei arvioinnissa käytetty<strong>jen</strong><br />

tieto<strong>jen</strong> perusteella voi tehdä kovin luotettavia<br />

johtopäätelmiä.<br />

Valvontayksiköiden laatimien vuosittaisten valvontasuunnitelmien<br />

arviointien perusteella voidaan<br />

todeta tarkastussuunnitelmien olevan totuudenmukaisempia<br />

ja enemmän oikeaan riskinarviointiin pohjautuvia<br />

sekä yhtenäisempiä kuin näytteenottosuunnitelmat.<br />

Sen takia tarkastussuunnitelman perusteella<br />

saatua tulosta voidaan pitää merkityksellisempänä<br />

kuin näytteenottosuunnitelman perusteella saatua tulosta.<br />

Valvontayksiköiden taajama-asteen ja tarkastus-<br />

ja näytteenottosuunnitelmien toteutumisasteen<br />

välillä ei ollut riippuvuutta. Harvaan asuttu<strong>jen</strong> ja taajaan<br />

asuttu<strong>jen</strong> seutu<strong>jen</strong> välillä ei ollut eroa suunnitelmallisen<br />

elintarvikevalvonnan saatavuudessa.<br />

Uusien valvontayksiköiden muodostamiseen ja<br />

uusien organisaatioiden luomiseen käytetään luonnollisesti<br />

paljon työaikaa ja tämä työaika on pois suunnitelmallisesta<br />

valvonnasta. Valvontaan käytetyn työajan<br />

vähentyminen näkyy ennen kaikkea tarkastusten<br />

määrissä, sillä ajassa mitattuna tarkastukset vaativat<br />

enemmän työaikaa kuin näytteiden ottaminen. Aluehallintoviraston<br />

tulee seurata tarkastussuunnitelmi-<br />

158 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

en toteutumisastetta vuosittain YTA-lain mukaisten<br />

yhteistoiminta-alueiden muodostumisen edetessä,<br />

jotta voidaan havaita, mitä uusien valvontayksikkö<strong>jen</strong><br />

toiminnan aloittaminen vaikuttaa suunnitelmalliseen<br />

valvontaan. Luultavasti tarkastussuunnitelmien toteuttamisessa<br />

nähdään kasvua vasta muutamien vuosien<br />

kuluttua yhteistoiminta-alueiden muodostamisen<br />

jälkeen, kun uusiin valvontayksiköihin saadaan laadittua<br />

yhteiset toimintatavat ja toimintatavat saadaan<br />

vakiinnutettua osaksi valvontatyötä.<br />

Suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan saatavuuden<br />

arviointi on tehty niiden luku<strong>jen</strong> perusteella,<br />

mitä kunnalliset ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköt<br />

ovat ilmoittaneet ELTU- ja VASU-tiedonkeruussa<br />

suunnitelmallisten elintarvikehuoneistotarkastusten<br />

ja viranomaisnäytteenoton toteutumisesta<br />

vuonna 2010. Valvontayksiköt laativat tarkastus- ja<br />

näytteenottosuunnitelmat riskinarvioinnin perusteella.<br />

Lapissa tarkastussuunnitelmien toteutumisasteen<br />

keskiarvo oli 69 prosenttia ja näytteenottosuunnitelmien<br />

toteutumisasteen keskiarvo oli 71 prosenttia.<br />

Koko maassa vastaavat prosenttiluvut olivat 64 ja 74.<br />

Arvioinnin tekijä<br />

Ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja,<br />

Matti Mattas<br />

puhelin 040 731 4648<br />

matti.mattas(at)avi.fi<br />

Tietolähteet<br />

Elintarvikelaki (23/2006).<br />

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)<br />

N:o 178/2002 elintarvikelainsäädäntöä koskevista<br />

yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan<br />

elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta<br />

sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä<br />

menettelyistä.<br />

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)<br />

N:o 882/2004 rehu- ja elintarvikelainsäädännön<br />

sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien

sääntö<strong>jen</strong> mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta<br />

virallisesta valvonnasta.<br />

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueesta<br />

(410/2009).<br />

Valtakunnallinen elintarvikevalvontaohjelma (EVO)<br />

2011–2014.<br />

Kunnallisen elintarvikevalvonnan ja -tutkimuksen<br />

tiedonkeruu (ELTU) vuonna 2010.<br />

Kunnan elintarvikevalvonnan raportointi (VASUraportti)<br />

vuonna 2010.<br />

Kuntien taajama-aste 31.12.2010 (Tilastokeskus).<br />

Sosiaali- ja terveysministeriön muistio 17.8.2011<br />

(Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden<br />

tilanne 8-2011).<br />

159

5.5. Eläinlääkintähuolto<br />

Johtopäätökset<br />

Lapissa vain neljäsosa eläinlääkintähuollon valvontayksiköistä järjestää eläinsuojeluvalvonnan erillisen valvontaeläinlääkärin<br />

avulla.<br />

Epäilyyn perustuvia eläinsuojelutarkastuksia tehdään asukaslukuun suhteutettuna enemmän harvaan asutuilla ja<br />

tuotantoeläinvaltaisilla alueilla kuin taajaan asutuilla alueilla.<br />

Toimenpide-ehdotukset<br />

Kaikkien ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköiden on järjestettävä valvontatehtävät joko erillisen valvontaeläinlääkärin<br />

avulla tai muuten jäävittömästi.<br />

Kuntien on otettava huomioon eläinsuojeluvalvonnan resurssitarpeen laskemisessa asukasluvun lisäksi alueen kotieläintuotantorakenne.<br />

Valvontayksiköiden on huolehdittava eläinsuojeluvalvonnan resursseista siten, että valvontaeläinlääkärin sijaisjärjestelyt<br />

toimivat myös loma-aikoina.<br />

Arviointiasetelma<br />

Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet<br />

Eläinsuojeluvalvonnan Onko eläinsuojeluvalvonta Eläinsuojeluvalvonnan Kunnassa on erillinen<br />

saatavuus ja riittävyys järjestetty säädösten erottaminen kunnaneläin- valvontaeläinlääkäri.<br />

edellyttämällä tavalla? lääkärin muista tehtävistä.<br />

Johdanto<br />

Uudistettu eläinlääkintähuoltolaki tuli voimaan<br />

marraskuussa 2009. Eläinlääkintähuoltolain yhtenä<br />

tavoitteena on varmistaa eläinten hyvinvoinnin valvonta,<br />

josta säädetään lisäksi eläinsuojelulaissa ja<br />

eläinten kuljetuksesta annetussa laissa. Eläinlääkintähuoltolain<br />

mukaan valvonnan järjestäminen on pääsääntöisesti<br />

kuntien vastuulla ja tehtävien hoitamista<br />

varten kunnassa on oltava tarpeellinen määrä kunnaneläinlääkärin<br />

virkoja. Virat voivat olla useamman<br />

kunnan yhteisiä. Lain valmistelussa oli tavoitteena<br />

entistä selkeämmin erottaa eläinten hoitoon liitty-<br />

Onko kunnassa riittävät Epäilyyn perustuvien Suhdeluku ei ole olennaisesti<br />

resurssit eläinsuojeluvalvontaan? eläinsuojelutarkastusten pienempi kuin valtakunnallinen<br />

lukumäärän suhde kunnan keskiarvo.<br />

väestömäärään.<br />

160 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

vät eläinlääkäripalvelut ja viranomaisvalvonta. Lain<br />

toimeenpanossa painotettiin päätoimisten valvontaeläinlääkäreiden<br />

virko<strong>jen</strong> perustamista kuntiin ja<br />

yhteistoiminta-alueille luotettavan valvonnan turvaamiseksi.<br />

Valvontaeläinlääkärillä tarkoitetaan kunnaneläinlääkäriä,<br />

joka on erikoistunut valvontatehtäviin.<br />

Valvontaeläinlääkärin toimenkuva on aina paikallisesti<br />

räätälöity ja voi koostua joko yksinomaan valtion<br />

valvontatehtävistä tai lisäksi kunnallisista valvontatehtävistä.<br />

Pääsääntöisesti valvontaeläinlääkärin tehtäväkuvaan<br />

ei pitäisi kuulua eläinlääkäripalvelu<strong>jen</strong><br />

tarjoamista. Valtion varoista maksetaan kunnalle korvaus<br />

lain mukaisten valtion valvontatehtävien järjes-

tämisestä ja suorittamisesta aiheutuvista välittömistä<br />

kustannuksista. Kustannusten maksamisesta huolehtii<br />

aluehallintovirasto omalla alueellaan. Kunnan on<br />

laadittava suunnitelma eläinlääkintähuoltolain mukaisten<br />

tehtävien järjestämisestä alueellaan. Suunnitelmat<br />

laadittiin ensimmäisen kerran vuodelle 2012.<br />

Eläinsuojelulain perusteella eläinsuojelutarkastus<br />

voidaan tehdä aina kun on epäily säädösten rikkomisesta.<br />

Lisäksi tarkastuksia voidaan tehdä ilman<br />

epäilyä tietyin edellytyksin otantaperusteisesti ja<br />

ammattimaisiin tai muuten laajamittaisiin ilmoituksen-<br />

tai luvanvaraisiin kohteisiin. Paikallisesta eläinsuojeluvalvonnasta<br />

vastaavat pääsääntöisesti kunnan<br />

virkaeläinlääkärit, mutta eläinsuojelulain mukaisia<br />

toimivaltaisia viranomaisia ovat myös aluehallintovirasto,<br />

kunnan terveystarkastaja ja poliisi. Tarkastusoikeus<br />

muualla kuin kotirauhan piirissä on myös<br />

<strong>aluehallintoviraston</strong> valtuuttamalla eläinsuojeluvalvojalla,<br />

mutta hänellä ei ole oikeutta antaa määräyksiä,<br />

vaan hänen on epäkohtia havaitessaan tehtävä<br />

ilmoitus eläinsuojeluviranomaiselle. Eläinsuojelujärjestö<strong>jen</strong><br />

eläinsuojeluvalvojilla ei ole lakiin perustuvaa<br />

oikeutta tarkastusten tekemiseen ja heidän toimintaansa<br />

voidaan verrata yksityishenkilön suorittamaan<br />

neuvontaan. Tässä raportissa käytetään sanaa valvontayksikkö<br />

kuvaamaan sekä itsenäisesti että yhdessä<br />

useamman kunnan kanssa eläinsuojeluvalvonnan tehtäviä<br />

hoitavia kuntia ja yhteistoiminta-alueita.<br />

Harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden turvallisuuden<br />

kannalta <strong>keskeiset</strong> palvelut<br />

Eläinlääkintähuollon arviointiasetelmassa ei keskitytty<br />

harvaan asuttu<strong>jen</strong> alueiden turvallisuuden kannalta<br />

keskeisten palvelu<strong>jen</strong> näkökulmaan. Harvaan asutuilla<br />

alueilla voidaan kuitenkin olettaa olevan taajamia<br />

enemmän elintarviketuotantoa varten kasvatettavia<br />

tuotantoeläimiä, joiden terveydellä ja hyvinvoinnilla<br />

on keskeinen merkitys myös elintarviketurvallisuudelle.<br />

Vuoden 2010 valtakunnallisten valvontatieto<strong>jen</strong><br />

perusteella noin kaksi kolmasosaa epäilyyn<br />

perustuvista eläinsuojelutarkastuksista tehtiin tuotantoeläintiloilla.<br />

Lappia koskevia tietoja ei ole erikseen<br />

käytettävissä. Vuoden 2011 osalta vastaavaa arviointia<br />

ei ole vielä voitu tehdä tietojärjestelmästä puuttuvien<br />

tarkastustieto<strong>jen</strong> takia.<br />

Lähitulevaisuuden näkymät<br />

Eläinlääkintähuolto on osa ympäristöterveydenhuollon<br />

kokonaisuutta. Kunnat hoitavat ympäristöterveydenhuollon<br />

tehtäviä yksin tai yhdessä muiden kuntien<br />

kanssa ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueilla,<br />

joita vuoden 2011 alussa oli Lapissa 12. Ympäristöterveydenhuollon<br />

yhteistoiminta-alueista annetun<br />

lain toimeenpanon seurauksena vuoden 2013<br />

alussa yhteistoiminta-alueiden määrän odotetaan laskevan<br />

kuuteen. Riittävän suurilla valvontayksiköillä<br />

mahdollistetaan osaltaan valvontatehtävien jäävitön<br />

hoitaminen. Yhteistoiminta-alueilta edellytetään<br />

pääsääntöisesti vähintään 10 henkilötyövuoden resurssia<br />

ympäristöterveydenhuollon tehtäviin. Yhteistoiminta-aluetta<br />

muodostettaessa voidaan poiketa<br />

10 henkilötyövuotta vastaavasta henkilöresurssien<br />

vaatimuksesta esimerkiksi niissä tapauksissa, joissa<br />

toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei pitkien<br />

etäisyyksien vuoksi ole mahdollista.<br />

Eläinten hyvinvoinnin valvonnan toimivuus ja<br />

valvontaviranomaisten mahdollinen esteellisyys on<br />

ollut yhteiskunnallisen keskustelun kohteena viime<br />

vuosina erityisesti tuotantoeläinten hyvinvoinnin valvonnan<br />

osalta. Kaupungistuminen ja tuotantoeläinten<br />

keskittäminen entistä suurempiin yksiköihin pitävät<br />

tuotantoeläinten hyvinvointiasioita jatkuvasti esillä<br />

ja edellyttävät hyvinvointivalvonnalta riittävää osaamista,<br />

kattavuutta, puolueettomuutta ja tehokkaita<br />

toimenpiteitä havaittu<strong>jen</strong> epäkohtien korjaamisen valvonnassa.<br />

Entistä enemmän keskusteluun ovat nousemassa<br />

myös harraste- ja seuraeläinten hyvinvointiin<br />

liittyvät epäkohdat, mikä lisännee jatkossa tarkastustarvetta<br />

erityisesti taajamissa. Uusi eläinlääkintähuoltolaki<br />

ja erilliset valvontaeläinlääkärit on tarkoitettu<br />

vastaamaan tähän haasteeseen mahdollisimman tehokkaasti<br />

ja tarkoituksenmukaisesti.<br />

161

Onko eläinsuojeluvalvonta järjestetty<br />

säädösten edellyttämällä tavalla?<br />

Lapissa vain neljäsosa valvontayksiköistä on<br />

järjestänyt kahden vuoden kuluessa eläinlääkintähuoltolain<br />

voimaantulosta eläinsuojeluvalvonnan<br />

säädösten mukaisesti.<br />

Kuntien valvontaeläinlääkäritilanne vuonna 2011 esitetään<br />

yhteistoiminta-alueittain kuvassa 5.5.1. Luokittelussa<br />

käytettiin perusteena sitä, että kunnassa oli<br />

31.12.2011 erillinen valvontaeläinlääkärin virka tai<br />

valvonta hoidettiin pääsääntöisesti eläinlääkäripalveluja<br />

tarjoamattoman virkaeläinlääkärin toimesta. Satunnaiseen<br />

eläinlääkäripäivystykseen osallistumisen<br />

ei ole katsottu tässä luokittelussa olevan pääsääntöistä<br />

eläinlääkäripalvelu<strong>jen</strong> tarjoamista. Luokittelussa<br />

ei myöskään otettu huomioon sitä, oliko virka täytettynä<br />

vuoden 2011 loppuun mennessä tai oliko virka<br />

osan vuotta ilman viranhaltijaa.<br />

Lapissa vain neljäsosa valvontayksiköistä (3/12)<br />

on järjestänyt kahden vuoden kuluessa eläinlääkintähuoltolain<br />

voimaantulosta eläinsuojeluvalvonnan<br />

säädösten mukaisesti. Tulosta voidaan pitää huonona.<br />

Tulosta selittää osaltaan se, että yhteistoiminta-alueiden<br />

muodostuminen on Lapissa ollut muuta maata<br />

hitaampaa ja maantieteelliset seikat selittävät osaltaan<br />

erillisen valvontaeläinlääkärin puuttumista. Lisäksi<br />

on huomioitava, että osa kunnista aloitti uusilla ympäristöterveydenhuollon<br />

yhteistoiminta-alueilla vuoden<br />

2012 alusta. Osa aloittaa vasta 2013 alusta eikä siten<br />

ryhtynyt väliaikaisiin toimenpiteisiin erillisen valvontaeläinlääkärin<br />

rekrytoimiseksi. Näissäkin kunnissa<br />

ja valvontayksiköissä eläinsuojeluvalvonta tulee järjestää<br />

siten, ettei hallintolain mukaista esteellisyyttä<br />

ilmene. Mikäli viranhaltija katsoo olevansa perustellusta<br />

syystä esteellinen, on kunnan osoitettava hänen<br />

tilalleen esteetön eläinsuojeluvalvonnassa toimivaltainen<br />

viranhaltija. Koko maan tulos oli hyvä; yli puolet<br />

valvontayksiköistä järjesti eläinsuojeluvalvonnan<br />

säädösten mukaisesti. (Kuva 5.5.1)<br />

162 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

Kuva 5.5.1. Valvontaeläinlääkäritilanne koko maassa<br />

vuonna 2011.<br />

Valvontaeläinlääkäritilanne v. 2011<br />

Ei ole valvontaeläinlääkäriä (93)<br />

On valvontaeläinlääkäri (227)<br />

Ymp.th yhteistoiminta-alue raja<br />

Kuntaraja<br />

# Vaasa<br />

Vaasa<br />

### Pori<br />

Pori<br />

# Turku<br />

Turku<br />

# Tampere<br />

Tampere<br />

# Kemi<br />

Kemi<br />

# Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

Rovaniemi<br />

# Oulu<br />

Oulu<br />

### Hämeenlinna<br />

Hämeenlinna<br />

Hämeenlinna<br />

#<br />

Helsinki<br />

Helsinki<br />

Helsinki<br />

# Jyväskylä<br />

Jyväskylä<br />

0<br />

# Kajaani<br />

Kajaani<br />

Kajaani<br />

## Kuopio<br />

Kuopio<br />

Kuopio<br />

# Mikkeli Mikkeli<br />

Mikkeli Mikkeli<br />

# Lappeenranta<br />

Lappeenranta<br />

Lappeenranta<br />

100<br />

kilometriä<br />

Onko kunnassa riittävät resurssit<br />

eläinsuojeluvalvontaan?<br />

# Joensuu<br />

Joensuu<br />

Valvontayksiköiden välillä on eroja tehty<strong>jen</strong><br />

tarkastusten suhteessa asukaslukuun, mikä voi<br />

viitata resurssien puutteeseen joillakin alueilla.<br />

Eläinsuojelutarkastukset tallennetaan aluehallintovirastoissa<br />

tietojärjestelmään kunnista tulevien<br />

tarkastuskertomusten perusteella. Tallennetut<br />

tarkastuskertomukset koostuvat käytännössä kokonaan<br />

eläinlääkäreiden tekemistä tarkastuksista.<br />

Muiden viranomaisten tekemiä tarkastuksia ei<br />

tallenneta kattavasti tietojärjestelmään. Arviointi<br />

suoritettiin 24.1.2012 tiedossa olleen tilanteen mukaan.<br />

Valtakunnallisessa arvioinnissa verrattiin tietojärjestelmästä<br />

saatu<strong>jen</strong> tai muuten tiedossa olleiden<br />

eläinsuojelutarkastusten lukumäärää kunnan väestö-<br />

200

Taulukko 5.5.1. Lapissa tehdyt eläinsuojelutarkastukset verrattuna koko maan tarkastuksiin vuonna 2011.<br />

Kuntien keskiarvo<br />

tarkastuksia/1000 asukasta<br />

Alue Asukasluku Tarkastusten lkm (mediaani)<br />

Lappi 183 488 186 1,6 (1,2)<br />

Koko maa 5 347 269 4 204 1,4 (1,2)<br />

Lähde: Elite-järjestelmä (tiedot 24.1.2012), VTO-järjestelmä<br />

määrään, ja saatua suhdelukua verrattiin valtakunnalliseen<br />

keskiarvoon. Koska joissakin kunnissa saatu<br />

suhdeluku poikkesi huomattavasti valtakunnallisesta<br />

keskiarvosta, päädyttiin lopullisessa arvioinnissa<br />

keskimääräisen tason vertailulukuna käyttämään<br />

keskimmäistä arvoa (mediaania) eli arvoa, joka jakaa<br />

aineiston kahteen osaan ja siten kuvaa keskiarvoa<br />

luotettavammin aineiston jakautumista. Valtakunnallinen<br />

mediaaniarvo on 1,2 tarkastusta/1000 asukasta.<br />

Taulukossa 5.5.1. verrataan <strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong><br />

alueella tehtyjä eläinsuojelutarkastuksia koko<br />

maassa tehtyihin tarkastuksiin.<br />

<strong>Lapin</strong> valvontayksiköiden välillä oli eroja tehty<strong>jen</strong><br />

eläinsuojelutarkastusten suhteessa kunnan väkilukuun.<br />

(Taulukko 5.5.2.).<br />

Tuotantoeläintiloille kohdistuu muutakin eläinten<br />

hyvinvoinnin seurantaa muiden viranomaisten<br />

valvontakäyntien (esimerkiksi ELY-keskus), eläinter-<br />

Taulukko 5.5.2. Eläinsuojelutarkastukset valvontayksiköittäin Lapissa vuonna 2011.<br />

veydenhuollon, maatalouslomittajien ja teurastamon<br />

toimesta, mikä lisää todennäköisyyttä tilalle tehtävään<br />

epäilyyn perustuvaan eläinsuojelutarkastukseen. Vastaavaa<br />

kattavaa ulkopuolista seurantaa ei esimerkiksi<br />

ole yksittäisistä kaupunkiasunnoissa pidettävistä lemmikkieläimistä.<br />

On myös mahdollista, että taajamissa<br />

aktiiviset vapaaehtoiset eläinsuojeluvalvojat hoitavat<br />

merkittävän osan ilmoituksen perusteella tehtävistä<br />

käynneistä. Tällaisia käyntejä ei ole viranomaisten<br />

tietojärjestelmissä tilastoituna, mikäli ne eivät ole johtaneet<br />

epäilyyn perustuvaan viranomaiskäyntiin. Tuotantoeläintilo<strong>jen</strong><br />

määrä on otettava huomioon arvioitaessa<br />

eläinsuojeluvalvontaan tarvittavia resursseja.<br />

Valtakunnan tason tarkastelussa sellaisissa kunnissa,<br />

joissa on valvontaeläinlääkäri, tehdään suhteessa<br />

enemmän tarkastuksia verrattuna niihin kuntiin,<br />

joissa ei ole valvontaeläinlääkäriä. Käytettävissä olevan<br />

aineiston perusteella ei voida luotettavasti arvioida<br />

valvontaeläinlääkärien vaikutusta tehty<strong>jen</strong> eläin-<br />

Valvontaeläinlääkäri- Väkiluku Tarkastukset Tarkastukset/<br />

Valvontayksikkö tilanne 31.12.2010 lkm 1000 asukasta<br />

Inari - Utsjoki on 8 075 17 2,1<br />

Kemi-Simo ei 26 026 34 1,3<br />

Kittilä ei 6 183 16 2,6<br />

Kolari ei 3 839 6 1,6<br />

Kemijärvi ei 8 418 6 0,7<br />

Muonio-Enontekiö ei 4 277 6 1,4<br />

Pelkosenniemi-Savukoski ei 2 187 7 3,2<br />

Posio on 3 874 12 3,1<br />

Rovaniemi on 73 138 41 0,6<br />

Salla ei 4 162 5 1,2<br />

Sodankylä ei 8 779 6 0,7<br />

Tornio ei 34 530 30 0,9<br />

Yhteensä 183 488 186 1,0<br />

Lähde: Elite-järjestelmä (tiedot 24.1.2012), VTO-järjestelmä<br />

163

suojelutarkastusten suhteelliseen määrään Lapissa.<br />

<strong>Lapin</strong> <strong>aluehallintoviraston</strong> alueella toimi vuonna 2011<br />

vain kolme valvontaeläinlääkäriä ja heidän viroistaan<br />

kaksi oli osan vuotta ilman viranhaltijaa. Eläinsuojeluvalvontaa<br />

on tehty muiden kunnaneläinlääkärien<br />

toimesta, mutta valvonta ei ole ollut aina jäävitöntä.<br />

Lapissa oli vuonna 2011 muutenkin poikkeuksellisen<br />

huono eläinlääkäritilanne, mikä vaikutti merkittävästi<br />

ainakin kiireettömien eläinsuojelutarkastusten tekemiseen.<br />

Valtakunnallisen arvioinnin perusteella näyttää<br />

siltä, valvontaeläinlääkärin virka kunnassa lisää tarkastusten<br />

lukumäärää ja siten panostusta eläinsuojeluvalvontaan<br />

verrattuna kuntiin, joissa valvontaeläinlääkäriä<br />

ei ole.<br />

Koska perustetuilla yhteistoiminta-alueilla on<br />

usein vain yksi eläinsuojeluvalvontaa päätoimisesti<br />

tekevä valvontaeläinlääkäri, tulee hänen sijaisjärjestelynsä<br />

ottaa huomioon tarvittaessa yhteistoiminta-alueiden<br />

välisillä sopimuksilla toimivallan ja valvonnan<br />

hallintolain mukaisen esteettömyyden takaamiseksi.<br />

Arvioinnin tekijä<br />

Läänineläinlääkäri, ELL Pirkko Pirinen<br />

puhelin 0400 210 186<br />

pirkko.pirinen(at)avi.fi<br />

Tietolähteet<br />

Eläinlääkintähuoltolaki (765/2009)<br />

Eläinsuojelulaki (247/1996)<br />

Hallintolaki (434/2003)<br />

Laki ympäristöterveydenhuollon yhteistoimintaalueesta<br />

(410/2009)<br />

Elite-järjestelmä (arvioinnissa käytetyt tiedot kerätty<br />

24.1.2012)<br />

164 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011<br />

VTO-järjestelmä<br />

Epäilyyn perustuvien eläinsuojelutarkastusten määrä<br />

kasvanut, Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran<br />

tiedote 31.5.2011<br />

Hallituksen esitys Eduskunnalle eläinlääkintähuoltolaiksi<br />

sekä eräiksi siihen liittyviksi laeiksi 81/2009 vp<br />

Valtakunnallinen ohjelma eläinten terveyden ja<br />

hyvinvoinnin valvonnasta sekä kuntien järjestämistä<br />

eläinlääkäripalveluista (EHO) 2011-2014<br />

Ympäristöterveydenhuollon yhteistoiminta-alueiden<br />

tilanne 8-2011, Sosiaali- ja terveysministeriön muistio<br />

17.8.

Kuva- ja taulukkoluettelo<br />

Kuvat<br />

Kuva 2.1.1. <strong>Lapin</strong> kunnat ja seutukunnat asukasmäärineen 31.12.2011.<br />

Kuva 2.2.1. Väkiluvun muutos <strong>Lapin</strong> kunnissa vuodesta 2001 vuoteen 2011.<br />

Kuva 2.2.2. Muuttotase <strong>Lapin</strong> kunnissa vuoden 2011 ennakkotiedon mukaan.<br />

Kuva 2.2.3. Väestön ikärakenne Lapissa kunnittain ja koko maassa 31.12.2011.<br />

Kuva 2.2.4. Tutkinnon suorittaneiden osuudet kunnittain Lapissa vuonna 2010.<br />

Kuva 2.2.5. <strong>Lapin</strong> väestö neliökilometrin ruuduissa 31.12.2010 (tumma väri kuvaa suurta väestötiheyttä eli<br />

väestön keskittymistä).<br />

Kuva 2.2.6. <strong>Lapin</strong> kuntien taajama-aste 31.12.2010.<br />

Kuva 2.2.7. Käytettävissä oleva rahatulo (€) asuntokuntaa kohden <strong>Lapin</strong> kunnissa vuonna 2010, mediaani.<br />

Kuva 2.4.1. <strong>Lapin</strong> läänin kuntien työttömyysasteet vuonna 2011.<br />

Kuva 2.5.1. Opetustoimen nettokustannukset kunnittain Lapissa vuonna 2010.<br />

Kuva 2.5.2. Sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset kunnittain Lapissa vuonna 2010.<br />

Kuva 3.1.1. Valtion paikallisviranomaisten ja Kansaneläkelaitoksen palvelupisteet kunnittain Lapissa<br />

vuonna 2011<br />

Kuva 3.1.2. Palvelupisteiden lukumäärät kunnittain ja yhteispalvelupisteet Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 3.1.3. Enintään 20 km:n etäisyydellä valtion palvelupisteistä ja yhteispalvelupisteistä asuvien osuus<br />

<strong>Lapin</strong> väestöstä vuosina 2010 ja 2011.<br />

Kuva 4.1.1. 7–12-vuotiaiden perusopetuksen saavutettavuus Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 4.1.2. 13–15-vuotiaiden perusopetuksen saavutettavuus Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 4.2.1. Lukiokoulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään10 kilometrin etäisyydellä lukiosta Lapissa<br />

vuonna 2011.<br />

Kuva 4.2.2. Lukiokoulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään 30 kilometrin etäisyydellä lukiosta Lapissa<br />

vuonna 2011.<br />

Kuva 4.2.3. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään 10 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 4.2.4. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain enintään 30 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 4.2.5. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain vähintään kolmella koulutusalalla enintään<br />

10 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 4.2.6. Ammatillisen koulutuksen saavutettavuus kunnittain vähintään kolmella koulutusalalla enintään<br />

30 kilometrin etäisyydellä opetuspisteestä Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 4.2.7. Ammatillisen koulutuksen koulutustarjonta kunnittain Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 4.3.1. Liikunnan kokonaiskäyttömenot asukasta kohden kunnittain Lapissa vuonna 2010.<br />

Kuva 4.3.2. Liikunnan käyttö- ja kunnossapitomenot, palkat sekä avustukset <strong>Lapin</strong> kunnissa (€/as) vuonna 2010.<br />

Kuva 4.3.3. Liikunnan henkilöstö tehtävittäin (%) <strong>Lapin</strong> kunnissa vuonna 2010.<br />

Kuva 4.4.1. Kirjastoissa tarjottavat verkkoaineistot, muut kuin e-kirjat Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 4.4.2. Yleisten kirjasto<strong>jen</strong> arvio roolistaan tietoyhteiskuntatoimijana Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 4.5.1. Yleiseen kulttuuritoimeen kohdistuvat henkilötyövuodet Lapissa vuoden 2011 lopulla.<br />

Kuva 4.5.2. Yleisen kulttuuritoimen sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden nettokäyttökustannukset<br />

Lapissa vuonna 2009.<br />

Kuva 4.5.3. Valtionosuuden piiriin kuuluvien museoiden sijainti ja saavutettavuus enintään 30 kilometrin<br />

etäisyydellä.<br />

Kuva 4.5.4. Valtionosuuden piiriin kuuluvien teattereiden sijainti ja saavutettavuus enintään 30 kilometrin<br />

etäisyydellä.<br />

165

Kuva 4.5.5. Valtionosuuden piiriin kuuluvien orkestereiden sijainti ja saavutettavuus enintään<br />

30 kilometrin etäisyydellä.<br />

Kuva 5.1.1.1. Perheväkivaltatehtävien määrän keskiarvo vuosina 2008–2011 kunnittain Lapissa.<br />

Kuva 5.1.2.1. Hälytystehtävien toimintavalmiusajan muutos (minuuttia) kunnittain Lapissa vuosina 2008–2010.<br />

Kuva 5.1.3.1. Rikoslakirikosten (pl.liikennerikokset) määrä 10 000 asukasta kohden kunnittain<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 5.2.1.1. Pelastustoimen valistuksen ja neuvonnan tavoitettavuus (%) pelastustoimen alueen asukasmäärästä<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 5.2.1.2. Pelastustoimen järjestämien valistus- ja neuvontatilaisuuksien määrä (kpl) 1000 asukasta<br />

kohden Lapissa vuonna 2011.<br />

Kuva 5.2.1.3. Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastusprosentti kunnittain Lapissa vuosina<br />

2008–2011.<br />

Kuva 5.2.2.1. Pelastustoimen hälytystehtävien määrän muutos (%) vuonna 2011 verrattuna vuoteen 2010.<br />

Määrissä ei ole huomioitu ensivastetehtäviä.<br />

Kuva 5.2.2.2. Pelastustoimen hälytystehtävien lukumäärä (kpl) Lapissa vuosina 2008–2011. Määrissä ei ole<br />

huomioitu ensivastetehtäviä.<br />

Kuva 5.2.2.3. Pelastustoimen hälytystehtävien lukumäärä (kpl) 1000 asukasta kohden Lapissa vuonna 2011.<br />

Määrissä ei ole huomioitu ensivastetehtäviä.<br />

Kuva 5.2.2.4. Pelastustoimen yleisimpien hälytystehtävien lukumäärä (kpl) Lapissa vuosina 2008–2011.<br />

Kuva 5.2.3.1. <strong>Lapin</strong> kuntien turvallisuussuunnitelmat vuonna 2011.<br />

Kuva 5.2.3.2. <strong>Lapin</strong> kuntien turvallisuussuunnitelmien (18 kpl) sisältö teemo<strong>jen</strong> mukaan vuonna 2011.<br />

Kuva 5.3.1. <strong>Lapin</strong> maanteiden toiminnallisen luokituksen ja liikennesuoritteen jakauma vuonna 2011.<br />

Kuva 5.3.2. <strong>Lapin</strong> maanteiden talvihoitoluokituksen ja liikennesuoritteen jakauma vuonna 2011.<br />

Kuva 5.3.3. Maanteillä havainnoitu<strong>jen</strong> välttävien ja huono<strong>jen</strong> ajokelien suhteelliset osuudet joulu–maaliskuun<br />

aikana eri talvihoitoluokan tiestöllä Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Kuva 5.3.4. Tienkäyttäjien tyytyväisyys (asteikko 1–5) maanteiden talvihoitoon Lapissa vuosina 2006–2011.<br />

Kuva 5.3.5. <strong>Lapin</strong> maanteiden painorajoitusten yhteispituus vuosina 1987–2011.<br />

Kuva 5.3.6. Tienkäyttäjän linjaan soitetut puhelut ja niistä välitetyt viestit (LIITO) <strong>Lapin</strong> urakoitsijoille<br />

vuosina 2005–2011.<br />

Kuva 5.3.7. Tienkäyttäjän linjaan soitetut puhelut aiheittain ja niistä välitetyt viestit (LIITO) <strong>Lapin</strong> urakoitsijoille<br />

vuosina 2005–2011.<br />

Kuva 5.4.1. YTA-lain vaatimusten täyttyminen ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköissä vuonna 2011.<br />

Kuva 5.4.2. <strong>Lapin</strong> ympäristöterveydenhuollon valvontayksiköt taajama-asteen mukaan jaoteltuna 1.1.2011.<br />

Kuva 5.5.1. Valvontaeläinlääkäritilanne koko maassa vuonna 2011.<br />

Taulukot<br />

Taulukko 2.2.1. <strong>Lapin</strong> kuntien väkilukutietoja vuosina 2010−2020.<br />

Taulukko 2.2.2. Väestön ikärakenne Lapissa ja koko maassa vuosina 2010−2011 ja ennuste vuosille 2015 ja 2020<br />

Taulukko 2.3.1. Työpaikat (alueella työssäkäyvät) toimialan mukaan (%) Lapissa ja koko maassa vuonna 2009.<br />

Taulukko 2.4.1. <strong>Lapin</strong> kuntien taloudellinen huoltosuhde (työvoiman ulkopuolella olevien ja työttömien määrä<br />

yhtä työllistä kohden) vuosina 2009−2010 ja väestöllinen huoltosuhde (alle 15-vuotiaiden ja<br />

yli 64-vuotiaiden määrä yhtä 15−64-vuotiasta kohden) vuosina 2009−2010 sekä ennuste<br />

vuosille 2015, 2020 ja 2030.<br />

Taulukko 2.5.1. <strong>Lapin</strong> kuntien taloustietoja.<br />

Taulukko 2.6. Koonta joistakin syrjäytymistä kuvaavista muuttujista vuosilta 2009−2010.<br />

Taulukko 3.1.1. Yhteispalvelupisteet kunnittain Lapissa vuosina 2002–2011.<br />

166 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

Taulukko 3.1.2. Yhteispalvelupisteet toimijoittain Lapissa vuosina 2002–2011.<br />

Taulukko 4.1.1. Oppilashuoltopalvelu<strong>jen</strong> henkilöstömitoituksen tunnusluku<strong>jen</strong> (viikkotuntia/100 oppilasta)<br />

keskiluvut lääneittäin lukuvuonna 2008–2009.<br />

Taulukko 4.1.2. Peruskoulun oppilaat sekä tehostetun tuen ja erityisen tuen oppilaat syksyllä 2011.<br />

Taulukko 4.1.3. Erityisopetukseen siirretyt peruskoulun oppilaat otto- tai siirtopäätöksen perusteen mukaan 2010.<br />

Taulukko 4.1.4. Viiden kilometrin etäisyydellä koulusta asuvien peruskouluikäisten osuus kunnittain ja seutukunnittain<br />

Lapissa vuosina 2009, 2010 ja 2011.<br />

Taulukko 4.1.5. Perusopetuksen luokkien 1–6 koulut oppilasmäärän mukaan Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Taulukko 4.1.6. Perusopetuksen luokkien 7–9 ja 1–9 koulut oppilasmäärän mukaan Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Taulukko 4.1.7. <strong>Lapin</strong> peruskouluikäisten määrä seutukunnittain vuonna 2011 ja ennuste vuosina 2013–2025.<br />

Taulukko 4.1.8. Kuljetettavien oppilaiden koulumatkat Lapissa lukuvuonna 2011–2012 ja 2010–2011.<br />

Taulukko 4.1.9. <strong>Lapin</strong> peruskoulu<strong>jen</strong> kuljetusedun saavat oppilaat, joiden kuljetus- ja odotusaika ylittää lain<br />

salliman ajan vuonna 2011.<br />

Taulukko 4.2.1. Toisen asteen koulutuksen aloittava ikäluokka (lkm) Lapissa vuosina 2010–2025 ja muutos (%)<br />

vuodesta 2010.<br />

Taulukko 4.2.2. Lukiosta enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä asuneiden 16-vuotiaiden osuus (%)<br />

ikäluokasta <strong>Lapin</strong> seutukunnissa vuonna 2011 ja muutos (%-yksikköä) vuodesta 2009.<br />

Taulukko 4.2.3. Ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä<br />

asuneiden 16-vuotiaiden osuus (%) ikäluokasta <strong>Lapin</strong> seutukunnissa vuonna 2011 ja muutos<br />

(%-yksikköä) vuodesta 2009.<br />

Taulukko 4.2.4. Niiden 16-vuotiaiden osuudet (%) ikäluokasta, joille oli tarjolla vähintään kolmen koulutusalan<br />

koulutusta enintään 10, 30 tai yli 30 kilometrin etäisyydellä ammatillisen oppilaitoksen opetuspisteestä<br />

<strong>Lapin</strong> seutukunnissa vuonna 2011 ja muutos (%-yksikköä) vuodesta 2009.<br />

Taulukko 4.2.5. Hakuvuonna ja aiemmin peruskoulun päättäneiden (lkm) hakeminen ja sijoittuminen lukioon sekä<br />

sukupuolijakauma (%) Lapissa vuonna 2011.<br />

Taulukko 4.2.6. Hakuvuonna ja aiemmin peruskoulun päättäneiden (lkm) hakeminen ja sijoittuminen ammatilliseen<br />

koulutukseen sekä sukupuolijakauma (%) Lapissa vuonna 2011.<br />

Taulukko 4.2.7. <strong>Lapin</strong> ulkopuolelle menneiden ja <strong>Lapin</strong> ulkopuolelta tulleiden opiskelijoiden osuus (%) kaikista<br />

toisen asteen oppilaitoksissa opiskelleista Lapissa vuosina 2009–2011.<br />

Taulukko 4.3.1. Kuntien liikunnan kokonaismenot, kokonaiskäyttömenot sekä liikuntapaikko<strong>jen</strong> investointimenot<br />

(€, €/as) kunnittain Lapissa vuonna 2010.<br />

Taulukko 4.3.2. Kuntien liikunta-avustusten, palkkameno<strong>jen</strong> sekä liikuntapaikko<strong>jen</strong> käyttö- ja kunnossapitomeno<strong>jen</strong><br />

kokonaismäärät (€, €/as) kunnittain Lapissa vuonna 2010.<br />

Taulukko 4.5.1. Yleiseen kulttuuritoimeen kohdistuvat henkilötyövuodet Lapissa vuoden 2011 lopulla.<br />

Taulukko 4.5.2. Yleisen kulttuuritoimen nettokäyttökustannukset (€/asukas) Lapissa vuonna 2009.<br />

Taulukko 4.5.3. Yleisen kulttuuritoimen nettokustannukset keskimäärin (€/asukas) Lapissa ja koko maassa vuosina<br />

2005–2010.<br />

Taulukko 4.6.1. <strong>Lapin</strong> kuntien nuorten ohjaus- ja palveluverkosto<strong>jen</strong> asettajatahot vuonna 2011 (mukana myös<br />

valmisteilla olevia verkostoja).<br />

Taulukko 4.6.2. Työpajo<strong>jen</strong> alle 29-vuotiaiden valmentautujien (hlö) ja valmentajien (htv) määrä Lapissa vuosina<br />

2004−2010.<br />

Taulukko 4.6.3. Etsivän nuorisotyön tavoittamien nuorten ja etsivien nuorisotyöntekijöiden määrä Lapissa vuosina<br />

2008−2010.<br />

Taulukko 4.6.4. Tahot, joiden kautta etsivä nuorisotyö tavoitti nuoret Lapissa vuonna 2010.<br />

Taulukko 4.7.1. Nuorten päihteiden käyttö Lapissa ja koko maassa eri vuosina.<br />

Taulukko 4.7.2. Yhteenveto ehkäisevän päihdetyön toteutumisesta Lapissa vuonna 2011.<br />

167

Taulukko 4.8.1. Alueellisen joukkoliikenteen määrälliset palvelutasotekijät.<br />

Taulukko 5.1.1.1. Perheväkivaltatehtävien lukumäärä Lapissa vuosina 2008–2011.<br />

Taulukko 5.1.1.2. Pahoinpitelyrikokset ikäryhmittäin asianomistajan iän mukaan Lapissa vuosina<br />

2005–2011.<br />

Taulukko 5.1.1.3. Pahoinpitelyrikosten määrä epäilty<strong>jen</strong> ikäryhmittäin Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Taulukko 5.1.1.4. Miesten osuus pahoinpitelyrikoksista epäillyistä ikäryhmittäin Lapissa vuosina 2005–2011<br />

ja muutos 2010–2011 (prosenttiyksikköä).<br />

Taulukko 5.1.1.5. Naisten osuus pahoinpitelyrikosten asianomistajista ikäryhmittäin Lapissa vuosina 2005–2011<br />

muutos 2010–2011 (prosenttiyksikköä).<br />

Taulukko 5.1.2.1. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien keskimääräinen toimintavalmiusaika<br />

(minuuttia) Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Taulukko 5.1.2.2. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien lukumäärä Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Taulukko 5.1.2.3. Kiireellisten ja viipymättä hoidettavien hälytystehtävien lukumäärä 10 000 asukasta kohden<br />

Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Taulukko 5.1.2.4. Niiden hälytystehtävien, joissa poliisipartio on paikalla, osuus tietyissä raja-arvokohdissa<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Taulukko 5.1.3.1. Rikosmäärien kehitys rikoslajeittain Lapissa vuosina 2008–2011.<br />

Taulukko 5.1.3.2. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) lukumäärä Lapissa vuosina 2005–2011.<br />

Taulukko 5.1.3.3. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) lukumäärä 10 000 asukasta kohden Lapissa vuosina<br />

2005–2011.<br />

Taulukko 5.1.3.4 Taulukko 5.1.3.4. Rikoslakirikosten (pl. liikennerikokset) selvitysaste (%) Lapissa vuosina<br />

2005–2011.<br />

Taulukko 5.2.1.1. Kerran vuodessa tarkastettavien kohteiden palotarkastusprosentti tarkastuskohteittain Lapissa<br />

vuonna 2011.<br />

Taulukko 5.2.2.1. Toimintavalmiusaiko<strong>jen</strong> toteutuminen (min) riskialueittain kiireellisissä pelastustehtävissä<br />

Lapissa vuonna 2011.<br />

Taulukko 5.3.1 Maanteiden toiminnallisen luokituksen mukaiset tiepituudet ja liikenteen kokonaissuoritteen<br />

jakauma Lapissa vuonna 2011.<br />

Taulukko 5.5.1. Lapissa tehdyt eläinsuojelutarkastukset verrattuna koko maan tarkastuksiin vuonna 2011.<br />

Taulukko 5.5.2. Eläinsuojelutarkastukset valvontayksiköittäin Lapissa vuonna 2011.<br />

168 <strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto | Peruspalvelut Lapissa 2011

<strong>Lapin</strong> aluehallintovirasto<br />

Valtakatu 2<br />

PL 8002, 96101 Rovaniemi<br />

puh. 020 636 1010<br />

www.avi.fi/lappi<br />

169 131

logo

products

Resources

Company

Terms of service
Privacy policy
Cookie policy
Cookie settings
Imprint
Change language
Made with love in Switzerland
© 2024 Yumpu.com all rights reserved

Hooray! Your file is uploaded and ready to be published.

Saved successfully!

Ooh no, something went wrong!