perheyrit ys

26
Oma pää
– Oma pääoma
Kuluvan vuoden kuuma kysymys on, mistä suomelle
kasvua. taloustieteen oppien mukaan
hyödykkeiden ja palveluiden tuotannontekijöitä
on työvoiman ja luonnonvarojen lisäksi pääoma.
ilman pääomaa ei ole taloudellista toimeliaisuutta
eikä talouskasvua. Pääoma on kasvun
tuotannontekijä.
Miten leipälajini verotus sitten kohtelee pääomaa
suomessa? epätasa-arvoisesti. otetaanpa
esimerkki.
henkilöllä A on 100 rahaa. A:lle on tarjolla poikkeuksellisen
hyvätuottoisia sijoituskohteita, joiden
väliltä hän valitsee: asunto, joukkovelkakirjalaina
ja serkun yritys. Jokaisesta sijoituksesta
olisi tarjolla jopa 10 %:n vuosituotto. A pohdiskelee
sijoitusta huolellisesti monelta kantilta, ja
yksi niistä on verotus.
Jos A sijoittaisi rahansa asuntoon, hän saisi
asunnosta vuokratuottoa, josta peritään 30 %:n
pääomatulovero. Käteen jäisi siis 7 rahaa. samoin
käy velkapaperin kanssa.
Jos A sen sijaan sijoittaisi rahansa serkkunsa
yrityksen omaan pääomaan, hänestä tulisi yrityksen
osakkeenomistaja ja hän saisi sijoitukselleen
osinkotuottoa. silloin verojen jälkeisen
tuoton laskenta on monimutkaisempaa, koska
tuottoa verotetaan kahdella tasolla, ensin yhtiössä
ja toiseksi omistajan kädessä. yhtiö maksaa
liiketoimintansa voitosta 24,5 %:n veron ja jakaa
loput osinkona. A:lle tulisi siis osinkotuloa 7,55
rahaa. osittain pääoma- ja osittain ansiotulona
verotettavasta osingosta peritään A:n tapauksessa
30 % veroa. A:n käteen jää 5,3 rahaa. se
on neljänneksen vähemmän kuin asunnosta tai
velkapaperista kertyvä tuotto.
A tekee vertailustaan päivänselvän johtopäätöksen
ja sanoo serkulleen, että sijoitan rahani
yritykseesi, mutta teen sen antamalla lainaa.
Kun yritys maksaa lainalle korkoa, se saa vähen-
tää koron verotuksessaan ja A maksaa korosta
pääomatuloveron. A:lle jää tuottona 7 rahaa
käteen.
yksinkertaista matematiikkaa ja yhdenkertaista
verotusta. toisin on oman pääoman laita. sen
verotus ei ole yhdenkertaista eikä yhdenvertaista.
häviö muille sijoitusmuodoille on selkeä.
serkku puolestaan sanoo A:lle, että lainapääoma
ei hänen yritystään auta. yrityksen on
nimittäin tarkoitus tehdä investointi, johon se
tarvitsee A:n sijoituksen lisäksi pankkilainaa.
Pankki on sanonut serkulle, että lainarahoitusta
on tarjolla, jos yrityksellä on riittävän vahva oma
pääoma. ei lainapääomaa ilman omaa. A:n ja
serkun yrityksen tiet eivät kohtaa.
tämä oli vain yksittäinen tapaus, mutta sen relevanssi
on siinä, että näitä A:ita on suomessa miljoonia.
rahaa suomalaisten pankkitileillä makaa
lähes 85 miljardia euroa.
Pankkitili on käytännössä lainapaperi, jolle
pankki maksaa (lähes nolla-)korkoa. yksisilmäisesti
veromonokkelin läpi katsottuna suomalaiset
ovat fiksuja, kun sijoittavat rahansa kohteeseen,
josta kertyvä tuotto verotetaan yhteen
kertaan. siihen verotus ohjaa. isomman riskin
ottamisesta palkkiona sen sijaan tulee kovempi
verotus.
Kun avaa toisenkin silmän, huomaa, että se raha
ei päätynyt investointeihin eikä työllistämiseen.
se ei tukenut kasvua lainkaan.
Muistan kouluajoiltani nuorten päihteidenkäyttöä
torjuvan valistuskampanjan iskulauseen
”oma pää – pääoma”. tässä ajassa se sopisi hieman
muunneltuna suomalaisen talouspoliittisen
päätöksenteon ohjenuoraksi. Meidän päättäjiemme
omasta päästä on kiinni, otetaanko
meillä vakavasti oman pääoman rooli kasvun
tuotannontekijänä: oma pää – oma pääoma.
Simo Valtti
Kirjoittaja on Perheyritysten liiton
veroasiantuntija.