Energialaitteiden rakenne Kaasu- ja dieselmoottorikäyttölaite - MWM

Energialaitteiden rakenne 

ja 

Kaasu- ja 

dieselmoottorikäyttölaite 

(suunnittelu- ja asennusohjeet) 

06-2012 

MWM GmbH Carl-Benz-Straße 1 D-68167 Mannheim Puhelin: +49(0)621 384-0 Telefax: +49(0)621 384-8612 www.mwm.net

Tämä käsikirja ja kaikki sen sisältämät kuvat ovat tekijänoikeuslain suojaamia. Kaikki siitä johtuvat oikeudet, 

myös vain osittaisessa käytössä, pidätetään. Sen kaikenlainen tekijänoikeuslain puitteet ylittävä 

hyödyntäminen on kiellettyä ilman tekijänoikeuden haltijan kirjallista suostumusta, ja näin myös rangaistava 

teko. Tämä koskee erityisesti asiakirjan jäljentämistä, kääntämistä ja mikrofilmausta sekä tallentamista ja 

muokkaamista sähköisissä järjestelmissä. 

© MWM GmbH Mannheim 2012 

Merkkinimien, käyttönimien, kauppanimien, tavaranimikkeiden jne. toistaminen tässä teoksessa ei oikeuta 

ilman erityistä merkintääkään siihen oletukseen, että näitä nimiä voitaisiin pitää tavaramerkki- ja 

merkkisuojalainsäädännön mukaisesti vapaasti käytettävinä nimityksinä ja että jokainen voi siksi käyttää 

niitä. 

Jos tässä teoksessa viitataan suoraan tai epäsuorasti lakeihin, määräyksiin tai standardeihin (esim. DIN, 

VDI, VDE...) tai niitä lainataan, kirjoittajat ja MWM eivät takaa oikeellisuutta, täydellisyyttä tai 

ajankohtaisuutta. Suosittelemme hankkimaan omia töitä varten täydelliset määräykset tai standardit 

kulloinkin voimassa olevana versiona. 

Tämän käsikirjan sisältämät kuvat, piirrokset, kaaviot ja kytkentäkaaviot ovat yleisiä tietoja projektointia 

varten. Tilauksissa on kukin tilausdokumentaatio sitova. 

Tämän käsikirjan piirrokset eivät kuulu muutospalvelun piiriin. Ne päivitetään vasta tämän käsikirjan 

seuraavassa painoksessa. 

Kapitel_00 - Sisällysluettelo.docx Sivu 1 / 4 © MWM GmbH 2012 / VD-S

ESIPUHE 

Tämä käsikirja on tarkoitettu kaikille, joita MWM-laitteisto koskee, eikä sitä ole tarkoitettu loppukäyttäjän 

käyttöohjeeksi. Tästä syystä tämä käsikirja ei ole standardin DIN 8418 mukaista käyttäjätietoa. Se täyttää 

kuitenkin samankaltaisen tarkoituksen, koska näiden ohjeiden noudattaminen auttaa laitteiston toiminnassa 

ja suojaa siksi loppukäyttäjää vaaroilta, joita laitteiston käyttö voi aiheuttaa. 

Käyttöturvallisuus ja pitkä käyttöikä voidaan saavuttaa vain asianmukaisesti asennetuissa laitteistoissa. 

Huoltotyöt voidaan näin suorittaa helpommin ja nopeammin. Tämä käsikirja antaa tietoja oikeasta 

asennuksesta ja antaa tällöin ohjeita noudatettavista raja-arvoista. 

Asennusmahdollisuuksien kirjosta johtuen voidaan vain määritellä yleisesti voimassa olevia ohjeita. 

Kokemus ja erityinen ammattitieto on välttämätöntä aggregaattien ihanteellisessa asennuksessa. Ilmoitetut 

normit, direktiivit ja määräykset eivät välttämättä ole täydellisiä. Jokaisessa yksittäisessä käyttötapauksessa 

on siksi tarkastettava paikalliset määräykset ja noudatettava niitä. 

Siksi suosittelemme kysymään neuvoa suunnitteluvaiheessa MWM:ltä tai valtuutetulta myyntikumppanilta. 

MWM ei hyväksy takuuvaatimuksia eikä MWM vastaa sellaisista vahingoista, jotka aiheutuvat käsikirjan 

tietojen ja ohjeiden noudattamatta jättämisestä. 

Otamme mielellämme vastaan kritiikkiä ja aloitteita näiden ohjeiden parantamiseksi tai täydentämiseksi. 

MWM GmbH 

VD-S, 06-2012 


Sisällysluettelo 

Luku Otsikko 

1 Diesel-/kaasumoottoriaggregaateilla varustettujen laitteistojen pystytys 

2 Aggregaattiteho 

3 BHKW-aggregaatti 

4 Aggregaatin pystytykselle esitetyt vaatimukset 

5 Konetilan tuuletus 

6 Moottorin jäähdytysjärjestelmät 

7 Polttoainejärjestelmä 

8 Voiteluöljyjärjestelmä 

9 Polttoilmajärjestelmä 

10 Pakokaasujärjestelmä 

11 Paineilmajärjestelmä 

12 Mittaus-, valvonta- ja rajoituslaitteet 

13 Luku ilman sisältöä 

14 Sähköiset kytkentälaitteistot 

15 Saarekekäyttö kaasumoottoreilla 

16 Kuormatasot 

17 Johdotus 

18 Aggregaattien kuljetus ja kiinnittäminen 

19 Asennus- ja suuntausohjeita aggregaatille 

20 Putkistojen vetäminen 

21 Työturvallisuus, tapaturmanehkäisy, ympäristönsuojelu 



Luku 1 

Diesel-/kaasumoottoriaggregaateilla varustettujen 

laitteistojen pystytys 

sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia varten 

06-2012 

MWM GmbH Carl-Benz-Straße 1 D-68167 Mannheim Puhelin: +49(0)621 384-0 Telefax: +49(0)621 384-8612 www.mwm.net 1

Sisältö 

1. Diesel-/kaasumoottoriaggregaateilla varustettujen laitteistojen pystytys sähkön ja 

lämmön yhteistuotantolaitoksia (BHKW) varten...................................................................... 3 

1.1 Käyttötavat .................................................................................................................................... 3 

1.1.1 Lämpöjohdettu käyttötapa ............................................................................................................. 3 

1.1.2 Virtajohdettu käyttötapa ................................................................................................................ 4 

1.1.2.1 Verkkorinnankäyttö ....................................................................................................................... 4 

1.1.2.2 Saarekekäyttö ............................................................................................................................... 4 

1.1.2.2.1 Varavirtakäyttö .............................................................................................................................. 4 

1.1.2.2.2 Käynnistys ilman virransyöttöä verkosta ....................................................................................... 5 

1.1.3 Käyttötapa polttokaasutarjonnan mukaisesti ................................................................................ 5 

1.1.4 Kahden kaasun käyttö ................................................................................................................... 5 

Kapitel_01 - Diesel-kaasumoottoriaggregaateilla varustettujen laitteistojen pystytys.docx Sivu 2 / 6 © MWM GmbH 2012 / VD-S

1. Diesel-/kaasumoottoriaggregaateilla varustettujen laitteistojen pystytys 

sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitoksia (BHKW) varten 

Diesel- tai kaasumoottoriaggregaatti koostuu polttomoottorista, generaattorista, kytkimestä, perusrungosta ja 

laakeroinnista. Moottori ja generaattori pystytetään jäykästi perusrungolle. Tätä yksikköä kutsutaan BHKW- 

aggregaatiksi ja se on tarkoitettu virran ja lämmön tuotantoon. 

BHKW-moduuli koostuu BHKW-aggregaatista ja komponenteista: 

Jäähdytysveden lämmönvaihdin 

Pakokaasun lämmönvaihdin 

Pakokaasun äänenvaimennin 

Pakokaasun puhdistuslaitteisto 

Polttoainesäiliö tai kaasusyöttö 

Voiteluöljyn syöttö 

Aggregaattivalvonta 

Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitos koostuu yhdestä tai useammasta BHKW-moduulista, 

kytkentälaitteistosta ja ohjaustekniikasta, tuloilmalaitteistosta ja poistoilmalaitteistosta. 

Virrantuotantoaggregaattien perusteet, vaatimukset, komponentit, toteutus ja huolto on kuvattu standardissa 

DIN 6280 osa 14 (katso kuva 1.1). 

Huomio! 

Valmistajan toimittamiin aggregaatteihin, komponentteihin ja kytkentäkaappeihin ei saa suorittaa mitään 

muutoksia tai asentaa vierasosia. 

EMC-ongelmien sulkemiseksi pois on laitteistonpuoleiset osat, kuten taajuusmuuntimet, ehdottomasti 

johdotettava valmistajan ohjeiden mukaisesti suojatuilla johdoilla. Katso myös luku 14 ja 17. 

1.1 Käyttötavat 

Aina käytöstä riippuen voidaan laitteistoa käyttää ensisijaisesti virran tai lämmön tuotantoon. 

1.1.1 Lämpöjohdettu käyttötapa 

Lämpöjohdetussa käyttötavassa on lämmöntarve BHKW:n tehontuotannon ohjaussuure. Ajankohtaisen 

lämmöntarpeen kattamiseksi voidaan BHKW:tä tukea muilla lämmöntuottajilla. 


1.1.2 Virtajohdettu käyttötapa 

Virtajohdetussa käyttötavassa on virrantarve BHKW:n tehontuotannon ohjaussuure. 

1.1.2.1 Verkkorinnankäyttö 

Verkkorinnankäytössä sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitos huolehtii esim. maks. sähkötehon 

saavuttamiseen asti kuluttajalaitteista moottorin nimellistehoa vastaavasti. Tarpeellinen lisätarve katetaan 

sähköisestä syöttöverkosta. Korkeiden tariffien aikoina voidaan kuormitushuippuja laskea aggregaattien 

avulla. 

Sähköverkon häiriöiden aikana on olemassa mahdollisuus käyttää yhteistuotantolaitosta saarekekäytössä. 

1.1.2.2 Saarekekäyttö 

Saarekekäytössä yhteistuotantolaitos huolehtii yksin kuluttajalaitteiden tehontarpeesta. 

Aggregaattien on annettava päällekytkettyjen kuluttajalaitteiden teho käyttöön kaikissa käyttötiloissa. Tämä 

koskee niin kuorman päällekytkentää kuin kuorman poiskytkentää. 

Kytkentälaitteiston kuormahallinnon avulla voidaan varmistaa, ettei aggregaatteja ylikuormiteta. Esiintyvät 

kuormitussysäykset eivät saa missään tapauksessa ylittää suurimpia sallittuja tasoja, jotka on määritelty 

jokaiselle aggregaattityypille erikseen (ks. luku "Kaasumoottorien kuormien lisäkytkennät"). Tämä koskee 

kuorman päällekytkentää ja kuorman poiskytkentää. Tällöin on otettava huomioon kunkin kuluttajalaitteen 

päällekytkentäteho, ei sen nimellistehoa (kuvaus tästä, ks. luku 15 Saarekekäyttö ja luku 16 Kuormien 

lisäkytkennät). 

1.1.2.2.1 Varavirtakäyttö 

Yhteistuotantolaitosta voidaan käyttää myös varavirran tuotantoon ottamalla huomioon vastaavat 

lisätoimenpiteet ja näin se kattaa virrantarpeen verkkovirran häiriöiden aikana seuraavien standardien 

mukaisesti: 

DIN VDE 0100-710 ja DIN VDE 0100-560 

DIN EN 50172 ja DIN VDE 0100-718 

Varavirtakäyttö on selvitettävä yksittäistapauksissa ja siihen vaaditaan lupa. Kaikki aggregaatit eivät ole yllä 

mainittujen standardien mukaisesti sopivia varavirraksi. Moottorikohtaiset kuormitustasot on otettava 

huomioon. 

Yhteistuotantolaitoksen samanaikaisesti tuottama lämpöenergia tulisi hyödyntää mahdollisimman pitkälle 

(esim. lämmön hyväksikäyttö tai kylmätuotanto), jota varten on tarvittaessa käytettävä lämmönkerääjiä. 

Varavirran tuotannossa on lämmön johtaminen pois varmistettava joka tapauksessa, mahd. kerääjien ja/ tai 

hätäjäähdytyslaitteen avulla. 


1.1.2.2.2 Käynnistys ilman virransyöttöä verkosta 

Käynnistys ilman virransyöttöä verkosta on kaasuaggregaattien hätätoiminto, jota tulisi käyttää vain 

hätätilanteissa. Kun kaasuaggregaatti käynnistetään ilman virransyöttöä verkosta, se käynnistyy ilman 

apukäyttölaitesyöttöä esivoitelua ja jäähdytysvesipumppuja varten. Kaasuaggregaatti käynnistyy suoraan 

sen jälkeen, kun TEM:ssä pyyntökontakti on suljettu. Jäähdytysvesipumput käynnistetään heti, kun 

apukäyttölaitteiden syöttö on käytettävissä. Lisäksi kaasun säätöjärjestelmän tiiviyden tarkastusta ei 

suoriteta. 

Valmistussarjojen TCG 2016 ja TCG 2020 moottorit soveltuvat käynnistykseen ilman virransyöttöä verkosta, 

valmistussarjan TCG 2032 moottorit eivät (katso myös luku 15.7). 

1.1.3 Käyttötapa polttokaasutarjonnan mukaisesti 

Tässä käyttötavassa on ohjaussuure käytettävissä oleva polttokaasutarjonta (esim. kaatopaikkakaasu, 

vedenpuhdistamokaasu, biokaasu jne.). Aina käytettävissä olevan kaasumäärän mukaan kytketään 

monimoottorilaitteistoissa aggregaatteja päälle tai pois päältä. Yhdellä aggregaatilla varustetuissa 

laitteistoissa sovelletaan teho käytettävissä olevaan kaasumäärään. 

1.1.4 Kahden kaasun käyttö 

Erityisissä käyttötapauksissa kaasuaggregaatit varustetaan käyttöön kahdella kaasutyypillä. Jos 

polttokaasuina on käytettävissä esim. maakaasua ja vedenpuhdistuskaasua, voidaan liian alhaisella 

vedenpuhdistuskaasutarjonnalla vaihtaa maakaasulle. Vaihto kaasutyyppien välillä tapahtuu aggregaatin 

seistessä. 


Kuva 1.1 

BHKW-komponenttien määritelmä ja rajoittaminen standardin DIN 6280-14 mukaisesti 

A Sähkön ja lämmön yhteistuotantolaitos BHKW 

B BHKW-moduuli 

C BHKW-aggregaatti 

1 Iskumäntä, polttomoottori 8 Pakokaasun puhdistuslaitteisto 

2 Generaattori 9 Polttoainesäiliö tai kaasusyöttö 

3 Kytkentä ja laakerointi 10 Voiteluöljyn syöttö 

4 Polttoilmasuodatin 

(valinnaisesti asennettu erilleen moottorista) 

11 Aggregaattivalvonta 

5 Pakokaasun lämmönvaihdin 12 Kytkentälaitteisto ja ohjaustekniikka 

6 Jäähdytysveden lämmönvaihdin 13 Tuloilmalaitteisto 

7 Poistokaasun äänenvaimennin 14 Poistoilmalaitteisto 



Luku 2 

Aggregaattiteho 

06-2012 


Sisältö 

2. Aggregaattiteho ........................................................................................................................... 3 

2.1 Lämmöntarve ................................................................................................................................ 3 

2.2 Virrantarve ..................................................................................................................................... 3 

2.3 Palamis-/ polttoainetarjonta........................................................................................................... 3 

2.3.1 Kaasu ............................................................................................................................................ 3 

2.3.2 Nestemäinen polttoaine ................................................................................................................ 4 

2.4 Tehotiedot tyyppikilvissä ............................................................................................................... 4 

2.4.1 Moottorin tyyppikilpi ....................................................................................................................... 4 

2.4.1.1 Dieselmoottorit .............................................................................................................................. 4 

2.4.1.2 Kaasumoottorit .............................................................................................................................. 4 

2.4.2 Generaattorin tyyppikilpi ................................................................................................................ 5 

2.4.3 Aggregaatin tyyppikilpi .................................................................................................................. 5 

Kapitel_02 - Aggregaattiteho.docx Sivu 2 / 6 © MWM GmbH 2012 / VD-S

2. Aggregaattiteho 

Aggregaattisuureen suunnittelua varten on virran- ja lämmöntarve määriteltävä vuosiominaiskäyrien pohjalta. 

2.1 Lämmöntarve 

Lämmöntarpeen ominaiskäyrän mukaan voidaan selvittää aggregaattien koko ja lukumäärä lämpöjohtavaa 

käyttötapaa varten. Virran synnytys ja virrantarve on lämpöjohtavassa käyttötavassa otettava ehdottomasti 

huomioon, koska valittu käyttötapa voi johtaa virran läpisyöttöön ja / tai sähkövirran ottoon. 

2.2 Virrantarve 

Virrantarpeen mukaiseen suunnitteluun verkkorinnankäytössä on virrantarpeen ominaiskäyrä ratkaiseva. 

Tällöin on samanaikaisesti tarkastettava, onko tarvittavan kokonaistehon jakaminen useammalle 

aggregaatille tarkoituksenmukaista. Varavirtakäyttöä varten on virrantarpeen lisäksi huomioitava 

verkkorinnankäytössä varavirtateho. On tehtävä ero "tärkeiden" ja "vähemmän tärkeiden" kuluttajalaitteiden 

sekä sallittujen keskeytysaikojen välillä. 

Kaikki kuluttajalaitteet eivät ole samanaikaisesti päällä tai saavuta samanaikaisesti maksimaalista 

virrankulutustaan (samanaikaisuuskerroin). 

Jotkut kuluttajalaitteet käyttävät puhdasta pätötehoa, toiset taas näennäistehoa (tehokerroin "cos pii"). 

Erityiset kuluttajalaitteet, esim. iskukuormitus ominaisuudella tai äärimmäiset jännite- ja 

taajuusvakiovaatimukset, on otettava huomioon. 

Erityisissä ilmastollisissa pystytysolosuhteissa (suuri korkeus, korkeat ilmanlämpötilat ja ilmankosteus) eivät 

moottori ja generaattori kykene antamaan normaalitehoaan (tehonlasku standardin ISO 8528-1 tai DIN VDE 

0530 sekä DIN EN 60034) mukaisesti. 

2.3 Palamis-/ polttoainetarjonta 

2.3.1 Kaasu 

Aggregaattiteho tai aggregaattien määrä riippuu käytössä olevasta kaasumäärästä. Aggregaatteja saa tällöin 

käyttää vain 50 – 100 %:n tehoalueella. Tällöin tehon tulisi olla jatkuvassa käytössä yli 70 %. 


2.3.2 Nestemäinen polttoaine 

Tässä suunnitellaan aggregaattitehoa ja aggregaattimäärää vastaava nestemäisen polttoaineen varastointi. 

2.4 Tehotiedot tyyppikilvissä 

Generaattoriaggregaatissa on moottorissa, generaattorissa ja aggregaatissa kussakin oma tyyppikilpi. 

2.4.1 Moottorin tyyppikilpi 

2.4.1.1 Dieselmoottorit 

Moottorin tyyppikilvessä ilmoitetaan mekaanisesti luovutetut tehon standardin DIN 3046-7 mukaisesti. 

Tehotieto ilmoitetaan kilowatteina (kW). 

Näin esim. yhdessä tyyppikilvessä voi olla tehot merkinnöillä SCXN ja SFN. 

Tällöin tarkoitetaan seuraavaa: 

S Käyttöteho 

C Kestoteho 

X 10 %:n ylikuorma yhden tunnin ajan 12 tunnin aikana 

N Hyötyteho 

F Estetty teho 

2.4.1.2 Kaasumoottorit 

Kaasumoottoreille ilmoitetaan yleensä teho SCN (kestohyötyteho, ei ylikuormitettava) standardin DIN 3046-7 

mukaisesti. Koetusalustalla kaasumoottoreita käytetään maakaasulla. Moottoreilla, joita myöhemmässä 

käytössä käytetään muilla kaasuilla, ilmoitetaan lisäksi näiden kaasutyyppien teho tyyppikilvessä. 

Kaasutyyppi otetaan huomioon lisäyksellä tehomerkinnän perässä. 

Tyyppikilvessä voi olla ilmoitettuna esim. seuraavia tehoja: 

SCN n: Kestohyötyteho maakaasukäytössä; n tarkoittaa luonnollista kaasua (maakaasu); 

tämä teho ajetaan koetusalustalla 

SCN b: Kestohyötyteho biokaasukäytössä; b tarkoittaa biokaasua 

Muita päätteitä voi olla: 

m mine gas (kaivoskaasu) 

s sewage gas (vedenpuhdistuskaasu) 

l landfill gas (kaatopaikkakaasu) 


2.4.2 Generaattorin tyyppikilpi 

Generaattorin tyyppikilvessä ilmoitetaan generaattorin tyyppi-näennäisteho standardin IEC 60034 mukaisesti 

ja tehokerroin (cos pii). Tieto ilmoitetaan kilovolttiampeereina (kVA), tehokerroin on mitaton. 

2.4.3 Aggregaatin tyyppikilpi 

Aggregaatin tyyppikilvessä ilmoitetaan aggregaatin sähköinen nimellisteho. Tehotyypin kuvaus tapahtuu 

standardin DIN 8528-1 mukaisesti. Tehotieto annetaan sähköisinä kilowatteina (kWel). Tehokuvauksia ovat: 

COP Aggregaatin kestoteho 

PRP Muuntuva aggregaatin kestoteho 

LTP Ajallisesti rajoitettu aggregaattiteho 

Kaasumoottoreilla varustetut aggregaatit on suunniteltu kestokäyttöön, siksi aggregaatin tyyppikilvessä 

ilmoitetaan aina COP-teho. Dieselaggregaatteja saattaa aina käyttötapauksesta riippuen koskea myös 

tehotyypit PRP ja LTP. 




Luku 3 

BHKW-aggregaatti 

06-2012 


Sisältö 

3. BHKW-aggregaatti ...................................................................................................................... 3 

3.1 Aggregaatin rakenne ..................................................................................................................... 3 

3.2 Aggregaatti .................................................................................................................................... 3 

3.2.1 Moottorivalvonta ja johdotus ......................................................................................................... 3 

3.2.2 Aggregaattiesimerkkejä ............................................................................................................... 14 

3.3 Generaattorit ............................................................................................................................... 19 

3.3.1 Yleistä .......................................................................................................................................... 19 

3.3.2 Generaattorin jännitesäätö .......................................................................................................... 20 

3.3.2.1 Jännitteensäätimen yleinen toiminta ........................................................................................... 21 

3.3.2.2 Tavoitearvoasettimen asetus ...................................................................................................... 21 

3.3.3 Generaattorisuoja ........................................................................................................................ 21 

3.3.3.1 Valvontalaitteet generaattorille standardin ISO 8528 osan 4 mukaisesti ................................... 21 

3.3.4 Maadoitus .................................................................................................................................... 22 

Kapitel_03 - BHKW-aggregaatti.docx Sivu 2 / 22 © MWM GmbH 2012 / VD-S

3. BHKW-aggregaatti 

3.1 Aggregaatin rakenne 

Aggregaatit koostuvat seuraavista pääkomponenteista: 

Diesel- tai kaasumoottori 

Generaattori 

Kiertoelastinen kytkin 

Perusrunko 

Elastiset laakerielementit 

Moottori ja generaattori on kytketty toisiinsa kiertoelastisesti ja kiinnitetty jäykästi perusrungolle. Perusrunko 

seisoo elastisten laakerielementtien avulla perustalla. 

Aggregaattiin on asennettu kaikki elastiset liitännät käyttöainejärjestelmiä varten. Apuaggregaatit, kuten 

esivoitelu ja voiteluöljytason valvonta, on asennettu perusrunkoon. 

Jokainen moottori on varustettava esilämmityksellä. Se voidaan aina laitteiston mallin mukaan asentaa 

aggregaattiin tai laitteistoon. 

3.2 Aggregaatti 

3.2.1 Moottorivalvonta ja johdotus 

Kaasumoottori on varustettu antureilla valvontaa ja ohjausta varten. Anturit on johdotettu monitoimikiskolle 

sylinterisarjalle A ja B. Jokaiselta monitoimikiskolta johtavat kokoomajohdot TEM-järjestelmään (TEM katso 

14.1). Moottorissa on kuparikiskoon liitetty kaikki maadoitettavat osat. Tämä kisko on siksi liitettävä 

kytkentälaitteiston maattojärjestelmään. Yleiskuvan valvonnasta näyttävät seuraavat moottorikuvat. 

Dieselmoottori on samoin varustettu antureilla valvontaa ja ohjausta varten. Nämä anturit on johdotettu 

aggregaattiin asennettuun moottorin kytkentäkoteloon. 


Kuva 3.1a Moottori TCG 2016 V08 C, V12 C ja V16 C anturijärjestys 

1 Seoksen lämpötila-anturi pakokaasun turboahtimen edessä 

2 Sytytyspuola 

3 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi (matalalämpötilakierron sisäänmeno) 

4 Asetuslaite 

5 Käynnistysrele 

6 Vauhtipyöräanturi asennuspaikka mallista riippuen 

7 Käynnistin 

8 Nakutusanturi 

Aina yksi anturi kahdelle sylinterille 

9 Voiteluöljyn tasoanturi 

10 Nokka-akselianturi 

11 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi (moottorin ulostulo) 

12 Kampikammion paineanturi 

13 Askelmoottorin kaasu-ilmasekoitin 


Kuva 3.1b Moottori TCG 2016 V08 C, V12 C ja V16 C anturijärjestys 

1 Latausseoksen lämpötila-anturi seoksen jäähdyttimen jälkeen 

2 Sytytyksen ohjauslaite 

3 Monitoimikisko sylinterisarja B 

4 Polttotilan lämpötila-anturi 

Aina yksi anturi sylinteriä kohti 

5 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi (korkealämpötilakierto) 

6 Esivoitelupumppu 

7 Voiteluöljyn lämpötila-anturi 

8 Voiteluöljyn paineanturi 


Kuva 3.2a Moottori TCG 2020 V12(K) ja V16(K) anturijärjestys 

1 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi seoksen jäähdyttimen edessä 




4 Käynnistin 








11 Monitoimikisko sylinterisarja A 

12 Lähestymiskytkin kaasu-ilmasekoitin 

13 Imuilman lämpötila-anturi 

V16-moottori 


V12-moottori 


Aina yksi sytytyspuola sylinteriä kohti 


Kuva 3.2b Moottori TCG 2020 V12 ja V16 anturijärjestys 



3 Seoksen lämpötila-anturi 

4 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi (moottorin sisäänmeno) 







9 Vauhtipyörän impulssianturi 


11 Asetuslaite 

12 Askelmoottori kaasu-ilmasekoitin 



14 Pakokaasun turboahtimen kierroslukuanturi 

15 Pakokaasun turboahtimen lämpötila-anturi 


Kuva 3.3a Moottori TCG 2020 V20 anturijärjestys 

1 Pakokaasun turboahtimen lämpötila-anturi 












Kuva 3.3b Moottori TCG 2020 V20 anturijärjestys 




4 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi (moottorin sisäänmeno) 







9 Asetuslaite 

10 Vauhtipyörän impulssianturi 

11 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi seoksen jäähdyttimen edessä 





Kuva 3.4a Moottori TCG 2032 V12 ja V16 anturijärjestys 

1 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi (korkealämpötilakierron sisäänmeno) 


Aina yksi kytkin kaasu-ilmasekoitinta kohti 

3 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi (korkealämpötilakierron ulostulo) 


Aina yksi anturi kaasu-ilmasekoitinta kohti 


Aina yksi askelmoottori kaasu-ilmasekoitinta kohti 

6 Aina mallin mukaan peruslaakerin lämpötila-anturi 

7 Monitoimikisko sylinterisarja A 



10 Sähköinen pumppu esilämmitysaggregaatille (jäähdytysneste) 

11 Sähköinen esilämmityslaite 

jäähdytysnesteelle ja voiteluöljylle 

12 Sähköinen pumppu esilämmitysaggregaatille (voiteluöljy) 


Kuva 3.4b Moottori TCG 2032 V12 ja V16 anturijärjestys 


2 Käynnistysvarmistus moottorin kääntölaitteelle 

3 Magneettiventtiili paineilmakäynnistimelle 



6 Latausseoksen lämpötila-anturi 

Aina yksi anturi A- ja B-puolelle 

V12-moottori: Sylinterin A4 ja A5 välissä sekä B6:n edessä 

V16-moottori: Sylinterin A6 ja A7 välissä sekä B8:n edessä 


Kuva 3.4c Moottori TCG 2032 V12 ja V16 anturijärjestys 


Aina yksi anturi pakokaasun turboahdinta kohti 

2 Asetuslaite 

3 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi (korkealämpötilakierron sisäänmeno) 



(voiteluöljypaine voiteluöljysuodattimen edessä) 

6 Jäähdytysnesteen lämpötila-anturi (matalalämpötilakierron sisäänmeno) 

7 Latausseoksen paineanturi A-puoli, seoksen jäähdytin Aina mallin mukaan 


Kuva 3.4d Moottori TCG 2032 V12 ja V16 anturijärjestys 



(Voiteluöljyn paine suodattimen jälkeen) 








7 Latausseoksen paineanturi 

Aina yksi anturi A- ja B-puolelle 


3.2.2 Aggregaattiesimerkkejä 

Kuvat 3.6 - 3.9 esittävät kaasumoottoreilla varustettuja aggregaatteja valmistussarjoista 2016, 2020, 2032. 

Sitovat aggregaattimitat löytyvät tilauskohtaisesta aggregaattipiirroksesta. 


Kuva 3.5 Moottori TCG 2016 V16 C ja Marelli-generaattori MJB 400 LC 4 

Aggregaatin paino n. 7140 kg 


Kuva 3.6 Moottori TCG 2020 V16 ja Marelli-generaattori MJB 500 MC4 



Kuva 3.7 Moottori TCG 2020V20 ja Marelli-generaattori MJB 560 LA 4 



Kuva 3.8 Moottori TCG 2032 V16 ja Marelli-generaattori MJH 800 MC6 



3.3 Generaattorit 

3.3.1 Yleistä 

Vakiona käytetään harjattomia synkronigeneraattoreita, jotka soveltuvat aina käyttötapauksesta riippuen 

verkkorinnakkaiskäyttöön ja/ tai varasähkökäyttöön. 

Aina tehosuureen ja olemassa olevan sähköverkon mukaan ne ovat pienjännitegeneraattoreita alueella 

400 V - 690 V tai keskijännitegeneraattoreita alueella 3 kV - 15 kV. 

Generaattoreiden tehoasteet sijaitsevat koon ja cospii-arvon mukaan välillä 95,0 % - 97,8 %. 

Näin esim. 494 kVA:n generaattorilla on 0,8 cospii-arvolla 95,5 %:n tehoaste ja 5336 kVA:n 

keskijännitegeneraattorilla 0,8 cospii-arvolla 97,2 %:n tehoaste. Jos generaattoria käytetään cospii-arvolla 1, 

tehoaste lisääntyy n. 1-1,5 %. 

Generaattorit on suunniteltu standardin DIN VDE 0530 / DIN EN 60034 mukaisesti 40°C:n ympäristölämpötilalle 

ja 1000 m:n pystytyslämpötilalle. Korkeammissa ympäristölämpötiloissa tai korkeammassa pystytyksessä on 

tehoa laskettava valmistajan tietojen mukaisesti. 

Generaattoreita voidaan käyttää vakiona tehokerroinalueella 0,8 - 1 induktiivisesti. Näin 

verkkorinnakkaiskäytössä voidaan parantaa verkkoluovutuksen cospii-arvoa, mikäli generaattoreita 

käytetään "vaiheensiirtimenä". 

Kapasitiivisella alueella käyttöä varten generaattori on suunniteltava erityisesti! Staattiselle ja dynaamiselle 

verkkotuelle on olemassa maakohtaisia erilaisia määräyksiä, jotka on otettava huomioon 

kaasumoottoriaggregaatin suunnittelussa. 

Varavirtakäytössä on huomioitava generaattorin suurin sallittu vinokuorma. (Aina generaattorin tehon ja 

valmistajan mukaan n. 30 % suurimman ja pienimmän vaihevirran välillä) 

Kuva 3.9 Generaattori 


3.3.2 Generaattorin jännitesäätö 

Jännitesäädin on tarkoitettu pitämään generaattorijännite tasaisena. Jännitesäädin on yleensä asennettu 

generaattorin kytkentälaatikkoon tai se sijaitsee kytkentälaitteistossa. Järjestelmällinen rakenne näkyy 

kuvassa 3.10. 

Kuva 3.10 Generaattorin jännitesäätö 

4 

Stator 

3 

Rotor 

U V W N 

G1 G2 G3 

1 Tavoitearvon asetin 

2 Jännitteensäädin 

3 Roottori 

4 Staattori 

G1 = Drehstrom- 

Hauptmaschine 

G2 = Drehstrom- 

Erregermaschine 

G3 = Hilfs- 

Erregermaschine 

G1 Vaihtovirta-pääkone 

G2 Vaihtovirta-magnetointikone 

G3 Apumagnetointikone 

Sollwerteinsteller 

s t 

Spannungs- 

Regler 

Kapitel_03 - BHKW-aggregaatti.docx Sivu 20 / 22 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

2 

1

3.3.2.1 Jännitteensäätimen yleinen toiminta 

Apumagnetointikone G3 syöttää jännitteensäätimen säätöelimen kautta harjattoman vaihtovirta- 

magnetointikoneen G2 magnetointikäämiä jännitteellä. Kolmivaiheisen roottorikäämityksen luoma jännite 

tasasuunnataan piidiodeista koostuvassa vaihtovirta-siltakytkennässä ja syötetään tasavirtana generaattorin 

G1 napapyörälle. Päägeneraattorin jännitteen tasaisena pitäminen vaihtelevalla kuormituksella tapahtuu 

magnetointivirtaa muuttamalla. 

3.3.2.2 Tavoitearvoasettimen asetus 

Jännitteensäädin saa jännitetavoitearvonsa tavoitearvoasettimelta ja generaattorin liitinjännitteen 

nykyarvosta staattoriliitinten U, V, W kautta. Generaattorin liitinjännitteen jälkisäätö tapahtuu 

magnetointivirtaa muuttamalla. Jännitteen tosi- ja nykyarvon välisen poikkeaman suuruus määrittää 

magnetointivirran muutoksen. 

Paikan päällä on tavoitearvoasetin asetettava olemassa olevalle jännitetasolle. Tavoitearvoasettimen 

asetusalue on aina generaattorin mallista riippuen alueella 5 - 10 % generaattorin nimellisjännitteestä. 

3.3.3 Generaattorisuoja 

Generaattoreiden suojaksi on käytettävä normin ISO 8528 mukaisia valvontalaitteita. 

Nämä valvontalaitteet eivät sisälly TEM-järjestelmään. 

3.3.3.1 Valvontalaitteet generaattorille standardin ISO 8528 osan 4 mukaisesti 

Seuraavat generaattorin valvontalaitteet ovat pakottavan välttämättömiä kytkentälaitteistossa: 

Oikosulkusuojaus 

Ylikuormitussuojaus 


Seuraavia suojalaitteita suositellaan ehdottomasti: 

Suoja viivästetyllä ylivirralla 

Suoja jänniteriippuvaisella ylivirralla 

Suoja suuntariippuvaisella ylivirralla 

Paluutehosuoja 

Verkon katkaisulaite 

Sokkovirran rajoitus 

Differentiaalivirtasuoja 

Lisäksi suosittelemme seuraavia suojalaitteita: 

Järjestelmän maadoitussuoja 

Staattorin maadoitussuoja 

Vinokuormasuoja 

3.3.4 Maadoitus 

Generaattori on liitetty perusrunkoon maadoitusnauhalla. Aggregaatin maadoitusliitäntä on liitettävä BHKW- 

laitteiston maadoitusjärjestelmään. 

Sähkölaitoksen paikallisia määräyksiä tai turvamääräyksiä on noudatettava, jotta varmistettaisiin, että 

aggregaatin oikea maadoitus suoritetaan. 



Luku 4 

Aggregaatin pystytykselle esitetyt vaatimukset 

06-2012 


Sisältö 

4. Aggregaatin pystytykselle esitetyt vaatimukset ........................................................................... 3 

4.1 Aggregaattitila .................................................................................................................................... 3 

4.1.1 Sijaintipaikka ...................................................................................................................................... 3 

4.1.2 Aggregaattitilalle asetettavat vaatimukset .......................................................................................... 3 

4.2 Perustuksen laatiminen ja värähtelyjen vaimentaminen .................................................................... 5 

4.2.1 Perustalohko ...................................................................................................................................... 5 

4.2.2 Elastinen laakerointi ........................................................................................................................... 6 

4.2.3 Värähtelyjen arviointi .......................................................................................................................... 7 

4.2.4 Kaapeli- ja putkikanavat ..................................................................................................................... 7 

4.3 Melukysymykset ................................................................................................................................. 7 

4.3.1 Akustiset riippuvuudet ........................................................................................................................ 8 

4.3.2 Mahdollisuudet melun vähentämiseen ............................................................................................. 10 

Kapitel_04 - Aggregaatin pystytykselle esitetyt vaatimukset.docx Sivu 2 / 12 © MWM GmbH 2012 / VD-S

4. Aggregaatin pystytykselle esitetyt vaatimukset 

4.1 Aggregaattitila 

Aggregaatin huolellisen valinnan ja tehonmittauksen lisäksi on useiden rakennusvaiheessa toteutettavien 

edellytysten oltava täytettynä, jos halutaan saavuttaa turvallinen, vähähuoltoinen ja häiriötön käyttö. 

Siksi jo energiantuotantoaggregaatilla varustettujen rakennuskohteiden suunnitteluvaiheessa on 

selvitettävätärkeimmät aggregaatin pystytykseen ja asennukseen liittyvät kysymykset. Myöhemmät 

muutokset ja erikoisratkaisut ovat useimmiten kalliita ja epätyydyttäviä. Tulevia laajennuksia tulisi harkita 

etukäteen. 

4.1.1 Sijaintipaikka 

Suunnittelu aloitetaan valitsemalla paikka aggregaatin pystytystä varten. Jotta häviöt energian siirrossa 

kuluttajalle voitaisiin pitää mahdollisimman alhaisina, on sijoittaminen kuluttajan lähelle järkevää. Melu- ja 

värähtelyvaatimukset johtavat kuitenkin usein siihen, että aggregaatit pystytetään etenkin asuinrakennusten 

ulkopuolelle. 

Energiantuotannolle varatussa omassa rakennuksessa voidaan tilatuuletusta, värähtelyjen eristystä, 

polttoaineiden syöttöä ja varastointia sekä myös kiinnitystä ja pääsyä koskevat kysymykset yleensä ratkaista 

helpommin. 

Aggregaattitilat suurissa rakennuksissa, kuten esim. tavarataloissa, sairaaloissa ja hallintorakennuksissa on 

sijoitettava mahdollisuuksien mukaan ulkoseinälle, jotta jäähdytykseen ja tilatuuletukseen tarvittava ilma 

voidaan syöttää ja poistaa vaikeuksitta. Aggregaattitila voidaan tällöin suunnitella maantasalle, maan alle tai 

pienemmillä aggregaateilla myös ylempiin kerroksiin. 

Rakennusmateriaalien valinnassa on huomioitava tarpeellinen äänenvaimennus ja värähtelyvaimennus. 

4.1.2 Aggregaattitilalle asetettavat vaatimukset 

Aggregaattitilan tulee olla mitoitettu riittävän suureksi. Liian pienissä tiloissa on, vaikean käytön ja huollon 

lisäksi, myös tuuletusongelman ratkaiseminen vaikeaa. 

Noin 1 m leveä ja suuremmilla moottoreilla 2 m:n vapaa tila TCG/ TCD 2016:lla ja 2020:lla aggregaatin 

ympärillä tulisi kaikissa tilanteissa varmistaa. Tällöin on huomattava, että käynnistysakut pystytetään 

mahdollisimman lähelle sähkökäynnistintä. TCG 2032:lle tarvitaan vapaa, vastaavasti kuormitettavissa oleva 

pinta (esiasennusalue sylinteriyksiköille), jonka koko on 2 m x 5 m ja joka on varustettu nosturilla. 

Ihanteellisessa tapauksessa tämä alue sijaitsee lähellä moottoria niin, että tämä esiasennusalue voidaan 

saavuttaa samalla nosturilla kuin itse koko moottori. Yleisesti tilan koon määräävät muut lisälaitteet, kuten 

esim. lämmön hyväksikäyttölaite, kytkentälaitteisto, kaasun säätöjärjestelmä, polttoainesäiliö, öljysäiliö, akku, 


poistokaasujohto ja äänenvaimennin. Äänenvaimentimen tulo- ja poistoilmalle tarvitsevat myös 

huomattavasti tilaa. Aukot aggregaatin kiinnitykseen sekä laitteiston tuuletukseen ja ilmanpoistoon (katso 

luku 5 Konetilan tuuletus) on ehdottomasti suunniteltava sopivan kokoisiksi. 

Mistään aggregaattitilasta ei tulisi puuttua kiinteästi asetettua nostolaitetta (nosturi), jonka kantokyky vastaa 

painavimman tilassa olevan yksittäisen osan painoa. Joka tapauksessa on kuitenkin taattava, että 

huoltotöissä aina moottorityypin mukaan esim. männät, kiertokanki, sylinteripää tai kokonainen 

käyttömekanismi voidaan nostaa. Sekä asennus että myös myöhemmät huoltotyöt voidaan suorittaa sen 

avulla nopeammin ja käytännöllisemmin. 

Aggregaattitilan tulisi olla niin korkea, että männät ja kiertokankitangot voidaan vetää ylöspäin nostolaite 

huomioiden. Pituuden ja leveyden on sallittava esteetön työskentely kaikissa aggregaatin paikoissa ja jättää 

tilaa yksittäisten aggregaatinosien ja varaosien laskulle. 

Yhdessä aggregaattitilan suunnittelun kanssa on selvitettävä joustava pystytys, perustalohkon toteuttaminen, 

putkistojen ja johtojen vetäminen. Myös mahdollisten erityistoimenpiteiden suorittaminen melusuojausta 

varten ja värähtelyjen ja tärinän vaimentamiseksi runkomelupäästöjen siirtymisen vähentämiseksi on 

huomioitava suunnittelussa ajoissa. 

Pienemmillä aggregaattitehoilla voidaan aggregaatti ja kytkentälaite pystyttää yleensä yhteen tilaan, 

suuremmilla laitteistoilla on kytkentälaitteen erillinen pystytys äänieristettyyn käyttötilaan 

tarkoituksenmukaista. 

Aggregaattitilaa suunniteltaessa on myös huomioitava kuljetusreitti moottorin tai generaattorin pois- ja 

tuontikuljetusta varten tarpeen vaatiessa (lattiakuormitus ja tilaolosuhteet). 

Tarkoituksenmukainen ja hyväksi todettu aggregaattipystytys näkyy esimerkissä kuvassa 4.1. 

Jos pääsy aggregaatille ja siihen kuuluville komponenteille rajoittuu voimakkaasti esim. liian pieneksi 

mitoitetun konetilan vuoksi, voi myös valmistaja kirjoittaa laskun huonon päästävyyden aiheuttamista 

lisäkuluista takuun puitteissa suoritetuista töistä. 


Kuva 4.1 Pystytysesimerkki TCG 2016 V16 C 

Tämän lisäksi valmistaja auttaa mielellään ja antaa kiinnostuneille lisää asiakirjoja vakiopystytyksistä ennen 

yksityiskohtaisen suunnittelun aloittamista. Suuremmissa suunnittelutehtävissä pyydämme rakennus- tai 

rakennussuunnitelmapiirroksia. 

4.2 Perustuksen laatiminen ja värähtelyjen vaimentaminen 

Mäntämoottoreilla varustetuissa aggregaateissa ei inertiavoimia ja jatkuvuusmomentteja voida kaikissa 

tapauksissa tasoittaa täysin. Tämän luomien värähtelyjen ja melun siirtymistä perustaan voidaan vähentää 

huomattavasti elastisilla laakeroinneilla. Aggregaattien pystytyksessä on siksi aina asennettava elastinen 

aggregaattilaakerointi perusrungon ja perustalohkon väliin. 

4.2.1 Perustalohko 

Perustan perustamiseen, joka on suoritettava erityisen huolellisesti, suositellaan ammattilaisen tekemää 

maaperätutkimusta. Tähän käytetyt kustannukset eivät ole missään suhteessa niihin kuluihin, joita 

jälkikäteen tehdyistä toimenpiteistä, esim. kun havaitaan värähtelyn siirtyvän naapurustoon, saatetaan joutua 

maksamaan. 


Perustalohkon alla ja sen lähellä ei tulisi olla pohjavesijuonnetta, koska se saattaa siirtää tärinöitä erittäin 

pitkälle. Tämä koskee myös erittäin korkeaa pohjaveden pintaa, jossa värähtelyt siirtyvät voimakkaammin 

kuin kuivassa maassa. Aina paikallisten olosuhteiden mukaisesti on perustalohko asetettava anturalaatalle 

tai paaluarinalle. 

Perustan toteutuksesta ja perustamisesta vastaa joka tapauksessa rakennusyritys tai arkkitehti. Heidän on 

arvioitava maaperän kantokyky ja määriteltävä perustalohkon kiinteys ilmoittamalla tarvittava betoniseos ja 

teräsraudoitus paikallisia olosuhteita vastaavasti. 

Laskentaa varten voidaan aggregaatin perustakuormitusta koskevat tiedot sekä elastisen laakeroinnin 

omataajuudet antaa asiakkaan käyttöön. 

Perustettu perustalohko ei saa olla missään kosketuksissa rakennuksen perusmuurien tai lattian kanssa. 

Rako perustalohkon ja lattian välillä voidaan sulkea elastisella materiaalilla. Elastisten laakerielementtien 

kiinnitykseen on perustan pinnan oltava vaakasuora ja paloiteltu, ilman tasoitusta. Perustan pinnan 

tasaisuuden toleranssin tulee olla kork. ± 2 mm. Aggregaatin asettaminen laatoille tai massalattialle on 

kiellettyä. 

4.2.2 Elastinen laakerointi 

Mahdollisimman suuren aggregaatin värähtely- ja runkoäänieristyksen saavuttamiseksi perustaan nähden 

käytetään elastisia laakerielementtejä. Näillä laakerielementeillä vähennetään dynaamista voimanjohdatusta 

jalustaan. Alhaisempien taajuuksien eristäminen rakennuksissa on erittäin tärkeää. Myös tämä toteutetaan 

pehmeällä teräsjousilaakeroinnilla. Runkoäänieristys varmistetaan heijastuksella laakerin jalkalevyyn, 

rajallisesti teräksellä / kumilevyllä tehdyllä eristyksellä. 

Elastinen laakerointi on laskettava uudelleen jokaista käyttötapausta varten. Järjestelmän aggregaatin / 

elastisen laakeroinnin omavärähtelyluvun on oltava riittävän pitkällä aggregaatin käyttökierrosluvun 

alapuolella. 

Käytetyillä laakerielementeillä saavutetaan n. 88 - 94 %:n eristysasteet. 

Erityisen suuriin vaatimuksiin on olemassa elastisesti laakeroidun kaksoisperustan mahdollisuus. 

Aggregaateissa käytettyjen jousielementtien korkeutta voidaan säätää tietyllä alueella. Ne on asetettava 

oikein, eli kuorman jokaisessa elementissä on oltava yhtä suuri. Virheellisesti asetetut jousielementit 

tuhoutuvat ajan mittaan ja pyrittyä värähtelyeristystä ei saavuteta. Jousielementit voivat tasoittaa perustan 

epätasaisuudet vain rajallisesti. Perustan liian suuret epätasaisuudet ja väärin asetetut jousielementit 

johtavat epätasaisen kuormituksen vuoksi aggregaatin perusrungon epämuodostumiin. Tämän seurauksena 

generaattorin ja moottorin välinen suuntaus ei ole enää optimaalinen. Rakenneosien arvioitavissa olematon 

tuhoutuminen voi olla seurauksena. 


4.2.3 Värähtelyjen arviointi 

Aggregaateille on sovellettava normia DIN ISO 8528-9. Tämä normi käsittelee mekaanisten värähtelyjen 

mittausta ja arviointia iskumäntä-polttomoottoreilla varustetuilla virrantuotantoaggregaateilla. 

4.2.4 Kaapeli- ja putkikanavat 

Jäähdytysvesi- ja poistokaasujohdot voidaan vetää lattian alla oleviin kanaviin. Tarvittavat mitat on 

sovitettava putkistojen koon ja paikallisten olosuhteiden mukaisesti. 

Yleisesti on varmistettava, että putkistojen kanavat ja kaapeleiden kanavat on johdettava toisistaan erillään, 

ja edelleen on tehtävä ero tehokaapelin, ohjauskaapelin ja signaalikaapeleiden välillä. Kanavat vedetään 

laskevasti perustalohkosta poispäin ja niiden matalimpaan kohtaan on asennettava vedenpoistot ja 

öljynerottimet. Kanavien suojaus voidaan suorittaa kuviolevyllä tai ristikoilla. Kanavat ja suojukset hankitaan 

aina rakennusvaiheessa. 

4.3 Melukysymykset 

Koska polttomoottoreilla varustettujen aggregaattien pystytykselle asetetut akustiset vaatimukset kasvavat 

jatkuvasti lakien ja säädösten kautta, viittaamme tässä lyhyesti meluongelmien yhteyksiin ja 

ratkaisumahdollisuuksiin. 

Melunlähteitä ovat pääasiassa moottorin polttomelu, mekaaniset moottoriäänet, moottorin imu- ja 

poistokaasumelu. Puhaltimet, pumput ja muut apukäyttölaitteet saattavat myös antaa aihetta meluhaittaan. 

Myös liian korkeat ilmanopeudet voivat aiheuttaa melua (katso luku 5.4 Suunnitteluohjeita). 

Toimenpiteet melun vähentämiseksi voidaan vain vaivoin suorittaa itse melunlähteelle. Siksi useimmat 

toimenpiteet tähtäävät melun aggregaattitilan ulkopuolelle siirtymisen vähentämiseen. 


4.3.1 Akustiset riippuvuudet 

Äänet koostuvat erilaisten taajuuksien paineaalloista. Kaikki melumittaukset ovat siis taajuusriippuvaisia 

painemittauksia. Ihmiset kestävät alhaisen taajuuden omaavia ääniä helpommin kuin korkean taajuuden 

omaavia ääniä. Sen sijaan yli 16 000 - 20 000 hertsin ääniaaltoja ei ihmiskorva yleensä enää kykene 

havaitsemaan. 

Melutapahtumien äänenvoimakkuuden vertailemiseksi eri paikoissa aiheutti tarpeen objektiivisen 

mittausmenetelmän kehittämiseen. Arviointi tapahtuu tiettyjen taajuuskäyrien mukaisesti, standardeissa DIN 

EN 61672-1 ja DIN EN 61672-2 määritellyllä tavalla. Tällöin on kyse arviointikäyristä A, B, C ja D (taul. 4.1). 

Käyrä A vähemmän kovaäänisten, käyrät B ja C kovaäänisten ja erittäin kovaäänisten äänten alueella. D 

koskee lentokonemeluja. 

Taul. 4.1 

Taajuus Arviointikäyrä 

Hz A 

dB 

B 

dB 

31,5 -39,4 -17,1 -3,0 -16,5 

63 -26,2 -9,3 -0,8 -11,0 

125 -16,1 -4,2 -0,2 -6,0 

250 -8,6 -1,3 0,0 -2,0 

500 -3,2 -0,3 0,0 0,0 

1000 0,0 0,0 0,0 0,0 

2000 1,2 -0,1 -0,2 8,0 

4000 1,0 -0,7 -0,8 11,0 

8000 -1,1 -2,9 -3,0 6,0 

Kapitel_04 - Aggregaatin pystytykselle esitetyt vaatimukset.docx Sivu 8 / 12 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

C 

dB 

D 

dB

Moottorimelu arvioidaan yleensä alueella dB(A). 

125 Hz:n mittausarvo koetaan esim. 16,1 dB hiljaisempana kuin sama mittausarvo 1000 Hz:ssä. 

Äänen voimakkuus riippuu mittausetäisyydestä ja pystytyspaikasta. Äänen painetaso kasvaa pienellä 

mittausetäisyydellä äänilähteeseen ja suuremmalla etäisyydellä äänen painetaso laskee. Tätä tason laskua 

kutsutaan nimellä etäisyysvaimeneminen. 

Pisteenmuotoisille lähteille on voimassa seuraavaa: 

 

L( r 2) 

L( 

r1) 

L(r1) = äänen painetaso 1 L(r2) = äänen painetaso 2 

r1 = etäisyys 1 r2 = etäisyys 2 

Esimerkki: 

L(r1) = 70 dB r1 = 10 m r2 = 20 m 

r 

2 

10 

log 

 

r 

1 

Etäisyyden kaksinkertaistuessa äänen painetaso laskee 6 dB. 

Useammilla aggregaateilla varustetuissa laitteistoissa on summamelutaso laskettava akustiikan 

säännönmukaisuuksien mukaisesti: 

L 

 

Kapitel_04 - Aggregaatin pystytykselle esitetyt vaatimukset.docx Sivu 9 / 12 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

n 

i1 

Li 

10 10 

10 log 

L = summataso Li = yksittäistaso 

Esimerkki: 

70, 5 71, 5 72, 5 75, 5 77, 0 

 

 

10 10 10 10 10 

L 10log 10 

10 10 10 10 811 , 

 

 

L1 = 70,5 dB L2 = 71,5 dB L3 = 72,5 dB 

L4 = 75,5 dB L5 = 77,0 dB 

2 

dB

Yhteenlaskettaessa n samaa tasoa L on voimassa yksinkertaisesti: 

L L 10log n 

Yhteenlaskettaessa 2 samaa äänitasoa tulokseksi saadaan 3 dB:n tasonnousu. 

Jos aggregaatti pystytetään suljettuun tilaan, melu kasvaa ulkotilaan nähden, koska äänen hajoaminen on 

estetty. Pienissä tiloissa ilman akustiikkamateriaalia on äänen jakautuminen lähes kaikkialla sama. 

Akustisesti edullisia ovat suuret tilat ja akustisesti pehmeät seinät, ei siis kaakeleita tai vastaavia 

rakennusmateriaaleja. 

4.3.2 Mahdollisuudet melun vähentämiseen 

Normaalit 24 cm:n tai 36 cm:n seinänpaksuudet vaimentavat sisältä tulevaa melua jo 40 - 50 dB. Tulo- ja 

poistoilmakanaviin on kuitenkin asennettava 2 - 3 m pitkät äänenvaimennusjärjestelmät, joiden vaimennus 

on noin 40 d. Jäähdytysilman määrä huomioiden (katso luku 5 Konetilan tuuletus) ei ilmannopeus saa ylittää 

äänenvaimennusjärjestelmässä paineen puolella n. 8 m/s ja imupuolella n. 6 m/s. 

Jos aggregaattitilassa käytetään akustiikkamateriaaleja kuten äänenvaimennuslevyjä, saavutetaan n. 3 dB:n 

melutason lasku, suuremmalla vaivalla n. 10 dB. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää pakokaasumelun 

hallintaan. Soveltuvilla äänenvaimentimilla voidaan myös tässä saavuttaa jopa n. 60 dB:n laskua melussa. 

Äänitekniset kysymykset voidaan ratkaista vain yksilöllisesti, koska ne riippuvat voimakkaasti paikallisista 

olosuhteista. Tätä varten valmistaja antaa käyttöön pakokaasuja moottorimelujen oktaavianalyysit. 

Äänenvaimennustoimenpiteiden toteutus tulisi ratkaista yhteistyössä erikoisyritysten kanssa. 

Toimenpiteitä voivat olla esim.: 

Pakokaasun äänenvaimennus heijastusvaimentimilla, absorptiovaimentimilla, aktiivisella 

äänenvaimennuksella 

Aggregaatin runkoäänieristetty pystytys 

Absorptiokulissien asettaminen aggregaattitilojen tulo- ja poistoilma-aukoille 

Aggregaatin äänieristetty kapselointi 

Aggregaattitilan äänieristys ja kelluvan lattian asennus (erikoisyritysten toimesta). 


Sisätilojen vuoraukseen ei saa käyttää kuitukankaita (esim. Heraklit). Ilmavärähtelyt irrottavat hiukkasia, jotka 

tukkivat ilmasuodattimet ja voivat myös tuhota moottorin. 

Rakennuksen äänenvaimennuksessa on huomioitava paitsi muuri myös ikkunat, ovet jne. 

Äänitekniseen tarkasteluun on otettava mukaan ylimääräiset konetilan ulkopuolella seisovat äänilähteet, 

kuten apukäyttölaitteet tai pöytäjäähdyttimet. Myös kaasun säätöjärjestelmät, esipaineensäätöjärjestelmät tai 

nollapaineen säätöjärjestelmät, jotka asennetaan konetilan ulkopuolelle tai äänikapselin ulkopuolelle, voivat 

toimia ylimääräisenä melulähteenä ja ne on otettava huomioon ääniteknisessä suunnittelussa. 




Luku 5 

Konetilan tuuletus 

06-2012 


Sisältö 

5. Konetilan tuuletus ....................................................................................................................... 3 

5.1 Tuuletusjärjestelmät ...................................................................................................................................... 4 

5.1.1 Painava järjestelmä (suositeltava) ................................................................................................................ 4 

5.1.2 Imevä järjestelmä (ei suositeltava)................................................................................................................ 4 

5.1.3 Yhdistelty järjestelmä (suositeltava) .............................................................................................................. 4 

5.1.4 Tuuletus taajuussäädellyillä puhaltimilla ....................................................................................................... 4 

5.1.5 Kiertoilman säätely ....................................................................................................................................... 5 

5.2 Ilmantarpeen laskeminen .............................................................................................................................. 8 

5.2.1 Moottorin polttoilman tarve ........................................................................................................................... 8 

5.2.2 Moottorin ja komponenttien jäähdytysilman tarve ......................................................................................... 8 

5.3 Säteilylämpöjen laskeminen ......................................................................................................................... 9 

5.3.1 Moottorin säteilylämpö .................................................................................................................................. 9 

5.3.2 Generaattorin säteilylämpö ........................................................................................................................... 9 

5.3.3 Apulaitteiden säteilylämpö ............................................................................................................................ 9 

5.3.4 Lämmön hyödynnyslaitteen säteilylämpö ................................................................................................... 10 

5.3.5 Kokonaissäteilylämpö ................................................................................................................................. 10 

5.3.6 Tarpeellinen ilmantarve (ilman moottorin polttoilman määrää) ................................................................... 10 

5.4 Tuuletusjärjestelmän komponentit .............................................................................................................. 12 

5.4.1 Sääsuojaristikko.......................................................................................................................................... 12 

5.4.2 Äänenvaimennuskulissit ............................................................................................................................. 12 

5.4.3 Kaihtimet ..................................................................................................................................................... 13 

5.4.4 Suodatin ..................................................................................................................................................... 13 

5.4.5 Puhaltimet ................................................................................................................................................... 13 

5.4.6 Ilmakanavat ................................................................................................................................................ 13 

5.5 Suunnitteluohjeita ....................................................................................................................................... 14 

5.5.1 Ilman vaihtuvuus ......................................................................................................................................... 14 

5.6 Ohje tuuletuslaitteistojen käytöstä kaasumoottoreissa ............................................................................... 14 

Kapitel_05 - Konetilan tuuletus.docx Sivu 2 / 14 © MWM GmbH 2012 / VD-S

5. Konetilan tuuletus 

Konetilaa lämmittävät asennettujen moottoreiden, generaattoreiden, lämmön hyödyntämis- ja 

putkistojärjestelmien konvektio ja säteily. 

Koneiden, niiden komponenttien sekä kytkentälaitteiston liian korkeiden lämpötilojen välttämiseksi on tämä 

lämpö johdettava ulos tuuletusjärjestelmän kautta. 

Samaten äärimmäisen alhaisen ympäristölämpötilan omaavissa laitteistoissa on huolehdittava siitä, että 

kulloinkin aggregaatin tietolehtisen mukaisia käytön vähimmäisimuilmalämpötiloja noudatetaan. Tässä on 

suositeltavaa käyttää komponenttien säteilylämpöä konetilan lämmitykseen. Näissä tapauksissa tulisi myös 

rakennuksen olla tiivis ja rakennuksen lämpöeristyksen hyvä. 

Tältä osin tuuletusjärjestelmällä on erityistä merkitystä, toisaalta säteilylämmön poistamiseksi kesällä ja 

toisaalta säteilylämmön hyödyntämisessä konetilan lämmittämiseksi talvella. 

Yleisesti on voimassa: Aggregaatin tietolehtisten mukaisia imuilmalämpötiloja (sekä 

vähimmäislämpötiloja) on noudatettava! 

On varmistettava, että sallittua käynnistyslämpötilaa ei aliteta. Katso myös luku 9.2 Polttoilmalle 

asetettavat vaatimukset. 

Konetiloihin toteutettavissa olevat tuuletusjärjestelmät voidaan jakaa kolmeen tyyppiin (katso kuva 5.1): 


5.1 Tuuletusjärjestelmät 

5.1.1 Painava järjestelmä (suositeltava) 

Ympäristöstä ilma imetään ympäristölämpötilassa puhaltimella, painetaan konetilan läpi ja johdetaan 

poistoilma-aukkojen kautta jälleen takaisin ympäristöön. Konetilassa vallitsee ylipaine. 

Tämän järjestelmän käyttö on suositeltavaa erityisesti korkean pölykuormituksen omaavissa ympäristöissä 

(aavikkoalueilla). Konetilan ylipaineen avulla vältetään pölyn pääsy konetilaan koneen koteloseinämän 

vuotokohtien tai avattujen ovien tai ikkunoiden kautta. Käytetyt tuuletuslaitteistot on varustettava vastaavilla 

pölynpoistosuodattimilla, esim. inertiasuodattimilla, taskusuodattimilla jne. Käytetyillä tuloilmasuodattimilla 

saavutettavan poistoasteen on vastattava luokan G3 suodattimella saavutettavaa poistoastetta. Katso myös 

luku 5.4.4. 

5.1.2 Imevä järjestelmä (ei suositeltava) 

Ympäristöilma johdetaan tuloilmajärjestelmän kautta (sääsuojaristikko, suodatin, äänenvaimennuskulissi ja 

säleikkö) konetilaan, se virtaa konetilan läpi, imetään puhaltimella pois ja johdetaan takaisin ympäristöön. 

Konetilassa vallitsee alipaine. 

Tuuletusjärjestelmä on laadittava imupuolella niin, että konetilaan muodostuva alipaine on huomattavasti alle 

1 mbar. Jos alipaine konetilassa on liian korkea, voi erityisesti kaasumoottorilaitteistoissa, jotka imevät 

polttoilmaa konetilasta, esiintyä käynnistysvaikeuksia (katso myös luku 5.5 Ohje tuuletuslaitteistojen käytöstä 

kaasumoottoreissa). Lisäksi hätätilanteissa pakoreittinä toimivat ja ulos avautuvat konetilan ovet on erittäin 

vaikea avata korkeassa alipaineessa. Laitteisto toimii suuren pölynimurin tavoin ja konetilan seinämien ja 

ikkunoiden vuotokohtien kautta sisään pääsee suodattamatonta toisioilmaa, joka johtaa pidemmän päälle 

myös konetilan lisääntyneeseen likaantumiseen. Käytetyillä tuloilmasuodattimilla saavutettavan poistoasteen 

on vastattava luokan G3 suodattimella saavutettavaa poistoastetta. Katso myös luku 5.3.4. 

5.1.3 Yhdistelty järjestelmä (suositeltava) 

Konetilan tuuletuksen ilma puhalletaan tuloilmapuhaltimen kautta konetilaan ja imetään jälleen 

poistoilmapuolella toisella puhaltimella. Soveltuvalla tulo- ja poistoilmajärjestelmän sovituksella konetilan 

ilmanpaine vastaa suurin piirtein ympäristöpainetta. 

Tätä järjestelmää tulee käyttää ilman muuta laitteistoissa, joissa sekä tuloilmapuolella että poistoilmapuolella 

esiintyy huomattavia painehäviöitä. Näin on erityisesti siellä, missä ilma konetilan tuuletukselle on imettävä 

pitkiä matkoja ja jälleen johdettava pois ja joissa sääsuojaristikon, äänenvaimennuskulissin, sälekaihdinten ja 

suodatinten kaltaiset komponentit aiheuttavat korkean painehäviön. 

5.1.4 Tuuletus taajuussäädellyillä puhaltimilla 


Kaasumoottoreissa imuilman lämpötilan on liikuttava suhteellisen ahtaalla alueella. Tietolehtisessä 

ilmoitettua ilman vähimmäislämpötilaa ei saa alittaa, koska muuten pakokaasuturboahtimen kompressori 

pumppaa. Pakokaasun Wastegatella varustetut moottorit sallivat imuilman lämpötilan lisäalueen. 

Kesäolosuhteisiin suunnitellulla puhaltimella, jonka kierrosluku on kiinteä, ei voida enää talvella säilyttää 

moottorin vaatimia vähimmäisimulämpötiloja. Tuuletustilavuusvirtausta sovittamalla ja moottorin ja 

generaattorin säteilylämpöä hyödyntämällä voidaan imuilman lämpötila pitää taajuussäädellyillä puhaltimilla 

säätelemällä myös muuttuvissa ympäristölämpötiloissa sallitulla alueella. Imuilman lämpötilan säätely 

tuuletustilavuusvirtausta sovittamalla on mahdollista n. 0 °C:n ympäristöilman lämpötiloihin asti, 

alhaisemmille ympäristöilman lämpötiloille tarvitaan kiertoilmajärjestelmä. 

5.1.5 Kiertoilman säätely 

Luvattoman alhaisten lämpötilojen ehkäisemiseksi konetilassa voidaan konetilan lämpötilaa säädellä 

sekoittamalla poistoilmaa tuloilmaan. 

Kaikissa järjestelmissä ilmanohjaus on laadittava niin, että ilma virtaa koko konetilan läpi, oikosulkuvirtaukset 

eivät ole mahdollisia tuloilma-aukosta poistoilma-aukkoon ja siten lämpöä luovuttavilla komponenteilla 

tapahtuu riittävä ilmankierto. Tarvittaessa on asennettava ilmakanavia, jotka huolehtivat kohdistetusta 

ilmanohjauksesta konetilan yksittäisille komponenteille. 

Jotta konetilassa syntyvä säteilylämpö ja siten tarvittava ilmamäärä voitaisiin pitää mahdollisimman pienenä, 

on äänenvaimentimet ja pakokaasujohdot eristettävä konetilan sisällä. Pakokaasujärjestelmien eristäminen 

on tarpeen yleisesti rakennusten sisällä. 

Monissa tapauksissa moottorien polttoilma imetään konetilasta. Tämä ylimääräinen ilmamäärä on otettava 

huomioon tuloilmapuhaltimia suunniteltaessa. Aina laitteiston mallista riippuen voivat moottorin 

ilmasuodattimet sijaita alueilla, joissa ilman voimakkaampi lämpeneminen on jo tapahtunut. Tässä 

tapauksessa "kylmä" ilma on johdettava erillisiä tuuletuskanavia pitkin ilmasuodattimen eteen. 


Kuva 5.1a Tuuletusjärjestelmät 

1 

3 

1 

4 5 

Painava järjestelmä 

6 7 8 5 3 

Imevä järjestelmä (ei suositeltava) 

3 4 5 7 9 8 

5 3 

1 Tuloilma 

2 Poistoilma 

3 Sääsuojaristikko 

4 Suodatin 

5 Äänenvaimennuskulissi 

6 Tuloilmapuhallin 

7 Tuloilmakaihdin 

8 Poistoilmakaihdin 

9 Poistoilmapuhallin 

Kapitel_05 - Konetilan tuuletus.docx Sivu 6 / 14 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

2 

2

Kuva 5.1b Tuuletusjärjestelmät 

Järjestelmä ja kiertoilmasäätely (suositeltava) 

10 

11 

1 

3 

1 

3 

4 5 6 7 8 5 3 

4 5 

1 Tuloilma 

2 Poistoilma 

3 Sääsuojaristikko 

4 Suodatin 

5 Äänenvaimennuskulissi 

6 Tuloilmapuhallin 

7 Tuloilmakaihdin 

8 Poistoilmakaihdin 

9 Poistoilmapuhallin 

10 Kiertoilmakanava 

11 Kiertoilmakaihdin 

6 

Yhdistelty järjestelmä (suositeltava) 

7 9 8 5 3 

Kapitel_05 - Konetilan tuuletus.docx Sivu 7 / 14 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

2 

2

5.2 Ilmantarpeen laskeminen 

Tuuletusjärjestelmän suunnittelua varten laskettava ilmantarve koostuu seuraavista yksittäistarpeista: 

5.2.1 Moottorin polttoilman tarve 

Jos moottori imee polttoilman konetilasta, se on syötettävä sisään konetilan tuuletusjärjestelmän kautta ja 

otettava huomioon suunnittelussa. Polttoilman lämpötila on yksi vaikutustekijöistä moottorin esittelemässä 

paikkatehossa. Siksi on taattava, että ilman lämpötila ei imun alueella ylitä paikallistehon laskentaan 

määriteltyä arvoa, mutta ei myöskään alita sitä. 

5.2.2 Moottorin ja komponenttien jäähdytysilman tarve 

Moottorin, generaattorin ja muiden konetilan lämpöä säteilevien komponenttien, kuten pumppujen, 

separaattorien, lämmönvaihdinten, kattiloiden jne., säteilylämpö johdetaan pois konetilan 

tuuletusjärjestelmän kautta. 

Lämpöä säteilevät komponentit, jotka ovat käytössä vain ajoittaisesti, esim. kompressorit, voidaan 

useimmissa tapauksissa jättää huomioimatta jäähdytysilman tarvetta laskettaessa. 


5.3 Säteilylämpöjen laskeminen 

Ilmantarpeen laskemista varten on ensiksi laskettava moottorin ja generaattorin säteilylämmöt. 

5.3.1 Moottorin säteilylämpö 

Moottorin säteilylämpö ilmoitetaan aina ajankohtaisissa tietolehtisissä. 

Yleisesti voidaan dieselmoottoreille olettaa säteilylämpö prosentuaalisena osana x moottoriin johdetusta 

polttoaineen lämpötehosta: 

QM kW Moottorin säteilylämpö 

PM kW Moottorin mek. teho 

[%] Moottorin mek. tehoaste 

x [%] Säteilyosuus % 

Säteilyosuus TCD 2016:lle on 3 % ja TCD 2020:lle säteilyosuus on 2,5 % syötetystä lämpötehosta. Syötetty 

lämpöteho on tuote polttoaineen ominaisesta polttoainekulutuksesta, mekaanisesti tehosta ja alemmasta 

lämpöarvosta. 

5.3.2 Generaattorin säteilylämpö 

Generaattorin säteilylämpö saadaan seuraavalla yhtälöllä: 

5.3.3 Apulaitteiden säteilylämpö 

QG kW Generaattorin säteilylämpö 

PG kW Generaattorin teho 

PM kW Moottorin teho 

Putkistojen, erityisesti pakokaasujohtojen, pakokaasun äänenvaimentimen, jäähdyttimen ja 

pumppuaggregaattien, säteilylämpö voidaan laskea vain erittäin suurella vaivalla. Tämä säteilylämpö on 

kokemuksen mukaan n. 10 % moottorin säteilylämmöstä. 


Q H =0,1 QM 

5.3.4 Lämmön hyödynnyslaitteen säteilylämpö 

QH kW Apulaitteiden säteilylämpö 

QM kW Moottorin säteilylämpö 

Jos rakenneosat pystytetään aggregaattitilaan lämpöenergian hyödyntämiseksi, jäähdytysveden ja 

pakokaasun lämmönvaihtimen säteilylämpö on kokemuksen mukaan n. 1,5 % vastaavasta hyötylämmöstä 

tietolehtisen mukaan. 

5.3.5 Kokonaissäteilylämpö 

QWN kW Lämmön hyödynnyslaitteen säteilylämpö 

QKW kW Moottori-jäähdytysvesi-lämpö 

QAbg kW hyödynnettävä moottorin pakokaasulämpö 

Kokonaissäteilylämpö QS koostuu edellä mainituista säteilyosuuksista: 

Konetilan seinien kautta johdetaan aina ympäristöolosuhteiden mukaan osa säteilylämmöstä. Tämä osuus 

voidaan laskea vaihtelevien olosuhteiden, kuten esim. ympäristölämpötilan tai konetilan seinien rakenteen, 

vuoksi erittäin vaikeasti ja siksi sitä ei oteta huomioon. 

5.3.6 Tarpeellinen ilmantarve (ilman moottorin polttoilman määrää) 

Sen jälkeen saadaan lopulta tarpeellinen ilmantarve koko heijastuslämmön, konetilan ilman sallitun 

lämpötilankorotuksen ja ilman ominaislämpökapasiteetin funktiona: 

mLerf kg/h jäähdytykseen tarvittava ilmamassavirtaus 

QS kW Kokonaissäteilylämpö 

T K sallittu lämpötilannousu 

cpL kJ/kgK ilman ominaislämpökapasiteetti (1,005 kJ/kgK) 


Yllä mainittu yhtälö antaa tulokseksi tarpeellisen ilmamassavirtauksen. Tarpeellisen tilavuusvirtauksen 

laskemiseksi on huomioitava ilman tiheys. 

Tiheys riippuu ilman lämpötilasta, ilmanpaineesta ja suhteellisesta ilmankosteudesta. Tarpeellinen ilman 

tilavuusvirtaus on: 

mLerf kg/h tarpeellinen ilmamassavirtaus 

VLerf m³/h tarpeellinen ilman tilavuusvirtaus 

L kg/m³ ilman tiheys (esim. 1,172 kg/m³, kun 1002 mbar ja 25 °C) 

Ilmanpaine laskee, kun geodeettinen korkeus kasvaa. Seuraavassa taulukossa on paineet ja tiheydet 

ilmoitettu lämpötilasta ja geodeettisesta korkeudesta riippuvaisina. 

Ilmoitetut arvot koskevat kuivaa ilmaa. Kosteassa ilmassa tiheys laskee suhteellisen ilmankosteuden 

noustessa. Tiheyden lasku voi olla 60 %:n suhteellisella ilmankosteudella jopa 10 %. 

Taul. 5.2 

Ilmanpaine ja ilmantiheys geodeettisesta korkeudesta riippuvaisena 25 °C:ssa 

Geod. 

korkeus Lämpötila 

Geod. 


Geod. 


[m] 25 °C [m] 25 °C [m] 25 °C 

mbar kg/m³ mbar kg/m³ mbar kg/m³ 

0 1013 1,184 700 940 1,099 1800 835 0,976 

100 1002 1,172 800 930 1,087 2000 817 0,955 

200 991 1,159 900 920 1,075 2200 800 0,935 

300 981 1,147 1000 910 1,064 2400 783 0,915 

400 970 1,135 1200 890 1,041 2600 766 0,896 

500 960 1,122 1400 871 1,019 2800 750 0,877 

600 950 1,11 1600 853 0,997 3000 734 0,858 


Tiheyden muunnos muille lämpötiloille tapahtuu seuraavan yhtälön avulla: 

(273+ 

25) 

L(t) 

= L(25C) 

* 

(273+ 

t) 

L(25°C)[kg/m³] ilman tiheys 25 °C:ssa 

L(t) [kg/m³] ilman tiheys lämpötilassa t 

t [°C] ilman lämpötila 

Laitteistoissa, jotka imevät konetilasta, on tuloilmanpuolella otettava lisäksi huomioon moottorin 

polttoilmamäärä. Luvussa 9.2 on annettu ohjearvoja yksittäisten moottorivalmistussarjojen ominaisista 

polttoilmamääristä. 

5.4 Tuuletusjärjestelmän komponentit 

Konetilan tuuletusjärjestelmän pääkomponentit muodostuvat sääsuojaristikosta, äänenvaimennuskulisseista, 

kaihtimista, suodattimista, ilmakanavista ja puhaltimista. 

5.4.1 Sääsuojaristikko 

Sääsuojaristikot asennetaan konerakennuksen ulkoseinään tulo- ja poistoilman puolille. Ne estävät sateen ja 

lumen pääsyn tuuletusjärjestelmään. Sääsuojaristikkoon on integroitava lintusuojaristikko, joka estää 

pieneläinten pääsyn laitteistoon. 

5.4.2 Äänenvaimennuskulissit 

Erityisesti silloin, jos laitteistot asennetaan asuinalueille tai alueille, joilla on määritellyt melurajat, voidaan 

laitteiston tuuletusjärjestelmään tarvita huomattavia äänenvaimennustoimia. Näissä tapauksissa on tulo- ja 

poistoilman puolelle asennettava äänenvaimennuskulissit. Suunnittelun päätietoja ovat kulissin läpi kulkeva 

ilmavirta, tarvittavan äänenvaimennuksen määrä ja käytössä oleva kanava-aukko. Sen jälkeen määritellään 

kulissien syvyys, niiden paksuus ja etäisyys toisiinsa. 

Äänenvaimennuskulissien suunnittelu on annettava ammattiyritysten tehtäväksi ja se on suoritettava 

erityisen huolella, koska jälkikäteiset parannustyöt ovat erittäin kalliita, jos vaadittavia arvoja ei saavuteta. 


5.4.3 Kaihtimet 

Kaihtimet sulkevat konetilan yhteyden ympäristöön tuuletusjärjestelmän kautta laitteiston seistessä, 

erityisesti talvella vältetään tilan alijäähtyminen. Kaihtimia käytetään sähköisillä käyttölaitteilla, joita ohjataan 

kytkentälaitteistosta. Suurissa laitteistoissa syötetään kaihdinten kohdistetulla ohjauksella kylmää ilmaa 

laitteiston tietyille alueille. Talvella voidaan konetilan lämpötilaa säädellä kaihdinten ohjauksella. 

5.4.4 Suodatin 

Yleisesti tuuletusjärjestelmään on asennettava suodattimia. Tämä koskee erityisesti laitteistoja, jotka 

sijaitsevat teollisuuslaitteistojen alueilla, joiden ympäristössä ilma on erittäin epäpuhdasta, kuten esim. 

kaatopaikat, hiilikaivokset, sementtitehtaat, ruukit jne., sekä laitteistoja alueilla, joilla esiintyy hiekkamyrskyjä. 

Tällöin on epäpuhtauden mukaan valittava vastaava suodatustapa. Näin raskaat hiukkaset voidaan 

suodattaa helposti inertiasuodattimella, kun taas esim. kevyempien kuitujen esiintyessä on käytettävä 

tavanomaisia kuitusuodattimia, jotka suhteellisen suurten ilmamäärien vuoksi saattavat olla kooltaan erittäin 

suuria. 

Sopivia ovat standardin DIN EN 779 mukaiset suodatinluokan G3 suodattimet. Erityisissä vaatimuksissa on 

valittava vastaavasti korkeampi suodatinluokka. Tehokas suodatinvalvonta on otettava käyttöön. 

5.4.5 Puhaltimet 

Puhaltimet on toteutettu useimmiten aksiaalipuhaltimina – harvemmin myös radiaalipuhaltimina – ja ne on 

mitoitettava tarvittavan ilmamäärän ja paine-eron mukaisesti. Konetilan lämpötilan säätämistä varten voidaan 

läpipuhallettua ilmamäärää sovittaa käyttämällä muuttuvalla kierrosluvulla varustettuja puhaltimia tai 

kytkemällä yksittäisiä puhaltimia päälle ja pois päältä. 

Huomio: Jos käytetään yksittäisiä puhaltimia, on huomioitava, että pystyssä olevat puhaltimet – erityisesti 

aksiaalikoneet – käyvät paine-eron vuoksi takaperin. Suurilla puhaltimilla tämä voi muodostua ongelmaksi. 

Puhallinten mitoituksessa on painevaranto valittava oikein tuuletusjärjestelmään asennettujen 

komponenttien, kuten sääsuojaristikoiden, äänenvaimennuskulissien, kaihdinten jne. suhteen, jotta 

suunniteltu ilmamäärä todellakin saavutetaan. 

5.4.6 Ilmakanavat 

Aina laitteiston mallin tai konetilan suuremmassa rakennuksessa olevan sijainnin, esim. hätävirtalaitteistoilla 

kellarissa, mukaisesti on konetilan tuuletukseen käytettävä ilma kuljetettava pitkiä matkoja. Tähän käytetään 

ilmakanavia. Painehukka näissä kanavissa on huomioitava puhaltimia suunniteltaessa. Tiivisteveden 

muodostumisen estämiseksi tulee ulkona sijaitsevat ilmakanavat eristää. 


5.5 Suunnitteluohjeita 

Tarvittavien ilmamäärien laskennan jälkeen on aukot ja kanavat suunniteltava niin, että seuraavia 

ilmanopeuksia noudatetaan. 

Taul. 5.3 

Komponentti Ilmannopeus (m/s) 

Tuloilma-/poistoilma-aukko 1,5 - 2,5 / 2,5 - 4 

Tuuletuskanava 10 - 20 

Vapaa virtaus konetilassa 0,3 

Äänenvaimennusmatka 6 - 8 

Lisärajoitukset virtaushäiriöiden vuoksi on otettava huomioon. 

5.5.1 Ilman vaihtuvuus 

Tuuletusjärjestelmän tunnuslukuna voidaan myös käyttää ilman vaihtuvuutta. 

Se ilmoittaa ilman vaihtuvuuden määrän tunnissa, eli kuinka usein tunnissa koko konetilan ilmatilavuus 

vaihdetaan. 

Suurlaitteistoissa rakennuksessa ei kokemuksen mukaan tulisi ylittää ilman vaihtuvuusarvoa 100. 

Äärimmäisen pienissä konetiloissa (esim. kontti) tai korkeissa ympäristölämpötiloissa saavutetaan ilman 

vaihtuvuusarvoksi jopa 500. 

5.6 Ohje tuuletuslaitteistojen käytöstä kaasumoottoreissa 

Tuuletuslaitteiston käyttö voi vaikuttaa myös moottorin polttoilman sisääntulon paineolosuhteisiin niin, että 

moottorin käynnistymisessä esiintyy ongelmia tai käynnistäminen ei ole mahdollista. Näissä tapauksissa on 

ennen käynnistystä avattava ainoastaan tulo- ja poistoilmakaihtimet. Puhaltimia on ohjattava niin, että 

erityisesti käynnistysvaiheen ja aggregaatin synkronoinnin aikana ei konetilassa synny painesysäyksiä, eli 

puhaltimien on käytävä käynnistysvaiheen aikana tasaisella kierrosluvulla. 



Luku 6 

Moottorin jäähdytysjärjestelmät 

06-2012 


Sisältö 

6. Moottorin jäähdytysjärjestelmät ................................................................................................ 3 

6.1 Yksikiertojäähdytys ....................................................................................................................... 3 

6.2 Kaksikiertojäähdytys ..................................................................................................................... 3 

6.2.1 Kaasumoottorit .............................................................................................................................. 3 

6.2.1.1 Esimerkki kaasumoottorien jäähdytysjärjestelmien rakenteesta .................................................. 4 

6.2.2 Dieselmoottorit .............................................................................................................................. 7 

6.3 Noudatettavat ohjearvot jäähdytyskierroille .................................................................................. 9 

6.3.1 Paineet .......................................................................................................................................... 9 

6.3.1.1 Minimipaine ................................................................................................................................... 9 

6.3.1.2 Maksimipaine ................................................................................................................................ 9 

6.3.2 Pumpun asennuspaikka ................................................................................................................ 9 

6.3.3 Suurin sallittu lämpötilagradientti .................................................................................................. 9 

6.4 Jäähdytysvesijärjestelmän komponentit ..................................................................................... 10 

6.4.1 Jäähdytysveden lämmönvaihdin ................................................................................................. 10 

6.4.1.1 Jäähdytysveden lämmönvaihtimen sitominen hätäjäähdytykseen putkivedellä ......................... 11 

6.4.2 Poistokaasun lämmönvaihdin ..................................................................................................... 12 

6.4.3 Jäähdytyslaitteistot ...................................................................................................................... 12 

6.4.3.1 Pöytäjäähdytin ............................................................................................................................. 12 

6.4.3.1.1 Pöytäjäähdyttimen säätö ............................................................................................................. 13 

6.4.3.1.2 Sandwich-pöytäjäähdytin (ei suositeltava) .................................................................................. 14 

6.4.3.2 Jäähdytystornit ............................................................................................................................ 14 

6.4.4 Jäähdyttimet ................................................................................................................................ 15 

6.4.5 Jäähdytysvesipumput .................................................................................................................. 15 

6.4.6 Tasaussäiliö, kalvopaisunta-astiat .............................................................................................. 16 

6.4.7 Lämpötilansäätimet ..................................................................................................................... 17 

6.4.8 Jäähdytysveden valvontaryhmä .................................................................................................. 17 

6.4.9 Jäähdytysveden esilämmitys ...................................................................................................... 17 

6.5 Putkistot ....................................................................................................................................... 18 

6.6 Jäähdytysjärjestelmien ilmanpoisto ............................................................................................ 18 

6.7 Jäähdytysnesteen laatu .............................................................................................................. 18 

6.8 Lämmityspiiri ............................................................................................................................... 19 

6.9 Jäähdytysaine lämmityskierrossa ............................................................................................... 19 

6.10 Lämmityskierron suunnittelumääräykset ..................................................................................... 22 

6.11 Hätäjäähdytyspiiri ........................................................................................................................ 22 

Kapitel_06 - Moottorin jäähdytysjärjestelmät.docx Sivu 2 / 24 © MWM GmbH 2012 / VD-S

6. Moottorin jäähdytysjärjestelmät 

Käyttöön tulevissa jäähdytysjärjestelmissä jäähdytysaineena toimii vesi ja ne ovat moottorin puolelta 

katsottuna suljettuja järjestelmiä. 

Aggregaattimoottoreilla käytetään pääasiassa kahta jäähdytystapaa, yksikiertojäähdytystä ja 

kaksikiertojäähdytystä. 

Pystytys on suoritettava seuraavien esitysten mukaisesti. Niistä poikkeamiseen tarvitaan kirjallinen 

suostumus. 

6.1 Yksikiertojäähdytys 

Yksikiertojäähdytyksellä varustetuissa moottoreissa jäähdytysaine virtaa voiteluöljyjäähdyttimen, 

seosjäähdyttimen ja moottorin läpi, eli koko lämpö johdetaan yhteen moottorin jäähdytysvesikiertoon. 

6.2 Kaksikiertojäähdytys 

Kaksikiertojäähdytyksellä varustetuissa moottoreissa on moottorin jäähdytysvesikierron lisäksi yksi seos- 

/ahtoilmajäähdytyskierto alhaisella lämpötilatasolla. Alhaisen lämpötilatason vuoksi lämpö luovutetaan 

seosjäähdytyskierrosta yleensä radiaattorijäähdyttimen tai jäähdytystornin kautta erillisellä kierrolla 

ympäristöön. 

6.2.1 Kaasumoottorit 

Kaikissa valmistussarjan TCG 2016 C, TCG 2020 ja TCG 2032 kaasumoottoreissa on seosjäähdytin 

toteutettu kaksivaiheisena. HT-vaihe on liitetty moottorin jäähdytyskiertoon, seoksen jäähdytyskiertoon 

johdetaan lämpö NT-vaiheesta. 

Koska valmistussarjassa TCG 2032 voiteluöljyn jäähdytintä ei ole asennettu moottoriin, se voidaan asentaa 

aina kokonaisjärjestelmän rakenteen mukaan veden puolella moottorin jäähdytyskiertoon, seoksen 

jäähdytyskiertoon tai kuumavesikiertoon. Tällöin on otettava huomioon luku 8.2. 


6.2.1.1 Esimerkki kaasumoottorien jäähdytysjärjestelmien rakenteesta 

Jäähdytysveden keräämä lämpö siirretään laitteistonpuoleisen lämmönvaihtimen avulla käyttöön 

kuumavesikierrossa tai muussa teknisessä prosessissa. Jos lämmön hyödyntämistä ei ole käytössä, se on 

johdettava pois radiaattorijäähdyttimen tai jäähdytystornin kautta ympäristöön. Jäähdytystornin vedellä ei saa 

ajaa suoraan moottorin läpi. Tähän on asennettava välilämmönvaihdin tai suljettu jäähdytystorni. 

Jäähdytysveden sisääntulolämpötilaa säädellään yleisesti, jolloin lämpötilansäädin on laitteiston mallista 

riippuen asennettu joko suoraan moottorikiertoon tai lämmityskiertoon. Jäähdytysvesipumppuina käytetään 

aina sähköpumppuja, jäähdytysveden läpivirtauksen hienosäätö tapahtuu säädettävällä kuristimella. 

Tilavuuden laajeneminen kerätään kalvopaisunta-astiaan, jäähdytysvesikierron tasoa valvotaan niin 

kutsutulla valvontaryhmällä. Tähän ryhmään on integroitu varoventtiili, tuuletus- ja ilmanpoistoventtiili ja 

vedenpuutesuojaus. 

Kuten moottorikierrossa on myös seoksen jäähdytyspiirissä sähkökäyttöinen kiertopumppu, kalvopaisuntaastia, 

valvontaryhmä ja lämpötilasäädin. 

Monimoottorilaitteistojen moottorien jäähdytyskiertoja ei saa liittää toisiinsa, koska muuten kulloisenkin 

moottorin sisääntulolämpötilan selkeää säätelyä ei voida taata. 

Kuvassa 6.1 näkyy jäähdytysjärjestelmä ilman lämmön hyödyntämistä. 

Kuvassa 6.2 näkyy jäähdytysjärjestelmä ja lämmön hyväksikäyttö. 


Kuva 6.1 RI - Virtauskaavio laitteistolle ilman lämmön hyödyntämistä 

A 

A Polttokaasu ASD Poistokaasun äänenvaimennin 

1 Aggregaatti DV Kuristusvaruste 

2 Kaasusäädön matka EVH Sähköinen esilämmitys 

5 Moottorin jäähdytys FU Taajuusmuuntaja 

6 Seoksen jäähdytys KAT Katalysaattori 

TK Pöytäjäähdytin 


Kuva 6.2 RI - Virtauskaavio laitteistolle ja lämmön hyväksikäytölle 

A 

A Polttokaasu ASD Poistokaasun äänenvaimennin 

1 Aggregaatti AWT Poistokaasun lämmönvaihdin 

2 Kaasusäädön matka BK Ohitusläppä 

4 Lämmön hyväksikäyttö DV Kuristusvaruste 

6 Seoksen jäähdytys EVH Sähköinen esilämmitys 

7 Hätäjäähdytyspiiri FU Taajuusmuuntaja 

KAT Katalysaattori 

KWT Jäähdytysveden lämmönvaihdin 

NK Hätäjäähdytin 



6.2.2 Dieselmoottorit 

Valmistussarjojen TCD 2016 ja TCD 2020 dieselmoottoreita voidaan käyttää valinnaisesti asennetuilla 

jäähdytysvesipumpuilla tai erillisillä sähköpumpuilla. 

Valmistussarjoissa TCD 2016 ja TCD 2020 on ahtoilmajäähdyttimet toteutettu yksivaiheisina. 

Toisin kuin kaasumoottoreita käytetään dieselmoottoreita lähinnä puhtaaseen virran valmistukseen, eli koko 

jäähdytysveden lämpö johdetaan pois radiaattorijäähdyttimen tai jäähdytystornien kautta ympäristöön. 

Kalvopaisuntasäiliöiden sijaan käytetään yleensä jäähdytysveden tasaussäiliöitä, jotka on varustettu 

tasovalvonnalla ja yli-/alipaineventtiilillä. 

Dieselmoottoreissa ei jäähdytysvesien lämpötiloja tarvitse säädellä tarkasti kiinteään lämpötilaan. Siksi 

lämpötilansäätöön riittävät täysin metaaniset laajenemisainesäätimet, joiden P-aste on korkeintaan 10 °K. 


Kuvassa 6.3 näytetään RI-virtauskaavio kaksikiertojäähdytyksellä varustetulle dieselmoottorille. 

A B 

A varastosäiliöstä 

B varastosäiliöön 

1 Aggregaatti 

5 Moottorin jäähdytys 

6 Ahtoilmajäähdytys 

9 Pakokaasujärjestelmä 

23 Polttoainesyöttö 

ASD Poistokaasun äänenvaimennin 

EVH Sähköinen esilämmitys 

KWB Jäähdytysveden tasaussäiliö 


LLK Ahtoilman jäähdytin 

SWT Voiteluöljyn lämmönvaihdin 


6.3 Noudatettavat ohjearvot jäähdytyskierroille 

6.3.1 Paineet 

Kaikki nesteiden paineet on ilmoitettu baareina ylipainetta. 

Kaikki lämmönvaihtimet, pumput ja pöytäjäähdyttimet on suunniteltava vakiona 10 baarille, TCG 2032:n 

voiteluöljyn lämmönvaihdin 16 baarille. 

6.3.1.1 Minimipaine 

Minimaalinen tarvittava käyttöpaine moottorin ulostulossa on 1,5 bar. Kaikki kaasumoottorit varustetaan 

vuoden 2012 puolivälistä lähtien jäähdytysveden ulostulon paineen valvonnalla. Jos 1,5 bar alittuu, annetaan 

varoitus, kun 1,0 bar alittuu, moottori sammutetaan. Kalvopaisuntasäiliöt on mitoitettava niin, että laitteiston 

seistessä säilytetään 1,5 baarin vähimmäispaine. 

6.3.1.2 Maksimipaine 

Maksimaalinen sallittu paine moottorin ulostulossa on 2,5 bar. Välittömästi moottorin ulostuloon asennettava 

varoventtiili aukeaa n. 3 baarissa. 

6.3.2 Pumpun asennuspaikka 

Jos ulkoiset vastukset aiheuttavat moottorikierrossa (lämmönvaihdin, säätöventtiilit jne.) suuria painehäviöitä, 

on pumppu asennettava moottorin ulostulopuolelle, koska muutoin joko suurinta sallittua painetta moottorin 

ulostulopuolella tai vähimmäispainetta ei voida säilyttää. 

6.3.3 Suurin sallittu lämpötilagradientti 

Jos toisiopuolisia sisääntulolämpötiloja moottori-, seos- ja hätäjäähdytyskierrossa sekä lämmityskierron 

tulolämpötilaa säädetään asiakkaan toimesta, on 1 K/min:n suurinta sallittua lämpötilan muutosnopeutta 

noudatettava. 

Tämä on tarpeen, jotta vakaa säätelykäyttäytyminen taattaisiin, ulkoisia häiriövaikutuksia rajoitetaan. 

Yleisesti on kaikille jäähdyttimille ja pumpuille varattava riittävä varasto. 


6.4 Jäähdytysvesijärjestelmän komponentit 

6.4.1 Jäähdytysveden lämmönvaihdin 

Lämpöteho tietolehtisen mukaisesti +15 % tehovaraus ja 5 % pintavaraus lian vuoksi. 

Ilmoitetut moottorin tulo- ja lähtölämpötilat on huomioitava (katso moottorin tietolehti). 

Toisiopuoliset lämpötilat on valittava niin, että jäähdytysveden lämmönvaihtimella on vähintään 4 K:n 

logaritminen lämpötilaero ja tulo- tai lähtölämpötilan ero on vähintään 2 K (katso myös kuva 6.4). 

Nestemäisillä jäähdytysaineilla toisiopuolella käytetään levylämmönvaihtimia tai putkijäähdyttimiä. 

Levylämmönvaihtimet ovat erittäin kompakteja ja helppo puhdistaa. Tehoa voidaan muuntaa muuttamalla 

levymäärää jälkikäteen tietyissä rajoissa. 

Kuva 6.4 Logaritminen lämpötilaero 

'1 

A 

Medium A 1 

 

A 

E 

A 

ln 

E 

''2 

Medium B 2 

''1 

E 

ln 

 

= natürlicher A Logarithmus Aine 1 

= logarithmische 

Temperaturdifferenz B Aine 2 

'2 

ln 

 

Luonnollinen logaritmi 

Logaritminen lämpötilaero 

Esimerkki 

Moottorin jäähdytysveden lämmönvaihtimella lämmityskierrossa on seuraavat suunnittelutiedot: 

Moottoripuoli: Sisäänmenolämpötila '1: 90 °C 

Ulostulolämpötila ''1: 84 °C 

Lämmityskiertopuoli: Sisäänmenolämpötila '2: 70 °C 

Ulostulolämpötila ''2: 85 °C 

Silloin tulokseksi tulee: A: (90 °C - 85 °C) = 5 K 

E: (84 °C - 70 °C) = 14 K 

(A-E): (5-14) K = -9 K 

ln(A/E): ln(5/14) = -1,0296 

: (-9 K/-1,0296) = 8,74 K 

Tämä levylämmönvaihdin täyttää näin vähimmäisvaatimukset 4 K, A ja E 2 K. 

Kapitel_06 - Moottorin jäähdytysjärjestelmät.docx Sivu 10 / 24 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

( 

)

6.4.1.1 Jäähdytysveden lämmönvaihtimen sitominen hätäjäähdytykseen putkivedellä 

Jos hätäjäähdytys halutaan jäähdyttää putkivedellä, ensiöpuolisen hätäjäähdyttimen ulostulolämpötilan 

säätely tulisi suorittaa myös ensiöpuolella (katso kuva 6.5 a). 

Näin jäähdyttimen läpi virtaa vain lämmintä vettä, kun liiallinen lämpö on poistettava. Toisiopuolen 

tilavuusvirtaus on valittava niin, että n. 45 °C:n ulostulolämpötilaa ei ylitetä. 

Säätelyä ei tule missään tapauksessa suorittaa kuvan 6.5b mukaisesti. Tässä kuvassa hätäjäähdytyksen 

levylämmönvaihdinten läpi virtaa jatkuvasti lämmin vesi. Näin toisiopuolinen putkivesi, aina 

läpivirtausmäärästä riippuen, voi saavuttaa lämminveden lämpötilan. Ajan kuluessa nämä 

levylämmönvaihtimet kalkkeutuvat. 

Lämpötilagradientin putkivesipuolella ei tulisi olla enempää kuin +/- 1 K/min. 

Säätökäyttölaitteita varten TEM-järjestelmän I/O-ohjaimessa on digitaaliset lähdöt +/- (24V:n signaali) 

venttiilin avaamiseen ja sulkemiseen. Venttiilin käyntiajan (rajoittimesta rajoittimeen) on oltava noin 1 minuutti. 

Kuva 6.5a Oikea pystytys Kuva 6.5b Väärä pystytys 

A 

C 

NK A 

B 

A Moottorin jäähdytyskierto 

B Ensiöpuoli (moottori-/lämmityskierto) 

C Toisiopuoli 


Kapitel_06 - Moottorin jäähdytysjärjestelmät.docx Sivu 11 / 24 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

NK 

B 

C

6.4.2 Poistokaasun lämmönvaihdin 

Lämpöteho tietolehtisen mukaisesti +7 % tehovaraus ja 10 % pintavaraus lian vuoksi. 

Biokaasulaitteistoissa ei suunnittelussa oteta pintavarausta huomioon. 

Määriteltäessä pakokaasun jäähdytyslämpötilaa on H2S- ja rikkipitoisuus polttokaasussa otettava huomioon 

poistokaasun lämmönvaihtimen vaurioittavan happaman tiivisteveden välttämiseksi. 

Suositellut pakokaasun jäähdytyslämpötilat: 

Maakaasu: 120 °C 

Mädätyskaasu: 150 °C 

Kaatopaikkakaasu ja NAWARO-kaasu: 180 °C 

Poistokaasun lämmönvaihtimen riittävän jäähdytyksen takaamiseksi on valmistajan antamaa 

vähimmäistilavuusvirtausta noudatettava. Aggregaatin sammuttamisen jälkeen on pumpun jälkikäynti 

tarpeen AWT:n patolämmön poistamiseksi veteen. Tämä toiminto on suunniteltu TEM-järjestelmään. 

6.4.3 Jäähdytyslaitteistot 

Jäähdytyslaitteiston on kyettävä poistamaan kertyvä lämpö maksimaalisessa ympäristölämpötilassa. 

Käytettäessä ilmaa toisiopuolen jäähdytysaineena käytetään puhallinjäähdytyslaitteistoja ja jäähdytystorneja. 

Puhallinjäähdytyslaitteistot voidaan toteuttaa tiettyyn kokoon asti etujäähdyttiminä (pystyyn järjestetty 

jäähdytysverkko), suuremmat laitteistot toteutetaan pöytäjäähdyttiminä. Etujäähdytinlaitteistoissa tuulettimet 

painavat ilman jäähdytysverkon läpi, pöytäjäähdytinlaitteistoissa ilma imetään jäähdytysverkon läpi. 

Tuulettimien toisinaan korkea melutaso on otettava huomioon laitteistoja asuinalueille 

rakennettaessa. Tällöin voidaan käyttää joko hitaasti pyöriviä tuulettimia tai on ryhdyttävä erityisiin 

melunvaimennustoimenpiteisiin. 

6.4.3.1 Pöytäjäähdytin 

Lämpöteho tietolehtisen mukaisesti +15 % tehovaraus ja +5 % pintavaraus. 

Ympäristön aiheuttamassa likaisuusvaarassa (esim. lehdet, siitepöly, hiekka, hiilipöly jne.) on lamellien 

etäisyyttä suurennettava niin, että jäähdytinpinta ei tukkeudu liian nopeasti, koska muutoin lämmönsiirron 

heikkenemisen vuoksi ei lämpöä voida enää siirtää pois. 

Ilmajäähdyttimillä on jäätymisvaaran vuoksi käytettävä jäähdytysvedessä jäätymisenestoainetta. 

Pöytäjäähdyttimen pystytyksessä on otettava huomioon, että etäisyys alaspäin on riittävä hyvän ilmantulon 

kannalta. Useammilla jäähdyttimillä on varmistettava riittävä etäisyys jäähdyttimien välissä, jotta 

ilmavirtausten aiheuttama oikosulku vältettäisiin. 


Pöytäjäähdyttimen pystytyskorkeudesta 15 metriä moottorin yläpuolella on moottorin ja pöytäjäähdyttimen 

väliin asennettava kytkentälämmönvaihdin, jotta kohdassa 6.3.1.2 mainittuja moottorin suurimpia sallittuja 

käyttöpaineita ei ylitettäisi. 

6.4.3.1.1 Pöytäjäähdyttimen säätö 

Pöytäjäähdyttimen teho riippuu ympäristölämpötilasta ja käynnissä olevien tuulettimien lukumäärästä tai 

kierrosluvusta. Kun pöytäjäähdytintehoa säädetään käynnissä olevien tuulettimien lukumäärällä, puhutaan 

tasosäätelystä, tuuletinten kierrosluvun kautta tapahtuvassa säätelyssä FU-säätelystä. FU-säätely tarjoaa 

sen edun, että jäähdyttimen teho sovitetaan jatkuvasti poistettavan lämpötehon mukaisesti. Erilaisille 

moottorityypeille on pöytäjäähdytinsäätely suoritettava yksittäisille jäähdytyskierroille taulukon 6.2 

mukaisesti. 

Lämmön poistamiseksi seoksen jäähdytyskierrossa ja/tai moottori-/hätäjäähdytyskierrossa 

pöytäjäähdyttimen kautta on kaasumoottoreilla otettava huomioon seuraava järjestys. 

Taul. 6.2: 

Jäähdytin GK Jäähdytin MK Jäähdytin NK 

TCG 2032 FU-säädelty FU-säädelty FU-säädelty 

TCG 2020 FU-säädelty FU-säädelty FU-säädelty 

TCG 2016 C FU-säädelty 6 tasoa 6 tasoa 

FU = taajuusmuuttaja; GK = seoksen jäähdytyspiiri ; MK = moottorin jäähdytyspiiri; NK = hätäjäähdytyspiiri; 

Yhteenvetona, kaikilla kaasumoottoreilla on seoksen jäähdytyskierron lämpö poistettava taajuussäädeltyjen 

pöytäjäähdyttimien avulla. 

Moottori TCG 2016 C voidaan varustaa jäähdytystä varten MK:ssa ja NK:ssa vähintään 6-tasoisella 

jäähdyttimellä (6 tuuletinta). Pienempi määrä tasoja ei ole sallittua. Vaihtoehtoisesti suositellaan FUsäädeltyä 

versiota. 

Erittäin kylmissä ympäristöolosuhteissa, eli säännöllisesti alle -15 °C:n alhaisissa lämpötiloissa on kaikki 

jäähdytyskierrot toteutettava FU-säädeltynä. 

Vain näin on varmistettu, että kaikissa ympäristöolosuhteissa kaasumoottorille tarvittavia reunaehtoja 

voidaan noudattaa. 


6.4.3.1.2 Sandwich-pöytäjäähdytin (ei suositeltava) 

Pöytäjäähdyttimen erikoisrakennemuoto on Sandwich-pöytäjäähdytin, jossa kaksi erillistä jäähdytystasoa on 

asetettu päällekkäin ja joille yhteinen tuuletin syöttää virtaa. Ensimmäinen taso on NT-taso 

(NT=NiederTemperatur=alhainen lämpötila), toinen taso HT-taso (HT=HochTemperatur=korkea lämpötila). 

NT-tasolla poistetaan yleensä seoslämpö, HT-tasolla moottorin jäähdytysveden lämpö. Tätä jäähdyttimen 

rakennustapaa käytetään vain puhtaissa virranvalmistuslaitteistoissa, koska vain puhtaissa virtamoduuleissa 

esiintyy riittävän tasaista HT- ja NT-jäähdytystason panostusta pöytäjäähdyttimessä. Lämpöä hyödyntävissä 

laitteistoissa Sandwich-pöytäjäähdyttimen HT-jäähdytystasoa käytetään hätäjäähdyttiminä. Tuulettimen 

kierrosluvun määrää lämmön hyödyksikäytössä (ei lainkaan tai tuskin lainkaan lämmönpoistoa 

hätäjäähdytyksen kautta) NT-kierrossa poistettava seoslämpö. Tästä riippuvaisena hätäjäähdytin (Sandwichpöytäjäähdyttimen 

HT-taso) on hätäjäähdytystehon osittaisessa kuormituksessa liian suuri ja saattaa johtaa 

epävakauteen jäähdytysveden lämpötilasäätelyssä. Siksi tämän jäähdyttimen rakennetavan käyttöä ei 

suositella lämmön hyödyntämisellä varustetuissa laitteistoissa. 

6.4.3.2 Jäähdytystornit 

Jäähdytystornit hyödyntävät veden höyrystymisjäähdytysvaikutusta ja niitä käytetään suljetussa tai 

avoimessa rakennetavassa. Avoimessa jäähdytystornissa höyrystyy osa kiertävää jäähdytysvettä (n. 3 %). 

Höyryyntynyt vesimäärä on aina lisäannosteltava, lisäksi tulee asentaa lietteenpoisto, jotta täydennysveteen 

liuenneet suolat eivät aiheuttaisi jäähdytystornissa virheellistä pitoisuuden lisääntymistä. 

Koska kaikissa moottorin jäähdytyskierroissa on käytettävä korroosionsuojalla ja/tai jäätymisenestolla 

käsiteltyä vettä, nämä jäähdytyspiirit saa liittää avoimeen jäähdytystorniin ainoastaan välilämmönvaihtimen 

kautta. 

Avoimissa märkäjäähdytystorneissa on levylämmönvaihdin puhdistettava useammin, koska jäähdytystornin 

veteen muodostuu levää, joka kertyy lämmönvaihtimen levyille. Mitä paksumpi leväkerros 

levylämmönvaihtimessa on, sitä huonommin lämpö siirtyy. Jäähdyttäviin kiertoihin ei enää poisteta lämpöä. 

Suljetuissa jäähdytystorneissa jäähdytysvesiputkia suihkutetaan vedellä, jolloin vesi höyrystyy ja putkessa 

oleva aine jäähtyy. Koska itse jäähdytyskierrossa ei esiinny vesihukkaa, voidaan liitetyt jäähdytystornit liittää 

suoraan moottorin jäähdytyskiertoon. Tärkeimmät suunnitteluparametrit jäähdytystornin taloudellista käyttöä 

varten ovat ilman lämpötila ja etenkin ilmankosteus. 


6.4.4 Jäähdyttimet 

Jäähdyttimiä ei tulisi mahdollisuuksien mukaan liittää suoraan moottorin jäähdytyskiertoon. Vuotojen vuoksi 

voi esim. Li Br virrata moottorin jäähdytyskiertoon. Tämä vältetään moottorin jäähdytyspiirin 

välilämmönvaihtimella. 

On olemassa käyttötapauksia, joissa jäähdyttimen vaadittu veden lämpötilataso voidaan esittää vain 

yhdistämällä se suoraan moottorin jäähdytysvesikiertoon. Tällaisessa käyttötapauksessa on noudatettava 

seuraavia ehtoja: 

moottorin jäähdytysveden laadulle, korroosiosuojaukselle tai jäätymisenestolle asetettuja 

vaatimuksia on noudatettava 

moottorin valmistajan hyväksymien jäähdytysveden lisäaineiden on oltava hyväksyttyjä myös 

jäähdyttimen kanssa käytettäväksi 

jäähdyttimen lämmönvaihtimen vuodot voivat aiheuttaa sekä jäähdyttimen että moottorin 

vaurioita; tällaisista vaurioista ei moottorin valmistaja vastaa 

6.4.5 Jäähdytysvesipumput 

Moottoriin asennettuja jäähdytysvesipumppuja käytetään hammaspyörävälityksillä, valmistussarjassa TCD 

2016 osittain myös kiilahihnoilla, suoraan moottorilla, erikseen laitteistoon asennettuja pumppuja 

sähkömoottoreilla. 

Asennetuilla jäähdytysvesipumpuilla varustetuissa moottoreissa on jäähdytysvesipumppujen syöttömäärät ja 

syöttökorkeudet valittu niin, että riittävä painevaranto on olemassa laitteiston läpivirtausta varten ja moottorin 

sisäänmenon ja ulostulon välinen lämpötilaero on määritellyllä alueella. Laitteiston rakenneosat on 

suunniteltava niin, että niiden painehäviö vastaa asennettujen pumppujen jäämäsiirtokorkeutta (ilman 

moottorin painehäviötä). Sallittu laitteistopuoleinen painehäviö on ilmoitettu kussakin tietolehtisessä. 

Jäähdytysveden lämmön hyödyntämisellä varustetuissa laitteissa on moottorin sisäänmenolämpötila ja 

ulostulolämpötila säilytettävä tarkasti, jotta saavutettaisiin mahdollisimman korkeat tehoasteet ja 

rakenneosien käyttöiät. Tarvittavien siirtomäärien ja aina laitteiston mukaan tarvittavien siirtokorkeuksien 

parempaan yksilölliseen sovittamiseen käytetään näissä laitteistoissa sähköpumppuja. Lämmönvaihdinten ja 

pöytäjäähdytinten suunnittelussa on huomioitava ilmoitetut tehovarannot, katso kohdat 6.4.1, 6.4.2 ja 6.4.3.1. 

Tämä lämmön lisäteho on otettava huomioon lisätyllä tilavuusvirtauksella suunnittelulämpötiloja noudattaen. 

Pumpun mitoituksessa on huomioitava tehovarannon verran lisätty tilavuusvirtaus sekä siihen liittyvät 

suuremmat painehäviöt. Jotta haluttu suunnittelulämpötilan laajentaminen saavutettaisiin, on 

jäähdytysvesimäärä säädettävä tarkasti kuristusarmatuurin avulla. 

Moottorin jäähdytyskierroissa (GK ja MK) ja pakokaasu-lämmönvaihtimella varustetuissa jäähdytyskierroissa 

on säädettävä pysyvä tilavuusvirtaus, mutta vaadittua vähimmäistilavuusvirtausta ei saa alittaa. Muutoin 

moottori tai pakokaasu-lämmönvaihdin voi ylikuumentua ja vaurioitua. Näistä syistä taajuussäädeltyjen 

pumppujen käyttö ei ole sallittua näissä kierroissa. 


6.4.6 Tasaussäiliö, kalvopaisunta-astiat 

Tilavuuden paisumisen tasaamiseksi jäähdytysveden lämmetessä on jäähdytysjärjestelmään asennettava 

tasaussäiliöitä tai kalvopaisunta-astioita. Kaasumoottorilaitteistoissa käytetään yleensä kalvopaisuntaastioita, 

tasaussäiliöitä käytetään etusijassa dieselmoottorilaitteistoissa. 

Jäähdytysveden tasaussäiliöt on asennettava jäähdytysjärjestelmän korkeimpaan kohtaan. Tasaussäiliöstä 

johtaa tasausjohto jäähdytysvesipumpun imupuolelle. Kaikki ilmanpoistojohdot on johdettava tasaussäiliöön. 

Ulostulon on tällöin sijaittava vedentason alapuolella. Tasaussäiliöt varustetaan yli-/ alipaineventtiilillä, joka n. 

0,25 baarin ylipaineella puhaltaa ilma-/kaasuseoksen ulos ja antaa n. 0,1 baarin alipaineella ilman virrata 

ulkoa säiliöön. Jäähdytysjärjestelmä on tavallaan suljettu, ilman sisääntulo on suuressa määrin suljettu pois. 

Lisäksi tasaussäiliöissä on käytettävä vedenpuutesuojausta, jotta astioiden tyhjeneminen ja ilman 

imeytyminen laitteistoon estetään. Tämä vedenpuutesuojaus on kytkettävä kyseisen kierron 

vedenpuutesuojauksen kanssa sähköisesti sarjaan. Tasaussäiliön tilavuuden on oltava noin 15 % 

järjestelmän jäähdytysnesteen kokonaismäärästä. 

Kalvopaisunta-astioissa jäähdytysveden tilavuuden laajeneminen lämmetessä kompensoidaan painamalla 

kaasukupla kokoon. Tästä aiheutuva staattinen paineennousu järjestelmässä riippuu valitun laajennusastian 

koosta. Laajennusastiat on liitettävä pumpun imupuolelle. Kalvopaisunta-astiaa käytettäessä on 

jäähdytysvesikierto suojattava ylipainetta vastaan varoventtiilillä. Moottorin ja seoksen jäähdytyskierrossa 

käytetään 3,0 baarin vastepaineella varustettuja varoventtiilejä. Asennuspaikan tulisi olla mahdollisimman 

lähellä moottorin jäähdytysveden ulostuloa. 

Paisunta-astiaa suunniteltaessa on otettava huomioon staattinen paine, virtauspaineen häviö varoventtiilin ja 

paisunta-astian välillä sekä vesivarasto. Vesivaraston moottorin ja seoksen jäähdytyspiirissä tulisi olla n. 10- 

15 % jäähdytysveden sisällöstä, mutta se ei saa alittaa 20 litraa. 


6.4.7 Lämpötilansäätimet 

Lämpötilansäätimet on toteutettu joko mekaanisina laajenemisainesäätiminä ilman apuenergiaa tai 

sähköisellä säätökäytöllä varustettuna elektronisena säätimenä. 

Mekaaniset lämpötilasäätimet, joissa on sisällä sijaitsevat laajenemisaine-termostaatit, ovat malliltaan erittäin 

kestäviä eivätkä ne tarvitse huoltoa. Laajenemisainesäätimen P-aste on 8-10 K. Aina moottorin hetkellisestä 

tehosta ja jäähdyttimen käyttöolosuhteista riippuen voi jäähdytysveden lämpötila vaihdella P-alueen sisällä. 

Sitä ei säädellä tasaiseen lämpötilaan. Siksi näitä säätimiä käytetään laitteistoissa, joissa tarkka 

lämpötilansäätö vakaaseen tavoitearvoon ei ole enää tarpeen. Tällaisia ovat yleensä dieselaggregaateilla 

varustetut puhtaat virrantuottolaitteistot. 

Elektroniset lämpötilasäätimet voivat säätää asetetun lämpötilan tasaiselle asetusarvolle, säätösuure voi 

sijaita vieraassa kierrossa. Tarkka lämpötilansäätö on tarpeen erityisesti laitteistoissa, joissa lämpö 

käytetään hyödyksi ja samanaikaisesti vaaditaan korkeaa kokonaistehoastetta. 

Lämpötilasäätimen nimellisleveydet on määriteltävä niin, että painehäviö säätimen kautta kulloisellakin 

nimellisläpivirtausmäärällä on alueella 0,2 - 0,5 bar läpikulussa (ohitus suljettuna). 

Kaasumoottorilaitteistoissa on yleisesti käytettävä elektronisia lämpötilasäätimiä. 

6.4.8 Jäähdytysveden valvontaryhmä 

Jäähdytysveden valvontaryhmään on integroitu kolme tehtävää: Suojaus ylipainetta vastaan, 

jäähdytyskierron ilmaus ja jäähdytysvesitason valvonta. Jäähdytysveden valvontaryhmä on asennettava 

jäähdytysvesijärjestelmän korkeimpaan kohtaan välittömästi moottorin perään. Valmistussarjan TCG 2016 C 

moottoreilla on valvontaryhmään johdettava ilmanpoistojohto. 

Lisäksi moottorin jäähdytysveden läpivirtausta on vahdittava paine-eron avulla. 

6.4.9 Jäähdytysveden esilämmitys 

Kaasumoottoriaggregaatit on varustettava moottorin turvallista käynnistystä varten jäähdytysveden 

esilämmityksellä. Moottoriveden ja öljyn esilämmityksessä käytetään TCG 2032:lla täydellisiä 

esilämmitysaggregaatteja, joissa on pumppu, kuumennustangoilla varustettu lämmönvaihdin ja sähköinen 

säätely. Valmistussarjoille TCG 2016 C ja TCG 2020 on kehitetty esilämmitys, joka asennetaan moottorin 

eteen jäähdytysvesijohtoon. Kiertopumppuna käytetään sähkökäyttöistä jäähdytysvesipumppua. Säätely 

tapahtuu TEM-järjestelmällä. 

Myös dieselaggregaatit on esilämmitettävä, kun aggregaatilta vaaditaan nopeaa kuormanottoa tai lämpötila 

konetilassa voi laskea alle 10°C:seen. 


6.5 Putkistot 

Jäähdytysvesijärjestelmien putkistot on toteutettava yleisesti saumattomasta teräsputkesta. Sinkittyjä 

teräsputkia ja kupariputkia ei saa käyttää. 

Katso tästä myös ohjeet luvussa 20. 

Putkistojen mitoituksessa on noudatettava seuraavia ohjearvoja: 

Virtausnopeus laitteiston puolella: < 3,5 m/s 

Virtausnopeus pumpun imupuolella: < 2,0 m/s 

Virtauksen painehäviön on kussakin jäähdytyskierrossa oltava suunnitellulla 

tilavuusvirtauksella käytetyn pumpun siirtokorkeuden alapuolella 

Putkistot on vedettävä lyhyesti ja ilman jännitettä. Kaikki komponentit on asennettava kiinteästi ja tarvittaessa 

kytkettävä värähtelyttömäksi. Teräviä putken mutkia ja putkien kaventumisia on vältettävä. Tiivisteiden, 

kumimuhvien ja letkustojen raaka-aineiden on kestettävä korroosionsuoja-ainetta sekä polttoaineen ja 

voiteluöljyn aiheuttamia ulkoisia vaikutuksia. 

6.6 Jäähdytysjärjestelmien ilmanpoisto 

Jäähdytysvesijärjestelmä on ilmattava säännöllisesti. Tasaussäiliöillä varustetuissa järjestelmissä johdetaan 

jatkuvasti nousevat ilmausputket alhaalta liittyen tasoitussäiliöön. Kalvopaisunta-astioilla varustetuissa 

laitteistoissa ilmaus tapahtuu valvontaryhmään integroidun tai putkistoon asennetun ilmausventtiilin kautta. 

Jäähdytysvesijohdot on vedettävä niin, että ilmataskuja vältetään järjestelmässä, tarvittaessa on käytettävä 

muita kestoilmanpoistoja tai ilmaushanoja korkeimmissa kohdissa. 

Jäähdytysjärjestelmän turvallisen ja paineiskuttoman käytön takaamiseksi on ehdottoman välttämätöntä, että 

järjestelmä on ilmattu moitteettomasti tai mahdollisesti muodostuvat ilmakuplat ilmautuvat itsestään. 

Tasaussäiliöillä varustetuissa järjestelmissä on tasausjohto vietävä mahdollisimman vähäisellä vastuksella 

aina laskevasti kiertopumpun imupuolelle. 

6.7 Jäähdytysnesteen laatu 

Nestejäähdytteisissä moottoreissa on jäähdytysneste käsiteltävä ja sitä on valvottava, koska muutoin voi 

esiintyä korroosion, kavitaation tai jäätymisen aiheuttamia vaurioita. 

Jäähdytysnesteen teknisessä tiedotteessa on annettu kattavat tiedot veden laadusta, korroosiosuoja- ja 

jäätymisenestoaineista. Lisäksi on ilmoitettu nimekkäiden valmistajien hyväksytyt jäähdytysaineen lisäaineet. 

Mitään muita kuin hyväksyttyjä ei saa käyttää. 


6.8 Lämmityspiiri 

Lämmön hyväksikäytöllä varustetuissa laitteistoissa moottorin tuottama lämpö siirretään lämmityskiertoon. 

Moduulinpuoleisen lämmityskiertoliitoksen pääkomponentteja ovat jäähdytysveden lämmönsiirrin, 

pakokaasu-lämmönsiirrin, kiertopumppu, kuristusventtiili ja kolmitieventtiili lämpötilansäätöä varten. Moottorin 

luovuttama lämpöteho jäähdytysvedessä ja pakokaasussa sekä niihin kuuluvat läpivirtausmäärät ja 

lämpötilaerot on määritelty moottoreille kullekin käyttötavalle. Kiertopumpun siirtomäärä lämmityskierrossa 

määritellään lämmityskierron esivirtauksen ja paluuvirtauksen välisellä lämpötilaerolla. Pumpun 

mitoituksessa on huomioitava tehovarannon verran lisätty tilavuusvirtaus ja siihen liittyvät suuremmat 

painehäviöt. Katso myös kuva 6.2 Järjestelmäraja 4. 

Myös lämmityskierto on varustettava paineenpitolaitteella, nämä on yleensä järjestetty kokoomalaitteeksi 

paluuvirtaukseen. 

Lämmityskierto on rakennettava niin, että asetus- ja säätötapahtumista riippumatta läpivirtaus on varmistettu 

kuvatussa lämmitysverkon haarassa (luku 6.7, kohta 1) ilman paine-eron vaihteluita (hydraulinen 

irtikytkentä). Tähän soveltuvat parhaiten lämmönkerääjät (ks. kuva 6.6). Ne kytkevät lämpöä tuottavat ja 

lämpöä hyödyntävät puolet irti toisistaan. 

6.9 Jäähdytysaine lämmityskierrossa 

Lämmityskierto on suljettu kierto. Myös tässä kierrossa on säilytettävä tietty veden laatu. Erityisesti happi, 

kloori ja rikkivety edistävät korroosiota järjestelmässä. Liuenneet suolat putoavat suurempien 

lämpösiirtymien kohdissa kristalleina pohjaan ja johtavat kertymiin, jotka vaikuttavat negatiivisesti lämmön 

siirtymiseen (esim. kattilakivi). Erityisesti pakokaasun lämmönvaihtimessa on veden korkeiden lämpötilojen 

vuoksi kristallikertymien vaara lämmön siirtymäkohdissa. 

Tätä ilmiötä voidaan vähentää lisäämällä estoaineita lämminvesiaineeseen ja valitsemalla soveltuvia 

lämmönsiirrinraaka-aineita. Tämä on tutkittava kutakin käyttötapausta varten. 

Jos pakokaasun lämmönvaihdin liitetään lämmityskiertoon ja lämminveden laatu ei vastaa jäähdytysnestettä 

koskevaa teknistä tiedotetta, Lämminveden laadulle asetettuja vähimmäisvaatimuksia; AWT:n ja 

lämmönkeräimen väliin on asennettava oma kytkentäkierto ja ylimääräinen lämmönvaihdin. Näin AWT:tä 

suojataan lämminvedessä olevien epäpuhtauksien aiheuttamilta mahdollisilta vaurioilta. 


Kuva 6.6 RI - Virtauskaavio ja hydraulinen irtikytkentä lämmöntuotannon ja lämmön 

hyödyksikäytön välillä 


Selitys RI-virtauskaavioon kuvassa 6.6 

1 Aggregaatti 

2 Kaasusäädön matka 

4 Lämmön hyödyntäminen 

6 Seoksen jäähdytys 

7 Hätäjäähdytin 

8 Voiteluöljyn syöttö 

13 Kattila 

ASD Poistokaasun äänenvaimennin 

AWT Poistokaasun lämmönvaihdin 

DV Kuristusventtiili 

KAT Katalysaattori 





6.10 Lämmityskierron suunnittelumääräykset 

Lämmityskierron suunnittelua koskevat vedenlämmityslaitteistoista ja höyrykattilalaitteistoista annetut 

määräykset. 

Näitä ovat: 

DIN EN 12828 Rakennusten lämmitysjärjestelmät (kork. 105 °C:een käyttölämpötiloille) 

Sikäli mikäli lämmöntuottolaitteistojen suunnittelussa ja rakennuksessa tarvitaan 

> 110 °C:een suojastuslämpötiloja, suosittelemme neuvottelemaan ensin TÜV:n tai muun 

vastaavan viranomaisen kanssa. Siellä voidaan haluttu ja tarkastusvälien määrittelyyn 

(Saksan BetrSichV) tarvittava varustelu hyväksyä. 

TRD 604 Bl.1 Ryhmän IV höyrystimillä varustettujen kattilalaitteistojen käyttö ilman jatkuvaa valvontaa 

TRD 604 Bl.2 Ryhmän IV lämminvesikehittimillä varustettujen kattilalaitteistojen käyttö ilman jatkuvaa 

valvontaa 

TRD 702 Ryhmän II kuumavesikehittimillä varustetut höyrykattilalaitteistot 

Aina lämminvesikierron esivirtauslämpötilan (90 °C, 100 °C tai 120 °C) mukaan on pakokaasun 

lämmönvaihtimen suojaksi ja turvaketjuksi sekä lämmityskierron varmistukseksi käytettävä vastaavaa 

anturivarustusta. Anturien signaalit työstetään TEM-järjestelmässä. 

Valvontajärjestelmää (anturit ja signaalien työstö TEM-järjestelmässä) varten on TÜV antanut hyväksyntänsä 

niin, että jokaisella laitteella suoritettavat yksittäistarkastukset voidaan nopeasti suorittaa TÜV:n toimesta. 

6.11 Hätäjäähdytyspiiri 

Laitteistoissa, joissa lämmön poisto lämmityskierron kautta ei ole aina taattua, mutta jossa aggregaatin 

sähköisen tehon on kuitenkin oltava käytettävissä, poistetaan moottorin tuottama lämpö niin kutsutun 

hätäjäähdytyskierron kautta. Hätäjäähdytyskierron liittäminen riippuu kunkin laitteiston rakenteesta. Aina 

pakokaasun lämmönvaihtimen tai myös TCG 2032:lla varustettujen laitteistojen laitteistonpuoleisen 

voiteluöljyjäähdyttimen sijainnista riippuen on hätäjäähdytys liitettävä niin, että myös näiden komponenttien 

käyttö on varmistettu turvallisesti ilman lämpökierron kautta tapahtuvaa lämmön poissiirtoa. 

Lämmönpoisto tapahtuu yleensä lämmityskiertoon liitetyn, pöytäjäähdyttimeen tai jäähdytystorniin kytketyn 

hätäjäähdytyksen lämmönvaihtimen kautta. Katso kuva 6.7. Pumpun mitoituksessa on huomioitava 

tehovarannon verran lisätty tilavuusvirtaus ja siihen liittyvät suuremmat painehäviöt. 


Kuva 6.7 Hätäjäähdytys ja välilämmönvaihdin lämmityskierrossa 

AWT = pakokaasun lämmönvaihdin 

KWT = jäähdytysveden lämmönvaihdin 

NK = hätäjäähdytin 

TK = pöytäjäähdytin 

Kun moottorin tuottama lämpö, eli moottorin jäähdytysveden lämpö, pakokaasu ja voiteluöljy (laitteella 2032) 

siirretään lämmönvaihtimen kautta lämmityskiertoon, voidaan hätäjäähdytin liittää suoraan moottorin 

jäähdytyskiertoon ilman ylimääräistä välilämmönvaihdinta. Katso kuva 6.8. 

Kuva 6.8 Hätäjäähdytyksen suora liitäntä moottorikiertoon 

AWT = pakokaasun lämmönvaihdin 

KWT = jäähdytysveden lämmönvaihdin 

TK = pöytäjäähdytin 




Luku 7 

Polttoainejärjestelmä 

06-2012 


Sisältö 

7. Polttoainejärjestelmä .................................................................................................................. 3 

7.1 Polttoainelajit ................................................................................................................................. 3 

7.2 Nestemäiset polttoaineet ............................................................................................................... 3 

7.2.1 Polttoainejärjestelmät .................................................................................................................... 4 

7.2.2 Avoimet järjestelmät ...................................................................................................................... 4 

7.2.3 Polttoainejärjestelmän komponentit .............................................................................................. 6 

7.2.3.1 Polttoaineen päiväsäiliö ................................................................................................................ 6 

7.2.3.2 Polttoaineen suodatus ................................................................................................................... 6 

7.2.3.3 Kulutusmittaus ............................................................................................................................... 7 

7.2.3.4 Loppuesilämmitin .......................................................................................................................... 7 

7.2.4 Polttoainejohdot, mitoitus .............................................................................................................. 7 

7.3 Kaasumaiset polttoaineet .............................................................................................................. 8 

7.3.1 Metaaniluku ................................................................................................................................... 8 

7.3.2 Sivukaasut / sivuaineet ................................................................................................................. 8 

7.3.3 Vesihöyry, hiilivetyhöyryt, pöly kaasussa ...................................................................................... 9 

7.3.4 Kaasun jäähdytyskuivatus ............................................................................................................. 9 

7.3.5 Aktiivihiilisuodatin ........................................................................................................................ 10 

7.3.6 Seoksen valmistelu ..................................................................................................................... 11 

7.3.7 Kaasusäädön matka ................................................................................................................... 13 

7.3.7.1 Esisäätöjärjestelmä ..................................................................................................................... 14 

7.3.7.2 Kahden kaasun käyttö ................................................................................................................. 15 

7.3.7.3 Ohjeita kaasun säätöjärjestelmien asennukseen........................................................................ 16 

7.3.7.4 Ohjeita kaasun säätöjärjestelmien puhallus- ja hengitysjohdoille ............................................... 16 

7.3.8 Kaasusekoitin .............................................................................................................................. 18 

7.3.9 Kuristusläppä .............................................................................................................................. 19 

7.3.10 Biokaasulaitteistojen ensimmäinen käynnistäminen ................................................................... 19 

7.4 Ohjeita kaasulaitteistojen asennukseen ja huoltoon ................................................................... 19 

7.4.1 Määräykset .................................................................................................................................. 19 

7.4.2 Huolto, kunnossapito ................................................................................................................... 20 

Kapitel_07 - Polttoainejärjestelmä.docx Sivu 2 / 20 © MWM GmbH 2012 / VD-S

7. Polttoainejärjestelmä 

7.1 Polttoainelajit 

Yksittäisiä moottorin valmistussarjoja voidaan käyttää polttoainejärjestelmän varustelun mukaan 

nestemäisillä tai kaasumaisilla polttoaineilla. Taulukossa 7.1 näytetään yleiskuva, mitä polttoaineita 

yksittäisillä valmistussarjoilla voidaan käyttää. 

Taul. 7.1 

Valmistussarja 

7.2 Nestemäiset polttoaineet 

Nestemäiset 

polttoaineet 

Kaasumaiset 

polttoaineet 

TCD 2016 

TCG 2016 C 

TCD 2020 

TCG 2020(K) 

TCG 2032 

Nestemäisillä polttoaineilla käyvät koneet työskentelevät 4-tahti-dieselmenetelmällä, eli sylinterin polttotilassa 

ilma puristetaan suuresti ja polttoaine ruiskutetaan sisään korkealla paineella. Ilma-polttoaine-seoksen 

palaminen tapahtuu itsesytytyksellä. 

Yksittäisille moottorin valmistussarjoille vapautetut polttoaineet voidaan jakaa kahteen ryhmään, 

tislepolttoaineet ja seospolttoaineet. Yksityiskohtainen erittely eri polttoainetyypeistä ja yleisiä ohjeita 

polttoaineiden käsittelyyn löytyy vastaavasta teknisestä tiedotteesta. 

Pääkriteerin polttoaineiden luokitukselle muodostaa polttoaineen viskositeetti, joka riippuu lämpötilasta ja 

joka ilmoitetaan normaalisti senttistokeina (cSt) tietyssä lämpötilassa. Aina polttoaineen viskositeetin mukaan 

on laitteistossa tehtävä huomattavasti aikaa vievää polttoaineen valmistelua, ennen kuin tämä voidaan 

johtaa moottoriin itse polttoa varten. 


7.2.1 Polttoainejärjestelmät 

MWM:n tarjoamat valmistussarjan TCD 2016 ja TCD 2020 dieselmoottorit on hyväksytty ainoastaan 

käytettäväksi destillaatti- ja sekapolttoaineiden kanssa. 

7.2.2 Avoimet järjestelmät 

Avoin järjestelmä tarkoittaa, että polttoaine syötetään moottorin polttoainejärjestelmään ilmakehän paineella. 

Tätä järjestelmää käytetään destillaattipolttoaineilla ja sekapolttoaineilla tapahtuvassa käytössä. 

Kuvassa 7.1 on esitetty polttoainejärjestelmä destillaattikäytöllä. 

Polttoaine pidetään varastossa niin kutsutussa päiväsäiliössä K4. Päiväsäilöstä johtaa tulojohto polttoaineen 

syöttöpumpulle K9, joka on moottorityypistä riippuen asennettu moottoriin tai se syöttää polttoaineella 

moottorin ruiskutuspumppua erillisenä pumppuaggregaattina. Polttoaineen syöttöpumpun siirtomäärä on 2-3kertainen 

moottorin todellisuudessa tarvitsemaan määrään nähden. Liiallinen polttoaine palautetaan 

ohjausventtiilin K35 kautta paluuvirtausjohdon läpi välisäiliön K7 kautta takaisin päiväsäiliöön. 

Ruiskutusventtiileissä ja ruiskutuspumpussa esiintyvät vuotoöljymäärät, jotka ovat erittäin pieniä, johdetaan 

moottorityypistä riippuen polttoaineen paluuvirtauksessa päiväsäiliöön tai ne on kerättävä vuotoöljysäiliöön 

K15, joka sitten tyhjennetään, kun päiväsäiliön ylin täyttömerkintä on saavutettu. 


Kuva 7.1 - Polttoainejärjestelmä destillaattikäytöllä 

K 1 Siirtopumppuaggregaatti 

K 2 Käsisiipipumppu 

(tai K 60) 

K 4 Päiväsäiliö 

K 5 Kaksois-esisuodatin 

K 6 Varastosäiliö 

K 7 Välisäiliö 

K 8 Kulutuksen mittauslaite 

K 9 Syöttöpumppu 

K10 Hienosuodatin 

K14 Vuotoöljysuppilo 

K15 Vuotoöljysäiliö 

K17 Yksinkertainen esisuodatin 

K31 Pikasulkuventtiili 

K35 Ylivirtaventtiili 

K52 Takaiskuventtiili 

K60 Vuotopolttoaine-sähköpumppu 


7.2.3 Polttoainejärjestelmän komponentit 

7.2.3.1 Polttoaineen päiväsäiliö 

Kiinteät laitteistot varustellaan päiväsäiliöllä, jonka tilavuus riittää moottorin 8-10 tunnin käyttöön. Säiliön 

tason tulee olla vähintään 500 mm sisäänruiskutuspumpun tason yläpuolella, jotta polttoaine syötetään 

siirtopumpulle esipaineella. Aina polttoaineen tulovirtausjohtoon asennettujen ylimääräisten laitteiden, kuten 

esim. polttoaineen esisuodattimen tai polttoainemäärän mittauslaitteen, mukaisesti on päiväsäiliö 

asennettava silloin johdossa esiintyvien painehäviöiden tasaamiseksi korkeammalle, mutta sen korkeus ei 

saa ylittää 5 metriä sisäänruiskutuspumpun tason yläpuolella, koska sisäänruiskutuspumpun mallista 

riippuen voi seisovassa koneessa esiintyä suuren polttoaineen esipaineen vuoksi voiteluöljyn ohenemista. 

Tällöin polttoainetta voi joutua sisäänruiskutuspumpun männänvälyksen kautta voiteluöljyjärjestelmään. 

Valmistussarjan TCD 2020 moottorit, joita syötetään polttoaineen korkeasäiliöstä, on siksi yleisesti 

varustettava polttoaineen tulo- ja paluuvirtausjohdoissa magneettiventtiilillä. 

Lian pääsyn estämiseksi järjestelmään ei liitäntöjä saa liittää heti säiliön pohjaan. 

Polttoaineen päiväsäiliö asennetaan säiliön koosta riippuen seinätelineeseen tai teräskehikkoon. 

Säiliön valinnassa ja asennuksessa on noudatettava vastaavia virallisia määräyksiä, koska kyse on 

vaarallisen aineen varastoinnista. Näin säiliöt on varmistettava vuotojen varalta, eli säiliön alle on 

asennettava joko keruuallas, jossa on tasokontakti vuotovaroitusta varten, tai säiliö on toteutettava 

kaksiseinämäisenä ja varustettava vuotovaroituslaitteella. Säiliöt täytetään yleensä polttoaineen 

siirtopumpulla. Näiden siirtopumppujen ohjaus tapahtuu yhdellä tai useammalla polttoaineen päiväsäiliöön 

asennetulla tasosondilla. Virhekytkennässä kontaktit laukaisevat MIN- ja MAX-tasolle hälytyksen. Säiliöissä, 

joissa ei ole paluuvirtausta varastosäiliöön, on oltava riippumaton tasokontakti ylitäyttövarmistusta varten. 

Lisäksi päiväsäiliöt voidaan varustaa laitteilla säiliön polttoainetason paikallista tai etänäyttöä varten. 

Polttoaineen päiväsäiliö on varustettava ulos johtavalla ilmanpoistolla. 

7.2.3.2 Polttoaineen suodatus 

Moottoriin johtavassa polttoainejohdossa käytetään erillisen tai moottoriin asennetun polttoainepumpun 

suojaksi esisuodatinta, jonka silmäluku on 200 m. Sisäänruiskutuspumppujen edessä on hienosuodatin, 

jonka silmäluku on yleensä 10 m. 


7.2.3.3 Kulutusmittaus 

Polttoaineen kulutuksen mittaukseen on olemassa kaksi mahdollisuutta: 

Kulutusmittaus mittarilla 

Mittarilla suoritettavassa kulutusmittauksessa asennetaan päiväsäiliön ja moottorin väliin välisäiliö. 

Kulutuksenmittauslaite asennetaan välisäiliöön johtavaan johtoon. Moottorille johtavat polttoaineen syöttö- ja 

paluuvirtausjohdot on liitetty välisäiliöön. Näin mittauslaite mittaa vain todellisen polttoainekulutuksen. 

Välisäiliö ilmataan päiväsäiliöön. 

Ohje: Polttoaineen päiväsäiliöissä, joissa polttoaine otetaan yllä sijaitsevasta kuvusta, on välisäiliö 

asennettava vähintään 2 m päiväsäiliön alapuolelle, jotta välisäiliön ilmausjohdon kautta ei vedettäisi ilmaa ja 

tulovirtausjohdon polttoainepylväs katkeaisi. 

Kulutusmittaus kahdella mittarilla 

Kahdella mittarilla tapahtuvassa kulutusmittauksessa asennetaan yksi mittari moottoriin johtavaan 

polttoaineen tulovirtaukseen ja toinen paluuvirtaukseen. Laskurit on varustettu impulssiantureilla. Impulssien 

erotuksesta lasketaan moottorin todellinen kulutus elektronisesti. 

7.2.3.4 Loppuesilämmitin 

Sekapolttoaineita käytettäessä on polttoaine esilämmitettävä, jotta saavutettaisiin tarvittava 9,5-12 

senttistokin (cSt) sisäänruiskutusviskositeetti. Tätä varten moottoriin johtavaan polttoainejohtoon asennetaan 

loppuesilämmitin, jossa polttoaine esilämmitetään lämpötilariippuvalla säätelyllä vaadittuun 

sisäänruiskutuslämpötilaan. 

7.2.4 Polttoainejohdot, mitoitus 

Polttoainejohtojen mitoituksen ohjeellisena mittana käytetään putken keskimmäistä nestenopeutta. Tämän 

tulisi olla välillä 1,0 - 2,0 m/s. Putkistojen vetämisessä on huomioitava luvussa 18 olevat ohjeet, Putkistojen 

vetäminen. 

Polttoainejohtoina saa käyttää yleensä vain teräsputkia tai kupariputkia. 


7.3 Kaasumaiset polttoaineet 

Palavilla kaasuilla käytetyt moottorit työskentelevät 4-tahtimoottoreina ottoperiaatteen mukaisesti. Kaasuilmaseos 

johdetaan polttotilaan, palaminen käynnistetään vierassytytyksestä sytytystulpan avulla. 

Polttoaineina käytetään yleisimmin maakaasua, vedenpuhdistuskaasua, kaatopaikkakaasua ja biokaasua. 

Maakaasuun verrattuna alhaisen lämpöarvonsa vuoksi nimitetään esim. vedenpuhdistuskaasua, 

kaatopaikkakaasua ja biokaasua myös heikoiksi kaasuiksi. Kaasujen pääaineksia ovat hiilivety (metaani, 

etaani, butaani ja propaani) sekä typpi ja hiilidioksidi. 

Polttokaasujen vähimmäisominaisuuksia on noudatettava polttokaasua käsittelevän teknisen tiedotteen 

tietojen mukaisesti. 

Moottorien käytöstä erikoiskaasuilla, kuten esim. maaöljyn sivukaasulla, kaivoskaasulla jne., on neuvoteltava 

emoyhtiön kanssa. 

7.3.1 Metaaniluku 

Kaasun käytössä kaasumoottorissa on nakuttamattomuus tärkeä ominaisuus, eli kaasuseos ei saa syttyä 

itsestään ennen sytytystä eikä räjähtää sytytyksen jälkeen äkillisesti itsesytytysvaikutusten voimasta. 

Kaasun nakuttamattomuus arvioidaan metaaniluvulla. Se ilmoittaa, koska arvioitava polttokaasu osoittaa 

tarkastusmoottorissa samoja nakutusominaisuuksia kuin vertailuseos metaanin ja vedyn seoksesta. 

Käytettyjen kaasujen nakuttamatonta toimintaa varten on tietolehtisten mukaista metaanilukua noudatettava. 

Polttokaasun metaaniluku voidaan selvittää kaasuanalyysin avulla. Työkortissa on kuvattu toimintatapa 

kaasunäytteitä otettaessa. Tämä työkortti on kaikkien käyttöohjeiden liitteenä. 

7.3.2 Sivukaasut / sivuaineet 

Sivukaasut ovat vedenpuhdistuskaasujen ja biokaasujen yhteydessä ensisijassa rikkivetyosuuksia. 

Kaatopaikkakaasut ovat saastuneet erityisesti kloori- ja fluorihiilivedyistä. Näin palamisen yhteydessä 

palamiskaasuissa esiintyy rikkipitoisia happoja, suolahappoa ja fluorihappoa, jotka ovat vahingollisia 

vaihdelaatikolle, öljyn käyttöiälle ja koko pakokaasujärjestelmälle. Näitä pakokaasuja ei saa jäähdyttää alle 

180 °C:seen laitteistonpuoleisen pakokaasujärjestelmän vaurioiden välttämiseksi happojen kastepisteen 

alittuessa. Jäähdytyksessä alle 180 °C:seen on polttoaine käsiteltävä vastaavasti (esim. rikinpoisto). 

Kaatopaikkakaasuissa on lisäksi usein epäpuhtauksina kaasumuotoisia siloksaaneja. Nämä muodostavat 

kaasumoottorissa tapahtuvassa palamisessa piioksidia ja kertymiä, jotka voivat johtaa samoin 

vaihdelaatikon, mäntien ja kulkuholkkien ennenaikaiseen kulumiseen. Tällöin kaasun puhdistusta ei voida 

välttää. 

Polttokaasujen vähimmäisominaisuuden on esitetty polttokaasua käsittelevässä teknisessä tiedotteessa. 

Nämä tiedot koskevat vain kaasujen käyttöä moottoreissa. Kun laitteistot varustetaan 

pakokaasujärjestelmien katalysaattoreilla, ilmoitettujen moottorin vähimmäisominaisuuksien lisäksi on 


otettava huomioon lisärajoituksia aina valitusta katalysaatiomenetelmästä riippuen. Yleisesti tarvitaan kaasun 

puhdistusta. 

Käyttöön tulevat kaasut on tutkittava tarkkaan näiden haitta-aineiden suhteen ja analysoitava raja-arvojen 

perusteella. 

7.3.3 Vesihöyry, hiilivetyhöyryt, pöly kaasussa 

Kaikissa esiintyvissä käyttötiloissa, myös kylmänä käynnistetyllä moottorilla, on moottorissa tapahtuvan 

kondensaation estämiseksi rajoitettava moottorin vesihöyrypitoisuutta. Polttokaasussa ei 80 %:n suhteellista 

kosteutta saa ylittää alimmissa kaasun lämpötiloissa. Korkeammille kosteuden raja-arvoille on saatava lupa. 

Korkeampien hiilivetyjen höyryt johtavat metaaniluvun laskuun. Näiden höyryjen tiivistyessä imureitille syntyy 

heterogeeninen pisaran palaminen. On olemassa nakuttavan palamisen vaara. Myöskään polttoaineen 

puhtaanapitomääräyksiä ei voida silloin enää noudattaa. 

Kaasun pölypitoisuus (hiukkaskoko 3-10 µm) on rajoitettu arvoon 10 mg/m³nCH4 polttokaasussa. Tämän 

jyväkoon suuremmat pölypitoisuudet johtavat mahdollisten kertymien lisäksi voiteluöljyn suurempaan 

likaantumiseen, mikä myös lisää kulumista. 

7.3.4 Kaasun jäähdytyskuivatus 

Kaikille biogeenisille erikoiskaasuille ja kaikille 80 % suhteellisen kosteuden rajan ylittäville kaasuille on 

voimassa, että polttokaasu pitää kuivata. Teknisesti järkevä vaihtoehto tähän on kaasun jäähdytyskuivatus. 

Biokaasu (uusiutuvista raaka-aineista), vedenpuhdistuskaasu ja kaatopaikkakaasu ovat yleensä kosteuden 

kyllästämiä ja siten liian kosteita suoraan käyttöön. Kaasun jäähdytyskuivauksen sivuvaikutuksena pestään 

myös haitalliset aineet pois kaasusta. Erityisesti vesiliukoiset aineet (esim. ammoniakki) näkyvät jälleen 

kondensaatissa 

Kaasun jäähdytyskuivatuksen minimirakenne koostuu kaasujäähdytyksestä, pisaraerottimesta ja kaasun 

lämmityksestä. Kaasujäähdytys, joka suoritetaan yleensä kylmävesitäydennyksellä, laskee kastepistettä ja 

siten polttoaineen absoluuttista kosteuspitoisuutta. Pisaraerotuksen on taattava, ettei pieniäkään kaasuvirran 

mukaansa tempaamia pisaroita eroteta ja höyrystetä uudelleen jälkilämmityksessä. Jälkilämmitys ei muuta 

absoluuttista kosteutta, mutta kuitenkin suhteellista kosteutta. Vasta tässä vaiheessa kaasu kuivataan. 

Jälkilämmitys koostuu joko vesilämmitteisestä kaasulämmittimestä, kaasu-kaasu-lämmönvaihtimesta, joka 

hyödyntää jäähdytykseen tulevan kaasun lämpöä, tai kompressorin lämmönsyötöstä. 

Muut lisävarusteet ovat mahdollisia, jos toiminto on taattu. Maahan vedetyt kaasujohdot eivät ole järkeviä 

aggregaattien valmistajan tarjoamien tuotteiden teholuokissa, koska ne eivät yleensä sovellu jäähdyttämään 

kaasua koko vuoden ympäri. 


7.3.5 Aktiivihiilisuodatin 

Biokaasun hienoon rikinpoistoon on havaittu hyväksi seostettu/kyllästetty aktiivihiili. Siinä missä biologisella 

menetelmällä voidaan poistaa biokaasun suuremmat hiilivetykuormitukset luotettavasti ja edullisesti eivät 

biologiset menetelmät kuitenkaan riitä poistamaan rikkiä biokaasusta niin pitkälle, että 

oksidaatiokatalysaattori ja sen jälkeinen pakokaasun lämmönvaihdin voitaisiin asentaa pakokaasureitille 

vaaratta. 

Seostettu/kyllästetty aktiivihiili (usein kaliumjodidi) adsorboi rikkivedyn (H2S) hiilen pinnalle ja oksidoi sen 

siellä katalyyttisesti alkuhiileksi (S). Siinä missä H2S voidaan jälkeen kaasuna desorboida (syynä voi olla 

lämmin tai kostea polttokaasu, esim. kaasun jäähdytyskuivatuksen vian vuoksi), ei alkuhiiltä voida 

desorboida, koska se on kiinteää. Tämä kemiallinen reaktio sitoo siis rikin voimakkaammin hiileen. Tämän 

lisäksi on myös aktiivihiilen kuormituskyky suurempi. Näin hyvien aktiivihiilien kuormituskyky on hyvissä 

käyttöolosuhteissa (katso valmistajan ohje) arvossa 500 g rikkiä / 1 kg aktiivihiiltä ja enemmän. Näin monissa 

biokaasulaitteistoissa saavutetaan suhteellisesti suuria 2000-8000 käyttötunnin käyttöikiä. 

Kun aktiivihiili on asetettu kaasuvirtauksesta oikein (virtausnopeus ja painehäviö) ja tarvittavia polttokaasun 

viiveaikoja aktiivihiilikerroksessa noudatetaan, jodioitu aktiivihiili kykenee laskemaan H2S-kuormitusta niin 

pitkälle, ettei sitä havaita enää kenttämittaustekniikalla. Tämä puhdistusaste säilyy koko käyttöajan. 

Aktiivihiilen reaktiivisuus on erittäin suurta niin, että aktiivihiili voidaan mielessä jakaa kolmeen kerrokseen: 

Kuormittamaton aktiivihiili adsorptiovyöhykkeen edessä, adsorptiovyöhyke, jossa adsorptio tapahtuu (pieni 

verrattuna säiliöön) ja kuormitettu kerros aktiivisen kerroksen takana. Adsorptiovyöhyke vaeltaa kaasun 

virtaussuunnassa adsorberin läpi. Kaasun ulostulossa tätä adsorptiovyöhykkeen vaellusta ei voida mitata 

kaasun ulostulossa H2S-pitoisuuksia mittaamalla. Ei ole siis olemassa minkäänlaista mahdollisuutta 

adsorberin kuormituksen määrittelyyn ulostulossa. 

Kun adsorptiovyöhyke saavuttaa ulostulon adsorberista, H2S-kuormitus nousee muutaman päivän sisällä 

täyteen tulopitoisuuteen. Tätä tapahtumaa kutsutaan kriittiseksi pisteeksi ja se on estettävä teknisesti, koska 

se kehittyy niin nopeasti. 

Yksi mahdollisuus on varustaa aktiivihiilikerros pysyvällä H2S-valvonnalla hieman etäämmälle kaasun 

ulostulosta niin, että kaasua aktiivihiilikerroksesta testattaessa voidaan antaa ennakkovaroitus. Näin voidaan 

aktiivihiili vaihtaa ennen sen kriittisen pisteen saavuttamista, jolloin on aina hävitettävä tietty määrä 

kuormittamatonta aktiivihiiltä. 

Toinen lähestymistapa on pitää käytössä kahta erillistä aktiivihiilitäytettä. Yhtä työskentelysuodatinta, johon 

adsorboidaan, ja poliisisuodatinta, joka varmistaa työskentelysuodattimen kriittisen pisteen saavuttamisen 

jälkeen sen, että kaasusta hienopoistetaan rikki edelleen. Jatkuvalla H2S-pitoisuusmittauksella molempien 

kerrosten välissä voidaan antaa ilmoitus työskentelysuodattimen kriittisen pisteen saavuttamisesta. 

Vaihdossa nyt täyteen kuormitettu työskentelysuodatin hävitetään, poliisisuodattimesta tulee uusi 

työskentelysuodatin ja poliisisuodatin täytetään tuoreella aktiivihiilellä. Tämä voidaan toteuttaa siirtämällä 

täyte tai vastaavan luukkujärjestelmän avulla. Kun poliisisuodatin toteutetaan riittävän suureksi (esim. yhtä 

suureksi kuin työskentelysuodatin), voidaan työskentelysuodattimen vaihtoa viivästää. Näin aktiivihiilen 

vaihto voidaan synkronoida moottorin huoltotoimien kanssa. 


Aktiivihiiltä ei saa voida silloittaa ohituksella. Ensinnäkin silloin voidaan vaikeasti todistaa, ettei tätä ohitusta 

ole käytetty ja että polttokaasun laatu olisi vaadittavalla tasolla. Toiseksi myös lyhyet käyttöajat H2Spitoisella 

kaasulla riittävät muodostamaan pakokaasukatalysaattorilla rikkihappoa, joka tiivistyy pakokaasun 

lämmönvaihtimeen. 

Aktiivihiilen kuormituskyky riippuu myös kaasun kosteudesta ja lämpötilasta. Yleisesti kaasu tulisi kuivata 

(mutta se ei saa olla liian kuivaa) eikä sen tulisi myöskään olla liian kylmää, koska se jarruttaa kemiallista 

reaktiota aktiivihiilen pinnalla. Tarkat kohdearvot löytyvät aktiivihiilen teknisistä tiedotteista. Paremmin 

hallittavien kaasutilojen vuoksi tulisi aktiivihiiltä käytettäessä kytkeä konditiointia varten eteen kaasun 

jäähdytyskuivatus ja jälkilämmitys. 

H2S-adsorptioon ei saa verrata piiorgaanisten hiilivetyjen adsorptointia. Näitä löytyy 

vedenpuhdistuskaasusta ja kaatopaikkakaasusta ja osittain myös jätteiden hävittämiseen käytettävien 

biokaasulaitteistojen polttokaasusta. 

Piiorgaanisiin yhdisteisiin käytetään seostamatonta aktiivihiiltä. Tämä adsorboi haitalliset aineet pinnalle. 

Siellä ei tapahdu kuitenkaan minkäänlaista kemiallista reaktiota, joten adsorboidut aineet voidaan jälleen 

desorboida. 

Kaksi muuta estettä ovat, että ensinnäkin hiilivetyjen kuormituskyky ei ole kovin suuri ja sijaitsee lähinnä 

prosenttien suuruusluokassa, toiseksi adsorboidaan piiorgaanisten yhdisteiden lisäksi kaikki hiilivedyt (vaikka 

puhtaat hiilivedyt eivät aiheuta moottorin palamisessa minkäänlaisia ongelmia eikä niitä tarvitsisi sen vuoksi 

puhdistaa pois). 

Siinä missä rikin hienopoistoon on käytettävissä luotettava taloudellinen järjestelmä, on muiden haitallisten 

aineiden poisto aktiivihiilen avulla huomattavasti monimutkaisempaa ja kalliimpaa niin, että tässä on 

punnittava seikkoja vastaavasti. 

7.3.6 Seoksen valmistelu 

Kaasumoottorin pakokaasupäästöjen säätely suoritetaan kaasuseoksen ohjauksella. Kaasu-ilmaseoksen 

valmistelun pääkomponentit polttotilaan siirtymistä ennen ovat kaasun säätöjärjestelmä, venturisekoitin ja 

kuristusläppä. 

Kuvassa 7.2 näytetään mm. seoksen valmistelun komponentit köyhäpoltossa. 


Kuva 7.2 Köyhäpolton periaate turboahtauksella, kaksikiertojäähdytyksellä ja 

polttotilan lämpötilansäädöllä 

11 

10 

12 

1 Polttoilma 

2 Pakokaasu 

3 Turboahdin 

4 Polttotilan lämpötilan mittaus 

5 Jäähdytysvesi 

6 Moottori 

7 Seoksen jäähdytin 

8 NT-seos-jäähdytysvesi 

9 Kuristusläppä 

10 Kaasu 

11 Kaasusäädön matka 

12 Sekoitin ja säätömoottori seossäätelyyn 

9 

1 

Kapitel_07 - Polttoainejärjestelmä.docx Sivu 12 / 20 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

2 

3 

4 

5 

6 

7 

8

7.3.7 Kaasusäädön matka 

Kaasumoottoreiden toimintaan saa käyttää yleisesti ainoastaan aggregaatinvalmistajan hyväksymiä kaasun 

säätöjärjestelmiä. Ennen kaasun ja ilman venturisekoittimessa tapahtuvaa sekoitusta on kaasulle ja ilmalle 

suoritettava paineentasaus. Tämän suorittaa kalvo-nollapainesäädin kaasun säätöjärjestelmässä. Kaasun 

säätöjärjestelmän periaatteellinen rakenne esitetään kuvassa 7.3. Nollapainesäätimet on toteutettu 

säätiminä ilman apuenergiaa. Kaasun säätöjärjestelmän sisäänmenossa on manuaalisesti käytettävä 

kuulahana. Sen jälkeen on asennettu kaasusuodatin suojaksi epäpuhtauksilta. Suodatinsisäke koostuu 

suodatinmatosta, suodatusaste on n. 85 % hiukkasille >5 m. Sen jälkeen seuraa kaksi sulkuventtiiliä, jotka 

on toteutettu DN100:aan asti magneettiventtiileinä ja yli DN100:n nimellisleveydestä lähtien 

pneumaattiskäyttöisinä venttiileinä, joihin on asennettu kompressori. Käytettäessä polttokaasuja, jotka voivat 

sisältää happea, esim. kaatopaikkakaasu ja vedenpuhdistuskaasu, asennetaan molempien sulkuventtiilien 

taakse liekin takaisinlyöntisuojus ja lämpötilavalvonta. Sitten seuraa nollapainesäädin. Magneettiventtiilien 

eteen on aina asennettu paineen minimivahti. Aina laitteistolta vaadittavien turvaedellytysten mukaan 

voidaan kaasun säätöjärjestelmät varustaa tiiviystarkastuksella tai väli-ilmausventtiilillä tai paineen 

maksimivahdilla. 

Nollapaine-kaasunsäätöjärjestelmiä käytetään korkeintaan 200 mbar:n esipaineella. Suuremmilla esipaineilla 

tarvitaan joko erityisesti suunniteltu kaasun säätöjärjestelmä tai esisäätöjärjestelmä. 

Kuva 7.3 Kaasun säätöjärjestelmä 

1 

2 

3 

PSA- 

=BP124 

TSA+ 

=BT147 

4 5 6 6 7 8 9 

1 Kaasu 6 Magneettiventtiili* 

2 Kuulahana 7 Liekin takaisinlyöntisuojus* 

3 Painemittari 8 Lämpötila-anturi 

4 Kaasusuodatin 9 Nollapainesäädin 

5 Painevahti * ei maakaasulla 


7.3.7.1 Esisäätöjärjestelmä 

Kaasun säätöjärjestelmä vähentää kaasun paineen alle 200 mbar:iin. Esisäätelyjärjestelmän 

pääkomponentteja ovat sisäänmenon kuulahana, kaasusuodatin, kaasu-paineensäätölaite ja eristyslaite 

(SAV) ja varopuhallusventtiili (SBV). Eristysventtiili sulkee kaasunsyötön, kun lähtöpaine 

esisäätöjärjestelmän jälkeen ylittää asetetun raja-arvon. Pienemmät painesysäykset, joita syntyy esim. 

magneettiventtiilien sulkeutuessa alavirrassa sijaitsevassa kaasun säätöjärjestelmässä, pysäytetään 

avaamalla puhallusventtiili jousivoimaa vastaan. Kuvassa 7.4 on esitetty kaasun esisäätöjärjestelmä. 

Kuva 7.4 Esipaineensäätöjärjestelmä 

GOSA+ 

=BP379 

1 2 3 4 5 6 

1 Kaasu 6 Paineensäätelijä 

2 Kuulahana 7 Ilmaushana 

3 Painemittari 8 Varopuhallusventtiili (SBV) 

4 Kaasusuodatin 9 Vuotokaasumäärien näyttö 

5 Eristysventtiili (SAV) 

Kapitel_07 - Polttoainejärjestelmä.docx Sivu 14 / 20 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

GO 

7 8 

3 

9

7.3.7.2 Kahden kaasun käyttö 

Jokainen kaasutyyppi tarvitsee oman kaasun säätöjärjestelmän suodatuksineen, sulkuventtiileineen ja 

paineen tarkkoine pitoineen. Molemmat kaasutyypit johdetaan moottoriin kaasun säätöjärjestelmän 

läpivirtauksen jälkeen yhteistä putkistoa pitkin. 

Kahden kaasun käyttö on mahdollista vain monikaasusekoittimella (säädettävä rako). 

Vaihto yhdestä kaasutyypistä toiseen tapahtuu moottorin seistessä kääntämällä kaasun säätöjärjestelmien 

magneettiventtiileitä. 

Tämän lisäksi voidaan erityisissä vaatimuksissa kaasu sekoittaa ennen kaasun säätöjärjestelmää. Tämä on 

tarkastettava ja suunniteltava jokaisessa yksittäisessä tapauksessa erikseen. 


7.3.7.3 Ohjeita kaasun säätöjärjestelmien asennukseen 

Kaasun säätöjärjestelmä on asennettava samaan tilaan kaasumoottorin kanssa, jotta paineensäädin 

kykenee reagoimaan imuilmanpaineen muutoksiin. 

Aggressiivisia kaasuja, kuten esimerkiksi vedenpuhdistus-, bio- tai kaatopaikkakaasuja käytettäessä, ei 

kaasua johtaviin osiin saa käyttää kirjometallia (messinkiä). 

Kaasu-paineensäätölaitteet ja putkistot on asennettava ilman jännitteitä. Säätöelinkotelossa olevan nuolen 

on osoitettava läpivirtaussuuntaan. Kaasun säätöjärjestelmän asennusasento on vaakasuora. Säätimet ja 

tarkastuslaitteet on yleensä järjestettävä normaaliasentoon. 

Varopuhallusventtiilin (SBV) puhallusjohdot on johdettava riittävällä halkaisijalla ulos konetilasta ulkoilmaan. 

Kaasujen säätöjärjestelmät on kohdistettava mahdollisimman lähelle kaasumoottoria. Maksimietäisyys 

kaasun säätöjärjestelmän ulostulon ja kaasusekoittimen sisääntulon välissä kaasumoottorissa saa olla 

korkeintaan 3 m ja tähän johtoon saa olla vedettynä korkeintaan kolme 90°:n kaarta. 

Ohje: Koska ennen kaasumoottoriin kulkua ei kaasua enää suodateta lisää, on johto kaasun 

säätöjärjestelmän ja kaasunsekoittimen välillä puhdistettava sisältä. Katso myös luku 20.1. 

Polttokaasusekoituksissa, jotka sisältävät myös happea komponenttina, (esim. vedenpuhdistus-, bio- ja 

kaatopaikkakaasu) voi esiintyä takasytytystä kaasujohdossa. Jotta liekin läpilyönti kaasua johtavaan johtoon 

vältettäisiin, on kaasun vakiosäätöjärjestelmissä kestopalosuojatut liekkien takaiskusuojaus ja 

lämpötilavalvonta. Asennetuilla liekkien takaiskusuojauksilla saa moottorin ja kaasun säätöjärjestelmän 

välissä olla korkeintaan 40x kaasujohdon putken halkaisijan mittainen etäisyys. Suuremmilla etäisyyksillä on 

käytettävä kestopalosuojattua räjähdyssuojausta. 

Liitäntä moottoriin tapahtuu joustavalla letkulla, joka vedetään 90 asteen kaarelle, tai erityisesti sitä varten 

suunnitellulla kompensaattorilla, joka on asennettava jännitteettömästi. 

Aina laitteiston varustelun mukaan voidaan moottoreiden tulojohtoon asentaa kaasumäärälaskuri 

säätöjärjestelmän eteen. 

Tulkintalaitteet lämpötilanvalvontaan liekkien takaiskusuojauksessa, SAV:lle esisäätöjärjestelmässä ja 

kaasumäärälaskurille on asennettava kytkentälaitteistoon. 

Kaasumoottorilaitteiston varmistukseksi on kaasunliitäntäjohtoon konetilan ulkopuolelle, vaarattomaan 

paikkaan asentaa käsin käytettävä sulkulaite. Tämä sulkulaite on suljettava nopeasti vaaratilanteessa. 

Suosittelemme kaukosäädettäviä venttiileitä jatkuvasti käytettävissä olevalla apuenergialla (esim. sulkujousi) 

varustettuna. 

7.3.7.4 Ohjeita kaasun säätöjärjestelmien puhallus- ja hengitysjohdoille 

Johdot ympäristöilmaan on vedettävä ilman halkaisijan kuristusta (huomioi painehäviö) kaasupaineensäätölaitteen 

ja turvalaitteen valmistajan tarkoittamissa mitoituksissa. 

Hengitysjohtoja ei saa voida sulkea. Poispuhallus ja jännitteenpoistojohtoja ei saa johtaa yleisesti 

hengitysjohtojen kanssa samaan kokoomajohtoon. Poikkeuksena ovat johdot ympäröivään ilmaan laitteissa, 


joissa hengitys- ja varopuhalluslaitteet on koottu laitteistollisesti yhteen. Kuvassa 7.5 näkyy 

esisäätöjärjestelmä, joka ei täytä näitä edellytyksiä, koska puhallus- ja hengitysjohto kootaan yhteen johtoon, 

mikä ei ole sallittua. 

Ulos johtavien poistojohtojen suiden on oltava riittävän kaukana sytytyslähteistä, suojattuna ulkokorroosion 

varalta, varustettuna soveltuvilla laitteilla suojaksi tukkeutumista vastaan ja järjestetty niin, että ulosvirtaava 

kaasu ei työnny suljettuihin tiloihin tai voi muuten aiheuttaa kohtuutonta haittaa tai vaaraa. 

Kuva 7.5 Esisäätöjärjestelmä ja puhallus- ja hengitysjohdon luvaton yhteenveto 

 


7.3.8 Kaasusekoitin 

Ilman ja kaasun sekoittaminen tapahtuu sekoittimessa. Sekoitin on toteutettu venturiputkena. Tällöin ilma 

virtaa suutinmaisen kavennuksen läpi ja sen jälkeen vähitellen laajenevan diffuusorin läpi. Kavennuksessa 

virtaus kiihtyy ja diffuusorissa taas hidastuu mahdollisimman vähähävikkisesti. Kavennuksen (suuttimen) 

kiihdytyksessä syntyy alipaine niin, että ahtaimmassa halkaisijassa raon kohdalla kaasu imetään itsenäisesti 

mukaan. Sitä seuraavassa viiveessä paine nousee jälleen lähes ilmakehän paineeseen asti niin, että 

sekoitustapahtuma suoritetaan ilman suurta painehäviötä. 

Tämän sekoitustavan etu on, että ilman ja kaasun määrät pysyvät keskenään samassa suhteessa myös 

silloin, kun tehonmuutosta varten muutetaan kuristusläpän asentoa ja siten myös keskeistä 

ilmamassavirtausta. 

Käytetään monikaasusekoitinta, jossa rakojen geometriaa itse sekoittimessa muutetaan säätömoottorilla. 

Edellytys kaasun ja ilman sekoitussuhteen tarkalle säilyttämiselle on, että kaasunpaine sekoitusraon edessä 

on sama kuin ilmanpaine venturiputken edessä. Kuva 7.6 esittää kaasu-ilmasekoittimen ja säädettävän raon 

periaatteen. 

Kuva 7.6 Monikaasusekoitin 

1 Kaasun sisääntulo 

2 Ilman sisääntulo 

3 Kaasu-ilmaseoksen ulostulo 

4 Liitostangot askelmoottoriin 

5 Kaasurako 


7.3.9 Kuristusläppä 

Kuristusläpällä säädetään tiivistetyn seoksen määrää moottorille ja siten lopulta moottorin luovuttamaa tehoa 

tai kierroslukua. 

7.3.10 Biokaasulaitteistojen ensimmäinen käynnistäminen 

Kun alkuvaiheessa ei ole vielä olemassa biokaasua, voidaan käynnistykseen käyttää vaihtoehtokaasuja. 

Sallitut vaihtoehtokaasut ja moottoriasetukset on kirjattu tekniseen tiedotteeseen. 

Vaihtoehtokaasun rajoitettu maksimaalinen mekaaninen teho ja mahdollinen korkeampi lämpöarvo Hu 

aiheuttaa sen, että asennettu biokaasun säätöjärjestelmä on yleensä paria numeroa liian suuri. Tästä syystä 

on vaihtoehtokaasun sisääntulopaine säädettävä mahdollisimman alhaiseksi (n. 5-30 mbar). 

Kiinteiden himmenninten käyttö tulopaineen laskemiseksi ei ole mahdollista (liian alhainen tilavuusvirtaus 

käynnistyksessä tai tyhjäkäynnissä). 

Nollapainesäätimen vastaava säätö on annettava valtuutetun käyttöönottajan suoritettavaksi. 

7.4 Ohjeita kaasulaitteistojen asennukseen ja huoltoon 

7.4.1 Määräykset 

Kaasujohtojen ja komponenttien asennuksessa kaasujärjestelmään on huomioitava lisääntyneet 

turvatekniset vaatimukset. 

Tässä on töitä järjestelmälle suoritettaessa sekä komponenttien valinnassa noudatettava standardien DIN, 

TRD, DVGW jne. määräyksiä. Tärkeimmät määräykset ovat seuraavat: 

DIN 6280-14 "Yhteistuotantolaitokset iskumäntä-polttomoottoreilla - 

Perusteet, vaatimukset, komponentit, versiot ja huolto" 

DIN 6280-15 "Yhteistuotantolaitokset iskumäntä-polttomoottoreilla - Tarkastukset“ 

DIN EN 161 "Automaattiset sulkuventtiilit kaasupolttimille ja kaasulaitteille" 

DIN EN 14382 Kaasun paineensäädinyksikköjen ja -asennusten varolaitteet – Kaasun 

sulkulaitteet, joiden tulopaine on enintään 100 bar 

DIN 3394 "Automaattiset säätölaitteet" (Standardin DIN 3394 osa 2 on korvattu standardilla 

DIN EN 161) 


G 262 "Uusiutuvista lähteistä olevien kaasujen käyttö julkisessa kaasunjakelussa" 

G 490/I "Kaasun paineensäätölaitteistot korkeintaan 4 baarin tulopaineille" 

G 491 "Kaasun paineensäätölaitteistot 4 - 100 baarin tulopaineille" 

G 493/I "Pätevyyskriteerit kaasu-paineensäätö- ja 

mittauslaitteiden valmistajille" 

G 495 "Kaasu-paineensäätölaitteistot ja laitteistot suurkaasumittauksiin – 

Valvonta ja huolto" 

G 600 "Tekniset säännöt kaasuasennukseen" 

GUV-R 127 "Turvasäännöt kaatopaikoille" 

GUV 17.5 "Turvasäännöt jätevesien käsittelylaitteistoille – 

Rakenne ja varustelu" 

BGV – D2 50 "Kaasujohdoille suoritettavat työt" 

Kaasujohdon ja armatuurien asennuksen jälkeen on asiantuntijan vahvistettava 

asianmukainen ja lakisääteisiä määräyksiä vastaava asennus. 

Ennen kaasun säätöjärjestelmän käyttöönottoa on vastaava hakemus esitettävä ajoissa 

vastaavalle viranomaiselle. 

7.4.2 Huolto, kunnossapito 

Kaasujohdoille suoritettavissa töissä on huomioitava mm. määräykset BGV-D2 ja DVGW-työohjelehti G 495. 

Erityisesti on huomioitava, että kaasujärjestelmälle suoritettavat työt (esim. kaasun säätöjärjestelmän 

avaaminen, laitteen purkaminen ja huolto) saa suorittaa ainoastaan paineettomassa tilassa ja vain 

opastettujen ja pätevien ammattihenkilöiden toimesta. Kunnossapitoväleissä on ehdottomasti noudatettava 

laitteen valmistajan kullekin käytölle antamia suosituksia silmämääräisten tarkastusten, tarkastusten, 

toimintatarkastusten ja huollon suorittamisesta. 



Luku 8 

Voiteluöljyjärjestelmä 

06-2012 


Sisältö 

8. Voiteluöljyjärjestelmä ................................................................................................................. 3 

8.1 Aggregaatti .................................................................................................................................... 3 

8.2 Laitteisto ........................................................................................................................................ 3 

8.2.1 Puhdasöljysäiliö ............................................................................................................................ 4 

8.2.2 Käytetyn öljyn säiliö ....................................................................................................................... 4 

8.2.3 Päiväsäiliö ..................................................................................................................................... 4 

8.2.4 Konttisovellukset ........................................................................................................................... 4 

8.3 Voiteluöljyn esikäsittely ................................................................................................................. 4 

8.3.1 Kaasumoottorit .............................................................................................................................. 4 

8.3.2 Dieselmoottorit .............................................................................................................................. 4 

8.4 Voiteluöljylaadut ............................................................................................................................ 5 

8.5 Voiteluöljy biokaasusovelluksissa ................................................................................................. 5 

8.6 Moottorin esivoitelu ....................................................................................................................... 5 

8.7 Voiteluöljyn vaihto, voiteluöljyn jälkitäyttö ..................................................................................... 5 

Kapitel_08 - Voiteluöljyjärjestelmä.docx Sivu 2 / 8 © MWM GmbH 2012 / VD-S

8. Voiteluöljyjärjestelmä 

8.1 Aggregaatti 

Moottorien voiteluöljyjärjestelmät on toteutettu märkärämevoiteluna. Taulukossa 8.1 näytetään 

moottorivalmistussarjoissa sovelletut voiteluöljyjärjestelmät. 

Taul. 8.1 

Moottorityyppi 

Märkä- 

viemärikuoppa 

Öljyallas 

moottorissa 

TCD 2016 

TCD 2020 

Laajennettu 

Öljysäiliö 

perusrungossa 

Ulkoinen 

öljysäiliö 

laitteistossa 

TCG 2016 V08 C 

TCG 2016 V12/16 C 

TCG 2020 

TCG 2032 

Kaikissa moottorivalmistussarjoissa on asennetut voiteluöljypainepumput, voiteluöljyn suodatus ja 

voiteluöljyn jäähdytys tapahtuu moottoriin asennetuilla tai ulkoisilla suodattimilla ja öljyjäähdyttimillä. 

Ulkoiset öljyjäähdyttimet, asennusosat mukaan lukien, on suunniteltava vähintään 16 baarille. 

Aggregaatit ja valmistussarjan TCG 2020 moottorit voidaan toteuttaa valinnaisesti öljylisäainesäiliö 

perusrungossa. Valmistussarjassa TCG 2016 C on olemassa mahdollisuus varustaa laitteisto ulkoisella 

öljysäiliöllä. 

8.2 Laitteisto 

Valmistussarjassa TCG 2032 komponentit on järjestettävä ulkoista voiteluöljyn kiertokulkua varten (esim. 

lämmönvaihdin) aggregaatin tasolle tai syvemmälle, jotta koneen seistessä estettäisiin öljyn paluuvirtaus 

näistä komponenteista öljysäiliöön. TCG 2032:lla varustetuissa laitteistoissa ulkoinen voiteluöljyn jäähdytin 

tulee pystyttää mahdollisimman lähelle aggregaattia, jotta voiteluainemäärä laitteistonpuoleisessa 

järjestelmässä pysyisi mahdollisimman pienenä. 


8.2.1 Puhdasöljysäiliö 

Puhdasöljysäiliö on asetettava niin, ettei painovoima voi tyhjentää sitä. Varastosäiliön suuruus määräytyy 

laitteiston käyttötavan ja siihen liittyvän öljyn varastoinnin mukaan. Minimikooksi suositellaan yhden 

öljynvaihdon määrää plus kahden öljynvaihtovälin käyttömäärää. 

8.2.2 Käytetyn öljyn säiliö 

Minimikooksi suositellaan kahden öljynvaihdon määrää. 

8.2.3 Päiväsäiliö 

Jos päiväsäiliö suunnitellaan jälkitäyttöä varten, sen tulisi riittää n. 200 käyttötunnin käyttömäärälle (esim. 

TCG 2032:lle n. 600 dm3). 

8.2.4 Konttisovellukset 

Konteissa tilatarjonta on enemmän tai vähemmän erittäin rajoitettua aina asennetusta aggregaatista ja 

tarvikkeista riippuen. Tässä voidaan yllä annettuja suosituksia puhtaan öljyn säiliön ja käytetyn öljyn säiliön 

koosta noudattaa ainoastaan rajoitetusti. 

8.3 Voiteluöljyn esikäsittely 

Voiteluöljyn laatu on yksi pääkriteereistä moottorin voiteluöljyllä täytettyjen osien käyttöiän kannalta ja siten 

myös laitteiston häiriöttömän käytön suhteen. Siksi voiteluöljysuodattimen ja tarvittaessa separaattorien 

huoltoon on kiinnitettävä erityistä huomiota. 

8.3.1 Kaasumoottorit 

Kaasumoottoreissa moottoreihin asennetut voiteluöljysuodattimet on suunniteltu rajoittamattoman käyttöön, 

eikä laitteiston puolelta tarvitse ryhtyä mihinkään muihin toimenpiteisiin voiteluöljyn esivalmistelua varten. 

8.3.2 Dieselmoottorit 

Jos moottoreita käytetään alhaisemman laadun omaavilla polttoaineilla (sekapolttoaineet, jäteöljy), lian 

siirtyminen kiertävään voiteluöljyyn lisääntyy samalla. Tällöin laitteistonpuolelle on moottoriin asennettujen 

voiteluöljysuodattimien lisäksi laitteistoon asennettava lisäsuodattimia tai myös suodatinautomaatteja. 

Tarvittaessa tarvitaan sivuvirtaukseen myös voiteluöljyn separointi. 


8.4 Voiteluöljylaadut 

Voiteluöljyjä käsittelevässä teknisessä tiedotteessa on lueteltu diesel- ja kaasumoottoreille hyväksytyt 

nimekkäiden valmistajien voiteluöljyt. Muita voiteluöljyjä ei saa käyttää ilman hyväksyntää. Lisäksi näissä 

tiedotteissa on annettu tietoja voiteluöljyn vaihtoväleistä, käytetyn öljyn analyyseistä ja moottoriin asennetun 

voiteluöljysuodattimen huollosta. 

Ennen käyttöönottoa on toimitetun puhtaan öljyn analyysiä verrattava valmistajan tehdaserittelyyn. 

8.5 Voiteluöljy biokaasusovelluksissa 

Teknisessä tiedotteessa "Öljyhallinnon optimointi biokaasusovelluksissa" on kaasumoottoreille annettu 

lisäohjeita voiteluöljystä biokaasua käytettäessä. 

8.6 Moottorin esivoitelu 

Kaikille moottorityypeille on suunniteltu yleisesti esivoitelu, koska se vähentää huomattavasti moottorin 

kulumista. Tämän lisäksi käytetään sähkökäyttöisiä esivoitelupumppuaggregaatteja, jotka on useimmissa 

tapauksissa asennettu aggregaattien perusrunkoon. Esivoitelupumppu on asennettava 

voiteluöljyjärjestelmään niin, että esivoitelussa kaikki öljypumpun ja moottorin väliin asennetut komponentit 

(suodattimet, jäähdytin) läpivirrataan öljyllä. Pumppuaggregaattien siirtomäärät ja siirtopaineet on sovitettu 

kunkin moottorityypin mukaan. 

Moottorien esivoitelu tapahtuu moottorien seistessä välittömästi ennen käynnistystä. Valinnaisesti voidaan 

myös käyttää niin kutsuttua intervalliesivoitelua, eli moottori esivoidellaan seisokin aikana määritellyin 

aikavälein määritellyn ajan verran. 

Kaasumoottoreilla varustetuissa laitteistoissa esivoitelun ohjauksen suorittaa TEM-järjestelmä. 

Dieselmoottoreissa ohjaus on tarkoitettu asennettavaksi apuaggregaattien ohjauskaappiin. 

Moottorin käydessä ei esivoitelu ole aktiivinen. 

TCG 2032:ssa ei ole intervalliesivoitelua ja siksi se on esivoideltava ennen jokaista käynnistystä. 

8.7 Voiteluöljyn vaihto, voiteluöljyn jälkitäyttö 

Kulloisenkin moottorin käyttöohjeen mukaan on suoritettava voiteluöljyn vaihto ja kestokäyttöaggregaateilla 

on voiteluöljyn kulutus korvattava jälkitäyttämällä tuoretta voiteluöljyä. 

Voiteluöljyn vaihdossa on varmistettava, että myös laitteistonpuoleisissa komponenteissa, kuten esim. 

putkistoissa, lämmönvaihtimessa jne., oleva öljy vaihdetaan. Tätä varten on laitteistonpuoleisen järjestelmän 

kulloinkin matalimpaan kohtaan asennettava voiteluöljyn tyhjennysmahdollisuudet. Aina laitteiston rakenteen 

mukaan on järkevää käyttää kiinteästi asennettua tai liikkuvaa tyhjennyspumppua. 


Jälkitäyttö puhtaalla voiteluöljyllä tapahtuu jälkitäyttöpumpulla puhtaan öljyn säiliöstä. Voiteluöljyn jälkitäyttö 

tapahtuu joko käsin tai automaattisesti. Kaasumoottoreilla varustetuissa laitteistoissa voiteluöljyn jälkitäyttöä 

ohjataan TEM-järjestelmällä. 

Voiteluöljyn jälkitäyttöjohtoon on asennettu moottorin eteen kaksi magneettiventtiiliä sarjaan. Kun öljyaltaan 

minimitaso saavutetaan, TEM-järjestelmä avaa magneettiventtiilit (ja/tai jälkitäyttöpumppu käynnistetään) ja 

näin öljyä jälkitäytetään. Jos max-taso saavutetaan jälleen, sulje magneettiventtiilit (ja/tai jälkitäyttöpumppu 

pysäytetään). 

Painovoiman suorittamassa jälkitäytössä päiväsäiliöstä on varmistettava, että johtojen halkaisija on 

vastaavan suuri ja ettei öljy jäykisty liikaa kylmyyden vuoksi. 

Öljyaltaan tyhjennystä varten voiteluöljyn vaihdossa on esivoitelupumpun painejohto liitetty kolmitiehanalla 

käytetyn öljyn säiliöön. Voiteluöljyn vaihdossa kolmitiehana käännetään ja voiteluöljy pumputaan ulos 

öljyaltaasta käytetyn öljyn säiliöön. Öljyn jälkitäyttöpumpulla täytetään sen jälkeen puhdasta öljyä. 

Kolmitiehana esivoitelupumpun takana käännetään jälleen asentoon "Esivoitelu". Esivoitelupumppua 

käyttämällä täytetään koko voiteluöljyjärjestelmä jälleen öljyllä. 

Puhtaita ja/tai käytettyjä öljyjä käsiteltäessä ja varastoitaessa on ehdottomasti noudatettava 

vastaavia turvamääräyksiä ja muita lakisääteisiä määräyksiä. 


Kuva 8.1 Laitteiston voiteluöljyjärjestelmä 

LICSA+ 

=BL234 

PISA+ 

=BP145 

TISA+ 

=BT208 

PISA- 

=BP196 

1 Kaasumoottori 

2 Voiteluöljysuodatin 

3 Voiteluöljyjäähdytin 


5 Perusrunko öljysäiliö 

6 Puhdasöljypumppu 

7 Puhdasöljysäiliö 

8 Käytetyn öljyn säiliö 

LICSA+ 

=BL234 

PISA+ 

=BP145 

TISA+ 

=BT208 

PISA- 

=BP196 

Kapitel_08 - Voiteluöljyjärjestelmä.docx Sivu 7 / 8 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

1 

5 

2 

4 

LICSA+ 

=BL234 

PISA+ 

=BP145 

TISA+ 

=BT208 

PISA- 

=BP196 

3 

LSA++ 

=BL8511 

LA- 

=BL8510 

LSA-- 

=BL8509 

PSA+ 

=BP8519 

6 

7 8 

LSA++ 

=BL8520 

LA+ 

=BL8524 

PSA+ 

=BP8529



Luku 9 

Polttoilmajärjestelmä 

06-2012 


Sisältö 

9. Polttoilmajärjestelmä .................................................................................................................. 3 

9.1 Määritelmät .................................................................................................................................... 3 

9.1.1 Ympäristön ilma............................................................................................................................. 3 

9.1.2 Imuilma/polttoilma ......................................................................................................................... 3 

9.2 Polttoilmalle asetettavat vaatimukset ............................................................................................ 3 

9.2.1 Polttoilman lämpötila ja polttoilman ilmanpaine ............................................................................ 3 

9.2.2 Polttoilman koostumus .................................................................................................................. 4 

9.2.3 Polttoilman puhtaus ....................................................................................................................... 6 

9.2.4 Trooppiset olosuhteet .................................................................................................................... 7 

9.3 Polttoilman määrä ......................................................................................................................... 7 

9.4 Polttoilman suodatustapoja ........................................................................................................... 8 

9.4.1 Öljyilmanpuhdistin ......................................................................................................................... 8 

9.4.2 Ilmasuodatin paperi/muovi ......................................................................................................... 9 

9.5 Äänenvaimennin ........................................................................................................................... 9 

9.6 Ilmanottokanava ............................................................................................................................ 9 

9.7 Painehäviöt.................................................................................................................................. 10 

9.8 Kampikammion tuuletus .............................................................................................................. 11 

9.8.1 Kampikammion paineen asetusalue dieselmoottoreilla TCD 2020 ............................................ 11 

Kapitel_09 - Polttoilmajärjestelmä.docx Sivu 2 / 12 © MWM GmbH 2012 / VD-S

9. Polttoilmajärjestelmä 

9.1 Määritelmät 

9.1.1 Ympäristön ilma 

Ympäristön ilmaksi kutsutaan ilmaa järjestelmän ympäristössä, mistä diesel- tai kaasumoottorilaitteisto saa 

tarvitsemansa ilman. Ympäristön ilman lämpötila on maanpinnan läheltä, normaalisti 2 m sen yläpuolelta, 

mitattava lämpötila, johon eivät pääse vaikuttamaan auringon säteily, maalämpö tai lämpöjohdot. 

9.1.2 Imuilma/polttoilma 

Imu-/polttoilma on välittömästi diesel- tai kaasumoottorin polttoilmasuodattimen edessä olevaa ilmaa. Imu- 

/polttoilma joutuu laitteiston tuuletusjärjestelmässä ensinnäkin suodatettavaksi ja ilmansyötön toteutuksesta 

sekä tuuletusmäärästä riippuen sen lämpötilaa myös nostetaan ympäristön ilman lämpötilaan verrattuna. 

9.2 Polttoilmalle asetettavat vaatimukset 

9.2.1 Polttoilman lämpötila ja polttoilman ilmanpaine 

Tietolehtisissä ilmoitetaan moottoriteho normin ISO 3046-1 ja virranluontiaggregaatin sähköinen liitäntäteho 

normit ISO 8528-1 mukaisesti. Molemmissa normeissa on määritelty polttoilmaparametreille seuraavat 

normihankintaehdot: 

Ilman lämpötila: 298 K (25 °C) 

Ilmanpaine: 1000 mbar (100 kPa) 

Suhteellinen ilmankosteus: 30 % 

Vakiotietolehtisten tehotiedoissa näistä normihankintaehdoista yleensä poiketaan ja aina moottorityypistä 

(esim. diesel- tai kaasumoottori) riippuen on määritelty erityisiä hankintaehtoja. Näin esimerkiksi TCD 2016:n 

perusrakenteelle on määritelty polttoilmalämpötilaksi kork. 40 °C. Ilmanpaineen sijaan ilmoitetaan 

pystytyskorkeudet. 

Hankintaehdoista ylöspäin poikkeavista lämpötiloista ja pystytyskorkeuksista seuraa tehonlasku. 


Moottorien käynnistystä ja käyttöä koskevat seuraavat polttoilman lämpötilaa koskevat vaatimukset: 

Moottoreita käytettäessä on noudatettava teknisissä tiedoissa / putkien ja laitteiden kaavioissa 

ilmoitettuja polttoilman lämpötiloja (minimi/suunnittelu). 

Moottoreiden käynnistämiseksi on konehuoneessa varmistettava seuraavat polttoilman lämpötilat: 

Ilman esilämmittimellä varustetut diesel- ja kaasumoottorit: 5 10 °C 

Ilman esilämmittimellä tai Wastegatella varustetut diesel- 

ja kaasumoottorit: 5 10 °C 

Kaasumoottorit ilman ilman esilämmitintä ja Wastegatea: 10 K suunnittelulämpötilan 

9.2.2 Polttoilman koostumus 

alla tietolehtisen tai RI-kaavion 

mukaisesti 

Polttoilman kohdalla lähdetään liikkeelle kuivan ilman normaalista koostumuksesta plus tietystä osuudesta 

vesihöyryä. Ilman vesihöyrypitoisuus määritetään tietyllä ilmanpaineella ja tietyssä ilman lämpötilassa 

vallitsevan suhteellisen ilmankosteuden avulla. Polttoilman on aina oltava puhdasta happoa tai emäksiä 

muodostavista aineosista; esim. rikkidioksidi (SO2) muodostaa veden (H2O) kanssa rikkipitoista happoa. 

Kuivan ilman pääaineosat normaalinollan korkeudella (NN) on ilmoitettu taulukossa 9.1. 

Taul. 9.1 

Kuivan ilman pääaineosat 

Kaasu Tilavuusosuus [%] 

Typpi N2 

Happi O2 

Hiilidioksidi CO2 

78,084 

20,946 

0,035 

Argon Ar 0,934 

Yhteensä 99,999 

Loput 0,001 tilavuusprosenttia ovat niin kutsuttuja merkkikaasuja. Pääasiassa kyse on jalokaasuista neon 

(18 ppm), helium (5 ppm) ja krypton (1 ppm). 

Teollisuuslaitosten ja kemiaIlisten laitosten ympäristössä saattavat ilmaan purkautuvat 

prosessikaasut vaikuttaa huomattavan negatiivisesti polttoilman koostumukseen, esim. niiden 

sisältämän rikkivedyn (H2S), kloorin (Cl), fluorin (F), ammoniakin (NH3) jne. johdosta. 


Polttokaasua koskevassa teknisessä tiedotteessa on määritetty "haitallisten" oheiskaasujen, kuten rikki (S), 

rikkivety (H2S), kloori (Cl), fluori (F) ja ammoniakki, pitoisuuksien raja-arvot. Näiden raja-arvojen kohdalla 

lähdetään liikkeelle siitä, että polttoilman koostumus vastaa taulukon 9.1 tietoja, eli siinä ei itsessään ole 

rikkiä, rikkivetyä, klooria jne. Polttokaasun sisältämien oheiskaasujen ilmoitetuista raja-arvoista voidaan 

johtaa myös raja-arvoja polttokaasu-/polttoilma-seokselle kuten myös itse polttoilmalle. 

Esimerkki: 

3 

Teknisessä tiedotteessa on polttokaasun sisältämän ammoniakin raja-arvoksi ilmoitettu 30 mg/mn CH4. 

Poltettaessa maakaasua (oletus 100 % CH4) tarvitaan n. 17 standardikuutiometriä ilmaa yhden 

standardikuutiometrin maakaasua polttamiseen. Tästä voidaan selvittää, että ammoniakin osuus 

3 

polttoilmassa saa olla ainoastaan 1,8 (30/17) mg/mn , jotta pysyttäisiin polttokaasulle ilmoitetuissa raja- 

3 

arvoissa: 30 mg/mn CH4. Jos jo itse polttokaasu sisältää pieniä määriä ammoniakkia, pienenee polttoilmassa 

sallittu osuus vastaavasti. 

Samalla tavoin voidaan laskea ylemmät raja-arvot myös polttoilman muille haitallisille oheiskaasuille. Ne on 

luetteloitu taulukossa 9.2. 

Taul. 9.2 

Polttoilman sallittu kuormitus 

Komponentti Osuus [mg/mn³ ilmaa] 

Rikki (yhteensä) S tai < 130 

Rikkivety H2S < 135 

Kloori (yhteensä) Cl < 5,9 

Fluori (yhteensä) F tai < 2,9 

Kloori ja fluori yhteensä < 5,9 

Ammoniakki NH3 

Kapitel_09 - Polttoilmajärjestelmä.docx Sivu 5 / 12 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

< 1,8 

Öljyhöyryt >C5C10 < 14,7 

Pii (orgaaninen) Si < 0,59 

Taulukossa 9.2 ilmoitetut raja-arvot koskevat vain valmistussarjoja TCG 2016 C ja TCG 2020 ja TCG 2032. 

Näitä raja-arvoja ei voida soveltaa dieselmoottoreille. 

Haponmuodostajat, kuten SO2, SO3, HCl tai HF (mutta myös muut aineet), eivät ole yleisesti sallittuja 

polttoilmassa. Koska erityisesti lämpimissä ja kosteissa olosuhteissa (esim. tropiikissa) seosjäähdyttimessä 

voi esiintyä kondensaatiota, esiintyisi tällöin happohyökkäyksiä. Haponmuodostajat pakokaasuosiossa ovat 

vähemmän kriittisiä, koska siellä kastepistettä ei aliteta.

Taulukossa 9.2 mainitut polttoilman komponentit saattavat vaikuttaa negatiivisesti moottoreiden 

huoltoväleihin ja vaurioittaa niiden perään kytkettyjä päästönvähennysjärjestelmiä tai jopa tuhota ne. 

Polttoilmajärjestelmän suunnittelun yhteydessä on tästä syystä varmistettava, että ilman imua ei toteuteta 

alueilta, jotka saattavat olla kuormitettuja haitallisilla oheiskaasuilla, esim. tiloista, joissa saattaa esiintyä 

korkeampia pitoisuuksia kyseisiä kaasuja niihin asennettujen koneiden (esim. kylmälaitteistot) tai niissä 

käynnissä olevien prosessien johdosta. 

9.2.3 Polttoilman puhtaus 

Hieno hiekka tai pöly lyhentää moottorin elinikää huomattavasti, jos moottori imee niitä suoraan sisäänsä. 

Tästä syystä moottoriin syötetyn polttoilman on täytettävä tietyt puhtausvaatimukset. Järjestelmässä on 

suunniteltu käytettäväksi polttoilmasuodattimina luokan F6 - F7 hienosuodattimia. Näiden suodatinten 

keskimääräiset tehot ilmakehän pölyä vastaan on määritetty standardissa DIN EN 779. Näillä 

suodatinluokilla tavoitettavat erotuskyvyt on ilmoitettu taulukossa 9.3: 

Taul. 9.3 

Hiukkaskoko Erotuskyky (%) 

>m Luokka F6 Luokka F7 

0,5 30 65 

1,0 50 85 

1,5 70 95 

2,0 80 98 

2,5 85 >99 

3,0 95 >99 

4,0 >99 >99 

Keskim. vaikutusaste (%) 

standardin DIN EN 779 

mukaisesti 

60 Em80 80 Em90 

Sen ympäristön, josta moottori saa polttoilmansa, olosuhteista riippuen on valittava kyseisiin olosuhteisiin 

sopiva suodatustapa tai tarvittaessa suodatinyhdistelmä esisuodattimeksi. 

Kuten jo luvussa 5 (konehuoneen tuuletus) on mainittu, vaaditaan konehuoneen tuuletusjärjestelmässä tästä 

syystä karkean pölyn suodatus, joka toteutetaan asentamalla suodatinluokan G3 suodattimet. Tämän 

karkean pölyn suodatuksen jälkeen on ilman sisältämien pölyhiukkasten koko luokkaa 1 µm ja ilman 

pölypitoisuus luokkaa 0,5 - 1 mg/m³. Tämä vastaa suunnilleen pölypitoisuutta, josta lähdetään liikkeelle 

normaalissa eurooppalaisessa tieliikenteessä olevan kuorma-auton ilmansuodattimen kohdalla. 


9.2.4 Trooppiset olosuhteet 

Jatkuvasti kosteassa tai ajoittain kosteassa trooppisessa ilmastossa sademäärä nousee muutamana 

kuukautena vuodessa niin korkeaksi, että se ylittää ilmakehässä tapahtuvan haihtumisen. Tästä on 

seurauksena korkea ilmankosteus suhteellisen korkealla keskimääräisellä ympäristön lämpötilalla, vuotuinen 

keskiarvo 25 °C . Tästä syystä ilman/polttoilman vesipitoisuus (vesihöyry) on erittäin korkea. 

Käytettäessä voimakkaasti ahdettuja, ahtoilman jäähdytyksellä tai seoksen jäähdytyksellä 

varustettuja polttomoottoreita, polttoilman mukana järjestelmään imetty vesihöyry tiivistyy 

nestemäiseksi vedeksi, mistä on seurauksena korroosion syntyminen sekä rakenneosien, kuten 

ahtoilman/seoksen jäähdyttimen, kuristusventtiilin, syöttöputken, venttiilien jne. kuluminen. Jos 

polttoilma tämän lisäksi sisältää vielä happoa tai emäksiä muodostavia oheiskaasuja, kuten 

rikkidioksidi (SO2), on seurauksena rikkihapokkeen syntyminen, mikä puolestaan moninkertaistaa 

mainittujen rakenneosien korroosion. 

Aina moottorin rakennetavan mukaan käyttöön tarjotaan tässä ympäristössä niin kutsuttu "trooppinen malli" 

kyseisten rakenneosien korroosion vähentämiseksi. Lisäksi on estettävä, että imuilma sisältää 

haponmuodostajia. 

9.3 Polttoilman määrä 

Dieselmoottoreiden valmistussarjojen erityinen polttoilmamäärä näkyy seuraavassa taulukossa 9.4. Ilmoitetut 

arvot ovat keskimääräisiä arvoja ja ne saattavat poiketa todellisista arvoista moottorin ominaisuuksista 

riippuen, ne riittävät kuitenkin laitteiston osien projektisuunnittelua varten. Polttoilman ominaistilavuusvirta 

saadaan selville jakamalla polttoilman ominaismäärä ilman tiiviydellä. 

Taul. 9.4 

VL= ilman tilavuusvirta 

mL= ilman massavirta 

L = ilman tiiviys 

(riippuu lämpötilasta ja paineesta) 


Polttoilman määrä 

mL [kg/kWh] 

TCD 2016 5,8 

TCD 2020 6,0 

Ilman tiiviys eri lämpötiloissa ja paineissa on ilmoitettu luvussa 5.3.6. 


Kaasumoottoreiden polttoilman määrä muuttuu polttokaasun koostumuksen ja ajetun polttoilman suhteen 

myötä. Taulukossa 9.5 ilmoitetut polttoilman ominaismäärän arvot koskevat kaasumoottoreiden yleisintä 

käyttöä, maakaasukäyttöä lean burn -olosuhteissa. 

Taul. 9.5 


Tarkat tiedot löytyvät teknisistä tiedotteista. 

9.4 Polttoilman suodatustapoja 

9.4.1 Öljyilmanpuhdistin 

Polttoilman määrä 

mL [kg/kWh] 

TCG 2016 C 5,2 

TCG 2020(K) 5,2 

TCG 2032 5,0 

Näitä suodattimia saa käyttää ainoastaan dieselmoottoreissa. 

Ne riittävät normaalista keskimääräiselle pölykuormitukselle polttoilman tilavuuden ollessa 1-1,5 mg/m³. 

Suodattimet voidaan asentaa sekä konehuoneeseen että ulkotiloihin. Suodattimen rakenteen on oltava 

mukautettu moottorin polttoilmamäärään. Jos suodatin on liian pieni, saattaa polttoilmasta kulkeutua mukana 

öljyä, liian suurten suodattimien yhteydessä sen sijaan käytetty kuitumateriaali ei kosteudu riittävästi ja 

suodatuksen laatu huononee tämän takia. 

Käytettäessä esisuodattimia suodattimien huoltovälit pitenevät noin kolminkertaisiksi. Esisuodattimet toimivat 

keskipakovoimaperiaatteella ja suodattavat pölyhiukkaset, joiden koko on >8 m. Tästä syystä ne soveltuvat 

erityisen hyvin käytettäviksi alueilla, joilla esiintyy esim. hiekkamyrskyjä tai joilla ympäristön ilmaa 

kuormittavat teollisuuden prosessit pölyhiukkasilla, joiden koko on >8 m. 

Kuten aikaisemmin on mainittu, liittyy öljyilmanpuhdistinten käyttöön se vaara, että öljyä voi joutua moottorin 

imujärjestelmään, minkä johdosta mm. teknisessä tiedotteessa määrätyt öljyhöyryjen raja-arvot 

polttokaasussa saattaisivat ylittyä. 

Tästä syystä öljyilmanpuhdistinten käyttö ei ole sallittua kaasumoottoreissa. 


9.4.2 Ilmasuodatin paperi/muovi 

Useimmissa käyttötapauksissa ilman ollessa suhteellisen puhdasta (pölypitoisuus < 1 mg/m³) käytetään 

ilmansuodatuksessa suodattimia, jotka ovat rakenteeltaan joko levysuodattimia, pussi- tai 

pyöröilmasuodattimia. Nämä suodattimet on valmistussarjoissa TCD/TCG 2016 ja TCD/TCG 2020 asennettu 

aggregaattiin asianmukaisilla suodatinkoteloilla varustettuina. Valmistussarjaan 2032 kuuluu erillisesti 

asennettu suodatinkotelo sylinteripenkkiä kohden, johon on asennettu aina neljä suodatinpanosta. Tähän 

koteloon on, mallista riippuen, integroitu myös imuilman esilämmitys. Samaa imuilman esilämmitystä voidaan 

käyttää valinnaisesti sellaisille valmistussarjan TCG 2020 moottoreille, joilla on vastaavat vaatimukset 

polttoilman lämpötilan suhteen. 

Likaantumisen yhteydessä voimakkaasti kasvavasta painehäviöstä johtuen on nämä suodattimet varustettu 

aina alipaineen valvonnalla tai alipaineen näytöllä. Mitä puhtaampaa polttoilma on, sitä hitaammin suodatin 

likaantuu. Likaantunut suodatin käyttää myös enemmän energiaa kuin puhdas suodatin. Tämä johtaa 

hieman lisääntyneeseen polttoaineen kulutukseen ja kompressorin epäsuotuisaan käyttöpisteeseen. 

Äärimmäisessä tapauksessa tapahtuu kompressorin pumppausta, eikä aggregaattia voida enää käyttää 

turvallisesti. Ilmasuodattimet on vaihdettava, ennen kuin näitä kriittisiä käyttötiloja ilmenee. 

9.5 Äänenvaimennin 

Aggregaatin ulkopuolelle asennettavissa ilmasuodattimissa erityisesti kompressorin ääni kantautuu 

ilmajohdon kautta ulos, mistä on seurauksena suurtaajuuksinen vihellys. Tällaisissa tapauksissa imujohdot 

on varustettava äänenvaimentimilla, jotka on mitoitettava kyseessä olevia olosuhteita vastaaviksi. 

9.6 Ilmanottokanava 

Jos ilmasuodattimia ei ole asennettu moottoriin, on moottorin ja ilmasuodattimen väliin asennettava imujohto. 

Tätä johtoa varten on käytettävä sileitä ja puhtaita, esim. lakattuja tai sinkittyjä putkia. Johtoa ei saa tukea 

moottoriin, eli ilmantulokotelon ja johdon väliin on asennettava kumimuhvit tai paljeputket. Muhvit tai putket 

eivät saa taipua ja muodostaa näin kaventumaa johtoon. Kaikkien imujohdon liitoskohtien suodattimen ja 

moottoriliitännän välillä on oltava tiiviitä. Jos imujohto asennetaan siten, että se viettää moottoriin päin, on 

ennen moottoria asennettava poistomahdollisuudella varustettu vesitasku. 

Hyvänä nimellismittana ilmajohtojen koon suunnittelussa voidaan käyttää ilman nopeutta imuputkessa. Ilman 

 


9.7 Painehäviöt 

Ilmanimujärjestelmä putkineen, kaarineen, suodattimineen, äänenvaimentimineen jne. aiheuttaa 

imujärjestelmään painehäviön. Tämä nimellistilavuusvirralla esiintyvä painehäviö ei saa ylittää yksittäisille 

moottoreiden valmistussarjoille määritettyjä arvoja. 

Nämä arvot on ilmoitettu taulukossa 9.6. 

Taul. 9.6 

* sallittu alipaine ennen ilmasuodatinta 

Moott. valmistussarja Suurin sallittu alipaine 

[mbar] 

TCG 2016 C 5* 

TCD 2020 20 

TCG 2020(K) 5* 

TCG 2032 5* 


9.8 Kampikammion tuuletus 

Valmistussarjojen TCG 2016 ja TCD/TCG 2020 sekä TCD/TCG 2032 moottoreissa on suljettu 

kampikammion tuuletus, mikä merkitsee sitä, että kampikammion höyryt johdetaan takaisin imujohtoon 

öljynerottimen kautta. Erotettu voiteluöljy johdetaan takaisin kampikammioon. 

Valmistussarjassa TCD 2020 otetaan teholla G4 käyttöön avoin kampikammion tuuletus, mikä merkitsee 

sitä, että kampikammion tuuletusjohto johdetaan johtoon asennetun öljynerottimen kautta ulkoilmaan. 

Taul. 9.7 

Moottorityyppi Kampikammion tuuletustyyppi 

TCD 2016 

TCG 2016 C 

suljettu ulkoilmaan 

TCD 2020 (vain G4) 

TCG 2020(K) 

TCG 2032 

9.8.1 Kampikammion paineen asetusalue dieselmoottoreilla TCD 2020 

Dieselmoottorit: korkeintaan 0,5 mbar alipaine 

korkeintaan 1,5 mbar ylipaine 




Luku 10 

Pakokaasujärjestelmä 

06-2012 


Sisältö 

10. Pakokaasujärjestelmä ................................................................................................................. 3 

10.1 Sallittu pakokaasun vastapaine..................................................................................................... 3 

10.2 Pakokaasujärjestelmän komponentit ............................................................................................ 7 

10.2.1 Katalysaattorit................................................................................................................................ 7 

10.2.1.1 Katalysaattorien suunnitteluohje ................................................................................................... 7 

10.2.1.1.1 Nostosilmukat ................................................................................................................................ 7 

10.2.1.1.2 Eristys ............................................................................................................................................ 7 

10.2.1.1.3 Asentaminen ................................................................................................................................. 7 

10.2.1.1.4 Tarkastus ..................................................................................................................................... 10 

10.2.1.2 Asennusmääräys oksidaatiokatalysaattoreille ............................................................................ 10 

10.2.1.2.1 Tiivisteet ...................................................................................................................................... 10 

10.2.1.2.2 Ruuvit .......................................................................................................................................... 10 

10.2.1.2.3 Asennus ...................................................................................................................................... 11 

10.2.1.3 Katalysaattorin puhdistus ............................................................................................................ 11 

10.2.1.4 Käyttösuosituksia oksidaatiokatalysaattoreille ............................................................................ 12 

10.2.1.5 Tiedot pakokaasun koostumuksesta ........................................................................................... 14 

10.2.1.6 Oksidaatiokatalysaattorit biokaasu- ja vedenpuhdistuskaasumoottoreille .................................. 15 

10.2.2 Poistokaasun äänenvaimennin ................................................................................................... 15 

10.2.3 Pakokaasun lämmönvaihdin ....................................................................................................... 16 

10.2.4 Pakokaasukomponentit biokaasulaitteistoissa ............................................................................ 17 

10.2.5 Pakokaasuluukut ......................................................................................................................... 17 

10.2.5.1 Komponenttien ohittaminen pakokaasujärjestelmässä ............................................................... 18 

10.2.5.2 Monimoottorilaitteistot ja yhteinen pakokaasujohto .................................................................... 18 

10.2.6 Pakokaasujohtojen vetäminen .................................................................................................... 21 

10.2.7 Lisäsuunnitteluohjeita pakokaasun lämmönvaihtimille ja äänenvaimentimille ........................... 22 

10.2.7.1 Nostosilmukat .............................................................................................................................. 22 

10.2.7.2 Runkoääni ................................................................................................................................... 22 

10.2.7.3 Pystytys ....................................................................................................................................... 22 

10.2.7.4 Pakokaasun lämmönvaihtimen puhdistaminen ........................................................................... 22 

10.2.8 Pakokaasuhormi ......................................................................................................................... 23 

Kapitel_10 - Pakokaasujärjestelmä.docx Sivu 2 / 24 © MWM GmbH 2012 / VD-S

10. Pakokaasujärjestelmä 

Pakokaasujärjestelmän kautta johdetaan moottorissa palamisen yhteydessä syntyvät kaasut ilmakehään. 

Sekä poistokaasujen päästöjä että melupäästöjä pystytyspaikalla koskevien voimassa olevien 

ympäristömääräysten täyttämiseksi on pakokaasujärjestelmän suunnittelussa vastattava näihin vaatimuksiin. 

Jos palamista itse moottorissa ei voida toteuttaa niin, että paikalliset poistokaasun päästöä koskevat 

määräykset täytetään, on pakokaasua jälkikäsiteltävä, esim. katalysaattoreilla ja termoreaktoreilla. 

Pakokaasun äänipäästö voidaan minimoida asentamalla äänenvaimentimet. 

Jokainen moottori on varustettava omalla pakokaasujärjestelmällä. 

10.1 Sallittu pakokaasun vastapaine 

Tärkein pakokaasujärjestelmän mitoituksen suunnitteluparametri pakokaasun massavirtauksen ja 

pakokaasun lämpötilan lisäksi on sallittu pakokaasun vastapaine. 

Sallitun pakokaasun vastapaineen ylityksillä on huomattava vaikutus tehoon, polttoaineen kulutukseen ja 

moottorin termiseen kuormitukseen. Pakokaasun vastapaine mitataan välittömästi turbiinin takana 

täyskuormituksessa eikä sitä saa ylittää. 

Pakokaasun vastapaineen aiheuttaa virtausvastus putkistoissa, polvissa, kompensaattoreissa, pakokaasun 

lämmönvaihtimissa, katalysaattoreissa, äänenvaimentimissa, kipinäloukuissa, sadekuvuissa ja hormeissa. 

Kaikki vastukset on otettava huomioon vastapainetta selvitettäessä. 

Virtausvastukset pakokaasun putkistoissa ja polvissa pakokaasun tilavuusvirtauksesta riippuvaisena voidaan 

selvittää kuvan 10.1. kaaviolla. 

Pakokaasujärjestelmään asennetuilla komponenteilla löytyvät vastukset näiden komponenttien tietolehtisistä. 

Yksittäisten moottorivalmistussarjojen sallitut pakokaasun vastapaineet löytyvät taulukosta 10.1. 


Taul. 10.1 

Moottorivalmistussarja sall. pakokaasun vastapaine 

Minimi / suunnittelu 

[mbar] 

TCD 2016 - / 35 

TCG 2016 C 30 / 50 

TCD 2020 - / 20 

TCG 2020(K) 30 / 50 

TCG 2032 30 / 50 

pakokaasun vastapaineen mittaus turbiinin takana 

Pakokaasujärjestelmän suunnittelua varten on huomioitava yksittäisten moottorivalmistussarjojen 

tietolehtisten tiedot. 

Hyvä suuntasuure pakokaasujärjestelmän suunnittelulle on myös pakokaasun nopeus pakokaasuputkessa. 

Tämän tulisi olla alueella 20-35 m/s. 

Materiaalia valittaessa on huomioitava lämpötilan nousu osakuormitusalueella. 


Kuva 10.1 Virtausvastukset pakokaasun putkistoille 

VA * 10³ [m³/h] 

TA ca. 400 °C 

EL [m] 

p [hPa / m] 

1 Hektopascal = 1 mbar 


Kuvan 10.1 selitys 

VA Pakokaasun tilavuusvirtaus 

TA Pakokaasun vertauslämpötila 

p Painehäviö suoraa putkistometriä kohti 

EL Varapituus putkikaarille 90° 

NW Pakokaasuputken nimellisleveys millimetreinä 

R Kaaren säde 

d Putken halkaisija millimetreinä 

Esimerkki kuvaan 10.1 

Annettu: VA = 9000 m³/h 

Haettu: Putkiston p 

Ratkaisu: NW 250 

Varapituus yhdelle 

kaarelle: 

Putken 

kokonaispituus: 

Suora putkisto: l = 10 m 

Kaaret: 3 kaarta 90°, R/d=1 

n. 44 m/s 

p = 0,32 hPa / m suora putki 

4,95 m 

Lges = 10+(3*4,95) = 24,85 m 

pges = 24,85 * 0,32 = 8 hPa (mbar) 


10.2 Pakokaasujärjestelmän komponentit 

10.2.1 Katalysaattorit 

Kaikki kaasumoottorit toimivat laihapolttokonseptin mukaisesti, jossa NOx-arvot pidetään suuren 

ilmaylimäärän ansiosta TA-ilman 1 raja-arvojen alla (NOx 500 mg/m 3 ) jo polttovaiheessa. Aina 

moottorityypin ja päästövaatimusten mukaan on komponentille CO käytettävä oksidaatiokatalysaattori. 

Menetelmä on erityisen taloudellinen ja myös kaikissa käyttökohdissa puhdas ja pitkäaikaisen turvallinen. 

Oksidaatiokatalysaattori on kaikista katalysaattorijärjestelmistä kaikkein kestävin polttokaasun haitallisia 

ainesosia vastaan. Katalysaattori on varustettava polttoainejärjestelmän ensimmäisenä rakenneosana. 

Valmistussarjojen TCD 2016 ja TCD 2020 dieselmoottorit on varustettava laitteistonpuoleisilla pakokaasun 

jälkikäsittelyjärjestelmillä TA-ilman säilyttämiseksi. 

10.2.1.1 Katalysaattorien suunnitteluohje 

10.2.1.1.1 Nostosilmukat 

Koska katalysaattorikotelo voi painaa etenkin suuremmissa moottoreissa reilusti yli 100 kg, on jo 

suunnittelussa huomioitava myöhempi asennus. Koteloissa, joissa on kartiot molemmilla puolilla, on 

ripustaminen pyörösilmukoilla tavallista. Erittäin ahtaissa tiloissa tai muilla kotelomuodoilla on joissakin 

tapauksissa järkevää kiinnittää nostosilmukat. Tämä on tärkeää erityisesti suurilla katalysaattorilevyillä, jotka 

työnnetään lämmönvaihdinten tai äänenvaimenninten esipäihin. 

10.2.1.1.2 Eristys 

Katalysaattorin eristys on laadittava niin, että se voidaan helposti poistaa puhdistusta tai katalysaattorin 

vaihtoa varten. Se on eduksi myös laippaliitosten ruuveja kiristettäessä. 

10.2.1.1.3 Asentaminen 

Jos muuta ei erityisesti mainita, katalysaattorit voidaan asentaa jokaiseen asentoon, eli vaakasuoraan, 

pystysuoraan tai vinoon. Ainoastaan eripituisilla kartioilla varustetuissa koteloissa on huomioitava 

virtaussuunta. Yleensä sisäänmenokartio on pidempi ja kapeampi kuin ulostulokartio. 

Katalysaattoria asennettaessa on tärkeää, että pakokaasu virtaa tasaisesti katalysaattorin läpi. Jos näin ei 

ole, ei haitallisia aineita voida vähentää ihanteellisesti ja katalysaattori kuormittuu tietyissä paikoissa 

liiallisesti ja vaurioituu. 

1 TA-ilma = Tekninen ohje ilma 


Tämän välttämiseksi on olemassa kaksi erilaista asennusmahdollisuutta: 

Pakokaasujohtoa asennettaessa on pakokaasujohdon läpimittaa sovitettava kartiomaisilla siirtymäkappaleilla 

pakokaasukatalysaattorin läpimittaan. Katalysaattorin mahdollisimman tasaista virtausta varten on 

sisäänvirtauskartion oltava välillä 10 ° - 20° (ks. kuva 10.2) ja pakokaasujohto on järjestettävä vastaavasti 

(rauhoitusmatka). Pakokaasuputken nimellisleveys sisäänvirtauskartiota ennen on valittava niin, että 

pakokaasun nopeus on

Kuva 10.2 Kuva 10.3 

1 Pakokaasun virtaussuunta 

2 Katalysaattori 

3 Lämpötilan mittaustulkka 

4 Pakokaasun sisääntulo 

5 Esipää 

D Katalysaattorin halkaisija 

1 

2 

3 

Kapitel_10 - Pakokaasujärjestelmä.docx Sivu 9 / 24 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

4 

2 

5 3 

 

L Etäisyys katalysaattorin sisääntulosta pakokaasun sisääntulon keskikohtaan

10.2.1.1.4 Tarkastus 

Katalysaattori on tutkittava säännöllisin väliajoin mekaanisten vaurioiden tai epäpuhtauksien varalta. 

Hiukkasettomassa maakaasukäytössä ja alhaisella öljynkulutuksella on yksi vuosittainen tarkastus riittävä. 

Muilla kaasutyypeillä, dieselkäytössä tai öljynkulutuksen ollessa suurta on joissakin tapauksissa tarkastus 

suoritettava 2-6 kuukauden välein. 

Näiden säännöllisten tarkastusten tarkoituksena on estää laitteiston seisokkiaikojen esiintyminen. 

Jo suunnittelussa on otettava huomioon, että pääsy katalysaattorille on hyvä ja että tarkastukset voidaan 

suorittaa nopeasti. 

10.2.1.2 Asennusmääräys oksidaatiokatalysaattoreille 

Katalysaattorit toimitetaan täydellisinä reikälaippakotelolla varustettuna äänenvaimentimiin (esipäihin) 

asennettavaksi tai kartiokatalysaattoreina, joissa on liitäntälaipat pakokaasujohtoon asennusta varten. 

Katalysaattorilaippaliitännässä on huomioitava asennusmääräys 1240 2390 UE 0499-41: 

10.2.1.2.1 Tiivisteet 

Tiivisteet on suunniteltu kork. 650 °C:n ainelämpötiloille. Tiivisteet koostuvat segmenteistä, tiivistesarja 

koostuu kahdesta kerroksesta. On ehdottomasti varmistettava, että yksittäisten kerrosten segmenttirajat 

asennetaan epäkeskisesti toisiinsa nähden. Erityiset tiivisteen ominaisuudet korkealämpötila-alueella 

vaativat asennusmääräysten tarkkaa noudattamista. 

10.2.1.2.2 Ruuvit 

Ruuvit koostuvat erittäin lämpökestävästä materiaalista, joka soveltuu erityisesti korkealämpötila-alueelle. 


10.2.1.2.3 Asennus 

Laitteiston on oltava jäähtynyt. 

Katalysaattorin läpivirtaussuunta; Matriisin tukiristikko poisvirtauspuolella. 

Tiivistepintojen puhdistus ja tarkastus. 

Asenna katalysaattori ja tiivisteet, kiinnitä ruuvit tipalla korkealämpötilatahnaa ja kiristä ne 

kevyesti käsin. 

Korjaa tiivisteiden oikea paikoillaanolo. 

Kiristä ruuvit ryhmissä (2-6 kappaletta) puolta vaihtaen 40 Nm:llä. 

Kiristä sen jälkeen 50 Nm:n nimellismomentilla kaikki ruuvit peräkkäin, kaikkialla. 

Laitteisto voidaan ottaa käyttöön. 

Pakokaasun lämpötilojen ollessa yli 400 °C on laippaliitos, tiivisteen 

asettumisominaisuuksien vuoksi, kiristettävä uudelleen nimellismomentilla n. 20 käyttötunnin 

jälkeen. Kiristäminen tapahtuu jäähtyneessä tilassa. 

Jotta käytön aikana kotelon vauriot vältettäisiin, on tärkeää, että koteloon ei kohdistu paine- 

tai vetojännitystä. Tästä syystä katalysaattorikotelot on aina asennettava jännitteettömästi. 

Koska katalysaattori on asetettava lämpötilasyistä mahdollisimman lähelle moottoria, ei 

katalysaattorin edessä ole yleensä pitkiä putkistoja tai muita rakenneosia. Tästä syystä riittää 

yksinkertainen kompensaattori, joka jopa olemassa olevalla putkikaarella voi ottaa vastaan 

aksiaalisia ja radiaalisia voimia. Jos myös katalysaattorikotelon jälkeen on olemassa pidempi 

putkisto, tähän on asennettava lisäkompensaattori. 

Jos katalysaattorikotelo on asennettu putkistoon, se tuetaan yhden tai useamman tuen 

avulla perustaan tai teräsrakenteeseen. Myös ripustukset ovat mahdollisia. Jos 

katalysaattorikotelo on asennettu laippaliitoksella lämmönvaihtimen tai äänenvaimentimen 

etupäähän, etupää on tuettava erikseen liukusovitteen avulla. Kiintopiste on tässä 

tapauksessa lämmönvaihtimessa tai äänenvaimentimessa. Näin on varmistettu, että kotelo 

on asennettu jännitteettömästi, mutta että se voidaan myös helposti asentaa ja irrottaa. 

10.2.1.3 Katalysaattorin puhdistus 

Jos laippaliitäntä avataan katalysaattorin puhdistusta varten, on lopuksi käytettävä uusia tiivisteitä ja ruuveja. 

Tiivistejäämät on ensiksi poistettava täysin. 

Asennus on suoritettava yllä kuvatulla tavalla. 


10.2.1.4 Käyttösuosituksia oksidaatiokatalysaattoreille 

Hiilivetyjen ja hiilimonoksidin poistaminen on helppo pakokaasupuhdistusmenetelmä ja tällä katalysaattorilla 

on erittäin laaja työskentelyalue. 

Katalysaattoreiden turvallista käyttöä varten on huomioitava seuraavat kohdat: 

Sytytyskatkoja on vältettävä, koska palamaton polttoaine voi aiheuttaa katalysaattorissa 

haluamatonta jälkipalamista luvattoman korkeilla pakokaasulämpötiloilla. Myös 

kannatinmateriaalin sulamislämpötilan (alk. 700 °C) alapuolella olevat lämpötilat johtavat jo 

ennenaikaiseen vanhenemiseen ja lämpötilan lisääntyessä myös katalysaattorin 

vaurioitumiseen. 

Räjähdysmäiset sytytykset pakokaasuosiossa voivat, mikäli rakennusvaiheessa ei ole 

asennettu räjähdysluukkuja, johtaa katalysaattorin mekaaniseen tuhoutumiseen. 

Termisen vanhenemisen välttämiseksi tulisi pakokaasun katalysaattoriintulolämpötilan olla 

välillä 400 - 560 °C. Katalysaattorin eksotermisen reaktion vuoksi pakokaasussa esiintyy 

lämpötilan lisääntymistä. Tämä lämpötila ei saa ylittää 650 °C:tta. Siksi katalysaattorin 

jälkeen on asennettava lämpötilanvalvonta, joka sammuttaa polttoaineen syötön raja-arvon 

ylityttyä. 

Dieselmoottorien taakse asennettuja katalysaattoreita tulisi käyttää yli 430 °C:n lämpötilalla, 

vain silloin ei tarvitse varautua nokihiukkasten aiheuttamaan likaantumiseen. 

On käytettävä vähätuhkaisia, matalaseoksisia moottoriöljyjä kertymien minimoimiseksi 

katalysaattorissa. Öljytuhkan aiheuttamat kanavien tukokset voivat heikentää katalysaattorin 

toimintaa huomattavasti. 

Kosteuden tai liuotinaineiden vaikutusta katalysaattorissa on vältettävä; Poikkeuksena on 

kastepisteen läpiajo laitteistoa käynnistettäessä ja sammutettaessa. 

Katalysaattoria on suojattava kosteana pakkaselta. Ainoa poikkeus on jäämäkosteus, joka 

syntyy tiivistevedestä, jota on muodostunut kylmäkäynnistyksessä alhaisessa 

ulkolämpötilassa. Esimerkinomaisesti on asennus ylös kontin päälle sallittu, kun on 

varmistettu, ettei kosteutta pääse koskaan tunkeutumaan pakokaasuputkeen ulkoa päin. 


Biokaasulaitteistoissa on oksidaatiokatalysaattorien käyttö mahdollista vain, kun polttokaasu 

on aikaisemmin läpi-iskuvarmasti hienopoistettu rikistä (katso luku 9 Polttokaasu). 

Oksidaatiokatalysaattorit vanhenevat itse rikkiyhdisteistä. Suurempi vahinko syntyy kuitenkin 

pakokaasun lämmönvaihtimessa. SO2:n (syntyy moottoripakokaasussa rikkiyhdisteistä) 

hapettuminen SO3:ksi siirtää kastepistettä niin, että perinteisessä pakokaasun 

lämmönvaihtimen rakenteessa kastepiste alittuu ja vastaava rikkihappo tiivistyy. Tämä johtaa 

nopeaan massiiviseen pakokaasun lämmönvaihtimen likaantumiseen ja sitä seuraavaan 

happohyökkäykseen ja jopa pakokaasun lämmönvaihtimen tuhoutumiseen. 

Kaatopaikka- tai vedenpuhdistamokaasukäytössä on oksidaatiokatalysaattoreiden käyttö 

myös kaasupuhdistuksen asennuksessa ennen moottoria vain rajallisesti mahdollista 

Seuraavat aineet johtavat katalysaattorimyrkytykseen ja niitä on vältettävä polttokaasussa: 

silikoni, pii, natrium, kalsium, lyijy, vismutti, elohopea, mangaani, kalium, rauta, arseeni, 

antimoni, kadmium; rajallisesti myös kloori-, rikki- ja fosfori-, sekä orgaaniset että myös 

epäorgaaniset yhdisteet. 

Katalysaattori asennetaan äänenvaimentimen eteen irtoavan absorberivillan aiheuttamien 

tukoksien välttämiseksi. Katalysaattorin tukkeutuminen johtaa vastapaineen lisääntymiseen 

ja haitallisten aineiden vähentymisen heikkenemiseen. Villan poistaminen katalysaattorin 

kanavista on erittäin hankalaa. Asennusasento puhtaan heijastusäänenvaimentimen perään 

on sallittua, kun siihen saakka pakokaasureitissä on käytetty pelkkiä jaloteräsosia. 

Suojaksi mahdolliselta ylikuumenemiselta tulisi katalysaattorit asentaa 

pakokaasujärjestelmään vasta sitten, kun kaikki säätötyöt moottorissa on suoritettu ja 

moottori käy ilman häiriöitä. Tämä koskee sekä ensimmäistä käyttöönottoa että myös 

myöhempiä huoltotoimia. 

Rikillä SO2-muodossa ei ole lähestulkoon minkäänlaista vaikutusta katalysaattoriin yli 420 

°C:N lämpötiloissa. Silti on huomioitava, että osa SO2:sta hapettuu katalysaattorissa SO3:ksi. 

Jos sitten pakokaasujärjestelmässä kastepiste alittuu, syntyy SO2:sta rikkipitoista happoa ja 

SO3:sta rikkihappoa. Kastepiste on n. 140 °C. 

Vaikka pakokaasuvirtauksessa sijaitsevat ja katalysaattoriin kertyvät kiinteät ainekset eivät 

suoraan vahingoita katalysaattoria, haitallisten aineiden poistaminen heikkenee ajan myötä. 

Aktiivinen pinta peittyy osittain. Jos kertymät lisääntyvät entisestään, yksittäiset kanavat 

tukkeutuvat. Pakokaasu voi silloin virrata vain vielä vapaiden kanavien läpi. Näin tilanopeus 

lisääntyy ja poistaminen heikentyy. Vastapaineen nousu pakokaasujärjestelmässä aiheuttaa 

ensiksi tehohukkaa ja edelleen noustessa moottorin sammuttamisen. Tätä voidaan valvoa 

yksinkertaisella paine-eromittauksella. 


10.2.1.5 Tiedot pakokaasun koostumuksesta 2 

Katalysaattorin käyttöikä riippuu voimakkaasti katalysaattorimyrkkyjen koostumuksesta, ja siksi pakokaasun 

tulisi olla suurimmalta osin vapaa tunnetuista katalysaattoria vahingoittavista yhdisteistä, kuten piistä, 

silikonista, rikistä tai fosforista, arseenista ja raskasmetalleista. Katalysaattorimyrkkyjen pitoisuuden ei tulisi 

ylittää seuraavia arvoja: 

Katalysaattorimyrkky 

Takuuaikaväli 

8000 käyttötuntia tai 

1 vuosi 

Takuuaikaväli 

16000 käyttötuntia tai 

2 vuotta 

Silikoni g / Nm 3 g / Nm 3 

Pii g / Nm 3 g / Nm 3 

Arseeni < 1 g / Nm 3 < 1 g / Nm 3 

Elohopea < 1 g / Nm 3 < 1 g / Nm 3 

Lyijy < 2 g / Nm 3 < 1 g / Nm 3 

Kadmium < 10 g / Nm 3 < 10 g / Nm 3 

Sinkki < 100 g / Nm 3 < 50 g / Nm 3 

Vismutti < 1 g / Nm 3 < 1 g / Nm 3 

Antimoni < 1 g / Nm 3 < 1 g / Nm 3 

Rikkivety < 10 mg / Nm 3 < 5 mg / Nm 3 

Rikki < 10 mg / Nm 3 < 5 mg / Nm 3 

Ammoniakki < 100 mg / Nm 3 < 100 mg / Nm 3 

Fosforiyhdisteet ja halogeenit < 5 mg / Nm 3 < 1 mg / Nm 3 

2 Lähde: Air Sonic 

Kloori < 10 g / Nm 3 < 10 g / Nm 3 

Natrium < 10 g / Nm 3 < 10 g / Nm 3 

Kalsium < 10 g / Nm 3 < 10 g / Nm 3 

Mangaani < 10 g / Nm 3 < 10 g / Nm 3 

Kalium < 10 g / Nm 3 < 10 g / Nm 3 

Rauta < 10 mg / Nm 3 < 5 mg / Nm 3 


10.2.1.6 Oksidaatiokatalysaattorit biokaasu- ja vedenpuhdistuskaasumoottoreille 3 

Useimmat valmistajat eivät anna katalysaattoreilleen takuuta, jos moottoria käytetään kaatopaikka- ja 

vedenpuhdistuskaasuilla. Siksi takuuedellytykset tulisi selvittää suunnittelun aikana, jos halutaan asentaa 

katalysaattori bio- ja vedenpuhdistuskaasulle. 

Näiden laitteistojen ongelmana on, ettei kukaan käyttäjäyritys voi ennustaa, mitä haitta-aineita pakokaasussa 

tulee olemaan seuraavien viikkojen, kuukausien tai vuosien aikana. 

Vaikka suoritettaisiin kattavia analyysejä ja näissä analyyseissä näkyisi vähän haitta-aineita, kyse on 

kuitenkin hetkellisestä tilanteesta. Useimmiten pakokaasua ei tutkita kaikkien mahdollisten haitta-aineiden 

varalta ja toisaalta pakokaasun koostumus voi jo muutamia päivä myöhemmin olla täysin erilainen. 

Tämä vahvistetaan myös sillä, että samankaltaisilla vedenpuhdistuslaitoksilla saavutetaan hyvin erilaisia 

käyttöaikoja samoilla katalysaattoreilla. 

Biokaasun ongelmat ovat hieman toiset. Tässä voidaan yksittäisessä tapauksessa tarkastaa, voidaanko 

takuuta antaa. Tarpeellista on kuitenkin pakokaasun tarkka analyysi ja laitteiston tarkka kuvaus. 

Ilman riittävää kaasunpuhdistuslaitteistoa vedenpuhdistuskaasulla, kaatopaikkakaasulla ja biokaasulla ei 

anneta takuuta katalysaattorin haitta-aineiden muuntamiselle. 

10.2.2 Poistokaasun äänenvaimennin 

Poistokaasun äänenvaimentimilla on tehtävänä vaimentaa moottorin käytössä syntyvä poistokaasumelu 

kulloisiinkin ympäristöolosuhteisiin soveltuvalle tasolle. Käytetyt äänenvaimentimet toimivat heijastus-, 

absorptio- tai yhdistelmävaimentimina. Heijastusvaimentimet saavuttavat suurimman vaimennuksen 

syvemmällä taajuusalueella 125-500 Hz, kun taas absorptiovaimentimien vaimennusmaksimi sijaitsee 

alueella 250-1000 Hz. Yhdistelmävaimentimien ensimmäinen osa on muodostettu heijastusvaimentimeksi ja 

toinen osa absorptiovaimentimeksi. Yhdistelmävaimentimessa yhdistyvät molempien vaimenninten 

ominaisuudet ja näin se saavuttaa laajalla taajuusalueella korkeita vaimennusarvoja. 

Niissä tapauksissa, joissa pakokaasumelun vaadittua vaimennusta ei voida saavuttaa 

yhdistelmävaimentimella, on yhdistelmävaimentimen taakse asennettava ylimääräisiä absorptiovaimentimia. 

Runkoäänivaimennusta varten on äänenvaimentimien väliin asennettava kompensaattori. 

Katso myös luku 4.3 Melukysymykset. 

Pakokaasun äänenvaimentimet lämpölaajenevat käyttölämpötilassa. Vastaavasti suunnitelmaan on 

sisällytettävä kiinto- ja irtolaakerit. 

3 Lähde: Air Sonic 


10.2.3 Pakokaasun lämmönvaihdin 

Pakokaasun lämmön hyväksikäyttöä varten käytetään pakokaasun lämmönvaihtimia. Pakokaasun 

lämmönvaihtimet valmistetaan eurooppalaisen painelaitedirektiivin (97/23/EY) mukaisesti. Tarkastuksen 

perustana ovat kansalliset määräykset, esim. TRD 4 ja valmistusmaan AD-tietolehtiset 5 . 

Yleensä pakokaasun lämmönvaihtimet valmistetaan BHKW:ssä jaloteräksestä (1.4571). Pakokaasun 

ulostulolämpötila maakaasukäyttöisillä moottoreilla on yleensä 120 °C. Korroosiovaurioiden välttämiseksi on 

kastepisteen alittaminen pakokaasussa vältettävä varmasti. 

Yleisesti kaikki laitteistot, joissa pakokaasun lämmönvaihtimet on järjestetty moottorin yläpuolelle, on 

varustettava riittävän suurella jatkuvalla tiivisteveden poistolla / erottimella. Sillä tulisi estää veden pääsy 

moottoriin pakokaasujohdon kautta veden tunkeutuessa pakokaasun lämmönvaihtimeen. 

Vedenpuhdistuskaasulla tai kaatopaikkakaasulla käytettävissä laitteistoissa on raaka-aineen valinnassa 

tarkkailtava rikin, kloridien, suolahapon ja fluorivetyhapon lisääntynyttä pitoisuutta pakokaasussa. Nämä 

komponentit vaikuttavat erittäin syövyttävästi ja voivat myös johtaa vaurioihin jaloteräksisissä pakokaasun 

lämmönvaihtimissa. 

Jos polttokaasussa on olemassa kloorin ja muiden halogenoitujen aineiden lisääntynyt pitoisuus, tulisi 

paikallisen korroosion vaaran vuoksi (pistemäinen korroosio, jännitekorroosio) käyttää ohutseinämäisten 

jaloteräsputkien sijaan paksuseinämäisiä materiaaleja matalaseoksisesta kattilateräksestä. Pistemäinen 

korroosio ja jännitekorroosio eivät vaikuta tähän teräkseen. Alueellisen korroosion välttämiseksi on yleisesti 

vältettävä yllä mainittujen happojen ja veden tiivistymistä pakokaasusta. Pakokaasua ei siksi tulisi jäähdyttää 

alle 180 °C:seen. 

Vedenlaatuja kuumalle vedelle asetettujen vaatimusten mukaan on noudatettava (jäähdytysnestettä koskeva 

tekninen tiedote). 

Suurissa lämmityskierroissa on olemassa vaara, että vedenlaadulle asetettuja vähimmäisvaatimuksia ei aina 

noudateta. Tässä tapauksessa suositellaan ehdottomasti pienen suljetun kytkentäkierron asennusta 

pakokaasun lämmönvaihtimen ja lämmityskierron väliin. Jäähdytysvettä koskevassa teknisessä tiedotteessa 

vaaditaan lämmityskierron jäähdytysnesteeltä alle 20 mg/l:n kloridipitoisuutta. Korkeammalla 

klooripitoisuudella ja suuremmilla lämmityskierron esivirtauslämpötiloilla tavallisesti pakokaasun 

lämmönvaihtimissa käytetyissä jaloteräsputkissa esiintyy jännitehalkeamakorroosiota, joka voi johtaa 

pakokaasun lämmönvaihtimen tuhoutumiseen. Siksi pakokaasun lämmönvaihtimen suorassa liitännässä 

lämmityskiertoon ja > 110 °C:n veden lämpötiloissa on käytettävä pakokaasun lämmönvaihdinta, jonka vettä 

johtavat rakenneosat (putket, putkilevy ja vaippa) on valmistettu normaaliteräksestä, kun pakokaasun 

puolella ei ole mitään tätä vastustavia rajoituksia. 

(Katso myös luku 6.7 Lämmityskierto & 6.8 Jäähdytysaine lämmityskierrossa) 

Pakokaasun lämmönvaihtimet lämpölaajenevat käyttölämpötilassa. Vastaavasti suunnitelmaan on 

sisällytettävä kiinto- ja irtolaakerit. 

4 TRD = Technische Regeln für Dampfkessel = Höyrykattiloita koskevat tekniset määräykset 

5 AD = Arbeitsgemeinschaft Druckbehälter = Paineastiatyöryhmä 


10.2.4 Pakokaasukomponentit biokaasulaitteistoissa 

Biokaasulaitteistoissa on huomioitava seuraavat kohdat pakokaasujärjestelmän suunnittelussa: 

Korkeintaan 2,2 g/m³n:n sallitulla rikkipitoisuudella (yhteensä) tai korkeintaan 0,15 til.-%:n 

H2S-pitoisuudella biokaasussa saa pakokaasuja jäähdyttää vain korkeintaan 180 °C:seen. 

Biokaasuarvoja on noudatettava pysyvästi. Silloin saa käyttää oksidaatiokatalysaattoria. 

Jos pakokaasu halutaan jäähdyttää 120 °C:seen, on biokaasussa kaasumoottoreiden 

polttokaasujen vähimmäisominaisuuksien lisäksi rikkipitoisuus rajoitettava arvoon

10.2.5.1 Komponenttien ohittaminen pakokaasujärjestelmässä 

Pakokaasukomponenttien, kuten esim. pakokaasun lämmönvaihtimen ja/tai höyrynkehittimen ohittamiseen 

käytetään pakokaasuluukkuja. Käyttö tapahtuu sähköisellä tai pneumaattisella säätökäytöllä. Ne toimivat 

vain säätöluukkuina eikä niillä ole säätötoimintoa. Käytetään ensisijaisesti luukkuyhdistelmiä, joissa kahta 

luukkua ajetaan yhdellä säätömoottorilla kytkentätankojen kautta vastaliikkeisesti auki ja kiinni. 

10.2.5.2 Monimoottorilaitteistot ja yhteinen pakokaasujohto 

Monimoottorilaitteistoissa, joissa on yhteinen pakokaasun kokoomajohto, on pakokaasujen hallitsematonta 

takaisinvirtausta ei käytössä olevaan moottoriin ehdottomasti vältettävä. Takaisin virtaava pakokaasu johtaa 

korroosiovaurioihin tässä moottorissa. Seuraavassa on lueteltu erilaisia mahdollisuuksia pakokaasun 

takaisinvirtauksen estämiseksi pakokaasuluukkujen vastaavalla järjestelyllä. 

Pakokaasuluukkujärjestelmä ja erillinen pakokaasuputki 

Tässä pakokaasujärjestelmän versiossa moottorin takana olevassa johdossa on pakokaasuluukku. Sen 

jälkeen pakokaasuvirta johdetaan ohitusluukkuyhdistelmän kautta joko erillisen pakokaasuputken kautta ulos 

tai yhteiseen pakokaasun kokoomajohtoon (katso kuva 10.4). Moottorin seistessä on moottorin jälkeinen 

pakokaasuluukku (luukku 1) ja pakokaasun kokoomajohtoon johtava luukku (luukku 2) suljettu, luukku ulos 

johtavaan ulostuloon johtavassa johdossa oleva luukku (luukku 3) on auki. Pakokaasun kokoomajohdossa 

on muiden moottoreiden käydessä ylipainetta ja pakokaasuluukun 2 kautta esiintyy vuotovirtausta välitilaan. 

Suhteellisen pienen vuotokaasumäärän ja ulos johtavan pakokaasujohdon (luukku 3 auki) suhteellisen 

suuren vapaan halkaisijan vuoksi vuotokaasut virtaavat ulos, moottori on suojattu kiinni olevalla luukulla 1. 

Ennen moottorin käynnistämistä avataan moottorin jälkeinen pakokaasuluukku 1, pakokaasu virtaa ensiksi 

avoimen pakokaasuluukun 3 kautta ulos. Kun moottori on ajettu ylös, pakokaasun ohitusluukkuyhdistelmän 

vaihtokytkentä sulkee pakokaasun reitin ulos ja samanaikaisesti avautuu reitti yhteiseen pakokaasun 

kokoomaputkeen. 

Tämä rakenne tarjoaa seuraavat edut: 

Jokaista moottoria voidaan käyttää yksilöllisesti, se ei ole riippuvainen pakokaasun 

poistamisesta yhteisen järjestelmän kautta. 

Jokainen moottori voidaan käynnistää ilman pakokaasun vastapainetta. 

Virtaohjatuilla käyttötavoilla voidaan pakokaasun lämpömäärää sovittaa ajankohtaiseen 

tarpeeseen vaihtamalla ulos johtavalle ohitukselle. 

Tätä rakennetta suositellaan ehdottomasti käytettäessä useampia moottoreita yhteisessä 

pakokaasujärjestelmässä. 


Kuva 10.4 Yhteinen pakokaasujärjestelmä ja ohitus ulos 

Bypass ins Freie 

4 5 

3 

1 

2 

1 Pakokaasuluukku 1 



4 Ohitus ulkoilmaan 

5 Pakokaasun kokoomajohto 

Pakokaasun luukkujärjestelmä ja sulkuilman sisäänpuhallus 

Tässä järjestelmässä on yhteiseen pakokaasun kokoomaputkeen johtavaan pakokaasujohtoon asennettu 

kaksi sulkuluukkua, joita voidaan yhdessä ajaa auki tai kiinni säätökäytön avulla. Molempien luukkujen 

väliseen tilaan liitetään sulkuilmajohto. Sulkuilman syöttö tapahtuu puhaltimella, jossa on jälkeenkytketty 

sulkuluukku (katso myös kuva 10.5). 

Motor Motor 

Moottorin seistessä ovat molemmat pakokaasuluukut (luukku 1 ja 2) suljettu ja luukkujen väliseen tilaan 

syötetään sulkuilmaa. Sulkuilmanpaineen on oltava pakokaasun kokoomajohdon suurinta pakokaasun 

vastapainetta suurempi ja sulkuilman määrän on oltava pakokaasuluukun vuotomäärän yläpuolella. Näin 

vuotokaasua ei voi päästä pakokaasun kokoomajohdosta seisovaan moottoriin. 

Ennen moottorin käynnistämistä avataan molemmat pakokaasuluukut, suljetaan puhaltimen jälkeinen 

sulkuluukku 3 ja sammutetaan sulkuilmapuhallin. Moottorin on käynnistyttävä pakokaasun kokoomajohdossa 

olevaa pakokaasun vastapainetta vastaan. 

Etu: Ulos johtavaa erillistä johtoa ei tarvita. 

Sammelleitung 


Kuva 10.5 Yhteinen pakokaasujärjestelmä ja sulkuilman sisäänpuhallus 

3 

2 

1 

4 

Motor Motor 



3 Ilmaluukku 


Pakokaasun luukkujärjestelmä ja väli-ilmanpoisto 

Sammelleitung 

Myös tässä järjestelmässä on yhteiseen pakokaasun kokoomaputkeen johtavaan pakokaasujohtoon 

asennettu kaksi sulkuluukkua, joita voidaan yhdessä ajaa auki tai kiinni säätökäytön avulla. Molempien 

luukkujen väliseen tilaan liitetään ilmanpoistojohto. Vuotokaasu pakokaasuluukkujen välisessä välitilassa 

imetään eteen kytketyllä sulkuluukulla varustetun imupuhaltimen avulla ja kuljetetaan ulkoilmaan (katso kuva 

10.6). 

Moottorin seistessä ovat molemmat pakokaasuluukut (luukku 1 ja 2) suljettu ja luukkujen välisessä tilassa 

säilyy imupuhaltimen avulla jatkuvasti lievä alipaine. Luukkujen kautta virtaavat vuotokaasut johdetaan 

ulkoilmaan puhaltimen kautta. Seisovaan moottoriin ei pääse vuotokaasua. 

Ennen moottorin käynnistämistä avataan molemmat pakokaasuluukut, suljetaan puhaltimen edessä oleva 

sulkuluukku 3 ja sammutetaan imupuhallin. Moottorin on käynnistyttävä pakokaasun kokoomajohdossa 

olevaa pakokaasun vastapainetta vastaan. 

Haittapuoli: On vedettävä erillinen johto ulkoilmaan, halkaisija on kuitenkin pieni pakokaasujohtoon 

verrattuna, kuten kuvassa 10.4. 


Kuva 10.6 Yhteinen pakokaasujärjestelmä ja väli-ilmanpoisto 



3 Ilmaluukku 


10.2.6 Pakokaasujohtojen vetäminen 

Suhteellisen korkeiden pakokaasulämpötilojen vuoksi lämpölaajeneminen on erityisen suurta (n. 1-1,5 mm/m 

ja 100 °C). 

3 

2 

1 

1 

4 

Motor Motor 

Sammelleitung 

Luvattoman korkeiden jännitteiden välttämiseksi pakokaasuputkissa on soveltuviin kohtiin asennettava 

kompensaattorit, jotka kompensoivat pakokaasuputkien ja komponenttien lämpölaajenemista. 

Pakokaasujohdon tuet on toteutettava johdon vetoa vastaavasti kiintolaakerina tai irtolaakerina. Niitä ei saa 

tukea ATL:ään tai moottoriin. Ensimmäinen kiintopiste on asennettava suoraan kompensaattorin jälkeen 

turboahtimen ulostuloon. Erityisesti pakokaasujärjestelmään asennetut komponentit, kuten lämmönvaihtimet, 

katalysaattorit, äänenvaimentimet jne. on kompensaattoreita sisääntuloon ja ulostuloon asentamalla 

suojattava pakokaasuputkien laajenemisen aiheuttamilta jännitteiltä. Pakokaasukompensaattorit on 

asennettava valmistajan määräysten mukaisesti (sallittua aksiaali- ja lateraalisiirtymää on noudatettava). 

Korkeiden käyttölämpötilojen vuoksi pakokaasujärjestelmä eristetään kauttaaltaan. Ainoastaan ulos 

vedetyissä putkistoissa riittää pakokaasun lämmönvaihtimen jälkeisiin pakokaasujohtoihin kosketussuoja. 


10.2.7 Lisäsuunnitteluohjeita pakokaasun lämmönvaihtimille ja äänenvaimentimille 

10.2.7.1 Nostosilmukat 

Parempaa käsittelyä varten kiinnitettäessä on nostosilmukoiden asentaminen mahdollisesti järkevää. 

10.2.7.2 Runkoääni 

Kiinnityksessä on huomioitava, että ääniteknisillä aspekteilla on mahdollisesti tärkeä rooli. Tässä 

tapauksessa on varmistettava, että runkoääntä pääsee siirtymään vain vähän muihin rakenneosiin. Tästä 

syystä värähtelyvaimentimet asennetaan jalkoihin tai ripustukseen. Tämä koskee sekä seisovaa että 

ripustettua mallia. Koska putkistot ja katalysaattorikotelo on eristetty lämpötilasyistä, ei useimmissa 

laitteistossa näitä rakenneosia tarvitse enää äänieristää lisää. 

10.2.7.3 Pystytys 

Katalysaattorikoteloa, pakokaasun lämmönvaihtimia ja pakokaasun äänenvaimentimia pystytettäessä on 

vältettävä rakenneosien kaatumista jalkojen yli. 

Tämä johtaa väistämättä kotelon ja rakenneosien vaurioitumiseen. Olemassa olevat jalat on tarkoitettu vain 

suunniteltuun asennusrasitukseen. Siksi asiakkaan on viimeistään tilattaessa ilmoitettava rakenneosien 

asennustilanne. Jos rakenneosia ei ruuvata kiinteästi perustaan tai teräsrakenteeseen, vaan niissä on 

liukulaakerilla olevat jalat, on asennuksessa varmistettava, että liukulevyn ja jalkalevyn välissä on riittävästi 

liukuainetta. Satunnaisissa tarkastuksissa on varmistettava, että levyt on voideltu riittävästi myös 

myöhäisemmässä käytössä. 

10.2.7.4 Pakokaasun lämmönvaihtimen puhdistaminen 

Pakokaasun lämmönvaihtimen pystytyksessä on varattava riittävästi tilaa, jotta pakokaasun lämmönvaihdin 

voidaan puhdistaa. 


10.2.8 Pakokaasuhormi 

Erityisesti asuinalueiden lähettyvillä on vältettävä moottorien pakokaasujen aiheuttamat luvattomat päästöt. 

Hormin kautta pakokaasut johdetaan korkeaan kohtaan ympäröivässä ilmassa. 

Pakokaasuhormit on eristettävä, jotta vältettäisiin kastepisteen alittaminen pakokaasussa. Pakokaasun 

nopeuden hormissa tulisi olla välillä 15-20 m/s. Yli 20 m/s:n nopeuksissa on olemassa kaasupylvään 

resonanssivärähtelyjen vaara. Suuret ulostulonopeudet saavat aikaan dynaamisen savupiipun korotuksen ja 

parantavat pakokaasun leviämistä, mutta ne lisäävät kuitenkin virtausmelua. 

Hormin vetoteho, joka riippuu hormin korkeudesta, vähentää pakokaasujärjestelmän vastapainetta. 

Asentamalla hormin ulostuloon ilmavirran ohjauskupu voidaan kuitenkin kompensoida hormin vetotehoa 

osittain tai kokonaan niin, että epäsuotuisissa tapauksissa myös hormissa on varauduttava 

vastapaineeseen. 

Pakokaasuhormit on varustettava jatkuvalla vedenpoistolla ja säästä johtuvat epäpuhtaudet on suljettava 

pois (esim. sade, lumi jne.) 

Kaikkiin rakenneosiin on asennettava alhaisimpaan kohtaan kestovedenpoisto. Tiivisteveden hävittäminen 

on selvitettävä yksittäistapauksissa ja tarpeen vaatiessa se on johdettava neutralointilaitteen läpi. 




Luku 11 

Paineilmajärjestelmä 

06-2012 


Sisältö 

11. Paineilmajärjestelmä ................................................................................................................... 3 

11.1 Paineilmajärjestelmän komponentit .............................................................................................. 5 

11.1.1 Kompressorit ................................................................................................................................. 5 

11.1.2 Paineilmasäiliö .............................................................................................................................. 5 

11.1.3 Paineilmajohdot ............................................................................................................................. 5 

11.2 Matalapaineilmajärjestelmä ........................................................................................................... 6 

11.3 Turvaohje ...................................................................................................................................... 6 

11.4 Paineilman laatu............................................................................................................................ 6 

Kapitel_11 - Paineilmajärjestelmä.docx Sivu 2 / 6 © MWM GmbH 2012 / VD-S

11. Paineilmajärjestelmä 

Jotkut moottorien valmistussarjat käynnistetään paineilmalla. Käynnistys suoritetaan paineilmakäynnistimellä 

vauhtipyörän hammaskehän kautta. Taulukossa 11.1 näkyy valmistussarjoissa käytetyt 

käynnistysjärjestelmät. 

Taul. 11.1 

Moottorin rakenne Paineilmakäynnisti 

n 

hammaskehän 

kautta 

Sähkökäynnistin 

TCD /TCG 2016 

TCG 2020(K) 

TCD /TCG 2020 

TCG 2032 


Kuva 11.1 esittää käynnistysilmajärjestelmän paineilmakäynnistimellä varustetulle moottorille. 

1 Kompressori 

2 Öljynerotin 

3 Painemittari 

4 Takaiskuventtiili 

5 Paineilmasäiliö 

6 Tiivisteveden poistojohdin 

7 Korkeapainesulkuventtiili 

8 Likasihti 

9 Paineenalennin 

10 Varoventtiili 

11 Käynnistysventtiili 

12 Käynnistin 

13 Ohjausventtiili 

14 Painekytkin / kompressori PÄÄLLE / POIS 

15 Painekytkin / hälytys min.paine 


Kompressori (1) täyttää takaiskuventtiilin (4) ja öljynerottimen (2) kautta paineilmapullon (5), joka on 

varustettu vesierottimella (6). Pullon täyttöpaine voidaan lukea painemittarista (3). Korkeapaineen 

sulkuventtiilin (7) ja likasihdin (8) kautta käynnistysventtiilille (11) syötetään paineilmaa. 

Käynnistyskomennolla käynnistysventtiili avataan ohjausventtiilin (13) avulla ja käynnistin (12) paineistetaan 

paineilmalla. Moottori käynnistys. 

11.1 Paineilmajärjestelmän komponentit 

11.1.1 Kompressorit 

Kompressorit tulee toteuttaa redundantisti diesel- tai sähkökompressoreina ja vastaavilla varusteilla 

paineetonta käynnistämistä varten. Kompressio tapahtuu yleensä kaksivaiheisesti välijäähdytyksellä, 

kompression loppupaine on 30 baaria. 

Rakenne on sovitettava liitetyn paineilmasäiliön kokonaistilavuuteen. 

11.1.2 Paineilmasäiliö 

Paineilmasäiliöt on toteutettu joko seisovasti tai makaavasti asennettavina säiliöinä. Säiliön tilavuus riippuu 

liitettyjen moottorien tyypistä ja lukumäärästä sekä vaadittujen käynnistysten määrästä, joiden on oltava 

mahdollisia ilman ilmasäiliön jälkitäyttöä. 

Paineilmasäiliöistä on poistettava vesi säännöllisesti. Pystyssä olevista säiliöistä poistetaan vesi venttiilipään 

kautta, makaavat säiliöt on asennettava niin, että ne ovat kallellaan säiliön pohjan suuntaan, jotta hyvä 

vedenpoisto olisi mahdollista säiliön pohjassa. Yleensä suositellaan automaattisia vedenpoistoja. Nämä on 

aina asennettava säiliön alle, vedenpoistoletku säiliöstä vedenpoistoon on vedettävä jatkuvasti laskevasti. 

11.1.3 Paineilmajohdot 

Kompressorin ja paineilmasäiliön väliseen täyttöjohtoon on asennettava öljy- ja vesierotin, joka huolletaan 

säännöllisesti. 

Käynnistysjohto paineilmasäiliön (säiliönpää) ja moottorin pääkäynnistysventtiilin välillä on vedettävä 

mahdollisimman lyhyeksi ja mahdollisimman vähin kaartein. Aina johtojen vedon mukaisesti on matalimpaan 

kohtaan asennettava automaattinen vedenpoistomahdollisuus. 

Käynnistysjohdossa suositellaan likasihdin ja vedenpoistoventtiilin asennusta. Likasihdin asennuksessa on 

huomioitava asennusasento (sihdin irrottaminen aina alaspäin) ja virtaussuunta. 

Monimoottorilaitteistossa voi rengasjohto lisätä saatavuutta laitteistossa. 

Hitsausjäänteitä ja muita epäpuhtauksia paineilmajohdossa on ehdottomasti vältettävä. 

Käynnistysjohdot on toteutettava yleensä jaloteräsputkilla (katso myös luku 20.2)! 


11.2 Matalapaineilmajärjestelmä 

Valmistussarjan TCG 2032 moottoreilla syötetään kaasun säätöjärjestelmän pneumaattisille sulkuventtiileille 

vakiona käynnistysryhmän liitännästä kork. 10 baarin paineilmaa. 

11.3 Turvaohje 

Moottorin parissa tehtäviä töitä suoritettaessa on moottorin paineilmasyöttö yleisesti suljettava, jotta 

moottorin tahaton käynnistäminen ei olisi mahdollista. 

11.4 Paineilman laatu 

Paineilman on oltava pölytöntä ja öljytöntä. Kompressorit ja ilmansuodatus on suunniteltava vastaavasti. 



Luku 12 

Mittaus-, valvonta- ja 

rajoituslaitteet 

06-2012 


Sisältö 

12. Mittaus-, valvonta- ja rajoituslaitteet ......................................................................................... 3 

12.1 Valvonta standardin DIN EN 12828 mukaisesti ............................................................................ 3 

12.2 Valvonta standardin TRD 604 mukaisesti ..................................................................................... 3 

12.3 Lämpötilanmittaus ......................................................................................................................... 4 

12.3.1 Asennusohje lämpötila-anturille .................................................................................................... 4 

12.4 Paine-eronvalvonta ....................................................................................................................... 5 

12.5 Pakokaasun vastapaineenvalvonta .............................................................................................. 5 

Kapitel_12 - Mittaus-, valvonta- ja rajoituslaitteet.docx Sivu 2 / 6 © MWM GmbH 2012 / VD-S

12. Mittaus-, valvonta- ja rajoituslaitteet 

Ne on tarkoitettu suojaksi ja BHKW-moduulin säätelyyn. Lisäksi lämmöntuottajille asetetut turvatekniset 

vaatimukset täytetään. 

Mittaus-, valvonta- ja rajoituslaitteille tarvitaan vaatimustenmukaisuusvakuutus ja CE - merkintä 

pienjännitedirektiivin 2006/95/EY ja sähkömagneettista yhteensopivuutta käsittelevän direktiivin 2004/108/EY 

mukaisesti. 

Valmistajan toiminta- ja käyttöohjetta sekä huolto-ohjetta on noudatettava mittaus-, valvonta- ja 

rajoituslaitteita asennettaessa. 

Yleisesti on asennuksessa huomioitava seuraavaa: 

sallittu ympäristön lämpötila 

sallittu käyttöaine 

sallittu aineen lämpötila 

sallittu käyttöpaine 

sallittu asennusasento 

sallittu virtausnopeus 

tarvittava vähimmäisupotussyvyys 

Johtojen valinta luvun 17 mukaisesti (suojattu anturiliitäntäjohto) 

12.1 Valvonta standardin DIN EN 12828 mukaisesti 

Lämpötilan, paineen, virtauksen ja vedenpuutteen rajoitusta varten on laitteiden täytettävä seuraavat 

vaatimukset: 

Lämpötilavahti ja rajoitin tarkastettu standardin DIN EN 14597 mukaisesti (rajoitin ja 

uudelleenkäyttöönoton esto) 

Paineenrajoitin tyyppitarkastettuja VdTÜV-tietolehtisen "Paine 100/1" mukaisella tavalla 

uudelleenkäytön estolla 

Virtauksenrajoitin tyyppitarkastettu VdTÜV-tietolehtisen "Virtaus 100" mukaisesti 

Vesimääränrajoitin tyyppitarkastettu VdTÜV-tietolehtisen "Vedenmäärä 100/2" mukaisesti 

12.2 Valvonta standardin TRD 604 mukaisesti 

Lämpötilan, paineen ja vedenpuutteen rajoittamiseen on käytettävä rakenteeltaan erityisiä laitteita. 

Virtauksenrajoittimen on vastattava VdTÜV-tietolehtistä "Virtaus 100". 


12.3 Lämpötilanmittaus 

Lämpötilanmittaus tapahtuu vastuslämpömittarien avulla pakokaasun vesikierroissa ja termoelementeissä. 

Lämpötilasta riippuva vastus- tai lämpöjännitemuutos muunnetaan anturipään lähettimellä normitetuksi 

yhtenäissignaaliksi 4 - 20 mA. 

12.3.1 Asennusohje lämpötila-anturille 

Hyvän säätelyn välttämätön edellytys on dynaamisten lämpötilamuutosten nopea mittaaminen. 

Asennuspaikalla on huomattavia vaikutuksia vasteaikoihin ja mittausvirheisiin. 

Kuva 12.1 näyttää hyviä ja huonoja esimerkkejä asennuksesta putkistoihin. Upotusholkkien pituudet on 

sovitettava putkistoihin niin, että anturin kärki mittaa ydinvirtauksen lämpötilan. Anturi on kytkettävä 

upotusholkkiin lämmönsiirtoaineella. Tähän soveltuvat lämpötilaa kestävät öljyt ja lämmönjohtotahnat. 

Eristävää ilmarakoa upotusholkin ja anturin välillä on ehdottomasti vältettävä. 

Kuva 12.1 Lämpötila-anturin asentaminen 

huono hyvä 

(anturi ei ydinvirtauksessa) (anturi ydinvirtauksessa) 

schlecht 

gut 

3 

1 

4-20 mA Transmitter 

PT 100 Sensor 

Tauchhülse mit Luftspalt 

Sensor nicht in der Kernströmung 

1 PT 100 -anturi 

2 4-20 mA:n lähetin 

2 

3 Upotusholkki ja ilmarako 

4 Rako täytetty lämmönsiirtoaineella 

Spalt mit Wärmeübertragungsmedium 

gefüllt 

4-20 mA Transmitter 

PT 100 Sensor 

Sensor in Kernströmung 

Kapitel_12 - Mittaus-, valvonta- ja rajoituslaitteet.docx Sivu 4 / 6 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

4 

1 

2

12.4 Paine-eronvalvonta 

Paine-eronvalvontaan käytetään paine-erokytkimiä. 

12.5 Pakokaasun vastapaineenvalvonta 

Pakokaasun vastapaineen valvontaan käytetään erityisen rakenteen omaavaa kaasupainevahtia VdTÜV- 

tietolehtisen "Paine 100/1" tarkoittamalla tavalla. Mittausjohto on vedettävä jatkuvasti nousten anturiin päin. 




Luku 13 

Luku ilman sisältöä 

06-2012 


Sisältö 

13. Tässä luvussa ei ole sisältöä 

Kapitel_13 - IIman sisältöä.docx Sivu 2 / 2 © MWM GmbH 2012 / VD-S


Luku 14 

Sähköiset kytkentälaitteistot 

06-2012 


Sisältö 

14. Sähköiset kytkentälaitteistot ..................................................................................................... 3 

14.1 TEM-järjestelmä kaasumoottoreille ............................................................................................... 3 

14.1.1 TEM-EVO-järjestelmä ................................................................................................................... 3 

14.1.2 Rakenne ........................................................................................................................................ 4 

14.1.3 Käyttöpäiväkirja ja historiat ........................................................................................................... 4 

14.1.4 Diagnoosi- ja huoltotoiminnot ........................................................................................................ 5 

14.1.5 Tekniset tiedot ............................................................................................................................... 5 

14.1.6 Asennusohjeet I/O-ohjaimelle ....................................................................................................... 6 

14.2 Edut käyttäjälle .............................................................................................................................. 7 

14.3 Apukäyttölaitteiden ohjaus ja syöttö .............................................................................................. 7 

14.4 Teho-osa ....................................................................................................................................... 7 

14.5 Keskusohjaus ................................................................................................................................ 8 

Kapitel_14 - Sähköiset kytkentälaitteistot.docx Sivu 2 / 8 © MWM GmbH 2012 / VD-S

14. Sähköiset kytkentälaitteistot 

Kytkentälaitteistojen varustelussa ja asennuksessa on yleisesti hyväksyttyjen tekniikan sääntöjen lisäksi 

huomioitava erityisesti seuraavat määräykset: pienjännitedirektiivi 2006/95/EY, EMC-direktiivi 2004/108/EY, 

VDE 0116, VDE 0660 osa 500 ja BGV A2. Sähköisiä rakenneryhmiä, kuten Handling sähköstaattisesti 

herkillä rakenne-elementeillä (esim. johdinlevyt), sisältävissä ohjaus- /kytkentäkaapeissa suoritettavissa 

töissä on huomioitava vastaava huoltoilmoitus ja siinä erityisesti ilmoitetut standardit DIN EN 61340 – 5 – 1 

ja DIN EN 61340-5-2. Kytkentälaitteistot on laadittava 0 ... 40 °C:n ympäristölämpötiloille ja 5 - 70 %:n 

suhteelliselle ilmankosteudelle. Kytkentäkaapin sisälämpötila ei saa ylittää 45 °C:tta. 

Tästä poikkeuksena ovat TEM-ohjauksien seinäkaapit, joissa kytkentäkaapin sisälämpötila saa nousta jopa 

50 °C:seen. 

Kytkentälaiteyhdistelmien hukkalämmöt on johdettava tarvittaessa pois termostaattiohjattujen tuulettimien 

avulla sallittujen sisälämpötilojen ylityksen välttämiseksi. Suuremmissa ympäristölämpötiloissa on käytettävä 

kytkentälaitteistotilan ilmastointia tai kytkentäkaappi-ilmastointia. Suora auringonsäteily kytkentäkaappeihin 

on estettävä vastaavalla järjestyksellä. 

14.1 TEM-järjestelmä kaasumoottoreille 

TEM-järjestelmä on koko kaasumoottorimoduulin pää moottoriohjaus, kaasumoottorin säätely ja valvonta 

sekä valinnaisena hätäjäähdytys, lämmityskierron säätely ja valvonta mukaan lukien. Se on käyttö- ja 

tarkkailurajapinta käyttäjään päin, säätää ja optimoi kaasunpolttoa sylintereissä, ohjaa ja valvoo moottori- 

/generaattoriaggregaattia ja kaikkia apulaitteita. Valvontatoimintojen avulla se suojaa aggregaattia luvattomia 

rajatiloja vastaan ja takaa pitkät käyttöiät. Integroiduilla säätötoiminnoilla se huolehtii optimoiduista ja 

toistettavista moottoriarvoista kaikissa käyttötiloissa. 

Integroitu lyhyt- ja pitkäaikaishistoria tallentaa tärkeät mittausarvot pysyvälle muistilaitteelle ja tekee omista 

tapahtumista läpinäkyviä. 

14.1.1 TEM-EVO-järjestelmä 

TEM-EVO-järjestelmä sisältää luvussa 14.1 kuvatut toiminnot modulaarisesti rakennettuna. 

Lisäksi lisävarusteiden laajan kirjon ansiosta on mahdollista sovittaa TEM-EVO-järjestelmä valinnaisesti 

tiettyihin sovellustapauksiin (esim. nakutuksenestosäätö (SKR), konetilatuuletus, pöytäjäähdyttimen ohjaus 

ja säätö lämmityskierrossa, moottorikierrossa, hätäjäähdytyskierrossa ja seoksen jäähdytyskierrossa sekä 

parametroitavat mittausarvot, laskuriarvot ja säätökierrot, säätöpiirit, CH4-arvolla ohjattu käyttö ym.). 

Tuloksena on yksinkertainen käyttö ja erittäin suuri käyttöturvallisuus sekä optimoitu taloudellisuus. 


14.1.2 Rakenne 

TEM-EVO-järjestelmä koostuu 3 komponentista: 

Aggregaattikaappi (AGS) täydellisenä liitettyineen johtoineen aggregaattiin, sisältää 

aggregaattiohjauksen ja TÜV-tarkastetut turvaketjut. Kaapelin pituus kaasumoottorin ja TEMkaapin 

välillä on 8 m (valinnainen 15 m). 

I/O-ohjain asennettavaksi apuaggregaattikaappiin (HAS, maks. 250 m:n etäisyys 

aggregaattikaapista, johdotus suojatulla kolmijohtimisella väyläjohdolla) 

Käyttötietokone (kork. 100 m:n etäisyys aggregaattikaapista, johdotus suojatulla 

kolmijohtimisella johdolla) asennettavaksi apukäyttökaappiin tai ulkoiseen ohjauskenttään. 

Tämä rakenne minimoi johdotusvaivan laitteistossa. 

Aggregaattikaappi pystytetään aggregaatin välittömään läheisyyteen. Yhdessä tehtaalla tarkastetun 

moottorijohdotuksen kanssa takaavat valmiiksi aggregaattikaappiin liitetyt ja tarkastetut, aggregaattiin 

johtavat johdot (aggregaatin puolella pistoliittimillä) ongelmattoman käyttöönoton ja suuren 

käyttöturvallisuuden. Teho-osaa koskevat signaalit lähetetään suoraan apuaggregaattikaapissa I/O-ohjaimen 

kautta TEM-EVO-järjestelmälle. Tiedonsiirto aggregaattiohjausta varten tapahtuu vikavarman CANväyläyhteyden 

kautta. 

Käyttötietokone voidaan sijoittaa vapaasti laitteistoon, eli miten tahansa apuaggregaattikaappiin tai 

valvomoon. Maks.etäisyys TEM-kaapista on 100 m. 

14.1.3 Käyttöpäiväkirja ja historiat 

TEM-EVO-järjestelmän elektroninen käyttöpäiväkirja korvaa protokollatoiminnoillaan käsin pidetyn 

päiväkirjan. Kaikki toimintailmoitukset ja toiminnan kannalta tärkeät kytkentätoimet sekä jokainen 

parametrimuutos kirjataan tarkalla aikaleimalla (päiväys/kellonaika). 

Yhteensä TEM-EVO-järjestelmä voi valvoa ja erottaa yli 600 eri tapahtumaa. Tämä mahdollistaa aggregaatin 

ja TEM-EVO-ohjattujen aputoimintojen toimintatavan nopean ja yksityiskohtaisen analyysin. 

Historiatoiminto tallettaa korkeintaan 84 mittausarvoa. Yhdessä kaaviossa voidaan esittää yhdessä 

korkeintaan 20 mittausarvokäyrää. Käyttäjä voi koota mittausarvokäyrät itse. 

TEM-EVO tallentaa historiat kolmessa nopeustasossa: 

Työvälyshistoria: Jokaisen työvälyksen hetkittäisten arvojen tallennus (1 työvälys = 2 

kampiakselin kierrosta) 

6 min. historia: Hetkittäisten arvojen tallennus joka sekunti 

40 h -historia: 6 minuutin keskiarvojen tallennus 


14.1.4 Diagnoosi- ja huoltotoiminnot 

Historian ja käyttöpäiväkirjan lisäksi TEM-EVO-perusjärjestelmä sisältää muita diagnoosi- ja huoltotoimintoja, 

jotka tarjoavat arvokkaita palveluita epätavallisuuksien ennenaikaiseen tunnistukseen ja mahdollistavat siten 

laitteiston käytön optimoinnin. Häiriötilanteet voidaan korjata nopeammin ja myös käyttöönotto helpottuu ja 

nopeutuu huomattavasti näiden toimintojen avulla. Tämä auttaa ratkaisevasti kaasumoottorimoduulin koko 

taloudellisuutta. 

Seuraavat huolto- ja diagnoositoiminnot ovat käytettävissä 

Apuaggregaatin testitila 

Digitaalinen kierrosluvunsäädin 

Elektroninen sytytyslaitteisto 

Parametrointi 

Öljynvaihto 

Elektroninen käyttötuntilaskuri 

Kieli- ja kirjoitinvalinta 

Järjestelmäasetus (ohjelmistoversiot, sarjanumerot, väriasetukset, näytönsäästäjät jne.) 

Lisävarusteille osaksi lisää diagnoosi-/huoltonäyttöjä (esim. nakutukseneston säätö, 

kaksikaasukäyttö) 

Huolto- ja diagnoosinäytöt voidaan kaikkien muiden näyttöjen tapaan siirtää myös analogisen tai 

radiosignaalimodeemin kautta (lisävaruste). Näin MWM-asiakashuolto tai oma päivystävä työntekijä voi 

suorittaa etädiagnoosit ja etähoidot erityisen lyhyellä reaktioajalla. 

14.1.5 Tekniset tiedot 

Aggregaattikaappi: Vakiomitat: 1200x800x300 mm (KxLxS); Kotelointiluokka: IP 54, 

Käyttölämpötilat: 5-50 °C, johtojen sisäänviennit alhaalta. 

I/O-ohjain: Mitat: 114,5x112 mm (SxK); pituus lisävarusteiden määrän mukaan; 

Kotelointiluokka: IP 20, käyttölämpötilat: 5-45 °C 

Käyttötietokone: Mitat: 311 x 483 x 101 mm (K x L x S) etulevy mukaan lukien; 

Asennussyvyys 95 mm; Asennusaukko 282 x 454 mm (K x L); Kotelointitapa etupuolella: 

IP 65, Käyttölämpötilat: 5-40 °C 


14.1.6 Asennusohjeet I/O-ohjaimelle 

I/O-ohjain on asennettava vaakasuoraan asennettuun 35 mm:n DIN-kiskoon (EN 50022) kytkentäkaappiin. 

Moduulin asennusasennon on oltava pystysuora (kuva 1), jotta riittävä tuuletus on taattu. Etäisyyden kahden 

kaapelikanavan välillä tulisi olla 200 mm (vähintään 160 mm). 

Kuva 1: I/O-ohjain 


14.2 Edut käyttäjälle 

Käyttäjälle TEM-EVO antaa seuraavat edut: 

Kompakti rakenne ja monien oheislisätoimintojen, kuten lämmön hyödyntämisen ym., 

integrointi. 

Suuri moottorin tehoaste säädellyllä toiminnalla optimaalisessa toimintapisteessä. 

Jatkuvasti alhaiset pakokaasun emissioarvot. 

Suuri laitteistoturvallisuus automaattisen todennäköisyystarkastuksen ansiosta. 

Nopea häiriöiden korjaus mittausarvojen näytön sekä varoitus- ja häiriöilmoitusten avulla. 

Nopea, edullinen huolto laajennettujen diagnoosimahdollisuuksien ansiosta lyhyt- ja 

pitkäaikaishistorian avulla. 

Tehokas etäkäyttö ja etädiagnoosi keskeisen ohjauskeskuksen tai muun ulkoisen 

tietokoneen kautta puhelin- tai radiosignaalimodeemilla (lisävaruste). 

Ylimääräiset etädiagnoosimahdollisuudet puhelinmodeemilla huollon suorittamana 

(lisävaruste). 

14.3 Apukäyttölaitteiden ohjaus ja syöttö 

Tyypillisessä laitteistossa on TEM-järjestelmän lisäksi aggregaattia kohti kentän apukäyttölaitteille, 

synkronoinnille ja generaattorisuojalle sekä vastaavat latauslaitteet. 

Apukäyttölaitteina on pidettävä kaikkia tehopoistumia pumpuille, säätöventtiileille, luukuille, tuulettimille jne. 

Synkronointi huolehtii synkronisesta lisäkytkennästä verkkoon hienotasauksen avulla. Moottorin kierrosluvun 

tasaaminen verkkotaajuuteen, jännitteeseen sekä vaihetilaan. 

Generaattorisuojana on pidettävä kaikkia generaattorille tarvittavia ja suositeltuja valvontalaitteita standardin 

ISO 8528 - 4 mukaisesti. 

Akkujen latauslaitteet lataavat akut normaalikäytössä vakiojännite-/vakiovirta-ominaiskäyriä vastaavasti. 

14.4 Teho-osa 

Teho-osassa sijaitsevat generaattorin tehokytkin ja generaattorisuojan vastaava muunnin. Mittausmuuntimet 

virralle ja jännitykselle sijaitsevat samaten teho-osassa. 

Pienlaitteistoissa on mahdollisuus sijoittaa teho-osa ja apukäyttölaitekenttä yhteen kaappiin. 

Suuremmissa laitteistoissa tai keskijännitelaitteistoissa teho-osan pystytys tapahtuu erilliseen 

kytkentälaitteistotilaan. 


14.5 Keskusohjaus 

Keskusohjaus hoitaa kaikki ylemmän tason ohjaus- ja valvontatoiminnot, jotka on otettava huomioon 

monimoottorilaitteistossa. 

Keskustoiminnan toiminnot yksittäisille aggregaateille: 

Valinta päälle ja pois 

Aggregaattien tehoasetus 

Käyttötilan asetus 

Verkkorinnan-, saareke-, varavirtakäyttö 

Keskusohjauksen mahdolliset lisätoiminnot: 

Erilaisten käyttötilojen mahdolliset ylimääräiset toiminnot: 

Kaasutyypin valinta 

Verkon häiriövalvonta 

Voiteluöljysyötön ja jäteöljyhävityksen ohjaus ja voitelu (voiteluöljyn päiväsäiliö; jäteöljysäiliö) 

Keskeisten pumppujen ohjaus ja syöttö 

Keskeisten hätäjäähdytyslaitteiden ohjaus ja syöttö 

Lämmönkerääjän valvonta ja ohjaus 

Kaasusäiliön tasosta riippuvat toimintatavat 

Tuuletuslaitteiston ohjaus ja syöttö 

Kaasuvaroituslaitteiston ohjaus ja syöttö 

Palosuojauslaitteiden yms. ohjaus ja syöttö 

Tämän lisäksi on varustettava yksi käsikäyttötaso, joka mahdollistaa laitteiston paikalliskäytön, jos 

prosessinohjausjärjestelmässä esiintyisi häiriö. 



Luku 15 

Saarekekäyttö 

06-2012 


Sisältö 

15. Saarekekäyttö kaasumoottoreilla .............................................................................................. 3 

15.1 Saarekekäytön yleinen kuvaus ..................................................................................................... 3 

15.2 Saarekekäyttö vaihdon jälkeen verkkorinnankäytöstä .................................................................. 4 

15.3 Saarekekäyttö ilman julkista verkkoa ............................................................................................ 6 

15.4 Varavirtakäyttö standardien DIN VDE 0100-710 / DIN VDE 0100-560 / DIN EN 50172/ 

DIN VDE 0100-718 mukaisesti ..................................................................................................... 8 

15.5 Hyötykuormituksen jakelu saarekekäytössä ................................................................................. 8 

15.6 Suurten kuluttajalaitteiden käynnistäminen ................................................................................... 8 

15.7 Käynnistys ilman virransyöttöä verkosta ....................................................................................... 9 

15.8 Maadoitusjärjestelmä .................................................................................................................... 9 

15.9 Päästöt .......................................................................................................................................... 9 

15.10 Yhteenveto .................................................................................................................................. 10 

Kapitel_15 - Saarekekäyttö.docx Sivu 2 / 10 © MWM GmbH 2012 / VD-S

15. Saarekekäyttö kaasumoottoreilla 

15.1 Saarekekäytön yleinen kuvaus 

Kaasumoottoreita voidaan käyttää erilaisilla sähköisillä ajotavoilla. Yleensä kaasumoottorit käyvät rinnan 

julkisen verkon kanssa. Julkinen verkko katsotaan suureksi järjestelmäksi, jonka hitaus on erittäin suuri ja 

jossa yksittäisten kulutuslaitteiden kuorman päällekytkennät ja poiskytkennät eivät aiheuta jännite- ja 

taajuusvaihteluita. Kaasumoottorit on kehitetty ja suunniteltu verkkorinnankäyttöä varten suurella 

vaikutusasteella. Joissakin erityisissä tapauksissa ei asiakkaalla ole kuitenkaan käytettävissään julkista 

verkkoa tai jatkuvaa julkista verkkoa. Tästä syystä tarjotaan lisävarusteena saarekekäyttö. 

Saarekekäytössä ei kaasuaggregaatin tehoa voida säätää TEM-järjestelmän kautta. Tehonsäädin otetaan 

käytöstä ja kierroslukusäätely pitää taajuuden tasaisena. Saarekekäytössä TEM-järjestelmä ei voi vaikuttaa 

itsenäisesti aggregaatin kuormaan. Tästä syystä reunavaatimuksia, kuten ilman sisääntulolämpötilaa ja 

moottorin jäähdytysveden tuloa, on noudatettava. Siksi jokaisen kaasuaggregaatin kuorman päällekytkentää 

sekä kuorman poiskytkentää, erityisesti erittäin ladatuissa kaasuaggregaateissa (TCG 2016 C, TCG 2020, 

TCG 2032), on säädettävä asiakkaan hankkimalla kuormanhallintajärjestelmällä. Tätä tapausta varten on 

jokaiselle kaasuaggregaatille määritelty suurimmat sallitut kuormatasot (katso myös luku 16, Kuorman 

lisäkytkennät). 

Kaasuaggregaattien saarekekäyttöä varten on laitteiston kokonaiskonsepti projektoitava vastaavasti 

suunnitteluprosessin alusta lähtien. Tästä syystä laitteiston single-line-kaavio ja asiakkaan kulutuslaitteen 

tuntemus (reaali käynnistysteho ja käynnistymisominaisuus) ovat tarpeen erityisesti suurilla kulutuslaitteilla, 

kuten pumpuilla ja suurilla puhaltimilla, hyvän projektistatuksen saavuttamiseksi. Toinen tärkeä toimenpide 

on kokonaislaitteiston maadoituskonseptin analyysi. Tehokkaan, itsessään suljetun konseptin laatimiseksi 

asiakkaalle tarjotaan tukea projektin suunnittelun aikana. 

Luokitellaan kaksi saarekekäytön mahdollisuutta: 

Saarekekäyttö vaihdon jälkeen verkkorinnankäytöstä 

Saarekekäyttö ilman julkista verkkoa 


15.2 Saarekekäyttö vaihdon jälkeen verkkorinnankäytöstä 

Normaalikäytössä kaasuaggregaatteja käytetään rinnan julkisen verkon kassa. Aggregaatteja säätelee TEM- 

ohjauksen tehosäädin. Julkinen verkko määrää aggregaattien taajuuden ja jännitteen. 

Verkkohäiriön sattuessa verkkotehokytkin avataan välittömästi. Kaasuaggregaatit syöttävät virtaa asiakkaan 

laitteiston kuluttajille ilman keskeytystä. 

Single-Line-kaavio (kuva 15.1) esittää hätävirtasyötön tyypillisen rakenteen. Kaasumoottorien 

hätäkäyttölaitesyöttö taataan apukäyttölaitetransformaattorin avulla. 

Verkkohäiriön sattuessa verkkotehokytkin avataan ja kaasuaggregaatti huolehtii laitteiston kuluttajien 

syötöstä. Yleensä vaihto verkkorinnankäytöstä saarekekäyttöön aiheuttaa nopean kuormanvaihdon. Jos 

tämä kuormanvaihto ylittää voimassa olevat kuormatasot, kaasumoottorin turboahdin aloittaa pumppaamisen 

ja äärimmäisessä tapauksessa kaasumoottori sammutetaan. Seurauksena on koko järjestelmän täydellinen 

virtakatkos. 

Tämän ongelman kiertämiseksi tarjotaan ratkaisuja, jotka ottavat huomioon kokonaislaitteiston vaatimukset 

ja joita muokataan ja sovitetaan projektoinnin aikana. Sopivan konseptin löytämiseksi on tärkeää analysoida 

kaasumoottorien käyttäytyminen yhdessä kuluttajalaitteiden kanssa. 


Kuva 15.1 Saarekekäyttö verkkorinnankäytöstä vaihdon jälkeen 


15.3 Saarekekäyttö ilman julkista verkkoa 

Saarekekäytössä on analysoitava käynnistystapahtuma, kuorman päällekytkentä sekä kuorman poisto. 

Joissakin käyttötapauksissa tarvitaan hätävirtadieseliä tai USV-laitteisto apukäyttölaitteiden syöttöön 

esivoitelua ja jälkijäähdytystä varten (katso myös 15.7 Käynnistys ilman virransyöttöä verkosta). 

Single-Line-kaavio (kuva 15.2) esittää tämän saarekekäytön tyypillisen rakenteen. 400 V:n jakeluun on liitetty 

hätävirtadiesel, joka käynnistetään ensimmäisenä hätäkäyttölaitteiden virransyöttöä varten. Sen jälkeen 

käynnistyy ensimmäinen kaasuaggregaatti, joka syöttää virtaa asiakkaan hankkimille kulutuslaitteille ja 

apukäyttölaitteille trafon kautta. Sen jälkeen dieselaggregaatti voidaan sammuttaa. 

Jos käyttäjä haluaa pysäyttää koko laitteiston, kaikki kaasuaggregaatit yhtä lukuun ottamatta valitaan 

yksitellen pois ja sammutetut kaasumoottorit jäähdytetään alas. Dieselaggregaatti käynnistetään nyt ja 

synkronoidaan apukäyttölaitekiskolle. Apukäyttölaitetransformaattorin kytkin voidaan nyt avata. Lopuksi 

viimeinen kaasuaggregaatti pysäytetään ja jäähdytetään samalla tavalla. On erittäin tärkeää, että 

turboahtimen lämpö johdetaan pois kaasuaggregaatin sammutuksen jälkeen, sen suojaamiseksi 

ylikuumenemiselta. Kun jälkijäähdytysaika on kulunut loppuun, TEM-järjestelmä pysäyttää aggregaattien 

apukäyttölaitteet ja dieselaggregaatti voidaan myös sammuttaa. 


Kuva 15.2 Saarekekäyttö ilman julkista verkkoa 


15.4 Varavirtakäyttö standardien DIN VDE 0100-710 / DIN VDE 0100-560 / DIN EN 50172/ DIN VDE 

0100-718 mukaisesti 

Muutamissa erityisissä käyttötapauksissa on tärkeille kuluttajille syötettävä virtaa 15 sekunnin kuluessa. 

Tämän varakäytön toteuttamiseksi on toiminta ja kuluttajalaitteet selvitettävä selkeästi projektoinnissa. 

Käytössä oleva teho 15 sekunnin jälkeen vastaa ensimmäistä kuormatasoa kuormitustaulukon mukaisesti 

(katso myös luku 16). Kaasumoottorin käynnistämisen takaamiseksi sen on kyettävä käynnistymään ilman 

virransyöttöä verkosta. Tämän ehdon täyttävät vain yksimoottoriset laitteistot valmistussarjoissa TCG 2016 C 

ja TCG 2020 V12 ja TCG 2020 V16. TCG 2020 V20 ei sovellu varavirtakäyttöön, koska ylösajoaika on liian 

pitkä.. 

Saarekekäytössä useammalla kuin yhdellä kaasuaggregaatilla toimittaa ensimmäinen aggregaatti varavirran. 

Muut kaasuaggregaatit käynnistetään, kun ensimmäisen aggregaatin virransyöttö on vakaa. Seuraavien 

kaasuaggregaattien hätäkäyttölaitesyöttö asetetaan valmiiksi ensimmäiseltä aggregaatilta. Sitä seuraavat 

aggregaatit synkronoidaan ensimmäiseen aggregaattiin. Muutamissa erityistapauksissa on mahdollista 

käynnistää useampia kuin yksi kaasuaggregaatti, jotta voitaisiin asettaa käyttöön suurempi teho 

varavirranlaskua varten. Käytettävissä oleva varavirtateho saadaan ensimmäisestä kuormatasosta 

kertomalla se kyseisten aggregaattien lukumäärällä. Tämä on erittäin erityinen kaasuaggregaattien 

käyttötapa ja se on projektoitava yksityiskohtaisesti. 

15.5 Hyötykuormituksen jakelu saarekekäytössä 

Jos saarekekäytössä käy rinnan useampia kuin yksi kaasuaggregaatti, kuorma on jaettava aggregaattien 

välillä. Tätä varten integroidaan hyötykuormitustasoitus ylemmän tason ohjaukseen. Ohjaus asettaa 

seuraavat ominaisuudet käyttöön: yhteinen taajuussäätö kaikille synkronoiduille aggregaateille ja optimoidut 

ohjaussignaalit tehonkorotusta ja tehonlaskua varten aggregaattia kohti aggregaattien välisten 

tehonvaihteluiden välttämiseksi. 

15.6 Suurten kuluttajalaitteiden käynnistäminen 

Joillain kuluttajalaitteilla, kuten pumpuilla tai puhaltimilla, on tehokas käynnistysteho, joka on moninkertainen 

nimellistehoon nähden. Korkean tehokkaan käynnistystehon tapauksessa on tarpeen käyttää erityisiä 

käynnistysmenetelmiä, esimerkiksi tähti-/kolmiokäynnistystä tai loivakäynnistystä. Suurella 

liikkeellelähtömomentilla varustetuilla kuluttajalaitteilla on joskus tarpeen käyttää kuormapenkkejä, jotta 

nämä suuret kuluttajalaitteet voitaisiin käynnistää. Tästä syystä asiakkaan laitteiston kuluttajalaitteet on 

tarkastettava ja kuorman lisäkytkentää ja poiskytkentää sovitettava projektoinnin aikana. 


15.7 Käynnistys ilman virransyöttöä verkosta 

Kun kaasuaggregaatti käynnistetään ilman virransyöttöä verkosta, se käynnistyy ilman apukäyttölaitesyöttöä 

esivoitelua ja jäähdytysvesipumppuja varten. Kaasuaggregaatti käynnistyy suoraan sen jälkeen, kun 

TEM:ssä pyyntökontakti on suljettu. Jäähdytysvesipumput käynnistyvät heti, kun apukäyttölaitteiden syöttö 

on käytettävissä. Lisäksi kaasun säätöjärjestelmän tiiviyden tarkastusta ei suoriteta. 

Käynnistys ilman virransyöttöä verkosta on kaasuaggregaattien hätätoiminto, jota tulisi käyttää vain 

hätätilanteissa. Kaasumoottorin suuren kulumisen vuoksi tätä toimintoa ei tulisi käyttää useammin kuin 

kolme kertaa vuodessa. 

Seuraavat kaasumoottorit voidaan käynnistää ilman virransyöttöä verkosta: 

TCG 2016 V08 C / V12 C / V16 C 

TCG 2020 V12 / V16 / V20 

TCG 2020 V12K / V16K 

Käynnistys ilman virransyöttöä verkosta on pelkkä saarekekäytön toiminto, eikä se ole mahdollista 

verkkorinnankäytössä. 

TCG 2032 V12/V16:ta ei voida käynnistää ilman virransyöttöä verkosta. Koska tämä valmistussarja on 

esivoideltava ennen käynnistystä, tarvitaan apukäyttölaitteiden syöttö, esimerkiksi hätävirtadieselillä tai 

USV:llä. 

15.8 Maadoitusjärjestelmä 

Maadoitusjärjestelmää on harkittava laitteiston suunnittelussa tarkasti ajoissa, eli se on tutkittava asiakkaan 

laatiman kokonaislaitteiston Single-Line-kaavion mukaisesti. Joidenkin laitteistojen monimutkaisuuden vuoksi 

maadoituskonseptia on sovitettava yksittäisiin vaatimuksiin. Aggregaattivalmistaja tarjoaa asiakkailleen 

yhteistyötä projektisuunnittelun aikana tehokkaan täydellisen konseptin kehittämiseksi. 

15.9 Päästöt 

Saarekekäytössä TEM-järjestelmä säätelee pakokaasupäästöjä automaattisesti. Tyypillinen arvo on 500 mg 

NOx/Nm 3 (verrattuna 5 % O2:een, kuiva) tai suurempi ja käyttöönottaja voi parametroida sen. 

Polttokaasu/ilma-seoksen suurempi rikastaminen saa aikaan kaasumoottorin paremman 

kuormanvaihtokäyttäytymisen, mutta siitä seuraa kuitenkin korkeampi NOx -arvo. Jos saarekekäytössä 

päästöarvo on alle 500 mg/Nm 3 , polttokaasu/ilma-seos on säädettävä laihemmaksi. Kuormatasotaulukkoa 

on sovitettava vastaavasti (luku 21). Tasokorkeutta on näin vähennettävä, mistä seuraa, että tasojen 

lukumäärää tyhjäkäynnistä täyskuormitukseen lisätään. 


15.10 Yhteenveto 

Häiriöttömän saarekekäytön toteuttamiseksi on tärkeää analysoida kokonaislaitteisto ja asiakkaan 

vaatimukset projektoinnin aikana. Tästä syystä on tärkeää, että tarkastetaan seuraavat asiakkaan 

dokumentit kaasumoottorin vaatimusten mukaisesti (esimerkiksi kuormatasot): 

Kokonaislaitteiston Single-Line-kaavio 

Suurten kuluttajalaitteiden todellinen käynnistysteho ja käynnistysedellytykset 

Laitteiston käyttötavat 



Luku 16 

Kuormien lisäkytkennät 

06-2012 


Sisältö 

16. Kuormatasot 3 

16.1 Kuorman lisäkytkennän ehdot ....................................................................................................... 3 

16.2 Vaikutussuureet kuormitustasoille ................................................................................................ 3 

16.3 Kuormatasot taulukkomuodossa ................................................................................................... 4 

16.4 Kuormatasot kaaviona .................................................................................................................. 4 

Kapitel_16 - Kuormien lisäkytkennät.docx Sivu 2 / 8 © MWM GmbH 2012 / VD-S

16. Kuormatasot 

Seuraavissa taulukoissa ja kaavioissa esitetään kuormanoton ja kuormanpoiston mahdollisuuksia eri 

moottorityypeille. Kuormanoton mahdollisuus riippuu moottorityypistä ja tehokkaasta moottorikuormasta. 

16.1 Kuorman lisäkytkennän ehdot 

Yksittäisille moottorin rakennussarjoille taulukoissa ja kaavioissa ilmoitetut kuormitustasot ovat 

voimassa seuraavilla ehdoilla: 

Pakokaasupäästö 500 mg NOx (kiinteä) 

Maakaasukäyttö 

Käyttölämmin moottori 

ISO-ehdot 

Johto kaasun säätöjärjestelmän nollapainesäätimestä kaasun sekoitusventtiiliin kork. 1,5 m pitkä 

Vähimmäiskaasupaine nollapaineen säätöjärjestelmää ennen 100 mbar (huomioi laitteiston 

suunnittelussa) 

Poikkeavissa olosuhteissa kuormitustasot muuttuvat. 

Sähköisten käyttölaitteiden (pumput, kompressori) lisäkytkennässä on nimellistehon lisäksi myös 

päällekytkentäteho huomioitava. 

16.2 Vaikutussuureet kuormitustasoille 

Seuraavilla käyttöparametreilla on vaikutusta kuormitustason korkeuteen: 

Ilmasuodatin, puhdas / likainen 

Lisääntynyt pakokaasun vastapaine 

Polttoaineen lämmitysarvo 

Moottorin kulumistila 

Pystytyskorkeus 

Imulämpötila 

Päästövaatimukset NOx 


16.3 Kuormatasot taulukkomuodossa 

Taulukon ensimmäinen sarake osoittaa, kuinka moottoria voidaan kuormittaa tasoittain kuormittamattomasta 

tilasta aina 100 %:n kuormitukseen asti. Toinen sarake esittää tarvittavan asettumisajan yksittäisten 

kuormitustasojen välillä. Ilmoitetut asettumisajat vastaavat standardin DIN ISO 8528 osan 5 vaatimuksia. 

Kolmas sarake näyttää kierrosluvun sortuman. Nämä ilmoitetut kuormitustasot on huomioitava samalla 

tavalla moottorin kuormitusta laskettaessa. 

Kuormanpoisto halutusta kuormasta 0 %:n kuormaan on yleisesti sallittua. 

Esimerkki: Moottorityyppiä TCG 2016 C voidaan kuormittaa ensimmäisellä kuormatasolla 23 %:lla. Toisella 

arvo on 20 % ja kolmannella tasolla 15 %. Viimeisellä tasolla se on 14 % (86 %:n kuormasta 100 %:n 

kuormalle). Kuormatasojen välillä moottori tarvitsee 15 sekuntia asettuakseen. 

16.4 Kuormatasot kaaviona 

Kaavioissa on esitetty moottorien sallittu kuormanotto. X-akselilla on ilmoitettu moottorien 

ajankohtainen kuorma ja y-akselilla on ilmoitettu mahdollinen kuorman lisäkytkentä ajankohtaisen 

kuorman suhteen. Tarkastellaan tätä vielä jo ylhäällä esitetyn esimerkin (TCG 2016 C) pohjalta. 

Kaaviossa näkyy laskeutuva käyrä moottori kuormitusalueella välillä 0 % ja 43 %. Tällä kuormaalueella 

mahdollinen kuorman lisäkytkentä laskee laskevalla moottoriteholla 23 %:sta 15 %:iin. 

Kuorma-alueella 43 - 58 % on mahdollinen kuorman lisäkytkentä 15 %. 58 - 73 %:ssa mahdollinen 

kuorman lisäkytkentä laskee lisää. Kun saavutetaan 100 %:n kuorma, ei kuorman lisäkytkentä ole 

enää mahdollista. 


Kuormatasot TCG 2016 C:lle 

Ehdot Generaattorin hitausmomentti 

Ilmanimulämpötila 30 °C TCG 2016 V08 13,1 kgm2 

GK-sisääntulolämpötila Maakaasu 40 °C TCG 2016 V12 19,9 kgm2 

Biokaasu 40 °C TCG 2016 V16 26,0 kgm2 

LS [%] 

PN [%] t f,in [s] n [%] 

0 - 23 15 10 

23 - 43 15 10 

43 - 58 15 10 

58 - 73 15 10 

73 - 86 15 10 

86 - 100 15 10 

25 

20 

15 

10 

5 

0 

TCG 2016 C 

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 

PN [%] 

PN Ajankohtainen kuorma tf,in Asettumisaika 

LS Kuormataso n Kierrosluvun sortuma 


Kuormatasot TCG 2020:lle 


Ilmanimulämpötila 30 °C TCG 2020 V12 44,6 kgm2 

GK-sisääntulolämpötila Maakaasu 40 °C TCG 2020 V16 57,0 kgm2 

Biokaasu 50 °C TCG 2020 V20 95,0 kgm2 

LS [%] 

PN[%] t f,in [s] n [%] PN[%] t f,in [s] n [%] 

0 - 20 15 11 55 - 60 15 7 

20 - 30 15 10 60 - 65 15 7 

30 - 40 15 9 65 - 70 12 7 

40 - 45 15 9 70 - 80 12 7 

45 - 50 15 8 80 - 90 12 7 

50 - 55 15 7 90 - 100 12 7 

25 

20 

15 

10 

5 

0 

TCG 2020 

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 

PN [%] 




Kuormatasot TCG 2020 K:lle 


Ilmanimulämpötila 30 °C TCG 2020 V12K 44,6 kgm2 

GK-sisääntulolämpötila Maakaasu 40 °C TCG 2020 V16K 57,0 kgm2 

LS [%] 

PN[%] t f,in [s] n [%] 

0 -27 15 10 

27 - 45 15 9 

45 - 60 15 8 

60 - 70 15 8 

70 - 80 15 5 

80 - 90 15 4 

90 - 100 15 4 

30 

25 

20 

15 

10 

5 

0 

TCG 2020 K 

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 

PA [%] 




Kuormatasot TCG 2032:lle 


Ilmanimulämpötila 25 °C TCG 2032 V12 550 kgm2 

GK-sisääntulolämpötila Maakaasu 40 °C TCG 2032 V16 710 kgm2 

LS [%] 

PN[%] t f,in [s] n [%] 

0 -16 10 8 

16 - 29 10 8 

29 - 39 10 8 

39 - 48 10 8 

48- 59 10 8 

59 - 71 10 8 

71 - 82 10 8 

82 - 91 10 8 

91 - 100 10 8 

18 

16 

14 

12 

10 

8 

6 

4 

2 

0 

TCG 2032 

0 10 20 30 40 50 60 70 80 90 100 

PN [%] 





Luku 17 

Johdotus 

06-2012 


Sisältö 

17. Johdotus 3 

17.1 Turvavaatimukset kaapelien ja johtojen turvallisuuden kannalta asianmukaiseen käyttöön 7 

17.1.1 Perustavat vaatimukset 7 

17.1.2 Yleiset vaatimukset 7 

17.1.3 Kuormitettavuus häiriöttömässä käytössä 7 

17.1.4 Käyttötila 8 

17.1.5 Ympäristöolosuhteet 8 

17.1.6 Ehdot ja vaatimukset kiinteässä vedossa 8 

17.1.7 Joustaville johdoille asetetut vaatimukset 9 

17.2 Rajaehdot kaapelien ja johtojen turvallisuuden kannalta asianmukaiseen käyttöön 9 

17.2.1 Käyttöolosuhteet 9 

17.2.2 Jännite 10 

17.2.3 Virtakuormitettavuus 10 

17.2.4 Termiset vaikutukset 11 

17.2.5 Mekaaniset vaikutukset 11 

17.2.5.1 Vetokuormitus 11 

17.2.5.2 Taivutuskuormitus 11 

17.2.5.3 Painekuormitus 11 

17.2.5.4 Vääntökuormitus 12 

17.2.6 Tilatyypit 12 

17.2.7 Käyttötavat ja kuormitukset 12 

17.2.8 Kuormituksien jako 12 

17.2.8.1 Käyttö sisätiloissa 13 

17.2.8.2 Jatkuva käyttö ulkona 13 

17.3 Toimenpiteet EMC:n varmistamiseksi 13 

17.3.1 EMC-ohjeet taajuusmuuntimia käytettäessä 13 

17.3.2 Kaapelikanavat 13 

17.3.3 Kaapelikierreliitokset 14 

17.4 Esimerkkejä kaapelien vetämiseen 15 

Kapitel_17 - Johdotus.docx Sivu 2 / 24 © MWM GmbH 2012 / VD-S

17. Johdotus 

BHKW-laitteiston johdotus koostuu tehojohdoista, apukäyttölaitteiden syöttöjohdoista, ohjausjohdoista ja 

signaalijohdoista. Tehojohdot, apukäyttölaitteiden syöttöjohdot, ohjausjohdot ja signaalijohdot on vedettävä 

erikseen. 

On käytettävä joustavia, öljyä kestäviä ja hienolankaisia ohjausjohtoja (esim. H05VV5-F). 

Signaalinsiirtojohtojen on oltava lisäksi suojattuja (suoja sinkittyä kuparipunosta vähintään 85 %:n peitolla, 

kuten esim. H05VVC4V5-K, ei alumiinifoliota). 

Apukäyttölaitteiden syöttöjohdoiksi on vedettävä joustavia, öljyä kestäviä ja hienolankaisia 

moottoriliitäntäjohtoja (esim. H05VV5-F). 

Ulos vedettävien johtojen on sovelluttava ulos vedettäväksi (säänkestävä, UV-kestävä, esim. ÖLFLEX 

ROBUST 215C). 

Taajuussäädeltyjen käyttölaitteiden syöttöjohtojen on oltava lisäksi suojattuja (esim. TOPFLEX EMV-UV- 

2YSLCYK-J). Taajuussäädellyillä käyttölaitteilla ei johdonpituus saa ylittää yhteenlaskettuna 100 metriä. 

Generaattorin tehojohdoksi tulee käyttää monilankaisia (alk. 25 mm 2 ) vahvavirtajohtoja kuparista (esim. 

NXX, N2XSY). Alumiinijohto ei sovellu vähäisen joustavuutensa vuoksi. Ahtaissa tiloissa, esim. kontissa, on 

käytettävä hienolankaisia vahvavirtajohtoja (esim. H07RN-F). Yksijohtimiset tehojohdot 

vaihtovirtajärjestelmässä on vedettävä kuvan 17.1a ja 17.1b mukaisesti. Generaattoriin tuleva johto on 

kiinnitettävä joko liitäntäkotelon korkeuden alapuolelle tai yläpuolelle ja riittävän etäälle generaattorin 

keskilinjasta liian ahtaan säteen välttämiseksi liitäntäkoteloseinään tulokohdassa ja aggregaatin liikkeen 

sallimiseksi sen värähtelynvaimentimissa ilman, että johtoon siirtyy yletöntä mekaanista kuormitusta. 

Suojaksi ylikuormitusta ja oikosulkua vastaan on johdoissa käytettävä johdon suojakytkimiä standardin DIN 

VDE 0641 tai DIN EN 60898 mukaisesti ja moottoreihin tehokytkimiä standardin DIN EN 60947-2 / EIC 947-4 

mukaisesti. Perustana johtojen suunnittelulle on aina käytettävä voimassa olevaa standardia DIN VDE 0100. 

Johtojen vetäminen on tehtävä vastaaviin asennuskanaviin tai johtojen kannatusjärjestelmiin. Johdot on 

vedettävä niin, ettei johtovaippa pääse vahingoittumaan. Sitä on valvottava erityisesti, kun johtoa viedään 

johtojen kannatusjärjestelmään. Tämä tarkoittaa, että on varauduttava riittävällä reunasuojalla. Johdot on 

kiinnitettävä/ asetettava pidikkeeseen yleensä niin, että liitinten vetorasitus on poissuljettu (vedonpoisto). 

Johtoja vedettäessä on huomioitava toimenpiteet sähkömagneettisen yhteensopivuuden varmistamiseksi 

(katso luku 17.3). 

On käytettävä johtojen kierreliitoksia, joihin on integroitu vedonpoistin. Koon valinnan on tapahduttava 

johtojen ulkohalkaisijoiden mukaisesti. 


Kuva 17.1a: 

Yksijohtiminen johto vaihtovirtajärjestelmässä, vierekkäin sijaiten johdon halkaisijan kokoisella välitilalla 

(vedetty ilmassa) 

Kuva 17.1b: 

Yksijohtiminen vaihtovirtajärjestelmä ja kolmikulmaveto (vedetty ilmassa) 

Johtoja valittaessa ja vedettäessä on huomioitava seuraavat kohdat: 

Mahdollisen mekaanisen tai sähköisen vaikutuksen välttäminen viereisten virtapiirien välillä. 

Johtojen lämmönluovutus tai johdon raaka-aineen kemialliset/ fysikaaliset vaikutukset 

viereisiin raaka-aineisiin kuten esim. rakenne- ja koristemateriaaleihin, eristysputkiin, 

kiinnitysvälineisiin. 

On myös huomattava virtalämmön vaikutus johdinten, liitosten ja liitäntöjen raaka-aineisiin. 

Vastaavien normien ja VDE-määräysten yhteenveto löytyy kohdasta 

Taulukko 17.1. 


Taulukko 17.1 

Ote huomioitavista normeista: 

Energialaitteistot 

DIN VDE 0100 Määräykset korkeintaan 1000 V:n 

vahvavirtalaitteistojen pystyttämiseen 

nimellisjännitteen omaavien 

DIN VDE 0100 osa 100 Yleiset vaatimukset, käyttöalue 

DIN VDE 0100 osa 410 Suojatoimenpiteet; Suoja vaarallisia runkovirtoja vastaan 

DIN VDE 0100 osa 430 Kaapeleiden ja johtojen suoja ylivirtaa vastaan 

Lisälehti 1 osaan 430 Virtakuormitettavuuden suositellut arvot 

DIN VDE 0100 osa 482 Paloturvasuojatoimien valinta 

DIN VDE 0100 osa 520/osa Sähköisen käyttövälinekaapelin, johtojen ja virtakiskojen pystyttäminen 

530 

Sähköisten käyttövälineiden – kytkentä- ja ohjauslaitteiden pystyttäminen 

DIN VDE 0100 osa 559 Valaisimet ja valaistuslaitteistot 

DIN VDE 0100 osa 720 Palovaaralliset käyttöpaikat 

DIN VDE 0100 osa 726 - Nostolaitteet 

osa 738 

DIN VDE 0101 Yli 1 kV:n nimellisjännitteen omaavien vahvavirtalaitteistojen pystyttäminen 

DIN VDE 0105 Vahvavirtalaitteistojen käyttö 

DIN VDE 0107 Vahvavirtalaitteistot sairaaloissa ja lääkinnällisesti käytetyissä tiloissa 

DIN VDE 0108 osa 1 - osa 

100 

sairaaloiden ulkopuolella 

Pystytys ja käyttö vahvavirtalaitteistoille ja turva- 

sähkösyötölle rakenteellisissa laitteistoissa ihmiskokoontumille, 

kokoontumistiloille, liiketiloille ja näyttelytiloille, 

kerrostaloille, ravintoloille, suurille autotalleille ja työpaikoille 

DIN VDE 0165 Sähköisten laitteistojen pystyttäminen räjähdysvaarallisilla alueilla 

DIN VDE 0166 Sähköiset laitteistot ja niiden käyttölaitteet räjähdysainevaarallisilla alueilla 

DIN VDE 0170/0171 Sähköiset käyttölaitteet räjähdysvaarallisille alueille 

DIN VDE 0185 Ukkossuojalaitteistot, rakennusten salamasuojaukset 

DIN VDE 0207 osa 1 - osa Eristys- ja vaippasekoitukset kaapelijohdoille ja eristetyille johdoille 

24 

DIN VDE 0245 osa 1 Johdot sähköisille ja elektronisille käyttölaitteille vahvavirtalaitteistoissa 

DIN VDE 0245 osa 101 - PVC-ohjausjohdot 

osa 202 

DIN VDE 0250 osa 1 - osa Eristetyt vahvavirtajohdot 

819 

DIN VDE 0253 Eristetyt lämmitysjohdot 


Energiajohtimet 

DIN VDE 0262 Eristysjohto ja eristys verkotetusta polyetyleenistä ja vaippa termoplastisesta 

PVC:stä 0,6/1 kV:iin asti 

DIN VDE 0265 Johto, jossa muovieristys ja lyijyvaippa vahvavirtalaitteistoille 

DIN VDE 0267 Halogeeniton johto ja parannettu käyttäytyminen palon sattuessa; 

nimellisjännite 6 - 30 kV 

DIN VDE 0271 Vahvavirtajohto sekä eristys ja vaippa termoplastista PVC:tä ja 

nimellisjännitteet kork. 3,6 / 6 (7,2) kV 

DIN VDE 0276 osa 603 Vahvavirtajohto sekä nimellisjännitteet 0,6 / 1 kV 

DIN VDE 0276 osa 604 Vahvavirtajohto ja nimellisjännitteet 0,6 / 1 kV ja paranneltu käyttäytyminen 

tulipalon sattuessa voimalaitoksille 

DIN VDE 0276 osa 604/605 Täydentävä tarkastusmenettely 

DIN VDE 0276 osa 620 Energianjakojohto nimellisjännitteille 3,6 kV - 20,8/36 kV 

DIN VDE 0276 osa 1000 Virtakuormitettavuus, yleistä; muuntokertoimet 

DIN VDE 0276 osa 1001 Tarkastukset vedetyille johdoille 6/10 kV:lle - 18/30 kV:lle 

DIN VDE 0281 osa 1 - osa PVC-eristetty vahvavirtajohto 

404 


808 

Kumieristetyt vahvavirtajohdot: lämpöä kestävä kumi- ja silikonijohdinjohto, 

halogeeniton johdinjohto, hitsausjohto, kumieristetty hissin ohjausjohto, 

kumiletkujohdot 

DIN VDE 0284 Mineraalieristetyt johdot kork. 750 V 

DIN VDE 0289 osa 1 - osa Käsitteet vahvavirtajohdolle ja eristetyille vahvavirtajohdoille 

101 

DIN VDE 0292 Lyhenne yhdenmukaistetuille kaapeleille ja johdoille vahvavirtalaitteistoissa 

DIN VDE 0293 Vahvavirtakaapeleiden ja eristettyjen vahvavirtajohtojen johdinmerkinnät 1000 

V:iin asti 

DIN VDE 0295 Johtimet vahvavirtalaitteistojen kaapeleille ja eristetyille johdoille 


300 

Kaapeleiden ja eristettyjen johtojen käyttö vahvavirtalaitteistoille, suositellut 

virtakuormitettavuudet 


Tarkastus, mittaus 


818 

DIN VDE 0473 osaan 811 

asti 

DIN VDE 0482 osaan 268 

asti 

Kaapeleiden ja eristettyjen johtojen tarkastaminen 

Yl. tarkastusmenetelmä kaapeleiden ja johtojen eristys- ja vaipparaaka-aineille 

Savutiheyden mittaus kaapeleilla ja johdoilla 

Etäilmoitus-, kytkentä- ja asennuskaapelit 

DIN VDE 0811 Lattajohdot pyöreillä johtimilla, rasterimitta 1,27 mm 

DIN VDE 0812 Kytkentälangat ja kytkentälitsit PVC-eristysholkeilla 

DIN VDE 0839 Sähkömagneettinen yhteensopivuus 

DIN VDE 0881 Kytkentälangat ja kytkentälitsit laajennetulla lämpötila-alueella 

DIN VDE 0891 osa 1 - osa Erityiset määräykset ja direktiivit kaapeleille ja eristetyille johdoille 

10 


5 

Erityiset määräykset optisille aaltoputkille, yksittäisjohtimille, sisä- ja 

ulkokaapeleille 

17.1 Turvavaatimukset kaapelien ja johtojen turvallisuuden kannalta asianmukaiseen käyttöön 

17.1.1 Perustavat vaatimukset 

Määräystenmukaisessa käytössä kaapelit ja johdot katsotaan turvallisiksi, niistä ei aiheudu mitään 

hyväksymätöntä vaaraa hengelle tai omaisuudelle. Sikäli mikäli muuta ei ole määrätty, eristettyjä kaapeleita 

ja johtoja saa käyttää ainoastaan sähköisen energian edelleen johtamiseen ja jakeluun. 

17.1.2 Yleiset vaatimukset 

Johdot on vedettävä niin, että ne riittävät esiintyvillä jännitteille ja virroille, joita esiintyy käyttölaitteessa, 

laitteistossa tai niiden osissa, joissa niitä käytetään, kaikkiin odotettavissa oleviin käyttötiloihin, johdot on 

suunniteltava, asennettava, suojattava, käytettävä ja kunnossapidettävä niin, että vaarat vältetään 

mahdollisimman pitkälti. 

17.1.3 Kuormitettavuus häiriöttömässä käytössä 

Johdon halkaisija on valittava niin, että ilmoitettu kuormitus ei missään kohdassa tai missään vaiheessa 

lämmitä johdinta sallitun käyttölämpötilan yläpuolelle. Kaapelin tai johdon lämpeneminen tai kuormitettavuus 

riippuu rakenteesta, raaka-aineiden ominaisuuksista ja käyttöolosuhteista. 


Lisälämpeneminen muiden kaapeleiden tai johtojen kasaantumisesta lämmityskanavien, auringonsäteilyn 

jne. vuoksi on huomioitava tai estettävä. Jos käytetään suojuksia, on huomioitava häiriötön ilmankierto. 

17.1.4 Käyttötila 

Käyttötapa kuvaa virran ajallista kulkua. Kestokäyttö on käyttö tasaisella virralla, jonka kesto riittää vähintään 

saavuttamaan käyttölaitteen termisen inertiatilan, mutta mikä ei kuitenkaan ole ajallisesti rajattu. Kaapelien ja 

johtojen kuormitettavuuden suureiden pohjalla on kestokäyttö, jolloin johtimen sallittu käyttölämpötila 

saavutetaan. 

17.1.5 Ympäristöolosuhteet 

Ympäristöolosuhteita kuvaavat muun muassa ympäristölämpötila, hukkalämpö ja lämpösäteily. 

Ympäristölämpötila on ympäröivän ilman lämpötila, kun tarkkailtu kaapeli tai johto ei ole kuormitettu. 

Viitteenä toimii tällöin lämpötila + 30 °C. 

Kaapelien ja johtojen käyttöolosuhteet muuttuvat tarvittaessa sekä hukkalämmössä esimerkiksi suljetuissa 

tiloissa, kaapelivälipohjissa tms., kuten myös lämpösäteilyssä esim. auringon vaikutuksesta. 

17.1.6 Ehdot ja vaatimukset kiinteässä vedossa 

Kiinteästi vedettäville johdoille asetettuja vaatimuksia ovat mm.: 

Johtoja ei saa vetää kosketuksiin kuumien pintojen kanssa tai niiden välittömään 

läheisyyteen, paitsi jos ne soveltuvat siihen. 

Johtoja ei saa vetää suoraan maahan. 

Johdot on kiinnitettävä sopivalla tavalla. Kiinnitysvälejä valittaessa on johdon paino otettava 

huomioon. 

Johtoa ei saa vahingoittaa kulloinkin käytetyllä mekaanisella kiinnitysvälineellä. 

Johdot, joita on jo käytetty pidemmän aikaa, voivat vahingoittua vetämistä muutettaessa. 

Tämä johtuu eristeholkkiin ja vaippaan käytettyjen raaka-aineiden fysikaalisten 

ominaisuuksien luonnollisesta vanhenemisvaikutuksesta. Korkeammat lämpötilat kiihdyttävä 

tätä tapahtumaa. 


17.1.7 Joustaville johdoille asetetut vaatimukset 

Liitäntäjohdon pituus on valittava niin, että oikosulku-suojalaitteiden laukeaminen on 

varmistettu. 

Johtoja ei saa altistaa ylettömille rasituksille vedon, paineen, hankauksen, kiertymisen tai 

taittumisen vuoksi. 

Vedonpoistajat tai liitäntävälineet eivät saa vahingoittaa niitä. 

Johtoja ei saa vetää suojusten tai muiden käyttölaitteiden alle. On olemassa vaara, että 

kaapelit lämpenevät liian voimakkaasti ja vahingoittuvat mekaanisesti 

Johtoja ei saa vetää kosketuksiin kuumien pintojen kanssa tai niiden välittömään 

läheisyyteen. 

17.2 Rajaehdot kaapelien ja johtojen turvallisuuden kannalta asianmukaiseen käyttöön 

17.2.1 Käyttöolosuhteet 

Johdot on valittava niin, että ne soveltuvat käyttöolosuhteisiin ja kuhunkin laitteen suojaluokitukseen. 

Käyttöolosuhteisiin lasketaan mm.: 

Jännite 

Sähkövirta 

Suojatoimet 

Johtojen kasautuminen 

Vetämisen tyyppi 

Päästävyys 

Johdot on valittava niin, että ne sopivat kaikkiin mahdollisesti esiintyviin ulkoisiin vaikutuksiin. 

Ulkoisiin vaikutuksiin kuuluvat mm.: 

Ympäristön lämpötila 

Sade 

Vesihöyry tai veden kertyminen 

Syövyttävien, likaavien tai muiden kemiallisten ainesten läsnäolo 

Mekaaniset kuormitukset (esim. metallirakenteiden terävät reunat) 

Eläimet (esim. jyrsijät) 

Kasvit (esim. homesienet) 

Säteily (esim. auringonvalo) 


Huomautus: Tässä yhteydessä tulisi ottaa huomioon, että värillä on suuri merkitys, ja että väri "musta" 

tarjoaa paremman suojan auringonsäteilyä vastaan (suuri UV-säteilyn kestävyys) muihin väreihin verrattuna. 

17.2.2 Jännite 

Johdon nimellisjännite on se jännite, jolle johto on suunniteltu, ja se on tarkoitettu sähköisten tarkastusten 

määrittelyyn. Nimellisjännite ilmoitetaan kahdella arvolla Uo/U voltteina, tällöin on: Uo jännitteen 

tehokkuusarvo ulkojohtimen ja maaton (johdon metallinen päällyste tai ympäröivä aine) välillä. U jännitteen 

tehokkuusarvo monijohtimisen johdon tai yksijohtimisten johtojen järjestelmän kahden ulkojohtimen välillä. 

Vaihtojännitejärjestelmässä on johdon nimellisjännitteen vastattava vähintään järjestelmän arvoja Uo ja U. 

Huomautus: Järjestelmän käyttöjännite saa ylittää johdon nimellisjännitteen pysyvästi 10 %. 

17.2.3 Virtakuormitettavuus 

Jokaisen johdon nimellishalkaisija on valittava niin, että sen virtakuormitettavuus ei ole normaaliolosuhteissa 

johdinten läpi virtaavaa maksimaalista kestovirtaa pienempi. Raja-lämpötiloja, joihin virtakuormitettavuus 

viittaa, ei saa ylittää kunkin johtotyypin eristysholkille ja vaipalle. Määriteltyihin olosuhteisiin kuuluu myös 

käytetyn johdon vetotapa. Tähän tulisi kiinnittää huomiota sallittuja kuormitusvirtoja määriteltäessä. 

Huomioon otettavia olosuhteita ovat mm.: 

Ympäristön lämpötila 

Johtojen kasautuminen 

Ylivirtasuojan laatu 

Lämpöä eristävä eristys 

Rullalle, kelalle rullatut johdot (on vältettävä) 

Virran taajuus (50 Hz:stä poiketen) 

Yliaaltojen vaikutukset. 

Johdon halkaisijaa ei saa valita vain tarvittavan virtakuormitettavuuden mukaisesti (DIN VDE 0298-4). 

Enemmänkin on huomioitava myös vaatimukset suojaksi vaarallisia runkovirtauksia, ylikuormitus- ja 

oikosulkuvirtauksia ja jännitteenlaskua vastaan. Jos johtoja käytetään pidempään annettuja arvoja 

korkeammilla lämpötiloilla, ne voivat vaurioitua vakavasti, mikä voi johtaa ennenaikaiseen vikaan tai 

huomattavaan ominaisuuksien heikkenemiseen. 


17.2.4 Termiset vaikutukset 

Johdot on valittava, vedettävä ja asennettava niin, että odotettavissa olevaa virran lämpöantoa ei estetä ja 

viereisille raaka-aineille ei synny tulipalovaaroja. Valmistaja ilmoittaa yksittäisten johtojen rakennetyyppien 

rajalämpötilat. Ilmoitettuja arvoja ei saa missään tapauksessa ylittää sisemmän virtalämmön ja 

ympäristöolosuhteiden yhteisvaikutuksella. Tyypillinen lämpötila-alue vakiojohdolle kiinteästi vedettäessä on 

-40 °C - +80 °C. Mikäli esiintyy korkeampia lämpötiloja, on käytettävä lämpöä kestävämpiä kaapeleita. 

17.2.5 Mekaaniset vaikutukset 

Johtojen mekaanisen vahingoittumisen vaaroja arvioitaessa on huomioitava kaikki mahdollisesti esiintyvät 

mekaaniset kuormitukset: 

17.2.5.1 Vetokuormitus 

Kaapelille ilmoitettuja vetokuormitusta koskevia arvoja ei saa ylittää. Tyypillisiä arvoja tälle ovat 50 N/mm² 

asennettaessa johtoja kiinteää vetämistä varten ja 15 N/mm² joustaville johdoille. Niissä tapauksissa, joissa 

yllä mainitut arvot ylitetään, suositellaan erillisen vedonpoistoelementin tai vastaavan käyttöä. 

Tämänkaltaisen vedonpoistoelementin liitäntä johtoon tulee suorittaa niin, ettei johtoa vaurioiteta. 

17.2.5.2 Taivutuskuormitus 

Johdon sisempi taivutussäde on valittava niin, että johtojen vauriot vältetään. Ohjausjohtojen erilaisten 

johtorakennetyyppien sisäiset taivutussäteet ovat n. 10 x johdon halkaisija (kaapelityypistä ja valmistajasta 

riippuen) ja tehojohdolle n. 15 x johdon halkaisija. Min.taivutussäde on kulloinkin tarkastettava käytetyille 

johdoille/kaapeleille. 

Eristystä poistettaessa on varmistettava, ettei johdinta vaurioiteta, koska muutoin taivutusominaisuus 

heikkenee vakavasti. 

Ilmoitetut taivutussäteet koskevat ympäristölämpötiloja 20 °C (± 10 K). Muissa ympäristölämpötiloissa on 

noudatettava valmistajan tietoja. 

Taivutuksia ulkoisten tai sisäisten kiinnityskohtien välittömässä läheisyydessä on vältettävä. 

17.2.5.3 Painekuormitus 

Johtoja ei saa kuormittaa paineella niin voimakkaasti, että ne vaurioituvat. 


17.2.5.4 Vääntökuormitus 

Joustavia johtoja ei ole yleisesti tarkoitettu vääntökuormitukselle. Niissä tapauksissa, joissa tällaisia 

vääntökuormituksia ei voida välttää, asia on selvitettävä yksittäistapauksissa kaapelivalmistajan kanssa. 

17.2.6 Tilatyypit 

Sähköiset toimitilat ovat tiloja tai paikkoja, jotka on tarkoitettu pääasiassa sähköisten laitteistojen käyttöön ja 

joihin saavat astua yleensä vain opastetut henkilöt, esim. kytkentätilat. 

Suljetut sähköiset toimitilat ovat tiloja tai paikkoja, jotka on tarkoitettu ainoastaan sähköisten laitteistojen 

käyttöön ja jotka on lukittu. Pääsy on sallittu vain opastetuille henkilöille, esim. suljetut kytkentä- ja 

jakelulaitteistot. 

Kuivat tilat ovat tiloja tai paikkoja, joissa ei yleensä esiinny tiivistevettä tai joissa ilmassa ei ole kosteutta. 

Kosteat ja märät tilat ovat tiloja tai paikkoja, joissa käyttövälineen turvallisuuteen vaikuttaa kosteus, 

tiivistevesi, kemialliset tai vastaavat vaikutukset. 

Yleisiä huomautuksia: 

Tilat voidaan kohdistaa yhteen edellä mainituista tilatyypeistä usein vain tuntemalla paikalliset ja käytön 

aikaiset olosuhteet tarkasti. Jos esim. tilassa esiintyy suurta kosteutta vain tietyssä paikassa, mutta tila on 

säännöllisen tuuletuksen ansiosta kuiva, koko tilaa ei tarvitse luokitella kosteaksi tilaksi. 

Koska BHKW-laitteistoissa öljy- ja vesivuotoja ei voida sulkea pois, on käytettävä öljyä kestäviä ja 

kemiallisesti kestäviä kaapeleita. 

17.2.7 Käyttötavat ja kuormitukset 

Johdot jaetaan seuraaviin käyttötapoihin: 

Johdot käytettäväksi sisätiloissa esim. BHKW-tila 

Johdot käytettäväksi ulkona esim. pöytäjäähdyttimen tulojohto 

17.2.8 Kuormituksien jako 

Käsite "kuormitus" kuvaa johdon käytettävyyttä tietyillä alueilla, tietyllä käyttölaitteella tai tietyssä 

käyttölaitteessa ja tietyissä ulkoisten vaikutusten yhdistelmissä, joita näillä alueilla esiintyy. 

Johdot jaetaan kuormitusten mukaisesti neljään kategoriaan: 

Erittäin kevyt kuormitus esim. tietokoneet 

Kevyt kuormitus esim. ilmastotekniikka, tietojenkäsittely 

Normaali kuormitus esim. koneenrakennus, BHKW, laitteistorakennus 


Raskas kuormitus esim. kaivostyö 

17.2.8.1 Käyttö sisätiloissa 

Johto on asennettu tai suljettu laitteeseen, joka sijaitsee pysyvästi rakennuksessa, eli "tarkoitetussa 

ympäristössä". Rakennusta voidaan käyttää liike-, asumis- tai teollisissa tarkoituksissa. 

17.2.8.2 Jatkuva käyttö ulkona 

Johto on suunniteltu erilaisille kuormituksille, joita voi esiintyä ulkona, "tarkoitetussa ympäristössä", (mukaan 

lukien sää). 

17.3 Toimenpiteet EMC:n varmistamiseksi 

Johtojen vetämisellä on huomattava osuus laitteiston sähkömagneettisessa yhteensopivuudessa. Johdot on 

luokiteltava neljään ryhmään: 

- Ryhmä I: Erittäin häiriöherkkä (analogiset signaalit, mittausjohdot) 

- Ryhmä II: Häiriöherkkä (digitaaliset signaalit, anturijohto, 24 VDC- kytkentäsignaalit) 

- Ryhmä III: Häiriölähde (ohjauskaapeli ind.kuormituksille, kytkemättömät tehokaapelit) 

- Ryhmä IV: Voimakas häiriölähde (taajuusmuunninten lähtökaapelit, 

kytketyt tehokaapelit) 

Johtoja vedettäessä on risteämistä vältettävä mahdollisuuksien mukaan. Jos risteämistä ei voida välttää, on 

eri ryhmien johdot risteytettävä suorakulmassa. 

17.3.1 EMC-ohjeet taajuusmuuntimia käytettäessä 

Aina EMC-vaatimuksesta (ympäristöluokka 1 tai 2) ja taajuusmuuntimen tyypistä riippuen tarvitaan EMCsuodattimia. 

Käyttöohjeen johdotus- ja EMC-ohjeita on joka tapauksessa noudatettava. 

17.3.2 Kaapelikanavat 

Metalliset kaapelikanavat suljetaan maaverkkoon ja yhdistetään keskeytymättömästi 

Magneettikentän vähentäminen johtoaltaiden etäisyydellä (kuva 17.1) 

Johtojen vetäminen erilaisiin kaapelikanaviin 

Johtojen erottaminen metallisella erotussillalla 


Kuva 17.2 

Suositeltava vähimmäisetäisyys kaapelialtaiden välissä on 0,15 m. Altaiden tulee olla sähköisesti liitettynä 

pystytukiin. Signaalinsiirtojohtojen kaapelikanava tulee peittää. 

Generaattorin tehojohdot on yleensä vedettävä erikseen. 

17.3.3 Kaapelikierreliitokset 

Erityisissä EMC-vaatimuksissa on käytettävä EMC-yhteensopivia kaapelikierreliitoksia suojatuille kaapeleille. 

Yleisesti tulisi käyttää kromattuja messinkikierreliitoksia. 


17.4 Esimerkkejä kaapelien vetämiseen 

Kuva 17.3 

esittää käynnistinkaapelin vetämisen. Kaapelit on vedetty symmetrisesti ja kiinnitetty kaapelinpinteillä. Näin 

hankautumisesta aiheutuvat vauriot on suljettu pois. 

oikein 


Kuva 17.4 

Esittää virheellisesti asennetun käynnistinkaapelin. 

Hankausvaara! Oikosulkuvaara mahdollista!! 

väärin 

Kuva 17.5 

esittää lämpötila-anturien ja tuuletinmoottorin johdotuksen. 

Syöttöjohdot on johdettu laitteisiin asti asennusjärjestelmään. Kaapelit tulee mahdollisuuksien mukaan viedä 

sisään alhaalta. Kaapelin sisäänviennin oikea tiivistäminen on varmistettava. 

oikein 


Kuva 17.6 

esittää virheellisen johdotuksen. Moottorissa olevia johtoja ei saa pistokkeen lisäkuormituksen ja EMCongelmien 

vuoksi kelata kelalle. 

Hankausvaara! EMC-ongelmat! 

väärin 


Kuva 17.7 

esittää moottorijohdotuksen pystysuoran johtolähdön kaapelialtaaseen katon korkeudella. Kaapelialtaan 

läpivientiin on kiinnitetty tarpeellinen reunasuoja ja johdot on kiinnitetty kaapelinpinteillä (älä käytä 

nippusidettä) 

Väärin vedetty ja siten negatiivinen esimerkki on kaasunsekoittimen säätöventtiilin tulojohto. Johtoa ei saa 

kiinnittää suoraan putkistoon (hankautumisen vaara) eikä kelata rullalle (häiriöt, mek.kulutus). 

oikein 

väärin 


Kuva 17.8 

Tässä kuvassa näkyy kaapeli, joka on vedetty irtonaisena ja välittömästi moottorin ja generaattorin päälle. 

Siitä aiheutuu johtovaurioita ja EMC-ongelmia. 

Hankausvaara! Oikosulkuvaara! EMC-ongelmat! 

väärin 

Kuva 17.9 

esittää jäähdytysvesijohdon potentiaalintasauksen kumikompensaattorilla. Johto on liian pitkä ja lepää 

poistokaasujohdon eristeellä. 

Hankausvaara! Virheellinen lämpeneminen! 

väärin 


Kuva 17.10 

Suojuksen eristettä on poistettu liikaa eikä suojusta ole asetettu erikseen liittimeen. Johtimet on asetettu 

pitkinä silmukoina liittimiin. Näin on olemassa EMC-ongelmien ja oikosulkujen vaara. 

EMC-ongelmat! Oikosulkuvaara! 

väärin 

Kuva 17.11 

Seuraavassa kuvassa suojaus on liian pitkä eikä sitä ole eristetty. Ulkoisesti vedetyistä mustista johdoista 

puuttuvat johdinten pääteholkit. 

Oikosulkuvaara! 

väärin 


Kuva 17.12 

esittää TEM-johtojen vetämisen aggregaattiin. Tämä on toteutettu moottoriin asti kaapelialtaalla. Tehojohdot 

on kiinnitetty 90°:n kaaren jälkeen hankauksen estämiseksi ja vastaavan vedonpoiston aikaansaamiseksi. 

Tehojohtojen 90°:n kaari poistaa värähtelyt ja näin ne eivät kuormita kaapeliliitosten kaapelikierreliitoksia. 

oikein 

Kuva 17.13 

näyttää kaapeleiden oikean vetämisen pinteillä ja kaapelikanavilla. 

oikein 


Kuva 17.14 

näyttää kaapeleiden oikean vetämisen pinteillä ja kaapelikanavilla. 

oikein 

Kuva 17.15 

esittää TEM-kaapin, joka seisoo suoraan generaattorin poistoilman edessä. Se lämmittää TEM-kaappia 

liikaa. Seurauksena on liian korkea kaapin sisälämpötila ja siitä aiheutuvat ongelmat. 

Lämpötilaongelmat! 

väärin 


Kuva 17.16 

Ilmarakoja ei saa sulkea tai peittää. 

Lämpöpatoutuma! 

väärin 

Kuva 17.17 

Tehojohdot on johdettava generaattoriin asianmukaisesti 

Hengen-, oikosulku- ja tulipalovaara! 

väärin 


Kuva 17.18 

Kaapelitulossa on suojus, jotta esineet eivät pääse putoamaan aukkoon ja aiheuttamaan mahdollista 

oikosulkua. 

oikein 

Kuva 17.19 

Tehokaapeleita ei saa johtaa ohjauskaappien ja TEM-kaapin läpi. 

EMC-ongelmat! 

väärin 



Luku 18 

Aggregaattien kuljetus ja kiinnittäminen 

06-2012 


Sisältö 

18. Aggregaattien kuljetus ja kiinnittäminen .................................................................................. 3 

18.1 Alkuhuomautukset ......................................................................................................................... 3 

18.2 Kuormaaminen nosturilla .............................................................................................................. 3 

18.2.1 Kuormankiinnitysvälineet/ nostovälineet ....................................................................................... 4 

18.2.2 Kuormankiinnitysvälineiden/ nostovälineiden huolto .................................................................... 5 

18.2.3 Kuormankiinnitysvälineiden/ nostovälineiden käyttörajoitukset .................................................... 5 

18.3 Kuljettaminen ajoneuvoihin tai laivoihin ........................................................................................ 5 

18.4 Kuorman siirto ja purkaminen ....................................................................................................... 5 

18.5 Aggregaattien ja laitteistokomponenttien varastointi .................................................................... 6 

18.6 Kiinnitys ja pystytys perustalle ...................................................................................................... 7 

18.6.1 Kiinnityksen esivalmistelut ............................................................................................................ 7 

18.6.2 Aggregaatin vetäminen perustalle ................................................................................................ 8 

18.6.3 Aggregaatin laskeminen perustalle ............................................................................................... 8 

18.7 Konttien kuljettaminen ja pystytys ............................................................................................... 11 

18.7.1 Kontin nostaminen ...................................................................................................................... 13 

18.7.2 Konttien kuljettaminen ................................................................................................................. 15 

18.7.3 Konttien pystytys ......................................................................................................................... 16 

Kapitel_18 - Kuljetus ja kiinnittäminen.docx Sivu 2 / 18 © MWM GmbH 2012 / VD-S

18. Aggregaattien kuljetus ja kiinnittäminen 

18.1 Alkuhuomautukset 

Aggregaatin kuljetus valmistajan tehtaalta määräpaikkaan voidaan jakaa seuraaviin vaiheisiin: 

Aggregaatin kuormaaminen kuorma-autoon, jossa on kiinteästi asennettu nosturi tai 

mobiilinosturi 

Kuljetus kuorma-autolla määräpaikkaan tai satamaan laivausta varten 

Tavaran siirto satamassa tai ajoneuvon vaihtuessa 

Purkaminen kuormasta määräpaikassa mobiilinosturilla tai kiinteästi asennetulla nosturilla 

Kiinnitys ja pystytys perustalle 

18.2 Kuormaaminen nosturilla 

Aggregaattien kuormaaminen tehtaalla tapahtuu joko hallinosturilla tai mobiilinosturilla. Aggregaatit on joko 

varustettu perusrungon sivuun kiinnitetyillä kuormankiinnityskohdilla (pollareilla) tai poikkeustapauksissa 

myös kahdella perusrungon alapuolelle kiinnitetyillä kaksois-T-palkeilla, jotka on varustettu sakkeleilla 

nostolaitteen (köysi tai ketju) kiinnitystä varten. Kuormankiinnitysvälineiden sijainti järjestetään symmetrisesti 

aggregaatin painopisteen mukaan niin, että neljää yhtä pitkää köyttä tai ketjua käyttämällä aggregaatti leijuu 

vakaassa vaaka-asennossa. 

Köysien tai ketjujen toinen pää on kiinnitettävä koukulla joko nosturin koukkuun tai poikkipalkkiin. 

Toiset päät kiinnitetään kuormankiinnityskohtiin. Kiinnityksen on oltava varma myös odottamattomissa 

voimavaikutuksissa. 

Tästä syystä köydet tai ketjut saa kiinnittää kuljetuspidikkeisiin ainoastaan liitoskengillä (nostoliittimillä) tai 

tekstiilisilmukoilla. 

Köydet tai ketjut on johdettava niin, että ne ovat kiinni ainoastaan kuormankiinnityskohdissa. Näin estetään 

esim. aggregaattikomponenttien vauriot vinoon kulkevien köysien tai ketjujen aiheuttamana. Tähän 

käytetään vastaavia poikkipalkkeja, katso kuva 18.1. Jos sopivia poikkipalkkeja ei ole, köysiin tai ketjuihin on 

kiinnitettävä levityslaitteet. 


Kuva 18.1 Aggregaatin nostaminen 

18.2.1 Kuormankiinnitysvälineet/ nostovälineet 

Kuormankiinnitysvälineet, nostolaitteet ja kiinnitysvälineet, joita käytetään raskaiden kuormien nostamiseen 

ja kuljetukseen, ovat sekä valmistuksessa että käytössä lakisääteisten määräysten mukaisen valvonnan ja 

tarkastuksen alaisia. EU:ssa ovat tässä voimassa käyttöturvallisuusasetuksen (Saksassa BetrSichV) 

mukaiset määräykset sekä ammattiyhdistysten määräykset ja säännöt (Saksassa BGR ja BGV). 

Seuraavassa on lueteltu muutamia tärkeimpiä kohtia. 

Nostoon ja kuljetukseen tarkoitettuja laitteita saavat käyttää ainoastaan koulutetut henkilöt. 

Laitteiden sallittua kuormitusta ei saa ylittää. 


Ennen jokaista laitteiden käyttöä on asianmukainen kunto tarkastettava, eli niissä ei saa näkyä minkäänlaisia 

vaurioita, jotka heikentävät niiden turvallisuutta ja toimintaa (esim. murtumat, urat, repeämät, viillot, kulumat, 

epämuodostumat, lämpö- tai kylmävaikutuksen aiheuttamat vahingot, jne.). 

Laitteita ei saa ylikuormittaa iskuilla. 

Köysissä ja ketjuissa ei saa olla solmuja tai kierteitä. 

Köysiä ja ketjuja ei saa viedä terävien reunojen yli ilman vastaavia suojuksia, on aina käytettävä 

reunasuojusta. 

Laitteiden epäsymmetristä kuormitusta on vältettävä. 

Köysien ja ketjujen lyhentäminen on suoritettava asianmukaisesti. 

18.2.2 Kuormankiinnitysvälineiden/ nostovälineiden huolto 

Kuormankiinnitysvälineet ja nostolaitteet on tarkastettava vastuullisen asiantuntijan toimesta määritellyin 

aikavälein (vähintään vuosittain) ulkoisten vikojen, epämuodostumien, kulumien ja korroosion, repeämien ja 

murtumien varalta ja poistettava käytöstä, jos havaitaan luvattomia puutteita. Huollossa ei saa suorittaa 

minkäänlaisia muutoksia, jotka vaikuttavat heikentävästi kuormankiinnitysvälineen toimintaan ja kantokykyyn. 

18.2.3 Kuormankiinnitysvälineiden/ nostovälineiden käyttörajoitukset 

Korkeissa tai alhaisissa lämpötiloissa on kuormankiinnitysvälineen kantokykyä vähennettävä vastaavasti. 

18.3 Kuljettaminen ajoneuvoihin tai laivoihin 

Kuljetettaessa ajoneuvoihin tai laivoihin on perusrungon pohjan ja kuormalavan väliin asetettava soveltuva 

välikerros. Tässä voidaan käyttää mielellään tavanomaisia liukuestemattoja, kovakumisia tai puisia palikoita. 

Kiinnitysvöiden, kiinnitysketjujen, kielekkeiden ja puupaalitusten kiinnityksellä on aggregaatti varmistettava 

liukumista ja kaatumista vastaan. 

18.4 Kuorman siirto ja purkaminen 

Aggregaattien siirtäminen ja purkaminen tapahtuu yleensä mobiilinostureilla. Nostolaitteen valinnan ja 

noudatettavien ohjeiden ja määräysten suhteen ovat voimassa samat säännöt kuin aggregaattien 

kuormauksessa kohdassa 18.2 on kuvattu. 


18.5 Aggregaattien ja laitteistokomponenttien varastointi 

Aina projektin kulusta riippuen voi olla, että aggregaatteja, kytkentälaitteistoja ja laitteistokomponentteja on 

varastoitava niiden asennukseen asti. Varastoinnissa on otettava huomioon seuraavat kohdat: 

Varastoinnin on tapahduttava kuivassa, hyvin tuuletetussa tilassa 

Tila on lämmitettävä, jos saattaa esiintyä vuorokaudenajasta tai vuodenajasta johtuvia 

lämpötilanvaihteluita ja kastepisteen alitusta 

Varastointi tulisi suorittaa suojassa pakkaselta 

Yksittäisten komponenttien teknisissä tietolehtisissä ilmoitetaan varastointilämpötiloja, jotka riippuvat 

komponentteihin asennetuista materiaaleista. Erityisesti elastomeeritiivisteet hapertuvat pakkasen 

vaikutuksesta ja saattavat tuhoutua helposti. 

Puolijohdinelektroniikkaa sisältäville kytkentäkaapeille ilmoitetaan varastointilämpötilat alueella -10 ... +50 

°C. 

Erityisesti itse kuljetusmatkalla että myös satamissa tai huolintaliikkeissä tapahtuvassa välivarastoinnissa ei 

yllä mainittuja olosuhteita voida aina noudattaa. Mahdollisesti pakkasen tai kosteusvaikutuksen aiheuttamat 

vahingot eivät kuulu takuun piiriin. 

Diesel- ja kaasumoottorit säilötään 12 kuukaudeksi, pyynnöstä voidaan myös suorittaa 24 kuukauden 

säilöntä. Jos varastoinnin kesto ylittää säilönnän suoja-ajan, on suoritettava jälkisäilöntä. Säilönnän suojaaika 

on voimassa vain silloin, kun yllä olevia varastointiolosuhteita koskevia kohtia noudatetaan. 

Generaattoreita on pyöritettävä 6 kuukauden välein, siitä riippumatta, onko ne varastoitu yksin vai asennettu 

aggregaattiin. 

Laitteistokomponentit, jotka voidaan pystyttää myös laitteiston käytössä ulos, voidaan myös varastoida 

ulkona. Näitä ovat esim. puhallinjäähdytin tai pakokaasun äänenvaimennin. 


18.6 Kiinnitys ja pystytys perustalle 

Aggregaatin kiinnitys kuvataan esimerkin omaisesti TCG 2032 V16:lle. 

18.6.1 Kiinnityksen esivalmistelut 

Yleensä aggregaatti on vedettävä tuloaukon kautta aggregaattiperustalle. Tätä varten suositellaan 

rakentamaan sorapohjalla oleva kaksiurainen ramppi, jonka katteena käytetään teräslevyjä. Ramppi on 

suunnattu perustan pituussuuntaan, rampin yläreuna on samalla tasolla perustan yläreunan kanssa. 

Konehallin ulkopuolella ramppi on esirakennettava niin pitkälle, että aggregaatti voidaan laskea kokonaan 

rampille. Ennen aggregaatin alaslaskua kohdistetaan perusrungon neljään kulmaan panssarirullat. Katso 

kuva 18.2. 

Kuva 18.2 Kiinnityksen esivalmistelut 

1 Perusta 

2 Teräslevyt 

3 Sora-alusta 

4 Panssarirulla 


18.6.2 Aggregaatin vetäminen perustalle 

Kun aggregaatti on laskettu alas rampille, perusrungon molempiin etummaisiin kulmiin kiinnitetään 

vastaavilla sakkeleilla kaksi köyttä ja köysitaljat. Vapaiden köydenpäiden ripustukseen voidaan esim. 

vastakkaiselle seinälle kiinnittää kuormankantokohtia. Molemmilla köysitaljoilla aggregaatti vedetään sitten 

lopulliseen asemaansa perustalla, katso luku 18.3. Kannattaa myös jo aggregaattia rampille laskettaessa 

varmistaa, että aggregaatti on keskellä ja lasketaan alas perustan pituusakselin suuntaisesti. 

Kuva 18.3 Aggregaatin vetäminen 

1 Köysitalja 

1 

2 

Köysitalja 

Perusta 

18.6.3 Aggregaatin laskeminen perustalle 

Kun aggregaatti on liikutettu lopulliseen asemaansa perustalla, se on laskettava alas perustalle. Sitä varten 

perusrungon alle asetetaan vähintään neljä hydraulisylinteriä, joilla aggregaattia voidaan nostaa tasaisesti 

(katso kuva 18.4). Panssarirullat poistetaan ja jousielementit ruuvataan kiinni. Laskemalla hydraulisylinterit 

alas siirtyy aggregaatin paino jousielementeille. Jousielementtien tasaista kuormitusta varten ne on 

säädettävä kulloisenkin määräyksen mukaisesti (katso kuva 18.5 ja 18.6). 


Kuva 18.4 Nostosylinterien asettaminen 

1 Nostosylinteri 

Kuva 18.5 Jousielementtien kiinnittäminen 



Kuva 18.6 Aggregaatin laskeminen perustalle 



18.7 Konttien kuljettaminen ja pystytys 

Konttilaitteistoissa aggregaatti on asennettu valmiiksi ja rakennettu konttiin. Laitteistokomponentit, kuten 

pakokaasun äänenvaimennin, pakokaasun lämmönvaihdin ja pöytäjäähdytin on järjestetty yhteiseen tai 

useampaan erilliseen nelikantaputkista valmistettuun runkoon kontin katolla. Nämä rungot makaavat kontin 

katolla irtonaisina. Konttilaitteiston kuljetusta varten katolle sijoitetut komponentit poistetaan ja kuljetetaan 

kontin lisäksi erillisinä kuormina. Kuva 18.7 esittää konttilaitteiston valmiiksi asennettuna, kuvissa 18.8-18.10 

näytetään komponenttien jakelu yksittäisiin eriin kuljetusta varten. Kuvassa näkyvä laitteisto on BHKW-kontti, 

jossa komponentit katolla on asennettu kukin erillisiin runkoihin. 

Kuva 18.7 Kokonainen konttilaitteisto 

2 

3 

4 

1 

5 6 

3 

7 8 

1 Kontti 7 Poistokaasun lämmönvaihdin 

2 Tuloilmakomponentit 8 Poistokaasun äänenvaimennin 

3 Vesiputket 9 Runko 

4 Pöytäjäähdytin 10 Ilmastointilaite 

5 Pakokaasutorvi 11 Nauhaperustus (rakennusvaiheessa) 

6 Pakokaasun ohitus 

Kapitel_18 - Kuljetus ja kiinnittäminen.docx Sivu 11 / 18 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

11 

9 

10

Kuva 18.8 Kontti ilman kattolisäosia ja ilmastointilaitetta 

Kuva 18.9 Komponentit ja runko 


Kuva 18.10 Nämä komponentit pakataan yhteen irtonaisina 

18.7.1 Kontin nostaminen 

Kontin kuormaamiseksi kuljetusta varten, mahdollisessa kuorman siirrossa ja työmaalle purettaessa on 

konttia nostettava ja sitä on liikutettava nosturiin ripustettuna. Kontin sisällä olevat komponentit, erityisesti 

elastisesti pystytetty aggregaatti, on varmistettu kuljetusta varten. Aggregaatti suojataan tiiviisti useampien 

kierretankojen ja alle asetettavien kovapuisten pöllien avulla aggregaatin perusrungon ja perustakiskon 

väliin. Lisäksi aggregaatti kiinnitetään tiukasti vöillä perusrungon neljään kulmaan kontin rakenteeseen 

kiinnitettyihin kiinnityssilmukoihin. Rakenneosat käyttöönottoa varten tai muut osat, jotka kuljetetaan kontissa 

mukana irtonaisina, on samoin varmistettu kuljetusta varten. 

Silti on varmistettava, että kontti nostetaan mahdollisimman tasaisesti ja vaakasuorassa. Nostamiseen 

käytetään kontin kattoon hitsattuja kontin kulmaraudoituksia kuormankiinnityskohtina. Köysien pituudet on 

valittava niin, että nosturin koukku sijaitsee kontin painopisteen tasolla. Kontin painopisteen sijainti on 

merkitty ulkopuolelle kontin sivuseinään. Katso myös kuva 18.11 ja 18.13. 


Kuva 18.11 Kontin nostaminen köysillä 

2 2 

2 1 

2 

Kuva 18.12 Kontin nostaminen poikkipuulla 

2 2 

2 1 

2 

1 Painopistemerkintä 

2 Kontin kulmaraudoitus 

3 Poikkipalkki 


3

Kuva 18.13 Kontin nostaminen poikkipuulla 

18.7.2 Konttien kuljettaminen 

Useimmissa tapauksissa kontin ja lisävarusteiden kuljettaminen tapahtuu kuorma-autolla suoraan 

määräpaikkaan. Valtamerentakaisiin maihin toimitettavilla laitteistoilla kontit kuljetetaan merisatamaan ja 

lastataan laivaan. Määräsatamasta käsin kontit kuljetetaan yleensä jälleen kuorma-autolla kuhunkin 

pystytyspaikkaan. 

Kuva 18.14 Kontin kuljettaminen matalalavaisella kuorma-autolla 


Aina erittelyn mukaan saattaa olla, että kontti pakataan merikuljetusta varten laatikkoon. 

Jokaisessa kuljetuksessa on varmistettava sekä kontti että myös runkoon asennetut komponentit. Kontin 

kiinnittämiseksi matalalavaiseen kuorma-autoon on käytettävä kontin pohjan kulmaraudoituksia. Jos 

kiinnityskohtina käytetään kontin ylempiä kulmaraudoituksia, kontti yleensä vaurioituu. Kolhuja ja 

maalivaurioita ei voida välttää. 

Kuva 18.15 Tämä kiinnitys aiheuttaa konttiin kolhuja ja maalivaurioita 

18.7.3 Konttien pystytys 

Kontti asetetaan joko jatkuvalle perustalevylle tai useammalle nauhaperustukselle. Nauhaperustuksissa 

käytetään yleensä kahta nauhaa kontin molempien pitkittäisten sivujen alla. Aina kontin johtolähtöjen 

järjestyksen mukaan on perustassa tai perustanauhoissa oltava sopivia kanavia tai aukkoja. Perustan 

laatiminen, eli perustan korkeus, betonin lujuuden valinta ja raudoitus, on laadittava rakennusvaiheessa 

staatikon toimesta. Perustan epätasaisuus ei saisi ylittää pituussuunnassa 5 mm ja poikittaissuunnassa 2 

mm. 

Ennen kuin kontti lasketaan alas perustalle, on tarkastettava seuraavat kohdat: 

Tarkasta perustan tasaisuus ja puhtaus 

Tarkasta johtolähdöille tarkastettujen aukkojen sijainti 

Tarkasta kontin pohjan puhtaus 


Sen jälkeen kontti lasketaan väliaikaisesti perustalle. Mukana tulee n. 200 mm pitkiä polymeeriliuskoja kontin 

pituusjäykisteiden alle asetettavaksi. Nämä polymeeriliuskat sijaitsevat kontin kytkentälaitteistotilassa. Nämä 

sijoitetaan pituusjäykisteiden alle yhden - kahden metrin etäisyydelle. Tätä varten konttia on nostettava 

kevyesti ja se on saatettava tarkkaan lopulliseen asemaansa. Sitten kontti lasketaan uudelleen perustalle. 

Kontin tulisi nyt levätä tasaisesti kulmaraudoitusten ja polymeeriliuskojen varassa. Tasoita tarvittaessa 

epätasaisuuksia asettamalla vastaavan paksuisia jaloteräslevyjä. Pitkäaikaisen taipumisen estämiseksi on 

molempien kulmaraudoitusten keskelle asennettava sopiva välilevy tai levypakkaus jaloteräksestä. Katso 

myös kuva 18.16. 

Kuva 18.16 Kontin pystyttäminen perustalle 

2 

2 2 

3 1 4 5 

1 Kontti 

2 Kontin kulmaraudoitus 

3 Polymeeriliuskat 

4 Välilevy 

5 Perusta 

Kun kontti on pystytetty, katolla olevat komponentit asennetaan ja liitetään. Lisäksi on suunniteltava ulkoiset 

johdot kaasua, öljyä, kuumakiertovettä varten sekä sähköinen liitäntä. 

Mahdollisesti raskaskulkuisten tai juuttuvien ovien saranoiden asetusta on säädettävä uudelleen. 


3 

2



Luku 19 

Asennus- ja suuntausohjeita aggregaatille 

06-2012 


Sisältö 

19. Asennus- ja suuntausohjeita aggregaatille 3 

19.1 Aggregaattien kuljetus ja kiinnitys ................................................................................................. 3 

19.2 Aggregaatin suoja ......................................................................................................................... 3 

19.3 Elastinen laakerointi ...................................................................................................................... 4 

19.4 Kiertoelastinen kytkin .................................................................................................................... 4 

19.5 Kumikompensaattorit ja letkustot .................................................................................................. 6 

19.5.1 Kumikompensaattorit .................................................................................................................. 10 

19.5.1.1 Varastointi ................................................................................................................................... 10 

19.5.1.2 Järjestys ja asennus .................................................................................................................... 10 

19.5.1.3 Asennus ...................................................................................................................................... 11 

19.5.1.4 Putkipidikkeiden järjestys ............................................................................................................ 13 

19.5.1.5 Suojatoimet asennuksen jälkeen ................................................................................................ 13 

19.5.1.6 Alipainekuormitus ........................................................................................................................ 13 

19.5.2 Letkustot ...................................................................................................................................... 13 

19.5.2.1 Varastointi ................................................................................................................................... 13 


19.5.2.3 Asennus ...................................................................................................................................... 19 

19.5.2.4 Putkipidikkeet .............................................................................................................................. 19 


19.5.2.6 Hyväksyntätarkastus ................................................................................................................... 19 

19.5.3 Poistokaasukompensaattorit ....................................................................................................... 20 

19.5.3.1 Varastointi ................................................................................................................................... 20 


19.5.3.2.1 Asennus moottoriin (turboahdin) ................................................................................................. 22 

19.5.3.2.2 Asennus putkistomatkalle ........................................................................................................... 23 

19.5.3.3 Asennus ...................................................................................................................................... 25 

19.5.3.4 Putkipidikkeiden järjestys pakokaasujohdossa ........................................................................... 28 


19.5.3.6 Eristys .......................................................................................................................................... 29 

19.6 Ohjeita käyttöönottoon ................................................................................................................ 29 

Kapitel_19 - Asennus- ja suuntausohjeita.docx Sivu 2 / 30 © MWM GmbH 2012 / VD-S

19. Asennus- ja suuntausohjeita aggregaatille 

Näiden ohjeiden avulla on tarkoituksena taata aggregaatin asianmukainen kiinnitys ja asennus 

aggregaattitilaan ja estää mahdolliset virheellisen asennuksen aiheuttamat seuraamusvahingot. 

19.1 Aggregaattien kuljetus ja kiinnitys 

Luvussa 18 "Kuljetus ja kiinnitys" kuvataan, mihin toimenpiteisiin on ryhdyttävä aggregaatin sijoittamiseksi 

sen määräpaikkaan. 

19.2 Aggregaatin suoja 

Aggregaatin perustalle pystyttämisen ja kohdistamisen jälkeen ja ennen putkitus- ja johdotustöitä on 

aggregaatti suojattava esim. pressulla pölyltä ja lialta. 

Moottorissa ja generaattorissa sijaitsevien elektroniikan ja laakereiden suojaksi ei aggregaattia saa yleisesti 

hitsata! 

On myös varmistettava, että aggregaattiin kiinnitettyjä osia, kuten anturia, lämpötila-anturia tai lisälaitteita, 

kuten pumppuja, suodattimia jne., ei käytetä asennustehtävissä "tikkaina". 

Laitteiston arvon ja sen luotettavuuden säilyttämiseksi viittaamme seuraaviin kohtiin: 

Aggregaattitila sekä kytkentälaitteiston tila on pidettävä mahdollisimman pölyttömänä. Pöly 

laskee moottorin käyttöikää, lyhentää generaattorin käyttöaikaa ja heikentää ohjauksen 

toimintaa. 

Tiivistevesi ja kosteat aggregaattitilat edistävät aggregaatin ja kytkentälaitteiston korroosiota. 

Laadukkaat BHKW-laitteistot vaativat kuivia, mahdollisuuksien mukaan lämmitettyjä tiloja 

(yli 5 °C). 

Moottorin sisäosat säilötään koetuspenkkikäytön jälkeen MWM-tehdasnormin mukaisesti. 

Vakiosäilöntä kestää 6 kuukautta. Valinnaisesti voidaan säilöntä suorittaa 12 kuukautta 

kestäväksi. Säilönnän pidentäminen moottoritarkastuksen jälkeen on mahdollista 

Aggregaatin seistessä pidempään on ennen käyttöönottoa tarkastettava generaattorin 

eristysvastus. Jos havaitaan kosteutta, generaattori on kuivattava (seisontalämmitys tai muu 

soveltuva toimenpide). 

Jos aggregaatti asennetaan konttiin, aggregaatti on tyhjennettävä täysin varastointia tai 

kuljetusta varten (jäätymisvaara) ja varmistettava siirtymisen varalta. 


19.3 Elastinen laakerointi 

Vakiona aggregaattien elastiseen laakerointiin käytetään teräsjousirunkoja. Nämä on varustettu vakiona 

vaaituksella. Laakerielementin jalkalevyn alla on kumilevy, joka voidaan asettaa suoraan perustalle. Tällöin 

on varmistettava, että perustan pinta on vapaa rasvasta, voiteluöljystä, polttoaineesta tai muusta 

epäpuhtaudesta. Perustan pinnan tasaisuuden on oltava ± 2 mm ja karkeudeltaan tavanomaisen 

betoniperustan kaltainen. Perusta ei saa olla laatoitettu. 

Jousielementtejä ei tarvitse ruuvata tai tulpata perustaan. Aggregaatin kiinnittämiseksi perustaan voidaan 

kuitenkin 4 laakerielementtiä ruuvata (tulpata) aggregaatin kulmakohtiin tai, konttiasennuksessa, kiinnittää 

teräspysäyttimin. 

Jousirunkojen lukumäärä ja järjestys ilmoitetaan tilauskohtaisessa aggregaattipiirroksessa, samoin ohje 

käytettyjen teräsjousten asennus- ja kohdistusmääräyksistä. 

Maanjäristysvaarallisissa maissa esitetään aggregaatin laakeroinnille erityisiä vaatimuksia. Tällöin laakerit on 

tulpattava perustaan. Tämä yhteys on ehdottomasti annettava rakennusstaatikon tarkastettavaksi. 

Jos aggregaatti asennetaan konttiin, on kuljetusta varten asennettava kuljetusvarmistukset perusrungon ja 

kontin pohjan perustalevyjen väliin. Näiden tulisi estää aggregaatin liikkeet teräsjousirungoilla. Ennen 

aggregaatin käyttöönottoa on kuljetusvarmistukset irrotettava uudelleen. 

19.4 Kiertoelastinen kytkin 

Aggregaatin perustalle kohdistamisen jälkeen on kytkimen aksiaaliheitto ja tasainen pyörintä tarkastettava. 

Tarkastus tapahtuu mittakelloilla. Mittakellojen sijoittelu on esitetty kuvassa 19.1 periaatteellisesti. Mittatiedot 

sekä toleranssitiedot kohdistusta ja ruuvien kiristysmomentteja varten on ilmoitettu tilauskohtaisessa 

aggregaattipiirroksessa. 

Kohdistus korjataan siirtämällä generaattoria tai asettamalla lisälevyä generaattorijalan alle. 


Kuva 19.1 Mittakellojen sijoittelu 

1 Viitemitta aksiaaliheiton tarkastamiseksi 

2 Vauhtipyörä 

3 Kytkin 

1 

2 

Kapitel_19 - Asennus- ja suuntausohjeita.docx Sivu 5 / 30 © MWM GmbH 2012 / VD-S 

3

19.5 Kumikompensaattorit ja letkustot 

Kompensaattorit ja letkustot on tarkoitettu aineita johtavien putkistojen elastiseen liitäntää laitteistossa 

elastisesti laakeroidulta aggregaatilta. Lisäksi kompensaattorit ja letkustot eristävät runkoääntä, joka muuten 

siirtyisi putkistojen kautta rakennukseen. 

Lisäksi laitteiston putkistoihin on asennettava kompensaattoreita ja letkustoja lämpölaajenemisen 

kompensoimiseksi. Asennettavien kompensaattoreiden määrä riippuu itse putkiston vetotavasta ja aineen 

lämpötilan putkessa aiheuttavasta lämpölaajenemisesta. 

Ohje: 

Ennen kompensaattoreiden ja letkustojen asennusta on aggregaatti kohdistettava perustalla luvun 19.2 

(elastiset laakerielementit) mukaisesti. Laitteistonpuoleisten putkistojen liittäminen tapahtuu ilman täyttöä 

vedellä ja voiteluöljyllä. Voiteluöljyllä ja vedellä suoritetun täytön jälkeen aggregaatti joustaa moottorin 

puolella vielä 1 – 2 mm lisää. Tarvittaessa voidaan suorittaa korkeussäädettävien elastisten laakerielementtien 

jälkisäätö. 

Taulukoissa 19.1 ja 19.2 on ilmoitettu kompensaattoreiden laippaliitäntämitat ja ominaisarvot. 


Taul. 19.1 Kompensaattorit ja laipat standardin DIN 2501 muk. 

Putki 

standardin 

DIN 2448 

muk. 

Laippakoko standardin 

DIN 2501 muk. *1) 

Tehokas 

palkeen 

halkaisija 


Palje 

Tiiviste 

pinta 

Akselin 

Ø 

paineeton 

DN PN ØD ØK nxØd2 b BL Ødi ØC W 

Painal- 

lus 

Veny- 

mä 

Liikkeen 

vastaanotto 

Lateraalinen 

± 

kulmittainen 

[mm] [bar] [mm] cm² [mm] [°] [kg] 

32 42,4x2,6 16 150 100 4xØ18 16 125 35 28 75 74 30 10 10 25 4,4 

40 48,3x2,6 16 150 110 4xØ18 16 125 35 28 75 74 30 10 10 25 4,4 

50 60,3x2,9 16 165 125 4xØ18 16 125 43 40 85 86 30 10 10 25 4,5 

65 76,1x2,9 16 185 145 4xØ18 16 125 64 68 104 110 30 10 10 25 4,9 

80 88,9x3,2 16 200 160 8xØ18 18 150 73 108 117 137 40 10 10 20 5,9 

100 114,3x3,6 16 220 180 8xØ18 18 150 88 124 136 146 40 10 10 15 7,2 

125 139,7x4 16 250 210 8xØ18 18 150 115 187 164 175 40 10 10 15 9,1 

150 168,3x4,5 16 285 240 8xØ22 18 150 145 245 190 198 40 10 10 12 10,9 

175 193,7x5,4 16 315 270 8xØ22 18 150 167 320 215 225 40 10 10 10 15,7 

200 219,1x5,9 16 340 295 8xØ22 20 175 194 425 265 260 45 15 15 8 19,8 

*1) Vastalaippa normin DN 2633-PN16 mukaisesti ruuveilla ja itselukittuvilla kuusiomuttereilla normin DIN 

985 mukaisesti, kuitenkin ilman tiivisteitä, erillissyöttö 

DN 200:lla, vastalaippa normin DIN 2632-PN10 mukaisesti 

Katso tästä vastalaippa Stenflex-kompensaattorille tyyppi AS-a, täyd. 1214 0948 UE 0112-38 

Stenflex-kompensaattori AS-a täydellinen 0311 2808 UC 0999-38 

Asennusohje nro: 6.000.9.000.242 sivu 1-4 

Painetasot Tyhjiö asennus- 

lämpötilakuormituksessa kork. °C + 50 + 100 + 110 pituus BL 

suurin sall. käyttöpaine *) bar 16 10 6 Tässä vaaditaan 

Tarkastuspaine (+20 °C) bar 25 25 25 

Murtumispaine bar 60 60 60 

*) sykäytyksessä kuormituksessa on maks. käyttöpaine 

asetettava 30 % alhaisemmaksi! 

erityisiä toimenpiteitä, 

näistä on kysyttävä 

erikseen! 

Kompensaattori 

Paino

1 

1 Pinnat työstetty lastuavasti 

2 Tyyppikilpi punainen/sininen 

Kerrostetuissa liikkeissä arvoja on kysyttävä valmistajalta. 

2 


Taul. 19.2 Kompensaattorit laipiolla normin VG 85356 muk. 

Putk 

en 

ulko- 

Ø 

Laippakoko kuin normi 

VG 85356 osa 1 

Tehokas 

palkeen 

halkaisija 

Palje Liikkeen vastaanotto 

Tiiviste- 

pinta 

Akselin 

Ø 

paineeto 

n 

DN PN ØD ØK nxØd2 b BL Ødi ØC W 

[mm] [bar] [mm] cm² [mm] [°] [kg] 

40 42 25 108 84 6xØ11 16 125 34 28 73 74 30 10 10 25 4,4 

50 50 25 120 96 6xØ11 16 125 43 40 85 88 30 10 10 25 4,5 

65 60 25 140 116 8xØ11 16 125 63 68 104 112 30 10 10 25 4,9 

80 80 25 150 126 8xØ11 18 150 75 108 117 139 40 10 10 20 5,9 

100 100 25 172 148 10xØ11 18 150 95 124 136 148 40 10 10 15 7,2 

125 120 10 200 176 10xØ11 18 150 120 187 165 178 40 10 10 15 9,1 

150 159 10 226 202 12xØ11 18 150 145 245 190 202 40 10 10 12 10,9 


Pain 

allus 

Painetasot Tyhjiö asennus- 

lämpötilakuormituksessa kork. °C + 50 + 100 + 110 pituus BL 

suurin sall. käyttöpaine *) bar 16 10 6 Tässä vaaditaan 

Tarkastuspaine (+20 °C) bar 25 25 25 

Murtumispaine bar 60 60 60 

*) sykäytyksessä kuormituksessa on maks. käyttöpaine 

asetettava 30 % alhaisemmaksi! 

1 

Kerrostetuissa liikkeissä arvoja on kysyttävä valmistajalta. 

2 

Veny 

mä 

erityisiä toimenpiteitä, 

näistä on kysyttävä 

erikseen! 

1 Pinnat työstetty lastuavasti 

2 Tyyppikilpi punainen/sininen 

Latera 

alinen 

± 

kulmitt 

ainen 

Kompe 

nsaatt 

ori 

Paino

Oikeassa asennuksessa on huomioitava seuraavat ohjeet: 

19.5.1 Kumikompensaattorit 

Asennusohjeet Stenflex-kumikompensaattoreille tyyppiä AS-1 

19.5.1.1 Varastointi 

Varastoi kumikompensaattorit puhtaassa ja kuivassa tilassa, kaikilta vaurioilta suojattuna, ei palkeelle 

rullattuna. Suojattava intensiiviseltä auringonsäteilyltä varastoinnissa ja asennuksessa, esim. suojalevyllä. 

19.5.1.2 Järjestys ja asennus 

Kompensaattorit on järjestettävä niin, että asennuspaikkaan on pääsy ja valvonta on mahdollista. 

Ennen asennuksen alkua on asennusaukko tarkastettava ja kompensaattori asennettava kokoon painamalla 

oikealla asennuspituudella BL. 

Ennen kuin kompensaattori asennetaan, on kumipalkeen koostumus ja ominaisuudet tarkastettava, onko 

esim. syntynyt voimakasta hapertumista laakeroinnin liian korkeiden lämpötilojen vuoksi. 

Kuva 19.2 

Laippa ja sileä tiivistyspinta sisähalkaisijaan asti 

Mitä suurempi käyttölämpötila kompensaattorissa on, sitä nopeammin elastomeeri vanhenee ja hapertuu, eli 

kovettuu ja kumirunko halkeilee. 

Jos kompensaattorissa havaitaan voimakasta halkeilua ulkoa päin, se on vaihdettava turvallisuussyistä. 


Kompensaattori on asennettava ilman vääntöä ottamalla huomioon suurimmat sallitut liikkeiden tallennukset 

(joita ei saa ylittää myöskään käyttötilassa). Kompensaattoria tulisi kuormittaa mielellään kokoonpuristumaan 

asti. 

Myös ulkoisen säteilykuumuuden vaikutus on otettava huomioon. Laipan reikien on oltava linjassa. 

Jos käytetään DIN-esihitsauslaippoja ja VG-reunalaippoja, ei tarvita ylimääräisiä tiivisteitä, koska kumiolake 

tiivistää. Muut laippamallit eivät ole sallittuja kumiolakkeen vahingoittumisvaaran vuoksi. 

19.5.1.3 Asennus 

Kuva 19.3 

A 

A = Rakennuspituus = 

Asennuspituus 

Kompensaattorit asennetaan tavanomaisilla kuusioruuveilla ja itselukittuvilla kuusiomuttereilla normin DIN 

985 mukaisesti. 

Vastalaippana käytetään ainoastaan DIN-esihitsauslaippaa tai VG-reunalaippaa. 

Tällöin on mutterit asetettava vastalaipan puolelle, asennustapa (1). Jos tämä ei ole mahdollista, on ruuvin 

pituus valittava niin, ettei mitta X ole alle 15 mm, asennustapa (2). (ks. kuva 19.3) 

Asennustapaa (1) tulee suosia. 

Kiristä ruuvit useita kertoja tasaisesti ristiin; kiristä tarvittaessa hieman ensimmäisen käyttöönoton jälkeen. 

Liian tiukka kiristäminen voi puristaa kumiolakkeen kasaan. 

Työkalujen aiheuttamien kumipalkeen vaurioiden välttämiseksi on palkeen puolella pidettävä ruuviavainta ja 

vastalaipan puolella ruuviavainta kierrettävä. 

Jotta kumitiivistelista ei tuhoutuisi laipan liiallisesta kiristämisestä, on huomioitava taulukko 19.3 ja 

kiristysmomentit. 


Taul. 19.3 Kumikompensaattoreiden kiristysmomentit 

Nimellisleveys 

DN 

Kiristysmomentti 

[Nm] 

40 10 

50 10 

65 10 

80 10 

100 10 

125 15 

150 15 

Ilmoitetut kiristysmomentit koskevat uusia kompensaattoreita. Arvot voidaan tarvittaessa ylittää 50 %. 

N. 24 tunnin käyttökeston jälkeen on laskeutuminen tasoitettava kiristämällä ruuveja lisää. 

On huomioitava kompensaattoritoimittajan asennusohjeet. 


19.5.1.4 Putkipidikkeiden järjestys 

Kompensaattoreita järjestettäessä on putkipidikkeet/putkiohjaimet aina asennettava kompensaattoreiden 

eteen ja niiden jälkeen. 

Kompensaattoreilla, joita käytetään vain puhtaaseen värähtelyvaimennukseen (esim. kompensaattorit 

elastisesti laakeroidulla aggregaatilla), on kiinnitettävä kompensaattorin kiintopisteiden eteen ja niiden 

taakse. 

Kompensaattoreilla, jotka asennetaan putkistoon lämpölaajenemisen keräämiseksi, on yleensä yhdellä 

puolella yksi kiintopisteeksi muodostettu putkipidike ja toisella puolella irtopisteeksi suoritettu putkiohjain. 

Aina asennustilanteen mukaan ovat irtopisteet myös mahdollisia molemmilla puolilla. Etäisyys 

kiintopisteestä, tai irtopisteestä, kompensaattoriin tulee valita korkeintaan kokoon 3 x DN. 

Katso myös luku 20.4 Putkistojen pidikkeet / tuet 

19.5.1.5 Suojatoimet asennuksen jälkeen 

Asennuksen jälkeen kompensaattorit on peitettävä suojaksi hitsauskuumuutta (esim. hitsausroiskeet, 

hitsaushelmet) ja ulkovauriota vastaan. Kompensaattoripalkeen on pysyttävä puhtaana ja eikä sitä saa 

maalata. 

19.5.1.6 Alipainekuormitus 

Jos kompensaattoria kuormitetaan alipaineella (tyhjiö), sitä ei saa asennettaessa missään tapauksessa 

venyttää, parempi on painaa kompensaattoria hieman kasaan, koska näin se kestää tyhjiötä paremmin. 

Tässä vaaditaan kuitenkin erityisiä toimenpiteitä, joista on kysyttävä erikseen. Tässä on noudatettava 

kompensaattoritoimittajan asennusohjeita. 

19.5.2 Letkustot 

Asennusohjeet kumiletkustoille 

DN 8 - DN 40 (liekinkestävä) 


Varastoi letkustot puhtaassa ja kuivassa, suojaa kaikilta ulkoisilta vaurioilta. Niitä ei tule vetää lattialle tai 

terävien reunojen yli. 

Aseta letku suoraan letkurenkaan avauksen jälkeen. Vetämällä letkurenkaan yhdestä päästä alitetaan letkun 

sallittu vähimmäistaittosäde alittuu ja letkua kuormitetaan luvattomasti väännöllä. 


Kuva 19.4 


Letkusto on järjestettävä niin, että asennuspaikkaan on pääsy ja valvonta on mahdollista. 

Letkustot eivät saa joutua käytön aikana kosketuksiin keskenään tai muiden esineiden kanssa. 

Sallittua taittosädettä (Taul. 19.4) ei saa alittaa. Letkukaaren ylitaitto tai venyttäminen ei ole sallittua. 

Kuva 19.5 

1 2 

A 

1 väärin A Asennuspituus liian lyhyt 

2 oikein B Asennuspituus riittävän suuri 

Paras varastointi = 

"suorassa" 

1 2 


2 

B 

1

Asenna letku jännitteettömästi. Aksiaalinen puristaminen ei ole sallittua. Se nostaa punoksen letkusta ja 

paineenkestävyys ei ole enää taattua. 

Letkustoja ei saa taittaa tai käyristää voimakkaasti, eli letku ei saa taittua. Välittömästi liitäntöihin 

(kierreliitoksiin) ei saa syntyä liike- tai taivutuskuormituksia. Niin kutsutun letkunpäiden neutraalin osan on 

oltava riittävästi mitoitettu. 

Mikäli tarpeen on siksi liitäntäpäihin asennettava tavanomaiset kulmakappaleet, käyrät tai 

rengaskierreliitokset. Liitäntäosia valittaessa on huomioitava paineen, lämpötilan ja aineen tyypin aiheuttava 

kuormitus. Liikkeissä letkusto on asennettava niin, että letkuakseli ja liikkeen suunta ovat samalla tasolla niin, 

ettei synny vääntöä. 

Letkuston kierreliitoksissa sijaitsevat juotostulkat aineesta So Ms 59 F 50Z (= erikoismessinki) voidaan 

irrottaa kierreliitoksista ja liittää kuhunkin putkenpäähän kovajuottamalla. 

Kun asennusaukko liitettävien putkien välissä on määritelty, juota ensiksi juotostulkka yhdelle puolelle ja 

mahdollisen letkuston taivutussäteen tarkastuksen jälkeen juotostulkka toiselle puolelle. 

Seuraavassa luetellun taulukon 19.5 sallitut taivutussäteet on huomioitava. 

Liitosputkien putkenpäät on katkaistava täsmälleen suorassa kulmassa putkiakseliin nähden. 


Kuva 19.6 

1 

2 3 

4 5 

1 Liitäntäputki 

2 Juottotuki 

3 Lukkomutteri 

4 Kovajuotettu 

5 Letkujohto 

2 

Taulukossa 19.4 ilmoitetut vähimmäistaivutussäteet koskevat letkuston jäykkää vetoa. 

4 

1 


Mikäli letkuston liike (pienellä taivutussäteellä) toistuu erittäin usein (= jatkuva käyttö), on suositeltavaa 

pyrkiä mahdollisimman suureen taivutussäteeseen (esim. kiertoniveliä käyttämällä). Näin estetään letkun 

taittuminen ja saavutetaan letkun pidempi käyttöikä. 

Taul. 19.4 

Aine DN 

[mm 

] 

L 

[mm 

] 

1 2 2 1 

4 

5 

rmin 

. 

[mm 

] *1) 

L2 

[mm 

] 

ØD 

putkell 

e [mm] 

3 

t 

[mm 

] 

normaal 

i 

Nimellispaine 

[bar] 

vastaanotoss 

a 

Tarkastuspain 

e [bar] 

Lämpötila 

maks. [°C] 

lyhytaikaisest 

i 

Dieselpolttoaine 8 300 75 12,5 10x1,0 5 25 10 38 70 GCNA 

2277 

10 300 80 16,5 14x1,5 6 25 10 38 

Dieselpolttoaine 

, vesi ja 

voiteluöljy 

20 500 130 21,5 25x1,5 8 25 10 50 80 (diesel) 

90 (vesi) 

32 700 180 21,5 35x2,0 8 25 10 50 125 

(voiteluöljy) 

Letkun 

nimike 

OLNW 

V 2298 

Merivesi 32 700 240 23,5 40x2,0 10 22 10 45 80 OLNW 

V 2298 

20 500 130 21,5 25x1,5 8 25 10 50 

Voiteluöljy, 

paineilma ja 

vesi 

32 700 180 21,5 35x2,0 8 25 10 50 

8 

10 

20 

300 

300 

500 

115 

130 

240 

12,5 

16,5 

21,5 

10x1,0 

14x2,0 

25x2,0 

5 

6 

8 

215 

180 

105 

170 

150 

80 

510 

435 

255 

90 (vesi) 

100 

(paineilma) 

100/125 

(voiteluöljy) 

32 700 350 21,5 35x2,0 8 63 60 150 

40 700 450 23,5 45x2,5 10 50 40 120 

*1) rmin = pienin taivutussäde 

1 Juottotuki 

2 Lukkomutteri 

3 < DN 60 puristusmalli 

> DN 70 ruuvimalli 

4 Letkujohto 

5 Tilauspituus L 


1STT 

2432

Seuraava kaavio (kuva 19.7) esittää letkuston taivutuskulman mukaisen taivutuskerroksen, jolla 

vähimmäistaivutussäde on kerrottava sallitun taivutussäteen määrittelemiseksi jatkuvaa käyttöä varten. 

Kuva 19.7 

B 

A Taivutussäde 

B Taivutuskerroi 

n 

A 



Asennuksessa letkusto on vedettävä kiinteästi vain yhdeltä puolelta. Kiinnitä liitos toiselta puolelta aluksi vain 

löysästi. Liikuta letkua haluttuun liikesuuntaan 2 - 3 kertaa tyhjänä, jotta se voisi oikaistua kierteettömästi ja 

kiinnitä se sitten myös tältä puolelta kiinteästi. Ruuviliitoksilla varustetuissa letkustoissa on käytettävä 

vastaan pitämiseksi ehdottomasti ruuviavainta (kuva 19.8). 

Kuva 19.8 

Liitä letku kierteettömästi. 

Käytä kierrettävissä kierreliitoksissa toista ruuviavainta vastaan pitämiseen. 

19.5.2.4 Putkipidikkeet 

Letkustojen järjestämisessä on aina asennettava kiinto- tai irtopisteitä letkuston eteen ja sen jälkeen. 

Etäisyys kiintopisteestä, tai irtopisteestä, letkustoon tulee valita korkeintaan kokoon 3 x DN. 


Asennuksen jälkeen letkustot on peitettävä suojaksi hitsauskuumuutta (esim. kovajuottoroiskeet, 

kovajuottohelmet) ja ulkovauriota vastaan. Letkuston on pysyttävä puhtaana ja eikä sitä saa maalata. 

19.5.2.6 Hyväksyntätarkastus 

Letkustot ovat liekinkestäviä ja ne täyttävät kaikkien luokitteluyhtiöiden vaatimukset. 


19.5.3 Poistokaasukompensaattorit 

Asennusohjeet aksiaalikompensaattoreille ja 

aksiaali-kaksoiskompensaattoreille kiinteiden laitteistojen pakokaasulaitteistoille 


Varastoi aksiaalikompensaattorit puhtaassa ja kuivassa tilassa, kaikilta vaurioilta suojattuna, ei paljeakselille 

rullattuna. Nosta kompensaattoreita aina kuljetuksessa. 


Kompensaattorit on järjestettävä niin, että asennuspaikkaan on pääsy ja valvonta on mahdollista. 

Ennen asennuksen alkua on kompensaattorin asennusaukko määriteltävä, jotta oikea asennuspituus on 

taattu. 

Kompensaattori on asennettava ilman vääntöä ottamalla huomioon suurimmat sallitut liikkeiden tallennukset 

(joita ei saa ylittää myöskään käyttötilassa) niin, ettei niitä rasiteta asennuksen aikana tai myöskään käytössä 

haitallisilla putkijännitteillä väännölle. Kompensaattoria tulisi kuormittaa mielellään kokoonpuristumaan asti. 

Laipan reikien on oltava linjassa, tiivisteen on istuttava keskitetysti. On varmistettava, että myös liitettävät 

putket ovat tarkalleen linjassa. 

Kompensaattoreiden pituustiedoissa on huomioitava erilaiset nimitykset. 

Rakennuspituus on se pituus, jona valmistaja yleensä toimittaa kompensaattorit (= toimituspituus). 

Rakennuspituus on ilmoitettu kompensaattorin tyyppikilvessä. 

Asennuspituus koostuu rakennuspituudesta ja esijännityksestä (venytys + tai kokoonpuristus -) kuvan 19.9 

ja kuvan 19.10 mukaisesti. 


Kuva 19.9 

Kuva 19.10 

A B 

C 

A Rakennuspituus 

B Venymä 

C Asennuspituus 

A 

C 

D 


C Asennuspituus 

D Kokoonpuristuma 

Kylmässä tilassa kompensaattorit tulisi asentaa puoleen väliin esijännitettynä (venytettynä + tai kokoon 

painettuna -), aina sen mukaan, kuinka kompensaattoria käytetään. Tätä suositellaan myös silloin, kun 

kompensaattorin aksiaaliliikettä ei hyödynnetä täysin. Jos saadaan aikaiseksi esimerkiksi vain 30 mm:n 

kokonaisvenytys ja kompensaattori sallii 66 mm:n venytyksen, on - myös käyttöiän suhteen - parempi 

kuormittaa kompensaattoria ± 15 mm:llä kuin - 30 mm:llä. 


19.5.3.2.1 Asennus moottoriin (turboahdin) 

Laitteistonpuoleisia pakokaasuputkia moottorinpuoleiseen pakokaasukompensaattoriin liitettäessä 

pakokaasuturbiinin jälkeen on suoritettava suuntaus. Huono moottorinpuoleisen pakokaasukompensaattorin 

suuntaus johtaa luvattomiin voimavaikutuksiin pakokaasuturboahtimen kotelossa. 

Yllä mainitun ongelman välttämiseksi on MWM antanut asennusmääräyksen piirroksen muodossa laitteille 

TCG 2032, TCG 2020 V12 ja V16 turboahdintyypillä TPS 52 ja laitteelle TCG 2020 V20 turboahdintyypillä 

TPS 48. 

Asennusmääräysten piirroksia ovat: 

TCG 2020 V20 /TPS 48: 1242 0623 UB 

TCG 2020 V12/V16 / TPS 52: 1242 0619 UB 

TCG 2032 V16: 1228 2504 UB 

Tällöin on aina huomattava, että moottori ja erityisesti turboahdin on vapautettu kuormituksista, jotka 

syntyvät liitetyn putkiston lämpölaajenemisesta. Käytössä kompensaattorin tulisi kerätä enää vain elastisesti 

laakeroidun aggregaatin värähtelyt (kuva 19.11). Kompensaattori on asennettava turboahtimeen niin, että 

pakokaasujohdon lämpenemisen jälkeen kompensaattori saavuttaa jälleen jännittämättömän 

rakennuspituutensa. Seuraava pakokaasujohdon kiintopiste on järjestettävä välittömästi kompensaattorin 

jälkeen. 

Kuva 19.11 Kiintopisteen järjestäminen moottorin jälkeen pakokaasujohdossa 

5 

1 

2 

3 

4 

1 Kiintopiste 

2 Aksiaalikompensaattori 

3 Turboahdin 

4 Aggregaatti laakeroitu elastisesti 

5 Irtopiste (putkiohjain) 


19.5.3.2.2 Asennus putkistomatkalle 

Lämpölaajenemisen selvittämiseksi putkistossa on voimassa nyrkkisääntö: 

normaaliteräkselle n. 1 mm:n lämpölaajeneminen / putkimetri ja per 100 °C. 

jaloteräkselle n. 2 mm:n lämpölaajeneminen / putkimetri ja per 100 °C. 

Tämä tarkoittaa, että 1 metrin putkella ja 500 °C:ssa tämän putkikappaleen lämpölaajeneminen on 

normaaliteräksellä n. 5 mm ja jaloteräksellä n. 10 mm. 

Normaalisti pakokaasujohtomatkalle asennetaan aksiaalikompensaattoreita lämpölaajenemisen 

keräämiseksi. Kompensaattoreiden sijainti on esitetty kunkin tilauksen pystytyssuunnitelmassa, jossa 

valmistajan asennusmääräyksiä noudatetaan. Normaalisti riittää pakokaasujohdon edelleenohjaus kuvan 

19.12 mukaisella järjestyksellä. 


Kuva 19.12 Kiintolaakeri, irtolaakeri ja kompensaattorit pakokaasujohdossa 

3 

1 A2 

4 

5 

1 Moottori 

2 Kompensaattori moottorin jälkeen 

3 Kiintopiste moottorin jälkeen 

4 Irtopiste / putkiohjain 

5 Kompensaattori 

6 Äänenvaimennin 

7 Kiintopiste 


4 

6 

5 

7


Ennen sisäasennusta ja ulkoasennuksen jälkeen on tarkastettava, että paljeakselit ovat vapaita 

vierasesineistä (lika, sementti, eristysmateriaali). 

Kompensaattorit asennetaan normaaleilla kuusioruuveilla ja muttereilla. 

Vastalaippana käytetään sileitä laippoja tai reunalaippoja. Tällöin on mutterit asetettava vastalaipan puolelle, 

katso kuva 19.13. 

Kuva 19.13 

A 


Kiristä ruuvit useita kertoja tasaisesti ristiin; kiristä tarvittaessa hieman ensimmäisen käyttöönoton jälkeen. 

Työkalujen aiheuttamien kompensaattorin vaurioiden välttämiseksi on palkeen puolella pidettävä 

ruuviavainta ja vastalaipan puolella ruuviavainta kierrettävä. 

Mitat ja liitäntämitat löytyvät kuvasta 19.14 ja taulukosta 19.5. 


Kuva 19.14 

A Palkeen aksiaalinen liike 

B Palkeen lateraalinen liike 

A B 


Taul. 19.5 

Nimellisl 

eveys 

Tekniset tiedot aksiaalikompensaattori Laippa DIN 2501 -PN6 

aksia 

alinen 

Liikkeen vastaanotto 

nimellinen 1000 

kuormavälyksellä 

latera 

alinen 

aksiaalinen/r 

adiaalinen 

Rakennus 

pituus 

ilman 

jännitystä 

Aallotettu 

pituus 

Ulkona 

Reikäy 

mpyrä 

Halkaisija Ruuvit 


Porak 

. 

Olake Sivunpa 

ksuus 

Luku 

määrä Kierre 

2N 2N â L0 l DA LK B BÖ b N - G 

DN 

mm mm mm mm mm mm mm mm mm mm 

Kapp 

ale 

M kg 

100 

100 

50 

80 

6 

12 

1,0 

2,5 

118 

184 

60 

2x47 

210 170 18 147 14 4 M16 

5,4 

5,9 

125 

125 

50 

200 

7,7 

114 

0,2 

2,0 

140 

340 

75 

272 

240 200 18 178 10 8 M16 

5 

6 

150 

150 

50 

200 

6,9 

101,1 

0,2 

2,0 

145 

350 

78 

286 

265 225 18 202 10 8 M16 

6 

7 

200 

200 

50 

200 

5,1 

81,2 

0,2 

2,0 

150 

370 

73 

291 

320 280 18 258 16 8 M16 

11 

14 

250 

250 

50 

200 

3,6 

64,5 

0,1 

1,9 

150 

370 

65 

286 

375 335 18 312 16 12 M16 

14 

17 

300 

300 

50 

200 

3,3 

54,4 

0,1 

1,6 

150 

365 

69 

285 

440 395 22 365 16 12 M20x2 

18 

21 

350 

350 

50 

200 

3,3 

48,1 

0,1 

1,4 

155 

355 

74 

272 

490 445 

22 

415 16 12 M20x2 

24 

28 

400 

400 

60 

180 

4,4 

39,2 

0,1 

1,2 

180 

365 

84 

279 

540 495 22 465 16 16 M20x2 

29 

35 

450 

450 

60 

180 

4,1 

34,1 

0,1 

1,0 

185 

355 

98 

272 

595 550 22 520 16 16 M20x2 

33 

40 

500 

500 

60 

180 

3,8 

30,4 

0,1 

0,9 

190 

360 

100 

270 

645 600 22 570 16 20 M20x2 

36 

44 

600 

600 

60 

180 

2,8 

25,2 

0,1 

0,8 

190 

370 

89 

267 

755 705 26 670 20 20 M24x2 

53 

63 

700 

700 

60 

180 

2,6 

21,3 

0,1 

0,6 

200 

365 

95 

262 

860 810 26 775 20 24 M24x2 

63 

74 

800 

800 

60 

180 

1,9 

18,3 

0,1 

0,5 

185 

365 

79 

257 

975 920 30 880 20 24 M27x2 

77 

90 

*1) Ilman vastalaippaa, ruuveja ja muttereita 

Ilmoitetut arvot koskevat huoneenlämpötilaa; Käyttötilassa on odotettavissa pienempiä arvoja. 

Lämpötiloissa 300 °C:seen asti voidaan poikkeamat jättää käytännössä huomiotta. 

Korjausarvot KJ korkeammille lämpötiloille katso taulukko 19.6. 

Kaikkien suhteellisten kuormitusten summa ei saa ylittää 100 %:a lämpötilakertoimesta KJ. 

*1 

Paino

Myös lämpölaajenemisen ja värähtelyn päällekkäisyydestä on matka- ja amplitudiosuutta tarkkailtava 

kulloinkin erikseen. Seuraavan kaavan mukaan: 

 

 

 

 

2 

2 

 

aksiaaline n, 

Suunnittel u 

 

aksiaaline n, 

Nimelis 

 

 

 

 

2 

2 

 

lateraalin en, 

Suunnittel u 

 

lateraalin en, 

Nimelis 

Nimellis: Nimellisarvo (nimellinen) taulukosta 19.5 

Suunnittelu: Maks. liikkeen vastaanotto käytössä 

 

 

 

 

 

 

100% 


â 

â 

Suunnittel u 

Moniseinämäisestä palkeesta 1.4541 (X6 CrNiTi 18 9) ja olakelaipasta RST 37-2 muodostuvaa 

kompensaattoria voidaan käyttää 550 °C:n käyttölämpötilaan asti. 

Kompensaattori tallentaa vain yhden annetuista liikkeistä täysin. Käyttöpaine on sallittu 1 baariin (PN1) asti. 

Asennuspituus (rakennuspituus + esijännitys) riippuu laitteistonpuolen kokonaislaajenemisesta. 

Rakennuspituus Lo kuvaa neutraaliasentoa. 

Taul. 19.6 Lämpötilan vaikutus liikesuureeseen 1 

Nimelis 

 

 

 

 

J °C 100 200 300 400 500 600 

KJ -- 1 0,9 0,85 0,8 0,75 0,7 

Raaka-aine 1.4541 

19.5.3.4 Putkipidikkeiden järjestys pakokaasujohdossa 

Kompensaattoreita järjestettäessä on putkipidikkeet aina asennettava kompensaattoreiden eteen ja niiden 

jälkeen, koska muuten johto voi taipua sivusuunnassa. Nämä putkipidikkeet voidaan toteuttaa aina 

asennustilanteesta riippuen kiintopisteinä ja/tai irtopisteinä. Etäisyys kiintopisteestä, tai irtopisteestä, 

kompensaattoriin tulee valita korkeintaan kokoon 3 x putkiston DN. 

Tällöin on huomioitava, että kiintopisteiden on todellakin myös oltava kiinteitä. Kiintopisteen elastisuus ei saa 

olla niin suurta, että pakokaasujohto liikkuu vielä muutamia millimetrejä, ennen kuin se todellakin kiinnittyy. 

Irtopisteet (putkiohjaimet) ovat putkea ympäröiviä putkisinkilöitä, jotka antavat johdon liukua 

jännitteettömästi. Suuremman kitkavastuksen välttämiseksi on mahdolliset liat tai tukokset putkiohjaimen ja 

putken välissä estettävä. 

Ylimääräisiä putkikiinnitteitä on asennettava aina johdon painon ja koon mukaan. 

1 Witzenmann, "Kompensaattorit" s. 99, 1990 

K


Asennuksen jälkeen kompensaattorit on peitettävä suojaksi hitsauskuumuutta (esim. hitsausroiskeet, 

hitsaushelmet) ja ulkovauriota vastaan. Kompensaattoripalkeen on pysyttävä puhtaana ja eikä sitä saa 

maalata. 

19.5.3.6 Eristys 

Suuren lämpösäteilyn vuoksi on kompensaattorin eristäminen joissakin tapauksissa tarkoituksenmukaista, 

erityisesti konekotelon sisällä. Tällöin kompensaattorin ympärille tulisi asettaa pienellä välillä liukuva putki- tai 

levyholkki, jotta eristysmateriaali ei lepäisi suoraan kompensaattorilla, katso kuva 19.16. Muuten on 

olemassa vaara, että eristysmateriaali tiivistyy paljeakselin kylkien väliin. Eristykseksi suositellaan 

asbestittomia eristyspalmikoita tai eristysmattoja; ei kuitenkaan lasivillaa tai piimaata, koska ne pölyävät. 

Kuva 19.16 

19.6 Ohjeita käyttöönottoon 

Ennen käyttöönottoa ja asiakkaalle luovutusta on aggregaatti puhdistettava perusteellisesti. 

Seuraavat kohdat tulee ottaa huomioon: 

Tarkasta elastisten laakerielementtien säätö 

Tarkasta kytkimen suuntaus 

Kompensaattorien määräystenmukainen asennus 

Jäähdytysvesikompensaattorit jännitteettömiä 

Letkustoissa määrätty taivutussäde 

Pakokaasukompensaattoreissa määrätty esijännite 

Johdoissa vedonpoisto ja määrätty taivutussäde 

Ilmasuodatin puhdas pölystä ja liasta 




Luku 20 

Putkistojen vetäminen 

06-2012 


Sisältö 

20. Putkistojen vetäminen 3 

20.1 Yleiset asennusohjeet 3 

20.2 Putkistojen raaka-aineet 4 

20.3 Ohje putkistojen hitsaukseen/ juottoon 5 

20.3.1 Teräsputkien hitsaaminen 5 

20.3.2 Putkien kovajuotto 5 

20.4 Irrotettavat putkistoliitokset 6 

20.4.1 Laippaliitännät 6 

20.4.2 Kierreliitokset, joissa tiiviste kierteessä 6 

20.4.3 Putkikierreliitokset 6 

20.5 Putkistojen pidike/ tuki 7 

20.6 Putkistojen eristäminen 7 

20.7 Pintakäsittely, väritys 7 

Kapitel_20 - Putkistojen vetäminen.docx Sivu 2 / 8 © MWM GmbH 2012 / VD-S

20. Putkistojen vetäminen 

20.1 Yleiset asennusohjeet 

Kaikki putket on taivuttamisen, hitsaamisen jälkeen ja ennen vetämistä puhdistettava sisältä, 

eli petsattava perusteellisesti happoliuoksella ja sen jälkeen emäksisellä liuoksella (sooda tai 

vastaava) ja huuhdeltava pH-neutraalisti kuumalla vedellä. Putket on lopuksi säilöttävä 

sisältä. 

Laitteiston käyttöönottoa varten on kaikkien putkistojen oltava puhdistettuna perusteellisesti 

sisältä liasta, karstasta ja lastuista, jotta pumppuihin, venttiileihin, lämmönvaihtimiin, 

sensoriikkaan ja polttomoottoriin jne. ei pääse vierasesineitä. Painetarkastus on oltava 

suoritettuna. 

Putkistot, joiden halkaisija ei vastaa lisävarusteosien (pumput, kompressorit, jäähdyttimet 

jne.) liitäntöjä, on sovitettava supistuskappaleiden tai supistuskierreliitosten avulla. 

Liitäntöjen sijainti ja koko näissä laitteissa näkyy yksittäisistä lisävarusteosien piirroksista. 

Mittakojeiden (esim. lämpömäärälaskurit, kaasulaskurit jne.) asennuksessa on huomioitava 

valmistajan antamat määräykset. Tämä koskee erityisesti asennusasentoa ja tulo- ja 

lähtökulkuja. 

Nesteellä täytetyissä järjestelmissä on syvimpiin kohtiin asennettava tyhjennys- ja 

täyttöliitännät. Kaikissa lakipisteissä on oltava olemassa ilmausmahdollisuudet. Alipisteisiin 

asennetaan tyhjennys- ja täyttöhanat päätekorkilla ja letkunliitäntämahdollisuudella. 

Lakipisteisiin kiinnitetään ilmaushanat tai automaattiset ilmaimet. 

Kaasumuotoisia aineita sisältäviin putkistoihin on alimpiin kohtiin asennettava tiivisteveden 

keräimet vedenpoistohanoineen. Putkistot on vedettävä tiivisteveden keräimiin päin 

viettävästi. 

Tuoreöljyn täyttöjohdoissa saa käyttää kupariputkea (putkiliitokset juotettava 

hopeajuotteella). Vaihtoehtoisesti voidaan johtoihin käyttää myös kirkkaaksi kylmävedettyjä 

ERMETO-teräsjohtoja (kokoa putkiliitokset tätä varten yleisesti erikoiskierreliitoksilla, älä 

koskaan hitsaa!). Tuoreöljyjohdot on huuhdeltava vetotöiden jälkeen perusteellisesti 

uusöljyllä. 

Tuoreöljyjohdot kuparista tai teräksestä voidaan myös puristaa öljyä kestävillä liitoksilla. 

Tavanomaiset saniteettiliitokset eivät ole sallittuja, koska tiivisteen raaka-aine ei kestä öljyä. 


20.2 Putkistojen raaka-aineet 

Taul. 20.1 esittää yleiskuvan raaka-aineista, joita tulee käyttää putkistoihin erilaisille aineille: 

Taul. 20.1: 

Aine Alajako Putkiston raaka-aine 

Destilaattipolttoaine Teräs, kupari 

Sekapolttoaine Teräs 

Maakaasu, kaivoskaasu 

Biokaasu, 

vedenpuhdistuskaasu, 

kaatopaikkakaasu, maaöljyn 

sivukaasu 

Vesi 

Voiteluöljy, kuumat moottorin 

kiertojohdot, 

Tuoreöljyn täyttöjohdot ja 

jäteöljyjohdot 

Paineilma 

Pakokaasu 

Kondensaatti 

Moottorikierto, seoksen 

jäähdytyskierto, 

ahtoilmakierto, lämmityskierto, 

hätäjäähdytyskierto, 

raakavesikierto 

Teräs, sinkitty teräs, 

kaasun säätöjärjestelmän ja moottorin 

välissä teräs tai jaloteräs; näiden johtojen on 

oltava ehdottoman "puhtaita". 

Yleensä jaloteräs 

Yleensä teräs, aina veden laadun mukaan 

on mahdollisesti käytettävä laadukkaampia 

raaka-aineita, esim. merivesi 

hätäjäähdytyskierrossa / raakavesikierrossa 

Jaloteräs 

Käynnistysjohdot Jaloteräs 

Täyttöjohdot Teräs 

Teräs, kupari, jaloteräs 

Ohjausilmajohdot (alipaine) Teräs, kupari 

Käyttö maakaasun, 

kaivoskaasun alaisena 

Käyttö biokaasun, 

vedenpuhdistuskaasun, 

kaatopaikkakaasun, maaöljyn 

sivukaasun alaisena 

AWT:n edessä ja sisäpystytyksessä: 

Lämmönkestävä teräs (esim. 15 Mo 3) 

AWT:n jälkeen ja ulkopystytyksessä: 

Jaloteräs 

Jaloteräs (esim. 1..4571) 

katalysaattorin edessä aina jaloteräs 1.4571 

happoainesosapitoisuudella Jaloteräs 

Loput Teräs, kupari, sinkitty teräs 


20.3 Ohje putkistojen hitsaukseen/ juottoon 

Hitsatut liitokset ovat putkistojen homogeenisia osia ja takaavat ehdottoman tiiviyden käytössä. Ne 

muodostavat taloudellisimman putkiliitoksen ja siksi niitä käytetään ensisijaisesti. Yhteensopivuus, 

moitteeton putkien päiden keskittäminen keskenään, hitsausreunan esivalmistelu ja valittu hitsausmenetelmä 

ovat edellytyksenä hitsausliitoksen lujuudelle. 

Huomio: Putkistojärjestelmässä suoritettavissa hitsaustöissä on erotettava kaikki sähköisesti johtavat liitokset 

aggregaattiin. Aggregaatin teräskompensaattorit on purettava hitsaustöissä. 

Sähköhitsauksessa on elektrodimaatto kiinnitettävä mahdollisimman lähelle hitsauskohtaa ja hyvä maattoliitin-yhteys 

on taattava. Kumi- ja teräskompensaattorit on peitettävä hitsaustöissä, jotta hitsauskipinät eivät 

voi vaurioittaa niitä. 

Katso myös luku 19.2. 

20.3.1 Teräsputkien hitsaaminen 

Seuraavat kohdat on otettava huomioon: 

Katkaisuleikkausten karkeus ei saa ylittää maks. arvoa Rz 100 

Sallitut hitsausmenetelmät standardin mukaisesti 

DIN ISO 857-1 , puikkohitsaus, MIG tai TIG 

DIN EN 439 , argon-suojakaasu, juuren suojaksi läpivirtaus 5-7 l/min argonia 

Hitsaussauman esivalmistelu standardin mukaisesti 

DIN EN ISO 9692-1 

Direktiivi epäsäännöllisyyksien arviointiryhmistä 

DIN EN ISO 5817 tai 

Hitsauslisäaineet 

- Puikkohitsaus : Puikko DIN EN ISO 2560 

- TIG: Umpipuikko DIN EN 440, DIN EN 439, DIN EN 1668 

- MIG: Hitsauslanka DIN EN 440, DIN EN 439, DIN EN 1668 

20.3.2 Putkien kovajuotto 

Kovajuotosliitokset on laadittava MWM H0340 -tehdasnormin mukaisesti. 


20.4 Irrotettavat putkistoliitokset 

20.4.1 Laippaliitännät 

Laippaliitäntöjen ominaisuuksiin kuuluu helppo asennettavuus ja niitä käytetään yleensä putkistojen 

liitäntäliitoksina moottoreihin, pumppuihin, lämmönvaihtimiin, säiliöihin jne. Ensisijaisesti käytetään normien 

DIN 2501, PN10 tai PN16 mukaisia laippoja, korkeamman paineen omaaville aineille (esim. ilmanpaine) 

vastaavasti korkeammalla nimellispaineella. 

Moottorien tai laitteistonosien huollossa ja kunnossapidossa on putkistot usein irrotettava paremman pääsyn 

luomiseksi. Tällöin on erityisen suositeltavaa käyttää soveltuvissa kohdissa laippaliitäntöjä. 

Tiivisteraaka-aineet laippojen välissä on valittava aineen itsensä sekä paineen ja aineen lämpötilan 

aiheuttaman kuormituksen mukaisesti. Vuotojen välttämiseksi on laippaliitäntöjä valvottava. Siksi 

laippaliitosten tulisi mahdollisuuksien mukaan olla helppopääsyisiä tiivisteen vaihtoa tai ruuvien kiristämistä 

varten. Silmämääräisen tarkastuksen on joka tapauksessa oltava taattua. 

20.4.2 Kierreliitokset, joissa tiiviste kierteessä 

Ensisijassa käytetään standardin DIN EN 10226 mukaisia Whitworth-putkikierteitä liitoksiin lieriömäisillä 

sisäkierteillä armatuureihin, liittimiin jne. ja kartiomaisella ulkokierteellä kierreputkiin. Tiiviyden lisäämiseksi 

kierteet on pakattava ennen paikoilleen kiertämistä tiivisteaineella tiivistekitillä varustetun hampun muodossa 

tai kiedottava muovisilla tiivistenauhoilla. 

Voiteluaine-, polttoaine- ja kaasuputkissa tulee käyttää muovitiivistenauhaa. 

20.4.3 Putkikierreliitokset 

Putkikierreliitoksissa tiiviys saadaan aikaiseksi progressiivirenkaalla, joka muodostaa kiinteän ja vuotovarman 

putkiliitoksen. 

Näihin johtoihin tulee käyttää ainoastaan tarkkuusteräsputkia, mielellään putkia, joiden ulkohalkaisijat ovat 

6 - 38 mm. Aina putken seinämän paksuudesta ja ulkohalkaisijasta riippuen on käytettävä vahvistusholkkeja. 

Progressiivirenkaan vetäminen paikoilleen on suoritettava huolellisesti. 


20.5 Putkistojen pidike/ tuki 

Putkistot on kiinnitettävä konsoleihin tai seiniin sinkilöillä, pyöröteräskaarilla jne. Vaakasuoraan kulkevissa 

putkistoissa tukileveys on valittava putken halkaisijaa vastaavasti. Putkistoissa, jotka laajenevat väliaineen 

korkean lämpötilan vuoksi, on laakeri toteutettava olosuhteisiin sovitetusti kiinto- ja irtolaakerina. Tällöin on 

tarvittaessa kiinnitettävä huomiota runkoäänieristykseen 

20.6 Putkistojen eristäminen 

Aina läpivirtaavan aineen lämpötilan mukaan on putkistot varustettava lämpöeristyksellä kosketussuojaksi. 

Eristyspaksuudet on valittava niin, että eristyksen pintalämpötilat eivät ylitä 60 °C:tta. Kosketussuoja voidaan 

myös luoda muilla toimenpiteillä, esim. kohteesta etäämmälle asennetuilla rei'itetyillä levyillä tai 

piikkilangalla. 

20.7 Pintakäsittely, väritys 

Kaikki putkistot jaloteräsputkia lukuun ottamatta on maalattava. Tätä varten putket on puhdistettava 

perusteellisesti ja varustettava aluksi pohjamaalilla, kuivan kalvon paksuus n. 30 µm. Sen jälkeen on 

siveltävä peitelakka, kerrospaksuus n. 40 µm. 

Sikäli mikäli värityksestä ei ole annettu mitään erityisiä tietoja, tulisi värit valita standardin DIN 2403 

mukaisesti. Tässä normissa värit on määritelty putkien läpivirtausaineiden mukaisesti. 

Putket, jotka lämpöeristetään, on maalattava ainoastaan pohjamaalilla. 

Teräksiset pakokaasuputket on maalattava lämmönkestävällä maalilla. Tähän tarvitaan erittäin hyvin 

kuumuutta kestävä sinkkisilikaattimaali, mielellään 2 kerrosta á 40 µm:n kuivan kalvon paksuus. 




Luku 21 

Työturvallisuus, tapaturmanehkäisy, 

ympäristönsuojelu 

06-2012 


Sisältö 

21. Työturvallisuus, tapaturmanehkäisy, ympäristönsuojelu 3 

21.1 Telineet, lavat, tikkaat ................................................................................................................... 3 

21.2 Melusuoja ...................................................................................................................................... 3 

21.3 Palosuojaus, pelastautumissuunnitelma ....................................................................................... 3 

21.4 Kosketussuoja ............................................................................................................................... 4 

21.5 Hätäpysäytyslaitteet ...................................................................................................................... 4 

21.6 Vaarallisten aineiden varastointi ja hävittäminen .......................................................................... 4 

21.7 Sähköiset suojatoimenpiteet ......................................................................................................... 4 

21.8 Tapaturmanehkäisymääräykset sähkölaitteistoilla ....................................................................... 5 

21.9 Vaara-analyysit ............................................................................................................................. 6 

Kapitel_21 - Työturvallisuus, tapaturmanehkäisy, ympäristönsuojelu.docx Sivu 2 / 6 © MWM GmbH 2012 / VD-S

21. Työturvallisuus, tapaturmanehkäisy, ympäristönsuojelu 

Moottoriaggregaateilla varustetun laitteiston asennuksessa, käytössä ja huollossa on noudatettava yleisiä 

työturvallisuudesta ja tapaturmanehkäisystä annettuja määräyksiä. 

Työvälineiden ja valvontaa kaipaavien laitteistojen turvallisuudesta on EU:ssa voimassa 3. lokakuuta 2002 

lähtien käyttöturvallisuusasetus (Saksassa BetrSichV). 

Perustavat rakenteelle ja koneiden valmistukselle asetetut turva- ja terveydensuojeluvaatimukset on 

määritelty EU-direktiivissä 2006/42/EY. Tässä viitataan erityisesti muutamiin toimenpiteisiin. 

21.1 Telineet, lavat, tikkaat 

Laitteistojen asennuksessa on komponentteja yleensä asennettava sellaisissa korkeuksissa, 

että tarvitaan telineitä tai lavoja. Telineiden ja lavojen on oltava varustettu suojakaiteilla. 

Mikäli telineille asetetaan painavia komponentteja, niiden kantokyvyn on oltava riittävä. 

Jos usein käytetyt armatuurit tai luettavat mittarit on asennettu korkeudelle, jota ei voida 

tavallisesti saavuttaa, on asennettava kiinteitä tarkastuslavoja. 

Vain TÜV:n hyväksymiä tikkaita saa käyttää. 

Valmistussarjan TCG 2032 moottoreiden pystytyksessä on rakennusvaiheessa asennettava 

huoltolavoja moottorille. 

21.2 Melusuoja 

Konetilassa saavutetaan moottoriaggregaattien käydessä yli 100 dB (A):n melutaso, mikä aiheuttaa ajan 

myötä konetilassa ilman kuulosuojaimia oleskeleville henkilöille kuulovaurioita. Siksi konetilassa on 

käytettävä kuulosuojaimia aggregaattien käydessä. Konetilan sisäänkäynteihin on kiinnitettävä ohjekilpiä 

kuulosuojainten käytöstä. 

21.3 Palosuojaus, pelastautumissuunnitelma 

Moottoriaggregaattien polttoaineet, kaasumuotoiset tai nestemäiset, sekä moottoreissa 

käytetty voiteluöljy voivat syttyä ilmassa helposti. Siksi polttoaineiden hallitsematonta 

ulostuloa on vältettävä ja valvottava. Öljyllä tai polttoaineella kostutetut siivousliinat on 

hävitettävä välittömästi, koska ne aiheuttavat syttyessään helposti suuremman palon. Aina 

kunkin laitteiston mallin turvateknisten vaatimusten mukaisesti on asennettava kiinteitä 

palonsammutuslaitteita ja vastaavat varoitus- ja laukaisulaitteet. Palonsammutuslaitteiden, 

kuten esim. käsipalosammuttimien, palopostien jne. sijaintipaikka on merkittävä ohjekilvillä. 

Leveys (väh. 600 mm) ja korkeus (väh. 2000 mm) on huomioitava poistumistietä varten. Jos 

konetilassa syttyy tulipalo, poistumisteiden on oltava merkittynä. Pelastautumissuunnitelma 


on oltava olemassa. Tämä koskee erityisesti tilannetta, jossa konetila sijaitsee suuremman 

rakennuksen sisällä. 

Lakisääteisiä määräyksiä on noudatettava. 

21.4 Kosketussuoja 

Kaikki liikkuvia osia sisältävät komponentit, konetiloissa näitä ovat ensi sijassa moottoriaggregaatit ja 

käytettävät generaattorit, kompressorit ja sähköpumput, on varustettava vastaavilla suojalaitteilla niin, ettei 

pyöriviin osiin voi koskettaa suoraan. Suojalaitteet saa irrottaa ainoastaan huolto- ja kunnossapitotöitä 

varten. Kun näitä töitä suoritetaan, koneet on irrotettava käynnistyslaitteista niin, että koneen tahaton 

käynnistäminen ei ole mahdollista. 

Aggregaattien toiminnassa aineita johtavissa johdoissa, erityisesti jäähdytysvesi- ja pakokaasujohdoissa, 

saavutetaan lämpötiloja, jotka johtavat suorassa kosketuksessa ihon palovammoihin. Nämä johdot on 

varustettava lämpöeristyksellä tai riittävällä kosketussuojalla. 

21.5 Hätäpysäytyslaitteet 

Jokaisen aggregaatin hätäpysäytyspainikkeiden lisäksi tulisi konetilassa, helppopääsyisessä paikassa, 

mielellään pelastautumisoven lähellä, olla varmistettu hätäpysäytyspainike, jolla laitteisto voidaan pysäyttää 

vaaran uhatessa. 

21.6 Vaarallisten aineiden varastointi ja hävittäminen 

Polttoaineet, voiteluöljyt, jäähdytysveden käsittelyaineet, akkuhapot, puhdistusaineet ovat vaarallisia aineita, 

jotka varastoidaan suuremmissa säiliöissä, tynnyreissä tai muissa astioissa konetilassa tai viereisissä 

tiloissa. Niiden varastointipaikat on laadittava niin, etteivät nämä aineet pääse viemäriverkostoon myöskään 

säiliön vaurioituessa. 

21.7 Sähköiset suojatoimenpiteet 

VDE-määräys VDE 0100 määrää suojatoimenpiteistä suojaksi vaarallisia kosketusjännitteitä vastaan. 

Siinä erotellaan seuraavat: 

Suoja suoraa kosketusta vastaan 

Sähköisten käyttöaineiden aktiivisten osien - näitä ovat toiminnallisesti jännitettä johtavat 

osat - on oltava joko koko matkaltaan eristetty tai suojattu rakenteeltaan, sijainniltaan, 

järjestykseltään tai erityisin määräyksin suoraa kosketusta vastaan. 


Suoja epäsuorassa kosketuksessa 

Moitteettomasti valmistetusta käyttölaitteesta huolimatta voi vanhentuminen tai kuluminen 

aiheuttaa eristysvirheitä niin, että kosketettavissa olevat, johtavat osat voivat saavuttaa liian 

korkeita kosketusjännitteitä (alk. 50 V). 

Sähköisten laitteistojen aktiivisten osien parissa saa työskennellä ainoastaan jännitteettömässä tilassa. 

Jännitteettömän tilan aikaansaamiseksi ja varmistamiseksi on noudatettava 5 turvasääntöä: 

Kytke vapaaksi 

Varmista uudelleenkäynnistystä vastaan 

Tarkista jännitteettömyys 

Maadoita ja oikosulje 

Peitä tai eristä viereiset, jännitteen alaiset osat 

Vastuullinen valvova henkilö saa vapauttaa työskentelykohdan työskentelyä varten vasta, kun kaikki 5 

turvamääräystä on suoritettu. 

Töiden päättämisen jälkeen on turvatoimenpiteet jälleen poistettava. 

Käynnistysluvan saa antaa vasta, kun kaikista työskentelykohdista on annettu laitteiston vapautus ja kaikista 

kytkentäkohdista on ilmoitettu käynnistämisvalmiudesta. 

21.8 Tapaturmanehkäisymääräykset sähkölaitteistoilla 

Tapaturmanehkäisymääräyksiä on noudatettava! 

Erityisesti "Yleisiä määräyksiä" BGV A1 sekä "Sähköisen laitteistot ja käyttölaitteet" VBG4. 

Vahvavirtalaitteistojen pystytyksessä on voimassa VDE 0100 (kork. 1 kV) tai VDE 0101 (yli 1 kV) ja käyttöä 

DIN EN 50191 tai VDE 0105. 

Ohje: 

Sähköisten laitteistojen ja vahvavirtalaitteistojen pystytyksen ja käytön saa suorittaa vain koulutettu 

henkilöstö. Keskijännitegeneraattoreiden käyttöönottoa varten on henkilöstöllä oltava tähän erityinen 

opastus/ koulutus. 


21.9 Vaara-analyysit 

Kaikille MWM-aggregaateille on suoritettu ja dokumentoitu vaara-analyysit. Vaara-analyyseissä esitetään ja 

arvioidaan vaaran mahdollisuudet aggregaattien pysytyksessä, käynnistyksessä, käytössä ja huollossa. 

Lisäksi esitetään vaarojen vähentämiseksi suoritettavat toimenpiteet.

Energialaitteiden rakenne Kaasu- ja dieselmoottorikäyttölaite - MWM

Create successful ePaper yourself

Delete template?

Save as template?