Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys

Hallbergin komitean on määrä saada työnsä
valmiiksi joulukuuhun mennessä. Mitä sen jälkeen
tapahtuu?
– Komitean työ on loppusuoralla. Ehdotukset
muotoutuvat rauhallisen ja perusteellisen
harkinnan sekä laajan kuulemisen pohjalta.
Uskon että ehdotukset, joiden yksityiskohtia
hiotaan vielä, siirtyvät sellaisenaan varautumisen
järjestelmän kehittämiseen. Toivottavasti
komitean linjaukset heijastuvat tulevaan hallitusohjelmaan
ja vaikuttavat muutenkin pitkän
aikavälin ratkaisuihin. Tietysti jää vielä monia
jatkotehtäviä, etenkin alueellisen varautumisen,
valtion aluehallinnon ja kuntien varautumissuunnitelmien
ja yhteistyön rakentamiseksi.
On syytä erityisesti korostaa kuntien asemaa.
Ne ovat monin tavoin etulinjassa.
Kriisitilanne on usein traumaattinen koko yhteiskunnan,
sekä kansalaisten että yhteiskunnan
kannalta. Jos luottamuksen kanssa on ongelmia
kriisitilanteessa, se heijastunee hyvin
nopeasti koko yhteiskuntaan?
– Asioiden hallinta saattaa joskus tietysti
lähteä kokonaan käsistä. Siksi on juuri ennakoitava
ja harjoiteltavakin erilaisia tilanteita.
Elintärkeitä kysymyksiä ovat oikean tilannekuvan
saaminen ja tiedonkulun varmistaminen.
Toisaalta on erotettava toisistaan operatiivinen
tilanteen hoitaminen ja siitä tiedottaminen
sekä poliittiset vastuukysymykset ja asioiden
yleinen hallinta. Nämä ovat erillisiä asioita,
mutta ne saattavat nousta esiin samanaikaisesti.
Toimivaltaiset viranomaiset hoitavat, mutta
ylin valtiojohto ja poliittinen johto joutuvat
selittämään sekä kansalaisille että ulkomaille,
että tilanne on hallinnassa.
Tässäkin yhteydessä on syytä korostaa yhteiskunnallisen
luottamuksen ja jatkuvuuden
merkitystä. Asioita pitäisi voida hoitaa niin pitkälle
kuin mahdollista aina normaalien säännösten
ja järjestelmien varassa, pitää kiinni eri
viranomaisten tehtävistä ja toimivallasta, eikä
rakentaa ongelmia tuottavia välitilan tai poikkeusolojen
ratkaisuja. Meillä on poikkeusolojen
varalta valmiuslainsäädäntö, jota parhaillaan
uudistetaan. Muihin erityistilanteisiin,
joita aika ajoin tulee, ei ole tarpeen rakentaa
erillisjärjestelyjä. Pääministerillä on jo nyt
perustuslain mukaan koordinointi- ja johtovastuu
valtioneuvostotasolla. Pääministeri voi
aina määrätä asian esittelyyn ja edistää sen käsittelyä.
Perustuslain varjon alle voi rakentaa
toimivia johtosuhteita ilman erillislakeja. Näin
voidaan toimia normaalien toimivaltuuksien
pohjalta.
Ja varmaan tilanne on nykypäivänä sillä tavoin
haasteellisempi, että tiedonvälitys on
tehokkaampaa eikä ratkaisuja voi tehdä salassa.
Kaikki on julkista ja sekin edellyttää toisenlaista
lähestymistapaa. Vanhakantainen
tapa jättää asioita kertomatta, vaikka siihen
olisi syytäkin, saattaa aiheuttaa melkoisia
ongelmia.
– Komitea on erityisesti selvittänyt viestintään,
tiedonkulkuun ja tilannekuvan mahdollisimman
nopeaan välittämiseen liittyviä kysymyksiä
ja haastatellut siinä alan asiantuntijoita
ottaen huomioon myös henkisen kriisinkestävyyden.
Tietysti pitää olla operatiivinen johto,
jossa kukin viranomainen hoitaa erilaisia tilanteita
oman toimivaltansa nojalla.
Kokonaisturvallisuuden tai kokonaismaanpuolustuksen
malli sisältää ajatuksen, että kyse
on koko kansan asiasta. Yleistä luottamusta ei
voi syntyä, jos tietoa ei ole riittävästi saatavissa
eikä mukana ole kaikkia niitä tahoja, joita
toiminta koskee. Tietojärjestelmien muutos ja
erityisesti sosiaalisen median syntyminen on
tuonut lisävaatimuksia tietoturvalle ja viestinnän
hallitsemiselle. Olennaista on oikean tiedon
saatavuus.
Selontekomenettelystä voisi pari asiaa ottaa
esille. Toinen on se, miten rakennetaan se ryhmä,
joka asian valmistelee ja miten sitä käsitellään
ja toinen on nopeus, aikatauluun liittyvät
kysymykset. Mikä olisi kaikkein tehokkain
tapa tehdä selonteko ja miten siinä yhteydessä
voitaisiin turvata se, että kaikki olennaiset
tahot, esimerkiksi eduskunta, pääsisivät vaikuttamaan?
– Suomen kansanvaltainen järjestelmä korostaa
eduskunnan asemaa ylimpänä valtioelimenä.
Siihen selontekojärjestelmäkin liittyy. Järjestelmästä
on saatu sinänsä hyviä kokemuksia,
koska se luo asioihin pitkäjänteisyyttä. Samoin
se on irti päivänpolitiikasta, koska selontekojen
jänne on irti vaaleista ja samalla myös henkilöjulkisuudesta.
Tarvitaan yli hallituskausien
ulottuvaa näkökulmaa. On kuitenkin keskusteltu
paljon siitä, että joskus tarvittaisiin nopeampaa
päivitystä. Voisi olla hyvä, että ei olla
kaikessa sitouduttu selontekojärjestelmän melko
pitkään prosessiin, jos käytännön olosuhteet
vaativat toista. Yhtenä mahdollisuutena on ollut,
että esimerkiksi pääministerin ilmoituksella
voitaisiin tuoda joku asia eduskuntaan. Myös
tässä on tärkeää pitää kiinni eduskunnan roolista.
Tämän menettelyn ohella saattaisi olla
tarvetta avoimempaan seminaaritoimintaan,
jossa keskusteltaisiin nykyistä enemmän turvallisuuspolitiikasta.
Yksi luonteva foorumi
voisi olla UTVA eli hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen
ministerivaliokunta, joka on
ennenkin järjestänyt seminaareja. Sen yhteydessä
voitaisiin hyvin toteuttaa tällaista avointakin
seminaaritoimintaa, johon voisi osallistua
paitsi hallituspuolueiden, myös opposition,
järjestöjen ja talouselämän edustajia.
Voisiko se muistuttaa presidenttifoorumia,
mutta hieman toisella tavalla järjestettynä?
– Ehkä siihen tapaan. Olennaista on, ettei
kysymys ole mistään toimielimestä eli ei pidä
luoda uusia toimielimiä kansanvaltaisen järjestelmän
rinnalle. Tällainen ratkaisu voisi olla
siinä mielessä kuitenkin perusteltavissa, että
se lisäisi avointa keskusteluilmapiiriä. Turvallisuuspolitiikka
avautuisi enemmän yhteiseksi
asiaksi eikä jäisi sellaisen kapulakielen taakse,
jonka vivahteita tavallinen kansalainen ei ymmärrä.
Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kokouksissa
toki on puheenvuoroja ja keskustelua. Samoin
on tietysti muitakin yhdistyksiä, mutta
avoimen turvallisuuskeskustelujen mahdollisuuksia
on rajatusti. Samoin UTVAssa on nykyisellään
lyhyitä kokouksia, eikä syvempään
ja laajempaan eri teemoista käytävään keskusteluun
ole käytännön mahdollisuuksia tai
aikaakaan.
Olisi tärkeää, että keskustelu turvallisuuspolitiikasta
olisi sillä tavalla avointa, että se tavoittaa
kansalaisia ja että siihen ei liity yllätyksiä tai
pelkoja. Tässäkin on kysymys luottamukseen
perustuvan kokonaisturvallisuuden lujittamisesta.
Painettuja foorumeita on esimerkiksi lehdissä,
mutta meiltä puuttuu usein myös mediasta
rakentava keskustelu mediassa tästä asiasta.
– Se taas johtuu siitä, että media on muuttunut
aika lyhytjänteiseksi ja ajautunut entistä
enemmän henkilöjulkisuuteen. Ehkä
mediakin on kahden tulen välissä. Pitää olla
taloudellisesti kannattava ja pitää julkaista
kiinnostavia uutisia. Silloin etäännytään helposti
suurista aiheista ja linjanvedoista. Suuri
kertomus häviää, koska median aikajänne on
tullut niin lyhyeksi. Nyt esillä ovat ennemminkin
eri henkilöiden ongelmat vuorotellen.
Onhan meillä tietysti laatujournalismiakin,
jolle olisi kyllä enemmänkin kysyntää.
Jos palataan alkuasetelmaan, niin suomalaisen
kokonaismaanpuolustuksen malli,
jonka kääntäisin siis kokonaisturvallisuuden
hieman etunojaisempaan asentoon, on aivan
harvinainen luottamuspääoma, jota ei pidä
hukata, Jos jotkut asiat eivät avaudu kaikille,
tarkoittaa se sitä, että pitäisi käydä avoimempaa
keskustelua.
Tätä kautta voidaan edetä toiseen selontekomenettelyn
ongelmaan eli siihen että
muutokset ovat paljon nopeampia kuin
selonteon tuottaminen. Jos meillä olisi järjestäytyneitä
keskustelufoorumeja, saataisiin
yksi keino vaikuttaa. Esimerkiksi vuoden 2001
Hallberg: Kokonaisturvallisuuden malli on harvinainen luottamuspääoma
9