Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys

Reetta Räty
toimituspäällikkö, Helsingin Sanomat
Ajoneuvoon nouse!
ilannekuva kirkastui maanalaisessa
T tunnelissa, jossain Hakaniemen torin
alla. ”Näin tämä elämä minun kohdallani
meni”, lausui kurssikaveri kuin ohimennen.
Olimme kuunnelleet pelastuslaitoksen
varautumissuunnitelmista, ihastelleet paloautoja,
juoneet pullakahvit (taas), ja tietenkin
pulisseet aina tilaisuuden tullen jostain ihan
muusta: lapsista, remonteista, mitä järkeä asua
Suomessa, miksi mies ei muista ekaluokkalaisen
kitaratunteja.
Tunnelissa emme enää olleet mikä tahansa
valtakunnallinen maanpuolustuskurssiryhmä.
Olimme Ryhmä, Kurssitovereita, MPK 194.
Sillä tästähän maanpuolustuskurssissa on
kysymys: lykätään viisikymmentä jonkinsortin
johtajaa neljäksi viikoksi yhteen ja toivotaan parasta
– itse asiassa tiedetään jo etukäteen, että
hyvä tulee. Konsepti nimittäin toimii.
70
Maanpuolustuskurssien kuulumisia Maanpuolustuskurssien kuulumisia
odankäynti teknistyy ja turvallisuuskäsite
Slaajenee, mutta maanpuolustuskurssille
kutsutut nojaavat perinteisiin aseisiin. Esittelykierros
kurssin aluksi kertoo, että koolla on
yhtenäinen jengi: harrastuksina metsästystä,
metsästystä, lenkkeilyä, mökkejä, kirjallisuutta,
metsästystä ja ai niin, autojakin voi keräillä.
Meitä on 47, ennätykselliset 18 naista.
Omassa kodissani lapset ja mies nauravat,
kun kurssi alkaa ja kiirehdin Säätytalolle kuulemaan
Puheloisen puhetta. Äiti lähtee sotaan,
mitähän siitäkin tulee. Äiti kun on profiloitunut
rauhanmarssijana, ja tainnut lausua jonkin
kriittisen sanan armeijan mielekkyydestä ja
hornettien hinnoista.
Mutta hyvä siitä tulee.
Taitavat olla Villa Upinniemen juhlia seuranneet
aamuyön tunnit, kun keskustelu saavuttaa
tämän syvällisyyden tason: Muuttiko
tämä kurssi sinua?
Ei mennä yksityiskohtiin siitä illasta. Kerrataan
mieluummin muutama tähtihetki, ja
ennen kaikkea: pysytään aikataulussa. Nollakahdeksannollanolla,
jokainen numero on
merkitsevä!
nko maanpuolustuskurssi tehokasta pro-
Opagandaa? Kai se on, mutta samalla tavalla myönteiseen
sävyyn mikä tahansa instanssi kertoo itsestään
ja tarpeellisuudestaan. Toimittajana ei
ole mitenkään kiusallista tai poikkeuksellista
kuunnella herroja kehumassa aseitaan, valittelemassa
resurssipulaa tai vitsailemassa Ruotsin
nössömeiningistä. Sekin on aika selvää, että
kurssilaisten eteen järjestetään, jos ei parhaat,
niin ainakin sanavalmiimmat ja esiintymiskykyisimmät
tyypit.
Ja hyvä luoja heitä riittää: mihin tahansa
tunneliin, luokkaan, tilannekuvakeskukseen,
puskaan, laivaan, metikkoon tai saarelmaan
meidän kiidätetään, vastassa on hymyileviä,
rohkeita, kohteliaita sotilaita/poliiseja/rajamiehiä,
joita ei ujostuta. He vastaavat höperöihinkin
kysymyksiin silmää räpäyttämättä.
Näin lausuu viisas kurssikaveri, kun lampsimme
Upinniemessä kohti majapaikkaamme:
”Sanoma ei ole uskottava, jos siinä ei ole säröjä.”
Näemmekö me – tai annetaanko meidän
nähdä säröjä?
Luulen, että näemme, huippuun hiotusta
ohjelmasta huolimatta. Puhujien ja esiintyjien
kirjo takaa, että näkökulmat sekoittuivat ja
sanoma on ainakin melkein yhtä sekava kuin
maailmakin.
Ei täällä aina tiedä, mikä on hyvää, mikä pahaa,
mikä terrorismin syy, mikä seuraus, mennäkö
Natoon nyt, joskus vai ei ollenkaan.
uosikkisanapari kurssilla: Powerpoint-kal-
Svoja läpi kahlaava viranhaltija toisensa perään
kutsui tätä nykyistä elämäämme sanoilla
”rauhan aika”. Rauhan aika! Miten virkistävää,
että retoriikassa tunnistetaan rauha. Itse asiassa
vahvemmin kuin sota. Sitä sanaa nimittäin saa
kurssilla odotella. On kriisi, viholliseen vaikuttaminen,
väkivaltainen haltuunotto, valmiustilan
nosto - mutta kovin harvoin sanotaan sota.
Suosikkivierailukohde: Lennosto! No eikun
Lammön saari. Sinnekin olivat rahdanneet
muffinssit ja taisteluharjoituksen. Metsä savusi
ja rytisi, oli kaunis syksyinen päivä, kaukana
konttorin Martela-kalusteista ja loputtomasta
kokouskierteestä. Olisiko yksi kurssin parhaista
puolista se, että on pienen etäisyyden
päässä omista rutiineistaan, tulee ajatelleeksi
huoltovarmuutta, yhtenäiskulttuurin murtumista,
rajavalvontayhteistyötä, syrjäytymisen
yhteyttä radikalisoitumiseen ja Afganistanin
heimosotia?
Suosikkisyyttäjä kurssilla: Tietenkin suosikkisyyttäjä
Raija Toiviainen ja kaikkien aikojen
föönipelastus! Nykyaikaista kriisinhallintaa
on se, että Torsti hommaa naistensaunaan riittävästi
föönejä, ja Raija hoksaa, että paljonko
iloa on fööneistä, jos niille ei ole tarpeeksi pistokkeita.
71