Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys

Kenraali Ari Puheloinen
Puolustusvoimain komentaja
Puolustusvoimain
komentajan tervehdys
194. Maanpuolustuskurssin avajaisissa Helsingissä 20. syyskuuta 2010
Herra ministeri,
Arvoisat 194. Maanpuolustuskurssin
osanottajat,
Hyvät naiset ja herrat,
Herr minister,
Ärade deltagare i 194:e Försvarskursen
Mina damer och herrar,
Toivotan alkavan kurssin osanottajat tervetulleiksi
puolustusvoimien suojiin perehtymään
kokonaismaanpuolustukseen sekä yhteiskunnan
kriisivalmiuksiin ja poikkeusolojen toimintojen
järjestelyihin. Maanpuolustuskursseilla
on vahva asema yhteiskunnassa ja pitkää
ajallista kantavuutta, mistä eräänä osoituksena
on kummikurssin edustajien läsnäolo tässä avajaistilaisuudessa.
Arvoisat kuulijat,
Puolustusvoimissa on tehty laajoja rakennemuutoksia
viime vuosikymmeninä 5-10
vuoden välein. 1990-luvun alussa kehitettiin
johtamisjärjestelmää ja joukkorakennetta
muodostamalla maa-, meri- ja ilmavoimissa aikaisempaa
laajempia alueellisia kokonaisuuksia,
joille pyrittiin varmistamaan suuri operatiivinen
itsenäisyys ja toimintaedellytysten
omavaraisuus. Seuraavan, 1990-lopussa tehdyn
rakennemuutoksen painopisteenä olivat sodan
ajan joukkojen kehittäminen ja asevelvollisten
koulutuksen uudistus. 2000-luvun alkuvuosien
rakennemuutoksissa jatkettiin koulutusorganisaation
rationalisointia. Sodan ajan
joukkoja vähennettiin, erityisesti maavoimissa,
poistamalla kokoonpanosta puutteellisesti
varustettuja ja kalustoltaan vanhentuneita
yhtymiä. Viimeisimmän rakennemuutoksen,
joka tuli voimaan vuoden 2008 alussa, painopiste
oli johtamis- ja koulutusjärjestelmän
sopeuttamisessa supistuvan sodan ajan kokoonpanon
mukaiseksi. Kaikissa rakennemuutoksissa
perustana ovat olleet kulloisenkin
ajan vaatimukset, arviot tulevaisuudesta sekä
tarpeet ja mahdollisuudet. On tärkeää tiedostaa,
että vuonna 2008 voimaan tullut puolustusvoimien
rakenne on tehty 350 000 sotilaan
sodan ajan puolustusvoimia varten.
Nyt olemme tulossa uuteen tilanteeseen.
Puolustuskyvyn ylläpidon kustannuskehitys,
puolustusmateriaalin laaja vanheneminen vuosikymmenen
puolivälissä sekä asevelvollisten
ikäluokkien pienentyminen eivät mahdollista
nykyisen suuruisten puolustusvoimien ylläpitoa
tulevaisuudessa. Asia ei ole uusi, sillä se
tiedostettiin jo valtioneuvoston vuoden 2009
turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekoa
tehtäessä, mutta valmiutta päättää supistuksista
ei silloin ollut. Päätöksiä siirrettiin eteenpäin,
mikä kuitenkin edellytti puolustuksen rahoitukseen
vuosittain 2 prosentin lisäystä. Tämä
valtiojohdon linjaus sisältyy vuoden 2009
selontekoon. Tuo 2 prosenttia on elintärkeä
myös siksi, että vain sen avulla voidaan säilyttää
ote kustannuspaineisiin ja muodostaa silta
hallittuun muutokseen vuosikymmenen puolivälissä.
Rahoituksessa voidaan tarkastella kolmea
aluetta säätöjen tekemiseksi. Niitä ovat ensinnäkin
puolustusmateriaalin hankinnat, toiseksi
rakenteiden eli organisaatioiden ja infrastruktuurin
ylläpito sekä kolmantena jokapäiväinen
toiminta. Niiden kustannukset kasvavat
yleistä hintatasoa jyrkemmin ja nopeammin.
Ilmiö on kansainvälinen. Osa-alueiden pitää
olla tasapainossa keskenään, jotta voimavaroja
voidaan käyttää taloudellisesti. Puolustusmateriaalin
uusintaan tarvitaan tietty summa koko
maan puolustuskyvyn säilyttämiseksi. Kyse on
nykyisin noin kolmanneksesta kokonaisbudjetista.
Jos toiminnan ja rakenteiden kulujen
kasvun annetaan jatkua tähänastisen kehityksen
mukaisesti, jäisi vuosikymmenen lopulla
materiaalin osuus budjetista alle 20 prosenttiin.
Sellainen epätasapaino olisi syömistä tulevaisuudesta,
minkä tulokset alkaisivat näkyä jo
lähivuosina.
Mitä sitten voimme tehdä? Materiaalibudjetin
säätelymahdollisuudet ovat rajalliset, koska on
turvattava varustuksen määrän lisäksi sen ajallinen
uusintarytmi, jotta emme joudu asettamaan
sotilaitamme tehtäviinsä puutteellisella
tai auttamattomasti ikääntyneellä kalustolla.
On haettava laajasti keinoja kustannustehokkuuden
takaamiseksi. Emmekä selviä tästä
haasteesta nyt pelkillä rakennemuutoksilla.
Tarvitaan puolustusvoimien perusteellinen uudistus.
Menetelmänä ei silloin voi olla vanhojen
organisaatioiden ”höylääminen” ohuemmaksi
tai toimintojen siirtäminen paikkakunnalta
toiselle niitä osittain supistaen. Sekä toiminnat
että rakenteet on uudistettava niin, että teemme
työtämme tulevaisuudessa uusin tavoin ja
uusituissa kokoonpanoissa. Uudistusten pitää
tuoda myös pysyviä säästöjä, ja ne on pantava
toimeen suurimmalta osin viimeistään vuoden
2015 aikana siten, että puolustusvoimat on
uudessa asennossa vuoden 2016 alusta lukien.
Rahoitushaasteissamme emme voi laskea sen
varaan, että mahdollinen sotilaallinen liittoutuminen
ratkaisisi ne.
Koska asiat ovat tässä vaiheessa vasta suunnittelupöydällä,
on aikaista puhua tämän
puolustusvoimauudistuksen yksityiskohdista.
Joitakin työn alla olevia linjoja voidaan kuitenkin
mainita. Ensinnäkin lähtökohtana on, että
puolustusvoimien tehtävät eivät muutu. Puolustusperiaatteena
tulee olemaan alueellinen
puolustus, tosin edelleen kehiteltynä. Asevelvollisuuden
toimivuus varmistetaan. Johtamisketjuja
lyhennetään. Alussa mainitsemastani
alueellisten kokonaisuuksien itsenäisyydestä
ja omavaraisuudesta on paljolti luovuttava ja
puolustuskyky siltä osin taattava muilla järjestelyillä.
Tämä kehitys on alkanut jo edellisessä
rakennemuutoksessa, kun sotilasläänien operatiivinen
itsenäisyys on supistunut joukkojen
vähentymisen sekä yhteiskunnan logistiikan
ja palvelurakenteiden muutoksen myötä. Tavoitteena
on myös, että hallintotyötä ei tarvitsisi
tulevaisuudessa tehdä niin monella tasolla
kuin tähän asti. Kehityksen eräs mahdollistaja
on nykyaikaisen tietotekniikan käyttö johtamisjärjestelmissä.
Kustannustehokkuutta
haetaan myös kansainvälisen yhteistyön ja
palvelujen tuotannon järjestelyillä. Puolustusvoimauudistus
koskee sekä maa-, meri- että
ilmavoimia ja johtamista sekä tukitoimintoja,
käytännössä kaikkia puolustusvoimien alueita.
Kun vuoden 2008 rakennemuutoksessa
irrotettiin henkilöstöä kehittämistehtäviin,
on nyt tärkeänä tavoitteena turvata tarvittava
henkilöstö joukko-osastoissa perusyksiköiden
kouluttajatehtäviin.
On paikallaan korostaa, että vaikka edellisissä
rakennemuutoksissa muuhun yhteiskuntaan
näkyvimpiä osia ovat olleet joukko-osastojen
lakkautukset, ei puolustuskyvyn ylläpito ole
pelkästään supistamista. Samanaikaisesti rakennetaan
uutta, jota tarvitaan tulevaisuudessa,
ja jotta se olisi mahdollista, on aika ajoin
purettava vanhaa. Niin on nytkin tarkoitus
tehdä. Rakenteilla olevia uusia suorituskykyjä
ovat helikopterit, raskaat raketinheittimet,
58 59