Yhteiskunnan kokonaisturvallisuus - Maanpuolustuskurssiyhdistys

toiminut maanpuolustuksen kulmakivenä jo
60 vuotta ja niiden puolustusjärjestelmät ovat
tiiviisti integroituja Natoon.
Asevoimien kansainvälisesti yhteistoimintakykyiset
joukot ja kalusto on korvamerkattu
Naton eri kokoonpanoihin ja niitä kehitetään
Naton avulla. Toki on hyvä muistaa, että joukkojen
käyttö edellyttää aina jäsenmaiden kansallisia
päätöksiä.
Tästä lähtöasetelmasta on luontevasti seurannut,
että Naton standardeihin ja toimintamalleihin
nojataan myös EU:n puitteissa sekä
pohjoismaisessa puolustusyhteistyössä. Turhien
päällekkäisyyksien luominen jo hyväksi
koettuun ja operaatioissa testattuun järjestelmään
ei ole järkevää. Meillä Suomessa – kuten
Ruotsissakin - sovelletaan Naton menetelmiä
eräänlaisena käsikirjana sotilaallisten suorituskykyjen
kehittämiselle.
Hyvät kuulijat,
Naton uuden strategisen konseptin valmisteluja
on kautta linjan leimannut elokuussa
2008 puhjennut talouskriisi heijastevaikutuksineen.
Tässä tilanteessa tarve EU:n ja Naton
toimintojen yhteensovittamiseen on noussut
esiin entistä vahvemmin.
Motivaatio EU:n ja Naton välisten synergioiden
hyödyntämiseen kumpuaa pääosin kolmesta
tekijästä.
Näistä ensimmäinen on taloudellisen tehokkuuden
tavoittelu. Kaikki EU- ja Nato-maat
ovat joutuneet kriittisesti arvioimaan, kuinka
veroeuroja, kruunuja, puntia ja dollareita käytetään
puolustukseen. Voimakas priorisointi ja
vyön kiristäminen ovat todellisuutta joka puolella.
Kenelläkään ei ole varaa hukata resursseja
toimintojen, rakenteiden ja voimavarojen päällekkäisyyksiin.
Toisena on kasvava pyrkimys käytännönläheisiin
ratkaisuihin. Tähän pyritään erityisesti
molemmilta organisaatioilta puuttuvissa kriittisissä
suorituskyvyissä. Eurooppalaisten jäsenmaiden
osalta EU ja Nato tukeutuvat hyvin
pitkälle samoihin kansallisiin voimavaroihin,
joten olisi kyettävä varmistamaan rajallisten
resurssien mahdollisimman tehokas käyttö.
Pohjoismaisen yhteistyön tavoitteet ovat
samankaltaisia. Työnjako ja erikoistuminen
ovat välttämättömiä tehokkuuden lisäämiseksi
ja kustannuspaineiden hillitsemiseksi.
Suhtaudumme siihen positiivisen avoimin
mielin. Aika näyttää, mitä konkreettista tämä
joukko EU- ja Nato-maita saa yhdessä aikaan.
Kolmantena – eikä suinkaan vähäisenä
– tekijänä on operatiivinen turvallisuus ja
tehokkuus. Mitä vaativammissa olosuhteissa
operaatioita toteutetaan, sitä suurempi on
tarve yhteisille menettelytavoille ja yhteistyölle
eri organisaatioiden kesken. Esimerkiksi
Afganistanin kaltaisissa olosuhteissa yhteiset
toimintamenetelmät ja yhteensopivuus ovat
välttämättömyys. Niistä riippuu pitkälti myös
omien joukkojemme turvallisuus. Toimintaa
edesauttaisi, jos eri organisaatioiden välinen yhteistoimintakin
olisi kaikilla tasoilla kitkatonta.
Onneksi kentällä se on, vaikka poliittisella
tasolla näin ei aina olisikaan.
Puhuttaessa EU:n voimavarayhteistyöstä
on huomattava, että EU:n taisteluosastoja
kehitetään ja koulutetaan sekä arvioidaan ja
sertifioidaan Naton standardein. Lisäksi EU:n
taisteluosastot tukeutuvat pääosin Naton harjoitustoimintaan.
Vaativat harjoitukset ovat
Naton nopean toiminnan NRF-harjoituksia,
joihin Suomikin on päättänyt osallistua. Osallistuminen
parantaa valmiuksiamme kansainväliseen
kriisinhallintaan ja kehittää samalla
kansallista puolustuskykyämme. Tavoitteet
ovat yhteneviä. Jatkossa tulee varmasti tarkasteltavaksi
missä määrin Euroopan Unionin
taisteluosasto- ja Naton NRF-konseptia tulisi
harmonisoida. Erityisesti siinä tapauksessa,
että unionin taisteluosastoja ei edelleenkään
aktivoida. Talous toiminee vahvana konsulttina
tässäkin.
EU:n ja Naton toimintoja operaatioissa ei
kuitenkaan pidä katsoa ainoastaan yhteensovittamisen
näkökulmasta. Niiden pitäisi olla
myös toisiaan täydentäviä. Esimerkiksi Afganistanissa
toimitaan saman YK:n mandaatin
nimissä. Päämäärän ollessa yhteinen on myös
ponnistelujen oltava yhteisiä. EU tai Nato
voivat saavuttaa Afganistanin operaatioissaan
menestystä ainoastaan siinä tapauksessa, että
molemmat menestyvät. Sama koskee YK:ta.
Arvoisat kuulijat,
Naton pääsihteeri Fogh Rasmussen totesi
hiljattain talouskriisin vaikutuksia pohtiessaan,
että avain Naton toiminnan tehostamiseen
ei ole monikansallisten yhteishankkeiden
jäädyttäminen, vaan pikemminkin niiden lisääminen.
Kustannusten nousu ja puolustusmenoihin
kaikkialla kohdistuvat säästöpaineet lisäävät
monikansallisen yhteistyön tarvetta ja merkitystä.
Sekä taloudelliset että poliittiset realiteetit
puhuvat sen puolesta, että nyt jos milloinkaan
on tullut aika ryhtyä sanoista tekoihin.
Edellä olevasta voidaan vetää kolme keskeistä
johtopäätöstä
1. Ottaen huomioon talouskriisin vaikutukset
puolustusmenoihin on entistä epätodennäköisempää,
että EU:lle rakennettaisiin Naton
kanssa päällekkäistä omaa puolustuskykyä.
EU:n kriisinhallintakapasiteetin kehittämistä
toki jatketaan, mikä on Suomen kannalta
erittäin positiivista. Suomi tulee jatkossakin
olemaan vahva EU:n puolestapuhuja ja toimii
aktiivisesti EU:n kriisinhallintakyvyn parantamiseksi.
2. EU–Nato-yhteistyön tiivistämiselle on
selkeää tilausta. Sotilaallisten suorituskykyjen
kehittämisessä on syytä tehostaa Euroopan
puolustusviraston EDA:n ja Naton vastaavien
toimielinten välistä yhteistyötä. Nykyistä
enemmän synergiaetuja olisi varmaan löydettävissä
myös EU:n ja Naton nopean toiminnan
joukkojen osalta.
3. Talouskriisi jälkivaikutuksineen tuo uutta
konkretiaa ja realismia siihen, kuinka Lissabonin
sopimuksen sisältämiä uudistuksia unionin
turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa tulkitaan.
Esimerkiksi pysyvä rakenteellinen yhteistyö
voi avata uusia mahdollisuuksia yhteistyölle.
Toisaalta, keskinäistä avunantoa koskevaan
lausekkeeseen liittyen on hyvä tiedostaa, että
useimmille jäsenmaille sillä on ennen kaikkea
poliittista symboliarvoa. Muualla Euroopassa
ei tätä asiaa ole edes aloitettu pohtimaan sellaisella
tarkkuudella, kuin mitä Suomessa ja
Ruotsissa on tehty. Valtaosalle EU-maista on
itsestään selvää, että niiden maanpuolustus nojaa
tulevaisuudessakin Natoon.
Joka tapauksessa, Suomen tulee aktiivisesti
vaikuttaa sekä EU:n kehittämiseen että EU:n
Naton välisen strategisen kumppanuuden tiivistämiseen.
Samoin on syytä hyödyntää tarkkaan
niiden avaamat mahdollisuudet. Meidän
on tartuttava jokaiseen tilaisuuteen saada paras
mahdollinen hyöty ulosmitattua puolustukseen
käyttämistämme resursseista. Kansainvälinen
yhteistyö tukee valmistautumista Suomen
sotilaalliseen puolustamiseen. Korkeatasoiset
kansallisen puolustuksen kyvyt puolestaan
edesauttavat kansainvälistä verkottumista.
Hyvät kurssilaiset,
Kansainvälinen yhteistyö kasvaa halusimme
sitä tai emme. Euroopan maiden julkista
taloutta vaivaa kestävyysvaje. Kestävyysvaje
heijastuu takuuvarmasti myös puolustukseen,
niin kansalliseen kuin Natoon tai Euroopan
Unioniin. Toivon teidän kurssinne pohtivan
maanpuolustuksen kokonaisuutta myös
talouden realiteettien näkökulmasta. Pääsette
kuuntelemaan maamme johtavia asiantuntijoita
ja virkamiehiä. Olkaa positiivisen
kriittisiä kuulemaanne kohtaan. Haastakaa
asiantuntijat. Sillä tavoin saatte parhaan
mahdollisen hyödyn kurssistanne. Keskustelkaa,
oppikaa ja verkottukaa. Toivotan teille
kaikille erittäin antoisaa kurssia.
56 Puolustusministerin puhe 194. Maanpuolustuskurssin avajaisissa 57